Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    Mikkelin vaatekasamysteeri ratkesi – vaatteiden omistaja ilmoittautui itse poliisille

    Mikkelin vaatekasamysteeri ratkesi – vaatteiden omistaja ilmoittautui itse poliisille


    Järven rannalta löytyneiden vaatteiden omistaja on selvinnyt Mikkelissä. Poliisi tiedotti aiemmin päivällä etsivänsä Mikkelin Orijärven rannalta löytyneiden vaatteiden, kenkien ja juomapullon omistajaa. 12-vuotias paikkakuntalainen poika otti...

    Järven rannalta löytyneiden vaatteiden omistaja on selvinnyt Mikkelissä.

    Poliisi tiedotti aiemmin päivällä etsivänsä Mikkelin Orijärven rannalta löytyneiden vaatteiden, kenkien ja juomapullon omistajaa.

    12-vuotias paikkakuntalainen poika otti äitinsä kanssa yhteyttä poliisiin ja kävi hakemassa rannalle unohtamansa vaatteet poliisilta itselleen.

    Poliisi ei enää kaipaa ilmoituksia vaatteisiin liittyen.

    Järven rannalta löytyi kasa vaatteita Mikkelissä – poliisi kaipaa tietoja omistajasta

    Järven rannalta löytyi kasa vaatteita Mikkelissä – poliisi kaipaa tietoja omistajasta


    Päivitys klo 15:47: Onnellinen loppu! Vaatteiden omistaja ilmoittautui itse poliisille. Poliisi kaipaa tietoja Mikkelin Orijärven rannalta löytyneisiin vaatteisiin liittyen. Hätäkeskus sai sunnuntaina aamupäivällä ilmoituksen järven rannalta...

    Päivitys klo 15:47: Onnellinen loppu! Vaatteiden omistaja ilmoittautui itse poliisille.

    Poliisi kaipaa tietoja Mikkelin Orijärven rannalta löytyneisiin vaatteisiin liittyen.

    Hätäkeskus sai sunnuntaina aamupäivällä ilmoituksen järven rannalta löytyneistä vaatteista ja juomapullosta. Viranomaiset eivät kuitenkaan löytäneet vaatteiden omistajaa vedestä tai lähialueen maastosta.

    Poliisi on julkaissut kuvat vaatteista, kengistä ja juomapullosta. Tavoitteena on saada poliisin tietoon, kenelle vaatteet kuuluvat ja sulkea pois mahdollinen onnettomuus.

    Mustat collegehousut ovat kokoa 152, musta t-paita kokoa S ja Asics-lenkkikengät kokoa 42.

    Tietoja vaatteista voi ilmoittaa numeroon 029 541 5232 tai sähköpostilla [email protected]

    PoliisiPoliisiPoliisi
    Keltamekkoinen nainen Putinin vieressä käänsi somepyörityksen edukseen – savonlinnalainen Hanna Kosonen muistaa presidentin vierailun loppuikänsä

    Keltamekkoinen nainen Putinin vieressä käänsi somepyörityksen edukseen – savonlinnalainen Hanna Kosonen muistaa presidentin vierailun loppuikänsä


    Savonlinnalainen kansanedustaja ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja Hanna Kosonen (kesk.) sai viime kesänä osansa mediahuomiosta Putinin Savonlinnan-vierailun aikana, kun hänet nostettiin esimerkiksi Ilta-Sanomien verkkosivujen otsikkoon...

    Savonlinnalainen kansanedustaja ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja Hanna Kosonen (kesk.) sai viime kesänä osansa mediahuomiosta Putinin Savonlinnan-vierailun aikana, kun hänet nostettiin esimerkiksi Ilta-Sanomien verkkosivujen otsikkoon keltamekkoisena naisena. Kohua herättänyt ja somepyörityksen keskelle päätynyt otsikko kuului: "Keltamekkoinen nainen varasti huomion Olavinlinnan laiturilla – Putinin vieressä myös illallisella".

    – Olihan se aika erikoinen lähestymistapa, että minä sieltä seitsemänsadan turvamiehen ja sotilaan joukosta olisin vain pelmahtanut sinne laiturille vastaanottamaan yllättäen Putinia. Muilla taustoilla ei ollut siinä otsikossa väliä, Kosonen sanoo.

    Kosonen reagoi sosiaalisessa mediassa vastaamalla humoristisella tviitillä. Lähtiessään Olavinlinnasta Putinin ja Niinistön luota ruokaostoksille hän tviittasi keltaisessa mekossaan lähikaupasta.

