Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    Opettajien aika alkoi mennä muuhun kuin opettamiseen – pikkukunta palkkasi psykiatrisen sairaanhoitajan ja psykologin pysyvästi koululle

    Opettajien aika alkoi mennä muuhun kuin opettamiseen – pikkukunta palkkasi psykiatrisen sairaanhoitajan ja psykologin pysyvästi koululle


    Tästä on kyseJoroinen palkkasi psykiatrisen sairaanhoitajan sekä psykologin pysyvästi koululeVarhainen hoito ehkäisee vakavampien mielenterveyshäiriöiden kehittymistäSuomessa joka neljäs lapsi ja nuori kärsii...

    Tästä on kyseJoroinen palkkasi psykiatrisen sairaanhoitajan sekä psykologin pysyvästi koululeVarhainen hoito ehkäisee vakavampien mielenterveyshäiriöiden kehittymistäSuomessa joka neljäs lapsi ja nuori kärsii mielenterveysongelmista

    Etelä-Savossa Joroisten kunnassa on tartuttu järeällä kädellä oppilaiden pahoinvointiin. Kirkonkylän ainoassa yhtenäiskoulussa havahduttiin siihen, että yhä isompi osa opettajien työajasta menee nykyään muuhun kuin opettamiseen. Oppilaiden kasvava henkinen pahoinvointi näkyy luokissa muun muassa rauhattomuutena ja ennalta-arvaamattomana käytöksenä. Kaikkien oppilaiden kanssa opettajat eivät enää yksinkertaisesti edes pärjää.

    – On alkanut tulla tilanteita, joissa joutuu miettimään, että mitä nyt tekisi. Nämä tilanteet liittyvät psyykkisiin oireiluihin, mutta sen tarkemmin en halua niistä kertoa, sanoo Joroisten yhtenäiskoulun erityisopettaja Mari Lahti.

    Lahti ei ole ainoa opettaja, joka ei halua avata nykypäivän koulujen arkea julkisesti. Opetusalan Ammattijärjestön (OAJ) mukaan opettajat eivät uskalla kertoa koulujen ahdingosta. Taustalla on pelko siitä, että ongelmat yhdistetään heidän omiin oppilaisiinsa ja vanhemmat pahoittavat mielensä. Osa on huolissaan myös oman työpaikkansa puolesta.

    Joroisissa ei jääty pyörittelemään peukaloita ongelman edessä vaan eteläsavolainen pikkukunta päätti ottaa härkää sarvista.

    Psyykkarin luo on helppo mennä

    Joroisten yhtenäiskoulua käy päivittäin 450 oppilasta eskarilaisista lukioikäisiin. Koulukeskukseen palkattiin tänä syksynä oma psykologi sekä psykiatrinen sairaanhoitaja. Molempien varauskirjat ovat olleet koko syksyn täynnä.

    – Minun luo tullaan joko opettajan tai vanhempien lähettämänä. Ja nyt yhä useampi nuori jo itsekin hakeutuu luokseni, jos on mieltä painavia asioita, psykiatrinen sairaanhoitaja Mari Karvonen sanoo.

    Psykiatrinen sairaanhoitaja Mari Karvonen on syksystä lähtien työskennellyt Joroisten yhtenäiskoululla oppilaiden henkisen hyvinvoinnin parantamiseksi.Esa Huuhko / Yle

    Psykiatrisen sairaanhoitajan, eli koulutermein psyykkarin, tehtävä on olla tukihenkilönä nuorille. Mari Karvosen työhuone sijaitsee koulun käytävän varrella lähellä nuoria.

    – Kanssani voi tulla juttelemaan, jos jokin asia vaivaa mieltä, on ahdistusta, masennusta tai mieli maassa. Työhöni kuuluu myös hoidon tarpeen arviointi, eli minulla on yhteys nuorisopsykiatrian lääkärille.

    Joroisissa on tehty juuri niin, kuin moni nuorten henkiseen hyvinvointiin erikoistunut asiantuntija on viime aikoina julkisuudessa toivonut. Palvelut on tuotu koululle lähelle oppilaita. Varsinkin pienemmissä kunnissa tämä on harvinaista.

    Koulu on muuttunut paljon vuosien varrella. Nyt tukea tarvitaan myös muuhun kuin oppimiseen Jaakko Kuronen, sivistysjohtaja

    Joroisten sivistysjohtaja Jaakko Kuronen sanoo, ettei mallia ole erikseen haettu mistään, vaan kunnassa on itsenäisesti mietitty, mitä asialle voidaan tehdä.

    – Meillä oli vaikeuksia saada tiettyjä erikoissairaanhoidon palveluita. Korjaavia palveluita jouduttiin käyttämään aika paljon, kun ei ollut niitä ennaltaehkäiseviä saatavilla. Nyt pyritään saamaan tuki ja apu nopeasti lapsille ja nuorille, jotta korjaavia toimia tarvittaisiin vähemmän.

    Henkiseen hyvinvointiin keskittyvään moniammatilliseen työryhmään kuuluvat psyykkarin ja psykologin lisäksi kasvatusohjaaja sekä kuraattori. Sekä tietysti koko koulun henkilökunta, sillä opettajan työ ei ole enää pelkkää opettamista.

    – Koulu on muuttunut paljon vuosien varrella. Nyt tukea tarvitaan myös muuhun kuin oppimiseen, ja kasvun tukeminen on yksi iso osa koulua, sanoo Joroisten sivistysjohtaja Jaakko Kuronen.

    Ainutlaatuista työryhmän yhteistyössä on se, että kuraattori, psykologi, psyykkari, terveydenhoitaja ja kasvatusohjaaja edustavat hallinnollisesti sivistystoimea, sosiaalitoimea ja terveydenhuoltoa. Tämä ei kuitenkaan näy arjessa hallinnollisina seininä.

    – Kaikki työskentelevät samaan tavoitteen eli lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin hyväksi. Missään tilanteessa ei törmätä aiemmin yleiseenkin lausahdukseen "tämä ei kuulu meille", Jaakko Kuronen sanoo.

    Joka neljäs lapsi oireilee

    Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen tilastojen mukaan jopa joka neljäs lapsi ja nuori kärsii mielenterveysongelmista. Osalla oppilaista ongelmat ovat niin pahoja, ettei koulunkäynnistä tule mitään.

    – Ongelmat ilmenevät luokassa esimerkiksi niin, ettei pystytä toimimaan ryhmässä. Oppilas voi tarvita omaa aikaa ja räätälöityjä koulupäiviä niin, että päivät ovat lyhennettyjä esimerkiksi. Koulujaksaminen siellä on taustalla näihin joustaviin ratkaisuihin, erityisopettaja Mari Lahti kertoo.

    Neljä vuotta sitten uudistettu oppilashuoltolaki velvoittaa kouluja tarjoamaan psykologi-ja kuraattoripalveluja oppilaille. Palvelut ovat usein kuitenkin tarjolla muualla kuin koulujen tiloissa kuten esimerkiksi terveyskeskuksissa tai kunnanvirastoissa. Koulupsykologin vastaanotto voi myös olla vain kerran viikossa, sillä psykologeilla on usein monta koulua vastuullaan.

    Suomen Psykologiliiton suositus olisi 2–3 koulua ja 600–800 oppilasta yhtä koulupsykologia kohti.

    Koen, että psyykkarin ja psykologin kanssa tehty yhteistyö tukee myös omaa työssä jaksamistani Mari Lahti, erityisopettaja

    Joroisissa psykiatrinen sairaanhoitaja ja psykologi ovat osana koulun henkilökuntaan ja arkea päivittäin. Oppilaiden lisäksi koulun uusista työntekijöistä hyötyvät myös opettajat.

    – Opettajien kanssa yhdessä mietitään ratkaisuja haasteellisiin tilanteisiin. Tai jos opettajalla on huoli jostakin oppilaasta, pohditaan porukalla mitä me voitaisiin tehdä, Mari Karvonen sanoo.

    Opettajille tällainen tuki on kullanarvoista.

    – Oppilaskirjo on laaja, ja oppimisvaikeuksien taustalla on usein monenlaisia asioita. Koen, että psyykkarin ja psykologin kanssa tehty yhteistyö tukee myös omaa työssä jaksamistani, erityisopettaja Mari Lahti kertoo.

    Runsaat poissaolot koulusta ovat yhteydessä syrjäytymiseen

    THL:n lasten ja nuorten mielenterveydestä vastaava ylilääkäri Terhi Aalto-Setälä kertoo, että hoitamaton mielenterveysoireilu ja pahoinvointi tässä tärkeässä kehitysvaiheessa voivat vaikuttaa koko loppuelämän.

    – Voi tulla alisuoriutumista opinnoissa, ammattiin hakeutumisessa, työelämään sijoittumisessa sekä ihmissuhteissa. Vaikutukset voivat kantaa pitkälle vielä seuraavaankin sukupolveen vaikuttamalla nuoren aikuisen pärjäämiseen myöhemmin vanhempana.

    Aalto-Setälä pitää tätä liian kovana hintana siitä, ettei apua ole saatavilla silloin kun nuori sitä kokee tarvitsevansa.

    – Säästö tuossa vaiheessa tulee kalliiksi paitsi nuorelle itselleen myös laajemmin: mielenterveys- ja päihdehäiriöt ovat yleisimpiä työkyvyttömyyteen johtavia sairauksia nuorilla ja nuorilla aikuisilla.

    Hän kiteyttää asian tarkastelemalla tutkimustietoa koulupoissaoloista.

    – Runsaat poissaolot koulusta ovat yhteydessä poissaoloihin yhteiskunnasta, toisin sanoen yhteydessä myöhempään syrjäytymiseen, Terhi Aalto-Setälä sanoo.

    Joroisissa on laskettu, että oman psykologin palkkaaminen koululle tulee 1,5 kertaa halvemmaksi, kuin mitä se ostopalveluna olisi.

    – Jos mietitään kahden ihmisen henkilötyövuoden palkkoja suhteessa niihin mahdollisiin korjaaviin kustannuksiin, joita syntyy, jos tätä apua ei pystytä ennaltaehkäisevästi antamaan, niin varmasti säästön puolelle jäädään myös taloudellisesti nyt, sivistysjohtaja Jaakko Kuronen kertoo.

    Vähemmän häpeää, enemmän apua

    Henkilökohtaisen keskusteluavun lisäksi Joroisissa on perustettu ryhmiä, joissa ongelmia voidaan käsitellä joko toiminnan tai vertaistuen avulla. Eskarilaisten ja alakouluikäisten kärsivällisyyttä kasvatetaan psykologin ja erityisopettajan vetämässä malttiryhmässä.

    Suunnitteilla on myös koulumotivaatiota lisäävä tsemppiryhmä. Lukiossa on alkamassa stressinhallintaryhmä sekä tytöille tarkoitettu arjenhallinta sekä naisena olemisen -ryhmä.

    Oppilaiden keskuudessa koulun uudet työntekijät ja toimintatavat on otettu hyvin vastaan.

    – Se on tosi hyvä asia. Tämä vahvistaa nuorten mahdollisuuksia saada paljon apua ja tukea, ja se lisää jaksamista, sanoo Joroisten lukion tokaluokkalainen Konsta Hannelin.

    Jos kasvatustyötä ei tehdä perheessä, eikä koulu ota siitä vastuuta, herää kysymys, kuka sitten ottaa? Jaakko Kuronen, sivistysjohtaja, Joroinen

    Mielenterveysasiat eivät enää ole samanlainen tabu nuorten keskuudessa kuin joku vuosikymmen sitten. Tämä on yksi selitys sille, että nuorten mielenterveyspalveluiden käyttö on viime vuosina lisääntynyt voimakkaasti. Häpeä, joka on liittynyt mielenterveyden ongelmiin, on vähentynyt ja nuoret hakevat helpommin apua. Toisaalta mielialaoireita tunnistetaan helpommin ja lähettämisen kynnys on laskenut.

    THL:n lasten ja nuorten mielenterveydestä vastaava ylilääkäri Terhi Aalto-Setälä näkee psyykkareiden tulon kouluihin hyvin tervetulleena uutena matalan kynnyksen lähipalveluna.

    – Nuorten kohdalla korostuu se, että nimenomaan lähipalveluihin pitää päästä helposti, ilman monimutkaisia lähetekäytäntöjä. Nyt erikoissairaanhoito tukkeutuu, koska lähipalvelut nuorille eivät ole riittäviä. Jos perustasolla olisi riittävästi matalan kynnyksen tukea tarjolla sitä tarvitseville, paine erikoissairaanhoitoon vähenisi, ja vaativampaa hoitoa tarvitsevat nuoret pääsisivät hoitoon oikea-aikaisesti.

    Joroisissa lasten ja nuorten hyvinvointi nähdään koko kuntaa koskettavana asiana.

    – Jos kasvatustyötä ei syystä tai toisesta pystytä perheissä tekemään, eikä koulu ota siitä vastuuta, herää kysymys, kuka sitten ottaa? sivistysjohtaja Jaakko Kuronen heittää.

    Se on tiedossa, että varhain tarjottu tuki auttaa paremmin kuin myöhemmin tarjottu apu eli varhainen apu on kustannusvaikuttavaa. Tiedetään myös , että varhainen hoito ehkäisee osaltaan vakavampien häiriömuotojen kehittymistä. Joroisissa on asetettu selkeä tavoite tuleville vuosille.

    – Kun meiltä oppilas lopettaa peruskoulun, tai lukion, niin hän on hyvinvoiva nuori, joka on halukas oppimaan ja menemään seuraavaan vaiheeseen elämässään, Joroisten sivistysjohtaja Jaakko Kuronen sanoo.

    Juttua korjattu 15.11. klo 15:26: Koulupsykologin oppilasmääräsuositus on Suomen Psykologiliiton antama, ei THL:n, kuten jutussa aiemmin oli.

    Liuta liigapelaajia, huippu-uimari ja SM-tason taitoluistelija – Näin pienestä asuinalueesta kehkeytyi huippu-urheilun hautomo

    Liuta liigapelaajia, huippu-uimari ja SM-tason taitoluistelija – Näin pienestä asuinalueesta kehkeytyi huippu-urheilun hautomo


    Yle uutisoi tiistaina Mikkelin Rantakylän ihmeestä. Noin 5 000 asukkaan alueelta on ponnahtanut jääkiekon SM-liigaan syksyn aikana kolme liigapelajaa, neljä nuorten maajoukkuepelaajaa ja omien ikäluokkiensa ykköset hiihdossa ja...

    Yle uutisoi tiistaina Mikkelin Rantakylän ihmeestä. Noin 5 000 asukkaan alueelta on ponnahtanut jääkiekon SM-liigaan syksyn aikana kolme liigapelajaa, neljä nuorten maajoukkuepelaajaa ja omien ikäluokkiensa ykköset hiihdossa ja yleisurheilussa.

    Liigajäillä pelanneet rantakyläläiset ovat Mikko Kokkonen ja Eetu Randelin Jukureissa sekä Leevi Aaltonen KalPassa. Heidän lisäkseen oman ikäluokkansa maajoukkueryhmään kuuluu KalPaa nykyisin edustava Veikka Hahl. Jasmin ja Jessica Kähärä ovat hallineet omia juniorisarjojaan yleisurheilussa ja hiihdossa.

    Heidän lisäkseen Rantakylästä on ponnistanut urheilun parrasvaloihin taitoluistelija Lauri Lankila ja Suomen eturivin uimareihin kuuluva Iida Hulkko.

    Salibandyssa A-nuorten SM-liigaa Jyväskylässä pelaavat Saukkosen sisarukset Miikka ja Meeri. Joensuun Katajan A-pojissa korisukkaa heiluttaa Rantakylän Roy Juuti.

    Kaikki ovat Rantakylän kasvatteja ja suurin osa heistä on viettänyt lapsuutensa Orijärven puutaloalueella. 2000-luvun alussa rakennettu alue käsittää 150 omakotitaloa. Asukkaita puutaloalueella on vajaat 500.

    Orijärven asukasyhdistyksen puheenjohtaja Kari Saukkonen on seurannut alueen nuorten esiinmarssia suomalaiselle urheiluhuipulle ihan vierestä ja osallistumalla itsekin muiden alueen vanhempien tavoin lukemattomiin höntsäpeleihin.

    Saukkosen mielestä urheilumenestyksen taustalla on asuinalueen rakenne, joka on lasten kannalta ihanteellinen. Talot alueella ovat keskimääräistä isompia ja lapsia on alueella paljon.

    – Käytännössä kaikki asuinkadut ovat umpikujia, joiden päässä on kääntöpaikka. Niihin on syntynyt pihapelipaikkoja, joissa lapset ovat voineet höntsäillä turvallisesti ilman pelkoa liikenteestä. Jos auto on tullut, maali on siirretty pois tieltä ja nostettu auton mentyä takaisin paikoilleen.

    Yhteisöllisyys mukana alueen suunnittelussa

    Orijärven asuinalue oli 1990-luvun lopun valtakunnallista Moderni puutalokaupunki -hanketta, jossa haluttiin malleja viihtyisään ja ympäristön näkökannalta korkealaatuiseen rakentamiseen. Ainakin Mikkelin mittakaavassa Orijärvessä muodostui omaperäinen alue, jollaista ei ainakaan lähiseudulla ole.

    Kaupunkiin myöhemmin liittynyt Mikkelin maalaiskunta hankki vanhan ja uuden viitostien välistä maa-alueen 1990-luvulla. Asuinalueesta haluttiin tehdä uudenlainen ja erilainen perinteisiin laatikkolähiöihin verrattuna.

    – Meillä oli kaavoituksessa töissä fanaattisia puurakentamisen puolestapuhujia, jotka saivat puhuttua meidät muut ympäri. Alueen lähtökohtana on perinteisen maalaiskylän yhteisöllisyys. Haluttiin tehdä alue, jossa asukkaiden vuorovaikutus syntyy luonnostaan, Mikkelin maalaiskunnan silloinen kunnanjohtaja Juhani Alanen muistelee.

    – Kaikki kulkureitit suunniteltiin niin, että asukkaat joutuvat kohtaamaan toisensa arkipäivässään. Asukkaat olivat mukana vaikuttamassa tulevaan asuinympäristöönsä.

    Käytännössä kaavoittajan ja asukkaiden yhteinen kädenjälki näkyy lukemattomina umpikujina. Valtaosa Orijärven 150 omakotitalosta sijaitsee umpikujan varressa. Jokaisen kujan päässä on autojen kääntöpaikka, johon on syntynyt luontainen liikuntapaikka lasten höntsäpeleihin. Myös jätepisteet on sijoiteltu yhteisiksi.

    – Hieman me pelkäsimme, että syntyy turhia pussinperiä, mutta pelko oli turha, Mikkelin apulaiskaupunginjohtajana kuntaliitoksen jälkeen toiminut Alanen hehkuttaa.

    – Tämä nuorten menestys, josta Yle nyt uutisoi, lämmittää aivan valtavasti. Ei voisi uskoa, miten paljon.

    Atso Karhi toimi luokanopettajana vuonna 2001 syntyneille 3-6-luokilla.Petri Vironen / YleKoulu ja lähiliikuntapaikat hyvässä iskussa

    Myös Orijärven asukasyhdistyksen puheenjohtaja Kari Saukkonen pitää Orijärven hanketta onnistuneena, vaikka "aivan kaikki asukkaille tehtyjä lupauksia ei pystytty lunastamaan".

    – Edesmenneen kaupunginarkkitehdin haave oli yhteisöllinen asuinalue ja se mielestäni toteutui. Sanoisin, että eräänlainen mahdollistaminen on poikinut tällaisen urheilullisen menestyksen. Nuoret ovat saaneet harrastaa ja höntsäillä pihoilla ja kujilla ilman, että kukaan sitä on ollut kieltämässä, Orijärven asukasyhdistyksen puheenjohtaja Kari Saukkonen sanoo.

    Rantakylässä itsekin asuva Juhani Alanen alleviivaa myös Rantakylän lähiliikuntapaikkojen ja yhtenäiskoulun roolia huikea menestystarinan taustalla.

    – Rantakylä ollut aina maakunnan ykköskoulun maineessa. Opettajat ovat aina olleet innostuneita ja maan kärkikouluja esimerkiksi kirjattomassa opetuksessa ja digiopetuksessa.

    Atso Karhi toimii Rantakylän yhtenäiskoulun luokanopettajana. Syksyllä 2010 Karhi sai 3. luokalleen parikymmentä lasta, joista kasvoi yläkouluun mennessä nuoria, joista monen urheiluharrastus jatkuu edelleen. Suurimmat nimet tuolta luokalta ovat liigapelaajat Mikko Kokkonen ja Leevi Aaltonen sekä yleisurheilija, nuorten olympialaisissa hiljattain pronssia lokakuussa hypännyt Jessica Kähärä.

    – Kyllä tuo luokka jäi hyvin mieleen. Ehkä vielä kolmannella luokalla poikkeuslahjakkuudet eivät vielä niin erottuneet, mutta pikkuhiljaa se tuli esiin. Voitimme eri lajeissa mestaruuksia ja harrastimme liikuntaa monipuolisesti, Karhi muistelee.

    – Nyt tässä odotellaan kutsua NHL-otteluihin ja Timantti-liigan osakilpailuihin. Eikös se niin mene, Karhi virnistää.

    Pienen Rantakylän ihme: 5000 asukkaan taajamasta ponnahti kertarysäyksellä kuusi nuorta urheilijaa Suomen huipulle

    Savonlinja karsii linja-autovuoroja kovalla kädellä, liikenne Kouvolaan loppuu kokonaan

    Savonlinja karsii linja-autovuoroja kovalla kädellä, liikenne Kouvolaan loppuu kokonaan


    Linja-autoyhtiö Savonlinja karsii kaukoliikenteen vuorojaan tammikuun alusta alkaen. Yhtiö lakkauttaa yli kolmanneksen nykyisistä vuoroistaan. Tulevaisuudessa yhtiö ajaa noin 70 linja-autovuoroa päivittäin, kun tänä vuonna yhtiö on ajanut noin...

    Linja-autoyhtiö Savonlinja karsii kaukoliikenteen vuorojaan tammikuun alusta alkaen. Yhtiö lakkauttaa yli kolmanneksen nykyisistä vuoroistaan.

    Tulevaisuudessa yhtiö ajaa noin 70 linja-autovuoroa päivittäin, kun tänä vuonna yhtiö on ajanut noin 120 kaukoliikenteen vuoroa joka päivä.

    Osaa paikkakunnista kaukoliikenteen vuorojen lakkauttaminen koskettaa toisia kovemmin. Savonlinjan autot eivät enää vuodenvaihteen jälkeen pysähdy Kouvolassa, kun tähän asti yhtiö on ajanut neljä edestakaista vuoroa Helsinkiin päivittäin.

    – Kouvola-Helsinki-väli on niin kilpailtu, että jätämme sen toistaiseksi. Selvitämme, onko siellä jossain vaiheessa mahdollista aloittaa liikennettä, sanoo Savonlinjan aluejohtaja Teuvo Punavaara.

    Aikataulujen karsiminen iskee varsinkin keskellä päivää ajettaviin vuoroihin.

    – Ne vuorot, missä on aamun työliikennettä tai opiskelijaliikennettä, on pyritty säilyttämään.

    Yhtiön kotimaakunnassa Etelä-Savossa vuoroja lakkautetaan Mikkelin, Juvan ja Savonlinnan välisestä liikenteestä.

    –Yhteydet säilyvät edelleen Mikkelistä Savonlinnaan ja Savonlinnasta Mikkeliin päin. Päivän hiljaisemmat vuorot on karsittu.

    "Ala on jatkuvassa muutoksessa ja murroksessa"

    Savonlinjan aluejohtaja Teuvo Punavaarakertoo, että vuorojen karsimisen taustalla on alan kova kilpailu.

    – Jokainen varmasti ymmärtää, että taustalla on kannattavuus. Emme voi ajaa vuoroja, millä matkustajia on niin vähän, ettei ajaminen kannata. Tappiota ei minkään yrityksen kannata ajaa.

    – Pyrimme palvelemaan asiakkaita niillä vuoroilla, millä asiakkaita on ja pitämään liikenteen kannattavana. Kilpailu on tehnyt linja-autoliikenteen sellaiseksi, että ala on jatkuvassa muutoksessa ja murroksessa. Esimerkkinä käy vaikka Pohjolan Liikenteen luopuminen kaukoliikenteestä.

    Pohjolan Liikenne ilmoitti lokakuussa aikeistaan lopettaa kaukoliikenteen vuoronsa kokonaan. Pohjolan Liikenne aikoo keskittyä jatkossa sopimusliikenteeseen ja kaupunkien lähiliikenteeseen. Lahtelainen Koiviston Auto -konserni puolestaan ilmoitti lokakuun alussa ostavansa Onnibus-yhtiön.

    Vuorojen karsimisesta huolimatta Savonlinja pitää oven auki uusille vuoroille myös tulevaisuudessa, mikäli asiakkaita riittää.

    – Pyrimme asiakkaita kuuntelemalla ottamaan asiakkaiden toiveet huomioon. Asiakkaat viime kädessä päättävät itse, liikennöidäänkö vai eikö liikennöidä.

    Pienen Rantakylän ihme: 5000 asukkaan taajamasta ponnahti kertarysäyksellä kuusi nuorta urheilijaa Suomen huipulle

    Pienen Rantakylän ihme: 5000 asukkaan taajamasta ponnahti kertarysäyksellä kuusi nuorta urheilijaa Suomen huipulle


    Mikkelin Juniori-Jukureiden valmennuspäällikön Ville Suovalkaman suu vääntyy leveään hymyyn. Vuonna 2001 syntyneessä ikäluokassa on muhinut ilmiö, jollaista ei suomalaisessa jääkiekossa tai urheilussa yleensä ole aiemmin nähty. Ilmiöllä...

    Mikkelin Juniori-Jukureiden valmennuspäällikön Ville Suovalkaman suu vääntyy leveään hymyyn. Vuonna 2001 syntyneessä ikäluokassa on muhinut ilmiö, jollaista ei suomalaisessa jääkiekossa tai urheilussa yleensä ole aiemmin nähty.

    Ilmiöllä ei uskalleta vielä leveillä, sillä nuorten urheilijoiden kohdalla voi sattua mikä tahansa: Kehitys voi yllättäen pysähtyä tai loukkaantuminen saattaa vaarantaa koko urana.

