Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    Ikänäköleikkauksia markkinoidaan myös kaihin estämisellä – osa silmälääkäreistä kyseenalaistaa terveen silmän operoinnin

    Ikänäköleikkauksia markkinoidaan myös kaihin estämisellä – osa silmälääkäreistä kyseenalaistaa terveen silmän operoinnin


    Moni tuskailee lukulasiensa kanssa. Ravintolassa ei näe ruokalistaa ilman laseja eikä kaupassa tuotteen ainesosia. Niitä on kotona joka pöydällä ja toisaalta ei löydy mistään. Tähän touhuun kyllästyy entistä useampi ja hakeutuu yksityiselle...

    Moni tuskailee lukulasiensa kanssa. Ravintolassa ei näe ruokalistaa ilman laseja eikä kaupassa tuotteen ainesosia. Niitä on kotona joka pöydällä ja toisaalta ei löydy mistään.

    Tähän touhuun kyllästyy entistä useampi ja hakeutuu yksityiselle silmäklinikalle ikänäköleikkaukseen. Harva tietää, että samalla poistuu harmaakaihin vaara.

    Leikkaus ei ole riskitön

    Yleisimmin ikänäöstä kärsivät yli 60-vuotiaat ja toisaalta alle 40-vuotiaita asia ei koske vielä lainkaan. Viime vuosina ovat alkaneet yleistyä myös viisikymppisten ikänäköleikkaukset.

    – Mitä nuorempana ikänäkö- ja kaihinestoleikkaus tehdään, sen todennäköisempää on, että mykiöpussijärjestelmää joudutaan korjaamaan, sanoo HUS:in silmätautien ylilääkäri Jukka Moilanen.

    Leikkauksen vakavin komplikaatio on silmän sisäinen bakteeritulehdus. Sen riski on kuitenkin vain 1/10 000:een. Joillekin voi myös tulla sarveiskalvon samenemista. Lisäksi verkkokalvon riski irrota kasvaa. Tekomykiö voi myös vaihtaa paikkaa.

    Paljonko maksaa ja kuka hoitaa jälkipyykin?

    Kun mykiö vaihdetaan moniteholinsseihin, laskun summa on noin 5 000 euroa. Yksiteholinsseillä leikkaus on halvempi ja siinä eriparisiksi tehdyistä silmistä toinen näkee lähelle ja toinen kauas. Kunnallisella puolella moniteholinssit ovat noin kuusi kertaa arvokkaampia kuin yksiteho-kaihilinssit eikä siellä ikänäköleikkauksia tehdä.

    – Ei tästä koskaan tule yhteiskunnan kustantamaa hoitoa, se on liian kallista, sanoo ikänäköleikkauksia yksityisellä Medilaser-klinikalla tekevä silmäkirurgi Harri Koskela.

    Julkisen puolen silmälääkärit kyseenalaistavat kuitenkin jo nyt sen, että kunnallinen sairaala joutuu huolehtimaan yksityisten klinikoiden mahdollisesta jälkipyykistä. Jos terveen silmän leikkauksista seuraa myöhemmin ongelmia, niin kunnallinen puoli korjaa.

    – Tulevassa sotessa olisi hyvä ottaa kantaa siihen, kuka maksaa korjauskulut. Onko se aina yhteiskunta vai pitisikö yksityisten laitosten myös osallistua tähän maksun laskuun, kysyy ylilääkäri Jukka Moilanen.

    Kaihi ei aiheuta pysyvää näkövammaa ja niidenkin leikkauksia on julkisella sektorilla kyetty viime vuosina lisäämään. Lisäksi jonot ovat lyhentyneet. Tällä hetkellä keskimääräinen jonotusaika on kolme kuukautta. Tampereen yliopistollisen sairaalan silmäklinikan johtaja, professori Anja Tuulonen muistuttaa, että julkinen sektori tekee vuodessa noin 55 000 kaihileikkausta.

    Rahastetaanko kaihipelolla?

    Julkisen puolen silmälääkärit eivät pidä tarkoituksenmukaisena, että terveiden silmien ikänäköleikkauksia markkinoidaan myös harmaakaihin estämisellä. Julkisesti rahoitetussa terveydenhuollossa nähdään, että kaihi hoidetaan sairautena sitten kun se tulee.

    – Terveydenhuolto on hyvin voimakkaasti kaupallistunut. Erilaiset sairauksien tiedostamiskampanjat lisäävät kysyntää. Olen tavannut kaihileikkausten tuotesijoittelua jopa kesäteatteriesityksissä, kertoo Tuulonen.

    Yksityisen klinikan Harri Koskela haluaa korostaa, että linssileikkaus on elämän luksusta.

    – Se nostaa elämänlaatua ja sitä voi verrata kauneuskirurgiaan. Kaikki voivat kuvitella, miten ikävät silmälasit ovat monessa tilanteessa.

    Ikänäkö edeltää harmaakaihia

    Ikänäkö johtuu siitä, että silmän sisällä oleva mykiö eli oma linssi kovettuu ja lähinäkö huononee. Kaikille käy näin myötä. Joudumme hankkimaan ensimmäiset lukulasit keskimäärin 45-vuotiaana.

    – Harmaakaihi on askel eteenpäin ikänäöstä. Kun ikänäössä silmän linssi on kovettunut, niin sen lisäksi se sumentuu, selittää Medilaserin Koskela.

    Teknisesti ikänäkö- ja kaihileikkaus on samanlainen, mutta pelkässä kaihileikkauksessa laitetaan yleensä yksiteholinssi. Ikänäön linssileikkauksessa silmään operoidaan moniteholinssi, jotta henkilö näkee kaikille etäisyyksille.

    Moni lääkärikään ei tunnista endometrioosia – Dana Paredesin kivut alkoivat 14-vuotiaana, mutta oikeaa hoitoa hän sai vasta lähes nelikymppisenä

    Moni lääkärikään ei tunnista endometrioosia – Dana Paredesin kivut alkoivat 14-vuotiaana, mutta oikeaa hoitoa hän sai vasta lähes nelikymppisenä


    Dana Paredes seisoi bussipysäkillä, kun kuukautisverta hulahti yhtäkkiä niin paljon, että kaikki oli nilkkoja myöten veressä. – Silloin tajusin, ettei tämä ole normaalia, Dana Paredes sanoo. Lääkärin diagnoosi oli endometrioosi. Paredesilla...

    Dana Paredes seisoi bussipysäkillä, kun kuukautisverta hulahti yhtäkkiä niin paljon, että kaikki oli nilkkoja myöten veressä.

    – Silloin tajusin, ettei tämä ole normaalia, Dana Paredes sanoo.

    Lääkärin diagnoosi oli endometrioosi. Paredesilla oli jo 14-vuotiaana kovia kuukautiskipuja, mutta hän ajatteli niiden vain kuuluvan kuukautisiin. Kolmekymppisenä saadun endometrioosidiagnoosin jälkeenkin meni vielä vuosia ennen kuin hän sai oikeaa hoitoa.

    Joensuusta kotoisin oleva Dana Paredes ja seitsemän muuta naista kertovat endometrioosistaan toimittaja Anne Ignatiuksen tietokirjassa Joka kymmenes nainen. Ignatiuksen mielestä sairaudesta on tärkeää puhua siksi, etteivät tytöt ja naiset kärsisi turhaan tai häpeäisi oireitaan.

    Endometrioosi tunnetaan huonosti

    Endometrioosia sairastaa arviolta joka kymmenes hedelmällisessä iässä oleva tyttö tai nainen. Suomessa se tarkoittaa noin 200 000:ta naista. Oireet ja niiden voimakkuus vaihtelevat.

    Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Pia Suvitie TYKS:in Naistenklinikalta kertoo tapaavansa työssään joka viikko endometrioosia sairastavia tyttöjä ja naisia, jotka ovat juosseet lääkäriltä toiselle apua saamatta. Usein diagnoosin saaminen pitkittyy.

    – Endometrioosia ei valitettavasti tunnisteta varsinkaan perusterveydenhuollossa. Eivätkä kaikki gynekologitkaan aina osaa sitä epäillä, Pia Suvitie sanoo.

    Endometrioosissa kohdun limakalvon kaltaista kudosta kasvaa väärissä paikoissa kohdun ulkopuolella. Tavallisimmin potilailla on poikkeuksellisen hankalat kuukautiskivut.

    – Endometrioosipotilailla kipu on usein täysin lamaannuttava. Ihmiset ovat täysin toimintakyvyttömiä usein useamman päivän, jopa viikon, eivätkä tavalliset särkylääkkeet vie kipua pois, Pia Suvitie sanoo.

    Myös suolisto-oireet, kuten ripuli, ummetus ja turvotus ovat tavallisia, samoin virtsaamisvaivat ja yhdyntäkivut.

    Endometrioosia ei valitettavasti tunnisteta varsinkaan perusterveydenhuollossa. Eivätkä kaikki gynekologitkaan aina osaa sitä epäillä. Pia Suvitie

    Pia Suvitien kesällä Turun yliopistossa tarkastetun väitöskirjan mukaan endometrioosiin viittaavia oireita todetaan jo teini-ikäisillä. Vaikeita kipuoireita oli väitöstutkimuksen kyselyaineistossa jopa 5–10 prosentilla 15–19-vuotiaista tytöistä. Moni oli joutunut olemaan niiden vuoksi pois koulusta.

    "Taaskö sä oot menossa vessaan?"

    Dana Paredesille kaikkein hankalimpia endometrioosin aiheuttamia vaivoja ovat olleet suolisto-oireet, joihin on liittynyt kovaa pistävää kipua.

    – Kun kipu oli päällä, tuntui siltä kuin iskettäisiin kolmenkymmenen sentin mittaisella tikarilla sisuksiin, hän sanoo.

    Vaikka kipu on ollut kovaa, se ei hänen kohdallaan ole ollut täysin lamauttavaa. Endometrioosin aiheuttama ripuli ja siihen liittyvä kipu ovat sen sijaan haitanneet sosiaalista elämää. "Taasko sä oot menossa vessaan?" on hänelle valitettavan tuttu kysymys.

    – Kaikki lähipiirissäni ja töissäkin tottuivat siihen, että jos sanon että on päästävä vessaan, niin on päästävä. Kiusallisimpia ovat olleet työpalaverit, joista ei voi poistua. Ajattelen kuitenkin, että ihmisten vain täytyy ymmärtää. Kysehän on sairaudesta.

    Dana Paredes on puhunut sairaudestaan avoimesti niin ystävilleen, työkavereilleen kuin Endometrioosiyhdistyksessä, jonka aktiivijäsenenä hän toimi useita vuosia. Silti kaikki eivät aina ole ymmärtäneet, kun hän on joutunut perumaan menoja äkillisten oireiden vuoksi. Ystävätkin ovat suuttuneet.

    Dana Paredesin kivut alkoivat 14-vuotiaana. Oikea hoito löytyi vasta lähes nelikymppisenä, kun endometrioosiin perehtynyt lääkäri tutki hänet.Katriina Laine / Yle

    Paredes kuuluu siihen pieneen joukkoon, jonka endometrioosi on niin vakava, että sairaus on vaatinut leikkaushoitoa ja pahenee ilman oikeaa hoitoa. Sairautta hoidettiin diagnoosin saamisen jälkeen hormonilääkityksellä, mutta se ei hänen kohdallaan riittänyt. Vasta 38-vuotiaana, endometrioosiin perehtyneen lääkärin vastaanotolla hänelle selvisi, että endometrioosi oli kuronut sisäelimiä yhteen.

    Leikkausten jälkeen oireet helpottivat valtavasti ja Paredes kokee elämänlaatunsa parantuneen.

    Vähättely sattuu

    Endometrioosia sairastavien kertomuksia kirjaansa kerännyt toimittaja Anne Ignatius hämmentyi siitä, kuinka vahvasti niistä nousi esiin naisten kokema vähättely.

    – Kun luin saamiani sähköposteja ja tapasin naisia, olin pöyristynyt siitä, miten naisia oli vähätelty. Vaikuttaa koko minäkuvaan, jos kukaan ei usko, että sattuu, Anne Ignatius sanoo.

    Moni kirjan naisista oli kokenut vähättelyä terveydenhuollossa ennen kuin oli saanut sairaudelleen diagnoosin. Osa naisia hoitaneista lääkäreistä ei ollut uskonut, kuinka kovaa kipu on tai kuinka hankalia vaivat ovat.

    TYKS:in Naistenklinikan Pia Suvitie toivoo, että oireiden kanssa kärvistelevät löytäisivät asiantuntevaa hoitoa.

    – Jos lääkäri vähättelee oireita, kannattaa ehkä käydä toisella lääkärillä hakemassa toinen mielipide, hän toteaa.

    Endometrioosipotilailla kipu on usein täysin lamaannuttava. Pia Suvitie

    Anne Ignatius pitää endometrioosipotilaiden asemaan liittyvänä epäkohtana myös sitä, että heistä suurin osa maksaa lääkkeensä kokonaan itse. Kun Kelan korvauksen joissakin poikkeuksissa saa, se on pienin mahdollinen.

    – Korvaussysteemi on todella epäreilu, Ignatius sanoo.

    Oireita voidaan yleensä hoitaa hyvin

    Endometrioosi on tämänhetkisen tiedon mukaan krooninen sairaus, jota ei voida kokonaan parantaa. Oireita voidaan kuitenkin hoitaa hyvin tai vähintäänkin niitä voidaan lievittää.

    – Ensisijainen hoito on aina lääkehoito. Varsinaista endometrioosioireistoa voidaan hoitaa hormonilääkkeillä, kipua puolestaan kipulääkkeillä, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Pia Suvitie TYKS:in Naistenklinikalta sanoo.

    Osa endometrioosin hoitoon käytetyistä lääkkeistä on samoja, joita käytetään ehkäisyyn. Jos erilaisilla hormonilääkkeillä ei saada riittävää apua, seuraava vaihtoehto on leikkaushoito. Sitä tarvitsee kuitenkin vain pieni osa potilaista.

    Pitkäaikaisen sairauden hoidossa myös lääkkeettömät hoitokeinot ovat tärkeitä. Liikunta ja hyvä ruokavalio auttavat monia, osa voi hyötyä vaikkapa lämpimien suihkujen ottamisesta.

    Monille endometrioosia sairastaville huolta ja surua aiheuttaa se, että sairaus voi aiheuttaa lapsettomuutta tai vaikeuttaa lapsen saamista. Pia Suvitien mukaan noin puolet endometrioosia sairastavista onnistuu tulemaan raskaaksi ongelmitta. Lopuilla on vaikeuksia tulla raskaaksi, mutta heistäkin kahdeksan kymmenestä onnistuu.

    – Lapsettomuushoitojen tulokset ovat erittäin hyviä myös endometrioosipotilailla, riippuen mistä sairauden muodosta on kysymys. Kaikkein tärkein hedelmällisyyteen vaikuttava asia on kuitenkin ikä, Suvitie sanoo.

    Mia-vauva syntyi kesällä

    42-vuotias Dana Paredes hakeutui miehensä kanssa hedelmällisyyshoitoihin kolmisen vuotta sitten. He tiesivät, ettei aikaa raskauden yrittämiseen ole loputtomasti. Hoidot ja raskaus sujuivat heidän ilokseen hyvin.

    Dana Paredesin päivät täyttyvät nyt nelikuisen Mian hoidosta.Katriina Laine / Yle

    Endometrioosilääkitys oli niiden vuoksi keskeytettävä.

    – Olen kuitenkin elänyt niin kauan kipujen kanssa, että tämä menee samaan konkurssiin. Lääkkeettömät kivunhoitomenetelmät ovat aina olleet minulle tärkeitä. Siksi olen pärjännyt hoitojen, raskauden ja imetyksen aikana hyvin, vaikka en pystykään lääkitsemään endometrioosia, Paredes toteaa.

    Nyt Paredesin päivät täyttyvät nelikuisen Mia-vauvan hoidosta. Mielessä käy välillä huoli, periytyykö sairaus lapselle. Mutta juuri nyt hän nauttii kotona Mia-vauvan kanssa köllöttelystä.

    Anne Ignatius: Joka kymmenes nainen (2018, Teos)

    Lue lisää:

    Lääkäri: Endometrioosi on yhtä yleinen kuin astma ja diabetes

    Endometrioosin vuoksi lapsettomaksi jäänyt Riikka Sallinen: "Aluksi oli raskasta kuunnella muiden synnytyskokemuksia"

    Iltasyönti lihotti opettajan reilusti ylipainoiseksi – Nyt 37 kiloa kevyempänä hän kertoo, ettei lopulta tehnyt mitään ihmeellistä

    Iltasyönti lihotti opettajan reilusti ylipainoiseksi – Nyt 37 kiloa kevyempänä hän kertoo, ettei lopulta tehnyt mitään ihmeellistä


    Melko tarkalleen kaksi vuotta sitten Lappeenrannan kaupungin liikunnanohjaaja Anne Peuhkurin huoneeseen astui tuhdissa kunnossa oleva 114,4 kiloa painava musiikinopettaja Antti Taipale. Mies kertoi Anne Peuhkurille tarkasti mitä tahtoo: hän haluaa...

    Melko tarkalleen kaksi vuotta sitten Lappeenrannan kaupungin liikunnanohjaaja Anne Peuhkurin huoneeseen astui tuhdissa kunnossa oleva 114,4 kiloa painava musiikinopettaja Antti Taipale. Mies kertoi Anne Peuhkurille tarkasti mitä tahtoo: hän haluaa laihtua mahdollisimman nopeasti 10–15 kiloa.

    – Minä sanoin, että ei käy, kertoo Anne Peuhkuri.

    Alkoi hallittu laihdutus, jonka aikana Antti Taipaleelta katosi elopainoa 37 kiloa. Siihen ei tarvittu ihmedieettiä, eikä valtavaa määrää liikuntaa tai nälän tunnetta. Rahaakaan ei kulunut kalliisiin laihdutuskeittoihin, ateriankorvikkeisiin tai ihmejauheisiin, vaan kaikki apu tuli ilmaiseksi oman kaupungin liikuntaneuvonnasta.

    Kaupungin liikuntaneuvojat eivät usko ihmedieetteihin eikä pikalaihdutukseen. Sen sijaan he tekevät töitä lihavuuden vähentämiseksi ja liikunnan lisäämiseksi. Apu on ilmaista niille, jotka liikkuvat vähän tai joilla on merkittävä ylipaino.

    Kun Antti Taipale täytti 30 vuotta, alkoivat kilot kerääntyä vatsalle vähän salakavalasti. Tosin jälkeenpäin ajatellen ei ole ihme, että maha vain jatkoi kasvamistaan.

    Antin housut olivat ennen XXXL-kokoiset. Nyt sopii jo M-koko.Kare Lehtonen/YleIltapalana kebabia ja pizzaa

    Aamiaiseksi Antti Taipale söi aina puuroa ja kahvia sekä päiväruoaksi kouluruokaa työpaikan ruokalassa. Tähän saakka kaikki menikin ihan hyvin, mutta työpäivän jälkeen alkoi ongelma.

    Töistä hän hurautti aina autollansa marketin pihalle.

    – Ostin joka päivä sokerilimpsaa ja sen kanssa munkin tai jonkun muun herkun. Limpsaa kului pari litraa päivässä.

    Välillä saattoi pikkunälän koittaessa mennä suklaapatukka tai pari. Hurjin oli kuitenkin iltaruokailu, joka toistui säännöllisenä illasta toiseen.

    – Joka ilta pizza tai kebab. Ja jos yöllä tuli nälkä, menin keittiöön syömään.

    Hän saattoi hyvin syödä kaksi todella tukevaa ateriaa päivässä, eikä edes tehnyt tiukkaa.

    – Söin ihan mitä sattuu ja milloin sattuu. Ruokailuajoissa ja ruokamäärissä ei ollut mitään tolkkua, kertoo Taipale.

    Ainoa liikunta oli opettajien sählyvuoro kerran viikossa.

    T-paita piti olla kokoa XXXL ja housujen tuumaympärys 48. Sellaisia housuja ei edes joka kaupasta löydy. Liikkuminen työpaikalla hengästytti.

    Aikaisemmin työpaikalla liikkuminen hengästytti. Nyt Antti Taipale kertoo jaksavansa kaikkiaan paljon paremmin.Petri Kivimäki / YleKuntoremontti kestää vuoden

    Peilistä näkyi mies, joka juuri ja juuri mahtui peilikuvaan. Antti Taipale oli pohtinut ulkomuotoaan pitkään, mutta lopullista sysäystä laihduttamiseen ei ollut tullut.

    Aivan sattumalta Taipale kuuli syksyllä 2016, että Lappeenrannan kaupunki järjestää painonhallinta- ja liikuntaopastusta. Kun hän työpaikallaan alkoi ääneen puhua osallistumisesta, ei hän enää saanut rauhaa.

    – Meidän koulun liikunnanopettaja sanoi minulle vähän väliä, että joko sinä soitit sinne, joko olet ilmoittautunut ja näytti kännykkää, naurahtaa Antti Taipale.

    Lopulta ei mennyt kauaakaan, kun Taipale käveli Lappeenrannan urheilutalolle kaupungin liikunnanohjaaja Anne Peuhkurin työhuoneeseen.

    – Minä sanoin, että semmoiset 10 tai 15 kiloa voisi äkkiäkin lähteä. Mutta Anne sanoi minulle, että ei käy, ei käy.

    Liikunnanohjaaja Anne Peuhkuri joutui jarruttelemaan Antti Taipaleen laihdutushaluja. Lopulta he pääsivät yhteisymmärrykseen, että tämä kestää vuoden.

    – Mieluummin vuosi töitä, pysyvä ratkaisu ja elämäntapamuutos. Silloin saadaan parempi lopputulos pitkällä jänteellä, sanoo Anne Peuhkuri.

    Antti Taipaleen ajatus pikalaihduttamisesta alkoi karista. Usko toisenlaiseen tapaan vahvistui ja hän päätti lähteä vuoden urakkaan.

    Ruokarytmi uusiksi

    Heti kuntoremontin alussa Antti Taipale sopi itsensä kanssa, että tekee juuri niin kuin Peuhkuri on häntä opastanut. Siihen kuuluivat yksinkertaisesti terveellisemmät elämäntavat ja liikunta.

    Suurin ongelma oli ruokailun epäsäännöllisyys.

    – Antille piti saada säännöllinen ruokarytmi ja pikaruoat pois, kertoo Anne Peuhkuri.

    Mitään tavoitetta Antille ei asetettu. Tarkoitus oli tehdä muutoksia elämäntapoihin ja katsoa, mitä tapahtuu.

    Ruokailun lisäksi Antille piti keksiä jotain sopivaa liikuntaa. He kävivät tutustumassa kuntosaliin, mutta se ei oikein tuntunut hyvältä. Mukavaksi lajiksi valikoitui vesijuoksu.

    Reilut annokset

    Lappeenrannan kaupungin liikunnanohjaaja Anne Peuhkuri saa kaiken vaikuttamaan yksinkertaiselta: tarvitsee vain keventää iltaruokailua ja saada välipala paremmaksi. Lisäksi lisätään vähän liikuntaa.

    Antti alkoi noudattaa Peuhkurin ohjeita tarkasti. Illan pizzat, kebabit ja limonadit pois sekä iltapäivän munkki- ja herkkuateriat unholaan.

    Aamiaiseksi hän alkoi syödä lautasellisen puuroa ja palan leipää ilman mitään päällysteitä, lasillisen mehua ja kahvia.

    Liikunnanohjaaja Anne Peuhkuri laati Antti Taipaleelle uuden ruokailurytmin ja opasti etsimään sopivan liikuntamuodon.Petri Kivimäki / Yle

    Lounaana on työpaikan kouluruoka. Lautasella on puolet salaattia ja puolet lämmintä ruokaa. Lisäksi pala näkkileipää ilman levitteitä tai lisukkeita. Ruokajuomaksi maitoa tai vettä. Keittopäivänä annoksena on reilu lautasellinen lempeää kanakeittoa.

    Iltapäivällä Antti nauttii pienen purkillisen proteiinirahkaa ja jälleen palan leipää. Illalla puuro ja hedelmä tai annos salaattia.

    – Kahvia kyllä menee lisäksi koko päivän ajan. Olen kova juomaan kahvia, eikä minulta yöunetkaan kahvin takia häiriinny, kertoo Antti Taipale.

    Tulokset alkavat näkyä

    Antin lähtöpaino oli 114,4 kiloa, vyötärön ympärysmitta 121 cm ja painoindeksi 35,5.

    Koska varsinaista painonpudotustavoitetta Antti Taipaleelle ei asetettu, ei hänen tarvinnut ahdistua ja tuskailla vaa'an päällä. Toki oma vaaka alkoi jo näyttää, mihin suuntaan paino oli menossa.

    Antille piti saada säännöllinen ruokarytmi ja pikaruoat pois. Liikunnanohjaaja Anne Peuhkuri

    Toisella punnituskerralla viisi viikkoa ensimmäisen punnituksen jälkeen paino oli pudonnut vain 1,8 kiloa ja vyötärö kaventunut yhdellä senttimetrillä.

    Kolmannella punnituskerralla, noin kolme kuukautta kuntoremontin alkamisen jälkeen, painoa oli lähtenyt jo 5,4 kiloa ja vyötärön ympärysmitasta 7 senttimetriä.

    – Lihasmassaa saatiin kasvatettua koko ajan ja samalla saatiin rasvamassasta painoa pois. Tiesimme, että olemme oikealla tiellä, kertoo Anne Peuhkuri.

    Alkuperäinen tavoite hitaasta ja varmasta painonpudotuksesta oli alkanut tulla toteen.

    Lounas koulun ruokalassa on reilu annos syötävää.Kare Lehtonen/YleAlle puoli kiloa viikossa

    Liikunnanohjaaja Anne Peuhkuri kertoo, miten tärkeätä on saada aikaan ruokailuun tasainen rytmi.

    – Työpäivän aikana pitäisi syödä suurin osa päivän ruoasta, muistuttaa Peuhkuri.

    Alusta alkaen Antti Taipale halusi olla tiukkana ja noudattaa vain liikunnanohjaaja Anne Peuhkurin ohjeita. Taipale uskoi siihen, että mitään muuta mahdollisuutta ei ole.

    – En minä ennen syönyt salaattia käytännössä ollenkaan, kertoo Antti Taipale.

    Ensimmäisenä vuonna Antti Taipaleen paino tippui 22,30 kiloa eli keskimäärin 400 grammaa viikossa. Se on itse asiassa juuri se määrä ja tapa, mitä asiantuntijatkin suosittelevat.

    Toisena vuonna painoa lähti vielä 14,6 kiloa eli kaikkiaan Taipale on laihtunut yhteensä noin 37 kiloa. Kahdessa vuodessa hänen vyötärönympärys lyheni 121 senttimetristä 89,5 senttimetriin.

    Kun laihdutus kestää vuoden tai kaksi, on varminta omaksua ja hyväksyä kokonaan uudet ruokailutottumukset. Sen kun on oppinut, ei paino enää tavoitepainon saavuttamisen jälkeen lähde niin helposti nousuun. Laihdutukseen pitää varata reilusti aikaa.

    Lisää lihaksia liikunnalla

    Aiemmin Antti Taipaleen ainoa liikunta oli kerran viikossa ollut opettajien sählyvuoro. Siksi liikunnanohjaaja Anne Peuhkuri lähtikin hyvin varovasti etsimään Antille mieluisaa lajia.

    Nyt Antti Taipale onkin tuttu näky erityisesti uimahallin vesijuoksualtaassa.

    – Käyn kaksi kertaa viikossa vesijuoksemassa. Aluksi se oli puoli tuntia kerrallaan, mutta nyt vähän enemmän. Lisäksi käyn kaksi kertaa viikossa pelaamassa sählyä.

    Ruoan yhteydessä Antti Taipale nauttii myös lasillisen maitoa.Tommi Parkkinen / Yle

    Liikunnanohjaaja Anne Peuhkuri muistuttaa, että pelkästään liikuntaa lisäämällä laihtuminen ei välttämättä onnistu. Yhden suklaapatukan energiamäärän kuluttamiseen tarvitaan reilu tunti kävelyä.

