Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    Suomen järvien pohjassa makaa tuhansien vuosien tapahtumakalenteri – vuoden 774 aurinkomyrsky olisi nyt valtava katastrofi

    Suomen järvien pohjassa makaa tuhansien vuosien tapahtumakalenteri – vuoden 774 aurinkomyrsky olisi nyt valtava katastrofi


    Suomen hapan maaperä on menneisyyden tutkijan vihollinen. Kaikki eloperäinen maatuu nopeasti, ja kun puuta ja luuta ei löydy, muinaisuuden tutkiminen on lähinnä kivi- ja saviesineiden varassa. Mutta onneksi Suomi on kymmenien tuhansien järvien maa....

    Suomen hapan maaperä on menneisyyden tutkijan vihollinen.

    Kaikki eloperäinen maatuu nopeasti, ja kun puuta ja luuta ei löydy, muinaisuuden tutkiminen on lähinnä kivi- ja saviesineiden varassa. Mutta onneksi Suomi on kymmenien tuhansien järvien maa. Järvenpohjan hapettomissa olosuhteissa säilyy myös orgaaninen aines.

    Järveen jopa tuhansia vuosia sitten päätynyt puu ei ole tutkijoille mikä tahansa kalikka, vaan lustoista eli vuosirenkaista on luettavissa puun koko kasvuhistoria. Kun näytteitä on kylliksi, niistä syntyvä kalenteri ei ole vain yhden puun vaan koko ympäristön vuodentarkka tarina.

    Lusto on sitä leveämpi, mitä enemmän puu on kunakin vuonna kasvattanut paksuutta. Hyvät ja huonot vuodet erottuvat jo sillä tavoin, mutta uusien tutkimusmenetelmien antama tieto on yhä monipuolisempaa.

    Lustot näkyvät selvinä tässä Itävallasta löytyneessä puussa. Se on ajoitettu 680-luvulle ennen ajanlaskumme alkua.Lokilech / CC BY-SA 3.0Rautakauden valoshow tulisi nyt kalliiksi

    Isotooppitutkimuksen ansiosta suomalaistutkijat pystyivät äskettäin kertomaan, että täsmälleen vuonna 774 taivaalla räiskyivät poikkeuksellisen huimat revontulet. Ne aiheutti niin raju Auringon pyrskähdys, ettei vastaavasta ole tietoa.

    Jos pääsisimme nyt nauttimaan samanlaisesta valoshow'sta, hinta olisi sähköön ja satelliitteihin luottavalle yhteiskunnallemme todella kova. Viimevuotisen yhdysvaltalaislaskelman mukaan ankaran aurinkomyrskyn kustannukset olisivat jo yhdessä päivässä ja pelkästään Yhdysvalloille kymmeniä miljardeja dollareita.

    Näin suuri aurinkomyrsky on aina mahdollinen, mutta todennäköinen se on vain kerran tuhansissa vuosissa.

    Taivaan reaktiot tallettuvat puihin

    Suomalaisten kiinnostuksen juuri kevään 774 tapahtumiin herätti japanilainen tutkimus, jossa oli havaittu poikkeuksellisia radiohiilipitoisuuksia himpun myöhemmältä ajalta.

    Hiukkaspurske oli ollut energialtaan niin voimakas, että sen ilmakehässä aiheuttamien ydinreaktioiden seuraukset olivat luettavissa puiden lustoista.

    Reaktioissa syntynyt radiohiili, hiilen radioaktiivinen isotooppi, sekoittui ilmakehän muuhun hiilidioksidiin. Kun kasvava puu käytti sitä yhteyttämiseen, aurinkomyrskyn muisto tallentui vuosirenkaaseen.

    Jos havainto oli selvä Japanissa, miten hyvin se näkyisikään pohjoisessa?

    Rovaniemen ja Sodankylän rajalta kuvatut revontulet ovat upeat mutta silti kalpeat verrattuna siihen, miltä taivaalla on todennäköisesti näyttänyt vuonna 774.Jukka BrusilaKomeetan jälki olisi toisenlainen

    Nature Communications -julkaisusarjassa ilmestyneessä Helsingin ja Oulun yliopistojen ja Luonnonvarakeskuksen tutkimuksessa tultiin siihen tulokseen, että poikkeukselliset radiohiilipitoisuudet aiheutti juuri Aurinko. Syynä ei ollut jokin muu avaruuden ilmiö, kuten jossakin kaukana kosmoksessa tapahtunut gammapurkaus.

    Päätelmä perustuu siihen, että purkauksen pulssi oli hyvin nopea, ei pitkän matkan heikentämä. Toinen todiste on signaalin voimakkuus juuri Lapin puissa, lähellä magneettista pohjoisnapaa.

    Auringon hiukkasvuo tulee ilmakehään pääosin pohjoisen ja eteläisen kalotin kautta. Sieltä radiohiilipitoisuuden ylijäämä jakautuu ympäri ilmakehää mutta heikkenee samalla.

    Radiohiilipitoisuuksien selitykseksi on aiemmin soviteltu myös komeettaa. Sen olisi kuitenkin täytynyt olla tavattoman iso aiheuttaakseen tällaisen ilmiön.

    Niin valtavasta komeetasta pitäisi olla historiallista tietoa, sanoo Helsingin yliopiston Ajoituslaboratorion johtaja Markku Oinonen.

    Tutkimuksen tulos varmistettiin sellaisella perusteellisuudella, että vertaisarvioinnissa se kesti ulkomaisten kollegojen hyvin tiukat kysymykset, Oinonen kertoo. Pienen yksikön on oikeutettava olemassaolonsa huippuluokan tutkimuksella, hän sanoo.

    Kalenterilla on mittaa jo 7 600 vuotta

    Suomalainen lustosarja on saatu subfossiilisista eli sellaisenaan säilyneistä männynrungoista. Ne ovat peräisin pienistä tunturijärvistä.

    Luonnonvarakeskus, Luke, aloitti näytteiden keräilyn 1990-luvulla. Se ylläpitämä lustosarja ulottuu nyt 7 600 vuoden taakse.

    Sarja on yksi maailman pisimmistä, kertoo Markku Oinonen. Pisimmäksi hän arvelee Saksassa tehtyä 12 000 vuoden mittaista tammikronologiaa.

    lustokalenteri = vuodentarkka kasvunvaihtelun kronologia

    – Meillä on ollut viime vuosina Luken kanssa pari yhteistä hanketta, joissa sarjaa on saatu vahvistettua. Varsinkin hiilen stabiili-isotooppimääritysten tekeminen vaatii jokaiselle vuodelle useita puita, että saadaan ilmiöille tilastollinen varmuus, Oinonen kertoo.

    Stabiilit hiili-12 ja hiili-13 ovat maapallon kaiken elämän peruspalikoita. Hiili-14 vaatii syntyäkseen kosmista säteilyä.

    Tutkimusten tuoreimmat näytteet ovat Värriön ikimetsästä Savukoskelta.Markku OinonenLaboratoriossa on "sellutehdas"

    Vanhoja puunrunkoja etsitään sukeltamalla tunturijärvien pohjasta. Usein runko on tiukasti kiinni, varsinkin suopohjassa, mutta tavalla tai toisella saalis kiskotaan rannalle.

    Se, milloin puu oli elossa, ratkeaa vertaamalla rungosta otetun näytteen vuosirenkaiden leveyttä aiempiin löytöihin. Tällä tavoin lustosarja täydentyy pikku hiljaa.

    Ajoituslaboratoriossa näytteet muunnetaan selluloosaksi, jonka hiilen isotooppisuhteita voidaan tutkia massaspektrometrialla ja hiukkaskiihdyttimen avulla. Parhaillaan mitataan myös hapen isotooppisuhteita.

    Vanhin näyte on jääkauden alkuvaiheen hiekkakerroksen alta, ehkä jopa 100 000 vuoden takaa.

    Oinonen kertoo esimerkin laboratorion "sellutehtaan" tehokkuudesta ja tuloksen puhtaudesta.

    – Meillä on yksi erittäin vanha puunäyte lehtikuusesta, joka löytyi Vuotson kanavan rakennustöiden aikana. Näyte on ainakin yli 50 000 vuotta vanha, ehkä jopa paljon vanhempi.

    Ruskeaksi ikääntyneestä puupalikasta keitetty selluloosakuitu on valkoista kuin puuvillatuppo, Oinonen kuvailee.

    Radiohiilitekniikan keinot loppuvat noin 50 000 vuoteen, mutta geologien mukaan puu löytyi viime jääkauden alkuvaiheessa muodostuneen hiekkakerroksen alta. Siinä tapauksessa puhutaan jopa yli sadasta tuhannesta vuodesta.

    Jääkauden alussa kuolleen lehtikuusen kappaleesta syntyi laboratoriossa puhdasta selluloosaa.Markku OinonenValon määrä on ratkaiseva

    Hiili-isotooppien suhde kertoo puiden ja niiden kasvuolosuhteiden tarinaa.

    – Stabiilien isotooppien suhteeseen vaikuttaa lämpötila, ja varsinkin Lapin puista on havaittu, että erityisesti vaikuttaa valon määrä. Sehän onkin luontevaa, koska yhteyttäminen vaatii auringonvaloa, toteaa Markku Oinonen.

    Valon merkitys on varmistunut tämän päivän kasvavilla puilla tehdyissä kokeissa. Pilvisyys näkyy tuloksissa vastaavasti käänteisenä.

    Altistiko tulivuorenpurkaus myös rutolle?

    Vuoden 774 huimien revontulien on täytynyt näkyä aina eteläisille leveyspiireille asti, arvioi Oinonen. Aikalaislähteissä mainitaan taivaalle ilmestynyt punainen risti; se ehkä viittaa revontuliin, hän sanoo.

    Se on epävarmaa, mutta pari sataa vuotta aiemmin tapahtuneiden kahden ison tulivuorenpurkauksen seurauksista on paljon aikalaistietoa. Suomalaistutkijat ovat löytäneet purkauksille vahvistusta. Tuo Ajoituslaboratorion tutkimus julkaistiin tammikuussa.

    – Historialliset lähteet Välimeren ympäristöstä kertovat, miten pilvi pimensi Auringon pitkäksi aikaa. Meillä on vuosilustoja 500-luvun puolivälistä. Niissä hiilen isotooppisuhde romahtaa vuosina 536 ja 541–544, kertoo Markku Oinonen.

    Hänen mukaansa se viittaa aivan isotooppiteorian mukaisesti valon määrän vähenemiseen.

    Taivaan pimeneminen tuhosi viljasatoja ja tiesi nälänhätiä. Samaan aikaan riehui myös rutto. Sillekin ihmisiä ehkä altisti tuhkapilvi, jonka takia he eivät saaneet kylliksi D-vitamiinia auringonvalosta, tutkimuksessa arvioidaan.

    Purkausten merkkejä on löytynyt myös jääkairauksissa rikkipiikkeinä, Oinonen kertoo. Tulivuoresta purkautuva rikkikaasu päätyy alas maahan sateen mukana.

    Lupaavaa tukea myös saagoille

    Entä islantilaisten saagojen talvien talvi,Fimbulvetr tai Fimbulvinter, jolloin "kolmeen vuoteen ei ollut kesää lainkaan"? Olisiko siinä kyse samoista vuosista?

    Saagojen Fimbulvinteriä seurasi maailmanloppu

    Fimbulvinter ennakoi Ragnarökiä, "jumalten tuhoa", maailmanloppua, islantilaiset saagat kertovat.

    Niiden mukaan Fimbulvinterin aikana ei ollut vain kylmää ja pimeää, vaan hyvät ja pahat nousivat aseisiin toisiaan vastaan.

    Valtavasta kaaoksesta jää henkiin vain kaksi ihmistä, ja heistä syntyi uusi ihmiskunta.

    Saagat on kirjoitettu jälkikäteen muistitiedon perusteella, pääosin 1100–1400-luvuilla. Tekstien perusteella on vaikea sanoa, milloin Fimbulvinter todella koetteli pohjolaa, mutta lustoissa se ehkä näkyy.

    – Olemme hyvin varovaisesti pohtineet sitä. Martti Haavio kirjoitti, että myös Burjatiassa puhutaan kolmen vuoden pimeästä jaksosta, sanoo Markku Oinonen.

    Burjatia sijaitsee Itä-Siperian eteläosassa, kaukana saagojen kuvaamilta seuduilta. Haavio oli folkloristiikan ja kansanrunouden arvostettu tutkija.

    Ilmiö tuntuisi olevan suhteellisen globaali. Se näkyy puiden vuosirenkaiden kapenemisena kautta koko pohjoisen pallonpuoliskon, Oinonen kertoo.

    – Kun me näemme tällaisen muutaman vuoden valottoman jakson, niin voi tietysti ajatella, että kyllä se on vahva ehdokas Fimbulvinteriksi.

    Islantilaisen Eyjafjallajökull-tulivuoren purkaus vuonna 2010 aiheutti ison tuhkapilven. Saman vuoden lustoissa on rikkiä.S. Olafs / EPAMyös rikillä on kerrottavaa

    Ajoituslaboratoriolla on puunäytteistä paljon muutakin mitattavaa kuin hiili. Myös tiheysmittaukset kertovat puun kasvuolosuhteista ja alkuainepitoisuudet siitä, millaista vettä puu on käyttänyt.

    – Niillä pääsee käsiksi tietoon esimerkiksi saasteista. Meillä on sellainen hypoteesi, että tulivuorenpurkausten pitäisi näkyä aika hyvin, rikin ainakin, sanoo Markku Oinonen.

    Hän kertoo laboratorion tehneen pari nopeaa testimittausta. Vuonna 2010 kasvaneessa vuosirenkaassa näkyy hyvin vahva rikkipiikki. Islantilaisen Eyjafjallajökull-tulivuoren tuolloinen purkaus lienee vielä hyvin muistissa ainakin niillä, joiden lentomatka tyssäsi tuhkapilven takia.

    Jääkairaukset voisivat näin saada tukea puisista arkistoista, joskin puiden likoaminen vedessä on voinut olla haitaksi signaalille, Oinonen sanoo.

    Hänen tulevaisuudenhaaveensa on, että laboratorion työkalupakki saadaan laajennettua röntgenpohjaisiin tiheysmittauksiin ja hiukkaskiihdyttimellä tehtyihin alkuainemittauksiin. Silloin "menneisyyden muistitukeista" saadaan vielä hurjan paljon enemmän tietoa, hän sanoo.

    Luonto on myös harrastus Markku Oinoselle. Mukana nuotiolla on hänen poikansa Roope.Markku OinonenUutta tietoa Leväluhdan vainajista

    Myös muinaisilla ihmisillä on Ajoituslaboratoriossa kerrottavaa, jos heidän jäänteitään on poikkeuksellisesti sattunut säästymään, kuten Leväluhdan suolähteessä Isossakyrössä.

    Satakunta ihmistä ja heidän ohestaan löytyneet esineet ovat noin vuosilta 300–800. 500-luvun ankarat poikkeusvuodet osuvat siis juuri keskelle.

    Oinonen on tutkinut radiohiiltä ja hiilen ja typen isotooppisuhteita noin 40 luunäytteestä. Niiden isotooppijakauma on poikkeuksellisen moninainen, hän kertoo.

    Sekä hiili että typpi päätyvät ihmiseen ravinnon kautta. Niinpä niistä on arvioitavissa, miten suuri osuus leväluhtalaisten ruoasta oli peräisin merestä, joesta tai järvestä, mikä peltojen tuotteita ja metsien riistaa.

    Leväluhdan vainajat ovat pääasiassa naisia ja lapsia. Vanha olettamus siitä, että he olisivat olleet ihmisuhreja, ei pidä paikkaansa, kertovat arkeologit. Mutta miksi heidät haudattiin veteen? Se on yhä yksi Leväluhdan selvittämättömistä mysteereistä.Yle Teema.

    Ravintoaineiden isotooppisuhteiden vertailuperusteiden laatiminen on monimutkainen ja työläs tehtävä. Sen kanssa Oinonen nyt puurtaa. Tavoitteena ovat tarkat aikasarjat vuosien 300–800 koko jaksolta.

    Silloin selvinnee, näkyvätkö myös leväluhtalaisten luissa vuodet, joiden aikalaistarinat kertovat sankasta sumusta Lähi-idässä, kesän lumisateista Kiinassa ja kuivuudesta Perussa.

    Kuntohoitola, toinen koti, viikon kohokohta – kansalaisopistot saavat opiskelijoiltaan loistavia mainesanoja

    Kuntohoitola, toinen koti, viikon kohokohta – kansalaisopistot saavat opiskelijoiltaan loistavia mainesanoja


    "Elämäni olisi tavattoman paljon köyhempää, siis en tarkota rahallista köyhyyttä, tavattoman paljon köyhempää, kyl se mun elämäni sisältöä on paljon, ihan välttämättömyys." Näin vastasi yksi haastatelluista kansalaisopisto-opintojen...

    "Elämäni olisi tavattoman paljon köyhempää, siis en tarkota rahallista köyhyyttä, tavattoman paljon köyhempää, kyl se mun elämäni sisältöä on paljon, ihan välttämättömyys."

    Näin vastasi yksi haastatelluista kansalaisopisto-opintojen merkitystä selvittäneessä tutkimuksessa. Opintoja kuvailtiin muutenkin sellaisille laatusanoilla ja vertauksilla, että kansalaisopistoilla on selvästi vakaa paikka opiskelijoiden sydämessä.

    Heitä on 650 000. Viidennes Suomen naisista ja kymmenesosa miehistä hakee 183 kansalaisopistosta tietoja ja taitoja, ja ohessa näyttää tulevan paljon muutakin.

    Henkireikä, toinen koti, piristysruiske, virkistäytymispaikka, viikon kohokohta, omaa aikaa, vastapaino, varaventtiili, pelastusrengas, voisilmä, keidas, taukopaikka, motivoija, luovuuden lähde, ikkuna, väylä, tuki.

    Kaikki nämä ovat aitoja poimintoja haastatteluista. Ja kun joku kutsui opintojaan "pakkopullaksi, jota on mukava syödä", sitäkään ei voine pitää pelkästään negatiivisena kommenttina.

    Tutkimuksen tekijä, Itä-Suomen yliopiston aikuiskasvatustieteen professori Jyri Manninen toppuuttelee hieman. On hyvä muistaa, että verkkokyselyn vastaajat ovat kansalaisopiston vakioasiakkaita, hän sanoo.

    Heille opisto on tarjonnut positiivisia kokemuksia, jotka saavat myös palaamaan uusille kursseille. Ensimmäistä kurssiaan opiskelevilla vertaukset voisivat ehkä olla hieman toisenlaisia, Manninen arvelee.

    Kansalaisopisto koukuttaa

    Verkkokyselyn 5 214 ja teemahaastattelujen 29 vastaajaa olivat osallistuneet kansalaisopistojen kursseille elämässään vähintään kolmena vuonna. Poikkeuksia he eivät silti olleet, sillä koukuttuminen kansalaisopistoon on tuiki tavallista.

    Esimerkiksi Joensuun seudun kansalaisopistossa viime syksyn kurssilaisista vain yhdeksän prosenttia oli aivan uusia tulokkaita.

    Tutkimukseen valitut ovat iältään, sukupuoleltaan ja koulutustaustaltaan hyvin edustava otos kansalaisopistojen opiskelijoista, Manninen kertoo.

    Anne MikkonenJyrki Ojala / Yle

    Kalliolan kansalaisopistossa Helsingissä kreikan kielen alkeita opiskelevalle Anne Mikkoselle kansalaisopistokurssi on elämän ensimmäinen.

    – Rakastan Kreikkaa, ja vierailen siellä joka kesä. Haluan oppia puhumaan sujuvaa kreikkaa. Kursseja ei ole hirveästi ollut, ja aina jos olen bongannut sellaisen jostakin, niin se on ollut heti täynnä, Mikkonen kertoo.

    Hän kertoo, että työ ja ammattiopinnot pitävät hänet kiireisenä, mutta jos aikaa olisi, monenlaiset kurssit kiinnostaisivat. Oppiminen ja uusien asioiden kohtaaminen antavat perspektiiviä elämään ja tekevät ihmisestä paremman, Mikkonen uskoo.

    Vastapäätä kreikan aakkosia tapailee Lea Ahlstedt. Hän on aiemmin opiskellut kansalaisopistossa ensiaputaitoja ja puutöitä. Kreikankurssilla hänellä on konkreettinen tavoite.

    Lea AhlstedtJyrki Ojala / Yle

    – Minulla on sukulaisia Kreikassa. Käyn vuosittain siellä. Nuoriso puhuu englantia, mutta vanhempi väki ei puhu kuin kreikkaa. Haluan päästä kontaktiin myös heidän kanssaan.

    Toinenkin syy kreikanopintojen aloittamiseen oli.

    – Uteliaisuus. Halusin testata, vieläkö oppii. Opiskeluaikana se oli ihan luontevaa, mutta kun on ollut pitkä paussi, on kiva kokeilla, tarttuuko sinne kaaliin mitään.

    Kalliolan kreikanluokassa istuu myös todellinen kansalaisopistokonkari – ellei iältään, niin opinnoiltaan. Ja kreikan, vanhan sivistyskielen, oppiminen kuuluu tietysti yleissivistykseen, Anna Muurinen virnistää.

    Anna MuurinenJyrki Ojala / Yle

    – Mä olen just niitä, jotka opiskelevat koko ajan ja vähän kaikkea. Kaikkein mieluiten kädentaitoja, mutta kyllä kieletkin menevät, Muurinen kertoo.

    Hän on opiskellut muun muassa kehräystä ja karstausta. Ruotsin keskusteluryhmät ovat olleet tosi hyviä, hän sanoo. Ennen kreikkaa hän opiskeli portugalia.

    – Mitä kaikkea hauskaa ihminen vain keksii. Ja sehän keksii!

    Kun oppii ymmärtämään eri asioita, elämänlaatu ilman muuta paranee, Muurinen sanoo.

    – Niin kauan ihminen on onnellinen, kun on kiinnostunut kaikesta. Siinä kai se.

    Haastattelut tukivat verkkokyselyä

    Mikkonen, Ahlstedt ja Muurinen tulevat summanneeksi varsin hyvin asiat, jotka nousivat myös tutkimuksessa kärkeen.

    Seppo Suvela / Yle

    Itseluottamus, onni, yhteenkuuluvuuden tunne – miten moisia arvoja voi haarukoida luvuilla? Miten ihmiset kertoivat esimerkiksi onnellisuuden lisääntymisestä?

    – Heille esitettiin väittämiä, joihin he vastasivat joko "paljon", ”melko paljon", "vähän” , "ei lainkaan" tai ”en osaa sanoa”. Niistä pystyy laskemaan tiettyjä prosenttilukuja siitä, kuinka moni tunnistaa, että tällaista muutosta olisi tapahtunut. Haastatteluissa ihan samat asiat tulivat esille omin sanoin, Jyri Manninen kertoo.

    Tutkimuksessa kysyttiin myös, oliko kansalaisopisto-opinnoista ollut taloudellista hyötyä, suoraa tai epäsuoraa. Hieman yli puolet kertoi työtehonsa parantuneen, ja viidenneksellä uudet taidot ja tiedot olivat lisänneet mahdollisuuksia tulojen parantamiseen.

    Neljällä kymmenestä säästyy rahaa, koska he ovat oppineet tekemään lahjoja itse. Runsas kolmannes säästää uusien kokkaus- ja remonttitaitojen ansiosta.

    – Aika monet mainitsivat, että ovat pystyneet myymään tekemiään tuotteita. Jos vaikka kansalaisopiston korukivikurssilla oppii korukivien tekotaidon, niitä voi tehdä harrastuksena ja myydä ihan vaikka pienimuotoisen yrityksen kautta, Jyri Manninen kertoo.

    Kipsimuotti työn alla Kalliolan keramiikkapajassa.Jyrki Ojala / Yle

    Kansalaisopistossa tuntuu lisääntyvän into myös vapaaehtoistyöhön. Lähes puolet vastaajista kertoi, että heidän kiinnostuksensa vapaaehtoistoimintaan on kasvanut, ja viidennes kertoi ryhtyneensä auttamaan järjestöjen rahankeruussa.

    Kansalaisopistot itse saavat rahoituksensa kunnilta, valtioilta ja opiskelijoilta kurssimaksuina. Yhteiskunta on myös saamapuolella, kun kansalaisopistolaiset käyvät jumpassa ja mielenterveys voi hyvin.

    – Sosiaali- ja terveysmenot ovat selvästi pienempiä tällä porukalla. Kansalaisopistojen opiskelijat ovat hyvin monella eri mittarilla arvioituna parempivointisia kuin ne, jotka eivät opiskele, Manninen kertoo.

    Kurssimaksujen nousu voi olla kynnys

    Yhteiskunnalliset hyödyt olisivat tietysti vielä suuremmat, jos mukaan saataisiin edes osa niistä 90 prosentista miehiä ja 80 prosentista naisia, jotka eivät kansalaisopistoissa käy, Manninen tuumii.

