Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    Helle voi tehdä hallaa aivoille – tutkimus yhdisti lämpöaallolle altistumisen heikentyneeseen kognitiiviseen suorituskykyyn

    Helle voi tehdä hallaa aivoille – tutkimus yhdisti lämpöaallolle altistumisen heikentyneeseen kognitiiviseen suorituskykyyn


    Kovalle helteelle altistuminen voi olla syy huonoille päätöksille. Tällaisen päätelmän voi johtaa tuoreesta yhdysvaltalaistutkimuksesta, joka testasi helleaallon vaikutuksia yliopisto-opiskelijoihin. Harvardin yliopiston tutkijat havaitsivat,...

    Kovalle helteelle altistuminen voi olla syy huonoille päätöksille. Tällaisen päätelmän voi johtaa tuoreesta yhdysvaltalaistutkimuksesta, joka testasi helleaallon vaikutuksia yliopisto-opiskelijoihin.

    Harvardin yliopiston tutkijat havaitsivat, että helleaallon aikaan ilmastoimattomassa asuntolassa asuneet opiskelijat suoriutuivat kognitiivisista, eli tiedon havainnointiin ja käsittelyyn liittyvistä testeistä huonommin kuin ilmastoidussa asunnoissa asuneet opiskelijat.

    Ilmastoiduissa asunnoissa asuneet olivat siis ajatuksellisesti nopeampia ja tarkempia kuin vailla ilmastointia kuumissa asunnoissa asuneet testihenkilöt.

    Tutkimuksesta on uutisoinut muun muassa uutisyhtiö CNN.

    Tutkijat seurasivat 44:ää 18–29-vuotiasta yliopisto-opiskelijaa Bostonissa kesällä 2016. 12 päivän seuranta-ajalle osui viiden päivän hellejakso, jolloin lämpötila oli keskimäärin 33 astetta.

    Noin puolet tutkimuksen kohteina olleista opiskelijoista asuivat ilmastoiduissa asunnoissa ja loput ilmastoimattomissa.

    Reagointinopeus ja työmuisti heikentyivät

    Opiskelijat suorittivat tutkimuksen ajan päivittäin kaksi kognitiivista testiä älypuhelinsovelluksella heti heräämisensä jälkeen. Ensimmäisessä testissä täytyi tunnistaa näytöllä esitetyn sanan väri mahdollisimman nopeasti. Testi mittasi reagointinopeutta ja kykyä keskittyä testin kannalta olennaiseen havaintoon.

    Toinen testi sisälsi laskuopillisia kysymyksiä ja se mittasi tutkittavien kognitiivista nopeutta ja työmuistia.

    Vailla ilmastointia olleet testihenkilöt olivat 13,4 prosenttia hitaampia ja saivat noin 13 prosenttia huonommat pisteet kognitiivisissa testeissä kuin ilmastoiduissa asunnoissa asuneet testihenkilöt.

    Tutkimuksen toisen pääkirjoittajan Jose Guillermo Cedeño-Laurentin mukaan helleaallon vaikutuksia on aikaisemmin tutkittu lähinnä haavoittuvimpien väestönryhmien kuten vanhusten näkökulmasta.

    – Paikataksemme sokean kohdan tutkimuksessa tarkastelimme terveitä opiskelijanuoria heidän luonnollisissa elinoloissa hellejakson aikana. Helteen riskien arvioinnissa on tärkeää ottaen huomioon se, että ilmastonmuutos lisää hellejaksojen yleisyyttä, sanoo Cedeño-Laurent tutkimuksen yhteydessä julkaistussa tiedotteessa.

    Lue lisää:

    Kesän lämpöennätys rikkoutui taas! Nyt saapuvat trooppiset yöt: "Kuulostaa hurjalta sanoa, että niitä olisi läpi viikon, mutta se on mahdollista"

    THL:n viisi vinkkiä helteiltä suojautumiseen – Asiantuntija: Pikkulapsille suosittelen maitoa

    Paahtava helle kietoo maapalloa – ympäri pohjoista pallonpuoliskoa rikottu kaikkien aikojen lämpöennätyksiä

    Aivan liian suuri ihan liian aikaisin –  pienten dinosaurusten varhaisesta joukosta löytyi yllättäen jättiläinen

    Aivan liian suuri ihan liian aikaisin – pienten dinosaurusten varhaisesta joukosta löytyi yllättäen jättiläinen


    Uuden dinosauruslajin löytyminen ei välttämättä ole enää erityisen suuri uutinen. Uusia lajeja löytyy joka vuosi useita kymmeniä, myös erittäin suuria, välillä jopa "kaikkien aikojen suurimpia". Se johtuu toisaalta tutkimusmenetelmien...

    Uuden dinosauruslajin löytyminen ei välttämättä ole enää erityisen suuri uutinen. Uusia lajeja löytyy joka vuosi useita kymmeniä, myös erittäin suuria, välillä jopa "kaikkien aikojen suurimpia".

    Se johtuu toisaalta tutkimusmenetelmien kehittymisestä, toisaalta siitä, että dinosaurusfossiilien kultamaat Argentiina, Mongolia ja ennen muuta Kiina ovat aiempaa avoimempia tutkimuksille, kertoo yhdysvaltalainen paleontologi Stephen Brusatte.

    Alaan on tuonut uutta potkua myös se, että paleontologien perinteinen "vanhojen miesten kerho" on viime vuosikymmeninä alkanut laajentua nuorilla tutkijoilla, myös naisilla ja muilla kuin länsimaalaisilla, Brusatte sanoo The National Geographic -lehden haastattelussa.

    Paleontologi Stephen Brusatte on antanut nimen yli 15 uudelle dinosauruslajille.

    Vaikka uusia lajeja löytyykin miltei viikoittain, tuorein löytö ylittää rymistellen uutiskynnyksen. Balde de Leyesistä Luoteis-Argentiinasta löytynyt otus oli aivan liian suuri ihan liian varhain solahtaakseen sievästi sukupuuhun, joka on piirretty aiempien fossiililöytöjen perusteella.

    Dinosaurusten aika alkoi triaskaudella 230 miljoonaa vuotta sitten. Aluksi ne olivat suurimmillaan ison koiran kokoisia, jokseenkin yhtä isoja kuin kultainennoutaja.

    Trias- ja jurakauden taitteessa laajat tulivuorenpurkaukset aiheuttivat maapallolla joukkosukupuuton. Dinosauruksia jäi jäljelle, mutta koon kasvu tyrehtyi. Evoluution uusi yritys tuotti jättiläislajeja vasta jurakaudella – tai niin tutkijat uskoivat.

    Argentiinalaisen San Juanin yliopiston paleontologien löytämä Ingentia prima, "ensimmäinen jättiläinen", kumoaa tämän käsityksen: ingentia ilmestyi maapallolle jo triaskaudella, vain 15 miljoonaa vuotta aivan ensimmäisten dinosaurusten jälkeen.

    Ensimmäiset eusauropodit, "todelliset sauropodit", ryhtyivät rouskuttamaan puiden latvoja vasta 30 miljoonaa vuotta myöhemmin.

    Kasvupyrähdykset antoivat kokoa

    Vaikka Ingentia prima oli pieni verrattuna myöhempiin sauropodeihin, silläkin oli mittaa kymmenen metriä ja painoa kymmenen tonnia. Tutkijat arvelevat, että heidän löytämänsä yksilö oli nuori ja olisi ehkä kasvanut vielä jonkin verran.

    Muut eläimet tuohon triaskauden aikaan olivat suurimmillaan parimetrisiä ja kolmetonnisia, kertoo tutkimusta johtanut paleontologi Cecilia Alpadetti.

    Ingentia pääsi isoon kokoonsa aivan omalla tavallaan: luiden kasvurenkaat todistavat lajin kasvaneen hyvin nopeina ja tehokkaina pyrähdyksinä. Myöhemmät jättiläiset kasvoivat tasaisesti koko elinikänsä ajan.

    Ingentialla oli keuhkojen toimintaa tehostamassa lintumaiset ilmapussit, kuten myöhemmillä sukulaisillaankin. Ilmapussien on arveltu olleen tarpeen, jotta elimistö pysyi viileänä ja iso ruumis sai kylliksi happea. Jättiläiseksi kasvaminen ei olisi onnistunut ilman, arvioidaan Nature Ecology & Evolution -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa.

    Ingentia primalla oli erilaiset raajat kuin myöhemmillä kasvinsyöjäjättiläisillä. Ne tarvitsivat jaloikseen tukevat, suorat pylväät, kun kannateltavaa oli jopa 70 tonnia, seitsenkertaisesti ingentiaan verrattuna.Jorge A. González / San Juanin yliopistoKummajaista odotti perhe

    Balde de Leyesistä löytyi vastikään toinenkin uusi laji, ingentian aikalainen Lucianovenator bonoi. Se oli lihansyöjä.

    Lucianovenorit olivat pieniä, vain 40-kiloisia, mutta hyvin ketteriä. Siksi ne saattoivat varsinkin laumana hyvinkin saalistaa ingentioita, etenkin loukkaantuneita tai iän heikentämiä, sanoo tutkija Ricardo Martínez.

    Balde de Leyes on kaikkiaan aarreaitta triaskautta tutkiville paleontologeille. Dinosaurusten lisäksi sieltä on löytynyt jättiläisiguaanoja, kilpikonnia ja jyrsijöiltä näyttäneitä cynodontteja, jotka olivat evoluution askel kohti nisäkkäitä.

    Kasvien fossiileja ei ole löytynyt, mutta niitäkin siellä on pakko piillä, sillä ingentian kokoiset eläimet tarvitsivat paljon syötävää, Martínez päättelee.

    Vaikka ingentia on kaatanut vanhan käsityksen jättiläisdinosaurusten synnystä, se ei ole yksittäinen kummajainen. Argentiinasta ja Etelä-Afrikasta tehdyt aiemmat triaskauden löydöt, joilla ei ollut paikkaa dinosaurusten sukupuussa, on nyt päätelty ingentian lähisukulaisiksi, kertoo Apaldetti. Koollaan niistä ei kuitenkaan ole kilpailemaan uuden sisaruksensa kanssa.

    Pinkki on vanhin väri – yli miljardin vuoden ikäinen pigmentti löytyi syvältä Saharasta

    Pinkki on vanhin väri – yli miljardin vuoden ikäinen pigmentti löytyi syvältä Saharasta


    Miljoonia vuosia sitten eläneiden kasvien ja eläinten koko, muoto ja joskus jopa elämäntavat ovat selvitettävissä fossiileista, vaikka ne ovatkin litteiksi mankeloituneita. Värit sen sijaan ovat kadonneet, ja kivenharmaasta tai -ruskeasta on...

    Miljoonia vuosia sitten eläneiden kasvien ja eläinten koko, muoto ja joskus jopa elämäntavat ovat selvitettävissä fossiileista, vaikka ne ovatkin litteiksi mankeloituneita. Värit sen sijaan ovat kadonneet, ja kivenharmaasta tai -ruskeasta on mahdoton tietää, oliko dinosaurus vihreä tai lintu sininen.

    Australian kansallisen yliopiston ANU:n johtamassa kansainvälisessä tutkimuksessa onnistuttiin kuitenkin katsomaan kauas elämän alkuun, yksisoluisten valtakaudelle, ja näkemään siellä väriä.

    1,1 miljardin vuoden takaisesta kivikerroksesta paljastunut pigmentti on yli puoli miljardia vuotta vanhempaa kuin tähän saakka tunnettu vanhin väri.

    Väri syntyi yhteyttämisestä

    Näyte saatiin öljy-yhtiön koeporauksista Mauritaniasta, satojen metrien syvyydestä Saharan autiomaan alta.

    Kun alueella vielä lainehti meri, siinä kellui syanobakteereja. Ne osasivat tuolloin ja osaavat nytkin yhteyttää eli käyttää hyväkseen auringonvaloa. Ikivanhan yhteyttämistuotteen molekyylejä on kivettyneenä öljyisessä liuskekivessä, jota paine ja kuumuus ovat puristaneet muinaisen merenpohjan hiekasta ja savesta.

    Jauhetusta kivestä erotetut molekyylifossiilit paljastivat koeputkessa laimennettuina todellisen värinsä. Se on kirkkaan pinkki, kertoo PNAS-lehdessä julkaistu tutkimus.

    Hyvinkin tuttu toisella nimelläSyano- eli sinibakteereja kutsutaan myös sinileviksi. Sillä nimellä ne ovat Suomessa taattu kesäuutisten aihe. Ne eivät kuitenkaan ole varsinaisia leviä.Vanhimmat syanobakteerifossiilit ovat yli 3,5 miljardin vuoden takaa. Ne ovat edelleen yksi maailman suurimmista bakteeriryhmistä.Ne tuottavat yhteyttämällä oman ravintonsa. Samalla ne tuottavat happea. Osa on myrkyllisiä, mutta hyvin monilla on tärkeä tehtävä ravintoketjussa.Nimestään huolimatta ne eivät aina ole sinisiä. Esimerkiksi spirulinojen – vieterin muotoisten syanobakteerien – kymmenien lajien joukossa on myös vihreitä, oransseja ja vaaleanpunaisia.Bakteerien pienuus pidätteli evoluutiota

    Analyysi osoitti samalla, että juuri pienenpienet syanobakteerit muodostivat ravintoketjun alkupään miljardin vuoden takaisessa meressä, kertoo molekyylit löytänyt paleobiokemisti Nur Gueneli.

    Tutkimusta johtaneen apulaisprofessori Jochen Brocksin mukaan havainto antaa vastauksen siihen pitkään pohdittuun kysymykseen, miksi maapallo ehti neljän miljardin vuoden ikään, ennen kuin tänne alkoi kehittyä isoja elämänmuotoja.

    Syyksi on arveltu hapen vähyyttä, mutta täältä taisikin uupua ruokaa, Brocks sanoo. Niin pienestä syötävästä kuin tuolloiset syanobaktreerit ei hänen mukaansa ollut ruokkimaan eläinten kasvua.

    Vaikka levätkin olivat mikroskooppisen pieniä, ne olivat silti tuhat kertaa syanobakteereja suurempia ja siksi paljon parempi ravinnon lähde, hän sanoo.

    Syanobakteerien ylivalta maailman merissä alkoi loppua 650 miljoonaa vuotta sitten. Kun levät sen jälkeen yleistyivät ruokaketjun pohjaksi, niiden antama energiapurskahdus sai ekosysteemin monimutkaistumaan tavalla, joka lopulta johti isoihin eläimiin, myös meihin ihmisiin, Brocks päättelee.

    Hiukkasfysiikassa tehtiin taas tärkeä löytö – Tutkijat selvittivät salaperäisten neutriinojen synnyinsijan

    Hiukkasfysiikassa tehtiin taas tärkeä löytö – Tutkijat selvittivät salaperäisten neutriinojen synnyinsijan


    Tähtitieteilijät ovat ensimmäistä kertaa onnistuneet paikantamaan "haamuhiukkaseksikin" kutsutun neutriinon lähteen maailmankaikkeudessa. Vaikeasti havaittavia neutriinoja on yritetty pyydystää erilaisilla tutkimuslaitteilla, joista suurin on...

    Tähtitieteilijät ovat ensimmäistä kertaa onnistuneet paikantamaan "haamuhiukkaseksikin" kutsutun neutriinon lähteen maailmankaikkeudessa.

    Vaikeasti havaittavia neutriinoja on yritetty pyydystää erilaisilla tutkimuslaitteilla, joista suurin on Etelänavalla sijaitseva IceCube. Jään sisään parin kilometrin syvyyteen poratut havaintolaitteet poimivat joka päivä noin 200 neutriinoa. Ne ovat kuitenkin enimmäkseen Maan ilmakehässä tai Auringossa syntyneitä matalaenergisiä neutriinoja.

    Jo vuosikymmeniä on pohdittu, mistä korkeaenergiset neutriinot tulevat. Vastaus on nyt mitä ilmeisimmin saatu.

    Viime syyskuun 22. päivä IceCube havaitsi erittäin korkeaenergisen neutriinon, joka vaikutti olevan peräisin kaukaa avaruudesta. Se sattui törmäämään IceCubessa toiseen hiukkaseen, ja törmäyksessä syntyi varattu hiukkanen, joka pystyttiin tunnistamaan korkeaenergisen neutriinon synnyttämäksi.

    Tieto löydöstä jaettiin välittömästi lukuisille teleskoopeille. Kaikki kahdeksan mukana ollutta teleskooppia ryhtyivät metsästämään mahdollista lähdettä.

    IceCube osoitti oikean suunnan

    IceCuben havainto oli sikäli onnistunut, että sen avulla etsinnät pystyttiin rajaamaan varsin pienelle alueelle Orionin tähdistössä. Tosin silläkin suunnalla oli lukemattoman paljon galakseja.

    Etsijöiden joukossa oli myös Palman saarella Kanarialla sijaitseva MAGIC-teleskooppi, jonka operoimiseen osallistuu joukko turkulaisia tähtitieteilijöitä, kertoo erikoistutkija Elina Lindfors Turun yliopistosta. Huonojen havainto-olosuhteiden takia Palman MAGIC pääsi etsintöihin mukaan vasta hieman myöhemmin.

    Keskeisessä roolissa oli Nasan avaruusteleskooppi Fermi, joka ei ollut riippuvainen sääolosuhteista. Se antoi muille teleskoopeille osviittaa siitä, minne pitää katsoa.

    Teleskooppien yhteistyönä löytyi blasaari TXS 0506+056. Sen keskustassa oli supermassiivinen musta aukko, joka on noin sata miljoonaa kertaa Aurinkoamme suurempi. Lisäksi se oli aktiivisessa vaiheessa 3,7 miljardia vuotta sitten, jolloin neutriino lähti matkaan.

    Purkautuessaan musta aukko lähetti kohti Maata neutriinoja sekä gammasäteilyä. Näiden jälkien seuraaminen auttoi tutkijat TXS 0506+056:n luokse.

    Kolmas väline avaruuden tutkimukseen

    Lindfors myöntää, että ihmisen arkisen elämän kannalta korkeaenergisten neutriinojen synnyinsijan löytymisellä ei ole suurta merkitystä. Tieteen kannalta asia on aivan toisin.

    Tieto avaa uuden ikkunan avaruuden tutkimiselle, Lindfors sanoo. Aiemmin löydettyjä vastaavia ikkunoita ovat sähkömagneettinen säteily ja gravitaatioaallot. Kaikki paljastavat uutta ja kiinnostavaa maailmankaikkeudestamme.

    Aiemminkin on ounasteltu, että neutriinot voisivat olla peräisin blasaareista, jotka ovat kvasaareja muistuttavia aktiivisia galakseja.

    Blasaarien mustien aukkojen "röyhtäisyksikin" sanottu purkautuminen lähettää matkaan äärimmäisen voimakkaan suihkun, joka tässä tapauksessa sattui suuntautumaan meitä kohden.

    Neutriinot poikkeavan monista muista hiukkasista sikäli, että matkaavat avaruuden halki viivasuoraa reittiä.

    Esimerkiksi Maa tai ihmiset eivät ole sille mikään este, vaan matka jatkuu yleensä häiriöttä ennallaan. Tällä kertaa vain kävi niin, että yksi neutriino sattui kolaroimaan IceCubessa.

    Tutkimus on julkaistu Science-lehdessä.

    Muodolla, ei koolla, vaikuttaisi olevan merkitystä – australialaistutkijat mittailivat hiirten siittimiä

    Muodolla, ei koolla, vaikuttaisi olevan merkitystä – australialaistutkijat mittailivat hiirten siittimiä


    Urosten joukossa kasvavat hiiret näyttäisivät kehittävän paksumman siittimen kuin naaraiden joukossa kasvavat, ilmenee Länsi-Australian yliopistossa tehdystä tutkimuksesta. Proceedings of the Royal Society -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen...

    Urosten joukossa kasvavat hiiret näyttäisivät kehittävän paksumman siittimen kuin naaraiden joukossa kasvavat, ilmenee Länsi-Australian yliopistossa tehdystä tutkimuksesta.

    Proceedings of the Royal Society -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ilmiölle ei ole löydetty selkeää syytä, mutta sen arvellaan liittyvän sukupuoliviettiin. Tutkija Gonçalo Andrén mukaan paksu siitin saattaa stimuloida naaraan sukuelimiä muunlaisia voimakkaammin.

    Ihmisistä poiketen hiirillä on siitinluu, joka pitää elimen jäykkänä.

    Tutkimuksessa nuoret uroshiiret jaettiin kahteen eri ryhmään. Ensimmäisessä hiiret saivat kasvaa ikäistensä uroshiirten keskuudessa. Toisessa niillä oli ympärillään naaraita. Kun jyrsijät saavuttivat sukukypsyyyden, mittasivat tutkijat elinten kokoa ja muotoa.

    Tulos oli, että urosten seurassa kasvaneilla siitinluu oli paksumpi kuin vertailuryhmän yksilöillä.

    Kyse naaraan tyydyttämisestä?

    Tutkimuksen johtopäätökset tukevat ajatusta, että siittimen muodolla, ei koolla, on merkitystä naaraiden valitessa lisääntymiskumppania, André sanoo.

    Naaraat laittavat kenties etusijalle yksilön, joka parhaiten kykenee stimuloimaan niitä parittelun aikana, hän sanoo. Voimakkaampi stimulaatio voi johtaa myös muutoksen naaraan seksikäyttäytymisessä. Jatkossa se saattaa valita kumppaninsa aiempien kokemustensa perusteella.

    Tutkijat korostavat, että toistaiseksi kyse on vain hypoteesista, jonka varmistaminen vaatii lisää tutkimuksia.

    André lisää, ettei tuloksia voi soveltaa ihmisiin, koska miesten sukuelinten rakenne on erilainen. Muinaisilla kädellisillä, joista ihminenkin polveutuu, oli siitinluu, mutta se katosi ihmisen evoluution varrella. Esimerkiksi simpansseilla ja gorilloilla sellainen vielä on.

    Andrén mukaan tutkimus on ensimmäistä kertaa osoittanut, että sosiaalisella ympäristöllä voi olla vaikutusta urosten sukuelinten muotoon. Aiemmin samankaltainen ilmiö on havaittu ainoastaan ankoilla.

    Aiheesta myös phys.org-sivustolla.

    Mies haluaa urheiluauton, riikinkukkokoiras kasvattaa uhkean pyrstön – testosteroni ajaa molemmat koreilemaan

    Mies haluaa urheiluauton, riikinkukkokoiras kasvattaa uhkean pyrstön – testosteroni ajaa molemmat koreilemaan


    Katseet kääntävä urheiluauto, paksu kultaketju tai kalliit merkkifarkut ovat miehille mieleen samasta hormonaalisesta syystä kuin eläinkunnan muiden urosten taipumus prameiluun tai aggressiivisuuteen, kertoo tuore pohjoisamerikkalainen...

    Katseet kääntävä urheiluauto, paksu kultaketju tai kalliit merkkifarkut ovat miehille mieleen samasta hormonaalisesta syystä kuin eläinkunnan muiden urosten taipumus prameiluun tai aggressiivisuuteen, kertoo tuore pohjoisamerikkalainen tutkimus.

    Mitä enemmän miehen elimistössä on sukuhormonia testosteronia, sitä suurempi on hänen halunsa näyttäviin hankintoihin, tutkijat totesivat. Yhteys osoitettiin kokeellisesti Kalifornian teknologisen instituutin Caltechin johtamassa yhdysvaltalais-kanadalaisessa tutkimuksessa.

    Sen mukaan halu pönkittää statusta luksusostoksilla ei siis ole vain luonnekysymys, vaan perusta on ainakin osittain biologiassa, joka on yhteistä ihmisille ja muille eläimille.

    Statuksen tavoittelu päihittää haitat

    Caltechin käyttäytymistieteiden professorin Colin Camererin mukaan tulos käy hyvin järkeen, sillä johtoaseman tavoittelua ja ylläpitoa edistävä käytös tiedetään yhdeksi testosteronin perustehtävistä.

    Viime kädessä tavoitteena on asema, jossa pääsee mahdollisimman tehokkaasti siirtämään perimäänsä uusille sukupolville.

