Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    Maanantaina aamukuuden jälkeen voi nähdä täydellisen kuunpimennyksen – lähetä kuvasi

    Maanantaina aamukuuden jälkeen voi nähdä täydellisen kuunpimennyksen – lähetä kuvasi "superverisusikuusta"


    Sunnuntaina illalla säätiedotuksia kannattaa tutkia tavallistakin tarkemmin. Ja jos aamuksi on luvassa selkeää säätä, on kello viisasta laittaa soimaan aamutuimaan. Taivaalla nimittäin tapahtuu: Kuu piiloutuu noin tunniksi kokonaan Auringosta...

    Sunnuntaina illalla säätiedotuksia kannattaa tutkia tavallistakin tarkemmin. Ja jos aamuksi on luvassa selkeää säätä, on kello viisasta laittaa soimaan aamutuimaan.

    Taivaalla nimittäin tapahtuu: Kuu piiloutuu noin tunniksi kokonaan Auringosta katsottuna Maan taakse. Tällä kertaa pimennystä voi seurata kaikkialla Suomessa – jos siis sääolot sen sallivat.

    Kuunpimennyksen täydellinen vaihe alkaa kello 6:41 ja päättyy tuntia ja kahta minuuttia myöhemmin eli kello 7:43. Osittainen vaihe kestää pidempään: kello 5:34:stä 8:51:een, kertoo tähtitieteellinen yhdistys Ursa.

    Kuunpimennyksen eteneminen

    Puolivarjopimennys alkaa klo 4:36

    Osittainen vaihe alkaa klo 5:34

    Täydellinen vaihe alkaa klo 6:41

    Täydellinen vaihe päättyy klo 7:43

    Osittainen vaihe päättyy klo 8:51

    Puolivarjopimennys päättyy klo 9:48

    Lähde: Ursa ry

    Molemmin puolin näitä aikoja Kuu on puolivarjopimentyneenä. Kaikkineen koko tapahtuma kestää hieman kuudetta tuntia. Helsingissä Kuu tosin laskee jo kello 9:13, joten siellä viimeiset vaiheet jäävät näkymättä.

    Kuu ei katoa kokonaan näkyvistä

    Kuu ei missään vaiheessa katoa kokonaan näkyvistä, koska Maan ilmakehä taivuttaa Auringon säteitä. Ilmakehän läpi kulkeva valo maalaa Kuuta hieman ruskeanpunertavaksi.

    Pimennyksen aikoihin Kuu on radallaan lähimmillään Maata. Lisäksi tammikuista kuunpimennystä kutsutaan Yhdysvalloissa susikuuksi. Niinpä tämänkertaista pimennystä voitaisiin markkinointihenkisesti kutsua vaikkapa "superverisusikuuksi", vaikkei se todellisuudessa eroa normaalipimennyksestä juuri lainkaan.

    Edellinen täydellinen kuunpimennys nähtiin Suomessa viime elokuussa. Seuraavaa saadaankin odottaa vuoteen 2025.

    Lopuksi huonot uutiset: tammikuu on tilastollisesti hyvin pilvistä aikaa, joten mahdollisuus nähdä pimennys selkeältä taivaalta on vain viidenneksen luokkaa.

    Mutta kelpaahan pimennystä katsella pilvien lomastakin, jos niikseen käy.

    Lähetä meille kuva kuunpimennyksestä alla olevalla lomakkeella! Ylen kuvajoukkoistuksen ohjeet löydät täältä.

    Vain ihmisen luultiin taitavan tämän: Varis osaa arvioida esineen painon pelkästään katselemalla

    Vain ihmisen luultiin taitavan tämän: Varis osaa arvioida esineen painon pelkästään katselemalla


    Varislinnut ovat useissa tutkimuksissa osoittautuneet ylivertaisen älykkäiksi, ja uudenkaledonianvarikset ovat fiksuudessa sukunsa kärkikastia. Tuore kansainvälinen tutkimus lisää niiden taitojen joukkoon jotakin, johon luultiin pystyvän vain...

    Varislinnut ovat useissa tutkimuksissa osoittautuneet ylivertaisen älykkäiksi, ja uudenkaledonianvarikset ovat fiksuudessa sukunsa kärkikastia. Tuore kansainvälinen tutkimus lisää niiden taitojen joukkoon jotakin, johon luultiin pystyvän vain ihmisen.

    Brittiläisen Cambridgen yliopiston johtaman tutkimuksen mukaan uudenkaledonianvarikset osaavat päätellä esineen painon tavasta, jolla tuuli vaikuttaa esineeseen.

    Nähdessään kadulla tuulenpuuskan riepotteleman pahvilaatikon ja toisen, joka jököttää paikallaan, ihminen osaa sanoa laatikoihin kajoamatta, kumpi on kevyt ja kumpi painava.

    Ihmisen lähisukulaisilta simpansseilta tällainen arviointi ei ole kokeissa onnistunut, eikä miltään muultakaan eläimeltä.

    Simpanssit osaavat kyllä järjestellä esineet painon mukaan, mutta eivät päätellä painoa pelkästään katsomalla. Uudenkaledonianvariksilta se onnistuu.

    Varikset tarkkailivat tuulenvirettä

    Luonnosta pyydystetyt – ja kokeiden jälkeen sinne palautetut – 12 lintua jaettiin kahteen ryhmään. Niille opetettiin, että tietyn painoisen esineen valitsemisesta sai palkinnoksi lihanpalan. Toisella ryhmällä voitokas esine oli painava, toisella kevyt. Jos putkiloon pudotti väärän esineen, palkkiota ei herunut.

    Seuraavaksi tutkijat ripustivat tuulettimen eteen uusia esineitä. Linnut saivat katsella niitä kukin vuorollaan niin, että tuuletin oli poissa päältä, jolloin sekä kevyt että painava esine roikkuivat paikollaan. Sitten tuuletin pantiin pyörimään ja kevyt esine alkoi heilahdella.

    Tätä toistettiin muutaman tunnin välein kolmena päivänä. Sitten testattiin, muistivatko linnut alkuperäisen kokeen. Kun se sujui niiltä vaikeuksitta, tilalle tarjottiin tuulettimen edessä riippuneet esineet.

    Varikset olivat vain katselleet niitä, eivät koskeneet. Silti ne poimivat 73 prosentin varmuudella esineistä sen, joka niiden ryhmässä tiesi herkkupalaa.

    Onnistumisprosentti ylitti selvästi sen, jonka silkka arvaus tuottaisi. Vertailun vuoksi tutkijat testasivat sellaisten lintujen onnistumista, jotka eivät olleet nähneet kokeen tuuletinosuutta. Prosenttiluku oli 48 eli arvauksen vertainen.

    Vesikokeessa fiksumpi kuin alakoululainen

    Tutkijoiden päätelmä on, että linnut hyödynsivät niillä jo luonnossa ollutta tietoa painoltaan erilaisten esineiden liikahtelusta tuulessa. Tutkimus on julkaistu Proceedings of the Royal Society B -tiedelehdessä.

    Taito on linjassa sen aiemmassa tutkimuksessa havaitun kanssa, että uudenkaledonianvaris ymmärtää vedenpinnan nousevan astiassa, jos veteen pudottelee painavia esineitä.

    Kokeissa ne saivat tällä keinoin nokkaansa vedessä kelluneita herkkuja, jotka olivat alkujaan ulottumattomissa. Kokeiden perusteella varikset tajusivat syyn ja seurauksen suhteen 7–10-vuotiaan ihmislapsen veroisesti. Kokeista voi katsoa videon täältä.

    Varislinnut, myös Suomessa tutut lajit, ovat hämmästyttäneet tutkijoita monenlaisella muullakin oppimiskyvyllä. Kuollut varis autotiellä on harvinaisuus, koska varis tietää varoa liikennettä, kertoi yksi tutkimus toissa vuonna. Varis oppii, mistä suunnasta autot tulevat ja mikä on niiden perusnopeus kullakin kadun- tai tienpätkällä.

    Korppien puolestaan on havaittu muun muassa osaavan hillitä välittömiä mielihalujaan paremmin kuin pikkulapset. Jos tiedossa on jotakin hyvää, korppi odottaa suunnitelmallisesti, jopa seuraavaan päivään asti, kertoi ruotsalaistutkimus.

    Lue myös:

    Yhdysvaltalaistutkijat pyrkivät kääntämään varisten kieltä

    Korppi osoittautuu aina vain älykkäämmäksi

    Maailmankuulun Janakkalan miekkamiehen mysteeri avautui DNA-tutkimuksissa: suomalaissoturi puolusti kyläänsä ja sai mahtimiehen hautajaiset

    Maailmankuulun Janakkalan miekkamiehen mysteeri avautui DNA-tutkimuksissa: suomalaissoturi puolusti kyläänsä ja sai mahtimiehen hautajaiset


    Janakkalasta hieman yli viisi vuotta sitten löytyneistä miehen jäänteistä on julkaistu ensimmäiset DNA-testien tulokset. Vuoden 1300 tienoilla elänyt ja kuollut mies kantoi isosti paikallista perimää. Miekkamiehen DNA:n ensituloksista kertoi...

    Janakkalasta hieman yli viisi vuotta sitten löytyneistä miehen jäänteistä on julkaistu ensimmäiset DNA-testien tulokset. Vuoden 1300 tienoilla elänyt ja kuollut mies kantoi isosti paikallista perimää. Miekkamiehen DNA:n ensituloksista kertoi lauantaina Tukholman yliopiston professori Jan Storå seminaarissa Tampereella.

    – Tämä geneettinen variaatio, minkä olemme miekkamiehestä löytäneet, muistuttaa eniten nykypäivän suomalaisen variaatiota, eli hän näyttäisi olleen paikallinen ihminen, kertoo Storå tutkimuksien tuloksista.

    Heti lausumansa perään Jan Storå varoittaa liian pitkälle menevistä päätelmistä: täyttä tietoa ei ole, sillä tutkijoilla ei ole vielä sen ajan vertailuaineistoa olemassa.

    – Miekkamiehen äidin puolen perimässä on tyyppi, joka on yleinen Suomessa. 30 prosentilla suomalaisista on tämä tyyppi. Sen sijaan isän puolelta tilanne on toinen, vain pari kolme prosenttia on samanlaista kuin nykysuomalaisilla, kertoo professori Jan Storå

    Miekkamies ei ollut viikinki

    Miekkamiehen haudasta löytyi viikinkimiekka, mutta hänen kuollessaan viikinkiaika oli jo ohi. DNA-tutkimukset murentavat melkoisella varmuudella senkin haaveen, että miekkamies olisi edes viikinkien jälkeläisiä.

    Janakkalan miekkamiehen haudasta löytynyt viikinkimiekka.Ville Välimäki / Yle

    – Meillä on tutkimustietoa perimästä Sigtunan kaupungissa asuneilta viikinkiajan henkilöiltä. Siihen verrattuna Janakkalan miekkamiehen DNA-variaatio on aika erilainen. Toisaalta, siinä on pari sataa vuotta eroa, eli siinä ajassa on saattanut tapahtua vaikka mitä, lohduttaa Jan Storå niitä, jotka toivoivat miekkamiehestä viikinkisoturien jälkeläistä.

    Tuoreiden DNA-tutkimusten perusteella suomalaisista miehistä suurin osa kuuluu niin sanottuun N-haploryhmään, jonka juuret ovat kaukana idässä. Näin kertoo muun muassa Marja Pirttivaara kirjassaan Juuresi näkyvät.

    Janakkalan miekkamiehen DNA kertoo muuta.

    – Tiedot näyttävät viittaavan siihen, että hänen perimänsä tulee ennemmin lännestä ja etelästä kuin idästä. Nämä ovat tosin alustavia tietoja, korostaa professori Jan Storå.

    Ei viikinki, mutta suomalainen soturi

    Janakkalan miekkamies oli todennäköisesti soturi. Yhtä todennäköistä on, että Hakoisten linnavuori oli hänelle tärkeä paikka.

    – Janakkalan Hyvikkälä on vanha kylä, josta on tietoja jo 1400-luvulta. Voi hyvin olettaa, että miekkamies on puolustanut kyläänsä ja sen asukkaita vihollisia vastaan. Se, että hän sai hautaansa ainakin kaksi miekkaa, kertoo suuresta arvostuksesta, arvioi tutkija Simo Vanhatalo.

    Miekkamiehen miekkoja on katsonut lasin sormenjäljistä päätellen usea ihminen lähempääkin. Antti Ruonaniemi / Yle

    Ainakin kaksi miekkaa tarkoittaa sitä, että Vanhatalo epäilee, että miekkamiehellä oli alun perin kolmaskin miekka.

    – Aiemmin samalta pellolta on löytynyt miekka, mutta miekkamiehen löydön jälkeisissä tutkimuksissa alueelta ei ole löytynyt toista hautaa. Voisiko olla, että tämä aiemmin löytynyt miekka on myös ollut haudassa, mutta tarttunut äkeeseen ja kulkeutunut kauemmas itse haudasta, miettii Vanhatalo.

    Miehen arvostuksesta kertoo myös se, että hän oli kuollessaan hyvässä kunnossa.

    – Esimerkiksi hampaiden perusteella voi sanoa, että mies on saanut hyvää ravintoa eläessään, kertoo Simo Vanhatalo.

    Piipparimiehet löysivät

    Ansio Janakkalan miekkamiehen löytymisestä kuuluu historian harrastajille. Harrastajat olivat lokakuun lopulla 2013 tutkimassa peltoa metallinilmaisimien kanssa Janakkalan Hyvikkälässä. Etsintä tuotti tulokseksi ensin keihäänkärjen ja kirveenterän. Kun maata kaivettaessa tuli esiin pala miekkaa, harrastajat keskeyttivät kaivamisen ja ilmoittivat löydöstä Museovirastolle.

    Miekkamiehen hauta löytyi pellosta Janakkalan Hyvikkälän kylästä.Simo Vanhatalo / Museovirasto

    Museovirasto saapui paikalle nopeasti ja löytö osoittautui harvinaiseksi ja arvokkaaksi. Maasta paljastui hauta, jossa miehen luurangon lisäksi oli kaksi eri aikakauden miekkaa. Myöhemmin miehen kuolinvuodeksi ajoitettiin noin vuosi 1300.

    Toinen löydetyistä miekoista oli viikinkiaikainen, noin tuhatluvulta. Toinen, harvinaisen pitkä ristiretkiaikainen ratsumiehen miekka on ajoitettu ristiretkiaikaan eli ajalle 1050–1200. Miekkojen lisäksi haudasta löytyi vainajan matkaan laitettuja työkaluja, kuten keihäänkärjen katkelma ja työkirveen terä.

    Miekat konservoitiin Suomen kansallismuseon konservointiyksikössä. Ne ovat yhdessä miekkamiehen kanssa parhaillaan näytteillä Birckala 1017 -näyttelyssä Tampereen Vapriikissa.

    Arkeologinen jättipotti

    Miekkamieslöytö herätti nopeasti maailmanlaajuista huomiota. Brittiläinen Yorkin yliopiston arkeologiryhmä ja keskiaikaisia hautalöytöjä tutkiva dokumentin tekijä saapuivat Janakkalaan miekkamiehen perässä. Löydöstä myös uutisoitiin laajasti eri puolilla maailmaa.

    Janakkalan miekkamiehen löytyminen ei ole lähellekään ainoa historian harrastajien merkittävä arkeologinen löytö. Puolitoista vuotta sitten löytyi Lopelta tuhat vuotta vanha viikinkimiekka. Samoihin aikoihin saaliiksi tuli Sastamalassa harvinainen koristeltu rautakautinen solki (Aamulehti) ja Hattulassa erittäin harvinainen raha.

    Lopelta löytynyt viikinkiajan miekka.Marianna Niukkanen / Museovirasto

    Piipparimiehet ovat löytäneet myös todennäköisen tuhat vuotta vanhan taistelupaikan Hämeenlinnan Tuuloksessa. Kaiken kaikkiaan löytöjä on niin paljon, että arkeologeilla riittää tutkittavaa vuosikausiksi.

    Arkeologian harrastajat ovat pääsääntöisesti toimineet vastuullisesti. Kun löytö on ollut riittävän arvokas, paikalle on ajoissa kutsuttu ammattilaiset, jotka ovat tehneet varsinaiset kaivaukset.

    Jo nyt voi sanoa, että metallinpaljastimia käyttäneet historian harrastajat ja heidän löytöjään tutkineet arkeologit ovat muuttaneet ja muuttamassa Suomen merovingi- ja viikinkiajan historiankirjoitusta uusiksi.

    Lue myös:

    Viikinkiajan kylässä paiskittiin töitä ja herkuteltiin possunlihalla – Vapriikki vie aikamatkalle vuoteen 1017

    Kömpelönä ja epäröiden hyiseen veteen – satelliittilähettimet antoivat aivan uutta tietoa keisaripingviinin poikasista

    Kömpelönä ja epäröiden hyiseen veteen – satelliittilähettimet antoivat aivan uutta tietoa keisaripingviinin poikasista


    Keisaripingviinit ovat poikasilleen huolehtivia vanhempia – mutta vain viiden kuukauden ajan. Sen jälkeen poikasten on tultava itse toimeen Etelämantereen jäisessä elinympäristössä. Emojensa luota lähteneiden nuorten lintujen ensimmäisistä...

    Keisaripingviinit ovat poikasilleen huolehtivia vanhempia – mutta vain viiden kuukauden ajan. Sen jälkeen poikasten on tultava itse toimeen Etelämantereen jäisessä elinympäristössä.

    Emojensa luota lähteneiden nuorten lintujen ensimmäisistä kriittisistä kuukausista on tiedetty varsin vähän. Uudessa tutkimuksessa seurattiin satelliittilähettimien avulla, missä ja miten poikaset oppivat hankkimaan elantonsa.

    Ranskalaisen Chizén biologisen tutkimuskeskuksen asiantuntijat kiinnittivät satelliittilähettimen 15 pingviininpoikasen selkään, ennen kuin poikaset polskahtivat veteen Adélienmaassa sijainneesta yhdyskunnastaan muutama vuosi sitten.

    Elettiin joulukuuta, jolloin Etelämantereen sää alkaa yleensä lämmetä ja pesimäalueen lähistölle aukeaa avomerta. Tutkijat valitsivat mahdollisimman hyväkuntoisia lintuja, koska niillä oli parhaat mahdollisuudet selvitä hengissä haasteesta, joihin niillä ei ollut mitään harjoitusta.

    – Vanhemmat eivät opeta poikasia uimaan. Kun ne astuvat ensimmäisen kerran veteen, ne ovat hyvin kömpelöitä ja epävarmoja, eivät vanhempiensa kaltaisia nopeita ja tyylikkäitä uimareita, sanoo tutkimusta johtanut Sara Labrusse yhdysvaltalaisesta Woods Holen merentutkimusinstituutista WHOI:sta.

    Biologi Stephanie Jenouvrierin pitelemä viisikuinen poikanen on saamassa satelliittilähettimen selkäänsä. Stephanie Jenouvrier / WHOI

    Aluksi nuoret pingviinit suuntasivat mahdollisimman avoimille ja lämpimille vesille oppimaan uimataitoa. Talvikuukausiin mennessä sukellustreenit olivat tuottaneet tulosta, jotta joukko saattoi siirtyä jäisille alueille ja tekemään aiempaa syvempiä sukelluksia jään alla.

    Tällä alueella suhteellisen lämmin pintavesi kohtaa syvät, kylmät vedet termokliinissä eli veden lämpötilan harppauskerroksessa. Termokliini alkaa syventyä syksyllä. Samalla sinne painuu krilliäyriäisiä ja muuta pingviineille sopivaa saalista.

    – Yllätyimme, sillä emme ennen tienneet nuorten pingviinien pysyttelevän niin kauan merijään seassa. Ne viettivät suurimman osan talvesta sukeltelemalla jään alla, Labrusse kertoo.

    Lähettimet välittivät tutkijoiden tietoon yli 62 000 sukellusta. Syvin ulottui 254 metriin.

    Jään sulaminen on suuri uhka

    Seuraavaksi tutkijat haluaisivat hyödyntää satelliittiseurantaa pingviinien kuolemien rekisteröintiin. Se tieto puuttuu tästä tutkimuksesta. Lähettimet lakkasivat toimimasta parin pingviinin selässä jo ensimmäisinä päivinä. Pisimpään toiminut vaikeni hieman alle vuoden päästä.

    – Emme tiedä, tapahtuiko eläimille jotakin, loppuiko lähettimestä akku vai tuliko niihin jokin tekninen pulma, Labrusse sanoo.

    Kaikki uusi tieto keisaripingviineistä on tärkeää. Ne ovat maailman suurin pingviinilaji ja erityisen alttiita ilmastonmuutoksen riskeille, koska niiden elämä on täysin sidoksissa jäähän.

    Naaras munii keväällä merijäälle yhden munan ja lähtee sitten saalistusmatkalla lihottaakseen itsensä siihen kuntoon, että pystyy ruokkimaan poikasen, kunhan uros on hautonut sen.

    Jäätä on oltava sopivasti. Jos sitä on liian vähän, ei ole myöskään kantavia hautoma-alueita. Jos jäätä on liikaa, matka avoveteen eli saalistamaan ja takaisin venyy ja poikaset joutuvat odottamaan nälkäisinä.

    Matka alkaa. Sara Labrousse / WHOI

    Nuoret linnut palaavat yhdyskuntaansa jatkamaan sukua viiden tai kuuden vuoden päästä.

    – Tarvitsemme lisätietoa siitä, mitä ne tekevät sillä välillä. Ymmärrys niiden reagoinnista muuttuvaan ympäristöön eri elämänvaiheissaan on ratkaisevaa, jotta voimme ennustaa lajin selviämistä ilmaston muuttuessa, sanoo tutkimukseen osallistunut WHOI:n biologi Stephanie Jenouvrier.

    Tutkimus on ilmestynyt Marine Ecology Progress Series -julkaisussa. Tästä voit katsoa WHOI:n lyhyen videon Adélienmaalta.

    Äly on seksikästä, ainakin undulaattinaaraan mielestä

    Äly on seksikästä, ainakin undulaattinaaraan mielestä


    Korea undulaattikoiras häviää älykölle, kun undulaattinaaras valitsee puolisoa, kertoo tuore tutkimus. Naaraiden aiemmin hyljeksimistä koiraista tulee tutkimuksen mukaan kumppaniainesta, kun ne osoittavat oppimiskykyä. Aiempien tutkimusten...

    Korea undulaattikoiras häviää älykölle, kun undulaattinaaras valitsee puolisoa, kertoo tuore tutkimus. Naaraiden aiemmin hyljeksimistä koiraista tulee tutkimuksen mukaan kumppaniainesta, kun ne osoittavat oppimiskykyä.

    Aiempien tutkimusten perusteella naaraita viehättävät koiraat, joilla on hiukankin kilpailijoitaan komeampi höyhenpuku ja parempi lauluääni.

    Tällaiset olivat myös Kiinan tiedeakatemian ja hollantilaisen Leidenin yliopiston tutkimuksessa aluksi valtteja, kun samaan häkkiin pantiin kaksi koirasta ja yksi naaras. Koiraat valittiin niin, ettei niiden ulkonäössä ollut suurta eroa, mutta naaraalle näköjään riittävästi.

