Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    Hiihtäjät valtaavat talvisin ulkoilumaastot – Kokkola vastaa kävelijöiden toiveisiin hoidetulla reitillä

    Hiihtäjät valtaavat talvisin ulkoilumaastot – Kokkola vastaa kävelijöiden toiveisiin hoidetulla reitillä


    Kokkolan kaupunki avaa ensimmäistä kertaa kävelijöille kunnossapidetyn talvireitin. Se on tarkoitettu muun muassa kävelijöille, koiranulkoiluttajille ja pyöräilijöille. Syynä on runsas palaute siitä, että kävelijöille ei ole talvisin...

    Kokkolan kaupunki avaa ensimmäistä kertaa kävelijöille kunnossapidetyn talvireitin. Se on tarkoitettu muun muassa kävelijöille, koiranulkoiluttajille ja pyöräilijöille.

    Syynä on runsas palaute siitä, että kävelijöille ei ole talvisin helppokulkuisia ulkoilureittejä, kun hiihtoladut valtaavat ulkoilumaastot.

    – Tästä on tullut meille aika paljon toiveita. Totta kai hiihtolatuja pitää olla kaupungissa, mutta myös kävelijöille toivotaan kunnossapidettyjä reittejä, joita pitkin voisi kulkea luonnon keskellä. Kaikki eivät halua kävellä pelkästään kevyenliikenteenväylillä, sanoo kaupunginpuutarhuri Sini Sangi.

    Ongelma on yleinen, ja kiista maastoon mahtumisesta on johtanut monessa kaupungissa jopa niin sanottuun laturaivoon. Esimerkiksi Kuopiossa mies teki viime sunnuntaina kuopiolaismies teki aloitteen siitä, että kaupunki auraisi tai tamppaisi kävelijöille omia väyliä.

    Idea aloitteeseen lähti taas kerran roihahtaneesta laturaivosta. Kuopiolainen nainen kertoi hiihtäjän lyöneen hänen koiraansa sauvalla. Seuraavana päivänä ladulle oli levitetty hiekkaa ja jopa ulostetta, ilmeisesti kostomielessä. Aloite sai nopeasti kannatusta.

    Vaasan kaupunki teki jo viime talvena kävelijöille oman reitin meren jäälle.

    Kaupunkilaisilta halutaan palautetta

    Kokkolassa noin viiden kilometrin mittainen reitti kulkee Elban ja Santahaan maastossa. Osittain se kulkee Kokkolan suosituinta reittiä, Wanhan Kallen kinttupolkua, pitkin mutta lähtöpaikka on Sannanrannantiellä.

    – Lähtöpaikkaa muutettiin, koska Santahaassa on nyt paljon hiihtäjiä, eikä haluttu sekoittaa kävelyä sinne laduille.

    Talvikävelyreitti on kokeilu, josta halutaan palautetta kaupunkilaisilta:

    – Katsotaan, minkälainen vastaanotto sillä on ja minkälaista palautetta saadaan. Voi olla, että talvikävelyreitti merkitään pysyvästi, ja niitä voisi tulla muuallekin Kokkolaan. Nyt nimenomaan toivotaan palautetta kaupunkilaisilta.

    Talvikävelyreitti avataan viimeistään ensi viikolla.

    Toinenkin lumivyöryuhri löydetty tänään Norjassa, uhrit viety tunnistettaviksi Tromssaan

    Toinenkin lumivyöryuhri löydetty tänään Norjassa, uhrit viety tunnistettaviksi Tromssaan


    Norjassa kaksi lumivyöryuhria on tuotu alas tunturilta torstaina. Svenska Ylen tietojen mukaan heidät on viety tunnistettavaksi Tromssaan sairaalaan. Tromssan poliisi kertoi aiemmin torstaina yhden lumivyöryuhrin löytyneen torstaina. Norjan...

    Norjassa kaksi lumivyöryuhria on tuotu alas tunturilta torstaina. Svenska Ylen tietojen mukaan heidät on viety tunnistettavaksi Tromssaan sairaalaan.

    Tromssan poliisi kertoi aiemmin torstaina yhden lumivyöryuhrin löytyneen torstaina.

    Norjan yleisradioyhtiön NRK:n mukaan etsijät löysivät iltapäivällä toisenkin uhrin vyöryn alta. Etsijät jatkavat vielä viimeisenkin lumivyöryuhrin löytämiseksi. Etsijöiden määrää on muun muassa lisätty 21:een.

    Etsijät pyrkivät yöpymään tunturialueella, jos sää sen sallii.

    Kuolleista ensimmäinen löytyi keskiviikkona. Yhteensä laskijoita oli neljä, kolme suomalaista miestä ja yksi ruotsalainen nainen. Hiihtäjäryhmä katosi Tamokdalenin alueella kaksi viikkoa sitten.

    Aiheesta lisää:

    Ensimmäinen lumivyöryn uhri löydettiin Norjassa – Yle Norjassa: Etsijät ovat helpottuneita päästyään viimein toimeen

    Kadonneita suomalaisia etsivä kopteri havaitsi lisää lumivyörypaikantimien signaaleja – etsintäalue tarkentuu

    Lumivyöryn alle kadonneiden etsinnät jouduttiin taas keskeyttämään

    Lääkärit: Uudenvuoden rakettipadat tekivät kipeää tuhoa – silmä puhki ja muita vaikeita vammoja

    Lääkärit: Uudenvuoden rakettipadat tekivät kipeää tuhoa – silmä puhki ja muita vaikeita vammoja


    Eri puolilla Suomea hoidettiin uudenvuoden jäljiltä 13:a silmävammapotilasta. Määrä on suurempi kuin aiempien kahden vuoden 12 potilasta kumpanakin. Yhden aikuisen miehen silmä puhkesi ja vammat olivat potilailla muutenkin aiempia vuosia...

    Eri puolilla Suomea hoidettiin uudenvuoden jäljiltä 13:a silmävammapotilasta. Määrä on suurempi kuin aiempien kahden vuoden 12 potilasta kumpanakin. Yhden aikuisen miehen silmä puhkesi ja vammat olivat potilailla muutenkin aiempia vuosia vaikeampia.

    Vammautuneista neljä oli lapsia, joista kaksi oli itse käsitellyt tulitetta ja kaksi oli katsojia. Ilotulitteen luovuttaminen lapselle on kiellettyä. Nuorin loukkaantunut oli 10-vuotias, joka nosti kaatuneen ilotulitteen ja poltti lievästi kasvojaan.

    Potilaista kertova Suomen silmälääkäriyhdistys huomauttaa, että suurimmassa osassa tapauksia loukkaantumisen aiheutti ilotulitepata. Aiemmin vain joka neljäs vammautuminen liittyi patatyyppiseen, sarjatulella tulitteita ampuvaan tuotteeseen.

    Yleisimmin vahinko syntyi heti sytytettäessä. Viidessä tapauksessa ilotulite räjähti tai syöksyi lentoon saman tien. Tosin silmänsä puhkaisseen tapauksessa tulite laukesi vasta, kun mies jo luuli sitä suutariksi.

    Potilaita hoidettiin useita Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Yhtä potilasta hoidettiin Kuopiossa, Mikkelissä, Lappeenrannassa, Vaasassa ja Oulussa kussakin.

    Uudenvuoden silmäpotilaista yksi oli nainen ja yksi käytti suojalaseja. Kaikki muut vammautuneet olivat silmänsä suojaamattomia poikia tai miehiä.

    Ilotulitteiden kuluttajakäytön kieltämistä vaativa kansalaisaloite sai ennen vuodenvaihdetta suuren suosion ja on etenemässä eduskuntaan.

    Lue lisää:

    Ilotulitteiden kuluttajakäytön kieltämistä ajava kansalaisaloite eduskuntaan: 50 000 nimeä tuli täyteen

    Espoon laser-show veti paikalle jopa 25 000 ihmistä – "Yleisömenestys"

    Vasikat levittävät vakavaa ripulitautia ihmisiin – tartunta-alue laajentunut

    Vasikat levittävät vakavaa ripulitautia ihmisiin – tartunta-alue laajentunut


    Pohjanmaan rannikkoalueella leviää nautaeläimistä lähtöisin oleva ripulitauti. Viime vuonna kryptosporidioosi-alkueläintartuntoja havaittiin poikkeuksellisen paljon Kalajokilaakson alueella. Pohjois-Pohjanmaan puolella tapauksia kirjattiin viime...

    Pohjanmaan rannikkoalueella leviää nautaeläimistä lähtöisin oleva ripulitauti. Viime vuonna kryptosporidioosi-alkueläintartuntoja havaittiin poikkeuksellisen paljon Kalajokilaakson alueella.

    Pohjois-Pohjanmaan puolella tapauksia kirjattiin viime vuonna 49 ja Keski-Pohjanmaan alueella 29.

    Valvontaeläinlääkäri Päivi Pyykönen kuntayhtymä Kalliosta kertoo, että ripulitauti leviää nautojen ja ihmisten välillä.

    Yleisimmin taudin saa ensin yhdestä kolmeen viikon ikäinen vasikka, josta se voi tarttua eläintä hoitavaan ihmiseen.

    Vasikoilla tauti ilmenee löysänä ulosteena ja vetisenä ripulina. Ne voivat mennä huonoon kuntoon ja vaatia eläinlääkärin hoitoa.

    – Eläin voi vaatia erityistä huolenpitoa, jolloin sitä hoitava ihminen on vaaravyöhykkeessä, mikäli ei ole tietoinen tartunnasta, Pyykönen sanoo.

    Kaikki vasikkaripulit eivät johdu kryptosporidioosista.

    Tartunta voi viedä ihmisen sairaalahoitoon

    Ihmisillä tartunta voi olla vakava ja vaatia sairaalahoitoa. Se voi aiheuttaa vatsanväänteitä, oksentelua, ripulia ja voimattomuutta.

    Pyykönen kertoo, että tiputushoitoa vaativia oireita voi saada myös perusterve ihminen. Suuremmassa vaarassa pidetään kuitenkin henkilöitä, joilla on alentunut vastustuskyky.

    Hänen mukaansa kaikilla kuntayhtymä Kallion alueella sairastuneilla tiedetään olleen kontakti nautaeläimen kanssa. Kallion kuntayhtymään kuuluvat Ylivieskan, Alavieskan, Sievin ja Nivalan kunnat

    Alkueläintartunnan saanut ihminen voi levittää tautia muihin ihmisiin tai nautoihin. Pyykkösen mukaan tartuntaa voi yrittää estää huolellisella käsihygienialla.

    – Perheenjäsenten välillä tauti ei leviä yhtä helposti kuin virusripulit.

    Suomessa riski sairastua likavedestä epätodennäköistä

    Esimerkiksi kehitysmaissa ja huonon hygienian maissa alkueläintartunnan voi saada myös likaantuneesta juomavedestä. Suomessa se on hyvin epätodennäköistä.

    – En näkisi minkäänlaista riskiä ainakaan Kallion alueella, missä käytetään pohjavettä. Ei kryptosporidioosia pohjaveteen mistään pääse, Pyykönen sanoo.

    Kryptosporidioosin hävittäminen tiloilta on työlästä, sillä alkueläin on varsin sitkeä, eivätkä siihen eivät tehoa perinteiset desinfiointiaineet tai pesut. Taudista eroon pääseminen voi vaatia esimerkiksi karsinoiden uusimista.

    Pyykkönen kertoo, että tiloilla taudin kanssa pystytään elämään, kun huolehditaan ihmisten hyvästä suojauksesta.

    Kryptosporidioosi-tapaukset alkoivat lisääntyä voimakkaasti Vaasan ja Etelä-Pohjanmaan alueella vuonna 2017. Viime vuoden aikana tartuntahavainnot laajenivat länsirannikolla pohjoiseen päin.

    Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan tartuntojen määrä on kymmenkertainen 2010-luvun alkuun verrattuna. THL tekee parhaillaan selvitystä tartuntojen lähteestä.

    Ensimmäinen lumivyöryn uhri löydettiin Norjassa – Yle Norjassa: Etsijät ovat helpottuneita päästyään viimein toimeen

    Ensimmäinen lumivyöryn uhri löydettiin Norjassa – Yle Norjassa: Etsijät ovat helpottuneita päästyään viimein toimeen


    Norjassa ensimmäinen lumivyöryn uhri on löydetty, kertoo NRK. Kuollut löydettiin lumen alta, mutta lisätietoa uhrista ei vielä kerrottu. Turma-alueella Blåbærfjelletillä päästiin keskiviikkona aloittamaan lumivyöryn alle kuolleiden kolmen...

    Norjassa ensimmäinen lumivyöryn uhri on löydetty, kertoo NRK. Kuollut löydettiin lumen alta, mutta lisätietoa uhrista ei vielä kerrottu.

    Turma-alueella Blåbærfjelletillä päästiin keskiviikkona aloittamaan lumivyöryn alle kuolleiden kolmen suomalaisen miehen ja ruotsalaisen naisen etsinnät.

    – Olemme valmistautuneet kohtaamaan kaikki vaihtoehdot, toivomme löytävämme heidät mahdollisimman pian, kertoi aiemmin etsintöjä johtava John-Kåre Granheim NRK:lle.

    Huono sää ja uusien lumivyöryjen vaara ovat tähän saakka estäneet etsintäryhmien lähettämisen maastoon.

    – Tunnelmat olivat aika helpottuneita eilen, kun etsijät pääsivät vihdoin tekemään jotain. He ovat seisoneet täällä katsomassa ylös voimatta tehdä mitään, Norjassa paikalla oleva Yle Österbottenin toimittaja Anna Ruda kertoo.

    – Minun silmiini tämä näyttää erittäin isolta operaatiolta. Edelleen mukana on kaksi Norjan puolustusvoimien helikopteria ja kymmeniä vapaaehtoisia etsimässä ja kaivamassa.

    Uusien vyöryjen vaaraa on poistettu muun muassa alueella eilen tehdyillä räjäytyksillä. Etsijät kuljetetaan tunturiin helikopterilla, mutta itse kaivamistyö tehdään käsin.

    Sääolot estivät pitkän aikaa pääsyn paikalle helikopterilla. Tromssan poliisin mukaan myös sää näyttää nyt pysyvän vakaana etsintöjä silmälläpitäen.

    Etsinnät on kuitenkin päätetty lopettaa tältä päivältä.

    – Nyt alkaa olla aika pimeätä ja pieni lumisade tulee, Anna Ruda kuvaili.

    Tämä on ongelmallista ennen kaikkea helikopterilentojen kannalta.

    – Täällä on ollut tänään niin hyvä sää kuin vain mahdollista. Olen nähnyt koko tunturin, mutta nyt sen yläosa on jo pilvien peitossa, eli sää on paljon huonompi kuin päivällä.

    Etsintöjä on määrä jatkaa huomenna torstaina kello 10 Suomen aikaa.

    Hiihtäjäryhmä katosi Tamokdalenin alueella kaksi viikkoa sitten. Hälytyksen teki ryhmän viides jäsen, joka kääntyi takaisin ennen muiden katoamista.

    Poliisin mukaan uhrit jäivät lumivyöryn alle. Alue sijaitsee noin kilometrin korkeudessa.

    Etsintäalue tiedetään varsin tarkkaan, sillä vyöryalueen yllä aiemmin lentäneestä helikopterista havaittiin uhrien lumivyörypaikantimien signaalit.

    Tänään löydetyllä uhrilla paikantimen signaali oli voimakkain.

    Lisää aiheesta:

    Svenska Yle: Lavinolyckan på Blåbærfjellet: En av de omkomnas kroppar har bärgats 16.1.2019

    Aiheesta muualla:

    NRK: Avslutter søket for i dag – for dårlig vær i fjellet 16.1.2019

    Mopoautolla pörrääminen yömyöhään kannatti  – nuoret sankarit pelastivat yhden illan aikana kaksi vanhusta paleltumiselta

    Mopoautolla pörrääminen yömyöhään kannatti – nuoret sankarit pelastivat yhden illan aikana kaksi vanhusta paleltumiselta


    Viime vuoden viimeinen perjantai-ilta oli erikoinen Alajärvellä. Paikalliset nuoret pelastivat perjantain ja lauantain välisenä yönä kaksi vanhusta palelemasta vähissä vaatteissa kaupungin keskustassa. Alajärven kaupunki muisti nuoria...