    Camerer vertaa satojen tuhansien eurojen hintaista autoa riikinkukkokoiraan pyrstöön, joka on pelkästään pyrstön virkaan aivan liian muhkea ja painava.

    – Jos iso pyrstö ei olisi tarpeen naaraiden houkuttelemiseksi, riikinkukon olisi parempi ilman sitä. Riikinkukon olisi helpompi paeta petoja ja etsiä ruokaa, ellei tarvitsisi raahata pyrstöä. Mieskin todennäköisesti maksaa kalliista autostaan liikaa, mutta hän haluaa viestittää vauraudesta.

    Raskas kantaa, mutta komea esitellä. Riikinkukko levittelee pyrstöään Hellabrunnin eläintarhassa Münchenissä Saksassa.Merc Mueller / EPA

    Monet ihmisen käytösmalleista ovat apinasukulaisiltamme tuttua johtoasemaan tähtäävää aggressiota, Camerer sanoo. Apinoilla se on avointa, ihminen on muokannut sen sisäsiistiksi.

    – Ihmisten lähimpien sukulaiseläinten joukossa urokset käyttävät paljon aikaa ja energiaa päästäkseen laumansa johtoon. Miehet tekevät samoin, mutta kynsien, nyrkkien ja lihasten sijasta aseita ovat ne, joilla ajamme, joissa asumme ja joihin pukeudumme.

    Sipaus geeliä muutti käytöstä

    Tutkimukseen osallistui 243 satunnaisotannalla valittua 18–55-vuotiasta miestä. Heidän iholleen levitettiin geeliä, joka joko sisälsi tai ei sisältänyt testosteronia. Osallistujat eivät tienneet, kumpaan ryhmään olivat sattuneet.

    Ihon läpi verenkiertoon päätyneen geelin vaikutus oli suurimmillaan neljä tuntia myöhemmin. Silloin miehiä pyydettiin kertomaan, millaiset ostokset olivat heille eniten mieleen.

    Heille annettiin kymmenportainen asteikko, jolle he asettelivat laadultaan tasaveroiset mutta brändinsä maineelta eroavat esineet mieltymystensä mukaan.

    Tulokset osoittivat, että testosteronigeeliä saaneet valitsivat luksuksena pidettyjä tavaroita useammin kuin miehet, joiden geeli oli ollut lumetta.

    Saksalaisen Hanhart Red X -kellon esi-isä on lentäjien kronografi toisen maailmansodan ajalta.Patrick Seeger / EPALuksus painoi enemmän kuin laatu

    Jatkokokeessa pyrittiin erottamaan luksusmaineen vaikutus tuotteiden muusta vetovoimasta. Tutkittaville näytettiin kuvia, joissa oli muun muassa auto, aurinkolasit ja kahvikone, sekä kunkin oheen laadittu mainosteksti. Kuva oli sama, mutta teksteistä oli kolme versiota, jotka korostivat eri asioita: joko laatua, luksusta tai tehoa.

    Kellojen luksusta mainostettiin seuraavasti: "Meidän maailmankuulut kellomme, joissa yhdistyy hienostunut italialainen design ja vuosisatojen maine, ovat tyylikkään elämäntavan symboli."

    Laatua kehuttiin sanomalla, että "kellomme, jossa on mitä tarkin sveitsiläiskoneisto, on kuuluisa luotettavuudestaan vaativimmissakin tilanteissa". Tehokkuutta korostettiin vertaamalla kellon suorituskykyä äärimmäisiin urheilusuorituksiin ja kertomalla, että kello oli saksalainen.

    Kukin miehistä sai luettavakseen vain yhden tekstin. Laatu ja tehokkuus eivät tehneet koeryhmiin erilaista vaikutusta, mutta luksukseksi mainostetut esineet olivat enemmän testosteroniryhmän kuin verrokkien mieleen, Nature Communications -lehdessä julkaistu tutkimus osoitti.

    Caltech ja sen yhteistyökumppanit ovat aiemmissa tutkimuksissaan osoittaneet myös, että miehet, joilla on korkea testosteronitaso, kyseenalaistavat impulssejaan normaalia vähemmän ja että testosteronilisä heikentää päättelykykyä.

    Miksi lohet muuttuvat pienemmiksi? Laaja suomalainen geenitutkimus etsii syitä maailmanlaajuiseen mysteeriin

    Miksi lohet muuttuvat pienemmiksi? Laaja suomalainen geenitutkimus etsii syitä maailmanlaajuiseen mysteeriin


    Tästä on kyseMaailmanlaajuisesti on havaittu lohien koon pienentyneen. Syinä ovat ehkä isojen yksilöiden kalastus ja geneettinen kääpiöityminen.Akatemiaprofessori Craig Primmerin laaja tutkimus kartoittaa yhden geenin vaikutusta lohien...

    Tästä on kyseMaailmanlaajuisesti on havaittu lohien koon pienentyneen. Syinä ovat ehkä isojen yksilöiden kalastus ja geneettinen kääpiöityminen.Akatemiaprofessori Craig Primmerin laaja tutkimus kartoittaa yhden geenin vaikutusta lohien sukukypsyysiän määrittymiseen. Kun kala tulee sukukypsäksi, se lähtee nousemaan mereltä kotijokeensa.Helsingin yliopiston Lammin biologisen aseman altaissa polskii yli 10 000 lohenpoikasta, joiden kehitystä seurataan useamman vuoden ajan. Lohien elinolosuhteet ja ravinto vaihtelevat, jolloin saadaan selville, mikä merkitys ympäristötekijöillä on kalojen kasvuun ja sukukypsyyteen.

    Muutaman sentin mittaisia lohenpoikasia vipeltää Lammin biologisen aseman kala-altaissa. Nyt puolen vuoden ikäiset kalat paljastavat ehkä tulevaisuudessa, miksi tietty geeni saa toiset kalat nousemaan kutemaan jo yhden merivaellusvuoden jälkeen. Mutta jotkut saman vuosiluokan poikaset nousevat ensi kerran vasta 20-kiloisina viettyään meressä vuosia.

    Yli kymmenentuhatta lohenpoikasta kasvaa altaissa kolmen vuoden ajan ja kolmen kuukauden välein niistä otetaan osa näytteiksi mikroskoopin alle. Näin ymmärretään paremmin, miten eri tekijät vaikuttavat kasvuun, mutta myös geeneihin.

    Akatemiaprofessori Craig Primmer on tutkinut lohien genetiikkaa jo pitkään. Norjalaisten kumppaniensa kanssa hän löysi lohien sukukypsyysikää säätelevän VGLL3-geenin muutamia vuosia sitten etsiessään merkittäviä kohtia sekvensoiduista lohien geenikartoista.

    Tulokset julkaistiin Nature-lehdessä vuonna 2016. (Linkki artikkeliin tässä.)

    VGLL3-geeni selitti liki 40-prosenttisesti, missä iässä lohet nousevat kutemaan Norjan jokiin sekä Tornioon ja Tenoon. Biologit yllättyivät, sillä ennen lisääntymisiän oli ajateltu olevan enemmän monien geenien yhteispeliä.

    Yli 10 000 lohenpoikasta on nyt noin puolivuotiaita ja ne saavat kasvaa Lammin biologisella asemalla vielä parisen vuotta.Sasha Silvala / Yle

    – Me emme tiedä tarkkaan, miten geeni vaikuttaa lohen sukukypsyysikään. Näissä tutkimuksissa täällä Lammin biologisella asemalla yritämme ymmärtää, miten tämä geeni toimii molekyylitasolla. Onko vuorovaikutusta eri ympäristötekijöiden kanssa, esimerkiksi ruuan laatu tai lämpötila, akatemiaprofessori Craig Primmer sanoo.

    Yllättäen tutkijat huomasivat, että geeni toimii eri tavalla koirailla ja naarailla. Tutkimukset Helsingin yliopiston Lammin biologisella asemalla jatkuvat nelisen vuotta.

    Lammin biologisella asemalla tutkitut lohet ovat Oulu- ja Nevajoen kantaa. Nämä poikaset ovat noin puolen vuoden ikäisiä.Sasha Silvala / YleLohet pienenevät

    Kautta maailman on havaittu lohien koon pienentyneen ja saavuttavan sukukypsyyden yhä nuorempina. VGLL3-geeni toimii eri tavoin eri sukupuolilla.

    Koirailla sen on havaittu useammin aikaistavan sukukypsyyttä, naarailla myöhäistävän. Useimmiten lohikoiraat kasvavat meressä vain vuoden, ennen kuin palaavat kotijoenlatvaansa kutemaan.

    Naaraat pulskistuvat meressä kaksi tai kolme vuotta. Mutta erilaisia sukukypsyysikätyyppejä esiintuu molemmilla sukupuolilla.

    Kun lohet kutevat, isot ja voimakkaat uroskalat ovat vahvoilla. Kuitenkin pienet ja vikkelät yksilöt saattavat ehtiä hedelmöittää naaraskalan laskemat mätimunat ja siirtää perimänsä niihin.

    Tällöin pienikokoisuus saattaa periytyä ja näkyä koko kalakannassa.

    Akatemiaprofessori Craig Primmer on tutkinut lohien genetiikkaa jo vuosia. Uusi tutkimus antaa vastauksia lohien sukukypsyysiän määrittymiseen.Sasha Silvala / YleAinutlaatuinen Tenojoki

    Australialaislähtöinen Craig Primmer pitää Tenojoen lohikantaa todella mielenkiintoisena. Tenon eri sivujoissa elää omia lohikantojaan, joiden perimä on omanlaisensa. Se vaikuttaa myös kalojen kokoon.

    Tenosta ja sen sivujoista on löytynyt yli 30 geneettisesti eriytynyttä lohikantaa. Vesistön lohipopulaatio lienee maailman monimuotoisin.

    – Tenolla on niin monta elinkiertomuotoa, kaikkiaan niitä on löydetty yli sata, sanoo Primmer.

    Elinkiertomuodon vaihtelu riippuu siitä, montako vuotta kalat elävät ensin joessa ja montako sitten merellä ennen kutemaan nousuaan. Vaihtelua lisää myös se, kutevatko kalat vain kerran tai useammin.

    Tenolla lohet saattavat jäädä jokeen jopa kahdeksaksi vuodeksi ennen merivaellustaan. Sitten osa kaloista viihtyy merellä pitkään ja kasvaa jopa yli 20-kiloiseksi ennen kuin palaavat jokeen.

    – Isot lohet voivat olla useaan kertaan kutevia tai sitten ne voivat olla kutemassa vasta ensimmäistä kertaa, akatemiaprofessori kertoo.

    Lohista otetaan kolmen kuukauden välein näytteet. Niistä selviää ravinnon ja ympäristötekijöiden vaikutus myös geeneihin.Sasha Silvala / YleLohet käyttäytyvät eri tavoin

    Tenon lohet voivat nousta jokeen kutemaan jopa neljä kertaa, mutta koiraslohet yleensä vähemmän, sillä useimmat niistä menehtyvät lisääntymismenojen jälkeen.

    Craig Primmerin mukaan koiraille käy niin, etteivät ne enää osaa palata normaalielämään kutemisen jälkeen.

    Isot lohet pystyvät lisääntymään myös voimakkaassa virrassa, missä voimakas naaraskala pystyy siirtelemään pohjakiviä mätinsä suojaksi. Sivujokien kalat ovat usein pienempiä, sillä matalissa latvavesissä kaksikymmentäkiloinen kala ei mahdu enää liikkumaan.

    Eri lohikannat ovat siis eriytyneet ympäristönsä mukaan. Craig Primmerin tutkimusryhmän tavoitteena on selvittää, miten paljon ympäristötekijät ovat vuorovaikutuksessa kalojen perimän eli geenien ominaisuuksien kanssa.

    Luonnonvarakeskuksen sivuilla olevasta linkistä voit seurata, kuinka paljon lohia nousee Tornion- ja Simojokeen:

    LUKE: Tornion- ja Simojoen nousulohiseuranta

    Tappava yllätys tanskalaiskirjastossa – 1800-luvun ihanneaine tiedetään nyt yhdeksi maailman pahimmista myrkyistä

    Tappava yllätys tanskalaiskirjastossa – 1800-luvun ihanneaine tiedetään nyt yhdeksi maailman pahimmista myrkyistä


    Etelä-Tanskan yliopiston kirjaston vuosisatojen takaisten kirjojen kansista on löytynyt huomattavia määriä arsenikkia, tai nykykielellä arseenia. Tutkijat törmäsivät yllätykseen etsiessään muutaman kirjan kansinahasta jotakin aivan muuta...

    Etelä-Tanskan yliopiston kirjaston vuosisatojen takaisten kirjojen kansista on löytynyt huomattavia määriä arsenikkia, tai nykykielellä arseenia. Tutkijat törmäsivät yllätykseen etsiessään muutaman kirjan kansinahasta jotakin aivan muuta röntgenfluoresenssi- eli mikro-XRF-analyysillä.

    Mikro-XRF:llä pystytään selvittämään näytteen sisältämät alkuaineet ja niiden määrät, sillä jokaisella on sille tyypillinen fluoresenssisäteilynsä. Menetelmä on laajasti käytössä arkeologiassa ja taiteen tutkimuksessa, muun muassa keramiikan ja maalausten kemiallisen koostumuksen selvittämisessä.

    Tanskalaiskirjastossa tutkittiin kolmea kirjaa, jotka ovat peräisin 1500- ja 1600-luvuilta. Tutkijoita kiinnosti kansien materiaali, koska kirjastosta oli aiemmin löytynyt teoksia, joiden kannet oli tehty keskiaikaisista asiakirjoista. Kirjansitojilla oli tapana kierrättää vanhoja pergamentteja, koska ne olivat kelpo nahkaa.

    Tutkijat etsivät mustetta

    Tutkijoiden tarkoituksena oli selvittää, mitä kirjojen kansiksi päätyneissä latinankielisissä asiakirjoissa mahtoi lukea. Se osoittautui vaikeaksi, koska teksti oli vihreän värikerroksen peitossa, kertovat tutkijat Jakob Polv Holck ja Kaare Lund Rasmussen The Conversation -lehdessä.

    Mikro-XRF:n arveltiin näkevän kerroksen alla olevan musteen kemialliset elementit ja tekevän siten kirjaimista lukukelpoisia. Samalla kuitenkin selvisi myös vihreän pintakerroksen salaisuus: se oli arsenikkia, yhtä maailman myrkyllisimmistä aineista.

    Pariisinvihreää käyttivät myös monet taitelijat.

    Monien vihreiden sävyjensä, haalistumattomuutensa ja helpon valmistustapansa vuoksi arsenikkipigmentti oli 1800-luvulla suosittua monessa käytössä, ei vähiten maaleissa ja tekstiilien värjäämisessä.

    Myrkyllisyytensä takia sitä puolestaan käytettiin torjunta-aineena. Sillä tapettiin hyönteisiä hedelmätarhoista ja rottia viemäreistä. Kukaan ei vielä tiennyt, että se oli myrkkyä myös ihmisille.

    Tanskalaistutkijat arvelevat, että kirjojen kansien väri on samaa arvostettua pariisin- eli smaragdinvihreää, jollaista omissa värikylläisissä teoksissaan käyttivät sellaiset impressionisti- ja jälki-impressionistitaiteilijat kuin Monet, Renoir, Cauguin ja Cézanne.

    Paul Cézannen varsin vihreä teos normandialaisesta maatilasta myytiin toissa vuonna runsaalla viidellä miljoonalla punnalla huutokaupassa Lontoossa.Andy Rain / EPA

    1800-luvun loppupuoliskolla yhä useampi alkoi jo tietää arsenikin vaaroista. Peltojen tuholaisia vastaan sitä kuitenkin käytettiin vielä viime vuosisadan puolivälissä.

    Mutta miksi ihmeessä tanskalaiskirjaston kirjat ylipäätään sudittiin maalilla, ilmeisesti juuri 1800-luvulla? Holck ja Rasmussen arvelevat, että tarkoituksena oli estää hyönteisiä tai hiiriä nakertelemasta nahkakansia.

    Kirjat ovat nyt kaapissa laatikoissa, joiden päällä varoitetaan myrkyllisyydestä. Sisältö digitalisoidaan, jotta sitä voi tutkia ilman arsenikkivaaraa, tutkijat kertovat.

    Tapetit pölysivät arsenikkia

    Yksi tavallinen kohde arsenikkiväreille olivat tapetit. Kodeissa ilahduttaneista värikkäistä seinäpapereista kuitenkin irtosi vaivihkaa ilmaan myrkkyä, joka koitui monen kuolemaksi.

    Pikku hiljaa hiipivä arsenikkimyrkytys oli lääkäreillekin usein kummastus, jonka syy ei selvinnyt. Tapetoidussa makuuhuoneessa lepäillyt potilas ei toipunut – eipä tietenkään, koska hän sairasvuoteessaan hengitti lisää seiniltä pöllähdellyttä arsenikkia.

    Jotkut lääkärit päättelivät arsenikin vaikutukset melko varhain, mutta edes toiset lääkärit eivät uskoneet heitä. Miksi saman perheen jäsenistä joku sairastui ja toinen ei, jos kaikki muka saivat samaa myrkkyä? Oireetkin olivat hämäävän vaihtelevia.

    Tuolloin ei vielä tiedetty sitä, mikä pätee moneen muuhunkin altistukseen. Pikkulapselle tai yleiskunnoltaan heikentyneelle aikuiselle hengenvaarallinen määrä myrkkyä ei välttämättä aiheuta oireita terveelle aikuiselle.

    Myöhemmissä tutkimuksissa on selvinnyt myös, että proteiinipitoinen ruokavalio antoi ihmiselle suojaa arsenikin vaikutuksia vastaan.

    Shadows from the Walls of Death, kenties maailman tappavin teos.Yhdysvaltain kansallinen lääketieteellinen kirjasto"Älkää antako lasten koskea!"

    Yhdysvaltalainen Atlas Obscura -verkkolehti kertoi alkuvuonna kerrassaan tappavasta arsenikkikirjasta. Vuonna 1874 julkaistu kirja esittelee tapettikuoseja, joiden värit sisältävät arsenikkia.

    Yhdysvaltain lääketieteellinen yhdistys arvioi 1800-luvun lopussa, että jopa 65 prosenttia kaikista Yhdysvaltain tapeteista oli painettu arsenikkiväreillä. Vihreän sävyjen lisäksi arsenikkia oli tuohon aikaan monissa muissakin tapettiväreissä, niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassa.

    Michiganin osavaltion terveyslautakunnassa työskennellyt lääkäri ja kemisti Robert M. Kedzie teetti kauppiailta keräämistään tapettimalleista sata 86-sivuista kirjaa ja lähetti ne Michiganin yleisiin kirjastoihin havahduttaakseen ihmiset arsenikkitapettien vaaroihin.

    Sadasta kirjasta on jäljellä vain neljä.

    Kirjan nimeksi Kedzie antoi Shadows from the Walls of Death, "varjoja kuoleman seiniltä". Hän poimi nimen Raamatusta, Mooseksen kirjasta, jossa annetaan ohjeita pitaalisen talon puhdistamisesta.

    Kedzie lähetti myös ohjeen kirjastonhoitajille: "Älkää antako lasten koskea tähän kirjaan!"

    Useimmat kirjastonhoitajat kauhistuivat ja tuhosivat teoksen saman tien. Vain neljä on jäljellä, kolmen yliopiston ja Yhdysvaltain kansallisen lääketieteellisen kirjaston kokoelmissa.

    Suomi sai Amerikan lahjaksi 7 valkohäntäpeuraa, ne vapautettiin luontoon ja nyt niitä 100 000 – valkohäntäpeurojen historia on kiehtova tarina isänmaanrakkaudesta

    Suomi sai Amerikan lahjaksi 7 valkohäntäpeuraa, ne vapautettiin luontoon ja nyt niitä 100 000 – valkohäntäpeurojen historia on kiehtova tarina isänmaanrakkaudesta


    Valkohäntäpeurojen suuri määrä on oikeastaan pieni ihme. Koko kanta polveutuu alle kymmenestä Suomeen tuodusta yksilöstä. On jopa mahdollista, että kaikki yksilöt ovat yhden ja saman uroksen jälkeläisiä. Miten näin sisäsiittoinen...

    Valkohäntäpeurojen suuri määrä on oikeastaan pieni ihme. Koko kanta polveutuu alle kymmenestä Suomeen tuodusta yksilöstä. On jopa mahdollista, että kaikki yksilöt ovat yhden ja saman uroksen jälkeläisiä. Miten näin sisäsiittoinen populaatio on voinut menestyä ja levittäytyä käytännössä koko eteläiseen Suomeen?

    Lähdemme etsimään vastausta Pirkanmaalta, Vesilahdelta. Suuntaamme Laukon kartanoon, jonne ensimmäiset valkohäntäpeurat tuotiin vuonna 1934. Kartanon haassa on harvinainen, eläimelle omistettu muistomerkki. Kartanon isäntä käyttää valkohäntäpeurasta sen paikallista nimeä, laukonpeuraa.

    – Laukonpeura tunnetaan yllättävän hyvin, mutta historian yksityiskohdat huonosti. Moni on tietävinään, Jouni Minkkinen sanoo.

    Laukon kartanon haassa Vesilahdella on valkohäntäpeuralle omistettu muistomerkki.Heli Mansikka / Yle

    Tänä keväänä tuli kuluneeksi tasan 80 vuotta siitä, kun ensimmäiset valkohäntäpeurat vapautettiin Suomen luontoon. Muutamassa vuosikymmenessä siitä on tullut maamme toiseksi tärkein riistaeläin. On siis enemmän kuin paikallaan kerrata, miten ja miksi valkohäntäpeurat – tai valkohäntäkauriit, kuten niitä nykyään myös kutsutaan – Suomeen tulivat.

    Amerikansuomalaisten lahja vanhalle kotimaalle

    Ajatus valkohäntäpeurojen tuomisesta Suomeen virisi Amerikkaan, pohjoiseen Minnesotan osavaltioon muuttaneiden suomalaisten keskuudessa. Tarina kertoo, että idean olisi saanut Yhdysvalloissa konsulina ollut Eino A. Aaltio nauttimansa maukkaan peurapäivällisen jälkeen.

    Valkohäntäpeurojen siirto saattaa nykyihmisestä kuulostaa järjettömältä puuhalta, johon sisältyy isoja riskejä. 1930-luvulla asiaa katsottiin toisesta näkökulmasta. Elämä oli niukkaa ja muut isot riistaeläimet olivat lähes hävinneet Suomesta. Kauriit ja metsäpeurat olivat käytännössä hävinneet kokonaan. Hirvikantakin oli tuhoutumisen partaalla.

    Suomeen lahjoitettiin valkohäntäpeuroja vuosina 1934 ja 1948. Tässä peuralähetys on lähdössä Minneapoliksesta 15.11.1948. Kuvaajalle poseeraavat kuvernööri Luther Youngdahl, maa- ja metsätalousministeriön johtaja Frank Blair ja lentoemäntä Lorraine Ellefson.Walter H. Wettschreck / Suomen metsästysmuseoValkohäntäpeura eli valkohäntäkaurisValkohäntäpeura on keskikokoinen, luontaisesti Pohjois- ja Keski-Amerikassa elävä hirvieläin.Laji istutettiin Suomeen 1930-luvulla, kun Amerikkaan muuttaneet siirtolaiset halusivat lahjoittaa vanhalle kotimaalleen kauniin riistaeläimen.Ensimmäiset 5 yksilöä saatiin Suomeen vuonna 1934.Suomen luonnonvarakeskus arvioi, että kannan vahvuus on noin 100 000 eläintä.Koko kanta polveutuu Laukkoon tuoduista yksilöistä.Valkohäntäpeura on Suomen toiseksi tärkein riistaeläin. Tärkein on hirvi.

    Amerikansuomalaiset halusivat lahjoittaa vanhalle kotimaalleen uuden, kauniin riistaeläimen. Asiaa pohtimaan perustettiin vuonna 1931 peurakomitea.

