Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    Törkeä maksuvälinepetos sekä törkeä rahanpesu tutkinnan alla Kauhajoella

    Törkeä maksuvälinepetos sekä törkeä rahanpesu tutkinnan alla Kauhajoella


    Kauhajoella tutkitaan törkeää maksuvälinepetosta ja törkeää rahanpesua. Elokuussa Kauhajoen Päntäneellä murtauduttiin asumiskäytössä olleeseen toimistoon, josta vietiin muun muassa pankkikortti tunnuksineen ja toisen tilin...

    Kauhajoella tutkitaan törkeää maksuvälinepetosta ja törkeää rahanpesua. Elokuussa Kauhajoen Päntäneellä murtauduttiin asumiskäytössä olleeseen toimistoon, josta vietiin muun muassa pankkikortti tunnuksineen ja toisen tilin verkkopankkitunnukset.

    Nopeasti tämän jälkeen tililtä on siirretty Tampereen seudulla asuvan miehen tilille yhteensä 50 000 euroa ja sieltä eteenpäin 30 000 euroa toiselle tilille. Rahat nostettiin myöhemmin eri pankkiautomaateista. Lisäksi pankkikortilla on tehty ostoksia 35 000 euron edestä.

    Poliisi epäilee kaikkiaan kolmea henkilöä tapahtumista. Kaksi heistä on ollut pidätettynä esitutkinnan aikana ja toinen on edelleen tutkintavankina. Kolmas epäilty on vankilassa, jossa hän kärsii aiempia tuomioita.

    Asian esitutkinta kestää vielä joitakin viikkoja. Tähän mennessä kaikkia anastettuja rahoja tai rahoilla hankittuja tavaroita ei ole saatu takaisin.

    Neljä hevosta kuoli autokolarissa Laihialla

    Neljä hevosta kuoli autokolarissa Laihialla


    Laihialla Pohjanmaalla sattui henkilöauton ja neljän hevosen yhteentörmäys sunnuntaina illalla. Turmassa loukkaantui vakavasti yksi autossa ollut ihminen. Muut kaksi autossa ollutta loukkaantuivat lievemmin. Päivystävän palomestarin Tarmo Nevalan...

    Laihialla Pohjanmaalla sattui henkilöauton ja neljän hevosen yhteentörmäys sunnuntaina illalla. Turmassa loukkaantui vakavasti yksi autossa ollut ihminen. Muut kaksi autossa ollutta loukkaantuivat lievemmin.

    Päivystävän palomestarin Tarmo Nevalan mukaan kaikki hevoset kuolivat. Kolme hevosta kuoli onnettomuudessa ja yksi jouduttiin lopettamaan heti turman jälkeen.

    – Auto oli ajanut Laihialta Tampereentietä, ja Jokikylän kohdalla neljä hevosta oli ollut nipussa (tiellä) ja niiden kanssa oli käynyt yhteentörmäys, Nevala kertoo.

    Turmapaikan lähellä sijaitsee Nevalan mukaan hevostalli, josta hevoset olivat ilmeisesti karanneet.

    – Siinä lähettyvillä on hevostalli ja hevoset ovat olleet siinä aitauksessa. Jostain tuntemattomasta syystä hevoset ovat hypänneet yli sieltä aitauksesta, siinä aidassa ei ollut aukkoja tai mitään tämmöistä.

    Nevala kertoo onnettomuuden tapahtuneen pimeän aikaan, mutta hän ei esimerkiksi tiedä, millainen valaistus turmapaikalla on.

    Tampereentie suljettiin onnettomuuden jälkeen aluksi liikenteeltä Jokikylän ja Kylänpään välillä. Molemmat kaistat olivat auki jälleen noin kello 22.30. Hätäkeskus sai tiedon onnettomuudesta sunnuntaina illalla puoli kahdeksalta.

    Edit klo 00.16: Korjattu hevosten määrä otsikossa.

    Oikea teknologia tukee muistisairaan arvokkuutta ja läheisten jaksamista – tutkimus selvitti muistisairaiden omia kokemuksia apuvälineistä

    Oikea teknologia tukee muistisairaan arvokkuutta ja läheisten jaksamista – tutkimus selvitti muistisairaiden omia kokemuksia apuvälineistä


    Turvapuhelin, ovivahti, liesivahti ja erilaiset paikannuslaitteet sekä hälyttimet ovat tavallisia apuvälineitä perheessä, jossa on muistisairas. Apuvälineillä pyritään tukemaan muistisairaan turvallista kotona asumista. Samalla välineet tuovat...

    Turvapuhelin, ovivahti, liesivahti ja erilaiset paikannuslaitteet sekä hälyttimet ovat tavallisia apuvälineitä perheessä, jossa on muistisairas.

    Apuvälineillä pyritään tukemaan muistisairaan turvallista kotona asumista. Samalla välineet tuovat turvaa läheisille.

    Apuvälinekirjo ja niiden ympärillä käytävä keskustelu on tuttua Etelä-Pohjanmaan muistiyhdistyksen Minna Huhtamäki-Kuoppalalle. Yhdistyksen tapaamisissa keskustellaan eri välineistä ja vertaillaan niiden hintoja ja toimivuutta.

    – Sairauden alkuvaiheessa ei apuvälineistä juuri keskustella, vaan enemmän murehduttaa esimerkiksi autolla ajaminen, mutta kun sairaus etenee, otetaan herkästi yhteyttä ja kysellään, Huhtamäki-Kuoppala sanoo.

    "Kaikkien etu, jos omaishoitaja jaksaa paremmin"

    Useimmiten yhteydenotto muistiammattilaisille tulee sairastuneen omaisilta, joille läheisen vahtiminen ja huolehtiminen käy raskaaksi.

    Tavanomainen tilanne on esimerkiksi se, että muistisairas erehtyy yöllisellä vessareissulla ovesta ja lähteekin ulos. Tekniikan avulla voidaan saada hälytys, kun ovi aukeaa tai paikannus pihalle vaeltelemaan lähteneen sairastuneen olinpaikasta.

    – Ei apuvälineitä tarvitse pelätä. Mielestäni tarve kannattaa huomioida jo ennen kuin mitään on tapahtunut. Eikö se ole kaikkien etu, jos omaishoitaja jaksaa paremmin eikä tarvitse joka niksausta ja naksausta murehtia, Huhtamäki-Kuoppala sanoo.

    Turvatekniikan käyttöönottoon pitää kuitenkin olla hyväksyntä ja lupa myös sairastuneelta. Moni huomioikin mahdollisen muistisairauden nykyään jo hoitotahdossaan.

    – Laitteiden käyttöä olisi hyvä opetella jo silloin, kun vielä oppii ja tiedostaa sen. Moni laittaa hoitotahtoon, että jos tarvitsee, minua saa seurata seurantalaitteella.

    Oikea tuki oikeaan aikaan – ja seuranta

    Filosofian tohtori Merja Riikonen tutki väitöstutkimuksessaan teknologisten apuvälineiden merkitystä muistisairaan arjelle.

    Riikosen mukaan teknologia ei koskaan voi korvata ihmistä ja sairastuneen sosiaalisia verkostoja, mutta oikein käytettynä apuvälineillä voidaan vahvistaa muistisairaan ihmisen arvokkuutta ja tukea läheisten jaksamista.

    – Se edellyttää oikeanlaista sosiaalista verkostoa, ohjausta ja motivointia laitteiden käyttöön sekä prosessin jatkuvaa hoitamista niin, että se toimii, Riikonen sanoo.

    Riikosen mukaan on tärkeä seurata, miten apuvälineet vaikuttavat sairastuneeseen. Jos muistisairaalle tulee tunne, että teknologia kahlitsee häntä tai häiritsee, pitäisi apuvälineiden tarpeellisuutta ja mielekkyyttä miettiä uudelleen.

    Esimerkiksi liiketunnistinvalaisimet ovat osoittautuneet muistisairaiden kannalta häiritseviksi. Muistisairas ihminen ei muista, että valo sammuu, kun sen luota menee pois ja syttyy, kun sen luokse tulee.

    – Muistisairas ajattelee, että valot sammutetaan, kun mennään huoneesta pois. Vanhat tavat pysyvät muistisairaalla kauan. He saavat tukea minuuteensa siitä, että osaavat tehdä asioita ja hallitsevat niitä, Riikonen sanoo.

    Ei lukittuja ovia

    Seurantalaitteista ja -sovelluksista muistisairaiden kokemukset ovat Riikosen mukaan pääosin positiivisia, vaikka julkisuudessa välillä keskustellaankin siitä ketä saa seurata ja milloin.

    – Kun muistisairaalle kertoo mikä laite on ja miksi, he usein ajattelevat, että on parempi saada liikkua, vaikka joku seuraakin, Riikonen sanoo.

    Muistisairaiden toistuvaa liikkumisen rajoittamista Riikonen ei hyväksy. Hän korvaisi lukitut ovet esimerkiksi gps-paikantimilla.

    – Meillä on Suomessa iso määrä ihmisiä, jotka lukitaan lukkojen taakse. Se on aika erikoista, Riikonen sanoo.

    Ei muistisairaan ihmisenkään elämää voi täysin turvata. Ei meidän kenenkään, sillä aina on riskejä. Merja Riikonen

    Riikosen tutkimuksen mukaan teknologiaa hyödyntävä ympäristö rajoittaa muistisairaan autonomiaa vähemmän kuin ympäristö, jossa sitä ei käytetä. Esimerkiksi gps-rannekkeen avulla muistisairaskin voi mennä ulos, kun siltä tuntuu ja sovellluksen avulla nähdään tarvittaessa, missä hän liikkuu.

    – Ei muistisairaan ihmisenkään elämää voi täysin turvata. Ei meidän kenenkään, sillä aina on riskejä.

    Riikosen mukaan esimerkiksi hoivakodeissa henkilökunta ja läheisten omaiset huolehtivat muistisairasta enemmän siitä, saako seurantaa käyttää ja miten sairastunut sen kokee.

    – Moni haastattelemistani sairastuneista koki, että oli enemmän kontrollin alaisena hoivakodissa, jossa ei käytetty seurantateknologiaa.

    Filosofian tohtori Merja Riikosen mukaan teknologiset apuvälineet lisäävät parhaimmillaan muistisairaan henkilön turvallisuutta ja itsemääräämisoikeutta.Hanne Leiwo/YleMuistisairaan oma kokemus

    Merja Riikosen tutkimuksessa kuullaan muistisairaiden itsensä kokemuksia teknologisista apuvälineistä.

    Tutkijan mukaan muistisairaiden kuuleminen on Suomessa vielä harvinaista. Kuitenkin muistisairaan ja läheisten käsitykset teknologisten apuvälineiden tarpeellisuudesta eroavat selvästi.

    – Läheisillä korostuu fyysisen turvallisuuden kokemus ja siihen liittyvät asiat. Sairaalla itsellään taas psyykkinen ja sosiaalinen turvallisuuden kokemus.

    Helppokäyttöisiä ja esteettisiä apuvälineitä

    Tulevaisuuden teknologisilta apuvälineiltä Riikonen toivoisi nykyistä enemmän käyttäjälähtöisyyttä. Muistisairaat ovat oman sairautensa ja tarpeidensa parhaita asiantuntijoita.

    – Teknologia kehittyy koko ajan. Muistisairaiden kokemusta ja tietoutta voitaisiin siinä käyttää hyödyksi, Riikonen sanoo.

    Helppokäyttöisyys on asia, jota Merja Riikonen pitää tärkeänä apuvälineiden ominaisuutena.

    – Helppokäyttöisyys niin, että sairaan ei itse tarvitse olla kovin pätevä laitteensa käytössä. Silloin ei myöskään tule tunnetta, että ei osaa, Riikonen sanoo.

    Samaa sanoo Etelä-Pohjanmaan muistiyhdistyksen Minna Huhtamäki-Kuoppala. Sekä Riikonen että Huhtamäki-Kuoppala kiinnittäisivät huomiota myös apuvälineiden ulkonäköön. Seurantaranneke saisi muistuttaa esimerkiksi modernia syke- tai aktiivisuusranneketta niin, että se ei ulkonäöllään leimaisi käyttäjäänsä sairaaksi.

    – Sairastuneet itse kokevat, että esimerkiksi gps-rannekkeesta tulee heille turvaa, mutta joku puolituttu tai muu voi kommentoida siitä jotain vähän tökeröä, Huhtamäki-Kuoppala tietää.

    "Kunnioitus on tärkeintä"

    Merja Riikonen kehottaa harkitsemaan teknologisten apuvälineiden käyttöä ja tarvetta jokaisen sairastuneen kohdalla yksilöllisesti. Kaiken keskiössä on kunnioitus, jonka kautta teknologian käyttö voidaan nähdä eri tavalla kuin ennen.

    Yhtä oikeaa tapaa tukea muistisairasta ja hänen perhettään ei ole.

    – Kunnioitus on tärkeintä. Muistisairailla itsellään on tosi paljon sanomista asioihin ja heillä on esimerkiksi oikeus lopettaa jonkun laitteen käyttö koska tahansa. Vaikka siinä lopettamisessa ei olisi mitään meidän mielestämme loogista järkeä, heille se on loogista. Se on niin yksilöllinen asia, Riikonen sanoo.

    Betonitehtaan autohallin katossa paloi Pietarsaaressa

    Betonitehtaan autohallin katossa paloi Pietarsaaressa


    Pietarsaaressa Pohjanmaalla syttynyt betonitehtaan autohallin palo on saatu sammumaan. Kokkolan ja Pietarsaaren pelastuslaitoksen mukaan palo oli noin 800-neliöisen hallin toisen puoliskon yläpohjassa. Hallissa oli säilytyksessä tehtaan raskaita...

    Pietarsaaressa Pohjanmaalla syttynyt betonitehtaan autohallin palo on saatu sammumaan. Kokkolan ja Pietarsaaren pelastuslaitoksen mukaan palo oli noin 800-neliöisen hallin toisen puoliskon yläpohjassa.

    Hallissa oli säilytyksessä tehtaan raskaita ajoneuvoja. Tehtaalta tuli hälytys suuresta rakennuspalosta kello 17:n jälkeen lauantaina.

    – Kun tultiin paikalle liekkipaloa ei juuri näkynyt, mutta voimakas tumma savu nousi. Saatiin halli tyhjennettyä aika nopeasti, eikä ajoneuvoille aiheutunut vaurioita, palomestari Joni Kontio kertoi illalla.

    Kontion mukaan palo vaikuttaa saaneen alkunsa sähkölaitteiston viasta. Henkilövahinkoja palosta ei aiheutunut, eikä palo ollut vaarassa levitä.

    Sammutustöissä oli useita yksiköitä viideltä paloasemalta. Palomestari Kontio arvioi, että jälkisammutustyöt jatkuvat puolilleöin.

    Uutista on päivitetty klo 21.00: Palo on saatu sammumaan.

    Rautatieliikenteen pilottialueita etsitään nyt – Pohjalaismaakunnat haluavat siirtää työ- ja opiskelumatkoja raiteille

    Rautatieliikenteen pilottialueita etsitään nyt – Pohjalaismaakunnat haluavat siirtää työ- ja opiskelumatkoja raiteille


    Liikenne- ja viestintäministeriö suunnittelee seuraavaa rautateiden osto- ja velvoiteliikenteen kautta, joka alkaa vuonna 2020. Mukaan etsitään pilottialueita, joilla tavoitellaan matkustajamäärien ja joukkoliikenteen kulkutapaosuuden...

    Liikenne- ja viestintäministeriö suunnittelee seuraavaa rautateiden osto- ja velvoiteliikenteen kautta, joka alkaa vuonna 2020.

    Mukaan etsitään pilottialueita, joilla tavoitellaan matkustajamäärien ja joukkoliikenteen kulkutapaosuuden kasvattamista.

    – Alueita haetaan mukaan aikataulujen suunniteluun niin, että ne kytkettäisiin yhteen muun alueellisen liikenteen kanssa, sanoo Etelä-Pohjanmaan liiton vs. suunnittelujohtaja Markus Erkkilä.

    Esimerkiksi Pohjanmaan maakuntaliitoissa halutaan nyt toden teolla panostaa Jyväskylän ja Vaasan väliselle raideosuudelle sekä Seinäjoki – Kokkola -välille.

    Matkustajamäärät rataosuuksilla voisivat liittojen mukaan kasvaa jopa kymmenillä tuhansilla, jos aikataulut sopisivat paremmin työ- ja opiskelumatkaliikenteeseen.

    Opiskelu- ja työssäkäyntiliikenteeseen toivotaan täsmävuoroja, jotka palvelisivat paremmin alueen asukkaita.

    Isokyrö toivoo tiheää paikallisjunaliikennettä

    Isonkyrön kunta laajentaa Tervajoen aseman ahdasta parkkipaikkaa. Arkipäivisin nelisenkymmentä paikka ovat täydessä käytössä.

    Kunnanvaltuuston puheenjohtajan Miko Heinilän toiveissa on radanvarteen kaavoitettuja asuinalueita palveleva toimiva junaliikenne.

    Isonkyrön kunnanvaltuuston puheenjohtaja Miko Heinilä.Mirva Ekman/Yle

    – Olemme tuomassa rautatien lähettyville ihmisiä lisää. Meillä on loistavia tontteja tässä Peippoosessa Tervajoen aseman yhteydessä ja lisää tontteja on kaavoitettu lähelle vanhan pysäkin paikkaa, Heinilä sanoo.

    Pohjalaisratojen paikoin kenho kunto myöhästyttää nyt junia. Pitkällä tähtäimellä Etelä-Pohjanmaan liitossa toivotaan Seinäjoki - Jyväskylä -välin sähköistystä.

    Seinäjoen ja Vaasan välisellä rataosuudella junat pysähtyvät nykyisin ainoastaan Tervajoella. Heinilä toivoo, että kymmenen vuoden kuluttua asemalta kulkee vilkas työmatkaliikenne.

    – Toivotaan että kaukojunaliikenne on kehittynyt. Vaasan suuntaan kuljettaessa pääsisi uutta ratalinjausta Vaasan lentoasemalle. Isostakyröstä käydään Runsorissa todella paljon töissä ja toivotaan, että siihenkin voisi pysähtyä sopivalla junalla.

    Raiteissa riittää kehitettävää

    Liikenneviraston tilastojen mukaan Vaasaan kulkevat junat ovat myöhästelleet eniten kaikista junavuoroista tämän vuoden aikana.

    VR sanoo syyksi radan huonon kunnon erityisesti Laihian ja Vaasan välillä. Junat ovat ajaneet väliä alennetulla 50 kilometrin tuntinopeudella.

    Päärataa Seinäjoelta Kokkolaan on kunnostetettu, mutta parannettavaa vielä riittäisi.

    – Rataa on kunnostettu, mutta kehittämistarpeita olisi vielä. Esimerkiksi Lapuan ja Ruhan väliltä puuttuu kaksiraiteinen osuus ja siinä on yksi pullonkaula. Lisäksi seisakkeilla on tarpeita muun muassa liityntäpysäköintien kehittämisessä, Erkkilä sanoo.

    Liikenne- ja viestintäministeriö tekee päätökset valituista junaliikenteen pilottikohteista marraskuussa 2018. Pilotin suunnitteluvaihe alkaa joulukuussa 2018 ja pilottihanke käynnistyy aikaisintaan joulukuussa 2019.

    Jalankulkija kuoli auton suistuttua hänen päälleen Vähässäkyrössä

    Jalankulkija kuoli auton suistuttua hänen päälleen Vähässäkyrössä


    Vuonna 1966 syntynyt mies kuoli, kun kevyenliikenteenväylälle suistunut henkilöauto törmäsi häneen perjantai-illalla Vähässäkyrössä. Onnettomuus sattui noin kello kymmenen aikaan Vähänkyröntiellä. Pohjanmaan poliisin mukaan nuori...

