Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    Kiltatoiminta yliopistoissa ei ole salaseurojen tapaista suhmurointia tai pelkkää juhlimista

    Kiltatoiminta yliopistoissa ei ole salaseurojen tapaista suhmurointia tai pelkkää juhlimista


    Tästä on kyseAinejärjestö tai kilta on yhden oppiaineen tai saman alan opiskelijoiden perustama järjestö, joka ajaa opiskelijoiden etuja ja järjestää tapahtumia.Ainejärjestötoiminta on opiskelijoiden omaa harrastetoimintaa.Killat ja...

    Tästä on kyseAinejärjestö tai kilta on yhden oppiaineen tai saman alan opiskelijoiden perustama järjestö, joka ajaa opiskelijoiden etuja ja järjestää tapahtumia.Ainejärjestötoiminta on opiskelijoiden omaa harrastetoimintaa.Killat ja ainejärjestöt ovat yhteistyössä tiedekuntiin ja yliopiston henkilökuntaan.

    Elina Honkasen cv järjestötoiminnasta on vaikuttavaa luettavaa.

    Honkanen on toiminut muun muassa Tiima ry:n sosiaalipoliittisena vastaavana, varapuheenjohtajana sekä viestintävastaavana. Hän on ollut myös historian opiskelijoiden liiton sihteeri, Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston varajäsen ja sääntöryhmän jäsen. Lisäksi Honkanen toimi Suomen ylioppilaskuntien liiton kehitystyöasiain neuvottelukunnan jäsenenä.

    Parhaillaan Honkanen toimii yliopistokollegion jäsenenä sekä Oulun Humanistisen killan puheenjohtajana.

    Viiden vuoden opiskeluihin mahtuu myös viiden kuukauden vaihto-opinnot Australiassa ja kolme kuukautta korkeakouluharjoittelussa Dublinissa.

    Silti Honkasen opinnot ovat näillä näkymin myöhästymässä vain 1,5 vuodella.

    Kiltatoiminta voikin usein viedä mennessään ja se saattaakin venyttää opintoja. Tai opintojen venyminen on helppo laittaa järjestötoiminnan piikkiin.

    Ainejärjestöjen pyrkimyksenä tyytyväiset opiskelijat

    Killat tai ainejärjestöt ovat opiskelijoiden järjestöjä, jotka keskittyvät opiskelijoiden edunvalvontaan ja siihen, että kaikilla olisi mukava opiskeluaika.

    – Toki me järjestämme myös kaikenlaisia tapahtumia: on lautapeli-iltoja, leffakerhoa, urheilua ja myös niitä bileitä, Honkanen kertoo.

    Kilta on synonyymi teekkareiden ainejärjestölle. Kansallisena poikkeuksena on Oulun yliopisto, jossa myös muut ainejärjestöt käyttävät nimitystä kilta. Kilta voi olla myös ainejärjestöjen kattojärjestö, kuten esimerkiksi Tiima ry on historian opiskelijoiden ainejärjestö, joka kuuluu Oulun yliopiston Humanistiseen kiltaan.

    Alussa tuntui siistiltä olla mukana siellä missä tapahtuu. Elina Honkanen

    Killoilla ja ainejärjestöillä on lisäksi myös omat koulutuspoliittiset tehtävänsä. Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan koulutusdekaani Jyrki Mäkelä kertoo, ettei kiltojen merkitystä voi väheksyä.

    – No esimerkiksi meidän lääketieteellinen kiltamme tekee kiistatta kaikkien opiskelijoiden eteen työtä. Kilta on järjestö, joka tuo opiskelijoiden mielipiteet esille tiedekunnan henkilökunnalle.

    Myös Oulun yliopiston Humanistisen killan puheenjohtaja Elina Honkanen suitsuttaa humanistien toimivaa yhteyttä tiedekuntaan.

    – Henkilökuntaa oikeasti kiinnostaa meidän mielipiteemme ja meitä kuunnellaan. Isoimmissa muutoksissa killat ovat yhteistyössä ylioppilaskuntaan, joka on selkeästi isompi organisaatio.

    Mitä ainejärjestötoiminnasta voi hyötyä?

    Honkanen kertoo, että ainejärjestöissä oppii kokouskäytäntöjä ja järjestöjen toimintaa. Viestintätaidot, markkinointi ja delegoinnin tärkeys korostuvat ainejärjestöissä.

    – Alussa tuntui siistiltä olla mukana siellä missä tapahtuu, mutta parasta kuitenkin on ollut se, kun on tutustunut paljon uusiin ihmisiin ja saanut uusia kavereita.

    Honkanen uskoo, että hän voi käyttää ainejärjestöissä ja killoissa opittuja asioita hyödyksi tulevaisuuden ammatin tavoittelemisessa.

    – Minulla on haaveena työskennellä rauhanvälitysorganisaatiossa tai järjestössä, ja siitä on varmasti hyötyä, että osaan järjestön toimintatavat.

    Oulun yliopistossa toimii yhteensä 41 ainejärjestöä ja kiltaa.Risto Degerman / Yle

    Lääketieteellisen tiedekunnan koulutusdekaani Jyrki Mäkelä kertoo esimerkkitapauksesta, jossa lääketieteen opiskelijat menettivät sairaalan remontin myötä paljon pukukaappeja.

    – Kilta oli asiassa erittäin aktiivinen ja rummutti pukukaappipaikkojen puolesta. Nyt heidän pukunsa pysyvät siistimpinä, eivätkä ne pyöri reppujen pohjilla.

    Ainejärjestötoiminta on harrastustoimintaa

    Oulun yliopiston Humanistisen Killan puheenjohtaja Elina Honkanen kertoo, että hänellä menee kiltatoimintaan viikoittain noin viisi tuntia.

    – Toki puheenjohtajana menee usein muita enemmän aikaa, mutta muissa pesteissä työnkuva ja vaatimus hommiin vaihtelee tosi paljon.

    Ainejärjestöt ja killat vievät aikaa. Siksi Honkasen mielestä olisi tärkeää, että kiltatoiminnasta kiinnostuneet opiskelijat muistaisivat velvoitteensa opinnoista eivätkä uppoutuisi liikaa niiden toimintaan.

    – Opiskelijoiden tulisi miettiä, minkälaisen panoksen voi antaa, ja siihen pitää sitoutua. Toisena ääripäänä näkyy useasti, että alun innostus kiltatoimintaa laskee ja hommat jäävät tekemättä.

    Erityislapsia istutetaan koulutaksissa aikoja, joihin aikuinen ei ikinä suostuisi –

    Erityislapsia istutetaan koulutaksissa aikoja, joihin aikuinen ei ikinä suostuisi – "Lasi alkaa täyttyä jo aamusta ennen kuin pääsee kouluun"


    Tästä on kyseErityislasten koulumatkat venyvät ylipitkiksi useammin kuin muilla koululaisilla.Monesti taustalla on koulukyyti, jossa samaan taksiin kerätään erityislapsia eri puolilta kuntaa.Laki ei säädä erikseen erityislapsen koulumatkaan...

    Tästä on kyseErityislasten koulumatkat venyvät ylipitkiksi useammin kuin muilla koululaisilla.Monesti taustalla on koulukyyti, jossa samaan taksiin kerätään erityislapsia eri puolilta kuntaa.Laki ei säädä erikseen erityislapsen koulumatkaan käytettävää maksimiaikaa.Odotusaika lasketaan mukaan koulukuljetuksen kestoon.

    10-vuotias poika asuu kantakaupungin alueella keskisuuressa eteläsuomalaisessa kaupungissa. Kouluun on juuri sen verran matkaa, että poika on maksuttoman koulukuljetuksen piirissä.

    Jos pojan voisi lähettää pyörällä kouluun, matka kestäisi reilut parikymmentä minuuttia. Mutta kun koulutaksi noutaa hänet kotiovelta, matkaan menee yli tunti.

    Yhtälössä ei äkkiseltään tunnu olevan järkeä – siitä huolimatta se on arkea monelle perheelle, jossa koululainen on erityisen tuen tarpeessa.

    – Erityislapsen koulukyyti lähtee omalta pihalta kello 7.44 ja koulu alkaa vasta 9.15. En tiedä, kierrätetäänkö lasta koko tuo aika – matkan kesto autolla kouluun on noin 15 minuuttia, kertoo loppilainen Heidi Tiainen.

    Tiainen on yksi paristakymmenestä vanhemmasta, jotka kertoivat tarinansa, kun pyysimme kokemuksia kohtuuttoman pitkään vievistä koulumatkoista. Kuten muutamassa muussa meihin yhteyttä ottaneessa perheessä, myös Tiaisen perheessä on erityislapsi.

    Osa kunnista myöntää itsekin rikkovansa lakia

    Laki määrää, että alakoululaisen matka-aika ei saisi viedä päivässä kuin korkeintaan 2,5 tuntia. Kuitenkin viime vuonna tehdyn peruspalveluiden arvioinnin mukaan Suomessa oli 39 alakouluikäistä erityislasta, joiden koulumatkojen kesto ylitti tämän rajan.

    Lainvastaisen pitkät matka-ajat olivat suhteellisesti paljon yleisempiä erityislapsilla kuin yleisopetuksen piirissä olevilla. Kaikkiaan lähes joka toisen erityislapsen edestakainen koulumatka vei viime vuonna kauemmin kuin tunnin.

    Tilanne johtuu muun muassa kuljetusjärjestelyistä. Erityislapsi voi saada maksuttoman kuljetuksen kotiovelta koululle, vaikka etäisyys koululle olisi lyhyempi kuin viisi kilometriä. Ajatus on hyvä, mutta koulumatkojen todellisuus usein toinen.

    Erityislapselle moni asia on paljon haastavampaa kuin muille. Satu Pietilä

    Varsinkin jos erityislapset kerätään yhdellä kuljetuksella ja viedään yhteen kouluun, matka-aika voi venyä etäisyydestä riippumatta kohtuuttoman tuntuiseksi.

    "Asumme kantakaupungin alueella. Koululle on matkaa kotipihastamme noin 4,5 km. On hyvin yleistä, että matka-aika varsinkin aamuisin on yli tunnin. Isoin kysymys on, onko lain sallima matka-aika millään lailla inhimillinen. Lapsien kannalta se ei sitä ole." -erityislapsen äiti, Kanta-Häme

    Aina matka-ajan venymistä ei voi panna kunnan piikkiin. Joskus muut samalla taksilla kulkevien erityislasten vanhemmat toivovat tiettyä haku- ja tuontiaikaa, ja toiveiden noudattaminen tarkoittaa pidempiä matka-aikoja osalle. Monesti koululaiset voivat myös päästä valvotusti sisälle kouluun odottamaan, jos taksi tuo turhan hyvissä ajoin ennen koulun alkua.

    "Lasi alkaa täyttyä jo aamusta ennen kuin hän pääsee kouluun"

    Tavalliselle lapselle koulukuljetuksessa vietettävä aika voi olla mukavaakin yhdessäoloa kavereiden kanssa ja koulupäivästä palautumista. Mutta jos koulutaksi on täynnä erityislapsia, ympäristö on toisenlainen.

    Oululaisen Satu Pietilän alakouluikäisellä lapsella on muun muassa keskittymis- ja hahmottamisongelmia sekä vaikeuksia tunteiden säätelyn kanssa. Heidänkin perheessä koulumatka kestää pitkään, vaikka suora ajomatka kouluun olisi vain 12 kilometriä. Joskus puoleentoista tuntiin venyvät koulumatkat muiden erityislasten kanssa kuormittavat lasta.

    – Erityislapselle moni asia on paljon haastavampaa kuin muille. Lasi alkaa täyttyä jo aamusta ennen kuin hän pääsee kouluun, Pietilä kuvaa.

    Kun pannaan kaikki aistipoikkeavuudet tunnin ajaksi taksiin, jossa on paljon lapsia, kuormitus on koulussa valmis. Iltapäivällä lapsi on tosi väsynyt ja pyytääkin monesti, että jos pystytte, tulkaa hakemaan koulusta. -erityislapsen äiti, Kanta-Häme

    Satu Pietilän mukaan taksikyydit ovat varsinkin iltapäivällä levottomia. Lapset hermostuvat ja joillakin kyytiläisillä tulee konflikteja keskenään tai kuljettajankin kanssa.

    Menomatkat ovat perheen lapselle helpompia. Pietilät ovat huomanneet, että musiikin kuunteleminen auttaa.

    – Onhan se mielettömän rankkaa kun ajattelee pientä koululaista, jos pitää 2,5 tuntia varata koulumatkaan. Lapset ovat koulutaksissa väsyneitä, huonotuulisia ja pahoinvoivia, Heidi Tiainen lisää.

    Laki ei aina takaa lapsen edun noudattamista

    Monessa Yleen yhteyttä ottaneessa perheessä on päädytty järjestelemään vanhempien töitä niin, että erityislapsen ei tarvitsisi ainakaan joka päivä mennä kouluun taksilla edestakaisin. Yksi perhe kertoo, miten isä tekee pelkkää yövuoroa ja kaikki ylityöt pidetään vapaina, jotta vanhemmat voisivat kyyditä lastaan kouluun.

    Perheiden ongelma on, että kohtuuttoman pitkältä tuntuvat koulumatkatkin ovat sinänsä laillisia. Laki ei erikseen määrittele erityisoppilaan koulumatkan kestoa, vaan se on sama kuin yleisopetuksen oppilailla. Toisin sanoen alakoululaisen edestakainen koulumatka saa kestää enintään 2,5 tuntia ja yläkoululaisen 3 tuntia.

    – Jos valittaa kunnalle, kunta lähettää valituksen hallinto-oikeuteen. Sieltä tulee päätös, että koulumatka on lain mukaan ihan OK ja vastauksesta saat maksaa jonkinnäköisen käsittelymaksun, loppilainen Heidi Tiainen harmittelee.

    Tiaisella on kokemusta hallintovalituksen tekemisestä koulukyydeistä, tosin silloin kyseessä ei ollut perheen erityislapsen tapaus.

    Yksi erityisoppilaan äiti kuvaa uupuneensa olevansa lapsensa "kuntoutustyöntekijä, sosiaalityöntekijä ja taksikuski", toinen puolestaan sanoo olevansa "ihan finaalissa" kamppailtuaan lyhyempien koulukuljetusten eteen.

    "Koulukyytien kanssa on jatkuva vääntäminen ja taistelu ja tässä tuntee itsensä ihan rikolliseksi, kun toivoo lapselleen sujuvaa koulumatkaa ilman tuntikausien odottamista." -seitsemäsluokkalaisen äiti, Pirkanmaa

    Jos valittaa kunnalle, kunta lähettää valituksen hallinto-oikeuteen. Sieltä tulee päätös, että koulumatka on lain mukaan ihan OK. Heidi Tiainen

    Loppilainen Heidi Tiainen sanoo käyneensä Facebookissa "ihania keskusteluita" lastensa koulumatkoista.

    – "Silloin kun minä olin nuori, kesät talvet hiihdettiin kouluun...", hän kärjistää.

    – Itse ajattelen, että lapsen asema on nyt erilainen kuin silloin ennen. Nyt ajatellaan ihan eri tavalla esimerkiksi siitä, minkä ikäisenä lapsen pitäisi pärjätä yksin kotona.

    "Me muutimme kantakaupunkiin juuri sen takia, että palvelut olisivat lähempänä. Moni muu palvelu onkin, mutta tämä homma tökkii." -erityislapsen äiti, Kanta-Häme

    Kuljetusreitin muuttaminen voi olla ratkaisu

    Oululainen Pietilän perhe hankki viime lukuvuonna jopa lääkärintodistuksen siitä, että koulumatkan tulisi olla lyhyempi. Muutosta ei ole kuitenkaan vielä kuulunut ja matka-ajat venyvät välillä laittomuuksiin eli 2,5 tunnin yli. He eivät itse pysty kuljettamaan lastaan vanhempien töiden vuoksi muuten kuin satunnaisesti.

    – Nyt kun lukuvuosi alkaa, täytyy alkaa taas neuvottelemaan että matka-aikaa saisi lyhyemmäksi, Satu Pietilä miettii.

    Joissakin perheissä koulumatkoihin on saatu helpotusta sillä, että koulukuljetukset ajavat palatessa eri reittiä kun mennessä. Tällöin aamulla ensimmäisenä kyytiin nouseva lapsi ei joutuisi iltapäivällä istumaan taksissa viimeisenä. Kaikissa kunnissa ei kuitenkaan ole suostuttu tähänkään.

    Kunta voi myös yhdistellä reittejä eri tavalla tai jopa lisätä liikenteessä olevien autojen määrää. Lisäautot olisivat näistä kalliimpi ratkaisu kunnalle. Esimerkiksi 120 000 asukkaan Kuopiossa koulukyyteihin meni viime vuonna rahaa 4,7 miljoonaa euroa. Liikenteessä oli yhteensä 58 autoa, eli yhden auton keskimääräiset kustannukset olivat yli 80 000 euroa.

    Keitä erityislapset ovat?Suomessa elävien kymmenien tuhansien erityislasten kirjo on laaja. Erityislapsella voi olla esimerkiksi eriasteinen kehitysvamma, autismikirjon häiriö, aistiyliherkkyyksiä, tourette tai aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö ADHD tai piirteitä vaikkapa näistä kaikista.Erityisesti viime vuosina on kasvanut ADHD-diagnoosien määrä, 6–18-vuotialla esiintyvyys on jopa 7 prosenttia ikäluokasta. (Lähde: Käypä hoito)2.–8. huhtikuuta vietetään autismitietoisuuden viikkoa, jolloin Autismi- ja Aspergerliitto ja sen yhteistyökumppanit järjestävät tapahtumia eri puolilla maata."Tämän selvemminhän sitä ei voi enää sanoa"

    Pyysimme viime viikolla lukijoilta tarinoita tilanteista, joissa koulumatka kestää kauan, vaikka etäisyys kouluun on suhteellisen lyhyt. Erityislasten vanhempien lisäksi meihin otti yhteyttä myös muita koulumatkoihin tyytymättömiä vanhempia.

    Perinteisesti koulumatkojen pituutta on arvioitu etäisyyden mukaan. Aluehallintovirastot keräsivät viime vuonna ensimmäistä kertaa tietoja koko maasta nimenomaan koulumatkojen ajallisesta kestosta.

    Ajallisesti pitkiä koulumatkoja on muuallakin kuin harvaan asutuilla alueilla. Eniten 1–2,5 tunnin koulumatkoja oli viime vuonna yllättäen Uudellamaalla.

    Itä-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastaja Kari Lehtola tulkitsi Ylen jutussa matka-aikojen pidentymisen selittyvän sillä, että kunnat optimoivat kuljetusreittejä. Samaa arveli osa Yleen yhteyttä ottaneista perheistä. Yksi vanhemmista kertoi kaupungin perustelleen koulukuljetusreittejä sillä, että autoilija laskuttaa kilometripohjaisesti.

    – Tämän selvemminhän sitä ei voi enää sanoa, että halpuutus menee lapsen edun edelle, nimettömänä pysyttelevä vanhempi kirjoittaa.

    "Pahimmillaan yläkoululainen haetaan pysäkiltä 7.40, pudotetaan pysäkille kuuden kilometrin päähän, josta bussi ottaa kyytiin 8.30 tienoilla. Siitä sitten kouluun, joka alkaa 9.05. Olen ratkaissut ongelman niin, että lyhennän työaikaani (ja siis pienennän palkkaani) ja vien lapseni kouluun omalla autolla 20 minuuttia kestävän matkan." -yläkoululaisen äiti, Satakunta

    "Meidän tapauksessa matkaa koululle on noin 9 kilometriä. Autolla tämän matkan ajaa noin 15 minuutissa. Nyt lapsi lähtee aamulla 7.10 kotoa ja oppitunnit alkavat 8.15. Kotimatkan kestoa lisää kahtena päivänä viikossa 45 minuutin odottelu." -ekaluokkalaisen äiti, Uusimaa

    "Koulumatkaa on 18 kilometriä ja asumme pääkaupunkiseudulla. Lukuvuoden ensimmäisenä päivänä tyttäreni koulumatka kesti 2.40. Lain sallima maksimikesto tuntuu tosiaan olevan kunnille eräänlainen tavoiteaika – mitä lähemmäs sitä päästään, sen enemmän kustannuksia säästyy. Huraa!" -alakoululaisen äiti, Uusimaa

    "Meidän perheessä ala-asteikäisillä lapsilla kuluu koulumatkoihin helposti yli kaksi tuntiakin päivässä, vaikka matkaa yhteen suuntaan on vain 10 km. Pakko sanoa, että kaikki 'turvallista koulumatkaa' -kampanjat tuntuvat vähintäänkin korneilta, kun pitäisi laittaa 8-vuotias pieni ihminen kävelemään yksin kilometrin matka pimeälle autotielle metsän keskellä." -alakoululaisen äiti, Päijät-Häme

    "Lapsillani on koulumatkaa tasan 5 km. Kesäkuussa koulutoimisto laittoi viestin, että meidän lapset nousevat ensimmäisenä kyytiin, 1.05 ennen koulun alkua. Iltapäivällä heidät palautetaan viimeisenä eli toiset 1.05. Tähän vielä plussataan matka bussipysäkille. Kesä on mennyt koulutoimiston kanssa vääntäessä ja lopulta sain reittiin sen verran muutosta, että bussi ajaa reitin toisinpäin. -alakoululaisen äiti, Satakunta

    Juttua muokattu 15.8. 9.30: Poistettu virke, jonka mukaan lapsensa itse kyydittävät vanhemmat maksavat polttoaineet itse. Tilanteessa voi myös saada saattoavustusta.

    Lisää aiheesta:

    "Lapseni ei neljään vuoteen saanut riittävää tukea" – Ylen kysely paljastaa erityislasten vanhempien karut kokemukset arjesta

    Harmaahylkeitä metsästetään murto-osa sallitusta: hylje on kalastajan riesa, mutta saaliina vaikea ja lähes hyödytön

    Harmaahylkeitä metsästetään murto-osa sallitusta: hylje on kalastajan riesa, mutta saaliina vaikea ja lähes hyödytön


    Tästä on kyseHallin pyynti aloitettiin uudelleen vuonna 1998 kalataloudelle koituneiden vahinkojen vuoksi.Ahvenanmaa mukaan lukien Suomen maksimipyyntimäärä on vuosittain yhteensä 1500 yksilöä.Suuresta kiintiöstä huolimatta metsästys on...

    Tästä on kyseHallin pyynti aloitettiin uudelleen vuonna 1998 kalataloudelle koituneiden vahinkojen vuoksi.Ahvenanmaa mukaan lukien Suomen maksimipyyntimäärä on vuosittain yhteensä 1500 yksilöä.Suuresta kiintiöstä huolimatta metsästys on vähäistä.Pyyntikiintiöitä jää käyttämättä, koska saalista ei voi hyödyntää.Suomen luonnonsuojeluliitto esittää 300 hallin pyyntikiintiötä.

    Halli eli harmaahylje aiheuttaa vahinkoa varsinkin rannikkokalastukselle. Se rikkoo pyydyksiä, karkottaa kaloja apajilta ja syö saaliskaloja. Hylkeiden kaupalliselle kalastukselle aiheuttamat saalisvahinkojen määrä arvioitiin vuonna 2015 olleen 175 tonnia silakkaa, siikaa, kuhaa, lohta, ahventa, kilohailia ja taimenta. Saaliin arvo olisi markkinoille päästessään ollut 453 000 euroa.

    – Se on kalastajan pahin vihollinen. Se on tosi ilkeä, kun sille päälle sattuu, sanoo oululainen kalastaja Lauri Halonen.

    Vielä pari vuotta sitten Halonen kalasti verkoilla. Harmaahylkeille menetettyjen verkkojen ja saaliiden vuoksi Lauri on siirtynyt troolikalastukseen. Mutta älykkäät hallit ovat oppineet troolikalastuksen niksit ja ovat haittana jo troolauksessakin.

    – Pahimmillaan saattaa kolmekin hyljettä seurata vedettävää troolia. Ne ottavat sieltä kalaa ja samalla myös karkottavat ne, huokaa Halonen.

    Rysään on laitettu kalterit hylkeiden sisäänpääsyn estämiseksi.Juha Hintsala / Yle

    Hylkeet rauhoitettiin 1980-luvulla kantojen voimakkaan heikkenemisen vuoksi. Kantojen heikkenemisen syynä olivat liiallinen metsästys ja ympäristömyrkyt. Hallin pyynti aloitettiin uudelleen vuonna 1998 kalataloudelle koituneiden vahinkojen vuoksi. Samalla metsästys tuli tarkasti säädellyksi.

    Metsästysvuoden saalis parisataa hallia

    Maa- ja metsätalousministeriön harmaahylkeelle vahvistama pyyntikiintiö metsästysvuodelle 2018–2019 on 1050 yksilöä. Ahvenanmaalla on tämän lisäksi oma 450 harmaahylkeen kiintiö. Suomen alueen maksimipyyntimäärä on yhteensä 1500 hallia. Vuosittain saalis on kuitenkin ollut vain muutama sata yksilöä.

    – Kiintiö on hirveän iso, mutta siitähän toteutuu vuosittain vain 20 prosenttia, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Kaarina Kauhala.

    Kalaverkossa ollut siika, josta hylje on syönyt.YLE / Kalle Niskala

    Metsästykselle on alueelliset kiintiöt, eikä siihen tarvita Suomen riistakeskuksen myöntämää pyyntilupaa. Metsästäjällä on kuitenkin velvollisuus ilmoittaa saaliiksi saaduista halleista Suomen riistakeskukselle.

    – Kiintiö ei toteudu lähimainkaan. Mutta miksi ei, sitä pitää kysyä metsästäjiltä ja kalastajilta, summaa Kauhala.

    Hylkeen metsästys on vaativin metsästysmuoto

    Kokenut metsästäjä kertoo hylkeenpyynnin olevan kaikkein vaativin metsästysmuoto. Hylkeenpyynti vaatii kokemusta, hyvän kaluston ja paljon kärsivällisyyttä. Keväällä metsästyskausi on lyhyt ja jäät ovat petollisen heikkoja.

    – Avoveden aikaan merellä liikkuminen on vaarallista. Veneestä on vaikea osua valppaaseen liikkuvaan kohteeseen, sanoo oululainen kalastaja-metsästäjä Seppo Vehkaperä.

    Hylkeenpyynti on taitolaji.Seppo Vehkaperä

    Vaikka harmaahylkeen onnistuisi ampumaan, parhaimmillaan yli 3 metrinen ja jopa 300 kiloinen saalis voi kadota pysyvästi meren pohjaan. Siksi hylkeitä ammutaan yleensä vain niiden ollessa matalikoilla.

    – Jos vettä on yli neljä metriä, sitä on jo mahdoton löytää, kertoo Vehkaperä.

    Hyljetuotteiden kauppa kielletty

    Suomi allekirjoitti vuonna 2015 kansainvälisen WTO-sopimuksen, jossa kaikenlainen hyljetuotteilla käyty kauppa on kiellettyä. Saaliin voi kuitenkin hyödyntää omiin tarpeisiin.

    – Kielto on riistataloudellisesti järjetön. Lihaa, nahkoja ja rasvasta keitettävää traaniöljyä voi kyllä omassa kotitaloudessa käyttää, mutta jo yhdenkin hylkeen ruholla oma tarve on äkkiä täytetty, sanoo toiminnanjohtaja Tapio Kangas Perämeren Kalatalousyhteisöjen Liitosta.

    Se on tietty porukka uroshylkeitä, jotka oppivat rysillä käymisen. Kaarina Kauhala

    Kalastajien pyydyksiin lopettamista harmaahylkeistä ei ole heille myöskään hyötyä, joten niitä ei kannata tuoda rantaan. Kangas vertaakin vallitsevaa tilannetta hirvijahtiin.

    – Tilanne on sama, kuin hirvenpyytäjät lähtisivät lapion kanssa hirvijahtiin. Jos saalista ei voisi hyödyntää, niin se heitettäisiin lopuksi monttuun, Kangas pohtii.

    Haminanlahdella pintaan nousseessa rysässä oli kolme hyljettä, joista suurin painoi 200 kiloa.Yle

    Kankaan mukaan hylkeet ovat suurin yksittäinen kalastusta vaikeuttava tekijä. Harmaahylkeen metsästyksen tason pitäisi pysyä korkeana, jotta niille palautuisi takaisin pyynnin aiheuttama ihmisarkuus.

    – Hyljetuotteiden kauppakielto pitäisikin purkaa. On tärkeätä saavuttaa ratkaisu, joka mahdollistaisi hyljetuotteiden pienimuotoisen kaupan, sanoo Tapio Kangas.