    Kun naaras oli osoittanut suosikkinsa ryhtymällä viettämään aikaansa sen parissa, tutkijat siirsivät hylätyn koiraan toiseen häkkiin. Siellä se opetettiin avaamaan kaksi ruokaa sisältänyttä astiaa.

    Sitten lintu pääsi takaisin kahden muun pariin esittelemään uusia ongelmanratkaisutaitojaan. Kun oppimaton kilpailija yritti avata siemenastiat ja epäonnistui, naaras vaihtoi suosikkiaan.

    Tulos oli samanlainen kahdeksassa tapauksessa yhdeksästä, kun koe toistettiin yli 50 undulaatilla.

    Tukea Darwinin teorialle

    Kokeita tehtiin myös niin, että kaikki kolme lintua olivat naaraita.

    Ensin tutkijat odottivat, kunnes kahdesta naaraasta muodostui kaveruspari. Kun sivuun jäänyt palasi uusine taitoineen, kahden muun linnun käytös ei muuttunut, toisin kuin kahden koiraan ja yhden naaraan kokeissa.

    Ilmiö ei siis ole pelkästään sosiaalinen vaan liittyy nimenomaan lisääntymiseen, päättelee Leidenin yliopiston eläinten käyttäytymistieteen professori Carel ten Cate.

    Eläintieteessä ei ole aiemmin tehty vastaavia kokeellisia tutkimuksia, ten Cate kertoo. Tulos tukee hypoteeseja, joiden mukaan lisääntymiskumppanin valinta on yhteydessä eläinlajien älyllisten ominaisuuksien evoluutioon, kuten jo Charles Darwin esitti.

    Te Cate myöntää, ettei ihmisiin voi vetää suoria yhteyksiä undulaateista. Mekanismin havaitseminen eläinkunnassa saattaa hänen mukaansa kuitenkin tarkoittaa, että pariutumiskumppanin äly on ollut vetovoimatekijä myös ihmisten evoluutiossa.

    Undulaatti, Melopsittacus undulatus, on australialainen kaijalaji, jonka merimiehet toivat lemmikkilinnuksi Eurooppaan 1800-luvulla. Nykyisin undulaatit ovat maailman kolmanneksi yleisin lemmikkieläin kissojen ja koirien jälkeen. Myös villien undulaattien kanta kotisaarellaan on yhä vahva.

    Brittiläisen Oxfordin yliopiston käyttäytymisekologian professori Alex Kacelnik pitää kiinalais-hollantilaisen tutkimuksen tuloksia hyvin kiinnostavina ja jatkotutkimusten arvoisina. Hän näkee kaksi mahdollista selitystä naaraiden käytökselle.

    – Naaraat saattavat valita päteviä koiraita, koska näillä on tarjota välittömiä etuja eli ne pystyvät hankkimaan naaraille ruokaa, tai sitten poikasille päätyvien perinnöllisten ominaisuuksien vuoksi, Kacelnik sanoo Forbes-lehdessä.

    Villi undulaatti on parvilintu, jonka höyhenpuvussa on vihreää, keltaista ja mustaa. Lemmikkinä undulaatista on jalostettu paljon värimuotoja. Ann Britton / EPATutkimus avasi kokeellisen näkökulman

    Tutkimus on ilmestynyt Science-tiedejulkaisussa. Samassa lehdessä on myös Kalifornian yliopiston tutkijoiden Georg Striedterin ja Nancy Butlerin analyysi. Heidän mukaansa havainnot ovat kiistattomia, mutta niiden tulkinta ei ole yhtä selvää.

    Naaraat näkivät vain lopputuloksen, eivät oppimisen vaatimaa älykkyyttä, eivätkä ne myöskään päässeet itse kokeilemaan tehtävän vaikeutta, Striedter ja Butler huomauttavat.

    Naaraat eivät siis välttämättä tienneet, että astia aukesi fiksuudella, ei silkalla voimalla. Se tiedetään vanhastaan monien eläinlajien naaraiden suosimaksi valtiksi pariutumismarkkinoilla.

    Tutkimuksen uudenlainen näkökulma älyn ja parinvalinnan yhteyden kokeelliseen tutkimiseen on kuitenkin lupaava, sanovat myös Striedter ja Butler.

    Kiinan Kuussa idättämät kasvit kuolivat hyytävään kylmyyteen

    Kiinan Kuussa idättämät kasvit kuolivat hyytävään kylmyyteen


    Muutama päivä sitten kerrottiin, että kiinalaisluotain Chang'e-4:n Kuuhun viemät puuvillansiemenet olivat alkaneet itää. Nyt Kiinasta kuuluu suru-uutinen: pienet kasvinalut ovat kaikki menehtyneet. Kasvatuskokeen päättymisestä kertoo...

    Muutama päivä sitten kerrottiin, että kiinalaisluotain Chang'e-4:n Kuuhun viemät puuvillansiemenet olivat alkaneet itää. Nyt Kiinasta kuuluu suru-uutinen: pienet kasvinalut ovat kaikki menehtyneet.

    Kasvatuskokeen päättymisestä kertoo Hongkongissa ilmestyvä Gbtimes. Luotain laskeutui Kuun takapuolelle 3. tammikuuta ja kuvat itävistä kasveista otettiin 7. tammikuuta. Ne julkaistiin viime tiistaina.

    Puuvillansiemenet kestivät hyvin avaruusmatkan Maasta Kuun huonommin tunnetulle "pimeälle puolelle". Sinne ne lensivät luotaimen rahtina olleessa kanisterissa. Tässä 18 senttiä korkeassa ja 2,7 kiloa painavassa kanisteribiosfäärissä oli kasvualustana multaa, vettä ja ilmaa.

    Mukana oli puuvillansiementen lisäksi myös muun muassa silkkitoukan munia sekä rapsin- ja sinapinsiemeniä sekä siemenperunoita, mutta niiden mahdollisesti osoittamista elonmerkeistä ei ainakaan ole kerrottu julkisuuteen.

    Kasveja on aiemmin koekasvatettu avaruusasemilla, mutta ei koskaan Kuussa. Siinäkin mielessä Kiina teki avaruustutkimuksen historiaa.

    Kasvit kokivat luonnollisen kuoleman

    Puuvillanitujen kuolema oli sikäli luonnollinen, että niiden ympäristö kylmeni hyvin nopeasti, kun aurinko laski Von Kármánin tasangolla, jonne Chang'e-4 laskeutui hallitusti kaksi viikkoa sitten.

    Lämpötila laski-52 asteeseen – ja voi laskea vielä peräti 180 miinusasteeseen. Loppu oli väistämätön, koska kanisteribiosfäärissä ei ollut lämmitystä.

    Itse luotain on asetettu horrostamaan siihen asti, kunnes Aurinko taas nousee.

    Kasveille lämpenemisestä ei ole tuolloin enää iloa, vaan ne kompostuituvat vähitellen. Kompostoituminen tapahtuu kanisterin sisällä, eikä siitä ole haittaa luotaimelle, kerrotaan Kiinan kansallisesta avaruushallinnosta.

    Kiinalaisluotain laskeutui Kuun "pimeälle puolelle"

    Kiina lähetti mönkijän kohti Kuuta – tavoitteena maailman ensimmäinen laskeutuminen "pimeälle puolelle"

    Kiina aikoo kurkistaa Kuun "pimeälle puolelle" – luotaimen lastina silkkiäistoukan munia ja siemeniä

    Tutkimus: Inholle on yksi yleismaailmallinen kasvojen ilme, ilo on ilmeikkäintä

    Tutkimus: Inholle on yksi yleismaailmallinen kasvojen ilme, ilo on ilmeikkäintä


    Ihmisten kasvot ilmaisevat tunteita tuhansilla tavoilla, mutta vain 35 ilmettä sanoo täsmälleen samaa maailman kaikissa kulttuureissa, kertoo tuore yhdysvaltalaistutkimus. Sen mukaan inho tunnistetaan kaikkialla yhdestä ilmeestä. Ilolle sen sijaan...

    Ihmisten kasvot ilmaisevat tunteita tuhansilla tavoilla, mutta vain 35 ilmettä sanoo täsmälleen samaa maailman kaikissa kulttuureissa, kertoo tuore yhdysvaltalaistutkimus.

    Sen mukaan inho tunnistetaan kaikkialla yhdestä ilmeestä. Ilolle sen sijaan on 17 yleismaailmallista ilmettä. Minkään muun tunteen näyttämiseen ei ole yhtä monta koko ihmiskunnalle yhteistä tapaa.

    – Se oli hieno havainto. Sehän todistaa, miten monimutkainen tunne ilo on. Inho on vain inhoa, mutta ilo on sosiaalista liimaa, sanoo Ohion osavaltioyliopiston professori Aleix Martinez.

    Pelon ilmaisemiseen on kolme yhteistä ilmettä, yllättymiseen neljä ja sekä suruun että vihaan viisi, kertoo IEEE Transactions on Affective Computing -julkaisussa ilmestynyt tutkimus.

    Kasvolihakset pystyvät yli 16 000 yhdistelmään

    Tutkimusta varten laadittiin tunteita kuvaavien englanninkielisten sanojen luettelo, kaikkiaan 821 sanaa, ja ne käännettiin espanjaksi, kiinaksi, farsiksi ja venäjäksi.

    Sanoille etsittiin vastaavia kasvonilmeitä 31 maasta Amerikoista, Euroopasta, Aasiasta ja Australiasta. Internetin hakukoneilla haarukoitiin 7,2 miljoonaa kasvokuvaa eri kulttuureista.

    Afrikkaa ja joitakin syrjäisiä alueita ei voitu ottaa mukaan, koska niistä ei tutkijoiden mukaan ollut verkossa kyllin paljon ilmeikkäitä kuvia.

    Aineistosta löytyi algoritmien avulla 16 384 yhdistelmää, jotka kasvojemme lihakset pystyvät tuottamaan. Martinez arveli, että yhdistelmien joukosta löytyisi ainakin satoja, jotka ovat kaikille kulttuureille yhteisiä. Tulos oli yllättäen vain 35.

    Tämän Essenin kukkamarkkinoilla iloinneen naisen ilmeestä ei erehdyttäisi missään. Felix Heyder / EPATunteet liukuvat

    Ihmislajin perustunteita, joista ilmeetkin kertovat, on tieteessä vakiintuneen käsityksen mukaan vain muutamia.

    Kiinassa 200-luvulla ennen ajanlaskun alkua laaditussa kirjoituksessa ne olivat ilon, vihan, surun, pelon ja rakkauden lisäksi pitämisen ja vastenmielisyyden tunteet. Sittemmin psykologiassa on päädytty kuuteen: iloon, vihaan, suruun, pelkoon, hämmästykseen ja inhoon.

    Yhdysvaltalaisen Berkeleyn yliopiston toissavuotisen tutkimuksen mukaan kirjo on kuitenkin moninkertainen, 27.

    Tutkijat laativat tuloksistaan interaktiivisen kartan. Tunteet eivät ole erillisiä saaria, vaan niiden välillä on liukumia, esimerkiksi kauhusta suruun tai huvittuneisuudesta ihailuun, he sanoivat.

    Nostalgian tunteesta ärtymykseen

    Noin 850 ihmistä jaettiin kolmeen koeryhmään ja heille näytettiin muutaman sekunnin videoita tilanteista, joiden voitiin odottaa herättävän tunteita.

    Yli kahdessa tuhannessa videonpätkässä oli synnytyksiä ja vauvoja, kosintoja ja häitä, kärsimystä ja kuolemaa, käärmeitä ja hämähäkkejä, uhkarohkeita temppuja, luonnonkatastrofeja ja -ihmeitä, seksiä ja kiusallisia kohtaamisia.

    Pelottaako? Tutkimuksessa heräteltiin tunteita muun muassa käärmevideoilla. Tämä otus kiemurtelee thaimaalaisella käärmetilalla.Diego Azubel / EPA

    Ensimmäinen ryhmä kertoi spontaanisti, mikä tunne kulloinkin nousi päällimmäiseksi. Reaktiot vaihtelivat nostalgian tunteesta ärtymykseen.

    Kakkosryhmä poimi osuvimmaksi katsomansa tunteen noin 40 ehdotuksen joukosta. Ilmeni, että jokainen video herätti vähintään puolessa vastaajista yhtäläisen tunteen.

    Kolmosryhmäläisiä pyydettiin arvioimaan tunteen voimakkuutta asteikolla yhdestä yhdeksään. Videot oli valittu aiemmista ryhmistä saatujen tulosten perusteella niin, että niissä korostuivat ääripäät, kuten positiivinen ja negatiivinen tai mielenrauha ja jännitys.

    Tässä Berkeleyn koko tunnepaletti aakkosjärjestyksessä:

    Ahdistus, empaattinen kipu, esteettinen arvostus, helpotus, himo, huvittuneisuus, hämminki, ihailu, inho, into, ilo, kauhu, kiinnostus, kiusaantuneisuus, kunnioitus, kyllästyneisyys, lumoutuneisuus, mielenrauha, nostalgia, palvonta, pelko, romanttisuus, seksuaalinen halu, suru, tyytyväisyys, viha ja yllättyneisyys.

    Yleismaailmalliseksi tutkijat eivät silti palettiaan väitä, vaan korkeintaan länsimaalaiseksi. Vaikka koehenkilöt olivat iältään ja taustaltaan hyvin kirjava joukko, kaikki olivat kuitenkin yhdysvaltalaisia.

    Kiinnostaako sinua tunteiden neurobiologia?
    Suomen lääkärilehdessä on professori Lauri Nummenmaan artikkeli tunteiden mekaniikasta, vaikutuksesta ja häiriintymisestä.

    Vähän nukkuvat suurentuneessa sydän- ja verisuonitautien vaarassa

    Vähän nukkuvat suurentuneessa sydän- ja verisuonitautien vaarassa


    Alle kuusituntisia yöunia nukkuvat ja rikkonaisista yöunista kärsivät saattavat olla muita suuremmassa vaarassa sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, tuore tutkimus osoittaa. Unen on aiemminkin huomattu vaikuttavan sydänriskeihin, mutta nyt...

    Alle kuusituntisia yöunia nukkuvat ja rikkonaisista yöunista kärsivät saattavat olla muita suuremmassa vaarassa sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, tuore tutkimus osoittaa.

    Unen on aiemminkin huomattu vaikuttavan sydänriskeihin, mutta nyt julkaistussa tutkimuksessa havainnot perustuvat sydämen kaiku- ja tietokonekerroskuvaukseen sekä unimittauksiin. Tutkimukseen osallistui 4 000 keskimäärin 46-vuotiasta miestä ja naista.

    Tulosten perusteella osallistujilla, jotka nukkuivat alle kuusituntisia yöunia, oli valtimoissaan ateroskeleroosia kolmanneksen todennäköisemmin kuin osallistujilla, jotka nukkuivat 7–8-tuntisia yöunia.

    Valtimoita ahtauttavaa ja sydänoireisiin johtavaa ateroskleroosia oli myös osallistujilla, jotka kärsivät rikkonaisista yöunista.

    Yhteydet havaittiin senkin jälkeen, kun analyysissa huomioitiin sydän- ja verisuonitautien perinteiset riskitekijät, mutta tästä huolimatta on mahdollista, että unen määrän ja laadun lisäksi moni muukin seikka on voinut vaikuttaa yhteyksiin.

    Koska uni- ja ateroskleroosihavainnot perustuvat mittauksiin, tulokset ovat kuitenkin uskottavia ja luotettavampia kuin monet aiemmat tutkimukset.

    Tutkimus julkaistiin Journal of the American College of Cardiology -lehdessä. Uutispalvelu Duodecim

    Kiina vei Kuuhun siemeniä – nyt puuvilla itää Kuun

    Kiina vei Kuuhun siemeniä – nyt puuvilla itää Kuun "pimeällä puolella"


    Kiinalaisen Chang'e 4 –luotaimen Kuuhun viemät siemenet ovat alkaneet itää, kertoi Kiinan avaruushallinto tiistaina. Luotain laskeutui Kuun pimeälle puolelle 3. tammikuuta. Se toi mukanaan laitteita maaperän tutkimista varten, mutta myös muun...

    Kiinalaisen Chang'e 4 –luotaimen Kuuhun viemät siemenet ovat alkaneet itää, kertoi Kiinan avaruushallinto tiistaina.

    Luotain laskeutui Kuun pimeälle puolelle 3. tammikuuta. Se toi mukanaan laitteita maaperän tutkimista varten, mutta myös muun muassa puuvillan- ja perunansiemeniä sekä silkkitoukan munia.

    Tiistaina kiinalaiset kertoivat, että puuvillansiemenet ovat alkaneet itää 18 senttimetrin kokoisessa kanisterissa, jossa on ilmaa, vettä ja multaa. Itämislaatikosta on otettu lukuisia kuvia, joissa näkyy hentojen versojen kurottautuminen kanisterissa olevan ristikon välistä.

    – Tämä on ensimmäinen kerta, kun ihmiset ovat tehneet biologisia kasvukokeiluja Kuun pinnalla, kertoo koetta johtanut tutkija Xie Gengxin Chongqingin yliopiston teknologian tutkimusinstituutista.

    Aiemmin kasvien kasvatusta on kokeiltu vain avaruusasemilla, mutta ei Kuussa.

    Chang'e 4 –luotaimen matka Kuussa on merkittävää myös siksi, että luotaimen laskeutuminen oli avaruuden tutkimuksen historiassa ensimmäinen hallittu laskeutuminen pimeälle puolelle. Aiemmat hallitut laskeutumiset Kuuhun on tehty Maahan näkyvälle puolelle, joten "pimeää puolta" päästään vasta nyt tutkimaan paikan päällä.

    Kiinalaisluotain tutkii muun muassa Kuun maaperää ja mineraaleja, mutta myös avaruuden säteilyä.

    Lue lisää:

    Kiinalaisluotain laskeutui Kuun "pimeälle puolelle"

    Kiina lähetti mönkijän kohti Kuuta – tavoitteena maailman ensimmäinen laskeutuminen "pimeälle puolelle"

    Kiina aikoo kurkistaa Kuun "pimeälle puolelle" – luotaimen lastina silkkiäistoukan munia ja siemeniä

    Hampaiden siniset pilkut todistavat keskiaikaisen nunnan arvostetuksi taiteilijaksi

    Hampaiden siniset pilkut todistavat keskiaikaisen nunnan arvostetuksi taiteilijaksi


    Kun saksalaisen nunnan luurankoa tutkineet arkeologit panivat mikroskooppiensa alle hammaskivinäytteitä, he toivoivat niiden kertovan, mitä nykyisessä Saksassa keskiajalla elänyt nainen oli syönyt. Erityisiä yllätyksiä ei odotettu, sillä...

    Kun saksalaisen nunnan luurankoa tutkineet arkeologit panivat mikroskooppiensa alle hammaskivinäytteitä, he toivoivat niiden kertovan, mitä nykyisessä Saksassa keskiajalla elänyt nainen oli syönyt.

    Erityisiä yllätyksiä ei odotettu, sillä vainaja arveltiin vaatimattoman maaseutupaikan vaatimattomaksi asukkaaksi. Vuoden 1100 paikkeilla kuollut nainen sai nimekseen vain koodin B78.

    Hänen luurankonsa löytyi seitsemän vuotta sitten nunnaluostarin hautausmaalta Dalheimista, läntisestä Saksasta. Luostarin perustamisaikaa ei tiedetä, mutta tuho tuli 1300-luvulla tulipalossa, jonka syyksi epäillään sotaa.

    Historioitsijat arvelevat, että pieni luostari ehti olla käytössä satoja vuosia. Nunnia siellä oli kerrallaan vain toista kymmentä.

    Hammaskivi voi kertoa paljon

    Suun mikrobien mineraaleista saostuva hammaskivi on tavallinen vaiva. Se altistaa ientulehdukselle ja jopa kiinnityskudossairaudelle, ellei kiveä poistata hammaslääkärissä.

    Muinaisten ihmisten tutkijoille hammaskivi on kuitenkin oiva kohde, sillä kerran muodostuttuaan se on ja pysyy. Nykyäänkään sitä ei saa pois kotikonstein.

    Koska hammaskiveen jää ruoan hitusia ja jopa bakteereja, tutkimukset antavat tietoa niin ravinnosta kuin tuberkuloosin ja mahahaavan kaltaisista sairauksista.

    B78:n elintapaa selvittäneen kansainvälisen tutkimuksen tulos oli aivan odottamaton: kun hammaskiveä liuotettiin, siitä vapautui satoja kirkkaansinisiä pilkkuja, eivätkä ne suinkaan olleet peräisin ruokavaliosta.

    B78:n hampaat olivat varsin hyvässä kunnossa hammaskiveä lukuun ottamatta. Christina Warinner

    B78 oli kuollessaan 45–60-vuotias, eikä hänen jäänteissään näy merkkejä sairauksista tai vammoista, jotka kertoisivat kuolinsyyn. Spektroskopiatutkimusten paljastamat siniset pisteet sen sijaan ovat ainutlaatuinen todiste hänen työstään taiteilijana.

    Pisteet ovat peräisin lapislatsulista, puolijalokivestä, josta jauhettiin ultramariininsinistä väriainetta.

    Järkeenkäyvin syy pilkkuihin on, että B78 oli niitä keskiajan kirjuritaitureita, jotka kuvittivat käsikirjoituksia. Hampaista ei ole koskaan ennen löydetty tällaista todistetta. Vielä tärkeämmäksi sen tekee B78:n sukupuoli.

    Tutkijat päättelivät, että erittäin kallista ainetta päätyi B78:n suuhun siveltimestä. Maalarina hän lienee nuolaissut sivellintään tuon tuosta saadakseen siihen terävän kärjen.

    Vaihtoehtoiset selitykset ontuvat

    Muitakin selityksiä voisi olla, mutta tutkijat eivät pidä niitä todennäköisinä.

    Välimeren ja islamilaisissa maissa lapislatsulia käytettiin muinoin lääkkeenä, mutta keskiaikaisesta Saksasta siitä ei ole näyttöä. Lapislatsulia saattoi joutua suuhun myös pyhäinkuvien suutelusta, mutta tuo tapa yleistyi vasta kauan B78:n elinajan jälkeen.

    Vaihtoehtoisista selityksistä uskottavin on, että nainen valmisti lapislatsulista väriä kirjurille hakkaamalla kiviä morttelissa. Siitä olisi voinut päätyä väritomua hänen suuhunsa.

    Pilkkujen jakautuminen suuontelossa kuitenkin viittaa juuri siveltimen nuolemiseen, sanoo mikrobioarkelogi Monica Tromp saksalaisesta Max Planck -instutuutista.

    Tämän mikroskooppi paljasti: ultramariinininsinistä hammaskivessä. Monica Tromp Arvoaineita annettiin vain parhaiden käyttöön

    Ilman kirjapainotaitoa kirjallisuus kopioitiin keskiajalla käsin. Se tapahtui pitkään lähes pelkästään luostareissa. Arvokkaimmat käsikirjoitukset olivat hyvinkin koristeellisia. Niiden teettäminen ja omistaminen kertoi vauraudesta ja korkeasta asemasta.

    Tekijältään työ vaati suurta ammattitaitoa ja tarkkuutta. Lapislatsulin ja muiden jauhettujen puolijalokivien lisäksi kuvitukselle annettiin hohtoa muun muassa lehtikullalla ja -hopealla.