    Vuonna 1966 syntynyt mies kuoli, kun kevyenliikenteenväylälle suistunut henkilöauto törmäsi häneen perjantai-illalla Vähässäkyrössä.

    Onnettomuus sattui noin kello kymmenen aikaan Vähänkyröntiellä. Pohjanmaan poliisin mukaan nuori mieskuljettaja oli ollut matkalla Tervajoen suuntaan, kun hänen autonsa oli toistaiseksi tuntemattomasta syystä suistunut kulkusuunnassaan oikealle puolelle ja törmännyt kevyenliikenteenväyllällä kävelleeseen mieheen.

    Jalankulkija menehtyi vammoihinsa onnettomuuspaikalla. Poliisi jatkaa onnettomuuden tutkintaa.

    Kansainvälisessä Jorma Panula kapellimestarikilpailussa ei jaettu ensimmäistä palkintoa – toinen palkinto jaettiin kahdelle

    Kansainvälisessä Jorma Panula kapellimestarikilpailussa ei jaettu ensimmäistä palkintoa – toinen palkinto jaettiin kahdelle


    Kapellimestari Jorma Panulan nimeä kantavassa kilpailussa jaetulle toiselle sijalle johtivat Johannes Zahn (Saksa) ja Angus Webster (Englanti). Ensimmäistä palkintoa ei jaettu tänä vuonna ollenkaan. Kolmannen sijan jakoivat Ross Jamie Collins...

    Kapellimestari Jorma Panulan nimeä kantavassa kilpailussa jaetulle toiselle sijalle johtivat Johannes Zahn (Saksa) ja Angus Webster (Englanti).

    Ensimmäistä palkintoa ei jaettu tänä vuonna ollenkaan.

    Kolmannen sijan jakoivat Ross Jamie Collins (Suomi/Englanti) ja Kaapo Ijas (Suomi).

    Toiseksi tulleet kapellimestarit saivat molemmat 8 000 euron palkinnon ja kolmannelle sijalle päässeet 4 500 euron palkinnon.

    Kilpailuorkesterien suosikkikapellimestari oli Angus Webster. Kilpailun orkestereina toimivat Vaasan kaupunginorkesteri ja Jyväskylä Sinfonia.

    Palkintotilaisuudessa tuomariston puheenjohtaja Jorma Panula siteerasi säveltäjä Maurice Ravelin viestiä kapellimestareille: ”Älä tulkitse musiikkiani – tee se todeksi”.

    Kolmen vuoden välein järjestettävä kapellimestarikilpailu järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1999. Edellisellä kerralla kilpailun voitti ranskalainen kapellimestari Dylan Corlay.

    Lue lisää:

    Jorma Panula ja Euroopan nousevat kapellimestarikyvyt suuntaavat jälleen Vaasaan

    Ranskalainen Dylan Corlay voitti Jorma Panula -kapellimestarikilpailun

    Korvakorut lävistämällä vai ampumalla? Ammattilaiset eri linjoilla siitä, kumpi on turvallisempaa

    Korvakorut lävistämällä vai ampumalla? Ammattilaiset eri linjoilla siitä, kumpi on turvallisempaa


    Se, mikä on turvallisin ja oikea tapa ottaa korvakorut herättää keskustelua erityisesti äideille tarkoitetuilla foorumeilla ja sosiaalisessa mediassa.Huolta herättävät sekä hygienia että korvakoruja laittavan henkilön saama koulutus ihon...

    Se, mikä on turvallisin ja oikea tapa ottaa korvakorut herättää keskustelua erityisesti äideille tarkoitetuilla foorumeilla ja sosiaalisessa mediassa.Huolta herättävät sekä hygienia että korvakoruja laittavan henkilön saama koulutus ihon rei'ittämiseen.

    Aiheesta on kirjoittanut esimerkiksi Elle-lehden bloggaaja Miia Ezen. Myös useat lävistäjät ovat ottaneet kantaa asiaan verkkosivuillaan. Lävistämistä perustellaan muun muassa sillä, että ampumalla laitetut harjoituskorut ovat usein liian lyhyitä, jolloin niissä ei ole turpoamisvaraa.

    Hygieenisyys tärkeää

    Suuri osa perinteisistä korvakoruista laitetaan ampumalla kultasepänliikkeissä, kampaamoissa ja kosmetologeilla. Uhkarohkeimmat tekevät rei'ät itse kotona.

    Vaasalainen kultasepänliike Hovisepät tekee vuosittain tuhansia reikiä. Yrityksen toimitusjohtaja Matti Luoma-ahon mukaan tyypillinen asiakas on ensimmäisellä luokalla koulussa oleva tyttö, joka tulee paikalle äitinsä kanssa.

    Ampumistekniikkaa käytettäessä korvakorut on valmiiksi asennettu laitteen steriiliin kasettiin ja reikä tehdään korun avulla. Laite ei kosketa korvaa. Luoma-ahon mukaan tämä tapa rei'ittää korvat on turvallinen.

    – Täällä on steriilit korvakorut ja ammattitaitoinen henkilökunta tekemässä, Luoma-aho kertoo.

    Hovisepillä korvakorujen laittamisessa käytetään Blomdahlin korvienlävistykseen tarkoitettua laitteistoa ja koruja.

    – Siinä tulee selkokieliset ohjeet. Aina, jos tulee uusi työntekijä, käymme ohjeet läpi. Asiakkaan korvaan ei harjoitella, vaan ensin kokeillaan 10-15 kertaa johonkin korvaa muistuttavaan paikkaan, Luoma-aho kertoo.

    Luoma-aho itse ei ota kantaa lävistäjien turvallisuusväitteisiin ja siihen, kumpi on parempi tapa tehdä reikiä.

    – Meillä ei ole kokemusta todellisesta lävistämisestä. Me olemme kuitenkin todenneet, että tämä on nopea, kivuton, steriili ja turvallinen tapa tehdä näitä. Muuten me oltaisiin vaihdettu johonkin toiseen.

    Ensikoruja pidetään korvissa lähes kaksi kuukautta.Merja Siirilä / YleTulehdusriski aina olemassa

    Kun ihoa rei'itetään, liittyy siihen aina riskejä. Terveyskirjaston artikkelin mukaan lävistyksiin liittyvät komplikaatiot voidaan jaotella esimerkiksi akuutteihin ja kroonisiin, tulehduksellisiin ja muihin sekä lävistysprosessiin tai lävistyksen paikkaan liittyviin komplikaatioihin. Arvioiden mukaan 17–30 prosenttiin lävistyksistä liittyy komplikaatioita.

    Tietyt metallit, esimerkiksi nikkeli, saattavat allergisoida ja saada lävistyksen oireilemaan.

    Vaasan keskussairaalan johtajaylilääkäri Reijo Aution mukaan infektioriski on aina olemassa. Ihmisen anatomian tuntemuksen ja hygienian täytyy olla kunnossa erityisesti, kun tehdään vaativia korvalävistyksiä.

    – Esimerkiksi ruston läpi pistäminen on riski. Korvaan voi tulla paikallisesti ongelmia, Autio kertoo.

    Hovisepillä on päädytty tekemään pelkästään korvanlehteen sijoittuvia reikiä ja vaativammat tapaukset ohjataan lävistäjien luokse. Luoma-ahon mukaan korvakoruina käytetään tappeja, eikä esimerkiksi tulehdusherkempiä renkaita.

    Rei’itys- eli ensikorvakorua tulee käyttää reiän koko parantumisajan eli noin kuusi viikkoa. Jos korvakoru vaihdetaan ennen kuin reikä on täysin parantunut, kasvaa infektioiden ja allergisten reaktioiden riski. Paranemisaikana on tärkeää huolehtia hygieniasta ja korvien puhdistuksesta.

    Tatuointi- ja lävistysalan yrittäjä Teemu Almén tekee korvalävistystä hengityssuojainta käyttäen. Myös kädet on suojattu kumihanskoin.Jari Kovalainen / YleMinkä ikäiselle korvakorut?

    Se, minkä ikäiselle korvakoruja laitetaan, riippuu hyvin paljon liikkeestä ja tekijästä. Joissain Latinalaisen Amerikan maissa laitetaan tyttövauvoille korvakorut pian syntymän jälkeen. Tapa korostaa lapsen sukupuolta alusta lähtien.

    Suomalaiset laittavat korvakoruja maltilisemmin ja monilla rei'itys ja lävistyspaikoilla on ikärajat. Suurin osa ottaa huomioon lapsen oikeuden oman kehon koskemattomuuteen. Hovisepillä ikäraja on viisi vuotta.

    – Silloin tyttö tai poika tietää jo, mitä tapahtuu ja on oma tahto. Tottahan se on helppo laittaa sellaiselle vastasyntyneelle, joka ei ymmärrä asiasta vielä mitään. Kuitenkaan kaikki eivät korvakoruja halua, joten annetaan lasten päättää itse, Luoma-Aho toteaa.

    Johtajaylilääkäri Reijo Autio kehottaa puntaroimaan mahdollisia hyötyjä ja riskejä, mikäli hyvin pienelle lapselle pohditaan korvakoruja.

    – Itse en ole innostunut asiasta, kun en näe mitään hyötyä siitä, että vauvalla on korvakorut. Riskipuolella on esimerkiksi infektiot ja se, jos koru tarttuu johonkin ja repäisee korvaan haavan tai reiän. Myös, jos lapsi saa ne irti ja nielaisee. Omalle lapselleni en laittaisi kovin pienenä.

    Autio myös huomauttaa, että korvan nipukka kasvaa lapsen mukana.

    – Pienellä lapsella korvannipukka on hyvin pieni. Vaatii äärimmäistä tarkkuutta, että osuu juuri oikeaan kohtaan.

    Suomessa on laaja kirjo paikkoja, joissa korvakoruja voi laittaa. Myös käytännöt vaihtelevat suuresti. Autio kehottaakin, että vanhempia käyttämän harkintaa siinä, missä paikassa reiät laitetaan.

    – En tiedä, kun tämä ei ole terveydenhuollon piirissä, että millä tavalla niitä valvotaan ja millä tavalla asiakas pystyy olemaan varma, että noudatetaan riittävää puhtausastetta, Autio toteaa.

    Mitkä ovat sinun kokemuksesi korvien rei'ityksestä tai lävistyksestä?

    Korvakorut on monelle tärkeä asustamisen keino. Punk-musiikin aikakaudella moni lävisti korvansa itse esimerkiksi hakaneulan avulla. Nykypäivänä kuitenkin luotetaan enemmän ammattilaisiin.

    Miten sinulle on laitettu korvakorut? Oliko sinulla kenties komplikaatioita? Kerro meille kokemuksistasi, teemme aiheesta jatkojutun. Vastauksia voi toimittaa myös sähköpostitse merja.siirila(a)yle.fi

    Eläinpuiston pandatalossa jännittävä koemaistelu: Pyry ja Lumi söivät kotimaista bambua ensimmäistä kertaa

    Eläinpuiston pandatalossa jännittävä koemaistelu: Pyry ja Lumi söivät kotimaista bambua ensimmäistä kertaa


    Ähtärin eläinpuiston pandatalossa jännitettiin torstaina iltapäivällä sitä, mille bambukasalle pandat Lumi ja Pyry suuntaisivat. Eteläpohjalaiset ovat koeviljelleet parin vuoden ajan niitä bambulajikkeita, joiden arveltiin maistuvan pandoille...

    Ähtärin eläinpuiston pandatalossa jännitettiin torstaina iltapäivällä sitä, mille bambukasalle pandat Lumi ja Pyry suuntaisivat.

    Eteläpohjalaiset ovat koeviljelleet parin vuoden ajan niitä bambulajikkeita, joiden arveltiin maistuvan pandoille parhaiten. Nyt oli projektin jännittävin vaihe, kun kasvatettua satoa päästiin koemaistattamaan pandakaksikolla.

    Kummallekin pandalle oli asetettu tarjolle kahdeksaa eri bambua. Seitsemän Suomessa kasvatetun lajikkeen lisäksi mukana oli yksi hollantilaisen bambun kasa. Jännittynyt yleisö seurasi, mille bambukasalle pandat pysähtyisivät herkuttelemaan.

    Helpotus oli melkoinen, kun kotimainen lähiruoka kelpasi.

    Tarjolla oli myös töysäläisen Klaus Lavilan kasvattamaa bambua.

    – Meidän kasvattamamme bambut kelpasivat ruoaksi Lumille oikein hyvin, Lavila ihastelee.

    Myös eläinpuiston eläinlääkäri Heini Niinimäki on tyytyväinen koemaisteluun. Pyryn ja Lumin ruokavalioon saattaisi kotimainen bambukin siis kelvata.

    – Ainakin tästä voi päätellä sen, että edellytykset maistuvuuden puolesta ovat olemassa, Niinimäki sanoo.

    Kelpasi nirsoille pandoille

    Pandat ovat hyvin valikoivia ruokansa suhteen. Heini Niinimäki kertoo, että pandalle kelpaavat vain tietyt bambulajikkeet. Lisäksi lajike, joka maistuu yhdessä paikassa kasvatettuna, ei ehkä toisessa paikassa kasvatettuna enää niille kelpaakaan.

    – Tämä kokeilu vaikuttaa onnistuneelta. Molemmille maistuu ja molemmat kävivät heti maistelemassa eri lajikkeitakin, Niinimäki sanoo.

    Tällä hetkellä pandojen bambu tuotetaan Hollannista Ähtäriin.

    Pyry maistelemassa Ähtärissä ja lähikunnissa kasvatettua bambua.Tuomo Rintamaa/YleMonenlaisia lajikkeita ja kasvupaikkoja

    Etelä-Pohjanmaalla on ollut koeviljelyssä useita sellaisia bambulajikkeita, joiden arveltiin kelpaavan pandoille. Koeviljelijöitä on ollut yli kolmekymmentä. Bambua pandalle -hanketta koordinoiva erikoisasiantuntija Jari Luokkakallio ProAgrialta kertoo, että viljelijämäärä on ollut hyvä.

    – Tämä on ollut innokas porukka ja meillä on ollut monenlaisia kasvupaikkoja sekä olosuhteita, joissa koeviljellä, Luokkakallio sanoo.

    Ensimmäinen koeviljelytalvi oli lumeton ja kylmä ja silloin bambut kärsivät talvituhoja. Toinen, viime talvi, oli olosuhteiltaan toisenlainen ja viljelyyn olivat valikoituneet jo paremmin pakkasta kestäviksi todetut lajikkeet.

    – Olen antanut bambujen kasvaa. Istuttanut maahan, hiukan kastellut ja ne ovat omatoimisesti kasvaneet. Pakkasvaurioitakaan ei tullut, Klaus Lavila kertoo.

    Kymmenien uusien kasvattajien tarve

    Nyt, kun ensimmäinen koemaistelu on takana ja Suomessa viljellyt lajikkeet todettu pandoille maistuviksi, eteläpohjanmaalla etsitään lisää bambunkasvattajia.

    – Tarvitsisimme kymmenittäin uusia kasvattajia. Uskon, että heitä löytyy sillä kiinnostuneita on, Jari Luokkakallio sanoo.

    Tämänpäiväisen koemaistelun lisäksi Pyrylle ja Lumille ei juuri ole kotimaista bambua tarjota enempää – tällä erää. Tänään tarjottiin se sato, mitä oli.

    – Vielä on varaa laajentaa kasvatusalaa, Luokkakallio sanoo.

    Pieni pohjalaiskylä kisaa valokuituverkollaan Euroopan laajakaistaratkaisujen joukossa

    Pieni pohjalaiskylä kisaa valokuituverkollaan Euroopan laajakaistaratkaisujen joukossa


    Ilvesjoen kyläyhdistys Jalasjärveltä kilpailee ainoana Suomesta Euroopan unionin laajakaistakilpailun voitosta. Unioni on valinnut kyläyhdistyksen valokuituverkkohankkeen finalistien joukkoon. Kyläyhdistys rakennutti viime vuonna Ilvesjoelle...

    Ilvesjoen kyläyhdistys Jalasjärveltä kilpailee ainoana Suomesta Euroopan unionin laajakaistakilpailun voitosta. Unioni on valinnut kyläyhdistyksen valokuituverkkohankkeen finalistien joukkoon. Kyläyhdistys rakennutti viime vuonna Ilvesjoelle valokuituverkon Suupohjan Seutuverkko Oy:llä eli Sunetilla.

    Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Marianne Hongisto on iloissaan siitä, että kotikylä on nyt nopeiden yhteyksien kylä Kurikassa Etelä-Pohjanmaalla. Enää ei tarvitse jännittää, koska yhteydet pätkivät tai ruuhkautuvat. Yleensä näin tapahtui ennen ainakin perjantai-illalla, kun koko kylä surffasi yhtäaikaa töiden ja koulujen jälkeen netissä.

    – Vuosia sitten kylään yritettiin jo rakentaa valokuituverkkoa kaupallisen toimijan kanssa, mutta se olisi tullut kyläläisille liian kalliiksi, Marianne Hongisto selvittää.

    Kunnallisen yrityksen kanssa

    Kylä turvautui lopulta kunnallisen yrityksen apuun. Ilvesjoen valokuituverkon rakensi Suupohjan Seutuverkko Oy, joka on muutaman eteläpohjalaisen ja satakuntalaisen kunnan omistama tietoliikenneverkkojen rakentaja.

    – Pidimme kyläläisille kaksi infotilaisuutta ja Sunetin väkeä kiersi ovelta ovelle kysymässä, onko valokuituverkolle halukkuutta ja tarvetta.

    Ilvesjoen kyläyhdistys tavoitteli 40:tä taloutta mukaan, mutta lopulta liittymiä vedettiin 63 pihaan.

    – Tämä ylitti odotukset täysin.

    Elinehto maatiloille ja yrityksille

    Nopeita verkkoyhteyksiä tarvitsevat ennen kaikkea kylän yritykset ja isot maatilat.

    – Maatilalla pitää saada tieto liikkumaan reaaliajassa tilan sisällä, erilaisille viranomaisille ja muille tahoille.

    Marianne Hongistolla on itselläänkin kotipihassa käsityöalan pienyritys, jonka pyörittämisessä nopeat yhteydet auttavat.

    – Verkkokauppaa pitää päivittää joka päivä, samoin nettimarkkinointia pitää tehdä ja hoitaa sähköpostit. Kyllä ne täytyy toimia, ja perhe tietysti haluaa katsella Netflixiä ja muita sellaisia.

    Marianne Hongisto tietää kertoa, että muun muassa kylän viinatehtailija, Pramian Marko Mäkinen, joutui ennen valokuituaikaa lähtemään kylältä muihin tiloihin videoneuvotteluihin.

    Ilvesjoen valokuituverkkoon liittyi rakentamisvaiheessa yli kolmannes kylän talouksista, kertoo kyläyhdistyksen puheenjohtaja Marianne Hongisto.Päivi Rautanen/YleEU-rahalla ja pankkilainalla

    Valokuituverkkoa vedettiin maan alle Ilvesjoella noin 55 kilometriä. Kustannuksia pyrittiin hillitsemään tekemällä yhteistyötä sähköyhtiön kanssa. Aikataulut eivät aivan osuneet kohdalleen, mutta jonkin verran valokuitu- ja sähkökaapeleita saatiin maan alle samaan aikaan.

    Ilvesjoen valokuituverkko tuli maksamaan noin 330 000 euroa. Kustannuksista 65 prosenttia katettiin Euroopan unionin avustuksilla. Pankkiinkin turvauduttiin.