    Harmaahylkeiden määrä pysynyt samana

    Suomen harmaahylkeiden laskentakanta ei ole kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuonna 2017 Itämerellä nähtiin lentolaskennoissa luodoilla noin 30 000 hallia, joista Suomen merialueella runsaat 9 600.

    – Todellinen hallikanta voi olla jopa 30 prosenttia suurempi, koska kaikkia ei koskaan nähdä yhtä aikaa, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Kaarina Kauhala.

    Laskennoissa nähdyt hallit koko Itämerellä (siniset neliöt) ja Suomessa (vihreät neliöt).Luke

    Luken tutkimuksissa on havaittu, että kalastajien ponttonirysissä vierailee pääosin uroshalleja. Ne käyvät toistuvasti samoilla ruokailualueilla jokisuissa ja matalilla merialueilla. Ruokailualueuskollisuuden vuoksi hallien poisto rysien läheisyydestä on yksi keino vähentää hyljevahinkoja. Silloin se kohdistuisi juuri niihin yksilöihin, jotka aiheuttavat ongelmia toistuvasti.

    – Se on tietty porukka uroshylkeitä, jotka oppivat rysillä käymisen. Olisi hyvä, jos metsästys saataisiin kohdennettua juuri näihin häirikköhylkeisiin, kertoo Kauhala.

    Aikuinen halli syö päivässä kalaa keskimäärin 4,5–7,5 kiloa. Luonnonvarakeskus tutkii ja kehittää keinoja kalastuksen ja hylkeiden rinnakkaiselon mahdollistamiseksi. Rysien rakenteita ja materiaaleja kehittämällä on onnistuttu vähentämään hylkeiden aiheuttamia vahinkoja.

    SLL: Metsästyskiintiö on suhteettoman suuri

    Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan nykyinen metsästyskiintiö on aivan suhteettoman suuri Suomen metsästysalueen hallikantaan nähden. Liitto tarjoaa metsästystä pehmeämpiä keinoja hallien aiheuttamien kalavahinkojen ehkäisemiseksi ja korvaamiseksi.

    – Paras keino ovat sellaiset pyydykset, joihin hylkeet eivät pääsisi. Myös hylkeiden äänipelottimia kokeillaan parhaillaan muun muassa Suomenlahdella. Sitten ovat tietysti hyljekorvaukset, joita maksetaan kalastajille hylkeiden aiheuttamien taloudellisten menetysten kattamiseksi, summaa SLL:n erityisasiantuntija Tapani Veistola.

    Harmaahylje eli halli.Jaakko Kyläsalo / Yle

    Luonnonsuojeluliitto esittää lausunnossaan koko harmaahylkeen pyyntikiintiön asettamista Suomen metsästysalueella 300 hylkeen tasolle.

    Jutussa on käytetty lähteinä myös tietoja Luonnonvarakeskuksesta, Suomen luonnonsuojeluliitolta ja maa- ja metsätalousministeriöstä.

    Omaisuus muovipussissa on yhä totta vankilasta vapautuvalle – lahjoituksena saatu kahvinkeitin toimii myös puurokattilana

    Omaisuus muovipussissa on yhä totta vankilasta vapautuvalle – lahjoituksena saatu kahvinkeitin toimii myös puurokattilana


    Tästä on kyseKris-Oulu on jakanut satoja avutuspakkauksia vankilasta vapautuville vangeille.Pakkauksen tavoitteena on auttaa vankilasta vapautuvia vapautumisen jälkeisinä päivinä.Tavarat saadaan lahjoituksena yksityisiltä ihmisiltä ja...

    Tästä on kyseKris-Oulu on jakanut satoja avutuspakkauksia vankilasta vapautuville vangeille.Pakkauksen tavoitteena on auttaa vankilasta vapautuvia vapautumisen jälkeisinä päivinä.Tavarat saadaan lahjoituksena yksityisiltä ihmisiltä ja yrityksiltä.Moni menettää kaiken omaisuutensa jouduttuaan vankilaan.

    Pari lautasta, laseja, lakanat, pyyhe ja kahvinkeitin. Banaanilaatikkoon on koottu tavaroita, joille on tarvetta sellaisilla ihmisillä, joilla ei ole juuri mitään omaisuutta jäljellä vankeustuomion jälkeen.

    Pakkaus on nimetty oululaisittain vappauspakkaukseksi, ja se on tarkoitettu vankilasta vapautuvien tueksi uuden elämän alkuun, kertoo Kris-Oulun toiminnanjohtaja Jaana Juntunen. Yhdistys auttaa lainrikkojataustaisia henkilöitä vapauden koittaessa.

    – Ruokailuvälineet ovat harmillisesti muoviset, sillä muita ei ole ja kattiloistakin on aina pulaa, Juntunen sanoo esitellessään laatikon sisältöä.

    Kahvinkeittimet näyttävät uusilta, mutta astioissa ja tekstiileissä on kulumaa. Ne ovat kuitenkin puhtaita ja asiakkaat ottavat lahjoitukset kiitollisuudella vastaan, Juntunen sanoo.

    – Kiitollisempaa väkeä kuin vankilasta vapautuvat saa hakea, sillä he ovat monesti tyhjän päällä. Vastassa voi olla tyhjä asunto, johon ei ole ehditty kytkeä edes sähköjä. Sen vuoksi pakkauksessa on myös kynttilöitä.

    Omaisuus muovipussissa on elävä legenda

    Vankilassa olon aikana monien pienikin omaisuus ehditään hävittää. Kun asunnosta tulee häätö ja se tyhjennetään, tavarat päätyvät monesti kaatopaikalle, Juntunen kertoo.

    Silloin omaisuus voi koostua siitä, mikä ihmisellä oli mukana hänen päätyessään vankilaan.

    – Katulegendan mukaisesti vankilasta vapautuvilla on edelleen muovikassi ja aika tyhjä lompakko tai nykyään pankkikortti, jossa rahaa ei juuri ole, Juntunen sanoo.

    Kris-Oulun toiminnanjohtaja Jaana Juntunen on nähnyt, että elämä vankilasta vapautumisen jälkeen ei ole välttämättä helppoa.Paulus Markkula / Yle

    Kris-Oulun kokemusasiantuntijana ja työntekijänä tammikuussa aloittanut Sami Elovaara vahvistaa asian. Elovaara itse istui tutkintavankeudessa vuonna 2011 huumausainerikoksiin liittyvän tutkinnan ajan. Neljän ja puolen kuukauden vankeuden aikana hänen vuokra-asuntonsa oli tyhjennetty ja omaisuus hävitetty.

    – Minulla oli mustassa jätesäkissä kaikki vaatteet, sellainen pieni nyssykkä ja kitara. Ne kädessä lähdin vapauteen.

    Elovaara pääsi vähitellen jaloilleen tuttaviensa avustuksella. Hän sanoo, että vappauspakkauksen kaltaisella avulla olisi ollut tuossa elämänvaiheessa iso merkitys.

    Kahvinkeitin taipuu moneksi

    Pakkauksen sisältö vaihtelee vähän sen mukaan, mitä tuotteita on saatu lahjoituksena. Tarjolla on myös huonekaluja ja välillä myös televisioita. Juntusen mukaan pakkauksesta löytyy kuitenkin aina kahvinkeitin, sillä kahvin juonti kuuluu suomalaisuuteen hyvin vahvasti.

    Kahvinkeitin myös taipuu yllättävän monenlaiseen toimintaan.

    – Sillä voi keittää nuudelit, kaurapuurot ja muutkin sopat, Juntunen kertoo.

    Tavarat on saatu lahjoituksina yksityisiltä ihmisiltä, sekä yhteistyöyrityksiltä, jotka eivät kuitenkaan halua nimeään julkisuuteen. Rikoksesta tuomittujen auttaminen ei ole asia, jota yritykset haluavat mainostaa.

    Juntusen mukaan avustusten saaminen ei ole helppoa silloin, kun puhutaan lainrikkojataustaisten henkilöiden auttamisesta. Apuaan tarjoavat lähinnä yksityiset ihmiset sekä sellaiset yrittäjät, joilla on jollakin tavalla omakohtaista kokemusta asiasta.

    Sami Elovaara kunnostaa lahjoituksena saatuja huonekaluja Krisin pienessä pajassa.Paulus Markkula / Yle

    Ensimmäiset pakkaukset kasattiin vuoden 2015 alussa lähinnä Krisin työntekijöiden omista kodeista. Nykyisin tavaroita ja huonekaluja löytyy lahjoituksina esimerkiksi netin kautta. Elovaara kiertää hakemassa esimerkiksi ilmaiseksi saatavia huonekaluja peräkärryn kanssa.

    – Ihmiset ovat hyvillään, kun kerron tavaroiden menevän hyvään tarkoitukseen.

    Elovaara myös kunnostaa rikkinäiset huonekalut ennen niiden luovuttamista eteenpäin. Nyt työn alla on lasten sänky. Sen Elovaara uskoo tulevan kovaan tarpeeseen.

    Nopea apu ratkaisevassa asemassa

    Oulun seudulla vapautuu vuosittain noin 350 vankia ja pakkauksia on jaettu vuodessa 50–60. Määrä on kasvamaan päin. Juntunen laskee, että kolmen ja puolen vuoden aikana pakkauksia on jaettu jo satoja. Toistaiseksi pakkauksia on jaettu vain Krisin Oulun toimipisteestä.

    Vankilasta vapautuva saa avustuspakkauksen otettuaan yhteyttä Krisiin. Yhdistyksen työntekijä tulee vapautuvaa vankilan portille vastaan ja auttaa tarvittaessa muutenkin uuden elämän alkuun.

    Kiitollisempaa väkeä kuin vankilasta vapautuvat saa hakea. Jaana Juntunen

    Krisiltä saa apua esimerkiksi asunnon hankintaan ja viranomaisten kanssa asiointiin. Tosin vuokra-asuntojen löytäminen Oulusta on vankilasta vapautuville hyvin vaikeaa. Esimerkiksi kaupungin vuokra-asuntosäätiö Sivakan kautta asuntoja ei ole saatu lainkaan, Juntunen kertoo.

    Asunnon ja avun saamisella välittömästi vankilasta vapautumisen jälkeen on iso merkitys, sillä kaidalla tiellä on helpompi pysyä, kun perusasiat ovat kunnossa.

    – 15–30 minuuttia vapautumisesta ovat ratkaisevia sen kannalta, päätyykö ihminen takaisin vankilaan. Jos apua ei ole, sitä palaa tyhjän päälle ja kaikista yleisimmin vanhaan porukkaan ja se on taas menoa, Juntunen toteaa.

    Kaupparakennus paloi Pudasjärvellä – mahdollisesti tuhopoltto

    Kaupparakennus paloi Pudasjärvellä – mahdollisesti tuhopoltto


    Pertti Heikkinen KY:n varatoimitusjohtaja Pasi Ojala kertoo, että noin puolet Pudasjärvellä sijaitsevasta IKH-myymälärakennuksesta on palanut ja palosta aiheutuu ainakin satojen tuhansien eurojen vahinko. KY omistaa palaneen talon...

    Pertti Heikkinen KY:n varatoimitusjohtaja Pasi Ojala kertoo, että noin puolet Pudasjärvellä sijaitsevasta IKH-myymälärakennuksesta on palanut ja palosta aiheutuu ainakin satojen tuhansien eurojen vahinko. KY omistaa palaneen talon liiketoiminnan.

    – Toimintamme keskeytyy joksikin aikaan, mutta vielä on hankala arvioida, kuinka pitkäksi aikaa. Vielä ei tiedetä savu- ja vesivahinkojen laajuutta, sillä sisälle rakennukseen ole päästy, Ojala kertoo.

    Palo lähti liikkeelle rakennuksen varaston välipohjasta. Palo-osaston rakenteet eivät kestäneet voimakasta tulipaloa ja tuli levisi osittain myymälään. Yhteensä palo levisi noin 1 500 neliömetrin alueelle. Henkilövahinkoja ei tullut. Jälkisammutus on edelleen käynnissä.

    Yle

    Sekä palokunta että Ojala saapuivat nopeasti paikalle aamuyöllä kolmen aikaan.

    – Palo eteni räjähdysmäisesti, Ojala sanoo.

    Isojoen Konehalli Oy eli IKH myy muun muassa erilaisia varaosia ja työkaluja. Samassa rakennuksessa Pudasjärvellä myydään myös muun muassa elintarvikkeita.

    Poliisi epäilee, että palo sytytettiin tahallaan. Poliisi kaipaa mahdollisten silminnäkijöiden havaintoja kauppaliikkeen tai Pudasjärven Neste-aseman lähistöllä liikkuneista henkilöistä sekä ajoneuvoista yön ajalta ja myös mahdollisia kuvia tai videoita palon alkuvaiheesta.

    Juttua on päivitetty 13.8.2018 kello 15.05: Juttuun on lisätty tieto, että poliisi epäilee paloa tuhopoltoksi.

    Kaleva, Keskisuomalainen ja Karjalainen hakivat lupaa radiolähetykselle – audio kiinnostaa myös sanomalehtiä

    Kaleva, Keskisuomalainen ja Karjalainen hakivat lupaa radiolähetykselle – audio kiinnostaa myös sanomalehtiä


    Tästä on kyseRadiotoimintalupia haettiin vuosiksi 2020–2030. Hakuaika päättyi 31.7.Hakijajoukossa on myös sanomalehtiä, kuten Kaleva, Karjalainen ja Keskisuomalainen.Hakijoiden tulee täyttää tietyt kriteerit. Luvat myönnetään...

    Tästä on kyseRadiotoimintalupia haettiin vuosiksi 2020–2030. Hakuaika päättyi 31.7.Hakijajoukossa on myös sanomalehtiä, kuten Kaleva, Karjalainen ja Keskisuomalainen.Hakijoiden tulee täyttää tietyt kriteerit. Luvat myönnetään lakiperusteisesti.

    Tänä vuonna radiotoimintalupaa haki yhteensä 42 hakijaa. Joukossa oli myös muutama sellainen, jolla ei ole radiotoimintaa, kuten esimerkiksi mediatalo Keskisuomalainen ja sanomalehdet Karjalainen ja Kaleva.

    Karjalaisesta ja Kalevasta kerrotaan, että suunnitelmat radiotoiminnan suhteen ovat vielä avoimet. Yksi syy lupien hakemiseen oli molemmilla se, että luvat myönnetään tällä kertaa ennätyksellisen pitkäksi aikaa: kymmeneksi vuodeksi.

    Tämänhetkinen radiotoimintalupa on ollut kahdeksan vuotta, sitä edellinen oli voimassa viisi vuotta.

    Kalevan toimitusjohtaja Juha Laakkonen kertoo, että Kaleva haki radiotoimintalupaa, koska he haluavat levittää sisältöjään jatkossa useassa eri kanavassa.

    – Lupa on voimassa jopa vuoteen 2030 saakka. Se aikajänne on niin pitkä, että siinä ajassa tässä maailmassa tapahtuu vielä paljon asioita.

    Karjalaisen päätoimittaja Pasi Koivumaa sanoo, että suunnitelmat radiotoiminnan suhteen selkenevät, kun päätös luvista varmistuu.

    – Media-alalla pitää pyrkiä mahdollisimman kattavasti eri välineisiin ja viestintätapojen yhdistelmään. Ja tarjota enemmän varsinkin meidän ilmoitusasiakkaillemme.

    Audio on kuuma peruna

    Sanomalehtien hakeutuminen radiopuolelle ei yllätä Radiomedian toimitusjohtaja Stefan Mölleriä. Hän pitää sitä ennemminkin loogisena.

    – Se on vähän sama kuin, että pitää olla netissä. Internet on yksi jakelukanava, jos et ole siellä mediatalona, et ole olemassa.

    Möller uskoo, että sanomalehtien motivaatio radiotoiminnan aloittamiseen on tiivistää suhdetta kuluttajiin sillä alueella, jossa he toimivat.

    – En usko, että lähtökohtana olisi se, että sanomalehdet lähtisivät kampittamaan olemassa olevia kanavia, vaan laajentamaan omaa toimintaansa ja tyydyttämään kuluttajakuntaansa.

    Yllättävää radiotoimintalupien määrässä on Möllerin mielestä se, että se oli kokonaisuudessaan melko pieni.

    – Olisin odottanut, että hakemuksia olisi laitettu enemmän edes kokeilumielessä tai olisi kiinnostuttu enemmän radiotoiminnasta, koska radiolla menee nyt hyvin.

    Möller uskoo, että tuleva kymmenvuotinen radiotoimintalupakausi tulee olemaan myönteinen asia myös radion kuuntelijoille. Radioasemat luultavasti uskaltavat investoida sisältöön ja toimintaan enemmän, kun toiminta on turvattu pidemmäksi aikaa.

    – Esimerkiksi viiden vuoden toimilupakaudella investoinnit olivat paljon heikompia kuin nyt meneillään olevalla kahdeksan vuoden kaudella.

    Radiotaajuuksia on tarjolla niukasti, joten on odotettavissa, että samaa taajuutta hakee suurempi määrä kuin lupia voidaan myöntää.Emma Hinkula / Yle

    Valtaosa radioluvan hakijoista on Möllerin mukaan olemassa olevia toimijoita, jotka hakevat itselleen jatkoa tai laajennusta. Möller ajattelee, että uusien toimijoiden lupahakemusten vähäinen määrä saattaa johtua myös siitä, että ajatellaan että nykyiset toimijat ovat niin vahvoja ja saavuttaneet tietynlaisen aseman.

    – Saatetaan kokea, että alalle on hankala tulla kilpailemaan, kun olemassa olevat toimijat ovat jo niin hyvissä asemissa. Vaatii osaamista tulla toimialalle, eikä se ole ilmaista leikkiä.

    Median toiminnassa audiopuoli alkaa Möllerin mielestä olla koko ajan tärkeämmässä asemassa.

    – Audio muotona tuottaa sisältöjä on kasvava.

    Audio on Möllerin mielestä tällä hetkellä kuuma peruna mediamaailmassa. Hän sanoo, että ne, jotka eivät ole miettineet audiostrategiaa, joutuvat nyt pohtimaan, mitä tehdä äänipuolella.

    Samalle taajuudelle useita hakijoita

    Radiotoimintalupia käydään Viestintävirastossa läpi paraikaa. Tämänkertainen lupahakemusrumba eroaa Viestintäviraston lakimies Henriikka Rostin mukaan aiemmista kerroista siten, että nyt kaikki luvat ovat haettavissa uudestaan. Aiemmat lupahakemuskerrat ovat olleet täydennyskierroksia.

    – Eli on haettu sellaisia taajuuksia, jotka ovat vapautuneet edellisiltä toimijoilta. Nyt on haussa nykyisetkin taajuudet, joilla harjoitetaan tälläkin hetkellä radiotoimintaa.

    Luvat myönnetään lakiperusteisesti (Finlex). Hakijan tulee täyttää tietyt kriteerit. Jos samalle taajuudelle on useampi hakija, tekee lopullisen päätöksen luvan myöntämisestä valtioneuvosto.

    Rostin mukaan taajuuksia on niukasti ja on odotettavissa, että samaa taajuutta hakee suurempi määrä kuin lupia voidaan antaa.

    – Vaikka halutaan mahdollistaa uutta toimintaa, ei ole tarkoitus, että nykyisiä toimijoita lakkautetaan. Vaakakupissa painaa se, että harjoittaa jo sitä toimintaa. Täytyy olla riittävän vakaavarainen.

    Henkilövahinko ja veturirikko pysäyttivät junaliikenteen pääradalla – liikenne palautumassa normaaliksi iltaan mennessä

    Henkilövahinko ja veturirikko pysäyttivät junaliikenteen pääradalla – liikenne palautumassa normaaliksi iltaan mennessä


    Junaliikenne on ollut tänään tyystin jumissa pääradalla henkilövahingon ja junan rikkoutumisen vuoksi. Poliisin mukaan yksi ihminen on kuollut jäätyään junan alle Seinäjoen ja Peräseinäjoen välillä. Onnettomuus tapahtui klo 13 aikaan...

    Junaliikenne on ollut tänään tyystin jumissa pääradalla henkilövahingon ja junan rikkoutumisen vuoksi. Poliisin mukaan yksi ihminen on kuollut jäätyään junan alle Seinäjoen ja Peräseinäjoen välillä. Onnettomuus tapahtui klo 13 aikaan perjantaipäivällä.

    Lisäksi Helsingistä Seinäjoelle keskipäivällä lähteneen junan veturi rikkoontui Parkanon lähellä. Juna päästiin lopulta hinaamaan apuveturin avulla. Täpötäysi juna jäi noin kaksi ja puoli tuntia aikataulustaan.

    Tapahtumat vaikuttivat useiden junien liikkumiseen Helsingin ja Oulun, Turun ja Oulun, sekä Vaasan ja Helsingin välillä. Junat ovat olleet myöhässä 40 minuutista kahteen ja puoleen tuntiin.

    VR arvioi, että liikenne palautuu vähitellen normaaliksi, viimeistään iltaan mennessä.

    VR tiedottaa ajankohtaisesta liikennetilanteesta sivuillaan täällä.

    Nainen vaihtoi synnytyssairaalaa juuri ennen synnytystään – ei halunnut enää jonottaa vuoroaan

    Nainen vaihtoi synnytyssairaalaa juuri ennen synnytystään – ei halunnut enää jonottaa vuoroaan


    Tästä on kyseOululainen Julia Hakala päätti synnyttää molemmat lapsensa 100 kilometrin päässä Oulaisissa, vaikka Oulun yliopistollinen sairaala oli parin kilometrin päässä.Niin sanottua synnytysshoppailua tapahtuu jonkin verran kahdella...

    Tästä on kyseOululainen Julia Hakala päätti synnyttää molemmat lapsensa 100 kilometrin päässä Oulaisissa, vaikka Oulun yliopistollinen sairaala oli parin kilometrin päässä.Niin sanottua synnytysshoppailua tapahtuu jonkin verran kahdella alueella: Pohjois-Pohjanmaan sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella, sillä muissa sairaanhoitopiireissä ei ole kuin yksi synnytyssairaala.Lain mukaan odottava äiti saa kuitenkin synnyttämää missä tahansa sairaalassa, mutta vain harva tekee niin.

    Kiireessä voi sattua virheitä.

    Tätä Julia Hakala, 29, pohti odottaessaan toisen lapsensa synnytyksen käynnistystä.

    Oulun yliopistollisessa sairaalassa kätilöt kertoivat odottavalle äidille päivän olevan synnytysosastolla todella vilkas: hänen edelleen menivät luonnollisesti ne naiset, joiden synnytys oli käynnistynyt itsestään.

    Hakala synnytti ensimmäisen lapsensa puolisonsa kotipaikkakunnalla Oulaisissa, nyt hän oli kuitenkin Oysin pelkopolilla, sillä ensimmäisen lapsen synnytys oli raju ja pelko synnytyksestä jäi Hakalan mieleen.

    Toinen synnytys oli tarkoitus käynnistää Oysissa niin, että Hakalan pelot otetaan huomioon synnytyksen jokaisessa vaiheessa.

    – Yksi peloistani oli se, että mitä jos en saa tarpeeksi nopeasti kipulääkettä. Pelkäsin, että joudun synnyttämään ilman kivunlievitystä. Menin Oyssiin niin sanotusti pakolla, sillä siellä on pelkopoli.

    Kymmenen tuntia odotettuaan synnytyksen käynnistämistä ja kiireisen hoitohenkilökunnan työtä seurattuaan Hakala soitti aviomiehelleen.

    – Pakkaa esikoinen mukaan, nyt lähdetään Oulaskankaalle synnyttämään.

    Synnytysshoppailu harvinaista

    Niin sanottua synnytysshoppailua tapahtuu lähinnä kahdella alueella: Pohjois-Pohjanmaan sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella. Muissa sairaanhoitopiireissä ei ole kuin yksi synnytyssairaala.

    Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä voi valita, synnyttääkö Oulun yliopistollisessa sairaalassa vai Oulaskankaan sairaalassa. Puolestaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella voi synnyttää neljässä eri sairaalassa: Naistenklinikalla Helsingissä sekä Hyvinkään, Jorvin ja Lohjan sairaaloissa.

    Lisäksi esimerkiksi Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri houkuttelee synnyttäjiä Hämeenlinnaan muun muassa Pirkanmaalta. Synnyttäjiä houkutellaan muun muassa Synnytä Hämeenlinnassa -verkkosivuilla, joilla kerrotaan, miten synnytyssairaalansa voi valita.

    Mutta jos helsinkiläinen haluaa lähteä synnyttämään vaikkapa Kuopioon, onnistuu sekin.

    – Se on täysin mahdollista ja siihen on synnyttäjällä lain mukaan oikeus. Synnyttämisen kuitenkin toivotaan olevan mahdollista kohtuullisen matkan päässä kotoa ja ihmiset kokevat sen turvalliseksi, sosiaali- ja terveysministeriön hyvinvointi- ja palveluosaston osastopäällikkö Markku Tervahauta kertoo.

    Harva kuitenkaan lähtee omalta paikkakunnalta toisaalle synnyttämään.

    Porvoon sairaalan synnytystoiminta loppui 2016 vuoden lopussa. Vuosina 2010−2015 synnytystoiminta loppui Länsi-Uudenmaansairaalasta, Raahen seudun terveyskeskuksesta, Savonlinnan keskussairaalasta, Malmin terveydenhuoltoalueenkuntayhtymästä, Salon sairaalasta ja Vammalan aluesairaalasta.Heikki Haapalainen / Yle

    Husin linjajohtaja Mika Nuutilan mukaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä lähdetään harvoin synnyttämään alueen ulkopuolelle. Poikkeuksena on Itä-Uusimaa, josta on lähdetty Porvoon sairaalan synnytysten loppumisen jälkeen jonkin verran Kotkaan.

    Enemmistö Oulaskankaan synnyttäjistä on pohjoispohjalaisia ja heistä suurin osa asuu Oulun eteläisellä alueella. Pohjois-Pohjanmaan ulkopuolelta synnyttäjiä Oulaskankaalle tuli vuoden 2016 alusta tämän vuoden heinäkuun lopulle noin 10 paikkakunnalta. Synnyttäjiä oli yhteensä noin 15.

    – Pääasiallisesti synnyttäjien syyt tänne tuloon ovat pienen sairaalan kiireettömyys ja se, että hoitajilla on aikaa. Muita syitä ovat mahdollisuus synnyttää veteen sekä meidän maineemme luomusynnytyssairaalana, Oulaskankaan synnytys- ja naistentautien osaston osastonhoitaja Päivi Perttu sanoo.

    Synnyttämään 100 kilometrin päähän

    Julia Hakala synnytti aikanaan myös esikoisensa Leon Oulaskankaan sairaalassa vuonna 2013. Samassa sairaalassa, vuonna 2015, syntyi perheen toinen lapsi Amelia.

    Hakala lähti siis synnyttämään molemmat lapsensa noin sadan kilometrin päähän Oulaskankaalle, vaikka Oulun yliopistollinen sairaala oli kahden kilometrin päässä perheen kotoa.

    Oulaskankaan synnytystoiminta on ollut useita vuosia suurennuslasin alla. Synnytystoimintaa ollaan oltu lakkauttamassa useampaan kertaan. Sosiaali- ja terveysministeriö kuitenkin myönsi heinäkuussa Oulaskankaan sairaalalle poikkeusluvan jatkaa synnytystoimintaa vuoden 2021 loppuun saakka.

    Oulaskankaan synnytyssairaala on ainoa synnytyssairaala, joka ei toimi keskussairaalan yhteydessä lukuun ottamatta Uudenmaan maakuntaa. Tosin Uudellamaalla synnytyksiä hoitavat sairaalat ovat Oulaskankaan sairaalaa suurempia, sekä niissä on eri alojen päivystyksiä.Paulus Markkula / Yle

    Miksi Julia Hakala halusi synnyttää kaukana olevassa sairaalassa, jonka toiminnasta on väännetty kättä vuosia?

    Odottava äiti oli tietoinen Oulaskankaan synnytystoiminnan monista vaiheista, kun hän lähti synnyttämään esikoisensa Oulaskankaalle. Neuvolassa oli kuitenkin tullut puheeksi, että Julian mies on kotoisin Oulaisista ja siellä vinkattiin, että Julia voisi mennä synnyttämään Oulaskankaalle.

    – Eniten minua epäilytti se, onko järkevää lähteä synnyttämään niin kauas Oulusta.

    Hakala oli kuullut tuttaviltaan sairaalaan rauhallisuudesta ja sieltä saatavasta hyvästä hoidosta. Päätös oli sillä selvä.

