Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    Grönlannin jään alta löytyi jättikraatteri – asteroidissako syy ilmastonmuutokseen 12 800 vuotta sitten?

    Grönlannin jään alta löytyi jättikraatteri – asteroidissako syy ilmastonmuutokseen 12 800 vuotta sitten?


    Luoteis-Grönlannista on löytynyt valtava kraatteri, jonka perusteella Maahan putosi yksi suurimmista tunnetuista rauta-asteroidista jopa niin vähän aikaa sitten kuin viime jääkauden lopulla. Kilometrin levyisen asteroidin putoamisesta on ehkä vain...

    Luoteis-Grönlannista on löytynyt valtava kraatteri, jonka perusteella Maahan putosi yksi suurimmista tunnetuista rauta-asteroidista jopa niin vähän aikaa sitten kuin viime jääkauden lopulla.

    Kilometrin levyisen asteroidin putoamisesta on ehkä vain 12 000–13 000 vuotta, Kööpenhaminan yliopiston luonnonhistoriallisen museon johtaman kansainvälisen tutkimuksen tekijät arvelevat.

    Jättimurikka teki 31 kilometriä leveän kuopan, jota tutkijat suhteuttavat sanomalla, että sinne uppoaisi Yhdysvaltain pääkaupunki ja yhtä lailla Ranskankin.

    Hiawathan jäätikön törmäyskraatteri on yksi 25 suurimmasta, jotka maapallolta tunnetaan. Jäätiköiden alta ei ole aiemmin löydetty yhtä suurta putoamisjälkeä.

    Miljoonien ydinpommin teho

    Asteroidi ei ollut läheskään samaa luokkaa kuin se, joka teki selvää dinosauruksista ja suuresta osasta Maan muistakin asukeista 66 miljoonaa vuotta sitten, mutta Hiroshiman ydinpommiin verrattuna asteroidissa oli 47-miljoonakertaisesti energiaa.

    Tulinen leimahdus näkyi 500 kilometrin päähän, ja tulipalloa saatteli kova jyrinä. Myös paineaalto tuntui satojen kilometrien päässä ja tuulet yltyivät yhtä voimakkaiksi kuin hurrikaani. Pitkäkestoisimpia ja laajimpia olivat kuitenkin ilmastovaikutukset.

    Kraatteri on tähän saakka ollut piilossa Hiawathan jäätikön monisatametrisen jääkerroksen alla. Sieltä sen lopulta paljasti yhdysvaltalaisessa Kansasin yliopistossa kehitetty laajakaistapulssikompressiotutka.

    Sopivasta kulmasta kraatteri näkyy selvästi

    Tutkimuksessa käytettiin myös aineistoa, jota Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan ilmastontutkijat olivat keränneet sitten 1990-luvun lopun.

    – Meillä on paljon tutka-aineistoa parilta viime vuosikymmeneltä. Jäätiköntutkijat laativat aineistojen yhdistelmästä kartan siitä, miltä Grönlanti näyttää jään alla, kertoo Kansasin yliopiston apulaisprofessori John Paden.

    Tanskalaistutkijat huomasivat kartassa kraatterin kaltaisen painauman. Koska se on jäätikön laidalla, pyörylä on nähtävissä myös satelliittikuvissa.

    – Kun aurinko on matalalla ja sopivassa kulmassa, se korostaa jäänpinnan laaksoja ja kukkuloita, ja silloin kraatteri näkyy kuvissa aivan kokonaisena, Paden kertoo.

    Hiawathan jäätikkö sijaitsee Grönlannin luoteiskulmalla. Oikeanpuoleinen kuva esittelee sulaveden reitin.Kansasin yliopisto

    Professori Kurt H. Kjær Kööpenhaminan yliopiston luonnonhistoriallisesta museosta sanoo, että geologian mittapuussa kraatterin täytyy olla melko nuori. Jää on todella tehokas hiomaan moisen iskun jäljet, hän perustelee.

    Vielä täsmentymättömän aikahaitarin yläpää on kolme miljoonaa vuotta.

    Isku aiheutti lasittumista

    Tutka- ja satelliittikuvien kertomaa vahvisti myös jäätiköstä virtaavan sulaveden kuljettaman maa-aineen tutkimus. Sedimentistä löytyi kvartsi- ja muita kiteitä, jotka tutkijoiden mukaan todistavat maaperään iskeytyneestä taivaankappaleesta.

    Ajoitusta pyritään tarkentamaan tutkimalla kraatterin lähistöltä löydettyä aineista, jonka uskotaan sinkoutuneen asteroidin iskusta.

    – Siitä on täytynyt lentää ilmakehään paljon ainesta, joka vaikutti ilmastoon ja sulatti ehkä paljon jäätä. Niinpä Grönlannin ja Kanadan väliseen Naresinsalmeen on täytynyt valahtaa runsaasti makeaa vettä, joka vaikutti meren virtauksiin koko alueella, Paden päättelee.

    Mikäli niin todella kävi, lämpötilat putosivat rajusti etenkin pohjoisella pallonpuoliskolla. Se selittäisi yli tuhatvuotisen kylmän käänteen maapallolla, joka oli ollut karistelemassa jääkautta. Tuo nuoremmaksi dryas-kaudeksi kutsuttu jakso alkoi 12 800 vuotta sitten.

    Satelliittikuvat kertovat asteroidikraatterille tyypillisistä kohoumista. Oikeanpuoleiseen kuvaan on merkitty mustilla pisteillä roiskahtanut aines, joka kiinnostaa tutkijoita.Kansasin yliopisto

    Kraatterihavainto antaa ponttia tiedeyhteisön kymmenen vuotta sitten virinneelle kiistalle siitä, oliko nuoremman dryasin aiheuttaja asteroidi vai ei.

    Kraatterin puutteessa hypoteesilla on ollut enemmän vastustajia kuin kannattajia. Hiawathan kraatterin täsmällinen ajoitus olisi tässä keskustelussa ratkaisevaa.

    Tutkimus on vapaasti luettavissa Science Advances -julkaisusta.

    Vuoden 2010 tienoilla Suomessa tapahtui käänne: Varakkaat alkoivat syödä aiempaa enemmän kalaa ja pienituloiset entistä vähemmän

    Vuoden 2010 tienoilla Suomessa tapahtui käänne: Varakkaat alkoivat syödä aiempaa enemmän kalaa ja pienituloiset entistä vähemmän


    Marketin kalatiskille asteleva nuori tutkija on jo päättänyt, mitä lapsille laitetaan. Vaikka tarjolla on paljon punalihaista lohta niin Norjasta kuin kotimaastakin, Antti Kähärin ostoskoriin päätyy silakkafileitä. Silakkaa kalastatetaan eniten...

    Marketin kalatiskille asteleva nuori tutkija on jo päättänyt, mitä lapsille laitetaan. Vaikka tarjolla on paljon punalihaista lohta niin Norjasta kuin kotimaastakin, Antti Kähärin ostoskoriin päätyy silakkafileitä.

    Silakkaa kalastatetaan eniten Suomen merialueilta, mutta suurin osa siitä päätyy turkistarhoille. Toki viime aikoina silakan ovat löytäneet myös nuoremmat ikäluokat, arvioi CM Kupittaan kalaosaston vastaava Marko Vaattovaara.

    – Nuoretkin ovat alkaneet ostaa silakkaa. Muutama vuosi takaperin nuoret ei niin paljon silakkaa arvostaneet.

    Suurin osa kalastetuista silakoista päätyy turkistarhoille.Amanda Vikman / Yle

    Syykin lienee selvä. Kun kotimainen kuhafilee on maksanut yli kolmekymppiä, niin silakkaa on saanut alle kymmenellä eurolla. Osansa lienee myös sillä, että silakkafileen valmistaminen ruoaksi ei vaadi suuria gourmet-taitoja.

    Kalan kulutus on kasvanut 2000-luvulla, mutta suurimman osan kasvusta on haukannut norjanlohi.

    Kalankulutuksessa on ero köyhien ja varakkaiden välillä

    Kalan osuus suomalaisten elintarvikemenoista kertoo, että ylin tuloluokka syö enemmän kalaa kuin matalatuloiset. Vuonna 2016 hyvätuloisten ruokamenoista kalan osuus oli noussut vajaaseen kuuteen prosenttiin.

    Matalatuloisilla kalaostoksia tehtiin entistä harvemmin ja rahaa niihin käytettiin alle neljä prosenttia elintravikemenoista.

    Tuloluokissa kulutuskäyrät osoittavat eri suuntiin. Köyhät syövät kalaa aina vain vähemmän ja varakkaammat yhä enemmän.

    – Muutos tapahtui vuoden 2010 tienoilla, jolloin kulutuskäyrät lähtivät erkaantumaan toisistaan, sanoo Turun yliopiston tutkija Antti Kähäri.

    Hänen mukaansa kala sopisi hyvin korvaamaan muuta eläinproteiinin saantia. Kalan valinta ruoaksi olisi myös ilmastoneutraalimpi ratkaisu kuin lihansyönti.

    Kalan kulutus on eriytynyt tällä vuosikymmenellä hyvä- ja huonotuloisten välillä.Mikko Airikka | YleMiehet vierastavat edelleen kasviksia

    Vanha vitsi on miehistä, jotka ovat tehneet sopimuksen kanin kanssa. He eivät syö kanin ruokaa, eikä kani aja heidän polkupyörällään.

    Vitsissä on totuuden siemen, sillä vaikka kasvisten ja hedelmien syönti on kasvanut, niin miesten kiinnostus niitä kohtaan on laimeaa.

    Vertailtaessa tuloluokkia keskenään, niin korkeasti koulutetut miehet syövät vähemmän kasviksia kuin matalan koulutustason naiset.

    – Naisethan on kautta aikojen ja kaikissa tutkimuksissa syöneet terveellisemmin kuin miehet, Antti Kähäri toteaa.

    Tutkija Antti Kähärin mukaan miehet syövät edelleen niukasti kasviksia ja hedelmiä.Markku Sandell / Yle

    Miehet syövät tyypillisesti enemmän lihaa kuin naiset. Toki Kähäri on löytänyt ryhmän, jossa sukupuolierot keikahtavat.

    – Alle neljäkymppiset naiset kuluttavat enemmän sokeria kuin miehet, mutta vanhemmissa ikäluokissa eroa ei näy.

    Tuloerot ovat aina näkyneet kulutustavoissa ja tutkijatohtori Taru Lindblomin mukaan sosiaalinen huono-osaisuus on usein yhteydessä kotitaloudessa tehtyihin epäedullisiin ruokavalintoihin.

    Tämä tarkoittaa sitä, että tällöin lautaselle päätyy usein energiatiheää, prosessoitua ruokaa, jossa on paljon rasvaa ja sokeria.

    Kotipizzan Härkis-burgerpizza sisältää muun muassa härkäpapuvalmistetta ja vegaanista juustoa.Niklas Gabrielsson / YleMiten lihan voi korvata?

    Kasvisruokaan siirtyminen on monelle eettinen valinta, jonka katsotaan säästävän luonnonvaroja ja olevan vähemmän haitallista ympäristölle.

    Luonnonvarakeskuksen vetämässä ScenoProt-hankkeessa tutkimushenkilöt söivät kolmen kuukauden ajan kasvispainotteisempaa ruokaa. Kun eläin- ja kasvisproteiinin osuudet ruokavaliossa olivat puolet ja puolet, niin ruokavalion sai kotioloissa toimimaan.

    Ongelmia syntyi, kun kasvisproteiinin osuus yritettiin nostaa 70 prosenttiin. Kolmasosa tutkimukseen osallistuvista sai vatsavaivoja palkokasvesita eli härkäpavuista ja herneistä. Pahimmillaan ruokavalio aiheutti ripulia.

    Kasvispainoitteisen ravinnon hyviä puolia olivat lisääntynyt kuidun saanti ja käytetty rasva oli pehmeämpää.

    Lue myös:

    Fleksaaja, vegaani tai ihan vaan lihansyöjä – osallistu keskusteluun: Vaikuttaako ilmastouhka siihen mitä syöt?

    Etelä-Pohjanmaalla uskotaan härkäpapuun – uusi Härkis-tehdas nousi kasviproteiinitrendin pönkittämänä

    Iso osa pojista syö huolestuttavan vähän kasviksia – kasviskammoa parannetaan nyt somekampanjalla

    Koulut alkavat vähitellen tarjota kahta pääruokaa – liharuuan rinnalle kasvisruokaa

    Puolustusvoimat selvitti: Kasvisruoka täyttää yleiset ravitsemussuositukset

    Vegaaniruoan voimalla juoksee vaikka sadan kilometrin lenkin – ultrajuoksija antaa vinkit kasvisruokaan, jolla pärjää kovassakin rääkissä

    Kasvisruoka kelpaa entistä useammin myös sekasyöjälle – "Kasvisruokia maustetaan ja ne maistuvat hyvälle"

    Pelastaako kasvisruoka lihatalot? "Viimeinen virhe olisi lähteä taistelemaan sitä vastaan"

    LSD täyttää 80 vuotta –

    LSD täyttää 80 vuotta – "Sielun lääke" paransi alkoholisteja ja auttoi masentuneita, kunnes koitti 1960-luku ja käyttö karkasi käsistä


    Sandoz-yhtiön laboratoriossa Sveitsin Baselissa työskennellyt Albert Hofmann onnistui marraskuun 16. päivänä 1938 eristämään lysergihapon dietyyliamidia. Eläinkokeissa tämä LSD-25 teki rotat rauhattomiksi, mutta muita vaikutuksia kemisti ei...

    Sandoz-yhtiön laboratoriossa Sveitsin Baselissa työskennellyt Albert Hofmann onnistui marraskuun 16. päivänä 1938 eristämään lysergihapon dietyyliamidia.

    Eläinkokeissa tämä LSD-25 teki rotat rauhattomiksi, mutta muita vaikutuksia kemisti ei havainnut. LSD:n tarina olisi voinut jäädä siihen, mutta viisi vuotta myöhemmin sattuma astui peliin.

    Kun Hofmann huhtikuussa 1943 etsi ratkaisua verenkiertolääkkeen kehittämiseksi, muisti hän rauhattomat rotat. Hofmann arveli, että LSD saattaisi pistää vauhtia ihmisiinkin.

    16. huhtikuuta Hofmannia alkoi huimata. Hän epäili saaneensa huomausoireet ihokosketuksesta LSD:n kanssa. Kolme päivää myöhemmin Hofmann nieli kokeeksi 250 mikrogrammaa ainetta.

    Tuo LSD-kokeilun päivä 19. huhtikuuta tunnetaan maailmalla nimellä Bicycle Day. Albert Hofmann pyöräili tuona päivänä laboratoriosta kotiin, eikä maailma ollut entisensä. Kemisti koki ennennäkemättömiä hallusinaatioita.

    Hofmann otti LSD:tä satoja kertoja

    Verenkiertolääkkeksi LSD:stä ei ollut, mutta tajuntaa muuttaneista kokemuksistaan viisastuneena Hofmann alkoi kehitellä LSD:stä sopivaa annosta "sielunhoitoon". Hän etsi oikeaa annostelua kokeilemalla ainetta toistuvasti itseensä.

    Kokeilujen seurauksena Sandoz antoi LSD:lle markkinanimen Delysid ja patentoi sen lääkkeeksi 1947. Noin 10 000 potilasta otti 1950- ja 1960-luvuilla osaa mitä eriskummallisimpiin LSD-tutkimuksiin.

    Delysidistä alettiin myös Suomessa puhua ihmelääkkeenä. Useissa Suomen sairaaloissa tehtiin 1960-luvulla laajoja kokeita. Myös Albert Hofmann kävi Suomessa luennoimassa.

    Hofmann puhui Delysidista ”sielun lääkkenä”. Hän ymmärsi nopeasti, kuinka vahva aine LSD oli ja, kuinka siihen pitäisi suhtautua suurella huolellisuudella. Tajunnan avartamiseen ja hengellisyyteen piti sveitsiläisen mukaan suhtautua samalla kunnioituksella kuin shamaanit suhtautuivat omiin kasviperäisiin aineisiinsa.

    Hofmannia järkytti, kun teollisesti valmistettua LSD:tä alettiin 1960-luvun puolivälissä käyttää yhä enemmän pelkästään huvin vuoksi ilman sen merkittävämpiä hengellisiä tavoitteita.

    Suosittua LSD:stä tuli erityisesti amerikkalaisessa hippikulttuurissa. Poliittisten päättäjien mitta tuli täyteen nopeasti. Yhdysvalloissa LSD kiellettiin 50 vuotta sitten. Muutamassa vuodessa aineen ympärille tuli hiljaista. LSD:ltä meni maine ja myös lääketutkimukset loppuivat kieltoihin.

    Albert Hofmann vuonna 1976.AOPMutta nyt LSD kiinnostaa tutkijoita jälleen

    Kieltojen jälkeen LSD katosi tutkimuskäytöstä lähes 40 vuodeksi. Nyt sitä tutkivat uudet sukupolvet vailla menneiden vuosien kiihkoa ja rasitteita.

    Tampereen yliopiston tutkija, psykologi Samuli Kangaslampi on Psykedeelitutkimusyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja. Psykedeeleihin liittyvää tutkimusta ja tutkimukseen perustuvan tiedon saatavuutta edistävässä yhdistyksessä on noin 50 tutkijaa ja opiskelijaa.

    – Olisi aiheellista korjata virhekäsityksiä, joita LSD:hen on liittynyt. Osin ne ovat jo korjautuneetkin. LSD:hen on liitetty niin paljon kauhutarinoita, legendoja ja urbaaneja myyttejä, Kangaslampi sanoo.

    LSD ei kuitenkaan ole enää psykedeelitutkijoiden kiinnostuksen ykkösenä. Terapeuttisen käytön tutkimuksessa psilosybiini on viime vuosina ohittanut LSD:n. Suomessakin käynnistyy pian tutkimus.

    Myös psilosybiinin taustalla on Albert Hofmann. Psilosybiini on taikasienten vaikuttava ainesosa. Vaikutuksiltaan aineet ovat hyvin samanlaisia. Psilosybiinilla on kuitenkin hiukan LSD:tä lyhyempi vaikutusaika.

    – Se on yksi syy, miksi se voisi paremmin soveltua potentiaalisesti terapeuttisena aineena. Mutta nimi ja mainekin saattavat vaikuttaa asiaan. LSD:lle on vuosikymmenten saatossa muodostunut sen verran raju maine, että psilosybiinia on helpompi lähestyä terapeuttisena aineena, toteaa Samuli Kangaslampi.

    Paperilappuihin imeytettyä LSD:tä.AOP

    Kangaslampi arvelee, että lähitulevaisuudessa farmakologisen kehityksen kohteena voisi olla jokin psyykkisiltä vaatimuksiltaan kevyempi aine.

    – Saattaa olla mahdollista kehittää jokin aine, jolla olisi sama terapeuttinen potentiaali, mutta ei näin voimakkaita psykologisia vaikutuksia. On epäselvää, että jos LSD:llä on esimerkiksi ahdistusta vähentävää vaikutusta, vaaditaanko siihen se valtava psykologinen kokemus, vai riittääkö pelkkä aineen kemiallinen vaikutus.

    Käytetään yhä laajasti vaikkei saisikaan

    Tutkijoista ja opiskelijoista koostuvan Psykedeelitutkimusyhdistyksen lisäksi Suomeen on perustettu helmikuussa myös Psykedeelisen sivistyksen liitto. Nyt marraskuussa eri taustoista olevia jäseniä on jo lähes sata.

    Puheenjohtaja Timo Komulainen kertoo, että Psykedeelisen sivistyksen liitto ei pyri ajamaan mitään agendaa. Liitto pyrkii tuomaan esille niin psykedeelien hyviä kuin huonojakin puolia. Vielä 15 vuotta sitten tällainen yhdistys olisi tuskin saanut toimiluvan.

    – Emme ole lähteneet vaatimaan laillistamista tai sanoneet, että psykedeelit olisivat kaikille hyviä. Olemme pyrkineet vilpittömästi luomaan monipuolista ja kaikki tämän ilmiön huomioon ottavaa keskustelua. Emme ole provosoineet ketään, eikä kukaan ole tullut myöskään haastamaan riitaa.

    Psykedeelisen sivistyksen liiton Komulainen uskoo, että LSD:n stigma poistuu hiljalleen. Monella on Komulaisen mukaan aineesta vääriä käsityksiä.

    – LSD itsessään ei ole myrkyllinen. Et kuole siihen, jos otat sitä. Se ei myöskään tee sinusta väistämättä hullua. Ne tapaukset, että LSD on sekoittanut ihmisten päät pysyvästi, ovat hyvin marginaalisia.

    LSD:n myynti-ilmoitus Yhdysvaltain Utahissa.Michael Hurcomb / Getty Images

    Suomessakin LSD on kuitenkin luokiteltu laittomaksi päihteeksi. Sitä ei saa valmistaa, myydä eikä pitää hallussaan.

    Liiton puheenjohtajan mukaan ei ole LSD:n vika, miten sitä käytetään. Komulainen arvioi, että 80-vuotias LSD tuskin palaa laajemmin terapiakäyttöön, mutta aine voi silti hyvin.

    – LSD:lle kuuluu hyvää, jos ajatellaan sitä maanalaista ja laitonta käyttöä. Sitä käytetään paljon. Se on edelleen pinnassa ja hyvin laajasti levittäytynyt, Timo Komulainen sanoo.

    Keksijä Albert Hofmann ei ole LSD:n syntymäpäivää enää muistelemassa. Hän kuoli kymmenen vuotta sitten 102-vuotiaana.

    Lisätty klo 8:55: LSD on luokiteltu laittomaksi päihteeksi. Sitä ei saa valmistaa, myydä eikä pitää hallussaan.

    Joudutko sinäkin klikkailemaan netissä

    Joudutko sinäkin klikkailemaan netissä "hyväksy"-nappia kyllästymiseen asti? Asiaan voi tulla kohta muutos


    Viime toukokuussa astui voimaan EU:n uusi tietosuoja-asetus, jonka näkyvimpään seuraukseen monet meistä törmäävät päivittäin – jopa turhauttavan usein. Tietosuoja-asetuksesta voit lukea lisää täältä ja täältä. Kun netissä päätyy...

    Viime toukokuussa astui voimaan EU:n uusi tietosuoja-asetus, jonka näkyvimpään seuraukseen monet meistä törmäävät päivittäin – jopa turhauttavan usein. Tietosuoja-asetuksesta voit lukea lisää täältä ja täältä.

    Kun netissä päätyy uudelle sivustolle, ilmaantuu ruudulle hyvin usein ponnahdusikkuna, joka kertoo, että sivusto käyttää evästeitä. Ponnahdusikkuna kysyy lupaa evästeiden käyttöön. Usein sillä ei ole edes vaikutusta, antaako luvan tai ei.

    Mitä evästeet ovat?

    – Evästeet ovat pieniä tekstitiedostoja, joita asennetaan verkkopalveluja käyttävien päätelaitteisiin, esimerkiksi älypuhelimiin ja kannettaviin tietokoneisiin tunnistamista varten.

    – Niiden mahdollinen haitta liittyy yksityisyyden suojaan: evästeiden keräämien tietojen pohjalta ihmisestä pystytään muodostamaan monivivahteinen kuva.

    – Evästeiden käytön voi estää tietokoneen asetuksista, mutta se taas voi johtaa siihen, että monien palveluiden käyttö estyy. Tällaisia ovat esimerkiksi pankkipalvelut.

    Nämä ponnahdusikkunat eli pop upit tuntuvat monen mielestä turhalta riesalta, joka vain hidastaa ja mutkistaa netissä liikkumista.

    Niitä perustellaan muun muassa netin turvallisuudella. Monien mielestä asia on tasan päinvastoin: ok-nappien jatkuva klikkaaminen turhauttaa, eikä pidemmän päälle moni viitsi enää edes katsoa, mille tulee antaneeksi luvan.

    Kunhan vain klikkaa ok:ta pop upin poistamiseksi!

    Lopputulos saattaa siis olla, että netissä surffailu ei ole muuttunut turvallisemmaksi, vaan päinvastoin.

    Viranomainen myöntää ongelman

    Pop upien aiheuttama ongelma on tiedostettu myös Viestintäviraston alaisessa Kyberturvallisuuskeskuksessa.

    Johtaja Jarkko Saarimäen mukaan ihmiset saattavat tarkoittamattaan antaa suostumuksen omien tietojen luultua laajempaan käyttöön, erityisesti, jos näitä pop upeja hyväksyy täysin lukematta.

    – Kyllähän se voi ymmärrettävästi kuormittaa ihmisiä, hän lisää.

    Myös EU:ssa on herätty ongelmaan. Saarimäen mukaan EU:ssa valmistellaan jo uutta sääntelyä, jonka toivotaan selkeyttävän tilannetta. EU:n uusien ohjeiden valmistuttua Kyberturvallisuuskeskus aikoo katsoa tarkkaan, mitä niissä sanotaan pop upien käytöstä.

    – Voi hyvin riittää, että informointi (evästeistä) hoidetaan osana verkkosivustoa, kuten tähänkin asti on tulkittu riittäväksi, Saarimäki sanoo.

    YleNykytulkinta onkin ehkä turhan tiukka

    Saarimäen mukaan EU-asetusta saatetaan nykyisinkin tulkita turhan tiukasti. Lisäksi tulkinnat vaihtelevat maasta toiseen.

    Eräissä maissa on Saarimäen mukaan saatettu vaatia, että evästeistä tiedotetaan pop upeilla, mikä on voinut johtaa Suomessakin niiden määrän lisääntymiseen. Toisaalta kansainvälisesti toimiva suomalainen yritys saattaa soveltaa ohjeistusta kaikkialla tiukimman maan tulkinnan mukaisesti.

    Hän torjuu kuitenkin epäilyt, joiden mukaan Suomi olisi tulkinnut EU-sääntöjä muita tiukemmin.

    – Sanoisin, että Suomi on ollut käytännönläheisimmästä päästä. Emme ole edellyttäneet pop upien käyttöä tähänkään asti. Olemme lähteneet siitä, että käyttäjä voi itse kieltää evästeiden käytön selaimen asetuksista.

    Pop upit ovat saaneet myös monet kansalaiset ottamaan yhteyttä Kyberturvallisuuskeskukseen.

    Saarimäen mukaan yhteydenotoissa ei kuitenkaan ole ollut kyse esimerkiksi turvallisuushuolista, vaan ihmisiä on mietityttänyt nimenomaan se, onko pop upeja todellakin tarpeen käyttää niin paljon kuin niitä käytetään.

    Tämäkin huoli saattaa väistyä, jos eväste-pop upit uusien tulkintojen myötä vähitellen häviävät. Ainakin suomalaisilta nettisivuilta.