    – Mutta liikunta kasvattaa lihasmassaa, kuntoa ja parantaa terveyttä, joten se kannattaa ottaa laihduttamiseen mukaan. Jos liikunta ei kiinnosta, niin sitten täytyy tyytyä vain ruokavalion muuttamiseen, mikäli haluaa painoaan pudottaa, kertoo Peuhkuri.

    Ei enää hyvää oloa pizzasta

    Antti Taipale muistelee naureskellen aikaa, kun hän iltaruoaksi veti pizzaa tai kebabia. Nyt päivän pääruoka on työpaikkalounas tai viikonloppuna kaupasta ostettu valmisateria. Iltaruoka on vaihtunut salaatiksi, jota Taipale mielellään höystää esimerkiksi kanalla. Salaattia hän ei ole vielä oppinut itse tekemään, vaan tyytyy kaupasta ostettaviin pusseissa oleviin valmissalaatteihin.

    – Niin voisihan niitä tietysti tehdä itse. Ehkä se olisi se seuraava, mitä opetella, hymähtää Taipale.

    Juhlissa tai muilla kutsuilla Antti ei kieltäydy tarjottavista, mutta ottaa niitä vähemmän kuin ennen.

    – Ennen se oli sellainen tunne pizzan jälkeen, että tulipas nyt hyvä olo – maha on täynnä ja nyt varmasti nukuttaa hyvin. Nyt jos syön pizzaa, niin enää ei tule sellaista samanlaista fiilistä.

    Alkoholin kanssa hänen ei ole tarvinnut tuskailla, sillä Taipale laittoi korkin kiinni jo 22 vuotta sitten.

    Minusta tuntuu, että en tehnyt mitään ihmeellistä. Noudatin vain neuvoja. Antti Taipale

    Vielä kaksi vuotta sitten Antti Taipaletta pystyi kaikilla mittareilla kuvaamaan reilusti ylipainoiseksi.

    Kahden vuoden aikana verensokeri on palautunut normaalille tasolle. Liikunnan avulla lihasten määrä on kasvanut mukavasti ja haitallinen sisäelinten ympärille keräytyneen rasvan määrä on suositusten tasolla. Painoindeksi on laskenut 35:stä normaalipainoisen tasolle noin 24:ään.

    Musiikinopettaja Antti Taipale työpaikallaan Lappenrannan Kesämäen yhtenäiskoulun musiikkiluokassa. Kuntokuurin alussa Taipale oli 48-vuotias ja nyt tasan 50.Petri Kivimäki / YleVaikein vielä edessä?

    Jokainen elämässään laihduttanut tietää, miten vaikea on pitää saavutettu paino. Jos laihdutustahti on ollut kova, eikä ruokailutottumusten muutoksesta ole tullut pysyvää, tulevat kilot melko varmasti pikku hiljaa takaisin.

    Antti Taipale tietää itsekin tietää, että lujaa tahtoa ja päättäväisyyttä laihduttaminen sekä kuntokuuri ovat vaatineet. Myös hän tietää, että ei ole paluuta entiseen, eikä edes sinne suuntaan kurkottavaan ruokavalioon.

    – Tässäkin asiassa minä noudatan Peuhkurin Annen neuvoja. Hän sanoi minulle, että nyt keskitytään ylläpitoon. Se tarkoittaa sitä, että nyt minä en enää laihduta, vaan yritetään saada edes vähän lisää lihasmassaa. Tällä ylläpidolla minä saan keskityttyä siihen ajatukseen, että se paino ei enää lähde nousemaan.

    Ilman nälkää laihdutus ei kuitenkaan onnistunut Antti Taipaleeltakaan. Mutta se ei ole johtunut liian rajuista ohjeista, vaan siitä, että hän ei noudattanut niitä oikein.

    – Silloin alkuvaiheessa hain tasapainoa sen vanhan ja uuden ruokailutavan välillä. Siinä tuli välillä sellaisia hetkiä, että en tajunnut syödä iltapäivällä. Mutta siinäkin Anne Peuhkuri neuvoi, että pitää muistaa syödä iltapäivälläkin.

    Antti Taipaleelta vei kaksi vuotta tulla normaalipainoiseksi. Hänellä oli mukana luja tahto tehdä vain niin, kuin häntä neuvottiin.

    – Minusta tuntuu, että minä en tehnyt mitään ihmeellistä. Noudatin vain neuvoja.

    Hyvästi googlediagnoosit, kun terveydenhuollon Omaolo-palvelu laajenee – tarvetta lääkärikäyntiin voi arvioida itse netissä perustuen tutkittuun tietoon

    Hyvästi googlediagnoosit, kun terveydenhuollon Omaolo-palvelu laajenee – tarvetta lääkärikäyntiin voi arvioida itse netissä perustuen tutkittuun tietoon


    Hämeenlinnassa terveyskeskuksen asiakkailla on ollut jo muutaman vuoden ajan käytössään sähköinen minunterveyteni.fi-verkkopalvelu. Palvelun avulla asiakkaalla on ollut mahdollisuus arvioida yleisiä oireitaan, kuten virtsatieinfektio- tai...

    Hämeenlinnassa terveyskeskuksen asiakkailla on ollut jo muutaman vuoden ajan käytössään sähköinen minunterveyteni.fi-verkkopalvelu. Palvelun avulla asiakkaalla on ollut mahdollisuus arvioida yleisiä oireitaan, kuten virtsatieinfektio- tai yskäoireitaan. Asiakas vastaa verkossa kysymyksiin, ja vastausten perusteella asiakkaat saavat toimintasuosituksen.

    Käyttäjiä saisi olla enemmänkin, sanoo Hämeenlinnan terveyspalvelujen sähköisten palvelujen projektipäällikkö Ilona Rönkkö.

    Hämeenlinnan minunterveyteni.fi-palvelusta kehkeytyi idea laajentaa palvelua laajemmallekin. Syntyi ODA eli Omat digiajan hyvinvointipalvelut -hanke. Sähköistä sosiaali- ja terveydenhuollon asiointikanavaa Omaoloa on ollut kehittämässä 14 kuntaa ja sairaanhoitopiiriä Espoon johdolla, ja se on yksi hallituksen kärkihankkeista.

    Mukana on myös Duodecim, joka tuottaa Omaolo-palveluun tietämyskannan ja algoritmit. Algoritmit mahdollistavat palvelun älykkäät sähköiset lomakkeet.

    Omaoloa pääsevät jo testaamaan asiakkaat Hämeenlinnassa, Oulussa, Tampereella, Helsingissä, Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymässä ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä.

    Sähköisten palveluiden yhdistäminen asiakkaiden omaan julkiseen terveydenhuoltoon on laajenemassa vuodenvaihteessa. Kotimaan lisäksi asiakkaiden omatoimiset sähköiset hyvinvointipalvelut verkossa kiinnostavat myös kansainvälisesti.

    Syysflunssa kiusaa – suosittaako palvelu lääkärikäyntiä?

    Omaolo-oirearvioita voivat tehdä muun muassa flunssaa potevat asiakkaat. Omaolo-verkkopalveluun kirjautumisen jälkeen järjestelmä kysyy, miten flunssainen olo ilmenee.

    Onko kuumetta? Onko kurkkukipua, korvakipua, tihentynyttä hengitystä? Tuntuuko rinnassa kipua? Kysymykset ovat samoja, joita hoitaja esittäisi flunssaiselle.

    Kun palvelun käyttäjä on vastannut kaikkiin kysymyksiin, järjestelmä antaa suosituksen esimerkiksi hakeutumisesta lääkärin vastaanotolle.

    Esimerkiksi Hämeenlinnan kaupunki on julkaissut aiheesta vastikään kuntalaisille myös tiedotteen verkkosivuillaan juuri flunssakauden alkaessa.

    Uusia oirearvioita tulossa testattavaksi

    Nyt asiakas voi tehdä oirearvion alaselkäkivusta, hengitystietulehduksesta ja naisten virtsatietulehduksesta.

    Verkkopalvelussa voi jatkossa testata muitakin oireita ja sairauksia. Näitä ovat kurkkukipu, yskä, korvakipu, närästys, olkapään kipu, peräaukon oireet, polven oireet, ripuli, päänsärky, rähmivä ja vetistävä silmä ja sukupuolitauti.

    Testausvaiheeseen tulee jo ensi vuoden puolella lisää oirearvioita. Esimerkiksi sukupuolitaudin oirearviolle on tällä hetkellä paljon kysyntää, koska se on aiheena arka ja sähköinen palvelu voisi madaltaa kynnystä lähteä ottamaan asiaa esille.

    Palvelua käyttäneet tyytyväisiä

    Sähköinen Omaolo-palvelu nopeuttaa asioiden hoitoa ja lyhentää julkisen terveydenhuollon asiakasjonoja. Jos sähköisellä palvelulla olisi nykyistä enemmän käyttäjiä, terveydenhuollon ammattilaisille jäisi enemmän työaikaa varsinaiseen asiakastyöhön.

    – Palvelun jo löytäneet ja järjestelmää kokeilleet ovat olleet siihen pääosin tyytyväisiä, kertoo hankkeen projektipäällikkö Ilona Rönkkö Hämeenlinnan terveyspalveluista.

    Omaolo-verkkojärjestelmä mahdollistaa toimintasuosituksen lisäksi myös ajanvaraamisen. Omat vastauksensa voi myös tallentaa järjestelmään: näin ne ovat heti terveyskeskuksen käytössä.

    Hämeenlinnassa järjestelmässä mukana olevien hoitajien työ alkaakin aamulla katsomalla, millaisia terveys- tai sairaustietoja yöaikaan järjestelmään on tullut, ja mitä jatkopalveluja asiakkaille tarvitaan.

    Omaolo kiinnostaa maailmallakin

    Hämeenlinnassa sähköisiä terveyspalveluja on kehitelty yli viiden vuoden ajan. Minunterveyteni.fi-hanketta kehitettiin yhteistyössä Sitran kanssa.

    Ilona Rönkkö kertoo, että pienehkö suomalaiskaupunki on saanut terveydenhuollon ammattilaisten ohessa myös mediahuomiota. Hämeenlinnalaiset ovat käyneet kertomassa sovelluksestaan maailmalla, ja maailmalta on tullut myös kyselyjä aiheesta.

    – Otettuamme käyttöön 2015 minunterveyteni.fi-verkkopalvelun, eräs ranskalainen lehti kirjoitti innostuneesti, että Hämeenlinnan kaupunki on tuottanut digitaalisen palvelun, jossa yhdistetään asiakkaan potilastietoa päätöksentukimoottoriin.

    Rönkkö tarkoittaa moottorilla Duodecimia ja sen käypä hoito -suosituksia. Palvelun antamien toimintasuositusten takana on vankkaa tutkimustietoa: algoritmit pohjautuvat myös sosiaali- ja terveysministeriön ja Helsingin kaupungin kiireellisen hoidon suosituksiin.

    Sote-uudistuksen myötä uudessa Omaolo-järjestelmässä on mukana myös sosiaalipalvelujen tietoja ja testausmahdollisuuksia tarjolla olevista sosiaalipalveluista.

    Julkisesti tuotettu Omaolo on siirtynyt entistä vahvemmille hartioille. Omaolo-palvelun kehittämisvastuu ja kehitystyön koordinointi siirtyi 6. syyskuuta valtion sote-kehitysyhtiö SoteDigiin. Tämä takaa palvelun jatkokehittämisen ja sen levityksen valtakunnallisesti kaikkiin suomalaiskuntiin.

    Miksi lapset lihovat? Kysyimme asiantuntijoilta, kenen syy se on ja mitä on tehtävissä

    Miksi lapset lihovat? Kysyimme asiantuntijoilta, kenen syy se on ja mitä on tehtävissä


    "Sulla on iso maha!" Kuusivuotias peilailee itseään saunan jälkeen. Eskarikaverin aamuinen möläytys on jäänyt mieleen kummittelemaan. Lapsi on hämillään, kasvattaja tuntee surua ja piston sydämessään. Miten tässä näin kävi? Kenen syy on,...

    "Sulla on iso maha!"

    Kuusivuotias peilailee itseään saunan jälkeen. Eskarikaverin aamuinen möläytys on jäänyt mieleen kummittelemaan.

    Lapsi on hämillään, kasvattaja tuntee surua ja piston sydämessään. Miten tässä näin kävi? Kenen syy on, että lapseni on ylipainoinen?

    Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Heli Kuusipalon mukaan ylipainoisen lapsen kasvattajan ei pidä ottaa liikaa syyllisyyden taakkaa harteilleen, mutta peiliin on syytä katsoa.

    Lasten vanhemmat ovat Kuusipalon mielestä fiksuja, mutta heidän huomionsa keskittyy vääriin asioihin.

    – Yksittäisten ruoka-aineiden välttelyn sijasta pitäisi keskittyä elintapoihin kokonaisuutena.

    Pyysimme useita suomalaisia ravitsemusasiantuntijoita, tutkijoita ja lääkäreitä (lista jutun loppupuolella) vastaamaan kysymykseen: Kenellä on pääasiallinen vastuu lasten ylipaino-ongelmasta Suomessa, yhteiskunnalla vai kodilla?

    Asiantuntijoiden vastaukset jakaantuivat tasaisesti kahtia. Tässä jutussa he perustelevat kantansa ja kertovat, mitä asialle pitäisi tehdä.

    Pääsyyllinen: koti

    Ravitsemusasiantuntija Patrik Borg huokaisee puhelimessa. Hänen mukaansa mukaan lasten lihomisongelmaan haetaan usein liian yksinkertaisia vastauksia, kuten tiettyjen ruoka-aineiden välttelyä tai yksittäisiä liikuntasuorituksia.

    Lihomisen taustat liittyvät Borgin mukaan perheiden hyvinvointiin: jaksetaanko olla vanhempia, asettaa rajoja ja kannustaa lapsia terveellisiin elämäntapoihin. Aikuisten pitäisi pitää yllä perheen terveellistä elämänrytmiä ja toimia itse esimerkkinä.

    – Olisi helppoa puhua limuista ja liikkumattomuudesta.

    Borgin mielestä ei ole mysteeri, että lapset lihovat. He nukkuvat entistä vähemmän ja yleinen aktiivisuus on laskenut, vaikka kuntoliikuntaa harrastetaan enemmän kuin ennen.

    Syömisessäkin on parannettavaa. Iso yksittäinen ongelma Borgin mielestä on napostelukulttuurin yleistyminen ja kasvisten vähäisyys.

    – Suomalaisten perheiden ateriarytmit hajosivat jo 1990-luvulla.

    Esimerkiksi Nokian kaupunki antoi tänä syksynä päiväkodeilleen "vahvan suosituksen" luopua ylimääräisestä sokerista.AOP

    Pikkulapsena kotona opitut mallit ja toimintatavat pysyvät valintojen taustalla loppuelämän, muistuttaa ravitsemustieteen lehtori Raisa Valve Helsingin yliopistosta.

    Kodeissa pitäisi puhua myönteisesti kouluruuasta ja -liikunnasta sekä kannustaa syömään terveellisesti.

    – Aikuisten on tärkeää muistaa toimia itse esimerkkinä.

    Valveen mielestä lapset pitää saada aidosti haluamaan terveyttä edistäviä asioita, kuten liikuntaa ja kasviksia.

    – Niistä pitää tehdä iloisia ja ihan tavallisia asioita, sen sijaan että korostetaan niiden terveellisyyttä.

    Lastenendokrinologian erikoislääkäri Marja-Terttu Saha Tampereen yliopistollisen sairaalan lastenklinikalta kohtaa työssään ylipainoisia lapsia ja heidän perheitään. Hän on erikoistunut diabeteksen hoitoon.

    Sahan mukaan ylipainoisia lapsia tulee erikoislääkärin hoidettavaksi koko ajan enemmän. Yleisin syy on yksinkertaisesti se, että lapsi syö enemmän kuin kuluttaa.

    – Hyvin harvoin ylipainon syynä on sairaus. Omalla urallani tällaisia tapauksia on arviolta yksi sadasta.

    Sahan mukaan lasten ylipainoa ja lihavuutta on pyritty medikalisoimaan ja ratkaisemaan lääketieteen keinoin sen sijaan, että peräänkuulutettaisiin arjessa toteutuvia ja pysyviä elämäntapamuutoksia.

    Saha näkee muutosta parempaan siinä, että ihmiset ovat valmiimpia ottamaan vastaan neuvoja.

    – Tietenkin osa odottaa, että joku korjaa ongelman pois päiväjärjestyksestä. Ja sitten petytään.

    Saha tiedostaa, että ympäröivä yhteiskunta vaikuttaa ihmisten valintoihin, mutta lopullinen terveen elämän perusta on kotona ja perheen tekemissä ratkaisuissa.

    – En halua syyllistää vanhempia, he kyllä tekevät sen ihan itse.

    Pääsyyllinen: yhteiskunta

    Lasten lihomiseen vaikuttavat monet muutkin seikat kuin se, mitä kotona syödään ja millaista esimerkkiä kasvattajat lapselleen näyttävät. Monet ulkoiset paineet vaikuttavat siihen, mihin suuntaan suomalaislasten painokäyrä osoittaa.

    Sisätautien erikoislääkäri, professori, Pertti Mustajoki on sitä mieltä, että muutamat terveelliset ateriat eivät riitä, kun tarjolla on herkkuja ja houkutuksia.

    – Ylipainoisten aikuisten ja lasten määrä Suomessa kasvaa, vaikka ihmisiä on parikymmentä vuotta valistettu terveellisestä ruoasta.

    Mustajoen mukaan nykyisen runsaan ja houkuttelevan ruokaympäristön vaikutus on etenkin lapsiin voimakas. Ajoittain tarjotut terveelliset ateriat eivät riitä kumoamaan houkutusten vaikutusta.

    En halua syyllistää vanhempia, he kyllä tekevät sen ihan itse. Marja-Terttu Saha

    – Murrosikäiset lapset ovat erityisen alttiita nykyisen ruokamaailman negatiivisille ilmiöille. Heitä tulisi suojella liikakaloreilta laeilla ja säädöksillä.

    Myös palkittu lastentautien erikoislääkäri, LT, Antti Saari näkee ympäristön vaikutuksen suurena. Saaren mukaan perheet ovat usein neuvottomia energiatiheän, maksimikokoa suosivan ja helppouteen perustuvan elintarviketarjonnan edessä.

    – Lisäksi yleinen autoistuminen, arkiliikunnan väheneminen ja perheiden kiireet johtavat epäterveeseen kierteeseen.

    Saari muistuttaa, että lihavuus on voimakkaasti perinnöllinen ominaisuus ja tätä ominaisuutta kantaa suuri joukko suomalaisia.

    – Tällöin lihomista suosiva yhteiskunta on vaaraksi asukkailleen.

    Lapsiperheasiantuntija Anne Kuusisto Sydänliitosta kehottaa vanhempia olemaan armollisia itselleen. Kuusiston mukaan markkinoinnin ja elinkeinoelämän vastuuta ei ole nostettu lihavuuskeskustelussa tarpeeksi esiin.

    – Vaatii hyvät voimavarat pysyä normaalipainoisena tässä yhteiskunnassa ja ajassa.

    Kuusisto myöntää vanhemmilla olevan iso vastuu lapsen hyvinvoinnista, mutta ei halua syyllistää koteja.

    – Se ei tutkitusti ole vaikuttava tapa edistää terveyttä.

    Myös aivokemialla osuutensa lihomisessa

    Lihavuuden juurisyystä vallitsee vankka yksimielisyys: energiaa tulee sisään enemmän kuin kuluu. Harvoissa tapauksissa kyseessä on sairaus tai oireyhtymä, mutta useimmiten syy on kiusallisen yksinkertainen.

    Se, miksi syömme enemmän kuin kulutamme, on taas hyvin monimutkainen vyyhti.

    Yhden näkökulman tarjoaa aivotutkimus. Turun yliopiston PET-keskuksessa on tutkittu jo vuosia lihavuuden ja aivojen toiminnan yhteyttä. Löydökset ovat kiinnostavia, kertoo apulaisprofessori Lauri Nummenmaa.

    Syöminen vapauttaa aivoissa tiettyjä välittäjäaineita (dopamiini ja opioidit), jotka tuottavat mielihyvää ja kannustavat jatkamaan mielihyvää tuottavaa toimintaa. Toisin sanoen aivomme palkitsevat meitä syömisestä.

    Ongelmia tulee siinä vaiheessa, kun ihminen syö liikaa ja reseptorit ylikuormittuvat. Tällöin ne aliherkistyvät ja vaativat entistä enemmän ruokaa tyydyttyäkseen.

    – Syntyy vaarallinen noidankehä.

    Nummenmaa muistuttaa, että välittäjäainemuutokset vaativat syntyäkseen ylensyöntiä, joten ne eivät ole lihomisen syy vaan seuraus.

    Lihavuus on aivoille myös muilla tavoilla haitallista, Nummenmaa kertoo. Lihominen vaikuttaa aivokudokseen ja tutkimuksissa on paljastunut, että ylipainoisilla ihmisillä on vähemmän aivojen harmaata ainetta kuin normaalipainoisilla.

    – Muutokset aivoissa liittyvät matala-asteiseen tulehdusreaktioon ylipainoisen ihmisen kehossa. Harmaan aineen vähäisyys voi vaikuttaa kognitioon, eli ihmisen kykyyn vastaanottaa ja käsitellä tietoa.

    Lihavuudesta seuraa isoja ongelmia

    Lihavien 12–18-vuotiaiden lasten ja nuorten määrä on kolminkertaistunut Suomessa viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Tuoreimpien tilastojen mukaan neljännes 2–16 vuotiaista pojista ja 16 prosenttia tytöistä on ylipainoisia.

    Lapsuuden ylipaino ennakoi aikuisiän lihavuutta ja lisää esimerkiksi valtimotaudin, rasvamaksan, astman ja uniapnean riskiä.

    Heiltä kysyimmeMarja-Terttu Saha, laste­nen­dok­ri­no­logian eri­kois­lää­käri, dosentti, TAYSPatrik Borg, ravitsemusasiantuntija, tutkijaRaisa Valve, ravitsemustieteen lehtori, Helsingin yliopistoPertti Mustajoki, sisätautien erikoislääkäri, professoriAnne Kuusisto, lapsiperheasiantuntija, SydänliittoAntti Saari, lastentautien erikoislääkäri, KYSLauri Nummenmaa, apulaisprofessori, Turun yliopistoHeli Kuusipalo, erikoistutkija, THL

    Lisäksi lihavien lasten elämänlaatu voi kärsiä, kun terveys, fyysinen ja sosiaalinen toimintakyky heikkenevät. Myös ulkomuotoon liittyvä elämänlaatu on lihavilla lapsilla usein huonompi kuin muilla lapsilla.

    Lihavuus vaikuttaa salakavalasti lapsen psyykeeseen: psyykkiset ongelmat voivat aiheuttaa ylipainoa ja toisaalta ylipaino voi johtaa psykososiaalisiin ongelmiin.

    Mutta kuka sitten on lihava?

    Ylipainoisuuden määrittely on mutkikasta ja sopimusasia, toteaa THL:n Heli Kuusipalo. Kuusipalo kuuluu Käypä hoito -työryhmään, joka päivittää nykyiset suositukset.

    Esimerkiksi tarkkoja rajoja sille, milloin liiallinen rasvakudos aiheuttaa lapselle terveyshaittoja, ei ole. Myös lasten ja nuorten painon systemaattinen seuranta puuttuu.

    – Seurannalle olisi tarvetta ja sellaisesta on jo suunnitelmia olemassa.

    Osallistu keskusteluun lasten lihavuuden syistä ja seurauksista. Ravitsemusasiantuntija Patrik Borg ja THL:n erityisasiantuntija Heli Kuusipalo ovat paikalla kello 10-12. Voit esittää heille kysymyksiä jo ennakkoon.

    Mikäli haluat osallistua keskusteluun Ylen palveluissa, tarvitset siihen Yle Tunnuksen. Tämä video opastaa Yle tunnuksen tekemisessä. Kommentointi onnistuu Yle Uutisten selainversiossa ja Yle.fi-sovelluksessa.

    Lue lisää:

    WHO huolestunut ylipainoisten ja liikalihavien lasten määrästä

    WHO: Lasten lihavuus kasvanut kymmenkertaiseksi vuodesta 1975

    Välimeren maissa on unohdettu terveellinen ruokavalio, alueen maissa on lihavia lapsia tuplasti Suomeen verrattuna

    Lasten ylipaino lisääntyy, mutta se ei ole lasten vastuulla – "Lapsen ei pidä ajatella, että hän on väärän painoinen"

    Lapsen paino-ongelma on herkkä asia – "Asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä"

    Asiantuntijoita on nyt kuultu: Move-mittaukset ovat turvallisia ja niitä voidaan jatkaa kouluissa – katso, mitä Opetushallitus kertoi testeistä


    Peruskouluikäisille järjestettävät Move-mittaukset voivat jatkua kouluissa, linjaa Opetushallitus. Sen mukaan mittaukset ovat turvallisia. Opetushallitus on selvittänyt asiaa yhdessä järjestelmän valmistaneiden asiantuntijoiden kanssa. Lisäksi...

    Peruskouluikäisille järjestettävät Move-mittaukset voivat jatkua kouluissa, linjaa Opetushallitus. Sen mukaan mittaukset ovat turvallisia.

    Opetushallitus on selvittänyt asiaa yhdessä järjestelmän valmistaneiden asiantuntijoiden kanssa. Lisäksi UKK-instituutilta pyydettiin mittauksista puolueeton arvio.

    Tänään perjantaina aiheesta järjestettiin erillinen tilaisuus, jossa asiantuntijat pääsivät ääneen ja jossa tuoreesta arviosta kerrottiin.

    Aihe on ollut puheenaiheena sen jälkeen kun mediassa kerrottiin Espoossa tapahtuneesta yläkouluikäisen oppilaan kuolemasta. Mediatietojen mukaan oppilas oli suorittanut Move-mittauksiin kuuluvaa piip-testiä mutta joutunut keskeyttämään sen alkuvaiheessa.

    Oppilas oli viety ambulanssilla sairaalaan ja kuollut siellä myöhemmin.

    Tapauksen jälkeen piip-testit keskeytettiin muutamissa kaupungeissa. Opetushallitus kommentoi kuitenkin tuoreeltaan, ettei se näe tarvetta testien pysäyttämiselle koko maassa.

    Nyt Opetushallituksessa järjestetyssä tilaisuudessa puitiin Move-mittauksia laajemmin. Tilaisuudessa oli paikalla muun muassa Opetushallituksen, UKK-instituutin, Jyväskylän yliopiston sekä opetus- ja kulttuuriministeriön edustajia.

    He lupasivat etukäteen vastata esimerkiksi siihen, tullaanko Move-ohjeisiin tekemään muutoksia ja mitä laki sanoo opettajan oikeudesta saada oppilaiden terveystietoja, jotka ovat opetuksen järjestämisen ja turvallisuuden kannalta välttämättömiä.

    Tilaisuus alkoi aamulla kello 10. Yle lähetti sen suorana nettisivuillaan. Tallenteen tilaisuudesta voi katsoa tämän jutun pääkuvaa klikkaamalla.

    Suoran lähetyksen juonsi toimittaja Tuulia Thynell.

    Lue myös:

    Poliisi ei tutki liikuntatunnilla sairauskohtauksen saaneen pojan kuolemantapausta (18.9.2018)

    Uutta tietoa kuolemaan johtaneesta sairauskohtauksesta liikuntatunnilla: Piip-testit toistaiseksi keskeytetty muutamissa kaupungeissa – Opetushallitus ei näe tarvetta pysäyttämiselle koko maassa (17.9.2018)

    Lasten sydänlääkärit Espoon kuolemantapauksesta: Harvinaisia äkkikuolemia sattuu myös levossa ja unessa, testejä ei pidä pelätä (19.9.2018)

    Move-mittausta kehittänyt tutkija: Viivatesti on osa lasten ja nuorten tavallista liikkumista – opettajan vastuu opetustilanteissa on suuri (17.9.2018)

    IS: Oppilas kuoli saatuaan sairauskohtauksen liikuntatunnilla Espoossa (16.9.2018)

    Parisuhde suojaa sydänsairauksilta

    Parisuhde suojaa sydänsairauksilta


    Avioliitossa ja pitkissä parisuhteissa olevien tiedetään säästyvän monilta sairauksilta muita todennäköisemmin. Nyt tämä on jälleen varmistettu ainakin sydän- ja verisuonitautien sekä aivoverenkiertohäiriöiden osalta. Tuoreessa...