    – Meillä on tarkat laskelmat. Pärjäämme pankkilainan kanssa. Sen pitäisi olla maksettuna viidessä vuodessa, Marianne Hongisto kertoo.

    Ainoana Suomesta

    European Broadband Award -kilpailu ratkeaa maanantai-illalla Brysselissä. EU:n vuosittain järjestämässä laajakaistakilpailussa on viisi kategoriaa ja jokaiseen on valittu kolme finalistia. Ilvesjoki kilpailee avoimen kilpailun luokassa voitosta Latvian ja Ranskan finalistien kanssa. Viime vuonna saman kategorian voitto tuli Suomeen helsinkiläiselle Marttilan asuinalueelle.

    – Ainakin pronssi tulee varmasti, Marianne Hongisto hymyilee ja lupaa kylälle vähintään juhlakahvit, jos voitto napsahtaa.

    Viidentoista finalistin joukkoon ei yltänyt Ilvesjoen lisäksi muita suomalaisia laajakaistahankkeita. Eniten osallistujia kilpailuun tuli Tanskasta, Saksasta ja Espanjasta.

    Miesjoukko raiskasi 19-vuotiaan naisen Seinäjoella – neljälle ehdotonta vankeutta

    Miesjoukko raiskasi 19-vuotiaan naisen Seinäjoella – neljälle ehdotonta vankeutta


    Miesjoukko raiskasi 19-vuotiaan naisen Seinäjoella hänen omassa asunnossaan heinäkuussa, ilmenee Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomiosta. Yksi miehistä oli tutustunut uhriin netin välityksellä ja järjestänyt tapaamisen naisen kanssa....

    Miesjoukko raiskasi 19-vuotiaan naisen Seinäjoella hänen omassa asunnossaan heinäkuussa, ilmenee Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomiosta. Yksi miehistä oli tutustunut uhriin netin välityksellä ja järjestänyt tapaamisen naisen kanssa. Asunnolle tuli yhteensä viisi miestä, ja tapaamisen järjestänyt mies vaati uhria harrastamaan seksiä miesten kanssa. Nainen kieltäytyi, mutta kolme miehistä raiskasi hänet. Yksi kuvasi tapahtumia ja kosketteli naista.

    Nainen kertoi kieltäytyneensä sekä suomeksi että englanniksi. Yksi raiskauksesta tuomituista kertoi kuulleensa uhrin sanovan ei, mutta oli siitä huolimatta sitä mieltä, että seksin harrastaminen oli tapahtunut yhteisymmärryksessä. Myös tapahtumia kuvannut mies kertoi naisen kieltäytyneen seksin harrastamisesta.

    – Ottaen huomioon asianomistajan kertomus tapahtumista, hänelle annettu kielto poistua asunnolta ennen seksin harrastamista sekä hänen olemisensa yksin viiden tuntemattoman ulkomaalaisen miehen kanssa, käräjäoikeus pitää uskottavana sitä, että asianomistaja on ollut pelkotilan tai muun avuttoman tilan vuoksi kykenemätön puolustamaan itseään, oikeuden julkisessa selosteessa kerrotaan.

    Järjestäjä ja raiskaajat saivat yli kahden vuoden tuomiot

    Oikeus katsoi, että tapaamisen järjestäneen toiminta on mahdollistanut rikosten tapahtumisen. Hän oli oikeuden mukaan saattanut osapuolet yhteen ja voimakkaasti painostanut uhria seksin harrastamiseen muiden kanssa. Hän ei itse harrastanut seksiä naisen kanssa.

    – Käräjäoikeus katsoo, että ilman [järjestäjän] menettelyä rikokset olisivat jääneet tapahtumatta. Vaikka [hän] ei ole osallistunut rikoksen täytäntöönpanotoimeen, hänen toimenpiteensä asiassa ovat olleet niin olennaisia, että käräjäoikeus katsoo hänen menettelynsä täyttävän tekijäkumppanuuden, julkisessa selosteessa sanotaan.

    Oikeus tuomitsi tapaamisen järjestäneen miehen kolmen vuoden vankeuteen kolmesta raiskauksesta ja naisen kanssa seksiä harrastaneet kolme miestä 2–2,5 vuoden vankeusrangaistuksiin raiskauksesta.

    Tapahtumia kuvannut 21-vuotias mies tuomittiin kuuden kuukauden ehdolliseen vankeuteen pakottamisesta seksuaaliseen tekoon ja salakatselusta.

    Fleksaaja, vegaani tai ihan vaan lihansyöjä – osallistu keskusteluun: Vaikuttaako ilmastouhka siihen mitä syöt?

    Fleksaaja, vegaani tai ihan vaan lihansyöjä – osallistu keskusteluun: Vaikuttaako ilmastouhka siihen mitä syöt?


    Kaavoitusarkkitehti Oliver Schulte-Tigges on sitoutunut kuukauden ajaksi valitsemaan päivittäiseksi lounaakseen kasvisvaihtoehdon. Hän on mukana Vaasan kaupungin kokeilussa, jossa kerätään tietoa henkilöstöravintolan asiakkaiden suhtautumisesta...

    Kaavoitusarkkitehti Oliver Schulte-Tigges on sitoutunut kuukauden ajaksi valitsemaan päivittäiseksi lounaakseen kasvisvaihtoehdon.

    Hän on mukana Vaasan kaupungin kokeilussa, jossa kerätään tietoa henkilöstöravintolan asiakkaiden suhtautumisesta kasvisruokaan. Schulte-Tigges innostui kokeilusta, koska pitää sitä käytännöllisenä tapana reivata ruokavaliota uuteen suuntaan.

    – On hieman työlästä kotona keksiä kasvisruokia, jotka sitten maistuisivat lapsillekin. Tämä on hyvä tapa lisätä kasvisruokien syöntiä.

    Ruokavalinnoilla on suuri merkitys ilmastonmuutoksen hillinnässä. Ruoka aiheuttaa ilmastonmuutosta kiihdyttäviä päästöjä saman verran kuin liikenne. Eniten ilmastoa kuormittaa naudanliha. Lähes yhtä suuri ilmastovaikutus on juustolla.

    "Suurin syy on ilmastonmuutos"

    Vaasan kasvisruokakokeilu liittyy kaupungin energia- ja ilmasto-ohjelmaan. Tavoitteena on, että myöhemmin tulevaisuudessa vaasalaiset söisivät vain kestävällä tavalla tuotettua ruokaa.

    – Nyt keräämme kokemuksia, tietoa ja tilastoja ja niiden pohjalta tehdään jatkotoimenpiteitä, lupaa kaupungin kehittämispäällikkö Maija Alasalmi. Tavoitteena on kasvisruoan käytön lisääminen ja myös ruokahävikin vähentäminen.

    Alasalmi on yllättynyt siitä, kuinka hyvän vastaanoton kokeilu on saanut. Henkilöstöravintolan asiakkailta saatu palaute on ollut myönteistä ja innostunutta.

    Oliver Schulte-Tiggesille kasvisruoka on maistunut hyvin. Hän ei ole silti aikeissa ryhtyä kokonaan kasvissyöjäksi, mutta haluaa vähentää lihansyöntiä.

    – Suurin syy on ilmastonmuutos, hän sanoo.

    Kyselyitä Vegaaniliittoon

    Monessa paikassa on jo ryhdytty tuumasta toimeen. Kasvisruoka on saanut hyllytilaa kaupoissa ja tullut vaihtoehdoksi koulu- ja työmaaruokaloissa.

    Ilmastouhka on viime aikoina herätellyt suomalaisia miettimään ruokavalintojaan. Tällainen tuntuma on Vegaaniliitossakin.

    – Kiinnostus on kasvanut tosi paljon, ja taustalla on nimenomaan ympäristöhuoli, kertoo Vegaaniliitto ry:n puheenjohtaja Karla Loppi.

    Kiinnostuksen lisääntyminen näkyy Lopin mukaan siinä, että Vegaaniliitosta kysellään luentoja tai ruokakursseja juuri esimerkiksi kuntien ilmasto-ohjelmien projekteihin, opiskelijaporukoille tai ammattiliitoille.

    Läheskään kaikille kiinnostuneille ei henkilökohtaista kontaktia, vahvistusta ja tsemppiä liitosta kuitenkaan pystytä tarjoamaan, harmittelee Loppi.

    Tammikuussa järjestettävä Oikeutta eläimille -järjestön Vegaanihaaste on sekin kerännyt vuosi vuodelta enemmän osallistujia. Tänä vuonna kuukauden ajan vegaaniruokavaliota noudatti 12 000 suomalaista.

    – Laskennallisesti osallistujat säästivät noin 400 000 eläintä syömällä vain kasviperäistä ruokaa. Kasvihuonekaasupäästöjä säästyi määrä, joka vastaa 103 kertaa maapallon ympäri ajamista autolla. Luvut perustuvat arvioihin, mutta havainnollistavat sitä, kuinka isosta muutoksesta eläinten ja ympäristön kannalta on kyse, kirjoittaa viestintävastaava Satu Saunio vegaanihaasteen verkkosivuilla.

    Vaasan kaupungin henkilöstöravintolan sienikasviskääryleitä.Elina Kaakinen / YleTutkimus vahvistaa

    Foodwestin kasvisruokatutkimuksen mukaan viidesosa suomalaisista on jo vähentänyt lihankäyttöä. Viiden vuoden välein (2012 ja 2017) tehdyt tutkimukset osoittavat, että kiinnostus kasvisruokaa kohtaan lisääntyy ja että kasvisruoka valitaan erityisesti sen ympäristöystävällisyyden vuoksi.

    Pellervon taloustutkimuksen PTT:n tilastoanalyysi suomalaisten kulutusmuutoksista ennustaa, että kasvissyöjien osuus väestöstä jatkaa kasvua Suomessa.

    PTT:n tutkimusraportissa todetaan, että suuret muutokset elintarvikkeiden kulutuksessa tapahtuvat hitaasti. 94 prosenttia suomalaisista syö edelleen lihaa jossakin muodossa. Kasvisruoan käytön lisääntyminen ei ainakaan vielä näy lihankulutustilastoissa.

    Ilmatieteen laitoksen, Suomen ympäristökeskuksen ja Aalto-yliopiston ylläpitämällä ilmasto-opas.fi -sivustolla kerrotaan, että ruokavaliotaan voi muuttaa vähemmän ilmastoa kuormittavaksi yksinkertaisilla toimilla, esimerkiksi näin:

    – Käytä enemmän kasviperäisiä tuotteita, vähennä lihan ja muiden eläinperäisten tuotteiden käyttöä.

    – Pidä viikossa ainakin yksi kasvisruokapäivä ja jätä pihvit ja juustot juhlahetkiin.

    Osallistu keskusteluun

    Meitä kiinnostaa, millä perusteella sinä teet ruokavalintojasi. Oletko vähentänyt lihansyöntiä tai luopunut lihasta kokonaan? Minkä takia? Mikä jarruttaa kasvissyöjäksi ryhtymistä? Onko kasvisruokaa nykyisin jo riittävän helposti saatavilla? Pitäisikö ympäristöä eniten kuormittavan ruoan tarjontaa vähentää esimerkiksi kouluissa tai rajoittaa jotenkin muuten?

    Juha Mieto -veistoskilpailu ratkesi: Nelimetrisessä voittajatyössä on metsää, latua ja Mietaan kokoinen hiihtäjä

    Juha Mieto -veistoskilpailu ratkesi: Nelimetrisessä voittajatyössä on metsää, latua ja Mietaan kokoinen hiihtäjä


    Kurikan Juha Mieto -veistoksen suunnittelukilpailu on ratkennut. Voittajatyön on suunnitellut kuvanveistäjä Pekka Jylhä. Veistoshankkeen taiteellisen suunnittelun työryhmän mukaan voittajaksi valittu veistos ilmentää loistavasti Juha Miedon...

    Kurikan Juha Mieto -veistoksen suunnittelukilpailu on ratkennut. Voittajatyön on suunnitellut kuvanveistäjä Pekka Jylhä.

    Veistoshankkeen taiteellisen suunnittelun työryhmän mukaan voittajaksi valittu veistos ilmentää loistavasti Juha Miedon legendaarista uraa ja hänen karismaattista, mutta maanläheistä luonnettaan.

    Veistoksessa näkyy myös metsä, joka Miedolle on tärkeä miljöö.

    – Esimerkiksi tämän kuuluisan sadasosan häviön jälkeen, Juha Mieto kävi ammentamassa metsästä voimaa, ennen kuin tuli tiedotusvälineiden eteen. Lisäksi hän muun muassa nauttii metsätöistä ja halonhakkuusta, kertoo patsastoimikunnan puheenjohtaja Anna-Maija Koskela.

    Koskela kertoo, että voittajaveistoksesta löytyy myös reilua urheilua ja urheilijaa edustava "reilu käsi" sekä metsään hiihdetty latu.

    – Eli juntu, kuten Mieto itse sanoo, Koskela toteaa.

    Pekka Jylhän patsaan alaosa on korkeudeltaan kaksi metriä. Sen päälle tulee 197-senttinen eli oikean Juha Miedon kokoinen hiihtäjä.

    Korkeatasoinen kilpailu

    Veistoshankkeen taiteellisen suunnittelun työryhmän puheenjohtaja Jorma Olllilan mukaan kilpailun taso oli korkea. Sekä taiteellinen työryhmä, patsastyöryhmä että tänään keskiviikkona kokoontunut kansalaisvaltuuskunta olivat voittajatyöstä yksimielisiä.

    – Juha Mieto kävi itsekin tänään katsomassa teokset ja oli hyvin otettu, Anna-Maija Koskela kertoo.

    Kaikki kilpailutyöt tulevat loppuviikosta esille Kurikan kirjastoon.

    Kilpailussa palkittiin kunniamaininnalla Matti Peltokangas ja Matti S. Rajala.

    Varainhankinta jatkuu

    Veistoshanke jatkuu nyt yhteistyöllä kilpailun voittaneen taiteilijan kanssa. Veistos valmistuu Kurikan keskustaan keväällä 2020. Se on tarkoitus paljastaa Kurikassa järjestettävien SM-maastojuoksujen yhteydessä.

    Patsashankkeen varainkeruu on vielä käynnissä. Tukijoita on jo saatu mukaan ja nyt, kun veistoksen ulkoasu on selvillä, varainhankinta jatkuu uudella teholla. Hankkeen kokonaisbudjetti on noin 200 000 euroa.

    Tilastokeskus: Pohjanmaalla naimisiin nuorimpina – Ahvenanmaalla avioidutaan lähes nelikymppisinä

    Tilastokeskus: Pohjanmaalla naimisiin nuorimpina – Ahvenanmaalla avioidutaan lähes nelikymppisinä


    Pohjanmaan maakunnissa mennään naimisiin nuorimpina Suomessa. Tilastokeskuksen viime vuotta koskevien väestönmuutostietojen mukaan naiset avioituivat Keski-Pohjanmaalla keskimäärin 29,7-vuotiaana ja miehet 31,3-vuotiaana. Pohjanmaan maakuntien...

    Pohjanmaan maakunnissa mennään naimisiin nuorimpina Suomessa. Tilastokeskuksen viime vuotta koskevien väestönmuutostietojen mukaan naiset avioituivat Keski-Pohjanmaalla keskimäärin 29,7-vuotiaana ja miehet 31,3-vuotiaana.

    Pohjanmaan maakuntien jälkeen nuorimmat avioitujat löytyvät niin naisissa kuin miehissä Keski-Suomesta ja Pohjois-Savosta.

    Sen sijaan iäkkäimmät avioitujat löytyivät Ahvenanmaalta, jossa keskimääräinen avioitumisikä oli naisilla 36,8 vuotta ja miehillä 38,3 vuotta.

    Koko maa huomioiden naiset avioituvat keskimäärin 31,7-vuotiaana ja miehet 33,9-vuotiaana.

    Tilastokeskuksen mukaan lähes neljä kymmenestä ensimmäisestä avioliitosta päättyy eroon. Viime vuonna naisen ensimmäinen avioliitto päättyi avioeroon 38 prosentin todennäköisyydellä.

    Avioeroluku ei juurikaan ole muuttunut aiempiin vuosiin verrattuna, kertoo Tilastokeskus.

    Lue myös:

    Testaa oma eroriskisi: Yle selvitti, mikä parisuhdettasi uhkaa tai vahvistaa

    Matleena ja Tuomo erosivat ja nukkuvat nyt samassa sängyssä vuoroviikoin – Onko sopuisa ero mahdollinen?

    POP Pankkiliitto erotti hallituksensa puheenjohtajan, syynä epäily väärinkäytöksistä

    POP Pankkiliitto erotti hallituksensa puheenjohtajan, syynä epäily väärinkäytöksistä


    POP Pankkiliiton hallituksen puheenjohtaja ja Kurikan Osuuspankin toimitusjohtaja Teemu Teljosuo on erotettu tehtävästään. Syynä on luottamuspula pankin hallituksen ja Teljosuon välillä, kertoo POP Pankki. POP Pankki havaitsi sisäisessä...

    POP Pankkiliiton hallituksen puheenjohtaja ja Kurikan Osuuspankin toimitusjohtaja Teemu Teljosuo on erotettu tehtävästään. Syynä on luottamuspula pankin hallituksen ja Teljosuon välillä, kertoo POP Pankki.

    POP Pankki havaitsi sisäisessä valvonnassaan, että Teljosuo on laiminlyönyt pankin sisäisen ohjeistuksen noudattamista. Häntä epäillään myös luotonmyöntöön liittyvästä väärinkäytöksestä.

    Pankin mukaan epäiltyihin väärinkäytöksiin reagoitiin välittömästi. Teljosuo vapautettiin kaikista tehtävistään Kurikan Osuuspankissa ja POP Pankki -ryhmän sisällä.

    POP Pankki -ryhmä on ilmoittanut tapauksesta Finanssivalvonnalle, ja asia on siirtynyt viranomaisten tutkittavaksi. Ryhmän mukaan asiakkaiden varat tai heidän saamansa palvelut eivät ole vaarantuneet.

    – Epäiltyjen väärinkäytöksien laajuutta tutkitaan tällä hetkellä viranomaisten toimesta, emmekä sen vuoksi voi avata asiaa yksityiskohtaisemmin. Luonnollisesti autamme viranomaisia mahdollisessa tutkinnassa, sanoo POP Pankkiliiton toimitusjohtaja Pekka Lemettinen tiedotteessa.

    Paljastuneiden väärinkäytösepäilyjen takia POP Pankki -ryhmä aloittaa heti laajennetun sisäisen tarkastuksen kaikkiin pankkeihinsa.

    Varatoimitusjohtaja Eija Lintala hoitaa toistaiseksi Kurikan Osuuspankin toimitusjohtajan tehtävää.

    Lukiolaiset valmiina vaalivuoteen – SLL:n uusi puheenjohtaja:

    Lukiolaiset valmiina vaalivuoteen – SLL:n uusi puheenjohtaja: "Eiköhän me kädenjälki saada hallitusohjelmaankin näkyviin"


    Suomen Lukiolaisten Liiton liittokokous valitsi viikonloppuna uudeksi puheenjohtajakseen seinäjokelaisen Roosa Pajusen. Pajusen mukaan liittokokousviikonloppu oli antoisa ja erityisesti uusiin ihmisiin tutustuminen oli mahtavaa. Vuoden alussa alkavaa...

    Suomen Lukiolaisten Liiton liittokokous valitsi viikonloppuna uudeksi puheenjohtajakseen seinäjokelaisen Roosa Pajusen.

    Pajusen mukaan liittokokousviikonloppu oli antoisa ja erityisesti uusiin ihmisiin tutustuminen oli mahtavaa. Vuoden alussa alkavaa puheenjohtajuuttaan hän odottaa innolla.