    Keskittämiset eivät ole ruuhkauttaneet

    Oulaskankaan sairaala ei ole ainoa paikka, jossa synnytystoiminta on ollut liipaisimella. Synnytystoiminta on loppunut vuoden 2010 jälkeen seitsemästä eri sairaalasta.

    Lakkautusten vuoksi synnytykset ovat keskittyneet pääosin isoihin kaupunkeihin. Sosiaali- ja terveysministeriön hyvinvointi- ja palveluosaston osastopäällikkö Markku Tervahauta kertoo, että synnytyssairaaloiden keskittäminen ei juuri aiheuta ruuhkia

    – Takavuosina ruuhkia oli hieman Uudellamaalla. Silloin synnyttäjiä jouduttiin ohjaamaan alueella muihin sairaaloihin kun suurimmat olivat jo täynnä.

    Sekä Turun että Kuopion yliopistollisesta keskussairaalasta kerrotaan, ettei synnytystoiminnan keskittäminen ole aiheuttanut ruuhkia.

    Tampereen yliopistollisen keskussairaalan vastuualuejohtaja Kirsi Kuismanen kertoo, ettei keskittäminen ole syynä siihen, että ruuhkatilanteita joskus syntyy.

    – Synnytystoiminnan luonteesta johtuen ruuhkatilanteita esiintyy edelleen, arviolta noin pari kertaa kuukaudessa. Ruuhkatilanteet kuitenkin purkaantuvat yleensä nopeasti.

    Myös Oulun yliopistollisen sairaalan viransijainen johtajaylilääkäri Päivi Laurila kertoo, että synnytysyksiköissä on aina kausivaihtelua, joka aiheuttaa toisinaan ruuhkatilanteita.

    Matkasynnyttäjien määrä vähässä

    Julia Hakala uskoo, että synnytys olisi sujunut myös Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Hän kuitenkin luotti, että pienemmässä sairaalassa hän saa paremmin tarvittavan tuen ja avun synnytykseen sekä omiin pelkoihinsa.

    – Minulla oli mahdollisuus valita ja valitsin rauhallisen paikan synnyttää.

    Hakalaa huolettaa synnytystoiminnan keskittäminen.

    – Minun kohdallani synnytykset ovat olleet nopeita, joten tuntuisi hirveältä, jos pitäisi ennakoida hyvissä ajoin se, että meneekö synnyttämään kauemmas tai vain toivoa, että lapsi ei synny matkalla.

    Sekä Oulun, Kuopion ja Turun yliopistollisista keskussairaaloista kerrotaan matkasynnytysten olevan suhteellisen harvassa. Tänä vuonna kesäkuun loppuun mennessä Oysissa on ollut kolme matkasynnyttäjää. Puolestaan Tyksissa tämän vuoden aikana matkasynnyttäjiä on ollut yhdeksän ja Kysissa viisi.

    – Matkasynnytysten määrä on meillä keskimäärin 10 vuodessa, Oulun yliopistollisen sairaalan viransijainen johtajaylilääkäri Päivi Laurila kertoo.

    Paulus Markkula / Yle

    Jos Hakalan perheeseen ilmaantuu kolmas lapsi, haluaa Julia Hakala synnyttämään Oulaskankaalle.

    Hakalan lapset, Leo ja Amelia, pärskivät kumisessa uima-altaassa hymyssä suin. Kirkas kiljahdus kajahtaa omakotitalon pihalla, kun Leo tähtää vesipyssyllä pikkusiskoaan.

    – Tuollaisia niistä tulee, syntyipä ne sitten Oulussa tai Oulaisissa, Julia Hakala naurahtaa.

    Lue lisää:

    Suomen suurin synnytyssairaala otti vastaan viimeiset synnyttäjät: "Tässä saa olla tippa linssissä vielä pitkään"

    Pelkokätilöä tarvitaan kun kipu ja kuolema pelottavat - "Harvoin jää sellainen tunne, ettei olisi pystynyt auttamaan"

    Äitien viidakkorumpu tehokkainta mainosta – Kainuussa synnytykset jäävät tavoitteesta

    Juttua korjattu 10.8. klo 18.03: Korjattu Espoon sairaala Jorvin sairaalaksi

    Ei mennyt niin kuin Helsingissä – Oulun kauppahallin yrittäjät jäämässä tyhjän päälle:

    Ei mennyt niin kuin Helsingissä – Oulun kauppahallin yrittäjät jäämässä tyhjän päälle: "poliitikot halusivat hoitaa tämän näin"


    Tästä on kyseOulun kauppahallin remontti aloitetaan vuoden vaihteessa. Kauppahallissa toimivat yritykset joutuvat lopettamaan toimintansa remontin ajaksi.Yrityksille ei ole ainakaan vielä väistötiloja remontin ajaksi. Yksi yrittäjä lopettaa...

    Tästä on kyseOulun kauppahallin remontti aloitetaan vuoden vaihteessa. Kauppahallissa toimivat yritykset joutuvat lopettamaan toimintansa remontin ajaksi.Yrityksille ei ole ainakaan vielä väistötiloja remontin ajaksi. Yksi yrittäjä lopettaa toimintansa tilojen puuttumisen vuoksi.Kaupunginhallitus päätti aiemmin olla hankkimatta yrittäjielle väistötiloja, koska se tulisi liian kalliiksi.Nykyiset yrittäjät eivät välttämättä pysty jatkamaan toimintaansa kauppahallissa remontin jälkeenkään, koska kauppapaikat tullaan kilpailuttamaan.

    Oulun kauppahalli suljetaan remontin ajaksi vuoden vaihteessa. Remontti tulee kestämään noin vuoden. Kauppahallissa toimii tällä hetkellä 11 yrittäjää. Se, miten heille käy remontin ajaksi ja sen jälkeen, on vielä pimennossa.

    Oulun kaupunki aikoo kilpailuttaa kauppahallin kauppapaikat remontin jälkeen. Osa yrittäjistä on ollut kauppahallissa vuosikymmenien ajan. Epävarmuus tulevaisuudesta kaihertaa.

    – Se, millä tyylillä remontin eteneminen on hoidettu, on kyllä erittäin vaikeaa yrittäjän näkökulmasta. Ei ole mitään takeita, että pääsisimme tänne takaisin. Se ajaa melko ahtaaseen rakoon tulevaisuuden kannalta, Torin Lihamestarin omistaja Juha Riihijärvi kertoo.

    Kauppahallissa 38 vuotta toimineen Vassuskan yrittäjä Riikka Laukkanen ei vielä tiedä, miten hänen yrityksensä käy muutaman kuukauden päästä. Hän kuitenkin toivoo, että saisi jatkaa toimintaansa kauppahallissa vielä remontin jälkeenkin.

    – Toivon, että kaupunki voisi auttaa, että vanhat yrittäjät pääsisivät tänne takaisin.

    Tulevasta vuokratasosta ei myöskään ole vielä tietoa. TT-neuleen yrittäjä Tuula Tuomaala ei soisi vuokrien ainakaan nousevan.

    – Meillä on ihan riittävän kokoiset vuokrat. Kovinkaan paljon niihin ei kestä tulla lisää.

    Myös Tuomaala odottaa väistötilojen löytymistä.

    – Oulun kaupunki ei ala millekään meidän kanssa. Kaupunki vain remontoi tämän ja kilpailuttaa paikat. Kuka meistä sitten pääsee takaisin tänne?

    Oulun talousjohtaja Jukka Weisell arvio, että kilpailutuksen ajankohta olisi vuoden 2019 syksy. Vasta silloin kauppahallin yrittäjät saavat tietää, pääsevätkö he takaisin entisille kauppapaikoilleen.

    – Menee siis ensi vuoden puolelle ennen kuin remottikustannukset ja ylipäätään remontti saadaan johonkin vaiheeseen, Weisell kertoo.

    Poliitikot eivät myöntäneet varoja väistötiloihin

    Yrityksille ei ole ainakaan vielä minkäänlaisia väistötiloja remontin ajaksi. Ainakin yksi yritys, Kalaliike Jussi Haanpää, on ilmoittanut lopettavansa toimintansa 11 vuoden jälkeen tilojen uupumisen vuoksi.

    Haanpää kommentoi aiemmin Ylelle, että yritystoiminnan keskeyttäminen remontin ajaksi ei olisi ollut taloudellisesti mahdollista.

    Oulun Liikekeskus ry:n toiminnanjohtaja ja Narikka Oy:n toimitusjohtaja Jarmo Hagelberg arvioi, että väistötilat unohtuivat hankesuunnitelmasta, eikä siihen osattu varata rahaa. Kun asiaa jälkikäteen selviteltiin, oli väistötilojen kustannusten kalleus tullut Hagelbergin mukaan kaupungille yllätyksenä.

    Timi Kärki / Yle

    Jukka Weisellin mukaan kaupunginhallitus tosiaan aikoinaan torppasi ajatuksen väistötilojen tarjoamisesta yrittäjille liian kalliina.

    – Oulussa poliitikot halusivat hoitaa tämän näin, eivätkä myöntäneet varoja väistötilaan.

    Esimerkiksi Helsingissä kaupunki järjestää Hakaniemen kauppahallin remontin ajaksi yrittäjille väistötilat.

    – Helsingillä on varaa ja halua ja he pystyvät satsaamaan siihen, Weisell sanoo.

    Väistötiloja ei hankita kauppahallin yrittäjille myöskään sen takia, että kaupunki haluaa olla yrittäjille tasapuolinen. Weisell kertoo, että Oulun kaupunki on hakenut asian tiimoilta "rajapintaa" liittyen siihen, mitä kaupunki tarjoaa yrittäjille.

    – Eli, mitä muille yrittäjille tarjottaisiin sellaisessa tilanteessa, jossa joku joutuu etsimään tiloja.

    Tilojen etsiminen jatkuu

    Oulun Liikekeskus kuitenkin jatkaa väistötilojen kartoittamista yrityksille. Yhtenäisen tilan löytyminen on kuitenkin epätodennäköistä.

    Kauppahalli on kokonaisuus, jossa liha-, kala-, ja vihannesmyyjien olisi Hagelbergin mielestä hyvä olla yhdessä. Nyt sitä ei saada toteutettua.

    – Ei ole tarjolla sellaista, että kauppahallikokonaisuus olisi jossain väistötilassa, vaan tämän hetkinen vaihtoehto on erillistilat yrittäjille.

    Ongelmia väistötilojen löytymiseen aiheuttaa Hagelbergin mukaan myös se, että liiketilan vuokraaminen noin vuoden ajaksi arveluttaa, koska sillä välin saattaisikin olla tulossa joku pidempiaikainen vuokralainen.

    – Se on tietysti vuokraajalle mieluisampi vaihtoehto, Hagelberg toteaa.

    Korjaus 10.8. kello 11.49. Korjattu Oulun talousjohtaja Jukka Weisellin nimi oikein. Nimi oli kirjoitettu aiemmin Jukka Weissell.

    Satoja autoja hylätään eri puolilla maata – kaupungeilla uppoaa niiden siirtoon kymmeniä tuhansia euroja vuosittain

    Satoja autoja hylätään eri puolilla maata – kaupungeilla uppoaa niiden siirtoon kymmeniä tuhansia euroja vuosittain


    Tästä on kyseAutoja hylätään edelleen satoja vuosittain eri puolella Suomea.Autot hinataan hajottamolle odottamaan omistajaa, vain harvat haetaan takaisin.Hylätyistä romuautoista tulee kustannuksia kaupungeille.Lopulta ajoneuvot...

    Tästä on kyseAutoja hylätään edelleen satoja vuosittain eri puolella Suomea.Autot hinataan hajottamolle odottamaan omistajaa, vain harvat haetaan takaisin.Hylätyistä romuautoista tulee kustannuksia kaupungeille.Lopulta ajoneuvot kierrätetään.

    Oulun Korvensuoralla on seissyt avolava-auto tyhjän panttina ja hylättynä maaliskuusta asti. Ikkunat on rikottu ja ohjaamo sotkettu. Ikkunan lasinsiruja lojuu asfaltin pinnalla.

    Rikotun auton päivittäinen näkeminen johti lopulta siihen, että valveutunut kansalainen otti yhteyttä viranomaiseen ja toivoi auton siirtoa pois rumentamasta katukuvaa.

    Oulun kaupungin tiemestari Seppo Kuoppala vastasi kansalaisen kyselyyn näin:

    – Kiinteistön omistajan tai haltijan on ensin laitettava siirtokehotus ajoneuvoon. Kun kehotus on ollut kaksi viikkoa ajoneuvossa näkyvällä paikalla (tuulilasi tai muu selvästi näkyvä paikka), kiinteistön omistaja tilaa kaupungilta siirron. Kaupunki siirrättää ajoneuvon kun tilaaja on ilmoittanut laskutusosoitteet.

    Siirtokehoitus kertoo siitä, että ajoneuvo on lähdössä hajottamolle.Marko Väänänen / Yle

    Korvensuoralle hylätyn auton tilanne ei kuitenkaan ole tällä selvä.

    Auto on ja pysyy entisen ruokakaupan pysäköintialueella niin kauan, kun ajoneuvon viimeisin omistaja saadaan selville ja hän poistaa sen paikalta. Ruokakaupan konkurssipesälle asia ei kuulu, koska auto ei kuulu pesälle.

    Kuskaaminen maksaa

    Oulussa siirtokehotuksia määrätään vuoden aikana noin 450. Luvussa on mukana myös väärin parkkeeratut ajoneuvot. Yleensä hylättyjä autoja yhdistää se, että ne eivät ole ajokelpoisia ja ovat siis käytännössä romuja.

    Oulun kaupungin kunnossapitopäällikkö Kai Mäenpää muistuttaa, että ajoneuvon viimeisin omistaja on velvollinen huolehtimaan ajopelin hajottamolle.

    Riippuen auton painosta ja metallin määrästä, voi rekisteriotteen mukainen viimeisin omistaja saada romusta noin 70–100 euroa. Kun auto hylätään paikalleen, maksaa sen hinauttaminen omistajalle noin 200 euroa.

    Korvensuoran hylätty ajoneuvo ei ole harvinainen tapaus. Koska auto ei ole täysin tuhoutunut, pysyy se paikallaan.

    – Oulussa näitä romuautoja siirretään pihoilta vuosittain noin 80 kappaletta. Siirtokustannus kaupungille on vuosittain noin 80 000 euroa. Luvussa on mukana myös parkkeeratut autot, jotka joudutaan siirtämään, Mäenpää kertoo.

    Kunnossapitopäällikkö Kai Mäenpään mukaan romuautot kustantavat Oululle vuosittain n. 80 000 euroa.Marko Väänänen / Yle

    Suurissa kaupungeissa luvut ovat suuremmat. Helsingin ajoneuvojen siirtokeskuksen siirtopäällikkö Pekka Holopainen kertoo, että Koillis-Helsingissä sijaitsevalle Tattarisuon varastoalueelle kärrätään vuosittain noin 2 000 ajoneuvoa.

    Helsinki-Malmin lentokentän pohjoispuolella sijaitsevalle teollisuusalueelle siirretyistä ajoneuvoista suurin osa on pysäköity virheellisesti ja vain pieni osa on niin sanottuja romuautoja.

    – Noin sata hylättyä ajoneuvoa menee katujen varrelta vuosittain suoraan kierrätykseen eli hajottamolle, laskeskelee Holopainen.

    Yleensä autolla on ajettu kolari ja auto on mennyt rikki, joten siitä ei ole hyötyä uudelleenkäyttöä ajatellen. Markku Ollila

    Siirrettävien autojen lukumäärä vaihtelee taloustilanteen mukaan. Holopainen kertoo, että korkeasuhdanteen aikana vuonna 1989 autoja hinattiin Tattarisuon varastoalueelle 2 850 kappaletta. Kun lama kouraisi vuonna 1993, putosi lukema 264:een autoon.

    Silläkin on merkitystä, minne auto hylätään.

    – Jos rikotusta autosta on vaaraa esimerkiksi lapsille, voidaan se siirtää pois nopeastikin, Holopainen muistuttaa.

    Tampereella katuinsinööri Kari Kannisto laskee ajoneuvojen vuosittaiseksi siirtokustannukseksi 70 000 euroa. Vain kymmenen prosenttia hajottamolle kärrätyistä autoista haetaan takaisin omistajille.

    Hylätyistä ajoneuvosta ei hyötyä hajottamoille

    Aiemmin Oulun Kellossa sijaitsevalla hajottamolla irrotettiin autoista varaosia ja autojen nesteet valutettiin pois. Yleensä hylätyt autot ovat siinä kunnossa, ettei hajottamo hyödy niistä taloudellisesti.

    Tiepalveluita tarjoava Falckin varastovastaava Markku Ollilan mukaan varaosakauppa ei kannattanut, joten määräajan jälkeen hylätyt romuautot siirretään paalattavaksi ja kierrätykseen esimerkiksi Kuusakoski Oy:lle.

    – Yleensä autolla on ajettu kolari ja auto on mennyt rikki, joten siitä ei ole hyötyä uudelleenkäyttöä ajatellen. Osasta on jo purettu osia, tai auto on poltettu, ennen kuin ne saapuvat tänne, kertoo Ollila.

    Hylätyt autot ovat yleensä niin vanhoja, ettei niiden varaosille ole kysyntää. Omistaja jää usein myös hämärän peittoon. Auton rekisterilaatat on voitu vaihtaa tai varastaa toisesta autosta. Auton runkonumeron mukaan voidaan yrittää selvittää omistajaa. Vain harvoin autoa kysellään takaisin.

    Romuautoja Kellon hajottamolla Oulussa.Marko Väänänen / Yle

    Omistaja voi toki löytyä pidemmänkin ajan jälkeen. Ollilan kohdalle on tullut vastaan tapaus, jossa ajoneuvon omistaja oli kuusi kuukautta kestävällä ulkomaanmatkalla ja oli pysäköinyt auton väärään paikkaan ja auto siirrettiin määräyksen mukaisesti. Omistaja kaipaisi omistamaansa autoa saavuttuaan takaisin Suomen.

    Tällaisessa tapauksessa autohajottamolla odotetaan pidempään kuin alkuperäisen määräajan puitteissa.

    – Toki tällaisessa tapauksessa ajoneuvon kunto on ihan jotain muuta kuin romuauton, Ollila päättää.

    Professori: Hallituksen väläyttämiä raideinvestointeja kiirehdittävä – EU-rahojen ei pidä antaa valua hukkaan

    Professori: Hallituksen väläyttämiä raideinvestointeja kiirehdittävä – EU-rahojen ei pidä antaa valua hukkaan


    Uusia investointeja Suomen rataverkkoon pitäisi tehdä nopeasti, sanoo suunnittelu- ja konsulttitoimisto WSP Finlandin johtaja, professori Jorma Mäntynen. Hänen mukaansa liikennöintiä ovat kasvattamassa paitsi kaupungistuminen myös...

    Uusia investointeja Suomen rataverkkoon pitäisi tehdä nopeasti, sanoo suunnittelu- ja konsulttitoimisto WSP Finlandin johtaja, professori Jorma Mäntynen. Hänen mukaansa liikennöintiä ovat kasvattamassa paitsi kaupungistuminen myös työmatkapendelöinti.

    Mäntynen arvioi, että raideliikenteen matkustajamäärä voi monilla yhteysväleillä jopa tuplaantua vuoteen 2030 mennessä.

    – Suuria ihmisjoukkoja ja vieläpä suurella nopeudella tulee jo ilmastonmuutoksenkin takia siirtää paikasta toiseen raiteilla, Mäntynen toteaa.

    Professori pitää hallituksen tänään budjettiehdotuksessaan esiin nostamia tavoitteita tunnin junayhteyksistä Tampereelta ja Turusta Helsinkiin hyvinä.

    Mäntysen mukaan on kuitenkin muistettava, että rautatieliikenteen kysyntä jatkuu vahvana Tampereelta Ouluun saakka.

    – Myös teollisuuden tavarakuljetusten merkitys on muistettava, Mäntynen huomauttaa.

    Professori: Päärata kaksiraiteiseksi Tampereelta Ouluun saakka

    Mäntynen sanoo, että tavoite tunnin junasta vaatisi kipeästi lisää ratakapasiteettia. Hänen mukaansa päärata pitäisi täydentää kaksiraiteiseksi Tampereelta aina Ouluun saakka.

    – Tampereen pohjoispuolella rautatieliikenteen kysyntä on kasvanut nopeasti ja volyymit ovat suuria.

    Professorin mukaan Helsingin ja Turun välille tarvittaisiin radan oikaisu ja lisää raiteita.

    – Ratakapasiteetti ratkaisisi monta ongelmaa. Junat kulkisivat nopeasti ja täsmällisesti, Mäntynen sanoo.

    Uudet investoinnit mahdollistaisivat myös hallituksen tavoitteleman aidon kilpailun raideliikenteessä.

    Hallituksen tavoitteena on avata myös rautateiden henkilöliikenne kilpailulle. Liikenneministeriön mukaan kiinnostuksensa Suomen henkilöjunaliikennettä kohtaan on ilmaissut kymmenkunta pääosin ulkomaista yritystä.

    Jorma MäntynenAntti Eintola / YleEU-rahoitus kannattaa hyödyntää

    Rautatieliikenteen edistäminen on EU:n liikennepolitiikan mukaista. EU on varannut myös rahoitusta jäsenmaiden ratainvestointeja varten. Seuraava rahoituskausi alkaa vuonna 2021.

    Rahaa hamuavilla jäsenmailla tulee kuitenkin olla esittää hyviä hankkeita. EU-rahoitusta on myönnetty hankkeisiin 20–85 prosenttia. Käytännössä suurimmat tuensaajat ovat olleet esimerkiksi Itä-Euroopan maita, joita halutaan integroida osaksi unionia.

    – Suomen kannattaa pitää huolta, että olemme ajoissa liikkeellä. EU-rahojen ei pidä antaa valua hukkaan, Mäntynen huomauttaa.

    Eduskunnan talousvaliokunnan varapuheenjohtajan Harri Jaskarin (kok.) mukaan suunnittelutyö pitäisi käynnistää pikaisesti, koska näkemykset suunnittelutyön kestosta vaihtelevat suuresti.

    – Mikäli suunnittelu saadaan nopeasti valmiiksi, niin voimme hakea EU-rahoitusta vuonna 2021 alkavalla ohjelmakaudella, Jaskari sanoo.

    Hänen mukaansa ratasuunnittelu voidaan saada valmiiksi kolmessa vuodessa, jos työhön ryhdytään heti.

    Kansainväliset sijoittajat kiinnostuneita Suomen raiteista

    Suunnittelun ripeyttä puolustaa myös se, että hanke tuntuu nyt kiinnostavan sekä julkista sektoria että yksityisiä sijoittajia.

    – Jos esimerkiksi kunnat lähtevät mukaan, niin eläkeyhtiötkin mahdollisesti kiinnostuvat ja toisin päin, Jaskari arvelee.

    Jaskari huomauttaa, että myös kansainväliset sijoitusyhtiöt ovat jo ilmaisseet kiinnostustaan Suomen rataverkkoa kohtaan.

    Hänen mukaansa pahin pullonkaula pääradalla on Tampereen ja Helsingin välinen ruuhkaisuus.

    – Samanaikaisesti, kun toteutetaan kakkosraidetta Tampereen ja Oulun välillä, niin olisi oltava kolmas ja neljäskin raide välillä Helsinki-Tampere, Jaskari sanoo.

    Suomen riistakeskus usuttaa jahtamaan supikoiria pohjoisessa

    Suomen riistakeskus usuttaa jahtamaan supikoiria pohjoisessa


    Suomen riistakeskus muistuttaa metsästäjiä supikoiran pyynnin tärkeydestä erityisesti Pohjois-Suomessa. Supikoira on Suomen luontoon kuulumaton vieraslaji. Tutkimusten perusteella supikoira saalistaa maassa pesiviä lintuja, erityisesti pesiä. –...

    Suomen riistakeskus muistuttaa metsästäjiä supikoiran pyynnin tärkeydestä erityisesti Pohjois-Suomessa. Supikoira on Suomen luontoon kuulumaton vieraslaji. Tutkimusten perusteella supikoira saalistaa maassa pesiviä lintuja, erityisesti pesiä.

    – Syksyllä ja talvella supikoiran metsästys on tehokasta koirilla muun pyynnin yhteydessä, loukkupyynnillä ja haaskoilta väijymällä, Suomen riistakeskus toteaa tiedotteessaan.

    Parhaillaan menossa olevan pohjoismaisen supikoirahankkeen tavoitteena on pysäyttää vieraspedon leviäminen Norjaan ja Ruotsiin. Hankkeen tärkein osa on supikoiran tehopyynti Pohjois-Suomessa ja Merenkurkussa.

    Paikalliset metsästäjät voivat saada koulutusta, neuvontaa ja kalustoa hankkeen avulla supikoiran pyyntiin. Hanketta toteuttaa Juha Mäkimartti, johon Suomen riistakeskus kehottaa olemaan yhteydessä jos supikoiran pyyntikoulutus tai loukkujen teko kiinnostaa. Myös supikoirahavainnoista voi ilmoittaa Mäkimartille.

    Suomen riistakeskus kerää havainto- ja saalistietoja Lapin supikoirista. Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaan pohjoisosissa on 10–15 pannoitettua Judas-supikoiraa. Pantasupikoiran pyydystämisestä saa 50 euron lahjakortin Retkitukkuun.

    Riistakeskus kehottaa metsästäjiä osallistumaan supikoiran tehopyyntiin myös tulevana metsäkanalintukautena.

    – Lappiin suuntaavia metsästäjiä kehotetaan poistamaan havaitut supikoirat luonnosta ja ilmoittamaan saaliista. Supikoiran pyynnin lisäksi nyt kannattaa panostaa myös ketunpyyntiin, mikä tukee esimerkiksi kanalintu- ja metsähanhikannan elpymistä.

    Nyt on töitä tarjolla: Lapin lentoasemille palkataan 50 uutta työntekijää

    Nyt on töitä tarjolla: Lapin lentoasemille palkataan 50 uutta työntekijää


    Lapin lentoasemilla on töitä kymmenille uusille työntekijöille ensi talveksi. Lentoasemista huolehtiva Finavia kertoo Twitterissä palkkaavansa jopa 50 uutta työntekijää pohjoisen kentille. Lapin ja Kuusamon lentoasemille haetaan Lapin matkailun...

    Lapin lentoasemilla on töitä kymmenille uusille työntekijöille ensi talveksi. Lentoasemista huolehtiva Finavia kertoo Twitterissä palkkaavansa jopa 50 uutta työntekijää pohjoisen kentille.

    Lapin ja Kuusamon lentoasemille haetaan Lapin matkailun kuumimpaan matkailusesonkiin töihin palveluneuvojia ja kunnossapidon ammattilaisia seuraavaksi talvikaudeksi. Työsuhteet ovat määräaikaisia. Ne alkavat loka- tai marraskuussa ja Finavia toivoo niiden jatkuvan ensi vuoden huhtikuun loppuun saakka.

    Lisäksi Kittilään haetaan tarvittaessa töihin tulevia asematasobussien kuljettajia.

    Töitä on tarjolla Rovaniemen, Kittilän, Enontekiön, Kemi-Tornion, Ivalon ja Kuusamon lentoasemilla.

    Iso ponnistus

    Finavian mukaan tulevalle talvikaudelle tarvitaan puolet aiempaa enemmän sesonkityöntekijöitä, kun lentoliikenteen odotetaan vilkastuvan edelleen.

    – Tämä on meille iso ponnistus. Puhutaan kuitenkin 50 hengen palkkaamisesta tilanteessa, jossa töitä on tarjolla myös muualla, Finavian lentoasemaverkoston johtaja Jani Jolkkonen sanoo.

    Finavia ei ponnistele yksin, sillä rekrytointikampanjassa on mukana henkilöstövuokrausyritys Barona. Hakuaika sesonkitöihin päättyy elokuun lopussa. Työpaikkoja voi hakea Finavian verkkosivuilta.

    – Viime vuonna osa Lapin lentoasemista haki yhdessä työntekijöitä talveksi. Aiemmin jokainen lentoasema hankki itse sesonkityöntekijänsä, muistelee Rovaniemen lentoaseman johtaja Johan Juujärvi.

    Korjattu 8.8.2018 kello 14.49 väliotsikon jälkeistä kappaletta sesonkityöntekijöiden määrästä verrattuna edelliskauteen.