    Avioliitossa ja pitkissä parisuhteissa olevien tiedetään säästyvän monilta sairauksilta muita todennäköisemmin. Nyt tämä on jälleen varmistettu ainakin sydän- ja verisuonitautien sekä aivoverenkiertohäiriöiden osalta.

    Tuoreessa Heart-lehdessä julkaistut tulokset perustuvat 34 aikaisemman tutkimuksen ja yli kahden miljoonan osallistujan tietoihin.

    Tulosten mukaan eronneet, ikänsä naimattomana olleet ja leskeytyneet sairastuvat sydän- ja verisuonitauteihin noin 40 prosenttia todennäköisemmin kuin naimisissa olevat. He myös menehtyvät sepelvaltimotautiin, sydänkohtauksiin ja aivoverenkiertohäiriöihin todennäköisemmin.

    Noin 80 prosenttia sydän- ja verisuonitaudeista liittyy perinteisiin riskitekijöihin, kuten korkeaan ikään, verenpaineongelmiin, diabetekseen ja tupakointiin, mutta loput 20 prosenttia on epäselvempiä tapauksia.

    Ainakin osa tästä 20 prosentista voikin tulosten valossa selittyä potilaiden parisuhdetilanteella. Tämä olisi hyvä huomioida, kun sairastumisriskejä arvioidaan.

    Avioliittoon ja pitkiin parisuhteisiin liittyvää suojavaikutusta on selitetty monilla seikoilla, ja luultavasti se on yhdistelmä useita tekijöitä, jotka yhdessä parantavat potilaan ennustetta.

    Parisuhteessa elävät mm. hakeutuvat hoitoon varhemmin ja noudattavat hoitojaan paremmin kuin yksin elävät. Lisäksi elintavoissa on usein eroja.

    Kuluttaja-lehti vertaili

    Kuluttaja-lehti vertaili "terveellisiä" sipsejä: Rasvoista löytyy isoja eroja, suola on suurin ongelma


    Ovatko kauralastut tai juuressipsit terveellisempiä kuin perinteiset perunalastut? Uutuuksissa näkyy ainakin pyrkimys terveelliseempään suuntaan, toteaa Kuluttaja-lehti. Uusimmassa numerossaan lehti vertaili kuutta tavallista perunalastua ja...

    Ovatko kauralastut tai juuressipsit terveellisempiä kuin perinteiset perunalastut? Uutuuksissa näkyy ainakin pyrkimys terveelliseempään suuntaan, toteaa Kuluttaja-lehti.

    Uusimmassa numerossaan lehti vertaili kuutta tavallista perunalastua ja kymmentä muusta raaka-aineesta tehtyä lastua. Rasvan ja suolan määrät osoittautuivat tuhdeimmissa tuotteissa moninkertaisiksi verrattuna kevyimpiin ja vähäsuolaisiin.

    Vertailussa vähiten rasvaa oli ruisnachoissa, 6,4 grammaa sataa grammaa kohden. Perinteisistä perunalastuista löytyi eniten rasvaa, tyypillisesti kolmannes painoon nähden.

    Toisaalta tavallistenkin sipsien rasva on yleensä öljyä, jossa tyydyttyneen eli kovan rasvan osuus on hyvin pieni. Sydäntautien riskiä lisääviä transrasvoja kaikissa vertailluissa sipseissä on häviävän vähän.

    Merilevälastuissa epäilyttäviä merkintöjä

    Yhdessä merilevätuotteessa hämmensi rasvojen suhde: valmistajan merkinnän mukaan siinä on rasvaa yhteensä 28 grammaa sataa grammaa kohden, mutta ei lainkaan tyydyttynyttä rasvaa. Kuluttaja-lehden haastatteleman ravitsemusasiantuntijan mukaan tämä ei ole mahdollista.

    Samassa merilevätuotteessa ei myöskään ole kaikkia lain edellyttämiä ravintotietoja. Esimerkiksi suolan sijaan on ilmoitettu natriumin määrä.

    Juuri suola on sipsien suurin ongelma, toteaa ravitsemusasiantuntija Kuluttaja-lehdelle. Vertailluista tuotteista kahdessa oli suolaa alle 1 g / 100 g, kun tyypillinen määrä lähenteli puoltatoista grammaa sataa grammaa kohden.

    Uutuusnaposteltavissa oli yleensä huomattavasti enemmän kuitua kuin perussipseissä. Myös uutuuksien kilohinta kohosi reippaasti perinteisiä lastuja korkeammalle.

    Kuluttaja-lehden juttu: Terveellisiä vaihtoehtoja sipseille? (Juttu maksumuurin takana)

    Tutkimus: Ei-alkoholiperäistä rasvamaksaa potevilla suurentunut riski sairastua syöpään

    Tutkimus: Ei-alkoholiperäistä rasvamaksaa potevilla suurentunut riski sairastua syöpään


    Ei-alkoholiperäistä rasvamaksaa potevat ovat tavallista alttiimpia sairastumaan myös maksasolusyöpään. Tuoreen tutkimuksen perusteella riski on suurentunut varsinkin potilailla, jotka sairastavat myös maksakirroosia. Tutkimuksessa lähes 300 000...

    Ei-alkoholiperäistä rasvamaksaa potevat ovat tavallista alttiimpia sairastumaan myös maksasolusyöpään. Tuoreen tutkimuksen perusteella riski on suurentunut varsinkin potilailla, jotka sairastavat myös maksakirroosia.

    Tutkimuksessa lähes 300 000 rasvamaksapotilasta ja yhtä montaa tervettä verrokkia seurattiin vuosista 2004–2008 vuoteen 2015 tai syöpädiagnoosiin tai kuolemaan saakka.

    Seurantatietojen perusteella rasvamaksapotilaiden riski sairastua maksasolusyöpään oli huomattavasti suurempi – jopa lähes kahdeksankertainen – kuin terveiden verrokkien. Erityisesti sairastumisia todettiin potilailla, joilla oli rasvamaksan lisäksi maksakirroosi.

    Yhdysvaltalaisaineistoon perustuvat havainnot ovat huolestuttavia, sillä ei-alkoholiperäinen rasvamaksa on yleistynyt monissa maissa muun muassa lihavuuden yleistymisen myötä. Tämän vuoksi on mahdollista, että myös maksasolusyövät yleistyvät tulevaisuudessa.

    Rasvamaksalla tarkoitetaan rasvan runsasta kertymistä maksasolujen sisään. Se on yleisin maksasairauksista, ja se todetaan aikuisista noin neljäsosalla.

    Sen yleisimpiä riskitekijöitä ovat vyötärölihavuus ja liika alkoholin käyttö. Myös runsas fruktoosin ja nopeiden hiilihydraattien syöminen rasvoittavat maksaa.

    Maksakirroosissa osa maksakudoksesta muuttuu sidekudokseksi. Sairaus on hengenvaarallinen, ja vuosittain siihen menehtyy yli 500 henkeä. Yleisin kirroosin aiheuttaja on runsas ja jatkuva alkoholinkäyttö, mutta myös hepatiitti-infektiot ja tulehdukset sekä rasvamaksa voivat olla kirroosin takana.

    Tutkimus julkaistiin Gastroenterology-lehdessä.

    Lähde: Uutispalvelu Duodecim

    Rajustakin sidonnasta ja piiskaamisesta saa nauttia – kunhan kinky-seksiin osallistuva ymmärtää, missä menee leikin ja rikoksen raja

    Rajustakin sidonnasta ja piiskaamisesta saa nauttia – kunhan kinky-seksiin osallistuva ymmärtää, missä menee leikin ja rikoksen raja


    Vantaalainen käsityöläinen ja valokuvaaja Jussi Rantala esittelee ylpeänä kokopitkää, mustaa nahkahametta, jonka päälle hän pukee vihreästä mokkanahasta tehdyt kokovartalovaljaat. Asukokonaisuus myötäilee Marietta Sjöblomin vartaloa, kun...

    Vantaalainen käsityöläinen ja valokuvaaja Jussi Rantala esittelee ylpeänä kokopitkää, mustaa nahkahametta, jonka päälle hän pukee vihreästä mokkanahasta tehdyt kokovartalovaljaat. Asukokonaisuus myötäilee Marietta Sjöblomin vartaloa, kun hän poseeraa kameralle.

    – Asu valmistui vasta eilen. Aina jää viime tippaan, Rantala naurahtaa ja piilottaa Sjöblomin aamulla ostetussa mustassa aluspaidassa vielä roikkuvan hintalapun piiloon kauluksen alle.

    Valjailla koristellun nahkahameen lisäksi Rantalan myyntipöydällä on itse tehtyjä ruoskia, nahalla ja metalliniiteillä koristeltuja käsirautoja sekä pehmustettuja, mutta tiukkoja kaulapantoja. Yhtä niistä koristaa Playboysta tuttu pupun pää.

    Seksileluiksi tarkoitettujen tavaroiden ympärillä hyörii lateksi- ja nahkavaatteisiin pukeutuneita ihmisiä. Heidät on houkutellut Tampereelle vuosittainen Tampere Fetish Factory, BDSM-seksistä kiinnostuneiden tapahtuma.

    BDSM tarkoittaa sadomasokistisen seksin kirjoa. Sen harjoittajat nauttivat seksuaalisesti muun muassa erilaisista tuntemuksista ja aistiärsykkeistä, kuten kivusta. Monelle myös valtaan liittyvät roolit, kuten dominointi tai alistuminen, tuottavat nautintoa.

    Yksityiskohtia Jussi Rantalan valmistamasta nahka-asusta Tampere Fetish Factory -tapahtumassa.Paula Tiessalo / YleSadomasokismi kiinnostaa yhä useampaa

    Kiinnostus perinteisestä parisuhteessa tapahtuvasta yhdyntäseksistä eroaviin tapoihin toteuttaa seksuaalisuutta on Sexpon toiminnanjohtaja Tommi Paalasen mukaan lisääntynyt viime vuosina.

    – Ihmiset vapautuvat. Esimerkiksi valta- tai muihin roolileikkeihin liittyviä fantasioita uskalletaan tuoda avoimemmin esille kuin 10-20 vuotta sitten.

    Kiinnostuksesta vähän erikoisempaan eli kinky-seksiin ei kuitenkaan kahvipöydissä tai työpaikoilla huudella. BDSM-seksiin liittyy yhä paljon kielteisiä asenteita ja paheksuntaa. Tällöin vaarana on, että mahdolliset ongelmat jäävät myös piiloon.

    – Kinky-väki ylpeilee sillä, että asioista osataan neuvotella. Mutta alan sisällä on rakenteita, jotka myös mahdollistavat ikävän käytöksen ja toisen ihmisen rajojen rikkomisen, Paalanen sanoo.

    Sovitut asiat ovat leikkiä, rajojen ylittäminen väkivaltaa

    BDSM-sessioihin voi sovitusti kuulua esimerkiksi roolileikkejä, alistamista, piiskaamista tai muuta kivun aiheuttamista. Joskus alistaminen voi mennä liian pitkälle.

    – Dominoivana osapuolena toimiva voi voimaantua siitä, että hän saa tehdä asioita, jotka normaalielämässä olisivat kiellettyjä, kuvailee Sexpon toiminnanjohtaja Tommi Paalanen.

    Joskus puolestaan muiden silmien edessä tapahtuva sessio saattaa mennä liian pitkälle, koska osapuolet kokevat painetta antaa katsojille ”kovaa kamaa” nähtäväksi. Kynnys keskeyttää alkanut toiminta voi olla korkea, vaikka joku osapuoli niin haluaisikin tehdä.

    – Aina kun toisen rajoja ylitetään, päädytään väkivallan alueelle. Valitettavasti näitä tapauksia joskus vähätellään alan sisällä. Meillä on vastuunottamisen paikka, Paalanen sanoo.

    Vastuu mahdollisista ei-toivotuista seurauksista on aina tekijällä. Toisen tai toisten osapuolten antama suostumus ei poista tekijän vastuuta teoistaan.

    Moni BDSM-seksistä pitävä nauttii kahlitsemisesta ja sitomisesta.Paula Tiessalo / YleSuostumus ei poista tekijän vastuuta teoistaan

    BDSM-seksi kuulostaa ulkopuolisen korviin rajulta ja jopa väkivaltaiselta. Onko se ylipäänsä laillista? Asia on hieman monimutkainen, vastaa asiaan perehtynyt oikeustieteilijä Anni Karnaranta.

    – Rikoksessa on kyse tunnusmerkistön mukaisesta, oikeudenvastaisesta ja syyllisyyttä osoittavasta teosta.

    BDSM-seksissä tietynlainen toiminta voi täyttää rikoksen tunnusmerkistön. Laki ei tunne toisen osapuolen antamaa suostumusta.

    – Loukatun suostumus voi poistaa teon oikeudenvastaisuuden, mutta sen sisältöä ei ole määritelty laissa vaan se arvioidaan tapauskohtaisesti. Mitä vakavampia seurauksia syntyy, sitä vähemmän suostumukselle voidaan antaaa merkitystä.

    Anni Karnaranta muistuttaa, että jo avokämmenellä poskelle lyönti täyttää lievän pahoinpitelyn merkit. Kinky-seksiin liittyvät teot saattavat siis kuulua rikoslain piiriin, mutta lakia tulkitessa voidaan ottaa huomioon toisen osapuolen toimintaan antama suostumus.

    – Lakitekstissä on hirvittävän vaikea määritellä, mitä on suostumus missäkin tilanteessa ja tapahtumien vaiheessa. Kannattaa tiedostaa, miten omat leikit sijoittuvat rikoslain mukaan, Karnaranta sanoo.

    Kiteytetysti Suomen lain mukaan kukaan ei pysty itse pätevästi suostumaan ja siten poistamaan tekijän rikosoikeudellista vastuuta teoista, vaikka ne olisi yhdessä sovittu.

    Tommi Paalasen tietojen mukaan oikeuteen on tähän mennessä tullut 5-6 tapausta, joihin BDSM-seksi liittyy.

    Sovitut roolit koskevat vain seksisessiota, eivät muuta elämää

    Neuvottelu itse kunkin rajoista on BDSM-seksissä erityisen tärkeää. Osallistujien pitää myös varmistaa toisen suostumus, jos session aikana tehdään jotain mistä ei ole aiemmin sovittu.

    Yhteen asiaan annettu lupa ei tarkoita automaattisesti lupaa myös johonkin toiseen asiaan. Yllätyksiä ei saa kesken leikin tulla.

    Marietta Sjöblom esittelee Jussi Rantalan tekemää nahka-asua.Paula Tiessalo / Yle

    Suostumuksen voi myös missä tahansa vaiheessa perua ja sitä on toisten kunnioitettava. Sovitut roolit koskevat vain ja ainoastaan seksisessioita. Dominoiva osapuoli ei saa painostaa alistuvaa osapuolta neuvotteluvaiheessa eikä session jälkeen. Tämä ei ole selvää kaikille alan harrastajille.

    – Dominointi- ja alistumisroolien vuotaminen sessioiden ulkopuolelle on suorastaan epidemia, Paalanen sanoo.

    Siksi rajoista pitää keskustella entistä paremmin. Paalanen kiittelee #metoo-kampanjaa keskustelun herättelystä myös BDSM:n harrastajien parissa. Mitä enemmän asioista tiedetään ja niistä puhutaan, sitä turvallisempaa se harrastajilleen on.

    – Keskusteluun on herätty vähän hitaasti. Vähitellen BDSM-yhteisössäkin on alkanut kuulua kertomuksia epämiellyttävistä kokemuksista. Tapahtuneita asioita on myös alettu tulkita uudestaan.

    Luottamus ja kunnioitus takaavat turvallisuuden

    Sekä Tommi Paalanen että Anni Karnaranta painottavat kumppanin kunnioitusta ja tuntemista. Jos jotain ikävää tapahtuu, on tekijän heti syytä pyytää anteeksi, eikä vähätellä asiaa.

    Myös tutun kumppaninkin kanssa on syytä muistaa päivittää sovitut asiat ja rajat. Niitä saa myös muuttaa. Totuttujen toimintatapojen muuttaminen voi kuitenkin joskus tuntua hankalalta. Vaatii rohkeutta perua jo kerran antamansa suostumus. Jos jompikumpi näin tekee, on toisen mahdollisesta pettymyksestään huolimatta hyväksyttävä tilanne. Avoin keskustelu, omien rajojen määrittely ja toisen rajojen kunnioittaminen vievät jo pitkälle.

    Paalanen ehdottaa myös, että tapahtumia ja juhlia järjestävät BDSM-yhteisöt kiinnittäisivät tapahtumissaan entistä parempaa huomiota turvallisuuteen. Pelkkä järjestysmiehen rooli ei riitä, vaan järjestäjien pitäisi seurata tapahtumia herkemmällä silmällä ja tarvittaessa puuttua tilanteeseen ja varmistaa, että kaikilla siihen osallistuvilla on hyvä olo.

    Mielenterveyspalveluiden ja päihdehuollon saatavuus ovat jäämässä soteuudistuksessa maakuntien päätettäväksi


    Mielenterveyspalveluiden ja päihdehuollon tilanne sosiaali- ja terveysuudistuksen jälkeen riippuu pitkälti maakunnista, kertoo sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtaja Kirsi Varhila. Tämänhetkisen esityksen mukaan sotekeskuksissa on...

    Mielenterveyspalveluiden ja päihdehuollon tilanne sosiaali- ja terveysuudistuksen jälkeen riippuu pitkälti maakunnista, kertoo sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtaja Kirsi Varhila.

    Tämänhetkisen esityksen mukaan sotekeskuksissa on perusterveydenhoito ja lisäksi vähintään kaksi erikoisalaa. Varhilan mukaan uudistuksessa ei ole määritelty, mitkä erikoisalojen tulisi olla.

    – Maakunta arvioi väestön palvelutarpeet. Jos maakunnan väestössä on paljon mielenterveysongelmia, järkevä maakunta tekee niin, että mielenterveyspalveluita on tarjolla, Varhila sanoo.

    Varhila ja Mielenterveysseuran kehitysjohtaja Kristian Wahlbeck vierailivat Ylen A-studiossa maanantaina.

    Meneekö erikoisterveydenhuolto tukkoon mielenterveyspotilaista?

    Wahlbeck kertoo, että Mielenterveysseurassa ollaan huolissaan soteuudistuksen vaikutuksista. Pelkona on, että moniongelmaisten potilaiden hoito pirstoutuu ja hyvän mielenterveyshoidon saatavuus heikkenee.

    – Tänä vuonna tehdään miljoona käyntiä mielenterveys- ja päihdeammattilaisten luona. Meillä on pelko, että nämä käynnit häviävät perustasolta ja kaikki paine siirtyy erikoisterveydenhuoltoon, joka menee aivan tukkoon tästä tilanteesta, Wahlbeck sanoo.

    Varhila vastaa Wahlbeckin huolenaiheisiin, että maakunnille on merkitty velvollisuus viedä mielenterveyspalveluja myös perustason yksiköihin.

    Maakuntia ei ole kuitenkaan haluttu sitoa tiettyihin erityisaloihin, sillä eri puolilla maata on erilainen väestöpohja, joten tarpeet ovat vaihtelevat.

    Varhila uskoo myös, että palveluntarjonnan lisääntyminen myös edesauttaa mielenterveysongelmien ehkäisyä ja varhaista puuttumista.

    – Kun tavoitteena on, että varhaisessa vaiheessa on paljon enemmän palveluntarjontaa kuin nyt, pääset nopeasti palveluiden pariin ja mahdollisimman kynnyksettömästi. Näin päästään puuttumaan ennaltaehkäisevästi eikä mielenterveysongelmista koskaan kasvaisi niin isoja ja vakavia.

    Myrkytystietokeskus on keskeyttänyt tehtaan juhlat ja varautunut teollisuusvakoiluun – Internet-ajalla ihmiset haluavat yhä kuulla tärkeät neuvot toiselta ihmiseltä

    Myrkytystietokeskus on keskeyttänyt tehtaan juhlat ja varautunut teollisuusvakoiluun – Internet-ajalla ihmiset haluavat yhä kuulla tärkeät neuvot toiselta ihmiseltä


    Haartmanin sairaalan kupeessa vaahteroiden suojassa sijaitsee harmaa kivitalo, johon joka vuosi kymmenet tuhannet suomalaiset soittavat huolissaan. Useimmiten soittaja on huolestunut vanhempi, joka on löytänyt avatun lääkepurkin lapsensa kädestä...

    Haartmanin sairaalan kupeessa vaahteroiden suojassa sijaitsee harmaa kivitalo, johon joka vuosi kymmenet tuhannet suomalaiset soittavat huolissaan.

    Useimmiten soittaja on huolestunut vanhempi, joka on löytänyt avatun lääkepurkin lapsensa kädestä tai huomannut pienet hampaanjäljet huonekasvista. Joskus soittaja on terveydenhuollon ammattilainen, joka tarvitsee toksikologista apua. Toisinaan taas kotipuutarhuri tiedustelee pihalleen ilmestyneen kasvin mahdollista myrkyllisyyttä.

    Kaikkiin näihin kyselyihin löytyy vastaus muutaman minuutin keskustelun jälkeen.

    Myrkytystietokeskus on lähes kuuden vuosikymmenen ajan kerännyt, analysoinut ja jakanut toksikologista tietoa suomalaisille. Vuosien aikana Myrkytystietokeskuksen arkistoon on lisätty kymmenien tuhansien tuotteiden koostumustiedot. Tietokannasta löytyy kaikkien Suomessa myytävien lääkkeiden ja kemikaalien tuotetietojen lisäksi tietoja muun muassa kasveista ja sienistä.

    Uutta tietoa kerätään jatkuvasti. Kun sähkötupakat alkoivat yleistyä vuosikymmenen alussa, niissä höyryn muodostamiseen käytettävät nesteen käytiin läpi ja lisättiin arkistoon.

    Yleisin soitto koskee pientä lasta

    Myrkytystietokeskus aloitti toimintansa Suomessa syksyllä 1961. Edeltävän vuosikymmenen aikana lääkkeiden ja kodin kemikaalien määrä oli kasvanut voimakkaasti ja kotien kaapeista löytyi jos jonkinmoisia myrkkyjä, usein pienten käsien ulottuvilla. Tämän seurauksena pienten lasten myrkytyskuolemat lisääntyivät merkittävästi.

    Pesuaineena käytettyä lipeää löytyi jokaisesta kodista ja paloöljy oli yleistä. Lääkekaapit olivat särkylääkkeiden ja lisäravinteiden sijaan täynnä sydänlääkkeitä ja barbituraatteja. Myöskään tietoisuus uusien aineiden mahdollisesta vaarallisuudesta ei ollut laajalle levinnyttä.

    Ajatus myrkytystietokeskuksesta syntyi 65 vuotta sitten Yhdysvalloissa

    Maailman ensimmäinen myrkytystietokeskus perustettiin Chicagoon vuonna 1953. Vuosi ennen keskuksen perustamista Yhdysvalloissa tehtiin tutkimus, joka osoitti, että yli puolet lasten tapaturmista johtui potentiaalisesti myrkyllisten aineiden nauttimisesta. Chicagon myrkytyskeskuksen toiminnan painopiste olikin lasten myrkytystapauksissa.

    Euroopassa myrkytystapausten hoidossa keskityttiin aluksi vain aikuisiin potilaisiin. Alankomaissa perustettiin jo vuonna 1949 apteekkareita myrkytystapauksissa auttava myrkytystietopalvelu. Ranskassa aikuispotilaiden myrkytyshoitoon keskittynyt teho-osasto avattiin Pariisissa vuonna 1959.

    Pohjoismaiden ensimmäinen myrkytystietokeskus perustettiin Ruotsiin vuonna 1957. Tukholman Karoliinisen sairaalan Lastenklinikalta alkanut toiminta laajeni valtakunnalliseksi vuonna 1960. Seuraavana vuonna myös Suomeen perustettiin valtakunnallinen Myrkytystietokeskus.

    Lähde: Myrkytystietokeskus 1961-2011 -historiikki

    Myrkytystietokeskuksen perustamisen jälkeen lasten myrkytyskuolemat lähtivät laskuun ja 1980-luvulta lähtien määrä on ollut nolla muutamaa tapausta lukuunottamatta.

    Pienet lapset toki yhä tutkivat maailmaa maistellen.

    – Yleisin soitto koskee alle kuusivuotiasta lasta, joka on syönyt pesuainetta. Toinen iso osa ovat aikuiset, jotka ovat syöneet lääkkeitä, kertoo kymmenen vuotta Myrkytystietokeskuksessa työskennellyt farmaseutti Justus Vasama.

    Vaikka Myrkytystietokeskuksen puhelut koskevat mitä moninaisempia aineita, suurin osa tapauksista voidaan hoitaa kotona. Yleisin soittajille annettu neuvo on seurata tilannetta. Oksetusta ja mahahuuhtelua ei enää suositella lainkaan. Ne kun ovat rankkoja, mutta tehottomia hoitokeinoja.

    Vain joka viides soittaja ohjataan lääkärin pakeille. Kun potilas pääsee sairaalahoitoon, todennäköisyys selviytyä myrkytyksestä on noin 98 prosenttia.

    "Äijät lähti tehtaalle ja soitti tiedotteen"

    Myrkytystietokeskus näyttäytyy suurelle yleisölle puhelinpalveluna, mutta suurin osa keskuksen työstä on aina ollut tuotetietojen keräämisessä ja analysoinnissa.

    – Kaiken toiminnan ydin on se toksikologinen tieto, jota me olemme keränneet ja analysoineet. Se on henkilökunnan jälkeen meidän tärkein omaisuutemme ja kultakaivoksemme, kehuu Myrkytystietokeskusta johtava ylilääkäri Leena Soininen.

    Kultakaivoksen kartoittaminen aloitettiin jo ennen keskuksen perustamista. Arkisto alkoi kasvaa huimasti perustamisen jälkeen ja reilussa kymmenessä vuodessa "myrkytyskorttien" määrä oli lisääntynyt 3 000 kappaleesta lähes 9 000:een. Nykyään Myrkytystietokeskuksen arkistosta löytyy noin 30 000 korttia, jotka toksikologisten tietojen lisäksi sisältävät hoito-ohjeita. Sähköisen arkiston myötä luokittelu on hieman muuttunut ja sähköisiä kortteja on noin 1 500 kappaletta.

    Alkuvuosina Myrkytystietokeskus keräsi perustietoja maassa myytävänä olevista teknokemian tuotteista. Tuotetietoja kyseltiin teollisuusyhdistyksiltä, valmistajilta ja maahantuojilta. Tietoja saatiin myös muiden maiden myrkytystietokeskuksista.

    Aluksi tehtaat suhtautuivat epäilevästi Myrkytystietokeskuksen kyselyihin. Koko liiketoiminnan perustana olevia koostumustietoja ei mielellään lähetetty eteenpäin teollisuusvakoilun pelossa. Myrkytystietokeskuksessa puhelimien vieressä olikin vuosien ajan kyltti, joka varoitti mahdollisista teollisuusvakoiluyrityksistä.

    Vuodesta 1992 lähtien laki on velvoittanut kemikaaleja myyvät tahot toimittamaan koostumustiedot viranomaisille, jotka välittävät tiedot eteenpäin Myrkytystietokeskukselle. Nykyään työtä helpottaa myös se, että alkuperäispakkauksista löytyy tuotteen koostumustiedot.

    Toisin oli ennen. Jos tietoa ei arkistosta löytynyt, soitettiin tehtaaseen ja pyydettiin tarvittava tieto sieltä. Joskus tehtaanjohtajia on täytynyt tavoitella paikallisesta ravintolasta, kuten farmaseutti Anja-Riitta Korhonen kertoo Myrkytystietokeskuksen 50-vuotisjuhlan kunniaksi kootussa historiikissa (2011).