    Ensi vuosi on vaalien supervuosi eli luvassa on paljon vaikuttamista. Vaaleista tärkeimmiksi Pajunen nimeää kevään eduskuntavaalit.

    – Eduskunnassa tehdään paljon lukiolaisiin vaikuttavia päätöksiä, Pajunen toteaa.

    Suomen Lukiolaisten liitto haluaa tulevaan hallitusohjelmaan oman kädenjälkensä. Liittoon kuuluu noin 50 000 jäsentä eli noin puolet Suomen lukiolaisista.

    – Olemme vakuuttava järjestö ja näen, että meillä on mahdollisuus vaikuttaa. Näen, että eiköhän me kädenjälki saada hallitusohjelmaankin näkyviin, Roosa Pajunen sanoo.

    Olemme vakuuttava järjestö ja näen, että meillä on mahdollisuus vaikuttaa. Roosa Pajunen Lukion kurssisisältöön pitäisi puuttua

    Suomen Lukiolaisten Liitto on nostanut esille muun muassa lukiolaisten ja yleisemminkin nuorten hyvinvointikysymykset. Roosa Pajusen mukaan lukiolaiset ovat uupuneita ja yksi syy voi löytyä lukion kurssisisällöistä.

    Pajusen mukaan kursseissa on paljon sisältöä ja siitä suuri osa jää opiskelijoiden itseopiskelun varaan.

    – Kurssisisältöön täytyisi puuttua ja jostain uskaltaa vaikka vähän nipistää, että opiskelijan kontolle ei jäisi niin paljon.

    Uuden puheenjohtajan mukaan liiton tavoite on vaikuttaa muun muassa lukion uuteen opetussuunnitelmaan niin, että kurssisisältöihin saataisiin kevennystä.

    – Nuorten hyvinvointi on koko Suomen asia. Kaikkien täytyy pyrkiä vaikuttamaan siihen, että nuoret voisivat paremmin, Pajunen muistuttaa.

    Ensimmäinen kestävän kehityksen ohjelma

    Suomen Lukiolaisten liitto työskentelee myös maksuttoman toisen asteen opetuksen puolesta. Roosa Pajunen muistuttaa, että lukion on arvioitu maksavan opiskelijalle noin 2500 euroa. Suuri kustannus ovat oppikirjat. Maksuton toisen asteen koulutus haluttaisiin myös ensi hallitusohjelmaan.

    – On hyödynnettävä verkkoympäristöä. Sinne voisi tehdä oppimateriaalia, joka olisi tasa-arvoisesti saatavilla kaikille, helpommin päivittyvää ja ajan tasalla pysyvää, Pajunen miettii.

    Suomen Lukiolaisten liitto hyväksyi kokouksessaan myös liiton ensimmäisen kestävän kehityksen ohjelman. Pajusen mukaan esimerkiksi ilmastonmuutos huolettaa nuoria.

    – Keskitymme ohjelmassa perinteiseen kestävään kehitykseen eli ympäristöön ja siihen, että kierrätetään ja käytetään tuotteita, joilla on mahdollisimman pieni hiilijalanjälki. Keskityimme siinä lisäksi myös kulttuurilliseen ja taloudelliseen kestävään kehitykseen, Pajunen sanoo.

    Roosa Pajunen on kirjoittanut ylioppilaaksi Seinäjoen lukiosta keväällä 2017.

    Kekkosen luvalla naimisiin vuonna 1974 – Tuore isä päätyi avioon jo teini-iässä, vaikka vanhemmat eivät pakottaneet

    Kekkosen luvalla naimisiin vuonna 1974 – Tuore isä päätyi avioon jo teini-iässä, vaikka vanhemmat eivät pakottaneet


    Vastuu. Se on sana, jonka Juha Hietala nostaa esiin monta kertaa, kun hän miettii, miksi halusi mennä naimisiin vain 17-vuotiaana. Vastuu painoi, koska Hietalasta oli tullut vastikään tyttövauvan isä. – Vastuunkantaminen tuli heti...

    Vastuu. Se on sana, jonka Juha Hietala nostaa esiin monta kertaa, kun hän miettii, miksi halusi mennä naimisiin vain 17-vuotiaana. Vastuu painoi, koska Hietalasta oli tullut vastikään tyttövauvan isä.

    – Vastuunkantaminen tuli heti päällimäisenä, hän painottaa. Häpeää tunteeseen ei liittynyt.

    Nuorenmiehen päättäväisyys ihmetyttää, varsinkin kun hän oli saanut tietää vauvasta vasta ihan viimetingassa ennen lapsen syntymää. Yhdessä päivässä Hietalan piti tehdä isoja päätöksiä: jättää silloinen tyttöystävä, ilmoittaa lapsesta omille vanhemmilleen ja ostaa vauvalle vaunut.

    Lapsensa ensiparkaisut isä kuuli synnytyssalin oven läpi. Sen nostattamat tunteet hän muistaa yhä:

    – Pelottava, jännittävä, ihana.

    Välirikosta huolimatta oli selvää, että rakastavaiset Juha ja Tiina palaisivat yhteen ja alkaisivat elää perhe-elämää. Pari muutti Juhan vanhempien vinttiin Lapualla, jossa he saivat korvaamatonta apua Satu-vauvan hoidossa.

    – Ei nykyisistä pojista olisi siihen. Lapsia saamaan kyllä, mutta ei vastuuseen, Hietala miettii.

    Kekkosen luvalla tuomiokirkossa

    Hietalan vanhemmat ottivat uutiset vauvasta ja avioitumisesta tyynesti. Äidin ensimmäinen huoli oli, mistä vauvalle saadaan pinnasänky.

    – Isä ja äiti sanoivat, että sinun ei ole pakko mennä naimisiin vaan vastuun voi kantaa muullakin tavalla. Jotenkin tunsin itse, että se kuuluu asiaan, vaikka se ei ollut pakollista. Perustetaan perhe ja ollaan naimisissa.

    Avioituminen ilman presidentin lupaa olisi vaatinut Hietalalta vain puolen vuoden odottelun, sillä Tiinalla vaadittava ikä oli tullut täyteen jo aiemmin. Pari halusi kuitenkin sinetöidä rakkautensa heti.

    Tuohon aikaan presidenttinä oli Urho Kekkonen, joka oli myös Hietalan isoisän Iisakin tuttavia. Lupapaperin kiikutti Helsinkiin lapualainen kansanedustaja Orvokki Kangas.

    Juha ja Tiina Hietalan avioliiton alku oli vauhdikas. Vuoden sisään syntyivät Satu ja Johanna ja tuoreista vanhemmista tuli aviopari.Anne Elhaimer / Yle

    – Päätös tuli yllättävän nopeasti. Lapsi syntyi joulukuussa ja meidät vihittiin helmikuussa. Siinä oli kaksi kuukautta harkinta-aikaa Urkilla, Hietala ynnää.

    Lopputuloksena olivat aikansa pysäyttävimmät häät Lapuan tuomiokirkossa: Puolitoistasataa vierasta ja saman verran uteliaita kirkon parvilla.

    – Eihän Lapualla ollut siihen aikaan vielä koskaan tehty niin, että ensin vihitään ja sitten tuodaan lapsi sakastista ja kastetaan.

    Ensimmäinen tytär sai nimekseen Satu Susanna. Nimeksi tuli Satu, koska Hietaloiden tarina oli kuin suoraan sadusta.

    Ei huntua eikä tanssia

    Jännityksestä huolimatta Hietala muistelee historiallista vihkitilaisuutta lämpimästi. Kaikki halusivat olla todistamassa ainutlaatuista tapahtumaa, kun koko kylän tuntema poika vihitään presidentin luvalla, ja vielä lapsikin kastetaan.

    Perinteisiä tanssihäitä ei Hietaloiden vihkimisen päälle pidetty, vaan hartaat seurat. Myöskään huntua ei morsiamen päässä nähty.

    – Se oli aivan selvää, ettei todellakaan huntua tai valkoista pukua, jos sai lapsen ennen naimisiinmenoa. Tiinalla oli tummansininen samettipuku ja minulla myös. Sehän olisi ollut häpäisy ja syntiä, jos siihen aikaan niin olisi tehnyt.

    Hääruokailun ja kakun jälkeen juhlimaan lähtivät ne, joilla oli siihen ikää.

    – Me lähdimme Tiinan kanssa lapsuudenkodin yläkertaan, jonne huone oli varattuna. Äiti ja isä ottivat Satun alas ja me katsoimme hääyönä Speden Seitsemän veljestä. Molemmat sammuimme kuin saunalyhdyt, kun päivän kemut oli vietetty, Hietala hekottaa.

    Pian pikkuperhe muutti jo Ouluun ja perheenpää aloitti armeijan. Loppuvuodesta 1974 perheeseen syntyi toinen tytär Johanna. Myöhemmin tyttäriä on syntynyt vielä neljä lisää: Sanna, Kati, Suvi ja Sini.

    Vuosien kuluessa yrittäjäisä on halunnut olla lapsilleen ennen kaikkea läsnä ja antaa heille aikaansa. Se onkin onnistunut työn ansiosta.

    – Oma kasvu ja vastuunottaminen on lapsien myötä vahvistunut, Juha Hietala on huomannut. – Ikä ei ratkaise, vaan oleminen, kärsivällisyys, pitäminen ja rakastaminen.

    Suomalaiset ovat luomuilijoita, mutta synnytyspelko kasvaa – 5 mielenkiintoista asiaa synnytyksestä

    Suomalaiset ovat luomuilijoita, mutta synnytyspelko kasvaa – 5 mielenkiintoista asiaa synnytyksestä


    Ursula Änäkkälä katselee helpottuneena noin 15 tunnin ikäistä tytärtään. – Aivan mahtavaa, Änäkkälä huokaa. Helpotuksen ymmärtää, sillä synnytys kesti monta päivää. – Odoteltiin että tyttö olisi alkanut omin avuin syntymään,...

    Ursula Änäkkälä katselee helpottuneena noin 15 tunnin ikäistä tytärtään.

    – Aivan mahtavaa, Änäkkälä huokaa.

    Helpotuksen ymmärtää, sillä synnytys kesti monta päivää.

    – Odoteltiin että tyttö olisi alkanut omin avuin syntymään, mutta näin ei käynyt.

    Lopulta Änäkkälä sopi lääkärin kanssa, että synnytys tehdään suunniteltuna sektiona, eli keisarileikkauksena. Niiden osuus on vuosikymmenten saatossa kasvanut. Syitä tähän on monia.

    1. Synnyttäjien ikä ja paino kasvaa, mikä nostaa keisarileikkausten osuutta

    Viime vuonna noin 17 prosenttia suomalaisista synnytyksistä tehtiin keisarileikkauksena. Osuus on suurempi kuin koskaan aiemmin, mutta kasvu on hidasta: pari prosenttiyksikköä kolmessa vuosikymmenessä.

    LÄHDE: THL

    Hienoiseen kasvuun on kuitenkin selkeitä syitä. Yksi on synnyttäjien keski-iän ja keskipainon kasvaminen, jotka molemmat lisäävät keisarileikkausten määrää. Viime vuonna 22,5 prosenttia synnyttäjistä oli yli 35-vuotiaita. Vuonna 1987 vastaava osuus oli 13,3 prosenttia.

    2. Synnytyspelko on yleistä – "ei enää asia mitä pitäisi piilotella"

    Ursula Änäkkälän ensimmäinen lapsi syntyi hätäsektion kautta.

    – Siitä ei jäänyt kauhean hyvät fiilikset, Änäkkälä toteaa.

    Aiempi huono kokemus vaikutti osaltaan siihen, että Änäkkälälle tehtiin toisen synnytyksen alla synnytyspelkodiagnoosi. Niiden määrä on kasvanut voimakkaasti viime vuosina. Tällä hetkellä diagnoosi tehdään joka kolmannen suunnitellun sektion kohdalla. Kymmenen vuotta aiemmin osuus oli 15 prosenttia.

    Ursula Änäkkälä, Marko Vesanto ja Leo Änäkkälä tuoreen perheenlisäyksen äärellä.Laura Railamaa

    Pelkodiagnoosien kasvu ei välttämättä tarkoita, että äidit ovat yhtäkkiä alkaneet pelkämään synnytyksiä, sanoo Helsingin naistenklinikan synnytysosaston ylilääkäri Mika Nuutila.

    – Pelkoa on varmasti ollut aina, mutta viime vuosina siitä on tullut hyväksytty syy tehdä keisarileikkaus, muiden syiden rinnalla. Se ei ole enää asia mitä pitäisi piilotella.

    Päätöksen leikkauksesta tekee aina lääkäri. Diagnoosi kuitenkin vaikuttaa harkintaan.

    – Synnytyksessä on tärkeää, että äiti on mukana ja yhteistyöhaluinen. Jos äiti olisi vastentahtoisesti synnyttämässä alakautta, niin eihän siitä hyvää lopputulosta tule.

    3. Suomalaiset ovat luomuilijoita

    Suuressa osassa maailmaa keisarileikkaukset ovat huomattavasti Suomea yleisempiä. Esimerkiksi Iso-Britanniassa joka neljäs lapsi syntyy sektion kautta, Yhdysvalloissa joka kolmas. Turkissa, Brasiliassa ja Egyptissä niiden osuus on yli puolet synnytyksistä.

    Syyt keisarileikkausten suosion takana vaihtelevat. Keisarileikkauksen jälkeen äiti tarvitse enemmän hoitopäiviä kuin alatiesynnyksen jälkeen. Yksityiset sairaalat saattavat kuitenkin tarjota sektioita asiakkailleen, koska leikkauksista saa vakuutusyhtiöiltä korkeamman korvauksen.

    Kyse voi myös olla siitä, että äiti haluaa keisarileikkausta itse. Suomessa näin käy harvoin, sanoo ylilääkäri Nuutila.

    – Jos leikkaukseen ei ole mitään erityistä syytä, niin on todella harvinaista että äiti haluaa keisarileikkausta. Me ollaan vielä sen verran luomuilijoita, että normaali synnytys on se mihin äidit tähtäävät.

    Synnytyspelko ei ole ilmoitusasia, sanoo ylilääkäri Mika Nuutila. "lääkäri arvioi, kenelle annetaan diagnoosi. Se on eri asia kuin se, että naista jännittää".Laura Railamaa

    Suomalaisten asenteisiin vaikuttaa varmasti tietoisuus leikkauksen riskeistä, Nuutila tuumaa.

    – Kysymys on isosta leikkauksesta. Siihen liittyy riskejä, joista toipuminen on kestää pidempään.

    4. Suomalaisten syntyvyys vaihtelee suuresti alueittain – hedelmällisintä on Pohjanmaalla

    Jos kaikki suomalaiset lisääntyisivät kuin pohjanmaalaiset, huoli syntyvyyden laskusta ei täyttäisi uutisotsikoita.

    Kokonaishedelmällisyysluku tarkoittaa lapsimäärää, jonka naiset saavat keskimäärin elinaikanaan. Jotta väestö uusiutuisi, luvun pitäisi olla 2,1. Suomen kokonaishedelmällisyysluku oli viime vuonna 1,49.

    Sen sijaan Pohjanmaalla luku on ollut lähes koko kuluneen vuosikymmenen ajan yli kaksi. Vauvoiksi muutettuna Esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla syntyy vuosittain noin 55 lasta tuhatta 15–49-vuotiasta naista kohti. Itä-Savossa lapsia syntyy 35. Pohjanmaan hedelmällisyyteen on pidetty osasyynä herätysliikettä. Lestadiolaisten perheissä lapsia on perinteisesti ollut keskiarvoa enemmän.

    Toisaalta syntyvyys on lakeuksillakin voimakkaassa laskussa. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan hedelmällisyysluku oli 2,4 vielä vuonna 2010. Viime vuonna se oli 1,83.

    5. Kivunlievitys yleistyy - taustalla synnytysten keskittäminen isoihin sairaaloihin

    Synnytysten yhteydessä käytettävä kivunlievitys on yleistynyt huomattavasti viime vuosina. Tänä päivänä keskimäärin joka toinen synnyttäjä saa selkärankaan annettavan epiduraalipuudutuksen. 30 vuotta sitten näin tehtiin alle kymmenesosalle.

    Kivunlievityksen yleistymisen taustalla on tarjonnan lisääntyminen. Synnytyksiä on keskitetty isoihin sairaaloihin, joissa on päivystäviä anestesialääkäreitä.

    – Meillä on täällä (naistenklinikalla) kaksi anestesialääkäriä päivystysaikana ihan pelkästään synnyttäjiä varten. Eli voidaan tarjota epiduraali kaikille jotka sitä haluavat, Nuutila kertoo.

    Juttua on korjattu 13.11.2018 klo 10:02: Jutussa oli virheellinen maininta sektioiden ja alatiesynnytysten jälkeisistä hoitopäivistä. Jutussa luki, että "Sairaalat saattavat suosia niitä (keisarinleikkauksia) esimerkiksi tilan ja hoitajien puutteen vuoksi. Keisarileikkauksen jälkeen äiti tarvitse vähemmän hoitopäiviä kuin alatiesynnyksen jälkeen". Oikeasti asia on päinvastoin: keisarinleikkauksen jälkeen äiti tarvitsee 4–5 hoitopäivää, alatiesynnytyksen jälkeen keskimäärin kolme.

    Tero Lähdesmäki on vuoden koti-isänä, jos rahat riittävät:

    Tero Lähdesmäki on vuoden koti-isänä, jos rahat riittävät: "On mukavaa, että isäkin on välillä se, jonka luo tullaan, kun on paha mieli"


    Seinäjoella Lähdesmäen perheessä aamu alkoi torstaina jo seitsemältä. 2-vuotias Aati ja 4-vuotias Hilma olivat virkeinä valmiita päivän seikkailuihin. Ennen kuin kello oli 11, perheessä oli syöty aamupala, katsottu piirrettyjä ja käyty...

    Seinäjoella Lähdesmäen perheessä aamu alkoi torstaina jo seitsemältä. 2-vuotias Aati ja 4-vuotias Hilma olivat virkeinä valmiita päivän seikkailuihin.

    Ennen kuin kello oli 11, perheessä oli syöty aamupala, katsottu piirrettyjä ja käyty ulkoilemassa.

    – Nuorempi pakkaa heräämään silloin, kun äiti herää. Jos äiti herää kuudelta mennäkseen töihin seitsemäksi, niin kyllä silloin nuorempikin herää myös, perheen isä Tero Lähdesmäki kertoo.

    Syyskuusta lähtien onkin Anniina-äiti lähtenyt lähihoitajan töihin, Tero-isän jäädessä kotiin lasten kanssa. Tavoitteena on, että isä olisi lasten kanssa kotona vuoden ajan – tai niin kauan kuin säästöt riittävät.

    Työelämästä koti-isäksi

    Portieerina useamman vuoden toiminut Tero Lähdesmäki teki vielä keväällä pelkästään yövuoroa. Päivät kuluivat lasten kanssa touhutessa ja unet jäivät todella vähälle.

    – Kyllä se alkoi tuntua, kun piti jaksaa leikkiä niiden kanssa, Lähdesmäki kertoo.

    Kun äiti Anniina halusi palata työelämään, tehtiin perheessä päätös isän jäämisestä kotiin. Päiväkodit ja perhepäivähoitajat eivät olleet poissuljettu vaihtoehto.

    – Meillä oli jo kauan aikaa sitten puhuttu, että jossain vaiheessa jään lasten kanssa kotiin. Tämä oli hyvä ratkaisu jäädä kunnolla kotiin lasten kanssa. Nyt saa keskittyä pelkästään lapsiin eikä tarvitse ajatella oikeastaan mitään muuta.