    Viime vuoden viimeinen perjantai-ilta oli erikoinen Alajärvellä. Paikalliset nuoret pelastivat perjantain ja lauantain välisenä yönä kaksi vanhusta palelemasta vähissä vaatteissa kaupungin keskustassa.

    Alajärven kaupunki muisti nuoria esimerkillisestä toiminnasta tiistaina kirjalla ja lahjakortilla.

    – He toimivat juuri niin kuin kaikkien pitää toimia tällaisessa tilanteessa. Siitähän ei periaatteessa palkita, kun toimii niin kuin pitääkin, mutta halusimme kuitenkin muistaa nuoria jollain tapaa. He ovat loistavia esimerkkejä meille kaikille aikuisille ja muille nuorille, kaupunginjohtaja Vesa Koivunen kiittelee.

    Kaksi sankaritekoa yhden illan aikana

    Alajärveläisnuoret Armida Pajala, 16, ja Mikael Ukonmäki, 16, viettivät kavereineen tavallista perjantai-iltaa Alajärven keskustassa joulukuun lopulla. Nuoret olivat liikkeellä mopoautoilla, välillä ajeltiin ja välillä oltiin parkissa.

    – Yhden aikaan yöllä ajettiin keskustassa ja huomasin jalkakäytävällä mummon vähissä vaatteissa, hän oli siinä kyyryssä. Käännyin ja mentiin kysymään, että onko kaikki hyvin, Armida Pajala kertaa illan tapahtumia.

    Mikael Ukonmäki kertoo, että hän meni vanhuksen luo, auttoi ylös, talutti mopoauton luo ja auttoi sisälle lämmittelemään. Siinä vaiheessa myös nuorten ystävät Jiri Kangastie ja Jere Keränen tulivat apuun.

    Nuoret olisivat vieneet vanhuksen kotiin, mutta päätyivät soittamaan ambulanssin, koska vanhus ei tuntunut tietävän missä hänen kotinsa on.

    – Ajateltiin, että jos ei mummo itse tiedä missä asuu, niin soitetaan hänelle apua. Pääsee varmasti turvaan, eikä ainakaan käy pahemmin, Armida Pajala kertoo.

    Saman illan aikana, myöhemmin yöllä, Jere Keränen, Juho-Petteri Alanen ja Juho Keski-Sikkilä huomasivat iäkkään miehen Alajärven terveyskeskuksen lähettyvillä ulkona vähissä vaatteissa. He auttoivat miehen sisälle terveyskeskukseen.

    Alajärven kaupunki muisti sankarinuoria Alajärvi-kirjalla ja lahjakortilla ABC:lle.Pauliina Jaakkola/Yle"Harhailu olisi saattanut olla kohtalokasta"

    Järvi-Pohjanmaan perusturvan vs. peruspalvelujohtaja Marita Ylilahden mukaan vanhukset olivat turvaan päässessään tilanteeseen nähden hyvässä kunnossa ja voivat tällä hetkellä hyvin.

    Toinen vanhuksista oli lähtenyt omasta kodistaan ja toinen terveyskeskuksen akuuttiosastolta. Terveyskeskuksesta lähtenyt oli poistunut osastolta hoitajien tietämättä. Hänelle ei oltu huomattu laittaa turvaranneketta, joka olisi ilmoittanut poistumisesta.

    – Kummatkin tapaukset ovat ikäviä ja on todella järkyttävää, että tällaista on päässyt tapahtumaan. Pidempään kylmässä talvi-ilmassa harhailu olisi saattanut olla kohtalokasta, Ylilahti sanoo.

    – Talvisessa säässä voi hyvinkin lyhyessä ajassa paleltua. Onneksi kummatkin vanhukset olivat keskustan alueella, jossa oli väkeä liikkeellä öiseen aikaan.

    Ylilahti kiittelee, että nuoret toimivat tilanteessa esimerkillisesti.

    – Aina on syytä kiinnittää huomiota mahdollisesti avuntarpeessa olevaan henkilöön, etenkin vähissä pukeissa kulkeviin vanhuksiin.

    Hän neuvoo, että vanhuksen kanssa voi vaihtaa muutaman sanan, jolloin huomaa helposti ovatko vanhuksen asiat kunnossa. Sekavasti käyttäytyvä vanhus on syytä ilmoittaa poliisille, tai jos vanhus suostuu, voi hänet viedä akuuttiosastolle.

    Alajärvellä on tapausten myötä myös ryhdytty konkreettisiin toimenpiteisiin, joilla pyritään varmistamaan, että jatkossa vastaavaa ei enää tapahtuisi.

    – Akuuttiosastolla jokaiselle potilaalle laitetaan jatkossa turvaranneke, joka ilmoittaa luvattoman poistumisen. Jokaiseen ulosmenevään oveen asennetaan koodillinen sähkölukko, Marita Ylilahti kertoo.

    Alajärveläisnuoret ottivat kaupungin muistamiset vastaan tyyninä mutta tyytyväisinä.Pauliina Jaakkola/Yle"Aina voi soittaa apua"

    Kaksi samanlaista tapausta Alajärvellä yhden yön aikana saa kaupunginjohtaja Vesa Koivusen mietteliääksi. Se, että nuoret huomasivat vanhukset ja hankkivat heille välittömästi apua pelasti paljon, muutoin seuraukset olisivat voineet olla kohtalokkaat.

    Koivunen murehtii, että kun ulkona harhailevista muistisairaista ikäihmisistä uutisoidaan melko usein, niin aika usein käy myös ilmi, etteivät ihmiset reagoi, pysähdy selvittämään tilannetta tai auttamaan.

    – Toivon, ettei siitä ole kyse, etteikö välitettäisi. Voihan olla, että ihmisiä pelottaa mennä tilanteeseen, ja nykyään saa tietenkin olla varovainen, mutta aina voi kuitenkin soittaa apua ja viranomaiset tulevat selvittämään asian, Koivunen pohtii.

    Armida Pajalan ja Mikael Ukonmäen ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, mitä tekevät, kun havaitsivat vanhuksen: yöaika ja vähäinen vaatetus jo kielivät siitä, ettei kaikki ole kunnossa.

    Lähihoitajaksi opiskeleva Armida kertoo, että hänelle oli selvää, että apua hankitaan, sillä opintojen yhteydessä on puhuttu siitä, miten erilaisissa auttamistilanteissa toimitaan. Mikael puolestaan oli soittanut hätäkeskukseen ennenkin, joten hänellä ei ollut kynnystä soittaa apua.

    Nuoria kuitenkin huoletti se, että aika moni oli ajanut vanhuksen ohi ennen heitä joko näkemättä häntä tai reagoimatta tilanteeseen.

    – Kyllä minun mielestäni aina pitäisi pysähtyä ja koettaa selvittää, että onko kaikki hyvin, Armida Pajala sanoo.

    Alajärvi haastaa auttamaan

    Alajärvellä on vuoden alussa lanseerattu Pelastaako Sinun apusi hengen –haastekampanja. Se haastaa kaikki Suomen kunnat ja kaupungit, kansalaiset, työyhteisöt ja muut toimijat keskusteluun siitä, miten toimitaan tilanteessa, jossa näkee avun tarpeessa olevan ihmisen.

    – Haluamme herättää keskustelua. Välitetään toisistamme, kaikki osaavat ainakin soittaa hätänumeroon, Vesa Koivunen sanoo.

    – Jos joku tai jossakin keksitään hyviä käytänteitä siitä, miten ihmisiä voidaan rohkaista tarjoamaan apuaan avun tarvitsijoille, otamme niitä mielellämme vastaan ja jaamme niitä sitten muille.

    Supikoiran ja villisian jälkeen odotellaan kultasakaalia – metsästäjät varautuvat tulokaslajeihin Suomen luonnossa

    Supikoiran ja villisian jälkeen odotellaan kultasakaalia – metsästäjät varautuvat tulokaslajeihin Suomen luonnossa


    Metsästäjä Aarno Kiviniemi kantaa porkkanapussia aamuhämärässä. Porkkanat viedään Peräseinäjoen metsästysseuran riistaruokintapaikalle kauriiden ja muiden nälkäisten herkuksi. Eläimiä ei haittaa, vaikka porkkanasatsi on päässyt...

    Metsästäjä Aarno Kiviniemi kantaa porkkanapussia aamuhämärässä. Porkkanat viedään Peräseinäjoen metsästysseuran riistaruokintapaikalle kauriiden ja muiden nälkäisten herkuksi. Eläimiä ei haittaa, vaikka porkkanasatsi on päässyt pakkasessa vähän jäätymään.

    Tällä ruokintapaikalla kuluu porkkanaa noin 900 kiloa vuodessa. Lisäksi tarjolla on heinää ja kauraa, joka tarjoillaan litistettynä kauriiden vuoksi.

    – Kauriille se pitää olla niin. Täällä käy hyvin paljon kauriita ja joskus hirviä. Vähän kaikkea riistaa, Kiviniemi sanoo.

    Kiviniemi on ollut Peräseinäjoen metsästysseuran jäsen vuodesta 1955. Vuosien mittaan tuttuihin metsiin on ilmestynyt uusia lajeja. Peräseinäjoella on ammuttu muun muassa villisika ja supikoiriakin on.

    – Supikoira on tullut tänne ja levinnyt niin kovasti, että sitä ei saa hävitettyä, vaikka yritetään, Kiviniemi sanoo.

    Kiviniemen mukaan supikoirasta on monenlaista haittaa. Se muun muassa tuhoaa riistaa ja hävittää pesiä.

    – Se on kivan näköinen otus, mutta pahatapainen.

    Riistapäivien aiheena muutos

    Seinäjoella tiistaina alkaneiden Riistapäivien teema on muutos. Metsähallitus isännöi perinteistä tapahtumaa nyt ensimmäistä kertaa.

    Metsähallituksen ylitarkastaja Ahti Putaala muistuttaa, ettäilmastonmuutos tuo Suomeen tulokaslajeja ja toisaalta meille leviää ihmisen toiminnan seurauksena myös vieraslajeja.

    Metsissä jo vilistävien tulokkaiden lisäksi varautuminen muihinkin uusiin lajeihin on käynnissä.

    – Esimerkiksi kultasakaalia meillä odotetaan. Se on jo Virossa tulossa. Metsästyslain uudistuksessa siitä tehtiin meille jo riistalaji, Putaala sanoo.

    Luonnonvarakeskuksen tohtoritutkija Markus Melin arvelee, että kultasakaalia odotetaan pelonsekaisin tuntein. Erityisesti siitä voi tulla uhka peuran, metsäkauriin ja valkohäntäpeuran vasoille.

    – Ketulle ja supikoiralle se tulee olemaan voimakas, vahvempi kilpailija, kun taas ilves ja susi näkevät sen uutena ruokalajina, Melin sanoo.

    Toinen alan haastava muutos on metsästäjäkunnan ikääntyminen. Metsästäjiä poistuu aktiivisesta toiminnasta enemmän kuin uusia harrastajia tulee. Alalla joudutaankin pohtimaan, miten velvoitteet, esimerkiksi hirvikannan hoito, järjestetään tulevaisuudessa.

    Riistapäivien tiedotustilaisuudessa Metsähallituksen viestintäpäällikkö Aku Ahlholm (vas.), Metsähallituksen erätalousjohtaja Jukka Bisi, Luonnonvarakeskuksen tutkijatohtori Markus Melin sekä Helsingin yliopiston tutkijatohtori Sari Holopainen. Mirva Ekman / YleLumettomat ja roudattomat talvet

    Ilmastonmuutos muuttaa myös perinteistä suomalaista lajistoa. Esimerkiksi riekko ja metsäjänis kärsivät lumettomista pitkistä syksyistä. Ne vaihtavat talvikarvaan, ja jos lunta ei ole, altistuvat haukan ja pöllön saalistukselle.

    Roudaton, lumeton maa mahdollistaa myös villisian leviämisen. Markus Melinin mukaan sen kannan arvioidaan olevan noin 3500.

    – Villisika on näkynyt Suomessa jo vuosikymmenien ajan silloin tällöin. Nyt Kaakkois-Suomessa on ollut nin paljon vähälumisia syksyjä, että kanta on voinut lisääntyä. Myös talvikuolleisuus on vähentynyt, Melin sanoo.

    Metallialan osaajista on huutava pula – Merenkurkun uusi autolautta rakennetaan osin ulkomaalaisvoimin

    Metallialan osaajista on huutava pula – Merenkurkun uusi autolautta rakennetaan osin ulkomaalaisvoimin


    Vaasan ja Uumajan väliseen liikenteeseen tuleva uusi autolautta rakennetaan Raumalla. Rauma Marine Constructionsin mukaan aluksen rakentaminen tarkoittaa noin 800 henkilötyövuotta. Tätä osaajien määrää ei Suomesta löydy, vaan rakentamiseen...

    Vaasan ja Uumajan väliseen liikenteeseen tuleva uusi autolautta rakennetaan Raumalla. Rauma Marine Constructionsin mukaan aluksen rakentaminen tarkoittaa noin 800 henkilötyövuotta. Tätä osaajien määrää ei Suomesta löydy, vaan rakentamiseen tarvitaan työvoimaa myös ulkomailta.

    – Viro, Latvia, Liettua, Valko-Venäjä, Romania, Puola, Saksa, listaa Rauma Marine Constructionsin toimitusjohtaja Jyrki Heinimaa ulkomaisen työvoiman mahdollisia lähtömaita.

    Heinimaan mukaan uuden autolautan suunnittelutyö on kotimaista, mutta rakentamiseen työvoima ei Suomessa yksinkertaisesti riitä.

    – Palkkakehitys ja koulutuspolitiikka ovat johtaneet tähän. Metallialan työntekijöiden määrä on romahtanut. Se ei ole hyvää kehitystä ja sitä vastaan on taisteltava, Heinimaa sanoo.

    Rauman telakalla on noin sata omaa työntekijää.

    Luonnos Merenkurkkuun suunnitellusta uudesta laivasta.Kvarken Link ABLisää koulutusta

    Teollisuusliiton järjestötoimitsija Nina Wessbergin mukaan on selvää, että ammattitaitoisia rakentajia tulee Suomeen myös ulkomailta. EU on sisämarkkinat, jonka alueella työvoima liikkuu vapaasti. Lautanrakennuksessa tarvitaan ammattiosaamista ja kokemusta.

    – Arvioidaan, että hyväksi lautanrakentajaksi kehittymiseen tarvitaan viiden vuoden kokemus.

    Wessbergin mukaan metallialan osaajien määrän romahtaminen Suomessa on valitettavaa ja ollut nähtävissä jo pidemmän aikaa.

    – Joitakin vuosia sitten sanottiin, ettei täällä tulla enää rakentamaan aluksia. Se tarkoitti, että moni nuori ei valinnut kone- tai metallialaa.

    Nina WessbergYle/ AG Karlsson

    Wessberg arvelee, että ammattikoulutus yleensäkään ei enää houkuttele nuoria.

    – Se on sääli. Esimerkiksi telakalla palkka on kuitenkin kilpailukykyinen.

    Wessberg peräänkuuluttaa lisää koulutusta alalle. Alanvaihtajille tarjotaan jo nyt uudelleenkouluttautumista, mutta asiaa pitäisi tarkastella pitkäkestoisemmin.

    – Pitäisi uskaltaa sanoa, että länsirannikko tarvitsee metallityöntekijöitä, jotka osaavat hitsata, Siihen pitäisi panostaa, Wessberg sanoo.

    Toiveena pysyvät työsuhteet

    Rauman Teollisuustyöntekijät ry:n puheenjohtaja Irma Salo uskoo, että noin puolet Merenkurkkuun tulevan autolautan rakentajista voi löytyä Suomesta.

    – Joitakin vuosia sitten poliitikot sanoivat, että aurinko laskee kotimaisen telakkateollisuuden ylle ja moni etsi muita töitä. Nyt on ongelmia houkutella väkeä takaisin telakalle.

    Salo toivoo, että Merenkurkun uuden lautan tilaus on vasta ensimmäinen tulevista tilauksista ja johtaisi pysyviin työsuhteisiin.