    – Minua huvittaa edelleen koko tapaus. Voihan sitä lähikaupassakin tavallaan varastaa show'n.

    Viimekesäinen otsikko kertoo Kososen mielestä siitä, että Suomessa selvästi vielä tarvitaan asiasta keskustelua. Hänen tekemänsä vastatviitti saikin Kososen Twitterin ihan tukkoon.

    – Se oli varmaan kovempi show kuin siellä linnassa, hän nauraa.

    Savonlinnassa ainesta huipputapaamisen pitopaikaksi

    Kosonen muistelee Putinin Savonlinnan-vierailua hyvillä mielin, sillä järjestelyt onnistuivat kaikin puolin hyvin.

    – Se oli hieno päivä Savonlinnalle. Meillä oli tilattu ehkä viime kesän kaunein keli, ja puitteet olivat kyllä kunnossa.

    Kosonen istui Olavinlinnassa järjestetyllä illallisella Putinin vieressä. Ulkoministeriön ohjeiden mukaisesti Kosonen ei voi paljastaa illallispöydässä käytyjen keskustelujen sisältöä.

    – Niitä näitä, hyvin kevyitä juteltiin. Meillähän oli tärkeä tehtävä Anna-Kristiina Mikkosen kanssa tehdä vieraiden olo mukavaksi, ja siinä taidettiin onnistua, hän tyytyy sanomaan.

    Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Yhdysvaltain presidentti Donald Trump tapaavat Helsingissä maanantaina. Kososen mielestä myös Savonlinna sopisi mainiosti kansainvälisen huipputapaamisen pitopaikaksi.

    – Turvallisuus on aika tärkeä tekijä noissa kohtaamisissa, ja kyllä Savonlinnassa olisi aika selkeä kuvio järjestää se turvallisuuspuoli. Helsingissä on varmasti paljon enemmän roskalaatikoita tarkastettavana kuin täällä Savonlinnassa.

    Kansainvälisen huipputapaamisen järjestäminen on pitkäkestoinen projekti. Kosonen kertoo Putinin ja Niinistön viimekesäisen Savonlinnan-vierailun järjestelyjen vieneen kaikkineen puolisen vuotta.

    – Se oli minuuttiaikataulua ja hyvin tarkkaa ohjelman laadintaa, olosuhteiden tarkastusta ja yhteistyötä ulkoministeriön ja turvallisuustahojen kanssa, hän muistelee.

    Pariskunta teki sen, mihin muut eivät ikinä ryhtyisi – perusti kaupan 300 asukkaan pitäjään:

    Pariskunta teki sen, mihin muut eivät ikinä ryhtyisi – perusti kaupan 300 asukkaan pitäjään: "Talvi oli tosi karmeaa aikaa"


    Mirva Venäläiselle kävi erikoinen tapahtuma lokakuussa 2015. Hän asui tuolloin Mikkelissä ja sai sinne vähän mutkan kautta tietää, että liki 200 kilometrin päässä Parikkalan Uukuniemellä on halloweenbileet - ja siellä on joku mies vailla...

    Mirva Venäläiselle kävi erikoinen tapahtuma lokakuussa 2015. Hän asui tuolloin Mikkelissä ja sai sinne vähän mutkan kautta tietää, että liki 200 kilometrin päässä Parikkalan Uukuniemellä on halloweenbileet - ja siellä on joku mies vailla seuralaista.

    Sitten siinä vain kävi niin, että Mirva Venäläinen saapui itärajan tuntumaan Uukuniemelle juhlimaan, tapasi siellä salaperäisen seuralaisen Karen ja ymmärsi elämänsä muuttuneen.

    – Kun lähdin pois, tajusin, että jotain sinne Uukuniemelle jäi, hän muistelee.

    Alkoi kirjeenvaihto ja lopulta Mirva muutti Uukuniemelle.

    – Se oli hyvä halloween-reissu. Täällä ollaan.

    Vielä tuolloin Mirva Venäläinen ei osannut aavistaa, että hän jonain päivänä olisi syrjäisen Uukuniemen kylän kauppias.

    Mirva Venäläisen aamu alkaa imuroinnilla.Petri Kivimäki / YleTuskanhiki

    Aamukahdeksalta Mirva Venäläinen on imuroimassa kaupan lattioita ja siivoamassa vessaa. Kauppa aukeaa yhdeksältä, ja kaiken pitää silloin olla siistinä.

    Uukuniemellä asuu vakituisesti noin 300 ihmistä. On vaikea kuvitella, että kyläkauppa täällä olisi millään tavalla kannattava.