    Lähdesmäki uskoo, että kokemus lähentää häntä ja lapsia.

    – On mukavaa, että isäkin on välillä se, jonka luo tullaan, kun on paha mieli eikä vain äiti, Lähdesmäki kertoo.

    Pasi Takkunen/YleIsät käyttävät hoitovapaapäivistä vain seitsemän prosenttia

    Isien osuus vanhempain- ja hoitovapaiden käyttäjistä kasvaa Suomessa hitaasti. Viime vuonna isien osuus esimerkiksi vanhempainpäivärahapäivistä oli kymmenen prosenttia. Vastaava osuus vuonna 2007 oli kuusi prosenttia ja vuonna 1997 hieman alle neljä prosenttia.

    Isien hoitovapaiden pitäminen oli vielä harvinaisempaa. Viime vuonna hoitovapaapäivistä miehet käyttivät vain seitsemän prosenttia. Kymmenen vuotta aiemmin luku oli viisi prosenttia.

    Kelan mukaan suurin syy isien lyhyisiin vanhempain- ja hoitovapaisiin on raha. Tero Lähdesmäelle lasten kanssa vietetty aika oli tärkeämpää kuin raha.

    – Olen meidän perheestä se, joka stressaa näitä raha-asioita. Kotihoidontuki on pieni, mutta katsotaan kuinka pitkään kotona pystyn olemaan. Haluan olla mahdollisimman pitkään, mutta säästöillä tässä melkein mennään.

    Lähdesmäki uskoo, että korkeampi kotihoidontuki rohkaisisi miehiä jäämään kotiin pidemmäksi aikaa. Vaikka kotiin hoitovapaalle jäävien isien määrä ei ole suuri, ei Lähdesmäki ole saanut tuttavapiiristään ihmettelyä.

    Temperamenttia ja vauhtia

    Lähdesmäen perheessä päivät ovat hyvin leikintäyteisiä. Aatin suuri kiinnostuksen kohde ovat dinosaurukset, Hilma puolestaan pitää erityisesti Frozen-prinsessoista ja Ryhmä Hausta.

    Isän mukaan kummallakin lapsella on temperamenttia ja omaa tahtoa.

    – Hilma on jo vähän rauhoittunut, kun on vanhempi, mutta Aati on villi tapaus. Temperamenttisuus tulee äidin puolelta. Toivoin, kun Aati syntyi, että hän saisi minulta vähän rauhallisuutta, mutta ei saanut, Lähdesmäki kertoo hymyillen.

    Tero Lähdesmäki toivoo olevansa lapsillensa hyvä ja mukava isä, joka kuitenkin asettaa rajoja.

    Oletko mielestäsi kurinpitäjä vai sellainen, joka heltyy helposti ostamaan lasten pyynnöstä karkkia?

    – Olen varmasti aikalailla molempia. Kotona tulee kyllä pidettyä kuria. Itse en pidä sotkusta, mitä kyllä lapsiperheissä tulee. Silloin pitää pitää vähän jöötä, mutta kauppareissuilla tulee osteltua karkkeja, vaikkei ehkä niin saisi. Se on kuitenkin mukavaa, kun kaikilla on kivaa.

    Merja Siirilä/YleIsänpäivä

    Viikonloppuna vietettävä isänpäivää juhlitaan Lähdesmäen perheessä tavallista suuremmin. Perheen kuopus Aati täyttää kaksi vuotta ja syntymäpäiviä juhlistamaan on kutsuttu isovanhemmat.

    – Paapatkin saavat juhlia sitten isänpäivää täällä samalla.

    Hilma paljastaa, että hän aikoo leipoa isälle kakun yhdessä äidin kanssa. Lahjatoiveena Lähdesmäellä on partateriä.

    Lähdesmäki on nauttinut koti-isyydestä.

    – On mukava seurata, kun lapset oppivat uutta ja näyttävät, mitä osaavat. Ja tekevät piirroksia esimerkiksi iskästä. Myös se on mukavaa, että illalla nukkumaan mennessä lapsi antaa pusun tai sanoo, että "isä, mä rakastan sua", Lähdesmäki kertoo.

    Sisällissodasta selvinnyt Suomi pelkäsi punaisia äitejä ja lasten kasvavaa katkeruutta – 2-vuotias Rauha ja sadat muut punaorvot  siirrettiin valkoisiin perheisiin Pohjanmaalle

    Sisällissodasta selvinnyt Suomi pelkäsi punaisia äitejä ja lasten kasvavaa katkeruutta – 2-vuotias Rauha ja sadat muut punaorvot siirrettiin valkoisiin perheisiin Pohjanmaalle


    Sisällissota jätti tuhansia suomalaislapsia ilman kotia ja vanhempia. Erityisen vaikea tilanne oli punaisissa perheissä, joissa nähtiin jopa nälkää. Syksyllä 1918 Vähässäkyrössä Etelä-Pohjanmaalla Kaiströmin perhe valmistautui pienen...

    Sisällissota jätti tuhansia suomalaislapsia ilman kotia ja vanhempia. Erityisen vaikea tilanne oli punaisissa perheissä, joissa nähtiin jopa nälkää.

    Syksyllä 1918 Vähässäkyrössä Etelä-Pohjanmaalla Kaiströmin perhe valmistautui pienen Rauha-tytön tuloon.

    Vähäkyrö oli valkoinen alue keskellä valkoista Suomea. Rauha oli kymiläinen punaorpo, jolle Kaiströmin lapseton pariskunta oli luvannut tarjota kodin.

    Tullessaan Rauhalla oli yllään punalipusta ommeltu takki.

    Uudessa kodissa kaksivuotias katseli tuvan ikkunasta näkyvää pitkää punaista pohjalaistaloa ja sanoi ensimmäiset sanansa:

    – Onkohan tuossa talossa leipää.

    Seitsemän lasta ja äiti

    Kymenlaakson maakunta tunnettiin 1918 sodan aikaan punaisena alueena. Monissa perheissä isä oli sodan aikaan kadonnut, teloitettu, kaatunut tai vangittu. Köyhyys aiheutti nälänhätää ja pakotti lapset kerjuulle.

    Rauhan isä oli ollut seppä Hallan sahalla Kymin pitäjässä, nykyisessä Kotkassa. Kun isä lähti sotaan, äiti ja seitsemän lasta häädettiin työnantajalta vuokratusta asunnosta.

    Rauhan tytär Ulla Keski-Rauska tuntee äitinsä tarinan. Hän tietää, että lasten kanssa yksin jääneellä äidinäidillä, mummalla, ei ollut mitään omaisuutta. Kaikesta oli puutetta. Kodittomiksi jääneet mumma ja nuorimmat lapset majoitettiin koululle. Isommat lapset otettiin lastenkoteihin.

    – Nälkä oli sielläkin niin kova, että mumma oli maitokannulla vienyt jostain rykmentistä saamaansa ruokaa lapsilleen lastenkotiin, Keski-Rauska sanoo.

    Rauha kuvattuna kasvattikodissaan Kaiströmillä pian Vähäänkyröön saapumisen jälkeen.Ulla Keski-Rauskan kotialbumiKöyhäinapua leskille ja lapsille

    Suomen viranomaiset arvioivat sisällissodan jälkeen turvattomiksi jääneiden lasten määräksi 20 000 – 25 000. Orvoista ylivoimainen enemmistö oli punaisten lapsia. Valkoisia orpoja oli noin tuhat.

    Siinä missä kaikki valkoiset lesket ja lapset saivat eläkettä, punaisten puolella leskien piti turvautua köyhäinapuun. Valtio maksoi köyhäinavusta puolet, kunta toisen puolen ja apua saivat vain ne, jotka eivät muuten selvinneet.

    Yksi köyhäinavun muoto oli lasten sijoittaminen pois kotoaan. Joissain tapauksissa tämä sijoitushoito eli niin sanottu elätehoito oli ainoa apu, mitä yksin jääneelle äidille tarjottiin.

    Kun punaleskien tilanne alkoi selvitä kesän ja syksyn 1918 mittaan, Suomen sosiaalihallitus alkoi valmistella suunnitelmaa lasten sijoittamiseksi sijaiskoteihin. Sijaiskoteja etsittiin sellaisilta seuduilta, jotka eivät olleet kärsineet sodasta niin pahoin kuin moni alue eteläisessä Suomessa. Esimerkiksi elintarviketilanne maaseudulla oli parempi kuin kaupungeissa.

    Yliopistonlehtori Mervi Kaarninen kirjoittaa Minerva-kustannuksen viime vuonna julkaisemassa Punaorvot 1918 -kirjassaan, että siirtosuunnitelman mukaan punaisten perheiden lapsia haluttiin lähettää vakavamielisiin, maataviljeleviin herännäisperheisiin eli seuduille, joilla katsottiin olevan parhaat edellytykset vakavaan ja hyvään kasvatukseen. Näitä koteja löytyi erityisesti Pohjanmaalta ja Savosta.

    Rauhan perheen seitsemästä lapsesta kuusi lähetettiin sijaiskoteihin. Rauha ja hänen kuusivuotias Laura-siskonsa Etelä-Pohjanmaalle ja keskimmäiset pojat Keski-Pohjanmaalle. Kun myös vanhimmat lapset joutuivat huutolaisiksi Pohjanmaalle, äidin hoitoon jäi vain vauva.

    Ihmisystävällisiä talollisia Pohjanmaalta

    Jotta lastensiirrot saataisiin toteutettua, sosiaalihallitus nimesi kuntiin paikallisviranomaisia. Heidän tehtävänsä oli selvittää ihmisten halukkuus ottaa vastaan punaorpoja. Myös vapaaehtoiset osallistuivat perheiden etsintään.

    Laihialainen asemakirjuri Hugo Salokannel oli merkittävässä roolissa, kun kymiläislapsille järjestettiin sijaiskoteja Pohjanmaalla. Salokanteleella oli yhteyksiä Kymin pitäjään ja hän oli saanut tietää, miten huonosti lasten asiat siellä olivat.

    Salokannel organisoi yhdessä opettaja Selma Karhulan kanssa lasten sijoituksia Pohjanmaalle jo ennen viranomaisten virallisia siirtoja.

    Ilkka-lehteen laittamassaan ilmoituksessa (19.8.1918) Salokannel kirjoittaa Kymin pitäjässä olleen lähes tuhat orpolasta, joiden hoito oli käymässä vaivaishoitohallitukselle ylivoimaiseksi. Näiden 4 – 12 -vuotiaiden lasten sijaiskodeiksi Salokannel etsi Pohjanmaalta “ihmisystävällisiä talollisia”.

    Vähästäkyröstä löytyi koti 18 lapselle. Kaikki halukkaat eivät saaneet kasvattia.

    Valtion toteuttamissa lastensiirroissa Vähäänkyröön tuotiin myöhemmin vielä ainakin 44 lasta. Tilastot ovat jossain määrin epävarmoja, sillä sijoitusten pituudet vaihtelivat ja lapsia saatettiin siirtää kasvattikodista toiseen tilastointijaksojen välilläkin.

    Vähänkyrön paikallishistoriaa tutkineen Pekka Mäenpään mukaan saattajat toivat lapset junalla Tervajoen asemalle, mistä heidät haettiin kasvattikoteihin. Asemalla järjestettiin lapsille tunteikas vastaanottotilaisuus, jossa Selma Karhulan luokka ilmeisesti esiintyi.

    – Luokka lauloi jo valmiiksi itku kurkussa olleille lapsille jotain koskettavaa laulua ja itku lisääntyi, Pekka Mäenpää kertoo.

    Elinoloja ja lukutaitoa valvottiin

    Mervi Kaarnisen mukaan lapsia vastaanottaneet perheet olivat hyvin erilaisia lapsettomista pariskunnista monilapsisiin perheisiin.

    Osa sijaisperheiksi ilmoittautuneista asetti sijoitettaville lapsille ehtoja, mutta osa oli valmis ottamaan orvon hoidettavakseen jopa ilman korvausta.

    Orpojenhuollon paikallisasiamiesten tehtävä oli etsiä sopivat sijoituskodit, hoitaa huoltosopimukset kuntoon ja valvoa, että sijoituksille asetetut tavoitteet toteutuivat. Lasten elinolot piti tarkastaa vähintään neljä kertaa vuodessa ja lähettää vierailusta tarkastusseloste sosiaalihallitukselle. Myös lasten lukutaidon kehittymistä valvottiin.

    Vähässäkyrössä paikallisasiamiehenä toimi opettaja Selma Karhula.

    Tyttärenpoikansa vuonna 2004 tekemässä haastattelussa lähes 90-vuotias Rauha muistaa Karhulan kasvattikotiinsa tekemät valvontakäynnit.

    – Ei se mitään erikoista multa kysellyt. Se tiesi ja tunsi isän ja äireen, mutta se oli sen velvollisuus johonkin täyttää nimiä sitten, Rauha kertoo tallenteella.

    Punaleskien vaarallisuus

    Köyhyys oli merkittävä, mutta ei ainoa syy vuoden 1918 lastensiirto-operaatioon. Taustalla oli myös ideologisia tekijöitä.

    Maaseutu nähtiin lapsille henkisesti kaupunkia terveellisempänä kasvuilmapiirinä. Punaisten äitien ajateltiin myös kasvattavan lapsensa sosialismiin ja katkeruuteen valkoista Suomea kohtaan.

    Punalesket koettiin yhteiskunnallisina vaaratekijöinä, joilta lapset piti pelastaa.

    – Puhuttiin, että ettehän halua lasten kasvavan punaisten äitien luona ja meille tulee sukupolvi katkeria punaisten jälkeläisiä, jotka viettävät lapsuutensa nälässä ja kylmässä, ankeissa olosuhteissa, Kaarninen sanoo.

    Mervi Kaarnisen mukaan lapsista piti kitkeä punaisuus pois ja samalla tarjota heille hyvä kasvatus monellakin tasolla. Pohjalaisten kykyyn hoitaa tämä tehtävä uskottiin.

    – Jossain esitettiin myös näkökulmia, että kun pohjalaiset olivat hanakasti olleet puhdistamassa punaisuutta, heillä olisi ollut vähän huono omatunto siitä ja nyt lähdettiin tekemään katumustyötä, Kaarninen sanoo.

    Kaarnisen mukaan osa perheistä halusi ottaa vain yhden kasvatin. Siksi biologiset sisaruksetkin sijoitettiin usein eri perheisiin, joskus jopa saman kunnan alueella.

    Ulla Keski-Rauska huomauttaa, että myös hänen Rauha-äitinsä ja tämän sisarukset sijoitettiin kaikki eri koteihin.

    – Se varmaan katsottiin parhaaksi uudelleenkasvatuksen takia. On helpompi, että lapsi elää yksin uudessa ympäristössään, Keski-Rauska miettii.

    “Ei sen parempia voi olla”

    Mervi Kaarnisen mukaan osa sijoitetuista lapsista muistaa sijoitusaikansa hyvänä, osa on kokenut joutuneensa uudessa kodissaan työjuhdiksi ja tulleensa kiusatuksi taustansa takia. Joskus sijaiskotia jouduttiin myös vaihtamaan lasten kokeman huonon kohtelun vuoksi.

    Kahtiajakautuneesta suhtautumisesta sotaorpoihin todistavat myös paikallishistoriaa tutkineen Pekka Mäenpään tiedot ja Selma Karhulan viittaus orpojen hyväksi toteutettuun varainkeräykseen (Ilkka-lehti 30.1.1919):

    “Mutta ovat kerääjät saaneet toisenmoisiakin kokemuksia kylillä kiertäessään: On rikkaita, jotka nyrpeän näköisinä ojensivat yhden markan, toiset antoivat pyytäjän aivan tyhjin käsin lähteä. Olipa sellaisiakin, jotka jyrkästi kieltäytyivät antamasta ropoakaan “punikkien” lapsille.”

    Rauhasta tuli Kaiströmin perheen ainokainen. Ulla Keski-Rauska kertoo äitinsä olleen kasvattiperheessä rakastettu ja toivottu. Äidin kohtelu oli samanlaista kuin muidenkin kylän lasten siihen aikaan.

    – Ei sen parempia voi olla, kun ne oli. Vaikka se oli vaatimatonta niin, että ei siellä mitään ylellistä ollut, ruokaa oli – ja rakkautta, Rauha kertoi myöhemmin haastattelussa tyttärenpojalleen.

    Vaikka Rauhaa ei koskaan virallisesti adoptoitu kasvattiperheeseen, hän käytti naimisiinmenoonsa asti perheen sukunimeä virallisen syntymänimensä sijaan.

    Biologisen äidin vierailut Vähänkyrön kasvattikodissa olivat Rauhasta jännittäviä. Pienenä sijoitetulle lapselle kasvattiäiti ja -isä olivat kuitenkin ne oikeat vanhemmat.

    – Rauha tiesi, että hänellä on äiti ja sisaruksia jossain kaukana, mutta häntä ahdisti, kun tuli vieras, jota piti joskus sanoa äidiksi, Ulla Keski-Rauska kertoo.

    Elätehoito oli ajan tapa

    Mervi Kaarnisen mukaan lastensiirrot herättivät jo aikanaan keskustelua ja kritiikkiä.

    – Tietysti esimerkiksi sosialidemokraatit ja työväenliike olivat loukkaantuneita tällaisesta toiminnasta, Kaarninen sanoo.

    Kaarninen muistuttaa kuitenkin, että kyseessä oli tapa, jolla orpoja ja yhteiskunnan huolenpitoa tarvitsevia oli totuttu hoitamaan. Orpolapset annettiin elätehoitoon niin sanottuihin hyviin koteihin. Lasten siirtäminen kaupungeista maaseudulle oli ensimmäisen maailmansodan aikaan myös tapa pitää heidät turvassa.

    – Oli lasten kohtalo, että heitä siirretään sodan aikana paikasta toiseen. Ja se jatkui Suomessa toisen maailmansodan aikana, Kaarninen sanoo.

    Kaarnisen mukaan punaorpokysymyksellä oli merkittävä vaikutus siihen, että Suomeen perustettiin uusia lastenkoteja ja lastenseimiä. Presidentin puoliso Ester Ståhlberg perusti vuonna 1922 yhdistyksen Koteja Kodittomille Lapsille, josta syntyi myöhemmin Pelastakaa Lapset ry.

    Oli lasten kohtalo, että heitä siirretään sodan aikana paikasta toiseen. Mervi Kaarninen

    Punalesket saivat oikeuden eläkkeeseen 1940-luvulla.

    – Se oli tärkeä asia. He olivat aina kokeneet olleensa tietyllä tavalla hyljeksittyjä, Kaarninen sanoo.

    “Äiti näki aina kaiken parhain päin”

    Ulla Keski-Rauskan äiti piti koko elämänsä ajan yhteyttä biologiseen äitiinsä ja biologisiin sisaruksiinsa. Tyttären mukaan Rauhan välit biologiseen äitiinsä eivät koskaan olleet kovin läheiset, mutta sisarustensa kanssa tämä oli tekemisissä paljonkin.

    – Siskokset nauroivat samoille asioille sekä viihtyivät yhdessä riippumatta siitä, että yhteistä lapsuutta ja nuoruutta ei ollut, eikä oltu eletty samoja asioita, Keski-Rauska sanoo.

    Kuten monet muutkin sijoitetuista punaorvoista, myös Rauhan veljet ja vanhin sisko palasivat äitinsä luo heti kun se oli mahdollista.

    Perheen isä katosi sodan jälkeen Neuvostoliittoon. Ulla Keski-Rauska kertoo, että Rauhan Sulo-veli tapasi isänsä kerran 1930-luvun alussa Neuvostoliitossa käydessään. Isä teloitettiin Stalinin puhdistuksissa 1938.

