Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    Filippiinien presidentti lähtee etuajassa APEC-kokouksesta – jättänyt jo useita kokouksia väliin ottaakseen ”voimanokosia”

    Filippiinien presidentti lähtee etuajassa APEC-kokouksesta – jättänyt jo useita kokouksia väliin ottaakseen ”voimanokosia”


    Filippiinien presidentti Rodrigo Duterte lähtee ennenaikaisesti Aasian ja Tyynenmeren maiden talousjärjestön Apecin kokouksesta, kertoo Filippiinien hallitus. Kokous järjestetään viikonloppuna Papua-Uudessa-Guineassa. 73-vuotiaan Duterten...

    Filippiinien presidentti Rodrigo Duterte lähtee ennenaikaisesti Aasian ja Tyynenmeren maiden talousjärjestön Apecin kokouksesta, kertoo Filippiinien hallitus. Kokous järjestetään viikonloppuna Papua-Uudessa-Guineassa.

    73-vuotiaan Duterten terveydentilaa on arvuuteltu kuluneen viikon aikana useaan otteeseen, sillä hän jätti lukuisia tilaisuuksia väliin Kaakkois-Aasian maiden Asean-huippukokouksessa Singaporessa.

    Presidentin kansliasta kerrottiin, että Duterte otti ”voimanokosia”, koska hänen työaikataulunsa on niin rankka.

    Oppositiosta puolestaan arvioitiin, että syynä Duterten poisjäännille tilaisuuksista voisi olla joko presidentin laiskuus tai tämän heikko terveydentila.

    BBC:n mukaan Duterte vastasi arvosteluun tokaisemalla: ”Mitä väärää on nokosissani?”

    Duterte on aiemmin valitellut väsymystään ja kertonut olevansa valmis lopettamaan tehtävissään. Hän on kuitenkin todennut, ettei ole toistaiseksi löytänyt itselleen sopivaa seuraajaa.

    Filippiinien hallitus ei kertonut tuoreessa tiedotteessa syytä sille, miksi presidentti lähtee etuajassa Apecin kokouksesta lauantaina. Kokous jatkuu vielä sunnuntaina.

    Poliisiylijohtaja: Poliisien voimavarat äärirajoilla jopa kansalaisten hengen ja terveyden turvaamistehtävissä

    Poliisiylijohtaja: Poliisien voimavarat äärirajoilla jopa kansalaisten hengen ja terveyden turvaamistehtävissä


    Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen nosti vastavalmistuneiden poliisien valatilaisuudessa esiin huolensa poliisien jaksamisesta. Hänen mukaansa poliisit ovat erittäin sitoutuneita työhönsä, mutta tilanteessa, jossa voimavarat on viritetty...

    Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen nosti vastavalmistuneiden poliisien valatilaisuudessa esiin huolensa poliisien jaksamisesta.

    Hänen mukaansa poliisit ovat erittäin sitoutuneita työhönsä, mutta tilanteessa, jossa voimavarat on viritetty äärimmilleen, on vaarana, että henkilöstö väsyy ja kansalaisten luottamus poliisia kohtaan laskee.

    – Ihmiset odottavat, että palvelumme ovat nopeasti saatavissa, rikoksia estetään ennalta ja rikokset selvitetään tehokkaasti.

    – Tilastojen valossa palvelumme ovat kuitenkin kokonaisuutena heikentyneet, hän totesi puhuessaan perjantaina Tampereen Poliisiammattikorkeakoululla

    Kansalaisten hengen ja terveyden turvaamisesta ei Kolehmaisen mukaan ole haluttu tinkiä.

    – Nyt tämänkin tavoitteen suhteen suorituskykymme on äärirajoilla, hän painotti.

    Poliisin keskimääräinen toimintavalmiusaika kiireellisimmissä tehtävissä on koko maassa noin kymmenen minuuttia.

    Kuitenkin Suomessa on Kolehmaisen mukaan yli 130 kuntaa, joissa avun saaminen kesti tammi-elokuussa keskimäärin yli 30 minuuttia hälytyksestä.

    – Haja-alueilla apua voi joutua odottamaan yli tunnin, Kolehmainen totesi.

    Viimeisen kymmenen vuoden aikana poliisien määrää on Kolehmaisen mukaan vähennetty yli 600:lla. Saman verran on suunniteltu vähennettävän vuosina 2020 - 2024.

    – Samaan aikaan muissa pohjoismaissa poliisien määrää on lisätty, ja lisätään edelleen, hän muistutti.

    Aiheesta aiemmin:

    Lännen Media: Poliisia voi joutua odottamaan jopa kaksi tuntia – erot poliisien odotusajoissa kasvaneet

    Analyysi: Suomessa vähiten poliiseja Euroopassa – turvallisuus ei poliiseja lisäämällä lisäänny

    Hallitus asetti alarajan: Vuonna 2020 noin 7 000 poliisia

    Viisi syytä, miksi juuri lasten influenssarokotus kannattaa – nyt myös alle 7-vuotiaat saavat ilmaisen rokotuksen

    Viisi syytä, miksi juuri lasten influenssarokotus kannattaa – nyt myös alle 7-vuotiaat saavat ilmaisen rokotuksen


    Tänä syksynä myös lapset saavat ilmaisen influenssarokotuksen. Kaikki kansallisessa ohjelmassa tällä kaudella käytettävät rokotteet sisältävät neljä virusta: kaksi A-virusta ja kaksi B-virusta. Kokosimme viisi syytä, miksi juuri lasten...

    Tänä syksynä myös lapset saavat ilmaisen influenssarokotuksen. Kaikki kansallisessa ohjelmassa tällä kaudella käytettävät rokotteet sisältävät neljä virusta: kaksi A-virusta ja kaksi B-virusta.

    Kokosimme viisi syytä, miksi juuri lasten rokottaminen influenssaa vastaan on tärkeää.

    1. Lapsi ei sairastu

    Lapsen rokottaminen influenssaa vastaan suojaa lasta itseään tautiin sairastumiselta. Pikkulapsille influenssa voi olla vakava koettelemus.

    – Voi tulla jälkitauteja ja useampana päivänä kuumetta ja kipuja. Ei sitä ole kiva sairastaa, sanoo terveydenhoitaja Lea Soittila Hämeenlinnan neuvolasta.

    Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen rokoteohjelman ylilääkäri Hanna Nohynek muistuttaa, että influenssan jälkitautina on varsin usein korvatulehdus, harvinaisemmin keuhkokuume. Toisinaan jälkitaudit voivat vaatia jopa sairaalahoitoa.

    – Harvoin lapsi kuolee influenssaan, mutta sekin on mahdollista, kirjoittaa Nohynek.

    2. Perhe ja läheiset pysyvät terveinä

    Hämeenlinnalainen kahden lapsen äiti Elina Ylèn on rokotuttanut päiväkoti-ikäisen Aurora-tyttärensä, joka sai neuvolassa rokotteen nenäsuihkeessa. Auroraa suihkeen ottaminen hiukan jännitti, mutta nenän kutitus meni nopeasti ohi neuvolan tädin antaman tarran myötä. Perheessä on otettu kausi-influenssarokote jo useana vuonna.

    – Haluamme tarjota lapselle suojan kuitenkin tällaista suhteellisen vakavaa tautia vastaan. Perheessämme on myös kuukauden ikäinen vauva, ja haluamme suojata myös vauvaa, kertoo Elina Ylèn.

    Lapset kantavat influenssavirusta nenänielussaan paljon pitempään kuin aikuiset. Siksi he toimivat tartunnan lähteenä omassa ympäristössään. Jos lapsi ei sairastu influenssaan, myös ympäristö eli sisarukset, vanhemmat ja isovanhemmat pysyvät terveempinä.

    3. Kaikki pysyvät terveempinä

    Muun muassa Iso-Britanniassa on tutkittu, että nimenomaan alle seitsenvuotiaiden rokottaminen on erityisen tehokas tapa vähentää influenssaa koko väestössä.

    – Lapset ovat se moottori, joka kierrättää virusta väestössä. Jos rokotuskattavuus on hyvä, silloin estetään myös rokottamattomien tautia. Se on se laumasuoja, sanoo erikoistutkija Heini Salo THL:n infektiotautien torjunta ja rokotukset -yksiköstä.

    4. Terveydenhoitokulut vähenevät

    THL:n uusimmat laskelmat lasten influenssan aiheuttamista hoitokuluista perustuvat pitkään aikasarjaan ajalta ennen lasten rokottamista. Tiedot kuvaavat keskimääräistä influenssakautta. Tilastojen mukaan 20 prosenttia lapsista infektoituu ja puolet heistä saa oireisen taudin. Sairastuneita lapsia olisi siis 37 000.

    – Olemme arvioineet, että terveydenhoitokustannukset ovat noin viisi miljoonaa euroa influenssakaudessa, jos ei ketään tästä ikäryhmästä rokoteta, kertoo erikoistutkija Salo.

    Influessaan sairastuneiden lasten lukumäärä vaihtelee suuresti eri vuosina, joten laskelmissa hoitokuluista saattaa olla suuriakin eroja, kerrotaan THL:stä.

    5. Muutkin kustannukset vähenevät

    Kun lapsi sairastuu, usein toinen vanhemmista jää kotiin hoitamaan pientä potilasta. Lasten sairastaminen aiheuttaa suorien hoitokustannusten lisäksi myös muita kuluja, kuten vanhempien töistä poissaolon kustannukset.

    Erikoistutkija Salon mukaan lasten influenssan aiheuttamista yhteiskunnallisista kuluista on kuitenkin vaikea antaa yhtä lukua, sillä epidemiat vaihtelevat vuosittain.

    – Jos ei rokotettaisi ollenkaan, lasten influenssasta johtuvat vanhempien työstä poissaolon kustannukset olisivat vuosittain noin 10-15 miljoonaa euroa, kertoo Salo sähköpostitse.

    Korvakorut lävistämällä vai ampumalla? Ammattilaiset eri linjoilla siitä, kumpi on turvallisempaa

    Korvakorut lävistämällä vai ampumalla? Ammattilaiset eri linjoilla siitä, kumpi on turvallisempaa


    Se, mikä on turvallisin ja oikea tapa ottaa korvakorut herättää keskustelua erityisesti äideille tarkoitetuilla foorumeilla ja sosiaalisessa mediassa.Huolta herättävät sekä hygienia että korvakoruja laittavan henkilön saama koulutus ihon...

    Se, mikä on turvallisin ja oikea tapa ottaa korvakorut herättää keskustelua erityisesti äideille tarkoitetuilla foorumeilla ja sosiaalisessa mediassa.Huolta herättävät sekä hygienia että korvakoruja laittavan henkilön saama koulutus ihon rei'ittämiseen.

    Aiheesta on kirjoittanut esimerkiksi Elle-lehden bloggaaja Miia Ezen. Myös useat lävistäjät ovat ottaneet kantaa asiaan verkkosivuillaan. Lävistämistä perustellaan muun muassa sillä, että ampumalla laitetut harjoituskorut ovat usein liian lyhyitä, jolloin niissä ei ole turpoamisvaraa.

    Hygieenisyys tärkeää

    Suuri osa perinteisistä korvakoruista laitetaan ampumalla kultasepänliikkeissä, kampaamoissa ja kosmetologeilla. Uhkarohkeimmat tekevät rei'ät itse kotona.

    Vaasalainen kultasepänliike Hovisepät tekee vuosittain tuhansia reikiä. Yrityksen toimitusjohtaja Matti Luoma-ahon mukaan tyypillinen asiakas on ensimmäisellä luokalla koulussa oleva tyttö, joka tulee paikalle äitinsä kanssa.

    Ampumistekniikkaa käytettäessä korvakorut on valmiiksi asennettu laitteen steriiliin kasettiin ja reikä tehdään korun avulla. Laite ei kosketa korvaa. Luoma-ahon mukaan tämä tapa rei'ittää korvat on turvallinen.

    – Täällä on steriilit korvakorut ja ammattitaitoinen henkilökunta tekemässä, Luoma-aho kertoo.

    Hovisepillä korvakorujen laittamisessa käytetään Blomdahlin korvienlävistykseen tarkoitettua laitteistoa ja koruja.

    – Siinä tulee selkokieliset ohjeet. Aina, jos tulee uusi työntekijä, käymme ohjeet läpi. Asiakkaan korvaan ei harjoitella, vaan ensin kokeillaan 10-15 kertaa johonkin korvaa muistuttavaan paikkaan, Luoma-aho kertoo.

    Luoma-aho itse ei ota kantaa lävistäjien turvallisuusväitteisiin ja siihen, kumpi on parempi tapa tehdä reikiä.

    – Meillä ei ole kokemusta todellisesta lävistämisestä. Me olemme kuitenkin todenneet, että tämä on nopea, kivuton, steriili ja turvallinen tapa tehdä näitä. Muuten me oltaisiin vaihdettu johonkin toiseen.

    Ensikoruja pidetään korvissa lähes kaksi kuukautta.Merja Siirilä / YleTulehdusriski aina olemassa

    Kun ihoa rei'itetään, liittyy siihen aina riskejä. Terveyskirjaston artikkelin mukaan lävistyksiin liittyvät komplikaatiot voidaan jaotella esimerkiksi akuutteihin ja kroonisiin, tulehduksellisiin ja muihin sekä lävistysprosessiin tai lävistyksen paikkaan liittyviin komplikaatioihin. Arvioiden mukaan 17–30 prosenttiin lävistyksistä liittyy komplikaatioita.

    Tietyt metallit, esimerkiksi nikkeli, saattavat allergisoida ja saada lävistyksen oireilemaan.

    Vaasan keskussairaalan johtajaylilääkäri Reijo Aution mukaan infektioriski on aina olemassa. Ihmisen anatomian tuntemuksen ja hygienian täytyy olla kunnossa erityisesti, kun tehdään vaativia korvalävistyksiä.

    – Esimerkiksi ruston läpi pistäminen on riski. Korvaan voi tulla paikallisesti ongelmia, Autio kertoo.

    Hovisepillä on päädytty tekemään pelkästään korvanlehteen sijoittuvia reikiä ja vaativammat tapaukset ohjataan lävistäjien luokse. Luoma-ahon mukaan korvakoruina käytetään tappeja, eikä esimerkiksi tulehdusherkempiä renkaita.

    Rei’itys- eli ensikorvakorua tulee käyttää reiän koko parantumisajan eli noin kuusi viikkoa. Jos korvakoru vaihdetaan ennen kuin reikä on täysin parantunut, kasvaa infektioiden ja allergisten reaktioiden riski. Paranemisaikana on tärkeää huolehtia hygieniasta ja korvien puhdistuksesta.

    Tatuointi- ja lävistysalan yrittäjä Teemu Almén tekee korvalävistystä hengityssuojainta käyttäen. Myös kädet on suojattu kumihanskoin.Jari Kovalainen / YleMinkä ikäiselle korvakorut?

    Se, minkä ikäiselle korvakoruja laitetaan, riippuu hyvin paljon liikkeestä ja tekijästä. Joissain Latinalaisen Amerikan maissa laitetaan tyttövauvoille korvakorut pian syntymän jälkeen. Tapa korostaa lapsen sukupuolta alusta lähtien.

    Suomalaiset laittavat korvakoruja maltilisemmin ja monilla rei'itys ja lävistyspaikoilla on ikärajat. Suurin osa ottaa huomioon lapsen oikeuden oman kehon koskemattomuuteen. Hovisepillä ikäraja on viisi vuotta.

    – Silloin tyttö tai poika tietää jo, mitä tapahtuu ja on oma tahto. Tottahan se on helppo laittaa sellaiselle vastasyntyneelle, joka ei ymmärrä asiasta vielä mitään. Kuitenkaan kaikki eivät korvakoruja halua, joten annetaan lasten päättää itse, Luoma-Aho toteaa.

    Johtajaylilääkäri Reijo Autio kehottaa puntaroimaan mahdollisia hyötyjä ja riskejä, mikäli hyvin pienelle lapselle pohditaan korvakoruja.

    – Itse en ole innostunut asiasta, kun en näe mitään hyötyä siitä, että vauvalla on korvakorut. Riskipuolella on esimerkiksi infektiot ja se, jos koru tarttuu johonkin ja repäisee korvaan haavan tai reiän. Myös, jos lapsi saa ne irti ja nielaisee. Omalle lapselleni en laittaisi kovin pienenä.

    Autio myös huomauttaa, että korvan nipukka kasvaa lapsen mukana.

    – Pienellä lapsella korvannipukka on hyvin pieni. Vaatii äärimmäistä tarkkuutta, että osuu juuri oikeaan kohtaan.

    Suomessa on laaja kirjo paikkoja, joissa korvakoruja voi laittaa. Myös käytännöt vaihtelevat suuresti. Autio kehottaakin, että vanhempia käyttämän harkintaa siinä, missä paikassa reiät laitetaan.

    – En tiedä, kun tämä ei ole terveydenhuollon piirissä, että millä tavalla niitä valvotaan ja millä tavalla asiakas pystyy olemaan varma, että noudatetaan riittävää puhtausastetta, Autio toteaa.

    Mitkä ovat sinun kokemuksesi korvien rei'ityksestä tai lävistyksestä?

    Korvakorut on monelle tärkeä asustamisen keino. Punk-musiikin aikakaudella moni lävisti korvansa itse esimerkiksi hakaneulan avulla. Nykypäivänä kuitenkin luotetaan enemmän ammattilaisiin.

    Miten sinulle on laitettu korvakorut? Oliko sinulla kenties komplikaatioita? Kerro meille kokemuksistasi, teemme aiheesta jatkojutun. Vastauksia voi toimittaa myös sähköpostitse merja.siirila(a)yle.fi

    LSD täyttää 80 vuotta –

    LSD täyttää 80 vuotta – "Sielun lääke" paransi alkoholisteja ja auttoi masentuneita, kunnes koitti 1960-luku ja käyttö karkasi käsistä


    Sandoz-yhtiön laboratoriossa Sveitsin Baselissa työskennellyt Albert Hofmann onnistui marraskuun 16. päivänä 1938 eristämään lysergihapon dietyyliamidia. Eläinkokeissa tämä LSD-25 teki rotat rauhattomiksi, mutta muita vaikutuksia kemisti ei...

    Sandoz-yhtiön laboratoriossa Sveitsin Baselissa työskennellyt Albert Hofmann onnistui marraskuun 16. päivänä 1938 eristämään lysergihapon dietyyliamidia.

    Eläinkokeissa tämä LSD-25 teki rotat rauhattomiksi, mutta muita vaikutuksia kemisti ei havainnut. LSD:n tarina olisi voinut jäädä siihen, mutta viisi vuotta myöhemmin sattuma astui peliin.

    Kun Hofmann huhtikuussa 1943 etsi ratkaisua verenkiertolääkkeen kehittämiseksi, muisti hän rauhattomat rotat. Hofmann arveli, että LSD saattaisi pistää vauhtia ihmisiinkin.

    16. huhtikuuta Hofmannia alkoi huimata. Hän epäili saaneensa huomausoireet ihokosketuksesta LSD:n kanssa. Kolme päivää myöhemmin Hofmann nieli kokeeksi 250 mikrogrammaa ainetta.

    Tuo LSD-kokeilun päivä 19. huhtikuuta tunnetaan maailmalla nimellä Bicycle Day. Albert Hofmann pyöräili tuona päivänä laboratoriosta kotiin, eikä maailma ollut entisensä. Kemisti koki ennennäkemättömiä hallusinaatioita.

    Hofmann otti LSD:tä satoja kertoja

    Verenkiertolääkkeksi LSD:stä ei ollut, mutta tajuntaa muuttaneista kokemuksistaan viisastuneena Hofmann alkoi kehitellä LSD:stä sopivaa annosta "sielunhoitoon". Hän etsi oikeaa annostelua kokeilemalla ainetta toistuvasti itseensä.

    Kokeilujen seurauksena Sandoz antoi LSD:lle markkinanimen Delysid ja patentoi sen lääkkeeksi 1947. Noin 10 000 potilasta otti 1950- ja 1960-luvuilla osaa mitä eriskummallisimpiin LSD-tutkimuksiin.

    Delysidistä alettiin myös Suomessa puhua ihmelääkkeenä. Useissa Suomen sairaaloissa tehtiin 1960-luvulla laajoja kokeita. Myös Albert Hofmann kävi Suomessa luennoimassa.

    Hofmann puhui Delysidista ”sielun lääkkenä”. Hän ymmärsi nopeasti, kuinka vahva aine LSD oli ja, kuinka siihen pitäisi suhtautua suurella huolellisuudella. Tajunnan avartamiseen ja hengellisyyteen piti sveitsiläisen mukaan suhtautua samalla kunnioituksella kuin shamaanit suhtautuivat omiin kasviperäisiin aineisiinsa.

    Hofmannia järkytti, kun teollisesti valmistettua LSD:tä alettiin 1960-luvun puolivälissä käyttää yhä enemmän pelkästään huvin vuoksi ilman sen merkittävämpiä hengellisiä tavoitteita.

    Suosittua LSD:stä tuli erityisesti amerikkalaisessa hippikulttuurissa. Poliittisten päättäjien mitta tuli täyteen nopeasti. Yhdysvalloissa LSD kiellettiin 50 vuotta sitten. Muutamassa vuodessa aineen ympärille tuli hiljaista. LSD:ltä meni maine ja myös lääketutkimukset loppuivat kieltoihin.

    Albert Hofmann vuonna 1976.AOPMutta nyt LSD kiinnostaa tutkijoita jälleen

    Kieltojen jälkeen LSD katosi tutkimuskäytöstä lähes 40 vuodeksi. Nyt sitä tutkivat uudet sukupolvet vailla menneiden vuosien kiihkoa ja rasitteita.

    Tampereen yliopiston tutkija, psykologi Samuli Kangaslampi on Psykedeelitutkimusyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja. Psykedeeleihin liittyvää tutkimusta ja tutkimukseen perustuvan tiedon saatavuutta edistävässä yhdistyksessä on noin 50 tutkijaa ja opiskelijaa.

    – Olisi aiheellista korjata virhekäsityksiä, joita LSD:hen on liittynyt. Osin ne ovat jo korjautuneetkin. LSD:hen on liitetty niin paljon kauhutarinoita, legendoja ja urbaaneja myyttejä, Kangaslampi sanoo.

    LSD ei kuitenkaan ole enää psykedeelitutkijoiden kiinnostuksen ykkösenä. Terapeuttisen käytön tutkimuksessa psilosybiini on viime vuosina ohittanut LSD:n. Suomessakin käynnistyy pian tutkimus.

    Myös psilosybiinin taustalla on Albert Hofmann. Psilosybiini on taikasienten vaikuttava ainesosa. Vaikutuksiltaan aineet ovat hyvin samanlaisia. Psilosybiinilla on kuitenkin hiukan LSD:tä lyhyempi vaikutusaika.

    – Se on yksi syy, miksi se voisi paremmin soveltua potentiaalisesti terapeuttisena aineena. Mutta nimi ja mainekin saattavat vaikuttaa asiaan. LSD:lle on vuosikymmenten saatossa muodostunut sen verran raju maine, että psilosybiinia on helpompi lähestyä terapeuttisena aineena, toteaa Samuli Kangaslampi.

    Paperilappuihin imeytettyä LSD:tä.AOP

    Kangaslampi arvelee, että lähitulevaisuudessa farmakologisen kehityksen kohteena voisi olla jokin psyykkisiltä vaatimuksiltaan kevyempi aine.

    – Saattaa olla mahdollista kehittää jokin aine, jolla olisi sama terapeuttinen potentiaali, mutta ei näin voimakkaita psykologisia vaikutuksia. On epäselvää, että jos LSD:llä on esimerkiksi ahdistusta vähentävää vaikutusta, vaaditaanko siihen se valtava psykologinen kokemus, vai riittääkö pelkkä aineen kemiallinen vaikutus.

    Käytetään yhä laajasti vaikkei saisikaan

    Tutkijoista ja opiskelijoista koostuvan Psykedeelitutkimusyhdistyksen lisäksi Suomeen on perustettu helmikuussa myös Psykedeelisen sivistyksen liitto. Nyt marraskuussa eri taustoista olevia jäseniä on jo lähes sata.