    Joihinkin kirkkaisiinkin väreihin saatiin raaka-aineita lähiluonnosta, mutta lapislatsuli oli tuontitavaraa nykyisestä Afganistanista. Hinnaltaan se vastasi kultaa. Arvoaineita pääsivät luostareissa käyttämään vain ykkösluokan taiturit.

    Nöyrä nainen oli nimetön

    Keskiaikaisten luostarien kirjurien on oletettu olleen lähes pelkästään miehiä – munkkeja sulkakynineen pergamentin ylle kumartuneina luostarin kirjastossa kynttilän valossa. Asenne on ollut historiantutkimuksessa ja arkeologiassa tavallinen: aktiivisia toimijoita on pidetty miehinä, ellei ole nimenomaisesti toisin todistettu.

    Ennen 1400-lukua kirjurit eivät yleensä signeeranneet töitään. Työskentely nimettömänä oli merkki nöyryydestä, jota edellytettiin etenkin naisilta. Kun signeeraaminen yleistyi, käsikirjoitusten kopioinnin huippuaika luostareissa oli jo kauan sitten ohi.

    Jopa nunnaluostarien kirjastoissa yli 85 prosenttia signeeratuista keskiaikaisista käsikirjoituksista on miesten nimissä.

    Nyttemmin on kuitenkin osoittautunut, ettei naisten nimien puuttuminen tarkoita naiskirjurien puuttumista. Käsikirjoitusten tutkimuksissa on löydetty yhä enemmän vihjeitä nunnaluostarien aktiivisesta roolista korkealuokkaisten käsikirjoitusten tuotannossa.

    Nämä rauniot ovat jäljellä Dalheimin keskiaikaisesta nunnaluostarin kirkosta. Christina Warinner

    B78:n salaisuus ei olisi paljastunut ilman arkeologian tutkimusmenetelmien edistymistä. Tällä kertaa ratkaisevia olivat spektroskopiamenetelmät, joilla saadaan tietoa aineiden rakenteesta ja pitoisuuksista tutkimalla aineille ominaista säteilyä.

    Tulokset asettivat B78:n aivan eri paikkaan aikansa kulttuurisella maailmankartalla kuin tutkijat alkujaan olettivat.

    Vaatimattoman maaseutuluostarin nimetön nunna olikin osa isoa kansanvälistä verkostoa, joka ulottui Afganistanin kaivoksista Egyptin ja Konstantinopolin kauppareittejä pitkin hänen yhteisöönsä Saksaan, kuvailee yhdysvaltalaisen Harvardin yliopiston historioitsija Michael McGormick.

    – Hän ei ainoastaan maalannut, vaan käytti erittäin harvinaista ja kallista väriä hyvin syrjäisessä paikassa. Se panee miettimään, kuinka monta muuta taiteilijaa löytäisimme keskiaikaisilta hautausmailta, jos vain etsisimme, sanoo päätutkija, Max Planck -instituutin antropologi Christina Warinner.

    B78:n tutkimus on luettavissa Science Advances -julkaisusta.

    Roope Mokan kolumni: Kiina ja Yhdysvallat taistelevat nyt siitä, kumpi kehittää tehokkaampia tekoälyjä – Euroopan kohtalo on jäädä jättien datafarmiksi

    Roope Mokan kolumni: Kiina ja Yhdysvallat taistelevat nyt siitä, kumpi kehittää tehokkaampia tekoälyjä – Euroopan kohtalo on jäädä jättien datafarmiksi


    KolumniKolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.> Kaikki kolumnit löydät täältä> Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteinaMinua on riivannut kysymys siitä, mitä tekoälyn kehitys tarkoittaa ihmiskunnalle. Olen...

    Kolumni

    Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

    > Kaikki kolumnit löydät täältä
    > Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteina

    Minua on riivannut kysymys siitä, mitä tekoälyn kehitys tarkoittaa ihmiskunnalle.

    Olen istunut luennoilla yrittäen ymmärtää tekoälyn politiikkaa. Lukenut, kuunnellut ja keskustellut. Olen tavannut akateemikkoja, virkamiehiä ja teknologisteja kolmelta mantereelta.

    Minulle on selvinnyt, että tekoälyn kehitys ei tarkoita, että meitä viisaampi voima ottaa vallan. Päinvastoin, tekoäly on erittäin tyhmä. Silti se tulee vaikuttamaan paljon siihen, minkälaista elämää koko pallolla eletään. Minulle on selvinnyt, että tekoäly tarjoaa parempia palveluita, halvempaa työvoimaa ja näin tuhoaa työpaikkoja. Uusi syntyy, mutta vain sinne missä tekoälyä kehitetään.

    Siksi ehkäpä kaikkein mielenkiintoisin asia, joka minulle on tekoälystä selvinnyt, on sen mukanaan tuoma uusi kolonialismin aalto.

    Nyt kilpaillaan siitä, mikä digitaalisten palveluiden ideologia on.

    Kävin marraskuussa tutustumassa kiinalaiseen, eurooppalaiseen ja yhdysvaltalaiseen tekoälytarjontaan älykaupunkimessuilla.

    Kiinalainen tekoälyn myyntimies esitteli innoissaan miten liikeherkät, droneilla lentävät ja erittäin pienet langattomat kamerat sekä lämpökamerat tunnistavat ihmisiä ja ajoneuvoja salamannopeasti.

    Hän näytti videolta, miten rosvon saa kiinni sekunneissa, kun kaikki kamerat on liitetty tekoälyyn. Poliisin tarvitsee vain tulla paikalle eikä rikosta edes ehti tapahtua.

    – Euroopassa tätä teknologiaa käytetään vain vankiloissa, kiinalaismies valitteli.

    Yhdysvaltalainen suuren teknologiafirman kauppias taas tarjosi tekoälyä, joka tunnistaa paitsi kasvot myös esineet. Eli tekoäly pystyisi tunnistamaan millaiset lenkkarit sinulla on jalassasi ja kassa osaisi tarjota niihin uusia nauhoja.

    – Tiedämme mitä haluat ennen sinua, yhdysvaltalainen kertoi.

    Eurooppalaiset taas tarjosivat projekteja, kilpailuja, yhteistyötä, älyä ja kestävyyttä. Korostimme arvoja, päämäärää ja kansalaisoikeuksia. Eurooppalaisilta puuttuivat tuotteet.

    Yhdysvaltain visiossa muutamalla yrityksellä on valta.

    Messuilla ymmärsin, että nyt kilpaillaan siitä, mikä digitaalisten palveluiden ideologia on. Vastakkain ovat yhdysvaltalainen idea ihmisestä tyydytettävänä kuluttajana ja kiinalainen idea ihmisestä oman asemansa valtiossa hyväksyvänä kansalaisena.

    Yhdysvaltain visiossa muutamalla yrityksellä on valta. Ne ohjaavat niin kulutusta kuin julkisuuttakin. Ne omistavat kuluttajan.

    Kiinan visiossa Kiina voi olla maailman johtaja, ilman siirtymistä demokratiaan.

    Hirvittäviä näkymiä molemmat.

    Kiinan suunnitelmissa on olla maailmanlaajuinen johtaja AI:ssa vuoteen 2030 mennessä. Suunnitelmien toteutumiseksi se käyttää valtaa ja rahaa. Pekingiin rakennetaan kahden miljardin tekoälykeskus. Kiinalla on jo 140 miljardin euron rahasto, joka sijoittaa nopeisiin tietokoneisiin, joilla tekoäly pyörii.

    Vielä nyt Yhdysvallat johtaa tekoälyn kehittämistä. Jenkkien suurilla teknologiayrityksillä, Googlella, Applella, Facebookilla ja Amazonilla, on sekä rahaa että dataa. Ne ovat ostaneet parhaat nykyteknologiat niiden kehittäjät. Ne pystyvät investoimaan satoja miljardeja tekoälyn kehitykseen.

    Kiina kuitenkin pystyy käyttämään keinoja, jotka eivät ole liberaalien demokratioiden saatavilla. Se voi komentaa yrityksiään ja kansalaisiaan.

    Kiinan valtio on päättänyt kahmia kaikki maan rajojen sisällä liikkuvan datan samaan varastoon, eli pakottaa kansalaisensa ja alueellaan toimivat yritykset jakamaan kanssaan kaikki tiedot.

    Koska tekoäly oppii vain datasta, on datan määrä oleellisimpia kysymyksiä tekoälyn kehittämisessä.

    Datan määrässä muut maat eivät pysty kilpailemaan Kiinan kanssa.

    On siis mahdollista, että tekoäly tulee siis tarjoamaan meille juuri sellaisia palveluita, kuin Kiinan kommunistinen puolue haluaa kansalaisilleen tarjota. Tai sellaisia joita yhdysvaltalainen kapitalisti näkee kannattavaksi tarjota.

    Kiinassa ja Yhdysvalloissa tekoälyn kehittämiseen satsataan satoja miljardeja, Euroopassa muutamia.

    Euroopalle on varattu siirtomaan rooli. Tekoäly kuppaa dataa, rahaa ja ruutuaikaa Euroopasta, ja pitää voitot, teknologian ja päätösvallan palveluiden kehittämisestä omassa maassaan.

    Ranska julkaisi kovalla kohulla 1,5 miljardin tekoälyrahaston. Saksa suunnittelee kolmen miljardin satsausta. EU haaveilee saavansa yksityisistä ja julkisista rahoista 20 miljardin satsaukset, mutta pystyy investoimaan tekoälyyn vain 1,5 miljardia seuraavina vuosina.

    Kiinassa ja Yhdysvalloissa tekoälyn kehittämiseen satsataan satoja miljardeja, Euroopassa muutamia.

    Jos Eurooppa haluaa määrittää millaisen yhteiskunnan digitaaliset palvelut luovat, tulee miettiä radikaaleja ajatuksia: koskea pyhiin lehmiin, kuten maataloustukiin tai eläkerahastoihin. Perinteisen teollisuuden tileillä ja osinkoina makaavat miljardit tulee saada suunnattua tekoälyyn. Tulee luoda datavero ja suunnata sen tuotot tekoälyyn.

    Ennen kaikkea, Euroopan pitää keksiä mitä tekoälyllä tehdään, muuta kuin kuluttamista ja kuuliaisuutta.

    Roope Mokka

    Kirjoittaja on tulevaisuudentutkija, joka uskoo, että elämme juuri nyt ihmiskunnan historian parasta ja epävarminta aikaa. Mokka työskentelee ajatushautomo Demos Helsingissä ja on toinen sen perustajista.

    Rasismin rajut muistot paljastuivat Abraham Lincolnin kotikaupungin arkeologissa kaivauksissa

    Rasismin rajut muistot paljastuivat Abraham Lincolnin kotikaupungin arkeologissa kaivauksissa


    Yhdysvaltalaiset arkeologit ovat löytäneet Springfieldin kaupungista Illinois'n osavaltiosta raunioita, joiden tarinan kaupunki oli pyrkinyt unohtamaan. Viiden palaneen talon jäänteet todistavat 110 vuoden takaisesta rajusta väkivallasta kaupungin...

    Yhdysvaltalaiset arkeologit ovat löytäneet Springfieldin kaupungista Illinois'n osavaltiosta raunioita, joiden tarinan kaupunki oli pyrkinyt unohtamaan. Viiden palaneen talon jäänteet todistavat 110 vuoden takaisesta rajusta väkivallasta kaupungin mustaa vähemmistöä vastaan.

    Valkoisen väkijoukon tuhoamalle mustien asuinalueelle on vuosien varrella rakennettu leveä tieosuus ja uusia taloja. Niiden alla on historiaa, jota ei ennen rakennustöitä tutkittu.

    Rautatien laajennustöihin Springfield kuitenkin halusi liittovaltion rahoitusta. Sellainen edellyttää, että arkeologit tutkivat rakennettavan alueen menneisyyden.

    Kynsilakkapullo jäi kertomaan elämästä

    Asiakirjojen perusteella tiedettiin, että parkkipaikaksi päätyneellä alueella oli sijainnut mustien taloja. Arkeologiayritys Fever River Research teki ensimmäiset koekaivaukset muutama vuosi sitten.

    Kaivauksissa löytyivät viidet hädin tuskin puolen metrin syvyyteen peitellyt talonperustat. Yrityksen sivuilla on kuvitettuja raportteja tutkimuksista.

    Tuhkan ja muun palojätteen seassa lojui puisten pöytien säleitä ja keraamisten vessanpönttöjen sirpaleita sekä kuppeja, lautasia ja muita kodin esineitä. Elämästä ennen hyökkäystä kertoivat myös korsetinkappaleet, kynsilakkapullo ja luusta kaiverrettu rukousnauhan risti.

    Viime syksynä solmitun sopimuksen mukaan radan linjausta siirretään kuutisenkymmentä metriä, mikä säästää yhden talon rauniot. Muut haudataan uudelleen, kunhan ne on tutkittu kunnolla. Kaivaukset alkavat tänä keväänä.

    Illinois'n republikaanisenaattori Rodney Davis esitti viime viikolla lakia, joka tekisi mellakoissa tuhoutuneesta alueesta kansallisen historiallisen monumentin. Yhdysvalloissa on 130 tällaista suojeltua aluetta, joita pidetään erityisen merkittävinä muistoina valtion menneisyydestä.

    Seka-avioliitto lietsoi lynkkaukseen

    Tapahtumaketjun pani alulle valkoinen Mabel Hallam, joka elokuun 14. päivänä vuonna 1908 väitti mustan miehen tunkeutuneen yöllä hänen kotiinsa ja raiskanneen hänet. Hän osoitti poliisin pidättämien miesten joukosta tiilenkantaja George Richardsonin.

    Ei mennyt tuntejakaan, kun poliisiputkan edustalle alkoi kerääntyä väkijoukkoa, joka vaati lynkkaamaan Richarsonin ja toisen pidätetyn mustan miehen. Häntä syytettiin hatarin perustein valkoisen miehen puukottamisesta.

    Springfieldin šeriffi arveli rauhoittavansa väkijoukon salakuljettamalla miehet kaupungista, mutta väki hyökkäsi mustien kortteleihin. Vaikka paikalle kutsuttiin liittovaltion sotilaita, riehunta jatkui myös seuraavana päivänä.

    Aikalaisten arvioiden mukaan mellakointiin osallistui jopa viisi tuhatta valkoista. He hävittivät järjestelmällisesti koteja ja liikeyrityksiä ja hakkasivat asukkaat, jotka eivät ehtineet pakenemaan Springfieldistä.

    Kaksi miestä lynkattiin ja kolmas ammuttiin, kun hän yritti suojella parturinliikettään.

    Toinen lynkatuista oli 84-vuotias entinen suutari. Hänet tapettiin, koska hän oli ollut vuosikymmeniä naimisissa valkoisen naisen kanssa. Jotkin nyt tutkituista raunioista saattoivat olla heidän talonsa, tutkijat päättelevät vanhojen karttojen perusteella.

    Illinoisilaisen McHenryn kaupungin sanomalehdessä julkaistiin pian mellakan jälkeen kartta tuhoalueesta The McHenry PlainleaderLiikeyritykset erityiskohteena

    Valkoisten rotumellakkaan juuri Springfieldissä ei ollut erityisiä syitä. Se oli tavallinen keskikokoinen keskilännen kaupunki, joka eli varsin vauraasti kaivosteollisuudesta.

    Mustia asukkaita oli vain viitisen prosenttia. He olivat enimmäkseen sekatyöläisiä. Poliittista valtaa heillä ei ollut. Vain kourallinen oli onnistunut vaurastumaan liiketoiminnalla, mutta heidän asiakaskuntaansa olivat mustat, joten kilpailua valkoisten yrittäjien kanssa ei ollut.

    Mellakoijien kohteena olivat kuitenkin ennen muuta nuo harvat liikemiehet. Historioitsija Roberta Senechal on arvioinut, että liikeyritysten tuhoaminen ja kahden yrittäjän tappaminen kertovat riehujien todellisista tarkoitusperistä.

    Ilmeisesti nämäkin mustien nousun merkit olivat mellakoijille liikaa, Senechal päättele Illinois Periodicals Online -projektin sivulla julkaistussa artikkelissa.

    "Lincoln vapautti teidät – nyt me näytämme minne te kuulutte!" Valkoisen väkijoukon huutamaa mustille Springfieldissä elokuussa 1908 Ei tuomioita murhista

    Kaksi viikkoa mellakan jälkeen Mabel Hallam myönsi valehdelleensa. Richardson vapautettiin. Toisin kuin monet mellakkaa paenneista, hän palasi kotikaupunkiinsa.

    Tuhoista nostettiin syytteitä noin 80 ihmiselle. Tuomioita langetettiin yksi. Se annettiin yhdelle nokkamiehistä varkaudesta. Rangaistus oli kuukausi vankeutta ja 25 dollarin sakko. Murhista ei tuomittu ketään.

    Paikalliset lehdet puolustelivat mellakoijia sanomalla, että perussyy oli mustissa ja "heidän sopeutumattomuudessa vapaaseen yhteiskuntaan". Sittemmin myös mellakoijista pyrittiin maalaamaan kuvaa, joka Senechalin tutkimusten mukaan ei pidä paikkaansa.

    He eivät olleet humalaisia pikkurikollisia, kuten lehdet kirjoittivat, eivätkä rasistisen asenteen mukanaan tuoneita etelävaltiolaisia muuttajia tai näiden jälkeläisiä tai muita siirtolaisia, kuten historioitsijat myöhemmin esittivät.

    Senechalin tutkimusten mukaan tyypillinen tapaus oli parikymppinen, naimaton ja työtön paikallinen mies. Harvoilla oli minkäänlaista rikostaustaa. Mellakka oli kotoperäinen, Senechal summaa.

    Springfieldiin suunnitellaan muistopuutarhaa

    Springfieldin mellakka kannusti ihmisoikeuksien puolustajia järjestäytymään. New Yorkissa perustettiin puoli vuotta myöhemmin NAACP, Kansallinen liitto värillisten oikeuksien ajamiseksi. Se otti ohjelmaansa muun muassa lynkkausten tutkimisen.

    NAACP:n perustamispäivä ei ollut sattumalta Abraham Lincolnin syntymäpäivä. Springfield oli ollut Lincolnin pitkäaikainen kotikaupunki. Lincoln ajoi voimakkaasti orjuuden lakkauttamista, ja tavoite toteutui hänen presidenttikaudellaan.

    NAACP otti tavakseen liputtaa toimistonsa ikkunasta New Yorkissa aina kuultuaan, että joku oli joutunut lynkatuksi. NAACP

    Lincolnin kirjastosäätiön sivulta on luettavissa pdf-muodossa 79-sivuinen kirja Something So Horrible: The Springfield Race Riot of 1908. Se ilmestyi mellakan muistonäyttelyn yhteydessä kymmenen vuotta sitten.

    Kun mellakasta tuolloin tuli kuluneeksi vuosisata, NAACP tilasi Springfieldiin muistopatsaan. Nyt kaupunkiin suunnitellaan muistopuutarhaa isoine muistomerkkeineen. Hankkeesta voi katsoa videon täältä.

    Muistomerkin osana olisi pronssinen lynkkauspuu. Varsinainen puu hävisi jo elokuussa 110 vuotta sitten. Koko puu päätyi vuorokaudessa palasina matkamuistoja metsästäneiden taskuihin.

    Lue myös:

    Sata vuotta se kesti: Lynkkaamisesta tuli Yhdysvalloissa laitonta

    Merien lisäksi myös maaperään päätyy mikromuovia jätevesistä – vaikutuksia vasta tutkitaan, mutta osa muovista voi päätyä ravintoketjuun

    Merien lisäksi myös maaperään päätyy mikromuovia jätevesistä – vaikutuksia vasta tutkitaan, mutta osa muovista voi päätyä ravintoketjuun


    Mikromuovia on viime aikoina löydetty jopa hengitysilmasta, mutta hyvin vähän vielä tiedetään, mihin kaikkialle alle viiden millimetrin muovipartikkelit kulkeutuvat ja miten. Suomen ympäristökeskus SYKEn erikoistutkija Salla Selonen on mukana...

    Mikromuovia on viime aikoina löydetty jopa hengitysilmasta, mutta hyvin vähän vielä tiedetään, mihin kaikkialle alle viiden millimetrin muovipartikkelit kulkeutuvat ja miten.

    Suomen ympäristökeskus SYKEn erikoistutkija Salla Selonen on mukana eurooppalaisessa IMPASSE-tutkimushankkeessa, jossa selvitetään muun muassa jätelietteistä peräisin olevien mikromuovien päätymistä maatalousmaahan.

    Mikromuovien on jo maailmanlaajuisesti arvioitu olevan uhka meriympäristölle, mutta niiden mahdollisiin vaikutuksiin maaperässä on vasta äskettäin havahduttu.

    Jätevesilietteen on arvioitu olevan yksi merkittävimmistä maaperän mikromuovilähteistä. Arvioiden mukaan Euroopassa päätyy vuosittain peltoihin 63 000–430 000 tonnia mikromuovia.

    Selosen mukaan suomalaisista jätevedenpuhdistamoista syntyy vuosittain noin 150 000 kuiva-ainetonnia puhdistamolietettä, josta valtaosa (90 %) päätyy maanparannusaineeksi viherrakentamiseen tai maatalouteen.

    Suurin osa kuiduista ja mikromuovista jää puhdistusprosessin tuloksena jätelietteeseen. Lietteestä löytyvä yleisin keinotekoinen kuitu on polyesteri.

    Jätevedenpuhdistamoista tulee tonneittain lietettä vuodessa.Kalle Pallonen / Yle

    Vesilaitosyhdistys ja Luonnonvarakeskus julkaisivat viime vuoden lopulla tutkimuksen puhdistamolietteiden lannoitekäytön riskeistä.

    Minne mikromuovit päätyvät?

    Erikoistutkija Salla Selosen tutkimuksessa fleecehuovasta riivittiin kuituja maanäytteisiin, joissa oli lieroja, änkyrimatoja, hyppyhäntäisiä ja siiroja.

    Polyesterikuitujen vaikutukset näyttivät kokeessa jäävän vähäisiksi, vaikka koe-eläimet nielivät mikromuoveja. Lierojen syömät kuidut kuitenkin pilkkoutuivat pienemmiksi.

    Tässä voi olla riski, epäilee Salla Selonen.

    – Maaperäeläimet nielevät synteettisiä kuituja, joten ne voivat toimia reittinä ravintoverkkoon. Nämä kuidut myös pilkkoutuvat maaperäeläinten toimesta. Lintujen napatessa maasta lieron, mikromuovit siirtyvät ravintoketjuun.

    Maaperäeläimet nielevät ja pilkkovat mikromuoveja.Salla Selonen / SYKE

    Mikromuovien kemiallista koostumista ja vuorovaikutusta ympäristön kanssa tutkitaan Itä-Suomen yliopistossa.

    Tutkija Samuel Hartikainen sanoo, että maaperän kuten peltojen mikromuovi- tai rengaskumitilannetta ei tiedä vielä kukaan, koska maaperän osalta mikromuovikuormitusta on ryhdytty tutkimaan vasta viime aikoina. Siksi esimerkiksi puhdistamolietteiden laittaminen peltoon on hänen mukaansa enemmänkin piilotus- kuin kiertotaloutta.

    Puhdistamoliete on melkoinen kemikaalikoktaili, jossa on erilaisia yhdisteitä runsaasti. Samuel Hartikainen suhtautuukin varovaisesti lietteen kierrätykseen.