    Väitöstutkimus: Suomalaisten miesten itsemurhariski kasvaa matalapaineella, naisilla taas korkeapaineella

    Väitöstutkimus: Suomalaisten miesten itsemurhariski kasvaa matalapaineella, naisilla taas korkeapaineella


    Suomalaiset ovat oppineet aikojen saatossa sopeutumaan kylmyyteen, mutta helleaaltoja kestämme huonommin. Kuitenkin herkkyys äärilämpötiloille on vähentynyt. Ilmatieteenlaitoksen tutkija Reija Ruuhelan väitöstutkimuksen mukaan kuumuus lisää...

    Suomalaiset ovat oppineet aikojen saatossa sopeutumaan kylmyyteen, mutta helleaaltoja kestämme huonommin. Kuitenkin herkkyys äärilämpötiloille on vähentynyt.

    Ilmatieteenlaitoksen tutkija Reija Ruuhelan väitöstutkimuksen mukaan kuumuus lisää enemmän suomalaisten kuolemanriskiä kuin kylmyys. Auringonvalo ja ilmanpaine puolestaan vaikuttavat itsetuhoisuuteen.

    Sään ja ilmaston vaikutukset kuolleisuuteen ja itsetuhoisuuteen Suomessa -väitöstutkimuksessa tarkasteltiin pitkiä säänvaihteluiden ja kuolinsyiden aikasarjoja. Kuolleisuutta verrattiin erityisesti lämpöolosuhteisiin.

    Itsemurhien osalta tutkittiin lämpötilaa, sateisuutta ja auringonsäteilyä, joista viimeinen tekijä nousi merkittävämmäksi.

    Tutkimustulosten uskotaan voivan auttaa terveydenhuoltoa varautumaan sään aiheuttamiin riskeihin.

    Helleaaltoihin on syytä varautua

    Ihmiset sopeutuvat ilmastonsa tyypillisiin olosuhteisiin, mutta sään ääri-ilmiöt, kuten helleaallot, voivat aiheuttaa merkittäviä terveysriskejä.

    Ruuhelan väitöstyössä mallitettiin kuolleisuuden riippuvuutta lämpöolosuhteista ja arvioitiin siinä tapahtuneita muutoksia viime vuosikymmeninä.

    – Kuolleisuuden lämpötilariippuvuudessa ei ole suuria eroja sairaanhoitopiirien välillä. Niiden sairastavuusindeksit ja väestömäärät selittävät jossain määrin riippuvuudessa näkyviä pieniä eroja, Ruuhela sanoo.

    Vähenevä auringonsäteily altistaa etenkin miehiä itsetuhoisuuteen.Kirsti Länsman / Yle SápmiSää vaikuttaa eri tavalla miehiin ja naisiin

    Väitöstyössä tutkittiin myös, miten sää ja ilmasto vaikuttavat itsemurhiin Suomessa sekä itsemurhayrityksiin Helsingissä.

    – Auringonvalon vähäisyys marras–maaliskuun välisenä aikana lisää itsemurhien riskiä. Tutkimuksen mukaan miehet ovat herkempiä auringonsäteilyn vaihtelulle kuin naiset, kuvaa Reija Ruuhela valon merkitystä Suomen ilmastossa.

    Itsemurhayritysten riski miehillä kasvaa matalapaineen vallitessa ja naisilla taas niin käy, kun ilmanpaine kasvaa.

    Tämä kävi ilmi, kun tarkasteltiin Helsingissä tehtyjä itsemurhayrityksiä. Miesten ja naisten välisten erojen taustalla voivat olla hormonaaliset syyt.

    Talvet synkkenevät Etelä-Suomessa

    Reija Ruuhelan mukaan ilmastonmuutoksen seurauksena Etelä- ja Keski-Suomen talvet synkkenevät, kun pilvisyys ja sademäärä kasvaa eikä lumipeitekään valaise entiseen tapaan tulevina talvina.

    – Mitä vähemmän valoa talvella, sitä enemmän itsemurhia. Miehillä tämä riippuvuus on suurempi kuin naisilla.

    Suomessa itsemurhien piikki on keväällä, mutta pimeä talvikausi altistaa itsetuhoisuuteen. Ruuhelan mukaan ilmastonmuutos saattaakin kääntää vuodesta 1990 alkaneen itsemurhien vähenemissuunnan huonompaan suuntaan.

    Talvikuukausina auringonvaloa saadaan entistä vähemmän lisääntyvän pilvisyyden ja sateisuuden sekä vähenevän lumipeitteen vuoksi.

    – Pimenevien talvien vaikutus mielenterveyteen on sellainen asia, jota ei ole kovin paljon tunnistettu, Reija Ruuhela sanoo.

    Maailmalla tätä ei pohdita, sillä pimenevät talvet tuntuvat enemmän pohjoisilla leveysasteilla. Sään vaikutuksista mielenterveyteen on tutkimuksia siitä, miten ihmiset ovat saaneet posttraumaattisia stressihäiriöitä jouduttuaan myrskyn tai tulvan uhriksi.

    Eteläsuomalaisten kaamosoireilu saattaakin lisääntyä tulevina talvina.

    Marraskuun harmaus enteilee joulukuun kaamosta.Markku Sandell / YleSääilmiöiden vaikutuksiin alettava suhtautua vakavammin

    Viime kesän hellejakso antoi viitteitä siitä, mitä ilmastonmuutos tuo tullessaan. Lukkiutuvat sääilmiöt saattavat kestää pitkään.

    Kylmyys ei Reija Ruuhelan mukaan ole niin iso riski, sillä suomalaiset ovat tottuneet elämään kylmässä ilmastossa.

    – Kuumuuteen meillä ei nähtävästi ole riittävästi kykyä varautua.

    Suomessa asunnoissa on esimerkiksi vähemmän jäähdytyslaitteita. Ruuhelan mielestä kuumuuden haittoihin pitäisikin alkaa suhtautua vakavammin.

    Suomalaisten herkkyys helleaalloille on silti vähentynyt. Tämä näkyy pitkissä aikasarjoissa, joita Ruuhela tutki väitöstyössään.

    – Tämä ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, että tällainen hyvä trendi jatkuisi tulevaisuuteen, Ruuhela korostaa.

    Terveydenhuollossa pitäisikin hänen mukaansa varautua siihen, että helleaallot yleistyvät ja samalla niiden terveyshaitat kasvavat.

    Reija Ruuhelan väitöskirjaan voi tutusta täällä.

    "T. Rex pyörähteli kuin jäätanssija" – dinosaurusten kuningas oli odottamattoman ketterä


    Tyrannosaurus rex oli liitukauden lopulla maailman lyömätön hallitsija. Sitä tehokkaampaa saalistajaa ei ollut. Tuorein tutkimus on löytänyt lisäsyyn T. rexin ruumiinrakenteesta. T. rex kykeni käännähtämään kaksin- tai kolminkertaisella...

    Tyrannosaurus rex oli liitukauden lopulla maailman lyömätön hallitsija. Sitä tehokkaampaa saalistajaa ei ollut. Tuorein tutkimus on löytänyt lisäsyyn T. rexin ruumiinrakenteesta.

    T. rex kykeni käännähtämään kaksin- tai kolminkertaisella ketteryydellä muihin kahdella jalalla liikkuneisiin lihansyöjädinosauruksiin eli theropodeihin verrattuna, kertovat yhdysvaltalais-kanadalaisen tutkimuksen tekijät.

    Laskelmissa selitys löytyi T. rexin ruumiin pituudesta ja reisiluista. T. rexin kuonosta häntään oli vähemmän mittaa kuin muilla theropodeilla. Lisäksi reisiluun yläosa oli suurempi, joten siihen mahtui kiinnittymään isompia lihaksia.

    Tutkijat päättelivät, että näiden ominaisuuksien takia pyörähdysliike oli tehokkaampi ja sitä vastustava voima pienempi.

    Samat fysiikan lait toimivat myös taitoluistelijoiden pirueteissa, vertaa Wisconsinin La Crossen yliopiston biologian apulaisprofessorin Eric Snively.

    Voitto kaikissa painoluokissa

    Tutkijat laativat useita malleja, joissa T. rexin koko vaihteli keskenkasvuisesta suureen aikuiseen. Tulos oli aina sama: T.rex päihitti muut kaikissa painoluokissa. Tappiolle jäivät jopa puolet kevyemmät theropodit.

    "Painava ja pitkulainen kappale" – tässä tapauksessa aikuinen T. rex – kuitenkin kääntyy aina sen verran hitaasti, että saaliin kannatti yrittää karkuun, sanoo Snively.

    – Kollegani laski, että ihminen ehtisi haukotella ja katsoa kelloaan, ennen kuin aikuinen T. rex pyörähtäisi nappaamaan hänet, Snively suhteuttaa.

    Nuorelta T. rexiltä käännös sen sijaan kävi niin nopeasti, ettei pelastumisesta juuri olisi toivoa, Snivel sanoo.

    Hän arvelee, että helppouden vuoksi nuoret T. rexit pyydystivät myös sellaista pientä riistaa, johon muut lihansyöjäsaurukset eivät vaivautuneet tuhlaamaan voimiaan.

    Tutkimusta ole vielä julkaistu, mutta tekijät kertoivat siitä vastikään paleontologikokouksessa New Mexicossa ja LiveScience-lehden haastattelussa.

    Eturaajatkin auttoivat saalistamisessa

    Vastikään ilmestyneessä toisessa tutkimuksessa löydettiin käyttötarkoitus T. rexin eturaajoille, jotka ensi näkemältä voivat vaikuttaa surkastuneilta ja hyödyttömiltä.

    Tuon tutkimuksen mukaan T. rexin kyynärnivel salli taivuttamisen lisäksi myös huomattavan sivusuuntaisen liikkeen.

    Kun otus vielä käänsi kämmenensä rintaa päin, tuloksena olivat napakat pihdit saaliin pitelemiseen.

    Testaa oma eroriskisi: Yle selvitti, mikä parisuhdettasi uhkaa tai vahvistaa

    Testaa oma eroriskisi: Yle selvitti, mikä parisuhdettasi uhkaa tai vahvistaa


    Korkeasti koulutettujen, terveiden, uskonnollisten ja ruotsinkielisten ihmisten liitot pysyvät todennäköisimmin kasassa verrattuna muihin...

    Korkeasti koulutettujen, terveiden, uskonnollisten ja ruotsinkielisten ihmisten liitot pysyvät todennäköisimmin kasassa verrattuna muihin suomalaisiin.
    Jättitutkimus: Neljä riskiä, jotka ennustavat nuorelle huonoa tulevaisuutta

    Jättitutkimus: Neljä riskiä, jotka ennustavat nuorelle huonoa tulevaisuutta


    Tästä on kyseVuonna 1997 syntyneiden nuorten ja heidän vanhempiensa tiedot kerättiin eri rekistereistä. Näistä tiedoista käyvät ilmi muun muassa nuorten koulumenestys, jatko-opinnot, terveyden tilaan vaikuttaneet seikat sekä kasvuperheen...

    Tästä on kyseVuonna 1997 syntyneiden nuorten ja heidän vanhempiensa tiedot kerättiin eri rekistereistä. Näistä tiedoista käyvät ilmi muun muassa nuorten koulumenestys, jatko-opinnot, terveyden tilaan vaikuttaneet seikat sekä kasvuperheen hyvinvointi.

    Ida Suomalaisen yksinhuoltajaäiti kuoli syöpään tytön ollessa 11-vuotias. Miten näin järkyttävä elämänmuutos vaikuttaa lapseen? THL:n suurtutkimus on selvittänyt asiaa. Katsotaan ensin, mitä tutkimus sai selville ja palataan Idan tarinaan myöhemmin.

    Vanhempien koulutus ja tulotaso vaikuttavat yhä siihen, miten lapsi voi menestyä elämässään. Ennustetta synkistää myös se, jos perheessä on mielenterveysongelmia tai se elää toimeentulotuen varassa.

    Ida SuomalainenMarkku Sandell / Yle

    Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n ja Nuorisotutkimusseuran rekisteritietojen pohjalta koottuun Suomi lasten kasvuympäristönä -seurantaraporttiin on kerätty tiedot vajaasta 60 000 suomalaisesta nuoresta. Kaikki tutkittavat ovat syntyneet vuonna 1997, eli he ovat nyt parikymppisiä tai vuoden yli.

    Ikäluokan tietoja analysoitiin vuoteen 2015 saakka, jolloin he täyttivät 18 vuotta.

    Tutkimusryhmän tavoitteena on ollut tuottaa laaja yleiskatsaus kokonaisen ikäluokan tärkeästä kasvuvaiheesta lapsuudesta täysikäisyyteen 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun Suomessa.

    Hyvinvointivaltio Suomi eli silloin talouskasvun ja vakaan kehityksen aikaa. Mikä niissä oloissa ennusti nuorelle silti huonoa tulevaisuutta? Neljä perhettä kuormittavaa tekijää nousi vaaran merkeiksi.

    Matala koulutus. Molemmat vanhemmat ovat ilman perusasteen jälkeistä koulutusta.Pitkäaikainen toimeentulotuen saanti. Jompikumpi tai molemmat vanhemmat ovat saaneet toimeentulotukea vähintään puolet vuodesta vuosina 1997–2015.Psykiatrinen diagnoosi. Vähintään toisella vanhemmalla on todettu psykiatrinen diagnoosi lapsen syntymän ja 18-vuotispäivän välillä.Muutokset perheolosuhteissa. Vanhemmat ovat eronneet avioliitosta tai vähintään toinen lapsen vanhemmista on kuollut aiemmin kuin tämä on täyttänyt 18 vuotta.

    Nuoren riski syrjäytyä tai joutua myöhemmin elämässä vaikeuksiin kasvaa huomattavasti, jos useita kuormittavia tekijöitä osuu päällekkäin samaan perheeseen.

    Vuonna 1997 syntyneillä oli joka viidennellä psykiatrinen diagnoosi. Myös psyykenlääkkeiden käyttö on lisääntynyt.Mikko Airikka | Yle

    Rekisteritiedoista ei näy, miten perheet ovat mahdollisesti särkyneet avoliittojen hajotessa eikä uusperheiden muodostumista. Rekisteritiedot kertovat kuitenkin osan totuudesta.

    Vähäosaisuus periytyy – ja niin tekee hyväosaisuuskin

    Korkeasti koulutettujen vanhempien lapset menestyvät yleensä koulussa paremmin ja saavat tukea kotoaan. Pelkän perusasteen suorittaneiden vanhempien lapsille opintie on usein ohdakkeista.

    - Minulla menee oikein hyvin. Helsinkiläinen Aino Saavalainen on jo lukioaikana työskennellyt lemmikkieläinkaupassa. Nyt hän toimii myymäläpäällikkönä ja opiskelee lähiesimiestutkintoa oppisopimuksella. Takana on välivuosi ja urheiluhierojan opinnot. Ehkä joskus myöhemmin osteopaatiksi ja kaupan alan opintoja. Yhdeksännen jälkeen puolet luokkakavereista jatkoi lukioon ja puolet ammattikouluun. Jokunen jäi etsimään töitä.Markku Sandell / Yle

    Peruskoulun jälkeen nuorilla on edessä valinta lukion ja ammattiopiston välillä. Tytöt suuntaavat pääasiassa lukioon, mutta poikien valinta on usein myös ammattiopisto. Tässä on eroja perhetaustan, mutta myös maakuntien välillä.

    Vauraalla Uudellamaalla myös poikien valinta on usein jatkaa lukiossa, mutta muualla maassa ammattikoulutus on usein pääsuunta. Lapissa ja Kainuussa noin 70 prosenttia pojista suuntaa ammattikouluun.

    Sama ero näkyy tyttöjen ja poikien peruskoulun päättötodistuksen lukuaineiden keskiarvojen erossa. Mitä pohjoisemmaksi Suomessa mennään, sitä suuremmaksi ero kasvaa poikien ja tyttöjen välillä. PISA-tutkimuksissa on todettu jo aiemmin, että koulujärjestelmä sopii paremmin tytöille kuin pojille.

    Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvot kertovat tyttöjen pärjäävän koulussa poikia paremmin.Mikko Airikka | Yle

    Peruskoulun jälkeisessä yhteishaussa ilman koulutuspaikkaa jäi 762 nuorta ja kokonaan hakematta jätti 1079 nuorta, joista poikia (619) oli enemmän kuin tyttöjä.

    Vanhempien koulutustaso vaikutti myös hakuintoon. Yhteishakuun osallistumattomien nuorten vanhemmilla oli usein vain perusasteen koulutus ja perheen hyvinvointia olivat kuormittaneet monet huolenaiheet, kuten mielenterveysongelmat ja toimeentulohuolet.

    Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden vanhempien lapset jatkoivat sen sijaan useammin lukiossa ja menestyivät koulussa muutenkin paremmin.

    Tyttöjen tie vei usein siihen lukioon, mihin he olivat hakeneet. Poikien haku suuntautui usein ammattikouluun ja moni pääsi haluamalleen opintolinjalle.Mikko Airikka | Yle"Olen arvostanut koulutusta ihan pienestä pitäen"

    Kalle Kuokkanen ja Tatu Partanen muistelevat omia 9-luokan kavereitaan Espoossa ja Vantaalla. Moni jatkoi lukioon ja ammattiopistoon, mutta osa ei sen jälkeen ole löytänyt opiskelupaikkaa He ovat jääneet vähän roikkumaan elämään ilman työpaikkaakaan.

    Kallen vanhemmista isällä on korkeakoulututkinto ja äidillä muu koulutus. Molemmat ovat olleet pitkään työelämässä. Kalle oli lukion jälkeen armeijassa, ja opiskelee nyt toista vuotta Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa.

    – Olen arvostanut koulutusta ihan pienestä pitäen, Kalle sanoo.

    Espoolainen Kalle Kuokkanen ja vantaalainen Tatu Partanen opiskelevat ja kertovat elämänsä olevan kunnossa. Kaveripiirissä on kuitenkin nuoria miehiä, jotka eivät ole löytäneet töitä tai opiskelupaikkaa.Markku Sandell / Yle

    Tatun vanhemmat ovat eronneet, mutta hänen mukaansa se on nykyään yleistä. Raportin mukaan lähes joka neljännen nuoren vanhemmat olivat eronneet.

    Tatun lukio meni kolmessa vuodessa ja sen jälkeen hän aloitti opinnot.

    – Omilla kavereilla on mennyt ihan hyvin. Ne, jotka ovat jääneet lukion ja amiksen jälkeen roikkumaan, ovat kertoneet, etteivät saa oikein mistään enää kiinni, Tatu kertoo.

    Sairaanhoidon ja lastensuojelun muutokset näkyvät seurannassa

    Seurannasta näkyvät myös muutokset, joita terveydenhuolossa ja lainsäädännössä on vuosien saatossa tapahtunut. Yhä useammalle vuonna 1997 syntyneelle on annettu psykiatrinen diagnoosi. Poikien ensimmäiset mielenterveysdiagnoosit ovat yleensä nuorena (3–7-vuotiaina) ja moni niistä on ADHD-diagnooseja.

    Tyttöjen ongelmat alkavat murrosiässä. Mielialahäiriöt ovat poikia yleisempiä.

    Kaikkiaan psykiatrisen diagnoosin on saanut noin viidennes ikäluokan nuorista.

    Yhä useampi lapsi joutuu myös sijoitetuksi kodin ulkopuolelle ennen täysi-ikäisyyttä. Osaksi muutos aiempien ikäluokkien ja 1997 syntyneiden välillä johtuu muuttuneista lainsäädännöstä ja huostaanottokäytännöistä.

    Perhetaustan merkitys näkyy silti näissäkin tilastoissa. Kuormittavien tekijöiden kasaantuminen näkyy huostaanottojen taustalla.

    Pienten lasten kodin ulkopuolelle sijoittamisen taustalla on yleensä vakavia kasvuolosuhteisiin ja perheeseen liittyviä tekijöitä, jotka estävät palaamisen kotiin, todetaan raportissa.

    Teini-ikäisinä sijoitettujen syyt ovat erilaisia. He saattavat joutua sijoitukseen ongelmakäyttäytymisen, esimerkiksi päihteiden käytön takia, tai tilanteen arvioinnin vuoksi.

    Valtaosalla sijoitetuista lapsista ei ole rikosmerkintöjä, sakkoja tai tuomioita. Sijoitetuilla lapsilla on kuitenkin muuhun ikäluokkaan verrattuna enemmän käräjäoikeuden antamia tuomioita sekä muualta tulleita rangaistusmääräyksiä. Nämä voivat olla myös osasyynä sijoitukseen

    Kodin ulkopuolelle sijoitettuna 1997 ikäluokasta oli 5,2 prosenttia, kun kymmenen vuotta aiemmasta ikäluokasta luku oli 2,9 prosenttia. Lukuihin ei ole huomioitu alle kolmivuotiaiden sijoituksia, sillä varhaisemman ikäluokan osalta tästä ei ole tilastoja.

    Yksinhuoltajaäidin kuolema muutti elämää

    Entä miten siis kävi Iidan, jonka elämää kohtalo ravisteli yksitoistavuotiaana?Ida Suomalainen asui Paraisilla vuonna 2009. Hänen yksinhuoltajaäitinsä menehtyi keuhkosyöpään, isästään hänellä ei ole koskaan ollut tietoa.

    Ida muutti 15 vuotta vanhemman siskonsa luo, mutta yhteiselo ei sujunut puolentoista vuoden aikana.

    Ida Suomalainen on yksi vuonna 1997 syntyneistä, joiden tiedot kerättiin eri rekistereistä. Idan elämä ei ole aina kulkenut onnellista tietä.Markku Sandell / Yle

    Aapelus-pienryhmäkodista tuli Idan osoite seitsemäksi vuodeksi. Hän kiittää sen henkilökuntaa hyvästä kasvuympäristöstä. Vaikka Idan tausta on vaikea, peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli 8,9.

    – Paasikivi-opistosta valmistuin keväällä 2016 media-assistentiksi ja sen jälkeen olen pyrkinyt ammattikorkeakouluun, mutta vielä en ole sinne päässyt.

    Nyt hän asuu omassa asunnossaan ja on juuri saanut työpaikan. Mieli halajaa kuitenkin elokuva-alalle.

    – Tosi hyvin menee nyt. Käyn töissä ja keväällä pyrin taas kouluun. Asustelen pienessä, söpössä yksiössäni ja nautin elämästäni.

    Aapelus-kodissa Ida kertoo tavanneensa monta kaveria, jotka tulivat vielä rankemmista lähtökohdista. Koulu ei heillä ole sujunut, eikä heillä ollut tukiverkostoa samalla tavalla kuin hänellä. Moni heistä ei ole päässyt kiinni elämään.

    Rikollisuus väheni, huostaanotot kasvoivat Vertailu ikäluokkien 1987 ja 1997 kesken kertoo, että nuoremmat syyllistyivät rikoksiin harvemmin. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä kuitenkin kasvoi.Mikko Airikka | Yle

    Osa vuonna 1997 syntyneistä noin 59 000 nuoresta on jo menehtynyt.

    Mikko Airikka | YleHyvinvointivaltio ei ole valmis

    Suomi lasten kasvuympäristönä -seurantaraportin laatinut tutkijaryhmä ei tyydy pelkkiin tutkimushavaintoihin. Työryhmä antaa joukon suosituksia, jolla syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ennustetta voitaisiin parantaa.

    Lapsiperheiden taloudellisiin ja terveydellisiin ongelmiin pitäisi puuttua poliittisilla päätöksillä entistä enemmän. Myös eri palvelujärjestelmien herkkyyttä ja oikea-aikaisuutta auttaa lapsiperheitä vaikeuksissaan on syytä parantaa.

    Ongelmaperheiden lapset menestyvät heikommin koulussa ja heillä on useimmin mielenterveysongelmia. Tämän takia suositellaan kouluterveydenhuollon vahvistavan kykyään vastata lasten mielenterveysongelmiin.

    Kodin ulkopuolelle sijoitetaan teini-ikäisiä aiempaa enemmän. Tutkijat haluaisivat selvittää tarkemmin, ovatko teini-ikäisten ongelmiin kohdistuvat ehkäisevät toimet ja palvelut puutteellisia.

    Koulutuksen ja hyvinvoinnin maakunnalliset erot ovat isoja. Nuorilla ei ole koko Suomessa tasavertaisia edellytyksiä ja mahdollisuuksia edetä kykyjensä mukaan elämässään. Näitä maakunnallisia eroja tulisi kaventaa.

    Tytöt ja pojat ohjautuvat myös palveluihin usein eri syiden takia. Tutkijat kysyvätkin, tunnistavatko palvelujärjestelmät tyttöjen ja poikien eri ongelmat samalla tavalla vai ohjaavatko sukupuolinormit tätä.

    Lue myös:

    Taustatietoa THL:n syntymäkohorttitutkimuksesta

    Onko suomalainen koulu enää tasavertainen kaikille? Tutkijat huolissaan 2030-luvun nuorista

    Milloin mennään nukkumaan, milloin syödään – syrjäytyneen nuoren kanssa opetellaan elämisen alkeita, eikä sekään aina riitä pelastamaan

    Jon Vuorisalon kolumni: Ilman isää kasvaminen saa pohtimaan, mitä on olla mies

    Paleface: "Nuorten kohdalla ei pidä puhua syrjäytymisestä vaan syrjäyttämisestä”

    Nuorten syrjäytymistä vastaan taistelevan tuska: "Meiltä puuttuvat konkreettiset teot ja yhteinen näkemys"

    THL Missä elämänvaiheissa syrjäytyminen syntyy?

    Kutsunnat koko ikäluokalle, oppivelvollisuuden pidennys ja koulutusleikkausten peruminen – näin eduskuntapuolueet ratkaisisivat nuorten syrjäytymistä

    Kati Holstikko yritti hakea apua kunnes jätti koulun kesken ja syrjäytyi – Tutkija: "On kansallinen itsepetos olettaa, että päiväkoti ja koulu tasaisivat erot perhetaustassa"

    Saniaisella hoidettiin keskiajalla kaljuutta ja monta muuta vaivaa – luurankolöytö vahvistaa aikakirjojen tiedon

    Saniaisella hoidettiin keskiajalla kaljuutta ja monta muuta vaivaa – luurankolöytö vahvistaa aikakirjojen tiedon


    Kirjallisista lähteistä se on tiedetty hyvin: saniaiset olivat keskiajalla lääkekasveja, joilla pyrittiin hoitamaan monenlaisia sairauksia ja vaivoja. Lääkekäytön juuret ulottunevat vielä paljon kauemmaksiksin. Saniaisilla yritettiin muun muassa...