    Puheenjohtaja Timo Komulainen kertoo, että Psykedeelisen sivistyksen liitto ei pyri ajamaan mitään agendaa. Liitto pyrkii tuomaan esille niin psykedeelien hyviä kuin huonojakin puolia. Vielä 15 vuotta sitten tällainen yhdistys olisi tuskin saanut toimiluvan.

    – Emme ole lähteneet vaatimaan laillistamista tai sanoneet, että psykedeelit olisivat kaikille hyviä. Olemme pyrkineet vilpittömästi luomaan monipuolista ja kaikki tämän ilmiön huomioon ottavaa keskustelua. Emme ole provosoineet ketään, eikä kukaan ole tullut myöskään haastamaan riitaa.

    Psykedeelisen sivistyksen liiton Komulainen uskoo, että LSD:n stigma poistuu hiljalleen. Monella on Komulaisen mukaan aineesta vääriä käsityksiä.

    – LSD itsessään ei ole myrkyllinen. Et kuole siihen, jos otat sitä. Se ei myöskään tee sinusta väistämättä hullua. Ne tapaukset, että LSD on sekoittanut ihmisten päät pysyvästi, ovat hyvin marginaalisia.

    LSD:n myynti-ilmoitus Yhdysvaltain Utahissa.Michael Hurcomb / Getty Images

    Suomessakin LSD on kuitenkin luokiteltu laittomaksi päihteeksi. Sitä ei saa valmistaa, myydä eikä pitää hallussaan.

    Liiton puheenjohtajan mukaan ei ole LSD:n vika, miten sitä käytetään. Komulainen arvioi, että 80-vuotias LSD tuskin palaa laajemmin terapiakäyttöön, mutta aine voi silti hyvin.

    – LSD:lle kuuluu hyvää, jos ajatellaan sitä maanalaista ja laitonta käyttöä. Sitä käytetään paljon. Se on edelleen pinnassa ja hyvin laajasti levittäytynyt, Timo Komulainen sanoo.

    Keksijä Albert Hofmann ei ole LSD:n syntymäpäivää enää muistelemassa. Hän kuoli kymmenen vuotta sitten 102-vuotiaana.

    Lisätty klo 8:55: LSD on luokiteltu laittomaksi päihteeksi. Sitä ei saa valmistaa, myydä eikä pitää hallussaan.

    Huippu-urheilijoiden luottokirurgi Sakari Orava on monen uran viimeinen toivo:

    Huippu-urheilijoiden luottokirurgi Sakari Orava on monen uran viimeinen toivo: "On sanottava rehellisesti, mikä totuus on"


    Suomalainen Sakari Orava on mies, jonka puhelin soi kun maailman huippujalkapalloilijat tai yleisurheilijat loukkaantuvat. Hänen leikkauspöydällään ovat maanneet niin David Beckham, Paul Pogba kuin Haile Gebreselassiekin. Useimmat tähdistä...

    Suomalainen Sakari Orava on mies, jonka puhelin soi kun maailman huippujalkapalloilijat tai yleisurheilijat loukkaantuvat. Hänen leikkauspöydällään ovat maanneet niin David Beckham, Paul Pogba kuin Haile Gebreselassiekin.

    Useimmat tähdistä lentävät nykyään Oravan luokse Turkuun leikattavaksi. Suurten tähtien leikkaus saattaa edelleen ennakkoon vähän jännittää kokenutta kirurgia.

    – Mutta kun leikkaus alkaa, ei siinä enää mieti, kuka on leikkauspöydällä vaan tekee parhaansa ja sen, mitä on vuosien varrella oppinut, kertoi Orava Puoli seitsemän -ohjelman haastattelussa.

    Urheilijat tarttuvat Oravaan usein kuin viimeiseen oljenkorteen sen jälkeen, kun muut lääkärit ovat jo sanoneet, että leikkaaminen ei enää kannata. Mutta aina Oravakaan ei pysty auttamaan. Hänen on kerrottava, että urheilu-ura on ohi.

    – Kyllä se on aina kova juttu, mutta on sanottava rehellisesti, mikä totuus on. Silloin urheilijakin uskoo sen. Monet ovat jälkikäteen todenneet, että hyvä kun sanoit sen suoraan.

    Sakari Orava (oik.) ja anestesialääkäri Timo Miettinen FC Barcelonan jalkapalloilijan kanssa leikkauksen jälkeen vuonna 2017.Sakari Oravan albumiSoulin olympialaisissa "piti ottaa riski"

    Sakari Orava työskenteli vuosina 1988-2000 Suomen olympiajoukkueen lääkärinä. Niinä vuosina hän tarvitsi kirurgin taitojen lisäksi psykologista silmää.

    Esimerkiksi Soulin olympialaisissa vuonna 1988 keihäänheittäjä Tapio Korjuksella oli lähentäjälihaksessa paha repeämä. Heittäjä ja valmentajat olivat asiasta huolissaan ja pyysivät tutkimuksia. Orava otti ultraäänikuvat ja pani ne taskuunsa.

    Sitten hän sanoi Korjukselle, että nyt ei valitella, mene heittämään.

    – Piti ottaa riski ja tajuta urheilijan psyykeä. Kun tuon tasoiselle urheilijalle sanoo, että olet kipeä, mutta mene vaan heittämään, niin hän uskoo. Ei olympiakisojen finaalissa päde ihan normaalisäännöt, kun ei siinä kuitenkaan mitään katastrofia tapahdu.

    Työ ja leikkaaminen tärkeintä

    Kiireisimpinä vuosina Sakari Orava teki 700 leikkausta vuodessa. Nyt määrä on puolittunut ja eläkepäiviäkin hän on suunnitellut jo yli kymmenen vuotta. Mutta kun käsi ei 73-vuotiaanakaan tärise eivätkä kollegat päästä menemään, niin eläkepäivät saavat vielä odottaa.

    – Tämä on kutsumustyö. Joskus vaimonikin kysyy, että taidat tykätä enemmän leikkaamisesta kuin minusta. Vastaan, että se on vähän vaikeasti aseteltu kysymys, nauraa Orava.

    Minkäs sille tekee, kun elämässä ensimmäisellä sijalla on työ ja leikkaaminen, toisella leikkaaminen ja työ, ja kolmannella leikkaaminen.

    Yli 400 000 suomalaista käyttää masennuslääkkeitä: Riikka Matikainen, 26, sai niistä avun ja kertoo kohtaamistaan virhekäsityksistä

    Yli 400 000 suomalaista käyttää masennuslääkkeitä: Riikka Matikainen, 26, sai niistä avun ja kertoo kohtaamistaan virhekäsityksistä


    Masennuslääkkeitä käyttänyt Riikka Matikainen, 26, kokee, että lääkkeiden käyttöön liittyy virhekäsityksiä ja ennakkoluuloja, eikä niistä sen vuoksi uskalleta keskustella avoimesti. Hänen mielestään näin ei pitäisi olla. –...

    Masennuslääkkeitä käyttänyt Riikka Matikainen, 26, kokee, että lääkkeiden käyttöön liittyy virhekäsityksiä ja ennakkoluuloja, eikä niistä sen vuoksi uskalleta keskustella avoimesti. Hänen mielestään näin ei pitäisi olla.

    – Virhekäsityksiä saattaa syntyä huonojen hoitokokemusten myötä, jos vaan lyödään vääränlaiset lääkkeet kouraan ja lähetetään kotiin. Onneksi on sellaisiakin lääkäreitä, jotka oikeasti välittävät. Se on valitettavaa, että näin tapahtuu, mutta täytyy vaan olla sinnikäs ja vaatia apua tai mennä toiselle lääkärille.

    Matikaiselle on myös ennen hoitoon hakeutumista sanottu, että lääkkeiden käyttöä ei kannata aloittaa, koska niillä vain turrutetaan tunteet, ja lääkäri jättää tämän jälkeen oman onnensa nojaan, eikä itse ongelmaan puututa.

    – Pitäisi puhua enemmän lääkkeiden yksilöllisyydestä ja siitä, että sopivaa lääkettä voi joutua etsimään ja joillekin sitä ei välttämättä ollenkaan löydy.

    Kelan tilaston mukaan Suomessa oli vuonna 2017 yhteensä yli 400 000 masennuslääkkeen saajaa.

    Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean kliinisen farmakologian erikoislääkäri Maria Paile-Hyvärinen sanoo, että dramaattista muutosta masennuslääkkeiden kulutuksessa ei ole tapahtunut pitkään aikaan.

    – Kun haittoja korostetaan julkisuudessa, saattaa käydä niin, että potilaat, jotka oikeasti tarvitsevat lääkkeitä, lopettavat ne. On tärkeää puhua haitoista, mutta päätökset lääkemuutoksista tulisi aina tehdä yhteistyössä hoitavan lääkärin kanssa, Paile-Hyvärinen kertoo.

    Turun yliopiston integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian professori Hasse Karlsson uskoo, että keskustelu masennuslääkkeiden käytöstä on Suomessa polarisoitunutta.

    – Keskustelu on mustavalkoista. Niistä saa kokemuksen, että ne ovat hyviä tai huonoja. Suuri osa kuitenkin saa hyötyä ja pieni osa ei saa.

    Karlssonin mukaan hoitoon hakeutumisen kynnys on alentunut ja diagnostiikka parantunut.

    – Edelleen lääkehoidon asema on kuitenkin ylikorostunut. Lääkäreiden tietoisuus on parantunut ja ymmärrys lisääntynyt. Etuja ja haittoja pitää punnita.

    Masennuslääkkeiden käyttö Suomessa

    Kelan tilaston mukaan Suomessa oli vuonna 2017 yhteensä yli 400 000 masennuslääkkeen saajaa.

    Fimean mukaan yleisimmin käytettyjä masennuslääkkeitä ovat sitalopraamia, essitalopraamia ja venlafaksiinia sisältävät valmisteet.

    Turun yliopiston psykiatrian professorin mukaan masennusdiagnoosit ovat lisääntyneet viime vuosina erityisesti nuorten keskuudessa. Samalla hoitoon hakeudutaan herkemmin.

    Brittiläistutkimuksen mukaan Suomessa masennuslääkkeitä käytetään kuitenkin väestön määrään suhteutettuna vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa.

    Suomessa luku oli noin 8 prosenttia, kun taas korkeimmillaan se oli Portugalissa, missä se oli 17 prosenttia.

    Burnout vei sängyn pohjalle

    Siitä on nyt kaksi ja puoli vuotta, kun Riikka Matikainen aloitti masennuslääkkeiden käytön.

    Hän hakeutui terveyskeskukseen hoitoon, kun koki keväällä 2016 loppuunpalamisen. Biologian, kemian ja maantiedon aineenopettajaksi opiskeleva Matikainen oli niin lopussa, ettei ollut työ- ja opiskelukykyinen.

    – En meinannut jaksaa nousta sängystä ylös ja silloin piti hakea apua. Siinä vaiheessa lääkärit saivat minut ymmärtämään, että minulla on myös pahoja masennusoireita, vakavaa ahdistuneisuutta ja paniikkikohtauksia.

    Matikainen keskusteli lääkärin kanssa, että hän voisi hyötyä mielialalääkkeestä, ja lääkäri suositteli myös saman tien hakeutumista psykoterapiaan.

    Tero Kyllönen / Yle

    Matikaiselle tehtiin verikokeita ja muut tekijät suljettiin pois. Hän sai diagnoosin keskivaikeasta masennuksesta. Lääkäri kertoi Matikaiselle, että hänen suosittelemansa lääke on hyvin yleinen ja sillä on saatu hyviä hoitotuloksia. Hänen mielestään pitkistä keskusteluista huolimatta sivuvaikutuksista tai sopivuuden tunnistamisesta ei kerrottu riittävästi.

    – Alussa lääke tuntui hieman auttavan ja palauttavan toimintakykyä, mutta sen jälkeen olo ei merkittävästi puolentoista vuoden aikana parantunut ja kärsin tietämättäni sivuoireista. Kaiken kaikkiaan jäi kokemus, että lääke ei ollut juuri minulle sopiva.

    Matikaisen ja psykiatrin yhteisellä päätöksellä lääkitys ajettiin lopulta alas.

    Matikainen ei käyttänyt masennuslääkkeitä yli puoleen vuoteen, kunnes hän sai toukokuussa lähetteen psykiatriselle poliklinikalle ja siellä keskusteltiin eri vaihtoehdoista lääkehoidon suhteen. Hoitokokemus oli kokonaisvaltaisesti erilainen, sillä Matikainen koki, että häntä kuunneltiin ja ymmärrettiin aivan eri tavalla kuin terveyskeskuksessa. Lääkkeen aloitusta seurattiin tarkasti ja kyseltiin voinnista ja mahdollisista sivuoireista.

    Elämään palasi värit. Riikka Matikainen

    – Huomasin pian, että lääke alkoi auttaa. Se palautti toimintakykyä ja normalisoi oloa. Elämään palasi värit.

    Matikainen alkoi siis toisin sanoen kokea positiivisia ja negatiivisia tunteita.

    – Masennusta voi olla vaikea ymmärtää, sillä masentunut voi hymyillä, vaikka hän ei tuntisi iloa. Masentunut voi itkeä, muttei tunne surua. Nämä ovat opittuja eleitä, mutta sisäisesti ihminen tuntee olonsa tyhjäksi.

    Suurin osa saa masennuslääkkeistä sivuvaikutuksia

    Turun yliopiston Hasse Karlssonin mukaan pieni osa potilaista voi kokea, että positiiviset ja negatiiviset tunteet latistuvat masennuslääkkeiden käytön myötä.

    – Se on virhekäsitys, että persoonallisuus muuttuu.

    Suurin osa saa Karlssonin mukaan masennuslääkkeistä sivuvaikutuksia, joiden pitäisi mennä ohi päivien tai viikon sisällä aloittamisesta. Samalla suurin osa ihmisistä ei alkuun huomaa positiivisia tai negatiivisia vaikutuksia.

    – Jos haittoja tulee, yleiset sivuvaikutukset ovat pahoinvointia, hikoilua, vatsavaivoja tai päänsärkyä, Karlsson sanoo.

    Potilaiden kannattaa lukea pakkausselosteita. Jos miettii haittavaikutuksia, kannattaa keskustella niistä lääkärin kanssa. Fimean kliinisen farmakologian erikoislääkäri Maria Paile-Hyvärinen

    Fimean Maria Paile-Hyvärinen sanoo, että kaikilla lääkkeillä on joitakin haittoja. Avainasemassa on lääkärin ammattitaito. Haitat ja hyödyt täytyy punnita tarkkaan jokaisen potilaan kohdalla.

    – Potilaiden kannattaa lukea pakkausselosteita. Jos miettii haittavaikutuksia, kannattaa keskustella niistä lääkärin kanssa.

    Hasse Karlssonin mukaan masennuslääkkeiden lopettaminen voi olla vaikeaa.

    – Annosta pitäisi vähentää vähitellen käyttäen puolta annosta muutama viikko ja käyttää vähintään kuukauden annoksen lopettamiseen hitaasti.

    Terapia auttaa käsittelemään menneisyyttä

    Riikka Matikainen ei ole kuitenkaan ollut pelkkien lääkkeiden varassa, vaan tämän vuoden helmikuusta lähtien hän on käynyt myös Kelan kuntoutuspsykoterapiassa.

    Matikaiselle päätös hakeutua terapiaan ei ollut kuitenkaan helppo. Puolentoista vuoden sinnittelyn jälkeen hän myönsi tarvitsevansa terapiaa.

    – En ensin uskonut, että olin oikeasti niin huonossa kunnossa, vaan jatkoin ylisuorittamista ja selviytymistä.

    Turun yliopiston Hasse Karlsson uskoo, että juuri lääkehoidon ja psykoterapian yhdistelmä auttaa parhaiten masennuksessa toipumisessa. Silti psykoterapian käytöstä on Karlssonin mukaan vaikeaa saada luotettavia lukuja, koska ala on kirjava.

    – Siinä olisi parantamisen varaa etenkin terveyskeskuksissa, että yhdistelmähoidot toimisivat paremmin.

    Karlssonin mukaan haaste on eteenpäin meneminen siinä, miten yksittäistä potilasta pitäisi hoitaa.

    – Potilasta pitää kuulla. Heidän omaa mielipidettään ei oteta edelleenkään huomioon tarpeeksi.

    Vahvat ihmiset hakevat apua

    Riikka Matikainen uskoo, että hänellä on tällä hetkellä paras mahdollinen hoito, kun hän käy terapiassa, syö itselleen sopivaa lääkettä ja hänellä on mahdollisuus edelleen olla psykiatrian poliklinikalle tarvittaessa yhteydessä.

    Matikainen pitää nykyään tärkeänä, että asioista puhutaan avoimesti. Hän kirjoittaa terveyteen ja hyvinvointiin painottunutta blogia ja päivittää Instagramia. Niissä hän on kertonut myös mielenterveysongelmistaan.

    – Toivoisin avoimuutta ja järkiperäistä keskustelua. Yksittäiset hyvät tai huonot kokemukset lääkkeistä eivät ole yleistettävissä koskemaan kaikkia mielialalääkkeitä.

    Riikka Matikainen kertoo saaneensa kirjoittamastaan blogista palautetta siitä, että moni jakaa hänen kokemuksensa ja saa kirjoituksista vertaistukea. Useat ovat myös kokeneet saaneensa rohkeutta olla itsekin avoimempia tai kertoneet uskaltaneensa hakea apua.Petteri Sopanen / Yle

    Kuka tahansa voi sairastua masennukseen, eikä se tee hänestä huonompaa tai vähemmän arvokasta ihmistä. Matikaisen mukaan on suurta vahvuutta myöntää itselleen tarvitsevansa apua.

    Lääkäriin tai psykoterapiaan hakeutuminen on Matikaisen mukaan osoitus siitä, että ihminen haluaa kehittää itseään ja parantaa elämänlaatuaan, ei merkki heikkoudesta.

    – Lääkityksen aloittaminen ei myöskään tarkoita sitä, että sairastumisen syyt sivuutettaisiin, vaan lääkkeet voivat olla osa hoitoa. Samoin, jos ihmisellä on jalka poikki, ovat kipulääkkeet inhimillinen osa hoitoa muun ohessa.

    Lue myös:

    Opiskelijan masennus voi rajoittaa opintotukea – Miia Seppänen, 24: "Se ei ole tukikuukausien tuhlaamista, että yrittää pysyä arjessa kiinni"

    Masennuslääkkeet antoivat takaisin elämäni - miksi niitä vieläkin vähätellään?

    Paljon käytetty masennuslääke ei sovi kaikille suomalaisille – geenit sanelevat, millaiset seuraukset lääkkeestä voi tulla

    Laaja kansainvälinen tutkimus vahvistaa masennuslääkkeiden tehokkuuden

    Masennuslääkkeitä seitsemän vuotta syöneeltä äidiltä evättiin terapia – "Lääkäri sanoi, ettei kannata edes yrittää"

    Kuuba hermostui Bolsonaron kommenteista – kutsuu tuhannet Brasilian köyhimmillä alueilla työskentelevät lääkärit kotimaahan

    Kuuba hermostui Bolsonaron kommenteista – kutsuu tuhannet Brasilian köyhimmillä alueilla työskentelevät lääkärit kotimaahan


    Kuuba ilmoittaa kutsuvansa tuhansia Brasiliassa työskenteleviä lääkäreitään takaisin kotimaahan Brasilian johtoon nousevan Jair Bolsonaron kommenttien vuoksi. Brasilian presidenttinä tammikuussa aloittava äärioikeistolainen Bolsonaro...

    Kuuba ilmoittaa kutsuvansa tuhansia Brasiliassa työskenteleviä lääkäreitään takaisin kotimaahan Brasilian johtoon nousevan Jair Bolsonaron kommenttien vuoksi.

    Brasilian presidenttinä tammikuussa aloittava äärioikeistolainen Bolsonaro kyseenalaisti lehtihaastattelussa kuubalaislääkäreiden pätevyyden sekä vaati muutoksia lääkäreiden sopimuksiin.

    Brasilian köyhillä alueilla työskentelee yli 11 400 kuubalaislääkäriä. Bolsonaron mukaan kuubalaislääkärit voivat jäädä vain siinä tapauksessa, että heille maksetaan työstään 100-prosenttinen palkka. Bolsonaron mukaan tällä hetkellä 75 prosenttia lääkäreiden palkasta menee suoraan Kuuban diktatuurille.

    Brasilian tuleva presidentti lisäksi kyseenalaisti haastattelussa kuubalaislääkärien pätevyyden ja vaati, että lääkäreiden tulisi läpäistä pätevyystesti, mikäli he mielivät jatkaa työtään Brasiliassa. Bolsonaro vaati myös, että lääkäreiden pitää saada tuoda perheensä mukanaan Brasiliaan.

    Hän uhkasi katkaista diplomaattiset suhteet Kuubaan, ellei maiden väliseen lääkäriohjelmasopimukseen tehdä muutoksia.

    Kuuban terveysministeriö ilmoitti kutsuvansa kommenttien vuoksi tuhannet lääkärit takaisin kotimaahan. Ministeriön mukaan Bolsonaron väitteet ovat ylimielisiä, ja ne uhkaavat kuubalaislääkäreiden työskentelyä Brasiliassa.

    Kuuban suurin vientituote

    Kuubalaisia lääkäreitä työskentelee kymmenissä eri maissa ja kommunistinen valtio maksaa lääkäreiden työllä monia omia hankintojaan.

    Ulkomailta saadut lääkäritulot ovat kommunistisen valtion suurin valuutanlähde. The Guardianin mukaan Kuuba nettoaa lääkäreistään vuosittain miljardeja dollareita.

    Brasilia aloitti vuonna 2013 ”Enemmän lääkäreitä” -nimisen ohjelman, jonka myötä noin 20 000 kuubalaislääkäriä saapui työskentelemään Brasiliaan.

    Monet heistä sijoitettiin köyhille ja syrjäisille alueille, joissa ei ollut aiemmin ollut lainkaan lääkäripalveluja.

    Bolsonaro ilmoitti, että lääkäriohjelma olisi voinut jatkua, jos Kuuba olisi suostunut sopimusmuutoksiin ohjelman tiimoilta.

    – Valitettavasti Kuuba ei hyväksynyt ehtoja, ilmoitti Bolsonaro Twitterissä.

    Naistenklinikalle saapui uusi sarjasynnyttäjä – tässä on nukke nimeltä Victoria, ja näin se synnyttää

    Naistenklinikalle saapui uusi sarjasynnyttäjä – tässä on nukke nimeltä Victoria, ja näin se synnyttää


    Victoria-simulaationukke on tullut synnyttämään. Se makaa Naistenklinikan simulaatiokeskuksessa ja odottaa, kun harjoitukseen osallistuvat lääkärit ja kätilöt saavat ohjeet, mitä synnytyssimulaatiossa tulee tapahtumaan. Tällä kertaa ei...

    Victoria-simulaationukke on tullut synnyttämään. Se makaa Naistenklinikan simulaatiokeskuksessa ja odottaa, kun harjoitukseen osallistuvat lääkärit ja kätilöt saavat ohjeet, mitä synnytyssimulaatiossa tulee tapahtumaan.

    Tällä kertaa ei harjoitella synnyttävän äidin raskausmyrkytystä tai elvytystä, vaan synnytyksen jälkeistä massiivista verenvuotoa.

    Synnytyksiä harjoitellaan HUS:in Akateemisessa simulaatiokeskuksessa, jossa terveydenhuollon ammattilaiset voivat turvallisesti harjoitella tosielämän hätätilanteita varten omia tiimityötaitojaan vaikkapa tilanteessa, jossa synnyttävä äiti lakkaa hengittämästä.

    Todentuntuisia synnytyksiä harjoitellaan kerran viikossa.