    – Nykyään on määräaikaisia sopimuksia. Sinä teet projektisi ja sitten joku toinen tulee tilallesi. Uuden autolautan varustamisessa kotimaisella meriteollisuudella on suuri rooli.

    Håkan EnlundYle / Peter KarlbergKotimaisuusaste jopa 80 prosenttia

    Rauma Marine Constructions Oy:n myyntijohtaja Håkan Enlundin mukaan Suomessa rakennettavien lauttojen kotimaisuusaste on yleensä noin 70-80 prosenttia.

    – Se, kuka toimittaa mitäkin ja kuka rakentaa esimerkiksi ravintolat, on telakan vastuulla ja se prosessi alkaa nyt, Enlund sanoo.

    Toimitusjohtaja Jyrki Heinimaa muistuttaa, että kokonaisuutena kyse on muustakin kuin lautan rakentamisesta. Työpaikoilla on vaikutusta esimerkiksi myös palvelualaan ja kauppaan.

    – Työntekijät, riippumatta siitä, mistä he Suomeen tulevat, asuvat ja työskentelevät Raumalla sekä käyttävät täällä palveluita, Heinimaa sanoo.

    Teollisuusliiton Nina Wessberg arvelee, että monella alalla ulkomaiset alihankkijat ovat nykyään todellisuutta. Harva suurempi projekti hoidetaan vain yrityksen oman työvoiman voimin. Pääasia olisikin se, että Suomeen saataisiin nyt lauttatilauksia ja työtä.

    – Siitä toimitusvarmuudesta, mihin suomalaiset telakat pystyvät, on tullut valttikortti markkinoilla. Saamme usein lautan toimitettua etuajassa ja teemme laadukasta työtä. Asiakkaat eivät enää tavoittele halvinta, vaan haluavat sen, joka kestää pisimpään ja on paras.

    Aiheesta kirjoitti ensin Anna Kurtén Yle Österbottenilta: Den nya Kvarkenfärjan väntas bli 70-80 procent inhemsk – en stor del av arbetskraften rekryteras från Östeuropa

    Lihanleikkaajasta menestyvän verkkokaupan pyörittäjäksi – käytettyjä jääkiekkovarusteita kauppaava yritys löysi sopivan markkinaraon

    Lihanleikkaajasta menestyvän verkkokaupan pyörittäjäksi – käytettyjä jääkiekkovarusteita kauppaava yritys löysi sopivan markkinaraon


    Normiaamu Ilmajoella Sportti Kornerin tiloissa. Yrittäjä Tomi Pitkäkangas pakkaa laatikkoon verkkokauppatilauksia ja vie ne mahdollisimman nopeasti Matkahuoltoon. Sitten luistinten teroitusta ja uusien tuotteiden asettelua hyllylle. Ja sitten taas...

    Normiaamu Ilmajoella Sportti Kornerin tiloissa. Yrittäjä Tomi Pitkäkangas pakkaa laatikkoon verkkokauppatilauksia ja vie ne mahdollisimman nopeasti Matkahuoltoon. Sitten luistinten teroitusta ja uusien tuotteiden asettelua hyllylle. Ja sitten taas sama uudestaan.

    Pitkäkangas on 30-vuotias perheenisä, jonka jääkiekko vei mennessään jo aikaisin. Maalivahtina viihtyvä Pitkäkangas valmentaa Ilmajoella junioreita ja on herättänyt henkiin jääkiekkoseura Ilmajoki Hockey Teamin.

    Omat lapset pelaavat myös jääkiekkoa ja jatkuva jääkiekkovarusteiden etsiminen ja hankkiminen alkoi kyllästyttää.

    – Varusteiden etsintä oli hankalaa kun piti aina hommata uutta ja piti miettiä, että hakeako tuolta ja täältä ja selata jotain toria, muistelee Pitkäkangas.

    Jarkko Heikkinen / YleKierrätystä

    Pitkäkangas huomasi saman, minkä moni muukin jääkiekkoileva perhe huomaa. Varusteista kasvetaan ulos hurjaa vauhtia ja nurkkiin jää pyörimään ihan käyttökelpoisia varusteita.

    Ne pitäisi saada eteenpäin ja toisaalta uusia varusteita pitäisi saada tilalle. Rahaakin kuluu paljon, jos aina hankitaan upouudet varusteet.

    Pitkäkankaan idea on se, että hän ostaa ja ottaa käytetyt varusteet vaihdossa vastaan. Hän myy varusteet eteenpäin ja ne löytävät tiensä varsin nopeasti uusiin osoitteisiin. Lisäksi rinnalla myydään uusiakin varusteita.

    Pitkäkankaan toiminnan piti olla pelkästään verkkokauppaa.

    – Aluksi ostin 2000 eurolla tavaraa ja niitä sitten putsailin ja möin autotallista. Aika pian paikalliset alkoivat tulla ja tuoda sinne varusteita. Tila jäi pieneksi hyvin pian, kertoo Pitkäkangas.

    Verkkokauppa on ollut toiminnassa vasta kolmisen vuotta. Autotallista on siirrytty ensin 60 neliön tiloihin ja siitäkin piti vaihtaa isompaan 200 neliön tiloihin. Tarvetta on sekä verkkokaupalle että itse myymälälle.

    – Asiakkaat halusivat myymälän ja siihen oli reagoitava, hymyilee Pitkäkangas.

    Paketteja lähtee päivittäin ympäri Suomen ja usein myös Ruotsiin ja Viroon. Valikoimassa on varusteiden lisäksi monenlaista jääkiekkoon liittyvää tarviketta ja NHL-joukkueiden virallisia tuotteita.

    Erikoislähetyksiäkin on tehty.

    – Kaukaisin ostos on tullut Australiasta. Siellä kuvattiin jotakin jääkiekkoelokuvaa ja he tarvitsisivat siihen tiettyjä vanhoja maalivahdin patjoja. Meillä oli sellaiset täällä myynnissä, olivat tulleet pihapelisuojiksi. Ne lähtivät sitten Australiaan, muistelee Pitkäkangas.

    Jarkko Heikkinen / YleSuomalaiset verkkokaupat ovat kuluttajien mieleen

    Suomalaisten ylläpitämät verkkokaupat eivät häpeä isojen kansainvälisten verkkokauppojen joukossa.

    Selvää on, että suurin osa ostoksista tehdään kansainvälisten verkkokauppojen sivuilta mutta suomalaisia verkkokauppoja arvostetaan korkealle.

    Kaupan liitto tekee vuosittain verkkokauppaselvityksen, jossa selvitetään kuluttajien näkemyksiä verkkokaupasta. Kuluttajia kotimaiset verkkokaupat miellyttävät. Arvostetuimpien verkkokauppojen listalle pääsee suomalaisiakin sivustoja kuten Varusteleka, Dermosil, Booky ja Peten koiratarvike.

    Kaupan liiton pääekonomisti Jaana Kurjenoja sanoo,että suomalaisten valttina on selkeä keskittyminen omaan erikoisalaan.

    – Näillä kaikilla on oma vahvuusalueensa, johon on keskitytty. Suomalainen verkkokauppa ei välttämättä pysty kilpailemaan hinnalla vaan sillä erikoisosaamisella, sanoo Kurjenoja.

    Suomen mittakaavassa kohtuullisen kokoiset verkkokaupat ovat nekin olleet joskus pieniä ja ne ovat Kurjenojan mukana pystyneet hyödyntämään oman vahvuutensa.

    Jarkko Heikkinen / YleRiskinottoa

    Tomi Pitkäkangas uskoo omaan verkkokauppaansa niin paljon, että hän irtisanoi itsensä jo yrityksen alkuaikana Atrian lihanleikkaajan työstä. Epäilijöitä on riittänyt.

    – Kova oli tilipussi ja sitten lähdettiin myymään käytettyjä jääkiekkovarusteita autotallista, niin onhan se melkoinen ero. Senpä takia ihmiset on varmaan epäilleet, että tuleeko tuosta mitään, naurahtaa Pitkäkangas.

    Riskinotto on kannattanut, sillä verkkokaupan myötä perustettu myymäläkin on osoittautunut oikeaksi ratkaisuksi.

    Verkkokaupan ja myymälän osuus myynnistä vaihtelee, mutta tällä hetkellä Pitkäkangas arvioi myynnin jakautuvan aika lähelle puoliksi verkon ja myymälän kesken. Kesällä verkkokaupan osuus korostuu.

    – Nyt jääkiekkokauden aikana tehdään sellaisia ylläpitohankintoja. Kesällä ja syksyllä sitten ruvetaan katsomaan uusia varusteita tilalle ennen kuin uusi kausi alkaa.

    Pitkäkangas sanoo, että hänellä on omasta yrityksestään tietty visio olemassa, jota kohti hän pyrkii.

    – Koko ajan mennään eteenpäin, niin kuin Jutilakin taisi jossain haastattelussa sanoa.

    Sen enempää Pitkäkangas ei paljasta.

    Lemmikkikanissa todettu tappava virus Pohjanmaalla

    Lemmikkikanissa todettu tappava virus Pohjanmaalla


    Pohjanmaalla on todettu lemmikkikanissa vaarallinen verenvuototauti RDH. Kani oli toimitettu Ruokavirastoon tutkittavaksi. RDH eli Rabbit Hemorragic Disease on kalikiviruksen aiheittama herkästi leviävä kaniinien sairaus, joka johtaa usein...

    Pohjanmaalla on todettu lemmikkikanissa vaarallinen verenvuototauti RDH. Kani oli toimitettu Ruokavirastoon tutkittavaksi. RDH eli Rabbit Hemorragic Disease on kalikiviruksen aiheittama herkästi leviävä kaniinien sairaus, joka johtaa usein kuolemaan.

    Suomessa on saatavilla RDH:ta vastaan rokote, jonka käyttämistä suositellaan. Virus ei tartu ihmisiin tai muihin lemmikkieläimiin.

    Sama virustyyppi todettiin Suomessa ensimmäisen kerran keväällä 2016, jolloin se aiheutti pääkaupunkiseudulla villikaniineissa huomattavaa kuolleisuutta. Tauti todettiin tuolloin myös yhdellä helsinkiläisellä lemmikkikaniinilla. Vuonna 2017 todettiin yksi lemmikkikaniinitapaus Oulussa, mutta viime vuoden aikana tautitapauksia ei todettu lainkaan.

    Lappajärven kraatteri vanheni pari miljoonaa vuotta – tuore tutkimus paljasti meteorin tarkan törmäysajankohdan

    Lappajärven kraatteri vanheni pari miljoonaa vuotta – tuore tutkimus paljasti meteorin tarkan törmäysajankohdan


    Lappajärven kraatteria on tutkittu 160 vuotta erilaisilla menetelmillä. Vielä 1960-luvulla ja osittain 1970-luvulla Lappajärveä pidettiin tulivuorikraatterina, kunnes ruotsalainen Nils-Bertil Svensson osoitti, että kraatteri on syntynyt meteoriitin...

    Lappajärven kraatteria on tutkittu 160 vuotta erilaisilla menetelmillä. Vielä 1960-luvulla ja osittain 1970-luvulla Lappajärveä pidettiin tulivuorikraatterina, kunnes ruotsalainen Nils-Bertil Svensson osoitti, että kraatteri on syntynyt meteoriitin iskusta. Kraatteri on saanut vuosien varrella useita ikämääritelmiä, mutta nyt alue on saanut uuden iän.

    Ruotsissa Tukholman luonnonhistoriallisessa museossa postdoc-tutkijana työskentelevä Gavin Kenny on kollegoidensa kanssa määritellyt Lappajärven kraatterin syntyneen 77,8 miljoonaa vuotta sitten. Edellinen ikämääritelmä on vuodelta 2013, jolloin Martin Schmieder ja Fred Jourdan määrittelivät iäksi 76,2 miljoonaa vuotta.

    Gavin Kennyn ja työryhmän tutkimuksen alustavia tuloksia julkistettiin ensimmäisen kerran jo viime kesänä Meteoritical Societyn kokouksessa, mutta viimeistelty tutkimus julkaistiin alan lehden artikkelissa vasta tämän vuoden puolella. Geologi ja kraatteritutkija Teemu Öhman pitää ikämääritelmää tarkkana, vaikka virhemarginaali on 780 000 vuotta.

    – Jos kraatteritutkimuksessa päästään alle kahden prosentin virhemarginaaliin, niin se on hyvä ajoitus. Tässä Lappajärven ajoituksessa päästiin alle prosenttiin. Se on erittäin hyvä, Öhman toteaa. Öhman kirjoitti uudesta ikämääritelmästä myös blogiinsa.

    Uusimman tutkimuksen mukaan Lappajärvi syntyi 77,8 miljoonaa vuotta sitten.YLE/StrömsöTarkka uraani-lyijy -menetelmä

    Gavin Kennyn työryhmän iänmääritelmä toteutettiin uraani-lyijy -menetelmällä (U-Pb), jossa tutkitaan uraanin hajoamista lyijyksi.

    –Radioaktiivinen kello käy omaa tasaista tahtiaan. Sitten vain mitataan tarkasti, että paljonko mitäkin ainetta löytyy, esimerkiksi tässä tapauksessa törmäyksessä ”nollautuneesta” zirkonikiteestä. Sitä kautta saadaan hyvinkin tarkasti ikä selville, Öhman selittää.

    Aina kun ajanmäärityksiä tehdään, pitää Öhmanin mukaan miettiä, minkä ajan tutkimus loppujen lopuksi kertoo. Aikaisempi Martin Schmiederin ja Fred Jourdanin tutkimus toteutettiin argon-argon -menetelmällä (Ar/Ar), joka perustuu kaliumin hajoamiseen.

    – Argon-argon -tutkimus ei todellisuudessa kerro sitä törmäyshetkeä, vaan se kertoo ajankohdan, jolloin kraatteri oli vielä kuuma ja siellä kierteli kuumia liuoksia. Uraani-lyijy - menetelmä kertoo tarkemmin sen törmäysajankohdan, Öhman kertoo.

    YLE/Strömsö"Kraattereiden helmi"

    Alajärven, Lappajärven ja Vimpelin alueella sijaitseva Lappajärvi on pinta-alaltaan 145 neliökilometriä. Euroopan suurin kraatterijärvi on syvimmillään noin 40-metrinen ja rantaviivaakin löytyy 160 kilometriä.

    Lappajärven syntyessä kyseessä ei ole ollut mikään pieni taivaalta pudonnut kivenmurikka. Meteoriitti oli läpimitaltaan puolitoista kilometria. Lappajärven kaltaisia meteoriittitörmäyskraattereita tunnetaan maapallolta tällä hetkellä runsaat 190.

    Suomalaiset kraatteritutkijat voi laskea lähes yhden käden sormilla. Yhtään virkaatekevää tutkijaa ei kuitenkaan maasta löydy. Öhman itse on jo vuodesta 1999 asti erikoistunut geologiassa törmäyskraattereihin. Hän on tehnyt pro gradu -tutkielmansa Saarijärven kraatterista, lisensiaatintutkielman Marsin kraattereista, ja väitöskirjan Marsin ohella Venuksen ja Kuun kraattereista.

    Öhman on tutkinut itse innokkaasti Lappajärven kraatteria. Ensimmäisenä Suomesta tunnistettu ja kraattereista nuorin hurmaa kokeneenkin tutkijan.

    – Se on toiseksi suurin, nuorin ja siellä on aivan loistavat mahdollisuudet tehdä tutkimuksia, koska siellä on runsaasti kiviä saatavilla. Lappajärvi on Suomen kraattereiden helmi, Öhman kehuu.

    Merenkurkun uusi autolautta rakennetaan Raumalla

    Merenkurkun uusi autolautta rakennetaan Raumalla


    Vaasan ja Uumajan väliseen liikenteeseen tuleva uusi autolautta rakennetaan Raumalla. Kvarken Link -yhtiön hallitus on tänään päättänyt solmia aiesopimuksen Rauma Marine Constructions Oy:n (RMC) kanssa. Vaasa-Uumaja -välin liikenteeseen tulevan...

    Vaasan ja Uumajan väliseen liikenteeseen tuleva uusi autolautta rakennetaan Raumalla.