    2000-luvulla syntyneet liigapelaajat

    Jääkiekon SM-liigassa on tänä syksynä pelannut 10 pelaajaa, jotka ovat syntyneet 2000-luvulla.

    Mikkelin Jukureista on lähtenyt neljä vuonna 2001 syntynyttä pelaajaa, jotka ovat pelanneet tällä kaudella liigassa. Mikko Kokkonen, Henri Nikkanen ja Eetu Randelin edustavat Jukureita, Leevi Aaltonen Kalpaa.

    Heistä Kokkonen, Randelin ja Aaltonen ovat Rantakylästä. Samasta taajamasta ovat lähtöisin yleisurheilija Jessica Kähärä ja hiihtäjä Jasmin Kähärä.

    Mikkelin ilmiö nostaa kuitenkin päätään lähes päivittäin. Jääkiekon SM-liiga on ammattilaissarja, jonne kipuaminen onnistuu vain harvalta 20-vuotiaalta A-juniorilta.

    Mikkelistä on noussut liigaan syksyn aikana neljä B-juniori-ikäistä, vuonna 2001 syntynyttä kiekkoilijaa.

    Mikko Kokkonen (s. 18.1.2001) ja Henri Nikkanen (s. 28.4.2001) ovat pelannet pitkin syksyä Mikkelin Jukureiden liigamiehistössä. Kokkonen on puolustuksen vakiokasvo isoilla peliminuuteilla, Nikkanen on pelannut yhdeksän ottelua liigassa.

    Eetu Randelin (s. 12.11.2001) on astunut Jukureiden liigamiehistöön, kun toinen vakioveskareista, Juhana Aho joutui sivuun loukkaantumisen takia. Liigassa Randelin on vielä luukkuvahti, mutta debyytti U18-maajoukkueeseen on juuri takana.

    Neljäs vuonna 2001 syntynyt jukurikasvatti Leevi Aaltonen (s. 24.1.2001) pelaa KalPan liigajoukkueessa. Aaltonen lähti KalPaan C-juniori-ikäisenä. Myös hän kuuluu U18-maajoukkuerinkiin.

    KalPassa pelaa toinenkin Jukureiden juniorikoulun käynyt pelimies Veikka Hahl. Hän on syntynyt 17. heinäkuuta 2002. Hahl pelaa B-junioreiden SM-liigaa ja ikäluokkansa maajoukkueessa.

    Viisikosta Kokkonen, Aaltonen, Randelin ja Hahl tulevat samalta asuinalueelta. Rantakylä on 2000-luvun alussa Mikkeliin yhdistyneen maalaiskunnan vanha kuntakeskus, jossa on 5 000 asukasta.

    Kiekkoilijoiden lisäksi samasta taajamasta ovat lähtöisin Suomen yleisurheilun suurimpiin tulevaisuuden lupauksiin kuuluva hyppääjä Jessica Kähärä (s. 2001) ja hiihdossa ikäluokkansa suomenmestaruudet viime talvena kahminut Jasmin Kähärä (s. 2000). Jessica Kähärä hyppäsi lokakuussa korkeuspronssia nuorten olympialaisissa Argentiinassa.

    Ovatko tässä Suomen 2020-luvun urheilun supertähdet? – Kähärän supersiskokset ylivoimaisia ikäluokissaan

    Tulevat kiekkoilijat Veikka Hahl, Mikko Kokkonen, Eetu Randelin ja Leevi Aaltonen.Sami Hahlin perhealbumiVanhemmat, monipuolisuus ja oma tahto

    Rantakylän poikien näinkin tiivis yhteinen tausta on hieman yllätys myös Juniori-Jukureiden valmennuspäällikölle Ville Suovalkamalle.

    – Kun asia noin esitetään, voi kuulostaa aika uskomattomalta, mutta kyllä taustalta löytyy loogisia syitä. Samanhenkiset lapset ovat touhunneet yhdessä ja tukeneet toisiaan. Se on selvä, että aina kun puhutaan lapsista urheilussa, taustavoimilla on suuri merkitys. Tässä tapauksessa siellä on perheet ja erilainen tukiverkosto ollut tosi tärkeässä roolissa, Ville Suovalkama korostaa.

    Rantakylän kiekkonelikko on viettänyt aikaa yhdessä lähes hiekkalaatikolta lähtien. Laji on vaihdellut vuodenajasta riippuen jääkiekosta jalkapalloon ja salibandystä jääpalloon. Myös suksi on kulkenut liukkaasti ainakin koulun kilpailuissa.

    Leevi Aaltonen, Mikko Kokkonen ja Jessica Kähärä Rantakylän koulun 3B-luokalla vv. 2010-2011.Kotialbumi / kuvanmuokkaus Yle

    Ville Suovalkama uskoo, että monipuolisuus ja keskinäinen kilvoittelu ovat tekijöitä poikajoukon menestyksen taustalla.

    – Lahjakkuus tulee monipuolisen liikuntatausta kautta – jääkiekko, jalkapallo ja jääpallo. Harrastaminen on ollut ympärivuotista ja omaehtoista, mikä äärimmäisen tärkeää. Se, että pojat ovat saaneet taistella toisiaan vastaan ja monipuolisesti.

    – On ensiarvoista, että lapsi on mukana aidosti omasta halustaan. Toisaalta vanhempien rooli on vain korostunut siinä, millaisten harrastusten pariin lapsi viedään. Aika helppo on huomata lapsesta, kenellä sellainen sisäinen motivaatio on syttynyt. Kovin pitkään lapsi ei jaksa, ellei hän rakasta sitä mitä tekee, Suovalkama muistuttaa

    Yhden ikäluokan poikkeuksellinen menestys on yllättänyt osaltaan myös mikkeliläiset. Kähärän siskokset ovat lajeissaan oman ikäluokkansa selviä ykkösiä. Jääkiekossa 2001 syntyneiden joukossa on ponnahtanut neljän saman juniorijoukkueen kasvattia liigatasolle.

    – Lahjakkuutta on tutkittu todella paljon, mutta edelleenkään ei ole löydetty niin sanottua lahjakkuusgeeniä. Tietyt motoriset taidot ja pelaamiseen liittyvä niin sanottu pelisilmä syntyy toistojen ja monipuolisten kokemusten kautta. Toki suvusta ja vanhemmilta tulevilla geeneillä on tietty merkitys, mutta erityiseen lahjakkuusgeeniin en usko, valmennuspäällikkö Ville Suovalkama pohtii.

    Tutkija: Pienet paikkakunnat tuottavat paljon pelaajia

    Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen erikoistutkija Outi Aarresola kertoo, että Suomessa huippu-urheilijoiden kotipaikan merkitystä on tutkittu varsin vähän. Pohjois-Amerikasta tutkimustietoa löytyy. Aineistona oli alle 20-vuotiaiden MM-kisojen pelaajat useilta vuosilta.

    – Siellä käy ilmi, että pienten paikkakuntien pelaajat ovat yliedustettuina. Ruotsissa alle 10 000 asukkaan ja Suomessa hieman suurempien, Aarresola kertoo.

    Jessica Kähärä on yleisurheilun superlupaus.Petri Vironen / Yle

    Syitä pienten paikkakuntien yliedustukseen ei sen sijaan ole tutkittu. Arvailuja sen sijaan voi esittää.

    – On ajateltu, että taustalla voi olla se, on pienissä paikoissa on helpompi saada jääaikaa, jolloin tällaisen höntsäilyn merkitys korostuu. Ihmiset tuntevat toisensa, sinne muodostuu yhteisö. Pelaajat ovat porukassa pidemmän aikaa. Samasta on puhuttu myös Islannin jalkapallomaajoukkueen menestyksen kohdalla. Pienessä maassa kaikki tuntevat toisensa.

    – Sitten voi sattua hyvä, innokas valmentaja, on hyvä vanhempien tuki tai koulu voi järjestää sellaista toimintaa, joka tukee urheilu-uraa, Aarresola pohdiskelee.

    KIHUn erikoistutkijan mielestä menestyksen kannalta näyttäisi olevan tärkeää, että varhaisvuosina lapset pääsevät urheilemaan mahdollisimman monipuolisesti.

    – Meillä on huomattu, että liikkuvuus eri lajien välillä on hyvin paljon henkilöistä kiinni, käytännössä valmentajista. Nuorille liikkuvuus lajien välillä ja monipuolisuus on hyväksi.

    Rantakylän tapauksessa vuonna 2001 syntyneiden sakki on päässyt liikkumaan juohevasti esimerkiksi jalkapallon ja jääkiekon välillä. Veikka Hahlin isä Sami Hahl toimi ikäluokan valmentajana MP:ssä, Leevi Aaltosen isä apuvalmentajana ja Mikko Kokkosen isä joukkueenjohtajana.

    – Jääkiekossa roolit oli toisinpäin. Aaltosen Jukka-Pekka oli päävalmentaja ja minä kakkonen, Sami Hahl kertoo.

    Hahlin mukaan Rantakylän perheet muodostivat tiiviin yhteisön, jossa perheet olivat paljon tekemisissä keskenään myös urheilun ulkopuolella.

    – Pojat yökyläilivät toistensa luona, mökkeilivät yhdessä ja tietysti pelien takia kierrettiin Suomea kesät ja talvet. Alkuvaiheessa pelattiin höntsää aamusta iltaan. Ensin tossulätkää pihalla, sitten lähijäälle ja seuraavaksi Rantakylän kaukaloille, Hahl muistelee.

    Eetu Randelin, Veikka Hahl, Mikko Kokkonen ja Leevi Aaltonen siviilissä.Sami Hahlin perhealbumiMikko Kokkosen tähtäin korkealla

    Mikko Kokkonen pelaa poikajoukosta pisimpiä minuutteja liigassa. Paikka Jukureiden viidentenä puolustajana tuo peliaikaa ajoittain myös ali- ja ylivoimilla. Vuoden 2001 ikäluokka on NHL-joukkueiden varattavissa ensi kesänä. Kokkosesta on veikkailtu jopa ensimmäisen kierroksen varausta.

    – Totta kai tavoite on siellä, mutta ensin pelataan Jukureille ja toivottavasti nuorten MM-kisoissa Suomelle. Keväällä annetaan sitten tärkeimmät näytöt NHL:ää ajatellen, Kokkonen muotoilee.

    Mikko Kokkosen mielestä Rantakylän poikien menestyksen salaisuus on hyvässä yhteishengessä ja keskinäisessä kilvoittelussa.

    – Meillä on aina ollut hyvät pihapelit siellä Rantakylässä. Ja sit ehkä nuoruusvuosina valmennus. Pelattiin kaikki samassa joukkueessa täällä. Ehkä mä näen että silloin jo oltiin kilpailuhenkisiä eikä ollut sellaista nuori Suomi-meininkiä, Kokkonen tuumii.

    Mikko Kokkonen.Petri Vironen / Yle

    Lue myös: Vuonna 2000 syntyneet täysi-ikäistyvät nyt – kaksi oman alansa huippulupausta kertoo, mitä he tavoittelevat ja pelkäävät

    Valtakunnallinen sote-soppa ruohonjuuritasolla – 
Kahden sairaalan selviämistaistelu kulminoituu polvien ja lonkkien leikkauksiin

    Valtakunnallinen sote-soppa ruohonjuuritasolla – Kahden sairaalan selviämistaistelu kulminoituu polvien ja lonkkien leikkauksiin


    Hallituksen ajama sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus on ajanut kaksi sairaalaa tiukkaan kiistaan Etelä-Savossa. Mikkelin ja Savonlinnan keskussairaalat eivät pääse yhteisymmärrykseen siitä, missä sairaalassa tulevaisuudessa leikataan polvia...

    Hallituksen ajama sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus on ajanut kaksi sairaalaa tiukkaan kiistaan Etelä-Savossa. Mikkelin ja Savonlinnan keskussairaalat eivät pääse yhteisymmärrykseen siitä, missä sairaalassa tulevaisuudessa leikataan polvia ja lonkkia, jotka tarvitsevat tekonivelen.

    Nyt Etelä-Savossa on koko maan tasolla poikkeuksellinen tilanne, sillä suhteellisen pienellä 150 000 ihmisen alueella on kaksi sairaanhoitopiiriä. Ainoastaan Suomen laajimmassa maakunnassa Lapissa on sama tilanne.

    Sote-uudistus tarkoittaisi toteutuessaan sitä, että Etelä-Savo ei voisi enää jatkaa kahden sairaanhoitopiirin mallilla. Alueelle muodostuisi muun maan tavoin yksi maakunnallinen organisaatio.

    Ja tämä on asia, mikä saimaannorppamaakunnassa hiertää.

    Kaksi sairaanhoitopiriiä tarkoittaa nimittäin myös kahta keskussairaalaa. Sekä Mikkelissä että Savonlinnassa pelätään yhdistymisen heikentävän oman sairaalan tulevaisuutta.

    Jännitettä lisää se, että kummallekin sairaalalle tärkeitä tekonivelleikkauksia tehdään tällä hetkellä sairaaloissa liian vähän. Varsinkin Savonlinna tarvitsee huomattavasti enemmän leikattavia potilaita, jotta toiminta voisi jatkua.

    Yhteistyötä on suunniteltu esimerkiksi perusterveydenhuollon ja kotihoidon osalta, mutta kirurgian osalta työnjako pysähtyi kuitenkin kuin seinään viime kesänä.

    Kumpikaan sairaala ei halua eikä aio luopua tekonivelkirurgiasta.

    "Mitään muuria ei rakennu"

    Saimaan rannalla Savonlinnan keskussairaalassa Itä-Savon sairaanhoitopiiriä Sosteria johtaa Panu Peitsaro. Savonlinnan keskussairaalan palvelualueella asuu 42 000 ihmistä.

    Eduskuntaan ensi kesänä pyrkivä Panu Peitsaro (kok.) astelee varmasti kohti Savonlinnan keskussairaalan leikkaussaleja. Hän kertoo, että Savonlinna ei aio luovuttaa tekonivelkirurgiaa Mikkeliin.

    – Meillä on aivan selkeä päämäärä tämän asian kanssa ja se on tekonivelkirurgia Savonlinnassa Coxan kanssa. Tai vähintääkin se, että tekonivelkirurgia turvataan Savonlinnassa.

    Sosterin kuntayhtymäjohtaja Panu Peitsaro Savonlinnan keskussairaalan edustalla.Esa Huuhko / Yle

    Tekonivelkirurgia Savonlinnassa turvaisi oman päivystyspisteen säilymistä.

    – Meillä on isot laivaväylät, kauppaliikennettä, turisteja ja Oopperajuhlat. Tarvitsemme oman päivystyspisteen.

    Peitsaro kumppaneineen yllätti Itä- ja Keski-Suomen sairaanhoitopiirit syyskuussa ilmoittamalla mahdollisesta yhteistyöstä tekoniveliin erikoistuneen pirkanmaalaisen Coxa-sairaalan kanssa.

    Savonlinna alkoi tähyillä maakunnan ulkopuolella yhteistyön merkeissä, koska sopua työnjaosta ei naapurisairaalan kanssa löytynyt.

    – Coxan väkeä on ollut täällä tutustumassa sairaalan tiloihin ja osastoihin. Lisäksi on tehty henkilöstösuunnittelua, Peitsaro kertoo.

    Coxa tutkii parhaillaan, kannattaako heidän lähteä Savonlinnan seudulle. Selvitykset on tarkoitus saada valmiiksi vuoden loppuun mennessä. Coxan saapuminen Savonlinnan seudulle todennäköisesti takaisi tekonivelleikkausten jatkumisen sairaalassa.

    Lisää tekonivelleikkauksia Savonlinnassa tarvitaankin.

    Nykyisillä määrillä toiminta ei voisi jatkua, sillä keskittämisasetuksen mukaan sairaalassa pitää leikata vuosittain 600 tekoniveltä. Siirtymäaika tähän muutokseen on päättynyt jo viime kesänä, mutta esimerkiksi tänä vuonna Savonlinnassa leikataan vain noin 280 tekoniveltä.

    Sairaaloiden on tällä hetkellä vaikea puhua keskenään tekonivelistä.

    – Maakuntavalmistelua tehdään, mutta tekonivelistä ei puhuta. Joskus se vain on niin, että täytyy laittaa vaikea asiat huilaamaan. Vaikka Coxa-malli toteutuisi, ei se sulje yhteistyötä Mikkelin kanssa pois. Mitään muuria ei rakennu.

    "Meillä pitää olla päiväaikaista toimintaa tekonivelkirurgiassa"

    Savonlinnan ja Mikkelin keskussairaaloiden välillä on 103 kilometriä.

    Mikkelin keskussairaalassa Etelä-Savon sairaanhoitopiiriä johtaa Risto Kortelainen. Mikkelin keskussairaalan väestöpohja on naapuria huomattavasti suurempi väkiluvulla mitattuna. Etelä-Savon sairaanhoitopiirin kuntien alueella asuu 100 000 ihmistä.

    Sairaalaassa ja sen ympärillä jyrisevät rakentamisen äänet. Alueella tehdään 100 miljoonan euron uudisrakentamista ja muun muassa leikkaussalit uusitaan.

    Toisessa kerroksessa leikkaussaleilla on kuitenkin rauhallista. Kortelainen istahtaa, ja kertoo, että Mikkelin keskussairaalassa leikataan tänä vuonna 550 tekoniveltä. Mikkeli ei myöskään aio luovuttaa polvi- ja lonkkaleikkauksia naapuriin.

    – Jotta trauma- ja ortopediapäivystys toimii Mikkelin keskussairaalassa, meillä pitää olla myös päiväaikaista toimintaa tekonivelkirurgiassa, Kortelainen kertoo.

    Essote kuntayhtymän johtaja Risto Kortelainen Mikkelin keskussairaalan edustalla.Esa Huuhko / Yle

    Tekoniveliä leikkavat ortopedit ovat tärkeitä päivystystoiminnalle, sillä he leikkaavat myös ortopedian päivystysleikkauksia kuten onnettomuuksien uhreja. Etelä-Savon maakuntaa halkoo vilkas viitostie ja esimerkiksi liikenneonnettomuuksissa loukkaantuneet hoidetaan Mikkelin keskussairaalassa.

    Tekonivelet taas ovat tärkeitä ortopedeille, jotta heillä on päiväsaikaan mielestä työtä.

    Sairaalassa pelätään, että lääkärit lähtevät, jos tekoniveliä ei enää leikata.

    Taustalla kiistoja ja erilaisia tulkintoja ministeriön muistiosta

    Viime keväänä sairaanhoitopiirit yrittivät kuumeisesti löytää ratkaisua kirurgian työnjakoon ja hetken jo näyttikin siltä, että sairaanhoitopiirit ovat löytäneet sovun.

    Maaliskuussa kumpikin sairaanhoitopiiri julkaisi tiedotteen (Essote tässä ja Sosteri tässä), jonka mukaan ensisijaisena vaihtoehtona Savonlinnaan keskitettäisiin tekonivelkirurgia.

    Nyt naapurukset näkevät asian eri tavalla. Kortelaisen mukaan keväällä oli ainoastaan kyse siitä, että työnjaon kaikki vaihtoehdot selvitetään.

    – Meidän päätös tehtiin 11.6. viime kevänä. Sitä ennen ei päätöksiä ollut, ainoastaan neuvotteluja.

    Savonlinnassa kevään tapahtumat tulkitaan eri tavalla.

    – Viime maaliskuussa oli vielä malli, jonka mukaan tekonivelkirurgia tuotettaisiin Savonlinnassa. Päivystyskirurgia, selkäkirurgia ja tietyt syöpäleikkaukset Mikkelissä, Peitsaro sanoo.

    Se on ainakin selvää, että leikkausten keskittämisestä Savonlinnaan puhuttiin vielä toukokuussa ministeri Annika Saarikon (kesk.) vetämässä keskustelussa sosiaali- ja terveysministeriössä. Paikalla on ollut sekä Peitsaro että Kortelainen ja lisäksi edustajia ministeriöstä ja kaikista Itä- ja Keski-Suomen sairaanhoitopiireistä.

    Keskustelusta on tehty muistio, jossa sanotaan, että keskusteluissa suosittiin ajatusta siitä, että tekonivelkirurgia keskitettäisiin Savonlinnaan.

    – Olemme edelleen sillä kannalla, että tämä on myös ministeriön näkemys. Keskusteluissa oli mukana koko Kuopion erityisvastuualueen sairaanhoitopiiri. Keskuisteluista tehtiin muistio, jossa lukee, että tekonivelkirurgia pitäisi keskittyä Savonlinnaan.

    Ministeriön näkökulmasta asia ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertainen. Sosiaali- ja terveysministeriön hyvinvointi- ja palveluosaston johtaja Tuija Kumpulainen muistuttaa, että ministeriöllä ei ole päätösvaltaa sairaanhoitopiirien sisäisiin asioihin. Kumpulainen sanoo, että ympäripyöreä muotoilu muistiossa ei ole ministeriön kanta, vaan kyseisessä keskustelussa esillä ollut vaihtoehto.

    – Meidän ensisijainen tavoite on edistää alueiden välistä yhteistyötä, jotta asiat etenisivät. Alueella on se uhka, että tässä keskinäisen epäsovun tiimellyksessä molemmat sairaalat saattavat heikentyä.

    Kevään tiimellyksessä sairanhoitopiirit palkkasivat jopa yhteisen kirurgian ylilääkärin tekemään selvitystä kirurgian työnjaosta, mutta yhteisesti valitun ylilääkärin työt loppuivat ennen kuin kunnolla ehtivät edes alkaa. Tehtävään valittu kirurgi koki tehtävän mahdottomana (Länsi-Savo).

    Isto Janhunen / Yle

    Kesäkuussa asia kiepsahti lopullisesti ympäri, kun Essoten hallitus linjasi, että Mikkelin keskussairaala ei voi luopua tekonivelkirurgiasta. Se vaarantaisi liikaa päivystystoiminnan pysymisen Mikkelissä.

    Kortelaisen mukaan neuvottelu tekonivelistä on ollut haasteellista, sillä vastapuoli Sosterilla on ollut koko ajan yksi ainut vaihtoehto, josta he eivät ole suostuneet joustamaan.

    – Me sitä koko kevät arvioitiin, ja todettiin kesäkuussa, että tekonivelkirurgian siirrolla Savonlinnaan olisi liian suuri vaikutus Mikkelin tärkeälle päivystykselle.

    Neuvottelujen jumiutuminen tekoniveliin on ehkä hieman yllättävää, koska tekonivelkirurgia ei lukujen valossa ole kovin merkittävä osa kummankaan sairaalan kirurgisesta toiminnasta. Esimerkiksi Mikkelin keskussairaalassa tehdään vuosittain noin 4000 kirurgista toimenpidettä. 550 tekonivelleikkausta ei siis muodostua kovin suurta osaa kirurgisista toimenpiteistä.

    Tilanne on sama Savonlinnassa. Siellä tehdään vuosittain noin 2000 kirurgista toimenpidettä, ja tekoniveliä leikataan tänä vuonna noin 280 kappaletta.

    Kuka sanoo viimeisen sanan?

    Jos sairaalat kykenisivat tekemään työnjakoa, maakunnassa riittäisi lonkka- ja polvipotilaita pitkälle yli vaaditun määrän.

    Yhteistä säveltä ei kuitenkaan ole löytynyt, joten esimerkiksi Savonlinna pyrkii omalta osaltaan ratkomaan tilanteen tekonivelsairaala Coxan kanssa. Coxan tulo alueelle aiheutti aluksi harmaita hiuksia Etelä-Savon sairaanhoitopiirin lisäksi koko Keski- ja Itä-Suomessa.

    Nyt Essoten ääni kellossa on muuttunut, ja myös heitä kiinnostaa yhteistyö Coxan kanssa.

    – Pidetään sitä ihan yhtenä vaihtoehtona, että näitä leikkauksia voitaisiin tehdä Mikkelissä ja Savonlinnassa Coxan nimen alla. Keskusteluja Coxan kanssa on käyty, Kortelainen kertoo.

    Yksi ratkaisu voisi löytyä Kuopion suunnalta, sillä Kortelainen ja Peitsaro ovat samaa mieltä siitä, että Kuopion erityisvastuualueelta saattaisi löytyä ratkaisu.

    Neuvotteluja onkin käyty syksyn aikana Kuopion johdolla, mutta tilanne on niin kinkkinen, että tuloksia ei ole saatu suuremmissakaan neuvottelupöydissä aikaan. Toiveena Etelä-Savossa on, että alueen suuremmista sairaanhoitopiireistä lähetettäisiin potilaita Savonlinnan ja Mikkelin sairaaloihin.

    – Keski-Suomessa ja Pohjois-Savossa on myös ikääntyvä väestö. Leikkausten määrät tulevat kasvamaan. Selvä näkymä on se, että leikkauksia voitaisiin tehdä muutamassa tekonivelkeskukssessa enemmän, Kortelainen sanoo.

    Oman lisänsä sote-soppaan tuo se, että sairaaloiden pitää täyttää keskittämisasetuksen mukaiset leikkausmäärät. Jos niitä ei täytetä, jossain vaiheessa valvoa viranomainen Valvira alkaa vaatia selvityksiä.

    Vaikka sairaaloiden välillä väännetäänkin työnjaosta sekä Kortelainen että Peitsaro vakuuttavat, että 150 000 maakunnassa asuvaa ihmistä ei tilanteesta kärsi.

    – Se on kummallekin ihan selvä, että tämä ei saa häiritä asiakkaisen palvelunsaantia, Peitsaro sanoo.

    Mäntyharjun ympäristöonnettomuus herätti ministeriön –  junayhtiöille velvollisuus ilmoittaa vaarallisten aineiden kuljetuksista

    Mäntyharjun ympäristöonnettomuus herätti ministeriön – junayhtiöille velvollisuus ilmoittaa vaarallisten aineiden kuljetuksista


    Etelä-Savon Mäntyharjussa huhtikuun alussa sattunut kemikaalionnettomuus herätti liikenne- ja viestintäministeriön miettimään vaarallisten aineiden kuljetuksia säätelevää lainsäädäntöä. Etenkin vaarallisten aineiden kuljetuksista...

    Etelä-Savon Mäntyharjussa huhtikuun alussa sattunut kemikaalionnettomuus herätti liikenne- ja viestintäministeriön miettimään vaarallisten aineiden kuljetuksia säätelevää lainsäädäntöä.