    Laura Railamaa / Yle

    Ennen synnytyssimulaation käynnistymistä kätilö Emmi Rees esittelee harjoitukseen osallistuville lääkäreille ja kätilöille huonetta ja laitteita.

    – Victoria vähän yskii ja oksentaa. Tuolta monitorista näkyy sykekäyrä, hän opastaa.

    – Älkää pistäkö tippaa oikeasti Victorian käteen. Victorian jalat saa koukkuun, mutta kannattaa käyttää jalkatukea jaloille.

    Laura Railamaa / Yle

    Naistenklinikan erikoislääkäri, simulaatiokouluttaja Marja Kaijomaa tervehtii Victoria-äitiä ennen h-hetkeä.

    – Simulaatiossa pääsee osaksi suurta näytelmää, jossa voi kehittää omaa osaamistaan, Kaijomaa sanoo.

    Laura Railamaa / YleLaura Railamaa / Yle

    – Antakaa lisää kipulääkettä! IIokaasua! synnyttäjä huutaa tuskisssaan. Oikeasti hänen repliikkinsä lausuu Naistenklinikan työntekijä ohjaamossa mikrofoniin.

    Victoria saa ilokaasua.

    Laura Railamaa / Yle

    – Siis tuleeko se nyt? Victoria kysyy ihmeissään hetken päästä.

    – Joo tää syntyy nyt, vastaa kätilö. Pää näkyy jo.

    Laura Railamaa / Yle

    – Täältä hän saapuu, oikein paljon onnea! sanoo kätilö, kun vauva saapuu terveenä maailmaan.

    Synnytyksen jälkeen alkaa kuitenkin voimakas verenvuoto. Huoneeseen kutsutaan lisää väkeä: anestesialääkäreitä, synnytyslääkäreitä ja kätilöitä.

    Ammattilaiset ottavat nopeasti tilanteen haltuun ja Victoria-nukke selviää synnytyksestä, kun verenvuoto lakkaa oikeanlaisten toimien ja lääkityksen ansioista.

    Mitä Victoria-nuken synnytyksessä mukana olleet kätilöt ja lääkärit oppivat? Lääkinnälliset ja hoidolliset toimenpiteet sujuivat heidän mukaansa mallikkaasti, mutta simulaatio opetti, että viestinnässä on parantamisen varaa.

    Näin kiteyttää harjoitukseen osallistunut erikoistuva lääkäri Marja Makkonen Naistenklinikalta: Kun huoneeseen tuli lisää henkilöitä hätätilanteessa, niin ihan aina kaikille ei tullut riittävän kattavaa tietoa siitä, että missä mennään, mitä on tehty ja mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.

    Esimerkiksi huoneeseen hälytetty anestesialääkäri ei tiennyt aluksi keitä muut huoneessa olevat olivat.

    – Sain itselleni työkaluja tilanteen haltuun ottamiseen eli siihen, kun lääkäri tulee synnytykseen paikalle ja alkaa johtaa tilannetta. Opin, mitä sanoja voin käyttää tai voin ottaa vaikka aikalisän, jos tilanne on kaoottinen, Makkonen sanoo.

    Makkonen tarkoittaa aikalisällä sitä, että jos tilanne alkaa olla liian sekava, hän voi lääkärinä määrätä kymmenen sekunnin tauon toiminnassa, jolloin keskitytyään kertomaan, missä mennään ja mitä kukin tekee.

    Kätilö Nita Nyholm kertoo, että harjoitustilanne oli kätilölle siinä mielessä tuttu, että simulaatiossa Victorialle synnytyksen jälkeen tullut massiiviverenvuoto on tavallista.

    – Se on tavallinen tilanne, josta selvittiin. Massiiviverenvuodon lääkeellinen hoito ja kohdunkaulan painamiset ja kaikki tällaiset sujuivat ihan protokollan mukaan ja nätisti. Kaikki tiesivät mitä tehdään, mutta ehkä juuri tämä kommunikaation parantaminen nopeassa tilanteessa oli tämän harjoituksen anti.

    Omega-3-rasvahappolisät tuskin estävät syöpää tai sydäntauteja – myös D-vitamiinilisien teho kyseenalainen

    Omega-3-rasvahappolisät tuskin estävät syöpää tai sydäntauteja – myös D-vitamiinilisien teho kyseenalainen


    Omega-3-rasvahapot ja D-vitamiini eivät näyttäisi auttavan sydän- ja verisuonitautien tai syövän ehkäisyssä ainakaan, jos ne nauttii pillereinä ja kapseleina. Tulokset perustuvat kahteen, samaan aineistoon perustuvaan tutkimukseen, jotka...

    Omega-3-rasvahapot ja D-vitamiini eivät näyttäisi auttavan sydän- ja verisuonitautien tai syövän ehkäisyssä ainakaan, jos ne nauttii pillereinä ja kapseleina.

    Tulokset perustuvat kahteen, samaan aineistoon perustuvaan tutkimukseen, jotka julkaistiin New England Journal of Medicine -lehdessä. Tutkimukseen osallistui 26 000 yli 50-vuotiasta miestä ja naista, jotka saivat viiden vuoden ajan päivittäin 2 000 IU D-vitamiinia, gramman kalaperäistä omega-3-rasvahappoa tai lumevalmistetta.

    Osallistujat olivat terveitä tutkimuksen alkaessa, mutta seurannan aikana noin 800 sairastui sydän- ja verisuonitautiin ja 1 600 syöpään. Analyysin perusteella sairastumiset ja niistä aiheutuneet kuolemat jakaantuivat tasaisesti kaikkiin koeryhmiin, mikä tarkoittaa sitä, että omega-3-rasvahappolisien tai D-vitamiinipillereiden syöminen ei suojannut sairastumiselta tai kuolemantapauksilta.

    D-vitamiinipillereihin ja omega-3-rasvahappolisiin on ladattu suuria odotuksia, mutta tutkimustiedon myötä niiden teho varsinkin terveiden sairastumisten ehkäisyssä on kyseenalaistettu. Tähän viittaavat myös nyt julkistetut tulokset, mutta moni seikka jää silti avoimeksi. On esimerkiksi mahdollista, että D-vitamiini- ja omega-3-lisien hyödyt näkyvät vasta paljon pitemmässä seurannassa. Tulokset eivät myöskään sulje pois D-vitamiinia ja omega-3-rasvahappoja sisältävien ruokien terveellisyyttä.

    D-vitamiinia syntyy iholla auringon UVB-säteilyn vaikutuksesta, mutta sitä saa myös ruoasta kuten kalasta sekä vitaminoiduista margariineista ja maitotuotteista. D-vitamiinin puutos voi aiheuttaa muun muassa luiden haurastumista, ja varsinkin talvisin suomalaisten kannattaa käyttää D-vitamiinilisiä. Omega-3-rasvahappoja on etenkin kalassa.

    Miten lihas kasvaa ja rasva palaa? Lihastohtori kumoaa humpuukiväitteet treenistä ja ravinnosta

    Miten lihas kasvaa ja rasva palaa? Lihastohtori kumoaa humpuukiväitteet treenistä ja ravinnosta


    Sporttisen vartalon tavoittelu saa monet miettimään, millaisella treenillä ja ruokavaliolla saa aikaan parhaita tuloksia. Osa netissä elävistä uskomuksista perustuu vanhentuneeseen tietoon, osa markkinavoimien myllytykseen. Kuka?Juha Hulmi, 39,...

    Sporttisen vartalon tavoittelu saa monet miettimään, millaisella treenillä ja ruokavaliolla saa aikaan parhaita tuloksia. Osa netissä elävistä uskomuksista perustuu vanhentuneeseen tietoon, osa markkinavoimien myllytykseen.

    Kuka?Juha Hulmi, 39, työskentelee akatemiatutkijana Jyväskylän yliopistossa ja on Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan liikuntafysiologian dosentti.Tunnetaan myös Lihastohtori-sivustostaan, jossa jakaa tutkittua tietoa treenaamisesta.Hulmilta ilmestyi tänä syksynä kirja Lihastohtori 2: Hautaa humpuuki – tutkitulla tiedolla tavoitteisiin.

    Liikuntatieteiden tohtori Juha Hulmi muistuttaa, että trendien perässä ei tarvitse juosta vaan perusasiat ratkaisevat.

    Uudessa kirjassaan Hulmi peilaa tavallisia uskomuksia liikunnasta ja syömisestä tutkimustietoon ja pohtii, onko niissä perää.

    Listasimme tähän juttuun viisi yleisesti tunnettua väitettä. Ovatko ne totta, tarua vai molempia?

    Näin Hulmi vastaa.

    1. Lihasta ei voi kasvattaa samaan aikaan kun polttaa rasvaa

    – Väite on looginen siinä mielessä, että se on vaikeaa, jos ihmisellä on jo isot lihakset ja alhainen rasvaprosentti. On kuitenkin paljon ihmisiä, jotka pystyvät siihen. He ovat aloittelijoita kuntosalilla. Heidän lihaksensa eivät yleensä ole kovin suuret, mutta rasvaa on kohtuullisen runsaasti.

    – Lihakset voivat kasvaa noin puoli kiloa kuukaudessa ensimmäisen puolen vuoden aikana, kun alkaa käydä salilla säännöllisesti. Jos samalla syö aiempaa vähemmän, rasvaakin palaa.

    – Kun lihakset ovat jo kasvaneet ja naisen rasvaprosentti hupenee noin kahteenkymmeneen ja miehen viiteentoista, samanaikainen lihaskasvu ja rasvanpoltto muuttuu vaikeammaksi. Silloin täytyy priorisoida, haluaako panostaa enemmän lihaskasvuun vai rasvanpolttoon, jos haluaa kehittyä tehokkaasti.

    Käsipainoja.Kari Ahotupa / Yle2. Pitkäkestoinen aerobinen treeni tai HIIT-harjoittelu polttaa parhaiten rasvaa

    – Aiemmin väitettiin, että pitempikestoinen aerobinen liikunta toimii rasvanpoltossa parhaiten. Esimerkiksi kävelyä tai kevyttä hölkkää jaksaa tehdä kauan, ja silloin käytetään suhteellisesti paljon rasvaa treenin aikana, koska intensiteetti on alhainen.

    – Nykyään sanotaan, että HIIT-treeni eli "high intensitivity interval training" on paras tapa polttaa rasvaa. Siinä vuorotellaan kovaa, korkean sykkeen treeniä ja matalan sykkeen palautusjaksoja. Se polttaa rasvaa vasta treenin jälkeen, kuten myös kuntosaliharjoittelu. Rasvaa voi pilkkoutua normaalia enemmän jopa pari päivää kuntosalitreenin jälkeen, jos energiankulutusta ei kompensoida lisääntyneellä syömisellä.

    – Pitkällä tähtäimellä ei kuitenkaan ole merkitystä, palaako rasva treenin aikana vai sen jälkeen. Kun tutkimuksissa laitettiin osa ihmisistä tekemään HIIT-tyylistä harjoittelua ja osa pitkäkestoista aerobista harjoittelua ja verrattiin, kuinka paljon rasvaa oli lähtenyt parin kuukauden jälkeen, niin käytännössä mitään eroa ei ollut.

    – Jos kehon rasvaa haluaa vähentää, on olennaista löytää liikuntamuoto, josta tulee elämäntapa. Jollekin se voi olla metsässä kävelyä, toiselle salibandyä, kolmannelle kansantanhua.

    3. Toiminnallinen harjoittelu on tehokkain tapa treenata

    – Liikuntapiireissä on brändätty niin sanottua toiminnallista eli funktionaalista harjoittelua. Määritelmällä tarkoitetaan sitä, että treenattavan ominaisuuden lisäksi jokin muu asia kehittyy. Jos tehdään esimerkiksi jalkakyykkyä, se ei kasvata pelkästään lihaksia vaan myös juoksunopeus paranee.

    – Toiminnalliseksi harjoitteluksi mielletään usein sellainen, että tasapainoillaan erilaisten vempeleiden tai bosupallojen päällä, kun tehdään lihaskuntoliikkeitä. Tasapainon ja ketteryyden kannalta tällainen voi olla hyödyllistä, mutta aloittelijoille ja vanhuksille se voi olla vaikeaa ja vaarallista.

    – Perinteiset kuntosalilaitteet, joissa esimerkiksi treenataan reisilihaksia laitteessa istuen, on suljettu toiminnallisen treeniajattelun ulkopuolelle. Tutkimusten valossa ei kuitenkaan voi sanoa, että joku harjoittelumuoto olisi merkittävästi toiminnallisempi kuin toinen.

    – Yhdeksänkymmentäluvun alussa tehtiin voimaharjoittelututkimuksia 80–90-vuotiailla ihmisillä, jotka treenasivat tavallisilla kuntosalilaitteilla. Lopputuloksena vanhusten kävelynopeus, portaiden nousunopeus ja voima paranivat. Jotkut pystyivät jopa luopumaan rollaattoreista. Jos tämmöinen lopputulos ei ole toiminnallinen, niin mikä sitten on?

    4. Voimaharjoittelu tekee ihmisestä fyysisesti hitaan

    – Se on ollut aikoinaan ongelma esimerkiksi palloilulajeissa, että liikaa bodanneet pelaajat ovat olleet hitaita. Kuntosaliharjoittelu voi vähentää fyysistä nopeutta, jos harjoittelee aina hitaasti bodaustyylillä eikä koskaan tee mitään tehokkaasti, räjähtävästi ja maksimaalisella voimalla.

    – Järkevästi rakennetulla harjoittelulla voi lisätä sekä voimaa että nopeutta, olipa kyseessä sitten luistelu, kamppailulaji tai juoksu. Voima vaikuttaa askelpituuteen ja kiihtyvyyteen. Kun kasvattaa maksimivoimaa pakaroissa, lähentäjissä ja reisissä, voi tuottaa enemmän voimaa maata kohti, mikä lisää kiihtyvyyttä.

    – Kun yhdistetään terävät maksimisuoritukset isolla painokuormalla lyhyisiin ja nopeisiin sarjoihin alhaisemmalla kuormalla ja lisätään siihen juoksuharjoittelua, pystytään lisäämään nopeutta. Nopeus on voimaa, jota taito hallitsee.

    5. Rasva- tai hiilihydraattipitoinen ruokavalio lihottaa

    – Myös ruokavalion suhteen laukataan trendien perässä, joiden varjolla kaupataan erilaisia dieettejä. Tietyissä piireissä uskotaan, että hiilihydraatit ovat syynä lihomiseen. Toiset taas väittävät, että nimenomaan rasva lihottaa.

    – Ylensyöttökokeissa on annettu tutkittaville reilusti energiaa sisältäviä ruokia, erityisesti rasvojen tai hiilihydraattien muodossa. Molemmissa tapauksissa ihmiset ovat saaneet enemmän energiaa kuin ovat kuluttaneet, joten he ovat lihonneet.

    Täysjyväpastaa ja kookosöljyä.Kari Ahotupa / Yle

    – Jotkut uskovat, että hiilihydraattien ongelma on, että ne nostavat veren insuliinitasoa. Insuliini on osallisena prosessissa, jossa hiilihydraateista muodostuu rasvakudosta. Insuliini ei kuitenkaan yksinään aiheuta lihomista, vaan siihen tarvitaan energiankulutusta suurempi energiansaanti.

    – Ihmiskehossa on satoja tekijöitä, jotka säätelevät kehon painoa, kylläisyyden tunnetta, syömisen ja fyysisen aktiivisuuden määrää sekä rasvojen vapautumista ja varastoitumista. Se on yliampuvaa, jos yksin insuliini nostetaan esiin.

    – Tutkimuksissa on selkeästi osoitettu, että kun syö enemmän kuin kuluttaa, niin lihoo. Sillä ei ole kovin paljon merkitystä, tuleeko ylimääräinen energia rasvoista vai hiilihydraateista.

    Lue myös:

    Laihduta läskiä, älä lihaksia – näin onnistut

    Eikö painosi laske, vaikka treenaat hiki hatussa? Se voi johtua molekyyleistä, ei laiskuudesta

    Video: Nostalginen aerobic ei olekaan kuollut – "Tässä tulee huvi ja hyöty samassa paketissa"

    Isoksi treenattu peppu ei hoida tehtäväänsä, jos harjoittelu on yksipuolista – näin pakaralihaksia kannattaa haastaa

    Harrastajat ja ammattilaiset kohtaavat uudessa tanssilajissa – video säihkyvistä hikitreeneistä

    Vuosia odotettu Apotti selviytyi viikonlopusta – tänään alkoi oikea arki:

    Vuosia odotettu Apotti selviytyi viikonlopusta – tänään alkoi oikea arki: "Joitakin ongelmia tässä on ratkottu"


    Viikonloppuna Peijaksen sairaalassa Vantaalla käyttöön otettu Apotti-potilastietojärjestelmä on toiminut varsin hyvin, tiedottaa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri Hus. Apotti otetaan asteittain käyttöön Husin alueella ja viidessä eri...

    Viikonloppuna Peijaksen sairaalassa Vantaalla käyttöön otettu Apotti-potilastietojärjestelmä on toiminut varsin hyvin, tiedottaa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri Hus.

    Apotti otetaan asteittain käyttöön Husin alueella ja viidessä eri kunnassa pääkaupunkiseudulla. Vantaan Peijaksen sairaala siirtyi Apotti-aikaan ensimmäisenä ja alku vaikuttaa lupaavalta.

    Pieniä ongelmia on kuitenkin ilmennyt uudessa tietojärjestelmässä, kertoo Husin johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi.

    – Kirjautumisessa on ollut joitakin ongelmia, joita tässä on ratkottu. Esimerkiksi lääkärillä on ollut hoitajan profiili tai hoitajalla lääkärin profiili, jotka on nopeasti vaihdettu. Sitten on päästy töihin.

    Viikonloppuna uuteen järjestelmään kirjautui parisataa käyttäjää, ja tänään maanantaina käyttäjämäärä nousi yli kolminkertaiseksi, yli 700:aan. Tästä huolimatta Peijaksen kaikki potilaat on Husin mukaan pystytty hoitamaan normaalisti.

    Sairaalassa on varauduttu arjen alkuun Apotin kanssa vahvistamalla hieman henkilökunnan määrää. Tämä onkin osoittaunut tarpeelliseksi.

    – Suurin toimintaa hidastava asia on ollut potilaan lääkityksen tarkistaminen ja kirjaaminen. Siinä on ollut paljon työtä, ja se hidastaa toimintaa edelleen jonkin verran. Kun lääkitys tarkistetaan ja päivitetään kanta-arkistoon, niin nämä lääkitystiedot eivät ole monellakaan potilaalla olleet ajan tasalla. On ollut kohtalainen työ tehdä tätä hommaa.

    Potilasportaali Maisa otetaan käyttöön vasta myöhemmin

    Se osa Apotista, johon potilas pääsee kirjautumaan, on nimeltään Maisa. Asiakasportaalia ei ole vielä avattu potilaille, koska sen käyttötestaukset ovat kesken.

    Mäkijärven mukaan Maisan käyttöönottoon menee vielä useita viikkoja. Sen tarkempaa aikataulua hän ei lupaa.

    Maisa on nettiportaali, jonka välityksellä potilas voi olla yhteydessä lääkäriin, hoitajaan tai muuhun terveydenhuollon henkilökuntaan. Sieltä voi esimerkiksi tarkistaa omat laboratoriotulokset ja esittää kysymyksiä lääkärille.

    – He voivat vastata sitä kautta, sen sijaan, että yritetään soittaa puhelimella ja saada kiinni ihmisiä.

    Maisa aktivoituu siinä vaiheessa, kun ihminen kirjautuu portaaliin. Tästä eteenpäin hänen tietonsa alkavat kertyä järjestelmään, kun hän asioi terveydenhuollossa. Vanhoja terveystietoja ei Maisassa ole.

    Maisa on tarkoitettu ennen kaikkea yhteydenpitovälineeksi. Kanta- ja Omakanta -palvelut ovat ensisijaiset potilastiedon arkistot. Apotti ja Maisa integroidaan näihin palveluihin.

    Maisaan voivat tulevaisuudessa kirjautua kaikki Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella asuvat henkilöt.

    Lue myös:

    Mammuttijärjestelmä Apotti otettiin ongelmitta käyttöön Peijaksen sairaalassa Vantaalla – kokosimme viisi väitettä 330 miljoonaa euroa maksaneesta hankkeesta (11.11.2018)

    Saniaisella hoidettiin keskiajalla kaljuutta ja monta muuta vaivaa – luurankolöytö vahvistaa aikakirjojen tiedon

    Saniaisella hoidettiin keskiajalla kaljuutta ja monta muuta vaivaa – luurankolöytö vahvistaa aikakirjojen tiedon


    Kirjallisista lähteistä se on tiedetty hyvin: saniaiset olivat keskiajalla lääkekasveja, joilla pyrittiin hoitamaan monenlaisia sairauksia ja vaivoja. Lääkekäytön juuret ulottunevat vielä paljon kauemmaksiksin. Saniaisilla yritettiin muun muassa...

    Kirjallisista lähteistä se on tiedetty hyvin: saniaiset olivat keskiajalla lääkekasveja, joilla pyrittiin hoitamaan monenlaisia sairauksia ja vaivoja. Lääkekäytön juuret ulottunevat vielä paljon kauemmaksiksin.

    Saniaisilla yritettiin muun muassa hillitä munuaiskivien aiheuttamia tuskia, parantaa tulehduksia, tyrehdyttää verenvuotoja ja keskeyttää raskauksia.

    Myös kaljuuntuminen ja hilse kuuluivat ongelmiin, joita vastaan saniaisen uskottiin auttavan.

    Mallorcan saarelta Välimereltä on nyt löydetty ensimmäinen arkeologinen todiste saniaisen käytöstä.

    Saniaisenjäämiä hampaissa

    800- tai 900-luvulla 21–30-vuotiaana kuollut mies päätyi Can Reinersin hautausmaalle Mallorcan pohjoisrannikolle. Hautausmaa sijaitsi lähellä Pollentian kaupunkia, joka oli kasvanut 100-luvun sotilasleiristä.

    Brittiläisen Yorkin yliopiston arkeologi Elena Florin on analysoinut jo aiemmissa tutkimuksissaan 226:ta vainajaa, joiden luurangot löytyivät Can Reinersistä 1980-luvun kaivauksissa.

    Florin teki vainajista väitöskirjan espanjalaisessa Barcelonan yliopistossa kolme vuotta sitten. Uuden tutkimuksen päähenkilö on yksi heistä.

    Eriyiseksi hänet tekee se, että mikroskooppi paljasti hänen hampaistaan jälkiä saniaisten itiöitä tuottavasta solukosta, Florin kertoo International Journal of Osteoarchaeology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessaan.

    Saniaisteetä myös makeutettiin

    Mikään lähde ei kerro, että saniaista olisi koskaan käytetty ruokana. Niinpä voitaneen pitää varmana, että Can Reinersin mies turvautui saniaiseen juuri lääkkeenä. Menneisyyden salaisuudeksi jää, vaivasiko häntä kaljuus.

    Saniaisen laji sen sijaan selvisi. Se oli tummaraunioinen, hyvin yleinen kallioiden kasvi. Suomessa, ennen muuta etelässä ja idässä, kasvaa kaksi tummaraunioisen alalajia.

    Saniaisista poimittiin lääkkeiksi niin lehtiä kuin varsia, versoja ja itiöpesäkkeitä. Lehdistä tehdyn teen keskiaikainen resepti ei voisi olla yksinkertaisempi: tuoreiden tai kuivattujen lehtien päälle kaadetaan vettä.

    Joskus juomaa maustettiin appelsiininkukilla, hunajalla tai sokerilla. Can Reinersin vainaja ei luultavasti päässyt maistamaan sokeria. Hänen aikanaan ja vielä pitkään sen jälkeenkin sokeri oli hyvin kallista herkkua, vaikka arabit olivatkin jo tuoneet sokerinviljelyn valloittamaansa Espanjaan.

    Neidonhiuksia yskään ja astmaan

    Eurooppalaiset eivät suinkaan ole olleet ainoita, jotka ovat luottaneet saniaisten lääkevoimaan, vaan vastaavaa löytyy kaikkialta, missä elää ihmisiä ja kasvaa saniaisia.