    – Maaperän mikromuovia ei ole tutkittu juuri ollenkaan. Pitäisi tutkia, paljonko pelloissa ja tienpenkoissa on muovia ja kumia.

    Vaikutukset luontoon vielä tuntemattomia

    Tutkijat ympäri maailmaa etsivät vastauksia siihen, kuinka paljon mikromuovit pystyvät sitomaan itseensä eri aineita ja siirtämään niitä ympäristöön.

    Avainkysymys on Samuel Hartikaisen mielestä se, mikä on mikromuovin kemiallinen vuorovaikutus luonnon kanssa.

    – Oli se sitten lintu, mato, ihminen tai kala, joka mikromuovin on syönyt, niin pitäisi saada selville, miten mikro- tai nanomuovi vuorovaikuttaa kemiallisesti ympäristön kanssa, tutkija sanoo.

    Vuorovaikutuksen saaminen selville voi paljastaa, pystyykö nanomuovi tunkeutumaan solutasolla tai luovuttamaan aineita elimistöön.

    Itä-Suomen yliopistossa tutkitaan parhaillaan sitä, miten mikromuovit pystyvät ottamaan eri lääkeaineita tai haitta-aineita ja luovuttamaan niitä. Tulosten perusteella pystytään arvioimaan riskejä.

    Renkaista irtoaa luontoon kumihiukkasia, joiden vaikutusta ympäristöön ei tarkasti tunneta.Ismo Pekkarinen / AOPRenkaista irtoaa mikrokumia kilokaupalla

    Erityisen huolestunut tutkija Samuel Hartikainen on autojen renkaista irtoavan mikrokumin vaikutuksista. Synteettinen kumi on erilaista kuin mikromuovi.

    Kumihiukkaset sekoittuvat hiilipitoisina helposti muuhun autoista irtoavaan aineistoon. Rengassarjasta on arvioitu irtovan neljästä kuuteen kiloon kumia luontoon, jos ajaa renkaat loppuun.

    – Käytännössä ei ole vielä ole edes saatu kehitettyä menetelmiä rengaskumin analysointiin ympäristöstä, Hartikainen sanoo.

    Menetelmiä kehitellään parhaillaan. Renkaita kuitenkin kierrätetään ympäristöön tonnikaupalla esimerkiksi tienpenkkoja rakennettaessa. Niitä on tarkoitus käyttää myös vesistöjen biosuodattimina.

    Tutkija Samuel Hartikainen pitää kierrätyskumin käyttöä ympäristörakentamisessa ristiriitaisena sen kanssa, että samaan aikaan ollaan hyvin huolestuneita rengaskumin kulumisesta ja joutumisesta vesistöön.

    – Aika paljon puhutaan, että tiedettäisiin, missä kumihiukkaset ovat. Mutta ei sitä tiedetä eikä sitä, minne se menee.

    Lue lisää:

    Mikromuovia on jo hengitysilmassakin – suurtehoimurin haaviin tarttui Turun saaristossa runsas hiukkassaalis, joka yllätti tutkijatkin

    Takana hullu muovivuosi – Hukummeko muoviin vai voisiko muovi olla myös ystävämme? Maija Pohjakallio yrittää ratkaista maailmanlaajuisia muoviongelmia

    Luultuakin hurjempaa: Dinosaurusten kohtaloksi koitunut asteroidi nostatti puolentoista kilometrin korkuisen tsunamin

    Luultuakin hurjempaa: Dinosaurusten kohtaloksi koitunut asteroidi nostatti puolentoista kilometrin korkuisen tsunamin


    Vajaat 66 miljoonaa vuotta sitten Maahan iskeytyi vuoren kokoinen asteroidi, joka oli kiitänyt avaruudesta luodin nopeudella. Maapallon eläin- ja kasvikunnasta tuhoutui kolme neljäsosaa. Joukossa olivat kaikki lentokyvyttömät dinosauruslajit. Tämä...

    Vajaat 66 miljoonaa vuotta sitten Maahan iskeytyi vuoren kokoinen asteroidi, joka oli kiitänyt avaruudesta luodin nopeudella. Maapallon eläin- ja kasvikunnasta tuhoutui kolme neljäsosaa. Joukossa olivat kaikki lentokyvyttömät dinosauruslajit.

    Tämä tiedetään vanhastaan, kuten sekin, että yksi asteroidin seurauksista olivat tsunamit. Uutta tietoa sen sijaan on, että ne olivat paljon oletettuakin hurjempia.

    Yhdysvaltalaisen Michiganin yliopiston tutkijat ovat laatineet kaksi simulaatiota merten myllerryksestä, jotka halkaisijaltaan 14-kilometrinen asteroidi sai aikaan pudotessaan nykyisen Meksikon rannikolle.

    Asteroidin kraatteri on nimetty lähikaupungin mukaan Chicxulubiksi.

    Ensimmäisessä simulaatiossa tarkasteltiin asteroidin vaikutusta Meksikonlahden matalissa vesissä ensimmäisen kymmenen minuutin aikana. Toisessa selvitettiin, miten tsunami liikkui muissa merissä ympäri maapalloa.

    Simulaatiovideot ovat katsottavissa Earth & Space Science News -verkkosivulta.

    Vaikutus ylsi maailman kaikkiin meriin

    Tsunami-sana tuonee useimmille mieleen vuoden 2004 tapaninpäivän tapahtumat. Intian valtameren tsunamissa henkensä menetti miltei neljännesmiljoona ihmistä. Joukossa oli Thaimaassa lomailleita suomalaisia.

    Merenpohjan maanjäristyksen nostama vesimassa nousi tuhojen perusteella korkeimmillaan 30 metriin. Valtaosa pahimmistakin tsunameista on alle kymmenmetrisiä.

    Chicxulubin tsunamin hurjia mittasuhteita on niiden rinnalla vaikea edes hahmottaa. Simulaatioiden mukaan ensimmäinen tsunamiaalto ylsi Meksikonlahdella puolentoista kilometrin korkeuteen.

    Energialtaan Chicxulubin tsunami oli ainakin 2 600-kertainen Intian valtameren tapaninpäivän tsunamiin verrattuna.

    Tsunami pujahti Amerikkojen välistä Tyynellemerelle

    Asteroidi iski merenpohjaan valtavan kuopan, ja vesi pakeni iskua. Muutamaa minuuttia myöhemmin vesi kääntyi takaisin ja syöksyi täyttämään myös kraatterin.

    – Tsunami eteni Meksikonlahdella enimmillään 143 kilometrin tuntivauhtia. Vuorokaudessa vaikutukset levisivät Atlantille ja tuohon aikaan avoimen Keski-Amerikan meritien kautta Tyynellemerelle, kertoo tutkimusta johtanut paleo-oseanografi Molly Range LiveScience-tiedesivustolla.

    Ensimmäisen tsunamiseinämän jälkeen aallot nousivat Meksikonlahdella uudelleen jopa sadan merin korkeuteen. Avomeren korkeimmat tsunamiaallot niin Atlantilla kuin Tyynellämerellä olivat 14-metrisiä, ja rajua loiskuntaa oli maailman kaikissa muissakin merissä.

    Koska malleissa ei ollut tietoa tuonaikaisten mantereiden topografiasta, tutkijat eivät voineet päätellä, miten korkeina aallot iskeytyivät kaukaisiin rannikkoihin.

    Merenpohjassa aallot kiisivät yli 20 senttiä sekunnissa, mikä raastoi eteläisen Tyynenmeren ja Pohjois-Atlantin pohjasta sedimenttejä uusille sijoille jopa yli kuuden tuhannen kilometrin päähän.

    Tuo eroosio on havaittu myös merenpohjan kokeissa, joita Michiganin yliopiston tutkijat ovat tehneet osana toista tutkimusta. Kumpikaan tutkimus ei ole vielä ilmestynyt tiedejulkaisussa.

    Chicxulubin pikkukaupungissa on vaatimaton muistomerkki dinosauruksille, joiden valtakausi päättyi täällä. Adam Castforth / CC BY-SA 3.0Suurtuho oli joillekin uusi alku

    Asteroidin aiheuttamat tsunamit, paineaalto ja myrskytuulet tekivät eläin- ja kasvikunnalle hetkessä hurjaa tuhoa, mutta ne olivat vasta alkua.

    Kun kallioperästä höyrystyneet kivet satelivat alas kuumina kivirakeina, luonto leimahti tuleen. Tulipalojen sammuttua elämä joutui kamppailemaan maailmassa, jota Aurinko ei kyennyt pitkään aikaan valaisemaan eikä lämmittämään hiukkaspilvien läpi.

    Liitukauden joukkosukupuutto hävitti eläinkunnan vanhat suuret valtiaat ja avasi tilan pienten kehittymiselle uusiksi lajeiksi. Joukossa oli myös se nisäkäs, jonka sukua me ihmiset olemme.

    Lappajärven kraatteri vanheni pari miljoonaa vuotta – tuore tutkimus paljasti meteorin tarkan törmäysajankohdan

    Lappajärven kraatteri vanheni pari miljoonaa vuotta – tuore tutkimus paljasti meteorin tarkan törmäysajankohdan


    Lappajärven kraatteria on tutkittu 160 vuotta erilaisilla menetelmillä. Vielä 1960-luvulla ja osittain 1970-luvulla Lappajärveä pidettiin tulivuorikraatterina, kunnes ruotsalainen Nils-Bertil Svensson osoitti, että kraatteri on syntynyt meteoriitin...

    Lappajärven kraatteria on tutkittu 160 vuotta erilaisilla menetelmillä. Vielä 1960-luvulla ja osittain 1970-luvulla Lappajärveä pidettiin tulivuorikraatterina, kunnes ruotsalainen Nils-Bertil Svensson osoitti, että kraatteri on syntynyt meteoriitin iskusta. Kraatteri on saanut vuosien varrella useita ikämääritelmiä, mutta nyt alue on saanut uuden iän.

    Ruotsissa Tukholman luonnonhistoriallisessa museossa postdoc-tutkijana työskentelevä Gavin Kenny on kollegoidensa kanssa määritellyt Lappajärven kraatterin syntyneen 77,8 miljoonaa vuotta sitten. Edellinen ikämääritelmä on vuodelta 2013, jolloin Martin Schmieder ja Fred Jourdan määrittelivät iäksi 76,2 miljoonaa vuotta.

    Gavin Kennyn ja työryhmän tutkimuksen alustavia tuloksia julkistettiin ensimmäisen kerran jo viime kesänä Meteoritical Societyn kokouksessa, mutta viimeistelty tutkimus julkaistiin alan lehden artikkelissa vasta tämän vuoden puolella. Geologi ja kraatteritutkija Teemu Öhman pitää ikämääritelmää tarkkana, vaikka virhemarginaali on 780 000 vuotta.

    – Jos kraatteritutkimuksessa päästään alle kahden prosentin virhemarginaaliin, niin se on hyvä ajoitus. Tässä Lappajärven ajoituksessa päästiin alle prosenttiin. Se on erittäin hyvä, Öhman toteaa. Öhman kirjoitti uudesta ikämääritelmästä myös blogiinsa.

    Uusimman tutkimuksen mukaan Lappajärvi syntyi 77,8 miljoonaa vuotta sitten.YLE/StrömsöTarkka uraani-lyijy -menetelmä

    Gavin Kennyn työryhmän iänmääritelmä toteutettiin uraani-lyijy -menetelmällä (U-Pb), jossa tutkitaan uraanin hajoamista lyijyksi.

    –Radioaktiivinen kello käy omaa tasaista tahtiaan. Sitten vain mitataan tarkasti, että paljonko mitäkin ainetta löytyy, esimerkiksi tässä tapauksessa törmäyksessä ”nollautuneesta” zirkonikiteestä. Sitä kautta saadaan hyvinkin tarkasti ikä selville, Öhman selittää.

    Aina kun ajanmäärityksiä tehdään, pitää Öhmanin mukaan miettiä, minkä ajan tutkimus loppujen lopuksi kertoo. Aikaisempi Martin Schmiederin ja Fred Jourdanin tutkimus toteutettiin argon-argon -menetelmällä (Ar/Ar), joka perustuu kaliumin hajoamiseen.

    – Argon-argon -tutkimus ei todellisuudessa kerro sitä törmäyshetkeä, vaan se kertoo ajankohdan, jolloin kraatteri oli vielä kuuma ja siellä kierteli kuumia liuoksia. Uraani-lyijy - menetelmä kertoo tarkemmin sen törmäysajankohdan, Öhman kertoo.

    YLE/Strömsö"Kraattereiden helmi"

    Alajärven, Lappajärven ja Vimpelin alueella sijaitseva Lappajärvi on pinta-alaltaan 145 neliökilometriä. Euroopan suurin kraatterijärvi on syvimmillään noin 40-metrinen ja rantaviivaakin löytyy 160 kilometriä.

    Lappajärven syntyessä kyseessä ei ole ollut mikään pieni taivaalta pudonnut kivenmurikka. Meteoriitti oli läpimitaltaan puolitoista kilometria. Lappajärven kaltaisia meteoriittitörmäyskraattereita tunnetaan maapallolta tällä hetkellä runsaat 190.

    Suomalaiset kraatteritutkijat voi laskea lähes yhden käden sormilla. Yhtään virkaatekevää tutkijaa ei kuitenkaan maasta löydy. Öhman itse on jo vuodesta 1999 asti erikoistunut geologiassa törmäyskraattereihin. Hän on tehnyt pro gradu -tutkielmansa Saarijärven kraatterista, lisensiaatintutkielman Marsin kraattereista, ja väitöskirjan Marsin ohella Venuksen ja Kuun kraattereista.

    Öhman on tutkinut itse innokkaasti Lappajärven kraatteria. Ensimmäisenä Suomesta tunnistettu ja kraattereista nuorin hurmaa kokeneenkin tutkijan.

    – Se on toiseksi suurin, nuorin ja siellä on aivan loistavat mahdollisuudet tehdä tutkimuksia, koska siellä on runsaasti kiviä saatavilla. Lappajärvi on Suomen kraattereiden helmi, Öhman kehuu.

    Kiina julkaisi kuvia Kuun kääntöpuolelta: Kraatterit haasteena mönkijälle


    Kiina julkaisi perjantaina kuumönkijänsä ottamia kuvia Kuun kääntöpuolelta. Kiinan valtion television välittämissä kuvissa näkyy Jade Rabbit 2 -mönkijä ja Chang'e 4 -avaruusalus, joka kuljetti mönkijän Kuun kaukaisemmalle puolelle. Lisäksi...

    Kiina julkaisi perjantaina kuumönkijänsä ottamia kuvia Kuun kääntöpuolelta.

    Kiinan valtion television välittämissä kuvissa näkyy Jade Rabbit 2 -mönkijä ja Chang'e 4 -avaruusalus, joka kuljetti mönkijän Kuun kaukaisemmalle puolelle. Lisäksi kuvissa näkyy kivistä kuuperää sekä kraattereita.

    Kuvat Kuusta saapuivat Pekingiin satelliitin välityksellä. Kiina ei ole kertonut julkisuuteen, milloin kuvat on tarkalleen ottaen otettu. Kuvien joukossa on 80 eri valokuvasta koottu panoramakuva.

    – Panoramasta näemme, että monet pienet kraatterit ympäröivät luotainta, mikä on erittäin jännittävää, sanoi Kiinan Kansallisten tähtitieteellisten observatorioiden varajohtaja Li Chunlai.

    Lin mukaan kraatterit ovat suuri haaste mönkijän reittiä suunnitteleville tutkijoille.

    Kiinan kansallisen avaruushallinnon johtaja Zhang Kejian kertoi Pekingissä avaruusinsinööreille, että laskeutuja, mönkijä ja satelliitti ovat vakaassa tilassa ja valmiita tieteellisiin tutkimuksiin. Samalla Zhang julisti Chang'e 4 -lennon onnistuneeksi.

    Tutkijat toivovat, että Kuun kääntöpuolelta tehdyt havainnot auttavat heitä saamaan lisää tietoa Kuun rakenteesta, aurinkokunnan alkuvaiheesta ja ensimmäisten tähtien synnystä.

    Kiinan Chang'e 4 -luotain teki maailman ensimmäisen laskeutumisen Kuun niin sanotulle pimeälle puolelle 3. tammikuuta. Kyseessä oli merkittävä askel Kiinan avaruusohjelmalle.

    Vuoden professoriksi valittu Helmi Järviluoma-Mäkelä: “Tutkijan pitää sommitella Twitter-tiivistys sen sijaan, että hän ajattelisi ja kirjoittaisi”

    Vuoden professoriksi valittu Helmi Järviluoma-Mäkelä: “Tutkijan pitää sommitella Twitter-tiivistys sen sijaan, että hän ajattelisi ja kirjoittaisi”


    Kulttuurintutkimuksen professori Helmi Järviluoma-Mäkelä Itä-Suomen yliopistosta on nimitetty vuoden professoriksi. Professoriliitto julkisti valintansa Tieteen päivillä Helsingissä. Taustaltaan Järviluoma-Mäkelä on musiikkitieteilijä. Hän on...

    Kulttuurintutkimuksen professori Helmi Järviluoma-Mäkelä Itä-Suomen yliopistosta on nimitetty vuoden professoriksi. Professoriliitto julkisti valintansa Tieteen päivillä Helsingissä.

    Taustaltaan Järviluoma-Mäkelä on musiikkitieteilijä. Hän on äänimaisematutkimuksen uranuurtajia Suomessa. Professoriliiton mukaan Järviluoma-Mäkelä on urallaan yhdistellyt rohkeasti eri tieteenaloja sekä taidetta.

    Palkittu professori on huolissaan luovuuden katoamisesta tutkimustyössä.

    – Rajoja ylittävä ajatteleminen ja uuden kokeileminen on vähentynyt. Tieteellinen kirjoittaminen on kaavamaisempaa kuin ennen, eivätkä tärkeät tiederahoittajat tue totuttuja rajoja rikkovia hankkeita, Järviluoma-Mäkelä sanoo.

    Yliopisto kärsii uupumuksesta

    Järviluoma-Mäkelä on pistänyt merkille uupumuksen koko yliopistomaailmassa.

    – Opiskelijat tulevat lukion opintoputkesta usein jo valmiiksi uupuneina. Opetushenkilöstö ja professorit väsähtävät arkirumban pyörittämiseen. Jääkö siinä aikaa ajatella?

    Palkitsemispuheessaan Järviluoma-Mäkelä kuvaili ironisoiden fiktiivisen nuoren tutkijan työpäivää:

    “Avokonttorista saa paikan, kun on liikkeellä seitsemän jälkeen aamulla. Tutkija tietää, että monografiaa pitäisi kirjoittaa, mutta se on idealistinen ajatus. Läppärin yläkulmassa välkkyy muistutus, että hän on tällä viikolla some-vastaava. Huokaisten hän kaivaa kuvia viime viikon seminaarista, sommittelee Twitter-päivitystä.”

    Järviluoma-Mäkelän mielestä myös professorin työmäärä nyky-yliopistossa on mahdoton. Hän ehdottaa professoreille ja yliopiston lehtoreille tutkimusvapaata tai sapattivapaata seitsemän vuoden välein.

    – Sen vuoksi, että rohkeat ideat vaativat aikaa. Melkein kaikissa maailman maissa yliopistoissa on käytössä tutkimusvapaat, Järviluoma-Mäkelä huomauttaa.

    Maakuntayliopistojen puolustaja

    Järviluoma-Mäkelä on toiminut professorina Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella vuodesta 2005. Hänen mielestään yliopistoja ja tiedeyhteisöjä tarvitaan eri puolilla Suomea, ei pelkästään pääkaupunkiseudulla.

    – Vastustan sitä, että yksi tieteenala keskitetään yhteen yliopistoon ja muut ajetaan alas. Koko tiedemaailma hyötyy siitä, että tutkimukselle on useampia paikkoja ja yhteisöjä.

    Suomalainen syö työpäivänä 8 kertaa ja muita huomioita suuresta ruokailututkimuksesta

    Suomalainen syö työpäivänä 8 kertaa ja muita huomioita suuresta ruokailututkimuksesta


    Suomalaiset aikuiset aterioivat työpäivinä keskimäärin kahdeksan kertaa. Tieto käy ilmi keskiviikkona julkistetusta FinRavinto 2017 -tutkimuksesta. Alle 44-vuotiaat miehet söivät päivittäin naisia useammin, mutta vanhemmissa ikäluokissa...

    Suomalaiset aikuiset aterioivat työpäivinä keskimäärin kahdeksan kertaa.

    Tieto käy ilmi keskiviikkona julkistetusta FinRavinto 2017 -tutkimuksesta. Alle 44-vuotiaat miehet söivät päivittäin naisia useammin, mutta vanhemmissa ikäluokissa (45–74) naisilla oli miehiä enemmän aterioita päivässä. Nuoret miehet nauttivat muita enemmän ylimääräisiä aterioita. Miehet syövät muutenkin useammin kuin naiset, mutta vapaapäivinä molemmat vähentävät ruokailukertoja.

    Aterioilla tarkoitetaan tässä kaikkia ruokailukertoja, myös välipaloja. Kun pääaterioihin kuuluu aamu- ja iltapala, lounas ja päivällinen, voikin päätellä että tutkimukseen osallistuneet söivät päivän mittaan useita välipaloja.

    Liian kevyt ruokailu päivän alkupuolellla ohjaa tutkimuksen mukaan hallitsemattoman nälän takia illalla liialliseen syömiseen. Valtion ravitsemusneuvottelukunta ohjasikin jo vuonna 2014 suomalaisia säännölliseen ateriointirytmiin, johon kuuluu vain 1–2 välipalaa.

    Aamiainen syödään useimmin, lounas on tuhdein

    Miltei kaikki tutkimukseen osallistuneet yli 1 600 suomalaista söivät aamupalan. Aamiainen oli naisille tärkeämpi energialähde kuin miehille. Kahtena erillisenä päivänä tehdyn ateriointiseurannan mukaan naiset saivat aamupalasta työpäivinä jopa neljänneksen energiatarpeestaan.

    Suurimmat energiatankkaukset tehtiin yleisesti lounasaikaan ja myöhemmin noin kello 17 päivällisellä.

    Työpäivän lounaalla työikäiset miehet ja naiset söivät yleisimmin eväitä. Henkilöstöravintoloissa lounasti yli 40 prosenttia naisista, jos sellaiseen oli mahdollisuus. Naisista kuitenkin miltei puolet söi omia eväitä lounaalla, jos henkilöstöravintolaa ei ollut. Miehistä eväitä popsi tällöin joka neljäs.

    Vain harva nainen jätti lounaan väliin työpäivinä, mutta miehistä lähes parikymmentä prosenttia kertoi lounaan jääneen syömättä.

    Ylemmissä koulutusluokissa lounas nautittiin useammin henkilöstöravintolassa, mikä muillakin ryhmillä oli suosituin lounaspaikka. Henkilöstöruokaloissa ateria oli lähempänä ravitsemussuosituksia, koska lounaalla oli useammin tarjolla kasviksia ja kalaa.

    Suomalaiset syövät edelleen runsaasti lihaa.Heli Mälkiä / Yle

    FinRavinto 2017 -tutkimuksessa havaittiin, että lounas oli merkittävin energiansaannin lähde työikäisllä. Lounas noin kello 11–12 antoi neljänneksen päivän energiansaannista.