    – Vastoinkäymisiä on ollut paljon, mutta nehän vain piiskaavat meitä eteenpäin. Me emme ole helposti lannistuvia, kertoo Mirva Venäläinen.

    Mirvan silmät ovat ristissä. Viime yönä hän oli päässyt kotiin vasta kello yksi, kun jälkikasvu oli halunnut käydä sadan kilometrin päässä Imatralla. Samalla matkalla hän haki kauppaan täydennystä, mutta oli vielä ennen nukkumaan menoa laittanut oikeat hinnat tavarahyllyjen päähän.

    Lasin takana olevasta pikkuruisesta toimistohuoneesta kurkistaa Mirva Venäläisen avopuoliso Kare Palmu. Hänen otsallaan kimmeltävät pienet hikikarpalot.

    Pihalla olevasta säiliöstä bensiini on loppu, ja uutta saadaan vasta muutaman päivän kuluttua.

    – Mistä minä olisin voinut tietää, että yhtäkkiä kaikki haluavat ostaa bensaa ruohonleikkureihinsa ja veneisiinsä, Kare Palmu tuskailee.

    Kare Palmun mukaan bensiinin myynti ei oikeastaan tuo lisätuloja, mutta se on hyvä palvelu.Petri Kivimäki / Yle

    Uukuniemi ei oikeastaan ole minkään matkan varrella. Vielä reilu kymmenen vuotta sitten tämä oli itsenäinen noin 500 asukkaan kunta, kunnes vuoden 2005 alusta Uukuniemi ja Saaren kunta liittyivät Parikkalaan.

    Kare Palmu muutti Uukuniemelle jo vuonna 2004. Paikka oli hänelle tuttu, sillä hänen äitinsä synnyinkoti on Uukuniemellä ja hän oli viettänyt siellä monta kesää.

    Sitä ennen Palmu oli ollut Helsingissä kymmenen vuotta nuoriso-ohjaajana. Hän kertoo nähneensä siellä niin paljon surullisia tapauksia, että halusi omat lapsensa pois pääkaupunkiseudulta. Karen edellisessä suhteessa syntyneistä kolmesta lapsesta kaksi vanhinta on jo muuttanut eri puolille Suomea opiskelemaan - nuorin on vielä kotona.

    – Nyt kaduttaa, etten tajunnut tullut tänne kymmenen vuotta aikaisemmin, sanoo Kare Palmu.

    Aluksi hän kävi töissä noin 40 kilometrin päässä olevalla Punkaharjun vaneritehtaalla, kunnes yt-neuvottelujen tuloksena joutui sieltä lähtemään.

    Uukuniemeltä hän ei aikonut lähteä minnekään. Oli aika keksiä jotain uutta.

    Mirva Venäläisen tytär Iiris Venäläinen (oik.) on ollut kaupassa töissä alusta asti.Petri Kivimäki / YlePelastamaan kyläkauppa

    Uskomattomilta tuntuvat ne ajat, kun Suomessa yhdessä pienessä kylässä saattoi olla kolmekin kauppaa. Vielä 1980-luvulla kyläkauppoja oli yli 3 000. Tällä hetkellä lukumäärä on noin 240. Viime vuosina kyläkauppoja on kuollut 30 kaupan vuosivauhtia.

    Paikallinen osuuskauppa piti vuosia Uukuniemen keskustassa Sale-myymäläänsä, mutta lakkautti sen lopulta kannattamattomana syksyllä 2015. Kauppa oli vuoden kiinni, kunnes sen avasi savonlinnalainen yrittäjä, joka kuitenkin jo vuoden kuluttua totesi, että se ei ollutkaan hänen unelmatyönsä.

    Kun Mirva Venäläinen ja Kare Palmu kuulivat, että Uukuniemen kyläkauppa olisi taas lopettamassa, päättivät he ryhtyä toimeen.

    – Alussa vähän vitsailtiin, että pitäisiköhän meidän ryhtyä kauppiaaksi. Sitten se ei ollutkaan enää vitsi, vaan ryhdyttiin tuumasta toimeen. Ystävät potkivat meitä eteenpäin, että ilman muuta meistä tulisi loistava kauppiaspariskunta, kertoo Mirva Venäläinen.

    Kaupan ovet avautuivat 2.10.2017. Kumpikaan ei ollut aiemmin ollut kauppiaana, joten opittavaa olisi paljon.