    Kirjallisista lähteistä se on tiedetty hyvin: saniaiset olivat keskiajalla lääkekasveja, joilla pyrittiin hoitamaan monenlaisia sairauksia ja vaivoja. Lääkekäytön juuret ulottunevat vielä paljon kauemmaksiksin.

    Saniaisilla yritettiin muun muassa hillitä munuaiskivien aiheuttamia tuskia, parantaa tulehduksia, tyrehdyttää verenvuotoja ja keskeyttää raskauksia.

    Myös kaljuuntuminen ja hilse kuuluivat ongelmiin, joita vastaan saniaisen uskottiin auttavan.

    Mallorcan saarelta Välimereltä on nyt löydetty ensimmäinen arkeologinen todiste saniaisen käytöstä.

    Saniaisenjäämiä hampaissa

    800- tai 900-luvulla 21–30-vuotiaana kuollut mies päätyi Can Reinersin hautausmaalle Mallorcan pohjoisrannikolle. Hautausmaa sijaitsi lähellä Pollentian kaupunkia, joka oli kasvanut 100-luvun sotilasleiristä.

    Brittiläisen Yorkin yliopiston arkeologi Elena Florin on analysoinut jo aiemmissa tutkimuksissaan 226:ta vainajaa, joiden luurangot löytyivät Can Reinersistä 1980-luvun kaivauksissa.

    Florin teki vainajista väitöskirjan espanjalaisessa Barcelonan yliopistossa kolme vuotta sitten. Uuden tutkimuksen päähenkilö on yksi heistä.

    Eriyiseksi hänet tekee se, että mikroskooppi paljasti hänen hampaistaan jälkiä saniaisten itiöitä tuottavasta solukosta, Florin kertoo International Journal of Osteoarchaeology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessaan.

    Saniaisteetä myös makeutettiin

    Mikään lähde ei kerro, että saniaista olisi koskaan käytetty ruokana. Niinpä voitaneen pitää varmana, että Can Reinersin mies turvautui saniaiseen juuri lääkkeenä. Menneisyyden salaisuudeksi jää, vaivasiko häntä kaljuus.

    Saniaisen laji sen sijaan selvisi. Se oli tummaraunioinen, hyvin yleinen kallioiden kasvi. Suomessa, ennen muuta etelässä ja idässä, kasvaa kaksi tummaraunioisen alalajia.

    Saniaisista poimittiin lääkkeiksi niin lehtiä kuin varsia, versoja ja itiöpesäkkeitä. Lehdistä tehdyn teen keskiaikainen resepti ei voisi olla yksinkertaisempi: tuoreiden tai kuivattujen lehtien päälle kaadetaan vettä.

    Joskus juomaa maustettiin appelsiininkukilla, hunajalla tai sokerilla. Can Reinersin vainaja ei luultavasti päässyt maistamaan sokeria. Hänen aikanaan ja vielä pitkään sen jälkeenkin sokeri oli hyvin kallista herkkua, vaikka arabit olivatkin jo tuoneet sokerinviljelyn valloittamaansa Espanjaan.

    Neidonhiuksia yskään ja astmaan

    Eurooppalaiset eivät suinkaan ole olleet ainoita, jotka ovat luottaneet saniaisten lääkevoimaan, vaan vastaavaa löytyy kaikkialta, missä elää ihmisiä ja kasvaa saniaisia.

    Esimerkiksi käärmeenpuremien hoitoon saniaisia tiedetään käyttäneen niin intiaanien kuin intialaisten.

    Permaculture-lehti on listannut Delawarejoen laakson cherokeeintiaanien muitakin tapoja käyttää eri saniaislajeja eri vaivoihin.

    Vaikkapa neidonhiussaniaisilla hoidettiin reumatismia, verta vuotavia haavoja ja epäsäännöllisiä kuukautisia. Myös yskää pyrittiin hillitsemään, ja polteltuna neidonhiussaniaisen uskottiin tepsivän astmaan.

    Suomen luonnossa hiussaniaiset eivät viihdy, mutta huonekasveina ne ovat suosittuja, joskaan eivät helppohoitoisimpia.

    Saniaisia kasvaa lähes kaikkialla maailmassa. Tämä amaumau on kotoperäinen vain Havaijilla.Brewbrooks / CC BY-SA 2.0Siemenetön kummajainen

    Maailmassa ei vielä ollut dinosauruksia, kun tänne ilmestyivät ensimmäiset saniaiset. Kukkivista kasveista ei ollut tietoa pitkään aikaan.

    Sanianen ei tarvitse lisääntymiseensä kukkia tai siemeniä, mikä kummastutti ihmisiä kovin, ja siksi saniaisella oli kansanuskomuksissa salaperäisiä voimia.

    Suomalaiset uskoivat, että saniaisiin kuuluva sananjalka kyllä kukkii, mutta vain juhannusyönä. Kansanuskomus lupasi suurta onnea sille, joka onnistui näkemään kukinnan.

    Saniaisten siemenien uskottiin olevan näkymättömiä – ja niinhän oikeastaan onkin, sillä itiöt, joilla saniainen jatkaa sukua siementen sijaan, ovat yleensä kooltaan 0,03-0,05 millimetriä.

    Tutkijat löysivät lääkevaikutuksia

    Saniaisten omalaatuisuus kasvikunnassa ehkä vaikutti siihen, että niillä uskottiin olevan parantavia voimia. Mutta oliko saniaisista tehdyillä lääkkeellä muutakin kuin lumevaikutusta? Onko saniaisissa niille erityisiä fytokemikaaleja, luonnon kemiallisia yhdisteitä, joilla on hoitava vaikutus?

    Saniaisten lääkevaikutuksista on tehty vain vähän nykytutkimusta. Iranilaisessa Shahid Beheshtin yliopistossa kuitenkin selvitettiin vastikään neidonhiussaniaisten käyttöä muun muassa bakteeritulehduksia vastaan.

    Tutkijoiden mukaan saniaisenlehtiuute hillitsi useita bakteerilajeja, muun muassa stafylokokkia, ja varsista tehty uute tehosi kolibakteereihin. Heidän mielestään nykylääkkeiden kehittäjien kannattaisi ottaa nämä mahdollisuudet huomioon.

    Iranilaistutkijoiden listassa on myös vaiva, josta tämä juttu lähti liikkeelle: heidän mukaansa neidonhiussaniaisesta on kuin onkin kaljuuntumisen hillitsijäksi. Koko tutkimus on vapaasti luettavissa verkosta.

    Satojen miljoonien ihmisten aineisto osoittaa: Sukujen pitkä- tai lyhytikäisyys ei ole perittyä mutta ei sattumaakaan

    Satojen miljoonien ihmisten aineisto osoittaa: Sukujen pitkä- tai lyhytikäisyys ei ole perittyä mutta ei sattumaakaan


    Kaikki taitavat tietää sukuja, joissa on useita teräsmuoreja ja -vaareja jopa sadan vuoden hujakoilla. Myöskään tuoreen yhdsvaltalaistutkimuksen jättisukupuu ei kiistä tällaisten sukujen olemassaoloa. Mutta onko se geenien sanelemaa? Tutkimuksen...

    Kaikki taitavat tietää sukuja, joissa on useita teräsmuoreja ja -vaareja jopa sadan vuoden hujakoilla. Myöskään tuoreen yhdsvaltalaistutkimuksen jättisukupuu ei kiistä tällaisten sukujen olemassaoloa. Mutta onko se geenien sanelemaa?

    Tutkimuksen mukaan verenperimän merkitystä sukujen pitkä- tai lyhytikäisyydessä on yliarvioitu roimasti. Puolisovalintojen merkitys sen sijaan yllätti kerrannaisvaikutuksillaan.

    Genetics-seuran tutkimukseen yhdistivät voimansa Calico Life Sciences and Ancestry -yritys, joka tutkii ikääntymistä ja siihen liittyviä sairauksia, sekä Ancesty.com-yritys, joka tekee tilauksesta geenitutkimuksia juuristaan kiinnostuneille ihmisille.

    400 miljoonaa tutkittua

    Käsitykset siitä, miten paljon perimä vaikuttaa itse kunkin elinikään, ovat vaihdelleet 15 prosentista 30 prosenttiin.

    Toisessa vaakakupissa ovat sellaiset tekijät kuin elämäntapa ruokailuineen ja liikuntoineen sekä sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät, esimerksi varallisuus.

    Tutkimuksessa piirretty valtava sukupuu perustuu Ancestryn avoimen tietokannan tietoihin yli 400 miljoonan ihmisen synnyin- ja kuolinvuosista ja synnyinpaikoista. Ne oli kirjattu valtion ja Yhdysvalloissa osavaltion tarkkuudella.

    Tutkimuksessa keskityttiin 1800-luvulla ja 1900-luvun alkuvuosina syntyneisiin, koska heidän kaikkien elämänkaari on jo selvillä. Suurin osa oli yhdysvaltalaisia, joilla oli eurooppalaiset juuret.

    Eliniän vastaavuus ulottuu myös sukuun naituihin

    Sukupuussa ihmiset yhdistettiin sekä sen perusteella, keiden lapsia he olivat, että puolisonsa mukaan. Matemaattisten ja tilastollisten mallien avulla päästiin vertailemaan, miten saman- tai erimittaisen elämän veri- ja muut sukulaiset olivat eläneet.

    Sisarusten ja serkusten luvut vastasivat suurin piirtein juuri 15–30 prosentin arvioita perimän vaikutuksista elämän pituuteen.

    Samanlainen eliniän vastaavuus löytyi kuitenkin myös puolisoiden väliltä, jopa voimakkaampana kuin eri sukupuolta olleilla sisaruksilla.

    Siitä tutkijat saivat vihiä parisuhteessa perustetun yhteisen talouden merkityksestä. Erityistä pontta tutkimus kuitenkin sai, kun vertailuun otettiin myös avioliittojen kautta syntyneet sukulaissuhteet.

    Vaikka näitä ihmisiä ei sitonut verenperimä eikä yhteinen koti, sukuun naidut jäsenet olivat eläneet varsin samanmittaisen elämän kuin puolisonsa sisarukset ja serkut.

    Samanlaisuus painaa parinvalinnassa

    Seuraavaksi tutkimusta laajennettiin yhä enemmän: puolison täteihin, setiin, enoihin, pikkuserkkuihin ja ylipäätään koko sukuverkostoon.

    Tulokset yllättivät, sillä eliniän pituuksien vastaavuus ulottui niinkin kauas kuin esimerkiksi sisaren tai veljen puolison sisaruksiin tai puolison sisarusten puolisoihin.

    Suuren aineistonsa ansiosta tutkijat pystyivät tekemään analyysejä, jotka johtivat heidän assortatiivisen pariutumisen vaikutusten jäljille.

    Assortatiivisella pariutumisella tarkoitetaan eläinkunnassa esiintyvää taipumusta pariutua geneettisesti samankaltaisen yksilön kanssa.

    Ihmisillä taipumus assortatiiviseen pariutumiseen eli homogamiaan ulottuu etnisyyden ja ylipäätään ulkonäön lisäksi myös sellaisiin tekijöihin kuin sosiaalinen asema ja varallisuus, joilla on usein vaikutusta myös elinikään.

    Turkkilainen hääpari istanbulilaisessa puistossa viime kuussa on ulkoisilta ominaisuuksistaan oiva esimerkki assortatiivisesta pariutumisesta.Sedat Suna / EPA

    – Eliniän kannalta merkittävät tekijät pyrkivät olemaan puolisoilla hyvin samanlaiset, selittää tutkimusta johtanut Graham Ruby.

    Kun tämä taipumus ajaa sisaruksia samanlaisiin valintoihin, vaikutus kertautuu kautta laajan sukupuun ja sukupolvelta seuraavalle.

    Tutkimuksen päätelmä on, ettei geeniperimän keskimääräinen vaikutus ihmiselämän keskiarvosta poikkeavaan pituuteen lopulta ole kuin seitsemän prosenttia, ehkä jopa vähemmän.

    Tutkimus on vapaasti luettavissa Genetics-julkaisusta.

    Nauta mikä nauta – Aasiasta löydetty esittävä luolataide päihitti Euroopan luolien eläinkuvat tuhansilla vuosilla

    Nauta mikä nauta – Aasiasta löydetty esittävä luolataide päihitti Euroopan luolien eläinkuvat tuhansilla vuosilla


    Ihmiskunnan vanhimmat tunnetut taideteokset ovat tulkinnanvaraisia viivoja ja pisteitä. Sitten luoliin alkoi ilmestyä kuvia eläinlajeista, joista monia ei enää ole. Vakiintuneen käsityksen mukaan vanhimmat eläinmaalaukset tehtiin nykyisissä...

    Ihmiskunnan vanhimmat tunnetut taideteokset ovat tulkinnanvaraisia viivoja ja pisteitä. Sitten luoliin alkoi ilmestyä kuvia eläinlajeista, joista monia ei enää ole.

    Vakiintuneen käsityksen mukaan vanhimmat eläinmaalaukset tehtiin nykyisissä Ranskassa ja Espanjassa. Uusi tutkimus todistaa toista.

    Nykyisessä Indonesiassa luoliin maalatut eläimet ovat ainakin 40 000 vuoden ikäisiä ja todennäköisesti vanhempia, kertoo australialaisen Griffithin yliopiston johtama tutkimus.

    Borneon saaren Itä-Kalimantanin vuoriston luolien maalaukset löydettiin 1990-luvun puolivälissä. Eläinten kuvien lisäksi luolissa on abstrakteja kuvioita ja tuhansia ihmiskäsien ääriviivoja noudattelevia piirroksia.

    Maalausten ikä selvisi kuudesta luolasta otettujen kalsiumkarbonaattinäytteiden uraanisarja-analyysilla. Se perustuu vauhtiin, jolla radioaktiivisen alkuaineen isotoopista syntyy stabiilin tytäralkuaineen isotooppia.

    Borneolainen nauta voitti ranskalaisen sarvikuonon

    Vanhimmaksi osoittautui Lubang Jeriji Saléhin luolan eläimenkuva. Se on ainakin 40 000 vuoden takaa, mutta oletettavasti paljon vanhempi, noin 51 800 vuoden ikäinen, tutkijat sanovat.

    Tätä ennen vanhin taideteos, joka esittää kiistatta jotakin elävää, löydettiin Ranskasta Chauvet-Pont-d'Arcin luolasta jokseenkin samaan aikaan kuin Kalimantanin maalaukset ja piirokset.

    Ranskalaisen sarvikuonon iäksi on laskettu 35 000–39 000 vuotta.

    Etelä-Ranskassa sijaitsevan Chauvet-Pont-d'ArcChauvet'n luolassa on säilynyt satoja kuvia eläimistä, sarvikuonojen lisäksi muun muassa luolaleijonista ja karhuista.Guillaume Horcajuelo / EPA

    Lubang Jeriji Saléhin otus on luultavasti villinauta banteng, jonka lajitovereita elää yhä Borneossa, kertoo tutkimusta johtanut apulaisprofessori Maxime Aubert.

    Myös vanhimmat kämmenten kuvat ovat samanikäisiä. Taiteilu ei kuitenkaan loppunut siihen, vaan jatkui 20 000 vuoden ajan. Uusia kuvia tehtiin myös vanhojen päälle.

    Borneo ei ollut vielä saari

    Indonesialainen arkeologi Pindi Setiawan on tutkinut sankan sademetsän sydämessä sijaitsevien jylhien vuorien luolamaalauksia niiden löytämisestä asti. Alue on erittäin vaikeakulkuinen, joten maalausten säilyminen salaisuutena ei ollut mikään ihme.

    – On mysteeri, keitä nämä jääkauden taiteilijat olivat ja mitä heille sitten tapahtui, Setiawan sanoo.

    Nykyisin Borneo on maailman kolmanneksi suurin saari, mutta suurimman osan viimeisimmästä jääkaudesta se oli Euraasian mantereen itäisin kärki. Länsilaidalla oli Eurooppa, jossa esittävän taiteen on aiemmin oletettu syntyneen.

    – Nyt näyttää siltä, että luolataide sai alkunsa samaan aikaan paleoliittisen Euraasian vastakkaisilla kulmilla, sanoo Aubertin kollega, apulaisprofessori Adam Brumm.

    Lounaisranskalaisten Lascaux'n luolien taidokkaat eläimet lienevät kuuluisinta kivikautista taidetta. Luolien seiniä ja kattoja peittävät sadat eläimet ovat noin 17 000 vuoden takaa. Nämä kopiot olivat esillä Ranskassa Montignacissa toissa vuonna järjestetyssä näyttelyssä.Caroline Blumberg / EPA

    Uusin tutkimus on ilmestynyt Nature-lehdessä. Neljä vuotta sitten Aubert ja Brumm julkaisivat samassa arvostetussa tiedejulkaisussa tutkimuksen, jossa Sulawesin saaren kalliomaalaukset arvioitiin viitisen tuhatta vuotta nuoremmiksi kuin borneolaiset nyt.

    Sulawesi sijaitsee Borneon itäpuolella, eikä se ollut kiinni Euraasiassa. Tutkijat kuvaavat sitä tärkeäksi astinkiveksi ihmiskunnan matkalla Aasiasta Australiaan.

    – Meidän tutkimuksemme perusteella näyttää siltä, että kalliotaide levisi Borneosta Sulawesiin ja sieltä eteenpäin. Kenties se päätyi Australiaan jo ensimmäisten asuttajien mukana, Aubert sanoo.

    Ihminen ilmestyi kuviin paljon myöhemmin

    Itä-Kalimantanin tutkimuksissa on ilmennyt myös, että noin 20 000 vuotta sitten kulttuurissa tapahtui suuri käännös, joka näkyy myös maalauksissa. Ehkä syynä oli ilmasto, tutkijat pohtivat. Jääkauden jääpeite oli tuohon aikaan laajimmillaan.

    Muutamia tuhansia vuosia myöhemmin luoliin ilmestyivät myös ensimmäiset ihmistä esittävät kuvat. Tikku-ukkomaisilla pikkuihmisillä on päähineet. Jotkut tanssivat, toiset metsästävät.

    Tervehdys tuhansien vuosien takaa. Kämmenenkuvia Kalimantanista. Oman konkreettisen kädenjäljen jättäminen oli taiteilijoille yleistä kautta kivikausien.Luc-Henri Fage / CCO 1.0

    Odottamaton käänne kallion pintaan tehdyn taiteen tutkimuksissa ei ole tänä vuonna ensimmäinen. Saksalaisen Max Planck -instituutin tutkijat tarjosivat alkuvuonna toisen yllätyksen.

    Espanjasta löytyneet pisteet ja viivat eivät olleetkaan meidän esivanhempiemme tekemiä, vaan ne teki Eurooppaa jo kauan ennen meitä asuttanut neandertalinihminen, Max Planckin tutkijat sanoivat.

    Kuvioilla on heidän mukaansa ikää ainakin 64 000 vuotta. Ajoitus on tosin herättänyt tiedeyhteisössä myös epäilyksiä.

    Ei Aasia, ei Eurooppa, vaan sittenkin Afrikka?

    Ihmiskunnan varhaisimpien taideteosten tutkimus ei varmasti ole tässä. Paljon on epäilemättä yhä tietämättä.

    Aubert pitää erityisen kiinnostavana sitä, miten samanlainen tyyli taiteilijoilla oli Euraasian kummallakin kantilla.

    Entäpä jos maalauksia tehtiinkin alkujaan jo Afrikassa ja muuttajat toivat ne yhteisiltä juurilta sekä Eurooppaan että Aasiaan? Ehkä kuvia ei vain ole vielä löydetty laajalta mantereelta?

    Sekin on toki mahdollista, myöntävät Brumm, Aubert ja Setiawan artikkelissaan The Conversation -lehdessä.

    Video, jolla tutkijat esittelevät Itä-Kalimantanin löytöjä, aukeaa tästä linkistä.

    Korjaus kuvatekstiin 10.10. klo 9.15: Lascaux'n luolat sijaitsevat Lounais-Ranskassa, eivät Itä-Ranskassa.

    Valokuvaaja otti poikkeuksellisella menetelmällä kuvia kalliomaalauksista – katso videolta, tunnistatko, mitä kuvien maalaukset esittävät: sarvet vai kädet?

    Valokuvaaja otti poikkeuksellisella menetelmällä kuvia kalliomaalauksista – katso videolta, tunnistatko, mitä kuvien maalaukset esittävät: sarvet vai kädet?


    Tästä on kyseMikkelin Ristiinassa sijaitsevat Astuvansalmen kalliomaalaukset ovat Pohjois-Euroopan suurimpia.Harrastevalokuvaaja otti Astuvansalmen kalliomaalauksista valokuvia tekniikalla, joka pohjautuu silmänpohjien kuvaamiseen.Kalliomaalauksia on...

    Tästä on kyseMikkelin Ristiinassa sijaitsevat Astuvansalmen kalliomaalaukset ovat Pohjois-Euroopan suurimpia.Harrastevalokuvaaja otti Astuvansalmen kalliomaalauksista valokuvia tekniikalla, joka pohjautuu silmänpohjien kuvaamiseen.Kalliomaalauksia on tulkittu monin tavoin. Tällä hetkellä kuvien uskotaan liittyvän shamanistisiin rituaaleihin.Tutkijan mukaan maalausten sijaan kivikauden ihmisille on saattanut olla tärkeämpää itse kallio, jossa asui jumalia.Kalliomaalaukset tarjoavat vielä vuosiksi tutkittavaa. Osa maalausten kiehtovuutta kuitenkin ovat auki jäävät kysymykset.

    Iisalmelainen Pekka Honkakoski kiipesi eräänä yönä Astuvansalmen kalliota kohti menevää polkua. Tarkoituksenaan hänellä oli kuvata yön pimeydessä Astuvansalmen kalliomaalaukset.

    – Otin puukon mukaan ja panin vyölle roikkumaan. Kun pimeässä kävelee, ei voi tietää, jos vaikka susi pitää majapaikkaa jossain.

    Honkakoski harrastaa valokuvaamista ja haluaa kuvata asioita, joita muut eivät ole kuvanneet, tai jo kuvattuja asioita uudella tavalla. Vaikka Honkakoski pitää muotokuvien ottamisesta, on hänestä mielenkiintoista ottaa kuvia, jollaisia muut eivät ole ottaneet. Silloin niitä ei tarvitse verrata muihin samankaltaisiin.

    Honkakoski uskoo, että suurimpana syynä haluun ottaa erikoisia kuvia, on hänessä säilynyt poikamainen uteliaisuus ja halu jakaa asiat muiden kanssa.

    – Jos onnistuu näkemään jotain uutta, niin sen kokemuksen ja ilon mielellään jakaa muillekin. Sitten muiden ei tarvitse mennä ahtaaseen luolaan tai Astuvansalmelle yöllä.

    Honkakoski sanoo erikoisten aiheiden löytävän hänet. Hän on kuvannut muun muassa postimerkkeihinkin päätyneitä lumihiutaleita sekä Suomen pisimmän lohkareluolan. Honkakosken mielikuvituksellisista kuvauskohteista ja itse rakentamista kojeista kerrotaan lisää jutun lopussa.

    Kalliomaalauksiin Honkakoski oli tutustunut vuosia sitten kirjan kautta. Punamultamaalilla maalattujen kuvien arvoitus viehätti häntä, mutta vielä tuolloin hän ei itse käynyt katsomassa maalauksia. Astuvansalmen maalaukset olivat sitä paitsi päätyneet kuvattuina jo moneen kirjaan.

    Kalliomaalaukset tulivat Honkakosken mieleen yllättävästi lääkärintyössä hänen tarkastellessaan silmänpohjista otettuja kuvia.

    Jotta verisuonet näkyivät kuvissa paremmin, silmää valaistaan valolla, jossa ei ole mukana punaista valoa. Tekniikka saa punaiset verisuonet näkymään kuvissa mustina.

    Silmänpohjakuvat saivat harrastevalokuvaajan pohtimaan, voisiko samanlaista tekniikkaa käyttää punaisiin kalliomaalauksiin ja siten saada ne näkyvämmiksi kuvissa. Kalliomaalauksia kuvataan yleensä vähemmän seikkailuntuntuisella tavalla päivänvalossa. Haalistuneet maalaukset vahvistetaan esiin jälkikäteen kuvanmuokkausohjelmalla.

    Honkakosken valitseman tekniikan käyttö vaati yöllistä vierailua Astuvansalmelle.

    Kuvien tulkinta vaatii ensivaikutelmien hylkäämistä

    Kävellessään polkua Honkakoski nielaisi. Puiden keskellä hän näki kiiluvat silmät. Oliko se susi?

    Silmät eivät kuitenkaan liikkuneet, joten hän uskalsi mennä lähemmäksi katsomaan, mikä häntä tuijotti pimeässä.

    Puissa olikin kiinni pieniä heijastimia, jotka loistivat taskulampun valossa. Honkakoskesta näytti, että hän käveli määränpäätä kohti kiiluvasilmäisen metsän läpi.

    Kalliomaalaukset maalattiin Astuvansalmen kallioon 4000–6000 vuotta sitten. Ehkä silloin ihmiset valaisivat paikkaa soihduin. Nyt tuhansia vuosia myöhemmin Honkakoski saapui paikalle nykyaikaisen valonlähteen kanssa. Hänelle tuli tunne, kuin olisi tullut kotiin. Kenties juuri sama tunne sai esi-isämme peittämään kalliota maalauksin.

    – Ihmiset ovat istuneet siellä maalaamassa ja nyt minä liikuin vähän samoilla asioilla. Mistä tietää, etteivät olisi olleet sukulaisia? Kävinkö minä sukulaisteni tärkeällä paikalla? Olin kuin kotonani siellä. Se voi olla mielikuvitustani, mutta siltä tuntui.

    Tuodakseen esille haalistuneet kuvat, Honkasalo on yhdistänyt päiväsaikaan ja yöllä ottamansa kuvat. Yksityiskohtia on paranneltu kuvissa kirjoissa ja netissä olevien kuvien perusteella. Punainen väri saatiin kuviin takaisin kuvanmuokkausohjelmalla.Pekka Honkakoski

    Astuvansalmen kallioilla on paljon kuvia hirvistä, ihmisistä, kämmenistä ja veneistä. Kalliomaalaukset ovat Pohjois-Euroopan laajimpia ja siksi varsinainen aarreaitta kuvien tulkitsemisessa.

    Honkakoski haluaa valokuvillaan kalliomaalauksista herättää kiinnostusta muinaisia kuvia kohtaan ja kannustaa ihmisiä miettimään, mitä muinaiset kuvat ja paikka voisivat olla.