    Myös aamupalan merkitys oli myös suuri. Niistä ja päivällisestä kertyi haastatelluille suomalaisille aikuisille 60 prosenttia päivittäisestä energiasta.

    Kasvisten syönti jäi tutkimuksessa alle suositusten, mutta tahti oli tasainen: miltei kaikki tutkittavat söivät niitä päivittäin.

    Yli puolet söi pääruoan lisäkkeenä perunaa, alle kolmannes pastaa ja riisiä.

    Vesi maistuu kaikenikäisille.YLESuomalaiset ovat yhä kahvinjuontikansaa

    Tutkimuksessa yleisimpiä juomia olivat vesi, kahvi ja vähärasvaiset maitojuomat. Vanhimmat ikäluokat hörppivät kahvia nuorempia useammin. Nuoremmat suosivat taas vähärasvaisia maitoja.

    Miehillä oluen kulutus oli naisia suurempaa, yli 20 prosenttia heistä kertoi juoneensa tutkimuspäivinä olutta.

    Alle 44-vuotiaista miehistä miltei joka kolmas joi sokeroituja virvoitusjuomia. Nuoret naiset taas nauttivat täysmehuja ja makeutettuja virvoitusjuomia muita ikäryhmiä enemmän.

    Ravitsemus Suomessa – FinRavinto 2017 -tutkimus

    Uusi tutkimus osoittaa: Suomalainen mies syö aivan liikaa punaista lihaa eikä naistenkaan ruokavaliossa ole hurraamista

    Ravitsemussuositukset: Kasviksia ja kalaa enemmän – punaista lihaa, rasvaa ja alkoholia vähemmän

    "Suurin osa asiakkaistani ei tiedä, että heidän aamiaisensa on liian pieni" – Asiantuntijan vinkit syömiseen: lisää salaattia, muuta rytmiä

    Ravitsemussuositukset: Kasviksia ja kalaa enemmän – punaista lihaa, rasvaa ja alkoholia vähemmän

    Ravitsemussuositukset: Kasviksia ja kalaa enemmän – punaista lihaa, rasvaa ja alkoholia vähemmän


    Terveellisemmän ruokailun nyrkkisäännötLisääKasvikset (erityisesti juurekset)Palkokasvit (herneet, pavut, linssit)Marjat, hedelmätKalat ja muut merenelävätPähkinät ja siemenetVaihdaVaaleat viljavalmisteet täysjyväviljavalmisteiksiVoi ja...

    Terveellisemmän ruokailun nyrkkisäännöt

    Lisää
    Kasvikset (erityisesti juurekset)
    Palkokasvit (herneet, pavut, linssit)
    Marjat, hedelmät
    Kalat ja muut merenelävät
    Pähkinät ja siemenet

    Vaihda
    Vaaleat viljavalmisteet täysjyväviljavalmisteiksi
    Voi ja voita sisältävät levitteet kasviöljyihin ja kasviöljypohjaisiin levitteisiin
    Rasvaiset maitovalmisteet vähärasvaisiin tai rasvattomiin maitovalmisteisiin

    Vähennä
    Lihavalmisteet ja punainen liha
    Lisättyä sokeria sisältävät juomat ja ruoat
    Suola
    Alkoholi

    Lähde: Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014/THL

    Uusin ravitsemustutkimus kertoo suomalaisten syövän useimmiten varsin epäterveellisesti. Etenkin miehet kallistavat korvaansa ani harvoin suositusten mukaiselle ravinnolle.

    Lähes 80 prosenttia suomalaismiehistä syö punaista tai prosessoitua lihaa yli puoli kiloa viikossa. Naisista vain joka neljäs. Prosessoitu liha tarkoittaa esimerkiksi makkaroita ja nakkeja.

    Miesten ruokavalio sisältää energiaan suhteutettuna enemmän rasvaa, tyydyttynyttä rasvaa ja suolaa verrattuna naisten ruokavalioon.

    Naiset syövät jo nyt enemmän maitotuotteita, palkokasveja, hedelmiä ja kasviksia. Näiden lisäksi marjoja pitäisi popsia enemmän.

    Suomalaisten ruokavalioon pitäisi kuulua enemmän siemeniä ja pähkinöitä.Henrietta Hassinen / Yle

    Kaikki suomalaiset saavat silti ravinnostaan liian vähän hiilidydraatteja ja kuituja. Vaaleat vehnäleivät olisikin syytä vaihtaa täysjyvävalmisteisiin ja niiden päälle levittää muuta kuin voita tai voita sisältäviä levitteitä.

    Täsjyväleipä ja kasvispohjainen levite ovat suositusten mukaisia.Hanne Kinnunen / Yle

    Suolan saantia pitäisi vähentää, koska miltei jokainen saa sitä ravinnostaan liikaa. Silloin ehkä janokin sammuisi muulla kuin sokeripitoisilla juomilla, joiden kulutus on edelleen suurta.

    Yhä useammalle maistuukin janojuomaksi vesijohtovesi. Alkoholijuomia sen sijaan suositellaan juotavan entistä vähemmän.

    Ruokavalioomme tarvitaan myös lisää kalaa ja mereneläviä lihan tilalle. Silakkaa kalastetaan eniten, joten sitä kyllä riittäisi, mutta harvalle se nykyään maistuu.

    Kotimaista kalaa on saatavilla runsaasti, jos haluaa syödä silakkaa.Kalevi Rytkölä / Yle

    Uusi tutkimus osoittaa: Suomalainen mies syö aivan liikaa punaista lihaa eikä naistenkaan ruokavaliossa ole hurraamista

    Katri Saarikiven kolumni: Tiede toimii vain jos siihen osallistuvat kaikki

    Katri Saarikiven kolumni: Tiede toimii vain jos siihen osallistuvat kaikki


    KolumniKolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.> Kaikki kolumnit löydät täältä> Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteina”Jos päätoimittaja jostain syystä päättää hyväksyä tämän artikkelin...

    Kolumni

    Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

    > Kaikki kolumnit löydät täältä
    > Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteina

    ”Jos päätoimittaja jostain syystä päättää hyväksyä tämän artikkelin julkaistavaksi, lehden ja sen koko toimituskunnan uskottavuus on vaarassa tuhoutua pysyvästi.”

    ”Tätä artikkelia on vaikeaa arvioida. Lisäksi sitä on vaikeaa, jopa tuskallista, lukea.”

    ”Oliko tämä lause kirjoitettu sairauskohtauksen kourissa? Ainakin minusta tuntuu, että sain sellaisen tätä lukiessani.”

    ”Summaten, poista kaikki hypetys, osoita jonkinlaista selkärankaa ja kirjoita tasapainoinen artikkeli”.

    Tässä muutama poiminta sivustolta, jossa tutkijat jakavat otteita saamistaan vertaisarvioista. Vertaisarviointi on tutkimuksen julkaisemista edeltävä menettely, jossa tutkijat syynäävät toistensa artikkelikäsikirjoituksia. Vertaisarviointi on osa tieteellistä metodia, koska ihmiset tekevät virheitä ja koska ihmisajattelu on täynnä vinoumia, jotka muun muassa heikentävät kykyä huomata vastakkaista näyttöä. Vertaisarvioinnin avulla voidaan torjua virheitä ja vinoumia eli luoda paikkansa pitävämpää tietoa.

    Jos omaa tieteellistä työtään arvioisi vain itse, ja suostuisi kuulemaan vain itsensä kanssa samaa mieltä olevia, olisi tiedonrakentajana täysin omien vinoumiensa vietävissä.

    Arvioinnin tarkoitus on hyväntahtoinen, mutta yllä olevien kaltaisten arvioiden lukeminen on tuskallista. Moni tutkija haluaisi nimittäin olla työssään oikeassa. Julkaisuista riippuvat myös tutkijan tulevaisuuden tieteen tekemisen mahdollisuudet ja toimeentulo. Tuloksista ja johtopäätöksistä ja niiden kritiikistä tulee tästä syystä usein henkilökohtaisia.

    Niinpä tutkijan suhtautuminen vaikkapa artikkelin hylkäämiseen voi muistuttaa niitä vaiheita, joita ihminen käy läpi luopuessaan jostain tärkeästä. Ensimmäinen vaihe on kieltäminen: ”tässä on varmasti joku virhe”. Sitä seuraa viha ”Idiootit eivät tajua mistä puhuvat”, josta siirrytään kaupankäyntiin ”jos korjaisin nämä virheet, eikö silloin voisi vielä julkaista?” ja masennukseen ”no ei sitten, pitäkää lehtenne, lopetan koko tutkimisen tähän paikkaan ja haen kaupan kassalle töihin”. Lopulta, kielteinen arvio hyväksytään ja ehkä jopa opitaan jotain ”tämä juttu ei vain vielä ollut tarpeeksi hyvä”.

    Jos omaa tieteellistä työtään arvioisi vain itse, ja suostuisi kuulemaan vain itsensä kanssa samaa mieltä olevia, olisi tiedonrakentajana täysin omien vinoumiensa vietävissä. Mahdollisuudet oppimiseen olisivat äärimmäisen rajallisia.

    Arvioijat ja muut erimieliset eivät tietenkään aina ole oikeassa. Tieteen historiassa riittää esimerkkejä siitä, kuinka tutkijat ovat väärin perustein hylänneet toisten löydöksiä. Sciencealert -sivustolla on kuvaava listaus tutkimuksista, jotka alun perin hylättiin, mutta jotka myöhemmin voittivat Nobel -palkinnon. Näihin kuuluu esimerkiksi Higgsin vuoden 1964 bosonitutkimus, joka palkittiin vasta vuonna 2013 fysiikan Nobelilla. Huomionarvoista näissä tapauksissa on, että alun vastalauseiden jälkeen tieteentekijät ovat päätyneet hyväksymään esitetyt väitteet. Tämä voisi tarkoittaa, että tieteellinen metodi toimii toisinaan kamalan hitaasti, mutta kuitenkin melko varmasti.

    Heikkilän kirja on synnyttänyt keskustelua siitä, mitä eri toimijoiden vastuulla on julkaisuprosessissa, sekä siitä mitä tiedon oikeaksi väittäminen edellyttää.

    Jouluna kaksi vähittäiskaupan suurinta toimijaa veti myynnistä Antti Heikkilän kirjan, jossa kirjoittaja siteeraa tutkimuksia väärin ja tekee omaan kokemukseen perustuvia, aihetta koskevien tutkimusten vastaisia johtopäätöksiä sekä suosituksia sairauksien hoidosta. Heikkilän kirja on synnyttänyt keskustelua siitä, mitä eri toimijoiden vastuulla on julkaisuprosessissa, sekä siitä mitä tiedon oikeaksi väittäminen edellyttää.

    Tiede on luottamukseen perustuva järjestelmä, joka toimii kun osallistujat seuraavat hyväksi havaittuja pelisääntöjä.

    Tiedeviestinnässä keskitytään useimmiten tutkimusten tuloksiin. Tulosten raportoinnin ohella olisi mielestäni tärkeää enemmän avata, millä tavalla tieto on rakennettu, ja mikä merkitys tieteenteon eri vaiheilla, kuten vertaisarvioinnilla, on tiedon luotettavuudelle.

    Tiede on luottamukseen perustuva järjestelmä, joka toimii kun osallistujat seuraavat hyväksi havaittuja pelisääntöjä. Jos sääntöjä ei kerrota, on vaikeaa luottaa, että homma toimii. Silloin voi kokea jäävänsä sivustakatsojaksi.

    Sivustakatsojuus on kuitenkin harha, sillä tiede koskettaa tavalla tai toisella ihan kaikkia. Tiede ja siihen perustuvat ratkaisut ovat läsnä ihan jokaisen arjessa. Parhaimmillaan tiede voi olla koko ihmiskuntaa yhdistävä tarina. Kun Kuun pinnalle laskeuduttiin vuonna 1969, seurasi tätä tieteen saavutusta 530 miljoonaa ihmistä. Nykyään on vaikeaa löytää ihmistä, joka ei tietäisi näin käyneen.

    Miten kuka tahansa voisi sitten ottaa osaa tieteeseen? Kokeile vertaisarviointia! Siinä ei ole mitään, mitä jokainen meistä ei osaisi. Ota kohteeksi vaikkapa myynnistä vedetyn tietokirjan tarjoilemat väitteet. Jos joku väittää jotain, yleensä sitä tulee miettineeksi, mihin hän perustaa väitteensä. Jos väitteen perustana on oma kokemus, kaipaa sitä yleensä enemmän perusteita. Onko joku muu havainnut saman? Olisiko jokin toinen tulkinta havainnoista oikeampi? Onko joku muu havainnut vastakkaista? Kuinka todennäköistä on, että muiden erimielisyys on salajuoni? Mitä seuraisi siitä, jos väittäjä olisikin väärässä?

    Tiede tarvitsee ihmisiä toimiakseen kunnolla. Tiede tarvitsee sinua.

    Katri Saarikivi

    Kirjoittaja on tutkija, joka johtaa empatian ja laadukkaan vuorovaikutuksen mekanismeja selvittävää projektia Helsingin yliopiston Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikössä. Hän haluaa ymmärtää paremmin todellisuutta, ei olla oikeassa. Hän ei ole ”vihervassari”, ”äärioikeistolainen” tai ”tolkun ihminen”.

    Hurja teoria: Alkuräjähdys synnytti myös antimateriasta koostuvan antiuniversumin, jossa aika kulkee taaksepäin

    Hurja teoria: Alkuräjähdys synnytti myös antimateriasta koostuvan antiuniversumin, jossa aika kulkee taaksepäin


    Uuden häkellyttävän teorian mukaan lähes 14 miljardia vuotta sitten sattunut alkuräjähdys ei synnyttänyt vain omaa universumiamme, vaan myös eräänlaisen "antiuniversumin". Tämä antiuniversumi olisi peilikuva omastamme: siellä aika kuluu...

    Uuden häkellyttävän teorian mukaan lähes 14 miljardia vuotta sitten sattunut alkuräjähdys ei synnyttänyt vain omaa universumiamme, vaan myös eräänlaisen "antiuniversumin".

    Tämä antiuniversumi olisi peilikuva omastamme: siellä aika kuluu taaksepäin ja se koostuu pääosin antimateriasta, kun omassamme materia on ylivoimaisesti niskan päällä.

    Uuden teorian ovat kehittäneet kolme Kanadassa toimivaa teoreettista fyysikkoa, Latham Boyle, Kieran Finn ja Neil Turok. Heidän teoriansa on julkaistu Physical Review Lettersissä ja siitä uutisoi muun muassa Physicsworld.

    Tutkijat perustavat ajatuksensa niin sanottuun CPT-symmetriaan. Kyseessä on fysiikan laki, jonka mukaan ilmiö on mahdollinen myös peilikuvanaan. Näin voi olla, jos hiukkasten tilalla on antihiukkasia, oikea ja vasen vaihtavat paikkaa (samoin ylös ja alas, eteen ja taakse) samoin kuin menneisyys ja tulevaisuus.

    Neil Turokin ja kumppaneiden mukaan antiuniversumi laajenisi ajassa taaksepäin alkuräjähdyksen jälkeen. Siis samaan tapaan kuin oma universumimme päinvastaiseen suuntaan. Myös sen muut ominaisuudet olisivat oman universumimme peilikuvia.

    Tutkijat: Kosminen inflaatio ja pimeä aine selittyisivät teorialla

    Tutkijat myöntävät, että heidän teoriansa ei ole vielä valmis, vaan se vaatii vielä lisätutkimusta. Heidän mielestään se kuitenkin selittää hyvin eräitä ilmiöitä, jotka ovat toistaiseksi jääneet arvoituksiksi.

    Esimerkiksi alkuräjähdystä seuranneen nopean laajenemisen vaiheen eli niin sanotun kosmisen inflaation tuloksena maailmankaikkeus on varsin samankaltainen kaikkialla.

    Ilmiön on arveltu olevan seurausta tietynlaisista kentistä, joihin liittyy alkeishiukkasia, joita ei ole vielä löydetty.

    Teoria kosmisesta inflaatiosta

    - Kosminen inflaatio on alkuräjähdystä seurannut vaihe, jolloin maailmankaikkeus laajeni rajusti.

    - Kosminen inflaatio jatkui alkuräjähdystä seuranneiden sekunnin murto-osien ajan.

    - Sen aikana maailmankaikkeuden laajeneminen oli kiihtyvää, mikä johti kausaalisen horisontin pienentymiseen.

    - Ajatuksen kosmisesta inflaatiosta esitti yhdysvaltalainen kosmologi Alan Guth vuonna 1981.

    Turokin mielestä fysiikkaa hallitsee liiaksi ajatus, että uusi ilmiö voidaan selittää vielä löytämättömällä hiukkasella tai kentällä. Uusi teoria ei hänen mukaansa sellaisia edellyttäisi.

    Pimeä aine

    - Pimeän aineen uskotaan muodostavan noin neljänneksen maailmankaikkeuden energiatiheydestä ja 80 prosenttia massasta.

    - Pimeä aine on täysin näkymätöntä, eikä tiedetä, mistä se koostuu.

    - Sen vaikutus tavalliseen aineeseen voidaan kuitenkin havaita gravitaation ja mahdollisesti heikon vuorovaikutuksen kautta.

    - Ajatuksen pimeästä aineesta esitteli ensimmäisenä tähtitieteilijä Fritz Zwicky vuonna 1933.

    Turok katsoo teorian selättävän myös pimeän aineen arvoituksen. Pimeä aine muodostaa suuren osan universumin massasta, mutta sitä ei ole havaittu suoraan. Kanadalaisryhmän teoriaan sisältyvä steriili neutriino selittäisi hyvin tämänkin arvoituksen, hän sanoo.

    Syksy Räsänen: Villiä spekulaatiota

    – Kanadalaistutkimus on spekulaatiota siitä, mitä saattaa olla, mutta ei todista vielä mitään universumista tai antiuniversumista, sanoo kosmologi Syksy Räsänen Helsingin yliopistosta.

    Syksy RäsänenJukka Lintinen / Yle

    Räsänen ei varsinaisesti tyrmää ajatusta, mutta sanoo, että se voi pitää paikkansa tai voi olla pitämättä paikkansa, ja se voi johtaa johonkin tai olla johtamatta. Fysiikassa on paljon tällaisia spekulatiivisia ideoita, mikä on hyvä, hän lisää.

    Räsänen jakaa tieteellisen tutkimuksen kolmeen eri kategoriaan.

    Ensiksi on tärkeintä ymmärtää se, mikä tiedetään vankasti ja on järkevän epäilyn ulkopuolella. Toiseen kategoriaan kuuluvat tutkimukset, jotka ovat tieteen eturintamaa: vaikka niihin liittyy vielä epäselvyyttä, sisältävät ne jo käsityksen, mistä on kyse.

    Kolmanteen luokkaan kuuluu tutkimus, joka on villiä spekulaatiota.

    Villeissä spekulaatioissa ei ole sinänsä mitään vikaa. Syksy Räsänen

    – Tämä tutkimus on tätä osastoa, Räsänen sanoo. Villeissä spekulaatioissa ei ole sinänsä mitään vikaa, hän korostaa

    Räsänen: Ei varsinaisesti uutta

    Esimerkiksi CPT-symmetria on Räsäsen mukaan kaikkien hiukkasfysiikan teorioiden hyvin tunnettu ominaisuus. Tässä tutkimuksessa CPT-symmetriaa on sovellettu koko maailmankaikkeuteen.

    Tähän liittyen Räsäsen mielestä tutkimuksen konkreettisin havainto koskee pimeää ainetta. Toisaalta kanadalaistutkimuksen ajatus, että se perustuisi steriiliin neutriinoon on vanha idea, jossa ei ole juuri uutta. Kyseessä on yksi versio vanhasta ideasta, hän sanoo.

    Entä ajatus kentästä ja vielä löytämättömästä hiukkasesta, jotka liittyvät kosmiseen inflaatioon?

    Nasan perinteiseen teoriaan perustuva visualisointi maailmankaikkeuden evoluutiosta alkuräjähdyksestä lähtien.Nasa

    Räsäsen mukaan väite siitä, ettei hiukkasta ole vielä löydetty, on sikäli harhaanjohtava, että yksi vahva ehdokas – Higgsin hiukkanen – on löydetty. Toisaalta muitakin ehdokkaita hiukkaseksi on runsaasti.

    Turok onkin Räsäsen mukaan inflaatioteorian kriitikko, joka mielellään tökkii sitä tikulla. Inflaatioteoria on kuitenkin varsin vahvalla pohjalla. Inflaatio on ennustanut oikein kosmisen mikroaaltotaustan ja galaksien ominaisuudet yksityiskohtia myöten.

    Myös Räsänen kallistuu inflaatioteorian suuntaan.

    – Inflaatioteoria ehdottomasti paras tämänhetkinen selitys tehdyille havainnoille. Ehkä huomenna joku keksii paremman selityksen, mutta toistaiseksi inflaatioteoria ollut hyvin menestynyt. Silti ei ole vielä täysin kirkossa kuulutettua, että juuri inflaatio on vastuussa näistä rakenteen siemenistä.

    Tekoäly voittaisi jo nyt ihmisen oikeassa sodassa – ja sen ymmärtäminen on olennaista, kun Suomi tekee päätöksen historiallisesta hävittäjähankinnasta

    Tekoäly voittaisi jo nyt ihmisen oikeassa sodassa – ja sen ymmärtäminen on olennaista, kun Suomi tekee päätöksen historiallisesta hävittäjähankinnasta


    Suomi valmistautuu tekemään kaikkien aikojen suurimman puolustustarvikediilinsä, kun se päättää reilun parin vuoden päästä 64 uuden hävittäjän hankinnasta. TaustaaSuomi saa ensimmäiset tarjoukset hävittäjistä tammikuun...

    Suomi valmistautuu tekemään kaikkien aikojen suurimman puolustustarvikediilinsä, kun se päättää reilun parin vuoden päästä 64 uuden hävittäjän hankinnasta.

    TaustaaSuomi saa ensimmäiset tarjoukset hävittäjistä tammikuun loppupuolella.Hävittäjähankinnasta on tulossa yksi keskeisistä aiheista kevään eduskuntavaaleissa.Jutun kirjoittaja on osallistunut Ylen kustantamana tutustumismatkaan Saabin tehtaille Ruotsissa. Lisäksi tutustumismatkoja ovat tarjonneet F-35:n valmistaja Yhdysvaltoihin ja Eurofighterin valmistaja koneen käyttäjämaihin.Jutun kirjoittaja ei ole minkään poliittisen puolueen jäsen. Hän on seurannut Puolustusvoimien toimintaa yli kaksi vuosikymmentä.

    Maanpuolustuksen kannalta edessä on ratkaiseva päätös, sillä ilmavoimien merkitys kasvaa jatkuvasti. Ilma-aseen merkitys valkeni viimeistään vuoden 1991 Persianlahden sodassa, kun liittouman ilmavoimat tekivät tarkkoja iskuja jo ensimmäisten minuuttien ja tuntien aikana.

    Irak lamautettiin strategisilla iskuilla, joissa häivehävittäjillä oli suuri merkitys.