    – En minä tiennyt, että joulun jälkeen pitää olla kuivia herneitä myytävänä, kun kaikki halusivat tehdä kinkun rippeistä hernekeittoa. Nyt tiedän senkin, naurahtaa Mirva Venäläinen.

    Venäjän rajalle Uukuniemen kaupalta on matkaa linnuntietä nelisen kilometriä. Kaupan edestä kulkeva tie ei vie Venäjälle, vaan päättyy ennen sitä. Mahdollisuutta rajanylitykseen täällä ei ole. Mäen laelta näkyy kaunis Karjalan Pyhäjärvi, josta melkein puolet on itänaapurin puolella.

    Uukuniemen pitäjän kyläkauppa sijaitsee Niukkalassa Karjalan Pyhäjärven tuntumassa.Kari Kosonen / YleSitten ei käynytkään ketään

    Viime talvi oli kauppiaille todella rankka ja karu. Asiakkaita kävi harvakseltaan: pääasiassa oli hiljaista. Kare Palmu ei löydä edes sanoja kuvaamaan, millaisen todellisuuden talvi näytti.

    – Se on loppusyksyllä kuin veitsellä leikattuna, kun yhtäkkiä huomaa, ettei täällä kovin monta asiakasta käy.

    Talvi oli pitkä ja pimeä. Lunta oli metri ja pakkaskausi kesti viikkotolkulla. Kaupassa alkoi tulla aika pitkäksi.

    – Päivämyynti saattoi olla 250 euroa. Siitä kun rupeaa laskemaan tukkuhinnan ja myyntihinnan erotuksen. Lisää siihen sähköt ja kaikki kulut, jokainen ymmärtää, ettei siitä itselleen jää senttiäkään, kertoo Mirva Venäläinen.

    Yllättävä takaisku ja kovasti kouraissut ennakoimaton rahanmeno tuli päälle heti vuodenvaihteen jälkeen, kun ensin hajosi kaupan kylmätiski ja kohta sen jälkeen pakastin. Mirva Venäläinen harmittelee, että kaikilta asiakkailta ei riittänyt ymmärrystä, kun kylmätuotteita ei saanut moneen päivään. Korjaaja kun ei kaupalle varaosiensa kanssa ihan heti pääse.

    – Välillä tuli sellaista kommenttia, että mikä kauppa tämä on, kun ei makkaraa saa. Mutta minkäs me sille voitiin, kertoo Mirva Venäläinen.

    Pariskunta oli päättänyt, että se ei heti luovuta. Tiedossa oli, että talvella 300–350 kylän asukasta eivät voi yksin kauppaa tehdä kannattavaksi.

    – Eihän jokainen käy seitsemänä päivänä viikossa kaupassa. Niin se vain on, sanoo Mirva Venäläinen.

    Talvella kauppa oli auki maanantaista lauantaihin. Nyt kesällä ostoksilla voi käydä joka päivä.

    Mutta tästä kesästäkään ei voi olla ihan varma. Vaikka kauppiaat jo luulivat oppineensa tietämään, minkä verran tavaraa pitää juhlapyhien ajaksi tilata, niin juhannus meni pieleen. Kylmäaltaista loppui juhannuspäivänä tavara, joten kauppa piti laittaa juhannussunnuntaiksi kiinni, kun ei ollut mitään mitä myydä.

    – Meillä on otettu kaikki luulot pois tässä kauppiasuran alkutaipaleella, tuumii Mirva Venäläinen.

    Unelma Myllyoja (vas.) ja Mirja Vähäsöyrinki (oik.) tulivat jäätelölle, ennen kuin jatkavat matkaansa Turkuun.Petri Kivimäki / YleJäätelöä

    Kesäisenä aamupäivänä kaupan pihalla olevan terassipöydän äärellä kolme rouvaa nauttii jäätelöistä. He ovat aloittaneet kotimatkan läheisestä Uukuniemen virkistyskeskuksesta, jossa Kristillinen työväenliitto pitää kesäleirejä ja tapahtumia.

    – Kaupalta on ostettu kaikki tavarat, mitä leirillä tarvitaan, kertoo turkulainen Leila Myllyoja, joka on kristillisen työväenyhdistyksen puheenjohtaja.

    Samaan aikaan kassalla on Sinikka Tykkyläinen, jonka vihreässä kauppakassissa on elintarvikkeita muutamaksi päiväksi. Paikkakuntalaisena hän iloitsee omasta kyläkaupasta.

    – Rautakaupassa ja apteekissa pitää käydä muualla, mutta muuten saa tarvitsemansa, kertoo Tykkyläinen.