    Tärkeää tulkinnassa hänestä olisi yrittää samaistua muinaisen aikakauden ihmisiin ja päästä irti ensimmäisistä mielikuvista, jotka syntyvät oman aikakautemme kautta. Olemme tottuneet näkemään ja tulkitsemaan kuvia tietyllä tavalla, joka voi olla täysin erilainen tapa kuin muinaisilla kivikauden asukkailla.

    Honkakoski vertaa omaa tilannettamme tulevaisuuden ihmisiin, jotka yrittäisivät 6000 vuoden päästä tutkia nykyisyyttämme.

    Tutkija löytäisi meidän aikamme kulkureittien varrelta metallitolppia, joiden päässä olevien kolmioiden sisällä olisi kuvattuna juokseva hirvi. Hän voisi tehdä johtopäätöksen siitä, että Astuvansalmen hirvenpalvontakulttuuri oli levinnyt koko Suomeen ja jatkui aina kaksituhatta vuotta ajanlaskun alun jälkeenkin.

    Tämä johtopäätös saisi meidät huutamaan, että ne ovat hirvivaroitusmerkkejä. Samanlainen ongelma nykyihmisellä on tulkitessaan vanhoja kuvia. Muinaiset maalaajat saattaisivat huutaa meille, jos pystyisivät, että tulkintamme on täysin väärä.

    Honkakosken mukaan emme voi luottaa ensivaikutelmiimme kuvien tulkinnassa. Mitä me sitten voimme tietää kuvista, jotka maalattiin tuhansia vuosia ennen meidän aikaamme?

    Kalliomaalauksia luultiin lasten töherryksiksi

    Helsingin yliopiston arkeologian yliopistonlehtori Antti Lahelman mukaan kalliomaalausten tutkiminen on vasta alkumetreillä. Kalliomaalauksia alettiin löytää uudelleen 1960 ja 1970-luvuilla. Monet maalauksista olivat paikallisten tiedossa, mutta niitä pidettiin esimerkiksi lasten töherryksinä.

    Kalliomaalauksia pidettiin lasten töherryksinä, ennen kuin niitä alettiin tutkimaan. Arkeologiset tutkimukset ovat vielä lastenkengissä, joten on odotettavissa, että saamme vielä uutta tietoa maalauksista.Pekka Honkakoski

    Aluksi monet arkeologit eivät halunneet tutkia kalliomaalauksia, koska niiden tutkimista pidettiin liian spekulatiivisena. Siksi tutkimusta tekivät paljon harrastajat.

    Ennen kuvia jäljennettiin tussilla kalvon läpi, jolloin kuvat riippuivat piirtäjästään jo sen vuoksi, että ihmisillä on eroja siinä, miten hyvin he erottavat värejä toisistaan.

    Lahelma kertoo tapauksesta, jossa Astuvansalmen käsinpiirretyissä kalvokuvissa tulkittiin olevan aurinkolaiva, mutta kun maalausta tarkasteltiin muokattujen valokuvien kautta, ei niissä näkynyt mitään laivaa.

    Laitteet ja metodit ovat kehittyneet ja tuoneet uutta kiinnostusta vanhoja kuvia kohtaan. Uudet menetelmät tuovat uutta tietoa vaikka kuvia onkin tukittu vuosikymmeniä.

    Yksittäisen kuvan merkityksiä on Lahelman mukaan mahdotonta tietää, ja siksi tulkintaa varten kuvista etsitään kuvapareja. Yksi yleinen kuvapari on kaatuva ihminen ja eläin. Tällöin tulkintaan auttaa kuvien välinen suhde.

    Kuvia voi ajatella sanoina, jolloin kuvaparit muodostavat lauseita. Lauseet kertovat tulkitsijalleen jo paljon enemmän kuin yksittäiset sanat.

    Kalliomaalaukset maalattiin punamultamaalilla. Suomessa ei ole vielä tutkittu, sotkettiinko maaliin saaliiden verta kuten Etelä-Afrikasta löytyneissä maalauksissa.Pekka Honkakoski

    Astuvansalmen maalausten ajoittamisessa on käytetty avuksi Saimaata: Maalaukset on tehty kallioon Saimaan rannalle, jossa vesi on laskenut tuhansien vuosien kuluessa. Siksi on arveltu, että ylemmät maalaukset olisivat vanhimpia.

    Kuvia on maalattu eri aikoina, ja vaikka kehitys tapahtui hitaasti, jotain todennäköisesti tapahtui kivikauden asukkaiden kulttuurissa 4000 vuoden aikana. Astuvansalmen maalausten tulkitseminen on Lahelman mukaan haastavaa siksi, että paikka on ollut kivikauden ihmisten käytössä tuhansia vuosia.

    – Näyttää, että siellä on sikin sokin ihmishahmoja ja muita osittain päällekkäin ja tuhrautuneina.

    Kuvapareina kalliosta on löydetty esimerkiksi hirvi, jolla on venemäiset sarvet. Lahelman mukaan kuvassa parin muodostavat hirvi ja sen erikoiset sarvet. Veneiden kuvat kalliomaalauksissa onkin suomalainen erikoisuus, vaikka muuten kalliomaalaukset ovat samankaltaisia pohjoisella havumetsävyöhykkeellä niin Pohjoismaissa, Kanadassa kuin Venäjälläkin.

    Tutkijat uskovat kalliomaalausten liittyvän uskonnollisiin rituaaleihin (Tiede.fi). Hirvien ja veneiden kuvien lisäksi tulkintaa tukevat kuvat kaatuvista ihmisistä, eläinhahmon ottavista ihmisistä sekä transsitiloista.

    Hirvi ja vene olivat Lahelman mukaan pohjoisessa shamanismissa shamaanin kulkuvälineitä, joilla hän pystyi käymään tuonpuoleisessa: Hän kulki hirvenhahmossa maalla ja veden alla tai päällä veneellä.

    Suomessa tutkijat ovat hyödyntäneet kivikauden kulttuurin tutkimisessa saamelaistutkimusta. Saamelaiskulttuurissa ihmisten elämään vaikuttaa vahvasti luonto. Tutkimuksissa on ajateltu saamelaisten ajatusmaailmasta löytyvän yhteneväisyyksiä pyyntikulttuurissa eläneiden kivikauden ihmisten kanssa.

    Esimerkiksi saamelaisshamaanit aloittivat vielä 1700-luvulla transsi-istunnot laulamalla: " Valjastakaa peurahärkä, työntäkää vene vesille".

    Lahelman mukaan myöhemmillä ajoilla ihminen alkoi nähdä luonnon käytettävänä resurssina, mutta kivikauden ihminen oli luonnon armoilla, ja siksi shamaanin täytyi pyytää lajin haltialta metsästettävää.

    Yksittäisten kuvien merkitystä on vaikea saada selville. Tulkintaa vaikeuttaa myös se, että monet kuvat on maalattu päällekkäin tai ne ovat tuhriutuneet ajan saatossa.Pekka Honkakoski

    Suomessa kalliomaalauksissa juoksevat lukuisat hirvet, Norjassa kallioiden seinämiltä voi löytää peuroja ja Keski-Euroopassa on kuvattuna alkuhärkiä ja villihevosia. Kallioihin on maalattu pyyntikulttuureissa tärkeitä eläimiä.

    Lahelma ei pidä uskottavana, että eläimiä olisi maalattu seinämiin opetusmielessä ikään kuin opetustauluiksi.

    – Kyllä sen ajan ihmiset ovat muutenkin tienneet, että jos haluaa ruokaa, kannattaa ampua hirviä sydämeen.

    Punamaalikuvat lisäsivät taianomaisesti pyyntionnea. Maalausten luonta on löytynyt nuolenkärkiä, joiden kärki on murtunut. Näyttää siltä, että muinaiset ihmiset ampuivat kuvia saadakseen eläimiin taikavoimaisen hallinnan.

    Maalaukset ovat voineet toimia myös opetustarkoituksessa, mutta ei metsästyksen opetuksessa. Voi olla, että ne ovat kertoneet transsitilassa tehtävistä matkoista: Siitä, mitä on odotettavissa, ja millaisia olentoja voi transsimatkalla joutua kohtaamaan.

    Astuvansalmen nainen ovat maalausten erikoisuus. Arkeologi Timo Miettinen arvelee kirjassaan Pyhät kuvat kalliossa, että nainen voi kenties esittää jumalolentoa, sillä naiset eivät hänen mukaansa saaneet metsästää.Pekka Honkakoski

    Kalliomaalausten selitykseksi on tarjottu myös tähtikuvioita. Meille tähdet esittävät karhua ja jousimiestä, mutta esi-isillemme ne kenties olivat jotain muuta.

    Lahelma ei kuitenkaan pidä tätä uskottavana ajatuksena vaan ennemminkin heittona, joka ei nojaa todistusaineisiin. Hänestä tähtikuvioita on helppo nähdä missä vain, jos käyttää mielikuvitusta. Miksi ihmiset olisivat siihen aikaan kuvanneet tähtiä?

    Kuvien sijaan katse kallioon

    Arkeologian yliopistonlehtori Antti Lahelma muistuttaa, että olemme länsimaisen kulttuurin kasvatteja ja tottuneet näkemään kuvat ja tulkitsemaan niitä tietyllä tavalla.

    Pekka Honkakoskikin arvelee, että ehkä ensimmäinen ongelma kalliomaalauksia tulkitessamme on se, että keskitymme kuviin.

    – Kun kalliomaalauksia menee katsomaan ensimmäistä kertaa, sitä tarkastelee piirroksia. Kallio on piirrosalusta, vähän kuin paperi. Sitä ei edes näe koko kalliota, mutta mitä jos kallio on se juttu vanhanajan ihmisten ymmärrysmaailmassa?

    Piirrokset ovat usein veden äärellä olevissa jylhissä kallioissa. Astuvansalmen kallio näyttää veneestä katsottuna ihmisen päältä. Ääniarkeologi Riitta Rainio on tutkinut Suomen muinaisia pyhiä paikkoja ja huomannut, että niissä on omituinen akustiikka (Aamulehti). Poikkeuksellisella tavalla kaikuva paikka sai esi-isämme kuulemaan yliluonnollisiksi tulkittuja ääniä. Kallion sisällä ehkä ajateltiin asuvan yliluonnollisia olentoja.

    Suomalaiset suosivat maalauksissaan hirveä. Suuret pyyntieläimet olivat tärkeitä maalauksen kohteita ympäri maailman.Pekka Honkakoski

    Myös Antti Lahelmasta on mahdollista, että kuvat ovat saattaneet olla vain sivuseikka. Itse paikka jylhän kallion luona voi olla merkinnyt maalaajille enemmän ja ollut pyhä jo ennen kuvia.

    Kuvat ehkä kertovat ihmisten yrityksestä löytää yhteyden paikan kanssa.

    Astuvansalmen kalliossa on punaisia kämmenenkuvia, joista ensimmäinen ajatus saattaa olla, että ihmiset ovat halunneet kertoa olleensa paikalla. Samasta halusta kertoa itsestään todistaisivat nykyaikaiset "I was here" -raapustukset.

    Pekka Honkakoski kokeili itse painaa paperille kädenjälkensä. Hän huomasi, että saadakseen samanlaisen kädenjäljen kuin kalliossa, maalia täytyi olla paljon ja hänen täytyi mennä hyvin lähelle lattiaa, melkein halata sitä. Kokeilu sai Honkakosken tuumimaan, olivatko kämmenen jäljet todisteita ihmisten halusta olla kosketuksissa paikan kanssa.

    Myös Antti Lahelman mielestä kämmenen kuvat ovat ennemminkin jälkiä ihmisten pyrkimyksestä yhteyteen pyhän kallion kanssa, kuin halua kertoa omasta olemassaolosta.

    Eivätkö suomalaiset kalliomaalarit osanneet piirtää?

    Kalliomaalauksia on löydetty jokaiselta mantereelta. Monissa ulkomaalaisissa kalliomaalauksissa juoksee ylväitä eläimiä, jotka on helppo tunnistaa ulkonäöstä.

    Suomessa paikallisia kalliomaalauksia luultiin pitkään lasten töherryksiksi. Jopa niitä tutkineet kutsuivat ihmiskuvia tikku-ukoiksi. Eivätkö siis suomalaiset kivikauden aikalaiset osanneet piirtää?

    Antti Lahelman mukaan he olisivat osanneet, jos olisivat halunneet. Kalliomaalaukset eivät kuitenkaan ole taidetta, eikä niiden esteettisyys ollut oleellista.

    Todisteina suomalaisten taitavuudesta voi katsoa kivikautisia kaiverruksia, joissa on taidokkaita yksityiskohtia.

    Tässä jylistää esihistoriallinen biisoni, jollaiset ovat osoittautuneet aiemmin tuntemattomaksi lajiksi, Higgsin biisoniksi. Kuva on Lascaux'n luolamaalauksen jäljennös.Caroline Blumberg / EPA

    Ulkomailla maalaukset ovat Lahelman mukaan valtavia ja niiden on ehkä ollut tarkoitus ulkonäöllään herättää katsojissa pyhyyden tunteen. Suomessa pyhyyden tunteen herätti itse kallio, eikä kuville annettu samanlaista roolia. Kuvien tuli olla tarpeeksi yksinkertaisia, samalla tavalla kuin liikennemerkkien on tarkoitus olla yksinkertaisia. Tärkeintä oli niiden ymmärrettävyys.

    Pekka Honkakosken mielestäkään kuvia ei kuulu arvioida ulkonäön perusteella.

    – Onko hirvimerkki kaunis? On sitä kauniimpiakin kuvia hirvestä nähty, mutta se on ajanut entisajan asiansa. Tyylillä ei ole niin väliä.

    Kalliot saattoivat olla kuvia tärkeämpiä kivikauden esi-isillemme.Pekka Honkakoski

    Kuvissa myös käytettiin punaista, kuten liikennemerkeissäkin, vaikka ne olisi ollut mahdollista piirtää myös mustalla hiilellä. Punainen on ihmiselle huomioväri. Se on vanhin väri, mitä ihminen on käyttänyt.

    Etelä-Afrikassa maaliin sotkettiin eläinten verta. Suomessa asiaa ei ole vielä tutkittu, vaikka välineet siihen olisi olemassa. Ehkä pian saamme tietää senkin.

    Kalliomaalaukset ovat täynnä arvoituksia

    Kalliomaalausten maalaaminen loppui pronssikauteen, kun ihminen alkoi kaskeamaan maata. Luonnolta ei enää pyydetty, vaan sitä käytettiin ihmisten tarpeiden mukaan.

    Vanhat pyhät paikat menettivät vähitellen merkityksensä, kun ihmisten maailmankuva muuttui. Pikkuhiljaa kuvien merkitys unohtui ja ne jäivät odottamaan löytämistä täynnä arvoituksia.

    Epäselvässä kuvassa on Lahelman mukaan vasemmalla koukkupolvinen ihmishahmo, jolla on sarvet päässään. Ihmisen oikealla puolella, osittain jalkojen päällä, on hirvenpääkokkainen venekuvio. Kuviossa hirvenpää näkyy vasemmalla ja perämela oikealla. Pystyviivat kuvaavat miehistöä. Ylimpänä oikealla kuvasta erottuu hirvenjalat ja osa eläimen alaruumiista. Kuvan yli menevälle viivalle Lahelma ei keksinyt selitystä. Tulkintaa vaikeuttaa se, että kuvat on maalattu osittain päällekkäin eivätkä välttämättä liity toisiinsa.Pekka Honkakoski

    Pekka Honkakoski ei kaipaa lopullista vastausta maalausten herättämiin kysymyksiin. Hänestä maalaukset kiehtovat ihmisiä, koska ne antavat mahdollisuuksia omille pohdinnoille.

    – Avoimeksi jäävät kysymykset ovat kalliomaalausten viehätys. Nykyajan ihminen on tottunut vaatimaan, että "kertokaa heti, mitä ne ovat", mutta kalliomaalaukset vastaavat "emme me kerrokaan".

    Kuvaaminen vaatii pelotonta kokeilua

    Astuvansalmen maalausten kuvaaminen ei ole ensimmäinen kerta, kun Honkakoski kuvaa kohteita, joiden kuviin vangitseminen vaatii kekseliäisyyttä. Usein kuvaaminen on vaatinut itse rakennettuja laitteita sekä yrityksiä ja erehdyksiä.

    Lähes kymmenen vuotta sitten Pekka Honkakoski tutki Koljonvirran pohjaa itse keksimillään laitteilla (HS). Ensin hän rakensi ääntä johtavan koettimen, jonka avulla pystyttiin erottamaan eri materiaaleja toisistaan. Tutkimukset myös vaativat tekemään toisen laitteen, joka vaihtoi virran tummaa pohjaa vesijohtoveteen, jotta pohjasta saatiin otettua valokuvia. Näin Honkakoski oli mukana paljastamassa Koljonvirran taistelun sillan unohtunutta paikkaa (HS).

    Harrastekuvaajaa on inspiroinut myös runous. Hän päätti ottaa kuvan, jollaisesta Helvi Juvosen runossa Pikarijäkälä kuvataan. Runossa kerrotaan jäkälästä, josta taivas heijastuu (HS).

    Haettuaan jäkäliä kotiinsa Honkakoski huomasi, etteivät vesipisarat pysyneet jäkälän muodostamassa maljassa. Hän keksi tutkia jäkälän rakennetta kuvaamalla sitä tähtitieteen harrastajien käyttämällä menetelmällä. Kuvien avulla hän huomasi, että jäkälän rakenne oli liian harsomainen pitämään vesipisaraa sisällään. Sinnikkäänä kokeilijana Honkakoski löysi sopivan liiman, jolla jäkälästä saatiin vedenpitävä ja monien kokeilujen jälkeen syntyi runollinen kuva jäkälästä, jonka päällä olevan vesipisaran läpi maa hohtaa kirkasta valoa.

    Honkakoski on yksi harvoista ihmisistä, jotka ovat kuvanneet lumikiteitä. Kuvaamisessa hän hyödynsi tiiliskiviä, meikkipeiliä sekä leivinjauhetta. Harrastekuvaaja keksi myös käyttää kuvatessa snorkkelia, joka ohjasi hengityksen niskan taakse, jotta kuvauslaitteet ja linssi eivät huurustu. Otokset olivat niin onnistuneita, että muutama niistä päätyi postimerkiksi. Jääkide-postimerkki palkittiin viime vuonna maailman toiseksi parhaana postimerkkinä.

    Ennen kalliomaalausten kuvaamista Honkakoski on lasermitannut Suomen pisimmän lohkareluolaston. Ystävänsä kanssa noin 280 metriä pitkän luolaston mittaamiseen meni kolme vuotta. Honkakoski kertoo Ylen uutisessa, etteivät kaksikko välttämättä olisi edes aloittanut mittauksia, jos olisivat tienneet luolaston pituuden etukäteen. Kaksikko myös kuvasi projektistaan videon, joka on nähtävissä uutisessa.

    Seuraavaa kuvauskohdetta Honkakoski ei osaa kertoa. Hän odottaa aiheiden ilmestymistä luokseen. Nähtäväksi jää, millaisia keksintöjä seuraava kuvauskohde luovalta kuvaajalta vaatii.

    8.11.2018 klo:9:253 Jousikätisen naisen kuvatekstiin on lisätty lähde, josta tekstin väite on peräisin.

    Oliko avaruuden outo vieras edistyneen teknologian rakentama laite, joka kulki valopurjeen voimalla? Suomalaistutkija: Melko villi ajatus

    Oliko avaruuden outo vieras edistyneen teknologian rakentama laite, joka kulki valopurjeen voimalla? Suomalaistutkija: Melko villi ajatus


    Aurinkokunnassamme käväisi vuosi sitten kuukauden kestäneellä pikavisiitillä kummajainen, josta ei oikein osattu sanoa, oliko se asteroidi, komeetta vai jotain ihan muuta. "Jotain ihan muuta" -osastoon kuuluu tuore tutkimus Harvardin yliopistosta....

    Aurinkokunnassamme käväisi vuosi sitten kuukauden kestäneellä pikavisiitillä kummajainen, josta ei oikein osattu sanoa, oliko se asteroidi, komeetta vai jotain ihan muuta.

    "Jotain ihan muuta" -osastoon kuuluu tuore tutkimus Harvardin yliopistosta. Professori Abraham Loebin ja tutkija Shmuel Bialy pitävät mahdollisena, että kyseessä on kehittyneen sivilisaation lähettämä alus, joka on kenties jo tehtävänsä tehnyt ja karannut omille teilleen.

    Myös aiemmin Oumuamuaa on arveltu avaruuden asukkien lähettämäksi. Sitä muun muassa kuunneltiin mahdollisten radiosignaalien nappaamiseksi. Ei napannut.

    Nasan valopurje.NASA

    Tutkijat panivat merkille, että Oumuamuan vauhti kiihtyi sen lähestyessä Aurinkoa. Kiihtymisen on saattanut saada aikaiseksi Auringon ja tähtien valoa hyödyntävä valopurje – mikä sekin kertoisi edistyneestä teknologiasta.

    Janhunen: Melko villi ajatus

    Ilmatieteen laitoksen tutkimuspäällikkö Pekka Janhunen ei tyystin kumoa Loebin ja Bialyn teoriaa, mutta pitää sitä "melko villinä ajatuksena".

    Janhunen itse kehitti kymmenisen vuotta sitten sähköpurjeen, jota myös voi hyödyntää avaruudessa. Se saa työntövoimansa Auringosta virtaavasta plasmasta eli aurinkotuulesta, ei siis Auringon valosta, kuten valopurje.

    – Loebin ja Bialyn spekulatiivinen idea on, että Oumuamua saattaisi olla keinotekoisen ohut kuori ja tyhjä sisältä, kuten ilmapallo. Tällaisessa tapauksessa havaittu liike voisi selittyä Aurinkomme säteilypaineen avulla, eikä se selittämiseksi tarvitsisi olettaa muita prosesseja, kuten kaasun haihduntaa, kuvailee Janhunen yhdysvaltalaistutkijoiden teoriaa.

    Janhusen mukaan "standardiselitys" Oumuamualle on, että kyseessä on jokin asteroidia muistuttava raskas ja kiveä täynnä oleva taivaankappale. Silloin sen pinnasta olisi kuitenkin pitänyt haihtua kaasua Auringon lämmittäessä sitä. Kuvissa kaasua ei havaittu.

    Janhunen pitää kuitenkin mahdollisena, että kohteen pitkä matka tähtienvälisessä avaruudessa olisi saanut sen pinnan kiinteytymään siten, ettei kaasu nostanut näkyvästi pölyä.

    Tämä selitys ei Janhusen mukaan ole mahdoton, vaikka se jättääkin joitain kysymyksiä avoimiksi. Eräs kummallisuus on Oumuamuan pitkulainen muoto. Noin 400 metriä pitkää kappaletta on kuvattu sikarinmuotoiseksi.

    Lue myös:

    Aurinkokunnassamme käväisi punertava kummajainen kaukaa tähtien välistä

    Turun yliopistolle lahjoitusprofessuuri suomalaisten elintarvikkeiden tutkimukseen

    Turun yliopistolle lahjoitusprofessuuri suomalaisten elintarvikkeiden tutkimukseen


    Elintarvikekonserni Raisio Oyj:n Tutkimussäätiö on lahjoittanut 500 000 euroa Turun yliopistolle uuden professuurin perustamiseen. Tutkimustyö keskittyy keskeisiin suomalaisiin raaka-aineisiin ja -tuotteisiin, joilla on vientimahdollisuuksia. –...

    Elintarvikekonserni Raisio Oyj:n Tutkimussäätiö on lahjoittanut 500 000 euroa Turun yliopistolle uuden professuurin perustamiseen. Tutkimustyö keskittyy keskeisiin suomalaisiin raaka-aineisiin ja -tuotteisiin, joilla on vientimahdollisuuksia.

    – Turun yliopistolla on vuosikymmenten kokemus pohjoisten ilmiöiden tutkimuksessa niin luonnontieteiden, yhteiskuntatieteiden kuin lääketieteenkin alueella. Elintarviketieteet kuuluvat keskeisesti Turun yliopiston strategiseen biotulevaisuuskokonaisuuteen, toteaa rehtori Kalervo Väänänen Turun yliopiston tiedotteessa.

    Keskeisiä elintarvikealan tutkimuskohteita Turun yliopistossa ovat marjat, mausteet, kala, äidinmaito, elintarvikerasvat ja -öljyt sekä viljat ja peruna.

    Tehtävä antaa mahdollisuuden vahvistaa yhteistyötä yritysten ja yliopiston välillä. Tutkimustietoa voidaan hyödyntää elintarviketeollisuudessa.

    – Uuden professuurin perustamisen myötä voidaan ottaa enemmän vastuuta luonnonolosuhteiden ja ympäristömuutosten vaikutusten selvittämisessä, sanoo elintarvikekemian ja elintarvikekehityksen yksikön johtaja, professori Baoru Yang.

    Lahjoitusprofessuuri sijoittuu luonnontieteiden ja tekniikan tiedekuntaan, Yangin johtamaan yksikköön. Raision Tutkimussäätiö vastaa tehtävän perusrahoituksesta viiden vuoden ajan.

    Äidit suosivat tyttäriä ja isät poikia – vanhemman oma sukupuoli vaikuttaa suhtautumiseen enemmän kuin muut tekijät

    Äidit suosivat tyttäriä ja isät poikia – vanhemman oma sukupuoli vaikuttaa suhtautumiseen enemmän kuin muut tekijät


    Äidin ja isän oma sukupuoli näyttäisi vaikuttavan lapsen sukupuolen suosimiseen siten, että äidit panostavat enemmän tyttäriin ja isät poikiin. Tuoreessa suomalais-amerikkalaisessa tutkimuksessa selvitettiin, vaikuttaako asema, varallisuus,...

    Äidin ja isän oma sukupuoli näyttäisi vaikuttavan lapsen sukupuolen suosimiseen siten, että äidit panostavat enemmän tyttäriin ja isät poikiin. Tuoreessa suomalais-amerikkalaisessa tutkimuksessa selvitettiin, vaikuttaako asema, varallisuus, koulutustausta tai lapsuusajan ympäristö siihen, suosivatko vanhemmat enemmän tyttäriä vai poikia.

    Tutkijat testasivat erityisesti Trivers-Willard -hypoteesia, jonka mukaan paremmissa olosuhteissa vanhemmat panostavat enemmän poikiin, kun taas huonommissa olosuhteissa he panostavat enemmän tyttöihin.

    – Tutkimuksemme ei kuitenkaan osoittanut, että vanhempien asema, varallisuus, koulutustausta tai lapsuusajan ympäristö vaikuttaisi tietyn sukupuolen suosimiseen, sanoo tutkijatohtori Robert Lynch Turun yliopiston biologian laitoksen tiedotteessa.