    Toisaalta yhteiskuntakin voisi tukea hyvinvointia edistävää toimintaa nykyistä paremmin. Manninen arvostelee vapaan sivistystyön resurssien leikkauksia.

    – On jouduttu pienentämään kurssitarjontaa, lyhentämään kursseja ja nostamaan kurssimaksuja. Se karsii osallistujia, jotka eivät pysty maksamaan nousseita maksuja.

    He eivät saa niitä hyötyjä, joita kursseilla selvästi syntyy ja jotka olisivat erityisen tärkeitä esimerkiksi työttömille ja työttömyyden uhkaamille, Manninen suree.

    Aakkosista alkaa matka kohti kreikan taitoa.Jyrki Ojala / Yle

    Vaikka kansalaisopistolaiset vaikuttavat monella tavoin yhtenäiseltä joukolta, erojakin on. Jyri Manninen on tutkimuksessaan todennut heidän jakautuvan neljään ryhmään sen perusteella, mikä heitä kansalaisopistoon vetää.

    Kieltenopiskelijoilla
    painottuu päämäärä. He haluavat parantaa kielitaitoaan, ja tavoitteena ovat työssä tai esimerkiksi matkailijana saadut uudet mahdollisuudet. Muille kursseille he eivät useinkaan hakeudu.

    Harrastajat
    poimivat tarjonnasta monenlaisia kursseja. Kansalaisopisto on heille paikka, jossa he voivat harrastaa.

    Suurhyötyjät
    valitsevat niin ikään paljon ja monenlaisia kursseja. He kokevat opiskelun hyvin hyödylliseksi.

    Voimautujat
    opiskelevat paljon ja monenlaista ja kokevat hyötyvänsä opista, mutta heille kansalaisopistoilla on merkitystä myös apuna, kun elämä tuntuu vaikealta.

    Itä-Suomen yliopiston aikuiskasvatustieteen professori Jyri ManninenJyri Manninen

    Entä professori itse? Tutkiiko hän vain, vai onko hänkin kansalaisopistolainen?

    – Joo, olen. Aika kauan sitten suoritin saaristolaivurikurssin. Olen myös opiskellut yhden viikonlopun myönteistä ajattelua, ja viimeksi täällä Joensuussa luovaa kirjoittamista parillakin kurssilla, kertoo Jyri Manninen.

    Kirjoittajakurssit antoivat uutta näkökulmaa tutkijan kirjoitustyöhön. Ja vaikka ei ole venettä, on saaristolaivurin diplomi seinällä.

    Kansalaisopiston aikuisopiskelijat luokkakuvassa – kansalaisopiston merkitys kuntalaisille ja kunnalle -tutkimuksen voi avata tästä linkistä.

    Lue myös: Opinnot ilman tutkintoa eivät ole vain "pehmeää höpönhöpöä" – kansalaisopistoilla on myös rahalla mitattavaa arvoa

    Uusi keksintö auttaa ratkomaan EU:n ruokahävikkiongelmaa - Suomalainen biojätevaaka opettaa ottamaan ruokaa vain sopivasti

    Uusi keksintö auttaa ratkomaan EU:n ruokahävikkiongelmaa - Suomalainen biojätevaaka opettaa ottamaan ruokaa vain sopivasti


    Tästä on kyseSuomi sitoutuu eu-päätöksen mukaisesti vähentämään ruokahävikkiä ruuantuotannon kaikista vaiheista.Ensi vaiheessa jäsenmaiden on kehitettävä luotettava mittausjärjestelmä ruokahävikin mittaamiseksi.Turhaan tuotetun ruuan...

    Tästä on kyseSuomi sitoutuu eu-päätöksen mukaisesti vähentämään ruokahävikkiä ruuantuotannon kaikista vaiheista.Ensi vaiheessa jäsenmaiden on kehitettävä luotettava mittausjärjestelmä ruokahävikin mittaamiseksi.Turhaan tuotetun ruuan vähentäminen säästää sekä rahaa että ympäristöä.

    Suomella on pari vuotta aikaa keksiä keinot ruuantuotannon kaikissa vaiheissa syntyvän ruokajätteen mittaamiseksi. Yksi kiinnostava mittausväline on Lappeenrannassa opiskelijatyönä syntynyt idea biojätettä punnitsevasta älyvaa'asta.

    Ravintoloiden tarpeisiin muokattu vaaka tallentaa pilvipalveluun jokaisen päivän jätemäärän ja vertaa tulosta aiempiin päiviin ja viikkoihin.

    – Tähän mennessä ruokahävikin mittaaminen ravintoloissa on perustunut pelkkään "mutuun". Jos hävikkiä on jossain mitattu, se on ollut käsin tehtävää työtä, johon kuluu paljon työtunteja, sanoo Valtteri Ahonen Biovaaka Oy:stä.

    Ahonen kuuluu Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun ja Saimaan ammattikorkeakoulun työryhmään, joka on kehittänyt automaattisen biojätteen punnitsemisjärjestelmän. Idea on tänä syksynä jalostumassa yritykseksi, Biovaaka Oy:ksi.

    Mittausmenetelmät ovat olleet epätarkkoja

    Kaiken EU:n jäsenmaissa kertyvän hävikkiruuan mittaamisesta on tarkoitus tulla arkipäivää lähivuosina. Aikomus on kova, sillä toistaiseksi luotettavat mittaamisen menetelmät ovat vasta kehittelyasteella. Biovaaka Oy on yksi ensimmäisistä ruokajätteen mittaamiseen keskittyvistä yrityksistä Suomessa ja jopa koko EU:n alueella.

    – Tarvitaan hyvin erilaisia mittausmenetelmiä hävikin laskemiseen ruokaketjun eri vaiheissa, sanoo tutkija Kirsi Silvennoinen Luonnonvarakeskus Lukesta.

    Ruuantähteet punnitseva vaaka näyttää tiedot ravintolan jätemäärästä myös edellisiltä viikoilta. Tietojen hyödyntäminen voi tuoda ravintolalle taloudellista säästöä.Tommi Parkkinen / Yle

    Silvennoinen kertoo esimerkkinä, että mittaustapa, joka toimii ravintoloissa ei välttämättä toimi ruokakaupoissa. Toisaalta ravintoloitakin on niin monen tyyppisiä, ettei kaikkiin ravintoloihin käy samanlainen laitteisto.

    Luonnonvarakeskus selvittää keinoja EU-tavoitteen saavuttamiseksi Suomen osalta. Työtä ohjaa keväällä muotoiltu ruokahävikin vähentämisen tiekartta.

    Onko mausteet kohdillaan?

    Biovaaka on ollut käytössä muutaman viikon Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja Saimaan ammattikorkeakoulun ravintoloissa. Asiakaskunta on enimmäkseen opiskelijoita ja oppilaitosten henkilökuntaa. Lounasruokaa menee suunnilleen 2 500 annosta päivässä.

    Opiskelija Emilia Rahikainen palauttaa lautasensa tyhjäksi syötynä. Lounaspöydässä oli tarjolla gruusialaista lihapataa, italialaista parsakaalikeittoa tai kaalilaatikkoa. Ruoka maistui, eikä biojätevaa'an mittari Rahikaisen jäljiltä värähdä. Rahikainen kertoo miettivänsä paljonkin, kuinka paljon jätettä hän jättää jälkeensä.

    – Biovaaka on hyvin konkreettinen. Se on herättänyt ajattelemaan omaa käyttäytymistä.

    Saimaan ammattikorkeakoulun lounasravintolassa iso osa opiskelijoista syö lautasensa tyhjäksi.Tommi Parkkinen / Yle

    Keittiön puolellakin vaaka herättää ajattelemaan. Kampusravintolat Oy:n ravintolapäällikkö Anni Varis kertoo, että ravintolassa valmistaudutaan analysoimaan biojätteen mittaustuloksia huolellisesti. Jos jonain päivänä jätettä tulee poikkeuksellisen paljon, aiotaan päivän ruokien reseptit katsoa läpi, ja miettiä. onko vaikkapa maustamisessa viilaamisen varaa.

    – Tavoite on, että lautaselle jäisi enintään 25 grammaa biojätettä asiakasta kohden. Se on puolikkaan perunan verran, Varis sanoo.

    Jätevaaka opettaa syömään sopivasti

    Ravintolapäällikkö Anni Varis osasi odottaa opiskelijoilta maltillisia biojätemääriä jo ennen punnitsemisen aloittamista. Sama ennakko-oletus oli myös Biovaakaa kehittäneessä työryhmässä. Työryhmän tavoitteena on saada biojätevaaka käyttöön ravintoloihin, joissa sillä olisi kasvatuksellinen merkitys.

    – Opiskelijat ovat tiedostavaa porukkaa jo valmiiksi. Alakouluissakin jätteen määrä pysyy hallinnassa, koska opettajat seuraavat lasten ruokailua, sanoo Valtteri Ahonen Biovaaka Oy:stä.

    – Mutta kun mennään yläkouluihin, on jätemäärät varmaan suurempia. Olen myös kuullut, että vastaanottokeskusten ruokapalveluissa biojätettä syntyy todella paljon, Ahonen jatkaa.

    Koulumaailmassa biojätteen mittaamisen toivotaan auttavan lapsia ja nuoria itselle sopivan annoskoon mittaamisessa.Tommi Parkkinen / Yle

    Lappeenrannassa Biovaaka otetaan lähiviikkoina käyttöön kahdessa kouluruokalassa. Kimpisen koulukeskuksessa syö päivittäin noin 1700 oppilasta ja Pontuksen koulussa 400.

    Biovaaka Oy:n mukaan biojätteen määrän tilastointipalvelu laitteineen ja näyttöineen maksaa ravintolalle noin 180 euroa kuukaudessa.

    – Kustannus on pieni, jos vaaka auttaa säästämään euroja raaka-aineiden tilausvaiheessa, sanoo ravintolapäällikkö Varis.

    Lautashävikin merkitys pieni

    Biovaaka keskittyy tällä hetkellä punnitsemaan ja näyttämään vain lautaselta biojätteeseen päätyvän jätteen painon. Ruokapalveluiden asiantuntijat sanovat yhteen ääneen, että lautashävikki on vain pieni osa hukkaruuan ongelmaa.

    Kampusravintolat Oy:n ravintolapäällikkö Anni Varis näkee taloudellisen säästön mahdollisuuksia koko ruuanvalmistuksen pitkässä ketjussa. Linjastohävikki syntyy siitä, kun tarjolla ollut ja syömättä jäänyt ruoka muuttuu jätteeksi. Eniten biojätteen automaattista tilastointijärjestelmää kaivataan keittiötiloihin.

    – Harmillisinta on raaka-ainehävikki eli se, kun keittiössä jää ruuan valmistusvaiheessa syömäkelpoista ruokaa syystä tai toisesta käyttämättä, Varis sanoo.

    Tutkimus: Äidin kannattaa syödä paljon kalaa raskaana ollessaan ja imettäessään

    Tutkimus: Äidin kannattaa syödä paljon kalaa raskaana ollessaan ja imettäessään


    Tästä on kyseSikiöt ja vauvat saavat aivojen kehityksen kannalta arvokkaita rasvahappoja pääasiallisesti äidin raskauden- ja imetyksenaikaisesta ruokavaliosta.Syntymättömän lapsen näkökyvyn ja aivotoiminnan kehitys paranee, kun äiti syö...

    Tästä on kyseSikiöt ja vauvat saavat aivojen kehityksen kannalta arvokkaita rasvahappoja pääasiallisesti äidin raskauden- ja imetyksenaikaisesta ruokavaliosta.Syntymättömän lapsen näkökyvyn ja aivotoiminnan kehitys paranee, kun äiti syö rasvaista kalaa säännöllisesti raskauden aikana.Tutkimustuloksia pitäisi hyödyntää odottavien äitien ruokavalio-ohjauksessa.

    Äiti voi parantaa syntymättömän lapsensa näkökyvyn ja aivotoiminnan kehitystä syömällä rasvaista kalaa säännöllisesti raskauden aikana. Tämä selviää Turun yliopiston ja Turun yliopistollisen keskussairaalan tutkimuksesta, joka julkaistiin Pediatric Research -lehdessä.

    Tulos tukee aikaisempia löydöksiä odottavan äidin ruokavalion ja elintapavalintojen tärkeydestä vauvan kehitykselle, kerrotaan Turun yliopiston tiedotteessa.

    – Sikiöt ja vauvat saavat aivojen kehityksen kannalta arvokkaita rasvahappoja pääasiallisesti äidin raskauden- ja imetyksenaikaisesta ruokavaliosta. Lapsen aivot kehittyvät eniten juuri ensimmäisten elinvuosien aikana, kertoo dosentti Kirsi Laitinen Turun yliopiston biolääketieteen laitokselta.

    Tutkimusryhmä tarkasteli rasvahappojen lähteiden määrää 56 äidin ruokavaliossa. Tutkijat analysoivat äitien raskauden aikana pitämiä ruokapäiväkirjoja. Myös rasvahappojen määrää äitien veren seerumissa mitattiin. Lasten seerumin rasvahappopitoisuus mitattiin kuukauden iässä.

    – Tutkimuksessa otettiin huomioon muun muassa äitien verenpaine, verensokeritaso sekä painonvaihtelut ennen raskautta ja sen aikana, kertoo professori Erika Isolauri Turun yliopiston kliiniseltä laitokselta ja Tyksin lasten ja nuorten klinikasta.

    Äidin kalansyönti paransi lapsen näkökykyä

    Lasten näkökykyä mitattiin professori Satu Jääskeläisen kliinisen neurofysiologian laboratoriossa. Kahden vuoden iässä tehdyt testit paljastivat, että jos äidit söivät raskauden viimeisen kolmanneksen aikana kalaa kolme kertaa viikossa tai useammin, lapset pärjäsivät paremmin kuin ne lapset, joiden äidit söivät viikossa korkeintaan kaksi annosta tai ei lainkaan kalaa.

    – Tutkimustulokset viittaisivat siihen, että raskaana olevan naisen säännöllinen kalansyönti on hyväksi syntymättömän lapsen kehitykselle. Tämä saattaa olla kalan sisältämien pitkäketjuisten monityydyttymättömien rasvahappojen ansiota. Myös muilla kehitykselle tärkeillä ravintoaineilla, kuten D- ja E-vitamiinilla, voi olla osuutta asiaan, dosentti Kirsti Laitinen selittää.

    Raskaana olevan naisen säännöllinen kalansyönti on hyväksi syntymättömän lapsen kehitykselle. Kirsti Laitinen

    Turkulaistutkimus korostaa, että jos terveen äidin raskauden aikaista ruokavaliota muokataan, voidaan vaikuttaa pikkulapsen hermostolliseen kehitykseen.

    Laitisen mielestä tutkimustuloksia pitäisi hyödyntää odottavien äitien ruokavalio-ohjauksessa.

    Petri Vironen / Yle
    Krapulaan taipuvaisia haetaan mukaan tutkimukseen: miten unilääkejäämä ja krapula vaikuttavat ajokykyyn?

    Krapulaan taipuvaisia haetaan mukaan tutkimukseen: miten unilääkejäämä ja krapula vaikuttavat ajokykyyn?


    Unilääkkeen ja krapulan vaikutusta ajokykyyn selvitetään tutkimuksessa, jota ovat käynnistämässä Turun yliopistollisen keskussairaalan kliinisen farmakologian yksikkö yhteistyössä Tyksin liikennelääketieteen osaamiskeskuksen Ajopolin ja...

    Unilääkkeen ja krapulan vaikutusta ajokykyyn selvitetään tutkimuksessa, jota ovat käynnistämässä Turun yliopistollisen keskussairaalan kliinisen farmakologian yksikkö yhteistyössä Tyksin liikennelääketieteen osaamiskeskuksen Ajopolin ja Turun yliopiston kanssa.

    Lääketutkimukseen haetaan vapaaehtoisia terveitä miehiä ja naisia. Turun yliopiston hakuilmoituksessa etsitään nimenomaan "krapulaan taipuvaisia naisia ja miehiä".

    – Useimmat meistä eivät vakavasti edes miettisi lähtöä autonrattiin aamukrapulassa, jos veressä olisi esimerkiksi 0,4 promillea alkoholia, vaikka rattijuopumuksen raja ei silloin ylittyisikään. Olo tuntuisi kuitenkin sen verran huteralta. Unilääkkeen jäännösvaikutusta taas ei niin huomaa, vaikka suorituskyky olisikin todellisuudessa heikentynyt, perustelee tutkija Petri Vainio selvitystyön tarpeellisuutta.

    Unilääkkeen jäännösvaikutusta ei niin huomaa, vaikka suorituskyky olisikin todellisuudessa heikentynyt. Petri Vainio

    Tutkimus kestää kunkin osallistujan kohdalla vähintään kolme viikkoa. Yliopiston mukaan täsmällinen kesto riippuu "tutkittavan krapulajakson ajoittumisesta".

    Yhdelle tutkimusjaksolle pitää tulla krapulassa, yhdelle jaksolle altistumaan unilääkkeelle ja yhdelle jaksolle ottamaan lumelääkettä.

    Yliopiston sivulla kerrotaan, että tutkittavat hankkivat krapulan tavanomaiseen tapaansa kustantaen itse juomansa ja valiten itse ajan ja tilanteen.

    Ampuma-aseisiin liittyvistä kuolemista puolet tapahtuu vain kuudessa maassa – ja nekin löytyvät samasta ilmansuunnasta

    Ampuma-aseisiin liittyvistä kuolemista puolet tapahtuu vain kuudessa maassa – ja nekin löytyvät samasta ilmansuunnasta


    Uuden tutkimuksen mukaan ampuma-aseisiin liittyvistä kuolemista peräti puolet sattuu kuudessa maassa, jotka kaikki sijaitsevat Amerikassa. Vuotta 2016 koskevan tilaston kärjessä on Brasilia, jossa kuoli peräti 43 200 ihmistä tuliaseiden käytön...

    Uuden tutkimuksen mukaan ampuma-aseisiin liittyvistä kuolemista peräti puolet sattuu kuudessa maassa, jotka kaikki sijaitsevat Amerikassa.

    Vuotta 2016 koskevan tilaston kärjessä on Brasilia, jossa kuoli peräti 43 200 ihmistä tuliaseiden käytön seurauksena. Kymmenen kärkijoukossa ovat Amerikoista myös Yhdysvallat (37 200), Meksiko (15 400), Kolumbia (13 300), Venezuela (12 800) ja Guatemala (5 090). Näissä maissa sattui hieman yli puolet kaikista asekuolemista.

    Lukuihin on laskettu henkirikosten lisäksi itsemurhat ja tapaturmat, mutta ei esimerkiksi terrorismin vastaisia toimia tai aseellisia konflikteja. Vertailussa oli mukana 195 maata, myös Suomi. Tutkimus on julkaistu yhdysvaltalaisessa lääketieteellisessä JAMA-lehdessä.

    Washingtonin yliopiston tutkimuksesta selviää myös, että näissä asekuolemissa henkensä menetti useampi ihminen kuin aseellisissa konflikteissa vuosina 1990-2016. Poikkeuksen tekee ainoastaan 1994, jolloin Ruandan kansanmurhassa surmattiin satoja tuhansia ihmisiä.

    "Aikamme suurimpia terveysongelmia"

    – Tutkimus todistaa sen, mitä monet ovat vuosien ajan sanoneet: aseisiin liittyvä väkivalta on aikamme suurimpia terveysongelmia, sanoo tutkimustiedotteessa professori Mohsen Naghavi Washingtonin yliopistosta. Hänen mukaansa ongelma ei ratkea ennen kuin vastuulliset johtajat kokoontuvat ratkomaan sitä.

    Vuoden jokaisena päivänä 688 ihmistä saa surmansa aseiden käytön seurauksena eli vuodessa kuolleita kertyy yhteensä yli neljännesmiljoona. Hyvä uutinen on se, että asekuolemat ovat vähentyneet vertailuaikana keskimäärin vajaan prosentin vuodessa.

    Suhteellisesti eniten kuolemia El Salvadorissa

    Vaikka Brasilia ja Yhdysvallat johtavat tilastoja, eivät ne yllä huipulle, kun asekuolemien määriä verrataan suhteutettuna väkilukuun.

    Tätä tilastoa johtaa El Salvador, jossa sattui vuonna 2016 peräti 39,2 kuolemaa sataa tuhatta ihmistä kohti. Seuraavina tulivat Venezuela, Guatemala ja Grönlanti, joka lasketaan vertailussa omaksi maakseen. Yhdysvallat ei ollut kymmenen kärjessä.

    Eniten asekuolemia/100 000 ihmistä vuonna 2016

    1. El Salvador 39,2

    2. Venezuela 38,7

    3. Guatemala 32,3

    4. Grönlanti 29,9

    5. Kolumbia 25,9

    6. Honduras 22,5

    7. USA:n

    Neitsytsaaret 21,3

    8. Brasilia 19,4

    9. Jamaika 18,1

    10. Afganistan 17,1

    Toista ääripäätä edustivat Singapore sekä Kiina, Oman ja Japani. Euroopan maista huippukymmenikköön pääsivät Romania ja Britannia.

    Tutkimuksissa selvitettiin myös kuolemien taustoja. Jengiväkivallasta kärsivässä El Salvadorissa lähes kaikissa tapauksissa oli kyse henkirikoksesta.

    Lähes kaikissa vauraissa maissa asekuolemista liki kaksi kolmasosa oli itsemurhia. Grönlannissa tehtiin vuonna 1990 peräti 101 itsemurhaa sataa tuhatta ihmistä kohti. Nyttemmin luku on laskenut runsaaseen 20:een.

    Yhdysvalloissa vastaava luku oli toissavuonna 6,4, mikä on toiseksi korkein luku maailmassa.

    Vähiten asekuolemia/100 000 ihmistä vuonna 2016Singapore 0,1Kiina 0,2Oman 0,2Japani 0,2Taiwan 0,3Romania 0,3Britannia 0,3Qatar 0,4Malediivit 0,4Mauritius 0,4

    Ampuma-aseilla tehtyjen itsemurhien osalta Suomi on tilaston yläpäässä eli yhdeksäntenä. 2,4 suomalaista sataa tuhatta kohden päättää vuosittain päivänsä aseella.

    Suomessa paljon aseita ja niillä tehtyjä itsemurhia

    Tutkimuksen mukaan vuonna 2016 Suomessa kuoli 186 ihmistä ampuma-aseen aiheuttamiin vammoihin. Tilastokeskuksen laskentatavalla luku on jopa pienempi.

    Muutos on merkittävä vuodesta 1990. Tuolloin ampuma-asevammoihin kuoli peräti 366 ihmistä.

    Toissavuoden ampumakuolemista noin 90 prosenttia oli itsemurhia, noin seitsemän henkirikoksia ja kolmisen prosenttia tapauksista luokiteltiin tahattomiksi ampuma-aseturmiksi. Henkirikosten osalta Suomen luku kuuluu vertailun alhaisimpiin.

    – Suomalaisittain on mielenkiintoista, että vaikka täällä on paljon aseita, niin surmia tai murhia tehdään niillä melko vähän, sanoo yksi tutkimuksen kirjoittajista, kirurgi Tuomo Meretoja HUS:sta.

    Itsemurhien iso osuus erottaa Suomen monista muista maista.

    – Luulen, että käytettävissä olevat keinot sanelevat sitä, millä itsemurha tehdään. Ampuma-ase on siinä suhteessa helppo.

    AOP

    Laillisia ja rekisteröityjä aseita on metsästys- ja ampumaharrastusten takia Suomessa enemmän kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa.

    Huumekauppa hallitsee tilastoja Amerikoissa

    Meillä aseet ovat kuitenkin luvanvaraisia ja ne pitää rekisteröidä. Tältä osin sääntely esimerkiksi Yhdysvalloissa on paljon löyhempi. Siellä myös lobbaustoiminta aseiden puolesta on aktiivista ja niitä pidetään itsepuolustustarkoituksissa, Meretoja muistuttaa.

    Amerikan maiden sijoitus tilastojen kärjessä selittyy Meretojan mukaan myös suurelta osin huumekaupalla ja siihen liittyvällä rikollisuudella.

    Siitä kertoo myös se, että tutkimuksessa käsitellään erikseen maita, jotka Yhdysvallat luettelee huumekauppaa käyviksi maiksi. Ja niitä on eniten Latinalaisessa Amerikassa.

    Legenda naispaavista noussut jälleen esille – Vaikuttiko 800-luvulla paavi Johanna?

    Legenda naispaavista noussut jälleen esille – Vaikuttiko 800-luvulla paavi Johanna?


    Keskiaikaisten legendojen mukaan katolisen kirkon miespuolisten johtajien ketjussa on yksi poikkeama, paavi Johanna. Legendojen mukaan yhdeksännellä vuosisadalla vaikuttanut paavi Johannes Anglicus oli todellisuudessa nainen. Esimerkiksi puolalainen...

    Keskiaikaisten legendojen mukaan katolisen kirkon miespuolisten johtajien ketjussa on yksi poikkeama, paavi Johanna. Legendojen mukaan yhdeksännellä vuosisadalla vaikuttanut paavi Johannes Anglicus oli todellisuudessa nainen.