    Kvarken Link -yhtiön hallitus on tänään päättänyt solmia aiesopimuksen Rauma Marine Constructions Oy:n (RMC) kanssa. Vaasa-Uumaja -välin liikenteeseen tulevan matkustaja-autolautan kauppahinta on noin 120 miljoonaa euroa.

    – Olen erittäin tyytyväinen ja haluan esittää lämpimät kiitokset kaikille, jotka ovat eri rooleissa osallistuneet projektin eteenpäin viemiseen. Hallituksen puolesta haluan kiittää kaikkia tahoja, jotka ovat vaikuttaneet Pohjalaismaakuntien ja Västerbottenin suhteiden edistämiseen, Kvarken Link -yhtiön hallituksen puheenjohtaja, kaupunginjohtaja Tomas Häyry kertoo tiedotteessa.

    Hybridiratkaisulla varustettu laiva

    Uudessa laivassa on tilaa 800 matkustajalle. Lastikapasiteettia rekoille on 1500 kaistametriä.

    Laiva suunnitellaan ympäristöystävälliseksi ja sen koneisto toimii kaksoispolttoaineratkaisulla. Pääpolttoaineena tullaan käyttämään nesteytettyä kaasua, mutta laivassa on mahdollista käyttää myös esimerkiksi biokaasua.

    Tilauksen työllisyysvaikutusten arvioidaan olevan Raumalle noin 800 henkilötyövuotta. Varsinainen rakentamissopimus aiotaan allekirjoittaa vielä alkuvuodesta ja suunnittelu- ja rakentamistyöt aloitetaan heti sen jälkeen. Liikenne uudella aluksella on tarkoitus aloittaa keväällä 2021.

    Vaasan kaupunki osallistuu laivan ja uuden perustettavan yhtiön rahoitukseen 25 miljoonalla. Uumajan kaupunki teki kesäkuussa päätöksen laivan rahoittamisesta 25 miljoonalla. Myös Suomen hallitus on luvannut laivahankkeelle 25 miljoonan euron tuen.

    Laiva on tarkoitus toimittaa viimeistään 30.4.2021.

    Koppikonttorista tuli monitilatoimisto – kerro kokemuksesi: Miten työ sujuu, kun omaa työhuonetta ei enää ole?

    Koppikonttorista tuli monitilatoimisto – kerro kokemuksesi: Miten työ sujuu, kun omaa työhuonetta ei enää ole?


    Oma työhuone alkaa olla historiaa eikä avokonttoreistakaan enää puhuta - nyt suunnitellaan ja tehdään monitilatoimistoja. Monitilatoimistot ovat vallanneet lattiapinta-alaa muutaman vuoden ajan. Monitilatoimistoissa on erilaisia tiloja eri...

    Oma työhuone alkaa olla historiaa eikä avokonttoreistakaan enää puhuta - nyt suunnitellaan ja tehdään monitilatoimistoja. Monitilatoimistot ovat vallanneet lattiapinta-alaa muutaman vuoden ajan.

    Monitilatoimistoissa on erilaisia tiloja eri tehtäviä varten ja työntekijä voi valita vapaan paikan kulloistenkin tehtäviensä mukaan.

    Nimeämättömien työpisteiden lisäksi monitilatoimistosta löytyy yleensä hiljaisia tiloja, kokoustiloja, kohtaamispaikkoja, puhelinkoppeja. Kun omaa nimettyä työpistettä ei ole, henkilökohtaiset tavarat kulkevat mukana repussa tai salkussa.

    Ihmistä varten?

    Työ- ja organisaatiopsykologi Virpi Ruohomäki ja arkkitehti Leena Aalto ovat tutkineet Työterveyslaitoksessa monitilaratkaisuja työhyvinvoinnin, käytettävyyden ja tuottavuuden näkökulmasta.

    He pitävät tärkeänä sitä, että työntekijät itse pääsevät mukaan suunnittelemaan tiloja ja ovat listanneet muitakin asioita, jotka monitilatoimiston suunnittelussa pitää ottaa huomioon.

    Yksi sudenkuoppa on se, että tilaa ei suunnitellakaan ihmisiä ja heidän toimintojaan varten vaan määräävänä ajatuksena on tilankäytön tehostaminen.

    Luopumisen tuska

    Vaasassa on piakkoin käynnistymässä vanhan hallintotalon remontti, jossa taloon tuodaan monitilatoimistoratkaisu. Kaupungin toimitilajohtaja Tapio Ollikainen sanoo, että ykköstavoite on uudenlainen työn tekemisen tapa.

    – Tehokkuus tulee toiminnan muuttumisen myötä niin tilankäyttöön kuin myös ajankäyttöön. Monitilatoimistoissa nähdään ihmisiä, tieto liikkuu paremmin ja sitä kautta saadaan tehostettua ajankäyttöä.

    Aikaisemman kokemuksensa perusteella Ollikainen tietää, että omasta työhuoneesta luopuminen voi olla ajatuksena vaikea. Se herättää huolta ja kysymyksiä.

    – Alussa tietysti mietityttää, miten yksityisyys säilyy, kun omaa työhuonetta ei enää ole. Mielipide yleensä muuttuu, kun havaitaan, että loppujen lopuksi omassa työpisteessä vietetään aikaa hyvin vähän.

    Alvar Aallon suunnittelema Seinäjoen kaupungintalo on suojeltu rakennussuojelulain korkeimmalla tasolla. Esimerkiksi tälle käytävälle voi tehdä remonteissa vain ennallistavia toimenpiteitä. Mirva Ekman / YleSuojelu pelasti työhuoneet

    Toisenlaisiinkin ratkaisuihin voidaan päätyä. Alvar Aallon suunnitteleman Seinäjoen kaupungintalon remontissa ei suojelumääräysten takia voitu eikä myöskään haluttu luopua työhuoneista.

    Työntekijät ovat kiittäneet. Ennakkoluuloja monitilatoimistoja ja varsinkin avokonttoreita kohtaan on paljon.

    – Kun etukäteen käytiin keskusteluja työntekijöiden kanssa, niin perinteinen koppikonttorimalli oli selkeä suosikki, toteaa kaupunginarkkitehti Jussi Aittoniemi.

    Aittoniemen mukaan suojelun tuomat reunaehdot kaupungintalolla ovat sen verran tiukat, että monitilaratkaisu olisi jäänyt joka tapauksessa torsoksi eikä olisi vastannut tarkoitustaan.

    – Vetäytymis-, hiljentymis- ja kohtaamistilat olisivat jääneet puuttumaan.

    Seinäjoella tilojen käyttöön on kuitenkin haettu muunneltavuutta. Ilmastointiratkaisut on tehty niin, että työpisteiden määrää työhuoneissa voidaan lisätä ja sitä kautta vapauttaa tiloja yhteiseen käyttöön.

    Osallistu keskusteluun

    Minkälaisia kokemuksia sinulla on monitilatoimistoista? Miten työ sujuu, kun henkilökohtaista työpistettä ei ole? Kaipaatko omaa työhuonetta? Minkälaisia ongelmia monitilatoimistossa tai avokonttorissa tulee vastaan? Mitä hyvää työhuoneista luopuminen on tuonut tullessaan? Miten työn luonne on muuttunut?

    Osallistu keskusteluun artikkelin alla. Voit myös lähettää sähköpostia aiheesta osoitteeseen elina.kaakinen@yle.fi.

    Jatkamme aiheen käsittelyä tässä keskustelussa esille tulevien kertomusten ja mielipiteiden pohjalta.

    Suomen säteilevin kaupunki on pikkuinen Närpiö – kasvihuoneiden öinen valo loistaa Helsinkiäkin kirkkaammin

    Suomen säteilevin kaupunki on pikkuinen Närpiö – kasvihuoneiden öinen valo loistaa Helsinkiäkin kirkkaammin


    Täydellinen, luonnollinen pimeys on Suomessa äärimmäisen harvinaista. Keinovalo yltää jo lähes jokaiseen Suomen kolkkaan. – Täysin luonnollista taivasta, missä valoa tai valosaastetta ei ole ollenkaan, on Suomessa vain parin prosentin alueella...

    Täydellinen, luonnollinen pimeys on Suomessa äärimmäisen harvinaista. Keinovalo yltää jo lähes jokaiseen Suomen kolkkaan.

    – Täysin luonnollista taivasta, missä valoa tai valosaastetta ei ole ollenkaan, on Suomessa vain parin prosentin alueella ja niillä ei asu väestöä, sanoo Itä-Suomen yliopiston nuorempi tutkija Antti Petteri Hiltunen.

    Hiltunen on kollegoineen tutkinut yövalaistuksen ja valopäästöjen alueelllista jakautumista Suomessa. Vertailuvuodet ovat 1993 ja 2012.

    Tutkimusajanjakson aikana valaistuksen määrä ja intensiteetti ovat kasvaneet.

    Suurin lisäys valaistuksen määrässä löytyy Pohjanmaalta, erityisesti Närpiöstä. Kun radianssin arvo Helsingin keskustassa on 150, Närpiössä suurin arvo on lähempänä 9000 nanowattia\steradiaani\neliösentti.

    – Kirkkaimmiksi keinovalon lähteiksi paljastuivat tutkimusaineiston perusteella Närpiön kasvihuoneviljelmät, jotka loistavat selkeästi kirkkaammin kuin Suomen kaupungit, Hiltunen sanoo.

    Närpiössä on yli 400 kasvihuoneviljelijää ja yli 77 hehtaaria kasvihuoneita. Kaupungissa tuotetaan suuri osa Suomen tomaateista ja kurkuista. Kasvihuoneviljely on tärkeä elinkeino ja se näkyy myös keinovalon määrää selvittäneessa tutkimuksessa.

    – Ei sille muuta selitystä keksi. Siellä on kirkas alue, vaikka ei ole väestöä juurikaan – ja lähellä on väestöltään suurempia kaupunkeja, jotka eivät säteile niin kirkkaasti, Hiltunen sanoo.

    Hiltusen mukaan kasvihuoneviljely näkyy jo vuoden 1993 tilastossa Kasvihuoneiden säteilyä on maailmalla tutkittu ja esimerkiksi Alankomaissa sitä Hiltusen mukaan säädelläänkin.

    Kaivoksia, hiihtokeskuksia ja asutusta

    Kasvihuoneiden lisäksi uudet valaistut tiet ja asutuksen leviäminen ovat muita valopäästöjä lisänneitä asioita. Öisten valolähteiden määrä on lisääntynyt esimerkiksi kaupunkien ympärillä, niiden ympäryskuntien kasvaessa.

    Tutkimuksen mukaan satelliittiaineistossa erottuvat selvästi myös Lapun ja Kainuun uudet kaivokset Kevitsa, Suurikuusikko ja Talvivaara. Myös Lapin ja itäisen Suomen hiihtokeskusten laajeneminen on kasvattanut valopäästöjen määrää.

    Koiran valppaus pelasti nukkuvan lapsiperheen tulipalolta Ilmajoella

    Koiran valppaus pelasti nukkuvan lapsiperheen tulipalolta Ilmajoella


    Lapsiperhe pelastui tulipalolta Ilmajoella Etelä-Pohjanmaalla, kun talon isäntä heräsi koiran haukuntaan. Omakotitalon terassilla ollut tuhka-astia oli syttynyt palamaan ja tuli oli ehtinyt leviämään terassirakenteisiin, kun koiran haukuntaan...

    Lapsiperhe pelastui tulipalolta Ilmajoella Etelä-Pohjanmaalla, kun talon isäntä heräsi koiran haukuntaan.

    Omakotitalon terassilla ollut tuhka-astia oli syttynyt palamaan ja tuli oli ehtinyt leviämään terassirakenteisiin, kun koiran haukuntaan herännyt isäntä onnistui alkusammuttamaan paloa. Paikalle ehtineet pelastuslaitoksen yksiköt sammuttivat palon lopullisesti.

    – Tuhka-astiasta alkaneessa palossa oli kyllä vakava leviämisvaara. Terassia hiiltyi muutaman neliömetrin verran ja sitä joudutaan jonkun verran purkamaan, kertoo Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitoksen päivystävä palomestari Matti Hietalahti.

    Valppaan koiran ja isännän ansiosta henkilövahingoilta vältyttiin ja hiiltynyt terassi jäi ainoaksi aineelliseksi vahingoksi.

    160-vuotias talo taipuu monitilatoimistoksi – 70-luvulla tehdyt

    160-vuotias talo taipuu monitilatoimistoksi – 70-luvulla tehdyt "kopitukset" saavat kyytiä Vaasan hallintotalossa


    Vaasan hallintotalolla kaupunginvaltuuston istuntosali kumisee tyhjyyttään. Arkkitehti Juho Teppo ja Vaasan kaupungin toimitilajohtaja Tapio Ollikainen silmäilevät salin seiniä ja kattorakenteita. – Talohan on hieno. Täällä on ratkaisuja, joita...

    Vaasan hallintotalolla kaupunginvaltuuston istuntosali kumisee tyhjyyttään. Arkkitehti Juho Teppo ja Vaasan kaupungin toimitilajohtaja Tapio Ollikainen silmäilevät salin seiniä ja kattorakenteita.

    – Talohan on hieno. Täällä on ratkaisuja, joita ei voi muuttaa. Täällä on kattorakenteita ja tiettyjä kruusauksia seinäpinnoissa - niitä parannellaan, mutta ei niitä muuttaa voi, toteaa OIlikainen.

    Iso urakka on alkamassa. C. A. Setterbergin 1800-luvulla suunnittelema rakennus peruskorjataan vastaamaan sekä tekniikaltaan että tiloiltaan nykypäivän tarpeita.

    – Ehkä eniten odotuksia kohdistuu siihen, että saadaan talotekniikka toimimaan ja saadaan ihmisille sellaiset nykyaikaiset sisäilmaolosuhteet mitä työ ja tekeminen vaatii, toteaa Ollikainen.

    Vaasan hallintotalon korjauksen pääsuunnittelusta vastaa arkkitehtitoimisto Jorma Teppo Oy. Oululaistoimisto on erikoistunut korjaussuunnitteluun.

    160-vuotias porrashuone on Vaasan hallintotalon arvokkainta osaa.Jarkko Heikkinen / Yle

    Arkkitehti Juho Tepon mukaan arvotalon korjaamisessa suurimmat haasteet liittyvät juuri ilmanvaihto- ja sähkötekniikan uusimiseen. Hallintotalossa suojelukohteita ovat porrashuoneet ja kokoussalit.

    – Kun nykyvaatimusten mukainen uusi tekniikka tuodaan tänne, se pitää pystyä tekemään niin, ettei menetetä talon luonnetta, joka tulee korkeasta sisätilasta ja huonejärjestyksestä. Ilmanvaihtokanavat ja sähköistykset pitää istuttaa vanhaan rakennukseen eikä talon henki saa sen takia muuttua, selvittää Juho Teppo.

    70-luvulla "kopitettiin"

    Juho Teppo esittelee kahdessa vaiheessa rakennetun hallintotalon vanhempaa porrashuonetta. Rappuset ja porrastasanteiden lattiat laatoituksineen ovat säilyneet alkuperäisinä.

    1800-luvun työn jälkeä ja materiaalien kestävyyttä ei voi kuin ihailla.

    70-luvun puolivälissä tehdyn edellisen suuren remontin jäljiltä portaiden kaiteista osa on hävitetty ja porrashuoneesta lohkaistu uudella väliseinällä tiloja toimistokäyttöön.

    – Porrashuone palautetaan entiselleen, lupaa Teppo.

    Juho Tepon mukaan 70-luvulle oli tyypillistä, että tiloja muutettiin "kopittamalla" ja yritettiin saada tilankäyttöä sillä tavalla parannettua. Hallintotalollakin sen aikakauden jälki näkyy.

    Nyt on tullut aika purkaa seiniä, mutta ei alkuperäisiä paikalleen muurattuja seiniä. Ne saavat jäädä.

    – Kevyitä väliseiniä poistetaan ja alkuperäisiä huonetiloja ja -järjestyksiä palautetaan, toteaa Teppo.

    Koppikonttorista monitilatoimistoksi

    Vaasan hallintotalo on rakennettu kahdessa vaiheessa. Alun perin rakennus tehtiin 1850- ja 60-lukujen taitteessa apteekiksi ja asuintaloksi. 1920-luvun lopussa taloa laajennettiin. Kaupungin omistuksessa se on ollut vuodesta 1911 lähtien.