    Alakoulussa Hanna Nylander kirjoitti päiväkirjaansa haluavansa kuolla – pin-up auttoi selviytymään vuosia kestäneestä kiusaamisesta

    Alakoulussa Hanna Nylander kirjoitti päiväkirjaansa haluavansa kuolla – pin-up auttoi selviytymään vuosia kestäneestä kiusaamisesta


    Tästä on kyseHanna Nylander oli koulukiusattu koko peruskoulun ajan.Kiusaamisen vuoksi Nylander kärsi muun muassa masennuksesta ja uniongelmista.Nylander oppi pin-upin avulla jälleen rakastamaan itseään.Kiusaaminen on tilastollisesti vähentynyt,...

    Tästä on kyseHanna Nylander oli koulukiusattu koko peruskoulun ajan.Kiusaamisen vuoksi Nylander kärsi muun muassa masennuksesta ja uniongelmista.Nylander oppi pin-upin avulla jälleen rakastamaan itseään.Kiusaaminen on tilastollisesti vähentynyt, mutta kaikkia tapaukset eivät tule kuitenkaan koskaan ilmi.

    Oululaista Hanna Nylanderia, 32, kiusattiin koko peruskoulun ajan.

    Jo alakouluikäisenä hänen ajatuksensa olivat itsetuhoisia. Silloin hän kirjoitti ensimmäisen kerran päiväkirjaansa, että hän haluaisi kuolla.

    Alakoulussa Nylander jätettiin tyttöjen toimesta ryhmän ulkopuolelle ja yläkoulussa tilanne vain paheni, kun myös pojat liittyivät kiusaamiseen mukaan.

    Huorittelu, väkivallalla uhkailu, päälle sylkeminen ja tavaroiden sotkeminen olivat Nylanderille osa jokaista koulupäivää. Koulu ei puuttunut tilanteeseen millään tavalla, koska se kuitattiin vain nuorten kisailuna ja ‘’pojat on poikia’’ -asenteella.

    Yläkoulussa Nylanderin ollessa vessassa hänen ystävänsä huusi ulkopuolelta, että alemmalla luokalla oleva poika yritti avata ovea ulkopuolelta. Nylander ryntäsi ulos vessasta suoraan opettajanhuoneeseen kertomaan asiasta. Hänen käskettiin rauhoittua.

    Myöhemmin selvisi, että tilanteeseen ei oltu puututtu mitenkään. Nylander sai kuulla, että tämä on tavallista poikien käytöstä, eikä siitä pitäisi hermostua.

    Yhdeksän vuoden jälkeen Nylander romahti, ja mielenterveysongelmat kuten nukahtamishäiriöt, masennus ja itsetuhoisuus tulivat osaksi naisen elämää.

    – Tilanne oli se, että olin ollut liian vahva liian kauan.

    Pin-up toi värit takaisin elämään

    Nylander kävi peruskoulun läpi puhtaalla tahdonvoimalla.

    Naisen silloinen tummanpuhuva goottityyli heijasteli hänen mieltään. Se oli kuori, jonka taakse hän piiloutui kiusaamista.

    Pin-up maailmasta Nylander löysi jälleen itsevarmuutta. Ensimmäinen tyylilajin mekko eksyi kaappiin sattumalta, kun Nylander etsi mekkoa äitinsä syntymäpäiville. Pikkuhiljaa tyyli muuttui kokonaan.

    – Huomasin olevani yhä useammin kellomekko päällä ja tukka tötteröllä. Halusin mennä erilaisiin autotapahtumiin. Siitä asti pin-up on ollut elämässä vahvasti mukana.

    Pin-up on antanut Hanna Nylanderille lisää itsevarmuutta sekä uusia ystäviä.Marko Väänänen / Yle

    Alunperin pin-upilla tarkoitettiin kuvia vähäpukeisista naisista, joita sotilaspojat kiinnittivät nastoilla seinään: eli pin-up.

    Tänä päivänä vähäpukeiset kuvat ovat jääneet taka-alalle ja pin-up on enemmänkin elämäntapa. Inspiraatiota omaan tyyliin haetaan 1900-luvun alusta aina 60-luvulle asti. Nylanderin mukaan tyyliä ei ole rakennettu tietylle vartalotyypille vaan se sopii kenelle tahansa.

    – Ei tarvitse olla alasti ollakseen seksikäs. Pin-up -tyyli on tietyllä tapaa leikkisä sekä hieman romanttinen, Nylander kuvailee.

    Kiusaamisen jäljet näkyvät aikuisenakin

    Mannerheimin lastensuojeluliiton nuorisotyön päällikön Jenni Heleniuksen mukaan se, ettei kiusaamisen puututa, on pahin mahdollinen tilanne koululaiselle kiusaamistilanteessa.

    – Siinä tulee tavallaan kahteen kertaan satutetuksi.

    Heleniuksen mukaan moni ajattelee edelleen, että poikien kuuluukin riehua ja nahistella.

    Suomessa kiusaamisesta kerätään tilastotietoa esimerkiksi Kouluterveyskyselyn avulla. Vuonna 2017 syrjivää kiusaamista koki kyselyn mukaan 19 prosenttia alakoululaisista ja 24 prosenttia yläkoululaisista.

    Heleniuksen mukaan monet kiusaamistapaukset eivät tule kuitenkaan koskaan ilmi, kyse saattaa olla aikuiselle vaikeasti huomattavista asioista kuten ulkopuolelle jättämisestä, vähättelevistä ilmeistä ja eleistä tai tylyistä someviesteistä.

    Myös Nylanderin kokemuksien mukaan kiusaaja ei ole välttämättä luokan pahin häirikkö vaan kiusaaja osaa usein auktoriteettien edessä näyttää paremman puolensa.

    Hanna Nylander piiloutui goottityylin taakse jatkuvaa kiusaamista.Hanna Nylanderin kotialbumi

    – Kiusatun elämässä on ihan sama, onko kiusaamista tilastollisesti paljon vai vähän. Kun se osuu omalle kohdalle, on se haavoittavaa. Yksikin kiusattu lapsi koulussa on liikaa.

    Helenius on työssään kuullut paljon vaikeista kiusaamistapauksista. Monet tapauksista ovat todella julmia sekä fyysisesti että psyykkisesti. Helenius muistaa esimerkiksi tapauksen, jossa seitsemäsluokkalaista poikaa purtiin koulumatkalla.

    – Oli myös tilanne, jossa kolmen tytön kaveriporukasta kaksi kaveria soitti kolmannen tytön harrastuspaikkaan, että tämä tyttö lopettaa harrastuksensa. Minulle on jotenkin mystistä, miksi kukaan tekisi noin. Siinä on jotenkin niin vahvasti ollut se, että halutaan jotenkin pilata toisen elämä.

    Kiusaamisen jäljet saattavat näkyä myös aikuisena. Heleniuksen mukaan yksinäisyys, heikko itsetunto sekä masennus ovat hyvin yleisiä oireita. Toipuminen on vahvasti kiinni siitä, kuinka saa apua. On myös tärkeää löytää yhteisö, jossa tulee hyväksytyksi sellaisena kuin on.

    Huonoja päiviä on edelleen

    Nylander ei osaa sanoa, mistä tai milloin parantumisprosessi lähti liikkeelle, mutta pikkuhiljaa hän huomasi että sekä mieli että vaatekaappi ovat kirkastuneet.

    – Kesällä 2013 havahduin pyykkiä pestessä siihen, että pyykkinarullani ei roikkunut enää yhtään mustaa vaatetta. Olin löytänyt värit siinä vaiheessa.

    Prosessi on ollut pitkä. Välillä on edelleen hetkiä, jolloin Nylander kyseenalaistaa oman olemassaolonsa eikä pidä peilikuvastaan, mutta kuukausien sijaan näitä päiviä on enää harvakseltaan.

    – En väitä, että olisin ihan täysin kunnossa vieläkään. Kärsin nukahtamisongelmista edelleen. Olen kuitenkin huomattavan paljon iloisempi sekä oppinut hyväksymään ja rakastamaan itseäni.

    Yksikin kiusattu lapsi koulussa on liikaa. Jenni Helenius

    Nylander ylläpitää yhdessä ystävänsä kanssa Facebook-ryhmää, jossa yli tuhat pin-upista kiinnostunutta naista keskustelee ja jakaa vinkkejä toisilleen. Tässä ryhmässä ei lytätä ketään, vaan toinen toistaan upeammat naiset kehuvat toisiaan ilman draamaa.

    – Pin-up on minulle henkireikä. Sen kautta olen saanut uusia ystäviä ja oppinut hyväksymään itseni ja sitä kautta myös muut.

    Nylander ei puhu mielellään vaikeista ajoista, sillä mieluiten hän unohtaisi ne kokonaan. Hän kuitenkin tietää, että kiusaamisesta on tärkeä puhua ääneen.

    – Minun ei tarvitse kurittaa itseäni siitä, että muut ovat olleet minulle ilkeitä peruskoulun ajan. Se ei ole minun syyni.

    Juttua on muutettu 10.8 kello 13.37: Jutussa ollutta sitaattia on tarkennettu vastaamaan paremmin haastateltavan käyttämää muotoilua. Alkuperäinen muotoilu oli "Tässä tapauksessa halu pilata toisen elämä oli uskomattoman suuri." Tarkistettu muotoilu on "Minulle on jotenkin mystistä, miksi kukaan tekisi noin. Siinä on jotenkin niin vahvasti ollut se, että halutaan jotenkin pilata toisen elämä."

    Lue lisää:

    Koulun alku aiheuttaa kiusatulle unettomia öitä ja itkuisia päiviä – mitä tehdä, jos lasta kiusataan?

    Koirien päiväkoti löysi toimitilat varastotallista, naapurissa on sirkkakasvattamo, pesula ja prätkäkerho – varasto-osakkeissa pyörii bisnes ja harrastukset

    Koirien päiväkoti löysi toimitilat varastotallista, naapurissa on sirkkakasvattamo, pesula ja prätkäkerho – varasto-osakkeissa pyörii bisnes ja harrastukset


    Koirien päiväkodissa Tampereen Hervannassa on aamuyhdeksältä täysi meno päällä. Rottweiler Reino ja amerikanbulldoggi Hertta on hetki sitten tuotu hoitoon. Koirat pyörivät rajulta näyttävässä, mutta lempeässä painileikissä lattialla....

    Koirien päiväkodissa Tampereen Hervannassa on aamuyhdeksältä täysi meno päällä. Rottweiler Reino ja amerikanbulldoggi Hertta on hetki sitten tuotu hoitoon. Koirat pyörivät rajulta näyttävässä, mutta lempeässä painileikissä lattialla. Brasilianterrieri Elsa tuppaa itsensä päiväkodin omistajan Suvi Pulkkisen syliin.

    Pulkkisen Moonwell's koirapäiväkoti toimii Hervantajärven teollisuusalueella sijaitsevassa varasto-osakkeessa. Ison, harmaan liukuoven takaa löytyvä tila on sisustettu koirien ehdoilla. Kalusteita on vähän ja nekin ovat helposti siirreltävissä.

    – Itse tykästyin siihen, että tila on helppo pitää puhtaana. Koirien kanssa täytyy pestä lattioita ja välilä seiniäkin. Lattiakaivoon saa heti vedettyä kaikki pesuvedet, Pulkkinen sanoo.

    Brasilianterrieri Elsa yksi tamperelaisen koirien päiväkodin vakioasiakkaista.Jani Aarnio / Yle

    Pulkkisella on samassa pihassa vuokralla myös toinen varasto-osake. Siellä hän kasvattaa gerbiilejä ja pitää eläintarvikeliikettä.

    – Molemmat yritykset ovat samassa pihapiirissä ja lyhyen matkan päässä kotoa.

    Pulkkinen kertoo, että naapuritalleissa on muun muassa autokorjaamo, pesula, moottoripyöräkerho ja sirkkakasvattamo.

    Varastobuumi alkoi pohjoisesta

    Idea varasto-osakkeista rantautui Suomeen vuonna 2010, kun kolme oululaista kaverusta ryhtyi rakennuttamaan pienvarastoja sisältäviä halleja Rovaniemelle ja Ouluun. Ajatus oli ratkaista pienissä kerros- ja rivitaloasunnoissa asuvien ihmisten tilatarpeita, tarjota osakkeita kodin ulkopuolisista varastotalleista.

    Tilastotietoja varasto-osakkeiden määrästä ei ole saatavissa, mutta pelkästään markkinoita johtavan Talliosake-brändin alla on eri puolille Suomea noussut satoja halleja, joissa on noin 3 000 varasto-osaketta. Talliosakkeen liiketeoimintajohtajan Kalle Karjulan mukaan parhaillaan työn alla on noin 500 uutta osaketta.

    Vilkkaimmin tallihalleja rakennetaan Helsingin, Tampereen ja Turun talousalueilla.

    Aluejohtaja Sakari Junes ja liiketoimintajohtaja Kalle Karjula käyvät säännöllisesti Talliosakkeen Pirkkalan toimipisteessä. Talliosake on nykyään osa isoa DEN Groupia, johon kuuluvat mm. Designtalo ja Finnlamelli.Heli Mansikka / Yle

    Tyypillisiä asiakkaita ovat kotitaloudet, jotka tarvitsevat varastotilaa, mutta haluavat myös touhuta ja harrastaa. Toisena kasvavana ryhmänä ovat pienet yritykset, juuri sellaiset kuin esimerkiksi Pulkkisen koirahoitola on.

    – Kymmenen vuoden aikana uusien asuntojen pinta-alat ovat lähes puolittuneet. Samaan aikaan aliurakointi lisääntyy ja yrityskenttä pirstaloituu. Ne tarvitsevat eri kokoisia toimitiloja, Karjula sanoo.

    "Markkina alkaa olla kyllästetty"

    Talliosakkeella on Suomessa useita kilpailijoita, joista moni toimii paikallisesti. Esimerkiksi Petraksa Oy on rakentanut varastotalleja Tampereelle ja Jyväskylään. Yhtiö on kuitenkin luopunut uusista hankkeista.

    – Niitä alkaa olla vaikea saada kaupaksi, sanoo Petraksan rakennuttamisesta vastaava Risto Riikola.

    Samalla kannalla on oululaisen VVR Investin toimitusjohtaja Jukka Vitikka. Aiemmin yhtiö rakennutti myös varasto-osakkeita, mutta on nyt myynyt tämän liiketoiminnan pois.

    – Markkina alkaa tietyillä paikkakunnilla olla jo kyllästetty ja bisneksen kärki on tylstynyt. Pienenä toimijana päätimme jättäytyä kisasta pois, Vitikka sanoo.

    Alan isoin yritys uskoo kysynnän vain kasvavan.

    – Me näemme, että toiminta on vasta alkumetreillä ja taustalla oleva iso ilmiö kestää vielä kymmeniä vuosia, Kalle Karjula sanoo.

    Varasto-osakehallit ovat tuttu näky monien valtateiden varsilta. Varastojen varustelutaso vaihtelee, mutta yleensä niissä on valmiudet esimerkiksi vessan ja keittopisteen rakentamiseen.Jani Aarnio / YleVuokraus lisääntyy, hinnat vaihtelevat

    Alunperin varasto-osakkeiden ideana oli myydä ne suoraan käyttäjille. Yhä useampi käyttäjä haluaa kuitenkin vuokrata tilan. Varasto-osakkeista on tullut sijoituskohde, joita kaupataan ostajille vuokralaisineen.

    – Vuokraus on voimakkaassa kasvussa. Ostajina on paljon sijoittajia, jotka ostavat tilat vuokrattuna ja se on avannut markkinaa, Karjula sanoo.

    Kuinka hyvätuottoisia kohteita varasto-osakkeet ovat sijoittajille, riippuu monesta asiasta. Sijainti ja kysyntä ratkaisevat sekä myyntihinnan että vuokratason. Hyville paikoille rakennettujen kiinteistöjen arvot saattavat nousta, mutta siitä ei ole mitään varmuutta, koska markkina on ollut olemassa vasta muutamia vuosia.

    – Aika näyttää ja jälkimarkkinat ratkaisevat, kuinka hyvä bisnes se lopulta on, VVR Investin Jukka Vitikka sanoo.

    Esimerkiksi Talliosakkeen kohteissa on tyypillisesti 50–65 prosentin yhtiölainoja, joiden maksaminen vaatii oman osansa ja nostaa vuokria.

    Suvi Pulkkinen pitää omien tilojensa vuokratasoa sopivana, koska niiden sijainti on hyvä. Vuokrasummia hän ei kuitenkaan suostu paljastamaan.

    – Se on liikesalaisuus. Tässä on suurimmaksi osaksi eri vuokraajia, niin tilat ovat eri hintaiset myös. Riippuu keneltä vuokraat, Pulkkinen sanoo.

    Suvi Pulkkinen on vuokrannut kaksi varasto-osaketta. Toisessa toimii koirien päiväkoti, toisessa Pulkkinen kasvattaa gerbiilejä ja myy jyrsijöiden ruokaa.Jani Aarnio / Yle

    "Jos julkinen liikenne harvenee, se on aina hirveä takaisku" – Kansainvälinen vertailu selvitti hyvän elämänlaadun aineksia: katso, miten Helsinki ja Oulu eroavat Euroopan suurkaupungeista


    – Julkinen liikenne on minulle aivan ensiarvoisen tärkeä. Liikun aika paljon täällä stadissa. Jos raitioliikenne tai bussiliikenne harvenee, se on minulle aina hirveä takaisku, pohdiskelee Helsingin Käpylässä asuva Olli...

    – Julkinen liikenne on minulle aivan ensiarvoisen tärkeä. Liikun aika paljon täällä stadissa. Jos raitioliikenne tai bussiliikenne harvenee, se on minulle aina hirveä takaisku, pohdiskelee Helsingin Käpylässä asuva Olli Stephany.

    Kantakaupungissa asuva Kaisa Kakko puolestaan sanoo, että on suorastaan luksusta, kun julkisen liikenteen kulkuvälineisiin pääsee ilmaiseksi lastenrattaiden kanssa.

    Nämä mielipiteet kuvastavat yleisemminkin helsinkiläisten suhtautumista julkiseen liikenteeseen. EU:n tilastotoimiston Eurostatin tekemässä selvityksessä on vertailtu 79 eurooppalaisen kaupungin asukkaiden näkemyksiä siitä, mitkä asiat ovat tärkeitä elämänlaadun kannalta.

    Suomalaiset "tyytyväisiä veronmaksajia"

    Juuri helsinkiläiset nostavat kaikkein useimmin julkisen liikenteen merkityksen kolmen tärkeimmän tekijän joukkoon.

    Vastaukset kertovat omaa kieltään kaupunkien luonteesta.

    Ranskan toiseksi suurin kaupunki Marseille on tunnettu ajoittaisista levottomuuksistaan – ja niinpä juuri Marseillen asukkaat nostavat useimmiten esille katujen turvallisuuden tärkeäksi elämänlaatuun vaikuttavaksi tekijäksi. Oulussa korostuu koulutuksen merkitys, Prahassa melutaso, Napolissa työttömyys ja Tukholmassa puolestaan toimivat asumisjärjestelyt.

    Hilppa Hyrkäs / Yle Uutisgrafiikka

    Miksi sitten helsinkiläiset painottavat julkisen liikenteen merkitystä niin paljon, kun siihen vieläpä ollaan varsin tyytyväisiäkin? Eikö olisi paljon helpompaa tuoda esiin rempsallaan olevia asioita?

    Helsingin yliopiston geoinformatiikan apulaisprofessori Tuuli Toivonen löytää tulokselle kaksi pääasiallista selitystä.

    – Suomalaiset yleisemminkin ovat "tyytyväisiä veronmaksajia" eli olemme kohtuullisen tyytyväisiä julkisiin palveluihin. Siihen on toisaalta aihettakin. Kun esimerkiksi australialaisessa tutkimuksessa verrattiin 26 ison kaupungin joukkoliikennettä toisiinsa, niin Helsinki oli paras.

    Kärkisija muodostuu Toivosen mukaan siitä, että yhteydet keskusten ja pääkeskuksen välillä on suunniteltu hyvin, ja siitä, että yhteydet ovat verrattain luotettavia.

    – Junaliikenne myöhästelee, mutta muuten pääsääntöisesti pysäkkiaikataulut pitävät. Siihen, että bussit tulevat ja ratikat kulkevat aikataulussaan, voi melkein aina luottaa. Metroon samoin.

    "Kaikki eivät voi tunkea samalle niemelle"

    Raitiovaununkuljettaja Anna Ahtila selittää helsinkiläisten korkeaa julkisen liikenteen arvostusta sillä, että kaikki eivät voi tunkea ahtaalle niemelle omilla autoillaan. Näin ollen toimiva julkinen liikenne on suorastaan välttämättömyys Helsingissä.

    Raitiovaununkuljettaja Anna Ahtila on saanut jouluaattona jopa viisi joulukorttia tyytyväisiltä matkalaisilta.Elise Tykkyläinen / Yle

    Kuljettajat saavat osansa kaupunkilaisten arvostuksesta aivan konkreettisessa muodossa.

    – Meillä on sellaisia vanhoja matkustajia, jotka tuovat meille ihan joulukortitkin. Jos on jouluaattona töissä, niin minulle on parhaimmillaan tullut viisi joulukorttia, Ahtila myhäilee.

    Oululaisten suurta arvostusta hyvää koulutusta kohtaan voidaan hakea yritysjohdon tukemiseen erikoistuneen Mercuri Urvalin konsultin Lauri Sainion mukaan kaupungin asemasta suuren alueen keskuksena.

    – Voidaan luottaa siihen, että täältä löydetään niitä ammattilaisia ja osaajia. Meillä on monialainen yliopisto, joka tarjoaa hyvin kattavaa koulutusta. Myös ammattikorkeakoulusta löytyy paljon vaihtoehtoja. Oulu on korkean teknologian kaupunki, mikä luo vaateita sille, että pitää löytyä tietynlaista osaamista työtehtäviin.

    Oulun lentokentällä saapuvia matkustajia tervehtivät ensimmäisenä Oulun yliopiston mainosjulisteet.Kai Jaskari / Yle

    Oulu tunnettiin vielä vuosituhannen alussa yhtenä Suomen "Nokia-kaupungeista". Viimeisetkin rippeet Nokian matkapuhelinten kehitystoiminnasta ajettiin alas 2014. Lauri Sainio arvioi, että Oulun vaikeilla vuosilla on voinut olla myönteinen vaikutus kaupunkilaisten suhtautumiseen koulutukseen.

    – Nähdään se, että koulutuksen kautta päästään paremmin kiinni uusiin haasteisiin.

    Vaikea asuntotilanne voi viedä työhaaveet

    Naapurimaamme Ruotsin pääkaupungissa Tukholmassa on tunnetusti vaikeat asuntomarkkinat. Vuokrasopimuksia myydään laittomasti pimeillä markkinoilla, houkutteleviin kantakaupungin vuokra-asuntoihin on jopa 20 vuoden jono ja omistusasuntojen hinnat ovat karanneet pilviin – monien ensiasunnosta haaveilevien ulottumattomiin.

    Tukholmalaiset nostavatkin Eurostatin vertailuissa toimivat asuntojärjestelyt kaikkein useimmin kolmen tärkeimmän elämänlaatuun vaikuttavan tekijän joukkoon.

    Tukholman vanhastakaupungista ei uuden tulokkaan kannata haaveilla saavansa asuntoa ilman hyvin paksua lompakkoa.Linda Söderlund / Yle

    Liberaaleja edustava valtiopäiväedustaja Nina Lundström on seurannut Tukholman seudun asuntomarkkinoiden kiristyvää kehitystä paitsi parlamentista myös paikallispolitiikasta käsin.

    – Koska on vaikeaa löytää asuntoa, eikä ole varaa ostaa omaa asuntoa, asuntotilanne vaikuttaa koko elämäntilanteeseen niin olennaisesti, että joutuu miettimään, voiko ottaa työpaikkaa tai opiskelupaikkaa vastaan.

    Ruotsissa vuokralla asumista ei samalla tavalla kuin monissa muissa maissa pidetä erityisesti taloudellisesti ja sosiaalisesti heikossa asemassa olevien asumismuotona. Esimerkiksi useat tunnetut poliitikot ovat jääneet kiinni siitä, että he ovat käyttäneet suhteitaan hyväksi ohittamalla houkuttelevia vuokra-asuntoja kauemmin jonottaneet tukholmalaiset kaupungin asuntojonossa.

    Mutta vuokra-asuntoja ei ole juuri tarjolla keskusta-alueella, ja kauempana keskustasta sijaitsevien uustuotantoasuntojen vuokrat ovat huippuluokkaa.

    – Yksiön vuokra on helposti 7000 kruunua (noin 700 euroa). Monia ei edes hyväksytä vuokralaisiksi liian alhaisen tulotason vuoksi, jolloin asuntoon pitää muuttaa jonkun toisen kanssa yhdessä.

    Napolissa työpaikka on kultaa kalliimpi

    Euroopan virallisia työttömyystilastoja katsoessa voisi päätellä, että joukkotyöttömyydestä kärsivistä Kreikasta ja Espanjasta löytyisivät ne kaupungit, joissa työttömyyttä ja työllisyyttä pidettäisiin erityisen tärkeinä elämänlaatuun vaikuttavina tekijöinä.

    Kärkipaikkaa pitää kuitenkin Italian Napoli. Siellä peräti 73 prosenttia asukkaista pitää työttömyyttä yhtenä kolmesta tärkeimmästä elämänlaatutekijästä.

    Italia tunnetaankin siitä, että työttömyystilastot eivät paljasta koko totuutta. Avoimesti työttömien lisäksi on suuri joukko lannistuneita ihmisiä, jotka eivät jaksa hakea töitä, vaikka haluaisivatkin työpaikan löytää.

    Napolilaiset arvostavat työpaikkoja enemmän kuin muut eurooppalaiset. Monet koulutetut nuoret lähtevät työn perässä ulkomaille.EPA/Ciro Fusco

    Entinen napolilainen jalkapalloagentti Danilo Stavola sanoo, että lohduttomuus tulevaisuuden suhteen näkyy erityisesti nuorten asenteissa.

    – Nuorille, jotka kouluttautuvat hyvinkin pitkälle, jopa yliopistotasolle, ei löydy töitä. Siksi he jättävät kotikaupunkinsa ja lähtevät Pohjois-Italiaan, esimerkiksi Milanoon. Ja monet myös ulkomaille Britanniaan ja Saksaan.

    Myös käänteisestä tilastosta löytyy kiinnostavaa tietoa: Oululaiset ovat vertailun niitä eurooppalaisia, joille kaupungin melutasolla on kaikkein vähiten merkitystä elämänlaatuun.

    Lue myös:

    Selvitys eurooppalaisten kokemasta elämänlaadusta on julkaistu Eurostatin tilastollisen vuosikirjan Urban Europe osana (katso s. 263-)

    Ekaluokkalainen Lauri pääsee koulun jälkeen päiväkotiin, kun äiti on vuorotyössä – vain harva kunta tarjoaa perheille samaa etua kuin Iisalmi

    Ekaluokkalainen Lauri pääsee koulun jälkeen päiväkotiin, kun äiti on vuorotyössä – vain harva kunta tarjoaa perheille samaa etua kuin Iisalmi


    Vuorotyötä tekevän yksinhuoltajaäidin Mona-Liisa Karppisen arki muuttuu tänä syksynä kertaheitolla, kun hänen 7-vuotias esikoispoikansa aloittaa elokuun puolivälissä koulutien. Useimmissa kunnissa vuorotyötä tekevälle tilanne olisi...

    Vuorotyötä tekevän yksinhuoltajaäidin Mona-Liisa Karppisen arki muuttuu tänä syksynä kertaheitolla, kun hänen 7-vuotias esikoispoikansa aloittaa elokuun puolivälissä koulutien.

    Useimmissa kunnissa vuorotyötä tekevälle tilanne olisi äärimmäisen hankala, mutta ei iisalmelaiselle Karppiselle.

    – Meillä on Iisalmessa hyvä, kun ekaluokkalaiset ja tokaluokkalaiset saavat olla päivähoidossa. Itse kun lähtee töihin, niin voi viedä koululaisen päiväkotiin. Yllätyin, että asiat onnistuvat näin helposti, kertoo Karppinen tyytyväisenä.

    Töitä myös iltaisin ja viikonloppuisin tekevällä Karppisella on toisinaan mahdollisuus saada hoitoapua tukiverkoltaan, mutta aina se ei ole mahdollista. Eikä hoitoapua viitsi Karppisen mielestä jatkuvasti olla pyytämässäkään.

    Mona-Liisa Karppisen mielestä kunnat pitäisi velvoittaa tarjoamaan vuorohoitoa ensimmäistä ja toista luokkaa käyville.Toni Pitkänen / Yle

    – Kun itse menen töihin vasta kahteen ja lapsi on juuri päässyt koulusta, niin olisi se pitkä ilta pienen olla yksin, huokaa Karppinen.