    Esimerkiksi käärmeenpuremien hoitoon saniaisia tiedetään käyttäneen niin intiaanien kuin intialaisten.

    Permaculture-lehti on listannut Delawarejoen laakson cherokeeintiaanien muitakin tapoja käyttää eri saniaislajeja eri vaivoihin.

    Vaikkapa neidonhiussaniaisilla hoidettiin reumatismia, verta vuotavia haavoja ja epäsäännöllisiä kuukautisia. Myös yskää pyrittiin hillitsemään, ja polteltuna neidonhiussaniaisen uskottiin tepsivän astmaan.

    Suomen luonnossa hiussaniaiset eivät viihdy, mutta huonekasveina ne ovat suosittuja, joskaan eivät helppohoitoisimpia.

    Saniaisia kasvaa lähes kaikkialla maailmassa. Tämä amaumau on kotoperäinen vain Havaijilla.Brewbrooks / CC BY-SA 2.0Siemenetön kummajainen

    Maailmassa ei vielä ollut dinosauruksia, kun tänne ilmestyivät ensimmäiset saniaiset. Kukkivista kasveista ei ollut tietoa pitkään aikaan.

    Sanianen ei tarvitse lisääntymiseensä kukkia tai siemeniä, mikä kummastutti ihmisiä kovin, ja siksi saniaisella oli kansanuskomuksissa salaperäisiä voimia.

    Suomalaiset uskoivat, että saniaisiin kuuluva sananjalka kyllä kukkii, mutta vain juhannusyönä. Kansanuskomus lupasi suurta onnea sille, joka onnistui näkemään kukinnan.

    Saniaisten siemenien uskottiin olevan näkymättömiä – ja niinhän oikeastaan onkin, sillä itiöt, joilla saniainen jatkaa sukua siementen sijaan, ovat yleensä kooltaan 0,03-0,05 millimetriä.

    Tutkijat löysivät lääkevaikutuksia

    Saniaisten omalaatuisuus kasvikunnassa ehkä vaikutti siihen, että niillä uskottiin olevan parantavia voimia. Mutta oliko saniaisista tehdyillä lääkkeellä muutakin kuin lumevaikutusta? Onko saniaisissa niille erityisiä fytokemikaaleja, luonnon kemiallisia yhdisteitä, joilla on hoitava vaikutus?

    Saniaisten lääkevaikutuksista on tehty vain vähän nykytutkimusta. Iranilaisessa Shahid Beheshtin yliopistossa kuitenkin selvitettiin vastikään neidonhiussaniaisten käyttöä muun muassa bakteeritulehduksia vastaan.

    Tutkijoiden mukaan saniaisenlehtiuute hillitsi useita bakteerilajeja, muun muassa stafylokokkia, ja varsista tehty uute tehosi kolibakteereihin. Heidän mielestään nykylääkkeiden kehittäjien kannattaisi ottaa nämä mahdollisuudet huomioon.

    Iranilaistutkijoiden listassa on myös vaiva, josta tämä juttu lähti liikkeelle: heidän mukaansa neidonhiussaniaisesta on kuin onkin kaljuuntumisen hillitsijäksi. Koko tutkimus on vapaasti luettavissa verkosta.

    Satojen miljoonien ihmisten aineisto osoittaa: Sukujen pitkä- tai lyhytikäisyys ei ole perittyä mutta ei sattumaakaan

    Satojen miljoonien ihmisten aineisto osoittaa: Sukujen pitkä- tai lyhytikäisyys ei ole perittyä mutta ei sattumaakaan


    Kaikki taitavat tietää sukuja, joissa on useita teräsmuoreja ja -vaareja jopa sadan vuoden hujakoilla. Myöskään tuoreen yhdsvaltalaistutkimuksen jättisukupuu ei kiistä tällaisten sukujen olemassaoloa. Mutta onko se geenien sanelemaa? Tutkimuksen...

    Kaikki taitavat tietää sukuja, joissa on useita teräsmuoreja ja -vaareja jopa sadan vuoden hujakoilla. Myöskään tuoreen yhdsvaltalaistutkimuksen jättisukupuu ei kiistä tällaisten sukujen olemassaoloa. Mutta onko se geenien sanelemaa?

    Tutkimuksen mukaan verenperimän merkitystä sukujen pitkä- tai lyhytikäisyydessä on yliarvioitu roimasti. Puolisovalintojen merkitys sen sijaan yllätti kerrannaisvaikutuksillaan.

    Genetics-seuran tutkimukseen yhdistivät voimansa Calico Life Sciences and Ancestry -yritys, joka tutkii ikääntymistä ja siihen liittyviä sairauksia, sekä Ancesty.com-yritys, joka tekee tilauksesta geenitutkimuksia juuristaan kiinnostuneille ihmisille.

    400 miljoonaa tutkittua

    Käsitykset siitä, miten paljon perimä vaikuttaa itse kunkin elinikään, ovat vaihdelleet 15 prosentista 30 prosenttiin.

    Toisessa vaakakupissa ovat sellaiset tekijät kuin elämäntapa ruokailuineen ja liikuntoineen sekä sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät, esimerksi varallisuus.

    Tutkimuksessa piirretty valtava sukupuu perustuu Ancestryn avoimen tietokannan tietoihin yli 400 miljoonan ihmisen synnyin- ja kuolinvuosista ja synnyinpaikoista. Ne oli kirjattu valtion ja Yhdysvalloissa osavaltion tarkkuudella.

    Tutkimuksessa keskityttiin 1800-luvulla ja 1900-luvun alkuvuosina syntyneisiin, koska heidän kaikkien elämänkaari on jo selvillä. Suurin osa oli yhdysvaltalaisia, joilla oli eurooppalaiset juuret.

    Eliniän vastaavuus ulottuu myös sukuun naituihin

    Sukupuussa ihmiset yhdistettiin sekä sen perusteella, keiden lapsia he olivat, että puolisonsa mukaan. Matemaattisten ja tilastollisten mallien avulla päästiin vertailemaan, miten saman- tai erimittaisen elämän veri- ja muut sukulaiset olivat eläneet.

    Sisarusten ja serkusten luvut vastasivat suurin piirtein juuri 15–30 prosentin arvioita perimän vaikutuksista elämän pituuteen.

    Samanlainen eliniän vastaavuus löytyi kuitenkin myös puolisoiden väliltä, jopa voimakkaampana kuin eri sukupuolta olleilla sisaruksilla.

    Siitä tutkijat saivat vihiä parisuhteessa perustetun yhteisen talouden merkityksestä. Erityistä pontta tutkimus kuitenkin sai, kun vertailuun otettiin myös avioliittojen kautta syntyneet sukulaissuhteet.

    Vaikka näitä ihmisiä ei sitonut verenperimä eikä yhteinen koti, sukuun naidut jäsenet olivat eläneet varsin samanmittaisen elämän kuin puolisonsa sisarukset ja serkut.

    Samanlaisuus painaa parinvalinnassa

    Seuraavaksi tutkimusta laajennettiin yhä enemmän: puolison täteihin, setiin, enoihin, pikkuserkkuihin ja ylipäätään koko sukuverkostoon.

    Tulokset yllättivät, sillä eliniän pituuksien vastaavuus ulottui niinkin kauas kuin esimerkiksi sisaren tai veljen puolison sisaruksiin tai puolison sisarusten puolisoihin.

    Suuren aineistonsa ansiosta tutkijat pystyivät tekemään analyysejä, jotka johtivat heidän assortatiivisen pariutumisen vaikutusten jäljille.

    Assortatiivisella pariutumisella tarkoitetaan eläinkunnassa esiintyvää taipumusta pariutua geneettisesti samankaltaisen yksilön kanssa.

    Ihmisillä taipumus assortatiiviseen pariutumiseen eli homogamiaan ulottuu etnisyyden ja ylipäätään ulkonäön lisäksi myös sellaisiin tekijöihin kuin sosiaalinen asema ja varallisuus, joilla on usein vaikutusta myös elinikään.

    Turkkilainen hääpari istanbulilaisessa puistossa viime kuussa on ulkoisilta ominaisuuksistaan oiva esimerkki assortatiivisesta pariutumisesta.Sedat Suna / EPA

    – Eliniän kannalta merkittävät tekijät pyrkivät olemaan puolisoilla hyvin samanlaiset, selittää tutkimusta johtanut Graham Ruby.

    Kun tämä taipumus ajaa sisaruksia samanlaisiin valintoihin, vaikutus kertautuu kautta laajan sukupuun ja sukupolvelta seuraavalle.

    Tutkimuksen päätelmä on, ettei geeniperimän keskimääräinen vaikutus ihmiselämän keskiarvosta poikkeavaan pituuteen lopulta ole kuin seitsemän prosenttia, ehkä jopa vähemmän.

    Tutkimus on vapaasti luettavissa Genetics-julkaisusta.

    Naisen kiukku kipinöi voimaa ja antaa energiaa:

    Naisen kiukku kipinöi voimaa ja antaa energiaa: "Jos kasvatamme tytöistä liian kilttejä, kasvatamme heistä voimattomia"


    Kuljet kadulla pienen lapsen kanssa, kun äkkiarvaamatta hän irrottaa otteensa ja lähtee juoksemaan. Saat hänestä otteen juuri ennenkuin auto suhahtaa ohi. Saat hirveän raivokohtauksen ja alat huutaa lapselle, kuinka typerästi hän juuri teki. –...

    Kuljet kadulla pienen lapsen kanssa, kun äkkiarvaamatta hän irrottaa otteensa ja lähtee juoksemaan. Saat hänestä otteen juuri ennenkuin auto suhahtaa ohi. Saat hirveän raivokohtauksen ja alat huutaa lapselle, kuinka typerästi hän juuri teki.

    – Aggressio on sekä tunnetta että toimintaa. Suuttuminen on reaktio, joka on tarkoitettu suojaamaan kauhun tunnetta lapsen menettämisestä. Lapsi näkee vain päällimmäiseen tunteen, joka on raivoaminen ja syyttely, kuvaa teologian tohtori, perhepsykoterapeutti Heli Pruuki Janakkalasta.

    Kirjassa Vihainen nainen. Hyvä, paha aggressio Pruuki ja kirjan toinen tekijä Terhi Ketola-Huttunen avaavat aggressiota kansantajuisesti. Sille on syynsä.

    – Toisiin tai itseen kohdistettu negatiivinen aggressio on miltei aina yksinäisyyden, masennuksen ja erilaisten tunne-elämän ongelmien taustalla, toteaa Heli Pruuki.

    Aggressio kuuluu myös naisille

    Aggressio on kaikkien elämään kuuluva voima ja toiminnalle välttämätön energia. Moottori ja polttoaine samassa paketissa. Aggressioon liittyvistä tunteista on helpoin tunnistaa viha ja raivo.

    – Inho, ärsyyntyminen ja suuttuminen ovat selkeitä aggressiotunteita. Myös yhdistelmätunteet kuuluvat siihen, kuten kateus ja mustasukkaisuus. Niissä on aggression lisäksi mukana surua, pelkoa ja kipua. Aggressio tulee suojaksi silloin, kun ihminen tuntee olevansa heikko ja haavoittuva, kuvaa Heli Pruuki.

    Aggressio on myös toimintaa. Suorin tapa ilmaista sitä on väkivalta. Naisille tyypillisempää on ilmaista aggressiota epäsuorasti.

    Piikittely ja sättiminen ovat naisille tyypillisiä tapoja ilmaista aggressiota.Jyrki Lyytikkä / Yle

    – Toisen sättiminen, arvostelu, kriittisyys ja pahan puhuminen selän takana ovat naisille tyypillisiä tapoja ilmaista aggressiota, kuvaa Pruuki.

    Kännykän plärääminen, haukottelu tai huomion kohdistaminen toisaalle, kun työkaveri puhuu. Tyypillisiä aggression piirteitä työpaikan palaverissa. Heli Pruukin mukaan tapojen tunnistaminen ja niistä itse vastuun ottaminen katkaisevat huonon kierteen.

    Aggressio kääntyy itseä vastaan

    Aggressio voi kääntyä myös sisäänpäin. Silloin se kääntyy naista itseään vastaan.

    – Ajatellaan, että kaikki kritiikki on ansaittua. Ihminen tuntee itsensä arvottomaksi. Sisäinen puhe itselle on negatiivista. Nainen nielee kaikki kommentit ja sopeutuu muiden toiveisiin ja odotuksiin loputtoman kauan, kuvaa psykoterapeutti Heli Pruuki.

    Mutta jatkuvalla nielemiselläkin on seurauksensa. Esimerkiksi masennus liittyy siihen, että ihminen ei pidä omia puoliaan.

    Jos aggressiota ei osaa ilmaista, se jää piiloon kehoon ja mieleen.Mari Nupponen / Yle

    – Aggressiota syödään alas suklaan ja muiden herkkujen kanssa. Syömisellä yritetään sulkea pois aggression nostattamat tunteet, mutta eiväthän ne minnekään mene. Syömiseen liittyvät häiriöt ja masennus ovat seurauksia alas painetuista tunteista, joita ei pystytä kohtaamaan, kuvaa Heli Pruuki.

    Tälle ajalle tyypillisenä seurauksena Pruuki pitää liian pitkälle menevää treenaamista. Esimerkiksi selkä- ja vatsaoireet sekä pää- ja hartiakivut voivat hänen mielestään kertoa aggression tukahduttamisesta.

    – Ylitreenaaminen on minusta tuore tapa niellä aggressiota. Liiallisen kriittinen tapa tarkastella itseään kertoo pahasta olosta. Silloin ei kykene antamaan itselleen myötätuntoa, sanoo Heli Pruuki.

    Ärsyttävä ämmä, jämäkkä mies

    Aggression myönteisiä puolia voi hyödyntää esimerkiksi työelämässä. Silti aggression keinot eivät ole ole miehille ja naisille tasapuolisia.

    – Jos nainen on palaverissa suora ja määrätietoinen, hän leimautuu ikäväksi ämmäksi, mitä kukaan ei halua. Jos taas mies käyttää samoja aggression myönteisiä keinoja samassa tilanteessa, häntä pidetään jämäkkänä tyyppinä, pohtii Heli Pruuki.

    Tulkitaanko miehen aggressiivisuus jämäkkyydeksi ja naisen hankaluudeksi, kysyy Heli Pruuki.AOP

    Kiltiksi tytöksi kasvattaminen tuo Pruukin mielestä riskejä tulevaisuudessa. Jos tyttöä kehutaan ainoastaan kiltteydestä, hän ei opi tunnistamaan ja ilmaisemaan omia tarpeitaan.

    – Hirveän monet naiset ovat pienentäneet itsensä. Jos opettelee vain miellyttämään toista, ei osaa puolustaa omia rajojaan. Jos kasvatamme tytöistä liian kilttejä, kasvatamme heistä myös voimattomia, kuvaa psykoterapeutti Heli Pruuki.

    Työprojektissa nuorempi, kauniimpi ja nopeampi kollega saa huomion, vaikka itsellä olisi asiantuntemusta enemmän. Sekös suututtaa.

    – Aggressioista pitää itse ottaa vastuu. Pitää oppia tunnistamaan mitä itsessä tapahtuu, kun tekee mieli puhua toisesta pahaa. Usein ne liittyvät omaan kipuun, täyttymättömiin haaveisiin, ikääntymisen suruun ja luopumiseen, kuvaa Heli Pruuki.

    Voisiko joku keittää minulle kupin teetä?

    Pruukin mielestä kulttuurimme on toistaiseksi tarjonnut varsin vähän malleja sille, miten kielteisiä tunteita voisi kanavoida positiivisesti. Hän muistuttaa, että jokaisen tunteen takana on jokin tarve, joka ei ole tullut kuulluksi. Kuinka oppia pysäyttämään vahingollinen toiminta ennen kuin vahinko tapahtuu?

    – Tulet kotiin ja eteinen on hirveässä kaaoksessa. Ärjäisyn sijaan voisikin astua kenkävuoren yli ja sanoa: "Olen tänään tosi väsynyt. Voisiko joku keittää kupillisen teetä?"

    Emme ole tottuneet kertomaan omista heikkouksistamme Heli Pruuki

    Kun oppii tunnistamaan tunteen ja sen takana olevan tarpeen, osaa auttaa itseään. Voi suunnata kohti sitä, mitä oikeasti tarvitsee, pohtii Heli Pruuki.

    Kotitöistä melskaava äiti voisikin olla valmiiksi tehdyn päivällisen tarpeessa.Yle

    – Perheissä on paljon välittämistä, mutta sitä leivotaan myös paljon pullan ja piirakoiden sisään. Ajatellaan, että palveluksilla rakastetaan, kun sanoja ei ole.

    Mitä pahaa kuivissa halkopinoissa tai makkarakeitossa on, jos rakkaus on rivien välistä luettavissa?

    – Ymmärrän hyvin palveluksilla rakastamisen, eikä siinä tietenkään ole mitään pahaa. On hyvä, jos opettelemme vähän enemmän sanomaan ääneen rakastavamme toista, sanoo Heli Pruuki.

    Välttelevää välittämistä

    Kun Vaahterämäen Eemeli teki metkujaan, hänet suljettiin puuverstaaseen vuolemaan puu-ukkoja ja katumaan kolttosiaan.

    Viiden lapsen äiti Heli Pruuki on itsekin suutuspäissään komentanut lapsen huoneeseen rauhoittumaan. Lapselle tuumaustauko ei kuitenkaan opeta mitään siitä, miten kiukkuun ja vihaan pitäisi suhtautua.

    Lapsella ei ole taitoja käsitellä vihaa ja raivoa yksin Heli Pruuki

    – Lapsella ei ole taitoja käsitellä vihaa ja raivoa yksin. Aikuisen pitää olla ottamassa lapsen vihaa vastaan, ja opettaa lapselle, kuinka vihaa käsitellään.

    Yhdessäolemisen taitoihin kuuluu kyky ottaa vastaan toisen negatiiviset tunteet. Kun aikuinen ei väistä lapsen vihaa, vaan auttaa sanoittamaan sitä, lapsi kokee, että tunteista voi puhua.

    – Eli hän oppii tunnistamaan vihan tunteen ja tulee kuulluksi omassa asiassaan, summaa Pruuki.

    Kylläpä sinä olet reipas!

    Lapsia kehutaan usein reippaudesta ja siitä, että he pärjäävät varhain yksinkin. Liiallinen reippauden korostaminen lisää Pruukin mielestä lapsen kokemusta siitä, ettei kukaan ole häntä varten.

    – Jos lapsen pitää koko ajan pärjätä yksin, niin silloin on vaikea opetella aikuisenakaan tarvitsemaan ketään. Aikuisena yksinäisyyden kokemus on hyvin syvä. Lapsena yksin jäänyt on aikuisenakin oman perheenkin keskellä hyvin yksin, kuvaa Pruuki.

    Julia Sieppi / Yle

    Yksinäisyydellä ja aggressiolla on Pruukin mukaan tiiviit siteet. Aggressio nousee kaipuusta toisiin ihmisiin ja viha nousee suojatunteeksi silloin, kun toinen osuu haavoittuvaan kohtaan itsessä.

    Lapsena yksin jäänyt on aikuisenakin oman perheenkin keskellä hyvin yksin Heli Pruuki

    – Se on selkeä kierre. Jos surua ja pelkoa pystyttäisiin käsittelemaan aiemmin, ei aggression tarvitsisi muuttua vahingolliseksi toiminnaksi. Väkivalta kuvaa toiselta puolelta tarvitsevuutta, johon kukaan ei ole vastannut, sanoo Heli Pruuki.

    Valokuvia katsellessa

    Jos perheessä ei ole kulttuuria puhua tunteista tai katsoa toisia silmiin, voi olla vaikeaa puhua omista kokemuksistaan kovin syvällisesti. Heli Pruuki kannustaa ensi alkuun lähestymään niitä ihmisiä, jotka ovat itselle tärkeitä.

    – Kannattaa sanoittaa toiselle se, kuinka tärkeä hän on. Päiväkirjan kirjoittaminen ja valokuvien katselu yhdessä ovat hyviä tapoja sukeltaa vanhoihin muistoihin. Silloin voi tulla hyvä hetki kertoa, mitä tunteita itsellä liittyy johonkin tapahtumaan, pohtii Heli Pruuki.

    Heli Pruuki puhuu välttelevästä kiintymyskäyttäytymisestä.

    – Toisen ihmisen silmiin katsominen pitkään voi olla vaikeaa. Ehkä helpoin tapa aloittaa on ottaa kännykkä pois siitä katseiden välistä.

    Työssään paljon istuva nainen vaihtoi hissin kuuteen kerrokseen portaita – homma kävi jo viikossa helpommaksi, mutta onko siitä mitään hyötyä?

    Työssään paljon istuva nainen vaihtoi hissin kuuteen kerrokseen portaita – homma kävi jo viikossa helpommaksi, mutta onko siitä mitään hyötyä?


    Maanantaiaamuna vähän jännittää. Syke on jo paikalla seistessä yli 80. Takana on viikonloppu pikkujouluineen ja edessä mikrofoni. Niin ja kuusi kerrosta portaita. Kokkolalaisen Eveliina Honkaharjun työpaikka on sen verran korkealla, että...

    Maanantaiaamuna vähän jännittää. Syke on jo paikalla seistessä yli 80. Takana on viikonloppu pikkujouluineen ja edessä mikrofoni.

    Niin ja kuusi kerrosta portaita. Kokkolalaisen Eveliina Honkaharjun työpaikka on sen verran korkealla, että useimmiten hänen tulee turvauduttua hissiin.

    Ei sillä, kyllä Honkaharju liikkuu: kolme, neljä kertaa viikossa esimerkiksi lavis-tunteja vetäen. Mutta kunto ei ole silti erityisen hyvä, hän väittää.

    Vs. palvelusihteerin työpäivä menee pitkälti istuen tai ainakin paikallaan oloa tulee paljon. Sähköpöydän ansiosta Honkaharju kyllä pyrkii seisomaan puolet päivästä. Omaa tulostinta hän välttelee ja ottaa lisäaskelet kävelemällä käytävän printterille.

    Nelosessa nousu jo tuntuu.

    – Tämä on se kohta, jossa aina hengästyttää, vaikka olisi mikä, sanoo Honkaharju.

    Matka ei vie kuin puolisentoista minuuttia, mutta Honkaharjun syke ehtii nousta 149:ään.

    Tiistaina tilanne on vähän rennompi, mutta silloinkin lähtösyke on selvästi korkeampi kuin kotona. Kuutosessa mittari tikuttaa lukemaa 144. Siis pieni pudotus maanantaista.

    Hetikö porraskävely vaikuttaa?

    Tiistaina syke oli kuutosessa enää 144, maanantaina vastaava lukema oli ollut 149.Sari Vähäsarja / Yle

    Kyllä, mutta tuskin pysyvästi syketasoon, sanoo ohjelmakoordinaattori Tanja Onatsu Kunnossa kaiken ikää -ohjelmasta.

    Sen paremmin suorituksen jälkeinen syke kuin ennen suoriusta mitattava leposykekään ei muutu muutaman päivän harjoituksella. Lepoverenpaineeseen jo pienikin porraskävely voi vaikuttaa, sillä tutkimusten mukaan siinä nähdään vasteita ensimmäiseksi. Lisäksi jokainen yksittäinenkin liikuntakerta vaikuttaa hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaan ja lepoverenpaineeseen.

    Lihasvoiman kehittyminen taas vaatii vaatii 2–4 viikkoa ja sykkeen painaminen pysyvästi alhaisemmaksi pidempiaikaista treeniä.

    Lannistua ei silti pidä, sillä nykyään kiinnitetään yhä enemmän huomiota siihen, ettei ole mitään kynnysarvoa, joka pitäisi ylittää saadakseen terveyshyötyä.

    – Kaikki liikkuminen on hyvästä ja kokonaisuus ratkaisee. Juuri siihen porraspäivätkin tempauksena iskee, muistuttaa Onatsu.