    Aamulla väkeä kaupassa käy, mutta aika äkkiä rauhoittuu. Se on kyläkauppiaalle liiankin tuttu hetki.

    Sinikka Tykkyläinen tuli ostoksille. Kesätyöntekijä Akseli Lehtonen on kassalla.Kari Kosonen / YleOlutta ja makkaraa

    Pienellä kylällä jokainen tuntee toisensa. Myös Mirva ja Kare ovat tuttuja kyläläisten kanssa. Äkkiä oppii, kuka tulee pelaamaan hedelmäpeliä, kuka lottoamaan, kuka kahville tai kuka ostamaan isot ostokset.

    Yhtätoista laatua kahvia tai keksejä ei ole myytävänä, sillä valikoima on pakko pitää melko suppeana. Elintarvikkeiden lisäksi myynnissä on perustavaraa, kuten paristoja, lehtiä, lahjapaperia ja tupakkaa.

    – Olut on joka kuukauden myydyin artikkeli. Sitten tulevat maito, tupakka, leipätuotteet ja makkara, kertoo Mirva Venäläinen.

    Uukuniemen pitäjä on osa Parikkalan kuntaa Etelä-Karjalassa.Yle Uutisgrafiikka

    Postiasia sen sijaan Kare Palmua harmittaa. Hän olisi halunnut kauppaan asiamiespostin, mutta niitä he eivät saaneet.

    – Postin mielestä täällä ei asiamiespostia tarvita, mutta meidän mielestä pitäisi olla.

    Kun kaupan pihaan ei saatu keltaista postilaatikkoakaan, järjestivät kauppiaat myymälään laatikon, johon lähetykset voi laittaa. Postinkantaja ottaa ne kyllä mukaansa neljä kertaa viikossa.

    – Hedelmävaa'alla punnitaan paketit tai kirjeet, että saadaan niihin oikea määrä merkkejä. Meidän mielestä mummon ei tarvitse olla lähettämättä korttia tai pakettia lapsenlapselleen sen takia, että ei ole paikkaa, mihin paketin voi jättää, sanoo Mirva Venäläinen.

    Nuoren naisen unelma täyttyi

    Mirva Venäläisellä ja Kare Palmulla ovat apunaan Mirvan lapset Iiris ja Elias sekä Eliaksen kaveri Akseli Lehkonen.

    17-vuotiaat Elias Venäläinen ja Akseli Lehkonen ovat toisilleen tuttuja ajalta, kun Venäläisten perhe vielä asui Mikkelissä. Nyt he vuorottelevat kassalla, täyttävät hyllyjä ja tekevät kaupan pikkupuuhia. Välillä ehtii nopeasti vilkaista kännykkää.

    Kaupan takaovella Mirva Venäläisen 19-vuotias tytär Iiris litistää pahvilaatikoita. Kohta hän asettelee ne kärryyn ja vie kierrätyspisteeseen. Sitä ennen Iiris on asettanut uusia tuotteita hyllylle, ollut kassalla, siivonnut käytäviä ja huolehtinut hedelmähyllyn kuntoon.

    Iiris Venäläinen nauttii elämästään Uukuniemellä.Petri Kivimäki / Yle

    Lapsuutensa Iiris asui äitinsä Mirvan kanssa Mikkelissä. Peruskoulun jälkeen hän opiskeli eläintenhoitoa Kiteellä, mutta lehmät eivät oikein olleet hänen juttunsa.

    Nyt lapsuuden haave on yllättäen toteutumassa.

    – Muistan kun pikkutyttönä haaveilin aina olevani kaupan täti. Nyt minä olen kaupan täti, iloitsee Iiris Venäläinen.

    Iiriksen Mikkelissä asuvien ystävien suurin huolenaihe tuntuu olevan, että miten Iiris voi Uukuniemellä olla. Oikein hyvin voi olla, jos Iiristä on uskominen. Skootterilla pääsee kätevästi työmatkat kotoa kaupalle ja illalla kauemmaksikin.

    – Eihän tästä ole kuin 20 kilometriä Kesälahdelle. Sieltä pääsee junalla Lappeenrantaan tai vaikka Helsinkiin.

    Iiris asuu Mirvan ja Karen omakotitalossa, jossa hänellä on riittävästi omaa tilaa olla ja elää. Jossain hänen mielessään elää vielä ajatus opiskeluista, mutta nyt tärkeintä on olla töissä kaupassa.