    Toivomme, että tutkimuksemme tuo uutta tietoa ja auttaa meitä ymmärtämään paremmin, miten evoluutio vaikuttaa ihmisiin. Robert Lynch

    Taustamuuttujien sijaan vanhemman oma sukupuoli näyttäisi vaikuttavan sukupuolen suosimiseen siten, että äidit suosivat enemmän tyttäriä ja isät puolestaan poikia.

    – Naiset kaikista sosioekonomisista ryhmistä ilmaisivat suorasti ja epäsuorasti suosivansa tyttäriä: he lahjoittivat enemmän rahaa tyttöjä tukeville hyväntekeväisyysjärjestöille ja adoptoivat mieluummin tyttöjä. Miehet puolestaan suosivat johdonmukaisesti poikia, vaikkakin vähemmässä määrin, Robert Lynch kertoo.

    Enemmän ymmärrystä evoluution vaikutuksesta ihmisiin

    Tutkijoiden havainnot voivat jatkossa auttaa hahmottamaan jälkeläisten sukupuolen suosimiseen liittyviä tutkimustuloksia. Esimerkiksi vanhempien asema ja olosuhteet, perheiden taloudellinen tilanne tai kulttuuriset käytänteet vaikuttavat monimutkaisesti evoluution sanelemiin ratkaisuihin vanhemmuudessa.

    – Voi olla vaikeaa jäsentää eri tekijöiden vaikutuksia ja tehdä tarkkoja ennustuksia ”optimaalisista” vanhemmuuden strategioista evoluution näkökulmasta. Toivomme, että tutkimuksemme tuo uutta tietoa ja auttaa meitä ymmärtämään paremmin, miten evoluutio vaikuttaa ihmisiin, sanoo Lynch.

    Tutkimukseen osallistui myös tutkijoita yhdysvaltalaisista Rutgers University ja Arizona State University -yliopistoista. Tutkimusartikkeli julkaistiin Scientific Reports tiedejulkaisussa.

    Tutkimus: Umpilisäkkeen poistaminen vähentää Parkinsonin taudin riskiä

    Tutkimus: Umpilisäkkeen poistaminen vähentää Parkinsonin taudin riskiä


    Umpilisäkkeessä piilee keskeinen syy Parkinsonin tautiin, kertoo yhdysvaltalaisen Van Andelin tutkimusinsituutin juuri ilmestynyt tutkimus. Siinä havaittiin, että ihmiset, joiden umpilisäke on poistettu nuorena, sairastuvat muita harvemmin...

    Umpilisäkkeessä piilee keskeinen syy Parkinsonin tautiin, kertoo yhdysvaltalaisen Van Andelin tutkimusinsituutin juuri ilmestynyt tutkimus. Siinä havaittiin, että ihmiset, joiden umpilisäke on poistettu nuorena, sairastuvat muita harvemmin Parkinsonin tautiin.

    Vaikka umpilisäkettä usein arvellaan pelkäksi turhakkeeksi, josta on tulehtumisalttiuden takia vain harmia, lisäke on todellisuudessa tärkeä osa immuunijärjestelmäämme.

    Jo aiemmin on osoitettu, että umpilisäkkeessä on hyödyllisiä suolistobakteereja, eivätkä ne ole siellä sattumalta. Umpilisäkkeessä on myös runsaasti imukudosta, jonka tehtävänä on pysäyttää haitallisten mikrobien matka elimiin.

    Van Andelin tutkijat totesivat lisäkkeen kuitenkin myös epänormaalisti laskostuneen alfasynukleiini-proteiinin varastoksi. Alfasynukleiinilla on useiden aiempien tutkimusten perusteella keskeinen rooli Parkinsonin taudin puhkeamisessa ja etenemisessä.

    Uudet tutkimustulokset antavat suuntaa uusien hoitomenetelmien kehittämiselle, uskoo tutkimusta johtanut apulaisprofessori Viviane Labrie.

    Iso aineisto Ruotsista

    Van Andel teki yhteistyötä ruotsalaisen Lundin yliopiston kanssa saadakseen poikkeuksellisen laajan aineiston. Se sisältää miltei 1,7 miljoonan ruotsalaisen sairauksien diagnoosit ja leikkaustiedot 52 vuodelta.

    Toisena aineistona oli Yhdysvalloissa, Euroopassa, Israelissa ja Australiassa kerätty laaja PPMI-tietokanta, johon on talletettu Parkinson-potilaiden diagnoosien lisäksi taustatietoja muun muassa iästä, asuinpaikasta ja sosiaalisesta taustasta sekä perimästä.

    Aineistot yhdistämällä tutkijat pääsivät sen jäljille, että umpilisäkeleikkaukset ja Parkinsonin taudilta säästyminen kulkevat pitkälti rinta rinnan.

    Maalla yleisempi kuin kaupungissa

    Parkinsonin tauti on neurologinen sairaus, jossa aivojen solukato vähitellen hidastaa liikkumista, jäykistää lihaksia ja aiheuttaa vapinaa. Taudin etenemistä voidaan hillitä lääkkeillä, mutta sitä ei osata parantaa.

    Epäselvää on myös, mistä tauti johtuu. Vain kymmenellä prosentilla sairastuneista on peritty geenivirhe, joka altistaa Parkinsonin taudille.

    Se, että tauti on yleisempi maalla kuin kaupungissa, viittaa ympäristötekijöiden vaikutukseen.

    Tätä vahvistavat myös tuoreen tutkimuksen luvut. Umpilisäkkeen poistaminen nuorella iällä vähentää sairastumisista keskimäärin 19 prosenttia, mutta maalla asuvilla pudotus on peräti 25 prosenttia.

    Pään suojeleminen kannattaa

    Keväällä julkaistussa toisessa yhdysvaltalaistutkimuksessa löytyi näyttöä siitä, että myös kaikki päähän osuneet iskut ovat riskitekijä. Sairastumisriski kasvaa selvästi ja taudin puhkeaminen aikaistuu jo lievästä aivotärähdyksestä, Kalifornian yliopiston tutkijat kertoivat.

    Aiemmin on jo osoitettu Parkinsonin taudin ja vakavan tai keskivakavan aivotärähdyksen yhteys. Uusimman tutkimuksen laajasta aineistosta selvisi, että lieväkin tärähdys riittää kasvattamaan riskiä olennaisesti.

    Lievässä aivotärähdyksessä ihminen menettää tajuntansa korkeintaan puoleksi tunniksi, ei välttämättä ollenkaan, tai on pyörällä päästään enintään vuorokauden ajan.

    Neurology-julkaisussa ilmestyneen tutkimuksen aineistossa oli miltei kolmannesmiljoona entistä yhdysvaltalaissotilasta. Heistä lähes puolellatoista tuhannella todettiin seurantajakson aikana Parkinsonin tauti.

    Tutkimuksen perusteella vakava tai keskivakava aivotärähdys oli tuonut sairastumisriskiin 83 lisäprosenttia ja lievä aivotärähdys 56 prosenttia.

    Toissa vuonna kuollut nyrkkeilijä Mohammed Ali oli lähes voittamaton, mutta hänkin sai usein iskuja päähänsä. Hänellä diagnosoitiin Parkinsonin tauti vuonna 1986, mutta viimevuotisessa tutkimuksessa todettiin hänen haastattelujensa perusteella, että aivotärähdysten vaikutus kuului hänen puheessaan jo 1970-luvulla. Tämä kuva on vuodelta 2008.Ramin Talaie / EPALeikkaus on tehtävä ajoissa

    Sekä Kalifornian yliopiston että Van Andelin tutkimuksissa korostuu riskien ennakkoehkäisy. Päähän kohdistuvia iskuja vastaan voi suojautua kypärällä, mutta umpilisäkkeen mahdollisiin haittavaikutuksiin tepsisi vain lisäkkeen poistaminen hyvissä ajoin.

    Leikkaukseen lääkärit ryhtyvät vain, jos lisäke on tulehtunut. Terveen lisäkkeen mukana sitä paitsi menetettäisiin sen edut immuunijärjestelmälle.

    Jos Parkinsonin tauti ehtii jo puhjeta, umpilisäkkeen poistamisesta ei ole enää hyötyä, Van Andelin tutkimus osoittaa.

    Jotkut sairastuvat Parkinsonin tautiin, vaikka umpilisäke olisi poistettu jo lapsena. Heillekin leikkauksesta on silti etua, sillä heidän diagnoosinsa lykkääntyy keskimäärin 3,6 vuotta, Science Translational Medicine -julkaisussa ilmestyneessä tutkimuksessa todetaan.

    Vain geenivirheen perineillä umpilisäkkeen poistaminen ei helpota riskejä eikä lykkää sairastumista.

    Tupakoinnin vähentäminen pidentää elinikää – lopettamisesta vielä suuremmat terveyshyödyt

    Tupakoinnin vähentäminen pidentää elinikää – lopettamisesta vielä suuremmat terveyshyödyt


    Tupakoinnin lopettaminen pidentää elinikää, mutta myös pelkkä tupakoinnin vähentäminen näyttäisi auttavan, hieman. Vaikutus ei silti ole lähelläkään tupakoinnin lopettamisesta koituvia terveyshyötyjä. Tiedot käyvät ilmi...

    Tupakoinnin lopettaminen pidentää elinikää, mutta myös pelkkä tupakoinnin vähentäminen näyttäisi auttavan, hieman. Vaikutus ei silti ole lähelläkään tupakoinnin lopettamisesta koituvia terveyshyötyjä.

    Tiedot käyvät ilmi yhdysvaltalaistutkimuksesta, jossa hyödynnettiin 250 000 yhdysvaltalaisaikuisen terveystietoja vuosilta 2004–2011.

    Koko tutkimusjakson tupakoineiden riski menehtyä seurannan aikana oli kolme kertaa suurempi kuin savuttomien, tulokset osoittivat. Riski oli jonkin verran pienempi tupakoitsijoilla, jotka olivat vähentäneet tupakointia 25–29-vuotiaasta 50–59-vuotiaaksi, mutta heidän riskinsä oli silti 2,3-kertainen verrattuna savuttomiin.

    Kaikkein todennäköisimmin menehtyivät tupakoitsijat, jotka lisäsivät tupakointia. Kolmikymppisenä tupakoinnin lopettaneiden riskit olivat nekin koholla, mutta ero ikänsä savuttomina olleisiin ei ollut kovin suuri.

    Yhdysvaltalaisten tulokset varmistavat tupakoinnin terveyshaitat, ja osoittavat niiden jonkin verran pienentyvän, jos tupakointia vähentää. Tutkimusten mukaan esimerkiksi sydänriskit kuitenkin suurentuvat jo yhdellä päivittäisellä tupakalla, joten ainoa todella terveellinen tapa on lopettaa tupakointi kokonaan.

    Suomessa miesten tupakointi on vähentynyt tasaisesti jo monen vuosikymmenen ajan. Suomalaismiehistä tupakoi päivittäin 15 prosenttia ja naisista 12 prosenttia.

    Tutkimus julkaistiin American Journal of Epidemiology -lehdessä.

    Tutkimus: Terva teki viikingeistä merten ja jokien valtiaita

    Tutkimus: Terva teki viikingeistä merten ja jokien valtiaita


    Viikinkien laivat olivat aikansa huipputeknologiaa. Niiden ansioista heidän kauppa- ja ryöstöretkensä olivat tuottoisia ja he pystyivät perustamaan asuinpaikkoja kauas kotikonnuiltaan, aina Pohjois-Amerikkaa ja -Afrikkaa myöten ja syvälle...

    Viikinkien laivat olivat aikansa huipputeknologiaa. Niiden ansioista heidän kauppa- ja ryöstöretkensä olivat tuottoisia ja he pystyivät perustamaan asuinpaikkoja kauas kotikonnuiltaan, aina Pohjois-Amerikkaa ja -Afrikkaa myöten ja syvälle Venäjälle, jonne he päätyivät jokia pitkin.

    Mikä teki juuri viikinkien aluksista niin mainioita? Uppsalan yliopiston tutkimuksen mukaan salaisuus oli suomalaisillekin hyvin tuttu aine, terva – ja sitä tarvittiin paljon.

    Kova kysyntä kasvatti tervan tuotannon viikinkiaikana suorastaan teolliseksi, päätellään Antiquity-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa.

    Ison viikinkilaivan tiivistämiseen vaadittiin noin 500–600 tervalitraa. Puuosien lisäksi tervaa käytettiin "smörringiin", seokseen, jolla käsiteltiin villakankaiset purjeet vedenpitäviksi.

    Kertatervaus ei tietenkään riittänyt, vaan laivat piti myös huoltaa matkojen välillä. Viikinkilaivastossa oli kymmeniä tai jopa satoja aluksia.

    Tervahautoja on luultu ansakuopiksi

    Tervan keskeinen merkitys viikinkien elämässä on paljastunut vasta viime aikoina, kertoo tutkimuksen tehnyt arkeologi Andreas Hennius. Suurin osa tervantuotantoalueista on löytynyt 15:n viime vuoden aikana tienrakennustöissä.

    Hennius epäilee, että aiempiakin löytöjä on, mutta ne on luokiteltu väärin. Ne on päätelty esimerkiksi metsästäjien ansakuopiksi tai hiilentuotantopaikoiksi, Hennius arvelee.

    Erehdystä selittänee se, että tervahautojen tuotekehittely oli huipussaan vasta 1500-luvulla. Viikingit joutuivat vielä kaivamaan tervahautansa kokonaan auki päästäkseen käsiksi pohjalle valuneeseen tervaan, sillä haudoista puuttuivat valutusputket.

    Tuotanto keskittyi mäntymetsien reunaan

    Tutkimuksessa päätellään, että Itä-Ruotsin tervahautojen tuotanto kasvoi viikinkiaikana moninkertaiseksi niistä 100–400-lukujen pienistä tervahaudoista, joita on löydetty tuonaikaisen asutuksen läheltä.

    Suuret tervahaudat ovat radiohiili- ja luminesenssiajoitusten perusteella noin vuosilta 700–900.

    Pieni hauta tuotti yhdellä poltolla harvoin yli 15 tervalitraa, mutta ison pohjalle valahti 200–300 litraa.

    Lisätodiste mittavasta tuotannosta on tervahautojen sijainti mäntymetsien laidassa, jossa raaka-ainetta oli helposti saatavilla. Lähimmät asumukset ja kalmistot on löydetty kahdeksan kilometrin päästä.

    Tervahauta viime vuosituhannen alkupuoliskolta. Pihkainen puu peiteltiin savella tai turpeella, 400–700 asteen kuumuudessa syntynyt terva valui savesta tai puusta tehtyyn säiliöön.Upplandsmuseet

    Puun mikrorakenneanalyysin perusteella Hennius päätteli, että puut valittiin useita vuosia ennen polttoa eli työ oli hyvin suunnitelmallista.

    Kaarnaa vaurioitettiin niin, että tervanpoltolle edullinen pihkantuotanto yltyi mutta puu ei kuollut. Siitä todistaa hyönteisten nakertelujälkien puute; lahopuussa jälkiä olisi, Hennius perustelee.

    Islannista löytyi ainutlaatuinen Thorin vasara

    Ruotsi ei ole ainoa Pohjoismaa, jossa viikinkitietous lisääntyy vahinkolöytöjen ansiosta. Islannissa on viime vuosina tehty useita merkittäviä löytöjä joko rakennustöissä tai aivan sattumalta.

    Uusimmat ovat Etelä-Islannista Þjórsárdalurista viime kuussa löytyneet neljä esinettä, jotka arkeologien ensiarvion mukaan lienevät peräisin viime vuosituhannen ensimmäiseltä vuosisadalta.

    Ukkosen jumalan Thorin vasaraa esittävä kiviriipus on aivan erityinen, sillä Islannista ei tunnettu ennestään yhtä vanhaa kiviamulettia, joka olisi tehty paikallisesta kivestä.

    Reykjavikista paljastui päällikön talo

    Riipus, hiomakivi, metallipiikki ja solki lojuivat aivan maanpinnassa muinaisella maatilalla, josta arkeologit eivät olleet tienneet mitään.

    Muita viime vuosien yllätyksiä ovat olleet muun muassa Reykjavikin keskustasta löytynyt suuri pitkätalo ja Pohjois-Islannista löytynyt iso kalmisto.

    Arkeologit ovat alkaneet kallistua sille kannalle, että Islanti sai asukkaita oletettua aiemmin. Siitä todistaa muun muassa Stöðvarfjörðurista löytynyt pitkätalo, joka rakennettiin radiohiiliajoituksen perusteella aivan 800-luvun alkuvuosina.

    Ensimmäisen pysyvän asukkaan on oletettu tulleen Islantiin vasta vuonna 874.

    Stöðvarfjörður on paikkana erityisen mielenkiintoinen, koska mistään muualta Islannista ei ole yhtä lyhyt matka niin Norjaan kuin Brittein saarille ja paikka sopii erinomaisesti satamalle.

    Arkeologi Bjarni Einarsson arvelee Vísir-lehdessä, että pitkätalo oli asuttajien sillanpääasema, ei vielä maatila, sillä kaivauksissa ei ainakaan toistaiseksi ole löytynyt eläinten luita.

    Viikinkilaiva piilotteli pellossa

    Tänä vuonna viikinkitutkimuksissa on selvinnyt myös muun muassa, että ruotsalaisen Sigtunan viikinkiaikainen väki oli hyvin kansainvälistä. Norjan kaakkoiskulmassa puolestaan yllätti viime kuussa maatutkalöytö isosta ja varsin ehjältä vaikuttavasta viikinkilaivasta.

    Tutkijat ovat varmoja, että pellossa vain puolen metrin syvyydessä on 20-metrinen viikinkialus. Sen hyvää kuntoa he eivät vielä voi taata, mutta jo nyt he ovat innoissaan harvinaisesta löydöstä. Ainakin pohjan ja kölin säilymisestä on lupaavia merkkejä.

    Norjasta aiemmin löydetyt kolme hyvin säilynyttä viikinkilaivaa nostettiin maasta jo reilusti yli sata vuotta sitten, jolloin tutkimusmenetelmät aiheuttivat väistämättä enemmän tuhoa kuin nykykeinot.

    Uutta löytöä ei aiota ainakaan toistaiseksi ryhtyä kaivamaan ylös, vaan ensin tehdään lisää digitaalista arkeologiaa, kertoo Norjan museovirasto. Maan sisällä laiva on turvassa muutoksilta, joille se esiin kaivettuna alkaisi heti altistua.

    Viikinkilaiva löytyi Østfoldista läheltä Jellhaugenin suurta hautakumpua.Lars Gustavsen / NIKU

    Laivahaudat eivät ole autioilla paikoilla. Ne ovat osa kalmistoja, jotka on selvästi tarkoitettu kertomaan voimasta ja vaikutusvallasta, sanoo tutkimusprojektin johtaja Lars Gustavsen.

    Niinpä Østfoldissakaan tutkimuskohteena ei ole pelkästään laiva, vaan alueelta on paljastunut merkkejä myös viidestä aiemmin tuntemattomasta pitkätalosta ja ainakin kahdeksasta hautakummusta. Vuosisatojen peltotyöt tosin ovat runnelleet niitä pahoin.

    Myös alus vainajineen on alkujaan haudattu kummun sisälle.

    Huippufyysikon havainto maailman tilasta: ”Lapsemme kysyvät meiltä 20 vuoden kuluttua, miksi ette jättäneet meille enempää luonnonvaroja?”

    Huippufyysikon havainto maailman tilasta: ”Lapsemme kysyvät meiltä 20 vuoden kuluttua, miksi ette jättäneet meille enempää luonnonvaroja?”


    Totuutta ei ole, muistuttaa Suomessa vieraillut Group of Chief Scientific Advisors eli "korkean tason ryhmän" puheenjohtaja Rolf-Dieter Heuer. – On vain tuloksia ja löydöksiä, jotka edustavat tieteen tasoa juuri tällä kyseisellä hetkellä....

    Totuutta ei ole, muistuttaa Suomessa vieraillut Group of Chief Scientific Advisors eli "korkean tason ryhmän" puheenjohtaja Rolf-Dieter Heuer.

    – On vain tuloksia ja löydöksiä, jotka edustavat tieteen tasoa juuri tällä kyseisellä hetkellä. Tilanne voi muuttua, kun uusia tuloksia saadaan. Ne tuloksetkin kehittyvät jatkuvasti. Tiede menee jatkuvasti enemmän yksityiskohtiin.

    Mutta palataan totuuteen hieman myöhemmin.

    70-vuotias Rolf-Dieter Heuer on hiukkasfysiikan tutkimuskeskus CERN:in entinen pääjohtaja.

    Hänen johtamansa seitsemän eurooppalaisen huippututkijan ryhmä on laatinut tieteelliset raportit esimerkiksi dieselajoneuvojen päästötestaukseen sekä kyberturvallisuuteen liittyen.

    Ryhmän tehtävänä on tarjota sitoutumatonta ja politiikan painostusyrityksistä vapaata tieteellistä neuvontaa EU-komissaareille sekä suosituksia Euroopan komission päätöksenteon parantamiseksi.

    Mutta juuri tuo politiikan päätöksenteko saksalaisprofessoria huolestuttaa.

    Heuerin mukaan tämän päivän poliitikot ainoastaan reagoivat asioihin, mutta eivät saa tehtyä päätöksiä. Heuerin suurin huolenaihe on maapallomme tila. Ja nyt olisi tehtävä kauaskantoisia päätöksiä.

    – Ei näytä yhtään siltä, että ihmiset lähentyisivät ja alkaisivat yhdessä ratkaista ympäristön ongelmia. Näen päinvastaista. Osassa maailmaa poliittisesti valitut johtajat toimivat jopa ympäristöä vastaan, kun metsiä hakataan ja yhteisiä sopimuksia puretaan. Kyllähän se lyhytjänteisesti voi poliitikolle olla mahtava saavutus saada pelastettua viisi työpaikkaa, mutta samalla hän vie niitä lapsiltamme 50.

    "Ihmisten pitää nyt todellakin ymmärtää, että näin ei voi jatkua"

    Maapallomme tilasta uutta tietoa tulee nyt jatkuvasti ja tilanteet muuttuvat vauhdilla.

    – Kysymys onkin, pystyvätkö ihmiset myös ymmärtämään muutoksen. Ihmisten pitää nyt todellakin ymmärtää, että näin ei voi jatkua. Ja siihen tarvitaan aikaa.

    Esimerkkinä tiedon ja ymmärryksen ristiriidasta Heuer mainitsee eteläiset lomakohteet, joissa muovikasseja ui vesissä niin, että se silmin näkyy. Silti ihmiset ottavat kaupasta lisää muovikasseja, koska niitä on niin helppo ottaa.

    – Ihmiset eivät ole siellä tottuneita hävittämään muovia asiallisesti. Jos kierrätys ei pelkästään perustuisi voitontavoitteluun, vaan vaikuttavuuteen ja tuloksiin, sekin parantaisi tilannetta jo paljon.

    Tulevaisuutta ajatellen nyt näyttää kieltämättä synkältä. Heuer tuntee itsekin piston sydämessään. Paljon puhutaan, mutta mitään ei tapahdu.

    – Me emme tee asialle mitään. Myös minä ja vaimoni puhumme jatkuvasti, että nyt meidän täytyy tehdä jotain. Ne ovat niitä arjen pieniä asioita, jotka sitten kuitenkin jäävät tekemättä.

    Ja professori muistuttaa, että tätä menoa lapsemme tulevat ihmettelemään, millaista menoa maailmassa elettiin vuonna 2018. Heuer näkee asioita, joita meille voi olla vaikea antaa anteeksi. Me tiesimme, mutta emme toimineet.

    – Lapsemme kysyvät meiltä 20 vuoden kuluttua, miksi ette jättäneet meille enempää luonnonvaroja? Silloin muovi on taatusti yksi teema, mutta ennen kaikkea luonnonvarojen tuhlaaminen.

    Heuer arvioi, että 20 vuoden päästä ilmansaasteet ovat erittäin suuri puheenaihe, mutta myös melusaaste. Nykyiset lapset tulevat saamaan kuulovaurioita huomattavasti aiemmin kuin ennen.

    "Yksi kovaääninen huutaa kaikkien muiden yli"

    Heuer siis painottaa, että tieteessä totuutta ei ole olemassakaan. Pelkästään tutkimusteknologia mahdollistaa jatkuvasti yksityiskohtaisempaa tietoa, joka kumoaa vanhaa.

    – Tiede ei ole demokraattista. Tiede perustuu faktoihin. Faktoihin liittyy kuitenkin aina epävarmuustekijöitä. Faktoja voi tulkita niin tai näin. Toinen tutkija tulkitsee faktat toisin kuin joku toinen.

    Heueria ei vaivaa, että tutkijat päätyvät ristiriitaisiin tuloksiin. Se on inhimillistä. Se häntä vaivaa, että tutkimukset eivät pysy tasapainossa, vaan jotkut tulokset saavat kohtuuttomasti painoarvoa. Ja se häntä vaivaa, että muut tutkijat eivät silloin avaa suutaan.

    – Suuri yleisö ei tiedä, mikä on oikein. Sitten etsitään ne faktat, jotka sopivat kullekin parhaiten. Tieteen pitäisi paremmin tehdä selväksi, ettei jostakin tutkimustuloksesta ole olemassa absoluuttista varmuutta. Eihän sataprosenttista varmuutta ole mistään. Sitä ei voi vaatia tieteeltäkään.

    Heuerin mukaan tutkijoilla on yleinen ongelma. He käyttävät vaikeaa kieltä, joka ei avaudu ulkopuolisille. Tutkittu tieto ei pääse osaksi päätöksentekoa, jos poliitikot eivät tutkijoita ymmärrä.

    Itse sosiaalisesta mediasta tietoisesti pois pysyttelevä hiukkasfyyskko toivoo, että ihmiset luottaisivat nykyistä enemmän tutkimustietoon.

    – Kaikki luulevat, että he voivat keskustella mukana, vaikka he eivät tietäisi asiasta mitään. Mitä kauemmaksi poistutaan faktaperäisestä tutkimustiedosta, sitä enemmän aukeaa kamalien kommenttien Pandoran lipas. Siellä voi yksi kovaääninen huutaa kaikkien muiden yli, puheenjohtaja Heuer sanoo.

    Tutkimus: Kuusikymppiset naiset liikkuvat miehiä enemmän – Tutkijan mukaan kotityö voi selittää osan erosta

    Tutkimus: Kuusikymppiset naiset liikkuvat miehiä enemmän – Tutkijan mukaan kotityö voi selittää osan erosta


    Kuusikymppiset naiset liikkuvat samanikäisiä miehiä enemmän sekä töissä että vapaa-ajalla, selviää tuoreesta Turun yliopiston tutkimuksesta. – Sukupuolten väliset erot työpäivinä voivat osittain selittyä naisten ja miesten erilaisilla...