    Kävely portaissa vastaa MET-arvoltaan eli fyysiseltä rasittavuudeltaan reipasta hiihtoa, kuntouintia tai juoksua yli 7 kilometrin tuntivauhtia.Sari Vähäsarja / Yle

    Kaikesta huolimatta Eveliina Honkaharjun syke jatkaa laskemistaan: keskiviikkona se on kuutoskerroksessa taas viisi yksikköä alempi kuin edellispäivänä eli 139.

    Torstaiaamuna nainen varoittaa, että yö oli huono, ja syke nousee varmasti. Huippusyke jää kuitenkin 138:aan, vaikka koko matka kului rupatellen.

    Perjantain lukema on epävarmempi, sillä entinen kello antaa periksi ja uusi mittari näyttää maksimisykkeeksi vain 108. Numerot ovat kuitenkin sivuseikka. Eveliina Honkaharju on huomannut, ettei kävely ole kauhistus. Hissi saa jäädä, jos ei mitään erityistä syytä sen käyttöön ole.

    – Se ei vie kuin 1,5 minuuttia aamusta ja on hirveen hyvä teko omalle keholle. Aamu lähtee paremmin käyntiin, kun lähtee veret kiertämään ja lihakset vähän lämpenee.

    Psykologiaa tai ei, kuusi kerrosta rappusia on myös käynyt muutamassa päivässä kevyemmäksi taipaleeksi – tai ainakin siltä se tuntuu.

    – Nyt se menee vain huomaamatta, sanoo Honkaharju.

    Ympäristö on rakennettu viestimään: mene hissiin! Portaat ovat usein piilossa ja näyttävät hätäuloskäynniltä. Tanja Onatsu Kunnossa kaiken ikää -ohjelmasta

    Liikunnan vaikutus on tietysti yksilöllistä. Huonokuntoinen hyötyy portaiden kävelystä todella paljon, hyväkuntoiselle se on osa kokonaisliikuntaa.

    Ja juuri siitä nykyään ollaan terveyspiireissä huolissaan: suomalaiset liikkuvat vapaa-ajalla enemmän kuin aiemmin. Silti kansan kunto heikkenee ja ylipaino lisääntyy. Tämä johtuu arvioiden mukaan siitä, että arjesta puuttuu luontainen liikunta.

    Ihminen voi lähteä lenkille ja taittaa alkutaipaleen hissillä, nauraa Tanja Onatsu Kunnossa kaiken ikää -ohjelmasta. Hän harmittelee myös arkkitehtien ratkaisuja: esimerkiksi julkisissa rakennuksissa hissit ovat usein paraatipaikalla, kun taas portaita saa pahimmillaan hakemalla hakea.

    – Arjen liikkumattomuus syntyy siitäkin. Ympäristö on rakennettu viestimään: mene hissiin! Portaat ovat usein piilossa ja näyttävät hätäuloskäynniltä.

    Silti liikunnan taika on juuri säännöllisyydessä ja kuormittavuudessa: keho ei muista kovin pitkään kokemaansa hyvää.

    – Mitä enemmän tekee, sitä enemmän saa tuloksia, summaa Onatsu.

    Suolistosyöpää aletaan jälleen seuloa – runsas lihan syöminen ja alkoholi lisäävät väestötasolla riskiä sairastua

    Suolistosyöpää aletaan jälleen seuloa – runsas lihan syöminen ja alkoholi lisäävät väestötasolla riskiä sairastua


    Tästä on kyseSuomessa todetaan vuosittain yli 3 000 uutta suolistosyöpääSuolistosyövät kehittyvät, kun suolen kudoksen terveet solut muuttuvat pahanlaatuisiksiSuomessa aletaan ensi vuoden alusta seuloa suolistosyöpiäAluksi seulontoja tehdään...

    Tästä on kyseSuomessa todetaan vuosittain yli 3 000 uutta suolistosyöpääSuolistosyövät kehittyvät, kun suolen kudoksen terveet solut muuttuvat pahanlaatuisiksiSuomessa aletaan ensi vuoden alusta seuloa suolistosyöpiäAluksi seulontoja tehdään viidessä kunnassaSyöpärekistseri toivoo seulonnoista valtakunnallisia

    Ensi vuoden alusta Suomessa aloitetaan suolistosyöpäseulonnat muutaman vuoden tauon jälkeen.

    Syöpärekisterin vanhempi tutkija Sirpa Heinävaara kertoi torstaina Radio Suomen Päivän haastattelussa, että suolistosyöpä on sekä miehillä että naisilla kolmanneksi yleisin syöpä. Kaikista syövistä joka 10. syöpä on suolistosyöpä.

    Suomessa seulottiin suolistosyöpiä vuosina 2004–2016. EU suosittaa suolistosyöpien seulontaa jäsenmailleen. Suolistosyövällä tarkoitetaan Heinävaaran mukaan paksusuolensyöpää ja peräsuolensyöpää.

    – Käytössä on tällä hetkellä ihan erilainen testi, joka on osallistujille helpompi. Tarvitaan vain yksi näyte. Kyseessä on ulosteveren tunnistava testi, joka tunnistaa veren aiempaa herkemmin.

    Kun suolistosyöpiä aiempina vuosina seulottiin, syöpiä löytyi, muttei Heinävaaran mukaan niin paljon kuin aiempien tutkimusten perusteella odotettiin.

    Syöpiä seulotaan tarkasti harkiten

    Suolistosyöpään on löydetty riskitekijöitä väestötasolla.

    – Riskeihin kuuluvat runsas lihansyöminen ja alkoholi. Yksilötasolla on kuitenkin vaikea todentaa, että suolistosyöpä olisi juuri näistä syistä aiheutunut. Iän mukana suolistosyövän yleisyys lisääntyy, kuten useiden muidenkin syöpien, Syöpärekisterin vanhempi tutkija Sirpa Heinävaara kuvaili Radio Suomen Päivässä.

    Aina kun syöpää lähdetään seulomaan, se perustuu tutkittuun tietoon ja harkintaan. Mielestäni syöpää ei seulota liikaa.

    Suomessa seulotaan rintasyöpää ja kohdunkaulansyöpää, ja siis ensi vuoden alusta myös suolistosyöpää.

    – Mielestäni nämä kolme syöpää ovat erittäin harkittuja. Aina kun syöpää lähdetään seulomaan, se perustuu tutkittuun tietoon ja harkintaan. Mielestäni syöpää ei seulota liikaa, Syöpärekisterin Heinävaara sanoo.

    Seulonnasta toivotaan valtakunnallista

    Suolistosyöpäseulonnat alkavat ensiksi mukaan ilmoittautuneissa kunnissa, joita on viisi. Ensin seulontaan kutsutaan 60–66 -vuotiaita miehiä ja naisia kahden vuoden välein. Seulonta laajenee 74-vuotiaisiin asti.

    Syöpärekisterin toiveena on, että suolistosyövän seulonta tulisi seulonta-asetukseen ja sitä kautta valtakunnalliseksi.

    Toisinaan syöpäseulontoja on kritisoitu siitä, että ne aiheuttavat pelkoa, mutta lopulta syöpää ei löydy.

    – Tämä on siinä mielessä totta, että ne henkilöt, joita ohjataan jatkotutkimuksiin testitulosten perusteella, heiltä kaikiltahan ei löydetä syöpää. Mutta esimerkiksi kohdunkaulansyövän seulonnassa voidaan löytää esiaste, joka voidaan hoitaa niin, ettei syöpä pääse kehittymäänkään. Seulonnan hyötyihin nähden huoli on pieni, Heinävaara toteaa.

    Lue lisää:

    Pitäisikö miehenkin tutkia rintansa? Markku Syrénin rutiiniterveystarkastus johti harvinaiseen rintasyöpädiagnoosiin

    Pitäisikö miehenkin tutkia rintansa? Markku Syrénin rutiiniterveystarkastus johti harvinaiseen rintasyöpädiagnoosiin

    Pitäisikö miehenkin tutkia rintansa? Markku Syrénin rutiiniterveystarkastus johti harvinaiseen rintasyöpädiagnoosiin


    Tästä on kyseYksi 1 250 suomalaismiehestä sairastuu rintasyöpään elämänsä aikana. Naisilla taas riski sairastua on yhdellä kahdeksasta.Harvinainen miesten rintasyöpä on länsimaiseen korkeaan elintasoon liittyvä sairaus.Välillä...

    Tästä on kyseYksi 1 250 suomalaismiehestä sairastuu rintasyöpään elämänsä aikana. Naisilla taas riski sairastua on yhdellä kahdeksasta.Harvinainen miesten rintasyöpä on länsimaiseen korkeaan elintasoon liittyvä sairaus.Välillä rintasyöpä iskee odottamattomasti: se voi kehittyä myös nuorelle, alle 30-vuotiaalle miehelle.

    "Muistat sitten sanoa siitä rinnastasi."

    Rutiiniterveystarkastuksen lähestyessä vaimo vannotti mikkeliläistä Markku Syréniä kertomaan lääkärille hiljattain ilmestyneestä oireesta. Miehen rinnanpää oli painunut selkeästi sisään päin.

    Näky oli terveyskeskuslääkärillekin niin uusi, ettei hän löytänyt oireelle suoraa selitystä pitkällä esimerkkikuvien selaamisellakaan. Jos potilas olisi ollut nainen, epäilys taudista olisi ollut todennäköisesti ilmiselvä.

    Painuneen nännin ja pattilöydöksen jälkeen terveyskeskuslääkäri määräsi potilaan kuitenkin laboratorioon.

    Koepalan tulos oli selkeä: rintasyöpä. Tuumori oli kooltaan 13 millimetriä.

    Markku Syrén on aina pitänyt kunnostaan huolta. Liikunnasta saatu hyvä peruskunto auttoi myös toipumisessa.Niko Mannonen / Yle

    Harva syöpälääkäri kohtaa koko uransa aikana miehen, jolla on rintasyöpä. Vuosittain diagnoosin saa 14–30 miestä (Syöpärekisteri). Naisilla vastaava luku on 4 000–5 000.

    Miehillä syöpäsairauksia todetaan vuosittain kaikkiaan 15 000–16 000 kertaa. Rintasyöpätapaukset häviävät joukkoon kuin pisara mereen.

    – Kun kyseessä on miesten rintasyöpä, puhutaan harvinaisesta sairaudesta. Miesten yleisin syöpä on eturauhassyöpä. Lisäksi miehillä todetaan usein suolistosyöpää ja keuhkosyöpää. Viimeisimpänä mainittua onneksi nykyisin vähemmän kuin aikaisemmin, syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, Keski-Suomen sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Vesa Kataja luettelee.

    27 vuotta kliinistä työtä tehneenä hän on kohdannut alle viisi Syrénin kaltaista potilasta.

    Koska sairastuneita on suhteellisen vähän, tutkimustuloksetkin ovat vähäisiä.

    Syövän hälyttävät merkit ja riskitekijät ovat kuitenkin hyvin tiedossa.

    Nuoren sairastuminen on äärimmäisen harvinaista

    Miesten ja naisten rintasyövissä on paljon yhtäläisyyksiä. Syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkärin Vesa Katajan mukaan sairauden diagnostiikka, ominaisuudet ja hoito ovat hyvin samanlaisia.

    Kyhmyn tai vetäytyneen nännin lisäksi rintasyövästä voivat varoittaa nännierite ja rinnan kipu sekä turvonneet kainalon imusolmukkeet.

    Miehet ovat sairastuessaan naisia vanhempia (Rintasyöpäyhdistys – Europa Donna Finland ry), keskimäärin 70-vuotiaita. Joskus kuitenkin rintasyöpä iskee odottamattomasti: se voi kehittyä myös nuorelle, alle 30-vuotiaalle miehelle.

    – Yleensä syöpäsairaudet ovat ikääntyvän väestön sairauksia, ja niin se on myöskin tässä tapauksessa. Naisten kohdalla tilanne on hieman toinen, koska rintasyöpää seulotaan. Hyppy tapahtuu seulontaikäluokissa 50 ikävuoden jälkeen, Kataja kertoo.

    Markku Syrénin rinnassa komeilee tuttu merkki. Hänelle sille on erityinen merkitys.Niko Mannonen / Yle

    Katajan mukaan nuoret potilaat ovat vielä harvalukuisempia muutenkin harvinaisen sairauden potilaskirjossa.

    – Missään nimessä tämä ei ole nuoren miehen tauti. Alle 30-vuotiailla naisillakin rintasyöpä on harvinainen. Omalle kohdalleni tapauksia on sattunut alle kymmenen, hän sanoo.

    Rintasyöpä syntyy rintarauhaskudokseen, jota miehillä on hyvin vähän.

    – Ennuste on todella hyvä, jos kasvain on paikallinen ja rintarauhasen alueella oleva, eikä se ole levinnyt kainalon imusolmukkeisiin tai laajemmin. Siinä tapauksessa, jos syöpä on levinnyt kainaloimusolmukkeisiin, niin liitännäishoidot, kuten säde-, sytostaatti- ja lääkehoito tulevat leikkauksen jälkeen kuvioon, Kataja kertoo.

    Rintasyöpä on estrogeeniriippuvainen syöpätyyppi. Estrogeeni itsessään ei synnytä syöpää, vaan tukee sen kasvamista ja kehittymistä. Kataja muistuttaa, että tavallisesti naisten estrogeenitasot ennen vaihdevuosi-ikää korkeat ja miehillä taas koko elinajan hyvin matalat.

    – Miehillä, joilla estrogeeni-androgeenisuhde eli naissukupuolihormonin suhde miessukupuolihormoniin, on jonkin verran korkeampi, on riski sairastua tähän syöpään, hän kertoo.

    "Tietysti tieto vähän järkytti"

    Miesten, kuten myös naisten rintasyöpä, on länsimaiseen korkeaan elintasoon liittyvä sairaus.

    – Estrogeeni-androgeenisuhde on korkeampi ylipainoisilla miehillä, ja niillä, jotka käyttävät paljon alkoholia. Sen huomaa myös maksakirroosipotilailla, Kataja lisää.

    Syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri kertoo tavanneensa vuosikymmeniä sitten potilaan, joka oli sairastunut eturauhassyöpään ja sen jälkeen rintasyöpään.

    – Hänellä oli molemmat niin sanotut hormoniriippuvaiset syövät. Niillä on yhteys, koska eturauhassyövässä käytettiin aiemmin estrogeenihoitoa. Se edesauttoi rintasyövän syntymistä.

    Markku Syrén kutsuu sairauttaan lottovoitoksi, mutta käänteisessä merkityksessä.

    Leikkauksessa käytetty varjoaine paljasti, että Syrénin syöpä oli levinnyt kainalon imusolmukkeisiin saakka. Isoa leikkausta seurasivat sytostaatit ja lääkehoito.

    Syrén on ollut ennen ja jälkeen sairautensa liikunnallinen mies. Se on hänen pelastuksensa.

    On tutkittu (Duodecim), että liikunta, terveellinen ruokavalio ja painonhallinta voivat vähentää syöpätapauksien ilmaantumista jopa kolmanneksella.

    Syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, Keski-Suomen sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Vesa Kataja sanoo, ettei miehillä ole syytä alkaa tutkia rintojaan säännöllisesti. Sairaus on hyvin harvinainen.Niko Mannonen / Yle

    Kataja kertoo, että 2000-luvulla tehdyn suomalaisen tutkimuksen mukaan rintasyöpäpotilaat, jotka osallistuivat ohjattuun liikuntaryhmään, selvisivät sairaudesta paljon paremmin kuin ne, jotka eivät harrastaneet liikuntaa.

    Koepalan tulosten kuuleminen käynnisti eläkkeelle jääneen Syrénin elämässä uuden vaiheen. Hän muistaa lääkärin kertoneen, että naisten paranemistulokset ovat hyviä, mutta lääkärillä ei ollut tietoa miesten tilanteesta.

    – Tietysti tieto vähän järkytti. Kahden tunnin kuluttua olin kuitenkin jo menossa tiekunnan kokoukseen. Päätin, ettei tätä kannata jäädä murehtimaan, Syrén kertoo.

    Läheiset ottivat tiedon raskaammin.

    – Varsinkin lapset olivat järkyttyneitä puolestani. Vaimo on terveydenhoidon ammattilainen, hän tiesi mikä tilanne on.

    Riski periytyy

    Yksi 1 250 suomalaismiehestä sairastuu rintasyöpään elämänsä aikana. Naisilla taas riski sairastua on yhdellä kahdeksasta.

    Miesten rintasyövälle tyypillistä on se, että sairastumisen riski on periytyvämpää sorttia. BRCA1- ja erityisesti BRCA2-geenien mutaatiot (Rintasyöpäyhdistys – Europa Donna Finland ry) moninkertaistavat miehen riskin sairastua.

    Johtajaylilääkäri Vesa Kataja muistuttaa, että monenlaisia perimämuutoksia on jokaisella. Syöpä ei periydy, mutta riski sairastumiseen periytyy altistavien perimämuutosten mukana. Useimmiten tämä riski jää kuitenkin ilmenemättä sairastumisena, eivätkä kaikki mutaation kantajat sairastu.

    Rintasyöpään sairastuneet miehet ohjataan perinnöllisyysselvityksiin. Niin kävi myös Markku Syrénille.

    – Siinä tutkittiin koko suvun historia: kenellä on ollut mitäkin sairauksia. Pitkällehän sitä ei tiedä, kun ihmiset kuolivat siihen aikaan vanhuuteen.

    Syrénin tyttäretkin halusivat tietää, mikäli sairastumisen riski on olemassa heilläkin.

    – Minua varoiteltiin, että kannattaa miettiä, miten asian kertoo lapsille – järkyttyvät pahemman kerran. Mutta eivät he siitä kauhistuneet, sillä molemmat ovat järkeviä. He sanoivat, että hyvä tietää, jos on olemassa riski.

    Lääkärin uutiset olivat sillä kertaa hyviä. Koska riski ei ollut hälyttävän suuri, tytärten ei tarvitse osallistua mammografiatutkimuksiin vuosittain.

    "Mies saattaa pitää pattinsa pidempään"

    Kaksi vuotta sitten julkaistun artikkelin (Duodecim) mukaan miesten rintasyöpädiagnoosi saattaa viivästyä, koska lääkäri tai potilas eivät osaa sitä epäillä.

    Vesa Katajan mukaan väitteessä saattaa olla perää.

    – Mies saattaa pitää pattinsa pidempään. On tietenkin mahdollista, että miesten rintasyöpä voisi tästä syystä olla diagnoosivaiheessa hieman pidemmälle ehtinyt kuin naisilla vastaavassa tilanteessa. Se ei vaan tule mieleen, eikä mies lähde tutkimuksiin, Kataja pohtii.

    Europa Donna Finlandian laatimassa Miehet, rintasyöpä ja omatarkkailu -ohjeessa kannustetaan, että rinnan alueen muutokset kannattaa aina näyttää lääkärille, sillä rintasyövän mahdollisimman varhainen toteaminen ja hoito parantavat ennustetta. Miehilläkin useimmat rinnan muutokset ovat hyvälaatuisia.

    Vuosina 2010–2015 rintasyöpään kuoli Syöpärekisterin mukaan 23 miestä. Samana aikana rintasyöpään kuolleita naisia oli 4 251.

    Naisia kehotetaan tutkimaan rintansa säännöllisesti. Sen sanotaan kuuluvan jopa naisen perustaitoihin (Terve.fi).

    Pitäisikö miehenkin tutkia rintansa?

    – Ei. Ei, hyvänen aika sentään. Tämä on niin harvinainen sairaus, ettei siitä kannata liikaa murehtia ja kenellekään elämäntehtävää luoda, Kataja toteaa.

    Kataja sanoo, ettei ihmiselle ole tarpeellista tehdä säännöllisesti terveystarkastuksia, jos mitään oireita ei ole. Se ei edesauta hänen mukaansa sairauden diagnosointia ja ihmisen terveyttä merkittävästi. Pahimmassa tapauksessa se on vain keino polttaa rahaa.

    – Lopputulos on masentava. Oireettomana tehdyillä kohdentamattomilla terveystarkastuksilla ei ole vaikutusta eliniänodotteeseen ja sairastuvuuteen, hän toteaa.

    Muutenkin hän kehottaa suhtautumaan "tarkkaile itseäsi" –tyylisiin ohjeisiin maltilla.

    – Siitä saattaa tulla ihmiselle kiusa tai riesa, jos ei osaa suhtautua asiaan oikein.

    "Kun tukka läks, niin se ei niin nuukaa ole"

    Siisti arpi kulkee rinnasta kainaloon. Leikkauksesta on kulunut 3,5 vuotta.

    Kerrostaloasunnon olohuoneessa istuvan miehen rintaa koristaa Roosa-nauha. Tänä päivänä Markku Syrén on vapaa syövästä ja muistelee saamaansa hoitoa hyvällä. Vaimon ohjetta rinnan näyttämisestä kannatti kuunnella.

    – Syöpähän on sellainen, että jos joku sanoo, että syöpä on voitettu, niin se ei oikein pidä paikkansa. Se on sellainen, että se saattaa muhia siellä taikka ei.

    Syrén käy tänä päivänä Mikkelissä Saimaan syöpäyhdistyksen vertaisryhmässä. Sieltä on löytynyt saman sairauden kokeneita. Vertaistuki on tärkeää, sillä sairaus voi jättää jälkensä myös miehen kehonkuvaan.Niko Mannonen / Yle

    Vaikka rinta on poistettu ja haavat ovat parantuneet, isosta operaatiosta muistuttaa hetkittäin aristava kipu vasemmassa kädessä. Sairaudesta puhuminen on hänelle helppoa, koska tilanne on tasaantunut. Lääkkeellinen hoito ja seuranta jatkuvat vielä.

    – Pitää luottaa hyvään hoitoon. Olen tavannut erilaisissa tilaisuuksissa ihmisiä, joilla on ollut useita kertoja näitä samaisia hoitoja. Meistä ei kukaan jää tänne maan päälle. Kun ikää alkaa olla yli 70 vuotta, niin on yhtä suuri mahdollisuus kuolla sydäninfarktiin tai aivoverenvuotoon kuin tähän tautiin.

    Viimeinen isompi puolivuotistarkastus verikokeineen ja ultraäänitutkimuksineen tehtiin pari viikkoa sitten.

    Miten naistensairaudeksi luettu rintasyöpä vaikutti Syrénin miehisyyteen?

    – En minä voi sanoa, että kovinkaan paljon. Minun pitää syödä viisi vuotta hormonilääkkeitä, jotka ovat samoja kuin naisetkin syövät rintasyövässä. En tiedä sitten muuttuuko ääni vai onko muuttumatta, mutta olen nyt 3,5 vuotta syönyt niitä, eikä siinä sen ihmeempää, hän vastaa.

    Tänä päivänä hän osaa laskea huumoria kokemastaan.

    – Meillä miehillä on sikäli helpompaa, että tukka kun läks, niin se ei niin nuukaa ole. Rintaankaan ei tarvinnut pistää mitään täytettä, Syrén sanoo lämpimästi hymyillen.

    Sairaala löysi ratkaisun vanhusten ramppaamiseen päivystyksessä – samalla turhat ja haitalliset lääkkeet jätettiin pois

    Sairaala löysi ratkaisun vanhusten ramppaamiseen päivystyksessä – samalla turhat ja haitalliset lääkkeet jätettiin pois


    Tästä on kyseSairaaloiden päivystyksiin saapuu jatkuvasti huonokuntoisia vanhuksia.Etelä-Karjalan keskussairaalassa osa heistä siirtyy päivystystutkimusten jälkeen uudelle akuuttigeriatriselle kuntoutusosastolle.Osastolla ollaan korkeintaan viikko...

    Tästä on kyseSairaaloiden päivystyksiin saapuu jatkuvasti huonokuntoisia vanhuksia.Etelä-Karjalan keskussairaalassa osa heistä siirtyy päivystystutkimusten jälkeen uudelle akuuttigeriatriselle kuntoutusosastolle.Osastolla ollaan korkeintaan viikko ja sen aikana heidät tutkitaan ja usein heidän lääkityksensä muutetaan ajantasalle.Osaston geriatri voi myös tehdä potilaalle myös esimerkiksi puuttuvan saattohoitosuunnitelman.