    Ota ilmaiseksi

    Kaikkein vaikeinta Mirva Venäläiselle ja Kare Palmulle on ollut oppia, minkä verran tavaraa kannattaa myytäväksi ottaa. Kun lihapaketin viimeinen käyttöpäivä tulee vastaan, ei sitä enää voi myydä. Silloin sen päälle tulee lappu: "Ota tästä! - huomaa päiväys".

    – Siitä ei kauppias enää saa senttiäkään. Ottakoon joku ja antakoon vaikka koiralle tai tehköön mitä huvittaa, sanoo Kare Palmu.

    Jos jokin tavara loppuu, ei sitä ihan heti myytäväksi tule. Lähimpään tukkuun Savonlinnaan kun on matkaa 70 kilometriä. Toinen vaihtoehto on mennä tukkuun Imatralle, sinne on sata kilometriä.

    Sen saa antaa vaikka koiralle.Petri Kivimäki / Yle

    Nyt Uukuniemen pitäjän raitti alkaa vilkastua. Kesäasukkaat tulevat - heitä on täällä parhaimmillaan jopa 3 000. Niin kuin lomalaiset odottavat pääsevänsä kesämökeilleen Uukuniemelle, odottavat lomalaisia myös kauppiaat.

    – Talvi oli pitkä ja raskas, mutta nyt näyttää jo valoisammalta, kertoo Kare Palmu.

    Hän tunnustaa suoraan, että hän ei osaa kuvitella tällä hetkellä mitään muuta työtä kuin olla kauppiaana. Hän kokee suurta tyydytystä saadessaan ottaa myyntiin läheisen biisoni- ja lammastilan lihaa sekä paikallisen kalastajan viereisestä järvestä saamaa saalista.

    Kahvion leivonnaiset tulevat 40 kilometrin päästä Parikkalasta. Taustalla työskentelee Mirva Venäläisen poika Elias Venäläinen.Petri Kivimäki / YleKellot soivat

    Vaikka kauppiaspariskunnasta näkee, että helppoa ei ole ollut, molemmista huokuu toivo. Mirva ja Kare ovat aidosti onnellisia, että oppivat uutta ja voivat tarjota kyläläisille kaupan. Vaikeuksien talvi ei ole tehnyt hallaa pariskunnan yhteiselolle. Heinäkuun lopulla he pääsevät kuuntelemaan, kun hääkellot soivat juuri heille.

    – Päivääkään en ole katunut. Valoa on ikkunassa, sanoo Mirva Venäläinen.

    – Eikä tässä parane ruveta synkistelemään. Pieni positiivinen mielenvikaisuus auttaa tässä hommassa, naurahtaa Kare Palmu.

    Toimeentulotukihakemusten ruuhka helpottui – hakemukset saadaan taas käsiteltyä lain sallimissa rajoissa

    Toimeentulotukihakemusten ruuhka helpottui – hakemukset saadaan taas käsiteltyä lain sallimissa rajoissa


    Toimeentulotukihakemukset saadaan taas käsiteltyä koko maassa lain määräämän seitsemän arkipäivän aikana. Kela on saanut tänä kesänä ennätysmäärän toimeentulotukihakemuksia ja sen vuoksi hakemusten käsittely viivästyi. Nyt tilanne on...

    Toimeentulotukihakemukset saadaan taas käsiteltyä koko maassa lain määräämän seitsemän arkipäivän aikana. Kela on saanut tänä kesänä ennätysmäärän toimeentulotukihakemuksia ja sen vuoksi hakemusten käsittely viivästyi. Nyt tilanne on rauhoittunut ja hakemukset käsitellään noin 5–6 arkipäivässä.

    – Myös Eteläiseen vakuutuspiiriin on tullut viime ja tällä viikolla alkukesää vähemmän hakemuksia ja pystymme ratkaisemaan hakemukset alle seitsemässä arkipäivässä, kertoo Kelan Eteläisen vakuutuspiirin johtaja Antti Jussila.

    Kelan Itäisen vakuutuspiirin alueella on tehty kesäkuussa lähes 24 000 toimeentulotukea koskevaa ratkaisua, kun viime vuonna vastaavaan aikaan luku oli hieman alle 23 000. Itäisen vakuutuspiirin alueeseen kuuluvat Pohjois- ja Etelä-Savo, Pohjois-Karjala sekä Keski-Suomi.

    Tiina Ahponen Kelan Itäisestä vakuutuspiiristä kertoo, että kesän hakemusruuhkaa voidaan hillitä esimerkiksi jakamalla töitä eri piirien kesken. Tilannetta auttaa sekin, että osa Kelan työntekijöistä osaa käsitellä useampia etuuksia koskevia hakemuksia.