    Kuusikymppiset naiset liikkuvat samanikäisiä miehiä enemmän sekä töissä että vapaa-ajalla, selviää tuoreesta Turun yliopiston tutkimuksesta.

    – Sukupuolten väliset erot työpäivinä voivat osittain selittyä naisten ja miesten erilaisilla työnkuvilla ja naisten suuremmalla työmatkoihin liittyvällä aktiivisuudella. Lisäksi tämän ikäpolven naiset tekevät enemmän kotitöitä kuin miehet, ja näihin liittyvät kädenliikkeet ovat sellaisia, jotka ranteessa pidettävä liikemittari hyvin tunnistaa, sanoo erikoistutkija Anna Pulakka Turun yliopiston tiedotteessa.

    Naisilla ei ollut eroa työ- ja vapaapäivien aktiivisuuden määrässä. Miehet sen sijaan olivat aktiivisempia vapaapäivinä kuin työpäivinä.

    Tutkimustiedot perustuvat 878 kuntatyöntekijästä kerättyyn tietoon. He käyttivät liikemittaria työ- ja vapaapäivinä vähintään neljä vuorokautta. Tutkittavien keski-ikä oli 62,4 vuotta.

    Tuloksissa näkyi kaksi piikkiä

    Ammattiryhmien väliset erot olivat odotetusti suuria työpäivinä, koska osa tekee ruumiillista työtä ja osa istumatyötä. Tutkijoiden mukaan yllättävää oli kuitenkin se, että vapaapäivinä ammattiryhmien välillä ei ollut eroa liikkumisessa.

    Kyselytutkimusten mukaan nimittäin vapaa-ajan liikuntaharrastaminen on yleisempää ylemmissä ammattiryhmissä.

    Aktiivisuudessa näkyi työpäivinä kaksi piikkiä, aamulla kello 6-8 ja iltapäivällä kello 16-18. Tutkimus osoittikin, että työhön ja työmatkoihin liittyvä aktiivisuus muodostaa suuren osan päivittäisestä aktiivisuudesta ainakin ikääntyvillä työtekijöillä.

    – Olisikin tärkeää, että aktiivista kulkemista työpaikoille tuettaisiin ja siihen kannustettaisiin nykyistä enemmän. Lisäksi istumapainotteista työtä tekeviä työntekijöitä ja erityisesti miehiä tulisi rohkaista lisäämään aktiivisuutta työpäivään esimerkiksi käyttämällä portaita hissin sijaan ja tauottamalla istumista jaloittelutauoilla, sanoo FIREA-tutkimuksen johtaja, dosentti Sari Stenholm tiedotteessa.

    Tutkimustulokset olivat osa Turun yliopiston FIREA-tutkimusta (Finnish Retirement and Aging), jonka päätarkoituksena on selvittää elintavoissa, terveydessä ja toimintakyvyssä tapahtuvia muutoksia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä eläkkeellesiirtymisiässä. Tutkimus on julkaistu Occupational & Environmental Medicine -lehdessä.

    Lue myös:

    Geeneissämme piilottelee tuntemattomia esi-isiä – tutkijoiden mukaan niitä voi löytyä useita

    Geeneissämme piilottelee tuntemattomia esi-isiä – tutkijoiden mukaan niitä voi löytyä useita


    Yhä kehittyneempi geenien tutkimus pystyy seulomaan monta yksityiskohtaa perimästämme samalla kertaa. Aiemmin tutkittiin ehkä vain yhden yksityiskohdan vaihtelua. Kun tällä tavalla on vertailtu nykyihmisen ja tuhansia vuosien vanhoja jälkiä...

    Yhä kehittyneempi geenien tutkimus pystyy seulomaan monta yksityiskohtaa perimästämme samalla kertaa. Aiemmin tutkittiin ehkä vain yhden yksityiskohdan vaihtelua.

    Kun tällä tavalla on vertailtu nykyihmisen ja tuhansia vuosien vanhoja jälkiä perimästä, niin geenien kätköistä on paljastunut kadonneita esi-isiämme.

    Vanhastaan on jo tiedetty, että neandertalilaiset asuivat Euroopassa ennen Afrikasta tullutta uutta ihmislajia, joka risteytyi neandertalilaisten kanssa. Jokaisella eurooppalaisella arvellaan olevan muutama prosentti neandertalilaisten geenejä perimässään.

    Tutkimukset ovat osoittaneet, että on ollut olemassa myös neandertalilaisten kadonnut varhainen laji.

    Samaten on käynyt Siperiasta Denisovan luolasta löydetyn oman ihmislajinsa eli denisovalaisten kohdalla. Myös heillä on ollut tuntemattomia esi-isiä.

    Nämä eri ihmislajit ovat olleet tekemisissä keskenään ja risteytyneet. Erillisillä ihmispopulaatioilla kehittyi perimään omanlaisensa geenimuunnelmat, joiden perusteella nyt pystytään arvioimaan, että aikoinaan on elänyt muun muassa muinainen euraasialainen ryhmä.

    On todennäköistä, että seuraavan 50 vuoden aikana meillä on hyvin paljon enemmän tietoa, minkälaisia väestövariaatioita Afrikassa oli. Ville Pimenoff, populaatiogeneetikko, Bellvitge Biomedical Research Institute

    Tästä ihmislajista ei ole tehty arkeologisia havaintoja. Vain tietyt geenimutaatiot johtavat kadonneen joukon jäljille. Haamupopulaatioita on esitelty New Scientistin artikkelissa.

    Mielenkiintoinen löytö on tehty myös Afrikasta. Sielläkin on ollut oma neandertalilaisten joukkonsa, joka on puolestaan jättänyt jälkensä tiettyjen afrikkalaisten perimään.

    Sukupuuteoriat joutavat romukoppaan

    Populaatiogeneetikko Ville Pimenoff työskentelee tällä hetkellä Barcelonassa Bellvitge Biomedical Research Instituutissa. Hänen mukaansa tarkentuva geenitutkimus romuttaa aiemmat mallit ihmislajin levittäytymisestä.

    – Nykyihmisen geneettinen historia on paljon paljon monimutkaisempi ja monisyisempi, kuin mitä aikaisemmat mallinnukset ovat ennustaneet, Ville Pimenoff sanoo.

    Eri ihmislajit ovat olleet tekemisissä toistensa kanssa ja risteytyneet. Genomianalyyseissa on paljastunut muinaisia populaatioita, joista on jäänyt jälki vain ihmisten perimään.Yle / Uutisgrafiikka

    Kymmenen vuotta sitten ruotsalainen, Leipzigin Max Planck -instituuttia johtava paleogeneetikko Svante Pääbo ryhmineen sai kuvattua neandertalilaisen koko genomin eli perimän. Tätä pidettiin mullistavana läpimurtona, koska geenikartta koottiin pienistä palasista tuhansien vuosien ikäisistä luunpaloista saaduista näytteistä.

    Miltei samaan aikaan Denisovan luolasta Siperiasta löydettiin aiemman tuntemattoman ihmislajin luita ja hammas. Geenianalyysit ovat sittemmin paljastaneet näiden denisovalaisten eläneen laajalla alueella Aasiassa ja heidän geenivariaationsa näkyvät edelleen alueen väestössä.

    Tutkija Ville Pimenoff ja professori Päivi Onkamo tutkivat enemmän geenejä kuin kivikirveitä, joita löytyy Turun yliopiston Eläinmuseon kokoelmista.Markku Sandell / Yle

    Ville Pimenoffin mukaan kadonneita esi-isiä voi löytyä lisää, kun koko genomi voidaan analysoida myös muinaisista näytteistä.

    – Silloin pystytään paremmin mallintamaan, miten genomi on vaihdellut tietyssä populaatiossa. Samalla voidaan tarkentaa, milloin eri väestöt ovat eriytyneet tai kohdanneet.

    Genomi eli perimä sisältää tuhansia geenijonoja, joiden toistuvuus ja poikkeamat kertovat tutkijoille kunkin ihmisen kuulumisesta tiettyyn ryhmään ja kehityshistoriaan.Adam Nieman / CC BY-SA 2.0Palapeliin kipattu laatikollinen uusia paloja

    Tiedon määrän lisääntyminen on samalla lisännyt populaatiogeneetikkojen tuskaa. Nykyihmisen geneettinen historia on tätä kautta osoittautunut huomattavasti entisiä malleja monisyisemmäksi.

    Kun nyt väestöt sekoittuvat globaalin liikkumisen ansiosta, niin näyttää siltä, että muinaisilla ihmisillä oli myös halu olla tekemisissä toistensa kanssa aivan rauhanomaisesti eikä vain sotatantereilla, kuten aiemmin on oletettu.

    Ville Pimenoffin mukaan seuraavat vuosikymmenet tuovat paljon uutta tietoa.

    – Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ovat olleet muut muinaiset ihmisryhmät. On todennäköistä, että seuraavan viiden vuoden aikana meillä on hyvin paljon enemmän tietoa, minkälaisia väestövariaatioita Afrikassa oli.

    Näin ihmislajien uskotaan levittäytyneen lilalla väritetystä synnyinkodistaan Afrikasta. Neandertalilaisten alueet ovat vihreitä, denisovanihmisten keltaisia ja Homo erectuksen harmaita. Karttaan on merkitty myös mahdollisia sekoittumia näistä lajeista sekä pieni musta alue, jossa eli Homo floresiensis. Punaiset viivat kertovat nykyihmisten muuttoreiteistä ja katkoviivat reiteistä, joita myös pidetään mahdollisina.Patrick Roberts ja Brian Stewart

    Jo nyt yksi haamupopulaatioista ovat afrikkalaisten omat neandertalilaiset. Nykyihmisen sukupuun sijaan pitäisikin enemmän puhua pensaikosta, sillä eri esi-isät ovat risteytyneet jatkuvasti toistensa kanssa.

    Polveudummeko peikoista ja menninkäisistä?

    Maailman eri museoissa on muinaisten ihmisten malleja, joissa esimerkiksi neandertalilaisten piirteet tulevat esiin.

    Turun yliopiston evolutiivisen genomiikan professori Päivi Onkamo kertoo joskus miettineensä puolivakavissaan, liittyvätkö kansojen taruissa vuosituhansien läpi eläneet kuvaukset peikoista ja lumimiehistä jotenkin kadonneisiin ihmislajeihin.

    – Voiko olla niin, että ihmiskunnalla olisi säilynyt kymmeniätuhansia vuosia kertomuksia ja taruja vähän toisennäköisistä ihmisolioista. Peikot ja menninkäiset viittaisivatkin niihin kauan sitten eläneisiin neandertalilaisiin, denisovalaisiin, joista silloiset ihmiset ovat kyllä olleet hyvin tietoisia.

    Onkamo ei ole ihan tosissaan, mutta pitää tällaista hauskana ajatusleikkinä. Hän on tutkinut muinaisia suomalaisten genomeita SUGRIDE-projektissa.

    Piakkoin julkaistavassa artikkelissa kerrotaan, miten muun muassa aasialainen vaikutus näkyy suomalaisten perimässä.

    Poikkitieteellisessä seminaarissa Turussa etsittiin uusiä näkemyksiä ihmislajin historiaan. Professori Päivi Onkamo kertoi muinaisgeenien tutkimuksesta.Markku Sandell / Yle

    Eurooppalaisessa vertailussa poikkeamme huomattavasti muusta väestöstä juuri aasialaisen geeniperimän takia.

    – Iso ero on, että meillä on 5–10 % aasialaista perimää genomeissamme ja sillä tavalla poikkeamme muusta Euroopasta. Sama näkyy pohjoisvenäläisillä ja vähäisemmässä määrin eestiläisillä, professori Päivi Onkamo sanoo.

    Onkamon tutkimuksen kohteena on ollut pari sataa muinaissuomalaisten, saamelaisten ja lähialueiden väestön jäänteiden perimää, joista noin puolet on analysoitu kokonaan.

    – Siperia löydöksissä kurkkii, arvioi Onkamo.

    Juttu on osa "10 kertaa tieteestä" -sarjaa, jossa esitellään suomalaista tutkimusta. Aiemmin sarjassa on julkaistu alla olevat jutut:

    Laaja korkeakouluverkosto vai muutama huippuyliopisto? Helsingin yliopiston rehtori haluaa valtiolta päätöksiä

    Lähiluonnossamme voi elää valtava tuntematon eliömaailma – suomalaistutkimus tuo uutta tietoa kasvien tuntemattomista viruksista

    Kun matematiikan perustutkimukselle yllättäen lahjoitetaan kolme miljoonaa euroa, on syytä kysyä miksi – mutta kaikkea ei voi laskemalla ennakoida

    Kantasoluista syntyy eläviä kudoksia – suomalainen huippututkimus yhdistää biologiaa, teknologiaa ja lääketiedettä, jotta löydettäisiin uusia keinoja sairauksien hoitoon

    Lue myös:

    HS Kuukausiliitteen juttu SUGRIDE-projektista 3.3. 2018.

    Nirsoilivatko muut ihmislajit itsensä hengiltä? Tutkijoilla on uusi selitys Homo sapiensin voitokkuudelle

    Rakkaus ei tuntenut rajoja 90 000 vuotta sittenkään: Tutkijat tunnistivat kahden ihmislajin risteymän, "hybridi-ihmisen"

    Nykyihmisen syljestä löytyi häivähdys muinaisesta sukulaislajista

    Kivikauden sekaliitot suojelevat yhä nuhilta ja muilta tulehduksilta

    Yli 100 000 vuoden takaisia työkaluja löytyi – tekijä on mysteeri

    Neandertalinihminen elää meissä – mutta puhuiko hän?

    Tutkimus: Euroopan ja Aasian asuttajat olivat sekaliittojen lapsia

    Varkaat ajoivat päin kyläkauppaa, seinästä paljastui odottamatonta historiaa

    Varkaat ajoivat päin kyläkauppaa, seinästä paljastui odottamatonta historiaa


    Kaakkois-Englannissa Essexissä vajaa vuosi sitten pankkiautomaattia tavoitelleet varkaat runtelivat pahoin kaupparakennuksen seinän, mutta tulivat epähuomiossa paljastaneeksi, että talo oli poikkeuksellisen hieno muisto yli viiden vuosisadan...

    Kaakkois-Englannissa Essexissä vajaa vuosi sitten pankkiautomaattia tavoitelleet varkaat runtelivat pahoin kaupparakennuksen seinän, mutta tulivat epähuomiossa paljastaneeksi, että talo oli poikkeuksellisen hieno muisto yli viiden vuosisadan takaa.

    Tällä viikolla onnellisen lopun saaneet tapahtumat alkoivat viime vuoden joulukuun pimeillä, kun ryöstäjät ajoivat lava-autolla päin Dedhamin kyläkaupan seinää. Vorot sieppasivat mukaansa pankkiautomaatin ja häipyivät omille teilleen.

    Viranomaiset kutsuivat arkeologit tutkimaan, miten romahtamisvaaraan joutunut rakennus saataisiin taas seisomaan vakaasti. Menneisyyden asiantuntijoita tarvittiin, sillä talon hirsirakenteet tiedettiin lähes 500 vuoden ikäisiksi. Etuseinä oli 1950-luvulta.

    Ikäarviota enempää talosta ei juuri tiedettykään, arveltiinpa vain, että se oli alkujaankin ollut puoti ja myös kauppiaan perheasunto.

    Hirsien liitokset lumosivat historioitsijan

    Paljastuneet hirret saivat arkkitehtuuriin erikoistuneen historioitsijan huokaisemaan hämmästyksestä: hän ei ollut koskaan nähnyt yhtä hienoja keskiaikaisia hirsiliitoksia ja -orsia.

    Kuningas Henrik VIII:n aikaisen talon rakennuttajan täytyi olla hyvin vauras kauppias, tutkijat päättelevät. Mahtirakennuksesta todistaa myös paikka: pikkumökkejä ei pystytelty vastapäätä kirkkoa.

    Tutkijat eivät epäröi kutsua rakennusta arkkitehtoniseksi helmeksi.

    Kaupan etuseinän isot vauriot aiheuttivat romahdusvaaran.Dedhamin kylāvaltuustoPiilotettu rautapata lienee turvannut pahalta

    Arkeologit ryhtyivät myös tekemään kaivauksia talon lattian alla ja löysivät lisää yllätyksiä, kertoo Colchesterin kunta, johon Dedham kuuluu.

    Talon alla on tulisija ja jälkiä kuistista, jotka ovat vanhempia kuin 1520-luvun hirret. Kuisti oli tyyppiä, joka oli yleinen 1400-luvun Hollannissa, mutta Englannista vastaavia ei juuri tunneta ennen kuningatar Elisabet I:n valtakautta.

    Elisabet hallitsi vuosina 1558–1603, hänen isänsä Henrik 1509–1547.

    Kaivauksissa löytyi myös ehjä kolmijalkainen rautapata, jossa on kaksi kahvaa. Sellaiset olivat käytössä 1500-luvun lopulta 1700-luvun alkupuolelle.

    Pata oli haudattu talon alkuperäisen uloskäynnin viereen. Siten luultavasti torjuttiin pahoja henkiä, arvelevat tutkijat. Tapa oli yleinen. Suomestakin on löytynyt oven lähelle tai nurkkiin kuopattuja rautaesineitä, sillä rauta oli muinaisessa ajattelussa väkevä aine.

    Kauppa muutti varkaiden käynnin jälkeen varastorakennukseen, mutta pääsi tällä viikolla takaisin taloonsa. Uusien ryöstöyritysten varalta etuseinään on piilotettu teräsvahvisteet ja vartiointiakin on lisätty, kertoo The Independent -lehti.

    Pienenpienen ötökän kurja kohtalo antaa odottamatonta tietoa mannerten synnystä

    Pienenpienen ötökän kurja kohtalo antaa odottamatonta tietoa mannerten synnystä


    Litteä hyönteinen tunnusteli pitkillä tuntosarvillaan tietään lahopuun kaarnan alla nykyisessä Myanmarissa 99 miljoonaa vuotta sitten. Liitukaudella hallitsivat dinosaurukset, mutta Propiestus archaicus -hyönteisen ahtaassa minimaailmassa niillä...

    Litteä hyönteinen tunnusteli pitkillä tuntosarvillaan tietään lahopuun kaarnan alla nykyisessä Myanmarissa 99 miljoonaa vuotta sitten.

    Liitukaudella hallitsivat dinosaurukset, mutta Propiestus archaicus -hyönteisen ahtaassa minimaailmassa niillä ei ollut merkitystä. Kohtaloksi koitui pihkapisara, johon ötökkä jäi kiinni.

    Vuosimiljoonat tekivät tahmasta meripihkaa, joka säilytti uhrinsa fossiilin erittäin hyvässä kunnossa.

    Hyönteinen, jolla on pituutta vain kolme millimetriä, on odottamaton todiste ajalta, jolloin maapallon ainoasta supermantereesta olivat hitaasti syntymässä nykyiset seitsemän mannerta.

    Pangea-manner oli puristunut yhteen noin 335 miljoonaa vuotta sitten ja alkanut taas hajota 160 miljoonaa vuotta myöhemmin. Propiestus archaicus taapersi Gondwana- ja Lauraasia-mantereiden aikana. Ne olivat muodostuneet Pangean hajottua.

    Iso heimo, pieni suku

    Propiestus archaicus kuului suureen kuoriaisheimoon, lyhytsiipisiin. Lajeja tunnetaan maailmasta miltei 64 000 ja Suomestakin noin 900.

    Heimon Piestus-suvun lajeja sen sijaan elää tänä päivänä vain Etelä-Amerikassa, yhtä Arizonasta tavattua lajia lukuun ottamatta.

    Noista Piestus-suvun nykyjäsenistä tuli muinaiselle kuoriaiselle nimi, joka viittaa niin sukuun kuin muinaisuuteen.

    Löytö on heimonsa vanhimpia, kertoo tutkimusta johtanut Shuhei Yamamoto yhdysvaltalaisesta luonnonhistoriallisesta Fieldin museosta.

    Fossiilit voivat ratkaista kiistoja

    Myanmar ja Etelä-Amerikka sijaitsevat nykyisin maapallon vastakkaisilla puolilla. Propiestus archaicus kuitenkin osoittaa, että sen elinaikana molemmat olivat osa Gondwanan megamannerta.

    Tutkijoilla on jokseenkin selvä kuva alueista, jotka kuuluivat Gondwanaan, mutta sen hajoamisen aikataulusta ei olla läheskään yhtä yksimielisiä.

    Kiistoihin etsitään ratkaisua juuri fossiileista, myös niin pienistä kuin Propiestus archaicus.

    Meripihkalaakso tunnetaan myös tiikereistä

    Myanmarista tunnetaan satoja tuhansia meripihkaan fossiloituneita hyönteisiä. Vaikka niitä on paljon, harva huomaa ne.

    Tarvitaan harjaantunut silmä havaitsemaan, että harmaa pikkukivi onkin meripihkaa, sillä luonnossa se ei hohda kiillotetun korun tavoin.

    Yleensä löydöt päätyvät koruntekijöille ja tutkijoille kaivostyöläisiltä, jotka etsivät niitä varta vasten.

    Propiestus archaicusin meripihkainen arkku on kolikon kokoinenShuhei Yamamoto / Field-museo

    Propiestus archaicusin sisältävä meripihkanpalanen löytyi Hukawngin laaksosta Pohjois-Myanmarista. Laakso tunnetaan meripihkansa lisäksi maailman suurimmasta tiikerien suojelualueesta.

    Yamamoto kiillotti kolikon kokoisen palasen, hioi sen sisällön hyvin varovasti hiekkapaperilla näkyville ja yllättyi.

    – Löytö on varsin varma todiste hämmästyttävästä maayhteydestä. Se tukee erinomaisesti hypoteesiamme, jonka mukaan Myanmar on aikoinaan sijainnut eteläisellä pallonpuoliskolla, Yamamoto sanoo.

    Tutkimus on ilmestynyt Journal of Systematic Palaeontology -lehdessä.

    Suomalaistutkimus selvitti: Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen huomioiminen on hyödyllistä yrityksille, myös taloudellisesti

    Suomalaistutkimus selvitti: Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen huomioiminen on hyödyllistä yrityksille, myös taloudellisesti


    Vaasan yliopiston laskentatoimen ja rahoituksen professori Sami Vähämaa on tutkimusryhmänsä kanssa tutkinut, miten seksuaalivähemmistöjen huomioiminen vaikuttaa yritysten markkina-arvoon, kannattavuuteen ja innovatiivisuuteen. Viime vuosina monet...

    Vaasan yliopiston laskentatoimen ja rahoituksen professori Sami Vähämaa on tutkimusryhmänsä kanssa tutkinut, miten seksuaalivähemmistöjen huomioiminen vaikuttaa yritysten markkina-arvoon, kannattavuuteen ja innovatiivisuuteen. Viime vuosina monet yritykset ovat ottaneet kantaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolesta, sekä Suomessa että globaalisti.

    Tutkimushankkeen tulokset osoittavat, että seksuaalivähemmistöjen huomioiminen hyödyttää yrityksiä, ja että seksuaalivähemmistöjä huomioivat yritykset ovat muita innovatiivisempia ja luovat enemmän patentteja.

    – Yritykset, jotka suhtautuvat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin myönteisesti olivat kannattavampia ja niillä oli isompi markkina-arvo kuin yrityksillä, joiden suhtautuminen ei ollut yhtä myönteistä, Vähämaa sanoo.

    Tutkijat vertailivat amerikkalaisten pörssiyhtiöiden tunnuslukuja sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tasa-arvoa kartoittavaa indeksiä keskenään.

    Aineistona tutkimuksessa olivat liki 600 suuren amerikkalaisen pörssiyhtiön tunnusluvut sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajavan The Human Rights Campaignin vuosittain tekemä Corporate Equality -indeksi, joka kartoittaa työpaikkojen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvää tasa-arvoa, mainontaa ja julkisia kannanottoja.

    Idea Yhdysvalloista – miksi haluttiin edistää seksuaalioikeuksia, vaikka se oli taloudellinen riski

    Professori Vähämaa kertoo saaneensa idean tutkimukseen katsoessaan uutista, jossa kerrottiin yli miljoonan ihmisen allekirjoittaneen vetoomuksen amerikkalaisen kauppaketju Targetin boikotoimisesta.

    – He olivat harmistuneet Targetin päätöksestä, jonka mukaan kauppaketjun vessoja sai käyttää vapaasti oman sukupuoli-identiteettinsä mukaan.

    Tutkijoita kiinnosti, miksi yhdysvaltalaiset yritykset olivat valmiita puhumaan tai toimimaan seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjä edistävästi, vaikka se saattoi aiheuttaa ääritapauksessa jopa boikotteja.

    – Tässä ei ollut tarkoitus tukea kenenkään agendaa tai mielipiteitä, vaan kyseessä on objektiivinen tieteellinen tutkimus. Teorioita on olemassa sekä seksuaalivähemmistöjen huomioimisen puolesta että vastaan. Seksuaalivähemmistöjen huomioimisella voi olla joko positiivinen tai negatiivinen vaikutus riippuen asiakkaiden tai muiden sidosryhmien suhtautumisesta, Vähämaa sanoo.

    Myös yrityksen henkilöstöpolitiikalla ja johtamisella voi olla vaikutusta. Vähämaan mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä edistävä yritys voi olla työympäristönä mukavampi kuin vähemmän suvaitsevainen yritys ja tasa-arvo sekä seksuaalivähemmistöjen huomioiminen saattaa helpottaa yrityksen rekrytointeja

    – On olemassa tutkimuksia, joiden mukaan Yhdysvalloissa seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ovat keskimäärin koulutetumpia ja heillä on keskimäärin korkeampi tulotaso kuin heteroilla.

    Seksuaalivähemmistöjen huomioiminen ei vaikuttanut negatiivisesti edes konservatiivisimmissa osavaltioissa

    Vähämaan mukaan seksuaalivähemmistöjen huomioimisesta koituva positiivinen vaikutus oli voimakkaampi Yhdysvaltain liberaaleilla alueilla, kuten olettaa saattoi. Poliittisesti tai uskonnollisesti konservatiivisilla alueilla vaikutus taas oli pienempi tai jopa nolla.

    – Kaikkien konservatiivisimmillakin alueilla vaikutus oli kuitenkin aina joko nolla tai positiivinen, mutta ei koskaan negatiivinen, Vähämaa kertoo.