    Päätös valkohäntäpeurojen siirrosta tehtiin sen jälkeen, kun Suomen Yleinen Metsästäjäliitto, eli nykyään Suomen Metsästäjäliitto, oli ilmoittanut suostuvansa ottamaan lahjan vastaan. Tampereella vaikuttanut kauppaneuvos Rafael Haarla puolestaan tarjoutui ottamaan eläimet kartanoonsa Vesilahdelle.

    Kului kuitenkin pari vuotta ennen kuin siirto pystyttiin tekemään. Amerikansuomalaisten piti muun muassa järjestää keräys, jotta saatiin rahaa eläinten kuljettamiseen.

    Suomeen lähetettävät kahdeksan peuranvasaa pyydystettiin alkukesästä 1934 läheltä Virginian kaupunkia. Kun eläimiä lähdettiin siirtämään, niitä oli jäljellä enää seitsemän, sillä yksi oli kuollut tapaturmaisesti ennen lähtöä. Elokuussa kolme urosta ja neljä naarasta laitettiin kuljetushäkkeihin ja lastattiin rahtilaiva S/S Scanmailiin.

    Laivamatka yli Atlantin sujui hyvin, mutta Itämerellä alus joutui myrskyyn ja sen aikana kaksi uroksista kuoli. Kun Scanmail saapui Helsinkiin, Hietalahden satamaan syyskuun alkupuolella, ainoa jäljelle jäänyt uros oli niin heikossa kunnossa, että se täytyi kantaa laivasta. Eläin kuitenkin piristyi, kun se pääsi sataman nurmikolle syömään tuoretta ruohoa. Matka kohti Vesilahtea pääsi jatkumaan.

    Ensimmäisille peuroille annettiin nimet

    Kauppaneuvos Haarla oli rakennuttanut Laukkoon eläimiä varten aitauksen tarkkojen ohjeiden mukaan. 3,5 hehtaarin suuruiseen aitaukseen kuului aurinkoista rinnemetsää, järven rantaa, suota ja niittyä. Se oli ympäröity kolme metriä korkealla aidalla. Peurat viihtyivät ja voimistuivat.

    Ensimmäisiä vasoja hoidettiin melkein kuin lemmikkieläimiä. Ne olivat täysin kesyjä. Urosvasa sai nimen Uros, naaraat nimettiin Tildaksi, Jennyksi, Fanniksi ja Sokiksi. Soki sai nimensä siitä, että se oli sokea.

    Kauppaneuvos Haarla lähetti pian peurojen saapumisen jälkeen Amerikkaan varsin runollisen kiitoskirjeen:

    “Kiitokset teille siitä suurenmoisesta tavasta, jolla olette osoittaneet isänmaan rakkauttanne ja kaipauksen tunteita entistä syntymämaatanne kohtaan. [...] Täällä tullaan huolehtimaan siitä, että kaunis tekonne tulee siirtymään Suomen historian lehdillä vuosisadasta toiseen ja että koko Suomen kansalle tekemänne lahja hoidetaan niin hyvin kuin se inhimillisillä voimilla voidaan hoitaa.”

    Peurojen ensimmäisiä vuosia seurattiin tarkasti ja tiedot myös kirjattiin ylös. Vuoden 1937 keväällä Laukon tarhassa syntyi kaksi vasaa, Tildalle ja Jennylle. Fanni ja Soki eivät poikineet, ja Sokin kohtalo oli muutenkin surkea: se jouduttiin lopettamaan saman vuoden syksyllä, kun jokin peto – joidenkin lähteiden mukaan kotka – oli raadellut sen pahoin.

    Maaliskuussa 1938 peurat karkasivat, kun aitaus luhistui kaatuneen puun painosta. Naaraat saatiin houkuteltua takaisin, mutta uros ei enää suostunut palaamaan. Maatalousministeriö antoikin erikoisluvan, jolla loputkin laumasta laskettiin luontoon.

    Sisäsiittoisuus herätti huolta

    Vaikka peurakanta oli lähtenyt lisääntymään luontaisesti, Suomeen tuotiin vielä vuonna 1948 uusi peuralähetys. Hankkeen alullepanijana oli Metsästäjäliiton puheenjohtaja Heikki Reenpää, joka oli huolestunut siitä, että koko kanta oli "lähtöisin yhdestä pukista" ja lauma oli siis "kehittynyt mitä suurimmassa määrin sisäisellä siitoksella", kuten Reenpää asian peurapäivällisillä pitämässään puheessa ilmaisi.

    Seuraavat peurat tuotiin Suomeen lentäen, koska merimatka oli osoittautunut eläimille rasittavaksi. Kolme urosta ja kolme naarasta lennätettiin Suomeen kahdessa erässä marras-joulukuussa 1948. Peuralähetyksen vaiheita uutisoitiin tarkasti Atlantin molemmilla puolilla.

    Viimeisestä peurojen siirrosta on säilynyt runsaasti dokumentteja. Suomen metsästysmuseossa Riihimäellä on valokuva-aineiston lisäksi esimerkiksi Atlantin yli lähetettyjä sähkeitä.Suomen metsästysmuseo

    Peurat toipuivat aluksi hyvin matkasta ja vahvistuivat tarhassa, mutta keväällä 1949 kaksi urosvasaa alkoi sairastella ja kuoli. Jäljelle jääneet kolme naarasta ja yksi uros laskettiin vapaaksi.

    Toimittajalta

    Vaikka valkohäntäpeurojen taipaleesta on kirjoitettu paljon, tiedot heittelevät hieman eri lähteissä. Ensimmäisessä siirrossa tulleiden yksilöiden kohtalosta kerrotaan yleensä yhteneväisesti, mutta tieto esimerkiksi kahden ensimmäisenä Laukossa syntyneen vasan sukupuolesta vaihtelee. Vuonna 1948 tuodun lauman kohtalosta ei ole paljoa tietoa. Tarina niiden menehtymisestä heti vapautuksen jälkeen löytyy mm. Metsästäjä-lehden asiantuntija-artikkelista. Kerrotaan myös, että vuonna 1937 Korkeasaareen tuotiin kannan monimuotoisuuden lisäämiseksi neljä peuranvasaa, mutta nämä kuolivat jo ennen kuin pääsivät kosketuksiin Laukon peurojen kanssa.

    Lentäen tuotujen peurojen myöhemmistä vaiheista ei ole tarkkaa tietoa, mutta joidenkin lähteiden mukaan nämä yksilöt olisivat menehtyneet jo vapautusta seuraavana talvena. Jos tämä pitää paikkansa, Suomen koko valkohäntäpeurojen kanta polveutuu ensimmäisenä vapautetusta laumasta, eli on lähtöisin yhdestä uroksesta.

    Tutkijat selvittivät valkohäntäpeurojen geneettistä perimää vuonna 2012. Tutkimuksessa mukana ollut Turun yliopiston apulaisprofessori Jon Brommer sanoo, että kaikki Suomen valkohäntäpeurat voivat hyvin olla Uroksen jälkeläisiä.

    – Se on täysin mahdollista. Toisaalta ei voida sulkea pois sitä, että mukana olisi geenejä myös toisessa siirrossa tulleista yksilöistä.

    Joka tapauksessa geenitutkimuksessa selvisi, että nyt Suomessa elävän valkohäntäpeurakannan monimuotoisuus on hyvä. Tutkijoiden mukaan se, että kanta on kasvanut hyvin nopeasti, suojaa populaatiota sisäsiittoisuudelta.

    Laukon kartanon nykyiset asukkaat elävät keskellä peurakeskittymää. Isäntä Jouni Minkkinen suunnittelee syksyksi peurajahtia kannan kasvun hillitsemiseksi.Heli Mansikka / YlePeura poimii hedelmät suoraan puusta

    Laukon kartanon nykyisiä omistajia ei valkohäntäpeuroista tarvitse muistuttaa, kohtaamiset niiden kanssa ovat päivittäisiä.

    – Ne voivat tulla minkä nurkan takaa tahansa. Kotiovesta kun astut ulos, niin siinä saattaa olla kolme peuraa odottamassa sinua, sanoo isäntä Jouni Minkkinen.

    – Joka syksy niistä oppii jonkun tuntemaan. Niillä on samat reitit ja pukit erottaa sarvista. Nimeämään niitä ei sentään ole enää ruvettu.

    Aikanaan kuskasin peuroille omenoita pellolle, mutta ei tarvitse enää kuskata, kun ne syövät nykyään suoraan puista. Jouni Minkkinen

    Minkkinen asuu Laukon kartanoa vaimonsa Liisa Lagerstamin ja tyttärensä kanssa. Kysymys kartanon mailla liikkuvien valkohäntien määrästä hymyilyttää miestä.

    – Niitä on satoja. Riittääkö tarkkuudeksi? Aikanaan kuskasin peuroille omenoita pellolle, mutta ei tarvitse enää kuskata, kun ne syövät nykyään suoraan puista.

    Kartano elää tätä nykyä pääasiassa kulttuurimatkailusta saatavilla tuloilla. Monia kävijöitä peurat viehättävät ja vieraat myös näkevät niitä joka kerralla lähes takuuvarmasti.

    Viimeisen 10 vuoden aikana valkohäntäpeurojen kanta Suomessa on kasvanut räjähdysmäisesti, tuplaantunut.

    YleYle

    Kanta on nyt levinnyt käytännössä koko eteläiseen Suomeen. Kannan tiheyttä kuvaavassa kartassa kirkkaimmin hehkuu neljän riistanhoitoalueen, eli Satakunnan ja Varsinais-Suomen sekä Pohjois- ja Etelä-Hämeen riistanhoitopiirien leikkauskohta, jossa myös Vesilahti sijaitsee.

    Levinneisyyden äärilaita kulkee Pohjois-Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Etelä-Karjalan kautta kulkevalla linjalla. Kannan levittäminen on ollut mittavan työn takana. Sen tietää valkohäntäpeuralle museon pystyttänyt riistantutkija Risto Komu.

    Siirtoistutukset olivat rankkaa touhua

    Yli sata valkohäntäpeuran kalloa toljottaa kävijää vanhan kyläkoulun seiniltä Vesilahdella. Riviin asetellut peuranpäät ovat kaikki Risto Komun metsästysmuistoja, trofeita. Mukana on useita "kymppikerholaisia" eli kymmenpiikkisiä sarvipäitä.

    Viime syksynä Komu perusti valkohäntäpeuralle pyhitetyn museon Krääkkiön lakkautettuun kouluun. Museo syntyi oikeastaan pakon sanelemana, kun Komun vaimo kyllästyi kodin täyttäviin sarviin ja kalloihin. Vesilahdella syntynyt ja kasvanut Komu on kaatanut satoja valkohäntäpeuroja, ja näistä ison osan hän on valmistanut trofeiksi.

    Risto Komun trofeekokoelmaan kuuluu yli sata sarvipäisen peuran pääkalloa ja kymmenittäin muita metsästysmuistoja. Museo oli pakko perustaa, kun Komun vaimo kyllästyi kodin täyttäviin sarviin ja kalloihin.Matias Väänänen / Yle

    Komu on entinen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusmestari. Hän tuntee valkohäntäpeuran paremmin kuin omat taskunsa. Sen lisäksi, että nyt 83-vuotias Komu on metsästänyt valkohäntäpeuroja Vesilahdella koko ikänsä, hän on tutkinut eläimiä useina talvina Laukossa.

    Risto Komu on myös yksi heistä, joita on kiittäminen – tai syyttäminen – valkohäntäpeurojen leviämisestä Suomessa. Hän osallistui 1960- ja 70-luvulla valkohäntäpeurojen siirtoistutuksiin eri puolille maata.

    Yhdeltäkin isosarviselta peuralta piti sahata sarvet pois, ettei se telonut meitä. Risto Komu

    Siirtoistutuksia tehtiin metsästysseurojen anomuksesta. Lupia myönsi maa- ja metsätalousministeriö. Komu oli mukana siirtämässä peuroja esimerkiksi Vilppulaan ja Mikkeliin.

    – Silloin oli kovia talvia. Laukon isoihin latoihin laitettiin peuroille syötävää. Minä tein systeemin, jossa luukku putosi ovella kiinni, kun peurat olivat menneet ladon perälle syömään.

    Valkohäntäpeuroille omistettu museo on Krääkkiön koululla Vesilahdella. Se on avoinna sopimuksen mukaan.Matias Väänänen / Yle

    Siirtäminen oli hurjaa puuhaa.

    – Ilman mitään nukutusaineita peurat otettiin kiinni, pantiin juuttisäkkeihin ja nostettiin farmariauton kyytiin, Komu muistelee.

    Latoon meni sarvipäitäkin. Ne pyydystettiin isolla verkolla ja nujerrettiin.

    – Yhdeltäkin isosarviselta peuralta piti sahata sarvet pois, ettei se telonut meitä. Se oli aika rankkaa hommaa.

    Komu ajeli työkaverinsa kanssa pakkasessa satoja kilometrejä ikkunat auki, jotta stressaantuneet eläimet eivät olisi kuolleet lämpöhalvaukseen.

    – Kyllä sitä itsekin paleli, kun pitkiä matkoja niitä vietiin. Mutta ei kuollut kuljetuksen takia yhtään peuraa!

    "Se on metsästäjien huonoutta, jos peuroja ei saada kaadettua"

    Laukon kartanossa tutkittiin valkohäntäpeurojen elintapoja, koska lajista ja sen selviämisestä Suomessa ei tiedetty mitään. RKTL:n tutkimusmestarina Komu vietti kartanossa useita talvia ja selvitti muun muassa valkohäntäpeurojen ravinnon käyttöä.

    Talvi 1965-66 oli niin kova, että 15–20 prosenttia peurakannasta nääntyi nälkään.

    – Oli paljon lunta ja kova hanki, peurat eivät saaneet tarpeeksi ruokaa. Siihen aikaan metsästäjät eivät valkohäntäpeuroja juurikaan ruokkineet, mutta siitä alkoi niiden talviruokinta.

    Ensimmäinen valkohäntäpeura kaadettiin Suomessa marraskuussa 1960. Tuolloin myönnettiin peuroille 12 kaatolupaa, joilla kaadettiin yhdeksän peuraa. Kuvassa vasemmalta lukien ovat Eino Koivuniemi, Erkki Ranto ja Erkki Koivuniemi.Suomen metsästysmuseo

    Komu arvioi, että talviruokinta on ollut yksi edellytys sille, että peurakanta on vahvistunut vauhdilla. Toisaalta nykyisten vähälumisten ja lauhojen talvien aikana kanta pysyisi vahvana ilman ruokintaakin.

    Valkohäntäpeurakolarien määrä riistakeskuksittain vuonna 2017

    Varsinais-Suomi 1612
    Etelä-Häme 996
    Satakunta 900
    Uusimaa 829
    Pohjois-Häme 532
    Muu Suomi 311
    Yhteensä 5180

    Lähde: Suomen riistakeskus

    Tämän hetkistä peuramäärää Komu pitää paikoin liian isona. Suomessa sattui viime vuonna lähes 5 200 liikenneonnettomuutta, joissa osallisena oli valkohäntäpeura. Peuroista aiheutuu joka vuosi mittavia vahinkoja maataloudelle ja kasvinviljelylle. Esimerkiksi Turun Ruissalossa aloitettiin viime vuonna valkohäntäpeurojen ja metsäkauriiden tehopyynti, sillä eläimet uhkaavat luonnonsuojelualeen tammimetsiä.

    Suomen luonnonvarakeskus arvioi, että pyyntilupia pitäisi antaa tänä vuonna yli puolet enemmän kuin viime vuonna, jotta kannan kasvu taittuisi. Tulevalla metsästyskaudella täytyisi kaataa noin 56 000 valkohäntäpeuraa, kun esimerkiksi viime vuonna valkohäntäpeuralle myönnettiin 36 191 lupaa.

    Moni sanoo, että ukkoutuvilla metsästyskerhoilla alkaa olla melkoinen urakka kannan harventamisessa. Tälle väitteelle Risto Komu hymähtää.

    – Minusta se on vähän metsästäjien huonoutta, etteivät ole saaneet niitä vähennettyä. Sen pitäisi olla aika helppoa ruokintapaikalla valikoida, mitä ampuu. Ampumalla niitä vähemmäksi saa.

    Silti ymmärrystäkin innostuksen hiipumiselle löytyy, kun samaan aikaan sattuu vielä hirvenmetsästys. Metsästäjien urakan helpottamiseksi valkohäntäpeuran metsästysaikaa on pidennetty. Syyskuun alusta alkaen peuroja saa metsästää vahtimalla ja vielä helmikuun alussa kaksi viikkoa ilman koiraa.

    "Peura on parempi lautasella kuin konepellillä"

    Viime vuosiin asti valkohäntäpeuran istutusta ja leviämistä on pidetty todellisena menestystarinana. Valkohäntäpeura ei tullessaan vallannut minkään toisen lajin ekologista lokeroa, ja oli hyvää onnea, etteivät siirrokkaat tuoneet mukanaan haitallisia tauteja, joita peurat Yhdysvalloissa kantavat.

    Valkohäntäpeuroja näkee eniten liikkeellä aamu- ja iltahämärissä. Peurojen kuvaaminen ilman kyttäyspaikkaa on melko vaikeaa, sillä kyse on arasta ja nopealiikkeisestä villieläimestä, joka pysyttelee yleensä peltoaukeiden reunamailla ja loikkii yleensä äkkiä piiloon.Heli Mansikka / YleMikä nimeksi Odocoileus virginianukselle?Kun laji tuotiin Suomeen, sitä kutsuttiin yleisesti laukonpeuraksi ( myös muodossa Laukon peura) sen ensimmäisen asuinpaikan mukaanMyöhemmin nimi vakiintui valkohäntäpeuraksiVuonna 2008 nisäkäsnimistötoimikunta ehdotti, että eläimen nimi muutettaisiin valkohäntäkauriiksi, koska lajistollisesti valkohäntäpeura ei kuulu peurojen Rangifer-sukuunUusi nimi ei ole vielä vakiintunut käyttöön, ja esimerkiksi lainsäädäntö tuntee eläimen edelleen valkohäntäpeuranaTässä jutussa on päädytty käyttämään valkohäntäpeuraa, koska sillä nimellä laji esiintyy lähdeteoksissa ja myös haastateltavien puheessa

    Aivan viime aikoina äänenpainot valkohäntäpeuroista puhuttaessa ovat kuitenkin muuttuneet, ainakin tiheimmän kannan alueilla. Vuonna 2012 laadittu kansallinen vieraslajistrategia listaa valkohäntäpeuran eli valkohäntäkauriin tarkkailtavaksi tai paikallisesti haitalliseksi lajiksi yhdessä kanadanhanhen ja piisamin kanssa. Haitallisina vieraslajeina strategiassa mainitaan kanadanmajava, villikissa, minkki, rotta, supikoira ja villikani.

    Laukossa peuroja ei ole muutamaan vuoteen ammuttu, mutta tänä vuonna lupia haetaan. Isäntä kertoo, että tarkoituksena on paitsi vähentää kantaa kestävämmälle tasolle, myös saada peurajahdeista matkailutuloja.

    – Tällä hetkellä Laukon kohdalla on todellinen peurakeskittymä. Sanon aina kävijöille, että varokaa peuroja pari ensimmäistä kilometriä Laukosta, sitten olette vähän selvemmillä vesillä.

    Vesilahdella asuu kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka ovat ajaneet peurakolarin ja niitä jotka tulevat ajamaan. Jouni Minkkinen

    Minkkisen puheet eivät ole yhtään liioiteltuja. Kun samana iltana ajelemme kuvaajan kanssa Vesilahden mutkaisilla teillä parin tunnin ajan, näemme vähintään viisikymmentä valkohäntäpeuraa noin kymmenessä eri paikassa. Yksi peuroista on vähällä loikkia automme alle.

    – Täällä tavataan sanoa, että Vesilahdella asuu kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka ovat ajaneet peurakolarin ja niitä jotka tulevat ajamaan, Minkkinen sanoo.

    – Henkilökohtaisesti en pidä metsästämisestä, mutta silti peura on parempi lautasella kuin konepellillä.

    Juttua varten on haastateltu asiantuntijoita Suomen luonnonvarakeskuksesta, Suomen riistanhoitoyhdistyksestä, Turun yliopistosta ja Suomen metsästysmuseosta.

    Kirjallisina lähteinä käytetty muun muassa seuraavia: Pekka Moilanen ja Pentti Vikberg (toim): Valkohäntäpeura - elintavat, metsästys ja riistanhoito, Jaana Kekkonen, Mikael Wikström ja Jon Brommer: Heterozygosity in an isolated population of a large mammal founded by four individuals is predicted by an individual-based genetic model sekä Metsästäjä-lehdessä vuonna 2014 julkaistua laajaa artikkelia valkohäntäpeuroista.

    Kuvatekstiä korjattu 9.7. kello 10.34: Täsmennetty ensimmäisestä peurankaadosta kertovan kuvan nimitietoja.

    Tšernobylin suoja-alueella syntyneet sudet hipsimässä muualle Eurooppaan –

    Tšernobylin suoja-alueella syntyneet sudet hipsimässä muualle Eurooppaan – "Yksikään susi ei hohda", vitsailee tutkija ydinsäteilyn vaikutuksista


    Ukrainassa ja Valko-Venäjällä on Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jäljiltä laaja alue, joka on autio ja tyhjä – tai ei sentään: sadat tuhannet asukkaat lähtivät, mutta eläinten määrä on kasvanut vuosi vuodelta. Eläimet ovat saaneet...

    Ukrainassa ja Valko-Venäjällä on Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jäljiltä laaja alue, joka on autio ja tyhjä – tai ei sentään: sadat tuhannet asukkaat lähtivät, mutta eläinten määrä on kasvanut vuosi vuodelta.

    Eläimet ovat saaneet lisääntyä omassa rauhassa yli kolme vuosikymmentä ilman, että niiden on tarvinnut piitata ihmisistä. Alueelta jo kadonneet ilvekset ovat tulleet takaisin, ja muhkeiksi kasvaneet villisiat pitävät majaa autioissa rakennuksissa. Sadoista lajeista erityisen menestyksekkäitä ovat olleet sudet.

    Susikannan arvioidaan olevan seitsenkertainen ympäröiviin alueisiin verrattuna. Ukrainan ja Valko-Venäjän viranomaisten mukaan susia on ainakin 300. Määrä on niin suuri, että vyöhyke alkaa olla sille liian pieni elinalue.

    Susien kuntoa kuvataan silmämääräisesti huomattavan hyväksi, vaikka poikasilla onkin enemmän epämuodostumia kuin susilla keskimäärin.

    Tutkija rauhoittelee pelkoja

    Yhdysvaltalaisen Missourin yliopiston tutkijaryhmä on juuri julkaissut Tšernobylin susista tekemänsä tutkimuksen European Journal of Wildlife Research -lehdessä.

    Tutkijat seurasivat 14 pannoitetun suden liikkeitä Valko-Venäjän puoleisella suojavyöhykkeellä. 13 aikuista sutta pysyivät vyöhykkeellä, mutta nuori uros vaelsi kolmen viikon aikana 300 kilometrin päähän.

    Se on ensimmäinen Tšernobylin-susi, jonka tiedetään ainakin tunnustelleen elintilaa muualta. Koska GPS-panta lakkasi toimimasta, tutkijat eivät tiedä, palasiko otus synnyinseuduilleen.

    Kaikilla oli neljä jalkaa, kaksi silmää ja yksi häntä. Tutkija Tšernobylin susista

    Tšernobylin ympärillä ei suinkaan ole ekologinen musta aukko, vaan alueesta on tullut käytännössä luonnonpuisto, joka vahvistaa myös ympäristön eläinkantoja, sanoo tutkimusta johtanut eläintieteilijä Michael Byrne Live Science -sivustolla.

    Mutta onko radioaktiivinen säteily tehnyt susista mutantteja, joiden muuttuneet geenit periytyvät muualle Eurooppaan?

    – Yksikään ei hohtanut, ja kaikilla oli neljä jalkaa, kaksi silmää ja yksi häntä, Byrne vitsailee näkemistään susista.

    Hänen mukaansa mahdollisten mutaatioiden tutkiminen on paikallaan. Huolissaan ei silti tarvitse olla, hän rauhoittelee.