    Esimerkiksi puolalainen dominikaanimunkki Martin kirjoitti 1300-luvulla kertomuksen, jonka mukaan paavi Johannes oli tullut raskaaksi ja synnyttänyt kesken uskonnollisen kulkueen, johon hän osallistui. Jo tätä ennenkin oli kerrottu naispaavista. Ensimmäiset kirjalliset lähteet ovat 1200-luvulta, mutta itse legenda voi olla vanhempikin.

    Kaikki historioitsijat eivät suinkaan hyväksy kertomusta paavi Johannasta. Sen on muun muassa sanottu olevan paaviuden vastustajien kehittämä satiiri.

    1600-luvulle asti kertomus naispaavista eli kuitenkin vahvana tavallisen kansan keskuudessa. Tarinan mukaan Johanna oli oppinut nainen, joka pukeutui mieheksi. Kyvykkyytensä ansiosta hän olisi noussut nopeasti kirkon hierarkiassa – ja päätynyt lopulta paaviksi.

    Oliko paavia edes olemassa?

    Akateemisessa keskustelussa ei ole pohdittu niinkään sitä, oliko Johannes Anglicus mies vai nainen, vaan sitä, oliko tuon nimistä paavia edes olemassa.

    Katolisen kirkon paaviluettelon mukaan Leo IV hallitsi vuosina 847–855 ja hänen jälkeensä Benedictus III vuodesta 855 vuoteen 858. Benedictusin seuraaja olisi ollut Nikolaus I.

    Adelaidessa Australiassa toimivan Flindersin yliopiston tutkija Michael Habicht uskoo järjestyksen olleen hieman toisenlainen. Hänen mukaansa Leo hallitsi 846–853 ja Benedictus 853–855. Häntä olisi seurannut Johannes Anglicus 856–858 ennen Nikolausta.

    Paaviluettelo ei ole tuolta ajalta täysin yksiselitteinen. Esimerkiksi paavien elämänkertateoksen Liber Pontificalesin varhaisimmasta versiosta Benedictus III uupuu kokonaan.

    Habicht kertoo ajatuksistaan kirjassaan Päpstin Johanna. Kirjasta uutisoi Livescience.com.

    Tarinan mukaan Johanna oli oppinut nainen, joka pukeutui mieheksi, ja päätyi lopulta paaviksi. Piirros on vuodelta 1870.Wikimedia CommonsKolikot kertovat totuuden?

    Habicht uskoo saaneensa vahvistusta naispaavin olemassaololle tutkiessaan denierejä eli Länsi-Euroopassa keskiajalla käytössä olleita hopeakolikoita.

    Pienikokoisten kolikoiden toiselle puolelle oli tapana lyödä frankkien kuninkaan nimi ja toiselle puolen paavin monogrammi, joka koostui hänen nimensä etukirjaimista.

    Habichtin kiinnostuksen herättivät kolikot, joissa oli Johanneksen monogrammi. Tuoreimmat niistä voitiin yhdistää 872–882 hallinneeseen Johannes VIII:een.

    Varhaisemmissa kolikoissa monogrammi oli arkeologin silmin kuitenkin selvästi erilainen, ja nämä denierit saattoivat hyvinkin olla mahdollisen Johannes Anglicusin – siis ehkä paavi Johannan – aikaisia.

    Paavi Johannes Anglicusin olemassaoloon viittaa Habichtin mukaan myös se, että kronikoitsija Konrad Botho mainitsee paavi Johanneksen kruunanneen vuonna 856 Ludvig II:n Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi.

    Suomalaisasiantuntija: Ei vakuuta

    Keskiajan historiaan perehtynyt yleisen historian dosentti Jussi Hanska Tampereen yliopistosta kuuluu paavi Johannaa koskevan kertomuksen epäilijöihin.

    Hanskan mukaan tutkijoiden kesken vallitsee konsensus siitä, ettei legendalla ole todellisuuspohjaa.

    Miksi legenda sitten syntyi ja miksi se käytännössä kuoli 1600-luvulla? Hanskan mukaan syntymisen selittää todennäköisesti halu hyökätä instituutiota tai sen edustajia vastaan.

    – Tarinan syntymiselle tarvitaan motiivi. Se liittynee tiettyihin poliittisiin ja kirkon sisäisiin valtataisteluihin tai kirkon asemaan ylipäätään, sanoo Hanska.

    – 1600-luvulta eteenpäin katolinen kirkko ei enää ollut samalla tavalla maallisen vallan käyttäjä tai niin kiinnostava asia. Tarina lakkasi olemasta kiinnostava, eikä sitä voinut enää käyttää samalla tavoin.

    Viime vuosikymmeninä tarina naispaavista on kuitenkin taas alkanut kiinnostaa.

    Yhdysvaltalainen kirjailija Donna Woolfolk Crossin menestysromaani Pope Joan innosti saksalaisen Sönke Wortmaninn ohjaamaan elokuvan Die Päpstin. Ja nyt siis Yle Uutisetkin kertoo naispaavista, jota ei mitä ilmeisimmin ollut olemassa.

    Hanska arvelee, että selitys kiinnostukselle voisi liittyä siihen, että viime aikoina on ryhdytty keskustelemaan sukupuolista. Onko niitä kaksi vai enemmän? Sitä keskustelua vasten kysymys naispaavista varmasti kiinnostaa, hän pohtii.

    Maitoa ilman lehmää ja munia ilman kanaa – suomalaiset keksivät, miten maailman kasvavaa väestöä ruokitaan

    Maitoa ilman lehmää ja munia ilman kanaa – suomalaiset keksivät, miten maailman kasvavaa väestöä ruokitaan


    Ennen oli lehmä. Tulevaisuudessa on bioreaktori. Bioreaktorissa voidaan valmistaa maidon proteiinia mikrobien avulla. Suomessa siinä on onnistuttu tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Kun ennen piti kasvattaa lehmä ja sille rehua, tankissa mikrobit...

    Ennen oli lehmä. Tulevaisuudessa on bioreaktori.

    Bioreaktorissa voidaan valmistaa maidon proteiinia mikrobien avulla. Suomessa siinä on onnistuttu tänä vuonna ensimmäistä kertaa.

    Kun ennen piti kasvattaa lehmä ja sille rehua, tankissa mikrobit tuottavat maitoproteiinia paljon lehmää tehokkaammin. Saastuttavaa ja tehotonta lehmää ei enää prosessiin tarvita.

    Kenties jo muutaman vuoden kuluttua tuotetta voidaan lisätä maitojauheen tapaan joihinkin elintarvikkeisiin.

    Tämä Teknologian tutkimuskeskuksen (VTT) keksintö Espoossa on vain yksi esimerkki siitä, miten ruoantuotanto tulee maailmanlaajuisesti mullistumaan. Pelloilta ja navetoista siirrytään tehokkaampaan ja ekologisempaan aikakauteen.

    Bioreaktoreissa ruokaa voidaan tuottaa missä vain – aavikolla tai suurkaupungissa.

    Nörttikielellä sanottaisiin, että tämä on elintarviketalous 4.0.

    – Muutaman vuosikymmenen päästä pitää tuottaa valtava määrä ruokaa, mutta resurssit eivät yksinkertaisesti riitä, biotekniikan tohtori, tutkija Lauri Reuter VTT:ltä toteaa.

    Biotekniikan tutkija Lauri Reuter, VTT.Jari Kovalainen / Yle

    Ei pelkästään ilmastonmuutos vaan myös väestönkasvu pakottaa ajattelemaan asioita uudesta kulmasta – lehmän ulkopuolelta.

    Tutkimuslaboratorioissa ja ruokateollisuuden startupeissa eri puolilla maailmaa kehitetään nyt uusia teknologioita ja tuotteita. Kantasoluista kasvatettua lihaa, lihankorvikkeita, ruokaa mikrobien avulla suoraan ilmasta.

    Yhdysvalloissa myös sijoittajat ovat haistaneet uudessa ruokabisneksessä rahan.

    Uusi ruokavallankumous voi olla yhtä iso kuin maanviljelyksen aloittaminen 10 000 vuotta sitten. Iso kysymys kuuluu: kuinka saada kuluttaja syömään ihan uudella tavalla?

    Soluhilloa ihmepadassa

    Suomalaistutkija Lauri Reuter on ollut mukana kehittämässä "ihmepataa". Kansainvälinen lehdistö on esitellyt sitä yhtenä ratkaisuna maailman ruokaongelmaan.

    Reuter toimi aiemmin biotekniikan tutkijana kasvibiotekniikan ryhmässä VTT:llä. Nykyisin hän kuuluu VTT:n strategiseen ryhmään.

    Kuluttaja voi pienessä kotikäyttöisessä bioreaktorissaan kasvattaa tulevaisuudessa itse kasvisolukkoa ruoaksi. Soluhillo ei ratkaise nälänhätää, mutta olisi yksi pieni muutos isossa kokonaisuudessa.

    Laitteesta on toistaiseksi olemassa vain kaksi prototyyppiä. Toinen on Vantaan Heurekassa – museossa jo ennen teollista tuotantoa – ja toinen kiertää maailmaa.

    Reuter tutkii marjasolukkoa laboratoriomaljassa.Jari Kovalainen / Yle

    Jo nyt VTT:n laboratorioissa kasvatetaan muiden muassa puolukoita, mesimarjoja ja mansikoita soluviljelminä. Niitä voisi tulevaisuudessa kasvattaa sekä elintarviketeollisuuden isoissa tankeissa että pienissä kotikäyttöisissä bioreaktoreissa.

    Ravitsemuksellisesti solukot näyttäisivät tuottavan samantyyppisiä yhdisteitä kuin kasvit itse. Samoja kasveja ne eivät kuitenkaan ole. Ne ovat solumassaa, eräänlaista soluhilloa.

    Puolukan soluviljelmä maistuu kuulemma vispipuurolle.

    Keinolihaa voisi periaatteessa tehdä vaikka saimaannorpan tai oman mummon kantasoluista.

    – Ei ole tietenkään mitään järkeä, että me Suomessa ryhtyisimme kasvattamaan säiliöissä puolukoita. Jokainen voi mennä metsään ja kerätä ne itse, Reuter huomauttaa.

    – Mutta on monia paikkoja maailmassa, joissa niin ei voi tehdä, esimerkiksi Dubai. Ruoantuotanto on siellä mahdotonta. Voisimmeko me viedä sinne suomalaista teknologiaa?

    Myös kananmunan valkuaista tehdään jo ilman kanaa

    Reuter kertoo toisenkin uutisen. Sen lisäksi, että VTT:n laboratoriossa on onnistuttu valmistamaan “maitojauhetta”, siellä tehdään myös kananmunan valkuaista. Silläkin uskotaan olevan laajasti käyttöä elintarvikkeissa.

    – Kananmunan valkuaisessa on muutamia keskeisiä proteiineja. Otamme kanasta sen geenin – informaation, jolla sen proteiini rakennetaan. Laitetaan se mikrobiin, ja annetaan mikrobin säiliössä tuottaa samaa proteiinia, Reuter selittää.

    Kanamunan ja maidon proteiinia yritetään toki tuottaa muuallakin kuin Suomessa, muun muassa Yhdysvalloissa. Suomalaisten vahvuus on pitkä kokemus proteiinien tuotannossa teollisessa mittakaavassa.

    Eikö olisi helpompaa pelastaa maailma vain vähentämällä lihansyöntiä?

    – Meidän on pakko tehdä niin joka tapauksessa, Reuter vastaa.

    Tanja Ylitalo, Lasse Isokangas / Yle UutisgrafiikkaPelastaako keinoliha maailman?

    Ihmiset himoitsevat lihaa.

    Suomalainen syö keskimäärin 80 kiloa lihaa vuodessa. Moni syö sitä oman painonsa verran. Kasvissyönti on lisääntynyt, mutta se ei näy tilastoissa lihansyönnin vähenemisenä. Ainakaan vielä.

    Himoitsemme edelleen niitä ruokia, joista oli meille eniten hyötyä tuhansia vuosia sitten.

    Lihansyönti kuuluu myös vahvasti kulttuuriimme.

    Keinolihan keksijä, Maastrichtin yliopiston professori Mark Post on varma, ettei ihmiskunta luovu lihan mausta. Kantasoluista laboratoriossa kasvatettua jauhelihapihviä maistettiin ensimmäisen kerran Lontoossa vuonna 2013.

    Kantasolut eivät syö heinää eivätkä päästele metaania ilmakehään. Niitä kasvatetaan solumaljoissa tarjoilemalla sopivasti happea. Aluksi niitä kasvatettiin naudan veressä, mutta nyt ne kasvavat jo synteettisessä viljelyliuoksessa, jotta lihan tekemiseen ei tarvittaisi lainkaan eläviä eläimiä.

    Post kasvatti aiemmin myös sian soluja, mutta keskittyi nautaan, koska rahoittaja Sergei Brin halusi hampurilaispihvin. Brin on Googlen toinen perustaja.

    Ei pelto ole sen luonnollisempi kuin bioreaktorikaan. Sekin on ihmisen kehittämä.

    Myös nykyinen iso lihateollisuus investoi suuria summia keinolihan kehittämiseen.

    Kehitteillä on muun muassa “hanhenmaksaa” ja kalan solukosta kasvatettavaa tonnikalaa.

    Keinolihaa voisi periaatteessa tehdä vaikka saimaannorpan tai oman mummon kantasoluista. Ehkä se ajaa pois osan potentiaalisista kuluttajista.

    Kenelle kantasoluliha on sitten suunnattu? Suostuvatko vannoutuneet lihansyöjät siirtymään keinolihaan?

    Ajatus kantasoluista kasvatetusta pihvistä ei kaikessa kliinisyydessään herätä suuresti ruokahalua.

    Naudan kantasoluista kasvatetaan jauhelihapihviä.David Parry / PA Wire

    Joka tapauksessa viljelyalaa, sademetsiä ja vettä säästyy, ja kasvihuonekaasupäästöt vähenevät. Bioreaktoreista ei myöskään valu mitään luontoon eikä tuotannossa synny ylimääräistä.

    Kunnolliset elinkaarianalyysit keinolihan ympäristövaikutuksista puuttuvat kuitenkin edelleen.

    Energiaa arvellaan kuluvan suunnilleen saman verran kuin siipikarjan tuotannossa. Merkittävää on siis se, miten energiaa tulevaisuudessa tuotetaan.

    Jotkut firmat lupailevat keinolihaa markkinoille jo muutaman vuoden sisällä. Lauri Reuter arvelee, että ne suunnataan kuitenkin aluksi vain hyvin pienille markkinoille.

    – Tuotteet tulevat olemaan tosi kalliita. Menee vielä kauan, ennen kuin niitä on tarjolla suurelle yleisölle, hän arvelee.

    Reuter on kuullut, ettei jauhelihapihvi muistuta maultaan vielä lainkaan oikeaa hampurilaispihviä.

    Lihankorvikkeet syrjäyttävät keinolihan?

    Keinolihan ohi markkinoille ovat jo rynnistäneet tuotteet, jotka ovat kasvipohjaisia, mutta hyvin lihan kaltaisia.

    Lihattomat pihvit on kehitetty samaan tarpeeseen kuin keinoliha. Niistä puuttuvat kuitenkin kantasolutuotannon eettiset ja käytännön ongelmat.

    Ovatko ne jo tehneet keinolihan turhaksi?

    Impossible Foods Inc

    Kenties kuuluisin tuote on amerikkalainen Impossible Foodsin hampurilaispihvi. Se on täysin kasvipohjainen jauhelihapihvi, jonka salainen ainesosa on myoglobiinin kaltainen proteiini.

    Myoglobiini tekee lihasta ja verestä punaista ja vähän raudan makuista.

    Keksinnön ansiosta pihviä on vaikea erottaa oikeasta jauhelihapihvistä.

    – Sen voi paistaa mediumiksi, ja sen rakenne ja maku ovat hyvin samankaltaisia kuin jauhelihan, Lauri Reuter kertoo omasta kokemuksestaan.

    Pihviä myydään jo yli tuhannessa ravintolassa. Sitä tarjoillaan myös lentokonematkustajille Uuden-Seelannin ja Los Angelesin välillä.

    Lihaa matkivat tuotteet kiinnostavat sijoittajia. Impossible Foodsin kilpailijan Beyond Meet -yhtiön rahoittaja on Bill Gates.

    Tuotteita myydään jo kauppojen lihahyllyissä jauhelihan vieressä.

    Proteiinijauhetta ilmastaSolar FoodsTulevaisuuden sammot takovat ruokaa lähes tyhjästä

    Lauri Reuter hykertelee. Tämä on hänen lempiaiheitaan: ruoan tuottaminen ilmasta sähkön avulla.

    – Kasvithan tekevät ruokaa ilmasta. Ajattele vaikka papua. Se ottaa ilmasta hiilidioksidia ja sitoo typpeä, ja tekee auringon energian avulla proteiinia, Reuter selittää.

    Mikrobit pystyvät tekemään saman asian. Ne ottavat hiilidioksidia ja typpeä ilmasta, ja käyttävät sähköä energialähteenä.

    – Ero on siinä, että kasvit tarvitsevat hedelmällisen maaperän, ja ne ovat riippuvaisia vuodenajoista ja sääoloista. Kun kasvatetaan suljetussa tilassa mikrobeja, ei ole mitään väliä, missä ollaan.

    Prosessista syntyy proteiinipitoista jauhetta. Suomalainen, VTT:ltä irtautunut Solar Foods pyrkii aloittamaan sen kaupallisen tuotannon 2020-luvun alussa.

    Yrityksen tavoitteena on, että tuotteen ympäristövaikutukset olisivat 10 – 100 kertaa pienemmät kuin markkinoilla olevan lihatuotteen tai sitä korvaavan tuotteen.

    Bioreaktoreita VTT:n laboratoriossa.Jari Kovalainen / YleMikä onkaan aitoa ja luonnonmukaista?

    Lopulta kun kaupallistaminen, maku, hinta ja ekologisuus ovat kohdallaan, jäljelle jää vain yksi kysymys. Kelpaavatko tieteistarinoilta kuulostavat tuotteet kuluttajille, joiden mielestä aitous ja luonnonmukaisuus ovat valttia?

    Mutta mikä on luonnollista? Tehotuotantoko?

    Lauri Reuter muistuttaa, ettei pelto ole sen luonnollisempi kuin bioreaktorikaan. Sekin on ihmisen kehittämä.

    – Kun suunnilleen 10 000 vuotta sitten ruvettiin viljelemään maata ja kasveja, me loimme ihan uudenlaisen kasvien ryhmän: maatalouskasvit. Ei porkkanaa, kaalia, maissia tai vehnää luonnossa ollut.

    Ehkä parinkymmenen vuoden päästä kyseisiä teknologioita pidetään täysin luonnollisina.

    – Jos ajatellaan proteiinin tekemistä ilmasta, niin sehän on hyvin luonnollista. Se on se tapa, jolla mikrobit luonnollisesti elävät, Reuter korostaa.

    Itse asiassa bioreaktorit eivät ole ruoantuotannossa uusi asia. Monille tuttu quorn-sieniproteiini on valmistettu bioreaktorissa. Myös olutpanimoissa jylläävät mikrobit.

    Entä millainen on Lauri Reuterin oma ruokavalio?

    – Syön ympäristösyistä pääasiassa kasvisruokaa, mutta joustavasti. Kotiin en lihaa osta, mutta jos joku minulle sitä lautaselle laittaa, kyllä minä syön sen pois, Reuter myöntää.

    Tulevaisuuden ruoka on aiheena A-studiossa tiistaina 18.9. klo 21.00, TV1.

    Lue lisää:

    Lauri Reuter haluaa ratkaista maailman ruoantuotannon ongelmat – nuorelle visionäärille aukesi paikka Piilaaksossa

    Kasvuhuoneilmiö – eli viljelläänkö tulevaisuuden ruoka kaupungeissa?

    Maailman muuttamisen resepti

    Suomessa kehitetty menetelmä tuottaa ravintoa pelkästä ilmasta ja auringonvalosta

    Ensimmäinen turisti valittu matkalle Kuun ympäri

    Ensimmäinen turisti valittu matkalle Kuun ympäri


    Avaruusmatkailua suunnitteleva SpaceX-yhtiö on valinnut asiakkaansa ensimmäiselle Kuun ympäri suuntautuvalle turistimatkalle. Matkalle pääsee 42-vuotias liikemies Yusaku Maezawa, joka on Forbes-talouslehden mukaan Japanin 18. rikkain...

    Avaruusmatkailua suunnitteleva SpaceX-yhtiö on valinnut asiakkaansa ensimmäiselle Kuun ympäri suuntautuvalle turistimatkalle. Matkalle pääsee 42-vuotias liikemies Yusaku Maezawa, joka on Forbes-talouslehden mukaan Japanin 18. rikkain henkilö.

    SpaceX arvioi, että Big Falcon Rocket'illa tehtävä matka voisi toteutua vuonna 2023.

    Big Falcon Rocket on erittäin suuri, 118 metriä pitkä raketti, jonka SpaceX:n johtaja Elon Musk haluaa lentävän aikanaan myös Marsiin. Rakettia ei ole vielä valmistettu.

    Yusaku Maezawa omistaa tunnetun Zozo-muotivaatekaupan. Maezawan omaisuudeksi arvioidaan kolme miljardia euroa.

    Maezawa tunnettiin ennen liikemiehen uraansa punk-yhtyeen rumpalina. Hän aikoo ottaa Kuumatkalle mukaan kuusi tai kahdeksan kaveriaan.

    Uutista korjattu 18.9. klo 12.15. Maezawa ei ole Japanin rikkain liikemies.

    Myrkytystietokeskus on keskeyttänyt tehtaan juhlat ja varautunut teollisuusvakoiluun – Internet-ajalla ihmiset haluavat yhä kuulla tärkeät neuvot toiselta ihmiseltä

    Myrkytystietokeskus on keskeyttänyt tehtaan juhlat ja varautunut teollisuusvakoiluun – Internet-ajalla ihmiset haluavat yhä kuulla tärkeät neuvot toiselta ihmiseltä


    Haartmanin sairaalan kupeessa vaahteroiden suojassa sijaitsee harmaa kivitalo, johon joka vuosi kymmenet tuhannet suomalaiset soittavat huolissaan. Useimmiten soittaja on huolestunut vanhempi, joka on löytänyt avatun lääkepurkin lapsensa kädestä...

    Haartmanin sairaalan kupeessa vaahteroiden suojassa sijaitsee harmaa kivitalo, johon joka vuosi kymmenet tuhannet suomalaiset soittavat huolissaan.

    Useimmiten soittaja on huolestunut vanhempi, joka on löytänyt avatun lääkepurkin lapsensa kädestä tai huomannut pienet hampaanjäljet huonekasvista. Joskus soittaja on terveydenhuollon ammattilainen, joka tarvitsee toksikologista apua. Toisinaan taas kotipuutarhuri tiedustelee pihalleen ilmestyneen kasvin mahdollista myrkyllisyyttä.

    Kaikkiin näihin kyselyihin löytyy vastaus muutaman minuutin keskustelun jälkeen.

    Myrkytystietokeskus on lähes kuuden vuosikymmenen ajan kerännyt, analysoinut ja jakanut toksikologista tietoa suomalaisille. Vuosien aikana Myrkytystietokeskuksen arkistoon on lisätty kymmenien tuhansien tuotteiden koostumustiedot. Tietokannasta löytyy kaikkien Suomessa myytävien lääkkeiden ja kemikaalien tuotetietojen lisäksi tietoja muun muassa kasveista ja sienistä.

    Uutta tietoa kerätään jatkuvasti. Kun sähkötupakat alkoivat yleistyä vuosikymmenen alussa, niissä höyryn muodostamiseen käytettävät nesteen käytiin läpi ja lisättiin arkistoon.

    Yleisin soitto koskee pientä lasta

    Myrkytystietokeskus aloitti toimintansa Suomessa syksyllä 1961. Edeltävän vuosikymmenen aikana lääkkeiden ja kodin kemikaalien määrä oli kasvanut voimakkaasti ja kotien kaapeista löytyi jos jonkinmoisia myrkkyjä, usein pienten käsien ulottuvilla. Tämän seurauksena pienten lasten myrkytyskuolemat lisääntyivät merkittävästi.

    Pesuaineena käytettyä lipeää löytyi jokaisesta kodista ja paloöljy oli yleistä. Lääkekaapit olivat särkylääkkeiden ja lisäravinteiden sijaan täynnä sydänlääkkeitä ja barbituraatteja. Myöskään tietoisuus uusien aineiden mahdollisesta vaarallisuudesta ei ollut laajalle levinnyttä.

    Ajatus myrkytystietokeskuksesta syntyi 65 vuotta sitten Yhdysvalloissa

    Maailman ensimmäinen myrkytystietokeskus perustettiin Chicagoon vuonna 1953. Vuosi ennen keskuksen perustamista Yhdysvalloissa tehtiin tutkimus, joka osoitti, että yli puolet lasten tapaturmista johtui potentiaalisesti myrkyllisten aineiden nauttimisesta. Chicagon myrkytyskeskuksen toiminnan painopiste olikin lasten myrkytystapauksissa.