    “Kerranhan oli semmoinen juttu, että yksi firma vietti hauskaa iltaa jossain ravintolassa, joku söi sitä ainetta ja mä olin pyytänyt sitä tuoteselostetta ja ne ei olleet antaneet. Sitten mä soitan kotiin sinne, ja siellä on sitten vaimo joka sanoo, että ne on ravintolassa juhlimassa. Mä sanoin, että nyt on vaan tilanne semmoinen, että sen firman ainetta on lapsi juonut ja se on vaarallista, meillä ei ole tietoja, ei ole lähetetty vaikka on pyydetty. Se soitti sinne ravintolaan, ja juhlat loppui siihen paikkaan ja äijät lähti tehtaalle ja soitti tiedotteen.”

    Internet-haut eivät syrjäytä puhelinkontaktia

    Myrkytystietokeskus vastaanottaa keskimäärin vajaat 40 000 puhelua vuosittain. Viimeisen kolmen vuoden aikana puhelumäärät ovat hieman kasvaneet. Internet-hakujen aikakaudella kehitys tuntuu erikoiselta. Tarkkaa syytä tähän ei Myrkytystietokeskuksessa tiedetä.

    – Onko syy se, että ihmiset haluavat enemmän tietoa, vai onko se maailmassa oleva tieto niin ristiriitaista ja hankalasti tulkittavaa, että he haluavat jonkun ihmisen, joka kertoo miten siinä tilanteessa pitää toimia, Soininen pohtii.

    Hädän hetkellä tutkittuun tietoon perustuva ohje voittaa keskustelupalstojen paniikinomaisen selaamisen.

    Puhelinneuvonnan vahva asema ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Myrkytystietokeskus seuraisi tarkasti digitalisaation mukanaan tuomia ratkaisuja. Toistaiseksi hoidonohjaus-algoritmit eivät ole korvaamassa ihmisen arvioita.

    – En näe, että tällaista puhelinkontaktia tullaan korvaamaan digitaalisilla välineillä seuraavina vuosina. Yksilöidyn riskiarvioinnin tekemiseen ja palvelun käyttäjän vakuuttamiseen tiedon oikeellisuudesta tarvitaan ainakin toistaiseksi ihmisiä, Soininen toteaa.

    Myrkytystietokeskus vastaa numerosta 09 471 977 vuorokauden ympäri. Myrkytystietoa löytyy myös keskuksen omilta verkkosivuilta.

    Crohnin tautia sairastava Ida Larsson:

    Crohnin tautia sairastava Ida Larsson: "Ajattelin, että avanneleikkaukseen loppuu naiseuteni ja sen jälkeen en ole enää ikinä mitään muuta kuin äiti"


    Tiedättekö sanonnan ”when the shit hits the fan” (suom. ”kun paska osuu tuulettimeen”)? Sitä on ollut viimeiset 5 vuotta elämäni pähkinänkuoressa. Näillä sanoilla aloitti Ida Larsson Tasapainoilija-bloginsa ensimmäisen kirjoituksen 20....

    Tiedättekö sanonnan ”when the shit hits the fan” (suom. ”kun paska osuu tuulettimeen”)? Sitä on ollut viimeiset 5 vuotta elämäni pähkinänkuoressa.

    Näillä sanoilla aloitti Ida Larsson Tasapainoilija-bloginsa ensimmäisen kirjoituksen 20. heinäkuuta 2018. Helsinkiläisen Larssonin sisällä oli kytenyt jo pitkään halu kirjoittaa. Halu sanoa suoraan ja todellisin sanoin.

    Vielä pidempään Larssonia on korventanut suolistosairaus Crohnin taudin aggressiivinen muoto. Diagnoosin Larsson sai 20 vuotta sitten ollessaan 17-vuotias lukiolainen. Viimeisen viiden vuoden aikana sairaus on näyttänyt hänelle julmimman luonteensa.

    Tuntikausia kestävää ripulia, verta, kaksinkerroin pakottavaa vatsakipua ja rajua laihtumista. Kaikesta edellämainitusta johtuvaa voimattomuutta. Elämää vessan seinien sisäpuolella.

    Larsson laskeskelee, että on viettänyt pöntöllä pahimmillaan päivisin viisikin tuntia ja öisin pari vielä päälle.

    Mutta tänään. Tänä syyskuisena perjantaiaamuna, jolloin kaikkien aikojen hellekesä jättää vielä hitaita jäähyväisiään, Larsson kertoo voivansa hyvin.

    Hän on vienyt 4- ja 6-vuotiaat tyttärensä päivähoitoon. Osittaisella työkyvyttömyyseläkkeellä olevalla terveydenhoitajalla ei ole tänään työpäivä.

    Hän tarjoilee intialaista chai-teetä kotinsa keittiössä Arabianrannassa ja sanoo:

    – Minulla on jo pitkään ollut hyvä olo jo aamusta, että hei jes minullahan on virtaa. Tästä tämä uusi päivä lähtee.

    Rikkinäinen suoli on kohta kansantauti

    Joka vuosi lähes 2000 suomalaista saa joko haavaisen paksusuolitulehduksen tai Crohnin taudin diagnoosin.

    Tulehdukselliset suolistosairaudet alkoivat yleistyä 1990-luvulla ja vuosituhannen vaihduttua niiden lisääntymistä on kutsuttu räjähdysmäiseksi. Syytä siihen ei tiedetä vieläkään.

    Suomessa suolistosairauksien esiintyvyys ja lisääntyminen on suurinta pohjoismaissa.

    Kelan lääkekorvausoikeustilaston mukaan tulehdukselliten suolistosairauksien määrä oli vuoden 2017 lopussa liki 48 000. Luku on yli kolminkertaistunut kahden vuosikymmenen aikana.

    Yleisimmin sairaus puhkeaa 15–35 -vuotiaana. Silloin kuin pitäisi olla elämän keväässä, onkin koko ajan vessassa. Niin kävi myös Ida Larssonille.

    Ida Larsson ajattelee, että hänellä on joka päivä tietty määrä jaksamispisteitä. "Joskus huonoina päivinä kaikki pisteet menevät siihen, että nousee sängystä, laittaa aamupalaa ja vie lapset päiväkotiin. Loppupäivä on pakko maata kotona tekemättä mitään."Yle / Tero Ylioja

    – Äitini oli ihmetellyt että mitä oikein teen, kun vietän siellä niin pitkiä aikoja. Kun sain diagnoosin, ajattelin vaan, että nyt sillä vessassa istumisella on sitten nimi.

    Larsson päätti leikkiä, että sairautta ei ole olemassakaan. Hän otti kyllä tunnollisesti päivittäin lääkkeensä, joita oli liki kourallinen. Eli elämää vessan ehdoilla, mutta ei koskaan sen enempää ajatellut asiaa – saati puhunut siitä.

    – Mä olin sellainen jänis, joka pisti päänsä puskaan. En halunnut myöntää itselleni tai muille, että minulla on tällainen koko elämään vaikuttava parantumaton tauti.

    Oli helpompi näytellä tervettä, kuin kohdata totuus

    Tosiasioiden kieltäminen ripusti hänen ja sairauden väliin suojaavan verhon, tai niin Larsson kuvitteli. Tanssia aktiivisesti harrastanut teini-ikäinen ei halunnut kroonisesti sairaan leimaa. Vaikka tauti vei voimat, Larsson pakotti itsensä jaksamaan, suorittamaan ja tekemään.

    Hän ei ajatellut, että voimakas väsymys voisi johtua Crohnin taudista. Oli loogisempaa syyttää omaa luonnetta laiskaksi ja piiskata itseään suoriutumaan kuten muutkin, mieluiten ehkä vielä vähän muita paremmin. Eihän hän omasta mielestään ollut sairas.

    – Jos jotain voisin teini-ikäiselle itselleni sanoa, niin sanoisin että hellitä vähän. Katso sitä juttua rohkeasti silmiin ja kohtaa todellisuus vähän kerrallaan, vaikka se tuntuu vaikealta.

    "Oli shokki lukea, että olen ollut niin huonossa jamassa. En vaan ollut silloin antanut itselleni lupaa kokea sitä rankaksi." Ida Larsson

    Vasta kaksi vuotta sitten keväällä tuo verho rysähti ensimmäistä kertaa kunnolla alas. Larsson löysi vanhojen papereidensa seasta epikriisit teinivuosiltaan ja järkyttyi lukemastaan.

    – Sain tietää, että olen oikeasti juossut diagnoosipäivästä lähtien sairaalassa, ollut eri lääkityksillä ja heikossa kunnossa. Oli shokki lukea, että olen ollut niin huonossa jamassa. En vaan ollut silloin antanut itselleni lupaa kokea sitä rankaksi.

    Totuuden kieltäminen oli selviytymiskeino. Ehdottomasti. Larsson uskoo myös, että jos silloin 1990-luvun loppupuolella olisi ollut enemmän tietoa tarjolla, Crohnin tautiin olisi ollut helpompi tehdä tuttavuutta ja hyväksyä se sitä kautta osaksi elämää.

    Ensimmäinen hyvä kokemus vertaistuesta tuli poptähdeltä

    Kerran hän yritti. Larsson osallistui vuosituhannen vaihteessa vertaistukiryhmän viikonloppuleirille. Siellä hän tapasi ensimmäistä kertaa muita ihmisiä, joilla oli sama diagnoosi.

    Muut osallistujat olivat paljon Larssonia vanhempia ja heillä tuntui olevan todella vaikeaa sairautensa kanssa. Monelle oli leikattu alavatsaan eritteiden vaihtoehtoinen kulkuaukko eli avanne. Yleistunnelma oli toivoton.

    – Ajattelin, että herranjumala! Tämä ei koske minua! Se oman tilansa märehtiminen sai minut sulkeutumaan vielä enemmän.

    Vertaistukiviikonlopusta tehtiin juttua Crohn ja Colitis ry:n lehteen. Jutun kevennykseksi päätyi Larssonin lohkaisema vitsi, jossa suolistopotilaalle määrättiin vahingossa ripuliin masennuslääkkeitä. Kun lääkäri sitten soitti potilaalle kontrollipuhelun, tämä vastasi että koko ajan paskattaa, muttei yhtään vituta.

    – Se oli koko viikonlopun hittivitsi ja ilmeisesti ainoa antini siihen tapahtumaan, Larsson sanoo ja lisää, että se tapaaminen sillä porukalla jäi hänen osaltaan viimeiseksi.

    Enemmän auttoi juttu amerikkalaisesta voimakasäänisestä laulajasta Anastaciasta, joka kertoi sairastavansa Crohnin tautia.

    – Luin sitä oikein janoten, vaikkei hän tilannettaan enempää avannut. Oli tärkeää tietää, että jollain niin täydelliseltä vaikuttavalla ihmisellä on tämä sama sairaus. Se oli ensimmäinen hyvä kokemus vertaistuesta.

    Vessanpöntön vanki kuvittelee olevansa häpeänsä kanssa yksin

    Larsson kertoo, että Crohnin taudin kylkiäisenä tulee jäytävä häpeä. Se johtuu siitä, että suolistosairaus sijaitsee niin herkällä alueella ja sen oireet liittyvät asioihin, jotka on totuttu häveliäisyyssyistä pitämään visusti yksityisinä. Lukitun oven takana. Sanontakin kertoo, että siinä paikassa jopa kuninkaat käyvät yksin.

    – Etenkin näin naisen näkökulmasta häpeää aiheuttaa se, että sairauteen liittyy paljon intiimiä. Se voi esimerkiksi aiheuttaa ongelmia sukupuolielimiin, Larsson sanoo ja lisää:

    – Eikä se tunnu kovin viehättävältä, kun joutuu koko ajan käymään kakalla, mahassa on kaasua ja se pömpöttää. Vessan sijainti on aina mielessä ja sitten joutuu sanomaan, että mulla saattaa kestää. Ei näitä asioita halua mainostaa.

    "Sitä pakostikin oppii ajattelemaan itsestään, että on ällöttävä ja inhottava." Ida Larsson

    Häpeän takia suolistosairaudet pysyvät yksityisinä, vaikka Larsson uskoo, että kaikki hyötyisivät avoimuudesta. Moni kuvittelee mielessään, ettei kukaan muu ymmärrä miltä tuntuu olla vessanpöntön vankina.

    – Sitä pakostikin oppii ajattelemaan itsestään, että on ällöttävä ja inhottava. Jos häpeän lisäksi vielä ajattelee, että on aina pärjättävä yksin eikä apua saa pyytää, se on todella myrkyllistä ja syö itseluottamusta.

    Häpeän käsittelyyn on auttanut vertaistuki. Larssonin löydettyä pari vuotta sitten Facebookin suolistosairaille tarkoitetut keskusteluryhmät suhtautuminen omaan sairauteen alkoi hiljalleen muuttua.

    – Ajattelin, että täällä tuhannet ihmiset kertovat juuri siitä, minkä kanssa itse olen elänyt. Jos olen sitä mieltä, ettei heillä ole syytä hävetä, niin miksi häpeäisin itse? Ei meistä kukaan ole tätä itselleen valinnut.

    Kipu voitti pelon siitä, että avanne veisi naiseuden

    Ida Larsson oli pelännyt pysyvää avanneleikkausta siitä asti kun hän oli saanut Crohnin taudin diagnoosin 17-vuotiaana. Hän oli ajatellut kivuista huolimatta sinnitellä ainakin siihen asti, että saisi lapsia. Sen jälkeen hänen kehollaan ja ulkonäöllään ei enää olisi niin väliä.

    Larssonin suurin unelma toteutui ja vastoin kaikkia todennäköisyyksiä hän sai kaksi tervettä tyttölasta. Toisen raskauden jälkeen vuonna 2014 biologisten lääkkeiden teho lakkasi ja sairaus näyttäytyi rajumpana kuin koskaan.

    – Kivut olivat helvetillisiä. Tuntui siltä, että kuolen. Joka kerta kun menin vessaan, ajattelin että sinne myös jään.

    Ida Larsson sanoo, että tuli vuosien ajan aliarvioineeksi ystäviään kun jätti kertomatta, kuinka sairas hän on ollut. "He ovat olleet ihan kauhuissaan, että olenko oikeasti elänyt tällaista elämää. Se myötätunnon ja auttamisen halu on ollut liikuttavaa."Yle / Tero Ylioja

    Syksyllä 2016 Larsson ei jaksanut enää. Hän makasi sairaalasängyssä paksusuolen tähystyksen jälkeen ja sanoi osastolääkärille, että tehkää nyt se avanne. Larsson ei enää vaan voinut palata kotiin ilman varmuutta siitä, että elämä muuttuisi parempaan.

    – Ajattelin, että avanneleikkaukseen loppuu naiseuteni ja sen jälkeen en ole enää ikinä mitään muuta kuin äiti.

    Seksuaalisuus on myös kroonisesti sairaan perusoikeus

    Larssonin mukaan moni kroonisesti sairas ja kehonkuvaa muuttavan sairauden kanssa elävä jää seksuaalisuuteen liittyvien kysymysten ja huolten kanssa yksin. Sairaus rikkoo seksuaalisuutta ja saattaa kokonaan työntää sitä syrjään, niin ettei kroonisesti sairas edes tiedä kuuluuko se osa-alue enää elämään. Jos kyllä, niin miten?

    Sairaalasta saaduissa esitteissä julistetaan seksuaalisuuden kuuluvan kaikille, myös sairaille ja avanneleikatuille. Mutta kukaan ei ollut valmis keskustelemaan Larssonin kanssa aiheesta.

    "Siinä tulisi hyväksytty olo, kun hoitaja ei juoksisi heti karkuun kun mainitaan sanat seksi ja seksuaalisuus." Ida Larsson

    – Tuntuu siltä, että terveydenhoitohenkilökunta ei kykene kohtaamaan tätä aihetta. Ei siinä tarvittaisi sen ihmeellisempää, kuin että kysytään ja kuunnellaan. Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Jos ei osaa puhua, niin kuuntelisi edes. Siinä tulisi hyväksytty olo, kun hoitaja ei juoksisi heti karkuun kun mainitaan sanat seksi ja seksuaalisuus..

    Larsson itse sai monen muun tapaan Crohnin taudin diagnoosin teini-ikäisenä, jolloin seksuaalisuus oli juuri heräämässä. Hän sanoo, että omanarvontunne ja itsetunto ovat kovilla kun omaan kehoon ei voi luottaa. Siinä on ollut vaikeaa alkaa rakentaa normaalia seksuaalisuutta.

    – Välillä olen ollut niin sairas, että seksuaalisuus on ollut pakko sysätä syrjään. Mutta nyt kun keho on viimein alkanut vahvistua, myös seksuaalisuus alkaa nostaa päätään. Että ehkä sitä on muutakin kuin äiti.

    Larssonin mielestä sairaalassa pitäisi automaattisesti tarjota seksuaaliterapeutin palveluita kroonisesti sairaille. Se tarkoittaisi sitä, että seksuaalisuus kuuluisi oikeasti kaikille, eikä olisi vaan korulauseita hoitajan antamissa turhanpäiväisissä esitteissä.

    Aikalisästä alkoi hiljalleen uusi aikakausi

    Elämä todella parantui avanneleikkauksen myötä. Larsson pystyi keinumaan tytärtensä kanssa pihalla puoli tuntia ilman pakottavaa tarvetta mennä vessaan.

    – Ne olivat voitontunteita! Ajattelin, että kyllä tästä vielä elämä tulee.

    Huolettomia päiviä kesti noin kuukauden. Iho avanteen ympärillä alkoi oireilla ja oireet yltyivät avohaavaksi. Crohnin tauti oli aktivoitunut voimakkaasti siinä jäljellä olevassa suolenpätkässä.

    "Kerran neuvolareissulla jouduin laittamaan rattaat lukkoon ja menemään maahan istumaan. Tyttö tiesi, että äidillä on aikalisä eikä se nyt vastaa." Ida Larsson

    Kivut kasvoivat niin voimakkaiksi, että Larsson opetti tytöilleen käsitteen aikalisä. Se tarkoitti sitä, että kun hän sanoi aikalisä, lasten piti olla hiljaa ja odottaa. Aikalisän aikana Larsson ei nimittäin pystynyt tekemään muuta kuin olemaan paikallaan ja keskittymään hengittämiseen.

    – Kerran neuvolareissulla jouduin laittamaan rattaat lukkoon ja menemään maahan istumaan. Tyttö tiesi, että äidillä on aikalisä eikä se nyt vastaa.

    Kesä 2017 meni melkein kokonaan aikalisä-vaiheessa. Lääkkeet eivät purreet. Ihosairaus avanteen ympärillä muuttui aivan mahdottomaksi. Larsson tunsi itsensä huijatuksi. Lääkärit olivat avuttomia. Kaikki oli jo kokeiltu.

    Larssonin eläkkeellä oleva äiti auttoi pyörittämään arkea. Lapset olivat paljon myös isällään, josta Larsson erosi samana vuonna.

    Joulukuussa 2017 paksusuoli puhkesi, tai siis se, mitä siitä oli enää jäljellä. Suoli poistettiin ja avanteen paikkaa siirrettiin toiselle puolelle.

    – Kun palasin kotiin, ajattelin että mitä vielä! Lapsilla kesti kuukausi uskoa, että kun menen käymään sairaalassa, tulen sieltä myös pian takaisin. Olin nimittäin jäänyt päivystyksestä suoraan pariksi viikoksi osastolle, joten he pelkäsivät miten minun käy.

    Alkuvuodesta uusikin avanne alkoi kehittää haavaa, mutta Larsson sai onnekseen käyttöönsä kokeiluvaiheessa olleen biologisen lääkeyhdistelmän.

    – Haavat alkoivat parantua ja toipuminen alkoi tuntuia toipumiselta. Niiden lääkkeiden takia olen nyt tässä jamassa.

    Joinain päivinä voimat ovat edelleen vähissä ja Larssonin on tarkkaan kuulosteltava, mihin ne riittävät. Hyviä päiviä on kuitenkin koko ajan enemmän.

    Mitä jos kokeilisi sisukkuuden sijaan lempeyttä?

    Jos kesä 2017 oli aikalisän kesä, oli viime kesä oli jotain ihan muuta. Larsson puhuisi ehkä sisuuntumisesta, ellei sanalla sisu olisi hänen korvissaan vähän negatiivinen kaiku. Sisulla kun pusketaan vaikka läpi harmaan kiven, vaikka toisinaan kannattaisi suosiolla jäädä mättäälle pötköttämään.

    – Tietyissä asioissa sisua tietysti vaaditaan, mutta se voi johtaa siihen, että se viedään äärimmilleen. Silloin se voi kääntyä itseään vastaan.

    Tsempataan silloin kun oikeasti kaivattaisiin lempeyttä. Pärjätään hampaat irvessä tai ainakin halutaan antaa se kuva, että hyvin menee – vaikka sisimpään sattuisi ihan konkreettisestikin.

    "Crohnin tauti on osa minua. Se määrittää paljon sitä, miten elän, mutta se ei määritä sitä, kuka minä olen." Ida Larsson

    Larsson ei halunnut enää esittää. Hän aloitti blogin, johon hän voi purkaa ajatuksiaan ja poistaa sitä kautta stigmaa suolistosairauksien ympäriltä. Kyse ei ollut mielijohteesta. Hän oli kypsytellyt ideaa jo pitkään, mutta vasta nyt voimat riittivät myös muuhun kuin arjesta selviytymiseen.

    – Mitta tuli täyteen siitä epärehellisyydestä itseäni ja muita kohtaan. Avanneleikkauksen takia jouduin kohtaamaan sairauteni kokonaan uudella tavalla ja toteamaan, että minä elän näin loppuelämäni.

    Vasta nyt, kaksi vuosikymmentä diagnoosin jälkeen, Larsson pystyy sanomaan olevansa kroonisesti sairas.

    Enää se ei tunnu leimalta tai lokerolta, joka määrittelisi millainen ihminen hän on tai ei ole.

    – Crohnin tauti on osa minua. Se määrittää paljon sitä, miten elän, mutta se ei määritä sitä, kuka minä olen.

    Vasta nyt Larsson pystyy oikeasti sanomaan, että hän voi hyvin.

    Ainakin juuri nyt.

    – Olen päättänyt, että elän tätä elämää hetki kerrallaan, sillä joskus päiväkin on liikaa.

    Vaihdevuodet kerryttävät kilon rasvaa vuodessa ja löysyttävät  naisen lihakset – lihaslegenda Kike Elomaakin joutuu taistelemaan läskiä vastaan

    Vaihdevuodet kerryttävät kilon rasvaa vuodessa ja löysyttävät naisen lihakset – lihaslegenda Kike Elomaakin joutuu taistelemaan läskiä vastaan


    Kehonrakentajana suomalaisten tietoisuuteen noussut kansanedustaja Ritva "Kike" Elomaa (ps.) on monien mielestä edelleen uskomattomassa kunnossa. 63-vuotias Elomaa treenaa salilla pari kertaa viikossa ja hoitaa kuntoaan myös lenkkeilemällä kahden...

    Kehonrakentajana suomalaisten tietoisuuteen noussut kansanedustaja Ritva "Kike" Elomaa (ps.) on monien mielestä edelleen uskomattomassa kunnossa. 63-vuotias Elomaa treenaa salilla pari kertaa viikossa ja hoitaa kuntoaan myös lenkkeilemällä kahden koiransa kanssa.

    Sen jälkeen kun Elomaa 70-luvulla aloitti kehonrakennuksen, kuntosaliharjoitteluun ei ole tullut edes parin viikon taukoa. Treenikerrat ja painojen määrät ovat toki laskeneet, mutta moni aikoinaan opittu tapa on säilynyt. Esimerkiksi terveellinen ruokavalio on Elomaalle lähes sisäänrakennettu asia.

    Kehonrakentaja Ritva "Kike" Elomaa esittelee hauistaan Atlas Cupissa elokuussa 1981.Pirkko Tanttu / Lehtikuva

    Vanheneminen ei kuitenkaan ohita edes aktiivisesti harjoittelevaa bodarilegendaa.

    – En nyt niin hoikka ole, jos otan vaatteet pois! Kyllä se nahka löystyy ja rasvaa tulee. Ihan tämmöistä luonnollista kehon rapistumista, vaikka sitä vastaan hieman taistelenkin, Elomaa kuittaa.

    Kokemus on tuttu lähes kaikille vaihdevuosi-ikään ehtineelle naisille. On juostava kovaa pysyäkseen kuntonsa puolesta edes paikallaan.

    Vaihdevuodet ovat kiihdytyskaista vanhenemiseen

    Menopaussin eli vaihdevuosien tunnettuja oireita ovat kuumat aallot, mielialavaihtelut ja koko joukko muita yleisoireita. Munasarjojen estrogeenituotannon pysähtymisen seuraukset ovat kuitenkin laajemmat kuin aiemmin on tiedetty.

    Jyväskylän yliopistossa on seurattu useamman vuoden ajan noin tuhatta vaihdevuosi-iässä olevaa naista. Tutkimuksen mukaan menopaussi kiihdyttää ikääntymiseen liittyvä ilmiöitä. Aiemmissa tutkimuksissa vaihdevuosien havaittu nopeuttavan esimerkiksi luuston haurastumista eli osteoporoosia. Nyt huomattiin estrogeenin vähenemisen edistävän myös vanhenemiseen kuuluvaa lihasten heikkenemistä ja rasvan kertymistä kehoon.

    – Normaalistikin ikääntymisessä tapahtuu heikkenemistä, mutta naisilla tapahtuu noin viiden kympin iässä selvä notkahdus, toteaa akatemiatutkija Eija Laakkonen Jyväskylän yliopiston Gerontologian tutkimuskeskuksesta.

    Gerontologian tutkija Eija Laakkonen on havainnut, että estrogeenitason lasku on laukaiseva tekijä ikääntymismuutoksille.Minna Matintupa, Yle

    Menopaussi, eli viimeiset kuukautiset, ajoittuvat keskimäärin 51 vuoden ikään.

    Vaihdevuosien aikana lihasten määrä kudosmassasta vähenee ja lihasten laatu heikkenee. Vastaavasti rasvan määrä kehossa kasvaa, ellei ryhdytä voimakkaisiin vastatoimiin. Käytännössä se tarkoittaa liikunnan määrän lisäämistä.

    – Noin kilo vuodessa kertyy rasvaa koko kehon tasolla, jos ei tee mitään tai jopa vähentää liikunnan määrä, Laakkonen laskee.

    Hän perustaa väitteensä tutkimukseen, jossa vaihdevuosi-ikäisten naisten painon todettiin kasvavan kolmen vuoden seurannan aikana keskimäärin reilut kaksi kiloa. Lihasmassan heikkeneminen samanaikaisesti merkitsee sitä, että tosiasiassa rasvakudoksen määrä kehossa on saattanut kasvaa enemmän kuin painon nousu osoittaa.

    Miehillä hormonitason lasku ei tapahdu yhtä nopeasti kuin naisilla, eivätkä ikämuutoksetkaan ilmene yhtä vauhdikkaasti. Laakkonen onkin joutunut toteamaan, että estrogeenin määrän väheneminen vaikuttaa olevan pikatie ikääntymiseen. Alamäki onneksi hidastuu hormonitasapainon palauduttua vaihdevuosien jälkeen.

    Into liikuntaan laskee juuri kun sitä pitäisi lisätä

    Jyväskyläläisen Sirpa Saaren vaihdevuodet alkoivat viiden kympin vaiheilla. Ensimmäisiä oireita olivat yöhikoilut. Myös mieli oli aiempaa herkempi ja itku tuli helposti. Oireet eivät kuitenkaan tuntuneet mullistavan arkea.

    Liikunta on aina kuulunut Saaren elämään enemmän tai vähemmän. Välillä sairaanhoitajan vuorotyötä tekevä nainen kuitenkin huomasi, että urheilemaan lähteminen oli tavallista työläämpää. Hän ei silti yhdistänyt asiaa vaihdevuosiin.

    Tutkimusten mukaan Saaren tarina on tavallinen. Jyväskylän yliopistossa on huomattu, että naiset suhtautuvat vaihdevuosioireisiin yleensä melko neutraalisti. Kuumat aallot, mielialan vaihtelut ja esimerkiksi nivelkivut voivat kuitenkin heikentää intoa liikkumiseen.