    Tšernobylin ydinvoimalan ympäristön asukkaista muutamat kieltäytyivät lähtemästä kotoaan, joten lähes autioissa kylissä elää edelleen muutamia vanhuksia.Tatjana Zenkovitš / EPAKoirat yrittävät pärjätä

    Koska muutkin eläinkannat ovat kasvaneet ja susi on Tšernobylin suojavyöhykkeen hallitsevin petoeläin, siellä riittää susille syötävää. Saalista ovat myös koiralaumat, jotka ovat siinneet sinne jääneistä lemmikkikoirista.

    Evakkoon lähteneet ihmiset eivät saaneet ottaa koiriaan mukaan. Sotilaat ampuivat useimmat, mutta osa ehti karkuun, joten alueelle on syntynyt uusia koirapolvia. Niiden on kuitenkin todettu olevan lyhytikäisiä. Tšernobylin koirat eivät näytä elävän yli viisivuotiaiksi, kertoo yhdysvaltalainen hyväntekeväisyysjärjestö Clean Future.

    Koirat tunnistavat edelleen ihmiset ystävikseen ja tulevat heidän luokseen. Tšernobylin reaktorin uuden suojakuoren rakentajat ovat jakaneet niiden kanssa eväitään ja ydinturmaturistit omia ruokaostoksiaan.

    Clean Futuren eläinlääkärit ovat hoitaneet Tšernobylin koiria ja antaneet niille rokotuksia, joilla pyritään estämään muun muassa rabieksen eli vesikauhun leviämistä. Koirakannan kasvua hillitään steriloinneilla. Järjestön arvion mukaan koiria on nyt noin 250.

    Koirien vihollisia ovat nälkä, kylmä, ydinsaasteet ja juuri se kasvanut susikanta. Toisaalta viitteitä on myös siitä, että Tšernobylin koirat ja sudet ovat saaneet yhteisiä poikasia, Clean Future kertoo.

    Tutkimus: Pienikin määrä ilmansaasteita pahentaa diabeteksen riskiä

    Tutkimus: Pienikin määrä ilmansaasteita pahentaa diabeteksen riskiä


    Aikuisena puhkeavan diabeteksen pääsyyt löytyvät ruokavaliosta ja liikunnan puutteesta, mutta tuoreiden tutkimustulosten mukaan myöskään ilmansaasteet eivät ole vähäpätöinen diabeteksen riskitekijä. Ne lisäävät sairastumisen vaaraa jo...

    Aikuisena puhkeavan diabeteksen pääsyyt löytyvät ruokavaliosta ja liikunnan puutteesta, mutta tuoreiden tutkimustulosten mukaan myöskään ilmansaasteet eivät ole vähäpätöinen diabeteksen riskitekijä.

    Ne lisäävät sairastumisen vaaraa jo selvästi pienempinä pitoisuuksina kuin määrät, jotka nykyisin määritellään turvallisiksi, osoittaa yhdysvaltalaistutkimus.

    Ilmansaasteiden, monien sairauksien ja ennenaikaisten kuolemien yhteys on osoitettu kiistatta useilla tutkimuksilla. Myös nykyisten turvarajojen riittävyys on kyseenalaistettu, muun muassa Harvardin yliopiston erittäin laajassa tutkimuksessa viime vuonna.

    Parina viime vuosikymmenenä tutkimuksissa on saatu näyttöä myös diabeteksen ja ilmansaasteiden yhteydestä. Washingtonin yliopiston tutkijat ryhtyivät ensimmäisinä selvittämään, millaisilla pienhiukkasmäärillä on vaikutusta diabeteksen puhkeamiseen.

    Satojen miljoonien ihmisten sairaus

    Diabetes on yksi maailman nopeimmin yleistyviä sairauksia. Se on arviolta 420 miljoonalla ihmisellä.

    Ilmansaasteita pidetään yhtenä diabeteksen syynä siksi, että ne häiritsevät elimistön insuliinintuotantoa ja aiheuttavat tulehduksia, mikä voi haitata veren glukoosin muuttumista energiaksi.

    Washingtonilaistutkimuksen mukaan ilmansaasteilla oli toissa vuonna vaikutusta noin 14 prosenttiin uusista diabetestapauksista eli 3,2 miljoonan ihmisen sairastumiseen.

    Tutkimuksessa laskettiin myös, että toissa vuonna menetettiin samasta syystä 8,2 miljoonaa tervettä elinvuotta.

    Terveet sotilaat saivat diabeteksen

    Tutkimuksen aineistona olivat 1,7 miljoonan Yhdysvaltain asevoimien entisen sotilaan terveystiedot. Kunkin terveyttä seurattiin keskimäärin 8,5 vuotta. Palvelukseen astuessaan kukaan ei ollut sairastanut diabetesta.

    Tutkijat laativat saastealtistuksen vaikutuksista tilastollisen mallin yhdistämällä terveystiedot ilman laadun seurantaan, jota Veteraaniasiain kliininen epidemiologiakeskus EPA tekee Maassa ja avaruushallinto Nasa satelliiteillaan.

    Maailman terveysjärjestön WHO:n turvaraja PM2.5-pienhiukkasille on 10 mikrogrammaa kuutiometrissä ilmaa. Yhdysvalloissa raja on 12 mikrogrammaa, EU:ssa yli kaksinkertainen, 25 mikrogrammaa.

    2,5 mikronin kokoiset hiukkaset ovat niin pieniä, että ihmisen hiuksen poikkileikkaukselle niitä mahtuisi melkein 30. Pienuuttaan ne voivat kulkeutua keuhkoista myös verenkiertoon.

    Washingtonin yliopiston tutkimuksessa diabetesriskin todettiin alkavan kasvaa jo silloin, kun pienhiukkasten määrä yltää 2,4 mikrogrammaan kuutiometrissä hengitysilmaa.

    Kun pienhiukkasia oli 5–10 mikrogrammaa, 21 prosentilla sairauksien vuoksi hoidetuista sotilaista todettiin diabetes. Kun hiukkasten määrä nousi Yhdysvaltain suositusten paikkeille, enimmillään runsaaseen 13 mikrogrammaan, diabeteksen osuus sairauksista oli 24 prosenttia.

    Suomi poimittiin esimerkiksi hyvästä tilanteesta

    Tutkimus on linjassa sen hyvin tiedetyn vinouman kanssa, että köyhissä maissa on ilmansaasteita paljon enemmän kuin varakkaissa. Vastaavasti myös diabetesriski osoittautui köyhissä maissa suuremmaksi.

    Suurimman riskin maiksi tutkijat listaavat tiedotteessaan muun muassa Afganistanin, Papua-Uuden-Guinean ja Guyanan.

    Pienen riskin maiksi on poimittu Ranska ja Islannin ohella Suomi.

    Tutkimus monine taulukkoineen on luettavissa vapaasti The Lancet Planetary Health -lehdestä.

    Yli kolme miljardia ihmistä vaarantuu kotonaan

    Maailman terveysjärjestö WHO kertoi toissa kuussa, että useampi kuin kahdeksan kymmenestä ihmisestä hengittää edelleen ilmaa, jossa on saasteita yli WHO:n pienhiukkasturvarajan.

    Kuuden viime vuoden aikana pienhiukkasten määrät ovat alentuneet osissa Eurooppaa ja Amerikkoja. Pienhiukkaset eivät kuitenkaan piittaa valtioiden rajoista. Suomessa esimerkiksi pääkaupunkiseudulla keskimäärin puolet hiukkasista kulkeutuu tänne muista maista.

    Suomen omista päästöistä huomattava osa on peräisin tulisijoista, ei vähiten saunojen kiukaista.

    Maailmanlaajuisesti puun ja hiilen polttaminen kotien lämmittämiseksi ja ruoan valmistamiseksi on iso ongelma. Yli kolme miljardia ihmistä hengittää joka päivä kotonaan hengenvaarallista savua.

    WHO laskee, että se koituu joka vuosi 3,8 miljoonan ihmisen kuolemaksi. Ulkona hengitetyt ilmansaasteet tappavat arviolta 4,2 miljoonaa ihmistä vuodessa.

    Ilmansaasteet aiheuttavat sydänkohtauksia ja syöpää

    Maailman terveysjärjestö WHO pitää ilmansaasteita hyvin merkittävänä tekijänä useissa sairauksissa. WHO arvioi vaikutuksen suureksi etenkin näiden tautien aiheuttamista kuolemista:

    Sydänsairaudet 24 %Aivoinfarktit 25 %Keuhkoahtaumatauti 43 %Keuhkosyöpä 29 %Suomessakin 1 800 ennenaikaista kuolemaa vuodessa

    Ilmansaasteiden vaatimista kuolonuhreista 90 prosenttia on köyhien tai keskituloisten maiden asukkaita, valtaosin aasialaisia ja afrikkalaisia. Sama pätee myös Euroopan sisällä: mitä köyhempi maa, sitä enemmän ilmansaasteiden aiheuttamia kuolemia.

    Terveyden ja hyvinvoinnin laitos arvioi, että Suomessa pienhiukkasten takia kuolee ennen aikojaan noin 1 800 ihmistä vuodessa.

    Kiina on pyrkinyt viime vuosina rakaisemaan isojen kaupunkiensa isoa ilmansaasteongelmaa muun muassa sulkemalla tehtaita. Näin puuroista oli Pekingin ilma viime maaliskuussa.Wu Hong / EPA-EFE

    WHO:n ylläpitämässä tietokannassa on seurantatietoja 108 maan yli 4 300 kaupungin ilmanlaadusta. Vaikka tilannettaan seuraavien ja siitä raportoivien maiden määrä on Afrikassakin yli kaksinkertaistunut viime vuosina, valtaosa puuttuu edelleen.

    Monet tietokannassa olevista suurkaupungeista ylittävät WHO:n turvarajan jopa viisinkertaisesti. Köyhien ja keskituloisten asuttamissa isoissa kaupungeissa vain pari prosentti ihmisistä saa vetää keuhkoihinsa ilmaa, jonka laatu täyttää WHO:n suositukset.

    Poliittinen kiinnostus tilanteen parantamiseksi on kuitenkin lisääntynyt, WHO kiittää. Se isännöi loppusyksyllä maailman ensimmäistä ilmansaasteiden ja terveyden yhteyttä puivaa kansainvälistä konferenssia, johon osallistuu niin hallitusten edustajia kuin asiantuntijoita.

    Täsmennetty jutun alkua 5.7. klo 9.25: Aikuisena puhkeavan diabeteksen pääsyyt ovat ravinto ja liikunnan puute.

    Alle puolet Euroopan pintavesistä on hyvässä kunnossa – Lappi voi ylpeillä, koko Suomi ei

    Alle puolet Euroopan pintavesistä on hyvässä kunnossa – Lappi voi ylpeillä, koko Suomi ei


    Ihmisten toimet näkyvät edelleen ikävällä tavalla valtaosassa Euroopan unionin vesistöistä, kertoo Euroopan ympäristökeskuksen EEA:n tuore raportti. Sen mukaan tila yltää hyväksi tai erinomaiseksi luokiteltuun tasoon alle puolessa seuratuista...

    Ihmisten toimet näkyvät edelleen ikävällä tavalla valtaosassa Euroopan unionin vesistöistä, kertoo Euroopan ympäristökeskuksen EEA:n tuore raportti. Sen mukaan tila yltää hyväksi tai erinomaiseksi luokiteltuun tasoon alle puolessa seuratuista vesistöistä.

    EU:n pohjavesien tila on valtaosin kunnossa, mutta pintavesissä tavoite on toteutunut vain 40 prosentissa seuratuista vesistöistä.

    Raportissa on mukana yli 130 000 joen, järven, kosteikon ja merten rannikkovesien sekä pohjavesialueen kunto tarkkailujaksolla 2010–2015.

    Myös kuusi vuotta sitten annetussa ensimmäisessä raportissa hyvän rajaan ylsi jokseenkin saman verran vesistöistä.

    Lappi ykköstilalla

    Paras tila vesistöillä on Pohjoismaiden pohjoisosissa – varsinkin Suomen Lapissa – sekä Virossa, Skotlannissa, Slovakiassa, Romaniassa ja useiden Välimeren maiden jokialueilla.

    Erityisen punaisina kartassa sen sijaan hohtavat tiiviisti asutetut ja tehomaataloutta harjoittavat Keski-Euroopan maat ja osa Ruotsista.

    Huonosta tilasta kertovaa kirkkaan punaista väriä on myös Suomen lounaiskulmalla. Myös lähes koko Pohjanlahden rannikko punertaa.

    Siihen on myös luontaisia syitä, kuten Pohjanmaan happamat sulfaattimaat, mutta pääosin syynä on maatalouden liiallinen kuormitus, kertoo luontojärjestö WWF:n suojeluasiantuntija Jenny Jyrkänkallio-Mikkola.

    Omien lähivesiesi tilan voit katsoa ympäristöhallinnon ylläpitämästä Vesikartasta.

    Ensimmäinen takaraja meni jo

    EU:n 18 vuotta sitten solmitun vesipuitedirektiivin perusteella EU:n kaikkien vesistöjen ekologisen tilan olisi pitänyt olla kunnossa jo viime vuonna. Ehdottomaan takarajaan on yhdeksän vuotta.

    Direktiiviin pyydetyistä poikkeuksista on Jyrkänkallio-Mikkolan mukaan tullut normi. Kun direktiiviä parhaillaan arvioidaan uudelleen, WWF patistaa jäsenmaita sitoutumaan tavoitteisiin eikä tavoittelemaan heikennyksiä.

    EEA:n pääjohtaja Hans Bruyninckx ei ole EU-maille yhtä kipakka kuin WWF, vaan kiittää valtioita, jotka ovat panostaneet jätevesien käsittelyyn, maatalouden valumien suitsimiseen, kalojen vaelluksen mahdollistamiseen ja rapautuneiden vesistöjen kunnostamiseen.

    Raportti antaa kiitoksia myös siitä, että monet maat ovat lisänneet vesistöjen tilan seurantaa ja tutkimusta, mikä lisää ymmärrystä tilanteen vakavuudesta ja antaa pohjaa ratkaisuille.

    Raportissa ennakoidaankin, että seuraavan tarkastelukauden eli vuosien 2019–2021 aikana jo tehdyt toimet alkavat tuottaa tulosta ja näkyvät seuraavassa raportissa kohentuneina lukuina.

    Ponnistuksia on kuitenkin yhä lisättävä, jotta Euroopan vesistä tulisi niin puhtaita ja kestokykyisiä kuin niiden kuuluu olla; siitä riippuu myös ihmisten hyvinvointi nyt ja tulevaisuudessa, Bruyninckx painottaa.

    Suomalaisäidit tupakoivat raskauden aikana selvästi enemmän kuin eurooppalaisäidit keskimäärin

    Suomalaisäidit tupakoivat raskauden aikana selvästi enemmän kuin eurooppalaisäidit keskimäärin


    Tupakoinnin haitat sikiölle ovat kiistattomat, mutta silti monet äidit jatkavat tupakointia raskauden ajan. Tuoreen selvityksen perusteella tähän syyllistyvät varsinkin eurooppalaisäidit. Selvityksessä yhdistettiin lähes 300 aikaisemman...

    Tupakoinnin haitat sikiölle ovat kiistattomat, mutta silti monet äidit jatkavat tupakointia raskauden ajan. Tuoreen selvityksen perusteella tähän syyllistyvät varsinkin eurooppalaisäidit. Selvityksessä yhdistettiin lähes 300 aikaisemman tutkimuksen aineistot 43 eri maasta.

    Globaalisti hieman alle 2 prosenttia kaikista äideistä tupakoi raskauden aikana, mutta Euroopassa luku on selvästi korkeampi, keskimäärin 8 prosenttia. Raskauden aikana tupakoivista suurin osa tupakoi päivittäin ennen raskautta.

    Huonoin tilanne on Irlannissa, missä lähes 40 prosenttia äideistä tupakoi raskauden aikana, sekä Bulgariassa ja Uruguayssa, missä luku on 30 prosentissa. Suomalaisäideistä noin 15 prosenttia tupakoi raskauden aikana.

    Raskauden aikana tupakoivat altistavat lapsensa monille vaaroille. Muun muassa sikiön kasvuhäiriöt, ennenaikainen synnytys ja lapsen äkkikuolemat ovat yleisempiä tupakoivien raskauksissa. Raskausaikana tupakoineiden äitien lapset ovat myös muita alttiimpia hengitystieinfektioille ja heillä on tavallista enemmän oppimishäiriöitä ja ylivilkkautta kouluiässä.

    Tutkimus julkaistiin Lancet Global Health -lehdessä.

    Tätä Suomi syö ja juo: liha maistuu entiseen tahtiin, maito ei enää yhtä hyvin

    Tätä Suomi syö ja juo: liha maistuu entiseen tahtiin, maito ei enää yhtä hyvin


    Suomalaisten kulutustottumukset käyvät ilmi Luonnonvarakeskuksen julkaisemasta vuoden 2017 ravintotaseen ennakkotiedoista. Maitoa 112 litraa Suomalaiset kuluttivat viime vuonna keskimäärin 160 kiloa nestemäisiä maitotuotteita. Maitoa suomalaiset...

    Suomalaisten kulutustottumukset käyvät ilmi Luonnonvarakeskuksen julkaisemasta vuoden 2017 ravintotaseen ennakkotiedoista.

    Maitoa 112 litraa

    Suomalaiset kuluttivat viime vuonna keskimäärin 160 kiloa nestemäisiä maitotuotteita. Maitoa suomalaiset juovat aina vain vähemmän, sillä kulutus laski taas viitisen prosenttia edellisvuodesta.

    Yle Uutisgrafiikka

    – Kaikkiaan maitoa juotiin viime vuonna keskimäärin henkeä kohti noin 112 litraa, josta rasvatonta maitoa oli kolmannes, kevytmaitoa 56 prosenttia ja täysmaitoa reilu kymmenen prosenttia, yliaktuaari Tarja Kortesmaa kertoo.

    Piimän ja viilin kulutus -6 %, jogurtti +-0 %, kerma +6 %. Juuston kulutus - 2 % eli suomalainen syö keskimäärin noin 26 kiloa juustoa vuodessa. Voi 3,5 kg/v, muutos +-0 %.

    Lihaa 81 kg

    Lihankulutus on pysynyt ennallaan. Broileria ja muuta siipikarjaa syötiin kiihtyvään tahtiin, kasvua kuusi prosentia vuoteen 2016 verrattuna. Naudanliha maistui prosentin verran enemmän, mutta possu ei. Sen kulutus laski neljä prosenttia.

    Yle Uutisgrafiikka

    Lampaanlihaa kului vain 0,7 kiloa, poroa 0,4 ja hevosenlihaa 0,3 kiloa henkeä kohti vuonna 2017.

    Viljatuotteita 80 kg

    Viljan kokonaiskulutus lisääntyi vajaan prosentin 80 kiloon henkeä kohti.

    Muodikasta kauraa syötiin hieman enemmän. Sen kulutus lisääntyi kilon verran 7,3 kiloon (6,3 kg v. 2016).

    Riisin kulutus kasvoi myös 0,2 kiloa eli kuuteen kiloon henkeä kohti. Vehnää ja ruista käytettiin lähes saman verran kuin edellisvuonna, 44,5 ja 15,5 kiloa.

    Hedelmiä 59 kiloa

    Sitrushedelmiä suomalaiset söivät 10 prosenttia vähemmän, viime vuonna 13 kiloa. Muita tuoreita hedelmiä popsittiin entiseen tapaan 46 kiloa. Hedelmäsäilykkeiden ja kuivattujen hedelmien kulutus pysyi seitsemässä kilossa.

    Omena maistuu, mutta sitrushedelmiä syödään nyt vähemmän.Ismo Pekkarinen / AOP

    Tuoreiden vihannesten kulutusmääräksi viime vuonna arvioidaan noin 64 kiloa henkeä kohti. Tämä määrä sisältää kuitenkin myös mahdollisen hävikin.

    Sokerin kulutus henkeä kohti oli 30,6 kiloa vuonna 2017.

    Olutta 75 litraa

    Oluen kulutus on laskusuunnassa, sillä vuoteen 2016 verrattuna suomalaiset joivat 1,6 litraa vähemmän.

    Oluen kulutus on tilastojen mukaan lievässä laskussa.Janne Lindroos / Yle

    Long drink -juomia taas lipiteltiin hieman enemmän 7,4 litraa, kun vuotta aiemmin jäi yksi lasillinen eli 2 desilitraa juomatta.

    Väkevien osalta kulutus on pysynyt 4,4 litran vuositasolla. Viinin osalta on lievää nousua eli viime vuonna kulutus nousi desilitran verran 11,6 litraan henkeä kohti.

    Ravintotaseeseen voit tutustua tarkemmin Luonnonvarakeskuksen sivuilla tästä linkistä: http://stat.luke.fi/ravintotase-2017-ennakko-ja-2016-lopulliset-tiedot_fi

    Opinnot ilman tutkintoja eivät ole

    Opinnot ilman tutkintoja eivät ole "pehmeää höpöhöpöä" – kansalaisopistoilla on myös rahalla mitattavaa arvoa


    Kun juhannus on juhlittu, alkaa kesä kääntyä lopuilleen. Eikös se niin ole, ainakin pessimistien mielestä? Optimistit puolestaan voivat alkaa suunnitella syksyn opintoja jossakin Suomen 181 kansalaisopistosta. Voisihan sitä opetella vaikka...

    Kun juhannus on juhlittu, alkaa kesä kääntyä lopuilleen. Eikös se niin ole, ainakin pessimistien mielestä?

    Optimistit puolestaan voivat alkaa suunnitella syksyn opintoja jossakin Suomen 181 kansalaisopistosta. Voisihan sitä opetella vaikka tanssimaan kuten Bollywood-elokuvassa, tekemään betonisia kukkaruukkuja tai pursottamaan kakunkoristeita. Espanjan kieliopinnot ainakin olisi hyvä elvyttää.

    – Monille on vähän kuin pyhä asia päästä pläräämään, mitä sieltä katalogista valitsee, sanoo Kansalaisopistojen liiton KoL:n toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen.

    Joissakin opistoissa on tosin jo luovuttu paperisesta vihkosesta, joka esittelee kurssitarjonnan. Se on tätä internetin aikaa, mutta Nuottanen on muutoksesta myös hieman huolissaan.

    On tärkeää, että markkinointi ja viestintä hoidetaan myös tulevaisuudessa paitsi tehokkaaasti niin myös monipuolisesti, hän sanoo.

    Kurssi täyteen 19 sekunnissa

    Yksi kansalaisopistojen perinteistä – joskin monen moittima – on elo-syyskuun kiihkeä puhelinrumba, kun kursseille vihdoin pääsee ilmoittautumaan. Sekin on kuitenkin muuttumassa.

    – Osassa opistoissa ilmoittautumista on muutettu niin, että se alkaa jo touko-kesäkuussa, ja osassa on jatkuvan ilmoittautumisen mahdollisuus. Se ei ole vielä hirveän laajaa, mutta tällaisia kokeiluja on, Jaana Nuottanen kertoo.

    Tietyt kurssit täyttyvät toisaalta muutamissa sekunneissa myös internetissä. Nuottanen sanoo muistavansa ikuisesti ennätyksen: huonekalujen entisöintikurssi tuli Jyväskylässä muutama vuosi sitten täyteen 19 sekunnissa.

    Kansalaisopistotoiminnalla oli ikää parikymmentä vuotta, kun kuopiolaisopiskelija alkoi täytellä tätä opintokirjaa.Veli-Pekka Hämäläinen / Yle

    Suomen työväenopistot, aikuisopistot ja muu kansalaisopistot viettävät ensi vuonna 120-vuotisjuhliaan. Joka vuosi yli 650 000 ihmistä hakee kansalaisopistoista mahdollisuutta kehittää itseään ilman valmistumisen painetta.

    Onko kansalaisopistoilla paikka ja tehtävä myös nyky- ja tulevaisuuden Suomessa, kun päättäjät puhuvat opinnoista yhä enemmän nopeana tienä työelämää ja muu saatetaan tuomita pelkäksi pehmoiluksi?

    Leikkauksien takia kurssitarjontaa on jouduttu supistamaan.