    Euroopassa myrkytystapausten hoidossa keskityttiin aluksi vain aikuisiin potilaisiin. Alankomaissa perustettiin jo vuonna 1949 apteekkareita myrkytystapauksissa auttava myrkytystietopalvelu. Ranskassa aikuispotilaiden myrkytyshoitoon keskittynyt teho-osasto avattiin Pariisissa vuonna 1959.

    Pohjoismaiden ensimmäinen myrkytystietokeskus perustettiin Ruotsiin vuonna 1957. Tukholman Karoliinisen sairaalan Lastenklinikalta alkanut toiminta laajeni valtakunnalliseksi vuonna 1960. Seuraavana vuonna myös Suomeen perustettiin valtakunnallinen Myrkytystietokeskus.

    Lähde: Myrkytystietokeskus 1961-2011 -historiikki

    Myrkytystietokeskuksen perustamisen jälkeen lasten myrkytyskuolemat lähtivät laskuun ja 1980-luvulta lähtien määrä on ollut nolla muutamaa tapausta lukuunottamatta.

    Pienet lapset toki yhä tutkivat maailmaa maistellen.

    – Yleisin soitto koskee alle kuusivuotiasta lasta, joka on syönyt pesuainetta. Toinen iso osa ovat aikuiset, jotka ovat syöneet lääkkeitä, kertoo kymmenen vuotta Myrkytystietokeskuksessa työskennellyt farmaseutti Justus Vasama.

    Vaikka Myrkytystietokeskuksen puhelut koskevat mitä moninaisempia aineita, suurin osa tapauksista voidaan hoitaa kotona. Yleisin soittajille annettu neuvo on seurata tilannetta. Oksetusta ja mahahuuhtelua ei enää suositella lainkaan. Ne kun ovat rankkoja, mutta tehottomia hoitokeinoja.

    Vain joka viides soittaja ohjataan lääkärin pakeille. Kun potilas pääsee sairaalahoitoon, todennäköisyys selviytyä myrkytyksestä on noin 98 prosenttia.

    "Äijät lähti tehtaalle ja soitti tiedotteen"

    Myrkytystietokeskus näyttäytyy suurelle yleisölle puhelinpalveluna, mutta suurin osa keskuksen työstä on aina ollut tuotetietojen keräämisessä ja analysoinnissa.

    – Kaiken toiminnan ydin on se toksikologinen tieto, jota me olemme keränneet ja analysoineet. Se on henkilökunnan jälkeen meidän tärkein omaisuutemme ja kultakaivoksemme, kehuu Myrkytystietokeskusta johtava ylilääkäri Leena Soininen.

    Kultakaivoksen kartoittaminen aloitettiin jo ennen keskuksen perustamista. Arkisto alkoi kasvaa huimasti perustamisen jälkeen ja reilussa kymmenessä vuodessa "myrkytyskorttien" määrä oli lisääntynyt 3 000 kappaleesta lähes 9 000:een. Nykyään Myrkytystietokeskuksen arkistosta löytyy noin 30 000 korttia, jotka toksikologisten tietojen lisäksi sisältävät hoito-ohjeita. Sähköisen arkiston myötä luokittelu on hieman muuttunut ja sähköisiä kortteja on noin 1 500 kappaletta.

    Alkuvuosina Myrkytystietokeskus keräsi perustietoja maassa myytävänä olevista teknokemian tuotteista. Tuotetietoja kyseltiin teollisuusyhdistyksiltä, valmistajilta ja maahantuojilta. Tietoja saatiin myös muiden maiden myrkytystietokeskuksista.

    Aluksi tehtaat suhtautuivat epäilevästi Myrkytystietokeskuksen kyselyihin. Koko liiketoiminnan perustana olevia koostumustietoja ei mielellään lähetetty eteenpäin teollisuusvakoilun pelossa. Myrkytystietokeskuksessa puhelimien vieressä olikin vuosien ajan kyltti, joka varoitti mahdollisista teollisuusvakoiluyrityksistä.

    Vuodesta 1992 lähtien laki on velvoittanut kemikaaleja myyvät tahot toimittamaan koostumustiedot viranomaisille, jotka välittävät tiedot eteenpäin Myrkytystietokeskukselle. Nykyään työtä helpottaa myös se, että alkuperäispakkauksista löytyy tuotteen koostumustiedot.

    Toisin oli ennen. Jos tietoa ei arkistosta löytynyt, soitettiin tehtaaseen ja pyydettiin tarvittava tieto sieltä. Joskus tehtaanjohtajia on täytynyt tavoitella paikallisesta ravintolasta, kuten farmaseutti Anja-Riitta Korhonen kertoo Myrkytystietokeskuksen 50-vuotisjuhlan kunniaksi kootussa historiikissa (2011).

    “Kerranhan oli semmoinen juttu, että yksi firma vietti hauskaa iltaa jossain ravintolassa, joku söi sitä ainetta ja mä olin pyytänyt sitä tuoteselostetta ja ne ei olleet antaneet. Sitten mä soitan kotiin sinne, ja siellä on sitten vaimo joka sanoo, että ne on ravintolassa juhlimassa. Mä sanoin, että nyt on vaan tilanne semmoinen, että sen firman ainetta on lapsi juonut ja se on vaarallista, meillä ei ole tietoja, ei ole lähetetty vaikka on pyydetty. Se soitti sinne ravintolaan, ja juhlat loppui siihen paikkaan ja äijät lähti tehtaalle ja soitti tiedotteen.”

    Internet-haut eivät syrjäytä puhelinkontaktia

    Myrkytystietokeskus vastaanottaa keskimäärin vajaat 40 000 puhelua vuosittain. Viimeisen kolmen vuoden aikana puhelumäärät ovat hieman kasvaneet. Internet-hakujen aikakaudella kehitys tuntuu erikoiselta. Tarkkaa syytä tähän ei Myrkytystietokeskuksessa tiedetä.

    – Onko syy se, että ihmiset haluavat enemmän tietoa, vai onko se maailmassa oleva tieto niin ristiriitaista ja hankalasti tulkittavaa, että he haluavat jonkun ihmisen, joka kertoo miten siinä tilanteessa pitää toimia, Soininen pohtii.

    Hädän hetkellä tutkittuun tietoon perustuva ohje voittaa keskustelupalstojen paniikinomaisen selaamisen.

    Puhelinneuvonnan vahva asema ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Myrkytystietokeskus seuraisi tarkasti digitalisaation mukanaan tuomia ratkaisuja. Toistaiseksi hoidonohjaus-algoritmit eivät ole korvaamassa ihmisen arvioita.

    – En näe, että tällaista puhelinkontaktia tullaan korvaamaan digitaalisilla välineillä seuraavina vuosina. Yksilöidyn riskiarvioinnin tekemiseen ja palvelun käyttäjän vakuuttamiseen tiedon oikeellisuudesta tarvitaan ainakin toistaiseksi ihmisiä, Soininen toteaa.

    Myrkytystietokeskus vastaa numerosta 09 471 977 vuorokauden ympäri. Myrkytystietoa löytyy myös keskuksen omilta verkkosivuilta.

    Etelä-Afrikasta löytyi ihmisen ensimmäinen piirros – okrakynän jäljet ovat maailman vanhinta symboliikkaa

    Etelä-Afrikasta löytyi ihmisen ensimmäinen piirros – okrakynän jäljet ovat maailman vanhinta symboliikkaa


    Blombosin luolasta Etelä-Afikan etelärannikolta vuonna 2011 löytyneet silkreettikiven palaset olivat selvästi ihmisen muokkaamia, mutta poikkeuksellisia löytöjä ne eivät olleet. Kova silkreetti oli kivikaudella suosittu työkalumateriaali. Myös...

    Blombosin luolasta Etelä-Afikan etelärannikolta vuonna 2011 löytyneet silkreettikiven palaset olivat selvästi ihmisen muokkaamia, mutta poikkeuksellisia löytöjä ne eivät olleet. Kova silkreetti oli kivikaudella suosittu työkalumateriaali.

    Myös kivenkappaleiden ikä oli norjalaisen Bergenin yliopiston tutkijoille ilmiselvä, sillä Blombosin kaivauksissa oli edetty 73 000 vuoden takaisiin kerroksiin.

    Mutta kun sadat pölyiset kivensirpaleet puhdistettiin laboratoriossa, yhdestä paljastui suuri yllätys: kolme piirrettyä viivaa vierekkäin ja kuusi ristiin. Ihmisen käden jäljellä oli ainakin 30 000 vuotta enemmän ikää kuin aiemmin löydetyillä piirroksilla.

    Professori Christopher Henshilwood kuvailee päivää arkeologin onnenpäiväksi. Löytö tuo aivan uuden ulottuvuuden ymmärrykseemme siitä, miten varhaisista nykyihmisistä tuli meidän kaltaisiamme, hän sanoo.

    Kotilonkuoret värikuppeina

    Henshilwood ja hänen tutkijatoverinsa Karen van Niekerk ovat etsineet elämän muinaisia muistoja Blombosin luolasta 1990-luvun alusta asti.

    Simpukankuorihelmien ja silkreetistä iskettyjen työkalujen lisäksi vanhimpien löytöjen joukossa on ollut merikorvakotiloiden kuoria, joissa säilytettiin maalia. Se oli sekoitettu maaväristä, okrasta, ja hylkeenluiden ytimen rasvasta.

    Tutkijat antoivat harvinaisimmalle löydölleen tunnuksen L13 ja ryhtyivät todistamaan löydön kiistattomuutta. Laboratoriotutkimukset Bergenissä ja ranskalaisessa Bordeaux’n yliopistossa kestivät vuosia.

    Niissä osoitettiin eri keinoin ensin, etteivät viivat olleet kiven luonnollisia kuvioita. Sitten vahvistettiin, että kuviot olivat okraa.

    Viivat ovat kynänterästä

    Tekijän työkaluksi osoittautui värikynä, jonka kärki oli vain parin millimetrin levyinen. Okra oli tehty hematiitista, rautaoksidista, jolla Suomessakin taiteiltiin kivikaudella kuvia kallioihin.

    Tutkimuksissa havaittiin, että L13:n viivat katkeavat kesken. Ne siis ulottuivat alkujaan nykyistä kivenkappaletta isommalle alueelle, joten kuvio oli ehkä monimutkaisempi, tutkijat arvelevat.

    Tutkimusten tulokset ovat ilmestyneet Nature-tiedejulkaisussa, ja niistä on luettavissa myös Nature-lehdestä.

    Arkeologit Christopher Henshilwood ja Karen van Niekerk tutkivat Blombosin luolassa 73 000 vuoden takaista kerrosta. Nuoli osoittaa paikkaan, josta arkeologinen jättipotti löytyi.Bergenin yliopistoKaiverrukset voivat olla vahinkoja, piirrokset eivät

    Löytö on ratkaisevan tärkeä, koska se on piirros. Raaputettuja kuvioita on löytynyt paljon varhaisemmilta ajoilta.

    Vanhimmat simpukankuoreen tehdyt raaputusjäljet ovat yli puolen miljoonan vuoden takaa Jaavasta Indonesiasta. Tekijä lienee ollut Homo erectus. Nykyihmisen eli Homo sapiensin aika oli tuolloin vielä kaukana edessä.

    Muitakin hyvin vanhoja kaiverruksia tunnetaan useista paikoista. Yleensä ne ovat vain viivoja, ja se tekee niistä tutkijoille pulmallisia. Ovatko ne syntyneet vain sattumalta ruokaa leikatessa tai muuten vahingossa? Vai ovatko ne peräti kivikautisia kalentereita?

    Piirroksista ei ole epäilystä: joku on tehnyt ne tarkoituksella – myös Blombosin piirroksen, vaikka se onkin yksinkertainen.

    "Minä olen yksilö"

    Ennen Blombosin löytöä paleoarkeologit olivat sitä mieltä, että nykyihminen teki piirroksia vasta vaellettuaan Eurooppaan ja Aasiaan. Espanjasta tunnetaan joitakin noin 64 000 vuoden ikäisiä luolamaalauksia, mutta ne lienevät neandertalinihmisten tekemiä.

    Seuraavat kuvat ovat noin 40 000 vuoden takaa Euraasian vastalaidoilta, Espanjasta ja Ranskasta sekä Indonesiasta.

    Tuolloisten maalareiden ajatukset ovat jo helposti tulkittavissa. Eläinten lisäksi luoliin maalattiin kämmenien jälkiä, joiden viesti ei ole kaukana tänä päivänä sutaistuista graffiteista: ”Minä olen yksilö ja olin täällä.”

    Viime aikojen löydöt Afrikasta, Aasiasta ja Euroopasta tukevat teoriaa symboliikan paljon varhaisemmasta synnystä kuin on luultu, Henshilwood sanoo. Symboliikan käyttö alkoi Afrikassa, ei Euroopassa, hän päättelee.

    Blombosin luola on Etelä-Afrikan kuuluisimpia arkeologisia kohteita. Luolassa elettiin jo sata tuhatta vuotta sitten.Magnus Haaland / Bergenin yliopistoSymboliikan synnystä tiedetään vasta vähän

    Nykyisin symboleja on kaikkialla ja kaikessa, ei vain ympärillämme, vaan meissä itsessämme: vaatteissa, hiustyylissä, tatuoinneissa.

    Kieli, kirjoittaminen, matematiikka, uskonto tai lait eivät olisi mahdollista ilman ihmiselle ominaista kykyä luoda symboleja, siirtää niitä ja omaksua ne osaksi materiaalista kulttuuria, sanoo professori Francesco d’Errico.

    Tutkimusmenetelmien edistymisen ansiosta aivojemme tavasta havaita ja prosessoida eri symbolikategorioita tiedetään yhä enemmän. Ymmärryksemme siitä, miten ja milloin symboliikka tuli pysyväksi osaksi esivanhempiemme kulttuuria, on kuitenkin edelleen epätarkkaa ja spekulatiivista, d’Errico sanoo.

    Blombosin luolalla näyttää olevan lisää annettavaa näihin kysymyksiin. Samasta kerroksesta kuin L13 löytyi myös okrankappaleita, joihin kaiverretut abstraktit kuviot muistuttavat L13:n kuvioita.

    Lupaava vihje ovat myös ne kaksi kotilonkuorta, joissa oli maalia jo sata tuhatta vuotta sitten. Okraa tosin lienee käytetty hyvin moneen tarkoitukseen. Yhden hypoteesin perusteella kuorissa saattoi olla aikansa aurinkovoidetta.

    Geologit yllättyivät: Lounais-Britannia kuuluu Manner-Eurooppaan

    Geologit yllättyivät: Lounais-Britannia kuuluu Manner-Eurooppaan


    Kymmenen tuhatta vuotta sitten nykyisestä Ranskasta pääsi kulkemaan kuivin jaloin Britanniaan. Sitten jääkauden jälkeiset sulavedet pakottivat kahlaamaan, ja kahdeksisen tuhatta vuotta sitten maayhteys katkesi kokonaan. Se on vanhaa tietoa. Uutta...

    Kymmenen tuhatta vuotta sitten nykyisestä Ranskasta pääsi kulkemaan kuivin jaloin Britanniaan. Sitten jääkauden jälkeiset sulavedet pakottivat kahlaamaan, ja kahdeksisen tuhatta vuotta sitten maayhteys katkesi kokonaan.

    Se on vanhaa tietoa. Uutta sen sijaan on se, että Britannian lounaiskolkka kuuluu Manner-Eurooppaan – ainakin geologisesti.

    Tutkijat ovat todenneet yllätyksekseen, että Britannian pääsaari ei olekaan tulosta kahden muinaisen maamassan törmäyksestä. Osallisena oli myös kolmas, joka tömäytti nykyiset Cornwallin kreivikunnan ja eteläpuolikkaan Devonin kreivikunnasta Britannian lisäosaksi.

    Kanaali ei olekaan mannerten raja

    Jo kauan sitten vakiintuneen käsityksen mukaan nykyiset Englanti, Wales ja Skotlanti syntyivät, kun Avalonian ja Laurentian minimantereet yhdistyivät runsaat 400 miljoonaa vuotta sitten.

    Plymouthin yliopiston tutkijat ovat nyt liittäneet joukkoon kolmannen, Armorican. Tulos perustuu Devonin ja Cornwallin kallioiden laajoihin geologisiin tutkimuksiin.

    Niissä löytyi selvä jakolinja, jonka pohjoispuolella kallioperä on samanlaista kuin muualla Englannissa ja Walesissa. Eteläpuoliset alueet sen sijaan ovat geologista sukua Manner-Euroopalle.

    Se selittää myös Englannin lounaiskärjen suuret mineraalirikkaudet, jotka muualta Britanniasta puuttuvat. Cornwallissa ja Devonissa on Ranskan Bretagnen tavoin runsaasti tinaa ja volframia, "raskaskiveä".

    Raja ei näy pinnalle

    Englannin kanaalin on aina oletettu syntyneen Avalonian ja Armorican rajalle. Näin onkin idässä, mutta länsipäässään minimannerten raja kaareutuu pohjoiseen.

    Cornwallin ja Etelä-Devonin geologinen erilaisuus muusta Britanniasta on selvä, vaikka ei näykään maanpinnalle, sanoo tutkimusta johtanut Arjan Dijkstra.

    Geologit tutkivat 22 aluetta, joiden kallioperä on muinoin jäänyt paljaaksi. Syynä ovat muun muassa maanalaiset tulivuorenpurkaukset, jotka purskauttivat kolmisen sataa miljoonaa vuotta sitten Maan uumenista pinnalle magmaa.

    Kivinäytteiden kemiallinen koostumus tutkittiin XRF-spektrometrillä, joka kertoo alkuainekoostumuksen. Sitten näytteet liuotettiin happoon, jotta niistä päästiin tekemään tarkka isotooppianalyysi.

    Siinä tutkijoita kiinnostivat strontium ja neodyymi, jotka antavat vielä spektrometriäkin perusteellisemman kuvan kallioperän historiasta.

    Devonin ja Cornwallin kivien suku on Manner-Euroopassa, ei muualla Englannissa.Plymouthin yliopisto

    Kun analyysien tuloksia verrattiin muihin Britanniassa ja Manner-Euroopassa tehtyihin tutkimuksiin, geologisen rajalinjan todettiin kulkevan Exejoen suistosta Camelfordiin. Muutaman sadan ihmisen pikkukaupungin asema Britannin tarinassa muuttui kertaheitolla.

    Tutkimus on vapaasti luettavissa Nature Communications -lehdestä.

    Saksalaistutkimus: Suurin osa mereen päätyvästä mikromuovista aiheutuu autonrenkaista – Mitä rajummin kiihdytät ja jarrutat, sitä enemmän irtoaa

    Saksalaistutkimus: Suurin osa mereen päätyvästä mikromuovista aiheutuu autonrenkaista – Mitä rajummin kiihdytät ja jarrutat, sitä enemmän irtoaa


    Alle 5 mm kokoisia muovihiukkasia kutsutaan mikromuoveiksi. Niiden vaikutuksia ihmiselle tai eliöstölle ei tällä hetkellä vielä kunnolla tunneta. Se kuitenkin tiedetään, että mikromuovia päätyy runsaasti meriin ja järviin. Arvostetun...

    Alle 5 mm kokoisia muovihiukkasia kutsutaan mikromuoveiksi. Niiden vaikutuksia ihmiselle tai eliöstölle ei tällä hetkellä vielä kunnolla tunneta. Se kuitenkin tiedetään, että mikromuovia päätyy runsaasti meriin ja järviin.

    Arvostetun saksalaisen Fraunhofer Instituutin tutkimus (pdf saksaksi) listaa merkittävimmät mikromuovipäästöjen aiheuttajat. Tutkijoiden mukaan noin kolmannes mikromuoveista irtoaa autonrenkaista.

    Hiukkasia irtoaa renkaista erityisesti liikennevaloissa ja liikenneympyröissä eli kohdissa, joissa jarrutetaan ja kiihdytetään. Hiukkaset jäävät tien pintaan, josta sade huuhtelee ne viemäreihin. Viemäreistä hiukkaset päätyvät vesistöihin.

    Tampereen teknillisen yliopiston materiaaliopin professori Jyrki Vuorinen sanoo renkaasta irtoavien mikromuovien päätyvän tien pintaan ihan normaalista renkaan kulutuspinnan kulumisesta.

    – Sehän voidaan ihan laskea, kun tiedetään, kuinka monta kilometriä autonrenkaalla ajaa. Olemme joskus laskeneetkin, kuinka paljon yhdestä auton neljästä renkaasta jää tien viereen kumia. Sitten kun sen kertoo kaikilla Suomen autoilla, niin se on aikamoinen määrä.

    Jokainen autoilija jättää tielle kilokaupalla kumia

    Autonrenkaan painosta 10-20 prosenttia kuluu sen eliniän aikana pois. Tavallisen perheauton rengassarja voi siis jättää tielle kuutisen kiloa hiukkasia. Kuinka nopeasti se kuusi kiloa kuluu irti renkaasta, riippuu kuskin ajotyylistä. Repivä ajo kuluttaa.

    Suomen ympäristökeskus selvitti Helsingin Mechelininkadun rengaspölymäärää vuosina 2010-2015. Laskelmien perusteella liikenteen tuottama rengaspölymäärä alueella on 4–7 tonnia vuodessa.

    Päästöjä aiheuttavat erityisesti autonrenkaista ja tiemerkintämassoista irtoavat hiukkaset. Tiemerkintöjen kuluminen on yllättävän suuri mikromuovin päästölähde. Päästömäärä on samaa kokoluokkaa kuin mitä pyykinpesusta irtoavista hiukkasista aiheutuu.

    Fraunhofer Instituutin listauksessa renkaiden jälkeen toiseksi eniten mikromuovia irtosi jätteenkäsittelystä. Kolmanneksi suurin lähde oli tienpinnan asfaltissa olevan bitumin kuluminen.

    Asfaltin kulumisessa Saksa eroaa kuitenkin Suomesta. Saksassa ei ajeta nastarenkailla. Liikennemääriin suhteutettuina Suomessa niin renkaat kuin asfaltti ja tienmerkintäaineet kuluvat nastojen vuoksi Saksaa nopeammin.

    Kumiteollisuuden toimitusjohtaja Sami Nikander sanoo, että samanlaista tutkimusta renkaiden ja tienpinnan mikromuovipäästöistä ei Suomessa ole tehty. Jotain kuitenkin tiedetään.

    – Suomessa kulumispartikkelin koostumus on määritelty. Se on sekoitus renkaan kulumista, tienpinnan materiaalia ja pölyä. Suomessa renkaan osuus on noin 50 prosenttia ja loput on kaikkea muuta, mitä tienpinnalla on, sanoo Kumiteollisuuden toimitusjohtaja Sami Nikander.

    Rengasteollisuus voisi periaatteessa tehdä vähemmän mikromuovia aiheuttavia renkaita. Hyvä pito vaatii kuitenkin kumiseoksen, joka kuluttaa varsinkin kesärenkaita melko nopeasti.

    Rengas on suunniteltu niin, että se kuluu, muistuttaa materiaaliopin professori Jyrki Vuorinen.

    – Kulumiskestävyys ei ole ollut viime aikoina se tärkein tekijä renkaita suunniteltaessa. Turvallisuus, ajomukavuus ja äänettömyys on laitettu edelle. Mielenkiinnolla olen seurannut, koska tulee se, että renkaiden pitäisi kestää pitkään sen mikromuovin takia.

    Kävelyn päästöt pyykinpesua ja kosmetiikkaa suuremmat

    Paljon julkisuutta viime vuosina saaneet kosmetiikkatuotteet kuten suihkugeelit, shampoot tai hammastahnat eivät saksalaistutkijoiden mukaan näyttele enää kovinkaan merkittävää roolia mikromuovipäästöjen aiheuttajina. Myöskään vaatteiden pesusta irtoavat kuidut eivät ole aivan aiheuttajalistan kärjessä.

    Enemmän hiukkaspäästöjä aiheuttavat kengät. Siinä missä renkaat, myös kengänpohjat kuluvat käytössä. Ja Suomessakin on joka päivä yli 10 miljoonaa kengänpohjaa liikenteessä.

    Muovipohjien kulumisnopeutta ei kenkäostoksilla voi kuin arvailla. Nahkapohjia Suomessa ei juuri käytetäkään.

    – Kengänpohjahan on siinä mielessä villimpi, että autorenkaista valmistaja antaa jonkinlaisen tiedon siitä renkaasta, mutta kengänpohjista tiedät hyvin vähän. Ehkä sen, että ne pohjat ovat synteettiset. Kengänpohjat kuluvat, sille me emme voi mitään, materiaaliopin professori Jyrki Vuorinen sanoo.

    Kävelijöitäkin on tietenkin erilaisia. Osa kuluttaa kengänpohjia enemmän kuin kenkien kestävyyden kannalta olisi järkevintä. Laahaaminen kuluttaa, sen ymmärtää jokainen.