    Etenkin vaarallisten aineiden kuljetuksista säädetty ilmoitusvelvollisuus oli määritelty asetustekstissä epäselvästi. Pelastusviranomaisilla ei Mäntyharjun Kinnin onnettomuuden sattuessa ollut tietoa siitä, että tavaraliikenteen vaunujen tilapäisellä säilytyspaikalla säilytettiin ympäristölle vaarallista bensiinin lisäainetta sisältäviä säiliövaunuja.

    Hallituksen antamassa asetuksessa vuodelta 2002 säädettiin, että mikäli säiliövaunua joudutaan säilyttämään tilapäisesti ratapihalla, satamassa tai muussa vastaavassa paikassa, säilyttämisestä on tehtävä ilmoitus paikallisille pelastusviranomaisille. Asetuksessa jäi epäselväksi, kenen vastuulla ilmoituksen tekeminen pelastusviranomaisille on.

    VR oli tehnyt vaunujen säilyttämisestä Kinnissä ilmoituksen Liikennevirastolle, mutta tieto ei kulkeutunut pelastusviranomaisille asti.

    Ilmoitusvelvollisuus halutaan junayhtiölle

    Nyt lausuntokierrokselle lähteneessä asetusluonnoksessa ilmoitusvelvollisuutta on täsmennetty. Ilmoitusvelvollisuus vaarallisen aineen kuljetuksista olisi tulevaisuudessa kuljetusta operoivalla yhtiöllä. Kuljetuksista ja välivarastoinnista olisi asetuksen voimaantullessa tehtävä ilmoitus pelastuslaitokselle riippumatta siitä, säilytetäänkö vaarallista ainetta käsittelyyn sopivalla ratapihalla, satamassa tai tilapäisellä liikennepaikalla.

    Kinnin onnettomuusvaunuista vastannut junayhtiö VR ei aio enää säilyttää vaarallisten aineiden kuljetuksia Kinnin tyyppisillä pysähdyspaikoilla. Vaunut seisovat rautatieverkosta vastaavan Liikenneviraston vaatimuksesta tulevaisuudessa vain VAK-hyväksytyillä ratapihoilla. VAK-ratapihoilla on varauduttu onnettomuuksiin ja niiden torjuntaan.

    Säiliövaunuonnettomuus pilasi vesistöjä laajalta alueelta

    Kinnin säiliövaunuonnettomuus sattui, kun välivarastoinnissa Mäntyharjun Kinnin liikennepaikalla olleet säiliövaunut lähtivät tuntemattomasta syystä itsestään liikkeelle. Raiteita pitkin liikkuneista vaunuista viimeinen kaatui ja repesi, jolloin vaunusta valui ympäristöön kymmeniä tuhansia litroja bensiinin lisäaineena käytettävää MTBE-kemikaalia.

    Pelastuslaitos imeytti tuhansia litroja kemikaalia onnettomuuspaikalta, mutta arviolta 35 tonnia pääsi lähialueen vesistöihin. VR otti toukokuussa vastuun onnettomuuden pilaamien vesistöjen ja pintamaiden puhdistamisesta.

    Mäntyharjussa jatkokuljetusta odottaneet 50 säiliövaunua olivat poikkeuksellisen pitkään välivarastoinnissa Kinnin liikepaikalla. Säiliöt olivat ylittäneet Venäjän ja Suomen rajan Vainikkalan kohdalla, ja junavaunut olivat matkalla Kotkan Mussalon satamaan. Sataman ruuhkien takia säiliöitä ei oltu päästy lastaamaan, vaan ne olivat odottaneet Kinnin liikennepaikalla ennen onnettomuutta noin kolme viikkoa.

    Onnettomuuden raivaustyöt kestivät yli viikon ajan, ja Kinnin ohitse Kouvolan ja Mikkelin välillä kulkenut junaliikenne jouduttiin korvaamaan raivaustöiden ajaksi linja-autoilla.

    Eduskuntavaalien kummajaiset: neljässä kunnassa asukkaiden on äänestettävä ehdokkaita, jotka eivät vaalien jälkeen edusta heitä

    Eduskuntavaalien kummajaiset: neljässä kunnassa asukkaiden on äänestettävä ehdokkaita, jotka eivät vaalien jälkeen edusta heitä


    Heinävesi, Iitti, Isokyrö, Joroinen ja Kuhmoinen. Kaikki viisi kuntaa haluavat maakuntauudistuksen myötä vaihtaa maakuntaa. Ja kaikille muilla paitsi Isollekyrölle se tarkoittaa vaalipiirin vaihtamista. Esimerkiksi Etelä-Savon pohjoisin kunta...

    Heinävesi, Iitti, Isokyrö, Joroinen ja Kuhmoinen. Kaikki viisi kuntaa haluavat maakuntauudistuksen myötä vaihtaa maakuntaa. Ja kaikille muilla paitsi Isollekyrölle se tarkoittaa vaalipiirin vaihtamista.

    Esimerkiksi Etelä-Savon pohjoisin kunta Heinävesi on hakenut siirtoa Pohjois-Karjalan maakuntaan. Kunta on vaatinut valtiolta, että se voisi vaihtaa Savo-Karjalan vaalipiiriin jo ensi kevään eduskuntavaaleissa.

    Valtiovarainministeriö kuitenkin torjuu Heinäveden vaalitoiveen.

    – Se ei ole mahdollista, ensi kevään eduskuntavaalit käydään niillä vaalipiireillä, jotka ovat tällä hetkellä voimassa, finanssineuvos Teemu Eriksson valtiovarainministeriöstä toteaa.

    Heinäveden kylänraitilla tämä herättää hämmennystä.

    – Onko sillä mitään merkitystä, ketä äänestää, kysyy heinäveteläinen Nea Kärkäs.

    – Ei tiedä yhtään, kuka ajaa meidän asioita vaalien jälkeen, sanoo Jussi Kukkonen.

    Myös Heinäveden vt. kunnanjohtaja Maarika Kasonen ihmettelee ministeriön päätöstä.

    – Meidän kannalta on hyvin harmillista, ettemme saa äänestää niitä ehdokkaita, joiden vaalipiiriin siirrymme, Kasonen sanoo.

    Pelkona on, etteivät heinäveteläiset innostu uurnille lainkaan. Jo vuoden 2015 eduskuntavaaleissa keskusteltiin Kaakkois-Suomen vaalipiiristä ja Heinäveden roolista siinä.

    – Jo silloin todettiin, että Savo-Karjala olisi meidän kannalta oikea vaalipiiri. Ja edellisissä vaaleissa näki, että äänestysprosentti laski, Maarika Kasonen toteaa.

    Maakunnan vaihtaminen on monimutkaista

    Vaalijohtaja Arto Jääskeläinen oikeusministeriöstä ymmärtää kuntalaisten tuntoja.

    – Tilanna ei ole hyvä, mutta juna on jo liikkeellä. Vaaleja tulee vielä , Jääskeläinen lohduttaa.

    Valtiovarainministeriöstä perustellaan päätöstä pitäytyä nykyisissä vaalipiireissä sillä, että maakunnan vaihtaminen on monimutkainen prosessi.

    – Tarkoituksena on laittaa kuntien siirtohakemukset lausuntokierrokselle ja käsitellä kaikki samaan aikaan, siitä lähtee päätöksentekoprosessi käyntiin, finanssineuvos Teemu Eriksson valtiovarainministeriöstä kertoo.

    – Lausuntokierros on käyty tammikuun alkuun mennessä. Jos tulee siirrolle kielteisiä lausuntoja, ne tulevat kuntiin vastineelle ja vievät aikansa. Sitten voidaan ruveta sorvaamaan päätösesityksiä, Eriksson laskee.

    Hän arvioi, että päätöksentekoon asiassa päästään aikaisintaan helmikuun loppupuolella.

    Näyttää siis siltä, että esimerkiksi heinäveteläisten äänestäjien on löydettävä vielä kerran kansanedustajaehdokkaansa Kaakkois-Suomen vaalipiiristä.

    Heinäveden siirtyminen Kaakkois-Suomen vaalipiiristä Savo-Karjalan vaalipiiriin ei valtiovarainministeriön mukaan onnistu kevään 2019 eduskuntavaaleissa, mikä harmittaa monia heinäveteläisiä.Marja-Liisa Kämppi / YleMaakuntavaaleissa uusi jako

    Eduskuntavaalien jälkeen ensi vuonna häämöttävät jo ensimmäiset maakuntavaalit. Minkä maakunnan mukana heinäveteläiset sitten äänestävät?

    Maakuntauudistusta valmistelevan Teemu Erikssonin mukaan maakuntien vaihdokset eivät vaikuta mitenkään maakuntavaaleihin.

    – Maakuntavaaleissa sovelletaan jo tulevaa maakuntajakoa, Eriksson kertoo.

    Näin Heinävedellä päästään äänestämään edustajia Pohjois-Karjalan maakuntavaltuustoon.

    Ja milloin siirtoa hakeneet kunnat sitten pääsevät vaihtamaan maakuntaa haluamaansa suuntaan?

    – Nämä ovat aika harvinaisia tapauksia ja ovat aina tulleet voimaan vuoden alusta. Näyttää siltä, että käytännössä aikaisintaan vuoden 2020 vaihteessa ratkaisut voisvat astua voimaan, Teemu Eriksson arvioi.

    Hän ei usko, että uusia maakunnan vaihtajia enää uudistuksen jälkeen ilmaantuu.

    – Koko maakuntajaotusta koskeva lainsäädäntö muuttuu siinä uudistuksessa ihan toiseksi ja maakunnan vaihtaminen muuttuu monimutkaisemmaksi, uudistuksen valmistelija Eriksson toteaa.

    Maakunnan merkitys kasvaa

    Nykyinen laki on Erikssonin mukaan melko yksinkertainen ja koskee suoraan maakuntaliiton lakisääteisiä tehtäviä, jotka ovat maakuntakaavoitus ja alueiden kehittäminen. Uutta sääntelyä hän pitää huomattavasti monimutkaisempana.

    – Ja se koskee huomattavasti laajempaa tehtäväaluetta. Sote yksinään on jo aivan valtava, nykyisen ELY-keskuksen tehtävistä suurin osa on siellä, samoin pelastustoimi. Kunnista siirtyy ympäristöterveydenhuoltoa ja vaalitkin pidetään neljän vuoden välein, virkamies luettelee.

    Mitä merkitystä maakuntaan kuulumisella tulevaisuudessa on?

    – Sillä on valtavan suuri merkitys, koska maakunta järjestää soten ja melkein kaikki nykyisen aluehallinnon tehtävät. Nykyisin merkitys on paljon pienempi, mutta sen mukaan on menty käytännössä monessa asiassa ja on tullut kerrannaisvaikutuksia. Ei kuitenkaan suoraan niin suurta vaikutusta kuin tulevassa järjestelmässä, Teemu Eriksson korostaa.

    Jutun otsikkoa korjattu 9.11.2018: Alkuperäisessä otsikossa luki, että viidessä kunnassa asukkaiden on äänestettävä ehdokkaita, jotka eivät vaalien jälkeen edusta heitä. Oikea lukumäärä on neljä kuntaa.

    Itsestään syttynyt satojen kuutioiden lantalapalo saatiin sammumaan Savonlinnassa


    Savonlinnassa Jääniityn alueella aamulla syttynyt lantalapalo on saatu hallintaan. Jääniityssä paloi lantaa noin 130 metriä pitkän ja 30 metriä leveän kaarihallin keskellä. Lantaa oli hallissa noin 3-4 metrin kerros, eli kokonaisuudessaan jopa...

    Savonlinnassa Jääniityn alueella aamulla syttynyt lantalapalo on saatu hallintaan.

    Jääniityssä paloi lantaa noin 130 metriä pitkän ja 30 metriä leveän kaarihallin keskellä. Lantaa oli hallissa noin 3-4 metrin kerros, eli kokonaisuudessaan jopa yli tuhat kuutiometriä.

    Poikkeukselliset olosuhteet ja runsas savunmuodostus vaikeuttivat pelastuslaitoksen sammutustöitä.

    – Alkuvaiheessa savunmuodostus oli runsasta. Hallin molemmista päistä tuprutti vaaleaa savua ja näkyvyys oli huono. Palon löytäminen oli hankalaa savun ja rakennuksen koon takia, mutta palomiehet löysivät lopulta palopaikan paineilmalaitteiden avulla, palopäällikkö Antti Peltonen kertoi.

    Palo syttyi luultavasti itsestään

    Etelä-Savon pelastuslaitoksen palopäällikkö Antti Peltonen arvioi palon syttyneen itsestään lannan käymisen seurauksena. Lannan syttyminen itsestään on harvinaista, eikä savonlinnalaiselle palopäällikölle ollut tullut eteen vastaavaa tapausta.

    – Ensimmäistä kertaa kukaan sammutusmiehistä oli lantapaloa sammuttamassa.

    Pelastuslaitos sai hälytyksen palopaikalle puoli kahdeksan aikaan aamulla. Palo saatiin haltuun sen jälkeen, kun lantaa saatiin siirrettyä sammutustöiden tieltä apuun hälytetyllä kauhakuormaajalla.

    – Alussa huomattiin, että pystymme suurimmat liekit sammuttamaan. Tuli ehti tehdä onteloita lannan sisään, ja kun tavaraa on satoja kuutioita, ei käsipelillä sammuttaminen tullut kysymykseenkään.

    – Läheltä hälytetyllä kauhakuormaajalla siirrettiin useiden tuntien ajan lantaa. Ilman konetta sammutustyöt eivät olisi onnistuneet.

    Jälkisammutustyöt saatiin päätökseen noin yhden aikaan iltapäivällä. Jälkivalvonta on siirretty hallin omistajan vastuulle.

    Mäntyharjun heinäkuisen kuolonkolarin tutkinta päättyi – Paennut mies ajoi humalassa

    Mäntyharjun heinäkuisen kuolonkolarin tutkinta päättyi – Paennut mies ajoi humalassa


    Poliisi on päättänyt Etelä-Savossa Mäntyharjulla heinäkuussa kolmen ihmiseen kuolemaan johtaneen liikenneonnettomuuden tutkinnan. Onnettomuudessa kuolivat poliisia paennut päihtynyt mies ja kaksi sivullista. Esitutkinnassa varmistui, että...

    Poliisi on päättänyt Etelä-Savossa Mäntyharjulla heinäkuussa kolmen ihmiseen kuolemaan johtaneen liikenneonnettomuuden tutkinnan. Onnettomuudessa kuolivat poliisia paennut päihtynyt mies ja kaksi sivullista.

    Esitutkinnassa varmistui, että onnettomuuden aiheuttanut kuljettaja oli humalassa.

    Tapausta tutkittiin törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena, törkeänä rattijuopumuksena, törkeänä kuolemantuottamuksena ja kulkuneuvon kuljettamisena oikeudetta.

    Pöytäkirjaa ei lähetetä syyteharkintaan, koska epäilty kuoli kolarissa. Tapahtumien kulussa ei ilmennyt tutkinnan aikana uusia tietoja.

    Kolari tapahtui Mäntyharjulla heinäkuussa, kun päihtynyt mies pakeni häntä pysäyttänyttä poliisipartiota. Poliisia paennut mies törmäsi suurella nopeudella kahteen autoon. Mies ja kaksi muuta ihmistä kuolivat kolarissa. Toisessa onnettomuusautossa olleet nainen ja lapsi loukkaantuivat lievästi.

    Lue myös:

    Mäntyharjun kuolonkolarissa sai surmansa keskisuomalainen pariskunta – poliisia paenneella kuskilla ei ajo-oikeutta

    Syyttäjä: Poliisit toimivat oikein Mäntyharjun takaa-ajossa – ei syy-yhteyttä kuolonkolariin

    Poliisin takaa-ajotilanteet johtavat kuolemaan ani harvoin, tyypillinen pakenija on rattijuoppo – "Näitäkin on, jotka hakevat jännitystä"

    Poliisin takaa-ajo päättyi nokkakolariin Mäntyharjulla, kolme kuollut

    Pitäisikö miehenkin tutkia rintansa? Markku Syrénin rutiiniterveystarkastus johti harvinaiseen rintasyöpädiagnoosiin

    Pitäisikö miehenkin tutkia rintansa? Markku Syrénin rutiiniterveystarkastus johti harvinaiseen rintasyöpädiagnoosiin


    Tästä on kyseYksi 1 250 suomalaismiehestä sairastuu rintasyöpään elämänsä aikana. Naisilla taas riski sairastua on yhdellä kahdeksasta.Harvinainen miesten rintasyöpä on länsimaiseen korkeaan elintasoon liittyvä sairaus.Välillä...

    Tästä on kyseYksi 1 250 suomalaismiehestä sairastuu rintasyöpään elämänsä aikana. Naisilla taas riski sairastua on yhdellä kahdeksasta.Harvinainen miesten rintasyöpä on länsimaiseen korkeaan elintasoon liittyvä sairaus.Välillä rintasyöpä iskee odottamattomasti: se voi kehittyä myös nuorelle, alle 30-vuotiaalle miehelle.

    "Muistat sitten sanoa siitä rinnastasi."

    Rutiiniterveystarkastuksen lähestyessä vaimo vannotti mikkeliläistä Markku Syréniä kertomaan lääkärille hiljattain ilmestyneestä oireesta. Miehen rinnanpää oli painunut selkeästi sisään päin.

    Näky oli terveyskeskuslääkärillekin niin uusi, ettei hän löytänyt oireelle suoraa selitystä pitkällä esimerkkikuvien selaamisellakaan. Jos potilas olisi ollut nainen, epäilys taudista olisi ollut todennäköisesti ilmiselvä.

    Painuneen nännin ja pattilöydöksen jälkeen terveyskeskuslääkäri määräsi potilaan kuitenkin laboratorioon.

    Koepalan tulos oli selkeä: rintasyöpä. Tuumori oli kooltaan 13 millimetriä.

    Markku Syrén on aina pitänyt kunnostaan huolta. Liikunnasta saatu hyvä peruskunto auttoi myös toipumisessa.Niko Mannonen / Yle

    Harva syöpälääkäri kohtaa koko uransa aikana miehen, jolla on rintasyöpä. Vuosittain diagnoosin saa 14–30 miestä (Syöpärekisteri). Naisilla vastaava luku on 4 000–5 000.

    Miehillä syöpäsairauksia todetaan vuosittain kaikkiaan 15 000–16 000 kertaa. Rintasyöpätapaukset häviävät joukkoon kuin pisara mereen.

    – Kun kyseessä on miesten rintasyöpä, puhutaan harvinaisesta sairaudesta. Miesten yleisin syöpä on eturauhassyöpä. Lisäksi miehillä todetaan usein suolistosyöpää ja keuhkosyöpää. Viimeisimpänä mainittua onneksi nykyisin vähemmän kuin aikaisemmin, syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, Keski-Suomen sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Vesa Kataja luettelee.

    27 vuotta kliinistä työtä tehneenä hän on kohdannut alle viisi Syrénin kaltaista potilasta.

    Koska sairastuneita on suhteellisen vähän, tutkimustuloksetkin ovat vähäisiä.

    Syövän hälyttävät merkit ja riskitekijät ovat kuitenkin hyvin tiedossa.

    Nuoren sairastuminen on äärimmäisen harvinaista

    Miesten ja naisten rintasyövissä on paljon yhtäläisyyksiä. Syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkärin Vesa Katajan mukaan sairauden diagnostiikka, ominaisuudet ja hoito ovat hyvin samanlaisia.

    Kyhmyn tai vetäytyneen nännin lisäksi rintasyövästä voivat varoittaa nännierite ja rinnan kipu sekä turvonneet kainalon imusolmukkeet.

    Miehet ovat sairastuessaan naisia vanhempia (Rintasyöpäyhdistys – Europa Donna Finland ry), keskimäärin 70-vuotiaita. Joskus kuitenkin rintasyöpä iskee odottamattomasti: se voi kehittyä myös nuorelle, alle 30-vuotiaalle miehelle.

    – Yleensä syöpäsairaudet ovat ikääntyvän väestön sairauksia, ja niin se on myöskin tässä tapauksessa. Naisten kohdalla tilanne on hieman toinen, koska rintasyöpää seulotaan. Hyppy tapahtuu seulontaikäluokissa 50 ikävuoden jälkeen, Kataja kertoo.

    Markku Syrénin rinnassa komeilee tuttu merkki. Hänelle sille on erityinen merkitys.Niko Mannonen / Yle

    Katajan mukaan nuoret potilaat ovat vielä harvalukuisempia muutenkin harvinaisen sairauden potilaskirjossa.

    – Missään nimessä tämä ei ole nuoren miehen tauti. Alle 30-vuotiailla naisillakin rintasyöpä on harvinainen. Omalle kohdalleni tapauksia on sattunut alle kymmenen, hän sanoo.

    Rintasyöpä syntyy rintarauhaskudokseen, jota miehillä on hyvin vähän.

    – Ennuste on todella hyvä, jos kasvain on paikallinen ja rintarauhasen alueella oleva, eikä se ole levinnyt kainalon imusolmukkeisiin tai laajemmin. Siinä tapauksessa, jos syöpä on levinnyt kainaloimusolmukkeisiin, niin liitännäishoidot, kuten säde-, sytostaatti- ja lääkehoito tulevat leikkauksen jälkeen kuvioon, Kataja kertoo.

    Rintasyöpä on estrogeeniriippuvainen syöpätyyppi. Estrogeeni itsessään ei synnytä syöpää, vaan tukee sen kasvamista ja kehittymistä. Kataja muistuttaa, että tavallisesti naisten estrogeenitasot ennen vaihdevuosi-ikää korkeat ja miehillä taas koko elinajan hyvin matalat.

    – Miehillä, joilla estrogeeni-androgeenisuhde eli naissukupuolihormonin suhde miessukupuolihormoniin, on jonkin verran korkeampi, on riski sairastua tähän syöpään, hän kertoo.

    "Tietysti tieto vähän järkytti"

    Miesten, kuten myös naisten rintasyöpä, on länsimaiseen korkeaan elintasoon liittyvä sairaus.

    – Estrogeeni-androgeenisuhde on korkeampi ylipainoisilla miehillä, ja niillä, jotka käyttävät paljon alkoholia. Sen huomaa myös maksakirroosipotilailla, Kataja lisää.

    Syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri kertoo tavanneensa vuosikymmeniä sitten potilaan, joka oli sairastunut eturauhassyöpään ja sen jälkeen rintasyöpään.

    – Hänellä oli molemmat niin sanotut hormoniriippuvaiset syövät. Niillä on yhteys, koska eturauhassyövässä käytettiin aiemmin estrogeenihoitoa. Se edesauttoi rintasyövän syntymistä.

    Markku Syrén kutsuu sairauttaan lottovoitoksi, mutta käänteisessä merkityksessä.

    Leikkauksessa käytetty varjoaine paljasti, että Syrénin syöpä oli levinnyt kainalon imusolmukkeisiin saakka. Isoa leikkausta seurasivat sytostaatit ja lääkehoito.

    Syrén on ollut ennen ja jälkeen sairautensa liikunnallinen mies. Se on hänen pelastuksensa.

    On tutkittu (Duodecim), että liikunta, terveellinen ruokavalio ja painonhallinta voivat vähentää syöpätapauksien ilmaantumista jopa kolmanneksella.

    Syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, Keski-Suomen sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Vesa Kataja sanoo, ettei miehillä ole syytä alkaa tutkia rintojaan säännöllisesti. Sairaus on hyvin harvinainen.Niko Mannonen / Yle

    Kataja kertoo, että 2000-luvulla tehdyn suomalaisen tutkimuksen mukaan rintasyöpäpotilaat, jotka osallistuivat ohjattuun liikuntaryhmään, selvisivät sairaudesta paljon paremmin kuin ne, jotka eivät harrastaneet liikuntaa.

    Koepalan tulosten kuuleminen käynnisti eläkkeelle jääneen Syrénin elämässä uuden vaiheen. Hän muistaa lääkärin kertoneen, että naisten paranemistulokset ovat hyviä, mutta lääkärillä ei ollut tietoa miesten tilanteesta.

    – Tietysti tieto vähän järkytti. Kahden tunnin kuluttua olin kuitenkin jo menossa tiekunnan kokoukseen. Päätin, ettei tätä kannata jäädä murehtimaan, Syrén kertoo.

    Läheiset ottivat tiedon raskaammin.

    – Varsinkin lapset olivat järkyttyneitä puolestani. Vaimo on terveydenhoidon ammattilainen, hän tiesi mikä tilanne on.

    Riski periytyy

    Yksi 1 250 suomalaismiehestä sairastuu rintasyöpään elämänsä aikana. Naisilla taas riski sairastua on yhdellä kahdeksasta.

    Miesten rintasyövälle tyypillistä on se, että sairastumisen riski on periytyvämpää sorttia. BRCA1- ja erityisesti BRCA2-geenien mutaatiot (Rintasyöpäyhdistys – Europa Donna Finland ry) moninkertaistavat miehen riskin sairastua.

    Johtajaylilääkäri Vesa Kataja muistuttaa, että monenlaisia perimämuutoksia on jokaisella. Syöpä ei periydy, mutta riski sairastumiseen periytyy altistavien perimämuutosten mukana. Useimmiten tämä riski jää kuitenkin ilmenemättä sairastumisena, eivätkä kaikki mutaation kantajat sairastu.

    Rintasyöpään sairastuneet miehet ohjataan perinnöllisyysselvityksiin. Niin kävi myös Markku Syrénille.

    – Siinä tutkittiin koko suvun historia: kenellä on ollut mitäkin sairauksia. Pitkällehän sitä ei tiedä, kun ihmiset kuolivat siihen aikaan vanhuuteen.

    Syrénin tyttäretkin halusivat tietää, mikäli sairastumisen riski on olemassa heilläkin.

    – Minua varoiteltiin, että kannattaa miettiä, miten asian kertoo lapsille – järkyttyvät pahemman kerran. Mutta eivät he siitä kauhistuneet, sillä molemmat ovat järkeviä. He sanoivat, että hyvä tietää, jos on olemassa riski.

    Lääkärin uutiset olivat sillä kertaa hyviä. Koska riski ei ollut hälyttävän suuri, tytärten ei tarvitse osallistua mammografiatutkimuksiin vuosittain.

    "Mies saattaa pitää pattinsa pidempään"

    Kaksi vuotta sitten julkaistun artikkelin (Duodecim) mukaan miesten rintasyöpädiagnoosi saattaa viivästyä, koska lääkäri tai potilas eivät osaa sitä epäillä.