    Ei siis ihme, että hävittäjäkauppa otetaan Suomessa tosissaan. Jyväskylän yliopiston kyberturvallisuuden professori, eversti evp. ja Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Martti Lehto siteeraa Tuleva sota -kirjassa yhdysvaltalaista everstiä John Wardenia:

    ”Yksikään ilmaylivoimaa hallussaan pitävä valtio ei ole hävinnyt sotaa, ja sotilaallista voittoa on poikkeuksetta edeltänyt ilmaylivoiman saavuttaminen”.

    Tämä tarkoittaa sitä, että pienellä maalla – kuten Suomella – ei ole varaa virheinvestointiin.

    Martti LehtoJyväskylän yliopistoTiedon määrä ylittää ihmisen kyvyt

    Hävittäjänhankinnasta vastaava puolustusministeriö on linjannut, että Suomi ei osta hävittäjää vaan järjestelmän.

    Tästä jutusta voit lukea tarkempaa vertailua Suomeen ehdolla olevista hävittäjämalleista. Tämän jutun lopussa esitellään puolestaan hävittäjäkauppojen tämänhetkistä tilannetta Euroopassa.

    Hiukan oikoen järjestelmällä tarkoitetaan sitä, että hävittäjien pitää pystyä jakamaan tietoa vihollisesta keskenään ja samalla välittämään sitä maa- ja merivoimille.

    Lisäksi niiden täytyy pystyä häiritsemään vihollisen tutkia, tuhoamaan maahan tunkeutuvat viholliskoneet ja ohjukset sekä kyettävä iskemään syvälle vihollisen selustaan.

    Toisin sanoen koneen nopeus ei enää ole yksistään ratkaiseva, vaan se nopeus, millä tietoa käsitellään ja analysoidaan. Martti Lehdon mukaan tällöin kyse on koko systeemin nopeudesta.

    Käytännössä tietoa tulee kuitenkin hävittäjän ohjaajalle niin paljon ja niin nopeasti, että tämä ei joka tilanteessa siitä yksin selviä. Hänelle tarvitaan avustaja vaikka viime kädessä päätöksen tekeekin ihminen.

    Avustaja voisi olla eräänlainen J.A.R.V.I.S., siis supersankari Iron Manin persoonallinen tekoäly, kuten Martti Lehto asian kuvaa.

    – Tekoäly kykenee nopeasti analysoimaan ja kertomaan ohjaajalle, miltä homma näyttää. Siitä tulee aktiivinen avustaja ja tuki kuskille.

    Lehto lienee oikeassa, sillä tekoälystä tulee vääjäämättä osa tulevaisuuden sotakalustoa. Samalla tavalla, kun tekoäly on voittanut ihmisen shakissa ja muissa peleissä vuodesta 1996 alkaen, se voittaa lopulta ihmisen oikeassa sodassakin.

    Tekoäly ei pelkästään analysoi uutta tietoa vaan vertaa sitä aiemmin kerättyyn tiedustelutietoon ja erottelee olennaisen epäolennaisesta.

    Taannoisessa esitelmässään Air Power Conference 2018:ssa lokakuussa Martti Lehto esitteli simulaatiota, jossa kokenut taistelulentäjä, eversti Gene Lee kilpaili ALPHA-nimistä tekoälyä vastaan ilmataisteluissa. Vaatimattomaan tietokoneeseen asennettu tekoälyohjelma voitti Leen joka ikisessä yhteenotossa.

    Eri kysymys onkin sitten se, miten käy, kun tekoäly ottaa mittaa toisesta tekoälystä. Venäjä on jo ilmoittanut kehittävänsä tekoälyyn perustuvaa ohjusta, joka osaa itse valita maalinsa. Yhdysvalloilla ja Kiinalla on vastaavia hankkeita.

    Muutenkin uusien koneiden ohjaaminen ilman softan, siis tietokoneohjelmien, apua olisi mahdotonta. Kun vuonna 1970 tietokoneohjelmat hoitivat amerikkalaisen F-111 hävittäjän toiminnoista 20 prosenttia, vastaava luku kolmekymmentä vuotta myöhemmin F-22 koneessa oli jo 80 prosenttia.

    Tekoäly ja digitaalinen osaaminen näkyy kaiken kaikkiaan hävittäjäkaupassa, kuten myös Merivoimien Laivue 2020 -hankkeessa. Alla oleva grafiikka kuvaa, mihin kaikkeen uuden hävittäjän vähintään täytyy kyetä.

    Mikko Airikka | YleMaanpuolustus tarvitsee tekoälyä

    Puolustusministeriö ja pääesikunta ovat määritelleet, että hävittäjähankkeessa asetetaan vaatimuksia suoralle ja epäsuoralle teolliselle yhteistyölle myyjämaan kanssa. Teollisen yhteistyön arvo on vähintään 30 prosenttia hankinnan kokonaisarvosta.

    Epäsuora teollinen yhteistyö ei välttämättä liity suoraan hankittaviin järjestelmiin, mutta yhteistyön täytyy olla maanpuolustuksen kannalta tärkeää.

    Painopistealueiden kärjessä ovat, kuinka ollakaan, kyberosaaminen ja tekoäly.

    Myös puolustushankintojen ulkopuolella viritellään hävittäjähankinnan kylkiäisenä kaupallista yhteistyötä. EK:n ja Business Finlandin tavoitteena on edistää innovaatioiden vientiä ja investointeja Suomeen.

    Tämänkin listan kärjessä ovat tekoäly ja muun muassa meriteollisuuteen liittyvät autonomiset järjestelmät. Ensimmäinen markkinointimatka tehdään tammikuussa Yhdysvaltoihin.

    Mitä sitten tekoäly on maanpuolustuksessa? Määrittely on hankalaa, mutta viime kädessä se liittyy tiedon käsittelyyn, sanoo puolustusministeriön tutkimusjohtaja, professori Pekka Appelqvist. Aivan kuten siviilipuolella, myös puolustuksessa pyritään tietotekniikan avulla verkostoihin.

    – Kaikki mahdolliset taistelukentän sensorit ja muut datalähteet keräävät tietoa ja niistä jalostetaan tilannekuvaa.

    Tekoäly ei tunge kaikkialle sotavälineisiin vaan keskimäärin aseet ovat varsin perinteistä teknologiaa. Vain pieni osa aseistuksesta on niin korkeaa osaamista, että siviipuolella sitä ei ole vielä saavutettu.

    – Ilman muuta hävittäjät edustavat terävintä kärkeä.

    Toinen puoli tekoälystä on lisääntyvä koneautomaatio. Aseista tulee yhä omatoimisempia, mikä ei Appelqvistin mukaan tarkoita ihmisen jäämistä sivurooliin, sillä tekoäly ratkoo ihmisen sille antamia tehtäviä.

    – Ihminen on merkittävässä roolissa mutta esimerkiksi nopeuteen liittyvissä tehtävissä kone ikään kuin ehdottelee ratkaisumalleja ja niiden pohjalta ihminen päättää asioita.

    Enää ei turvata pelkästään omaa ilmatilaa

    Vielä yhdeksänkymmentäluvulla ajateltiin, että hävittäjien tehtävä on pystyä pitämään oman maan ilmatila hallussa. Sittemmin ajattelu on muuttunut.

    Nyt hävittäjän täytyy pystyä vaikuttamaan pitkälle vihollismaahan strategisten kohteiden tuhoamiseksi. Tätä varten Suomeenkin on hankittu lähes 400 kilometrin päähän kantavia JASSM-risteilyohjuksia. Lehto pitää Yhdysvaltojen myöntämää myyntilupaa merkittävänä, sillä ohjusta ei ole myyty edes kaikkiin Nato-maihin.

    JASSM-risteilyohjuksia tai muitakaan nyt käytössä olevia aseita ei välttämättä saa asentaa kaikkiin Suomeen ehdolla oleviin hävittäjiin, mikä voi Lehdon mukaan painaa koneen valinnassa.

    Hävittäjien toimintakykyyn vaikuttavat merkittävästi myös niiden häiveominaisuudet ja mahdollisuudet ilmatankkaukseen. Näiden avulla voidaan nopeasti siirtää sodan painopistettä paikasta toiseen.

    Viidennen sukupolven amerikkalainen F-35 Lightning on häiveominaisuuksiltaan paras. Häivettä on lisätty piilottamalla aseistusta koneen rungon sisään.

    Lehto pitää häivettä hyvänä ominaisuutena, koska sen avulla kone voi tunkeutua vihollisen alueelle, mutta sen toimivuus tulevaisuudessa on epävarmaa.

    – Ei se mikään hopealuoti ole, sillä tulevaisuudessa kehitään uusia matalan taajuuden tutkia ja sensoreita.

    Lehto arvioi, että lähes jokainen merkittävä kohde pinnalla ja pinnan alla voidaan havaita, sillä kaikesta jää jonkinlainen jälki.

    Ilmatankkaus on niin ikään välttämätön ominaisuus. Joidenkin hävittäjien tankkaaminen onnistuu toisesta hävittäjästä eli ilmaan ei tarvita suurta ilmatankkauskonetta.

    Yksi vaihtoehto toimintasäteen kasvattamiseksi on häiritä vihollisen tiedustelua ja tutkia. Kaikissa koneissa ominaisuus on sisään rakennettuna tai se hoidetaan erillisellä koneella, kuten tekee amerikkalaisen Boeingin Growler.

    Growler on elektroniseen sodankäyntiin ja tutkahäirintään erikoistunut aseistettu hävittäjä. Sitä ei ole vielä myyty Eurooppaan, mutta myyntilupa saattaa tulla Suomeen ja Saksaan, mahdollisesti myös Puolaan, sanoo Boeingin myyntijohtaja Bryan Crutchfield.

    – Growler pystyy häiritsemään vihollisen tutkia kaikilla taajuuksilla, Chrutchfield sanoo.

    Bryan CrutchfieldHenrietta Hassinen / Yle

    Crutchfield ei ota kantaa siihen, kuinka monta Growleria Suomi tarvitsisi mutta jos esimerkkiä haetaan Yhdysvaltain laivaston tukialuslennostosta, määrä voisi olla mitä tahansa 7–16 väliltä.

    Tietoja ei vaihdeta, mutta naapuriin voi vilkuilla

    Lähivuosina Euroopan maista uusia hävittäjiä tilaavat tai ovat jo tilanneet ainakin Saksa, Sveitsi, Puola, Espanja, Turkki, Tanska, Norja, Slovakia, Serbia, Bulgaria, Belgia, Kroatia, Hollanti, Britannia. Osa näistä maista tekee päätöksensä samoihin aikoihin Suomen kanssa.

    Muualla maailmassa kauppoja pohtivat Kanada, Intia, Singapore sekä monet Persianlahden maat. Japani on jo päättänyt ostaa yli 140 kappaletta F-35 -hävittäjiä

    Kysyntää ja myyntimiehiä siis riittää, mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa. Puolustusministeriön strategisten hankkeiden ohjelmajohtajan Lauri Purasen mukaan maat eivät saa vaihtaa tarjouskilpailuissa saatuja tietoja keskenään.

    Useimmissa maissa ehdolla ovat samat hävittäjät kuin Suomessa. Viimeaikaisten kauppojen menestyjä on ollut amerikkalainen Locheed Martinin F-35 Lightning. Pentti Perttulan syksyllä julkaistussa kirjassa Paras hävittäjä Suomella todetaan, että kaikissa ehdokkaissa on paremmat sensorit kuin nykyisessä Hornetissa, ja jokaisessa koneessa on tehokas AESA-tutka.

    Euroopan osalta myyntitilastoja kannattaa tarkastella hieman tarkemmin.

    Onko F-35 ottanut Euroopassa paalupaikan?

    F-35 on amerikkalaisen Lockheed Martinin uusi viidennen sukupolven häivehävittäjä.

    Konetta on tilattu 13 maahan, joista 9 on ollut mukana kehitysohjelmassa alusta pitäen. Alustavia tai sitovia tilauksia on noin 3 000. Euroopan maista F-35:n ovat päätyneet kokonaan tai osaksi ilmavoimia Belgia, Norja, Tanska, Britannia, Italia, Hollanti ja Turkki. Turkin osalta tilanne on kuitenkin toistaiseksi epäselvä.

    Monet koneen valinneista maista ovat korvanneet sillä Locheed Martinin F-16 hävittäjän eli nämä maat pysyvät saman valmistajan asiakkaina.

    F-35 on ehdolla myös ainakin Singaporeen, Saksaan, Puolaan, Espanjaan ja Kanadaan.

    Koneen myyntiä Euroopassa saattaa jarruttaa Saksan ja Ranskan suunnitelma kehittää sille kilpaileva viidennen sukupolven hävittäjä. Myös Espanja aikoo osallistua hankkeeseen.

    Boeing F/A-18 HornetPuolustusvoimatSuper Hornet olisi jatkoa nykyiselle Hornetille

    Super Hornet on Suomen kannalta mahdollinen ennen kaikkea siksi, että nykyinen Hornet F/A-18 C/D -kalusto tulee samalta valmistajalta, Boeingilta.

    Suomessa on runsaasti kokemusta Hornetien huollosta. Pian kokemusta alkaa karttua toisenkin amerikkalaisehdokkaan eli F-35:n huollosta, sillä Patria ja norjalainen Kongsberg ovat ostaneet hiljattain Norjassa koneiden moottoreiden huollosta vastaavaan AIM Norwayn.

    Super Hornet on joukon myydyin kone, mutta samalla se on koneista vanhin.

    Toistaiseksi Super Hornetia ei ole tilannut yksikään Euroopan maa, vaikka vanhempia Horneteja Euroopassa on runsaasti. Super Hornet on käytössä lähinnä Yhdysvalloissa ja Australian ilmavoimissa.

    Miksi kone ei sitten myy Euroopassa, Bryan Crutchfield?

    Selitys on yksinkertaisesti se, että F-35:n päätyneet maat ovat siirtyneet siihen saman valmistajan F-16 koneesta, Crutchfield sanoo.

    Gripen E lujittaisi Suomen ja Ruotsin yhteistyötä

    Ruotsalaista Gripen E:tä on myyty Ruotsin ilmavoimille 60 kappaletta ja 36 Brasilian ilmavoimille. Brasiliassa Gripenin kovimmat kilpailijat olivat amerikkalainen Super Hornet ja ranskalainen Rafale.

    Euroopan maista sitä harkitsevat ainakin Suomi, Itävalta ja Sveitsi. Itävallassa on arvosteltu nykyistä Eurofighter-kalustoa kiskurihinnoista, ja edullisemmaksi arvioitu Gripen on saanut maassa kannatusta.

    Gripen oli ehdolla myös Slovakiaan, mutta maa valitsi heinäkuussa amerikkalaisen Lockheed Martinin F-16 -koneen. Belgiassa puolestaan päädyttiin lokakuussa F-35:n, samoin kuin aiemmin Norjassa ja Tanskassa. Kaikki ovat Nato-maita ja kaikki korvaavat F-35:llä saman valmistajan F-16 koneita.

    Bulgaria saattaa ostaa Gripenin C/D -mallia.

    Toistaiseksi vasta kaksi Gripen E -konetta on tehnyt koelentoja. Ensimmäinen lensi kesäkuussa 2017 ja toinen tämän vuoden marraskuussa.

    Gripeniin voidaan asentaa tarkka ja kaukovaikuttamiseen soveltuva Meteor-ohjus.

    Eurofighter Typhoon on myydyin Euroopassa

    Yhteiseurooppalaista Eurofighteria on myyty tai tilauksessa yli 600 kappaletta eri puolilla maailmaa. Euroopassa se on edelleen joukon yleisin kone, jota käyttävät Britannia, Saksa, Espanja, Italia ja Itävalta. Joulukuussa Qatar ilmoitti ostavansa 24 Typhoonia.

    Eurofighterin kohdalla Suomessa joudutaan pohtimaan, kuinka pitkälle sen käyttöikä riittää, varsinkin jos Britannia aloittaa uuden koneen eli Tempestin kehittämisen. On myös huhuttu, että Britannia ja Ruotsi aloittaisivat uuden koneen suunnittelun yhdessä jo lähivuosikymmeninä.

    Typhoonilla on toki monia teknisiä etuja nopeudesta ja ketteryydestä alkaen, eikä vähin ansio ole siihen asennettava Meteor-ohjus. Sitä pidetään yhtenä markkinoiden parhaimpana ja tarkimpana keskipitkän kantaman ohjuksena.

    Tosin Meteorin asentaminen onnistuu yhtä lailla Gripeniin ja Rafaleen.

    Rafale on Ranskan ilmavoimien selkäranka

    Ranskalaista Rafalea pidetään Suomessa epätodennäköisimpänä vaihtoehtona, vaikka koneella on paljon etuja ja paljon käyttäjiä. Rafaleen päätyneet maat ovat Ranskaa lukuunottamatta Euroopan ulkopuolella. Ranskalla itsellään on 140 konetta.

    Rafalen myynti Ranskan ulkopuolelle lähti vauhtiin vasta muutama vuosi sitten. Konetta on myyty Intiaan, Egyptiin ja Qatariin.

    Suomen nykyisen Hornetin Amraam-ohjus ei ole näillä näkymin integroitavissa Rafaleen, toisin kuin kaikkiin muihin ehdokkaisiin.

    Tarkennus 8.1. klo 15.20: Super Hornet on käytössä Australian ilmavoimissa, ei laivastossa.

    Italialaisesta marmorikaivoksesta löytynyt dinosaurus oli varhaisen aikansa odottamaton jättiläinen

    Italialaisesta marmorikaivoksesta löytynyt dinosaurus oli varhaisen aikansa odottamaton jättiläinen


    Petodinosaurukset olivat suurimmillaan ja Tyrannosaurus rex niiden kuningas, kun dinosaurusten sukupuutto iski 66 miljoonaa vuotta sitten. Pohjoisitalialaisesta kaivoksesta löydetty dinosaurus olisi ollut seitsentonnisen T. rexin rinnalla pieni, mutta...

    Petodinosaurukset olivat suurimmillaan ja Tyrannosaurus rex niiden kuningas, kun dinosaurusten sukupuutto iski 66 miljoonaa vuotta sitten. Pohjoisitalialaisesta kaivoksesta löydetty dinosaurus olisi ollut seitsentonnisen T. rexin rinnalla pieni, mutta omana elinaikanaan lähes 200 miljoonaa vuotta sitten se oli valtava.

    Saltriovenator zanellai osoittautui maailman vanhimmaksi tunnetuksi ceratosaurukseksi. Ne olivat varhaisia theropodeja. Myös T. rex oli theropodi, ja tämän päivän sukulaisia näkee hyppimässä lintulaudalla.

    Saltriovenator zanellailla oli pituutta yli 7,5 metriä ja painoa ainakin tonni. Näillä mitoilla se aikaistaa yli 25 miljoonalla vuodella käsitystä siitä, milloin maapallolle ilmestyi yli tonnin painoisia petosauruksia.

    Evoluution asevarustelukilpa kohti yhä jykevämpiä petosauruksia ja jättiläismäisempiä kasvinsyöjäsauruksia oli siis alkanut jo tuolloin, sanoo tutkimukseen osallistunut Milanon luonnonhistoriallisen museon paleontologi Simone Maganuco.

    Yksinkertaistettu aikajana esittelee petodinosaurusten kehityksen triaskauden ja jurakauden taitteesta liitukaudelle. Andrea Cau

    Saltriovenator zanellai eli nykyisessä Lombardiassa 198 miljoonaa vuotta sitten. Rannikkoalueen luonto muistutti tämän päivän Karibiaa.

    Otuksen elämä jäi kesken. Kuollessaan 24-vuotiaana se ei ollut edes täysikasvuinen, mikä tekee sen suuresta koosta erityisen huomionarvoisen. Kallo oli ehtinyt kasvaa 80-senttiseksi.

    Koska luissa on merkkejä haiden, merisiilien ja merimatojen aterioinnista, tutkijat arvelevat sauruksen pudonneen jokeen, kulkeutuneen sitä pitkin mereen ja lojuneen pohjassa pitkään ennen fossiloitumista. Matka yläilmoihin alkoi 30 miljoonaa vuotta sitten Alppien ryhtyessä kohoamaan.

    Aiemmissa dinosauruslöydöissä on jonkin verran merkkejä siitä, että toinen dinosaurus tai jokin muu maaeläin on kalvanut luita. Satunnaisesti on jälkiä myös hyönteisistä, mutta merieläinten merkit ovat hyvin harvinaisia.

    Saltriovenator zanellain kivettyneet jäänteet löytyivät vuonna 1996 marmorikaivoksesta Saltriosta, Alppien juurelta, läheltä Sveitsin rajaa. Fossiili on Italian vanhin dinosauruslöytö.

    Nimen alkuosa tarkoittaa "Saltrion metsästäjää" ja loppu on kunnianosoitus löytäjälle, fossiilien etsinnästä innostuneelle harrastajalle Angelo Zanellalle.

    Tutkijoilta vei yli kaksi vuosikymmentä irrottaa kappaleet kovasta kivestä ja selvittää niiden paikka muinaisen jätin ruumiissa. Palapelistä teki erityisen vaikean se, että fossiilia oli hajottanut vuosimiljoonien lisäksi myös kaivoksessa käytetty dynamiitti.

    Lopulta työpöydälle saatiin 130 fossiilin kappaletta Saltriovenator zanellain leuasta, rinnasta, kyljistä ja raajoista. Pedon terävistä, sahalaitaisista hampaista löytyi vain yksi.

    Bindellini / Del Sasso / Zilioli / Auditore

    Vaikka Saltriovenator zanellaista on säilynyt vain sirpaleita, niissä on tutkijoidensa mukaan nähtävissä sekä merkkejä esivanhemmilta periytyneistä piirteistä että vihjeitä kehittyneemmästä anatomiasta, kuten neljännen sormen katoamisesta.

    Saltriovenator zanellailla sormia oli vielä neljä. Vain kolmessa oli kynsi. Vielä varhaisemmilla dinosauruslajeilla sormia oli viisi. Kolmisormisina raajoista kehittyivät lopulta linnuille siivet.

    Tutkimus on ilmestynyt Peer J -tiedejulkaisussa. Uutistoimisto Ansa on julkaissut videon, jolla Milanon luonnonhistoriallisen museon paleontologian professori Christiano Dal Sasso esittelee johtamansa työn tuloksia.

    Kiinalaisluotain laskeutui Kuun

    Kiinalaisluotain laskeutui Kuun "pimeälle puolelle"


    Kiinalainen avaruustutkimus saavutti viime yönä Suomen aikaa uuden virstanpylvään, kun Chang’e-4 -luotain laskeutui Kuun "pimeälle puolelle". Tapahtuma oli merkittävä sikälikin, että kyseessä oli avaruuden tutkimuksen historiassa ensimmäinen...

    Kiinalainen avaruustutkimus saavutti viime yönä Suomen aikaa uuden virstanpylvään, kun Chang’e-4 -luotain laskeutui Kuun "pimeälle puolelle".

    Tapahtuma oli merkittävä sikälikin, että kyseessä oli avaruuden tutkimuksen historiassa ensimmäinen hallittu laskeutuminen pimeälle puolelle.

    Aiemmat hallitut laskeutumiset Kuuhun on tehty Maahan näkyvälle puolelle, joten "pimeää puolta" päästään vasta nyt tutkimaan paikan päällä.

    Havainnekuva luotaimen laskeutumisesta Kuun pimeälle puolelle.AOP

    Chang'e-4:n laskeutui Von Kàrmàn kraatteriin. Pian se lähettää liikkeelle mönkijän, joka ryhtyy tutkimaan ympäristöään. Luvassa on uutta tietoa Kuun maaperästä, pinnanmuodostuksesta ja mineraaleista.