    Valtio teki kansalaisopistojen rahoitukseen isoja leikkauksia viime vuonna ja vuonna 2015.

    – Niissä meni yhteensä melkein kymmenen miljoonaa euroa. Se olisi ammatillisessa koulutuksessa pienehkö summa, mutta meille iso raha, sanoo Jaana Nuottanen.

    Leikkauksien takia kurssitarjontaa on jouduttu supistamaan ja uusilta ryhmiltä vaadittua osallistujamäärää on täytynyt kasvattaa.

    – Esimerkiksi kielten opetuksessa yritetään varmasti pitää hengissä aiemmin aloittaneita vuosiryhmiä myös vähän pienemmillä opiskelijamäärillä, mutta aloittavissa ryhmissä minimimäärää on jouduttu nostamaan merkittävästi, Nuottanen kertoo.

    Jaana NuottanenLauramaija Hurme / KoLKansalaisopistojen liitto luottaa kuntien sivistystahtoon

    Kansalaisopistoissa näkyy myös kuntien taloustilanteen kiristyminen.

    – Kunnat joutuvat silloin tältäkin puolelta suitsimaan ja asettamaan reunaehtoja ja kehyksiä, joissa pitää pystyä toiminaan.

    Miten kansalaisopistojen käy, jos kuntien lisäksi päättämään tulevat myös maakunnat? Jaana Nuottasen mukaan hänellä ja KoL:n hallituksella on tässä asiassa ”aika vahva sivistyskuntausko”.

    Vaikka maakuntiin joskus mentäisiin, kunnat eivät lakkaa olemasta, vaan pysyvät aika autonomisina yksikköinä, hän tuumii. KoL:ssa ei myöskään ajatella, että kansalaisopistojen pitäisi mennä maakuntien alaisuuteen, päinvastoin.

    – Sivistys- ja koulutusasia säilyy kuntien tehtävissä yhtenä tärkeimmistä –tai noh, riippuu tietysti siitä, kenen kanssa keskustelee. Me painotamme kansalaisopistoa osana kunnan sivistyspakettia.

    Rajat ylittämällä jotakin uutta

    Nuottasen mielestä kaikki kunnat eivät osaa hyödyntää omaa kansalaisopistoaan niin monipuolisesti kuin olisi mahdollista, ja sisäiset toimialarajat ylittävässä yhteistyössä on kunnissa kehittämisen varaa.

    Hänen mukaansa tarvittaisiin paljon enemmän kokonaisvaltaista ajattelua jo olemassa olevien palvelujen nivomisessa toisiinsa entistä tehokkaammin. Nuottanen puhuu siitä kuntakonserniajatteluna.

    – Tämän vuoden alusta tuli voimaan maahanmuuttajien lukutaitokoulutusmalli, johon kansalaisopistot saivat rahoituksen. Siinä ainakin näen sellaisen asian, jossa sisäiset rajat olisi syytä ylittää, kun maahanmuuttajat tarvitsevat lukutaidon opiskelun jälkeen muun muassa työharjoittelupaikkoja.

    Parempi lähteä opistoon kuin terveyskeskukseen

    Myös sote kuuluu sanastoon, kun Jaana Nuottanen puhuu kansalaisopistojen merkityksestä.

    – Jos maakuntiin päädytään, niin ennaltaehkäisevä sote-puoli jää kuitenkin kunnille. Siinäkin me tietysti tuomme keskusteluissa aina kansalaisopistoa kehiin.

    Toisten ihmisten kohtaamisella opintojen ohessa on suuri merkitys.

    Nuottanen kertoo KoL:n saavan etenkin vanhoilta ihmisiltä selvää palautetta kansalaisopistojen merkityksestä.

    – Jos vielä pystyy liikkumaan, niin se, että käy vaikka vain kerran viikossa yhdellä kurssilla, on viikon henkireikä.

    Nuottasen mielestä on parempi mennä kansalaisopistoon tapaamaan muita opiskelijoita kuin terveyskeskukseen lääkärin puheille, ellei todella ole kyse jostakin sairaudesta. Toisten ihmisten kohtaamisella opintojen ohessa on yksinäisille suuri merkitys, hän sanoo.

    – Nämä ovat vähän sellaisia soft-puolen asioita. Meitä on monta kertaa vuosien varrella lyöty lekalla päähän ja sanottu, että nämä on höpöhöpöjuttuja. Eivät oikeasti ole!

    Kolmannen iän peruskoulu

    Suomen ikärakenteen muuttuminen ja ihmisten eliniän pidentyminen ovat omiaan lisäämään kansalaisopistojen merkitystä, Jaana Nuottanen sanoo.

    – Jos ihmisiä pystytään pitämään toimintakykyisinä ja poissa ympärivuorokautisesta hoidosta, niin silloin puhutaan taas niistä euroista. Kyllä tällaisia säteily- ja heijastusvaikutuksia on, vaikka kuinka sanottaisiin, että nämä ovat pehmeitä asioita.

    Kun ihmiset elävät entistä vanhemmiksi ja saattavat olla vuosikymmeniä eläkkeellä, kansalaisopistot voivat myös pitää heitä kiinni yhteiskunnan kehityksessä.

    – Digitaitoja ei ehkä ole oppinut työelämässä, ja niitäkin pitää päivittää jatkuvasti. Joskus olen sanonut, että kansalaisopisto on vähän niin kuin kolmannen iän peruskoulu, jonka ansiosta pysyy ajan hermolla.

    Oppilaiden etsiminen ei ole kansalaisopistojen vahvuus.

    Ongelmaksi voi kuitenkin osoittautua se, etteivät tarvitsevat löydä tarjontaa. Oppilaiden varsinainen etsiminen ei ole kansalaisopistojen vahvuus, eikä siihen ole valmista patenttilääkettä, Nuottanen myöntää.

    – Se räpsähtää meille hyvin aktiiviseksi haasteeksi nyt lomakauden jälkeen. Saimme lisätalousarviosta rahaa heikkojen digitaitojen kehittämiseen ja alamme voimallisesti lisätä digikurssien määrää.

    Bonuksena parisuhde?

    Jonkinasteisena ongelmana hän pitää myös sitä, että vain noin viidennes opiskelijoista on miehiä. Kansalaisopistoilla olisi kuitenkin tarjottavaa vaikkapa leskiksi jääneille miehille.

    – Onhan se tietysti karkea yleistys, että he eivät osaisi tehdä ruokaa, mutta on joukossa sellaisiakin, jotka joutuvat – tai pääsevät – opettelemaan ruoanlaittoa.

    Hänellä on leskimiehille ja eronneille toinenkin täky.

    – Tulkaapa katsomaan kansalaisopistoon! Siellä on paljon naisia. Tiedän, että sieltä onkin löytynyt uusia parisuhteita.

    Kuopiolaismiehet nauttivat kokkikurssina tuloksista.Jukka Eskanen / Yle Opistoon voi tulla taitamatta suomea

    Yksi haaste ovat he, joilla vuonna 2013 julkistetun aikuisten Pisa-tutkimuksen mukaan on heikot perustaidot lukemisessa, lukujen hahmottamisessa ja ongelmanratkaisussa. Suomessa tällaisia 24–65-vuotiaita on 600 000.

    – Yllättävän kauan meni, pian viisi vuotta, ennen kuin tähän tuli lisätalousarviossa kohdennettua rahoitusta. Se on suunnattu digiasioihin ja medialukutaitoon. Ensi syksystä alkaen pitäisi ruveta näiden asioiden tiimoilta tapahtumaan paljon nykyistä enemmän, Nuottanen kertoo.

    Maahanmuuttajillekin kansalaisopistolla olisi lukuopetuksen lisäksi tarjolla myös muuta, sitä kipeästi kaivattua kotouttamista, jossa kielitaito ei ole kynnyskysymys. Liikuntaa tai käsitöitä voi harrastaa porukassa, vaikka suomen sanoja ei vielä oikein olisikaan.

    – Kun Suomeen tuli paljon turvapaikanhakijoita vuonna 2015, käännätimme perusasiat heidän kymmenelle yleisimmälle kielelleen. Olemme yrittäneet rummuttaa siitä joka paikassa, mutta jäähän se silti vähän sattumanvaraiseksi, kuka kuulee meistä ja löytää nettisivuillemme, KoL:n toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen sanoo.

    Yhdellä eurolla jopa viiden hyöty

    Kansalaisopistojen merkityksen konkreettiseksi todisteeksi KoL on teettänyt tutkimusta opiskelun hyödyistä ja vaikuttavuudesta.

    Itä-Suomen yliopiston aikuiskasvatustieteen professorin Jyri Mannisen toissavuotinen esiselvitysraportti arvioi opiskelun tuottamia taloudellisia hyötyjä yksilölle ja yhteiskunnalle.

    Raportin mukaan yhden euron panostus näyttäisi tuottavan 3,4 eurosta 5,6 euroon. Lisäksi 89 prosenttia opiskelijoista kertoi kokeneensa opintojen lisänneen henkistä hyvinvointia.

    Täytyy argumentoida niillä asioilla, jotka poliittiset tahot ymmärtävät.

    Parhaillaan on menossa kaksi tutkimushanketta. Toisesta saadaan tuloksia jo alkusyksystä, toinen valmistuu loppuvuodesta. Niissäkin tarkastellaan myös taloudellisia hyötyjä.

    – Harmillista sinänsä, että meidänkin on täytynyt mennä tämäntyyppiseen argumentointiin. Mutta tähän me olemme päätyneet ja siksi uskallan sanoa komealla rintaäänellä, että uskon kansalaisopistojen ajatusmalliin tosi vahvasti, Nuottanen sanoo.

    Tietysti on myös niitä, jotka sanovat, että vapaan sivistystyön pitäisi saada olla rauhassa vapaata, hän myöntää.

    – Inhorealisti minussa kuitenkin ajattelee, että jotta tämä hieno järjestelmä on mahdollista säilyttää, meidän täytyy argumentoida niillä asioilla, jotka poliittiset ja rahoittavat tahot ymmärtävät.

    Paikallisuutta ja trendejä

    Suomen suurin kansalaisopisto on Helsingin suomenkielinen työväenopisto. Sillä on yli sata tuhatta oppituntia vuodessa. Pienin on Utsjoen kansalaisopisto 450 oppitunnillaan. Väliin mahtuu 179 muuta.

    Vapaasta sivistystyöstä annetun lain perusteella jokaisen kansalaisopiston tehtävänä on vastata paikalliseen ja alueelliseen sivistystarpeeseen. Siksi niiden kursseissa on eroja. Opetusta suunnitellaan myös trendien perusteella.

    – Liikuntakurssien oheen on noussut kokonaisvaltainen hyvinvointiajattelu. Ihmiset ovat kiinnostuneita myös ruokavalion osuudesta terveyden säilyttämisessä ja hyvinvoinnin edistämisessä, kertoo Jaana Nuottanen.

    Keuruulaisten kansalaisopistolaisten käsissä syntyy perinneryijy.Yle

    Juuri liikunta ja toisaalta kielet ja kädentaidot ovat pitkään olleet suosituimpia oppialoja. Kullakin on 18–20 prosentin osuus opiskelijoista.

    Kielten opettajana kansalaisopistot ovat tarjonnaltaan vailla vertaa: valtakunnallisesti opetetaan yli 40:tä vierasta kieltä. Nuottanen kertoo tiedon ällistyttäneet monet myös opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmässä, jossa hän on mukana.

    Hänen ilokseen kansalaisopistojen laaja valikoima on nyt hyvin esillä suomalaisten kielitaitoa selvittäneessä Monikielisyys vahvuudeksi -raportissa, jonka Turun yliopiston vararehtori Riitta Pyykkö laati.

    Yksi kansalaisopistojen kymmenistä kielistä: walesin kielen eli kymrin opintoja Helsingin työväenopistossa.Anniina Wallius / YleAina voi aloittaa uudestaan

    Toisin kuin tutkintoon tähtäävissä oppilaitoksissa kansalaisopistoissa ei kirjoitella todistuksia, ja kesken jääneen kurssin on tervetullut aloittamaan uudelleen niin monta kertaa kuin haluaa.

    Jonkin kielen alkeiskurssin pari, kolme kertaa aloittaneita on varmasti paljon, Jaana Nuottanen sanoo ja myöntää olevansa yksi heistä.

    – Kielen oppiminen on monilla haaveissa, mutta aina ei ehdi keskittyä, tai mikä nyt itse kullakin on syynä. Itse olen yrittänyt aloittaa japanin alkeet kaksi kertaa, Kansalaisopistojen liiton toiminnanjohtaja tunnustaa.

    Kansalaisopistojen rooli sivistyskunnan rakentamisessa ja ylläpitämisessä ja kuntalaisten hyvinvoinnin edistämisessä on aiheena yhteiskunnallisessa keskustelutapahtumassa Suomi-areenassa Porissa 16.–18.7.

    Miksi lemmikkikani ei säiky kuten villi veljensä? Kesyttäminen näkyy kanin aivoissa

    Miksi lemmikkikani ei säiky kuten villi veljensä? Kesyttäminen näkyy kanin aivoissa


    Luonnossa vastaan tuleva kaniini vilistää välittömästi ihmistä karkuun, mutta lemmikkikanien omistajat tietävät, että kotikanit jäävät odottelemaan syötävää tai voivat jopa köllötellä mielikseen ihmisen sylissä. Kansainvälinen...

    Luonnossa vastaan tuleva kaniini vilistää välittömästi ihmistä karkuun, mutta lemmikkikanien omistajat tietävät, että kotikanit jäävät odottelemaan syötävää tai voivat jopa köllötellä mielikseen ihmisen sylissä. Kansainvälinen tutkimus osoitti, ettei kesyyntymisessä ole kyse vain tottumuksesta, vaan ero näkyy myös aivoissa.

    Kaniini on monille muille elämille ruokaa, joten voimakas pakoreaktio on mitä järkevin. Turvallisissa oloissa elelevältä kesykanilta se on kadonnut – tai kuten Charles Darwin kirjoitti evoluutiotutkimuksen perusteoksessa Lajien synty: "Harvoja eläimiä on niin vaikea kesyttää kuin villikaniinin poikasia, ja harvat eläimet ovat niin kesyjä kuin kotikanien poikaset."

    Uppsalan yliopiston johtama tutkimus todistaa samaa. Lemmikki- ja villien kanien aivoista tehtiin tarkka magneettikuvaus ja havaittiin selviä eroja alueilla, jotka kontrolloivat pelkoa ja sen aiheuttamaa pakenemista.

    Pelottomalla on pienemmät aivot

    Tutkijat olivat jo aiemmin todenneet eroja geeneissä, jotka ovat tärkeitä kaniinien aivojen kehittymiselle. Uudessa tutkimuksessa selvitettiin, miten nämä geenien eroavaisuudet näkyvät aivojen anatomiassa.

    Tutkijat kasvattivat kahdeksan villiä ja kahdeksan kesyä kaniinia samanlaisissa olosuhteissa, jotta ympäristövaikutuksen erot olisivat mahdollisimman pienet. Aivokuvien analysoijat eivät tienneet, kumpaan ryhmään kukin kani kuului.

    Tutkimuksessa havaittiin ensimmäiseksi, että kesyillä kaneilla on ruumiinsa kokoon verrattuina pienemmät aivot kuin villikaneilla.

    Toisekseen myös mantelitumake oli kymmenyksen pienempi, mutta mediaalinen etuotsalohko puolestaan saman verran suurempi. Kesykaneilla oli lisäksi valkoisessa aineessa selvästi vähemmän myelinaatiota kuin villeillä sukulaisillaan.

    Aivojen tehtävänjaossa mantelitumake havaitsee vaaran, mediaalinen etuotsalohko kontrolloi pelkoa ja aggressiota ja myelinaatio nopeuttaa signaalien kulkua.

    Kaikki nämä erot sopivat hyvin yksiin sen kanssa, että kesykani on villikania pelottomampi ja hitaampi reagoimaan, eikä se sen vuoksi pakene yhtä herkästi, tutkijat sanovat.

    Villikani painelee karkuun floridalaisen Ponte Vedra Beachin golfkentältä, kun pelaajat lähestyvät.Erik S. Lesser / EPAKaniko olisi kala?

    Brittiläinen tutkimus kumosi aiemmin tänä vuonna selityksen, jonka mukaan kaniini kesytettiin, koska katolinen kirkko oli määritellyt sen kalan kaltaiseksi.

    Vakiintuneen käsityksen mukaan paavi Gregorius oli noin vuonna 600 päättänyt, että kaniinin sikiöt eivät olleet lihaa. Niinpä niitä sopi syödä paaston aikana, jolloin kala oli sallIttua mutta liha ei.

    Oxfordin yliopiston tutkimusta johtanut evoluutiobiologi Greger Larson kertoi siteeranneensa itsekin tätä väitettä huoletta. Kun hänen tutkijaryhmänsä halusi vain varmistaa asian Vatikaanin arkistosta, mitään ei löytynytkään.

    Myöskään arkeologiset ja geneettiset todisteet eivät tue väitettä, että munkit olisivat täsmäkesyttäneet kaniinin paastoruoaksi. Tutkijat ovatkin nyt sitä mieltä, että tarkkaa aikaa on mahdoton määrittää, koska kesyttäminen tapahtui vähä vähältä siellä täällä.

    Larsonin mukaan legendan pohjalla lienee nimien sekaannus: paavi Gregorius sekoitettiin aikalaiseensa Toursin Pyhään Gregoriukseen, historioitsijaan, joka tuli maininneeksi ihmisten syövän kaneja paaston aikana. Kalojen kaltaisiksi hänkään ei niitä kuitenkaan väittänyt.

    Uraauurtavaa aivotutkimusta

    Kesykanin aivojen evoluutio on ihmisen tekoa. Ihminen valitsi seurakseen sukupolvi sukupolvelta ne kanit, jotka olivat luonnostaan kesyimpiä, joten ne pääsivät siirtämään geenejään seuraavalle polvelle.

    Minkään kesyn eläimen ja sen villin alkumuodon aivojen eroja ei ole koskaan verrattu yhtä tarkasti, kertoo Uppsalan yliopiston eläingenetiikan professori Leif Andersson. Työhön ryhdyttiin ilman mitään käsitystä siitä, löytyisikö eroja ylipäätään tai olisivatko ne niin pieniä, etteivät ne näkyisi tarkassakaan magneettikuvassa, Andersson sanoo.

    Hänen mukaansa tulokset eivät kerro vain kesyttämisen vaikutuksista, vaan lisäävät perustavanlaatuista tietoa siitä, miten muutos aivojen anatomiassa voi vaikuttaa pelkoreaktion kaltaisiin monimutkaisiin toimintoihin.

    Tutkimus on vapaasti luettavissa tiedelehti PNAS:n verkkosivulta.

    "Kriittinen asia on löytää asteroidi ajoissa" – kilometrin kokoisia asteroideja törmää maahan pari kertaa miljoonassa vuodessa, mutta seuraukset olisivat katastrofaaliset


    Mitä eroa on meteorilla ja meteoriitilla?Meteori on pieni kappale, joka nähdään ilmakehässä. Se palaa ilmakehässä ja siitä jää vana.Meteoriitti on kappale, joka lentää maahan asti eli se löydetään maanpinnalta.Asteroidi on noin metriä...

    Mitä eroa on meteorilla ja meteoriitilla?Meteori on pieni kappale, joka nähdään ilmakehässä. Se palaa ilmakehässä ja siitä jää vana.Meteoriitti on kappale, joka lentää maahan asti eli se löydetään maanpinnalta.Asteroidi on noin metriä suurempi kappale, joka havaitaan avaruudessa.Komeetta on vesipitoisempi kuin asteroidi. Komeetat nähdään ututäplinä, eikä pistemäisinä kohteina niin kuin asteroidit.

    Isoja asteroideja törmää maahan harvoin, mutta jos niin kävisi, tuhot voisivat olla mittavia. Lohdullista on se, että nykytekniikallakin asteroideja pystytään havaitsemaan ajoissa, sanoi Yle Radio 1:n Ykkösaamussa torstaina vieraillut akatemiatutkija Mikael Granvik.

    Granvikin mukaan kilometrin kokoluokassa olevia asteroideja törmää maahan noin pari kertaa miljoonassa vuodessa.

    – Ne voivat aiheuttaa globaaleja seurauksia eli tapahtuu esimerkiksi sellaista, että törmäyksen seurauksena ilmakehään nousee pölyä ja tulee ydintalvia, jotka vaikuttavat kasvien kasvamiseen. Saattaa tulla katovuosia ja sen seurauksena globaali katastrofi.

    Tällä hetkellä maailmassa kartoitetaan, löytyykö sellaisia asteroideja, jotka voivat muodostaa uhan.

    – Kriittinen asia on löytää asteroidi ajoissa. Niin kauan kun meillä on vuosikymmeniä aikaa, pystymme tekemään asteroidille jotain nykyiselläkin teknologialla, Granvik kertoi.

    – Tietysti jos menemme sellaiseen, että törmäys tapahtuu hyvin nopeasti löydön jälkeen, silloin meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin evakuoida ihmisiä törmäysalueelta.

    Siirto-operaatio käyntiin riittävän ajoissa

    Törmäyksen estämiseksi riittää, että asteroidin paikkaa siirretään maapallon läpimitan verran.

    – Mitä aiemmin siirtäminen aloitetaan, sitä vähemmän meidän ehkä tarvitsee sitä siirtää jollain tietyllä hetkellä. Erotus törmäyshetkeen mennessä kasvaa niin suureksi, että asteroidi käytännössä menee maapallon ohi. Mitä lähempänä törmäyshetkeä siirtäminen tapahtuu, sitä enemmän resursseja ja energiaa täytyy käyttää, Granvik kuvailee.

    Mikael GranvikYle

    Siitä käydään keskustelua, minkä kokoinen asteroidi ylipäänsä voi olla vaarallinen, Granvikin mukaan pitkään ajateltiin, että alaraja olisi jossain 50–100 metrin kokoisissa asteroideissa. Vuonna 2013 Venäjälle törmäsi 20-metrinen asteroidi, joka sopivasti kaupungin yllä räjähtäessään rikkoi valtavan määrän ikkunalasia ja noin tuhat ihmistä joutui käymään lääkärissä paikkaamaan haavojaan.

    – Eli pienemmätkin voivat sopivasti osuessaan aiheuttaa merkittävää vahinkoa.

    Suomen tuoreesta löydöstä tiedetään vielä vähän

    Kolmisen viikkoa sitten Botswanaan putosi kolmimetrinen meteoriitti. Se havaittiin vasta noin kahdeksan tuntia ennen törmäystään maahan. Granvik arvioi, ettei kyseistä kappaletta olisi voitu paljoa aiemmin havaita.

    – Tämä oli varmaan sieltä pienimmästä päästä. Pienimmät asteroidit, joita löydetään, ovat muutaman metrin kokoluokkaa. Paljoa sen pienempiä ei nähdä, koska ne havaitaan sen perusteella, että ne heijastavat auringon valoa ja jos pinta-alaa ei ole tarpeeksi, valoakaan ei heijastu.

    Maanantaina puolestaan uutisoitiin, että Suomesta on löytynyt 12. meteoriittikraatteri Saarijärveltä Summasjärvestä.

    – On mielenkiintoista, että Suomesta löytyy näitä uusia. Tästähän tiedetään aika vähän: tiedetään käytännössä että siellä on kraatteri, mutta esimerkiksi sen ikää ei osata vielä arvioida.

    Lue lisää:

    Uusi meteoriittikraatteri löytynyt Summasjärvestä

    Liisa Ihmemaassa -elokuvasta apua psykoosipotilaiden hoitoon

    Liisa Ihmemaassa -elokuvasta apua psykoosipotilaiden hoitoon


    Unenomaista Liisa Ihmemaassa -elokuvaa hyödynnettiin uudenlaisessa aivotutkimuksessa. Suomalaistutkimuksessa selvitettiin, mitä katsojien aivoissa elokuvan aikana tapahtuu. Osallistujat olivat psykoosiin ensimmäistä kertaa sairastuneita sekä...