    – Se ei välttämättä ole pelkästään motivaatiokysymys, vaan ihan fysiologista. Kun liikkuminen ei ole enää niin kivaa, niin sitä ei tee, tutkija Eija Laakkonen ymmärtää.

    Niko Mannonen, Yle

    Toisaalta liikuntaa voisi suositella jopa lääkkeenä vaihdevuosioireisiin. Hikoilua liikunta ei helpota, mutta erityisesti psyykkisiin ja somaattisiin oireisiin siitä voisi saada apua.

    – Vielä ei voi sanoa voiko liikunnalla ehkäistä oireita, mutta sanoisin, että sillä voi vähentää joidenkin oireiden haittaavuutta, Laakkonen tiivistää.

    Sirpa Saari allekirjoittaa väitteen omalla kokemuksellaan:

    – Vaikka liikkuessa ehkä hikoaa enemmän kuin joku nuorempi siinä vieressä, niin onhan se inhottavaa itselle. Mutta vähempi niitä asioita miettii kun vaan tekee ja lähtee. Ja jälkeenpäin on aina pirteämpi olo.

    "Pari kertaa tuli vähän kuuma"

    Aiemmissa tutkimuksissa on myös havaittu liikunnallisten naisten kokevan ylipäätään vähemmän vaihdevuosioireita kuin naiset, joiden liikkuminen on vähäistä. Liikunnalla on siis selvästi vaikutusta vaihdevuosiin, mutta tutkimukset eivät vielä anna tarkkaa vastausta mihin oireisiin ja miksi. Yksittäisten naisten kokemuksia asiasta on kuitenkin paljon.

    Esimerkiksi Kike Elomaan vaihdevuodet menivät ohi lähes huomaamatta.

    – Vuoden tai kahden aikana pari kertaa tuli vähän kuuma. Se oli kaikki siinä, Elomaa iloitsee.

    Hän arvelee, että säännöllinen liikunta on saattanut auttaa oireiden hillitsemisessä. Geeneilläkin on varmasti osuutta asiaan. Elomaan äiti ja sisarkin on päässeet vaihdevuosista vähällä. Hän haluaisi kuitenkin kannustaa liikunnan esille tuomista myös hoitomuotona.

    – Ihmiset syö hormoneja ja kaikkea, mutta tämä liikuntapuoli on jäänyt vähäisemmäksi. Mutta se täytyisi aloittaa jo ennen kuin ne vaihdevuodet tulee, Elomaa painottaa.

    Korvaushoito hidastaa kunnon repsahtamista

    Monien arastelema estrogeenin korvaushoito (Terveyskirjasto) voi hidastaa lihasten heikkenemistä ja rasvan kertymistä.

    Jyväskylän yliopiston aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että useita vuosia hormonikorvaushoitoa käyttäneillä naisilla oli suuremmat lihakset kuin ilman hoitoa olleilla. Myös lihasten koostumus oli heillä parempi ja rasvan määrä lihaksissa pienempi.

    Estrogeenikorvaushoito voi hidastaa lihasten heikkenemistä ja rasvan lisääntymistä kehosssa.AOP

    Positiivisia vaikutuksia tiedetään olevan myös luuston kunnolle. Haittavaikutuksina pidetään esimerkiksi rintasyövän ja verenkiertohäiriöiden riskin kasvua. Viime vuosien tutkimukset ovat kuitenkin hälventäneet varjoa hormonikorvaushoidon yllä.

    Nuoruuden lähteeksi hormonikorvaushoitoa ei voi kuitenkaan mainostaa. Vaikutus näkyy lähinnä kehonkoostumuksessa (Jyväskylän yliopisto).

    Toisaalta yleisoireita hillitsevä lääkitys voisi laskea kynnystä myös liikuntaan ja edistää naisen hyvinvointia sitäkin kautta. Urheilun ilosanomaa kun on hankala julistaa kaikkein pahimman hormonimyllerryksen keskellä kiemurtelevalle keski-ikäiselle.

    – En menisi sanomaan kun kaikki harmittaa ja on muutenkin hankalaa. Kyllä ensin pitää selvitä arjesta ja sitten kun oireista pääsee eroon, on helpompi jatkaa kuormittavammilla harjoituksilla, Eija Laakkonen naurahtaa.

    Keski-ikäisen kuntokuuri ei ole pikainen projekti

    Nyt 59-vuotias Sirpa Saari aloitti muutama vuosi sitten treenaamisen personal trainerin johdolla. Tavoitteena oli hyvinvoinnin lisääminen ja muutaman ylimääräisen kilon karistaminen. Toisin kuitenkin kävi.

    Puolen vuoden jälkeen tehty kehonkoostumusmittaus osoitti, että lihasmassa ei ollut kasvanut eikä rasvan määrä vähentynyt – melkeinpä päin vastoin.

    – Meni varmaan vuosi, että kävin salilla ja mielestäni söin terveellisesti ja vähän. Siitä huolimatta en saanut tuloksia. Kyllä se vähän masensi, Saari harmittelee.

    Motivaatio liikunnan jatkamiseen löytyi muista muutoksista. Aiemmin vaivanneet polvivaivat olivat vähentyneet ja jaksaminen oli parantunut. Kuntovalmentaja sai Saaren vakuuttumaan, että ruokavaliota, unirytmiä ja muita yksittäisiä asioita korjaamalla tuloksiakin saataisiin. Niiden syntymistä vain pitäisi malttaa odottaa pidempään kuin nuorena.

    Vaihdevuosioireet saattavat syödä liikunnan iloa.AOP

    Moni syyttää keski-iän lihomisestaan hidastunutta aineenvaihduntaa. Vaihdevuosien aikana kehon ydinlämpötila laskee jopa kokonaisen asteen verran ja lepoaineenvaihdunnan toiminnot muuttuvat verkkaisemmiksi. Jyväskylän yliopistossa tutkitaan nyt, onko ilmiö pysyvä vai meneekö se ohitse vaihdevuosien jälkeen.

    – Lisäksi tutkitaan, mitä tapahtuu liikunnan aikaiselle aineenvaihdunnalle. Saadaanko siihen samanalainen buusti kuin aikaisemminkin vai hidastuuko kehon reagointi liikuntaan, Laakkonen listaa.

    Myös kuntosaliohjaajana toiminut Kike Elomaa on huomannut, että keski-ikäisen naisen treenissä ja painon pudotuksessa näkyvää tulosta ei tule nopeasti. Kunnon kohoamisen voi kuitenkin huomata muilla tavoilla, eikä painon kanssa kannata Elomaan mielestä nipottaa.

    – Jos vanhempi ihminen on ihan laiha luikku ja treenaa jumalattomasti, ulkomuoto kärsii. Vaikka olisi pikkuisen ylipainoa, mutta olet hyvässä kunnossa, niin ole huoleta, Elomaa julistaa.

    Vaihdevuodet on harvalle kriisin paikka

    Suurin osa naisista kokee jonkinlaisia vaihdevuosioireita. Yleisimpiä ovat kuumat aallot, joita ilmenee jopa kahdeksalla kymmenestä.

    Hormoniheilahtelusta huolimatta moni kokee vaihdevuodet luonnollisena asiana, eivätkä ne aiheuta naisille suurta stressiä. Päin vastoin, moni nainen kokee keski-ikäisenä elävänsä elämänsä huippuaikaa (Yhteishyvä).

    – Naiset ehkä tutkiskelevat tässä iässä itseään ja löytävät omia tapojaan elää elämäänsä. Totta kai löytyy heitäkin, jotka ottavat vaihdevuodet todella raskaasti, mutta sanoisin että se on vähemmistö, akatemiatutkija Eija Laakkonen arvelee.

    Vaikka vaihdevuodet eivät olisikaan ikäkriisin paikka tai vanhuuden virstanpylväs, naisen lisääntymiskyvylle ne ovat päätepysäkki. Kike Elomaan asia pääsi lähes yllättämään.

    – Koko ajan oli jotain tekemistä ja sitten kun kuukautiset rupesi hiipumaan niin huomasin, että nyt se homma meni ohi. Se on vähän kaduttanutkin jälkikäteen.

    Jyväskyläläinen Sirpa Saari on huomannut, että vaihdevuosien jälkeen liikunnan näkyviä tuloksia saa odottaa pidempään.Niko Mannonen, Yle

    Eikä vanheneminen muutenkaan ole yhtä juhlaa julkisuudessa esiintyvälle kansanedustajalle. Kuvia otetaan jatkuvasti ja on hyväksyttävä, että jossain kuvassa näyttää paremmalta kuin toisessa. Elomaa sanoo olevansa sujut vanhenemisen kanssa, vaikka rypyt harmittavatkin.

    – Monesti sanotaan, että kun irvistelee, niin ei tule ryppyjä. Ei kyllä pidä paikkansa! Minäkin olen niin jumalattomasti irvistellyt ja nostanut isoa rautaa.

    Jyväskyläläinen Sirpa Saari myöntää, että iän myötä peilikuvaa on alkanut tarkastella kriittisemmin, vaikka Saari pitääkin itseään ikäisekseen hyväkuntoisena. Ajatukset täytyisi osata siirtää selluliitista suurempaan kuvaan, hyvinvointiin ja jaksamiseen. Elämä on juuri nyt varsin onnellista.

    – Minulla on hyvä mies ja hyvä työ, lapset ja lapsenlapset. Nyt kun vielä pidän itseni kunnossa, niin toivottavasti elän pitkään ja saan olla terveenä, Saari toivoo.

    Koulut alkoivat pilaantua yksi toisensa perään – Nyt kaupungin koululaisista jo joka kolmas on evakossa

    Koulut alkoivat pilaantua yksi toisensa perään – Nyt kaupungin koululaisista jo joka kolmas on evakossa


    Tästä on kyseNoin 1 500 peruskoulun oppilasta käy koulua väistötiloissa Kotkassa.Lukumäärä on viidenneksi korkein Suomessa.Väistötiloihin on siirrytty kuudessa kotkalaiskoulussa koulurakennusten sisäilmaongelmien vuoksi.Viidesluokkalainen...

    Tästä on kyseNoin 1 500 peruskoulun oppilasta käy koulua väistötiloissa Kotkassa.Lukumäärä on viidenneksi korkein Suomessa.Väistötiloihin on siirrytty kuudessa kotkalaiskoulussa koulurakennusten sisäilmaongelmien vuoksi.

    Viidesluokkalainen Oskari Jokela katselee luokan ikkunasta ulos. Edessä avautuu näkymä työmaalle.

    Ikkuna on sinisen parakin seinässä ja työmaa siinä, missä ennen oli Kotkan Korkeakosken koulu. Nyt vanha koulu on purettu, ja tilalle rakennetaan uutta.

    – Ihan mukavaa nähdä kun se koulu rakentuu siellä, Oskari Jokela sanoo.

    Korkeakosken vanha koulurakennus todettiin pari vuotta sitten yli 90-prosenttisesti käyttökelvottomaksi. Opettajat ja oppilaat ehtivät sitä ennen kärsiä pahoista sisäilmaoireista parin vuoden ajan.

    – Limakalvo-oireita, migreenejä, astman oireita, silmien kirvelyä, kuumeilua ja sen sellaista, Korkeakosken koulun rehtori Joni Häkkinen luettelee.

    Joulukuussa 2016 opettajat ja oppilaat siirtyivät väistötiloihin pihan laidalle – ja oireet helpottivat.

    Kotkassa paljon väistötiloja

    Runsaan 53 000 asukkaan Kotkassa on noin 4 700 peruskoululaista. Heistä noin joka kolmas eli noin 1 500 käy koulua väistötilassa. Määrä on viidenneksi korkein Suomessa. Ainoastaan Espoossa, Lahdessa, Helsingissä ja Oulussa väistötiloissa opiskelevia on enemmän.

    Ylen selvityksen mukaan noin joka kymmenes oppilas käy koulua väistötiloissa tänä syksynä. Ylivoimaisesti yleisin syy väistötilojen käytölle ovat koulurakennuksen sisäilmaongelmat.

    Myös Kotkassa väistötiloihin on siirrytty koulurakennusten sisäilmaongelmien vuoksi.

    – Meillä on valitettavan paljon huonokuntoisia kouluja. Monet meidän kouluistamme ovat tietyn aikakauden tuotteita, ja silloin rakennustapa oli hyvin toisenlainen kuin tällä hetkellä. On varmaan myös niin, että me nykyihmiset saatamme olla herkistyneempiä ja herkempiä kuin aikaisemmin. Luulen, että tässä ei ole mitään yhtä syytä. Ainakaan ketään syyllistä ei ole. Kukaan ei halua sitä, että meidän tilanteemme on tämä, Kotkan kaupungin palvelujohtaja Jorma Haapanen toteaa.

    Korkeakoskella koulua käydään parakeissa, aivan uuden koulun rakennustyömaan laidalla.Juulia Tillaeus / Yle

    Väistötiloissa opiskellaan yhteensä kuudessa kotkalaiskoulussa. Uutta koulua rakennetaan Korkeakoskelle ja Langinkoskelle, mutta Hakalan, Helilän, Rauhalan ja Pihkoon kouluissa tulevaisuus on vielä epäselvä. Väistötiloissa voidaan opiskella pitkäänkin.

    – Kyllä minä sanon, että hyvin pitkään mennään. Esimerkiksi Helilän koulu ei lähtökohtaisesti ole mikään parakkikoulu. Se on sellainen väistötila, joka on lähtökohtaisesti ajateltu niin, että siellä voidaan toimia kohtuullisen pitkään. Vähintään viisi vuotta menee, ennen kuin meillä ollaan sellaisessa tilanteessa että kaikki koulut toimisivat niin sanotusti kiinteissä kouluissa, Haapanen sanoo.

    Väistötiloissa jaksetaan, koska uusi koulu rakentuu viereen

    Lapset nostelevat ruokaa lautasilleen luokan perälle pystytetyltä linjastolta. Linjasto on pitkä pöytä, jonka päälle on aseteltu tarjolle perunoita, kastiketta ja raastesalaattia. Kyytipalaksi on mehukeittoa ja leipää.

    – Ope, saako ottaa lisää mehukeittoa, yksi lapsista kysyy.

    Erillisiä ruokailutiloja Korkeakosken parakkikoulussa ei ole, vaan lapset syövät luokissaan. Se ei koululaisia näytä haittaavan.

    – Ihan kivaa, kun ei tarvitse mennä mihinkään isoon tilaan, viidesluokkalainen Hanna Hynninen toteaa.

    Kotkan Korkeakosken vanha kivikoulu peruskorjataan ja liitetään osaksi uutta koulua.Juulia Tillaeus / Yle

    Myös rehtori Joni Häkkisen mukaan järjestely toimii hyvin.

    – Meille tuodaan kaikki ruoat muualta ja kaikki tiskit viedään pois. Ruokahuollossa on iso paletti, mutta se on toiminut erittäinkin hyvin. Siitä on tullut jopa sellainen ihan mukava hetki luokan kesken kun syödään siellä omassa luokassa.

    Häkkisen mukaan väistötilojen haasteet koskevat lähinnä tilanpuutetta.

    – Ahtaat tilathan meillä on tällä hetkellä. Tilaa tarvittaisiin paljon enemmän, jos puhuttaisiin pysyvämmästä käytännöstä. Tällä hetkellä kun työmaa on käynnissä, meidän pihapiirimme on aika pieni.

    Suojeltu kivikoulu nököttää rakennustyömaan toisella puolella. Se peruskorjataan ja liitetään osaksi uutta koulurakennusta. Iso liikuntasali jäi sinne, eikä koululla ole tällä hetkellä sellaista käytössään.

    – Sanotaan näin, että meillä on ihan riittävän hyvät tilat tähän hetkeen. Meillä on uusi koulu valmistumassa tuohon viereen, ja meillä on jonkinlainen määränpää edessä. Tietysti se asennekin on hyvin erilainen, ja auttaa sopeutumisessa.

    Juulia Tillaeus / Yle

    Viidennen luokan opettaja Anni Pounds ehti työskennellä Korkeakosken puretussa koulurakennuksessa kolme vuotta. Pounds kärsi vanhoissa tiloissa päänsärystä, joka on väistötiloihin muuttamisen jälkeen kadonnut.

    Uuden koulun on määrä valmistua Korkeakoskelle ensi syksyksi.

    – Omasta puolestamme olemme iloisia, mutta ymmärrämme, etteivät kaikki ole samassa tilanteessa. Kun katsoo ikkunasta ulos, niin siellä ei rakennu sitä uutta koulua. Sen takia olemme hyvässä asemassa. On tosi sääli että tilanne on sellainen, Pounds toteaa.

    Rehtori Joni Häkkinen toimii myös viidennen luokan opettajana. Hänen mukaansa koulussa vallitsee hyvä, odottava ilmapiiri.

    – Nyt kun syksy laskeutui, niin arki vie koko ajan mukanaan. Aluksi lapset katselivat enemmän noita työmaan asioita, mutta nyt täällä eletään ihan normaalia arkea.

    Koulut tulevat todennäköisesti vähenemään – lasten mukana

    Suuntaa Kotkan koulujen tulevaisuudelle on odotettavissa pian, sillä kaupungin kouluverkkoselvitys on valmistumassa. Päättäjien eteen se tulee lokakuun alussa.

    Kotkan kaupungin palvelujohtaja Jorma Haapanen arvelee, että tulevaisuudessa kouluja on jonkin verran vähemmän.

    – Siitä ei pidä lähteä, että kaikki nykyiset koulut korjattaisiin vastaaville paikoille vastaavanlaisina uusina. Voi olla, että kahden koulun tilalle tehdään yksi ajanmukainen. Tässä pitää katsoa myös se, mikä on meidän tulevaisuuden tarpeemme tälle kouluverkolle. Meillä on näillä näkymin kymmenen vuoden päästä 20 prosenttia vähemmän kouluikäisiä kuin tällä hetkellä. Tarvitsemme myös kouluneliöitä merkittävän määrän vähemmän, Jorma Haapanen sanoo.

    Rakennustyömaa vie suurimman osan koulun pihasta, ja välitunnit vietetään parakkien väliin jäävällä kaistaleella.Juulia Tillaeus / Yle

    Kotkassa on Haapasen mukaan joukko hyväkuntoisia kouluja, jotka muodostavat tulevaisuuden kouluverkon rungon.

    – Meillä on muutamia kouluja, jotka tulevat näköpiirissä olevana aikana peruskorjausvaiheeseen. Tässä kohtaa on nyt sitten paikka katsoa, että mitä se tarkoittaa mahdollisesti kouluverkon kannalta.

    Haapasen mukaan tulevaisuudessakin kouluja tulee olemaan eri puolilla kaupunkia.

    – Totta kai pidetään huoli siitä, etteivät kenenkään koulumatkat nouse kohtuuttomiksi. Kotkan kohdalla tämä ei ole edes ongelma, jos vertaa moniin muihin kaupunkeihin, koska Kotka on niin kompakti kaupunki. Se on maantieteellisesti hyvin pieni, Haapanen toteaa.

    Luokkiin kuljetaan eteisen kautta.Juulia Tillaeus / Yle

    Kouluverkon kunnostaminen on Haapasen mukaan ennen kaikkea rahakysymys. Langinkoskelle ensi vuoden lopussa valmistuva koulu maksaa runsaat 15 miljoonaa euroa, Korkeakosken koulu noin yhdeksän miljoonaa.

    – Meillä Kymenlaaksossa kaikissa kunnissa on ongelmana väestön väheneminen, mikä tarkoittaa verotulojen vähenemistä ja valtionosuudet tulevat vähenemään. Se tarkoittaa että meidän taloutemme on tällä alueella tosi tiukka. Pitää miettiä myös se että mihin me kykenemme investoimaan.

    Kaupunki on laajentanut kouluverkkoselvityksen koskemaan kaikkia Kotkan kouluja ja päiväkoteja. Alun perin sen oli tarkoitus koskea vain Karhulan kouluja ja päiväkoteja. Selvitystä laajennettiin koko kaupunkiin juuri lapsimäärän vähenemisen vuoksi.

    Vanhan koulun vessat pelottivat

    Väistötiloihin on siirrytty kaikissa kuudessa kotkalaiskoulussa ensisijaisesti koulurakennusten sisäilmaongelmien vuoksi, mutta muitakin puutteita on ollut taustalla. Vuonna 1955 rakennettu Korkeakosken koulu oli Häkkisen mukaan aikansa elänyt.

    – Se oli sen ajan näköinen koulu. Siellä oli monet ratkaisut sen ajan hengen mukaisia eivätkä ne enää kuuluneet tälle vuosituhannelle. Oli aika saada 2000-luvun koulu, Häkkinen toteaa.

    Tytöillä ja pojilla oli Korkeakosken vanhassa koulussa yhteiset suihkutilat.Joni Häkkinen

    Vanhassa koulussa lapset esimerkiksi kulkivat isoihin ja kolkkoihin vessoihin ulkokautta.

    – Monet lapset eivät koulupäivän aikana uskaltaneet käydä vessassa sen takia, kun he kokivat ne sellaisiksi aika pelottaviksi paikoiksi. Liikuntasali oli ihan ok tilana ja tytöille ja pojille oli omat pukuhuoneet, mutta yhteiset pesutilat. Se vaikutti esimerkiksi lukujärjestysten tekemiseen aika paljon, kun ei voitu pitää tyttöjä ja poikia samoissa liikuntaryhmissä, mikä on kuitenkin tämän ajan hengen mukaista, Häkkinen muistelee.

    Uutta koulua odotetaan innolla

    Ongelmia oli havaittavissa jo silloin, kun Häkkinen 13 vuotta sitten aloitti Korkeakosken koulun rehtorina.

    – Enemmän tai vähemmän koko ajan on ollut toiveissa tai prosessissa, että tänne tulisi jotain peruskorjausta, uutta koulua tai vastaavaa. Jotain piti tehdä ja nyt vihdoin ja viimein alkoi tapahtua. Uuden koulun rakentaminen oli erittäin hyvä ja sydäntä lämmittävä uutinen, Joni Häkkinen toteaa.

    Uuden koulun on määrä valmistua ensi syksyksi. Myös oppilaat odottavat uuteen rakennukseen pääsyä innolla.

    – Ihan tosi kovasti odotan, että pääsemme uusiin tiloihin. Olemme nähneet kuvia siitä, miltä uusi koulu tulee näyttämään, ja se on niin hieno ja kaikkea että tekee tosi paljon mieli mennä, viidesluokkalainen Oskari Jokela toteaa.

    Vuonna 1955 valmistunutta Korkeakosken koulua kutsuttiin pahvikouluksi.Joni Häkkinen

    Rehtori Joni Häkkisen mukaan uudesta koulurakennuksesta tulee nykyaikainen ja muuntuva, hyvä koulu. Häkkinen ei ole huolestunut siitä, että uuteen rakennukseen ilmaantuisi sisäilmaongelmia.

    – Siinä on ollut erittäin iso ja osaava suunnittelijakatras takana, ja koulun rakentaa rakennusfirma. En minä voi muuta kuin olettaa, että siitä tulee hyvä. Väitän, että uusi koulu on suunniteltu ja tehty niin hyvin tämän ajan hengen mukaan, kuin vain voi tehdä. Emme voi muuta kuin uskoa ja luottaa, että siitä tulee erittäin hyvä ja toimiva koulu, eikä siellä tule olemaan mitään sisäilmaongelmia.

    Palvelujohtaja Jorma Haapasen mukaan sisäilmaongelmat pyritään tulevaisuudessa välttämään juuri kiinnittämällä huomiota rakennussuunnitteluun ja -prosessiin.

    – Nythän käytännössä kaikki uudet, isot, julkiset rakennukset rakennetaan sateelta suojassa. Ja tietenkin käytetään parasta mahdollista tämän hetken osaamista. Uskon, että tämä kosteudelta suojaaminen ja tietynlaiset rakenteelliset ratkaisut ovat ne, millä pystytään vaikuttamaan, Jorma Haapanen toteaa.

    Krooninen kipu vaivaa miljoonaa suomalaista  –

    Krooninen kipu vaivaa miljoonaa suomalaista –"Kun lakkaa tavoittelemasta parantumista, kivun kanssa voi elää onnellisena", sanoo kipuasiantuntija


    10 vinkkiä: Näin tulet toimeen kroonisen kivun kanssa1. Ymmärrä, että kipu on kokemus, ei vain tuntemus.2. Hyväksy kipu.3. Lakkaa tavoittelemasta kivutonta elämää, koska se on epätodennäköistä.4. Jos jatkuvasti haet parannusta, turhaudut....

    10 vinkkiä: Näin tulet toimeen kroonisen kivun kanssa

    1. Ymmärrä, että kipu on kokemus, ei vain tuntemus.

    2. Hyväksy kipu.

    3. Lakkaa tavoittelemasta kivutonta elämää, koska se on epätodennäköistä.

    4. Jos jatkuvasti haet parannusta, turhaudut. Turhautuminen aiheuttaa lisää pettymystä ja masennusta.

    5. Krooniseen kipuun liittyy luopumista itselle tärkeistä asioista. Hyväksy, ettet voi tehdä kaikkea mitä ennen teit. Luopumiseen liittyy myös uuden saamisen mahdollisuus.

    6. Kun lakkaat tavoittelemasta epätodennäköistä, onnellisuutesi kasvaa.

    7. Tee niitä asioita, joista nautit ja joihin pystyt. Näe se, mitä sinulla on, äläkä vain sitä, mikä sinulta puuttuu.

    8. Pidä huolta läheisistä ihmissuhteistasi.

    9. Pysy työelämässä, jos suinkin mahdollista. Älä käperry kivun kanssa kotiin.

    10. Hae vertaistukea ja jos tunnet itsesi masentuneeksi ja toivottomaksi, käänny psykologin puoleen.

    Ohjeet perustuvat terveystieteiden tohtori Tapio Ojalan haastatteluun ja kirjaan Kivun kanssa.

    Kun terveystieteiden tohtori Tapio Ojala paistattelee syysauringon lämmössä, ei uskoisi miehen kärsivän kroonisesta kivusta.

    – Selkäni on romuna, Ojala hymyilee kuin kehuisi kaunista säätä.

    20 vuotta kipukroonikkoja hoitanut Ojala ei teeskentele hyvää mieltään. Hän osaa nauttia elämästä kivun kanssa. Miten ihmeessä se on mahdollista?

    – Keskeistä on hyväksyminen. Sen hyväksyminen, että krooninen kipu on totta, se on minussa eikä sitä saa pois. Sen kanssa on oppinut tulemaan toimeen.

    Joka viides suomalainen elää kivun kanssa

    Tapio Ojalalla on yli miljoona kohtalotoveria Suomessa. Niin yleistä krooninen kipu on. Kipu luokitellaan krooniseksi, jos se jatkuu yli kolme kuukautta. Joillakin kipu haittaa kausittain, joillakin päivittäin. Joka päivä jatkuvaa kroonista kipua ilmoittaa tuntevansa 14 prosenttia suomalaisista.

    Kivun hoitamista ja ymmärtämistä vaikeuttaa, että kipu ymmärretään yhä ennen kaikkea tuntemuksena, vaikka se on henkilökohtainen kokemus. Kokemus on enemmän kuin tuntemus.

    Kokemukseen liittyy merkityksiä. Pidämme kipua huonona asiansa. Siitä seuraa, että mitä kielteisemmän merkityksen kivulle antaa, sitä hankalampi sen kanssa on tulla toimeen.

    Kipua ei voi hallita. Mitä enemmän sitä yrittää tehdä, sitä rajoittuneemmaksi, kipukeskeisemmäksi ja köyhemmäksi elämä muuttuu. Tapio Ojala: Kivun kanssa, Vastapaino 2018

    Kipua ei voi hallita, mutta voi tehdä päätöksiä mihin suuntaan haluaa elämänsä menevän. Aivan ensimmäiseksi kipu on hyväksyttävä osaksi elämää. Hyväksyminen on todellisuuden tunnustamista ja rohkeutta kohdata kipu. Kivun välttämisellä ongelma vain jatkuu.

    – Lakkaa tavoittelemasta kivutonta elämää, koska todennäköisesti niin ei tule käymään. Parantumisen jatkuva hakeminen turhauttaa. Turhautuminen puolestaan lisää pettymystä ja masennusta.