    Lisäksi kiinalaislaitteet mittaavat avaruuden säteilyä ja tekevät astronomisia havaintoja matalataajuisten radioaaltojen avulla.

    Chang'e-4:n ja Kiinan lennonjohdon välisen yhteydenpidon helpottamiseksi Kiina on sijoittanut satelliitin Kuun toiselle puolen. Se muun muassa välittää Maasta tulevat komennot Chang'e-4:lle ja sen mönkijälle.

    Mahdollisesti jo ensi vuonna Maan kiertolaiselle lähetetään Chang'e-sarjan viides luotain. Sen toivotaan jo tuovan kuuperänäytteitä takaisin Maahan.

    Korjaus klo 11.55: Viestintäsatelliitti sijaitsee Maasta katsottuna Kuun takana, ei Maan ja Kuun välissä, kuten aiemmin sanottiin.

    Nasa julkaisi kuvia 6,6 miljardin kilometrin päässä Maasta sijaitsevasta Ultima Thule -asteroidista – Päätutkija:

    Nasa julkaisi kuvia 6,6 miljardin kilometrin päässä Maasta sijaitsevasta Ultima Thule -asteroidista – Päätutkija: "Ohilento on historiallinen saavutus"


    Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa julkaisi keskiviikkona ensimmäiset kuvat kaikkien aikojen kaukaisimmasta ihmisen tutkimasta kohteesta asteroidi MU69:stä, joka tunnetaan lempinimellä Ultima Thule. Kuiperin vyöhykkeellä 6,6 miljardin kilometrin...

    Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa julkaisi keskiviikkona ensimmäiset kuvat kaikkien aikojen kaukaisimmasta ihmisen tutkimasta kohteesta asteroidi MU69:stä, joka tunnetaan lempinimellä Ultima Thule.

    Kuiperin vyöhykkeellä 6,6 miljardin kilometrin päässä Maasta sijaitsevasta MU69:stä kuvat otti New Horizons -luotain. Nasa kertoo tiedotteessaan, että lähimmät kuvat luotain sai 27 000 kilometrin etäisyydeltä asteroidista.

    Kuvien perusteella Ultima Thule koostuu kahdesta yhteenliittyneestä pallomaisesta osasta. Päästä päähän asteroidilla on mittaa noin 31 kilometriä.

    – Tämä ohilento on historiallinen saavutus. Koskaan aiemmin mikään avaruusalustiimi ei ole jäljittänyt näin pientä kappaletta niin kovassa nopeudessa niin kaukana avaruuden syvyydessä, hehkutti Nasan tiedotteessa New Horizons -ohjelman päätutkija Alan Stern.

    Sternin mukaan New Horizons on asettanut uuden standardin avaruusalusten suunnistukselle.

    Ultima Thule kuvattuna 28 000 kilometrin etäisyydeltä.NASA/Johns Hopkins University Applied Physics Laboratory/Southwest Research InstituteKuvat antavat tietoa planeettojen muodostumisesta

    Nasa on nimennyt isomman osan kappaleesta Ultimaksi ja pienemmän Thuleksi. Tutkijat arvioivat, että asteroidin kaksi osaa törmäsivät ja liittyivät yhteen aurinkokunnan muodostumisen alkuvaiheessa.

    – New Horizons on kuin aikakone, joka vie meidät aurinkokunnan syntyaikaan. Näemme fyysisen kuvauksen planeetan muodostumisesta jäätyneenä aikaan, sanoi Nasan tiedotteessa New Horizonsin Geologia- ja geofysiikkatiimin johtaja Jeff Moore.

    Mooren mukaan Ultima Thulen tutkiminen auttaa tutkijoita ymmärtämään, kuinka planeetat muodostuvat.

    New Horizons lensi MU69:n ohi uudenvuodenpäivänä. Ohilennon dataa kuten tarkempia kuvia kohteesta saapuu Maahan seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana.

    Lue myös:

    Luotain pääsee kurkistamaan kaikkien aikojen kaukaisinta kohdetta: New Horizons ottaa kuvia hyisestä asteroidista 6,6 miljardin kilometrin päässä Maasta

    Kiinan luotain laskeutuu ehkä jo tänään Kuun

    Kiinan luotain laskeutuu ehkä jo tänään Kuun "pimeälle puolelle"


    Vuoden alku lupaa hyvää ainakin avaruudesta kiinnostuneille. Ensimmäisen kattauksen tarjoaa Kiina, jonka tutkimusalus Chang'e-4 laskeutuu näinä päivinä, mahdollisesti torstaina, Kuun sille puolelle, jota emme Maasta näe. (Tosin Nasan New Horizons...

    Vuoden alku lupaa hyvää ainakin avaruudesta kiinnostuneille.

    Ensimmäisen kattauksen tarjoaa Kiina, jonka tutkimusalus Chang'e-4 laskeutuu näinä päivinä, mahdollisesti torstaina, Kuun sille puolelle, jota emme Maasta näe. (Tosin Nasan New Horizons -luotaimen kuvat Ultima Thulesta saattavat ehtiä Maahan jo tätäkin ennen.)

    Tälle Kuun "pimeälle puolelle" ei ole aiemmin laskeutunut hallitusti yksikään ihmisen rakentama vempain. Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa tosin ohjasi Ranger 4 -aluksensa murskaantumaan sinne jo vuonna 1962.

    Kiinan Kuu-innostus ei ole aivan tuore asia. Vuoden 2007 jälkeen se on lähettänyt kolme luotainta Kuuhun. Esimerkiksi vuonna 2013 Kuuhun laskeutui Chang'e-3-luotain, jonka kyydissä kulki Jadekaniini-niminen mönkijä. Jadekaniinin matkanteko tyssäsi mekaaniseen ongelmaan 40 päivän jälkeen, mutta se pysyi yhteydessä Maahan peräti 31 kuukauden ajan.

    Chang'et ovat saaneet nimensä kiinalaisen mytologian Kuun jumalattarelta.

    Chang'e-4 laukaistiin matkaan Pitkä marssi -sarjan kantoraketilla 8. joulukuuta. Sunnuntaina se lukittautui Kuuta kiertävälle elliptiselle radalle odottamaan laskeutumista. Lähimmillään rata on vain 15 kilometrin päässä Kuun pinnasta, kertoo Kiinan uutistoimisto Xinhua.

    Kuun takapuolesta ei tiedetä paljoakaan

    Kuun Maahan näkymätön puoli on toistaiseksi jäänyt varsin vähäiselle huomiolle, eikä siitä tiedetä läheskään yhtä paljon kuin meille näkyvästä puolesta.

    Tiedon puutetta on silti osattu käyttää hyväksi, ainakin viihdeteollisuudessa. Varmaa on silti, ettei siellä asu natseja, vaikka Iron Sky -tieteiskomediassa annetaankin niin ymmärtää.

    Ensimmäisen valokuvan pimeästä puolesta otti neuvostoliittolainen avaruusluotain Luna 3 vuonna 1959. Myöhemmin eräät muut luotaimet kartoittivat samoja kolkkia. Apollo 8:n astronautit taas olivat ensimmäiset ihmiset, jotka pääsivät omin silmin havainnoimaan Kuun toista puolta.

    Chang'e-4:n on määrä laskeutua Von Kàrmàn kraatteriin. Sieltä käsin se tutkii Kuun maaperää, pinnanmuodostusta ja mineraaleja sekä mittaa avaruuden säteilyä ja tekee astronomisia havaintoja matalataajuisten radioaaltojen avulla.

    Chang'e-4:n ja Kiinan lennonjohdon välisen yhteydenpidon helpottamiseksi Kiina on sijoittanut satelliitin Maan ja Kuun välille. Se välittää Maasta tulevat komennot Chang'e-4:lle ja sen mönkijälle.

    Kiinan valmistama tutkimusalus Chang'e-4.AOPKiinalla kunnianhimoinen avaruusohjelma

    Kiinan Kuu-tutkimus ei tule jäämään Chang'e-4:ään, vaan mahdollisesti jo ensi vuonna Maan kiertolaiselle lähetetään Chang'e-sarjan viides luotain. Myös sillä on mukanaan mönkijä, joka tutkii kuuperää. Tarkoitus on, että näytteitä kerättyään se pystyy palaamaan takaisin Maahan.

    Kiinan avaruusohjelmaa on kehitetty vauhdilla sen jälkeen, kun sen ensimmäinen miehitetty avaruuslento toteutui vuonna 2003. Maata kiertää parhaillaan jo toinen kiinalaisvalmisteinen avaruusasema, Tiengong 2.

    Pidemmällä tähtäimellä tavoitteena on perustaa Kuuhun tukikohta, jossa taikonautit voisivat viettää pidempiäkin aikoja.

    Eikä Kiina ole unohtanut Marsiakaan. Montaa vuotta ei ehkä kulu siihenkään, kun punaisella planeetalla liikkuu kiinalainen mönkijä.

    Lue lisää:

    Avaruus avautui myös pienille maille – Suomella on satelliitteja, Ruotsilla pian rakettejakin

    Ylen Tiedeykkönen extra: Ihminen haluaa levittäytyä avaruuteen

    Takana hullu muovivuosi – Hukummeko muoviin vai voisiko muovi olla myös ystävämme? Maija Pohjakallio yrittää ratkaista maailmanlaajuisia muoviongelmia

    Takana hullu muovivuosi – Hukummeko muoviin vai voisiko muovi olla myös ystävämme? Maija Pohjakallio yrittää ratkaista maailmanlaajuisia muoviongelmia


    – Hullu vuosi, sanoo VTT:n tiimipäällikkö Maija Pohjakallio vuodesta 2018. Muovi oli yhtäkkiä kaikkien huulilla ja kiinnostus muovia kohtaan nousi aivan uusiin sfääreihin. Vuoden aikana kuultiin monia ikäviä uutisia muovista. Valtamerissä...

    – Hullu vuosi, sanoo VTT:n tiimipäällikkö Maija Pohjakallio vuodesta 2018.

    Muovi oli yhtäkkiä kaikkien huulilla ja kiinnostus muovia kohtaan nousi aivan uusiin sfääreihin. Vuoden aikana kuultiin monia ikäviä uutisia muovista.

    Valtamerissä lilluvan muoviroskan määrä paljastui koko karmeudessaan. Paratiisisaaretkaan eivät enää olleet paratiiseja; Balille ajautui ennätysmäärät muoviroskaa mereltä. Verkkokalvoille piirtyivät kuvat muoviroskiin takertuvista merieläimistä ja rantaan ajautuvista valaista mahat täynnä muovijätettä.

    Syvältä maaperästä löytyi mikromuoveja. Paljastui myös, että juomavesissä on mikromuoveja.

    Pääseekö kaikkialle ameeban lailla työntyvää muovikuonaa enää pakoon mihinkään? Kun asiaa kysyy Pohjakalliolta, saa kemistin vastauksen kysymykseen.

    – Muovi ei ole mikään ameeba, josta ei pääsisi eroon, kun se kerran on maailmaan tuotu. Muovi koostuu molekyyleistä ja se voidaan purkaa takaisin molekyyleiksi.

    Muhammad Saad Qureshi, Maija Pohjakallio ja Ilkka Hiltunen VTT:ltä tutkivat muovirouhetta, jota taustalla näkyvä laitteisto käyttää kemiallisen muovinkierrätyksen raaka-aineena.Mårten Lampén / YleMuovin tulevaisuus pihisee jo VTT:n putkistoisssa

    Pohjakallio vetää Teknologian tutkimuskeskus VTT:llä tiimiä, joka tutkii muun muassa sitä, miten muovia voitaisiin kierrättää entistä paremmin. Muovin kierrätys on Pohjakallion mukaan avain auvoisampaan tulevaisuuteen, niin puhtaampiin meriin kuin ilmastonmuutoksen hillitsemiseenkin.

    Miten kierrätys sitten ratkaisee muoviongelman?

    VTT:n Bioruukissa Espoossa näkee ainakin yhden tulevaisuuden skenaarion pienoiskoossa: Putkistot pihisevät ja risteilevät katon rajaan saakka. Teollisuushallissa haiskahtaa jotenkin muoviselta. Eikä ihme. Putkistojen sisään on syötetty toisesta päästä muovijätettä ja toisesta päästä tulee ulos kaasua, josta voi valmistaa esimerkiksi liikenteen polttoainetta.

    Tulevaisuudessa systeemin on tarkoitus toimia niin. Nyt ollaan vasta koeasteella.

    – Olemme astumassa uuteen muoviaikaan, jossa keskiöön nousevat kierrätys ja uudelleen käyttö sekä päästöjen minimointi ja biopohjaiset raaka-aineet, Pohjakallio sanoo.

    Muoviroskan mekaaninen kierrätys takaisin muoviksi on jo kaupallista toimintaa. Sen sijaan tällainen kemiallinen muovin kierrätys on pääosin vasta kehitysvaiheessa, mutta se olisi yksi lisäratkaisu muovijätteen kierrättämiseksi.

    – Kemistit ovat tähän asti keskittyneet rakentamaan uusia aineita. Nyt niitä pitäisi purkaa. Korkeassa lämpötilassa muovi voidaan nesteyttää tai kaasuttaa, jolloin se puretaan molekyyleiksi. On eri paljon mahdollisuuksia saada molekyylit kiertämään.

    Muovien kiertotalouden kemia on vielä kovin uutta ja vasta alkutaipaleella, koska neitseellinen muovi on ollut niin halpaa ja on sitä vieläkin. Kemiallista kierrätystä ei markkinoilla juuri ole. Tähän Pohjakallio haluaa muutoksen.

    VTT:n laboratorioissa kehitetään myös perinteistä muovia korvaavia sellupohjaisia materiaaleja. Vuonna 2019 Welmu International tuo markkinoille perinteistä muovia korvaavan puupohjaisen Woodly-pakkausmateriaalin, Järvikylän yrttien ja salaattien kelmupakkaus. Woodly on kehitetty VTT:ssa. Toinen VTT:n kehittämä selluloosakalvoihin perustuva pakkausratkaisu, joka ei ole vielä kaupallinen, on saanut Ellen Mac Arthur -säätiö palkinnon.

    Keväällä mereltä ajautui Balin turistirannoille kasoittain muoviroskaa.Made Nagi / EPAJätemuovista pyristellään eroon – bakteeritkin ovat apunamme

    Muovisaastan keskellä moni koki vuonna 2018 jonkinlaisen muoviherätyksen. Jotkut yrittivät elää kuukauden ajan ilman muovia, kun vietettiin muovitonta maaliskuuta. Helsinkiläinen Otso Sillanaukee näytti esimerkkiä, miten päästä kertakäyttömuovista elämässään eroon lopullisesti.

    Voittoa tavoittelematon hollantilainen The Ocean Clean up -yritys aloitti Tyynenmeren jätepyörteen siivoamisyrityksen. Arviolta puolet muoviroskasta saataisiin poistettua viiden vuoden aikana, jos menetelmä toimii toivotusti.

    Kiina kielsi jätemuovin tuomisen maahansa ulkomailta, mikä pisti vipinää EU-maihin, jotka olivat vuosia rahdanneet tonnikaupalla muovijätettä Kiinaan. EU kielsi kertakäyttömuovisia tuotteita merten roskaantumisen välttämiseksi. Muoviset pumpulipuikot, muovihaarukat ja mehupillit jäänevät pian historiaan.

    Koska kuorintavoiteiden ja suihkugeelien mikromuovit päätyvät jätevesien mukana maailman meriin, yhä useampi maa päätti kieltää kosmetiikan mikromuovit. Keniassa roskaantumista yritetään suitsia vielä kovemmalla kädellä: muovipussin käytöstä voi saada vankeutta.

    Tehtiin myös tieteellisiä innovaatioita. Löydettiin esimerkiksi bakteeri, joka voisi syödä muovia. Tutkijat myös kasvattivat vahingossa muovia syövän entsyymin.

    Muovin ja monen muun materiaalin kierrätyksellä voitaisiin leikata ilmastopäästöjäkin paljon aiemmin tiedettyä enemmän. Pohjakallionkin mukaan muovin kierrätys on yksi avainsana muoviongelmaan.

    Myös yritykset tekivät muovisitoumuksia. Esimerkiksi Adidas kertoi, että se alkaa käyttää tuotteissaan vain kierrätysmuovia vuodesta 2024 lähtien.

    Pohjakallio toivoo, että ihmiset eivät vaipuisi epätoivoon muoviongelman edessä.

    Havainnekuva Boyan Slatin kehittämästä keksinnöstä, joka hyödyntää valtamerten pyörteitä. Merivirtaus sysää pinnalla kelluvat muoviroskat puomien muodostamaan ansaan.www.theoceancleanup.comNyt on herätty – seuraavaksi keskitytään ratkaisuihin

    Vaikka omien muovijätteiden lajittelu tuntuisi kärpäsen kakalta valtameressä, Pohjakallio kannustaa tekemään niin.

    – Vaikka omat toimet ovat pieniä, ne ovat signaali, että kannattaako esimerkiksi jätemuovia jalostava laitos perustaa.

    Pohjakallio haluaisi, että muoviongelman kanssa käärittäisiin samalla tavalla hihat ja ryhdyttäisiin toimeen kuin vaikkapa silloin, kun maailmaa kohtaa globaali terveyskriisi, kuten ebola-epidemia.

    – Silloin saadaan aina nopeasti yhteen ratkaisut ja ryhdytään toimeen. Samalla tavalla pitäisi toimia muovin kanssa.

    Eli esimerkiksi toimittaa tietoa ja osaamista kehitysmaihin jätehuollosta.

    – Tärkeintä olisi saada se vuotava muovihana kiinni eli järjestettyä jätehuolto maihin, joista suurin osa muovista virtaa jokien kautta maailman meriin.

    Jätteellä pitäisi olla myös arvo, jotta se lähtisi paremmin kiertämään. Hyviä esimerkkejä on jo olemassa. Indonesiassa voi maksaa bussilipun muovijätteellä.

    – Muoviin on kiinnitetty huomiota nyt globaalisti. Uskon, että kehittyvissä maissa jätehuoltoa voidaan alkaa rakentaa.

    Suomessa ollaan Pohjakallion mukaan jo oikealla tiellä. Eri organisaatioiden yhdessä kokoon panema muovitiekartta ehdotti lokakuussa muun muassa selvitystä muoviveron tarpeellisuudesta, panttijärjestelmän laajennusta ja parempaa kierrätystä. Kartan avulla Suomi pyrkii mallimaaksi muovin kertakäyttökulutuksen vähentämisessä, kiertotaloudessa ja uusiutuviin raaka-aineisiin pohjautuvissa materiaaleissa.

    – Muovitiekartta valmisteltiin laajassa yhteistyössä. Oli yhteistyöryhmä ja asiantuntijoista koostettu sihteeristö, jossa olin mukana. Siinä oli jatkuva dialogi monenlaisten toimijoiden kesken heti alussa.

    Pohjakallion mukaan uudenlaista toimintatapaa tarvitaan, jotta yhteiskuntaa voidaan viedä kiertotalouden suuntaan.

    – Nyt on herätty niin monella tasolla, että asiat alkavat muuttua. Jos 2018 oli hullu vuosi, niin toivottavasti 2019 keskitytään nimenomaan ratkaisuihin, Pohjakallio sanoo.

    Maija Pohjakalliota viehättää työssään uuden kehittäminen jopa mielikuvituksellisiin sfääreihin. Ja se, että maapallomme voisi hänen työnsä johdosta vähän paremmin.Mårten Lampén / Yle

    Lue myös:

    Asiantuntija: Jos ahdistuu muovipaketista enemmän kuin Thaimaan matkasta, mittasuhteet ovat vinksallaan – Video: Vein pakkausmuovini arvioitavaksi

    Piinaako sinua ajatus mikromuovista juomavedessä? Enemmistö suomalaisista on huolissaan muovin määrästä – tässä 7 ratkaisua ongelmaan

    Maailman harvinaisin lintulaji sai suojeluohjelmalla uuden alun

    Maailman harvinaisin lintulaji sai suojeluohjelmalla uuden alun


    Madagaskarin saaren vesissä Afrikan itärannikolla sukeltelee jälleen lintuja, jollaisia ei luultu olevan enää olemassakaan. Viimeinen havainto madagaskarinsotkista oli 1990-luvulta, joten lajin pääteltiin kuolleen sukupuuttoon. Nyt laji on saanut...

    Madagaskarin saaren vesissä Afrikan itärannikolla sukeltelee jälleen lintuja, jollaisia ei luultu olevan enää olemassakaan. Viimeinen havainto madagaskarinsotkista oli 1990-luvulta, joten lajin pääteltiin kuolleen sukupuuttoon.

    Nyt laji on saanut uuden alun järvellä, josta on brittiläisten luonnonsuojelijoiden ja paikallisen viljelijä- ja kalastajaväestön yhteistyöllä tehty elinkelpo niin sieltä vuosikymmeniä sitten kadonneille linnuille kuin elantoaan hankkiville ihmisille.

    Madagaskarinsotkat, suklaanruskeat sukeltajasorsat, olivat melko yleisiä Madagaskarin matalissa järvissä ja muissa kosteikoissa ilmeisesti vielä 1930-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä kanta kääntyi rajuun laskuun.

    Laji hiipui sitä mukaa, kun ihminen otti itselleen lisää tilaa. Riisinviljely ja rannoilla laiduntava karja vahingoittivat pesimäalueita. Lintuja jäi kalaverkkoihin, ja istutetut kalalajit ahmivat vesistä ruoan ja myös sotkanpoikasia.

    Rotat ja muut tulokaslajit tekivät omia tuhojaan, ja saastuminen täydensi synkkää kuvaa.

    Syvä järvi on kuolemaksi poikasille

    Vuonna 2006 madagaskarinsotkat yllättivät biologit ja Maailman luonnonsuojeluliitto IUCN pääsi siirtämään lajin "todennäköisesti hävinnyt luonnosta" -listaltaan "äärimmäisen uhanalainen" -listalleen.

    Pohjois-Madagaskarissa Matsaborimenajärvellä havaittiin tuolloin aivan odottamatta yhdeksän aikuisen ja neljä vastakuoriutuneen poikasen madagaskarinsotkaparvi.

    Tulivuoren kraatteriin syntynyt, sankan metsän ympäröimä järvi on liian syvä ja liian kylmä ollakseen kosteikkolinnulle mieluinen. Se on kuitenkin syrjäinen ja siksi sotkille viimeinen luonnon turvapaikka.

    Lisääntyminen Matsaborimenassa ei tahdo onnistua. Madagaskarinsotka syö vesihyönteisiä, jotka se pyydystää sukeltamalla. Poikaset aloittavat sukeltelun jo pieninä, mutta veden pitäisi olla niille matalaa. Matsaborimenassa useimmat poikaset säilyvät hengissä vain viikkoja.

    Poikasille rakennettiin kelluvia lintuloita

    Kaksi brittiläistä luontosäätiötä aloitti kymmenen vuotta sitten hankkeen Matsaborimenan poikasten pelastamiseksi ja koko kannan vahvistamiseksi. Järven rantaan perustettiin telttalaboratorio, jossa alettiin hautoa pesistä poimittuja munia.