    Ester Tiilikainen kaatui viikonloppuna kotonaan Ruokolahdella ja päätyi sen jälkeen Etelä-Karjalan keskussairaalan päivystykseen Lappeenrantaan. Hän oli kaatumisen jälkeen erittäin huonovointinen.

    Päivystyksessä tehtyjen tutkimusten jälkeen geriatri Laura Majander otti Tiilikaisen potilaaksi uudelle akuuttigeriatriselle kuntoutusosastolle.

    Tämän osaston tarkoitus on varmistaa, että vanhusten hoito, lääkitys ja elinolosuhteet ovat kohdallaan. Vastaavanlaisia osastoja on Lappeenrannan lisäksi Lahdessa ja pääkaupunkiseudulla. Turussa puolestaan on oma geriatrinen päivystyksensä.

    Viikossa ehditään paljon

    Etelä-Karjalan keskussairaalassa Lappeenrannassa sijaitsevalla osastolla on kaksikymmentäkaksi potilaspaikkaa. Tavoite on, että kaikki sisään tulevat potilaat kulkevat geriatri Laura Majanderin kautta. Seula on tiukka. Tämän osaston palveluista hyötyvät eniten hauraat potilaat, joiden voinnissa on tapahtunut selvä notkahdus huonompaan.

    Kotihoidettavat vanhukset tapaavat lääkäriä arjessa hyvin harvoin ja heidän kokonaistilanteensa ei tunnu aina olevan kenelläkään hallussa. Yle kertoi heinäkuussa 2018, kuinka Suomen lähi- ja perushoitajaliiton SuPerin mukaan Eksoten kotihoito ei täytä lakien ja asetusten vaatimuksia. Syynä on työntekijöiden jatkuva kiire.

    Uuden akuuttigeriatrisen kuntoutusosaston sivutuotteena saadaan kevennettyä päivystyksen sekä erikoissairaanhoidon taakkaa vanhuksista, joiden kunto on romahtanut.

    Geriatri Laura Majander toppuuttelee Ester Tiilikaisen halua palata mahdollisimman pian omaan kotiinsa. Hänet kotiutetaan suunnitelman mukaan tämän viikon aikana.Mikko Savolainen / Yle

    Osastolla pari päivää ollut Ester Tiilikainen asuu omassa kerrostaloasunnossaan ja odottaa jo kovin kotiinpääsyä. Vointi on kohentunut parissa päivässä paljon.

    Potilaat ovat kuntoutusosastolla korkeintaan viikon, ja se riittää. Ratkaisevaa on geriatri Laura Majanderin mukaan se, että nämä vanhukset saadaan arviointiin ja kuntoutukseen mahdollisimman nopeasti.

    – Nämä niin sanotut jalattomat vanhukset koetaan haastaviksi potilaiksi, jotka eivät kuulu päivystykseen. Siksi heihin ei satsata niin paljon kuin pitäisi.

    Selvitetään vanhusten kunto ja lääkitys

    Oikean hoidon ja kuntoutuksen odottelu saattaa huonontaa vanhuksen elämänlaatua ja kasvattaa yhteiskunnan kustannuksia. Tällaisella akuuttigeriatrisella kuntoutusosastolla päivystykseen saapuneista ikäihmisistä otetaan koppi, ja heidän kokonaistilanteensa tutkitaan tarkasti. Sille on suuri tarve, sillä osastolle tulevista potilaista lähes kaikkien lääkitystä muutetaan.

    – Olisi hyvä jos esimerkiksi kotihoidettavat potilaat tapaisivat lääkärin edes kerran vuodessa ja heidän lääkityksensä käytäisiin läpi. Tämä ei kuitenkaan aina toteudu. Siksi vanhukset syövät turhia ja jopa haitallisia lääkkeitä, joitakin lääkkeitä heiltä taas puuttuu, kertoo Majander.

    Etelä-Karjalan keskussairaalan uudelle kuntoutusosastolle mahtuu 22 potilasta. Suurin osa potilaista palaa osastolta kotiinsa.Mikko Savolainen / Yle

    Jos Laura Majander voisi, hän perehtyisi kaikkiin virtsatietulehdusdiagnoosin saaneisiin monivaivaisiin vanhuksiin. Usein kyseessä on lääkärin mukaan jotain aivan muuta.

    – Monilla vanhuksilla on bakteereja virtsarakossa, tulehduksen hoitaminen ei tämän vuoksi läheskään aina korjaa potilaan moninaisia oireita.

    Tällaiselle potilaalle määrätään tyypillisesti antibiootti virtsatietulehdukseen ja hänet kotiutetaan. Pian sama potilas on uudestaan sairaalan päivystyksessä.

    "Potilas ei hyödy enää sairaalahoidosta"

    Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksoten geriatri Laura Majander on huolissaan siitä, että vanhuksia ei aina hoideta ajallaan. Toisessa ääripäässä ovat taas ylimitoitetut hoidot potilaan kuntoon nähden.

    Majanderin mukaan terveydenhuollon ammattilaisetkaan eivät tunnista niitä vanhuksia, jotka ovat jo liian hauraita intensiiviseen hoitoon. Tästä aiheutuu kärsimystä yksilölle ja kustannuksia yhteiskunnalle.

    Tästä ilmiöstä todisteena on lääkärin mieleen jäänyt potilas. Kyseessä oli iäkäs ja hauras vanhus. Hänellä oli vakava ja etenevä perussairaus. Potilaan voinnin heikentymisiä hoidettiin aika ajoin sairaalassa. Tällä kertaa hänet oli tuotu päivystykseen keuhkokuumeen vuoksi. Sieltä hänet siirrettiin Majanderin tiimin hoidettavaksi.

    – Tajusin, ettei hän ollut enää kuukausiin kyennyt toimimaan itsenäisesti, ei liikkumaan tai syömään. Laadukas elämä oli jo pitkälti eletty.

    SaattohoitoYleSaattohoito on lähestyvää kuolemaa edeltävää hoitoa.Siihen ei kuulu aktiivinen kuolemaan auttaminen.Saattohoidon aloituksesta on keskusteltava, tarvittaessa useita kertoja, potilaan itsensä kanssa. Jos hän ei pysty päättämään hoidostaan itse, asiasta täytyy keskustella hänen lähiomaisten tai laillisen edustajansa kanssa.Saattohoitopäätös pitää sisällään päätöksen pidättäytyä elvytyksestä (DNR-päätöksen).

    Lähde: Valvira

    Laura Majander ja potilaan omaiset päättivät yhdessä, ettei vanhusta pidettäisi enää väkisin elossa. Hyvä hoitopäätös tarkoitti tässä tilanteessa saattohoitosuunnitelmaa. Aina toisinaan tutkimusten jatkaminen ei enää auta ihmistä, vaan lähinnä pitkittää kärsimystä.

    –Tällaisten päätösten tekeminen on monelle lääkärillekin vaikeaa. Voimme olla nyt apuna myös siinä.

    Tämä kyseinen potilas siirrettiin sairaalasta omaan asumisyksikköönsä saattohoitoon.

    Potilastietoihin kirjataan tällaisessa tapauksessa, ettei potilas enää hyödy sairaalahoidosta. Pelkkä potilaan siirtäminen paikasta toiseen aiheuttaisi kärsimystä.

    – Kirjoitin hänelle kaikki mahdolliset reseptit, ettei potilas joutuisi enää kokemaan kipuja ja kärsimystä. Kaikkemme tehtiin, ettei hänen tarvitsisi enää minnekään lähteä kotoaan, sanoo geriatri Laura Majander.

    Tutkimus vahvistaa: Lihavuusleikkaus ehkäisee diabeetikoiden sydänsairauksia

    Tutkimus vahvistaa: Lihavuusleikkaus ehkäisee diabeetikoiden sydänsairauksia


    Lihavuusleikkaus todellakin ehkäisee diabetesta potevien hyvin lihavien potilaiden sydänsairauksia, tuore tutkimus vahvistaa. Samanlaisia havaintoja on tehty aiemminkin, mutta nyt saadut tulokset vahvistavat näyttöä entisestään. Tulokset...

    Lihavuusleikkaus todellakin ehkäisee diabetesta potevien hyvin lihavien potilaiden sydänsairauksia, tuore tutkimus vahvistaa. Samanlaisia havaintoja on tehty aiemminkin, mutta nyt saadut tulokset vahvistavat näyttöä entisestään.

    Tulokset julkaistiin Yhdysvaltojen lääkäriliiton JAMA-lehdessä, ja niiden perusteella lihavuusleikkauksen läpikäyneen potilaan riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin tai aivoverenkiertohäiriöön oli noin puolet pienempi.

    Viiden vuoden seurannan aikana sairastui noin 2 prosenttia lihavuusleikkauksessa olleista, kun verrokeista sairastui noin 4 prosenttia. Tutkimukseen osallistui 5 300 lihavuusleikkauksessa ollutta ja 15 000 verrokkia. Verrokit olivat yhtä lihavia ja sairastivat diabetesta, mutta saivat vain tavanomaista hoitoa.

    Havainnot ovat tervetullut vahvistus lihavuusleikkausten tehokkuudesta diabetesta sairastavilla hyvin lihavilla potilailla. Usein pelkät elintapamuutokset ja lääkitys eivät riitä näiden potilaiden riskien pienentämiseen, joten leikkaushoito voi monille olla realistisempi vaihtoehto.

    Kaikkiin leikkauksiin liittyy kuitenkin aina komplikaatioiden vaara, joten ne eivät ole täysin vaarattomia. Potilaat joutuvat myös noudattamaan tarkkaa ruokavaliota loppuelämänsä.

    Suomessa lihavuusleikkauksia tehdään pääasiassa sairaalloisen lihaville potilaille, joiden lihavuus on jatkunut vähintään viisi vuotta ja joiden painoindeksi on yli 40.

    Tämä tarkoittaa 170-senttimetriselle henkilölle vähintään 116 kilon painoa ja 180-senttiselle yli 130 kiloa. Vaikeahoitoista diabetesta tai useita lihavuuteen liittyviä sairauksia potevia leikataan kuitenkin jo, kun painoindeksi ylittää 35.

    Hyviä uutisia aamiaisen rakastajille – tämä testi paljastaa, miten aamupalan syöminen liittyy moneen muuhunkin hyvään elintapaan

    Hyviä uutisia aamiaisen rakastajille – tämä testi paljastaa, miten aamupalan syöminen liittyy moneen muuhunkin hyvään elintapaan


    Aamupalaa on sanottu päivän tärkeimmäksi ateriaksi. Aamiaisen syöminen muun muassa edesauttaa ajankäytön suunnittelua ja elämänhallintaa. Aamupalan syömisellä on myös yllättäviä terveysvaikutuksia. Kolmasosa nuorista ei kuitenkaan syö...

    Aamupalaa on sanottu päivän tärkeimmäksi ateriaksi. Aamiaisen syöminen muun muassa edesauttaa ajankäytön suunnittelua ja elämänhallintaa. Aamupalan syömisellä on myös yllättäviä terveysvaikutuksia.

    Kolmasosa nuorista ei kuitenkaan syö säännöllisesti aamupalaa. Erityisesti ammattikoululaiset jättävät syömättä aamuisin. Heistä lähes puolet lähtee aamuisin tyhjin vatsoin opiskelemaan.

    Testaa tietosi, mihin kaikkeen aamupalan syöminen vaikuttaa sekä mikä kaikki vaikuttaa syömiseen. Testin väittämät on tehty yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen erikoistutkija Nina Halmeen kanssa. Suurin osa tiedoista on saatu kouluterveyskyselystä.

    Ravintolisissä usein myös oikeita lääkeaineita – saattaa aiheuttaa terveysriskejä

    Ravintolisissä usein myös oikeita lääkeaineita – saattaa aiheuttaa terveysriskejä


    Ravintolisiä käytetään paljon muun muassa laihduttamiseen, lihasten kasvattamiseen ja potenssiongelmiin, mutta säädösten mukaan ne eivät saa sisältää oikeita lääkeaineita. Tuoreen yhdysvaltalaisselvityksen perusteella monissa valmisteissa...

    Ravintolisiä käytetään paljon muun muassa laihduttamiseen, lihasten kasvattamiseen ja potenssiongelmiin, mutta säädösten mukaan ne eivät saa sisältää oikeita lääkeaineita. Tuoreen yhdysvaltalaisselvityksen perusteella monissa valmisteissa kuitenkin on pieniä määriä lääkkeitä, mikä voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa vakavia terveysongelmia. Valmisteiden valvominen on nykyään vaikeaa, sillä ihmiset tilaavat niitä suoraan internetistä.

    Selvitys perustuu Yhdysvaltojen elintarvike- ja lääkeviraston tietoihin, ja niiden perusteella ongelmia on varsinkin potenssin ja seksuaalitoimintojen parantamiseen, laihduttamiseen ja lihasten kasvattamiseen markkinoiduissa tuotteissa.

    Pistokokeiden avulla vuosina 2007–2016 kerättyjen tietojen mukaan potenssiongelmiin myydyissä ongelmatuotteissa noin puolessa oli sildenafiilia eli Viagraa, laihdutusvalmisteissa monissa oli ruokahalua hillitsevää sibutramiinia ja lihasten kasvattamiseen markkinoiduissa tuotteissa steroideja tai niiden kaltaisia aineita.

    Lääkeaineita lisätään, jotta muuten tehottomat ravintolisät tehoaisivat edes hieman, mutta epärehelliset valmistajat asettavat käyttäjät samalla vaaraan. Esimerkiksi sildenafiililla on yhteisvaikutuksia diabetes-, kolesteroli- ja verenpainelääkkeiden kanssa, mikä voi johtaa verenpaineen tippumiseen vaarallisen alas. Laihdutusvalmisteisiin lisättävä sibutramiini puolestaan on tunnetusti sydämelle haitaksi eikä sitä saa enää myydä Euroopassa.

    Tulokset koskevat Yhdysvaltoja, mutta tilanne on todennäköisesti hyvin samanlainen Suomessa.

    Meillä ravintolisiä valvotaan, mutta niitä ei tutkita ennen tuloa Suomen markkinoille. Ravintolisille ei tarvitse myöskään ennakkohyväksyntää. Nykyään ihmiset tilaavat valmisteita suoraan Internetistä ulkomailta, jolloin ostetut tuotteet eivät välttämättä ole läpäisseet mitään testejä ja saattavat sisältää mitä vain. Ongelmien välttämiseksi potilaiden olisi hyvä kertoa lääkärilleen, jos he käyttävät jotain ravintolisää.

    Tutkimus ilmestyi Yhdysvaltojen lääkäriliiton JAMA Network Open -julkaisussa.

    Tutkimus: Synnytyksen jälkeen olisi hyvä odottaa puolitoista vuotta ennen seuraavaa raskautta

    Tutkimus: Synnytyksen jälkeen olisi hyvä odottaa puolitoista vuotta ennen seuraavaa raskautta


    Puolitoista vuotta näyttäisi olevan sopiva tauko raskauksien välissä, tuore tutkimus vahvistaa. Sitä nopeampi tahti saattaa suurentaa äidin ja vauvan riskejä. Tulokset julkaistiin JAMA Internal Medicine -lehdessä, ja ne perustuvat lähes 150 000...

    Puolitoista vuotta näyttäisi olevan sopiva tauko raskauksien välissä, tuore tutkimus vahvistaa. Sitä nopeampi tahti saattaa suurentaa äidin ja vauvan riskejä. Tulokset julkaistiin JAMA Internal Medicine -lehdessä, ja ne perustuvat lähes 150 000 äidin raskaus- ja terveystietoihin.

    Lyhyet välit raskauksien välissä on yhdistetty riskeihin aiemminkin, mutta tutkimuksista on jäänyt epäselväksi vaikuttaako äidin ikä yhteyteen. Nyt julkaistut tulokset viittaavat siihen, että riskit ovat suurin piirtein samat riippumatta äidin iästä.

    Iäkkäät naiset usein synnyttävät lapsensa pienemmillä väleillä. Tulosten perusteella kuuden kuukauden sisällä edellisestä synnytyksestä raskaaksi tulleet äidit ovat suurentuneessa vaarassa saada vakavia terveysongelmia tai menehtyä, mutta tämä havaitaan lähinnä yli 35-vuotiailla. Vauvalle koituvat riskit ovat puolestaan suuremmat 20–34-vuotiailla, joiden synnytysväli oli lyhyt.

    Ennenaikaiset synnytykset liittyivät lähekkäin oleviin raskauksiin riippumatta äidin iästä.

    Äitien ei kannata huolestua, vaikka seuraava raskaus olisi alkanut pian synnytyksen jälkeen, sillä käytännössä raskauksien väliseen aikaan nyt liitetyt riskit eivät olleet kovin suuria. Vielä on myös epäselvää, mistä ne tarkalleen johtuvat. Mahdollisesti äidin keho ei ole ehtinyt palautua edellisestä synnytyksestä ja raskaudesta, ja on siksi alttiimpi ongelmille. On myös mahdollista, että näissä raskauksissa on enemmän vahinkoraskauksia varsinkin nuoremmilla naisilla.

    Entistä suurempi joukko saa maksuttoman influenssarokotuksen – pikkulapsille piikin vaihtoehtona nenäsumute

    Entistä suurempi joukko saa maksuttoman influenssarokotuksen – pikkulapsille piikin vaihtoehtona nenäsumute


    Kausi-influenssarokotukset ovat useissa kunnissa parhaillaan käynnissä tai alkavat lähiaikoina. Esimerkiksi Helsingissä maksuttomia rokotuksia annetaan riskiryhmiin kuuluville tällä viikolla. Tänä vuonna aiempaa useammat lapset saavat maksuttoman...

    Kausi-influenssarokotukset ovat useissa kunnissa parhaillaan käynnissä tai alkavat lähiaikoina. Esimerkiksi Helsingissä maksuttomia rokotuksia annetaan riskiryhmiin kuuluville tällä viikolla.

    Tänä vuonna aiempaa useammat lapset saavat maksuttoman influenssarokotuksen. Perheet voivat ottaa rokotuksen 6 kuukauden - 6 vuoden ikäiselle lapselle, kun aiemmin sen ovat saaneet perusterveistä lapsista maksutta vain alle 3-vuotiaat.

    Lasten rokotusten laajentaminen suojaa niin lapsia itseään kuin heidän lähipiiriään.

    – Alle kouluikäiset lapset sairastuvat influenssaan keskimäärin 2–3 kertaa useammin kuin aikuiset. He myös erittävät virusta nenä-nielussaan aikuisia pidempään, jolloin he toimivat hyvinä tartuttajina omassa ympäristössään, ylilääkäri Hanna Nohynek Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta THL:stä sanoo.

    Pikkulapsille piikin vaihtoehtona nenäsumute

    Neuvoloissa on mukavia uutisia on myös niille lapsille, joita piikit pelottavat. Rokotuksen voi nimittäin ottaa piikin sijaan nenäsumutteena. Se on viime vuosina tullut vaihtoehdoksi suomalaisiin neuvoloihin.

    Tietoa influenssarokotteista löytyy Lääketietokeskuksen Rokotustieto.fi-sivuilta.

    Alle 7-vuotiaille nenäsumutekin on maksuton, sitä vanhemmille se on ostettava itse. Nenäsumute sopii rokotteeksi alle 18-vuotiaille.

    Pistoksen ja nenäsumutteen tehokkuudesta on saatu vaihtelevia tutkimustuloksia. Virukset saattavat myös muuntautua rokotteiden valmistamisen ja rokotusten antamisen välillä, joten suoja vaihtelee vuosittain myös sen vuoksi.

    – Teho vaihtelee pistettävillä rokotteilla ja nenäsumutteilla eikä tällä hetkellä voida etukäteen sanoa, että toinen olisi parempi. Molemmat suojaavat neljältä eri influenssavirukselta, Hanna Nohynek sanoo.

    Nenäsumute sopii rokotteeksi alle 18-vuotiaille.Petteri Sopanen / Yle

    Suomalaislapsille on ostettu influenssarokotetta nenäsumutteena 71 000 annosta. Se riittää vain osalle alle 7-vuotiaista, mutta vain osa perheistä sen haluaakaan. Määrä on arvioitu niin, että vajaalle 40 prosentille otetaan influenssarokotus ja heistä kahdelle kolmesta valitaan nenäsumute.

    Maksuttoman influenssarokotuksen saavat65 vuotta täyttäneet6 kk - 6 vuoden ikäiset lapsetraskaana olevat naisetsairautensa tai hoitonsa vuoksi riskiryhmiin kuuluvatvakavalle influenssalle alttiiden henkilöiden lähipiirivarusmiespalveluksensa aloittavat miehet ja vapaaehtoisen asepalveluksen aloittavat naisetsosiaali- ja terveydenhuollon sekä lääkehuollon henkilöstölisäksi rokotetta tarjotaan henkilöille, jotka asuvat tai oleskelevat pitkäaikaisesti laitosmaisissa olosuhteissa kuten vastaanottokeskuksissa tai vankeinhoitolaitoksissaLähipiiriin kuulumista ei tarvitse näyttää lääkärintodistuksella

    Influenssarokotuksen saa halutessaan maksutta myös esimerkiksi silloin, kun kuuluu vakavalle influenssalle alttiin ihmisen lähipiiriin. THL on täsmentänyt lähipiirin määritelmää, sillä kunnissa sitä on aiemmin tulkittu vaihtelevasti. THL:n nettisivuilta löytyy tästä lisää tietoa.

    – Joissakin paikoissa on aiemmin vaadittu lääkärintodistuksia. Tässä kuitenkin uskotaan ihmisen omaan sanaan, Nohynek sanoo.

    Nyt riittää, että rokotukseen tuleva itse kertoo tapaavansa vähintään viikoittain vakavalle influenssalle altista ihmistä.

    – Jos on esimerkiksi syöpäsairas isoäiti, voimakasta reumalääkitystä syövä sisar tai veli, pahasta astmasta kärsivä ystävä tai sukulainen, ja säännöllistä yhdessäoloa on hänen kanssaan kasvotusten vähintään kerran viikossa, Hanna Nohynek kuvailee esimerkkejä.

    Turhan tarkkaan maksuttomien influenssarokotusten saajia ei haluta rajata siitäkään syystä, että rokotteita on joka vuosi jäänyt runsaasti käyttämättä, viime kaudellakin lähes 200 000 annosta.

    Tänä vuonna THL on antanut aiempaa selkeämmät ohjeet myös siitä, että laitosmaisissa olosuhteissa pitkäaikaisesti oleskeleville tarjotaan rokotusta. Tämä koskee esimerkiksi vastaanottokeskuksia.

    Rokotteen teho riippuu siitä, mikä influenssaviruksista Suomessa leviää ja mille niistä itse sattuu altistumaan. Tänä syksynä Suomessa on jo ollut yksittäisiä kausi-influenssaan sairastuneita, mutta epidemiaa ei vielä ole.

    Tutkimus: Umpilisäkkeen poistaminen vähentää Parkinsonin taudin riskiä

    Tutkimus: Umpilisäkkeen poistaminen vähentää Parkinsonin taudin riskiä


    Umpilisäkkeessä piilee keskeinen syy Parkinsonin tautiin, kertoo yhdysvaltalaisen Van Andelin tutkimusinsituutin juuri ilmestynyt tutkimus. Siinä havaittiin, että ihmiset, joiden umpilisäke on poistettu nuorena, sairastuvat muita harvemmin...

    Umpilisäkkeessä piilee keskeinen syy Parkinsonin tautiin, kertoo yhdysvaltalaisen Van Andelin tutkimusinsituutin juuri ilmestynyt tutkimus. Siinä havaittiin, että ihmiset, joiden umpilisäke on poistettu nuorena, sairastuvat muita harvemmin Parkinsonin tautiin.