    Terveystieteiden tohtori Tapio OjalaPaula Tiessalo / YleKroonikko voi itse vaikuttaa kipukokemukseensa

    Kroonisesta kivusta tohtoriksi pari vuotta sitten väitellyttä Tapio Ojalaa kipu ja sen kanssa eläminen kiehtoivat niin paljon, että hän kirjoitti aiheesta kirjan kipukroonikoille. Kirjassa selitetään kipua kokemuksena. Kokemuksen ymmärtäminen auttaa elämään kivun kanssa. Kivun kokemus selittää myös, miksi lääkkeet toimivat yleensä huonosti kroonisen kivun hoitoon.

    Kipu ymmärretään yhä tuntemuksena, joka johtuu ruumiillisesta vammasta tai toimintahäiriöstä. Ojalan mukaan tämä pätee usein akuuttiin kipuun, mutta ei krooniseen kipuun, koska siihen ei aina löydetä syytä.

    Kipu on ennen kaikkea kehollinen kokemus. Samaan aikaan kun kokee kivun kehossa, sen kokee myös mielessä. Tapio Ojala: Kivun kanssa, Vastapaino 2018

    Kivun kokemuksellisuutta ei aina terveydenhoidossakaan osata ottaa huomioon.

    – Aina pitäisi huomioida psyko-sosiaaliset seikat. Ihmisen kokemusta ei pidä kyseenalaistaa, vaan akuutti kipu tulisi hoitaa asianmukaisesti, ettei kipu kroonistuisi.

    Terveystieteiden tohtori Tapio Ojala heittää vastuuta kivunhoidosta myös potilaille itselleen. Kroonisen kivun hyväksyminen osaksi elämää on tärkeää. Sen jälkeen omaan elämään voi alkaa aktiivisesti luoda hyvää oloa.

    –Tee asioita, joista nautit. Jos tykkäät käydä lenkillä, tee sitä. Jos tykkäät kerätä postimerkkejä, tee sitä. Pyri pois kipukeskeisestä elämästä.

    Määrittele uusi normaali elämäsi

    Ojala kehottaa kipupotilaita myös pysymään työelämässä, jos suinkin mahdollista. Muuten elämästä katoaa tärkeä pystyvyyden ja onnistumisen tunne. Kotiin jääminen lisää yksinäisyyttä ja voi masentaa.

    Järkevintä on kohdata kipu ja antaa sen olla. Tee arjesta sellainen kuin haluat kivusta huolimatta. Jos et ole varma, miten aloitat kivun kohtaamisen, ota yhteyttä fysioterapeuttiin. Tapio Ojala: Kivun kanssa, Vastapaino 2018

    Menneiden haikailemisen sijaan Ojala kannustaa kipukroonikkoa miettimään elämäänsä tästä eteenpäin.

    – Oma identiteetti pitää määritellä uudestaan. Et ole sama ihminen kuin ennen mutta on yhtä arvokas kuin ennen. Elämästä voi nauttia ja olla onnellinen kroonisesta kivusta huolimatta.

    Tärkeää on myös pitää hyvää huolta parisuhteesta ja ystävistä. Läheiset ihmiset ovat kipukroonikolle korvaamaton tuki ja turva.

    Saksalaistutkimus: Suurin osa mereen päätyvästä mikromuovista aiheutuu autonrenkaista – Mitä rajummin kiihdytät ja jarrutat, sitä enemmän irtoaa

    Saksalaistutkimus: Suurin osa mereen päätyvästä mikromuovista aiheutuu autonrenkaista – Mitä rajummin kiihdytät ja jarrutat, sitä enemmän irtoaa


    Alle 5 mm kokoisia muovihiukkasia kutsutaan mikromuoveiksi. Niiden vaikutuksia ihmiselle tai eliöstölle ei tällä hetkellä vielä kunnolla tunneta. Se kuitenkin tiedetään, että mikromuovia päätyy runsaasti meriin ja järviin. Arvostetun...

    Alle 5 mm kokoisia muovihiukkasia kutsutaan mikromuoveiksi. Niiden vaikutuksia ihmiselle tai eliöstölle ei tällä hetkellä vielä kunnolla tunneta. Se kuitenkin tiedetään, että mikromuovia päätyy runsaasti meriin ja järviin.

    Arvostetun saksalaisen Fraunhofer Instituutin tutkimus (pdf saksaksi) listaa merkittävimmät mikromuovipäästöjen aiheuttajat. Tutkijoiden mukaan noin kolmannes mikromuoveista irtoaa autonrenkaista.

    Hiukkasia irtoaa renkaista erityisesti liikennevaloissa ja liikenneympyröissä eli kohdissa, joissa jarrutetaan ja kiihdytetään. Hiukkaset jäävät tien pintaan, josta sade huuhtelee ne viemäreihin. Viemäreistä hiukkaset päätyvät vesistöihin.

    Tampereen teknillisen yliopiston materiaaliopin professori Jyrki Vuorinen sanoo renkaasta irtoavien mikromuovien päätyvän tien pintaan ihan normaalista renkaan kulutuspinnan kulumisesta.

    – Sehän voidaan ihan laskea, kun tiedetään, kuinka monta kilometriä autonrenkaalla ajaa. Olemme joskus laskeneetkin, kuinka paljon yhdestä auton neljästä renkaasta jää tien viereen kumia. Sitten kun sen kertoo kaikilla Suomen autoilla, niin se on aikamoinen määrä.

    Jokainen autoilija jättää tielle kilokaupalla kumia

    Autonrenkaan painosta 10-20 prosenttia kuluu sen eliniän aikana pois. Tavallisen perheauton rengassarja voi siis jättää tielle kuutisen kiloa hiukkasia. Kuinka nopeasti se kuusi kiloa kuluu irti renkaasta, riippuu kuskin ajotyylistä. Repivä ajo kuluttaa.

    Suomen ympäristökeskus selvitti Helsingin Mechelininkadun rengaspölymäärää vuosina 2010-2015. Laskelmien perusteella liikenteen tuottama rengaspölymäärä alueella on 4–7 tonnia vuodessa.

    Päästöjä aiheuttavat erityisesti autonrenkaista ja tiemerkintämassoista irtoavat hiukkaset. Tiemerkintöjen kuluminen on yllättävän suuri mikromuovin päästölähde. Päästömäärä on samaa kokoluokkaa kuin mitä pyykinpesusta irtoavista hiukkasista aiheutuu.

    Fraunhofer Instituutin listauksessa renkaiden jälkeen toiseksi eniten mikromuovia irtosi jätteenkäsittelystä. Kolmanneksi suurin lähde oli tienpinnan asfaltissa olevan bitumin kuluminen.

    Asfaltin kulumisessa Saksa eroaa kuitenkin Suomesta. Saksassa ei ajeta nastarenkailla. Liikennemääriin suhteutettuina Suomessa niin renkaat kuin asfaltti ja tienmerkintäaineet kuluvat nastojen vuoksi Saksaa nopeammin.

    Kumiteollisuuden toimitusjohtaja Sami Nikander sanoo, että samanlaista tutkimusta renkaiden ja tienpinnan mikromuovipäästöistä ei Suomessa ole tehty. Jotain kuitenkin tiedetään.

    – Suomessa kulumispartikkelin koostumus on määritelty. Se on sekoitus renkaan kulumista, tienpinnan materiaalia ja pölyä. Suomessa renkaan osuus on noin 50 prosenttia ja loput on kaikkea muuta, mitä tienpinnalla on, sanoo Kumiteollisuuden toimitusjohtaja Sami Nikander.

    Rengasteollisuus voisi periaatteessa tehdä vähemmän mikromuovia aiheuttavia renkaita. Hyvä pito vaatii kuitenkin kumiseoksen, joka kuluttaa varsinkin kesärenkaita melko nopeasti.

    Rengas on suunniteltu niin, että se kuluu, muistuttaa materiaaliopin professori Jyrki Vuorinen.

    – Kulumiskestävyys ei ole ollut viime aikoina se tärkein tekijä renkaita suunniteltaessa. Turvallisuus, ajomukavuus ja äänettömyys on laitettu edelle. Mielenkiinnolla olen seurannut, koska tulee se, että renkaiden pitäisi kestää pitkään sen mikromuovin takia.

    Kävelyn päästöt pyykinpesua ja kosmetiikkaa suuremmat

    Paljon julkisuutta viime vuosina saaneet kosmetiikkatuotteet kuten suihkugeelit, shampoot tai hammastahnat eivät saksalaistutkijoiden mukaan näyttele enää kovinkaan merkittävää roolia mikromuovipäästöjen aiheuttajina. Myöskään vaatteiden pesusta irtoavat kuidut eivät ole aivan aiheuttajalistan kärjessä.

    Enemmän hiukkaspäästöjä aiheuttavat kengät. Siinä missä renkaat, myös kengänpohjat kuluvat käytössä. Ja Suomessakin on joka päivä yli 10 miljoonaa kengänpohjaa liikenteessä.

    Muovipohjien kulumisnopeutta ei kenkäostoksilla voi kuin arvailla. Nahkapohjia Suomessa ei juuri käytetäkään.

    – Kengänpohjahan on siinä mielessä villimpi, että autorenkaista valmistaja antaa jonkinlaisen tiedon siitä renkaasta, mutta kengänpohjista tiedät hyvin vähän. Ehkä sen, että ne pohjat ovat synteettiset. Kengänpohjat kuluvat, sille me emme voi mitään, materiaaliopin professori Jyrki Vuorinen sanoo.

    Kävelijöitäkin on tietenkin erilaisia. Osa kuluttaa kengänpohjia enemmän kuin kenkien kestävyyden kannalta olisi järkevintä. Laahaaminen kuluttaa, sen ymmärtää jokainen.

    Mutta myös liikunta on mikromuovien kannalta kiinnostavaa. Urheilu- ja leikkikentät kuluvat käytössä. Niistä irtoaa sadevesien vietäväksi yllättävän paljon mikromuovia. Se on huomattavasti enemmän kuin vaikkapa pesuaineista.

    Urheilukentistäkin irtoaa mikromuovia.Pixabay

    Mikromuoveja vähentämään pyrkivän kannattaa myös huomioida, että muovisten pakkausten, rasioiden ja pussien kuluminen aiheuttaa paljon päästöjä.

    Muovituotteita voi käsitellä hellästi tai rajusti. Jälkimmäinen aiheuttaa enemmän hiukkasten irtoamista. Usein mikromuovit ovat niin pieniä, että niitä ei paljain silmin edes näe.

    Merissä olevan mikromuovin määrä on huomattavasti suurempi kuin merissä näkyvien muovipussien ja muiden kokonaisten muovituotteiden määrä.

    Nuoret eivät enää häpeä mielenterveysongelmiaan – hoidot ruuhkautuvat, kun apua haetaan enemmän kuin koskaan

    Nuoret eivät enää häpeä mielenterveysongelmiaan – hoidot ruuhkautuvat, kun apua haetaan enemmän kuin koskaan


    Nuorten, alle 18-vuotiaiden merkittävimmäksi terveysongelmaksi on Suomessa noussut mielenterveyden häiriöt. – Yksittäisistä ongelmista mielialan lasku ja masennus ovat yleisimpiä vaivoja, sanoo Tyksin nuorisopsykiatrian vastuualueen...

    Nuorten, alle 18-vuotiaiden merkittävimmäksi terveysongelmaksi on Suomessa noussut mielenterveyden häiriöt.

    – Yksittäisistä ongelmista mielialan lasku ja masennus ovat yleisimpiä vaivoja, sanoo Tyksin nuorisopsykiatrian vastuualueen ylilääkäri Kim Kronström.

    Arvioiden mukaan noin joka kymmenes nuori tarvitsisi apua ongelmiinsa, puolet heistä erikoissairaanhoidon palveluja.

    Tilanne samankaltainen koko maassa

    Nuorisopsykiatrisen erikoissairaanhoidon kasvu on maanlaajuinen ilmiö. Näin on tapahtunut Turussakin.

    – Turun nuorisopsykiatrian poliklinikalle tulee 15–20 lähetettä viikossa. Määrä on parissa vuodessa tuplaantunut, Kim Kronström sanoo.

    Yle

    Tutkimusten mukaan nuoret eivät voi aiempaa merkittävästi huonommin, mutta lähetteitä kirjoitetaan enemmän. Kronströmin mukaan asiaan voi olla kaksi selitystä.

    – Häpeä, joka on liittynyt mielenterveyden ongelmiin, on vähentynyt ja nuoret hakevat helpommin apua. Toisaalta mielialaoireita tunnistetaan helpommin ja lähettämisen kynnys on laskenut.

    Nuoret joutuvat jonottamaan hoitoon Turussa

    Lähetteiden määrä Turussa on kasvanut sitä tahtia, että poliklinikka on ruuhkautunut. Hoitajat tapasivat nuoria aiemmin kerran viikossa, nyt vastaanottoaikojen väli on kolme viikkoa.

    Nuorta ei pysty tapaamaan niin usein kuin olisi hoidon kannalta tarpeen. Riikka Suomi

    Psykiatriaan erikoistunut sairaanhoitaja Riikka Suomi on työskennellyt parikymmentä vuotta Turun nuorisopsykiatrian poliklinikalla. Hänen mielestään tilanne on hankala.

    – Minä koen, että hoitotyö kärsii.

    Tällä hetkellä nuorisopsykiatrian klinikan yhdellä hoitajalla saattaa olla potilaana sata nuorta.

    – Se tarkoittaa sitä, että nuorta ei pysty tapaamaan niin usein kuin olisi hoidon kannalta tarpeen, Riikka Suomi sanoo.

    Riikka Suomi on huolissaan siitä, että nuoret joutuvat odottamaan vastaanotolle pääsyä jopa viikkoja.Yrjö Hjelt / YlePsykiatrisista sairaanhoitajista toivotaan apua

    Tilanne Turussa on pahempi kuin muualla Varsinais-Suomessa. Kaupunki aikookin palkata kymmenen psykiatrista sairaanhoitajaa kouluihin. Ajankohta on vielä auki, mutta päätös tehtiin kesäkuussa.

    Psykiatristen sairaanhoitajien palkkaamista kouluihin ehdotti viime talvena nuorisopsykiatrian professori Mauri Marttunen. Monissa kaupungeissa näin on jo tehtykin, esimerkiksi Raisiossa ja Tampereella. Myös Espoossa masennuksen hoitoa on tarjottu jo kouluilla.

    Psykiatristen sairaanhoitajien avulla on tarkoitus omalta osaltaan vähentää erikoissairaanhoitojen ruuhkia, joita on syntynyt eri puolille Suomea. Ruuhkaantumisesta on raportoitu kaikista sairaanhoitopiireistä.

    Mauri Marttusen mukaan kokemukset ovat olleet hyviä niillä alueilla, joilla on palkattu psykiatrisia sairaanhoitajia kouluterveydenhuoltoon.

    – Mitä aikaisemmin nuoret saavat apua, sitä helpompi heidän ongelmiaan on hoitaa, Marttunen sanoo.

    Kim Kronström pitää psykiatristen sairaanhoitajien palkkaamista Turun kouluihin ehdottoman hyvänä asiana.

    – Ajatus on, että isompi osa näistä mielenterveyshäiriöistä voitaisiin hoitaa koulussa ja vain hankalimmat tapaukset päätyisivät erikoissairaanhoitoon.

    Häpeä, joka on liittynyt mielenterveyden ongelmiin, on vähentynyt. Kim Kronström Paineet kovat jo kouluissa

    Eija Tammisto on toiminut 25 vuotta äidinkielenopettajana Turun Puolalan koulussa. Tänä aikana moni asia on muuttunut. Työtahti yhteiskunnassa on kiristynyt, ja myös oppilailta vaaditaan yhä enemmän.

    Tammisto korostaa, että välillä voi ottaa vähän rennommin.

    – Jos annettaisiin enemmän aikaa ihan kaikenlaisten asioiden tekemiseen eikä oltaisi niin suorituspainotteisia. Vanhempien ja lasten elämään pitäisi jäädä enemmän aikaa yhdessäoloon.

    Timo Nykyri / Yle

    Tammistonkin mielestä yksi asia on selvästi muuttunut: nuoret eivät häpeä mielenterveysongelmiaan samaan tapaan kuin aiemmin.

    Opettajalle saatetaan avautua vaikka kesken koulupäivän.

    – Osa on hyvinkin avoimia. Oppilaat saattavat kertoa ihan luokassa, minkälaisia oireita heillä on ja minkälaista apua he saavat.

    Lukiolaiset uupuvat aiempaa enemmän

    Nuorten yleisimmät mielenterveysongelmat, masennus ja ahdistus, ovat erityisesti tyttöjen riesa.

    Tyttöjen oireilu onkin lisääntynyt poikia enemmän, mutta syytä ei tiedetä. Esimerkiksi Turun nuorisopsykiatrian potilaista tyttöjä on kaksi kolmasosaa.

    – Voi olla, että yhteiskunnassa on tapahtunut jotain, jonka vuoksi tyttöjen masennus ja ahdistusoireet ovat lisääntyneet. Mielialaoireet liittyvät aika paljon siihen, kokeeko itsensä riittäväksi, Kim Kronström pohtii.

    Tyksin nuorisopsykiatrian vastuualueen ylilääkäri Kim Kronström.Yrjö Hjelt / Yle

    Psykiatriaan erikoistuneen sairaanhoitajan Riikka Suomen mielestä nykynuorten mielenterveysongelmat ovat entistä monimutkaisempia.

    – Usein tuntuu, etteivät perinteiset diagnoositkaan aina oikein istu, Riikka Suomi sanoo.

    Suomen mukaan erityisesti koulu aiheuttaa nuorille monenlaisia paineita. Esimerkiksi itseohjautuvuus ei sovi toisille kovinkaan hyvin.

    – Turun nuorisopsykiatrian poliklinikalla näkyy se, että lukiolaiset ovat aiempaa uupuneempia.

    Phineas Gagen onnettomuudesta 170 vuotta – pään lävistänyt rautatanko teki rautatieläisestä elävän museoesineen

    Phineas Gagen onnettomuudesta 170 vuotta – pään lävistänyt rautatanko teki rautatieläisestä elävän museoesineen


    Neurotieteiden ja psykologian opiskelijat ympäri maailmaa tuntevat tapaus Phineas Gagen. Lääketieteen kannalta Yhdysvaltain Vermontissa 13. syyskuuta 1848 tapahtuneella räjähdysonnettomuudella on tärkeä historiallinen merkitys. Tuona päivänä...

    Neurotieteiden ja psykologian opiskelijat ympäri maailmaa tuntevat tapaus Phineas Gagen. Lääketieteen kannalta Yhdysvaltain Vermontissa 13. syyskuuta 1848 tapahtuneella räjähdysonnettomuudella on tärkeä historiallinen merkitys.

    Tuona päivänä kuusikiloinen, 110 cm pitkä ja 3,2 cm leveä rautatanko sinkoutui Phineas Gagen poskesta sisään.

    Alta päin lentänyt tanko lävisti Gagen pään, mursi pääkallon laen ja jatkoi matkaansa. Se löytyi 25 metrin päästä verisenä.

    Selälleen räjähdyksen voimasta lentänyt rautatieyhtiön työnjohtaja Gage oli hetken päästä tajuissaan, pystyi puhumaan ja ottamaan jopa askelia.

    Tampereen yliopistossa kognitiivista neurotiedettä opettava professori Jari Hietanen tietää, että tapaus Gage on edelleen taattua oppimateriaalia.

    – Ensinnäkin tapaus oli tietenkin aika raflaava, että joku saa metallitangon päänsä läpi ja jää henkiin. Sitähän on myöhemmin rekonstruoitu ja siitä on hienoja kuvia. Oppikirjoissahan oppilaiden mielenkiinto saadaan hyvin heräämään tällaisen raflaavan esimerkin avulla.

    Otsalohkoista se saattoi johtua

    Syyskuisen onnettomuuden jälkeen Gage vietti kymmenen viikkoa sairaalassa. Kallon luiden lisäksi hoitoa vaativat kasvojen ja käsivarsien palovammat. Toipumisaika oli luultua pidempi.

    Seuraavana keväänä Gagen vasemman silmän puolella havaittiin halvaus. Muutoin mies näytti hyvältä. Häntä tuntemattomat eivät havainneet hänessä mitään muuta outoa.

    Phineas Gagesta on säilynyt kaksi 1840-luvulla kuvattua muotokuvaa. Kuvien kuvaaja ei ole tiedossa.

    Phineas Gage oli tarkan miehen maineessa, kun rautatietä Cavendishin lähellä Vermontissa rakennettiin. Onnettomuuden jälkeen hän sai kuitenkin potkut.

    – Onnettomuus vaikutti sosiaaliseen käyttäytymisen ja emootioiden kontrollointiin. Phineas Gagen persoonallisuus muuttui kokonaan. Mitä olen lukenut, niin hän olisi työtehtävistään selvinnyt. Kognitiiviset toiminnot jäivät verraten ehjiksi, mutta hänestä tuli holtiton, yliseksuaalinen ja juopottelija. Se oman elämän ohjaus katosi ihan kokonaan, professori Jari Hietanen muistelee.

    Onnettomuus oli tuhonnut Gagen aivojen otsalohkojen alimmaiset osat. Nykyään tiedetään, että otsalohkot ovat tärkeitä tunteiden säätelyssä.

    Mutta ennen Gagen tapausta ei tiedetty, että päävammoilla voisi olla yhteyttä tunteiden ja sosiaalisten tilanteiden hallintaan.

    Syksyllä 1849 Gage kutsuttiin Harvardin lääketieteellisen koulun vieraaksi useamman viikon ajaksi. Sen ajan huippulääkäreistä koostunut Boston Society for Medical Improvement -yhdistys pääsi tutustumaan mieheen huolella.

    Helsingin yliopiston tieteen- ja teknologiantutkimuksen professori Petri Ylikoski sanoo, että Phineas Gagen tarina on alkanut elää omaa elämäänsä. Ja se tarina saattaa olla vakuuttavampi kuin tapauksen tosiasiat.

    – Väittäisin, että tätä tarinaa on tulkittu aika valikoivasti. Anekdootit ovat kasvaneet faktoiksi. On suoraviivaisesti ajateltu, että tämä tapaus tukee tiettyjä neurotieteellisiä hypoteesejä. Ei ole pohdittu vaihtoehtoisia selityksiä Gagen käyttäytymisen muutoksille.

    Itseään esittelevä kummajainen

    Phineas Gagesta tuli elävä näyttelyesine. Hän elätti itseään esiintymällä muun muassa Barnum´s American -museossa Broadwaylla New Yorkissa.

    Gage markkinoi itseään myös muualla Yhdysvaltain luoteisosissa. Kuuluisuutta pääsi tapaamaan pääsymaksua vastaan.

    Gagen omaiset luovuttivat hänen päälkallonsa lääketieteelliseen tutkimukseen. Kallo kuuluu edelleen Warren Anatomical Museumin kokoelmaan.Public Library of Science

    Vuonna 1852 Gage kutsuttiin Chileen ajamaan säännöllistä reittiliikennettä hevosvaunuilla. Kesällä 1859 Gagen terveys alkoi pettää ja hän palasi Yhdysvaltoihin.

    Phineas Gage kuoli mahdollisesti epileptiseen kohtaukseen toukokuun 21. päivänä 1860. Seitsemän vuotta myöhemmin Gagen pääkallo kaivettiin haudasta tutkimuskäyttöä varten.

    Phineas Gagen tarina tunnetaan kaikkialla. Vakuuttavan tarinan vuoksi opiskelijat muistavat ehkä liiankin hyvin, miten ja miksi tarkasta miehestä tuli holtiton.

    Tieteen- ja teknologiantutkimuksen professori Petri Ylikoski sanoo, että vaikka yleisempi neurotieteellinen hypoteesi saattaa olla tosi, tällainen yksittäinen historiallinen anekdootti ei ole oikea pohja teorian arvioimiseen.

    – Tapaus on opettava esimerkki siitä, kuinka hyvä tarina vie meidät mukanaan ja saa unohtamaan sen pohtimisen, kuinka vahvaa on teoriaa tukeva varsinainen todistusaineisto.

    Satoja pikkupotilaita, tuhat työntekijää – Uusi ja odotettu lastensairaala avautuu vihdoin ensi viikolla, me tutustuimme kiiteltyyn rakennukseen jo nyt

    Satoja pikkupotilaita, tuhat työntekijää – Uusi ja odotettu lastensairaala avautuu vihdoin ensi viikolla, me tutustuimme kiiteltyyn rakennukseen jo nyt


    Uusi lastensairaala lukuinaHenkilökuntamäärä: 1 000.Neljä vuodeosastoa. Niissä yöpyy keskimäärin sata lasta joka yö.Ajanvarausvastaanotoilla noin 300 potilasta päivittäin.Lasten päivystyksessä keskimäärin sata lasta...

    Uusi lastensairaala lukuinaHenkilökuntamäärä: 1 000.Neljä vuodeosastoa. Niissä yöpyy keskimäärin sata lasta joka yö.Ajanvarausvastaanotoilla noin 300 potilasta päivittäin.Lasten päivystyksessä keskimäärin sata lasta vuorokaudessa.Päiväsairaalassa noin seitsemäntoista potilasta päivässä.Päivittäin noin 25 leikkausta.

    Lähde: Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri Hus

    Uutta lastensairaalaa on odotettu Helsingin Meilahteen vuosikausia. Tänään torstaina upouusia tiloja esiteltiin medialle ja sen myötä myös suurelle yleisölle.

    Kävimme tutustumassa julkisin ja yksityisin varoin rahoitettuun Uuteen lastensairaalaan, ja kokosimme kuvia kiitellystä rakennuksesta tähän juttuun.

    Lastensairaala on herättänyt ihastusta jo ennen avaamistaan: se kisaa parhaillaan esimerkiksi Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnosta.

    Derrick Frilund / YleKimmo Hiltunen / YleKimmo Hiltunen / Yle

    Sairaala aukeaa vaiheittain tämän kuun aikana. Esimerkiksi päivystys avautuu tiistaina syyskuun 25. päivänä.

    Ensimmäiset toiminnot siirtyvät Uuteen lastensairaalaan jo ensi viikolla, kertoo Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri Hus.

    Uudessa sairaalassa hoidetaan potilaita kaikkialta Suomesta. Aivan ensimmäinen potilas on tulossa lastensairaalaan maanantaina kello 12.

    Kimmo Hiltunen / YleKimmo Hiltunen / YleKimmo Hiltunen / YleKimmo Hiltunen / YleKimmo Hiltunen / YleKimmo Hiltunen / YleKimmo Hiltunen / YleKimmo Hiltunen / YleKimmo Hiltunen / YleKimmo Hiltunen / YleKimmo Hiltunen / YleKimmo Hiltunen / YleKimmo Hiltunen / YleKimmo Hiltunen / YleKimmo Hiltunen / YleKimmo Hiltunen / YleKimmo Hiltunen / YleKimmo Hiltunen / YleKimmo Hiltunen / YleKimmo Hiltunen / YleKimmo Hiltunen / YleKimmo Hiltunen / YleKimmo Hiltunen / YleKimmo Hiltunen / Yle

    Lue lisää aiheesta:

    Vuosien odotus on pian ohi: Uusi lastensairaala vietti tänään avajaisiaan, pienet potilaat pääsevät hoitoon vielä tämän kuun aikana (Yle Uutiset 6.9.2018)

    Värikkäät kalat kääntävät Uuden lastensairaalan potilaiden huomion pois peloista – Upeaa riutta-akvaariota on tehty neljä vuotta (Yle Uutiset 31.8.2018)

    Uusi lastensairaala antaa hoitajille enemmän valtaa – malli haettiin Yhdysvalloista, ja sen uskotaan hyödyttävän potilaita (Yle Uutiset 15.8.2018)

    Odotettu lastensairaala on valmis – sisällä uutta teknologiaa: virtuaalinen avatar ohjaa potilaita ja paikannus kerää dataa (Yle Uutiset 18.5.2018)

    Kaupunki uhosi palkkaavansa 12 lääkäriä ja lupaili hulppeita puitteita  – hakijoita vain muutama

    Kaupunki uhosi palkkaavansa 12 lääkäriä ja lupaili hulppeita puitteita – hakijoita vain muutama


    Tästä on kyseKotkan kaupungin tavoite palkata 12 virkalääkäriä on osoittautunut vaikeaksiLääkäriviroista vain yksi on toistaiseksi täytettyLääkäriliiton mukaan lääkäreistä on yliopistokaupungeissa jo ylitarjontaa, mutta pulaa monella...