    Ainoastaan yksittäiset kunnat mahdollistavat koululaisen vuorohoidon

    Monissa kunnissa perheet joutuvat hankalaan tilanteeseen lapsen koulunkäynnin alkaessa, sillä kunnilla ei ole velvollisuutta tarjota hoitopaikkaa pienille koululaisille. Erityisen ongelmallista on vuorotyöläisillä ja yksinhuoltajilla. Moni vanhempi kokee, että 1.–2.-luokkalaiset ovat liian pieniä olemaan yksin esimerkiksi ilta-aikaan. Samaa sanovat varhaiskasvatusalan ammattilaiset.

    Aivan pienimmät koululaiset ovat liian pieniä olemaan yksin iltaisin, öisin tai viikonloppuisin. Mirja Lyytinen

    Tästä syystä esimerkiksi Pohjois-Savossa sijaitseva Iisalmen kaupunki tarjoaa 7–8-vuotiaille hoitomahdollisuuden vuoropäiväkodista, jos lapsella ei vanhempien vuorotyön vuoksi ole muuta paikkaa minne mennä.

    – Täällä on ajateltu, että on kohtuutonta, että aivan pienimmät koululaiset joutuvat olemaan yksin iltaisin, öisin tai viikonloppuisin. Siksi meillä on tämmöinen hoito ollut jo pitkään mahdollista, perustelee iisalmelaisen Malminrannan päiväkodinjohtaja Mirja Lyytinen.

    Malminrannan päiväkodinjohtaja Mirja Lyytinen pitää vuorohoidon mahdollisuutta koululaisille arvokysymyksenä.Toni Pitkänen / Yle

    Iisalmi ei kuitenkaan ole ainoa kunta, joka haluaa tarjota poikkeuksellista palvelua perheille. Esimerkiksi Oulussa vanhemmat voivat saada pienen koululaisen hoitoon vain, jos tilanne niin vaatii. Tämä perustuu tarkkaan tarveharkintaan. Myös Iisalmen naapurikunnassa Kiuruvedellä vuorohoitopäiväkodissa on jonkin verran pieniä koululaisia hoidossa.

    – Yksittäisissä tapauksissa olemme tarjonneet koululaisille ympärivuorokautista hoitoa lähinnä yöaikaan ja viikonloppuisin. He ovat olleet yksinhuoltajien lapsia tai sellaisia lapsia, joilla on erityisiä tuentarpeita, kertoo varhaiskasvatusjohtaja Ulla Rissanen Oulun kaupungilta.

    Mielestäni yhteiskunnan pitäisi se mahdollisuus kaikille tarjota. Meillä on se mahdollisuus, miksi ei sitten muillakin. Mona-Liisa Karppinen

    Koululaisen vuorohoitopaikan saamisen perusteluksi kelpaa sitä tarjoavissa kunnissa esimerkiksi yksinhuoltajuus tai se, että molemmat vanhemmat tekevät vuorotyötä.

    Perheet asettuvat kuntien kirjavien käytäntöjen vuoksi eriarvoiseen asemaan. Siksi iisalmelaisäiti Mona-Liisa Karppinen pitäisi hyvänä, että pienten koululaisten vuorohoito kirjattaisiin lakiin.

    – Mielestäni yhteiskunnan pitäisi se mahdollisuus kaikille tarjota. Meillä on se mahdollisuus, miksi ei sitten muillakin, Karppinen kysyy.

    Päivähoidon tarve on kasvanut kunnissa

    Kasvanut päivähoidon tarve on tukkinut entisestään mahdollisuuksia tarjota pienille koululaisille vuorohoitoa. Esimerkiksi Joensuussa käytännöstä luovuttiin muutama vuosi sitten, kun palvelua ei pystytty tarjoamaan asiakkaille tasapuolisesti.

    – Meillä on ainoastaan yksi vuoropäiväkoti, jonne olemme keskittäneet yöhoidon. Jos ottaisimme sinne myös 1.–2.-luokkalaisia, eivät paikat riittäisi, kuvailee Joensuun kaupungin varhaiskasvatusjohtaja Päivi Liuski.

    Toni Pitkänen / Yle

    Myöskään pääkaupunkiseudun suurissa kunnissa ja Jyväskylässä ei kouluikäisille lapsille ole ympärivuorokautista hoitoa tarjolla. Jyväskylässä alle kouluikäisten hoitopaikkoja on jouduttu lisäämään päiväkoteihin vuorohoidossa.

    – Kauppojen aukioloaikojen pidentyminen ja työllisyyden paraneminen esimerkiksi ravintola-alalla ovat lisänneet päiväkoti-ikäisten vuorohoidon tarvetta, selittää varhaiskasvatuksen palvelujohtaja Tarja Ahlqvist Jyväskylän kaupungilta.

    Kunnat vetoavat resursseihin ja lakiin

    Varkauden kaupungin varhaiskasvatuspäällikkö Anne Kumpulainen uskoo, että vuorohoidon tarjoaminen pienille koululaisille voisi olla kunnalle imagokysymys.

    – Se voisi olla vetovoimatekijä, jos tämmöistä pystyisi järjestämään, hän pohtii.

    Monissa kunnissa resursseja palvelun järjestämiseen ei kuitenkaan ole, koska vuorohoitopaikat ovat suuren kysynnän vuoksi muutoinkin tiukassa. Kunnat vetoavat myös lakiin, joka ei velvoita järjestämään hoitopaikkaa kouluikäisille lapsille.

    Toni Pitkänen / Yle

    Vuorohoidon tarjoaminen laajemmin sitä tarvitseville pienille koululaisille vaatisi Oulun varhaiskasvatusjohtaja Ulla Rissasen mukaan lisärahoitusta.

    Iisalmessa ykkös- ja kakkosluokkalaisten vuorohoitomahdollisuutta on päiväkodinjohtaja Mirja Lyytisen mukaan pidetty arvovalintana.

    Uskon, että jos palvelua laajennettaisiin, niin kysyntää olisi. Ulla Rissanen

    – Se vain järjestetään meillä. Koululaiset tulevat ryhmään, jossa on eskareita ja viskareita ja siinä on tilaa heille. Sitä ei tietääkseni ole laskettu, että paljonko se maksaa enemmän. Koululaiset ovat yksi meidän asiakaskunta. Lasten näkökulmasta kannattaa katsoa, että miten he viettävät pitkiä iltoja ja öitä, kun vanhemmat ovat töissä, sanoo Lyytinen.

    Lyytisen mukaan päiväkodissa on kuitenkin pidettävä huoli, että toiminta vastaa koululaisen tarpeita ja esimerkiksi läksyt tulee tehtyä. Tämä otetaan huomioon työvuorosuunnittelussa. Hoidossa vietetystä ajasta perheet maksavat normaalin päivähoidon hinnoittelun mukaan.

    Koululaisten vuorohoidosta kysellään tasaisesti

    Useat kunnat kertovat, että koululaisten vuorohoidosta tulee tasaisesti kyselyjä vanhemmilta. Ylen kysymistä kunnista ainoastaan Espoosta ja Vantaalta kerrotaan, ettei aiheeseen liittyviä kyselyitä ole tullut.

    Iisalmelaisen Malminrannan päiväkodinjohtajan Mirja Lyytisen mukaan myös koulun lisäksi päivähoitoa tarvitsevien määrä näyttää olevan kasvussa. Tänä syksynä hoitoon tulee 11 koulua käyvää lasta, mikä on ennätysmäärä.

    – Uskon, että jos palvelua laajennettaisiin, niin kysyntää olisi, toteaa Oulun varhaiskasvatusjohtaja Ulla Rissanen.

    Lyytisen mukaan vanhemmat pyrkivät yleensä ensimmäisenä sopimaan hoitojärjestelyistä työnantajien ja tukiverkoston kanssa.

    – Aina tämä ei kuitenkaan onnistu. Itse toivoisin enemmän keskustelua työelämän joustoista ja siitä, miten pienet koululaiset otetaan huomioon, toivoo Lyytinen.

    Nyt se on jo totta – auto osaa kutsua pelastajat paikalle, vielä se tosin tekee niin yleensä turhaan

    Nyt se on jo totta – auto osaa kutsua pelastajat paikalle, vielä se tosin tekee niin yleensä turhaan


    Tästä on kyseEuroopanlaajuinen eCall-hätäviestijärjestelmä on saatu käyttöön ja hätäkeskukset ovat vastaanottaneet ensimmäisiä puheluita.eCall-järjestelmä on pakollinen maaliskuun jälkeen EU:n alueella uusissa tyyppihyväksytyissä...

    Tästä on kyseEuroopanlaajuinen eCall-hätäviestijärjestelmä on saatu käyttöön ja hätäkeskukset ovat vastaanottaneet ensimmäisiä puheluita.eCall-järjestelmä on pakollinen maaliskuun jälkeen EU:n alueella uusissa tyyppihyväksytyissä henkilö- ja pakettiautoissa. Kyseessä on julkinen, käyttäjälle maksuton palvelu.Osa automerkeistä tarjoaa omia hätäpalvelujaan, joissa on usein lisämaksullisia ominaisuuksia hätäpuheluominaisuuden lisäksi.eCall-järjestelmän odotetaan vähentävän tieliikennekuolemia 4-5 prosenttia, koska hätäpalvelut hälytetään varhaisessa vaiheessa.

    Yhä useampi auto osaa tulevaisuudessa itse soittaa hätänumeroon onnettomuustilanteessa.

    Lähes 20 vuotta valmisteltu eCall-järjestelmä saatiin viime lokakuussa käyttöön. Tämän vuoden maaliskuun lopulta lähtien uudentyyppisen auton ostaja on löytänyt ajoneuvostaan eCall-järjestelmän. Autosta löytyvät siis mikrofoni, kaiutin sekä ajoneuvolaite.

    Järjestelmä avaa puheyhteyden ja soittaa hätäkeskukseen, kun auto havaitsee törmäyksen esimerkiksi turvatyynyjen laukeamisesta. Hätäpuhelun voi myös käynnistää itse painikkeen avulla.

    Lokakuusta lähtien koko Suomessa on rekisteröity 91 eCall-puhelua, joista neljä on ollut aiheellista.

    – Valtaosa on vielä ollut testipuheluja tai aiheettomasti lauenneita hälytyksiä, hätäkeskuslaitoksen teknisten palveluiden johtajan Jukka Aaltonen toteaa.

    Hätäpuhelujärjestelmä eCallin tulisi jo toimia kaikkialla Euroopassa. Hätäkeskusten teknisten palveluiden johtaja Jukka Aaltonen arvio kuitenkin, ettei kaikissa EU-maiden hätäkeskuksissa ole vielä valmiutta vastaanottaa eCall-puheluita.Markku Pitkänen / Yle

    Lokakuun jälkeen ensimmäinen aiheellinen eCall-hälytys sattui, kun Oulun hätäkeskus vastaanotti tammikuussa automaattisen hätäpuhelun kahden henkilöauton nokkakolarissa.

    Toinen onnettomuuteen joutuneista ajoneuvoista soitti automaattisen puhelun 112-hätänumeroon ja lähetti samalla datapaketin, joka sisälsi tiedot ajoneuvon sijainnista ja kulkusuunnasta ennen onnettomuutta.

    Järjestelmä siis toimii periaatteessa niin kuin pitää. Kehitettävää kuitenkin vielä löytyy.

    – Välillä hätäpuhelun on aiheuttanut ajoneuvolaitetta tarkastanut katsastusmies tai huoltotoimenpide. Eihän tämä näin voi olla, että järjestelmästä puuttuu kokonaan testinumero.

    "Menee 2030-luvulle, ennen kuin eCall on valtavirtaa"

    eCall-varustelu on pakollinen (EUR-Lex) tämän vuoden maaliskuun jälkeen EU:n alueella tyyppihyväksytyissä henkilö- ja pakettiautoissa. Pakollisella eCall-teknologialla varusteltuja autoja on toistaiseksi Suomessa liikenteessä muutamia kymmeniä.

    – Suomessa on EU:n vanhimpia autokantoja. Menee varmaan hyvinkin 2030-luvulle, ennen kuin eCall on valtavirtaa, Liikenneturvan yhteyspäällikkö Tapio Heiskanen arvioi Ylelle maaliskuussa.

    Hätäkeskuslaitoksen teknisten palveluiden johtajan Jukka Aaltosen mukaan järjestelmä on tervetullut.

    – Toimintaperiaate on erittäin hyvä. Sijaintitiedot saadaan välittömästi ja myös tajuton henkilö saa törmäystilanteessa apua paikalle.

    Tavoitteena on ehkäistä vuosittain 4-5 prosenttia liikennekuolemista. Suomessa tämä tarkoittaisi noin 12 säästynyttä ihmishenkeä.

    Autonostajalle on kerrottava maksuttomasta palvelusta

    Automaattisten hätäpuheluiden tuloa vauhdittavat autonvalmistajien omat hätäviestipalvelut, joita on ollut Suomessa tarjolla vuodesta 2012 alkaen myös vanhempiin automalleihin.

    Esimerkiksi Volvon lisämaksullisella hätäpalvelulla varusteltuja ajoneuvoja on asiakassuhdepäällikkö Petri Castrenin arvion mukaan liikenteessä noin 20 000. Volvo oli ensimmäinen, joka rekisteröi uuden autotyypin tuoreen EU-säädöksen voimaantulon jälkeen.

    Autonvalmistajien tarjoamissa malleissa hälytys ohjautuu ensin autonvalmistajan omaan palvelukeskukseen, joka välittää puhelun tarvittaessa hätäkeskukseen. Tarjolla on usein myös maksullisia lisäpalveluita, kuten ajoneuvon etähallintaa tai automerkkikohtaisia tienkäyttöpalveluita.

    – EU:n direktiivi sallii sen, että asiakas voi valita ottaako käyttöönsä ajoneuvovalmistajan oman järjestelmän vai virallisen eCall-järjestelmän. Kaupallisissa malleissa hätäilmoituksen tekijän ja hätäkeskuksen väliin tulee kuitenkin kolmas taho, mikä aiheuttaa hieman viivettä hälytystoimenpiteisiin, hätäkeskuslaitoksen Aaltonen arvioi.

    eCall-järjestelmä aiheuttaa hälytyksen turvatyynyjen lauetessa.YLE / Tero Ylioja

    EU-säädöksen mukaan (EUR-lex) autonvalmistajien on kerrottava asiakkaille mahdollisuudesta maksuttomaan eCall-palveluun, sillä kyseessä on julkinen, 112-hätänumeroon perustuva palvelu.

    Auton ostajan kannattaa siksi varmistaa, että automerkin tarjoama hätäpalvelu on yhteensopiva yleiseurooppalaisen eCall-järjestelmän kanssa. Se tarkoittaa sitä, että hätäkeskusten tietojärjestelmät voivat vastaanottaa laitteen lähettämää dataa onnettomuustilanteessa.

    eCallin tulisi jo toimia kaikkialla Euroopassa. Maaliskuussa Aaltonen tosin arvioi Ylelle, ettei kaikissa EU-maiden hätäkeskuksissa vielä ole valmius vastaanottaa eCall-puheluita.

    – Jokaisessa jäsenmaassa on hieman erilaiset hätäkeskusjärjestelmät ja tapa hoitaa toimintaa. Epäilen, että ei tämä nyt ihan kaikilla vielä kunnossa ole.

    Lähes 20 vuoden suunnittelutyön tulos

    Euroopanlaajuisen järjestelmän suunnittelu aloitettiin vuonna 2003. Alun perin sen piti tulla pakolliseksi uusiin ajoneuvoihin jo vuonna 2015.

    – Kyseessä on valtavan laaja hanke, jossa neuvotteluja on jouduttu käymään kaikkien EU-jäsenmaiden ja eri toimijoiden kesken, Aaltonen toteaa.

    Avunpyytäjä voidaan paikantaa myös 112-mobiilisovelluksen tai matkapuhelimen hätäpaikannuksen avulla.Derrick Frilund / Yle

    Teknisen toteutuksen lisäksi se edellyttää sopimusneuvotteluja viranomaistahojen, ajoneuvovalmistajien ja teleoperaattoreiden kesken. Puheyhteys ja datapaketti ajoneuvon tiedoista lähetetään hätäkeskuksille mobiiliverkkoja pitkin.

    Teknologian tutkimuskeskus VTT on testannut järjestelmää Suomessa vuodesta 2005 lähtien. Lisäksi eCall-järjestelmästä vastaavat hätäkeskuslaitoksenliikenteen turvallisuusvirasto Trafi sekä Viestintävirasto.

    Juttua korjattu klo 10:13 Muutettu jutussa ollutta sitaattia. Aaltonen kertoi epäilevänsä ettei kaikissa EU-maiden hätäkeskuksissa vielä ole valmius vastaanottaa eCall-puheluita. Aikasemmin jutussa luki "Tiedän kyllä, että ei tämä nyt ihan kaikilla vielä kunnossa ole."

    Poikkeuksellinen kuivuus nostanut kasvisten hintoja –

    Poikkeuksellinen kuivuus nostanut kasvisten hintoja – "Kotimaisen vihannestuotannon kanssa mennään kädestä suuhun"


    Tästä on kyseSuomalaisten kasvisten hinnat ovat tänä kesänä normaalia korkeammat..Hintojen nousun syy on pitkään jatkunut kuivuus. Kasvustot ovat kärsineet ja tuotantomäärät ovat jääneet normaalia pienemmiksi.Tänä kesänä on ollut myös...

    Tästä on kyseSuomalaisten kasvisten hinnat ovat tänä kesänä normaalia korkeammat..Hintojen nousun syy on pitkään jatkunut kuivuus. Kasvustot ovat kärsineet ja tuotantomäärät ovat jääneet normaalia pienemmiksi.Tänä kesänä on ollut myös normaalia enemmän tuhohyönteisiä, kuten gammayökkösiä.

    Kotimaisten kasvisten, kuten kurkun, salaatin ja kaalin hinnat ovat tänä kesänä normaalia korkeammat. Syynä hintojen nousuun on pitkään jatkunut kuivuus.

    Kasvustot ovat kärsineet ja tuotantomäärät jääneet aiemmista vuosista pienemmiksi.

    Tuoreverkko Oy:n toimitusjohtaja Kari Lyytinen kertoo, että kuivuus on tuonut pelloille tuhoa ja sen seuraukset näkyvät pitkälle talveen.

    – Korkeampien hintojen lisäksi salaatit ovat myös huonolaatuisempia. Kasvit eivät ole tottuneet näin korkeaan lämpötilaan.

    Satoa, etenkin kaalien ja salaattien osalta, verottaa myös tuhohyönteisten suuri määrä. Kuten esimerkiksi gammayökkösten, jotka ovat Lyytisen mukaan palanneet viljelijöiden riesaksi monen vuoden takaa.

    Kurkku jopa kaksi kertaa normaalia kalliimpaa

    Kauppapuutarhaliiton toiminnanjohtaja Jyrki Jalkanen kertoo, että tällä hetkellä kurkku maksaa 2-3 euroa kilolta.

    – Usein tähän aikaa vuodesta kilohinta alkaa 1:llä tai jopa 0:lla.

    Tomaattien hinta ei kuitenkaan ole Jalkasen mukaan tavallista korkeampi.

    S-ryhmän hankintajohtaja Jari Simolin mukaan tomaatissa on kuitenkin ollut laadullisia ongelmia tämän kesän aikana.

    Avomaan vihanneksien kuten kukkakaalin, jota Suomessa Simolinin mukaan kasvatetaan paljon, määrä on jäänyt odotettua huonommaksi. Tilanne on sama myös jäävuorisalaatin kanssa.

    – Kotimaisen vihannestuotannon kanssa mennään kädestä suuhun.

    Tuottajille maksetaan enemmän

    Kesko Oyj:n osto- ja myyntipäällikkö Nanette Karttunen kertoo, että Kesko on maksanut tuottajille tänä vuonna korkeampia hintoja tomaatista ja kurkusta.

    Tomaatissa on ollut Karttusen mukaan useana vuonna voimakasta ylitarjontaa keskellä kesää ja tilanne on ollut tuottajien näkökulmasta ajoittain jo kestämätön.

    – Tänä vuonna tuotantoa on osittain sopeutettu vastaamaan kysyntää ja tämä on näkynyt jonkin verran korkeampana hintatasona.

    Kauppapuutarhaliiton toiminnanjohtaja Jyrki Jalkanen kuitenkin sanoo, että tomaatissa ei ole laajamittaista saatavuusongelmaa.

    Tomaattituotanto ei ole kärsinyt Karttusen mukaan kuumasta kelistä, mutta tomaattia herkempi kurkkutuotanto sen sijaan on.

    – Kurkkukasvustojen latvoja on palanut paikoitellen kuumuuden takia ja tämä on rajoittanut tuotantomääriä ja nostanut kasvisten hintaa.

    Karttunen kertoo, että kesäkurpitsa on lähes ainoa tuote, jolle kuiva ja lämmin sää on ollut ihanteellinen. Tänä kesänä myös perunassa on ollut ajoittain jopa ylituotantoa.

    – Lämmin sää on edesauttanut hyvää kasvuvauhtia ja laajalti käytössä olevien kastelujärjestelmien ansiosta kesän kuivuus ei ole rajoittanut tuotantoa.

    Porkkanat loppu jo tammikuussa?

    Tuoreverkko Oy:n toimitusjohtaja Kari Lyytinen arvelee, että kuivuus vaikuttaa myös porkkanan saatavuuteen. Maaseudun Tulevaisuus kirjoittaa, että porkkanaa saadaan varastoon tänä vuonna jopa 30 prosenttia vähemmän kuin tavallisesti

    – On arveltu, että kotimainen porkkana loppuisi jo tammi-helmikuussa, kun normaalisti se loppuu toukokuussa.

    Tuhohyönteisten suuri määrä ja helteet ovat vaikuttaneet Lyytisen mukaan myös viljelijöiden jaksamiseen. Kastelut ja ruiskutukset täytyy tehdä yöllä, mutta aamulla pitää herätä aikaisin hommiin.

    – Sadot ovat pienempiä, mutta valtavan paljon pitää tehdä töitä. Sadettaminen ja ruiskuttaminen maksaa paljon. Tämä näkyy myös kasvisten hinnoissa.

    Nurmi on vihreämpää oululaismiehen takapihalla – varmisti vehreän pihan kuljettamalla muuttolaatikoilla vettä joesta

    Nurmi on vihreämpää oululaismiehen takapihalla – varmisti vehreän pihan kuljettamalla muuttolaatikoilla vettä joesta


    Tästä on kyseSuomalaiset kasvit ovat sopeutuneet paljon paremmin koviin pakkasiin kuin tämän kesän kaltaisiin säihin.Kasvit ovat alkaneet poikkeuksellisen kuivuuden takia suojata itseään menemällä ennenaikaiseen lepotilaan.Yksi kuuma ja kuiva...

    Tästä on kyseSuomalaiset kasvit ovat sopeutuneet paljon paremmin koviin pakkasiin kuin tämän kesän kaltaisiin säihin.Kasvit ovat alkaneet poikkeuksellisen kuivuuden takia suojata itseään menemällä ennenaikaiseen lepotilaan.Yksi kuuma ja kuiva kesä ei vielä aiheuta kasveille pysyvää tuhoa. Pienempiä puita saattaa toki tuhoutua.Puutarhakasveja ja nurmikkoja kannattaa mahdollisuuksien mukaan kastella. Kevyt pitkäaikainen sade olisi kastelun kannalta paras vaihtoehto.

    Tänä kesänä nurmikot ovat monin paikoin muuttuneet kuivuuden takia keltaisiksi.

    Useimmat pitävät nurmikostaan kuitenkin enemmän vihreänä kuin keltaisena. Tänä kesänä siihen on vaadittu keinokastelua.

    Oululainen Esa Koivikko on kastellut Oulun Kastellissa sijaitsevan talonsa nurmikkoa Oulujoen vedellä koko kesän. Vettä on haettu koko perheen voimin läheiseltä uimarannalta peräkärryllä joka toinen päivä.

    – Jokivesi on ravinteikkaampaa ja hapekkaampaa kuin vesijohtovesi. Sen vuoksi se on nurmikon ja pensaiden kasteluun paljon parempaa, Koivikko kertoo.

    Useampi tällainen kesä peräkkäin saattaa jo heikentää kasvien uusiutumiskykyä. Erja Taulavuori

    Aikaa nurmikon kasteluun tietysti kuluu, mutta kun tehdään yhdessä ja samalla lapset käyvät uimassa, on kyse perheajasta ja hyötyliikunnasta.

    Koivikkojen nurmikko on keväällä kylvetty, eikä olisi lähtenyt itämään ilman kastelua, vaan olisi todennäköisesti palanut keltaiseksi.

    Vanhalle nurmikolle kokonaan kellastuminen ei ole mitenkään kohtalokasta. Se palautuu kyllä ennalleen.

    Kuivuus on poikkeustila

    Kasvit ovat tänä kesänä menneet monin paikoin ennenaikaiseen lepotilaan suojatakseen itseään poikkeukselliselta kuivuudelta.

    – Tänä kesänä pitkään jatkunut kuumuus ja kuivuus on kasveille hyvin poikkeuksellinen tila, dosentti Erja Taulavuori Oulun yliopiston ekologian ja genetiikan laitokselta kertoo.

    Esa Koivikko on kastellut perheensä kanssa keväällä kylvettyä nurmikkoa tähän saakka koko kesän. Tälla kertaa isän kaverina Ivan Koivikko.Paulus Markkula / Yle

    Suomalaiset kasvit ovat sopeutuneet hänen mukaansa paljon paremmin koviin pakkasiin kuin tämän kesän kaltaisiin säihin. Se näkyy esimerkiksi nurmikkojen ja puiden kellastumisena jo nyt.

    Yksi kuuma ja kuiva kesä ei aiheuta Taulavuoren mukaan kasveille pysyvää tuhoa.

    – Useampi tällainen kesä peräkkäin saattaa jo heikentää kasvien uusiutumiskykyä, Taulavuori sanoo.

    Isot puut pärjäävät tällaisenakin kesänä juuristonsa avulla, mutta pienemmille puille tämän kesän säät saattavat olla tuhoisia.

    Kastelu kannattaa

    Taulavuoden mukaan puutarhakasveja ja nurmikkoja kannattaa mahdollisuuksien mukaan kastella. Esteettisen vaikutuksen ohella kastelu lisää kasvien elinvoimaa.

    Rankat ukkoskuurot eivät ole kasvien kannalta ihanteellisin kastelun muoto. Kuivuus on tehnyt maan pinnasta kuorimaisen, eikä vesi imeydy siihen normaalisti. Kevyt pitkäaikainen sade olisi kastelun kannalta paras vaihtoehto.

    Nuori mies kuoli rajussa ulosajossa Ylivieskassa


    Henkilöauto oli matkalla Ylivieskan Ouluntiellä kohti Oulaista, kun se ajautui loivassa mutkassa tien pientareelle. Auto jatkoi kovassa vauhdissa piennarta pitkin, kunnes se törmäsi peltorumpuun. Kovasta vauhdista kertoo se, että auto lensi vielä...

    Henkilöauto oli matkalla Ylivieskan Ouluntiellä kohti Oulaista, kun se ajautui loivassa mutkassa tien pientareelle.

    Auto jatkoi kovassa vauhdissa piennarta pitkin, kunnes se törmäsi peltorumpuun. Kovasta vauhdista kertoo se, että auto lensi vielä ilmassa kymmeniä metrejä ja kynsi sen jälkeen maata parikymmentä metriä. Auto päätyi ilmalennon päätteeksi lopulta romuttuneena katolleen.

    Autossa olleista miehistä toinen löytyi menehtyneenä auton ulkopuolelta, ojan pohjalta. Tajuissaan ollut toinen mies kuljetettiin Ouluun yliopistosairaalaan.

    Onnettomuus sattui kello puoli kahden maissa aamuyöllä Ouluntiellä, kymmenen kilometriä Oulaisten suuntaan.

    Poliisi tutkii mahdollista päihteiden osuutta tapahtumissa.

    Juttua korjattu kello 7.24: Otsikosta korvattu sanat henkilöauton kuljettaja sanoilla nuori mies.

    Suomalaiset arastelevat ekologista hevosenlihaa – suurin osa hevosista päätyy hautaan, ongelmajätteeseen tai tuhkattaviksi

    Suomalaiset arastelevat ekologista hevosenlihaa – suurin osa hevosista päätyy hautaan, ongelmajätteeseen tai tuhkattaviksi


    Tästä on kyseHevosista vain 31 prosenttia päätyy teurastamoihin.Vuosittain yli puoli miljoonaa kiloa hevosenlihaa menee hukkaan.Suomessa ei tuoteta hevosia pelkkää lihatuotantoa varten.Hevosista vain alle kolmasosa teurastetaan. Suomen Hippos ry:n...