    Unenomaista Liisa Ihmemaassa -elokuvaa hyödynnettiin uudenlaisessa aivotutkimuksessa. Suomalaistutkimuksessa selvitettiin, mitä katsojien aivoissa elokuvan aikana tapahtuu.

    Osallistujat olivat psykoosiin ensimmäistä kertaa sairastuneita sekä terveitä ihmisiä. Heille näytettiin elokuvasta runsaan seitsemän minuutin pätkä.

    Tim Burtonin Liisa Ihmemaassa (2010) valittiin tutkimusmateriaaliksi sen sisällön vuoksi.

    – Haluttiin elokuva, joka sisältää normaalia vuorovaikutuksellista materiaalia, mutta toisaalta unenomaisempaa ärsykemateriaalia. Siinä mennään todellisuudesta irrallaan olevaan maailmaan. Toisaalta Liisa Ihmemaassa ei ole liian ahdistava potilaille, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Teemu Mäntylä sanoo.

    Psykoosilla tarkoitetaan tilaa, jossa todellisuudentaju on heikentynyt ja ihmisellä on huomattavia vaikeuksia erottaa, mikä on totta ja mikä ei.

    Elokuvan katselu tuo aivoista uudenlaista tietoa

    Elokuva on uusi keino psykiatristen sairauksien aivotutkimuksessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos käytti sitä ensimmäisten joukossa.

    – Tämä voi tuoda uusia näkökulmia psykoosipotilaiden aivotutkimukseen. Perinteisesti aivokuvantamista on tehty melko yksinkertaisilla ärsykkeillä, muistitehtävillä tai tunteiden tunnistamisen tehtävillä, Teemu Mäntylä sanoo.

    Elokuvan katselun avulla tutkimuksessa voidaan selvittää aivojen toimintaa monipuolisemmin kuin yksinkertaisilla tehtävillä. Myös musiikkia käytetään vastaavanlaisissa tutkimuksissa.

    Psykoosipotilaiden aivoissa näkyi enemmän eroja

    Katsojien aivojen toimintaa Liisa Ihmemaassa -elokuvan aikana tutkittiin toiminnallisella aivokuvantamisella (fMRI:llä). Tutkittavat makasivat kuvantamislaitteessa ja katsoivat elokuvaa.

    Tim Burtonin elokuvasta Liisa Ihmemaassa.Disney Enterprises Inc.

    Elokuvaa katsoessa samat alueet tutkittavien aivoissa aktivoituivat. Terveiden verrokkien aivoissa oli keskenään hyvin samankaltaista aktiivisuutta. Ensipsykoosipotilaiden aivoissa keskinäisiä eroja näkyi kuitenkin selvästi enemmän.

    Eroja esiintyi varsinkin sellaisilla alueilla, jotka yhdistävät erilaisia toiminnallisia aivoverkostoja tai liittyvät esimerkiksi tiedon abstraktimpaan prosessointiin, muistista hakemiseen ja sosiaaliseen havainnointiin.

    – Näillä aivojen alueilla aktiivisuus oli vähemmän samankaltaista potilaiden kesken kuin verrokkien kesken, Teemu Mäntylä sanoo.

    Myös aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että ensimmäisen kerran psykoosiin sairastuneilla potilailla ja pitkään skitsofreniaa sairastaneilla on paljon poikkeamia aivojen toiminnassa muihin ihmisiin verrattuna. Eroavaisuuksiin on vaikuttanut tehtävä, jota tutkittavat ovat kuvantamisen hetkellä tehneet.

    Tavoitteena entistä yksilöllisempi hoito

    Tutkimuksessa oli mukana 51 psykoosiin ensimmäistä kertaa sairastunutta aikuista. Heidän lisäkseen mukana oli runsaan 30 ihmisen verrokkiryhmä.

    THL:n tutkimus on osa laajempaa tutkimusta, jolla tuotetaan uutta tietoa psykoosien syistä ja niiden mahdollisimman varhaisesta tunnistamisesta. Tutkimus on tehty yhteistyössä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin sekä Aalto-yliopiston kanssa.

    Tavoitteena on, että tuloksia voidaan jatkossa hyödyntää psykoosipotilaiden entistä yksilöllisemmän hoidon kehittämisessä.

    – Toivotaan, että tulevaisuudessa hoidon valikoimiseen voidaan saada parempia välineitä, Teemu Mäntylä sanoo.

    Tutkimus on julkaistu Biological Psychiatry -lehdessä.

    Yhteistyö oli voimaa myös neandertalilaisille – ovela metsästäminen ei ole vain nykyihmisten taito

    Yhteistyö oli voimaa myös neandertalilaisille – ovela metsästäminen ei ole vain nykyihmisten taito


    Euroopassa ennen meitä nykyihmisiä eläneet neandertalinihmiset ovat yllättäneet tutkijat jälleen kerran. Tutkimus tutkimukselta on loitonnuttu siitä aikoinaan vakiintuneesta käsityksestä, että neandertalilaiset olivat kömpelöitä...

    Euroopassa ennen meitä nykyihmisiä eläneet neandertalinihmiset ovat yllättäneet tutkijat jälleen kerran. Tutkimus tutkimukselta on loitonnuttu siitä aikoinaan vakiintuneesta käsityksestä, että neandertalilaiset olivat kömpelöitä örisijöitä, joilla oli kehnot aseet ja karkea elämäntyyli.

    Jo pitkään on tiedetty, että he söivät isojen eläinten lihaa eli osasivat myös saalistaa. Mutta miten? Kansainvälinen tutkimus osoittaa, että 120 000 vuotta sitten jahtiin lähteneillä neandertalilaisilla oli strategista tietoa ja taitoa.

    Tutkimus perustuu kahden Saksasta löydetyn täpläkauriin luurankojen vammoihin. Kauriit ovat peräisin neandertalilaisten ajalta. Euroopassa ei asunut nykyihmisiä vielä pitkään aikaan.

    Keihäs iskettiin läheltä

    Saksalaisen Johannes Guthenbergin yliopiston johtama tutkimus oli ensimmäinen, jossa kyettiin kokeellisesti ja liikeradan tarkalla seurannalla osoittamaan täsmälleen, miten neandertalilaiset keihästivät saalista.

    Kauriiden vammojen tutkinnassa käytettiin myös mikrotomografiaa, joka antaa sisäisistä rakenteista erittäin tarkan kuvan.

    Puisella keihäällä aiheutetut haavat kertovat, että keihäät olivat iskeytyneet luuhun alhaalta ylöspäin ja hitaasti. Siitä tutkijat päättelivät, etteivät metsästäjät heittäneet keihäitään, vaan hiipivät lähelle ja työnsivät aseensa saaliiseen.

    Sellainen jahti vaatii tarkkaa suunnittelua, naamioitumista ja metsästäjien läheistä yhteistyötä, tutkijat sanovat.

    Eduard Pop / MONREPOS'n arkeologinen tutkimuskeskusRikospaikka ja savuava ase

    Peurojen luurangot löytyivät nykyisen Hallen läheltä Neumark-Nordista itäisestä Saksasta.

    Pientä järveä ympäröinyt sankka metsä oli selvästi mitä otollisinta seutua neandertalilaismetsästäjille, sillä sieltä on löytynyt tuhansia kiloja nisäkkäiden luita. Saaliina oli muun muassa kauriita ja hevosia. Myös kivityökaluja on löytynyt sadoittain.

    Ihmisten suku alkoi käyttää metsästysaseita yli puoli miljoonaa vuotta sitten, ja myös teroitettuja puukeihäitä on löydetty 300 000–400 000 vuoden takaa Britanniasta ja Saksasta. Neumark-Nordissa yksi keihäs löytyi teurastetun norsun vierestä.

    Tätä ennen ei kuitenkaan ole ollut todisteita siitä, miten puukeihäitä käytettiin, sanoo Nature Ecology & Evolution -lehdessä julkaistua tutkimusta johtanut professori Sabine Gaudzinski-Windheuser.

    – Nyt meillä on sekä rikospaikka että savuava ase, Gaudzinski-Windheuser sanoo.

    Taitava voi olla monella tavalla

    Koska suoria todisteita itse metsästämisestä ei ollut, pitkään oletettiin, että keihäällä vain hätisteltiin petoeläimiä, jotta ne luovuttaisivat kaatamansa saaliin jäänteet ihmisille. Niin luultiin, koska luissa oli merkkejä sekä petojen hampaista että kivityökalujen viilloista ja iskuista.

    Hypoteesi muuttui, kun osan ihmisten jättämistä jäljistä todettiin syntyneen ennen eläinten kaluamisjälkiä. Myös useiden täysikasvuisten eläinten jäänteet samalla paikalla puhuivat ihmisten jahdin puolesta, sillä pedot valitsevat mieluiten nuoria ja heikkoja saaliseläimiä.

    Neandertalilaisilla oli nykyisessä Neumark-Nordissa tuottoisat jahtimaat.Wil Roebroeks / Leidenin yliopisto

    Keihään käyttötapa on yksi niistä kysymyksistä, joilla on vedetty rajaa neandertalinihmisten ja Homo sapiensin eli meidän esivanhempiemme kehitysasteen välille.

    Uusi tutkimus antaa näyttöä siitä, ettei varhaisten nykyihmisten tapa tappaa saalista heitetyllä keihäällä ollut ratkaiseva merkki älystä, vaan vastaavaa asetta oli mahdollista käytellä muutoinkin edistyneellä tavalla.

    Toisaalta siitäkin on yksi epäsuora todiste, että neandertalilaiset olisivat osanneet myös singota keihäitään. Ranskasta löydetyn neandertalilaisen vasemmassa käsivarressa on vammoja, jollaisia syntyy toistuvasta heittoliikkeestä.

    Lue myös:

    Kuva neandertalilaisista muuttuu tutkimus tutkimukselta – nykyihmiseltä meni taas yksi valtti

    Tutkimus tuotti jättiyllätyksen: Neandertalinihminen harrasti taidetta

    Neandertalilaisista tutkituimmalla on aina vain kerrottavaa – tarkentuneet menetelmät paljastavat yhä enemmän

    Nesteytetyn maakaasun piti torjua ilmastonmuutosta – Uusi tutkimus tyrmää ilmastohyödyn kokonaan

    Nesteytetyn maakaasun piti torjua ilmastonmuutosta – Uusi tutkimus tyrmää ilmastohyödyn kokonaan


    Tuore tutkimus kyseenalaistaa nesteytetyn maakaasun eli LNG:n ympäristöhyödyt laivojen polttoaineena. Tutkijat toteavat, että LNG:n käyttö ei tule vähentämään kasvihuonepäästöjä juuri lainkaan. Tutkimuksen ovat tehneet brittiläisen...

    Tuore tutkimus kyseenalaistaa nesteytetyn maakaasun eli LNG:n ympäristöhyödyt laivojen polttoaineena. Tutkijat toteavat, että LNG:n käyttö ei tule vähentämään kasvihuonepäästöjä juuri lainkaan.

    Tutkimuksen ovat tehneet brittiläisen University College London -yliopiston tutkijat, ja sen julkisti tiistaina UMAS-niminen yhtiö, joka on yliopiston ja konsulttiyhtiö Matransin yhteenliittymä.

    Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n tavoitteena on vähentää laivojen kasvihuonepäästöjä runsaat 50 prosenttia vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoden 2008 tasoon.

    LNG:tä on pidetty ympäristöystävällisempänä vaihtoehtona laivojen polttoaineeksi verrattuna raskaaseen polttoöljyyn. Tutkimuksen mukaan lyhyen aikavälin panostus ilmanlaadun parantamiseen LNG-teknologian kautta voi kuitenkin johtaa siihen, että rakennettu infrastruktuuri on sidottu fossiilisiin polttoaineisiin vuosikymmeniksi.

    Fossiilisen LNG:n sijaan tutkijat suosittavat lisäämään panostuksia uusiutuvaan energiaan, kuten biopolttoaineisiin sekä akkutekniikkaan merenkulussa. Tutkimuksessa on arvioitu, että EU-alueella on investoitu erilaisiin LNG-hankkeisiin kaikkiaan melkein puoli miljardia euroa.

    – Vuoteen 2030 mennessä esimerkiksi vety ja akkutekniikka voivat kehittyä kilpailukykyisiksi. Tämä tarkoittaa, että suurin osa LNG:hen liittyvistä investoinneista niin laivoissa kuin maallakin ovat kannattavia vain siihen asti, kunnes kilpailevat, pidemmän aikavälin ratkaisut ovat näkyvissä, kertoo tutkija Carlo Raucci.

    Trafin asiantuntija: LNG:llä monia etuja

    Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin merenkulun johtava asiantuntija Anita Mäkinen ei ole yllättynyt tutkimusryhmän näkemyksistä. Hän ei suoraan lähde kiistämään tutkimustuloksia, mutta pitää valittua näkökulmaa liian kapeana.

    Tutkimuksessa on hänen mukaansa keskitytty liikaa kasvihuonepäästöihin ja IMO:n tavoitteeseen päästöjen vähentämisestä. LNG:n avulla voidaan kuitenkin vähentää ihmiselle haitallisia rikki- ja typpipäästöjä. Polttoaineella on muitakin etuja.

    – Se vähentää partikkeli- ja mustahiilipäästöjä. Raportissa ei myöskään mainita, että LNG vähentää myös hiilidioksidipäästöjä 30 prosenttia verrattuna polttoöljyyn, sanoo Mäkinen.

    Anita Mäkinen muistuttaa myös laivateknologian uusimmista keksinnöistä. Esimerkiksi Turun Mayerin telakalla lähivuosina valmistettavat uudet loistoristeilijät varustetaan polttokennotekniikalla. Ideana on, että laiva käyttäisi polttokennoa energialähteenä ollessaan pysähdyksissä eli satamassa.

    – Lähes kaikkiin uusiin aluksiin rakennetaan polttokennon mahdollistava tekniikka. Kun esimerkiksi vedyn tai metanolin käyttö tulee taloudellisesti kannattavaksi, niiden käyttöön on helpompi siirtyä, toteaa Mäkinen.

    Akkutekniikkaa hyödynnetään esimerkiksi Norjan vuonoilla kulkevissa yhteysaluksissa. Suomessakin yksi Turun saariston lautoista hyödyntää sähköä käyttövoimanaan.

    Nesteyttettyä maakaasua saapui rahtilaivalla Tornioon marraskussa 2017.Kyösti Vaara / YleTerminaaleja rakennetaan Suomeen

    LNG-terminaaleja rakennetaan Suomeen kovaa vauhtia. Pohjoismaiden suurin LNG-terminaali aloittelee toimintaansa Tornion Röyttän satamassa. Suomen ensimmäinen terminaali aloitti Porissa syksyllä 2016 ja rakennustyöt ovat parhaillaan käynnissä esimerkiksi Haminassa.

    Mäkisen mukaan investointeja on tehty myös uusiin LNG-aluksiin ja uusiakin tilauksia on tehty. Osa aluksista seilaa Suomen lipun alla. Mäkinen arvioi, että LNG:n käyttö kasvuohuonepäästöjen hillitsemisessä paranee, kunhan LNG:n metaanipäästöjä saadaan vähennettyä.

    – Uskoisin, että ihan lähivuosina LNG:n käyttö polttoaineena tulee vielä kasvamaan.

    The New York Times: Odottamaton otsonikato on peräisin Kiinan pienten tehtaiden salaisista kemikaaleista

    The New York Times: Odottamaton otsonikato on peräisin Kiinan pienten tehtaiden salaisista kemikaaleista


    Yhdysvaltalaislehti The New York Times uskoo ratkaisseensa syyn siihen, miksi ilmakehän otsonikerrosta tuhoavien kaasujen määrässä on havaittu yllättäen kasvua. llmastotutkijat kertoivat viime kuussa, että ilmakehään on viitenä viime vuonna...

    Yhdysvaltalaislehti The New York Times uskoo ratkaisseensa syyn siihen, miksi ilmakehän otsonikerrosta tuhoavien kaasujen määrässä on havaittu yllättäen kasvua.

    llmastotutkijat kertoivat viime kuussa, että ilmakehään on viitenä viime vuonna päässyt isoja määriä kaasuja, jotka ovat lähtöisin CFC-kemikaaleista eli klorofluorikarboneista. He eivät tienneet lähdettä, vaan osasivat sanoa vain, että päästöt ovat luultavasti peräisin Kaukoidästä.

    Otsonikato oli pitkään synkkä ympäristöuutinen

    Happiatomeista muodostuneiden molekyylien kerros, otsonikerros, suojelee maapalloa Auringon liialliselta ultraviolettisäteilyltä. Kun säteilyä päätyy Maahan liikaa, siitä kärsivät niin eläimet kuin kasvit. Ihmiselle se tietää muun muassa lisääntynyttä ihosyövän riskiä.

    Otsonikerroksen paksuus vaihtelee luontojaan vuodenaikojen mukaan, mutta ihminen on aiheuttanut kemikaaleillaan luonnotonta katoa. Otsonikerroksen ohentuminen havaittiin ensi kertaa 1980-luvulla.

    Vielä tämän vuosikymmenen alussa sellaiset otsikot kuin "Pohjoisen otsonikato ennätyssuuri" tai "Otsonikerros ohentunut merkittävästi Etelämantereella" olivat toistuvia.

    Joitakin vuosia sitten satelliitit ja sääpallot vihdoin näkivät, että kansainvälinen sopimus oli purrut ja otsonikerros oli tervehtymässä.

    Notkahduksia ovat aiheuttaneet isot tulivuorenpurkaukset, mutta valtiot ovat näyttäneet pitävän kiinni suojelusopimuksestaan.

    Otsonikerroksen on laskettu toipuvan kokonaan vuoteen 2050 tai 2060 mennessä. Laittomien päästöjen vuoksi saatetaan tarvita vuosikymmen lisää, asiantuntijat arvioivat nyt.

    "Totta kai käytämme halvinta ainetta"

    Montrealin pöytäkirjasta on riemuittu kaikkien aikojen toimivimpana kansainvälisenä ympäristösopimuksena. Se kieltää otsonikerrosta ohentavien kemikaalien käytön. Nyt sopimukset lopulliset tulokset näyttävät vähintäänkin lykkääntyneen.

    The New York Timesin mukaan syypäitä sopimuksen rikkomiseen näyttävät olevan Kiinan syrjäseudulla sijaitsevat pienet tehtaat.

    Lehden omat ja sen käyttämät riippumattomat tutkijat totesivat haastattelujen ja asiakirjojen perusteella, että tehtaissa on tuotettu CFC-11-kemikaalilla halpaa eristevaahtoa jääkaappeja ja rakennuksia varten.

    Jotkut tehtaililjat jopa tunnustivat tekonsa NYT:lle. "Totta kai käytämme halvinta ainetta. Sillä tavoin me pärjäämme", perustelee Shandongin maakunnassa sijaitsevan jääkaappitehtaan johtaja. Hän kertoi kuulleensa CFC-11:n vaarallisuudesta viranomaisilta vasta viime vuonna, eikä tehtaassa ollut hänen mukaansa käynyt koskaan tarkastajia.

    Jääkaappikauppaa Shandongissa Kiinassa. Kuva on vuodelta 2011, jolloin jääkaapeissa oli kansainvälisen sopimuksen mukaan jo siirrytty ympäristöystävällisiin eristeisiin.Wu Hong / EPAValvonta vuotaa

    Kiinan voimakkaan teollistumisen vuoksi maa vastasi ennen CFC-kieltoa lähes yksin Itä-Aasian koko CFC-tuotannosta. Monien vuosikymmenten jäljiltä siinä on paljon hillittävää.

    Valvonnan ongelmat ovat olleet viranomaisten tiedossa, NYT kirjoittaa. Esimerkiksi Shandongin maakunnan viimevuotisessa ympäristöraportissa todettiin, että laitonta tuotantoa harjoitetaan niin salassa, että todisteita on vaikea saada. Vain muutamat syylliset on viime vuosina saatu vastuuseen, raportissa sanotaan.

    Osa tehtaista on niin pieniä, että ne solahtavat huomaamatta viranomaisten verkon läpi, mutta paikallisviranomaisten mielenkiinto on ylipäätään riittämätöntä, NYT sanoo.

    Siihen uskoo myös Montrealin sopimusta valvovan YK:n ympäristöohjelman UNEP:n johtaja Erik Solheim. Jo päästöjen suuren määrän vuoksi on syytä olettaa, että tapauksia on lisää, Solheim sanoo. Hänen mukaansa se, ettei Kiina ole kitkenyt päästöjä, on suoranainen ympäristörikos.

    Hyvillä tavoitteilla myös huonoja seurauksia

    Kiina on viime vuosina tiukentanut ympäristöpolitiikaansa. NYT:n mukaan se saattaa yllättäen olla yksi syy pimeiden CFC-11-markkinoiden kukoistukseen: eristeiden kysyntä on lisääntynyt, kun asunnot on määrätty tiivistämään aiempaan paremmin energian säästämiseksi.

    Samaan aikaan hallitus on kieltämässä asteittain vaahdonvalmistajien ainoan laillisen kemikaalin HCFC-141b:n. Se on määrä korvata kymmenen vuoden aikana aineilla, jotka ovat yhä turvallisempia otsonikerrokselle.

    Kun HCFC-141b:tä on markkinoilla aiempaa vähemmän, hinta on noussut. NYT:n haastattelema tehtailija sanoo, että energian säästäminen on Kiinan kansallinen tavoite, mutta käytännössä siihen ei päästä, ellei hänellä ja muilla tehtailijoilla ole varaa tuottaa eristevaahtoa laillisesti.

    Uusi meteoriittikraatteri löytynyt Summasjärvestä

    Uusi meteoriittikraatteri löytynyt Summasjärvestä


    Saarijärvellä Keski-Suomessa sijaitsevan Summasjärven eli Summasen pinnan alla on pienehkö meteoriittikraatteri. Geologian tutkimuskeskuksen (GTK), Helsingin yliopiston ja Tarton yliopiston geologit ja geofyysikot julkistivat tiedon Suomen 12....

    Saarijärvellä Keski-Suomessa sijaitsevan Summasjärven eli Summasen pinnan alla on pienehkö meteoriittikraatteri. Geologian tutkimuskeskuksen (GTK), Helsingin yliopiston ja Tarton yliopiston geologit ja geofyysikot julkistivat tiedon Suomen 12. kraatterista alan Meteoritics and Planetary Science -lehdessä eilen maanantaina.

    Ensimmäisiä viitteitä Summasjärven meteoriittikraatterista teki 2000-luvun alussa geologi Jouko Vanne GTK:sta. Tuolloin huomattiin poikkeama sähkönjohtavuudessa, joka voisi viitata meteoriitti-iskemään.

    Viime vuonna alueella etsittiin merkkejä törmäyksestä. Esimerkiksi järven kaakkoisreunalta löydettiin törmäyksessä syntyneitä iskukiviä eli pirstekartioita.

    Pirstekartiorakennetta kivessä. Rakenne paljastaa, että kysymyksessä on meteoriittikraateri.Satu Hietala

    Alueen kallioperä on noin vajaat 2 miljardia vuotta vanha. Oletettavasti asteroidin törmäys on nuorempi, mutta tarkkoja ikämäärityksiä ei ole vielä tehty. Kraatterin tarkka läpimitta ei ole tiedossa, mutta sen arvioidaan olevan läpimitaltaan noin 2–3 kilometriä.

    Summasjärven meteoriittikraatteri ei ole ainut Keski-Suomesta löydetty: myös Karikkoselän ja Keurusselän kraatterit sijaitsevat maakunnassa (Suomen Kraatterit).

    Ylen Tiedeykkösessä puhutaan tänään uudesta meteoriittikraatterista. Ohjelma on kuunneltavissa Areenassa, Yle Radio 1:ssä ohjelma tulee klo 12.10.

    Summasjärven korkeus- ja syvyyspiirteitä. Rantaviiva näkyy punaisena ja kraatteri on piirretty pyöreällä keltaisella katkoviivalla. Se sijaitsee Summasjärven pohjassa.GTK
    Vangittuja tiikereitä on moninkertaisesti luonnossa eläviin verrattuna –

    Vangittuja tiikereitä on moninkertaisesti luonnossa eläviin verrattuna – "Aina, kun villieläimen kanssa on mahdollisuus poseerata maksua vastaan, varoituskellojen pitäisi soida, oli laji mikä hyvänsä"


    Luonnossa elävien tiikereiden määrä on suojelutoimien ansiosta saatu kasvuun, ja nykyisin luonnonvaraisia tiikereitä on jo ainakin 3 890 tiikeriä, kertoo Maailman luonnonsäätiö WWF. Luku asettuu kuitenkin outoon valoon, kun sitä vertaa...