    Mutta myös liikunta on mikromuovien kannalta kiinnostavaa. Urheilu- ja leikkikentät kuluvat käytössä. Niistä irtoaa sadevesien vietäväksi yllättävän paljon mikromuovia. Se on huomattavasti enemmän kuin vaikkapa pesuaineista.

    Urheilukentistäkin irtoaa mikromuovia.Pixabay

    Mikromuoveja vähentämään pyrkivän kannattaa myös huomioida, että muovisten pakkausten, rasioiden ja pussien kuluminen aiheuttaa paljon päästöjä.

    Muovituotteita voi käsitellä hellästi tai rajusti. Jälkimmäinen aiheuttaa enemmän hiukkasten irtoamista. Usein mikromuovit ovat niin pieniä, että niitä ei paljain silmin edes näe.

    Merissä olevan mikromuovin määrä on huomattavasti suurempi kuin merissä näkyvien muovipussien ja muiden kokonaisten muovituotteiden määrä.

    Phineas Gagen onnettomuudesta 170 vuotta – pään lävistänyt rautatanko teki rautatieläisestä elävän museoesineen

    Phineas Gagen onnettomuudesta 170 vuotta – pään lävistänyt rautatanko teki rautatieläisestä elävän museoesineen


    Neurotieteiden ja psykologian opiskelijat ympäri maailmaa tuntevat tapaus Phineas Gagen. Lääketieteen kannalta Yhdysvaltain Vermontissa 13. syyskuuta 1848 tapahtuneella räjähdysonnettomuudella on tärkeä historiallinen merkitys. Tuona päivänä...

    Neurotieteiden ja psykologian opiskelijat ympäri maailmaa tuntevat tapaus Phineas Gagen. Lääketieteen kannalta Yhdysvaltain Vermontissa 13. syyskuuta 1848 tapahtuneella räjähdysonnettomuudella on tärkeä historiallinen merkitys.

    Tuona päivänä kuusikiloinen, 110 cm pitkä ja 3,2 cm leveä rautatanko sinkoutui Phineas Gagen poskesta sisään.

    Alta päin lentänyt tanko lävisti Gagen pään, mursi pääkallon laen ja jatkoi matkaansa. Se löytyi 25 metrin päästä verisenä.

    Selälleen räjähdyksen voimasta lentänyt rautatieyhtiön työnjohtaja Gage oli hetken päästä tajuissaan, pystyi puhumaan ja ottamaan jopa askelia.

    Tampereen yliopistossa kognitiivista neurotiedettä opettava professori Jari Hietanen tietää, että tapaus Gage on edelleen taattua oppimateriaalia.

    – Ensinnäkin tapaus oli tietenkin aika raflaava, että joku saa metallitangon päänsä läpi ja jää henkiin. Sitähän on myöhemmin rekonstruoitu ja siitä on hienoja kuvia. Oppikirjoissahan oppilaiden mielenkiinto saadaan hyvin heräämään tällaisen raflaavan esimerkin avulla.

    Otsalohkoista se saattoi johtua

    Syyskuisen onnettomuuden jälkeen Gage vietti kymmenen viikkoa sairaalassa. Kallon luiden lisäksi hoitoa vaativat kasvojen ja käsivarsien palovammat. Toipumisaika oli luultua pidempi.

    Seuraavana keväänä Gagen vasemman silmän puolella havaittiin halvaus. Muutoin mies näytti hyvältä. Häntä tuntemattomat eivät havainneet hänessä mitään muuta outoa.

    Phineas Gagesta on säilynyt kaksi 1840-luvulla kuvattua muotokuvaa. Kuvien kuvaaja ei ole tiedossa.

    Phineas Gage oli tarkan miehen maineessa, kun rautatietä Cavendishin lähellä Vermontissa rakennettiin. Onnettomuuden jälkeen hän sai kuitenkin potkut.

    – Onnettomuus vaikutti sosiaaliseen käyttäytymisen ja emootioiden kontrollointiin. Phineas Gagen persoonallisuus muuttui kokonaan. Mitä olen lukenut, niin hän olisi työtehtävistään selvinnyt. Kognitiiviset toiminnot jäivät verraten ehjiksi, mutta hänestä tuli holtiton, yliseksuaalinen ja juopottelija. Se oman elämän ohjaus katosi ihan kokonaan, professori Jari Hietanen muistelee.

    Onnettomuus oli tuhonnut Gagen aivojen otsalohkojen alimmaiset osat. Nykyään tiedetään, että otsalohkot ovat tärkeitä tunteiden säätelyssä.

    Mutta ennen Gagen tapausta ei tiedetty, että päävammoilla voisi olla yhteyttä tunteiden ja sosiaalisten tilanteiden hallintaan.

    Syksyllä 1849 Gage kutsuttiin Harvardin lääketieteellisen koulun vieraaksi useamman viikon ajaksi. Sen ajan huippulääkäreistä koostunut Boston Society for Medical Improvement -yhdistys pääsi tutustumaan mieheen huolella.

    Helsingin yliopiston tieteen- ja teknologiantutkimuksen professori Petri Ylikoski sanoo, että Phineas Gagen tarina on alkanut elää omaa elämäänsä. Ja se tarina saattaa olla vakuuttavampi kuin tapauksen tosiasiat.

    – Väittäisin, että tätä tarinaa on tulkittu aika valikoivasti. Anekdootit ovat kasvaneet faktoiksi. On suoraviivaisesti ajateltu, että tämä tapaus tukee tiettyjä neurotieteellisiä hypoteesejä. Ei ole pohdittu vaihtoehtoisia selityksiä Gagen käyttäytymisen muutoksille.

    Itseään esittelevä kummajainen

    Phineas Gagesta tuli elävä näyttelyesine. Hän elätti itseään esiintymällä muun muassa Barnum´s American -museossa Broadwaylla New Yorkissa.

    Gage markkinoi itseään myös muualla Yhdysvaltain luoteisosissa. Kuuluisuutta pääsi tapaamaan pääsymaksua vastaan.

    Gagen omaiset luovuttivat hänen päälkallonsa lääketieteelliseen tutkimukseen. Kallo kuuluu edelleen Warren Anatomical Museumin kokoelmaan.Public Library of Science

    Vuonna 1852 Gage kutsuttiin Chileen ajamaan säännöllistä reittiliikennettä hevosvaunuilla. Kesällä 1859 Gagen terveys alkoi pettää ja hän palasi Yhdysvaltoihin.

    Phineas Gage kuoli mahdollisesti epileptiseen kohtaukseen toukokuun 21. päivänä 1860. Seitsemän vuotta myöhemmin Gagen pääkallo kaivettiin haudasta tutkimuskäyttöä varten.

    Phineas Gagen tarina tunnetaan kaikkialla. Vakuuttavan tarinan vuoksi opiskelijat muistavat ehkä liiankin hyvin, miten ja miksi tarkasta miehestä tuli holtiton.

    Tieteen- ja teknologiantutkimuksen professori Petri Ylikoski sanoo, että vaikka yleisempi neurotieteellinen hypoteesi saattaa olla tosi, tällainen yksittäinen historiallinen anekdootti ei ole oikea pohja teorian arvioimiseen.

    – Tapaus on opettava esimerkki siitä, kuinka hyvä tarina vie meidät mukanaan ja saa unohtamaan sen pohtimisen, kuinka vahvaa on teoriaa tukeva varsinainen todistusaineisto.

    Helpotusta ilmastonmuutokseen: Ilmaston lämpeneminen tekee Suomenkin soista entistä tehokkaampia hiilinieluja

    Helpotusta ilmastonmuutokseen: Ilmaston lämpeneminen tekee Suomenkin soista entistä tehokkaampia hiilinieluja


    Kun ilmasto lämpenee, pohjoisen suot varastoivat enemmän hiiltä kuin tähän asti on oletettu, osoittaa tuore tutkimus. Uutinen on Suomelle erityisen kannustava, sillä Suomen maapinta-alasta melkein kolmannes on soita. Kun kasvi kuolee ja mätänee,...

    Kun ilmasto lämpenee, pohjoisen suot varastoivat enemmän hiiltä kuin tähän asti on oletettu, osoittaa tuore tutkimus. Uutinen on Suomelle erityisen kannustava, sillä Suomen maapinta-alasta melkein kolmannes on soita.

    Kun kasvi kuolee ja mätänee, sen ilmasta sitoma hiilidioksidi palautuu ilmakehään. Suon märässä ja hapettomassa maaperässä hajoaminen on kuitenkin hidasta ja epätäydellistä, joten kasvit päätyvät turpeeksi ja vievät hiilen mukanaan maan alle. Turpeesta puolet on hiiltä.

    Suot tunnetaankin erittäin tehokkaina hiilinieluina. Vaikka turvesoita on vain kolme prosenttia maapallon pinta-alasta, niissä on kolmannes maaperään tallentuneesta hiilestä. Ellei turpeeseen kajota, hiili pysyy sen kosteissa kätköissä tuhansia vuosia.

    Näytteitä otettiin niin Lapista kuin Etelä-Suomesta

    Brittiläisen Exeterin yliopiston johtaman kansainvälisen tutkimuksen mukaan ilmaston lämpeneminen tekee pohjoisen soista joksikin aikaa entistäkin parempia hiilinieluja.

    Laskelman pohjana oli ilmaston lämpeneminen 1–3,7 asteella vuoteen 2100 mennessä. Sen arvoitiin tarkoittavan, että soihin varastoituu noin viisi prosenttia enemmän hiiltä kuin tuhannen viime vuoden aikana.

    Syynä on se, että lämpenevä ilmasto pidentää pohjoisen kasvukautta ja antaa soiden kasveille lisäaikaa yhteyttämiseen. Siten ne nappaavat ilmasta aiempaa enemmän hiilidioksidia, joka varastoituu suon uumeniin eikä palaa lämmittämään ilmastoa.

    Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan tutkijat keräsivät osaltaan näytteitä sekä Lapin että Etelä-Suomen soista ja osallistuivat aineiston analysointiin ja tulkintaan.

    Erikoiskairalla suon syvyyksistä otetut näytteet olivat peräisin jopa tuhansien vuosien takaisista turvekerroksista. Suomessa vanhin turve on kymmenen tuhannen vuoden takaa. Silloin syvyyttä on kertynyt jo kahdeksan metriä.

    Turvekairan näyte on muisto lappilaissuon muinaisista kasveista.Helsingin yliopisto

    Yliopistotutkija Minna Välirannan mukaan tutkimus antoi aivan uutta tietoa, mutta malleihin liittyy vielä epävarmuutta.

    Suotyyppiluokittelu oli melko yksinkertainen, eikä mahdollisia tulevia muutoksia tyypeissä ja pinta-aloissa otettu huomioon, Väliranta sanoo.

    Ennustamista hankaloittaa myös se, että tulevien kosteusolosuhteiden arviointi on hankalampaa kuin lämpötilan, ja myös ravinnetalous voi soilla muuttua, lisää professori Atte Korhola.

    Tulokset korostavat suojelun merkitystä

    Suurin osa maailman soista sijaitsee kylmillä alueilla, kuten täällä Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Soita on kuitenkin myös tropiikissa, jossa kasvukausi on jo nyt pitkä. Siellä ilmaston lämpeneminen vain kiihdyttää kasvien maatumista.

    Tutkijat arvioivat, että 2100-luvulle tultaessa Amazonin ja muiden eteläisten alueiden soilta vapautuu jo niin paljon hiiltä, että pohjoisessa saatu hyöty häviää.

    Tulokset alleviivaavat sitä, miten tärkeää on suojella soita ja palauttaa jo ojitettuja alueita luonnontilaan etenkin tropiikissa, sanoo professori Sue Page Exeterin yliopistosta.

    Tutkimus on julkaistu Nature Climate Change -lehdessä.

    Suot taistelevat muutoksia vastaan

    Toinen toiveikas suotutkimus on luettavissa Nature Communications -lehdestä. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan soilla ja kosteikoilla on aiemmin tuntematon biokemiallinen puolustusmekanismi.

    Sillä ne pystyvät vastustamaan muutoksia myös ilmaston lämmetessä ja pitkien kuivuusjaksojen lisääntyessä, tutkijat päättelevät.

    Ilmastonmuutosta näillä tiedoilla ei ratkaista, mutta soista ei ehkä karkaakaan hiiltä ja metaania ilmakehään aivan niin nopeasti kuin aiemmin on arvioitu, sanoo professori Curtis Richardson Duken yliopistosta.

    Curtis Richardson kairaamassa turvenäytettä Etelä-Floridassa.Duken yliopisto

    Analyyseja varten otettiin turvenäytteitä erityyppisiltä soilta pohjoisesta etelään, Yhdysvaltain lisäksi Kanadasta, Ruotsista ja Bruneista.

    Tulosten mukaan trooppisten ja subtrooppisten soiden pintakerroksessa oli vähemmän mätänemiselle alttiita hiilihydraatteja ja suurempia määriä mätänemistä vastustavia aromaattisia yhdisteitä kuin pohjoisen soilla.

    Aromaatit ovat lähtöisin kaatuneista puista, oksista ja juurista, jotka maatuvat hitaammin kuin lehdet tai ruoho. Alla oleva turve saa karkeasta aineksesta suojaa kuivumista ja maatumista vastaan, mikä estää päästöjä, tutkimuksessa päätellään.

    Psykologi tyrmää neuvottelevan kasvatuksen ja perää vanhempien vastuuta: Liika neuvottelu lapsen kanssa voi häiritä itsesäätelyn kehitystä

    Psykologi tyrmää neuvottelevan kasvatuksen ja perää vanhempien vastuuta: Liika neuvottelu lapsen kanssa voi häiritä itsesäätelyn kehitystä


    Nykyään monissa perheissä neuvotellaan lasten kanssa eri asioista. Ylen aamu-tv:ssä vieraillut psykologi Keijo Tahkokallio tyrmää täysin neuvottelun. Neuvottelevaa kasvatusta ei hänen mukaansa tarvittaisi ollenkaan. – Ne kysymykset, mistä...

    Nykyään monissa perheissä neuvotellaan lasten kanssa eri asioista. Ylen aamu-tv:ssä vieraillut psykologi Keijo Tahkokallio tyrmää täysin neuvottelun. Neuvottelevaa kasvatusta ei hänen mukaansa tarvittaisi ollenkaan.

    – Ne kysymykset, mistä aikuisten pitää oikeasti päättää, ei ole mikään demokraattinen tilanne, jossa kummallakin olisi neuvotteluoikeus, Tahkokallio sanoo.

    Näillä kysymyksillä Tahkokallio tarkoittaa arjen tärkeitä kysymyksiä: nukkumaanmenoaikoja, ruokailutapoja ja muita arjen käytäntöjä.

    Tahkokallio on kokenut psykologi. Hänen mukaansa ongelma nykypäivän kasvatuksessa on se, että rajat sen välillä, mistä aikuiset päättävät ja mikä on lapsen "vapaata aluetta" on hämärtynyt monilta vanhemmilta.

    Keijo TahkokallioYle

    Toisin sanoen, niistä asioista, joista vanhempien pitäisi päättää tiukasti, on ryhdytty neuvottelemaan liialti lasten kanssa.

    – Aikuisten tulee päättää tärkeistä asioista, he asettavat raamit. Se, mikä jää raamien ulkopuolelle, pitää taas olla vapaata. Nämä puolet on pidettävä erillään. Reunaehdoilla rajataan lapsen vapausalue, ne tarjoavat raamit elämälle, Tahkokallio sanoo.

    Neuvotteleva kasvatus ilmenee psykologin mukaan niin, että aikuiset on ryhtyneet kyselemään entistä enemmän, mitä lapset haluavat.

    – Tahtoisitko tulla syömään, tai lähdettäisiinkö me kotiin, hän kertoo.

    Tämä johtaa siihen, että lapset päättävät entistä enemmän "aikuisten asioista", kuten ruokailuajoista.

    Konditionaalin liialla käytöllä aikuisen suoja häviää: lapsi kärsii

    Tahkokallio esittää, että pelkkä puhetapa on vahingollinen, koska liialla konditionaalin käytöllä lapsen tarvitsema aikuisen suoja häviää, mikä voi aiheuttaa lapsessa turvattomuutta.

    Konditionaali on hänen mukaansa vahva viesti siitä, että lapsi saisi päättää kaiken ja tämä aikuisen suojan puute voi tuottaa turvattomuuden tunteita lapsessa.

    Tahkokallio uskoo, että käskemistä vältellään, koska taustalla kummittelee pelko "sotapäällikkötyrannista". Hän ohjeistaa vanhempia rohkeasti käskemään lapsiaan, sillä se on lapsen parhaaksi.

    – Käskymuotoa ei osata käyttää oikein niin kuin sitä luonnollisesti pitäisi käyttää. Sanomalla esimerkiksi: "tulkaa syömään" tai "nyt on aika lähteä kotiin", ei "tulisitko syömään".

    – Käskymuodon eli imperatiivin oikea käyttö voi olla kuitenkin aivan kohteliasta ja lasta kunnioittavaa: "käykää pöytään, olkaa hyvä", Tahkokallio selittää.

    Vaikka aikuisten päätösvallassa olevien asioiden kohdalla vanhempien on oltava tiukkoja ja johdonmukaisia, se ei Tahkokallion mukaan tarkoita sitä, että lapsille ei voisi antaa myös omaa vapautta sopivassa suhteessa tai ettei lasten kanssa voisi höpsötellä.

    – Lasten kanssa elämän pitäisi olla täynnä leikkiä ja kaikennäköistä leikinlaskua: höpöttelyä ja leppoisaa olemista. Peräänkuulutan sellaista aikuista, joka on sydämellinen ja lämmin, mutta samaan aikaan on pidettävä tiettyä vaatimustasoa yllä. Vaatimustason pitäminen korkealla on aivan olennaista, Tahkokallio sanoo.

    – Jos tehtävänä on esimerkiksi piirtää viiva, me aikuiset huolehdimme siitä, että lapsi todella oppii piirtämään viivan hyvin. Ja kun viiva on valmis, sanomme että hienosti tehty, Tahkokallio neuvoo esimerkin kautta.

    Seuraukset voivat olla vakavia: itsesäätelyn kehitys saattaa häiriintyä

    Tahkokallion mukaan neuvottelevalla kasvatuksella voi olla vakavia ja kauaskantoisia seurauksia. Jos lapsi saa liikaa päätöksentekovaltaa liian pienenä, hänen itsesäätelynsä kehittyminen voi häiriintyä.

    Tahkokallion mukaan lapset eivät luonnostaan biologisista syistä löydä itsestään kykyä säännellä itseään, kuten kulttuuri vaatii, vaan se edellyttää tekoja aikuisilta: heidän tehtävä on säännellä lasten käyttäytymistä ja näyttää mallia, miten asioihin reagoidaan.

    – Kysymys on itsesäätelystä. Lapsen pitää oppia itse säätelemään tekojaan ja tunteitaan. Jos aikuiset eivät opeta lapselle, miten esimerkiksi ruokapöydässä käyttäydytään ja käytöstä ei säädellä, se voi näkyä myöhemmin koulussa ja työpaikoilla, hän sanoo.

    Tahkokallio väittää, että itsesäätelyn oppiminen on aivan kaikki kaikessa: tärkein tekijä siinä, miten elämässä menestyy ja pärjää.

    Ongelma on, että vain osa lapsista kykenee olemaan itseohjautuvia. Tahkokallion mukaan vähintään kolmasosa tai jopa puolet nykylapsista omaa heikot edellytykset olla itseohjautuvia.

    – Heidän elämässään voi käydä huonosti, jos aikuinen käy paljon heidän kanssaan neuvotteluja.

    Jos lapsi ei opi itsesäätelyn perusteita, ongelmia voi koitua aikuisuudessa. Kun itsesäätely on kehittynyt tarpeeksi, lapselle voi antaa pikkuhiljaa lisää vastuuta päättää itsestään.

    – Herkkyyskausi on seitsemän vuoden kohdalla. Kouluikään mennessä, varhaislapsuuden aikana pitäisi oppia perusteet itsesäätelylle, Tahkokallio sanoo.

    Joona-Hermanni Mäkisen kolumni: Maailmanlopun kello näyttää kaksi minuuttia vaille keskiyön

    Joona-Hermanni Mäkisen kolumni: Maailmanlopun kello näyttää kaksi minuuttia vaille keskiyön


    KolumniKolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.> Kaikki kolumnit löydät täältä> Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteina“Jääkaudesta ei ole pelkoa – lämpötilan uskotaan nousevan useita asteita vuoteen...

    Kolumni

    Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

    > Kaikki kolumnit löydät täältä
    > Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteina

    “Jääkaudesta ei ole pelkoa – lämpötilan uskotaan nousevan useita asteita vuoteen 2050 mennessä.” Otsikko voisi olla eiliseltä, mutta kyseessä on suomalaisakateemikkojen, Seppo Huovilan ja Raino Heinon, vieraskynä Helsingin Sanomista vuodelta 1979. Tiedeyhteisö oli jo tuolloin tiennyt hiilidioksidipäästöjen ja ilmaston lämpenemisen yhteydestä vuosikymmenten ajan.

    Lukijan on tässä vaiheessa hyvä vetää syvään henkeä, sillä seuraavat tosiasiat ovat lamaannuttavia. Lämpötilaennätyksiä on rikottu vuosi vuodelta samalla, kun aiemmin mahdottoman korkeina pidetyt hiilidioksidilukemat ovat ylittyneet ilmakehässä.

    Luonnonvarojen käyttö kolminkertaistui vuosina 1970-2010. Kuolleet merenpohja-alueet ovat nelinkertaistuneet vuodesta 1950. Teollinen kalatuotanto aiheuttaa ekologisten järjestelmien romahduksia ympäri maapalloa. Miljoonien tonnien muovijäte merissä aiheuttaa miljoonan merilinnun kuoleman vuosittain ja liuottaa myrkyllisiä kemikaaleja meriveteen.

    Teollinen maatalous tuhoaa viljelymaata nopeasti. Nykyisellä tahdilla maaperä on käyttökelvotonta jo 60 vuoden päästä.

    Asiantuntijoiden mukaan sinisellä planeetallamme on käynnissä kuudes massasukupuuttoaalto, joka on verrannollinen edelliseen vastaavaan, noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Silloin kolme neljäsosaa lajeista katosi, todennäköisesti asteroidin törmäyksen johdosta.

    Asteroidin vaara on helppo ymmärtää. Uhka on välitön ja yksiselitteinen. Ydinsotakin on selkeä käsittää: jos ohjuksia ei ole laukaistu, on vielä toivoa. Ilmastonmuutos on vaikeampi tapaus, koska kriisi syvenee asteittain.

    Tieteentekijät ymmärtävät tämän. Siksi arvovaltainen tiedejulkaisu Bulletin of the Atomic Scientists on ylläpitänyt “Tuomiopäivän kelloa”, joka kertoo ihmiskunnan tuhon läheisyydestä. Maailmanlopun kello näyttää nyt kahta minuuttia vaille keskiyön. Nobel-palkittuja asiantuntijoita sisältävä raati näkee passiivisuuden ilmastonmuutoksen torjunnassa ja ydinkatastrofin läheisyyden ennennäkemättömän suurina uhkina.

    Vastuu nykytilanteesta ei jakaudu tasaisesti.

    Alati laajeneva tuho on itse kylvämäämme. On kuitenkin tärkeää tehdä tarkennus, ketä “meillä” tarkoitetaan. Vastuu nykytilanteesta ei jakaudu tasaisesti. Ilmastonmuutos on valtaosin rikkaiden aiheuttamaa. Tämä pätee niin yksilöihin kuin valtioihin.

    Maailman rikkaimman prosentin hiilijalanjälki voi olla jopa 175-kertainen verrattuna köyhimpään kymmeneen prosenttiin. Teollisuusmaat ovat ensin vaurastuneet saastuttamalla ilmakehää, ja myöhemmin neuvotteluissa olleet sitovia päästövähennyksiä vastaan. Yhdysvallat yhdessä suurien öljyntuottajamaiden, kuten Saudi-Arabian ja Kuwaitin, kanssa ovat pitkään olleet vastuuttomimpia pyrkien vesittämään kaiken edistyksen. Niin kutsuttu globaali etelä, köyhempi pallonpuolisko, on johdonmukaisesti ajanut vahvoja ilmastosopimuksia. Köyhät maat ovat jo nyt kärsineet eniten ilmastonmuutoksen aiheuttamista vaurioista.

    Kehityksen taustalla vaikuttavat talouden rakenteet. Markkinataloudessa luonnonympäristön turmeleminen kannattaa. Muotitalot polttavat vaatteita kymmenien miljoonien dollarien edestä. Autovalmistajat valehtelevat päästöistä. Öljy-yhtiöiden verkostot rahoittavat avokätisesti ilmastonmuutoksen kieltäjiä ja pyrkivät kaikin keinoin estämään kansainväliset ilmastosopimukset. Toiminta on häikäilemättömän moraalitonta, mutta loogista markkinakilpailussa. Mitä enemmän hyötyjä saa otettua itselle ja haittoja ulkoistettua muille, sitä enemmän tekee voittoa. Tulevien sukupolvien hyvinvointi on toissijaista.