    Vesa Katajan mukaan väitteessä saattaa olla perää.

    – Mies saattaa pitää pattinsa pidempään. On tietenkin mahdollista, että miesten rintasyöpä voisi tästä syystä olla diagnoosivaiheessa hieman pidemmälle ehtinyt kuin naisilla vastaavassa tilanteessa. Se ei vaan tule mieleen, eikä mies lähde tutkimuksiin, Kataja pohtii.

    Europa Donna Finlandian laatimassa Miehet, rintasyöpä ja omatarkkailu -ohjeessa kannustetaan, että rinnan alueen muutokset kannattaa aina näyttää lääkärille, sillä rintasyövän mahdollisimman varhainen toteaminen ja hoito parantavat ennustetta. Miehilläkin useimmat rinnan muutokset ovat hyvälaatuisia.

    Vuosina 2010–2015 rintasyöpään kuoli Syöpärekisterin mukaan 23 miestä. Samana aikana rintasyöpään kuolleita naisia oli 4 251.

    Naisia kehotetaan tutkimaan rintansa säännöllisesti. Sen sanotaan kuuluvan jopa naisen perustaitoihin (Terve.fi).

    Pitäisikö miehenkin tutkia rintansa?

    – Ei. Ei, hyvänen aika sentään. Tämä on niin harvinainen sairaus, ettei siitä kannata liikaa murehtia ja kenellekään elämäntehtävää luoda, Kataja toteaa.

    Kataja sanoo, ettei ihmiselle ole tarpeellista tehdä säännöllisesti terveystarkastuksia, jos mitään oireita ei ole. Se ei edesauta hänen mukaansa sairauden diagnosointia ja ihmisen terveyttä merkittävästi. Pahimmassa tapauksessa se on vain keino polttaa rahaa.

    – Lopputulos on masentava. Oireettomana tehdyillä kohdentamattomilla terveystarkastuksilla ei ole vaikutusta eliniänodotteeseen ja sairastuvuuteen, hän toteaa.

    Muutenkin hän kehottaa suhtautumaan "tarkkaile itseäsi" –tyylisiin ohjeisiin maltilla.

    – Siitä saattaa tulla ihmiselle kiusa tai riesa, jos ei osaa suhtautua asiaan oikein.

    "Kun tukka läks, niin se ei niin nuukaa ole"

    Siisti arpi kulkee rinnasta kainaloon. Leikkauksesta on kulunut 3,5 vuotta.

    Kerrostaloasunnon olohuoneessa istuvan miehen rintaa koristaa Roosa-nauha. Tänä päivänä Markku Syrén on vapaa syövästä ja muistelee saamaansa hoitoa hyvällä. Vaimon ohjetta rinnan näyttämisestä kannatti kuunnella.

    – Syöpähän on sellainen, että jos joku sanoo, että syöpä on voitettu, niin se ei oikein pidä paikkansa. Se on sellainen, että se saattaa muhia siellä taikka ei.

    Syrén käy tänä päivänä Mikkelissä Saimaan syöpäyhdistyksen vertaisryhmässä. Sieltä on löytynyt saman sairauden kokeneita. Vertaistuki on tärkeää, sillä sairaus voi jättää jälkensä myös miehen kehonkuvaan.Niko Mannonen / Yle

    Vaikka rinta on poistettu ja haavat ovat parantuneet, isosta operaatiosta muistuttaa hetkittäin aristava kipu vasemmassa kädessä. Sairaudesta puhuminen on hänelle helppoa, koska tilanne on tasaantunut. Lääkkeellinen hoito ja seuranta jatkuvat vielä.

    – Pitää luottaa hyvään hoitoon. Olen tavannut erilaisissa tilaisuuksissa ihmisiä, joilla on ollut useita kertoja näitä samaisia hoitoja. Meistä ei kukaan jää tänne maan päälle. Kun ikää alkaa olla yli 70 vuotta, niin on yhtä suuri mahdollisuus kuolla sydäninfarktiin tai aivoverenvuotoon kuin tähän tautiin.

    Viimeinen isompi puolivuotistarkastus verikokeineen ja ultraäänitutkimuksineen tehtiin pari viikkoa sitten.

    Miten naistensairaudeksi luettu rintasyöpä vaikutti Syrénin miehisyyteen?

    – En minä voi sanoa, että kovinkaan paljon. Minun pitää syödä viisi vuotta hormonilääkkeitä, jotka ovat samoja kuin naisetkin syövät rintasyövässä. En tiedä sitten muuttuuko ääni vai onko muuttumatta, mutta olen nyt 3,5 vuotta syönyt niitä, eikä siinä sen ihmeempää, hän vastaa.

    Tänä päivänä hän osaa laskea huumoria kokemastaan.

    – Meillä miehillä on sikäli helpompaa, että tukka kun läks, niin se ei niin nuukaa ole. Rintaankaan ei tarvinnut pistää mitään täytettä, Syrén sanoo lämpimästi hymyillen.

    Savonlinnassa lantalapalon runsas savu näkyy kauas – Liikkumista Jääniityn alueella vältettävä, ihmisille ei välitöntä vaaraa


    Savonlinnan Jääniityssä palaa iso lantala. Lanta palaa noin 150 metriä pitkän ja 30 metriä leveän kaarihallin keskellä, joten sammutustyö on poikkeuksellisen haasteellista. Palomiehet joutuvat tarpomaan pitkän matkan lannan keskellä...

    Savonlinnan Jääniityssä palaa iso lantala. Lanta palaa noin 150 metriä pitkän ja 30 metriä leveän kaarihallin keskellä, joten sammutustyö on poikkeuksellisen haasteellista.

    Palomiehet joutuvat tarpomaan pitkän matkan lannan keskellä saavuttaakseen kohteen, Etelä-Savon pelastuslaitos kertoo.

    Palosta muodostuu runsaasti savua, joka näkyy Savonlinnantielle asti. Palo on kaukana asutuksesta, joten savusta ei aiheudu välitöntä vaaraa.

    Pelastuslaitos kehottaa välttämään liikkumista onnettomuusalueella.

    – Lanta on alkanut käymään itsestään, jolloin noussut lämpötila on sytyttänyt palon, palomestari Eero Aho kertoo.

    Useita pelastuslaitoksen yksiköitä on kohteessa, ja sammutus- ja raivaustöiden ennakoidaan kestävän pitkälle päivään. Pelastuslaitos joutuu ajamaan lantaa ulos hallista saadakseen palopesäkkeen esille.

    Päivitetty 8.11.2018 kello 9.36: Lisätty tietoja palon syttymisestä ja päivän kulusta. Lisätty kuva hallista.

    Valokuvaaja otti poikkeuksellisella menetelmällä kuvia kalliomaalauksista – katso videolta, tunnistatko, mitä kuvien maalaukset esittävät: sarvet vai kädet?

    Valokuvaaja otti poikkeuksellisella menetelmällä kuvia kalliomaalauksista – katso videolta, tunnistatko, mitä kuvien maalaukset esittävät: sarvet vai kädet?


    Tästä on kyseMikkelin Ristiinassa sijaitsevat Astuvansalmen kalliomaalaukset ovat Pohjois-Euroopan suurimpia.Harrastevalokuvaaja otti Astuvansalmen kalliomaalauksista valokuvia tekniikalla, joka pohjautuu silmänpohjien kuvaamiseen.Kalliomaalauksia on...

    Tästä on kyseMikkelin Ristiinassa sijaitsevat Astuvansalmen kalliomaalaukset ovat Pohjois-Euroopan suurimpia.Harrastevalokuvaaja otti Astuvansalmen kalliomaalauksista valokuvia tekniikalla, joka pohjautuu silmänpohjien kuvaamiseen.Kalliomaalauksia on tulkittu monin tavoin. Tällä hetkellä kuvien uskotaan liittyvän shamanistisiin rituaaleihin.Tutkijan mukaan maalausten sijaan kivikauden ihmisille on saattanut olla tärkeämpää itse kallio, jossa asui jumalia.Kalliomaalaukset tarjoavat vielä vuosiksi tutkittavaa. Osa maalausten kiehtovuutta kuitenkin ovat auki jäävät kysymykset.

    Iisalmelainen Pekka Honkakoski kiipesi eräänä yönä Astuvansalmen kalliota kohti menevää polkua. Tarkoituksenaan hänellä oli kuvata yön pimeydessä Astuvansalmen kalliomaalaukset.

    – Otin puukon mukaan ja panin vyölle roikkumaan. Kun pimeässä kävelee, ei voi tietää, jos vaikka susi pitää majapaikkaa jossain.

    Honkakoski harrastaa valokuvaamista ja haluaa kuvata asioita, joita muut eivät ole kuvanneet, tai jo kuvattuja asioita uudella tavalla. Vaikka Honkakoski pitää muotokuvien ottamisesta, on hänestä mielenkiintoista ottaa kuvia, jollaisia muut eivät ole ottaneet. Silloin niitä ei tarvitse verrata muihin samankaltaisiin.

    Honkakoski uskoo, että suurimpana syynä haluun ottaa erikoisia kuvia, on hänessä säilynyt poikamainen uteliaisuus ja halu jakaa asiat muiden kanssa.

    – Jos onnistuu näkemään jotain uutta, niin sen kokemuksen ja ilon mielellään jakaa muillekin. Sitten muiden ei tarvitse mennä ahtaaseen luolaan tai Astuvansalmelle yöllä.

    Honkakoski sanoo erikoisten aiheiden löytävän hänet. Hän on kuvannut muun muassa postimerkkeihinkin päätyneitä lumihiutaleita sekä Suomen pisimmän lohkareluolan. Honkakosken mielikuvituksellisista kuvauskohteista ja itse rakentamista kojeista kerrotaan lisää jutun lopussa.

    Kalliomaalauksiin Honkakoski oli tutustunut vuosia sitten kirjan kautta. Punamultamaalilla maalattujen kuvien arvoitus viehätti häntä, mutta vielä tuolloin hän ei itse käynyt katsomassa maalauksia. Astuvansalmen maalaukset olivat sitä paitsi päätyneet kuvattuina jo moneen kirjaan.

    Kalliomaalaukset tulivat Honkakosken mieleen yllättävästi lääkärintyössä hänen tarkastellessaan silmänpohjista otettuja kuvia.

    Jotta verisuonet näkyivät kuvissa paremmin, silmää valaistaan valolla, jossa ei ole mukana punaista valoa. Tekniikka saa punaiset verisuonet näkymään kuvissa mustina.

    Silmänpohjakuvat saivat harrastevalokuvaajan pohtimaan, voisiko samanlaista tekniikkaa käyttää punaisiin kalliomaalauksiin ja siten saada ne näkyvämmiksi kuvissa. Kalliomaalauksia kuvataan yleensä vähemmän seikkailuntuntuisella tavalla päivänvalossa. Haalistuneet maalaukset vahvistetaan esiin jälkikäteen kuvanmuokkausohjelmalla.

    Honkakosken valitseman tekniikan käyttö vaati yöllistä vierailua Astuvansalmelle.

    Kuvien tulkinta vaatii ensivaikutelmien hylkäämistä

    Kävellessään polkua Honkakoski nielaisi. Puiden keskellä hän näki kiiluvat silmät. Oliko se susi?

    Silmät eivät kuitenkaan liikkuneet, joten hän uskalsi mennä lähemmäksi katsomaan, mikä häntä tuijotti pimeässä.

    Puissa olikin kiinni pieniä heijastimia, jotka loistivat taskulampun valossa. Honkakoskesta näytti, että hän käveli määränpäätä kohti kiiluvasilmäisen metsän läpi.

    Kalliomaalaukset maalattiin Astuvansalmen kallioon 4000–6000 vuotta sitten. Ehkä silloin ihmiset valaisivat paikkaa soihduin. Nyt tuhansia vuosia myöhemmin Honkakoski saapui paikalle nykyaikaisen valonlähteen kanssa. Hänelle tuli tunne, kuin olisi tullut kotiin. Kenties juuri sama tunne sai esi-isämme peittämään kalliota maalauksin.

    – Ihmiset ovat istuneet siellä maalaamassa ja nyt minä liikuin vähän samoilla asioilla. Mistä tietää, etteivät olisi olleet sukulaisia? Kävinkö minä sukulaisteni tärkeällä paikalla? Olin kuin kotonani siellä. Se voi olla mielikuvitustani, mutta siltä tuntui.

    Tuodakseen esille haalistuneet kuvat, Honkasalo on yhdistänyt päiväsaikaan ja yöllä ottamansa kuvat. Yksityiskohtia on paranneltu kuvissa kirjoissa ja netissä olevien kuvien perusteella. Punainen väri saatiin kuviin takaisin kuvanmuokkausohjelmalla.Pekka Honkakoski

    Astuvansalmen kallioilla on paljon kuvia hirvistä, ihmisistä, kämmenistä ja veneistä. Kalliomaalaukset ovat Pohjois-Euroopan laajimpia ja siksi varsinainen aarreaitta kuvien tulkitsemisessa.

    Honkakoski haluaa valokuvillaan kalliomaalauksista herättää kiinnostusta muinaisia kuvia kohtaan ja kannustaa ihmisiä miettimään, mitä muinaiset kuvat ja paikka voisivat olla.

    Tärkeää tulkinnassa hänestä olisi yrittää samaistua muinaisen aikakauden ihmisiin ja päästä irti ensimmäisistä mielikuvista, jotka syntyvät oman aikakautemme kautta. Olemme tottuneet näkemään ja tulkitsemaan kuvia tietyllä tavalla, joka voi olla täysin erilainen tapa kuin muinaisilla kivikauden asukkailla.

    Honkakoski vertaa omaa tilannettamme tulevaisuuden ihmisiin, jotka yrittäisivät 6000 vuoden päästä tutkia nykyisyyttämme.

    Tutkija löytäisi meidän aikamme kulkureittien varrelta metallitolppia, joiden päässä olevien kolmioiden sisällä olisi kuvattuna juokseva hirvi. Hän voisi tehdä johtopäätöksen siitä, että Astuvansalmen hirvenpalvontakulttuuri oli levinnyt koko Suomeen ja jatkui aina kaksituhatta vuotta ajanlaskun alun jälkeenkin.

    Tämä johtopäätös saisi meidät huutamaan, että ne ovat hirvivaroitusmerkkejä. Samanlainen ongelma nykyihmisellä on tulkitessaan vanhoja kuvia. Muinaiset maalaajat saattaisivat huutaa meille, jos pystyisivät, että tulkintamme on täysin väärä.

    Honkakosken mukaan emme voi luottaa ensivaikutelmiimme kuvien tulkinnassa. Mitä me sitten voimme tietää kuvista, jotka maalattiin tuhansia vuosia ennen meidän aikaamme?

    Kalliomaalauksia luultiin lasten töherryksiksi

    Helsingin yliopiston arkeologian yliopistonlehtori Antti Lahelman mukaan kalliomaalausten tutkiminen on vasta alkumetreillä. Kalliomaalauksia alettiin löytää uudelleen 1960 ja 1970-luvuilla. Monet maalauksista olivat paikallisten tiedossa, mutta niitä pidettiin esimerkiksi lasten töherryksinä.

    Kalliomaalauksia pidettiin lasten töherryksinä, ennen kuin niitä alettiin tutkimaan. Arkeologiset tutkimukset ovat vielä lastenkengissä, joten on odotettavissa, että saamme vielä uutta tietoa maalauksista.Pekka Honkakoski

    Aluksi monet arkeologit eivät halunneet tutkia kalliomaalauksia, koska niiden tutkimista pidettiin liian spekulatiivisena. Siksi tutkimusta tekivät paljon harrastajat.

    Ennen kuvia jäljennettiin tussilla kalvon läpi, jolloin kuvat riippuivat piirtäjästään jo sen vuoksi, että ihmisillä on eroja siinä, miten hyvin he erottavat värejä toisistaan.

    Lahelma kertoo tapauksesta, jossa Astuvansalmen käsinpiirretyissä kalvokuvissa tulkittiin olevan aurinkolaiva, mutta kun maalausta tarkasteltiin muokattujen valokuvien kautta, ei niissä näkynyt mitään laivaa.

    Laitteet ja metodit ovat kehittyneet ja tuoneet uutta kiinnostusta vanhoja kuvia kohtaan. Uudet menetelmät tuovat uutta tietoa vaikka kuvia onkin tukittu vuosikymmeniä.

    Yksittäisen kuvan merkityksiä on Lahelman mukaan mahdotonta tietää, ja siksi tulkintaa varten kuvista etsitään kuvapareja. Yksi yleinen kuvapari on kaatuva ihminen ja eläin. Tällöin tulkintaan auttaa kuvien välinen suhde.

    Kuvia voi ajatella sanoina, jolloin kuvaparit muodostavat lauseita. Lauseet kertovat tulkitsijalleen jo paljon enemmän kuin yksittäiset sanat.

    Kalliomaalaukset maalattiin punamultamaalilla. Suomessa ei ole vielä tutkittu, sotkettiinko maaliin saaliiden verta kuten Etelä-Afrikasta löytyneissä maalauksissa.Pekka Honkakoski

    Astuvansalmen maalausten ajoittamisessa on käytetty avuksi Saimaata: Maalaukset on tehty kallioon Saimaan rannalle, jossa vesi on laskenut tuhansien vuosien kuluessa. Siksi on arveltu, että ylemmät maalaukset olisivat vanhimpia.

    Kuvia on maalattu eri aikoina, ja vaikka kehitys tapahtui hitaasti, jotain todennäköisesti tapahtui kivikauden asukkaiden kulttuurissa 4000 vuoden aikana. Astuvansalmen maalausten tulkitseminen on Lahelman mukaan haastavaa siksi, että paikka on ollut kivikauden ihmisten käytössä tuhansia vuosia.

    – Näyttää, että siellä on sikin sokin ihmishahmoja ja muita osittain päällekkäin ja tuhrautuneina.

    Kuvapareina kalliosta on löydetty esimerkiksi hirvi, jolla on venemäiset sarvet. Lahelman mukaan kuvassa parin muodostavat hirvi ja sen erikoiset sarvet. Veneiden kuvat kalliomaalauksissa onkin suomalainen erikoisuus, vaikka muuten kalliomaalaukset ovat samankaltaisia pohjoisella havumetsävyöhykkeellä niin Pohjoismaissa, Kanadassa kuin Venäjälläkin.

    Tutkijat uskovat kalliomaalausten liittyvän uskonnollisiin rituaaleihin (Tiede.fi). Hirvien ja veneiden kuvien lisäksi tulkintaa tukevat kuvat kaatuvista ihmisistä, eläinhahmon ottavista ihmisistä sekä transsitiloista.

    Hirvi ja vene olivat Lahelman mukaan pohjoisessa shamanismissa shamaanin kulkuvälineitä, joilla hän pystyi käymään tuonpuoleisessa: Hän kulki hirvenhahmossa maalla ja veden alla tai päällä veneellä.

    Suomessa tutkijat ovat hyödyntäneet kivikauden kulttuurin tutkimisessa saamelaistutkimusta. Saamelaiskulttuurissa ihmisten elämään vaikuttaa vahvasti luonto. Tutkimuksissa on ajateltu saamelaisten ajatusmaailmasta löytyvän yhteneväisyyksiä pyyntikulttuurissa eläneiden kivikauden ihmisten kanssa.

    Esimerkiksi saamelaisshamaanit aloittivat vielä 1700-luvulla transsi-istunnot laulamalla: " Valjastakaa peurahärkä, työntäkää vene vesille".

    Lahelman mukaan myöhemmillä ajoilla ihminen alkoi nähdä luonnon käytettävänä resurssina, mutta kivikauden ihminen oli luonnon armoilla, ja siksi shamaanin täytyi pyytää lajin haltialta metsästettävää.

    Yksittäisten kuvien merkitystä on vaikea saada selville. Tulkintaa vaikeuttaa myös se, että monet kuvat on maalattu päällekkäin tai ne ovat tuhriutuneet ajan saatossa.Pekka Honkakoski

    Suomessa kalliomaalauksissa juoksevat lukuisat hirvet, Norjassa kallioiden seinämiltä voi löytää peuroja ja Keski-Euroopassa on kuvattuna alkuhärkiä ja villihevosia. Kallioihin on maalattu pyyntikulttuureissa tärkeitä eläimiä.

    Lahelma ei pidä uskottavana, että eläimiä olisi maalattu seinämiin opetusmielessä ikään kuin opetustauluiksi.

    – Kyllä sen ajan ihmiset ovat muutenkin tienneet, että jos haluaa ruokaa, kannattaa ampua hirviä sydämeen.

    Punamaalikuvat lisäsivät taianomaisesti pyyntionnea. Maalausten luonta on löytynyt nuolenkärkiä, joiden kärki on murtunut. Näyttää siltä, että muinaiset ihmiset ampuivat kuvia saadakseen eläimiin taikavoimaisen hallinnan.

    Maalaukset ovat voineet toimia myös opetustarkoituksessa, mutta ei metsästyksen opetuksessa. Voi olla, että ne ovat kertoneet transsitilassa tehtävistä matkoista: Siitä, mitä on odotettavissa, ja millaisia olentoja voi transsimatkalla joutua kohtaamaan.

    Astuvansalmen nainen ovat maalausten erikoisuus. Arkeologi Timo Miettinen arvelee kirjassaan Pyhät kuvat kalliossa, että nainen voi kenties esittää jumalolentoa, sillä naiset eivät hänen mukaansa saaneet metsästää.Pekka Honkakoski

    Kalliomaalausten selitykseksi on tarjottu myös tähtikuvioita. Meille tähdet esittävät karhua ja jousimiestä, mutta esi-isillemme ne kenties olivat jotain muuta.

    Lahelma ei kuitenkaan pidä tätä uskottavana ajatuksena vaan ennemminkin heittona, joka ei nojaa todistusaineisiin. Hänestä tähtikuvioita on helppo nähdä missä vain, jos käyttää mielikuvitusta. Miksi ihmiset olisivat siihen aikaan kuvanneet tähtiä?

    Kuvien sijaan katse kallioon

    Arkeologian yliopistonlehtori Antti Lahelma muistuttaa, että olemme länsimaisen kulttuurin kasvatteja ja tottuneet näkemään kuvat ja tulkitsemaan niitä tietyllä tavalla.

    Pekka Honkakoskikin arvelee, että ehkä ensimmäinen ongelma kalliomaalauksia tulkitessamme on se, että keskitymme kuviin.

    – Kun kalliomaalauksia menee katsomaan ensimmäistä kertaa, sitä tarkastelee piirroksia. Kallio on piirrosalusta, vähän kuin paperi. Sitä ei edes näe koko kalliota, mutta mitä jos kallio on se juttu vanhanajan ihmisten ymmärrysmaailmassa?

    Piirrokset ovat usein veden äärellä olevissa jylhissä kallioissa. Astuvansalmen kallio näyttää veneestä katsottuna ihmisen päältä. Ääniarkeologi Riitta Rainio on tutkinut Suomen muinaisia pyhiä paikkoja ja huomannut, että niissä on omituinen akustiikka (Aamulehti). Poikkeuksellisella tavalla kaikuva paikka sai esi-isämme kuulemaan yliluonnollisiksi tulkittuja ääniä. Kallion sisällä ehkä ajateltiin asuvan yliluonnollisia olentoja.

    Suomalaiset suosivat maalauksissaan hirveä. Suuret pyyntieläimet olivat tärkeitä maalauksen kohteita ympäri maailman.Pekka Honkakoski

    Myös Antti Lahelmasta on mahdollista, että kuvat ovat saattaneet olla vain sivuseikka. Itse paikka jylhän kallion luona voi olla merkinnyt maalaajille enemmän ja ollut pyhä jo ennen kuvia.

    Kuvat ehkä kertovat ihmisten yrityksestä löytää yhteyden paikan kanssa.

    Astuvansalmen kalliossa on punaisia kämmenenkuvia, joista ensimmäinen ajatus saattaa olla, että ihmiset ovat halunneet kertoa olleensa paikalla. Samasta halusta kertoa itsestään todistaisivat nykyaikaiset "I was here" -raapustukset.

    Pekka Honkakoski kokeili itse painaa paperille kädenjälkensä. Hän huomasi, että saadakseen samanlaisen kädenjäljen kuin kalliossa, maalia täytyi olla paljon ja hänen täytyi mennä hyvin lähelle lattiaa, melkein halata sitä. Kokeilu sai Honkakosken tuumimaan, olivatko kämmenen jäljet todisteita ihmisten halusta olla kosketuksissa paikan kanssa.

    Myös Antti Lahelman mielestä kämmenen kuvat ovat ennemminkin jälkiä ihmisten pyrkimyksestä yhteyteen pyhän kallion kanssa, kuin halua kertoa omasta olemassaolosta.

    Eivätkö suomalaiset kalliomaalarit osanneet piirtää?

    Kalliomaalauksia on löydetty jokaiselta mantereelta. Monissa ulkomaalaisissa kalliomaalauksissa juoksee ylväitä eläimiä, jotka on helppo tunnistaa ulkonäöstä.

    Suomessa paikallisia kalliomaalauksia luultiin pitkään lasten töherryksiksi. Jopa niitä tutkineet kutsuivat ihmiskuvia tikku-ukoiksi. Eivätkö siis suomalaiset kivikauden aikalaiset osanneet piirtää?

    Antti Lahelman mukaan he olisivat osanneet, jos olisivat halunneet. Kalliomaalaukset eivät kuitenkaan ole taidetta, eikä niiden esteettisyys ollut oleellista.

    Todisteina suomalaisten taitavuudesta voi katsoa kivikautisia kaiverruksia, joissa on taidokkaita yksityiskohtia.

    Tässä jylistää esihistoriallinen biisoni, jollaiset ovat osoittautuneet aiemmin tuntemattomaksi lajiksi, Higgsin biisoniksi. Kuva on Lascaux'n luolamaalauksen jäljennös.Caroline Blumberg / EPA

    Ulkomailla maalaukset ovat Lahelman mukaan valtavia ja niiden on ehkä ollut tarkoitus ulkonäöllään herättää katsojissa pyhyyden tunteen. Suomessa pyhyyden tunteen herätti itse kallio, eikä kuville annettu samanlaista roolia. Kuvien tuli olla tarpeeksi yksinkertaisia, samalla tavalla kuin liikennemerkkien on tarkoitus olla yksinkertaisia. Tärkeintä oli niiden ymmärrettävyys.

    Pekka Honkakosken mielestäkään kuvia ei kuulu arvioida ulkonäön perusteella.