    Ilman kesätyöntekijöitä olisi tullut vielä enemmän ruuhkia. Tiina Ahponen

    – Pystymme valtakunnallisesti tasaamaan töitä, koska meillä on sähköiset työjonot. Siten me täällä Itäisessä vakuutuspiirissä pystymme auttamaan jotain toista vakuutuspiiriä ja päinvastoin. Näin saamme läpi Suomen pidettyä tilanteen mahdollisimman hyvänä ja asiakkaat ympäri Suomen mahdollisimman yhdenvertaisessa asemassa.

    Toimeentulotukiasiat siirtyivät Kelan hoidettavaksi vuoden 2017 alussa. Ahposen mukaan Kelassa otettiin oppia viime kesän kokemuksista ja palkattiin enemmän kesätyöntekijöitä tälle kesälle.

    – Ilman kesätyöntekijöitä olisi tullut vielä enemmän ruuhkia. Toinen asia, mihin on kiinnitetty huomiota on se, että teemme toimeentulotukipäätökset yli kesän ajaksi aina kun se suinkin on mahdollista.

    Puolalaiskaksikko vangittiin epäiltynä yli 20 asuntomurrosta – rikoksia tehtailtiin Helsingistä Ouluun

    Puolalaiskaksikko vangittiin epäiltynä yli 20 asuntomurrosta – rikoksia tehtailtiin Helsingistä Ouluun


    Etelä-Savon käräjäoikeus on vanginnut asuntomurtojen sarjasta epäillyn puolalaiskaksikon. Hieman alle 50-vuotiaiden miesten epäillään murtautuneen eri puolilla Suomea omakotitaloihin anastaen rahaa, koruja ja käyttötavaraa. Esitutkinnan mukaan...

    Etelä-Savon käräjäoikeus on vanginnut asuntomurtojen sarjasta epäillyn puolalaiskaksikon.

    Hieman alle 50-vuotiaiden miesten epäillään murtautuneen eri puolilla Suomea omakotitaloihin anastaen rahaa, koruja ja käyttötavaraa.

    Esitutkinnan mukaan miehet ovat käyneet kuluvan kesän aikana Suomessa neljä kertaa murtoja tehtailemassa.

    Matkareitti on kulkenut Puolasta Tallinnaan, josta miehet ovat matkustaneet laivalla Helsinkiin. Sieltä matka on jatkunut autolla Porvooseen, Kouvolaan, Mikkeliin, Kuopioon, Iisalmeen, Kajaaniin, Ouluun, Seinäjoelle, Tampereelle, Turkuun ja takaisin Helsinkiin. Reitti kierrettiin muutamassa päivässä.

    Reitin varrella miesten epäillään murtautuneen kaikkiaan yli 20 omakotitaloon.

    "Onneksi luoja armahti ja tuli huonoja talvia" – uittomiehille riittää tänä kesänä töitä Saimaalla


    Uittopoikien hinaaja M/A Olli kulkee tasaista kahden kilometrin tuntinopeutta Saimaalla. Hinauksessa on satoja metrejä pitkä puulautta, jossa on hieman yli 15 000 kuutiometriä tukkipuuta. Vastaavan puumäärän kuljettaminen maanteitä vaatisi nelisen...

    Uittopoikien hinaaja M/A Olli kulkee tasaista kahden kilometrin tuntinopeutta Saimaalla. Hinauksessa on satoja metrejä pitkä puulautta, jossa on hieman yli 15 000 kuutiometriä tukkipuuta. Vastaavan puumäärän kuljettaminen maanteitä vaatisi nelisen sataa kuorma-autoa.

    – Pieliseltä Nurmeksesta on lasti otettu hinaukseen, tultu jokea pitkin alas Joensuuhun ja nyt mennään Saimaan syväväylää Ristiinaan vaneritehtaalle, kertoo aluksen päällikkö Reino Nurmi.

    Hinaaja M/A Olli vetää pitkää tukkilauttaa Saimaalla.Jari Tanskanen/Yle

    Saimaan kapeikoissa lauttaa ohjailemaan tarvitaan kahta apuhinaajaa. Sulkavan Vekaransalmea ohitettaessa lossi tekee tilaa uittolautalle, ja keskeyttää liikenteen hetkeksi. Ohitus kestää vain reilun vartin, sillä lautta on poikkeuksellisen lyhyt. Suurimmat hinattavat erät ovat yli 30 000 kuutiometriä, ja silloin lautta voi olla lähes kilometrin pituinen.