    YK:n tilaamassa vastajulkaistussa suomalaisessa asiantuntijaraportissa todetaan, että nykymuotoinen kapitalismi on tullut tiensä päähän. Maapallon ekosysteemit eivät yksinkertaisesti kestä alati kasvavia “negatiivisia ulkoisvaikutuksia”, kuten taloustieteilijät luonnonympäristön kokonaisvaltaista tuhoamista kutsuvat.

    Tärkeä kysymys on, kuinka tämän kehityksen voi pysäyttää?

    Sitä ei enää voida. Tämä tosiasia on tunnustettava.

    Tiedeyhteisön varovaisenkin konsensuksen mukaan maapallon keskilämpötila tulee päästöleikkauksista huolimatta nousemaan niin paljon, että laajat kuivuustuhot, nälänhätä ja merenpinnan huomattava nousu ovat väistämättömiä. Aiempina vuosikymmeninä tällaiset varovaiset arviot ovat kuitenkin yleensä menneet vikaan, ja ilmastonmuutos on ollut ennustettua voimakkaampaa.

    Pahin voidaan kuitenkin välttää. Vääjäämättä syvenevän kriisin hidastamisella voidaan pelastaa ajan saatossa lukemattomia ihmishenkiä, turvata kuihtuvia satoja, säilyttää uhanalaisia lajeja ja vähentää merkittävästi ilmastopakolaisuutta.

    Suomi on menossa väärään suuntaan. Tuore YK:n maaraportti vahvistaa, että Sipilän hallituksen ilmastosuunnitelma on kelvoton. Metsien lisähakkuut aiheuttavat hiilinielujen merkittävän pienentymisen, mikä puolestaan lisää kasvihuonekaasuja ilmakehässä. Tämä tekee tyhjäksi muuten saavutetut päästövähennykset.

    Kaikille talouden sektoreille on asetettava vahva hiilivero.

    Suomen on oltava globaali edelläkävijä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Asiantuntijoiden tarjoama tiekartta on yksiselitteinen. Fossiilituet on poistettava välittömästi. Seuraavan vuosikymmenen aikana suurten kaupunkien on luovuttava täysin fossiilisista polttoaineista, polttomoottoriautojen myynti on lopetettava, liikennettä on sähköistettävä ja lentämistä rajoitettava. Tutkimukseen tulee ohjata massiivisia investointeja. Kaikille talouden sektoreille on asetettava vahva hiilivero.

    Vuosikymmenten passiivisuus ilmastonmuutoksen torjunnassa osoittaa, että päättäjät ja liike-elämä eivät tee tarpeellisia muutoksia ilman voimakasta poliittista painetta. Se edellyttää laajaa ja sitoutunutta kansalaisaktiivisuutta, jollaista ei ole nähty Suomessa sen jälkeen, kun hyvinvointivaltion perusteita valettiin.

    Emme voi vain säästellä paperia, vältellä muovipusseja ja odottaa pääministerin tv-puhetta. On mietittävä tarkoin, mihin käytämme aikaamme, rahojamme ja kykyjämme. Se on tehtävä, jotta sininen planeettamme olisi elinkelpoinen vielä lastemme ja heidän lastensa elinaikana.

    Joona-Hermanni Mäkinen

    Kirjoittaja on Parecon Finlandin varapuheenjohtaja, tietokirjailija sekä luokan- ja historianopettaja. Hän on kirjoittanut mm. The New York Timesiin ja Jacobin Magazineen.

    Yleinen ravintolisä on monille hyödytön ja joskus jopa haitallinen – suolistokokeet kyseenalaistavat maitohappobakteerien tehon

    Yleinen ravintolisä on monille hyödytön ja joskus jopa haitallinen – suolistokokeet kyseenalaistavat maitohappobakteerien tehon


    Tabletteina syötyjä ja jogurtteihin, juustoihin, mehuihin ja muihin elintarvikkeisiin lisättyjä eläviä mikrobeja eli probiootteja ylistetään suojaksi sairauksilta, avuksi laihduttajalle ja vatsan turvaksi antibioottikuurin...

    Tabletteina syötyjä ja jogurtteihin, juustoihin, mehuihin ja muihin elintarvikkeisiin lisättyjä eläviä mikrobeja eli probiootteja ylistetään suojaksi sairauksilta, avuksi laihduttajalle ja vatsan turvaksi antibioottikuurin aikana.

    Probioottituotteiden – ennen muuta maitohappobakteerien – kauppa käy vilkkaana, mutta kahden rinnakkaisen israelilaisen tutkimuksen mukaan niitä nautitaan usein suotta. Probioottien lisääminen ravintoon ei aina olekaan niin tehokasta kuin yleensä väitetään, tutkijat sanovat suolistokokeiden perusteella.

    Niissä he toteavat, että monien ihmisten elimistö estää tavallisimpia probiootteja asettumasta heidän ruoansulatuskanavaansa. Antibioottikuurin tasapainottamiseksi syödyt probiootit voivat jopa hidastaa normaalin bakteerikannan toipumista.

    – Probiooteista puhutaan paljon hyvää, vaikka niiden perimmäistä tehoa käsittelevä tutkimus on ollut hyvin ristiriitaista, sanoo tutkimuksia johtanut immunologian professori Eran Elinav Weizmannin tiedeinstituutista.

    Tutkija torjuu "yhden koon ravintolisän"

    Tutkijaryhmä päätti selvittää, asettuvatko tavallisesta ruokakaupasta ostetut probiootit elämään nauttijansa ruoansulatuselimistössä, niin kuin väitetään, ja mikä niiden vaikutus todellisuudessa on. Tutkittaviksi otettiin 11 yleisintä probioottiperhettä.

    Hämmästyksekseen tutkijat havaitsivat, että moni kokeisiin osallistuneista terveistä vapaaehtoisista olikin suorastaan vastustuskykyinen probiooteille. Yksilölliset erot olivat hyvin suuria, Elinev kertoo.

    – Siksi suosittelemmekin, ettei probiootteja nautittaisi kaikille sopivana "yhden koon ravintolisänä". Ne pitäisi räätälöidä kullekin hänen ominaisuuksiensa ja tarpeidensa mukaan.

    Tutkimuksen mukaan ihmisen suoliston omasta mikrobiomista eli bakteerilajistosta on nähtävissä, kuuluuko hän ryhmään, jonka elimistö kelpuuttaa probiootit, vai hylkiikö hän niitä.

    Probiootit hulahtavat monilla vessanpönttöön

    Vastaavia epäilyksiä probiooteista on ailahdellut aiemmissakin tutkimuksissa, mutta niissä ruoansulatuskanavan mikrobien aktiivisuutta on aina selvitetty vain ulostenäytteistä.

    Tällä kertaa näytteitä otettiin ulosteen lisäksi tähystämällä vapaaehtoisten ruoansulatuselimistöstä, sekä ylhäältä että alhaalta.

    Ulosteiden mikrobiomi osoittautui vain osittain samaksi kuin se, joka ihmisillä oli sisällään. Probiootteja oli kaikkien vapaaehtoisten ulosteessa, mutta tähystämällä niitä löytyi vain joidenkin suolistosta, Elinav kertoo.

    Odottelu tehokkaampaa kuin probiootit

    Antibioottien haittavaikutusten torjumiseksi suositeltujen probioottien negatiiviset vaikutukset olivat tutkijoille toinen yllätys.

    Kolmesta koeryhmästä mikrobiomi toipui ennalleen nopeimmin niillä, joille tehtiin ulosteensiirto eli suolistoon palautettiin heidän omia bakteerejaan, joita oli otettu talteen ennen antibioottihoitoa. Myös pelkkä odottelu sai mikrobiomin palautumaan nopeammin kuin probioottien syöminen lääkekuurin aikana.

    Probiooteista ei siis olekaan ihmisille pelkkää hyötyä tai ei ainakaan haittaa, kuten väitetään, vaan niillä voi olla jopa pitkäaikaisia haittavaikutuksia, Elinav sanoo.

    Sovelletun matematiikan professorin Eran Segalin mukaan tutkimustulosten merkitys ei rajoitu vain probiootteihin. Tulokset vahvistavat aiempia havaintoja siitä, että ihmiset reagoivat ravintoaineisiin yksilöllisillä tavoilla, ja korostavat suoliston mikrobiomin merkitystä näissä eroissa, Segal sanoo.

    Molemmat tutkimukset ovat vapaasti luettavissa Cell-lehdestä:

    Personalized Gut Mucosal Colonization Resistance to Empiric Probiotics Is Associated with Unique Host and Microbiome Features

    Post-Antibiotic Gut Mucosal Microbiome Reconstitution Is Impaired by Probiotics and Improved by Autologous FMT

    Tutkimus: Kunnissa on väsytty työllisyyskokeiluihin, joiden tulokset jäävät usein hyödyntämättä

    Tutkimus: Kunnissa on väsytty työllisyyskokeiluihin, joiden tulokset jäävät usein hyödyntämättä


    Kuntien ja valtion tavoitteet työttömyyden hoidossa eivät aina ole yhteneväiset. Heidi Niemen väitöskirja tuo esiin myös kuntien sosiaalitoimen väsymisen jatkuviin työllistämiskokeiluihin, joita kunnissa toteutetaan: hyvätkään tulokset...

    Kuntien ja valtion tavoitteet työttömyyden hoidossa eivät aina ole yhteneväiset. Heidi Niemen väitöskirja tuo esiin myös kuntien sosiaalitoimen väsymisen jatkuviin työllistämiskokeiluihin, joita kunnissa toteutetaan: hyvätkään tulokset eivät välttämättä ehdi juurtua, kun ollaan jo seuraavassa kokeilussa.

    Vastuu työllistymisen tukemisesta siirrettiin ensimmäisellä työllisyyslailla vuonna 1956 kunnilta valtiolle. 1990-luvun laman jäljiltä oli nähtävissä halu lisätä kuntien taloudellista ja lakisääteistä vastuuta työllisyyden hoidossa.

    Lailla kuntouttavasta työtoiminnasta puututtiin kuntia velvoittavasti ensin alle 25-vuotiaisiin työttömiin, ja vuonna 2012 tehdyllä lakimuutoksella myös yli 25-vuotiaisiin.

    Työmarkkinatuen kuntien rahoitusosuudesta säädettiin jo aiemmin vuonna 2006, ja sen tiukennus tuli voimaan tammikuusta 2015.

    – Etenkin tämän suhteen kunnat ovat kokeneet, että se on ollut vääränlainen tapa siirtää vastuuta. Tämä ilmeni voimakkaasti myös tutkimushaastatteluissa, väitöstutkija Heidi Niemi sanoo.

    Kunnat maksavan oman osansa työmarkkinatuesta.Orna Ben Lulu / YleIso lasku pitkäaikaistyöttömistä

    Kunta maksaa pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatuen kuntaosuuden, mutta ei pysty todellisuudessa vaikuttamaan asiakasprosesseihin, työllistymiseen tai koulutukseen. Tällainen on se perusviesti, mitä kunnissa työllisyysasioita hoitavat kertoivat tutkijalle.

    Kunnat siis kokevat ongelmalliseksi sen, etteivät ne voi riittävästi vaikuttaa niiden työttömien palvelujen järjestämiseen, joiden työttömyyden aikaisesta työmarkkinatuesta ne maksavat osan.

    – Nyt ongelmana on työttömyyden pitkittyminen, ja tieto työttömistä saattaa tulla liian myöhään kuntiin vasta sakkolistan kautta. Silloin tarvitaan usein jo raskaampia palveluja, tutkija toteaa.

    Esimerkiksi vuonna 2012–2015 toteutettu työllisyydenhoidon kuntakokeilu antoi hyviä tuloksia kuntien suurempaan vastuuseen työllistymisen polulla. Väitöstutkija Heidi Niemen mukaan olisi tärkeää erottaa jo työttömyyden alkuvaiheessa työkykyiset ja työkyvyttömät ja tarjota heille oikeanlaisia palveluja.

    Kuntien tulee edistää työllisyydenhoitoa ja ehkäistä työttömyyttä. Kuntien tehtävä on kuntalain 1.2 §:n mukaan edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa.

    – Esimerkiksi sosiaalisten kriteerien merkittävämpi käyttö julkisissa hankinnoissa olisi yksi varteenotettava keino, Niemi ehdottaa.

    Lyhytaikaisiin kokeiluihin kyllästytty

    Työllisyysasioissa on siirrytty yhä useammin lyhytaikaisiin kokeiluihin, joiden kesto on pari kolme vuotta. Myönteisten kokemusten rinnalla on usein pettymyksiä.

    Esimerkiksi työllisyydenhoidon kuntakokeilu vuosina 2012–2015 antoi hyviä tuloksia. Monet kunnat kuitenkin kokivat Heidi Niemen mukaan, että kehittäminen jäi kesken.

    – Tutkimukseni kohteena oli nuorisotakuun kuntakokeilu vuosina 2015–2016 ja haastatteluvastaukset toivat ilmi väsymistä jatkuviin rakenneuudistuksiin. Kyseisen kokeilun toteuttaminen onnistui vaihtelevasti, tutkija sanoo.

    Nuorisotakuun kuntakokeilussa sovellettiin kuntakokeilulakia (1350/2014). Tutkimuksen mukaan useat kokivat, että kaksi vuotta oli liian lyhyt aika saada pysyviä muutoksia aikaan. Jo kokeilun lanseeraukseen saattoi mennä vuosi.

    Kokeilut kuormittavat sosiaalitoimen hallintoa ja vievät voimavaroja lakisääteiseltä sosiaalityöltä.

    Kuntouttavan työtoiminnan jatkuminen kunnissa on epävarmaa, mikäli maakuntauusitus toteutuu.Jani Aarnio/YleMitä maakunta sitten hoitaisi?

    Maakuntauudistuksen vuoksi kunnissa on ollut epätietoisuutta siitä, missä työllisyysasioita jatkossa hoidetaan. Työ- ja elinkeinotoimistojen tulevaisuus on myös ollut epäselvä.

    – Työllisyydenhoidon kokeilujen kautta on usein kehitetty kuntalähtöistä toimintaa, vaikka on tähdätty maakunnalliseen toimijaan. Lisäksi työvoima- ja sosiaalipolitiikan toteutuksen lähentyessä toisiaan, kunnallinen aikuissosiaalityö on joutunut etsimään roolia uudelleen.

    Heidi Niemi kaipaakin vahvempaa julkista keskustelua siitä, millaisia ovat tulevien maakunnallisten sosiaalipalvelujen sisällöt.

    Väitöstutkija Heidi Niemi työskentelee parhaillaan Muuramen sosiaalitoimessa. Hänen tutkimuksensa tarkastetaan Tampereen yliopistossa 14. syyskuusta 2018.Petri Aaltonen / Yle

    Keskustelu tulevasta sote-ratkaisusta on painottunut terveyspalveluihin ja rakenteisiin. Sosiaalitoimen muutokset ovat jääneet taka-alalle ja siinä samalla työllisyysasioiden hoidon tulevaisuus.

    – Kunnilla on huolta siitä, mitä työkaluja niille jää, kun kuntouttava työtoiminta ollaan siirtämässä maakuntiin, Heidi Niemi toteaa.

    Tavoitteena oleva maakunnallinen toimija ei Niemen mukaan todennäköisesti edistä tehokkuutta ja vaikuttavuutta, vaan jatkaa työllisyydenhoidon vastuunjaon, tiedonkulun ja kokonaisuuden pirstaleisuuden ongelmia.

    Kunnilla voi nähdä olevan suurempi intressi työllisyyden edistämiseen, koska resurssit ja toiminnan kehittyminen ovat vahvemmin kiinni omista toimenpiteistä.

    Ristiriitaiset tavoitteet

    Tutkimuksessa haastateltiin yhdeksän kunnan Nuorisotakuun kuntakokeilun (2015–2016) vastuuhenkilöä.

    Tulokset osoittavat Suomen työllisyydenhoidon kokeilukulttuurissa vallitsevia epäkohtia. Niitä olivat ristiriitaiset tavoitteet kunnallisen ja maakunnallisen toimijan suhteen, kokeiluaikojen lyhyys ja hallinnollinen taakka, sekä puutteet valmistelussa ja ohjauksessa.

    Kunnallisoikeuden alaan kuuluva väitöstutkimus tarkastelee koko sitä oikeussääntelyn kehityskaarta yhteiskuntapoliittisine taustatekijöineen, joka on johtanut kuntiin kohdistuvan työvoimapoliittisen sääntelyn ja ohjauksen lisääntymiseen 2000-luvulla.

    Hallintotieteiden lisensiaatti Heidi Niemen väitöstutkimus ”Kunta työllisyydenhoitajana: Työpakosta kokeiluihin” tarkastetaan Tampereen yliopistossa 14. syyskuusta 2018.

    Kuu-ukon hymyssä on muisto tulisesta nuoruudesta

    Kuu-ukon hymyssä on muisto tulisesta nuoruudesta


    Kuun pinnan kiehkurakuviot ovat magneettinen muisto kiertolaisemme miljardien vuosien takaisesta menneisyydestä, päätellään tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa. Kuun sisuksista pursusi kuumaa laavaa satojen miljoonien vuosien ajan, vielä...

    Kuun pinnan kiehkurakuviot ovat magneettinen muisto kiertolaisemme miljardien vuosien takaisesta menneisyydestä, päätellään tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa.

    Kuun sisuksista pursusi kuumaa laavaa satojen miljoonien vuosien ajan, vielä noin 3,5 miljardia vuotta sitten. Rutgersin ja Kalifornian Berkeleyn yliopistojen tutkimuksen mukaan kiemurat noudattavat reittejä, joita laava koversi Kuun sisään.

    Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan tutkijat ovat verranneet kuvioita kahvin pintaa koristaviin kermakiehkuroihin. He eivät kuitenkaan ole osanneet sanoa, miten kuvioita muodostava pöly pysyy paikoillaan aurinkotuulen hiukkaspommituksessa. Muualla pommitus on vaalentanut Kuun pintaa.

    Reiner Gamma -kuvio Kuun pinnalla.Nasa / LRO WAC

    Uudessa tutkimuksessa todetaan, että siellä missä on kiemuroita, on myös kapeita magneettisia alueita. Ne puolestaan vastaavat tunneleita, joita virtaava laava synnytti pinnan alle.

    Kuusta tuoduille kiville Maassa tehtyjen kokeiden perusteella tiedetään, että joidenkin kivien kuumentaminen yli 600-asteisessa hapettomassa ympäristössä tekee niistä erittäin magneettisia.

    Syynä on se, että kovassa kuumuudessa tietyt mineraalit rikkoontuvat ja niistä vapautuu metallista rautaa. Jos lähistöllä sattuu olemaan riittävän voimakas magneettikenttä, rauta magnetisoituu sen mukaisesti.

    Niin kävi, kun Kuun laava jäähtyi. Tuo magneettisuus pitää nyt kurissa aurinkotuulen vaikutukset pinnan pölyyn, Journal of Geophysical Research -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa päätellään.

    Apulaisprofessori Sonia Tikoo tekee tutkimuksia kivinäytteillä, joita Apollo-ohjelman astronautit toivat Kuusta.Nick Romanenko / Rutgersin yliopisto

    Kuulla ei enää ole kummoistakaan magneettikenttää, mutta tätä uuttakin tutkimusta johtanut apulaisprofessori Sonia Tikoo osoitti viime vuonna, että kenttä oli olemassa jopa 2,5 miljardia vuotta pitempään kuin oli oletettu.

    Siten se on voinut olla olemassa samaan aikaan kun laavatunnelit syntyivät.

    Havainnoilla pitkäikäisestä magneettikentästä voi olla merkitystä myös tutkimuksille, joissa etsitään elämän edellytyksiä muista kuista ja muilta planeetoilta. Ilman magneettikentän suojaa elämä olisi Maassakin hyvin paljon vaikeampaa, ellei suorastaan mahdotonta.

    Tikoo on mukana komiteassa, joka pyrkii saamaan Kuuhun mönkijän sen vahvistamiseksi, että tietokonemalleista tehdyt tuoreet päätelmät pätevät myös itse kuuperässä.

    Tunnustusta saanut tutkija Johanna Ivaska Orionin syöpätutkimuksen johtajaksi

    Tunnustusta saanut tutkija Johanna Ivaska Orionin syöpätutkimuksen johtajaksi


    Biokemian akatemiaprofessori Johanna Ivaska on nimitetty Orionin syöpätutkimuksen johtajaksi. Ivaska työskentelee parhaillaan Turun yliopistossa ja Orionin tiedotteen mukaan myös jatkaa työtään siellä. Lääkekehitys edellyttää sellaisia...

    Biokemian akatemiaprofessori Johanna Ivaska on nimitetty Orionin syöpätutkimuksen johtajaksi.

    Ivaska työskentelee parhaillaan Turun yliopistossa ja Orionin tiedotteen mukaan myös jatkaa työtään siellä.

    Lääkekehitys edellyttää sellaisia voimavaroja ja osaamista, joita yliopistomaailmalla ei ole tarjota. Johanna Ivaska

    Ivaska on kansainvälisesti ansioitunut tutkija. Hän tutkii syövän etäpesäkkeiden syntymiseen liittyviä muutoksia solujen sisällä.

    Tutkimuksen innovatiivisten lähestymistapojen kautta saadaan merkittävää uutta tietoa syöpäsolujen kulkureiteistä ja liikkumisesta kudoksissa. Ivaskan tutkimuksesta odotetaan uraauurtavia tieteellisiä läpimurtoja.

    – Tutkijana olen paneutunut intohimoisesti biolääketieteen tutkimuskysymyksiin jo yli 20 vuoden ajan. Lääkekehitys edellyttää kuitenkin sellaisia voimavaroja ja osaamista, joita yliopistomaailmalla ei ole tarjota. Nyt minulla on tilaisuus osallistua prosessin toiseen päähän eli lääkehoitojen löytämiseen, Ivaska sanoo Orionin ja Turun yliopiston tiedotteessa.

    Ivaska aloittaa tehtävässään Orionilla 1. lokakuuta.

    Samana päivänä kun tiedotettiin Johanna Ivaskan nimityksestä Orionille, tuli myös tieto vuosittaisesta, kansainvälisestä Medix-palkinnosta, joka tällä kertaa myönnettiin Johanna Ivaskan johtamalle tutkimusryhmälle.

    Ryhmä työskentelee Turun biotekniikan keskuksessa, jota ylläpitävät Turun yliopisto ja Åbo Akademi. Se sai Medix-palkinnon tutkimuksesta, jossa selvitettiin solujen tarttumisaktiivisuutta ympäröivään kudokseen.

    Kaupunki ja yliopisto keksivät keinon saada lisää matematiikan opiskelijoita – Nyt jo kolmasluokkalaiset saavat yliopistolta opetusta

    Kaupunki ja yliopisto keksivät keinon saada lisää matematiikan opiskelijoita – Nyt jo kolmasluokkalaiset saavat yliopistolta opetusta


    Kolmasluokkalaiset ovat kokoontuneet Lappeenrannan teknillisen yliopiston luokan lattialle pahalta haisevan vesiastian äärelle. Astiaan on sekoitettu kodin jätteitä, kuten hiuksia, maitoa ja hammastahnaa. Tällainen sotku löytyy monen kodin...

    Kolmasluokkalaiset ovat kokoontuneet Lappeenrannan teknillisen yliopiston luokan lattialle pahalta haisevan vesiastian äärelle. Astiaan on sekoitettu kodin jätteitä, kuten hiuksia, maitoa ja hammastahnaa. Tällainen sotku löytyy monen kodin viemäristä.

    – Hyi, huutavat oppilaat yhdessä ja nauravat, kun he katselevat likaista litkua.

    Kyseessä on vasta perustetun LUT Junior University Lappeenrannan oppitunti, ja oppimassa on lappeenrantalaisia alakoululaisia. Heille opetetaan keinoja säästää vettä kotona ja näytetään mitä asioita viemäriin ei saa laittaa. Opetuksessa käytetään yhteistä teemaa.

    – Vesiteema on koulujen opetuksessa vahvana. Olemme löytäneet opetussuunnitelmista yhteydet yliopiston tutkimusaiheisiin, ja puhdas vesi on yksi niistä, kertoo LUT Junior Universityn koordinaattori Kati Koikkalainen.

    Kolmasluokkalainen Nick Riihelä sai heittää vessapaperia astiaan, josta tehdään viemärivettä.Tommi Parkkinen / Yle

    Kaupungin peruskoululaiset ja lukiolaiset osallistuvat tästä syksystä alkaen Lappeenrannan teknillisen yliopiston (LUT) oppitunneille oppimaan tiedettä, tekniikkaa, yrittäjyyttä ja ympäristöasioita. Lappeenrannassa uutta tässä on pitkäkestoinen yhteistyö kaupungin ja yliopiston välillä.

    – Emme ole vielä törmänneet, että tätä olisi muualla kytketty niin vahvasti koulujen opetussuunnitelmaan, kertoo Lappeenrannan teknillisen yliopiston opintoasioiden johtaja Janne Hokkanen.