    Tutkijat varmistivat, että tulokset eivät johtuneet siitä, että seksuaalivähemmistömyönteiset yritykset toimisivat paremmin kannattavilla toimialoilla kuin kielteisemmin suhtautuvat yritykset, tai että hyvin menestyvillä yrityksillä ”olisi varaa” olla vähemmistömyönteinen.

    – Tuloksemme osoittavat selkeästi, että tässä on syy-seuraussuhde seksuaalivähemmistöihin suhtautumisen mukaan.

    Tuloksia voi Vähämaan mukaan tulkita niin, että Suomessa yritys voi olla myönteinen seksuaalivähemmistöjä kohtaan ilman pelkoa siitä, että yrityksen imago kokisi kolauksia.

    – Suomessa on Yhdysvaltoja vähemmän hyvin konservatiivisia ihmisiä, joten ehkä riski seksuaalivähemmistöjen huomioimisen negatiivisesta vaikutuksesta on täällä pienempi, Vähämaa arvioi.

    Kunnia kaakaon keksimisestä ei kuulukaan maya-intiaaneille

    Kunnia kaakaon keksimisestä ei kuulukaan maya-intiaaneille


    Kaakaolla päästiin herkuttelemaan paljon aiemmin kuin tähän asti on oletettu, eivätkä suklaajuoman ensimmäisten kupillisten kumoajat olleetkaan mayanintiaaneja, kuten tähän saakka on ajateltu, kertoo tuore tutkimus. Arkeologisten löytöjen...

    Kaakaolla päästiin herkuttelemaan paljon aiemmin kuin tähän asti on oletettu, eivätkä suklaajuoman ensimmäisten kupillisten kumoajat olleetkaan mayanintiaaneja, kuten tähän saakka on ajateltu, kertoo tuore tutkimus.

    Arkeologisten löytöjen perusteella kaakaon viljelemisen oli päätelty alkaneen Väli-Amerikassa 3 900 vuotta sitten. Nature Ecology & Evolution -lehdessä julkaistu kansainvälinen tutkimus venyttää kaakaonviljelyn historiaa puolellatoista tuhannella vuodella

    Synnyinpaikka puolestaan siirtyy tuhansia kilometrejä etelämmäksi, mayo-chinchipe-intiaanien kyliin.

    Tutkimus sai alkunsa kasvitieteilijöiden havainnosta, jonka mukaan kaakaopuiden ja niiden sukulaisten perimä on monimuotoisinta päiväntasaajalla Etelä-Amerikassa. Havainnon takia tutkijat lähtivät etsimään myös uusia arkeologisia todisteita kaakaonkäytön alkuperästä.

    He totesivat, että Amazonin altaan pohjoisosien muinainen kaakao on läheistä sukua Meksikosta tavatulle kaakaolle mutta paljon sitä vanhempaa, kertoo kanadalaisen Brittiläisen Kolumbian yliopiston antropologian professori Michael Blake.

    Hautalöydöt todistavat arvostuksesta

    Mayojen ja heiltä kaakaonhimon perineiden asteekkien tavoin kaakao näyttää olleen myös mayo-chincipeille enemmän kuin kupponen mitä tahansa juomaa.

    Hekin tarjosivat kaakaonsa koristelluista astioista, ja niitä on löydetty myös haudoista, joten juomalla saattoi olla jo tuolloin keskeinen rituaalinen merkitys, Blake sanoo.

    – Kiinnitin huomiota heidän hienoihin astioihinsa, jotka muistuttivat niitä, joissa mayat sekoittivat suklaajuomaansa. Kysyin, olisiko ne ehkä tehty samaan tarkoitukseen, ja minulle vastattiin: "Hmm, kukaan ei ole tutkinut", Blake kertoo Science-lehdessä.

    Todisteet kaavittiin kulhoista

    Astioiden vanhin löytöpaikka on Ecuadorissa sijaitseva Santa Ana-La Florida, mayo-chinchipejen varhaisin tunnettu asuinpaikka ainakin 5 500 vuoden takaa. Yli kolme vuosituhatta sitten kadonneesta heimosta ei tiedetty mitään ennen tämän vuosituhannen alkua.

    Keraamisten kulhojen, ruukkujen, pullojen ja niiden sirpaleiden sisäpinnalla oli säästynyt todisteita juomasta, jota mayo-chinchipe-intiaanit olivat nauttineet.

    Blake ja hänen työtoverinsa kaapivat jäämät astioista ja saivat kolmenlaista näyttöä kaakaon hyvin varhaisesta alkuperästä.

    Näytteissä oli kaakaolle tyypillistä tärkkelystä, teobromiinia eli kitkeränmakuista alkaloidia, jota on runsaasti kaakaopuiden pavuissa mutta ei villeissä sukulaisissa, sekä kaakaolle ainutlaatuisia DNA-jäänteitä.

    Mayaruukun maalauksessa on päätelty olevan kulhollinen vaahtoavaa kaakaota.CC0

    Ehkä tutkijat pystyvät vielä päättelemään mayo-chinchipejen kaakaoreseptin. Siihen saakka voi sekoitella mayakaakaota. Aivan tämän päivän tuttua juomaa se ei ole.

    Anna kaakaopapujen käydä ja kuivaa nePaahda ritilälläKuori ja hienonna tahnaksiSekoita tahnaan vettä, chiliä ja maissijauhoaKaada edestakaisella liikkeellä astiaan, kunnes juoma vaahtoaaTarjoa koristelluista savikupeistaAstiat antavat lisää tutkimisen aihetta

    Tutkijat päättelivät, että kaakao kulkeutui etelästä pohjoiseen viljelijöiden edetessä uusilla alueille tai jopa osana meritse tehtyä rannikkokauppaa. Sen nopeudella voisi selittyä sekin, miten kaakaopavut päätyivät käyttökunnossa uusille heimoille.

    Vaikka kunnia kaakaon kehittämisestä "jumalten juomaksi" kuuluisi yhä mayoille, Blaken mielestä uudet löydöt viittaavat siihen, että Etelä-Amerikan muinaisilla kulttuureilla saattoi olla paljon luultua suurempi merkitys mayojen ja asteekkien mahtikulttuurien kehittymiseen.

    Todisteeksi hän esittää etenkin Santa Ana-La Floridan astioita. Ne muistuttavat Väli-Amerikasta tehtyjä löytöjä, mutta ovat siis selvästi vanhempia kuin ne.

    – Siinäpä aihe, jota ehdottomasti haluamme tutkia lisää, sanoo Michael Blake Science-lehdessä.

    Nasa siirsi avaruuden ahkeran tutkijan eläkkeelle

    Nasa siirsi avaruuden ahkeran tutkijan eläkkeelle


    Netin tiedesivustot, varsinkin avaruusaiheiset, ovat jättäneet jäähyväisiä avaruusteleskoopille, joka on lähes kymmenen toimintavuotensa aikana lisännyt merkittävästi ihmiskunnan tietämystä eksoplaneetoista. Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa...

    Netin tiedesivustot, varsinkin avaruusaiheiset, ovat jättäneet jäähyväisiä avaruusteleskoopille, joka on lähes kymmenen toimintavuotensa aikana lisännyt merkittävästi ihmiskunnan tietämystä eksoplaneetoista.

    Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa ilmoitti tiistaina, että maaliskuussa 2009 avaruuteen laukaistu Kepler-teleskooppi on käyttänyt polttoaineensa loppuun ja lopettanut toimintansa.

    Yhdeksän toimintavuotensa aikana Kepler on tunnistanut yli 2 600 planeettaa Aurinkokuntamme ulkopuolelta. Sen saavutuksiin luetaan myös, että tutkijat tietävät nyt, että jopa puolella näkyvillä tähdillä voi olla seuralaisenaan Maan kaltaisia pieniä kiviplaneettoja.

    Planeettoja on siis käytännössä jopa enemmän kuin tähtiä.

    – Kun hanketta käynnisteltiin 35 vuotta sitten, ei meillä ollut tietoa yhdestäkään planeetasta Aurinkokuntamme ulkopuolella. Nyt tiedämme, että planeettoja on kaikkialla, sanoo Nasan Kepler-hankkeessa tiiviisti mukana ollut William Borucki.

    Tutkittavaa riittää

    Kepler sai nimensä vuosina 1571–1630 eläneen saksalaisen Johannes Keplerin mukaan. Hän laati muun muassa useita planeettojen liikkeitä koskevia teorioita.

    Vaikka teleskooppi-Kepler on nyt siirretty eläkkeelle, riittää sen keräämissä tiedoissa tutkittavaa vielä pitkäksi aikaa. Itse laite jää kyntämään hengettömänä avaruudessa nykyisellä, turvallisella radallaan, Nasa kertoo.

    Keplerin polttoaineen loppumisesta kerrottiin jo aiemmin tänä vuonna. Se on kuitenkin saanut jo seuraajan planeettametsästäjänä. TESS-avaruusteleskooppi laukaistiin avaruuteen viime huhtikuussa.

    Nyt toimintansa lopettanutta Kepleriä jäävät suremaan myös avaruudesta kirjoittavat uutisvälineet. Esimerkiksi Yle on julkaissut niin monta Kepler-uutista, että niiden kaikkien linkkien lisääminen tämän jutun loppuun olisi kovin työlästä. Asiasta kiinnostuneet löytävät Kepler-uutisia täältä.

    Nasan uutinen Keplerin eläköitymisestä.

    Raamatun historia vetää puoleensa myös väärentäjiä –  Kuolleenmeren kääröt ovat miljoonabisnes

    Raamatun historia vetää puoleensa myös väärentäjiä – Kuolleenmeren kääröt ovat miljoonabisnes


    Kuolleenmeren kääröjen pienten tekstinpalasten kauppa käy kuumana antiikkiesineiden markkinoilla, laillisilla ja pimeillä. Keräilijöille ja erilaisille instituutioille tarjotaan fragmentteja, joiden syntyhistoria on hämärän...

    Kuolleenmeren kääröjen pienten tekstinpalasten kauppa käy kuumana antiikkiesineiden markkinoilla, laillisilla ja pimeillä. Keräilijöille ja erilaisille instituutioille tarjotaan fragmentteja, joiden syntyhistoria on hämärän peitossa.

    Kuolleenmeren kääröiksi kutsutaan 1940- ja 1950-luvuilla senaikaisen Jordanian alueella sijaitsevasta luolasta löytyneitä nahalle tai papyrukselle kirjoitettuja tekstejä, jotka ovat peräisin ajanlaskun alun molemmilta puolilta.

    Osin vain fragmentteina säilyneet tekstit sisältävät Vanhan testamentin katkelmia, mutta joukossa on myös muita juutalaisia tekstejä.

    Osa markkinoille päätyneistä fragmenteista tunnistetaan jossain vaiheessa aidoiksi tai väärennökseksi. Tuorein väärennöspaljastus liittyy Washingtonissa Yhdysvalloissa toimivan Museum of the Biblen – Raamattumuseon – 16 fragmentin kokoelmaan.

    Museo joutui äskettäin myöntämään, että ainakin viisi sen fragmenteista on väärennöksiä. Niiden alkuperää tutkittiin Saksassa, jolloin paljastui, että ne eivät ole 2000 vuotta vanhoja tekstejä, vaan uudempia väärennöksiä. Niitä ei aiota asettaa enää esille.

    Lähellä yhdysvaltalaista konservatiivikristillistä liikettä olevaa Museum of the Bibleä on aiemminkin arvosteltu leväperäisestä suhtautumisesta historiallisiin dokumentteihin.

    Museota lähellä oleva taho tuomittiin oikeudessa maksamaan kolme miljoonaa dollaria ja luopumaan Irakista laittomasti tuoduista antiikkiesineistä, kuten Mesopotamian aikaisista nuolenpääkirjoitusta sisältävistä savikappaleista.

    Fragmentit ovat iso bisnes antiikkimarkkinoilla

    Kuolleenmeren kääröihin perehtynyt professori Jutta Jokiranta Helsingin yliopistosta kertoo, että uusia fragmentteja on ilmaantunut markkinoille yhä enemmän vuoden 2002 jälkeen.

    Vanhan testamentin ja lähialojen professori Jutta Jokiranta, Helsingin yliopistoIlpo Pajunen / Yle

    Niitä ovat hankkineet omistukseensa erityisesti Yhdysvalloissa toimivat keräilijät ja instituutiot. Monet niistä voivat olla väärennöksiä.

    Jokirannan mukaan jo 1940- ja 1950-luvuilla tehtyjä ensimmäisiä löytöjä tutkittaessa tiedostettiin, että vastaan voi tulla myös väärennöksiä. Niiden määrän selvä lisääntyminen kuitenkin kielii, että monet markkinoille ilmaantuvat voivat hyvinkin olla väärentäjien tekosia.

    Tästä kertoo Jokirannan mukaan myös se, että uusissa fragmenteissa on suhteessa paljon enemmän raamatullisia tekstejä kuin vanhoissa löydöissä.

    Väärentäminen houkuttaa monia, onhan kyse on miljoonaluokan bisneksestä. Lisäksi monet keräilijät suhtautuvat intohimoisesti mahdollisuuteen saada haltuunsa dokumentteja, jotka kertovat kristinuskon alkuajoista. Kiinnostusta on erityisesti Yhdysvalloissa, mutta myös Euroopassa.

    Eräs tunnettu keräilijä on norjalainen Martin Schøyen, joka sai vuosituhannen vaihteessa mainetta keräilijänä, ja oli kiinnostunut erityisesti Kuolleenmeren kääröjen fragmenteista.

    – Yhtäkkiä sellaisia alkoikin ilmaantua. Eli näin luotiin markkinat, sanoo Jokiranta.

    Schøyen kutsui tutkijat selvittämään fragmenttien alkuperää. Hän vakuutti avoimuuttaan ja haluaan tehdä yhteistyötä tutkijoiden kanssa.

    Kun Schøyenin kokoelma julkaistiin vuonna 2016, oli siitä jätetty hänen luvallaan pois joukko epäilyttäviä fragmentteja.

    Tutkijat eivät halua tukea laittomia markkinoita

    Viime vuosina myös tutkijat ovat pohtineet, miten he voisivat toimia niin, etteivät tulisi tukeneeksi laittomia markkinoita.

    Yhdysvalloissa väärennettyjä fragmentteja omistavat – ehkä tietämättäänkin – monet keräilijät ja instituutiot. Jokirannan mielestä olisi välttämätöntä, että joku näistä tahoista veisi asian oikeuden selvitettäväksi. Se ei tosin olisi helppoa saati halpaa touhua.

    Entä miten pitäisi suhtautua fragmenttiin, jonka alkuperää ei tunneta? Mitä kautta se on päätynyt omistajiensa haltuun, onko todennäköistä, että se on peräisin Qumranin luolista?

    Esimerkiksi Norjassa toimii projekti Lying Pen of Scribes, joka yrittää hakea vastauksia juuri näihin kysymyksiin.

    Kaikkien varhaisimpien kääröjenkään alkuperää ei ole dokumentoitu kunnolla, se ei ollut tuohon aikaan tapana. Lisäksi vain osan niistä löysivät tutkijat, mutta osan esimerkiksi alueella liikkuneet beduiinit.

    Kuinka sitten suhtautua markkinoille ilmaantuviin uusiin fragmentteihin? Jokiranta pohtii, voisiko tässä ottaa oppia arkeologeilta, joiden maailmassa esine on arvoton, jos sen taustoja ole selvitetty.

    Jokiranta avaa väärennyshistoriaa ja bisnestä blogissaan. Blogikirjoitukset löytyvät täältä ja täältä.

    Mia Röngän kolumni: Kaupungissakin on hyvä mennä metsään

    Mia Röngän kolumni: Kaupungissakin on hyvä mennä metsään


    KolumniKolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.> Kaikki kolumnit löydät täältä> Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteinaPihapuussa kieppuu tumma, pitkänomainen hahmo. Seuraan sitä katseellani ja yritän...

    Kolumni

    Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

    > Kaikki kolumnit löydät täältä
    > Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteina

    Pihapuussa kieppuu tumma, pitkänomainen hahmo. Seuraan sitä katseellani ja yritän tunnistaa sitä, kun se kiipeää runkoa ylös ja heittäytyy puusta toiseen kuin viidakon valtias ikään. Sillä on pitkä tuuhea häntä, ja rinnassa vilkkuu valkoinen kurkkulappu. Näätä.

    Pihallamme asuinalueen keskellä, kolmen kilometrin päässä pikkukaupungin keskustasta, temppuilee näätä.

    Kaupunkien kasvaessa ja levittäytyessä yrittävät niihin kotiutua niin ihmiset kuin muut eliöt. Tällä hetkellä arviolta 55 prosenttia ihmiskunnasta asuu kaupungeissa. Yhdistyneiden kansakuntien ennusteen mukaan vuonna 2050 kaupungeissa asuu jo 68 prosenttia ihmisistä.

    – Kaupunkiluonto on nykyään ihmiskunnan pääosalle sitä jokapäiväistä luontoa ja siten keskeinen luontosuhteen muovaaja, toteaa dosentti Timo Vuorisalo Turun yliopistosta.

    Luontosuhteen perusta rakennetaan jo lapsena.

    Uudessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa korostetaan oppimisympäristön laajentamista lähiluontoon ja myönteisen luontosuhteen kehittymistä. Ulkona oppimista hyödynnetään monissa hankkeissa, luontokouluissa ja koulujen metsäluokissa. Jo Zachris Topelius 1870-luvulla halusi kasvattaa koululaisista pikkulintujen ystäviä, jotka linnuista huolehtimalla oppisivat välittämään ympäristöstään ja lähimmäisistään.

    Luonnon monimuotoisuus ja luonnossa liikkuminen edistävät ihmisen terveyttä. Fyysinen kosketus luontoon vahvistaa immuunijärjestelmäämme. Lasten pitäisi päästä möyrimään mullassa, kävelemään paljain jaloin ja silittämään koiria.

    Lapselle suurin elämys oli ollut päästä silittämään koiraa – ensimmäistä kertaa elämässään.

    Luonnossa liikkuminen ei ole kaikille kaupunkilaisille itsestäänselvyys. Huippuvuorilla työskentelevä eräopas kertoi perheestä, joka saapunut vaellusretkelle upouusissa varusteissa mutta ei ollut koskaan kävellyt kivikossa. Opas oli joutunut pistämään retkisuunnitelmansa uusiksi, mutta jo lyhyen matkan kömpiminen kivikossa lähimmälle jäätikölle oli ollut perheelle unohtumaton kokemus. Lapselle suurin elämys oli ollut päästä silittämään koiraa – ensimmäistä kertaa elämässään.

    Kaupungit poikkeavat elinympäristöinä monin tavoin maaseudusta ja luonnonympäristöistä. Ne voivat olla jopa yli kymmenen astetta ympäröiviä alueita lämpimämpiä. Valosaaste peittää tähdet näkyvistä ja voi sotkea niin ihmisen kuin lintujen vuorokausirytmiä sekä häiritä eliöiden suunnistamista. Melu stressaa ja saa jotkin linnut muuttamaan laulutapaansa. Saasteet ja roskat haittaavat niin ihmistä kuin muuta lajistoa.

    Luonnon monimuotoisuuden kannalta kaupunkien kasvusta on haittaa, jos ne peittävät alleen arvokkaita luonnonympäristöjä.

    – Ympäröiviä alueita kuormittaa myös kaupunkien ekologinen jalanjälki, ’luonnonvarojen imu’, joka saattaa köyhdyttää biodiversiteettiä lähialueilla, Vuorisalo pohtii.

    Hallitsematon kasvu ilman toimivaa jätteiden ja jätevesien huoltoa johtaa ympäristöongelmiin. Kaupungit saattavat myös tarjota jalansijaa haitallisille vieraslajeille.

    Toisaalta kaupungit voivat rikastuttaa luontoa. Kaupunkien korkeampi keskilämpötila, luontaisten saalistajien vähäisyys ja ruokatarjonnan runsaus saattavat houkutella lähialueiden luonnonvaraisia lajeja ruokavieraiksi talvisin ja jopa pesimään.

    – Esimerkiksi Etelä-Suomen kaupungeissa lokit kävivät pitkään ruokavieraina, kunnes alkoivat 1970-luvulla pesiä talojen kattotasanteilla, Vuorisalo kertoo.

    Perheeni kanssa olen päässyt kotipihalla ihailemaan pihalintujen sekä perhosten ja muiden hyönteisten lisäksi niin rupikonnaa, oravia, rusakoita, metsähiirtä kuin kettua. Helsingissä citykanien seuraan ovat liittyneet metsäkauriit, ja Itä-Helsingissä on havaittu jopa ilveksiä. Näätää en valitettavasti ehtinyt lapselleni näyttää, ennen kuin otus hyppeli pois näköpiiristä.

    Luonnon elvyttävien vaikutusten kannalta on tärkeää, että lähellä asutusta sijaitsee riittävän isoja ja viehättäviä luontoalueita.

    Millainen kaupunki sitten olisi paras sekä ihmisen että muun luonnon kannalta? Pitäisikö rakentaa tiiviisti ja välttää kaupunkien leviämistä vai suosia viheralueita? Vuorisalo korostaa kaupunkilaisten oikeutta lähiluontoon. Luonnon elvyttävien vaikutusten kannalta on tärkeää, että lähellä asutusta sijaitsee riittävän isoja ja viehättäviä luontoalueita. Välittömään elpymiseen riittää pienempikin alue.

    Kaupunkiluonnon monipuolistamiseksi on kehitetty monia ideoita, ja kaupunkien luontoa arvostetaan. Esimerkiksi viherkatot viilentävät ympäristöä, imevät sadevesiä ja vaimentavat melua, ja niiltä voi poimia vaikka ahomansikoita. Oulun keskustassa puiston puroverkostoon istutetaan uhanalaista taimenta. Kotkan kansallinen kaupunkipuisto on palkittu vuoden parhaana maisemahankkeena.

    Näätä on sopeutuvainen opportunisti, jollaiset lajit yleisesti kaupungeissa pärjäävät. Pihalleni sitä ehkä houkuttivat oravat. Pysyväksi naapuriksi en tätä etenkin vanhojen mäntymetsien asukkia pysty houkuttelemaan.

    Muuta voin kuitenkin pihallani tehdä: ruokkia lintuja talvella, suosia perhosille ja linnuille ruokaa tarjoavia kasveja, välttää torjunta-aineita ja vaikka perustaa lammikon sammakoille. Linnunpönttöjen ja pörriäishotellien lisäksi voin tarjota lepakoille pöntön ja siilille talvipesän. Ennen kaikkea voin jättää tilaa risu- tai kivikasalle tai pensaikolle, sille kesyttämättömälle, hallitusti hoitamattomalle ja joidenkin mielestä epäsiistille, joka on luonto.

    Mia Rönkä

    Kirjoittaja on naantalilainen tutkija, tiedetoimittaja ja kirjailija, joka on perehtynyt etenkin ihmisen ja muun luonnon suhteeseen. Hän työskentelee Turun yliopiston Biodiversiteettiyksikössä.

    Väitös: Purentavirheillä yhteys kipuihin ja toimintahäiriöihin – ja kasvojen viehättävyyteen

    Väitös: Purentavirheillä yhteys kipuihin ja toimintahäiriöihin – ja kasvojen viehättävyyteen


    Purentavirheet ovat yhteydessä purentaelimistön kiputiloihin ja toimintahäiriöihin, osoittaa Oulun yliopiston väitöstutkimus. Filosofian maisteri Laura Krooksin tutkimuksen mukaan erityisesti sivualueen ristipurennalla ja saksipurennalla on yhteys...

    Purentavirheet ovat yhteydessä purentaelimistön kiputiloihin ja toimintahäiriöihin, osoittaa Oulun yliopiston väitöstutkimus. Filosofian maisteri Laura Krooksin tutkimuksen mukaan erityisesti sivualueen ristipurennalla ja saksipurennalla on yhteys purentaelimistön toimintahäiriöihin.

    Lisäksi miehillä havaittiin enemmän purentavirheitä kuin naisilla, mitä ei ole aiemmin Suomessa raportoitu.

    Tutkimus tarkasteli myös, voiko kasvojen pehmytkudospiirteiden perusteella tehdä päätelmiä potilaan purennasta. Purentavirheiden ja kasvonpiirteiden välillä havaittiin selkeitä yhteyksiä.

    Tutkimuksessa ilmeni, että oikomishoidon erikoishammaslääkäreiden ja maallikoiden näkemykset kasvojen viehättävyydestä olivat erilaisia. Tutkijan mielestä oikomishoidossa onkin huomioitava myös potilaan oma näkemys kasvojen ulkonäöstä.

    Uusi suurpandemia voi puhjeta, jos kolme ehtoa täyttyy – sata vuotta sitten influenssa tappoi kymmeniä miljoonia ihmisiä parissa vuodessa

    Uusi suurpandemia voi puhjeta, jos kolme ehtoa täyttyy – sata vuotta sitten influenssa tappoi kymmeniä miljoonia ihmisiä parissa vuodessa


    "Valitus tavattoman ankarasta tunteesta rinnassa, aivan veriset, runsaat yskökset ja pian huomattava sydämentoiminnan heikkous." Näin kirjoitti ylilääkäri Georg Adolf von Zweygberg sata vuotta sitten Lahden kunnallissairaalan vuosikertomuksessa...

    "Valitus tavattoman ankarasta tunteesta rinnassa, aivan veriset, runsaat yskökset ja pian huomattava sydämentoiminnan heikkous."

    Näin kirjoitti ylilääkäri Georg Adolf von Zweygberg sata vuotta sitten Lahden kunnallissairaalan vuosikertomuksessa ”peljätyn Espanjan taudin kuvasta hirvittävimmässä muodossaan”.

    Maailmaa koetteli kaikkien aikojen pahin influenssapandemia. Se tappoi enemmän ihmisiä kuin ensimmäisen maailmansodan aseet samalla vuosikymmenellä.

    Potilaat saivat niin rajuja sisäisiä verenvuotoja, että verta tuli suun ja nenän lisäksi korvista. Moni hukkui omaan vereensä, kun se täytti hänen keuhkonsa. Aikalaiskuvaus taudista

    Tauti roihahti ympäri maailman neljänä aaltona parissa vuodessa. Se ei ollut jättänyt väliin kaukaisintakaan saarta, kun se vihdoin heikkeni ja hiipui keväällä 1920.

    Juuri tähän aikaan sata vuotta sitten, syys-marraskuussa, raivosi taudin toinen aalto. Se oli aalloista tappavin.

    Espanjantautivirus ei ole kadonnut. Se on elvytetty laboratoriossa, ja sen perillisiä liikuskelee joukossamme nytkin, kun influenssakausi on taas alkamassa.