    Tästä on kyseHevosista vain 31 prosenttia päätyy teurastamoihin.Vuosittain yli puoli miljoonaa kiloa hevosenlihaa menee hukkaan.Suomessa ei tuoteta hevosia pelkkää lihatuotantoa varten.

    Hevosista vain alle kolmasosa teurastetaan.

    Suomen Hippos ry:n asiantuntijaeläinlääkäri Reija Junkkari kertoo, että osa hevosen omistajista ei halua viedä rakasta lemmikkiään teurastamolle ja osa hevosista ei kelpaa ruuaksi niiden syömien lääkkeiden takia. Loput hevosista tuhkataan, haudataan tai viedään kaatopaikalle. Ruhoista tehdään myös lannoitteita.

    Junkkari kertoo, että hevonen on lainsäädännössä tuotantoeläin ja sille saa määrättyjen teurasvaroaikojen sisällä käyttää tuotantoeläimille hyväksyttyjä lääkkeitä.

    – Jos hevoselle annetaan lääkkeitä, joita ei ole hyväksytty käytettävän tuotantoeläimille, on omistajan tai eläinlääkärin tehtävä teuraskieltomerkintä hevosen tunnistusasiakirjaan. Silloin hevosta ei voi käyttää elintarvikkeena.

    Junkkarin mukaan monet lääkkeistä ovat samoja, joita ihmiset käyttävät, esimerkiksi antihistamiineja ja silmätippoja. Niiden vaikutusta ihmisille ruuan kautta ei vain ole tutkittu.

    – Koska hevosille on muitakin lopetuskeinoja kuin teurastamolle vienti, ei ole olemassa tilastoja siitä, kuinka paljon teurastuskiellossa olevia hevosia lopulta on.

    Hevosen saa Junkkarin mukaan muista tuotantoeläimistä poiketen haudata, kunhan kyseessä ei ole pohjavesialue.

    Vanhaan suomalaiseen perinteeseen kuuluu, että hevonen haudataan pellon tai kotilaitumen reunaan. Moni tekee niin edelleen. Perinteen mukaan pellon reunaa pidettiin loogisena, sillä se oli hevoselle tuttu paikka jossa levätä. Sitä pidettiin palvelleen hevosen arvostamisena.

    Hevonen on eettistä lihaa

    Suomessa hevosenlihan tuotanto on viiden vuoden aikana laskenut noin kolmanneksen. Samalla myös tuonti on laskenut noin neljäkymmentä prosenttia. Hippoksen mukaan Suomessa tuotettiin 352 tuhatta kiloa hevosenlihaa vuonna 2017.

    Suomeen puolestaan tuodaan noin 1,5 miljoonaa kiloa hevosenlihaa ulkomailta. Suurimmat hevosenlihan tuontimaat vuonna 2017 olivat Belgia, Argentiina, Brasilia, Uruguay ja Ranska. Tuontimaissa hevonen on yleensä kasvatettu vain lihantuotantoon, toisin kuin Suomessa, jossa teurastettavat hevoset ovat olleet käytössä esimerkiksi ravureina.

    Viskaalin teurastamon myyntipäällikkö ja lihamestari Antti Pirttikoski uskoo, että hevosenlihan menekkiä saataisiin kasvatettua markkinoinnilla ja kertomalla lihan eettisyydestä. Hevosenliha on myös luonnostaan vähärasvaista, ja sisältää paljon rautaa.

    – Hevosta ei kasvateta Suomessa lihaksi, vaan kaikki hevoset ovat olleet hyötykäytössä, joten on eettisempää syödä hevosta kuin nautaa. Usein ihmiset myös pelkäävät, että hevoset sisältäisivät antibiootteja, mutta näin ei ole.

    Hevosenlihasta nousi viisi vuotta skandaali, sillä sitä löytyi naudan lihan seasta.

    Hevosenliha on harvinaista herkkua, sillä niitä ei teurasteta säännöllisin väliajoin. Omistajat tuovat hevoset teurastamoille, kun niiden elinkaari on tullut tiensä päähän.Timi Kärki / Yle

    Syitä hevosenlihan vähäiseen käyttöön löytyy kaukaa historiasta.

    Riitta-Marja Leinonen kertoo vuonna 2013 kirjoitetussa väitöskirjassaan, että Suomessa hevosen vieminen teuraaksi oli pitkään tabu ja viimeinen vaihtoehto.

    Hevosella on ollut pitkään arvostettu asema suomalaisessa kulttuurissa. Se nähtiin perheen palvelijana,tärkeänä työntekijänä ja etenkin perheenjäsenenä. Edes nälkävuosina 1867–1868 ei hevosenlihaa syöty.

    Suomessa hevosen kuolema oli raskasta varsinkin pienempien maatilojen pitäjille, ja usein hevosen kuolema olikin harvoja hetkiä kun isät itkivät poikiensa edessä.

    Hevosenlihan käyttämättömyys on vanha kristillinen perinne, jossa hevosen käyttäminen ruokana katsottiin luonnonuskontoihin kuuluvaksi, ja vuonna 732 paavi Gregorius III kielsi kristityiltä hevosen syönnin.

    Teurastus on helpoin ja edullisin vaihtoehto eläimen lopetukseen

    Madekoskella Oulun eteläpuolella, 27-vuotias terapiaponi ei kuolemisesta puhuttaessa edes hätkähdä, sillä tuore nurmikko on paljon kiinnostavampaa. Suomessa uskottiin ennen, että hevonen ymmärtää kun sen kuolemasta puhutaan ja erään tarinan mukaan hevonen jopa hukutti itsensä kun kuuli joutuvansa teuraalle.

    – Hevoset eivät ymmärrä, mistä me puhumme, mutta fiksuina eläiminä ne hoksaavat ilmapiirin. Hevoset aistivat, jos tunnelma on raskas, OLHY-hevosenomistajat ry :n puheenjohtaja Minna Kuusisto kertoo.

    Kuusisto on vienyt kahden vuoden aikana kolme hevosta teurastamolle, eikä hänelle ole vaikeaa puhua aiheesta. Hän on ehdottomasti sillä kannalla, että hevonen kannattaa viedä teurastamolle.

    – Tapahtuma on todella kivuton ja helppo. Siitä ei tarvitse maksaa, eikä tarvitse etsiä hautapaikkaa, tai miettiä, mitä tehdä ruholle. Teurastamoilla alan ammattilaiset hoitavat sen.

    – Ei kestä kuin kymmenen sekuntia, ja tilanne on ohi, ennen kuin hevonen ehtii edes tajuta.

    Teurastamoilla alan ammattilaiset myös huolehtivat siitä, että liha on kuluttajalle mahdollisimman puhdasta.

    Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) elintarviketurvallisuuden johtaja Leena Räsänen kertoo, että teurastamoilla on omavalvontavastuu. Se tarkoittaa sitä, että teurastamolle saapuvat eläimet ovat kelpaavia teurastettavaksi.

    – Teurastamoissa on Eviran tarkastuseläinlääkäreitä ja lihantarkastajia, jotka valvovat, että teurastamo noudattaa omavalvontavastuuta. Lisäksi he tarkastavat eläimet elävinä sekä jokaisen ruhon teurastuksen jälkeen, ja ottavat niistä tarvittaessa näytteitä, joilla varmistetaan lihan turvallisuus kuluttajalle.

    Lue myös:

    EU:n lihatuotteet testattiin - Viidessä prosentissa hevosta

    Lähteinä käytetty myös: Hevosurheilun ja -kasvatuksen keskusjärjestö Hippos ry, Leinonen, Riitta-Marja 2013: PALVELIJASTA TERAPEUTIKSI - Ihmisen ja hevosen suhteen muuttuvat kulttuuriset mallit Suomessa.

    12-vuotiaana huumeiden käytön aloittanut Joni kertoo tarinansa – etteivät nuoret joutuisi kokemaan samaa kuin hän

    12-vuotiaana huumeiden käytön aloittanut Joni kertoo tarinansa – etteivät nuoret joutuisi kokemaan samaa kuin hän


    Tästä on kyseJuttuun haastateltujen asiantuntijoiden mukaan nuorten huumeiden käyttö on lisääntynyt. Nuoret käyttävät yhä useammin kovempia huumeita, sekä huumausaineeksi luokiteltuja lääkkeitä.Päihdepalveluiden ja koulukotien...

    Tästä on kyseJuttuun haastateltujen asiantuntijoiden mukaan nuorten huumeiden käyttö on lisääntynyt. Nuoret käyttävät yhä useammin kovempia huumeita, sekä huumausaineeksi luokiteltuja lääkkeitä.Päihdepalveluiden ja koulukotien henkilökunta ajattelee, että nuoret alkavat usein käyttämään huumeita helpottaakseen pahaa oloaan. Heidän mukaansa nuorten ongelmat ovat pahentuneet viime vuosina.Kaikki haasteltavat ovat sitä mieltä, että huumeiden käytön lisääntyminen johtuu myös siitä, että niiden hankinta on helpottunut. Huumeita hankitaan yleensä netin kautta.

    Pesäpallomaila kurkulla. Se oli ensimmäinen asia, jonka Joni tunsi, kun hän saapui parhaan ystävänsä luokse.

    Sen jälkeen kaikki tapahtui nopeasti.

    Joni sai riistettyä mailan kimppunsa hyökänneeltä mieheltä. Siitä ei ollut kuitenkaan hyötyä. Joni oli alakynnessä, koska asunnossa oli kolme muuta miestä. Yksi heistä löi lattialla kamppailevaa Jonia mailalla takaraivoon.

    Kaikki pimeni.

    Tuo tapahtuma liittyi huumeisiin. Niin kuin melkein kaikki muukin 20-vuotiaan Jonin elämässä viimeisten kahdeksan vuoden aikana.

    Hänen paras ystävänsä luuli, että Joni oli varastanut 2 000 euron edestä amfetamiinia. Näin asian laita ei Jonin mukaan ollut, mutta sillä ei ollut mitään väliä. Eikä vuosien ystävyydelläkään, kun vaakakupissa painoivat huumeet ja raha.

    Tuona samana päivänä Jonin tyttöystävä kertoi haluavansa erota. Samalla mies menetti myös asuntonsa.

    Kun Joni kärvisteli pahoinpitelyn jälkeen ystävänsä luona tuskissaan, tyttöystävänsä jättämänä, hän mietti, että elämään täytyy tulla muutos.

    Mies päätti, että hän haluaa eroon huumeista.

    Joni esiintyy jutussa muutetulla nimellä, koska hän käyttää edelleen huumeita ja on syyllistynyt useisiin rikoksiin, joista voisi saada tuomion.

    Lapset käyttävät koviakin huumeita

    Joni alkoi käyttää huumeita 12-vuotiaana. Ensiksi kannabista, mutta nopeasti kuvioihin tulivat kovemmat aineet. Lääkkeet ja amfetamiini.

    Joni ei ole poikkeustapaus. Monen juttuun haastatellun asiantuntijan mukaan yhä nuoremmat lapset käyttävät huumeita. Esimerkiksi Oulussa on tavattu 12–13-vuotiaita huumeiden käyttäjiä. Samaa on havaittu myös muualla Suomessa (HS).

    Huumeriippuvaisten ja mielenterveysongelmaisten lasten ja nuorten kasvava joukko näkyy myös lastensuojelulaitoksissa. Tällä hetkellä tilanne on se, että melkein jokaiseen sijoituspaikkaan täytyy jonottaa. Ilmiö huolestuttaa useita asiantuntijoita.

    Myös Jonin huumeiden käyttö alkoi pahasta olosta. Häntä kiusattiin koko ala-asteen ajan. Mukana oli useimmiten koko luokka. Myös ne, jotka Joni koki ystävikseen.

    Kun Joni oli hakattu joukolla koulussa, kiusaajat nauroivat päälle.

    Vuosi vuodelta Jonin mieli mustui. Ihmiset olivat pahoja hänelle. Hänkin halusi olla heille. Huumeiden avulla hän ajatteli muuttuvansa kovemmaksi – ja niin hän muuttuikin.

    Huumekaupat sovitaan netissä

    Oulun poliisilaitoksen alueella alaikäisten huumausaine- ja huumausaineiden käyttörikokset ovat olleet lievässä nousussa viimeisen neljän vuoden aikana.

    Sama kehityssuunta on nähtävissä myös valtakunnallisella tasolla. Vuodesta 2015 alkaen alaikäisten tekemiä huumausainerikoksia on kirjattu yhä enemmän.

    Etenkin 14-vuotiaiden ja sitä nuorempien, joiden tekemiä huumausainerikoksia kirjattiin vuonna 2015 Suomessa yhteensä 144. Vuonna 2017 lukumäärä oli 224.

    Yleisin alaikäisten käyttämä huumausaine on kannabis. Se on usein myös ensimmäinen huume, jota nuoret kokeilevat. Huolestuttava kehityssuunta nuorten päihteiden käytössä on se, että huumeet ovat koko ajan kovempia.

    Oulun poliisilaitoksen rikosylikomisario Markus Kiiskinen kertoo, että tänä kesänä festareilla alaikäisiltä on takavarikoitu muun muassa marihuanaa, amfetamiinia ja MDMA:ta, joka on ekstaasin puhdas muoto.

    Huumekaupat sovitaan usein netin kautta ja aineet vaihtavat omistajaa yleensä kasvotusten. Huumeita saatetaan tilata netistä myös kotiin.

    – Aineita saa myös ihan katukaupasta, kun tietää vähääkään oikeita henkilöitä, Kiiskinen kertoo.

    He ovat käyneet isänsä tai isoisänsä kanssa perimässä huumevelkoja. Kati Lehtola

    Helppo saatavuus onkin yksi merkittävä syy nuorten huumeiden käytön lisääntymiseen. Netistä tilataan niin kannabista kuin kovempiakin huumeita sekä huumausaineeksi luokiteltuja lääkkeitä kuten Rivatrilejä ja Lyricaa.

    Nuorten asenteet huumausaineisiin ovat myös muuttuneet myönteisemmiksi. Moni ei esimerkiksi miellä kannabiksen käyttöä haitalliseksi.

    Pahimmissa tapauksissa nuoret rahoittavat huumeiden käyttönsä myymällä niitä itse. Tai myymällä itseään.

    Vaikka esimerkiksi poliisien, lastensuojelupaikkojen ja päihdetyöntekijöiden kokemukset kentältä viittaavat siihen, että nuorten huumeiden käyttö on lisääntynyt, ei havainnolle löydy tukea tutkimustiedosta, kuten esimerkiksi vuosina 1995-2015 tehdystä ESPAD-tutkimuksesta tai kouluterveyskyselyistä.

    Nuoret ovat traumatisoituneita

    Koulukoti on usein huumeriippuvaisen nuoren viimesijainen sijoituspaikka.

    Muhoksella toimivan koulukoti Pohjolakodin johtaja Kati Lehtola kertoo, että suurin osa heille saapuvista lapsista käyttää huumeita.

    – Traumatisoituneet nuoret käyttävät huumeita usein lievittääkseen pahaa oloaan, Lehtola kertoo.

    Pohjolakotiin tulee nuoria ympäri Suomen. Suurin osa Etelä-Suomesta.

    Nuorten ongelmat eivät olleet Lehtolan mukaan vielä muutama vuosi sitten näin vakavia. Se mistä ongelmien paheneminen johtuu, ei ole Lehtolallekaan täysin selvää.

    Yksi syy hänen mielestään on kuitenkin yhteiskunnallisen aseman eriarvoistuminen. Köyhyys on lisääntynyt ja sen mukana erilaiset ongelmat perheissä, joihin liittyy usein päihteet, rikollisuus ja väkivalta.

    Koulukotiin tulevat lapset ovat usein traumatisoituneita. He ovat saattaneet kokea lapsuudessaan esimerkiksi väkivaltaa ja hyväksikäyttöä.Susan Burrell / AOP

    Moni koulukotiin päätyvistä lapsista ja nuorista on kokenut väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Joskus lasten kotona on myös käytetty koko heidän lapsuutensa ajan huumeita tai alkoholia, joten he eivät välttämättä ole ikinä eläneet normaalia arkea.

    – Lapset ovat kertoneet esimerkiksi, että he ovat käyneet isänsä tai isoisänsä kanssa perimässä huumevelkoja. Se on elämäntapa, johon on synnytty ja kasvettu, Lehtola kertoo.

    Jonin kotona ei ollut vastaavanlaisia ongelmia, elämä oli normaalia. Ongelmat alkoivat koulusta. Monen vuoden päivittäinen kiusaaminen jätti jälkensä.

    14-vuotiaana Joni oli jo siirtynyt kovempiin huumeisiin. Vanhemmat olivat huolissaan. Heillä ei ollut enää lapseensa minkäänlaista otetta.

    – Minun maailmankuvani muuttui niihin aikoihin todella paljon. Ajattelin, etteivät vanhemmat tiedä mistään hevonvittua. Kaverit olivat mielestäni aina oikeassa. Olin ylipäätään todella ylimielinen joka asiassa.

    Joni kertoi 14-vuotiaana kannabiksen käytöstään päihdesäätiön palaverissa. Hän oli siellä alkoholin käytön vuoksi.

    Joni ajatteli, ettei kannabiksen käytön tunnustaminen ole iso asia. Käyttihän hän jo silloin vahvempia huumeita. Kannabiksen poltto oli hänen mielestään sama asia kuin tupakan polttaminen - yhtä vaaratonta.

    Ei meiltä löytynyt mitään, vaikka se oli päivänselvä juttu, että olen jotain siellä myynyt. Joni

    Vanhemmilleen ja päihdetyöntekijöille hän uskotteli haluavansa lopettaa huumeiden käytön. Tosi asiassa hän luisui yhä syvemmälle huumemaailmaan.

    – Tiesin aina etukäteen, milloin huumeseulat ovat. Kannabis näkyy pisimpään seuloissa, mutta minulla on hyvä aineenvaihdunta, joten kertakäyttö ei näkynyt kolmea päivää pidempään.

    Koska Joni tiesi, milloin huumetestit ovat, pystyi hän huoletta käyttämään aineita. Kunhan vain piti muutaman päivän taukoa ennen testejä. Ja jos yhtään pelotti, että huumeet saattaisivat näkyä, joi Joni litrakaupalla vettä ja toivoi, että vesi huuhtelisi aineet elimistöstä.

    Huostaanotto ei tuonut apua

    Pikkuhiljaa Joni alkoi tekemään myös rikoksia.

    16-vuotiaana hän kaupitteli kannabista toiselle nuorelle ravintolan vessassa, kun vartija alkoi rynkyttämään vessan ovea. Joku asiakkaista oli käynyt sanomassa, että siellä käydään pillerikauppaa.

    Poliisit kutsuttiin paikalle.

    – Ei meiltä löytynyt mitään, vaikka se oli päivänselvä juttu, että olen jotain siellä myynyt. Mutta koska poliisit eivät alkaneet riisumaan vaatteita päältäni, he eivät löytäneet mitään.

    Jonin huumeiden käyttö paheni perhekodissa. Hän kokee, että perhekodin ohjaajat luovuttivat hänen suhteensa.Joe Bird / AOP

    Samoihin aikoihin Joni huostaanotettiin ja hän joutui perhekotiin toiselle paikkakunnalle. Elämä rauhoittui. Vaikkakin vain hetkeksi.

    – Tutustuin aika pian perhekodissa nuoreen, joka oli aika samanlainen kuin minä. Kokeilimme omia rajojamme oikein kunnolla. Hyvin pian teimme ihan, mitä itse halusimme.

    Aluksi pojille tuli rangaistuksia tuon tuosta. Omasta huoneesta ei saanut poistua koko päivänä ja pojat passitettiin tekemään kirjoitustehtäviä, kun he jäivät kiinni tupakoinnista.

    Kovin pitkään rangaistuksilla ei ollut vaikutusta. Meno muuttui pahemmaksi.

    – Jos joutui huoneeseen, niin se oli vain yksi päivä siellä. Ei se tuntunut missään.

    Sitten ohjaajat luovuttivat.

    Pojat kävivät lomilla ja toivat mukanaan huumeita, joita he käyttivät itse ja myivät läheisen kunnan koululla. Eräänä päivänä Jonin ystävä toi perhekodille kahdeksan grammaa synteettistä kannabinoidia.

    Päihdelinkin mukaan synteettiset kannabinoidit vaikuttavat samoihin kannabinoidireseptoreihin kuin kannabistuotteiden keskeisin vaikuttava aine tetrahydrokannabinoli (THC). Päihtymystila ja haittavaikutukset ovat kuitenkin yleensä huomattavasti voimakkaampia kuin perinteisillä kannabistuotteilla.

    Tajusin, miten pelottavaa ja väärin se on normikansalaista kohtaan. Joni

    Yksi nuorista poltti liikaa ja hänet haettiin ambulanssilla sairaalaan. Poliisitkin kutsuttiin paikalle, mutta he eivät löytäneet huumeita. Pojat pääsivät taas pälkähästä.

    Seuraavana koulupäivänä pojat hankkiutuivat eroon lopuista huumeista.

    – Poltimme ne koulupäivän aikana ja menimme koulun jälkeen sählyyn päät aivan jumissa. Eivätkä ohjaajat sanoneet mitään, vaikka itsekin tajusimme, että juoksimme pallon perässä ihan aivokuolleina.

    Nuorilla jopa yli kymmenen sijoituspaikkaa

    Ne lapset ja nuoret, jotka käyttävät päihteitä ja joilla on ollut ongelmia lapsesta saakka, ovat Pohjolakodin johtaja Kati Lehtolan mukaan muuttuneet koko ajan vaikeammiksi.

    Hän kertoo, että henkilökunta joutuu koko ajan miettimään, miten heidän ammattitaitonsa riittää nuorten hoitoon. Hoitohenkilökunnan täytyy koko ajan kehittää työtään ja ammattitaitoaan hankkimalla esimerkiksi psykiatrista osaamista.

    Ennen koulukotiin päätymistä nuoret ovat olleet sijoitettuna jopa yli kymmenessä paikassa. Useimmiten lapset ovat joutuneet kertomaan kokemistaan kamalista asioista useille eri aikuisille.

    Koulukodissa nuorten luottamuksen saaminen onkin usein vaikeaa. Heidän ongelmansa ovat joskus niin suuria ja niin syvällä, että heidän auttamisensa on hyvin hankalaa. Moni nuori on myös koulukotiin päätyessään niin lähellä täysi-ikäisyyttä, että sijoitusaika jää lyhyeksi.

    Joni itse kokee, ettei perhekodissa olisi voitu vaikuttaa enää millään lailla hänen huumeiden käyttöönsä. Ongelmiin olisi pitänyt puuttua jo paljon aikaisemmin. Koulun ensimmäisillä luokilla, silloin kun jokainen päivä oli helvettiä.

    Petoksia, huumeiden myyntiä ja ryöstöjä

    Alaikäisten tekemät rikokset ovat asianajaja Kari Erikssonin mukaan yleistyneet. Hänen asiakkaistaan valtaosa on alaikäisiä ja nuoria aikuisia eri puolilta Suomen.

    Tilanne on menossa hänen mielestään koko ajan huonompaan suuntaan. Ja rikoksentekijät ovat yhä nuorempia. Se vaivaa Erikssonia.

    Melkein kaikkiin hänen hoitamiinsa juttuihin liittyvät jollain tapaa huumeet. Käyttö rahoitetaan tekemällä rikoksia tai huumevelkoja peritään väkivallalla.

    Väkivalta on se viimeinen ratkaisu, koska psykologisella pelillä rahat saa nopeammin. Joni

    Joni on rahoittanut huumeiden käyttönsä pääasiassa petoksilla, ryöstöillä ja huumeiden myynnillä. Vain mielikuvitus on rajana, kun kehitellään uusia keinoja saada rahaa aineisiin.

    Joni on tilannut netistä väärennettyjä Iphoneja, teleskooppipamppuja ja pippurisumutteita, ja myynyt niitä kalliimmalla eteenpäin. Hän on ryöstellyt kauppoja ja joskus jopa kirveen kanssa ihmisten koteja. Sen hän kuitenkin lopetti melko pian.

    – Olen kuitenkin sen verran empaattinen ihminen, että tajusin, miten pelottavaa ja väärin se on normikansalaista kohtaan.

    Velat saadaan poraamalla polveen

    Nuorten tekemät rikokset ovat Erikssonin mukaan myös raaistuneet. Hän kertoo, että jopa alaikäiset syyllistyvät entistä useammin väkivalta- ja henkirikoksiin.

    – Esimerkiksi törkeät ryöstöt olivat ennen pankkiryöstöjä. Nykyään ne ovat sellaisia, että mennään ihmisen kotiin perimään velkaa ja tehdään hänelle väkivaltaa. Velanperijä saattaa porata uhria polveen tai kaataa kiehuvaa vettä päälle.

    Väkivalta on Jonin mielestä pahinta huume-elämässä.

    Hän perii velkoja toisten puolesta. Mutta vain silloin, kun rahalle on kova tarve. Viimeksi hän sai 300 euroa 800 euron velan perimisestä.

    – Väkivalta on se viimeinen ratkaisu, koska psykologisella pelillä rahat saa nopeammin, Joni toteaa.

    Psykologinen peli on hänen mukaansa lähinnä uhkailua. Tai vaihtoehtoisesti sitä, että on mukava veloissa olevaa henkilöä kohtaan - mikä toimii milloinkin. Mutta aina pelkkä puhuminen ei riitä.

    – Jos muu ei toimi, olen saattanut sitoa ihmisen penkkiin.Harvemmin olen aseella uhkaillut, mutta on sitäkin tullut tehtyä.

    Asianajaja Kari Erikssonin mukaan nuorten aikuisten ja jopa alaikäisten tekemät väkivalta- ja henkirikokset ovat lisääntyneet. Melkein kaikkiin hänen hoitamiinsa rikosjuttuihin liittyy jollain tavalla huumausaineet.Emma Hinkula / Yle

    Joni ajattelee, että väkivalta kuuluu huume-elämään. Silti se vaivaa häntä. Ei niinkään se, mitä hän on itse kokenut. Vaan se, mitä hän on tehnyt muille.

    Kun Joni pohtii, mikä on pahinta, mitä hän on toiselle tehnyt, hän hiljenee hetkeksi ja katsoo käsiään.

    – Se kun suihkutin pippurisumutetta yhden tyypin päälle ja pahoinpitelin sen potkimalla ja hakkaamalla.

    – Tiedän tasan tarkkaan, miltä pippurisumute tuntuu. Ei pysty hengittämään, silmät vuotavat kuin viimeistä päivää. Ja kun vielä hakataan, ei pysty tekemään mitään.

    Kun ihminen tekee rikoksia huumeiden tai lääkkeiden vaikutuksen alaisena, toimii hän Erikssonin mielestä kuin kone. Myötätunto katoaa ja inhimillisyys häipyy.

    Hän kertoo eräästä asiakkaastaan, nuoresta miehestä, joka oli tehnyt henkirikoksen. Ensimmäisessä poliisikuulustelussa nuorukainen oli ollut kivikasvoinen ja hyvin tunteettoman oloinen. Seuraavassa kuulustelussa hän oli itkenyt.

    – Se johtui siitä, että ensimmäisenä päivänä aiemmin nautitut lääkkeet vaikuttivat, toisena päivänä eivät. Aineet tekevät ihmisestä tunneköyhän.

    Vaikka Eriksson on edustanut nuoria, jotka ovat tehneet raakoja väkivaltarikoksia, jopa henkirikoksia, hän ei ajattele että hänen asiakkaansa olisivat pahoja.

    – He ovat tavallisia ihmisiä, joilla on samanlaiset tunteet kuin kaikilla muillakin. Heidän tilanteensa on vain sellainen, etteivät he pääse siitä pois. Kun ihminen joutuu velkakierteeseen, joka johtuu esimerkiksi huumeista, on siitä käytännössä mahdotonta selvitä.

    Seuraava pysäkki: vankila

    Paha olo ja päihdeongelma on huono yhdistelmä koulukodista pois pääsevälle nuorelle. Liian usein seuraava etappi on vankila. Ja sille tielle nuoret yleensä asianajaja Kari Erikssonin mukaan jäävät.

    Hän kertoo, että nuoret, jotka joutuvat vankilaan, yleensä uusivat rikoksen. Eikä heillä useinkaan ole mitään turvaverkkoa päästessään ulos vankilasta.