    Tästä on kyseKotkan kaupungin tavoite palkata 12 virkalääkäriä on osoittautunut vaikeaksiLääkäriviroista vain yksi on toistaiseksi täytettyLääkäriliiton mukaan lääkäreistä on yliopistokaupungeissa jo ylitarjontaa, mutta pulaa monella muulla paikkakunnalla

    Kotkan kaupunki kertoi heinäkuussa palkkaavansa 12 lääkäriä vakituisiin virkoihin. Kaupungin tiedotteessa kerrottiin, että lääkäreitä odottaisivat Kotkassa "hulppeat puitteet".

    Käytännössä hulppeilla puitteilla tarkoitettiin esimerkiksi hyviä työoloja, koulutusmahdollisuuksia, työajan joustavuutta ja kilpailukykyistä palkkaa.

    Lääkäreille lupailtiin myös mahdollisuutta päästä kehittämään kaupungin uutta avoterveydenhuollon kokonaisuutta. Tiedote oli otsikoitu "Lääkärit suuntaavat nyt Kotkaan".

    Vain yksi virka täytetty

    Lääkärit ovat kuitenkin toistaiseksi suunnanneet jonnekin muualle. Hakemuksia virkoihin tuli vain muutamia, ja 12 virasta on toistaiseksi täytetty vain yksi. Uusi terveyskeskuksen apulaisylilääkäri aloittaa työssään syksyllä.

    Kotkan terveysjohtaja Kati Homanen sanoo suoraan, että rekrytointi ei ole onnistunut. Lääkäripula on hänen mukaansa koko Kaakkois-Suomen ongelma ja keinoja virkalääkäreiden houkuttelemiseksi ei ole jostain syystä löytynyt.

    – Kyse on kokonaisuudesta. Meillä pitäisi olla kohtalaisen hyvä lääkäritilanne, joka houkuttelisi lisää lääkäreitä. Palkkatason pitää olla kilpailukykyinen ja kollegiaalisen tuen pitää olla hyvä, jotta nuoremmatkin lääkärit uskaltavat tänne tulla, Homanen sanoo.

    Virkalääkäreiden on tarkoitus työskennellä kaupungin terveysasemilla, osastoilla ja poliklinikoilla. Vajausta on hoidettu ja hoidetaan edelleen ostolääkäreillä. Rekrytointi jatkuu tahmeasta alusta huolimatta edelleen.

    Kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö on vuodenvaihteessa siirtymässä Kymenlaakson uuden sote-kuntayhtymän eli Kymsoten palvelukseen.

    Vaikutelma tekemättömän työn määrästä voi pelästyttää

    Lääkäriliitosta arvioidaan, että usean lääkärin hakeminen kerralla voi pelästyttää osaa hakijoista.

    – Jos terveyskeskuksessa on kaikkiaan 30–40 lääkärin virkaa ja niistä 12 auki, voi syntyä vaikutelma, että siellä täytyy olla aika paljon tekemätöntä työtä, varatoiminnanjohtaja Hannu Halila Lääkäriliitosta sanoo.

    Lääkäreiden rekrytointia hankaloittaa myös se, jos alueen työpaikkatilanne on muutoin heikko. Töitä on oltava myös esimerkiksi puolisolle, jotta muualla asuva lähtee töiden perässä liikkeelle.

    Etenkin nuoret lääkärit arvostavat sitä, että tukea saa helposti konsultoimalla toista lääkäriä, ja toisaalta sitä, että työpaikalta on mahdollista päästä täydennyskoulutukseen.

    Lääkäriliiton mukaan lähes kaikki nuoret lääkärit aikovat erikoistua jollekin erikoisalalle ja erikoistumiseen kuuluu pakollinen jakso terveyskeskuksessa.

    – Nuorilta lääkäreiltä tulee jo viestiä, että on vaikeuksia saada näitä paikkoja, jos haluaa pysytellä yliopistopaikkakuntien lähellä. Luulisi, että työvoimaa alkaisi olla näiden kasvaneiden opiskelijamäärien seurauksena, Halila sanoo.

    Lääkäreistä alkaa olla ylitarjontaa lääketieteen opintoja tarjoavilla yliopistopaikkakunnilla. Sen sijaan pulaa lääkäreistä on sitä enemmän, mitä kauemmaksi näiltä seuduilta mennään. Asetelma on tuttu eri puolilla maailmaa, ei vain Suomessa.

    Sijaisia runsaasti

    Yhä useampi lääkärin virka hoidetaan terveyskeskuksissa sijaisjärjestelyin.

    Lääkäriliiton viime vuonna teettämän selvityksen mukaan joka viidettä virkaa hoitaa sijainen. Määrä on kasvanut huomattavasti kymmenessä vuodessa.

    Yksi sijaislääkärien valloittama kaupunki on Kouvola, jota on riivannut kova pula lääkäreistä. Kaupungin noin 50 lääkärivakanssista oli tammikuussa täytettynä vain vähän yli puolet.

    Kaikissa Suomen terveyskeskuksissa oli viime vuoden lopulla täyttämättä yhteensä alle 190 virkaa, joista Kouvolan osuus on huomattava.

    Jopa miljoona suomalaista tuki Uutta lastensairaalaa, nyt vuosia odotettu rakennus avaa ovensa medialle – tutustu sairaalaan Ylen suorassa lähetyksessä kello 12.30 alkaen


    Vuosia odotettu Uusi lastensairaala Helsingin Meilahdessa avaa tänään torstaina ovensa medialle ja sen myötä myös suurelle yleisölle. Tiedotusvälineet pääsevät tutustumaan uusiin tiloihin puolenpäivän jälkeen. Myös Yle on paikalla ja...

    Vuosia odotettu Uusi lastensairaala Helsingin Meilahdessa avaa tänään torstaina ovensa medialle ja sen myötä myös suurelle yleisölle.

    Tiedotusvälineet pääsevät tutustumaan uusiin tiloihin puolenpäivän jälkeen. Myös Yle on paikalla ja lähettää tutustumiskierroksen suorana nettisivuillaan sekä Yle Areenassa.

    Suora lähetys Uudesta lastensairaalasta alkaa kello 12.30 ja jatkuu puolen tunnin ajan eli kello 13 asti. Lähetystä voi seurata tämän jutun pääkuvaa klikkaamalla.

    Puolituntisen lähetyksen juontaa toimittaja Tuulia Thynell.

    Lastensairaalan virallisia avajaisia vietettiin viikko sitten. Tuolloin paikalla ei kuitenkaan ollut tiedotusvälineitä.

    Uuden lastensairaalan rakentaminen on maksanut yhteensä noin 170 miljoonaa euroa. Sitä on rahoitettu julkisten varojen lisäksi yksityisten ihmisten ja yritysten lahjoituksilla.

    Sairaalaa varten järjestetyllä kansalaiskeräyksellä ja lahjoituksilla saatiin kokoon lähes 40 miljoonaa, ja presidentti Sauli Niinistö muistuttikin avajaisissa, että kaikkiaan yli miljoona suomalaista osallistui keräykseen sairaalan rakentamiseksi.

    Lastensairaala aukeaa vaiheittain syyskuun aikana. Esimerkiksi päivystys avautuu noin puolentoista viikon päästä eli tiistaina syyskuun 25. päivänä.

    Lue lisää:

    Vuosien odotus on pian ohi: Uusi lastensairaala vietti tänään avajaisiaan, pienet potilaat pääsevät hoitoon vielä tämän kuun aikana

    Värikkäät kalat kääntävät Uuden lastensairaalan potilaiden huomion pois peloista – Upeaa riutta-akvaariota on tehty neljä vuotta

    Uusi lastensairaala antaa hoitajille enemmän valtaa – malli haettiin Yhdysvalloista, ja sen uskotaan hyödyttävän potilaita

    Odotettu lastensairaala on valmis – sisällä uutta teknologiaa: virtuaalinen avatar ohjaa potilaita ja paikannus kerää dataa

    Kun työkaveri sairastuu vakavasti, mitä uskaltaa sanoa? Syöpäpotilaat vinkkaavat:

    Kun työkaveri sairastuu vakavasti, mitä uskaltaa sanoa? Syöpäpotilaat vinkkaavat: "Kysy kuulumisia, älä puhu jostain toisesta tutusta, joka on sairastunut"


    Kun tamperelainen Tuire Sirén-Lehtinen sairastui rintasyöpään keväällä 2017, hänen ensimmäinen ajatuksensa oli, että nyt hän ei enää pääse tekemään töitä. Vasta sen jälkeen iski pelko siitä, että oliko elämä tässä. Hassulta...

    Kun tamperelainen Tuire Sirén-Lehtinen sairastui rintasyöpään keväällä 2017, hänen ensimmäinen ajatuksensa oli, että nyt hän ei enää pääse tekemään töitä. Vasta sen jälkeen iski pelko siitä, että oliko elämä tässä.

    Hassulta tuntuva ajatuskulku selittyy osin sairausuutisen aiheuttamalla shokilla, mutta kertoi myös siitä, että työ oli Sirén-Lehtiselle tärkeä osa elämää.

    – Olen itse ollut työorientoitunut, halunnut ottaa kaikki työt ja hoitaa työvelvollisuudet. Ajatus siitä, että en pääse pitkään aikaan töihin, oli kauhea.

    Sairastuessaan Sirén-Lehtinen oli 55-vuotias ja työskenteli keikkatyöläisenä ravintola-alalla. Hän päätti kertoa sairaudestaan avoimesti myös töissä.

    – Olen kova puhumaan ja hakemaan apua kaikkiin tilanteisiin. Ennen leikkausta kerroin paikalla oleville työkavereille, että jään pitkälle sairauslomalle. Soitin myös työnantajalle ja sanoin, että sairastumisestani saa kertoa muillekin.

    Tuire Sirén-Lehtinen iloitsee työkavereiltaan saamastaan tuesta. "Pikku hiljaa alan olla oma iloinen itseni. Sairastuminen on tuonut minulle rauhallisuutta ja rentoutta."Antti Eintola / Yle

    Sirén-Lehtinen kokee saaneensa työyhteisöstä paljon tukea.

    – Työnantajalta sain lohduttavia sanoja: "asia on hoidossa ja ole rauhassa". Työkaverit ovat olleet yhteydessä koko ajan ja lähettäneet pieniä muistamisia, Sirén-Lehtinen kuvailee.

    – Se on ollut lämmittävä ja arvokas asia. Tuntee, ettei ole jätetty ja unohdettu, vaan että välitetään – ei pelkästään työkaverina vaan myös ihmisenä.

    Joka kolmas sairastuu syöpään

    Suuri osa meistä joutuu työelämässä tilanteeseen, jossa työkaveri on vakavasti sairas. Pelkästään syöpään sairastuu joka kolmas suomalainen jossakin vaiheessa elämäänsä. Moni miettii, mitä sairastuneelle voi ja mitä taas ei kannata sanoa. Miten työkaveria voi tukea?

    Suomen Syöpäpotilaat ry:ssä on havahduttu tiedon tarpeeseen. Yhdistys on käynnistänyt _Elossa ja osallisena, myös työelämässä! -_hankkeen, jonka tavoitteena on mm. tukea syöpäselviytyjien työhön paluuta ja jakaa tietoa erilaisista työssä jaksamista tukevista ratkaisuista.

    – Syöpähoidot ovat kehittyneet ja yhä useampi syöpäpotilas palaa takaisin työelämään joko parantuneena tai kroonisesti syöpää sairastavana. Palvelulle on selkeästi kova tarve, sillä asiakkaat ovat löytäneet sen usein oma-aloitteisesti netistä, kuvailee hankkeen työelämäkoordinaattori Tuuli Mähönen. Hän työskentelee Tampereella Pirkanmaan syöpäyhdistyksen toimipisteessä.

    Ensimmäiset työvuorot jännittivät. Mietin, miten työkaverit suhtautuvat minuun, selviänkö työstäni. Tuire Sirén-Lehtinen

    Hankkeeseen liittyvät nettisivut on julkaistu tänään keskiviikkona. Sivuilta löytyy tietoa hyvistä käytännöistä ja konkreettisia neuvoja sekä työkavereille että työnantajille. Kokemuksia on kerätty mm. syöpään sairastuneiden vertaisryhmistä.

    – Meidän asiakkaamme ovat tuoneet ilmi esimerkiksi sen, että töihin palaamista helpottaa, jos yhteyttä pidetään myös sairausloman aikana. On hyvä, jos työpaikalta tiimiesimies tai lähiesimies soittaa sairastuneelle, ja yhtä lailla työkaverit voivat olla yhteydessä, Mähönen sanoo.

    – Sairastunut ei välttämättä jaksa vastata puheluun silloin sairausloman aikana, mutta on tärkeää, että häneen on oltu yhteydessä ja hän tietää, että hänestä välitetään.

    Sairaudesta ei ole pakko kertoa

    Tuuli Mähönen muistuttaa, että kaiken kattavia ohjeita sairastuneen kohtaamiseen ei voi antaa, sillä jokaisen sairastuneen tilanne on erilainen. Kaikki eivät esimerkiksi halua kertoa sairaudestaan työpaikalla.

    – Jokaisen tilanne on yksilöllinen. Työyhteisö, työpaikka ja ilmapiiri vaikuttavat. Yksilöllisesti saa valita ja päättää, minkä verran jakaa tilanteestaan. Pakko ei ole kertoa mitään, sekin on ihan ok.

    Työkaverilta odottaa lohduttavia sanoja, mutta välttämättä ei tarvitse sanoa mitään. Tuire Sirén-Lehtinen

    Vertaistukiryhmissä on kuitenkin huomattu, että töihin paluu on helpompi, jos on voinut kertoa sairaudestaan edes vähän. Syöpäpotilas on usein poissa töistä yli puoli vuotta.

    – Ehkä olisi hyvä ainakin mainita, mistä pitkä poissaolo johtuu. Että asia ei jää sellaiseksi sanomattomaksi ja puhumattomaksi tabuksi, jota kukaan ei uskalla ottaa esille, Mähönen sanoo.

    Sairastuneiden toive yleensä on, että heitä kohdeltaisiin työpaikalla samana ihmisenä kuin aiemminkin.Antti Eintola / YleKysy mitä kuuluu Vinkkejä sairastuneen kohtaamiseenOle läsnä ja keskity toiseen ihmiseenKuuntele aktiivisesti ja kiinnitä huomio toisen sanomaan sen sijaan että keskityt siihen, mitä olet itse seuraavaksi sanomassaHiljaiset hetket ovat ok, aina ei tarvitse sanoa jotainÄlä hylkää työkaveria, vaikka et tiedä mitä sanoaSenkin voi hyvin sanoa, että et tiedä sillä hetkellä mitä sanoa

    Lähde: Minä, syöpä ja työ - verkkosivusto

    Sairastuneiden toive yleensä on, että heitä kohdeltaisiin työpaikalla samana ihmisenä kuin aiemminkin.

    – Totta kai syöpä muuttaa kokemusta elämästä, mutta toive on, että töissä suhtauduttaisiin ihmisenä ihmiselle, työkaverina työkaverille. Ja puhuttaisiin muustakin kuin siitä syövästä, tiivistää Tuuli Mähönen vertaisryhmistä tulevan viestin.

    Hyvä vinkki on, että kysyy, mitä kuuluu. Se antaa sairastuneelle mahdollisuuden kertoa sairaudesta tai vaihtoehtoisesti puhua jostain aivan muusta.

    Onko myös asioita, joita ei kannata sanoa?

    – Vertaisryhmissä on keskusteltu mm. siitä, että ei ole toivottavaa alkaa kertoa jostakin oman tuttavan tai sukulaisen sairaudesta eikä etenkään siitä, jos se on päättynyt huonosti, Mähönen sanoo.

    Saman vahvistaa Tuire Sirén-Lehtinen.

    – Jos aletaan kertoa, että minunkin sukulaisellani oli sitä sun tätä ja kuolema korjasi hetken päästä, semmoista ei kaipaa. Silloin ohitetaan se minun sairauteni, se tuntuu loukkaavalta.

    Sirén-Lehtinen sanoo kuitenkin ymmärtävänsä, jos sammakoita pääsee suusta. Tilanne on vaikea.

    – Työkaverilta odottaa lohduttavia sanoja, mutta välttämättä ei tarvitse sanoa mitään.

    Sairaus ja hoidot vaikuttavat pitkään

    Sirén-Lehtinen pääsi palaamaan töihin kahdeksan kuukautta syövän löytymisen jälkeen. Hän kiittelee työkavereitaan siitä, että varsinkin alussa hän sai apua, jos ei pystynyt tekemään tai esimerkiksi nostamaan jotakin.

    – Fyysisen kunnon palautuminen kestää. Hoidot ovat kuitenkin rankkoja – itse otin vastaan koko suositellun hoitopolun, eli leikkauksen lisäksi sädehoidon, sytostaatit ja pistokset.

    – Ensimmäiset työvuorot jännittivät. Mietin, miten työkaverit suhtautuvat minuun, ja onko ammattitaitoni kadonnut, selviänkö työstäni. On ollut ihana huomata, että kaikki palautuu pikku hiljaa mieleen.

    Sirén-Lehtinen on kuitenkin huomannut, että täyden työkyvyn saavuttaminen kestää.

    – Lääkkeet tekevät ihmisen aika pehmeäksi päästään. Työtaidon löytäminen vie aikaa, Sirén-Lehtinen sanoo.

    Jokaisen tilanne on yksilöllinen. Työyhteisö, työpaikka ja ilmapiiri vaikuttavat. Tuuli Mähönen

    Myös työelämäkoordinaattori Tuuli Mähönen nostaa esille sen, että hoidoista ja itse sairaudesta aiheutuu monille pitkäaikaisia vaikutuksia.

    – Tutkimusten mukaan esimerkiksi sytostaatit voivat vaikuttaa muistiin ja keskittymiskykyyn. Työterveyshuolto on avainasemassa tiedon välittämisessä. Moni sairastunut ei tiedä esimerkiksi sitä, että ammatillinen kuntoutus on olemassa, Mähönen sanoo.

    Sairastuneen kohtaaminen on aiheena myös tiistaina alkaneilla työterveyspäivillä Tampereella.

    Psykologi tyrmää neuvottelevan kasvatuksen ja perää vanhempien vastuuta: Liika neuvottelu lapsen kanssa voi häiritä itsesäätelyn kehitystä

    Psykologi tyrmää neuvottelevan kasvatuksen ja perää vanhempien vastuuta: Liika neuvottelu lapsen kanssa voi häiritä itsesäätelyn kehitystä


    Nykyään monissa perheissä neuvotellaan lasten kanssa eri asioista. Ylen aamu-tv:ssä vieraillut psykologi Keijo Tahkokallio tyrmää täysin neuvottelun. Neuvottelevaa kasvatusta ei hänen mukaansa tarvittaisi ollenkaan. – Ne kysymykset, mistä...

    Nykyään monissa perheissä neuvotellaan lasten kanssa eri asioista. Ylen aamu-tv:ssä vieraillut psykologi Keijo Tahkokallio tyrmää täysin neuvottelun. Neuvottelevaa kasvatusta ei hänen mukaansa tarvittaisi ollenkaan.

    – Ne kysymykset, mistä aikuisten pitää oikeasti päättää, ei ole mikään demokraattinen tilanne, jossa kummallakin olisi neuvotteluoikeus, Tahkokallio sanoo.

    Näillä kysymyksillä Tahkokallio tarkoittaa arjen tärkeitä kysymyksiä: nukkumaanmenoaikoja, ruokailutapoja ja muita arjen käytäntöjä.

    Tahkokallio on kokenut psykologi. Hänen mukaansa ongelma nykypäivän kasvatuksessa on se, että rajat sen välillä, mistä aikuiset päättävät ja mikä on lapsen "vapaata aluetta" on hämärtynyt monilta vanhemmilta.

    Keijo TahkokallioYle

    Toisin sanoen, niistä asioista, joista vanhempien pitäisi päättää tiukasti, on ryhdytty neuvottelemaan liialti lasten kanssa.

    – Aikuisten tulee päättää tärkeistä asioista, he asettavat raamit. Se, mikä jää raamien ulkopuolelle, pitää taas olla vapaata. Nämä puolet on pidettävä erillään. Reunaehdoilla rajataan lapsen vapausalue, ne tarjoavat raamit elämälle, Tahkokallio sanoo.

    Neuvotteleva kasvatus ilmenee psykologin mukaan niin, että aikuiset on ryhtyneet kyselemään entistä enemmän, mitä lapset haluavat.

    – Tahtoisitko tulla syömään, tai lähdettäisiinkö me kotiin, hän kertoo.

    Tämä johtaa siihen, että lapset päättävät entistä enemmän "aikuisten asioista", kuten ruokailuajoista.

    Konditionaalin liialla käytöllä aikuisen suoja häviää: lapsi kärsii

    Tahkokallio esittää, että pelkkä puhetapa on vahingollinen, koska liialla konditionaalin käytöllä lapsen tarvitsema aikuisen suoja häviää, mikä voi aiheuttaa lapsessa turvattomuutta.

    Konditionaali on hänen mukaansa vahva viesti siitä, että lapsi saisi päättää kaiken ja tämä aikuisen suojan puute voi tuottaa turvattomuuden tunteita lapsessa.

    Tahkokallio uskoo, että käskemistä vältellään, koska taustalla kummittelee pelko "sotapäällikkötyrannista". Hän ohjeistaa vanhempia rohkeasti käskemään lapsiaan, sillä se on lapsen parhaaksi.

    – Käskymuotoa ei osata käyttää oikein niin kuin sitä luonnollisesti pitäisi käyttää. Sanomalla esimerkiksi: "tulkaa syömään" tai "nyt on aika lähteä kotiin", ei "tulisitko syömään".

    – Käskymuodon eli imperatiivin oikea käyttö voi olla kuitenkin aivan kohteliasta ja lasta kunnioittavaa: "käykää pöytään, olkaa hyvä", Tahkokallio selittää.

    Vaikka aikuisten päätösvallassa olevien asioiden kohdalla vanhempien on oltava tiukkoja ja johdonmukaisia, se ei Tahkokallion mukaan tarkoita sitä, että lapsille ei voisi antaa myös omaa vapautta sopivassa suhteessa tai ettei lasten kanssa voisi höpsötellä.

    – Lasten kanssa elämän pitäisi olla täynnä leikkiä ja kaikennäköistä leikinlaskua: höpöttelyä ja leppoisaa olemista. Peräänkuulutan sellaista aikuista, joka on sydämellinen ja lämmin, mutta samaan aikaan on pidettävä tiettyä vaatimustasoa yllä. Vaatimustason pitäminen korkealla on aivan olennaista, Tahkokallio sanoo.

    – Jos tehtävänä on esimerkiksi piirtää viiva, me aikuiset huolehdimme siitä, että lapsi todella oppii piirtämään viivan hyvin. Ja kun viiva on valmis, sanomme että hienosti tehty, Tahkokallio neuvoo esimerkin kautta.

    Seuraukset voivat olla vakavia: itsesäätelyn kehitys saattaa häiriintyä

    Tahkokallion mukaan neuvottelevalla kasvatuksella voi olla vakavia ja kauaskantoisia seurauksia. Jos lapsi saa liikaa päätöksentekovaltaa liian pienenä, hänen itsesäätelynsä kehittyminen voi häiriintyä.

    Tahkokallion mukaan lapset eivät luonnostaan biologisista syistä löydä itsestään kykyä säännellä itseään, kuten kulttuuri vaatii, vaan se edellyttää tekoja aikuisilta: heidän tehtävä on säännellä lasten käyttäytymistä ja näyttää mallia, miten asioihin reagoidaan.

    – Kysymys on itsesäätelystä. Lapsen pitää oppia itse säätelemään tekojaan ja tunteitaan. Jos aikuiset eivät opeta lapselle, miten esimerkiksi ruokapöydässä käyttäydytään ja käytöstä ei säädellä, se voi näkyä myöhemmin koulussa ja työpaikoilla, hän sanoo.

    Tahkokallio väittää, että itsesäätelyn oppiminen on aivan kaikki kaikessa: tärkein tekijä siinä, miten elämässä menestyy ja pärjää.

    Ongelma on, että vain osa lapsista kykenee olemaan itseohjautuvia. Tahkokallion mukaan vähintään kolmasosa tai jopa puolet nykylapsista omaa heikot edellytykset olla itseohjautuvia.

    – Heidän elämässään voi käydä huonosti, jos aikuinen käy paljon heidän kanssaan neuvotteluja.

    Jos lapsi ei opi itsesäätelyn perusteita, ongelmia voi koitua aikuisuudessa. Kun itsesäätely on kehittynyt tarpeeksi, lapselle voi antaa pikkuhiljaa lisää vastuuta päättää itsestään.

    – Herkkyyskausi on seitsemän vuoden kohdalla. Kouluikään mennessä, varhaislapsuuden aikana pitäisi oppia perusteet itsesäätelylle, Tahkokallio sanoo.

    Eurooppalaiset tervehtyvät vuosi vuodelta

    Eurooppalaiset tervehtyvät vuosi vuodelta


    Eurooppalaisten terveys kohenee kohisten, mutta alueelliset erot ovat suuria, kertoo Maailman terveysjärjestön WHO:n tuore Euroopan terveysraportti. Selvityksen mukaan eurooppalaiset elävät nyt keskimäärin vuoden pitempään kuin viisi vuotta...

    Eurooppalaisten terveys kohenee kohisten, mutta alueelliset erot ovat suuria, kertoo Maailman terveysjärjestön WHO:n tuore Euroopan terveysraportti. Selvityksen mukaan eurooppalaiset elävät nyt keskimäärin vuoden pitempään kuin viisi vuotta sitten ja ennenaikaiset kuolemat ovat vähentyneet vuosituhannen alusta neljänneksellä.

    Vaikka eurooppalaiset elävät keskimäärin pitempään, on kuilu pisimmän elinajan odotuksen omaavien maiden ja peränpitäjien välillä edelleen huikeat yli 11 vuotta.

    – Tuore raportti osoittaa, että useat Euroopan maat ovat edistyneet merkittävästi tavoitteissaan. Kehitys on kuitenkin epätasaista niin maiden välillä kuin niiden sisälläkin sekä sukupolvien ja sukupuolten välillä. Elämäntapaan liittyvät valinnat huolestuttavat, koska ne voivat hidastaa tai jopa kääntää kehityksen, jos niihin ei puututa, kiteytti WHO:n Euroopan johtaja Zsuzsanna Jakab järjestön tiedotteessa.

    Hyvä kehitys näkyy erityisesti sydän- ja verisuonitaudeissa, syövissä, diabeteksessa ja kroonisissa hengityselinsairauksissa. Enneaikaiset kuolemat näihin tauteihin vähenevät keskimäärin kahdella prosentilla joka vuosi.

    Henrietta Hassinen / YleTupakkaa, viinaa ja liikaa ruokaa

    Elämäntapaan liittyvät valinnat näkyvät nautintoaineiden käytössä: joka kolmas yli 15-vuotias eurooppalainen tupakoi ja aikuisten alkoholinkulutus on edelleen korkealla tasolla. Väkijuomien kohdallakin maiden keskinäiset erot ovat suuria. Maasta riippuen puhdasta alkoholia kuluu 1–15 litraa asukasta kohti joka vuosi.

    Tupakan ja viinan lisäksi eurooppalaisille maistuu myös ruoka, sillä yli puolet mantereen asukkaista on ylipainoisia, ja kehityksen uskotaan jatkuvan edelleen monissa maissa huonompaan suuntaan.

    Henrietta Hassinen / Yle

    Vaikka lapsia rokotetaan jatkuvasti yhä enemmän muistuttavat joidenkin maiden viimeaikaiset tuhka- ja vihurirokkoepidemiat ikävällä tavalla siitä, ettei tavoitetta näiden tautien hävittämisestä Euroopassa ole vielä saavutettu.