    Nykyisin hallintotalo on kaupungin keskushallinnon käytössä. Siellä kokoustavat kaupunginhallitus ja -valtuusto.

    Peruskorjattu ja ehostettu talo otetaan uudelleen käyttöön vuoden 2021 alussa. Silloin talo on kaikilta osin nykymääräysten mukainen, turvallinen ja esteetön.

    Myös tehokkuutta hallintotalon tilojen käyttöön saadaan lisää. Työntekijöitä taloon mahtuu useita kymmeniä enemmän kuin ennen remonttia, kun omista työhuoneista luovutaan ja niiden tilalle tulee muun muassa yhteisiä kokoustiloja.

    – Tänne tulee Vaasan mittapuun mukaan aivan uudentyyppinen monitilatoimistoratkaisu. Nyt katsotaan toimihenkilöpuolella, mitä työn tekeminen on tänä päivänä ja mitä se vaatii tiloilta, kehaisee toimitilajohtaja Ollikainen.

    Hän sanoo, että ensi kädessä ei kuitenkaan tavoitella tilankäytön tehokkuutta.

    – Se tulee toiminnan muuttumisen myötä se tehokkuus niin tilankäyttöön kuin myös ajankäyttöön.

    Juho Teppo remontin tieltä tyhjennetyssä kaupunginvaltuuston istuntosalissa.Jarkko Heikkinen / YleSeuraavat 160 vuotta

    Monitilaratkaisu saadaan arkkitehti Juho Tepon mukaan istutettua vanhan rakennuksen raameihin. Aivan helppoa se ei ole, mutta onnistuu, vakuuttaa Teppo.

    – Tässä kuitenkin ollaan yllättävän väljissä tiloissa, mutta on siinä oma istuttamisensa silti. Vanhemmalla puolella, jossa on puuvälipohja, ollaan jännemitoissa jo nykyisellään maksimaalisessa pituudessa, mutta uudemmassa betonivälipohjaisessa osassa jänneväli on pidempi ja tilojen suunnittelu helpompaa.

    Työhuoneitakin hallintotalolle jää ja suunnittelussa on yhtenä lähtökohtana ollut tilojen muunneltavuus.

    – Pienempiä rauhallisen työn huoneita tulee ja nykyiset työhuoneet voidaan aina palauttaa yhden hengen huoneiksi, jos sellaiseen on tarvetta.

    160-vuotiaan talon historia osoittaa, että ajat ja tarpeet muuttuvat.

    – Juuri näin. Ei pidä ajatella vain 10 vuoden aikajännettä vaan pitää ajatella, että seuraavat 160 vuotta mahdollistetaan tilojen erilainen käyttö ja joustavuus, selvittää Teppo

    Vaasan hallintotalo valmistui alunperin 1860-luvun alussa apteekiksi ja asuintaloksi.Jarkko Heikkinen / Yle
    Kaupunkilaiset varautuvat häiriöihin huonommin, koska eivät osaa pelätä niitä –

    Kaupunkilaiset varautuvat häiriöihin huonommin, koska eivät osaa pelätä niitä – "On mahdollista, että jonain päivänä myös kaupunki pimenee"


    Suomalaiset ovat yleisesti ottaen melko hyvin varautuneet häiriötilanteisiin, kuten sähkökatkoksiin, uskoo Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön tutkija Heikki Laurikainen. Iso osa suomalaisista asuu pientaloissa, joissa on tulisijoja. Mökkielämä...

    Suomalaiset ovat yleisesti ottaen melko hyvin varautuneet häiriötilanteisiin, kuten sähkökatkoksiin, uskoo Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön tutkija Heikki Laurikainen.

    Iso osa suomalaisista asuu pientaloissa, joissa on tulisijoja. Mökkielämä ja sitä kautta eläminen ilman sähköä on monelle tuttua. Armeijan käyneiden osuus on suuri, joten turvallisuustaitoja on jaossa monelle sitäkin kautta.

    Karkeasti maan voi varautumisen suhteen jakaa kahtia, sanoo tutkija Laurikainen. Maaseudulla riskit häiriötilanteisiin ovat suuremmat, varsinkin jos sähkölinjat kulkevat vielä ilmassa. Siellä toisaalta asiakkaat ovat sopeutuneet riskeihin ja osaavat toimia melko hyvin kokemustenkin pohjalta.

    Sen sijaan osa kaupunkiväestöstä ei ole tottunut häiriötilanteisiin eikä siksi osaa tai hoksaa niihin varautuakaan.

    – Meitä hiukan huolestuttaa se, että on jonkun verran totuttu häiriöttömyyteen, koska kaikki tuntuu aina toimivan. On kuitenkin täysin mahdollista, että jonain päivänä tulee häiriö, joka pimentää myös kaupungin. Epätodennäköistä kyllä, mutta mahdollista, ja siksi siihen pitäisi varautua.

    Pullovesi ja kannelliset astiat veden säilymistä varten ovat ensiarvoisen tärkeitä.Kalle Niskala / Yle

    Esimerkiksi omakotitalot viilenevät käyttökelvottomaan kuntoon reilussa vuorokaudessa, elementtikerrostalot parissa päivässä ja jykevät kivitalot kolmessa.

    Jos suurkaupunkiin sattuisi vakava häiriötilanne, yhtäkkiä voisikin olla iso määrä autettavia, jotka eivät ole varautuneet siihen, että asiat eivät toimi.

    Kuva ei silti ole mustavalkoinen, sillä kaupungeistakin löytyy varautuneita ja maaseudulta puutteita, muistuttaa Laurikainen.

    Palomestari Antti Kätevä Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren pelastuslaitokselta yhtyy näkemykseen siitä, että kotitalouksien varautumisessa on vaihtelua.

    – Kaupunkilaiset ovat ehkä tottuneet liian hyvään. Maaseudulla on tutumpaa, että kaikki ei aina toimi.

    Kansalaistaidot ja kotivara ovat maaseudulla kaupunkeja paremmalla tolalla, samoin yhteisöllisyys, uskoo Kätevä.

    Maaseudulla aggregaatit ovat yleistyneet.Timo Leponiemi / Yle

    Kaupunkien kotitalouksia yritetään saada parantamaan varautumistaan niin, että ne selviäisivät kolmesta vuorokaudesta häiriötilanteessa (www.72tuntia.fi). Maaseudulla varautumisen pitää olla kattavampaa ja tähdätä pidempiaikaisempiinkin ongelmiin.

    Oma haasteensa ovat haavoittuvat ryhmät, kuten vähävaraiset, maahanmuuttajat ja he, joiden toimintakyky on rajoittunut. Riskiryhmiin voivat kuulua myös itsenäistä elämää aloittelevat.

    – Jos nuori on juuri muuttanut omilleen esimerkiksi soluun, elämäntyyli voi olla sellainen, että kotivara on hyvin minimaalinen. Perheillä kriisinkestävyyttä voi olla enemmän, sanoo Laurikainen.

    Kokkolalainen Tuija Biskop havahtui pari vuotta sitten ajattelemaan fiktiivisen kirjan maalaamaa kuvaa sähköttömästä Suomesta. Se sai pohtimaan omankin perheen tilannetta: kerrostalosasuntoa ilman tulisijaa ja muita vaihtoehtoja, jos häiriö oikeasti iskisi. Parhaaksi vaihtoehdoksi nousi mielessä mökki.

    Hän suositteleekin miettimään varautumisesta juuri omasta tilanteesta ja harrastamaan joskus ajatusleikkiä siitä, miten oma perhe toimisi jos sähköä ei olisikaan. Myös kouluissa ja päiväkodeissa voisi miettiä, miten arki sujuisi, mitä leikittäisiin, missä valossa tehdään läksyt.

    Tuija Biskop uskoo, että ei vain ruuan vähyys, vaan kännyköiden ja pelikoneiden pimeneminen haastaisi monta perhettä ison häiriötilanteen sattuessa.

    Marttojen toiminnanjohtajana työskentelevä Biskop uskoo, että suurin osa meistä ei ole varautunut häiriötilanteisiin juuri mitenkään.

    – On tuudittauduttu siihen, että puhdasta vettä tulee hanasta ja ruokaa on jääkaapissa ja sitä saa kaupasta lisää. Ja jos ei halua tehdä, menee ravintolaan syömään.

    Hänkin arvioi, että eroa on kaupungin ja maaseudun välillä. Ero syntyy esimerkiksi siitä käytännön faktasta, että kauempana kaupoista asuva ostaa todennäköisemmin kerralla enemmän ruokaa kotiin muutenkin.

    Jos ei harrasta kotona kokkaamista eikä ole pohtinut poikkeavia oloja, alkuun pääsee ostamalla kotiin edes vesipulloja, iskukuumennettua maitoa ja pussikeittoja – tummaa suklaata ja muita herkkuja unohtamatta. Valmisruuat saavat häiriötilanteessa armon myös ruokaihmisen silmissä, vaikka aineksetkin joutuu pahimmillaan sekoittamaan kylmään veteen.

    Kaupantekokin kärsii sähköttömyydestä. Kuva Porvoosta sähkökatkon aikaan kesällä 2017.Yle / Petter Blomqvist

    Yli puolet suomalaisista ei halua lisätietoa tai valistusta varautumisesta. SPEKin ja työtä tekevien järjestöjen haasteena onkin saada viestiä kullekin kohderyhmälle sopivalla tavalla.

    – Itse tilanteen tullessa tiedonjano on kyllä kova, silloin tietoa etsitään. Ongelmia voi silti tulla, jos silloin vasta alkaa tutkia asiaa, eikä ehkä enää pääsekään kauppaan ostamaan tarvitsemaansa, sanoo SPEKin tutkija Heikki Laurikainen.

    Suomalaisia on koetettu totuttaa ajatukseen kotivarasta riittävästä määrästä nesteitä, ruoka-aineita, joditabletteja, paristoja radiota varten ja niin edelleen. Ajatusta myös tuodaan nykypäivään; kotivara tarkoittaa sitä, ettei elä kädestä suuhun, vaan kotona on ylimääräistäkin ruokaa – sitä mikä muutenkin maistuu.

    Eikä varautuminen ole pelkkää eloonjäämistä, vaan kannattaa muistaa myös viihtyminen, muistuttaa tutkija Heikki Laurikainen.

    – Psyykkisesti stressaavassa tilanteessa on kiva olla jotain kivaa mieltä piristämässä. Jos on pitkä sähkökatkos, voiko tehdä jotain kivaa, vaikka kaivaa lautapelit esiin.

    Lapualaisooppera nähdään ensi syksynä Seinäjoen kaupunginteatterissa

    Lapualaisooppera nähdään ensi syksynä Seinäjoen kaupunginteatterissa


    Seinäjoen kaupunginteatterissa nähdään ensi syksynä Arvo Salon kirjoittama ja Kaj Chydeniuksen säveltämä Lapualaisooppera. Teoksen ohjaa ja sovittaa Seinäjoen kaupunginteatterin Vanha-näyttämölle Juha Luukkonen. – Tärkein syy...

    Seinäjoen kaupunginteatterissa nähdään ensi syksynä Arvo Salon kirjoittama ja Kaj Chydeniuksen säveltämä Lapualaisooppera. Teoksen ohjaa ja sovittaa Seinäjoen kaupunginteatterin Vanha-näyttämölle Juha Luukkonen.

    – Tärkein syy Lapualaisoopperan tekemiselle on se, että teoksen käsittelemiä teemoja ei voi ohittaa olankohautuksella tyyliin ”ne tapahtuivat 30-luvulla maaseudulla.” Samat merkit ovat olemassa nyt. Meidän on oltava tarkkana, ettei sitä jatketa ja fakta on, että koko ajan silti jatketaan, Luukkonen sanoo.

    Seinäjoen kaupunginteatterin Lapualaisooppera kurottaa Lapuan liikkeen ajasta tähän aikaan. Luukkosen sovitus pyrkii ymmärtämään, mistä meidän myös meidän ajassamme näkyvä fasismi syntyy.

    – On esimerkiksi kauhea harhaluulo, että olisimme nykyään kovin sivistyneitä. Hyvin harva lukee kirjoja ja maailma täyttyy vajavaisista tiedoista ja mielikuvista. Suoranaiset valheet ja mutu-pohjalta nousevat väitteet muuttuvat todeksi, kun niitä pidetään riittävän pitkään esillä. Tämä mahdollistaa sen, että kaikki se, mitä ihminen ei ymmärrä – mikä on outoa ja pelottavaa – antaa hänelle tavallaan oikeutuksen ajatella sen olevan vähempiarvoista ja vaarallista, joka pitäisi poistaa, Luukkonen sanoo.

    Uudistuva teos

    Seinäjoen kaupunginteatteri on saanut luvan kirjoittaa alkuperäistekstin päälle uutta tekstiä. Luukkosen mukaan näin pyritään tuomaan teoksen hahmoille emotionaalista syvyyttä. Tämä lihavoittaa muun muassa Kosolaa, Hurja-Hiljaa ja Asser Saloa.

    Seinäjoen kaupunginteatterin tiedotteen mukaan Kaj Chydeniuksen musiikki luvataan sovittaa ”paikoin rankallakin kädellä”, mutta säveltäjän suostumuksella.

    Lapualaisoopperan ensi-ilta Seinäjoella on syyskuussa. Teos kantaesitettiin Helsingin Ylioppilasteatterissa vuonna 1966.

    Seinäjoen vanha kaupunginteatteriHanne Leiwo/Yle
    Pandat Lumi ja Pyry kiinnostivat matkailijoita viime vuonna – Ähtärin eläinpuiston kävijämäärä nousi 100 000:lla

    Pandat Lumi ja Pyry kiinnostivat matkailijoita viime vuonna – Ähtärin eläinpuiston kävijämäärä nousi 100 000:lla


    Pandat Lumi ja Pyry ovat olleet Suomessa lähes vuoden. Viime vuoden tammikuussa Ähtäriin saapuneet pandat houkuttelivat Ähtärin eläinpuistoon noin 100 000 kävijää enemmän kuin edellisenä vuonna 2017. Ähtärin eläinpuiston mukaan puiston...

    Pandat Lumi ja Pyry ovat olleet Suomessa lähes vuoden.

    Viime vuoden tammikuussa Ähtäriin saapuneet pandat houkuttelivat Ähtärin eläinpuistoon noin 100 000 kävijää enemmän kuin edellisenä vuonna 2017. Ähtärin eläinpuiston mukaan puiston kävijämäärä 2018 oli 275000 henkilöä.

    Ähtäri Zoon toimitusjohtaja Jonna Pietilän mukaan eläinpuiston viime vuoden liikevaihto ja tulos tulevat ylittämään tavoitteet. Tilinpäätös valmistuu maaliskuussa.

    Kasvua ja ympäristökasvatusta

    Ähtärin eläinpuisto tavoittelee tänä vuonna 5-7 prosentin kasvua kävijämääriin.

    Eläinpuistossa toteutetaan keväällä vihersuunnitelma ja puiston kävelyreittiin lisätään eläin- ja kasvitietoutta sekä opastetauluihin että mobiiliopastukseen. Eläinpuisto panostaa myös ympäristökasvatukseen muun muassa ympäristökasvatussuunnitelmalla,jonka laatii puiston oma ympäristökasvattaja.

    Katso lisää Ylen uutisia Lumista ja Pyrystä täältä.

    Mies sai 20-kertaisen määrän morfiinia ja menehtyi – hoitaja tuomittiin sakkoihin

    Mies sai 20-kertaisen määrän morfiinia ja menehtyi – hoitaja tuomittiin sakkoihin


    Kovista kivuista kärsinyt mies kuoli terveyskeskuksen vuodeosastolla Pohjanmaalla saatuaan 20-kertaisen annoksen morfiinia kipupumpun kautta. Lääkkeen antanut sairaanhoitaja tuomittiin kuolemantuottamuksesta sakkoihin joulukuussa. Nainen myönsi...

    Kovista kivuista kärsinyt mies kuoli terveyskeskuksen vuodeosastolla Pohjanmaalla saatuaan 20-kertaisen annoksen morfiinia kipupumpun kautta. Lääkkeen antanut sairaanhoitaja tuomittiin kuolemantuottamuksesta sakkoihin joulukuussa.