    – Nuori tapaa vankilasta päästyään kriminaalihuollon edustajan ehkä pari kertaa kuukaudessa, mutta ei se riitä. Meillä ei ole sellaista systeemiä, joka pitäisi nuoret ruodussa.

    Erikssonin mielestä perhe- ja koulukodit tekevät hyvää työtä. Samalla hän kuitenkin ajattelee, että sellainen nuori, joka on kokenut ja tehnyt väkivaltaa ja nähnyt elämässään paljon kauheuksia, ei välttämättä kavahda laitoksen sääntöjä. Etenkään, jos ne ovat liian lepsut.

    Eriksson on aidosti huolissaan ongelmanuorista. Hänen mielestään kukaan ei pidä heidän puoliaan.

    Ihmishengen arvoahan ei voi mitata rahassa. Kari Eriksson

    Joni on kuullut kyllästymiseen saakka saman, itsepä olet tiesi valinnut -saarnan.

    Kyllä hän tietää sen. Omat valinnat ovat ajaneet hänet tähän tilanteeseen. Nyt hän on kuitenkin tekemässä valintoja toiseen suuntaan.

    – Mutta apua on vaikea saada, kun on tehnyt joskus väärät valinnat. Kun olet kerran ollut tietynlainen ihminen, leimaa yhteiskunta sinut niin, että olet sellainen kuolemaan saakka.

    Jos näiden nuorien auttaminen ei kiinnosta inhimillisistä syistä, kannattaisi asiaa ajatella Erikssonin mukaan edes rahan kannalta. Rötöstelevä huumenuori tulee yhteiskunnalle kalliiksi.

    Erikssonilla on tähän käytännön esimerkki. Hänen kokemuksensa mukaan lääkeaine Subutex on yksi käytetyimmistä huumausaineista. Yksi tabletti maksaa Erikssonin mukaan 80-100 euroa. Ja jos nuori hankkii Subutexia esimerkiksi varastamalla autosta autoradioita, saa yhdestä radiosta keskimäärin 20 euroa.

    – Eli 4-5 autoa pitää käydä läpi, että saa yhden tabletin. Kun autoon murtaudutaan ja siitä viedään tavaraa, ovat vakuutuskorvaukset keskimäärin yli tuhat euroa.

    Erikssonilla on ollut hoidettavanaan paljon henkirikosjuttuja, joissa nuoret ovat tekijöinä ja uhreina.

    – Ihmishengen arvoahan ei voi mitata rahassa.

    "Yhteiskunnankin pitäisi alkaa ymmärtämään päihderiippuvaisia"

    Siitä, kun Joni pahoinpideltiin, on nyt vuosi.

    – Sen jälkeen olen alkanut miettimään enemmän muita ja omia tekemisiäni. Viimeiset puoli vuotta olen tapellut addiktioni kanssa. Minulla on ollut reilun kuukaudenkin puhtaita jaksoja. Sellaisia, etten ole juonutkaan tipan tippaa. Mutta jokin siinä on, mikä saa retkahtamaan aina.

    Joni tietää, mitä hänen pitäisi tehdä, jotta hän pääsisi irti huumeista ja voisi elää normaalia elämää.

    Pitäisi jättää huumeita käyttävät kaverit, muuttaa muualle, hankkia koulu- tai työpaikka ja käydä vertaistukiryhmissä kuten NA:ssa ja AA:ssa.

    Mutta se, miten kaikki käytännössä tapahtuu, onkin toinen juttu.

    – Tiedän, että kaikki lähtee omasta halusta ja omasta itsestä. Mutta kyllä sitä voisi hemmetti jollain tapaa helpottaa. Yhteiskunnankin pitäisi alkaa ymmärtämään päihderiippuvaisia.

    Kaupunkien pitäisi kehittää Jonin mielestä muutakin toimintaa addikteille kuin likaisten neulojen vaihtoa puhtaisiin. Hän ajattelee, että huumeiden käyttäjät tarvitsevat enemmän ohjausta siihen, mistä voi saada apua.

    – Moni haluaisi lopettaa, mutta ei pysty. Olisi hyvä, jos esimerkiksi NA:ta ja AA:ta mainostettaisiin enemmän. Siellä on ihmisiä, jotka osaavat auttaa ja jotka ymmärtävät.

    Se, miksi Joni suostui haastatteluun ja kertoi omista kokemuksistaan, johtuu eritoten yhdestä asiasta. Hän toivoo, että sellaiset nuoret, jotka eivät ole vielä niin riippuvaisia kuin hän, lukisivat hänen tarinansa ja miettisivät valintojaan tarkemmin. Etteivät he joutuisi kokemaan samaa, mitä hän on kokenut.

    Lähteet: Oulun kaupungin pohjoisen alueen mielenterveys- ja avopäihdepalveluiden palveluesimies Kati Kananen ja psykologi Marja Pura, valtion koulukotien Limingan koulutuskeskuksen johtaja Teija Tuuliainen, Vuorelan koulukodin perhetyöntekijä Katja Kosonen, Nuorten ystävien jälkihuollon ohjaaja Kaisa Hiltunen, Poliisiammattikorkeakoulu.

    Korjaus 6.8. klo 13.43 Jutussa luki aiemmin, että Jonin ystävä toi perhekodille kahdeksan grammaa synteettistä kannabista. Korjattu tekstiin, että Jonin ystävä toi perhekotiin synteettistä kannabinoidia ja lisättiin tietoa synteettisistä kannabinoideista.

    Yläluokan jälkiruoasta tuli koko kansan herkku – jäätelön suosio ei osoita hiipumisen merkkejä

    Yläluokan jälkiruoasta tuli koko kansan herkku – jäätelön suosio ei osoita hiipumisen merkkejä


    Tästä on kyseJäätelön alkuperä johtaa Kiinan ja Välimeren maihin.Suomalaiset syövät vuosittain jäätelöä noin 12 litraa henkeä kohti.Euroopan top 3 -suosikkimaut ovat vanilja, suklaa ja mansikka.Jäätelön alkuperä on edelleen epäselvä,...

    Tästä on kyseJäätelön alkuperä johtaa Kiinan ja Välimeren maihin.Suomalaiset syövät vuosittain jäätelöä noin 12 litraa henkeä kohti.Euroopan top 3 -suosikkimaut ovat vanilja, suklaa ja mansikka.

    Jäätelön alkuperä on edelleen epäselvä, mutta jäljet johtavat Kiinaan. Jo kolmetuhatta vuotta sitten kiinalaisten tiedetään sekoittaneen hedelmämehua ja lunta makeaksi jälkiruoaksi.

    Eurooppaan jäätelön kerrotaan tulleen venetsialaisen tutkimusmatkailija Marco Polon mukana 1200-luvulla. Tavallinen rahvas pääsi jäätelön makuun vasta 1600-luvulla Ranskassa.

    Suomessa jäätelöä tehtiin jo 1800-luvulla säätyläispiireissä ja kartanoissa kotikäyttöön. Ensimmäiset jäätelönmyyjät tulivat Suomeen Venäjältä 1800-luvun loppupuolella.

    – Jäätelön teollinen valmistus käynnistyi Suomessa vuonna 1922, kun italialainen perhe alkoi tehdä myytävää jäätelöä, Ruokatieto ry:n toiminnanjohtaja Tiina Lampisjärvi kertoo.

    Suomalaiset Euroopan kärkikastia jäätelönsyönnissä

    Vaikka jäätelö saapui Suomeen muuta Eurooppaa myöhemmin, kuulumme nykyään kärkikastiin jäätelönkulutuksessa. Tuoreimman tiedon mukaan jäätelöä syötiin Suomessa reilut 12 litraa henkeä kohden vuodessa.

    Mutta mikä selittää jäätelön hurjan suosion?

    – Jäätelössä yhdistyvät monet hyvät ominaisuudet. Se vastaa makean nälkään, mutta se on myös raikas jälkiruoka. Jäätelö soveltuu aika moniin käyttötilanteisiin jälkiruokana tai pienenä herkkuna, Valio jäätelöt liiketoimintapäällikkö Tea Ijäs kertoo.

    Ensimmäiset jäätelönmyyjät tulivat Suomeen Venäjältä 1800-luvun loppupuolella.Juha Hintsala / Yle

    Eurooppalaisten ja suomalaisten perinteiset suosikkimaut ovat vanilja, suklaa ja mansikka. Salmiakki ja lakritsi erottavat meidät muun maailman makutottumuksista. Ne ovat suomalaisten jäätelömarkkinoiden omintakeisia erikoisherkkuja.

    – Yksi erikoisuus on myös se, että jäätelöä syödään meillä tasaisesti läpi vuoden, Ijäs sanoo.

    Jäätelömarkkinat muuttuivat jättien myötä

    Suomen jäätelömarkkinat kokivat melkoisen myllerryksen 2000-luvulla. Valio myi jäätelön valmistuksensa vuonna 2004 Nestlélle ja toinen kansainvälinen elintarvikeyritys Unilever osti 2011 suomalaisen Ingmanin jäätelöliiketoiminnan.

    Valiojäätelö muistetaan edelleen varsinkin 1930-luvulla käyttöön otetusta Pingviini-tuotemerkistä.

    – Pingviini-merkki yhdistetään edelleen hyvin vahvasti Valioon, vaikka se on nykyään Froneri Finlandin omistuksessa, Tea Ijäs toteaa.

    Valio on palannut takaisin jäätelömarkkinoille yli 10 vuoden tauon jälkeen. Jäätelönvalmistus käynnistyi Oulussa alkuvuodesta.

    – Olemme palanneet innolla mukaan, mutta nyt edetään pienin askelin, Ijäs kertoo.

    Pienvalmistajat innostuivat jäätelöstä

    Viime vuosina jäätelömarkkinoille on tullut uusia jäätelön valmistajia ja myös maitotiloilla tehdään jälleen jäätelöä. Esimerkiksi ylikiiminkiläinen Sortolan jäätelötehdas tekee tuotteensa oman maitotilan maidosta.

    – Tottunut tekijä valmistaa tunnissa parhaimmillaan 40 litraa jäätelöä, Sortolan jäätelön yrittäjä Sanna Kokkoniemi sanoo.

    Sortolan jäätelön maito lypsetään tilan omista lehmistä.Juha Hintsala / Yle

    Pienen jäätelöntuottajan etuna Kokkoniemi pitää lähialueen raaka-aineiden käyttöä. Myös kuluva kesä ja helteinen sää ovat olleet jäätelöyrittäjän mieleen.

    – Kyllä sen huomaa, että kun on helle, ihmiset kaipaavat viilennystä, Kokkoniemi summaa.

    Festivaaleilla sai myydä vain yhtä Lapin Kultaa – ja se kertoo siitä, miten festivaalien juomatarjoilu ei perustu kysyntään vaan sopimuksiin

    Festivaaleilla sai myydä vain yhtä Lapin Kultaa – ja se kertoo siitä, miten festivaalien juomatarjoilu ei perustu kysyntään vaan sopimuksiin


    Tästä on kyseOululaisella Qstock-festivaalilla ei saanut myydä olutta, joka perustuu Lapin Kullan vanhaan reseptiin.Festivaaleilla myytiin Lapin Kultaa, ja Hartwall oli pääjuomatoimittaja.Hartwallin ja Qstockin mukaan oluen rajaamisesta pois...

    Tästä on kyseOululaisella Qstock-festivaalilla ei saanut myydä olutta, joka perustuu Lapin Kullan vanhaan reseptiin.Festivaaleilla myytiin Lapin Kultaa, ja Hartwall oli pääjuomatoimittaja.Hartwallin ja Qstockin mukaan oluen rajaamisesta pois päätti Qstock, eikä Hartwallilla ollut mitään tekemistä asian kanssa.Tapahtumilla on usein sopimuksia isojen toimittajien kanssa, mikä saattaa rajoittaa muiden tuotteiden myyntiä. Tämän vuoksi festivaaleilla on melko harvoin pienpanimotuotteita.

    Oululaisella Qstock-festivaalilla sai viikonloppuna pienpanimoiden olutta. Paitsi yhtä tiettyä lageria festivaalilla ei voinut myydä.

    Festareilta pois rajattua olutta voi kutsua alkuperäiseksi Lapin Kullaksi tai ainakin Lapin Kullan kantamuodoksi – sen kehitti Lapin Kullan entinen panimomestari 1960-luvun alussa. Lapin Kullan entisiin tiloihin perustettu pienpanimo Tornion Panimo aloitti tuotteen valmistuksen uudelleen noin vuosi sitten.

    Sen sijaan Lapin Kultaa festareilta sai: sitä myi pääasiallinen juomatoimittaja Hartwall. Hartwall kuitenkin kiistää, että he olisivat halunneet rajoittaa kilpailevan tuotteen myyntiä millään tavalla.

    Panimo: Ensimmäinen kerta

    Tornion Panimon johtaja Kaj Kostiander kirjoitti panimon Facebook-sivuille viikonloppuna, että "pääasiallinen juomatoimittaja" olisi kieltänyt nimenomaisesti yhden tuotteen, Original Lapland Lagerin myynnin.

    Kostiander vahvisti myös Ylelle maanantaina, että hänellä on käsitys, että pääjuomatoimittaja ei olisi halunnut nimenomaisesti yhtä tuotetta tarjolle. Hän kertoi, että aiempina vuosina kaikki oli mennyt aina mutkattomasti sekä Qstockin että Hartwallin kanssa ja yhden tuotteen jättäminen pois tällä kertaa oli ihmetys.

    – Meille tuli ilmoitus, että meillä on, kuten aiempinakin vuosina, lupa myydä tuotteitamme. Paitsi tätä yhtä. Piti tarkistaa uudelleen, onko kyse vain vip-tiloista vai myös omasta pisteestämme.

    Kostiander sanoo, että tunnetun tuotteen jääminen valikoimasta keräsi paljon jopa vihaista palautetta festivaalipäivinä. Lopulta hän itse kyllästyi vastailemaan jatkuviin palautteisiin. Silloin yhtiö kertoi Facebookissa, että tuote oli päätynyt yhtiön sanojen mukaan myyntikieltoon.

    Päivitys keräsi paljon kommentteja ihmisiltä, joista monet paheksuivat Hartwallin toimintaa. Kommentoijien muistissa oli myös parin vuoden takainen tapaus, kun Hartwall yritti estää Oktoberfest-sanan käyttöä (Markkinointi & Mainonta) muiden panimoiden oluiden yhteydessä.

    Qstockin johtaja ihmettelee kohua

    Hartwallin käsitys tapahtumista on kuitenkin eri kuin Kostianderilla oli vielä maanantaiaamupäivänä.

    Yhtiöstä Ylelle lähetetyssä sähköpostivastauksessa kerrotaan, että Hartwall ei halunnut minkäänlaisia rajoituksia Tornion Panimon tarjontaan. Yhtiön mukaan kiistellyn lagerin jättäminen pois valikoimista oli Qstockin päätös.

    Myös Qstockista vahvistetaan Hartwallin näkemys siitä, kuka oluen jätti pois valikoimasta.

    – Kyllä me järjestäjänä teemme sopimukset, sanoo Qstockin johtaja, Oulun Kärppien yhteysjohtaja Jouni Loponen.

    Qstockin enemmistöomistaja on vuodesta 2017 saakka ollut Oulun Kärpät Oy. Myös Kärpät ja Hartwall ovat pitkään tehneet yhteistyötä.

    Festivaaleilla on usein tiukat sopimukset panimoiden kanssa. Sen vuoksi festivaaleilla on melko harvoin pienpanimotuotteita.Marko Väänänen / Yle

    Loponen ihmettelee, miksi aiheesta on noussut kohu ja kiistää, että Hartwall olisi millään tavalla vaikuttanut päätökseen jättää Lapin Kultaa muistuttava olut pois festivaalitarjonnasta. Hän sanoo, että panimoiden kanssa on hyvissä ajoin sovittu, mitä tuotteita myydään ja mitä ei.

    – Olemme miettineet kokonaistarjontaa.

    Oluita rajattiin valikoimasta kuitenkin ilmeisesti vain Tornion Panimon kohdalla.

    Toisesta paikalla olleesta pienpanimosta Sonnisaaren panimosta kerrotaan, että he saivat luvan myydä Qstockissa kaikkia myyntiin tarjoamiaan tuotteita. Panimomestari Timo Kanniainen kertoo, että panimo myi kahtakin lageria Qstockissa.

    Tornion Panimon johtaja Kaj Kostiander yllättyy, kun hän kuulee Ylen toimittajalta, että sekä Hartwallin että Qstockin mielestä nimenomaan festivaalijärjestäjä eikä Hartwall olisi halunnut torniolaisen oluen pois valikoimasta. Hän sanoo arvostavansa sitä, että pienpanimo ylipäätään pääsi festivaalille myyntiin, vaikka sopimus juomatarjoiluista olisi voitu tehdä pelkästään Hartwallin kanssa.

    Kostiander sanoo myös arvostavansa Qstockin pienpanimoille antamaa tukea, eikä hän halua enää käsitellä aihetta enempää.

    Sopimukset rajoittavat valikoimaa

    Pienpanimo saakin olla kiitollinen, jos se ylipäätään pääsee suurelle festivaalille myymään tuotteitaan. Pienpanimoliiton puheenjohtajan Mikko Mäkelän mukaan tapahtumilla on usein sopimuksia isojen panimoiden kanssa. Nämä sopimukset rajoittavat usein muuta tarjoiltavaa valikoimaa.

    – Usein nämä sopimukset pyrkivät rajoittamaan muuta juomamyyntiä ihan kautta linjan. Festivaalijärjestäjien tulee siis olla tarkkana sopimustensa kanssa, mikäli pienpanimo-olutta haluavat tarjolle, Mäkelä kertoo sähköpostitse.

    Hänen mukaansa pienpanimojen tuotteita on isoilla festivaaleilla vain harvoin.

    Mäkelä kertoo, että isot toimijat hallinnoivat muutenkin markkinoita, koska ne saattavat omistaa tapahtumien ja esimerkiksi ravintoloiden hanalaitteita ja määrittää, mitä oluita hanoista saa laskea.

    Olemme miettineet kokonaistarjontaa. Jouni Loponen

    Panimoliitosta juomasopimuksia ei haluta kommentoida, koska viestintäpäällikkö Outi Heikkinen sanoo, että niistä ei yksinkertaisesti tiedetä juuri mitään.

    – Ne ovat yritysten omia asioita. Niin kuin ylipäänsä sopimusasiat.

    Heikkinen ei tunne Qstockin tapausta. Kuullessaan siitä hän kutsuu tapausta "jännäksi", mutta ei halua analysoida sitä enempää tuntematta tapausta.

    Pienpanimoliiton Mäkelän mukaan Tornion Panimon tapaus kuulostaa omituiselta mutta siihen on vaikea ottaa kantaa tietämättä tarkemmin, millaisia sopimuksia taustalla on.

    – Ei tule aivan tällaisia tapauksia mieleen, toki en yksityiskohtia tunne.

    Viisikymmentä vuotta sitten kenelläkään ei ollut kiire saarella, josta pääsi pois vain hitaalla höyrylaivalla

    Viisikymmentä vuotta sitten kenelläkään ei ollut kiire saarella, josta pääsi pois vain hitaalla höyrylaivalla


    Tästä on kyseOulun edustalla sijaitsevaa Hailuodon saarta odottaa tulevaisuudessa suuri muutos, mikäli sen mantereeseen yhdistävä silta rakennetaan.Hailuodossa on koettu suuren luokan muutos ennenkin: 60-luvun lopussa saarella käynnistyi...

    Tästä on kyseOulun edustalla sijaitsevaa Hailuodon saarta odottaa tulevaisuudessa suuri muutos, mikäli sen mantereeseen yhdistävä silta rakennetaan.Hailuodossa on koettu suuren luokan muutos ennenkin: 60-luvun lopussa saarella käynnistyi lauttaliikenne, jonka mukana mantereen kiireinen elämäntyyli saapui uneliaalle saarelle.Ennen lauttoja saaren yhteydenpidon mantereelle hoiti kuuluisa Hailuoto-laiva.

    Ne joilla on asiaa mantereelle eli Euroopan puolelle kuten luotolainen sanoisi, kertyvät vähitellen heräävistä taloista tienvarteen autoa odottamaan. Se lähtee Kirkonkylältä ja poimii uniset odottajat mukaansa. Kulku suuntautuu saarta halkovaa tietä pitkin Petsamon laituriin, missä Hailuoto-laiva odottaa tulijoita lähtöhetkeen valmistautuen.

    Näin kuvaa saaren heräämistä aamuun Hailuodossa 1950-luvulta lähtien kesänsä viettänyt kirjailija Matti Hälli käsikirjoittamassaan Saari nousee merestä -dokumenttielokuvassa (Youtube) saaren heräämistä aamuun vuonna 1965.

    Elämä oli verkkaisempaa

    Elokuvassa laivan nuori farkkutakkinen ja kiharapäinen kansimies käsittelee köysiä ja työntää aluksen irti Petsamon laiturista. Nyt sama mies seisoo samalla laiturilla Ojakylänlahdella kesällä 2018 ja kertoo tarinaansa Ylen toimittajalle.

    – Hailuotolainen elämänmeno oli rauhallista silloin. Saisi olla samanlaista nykyäänkin, sanoo laivalla kansimiehenä työskennellyt hailuotolainen Kalevi Annunen.

    Puoli vuosisataa sitten Kalevi Annunen oli nuori mies. Petsamon laiturikin näytti Hailuodon Ojakylänlahdella silloin vähän toisenlaiselta.Timo Sipola / Yle

    Aika oli vielä 1960-luvulla Hailuodossa kokonaan toinen. Saaressa oli vain muutama auto. Luotolaisten kulkuvälineitä olivat traktorit, hevosrattaat, polkupyörät ja apostolinkyyti eli omat jalat.

    Kun tuli asiaa Ouluun tai kauemmaksi Petsamon satamassa hypättiinHailuoto-laivaan, jolla pääsi Oulun Kauppatorille. Ylös oli noustava varhain, sillä Ojakylänlahdelta lähdettiin aamulla viiden aikoihin.

    Pienen laivan mukavuudet

    Sanomalehti Kaleva oli kehunut Hailuotolaivan aloittaessa elokuussa 1920 sen olevan ”warustettu kaikilla niillä nykyajan mukawuuksilla, joita tällaisella lyhyellä linjalla kohtuudella woidaan waatia”.

    – Eihän niitä mukavuuksia paljon ollut. Oli kaksi matkustamoa, kansihytti ja alapirtti, kovat penkit, sähkövalo ja kahvinmyyntipiste. Hyttipaikka oli kalliimpi. Alapirtti ja kansipaikat olivat halvempia. Vessa oli ja siitä taisi tavara siihen maailmanaikaan mennä suoraan mereen, muistelee Annunen.

    Vaikka laiva oli pieni, väylä Petsamon eli Ulkokarvon laiturille Ojakylänlahdelle kävi pitkien pohjoistuulijaksojen aikana vähän veden aikaan usein matalaksi. Silloin kapteeni Pauli Annunen saattoi kuuluttaa laivan kovaäänisellä matkustajia jakautumaan tasaisemmin laivalle, jotta alus saatiin tasapainoon mahdollisimman matalan syväyksen saamiseksi.

    Joskus Annunen saattoi komentaa väkeä siirtymään laivan toiselle laidalle kova tuulen kallistaessa alusta.

    Vapaapäiviä ei tunnettu

    Laivan miehistö ei vapaapäiviä tuntenut, eikä kahdeksantuntista työpäivää. Käytännössä laivalla työskennelleiden päivän pituus oli yli 12 tuntia.

    Lauantaisin päivä saattoi olla vieläkin pidempi, kun piti ajaa kaksi reissua ja joskus purjehdittiin myös Oulunsalon Varjakan kautta.

    – Vapaata pidettiin talvella, sanoo kansimiehenä 1960-luvulla laivalla työskennellyt Kalevi Annunen.

    Laiva kulki saaren ja mantereen välilä joka päivä avovesikaudella.Marko Väänänen/ Yle

    Merimatka kesti noin 2,5 tuntia eli perillä oltiin puoli kahdeksan aikoihin. Oulussa oli lähes työpäivän verran aikaa hoitaa asioita, sillä paluukyyti lähti torinrannasta vartin yli kolmen iltapäivällä.

    Töissä ei Oulussa käynyt Hailuodossa asuvista tuolloin juuri kukaan, vaan saari eli omaa elämäänsä pitkälti luontaistaloudessa. Entisiä luotolaisia oli toki töissä Oulussa. He pitivät yhteyttä syntymäsaarensa monin eri tavoin.

    Laiva liikennöi joka päivä

    Ajan henki näkyi myös Hailuoto-laivan työllistävässä vaikutuksessa. Laivalla oli kapteeni ja konemestari, kaksi kansimiestä, lämmittäjä ja kahvinkeittäjä. Pauli Annunen toimi laivan kipparina lähes koko sen 48-vuotisen toiminnan ajan.

    Hailuoto-laivan historiastaHietalahden telakalta 1920 valmistunut Hailuodon höyryveneosuuskunnan tilaama HL Hailuoto kulki reittiä Oulun Oulunsalon- Varjakka-Lumijoen Varjakka-Hailuoto vuoteen 1925. Vuonna 1926 Lumijoki jäi pois ja vuonna 1954 jäi pois myös vakiopysähdys Oulunsalon Varjakassa.Vuonna 1921 viisi matkustajaa hukkui Lumijoen Varjakan edustalla matkustajia laivalta hakeneen liian täyteen lastatun soutuveneen kaatuessa kesämyrskyssä. Vuonna 1949 Hailuoto-laiva upposi Keskiselänmatalalla. Kaikki matkustajat pelastuivat.Hailuoto-laiva lopetti liikennöinnin elokuussa 1968, kun autolautta Merituuli aloitti liikenteen Hailuodon Santosen Huikun ja Oulunsalon Riutunkarin välillä.Alus toimi myöhemmin kahvilana Oulun kauppatorilla ja on nykyään kesäisin avoinna Lumijoen Varjakassa.

    Kahvikokki Maija Vesa myi laivalla kahvia, pullaa ja limukkaa. Laivalla ei tarjoiltu alkoholia. Silloin tällöin saattoi tosin joku kaupungin pitkäripaisessa piipahtanut isäntä olla hieman maistissa saarelle palatessa.

    Kalevi Annusen mukaan laiva oli mukava työpaikka.

    – Sai porista ihmisten kanssa välillä, hän muistelee.

    Laiva liikennöi toukokuun puolesta välistä joulukuulle joka päivä ja joskus kesälauantaisin kahdestikin, kun kaikki halukkaat eivät olisi 99 matkustajan alukseen kerralla mahtuneet. Normaalina arkipäivänä matkustajana oli yleensä parikymmentä hailuotolaista, jotka kävivät päivällä mantereella.

    – Eipä ne jääneet sinne hotelleihin roikkumaan, Annunen sanoo.

    Kermaa, kalaa ja jäkälää

    Viikonloppuisin ja jahtiaikaan väkeä saattoi olla tungokseen asti.

    Menomatkalla saaresta vietiin paitsi matkustajia myös kalat, kermat, marjat ja käsityöt. Maitoa ei mantereelle viety, vaan siitä eroteltiin separaattorilla kerma. Sitä kertyi kymmenkunta tonkkaa päivässä. Kurnaali eli nykyisin suosittu rasvaton maito juotettiin vasikoille.

    Hailuoto-laiva kävi sulan veden aikana joka päivä kääntymässä Oulussa toukokuusta joulukuulle.Pohjois-Pohjanmaan museo: Uuno Laukan kuvakokoelma

    Hailuodosta Saksan markkinoille nostettua jäkälää kulki laivan mukana pahvilaatikoihin pakattuna pieniä eriä. Suurin osa jäkälästä vietiin mantereelle proomuilla.

    Oulun rannassa lastattiin laivaan Hailuodon kauppojen tarvitsemat elintarvikkeet ja päivittäistavarat, rehut, lannoitteet ja polttoaineet.

    – Oulun päässä ei laivamiehistöllä ollut vapaa-ajan ongelmia, kun tavaraa hiissattiin eeskahtaa, Annunen hymähtää.

    Menneen maailman logistiikkaa

    Ainoa yhteys alkutalven ja kevään kelirikon aikaan, ennen jääteitä ja avovesikautta, oli hätätapauksissa lentokone.

    – Kelirikkoaikaan piti varautua, ettei tullut nälkä, sanoo Annunen.