    – Onko hirvimerkki kaunis? On sitä kauniimpiakin kuvia hirvestä nähty, mutta se on ajanut entisajan asiansa. Tyylillä ei ole niin väliä.

    Kalliot saattoivat olla kuvia tärkeämpiä kivikauden esi-isillemme.Pekka Honkakoski

    Kuvissa myös käytettiin punaista, kuten liikennemerkeissäkin, vaikka ne olisi ollut mahdollista piirtää myös mustalla hiilellä. Punainen on ihmiselle huomioväri. Se on vanhin väri, mitä ihminen on käyttänyt.

    Etelä-Afrikassa maaliin sotkettiin eläinten verta. Suomessa asiaa ei ole vielä tutkittu, vaikka välineet siihen olisi olemassa. Ehkä pian saamme tietää senkin.

    Kalliomaalaukset ovat täynnä arvoituksia

    Kalliomaalausten maalaaminen loppui pronssikauteen, kun ihminen alkoi kaskeamaan maata. Luonnolta ei enää pyydetty, vaan sitä käytettiin ihmisten tarpeiden mukaan.

    Vanhat pyhät paikat menettivät vähitellen merkityksensä, kun ihmisten maailmankuva muuttui. Pikkuhiljaa kuvien merkitys unohtui ja ne jäivät odottamaan löytämistä täynnä arvoituksia.

    Epäselvässä kuvassa on Lahelman mukaan vasemmalla koukkupolvinen ihmishahmo, jolla on sarvet päässään. Ihmisen oikealla puolella, osittain jalkojen päällä, on hirvenpääkokkainen venekuvio. Kuviossa hirvenpää näkyy vasemmalla ja perämela oikealla. Pystyviivat kuvaavat miehistöä. Ylimpänä oikealla kuvasta erottuu hirvenjalat ja osa eläimen alaruumiista. Kuvan yli menevälle viivalle Lahelma ei keksinyt selitystä. Tulkintaa vaikeuttaa se, että kuvat on maalattu osittain päällekkäin eivätkä välttämättä liity toisiinsa.Pekka Honkakoski

    Pekka Honkakoski ei kaipaa lopullista vastausta maalausten herättämiin kysymyksiin. Hänestä maalaukset kiehtovat ihmisiä, koska ne antavat mahdollisuuksia omille pohdinnoille.

    – Avoimeksi jäävät kysymykset ovat kalliomaalausten viehätys. Nykyajan ihminen on tottunut vaatimaan, että "kertokaa heti, mitä ne ovat", mutta kalliomaalaukset vastaavat "emme me kerrokaan".

    Kuvaaminen vaatii pelotonta kokeilua

    Astuvansalmen maalausten kuvaaminen ei ole ensimmäinen kerta, kun Honkakoski kuvaa kohteita, joiden kuviin vangitseminen vaatii kekseliäisyyttä. Usein kuvaaminen on vaatinut itse rakennettuja laitteita sekä yrityksiä ja erehdyksiä.

    Lähes kymmenen vuotta sitten Pekka Honkakoski tutki Koljonvirran pohjaa itse keksimillään laitteilla (HS). Ensin hän rakensi ääntä johtavan koettimen, jonka avulla pystyttiin erottamaan eri materiaaleja toisistaan. Tutkimukset myös vaativat tekemään toisen laitteen, joka vaihtoi virran tummaa pohjaa vesijohtoveteen, jotta pohjasta saatiin otettua valokuvia. Näin Honkakoski oli mukana paljastamassa Koljonvirran taistelun sillan unohtunutta paikkaa (HS).

    Harrastekuvaajaa on inspiroinut myös runous. Hän päätti ottaa kuvan, jollaisesta Helvi Juvosen runossa Pikarijäkälä kuvataan. Runossa kerrotaan jäkälästä, josta taivas heijastuu (HS).

    Haettuaan jäkäliä kotiinsa Honkakoski huomasi, etteivät vesipisarat pysyneet jäkälän muodostamassa maljassa. Hän keksi tutkia jäkälän rakennetta kuvaamalla sitä tähtitieteen harrastajien käyttämällä menetelmällä. Kuvien avulla hän huomasi, että jäkälän rakenne oli liian harsomainen pitämään vesipisaraa sisällään. Sinnikkäänä kokeilijana Honkakoski löysi sopivan liiman, jolla jäkälästä saatiin vedenpitävä ja monien kokeilujen jälkeen syntyi runollinen kuva jäkälästä, jonka päällä olevan vesipisaran läpi maa hohtaa kirkasta valoa.

    Honkakoski on yksi harvoista ihmisistä, jotka ovat kuvanneet lumikiteitä. Kuvaamisessa hän hyödynsi tiiliskiviä, meikkipeiliä sekä leivinjauhetta. Harrastekuvaaja keksi myös käyttää kuvatessa snorkkelia, joka ohjasi hengityksen niskan taakse, jotta kuvauslaitteet ja linssi eivät huurustu. Otokset olivat niin onnistuneita, että muutama niistä päätyi postimerkiksi. Jääkide-postimerkki palkittiin viime vuonna maailman toiseksi parhaana postimerkkinä.

    Ennen kalliomaalausten kuvaamista Honkakoski on lasermitannut Suomen pisimmän lohkareluolaston. Ystävänsä kanssa noin 280 metriä pitkän luolaston mittaamiseen meni kolme vuotta. Honkakoski kertoo Ylen uutisessa, etteivät kaksikko välttämättä olisi edes aloittanut mittauksia, jos olisivat tienneet luolaston pituuden etukäteen. Kaksikko myös kuvasi projektistaan videon, joka on nähtävissä uutisessa.

    Seuraavaa kuvauskohdetta Honkakoski ei osaa kertoa. Hän odottaa aiheiden ilmestymistä luokseen. Nähtäväksi jää, millaisia keksintöjä seuraava kuvauskohde luovalta kuvaajalta vaatii.

    8.11.2018 klo:9:253 Jousikätisen naisen kuvatekstiin on lisätty lähde, josta tekstin väite on peräisin.

    Suunnistustapahtumasta kadonnut nainen löytyi kuolleena Pieksämäellä

    Suunnistustapahtumasta kadonnut nainen löytyi kuolleena Pieksämäellä


    Pieksämäellä elokuussa kadonnut 74-vuotias nainen on löytynyt kuolleena. Poliisi sai eilen yleisövihjeen Pieksämäen ratapihan läheiseltä suoalueelta löytyneistä vaatteista. Poliisi tutki ympäristön ruumiskoirien kanssa ja löysi tänään...

    Pieksämäellä elokuussa kadonnut 74-vuotias nainen on löytynyt kuolleena.

    Poliisi sai eilen yleisövihjeen Pieksämäen ratapihan läheiseltä suoalueelta löytyneistä vaatteista. Poliisi tutki ympäristön ruumiskoirien kanssa ja löysi tänään aamupäivällä naisen ruumiin.

    Löytöpaikka on noin kolme kilometriä Partaharjusta, mistä nainen katosi elokuussa suunnistustapahtuman jälkeen. Naista etsittiin lokakuun lopulla ruumiskoirien, droonien ja ratsukoiden avustamana.

    Tapausta tutkitaan kuolemansyyn tutkintana eikä poliisi epäile tapaukseen liittyvän rikosta.

    Jurassic Rock jää tauolle – “Kävijämäärä laskee, ja sisältö ei kiinnosta ihmisiä”

    Jurassic Rock jää tauolle – “Kävijämäärä laskee, ja sisältö ei kiinnosta ihmisiä”


    Mikkelissä 11 vuotta järjestetty festivaali Jurassic Rock on ilmoittanut jäävänsä tauolle. Tapahtumaa ei järjestetä ensi kesänä, kertoo tapahtuman järjestäjä Nelonen Media Live. Tapahtuman suosio on laskenut viime vuosina. – Laskukaari on...

    Mikkelissä 11 vuotta järjestetty festivaali Jurassic Rock on ilmoittanut jäävänsä tauolle. Tapahtumaa ei järjestetä ensi kesänä, kertoo tapahtuman järjestäjä Nelonen Media Live. Tapahtuman suosio on laskenut viime vuosina.

    – Laskukaari on ollut pidempiaikainen. Siitä päättelimme, että tapahtumakonsepti kaipaa uudistamista, sanoo tapahtumajohtaja Riikka Fagerholm.

    Fagerholmin mukaan suunnitelmien pitäisi olla jo selvät, jos tapahtuman mielisi järjestää ensi kesänä. Uudistuksia ei ehditä tekemään niin nopeasti. Fagerholm ei kommentoi, palaako tapahtuma tauolta tulevina vuosina.

    – Me halutaan nyt miettiä konseptin uudistamista. Meidän pitää reagoida siihen, että kävijämäärä laskee ja sisältö ei riittävästi kiinnosta ihmisiä.

    Kun olen nähnyt kuvia, mielessä on käynyt, että noinkohan tuo kannattavaa on. Jurassic Rockin entinen promoottori Jukka Holmstedt

    Jurassic Rockin perustanut ja sitä vuosia luotsannut Jukka Holmstedt harmissaan uutisesta.

    – Tapahtuma on minulle kuin oma lapsi, Holmstedt sanoo.

    Holmstedt ymmärtää, että tapahtumien järjestäminen on liiketoimintaa, jonka pitää olla kannattavaa. Holmstedt itse jäi pois Jurassic Rockin promoottorin tehtävästä kaksi vuotta sitten.

    – Kun olen nähnyt kuvia parilta viime kesältä, niin mielessä on käynyt, että noinkohan tuo kannattavaa on.

    Jono leirintäalueelle vuonna 2017.Arja Hovi / Yle

    Holmstedt ei lähtisi etsimään syitä Jurassicin huonoon menestyksen pelkästään esiintyjävalinnoista tai tapahtuman profiilista. Etelä-Savossa myös kaksi muuta musiikkitapahtumaa on juuri ilmoittanut lopettavansa: Puruvesi Pop Kerimäellä ja Juva Rokkaa. Jäljelle jää Puumalan Siltakemmakat.

    – Onko tämä ihmisten tapa ilmoittaa, että talousalueella on ylitarjontaa? Ettei tapahtumiin riitä väkeä. Pitäisi myös miettiä, etteivät kaikki tapahtumat satu samalle lyhyelle ajanjaksolle.

    Katsotaan pystytäänkö vastaamaan kysyntään, joka siellä epäilemättä on. Jurassic Rockin entinen promoottori Jukka Holmstedt

    Nelonen Media Live ilmoitti tauosta Jurassic Rockin Facebook-sivulla. Julkaisu keräsi nopeasti kymmeniä kommentteja, joissa harmitellaan uutista. Myös Holmstedtia kysellään jo perustamaan uusi tapahtuma Jurassicin tilalle.

    Holmstedt on jo laittanut pyörät pyörimään tutkiakseen tilannetta.

    – Selvitetään faktat ja katsotaan pystytäänkö vastaamaan kysyntään, joka siellä epäilemättä on kun näin monta tapahtumaa poistuu. Muutaman ihmisen kanssa istutaan alas tällä viikolla ja katsotaan löytyykö punaista lankaa viedä asiaa pidemmälle, Holmstedt sanoo.

    Tuntuuko, että juuri sinun junasi on aina myöhässä? Tarkista oman kaukojunasi myöhästymistiedot

    Tuntuuko, että juuri sinun junasi on aina myöhässä? Tarkista oman kaukojunasi myöhästymistiedot


    Paula Collin / YlePendolino 976 lähtee Turusta Helsinkiin joka arkiaamu kello 7:08. Paitsi jos se on myöhässä jo tässä vaiheessa. Runsasta työmatkalaisten joukkoa kuljettava juna on yksi tämän vuoden aikana eniten myöhästelleistä Suomessa....

    Paula Collin / Yle

    Pendolino 976 lähtee Turusta Helsinkiin joka arkiaamu kello 7:08. Paitsi jos se on myöhässä jo tässä vaiheessa.

    Runsasta työmatkalaisten joukkoa kuljettava juna on yksi tämän vuoden aikana eniten myöhästelleistä Suomessa. Verraten lyhyestä matkasta huolimatta se on ollut yli vartin myöhässä keskimäärin joka neljäntenä aamuna.

    – Muutaman kerran tuolla pellon keskellä seistessä ja palavereita siirrellessä on tullut mieleen vaihtaa kulkuneuvoa, sanoo viikottain Turusta Helsinkiin reissaava Jani Itkonen.

    – Otan yleensä aikaisemman junan kuin aikataulun mukaan tarvitsisi, minulla on sellainen työ, että siitä ei saa myöhästyä. Herään sitten hirvittävän aikaisin, että sillä lailla se vaikuttaa elämään, kertoo Liedosta matkaan lähtenyt Maria Höyssä.

    Ja samanlaista on junailu muuallakin Suomessa. Minna Koskinen matkustaa tällä kertaa poikittaissuuntaan, Vaasasta Varkauteen. Hän on vaihtanut Pendolino 145:een Tampereelta.

    Yleensä Koskinen matkustaa työasioissa Varkauden ja Helsingin välillä.

    – Jos minun pitää tiettyyn aikaan jossain olla, varaan sellaisen aikareservin, että tiedän olevani perillä ajoissa, hän sanoo.

    Kymmeniä tuhansia kertoja myöhässä asemalle

    Liikenneviraston digitraffic-tietopankista koottujen tietojen mukaan 77 prosenttia kaikista junista saapuu asemalle aikataulussa tai alle viisi minuuttia myöhässä. 15 minuuttia tai enemmän myöhässä asemalle saapuu 7 prosenttia junista. VR:n oman tilastoinnin mukaan ajoissa on noin 79 prosenttia junista. Alle kahden prosenttiyksikön ero johtuu erilaisista analyysitavoista.

    – Onhan se aika turhauttavaa. Matkustan paljon Euroopassa, ja siellähän ei ole tällaista. Jos juna lähtee Firenzestä kymmenen minuuttia myöhässä, se on lentoasemalla aikataulun mukaan, sanoo Dan Holm Turun ja Helsingin välillä.

    – Jos katsotaan eurooppalaista standardia, niin ovathan nämä luvut kohtalaisen korkeita, vahvistaa VR:n täsmällisyyspäällikkö Jonas Eriksson.

    Koska junia ja asemia on paljon, juna on tullut tammi-syyskuun aikana asemalle yli 15 minuuttia myöhässä yli 25 000 kertaa.

    – Puolisen vuotta olen tällä junalla matkustanut, ja ehkä 30 kertaa se on ollut myöhässä, sanoo Aart de Heer Turun ja Helsingin välisestä aamu-Pendolinosta.

    Jotkin junavuorot ovat pahempia murheenkryynejä kuin toiset. Eniten myöhästelleillä väleillä on ollut hyvinkin epätodennäköistä päästä perille aikataulun mukaan.

    Eniten myöhästelleet junat ovat:

    IC 445 Seinäjoki - Vaasa, täsmällisiä 7,4 prosenttiaIC 443 Seinäjoki - Vaasa, täsmällisiä 8,3 prosenttiaS 455 Seinäjoki - Vaasa, täsmällisiä 49,1 prosenttiaIC 115 Helsinki - Imatra, täsmällisiä 52 prosenttiaIC 273 Helsinki - Rovaniemi, täsmällisiä 52,5 prosenttia

    VR on saanut Seinäjoen ja Vaasan välisten junien myöhästymisistä runsaasti palautetta, ja yhtiö aikookin muuttaa välin aikatauluja. Myöhästymisten syynä ovat olleet muun muassa junaradan rakenteista johtuvat nopeusrajoitukset sekä kohtaavien junien odottelu yksiraiteisella radalla.

    Täsmällisimmät junat ovat:

    HDM 393 (Taajamajuna) Hanko - Karjaa, täsmällisiä 99,4 prosenttia.HSM 353 (Taajamajuna) Kotkan satama - Kouvola, täsmällisiä 99,1 prosenttia.HDM 748 (Taajamajuna) Savonlinna - Parikkala, täsmällisiä 98,8 prosenttia.HSM 350 (Taajamajuna) Kouvola - Kotkan satama, täsmällisiä 98,7 prosenttia.HDM 481 (Taajamajuna) Jyväskylä - Seinäjoki, täsmällisiä 98,6 prosenttia.Antti Hämäläinen / Yle

    Ylläoleva kartta ei ota kantaa siihen, onko asema osa kaukojunien aikatauluja. Esimerkiksi Keravan asema ei ole sellainen missä kaukojunat pysähtyisivät aikataulunsa mukaisesti, vaan junat joutuvat pysähtymään asemalla muista syistä.

    Miksi juna myöhästyy?

    VR:llä myöhästymisten alkusyyt jaetaan kolmeen koriin:

    Antti Hämäläinen / Yle

    Suurin yksittäinen syy junan myöhästymiselle on se, että jokin toinen juna on myöhässä.

    Myöhästymisten syyt, top 5:

    Junakohtaus, edellä kulkeva juna tai ohitus. Yhteensä 204 201 minuuttia, eli lähes viisi kuukautta.Pysähtymisajan ylitys. Yhteensä 99 540 minuuttia, eli runsaat kaksi kuukautta.Pitkäaikaiset nopeusrajoitukset 82 290 minuuttia, eli lähes kaksi kuukauttaRatainfran laiteviat. 78 317 minuuttia, eli vajaat kaksi kuukautta.Yhteysliikenteen odotus (jatkoyhteydet). 50 663 minuuttia, eli yli kuukausi.

    – Etenkin yksiraiteisilla osuuksilla jokainen minuutti, jonka juna on myöhässä kertautuu jollekin toiselle yksikölle, sanoo täsmällisyyspäällikkö Jonas Eriksson.

    Eriksson nostaa esiin myös sen, että eniten myöhästyneet junat kulkevat merkittävän osan matkastaan yksiraiteisella rataverkolla.

    – Myöhästyneissä junissa ei juuri ole esimerkiksi Helsingin ja Tampereen välisiä vuoroja.

    Mutta palataan Turun ja Helsingin väliseen aamujunaan. Miksi esimerkiksi se on myöhästellyt niin paljon?

    – Kesällä se kärsi Karjaan ja Kirkkonummen välillä tehdyistä ratatöistä, nopeusrajoituksista sekä siitä, että useampana aamuna liikenteenohjauksen järjestelmät olivat häiriötilassa, sanoo Eriksson.

    Syyt löytyvät siis VR:n mielestä Liikennevirastosta – ja Liikennevirasto myöntää asian.

    – Siellä eivät ennalta sovitut asiat aivan pitäneet, toteaa Väylien käyttöpalvelut ja turvallisuus -yksikön päällikkö Jukka Ronni Liikennevirastosta.

    Antti Hämäläinen / YleRatatyöt huomioidaan aikatauluissa – jos voidaan

    Junien kulkuun vaikuttaa vahvasti kaksi tahoa: ratainfrasta vastaava Liikennevirasto ja raideliikenteestä vastaava VR.

    VR:ää hieman harmittanee se, että junien myöhästelyt nähdään aina VR:n syynä.

    – Rataverkon kunto ja tieto siitä ovat täysin ensisijaisia asioita. Mitä parempi näkymä meillä on niihin, sitä paremmin me voimme tehdä aikataulut siihen. Jos me tiedämme nämä hyvissä ajoin, yleensä näitä täsmällisyysongelmia ei silloin ole, sanoo VR:n Eriksson painokkaasti.

    – Kaikki ennalta tiedetyt ratatyöt käydään kyllä läpi VR:n kanssa, mutta rataverkko alkaa olla joiltain osin elinkaarensa loppupuolella, joten yllättäviä vikoja tulee, sanoo Liikenneviraston Ronni.

    Junalla matkustetaan, koska siellä voi tehdä töitä

    Runsaat myöhästelyt ovat saaneet Turun ja Helsingin välisellä aamujunalla matkustavista monet miettimään kulkuneuvon vaihtoa, ja on mahdotonta tietää kuinka moni tällaiseen ratkaisuun on päätynyt.

    – Olen miettinyt bussia. Sillä pääsisi ajoissa ja halvemmalla, mutta toisaalta tämä juna on niin ehdoton työhuone, että olen toistaiseksi valinnut herätä aikaisemmin, sanoo Maria Höyssä.

    Samaa mieltä on Jyväskylän ja Pieksämäen välille ehtinyt Minna Koskinen.

    – Tässä voi tehdä töitä, ja voi jonkin verran liikkua, mikä tekee matkasta mukavamman, hän toteaa.

    Joillekin vaihtoehtoja ei oikein edes ole.

    – Teen töitä Pasilassa, ja sinne ei helposti bussilla pääse. Eikä henkilöautoakaan ole käytössä, kertoo Aart de Heer.

    Ja sitten on niitä, jotka valitsevat kulkuvälineen tilanteen mukaan.

    – Jos on tärkeä kokous aamulla, otan aina auton, sanoo Dan Holm.

    Johanna Huhtalan

    Johanna Huhtalan "onnellisten nakkien" etsintä helpottuu vuosi vuodelta – Luomuruokaa tuottaa ennätysmäärä maatiloja, mutta kaupan hyllyillä se näkyy vuonna 2020


    Tästä on kyseLuomuruuan myynti kasvoi viime vuonna 13 prosenttia.Luomutuotantoon siirtyy tänä vuonna 500 maatilaa.Kaupoissa luomuruuan hintaero muihin tuotteisiin madaltunut.Odotettavissa on, että kauppojen luopmuvalikoimat kasvavat merkittävästi...

    Tästä on kyseLuomuruuan myynti kasvoi viime vuonna 13 prosenttia.Luomutuotantoon siirtyy tänä vuonna 500 maatilaa.Kaupoissa luomuruuan hintaero muihin tuotteisiin madaltunut.Odotettavissa on, että kauppojen luopmuvalikoimat kasvavat merkittävästi tulevina vuosina.

    Mikkeliläisessä ruokamarketissa Johanna Huhtala poimii ostoskoriinsa nakkipaketin. Korissa on jo entuudestaan salaattia, puurohiutaleita ja leipää. Kaikki on luomua, myös nakit.

    Luomu on ollut Huhtalalle jo vuosia tärkeä ruokavalintoja ohjaava kriteeri. Erityisen tärkeää hänelle on ostaa eläinperäiset tuotteet luomuna.

    – Kiinnostuin luomusta, kun aloin miettiä tuotantoeläinten hyvinvointia ja lihantuotannon eettisyyttä. Myös ruuan maku ja terveellisyys ovat minulle syitä valita luomu.

    2010-luvun alussa Mikkelin ruokakaupoista luonnonmukaisesti tuotetun ruuan löytäminen oli työlästä. Etenkin lihatuotteita oli vaikea saada, ja luomu oli tuntuvasti muuta ruokaa kalliimpaa.

    – Ystäväni sanoi, että siihen aikaan kanssani oli sietämätöntä mennä kauppaan. Onnellista nakkia etsittiin niin kauan, että ystävällä meni hermot. Etsin sellaista, mitä ei ollut vielä olemassakaan.

    Huhtala liittyi luomuruokapiiriin, jonka kautta pystyi ostamaan luomuruokaa suoraan tiloilta. Ruokapiiri toimii yhä, mutta tarve ruuan ostamiselle muualta kuin ruokakaupoista on vähentynyt samaa tahtia kun luomuruuasta on tullut suositumpaa.

    Kauppojen valikoimat ovat kasvaneet ja hinnoista on tullut kilpailukykyisiä. Piirissä on jopa pohdittu, onko sille enää tarvetta, mutta on päädytty siihen, että vielä on. Huhtala ostaa piirin kautta ruokaa yhä joka kuukausi.

    Johanna Huhtalan mielestä luomua on nykyään helppo löytää kaupoista.Kalle Purhonen/Yle

    Vuosien 2012 ja 2017 välisenä aikana luomuruuan myynti on kasvanut yli 50 prosentilla. Vuosi toisensa perään myynnin kasvu on keikkunut yli kymmenessä prosentissa. Viime vuonna kasvua oli 13 prosenttia, kertoo Pro Luomu. Luomu on vakiinnuttanut asemansa, sanoo Luomuinstituutin johtaja Sari Iivonen.

    – Se on noussut marginaalista ihmisten tietoisuuteen.

    Luomuinstituutti tuottaa puolueetonta tutkimustietoa luomusta.

    Iivosen mukaan luomun suosion kasvu selittyy sillä, että yhä suurempi joukko kuluttajista ajattelee ympäristön hyvinvointia ja kantaa vastuuta valinnoistaan. Luomualan tulevaisuuden kannalta on myönteistä se, että etenkin nuoret ovataiempaa kiinnostuneempia luomusta. Tuoreet tutkimukset ovat osoittaneet, että ruoantuotannon ympäristövaikutusten vähentäminen edellyttää kasvisruoan osuuden lisäämistä ja lihankulutuksen vähentämistä.

    – Halutessani lihaa, voin valita kotimaista luomulihaa, jonka ympäristövaikutukset ovat positiivisemmat kuin tehotuotetun lihan, sanoo Iivonen.

    Iivonen toteaa ruokavalion muutoksen olevan kuitenkin hidasta.

    – Se vaatii ehkä sen, että nykyiset nuoret sukupolvet tulevat siihen ikään, että ostavat ruokaa lapsilleen.

    Harvoin luomutuote on halvempi, mutta joidenkin tuotteiden kohdalla hintaero on mitätön. Johanna Huhtala, Mikkeli

    Mikkeliläisessä marketissa Johanna Huhtala valitsee tomaatteja. Hän pitää kirsikkatomaateista, ja ylistää luomurasiallisen makua ylivertaiseksi perinteisesti tuotettuun kirsikkatomaattiin nähden. Hintaero on tuntuva. Luomutomaatin hinta on 17,80 euroa kilo. Tavallinen on kilohinnaltaan liki 10 euroa halvempi.

    Huhtala myöntää, että luomun valitseminen tulee kalliimmaksi kuin perinteisen vaihtoehdon.

    – Harvoin luomutuote on halvempi, mutta joidenkin tuotteiden kohdalla hintaero on ihan mitätön, sanoo Huhtala.

    Huhtalalle luomu on niin tärkeä kriteeri, ettei hän kiinnitä hintaan suurta huomiota. Hän myöntää, että yksin elävälle valintojen tekeminen on helpompaa kuin monelle muulle. Esimerkiksi kun Huhtala suuntaa mökkireissulle ystävien kanssa, hän ei rasita toisten kukkaroita vaatimalla yhteiseen ostoskoriin luomutuotteita vaan syö sitä, mitä muutkin.