    Nainen myönsi rikoksen ja kertoi oikeudessa, että kyseisen kipupumpun käyttö oli hoitajille vierasta. Sitä ei naisen mukaan ollut käytetty tapahtumahetkellä yhdeksään kuukauteen. Lisäksi edellisestä koulutuksesta oli paljon aikaa.

    Nainen oli valmistellut kipupumpun käyttöä muiden hoitajien kanssa. Todistajana kuullun hoitajan mukaan ohjeet käytiin yhdessä läpi useaan kertaan, mutta kukaan ei huomannut laitteessa yhtä tärkeää asetusta. Kipupumpusta piti erikseen valita annosteltavan määrän mittayksikkö.

    Tuomittu hoitaja asetti pumpun potilaan olkavarteen noin puoli yhden aikaan iltapäivällä. Epähuomiossa siihen oli jäänyt asetus, jolla se annosteli morfiinia viisi millilitraa tunnissa, kun oikea määrä olisi ollut viisi milligrammaa tunnissa.

    Oikeuden mukaan potilas sai 20-kertaisen määrän lääkettä tavanomaiseen hoitoon nähden. Mies todettiin kuolleeksi vähän ennen kahta. Kuolinsyy oli morfiinin yliannostus.

    Tuomion mukaan potilaan kuolemaan vaikutti merkittävästi se, että koulutus työpaikalla oli puutteellista.

    Valvira: Työnantajan vastuulla on, että hoitajilla on tehtävien edellyttämä osaaminen

    Pohjanmaan käräjäoikeus katsoi, että kipupumpun asettanut hoitaja oli huolimaton. Tuomiossa todetaan, että naisen olisi koulutuksensa perusteella pitänyt osata käyttää kyseistä pumppua ja, jos hän on ollut sen käytöstä epävarma, hänen olisi pitänyt kysyä neuvoa tai pyytää toista henkilöä tarkastamaan asetuksia.

    Toisaalta oikeus otti huomioon, että nainen oli pyrkinyt noudattamaan ohjeita.

    Tuomion mukaan kyse on ollut yksittäisestä virheestä eikä asiassa ole tullut esille, että nainen olisi toiminut välinpitämättömästi tai laiminlyönyt käytössä olevien ohjeiden noudattamista.

    Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira on antanut asiassa lausunnon ja huomauttanut, että sairaanhoitajien osaaminen kipupumpun käyttöön oli puutteellista, koska heille ei ollut annettu siitä tarpeeksi koulutusta. Valviran näkemyksen mukaan on ollut työnantajan vastuulla, että hoitajilla on tehtäviensä edellyttämä osaaminen.

    52-vuotias nainen tuomittiin syksyllä 2016 tapahtuneesta kuolemantuottamuksesta 60 päiväsakkoon. Tuomio on lainvoimainen.

    Metsästysseurat eivät innostuneet yhteistyöstä: sudet jäävät ilman pantoja Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla

    Metsästysseurat eivät innostuneet yhteistyöstä: sudet jäävät ilman pantoja Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla


    Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla ei päästä pannoittamaan susia nyt keväällä. Pannoittaminen olisi edellyttänyt lupaa metsästysseuroilta. Yksikään alueen metsästysseuroista ei kuitenkaan ollut Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan...

    Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla ei päästä pannoittamaan susia nyt keväällä.

    Pannoittaminen olisi edellyttänyt lupaa metsästysseuroilta. Yksikään alueen metsästysseuroista ei kuitenkaan ollut Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan pannoittamisesta kiinnostunut.

    Luken ohjelmajohtaja Sirpa Thesslerin mukaan pannoittaminen päästäneen aloittamaan Pohjois-Pohjanmaalla helmi–maaliskuussa.

    Ei hyötyä tiedosta

    Suomen Riistakeskus Pohjanmaan riistapäällikkö Mikael Luoma arvioi, että metsästysseurat eivät kokeneet seurantapantojen avulla tuotetusta tiedosta olevan toiminnalleen niin merkittävää hyötyä, että olisivat lähteneet mukaan hankkeeseen. Pantojen tuottama paikkatieto on käytettävissä seitsemän tunnin välein, mutta ei reaaliajassa.

    Luoman mukaan pannoituksella olisi kuitenkin saatu kerättyä susista, niiden reviireistä ja liikkumisesta tietoa sekä tutkimukselle, hallinnolle että paikallisille metsäkoiraharrastajillekin.

    Luoma arvelee, että tuotettu tieto olisi helpottanut ihmisen ja suden rinnakkaiseloa pohjalaismaakunnissa. Seuroilla ei hänen näkemyksensä mukaan olisi ollut hankkeessa hävittävää.

    – Pantatieto olisi kertonut susireviirialueista, niiden rajoista ja sen, mitä alueita sudet käyttää eniten ja missä kohtaamiset ovat todennäköisimpiä, Luoma sanoo.

    Luoma muistuttaa, että susihavainnot ovat edelleen tärkeitä. Niitä tekevät ja kirjaavat muun muassa petoyhdyshenkilöt kunnissa.

    Hanne Leiwo/YleSusihavaintoja aiempaa enemmän

    Susihavainnot ovat viime vuosina lisääntyneet merkittävästi Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla. Myös susien pihakäyntejä on raportoitu aiempaa enemmän.

    Luken kanta-arvion mukaan Suomen susikannan painopiste on siirtynyt itäisestä Suomesta Länsi-Suomeen.

    Maa- ja metsätalousministeriö myönsi viime vuonna määrärahan susien pannoitukselle Länsi-Suomen alueella. Myös Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla oli tarkoitus pannoittaa susia nyt helmi-maaliskuussa.

    Tiedosta apua suden ja ihmisen yhteiseloon? Länsi-Suomen susien pannoittamiseen tarvitaan metsästysseurojen yhteistyötä – ja luminen talvi

    9.1.2019 klo 16:38 - Keskustelu on päättynyt, koska osa keskustelijoista ei noudattanut Ylen kommentointiohjetta.

    Vamian puukottajalle vaaditaan vankeutta murhan yrityksestä

    Vamian puukottajalle vaaditaan vankeutta murhan yrityksestä


    Syyttäjä vaatii Vaasan ammattiopistossa tapahtuneen puukotuksen tekijälle vankeutta murhan yrityksestä. Syyttäjän mukaan tekijä on vakaasti harkiten yrittänyt tappaa entisen vaimonsa. Hän oli ensin lyönyt uhria ja sen jälkeen yrittänyt...

    Syyttäjä vaatii Vaasan ammattiopistossa tapahtuneen puukotuksen tekijälle vankeutta murhan yrityksestä. Syyttäjän mukaan tekijä on vakaasti harkiten yrittänyt tappaa entisen vaimonsa. Hän oli ensin lyönyt uhria ja sen jälkeen yrittänyt lyödä tätä veitsellä ainakin seitsemän kertaa ylävartaloon ja niskaan.

    Rikosta on syyttäjän mukaan pidettävä murhan yrityksenä, koska se on tehty vakaasti harkiten ja tekoa on pidettävä törkeänä. Rikoksen motiivina on haastehakemuksen mukaan tekijän kunnian puhdistaminen entisen vaimon tappamisen kautta.

    Puukotus tapahtui Vaasan ammattiopistossa lokakuun alussa. Vamian Sampo Campuksella opiskelijana ollut mies puukotti niin ikään opiskelijana ollutta naista koulun tiloissa. Uhri oli puukottajan entinen puoliso. Sekä epäilty puukottaja että uhri ovat ulkomaalaistaustaisia. He olivat Vamiassa valma- eli valmentavan koulutuksen aikuisopiskelijoita. Epäilty on syntynyt vuonna 1969 ja uhri 1977.

    Uhri joutui hyökkäyksen jälkeen sairaalahoitoon, mutta hänen vammansa eivät olleet hengenvaarallisia. Poliisin mukaan ulkopuolisten nopea väliintulo todennäköisesti pelasti naisen hengen.

    Syytetylle vaaditaan lisäksi rangaistusta laittomasta uhkauksesta ja pahoinpitelystä, jotka ovat tapahtuneet pariskunnan yhteisessä kodissa.

    Kissoille ei löydy kotia Vaasassa – kaupat tyssäävät milloin mihinkin syyhyn:

    Kissoille ei löydy kotia Vaasassa – kaupat tyssäävät milloin mihinkin syyhyn: "Kun on itse rakentanut talon, niin sitten tulee sata kissaa ja tuhoaa sen"


    Keväällä tulee vuosi täyteen siitä, kun Vaasan kissatalo keräsi joukkorahoituksella 80 000 euroa uusia tiloja varten. Kissatalon väki on siitä asti etsinyt uutta paikkaa toiminnalleen. Nykyinen vanha puutalo Palosaarella on tullut tiensä...

    Keväällä tulee vuosi täyteen siitä, kun Vaasan kissatalo keräsi joukkorahoituksella 80 000 euroa uusia tiloja varten. Kissatalon väki on siitä asti etsinyt uutta paikkaa toiminnalleen. Nykyinen vanha puutalo Palosaarella on tullut tiensä päähän.

    – Ei täällä enää montaa talvea asu. Talo on aikapommi, uskon sen olevan homeessakin, sanoo Kissatalon taustayhdistyksen Vaasan kodittomien kissojen ystävät ry:n puheenjohtaja Kirsti Koivula.

    Vanhassa talossa on monta vaaran paikkaa.Elina Kaakinen / Yle

    Kissatalon tarpeisiin soveltuvaa tilaa ei ole kuitenkaan löytynyt. Talon pitäisi olla tarpeeksi tilava kissa-asukeille, parkkipaikkoja tulisi olla ja talon tulisi sijaita viiden kilometrin säteellä Vaasan keskustasta.

    – Ihmiset kyselevät kovasti, että koska me muutamme. Olemme hypänneet näytöissä, mutta meidän hintaluokassa olevat talot ovat olleet homeessa, puoliksi vajonneita tai niissä on ollut asbestia, Koivula kertoo.

    Kerätystä rahasta jäljellä 69 000 euroa

    Yhdistys on valmis ottamaan lainaa talon ostoon, mutta tähän asti sopivat talot ovat olleet siitä huolimatta liian kalliita. Joukkorahoituksella Mesenaatti-sivuston kautta kerätystä potista on Koivulan mukaan jäljellä 69 000 euroa.

    – Mesenaatin ylläpitäjä vei keräyksestä kymmenen prosenttia. Sitten hankimme t-paitoja ja kissa-aiheisia lahjoja yrityksille, jotka meitä tukivat. Loput rahat odottavat tilillä, johon ei saa koskea.

    Elina Kaakinen / YleEpätoivottu asukki ja naapuri

    Uusia haasteita kissatalon väki kohtasi hiljattain, kun heitä kiinnostavan talon naapuri ei halunnut kissataloa viereensä.

    – Naapuri pelkäsi hajuhaittoja. Emme me halua sellaiseen taloon, jossa täytyy alkaa riitelemään naapurin kanssa.

    Muutama viikko sitten kissatalon väki löysi Vaasasta toisen kohteen, joka mahdollisesti sopisi heidän käyttöönsä. Talon omistaja kuitenkin kieltäytyi myymästä taloaan yhdistykselle.

    – Hän sanoi, ettei myy taloaan kissataloksi. Syytä emme saaneet. Oletan hänen ajatelleen, että kun on itse rakentanut talon, niin sitten tulee sata kissaa ja tuhoaa sen, Koivula toteaa.

    Yli 100-vuotias talo Vaasan Palosaarella on toiminut löytöeläintalona vuodesta 1996 lähtien.Elina Kaakinen / YleKaupungin vuokratiloissa

    Yhdistys on harkinnut myös tontin hankkimista ja sille rakentamista. Sekin on lopulta nähty liian kalliiksi vapaaehtoisten voimin toimivalle yhdistykselle.

    Nykyiset tilat vanhassa puutalossa ovat vuokralla kaupungilta. Muita tiloja kaupungilta ei kissatalolle ole löytynyt.

    – Kaupungin ukkojen kanssa on juteltu, mutta apua ei heru. Sanovat, ettei ole vapaita tiloja vuokrattavana, mitä me emme kyllä usko. Kyse on luultavasti siitä, että me emme tuota rahaa, Koivula harmittelee.

    9.1.2019 klo 16.40 - Keskustelu on päättynyt, koska osa keskustelijoista ei noudattanut Ylen kommentointiohjetta.

    Pitkä rottasota alkaa nyt Pietarsaaren vanhassa puukaupunginosassa –

    Pitkä rottasota alkaa nyt Pietarsaaren vanhassa puukaupunginosassa – "Viemäreissä on sen verran runsaasti liikennettä"


    Pietarsaaren historiallisen puukaupunginosan Skatan rottaongelman kartoitus sai alkunsa siitä, kun päiväkodin alapohjasta löytyi rotan pesä. Korjaustöiden yhteydessä huomattiin, että rotat olivat tulleet viemäriverkoston kautta. Lisäksi Skatan...

    Pietarsaaren historiallisen puukaupunginosan Skatan rottaongelman kartoitus sai alkunsa siitä, kun päiväkodin alapohjasta löytyi rotan pesä. Korjaustöiden yhteydessä huomattiin, että rotat olivat tulleet viemäriverkoston kautta. Lisäksi Skatan asukkailta saatiin havaintoja jyrsijöistä.

    Ennen joulua tilannetta tutkittiin tarkemmin riistakameroiden avulla. Se näytti, että tarvetta jatkotoimille on, sanoo tekninen johtaja Rune Hagström.

    – Määrää emme osaa sanoa, koska kameroissa ei ollut laskuria. Mutta sen verran runsaasti liikennettä on, että on järkevää ryhtyä torjuntatoimenpiteisiin.

    Yllätys "liikenne" ei sinänsä ollut, sillä tiedossa on, että maan päällä vilahtavat jyrsijät ovat vain jäävuoren huippu.

    – Jyrsijät ovat viisaita eläimiä eivätkä näyttäydy ihmisille, jos ei ole aivan pakko, sanoo Hagström.

    Pietarsaaren Skata eli Pohjoisnummi on määritelty yhdeksi Suomen tärkeimmistä yhtenäisistä puukaupunginosista. Sen asutuksen juuret ovat 1730-luvulla (Skata-yhdistyksen sivut).

    Pietarsaaren tekninen johtaja Rune Hagström.Ville Viitamäki / Yle

    Rottia vastaan tehdään täsmäiskuja säännöllisesti eri puolilla maata. Esimerkiksi Porvoon vanhassakaupungissa tapettiin viime kesänä sata rottaa. Tampereella rottasota alkoi juhannuksena, mutta vielä syksylläkin jyrsijöitä näkyi keskustan Sorsapuistossa kymmenittäin.

    Arviot rottien määrästä Helsingissä vaihtelevat sadastatuhannesta jopa puoleen miljoonaan. Kokonaan rotista ei päästä eroon, uskoo tutkijatohtori Tuomas Aivelo, jota älykäs jyrsijä myös kiehtoo (Ylen Perjantai-dokkari).

    Rottien torjunta on kehittynyt ja sitä on ollut pakko kehittää viime vuosina, sillä myrkkyjen riskit ja haitat tunnetaan aiempaa paremmin. Kuluttajakäytöstä myrkyt poistuivat viime vuonna, mutta myös ammattilaiset ovat siirtymässä yhä enemmän jyrsijöiden hävittämisessä ekologisempiin vaihtoehtoihin kuten sähköloukkuihin.

    Pietarsaaressa käytössä ovat tarvittaessa kaikki keinot. Lähtökohtana on myrkytön torjunta, mutta jos rottia on jossain erityisen runsaasti, saatetaan myrkkyäkin käyttää, sanoo palvelupäällikkö Jukka Tietäväinen tuholaistorjuntayritys Anticimexista.

    Tietäväisen mukaan näin laajaa rottientorjuntaoperaatiota ei tehdä kovin usein.

    Ansojen asentaminen viemäriverkostoon alkaa ensi viikolla. Jos kiinteistönomistajat antavat luvan, ansoja tulee myös pihoille. Urakka etenee Pietarsaaren vanhassa puukaupunkiosassa kolme katua kerrallaan, ja työ kestää kaksi kuukautta. Sen jälkeen seurataan vielä kuukausi pahinta aluetta.