    Ulkoiset vammat ja myrkytykset kuolinsyinä ovat vähentyneet viiden vuoden aikana 12 prosenttia. Miehet kuitenkin kuolevat näihin syihin kolme kertaa naisia useammin.

    WHO:n Euroopan terveysraportti julkaistaan joka kolmas vuosi.

    Lue myös:

    Välimeren ruokavalio pidentää myös iäkkäiden elinikää

    Miten itsemurhia voisi ehkäistä? Asiantuntijat vastaavat Ylen verkkokeskustelussa klo 18–20

    Miten itsemurhia voisi ehkäistä? Asiantuntijat vastaavat Ylen verkkokeskustelussa klo 18–20


    Itsemurhia tehdään Suomessa paljon vähemmän kuin 90-luvun alussa. Vuonna 2016 tehtiin 14,4 itsemurhaa 100 0000:ta suomalaista kohden. Se tarkoittaa 787 itsemurhakuolemaa. Suomi on tippunut kärkisijoilta hyvin lähelle EU-maiden keskitasoa. Tästä...

    Itsemurhia tehdään Suomessa paljon vähemmän kuin 90-luvun alussa. Vuonna 2016 tehtiin 14,4 itsemurhaa 100 0000:ta suomalaista kohden. Se tarkoittaa 787 itsemurhakuolemaa.

    Suomi on tippunut kärkisijoilta hyvin lähelle EU-maiden keskitasoa.

    Tästä huolimatta avun tarvitsijoita on paljon. Mitkä ovat itsemurhan hälytysmerkit? Miten epätoivoiseen tilanteeseen joutunutta olisi mahdollista auttaa tai mikä muu asia askarruttaa mieltäsi?

    Voit esittää kysymyksesi asiantuntijoille Iiro Arvolan itsemurhaa koskevan jutun lopun keskusteluosiossa. Niihin vastaavat tutkimusprofessori, psykiatri Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ja kriisikeskustoimintojen johtaja Outi Ruishalme Suomen Mielenterveysseurasta.

    Myös tästä pääset juttuun, jonka lopussa avautuu mahdollisuus keskusteluun asiantuntijoiden kanssa klo 18.00-20.00.

    Keskusteluun osallistumista varten tarvitset Yle-tunnuksen. Katso ohjeet tunnuksen luomiseksi tästä.

    Lue myös:

    Keväällä kuolleen Iiron tarina on traaginen: Iiro Arvolaa hoiti 40 lääkäriä, mutta silti auttaminen ei onnistunut

    Yleinen ravintolisä on monille hyödytön ja joskus jopa haitallinen – suolistokokeet kyseenalaistavat maitohappobakteerien tehon

    Yleinen ravintolisä on monille hyödytön ja joskus jopa haitallinen – suolistokokeet kyseenalaistavat maitohappobakteerien tehon


    Tabletteina syötyjä ja jogurtteihin, juustoihin, mehuihin ja muihin elintarvikkeisiin lisättyjä eläviä mikrobeja eli probiootteja ylistetään suojaksi sairauksilta, avuksi laihduttajalle ja vatsan turvaksi antibioottikuurin...

    Tabletteina syötyjä ja jogurtteihin, juustoihin, mehuihin ja muihin elintarvikkeisiin lisättyjä eläviä mikrobeja eli probiootteja ylistetään suojaksi sairauksilta, avuksi laihduttajalle ja vatsan turvaksi antibioottikuurin aikana.

    Probioottituotteiden – ennen muuta maitohappobakteerien – kauppa käy vilkkaana, mutta kahden rinnakkaisen israelilaisen tutkimuksen mukaan niitä nautitaan usein suotta. Probioottien lisääminen ravintoon ei aina olekaan niin tehokasta kuin yleensä väitetään, tutkijat sanovat suolistokokeiden perusteella.

    Niissä he toteavat, että monien ihmisten elimistö estää tavallisimpia probiootteja asettumasta heidän ruoansulatuskanavaansa. Antibioottikuurin tasapainottamiseksi syödyt probiootit voivat jopa hidastaa normaalin bakteerikannan toipumista.

    – Probiooteista puhutaan paljon hyvää, vaikka niiden perimmäistä tehoa käsittelevä tutkimus on ollut hyvin ristiriitaista, sanoo tutkimuksia johtanut immunologian professori Eran Elinav Weizmannin tiedeinstituutista.

    Tutkija torjuu "yhden koon ravintolisän"

    Tutkijaryhmä päätti selvittää, asettuvatko tavallisesta ruokakaupasta ostetut probiootit elämään nauttijansa ruoansulatuselimistössä, niin kuin väitetään, ja mikä niiden vaikutus todellisuudessa on. Tutkittaviksi otettiin 11 yleisintä probioottiperhettä.

    Hämmästyksekseen tutkijat havaitsivat, että moni kokeisiin osallistuneista terveistä vapaaehtoisista olikin suorastaan vastustuskykyinen probiooteille. Yksilölliset erot olivat hyvin suuria, Elinev kertoo.

    – Siksi suosittelemmekin, ettei probiootteja nautittaisi kaikille sopivana "yhden koon ravintolisänä". Ne pitäisi räätälöidä kullekin hänen ominaisuuksiensa ja tarpeidensa mukaan.

    Tutkimuksen mukaan ihmisen suoliston omasta mikrobiomista eli bakteerilajistosta on nähtävissä, kuuluuko hän ryhmään, jonka elimistö kelpuuttaa probiootit, vai hylkiikö hän niitä.

    Probiootit hulahtavat monilla vessanpönttöön

    Vastaavia epäilyksiä probiooteista on ailahdellut aiemmissakin tutkimuksissa, mutta niissä ruoansulatuskanavan mikrobien aktiivisuutta on aina selvitetty vain ulostenäytteistä.

    Tällä kertaa näytteitä otettiin ulosteen lisäksi tähystämällä vapaaehtoisten ruoansulatuselimistöstä, sekä ylhäältä että alhaalta.

    Ulosteiden mikrobiomi osoittautui vain osittain samaksi kuin se, joka ihmisillä oli sisällään. Probiootteja oli kaikkien vapaaehtoisten ulosteessa, mutta tähystämällä niitä löytyi vain joidenkin suolistosta, Elinav kertoo.

    Odottelu tehokkaampaa kuin probiootit

    Antibioottien haittavaikutusten torjumiseksi suositeltujen probioottien negatiiviset vaikutukset olivat tutkijoille toinen yllätys.

    Kolmesta koeryhmästä mikrobiomi toipui ennalleen nopeimmin niillä, joille tehtiin ulosteensiirto eli suolistoon palautettiin heidän omia bakteerejaan, joita oli otettu talteen ennen antibioottihoitoa. Myös pelkkä odottelu sai mikrobiomin palautumaan nopeammin kuin probioottien syöminen lääkekuurin aikana.

    Probiooteista ei siis olekaan ihmisille pelkkää hyötyä tai ei ainakaan haittaa, kuten väitetään, vaan niillä voi olla jopa pitkäaikaisia haittavaikutuksia, Elinav sanoo.

    Sovelletun matematiikan professorin Eran Segalin mukaan tutkimustulosten merkitys ei rajoitu vain probiootteihin. Tulokset vahvistavat aiempia havaintoja siitä, että ihmiset reagoivat ravintoaineisiin yksilöllisillä tavoilla, ja korostavat suoliston mikrobiomin merkitystä näissä eroissa, Segal sanoo.

    Molemmat tutkimukset ovat vapaasti luettavissa Cell-lehdestä:

    Personalized Gut Mucosal Colonization Resistance to Empiric Probiotics Is Associated with Unique Host and Microbiome Features

    Post-Antibiotic Gut Mucosal Microbiome Reconstitution Is Impaired by Probiotics and Improved by Autologous FMT

    Välimeren ruokavalio pidentää myös iäkkäiden elinikää

    Välimeren ruokavalio pidentää myös iäkkäiden elinikää


    Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio voi auttaa elämään pitempään ja terveempänä vielä yli 65-vuotiaanakin, tuore tutkimus osoittaa. Tutkimus julkaistiin British Journal of Nutrition -lehdessä, ja sen perusteella Välimeren alueen...

    Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio voi auttaa elämään pitempään ja terveempänä vielä yli 65-vuotiaanakin, tuore tutkimus osoittaa.

    Tutkimus julkaistiin British Journal of Nutrition -lehdessä, ja sen perusteella Välimeren alueen perinteistä ruokavaliota noudattavat yli 65-vuotiaat menehtyvät kahdeksanvuotisen seurannan aikana noin neljänneksen epätodennäköisemmin kuin samanikäiset, joiden ruokavalio on epäterveellisempi.

    Välimeren perinteistä ruokavaliota noudattavat syövät runsaasti kasviksia, oliiviöljyä, pähkinöitä, hedelmiä, kalaa ja täysjyväviljoja ja käyttävät kohtuullisesti alkoholia ja vähänlaisesti punaista lihaa, makeisia ja teollisia viljoja.

    Havainnot saatiin tutkimuksessa, jossa 5 000 yli 65-vuotiasta seurattiin kahdeksan vuoden ajan. Tutkijat tekivät tämän lisäksi myös toisen analyysin, jossa he tarkastelivat kuuden aiemman tutkimuksen tuloksia. Myös tässä analyysissa näkyi välimerellisen ruokavalion terveellisyys. Aineistot kattoivat 12 000 yli 65-vuotiasta.

    Välimeren perinteisen ruokavalion terveellisyys ja hyödyt on todettu lukuisissa tutkimuksissa tätäkin ennen, mutta yli 65-vuotiaita koskevat tutkimustulokset ovat olleet vähäisempiä. Nykyään harvat Välimeren alueella tai muuallakaan noudattavat kyseistä ruokavaliota kaikilta osin. Tämän vuoksi tutkimuksissa usein arvioidaankin, miten lähellä perinteistä ruokavaliota henkilön ruokavalio on.

    Keväällä kuolleen Iiron tarina on traaginen: Iiro Arvolaa hoiti 40 lääkäriä, mutta silti auttaminen ei onnistunut

    Keväällä kuolleen Iiron tarina on traaginen: Iiro Arvolaa hoiti 40 lääkäriä, mutta silti auttaminen ei onnistunut


    Iiro Arvola kuoli muutama kuukausi sitten... Turhaan. Niin varmaan voi sanoa. Hän teki itsemurhan 38-vuotiaana. Iirolla oli datanomin ja mainosalan tutkinto. Vuosien saatossa hän muun muassa korjasi tietokoneita, teki autoremontteja ja oli tehtaassa...

    Iiro Arvola kuoli muutama kuukausi sitten... Turhaan. Niin varmaan voi sanoa.

    Hän teki itsemurhan 38-vuotiaana.

    Iirolla oli datanomin ja mainosalan tutkinto. Vuosien saatossa hän muun muassa korjasi tietokoneita, teki autoremontteja ja oli tehtaassa töissä.

    Iiroon sattui. Sekä sisältä että ulkoa.

    Pitkälti toistakymmentä vuotta Iiro kärsi. Hänellä oli krooninen kipuoireyhtymä. Oli fibromyalgiaa ja nivelrikkoa.

    Iiron potilaspapereiden mukaan hän kärsi myös paniikkihäiriöistä, vakavasta masennuksesta ja uupumuksesta. Joskus rytmihäiriöistä. Niistä Iiro sanoi, että iskut tuntuivat kovilta ja silloin hän pelkäsi kuolemaa.

    Elämä meni palasiksi

    Vuodesta 2012 tuli elämän käännekohta: liian monta vaikeaa asiaa tapahtui samaan aikaan.

    Tuolloin Iiro sai potkut. Tehdas, jossa hän oli töissä, teki konkurssin. Samana vuonna tuli ero silloisesta puolisosta. Lapset jäivät äidille. Perheen rintamamiestalo myytiin.

    Seitsemän vuotias Iiro oli juuri mennyt kouluun. Viisivuotias Iiro oli rakentanut oman kiviasetelman, jota vielä tutkii.Kari Arvola

    Kamppailu työelämässä jatkui. Iiro perusti starttirahalla antenniasennus-yrityksen, joka ei menestynyt. Menot olivat suuremmat kuin tulot ja velka alkoi kasvaa.

    Isä Kari Arvola ja Iiro selvittivät velkajärjestelyn mahdollisuuksia, mutta edellytyksiä siihen ei ollut. Jossain vaiheessa Kari toivoi, että Iiro olisi jatkanut hänen yritystään. Se teki maastomittaus- ja kartoitustöitä.

    – Iiro oli yrityksessä useamman kerran harjoittelijana ja olisi saanut siitä työn. Mutta se ei toteutunut, sillä Iiron kunto huononi ja hän lipui yhä etäämmälle arjesta, Isä muistelee.

    Iiron vanhemmat Kaija ja Kari Arvola auttoivat parhaansa mukaan koko Iiron aikuisiän. Pojalla oli viimeisinä vuosina jatkuvasti rahat lopussa. Niinpä vanhemmat ostivat ruokaa, antoivat rahaa sen, minkä kykenivät ja veivät pienille lähiseuturetkille.

    – Henkistä tukea olisimme antaneet enemmänkin, jos olisimme tienneet tarkemmin Iiron tilanteesta. Poika kertoi kyllä asioitaan, mutta halusi säästää meitä. Ymmärrän terveydenhuollon tietosuojan, mutta tällaisissa tapauksissa toivoisi, että joku ammattilainen olisi voinut kertoa, missä mennään, Kaija Olin-Arvola sanoo.

    Vuodesta 2012 tuli Iiron kohtalon vuosi. Pojan maailma romahti, sanoo äiti. Tuolloin Iiro oli myös viikon psykiatrisessa sairaalassa hoidettavana akuutin psykoosin vuoksi.

    Vanhemmat haluavat Iiron tarinan julkisuuteen siksi, että liian monen elämä päättyy samalla lailla.

    Kaksivuotias Iiro ja vanhemmat päätyivät Katso-lehden kanteen vuonna 1982. Arvolat olivat maalle-muuttajia, mitä juttu käsitteli."Tältä minun elämäni tuntui"

    Potilaspapereista joulukuulta 2017 löytyy Iiron tuntoja elämästä:

    Olen aina alakuloinen ja tulevaisuus pelottaa. Koen, että menneisyys on sarja epäonnistumisia.

    En saa tyydytystä mistään enkä jaksa harrastaa mitään. Tunnen melkoista syyllisyyttä usein ja odotan, että minua rangaistaan. Inhoan itseni ja moitin itseäni kaikesta. En kykene edes itkemään.

    Ärsyynnyn helposti ja olen menettänyt kiinnostuksen ihmisiin.

    Minun on vaikea tehdä päätöksiä ja minun on pakotettava itseäni tekemään asioita

    Menen klo 22 nukkumaan, herään pari tuntia liian aikaisin. Joskus herään jo 02-03 yöllä, enkä saa unta. Väsyn nopeasti.

    Minua huolestuttaa monet sairauteni. "

    Iirosta tuli terveydenhuollon todellinen suurkuluttaja, mutta apu ei auttanut

    Iiron asioita hoitivat lukemattomat ammattilaiset. Vuodesta 2012 hän asioi vaihtelevan säännöllisesti työvoimaviranomaisten, Kelan ja kaupungin sosiaalitoimiston kanssa.

    Kontakteja terveydenhuoltoon oli paljon. Viimeisinä vuosina keskimäärin kerran kuukaudessa.

    Vajaan kuuden viimeisen vuoden aikana Iiron asiat kulkivat ainakin lähes neljänkymmenen eri lääkärin kautta. Monesti kyse oli lääkkeiden uusimisesta. Iiro ei aina tullut edes vastaanotolle eikä mennyt laboratoriokokeisiin.

    Professori Matti Huttunen luki pyynnöstämme Ylen vanhemmilta saamat potilaspaperit. Hän on pitkän linjan psykiatri, joka on työskennellyt sekä julkisessa terveydenhuollossa että yksityislääkärinä. Nyt hän on jo eläkkeellä, mutta osallistuu edelleen aktiivisesti tieteelliseen keskusteluun.

    Huttunen sanoo, että Iiron tapaus osoittaa, taas kerran, pirstoutuneen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän ongelmat.

    – Kun luin Iiron potilaspapereita, kiinnitin huomiota kymmeniin lääkäreihin.

    Iiro Arvola oli eläinrakas. Tässä 37-vuotias Iiro hoitohevosensa kanssa.Kaija Olin-Arvola

    Huttusen mukaan monet lääkärit kokevat tänä päivänä tehtäväkseen taudinmäärityksen tekemisen. Potilas kertoo ongelmansa ja lääkäri yrittää ratkaista potilaan esille tuoman ongelman. Potilaaseen ei ehditä tutustua, eikä hänen kokonaistilannettaan tiedetä. Hoidetuksi tulee vain se yksi pala ihmisestä.

    Iiron kaltaisia ihmisiä ei voi välttämättä kokonaan parantaa: ongelmia ja vaivoja on paljon ja niitä on monella elämän alueella, mutta potilaan elämää voi helpottaa

    Erityisesti tällaiset ihmiset tarvitsisivat potilaan rinnalla kulkevaa omalääkäriä tai omapsykiatria. Lääkäriä, joka pysyisi elämässä, kuuntelisi ja pitäisi asiat käsissään. On iso ongelma, että perinteinen omalääkäriys on katoamassa perusterveydenhuollossa, Huttunen sanoo.

    Tilanne on vaikea varsinkin moniongelmaisille ihmisille. Sen sijaan joidenkin yksittäisten sairauksien, vaikkapa diabeteksen seurannassa ja rinnalla kulkemisessa onnistutaan paljon paremmin, Huttunen sanoo.

    Hän kysyykin, mikä on lääkärin rooli.

    – Itse haluan olla enemmän rinnalla kulkija kuin ”parantaja”, Matti Huttunen sanoo.

    Sote-uudistus ei paranna monenlaista apua tarvitsevien ihmisten tilannetta

    Nykyinen järjestelmä ei tue sitä, että ihminen tulisi hoidettua kokonaisena.

    – Eikä sote-uudistus ole tuomassa siihen muutosta, psykiatri Huttunen sanoo.

    Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtaja Sari Aalto-Matturi kiinnittää huomiota samaan asiaan. Hän ei ole myöskään tyytyväinen siihen, miten mielenterveyspalvelut on ajateltu perustasolla järjestää.

    – Sote-keskuksilta ei edellytetä mielenterveys- tai päihdepalvelujen osaamista. Jos sille tielle lähdetään, ihmiset eivät tule perusterveydenhuollossa saamaan tarvitsemaansa apua mielenterveyden ongelmiin vaan joutuvat turvautumaan ruuhkautuvaan erikoissairaanhoitoon. Tämä on hyvin vanhanaikainen lähtökohta, Aalto-Matturi sanoo.

    Olisiko työkyvyttömyyseläke ollut ulospääsy tilanteesta Iirolle?

    Iiron viimeisinä vuosina syöksykierre syveni. Jo vuonna 2013 potilasasiakirjoista löytyi mainita, että Iiro itse arvioi oman toimintakykynsä laskeneen noin 50–60 prosenttia.

    Iiro toivoi pääsyä edes määräaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Isä Kari sanoo, että työkyvyttömyyseläke olisi varmaan antanut jonkinlaisen ulospääsyn tilanteesta. Olisi ollut toivoa ja jokin näkymä tulevaisuuteen.

    Vanhemmat haluavat tulla julkisuuteen, koska itsemurha on tabu ja siihen liittyy paljon häpeää. He toivovat voivansa vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja siihen, että päättäjät suhtautuisivat asiaan vakavammin.SashaSilvala / Yle

    Psykiatri Matti Huttunen on isän kanssa samaa mieltä. Hän sanoo, että kroonisista kipu- ja väsymysoireyhtymistä kärsivät ovat terveydenhuollossa väliinputoajia. Vaikea-asteisiakaan kroonisia kipu tai väsymysoireyhtymiä ei nähdä tauteina, joiden perusteella potilaille myönnettäisiin kuntoutustuki tai työkyvyttömyyseläke.

    Huttunen kertoo, että kun ihminen sitten vuosien eläkehakemuskierteen jälkeen ajautuu vakavaan masennustilaan, vasta silloin eläke usein lopulta myönnetään. Tällöin kuntoutuminen on jo vaikeaa tai ylivoimaista. Kivun tai väsymyksen astetta on vaikea objektiivisesti mitata, minkä vuoksi lääkärit helposti väheksyvät niiden vaikutusta työkykyyn.

    Epätoivoista voidaan auttaa, ja avun pyytäjää pitää kuunnella

    Itsemurhia tehdään Suomessa paljon vähemmän kuin 90-luvun alussa. Suomi on tippunut kärkisijoilta hyvin lähelle EU-maiden keskitasoa.

    Lukujen laskua selittää ainakin se, että masennus tunnistetaan aikaisemmin, hoidon saanti on parantunut ja on tehokkaampaa.

    Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen tutkimusprofessori Timo Partonen sanoo, että terveyskeskuksessa on potilaalle monesti liian vähän aikaa.

    Edelleenkin itsemurhaa yrittäneet ihmiset pääsevät liian usein päivystyksistä kotiin ilman, että varmistetaan psykiatrin konsultaatio tai muu jatkohoito, Suomen Mielenterveysseuran kriisikeskustoimintojen johtaja Outi Ruishalme sanoo.

    Lisäksi nuorten itsetuhoisuus tulkitaan usein vain huomion hauksi, eikä sitä oteta riittävän vakavasti. On tärkeää, että on matalan kynnyksen paikkoja, jonne ihmiset pääsevät maksutta: auttavat puhelimet ja erilaiset kriisikeskukset. Niitä pitäisi olla myös potilaan läheisille.

    Lisäksi kaikkien nuorten kanssa työskentelevillä pitäisi olla osaamista tunnistaa ja uskallusta ottaa puheeksi, jos tilanne huolestuttaa, Outi Ruishalme sanoo.

    Iiron isä: “Pelkäsin pitkään, että tämä ei pääty hyvin”

    Vähitellen Iiro käytti yhä enemmän lääkkeitä. Epäilys lääkkeiden väärinkäytöstä syntyi. Isä sanoo, että viime ajat olivat jo niin huonoja, että pojan piti erikseen järjestää itsensä kuntoon, että pystyi lähtemään yhteisille retkille.

    Lääkkeiden väärinkäytöstä, ehkä huumeidenkin käytöstä en tarkkaan tiedä, Kari sanoo.

    Kari Arvola poikansa haudalla elokuun lopussa.Sasha Silvala / Yle

    Äiti katseli poikaansa yhtä huolissaan.

    – Hetkittäin sitä olisi niin mielellään ottanut Iiron elämästä huolehtimisen omiin käsiinsä, mutta ei toisen elämää voi elää, äiti sanoo.

    Vanhempien käsityksen mukaan Iiro yritti ensimmäisen kerran itsemurhaa lääkkeillä viime maaliskuussa.

    – Iiro oli niin kauan käyttänyt lääkkeitä, että hän tunsi ne. En millään voi uskoa, että hän otti niitä liikaa vahingossa, äiti sanoo.

    Vanhemmat sanovat, että heille kerrotun mukaan Iiro joutui myrkytyksen takia päivystykseen aamulla. Iltapäivällä hän jo lähti kotiin.

    – Voi kunpa jollakin mahtikäskyllä Iiro olisi otettu sairaalaan, äiti sanoo nyt.

    Psykiatri Matti Huttusen mukaan sairaaloiden ja laitospaikkojen purkaminen on johtanut siihen, että sairaaloiden avohoitopisteet ja vuodeosastot kuormittuvat hyvin vakavista mielenterveyden häiriöistä kärsivistä potilaista. Tässä tilanteessa hiljaiset masentuneet eivät läheskään aina saa riittävästi apua. Psykiatripula pahentaa entisestään tilannetta.

    – On kuitenkin hyvä muistaa myös se, ettei mikään järjestelmä, eivät lääkärit tai läheiset pysty koskaan pelastamaan kaikkia. Lääkärit eivät voi ratkaista rahan puutetta tai yksinäisyyttä. Viime kädessä toivottomassa kierteessä oleva ihminen tekee itse ratkaisunsa. Traagisinta on se, että itsemurha on lopullinen ratkaisu tilanteeseen, joka olisi voinut ajan myötä mennä ohi, Huttunen sanoo.

    “Nyt hän on turvassa”

    Iiro teki itsemurhan toukokuun lopussa.

    Äiti Kaija sanoo, että tämä kuva kertoo paljon. Kivityön Iiro teki kotipolun varteen vain kaksi päivää ennen kuolemaansa.

    Kuvassa Iiron kotiportille tekemä inuksuk eli maamerikki. Tämän Iiron teki vain muutama päivä ennen kuolemaa.Kaija Olin-Arvola

    Kunpa Iiro olisi löytänyt sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmästä edes yhden ihmisen, joka olisi nähnyt hänet kokonaisena, ja johon hän olisi voinut luottaa, Kari sanoo.

    – Kun laskin uurnan hautaan, ajattelin, että nyt hän on turvassa, isä muistelee.

    Tästä en selviä koskaan, äiti Kaija sanoo.

    – On hirveä suru ja ikävä. Silti elämä jatkuu. On pakko.

    Juttu on tehty ja Iiron terveystietoihin tutustuttu yhteistyössä Iiron läheisten kanssa.

    Ylen A-studio 17.9.2018 , katso video:

    Jos tarvitset tai tunnet jonkun joka tarvitse apua, ota yhteyttä:

    1. Valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää numerossa 010 195 202

    arkisin klo 9.00–07.00viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–07.00

    2. Netin keskustelukanava: Sekasin chat

    3. Itsemurhien ehkäisykeskukseen voi varata ajan sähköpostitse ([email protected]) tai soittamalla 0800 98 030 (arkisin 9–17, muulloin vastaaja). Kuopiossa voi soittaa numeroon (017) 262 7733 (ma–to kello 8–10).

    4. Hätäkeskus 112.

    Uudesta influenssalääkkeestä lupaavia tuloksia

    Uudesta influenssalääkkeestä lupaavia tuloksia


    Influenssan hoitoon on kehitteillä uusi lääke, joka tutkimusten perusteella lyhentää influenssan oireita ja vähentää viruskuormaa. Jos lääke havaitaan tehokkaaksi myös lisätutkimuksissa, siitä voi olla suuri apu tulevaisuudessa. Uusimmassa...

    Influenssan hoitoon on kehitteillä uusi lääke, joka tutkimusten perusteella lyhentää influenssan oireita ja vähentää viruskuormaa. Jos lääke havaitaan tehokkaaksi myös lisätutkimuksissa, siitä voi olla suuri apu tulevaisuudessa.

    Uusimmassa New England Journal of Medicinessä julkaistut tulokset perustuvat runsaan tuhannen potilaan satunnaistettuun ja lumekontrolloituun tutkimukseen, ja sen perusteella baloxavir marboxil -niminen lääke (baloksaviirimarboksiili) lyhentää influenssan oireita enemmän kuin lumevalmiste. Lääkettä saaneiden oireilu kesti keskimäärin 54 tuntia, kun lumeryhmäläiset potivat keskimäärin 80 tuntia.

    Myös viruskuorman pienentämisessä uusi lääke oli tehokkaampi kuin lumelääke tai oseltamiviiri, toinen influenssan hoidossa käytettävä viruslääke. Tämä havaittiin vuorokausi lääkkeen ottamisesta. Kummatkin lääkkeet olivat myös yhtä turvallisia kuin lumevalmiste.

    Oseltamiviirin tehokkuus influenssan hoidossa on viime vuosina kyseenalaistettu, minkä lisäksi viruskannat ovat alkaneet kehittää vastustuskykyä sitä vastaan. On myös mahdollista, että sama käy baloksaviirille, mutta se selviää vasta ajan myötä.

    Tutkimukseen osallistuneet satunnaistettiin joko saamaan yksi annos baloksaviiria, viiden päivän oseltamiviirilääkitys tai lumevalmistetta. Valtaosa potilaista oli sairastunut A(H3N2)-viruksen aiheuttamaan influenssaan.