    Luonnossa elävien tiikereiden määrä on suojelutoimien ansiosta saatu kasvuun, ja nykyisin luonnonvaraisia tiikereitä on jo ainakin 3 890 tiikeriä, kertoo Maailman luonnonsäätiö WWF.

    Luku asettuu kuitenkin outoon valoon, kun sitä vertaa lemmikkeinä tai muuten vangittuina elävien tiikereiden määrään. Eläinten oikeuksia puolustavan Born Free USA -järjestön mukaan pelkästään Yhdysvalloissa lemmikkitiikereitä on 5 000 - 7 000. Livescience.com-sivusto kummastelee asioiden jamaa tuoreessa artikkelissaan.

    Livescience on haastatellut Born Free USA:n johtaja Prashant Khetania, jonka mukaan monissa osavaltioissa ei ole lainsäädäntöä, joka estäisi eksoottisten lemmikkien pitämisen. Ja vaikka lainsäädäntöä olisikin, ei moni osavaltio valvo sen noudattamista. Yhdysvalloissa toimii myös monia tiikerien kasvattamoita eli tiikerifarmeja.

    Khetanin mukaan tiikereiden omistajilla on yleensä niin paljon maata, että sinne voidaan varata riittävän suuri suljettu alue, jossa isot kissat saavat liikkua. Osalle tästä väestä tiikeri on statussymboli, mutta joillekin elinkeino: maksukykyisiä matkailijoita houkutellaan ihailemaan isoja kissoja. Myös sirkukset ja muut kiertävät ryhmät tekevät rahaa tiikereillä.

    Siperiantiikeri.AOPAasiassa jopa enemmän vangittuja tiikereitä

    Tiikerifarmibisnes kukoistaa erityisesti Kaakkois-Aasiassa, jossa arvellaan olevan yli 200 tiikerifarmia ja niissä noin 7 000 - 8 000 tiikeriä.

    Korkeasaaren eläintarhan tiedottajan ja Kissojen yön tuottajan Mari Lehmosen mukaan eläinten hyvinvointi ei näissä laitoksissa ole ykkösprioriteetti. Moni suomalaismatkailijakin on poikennut näillä farmeilla ymmärtämättä, että he tulevat tukeneeksi eläinten huonoa kohtelua.

    – Aina, kun villieläimen kanssa on mahdollisuus poseerata maksua vastaan, varoituskellojen pitäisi soida, oli laji mikä hyvänsä, sanoo Lehmonen.

    Ihmiset katselivat valkoista tiikeria Mirage-hotellin pihalla Las Vegasissa.AOP

    Kaakkois-Aasian ja Yhdysvaltain lisäksi kissapetoja pidetään lemmikkeinä myös Lähi-idässä, esimerkiksi Saudi-Arabiassa. Kissapeto on statussymboli: mitä isompi kissapeto, sitä tärkeämpi mies, sanoo Lehmonen.

    Hänen mukaansa tiikereitä kasvatetaan farmeilla, jotka saattavat kutsua itseään eläintarhoiksi tai eläinten turvapaikoiksi. Näissä paikoissa tiikerit ovat kuitenkin kauppatavaraa. Moni on valmis maksamaan siitä, että saa kännykkäkuvan muistoksi kohtaamisesta villieläimen kanssa.

    – Usein tällaiset eläimet ovat huumattuja tai niiltä on voitu poistaa hampaita tai kynsiä. Kun tällaisen eläinselfien jakaa sosiaalisessa mediassa, näyttää samalla tukensa eläinten kaltoin kohtelulle. Toivoisin, että useampi ymmärtäisi tämän havitellessaan peukutuksia.

    Söpöt tiikerinpennut vetonauloina

    Moni tiikeriä havitteleva toivookin juuri pentua, sellaista, joka ainakin aluksi muistuttaa kotikissaa. Tiikerin kasvaessa harhaluulot karisevat: iso kissa vaatii paljon ravintoa ja tilaa sekä mahdollisuuksia metsästää ja opetella selviytymään. Se ei vaan onnistu yksityisiltä omistajilta, sanoo Prashant Khetan Born Free USA:sta.

    Vangitut tiikerit jäävät fyysisesti heikoimmiksi kuin villit serkkunsa, eivätkä ne pärjäisi luonnossa. Khetanin mukaan parasta olisi, jos ne pääsisivät asumaan vastuullisesti hoidatuille suojelualueille.

    Tarkkaa määrää Yhdysvaltain lemmikkitiikereistä ei ole, eivätkä eläinten kaupalliset kasvattajat paljasta myyntimääriään. Khetanin mukaan arvio noin 7 000 lemmikkitiikeristä ei ole aivan varma, mutta luultavasti lähellä totuutta.

    Tiikereillä on arvoa myös kuolleina

    Mari Lehmosen mukaan tiikereillä on Aasiassa arvoa myös kuolleena, sillä niiden luut ja monet muut osat ovat arvokasta kauppatavaraa. Perinteinen lääketiede valmistaa tiikereiden osista tehottomia lääkkeitä erilaisiin vaivoihin. Tältä osin tilanne tuskin tulee muuttumaan niin kauan kuin perinteet ovat voimissaan ja ihmisillä riittää uskoa tällaisten lääkkeiden tehoon.

    Myös tiikerien turkeilla on kysyntää esimerkiksi Venäjällä, koska se näyttää monen mielestä hienolta. Monelle ei kumma kyllä tule mieleen miettiä sen alkuperää, Lehmonen ihmettelee.

    Kadulla myynnissä olevia tiikerin tasssuja ja sarvikuonon sarvia, Shanghaissa, Kiinassa vuonna 2013.AOPParas suojelu tapahtuu tiikereiden elinalueilla

    Lehmonen korostaa, että tiikereitä, alalajista riippumatta, suojellaan parhaiten niiden elinalueilla. Myös hyvämaineiset eläintarhat ovat tärkeässä asemassa.

    Esimerkiksi Korkeasaaressa amurintiikeri kuuluu Euroopan eläintarhojen yhteiseen suojeluohjelmaan. Osana ohjelmaa tiikereitä saatetaan siirtää lisääntymään toiseen ohjelmassa mukana olevaan eläintarhaan. Hyvämaineisten eläintarhojen siirroissa ei liiku rahaa, vaan eläimet ovat ikään kuin eläintarhaverkoston yhteisomistuksessa.

    Suojeluohjelman tarkoitus on ylläpitää geneettisesti terveitä kantoja ja pitää alalajit erillään, sanoo Lehmonen.

    Erilaisten tiikerifarmien ja lemmikkikauppojen tiikereistä ja alalajeista ei ole samalla tavalla hyötyä edes tiikereiden geenivarastona.

    Tällaiset tiikerit ovat Lehmosen mukaan suojelun kannalta arvottomia, koska niiden taustaa ja genetiikkaa ei yleensä tunneta lainkaan ja eläimet ovat alalajien risteymiä tai pahimmassa tapauksessa vaikka leijonan ja tiikerin risteymiä eli liikereitä.

    Vaativa ja stressaava työ voi altistaa mielenterveysongelmille

    Vaativa ja stressaava työ voi altistaa mielenterveysongelmille


    Kovat vaatimukset ja vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa työn sisältöön ja työtapoihin voivat altistaa työntekijät mielenterveysongelmille. Työstressi on aiemmin osoitettu myös yhdeksi työkyvyttömyyseläkkeiden syyksi. Nyt julkaistut tulokset...

    Kovat vaatimukset ja vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa työn sisältöön ja työtapoihin voivat altistaa työntekijät mielenterveysongelmille. Työstressi on aiemmin osoitettu myös yhdeksi työkyvyttömyyseläkkeiden syyksi.

    Nyt julkaistut tulokset perustuvat 6 900 britin seurantatietoihin. Osallistujilta kysyttiin 45-vuotiaana työstressistä ja työoloista, minkä jälkeen heitä seurattiin viiden vuoden ajan.

    Riski sairastua mielenterveysongelmiin oli lähes kaksi kertaa suurempi työntekijöillä, joiden työ oli vaativaa ja joilla oli vain vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa työhönsä, tulokset osoittivat. Myös stressaavaksi ja rasittavaksi koettu työ liittyi noin kaksinkertaiseen mielenterveysongelmien riskiin. Vertailukohtana olivat työntekijät, joiden työ ei ollut stressaavaa.

    Jos työstressin ja mielenterveysongelmien välinen yhteys on kausaalinen, työolojen parantaminen olisi estänyt joka seitsemännen sairastumisen, tutkijat arvioivat.

    Tutkimus julkaistiin Lancet Psychiatry -lehdessä.

    Napoleonin sodan uhreja nostetaan joukkohaudoista – kaatuneen upseerin henkilöllisyys voi selvitä napista

    Napoleonin sodan uhreja nostetaan joukkohaudoista – kaatuneen upseerin henkilöllisyys voi selvitä napista


    Heinäkuun viidentenä päivänä vuonna 1809 Itävallan keisarikunnan sotilaat odottivat ukkosmyrskyn laantumista teltoissaan noin 15 kilometrin päässä Wienistä. Jyrinä ei kuitenkaan vaimentunut, päinvastoin: yhtäkkiä ympärillä räiskyivät...

    Heinäkuun viidentenä päivänä vuonna 1809 Itävallan keisarikunnan sotilaat odottivat ukkosmyrskyn laantumista teltoissaan noin 15 kilometrin päässä Wienistä. Jyrinä ei kuitenkaan vaimentunut, päinvastoin: yhtäkkiä ympärillä räiskyivät ukkosen lisäksi aseet, kun ranskalaisjoukot aloittivat myrskyn turvin yllätyshyökkäyksen.

    Siitä alkoi yksi Napoleonin sotien ankarimmista ja ratkaisevimmista taisteluista. Arviot Wagramin kaksipäiväisessä taistelussa kaatuneiden määrästä vaihtelevat 55 000:sta 78 000:een.

    Monien viimeinen leposija on taistelupaikalle häthätää kaivetuissa joukkohaudoissa. Niissä makaa sikin sokin itävaltalaisia ja ranskalaisia, kertoo alueen arkeologisista tutkimuksista vastaavan Novetus-yrityksen johtaja Alexander Stagl Itävallan yleisradiolle ORF:lle.

    Sotilaat ovat levänneet haudoissaan yli 200 vuotta ilman järjestelmällisiä tutkimuksia. Kaivauksiin ryhdyttiin vasta viime vuonna, kun Wienistä Slovakian rajalle rakennettava moottoritie oli linjattu kulkemaan alueen poikki.

    Tuhannet kuulat kertovat rajusta taistelusta

    Tieteelle päätös tien rakentamisesta oli onnenpotku. Laajan alueen tutkimukset ovat niin kallis projekti, että siihen tuskin olisi koskaan liiennyt rahaa, ellei laki määräisi tutkimaan ennen rakentamista. Alue on kooltaan kolmisenkymmentä hehtaaria.

    Yksi kaivausten paikoista oli kuuminta taistelukenttää, ja löydöt ovat sen mukaiset, kertoo Stagl.

    Toistaiseksi on löytynyt pari tuhatta musketinkuulaa ja satoja kanuunakuulia sekä satoja kolikoita. Yksittäisten löytöjen joukossa on muun muassa pieniä pulloja, joissa arvellaan olleen lääkkeitä, koristeellinen taskuveitsi ja sotilaan napitettu säärystin. Der Standard -lehdessä on löydöistä kuvia.

    Löytöjen perusteella on kyetty jo tarkentamaan taistelun ja myös leirielämän kulkua. Siellä, missä on eniten ammuksia, on otettu kiivaimmin yhteen. Hevosenkengät ja vaunujen osat puolestaan viittaavat huoltoreitteihin.

    Kaivauksissa on löytynyt myös rakenteita, joiden merkitystä tutkijat eivät toistaiseksi tiedä. Sota-arkeologia on Itävallassa melko nuori tutkimusala, joten vertailukohteita puuttuu, Stagl sanoo.

    Univormut maatuivat, napit jäivät

    Pieniä mutta erityisen merkittäviä löytöjä ovat univormujen napit, joita on saatu talteen noin tuhat. Stagl kutsuu niiden tutkimusta omaksi tieteenlajikseen.

    Monet sotilaista haudattiin vaatteissaan. Kangas on maatunut, mutta metallinapit ovat säilyneet. Niistä ovat luettavissa vainajien kansallisuudet ja sotilasarvot.

    Yksi löydetyistä oli nappiensa perusteella korkea-arvoinen ranskalainen upseeri. Kenttätöitä johtava arkeologi Slawomir Konik sanoo LiveScience-lehdessä, että jatkotutkimuksissa saattaa selvitä jopa hänen henkilöllisyytensä.

    Nuoria mutta sairaita

    Tutkijoita eivät kiinnosta vain upseerit, vaan myös ne aivan tavalliset rivimiehet, joita joukkohaudoissa makaa kymmenin tuhansin. Heistä ei kerrota Napoleonin sotien historiankirjoissa tai runoissa, mutta heidän luillaan on asiantuntijoille paljon annettavaa.

    Pahoja sotavammoja on totta kai paljon, mutta myös merkkejä siitä, miten rankkaa sotilaiden elämä muutenkin oli, kertoo bioarkeologi Michaela Binder LiveScience-lehden haastattelussa.

    Monet kärsivät keripukista, joka johtui C-vitamiinin puutteesta. Raskaiden varusteiden kantaminen pitkillä marsseilla aiheutti niveltulehduksia. Ahtaissa leirioloissa puolestaan levisivät monet taudit.

    Vanhuuden vaivoista ei ollut kyse. Useimmat tutkituista olivat kuollessaan 16–30-vuotiaita. Haudoista on toistaiseksi nostettu 50 vainajan luurangot.

    Binder on aiemmin tutkinut saman sodan toisen taistelun vainajia. Heidän matkansa oli päättynyt kuusi viikkoa aiemmin noin 70 kilometrin päässä Aspern-Esslingissä. Tuo tutkimus on julkaistu International Journal of Paleopathology -lehdessä.

    Viikot taistelujen välillä näyttävät olleen henkiin jääneille kovia, sillä Wagramin luurangoissa on enemmän merkkejä hengityselintulehduksista kuin Aspernissa, Binder kertoo.

    Löytöjä aina kivikaudelta asti?

    Wagramin viime vuonna alkaneet kaivaukset jatkunevat tämän vuoden loppuun. Arkeologit eivät yllättyisi, vaikka alueelta paljastuisi jotakin paljon vanhempaakin kuin kahden vuosisadan takaisia sotamuistoja, sanoo Stagl.

    Rehevä alue houkutteli ihmisiä jo kivikaudella. Myös pronssi- ja rautakauden asuin- ja muut löydöt ovat mahdollisia, Stagl ennustaa.

    Toistaiseksi aikahaitari on 1500-luvulta aina 1990-luvulle. Niin kaukaa ja läheltä ovat löydettyjen kolikkojen lyöntivuosien ääripäät.

    Wagramin taistelulle omistetun museon verkkosivulle pääset tästä. Kun taistelusta tuli kuluneeksi tasan 200 vuotta, Itävallassa järjestettiin näköistaistelu, josta on video Youtubessa.

    Demokratian huippuvuodet ohi – Länsi-Eurooppa ja Pohjois-Amerikka ovat taantuneet 1970-luvun tasolle

    Demokratian huippuvuodet ohi – Länsi-Eurooppa ja Pohjois-Amerikka ovat taantuneet 1970-luvun tasolle


    2,5 miljardia ihmistä eli kolmannes maailman väestöstä asuu maissa, joiden demokratian tila on taantunut, kertoo laaja kansainvälinen tutkimus. Maailmanlaajuisesti demokratia on palannut kuudessa viime vuodessa tasolle, jolla se oli pian...

    2,5 miljardia ihmistä eli kolmannes maailman väestöstä asuu maissa, joiden demokratian tila on taantunut, kertoo laaja kansainvälinen tutkimus. Maailmanlaajuisesti demokratia on palannut kuudessa viime vuodessa tasolle, jolla se oli pian Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen, 25 vuotta sitten.

    Tutkimus ei listaa maita ja alueita demokraattisuuden mukaiseen järjestykseen, vaan vertaa jokaisen nykytilaa sen aiempaan tilaan.

    Rapautumista on tapahtunut etenkin Euroopassa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa ja Karibian alueella. Syytä pieneen iloon on vain Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

    Kun tilannetta mitataan sillä, kuinka suurella osuudella väestöstä on todelliset demokraattiset oikeudet ja vapaudet, Länsi-Eurooppa ja Yhdysvallat ovat palanneet miltei neljän vuosikymmen takaiselle tasolleen.

    Democratization-lehdessä julkaistu tutkimus kertoo myös, että vain 15 prosenttia maailman ihmisistä elää valtioissa, joissa naisilla on edes suurin piirtein samat mahdollisuudet poliittiseen valtaan kuin miehillä.

    Lisäksi valta on viime vuosikymmenen aikana siirtynyt yhä vahvemmin varakkaiden käsiin, tutkimuksessa todetaan.

    Yli 3 000 asiantuntijaa antoi arvionsa

    Tutkimus pohjautuu Varianter på Demokrati tai Varietes of Democracy eli V-Dem-instituutin laajan tietokannan päivitykseen. Kansainvälisen V-Demin ylläpitäjät ovat ruotsalainen Göteborgin yliopisto ja yhdysvaltalainen Notre Damen yliopisto. Tietokannassa on dataa aina 1700-luvun lopulta asti.

    Päivitys sisältää yli 3 000 asiantuntijan tuoreimmat arviot runsaan 200 valtion demokratian tilaa kuvaavista indikaattoreista. Sellaisia ovat muun muassa vaalien vapaus, ihmisoikeudet, yksilönvapaudet ja mahdollisuus osallistua poliittiseen keskusteluun ja päätöksentekoon.

    Demokratisoitumisen ja sen vastakohdan autokratisoitumisen arvioinnissa painavat myös sellaiset asiat kuin taloudellinen tasa-arvo sekä mahdollisuus saada koulutusta ja terveydenhoitoa.

    Vapaat vaalit eivät riitä

    Tutkimuksen mukaan demokratian tila oli 24 maassa viime vuonna huonompi kuin toissa vuonna. Edistysaskeleita ottaneita maita oli vain saman verran, 24. Luvut eivät ole olleet tasan sitten vuoden 1979. Demokratian huippuvuosi oli indikaattorien perusteella 2005.

    Vaalit ovat yhä valtaosin hyvissä voimissa – joissakin maissa jopa aiempaa paremmissa – mutta demokratian muut puolet ovat heikentyneet, tutkimuksessa todetaan. Etenkin sanan- ja lehdistönvapaus ja lainsäädännön oikeudenmukaisuus ovat yhä useammassa maassa uhattuina.

    Tämä suuntaus tekee myös vaaleista aiempaa merkityksettömämpiä, sanoo tutkimusta johtanut Anna Lührmann Göteborgin yliopistosta.

    Mitä V-Dem sanoo Suomesta?

    Viime vuonna julkaistussa Suomen maaraportissa kuvaillaan ja arvioidaan Suomen demokratian kehitystä vuodesta 1900.

    Loppupäätelmän mukaan demokratialla on maassamme pitkä historia ja monet indikaattorit ovat nousseet huippulukuihin sitten toisen maailmansodan.

    Kansalaisten aktiivinen vaikutus poliittiseen päätöksentekoon on kuitenkin muita indikaattoreita alemmalla tasolla. Yhteiskunnalliseen toimintaan osallistuminen on vähentynyt viime vuosina selvästi, ja sen kehitystä kannattaa ehkä pitää silmällä, raportissa sanotaan.

    Isoilla on painoarvoa

    Tutkimuksessa on ensi kertaa painotettu kunkin valtion väestömäärän merkitystä maailman demokratian kannalta. Kun eteläaasialaista Bhutania kiitetään demokratisoitumisesta, samalla muistutetaan, että siellä on vain 800 000 asukasta.

    Sen sijaan edelleen epädemokraattisessa Kiinassa elää 1,4 miljardia ihmistä, ja taantujien joukkoon pudonneissa Intiassa ja Yhdysvalloissa muutokset heijastuvat 1,6 miljardiin ihmiseen, tutkijat selventävät.

    Oman väestönsä lisäksi suuret maat vaikuttavat myös naapuristoonsa ja kansainväliseen päätöksentekoon tavoilla, joihin pienillä mailla ei ole mahdollisuutta, tutkimuksessa korostetaan.

    Nämä burkinafasolaiset lapset kasvavat uudenlaisessa yhteiskunnassa.Liisa Karvinen / YleBurkina Faso on kannustava esimerkki

    Taulukossa, jossa verrataan viime vuotta vuoteen 2015, pahimmat taantujat ovat – tässä järjestyksessä – Brasilia, Puola, Turkki, Kroatia, Romania ja Yhdysvallat. Maat, jotka ennestään ovat liki pohjalla, eivät tietenkään tässä listassa näy, tutkijat muistuttavat.

    Kirkkaasti kasvun kärjessä puolestaan ovat afrikkalaiset Burkina Faso ja Gambia. Tutkijat ovat erityisen ilahtuneita Burkina Fasosta, joka on esimerkki siitä, että demokratisoituminen voi olla nopeaa.

    Länsiafrikkalaista Burkina Fasoa lähes 30 vuotta johtanut presidentti Blaise Compaore yritti vuonna 2014 vakiinnuttaa valtansa perustuslakia muuttamalla mutta joutui väistymään suurmielenosoitusten vuoksi. Maa siirtyi sotilasvaltaan, mutta jo syksyllä 2015 kyettiin järjestään rauhalliset monipuoluevaalit.

    Likaiset kädet voivat suojata sairauksilta – kaupunkilaiset hieroivat käsiinsä metsämaata ja suoliston mikrobikanta monipuolistui

    Likaiset kädet voivat suojata sairauksilta – kaupunkilaiset hieroivat käsiinsä metsämaata ja suoliston mikrobikanta monipuolistui


    Jo kahden viikon altistus voi parantaa kaupungissa asuvan ihmisen ihon ja suoliston mikrobiston monimuotoisuutta. Tämä kävi ilmi suomalaisyliopistojen tutkimuksessa, jossa 14 kaupunkilaista kokeili, millaisia vaikutuksia on sillä, että sotkee useita...

    Jo kahden viikon altistus voi parantaa kaupungissa asuvan ihmisen ihon ja suoliston mikrobiston monimuotoisuutta. Tämä kävi ilmi suomalaisyliopistojen tutkimuksessa, jossa 14 kaupunkilaista kokeili, millaisia vaikutuksia on sillä, että sotkee useita kertoja päivänsä kätensä multaan.

    Kokeessa puolet testihenkilöistä hieroi käsiinsä metsämaasta ja sammalesta tehtyä pulveria kolme kertaa päivässä kahden viikon ajan. Kädet pestiin sen jälkeen pelkällä vedellä. Vertailuryhmäläiset eivät käyttäneet seosta.

    Koejakson jälkeen testihenkilöiden ihon ja suoliston mikrobikanta tutkittiin. Metsäpulveria käyttäneiden koehenkilöiden mikrobisto sekä iholla että suolistossa muuttui monimuotoisemmaksi.

    – Ero oli tilastollisesti merkitsevä, sanoo professori Heikki Hyöty Tampereen yliopistosta.

    Asiaa tutkittiin muun muassa uloste- ja verinäytteistä. Verrokkiryhmän mikrobikanta pysyi muuttumattomana.

    Antti Eintola / YleTavoitteena etsiä keino kadotetun luontoyhteyden palauttamiseksi

    Professori Hyöty on yksi tämän biodiversiteettihypoteesiin perustuvan tutkimuksen tekijöistä. Oletus on, että mitä läheisempi kosketus luontoon on, sitä terveellisempää elämä on.