    Tony Margiocchi / AOP

    Rottia ja muita jyrsijöitä esiintyy usein juuri vanhoissa kaupunginosissa. Pietarsaaressa Skatan tilanteeseen vaikuttanee myös se, että alueella on aiemmin ollut makkaratehdas.

    – Ruokaa on ollut varmasti riittävästi, ja siksi populaatiota on syntynyt runsaammin, arvelee tekninen johtaja Rune Hagström.

    Ongelma on myös kaupungin sekaviemäriverkosto: sadevesi- ja jäteviemärit ovat samaa putkea ja jyrsijät pääsevät kulkemaan avonaisten sadevesikaivojen kansien kautta verkostoon ja sitä kautta koteihinkin.

    Hulevesijärjestelmä on jo pitkään ollut tarkoitus eriyttää muusta viemäriverkostosta, mutta iso ja kallis operaatio odottaa yhä toteutumistaan.

    Hagström muistuttaakin, että jos ruuantähteitä vedetään vessasta, ne menevät rotille. Muutenkin Skatan asukkaita on neuvottu jo syksyllä pitämään paikat siisteinä. Myös roska-astioiden kunto pitää tarkistaa. Lintujen ruokkiminen on joko tehtävä se niin hallitusti, ettei samalla tule tarjonneeksi jyrsijöille ruokaa.

    Myös auto kannattaa pitää siistinä, jos alueella on rottia. Ne ovat niin tehokkaita jyrsijöitä, että pääsevät ruuan äärelle vaikka läpi peltien – ainakin vanhempiin autoihin.

    Helsingissä voi olla jopa puoli miljoonaa rottaa – tuholaistorjuja on löytänyt rotan niin suihkun lattiakaivosta kuin olohuoneesta syömästä sipsejä

    "Tämä asema on ottanut yhteyttä kello kahdelta yöllä ja saaliina näkyy olevan 10 rottaa" – Nykyaikaisen rottasodankäynnin täsmäase on digitaalinen sähköloukku

    Koetut onnettomuudet eivät pidä seikkailijoita pois äärioloista, mutta riskit pitää tiedostaa:

    Koetut onnettomuudet eivät pidä seikkailijoita pois äärioloista, mutta riskit pitää tiedostaa: "Mikään tavoite ei saisi ajaa elämän ohitse"


    Vapaalaskua harrastavalle Panu Jyrälle Pohjois-Norjassa sijaitsevat Tamokdalenin ja Lyngenin alueet ovat tuttua seutua. Hän on viimeiset kymmenkunta vuotta laskenut pääasiassa sillä seudulla. Tamokdalenin alueella sijaitsee myös Blåbärsfjellet,...

    Vapaalaskua harrastavalle Panu Jyrälle Pohjois-Norjassa sijaitsevat Tamokdalenin ja Lyngenin alueet ovat tuttua seutua. Hän on viimeiset kymmenkunta vuotta laskenut pääasiassa sillä seudulla.

    Tamokdalenin alueella sijaitsee myös Blåbärsfjellet, jolla sattuneessa lumivyöryssä katosi neljä laskijaa. Heistä kolme on Suomesta.

    Jyrä tietää, että vuoristossa sääolosuhteet voivat vaihdella paljonkin muutaman kymmenen kilometrin säteellä.

    Vapaalaskija näkee lumivyöryjen jälkiä ja joskus myös kuulee vyöryn, mutta se, että näkee vyöryn liikkeellä tai joutuu siihen, on harvinaista. Mutta sitäkin sattuu.

    Jyrä on jäänyt lumivyöryyn kolmesti. Kerran lumi hautasi hänet kokonaan ja kahdesti hän on jäänyt lumeen kiinni vyötäröstään.

    "Siinä ja siinä uskalletaanko mennä"

    Joulukuussa 2010 Panu Jyrä lähti ystävineen Pohjois-Norjaan laskemaan. Paikaksi valikoitui monen laskijan suosima Tamokdalenin "Mustikka" eli Blåbärsfjellet. Jälkeenpäin hän arvioi, että tuossa reissussa oli monta asiaa, joiden kohdalla hälytyskellojen olisi jo pitänyt soida – ennen kuin laskemaan lähdettiin.

    Pitkän ajomatkan jälkeen ystävykset olivat väsyneitä, yksi seurueen autoista oli hajonnut matkalle ja mäkeen lähdettiin vain muutaman tunnin nukkumisen jälkeen.

    – Edellinen yö oli käytännössä jäänyt nukkumatta, Jyrä sanoo.

    Koska Jyrän auto oli jäänyt matkan varrelle, seurue ei päässyt suunnittelemalleen nousureitille, vaan Blåbärsfjelletin nousuun lähdettiin mökin pihasta. Lunta satoi ja aikaa kului, kun yhdeltä seurueen jäseneltä hajosi myös suksen side.

    – Tiedettiin, että on siinä ja siinä uskalletaanko ylös enää mennä.

    Panu Jyrä on jäänyt lumivyöryyn kolmesti ja selvinnyt. Antti Haavisto / Yle

    Ei-suunnitellulla nousureitillä oli vaikea, kapea kohta, josta mentiin läpi varovasti ja tunnustellen. Ystävykset totesivat sen liian vaaralliseksi tulla alas.

    Lumisade ja sumu kuitenkin haittasivat niin paljon näkyvyyttä, että kun seurueelle outoa, turvallista alastuloreittiä ei kunnolla nähty, alas päätettiin lopulta tulla samaa reittiä kuin ylöskin. Lisäksi turvallisuussyistä ryhmä päätti jakaantua kolmeen pienempään osaan, jossa oli kaksi kolmen hengen ja yksi kahden hengen ryhmä.

    – Päätettiin, että lähdetään varovasti seuraamaan omia jälkiämme.

    Panu Jyrä kertoo, että alas lähdettiin laskemaan hyvin varovasti. Vaaralliseksi todetun paikan ohi laskettiin yksitellen. Sitten yksi Panun kolmen hengen seurueen jäsenen tekemä komea kaarros lumilaudalla irrotti lumiseinämän ja lumivyöry lähti liikkeelle.

    – Koko seinämä lähti irti paljon isommalta alueelta kuin olin ikinä voinut kuvitella. Emme olleetkaan enää turvassa seistessämme turvalliseksi luulemassamme paikassa.

    Lumen valtava voima

    Reilun parinsadan metrin levyinen lumivyöry vei mukanaan Jyrän ja hänen kaksi kaveriaan. Jyrä kuvailee lumen voimaa valtavaksi.

    – Olen aina pitänyt itseäni kohtuullisen voimakkaana ihmisenä, mutta lumimassa riepotteli minua mennen tullen, Jyrä sanoo.

    Piti keskittyä vain hengissä selviämiseen. Jyrä yritti pitää kasvot taivasta kohden ja jalat menosuuntaan. Lopulta vyörytys pysäytti hänet puoli-istuvaan asentoon, pään päällä arviolta 30-40 senttiä lunta ja kädet kasvojen edessä, niin että hengittämiselle jäi vähän tilaa. Vyöry kuljetti häntä jopa 700 metrin matkan laakson pohjalle asti kauas muista kahdesta vyöryyn jääneestä laskijasta.

    – Paniikki ei iskenyt, kun huomasin, että ei tässä vielä hätää: pystyy hengittämään ja sormet liikkuu vähän toisessa kädessä.

    Vähitellen Jyrä onnistui liikuttamaan myös rannettaan ja kaivamaan lumeen aukon, josta näkyi pala sinistä taivasta.

    – Tiesin silloin, että nyt ollaan vähän paremmissa kantimissa.

    Timo Polari kertoo, että häntä vaelluksille ja seikkailuihin houkuttavat erityisesti esteettiset seikat kuten luonnon kokeminen sekä esimerkiksi se, miten luonnossa oman elämänsä näkee uudessa perspektiivissä.Antti Haavisto / YleTimo Polari – seikkailija

    Seinäjokelainen Timo Polari on opettaja ja seikkailija. Hän on muun muassa hiihtänyt etelänavalle vuonna 2002.

    Vuonna 1997 Polari seurueineen lähti ylittämään Grönlantia hiihtäen. Tuolloin kolmen hengen retkikunnasta kaksi menehtyi. Polari oli ainoa, joka selvisi hengissä.

    – Se oli kaoottinen yö. Oli täyspimeys, erittäin kova myrsky ja pakkanen. Telttamme oli hajonnut ja kaivauduimme lumeen. Olimme siellä repaleisen telttakankaan alla, paksuissa untuvavaatteissa, pienen lumikuopan suojissa ja koitimme selviytyä, Polari muistelee.

    Polari kertoo painaneensa hätälähetintä keskiyöllä. Pelastushelikopteri pääsi paikalle kuuden ja puolen tunnin kuluttua, jolloin hänen ystävänsä olivat jo menehtyneet.

    – Se oli kova shokki. Suru kavereiden menehtymisestä ja siitä, ettei pystynyt auttamaan. Sekä tietynlainen häpeäntunne epäonnistumisesta: koki, että oli pettänyt kaverit, läheiset, sponsorit, median – ja kaikki.

    Lopulta arki, työ, kaverit ja perhe auttoivat eteenpäin.

    – Huomasin, että elämä jatkuu. Paras lääke oli, että jatkoi normaalielämää eikä hautautunut murehtimaan tapahtunutta.

    Merkitsemättömillä reiteillä liikkuminen vaatii sään ja muunmuassa lumen jatkuvaa tarkkailua ja varsinkin Norjassa sää on hyvin vaihtelevaaPanu JyräEi riskien uhmaamista

    Sekä Panu Jyrä että Timo Polari kertovat, että extremeltä vaikuttavassa harrastuksessa ei ole kyse riskien uhmaamisesta sinällään.

    Kumpikin kuvailee itseään harkitsevaksi ja riskit tiedostavaksi ihmiseksi.

    – Minua ei motivoi riskit ja vaarat. Etelämantereellekin lähdin seuraamaan historiallista tarinaa ja omien esikuvieni jalanjälkiä. Mikään tavoite ei saisi ajaa elämän ohitse, Timo Polari sanoo.

    Polarin mukaan retkille houkuttelee fyysinen omien rajojensa koettelu, mutta myös esteettiset kokemukset eli luonnon suuruuden ja kauneuden kokemus sekä filosofinen puoli.

    – Siellä näkee oman elämänsä aika eri perspektiivistä kuin normaalin arjen keskellä, Polari sanoo.

    Ihmiset hakevat jotain, millä pääsee sisälle omaan persoonaansa ja pohtimaan oman olemassaolon mysteereitä. Luonto on näissä asioissa hyvä opastaja. Timo Polari

    Panu Jyrälle itse laskeminen on vain osa kokonaisuutta.

    – Se on ulkona liikkumista. Minä vain viihdyn vuoristossa. En pitkään aikaan ole mieltänyt, että pitäisin nimenomaan laskemisesta. Laskeminen voi olla ohi viidessä minuutissa, mutta valmisteluun ja ylös menemiseen on käytetty useampi tunti, Jyrä sanoo.

    Polari arvelee, että on myös ihmisiä, joita kiehtoo juuri äärikokemus, mutta tämä joukko on vähemmistössä.

    – Luulen, että parhaimmillaan yleinen keskeinen motiivi liittyy johonkin valaistumisen tai ylevöittymisen kokemuksiin. Ihmiset hakevat jotain, millä pääsee sisälle omaan persoonaansa ja pohtimaan oman olemassaolon mysteereitä. Luonto on näissä asioissa hyvä opastaja, Polari sanoo.

    Aina mielessä

    Panu Jyrä pelastui lumivyörystä hengissä. Pipo, kauluri, sauvat ja sukset lähtivät. Kroppa sai sen verran osumaa, että kävelemään ei pystynyt, mutta raajat pysyivät miehessä kiinni.

    – Henkisiä osumia ei tullut kauheasti. En nähnyt painajaisia eikä tullut pelkoja. Kun jalat taas toimivat, mentiin hiihtämään, Jyrä kertoo.

    Jyrä arvelee selvinneensä onnettomuudesta osin siksi, että oli aina laskemaan lähtiessään tottunut miettimään riskejä ja onnettomuudenkin mahdollisuutta. Oppinut tarkkailemaan pakoreittejä ja maaston muotoja varmuuden vuoksi.

    Iän ja kokemuksen myötä lunta tutkii aiempaa tarkemmin ja osaa ehkä huomioida sellaisiakin asioita, joita aiemmin ei osannut.

    Vajaa vuosi Pohjois-Norjan onnettomuuden jälkeen Jyrä ystävineen kävi onnettomuusrinteessä.

    – Muutaman kaverin kanssa haettiin mun sukset pois sieltä. Sauvatkin löytyi, ja yksi hanska. Vaikka olenkin ollut vyöryssä kolmesti, en pidä tätä reiluun 20 vuoteen ja noin 2500 laskupäivään suhteutettuna vaarallisena harrastuksena, Jyrä sanoo.

    Artikkelia täydennetty ke 9.1. klo 9:34: Lisätty, että Panu Jyrän lumivyöryonnettomuus tapahtui samalla Blåbärsfjelletillä, missä viime viikon onnettomuuskin. Lisäksi täydennetty tapahtumien kulkua.

    Atrian Nurmon sikaleikkamossa koko henkilöstöä koskevat yt-neuvottelut – syynä sianlihan laskenut kysyntä ja leikkaamon automatisointi

    Atrian Nurmon sikaleikkamossa koko henkilöstöä koskevat yt-neuvottelut – syynä sianlihan laskenut kysyntä ja leikkaamon automatisointi


    Atria Suomi aloittaa koko Nurmon sikaleikkaamon henkilöstöä koskevat yhteistoimintaneuvottelut. Neuvotteluilla tavoitellaan 1,5 miljoonan euron vuotuisia säästöjä ja 65 henkilötyövuoden vähentämistä. Sikaleikkamossa työskentelee noin 380...

    Atria Suomi aloittaa koko Nurmon sikaleikkaamon henkilöstöä koskevat yhteistoimintaneuvottelut.

    Neuvotteluilla tavoitellaan 1,5 miljoonan euron vuotuisia säästöjä ja 65 henkilötyövuoden vähentämistä. Sikaleikkamossa työskentelee noin 380 työntekijää.

    Atria Suomen lihaliiketoiminnasta vastaava johtaja Markku Hirvijärvi sanoo, että toiminnan sopeutusten taustalla on sianlihan kysynnän lasku.

    – Sianlihan kysynnän volyymit ovat laskeneet koko Suomessa ja tuotanto pyritään sopeuttamaan sen mukaiseksi, Hirvijärvi sanoo.

    Hirvijärven mukaan sianlihan kysyntä on laskenut vuosittain 2-3 %. Sianlihan tuotantovolyymit ovat pienentyneet myös siksi, että alhaisen tuottajahinnan takia tuottajia on vähemmän.

    Atria on investoinut sikaleikkamon uudistamiseen ja automatisointiin vuodesta 2015 alkaen noin 36 miljoonaa euroa.

    – Olemme hyvin pystyneet kehittämään käytettävyyttä sikaleikkamon investoinnin jälkeen. Nyt sopeutamme työvoimatarvetta tehokkaammille linjoille, Hirvijärvi kertoo.

    Työn määrän mahdollinen väheneminen pyritään toteuttamaan sisäisten järjestelyjen ja siirtojen kautta. Suunnitelluilla toimenpiteillä Atria pyrkii parantamaan liiketoiminnan kannattavuutta ja kilpailukykyä.

    Artikkeliin on lisätty klo. 18:24 sianlihan kysyntää ja volyymeja tarkentava kappale.

    Näin sohvaperunasta tuli lukutoukka – Seinäjoen kaupungin tviitti sai ruotsinkielisen Viveca Särkelän tarttumaan tuplahaasteeseen

    Näin sohvaperunasta tuli lukutoukka – Seinäjoen kaupungin tviitti sai ruotsinkielisen Viveca Särkelän tarttumaan tuplahaasteeseen


    Viveca Särkelälle yksi Seinäjoen kaupunginkirjaston hyllyistä on tullut viime vuoden aikana tuttuakin tutummaksi. Vieraskielinen kirjallisuus on sijoitettu kirjaston laitimmaiseen hyllyriviin. Sieltä löytyvät myös ruotsinkieliset...