    Huhtala uskoo silti, että tulevaisuudessa luomun suosio kasvaa.

    – Mitä enemmän tuottajat siirtyvät luomuun, sitä kovempaa on kilpailu ja hinnat tippuvat, Huhtala sanoo.

    Samaan uskovat myös ruokakaupat. Ja toivoa hintojen alenemisesta on, jos katsoo tuoreita tilastoja tuottajien kiinnostuksesta luomua kohtaan.

    Joka kahdeksas peltohehtaari kasvaa luomua

    Viisi sataa suomalaista maatilaa on siirtynyt tänä vuonna luomutuotantoon. Noin joka kymmenes maatila tuottaa nyt luomuviljaa, luomuvihanneksia, luomulihaa ja luomumunia. Suomen pelloista joka kahdeksas hehtaari on luomua.

    Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran mukaan luomutuotanto kasvaa nyt enemmän kuin 20 vuoteen.

    Maatalousyrittäjä Tiia Hakulinen ylämaankarjansa keskellä.Riina Kasurinen/Yle

    Rantasalmelaisella maatilalla nuori emäntä Tiia Hakulinen harjaa pitkäkarvaista lehmää. Hakulinen kasvattaa ylämaankarjaa lihaksi. Hakulinen alkoi pohdiskella luomuun siirtymistä jo neljä vuotta sitten, kun tila siirtyi hänen nimiinsä. Viimeinen niitti pohdinnoille oli päätös aloittaa lihantuotanto viljan viljelyn lisäksi.

    – Oli selvää, että jos eläimiä tulee, se on luomutuotantoa. Meille on hyvin tärkeää, että lehmä pääsee ulkoilemaan, se saa valita mitä se tekee, eikä tarvitse seistä päästään kiinni missään, sanoo Hakulinen.

    Luomulla saa lisäarvoa lihan hintaan, luomuliha on ekologista ja eläimet voivat hyvin. maatalousyrittäjä Tiia Hakulinen, Rantasalmi

    Tilan peltojen siirtäminen luomuun alkoi viime keväänä. Ensi keväänä alkaa karjan siirtäminen luomuun. Se tarkoittaa muun muassa, että ne syövät vain luomupelloilla tuotettua rehua, niillä täytyy olla enemmän elintilaa kuin perinteisessä tuotannossa ja niitä saa lääkitä rajallisesti.

    – Luomulla saa lisäarvoa lihan hintaan, se tuo kannattavuutta tukien kautta, luomuliha on ekologista ja luomueläimet voivat hyvin, Hakulinen perustelee.

    Maatalouden toimijat teettivät alkuvuonna kyselytutkimuksen maatalousyrittäjille maatalouden kehitysnäkymistä. Tutkimuksessa maatalousyrittäjät kertovat, että tärkeimpiä syitä luomuun siirtymiselle ovat kannattavuus ja se, ettei tarvitse käyttää lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita. Tärkeitä ovat myös hyvät tuet ja ekologisuus.

    Ylämaankarja elää ulkona vuoden ympäri.Kalle Purhonen/YleTanskassa luomun markkinaosuus on 13%, Suomessa 2%

    Hakulisella on 26 eri ikäistä ylämaan nautaa eli karja on pieni. Menee vielä ainakin vuosi ennen kuin lihavasikat ovat tarpeeksi isoja teurastettavaksi. Silloinkaan Hakulisen eläinten lihaa ei voi ostaa marketin hyllyltä. Hakulinen aikoo myydä lihat suoraan tilalta kuluttajille.

    Luomulihasta on pulaa kaupoissa. Kysyntää on enemmän kuin lihaa tuotetaan. Etenkin luomubroileria on vaikea löytää, sillä tuottajia on Suomessa kolme. Eniten myynnissä on naudan ja lampaan lihaa.

    Luomuinstituutin johtaja Sari Iivosen mukaan tuotanto on vähäistä siksi, että luomuun siirtyminen vaatii kotieläintiloilta kalliita muutoksia esimerkiksi tuotantorakennuksiin.

    – Yrittäjällä täytyy olla paljon uskoa luomun kannattavuuteen, sanoo Iivonen.

    Kyselytutkimuksessa maatalousyrittäjät pitivät suurimpina esteinä luomuun siirtymiselle rikkakasviongelmia, byrokratiaa ja luomutuotannon vaivalloisuutta.

    Kalle Purhonen/Yle

    Luomulihan vähyys selittää osaltaan myös sitä, miksi luomun osuus elintarvikemyynnin arvosta on yhä pieni. Vaikka kasvua on ollut tasaisesti jo vuosikymmenen ajan, on luomun markkinaosuus yhä vain 2,3 prosenttia.

    Eniten luomutuotteita ostetaan tuoteryhmistä, joiden hinnat eivät ole kalleimmasta päästä. Luomun markkinaosuus on suurin puurohiutaleissa, kasviöljyissä, lastenruuissa ja kananmunissa.

    – Jos myytäisiin enemmän arvokkaita tuotteita, kuten lihaa, luomumyynnin markkinaosuus olisi suurempi, sanoo Iivonen.

    Luomun eduissa korostuvat vahvimmin ympäristövaikutukset ja eläinten hyvinvointi. Luomuinstituutin johtaja Sari Iivonen

    Tanskassa luomuruuan markkinaosuus on peräti 13 prosenttia. Tanska on vahva maatalousmaa, jossa on paljon tehotuotantoa. Iivonen arvelee, että tehotuotannon haasteet ovat Tanskassa näkyvämpiä kuluttajille kuin Suomessa, mikä nostaa luomun kysyntää.

    – Siellä on myös panostettu luomuun poliittisilla päätöksillä, esimerkiksi ohjaamalla rahaa luomutukiin ja luomun tutkimukseen.

    Suomessa luomun suosion kasvun suurin este on Iivosen mukaan kotimaisen ruuan suuri arvostus. Suomalaiset ajattelevat, että kaikki kotimainen ruoka on niin puhdasta ja ympäristöystävällistä, ettei luomu tuo siihen lisäarvoa. Lisäksi luomu on yhä monille kallista.

    – Luomun eduissa korostuvat vahvimmin ympäristövaikutukset ja eläinten hyvinvointi. Luomutuotanto kuormittaa vähemmän vesistöjä, edistää hiilen sidontaa peltomaahan, vähentää riippuvuutta fossiilienergiasta ja ylläpitää luonnon monimuotoisuutta, Iivonen sanoo.

    Olen miettinyt, että onko tämä vain hyvän omantunnon ostamista? Johanna Huhtala, Mikkeli

    Mikkeliläisessä ruokakaupassa Johanna Huhtala valitsee koriinsa vielä kermajuustoa ja jauhelihaa. Molempia löytyy luomuna.

    Huhtala oli useamman vuoden kasvissyöjä, mutta päätyi pitämään luomuruokaa riittävän eettisenä ratkaisuna.

    – Tajuan kyllä, että ajatuksena onnellinen nakki on huvittava: tosi onnellinenhan se eläin siinä lautasella on. Olenkin miettinyt, että onko tämä vain hyvän omantunnon ostamista.

    Voi olla, että lähivuosina Huhtalan lautaselle päätyy rantasalmelaisen Tiia Hakulisen ylämaankarjan lihaa. Menee kuitenkin vielä hyvä tovi, ennen kuin Hakulisen karja on syönyt riittävän kauan luomurehua ja elänyt luomun tuotantovaatimusten mukaan. Siirtymäajat tavallisesta tuotannosta luomuun ovat pitkiä.

    Lähivuosina markkinoille tulee huomattava määrä uusia luomutuotteita. Kun tänä vuonna luomuun on siirretty noin 32 000 hehtaaria peltoa, luomusatoa ne tuottavat vuonna 2020.

    – Kauppa on ennustanut, että seuraamme luomumyynnissä Ruotsin kehitystä. Siellä markkinaosuus on jo kahdeksan prosenttia, sanoo Iivonen.

    Omista tuloista ei huudella torilla, vaikka verotiedot ovatkin julkisia – Kysyimme gallupissa ihmisiltä, mitä he tienaavat

    Omista tuloista ei huudella torilla, vaikka verotiedot ovatkin julkisia – Kysyimme gallupissa ihmisiltä, mitä he tienaavat


    Veropäivä nostaa keskustelunaiheeksi ihmisten tulot. Rahasta puhuminen on silti monelle suomalaiselle tabu. Kaikki eivät halua kertoa tuloistaan edes lähipiirille, vaikka monet haluavat, että tuloista puhutaan avoimesti. Miikka RepoEsa Huuhko /...

    Veropäivä nostaa keskustelunaiheeksi ihmisten tulot. Rahasta puhuminen on silti monelle suomalaiselle tabu. Kaikki eivät halua kertoa tuloistaan edes lähipiirille, vaikka monet haluavat, että tuloista puhutaan avoimesti.

    Miikka RepoEsa Huuhko / Yle

    Miikka Repo, Mikkeli

    Se on sen verran vähän, että en viitsi kertoa. Tienaan sen, mitä aika lailla keskimäärin 2000–3000 välillä. Joillekin kavereille kerron, jos puhutaan raha-asioista.

    Marika UusimäkiArvo Vuorela / Yle

    Marika Uusimäki, Jyväskylä

    Haluan pitää tuloni salaisuutena. Kerron niistä miehelleni, ja lähipiirissä tulee vähän juteltua. Muille en kerro. Verotietouutisia tulee aika vähän seurattua. Lähinnä saatan lukea julkkisten tietoja lehdestä viihteen vuoksi.

    Aino KeijonenEsa Huuhko / Yle

    Aino Keijonen, Puumala

    Olen eläkkeellä ja eläkkeeni on noin parin tonnin luokkaa verojen jälkeen. Voin kertoa tuloni, koska jostain joku saa ne tietää kuitenkin. Miksi sitä pitäisi piilotella, kun se on ansaittua rahaa? Ansiot on sellainen asia, että siitä ei puhuta paljon. Avoimuus on kaikessa kuitenkin parempi, vaikka se saattaisi lisätä kateutta.

    Henna KaarlelaArvo Vuorela / Yle

    Henna Kaarlela, Jyväskylä

    Tienaan 700 euroa kuukaudessa. Voin sen kertoa, koska olen pienituloinen ja edustan eläkkeensaajia. Itse olen tienannut tämän verran jo neljä vuotta. Minusta on pöyristyttävää, että voi tienata näin vähän. Laskujen jälkeen jää käteen 200 euroa kuukaudessa elämiseen. Joutuu kiertämään kaikki ruokapankit. Koko sukuni tietää, että olen pienituloinen. En ymmärrä, miksi eduskunta on taas supistamassa eläkkeensaajien tuloja, kun ne ovat valmiiksi pienet.

    Päivi LeikasEsa Huuhko / Yle

    Päivi Leikas, Mikkeli

    Tienaan liian vähän. Pääasiassa en kerro muille tienesteistäni. Tulot ovat jokaisen henkilökohtainen asia.

    Matti VirolainenArvo Vuorela / Yle

    Matti Virolainen, Jyväskylä

    Tienaan keskipalkasta hieman alaspäin eli 3000–4000 euron välillä. Minusta tulojen pitää olla julkisia, eikä niiden kertomisessa ole mitään ihmeellistä. Olen työmies ja meillä on kaikilla melko samat palkat, jotka työehtosopimus määrää. Itselläni on suhteellisen pieni palkka, mutta pärjään sillä. En ole kauhean kateellinen ihminen. Jos naapuri saa enemmän, se ei minua haittaa.

    Keijo JukarainenEsa Huuhko / Yle

    Keijo Jukarainen, Mikkeli

    Minulla on pieni eläke. Suurin osa tietää minun tulot ja eläkkeen. Minä olin alalla, jossa kaikki tiesivät toistensa palkat melko tarkasti, joten se ei aiheuttanut riitoja. En käy katsomassa muiden verotietoja paitsi sen, mitä lehdissä on. Se on kaksipiippuinen juttu, tarvitseeko sitä tietää. Kyllä me tiedämme muutenkin, ketkä ovat köyhiä ja ketkä rikkaita.

    Ville LehtoArvo Vuorela / Yle

    Ville Lehto, Muurame

    Tienaan sopivasti keskivertokansalaisen verran. En kerro tuloistani muille kuin äidille. Minua ei kiinnosta muiden tulot. Kaikki tienaa, mitä tienaa.

    Helena LindqvistArvo Vuorela / Yle

    Helena Lindqvist, Jyväskylä

    Tienaan jonkun roposen eläkettä. En oikein muista summaa, mutta netto on jotain alle 2000 euroa. Kerron tuloista, jos joku kysyy. En julkisesti kertomaan rupea, mutta jos joku haluaa tietää, se ei ole salaisuus. Ei ole minun häpeä, jos minulla on pieni eläke. En ole utelias muiden tuloista. Minua ei kiinnosta, kuka tienaa Suomessa eniten ja kuka vähiten. Se on minulle aivan sama.

    Bitcoin teki 28-vuotiaasta miljonäärin – 500 euron sijoituksella 2 miljoonan euron tulot

    Bitcoin teki 28-vuotiaasta miljonäärin – 500 euron sijoituksella 2 miljoonan euron tulot


    Tästä on kyseKryptovaluutta bitcoin perustuu avoimeen lähdekoodiin ja salausalgoritmiin. Se mahdollistaa käyttäjien väliset arvonsiirrot ilman välikäsiä kuten pankkeja.Bitcoinin kehitti Satoshi Nakamoto -nimeä käyttänyt taho, joka perusti...

    Tästä on kyseKryptovaluutta bitcoin perustuu avoimeen lähdekoodiin ja salausalgoritmiin. Se mahdollistaa käyttäjien väliset arvonsiirrot ilman välikäsiä kuten pankkeja.Bitcoinin kehitti Satoshi Nakamoto -nimeä käyttänyt taho, joka perusti bitcoin-verkon tammikuussa 2009.Yhden bitcoinin arvo kävi joulukuussa 2017 korkeimmillaan yli 19 000 dollarissa. Nyt arvo on noin 6 000 dollaria.Bitcoinin arvo muodostuu kysynnän ja tarjonnan perusteella kryptovaluuttapörsseissä.

    Mikkeliläinen Juha Paakkunainen nousi Etelä-Savon tuloverotilaston kärkeen myymällä vuonna 2011 hankkimansa virtuaalivaluutat. Joensuussa tuolloin asunut Paakkunainen osti ensin muutamia satoja bitcoineja euron kappalehinnalla, yhteensä niitä kertyi 500 euron edestä saman syksyn aikana.

    – Uutissivustojen kautta seurasin, että on tällainen valuutta, jonka arvo alkaa nousta räjähdysmäisesti. Minua kiinnosti se, miksi virtuaalivaluutta voi teknisesti toimia, sillä meillä on rahaa ollut iät ja ajat.

    Paakkunainen sijoittuu valtakunnallisesti alle 30-vuotiaiden suurituloisimpien listalla yhdeksänneksi. Alle 30-vuotiaista tuhannen suurituloisimman joukkoon pääsi 32 henkilöä.

    – Huomasin, että tämä pohjautuu matematiikkaan ja tiettyihin sääntöihin. Kiinnostuin siitä ja hankin kun sattui vielä olemaan muutama sata euroa ylimääräistä pankkitilillä. Puhuttiin, että arvo voi nousta rakettimaisesti, mutta varma siitä ei voinut missään vaiheessa olla.

    Ainoastaan vaimo ollut tietoinen bitcoin-sijoituksista

    Paakkunainen piti hankkimansa bitcoinit, mutta ei lähtenyt louhimaan niitä lisää tai käyttänyt niitä maksuvälineenä.

    – Ajattelin, että voisin ostaa niillä jotain verkkokaupasta, mutta ei ollut mitään sellaista hankittavaa.

    Paakkunainen myi muutaman vuoden kuluttua osan hankkimistaan bitcoineista. Tuolloin reilun 100 000 euron tulot näkyivät Pohjois-Karjalan verotiedoissa.

    Muuten Juha Paakkunainen on halunnut pitää bitcoineihin liittyvän sijoitustoiminnan omana tietonaan. Ainoastaan oma vaimo on ollut tietoinen sijoituksista.

    Aikoo elää keskivertoelämää

    Paakkunainen asuu tavallista nuoren perheen elämää Mikkelissä. Perhe muutti Joensuusta Mikkeliin Juvan kautta vaimon työn perässä.

    Juha Paakkunainen kertoo päätyneensä sijoitusten kotiuttamiseen yksinkertaisen laskutoimituksen jälkeen.

    – Keskivertosuomalainen hankkii työuran aikana noin 1,3 miljoonaa euroa. Minulle jäi verojen jälkeen tuo sama summa.

    – En ole rikas, eikä tarkoitus ole ostaa pihaan Lamborghinia. Voin tehdä jatkossa jotain mielekästä kokoaikaista tai osa-aikaista työtä ja nostaa elintasoa. Tai elää nykyisillä rahoilla keskivertoelämää, Juha Paakkunainen pohtii.

    Virtuaalivaluutan kotiuttamisen mies toteutti syksyllä 2017. Bitcoinien vaihtaminen euroiksi vei suomalaisen välittäjän kautta muutamia päiviä. Bitcoinin arvo ehti nousta kymmenen prosenttia noiden päivien aikana.

    Virtuaalivaluutan tuomien voittojen kotiuttaminen ei ollut aivan yksinkertainen juttu.

    – Verottajalle riitti se, että maksoin 34 prosentin pääomaveron, mutta pankille piti tehdä tarkka selvitys rahojen alkuperästä.

    Paakkunaisen tulot olivat viime vuodelta 1 973 651 euroa.

    Lue myös:

    Kryptovaluutta-sijoituksilla monimiljonääriksi? Startup-yrittäjä Alexander Hanhikoski nousi yllättäen vuoden 2017 tulokärkeen

    Suomalainen entinen bitcoin-kehittäjä Martti Malmi voisi olla nyt miljardööri, mutta toisin kävi – Kryptovaluutta täyttää 10 vuotta

    Tutkijat: Bitcoinin hintakupla saattoi johtua keinotekoisesta paisuttamisesta, syyttävä sormi osoittaa kryptopörssi Bitfinexiä

    Kauhakuormaajan kauha putosi päälle, mies kuoli Vapon turvesuolla Mikkelissä

    Kauhakuormaajan kauha putosi päälle, mies kuoli Vapon turvesuolla Mikkelissä


    Vuonna 1959 syntynyt mies on menehtynyt työtapaturmassa Mikkelin Haukivuorella. Tapaturma sattui Vapon Ropolansuon turvetuotantoalueella. Onnettomuus tapahtui kauhakuormaajan kauhaa asennettaessa. Asentaja oli mennyt kauhan alle tarkastamaan...

    Vuonna 1959 syntynyt mies on menehtynyt työtapaturmassa Mikkelin Haukivuorella. Tapaturma sattui Vapon Ropolansuon turvetuotantoalueella.

    Onnettomuus tapahtui kauhakuormaajan kauhaa asennettaessa. Asentaja oli mennyt kauhan alle tarkastamaan kiinnitystä, kun kauha oli irronnut ja pudonnut hänen päälleen. Uhri todettiin menehtyneeksi heti tapahtumapaikalla.

    Onnettomuus tapahtui poliisin mukaan noin kello 10:40.

    Poliisi tutkii yhdessä työsuojelutarkastajien kanssa tapahtunutta kuolemansyyn tutkintana ja työtapaturman tutkintana.

    3D-teknologia saapui hammaslääkäriin – video näyttää, miten timanttiporat jyrsivät uuden hampaan asiakkaan odottaessa

    3D-teknologia saapui hammaslääkäriin – video näyttää, miten timanttiporat jyrsivät uuden hampaan asiakkaan odottaessa


    Mikkeliläinen Sari Eronen makaa hammaslääkärin tuolissa suu auki. Hammaslääkäri Antti Siiskonen vie hampaiden lähelle laitteen, jossa on noin kaksi senttiä paksu, neliskanttinen, kynämäinen pää. Laitteesta heijastuu hampaisiin sininen valo....

    Mikkeliläinen Sari Eronen makaa hammaslääkärin tuolissa suu auki. Hammaslääkäri Antti Siiskonen vie hampaiden lähelle laitteen, jossa on noin kaksi senttiä paksu, neliskanttinen, kynämäinen pää.

    Laitteesta heijastuu hampaisiin sininen valo. Kuuluu naks, ja laite ottaa kuvan Erosen suusta. Vieressä olevalle tietokoneen näytölle ponnahtaa kolmiulotteinen kuva hampaista.

    – Suukamera osaa erottaa etäisyydet ja muodot paljon paremmin kuin tavallinen kamera, sanoo Siiskonen ja jatkaa kuvien ottamista.

    Näytölle alkaa piirtyä kuva kerrallaan Erosen hammaskaluston rakenne.

    Hammaslääkäri ottaa 3D-skannerilla kuvia Sari Erosen hampaista.Riina Kasurinen/Yle

    Eroselta poistettiin alkuvuonna kulmahammas, joka oli alkanut kerätä mätää. Poiston seurauksena Erosella on hammasrivistössä aukko, joka on ikävän näköinen. Se kerää ruokaa ja tuntuu pureskellessa huteralta. Nyt Eroselle rakennetaan ehjä hammasrivistö 3D-teknologian avulla.

    Hampaisiin on tehty tarvittavat hionnat jo edellisenä päivänä. Tänään hammasrivistössä olevaan aukkoon tehdään kolmiulotteisen mallinnuksen avulla hampaan näköinen täyte. Täyte kiinnitetään aukon vieressä oleviin hampaisiin. Sitä kutsutaan hammassillaksi.

    Tietokoneen näytöllä on kolmiulotteinen mallinnus Sari Erosen kulmahampaista. Vaalea hammas on tietokoneen ehdotus uudeksi hampaaksi puuttuvan tilalle.Yle

    Tietokoneen näytöllä Erosen hampaiden pienetkin uurteet ja kolot näkyvät selvästi. Kuva on paitsi kolmiulotteinen, myös moninkertainen suurennos suusta. Hammaslääkäri Antti Siiskonen näkee kuvasta suun tilanteen paremmin kuin silmämääräisesti suuhun katsomalla.

    – Näen heti tarkasti millaiset hionnat olen tehnyt ja kone kertoo, jos jossakin on korjattavaa, sanoo Siiskonen pyöritellen kuvaa hampaista näytöllä.

    Uusi hammas syntyy klinikan takahuoneessa tuossa tuokiossa

    Kun Siiskonen on muokannut kolmiulotteisen mallin näytöllä mieleisekseen, hän lähettää tiedot hammaslääkäriaseman takahuoneessa olevaan jyrsimeen. Jyrsin on samankaltainen laite, millä teollisuudessa valmistetaan vaikkapa autojen peltiosia millintarkasti oikeanlaisiksi. Tietokone lähettää täsmälliset tiedot koneelle, joka tekee työtä käskettyä.

    Jyrsin näyttää mikroaaltouunin kokoiselta laatikolta, jossa on kaksi timanttiporan terää vastakkain. Porat jyrsivät sokeripalan kokoisesta keraamisesta kuutiosta sopivan kappaleen Sari Erosen suuhun.

    Keraaminen materiaali muistuttaa hampaan väristä posliinia. Koska ihmisten hampaat ovat erivärisiä, myös keraamisia kuutioita on monen sävyisiä.

    Tietokoneen näytöllä on mallinnos hampaasta, jonka kone jyrsii keramiikkakuutiosta. Hammaslääkäri pitää kädessään oikeaa kuutiota, josta hammas tehdään.Riina Kasurinen/Yle

    Timanttiporat aloittavat vimmaisen jyrsimisen. Terät pyörivät niin vinhasti, että kone jäähdyttää niitä koko ajan ruiskuttamalla niiden päälle kylmää vettä. Kone jää rakentamaan oikeanlaista hammasta noin puoleksi tunniksi.

    Uusi tapa on huomattavasti asiakasystävällisempi. Suu ei ole täynnä kaikenmaailman möhniä ja laitteita. Hammashoidossa ollut potilas Sari Eronen, Mikkeli

    Hammaslääkäriasemat hankkivat nyt kuumeisesti 3D-skannereita ja jyrsimiä. Teknologia on ollut olemassa on 15 vuotta, mutta vasta nyt laitteet ovat niin nopeita ja luotettavia, että ne yleistyvät.

    Laite, jolla keraamisia paikkoja, hammaskruunuja ja siltoja jyrsitään on niin sanottu CAM-jyrsin. CAM on lyhenne sanoista Computer Aided Manufacturing.Riina Kasurinen/Yle

    Kun Eroselle tehtävä hoito tehdään ilman 3D-teknologiaa, potilaan suuhun laitetaan pehmeällä massalla täytetty muotti. Massa kovettuu potilaan suussa muutamassa kymmenessä sekunnissa. Muotti poistetaan ja hammaslääkärillä on käsissään massasta tehty jäljennös potilaan hampaista.

    Sen jälkeen jäljennös pakataan ja lähetetään hammaslaboratorioon. Siellä hammasteknikko valmistaa jäljennöksen pohjalta käsityönä uuden hampaan, joka istuu täsmälleen paikoilleen. Aikaa prosessi voi mennä joitakin päiviä.

    Lopputulos on yleensä yhtä hyvä riippumatta siitä, onko uuden hampaan rakentanut ihminen vai kone. Potilaan kannalta kone voi kuitenkin olla mieleisempi vaihtoehto.

    – Uusi tapa on huomattavasti asiakasystävällisempi. Otetaan vaan kuvia suusta, eikä suu ole täynnä kaikenmaailman möhniä ja laitteita, sanoo Sari Eronen.

    Yksityisten klinikoiden etuoikeus

    3D-skannerin avulla voi tehdä muutakin kuin hammassiltoja. 3D-skannerin ja jyrsimen avulla voi esimerkiksi paikata reikiintyneitä hampaita, valmistaa purentakiskoja ja suunnitella ja toteuttaa oikomishoitoja.

    Tuoreessa Hammaslääkäri-lehdessä laitevalmistaja Planmecan varatoimitusjohtaja Tuomas Lokki visioi, että tietokoneelle voisi kerätä potilaan 3D-röntgenkuvan, digitaalisen hammaskartaston ja muuta tietoa. Potilaan suu skannattaisiin jokaisen käynnin aluksi. Silloin tietokone voisi antaa hammaslääkärille nopean yhteenvedon suussa tapahtuneista muutoksista, kuten karieksen määrästä.