    Vahvaa kytköstä yhteistyöhön korostaa sekin, että se on kirjattu Lappeenrannan tuoreeseen strategiaan. Yliopistolta saatujen oppien lisäksi opettajat suunnittelevat ja toteuttavat tieteellistä opetusta omissa kouluissaan.

    Lisää pitkän matematiikan osaajia Suomeen

    Kaupungin ja yliopiston yhteinen suunnitelma on saada valmistuneet lukiolaiset opiskelemaan omaan yliopistoon. Pitkällä tähtäimellä halutaan yrityksille korkeakoulutettuja osaajia ja uusia yrittäjiä alueelle. Tarkoitus on, että oppilaat tottuvat yliopiston läheisyyteen jo varhain.

    – Toiveena on, että oppilaan kiinnostus herää ja seurauksena on polku lukioon. Siellä pitkän matematiikan lukeminen, minkä osaajista Suomessa on nyt huutava pula, ja sitä kautta yliopisto-opintoihin, kertoo koordinaattori Kati Koikkalainen.

    Veteen on nyt sekoitettu lisää aineita, kuten hammastahnaa ja kahvin puruja. Väri alkaa näyttää jo ikävältä.Tommi Parkkinen / Yle

    Monessa kunnassa ongelmana on vastavalmistuneiden korkeakoulutettujen nuorten poismuutto. Ylen tuoreen jutun mukaan vuonna 2016 suuri osa muutti pääkaupunkiseudulle, ja Etelä-Karjalaan jäi heistä vain kaksi prosenttia. Tässä syy siihen, miksi lapset halutaan tutustuttaa tieteen pariin ajoissa.

    – Me haluamme rakentaa tämä perus- ja lukio-opetus niin kiinnostavaksi, että perheet haluavat tulla tänne. Haluamme mahdollistaa työpaikkoja ja yritystoiminnan aloittamista täällä, kertoo Lappeenrannan opetustoimenjohtajan viransijainen Anu Liljeström.

    Kolmannen luokan oppilaat viittaavat vesipäivän tunnilla.Tommi Parkkinen / Yle

    Tiedeaineilla halutaan saada oppilas innostumaan oppimisesta ja siten ehkäisemään myös syrjäytymistä. Yliopisto haluaa, että paikkakunnan lukiolaiset pärjäävät muita paremmin, kun uusia opiskelijoita valitaan.

    Yhteistyö sai alkunsa Eurooppaan reissun opeista

    Idea yhteiseen opetustyöhön sai alkunsa, kun yliopiston väki vieraili yliopistoissa Hollannissa ja Saksassa. Sieltä opittiin, että nykyinen pienimuotoinen yhteistyö kaupungin kanssa kaipaa muutosta.

    – Opittiin, että yhteistyöstä puuttui systemaattisuus ja määrätietoisuus. Sieltä lähti ajatus, että nidotaan tämä opetussuunnitelmaan, ettei se jää vain päälle liimatuksi, kertoo yliopiston opintoasioiden johtaja Janne Hokkanen.

    Kolmasluokkalaiset tekevät tehtävää, jossa he miettivät mitä asioita viemäriin saa laittaa. Pöydällä on esimerkiksi pumpulia, hammastikkuja, legoukko ja tyhjä lääkepakkaus.Tommi Parkkinen / Yle

    Tänä syksynä uudenlaista opetusta saavat Lappeenrannassa esikoululaiset, lukiolaiset ja osa peruskouluista. Ensi vuonna opetus laajenee kaikkiin Lappeenrannan peruskouluihin. Mukana on myös naapurikaupungin Imatran lukio.

    Yksi yliopistolle oppimaan tulleista oli kolmasluokkalainen Lilja Markus. Hän tietää nyt mitä vessanpönttöön ei saa laittaa.

    – Viemäriin ei saa laittaa pikkuleluja, muovia, käpyjä eikä ponnareita, kertoo Lilja Markus.

    Korjattu 10.9. klo 17:17. Tarkennettu kohtaa kaupungin ja yliopiston yhteistyöstä. Lisätty lause kaupungin strategiasta.

    Aiheuttiko kaukainen luonnonkatasrofi Napoleonin tappion Waterloossa? Brittitutkijalta uusi selitys ikiaikaiseen kiistaan

    Aiheuttiko kaukainen luonnonkatasrofi Napoleonin tappion Waterloossa? Brittitutkijalta uusi selitys ikiaikaiseen kiistaan


    Vuoden 1815 kesäkuussa Waterloossa Belgiassa käytiin taistelu, joka jäi historiankirjoihin. Vastakkain olivat Napoleon Bonaparten johtamat ranskalaiset joukot ja Wellingtonin herttuan komentamat britit liittolaisineen. Kuten historiantunnilla...

    Vuoden 1815 kesäkuussa Waterloossa Belgiassa käytiin taistelu, joka jäi historiankirjoihin. Vastakkain olivat Napoleon Bonaparten johtamat ranskalaiset joukot ja Wellingtonin herttuan komentamat britit liittolaisineen.

    Kuten historiantunnilla opittiin, päättyi taistelu Napoleonin häviöön. Napoleon joutui väistymään, ja Euroopan kehitys sai uuden suunnan.

    Napoleonin tappion syistä on väännetty peistä noista päivistä lähtien. Eikö Napoleon osaanut varautua Wellingtonin uuteen taktiikkaan, kuten on esitetty vai olivatko Napoleonin paha olo ja huonot yöunet selitys, kuten myös on arveltu?

    Eräs käsitys on, että Napoleon menetti tilaisuutensa, kun hän kurjan kelin takia lykkäsi joukkojensa etenemistä ja antoi näin vastapuolelle tilaisuuden ryhmittyä ratkaisevaan iskuun.

    Mutta voisiko tappio olla ainakin osin sen seurausta, että toisella puolen maapalloa sattui kaksi kuukautta aiemmin voimakas tulivuorenpurkaus? Tätä kysyy tutkija Matthew Genge Lontoon Imperial Collegesta.

    Tamboran purkaus toi kesättömän vuoden

    Tambora-tulivuoren purkauksen tiedetään aiheuttaneen paljon pahaa. Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa puhutaan kesättömästä vuodesta 1816, jolloin kylmä sää vei sadon ja nälänhätä oli yleistä. Yhdysvalloissa jokia ja järviä jäätyi elokuussa. Québecissa satoi 30 senttiä lunta. Myös Suomessa oli hieman tavanomaista kylmempää.

    Osana Waterloon taistelun 200-vuotispäivän juhlallisuuksia järjestettiin taistelunäytös, johon otti osaa 5 000 näyttelijää ja 300 hevosta.EPA

    Vaikka Tamboran purkausten vakavimmat vaikutukset näkyivät vasta vuotta myöhemmin, saattoivat kesän 1815 runsaat sateet johtua samasta syystä.

    Tutkija Gengen ajatuskulun mukaan Tamborasta purkautunut sähköisesti varautunut tuhka nousi ionosfääriin noin sadan kilometrin korkeuteen, mikä johti runsaaseen pilvien muodostumiseen.

    Gengen mukaan aiemmin on uskottu, että vulkaaninen tuhka jää kellumaan ilmakehän alempaan kerrokseen, stratosfääriin. Nyt hän sanoo osoittaneensa, että sähköiset varaukset voivat nousta aina ionosfääriin asti.

    Genge sanoo osoittaneensa, että partikkelit, jotka ovat kooltaan alle 500 nanometriä, voivat nousta ionosfääriin isojen purkausten yhteydessä.

    Sekä vulkaanisilla suihkuilla että tuhkalla voi olla negatiivinen varaus, jolloin suihku hylkii tuhkaa ja tulee nostaneeksi sitä yhä ylemmäs. Hän vertaa vuorovaikutusta kahteen magneettiin, jotka hylkivät toisiaan.

    Historiasta löytyy tukea teorialle

    Säätietoja vuodelta 1815 on huonosti, mutta esimerkiksi Britanniassa kesän tiedetään olleen tavallista sateisempi.

    Genge sanoo löytäneensä muista historiallisista purkauksista tukea teorialleen.

    Esimerkiksi vuonna 1883 sattunut toisen indonesialaisen tulivuoren Krakataun purkaus. Kaksi kuukautta myöhemmin

    Taiteilijan näkemys Napoleonista taistelun melskeessä.Peter Horree / AOP

    Englannissa nähtiin jääpilviä, jotka saattoivat viitata siihen, että selvästi stratosfäärin yläpuolella oli tuolloin vulkaanista tuhkaa.

    Vuoden 1991 Pinatubon purkauksen aikoihin ionosfäärissä havaittiin häiriöitä, jotka saattoivat aiheutua sähköisesti varautuneesta tuhkasta.

    Genge löytää todistuskappaleen myös kaunokirjallisuudesta. Victor Hugon romaanissa "Kurjat" kerrotaan Waterloon taistelusta ja kerrotaan, että sitä käytiin ajankohdalle epätyypillisen pilvisen taivaan alla.

    Yksi teoria monien muiden joukossa

    Vaikka Gengen pohdiskeluissa voi olla perääkin, eivät kaikki hyväksy ajatusta, että sää olisi ollut ratkaiseva tekijä Waterloossa. Sama sade koetteli sotilaita molemmilla puolilla rintamaa.

    Napoleon saattoi myös syyllistyä vääriin taktisiin päätöksiin. Tutkijat itsekin kirjoittavat, että vastustajan saartaminen suoran hyökkäyksen sijaan olisi voinut auttaa ranskalaiset voittoon.

    Lisää aiheesta:

    Napoleon´s defeat in Waterloo caused in part by Indonesian volcanic eruption, London Imperial College

    Can Napoleon`s defeat in Waterloo be Traced to a Volcanic Eruption in Indonesia? Smithsonianmag.com

    Luurangot kertovat: Ruotsalaisen viikinkikaupungin asukkaista puolet oli maahanmuuttajia

    Luurangot kertovat: Ruotsalaisen viikinkikaupungin asukkaista puolet oli maahanmuuttajia


    Suuri osa ruotsalaisen Sigtunan kaupungin viikinkiaikaisista asukkaista oli peräisin muualta, jopa hyvinkin kaukaa Euroopasta, kertoo Tukholman yliopiston johtama kansainvälinen tutkimus. Poikkeuksellisen laajassa tutkimuksessa yhdistettiin useita...

    Suuri osa ruotsalaisen Sigtunan kaupungin viikinkiaikaisista asukkaista oli peräisin muualta, jopa hyvinkin kaukaa Euroopasta, kertoo Tukholman yliopiston johtama kansainvälinen tutkimus.

    Poikkeuksellisen laajassa tutkimuksessa yhdistettiin useita menetelmiä sen selvittämiseksi, missä noin vuosina 900–1100 Sigtunassa asuneet ihmiset olivat syntyneet ja kasvaneet. Kuudelta eri hautausmaalta löydetyn 38 vainajan luunäytteille ja hampaille tehtiin muun muassa DNA-analyyseja ja isotooppikokeita.

    Sigtuna on nyt pikkukaupunki suuren Tukholman kupeessa, mutta viikinkiaikana Sigtuna oli yksi Euroopan tärkeimmistä kauppapaikoista ja samalla myös poliittinen polttopiste.

    Kansainvälisyys heijastuu tutkimustuloksissa: noin puolet Sigtunan tuolloisista asukkaista oli syntyisin muualta kuin Mälarjärven ympäristöstä.

    – Viikingeillä on reissaajien maine. Helposti tulevat mieleen koulukirjojen karttojen nuolet, jotka osoittavat Skandinaviasta muualle, aina Turkkiin ja Amerikkaan asti, mutta eivätpä juuri toiseen suuntaan, sanoo tutkimusta johtanut arkeologi Maja Krzewinska.

    Enemmän naisia kuin miehiä

    Hampaista – niiden sisältämän strontiumin isotoopeista – on luettavissa, missä kukin on viettänyt vuodet, jolloin maitohampaat ovat vaihtuneet pysyviin hampaisiin. Myös luustoon, kynsiin ja hiuksiin tallentuu tietoa siitä, mistä ihmisen ravinto kulloinkin on peräisin.

    Hampaissa tieto on ikuista. Sigtunalaisten hampaat kertovat, että kaupunkiin muutettiin alueilta, jotka tänään ovat Etelä-Ruotsia, Norjaa ja Tanskaa, mutta myös nykyisistä Liettuasta, Pohjois-Saksasta, Brittein saarilta ja Ukrainasta.

    Naisista peräti 70 prosenttia oli tullut muualta kuin lähitienoilta. Miehillä vastaava osuus oli 44 prosenttia, kertoo tutkimus, joka on vapaasti luettavissa Current Biology -lehdestä.

    – Vainajien joukossa oli myös toisen polven maahanmuuttajia. Sellaista kiinnostavaa todistetta ei tietääkseni ole aiemmin saatu mistään muualta, kertoo muinaisen DNA:n tutkimukseen erikoistunut professori Anders Götherström.

    Muinaista Sigtunaa hän vertaa tämän päivän kansainvälisiin metropoleihin, vaikkapa Lontooseen, jonka asukkaat ovat perusteellinen sekoitus siellä syntyneitä ja eri puolilta maailmaa tulleita ihmisiä.

    Käsitys puhtaan ruotsalaisesta alkuperäiskansasta on ylipäätään myytti, sillä ihmiset ovat aina olleet liikkeellä, hän sanoo.

    Yhä pienempi määrä DNA:ta antaa yhä enemmän tietoa

    Götherström on yksi Atlas-projektin johtajista. Sigtunan muinaisen väestön tutkimus on osa tuota Tukholman ja Uppsalan yliopistojen kuusivuotista monitieteellistä projektia, joka tekee yhteistyötä myös ulkomaisten tutkimuslaitosten kanssa.

    Atlas pyrkii ratkomaan molekyyli- ja väestögenetiikan ja bioarkeologian moderneimmilla keinoilla, miten esihistoriallisen ajan eurooppalaisten ja etenkin skandinaavien tiet risteilivät ja millaisissa oloissa he kulloinkin elivät. Projektin tutkittavina on lähes 400 muinaista vainajaa.

    Atlas etsii vastauksia muun muassa siihen, miten luonnonkatastrofit ja ilmastonmuutokset ovat vaikuttaneet väestöjen kokoon, koostumukseen ja liikkuvuuteen. Mitä ihmisten jäänteet kertovat esimerkiksi islantilaisten saagojen "talvien talvesta", jonka uskotaan johtuneen tulivuorenpurkauksesta?

    Alan tutkimus on ottanut viime vuosina isoja harppauksia menetelmien kehittymisen ansiosta. Nykyisin ihmisten perimän saloja voidaan parhaimmillaan selvittää jopa hyvin pienestä määrästä DNA:ta, vaikka se olisi bakteerien sotkemaa.

    Atlas on jo muuttanut käsitystä viikinkiajan sukupuolirooleista. Viime vuonna julkaistu tutkimus osoitti, että Birkan kuuluisassa soturihaudassa lepää nainen.

    Taiteilijan näkemys siitä, miten Birkan soturivainaja haudattiin.Þórhallur Þráinsson / Neil PriceUudet keinot oikovat asenteiden aiheuttamia vinoutumia

    Aina löytämisestään eli 1880-luvulta asti hautaa on pidetty tyyppiesimerkkinä viikinkisoturin viimeisestä leposijasta. Vainaja oli vakiintuneen käsityksen mukaan ilman muuta mies.

    Hänen luustossaan oli kuitenkin piirteitä, joiden takia tuo tulkinta alkoi epäilyttää joitakin tutkijoita. Lopullisen varmuuden antoivat kokeet, jotka osoittivat, että häneltä puuttui Y-kromosomi.

    Hän oli siis nainen. Siten hän liittyi kasvavaan joukkoon, jonka sukupuolen arkeologit ovat aiemmin määritelleet yksisilmäisesti ja samalla väärin. Vanha kaava on suoraviivainen: jos haudassa on aseita, vainaja on mies, ja jos hauta-aarteet ovat koruja, hän on nainen.

    "Viikinkinaiset ovat olleet arkeologeille melkeinpä näkymättömiä ennen muuta siitä syystä, että naisten hautaesineet on virheellisesti määritelty miesten omaisuudeksi", sanoi brittiarkeologi Judith Weingarten Yle Uutisten haastattelussa joitakin vuosia sitten.

    Lue koko haastattelu: Muinaiset mahtimiehet olivatkin usein mahtinaisia – vaikka tutkijan asenne haraisi vastaan.

    Lautapeli ei ollut ajanvietettä

    Birkassa 900-luvun puolivälissä haudattu vainaja sai hautaansa perusteellisen aseistuksen: miekan, keihään, kirveen, puukon, kaksi kilpeä ja nuolenkärkiä, jotka pystyivät lävistämään haarniskan. Hänen seuranaan tuonpuoleiseen lähti kaksi hevosta.

    Hauta-aarteista erityisimpiin kuuluu lautapeli. Tutkijoiden mukaan sitä ei ollut tarkoitettu ajanvietteeksi, vaan sen avulla suunniteltiin joukkojen liikkeitä taistelussa. Nainen ei siis ollut pelkkä soturi, vaan joukkojen johtaja, upseeri, päättelivät tutkijat.

    Isotooppianalyysi puolestaan kertoo naisen liikkuneen laajalti Pohjois-Euroopassa, mikä sopii hyvin kuvaan tuonaikaisesta yhteiskunnasta ja sen sodista.

    Tutkimus on luettavissa American Journal of Physical Anthropology -lehdestä.

    Viimeinenkin linnake petti? Myös verenhimostaan tunnettu hai voi pärjätä kasvisruoalla

    Viimeinenkin linnake petti? Myös verenhimostaan tunnettu hai voi pärjätä kasvisruoalla


    Hait jos mitkä ovat lihansyöjiä. Ne eivät porkkanaa pure! Eivät edes meriruohoa. Näin on aina uskottu, mutta todellisuus taitaa olla tältäkin osin monisyisempi. Tutkijat ovat nimittäin huomanneet, että yhdelle Amerikan yleisimmistä...

    Hait jos mitkä ovat lihansyöjiä. Ne eivät porkkanaa pure! Eivät edes meriruohoa.

    Näin on aina uskottu, mutta todellisuus taitaa olla tältäkin osin monisyisempi. Tutkijat ovat nimittäin huomanneet, että yhdelle Amerikan yleisimmistä hailajeista, nuijahaille, kelpaa myös kasvisruoka.

    Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan nuijahait syövät erilaisten äyriäisten, rapujen, mustekalojen ja muiden pienten merenelävien lisäksi meriruohoa. Tutkimuspöydälle päätyneiden haiden mahalaukun sisällöstä noin 62 prosenttia oli merikasveja.

    Nuijahait ovat pienikokoisia haita, jotka viihtyvät rannikoiden matalissa vesissä. Niiden on tiedetty syövän myös vihreää, mutta tähän asti on oletettu näin tapahtuvan lähinnä vahingossa, ja ettei merikasveilla ole ravintoarvoa nuijahaille.

    Floridan kansainvälisen yliopiston ja kalifornialaisen Irvinen yliopiston tutkijat päättivät perehtyä asiaa paremmin luettuaan raportteja, joiden mukaan nuijahait suorastaan ahmivat olivat meriruohoa.

    – Useimmat ovat olettaneet, että syöminen on ollut sattumanvaraista, eikä sillä ollut ravinnollista merkitystä, sanoo tutkija Samantha Leigh The Guardian -lehdelle.

    Kaikkiruokaisuutta selviteltiin laboratoriossa

    Nähdäkseen, ovatko hait aidosti "fleksareita", joille kelpaavat sekä liha- että kasvisruoat, tutkijat siirsivät Floridanlahdelta peräisin olevaa meriruohoa laboratorioon, missä sitä juurrutettiin veteen, johon luotu lisätty tiettyä hiilen isotooppia. Isotooppi päätyi meriruohoon ja antoi sille oman kemiallisen sormenjälkensä.

    Seuraavaksi tutkijat toivat laboratorioon viisi nuijahaita. Kolmen viikon ajan niille tarjottiin ravinnoksi meriruohoa ja mustekalaa. Kaikki hait kerryttivät lisäpainoa tutkimusaikana.

    Sen jälkeen haille tehtiin kokeita, jotka todistivat, että ne sulattivat meriruohoa voimakkailla vatsahapoillaan. Haikaloillahan ei ole kasvien syöntiin soveltuvia hampaita.

    Tutkijat ymmärsivät, että hait pystyivät hyödyntämään yli puolet meriruohon orgaanisista ainesosista. Samaan kykenevät esimerkiksi nuoret liemikilpikonnat.

    Haille syötetyn meriruohon hiilen isotooppia löytyi kalojen maksakudoksista ja verestä. Tämä todistaa tutkijoiden mukaan, että kasvisravinnolla oli merkitystä kalojen kasvulle elintoimintojen ylläpitämiselle.

    – Nuijahai on ensimmäinen tunnettu kaikkiruokainen hailaji, oli Leighin mukaan looginen johtopäätös.

    Leighin mukaan tulos merkitsee myös, että tätä (meriruohon) herkkää kasvuympäristöä muokattaessa on otettava huomioon, että nuijahaiden ravinnosta jopa 60 prosenttia on peräisin meriruohosta.

    Eläinten ravinnosta ei ehkä tiedetä kaikkea

    Tutkimustulos on jo herättänyt jatkokysymyksen siitä, miten hyvin tunnemme maalla ja vedessä elävien eläinten ruokailutottumuksia. Leighin mukaan asiaa kannattaisi selvittää.

    – Eläinten syömistä, sen sulattamista ja ulostamista pitäisi tutkia kaikissa ympäristöissä eri puolella maailmaa, koska niillä on vaikutusta elinympäristöihin, joista mekin olemme riippuvaisia.

    Jo nykyisinkin on epäilyjä, että nuijahain lisäksi muutkin hailajit ovat laajentaneet ravintoskaalaansa vihreään suuntaan. Jos näin on, vaativat nykyiset oppikirjat isoja muutoksia.

    – Mikäli muutkin lajit omaksuvat kaikkiruokaisuutta, on meidän arvioitava uudelleen niiden mainetta huippusaalistajina, Leigh lisää.

    Tutkimus löytyy täältä. Siitä uutisoi muun muassa The Guardian.

    Tutkijat lähtevät pölypunkkijahtiin imurit kourassa: Onko pölypunkki kuollut sukupuuttoon vai ei?

    Tutkijat lähtevät pölypunkkijahtiin imurit kourassa: Onko pölypunkki kuollut sukupuuttoon vai ei?


    Allergia-, iho- ja astmaliitto aloittaa tutkimuksen, jossa selvitetään, vieläkö suomalaisissa kodeissa on pölypunkkeja. Huonepölypunkkien olemassaolosta elää erilaisia uskomuksia, joihin tutkimuksella halutaan saada vastauksia. Hyönteistutkija...

    Allergia-, iho- ja astmaliitto aloittaa tutkimuksen, jossa selvitetään, vieläkö suomalaisissa kodeissa on pölypunkkeja. Huonepölypunkkien olemassaolosta elää erilaisia uskomuksia, joihin tutkimuksella halutaan saada vastauksia.

    Hyönteistutkija Juhani Itämies arveli jo kymmenisen vuotta sitten Ylen jutussa, että huonepölypunkit ovat kuolleet lähes sukupuuttoon. Suomalaiset on opetettu torjumaan pölypunkkeja petivaatteiden tuuletuksella pakkasessa tai saunan kuumuudessa.

    Lääkärit kohtaavat huonepölypunkeista oireilevia potilaita. Etenkin allergiaa ja astmaa sairastavat ilmoittavat oireita muuta väestöä herkemmin. Tutkimuksella haetaan nyt tietoa, missä määrin oireilun taustalla oikeasti ovat suomalaiskodeissa elävät huonepölypunkit.

    – Huonepölypunkit ovat mikroskooppisen pieniä hämähäkkieläimiä, joiden erittämät allergeenit saattavat aiheuttaa allergisia oireita ja astman pahenemista, sanoo Allergia- ja Ympäristöinstituutin tutkimusassistentti Tiina Vitikainen Allergia-, iho- ja astmaliiton tiedotteessa.

    Eila Haikarainen / YlePölynäytteet vuoteiden sijauspatjoista

    Tutkimusnäytteitä kerätään pölypunkeille suotuisilla rannikkoseuduilla, Turun ja Helsingin ympäristössä.

    Tutkimusnäytteiden keruu alkaa syyskuun puolivälissä, sillä syksyn arvioidaan olevan parasta aikaa pölypunkkien löytämiseksi. Tutkimusryhmä suuntaa rannikkoseuduille pölynimurit työkaluinaan.

    Selvityksessä on mukana on niin kerros-, rivi- kuin omakotitalojakin. Kaikkiaan siihen osallistuu 60 kotia.

    Tutkimusassistentti Tiina Vitikainen Allergia-, iho- ja astmaliiton tutkimusyksiköstä sanoo, että erityisen kiinnostavia kohteita ovat iäkkäät omakotitalot.

    – Pölynäytteet otetaan vuoteiden sijauspatjoista pölynimurilla. Siinä on suodatin, jolla mahdolliset pölypunkit saadaan talteen. Lisäksi selvitetään muun muassa asukkaiden allergiaan ja astmaan liittyviä tietoja sekä huoneilman ja näytevuoteen kosteutta, Vitikainen kertoo.