    Petsamon laiturista Ojakylänlahden Ulkokarvossa on jäljellä vain jäänteet.Marko Väänänen / Yle

    Höyrylaiva kulki haloilla (Kirjastovirma, Pohjoispohjalaista kulttuuriperintöä), ja sitä kului metreittäin vuorokaudessa. Nykyaika alkoi kuitenkin hiipiä saarelle laivan mukana. Kesän kuluessa saattoi puolenkymmentä autoa kulkea laivan etukannella poikittain saarelle, missä autolla liikennöitävässä kunnossa olevia teitä ei juuri ollut.

    Traktorien jäljiltä hiekkaisilla sivuteillä oli niin syvät raiteet, ettei sinne autolla ollut asiaa.

    Hailuodon kiinteä yhteysValmisteilla olevasta Hailuodon kiinteästä yhteydestä Oulunsalon Riutunkarista Santosen Huikkuun on tulossa 8,4 kilometriä pitkä. Maapengertä tulee 6,9 km ja kahden sillan pituus on yhteensä 1,5 kilometriä.Hailuodon puoleinen Huikun silta on pituudeltaan 767 metriä. Se on Oulunsalon päässä sijaitsevaa 740 metristä Riutun siltaa korkeampi. Huikun alituskorkeus on 18+1 eli kahdeksantoista metrin lisäksi löytyy vielä metri aallokkovaraa.Suomen hallitus käsitteli kiinteän yhteyden rakentamista budjettiriihessään syksyllä 2017. Periaatepäätös rahoituksesta on tehty.Hallinto-oikeudessa on siltaan liittyviä valituksia ja niitä voi tulla jatkossa vielä lisää.Kiinteän yhteyden hinta-arvio on 76 miljoonaa euroa. Kun siltayhteyttä päästään rakentamaan, töiden on arvioitu kestävän 2,5-3 vuotta. Tavoitteena on saada toimiva siltayhteys Hailuotoon jo vuonna 2021.

    Saaressa oli pieni linja-auto, ja sillä Eino Kujala kuskasi matkustajia Kirkonkylän, Ojakylän ja Petsamon sataman väliä.

    Lähimpänä Oulua olevaan Santosen niemeen ei ollut vielä tietä, ja Vasken kylän ainoa päivittäinen yhteys ulkomaailmaan oli laivayhteys. Moottoriveneellä laivalta kuljetettiin merellä odottavaan laivaan Santosen matkustajat. Samalla haettiin postit sekä tavarat laivan tullessa mantereelta. Ouluun menevään laivaan vietiin Vaskesta kalalaatikot.

    Lautta toi nykyajan saarelle

    Kesällä 1968 alkanut lauttaliikenne toi saareen manterelaisten autot. Vain kaksi viikkoa lauttaliikenteen alkamisen jälkeen paloi Hailuodon kirkko, silloin Suomen vanhin puukirkko.

    Saarella puhuttiin yleisesti, että sen olisi sytyttänyt turisti. Virallisesti palon syy on edelleen tuntematon.

    Laiva toimii nykyään kahvilana Lumijoen Varjakassa. Vuonna 1920 Varjakan edustalla sattui laivan tuhoisin onnettomuus, jossa viisi ihmistä hukkui heidän ahtauduttaan liian pieneen veneeseen matkatavaroineen.Marko Väänänen / Yle

    Monella muullakin tapaa elämä muuttui.

    – Lautan myötä alkoivat kiireet. Ihmiset alkoivat kulkea mantereella töissä. Väsyksissä illalla tulivat takaisin. Autot lisääntyivät ja nykyaika tuli Hailuotoon, Annunen muistelee.

    Lue lisää:

    Tie jatkuu silmänkantamattomiin – havainnekuvat paljastavat Suomen pisimmän maayhteyden massiiviset mittasuhteet

    Jää ohenee Hailuodon tiellä

    Kiistely Pyhäjärven kaupunginjohtajan valintojen oikeellisuudesta jatkuu vieläkin – nyt päätöstä haetaan korkeimmasta hallinto-oikeudesta

    Kiistely Pyhäjärven kaupunginjohtajan valintojen oikeellisuudesta jatkuu vieläkin – nyt päätöstä haetaan korkeimmasta hallinto-oikeudesta


    Tästä on kyseHallinto-oikeus kumosi aikaisemmin tässä kuussa Pyhäjärven viimeisimmän kaupunginjohtajan valinnan. Pyhäjärvi valittaa tästä päätöksestä.Asiasta oli valittanut aikaisemmin Pyhäjärven kaupunginvaltuustossa istunut...

    Tästä on kyseHallinto-oikeus kumosi aikaisemmin tässä kuussa Pyhäjärven viimeisimmän kaupunginjohtajan valinnan. Pyhäjärvi valittaa tästä päätöksestä.Asiasta oli valittanut aikaisemmin Pyhäjärven kaupunginvaltuustossa istunut henkilö.Pyhäjärvellä on käyty erikoista kunnallispoliittista ja hallinnollista kiistaa jo vuosikaudet.

    Kiistely Pyhäjärven kaupunginjohtajan valinnan ympärillä jatkuu edelleen.

    Maanantaina kokoontunut kaupunginhallitus päätti valittaa Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksestä kumota Pyhäjärven kaupunginjohtajan Henrik Kiviniemen valinta kaupunginjohtajaksi.

    Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Henrik Kiviniemen valintapäätös oli laiton, koska sitä tehtäessä kaupunginjohtaja virka oli vielä kaupunginjohtaja Tita Rinnevaaralla ja sopimuksesta oli valitettu hallinto-oikeuteen.

    Pyhäjärven kaupunginhallituksen puheenjohtaja Asko Kauranen kertoo, että päätös valituksesta tehtiin yksimielisesti.

    Hänen mukaansa Pyhäjärvi hakee valituksella korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöstä periaatteellisessa asiassa.

    Kauranen pitää tärkeänä, että asiaan saadaan korkeimmalta hallinto-oikeudelta ennakkopäätöksen luonteinen päätös.

    Kauranen korostaa, että kaupungin ja aiemman kaupunginjohtaja Tita Rinnevaaran välillä oli jo olemassa sopimus, jolla oli sovittu Rinnevaaran sopimuksen päättymisestä. Sopimuksessa oli sovittu että Rinnevaara jättää tehtävänsä.

    Hänen mukaansa Pyhäjärvi toimi oikein valitessaan uuden kaupunginjohtajan vakituiseen virkasuhteeseen, vaikka entisen kaupunginjohtajan Tita Rinnevaaran sopimusta oli vielä jäljellä.

    Kaupunginjohtaja tarkkailee tilannetta

    Pyhäjärven kaupunginjohtaja Henrik Kiviniemi ei ota kantaa siihen, hakeeko hän uudelleen paikkaansa, jos hallinto-oikeuden päätös jää voimaan ja hänet katsotaankin toimivan nykyisessä tehtävässään vain väliaikaisesti.

    Jos korkein hallinto-oikeus ottaa asian käsiteltäväkseen, päätös saataneen parin vuoden sisällä. Ainakin siihen saakka Kiviniemi on valmis jatkamaan tehtävässään.

    Hallinto-oikeuden päätökseen johtaneen valituksen tehnyt entinen kaupunginvaltuutettu (PRO) Laila Malila sanoo, ettei hänellä ole mitään hampaankolossa yksittäisiä henkilöitä kohtaan. Malila kokee tärkeäksi että päätöksenteko tapahtuu lain kirjaimen ja pykälien mukaan.

    Rinnevaara-case alkoi kahdeksan vuotta sitten

    Tita Rinnevaara valittiin Pyhäjärven kaupunginjohtajaksi maaliskuussa 2010, mutta jo seuraavan vuoden kesäkuussa kaupungissa puuhattiin hänen erottamistaan.

    Asia sai uuden käänteen, kun Rinnevaara valittiin Heinolan kaupunginjohtajaksi vuonna 2011.

    Ennen Heinolaan siirtymistään Rinnevaara ilmoitti Pyhäjärven kaupunginhallitukselle, että hän irtisanoutuu kaupunginjohtajan virasta. Myöhemmin hän peruutti irtisanomisilmoituksensa ja asia käsiteltiin kaupunginhallituksessa virkavapausanomuksena. Rinnevaaralle myönnettiin reilun vuoden virkavapaus vuoden 2013 elokuun alkuun.

    Lähtöpassit Heinolasta

    Rinnevaara irtisanottiin Heinolan kaupungin johdosta keväällä 2013. Heinolasta lähdön jälkeen Rinnevaara yritti palata Pyhäjärven johtoon virkavapautensa turvin, mutta hänen paluunsa estettiin.

    Rinnevaara valitti Pyhäjärven ratkaisusta. Oulun hallinto-oikeus katsoi, että Rinnevaara ei ollut irtisanoutunut virastaan. Lisäksi hallinto-oikeus kumosi valtuuston päätöksen, jonka mukaan Rinnevaaran virkasuhde olisi loppunut.

    Rinnevaaran tilalle tullut vt. kaupunginjohtaja ilmoitti vuoden 2014 alussa, ettei hän jatka virassaan.

    Vuoden viimeisenä päivänä Pyhäjärven kaupunginhallituksessa tehtiin päätös, että virkaa asetetaan hoitamaan joku muu kuin Rinnevaara.

    Monimutkainen ja pitkä vyyhti

    Asiassa on ollut useita käänteitä ja sitä on puitu sekä käräjäoikeudessa että hallinto-oikeudessa. Rinnevaaran poliisille tekemät tutkintapyynnöt johtivat syytteisiin. Asiassa päästiin kuitenkin sovintoneuvotteluihin ja Ylivieska-Raahe käräjäoikeuden vahvistamaan tuomioon.

    Pyhäjärven poliittiset päättäjät valitsivat uudeksi kaupunginjohtajaksi Henrik Kiviniemen vuonna 2016. Hallinto-oikeuteen tehdyssä valituksessa vaadittiin päätöksen kumoamista, koska Rinnevaaran sopimusta oli vielä jäljellä.

    Pohjois-Suomen hallinto-oikeus päätyi äänestyspäätöksellä kumoamaan Pyhäjärven kaupunginjohtajapäätöksen. Tästä päätöksestä Pyhäjärven kaupunginhallitus nyt valittaa.

    Lue lisää:

    Pyhäjärven pitkään jatkunut kaupunginjohtakiista päätökseen: käräjäoikeus sinetöi sovinnon ja Tita Rinnevaara saa muhkeat korvaukset

    Juttua korjattu 31.7. klo 7.28: otsikossa luki aikaisemmin virheellisesti kunnanjohtaja. Otsikkoon korjattu oikea titteli, eli kaupunginjohtaja. Samoin artikkelin viimeisessä kappaleessa mainittiin kunnanjohtajapäätös. Korjattu oikeaan muotoon, eli kaupunginjohtajapäätös.

    15-vuotias tyttö kaapattiin Sotkamon metsiin, jossa hiisi piilottelee kirkonkelloilta

    15-vuotias tyttö kaapattiin Sotkamon metsiin, jossa hiisi piilottelee kirkonkelloilta


    Tästä on kyseHiidenportin kansallispuisto on toiminut historian saatossa monesti piilopaikkana.Sotkamossa sijaitsevaan Hiidenportin löytymistarinaan liittyy 15-vuotias tyttö.Hiiden uskotaan asustavan Hiidenportissa.Perinteisiä kansanuskomuksia ei...

    Tästä on kyseHiidenportin kansallispuisto on toiminut historian saatossa monesti piilopaikkana.Sotkamossa sijaitsevaan Hiidenportin löytymistarinaan liittyy 15-vuotias tyttö.Hiiden uskotaan asustavan Hiidenportissa.Perinteisiä kansanuskomuksia ei kerrota enää sukupolvilta toiselle.

    Aurinko nousee Venäjältä ja laskee Ouluun.

    Nämä sanat kaikuivat 15-vuotiaan sotkamolaisen tytön päässä, kun hän nappasi kengät ja karkasi piilopirtistä.

    Pitkän vihan aikaan 1500-luvun lopulla venäläisillä ja ruotsalaisilla oli rajakiistoja nykyisen Suomen itärajalla. Vainon kohteeksi joutuneet suomalaiset ja osa vainolaisista piilotteli Kainuun metsissä. Kerran vainolaiset kaappasivat sotkamolaisen 15-vuotiaan tytön ja veivät hänet metsään piilopirttiin emännälle piiaksi.

    Hiidenportista löytyy Kainuun maastoon epätavallinen rotkovajoama.Lucas Holm / Yle

    Tyttö teki pirtissä töitä ja jutteli usein emännän kanssa. Hän suunnitteli pakoa ja kyseli emännältä, missä Oulu sijaitsee. Emäntä kertoi vain, että aurinko nousee Venäjältä ja laskee Ouluun.

    Yhtenä kuulaana kevätyönä tyttö karkasi ja lähti kohti auringonlaskua. Hänen matkansa varrelle osui iso ja syvä rotko. Nuoren tytön mielestä pimeydessä ammottava rotko oli pelottava, joten se jäi hänen mieleensä. Lopulta tyttö löysi Sotkamoon ja kertoi, mitä oli tapahtunut.

    Kaikki kylän miehet herätettiin samana yönä kostoretkelle. Tyttö osasi neuvoa kyläläiset isolle rotkolle, jolloin kylän miehet löysivät piilopaikan ja polttivat mökin ja sisällä olleet vainolaiset.

    – Ja näin Hiidenportin kerrotaan löytyneen, metsähallituksen erikoissuunnittelija Eeva Pulkkinen lopettaa kertomuksen.

    Totuus tarinoiden takana

    Varmuutta tytön ja tarinan todenperäisyydestä ei ole, mutta kulttuuriantropologi Satumaarit Myllyniemen mielestä tarinoissa on usein totuudenpohja.

    – Tarina elää kuin juoru. Se lavenee, levenee ja muuntuu.

    Eeva Pulkkinen uskoo, että ihmiset etsivät edelleen eräänlaista piilopaikkaa metsistä.Lucas Holm / Yle

    Myllyniemen mukaan monen tarinan kehykset ovat kansainvälistä lainaa, mutta tarinoissa on omat erityispiirteet ja paikalliset mausteet, kuten historialliset tapahtumat, geopoliittiset sijainnit ja todelliset ihmiset.

    – Kainuun erityisyys on sen loputon erämaa vesistöreitteineen, eläjien köyhyys ja Venäjän raja. Niihin kietoutuvat kainuulaiset ihmiskohtalot ja tarinat.

    Painu hiiteen

    Jouko Sormunen on kotoisin Sotkamon Tipasojalta. Hän on kuullut lapsuudessaan isovanhemmiltaan paljon tarinoita hiidestä, joka elää Hiidenportilla. Hiiden tarina jatkaa Hiidenportin historiaa vainojen jälkeen.

    Suomalaisilla on aina ollut omia kansanuskomuksia, joihin ovat kuuluneet erilaiset metsänjumalat ja henkien palvonta. Pakanamenoja on jatkunut aina 1600-luvulle asti, jolloin kristinusko kiiri myös Kainuuseen.

    Sormunen kertoo, että suuri ja mahtava hiisi asui Vuokatinvaaralla, joka oli seudun korkein kohta ja hyvä tähystyspaikka. Ihmiset palvoivat Vuokatinvaaran jättiläistä. Kristinuskon myötä kaikki kuitenkin muuttui, ja Sotkamoon rakennettiin kirkko.

    Kristinusko syrjäytti hiiden asemastaan.Elisa Kinnunen / Yle

    Kirkonkellojen soitto kaikui vaaralle asti ja se häiritsi hiittä. Hiisi ei halunnut menettää asemaansa, vaan päätti tuhota kirkon. Se viskasi kaksi suurta kivenlohkaretta kirkkoa kohti, mutta ei osunut. Isot kivenlohkareet löytyvät edelleen kirkon läheisyydestä.

    Lopulta hiisi myönsi tappionsa ja keräsi karjansa, karhut, sudet, hirvet, ja pakeni. Sormunen jatkaa tarinaa kertomalla, että hiidellä oli aarre, jonka hän otti mukaansa.

    Hiisi päätyi Tipasojalle. Siellä hän törmäsi onnekseen ystävällisiin peuranpyytäjiin. He neuvoivat hiittä asettumaan rotkoon, joka nykyisin tunnetaan Hiidenporttina. Kiitokseksi hiisi lahjoitti osan aarteestaan peuranpyytäjille. Pyytäjät piilottivat aarteen Sotkamoon.

    – Se aarrehan on nyt löydetty. Sotkamo Silver Oy -hopeakaivos kaivaa parhaillaan sitä maasta, Jouko Sormunen naurahtaa.

    Hiisi vei eläimensä rotkoon, minkä takia Hiidenportissa on nykyäänkin laaja eläinlajisto. Aarteensa hiisi piilotti, eikä sitä ole vieläkään löydetty Hiidenportista.

    Hiisi löysi itselleen ja aarteelleen hyvän piilopaikan rotkovajoamasta.Elisa Kinnunen / Yle

    Peuranpyytäjät lupasivat tulla joka vuosi heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna palvomaan hiittä ja uhraamaan uhrilahjoja.

    Palvominen ja pakanamenot jatkuivat aina 1960-luvulle asti, mutta ne ovat muuttuneet vuosien saatossa. Varsinkin nuoret vaelsivat suurina joukkoina ympäri Suomea Hiidenporttiin. Jättiläisen kunniaksi pidettiin tanssiaiset. Juhlimiseen kuului juomista ja joskus tappeluita.

    Professori ja tietokirjailija Reijo Heikkinen kertoo, että kieltolain aikaan Hiidenportille mentiin juomaan pirtua ja pontikkaa, sillä virkavalta ei tullut metsään asti. Myös juhannuksena sotkamolaiset juhlivat rotkolla ja heittivät kolikoita kallioihin ja ennustivat niistä.

    Katoava perinne

    Hiidenportissa pidetään polkujuoksutapahtuma viikonloppuna. Metsähallituksen erikoissuunnittelijan Eeva Pulkkisen mielestä on hassua, että kansallispuistoista ja siellä järjestettävistä tapahtumista on tullut muutamassa vuodessa suosittuja.

    – Ihan kuin metsä ja luonto olisi löydetty uudestaan, vaikka aina sitä on menty metsään rauhoittumaan maailman menolta.

    Rotkovajoaman seinät ovat jyrkät ja jylhät.Lucas Holm / Yle

    Hiisi onkin alun perin tarkoittanut pyhää paikkaa esimerkiksi lehtoa, johon on menty rauhoittumaan ja palvomaan tai siellä on vietetty kulttimenoja. Kristinuskon tulon jälkeen hiidestä tuli paha niin paikkana kuin hahmonakin.

    Professori ja tietokirjailija Reijo Heikkinen harmittelee, että kansanperinteet ja tarinat ovat häviämässä. Niillä on kuitenkin tärkeä merkitys suomalaisessa kulttuurissa ja historiassa.

    Mutta elääkö hiisi edelleen Hiidenportissa?

    – Tietenkin voi elää ja kannattaakin varoa, kun rotkolla käy. Usein sanotaankin, että rotkon mustat lammet olisivat hiiden mulkoilevat silmä, Pulkkinen toteaa pilke silmäkulmassaan.

    Artikkelia päivitetty 29.7.2018 klo 17.42: Artikkelissa mainittu paikka Tipasjoki muutettu Tipasojaksi.

    Tuntuuko treenaaminen helteellä mahdottomalta? Näillä neljällä vinkillä liikkuminen kuumalla ilmalla helpottuu

    Tuntuuko treenaaminen helteellä mahdottomalta? Näillä neljällä vinkillä liikkuminen kuumalla ilmalla helpottuu


    Tästä on kysePolkaisu 2018 -tempauksen ryhmä pyöräilee Helsingistä Rovaniemelle Kuninkuusraveihin.Kuumuus vaikuttaa merkittävästi rankkaan urheilusuoritukseen.Kuumalla säällä liikkuessa on tärkeää muistaa juoda ja syödä. Kannattaa myös...

    Tästä on kysePolkaisu 2018 -tempauksen ryhmä pyöräilee Helsingistä Rovaniemelle Kuninkuusraveihin.Kuumuus vaikuttaa merkittävästi rankkaan urheilusuoritukseen.Kuumalla säällä liikkuessa on tärkeää muistaa juoda ja syödä. Kannattaa myös valita säähän sopiva laji.

    Polkaisu 2018 -pyöräilijöille kertyy mittariin päivän aikana 100–200 kilometriä. Ryhmän tarkoitus on pyöräillä Helsingistä Rovaniemelle Kuninkuusraveihin.

    Suurin osa ryhmästä on hevosharrastajia, jotka lähtivät matkaan huvin vuoksi. Tämä matka ei ole ryhmän ensimmäinen. Tuomo Roine, yksi ryhmän pyöräilijöistä, kuvailee joukkoa aktiiviharrastajiksi.

    Kuumuus tekee suorituksesta todella haastavan.

    Ortopedi ja traumatologian erikoislääkäri Tero Yli-Kyynyn mukaan suorituskyky laskee pikkuhiljaa, koska keho joutuu käyttämään energiaaa jo pelkästään viilentämiseen.

    Mahdotonta urheilu ei kuitenkaan ole, vaikka lämpötila lähestyy hellerajaa. Sen ovat huomanneet myös Polkaisu 2018 -pyöräilijät.

    – Yllättävää on ollut, ettei pyöräily kolmenkymmenen asteen helteessä ole ollut missään vaiheessa ollut mahdotonta, Roine toteaa.

    Ensimmäiset 3–4 päivää kannattaa harjoitella kevyesti. Se antaa elimistölle aikaa sopeutua lämpöön. Lasse Seppänen

    Urheilua kannattaa siis harrastaa kuumuudesta huolimatta. Muutamilla yksinkertaisilla ohjeilla voi kuitenkin hieman helpottaa suoritusta.

    1. Tankkaa oikein

    Nesteytyksen tarve on hyvin yksilöllistä, mutta erikoislääkäri Tero Yli-Kyynyn mukaan hyvä nyrkkisääntö on juoda noin puoli litraa nestettä tunnin aikana. Alle tunnin kestoisessa urheilusuorituksessa pärjää vähemmälläkin.

    Vettä on hyvä juoda yli tunnin kestoisessa harjoittelussa ainakin puoli litraa tunnin aikana.AOP

    Nesteen tarpeen voi helposti tarkistaa kurkkaamalla vessanpönttöön. Virtsan väriä tarkkailemalla selviää, onko nestettä riittävästi.

    – Jos virtsa on hyvin tummaa tai ei ole ollenkaan virtsaamisen tarvetta, ollaan todennäköisesti alinesteytyksen puolella.

    2. Valitse sopiva aika

    Ammattivalmentaja Lasse Seppäsen mukaan haastavimmat harjoitukset kannattaa ajoittaa aikaisiin aamuihin ja myöhäisiin iltoihin, koska silloin ilma on viileämpää. Näin saa itsestään enemmän irti ja vahingot on helpompi minimoida.

    – Ensimmäiset 3–4 päivää kannattaa harjoitella kevyesti. Se antaa elimistölle aikaa sopeutua lämpöön.

    Harjoittelu on kuitenkin hyvä aloittaa ensin kevyesti ja etsiä itselle sopiva tahti.

    – Jos kevyessä harjoittelussa jo ensimmäisinä päivinä huomaa, että on normaalia selkeästi väsyneempi niin kannattaa jättää raskaammat harjoitukset suosiolla viileämmille päiville.

    3. Suolaa ja sokeria

    Omaa kalorikulutusta voi arvioida seuraamalla omia syketasoja esimerkiksi sykemittarista. Yli-Kyynyn mukaan erityisesti kestävyysharjoittelussa hiilihydraattien eli sokereiden saanti on kaikkein tärkeintä, koska se ylläpitää suorituskykyä ja nopeuttaa palautumista.

    Polkaisu 2018 -pyöräilijät juovat matkan aikana vettä ja urheilujuomia.Timo Nykyri / Yle

    Esimerkiksi Polkaisu 2018 -pyöräilijät ovat matkan aikana turvautuneet suolatabletteihin ja urheilujuomiin. Tämä onkin tärkeää sillä Yli-Kyyny arvioi, että vastaavassa suorituksessa ylimääräisen energian tarve voi olla jopa 3 000 kilokaloria.

    4. Valitse säähän sopiva laji

    Kuumalla säällä kannattaa suosia lajeja, joissa ilmavirta lievittää kuumuuden tunnetta. Esimerkiksi juoksu voi olla helteellä tavallista raskaampaa.

    – Juoksussa hiki jää iholle eikä lämpö sen takia pääse poistumaan niin tehokkaasti eli lämpökuorma kasvaa juostessa, Lasse Seppänen kertoo.

    Juoksu tuntuu helteellä raskaammalta, koska lämpö ei pääse poistumaan iholta hien vuoksi.Juha-Pekka Inkinen / Yle

    Tero Yli-Kyyny suosittelee esimerkiksi pyöräilyä, rullaluistelua ja uintia. Tuomo Roineen mukaan pyöräily on myös hyvä tapa tutustua Suomeen.

    – Parasta on ollut kun on ollut joku hyvä suora, pieni myötätuuli ja pyörä kulkee. Siinä voi vaan antaa mennä ja nauttia Suomen maisemista.

    He luopuvat vapaistaan auttaakseen Ruotsin metsäpalojen sammuttamisessa –

    He luopuvat vapaistaan auttaakseen Ruotsin metsäpalojen sammuttamisessa – "Se tulee olemaan fyysisesti raskas keikka"


    Kun palomies-lähihoitaja Kerttu Ylimartimo sai torstaina kesken työvuoron tiedon siitä, että hänellä olisi mahdollisuus lähteä auttamaan Ruotsin metsäpalojen sammuttamisessa, hänen ei tarvinnut miettiä vastausta pitkään. – Tämä tuli niin...

    Kun palomies-lähihoitaja Kerttu Ylimartimo sai torstaina kesken työvuoron tiedon siitä, että hänellä olisi mahdollisuus lähteä auttamaan Ruotsin metsäpalojen sammuttamisessa, hänen ei tarvinnut miettiä vastausta pitkään.

    – Tämä tuli niin lyhyellä varoitusajalla, että en ole ehtinyt edes jännittää, hän sanoo.

    Pohjois-Savon pelastuslaitoksen ensimmäinen naispalomies on yksi noin 30 sammuttajasta, jotka lähtevät tänään kohti Ruotsia. Joukkue on koottu Lapin, Pohjois-Savon ja Oulu-Koillismaan pelastuslaitosten ryhmistä. Ruotsalaisten viranomaisten käytettävissä he ovat huomenna lauantaina.

    Kerttu Ylimartimo.Matti Myller / Yle

    Pohjois-Savon pelastuslaitoksen alueelta lähtee tänään kohti Torniota kuuden pelastajan ryhmä, jota johtaa Jari Hartikainen. Yksikössä on sammutusauto, säiliöauto ja miehistönkuljetusauto tarvikekärryineen. Ryhmä kokoontuu Tornioon muiden alueiden sammuttajien kanssa ja lähtee Hartikaisen mukaan lauantaiaamuna rajan yli autokolonnana.

    – Mielikuva on, että toimimme jonkinlaisina vaihtomiehinä siellä. Vapautetaan henkilöstöä, joka on ollut jo pidemmän aikaa töissä. He pääsevät huilaamaan ja palaavat sitten jossakin vaiheessa töihin.

    "Sattui olemaan viikko vapaata" Jari Hartikainen.Matti Myller / Yle

    Niin Hartikainen kuin Ylimartimo luopuvat vapaistaan päästäkseen ulkomaan komennukselle. Hartikainen on ollut vastaavalla reissulla aiemminkin, ja ne ovat olleet hänelle opettavaisia ja mielenkiintoisia kokemuksia. Vastavalmistuneelle Ylimartimolle kerta on ensimmäinen.

    – Sattui olemaan viikko vapaata tulossa, niin tartuin tilaisuuteen. Näitä ei varmaan kovin paljon uran aikana tule, Ylimartimo miettii.

    Hartikaisella on kokemusta metsäpalojen sammuttamisesta jo ennestään. Hän tietää, että urakka on kova ilman painostavia helteitäkin.

    – Kun palo on tavallaan jo kulkenut ohi, loppujen palopesäkkeiden sammuttaminen on vaikeaa. Se on ihan fyysistä käsityötä, mitä siellä tehdään, hän kuvaa.

    – Fyysisesti se tulee olemaan aika raskas keikka.

    Näillä näkymin suomalaiset ovat sammutustöissä viikon verran. Pelastusasiantuntija Peter Arnevall kertoi aiemmin perjantaina Ylelle, että suomalaiset aloittaisivat työt Kårbölen paloalueella. Alueelle on annettu evakuointimääräys torstaina ja olosuhteita pidetään vaikeina.