    Ulla Keski-Rauska kuvailee edesmennyttä äitiään hyväntuuliseksi, kiltiksi ihmiseksi, joka ei ollut katkera kohtalostaan. Tyttären mielestä äiti maksoi koko elämänsä takaisin sitä hyvää, minkä oli saanut.

    – Äiti näki aina kaiken parhain päin.

    Keski-Rauska on itsekin äiti ja isoäiti. Hän ymmärtää, että mumman ratkaisu antaa lapset kasvattikoteihin oli pakon sanelema. Vuoden 1918 maailma oli erilainen kuin se, missä nyt elämme.

    – Se ei tarkoita, etteikö mumman olisi ollut vaikea luopua lapsistaan, mutta niissä oloissa hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta. Ei aatteen takia, vaan siksi, että lapset saivat ruokaa joka päivä ja pääsivät kouluun.

    Artikkelia varten on haastateltu yliopistonlehtori Mervi Kaarnista, Pekka Mäenpäätä ja Ulla Keski-Rauskaa. Aineistona käytetty myös Kaarnisen Punaorvot 1918 -kirjaa (Minerva-kustannus, 2017), Vähäkyrö-seuran Vähäkyrö kotiseutukirja IX -julkaisua (Vähäkyrö-seura ry, Eteläpohjalaiset Juuret ry, 2018), Riku Keski-Rauskan litteroimaa Rauha-mumminsa haastattelua ja Ilkka-lehden numeroita syksyltä ja talvelta 1918-1919.

    Ulla Keski-Rauskan haastattelun voi kuunnella Yle Areenasta täältä.

    31-vuotias naislääkäri treenasi itsensä muutamassa vuodessa triathlonin huipulle: “Kyllä tällaisia tapauksia tulee kohdalle todella harvoin”

    31-vuotias naislääkäri treenasi itsensä muutamassa vuodessa triathlonin huipulle: “Kyllä tällaisia tapauksia tulee kohdalle todella harvoin”


    31-vuotiaan Aino Luoman valkoinen lääkärintakki näyttää hieman väljältä hänen päällään, ja rusketuksesta huomaa, että ulkomailla on oltu. Lomailun sijaan Luoma kuitenkin osallistui lokakuussa Espanjan Barcelonassa täyspitkien matkojen...

    31-vuotiaan Aino Luoman valkoinen lääkärintakki näyttää hieman väljältä hänen päällään, ja rusketuksesta huomaa, että ulkomailla on oltu. Lomailun sijaan Luoma kuitenkin osallistui lokakuussa Espanjan Barcelonassa täyspitkien matkojen Ironman-kisoihin.

    Muistona kisasta ovat vielä arvet niskassa ja rintalastassa. Ne ovat märkäpuvun saumojen aiheuttamia ruhjeita lähes 4 kilometrin mittaisesta avomeriuinnista, joka tosin on koko kisan lyhytkestoisin osuus.

    Nelisen vuotta sitten Aino Luoma päätti kokeilla kestävyyslaji triathlonia. Jo ensimmäisenä vuonna hän voitti Joroisten puolimatkojen ikäluokkansa suomenmestaruuden ja seuraavana kesänä ikäluokkansa euroopanmestaruuden.

    Tämän syksyn Espanjan kisoihin osallistui kaikkiaan noin 2500 naista ja miestä ympäri maailmaa. Aino Luoma oli ikäluokkansa voittaja, ja koko kisan 5. nopein nainen. Ensikertaa täyspitkää matkaa kokeillut Luoma tuli maaliin 38 minuutin etumatkalla seuraavaan. Hän lunasti suorituksellaan itselleen matkalipun Hawaijin ensivuotisiin lajin maailmanmestaruuskisoihin.

    Uinnin, pyöräilyn ja juoksun yhdistävä triathlon on ollut jo jonkin aikaa kovassa nosteessa. Se tarjoaa laajan kirjon erimittaisia vaihtoehtoja lyhyistä noin tunnin mittaisista sprinttimatkoista aina useamman tunnin mittaisiin teräsmiesmatkoihin. Vaikka kaikki maamme lajia harrastavat eivät Suomen Triathlonliittoon kuulukaan, on heitä jo liitossakin yli 2800 ja seuroja on tällä hetkellä Suomessa 106.

    Makeanhimoinen menijä

    Vaasan keskussairaalassa pitkiä lääkärinpäiviä ja välillä öitäkin paiskiva Aino Luoma nollaa parhaiten itseään liikkumalla. Vaikka treenaaminen välillä väsyttäisi, treenin jälkeen ei koskaan kaduta. Triathlon tuo tietynlaisen euforian tunteen, joka toimii vastapainona työlle.

    Aino Luoma syö omien sanojensa mukaan varsin improvisoidusti, eikä noudata tiukkoja ruokavalioita. Kun harjoittelee paljon, saa syödäkin.

    – Minähän olen tällainen kauhea sokerirotta, jolle kaikki makea maistuu. Mistään roskaruoasta en kyllä välitä, vaan mieluummin syön ihan kunnon ruokaa, Aino Luoma sanoo.

    Luomalla ei ole Suomessa varsinaista valmentajaa. Ohjelmat hänelle tekee Jarmo Hast, joka on lajin yksi kovimpia kotimaisia nimiä. Aktiiviuransa jo lopetellut Hast asuu nykyään Australiassa ja toimii Aino Luoman etävalmentajana. Ohjelmien teko ja kommunikointi hoituvat nykytekniikan avulla.

    Aino Luoma pakkaamassa pyöräänsä kisamatkalle.Aino Luoman arkisto

    Luoma laskeskelee harjoittelevansa työputkista riippuen 7 – 20 tuntia viikossa. Pitkien pyörälenkkien päivinä viisikin tuntia tulee täyteen helposti, joten päivät vaihtelevat harjoitusmäärien suhteen paljon.

    Ja tulokset? "Huonosti" alkaneen 3,8 kilometrin uinnin Luoma suoritti Barcelonan kisoissa kuusi minuuttia yli tuntiin. 180 kilometrin mittaisen maantiepyöräilyn hän viiletti alle viiteen tuntiin, mikä tarkoittaa lähes 37 kilometrin keskituntinopeutta.

    Triathlonin lopun maratonin Aino Luoma juoksi aikaan 3 tuntia ja 19 minuuttia. Täyspitkä triathlon otti Luomalta siis aikaa kaikkiaan 9 tuntia ja 27 minuuttia. Harva ensikertaa pitkillä matkoilla kisaava kykenee edes kymmenen tunnin alitukseen.

    Luonnonlahjakkuus?

    Nopea nousukiito on triathlonissa varsin poikkeuksellista ja vaatii myös luontaisia lahjoja, tietää Kilpa- ja huippu-urheilun keskus KIHU:n biotieteiden yksikön johtaja ja kestävyysjuoksuvalmentaja Ari Nummela.

    – Kyllä tällaisia tapauksia tulee kohdalle todella harvoin. Ilman muuta tämä vaatii sen, että on synnynnäinen lahja kestävyysurheiluun ja tietysti vielä intoa ja kykyä harjoitella ja kehittyä, Nummela arvelee.

    Monet kestävyyslajien ja myös triathlonin huiput saattavat olla jo nelikymppisiä, joten Luomallakin on edessä varmaan vielä useita vuosia lajin parissa.

    – Jos mitään isompia takapakkeja ei tule ja paikat kestävät tällaista harjoittelua, saattaa paras huippu olla Ainollakin edessä tuossa jossain viiden vuoden päässä, sillä laji vaatii vuosien onnistuneet harjoitusmäärät. Mutta kokonaisuutena tosi kova suoritus, kun ajatellaan, miten nuori hänen lajihistoriansa tässä vielä on, Nummela toteaa.

    Samoilla linjoilla on myös Aino Luoman etävalmentajana toimiva triathlonisti Jarmo Hast.

    – Näyttäisi siltä, että juuri nämä pitkät matkat sopivat Ainolle. Pyöräilijänä hän on maailmassakin aivan ikäistensä kärkitasoa, uinnissa on ehkä hieman mahdollista vielä petrata ja maratonin juokseminen 3,19 aikaan pyörän päältä on todella hyvä suoritus, summaa Jarmo Hast.

    Aino Luoman kehitys triathlonin parissa on ollut hurjaa.Aino Luoman arkistoSeuraava tavoite maailmanmestaruuskisat

    Hawaijin Ironman-kisaa pidetään lajin klassikkokilpailuna, jossa taso on kovin mahdollinen. Osallistujat ovat osakilpailujen voittajia ympäri maailmaa. Jarmo Hast kuitenkin arvelee, että jos tulos on tämän syksyn Barcelonan kisojen veroinen, menestystä voi odottaa ihan realistisesti.

    – Olotilaa ja rasitustasoa täytyy muistaa seurata ja keventää harjoittelua tarpeen vaatiessa sopivasti, ettei pääse menemään ylikuntoon. Ja kun Ainolla on vielä ohessa tuo raskas työkin, niin kyllä hänen kehityksensä ja palautumisensa on ollut aivan esimerkillisen hyvää, Jarmo Hast sanoo.

    Sitä miettii, että pitäisikö omistaa kokonainen vuosi lajille, ja katsoa mihin se riittää. Aino Luoma

    Moni on ehdottanut Aino Luomalle päätoimiseksi urheilijaksi siirtymistä, ja on hän sitä kovasti pohtinutkin.

    – Tämä lääkärintyö on minulle rakas ammatti, ja triathlonin jälkeen on ainakin sitten joku ammatti, jonka pariin palata. Ihmiset kyllä kehuvat että lahjoja olisi, ja helposti sitä miettii, että pitäisikö omistaa kokonainen vuosi lajille, ja katsoa mihin se riittää, Luoma sanoo.

    Henkisten voimavarojen merkitys

    Kun täyspitkän triathlonin rääkki kestää kymmenen tunnin molemmin puolin, vaatii se hyvän fysiikan lisäksi myös henkistä kanttia. Harvalle koko matka on pelkkää flow-tilassa liihottelua, vaan keskeyttäminen saattaa hiipiä mieleen.

    Aino Luoma arvelee kisan loppupuolella henkisten voimavarojen merkityksen nousevan jopa 40 prosenttiin.

    – Kyllähän tuolla täysmatkalla huomasi, että monet alkavat hidastella viimeisellä osuudella juoksussa ja monihan käveleekin jo silloin välillä. Monia painaa väsymys ja varmasti kipukin, mutta jotenkin ne jalat siitä vielä lähtee juoksuun, kun näkee edessä olevan seuraavan kisailijan selän, Luoma sanoo.

    Ari Nummelan mukaan täyspitkälle MM-kisamatkalle valmistautumisen yhdistäminen vaativaan lääkärintyöhön, on melkoinen yhdistelmä. Sekä työ että harjoittelu ovat elimistölle stressitekijöitä, jotka pitää huomioida.

    – Itsepäinenkin pitää olla ja minä kyllä olen, eli en anna helposti periksi. Jos minä jotain haluan, niin varmasti kyllä myös sen saavutan, Aino Luoma sanoo.

    Vakava onnettomuus Jalasjärvellä: yksi kuoli ja useita loukkaantui nokkakolarissa valtatiellä 3

    Vakava onnettomuus Jalasjärvellä: yksi kuoli ja useita loukkaantui nokkakolarissa valtatiellä 3


    Yksi ihminen on kuollut ja kolme ihmistä loukkaantunut kahden henkilöauton nokkakolarissa valtatie kolmella Jalasjärvellä. Toisessa autossa oli vain kuljettaja, mutta toisessa autossa neljä henkilöä. Yksin ajanut henkilö menehtyi onnettomuudessa....

    Yksi ihminen on kuollut ja kolme ihmistä loukkaantunut kahden henkilöauton nokkakolarissa valtatie kolmella Jalasjärvellä. Toisessa autossa oli vain kuljettaja, mutta toisessa autossa neljä henkilöä.

    Yksin ajanut henkilö menehtyi onnettomuudessa. Loukkaantuneet olivat toisessa autossa, heidät on kuljetettu sairaalaan Seinäjoelle. Pelastuslaitoksen mukaan yksi on loukkaantunut vakavasti ja kaksi lievästi.

    Yksi ajokaista on suljettu liikenteeltä valtatiellä kolme onnettomuuspaikalla Mantilassa. Poliisi ja pelastuslaitos ohjaavat perjantai-iltapäivän vilkkaan liikenteen kiertotielle.

    Suomeen suunnitellaan uudentyyppistä jättisairaalaa – pääluottamusmies: Onko lain mukaan mahdollista?

    Suomeen suunnitellaan uudentyyppistä jättisairaalaa – pääluottamusmies: Onko lain mukaan mahdollista?


    Suomeen voi syntyä uusi jättisairaala. Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirit ja ehkä myös Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri neuvottelevat toimintojen yhdistämisestä. Syntyvä sairaanhoidon organisaatio olisi Suomen toiseksi suurin....

    Suomeen voi syntyä uusi jättisairaala. Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirit ja ehkä myös Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri neuvottelevat toimintojen yhdistämisestä.

    Syntyvä sairaanhoidon organisaatio olisi Suomen toiseksi suurin. Siinä olisi yhteensä peräti yhdeksän sairaalaa.

    Asiasta tänään laajasti kertoneen Aamulehden mukaan sairaaloissa olisi töissä yhteensä 13 700 työntekijää ja niiden alueella asuisi vajaat miljoona ihmistä.

    Yhdistetty organisaatio tulisi osakeyhtiömuotoon tai osuuskunnaksi, mikä on uutta Suomessa. Asiaa on suunniteltu jo pitkään. Joulukuussa on tarkoitus perustaa osakeyhtiö suunnittelemaan yhdistymisen käytännön toteutusta.

    Jättisairaalan tarkoitus on parantaa sairaaloiden työnjakoa ja tuottaa hoidot mahdollisimman tehokkaasti.

    Yhtiöittämisajatus pelottaa henkilöstöä

    Hanke voidaan toteuttaa Pirkanmaan soteprojektijohtajan Jaakko Herralan riippumatta siitä, tuleeko sote-uudistuksesta lopulta mitään.

    – Sekä vanha että uusi lainsäädäntö edellyttävät, että pohditaan uutta ja syventyvää yhteistyötä miljoonan ihmisten väestöpohjilla.

    Herralan mukaan maakuntien välillä on tehty yhteistyötä jo kymmenen vuoden aikana esimerkiksi tekonivelleikkauksissa ja laboratorioissa.

    Herralan mukaan työntekijämäärä ei supistu. Täydennyskoulutusta voi olla luvassa joillekin työntekijöille hänen mukaansa.

    Tehyn pääluottamusmies Atte Tahvola kertoo, että muutosta on kaavailtu jo pitkään. Silti tämä on yllätys monelle. Tahvola uskoo, ettei moni työntekijä ole vielä kuullut uudistuksesta.

    Kokonaisuus on niin iso, että työntekijöillä on monia avoimia kysymyksiä.

    – Tavoite on ihan ymmärrettävä. Yhtiöittämisajatus herättää kuitenkin aina pelkoa. Silloin on periaatteessa konkurssiuhka ja yhtiön pitää tuottaa voittoa.

    Välttämättä uudistus ei vaikuta Tahvolan mukaan henkilöstön arkeen mitenkään. Toisaalta vaikutukset voivat olla suuria, koska henkilöstöllä on nyt erilaisia työehtosopimuksia. Esimerkiksi vuosilomaoikeudet ovat erilaisia.

    Palkka ei voi pääluottamusmiehen mukaan laskea, koska tällaiset muutokset tehdään yleensä liikkeenluovutuksena. Yt-neuvottelut kuitenkin tarvitaan.

    Myös muita avoimia kysymyksiä on.

    Esimerkiksi Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä on jo nyt osakeyhtiöitä laboratoriopalveluissa ja sydänsairaalassa. Ne uudistukset ovat menneet Tehyn pääluottamusmiehen mukaan ihan hyvin.

    Pääluottamusmies pohtii, miten esimerkiksi päivystys, psykiatria ja kehitysvammahuolto voidaan yhtiöittää.

    – Onko tämä lain mukaan edes mahdollista?

    Lue lisää:

    Kahdeksan sairaalan tähtisikermä Hämeeseen ja Pirkanmaalle etenee askel kerrallaan

    Täällä ei mietitä kumpaa kotimaista kieltä puhutaan –

    Täällä ei mietitä kumpaa kotimaista kieltä puhutaan – "Se avaa oven Tanskan, Ruotsin ja Norjan työmarkkinoille"


    Tästä on kyseSuomussalmen ja Mustasaaren lukiot ovat tehneet yhteistyötä yli kielirajojen vuodesta 2005.Suomussalmella kiinnostus ruotsin kieltä kohtaan on kasvanut. Myös Mustasaaressa asenteet ja ennakkokäsitykset suomen kieltä kohtaan ovat...

    Tästä on kyseSuomussalmen ja Mustasaaren lukiot ovat tehneet yhteistyötä yli kielirajojen vuodesta 2005.Suomussalmella kiinnostus ruotsin kieltä kohtaan on kasvanut. Myös Mustasaaressa asenteet ja ennakkokäsitykset suomen kieltä kohtaan ovat hälventyneet.Kaksikielisyys avaa ovia muun muassa jatko-opintoihin ja työmarkkinoille.Yhteisten retkien ja tapahtumien aikana nuoret ovat myös ystävystyneet.

    – Man har bra nytta av att skriva finska, dom flesta gör nog det i Korsholm.

    Mustasaaren ruotsinkielisen lukion abiturientti Julia Latva-Pirilä kertoo Suomussalmen lukiolaisille, miksi valtaosa Mustasaaren lukiolaisista kirjoittaa ylioppilaskokeessa myös suomen kielen. Siitä on selvästi hyötyä.

    Koulun sali on täynnä lukiolaisia. Nuoret keskustelevat kahdella kielellä opiskelusta, harrastuksista, julkisuuden henkilöistä ja urheilutähdistä.

    – Onhan se ihan erilaista. Ei täällä normaalisti ruotsia kuule, kertoo Suomussalmen lukiossa toista vuotta opiskeleva Vilma Anttonen.

    Mustasaaren lukion oppilaat kertoivat Suomussalmen lukiolaisille ruotsin kielestä ja Mustasaaresta.Tiia Korhonen / Yle

    Mustasaaren ja Suomussalmen lukiot ovat tehneet yhteistyötä yli kielirajojen vuodesta 2005. Koulut järjestävät vuorotellen erilaisia leirejä ja tapahtumia Svenska Kulturfondenin tuella.

    Nuoret ovat käyneet muun muassa vaeltamassa Suomussalmen Hossassa ja melomassa Mustasaaren saaristossa.

    – Mustasaaren lukio on täysin ruotsinkielinen, joten olen joskus kaivannut suomen kieltä. Se on minulle kuitenkin toinen kieli. Tämä on tuonut lisämaustetta lukion käyntiin, kertoo abiturientti Rasmus Kupi.

    – Olen ollut aina kiinnostunut ruotsin kielestä, mutta nyt se on muuttunut vielä kiinnostavammaksi, jatkaa Hossassa vaeltamassa ollut Tiia Väisänen Suomussalmen lukiosta.

    Ennakkoluulot ovat hälventyneet

    Kaikki sai alkunsa sattumasta. Opettajat Heikki Nilkku ja Terho Jalkanen huomasivat pitävänsä samoista asioista: luonnossa ja kulttuurin parissa liikkumisesta yhdessä oppilaiden kanssa.

    – Yhteistyö on hyvin moninaista. Meillä on esimerkiksi yhteinen ystävyyskoulu Venäjällä ja olemme käyneet Paanajärven ja Kalevalan kansallispuistoissa, suomussalmelainen historian lehtori Nilkku kertoo.