    Lue lisää:

    Pölypunkit kuolleet lähes sukupuuttoon Suomessa

    Näin nitistät pölypunkit

    Tonnikaupalla kipsiä levitetään nyt Vantaanjoen varren pelloille – Suomenlahtea rehevöittävä fosfori voidaan saada kuriin

    Tonnikaupalla kipsiä levitetään nyt Vantaanjoen varren pelloille – Suomenlahtea rehevöittävä fosfori voidaan saada kuriin


    Tästä on kyseKipsillä pystytään sitomaan tehokkaasti peltojen fosforia, niin että sitä ei pääse huuhtoutumaan vesistöihin.kaikille pelloille kipsikäsittely ei sovi, sillä järviin laskevien vesistöjen varrella käyttö ei ole sallittua....

    Tästä on kyseKipsillä pystytään sitomaan tehokkaasti peltojen fosforia, niin että sitä ei pääse huuhtoutumaan vesistöihin.kaikille pelloille kipsikäsittely ei sovi, sillä järviin laskevien vesistöjen varrella käyttö ei ole sallittua. Kipsin sisältämä sulfaatti voi pilata järvivedet, mutta meressä sulfaattia on luonnostaan.Vantaanjoen vesistöalueen pelloilta valuu mereen noin 70 tonnia fosforia vuodessa. Kipsikäsittelyllä peltojen fosforihuuhtoumat on saatu leikattua puoleen.

    Valkoinen kipsi pöllyää Myyrinmaan tilan pellolla, kun traktori huristaa pitkin Lepsämänjoen rantaa. Jatkossa jokiuomaan valuu huomattavasti vähemmän fosforia ja maa-ainesta syys- ja talvisateiden aikaan.

    Isäntä Jussi Myyrinmaalle kipsin teho on tuttua, sillä saman tilan pelloilla kokeiltiin aineen tehoa jo muutama vuosi sitten. Nyt kuitenkin Vantaanjoen vesistön valuma-alueen peltoja on tavoitteena kipsikäsitellä jopa 3 500 hehtaaria.

    Kipsi sitoo maan fosforia, mutta jättää sen edelleen kasvien käyttöön, eli se ei vaikuta satotasoon. Kuivuuden takia toki Myyrinmaan tilallakin vehnä on kasvanut huonosti, mallasohra hieman paremmin.

    Nyt puidulle pellolle leviää neljä tonnia kipsiä hehtaarille. Yaran Siilinjärven tehtailta tuleva kipsi on lannoitetehtaan sivutuotetta, jota riittää levitettäväksi Etelä-Suomen pelloille.

    Viljelijä Jussi Myyrinmaan mukaan vesistönsuojelutoimia on tehty jo monta vuotta.Markku Rantala / Yle

    Mereen laskevien jokien varsilla on puoli miljoonaa hehtaaria sellaisia peltoja, joille kipsikäsittely sopii. Järviin ei sulfaattipitoisia vesiä voi laskea, mutta meressä sulfaattia on luonnostaan.

    Vaikutusta Suomenlahden tilaan

    Tavoitteena on toteuttaa noin 3500 hehtaarin peltopinta-alan kipsikäsittely tänä ja ensi vuonna. Kipsi leikkaa fosforipäästöjä välittömästi noin 2,2 tonnia vuodessa. Samalla vähenee Vantaanjoen ja Vanhankaupunginlahden rehevöityminen.

    Pelloilta valuva kiintoaineskuormaa pienenee yli miljoona kiloa vuodessa. Tämä kirkastaa jokivettä ja parantaa joen virkistyskäyttöarvoa sekä esimerkiksi taimenien ja simpukoiden elinympäristöjä.

    Pellot kipsikäsitellään elo-lokakuussa 2018 ja 2019. Tänä vuonna kipsiä levitetään 1080 hehtaarille.

    Kipsikäsittelyssä pellolle levitetään neljä tonnia Yaran Siilinjärven tehtailta tulevaa maanparannuskipsiä hehtaarille. Kaikki jätekipsit eivät sovellu maanparannusaineeksi, sillä osassa niistä on haitallisia raskasmetalleja.

    Kipsi eli kalsiumsulfaatti liukenee peltomaahan parantaen maan mururakennetta ja edistäen fosforin sitoutumista maahiukkasiin.

    Eroosio sekä fosforin ja orgaanisen hiilen huuhtoutuminen vähenevät, mikä kirkastaa valumavesiä ja ehkäisee vesistöjen rehevöitymistä. Fosfori säilyy kuitenkin maaperässä kasveille käyttökelpoisessa muodossa.

    Kipsi on neutraalisuola, eikä vaikuta pH-arvoon. Peltojen käsittely kipsillä vähentää fosforivalumaa välittömästi noin 50 prosenttia.

    Viljelijät ovat suhtautuneet hankkeeseen myönteisesti, ja 20 viljelijää on sitoutunut mukaan hankkeen ensimmäiseen vaiheeseen. Levityssopimukset tilojen kanssa tehtiin kesäkuussa, ja niiden perusteella tilattiin kipsi. Osallistumisesta ei koidu tiloille kuluja, vaan kulut kipsin levityksestä ja hankkeeseen kuluneesta työajasta korvataan viljelijöille.

    Kipsi liukenee maaperään sateiden myötä ja sitoo fosforia.Markku Rantala / Yle

    Peltojen kipsikäsittelyä on aiemmin testattu Nurmijärvellä Trap-hankkeessa (2008–2013) sekä Varsinais-Suomessa Liedossa ja Paimiossa (2016) laajan mittakaavan kipsipilotissa, jossa viljelijät levittivät kipsiä 1 550 hehtaarin alueelle.

    Mittava yksityinen rahoitus

    Kipsihanke rahoitetaan osittain yksityisillä lahjoituksilla ja osittain ympäristöministeriön vesien ja Itämeren tilaa parantavalla kärkihankerahoituksella. Yksityisiltä lahjoittajilta on saatu yhteensä 740 000 euroa, ympäristöministeriön rahoitusosuus on 375 000 euroa.

    Lisäksi hankkeeseen osallistuvat organisaatiot rahoittavat hanketta noin 57 000 eurolla. Rahaa kerätään edelleen myös joukkorahoituskampanjalla.

    Hankkeeseen sisältyy peltojen kipsikäsittelyn lisäksi kattavat vedenlaadun seurannat sekä kalastovaikutusten arvioinnit, joita toteuttavat vesiensuojeluyhdistys ja SYKE. Seurantojen avulla voidaan todentaa kipsikäsittelyn ympäristövaikutukset.

    Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen pitää kipsikäsittelyä merkittävänä toimena Suomen ja koko Itämeren kannalta.

    – Peltojen kipsikäsittely tarjoaa Itämeren suojeluun nopean ja tehokkaan ratkaisun. Sen avulla puolitetaan pelloilta valuva fosforikuorma mereen, Suomi saavuttaa HELCOMin asettamat fosforikuorman vähentämistavoitteet, ja koko Itämeren tasolla fosforikuorma voitaisiin vähentää jopa neljänneksen.

    Ollikainen toivoo, että Vantaanjoen kipsikäsittely toisi lisää puhtia Itämeren suojelutoimiin Suomessa ja auttaisi kipsikäsittelyn leviämistä koko Itämeren alueelle.

    Samaa mieltä on John Nurmisen Säätiön hallituksen puheenjohtaja Juha Nurminen.

    – Nyt kun on näytetty toteen, että peltojen kipsikäsittely on ylivoimaisen tehokas tapa hillitä maatalouden päästöjä, olemme tehneet kaikkemme jouduttaaksemme tämän poikkeuksellisen pelastustoimen käyttöönottoa.

    Yksittäiset hankkeet toimivat Nurmisen mukaan keihäänkärkinä ja katalyytteina, mutta jatkossa peltojen kipsikäsittely on välttämätöntä saada osaksi maatalouden tukijärjestelmiä.

    Kipsin teho kestää viitisen vuotta

    Kipsin vaikutus on rajallinen. Sen tiedetään kestävän ainakin 5 vuotta, mutta vaikutus voi olla pidempikin. Kipsin tarkoituksena on saada aikaa peltomaan viljavuusfosforitasojen laskemiseen, mikä vie vuosia.

    – Ei ole tiedossa muuta tehokasta keinoa, jolla estää liukoisen fosforin huuhtoumaa. Tarvitsemme 10–15 vuotta aikaa siihen, että lannoitusta rajoittamalla saadaan fosforivarantoja alas, sanoo professori Markku Ollikainen.

    Kipsikäsittelyn avulla saadaan siis aikaa poistaa peltoihin kertynyt fosfori. Varsinais-Suomen Savijoen kipsipilotin seurannasta saadaan selville, kuinka pitkään vaikutus kestää. Kun kipsi on jo haihtunut maasta, maanrakenne on Ollikaisen arvion mukaan muuttunut pidemmäksi aikaa huuhtoumia vähentäväksi.

    Maatalouden fosforikuormituksen vähentäminen edellyttää kahta asiaa. Ensinnäkin eroosion ja partikkelifosforin huuhtoumaa pitää vähentää. Toiseksi myös liukoisen fosforin huuhtouman vähentämistä.

    – Liukoisen fosforin huuhtouman vähentäminen vaatii 20–30 vuotta ja tiukkaa fosforilannoituksen rajoittamista. Kipsi luo meille sen tarvittavan aikaikkunan tähän puuhaan ja samalla välittömästi auttaa meren laadun parantamisessa, professori Markku Ollikainen sanoo.

    Kipsikäsittely voidaan uusia 1–2 kertaa. Sen jälkeen homman pitäisi olla professorin mukaan hoidettu.

    Vantaanjoen vedenlaatu paranee

    Viiden vuoden aikana fosforivalumia Vantaanjokeen saadaan vähennettyä arviolta noin kymmenen tonnia, joka vastaa noin puolta Helsingin kaupungin jätevesipäästöjen vuotuisesta fosforikuormasta. Lisäksi voidaan vähentää vettä samentavaa kiintoainesvalumaa yli viisi miljoonaa kiloa.

    Kipsin hyödyntäminen pelloilta huuhtoutuvan fosfori- ja kiintoainekuorman vähentämiseksi täydentää ja konkretisoi Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen laatimaa Vantaanjoen toimenpideohjelmaa 2017–2027.

    Tämän ohjelman yhtenä painopistealueena on peltokuormituksen vähentäminen joen virkistyskäyttöedellytysten ja joen arvostuksen parantamiseksi.

    Kipsikäsittelyn vesistövaikutusten seurannan ja tulosten pohjalta on laadittu suositukset kipsin käytöstä Etelä-Suomen rannikkoalueilla ja toimenpiteen liittämisestä osaksi maatalouden tukijärjestelmiä.

    Maataloudesta suurin fosforikuorma Itämereen Suomesta

    Suurin osa ihmisen aiheuttamasta fosforikuormasta kulkeutuu Itämereen jokiveden mukana.

    Suomesta päätyi Itämereen vuosina 2008–2014 keskimäärin 3 900 tonnia fosforia vuosittain, josta 95 % jokien kuljettamana ja 5 % suorana pistekuormana. Näin arvioidaan Suomen ympäristökeskuksen julkaisemassa tilastossa.

    Suora pistekuormitus mereen tulee jätevetensä laskevien yhdyskuntien ja teollisuuden jätevedenpuhdistamoilta sekä merialueilla sijaitsevilta kalanviljelylaitoksilta. Tämä fosforikuorma on vähentynyt yli 70 prosenttia vuoden 1990 tasosta.

    Suomen osuus on 10 prosenttia kaikista maista Itämereen tulevasta fosforikuormasta.

    Suomen jokien fosforivirtaama Itämereen on hieman vähentynyt 1990-luvulta lähtien, mutta koska vuosittaiset vaihtelut ovat suuria, tarkka arviointi on vaikeaa.

    Suurin osa itämeren fosforikuormasta on peräisin maataloudesta. Kuormituslähteiden suhteelliset osuudet vaihtelevat SYKEn mukaan merialueittain.

    Asutuksesta aiheutuva kuormitus on suurinta Suomenlahdella, jonka rannikolla väestöntiheyskin on suurin. Maatalouden osuus Suomenlahteen valuvasta fosforista oli kuitenkin 60 prosenttia vuosina 2000–2012.

    Lue myös

    Testiviljelyn tulokset: Kierrätyslannoite on tehokas vaihtoehto kemialliselle, ja se on hyvä uutinen myös Itämerelle

    Analyysi: Saammeko vielä joskus helteisen, sinilevättömän heinäkuun? Jotta näin kävisi, tarvitaan radikaaleja muutoksia

    Sellutehtaiden jätteet kelpaavat nyt lannoitteeksi – uusi menetelmä vähentää tehokkaasti maatalouden haitallisia päästöjä

    Miksi ihmeessä levittäisimme kipsiä pelloille? Professori antaa viisi syytä

    Pelastetaanko Itämeri kipsillä? Pelloille levitetty kipsi vähensi fosforipäästöjä reilusti, ja nyt menetelmä halutaan käyttöön koko Itämeren alueella – keskustele

    Kipsin levitys pelloille alkoi – päästöt jopa puolittuivat

    Nasan Mars-mönkijä eli pitkän ja hyvän elämän – nyt se saattaa olla ohitse

    Nasan Mars-mönkijä eli pitkän ja hyvän elämän – nyt se saattaa olla ohitse


    Kun Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan Opportunity-mönkijä laskeutui tammikuussa 2004 onnistuneesti marsperälle, suunniteltiin sen toimivan 90 päivän ajan. Se on lähettänyt tietoa tähän kesään asti. Opportunityn toivottiin liikkuvan Marsin...

    Kun Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan Opportunity-mönkijä laskeutui tammikuussa 2004 onnistuneesti marsperälle, suunniteltiin sen toimivan 90 päivän ajan. Se on lähettänyt tietoa tähän kesään asti.

    Opportunityn toivottiin liikkuvan Marsin pinnalla noin kilometrin verran. Kilometrejä on kertynyt noin 45.

    Nyt kuitenkin näyttää huonolta: Opportunitystä ei ole kuulunut pihaustakaan kesäkuun 10:nnen päivän jälkeen.

    Syy mönkijän hiljaisuuteen on Nasan tiedossa. Punaisella planeetalla on riehunut toukokuusta lähtien myrsky, jonka laajuista ei ole havaittu sitten vuoden 2007.

    Myrskyn uskotaan kasanneet pölyä Opportunityn aurinkopaneeleille. Ilman paneelien tuottamaa käyttövoimaa ei laite enää herää. Mahdollista on myös se, että myrskyn lennättämä pöly on päässyt rikkomaan Opportunityn elintärkeitä osia.

    Nasa antoi määräajan

    Tämänvuotinen myrsky alkaa vihdoin osoittaa rauhoittumisen merkkejä.

    Opportunityn viimevuotisen myrskyn jälkeen ottamia kuvia yhdistettynä yhdeksi kuvaksi.JPL-Caltech / NASA

    Nasassa toivotaan, että tällä kertaa kävisi samoin kuin vuonna 2004. Tuolloin voimakkaat pyörretuulet poistivat useaan otteeseen pölyä Opportunityn ja sen sisarmönkijän Spiritin aurinkopaneeleilta, jolloin ne pystyivät keräämään uutta virtaa – ja jatkamaan tutkimuksiaan.

    Opportunityä operoiva tiimi elättelee vielä toivoa, että mönkijä heräisi ja lähettäisi signaalin Maahan.

    – Jos niin ei käy, on Opportunity-tiimin tehtävä johtopäätös, että auringonvaloa estävä pöly ja Marsin kylmyys ovat aiheuttaneet jonkinlaisen vian, josta mönkijä tuskin enää toipuu, sanoo tiimiä johtava John Callas Nasan Jet Propulsion Laboratorysta.

    Määräajan jälkeenkin mahdollisen signaalin kuuntelemista jatketaan useita kuukausia, mutta ei yhtä aktiivisesti.

    Ja vaikka Opportunityn lähettämä signaali saataisiin napattua herkillä kuuntelulaitteilla, on paljon mahdollista, ettei mönkijä ole enää käyttökunnossa.

    Pitkä ja menestyksellinen ura marsperässä

    Tiimi elättelee vielä toivetta, että pitkän ja ansiokkaan uran Marsissa tehnyt Opportunity toipuu nytkin, kuten niin monta kertaa aiemminkin.

    Vuosien varrella mönkijä on muun muassa menettänyt osan ohjauslaitteistaan, eikä sen flash-muisti enää toimi.

    Silti sen toimintakyky lienee yllättänyt kaikki. Sisarmönkijä Spirit pärjäsi Marsissa vaikeissa olosuhteissa vuoteen 2010 saakka, eli 20 kertaa ennakoitua pidempään. Opportunitylla vastaava luku on tähän mennessä peräti 60.

    Gif-animaatio tämänkesäisestä myrskystä.JPL-Caltech / NASA

    Lähikuukausina selvinnee, onko Opportunityn kohtalona nyt hautautuminen Marsin pölymyrskyihin.

    – Tällaisissa tilanteissa toivoo parasta, mutta varautuu kaikkeen, sanoo Callas.

    Kuuntele Tiedeykkönen 29.6.2018:

    Lue myös:

    Nasan Opportunity laskeutui Marsiin

    Suomalaistutkijan animaatio ilmastonmuutoksesta kohahduttaa jälleen maailmalla –

    Suomalaistutkijan animaatio ilmastonmuutoksesta kohahduttaa jälleen maailmalla – "Ei näytä, että ilmaston lämpeneminen olisi vähenemässä"


    Ilmaston lämpeneminen on maailmanlaajuinen ilmiö, eikä se ole hidastumassa – pikemminkin päinvastoin. Tässä on yhteen virkkeeseen kiteytettynä se, mitä kuopiolainen Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Antti Lipponen haluaa tuoreimmalla...

    Ilmaston lämpeneminen on maailmanlaajuinen ilmiö, eikä se ole hidastumassa – pikemminkin päinvastoin.

    Tässä on yhteen virkkeeseen kiteytettynä se, mitä kuopiolainen Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Antti Lipponen haluaa tuoreimmalla videollaan kertoa. Lipponen julkaisi 25. elokuuta Twitterissä animaation lämpötilojen poikkeavuuksista eri maissa vuosina 1880–2017.

    Tätä juttua kirjoitettaessa videota on katsottu pelkästään Lipposen omalta Twitter-tililtä lähes miljoona kertaa. Siitä ovat raportoineet mediat ympäri maailman, muun muassa amerikkalainen Washington Post. Ympäristöaiheinen nettijulkaisu Earther kuvaa videota poptaiteeksi ja "ilmastonmuutoksen kytkintauluksi".

    Animaatiossa lämpötilan poikkeavuudet keskiarvosta on merkitty värikoodeilla. Siniset merkitsevät epätavallisen kylmää vuotta, punaiset epätavallisen lämmintä. Mitä lähemmäksi videon loppua päästään, sitä enemmän ruutu täyttyy punaisesta.

    – Ei näytä, että ilmaston lämpeneminen olisi vähenemässä. Pikemminkin päinvastoin: se on ollut hirmu nopeaa viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, Lipponen sanoo.

    Video pohjautuu NASAn avoimeen dataan, josta Lipponen on laskenut maakohtaiset lämpötilat itse ja lopuksi visualisoinut datan. Hän sanoo tehneensä animaation sivutyönä, lähinnä opettaakseen itselleen visualisoinnin tekemistä.

    Suomalaistutkija tuntuu suhtautuvan työhönsä vaatimattomasti. Joka tapauksessa tämä on jo toinen kerta runsaan vuoden sisällä, kun hänen visualisointinsa ilmaston lämpenemisestä nousee maailmanlaajuiseksi puheenaiheeksi.

    Viime elokuussa hän julkaisi toisenlaisen videon lämpötilan poikkeavuuksista. Tiedotusvälineet ympäri maailman soittelivat Lipposelle. Australiassa video haluttiin heijastaa hallintorakennuksen seinään. Lipponen kertoi tuolloin halunneensa kuvata ilmastonmuutosta helposti.

    – Tällä kertaa ei ole tullut hirveästi yhteydenottoja. Washington Postin juttuun törmäsin itse. Se oli yllättävää ja hieno nähdä.

    Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Antti Lipponen.Sakari Partanen / Yle

    Lipponen kertoo saaneensa myös kritiikkiä, varsinkin ensimmäisestä hitiksi nousseesta visualisoinnistaan vuosi sitten. Sähköpostiin ja Twitteriin tuli viestejä, joissa dataa epäiltiin manipuloiduksi.

    – Linkitettiin jonnekin nettisivulle, jossa sanottiin, että data, jota käytin, on ihan huuhaata. Minä luotan NASAn datasettiin. Se on tieteellistä, avointa ja helposti saatavilla.

    Tällä kertaa epäileviä palautteita ei ole ainakaan vielä tullut yhtä paljon. Se saa Lipposen miettimään, onko skeptisismi ilmastonmuutoksesta vähenemään päin.

    – En tiedä, mutta tuntuu että tietoisuus on lisääntynyt.

    Jutun alaotsikkoa täsmennetty 30.8. 14.50: Videota on katsottu miljoona kertaa. Alun perin alaotsikossa luki, että miljoona ihmistä on nähnyt videon.

    Jutun pääkuvaksi lisätty videon Areena-versio 30.8.2018 kello 16.37.

    Kohta voit nähdä inttiaikasi netistä – Puolustusvoimat avaa koko arkistonsa ja tuo liki 70 000 valokuvaa vapaasti kaikkien nähtäville

    Kohta voit nähdä inttiaikasi netistä – Puolustusvoimat avaa koko arkistonsa ja tuo liki 70 000 valokuvaa vapaasti kaikkien nähtäville


    Puolustusvoimat avaa koko kuva-arkistonsa vapaasti katsottavaksi ja käytettäväksi Internetiin. Arkisto on valtava, sillä sitä on kerätty sisällissodasta saakka eli koko Puolustusvoimien sadan vuoden historian ajan. Kuvia tulee ensivaiheessa esille...

    Puolustusvoimat avaa koko kuva-arkistonsa vapaasti katsottavaksi ja käytettäväksi Internetiin. Arkisto on valtava, sillä sitä on kerätty sisällissodasta saakka eli koko Puolustusvoimien sadan vuoden historian ajan.

    Kuvia tulee ensivaiheessa esille liki 70 000.

    – Internetiin jukaistaan vapaaseen käyttöön nykykuvaa, historiallista kuvaa ja videoita, kertoo Sotamuseon kuva-arkiston johtaja Johanna Palokangas.

    Tällä hetkellä Puolustusvoimat on saanut digitoitua muun muassa kaikki Ilmavoimien kuvat 1920-luvulta lähtien. Kuville on myös saatu tehtyä kuvatekstit ja oikeanlaiset hakusanat, jotta niiden löytäminen kuva-arkistosta olisi mahdollisimman helppoa.

    Palokankaan mukaan Internetiin tuleva kuva-arkisto toimii samalla periaatteella kuin internetissä nyt oleva Puolustusvoimien Sotamuseon SA-kuva, jossa esillä on sota-ajan 1939–1945 reilut 160 000 kuvaa. Kuvia voi ladata sivustolta ja jakaa vapaasti, kunhan vain kuvan lähde on mainittu.

    Arkistojen avauduttua ihmiset voivat käydä etsimässä kuvia myös omalta varusmiesajaltaan.

    Tällaisia kuvia voi kohta nähdä inttiajalta. Tosin tämä kuva on Ylen arkistosta vuodelta 2013 Kontiorannan varuskunnan sotilaskodista.Heikki Haapalainen / YleAvautunee vuodenvaihteessa

    Puolustusvoimien Kuvakeskus tallentaa jatkuvasti Puolustusvoimien toimintaa ja arkea. Kuvia ottavat myös viestintätehtäviin valitut varusmiehet koko Puolustusvoimissa. Viime vuosilta on saatu valokuvien lisäksi taltioitua runsaasti myös videokuvaa.

    Varusmiehet ovat myös olleet apuna valtavan kuva-arkiston digitoinnissa ja kuvatekstien viemisessä kuvatietokantaan.

    – Meillä on tietokanta nyt koekäytössä ja toiveena on saada se julki vuodenvaihteen tienoilla, kertoo Johanna Palokangas Sotamuseosta.

    Puolustusvoimien sota-ajasta kertova SA-kuva-sivusto julkaistiin internetiin vuonna 2013, ja se on siitä lähtien ollut suurena apuna kaikille sotahistoriasta kiinnostuneille. Kun Puolustusvoimat vuodenvaiheessa avaa koko kuva-arkistonsa, voi sillekin ennustaa menestystä. SA-kuva-sivustoa yritti sen avajaispäivänä avata yli 100 000 ihmistä, mikä jumiutti palvelun pahasti.

    Lue myös: Puolustusvoimat päivitti kuva-arkistoaan: Kaikki Adolf Hitlerin Suomen-vierailun ainutlaatuiset kuvat löytyvät nyt verkosta