    Tällä hetkellä 3D-skannerit ja niihin liitetyt jyrsimet ovat pääasiassa yksityisten klinikoiden etuoikeus. Skanneri ja jyrsin maksavat noin 100 000 euroa.

    Jyrsimessä timanttiporat poraavat niin nopealla tahdilla, että kone ruiskuttaa porien päälle jatkuvasti vettä jäähdyttääkseen niitä.Riina Kasurinen/Yle

    Erikoishammaslääkäri ja biomateriaalitieteen professori Pekka Vallittu Turun yliopistosta uskoo, että julkisella puolellakin alkaa olla paineita ainakin skannereiden hankkimiseen, vaikka jyrsimen työn jättäisi edelleen hammasteknikoille.

    Etenkin oikomishoidoissa 3D-skanneri helpottaisi sekä potilaan kokemusta että hammaslääkärin työtä.

    Vielä nyt on tavallista, että potilaan hampaiden asentoa seurataan yhä uudestaan tehtävillä kipsimalleilla. Niitä voi kertyä vuosien saatossa pahvilaatikollinen.

    – Muutos 3D-mallinnukseen tapahtuu varmaankin aika nopeasti, sanoo Vallittu.

    Nopeammin, paremmin ja halvemmalla?

    3D-teknologia on hammaslääkäriasemille hinnoissaan, eikä potilas välty osallistumasta kustannuksiin. Hintoja on vaikea vertailla, sillä toimenpiteet ovat usein monimutkaisia ja saattavat sisältää sekä perinteistä työtä että 3D-teknologiaa.

    Listahintoja katsomalla 3D-teknologian avulla tehdyt hoidot ovat pääsääntöisesti hieman kalliimpia kuin perinteiset. Toisaalta käyntikertoja tulee vähemmän kuin ennen, ja työ on nopeampaa, mikä voisi laskea hoidon hintaa.

    – Uuden teknologian pitäisi tehdä asioista nopeampia, parempia ja halvempia, mutta tässä se ei jostain syystä mene niin. Tällä hetkellä hinnat eivät ole laskeneet missään päin maailmaa, sanoo Vallittu.

    Näitä laitteita hankitaan erityisesti hammaspaikkoja varten. Erkoishammaslääkäri, biomateriaalitieteen professori Pekka Vallittu

    Uudella teknologialla voi tehdä myös yksinkertaisempia toimenpiteitä, kuten reikiintyneiden hampaiden paikkauksia. Niissä koneen keraamisesta materiaalista tehty paikka peittoaa tavallisen, suussa tehtävän muovipaikan mennen tullen.

    Kone tekee paikan keraamisesta materiaalista, joka ei kutistu, kuten tavallinen, reikään pursotettava muovipaikka. Niinpä reiän ja paikan välinen reuna pysyy tiiviinä. Tavallisen paikan ongelmana on usein, että reunat rakoilevat.

    – On hirvittävän iso riesa ihmisille, että ruoka pakkaantuu hampaiden väliin. Se aiheuttaa ientulehdusta, ja tunne on inhottava, kuvailee Vallittu.

    Kun paikan reunat alkavat rakoilla, hammas reikiintyy uudelleen ja muutaman vuoden kuluttua paikka irtoaa. Koneen tekemä paikka sen sijaan istuu kuin nakutettu ja voi kestää kolme kertaa pidempään kuin muovipaikka.

    Mutta se myös maksaa kolme kertaa enemmän. Kun tavallisen muovipaikan hinta on noin 90-150 euroa, maksaa keraaminen, koneen jyrsimä paikka 450-600 euroa.

    – Näitä laitteita hankitaan erityisesti hammaspaikkoja varten, Vallittu sanoo.

    Hammaslääkäri Antti Siiskonen pitelee kädessään koneen valmiiksi jyrsimää hammasta.Riina Kasurinen/Yle

    Mikkeliläisellä hammaslääkäriasemalla Sari Eroselle aletaan sovitella jyrsimen työn jälkeä, uutta hammasta suuhun. Hoidon aikana kävi kuitenkin ilmi, että jyrsin voi tehdä Eroselle vain väliaikaisen hampaan. Jotta pysyvä hammas saadaan kiinnitettyä naapurihampaisiin riittävän kestävästi, täytyy aukon peittävän rakennelman olla suuri. Niin suuri, ettei jyrsimeen löydy tarpeeksi isoa raakamateriaalikuutiota, josta rakennelman voisi jyrsiä.

    Niinpä Eronen sai suuhunsa massalla täytetyn muotin, ja lopullisen täytteen kulmahampaiden aukkoon tekee hammasteknikko laboratoriossa.

    Professori Pekka Vallitun mielestä ei olekaan syytä asettaa vanhaa ja uutta vastakkain. Kone ei ole viemässä hammasteknikoiden työtä. Päinvastoin. Mitä lennokkaampia laitteita vastaanotoille tulee, sitä varmemmin niiden käyttäjiksi tarvitaan erikoisosaajia. Jo nyt hammasteknikot tekevät töitään osittain digitaalisesti.

    – On nähtävissä, että tulevaisuudessa hammasteknikot työskentelevät vastaanottojen yhteydessä ja rakentavat digitaalisesti esimerkiksi hammassiltoja ja kruunuja. Hammaslääkäreiden työaika ei riitä tähän, sanoo Vallittu.

    Hammaslääkäri Antti Siiskonen pitelee massasta muotilla tehtyä mallia Sari Erosen hampaista.Riina Kasurinen/Yle

    Turun yliopistossa tutkitaan, miten keraamisen hammaspaikan voisi tulostaa 3D-tulostimella. Tällä hetkellä se ei vielä onnistu. Purentakiskoja sen sijaan jo tulostetaan.

    Potilaan kannalta olisi ihanteellista, jos tulevaisuudessa suuhun voisi kajota niin vähän kuin mahdollista. Vallittu visioi, että yhdistelemällä 3D-kuvia, röntgenkuvia ja lasertutkia, jotka tutkivat hampaiden pinnan kovuutta, saataisiin kasaan jo niin suuri tietopaketti, että sen pohjalta voisi tehdä karkeaa diagnostiikkaa katsomatta potilaan suuhun.

    Mutta se ei korvaa ihmissilmää ja sondia eli piikkiä, jolla hammaslääkäri painelee hampaita. Eivätkä laitteet korvaa sitä pahintakaan - poraa.

    – Pora on nopea ja tehokas. Sitä ei ihan vähään aikaan mikään tule korvaamaan, sanoo Vallittu.

    Lääkärikopteri sittenkin Uttiin? Ministeri haluaa lisätietoja tukikohdista

    Lääkärikopteri sittenkin Uttiin? Ministeri haluaa lisätietoja tukikohdista


    Tästä on kyseMinisteri Annika Saarikko haluaa lisäselvityksiä uuden lääkärihelikopterin kotipaikasta Kaakkois-SuomessaAsiantuntijaryhmä esitti sijoituspaikaksi elokuussa Kaakkois-Suomessa Lappeenrantaa ja Pohjanmaalla SeinäjokeaPäätös uusien...

    Tästä on kyseMinisteri Annika Saarikko haluaa lisäselvityksiä uuden lääkärihelikopterin kotipaikasta Kaakkois-SuomessaAsiantuntijaryhmä esitti sijoituspaikaksi elokuussa Kaakkois-Suomessa Lappeenrantaa ja Pohjanmaalla SeinäjokeaPäätös uusien lääkintahelikoptereiden tukikohdista on odotettavissa vielä tämän vuoden puolella

    Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko haluaa vielä selvittää sijoitetaanko Kaakkois-Suomen lääkärihelikopteri Lappeenrantaan vai Uttiin. Virkamiesten asiantuntijaryhmä esitti elokuussa tukikohdaksi Lappeenrantaa.

    Perusteena lisäselvitykselle Saarikko pitää esiin nousseita puheenvuroja Utin puolesta.

    – Asia on noussut voimakkaasti esille Kymenlaaksossa. Perataan asia vielä kerran ja katsotaan onko raportin lopputuleman eli kopteritukikohdan osalta jotain ristiriitoja.

    Lisäselvitykset tehdään Saarikon mukaan ministeriön virkatyönä.

    Kouvolassa maakuntamatkallaan vierailleen Saarikon mukaan päätös kopterin kotipaikasta on odotettavissa tämän vuoden puolella.

    Hän sanoo saaneensa Kymenlaakson kuntien virkamiesjohdolta selvän viestin, että asiassa pitää edetä nopeasti.

    – Ymmärrän toiveen, toteaa Saarikko.

    Ministerin mukaan poliittinen kanta tukikohtapäätöksestä on vielä auki.

    Utin puolesta ovat vedonneet syksyn aikana Kouvolan ja Kotkan kaupungit sekä Kymenlaakson kauppakamari.

    Ylen kyselyssä osa Kaakkois-Suomen vaalipiirin kansanedustajista oli varovasti Utin puolella, enemmistö kannatti Lappeenrantaa.

    Tehtävien ja väestön määrä painavat päätöksenteossa

    Ministeri Saarikon mukaan uusien lääkärihelikopterien saaminen Kaakkois-Suomeen ja Pohjanmaalle on osa isoa kokonaisuutta, jossa tarkastellaan koko terveydenhuollon ilmailupalveluja.

    Jatkossa on tarkoitus pohtia muun mussa sitä miten lääkärihelikopteritoiminnan hallinto järjestetään.

    Nyt toiminnasta vastaa sairaanhoitopiirien yhdessä omistama Finhems -yhtiö. Tulevaisuudessa on mahdollista, että soteuudistuksen yhteydessä lääkärikopteritoiminta siirtyy yhden sairaanhoitopiirin, Pirkanmaan, vastuulle.

    Päätös kahden uuden lääkärihelikopterin sijoituspaikasta on odotettavissa vielä tänä vuonna. Kopterit tulevat Kaakkois-Suomeen ja Pohjanmaalle.Yle

    Tukikohtaratkaisun keskeisin asia on Saarikon mukaan helikopterin vuosittaisten tehtävien määrä sekä kuinka paljon väestöä kopterin sijoituspaikasta voidaan tavoittaa.

    – Nämä ovat päätöksenteon johtotähtiä, sanoo Saarikko.

    Elokuussa julkistetussa loppuraportissa huomioitiin myös muun muassa sairaaloiden läheisyys ja niiden päivystyspalvelujen laajuus.

    Keskustelu Kaakossa kuumempaa kuin Pohjanmaalla

    Saarikko korostaa lääkärihelikopteriasiassa samaa mitä monet muutkin poliitikot esimerkiksi juuri Kaakkois-Suomen vaalipiirissä.

    – On hyvä asia, että kopterit ylipäänsä saadaan Kaakkois-Suomeen ja Pohjanmaalle. Näillä alueilla ihimiset ovat olleet eriarvoisessa asemassa, koska kopterit ovat puuttuneet.

    Eduskunnan oikeusasiamies linjasi jo kolme vuotta sitten puuttuvien koptereiden olevan perustuslain vastaista.

    Kaakkois-Suomessa käyty keskustelu Utin ja Lappeenrannan ympärillä ei ole yllättänyt ministeriä. Keskustelu on kuitenkin ollut Saarikon mielestä voimakkaampaa kun Pohjanmaalla, jossa lääkärikopterin sijoituspaikaksi esitettiin elokuussa Seinäjokea. Toinen vaihtoehto oli Vaasa.

    – Siellä ei ole ollut näin kuumaa keskustelua. Mutta muut aiheet soteuudistuksen äärellä kyllä kuumenevat ja kuplivat.

    Itä-Suomessa elätellään toiveita, että Savonlinnasta tulisi seuraava suomalainen kulttuuripääkaupunki vuonna 2026

    Itä-Suomessa elätellään toiveita, että Savonlinnasta tulisi seuraava suomalainen kulttuuripääkaupunki vuonna 2026


    Yksi suomalaiskaupungeista valitaan Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2026. Haussa ovat mukana ainakin Oulu, Tampere ja Mänttä-Vilppula. Myös Itä-Suomessa suunnitellaan lähtemistä mukaan kisaan. Savonlinnan kaupunki ei ole vielä tehnyt...

    Yksi suomalaiskaupungeista valitaan Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2026. Haussa ovat mukana ainakin Oulu, Tampere ja Mänttä-Vilppula. Myös Itä-Suomessa suunnitellaan lähtemistä mukaan kisaan. Savonlinnan kaupunki ei ole vielä tehnyt virallista päätöstä hausta.

    Kulttuuripääkaupunkivuoden markkinointi ja ohjelma kattaisivat koko Itä-Suomen. Aloite viiden maakunnan yhteishakuun tuli Pohjois-Savolta. Pohjois-Savon maakuntajohtaja Marko Korhonen peräänkuuluttaa laajaa yhteistyötä.

    – Kyllähän se yhteinen tekeminen on tässä se avainsana. Itä-Suomi kaipaa nyt yhteistä draivia monella eri elämän osa-alueella.

    Kulttuuripääkaupunkihaussa Korhonen näkee vahvuutena maakuntien voimien yhdistämisen ja Savonlinnan pitkät kulttuuriset perinteet. Hänen mielestään kulttuurin ja matkailun avulla pystytään kehittämään ja parantamaan itäsuomalaista vetovoimaa.

    – Savonlinna on Itä-Suomen vanhin kaupunki Olavinlinnoineen ja oopperajuhlineen. Se nauttii varauksetonta maakuntien luottamusta, ja seutumme muut isot kaupungit ovat jo ilmaisseet tukensa tälle hankkeelle, Korhonen kehuu.

    Kaupunkilaiset mukaan kulttuuripääkaupunkiohjelmaan

    Euroopan unionin kulttuuripääkaupunkiohjelman kriteereissä edellytetään kaupunkeja sisällyttämään asukkaat ohjelman toteuttamiseen. Hannele Winterin mielestä kesä on Savonlinnassa hyvin markkinoitu, mutta talvisin on hiljaista.

    – Täällähän voisi olla enemmän teatterijuttuja ja yleistapahtumia niin kuin Olavinlinnan ympärille onkin järjestetty esimerkiksi valonäytöksiä. Ja lumenveistokisat oli täällä ennen vanhaan, silloin oli todella paljon porukkaa helmikuussa, Winter muistelee.

    Lauri Tiaisen mielestä kulttuuripääkaupunkihausta olisi hyötyä kaupungille. Hänestä kulttuuriin kannattaa investoida.

    – Kovin olisi tylsää täällä, jos vaan tehtäisiin töitä ja nukuttaisiin. Minusta olisi mukavaa, että pienempiäkin kaupunkeja välillä muistettaisiin, että kaikki ei menisi Suomen mittapuussa isoihin kaupunkeihin, Tiainen toivoo.

    Winter puolestaan toivoo vastavuoroisuutta muiden itäsuomalaisten kaupunkien kanssa.

    – Vaikka jotain saaristoon liittyvää, näytettäisiin ulkomaisille ryhmille minkälaista tämä lähiympäristö on. Jos vaikka Lappeenranta toisi turisteja tänne ja me veisimme matkailijoita Lappeenrantaan, hän innostuu ideoimaan.

    Arvokasta näkyvyyttä

    Kulttuuripääkaupunkivuodella voi olla pitkäkestoisia myönteisiä vaikutuksia kaupungille. Titteliä havitellaan, koska se tuo mukanaan muun muassa kansainvälistä näkyvyyttä, turismia ja monipuolisempaa kulttuuritarjontaa.

    – Meidän pitäisi vielä laajemmin nähdä luonto, kulttuuri ja sen sisällä esittävät taiteet ja matkailu yhtenä kokonaisuutena ja nähdä myös yli maakuntarajojen, sanoo Savonlinnan Kulttuurikellari ry:n puheenjohtaja Matti Makkonen.

    Suomesta kulttuuripääkaupunkeina ovat olleet Helsinki vuonna 2000 ja Turku 2011. Makkonen korostaa kulttuuripääkaupunkistatuksen tuomaa näkyvyyttä.

    – Jo pelkästään prosessi kohti sitä vuotta ja mitkä sen jälkeen olisivat hyödyt, niin se olisi merkityksellistä tälle alueelle.

    Savonlinnan Kulttuurikellari ry:n puheenjohtajan Matti Makkosen mielestä kulttuuripääkaupunkihaussa tärkeintä on yhteistyö yli maakuntarajojen.Esa Huuhko / YleLaaja yhteistyö erottautumiskeinona

    Maakuntien yhteishankkeet vaativat vahvaa yhteistä näkemystä ja hyvän organisaation ja johdon. Näin arvioi aluetieteen professori Markku Sotarauta Tampereen yliopistosta. Hän sanoo Savonlinnan voivan erottautua muista kulttuuripääkaupunkihakijoista maantieteellisellä laajuudella ja maakuntien laajalla yhteistyöllä.

    – Kyllä se varmasti näkyvyyttä toisi, ja laaja yhteistyö voisi olla tulos jo itsessään. Nämähän eivät yleensä ole erityisen helppoja projekteja viedä läpi, jos on useita kaupunkeja ja maakuntia mukana.

    Sotarauta korostaa vahvan ja jaetun johtajuuden merkitystä ja kykyä ylittää erilaiset nurkkakuntaiset intressit.

    – Olennaista on ymmärtää, mistä elämys syntyy ja mikä saa alueen ihmiset ja ulkopuoliset innostumaan.

    EU-rahoitusta jo hakuvaiheessa

    Kulttuuripääkaupunkihakemuksen sisällöstä tai budjetista ei ole vielä suunnitelmaa. Maakunnat keskustelevat asiasta ensimmäisen kerran virallisesti Itä-Suomen neuvottelukunnan kokouksessa tänä iltana. Pohjois-Savon maakuntajohtaja Marko Korhonen sanoo, että hankkeelle haetaan EU-rahoitusta ensi vuoden alkupuolella.

    – Arvioisin, että se on miljoonan euron luokkaa se hakuvaiheen rahoitus, ja siihen on mahdollisuus saada EU-rahoitusta.

    Kulttuuripääkaupunkihankkeen edistämiseen tarvitaan rahaa. Kokonaisuudessaan hankkeiden talousarviot ovat liikkuneet usein kymmenissä miljoonissa euroissa, mutta osa rahasta tulee esimerkiksi valtiolta, säätiöiltä ja yksityisiltä toimijoilta. Esimerkiksi Oulussa hintalapuksi on arvioitu 20 miljoonaa.

    Tulevaisuutta kohti

    Savonlinna on ollut viime aikoina otsikoissa kuihtuvana seutukaupunkina. Olipa tilanne mikä tahansa, aluetieteen professorin Markku Sotaraudan mielestä aina pitäisi olla jotain uskoa luovaa ja identiteettiä vahvistavaa. Jotain, jolla rakennetaan tulevaisuutta.

    – Varmasti näinä aikoina tekee tiukkaa panostaa näin isoon hankkeeseen. Siinä laaja yhteistyö voi olla se, joka kantaa pidemmälle eteenpäin, Sotarauta rohkaisee.

    Etelä- ja Pohjois-Savon, Etelä- ja Pohjois-Karjalan sekä Kainuun yhteishankkeen tavoitteena on tehdä Järvi-Suomesta Suomen kiehtovin matkailukohde. Kulttuuripääkaupunkihaku on osa alueen tunnetuksi tekemistä.

    – Meillä on kyllä nämä helmet olemassa, mutta tämä tunnetuksi tekeminen vaatii vielä yhteisiä ponnistuksia, Pohjois-Savon maakuntajohtaja sanoo.

    Kulttuuripääkaupunkihaussa hakemukset jätetään vuoden 2020 loppupuolella, ja lopullisen nimityksen tekee riippumaton valintalautakunta vuonna 2022.

    Lakko vei vartijat myös sairaalan päivystyksestä – Turvallisuusjohtaja yllättyi:

    Lakko vei vartijat myös sairaalan päivystyksestä – Turvallisuusjohtaja yllättyi: "Meidän pitää taata hoitajien ja potilaiden turvallisuus"


    Mikkelin keskussairaalassa on ollut ulkopuolinen vartija tuomassa työrauhaa yli kymmenen vuotta. Vartijan työpiste on ympärivuorokautisen ensiapupäivystyksen yhteydessä, mutta virkapukuinen liikkuu tarvittaessa muuallakin sairaalan...

    Mikkelin keskussairaalassa on ollut ulkopuolinen vartija tuomassa työrauhaa yli kymmenen vuotta. Vartijan työpiste on ympärivuorokautisen ensiapupäivystyksen yhteydessä, mutta virkapukuinen liikkuu tarvittaessa muuallakin sairaalan alueella.

    Keskiviikkoaamuna vartijoiden lakko toi sairaalalle uuden tilanteen. Vakiovartijat menivät lakkoon, eikä väliaikaista apua löytynyt talon ulkopuolelta.

    – Tämä oli täydellinen yllätys. Yritimme löytää sijaisia, mutta koulutuksen saaneita vartijoita ei vaan löytynyt. Heillä on ilmeisesti hyvä järjestäytymisaste, turvallisuuspäällikkö Jukka Aho arvelee.

    Aho tekee lakkopäivinä itse tuplavuoroa ja tuuraa vartijaa aamuseitsemästä iltayhdeksään. Keskiviikkona ja torstaina oli vielä rauhallista, mutta perjantai-iltaa ja lauantaiaamua kohti levottomuuksien uskotaan lisääntyvän.

    – Sellainen pelko tässä on, että viikonloppua kohti riski varmaan kasvaa. Päihteiden käyttö on useimpien uhkaavien tilanteiden takana. Ja nyt on vielä syyslomaviikko tällä alueella, Jukka Aho muistuttaa.

    Mikkelin keskussairaalan taustalla olevassa Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspiirissä kirjataan vuosittain noin 2 000 uhkaavaa tilannetta.

    – Se on aivan selvää, että ilman vartijaa ei voida tällaisessa päivystyksessä toimia. Vartijan läsnäolo 24/7 on aivan ehdoton edellytys. Meidän pitää pystyä takaamaan hoitohenkilökunnan ja muiden potilaiden turvallisuus, Aho sanoo.

    "Toivon, että lakkorajoista keskustellaan neuvottelupöydissä"

    Jukka Aho sanoo ihmettelevänsä sitä, ettei sairaalan kaltaista ympäristöä ole rajattu lakon ulkopuolelle.

    – Vartijalakkoja on ollut aiemminkin, mutta silloin tällaisia hoitolaitoksia ja muita korkean riskin kohteita kuten ydinvoimaloita on rajattu lakon ulkopuolelle. Nyt ulkopuolella taisi olla vain suurlähetystöt.

    – Itse toivonkin, että lakkorajoihin kiinnitettäisiin enemmän huomioita ja niistä keskusteltaisiin neuvottelupöydissä. Päivystyspisteet, joissa on todettu olevan väkivaltatilanteita maan, tulisi rajata lakon ulkopuolelle. Myös mahdollisissa hoitaja- tai lääkärilakossa kriittiset pisteet miehitettäisiin.

    Mikkelissä sairaalapäivystyksen vartiointi on hoidettu omin voimin, mutta ylipitkät päivät ottavat voimille ja ovat pois tekijöiden normaalityöstä. Vartijaringissä on lauantaiaamuun kuuteen saakka neljä sairaalan työntekijää.

    – Ketä tahansa tähän ei voi laittaa. Pitää olla turvallisuuskoulutusta ja tuntea turvallisuuslainsäädäntöä.

    MPY Palvelut aloittaa yt-neuvottelut, vähennystarve jopa 25 työntekijää kymmenellä eri paikkakunnalla

    MPY Palvelut aloittaa yt-neuvottelut, vähennystarve jopa 25 työntekijää kymmenellä eri paikkakunnalla


    Tietotekniikan asiantuntijapalveluita tuottava MPY Palvelut aloittaa koko yhtiön henkilökuntaa koskevat yt-neuvottelut. Yt-neuvottelut voivat johtaa jopa 25 työntekijän vähentämiseen tai osa-aikaistamiseen kymmeneltä eri paikkakunnalta. Yhtiöllä...

    Tietotekniikan asiantuntijapalveluita tuottava MPY Palvelut aloittaa koko yhtiön henkilökuntaa koskevat yt-neuvottelut.

    Yt-neuvottelut voivat johtaa jopa 25 työntekijän vähentämiseen tai osa-aikaistamiseen kymmeneltä eri paikkakunnalta. Yhtiöllä on toimipisteet Mikkelissä, Joensuussa, Kuopiossa, Kouvolassa, Vantaalla, Turussa, Tampereella, Seinäjoella, Nivalassa ja Oulussa.

    Mikkelissä päämajaansa pitävällä yhtiöllä on tällä hetkellä 180 työntekijää. Suurin osa yhtiön työntekijöistä on töissä Mikkelin, Vantaan ja Oulun toimipisteissä.

    Yt-neuvottelujen taustalla on toimialan murros, joka on nakertanut MPY Palvelujen kannattavuutta. Toimitusjohtaja Pekka Mettälän mukaan yhtiö pyrkii uudistamaan toimintaansa neuvottelujen kautta.

    – 70 prosenttia yhtiön liikevaihdosta tulee yritysten ICT-ulkoistuksista. Aiemmin ulkoistukset ovat olleet infrastruktuuripohjaisia, mutta nyt infrastuktuuri siirtyy toimistoista pilvipohjaisiin ratkaisuihin.

    Tavoitteena on myös kohentaa yrityksen kilpailukykyä muuttuvassa toimintaympäristössä.

    – Tietotekniikka ei ole enää pelkkiä laitteita ja ohjelmistoja. Nykypäivänä tietotekniikka on usein todella syvällä mukana asiakasyritysten liiketoiminnan kehittämisessä. Niin sanottu liiketoiminta-IT vaatii ihan erilaista osaamista kuin perinteinen tietotekniikkaan liittyvä tekeminen.

    Andritzille iso tilaus Chilestä – sellutehdas 300 miljoonalla eurolla

    Andritzille iso tilaus Chilestä – sellutehdas 300 miljoonalla eurolla


    Teknologiakonserni Andritz on saanut suuren tilauksen Chilestä. Yhtiö toimittaa laitteiston Celulosa Arauco y Constitución S.A -yhtiön Araucossa sijaitsevan sellutehtaan modernisointiin ja laajennukseen. Toimitusjohtaja Kari Tuominen sanoo tilauksen...

    Teknologiakonserni Andritz on saanut suuren tilauksen Chilestä. Yhtiö toimittaa laitteiston Celulosa Arauco y Constitución S.A -yhtiön Araucossa sijaitsevan sellutehtaan modernisointiin ja laajennukseen.