    Vaikka umpilisäkettä usein arvellaan pelkäksi turhakkeeksi, josta on tulehtumisalttiuden takia vain harmia, lisäke on todellisuudessa tärkeä osa immuunijärjestelmäämme.

    Jo aiemmin on osoitettu, että umpilisäkkeessä on hyödyllisiä suolistobakteereja, eivätkä ne ole siellä sattumalta. Umpilisäkkeessä on myös runsaasti imukudosta, jonka tehtävänä on pysäyttää haitallisten mikrobien matka elimiin.

    Van Andelin tutkijat totesivat lisäkkeen kuitenkin myös epänormaalisti laskostuneen alfasynukleiini-proteiinin varastoksi. Alfasynukleiinilla on useiden aiempien tutkimusten perusteella keskeinen rooli Parkinsonin taudin puhkeamisessa ja etenemisessä.

    Uudet tutkimustulokset antavat suuntaa uusien hoitomenetelmien kehittämiselle, uskoo tutkimusta johtanut apulaisprofessori Viviane Labrie.

    Iso aineisto Ruotsista

    Van Andel teki yhteistyötä ruotsalaisen Lundin yliopiston kanssa saadakseen poikkeuksellisen laajan aineiston. Se sisältää miltei 1,7 miljoonan ruotsalaisen sairauksien diagnoosit ja leikkaustiedot 52 vuodelta.

    Toisena aineistona oli Yhdysvalloissa, Euroopassa, Israelissa ja Australiassa kerätty laaja PPMI-tietokanta, johon on talletettu Parkinson-potilaiden diagnoosien lisäksi taustatietoja muun muassa iästä, asuinpaikasta ja sosiaalisesta taustasta sekä perimästä.

    Aineistot yhdistämällä tutkijat pääsivät sen jäljille, että umpilisäkeleikkaukset ja Parkinsonin taudilta säästyminen kulkevat pitkälti rinta rinnan.

    Maalla yleisempi kuin kaupungissa

    Parkinsonin tauti on neurologinen sairaus, jossa aivojen solukato vähitellen hidastaa liikkumista, jäykistää lihaksia ja aiheuttaa vapinaa. Taudin etenemistä voidaan hillitä lääkkeillä, mutta sitä ei osata parantaa.

    Epäselvää on myös, mistä tauti johtuu. Vain kymmenellä prosentilla sairastuneista on peritty geenivirhe, joka altistaa Parkinsonin taudille.

    Se, että tauti on yleisempi maalla kuin kaupungissa, viittaa ympäristötekijöiden vaikutukseen.

    Tätä vahvistavat myös tuoreen tutkimuksen luvut. Umpilisäkkeen poistaminen nuorella iällä vähentää sairastumisista keskimäärin 19 prosenttia, mutta maalla asuvilla pudotus on peräti 25 prosenttia.

    Pään suojeleminen kannattaa

    Keväällä julkaistussa toisessa yhdysvaltalaistutkimuksessa löytyi näyttöä siitä, että myös kaikki päähän osuneet iskut ovat riskitekijä. Sairastumisriski kasvaa selvästi ja taudin puhkeaminen aikaistuu jo lievästä aivotärähdyksestä, Kalifornian yliopiston tutkijat kertoivat.

    Aiemmin on jo osoitettu Parkinsonin taudin ja vakavan tai keskivakavan aivotärähdyksen yhteys. Uusimman tutkimuksen laajasta aineistosta selvisi, että lieväkin tärähdys riittää kasvattamaan riskiä olennaisesti.

    Lievässä aivotärähdyksessä ihminen menettää tajuntansa korkeintaan puoleksi tunniksi, ei välttämättä ollenkaan, tai on pyörällä päästään enintään vuorokauden ajan.

    Neurology-julkaisussa ilmestyneen tutkimuksen aineistossa oli miltei kolmannesmiljoona entistä yhdysvaltalaissotilasta. Heistä lähes puolellatoista tuhannella todettiin seurantajakson aikana Parkinsonin tauti.

    Tutkimuksen perusteella vakava tai keskivakava aivotärähdys oli tuonut sairastumisriskiin 83 lisäprosenttia ja lievä aivotärähdys 56 prosenttia.

    Toissa vuonna kuollut nyrkkeilijä Mohammed Ali oli lähes voittamaton, mutta hänkin sai usein iskuja päähänsä. Hänellä diagnosoitiin Parkinsonin tauti vuonna 1986, mutta viimevuotisessa tutkimuksessa todettiin hänen haastattelujensa perusteella, että aivotärähdysten vaikutus kuului hänen puheessaan jo 1970-luvulla. Tämä kuva on vuodelta 2008.Ramin Talaie / EPALeikkaus on tehtävä ajoissa

    Sekä Kalifornian yliopiston että Van Andelin tutkimuksissa korostuu riskien ennakkoehkäisy. Päähän kohdistuvia iskuja vastaan voi suojautua kypärällä, mutta umpilisäkkeen mahdollisiin haittavaikutuksiin tepsisi vain lisäkkeen poistaminen hyvissä ajoin.

    Leikkaukseen lääkärit ryhtyvät vain, jos lisäke on tulehtunut. Terveen lisäkkeen mukana sitä paitsi menetettäisiin sen edut immuunijärjestelmälle.

    Jos Parkinsonin tauti ehtii jo puhjeta, umpilisäkkeen poistamisesta ei ole enää hyötyä, Van Andelin tutkimus osoittaa.

    Jotkut sairastuvat Parkinsonin tautiin, vaikka umpilisäke olisi poistettu jo lapsena. Heillekin leikkauksesta on silti etua, sillä heidän diagnoosinsa lykkääntyy keskimäärin 3,6 vuotta, Science Translational Medicine -julkaisussa ilmestyneessä tutkimuksessa todetaan.

    Vain geenivirheen perineillä umpilisäkkeen poistaminen ei helpota riskejä eikä lykkää sairastumista.

    Tupakoinnin vähentäminen pidentää elinikää – lopettamisesta vielä suuremmat terveyshyödyt

    Tupakoinnin vähentäminen pidentää elinikää – lopettamisesta vielä suuremmat terveyshyödyt


    Tupakoinnin lopettaminen pidentää elinikää, mutta myös pelkkä tupakoinnin vähentäminen näyttäisi auttavan, hieman. Vaikutus ei silti ole lähelläkään tupakoinnin lopettamisesta koituvia terveyshyötyjä. Tiedot käyvät ilmi...

    Tupakoinnin lopettaminen pidentää elinikää, mutta myös pelkkä tupakoinnin vähentäminen näyttäisi auttavan, hieman. Vaikutus ei silti ole lähelläkään tupakoinnin lopettamisesta koituvia terveyshyötyjä.

    Tiedot käyvät ilmi yhdysvaltalaistutkimuksesta, jossa hyödynnettiin 250 000 yhdysvaltalaisaikuisen terveystietoja vuosilta 2004–2011.

    Koko tutkimusjakson tupakoineiden riski menehtyä seurannan aikana oli kolme kertaa suurempi kuin savuttomien, tulokset osoittivat. Riski oli jonkin verran pienempi tupakoitsijoilla, jotka olivat vähentäneet tupakointia 25–29-vuotiaasta 50–59-vuotiaaksi, mutta heidän riskinsä oli silti 2,3-kertainen verrattuna savuttomiin.

    Kaikkein todennäköisimmin menehtyivät tupakoitsijat, jotka lisäsivät tupakointia. Kolmikymppisenä tupakoinnin lopettaneiden riskit olivat nekin koholla, mutta ero ikänsä savuttomina olleisiin ei ollut kovin suuri.

    Yhdysvaltalaisten tulokset varmistavat tupakoinnin terveyshaitat, ja osoittavat niiden jonkin verran pienentyvän, jos tupakointia vähentää. Tutkimusten mukaan esimerkiksi sydänriskit kuitenkin suurentuvat jo yhdellä päivittäisellä tupakalla, joten ainoa todella terveellinen tapa on lopettaa tupakointi kokonaan.

    Suomessa miesten tupakointi on vähentynyt tasaisesti jo monen vuosikymmenen ajan. Suomalaismiehistä tupakoi päivittäin 15 prosenttia ja naisista 12 prosenttia.

    Tutkimus julkaistiin American Journal of Epidemiology -lehdessä.

    Tutkija: Pelko saa lääkärit vaikenemaan uskomushoitojen käytöstä –

    Tutkija: Pelko saa lääkärit vaikenemaan uskomushoitojen käytöstä – "Se on sellaista maan alla olemista"


    Lääkärit pitävät salassa uskomushoitojen käytön, koska pelkäävät kollegoidensa nuivaa suhtautumista ja lääkärinoikeuksiensa menettämistä, sanoo Tampereen yliopiston tutkija Pia Vuolanto. Hän on parhaillaan meneillään olevassa...

    Lääkärit pitävät salassa uskomushoitojen käytön, koska pelkäävät kollegoidensa nuivaa suhtautumista ja lääkärinoikeuksiensa menettämistä, sanoo Tampereen yliopiston tutkija Pia Vuolanto.

    Hän on parhaillaan meneillään olevassa tutkimushankkeessaan haastatellut seitsemää lääkäriä, jotka tarjoavat lääketieteellisen hoidon rinnalla myös niin sanottuja uskomushoitoja.

    Vuolannon mukaan haastateltavien etsintä oli salapoliisityötä, sillä lääkärit ovat hyvin varovaisia aiheen suhteen.

    – Monet eivät todellakaan mainosta nettisivuillaan, että käyttävät näitä hoitomuotoja. Keskustelu on Suomessa hirveän polarisoitunutta. Vaihtoehtohoitojen käyttö ei ole hyväksyttävää ja pelkona on ammattioikeuksien menetys, joten se on sellaista maan alla olemista, Vuolanto kuvaa.

    Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki muistuttaa, että päinvastaisiakin tapauksia on.

    – Googlettamalla näitä löytyy. On niitäkin, jotka näkevät uskomushoitojen tarjoamisessa bisnesmahdollisuuden. Lääkäriliitossa 26 000 lääkäriä ja joukkoon mahtuu monenlaista.

    Vaihtoehtohoito on huono sana, koska se viittaa siihen, että nämä hoidot olisivat vaihtoehto lääketieteelliselle hoidolle. Kati Myllymäki

    Vuolannon mukaan uskomushoidoista on vaikeata edes keskustella, koska hoidoille ei ole olemassa neutraalia termiä.

    – Kaikki termit ovat jollain tavalla epäsopivia. Lääkäriliiton kyselyssä käytetään termiä uskomushoito, joka on negatiivisesti värittynyt niiden mielissä, jotka käyttävät eri hoitoja. Sellainen lääkäri, joka käyttää näitä hoitoja ei edes lähde vastaamaan kyselyyn, koska termi nostaa häneltä niskakarvat pystyyn.

    Myllymäki ei niele kritiikkiä. Hänen mukaansa uskomushoito kuvaa esimerkiksi homeopatiaa ja reikihoitoa hyvin, koska niiden teho ei perustu tutkimusnäyttöön, vaan potilaan uskoon.

    – Vaihtoehtohoito on huono sana, koska se viittaa siihen, että nämä hoidot olisivat vaihtoehto lääketieteelliselle hoidolle. Täydentävä hoito ei sekään ole hyvä, koska eivät nämä lääketieteellistä hoitoa täydennä. Puoskarointi-termi taas viittaa rikolliseen toimintaan.

    Uskomushoidoista vain vähän kanteluita

    Uskomushoidoilla tarkoitetaan viralliseen terveydenhuoltoon kuulumattomia hoitoja. Terveydenhuollon ammatissa työskentelevät saavat tarjota vaihtoehtohoitoja, mutta niiden käyttö ei saa vaarantaa potilasturvallisuutta.

    Lääkärin on myös kerrottava potilaalleen, ettei hoitoa antaessaan toimi terveydenhuollon ammattilaisena ja että kyse on muusta kuin yleisesti hyväksytystä hoidosta.

    Juuri tämän asian laiminlyönnistä johtuen Valvira on hiljattain rajoittanut Itä-Suomessa toimivan lääkärin oikeutta harjoittaa ammattiaan. Yksityistä klinikkaa pyörittänyt lääkäri saa Valviran päätöksen mukaan toimia lääkärinä vain julkisen puolen työntekijänä.

    Sama lääkäri oli saanut vuosina 2011 ja 2012 aluehallintovirastolta kaksi huomautusta. Hän oli muun muassa aikonut korvata potilaan lääkkeen luontaistuotteilla, valmistanut ja myynyt vastaanotollaan homeopaattisia tuotteita ja laiminlyönyt potilasasiakirjanpidon.

    Myös Valvira oli jo aiemmin antanut hänelle kirjallisen varoituksen ja rajoittanut hänen oikeuttaan määrätä pääasiassa keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä ja varsinaisia huumausaineita.

    Ryhmäpäällikkö Kirsi Liukkosen mukaan Valvira käsittelee vastaavanlaisia tapauksia vain harvoin. Myöskään aluehallintovirastoille asiasta ei juurikaan kannella.

    Ylen aluehallintovirastoille lähettämän kyselyn perusteella vain Länsi- ja Sisä-Suomen AVIssa on tuore tapaus uskomushoitoja koskien. Siinä otsoniterapiahoitoja antavaa sairaanhoitajaa muistutettiin, että hänen on kerrottava potilailleen, ettei hoidon tehosta ole tieteellisiin tutkimuksiin perustuvaa näyttöä.

    Viime aikoina on uutisoitu muun muassa hopeaveden juottamisesta lapsille sekä ihoon syviä reikiä syövyttävän mustan salvan käytöstä.

    Valvira voi kuitenkin puuttua vain terveydenhuollon ammattihenkilöiden toimintaan. Uskomushoitoja antavat eivät yleensä kuulu virallisen terveydenhuollon piiriin.

    Sosiaali- ja terveysministeriössä on nyt alettu valmistella lakia, joka rajoittaisi uskomushoitoja.

    .

    Svenska Ylen Spotlight-ohjelma kertoi syksyllä 2017, että viranomaiset ovat puuttuneet hopeaveden markkinointiin.Dennis Storhannus / YleKysely: Lääkäreiden asenteet jyrkentyneet

    Suomessa lääkäreiden suhtautumista uskomushoitoihin on tutkittu vain hyvin vähän. Suomen Lääkäriliitto on kartoittanut asiaa erillisillä kyselyillä vuodesta 1988 lähtien.

    Liiton tuoreimman kyselyn mukaan lääkärit suhtautuvat uskomushoitoihin hyvin torjuvasti. Suurin osa kyselyyn vastanneista lääkäreistä muun muassa kieltäisi henkiparannuksen ja homeopatian.

    Alle 35-vuotiaat lääkärit suhtautuvat uskomushoitoihin kriittisimmin. Heistä yli 90 prosenttia oli kyselyssä sitä mieltä, ettei lääkärinkuulu harjoittaa uskomushoitoja. Nuorten lääkärien vahvasti kielteisestä asenteesta kertoo myös Turun yliopiston piirissä perustettu Vastalääke-yhdistys.

    Tutkija Pia Vuolanto kritisoi Lääkäriliiton kyselyä paitsi uskomushoitotermin käytöstä myös kapea-alaisuudesta.

    – Kyselyssä ei selvitetä, miten lääkärit kenties itse käyttävät hoitoja tai mitä hoitoja he ovat suositelleet potilaille. Lääkäreiden suhtautumista olisi tarpeen selvittää myös laajemmin kuin parin kysymyksen kautta, jotka eivät anna mahdollisuutta vastata, että joku on käyttänyt eri hoitomuotoja.

    Myös jotkut terveydenhuollon ammattilaiset käyttävät vaihtoehtohoitoja ja suhtautuvat niihin myönteisesti. Pia Vuolanto

    Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki uskoo, että kysely kuvaa hyvin lääkärikunnan näkemyksiä. Liiton kanta on selvä: lääketiede ja uskomushoidot eivät sovi yhteen.

    – Näin siksi, että lääketiede on tiede eikä mielipide. Miksi meillä muuten olisi Käypä hoito -suositukset, jos jokainen voisi hoitaa niin kuin huvittaa? Se on myös terveydenhuollon laatukysymys, Myllymäki painottaa.

    Lääketiede tulee ykkösenä

    Myllymäki ei osaa arvioida, kuinka laajaa uskomushoitojen käyttö lääkärikunnan keskuudessa on. Vastausta tähän kysymykseen ei ole myöskään Vuolannolla.

    Hänelle on kuitenkin selvinnyt, miten moninaisista syistä lääkärit päätyvät tarjoamaan monien kollegoidensa paheksumia hoitoja.

    Uskomushoitoja käyttävä lääkäri voi olla esimerkiksi kotoisin maasta, jossa niiden käyttö lääketieteellisen hoidon ohella on yleisempää kuin Suomessa.

    Uskomushoitojen käyttöön liittyy Vuolannon mukaan myös teknologisen lääketieteen kritiikkiä. Osa haastateltavista haluaisi käyttää enemmän niin sanottuja pehmeitä hoitomenetelmiä ja pitää lääkkeisiin keskittyvää lääketiedettä liian kalliina yhteiskunnalle.

    – Heidän mukaansa olisi parempi, jos hyvinvointia saadaan lisättyä muilla keinoin kuin lääkkeillä.

    Yksi asia kuitenkin yhdistää Vuolannon haastattelemia lääkäreitä. Kukaan heistä ei ole hylkäämässä lääketieteellistä hoitoa.

    – Haastatellut korostavat, että he hoitavat potilaita ensisijaisesti lääketieteen keinoin ja jos on tarvetta, hoitoa voidaan täydentää muilla hoidoilla.

    Vakavasti sairaita ja lapsia suojeltava

    Vuolanto toivoo, että kiistanalaisesta aiheesta keskusteltaisiin kiihkottomasti ja että sitä tutkittaisiin enemmän.

    – Fakta on, että ihmiset käyttävät erilaisia hoitoja. Myös jotkut terveydenhuollon ammattilaiset käyttävät vaihtoehtohoitoja ja suhtautuvat niihin myönteisesti. Niihin liittyviä asenteita tulisi tutkia neutraalisti.

    Lääkäriliiton Kati Myllymäen mukaan lääkärikunta ymmärtää, että uskomushoidot ovat arkipäivää. Juuri siitä syystä Lääkäriliitto on julkaissut suosituksensa asiaa koskien. Ja juuri siitä syystä ministeriön lakihanke vaihtoehtohoitojen rajoittamiseksi on Myllymäen mielestä niin tärkeä.

    – Kaikkein vaarallisinta on, jos vaikuttamattomiin tai suorastaan vaarallisiin hoitoihin turvautuva potilas jättää syöpälääkkeet ottamatta. Maailmalla on tutkimuksia, joiden mukaan uskomushoitoja käyttävien potilaiden kuolleisuus esimerkiksi syöpään on suurempi. Se viittaa siihen, että vaikuttavat hoidot on jätetty kokonaan pois.

    Esimerkiksi Ruotsissa vain terveydenhuollon ammattihenkilöt saavat hoitaa erityisen haavoittuviin potilasryhmiin kuuluvia. Myllymäki toivoo, että Suomessa tehdään samoin.

    – Aikuinen ihminen saa käyttää rahansa mihin haluaa ja ostaa luontaiskaupasta ja syödä mitä tahansa yrttejä ja puristeita huvittaa. Vakavasti sairaiden, alaikäisten lasten ja vanhusten hoito pitäisi rajata niin, että se tapahtuu lääkärin valvonnassa.

    Juttua täsmennetty 5.11. klo 9:31: Jutussa oli käytetty uskomushoitojen rinnalla myös termiä vaihtoehtohoidot, mutta kyseinen termi on nyt poistettu jutusta. Lääkäriliitto puhuu uskomushoidoista, joka kuvaa paremmin tieteellisen tutkimukseen perustuvan lääkinnän ulkopuolelle jääviä menetelmiä.

    Aava Korhosen, 12, selkä korjattiin ensimmäisenä Pohjoismaissa pingotusleikkauksella –

    Aava Korhosen, 12, selkä korjattiin ensimmäisenä Pohjoismaissa pingotusleikkauksella – "Vaijeri selkärangassa ei rajoita elämääni"


    Hevosen harjaus ratsastustuntia varten on menossa tallin pihassa, Nakkilassa. Aava Korhonen on riemuissaan, sillä hän pääsee mieluisan harrastuksensa pariin noin kuuden kuukauden liikuntakiellon jälkeen. Aava on Pohjoismaiden ensimmäinen...

    Hevosen harjaus ratsastustuntia varten on menossa tallin pihassa, Nakkilassa. Aava Korhonen on riemuissaan, sillä hän pääsee mieluisan harrastuksensa pariin noin kuuden kuukauden liikuntakiellon jälkeen.

    Aava on Pohjoismaiden ensimmäinen skolioosipotilas, jonka selkä korjattiin pingotusleikkauksella. Turun yliopistollisessa keskussairaalassa tammikuussa tehty leikkaus oli niin vaativa, että sen jälkeen liikunta kiellettiin.

    Leikkauksessa selkään asennettiin ruuvit ja vaijeri, joiden avulla selkä oikenee. Miltä tuntuu nyt?

    – En oikeastaan tunne selässä mitään. Vaijeri ei rajoita elämääni, en käytä edes turvaliiviä ratsastuksessa.

    Äiti, Minna Vuorisalo, seuraa tyttärensä valmistautumista ratsastustuntiin onnellisena, mutta myös jännittyneenä.

    – Yleensä en jää tänne katsomaan hänen ratsastustaan. Nyt leikkauksen jälkeen jännittää vielä enemmän, jos hän putoaa hevosen selästä.

    Mutta eihän ratsastusta voi tytöltä kieltääkään, ja lääkärikin antoi siunauksensa. Tämä on lääkärin mielestä hyvä harrastus selänkin puolesta.

    Uudenlainen leikkaus äidin pyynnöstä

    Turun yliopistollisessa keskussairaalassa panostetaan lasten vaativiin selkäleikkauksiin. Lasten ortopedian ja traumatologian professori Ilkka Helenius teki yhdessä osastonylilääkärin Olli Pajulon ja lasten ortopedisen tiimin kanssa vaativan pingotusleikkauksen ensimmäistä kertaa Suomessa ja Pohjoismaissa.

    Skolioosin pingotusleikkaus

    Skolioosi tarkoittaa selän vinoutumista. Vinoutuminen todetaan selän röntgenkuvauksella, josta myös skolioosin vaikeusaste voidaan määritellä.

    Hoitona käytetään yleensä tukiliivi- eli korsettihoitoa.

    Ensimmäinen skolioosin pingotusleikkaus tehtiin Yhdysvalloissa vuonna 2010.

    Suomessa ja Pohjoismaissa ensimmäinen potilas leikattiin pingotusleikkauksella tammikuussa 2018.

    Suomessa skolioosin leikkaushoito on keskitetty Turun, Helsingin, Tampereen ja Oulun yliopistosairaaloihin. Leikkaushoidolla voidaan korjata jo kehittynyt selän virheasento.

    Aava Korhosen äiti toivoi tätä leikkausta lapselleen. Aavan skolioosi oli huomattu kouluuntulotarkastuksessa.

    – Selkä oli aika pahasti mutkalla. Yllätyin, miksi en itse ollut huomannut sitä. Sen jälkeen alkoi korsettihoito: Aava käytti korsettia 23 tuntia vuorokaudessa, mutta hoito ei tehonnut. Kirurgi Helenius neuvoi pohtimaan pingotusleikkausta, kertoo Minna Vuorisalo.

    Professori Ilkka Heleniuksen mukaan operaatiota valmisteltiin huolellisesti.

    – Leikkaus tuntui haasteelta, johon halusimme vastata. Teimme merkittävät etukäteisvalmistelut, tarvitsimme myös erikoisvälineistöä, kertoo Helenius.

    Kyyneliä ennen leikkausta

    Tunnelma ennen leikkausta oli jännittävä. Minna Vuorisalo muistelee, että tunteet olivat pinnassa. Äiti seurasi lastaan nukutushuoneeseen saakka.