    Viveca Särkelälle yksi Seinäjoen kaupunginkirjaston hyllyistä on tullut viime vuoden aikana tuttuakin tutummaksi. Vieraskielinen kirjallisuus on sijoitettu kirjaston laitimmaiseen hyllyriviin. Sieltä löytyvät myös ruotsinkieliset kirjat.

    Äidinkieleltään ruotsinkielisen Särkelän nykyinen kotikaupunki on supisuomenkielinen Seinäjoki.

    Vuosien aikana suomen kieli on alkanut sujua niin hyvin, ettei Särkelää puheen perusteella enää kovin helposti erota kunnon eteläpohjalaisesta.

    Lukeminen sujuisi suomeksikin, mutta se ei ole sama asia kuin lukea ruotsiksi, tietää Särkelä.

    – On valtavan tärkeätä, että voi lukea omalla äidinkielellään.

    Kun Särkelä vuosi sitten päätti osallistua Seinäjoen kaupunginkirjaston kirjastohaasteeseen, hän päätti samalla, että yrittää toteuttaa sen lukemalla vain ruotsinkielistä kirjallisuutta.

    Siitä tulikin tuplahaaste.

    Lukeminen jäi ruuhkavuosina

    Viveca Särkelä on melko tyypillinen tapaus. Hän oli nuorena innokas lukija, mutta kun arki täyttyi kiireistä, lukeminen jäi lähes kokonaan.

    – Viime vuosina luin oikeastaan vain ammattikirjallisuutta ja hyvä jos yhden romaanin vuodessa.

    Sitten tapahtui jotain.

    – Istuin vuosi sitten sohvalla ja totesin, että katson aivan liikaa telkkaria. Jotain muuta pitää keksiä. Ja sopivasti twitterissä tuli vastaan Seinäjoen kaupungin mainostama kirjastohaaste, muistelee Särkelä.

    Särkelä otti siltä istumalta haasteen vastaan ja nyt hän on kirjaston vakioasiakas. Ensimmäinen haaste on onnistuneesti selätetty.

    – Se oli kirjastohaaste, ei pelkästään haaste lukemaan vaan myös tutustumaan kirjaston palveluihin.

    Särkelä kertoo onnistuneensa lopulta hyvin haasteen toteuttamisessa, vaikka Seinäjoen kirjastossa ruotsinkielisen kirjallisuuden valikoima on pieni.

    – Voi sanoa, että haaste toi minut uudestaan kirjojen maailmaan. Tutustuin 50 kirjailijaan, joiden kirjoja en ollut ikinä ennen lukenut.

    Vain yhden kirjan Särkelä joutui lukemaan suomeksi. Se haasteen rasti, jossa kirja piti napata palautettujen kirjojen hyllystä, osoittautui liian vaikeaksi.

    – Palautettujen kirjojen joukossa ei ollut koskaan ruotsinkielisiä kirjoja, naurahtaa Särkelä.

    Lukuhaasteista lukemisen iloa

    Erilaisista lukuhaasteista on tullut uusi ja koko ajan yleistyvä keino innostaa ihmisiä kirjallisuuden pariin. Haastajina ovat esimerkiksi monet kirjallisuusblogit ja kirjastot.

    Edelläkävijänä kirjastojen lukuhaasteiden kehittelyssä on ollut pääkaupunkiseudun yleisten kirjastojen kirjastoverkko Helmet.

    Helmet-lukuhaaste pyörähti vuoden alussa käyntiin jo viidennen kerran.

    Haasteen kehittäjä kirjastopedagogi Riikka Utriainen sai viime syksynä Helsingin Kirjamessuilla Rakkaudesta kirjaan -palkinnon ja kertoi silloin, että pelkästään sosiaalisessa mediassa on Helmet-haastetta tekemässä jo yli 8000 ihmistä.

    Ei siinä ollut suorittamisen makua, mutta joidenkin kirjojen kanssa joutui vähän kamppailemaan. Viveca Särkelä

    Seinäjoen kirjastossa käynnistyi vuoden alussa kolmas haaste. Se vie kirjaston asiakkaat nojatuolimatkoille. Tavoitteena on lukea 25 kirjaa, jotka kertovat eri maista tai ovat eri maiden kirjailijoiden tekemiä.

    Kirjastoammattilaiset korostavat, että lukuhaasteiden tarkoitus on lisätä lukemisen iloa. Suorittamisen puolelle haaste ei saa luiskahtaa.

    – Ei siinä ollut suorittamisen makua, mutta joidenkin kirjojen kanssa joutui vähän kamppailemaan. Ne olivat kirjoja, joita en olisi ehkä lukenut ilman haastetta, kertoo Viveca Särkelä viime vuoden luku-urakastaan.

    Oman viehätyksensä lukuhaasteeseen tuo yhteisöllisyys. Lukukokemuksiaan voi jakaa facebook-ryhmässä. Ja sieltä löytää myös ammattilaisten vinkkejä.

    – Jaamme siellä viikoittain lukuvinkkejä, lupaa kirjastonhoitaja Elina Hokkanen Seinäjoelta.

    Ruotsinkielisiä kirjoja on Seinäjoen kirjastossa muutaman hyllymetrin verran.Elina Kaakinen / YleGösta Berlings saga

    Viveca Särkelän suhde lukemiseen on muuttunut täysin vuoden aikana. Hän myöntää olevansa pahasti koukussa ja aikoo osalllistua myös Seinäjoen kirjaston uuteen lukuhaasteeseen.

    – Kyllä tartun haasteeseen. Katsotaan mitä Seinäjoen kirjaston hyllystä löytyy.

    Särkelälle iloinen yllätys olisi, jos ruotsinkielisen kirjallisuuden valikoima vähän laajenisi. Terveiset menevät niille, jotka kirjahankinnoista päättävät.

    – Ruotsinkielisten kirjojen käyttöaste on varmasti viime vuoden aikana noussut lainaamieni kirjojen ansiosta!

    Lainattujen kirjojen joukosta Särkelä poimii yhden helmen. Kirjan, joka oli hänelle suuri löytö. Se on Selma Lagerlöfin esikoisteos Gösta Berlings saga.

    130 vuotta sitten vanhalla ruotsin kielellä kirjoitettu kirja haastoi Särkelän oikein kunnolla.

    – Oli vaikea päästä sisälle sen sanastoon ja runolliseen tekstiin, mutta sitten kun se avautui, se vei täysin mennessään. Aivan ihana kirja.

    Lukio ja ammattikoulu pääsivät yhteisiin tiloihin, kun Kurikan Kampus valmistui –

    Lukio ja ammattikoulu pääsivät yhteisiin tiloihin, kun Kurikan Kampus valmistui – "Onhan tämä komia ja mukavan oloinen oppimisympäristö"


    Kurikan lukiolaisten ja Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Sedun Kurikan toimipisteessä opiskelevien ammattikoululaisten koulutyö alkoi tänään poikkeuksellisissa merkeissä, kun reilut pari vuotta rakennettu uusi Kurikan Kampus otettiin käyttöön....

    Kurikan lukiolaisten ja Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Sedun Kurikan toimipisteessä opiskelevien ammattikoululaisten koulutyö alkoi tänään poikkeuksellisissa merkeissä, kun reilut pari vuotta rakennettu uusi Kurikan Kampus otettiin käyttöön. Kampus on lukion ja ammattikoulun yhteinen.

    Uusiin tiloihin siirtyivät tänään opiskelijat myös Sedun Jurvan ja Kauhajoen tiloista.

    Kampuksella on tilat noin 800 opiskelijalle, joista osa oli tosin ensimmäisenä päivänä työssäoppimisjaksollaan.

    – Onhan tämä komia ja mukavan oloinen oppimisympäristö, totesi Kurikan lukion 3.-luokkalainen Jyri Hirsimäki Kurikasta kouluun tutustuessaan.

    Kurikan lukion ja Sedun opiskelijat sekä henkilökunta Kurikan Kampuksen avajaistilaisuudessa.Mirva Ekman / Yle Kaikki kurssit samoissa tiloissa

    Kurikan Kampuksella on tilaa noin kolmen jalkapallokentän verran.

    Tekniikka on uusinta uutta ja tiloissa on panostettu muun muassa monikäyttöisyyteen. Esimerkiksi ylioppilaskirjoitukset järjestetään jatkossa neljän luokan kokonaisuudessa, joista saadaan väliseinät poistamalla yksi suuri tila.

    Yhteisellä kampuksella on alusta asti tavoiteltu synergiaetuja. Opiskelijoille suuri uudistus onkin se, että nyt lukiolaiset ja ammattikoululaiset opiskelevat samoissa tiloissa.

    Jos valitsee kursseja toisen koulun tarjonnasta, opetustilat löytyvät samasta rakennuksesta.

    Sedu Kurikan vs. koulutuspäällikkö Veli-Pekka Göös ja Kurikan lukion rehtori Aino Salo Kurikan Kampuksen avajaisissa.Mirva Ekman / Yle

    Sekä opiskelijoiden että henkilökunnan odotukset uusista tiloista erityisesti kaksoistutkintoa suorittavien osalta olivatkin muuttopäivänä korkealla.

    – Kaksoistutkintolaisten osalta opiskelu on varmasti helpompaa. Myös esimerkiksi ruokasali on hieno yhteisöllistävä tila. Varmaan tämä yhteisöllistää ja tulee laajemmat kaveripiirit, Jyri Hirsimäki arvelee.

    Myös Kurikan lukion rehtori Aino Salo ja Sedu Kurikan vs. koulutuspäällikkö Veli-Pekka Göös hehkuttavat yhteisiä tiloja ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia.

    – Olemme yhtä perhettä koko joukko, kun kaikki opiskelijat ovat samojen seinien sisäpuolella. Erilaiset kurssit ovat tarjolla ristiin ja monenlaisia yhteisiä projekteja meillä on suunnitteilla, Göös sanoo.

    Opiskelijan on jatkossa helppo siirtyä esimerkiksi lukion tarjonnasta valitulta kurssilta jatkamaan koulupäivää ammattiopiskeluun tarkoitettuun työsalilin.

    "Sisäilma tuntuu hyvältä"

    Kurikan kampuksen pääsuunnittelija on arkkitehti Pasi Siistonen Luovaus Arkkitehdit Oy:sta. Kampuksesta on haluttu tehdä sekä toimiva että turvallinen.

    Sedulla sosiaali- ja terveysalaa opiskelevat kauhajokelainen Heidi Panttila ja kurikkalainen Tiia Mäki odottavatkin uudelta kampukselta hyviä opiskeluolosuhteita.

    – Meidän vanhalla koululla oli joillain välillä päänsärkyä. Täällä sisäilma tuntuu hyvältä, Heidi Panttila sanoo.

    Kurikan Kampuksen noin 33 miljoonan euron kustannuksista kantavat päävastuun Sedu ja Kurikan kaupunki.

    Kurikan uuden kampuksen aula.Mirva Ekman / YleKatto on toteutettu kiinnostavasti Kurikan uudella kampuksella.Mirva Ekman / Yle

    Artikkelia korjattu 8.1.19 klo 8.08: Arkkitehdit Siistonen Oy muutettu Luovaus Arkkitehdit Oy:ksi

    Mitä tapahtuu lopullisesti pimenneille jouluvaloille? Ne päätyvät kupariksi ja energiaksi

    Mitä tapahtuu lopullisesti pimenneille jouluvaloille? Ne päätyvät kupariksi ja energiaksi


    Pienikin sähkö- ja elektroniikkaromu halutaan kotien nurkista kierrätykseen. Myös rikkinäisistä jouluvaloista saadaan irrotettua raaka-aineita ja materiaalia teollisuuden käyttöön. Toimitusjohtaja Rauno Partanen Cool Finland...

    Pienikin sähkö- ja elektroniikkaromu halutaan kotien nurkista kierrätykseen. Myös rikkinäisistä jouluvaloista saadaan irrotettua raaka-aineita ja materiaalia teollisuuden käyttöön.

    Toimitusjohtaja Rauno Partanen Cool Finland käsittelylaitokselta kertoo, että jouluvaloissa tärkein kierrätettävä on kupari. Myös muovi- ja puuosat otetaan talteen.

    – Vaikka yhden kynttelikön tai valosarjan materiaalihyöty on vähäistä, on hyvä, ettei jouluvalo päädy sellaisenaan kaatopaikalle. Niissä voi olla haitallisia yhdisteitä, esimerkiksi palonestoaineita, Partanen sanoo.

    Ser-romua lajiteltuna.Juha Vauhkonen / Yle

    Joulu- ja kausivalot kuuluvat sähkö- ja elektroniikkaromujen SER-kierrätyspisteisiin, joita löytyy satoja eri puolelta Suomea.

    Romusta erotellaan hyödylliset raaka-aineet ja materiaalit. Myös vaaralliset ja haitalliset aineet otetaan talteen ja erilliseen käsittelyyn.

    Jouluvalot siirtyvät kierrätyspisteistä käsittelylaitoksiin muun sähköromun seassa. Pitkiä valosarjoja tai kynttelikköjä ei kaiveta erilleen eikä käsitellä käsityönä. Koko kuorma samankaltaista sähköromua päätyy kerralla murskattavaksi.

    – Murskeesta seulotaan kuparipitoinen rikaste, jossa on vielä hieman muovia seassa. Se myydään Suomeen tai maailmalle sulattoihin, jotka ottavat kuparin talteen, Partanen selittää.

    Kynttelikköjen muovi- tai puuosat puolestaan päätyvät polton kautta energiaksi.

    – Tiensä päähän tullut kynttelikkö voi siis jatkaa olemassaoloaan kuparina vaikkapa uudessa kynttelikössä ja poltettaessa osana lämmön tai lämpimän veden tuotantoprosessia, Partanen miettii.

    Tuuli Toivanen / Yle

    Moni rikkoutunut valosarja tai kynttelikkö sujahtaa yhä väärään paikkaan eli sekajätteisiin tai metalliroskiin.

    – Ihmiset haluavat kierrättää, mutta aina ei mene nappiin. Uskon, että moni luulee tekevänsä aivan oikein, kun laittaa jouluvalot metallinkeräysastiaan, sanoo pohjalaisen jätehuoltoyhtiö Ekoroskin asiakasneuvoja Marko Berg.

    Sähkö- ja elektroniikkaromua ovat kaikki laitteet, jotka tarvitsevat toimiakseen sähkövirtaa, akkua, paristoa tai aurinkoenergiaa.

    Koristevalojen kierrätyksessä näkyy piikki joulun molemmin puolin.

    – Kausivaloja tulee sähköromukuormissa murskattavaksi pitkin vuotta, kertoo Rauno Partanen.

    Aapelin jäljiltä vieläkin reilut 3 000 taloutta sähköttä – valtaosa Ahvenanmaalla

    Aapelin jäljiltä vieläkin reilut 3 000 taloutta sähköttä – valtaosa Ahvenanmaalla


    Yli 3 000 taloutta oli edelleen varhain tänä aamuna ilman sähköä Aapeli-myrskyn jäljiltä. Energiateollisuuden sähkökartan mukaan aamukahdeksan aikoihin ilman sähköä oli hieman vajaat 3 500 sähköyhtiöiden asiakasta. Valta-osa...

    Yli 3 000 taloutta oli edelleen varhain tänä aamuna ilman sähköä Aapeli-myrskyn jäljiltä.

    Energiateollisuuden sähkökartan mukaan aamukahdeksan aikoihin ilman sähköä oli hieman vajaat 3 500 sähköyhtiöiden asiakasta. Valta-osa sähköttömistä oli edelleen Ahvenanmaalla.

    Sähköverkoista maakunnassa vastaavan osuuskunta Ålands Elandelslagsin asiakkaista reilulla 60 prosentilla oli sähköt.

    Kunnittain sähköttömiä talouksia oli eniten Vaasassa ja sitten Hammarlandissa ja Lemlandissa. Yhteensä katkoja oli sunnuntaina aamulla neljän yhtiön verkossa ja reilun 20 kunnan alueella.