    Tutkijoiden mukaan ihmisen immuunipuolustusjärjestelmä tarvitsee harjoitusta ja luonnon mikrobisto ja eliöstö herättävät sen.

    – Tämän hetken käsityksen mukaan immuunijärjestelmä, joka puolustaa meitä mikrobistoa vastaan, vaatii harjoitusta, jotta sen säätelymekanismit toimisivat, sanoo professori Heikki Hyöty Tampereen yliopistosta.

    Liian vähäisen mikrobialtistuksen on epäilty aiheuttavan esimerkiksi allergioita, astmaa, ykköstyypin diabetesta, keliakiaa ja tulehduksellisia suolistosairauksia.

    – Luonnon mikrobisto voi suojata meitä allergialta ja muilta autoimmuunitaudeilta, jotka yleistyvät kaupunkimaisessa elintavassa, hän sanoo.

    Heikki Hyöty iloitsee tutkimusryhmästä, jossa yhdistyy osaamista eri tieteiden rajapinnoilta.Antti Eintola / Yle

    Tutkimusta tekemässä on ollut kolme yliopistoa: Tampereen yliopiston lisäksi mukana ovat Helsingin yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto. Se on Tekesin rahoittama. Kyse on pilottitutkimuksesta, jonka tarkoituksena on osoittaa, että maaperästä saatavat mikrobien käyttö on turvallista ja niillä on edullisia vaikutuksia ihmisen immuunivasteeseen.

    Tutkimuksessa selvitetään, miten luontoa - ja tätä kautta luonnollista altistusta immuunijärjestelmälle - voitaisiin tuoda enemmän kaupunkiympäristöön. Tulevaisuudessa metsän mikrobistoa voidaan ehkä lisätä myös erilaisiin tuotteisiin.

    – Voimme tehdä tuotteita, joiden avulla saamme tuotua ihmisen kadottaman luontoyhteyden takaisin vaikka kaupan hyllylle. Ne voivat olla tekstiilejä, vaatteita, voiteita tai sellaisia tuotteita, joilla me voimme helposti ja turvallisesti altistaa itsemme luonnon diversiteetille, monimuotoisuudelle, Heikki Hyöty sanoo.

    Tietoja tutkimuksesta on julkaistu Future Medicine -julkaisussa toukokuussa.

    Vauvalle liika puhtaus ei ole hyväksi

    Monenlaiset allergiat ja autoimmuunisairaudet ovat yleistyneet etenkin korkean elintason maissa. Syynä voi olla nopeasti muuttunut elinympäristö, jossa on liian vähäinen mikrobialtistus.

    Terveyden kannalta tärkeitä ovat jo lapsen ensimmäiset kuukaudet. Liian puhtaassa ympäristössä suojelumekanismit eivät saa riittävästi ärsykkeitä toimiakseen.

    – Mikrobien monimuotoisuus on tärkeää ensimmäisen ikävuoden aikana. Suomessa ja länsimaissa, jossa on korkea elintaso, lapset elävät niin puhtaasti, että immuunivaste ei saa harjoitusta. Silloin säätelymekanismit pettävät helpommin, Hyöty sanoo.

    Käpylehmää tehdessä käsiin tarttuu hyödyllistä mikrobistoa.Antti Eintola / Yle

    Asiaa on tutkittu Suomessa 15 vuoden ajan. Puhtauden ja allergian välisestä yhteydestä saatiin havaintoja ensin rajan takaisessa Karjalassa tehdyssä tutkimuksessa. Siellä lapsilla esiintyi allergioita 6–7 kertaa vähemmän kuin Suomessa, vaikka esimerkiksi siitepölymäärät ovat samat. Vastaavanlainen ero todettiin muissakin immuunisairauksissa. Oli syytä epäillä mikrobien alhaisen määrän lisäävän sairastumisriskiä.

    Käsien pesu on kuitenkin tarpeen

    Vaikka jatkuva käsien pesu on turhaa, Heikki Hyöty ei neuvo lopettamaan sitä kokonaan.

    – Kun kättelemme ja liikumme ihmisten keskellä, se on tarpeen. Esimerkiksi flunssakaudella siirrämme nenästä viruksia käsiin, joten käsiä kannattaa pestä, hän kertoo.

    – Mutta luonnossa elävistä mikrobeista suurin osa ei tartuta infektioita ihmisiin, vaan lähinnä eläimiin, kasveihin ja muihin baktereihin. Jos siis koskettelen muurahaispesää, en sen jälkeen pesisi käsiäni vaikka olisin menossa ruokailuun.

    Hyöty muistuttaa myös jäykkäkouristusrokotteen tärkeydestä.

    – Tetanus-rokote pitää olla kunnossa ja esimerkiksi avohaavat ovat aina tulehdusherkkiä – raikkaassa metsässäkin, Hyöty sanoo.

    Kun tutkijan sähköpostiin tupsahtaa kymmenittäin houkuttelevia julkaisutarjouksia, on syytä laittaa jäitä tohtorinhattuun – huijarien määrä kasvaa koko ajan

    Kun tutkijan sähköpostiin tupsahtaa kymmenittäin houkuttelevia julkaisutarjouksia, on syytä laittaa jäitä tohtorinhattuun – huijarien määrä kasvaa koko ajan


    Tästä on kyseSaalistajajulkaisut houkuttelevat aggressiivisesti tieteentekijöitä julkaisemaan artikkelinsa sivustoillaan, mutta eivät piittaa tieteellisen julkaisemisen säännöistä.Tutkijoiden sähköposteihin kertyy jopa kymmenittäin...

    Tästä on kyseSaalistajajulkaisut houkuttelevat aggressiivisesti tieteentekijöitä julkaisemaan artikkelinsa sivustoillaan, mutta eivät piittaa tieteellisen julkaisemisen säännöistä.Tutkijoiden sähköposteihin kertyy jopa kymmenittäin julkaisupyyntöjä päivittäin.Tieteellinen julkaiseminen on miljardibisnes maailmanlaajuisesti. Tämä houkuttelee huijareita.

    Avoin tiede, joka sallii kenen tahansa lukea tutkijoiden julkaisuja, on muuttunut vaaran paikaksi tieteentekijöille. Tutkijoiden sähköpostiin tulee jatkuvana virtana julkaisutarjouksia ties minkälaisista paikoista, jotka lupaavat avointa julkaisua. Jos näihin tarttuu, luvassa voi olla ongelmia.

    Epärehellisiä toimijoita on moneksi, kirjoittaa Anna-Sofia Ruuth Vastuullinen tiede -verkkosivuilla maaliskuussa julkaistussa Kuinka välttää saalistajajulkaisuja? -artikkelissaan.

    Käytännössä hälytyskellojen pitäisi soida siinä vaiheessa, kun luvataan todella nopeaa julkaisua open acces- eli avoimesti kaikille. Tieteelliselle julkaisemiselle kuuluvaa vertaisarviointia ei ole, tai se luvataan nopeasti. Julkaisemisen hinta on myös alhainen huippujulkaisuihin verrattuna.

    Osa lehdistä toimii harmaalla alueella julkaisemalla kiistanalaisia artikkeleita, joissa esitetyt tulokset ovat huonosti perusteltuja. Tutkijoille tarjotaan myös osallistumisia olemattomiin konferensseihin ja pyydetään 300–500 euron osallistumismaksua.

    Taas yksi tarjous

    Tampereen teknillisen yliopiston kirjaston johtava tietoasiantuntija Susanna Nykyri pyörittelee käsissä printattua sähköpostia. Hieman maailmaa syleilevästi nimetty International Journal of Current Advanced Research -julkaisu haluaisi häneltä artikkelin.

    Hiukan kummastuttaa, kun kirjoituksen aihetta ei edes haluta tietää, penätään vain nopeasti lähettämään artikkeli eteenpäin.

    – Tässä ei kysytä yhtään sitä, mitä minulla olisi heille tarjota, vaan suoraan lähdetään tarjoamaan sitä, mitä kautta voin lähettää käsikirjoitukseni heille.

    Nopea julkaisuaikataulu myös hämmästyttää.

    – He ovat julkaisemassa seuraavan numeronsa jo tässä kuussa, eli aika haipakkaa meinaavat vertaisarviointiprosessin hoitaa, koska yleensä siinä menee minimissään kuukausi.

    Nykyri kertoo eri julkaisijoiden taustojen selvittämisen olevan nykyään jokapäiväistä työtä. Omassa yliopistossakin joku aina haksahtaa houkuttelevaan kansainväliseen julkaisutarjoukseen.

    – Ikävä on todeta, että kyllä meillä TTY:lläkin on näitä yksittäistapauksia vuosittain. Voidaan sanoa ehkä yksi viiva kolme, Susanna Nykyri sanoo.

    Nopeus, helppous ja nykyään myös hinta on yleensä matalampi kuin arvostetulla,hyvin tunnetuilla lehdillä, Susanna Nykyri kertoo syitä saalistajulkaisujen houkuttelevuuteen.Yle

    Kyseessä on useimmiten nuori tutkija, joka ei vielä tunne tarkkaan julkaisukäytäntöjä. Tai sitten on kiire saada artikkeliväitöskirjaan julkaisuja, jotta tohtorinväitös onnistuisi. Tällöin tulee ongelmia.

    – Katsotaan, että mihin tämä ihminen on sitten jo sitoutunut. Mihin pystymme vaikuttamaan ja saadaanko artikkeli vedettyä pois, jos ollaan vielä accepted manuscript (hyväksytty käsikirjoitus) –tilassa, eikä sitä ole julkaistu.

    – Mutta sitten ongelma onkin isompi, jos se on menty julkaisemaan ja on ajateltu, että se olisi osa väitöskirjaa. Siinä ollaan isommissa ongelmissa, koska väitöskirjajulkaisun osaksi tällaisia ei kyllä yleensä hyväksytä, Susanna Nykyri sanoo.

    Väärässä paikassa julkaistuja artikkeleja ei yleensä liitetä tieteentekijän julkaisuluettoon, jonka perusteella häntä arvioidaan esimerkiksi hakuprosesseissa. Samalla kyseenalaistuu myös tutkijan oma harkintakyky.

    Saalistajajulkaisujen määrä kasvaa koko ajan

    Tilanne on muuttunut viime aikoina, sillä saalistajulkaisujen määrä on räjähtänyt kasvuun vuoden 2012 jälkeen.

    Tampereen yliopiston vararehtori Seppo Parkkilan mukaan sähköposti tulvii hänellekin tarjouksia jopa meijerialaan viittaavista, oudoista julkaisuista, vaikka Parkkilan professuuri lääketieteessä on anatomia.

    – Se on hyvä bisnes, joka tuottaa tietysti tuloja näille saalistajajulkaisijoille, ja tämä on varmasti se suurin syy, Seppo Parkkila sanoo.

    Hän ohjeistaakin pysyttelemään tunnettujen julkaisijoiden parissa, vaikka normaalin parin tuhannen euron sijaan tarjottaisiin julkaisumahdollisuutta muutamalla kympillä. Tutkijat ovat joutuneet maksamaan jo pitkään, jotta ovat saaneet artikkeleitaan esille. Meriitti kasvaa, jos saa artikkelinsa kansainväliseen huppujulkaisuun.

    – Näin on toimittu vuosikymmenten ajan ja julkaisijat ovat maksaneet omista julkaisuistaan. Tässä tapauksessa nämä saalistajajulkaisijat hyvin aggressiivisesti houkuttelevat julkaisemaan heidän lehdissään, ja se suuri ongelma on se, että heillä tyypillisesti ei ole tieteellistä vertaisarviointia siinä määrin kuin kunnollisissa tieteellisissä julkaisusarjoissa on, Parkkila kuvailee.

    Saalistajajulkaisujen määrä ponnahti kasvuun jo vuonna 2012, sanoo Tamperen yliopiston vararehtori Seppo Parkkila.Yle

    Suomalaistutkijoiden apuna on Tieteellisten seurain valtuuskunnan ylläpitämä julkaisufoorumi, jossa eri artikkeleja julkaisevat lehdet tai kustantamot on pisteytetty. Näiden pisteiden mukaan tutkimustuloksista jaetaan myös rahaa yliopistoille.

    Laajemmin avoimen julkaisun kustantamoita ja lehtiä on luokiteltu DOAJ:n sivuilla, joilta löytyy luettelo avoimen julkaisun nimikkeistä, mutta myös musta lista saalistajajulkaisijoista. Alalla toimii myös kaupallisia yhtiöitä. Tätä asiaa ovat selventäneet Mika Holopainen, Marjo Kuusela ja Markku Roinila artikkelissaan journal.fi-sivulla.

    Coloradon yliopiston kirjastovirkailija ja apulaisprofessori Jeffrey Beall piti aiemmin mustaa listaa saalistajajulkaisuista vuodesta 2009. Se katosi, kunnes vastaava lista ilmestyi uudelleen näkyviin. Bealliä syytettiin rikollisesta toiminnasta, mikä sai listan katoamaan.

    Who's Afraid of Peer Review?

    Science-huippujulkaisun kirjeenvaihtaja John Bohannon testasi saalistajajulkaisuja lähettämällä heppoisen artikkelin useaan eri paikkaan. Operaatio Who's Afraid of Peer Review? tuotti mielenkiintoisen tuloksen.

    Tekaistun artikkelin aiheena oli mullistava syöpälääke, jonka tuloksista nyt kerrottiin. Sitä tarjottiin julkaistavaksi yli kolmeensataan eri paikkaan ja 60 prosenttia hyväksyi sen julkaistavaksi, vaikka artikkelin tutkimustulokset olivat tuulesta temmattuja. Ne olisi ollut helppo osoittaa vääräksi, jos vertausarviointia olisi ollut.

    Tampereen yliopiston vararehtori Seppo Parkkilan mukaan monen saalistaja- tai petojulkaisun jäljet johtavat Intiaan. Internetin sivuilla voi törmätä hyvin erilaisiin valejulkaisuihin.

    Tutkijoiden sähköpostiin tulee jatkuvasti tarjouksia saalistajajulkaisuista, etenkin konferenssien jälkeenYle

    Osa on täydellisesti tekaistuja sivustoja, joilla on usein hyvin yleisesti tieteeseen viittaava nimi. Oma lukunsa ovat tieteellisten julkaisujen vaikuttavuutta kuvaavat valesivut.

    Kokonaan kaapattuja lehtiä on ollut esimerkiksi islantilainen jäätikköjen tutkimusta seuraava Jökull. Kaapatussa versiossa luvattiin julkaista paljon muutakin, mutta sivusto näytti hyvin uskottavalta.

    Nopea julkaisu, pikainen vertaisarviointi, epämääräinen toimituskunta ja halpa open access -julkaisuhinta ovat hyvin tyypillisiä piirteitä tarjouksista, joita satelee suomalaisten tutkijoiden sähköposteihin päivittäin. Suurin osa näistä Dear scientist -posteista menee suoraan roskakoriin.

    Mutta maailmassa julkaistaan vuosittain pari miljardia tiedeartikkelia, joista yli 40 000 päätyy myös saalistajulkaisuihin.

    Suomalaiset yliopistot ja korkeakoulut julkaisevat vuosittain noin 30 000 tieteellistä artikkelia, jos mukaan lasketaan vertaisarvioimattomatkin julkaisut.

    Tutkija maksaa useimmiten

    Tiedejulkaisemisen on arvioitu maksavan maailmanlaajuisesti tutkijoille kahdeksan miljardia euroa vuodessa. Jos ja kun osakin siitä päätyy valejulkaisujen tekijöille, niin intialainen tai muunmaalainen tekijä on siitä tyytyväinen.

    Oma lukunsa ovat isot tiedekustantamot, kuten Elsevier. Sen muhkeat voitot ovat herättäneet pahennusta tutkijapiireissä. Aiheesta on kirjoittanut muun muassa brittiläinen The Guardian: Is the staggeringly profitable business of scientific publishing bad for science?

    Suomalaiset tutkijat ovat vastustaneet maailman suurimman tieteellisen julkaisujen kustantajan toimintaa. Elsevierin tunnetuimpia julkaisuja ovat The Lancet ja The Cell, kaikkiaan niitä on 1850 kappaletta.

    Nykyistä julkaisujärjestelmää kritisoivat ovat nostaneet esiin ongelman, joka syntyy siitä, että tiedeyhteisö on sekä kaupallisten julkaisijoiden sisällöntuottaja että maksava asiakas. Tutkijat tekevät myös ilmaistyötä, kun laativat vertaisarviointeja muiden tutkijoiden artikkeleista.

    Suomessa ja maailmalla on ollut Elsevierin-vastaisia boikotteja, jolloin tutkijat ovat kieltäytyneet vertaisarvioimasta kustantamon julkaisuihin menossa olleita artikkeleita. Kustantamo onkin joutunut taipumaan ja tinkimään maksuistaan.

    Tänä vuonna suomalaiset yliopistot ja tutkimusorganisaatiot neuvottelivat uuden julkaisusopimuksen Elsevierin kanssa. Siinä sovittiin alennuksista avoimen julkaisun lisämaksuihin.

    Avoin julkaisu on kuitenkin tulossa yhä laajemmin käyttöön ja sitä vaatii muun muassa Suomen Akatemia myöntäessään rahoitusta tutkimuksiin.

    Aiheesta lisää Helsingin yliopiston verkkosivuilla: Yli­opis­tot pää­si­vät so­pi­muk­seen tie­de­kus­tan­ta­ja El­se­vie­rin kans­sa, avoi­men jul­kai­se­mi­sen ta­voit­tei­ta ei saa­vu­tet­tu.

    Aamulla ollaan optimisteja, yöllä ajatellaan kuolemaa – sadoista miljoonista twiiteistä tehdyn tutkimuksen perusteella olemme kuin

    Aamulla ollaan optimisteja, yöllä ajatellaan kuolemaa – sadoista miljoonista twiiteistä tehdyn tutkimuksen perusteella olemme kuin "tohtori Jekyll ja herra Hyde"


    Kun tekoälylle annettiin analysoitaviksi 800 miljoonaa Twitter-viestiä, tutkijoille piirtyi selvä kuva siitä, mitä ihmisillä on mielessä mihinkin vuorokaudenaikaan. Ajatusten rytmi seuraa hyvin tarkasti kelloa ja on selvästi erilainen päivällä...

    Kun tekoälylle annettiin analysoitaviksi 800 miljoonaa Twitter-viestiä, tutkijoille piirtyi selvä kuva siitä, mitä ihmisillä on mielessä mihinkin vuorokaudenaikaan.

    Ajatusten rytmi seuraa hyvin tarkasti kelloa ja on selvästi erilainen päivällä ja yöllä, brittiläisen Bristolin yliopiston tutkimus osoitti.

    Nimettöminä käsitellyt twiitit olivat peräisin Britannian 54 suurimman kaupungin asukkailta vuosilta 2010–2014, vuorokauden kaikilta tunneilta.

    Ajatusten ja tunteiden aaltoilua seurattiin tulkitsemalla twiittien sanoja ja kielen rakenteita psykometrisinä indikaattoreina. Sanoja oli kaikkiaan seitsemän miljardia.

    Psykometriikassa sovelletaan psykologiaan matematiikkaa, jotta tunteita ja asenteita kyetään tutkimaan yhteismitallisesti.

    Optimismi kukoistaa vain aamulla

    Tekoäly pani roskakoriin viestit, joissa tunteisiin liittyvät sanat olivat vain tavan sanelemia – esimerkiksi "iloiset lomaterveiset" tai "sydämellisesti onnea syntymäpäivänäsi" – mutta muista seurattiin 73 psykometrisen määreen esiintymistä.

    Useimmat noudattivat varsin tarkasti 24 tunnin rytmiä. Vuorokauden ääripäiksi osoittautuivat aamun virkeät tunnit ja aamuyön "suden hetki".

    Ihmiset olivat keskittyneitä ja analyyttinen ajattelu oli huipussaan aamulla kello kuuden ja kymmenen välillä. Twiiteissä käytettiin sanoja ja rakenteita, jotka aiempien tutkimusten perusteella ovat yhteydessä älykkyyteen ja opintomenestykseen.

    Ihmisten mielessä olivat aamun tunteina raha, valta ja saavutukset, ja mieliala oli optimistinen. Käyrä kääntyi kuitenkin pian laskuun.

    Kello kolmen ja viiden välillä yöllä twiittaajat olivat impulsiivisimmillaan ja tunteellisimmillaan ja myös hyvin paljon negatiivisempia kuin aamuisin, tutkimus kertoo. Viesteissä nousivat esiin sellaiset aiheet kuin kuolema ja uskonto.

    Saneleeko biologia twiittien sisältöä?

    Tutkimusta johtanut professori Nello Cristianini vertaa tuloksia Robert Louis Stevensonin tunnettuun teokseen hyvästä tohtori Jekyllistä ja hänen pimeästä puolestaan herra Hydestä.

    Cristianini uskoo, että oikein tulkittuina tuloksista on hyötyä niin mielen kuin ruumiin terveyden tutkimuksissa.

    Jo nyt on ilmeistä, että kellonajat osuvat yksiin sen kanssa, mitä ennestään tiedetään aivojen aktiivisuuden ja hormonitason vaihteluista.

    Ne puolestaan ovat yhteydessä ihmisen sisäisen kellon toimintaan eli siihen, että heräämme aamuisin ja nukumme öisin. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että sisäisen rytmin häiriintyminen voi johtaa sekä ruumiillisiin että psyykkisiin sairauksiin.

    Tuore bristolilaistutkimus on vapaasti luettavissa PLOS One -lehdestä.

    Tiesitkö tämän? Testaa tietosi perinteisessä kesänviettäjien tiedevisassa

    Tiesitkö tämän? Testaa tietosi perinteisessä kesänviettäjien tiedevisassa


    Kysymyksiin liittyviä uutisia: Suomalaismies kehitti jo 70-luvulla älypuhelimet mahdollistavan teknologian, mutta maailma eiollut siihen vielä valmis Paljastuuko pallosalaman salaisuus ja mahdollistuukofuusioreaktori? Kvanttikaasuun luotu skyrmioni...

    Kysymyksiin liittyviä uutisia:

    Suomalaismies kehitti jo 70-luvulla älypuhelimet mahdollistavan teknologian, mutta maailma eiollut siihen vielä valmis

    Paljastuuko pallosalaman salaisuus ja mahdollistuukofuusioreaktori? Kvanttikaasuun luotu skyrmioni voi olla avain

    Siperiasta löytyneen salaperäisen puuveistoksenikä tarkentui

    Tutkijat saivat kaksi liikkuvaa kappaletta tuntemaan toisensa haamuvuorovaikutuksenvälityksellä

    Huippuharvinainen lintu Hämeenlinnassa

    Tutkija:"Suomalaisille sopivin lämpötila on +14"

    Etanatutkimuksesta uutta tietoa muistin sijainnista

    Pikkulapset terveitä ilman D-vitamiinihuolta –tutkimus ei löytänyt tarvetta suositukset ylittävään vitamiiniin

    Kultaa, hopeaa ja smaragdeja jopa 15 miljardin arvosta– aarrelaivan löytyminen salattiin yli kaksi vuotta

    Kerrankin pohjoisuudesta on hyötyä: Aasia ja Eurooppayhdistetään kaapelilla Suomen kautta – ja asemamme maailmankartalla mullistuu

    Nuori älä ole huolissasi – tekoäly tuhoaa vain tylsät työt

    Vaeltajatähti lähestyy aurinkokuntaa hurjaa vauhtia

    Yliopisto sai apuun myytinmurtajan

    Kulttuurivallankumous tiedemaailmassa: Kiinassavalmistui enemmän tutkimuksia kuin Yhdysvalloissa

    ArvostettuLancet-lehti: Suomen terveydenhoito on viidenneksi laadukkainta

    Lisää visailua tieteen saralta:

    Joulukuun 2017 tiedevisa: Seuraatko tiedeuutisia? Tämä visa testaa tarkuutesi

    Kesän 2017 tiedevisa: Kesän kuuma tiedevisa

    Uuden vuoden 2017 tiedevisa: Oletko nippelitietäjä? Testaa tiedevisalla

    Kesän 2016 tiedevisa: Ylen tiedevisa – oletko perillä tiedemaailman tapahtumista?