    Toimitusjohtaja Kari Tuominen sanoo tilauksen olevan yhtiölle erittäin merkittävä. Andritz vastaa lähes kokonaan tehtaan toimituksista. Noin 300 miljoonan euron tilaus sisältää kuitulinjan, puunkäsittelyn, mustalipeähaihduttamon ja valkolipeälaitoksen. Tilauksen työllistämisvaikutus on yli 150 henkilötyövuotta.

    Projektin johto ja suunnittelu hoidetaan Andritzin neljässä Suomen toimipaikassa, jotka sijaitsevat Helsingissä, Kotkassa, Lahdessa ja Varkaudessa. Lisäksi tytäryhtiö Savonlinna Works tulee olemaan yksi suurimmista laitetoimittajista.

    Poliisi tutkii Kuortissa ilmitullutta henkirikosta murhana – pyytää havaintoja valkoisesta pakettiautosta

    Poliisi tutkii Kuortissa ilmitullutta henkirikosta murhana – pyytää havaintoja valkoisesta pakettiautosta


    Keski-Suomen käräjäoikeus on vanginnut kolme Joutsan murhasta epäiltyä miestä. Poliisin mukaan yhdellä epäillyistä on aiempaa taustaa väkivaltarikoksista. Neljäs kiinniotettuna ollut henkilö on vapautettu kuulustelujen jälkeen. Henkirikoksen...

    Keski-Suomen käräjäoikeus on vanginnut kolme Joutsan murhasta epäiltyä miestä.

    Poliisin mukaan yhdellä epäillyistä on aiempaa taustaa väkivaltarikoksista. Neljäs kiinniotettuna ollut henkilö on vapautettu kuulustelujen jälkeen.

    Henkirikoksen uhri löytyi kymmenien kilometrien päästä surmapaikasta Pertunmaan Kuortista huoltoaseman lähettyviltä. Paikkatutkinta huoltoaseman pihassa herätti runsaasti huomiota, sillä mukana oli myös puolustusvoimien henkilöstöä ja kalustoa.

    – Kyse oli puhtaasti puolustusvoimien virka-avusta tapahtumapaikan eristämisessä ja koskemattomuuden turvaamisessa, sanoo tapauksen tutkinnanjohtaja rikosylikomisario Timo Hänninen Sisä-Suomen poliisista.

    Rikoksen uhrin henkilöllisyys on varmistettu, hän on joutsalainen 35-vuotias mies. Hännisen mukaan tekijöiksi epäillyt ja uhri tunsivat kaikki toisensa.

    Poliisi ei toistaiseksi ota kantaa rikoksen tekotapaan tai mahdolliseen välineistöön.

    Poliisi kaipaa nyt havaintoja valkoisesta Ford Transit -pakettiautosta, joka on liikkunut Leivonmäen ja Kuortin välillä viime viikon torstaina, eli 18. 10. Auto on Suomen rekisterissä, mutta sen takaosassa on Viroon viittaava verkkotunnus.

    Havainnot pakettiautosta voi ilmoittaa poliisille numeroon 050 456 0471 tai sähköpostilla vihjeet.keski-suomi@poliisi.fi.

    Päivitetty 22.10. klo 16.53: Lisätty STT:n tieto, että Keski-Suomen käräjäoikeus on vanginnut epäillyt.

    Moderni musiikki, trampoliinitemput ja akrobatia ovat jättäneet tamburiinin tahdissa liikkumisen unholaan – Voimistelulta halutaan ojennettujen nilkkojen sijaan elämyksiä

    Moderni musiikki, trampoliinitemput ja akrobatia ovat jättäneet tamburiinin tahdissa liikkumisen unholaan – Voimistelulta halutaan ojennettujen nilkkojen sijaan elämyksiä


    Tästä on kyseVoimistelua harrasti viime vuonna lähes 127 000 ihmistä. Voimisteluliitto on jäsenmäärältään toiseksi suurin urheiluliitto Suomessa.Voimistelun harrastajamäärä on noussut tasaisesti Helsingissä vuonna 2015 järjestetyn...

    Tästä on kyseVoimistelua harrasti viime vuonna lähes 127 000 ihmistä. Voimisteluliitto on jäsenmäärältään toiseksi suurin urheiluliitto Suomessa.Voimistelun harrastajamäärä on noussut tasaisesti Helsingissä vuonna 2015 järjestetyn Gymnaestrada -voimistelutapahtuman jälkeen.Voimistelun lajit muuttuvat trendien mukana. Koulusta tuttuja lajeja ovat tanssillinen voimistelu ja telinevoimistelu, mutta niiden lisäksi vaihtoehtoina ovat esimerkiksi akrobatiavoimistelu ja trampoliinivoimistelu.Voimistelu kiinnostaa erityisesti alakouluikäisiä, mutta sitä harrastavat kaiken ikäiset.Valmentajat joutuvat ottamaan harjoituksissa yhä enemmän huomioon lasten huonontuneet liikuntataidot.

    – Saako mennä jo saliin, joku huutaa, kun edellinen ryhmä on lopettamassa harjoituksiaan.

    Ohjaaja antaa luvan ja lauma tyttöjä juoksee harjoitusalueelle. Jotkut tekevät kärrynpyöriä ja eräs kolmikko auttaa ystäväänsä tekemään voltin.

    Mikkelin Naisvoimistelijoiden 9–10 -vuotiaiden akrobatiavoimistelijoiden harjoitukset ovat alkamassa. Sali on täynnä liikettä ja huutoa. Tältä näyttää liikunnan riemu.

    Monet haluavat kokea samaa riemua voimistelun parissa. Voimisteluseurojen jäsenmäärä on ollut usean vuoden nousussa. Viime vuoden määrä nousi Suomessa neljällätuhannella eli noin kolmella prosentilla.

    Voimisteluliitossa oli viime vuonna lähes 127 000 jäsentä. Liitto on jäsenmäärältään toiseksi suurin liitto Palloliiton jälkeen.

    Joissakin seuroissa kärsitään jo tilan tai ohjaajien puutteesta niin, että monen seuran tavoitteena ei ole enää kasvattaa jäsenmäärää.

    Miksi monet haluavat nyt haastaa kehonsa voimistelutreeneissä? On aika karistaa mielestä vanhat voimistelumuistikuvat koulun liikuntatunneilta ja tutustua siihen, mitä voimistelu on 2010-luvulla.

    Liikunnan trendit näkyy voimistelun suosiona

    Voimisteluun kuuluu yhdeksän erilaista kilpalajia, joissa jokaisessa on omat sääntönsä. Sen lisäksi seuroissa on mahdollista harrastaa lukuisia muita voimistelumuotoja tai käydä ryhmäliikuntatunneilla.

    Sitä, mikä kaikkia voimistelulajeja yhdistää, on Voimisteluliitossakin hankala sanoa. Pienen pohdinnan jälkeen liiton osaamiskehittäjä Liisa Lappalainen löytää yhteneväisyyksiä.

    – On kysessä sitten telinelajit, välineellä voimistelu tai räväkämpi liikkuminen, kaikissa vaaditaan tasapainoa. Voimistelulajeissa korostuvat taitoharjoittelu, liikkuvuus, vartalon monipuolinen käyttö, ojennustekniikka, liikkeiden rytmi sekä keskivartalon voima ja hallinta. Voimistelu on estettinen elämys.

    Koulussa monet ovat saattaneet tutustua tanssilliseen voimisteluun tai telinevoimisteluun. Pukin päälle hyppääminen ja nojapuut jakavat varmasti mielipiteitä vuodesta toiseen.

    Voimisteluliiton viestintä- ja markkinointipäällikkö Sanna Yli-Patola haluaisi, että voimistelu pääsisi eroon perinteisen naisvoimistelun varjosta: monet muistavat liikuntatunnit, jossa tamburiinin tahdissa jumpattiin.

    Vuonna 2018 Gymnaestrada-voimistelutapahtuma järjestettiin Turussa. Voimistelijat harjoittelivat tapahtumaa varten esitystään Vantaalla.Markku Ulander / Lehtikuva

    Tamburiini on vaihtunut vuosia sitten nykymusiikkiin ja perinteisille voimistelulajeille on vaihtoehtoja. Uusimpina kilpalajeina ovat tulleet Suomeen trampoliinivoimistelu ja akrobatiavoimistelu. Harrastajalle vaihtoehtoja on vielä enemmän, kuten erityisesti koululaisten suosiossa oleva rope skipping tai freegym -tunnit.

    Yli-Patola arvelee voimistelun suosion lähteneen nousuun voimistelutapahtuma Gymnaestradan jälkeen. Kansainvälinen tapahtuma järjestettiin Helsingissä vuonna 2015 ja siellä esiintyi yli 20 000 voimistelijaa. Tapahtuma toi lajille paljon näkyvyyttä mediassa. Monet halusi kokeilla taitojaan nähtyään voimistelijoita esiintymisasuissaan tekemässä temppuja ja liikkumassa sulavasti yhtenä ryhmänä.

    Yli-Patola arvelee suosion toiseksi syyksi maailmalla vaikuttavat trendit. Ihmisiä on viime vuosina kiinnostanut liikunnassa oman kehon painolla harjoittelu, toiminnallisuus ja paluu perusasioihin. Lajeina suosiossa ovat olleet esimerkiksi crossfit ja parkour, joissa molemmissa on yhteneväisyyksiä voimistelun kanssa. Suomessa monilta löytyy takapihalta trampoliini ja moniin kaupunkeihin on perustettu trampoliinipuistoja.

    Yli-Patolan mukaan lajin suosio vaihtelee sykleissä ja nyt on taas voimistelun aika olla trendikäs laji.

    Suurimmassa osassa voimistelulajeista voi kilpailla, mutta monet haluavat harrastaa lajia vain omaksi ilokseen. Sanna Yli-Patolan mielestä harrastamiselta haetaan pelkkien ojennettujen nilkkojen sijaan elämyksiä.

    Työväen urheiluliiton juhlassa miehet esittelivät voimistelutaitojaan vuonna 1950.Kalle Kultala

    Brahen voimistelijoiden valmentaja Saila Parviainen uskoo, että suosiota kasvattavat myös esikuvat. Kun seurassa treenaava voimistelija menestyy kilpailuissa ja treenaa salissa aloittelijoiden kanssa, se motivoi muita harrastajia, jotka haluavat tulla yhtä hyviksi.

    Toistaiseksi suomalaiset eivät ole voittaneet olympiamitaleja voimistelulajeista sitten 1968 Olli Laihon voittaman hopean. Voimisteluliiton viestintä- ja markkinointipäällikkö Sanna Yli-Patolan mukaan laji on kehittynyt viime vuosina, mutta suomalaisten kansainvälistä menestystä yhä odotetaan.

    – Ei ole vielä Lauri Markkasia, jotka olisivat breikanneet omalla alallaan kansainväliselle huipulle.

    Kilpavoimistelijat valmistautuvat jo parin vuoden päästä Tokiossa järjestettäviin olympialaisiin. Tuolloin monta lajin harrastajaa jännittää todennäköisesti urheilijoiden puolesta. Saadaanko Suomeen voimistelumitaleja?

    Voimistelu haastaa aikuisiakin

    Eniten voimistelu kiinnostaa alakouluikäisiä tyttöjä, mutta lajia harrastavat myös aikuiset.

    Minna Kesiö-Lantta aloitti akrobatiavoimistelun neljä vuotta sitten. Hänen tyttärensä harrasti lajia ja siksi Kesiö-Lantta kysyi Mikkelin Naisvoimistelijoiden toiminnanjohtaja Tarja Ikoselta, olisiko mahdollista perustaa ryhmä aikuisillekin.

    – Lähdin ihan nollasta. Osasin kuperkeikan juuri ja juuri, Kesiö-Lantta kuvailee lähtötilannettaan.

    Tärkeää ryhmässä hänestä ovat uudet ystävät. Treenille ei riitä aikaa kuin kerran viikossa ja siksi harjoituksia ei pidä ottaa liian tosissaan. Kesiö-Lantan mielestä on inspiroivaa, mutta saman aikaisesti turhauttavaa, katsoa Instagramissa voimistelijoiden kuvia.

    – Itseäni haastaa lajissa turhautumisen sietäminen. Mieli tekee tehdä kaikkea, mitä näkee netissä, mutta kun ei taivu, ei pysty, eikä voimat riitä. Hammasta purren pikku hiljaa harjoitellaan.

    Kesiö-Lantan pitkäaikaisena haasteena on ollut käsilläseisonta.

    Akrobatiavoimistelussa tärkeää on luottamus. Mikkelin Naisvoimistelijoiden toiminnanjohtaja Tarja Ikonen kannattelee Minna Kesiö-Lanttaa.Kalle Purhonen / Yle

    Akrobatiavoimistelussa tehdään liikkeitä ja asentoja parin tai ryhmän kanssa. Kun joutuu laskemaan koko painonsa vaikka pää alaspäin toisen kannateltavaksi, tärkeää on, että pystyy luottamaan toisiin ryhmäläisiin. Ryhmän täytyy hioutua yhteen, jotta temput onnistuisivat.

    Kesiö-Lantan ryhmä on pikkuhiljaa alkanut miettiä jopa kilpailuun osallistumista. Treenejä ei kuitenkaan haluta ottaa tosissaan, vaan enemmänkin nauttia omasta kehosta ja hauskasta seurasta.

    – Aika usein treenien jälkeen kipein paikka ei ole kroppa vaan poskilihakset.

    Lapset eivät enää kiipeile puissa

    Jos tutustuu voimisteluun television kautta, näkee norjia ja solakoita naisia taivuttamassa kehoaan uskomattomiin liikkeisiin. Voimisteluliiton viestintä- ja markkinointipäällikkö Sanna Yli-Patola myöntää, että kilpailut voivat antaa vääränlaisen kuvan siitä, millainen voimisteluharrastajan tulisi olla.

    Yli-Patola kannustaa jokaisen löytämään oman tavan harrastaa. Kaikista ei tarvitse tulla huippu-urheilijoita. Paikalle voi tulla vaikkapa reikäisissä housuissa huolimatta siitä, että esiintymisasut television kilpailussa kimaltavatkin täynnä paljetteja.

    Mikkelin Naisvoimistelijoiden toiminnanjohtaja Tarja Ikonen kertoo, että ohjaajia koulutetaan myös kehopositiivisuuteen: Miten valmentajien olisi hyvä puhua ja koskea toisten kehoihin valmentaessaan.

    Ikosen mielestä kuka vain voi haastaa itsensä voimistelemaan.

    – Akrobatiavoimistelussa on tavoitteena, että joka ikinen kiipeää toisen päälle. Ei väliä, minkä kokoinen on. Kehonhallinnan tulisi olla niin hyvässä kunnossa, että pystyy nostamaan kenet vaan.

    Huippuvoimistelijan keholta vaaditaan paljon. Voimistelijat näyttävät kilpailuissa samasta puusta veistetyiltä, mutta Voimisteluliitossa halutaan kannustaa kaikkia kokeilemaan harrastusta.Ahmde Yusni / EPA

    Voimisteluliitto haluaa liikuttaa erilaisia harrastajia varsinkin kun vain kolmasosa lapsista liikkuu riittävästi.

    Brahen voimistelijoiden valmentaja Saila Parviainen näkee voimistelun suurimpina kilpailijoina liikuntalajien kirjon sekä sohvan ja kännykän. Valmentajat ovat huomanneet, että lapset eivät liiku tarpeeksi treenien lisäksi.

    – Ei riitä, että käy harrastamassa muutaman kerran viikossa. Muu aikakin pitäisi olla liikkeessä: kävellä, juosta, uida, pelata ja potkia palloa.

    Parviaisen mielestä lapset haluavat luonnostaan liikkua ja kilpailla. Heille täytyy vain antaa siihen mahdollisuus. Myös Mikkelin Naisvoimistelijoiden toiminnanjohtaja Tarja Ikonen on huomannut lasten liikkumattomuuden tunneilla.

    – Lapset eivät enää kiipeile puissa ja se näkyy telineillä.

    Onnistumista tärkeämpää on hauskanpito muiden kanssa.Emilia Korpela / Yle

    Mikkelin Naisvoimistelijoiden akrobatiaryhmässä ei ole ainakaan puutetta energiasta. Käsilläseisontaharjoitus aiheuttaa hieman mutinaa, mutta kun tulee aika ottaa ryhmäkuva, kaikki haluavat muodostaa näyttävän pyramidin.

    Ensimmäinen rivi asettuu kontalleen lattialle. Seuraavat kiipeävät heidän päälleen polvilleen. Ohjaaja Kirsi Kähäri kysyy jatkuvasti, kestääkö alimmaiset pyramidin kannattajat.

    Kolmas kerros aiheuttaa haastetta, ja tyttöjä pitää auttaa kiipeämään paikalleen.

    – Kestääkö?

    – Kestää.

    Äkkiä pyramidi ei kestäkään kun alimmaisten tyttöjen voimat loppuvat. Kaikki putoavat nauravaksi kasaksi lattialle. Ja ei kun uudestaan yrittämään.

    20.10.2018 Liisa Lappalaisen lainausta tarkennettu.

    Konstaapeli löi putka-asiakkaan pään vastaanottotiskiin – pidätettiin virantoimituksesta kahdeksi kuukaudeksi

    Konstaapeli löi putka-asiakkaan pään vastaanottotiskiin – pidätettiin virantoimituksesta kahdeksi kuukaudeksi


    Itä-Suomen poliisi on erottanut noin kahden kuukauden määräajaksi pahoinpitelystä tuomitun vanhemman konstaapelin. Konstaapeli pahoinpiteli putka-asiakasta huhtikuussa Mikkelin poliisiasemalla säilöönottotarkastuksen yhteydessä lyömällä...

    Itä-Suomen poliisi on erottanut noin kahden kuukauden määräajaksi pahoinpitelystä tuomitun vanhemman konstaapelin.

    Konstaapeli pahoinpiteli putka-asiakasta huhtikuussa Mikkelin poliisiasemalla säilöönottotarkastuksen yhteydessä lyömällä asiakkaan pään vastaanottotiskiin.

    Etelä-Savon käräjäoikeus tuomitsi Mikkelin poliisiasemalla työskentelevän vanhemman konstaapelin kesäkuussa pahoinpitelystä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta 35 päiväsakkoon.

    Itä-Suomen hovioikeus ei myöntänyt asialle jatkokäsittelylupaa. Konstaapeli on ollut virantoimituksesta pidätettynä tapahtuman jälkeen. Määräaikainen virasta pidättäminen päättyy joulun jälkeen.

    Kuortin poliisioperaatio: Henkirikos tapahtui yksityisasunnossa kymmenien kilometrien päässä eristetystä ABC:n pihasta, neljä otettu kiinni rikoksesta epäiltynä

    Kuortin poliisioperaatio: Henkirikos tapahtui yksityisasunnossa kymmenien kilometrien päässä eristetystä ABC:n pihasta, neljä otettu kiinni rikoksesta epäiltynä


    Eilen illalla Pertunmaan Kuortin ABC-aseman lähistöllä ilmi tulleen henkirikoksen tapahtumapaikaksi on poliisin tutkinnassa selvinnyt Keski-Suomessa Joutsan Leivonmäellä rivitalossa sijaitseva yksityisasunto. Henkirikoksen epäillään tapahtuneen...

    Eilen illalla Pertunmaan Kuortin ABC-aseman lähistöllä ilmi tulleen henkirikoksen tapahtumapaikaksi on poliisin tutkinnassa selvinnyt Keski-Suomessa Joutsan Leivonmäellä rivitalossa sijaitseva yksityisasunto.

    Henkirikoksen epäillään tapahtuneen keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Rikoksen uhrin henkilöllisyyden varmistaminen on vielä kesken, ja tässä vaiheessa poliisi kertoo vain, että uhri on mies.

    Poliisi otti Kuortissa kiinni kolme henkilöä ja eristi heidän ajoneuvonsa tutkinnan turvaamiseksi. Henkirikoksen uhri oli poliisin saapuessa ABC-asemalle poliisin eristämän ajoneuvon ulkopuolella.

    Yle UutisgrafiikkaNeljä otettu kiinni, osalla väkivalta- ja omaisuusrikostaustaa

    Poliisi sai tiedon mahdollisesta henkirikoksesta torstai-iltana.

    Illalla poliisi otti kiinni tapahtumaan liittyen neljä henkilöä. Kolme otettiin kiinni huoltoaseman läheltä Kuortista, ja yksi Joutsasta. Heidän kuulustelunsa on aloitettu tänään.

    Poliisin mukaan tänään on jatkettu tapahtumaan liittyen teknistä ja muuta taktista tutkintaa. Tutkinta Kuortissa valmistui puolen päivän maissa, ja alueen eristys on päätetty purettavaksi.

    Poliisi ei tässä vaiheessa kerro surman tekotavasta tai siitä, miten uhri oli Kuorttiin päätynyt. Poliisi kuitenkin vahvistaa, että tutkinnan tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että uhri on kuljetettu surmapaikalta Kuorttiin.

    – Epäiltyjen ja todistajien kuulemiset ovat alkuvaiheessa, sanoo tutkinnanjohtaja, Sisä-Suomen poliisin rikoskomisario Timo Hänninen.

    Osalla kiinniotetuista on Hännisen mukaan rikostaustaa väkivalta- ja omaisuusrikoksista.

    Henkirikoksen uhri löytyi auton ulkopuolelta huoltoaseman lähistöltä

    Rikoskomisario Hännisen mukaan Kuortissa kiinni otetut epäillyt olivat poliisin eristämässä ajoneuvossa ja sen ulkopuolella. Henkirikoksen uhri oli poliisin saapuessa paikalle ajoneuvon ulkopuolella. Hänninen ei kuitenkaan kommentoi tarkemmin uhrin löytöpaikkaa tai sitä, oltiinko uhria kätkemässä maastoon poliisin saapuessa.

    – Kun tutkinta etenee, niin yksityiskohdat tapahtumista ja siitä, miksi ja miten, tarkentuvat.

    Poliisi ja puolustusvoimat eristivät tutkittavaa aluetta Kuortin ABC-asemalla Pertunmaalla 19. lokakuuta.Lauri Rotko / LehtikuvaPoliisi ja puolustusvoimat eristivät liikenneaseman pihaa

    ABC Kuortin pihaa oli poliisin eristämänä eilisillasta asti. Eristys purettiin perjantaina päivällä teknisen tutkinnan valmistuttua.

    – Päivänäöllä tehdään vielä aika paljon hommia ja eristys on päällä, kertoi komisario Sami Joutjärvi Itä-Suomen poliisista puoli kahdeksan aikaan aamulla.

    Poliisi teki alueella teknistä ja taktista tutkintaa. Apua eristykseen on saatu Puolustusvoimilta. Paikalla olleen Ylen toimittajan Jouni Kirvesmiehen mukaan eristetyn alueen sisällä ei ole mitään ja paikalla on Puolustusvoimien kalustoa ja varusmiehiä.

    Ilta-Sanomien mukaan paikalla oli eilen illalla iso poliisioperaatio. ABC on kuitenkin toiminut koko ajan normaalisti ja liikenneasemalla perjantaiaamuna on käynyt tavalliseen tapaan matkalaisia.

    Huoltoaseman liikennemyymäläpäällikkö Petri Seppänen kertoi STT:lle aamulla, että ABC on yhä auki eikä poliisioperaatio ole vaikuttanut siihen. Seppäsen mukaan Puolustusvoimien henkilöstöä oli paikalla yhä aamulla. Eristetty alue on huoltoaseman takapihalla.

    – Käytännössä rekkojen tankkauspisteeltä poistuva tie, jonka varrella on matkaparkki, Seppänen kuvailee aluetta.

    Matkailuajoneuvoja ei voitu parkkeerata niille tarkoitetulle alueelle, mutta muuten eristys ei Seppäsen mukaan vaikuttanut paikan päällä ja tilanne oli rauhallinen.

    Poliisi vaitonainen

    ABC:n takana olevalla rekkojen tankkauspaikalla oli pitkä nauha, jolla aluetta eristettiin, kertoi yöllä paikalla ollut STT:n kuvaaja. Paikalla on ollut useita ihmisiä Puolustusvoimista, heidän autojaan ja ainakin yksi poliisiauto.

    Joutjärvi ei ota kantaa siihen, tuliko aloite operaatioon poliisilta itseltään tai hälyttikö esimerkiksi ABC virkavallan paikalle. Liikennemyymäläpäällikkö Seppäsen mukaan poliisi ei ole kertonut hänellekään, mistä operaatiossa on kyse.

    Otsikkoa korjattu 10.30: Otsikossa luki aiemmin, että Kuortin ABC on yhä eristetty, vaikka eristettynä oli ABC:n piha.

    Lue myös:

    Poliisi tutkii vakavaa henkeen ja terveyteen kohdistunutta rikosta Pertunmaan Kuortissa – pyysi Puolustusvoimilta virka-apua

    Poliisi tutkii vakavaa henkeen ja terveyteen kohdistunutta rikosta Pertunmaan Kuortissa – pyysi Puolustusvoimilta virka-apua

    Poliisi tutkii vakavaa henkeen ja terveyteen kohdistunutta rikosta Pertunmaan Kuortissa – pyysi Puolustusvoimilta virka-apua


    Poliisi kertoo tutkivansa vakavaa henkeen ja terveyteen kohdistunutta rikosta Pertunmaan Kuortissa Etelä-Savossa. Itä-Suomen poliisi kertoo asiasta tiedotteessa myöhään torstai-iltana. Tiedotteen mukaan alueella on tehty illalla teknistä ja...

    Poliisi kertoo tutkivansa vakavaa henkeen ja terveyteen kohdistunutta rikosta Pertunmaan Kuortissa Etelä-Savossa. Itä-Suomen poliisi kertoo asiasta tiedotteessa myöhään torstai-iltana.

    Tiedotteen mukaan alueella on tehty illalla teknistä ja taktista tutkintaa. Tutkinta jatkuu poliisin mukaan perjantaina.

    Poliisi kertoo saaneensa virka-apua Puolustusvoimilta tutkittavan alueen eristämiseen.

    Poliisi kertoo antavansa tutkinnasta lisätietoja perjantaina.

    Poliisi ja puolustusvoimat eristivät tutkittavaa aluetta Kuortin ABC-asemalla Pertunmaalla 19. lokakuuta.Lauri Rotko / LehtikuvaYle Uutisgrafiikka