    – Minua jännitti kyllä koko ajan, vaikka kaikki menikin hyvin, kertoo Aava Korhonen.

    – Yksi amerikkalainen asiantuntija oli katsomassa, että kaikki menee suunnitelmien mukaan. Oli se aika tunteikas hetki, tytär ja äiti siinä tirauttelivat, kertoo Vuorisalo.

    Kun selkää mennään ronkkimaan, halvaantumisriski tulee mieleen. Minna Vuorisalo

    Selkäleikkauksissa potilasta ja myös lääkäriä jännittää halvaantumisriski.

    – Kun selkää mennään ronkkimaan, tulee mieleen halvaantumisriski. Ylimääräistä jännitystä toi vielä se, että leikkaus oli laatuaan ensimmäinen myös lääkärille, kertoo Minna Vuorisalo.

    Minna Vuorisalo on tyytyväinen, että tytär saa ratsastaa jälleen.Minna Rosvall / Yle

    Professori Ilkka Helenius myöntää, että halvaantumisriski on olemassa aina selkäytimen lähellä tapahtuvissa operaatioissa.

    – Halvaantuminen tässä menetelmässä on erittäin harvinaista, mutta ei mahdotonta. Se johtuu siitä, että leikkauksessa joudutaan tekemään tilaa nikamien päälle. On arvioitu, että etukautta tehtävässä leikkauksessa täydellisen halvaantumisen riski on 1–2 tuhannesta potilaasta.

    Hoitamattomana skolioosi voi johtaa jopa kuolemaan, jos keuhkoilla ei ole tarpeeksi tilaa ja syntyy kuormitusta sydämelle. Helenius painottaa, että Suomessa kouluterveydenhuolto kyllä löytää skolioositapaukset ja hengenvaaralta vältytään.

    Selkä jää joustavammaksi kuin luudutusleikkauksessa

    Skolioosi on yleinen sairaus. Professori Ilkka Heleniuksen mukaan lapsista sitä sairastaa 5–6 prosenttia, ja se on yleinen varsinkin tytöillä. Valtaosa potilaista ei tarvitse hoitoa, vaan selän seuranta riittää. Pingotusleikkaus sopii melko harvoille potilaille. Leikkauspäätökseen vaikutta se, missä vaiheessa lapsen kasvu on.

    – Teen vuosittain noin sata leikkausta skolioosin vuoksi, ja niistä kaksi tai kolme soveltuu tällä hetkellä tällä menetelmällä leikattavaksi, kertoo Ilkka Helenius.

    Kirurgi Ilkka Helenius tekee pohjoismaiden ensimmäistä pingoitusleikkausta.Victor Ekholm

    Skolioosipotilaan leikkaus on tavallisesti selän pitkä luudutusleikkaus. Silloin leikkausalueesta tulee jäykkä. Pingotusmenetelmän ansiosta vältetään luuduttaminen.

    – Leikkaus tehdään tähystyksellä pienistä aukoista rintaontelon kautta. Ruuveja laitetaan ikään kuin nikaman runko-osan poikki. Ruuvien väliin jännitetään vahva polyetyleenistä valmistettu eräänlainen köysi. Sen avulla kasvu alkaa korjata selän vinoutumaa, kertoo Helenius.

    Köysi eli vaijeri sekä ruuvit jäävät potilaan elimistöön. Niitä ei tarvitse poistaa. Potilas käyttää tukiliiviä leikkauksen jälkeen kolme kuukautta.

    Aava Korhonen ratsastamassa Nakkilassa.Minna Rosvall / YleAava toipui ripeästi

    Nakkilassa syysilta on hämärtymässä. Aava Korhonen ponnahtaa ketterästi hevosen selkään. Hän ei tarvitse edes apujakkaraa hänen edellään ratsastamaan lähteneen tytön tapaan. Aavan meno on luontevaa ja ryhdikästä.

    – Heti leikkauksen jälkeen oli niin kovia kipuja, että en pystynyt nukkumaan kunnolla. Kun sain särkylääkettä, kipu meni ohi. Yllätyin, että olin sairaalassa vain viikon, vaikka leikkaus oli niin iso.

    Minna Vuorisalo kertoo, että tytär nousi jalkeille nopeasti operaation jälkeen.

    – Leikkausta seuraavana päivänähän jo seisoi sängyn vieressä. Kokeiltiin, että jalat toimivat. Pikku hiljaa aloitimme pienet kävelylenkit osastolla, kertoo Minna Vuorisalo.

    Heti leikkauksen jälkeen oli niin kovia kipuja, että en pystynyt nukkumaan kunnolla. Aava Korhonen

    Äiti kertoo, että kuuden kuukauden liikuntakiellon aikana Aavaa harmitti välillä, kun hän ei päässyt trampoliinille tai tekemään kuperkeikkoja. Ratsastustallilla sekä äiti että tytär ovat helpottuneita, kun toipuminen on edistynyt niin hyvin.

    – Selän pitäisi edelleen suoristua, se ei ole ihan vielä suora. On tosi hienoa, että Aava on päässyt takaisin harrastustensa pariin ja elämä jatkuu ennallaan, pohtii Vuorisalo.

    Kamppailulajeja Aava ei saa harrastaa, mutta muuten liikuntaharrastuksia ei rajoiteta.

    – Yksi lääkärikäynti on vielä ensi vuonna, kertoo Aava Korhonen.

    Potilaan selkä ennen leikkausta ja pingoitusleikkauksen jälkeen.TyksTyksiin tulossa lisää potilaita

    Turun yliopistollisessa keskussairaalassa leikataan eniten skolioosipotilaita Suomessa. Professori Ilkka Heleniuksen mukaan vastaavia skolioosin hoitoon erikoistuneita keskuksia on Yhdysvalloissa viisi, Euroopassa Suomen lisäksi muutama ja Aasiassa joitakin yksittäisiä. Pingotusleikkauksia on tehty viidellekymmenelle skolioosipotilaalle koko maailmassa. Niistä on raportit olemassa.

    Tyksin lasten ortopedian ja traumatologian professori Ilkka Helenius.Minna Rosvall / Yle

    Turussa kokemukset ensimmäisestä leikkauksesta ovat olleet niin myönteisiä, että operaatioita on tulossa lisää. Professori Helenius korostaa, että edelleen leikkausta harkitaan tarkoin.

    – Haluamme oppia tuntemaan menetelmän mahdollisimman hyvin ennen kuin käytämme sitä laajasti. Leikkaamme tänä vuonna lisää yksittäisiä potilaita, kertoo Helenius.

    Tyksin lastenklinikalla leikataan vuosittain 75 skolioosipotilasta. Heitä saapuu Turkuun Lapista ja Itä-Suomesta saakka. Myös Pohjoismaiden ensimmäinen pingotusleikkaus on herättänyt kyselyjä.

    – Olemme saaneet yhteydenottoja kotimaan lisäksi Ruotsista. Vanhemmat ovat halunneet tietää, onko heidän lapsensa skolioosi sellainen, joka soveltuisi hoidettavaksi tällä menetelmällä.

    Haluamme oppia tuntemaan menetelmän mahdollisimman hyvin ennen kuin käytämme sitä laajasti. Ilkka Helenius

    Professori Helenius käy myös leikkaamassa skolioosipotilaita ulkomailla, lähinnä Pohjoismaissa. Hän käy myös puhumassa aiheesta kuukausittain erilaisissa tilaisuuksissa.

    – Kun leikkaan ulkomailla potilaita, yleensä kyse on pienen lapsen vaikeasta skolioosista. Silloin tarvitaan selkärangan katkaisuleikkausta. Näihin tilanteisiin minua on pyydetty apuun.

    Lue lisää:

    Roosan tulevaisuudenhaaveet vaarassa ison selkäleikkauksen vuoksi

    Kun suomalainen etääntyy luonnosta, tulee hänen palauttamisestaan sen pariin bisnes – Yrittäjä:

    Kun suomalainen etääntyy luonnosta, tulee hänen palauttamisestaan sen pariin bisnes – Yrittäjä: "Koko ajan puhutaan enemmän luonnon hyvinvointivaikutuksista"


    Tästä on kyseVaikka tämän hetken sukupolvi käy luonnossa aikaisempaa vähemmän, lisääntyy luontoavusteiseen hyvinvointiin perustuvan Green Caren kiinnostus voimakkaasti.Green Care tarkoittaa luontoon ja maaseutuympäristöön liittyvää...

    Tästä on kyseVaikka tämän hetken sukupolvi käy luonnossa aikaisempaa vähemmän, lisääntyy luontoavusteiseen hyvinvointiin perustuvan Green Caren kiinnostus voimakkaasti.Green Care tarkoittaa luontoon ja maaseutuympäristöön liittyvää toimintaa, jolla edistetään ammatillisesti ja tavoitteellisesti ihmisten hyvinvointia sekä elämänlaatua.Luontohoivan merkitystä on tutkittu paljon, silti ei tiedetä mikä vaikuttaa siihen, että verenpaine laskee, kun ihminen menee luontoon.Italialaisen tutkijan Angela Moriggin mielestä Green Care eli luontohoiva on osa suomalaisten identiteettiä, jonka vaikutukset ovat lapsuudessa.

    Luontoavusteiset terveys- ja hyvinvointipalvelut ovat yhä suositumpia Suomessa.

    Vastaavia palveluita kutsutaan yhteisnimellä Green Care. Green Care -palveluja tarjoavia yrityksiä on paljon, ja määrä lisääntyy koko ajan.

    – Vuokatissa tällä viikolla järjestetyssä tapahtumassa oli 230 osallistujaa ja määrä kasvaa vuosittain, sanoo luonnonvarakeskus Luken tutkija ja Luonto voimaksi Kainuussa -hankkeen projektipäällikkö Maija Lipponen.

    Green Care -toimintaa tarjoavan Hyvinvointipalvelu Polokun yrittäjä Kirsi Puuronen on kokenut työssään sen, miten luonnon vaikutukset ovat nähtävissä asiakkaissa ja moni asiakas on kokenut oireiden helpottavan luonnossa.

    – Negatiivinen kokemus ja alavireisyys eivät ole niin voimakkaita luontoympäristössä, kun siellä tehdään asioita, puhutaan tai ihan vain kävellään ja ollaan, sanoo Puuronen.

    Luonto jäänyt etäiseksi

    Tämän hetkinen sukupolvi käy luonnossa yhä harvemmin. Puurosen mukaan tämä aiheuttaa ihmisissä väsymystä, stressin lisääntymistä ja myös yhteisöllisyyden katoamista.

    Hän toivoo, että hänen yrityksensä, mutta myös kaikkien hyvinvoinnin kannalta luonto otettaisiin aikaisempaa paremmin käyttöön sosiaali- ja terveydenhuollossa.

    – Haluaisin, ettei se olisi mitään erityistekniikkaa, vaan ihan tavallista toimintaa, joka on viety sinne, mihin ihminen kuuluu, sanoo Puuronen.

    Luontohoivaa voidaan toteuttaa myös eläinavusteisestiIsto Janhunen / Yle

    Green Care -toimintaa on parin vuoden ajan viety Kainuussa eteenpäin Luonto voimaksi Kainuussa (Luke) hankkeen avulla. Yhteistyötä ovat tehneet Luonnonvarakeskus Luke, Kajaanin ammattikorkeakoulu ja Kainuun ammattiopisto.

    Projektissa on kartoitettu luontoperusteisten palvelujen tarvetta sekä tarjontaa. Samalla on edistetty luontohoivan tunnettutta suuren yleisön keskuudessa.

    Luonnon hyvinvoinnissa on vielä paljon tutkittavaa

    Kainuulaishankkeessa otetaan nyt seuraava askel, jossa lähdetään kokeilemaan toimivuutta ja tarvetta käytännössä.

    – Lähdemme kokeilemaan luonnonvara-, kasvatus- ja sote-alalla, minkälaisille asiakasryhmille palveluja voitaisiin hyödyntää, ketkä niistä hyötyvät ja minkälaista osaamista tarvitaan, Maija Lipponen kertoo.

    Green Care pähkinänkuoressaGreen Care tarkoittaa maaseutuympäristön ja erityisesti maatilan hyödyntämistä hoiva-, kuntoutus- ja hyvinvointipalvelujen tuottamiseen.Tavoitteena on ihmisten henkisen, fyysisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin parantaminen.Kohteena Green Caressa voivat olla esimerkiksi ikäihmiset, lapset ja nuoret, mielenterveyskuntoutujat, päihdekuntoutujat, pitkäaikaistyöttömät tai vammaiset.Toimintamuotona käytetään erilaisia terapioita, kuten eläinavusteinen terapia ja puutarhaterapia, sekä päivätoiminta, asumispalvelut ja koulutukset.Green Caressa kaikki toteutetaan ammattimaisesti sekä suunnitellusti, eli koulusta hankitaan muun muassa ammattikorkeakouluista sekä muista koulutuslaitoksista.Green Care yrityksissä tehdään suunnitelmat etukäteen toiminnan toteutukseen, jota yrityksissä itse valvotaan.

    Green Care -toimintaa ja sen merkitystä on tutkittu paljon ja tehdään lisää myös jatkossa. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksessa on todettu, että ihmisen luontokokemus laskee verenpainetta. Vielä on vaikea määrittää mistä tämä johtuu, onko vaikuttavana tekijänä eläimet, ihminen vain luonto.

    – Tutkimuksen lisääntyessä koko ajan tullaan viisaammiksi siinä, mikä on se mekanismi, joka siihen vaikuttaa, kertoo Lipponen.

    Työtehoseuran tutkimuksen mukaan Norjassa ja myös Ruotsissa maatilat tekevät paljon työtä Green Caren ympärillä. Norjassa on havaittu, että hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ovat eläimet, ympäristö ja luonto, sekä ihmiset, jotka tarjoavat omistamiaan maatiloja myös muiden käyttöön. Norjassa tämän toteuttamiseen vaikuttaa valtion myötämielinen suhtautuminen Green Care -toimintaan.

    Maija Lipponen kertoo, että Norjassa valtio tukee maatilojen hoivatoimintaa vahvasti alusta saakka. Suomesta tämä vielä puuttuu. Isossa mittakaavassa tällaista toimintaa on mahdollista kehittää, kun asiat saadaan vietyä päätöksen tasolle.

    – Koko ajan puhutaan enemmän luonnon hyvinvointivaikutuksista, niin uskon päättäjien myös ymmärtävän tämän asian, Lipponen sanoo.

    Tutkimusta on tehty myös Suomen rajojen ulkopuolella

    Suomalaista luontohoivaa on tutkittu paljon ja siitä on tehty väitöskirjoja niin Suomessa kuin ulkomailla. Italialainen Angela Moriggi keskittyi väitöskirjassaan Green Caren parissa toimiviin suomalaisiin yrittäjiin.

    Yksi tärkeä asia, mikä Moriggille paljastui väitöskirjaa tehdessä, oli yrittäjien intohimo saada Green Care toimimaan. Vasta myöhemmin korostuivat rahoittajien ja kunnan tuen osuus. Moriggin mielestä parasta suomalaisessa Green Caressa on kuitenkin erityinen suhtautuminen luontoon, minkä juuret johtavat lapsuuteen ja siellä perheen kanssa vietettyihin kesiin, joko maatilalla tai kesämökillä

    – Monelle suomalaiselle Green Care tuntuu olevan heidän sisällä ja identiteetissä, sanoo italialainen tutkijatohtori Angela Moriggi.

    Tutkija Maija Lipponen, tutkija-tohtori Angela Moriggi ja yrittäjä Kirsi PuuronenMimmi Nietula / Yle

    Hyvinvointipalveluja tarjoavan yrittäjän Kirsi Puurosen mukaan suomalaisilla on Green Caresta tietoa, joka on maailmanlaajuisesti tärkeää. Puurosen mielestä tätä tietoa löytyy myös Kainuusta.

    Se mitä hänen mielestä Green Care toiminnassa mukana oleville ihmisille voidaan antaa enemmän, on uskallusta ja rohkeutta siihen, että hyvin pienet asiat vaikuttavat. Ei tarvitse siirtää vuoria, eikä tarvita suuria varusteita. Puurosen mielestä ihmisen ei tarvitse olla pukeutunut kuin astronautti mennessään vaeltamaan, vaan sinne riittävät tavalliset vaatteet ja perusasiat, joilla sinne päästään. Metsän hyödyntämisessä suomalaisilla on vielä tehtävää ja mahdollisuuksia on tarjolla.

    – Meillä on loistavat metsät ja luonto. Voimme hyödyntää niitä paljon nykyistä enemmän perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa ja kuntoutuspalveluissa, sanoo yrittäjä Kirsi Puuronen.

    Hanna Tuominen turvautuu hengityssuojaimeen tuoksuherkkyytensä takia – tuoksuttomuus laajenee hitaasti julkisilla paikoilla

    Hanna Tuominen turvautuu hengityssuojaimeen tuoksuherkkyytensä takia – tuoksuttomuus laajenee hitaasti julkisilla paikoilla


    Hämeenlinnalainen Hanna Tuominen käy konserteissa tai elokuvissa vain harvoin. Hän kärsii vakavasta tuoksuherkkyydestä ja vieruskaverin hajuvesi tai hiuslakka aiheuttavat voimakkaan reaktion. – Ihan ensimmäisenä lähtee ääni, tulee kurkun...

    Hämeenlinnalainen Hanna Tuominen käy konserteissa tai elokuvissa vain harvoin. Hän kärsii vakavasta tuoksuherkkyydestä ja vieruskaverin hajuvesi tai hiuslakka aiheuttavat voimakkaan reaktion.

    – Ihan ensimmäisenä lähtee ääni, tulee kurkun karheutta, limaa kertyy, tulee päänsärkyä ja voi mennä vatsa sekaisin moneksi päiväksi. Sellaista viiltelyä tulee korviin ja päänsärky aiheuttaa aivosumua, kuvailee Tuominen oireitaan.

    Joka kolmas suomalainen saa jonkinasteisia oireita vahvoista tuoksuista. Hanna Tuomisen tavoin voimakkaasti tuoksuherkkiäkin on peräti puoli miljoonaa. Heidän oireensa vaikuttavat keskushermostoa lamauttavasti.

    Kaupungit ja kunnat suosittelevat tuoksuttomuuteen

    Viime aikoina useat kaupungit ja kunnat ovat antaneet suosituksen tuoksuttomuusperiaatteista virastoissa ja järjestämissään tapahtumissa. Hämeessä tuoksuttomuuteen kannustavat Hämeenlinna ja Hollola. Vastikään joukkoon liittyi myös Lahti. Myös Kouvolassa ja Imatralla kaupungit suosittelevat, että asukkaat osallistuisivat ilman hajusteita kaupungin tapahtumiin.

    Heikki Kiseleff

    Lahdessa aloite tuoksujen välttämiseen tuli henkilöstön keskuudesta. Sillä halutaan parantaa kaupungin työntekijöiden työhyvinvointia sekä helpottaa tuoksuherkkien kaupunkilaisten asiointia.

    – Suositus koskee kaikkia Lahden kaupungin palveluita niin, että kuntalaiset voisivat osallistua kaikkiin meidän järjestämiimme tapahtumiin ja tulla kirjastoihin, uimahalleihin, vanhempainiltoihin, kouluihin ja teatteriin, luettelee työhyvinvointipäällikkö Päivi Maisonlahti Lahden kaupungilta.

    Tuoksuttomuus on esteellisyysasia

    Vaikka kannustus tuoksuttomuuteen onkin lisääntynyt, tuoksuherkkyydestä kärsivä Hanna Tuominen toivoisi, että tuoksuttomuuden aate leviäisi rivakammin.

    – Suosituksia on kyllä tullut enemmän, mutta eiväthän niitä kaikki ihmiset noudata, hän sanoo.

    Allergia-, iho- ja astmaliiton viestintäjohtaja Niki Alanko on samoilla linjoilla. Aiheesta puhutaan jo melko paljon, mutta täysin tuoksuvapaita alueita tai tapahtumia on edelleen vähän. Voimakkaat tuoksut ovat Alangon mukaan esteellisyysasia, joka rajoittaa harrastamisen lisäksi tuoksuherkän ihmisen liikkumista ja asioiden hoitoa.

    – Voimakkaasti tuoksuherkät ihmiset pohtivat esimerkiksi sitä, voivatko he aamulla hypätä julkisen liikenteen bussiin. Aamubussissa tuoksuvat juuri laitetut parta- ja hajuvedet ja ne voivat laukaista tuoksuherkän oireet, kertoo Alanko.

    Laitan maskin naamalle, jos en muuten pärjää. Hanna Tuominen

    Kun Hanna Tuominen istuutuu kahvilan pöytään, hän pitää pientä välimatkaa vastikään kemikaliossa käyneeseen kahvittelukumppaniin. Tuoksuherkkä huomaa tuoksut, joita muut eivät kenties rekisteröi lainkaan. Tuominen muistuttaa, että tuoksuttomuus ei vähennä kenenkään viehättävyyttä tai siisteyttä.

    – Itse ajattelen niin, että kukaan meistä ei muutu kauniimmaksi tuoksulla. Toivon sitä todella, että ihmiset noudattaisivat tuoksuttomuutta. Se helpottaisi meidän kaikkien elämää.

    Tuominen pyrki elämään niin, että tuoksuherkkyys rajoittaisi hänen elämäänsä mahdollisimman vähän. Kassissaan Tuominen kantaa aina mukanaan hengityssuojainta ja allergialääkkeitä. Hän sanoo, että joka paikassa pitää olla valmistautunut siihen, että saa reaktion.

    – Lähtökohtaisesti olen ajatellut, että haluan elää ihan tavallista elämää ja haluan pärjätä. Silloin minä hankin apuvälineitä. Laitan maskin naamalle, jos en muuten pärjää, kertoo Tuominen.

    Tuoksuherkkä ei uskalla varata teatterilippua

    Tuoksuttomat teatteriesitykset ja konsertit ovat helpottaneet tuoksuherkkien kulttuuriharrastamista. Kanta-Hämeen hengityksen toista kertaa järjestämässä tuoksuttomassa elokuvanäytöksessä elokuvateatterin henkilökunta ja näytökseen tuleva yleisö ottaa tuoksuherkät huomioon. Se tarkoittaa, että näytöksessä kukaan ei käytä tuoksuvaa kosmetiikkaa, hajuvettä, partavettä tai tuoksuvia hiusten viimeistelyaineita, eikä tupakoi juuri ennen näytöstä.

    Tarve tuoksuttomille esityksille on Kanta-Hämeen Hengitys ry:n viestintäsuunnittelija Matleena Aitasalon mukaan kasvava.

    – Tuoksuherkkä ihminen joutuu miettimään hyvin tarkkaan, että voiko hän varata sitä paikkaa tai ostaa lippua, koska ei voi olla varma siitä, pystyykö osallistumaan tilaisuuteen. Eli saako hän sellaisia keskushermostollisia oireita, jotka pakottavat hänet poistumaan tilaisuudesta.

    Puntaroi oma tuoksukuormasi

    Viestintäjohtaja Niki Alanko kannustaa jokaista pohtimaan myös omaa tuoksukuormaansa, vaikka varsinaisesti ei tuoksuherkkyydestä kärsisikään.

    Tuoksukuormaansa voi tarkastella, kun listaa päivän aikana kohtaamansa keinotekoiset tuoksut. Onko vaatteiden pesussa käytetty aina hajusteetonta vai onko siinä tuoksua? Entä onko kotona huonetuoksuja tai käytettävä kosmetiikka hajustettua?

    Voimakkaat tuoksut ovat piinaa tuoksuherkälle.Johanna Manu/Yle

    Yhä useammin voi valita myös hajusteettoman vaihtoehdon. Matleena Aitasalo muistuttaa, että hajuttomuus ei vie esimerkiksi pesuaineelta tehoa pois.

    – On olemassa luonnollisia tuoksuja, joista ihmiset nauttivat ja ne tuovat erilaisia muistoja ja tunteita. Mutta kun on monta keinotekoista tuoksua, saadaan aikaan iso tuoksukuorma.