    Näin kuoriutuneiden lintujen kanta kasvoi pikku hiljaa 114:ään. Luonnossa näitä lintuja on tiettävästi vain 25, minkä takia madagaskarinsotkia pidetään maailman harvinaisimpana lintulajina.

    21 nuorta laboratoriossa kuoriutunutta lintua siirrettiin viime kuussa toisaalle Pohjois-Madagaskariin, Sofianjärvellä kelluviin lintuloihin. Niissä vielä lentokyvyttömät linnut olivat suojassa pedoilta totutellessaan uuteen elinympäristöönsä. Kuun loppupuolella linnut päästettiin vapaiksi.

    Niitä houkutellaan kiintymään uuteen kotipaikkaansa tarjoamalla niille kelluvia ruokinta- ja lepopaikkoja, joille ne voivat palata mielensä mukaan.

    Kosteikkolintujen suojeluun erikoistuneen WWT-säätiön mukaan työ näyttää kantavan hedelmää. Linnut ovat innostuneet lentelemään, sukeltamaan ja tekemään tuttavuutta Sofianjärven muiden sorsalajien kanssa.

    Tämä nelikko on osa Sofianjärven uudesta madagaskarinsotkakannasta. WWT Esimerkin toivotaan kannustavan

    Maanviljelyn ja kalastuksen käytäntöjä Sofianjärven ympäristössä on kohennettu yhteistyössä paikallisyhteisön kanssa. Se on ollut ratkaisevan tärkeää, sanoo WWT:n lisääntymisohjelman johtaja Nigel Jarrett.

    – Jos saamme tämän onnistumaan, se on vahva esimerkki planeettamme vaarantuneimpien lajien pelastamisesta ja myös siitä, miten yhteisöt voivat kohentaa ekosysteemiä sekä ihmisten että eläinten hyväksi etenkin hyvin köyhillä alueilla, Jarrett sanoo.

    Ensimmäisten lintujen vapauttaminen vain 12 vuotta sen jälkeen, kun madagaskarinsotkat jälleen löydettiin, on monien madagaskarilaisten ja brittien yhteisen unelman kovalla työllä saavutettu täyttymys, sanoo puolestaan Durrellin luonnonsäätiön lintuohjelman johtaja Hywel Glyn Young.

    Young uskoo, että hankkeen menestys saa madagaskarilaiset ajattelemaan, etteivät saaren kosteikot olekaan menetettyjä, vaan niistä voidaan tehdä taas luonnon monimuotoisuuden keskuksia, joista ihmiset silti saavat yhä elantonsa.

    Työtä siinä on, sillä 50:n viime vuoden aikana arviolta 60 prosenttia Madagaskarin kosteikoista on tuhoutunut. Menetys on lajien kannalta erityisen suuri siksi, että eristyneellä saarella luonnon monimuotoisuus kehittyi aikoinaan ainutlaatuiseksi.

    Elämä on jo kohentunut

    Sofianjärven ympäristössä tuloksia on saatu muun muassa muuttamalla riisinviljelytapoja. Torjunta-aineiden käyttö on vähentynyt 98 prosenttia. Samaan aikaan peltojen sato on kolminkertaistunut.

    Kestävän kehityksen ohjelma, jossa on mukana 450 maanviljelijää, on myös monipuolistanut viljelmiä. Riisipeltojen lisäksi alueella on nyt muun muassa pieniä jakki- eli intianleipäpuutarhoja.

    Kalastajat käyttävät nykyisin pelkästään laillisia verkkoja, ja järveen on rakennettu laituri, jota käyttämällä kalastajat eivät häiritse muun kosteikon eläimiä, WWT luettelee hankkeen saavutuksia.

    Puhdistuneessa järvessä kalat ovat aiempaa muhkeampia, ja alustavien arvioiden mukaan kalastajien päivätulot ovat yli kaksinkertaistuneet.

    Luotain pääsee kurkistamaan kaikkien aikojen kaukaisinta kohdetta: New Horizons ottaa kuvia hyisestä asteroidista 6,6 miljardin kilometrin päässä Maasta

    Luotain pääsee kurkistamaan kaikkien aikojen kaukaisinta kohdetta: New Horizons ottaa kuvia hyisestä asteroidista 6,6 miljardin kilometrin päässä Maasta


    Kaukana aurinkokuntamme reunalla pyörivästä asteroidista MU69:sta on yritetty kolme kertaa ottaa selvää teleskooppitutkimuksella. Tulokset ovat olleet hyvin niukkoja. Pian pitäisi olla toisin. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan luotain on...

    Kaukana aurinkokuntamme reunalla pyörivästä asteroidista MU69:sta on yritetty kolme kertaa ottaa selvää teleskooppitutkimuksella. Tulokset ovat olleet hyvin niukkoja. Pian pitäisi olla toisin.

    Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan luotain on pyyhkäisemässä uutenavuonna MU69:n ohi. Jos kaikki menee hyvin ja New Horizons -luotaimen havainnot saadaan suunnitellulla tavalla Maahan, MU69:stä tulee kaukaisin kohde, jota ihmiskunta on tutkinut luotaimillaan.

    New Horizonsin ja lennonjohdon välillä on niin paljon matkaa, että luotain on ohilennon aikana omillaan. Jos jotakin menee viime hetkellä pieleen, korjausviesti Maasta ei ennätä hätiin. New Horizonsilla on kuitenkin keinonsa reagoida esimerkiksi silloin, jos kosminen säteily uhkaa sen tietokoneen toimintaa.

    Etukäteen tiedetään hyvin vähän

    Viisi vuotta sitten MU69:n olemassaoloa ei edes tiedetty. Sitten punertava piste jäi avaruusteleskooppi Hubblen silmään, kun Hubble etsi Kuiperin vyöhykkeeltä kohdetta, jonne New Horizons suuntaisi hoidettuaan päätehtävänsä, kääpiöplaneetta Pluton tutkimisen.

    MU69:n koko tieteellinen nimi (486958) 2014 MU69 sai tänä vuonna yleisöäänestyksessä rinnalleen kutsumanimen Ultima Thule. Se oli muinaisten kreikkalaisten ja roomalaisten kirjallisuuden ja karttojen nimi paikoille, jotka olivat loitolla heidän tuntemastaan maailmasta.

    Tuntematon MU69 todella on. Avaruuslentojen historiassa ei ole aiemmin ollut kohdetta, josta olisi tiedetty etukäteen yhtä vähän.

    New Horizons -ohjelman päätutkija Alan Stern summasi ohilennon alla, että tiedossa ovat vain MU69:n kiertoradan lähes täydellinen pyöreys, väri, jotakin muodosta ja hieman heijastavuudesta. Edes pyörimisnopeus ei ole selvillä.

    New Horizons on rikkonut monia ennätyksiä. Se lähti matkaan kaikkien aikojen nopeimpana luotaimena; vauhtia oli 16,3 kilometriä sekunnissa. Se nappasi teleskooppikamerallaan Maasta kuvan, jota etäisempää ei ollut otettu. Se oli ensimmäinen Plutoa tutkinut luotain, ja nyt se on tekemässä samoin toiselle Kuiperin vyöhykkeen kohteelle.

    .

    Tällaiselta MU69:n eli Ultima Thulen oletetaan näyttävän. Pian piirroskuvan oheen on määrä saada valokuvia. Nasa / JHUAPL / SwRI / Alex Parker

    Tällä hetkellä näyttää siltä, että MU69-asteroidi on muodoltaan kuin jättimäinen maapähkinä. Se saattaa olla myös kaksi kappaletta, jotka eivät ole edes yhdistyneet, vaan tanssivat avaruudessa kylki kyljessä.

    Siihen saataneen selvyys datasta, jonka New Horizons hankkii ohilennollaan. Datasta selvinnee myös, miksi luotaimen etäämmältä ottamissa kuvissa ei näy kirkkauden vaihteluja, vaikka MU69:n pyörimisestä pitäisi aiheutua valokäyrä.

    Valokäyrästä selviäisi se arvailtu pyörähtämisnopeus eli vuorokauden pituus. Tutkijat toivovat asteroidin pyörivän vauhdikkaasti, jotta New Horizons ehtisi kuvata mahdollisimman suuren osan sen pinnasta.

    Luvassa on lähikuvia, sillä avaruuden mittakaavassa New Horizons pääsee käymään miltei MU69:n kyljessä, vain kolmen ja puolen tuhannen kilometrin päässä. MU69:n ympärillä ei ole havaittu pölyrenkaita, joiden takia luotain olisi pitänut nykäistä turvallisemmalle etäisyydelle.

    Kuiperin vyöhyke on aurinkokuntamme jäinen äärilaita. Maan ja Auringon välimatkaan verrattuna sinne on Auringosta matkaa 30–50-kertaisesti. Siellä kiertää kääpiöplaneettojen Pluton, Haumean ja Makemaken lisäksi arviolta yli 100 000 ainakin sadan kilometrin kokoista taivaankappaletta ja miljardeittain pienempiä.

    Kuiperin vyöhykkeen sydämessä, 6,6 miljardin kilometrin päässä Maasta kiertävä MU69 on pieni. Sillä on mittaa vain kolmisenkymmentä kilometriä. Miksi se muka on kiinnostava? Alkukantaisuutensa ansiosta, vastaavat tutkijat.

    Aurinkokuntamme tiivistyi tähtien välisestä aineesta 4,6 miljardia vuotta sitten. Planeetoille ja niiden kuille on sen jälkeen tapahtunut monenlaista. Laitimmaisen planeetan Neptunuksen takana, Kuiperin vyöhykkeellä, taivaankappaleiden uskotaan olevan yhä samanlaisia kuin aikojen alussa.

    MU69:n radan pyöreys kertoo, että asteroidi on syntynyt nykyisellä etäisyydellään Auringosta ja on siis alkuperäistä ainesta. Niin kaukana lämpötilat ovat hädin tuskin korkeampia kuin absoluuttinen nollapiste, mikä on ikään kuin muumioinut siellä olevat taivaankappaleet.

    Näin New Horizons on matkaansa taittanut sitten laukaisunsa tammikuussa 2006. Jupiterin ja Pluton ohilennon jälkeen vuorossa ovat KBO:t eli Kuiperin vyöhykkeen kohteet. NASA / JHUAPL/ SwRI

    New Horizonsin H-hetkeä voi seurata Nasan verkkosivulta, jossa on linkki myös Nasa-TV:hen.

    Nasa on ilmoittanut julkistavansa ensimmäisiä varsinaisia kuvia ja havaintoja jo tällä viikolla, keskiviikosta alkaen. Valtavan etäisyyden vuoksi vie kuitenkin 20 kuukautta, ennen kuin kaikki New Horizonsin keräämä data on Maassa.

    Heti ohilennon jälkeen Nasa julkistaa juhlasävellyksen, jonka tutkijat ovat pyytäneet Queen-yhtyeen kitaristilta Brian Maylta. May on muusikonuransa lisäksi astrofysiikan tohtori. Kappaleeseen sisältyy viesti myös tänä vuonna kuolleelta kosmologi Stephen Hawkingilta.

    Kun Maassa juhlitaan ja tutkitaan New Horizonsin lähettämää materiaalia, luotain itse kiitää meistä poispäin, kohti tähtien välistä tuntemattomuutta. Nasassa pohditaan, voisiko New Horizons kuitenkin tehdä Kuiperin vyöhykkeellä vielä yhden kohteen ohilennon. Kohdetta ei ole vielä valittu.

    Klo 19.50 korjattu luotaimen nopeudesta kertovan lauseen muotoa: "Vauhtia oli 16,3 kilometriä sekunnissa'".

    Mitä useammin tulevaisuudentutkija Mikko Dufva hätkähtää, sitä paremmin hän tekee työnsä – Tulevaisuudessa syödään ehkä meduusasipsejä, mutta sitä ennen trendiksi nousee tylsyys

    Mitä useammin tulevaisuudentutkija Mikko Dufva hätkähtää, sitä paremmin hän tekee työnsä – Tulevaisuudessa syödään ehkä meduusasipsejä, mutta sitä ennen trendiksi nousee tylsyys


    Kun Sitran eli Suomen itsenäisyyden juhlarahaston tulevaisuusasiantuntija Mikko Dufva lähtee puhujakeikalle, hän ottaa monesti mukaan kristallipallon. Ei siksi, että sen kautta saisi käsityksen huomisesta – vaan siksi, että se on hyvä...

    Kun Sitran eli Suomen itsenäisyyden juhlarahaston tulevaisuusasiantuntija Mikko Dufva lähtee puhujakeikalle, hän ottaa monesti mukaan kristallipallon. Ei siksi, että sen kautta saisi käsityksen huomisesta – vaan siksi, että se on hyvä keskustelunavaaja.

    – Sain tämän mukana käyttöohjeetkin. Niissä luki, että tätä ei saa altistaa huonoille signaaleille, Dufva naurahtaa ja pyyhkii palloa bleiserinsä hihaan.

    Seuraavaksi hän tarjoaa lyhyen johdatuksen tulevaisuudentutkimuksen pariin ja valottaa sen myötä hieman alkavaa vuotta 2019.

    Mitä tulevaisuudentutkimus on?

    Tulevaisuudentutkimus on eri tieteenalojen välillä liikkuva tieteenala. Se kuvaa, selittää ja pyrkii ymmärtämään laaja-alaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja niiden kehitysprosesseja.

    Tulevaisuudentutkimus tuo esille, mikä on mahdollista, mikä on todennäköistä, mikä on toivottavaa ja mikä puolestaan ei-toivottavaa.

    – Tulevaisuudentutkija katsoo erilaisia tällä hetkellä tapahtuvia kehityskulkuja ja pyrkii vastaamaan kysymykseen, mihin suuntaan maailma näyttäisi olevan menossa tai mihin se voisi mennä, sanoo Sitran Mikko Dufva.

    Dufva kertoo, että vaikka tulevaisuudentutkimuksessa pyritään hahmottelemaan erilaisia visioita eli tulevaisuuskuvia, olennaista ei kuitenkaan ole se, toteutuvatko ne.

    Tulevaisuudentutkijat ovat kiinnostuneempia siitä, miten mahdolliset tulevaisuudet voisivat auttaa meitä toimimaan paremmin nyhyhetkessä ja rakentamaan hyvää huomista. Esimerkiksi kierrättämään ja vähentämään yksityisautoilua.

    Tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä hyödynnetään esimerkiksi strategisessa johtamisessa ja kehittämishankkeissa, jotka liittyvät päätöksentekoon.

    – Hyvä tulevaisuudentutkimus on sellaista, että kuka tahansa pystyy ymmärtämään sen läpinäkyvyyden ja systemaattisuuden takia, mihin mikäkin väite tulevaisuudesta perustuu. Kyse ei ole siis mystisten ennusteiden tekemisestä.

    Miten tulevaisuutta tutkitaan?

    Tulevaisuutta on mahdollista tutkia tarkastelemalla yhteiskunnassa tapahtuvaa muutosta ja käynnissä olevia kehityskulkuja. Tulevaisuudentutkimuksen työvälineitä ovat muun muassa trendit, visiot ja heikot signaalit.

    Huomisen suuntaa määrittävät myös megatrendit, joilla tarkoitetaan globaalin tason vääjäämättömiä käänteitä. Väestön ikääntyminen, digitalisaatio tai ilmastonmuutos ovat jykeviä esimerkkejä kehityksen suurista aalloista.

    Jo nähtävissä olevien muutosten eli trendien ja megatrendien lisäksi voidaan tunnistaa yllättävämpiä asioita eli heikkoja signaaleja. Ne ovat ensioire jostain mahdollisesta muutoksesta tai merkki jostain ehkäpä ilmiöksi nousevasta asiasta tai ilmiöstä.

    – Ne saattavat hätkähdyttää ja tuntua oudolta aluksi, mutta voivat vuosien kuluessa kehittyä uudeksi normaaliksi. Heikot signaalit haastavat meidän ajatusmallejamme siitä, mikä kaikki on mahdollista. Sen takia ne ovat hyödyllisiä tulevaisuudentutkimuksessa, Dufva kertoo.

    Esimerkiksi roskisdyykkaus oli aikoinaan heikko signaali, joka kehittyi vuosien saatossa isoksi hävikkiruokailmiöksi, jonka myötä on perustettu ravintoloitakin.

    – Kesti pitkään ennen kuin roskisdyykkauksesta lähtöisin oleva ilmiö kypsyi tähän pisteeseen. Yleensä heikkojen viive on viidestä kymmeneen vuotta, mutta myös pidemmät ja lyhyemmät viiveet ovat mahdollisia.

    Miten heikkoja signaaleja voi löytää?

    Tulevaisuudentutkija Dufva on kerännyt erilaisista lähteistä vuoden 2018 aikana Sitran heikkojen signaalien listaukseen muun muassa sellaisia asioita kuten meduusasipsit, kuolemantaidon valmentaja ja työstäkieltäytyjäliitto.

    Käytännössä heikkojen signaalien bongaaminen tarkoittaa sitä, että pitää silmänsä auki ja pysähtyy erikoisten tai pöyristyttävien asioiden ääreen niin kotona kuin reissun päälläkin.

    Heikko signaali on asia, joka jää kaivertamaan ja kutkuttamaan mieltä. Se voi olla uudenlainen tuote, teknologia, tapa, mielipide, keksintö tai vaikkapa kansalaisaktiivisuuden muoto.

    – Ensiaskel on siis havaita asioita ja toinen on antaa niille erilaisia tulkintoja. Kun on kerännyt useamman heikon signaalin, niiden pohjalta voi jo paremmin sanoa, minkälaisia ei-ilmeisiä tulevaisuuksia on näköpiirissä. Näitä on inspiroivaa vertailla porukalla, Dufva vinkkaa.

    Hän muistuttaa, että oleellista ei ole se, kasvaako signaali joksikin tunnistettavan mittakaavan asiaksi. Heikko signaali on onnistunut silloin, jos se saa pohtimaan tulevaisuutta uudella tavalla.

    – Se ei ole ennuste, vaan ajattelun herättelijä.

    Mikko Dufva sanoo, että uhkakuvien lisäksi tarvitaan toivoa luovia tulevaisuuskuvia. "Uhkakuvat kertovat asioista, joihin meidän kannattaisi kiinnittää huomiota, mutta ne eivät välttämättä vie meitä eteenpäin."Terhi Liimu / YleMitä vuonna 2019 tapahtuu?

    Mikko Dufva sanoo, että ensimmäinen katsaus alkavaan vuoteen on luontevaa tehdä tapahtumakalenterin kautta.

    Iso poliittinen tapahtuma historiankirjoituksen kannalta tulee olemaan Britannian todennäköinen ero EU:sta maaliskuun 29. päivänä.

    Dufva pohtii, että demokratia nousee todennäköisesti yhdeksi vuoden pääteemaksi myös lukuisien vaalien kautta. Suomessa äänestetään keväällä niin eduskunta- kuin eurovaaleissakin. Maailmalla myös ainakin Intiassa, Nigeriassa ja Indonesiassa 2019 on tulevaisuuden suuntaa määrittävä vaalivuosi.

    – Näissä kolmessa maassa asuu yhteensä kolmasosa koko maailman väestöstä, eli alkavasta vuodesta voi kehkeytyä aikamoinen demokratiavuosi.

    Dufva uskoo, että ilmastoteema korostuu kevään eduskuntavaaleissa ja ottaa muutenkin isompia kierroksia päätyen osaksi yhä useamman arjen valintoja.

    Esimerkiksi ruokatrendeissä ei haeta kaukomaiden eksotiikkaa vaan syödään kotimaista perunaa ja marjoja.

    – Voi olla, että aktiivisen ilmastokeskustelun ja uudenlaisten palveluiden myötä kiertotalous tulee voimakkaammin osaksi ihmisten elämää. Esimerkiksi aiempaa suurempi joukko saattaa käyttää vaatteiden vuokrauspalveluita.

    Datan taustat selväksi, kännykkä taskuun ja pää täyteen tylsyydestä

    Tulevaisuudentutkija uskoo, että uusi vuosi tuo tullessaan sen, että olemme yhä tietoisempia datan käytöstämme ja siitä, kuka sen omistaa. Kiinnitämme enemmän huomiota siihen, ketkä digipalveluita omistavat ja millaisilla taustaoletuksilla.

    Kuluttajien luottamusta on horjuttanut esimerkiksi se, että Facebook on ollut osana useissa kohuissa, jotka ovat liittyneet käyttäjien yksityisyyteen.

    – Uskoisin, että yhä useampi tulee ensi vuoden aikana myös tiedostamaan olevansa koukussa johonkin digitaaliseen palveluun ja pyrkii vähentämään käyttöä tai hankkimaan jotain vaihtoehtoisia toimintatapoja.

    Kännykästä irtautumiseen liittyy myös mahdollinen seuraava hyvinvointitrendi, joksi Dufva ennakoi tylsyyttä.

    Jos hyvinvointimegatrendi on edennyt treenaamisen ja ravinnon kautta lepoon sekä palautumiseen, tylsyys voisi tulevaisuusasiantuntijan mukaan olla luontevaa jatkoa tälle kehitykselle.

    Hän ehdottaa, että mitä jos hyvinvointia lähestyttäisiinkin sitä kautta, että pohdittaisiin, milloin viimeksi on ollut tylsää.

    – Uskallammeko ottaa tylsät hetket vastaan sellaisinaan ilman sitä, että selaisimme puhelinta tai tekisimme tietoisesti jotain mindfulness-harjoitusta? Antaisimme vaan aivojen levätä.

    Tylsyyden salliminen voisi olla myös hyvä vastalääke hektisyyden ja silpun aiheuttamalle keskittymiskyvyn häiriötilalle eli ADT:lle.

    Epänormaalista tulee uutta normaalia

    Lukuisissa vuoden 2019 trendiraporteissa korostuu, että epänormaalista on kovaa vauhtia tulossa uutta normaalia.

    Dufva sanoo, että olemme nyt edenneet murroksessa siihen vaiheeseen, että olemassa on yhä enemmän sellaisia uudenlaisia tapoja ja palveluita, jotka aikaisemmin ovat poikenneet tutusta kaavasta.

    – Hyvä esimerkki on vegaaniruokavalio, joka oli vielä hetki sitten poikkeus, mutta siitä on tullut nykyään arkista. Samoin kuin se, että välttää lentämistä ilmastosyistä.

    Hän uskoo, että näkyvä muutos kohti kestävämpiä kulutusvalintoja saattaa tapahtua yllättävänkin nopeasti. Vehnästä valmistetut seitankinkut löytyivät jo tänä jouluna hypermarketeissa samalta hyllyltä sianliha- ja kalkkunakinkkujen kanssa. Myöskään kaukomatkailua ei hehkuteta enää entiseen malliin.

    Myös uudenlaiset poliittiset liikkeet Ranskan keltaliiveistä maailmanlaajuiseksi kasvaneeseen Me Too -kampanjaan alkavat edustaa epänormaalin sijaan normaalia. Yksi niitä yhdistävä piirre on se, että ne hyödyntävät internetiä ja sosiaalista mediaa organisoitumiseen ja vuorovaikutukseen ihan eri tavalla kuin tavalliset puolueet.

    – Niin, että kannattaisi varmaan vähitellen tottua epänormaaliin, Dufva vinkkaa.

    Lue myös:

    Kari Enqvistin kolumni: Miksi me olemme maailman onnellisin kansa ja kuitenkin samaan aikaan pelkäämme tulevaisuutta?