    Voisiko espanjantauti leimahtaa uudelleen pandemiaksi?

    Sama virus ei voi yllättää toista kertaa

    Maailman tehokkaasti kiertänyt espanjantauti tai sen sukulaiset eivät enää voi samalla tavoin yllättää ihmiskuntaa, sanoo Helsingin yliopiston virologian professori Kalle Saksela. Elimistömme ei ole niiden edessä enää avuton, kuten sata vuotta sitten.

    – Espanjantaudin jälkeiset pandemiat ovat olleet sen häntiä tavalla tai toisella. Kaikissa viruksissa on ollut siitä jonkinlainen osa. Se kävi maailmassa läpi niin tehokkaasti sekä ihmiset että sikapopulaation. Kaikki pandemiat ovat sen jälkeen olleet sille jollakin tavoin sukua.

    Espanjantautia kutsuttiin myös mustaksi influenssaksi, koska hapen puute muutti kasvot tummansinisiksi. Aikalaiskuvaus taudista

    Ihmiskunnan immuniteetin puuttuminen on yksi kolmesta edellytyksestä, joiden täyttyessä maailmaa voisi uhata niin hurja pandemia kuin espanjantauti oli.

    Nykyisellä väestömäärällä kuolonuhrien määrä lähentelisi 150:tä miljoonaa ihmistä, lasketaan australialaisten Melbournen yliopiston ja Dehertyn infektio- ja immuniteetti-instituutin tämänkuisessa meta-analyysissa.

    Suurpandemian kahteen muuhun edellytykseen palataan myöhemmin tässä jutussa.

    "Rouva Brownin sisar huolestui ja soitti Punaisen Ristin perhepalveluun, koska ei ollut nähnyt sisartaan miltei viikkoon ja herra Brown oli sotajoukoissa Ranskassa. Punainen Risti tuli viime hetkellä pelastamaan rouva Brownin influenssan kourista." Näinkin siistiä kuvaa espanjantaudista esitettiin vielä, kun sen toinen ja tappavin aalto teki rajuja tuhojaan tasan sata vuotta sitten. Kuva oli Punaisen Ristin PR-kuvastoa.Yhdysvaltain kongressin kirjastoTartunnan sai puoli miljardia ihmistä

    Sata vuotta sitten maailma oli sekaisin. Ensimmäistä maailmansotaa oli käyty vuosia. Suomi ei ollut siinä mukana, mutta täällä oli juuri ollut sitäkin verisempi sisällissota. Elintarvikepula oli yhä ankara.

    Kun influenssan ensimmäinen aalto alkoi kesällä 1918, ihmisillä oli muutakin ajateltavaa. Ainahan niitä köhiä ja kuumeita oli tullut ja mennyt, ei niistä sen kummempaa.

    Ennen kuin neljäs aalto oli ohi vajaan kahden vuoden kuluttua, espanjantauti oli levinnyt koko Suomeen ja ainakin neljännes suomalaisista oli sairastunut. Kuolonuhrien määrä oli arviolta 17 000–25 000.

    Erityisen tuhoisa tauti oli sisällissodan vankileireillä, joiden äärimmilleen nälkiintyneet asukit olivat ylipäätään alttiita taudeille, saati espanjantaudin kaltaiselle virukselle.

    Maailmanlaajuista epidemiaa tarkoittava pandemia-sana on kreikkaa: pan = kaikki, demos = kansa

    Espanjantautiin sairastui kolmannes maailman asukkaista, puoli miljardia ihmistä. Se on vain arvio. Kukaan ei pysty sanomaan varmasti myöskään, kuinka paljon ihmisiä kuoli – ei miljoonan eikä edes kymmenen miljoonan tarkkuudella.

    Arviot ovat vaihdelleet 20 miljoonasta sataan miljoonaan; nykyisin tavallisin olettamus on 50 miljoonaa.

    Kokonaisia kyliä autioitui

    Ajat olivat sekavat ja viruksen aiheuttamat oireet moninaiset, bakteerien aiheuttamista jälkitaudeista puhumattakaan. Jossakin niiden syyksi merkittiin espanjantauti, toisaalla ei.

    Kuten influenssassa nytkin, viruksen kannoilla seurasi usein bakteerin aiheuttama keuhkokuume. Se oli yleinen kuolinsyy.

    Paikallisesti uhriluvut ovat tarkempia, vaikka edelleenkin arvioita. Oli kuitenkin myös paikkoja, joissa arvailuun ei ollut enää aihetta: kokonaisia kyliä autioitui ja kaupunkeja hiljeni espanjantaudin vuoksi.

    Suhteellisesti eniten ihmisiä menetti Tyynellämerellä sijaitseva Samoa. Sen asukkaista kuoli viidennes. Yhdysvalloissa tauti pyyhki lähes jäljettömiin etenkin alkuperäiskansojen yhteisöjä.

    Kuolleisuuskäyrät tasan sadan vuoden takaa kertovat espanjantaudin toisen aallon riehumisesta New Yorkissa, Lontoossa, Pariisissa ja Berliinissä.Yhdysvaltain kansallinen terveys- ja sairaanhoidon museo

    Suomessa suhteellisesti pahiten kärsi Inari. Kohtalokas oli espanjantaudin neljäs eli viimeinen aalto alkuvuonna 1920. Inarilaisista kuoli kymmenesosa.

    Ilmeisesti tauti pääsi leviämään, koska ihmiset kokoontuivat markkinoille ja jumalanpalveluksiin. Virus kulkeutui heidän mukanaan syrjäseuduille ja iti siellä nopeasti, arvioi historioitsija Jouko Vahtola Yle Akuutin jutussa kymmenkunta vuotta sitten.

    Miten virus syntyi?

    Espanjantaudin aiheutti A-viruksen alatyyppi H1N1. Sen perillinen on vieraillut sinunkin elimistössäsi, jos olit yksi vuoden 2009 sikainfluenssapandemiaan sairastuneista.

    A-tyypin viruksia on tavattu sadoissa lintulajeissa, villilinnuissa myös Suomessa, myös tänä vuonna. Villilinnut usein vain levittävät viruksia, eivät sairastu itse.

    Siipikarjatiloille päässeinä A-virukset ovat tappavia ja saavat Maailman terveysjärjestön WHO:n hälytyskellot soimaan. Siellä, missä eläimet ja ihmiset ovat kosketusetäisyydellä, jotkin virustyypeistä tarttuvat myös ihmisiin.

    Monet virukset kaappaavat solujen proteiineihin perustuvan viestiliikenteen omaan käyttöönsä. Espanjantauti näyttää olleen siinä erityisen taitava.

    Sen aiheuttaja on ensimmäinen A-influenssavirus, jonka genomista tutkijoilla on tarkkaa tietoa. Aiempien virusten perimää voidaan vain arvailla, kertoo professori Kalle Saksela.

    – Siksi on vaikea tietää, mistä se lopulta tuli. Monet piirteet sen geenin rakenteessa viittaavat kuitenkin vahvasti siihen, että se on silloinen lintuinfluenssavirus.

    Viruksen uusi takki ei riitä täysin hämäämään

    Viime vuosisadalla maailmaa kiersi espanjantaudin lisäksi kaksi muutakin pandemiaa, aasialainen vuonna 1957 ja hongkongilainen vuonna 1968.

    Ne eivät kuitenkaan täyttäneet espanjantaudin kaltaisen valtavan pandemian ensimmäistä edellytystä. Ne eivät olleet ihmisten puolustusjärjestelmälle täysin vieraita.

    – Niissä oli lintuperäisiä, ihmisille uusia pinta-antigeenejä, mutta muuten virus oli paljolti samaa tavaraa kuin aiemmat. Se oli vain ottanut uuden takin päälleen, jotta sitä ei tunnistettaisi, Saksela kertoo.

    Viljelijä esittelee siipikarjaansa torilla Guiyangissa Kiinassa.EPAKiinan kanaloissa vaanii vaara

    Juuri nyt erityistä huolta aiheuttavat Kiinan lintutilojen A-viruksen kaksi alatyyppiä. Ne ovat sairastuttaneet ihmisiä viiden vuoden ajan, ja sairastuneiden määrä on kasvanut vuosi vuodelta.

    – Ne kulkevat nimillä H5N1 ja H7N9. On siellä muitakin, mutta nämä ovat ne kaksi, jotka ovat infektoineet ihmisiä kovasti. Tuhansia on kuollutkin. Ne ovat hurjia, koska kuolleisuus saattaa olla jopa 50 prosenttia.

    H5N1 ja H7N9 täyttävät superpandemian ensimmäisen ehdon. Ihmispopulaatiossa ei ole niitä vastaan minkäänlaista immuniteettia, aivan kuten ei ollut espanjantautiviruksellekaan, Saksela kertoo.

    Vakavin riski on pieni, mutta todellinen

    Myös toinen edellytys täyttyy: virusten aiheuttaman taudin täytyy olla voimakas. H5N1 ja H7N9 ovat jopa paljon tappavampia kuin espanjantautivirus.

    Kolmatta edellytystä H5N1 ja H7N9 eivät ole ylittäneet. Influenssasta ei tule pandemiaa, jos ihmiset saavat tartuntoja vain eläimiltä, eivät muilta ihmisiltä.

    Mutaatiot voivat kuitenkin antaa viruksille myös kyvyn tarttua ihmisestä ihmiseen. Jatkaessaan sukuaan virukset ovat ripeitä muuttumaan.

    Erityisen nopeasti muutos voisi tapahtua, jos ihmisten A-influenssaa sairastava saisi samaan aikaan linnulta ärhäkän A-viruksen. Samaan soluun sattuessaan virukset voisivat jakaa perimäänsä toisilleen.

    Mutantille saattaisivat silloin päätyä molempien pahimmat puolet. Todennäköisyys on pieni, mutta Kiinassa tai muualla, missä on paljon ihmisiä suorissa tekemisissä lintujen kanssa, riski on todellinen.

    Yksi espanjantautitartunnan saaneista oli norjalainen taitelija Edvard Much. Hän maalasi siitä omakuvan.Norjan kansallismuseoSikainfluenssa oli espanjantaudin häntä

    Vuonna 2009 pandemiakynnys jälleen ylittyi. Sioilta alkujaan siirtynyt influenssa alkoi levitä ympäri maailmaa. Arviolta 200 000 ihmistä kuoli.

    Pandemiaa pidäteltiin rokotuksilla, ja bakteerien aiheuttamiin jälkitauteihin oli antibiootteja. Tartuntoja hillitsi myös viruksen alkuperä. Se oli riittävän erilainen, sikaeläintyyppiä, aiheuttaakseen pandemian, mutta ei ihmiselle täysin tuntematon, Saksela kertoo.

    – Se ei lopulta osoittautunut niin hurjan pahaksi kuin pelättiin. Espanjantauti on kaikkien meidän nykyisten infektioiden äiti, joten vastustuskykyä kuitenkin on. Sikainfluenssa oli aika lailla samaa häntää.

    Maailmaan ei espanjantaudin jäljiltä ollut jäänyt myöskään alueita, joissa virus olisi päässyt jylläämään pidäkkeittä.

    – Kyllä ne pandemiat aika lailla ympäri maailmaa pyyhkivät, ja vastustuskyvyssä on sama tilanne joka puolella. Mutta tietysti kaikki virustaudit tappavat helpoimmin sellaisessa joukossa, jossa on aliravitsemusta, sanoo Saksela.

    Virus oli tutkitusti ärhäkkä

    Kausi-influenssoista tulee edelleen piikki maailmanlaajuiseen kuolleisuuteen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on laskenut, että Suomen viimetalvinen influenssaepidemia aiheutti noin tuhannen ihmisen kuoleman.

    Antibiooteista huolimatta kuolemissa on nykyäänkin usein mukana bakteerin aiheuttaman keuhkokuumeen komplikaatioita heikkokuntoisilla ihmisillä, Saksela muistuttaa.

    – Näin se varmasti oli silloinkin, kun oli ensimmäinen maailmansota ja Suomessa oli vankileirejä. Siellä ihmiset olivat heikkokuntoisia.

    Toki bakteeritaudeilla oli iso vaikutus, mutta koko selitys se ei ole, Saksela sanoo.

    – Sitä on tutkittu paljon erilaisissa koe-eläimissä. Kyllä se selvästi on ärhäkämpi kuin virukset keskimäärin. Ei sen tappavuus johtunut vain siitä, että ajat olivat silloin niin kurjat.

    .

    "Ei sir, tässä ei ole anarkisteja matkalla tapaamiseen. He ovat oikein mukavia ihmisiä menossa sunnuntai-illan kirkonmenoihin." Kun espanjantauti vasta tavoitteli Australiaa, pilakuvissa vielä vitsailtiin tartuntariskiltä suojautumisesta. Kuva on helmikuulta 1919.Charles Nuttall / Australian kansallisarkistoEspanjasta on vain nimi

    Missä espanjantautivirus syntyi? Siitäkään ei ole yksimielisyyttä. Se on selvää, että nimestään huolimatta tauti ei ole kotoisin Espanjasta, se vain tuli julkiseksi siellä.

    Pandemia oli jo ennättänyt muualle Eurooppaan, mutta siellä sotasensuuri puri eivätkä lehdet kirjoittaneet sairastumisista. Espanja, jonne tauti tuli Ranskasta, ei ollut mukana ensimmäisessä maailmansodassa.

    Espanjantaudin oikeampi nimi olisi oletettavasti joko kiinan- tai amerikantauti. Osa asiantuntijoista on sitä mieltä, että mutaatiot synnyttivät viruksen Kiinassa. Heidän mukaansa sikäläinen epidemia jäi pimentoon ja tuli julki vasta kulkeuduttuaan Yhdysvaltoihin.

    Vakiintunein olettamus on, että tauti syntyi siellä, missä se ensimmäisenä päätyi aikakirjoihin eli Kansasissa Yhdysvalloissa. Ensimmäinen potilaskin tiedetään: Funstonin harjoitusleirin keittiössä työskennellyt sotamies Albert Gitchell.

    Hän meni maaliskuisena aamuna vuonna 1918 sairastuvalle valittamaan kuumetta, kurkkukipua ja väsymystä. Vain muutamia tunteja myöhemmin yli sadalla sotilaalla oli samat oireet.

    Potilaita Funstonin sotilasleirissä Kansasissa. Espanjantautiepidemia kirjattiin ensimmäiseksi täällä. Muutaman kuukauden päästä se oli pandemia.Yhdysvaltain kansallinen terveys- ja sairaanhoidon museo

    Albert Gitchell toipui ja eli yli 70-vuotiaaksi. Espanjantaudin myöhemmät aallot olivat kuitenkin ensimmäistä ankarampia. Monet sotilastovereista eivät koskaan päässeet sairastuvalta.

    He olivat nuoria ja terveitä. Jostakin edelleen selittämättömästä syystä espanjantautiin sortui epäsuhtainen määrä juuri perusterveitä 20–40-vuotiaita.

    Yleensä influenssat ovat vaarallisimpia pikkulapsille, ennestään sairaille ja vanhuksille. Esimerkiksi Suomen viime vuoden tavallista pidemmällä influenssakaudella valtaosa tehohoitoon joutuneista oli yli 70-vuotiaita.

    "Älä suutele kultaasi niin kauan kuin liikkeellä on espanjantautia. Saatat tappaa hänet tartuttamalla häneen kuolemantaudin." Ohje Massachusettsin viranomaisten julisteesta vuonna 1918

    Espanjantautiin kuolleiden oudon ikäjakauman syyksi on soviteltu muun muassa sellaista, että parhaassa työiässä olleet eivät tajunneet ottaa oireita ajoissa kyllin vakavasti ja levätä.

    Professori Kalle Saksela ei siihen usko. Kyllä espanjantaudin poikkeavaan kuvaan täytyi olla jokin biologinen selitys, hän sanoo.

    – Sitäkin on ajateltu, että juuri se ikäluokka olisi sairastanut jonkin hyvin erityyppisen influenssan. Se olisi ollut lievä tauti, mutta siitä jäänyt immuniteetti olisi mahdollisesti lisännyt espanjantaudin vakavuutta.

    Yleensä immuunipuolustus auttaa, mutta joskus voi käydä päinvastoinkin. Lähisukuinen mutta ei kuitenkaan sama virus saattaakin aiheuttaa haitallisen reaktion.

    – Mutta tämäkin on ihan spekulaatiota. Ei tiedetä, miksi tauti oli niin tappava sinänsä hyväkuntoisille nuorille aikuisille.

    Ensioireista kuolemaan oli joskus vain tunteja

    Aika ei ollut potilaiden puolella. Yhtä nopeaa tappajaa ei ollut ennen nähty. Yhdysvalloissa alkoi kiertää tarinoita, joiden mukaan moni aamulla töihin lähtenyt oli vainaja ennen kuin ehti perille.

    Viranomaisten ohje oli aluksi sama kuin nykyisissä influenssaepidemioissa: Pysykää kotona, kunnes toivutte. Pärskivät ihmiset yritettiin saada sakon uhalla suojaamaan suunsa nenäliinalla. Varsin pian kuitenkin todettiin, että mitkään vanhat konstit eivät tällä kertaa auttaneet.

    Kaikenlaiset väenkokoukset lopetettiin. Koulut suljettiin, teattereissa ei enää näytelty, urheilukisat kiellettiin. Joissakin kaupungeissa alettiin tarkistaa saapuvien junien matkustajia influenssan merkkien varalta.

    Kuolleita oli paljon, ja virus oli altis leviämään myös hautajaisväen joukossa. Hautajaiset määrättiin pidettäviksi pikapikaa. Hautausmailta loppui tila. Monet joutuivat joukkohautaan. Jopa arkuista tuli pulaa.

    "Näissä tiloissa on havaittu tarttuvaa tautia; pysykää poissa", varoittivat Yhdysvaltain viranomaiset julisteilla.Yhdysvaltain kongressin kirjasto

    Yhdysvalloista espanjantauti levisi Eurooppaan nopeasti, kun Yhdysvallat lähetti kevätkuukausien aikana Atlantin yli noin 200 000 sotilasta.

    Maailmansodan olosuhteet ja joukkojen liikkeet olivat omiaan levittämään tautia. Ahtaasti asuneet, nälkäiset köyhät olivat tartunnoille altteimpia, mutta kukaan ei ollut turvassa.

    Hekin sairastuivat, mutta toipuivat: Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson, Britannian pääministeri David Lloyd George, Saksan keisari Vilhelm II ja Espanjan kuningas Alfonso XIII.

    Kun maailmasota vihdoin loppui, iloitseminen koitui monille kuolemaksi. Vaikka väenkokoukset oli muutoin kielletty, maailmansodan päättyminen aiheutti yleisiä riemujuhlia Atlantin molemmin puolin. Juhlintaa ei yritetty estää, jos olisi kyettykään.

    Ihmiset tanssivat kaduilla, halailivat ja suutelivat. Espanjantaudille se antoi oivan tilaisuuden leviämiseen.

    Tässä riemuitaan Lontoon keskustassa. Jo seuraavana päivänä monella oli pahoja influenssaoireita.Leonard Bentley / CC BY-2.0

    Espanjantautiepidemian loppumisesta oli yli vuosikymmen, kun tutkijoille varmistui, että influenssat johtuvat viruksista. Aiemmin syyllisenä oli pidetty bakteereita. Tutkimusartikkeli julkaistiin Lancet-lehdessä kesällä 1933.

    Espanjantautia aiheuttanut virus oli jo silloin muuttunut monta kertaa. Alkuperäisen saattoi edes olettaa löytävänsä vain ikiroutaan haudatusta vainajasta.

    Isorokkoa, hinkuyskää ja muita Alaskassa aiemmin tuntemattomia tauteja seurannut espanjantauti vei Alaskan inuiittiväestön sukupuuton partaalle.

    Espanjantauti tuli alaskalaiseen inuiittikylään, 80 asukkaan Brevigiin, marraskuussa sata vuotta sitten. Viikon päästä vain kahdeksan asukasta oli hengissä. Muut päätyivät hyiseen joukkohautaan.

    Ruotsalais-yhdysvaltalainen mikrobiologi Johan Hultin yritti 1950-luvun alussa päästä viruksen jäljille avauttamalla haudan ja ottamalla vainajista näytteitä. Hänen uusi yrityksensä miltei puoli vuosisataa myöhemmin tuotti tuloksen: inuiittinaisen keuhkoista löytyi viruksen perimää.

    Geeneissä oli kuitenkin vaurioita. Yhdysvaltalaisilta molekyylipatologeilta meni vielä lähes vuosikymmen, ennen kuin palasista saatiin koottua viruksen kaikki kahdeksan geenisegmenttiä. Hieman lisäapua saatiin kahden yhdysvaltalaissotilaan keuhkoista aikoinaan otetuista näytteistä.

    Virus herätettiin henkiin

    Yhdysvaltain asevoimien patologian instituutin tutkimus ilmestyi syksyllä 2005 Nature-tiedejulkaisussa. Tartuntatauteihin erikoistunut CDC-tutkimuslaitos puolestaan kertoi herättäneensä viruksen henkiin.

    CDC perusteli viruksen elvyttämistä niillä uusilla tiedoilla, joita viruksesta ja ennen muuta sen edelleen sairastuttavista sukulaisista on tällä tavoin saatavissa.

    Tutkijoiden työ on kuitenkin herättänyt myös kriittisiä kysymyksiä viruksen päätymisestä vääriin käsiin, ehkä jopa terroristien biologiseksi aseeksi

    Virologian professori Kalle Saksela ei ole siitä erityisen huolissaan. Espanjantauti ei voi enää täysin yllättää ihmiskuntaa. Lähes sama virus sitä paitsi kävi vieraisilla joitakin vuosikymmeniä sitten, hän sanoo yllättäen.

    Valtavan pandemian aiheuttaja näyttää mikroskoopissa tältä.CDCMoskovalainen oli espanjantaudin lähisukulainen

    Vuonna 1977 maailmaa kiertänyt venäläinen tai moskovalainen influenssa oli geenitasolla hyvin samanlainen kuin espanjantautivirus, Saksela kertoo.

    Virusta tutkittaessa havaittiin hämmästyttävästi, että sen perimän evoluutio oli pysähtynyt ainakin neljännesvuosisadaksi.

    – Aikaa oli niin pitkästi välissä, ettei se olisi voinut säilyä niin samanlaisena, jos se olisi kulkenut ihmisissä tai porsaissa.

    Viruksen on täytynyt Sakselan mukaan odottaa jossakin laboratoriossa pakkasessa nuo vuosikymmenet ja päästä sieltä irti tahallaan tai vahingossa.

    – Onko se ollut epäonnistunut rokotekokeilu? Vai onko sitä ajateltu bioaseeksi? Olisi mielenkiintoista tietää, kuka sitä on säilyttänyt ja missä, Saksela puntaroi.

    Moskovalainen levisi ympäri maailmaa ja oli vähän normaalia kausi-influenssaa vakavampi.

    – Ehkä se vertautuisi sikainfluenssaan, ei uhriluvultaan millään tavalla espanjantautiin. Siltä puuttui yksi kolmesta ratkaisevasta ominaisuudesta: sitä kohtaan oli olemassa vastustuskykyä.

    Rajun pandemian resepti on siis tämä:

    Virukselle ei ole populaatiossa immuniteettia.Ihmiseen päästyään viruksen pitää pystyä aiheuttamaan paha tauti.Viruksen täytyy pystyä leviämään tehokkaasti ihmisestä toiseen.

    Kun kaikki kolme toteutuvat, niin sitten ollaan pulassa, summaa Saksela.

    Ei auta pelotella, mutta...

    "Ei ehkä, vaan koska", sanovat monet influenssatutkijat uuden pandemian todennäköisyydestä.

    – Sitähän ei meistä kukaan tiedä, onko se hyvinkin pian tulossa vai tuleeko ikinä. Kyllähän näitä pandemioita on maailmassa ennenkin ollut. Tuskinpa ne tähän loppuvat. Ei ihmisiä auta loputtomasti pelotellakaan, mutta tuollaiset ne mahdollisuudet ovat, sanoo Saksela.

    Voiko siihen varautua?

    – Varaudutaanhan siihen kovasti. Aina, kun tietoja tartunnoista tulee, lahdataan kovasti kanoja. Ja rokotettakin pyritään tekemään.

    Virus on rokotetta ripeämpi

    Influenssan nujertaminen rokotteella ei ole helppoa. Edellisen influenssakauden virukset ehtivät muuttua ennen kuin seuraavan kauden rokote valmistuu – ja muuttuvat edelleen kauden aikana.

    Rokote, joka nyt on tarjolla aluillaan olevaa kausi-influenssaa vastaan, on valistunut päätelmä siitä, millaiseksi virus on viime talvesta ehkä muokkaantunut.

    – No siinäpä se. Mutta vaikka rokote ei välttämättä suojelisi siltä taudilta, niin ainakin voisi ajatella, että jos kaikki sen ottavat, niin tauti on edes vähän lievempi, sanoo Saksela.

    Sikainfluenssarokotteessa oli "puolet petäjäistä"

    Maailman terveysjärjestö WHO alkoi keväällä 2009 ennakoida, että sikainfluenssasta eli virallisesti influenssa A(H1N1):stä oli tulossa pandemia.

    Rokotteita ei ollut kylliksi. Niiden saamiseksi tuli kiire, ja silloin joukkoon pantiin "puolet petäjäistä", kuten Saksela muotoilee. Se tarkoitti kemiallista tehosteainetta, adjuvanttia, jota influenssarokotteissa ei normaalisti käytetä.

    – Ajateltiin, että nyt on hätä kädessä. Jotta pärjättäisiin pienemmällä rokotemäärällä, siihen lisättiin adjuvanttia. Ei yksin sen vuoksi vaan monien onnettomien sattumien summana syntyi narkolepsiaongelma.

    Keväällä 2009 arviolta puolet suomalaisista otti sikainfluenssarokotuksen.Kaisu Lötjönen / Yle

    Vaikka sikainfluenssarokote säästi paljon enemmän ihmishenkiä kuin aiheutti vakavia komplikaatioita, sivuvaikutukset olivat monella tapaa huono asia ja lisäsivät rokotusten vastaista ilmapiiriä, Saksela sanoo.

    Hän kiittää lääketeollisuutta, joka on oppinut tekemään turvallisia kausi-influenssarokotteita ilman tehostetta, mutta toivoo samalla, ettei tämä jäisi viimeiseksi kehitysasteeksi.

    – Hyvä, että niitä on, mutta vielä parempi olisi, jos keksisimme aivan uudentyyppisen rokotteen, joka ei olisi näin herkkä kausivaihtelulle. Nykyisin ennustetaan dominoivia kantoja. Joskus osuu paremmin, joskus huonommin.