    Päätehtävämme on levittää tietoa ja ymmärrystä kummastakin kulttuurista, kielestä ja identiteetistä. Terho Jalkanen

    Koko maassa innostus ruotsin kielen opiskeluun on romahtanut. Keväällä 2017 valmistuneista ylioppilaista reilusti yli puolet jätti ruotsin kielen kirjoittamatta. Kymmenen vuotta sitten näin teki vain alle kolmannes.

    Eniten ruotsin kielen ylioppilaskokeen suosio on laskenut Itä-Suomessa, jossa ruotsin kirjoittavien määrä on laskenut lähes 60 prosenttia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Myös kaksikielisillä alueilla on laskua, mutta ei niin paljon.

    Suomussalmella kiinnostus ruotsin kieltä kohtaan on sen sijaan lisääntynyt. Nilkun mukaan yleensä yli puolet lukiolaisista kirjoittaa ruotsin kielen.

    – Suomenruotsalaisuus on kainuulaisille aika outoa ja puhutaan helposti ruotsalaisista. Kun olemme olleet yhdessä, huomaamme, että he ovat osa kansaamme. Ennakkoluulot ovat vähentyneet, Nilkku kertoo.

    Suomussalmelaiset Tiia Väisänen ja Vilma Anttonen kertovat, että ystävien kanssa jutellessa ei ole väliä, kumpaa kieltä he käyttävät.Tiia Korhonen / Yle

    Sama voidaan todeta Mustasaaressa – asenteet ja ennakkokäsitykset suomen kieltä kohtaan ovat muuttuneet.

    – Päätehtävämme on levittää tietoa ja ymmärrystä kummastakin kulttuurista, kielestä ja identiteetistä, sanoo Mustasaaren lukion suomen kielen lehtori Terho Jalkanen.

    Mustasaaren lukiossa suomea luetaan toisena kotimaisena kielenä. Osa lukion opiskelijoista kirjoittaa suomen kielen myös äidinkielenään, eli he tekevät saman äidinkielen kokeen kuin esimerkiksi Suomussalmella.

    – Sen ansiosta heillä on mahdollisuus saada kielitodistus kahdesta äidinkielestä. Se on mielestäni kova juttu varsinkin työmarkkinoilla, Jalkanen sanoo.

    Leirinuotion äärellä kieltä ei mietitä

    Suomussalmelaisten Vilma Anttosen ja Tiia Väisäsen mielestä on tärkeää, että he oppivat kieliopin lisäksi puhumaan ruotsia. Siitä on hyötyä käytännön elämässä. Molemmat aikovat myös kirjoittaa ruotsin kielen ylioppilaskokeessa.

    – Tarvitsen ruotsin kieltä jatko-opinnoissa. Se myös auttaa uusien ystävyyssuhteiden luomisessa, Väisänen perustelee.

    – Täällä on Pohjanmaata enemmän korkeuseroja, havumetsää ja järviä, mutta muuten eroja ei ole paljon. Suomussalmi tuntuu ihan kotoisalta. Tietysti täällä ei kuule ruotsia, mutta siihen on tottunut, jos kulkee muuallakin Suomessa, Rasmus Kupi kertoo.Tiia Korhonen / Yle

    Rasmus Kupi on jo kirjoittanut suomen kielen Mustasaaren lukiossa. Se tuntui luontevalta, koska kieli on hallinnassa. Hän pitää kaksikielisyyttä suurena mahdollisuutena.

    – Se avaa oven Tanskan, Ruotsin ja Norjan työmarkkinoille. Saksaankin, koska kieltä voi oppia helpommin, kun sanat kuulostavat samanlaisilta, Kupi sanoo.

    Tarvitsen ruotsin kieltä jatko-opinnoissa. Se myös auttaa uusien ystävyyssuhteiden luomisessa. Tiia Väisänen

    Suomussalmelaiset ja mustasaarelaiset lukiolaiset ovat ystävystyneet yhteisten retkien aikana. Leirinuotion äärellä tai kotimajoituksessa ei pohdita, puhutaanko suomea vai ruotsia.

    – Ei sitä silloin mieti. Kummallakin pärjää, Tiia Väisänen kertoo.

    Vaikka välissä on satoja kilometrejä, nuoret aikovat pitää toisiinsa yhteyttä myös muulloin.

    – Suomenkielisiä kavereita ei ole kuitenkaan yhtä paljon kuin ruotsinkielisiä, joten on kiva, että on joku yhteys, Julia Latva-Pirilä sanoo.

    Kuuleeko Lapinjärvi, kysyy opettaja oppilailtaan 500 kilometrin päässä – ainutlaatuinen videokokeilu pelasti kyläkoulun pienessä Kannuksen kunnassa

    Kuuleeko Lapinjärvi, kysyy opettaja oppilailtaan 500 kilometrin päässä – ainutlaatuinen videokokeilu pelasti kyläkoulun pienessä Kannuksen kunnassa


    Kuuleeko Lapinjärvi? Näillä sanoilla alkaa keskiviikkoinen oppitunti Kannuksen Eskolassa. Kannettavien tietokoneiden ruuduille ilmestyy kuva oppilaista, jotka osallistuvat samalle oppitunnille 500 kilometrin päässä Lapinjärvellä. – Hyvin...

    Kuuleeko Lapinjärvi? Näillä sanoilla alkaa keskiviikkoinen oppitunti Kannuksen Eskolassa. Kannettavien tietokoneiden ruuduille ilmestyy kuva oppilaista, jotka osallistuvat samalle oppitunnille 500 kilometrin päässä Lapinjärvellä.

    – Hyvin kuuluu, voimme aloittaa opetuksen, vastaa ruudulla näkyvä rehtori Piia Siltala Lapinjärveltä.

    Käynnissä on uusi mobiilikoulukokeilu, jossa Lapinjärvellä ja Keski-Pohjanmaalla sijaitsevan koulun opetus yhdistetään etäyhteyksien avulla. Tänään Kannuksen Eskolassa istuvat oppilaat seuraavat Uudellamaalla annettavaa opetusta interaktiivisten näyttöjen avulla.

    – Vähän oudolta se kyllä tuntuu, että niin kaukana on muita oppilaita. Kyllä siihen kuitenkin tottuu ja tuo laite on ihan kiva, toteaa toista luokkaa Eskolassa käyvä Kyösti Kumpulainen.

    Opettaja Tiina Kuusiluoma opastaa Pauanne Kannussaarta (4. lk.) ja Konsta Kumpulaista (6. lk.).Kalle Niskala / YleEtäyhteyksien avulla pienet koulut pärjäävät pienemmillä resursseilla

    Kannus päätti Eskolan koulun lakkauttamisesta vuonna 2013 vähäisen oppilasmäärän vuoksi. Sen jälkeen kyläläiset ovat itse järjestäneet lapsille opetusta, kunnes uusi kolmivuotinen kokeilu palautti koulun kylälle.

    Käytännössä Uudellamaalla sijaitseva Lapinjärvi siis perusti pienen koulun omien kuntarajojen ulkopuolelle yhdessä Kannuksen aktiivisen kyläyhteisön kanssa.

    – Onhan se tietenkin hienoa, että tämän avulla pystyttiin säilyttämään lähikoulu täällä. Näin oppilailta ei mene tunteja koulumatkoihin ja samalla tämä kasvattaa lapsien teknologiaosaamista, sanoo Eskolan toimipisteen opettaja Tiina Kuusiluoma.

    Mobiilikoulua on valmisteltu useita vuosia. Vastassa oli paljon hallinnollisia päätöksiä ja lakikiemuroiden selvittelyä. Teknisenä yhteistyökumppanina toimii kansainvälinen it-jätti Google, jonka ohjelmia käytetään etäopetuksessa.

    – Tavoitteena on, että ainakin pari tuntia viikossa kouluilla olisi yhteisopetusta. Vielä pitää tarkasti miettiä, missä oppiaineissa etäopetusta kannattaa hyödyntää. Yksi sellainen aine voisi olla esimerkiksi kielten opiskelu, sanoo rehtorina Lapinjärven Hilda Käkikosken ja Kirkonkylän kouluissa toimivan Piia Siltala.

    Rehtori Piia Siltala toivoo, että mobiilikoulu pystyisi pelastamaan lakkautusuhan alla olevia pieniä kouluja Suomessa.Jari Kovalainen/Yle

    Ideana on, että aineita voisi esimerkiksi jakaa opettajien välillä. Näin jokaiseen aineeseen ei tarvitsisi palkata molempiin pisteisiin omaa opettajaa.

    – Osalle luokkaa voisi opettaa täältä Lapinjärveltä etäyhteyden avulla jotain oppiainetta samalla, kun Eskolan päässä oleva opettaja vapautuisi opettamaan toiselle porukalle jotain muuta, selventää Siltala.

    Tavoitteena etäopetusmalli koko Suomen käyttöön

    Luokan edessä olevalla kuvaruudulla näkyvät Eskolan oppilaat aiheuttavat heti liudan kysymyksiä Lapinjärven luokkahuoneessa. Pian kaivetaan jo esille karttaa, että nähdään, missä tämä Eskola oikein sijaitsee.

    – Se on vähän niin kuin oltaisiin puhelimessa. Välillä on tosin vaikea kuulla, mitä toisessa luokassa sanotaan, sanoo kolmatta luokkaa Lapinjärvellä käyvä Tatu Einiö.

    Googlen luoma Jamboard välittää Eskolassa piirretyt kuvat ja tekstit realiajassa Lapinjärvellä olevalle näytölle.Jari Kovalainen/Yle

    Kaksi luokkaa luo yhdessä satua vuorotellen interaktiiviselle valotaululle Jamboardille, jonka avulla oppilaiden piirtämät ja kirjoittamat asiat näkyvät reaaliajassa toiselle luokalle.

    – Se on aika jännittävä hetki, kun tuohon taululle ilmestyy Kannuksessa piirrettyjä asioita. Tämä on innostavaa oppilaiden lisäksi myös meille opettajille, sanoo Siltala.

    Koko kokeilun tavoitteena on kehittää perusopetuspalveluja siten, että mobiilikoulun toimintatapaa voitaisiin mallintaa myös muilla alueilla Suomessa. Yhtenä toiveena on, että mobiilikoululla voitaisiin esimerkiksi pelastaa lakkautusuhan alla olevia kyläkouluja.

    Etäopetus voi kuitenkin toimia enintään tukevana opetusmuotona, sillä täysin ilman opettajaa oppilaita ei voi luokkaan istuttaa.

    Kyseessä ei ole pysyvä ratkaisu

    Yhteistyö Lapinjärven ja Kannuksen välillä on herättänyt myös kysymyksiä. Miksi Lapinjärven kunta haluaa maksaa koulun perustamisen toisen kunnan alueella?

    – Ei ole tarkoitus, että Lapinjärvi järjestäisi pidemmän päälle opetusta Pohjanmaalla. Kokeilulla haluamme vain mallintaa, miten tällainen etäopetus voitaisiin mahdollisesti järjestää, sanoo sivistystoimenjohtaja Pia Aaltonen Lapinjärveltä.

    Aaltosen mukaan Lapinjärvelle kokeilu tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden kehittää digitaalista oppimisympäristöä kansainvälisen yhteistyökumppanin kanssa.

    Kannuksessa jokaisella oppilaalla on oma Chromebook, jolla voi harjoitella esimerkiksi kymmensormijärjestelmää.Kalle Niskala / Yle

    Myös hankkeen rahoitusvastuut toivat projektiin omat ongelmansa. Kun Kannuksen 13 oppilaan opetusvastuu siirtyy Lapinjärvelle, on kunnan järjestettävä oppilaille myös paljon muuta, kuten esimerkiksi oppilashuolto ja kouluruoka.

    Kokeilua on tarkoitus pyörittää oppilasta kohden saatavilla valtionosuuksilla. Perusopetukseen kuuluvia tukipalveluita Lapinjärvi on puolestaan hankkinut Kannukseen erilaisilla suorahankintasopimuksilla.

    – Rahoitus on yksi niistä asioista, jota tässä kokeilussa seurataan. Se jää nähtäväksi, että saadaanko kokeilun myötä luotua myös rahoituksen kannalta kestävä malli, sanoo Aaltonen.

    Etäopetusmallia toteutetaan valtakunnallisen Kokeileva Suomi -kärkihankkeen alla ja se myös palkittiin elokuussa ennakkoluulottomasta tavasta etsiä ratkaisuja pienten kylien elinvoimaisuuden säilyttämiseksi.

    Kaikkiaan nelivuotinen hanke voi kestää maksimissaan kolme lukuvuotta, mikäli Kannuksen Eskolassa riittää oppilaita. Se on kuitenkin vielä epävarmaa jatkuuko koulunkäynti Eskolassa sen jälkeen, kun yhteinen kokeilu Lapinjärven kanssa päättyy.

    Lue myös:

    Kannuksen koululaisille pian etäopetusta 500 kilometrin päästä – ainutlaatuinen kokeilu alkaa ensi syksynä

    Saman koulun oppilaat 500 kilometrin päässä toisistaan? Ainutlaatuinen kokeilu kompastelee vielä käytännön kysymyksissä

    Ähtärin pandatalo palkitaan ainutlaatuisena rakennuskohteena

    Ähtärin pandatalo palkitaan ainutlaatuisena rakennuskohteena


    Ähtärin pandatalo palkitaan tänään perjantaina rakennustaitokohteena. Etelä-Pohjanmaan rakennustaitosäätiö kiinnittää pandatalon seinään vuosittain jakamansa rakentajalaatan. Säätiö pitää rakennusta alueellisesti ja myös...

    Ähtärin pandatalo palkitaan tänään perjantaina rakennustaitokohteena. Etelä-Pohjanmaan rakennustaitosäätiö kiinnittää pandatalon seinään vuosittain jakamansa rakentajalaatan.

    Säätiö pitää rakennusta alueellisesti ja myös valtakunnallisesti merkittävänä ja näyttävänä kokonaisuutena, jollaista ei ole aiemmin toteutettu. Säätiö toteaa palkintoperusteluissa, että pandatalo edistää kestävää kehitystä ja vaalii luontoarvoja.

    – Kiinan metsähallinnon pandakeskuksen huippuasiantuntijat totesivat marraskuun 2017 tarkastuksessaan rakennuksen ja ulkotarhat parhaiten toteutetuiksi Kiinan ulkopuolella, Ähtäri Zoo kertoo tiedotteessaan.

    Pandatalo tuli maksamaan noin kahdeksan miljoonaa euroa. Rakennus on sisätiloiltaan lähes 2500 neliötä ja tonttiakin löytyy reilut 10 000 neliötä.

    Rakennustaitosäätiö palkitsee rakennuksia, jotka toimivat esimerkkinä rakentamisen monimuotoisuudesta tuleville sukupolville.

    Voiko säestäminen olla näin helppoa? Kokkolalaismuusikko rakensi välineet, joilla kuka vain saa soitettua sointuja – katso video

    Voiko säestäminen olla näin helppoa? Kokkolalaismuusikko rakensi välineet, joilla kuka vain saa soitettua sointuja – katso video


    Nuottien oppimiseen ja soinnuilla säestämiseen tarvitaan jäätelötikun näköisiä puulastoja, "ääniharava", puunpalasia, värejä, eläimiä ja paloiksi sahattuja kellopelejä. Kaikki lähti nuoteista, joiden opiskelu on kokkolalaisen...

    Nuottien oppimiseen ja soinnuilla säestämiseen tarvitaan jäätelötikun näköisiä puulastoja, "ääniharava", puunpalasia, värejä, eläimiä ja paloiksi sahattuja kellopelejä.

    Kaikki lähti nuoteista, joiden opiskelu on kokkolalaisen soitonopettaja, muusikko Hannu Annalan mukaan monelle pakkopullaa. Kuitenkin nuottien lukutaito on kaiken avain.

    Kitaransoittoa opettava mies alkoi jo vuosia sitten kokeilla normaalin nuottiopetuksen rinnalla kuva- ja värinuotteja. Kolminkertainen koodaus näyttää Annalan mukaan helpottavan monilla hahmottamista ja oppimista.

    – Eläinkuva viittaa reaalisäveleen eli e-sävel on elefantti ja d on delfiini. Jokaisella nuotilla on myös sekä värikoodi että kirjain. Jokainen voi valita itselleen helpoimman seurattavan.

    Nyt miehen innostus on laajentunut värisointuihin, joiden soittamiseen Annala on rakentanut sointukellopelin ja yksinkertaisen apuvälineen kosketinsoittimeen.

    Kosketinsoittimesta irtoaa kolmisoinnun äänet puusta tehdyillä sointupainikkeilla.Kalle Niskala / Yle

    Kokkolalaisessa Hollihaan alakoulussa kokeillaan jo Annalan sointukellopelejä. Oppilailla on edessään erivärisiä neliöitä, joissa on kiinni kolme metallikieltä. Annala on sahannut ja tuunannut neliöt oikeista kellopeleistä.

    Sointu syntyy yhdellä napautuksella. Oppilaat soittavat kellopelin neliöpaloja Annalan rakentamalla ”ääniharavalla”. Lyömäpalikka näyttää T-kirjaimelta, jonka poikittaiseen puuosaan on kiinnitetty kolme nystyrää. Yksi napautus neliöpalaan saa kerralla soimaan kaikki metallilaatateli kolmisoinnun.

    Lapset ja musiikkiin erikoistunut luokanopettaja Ilona Leimu ovat yhtä innoissaan.

    – Tämä tuo aivan uuden ulottuvuuden. Nyt jo aivan nuoresta päästään käsiksi musiikin harmoniaan. Yleensä opettaja huolehtii säestämisestä pianolla tai kitaralla. Tällä tavalla jokainen voi laulaa ja säestää yhtä aikaa, kertoo Leimu.

    Luokka on päässyt harjoittelemaan soittamista uudella tavalla muutaman kerran. Niklas Pahkala ja Venla Suonvieri ovat tyytyväisiä. Sointujen soittaminen ei tunnu hankalalta.

    Pahkala haluaisi harjoitella enemmänkin tällä tavalla. Suonvieri miettii voivansa jopa harkita musiikkiharrastuksen aloittamista.

    Luokanopettaja Ilona Leimu ohjaa Hollihaan koulun 1E -luokkalaisia musiikkituokiossa. Eturivissä soitetaan sointukellopelejä ja taaempana käytössä on kosketinsoitin, joka on varustettu sointupainikkeilla.Kalle Niskala / Yle

    Oppilaat harjoittelevat nuotteja ja sointujen soittamista myös kosketinsoittimilla. Annala on rakentanut kiippareille ”sointutikkuja”. Hän on kiinnittänyt jäätelötikun kaltaisiin puulastoihin pienet puunpalaset, jotka vastaavat etäisyydeltään kolmisointujen koskettimia. Värikoodatut apuvälineet kiinnitetään tarroilla koskettimille.

    Ilona Leimun tunnilla on etsiskelty sointuja ennenkin ja törmätty aina samaan ongelmaan.

    – Monen mielestä on ollut vaikeaa venyttää sormia koskettimille. Tässä ei tarvita sellaista motoriikkaa. Kun painat koskettimen sijasta apuvälinettä, saat yhdellä painalluksella koko kolmisoinnun soimaan.

    C-duurin komisointu c, e ja g soivat oranssia tikkua painamalla. Vihreästä löytyvät G-duurin g, h ja d. Punainen painaa f, a ja c-koskettimia eli F-duurin kolmisoinnun säveliä.

    Senioritkin kokeilevat

    Hannu Annalalla on syytä hymyyn. Tähän asti lähes kaikki suunnittelu- ja rakentamiskulut ovat menneet omasta pussista. Nyt opetushallitus on myöntänyt 20 000 euron hankerahan.

    Kokkolanseudun opisto ja Pietarsaaren suomenkielinen opisto järjestävät Soiva-hankkeen rahalla kursseja ja työpajoja, joissa käytetään Annalan helppotajuisia menetelmiä.

    – Kehittelemme laaja-alaista viriketoimintaa ja uusia musiikin opettamisen tapoja, sanoo Soiva-hankkeen koordinaattori, muusikko Jaakko Rosnell.

    Kokkolassa on jo käynnissä senioreiden soittopaja. Vetäjä, yhteisömuusikko Miia Kaunisto kertoo, että ikäihmiset ovat aivan yhtä innoissaan kuin alakoululaiset.

    – Myös seniorit hyötyvät siitä, että sointujen soittaminen onnistuu, vaikka sorminäppäryys ei enää olisikaan entisen veroista. Tämä on hauskaa yhdessä tekemistä, ja myös tehokasta aivojumppaa, Kaunisto sanoo.

    Alakoululaiset treenaavat Hämä-hämä-häkkiä. Senioripajassa kokeillaan, kuinka irtoaa Emma-valssi.

    Kaunisto lupaa, että jokainen onnistuu säestämään. Jos ei pysty itse, onnistuu avustajan auttamana.

    – Jaakko Kullan pärjää oranssilla läpi. Siitä on hyvä aloittaa.

    Piskuinen Karijoki saa uuden käteisautomaatin ryövätyn tilalle –

    Piskuinen Karijoki saa uuden käteisautomaatin ryövätyn tilalle – "Sopimus hyväksyttiin maanantaina ja jo keskiviikkona oli reikä seinässä"


    Pienessä Karijoen kunnassa Etelä-Pohjanmaan laidalla on jouduttu pärjäämään viime keväästä lähtien kokonaan ilman käteisautomaattia. – Naapurikunnasta 20 kilometrin päästä on rahat haettu, sanoo Kalevi Pöllänen ja lisää vielä, että...

    Pienessä Karijoen kunnassa Etelä-Pohjanmaan laidalla on jouduttu pärjäämään viime keväästä lähtien kokonaan ilman käteisautomaattia.

    – Naapurikunnasta 20 kilometrin päästä on rahat haettu, sanoo Kalevi Pöllänen ja lisää vielä, että kyllä harmittaa.

    Vaikka käteisen rahan käyttö vähenee, ovat käteisautomaatit ihmisille edelleen tärkeitä. Karijoen kylänraitilla moni vastaantulija kertoo käyttävänsä edelleen aivan säännöllisesti käteistä rahaa.

    Viime maaliskuuhun asti käteisen nosto kävi Karijoella kätevästi pankin seinästä Otto-automaatista. Sitten automaatti joutui murron yrityksen kohteeksi ja vaurioitui niin pahoin, että se vietiin paikkakunnalta pois. Uutta Ottoa ei tilalle enää tullut.

    – Onhan tämä ollut hankalaa ja paljon asiasta on valitettu, tietää vain käteistä käyttävä Kyllikki Puputti.

    Tervetullutta kilpailua

    Valituksia tuli paljon myös kunnanjohtaja Marko Keski-Sikkilän korviin ja aika nopeasti paikkakunnalla tultiin siihen tulokseen, että automaatti on saatava takaisin. Jos ei Otto, niin sitten kilpailevan yrityksen Nosto.

    Kunnan neuvottelut Nokas CMS Oy:n kanssa sujuivat hyvässä hengessä ja Nosto-automaatti asennetaan paikalleen kahden viikon päästä. Reikä kunnantalon seinään tehtiin heti, kun sopimus Nokaksen kanssa oli tehty.

    – Sopimus hyväksyttiin maanantaina ja jo keskiviikkona oli reikä seinässä ja takahuonekin viittä vaille valmis, naureskelee kunnanjohtaja Keski-Sikkilä.

    Hän ei pane ollenkaan pahakseen, että käteisautomaattialalle on syntynyt Suomessa kilpailua.

    – Nokaksen toimintatapa oli selkeästi ratkaisuhakuinen, he halusivat hakea meille tätä ratkaisua.

    Nokas-yhtiö on päässyt kasvattamaan käteisautomaattiverkostoaan sen jälkeen, kun Finanssivalvonta puolsi kilpailun lisäämistä käteisnostopalveluissa.

    Uusi pankkiautomaatti tulee Karijoella kunnantalon seinään.Jarkko Heikkinen / YlePaljon pieniä nostoja

    Ilmaiseksi automaatti ei Karijoelle tule. Reilun 1300 asukkaan kunta on varautunut maksamaan siitä 9000 euroa vuodessa. Sopimuksen mukaan kunta maksaa automaattiyritykselle vuokraa, jos automaatin käyttömäärä jää alle vähimmäismäärän eli 2500 tapahtumaa kuukaudessa.

    Kunta on varautunut siihen, että maksettavaa tulee ja ensi vuoden talousarvioon on jo varattu 9000 euroa tarkoitusta varten.

    Kunnassa on laskettu, että jos nostokertoja on kuukaudessa 1000, vuokrasumma on vuodessa 9000 euroa. Jos nostokertoja tulee enemmän kuin 1000 kuukaudessa, kunnan maksama vuokrasumma pienenee.

    – Tuhat nostoa kuukaudessa voi kuulostaa vähältä, mutta ei se tämän kokoisella paikkakunnalla ole mikään pieni määrä. Se on yli 30 nostoa päivässä, huomauttaa Keski-Sikkilä.

    Tässä matematiikassa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että kysymys on nimenomaan nostokertojen määrästä eikä siitä kuinka suuria summia rahaa automaatista nostetaan.

    Eli jos karijokelaiset ovat kaukaa viisaita, he nostavat automaatiltaan pieniä summia useissa erissä.

    – Se olisi toki toivottavaa ja tässä meille tulevassa Nosto-automaatissa 10 euron seteli on pienin seteli eli sieltä voi varsinkin pieniä nostoja tehdä, summaa kunnanjohtaja.

    "Yhteydenottoja tulee eri puolilta Suomea"

    Marko Keski-Sikkilän mukaan käteisautomaattipalvelu koetaan pienessä kunnassa niin tärkeäksi, että siitä kannattaa maksaa. Varsinkin paikalliset yrittäjät toivovat, että raharalli naapurikuntiin päättyy.

    – Kun lähdetään naapurikunnasta hakemaan rahaa, niin siinä samalla haetaan helposti muitakin palveluita ja tuotteita. Näen kyllä, että se on karijokelaisten yrittäjienkin etu, että meillä on täällä automaatti.

    Nokas CMS Oy:ssä on pantu merkille, että pienillä paikkakunnilla halutaan pitää kiinni käteisautomaattipalveluista.

    – Kuntien yhteydenottoja tulee eri puolilta Suomea kuukausittain, samoin kuin yksityishenkilöiden sijoituspaikkatoiveitakin, toteaa kehitysjohtaja Risto Lepo.

    Yrityksen pääsääntöinen toimintamalli on, että automaateista ei peritä vuokraa, mutta Karijoen kaltaiset poikkeukset vahvistavat säännön.

    – Koska kuitenkin haluamme tuoda käteisen rahan kaikkien saataville, neuvottelemme erikseen ne kohteet, joissa oletettu kuukausikohtainen tapahtumamäärä on vähäinen, mutta tarve- ja tahtotila automaatille kuitenkin suuri, sanoo Lepo.

    Karijoella on asukkaita reilut 1300.Elina Kaakinen / Yle

    Reilussa vuodessa Nosto-automaattien määrä on kasvanut 60:stä yli 220:een. Risto Lepo sanoo, että näillä näkymin ensi vuoden loppuun mennessä Nosto-automaatteja on noin 400.

    Otto-automaatteja on Suomessa yli 1330. Pankkien omistaman Automatia Pankkiautomaatit Oy:n käteispalveluista vastaava johtaja Harri Pennanen toteaa, että yhtiö on luopunut sopimuskorvausten perimisestä viime vuoden puolella. Sopimuksia kuntien kanssa ei enää ole eikä yhteydenottojakaan kunnista ole juuri tullut.

    Pennanen muistuttaa, että pienillä paikkakunnilla käteisautomaatti ei ole ainoa mahdollisuus nostaa rahaa.

    – Pienemmillä paikkakunnilla voi auttavasti käteistä nostaa korteilla myös kauppojen kassoilta. Pankkien asiakkailla lienee tämän palvelun piirissä noin 3500 kauppaliikettä.

    Entistä täsmällisemmän susitiedon toivotaan helpottavan suden aiheuttamien vahinkojen ehkäisemistä

    Entistä täsmällisemmän susitiedon toivotaan helpottavan suden aiheuttamien vahinkojen ehkäisemistä


    Luonnonvarakeskuksen kehittämä uusi susikannan ennustemalli julkistettiin tänään. Malli pyrkii ottamaan huomioon susikannan koon ja rakenteen vaihtelut. Perinteisesti maaliskuussa julkistettavan kanta-arvion aikaan susikanta on pienimmillään,...

    Luonnonvarakeskuksen kehittämä uusi susikannan ennustemalli julkistettiin tänään. Malli pyrkii ottamaan huomioon susikannan koon ja rakenteen vaihtelut.

    Perinteisesti maaliskuussa julkistettavan kanta-arvion aikaan susikanta on pienimmillään, mutta uudessa syksyn ennusteessa otetaan huomioon jo esimerkiksi kevään ja kesän aikana syntyneet sudenpennut.

    Pohjanmaalla on viime vuosina jouduttu totuttelemaan suden läheisyyteen. Luken kanta-arvion mukaan Suomen susikannan painopiste on siirtynyt läntiseen Suomeen.

    Pohjalaiskunnissa esimerkiksi Suupohjan alueella susihavaintoja on tehty paljon aivan talojen pihapiireissäkin. Norin metsästysseuran jäsen ja suurriistavirka-apuhenkilö Harri Rantakoski tietää, että susien läsnäolo näkyy Teuvan Norinkylällä kyläläisten arjessa.

    Rantakosken mukaan jopa seitsemän suden lauman on nähty liikkuvan päivänvalossa keskellä kylää. Susiuhka on vaikuttanut myös esimerkiksi syksyn hirvenmetsästykseen. Metsästyskoirien kanssa on oltava erityisen varovaisia.

    – Emme voi päästää koiria joillakin alueilla irti ollenkaan ja puolet päivästä kuluu siihen, kun yritämme niitä pois metsästä, etteivät ne jäisi sinne haukkumaan, Rantakoski sanoo.

    Vahinkojen ennaltaehkäisy helpottuu

    Pohjalaiset riista-alan ammattilaiset ovat tyytyväisiä uuteen ennustemalliin.

    Riistapäällikkö Stefan Pellas Rannikko-Pohjanmaalta korostaa susivahinkojen ennaltaehkäisemisen helpottumista uuden mallin myötä.

    – Tästä on meille suurta hyötyä. Voimme esimerkiksi kohdentaa ennaltaehkäiseviä toimia paremmin ennusteen avulla, Pellas sanoo.

    Pellaksen mukaan yksi tapa ehkäistä susivahinkoja on suojata tuotantoeläimet susiaidoilla sellaisilla alueilla, joilla on susilaumoja.

    – Tämän kesän aikana Rannikko-Pohjanmaalla ei ole ollut yhtään hyökkäystä siellä, missä on susiaita pystytetty, Pellas sanoo.

    Pohjanmaan riistapäällikkö Mikael Luoma pitää ennustetta luotettavana. Hän uskoo myös susivahinkojen ennaltaehkäisyn helpottuvan ennusteen myötä. Ennuste muun muassa näyttää, minne uusia susilaumoja tai susipareja voi muodostua.

    – Pystyisimme esimerkiksi suojamaan lammastilat riittävän aikaisin. Ja lemmikkivahinkojen ehkäisyssä sellaisilla alueilla, minne todennäköisesti on syntymässä uusia susien reviirejä, niistä tiedotettaisiin asukkaille riittävän ajoissa, Luoma sanoo.

    Luoman mukaan sekä ennuste että paikallisten suurpetoyhdyshenkilöiden tuottama tuore tieto suden liikkeistä ovat tärkeitä, kun susivahinkoja torjutaan.

    – Niiden perusteella arvioidaan onko esimerkiksi susipari asettumassa alueelle ja sitä tietoa hyödynnetään, kun suunnitellaan petoaitoja tiloille, Luoma sanoo.

    Susihavainnoista ilmoittaminen tärkeää edelleen

    Luken tänään julkaisema ennustemalli perustuu suden biologiaan ja tietokonesimulaatioon, joka kuvaa parien lisääntymismenestystä, laumojen ja yksittäisten susien liikkeitä sekä kuolevuuden vaihtelua maaliskuun kanta-arvion jälkeen. Tietokonesimulaatio on kehitetty kotimaisen ja kansainvälisen tutkimustiedon ja pantasusiaineistojen pohjalta.

    Mikael Luoma muistuttaa, että kanta-arvioiden pohjana ja tärkeässä roolissa myös tässä ennustemallissa ovat petoyhdyshenkilöiden kirjaamat susihavainnot. Tarkoitus on, että jatkossa Tassu-tietojärjestelmään kirjatut susihavainnot huomioitaisiin loppuvuoden susiennusteessa.

    Susihavaintojen ilmoittaminen on Luoman mukaan tärkeää sekä riistahallinnolle, susitutkimukselle että muille viranomaisille, kuten poliisille.

    – Ellei ilmoitusta tehdä, saattaa pahimmillaan susilauma puuttua kanta-arviosta kokonaan, Luoma sanoo.

    Metsästäja Harri Rantakoski sanoo, että susien jokapäiväistyminen alueella on aiheuttanut sen, että kaikista susihavainnoista ei petoyhdyshenkilöille enää ilmoiteta. Syynä havaintojen ilmoittamatta jättämiseen saattavat olla myös näkemyserot Luken kanssa susien määrästä. Kuitenkin, jos kaikkia havaintoja ei ilmoiteta, tuo se mahdollisesti epätarkkuutta ennusteisiin, Rantakoski arvelee.

    Pannoittamista punnitaan

    Läntisessä Suomessa selvitetään tällä hetkellä susien pannoittamisen aloittamista. Paikallisten metsästys- ja riistatoimijoiden sekä maanomistajien kantoja pannoittamiseen selvitetään loppuvuoden aikana.

    Mikael Luoma tietää, että pannoittamiseen suhtautuminen jakaa mielipiteitä.

    – Toisaalta pannoittamista vastustetaan, toisaalta nähdään, että siitä on merkittävää hyötyä. Luoma sanoo.

    Harri Rantakosken mukaan osa metsästäjistä suhtautuu pannoittamiseen kriittisesti. Yksi syy on se, että vain osa susista on pannoitettaisiin ja toinen se, että pannoitustiedot olisivat metsästäjien käytettävissä seitsemän tunnin viiveellä.

    – Ei siitä ole metsästäjille hyötyä. Seitsemän tunnin päästä susi voi olla missä vain, Rantakoski sanoo.

    Etelä-Pohjanmaalla uskotaan härkäpapuun – uusi Härkis-tehdas nousi kasviproteiinitrendin pönkittämänä

    Etelä-Pohjanmaalla uskotaan härkäpapuun – uusi Härkis-tehdas nousi kasviproteiinitrendin pönkittämänä


    Kauhavalla Etelä-Pohjanmaalla vietettiin tänään keskiviikkona uuden härkäpaputuotteita valmistavan tehtaan harjannostajaisia. Härkis Oy:n uusi tehdas työllistää noin 20 henkilöä. Tehtaalla jalostetaan suomalaista härkäpapua. Härkis Oy on...

    Kauhavalla Etelä-Pohjanmaalla vietettiin tänään keskiviikkona uuden härkäpaputuotteita valmistavan tehtaan harjannostajaisia.

    Härkis Oy:n uusi tehdas työllistää noin 20 henkilöä. Tehtaalla jalostetaan suomalaista härkäpapua.

    Härkis Oy on Verso Food Oy:n ja Domretorin yhteisyritys. Yrityksen markkinat ovat tällä hetkellä kotimaassa, mutta Verso Foodin toimitusjohtaja Tomi Järvenpään mukaan uuden tuotantolaitoksen myötä tavoitellaan kansainvälisiä markkinoita.

    – Lähdemme markkina kerrallaan katsomaan, missä ovat parhaat potentiaalit ja mistä löydämme yhteistyökumppanit. Etenemme askel kerrallaan, Järvenpää sanoo.

    Uusi tehdas on 10 miljoonan euron investointi, jonka kustannuksista vastaavat yhdessä Härkis Oy ja Kauhavan kaupunki. Tehtaan tuotannon on tarkoitus käynnistys ensi vuoden alkupuolella.

    Härkis osui oikeaan trendirakoon

    Härkis Oy:n tarina alkaa vuonna 2010 perustetusta Nofu Oy:stä. Startup-yrityksen tavoitteena oli valmistaa proteiinipitoista kasvisruokaa. Yhtiö vaihtoi nimensä Verso Foodiksi vuonna 2014. Domretor on toiminut Verso Foodin sopimusvalmistajana.

    Aluksi raaka-aineena käytettiin hernettä, mutta kokeilujen kautta raaka-aine vaihtui.

    – Vuonna 2013 löysimme härkäpavun ja aloitimme tutustumisen outoon raaka-aineeseen. Siitä alkoi kuluttajille vuonna 2016 lanseeratun Härkiksen tarina, Härkis Oy:n hallituksen puheenjohtaja Leena Saarinen sanoo.

    Härkäpavusta patentoitu Härkis oli Saarisen mukaan yritykselle käänteentekevä onnistuminen. Sen myötä yritys joutui kehittämään uudenlaisia tuotantotekniikoita.

    Härkis Oy:n hallituksen puheenjohtaja Leena Saarinen ja maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä maistoivat härkislasagnea ja -pihvejä.Tuomo Rintamaa/Yle

    Yrityksen kasvussa auttoi lisäksi sopivasti vallalla ollut ruokatrendi.

    – Meitä auttoi kasviproteiinitrendi. Suomen markkinoille alkoi tulla uusia tuotteita, jotka olivat hyvin kiinnostavia. Lisäksi tärkeää oli, että saimme vähittäiskaupan mukaan. Kuluttajatuote ei onnistu, ellei se ole kaupan jakelutiessä mukana, Saarinen kertoo.

    Kasviproteiinien tuotekategoria on Saarisen mukaan niin uusi, että sillä ei ole vielä edes kunnon nimeä.

    "Sitä innovatiivisuutta, mitä olemme hakeneet"

    Härkis Oy:n harjannostajaisissa puhuneen maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän (kesk.) mukaan uusi tuotantolaitos osoittaa, että elintarvikeala on Suomessa kasvuala.

    – Se edustaa sitä innovatiivisuutta, mitä olemme hakeneet ja halunneet, Leppä sanoo.

    Ministerin mukaan suomalainen ruoka on maailmalla kysyttyä luotettavuuden, laadun ja turvallisuuden näkökulmasta. Hän uskoo suomalaisyritysten mahdollisuuksiin vientimarkkinoilla.

    Valtiovalta pyrkii tukemaan elintarvikealan toimijoille kannustimia esimerkiksi koulutuksen, tutkimuksen ja rahoituksen puolella sekä viennin edistämisessä.

    – Esimerkiksi idän jättimäiset markkinat tarvitsevat viranomaisen tai poliittisen oven avaajan, jotta vientimarkkina lähtee sujumaan, Leppä sanoo.

    Leppä muistutti myös, että elintarviketuotannon kehittymiselle on tärkeätä, että myös alkutuotanto on kannattavaa.

    – Se on suurimmassa ahdingossa ja pitää saada paremmalle tolalle.