    Tänä vuonna Saimaalla uitetaan puuta 400 000 kuutiometriä, se on viidenneksen enemmän kuin vuosi sitten. Syynä uiton lisääntymiseen on viime talvi, jolloin kelit olivat huonot talvihakkuuseen. Eteläisen Saimaan tehtailla oli vaikeuksia saada riittävästi puuta ja terminaalivarastot tyhjenivät lähes viimeistä tukkia myöten.

    – Viime talvi opetti metsäteollisuutta puuhuollossa. Nyt tähdätään siihen, että on suuremmat puun vesivarastot kuin viime vuonna, myöntää UPM Metsän logistiikkapäällikkö Esa Korhonen.

    UPM:n Kaukaan tehtaan edustalla Saimaalla on puutavaralle varattu, puomein eroteltu alue. Kesällä hinattu puu säilyy vesivarastossa hyvälaatuisena tammi- ja helmikuulle asti, jolloin teollisuus turvautuu eniten varmuusvarastoihin.

    Jari Tanskanen/Yle

    – Ei tarvitse olla kovin suuri ennustaja sanomaan, että huonoja talvia on tiedossa jatkossakin, ja uittopuuta tarvitaan yhä enemmän, jatkaa M/A Ollin päällikkö Reino Nurmi.

    Puita tuodaan uittamalla aiempaa enemmän myös siksi, ettei VR:llä ole tarpeeksi raakapuukuljetuksiin tarkoitettuja vaunuja.

    Uitto elpyy - uusia uittomiehiä palkattu

    Uittomäärät notkahtivat Saimaalla pari vuotta sitten, jolloin Metsä Groupin Joutsenon tehdas luopui kokonaan uitosta. Uittopuuta käyttää nykyisin enää UPM.

    – Kuitupuuta viedään Lappeenrannan sellutehtaan vesivarastoon ja tukit menevät Ristiinaan vaneritehtaalle, sanoo logistiikkapäällikkö Esa Korhonen.

    UPM on ulkoistanut uiton heinolalaiselle Uittopojat Oy:lle. Samalla kuljetuskustannukset ovat laskeneet, ja uitto on aiempaa edullisempi kuljetusmuoto varsinkin pitkillä matkoilla. Uittopoikien kaksi hinaajaa vetävät puunippuja Pohjois-Karjalasta ja Pohjois-Savosta eteläiselle Saimaalle.

    – Nuoria miehiä on nyt voitu palkata alalle opettelemaan alan töitä ja lisää on tulossa. On myös heidän perheidensä kannalta hyvä asia, että uitto elpyy, sanoo M/A Ollin päällikkö Reino Nurmi.

    Nurmi laskee, että nykyisellä kalustolla uittomäärät voitaisiin helposti kaksinkertaistaa, mutta näihin määriin ei ole lähivuosina paluuta. Enimmillään Saimaalla on kuljetettu uitossa puuta yli miljoona kuutiometriä kesässä.

    Laulujoutsenia on Suomessa jo lähes yhtä paljon kuin hirviä –

    Laulujoutsenia on Suomessa jo lähes yhtä paljon kuin hirviä – "Suojelun purkamiseen on pitkä matka"


    Haukivuorelaisen maatalousyhtymän isäntä Lari Tiilikka on jo usean vuoden ajan seurannut keväisin, kuinka valtaisa parvi nuoria laulujoutsenia laskeutuu suureen ääneen törähdellen hänen pellolleen. Pellolla kasvaa säilönurmea Tiilikan...

    Haukivuorelaisen maatalousyhtymän isäntä Lari Tiilikka on jo usean vuoden ajan seurannut keväisin, kuinka valtaisa parvi nuoria laulujoutsenia laskeutuu suureen ääneen törähdellen hänen pellolleen. Pellolla kasvaa säilönurmea Tiilikan karjalle.

    Tai kasvaisi, jos joutsenet eivät niittäisi nurmea nokillaan niin, ettei viljelijälle jää mitään korjattavaksi. Ja vaikka jotain jäisikin, aiheuttaa kansallislintu ulosteillaan hygieniariskin.

    – Isoja satovahinkoja siinä tulee. En ole hakenut korvauksia. Kuulin, ettei niitä saa, Tiilikka sanoo.

    Laulujoutsenten aiheuttamista tuhoista haetaan koko maassa korvauksia vuosittain vähän. Näin siitä huolimatta, että laulujoutsenten määrä on kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Laulujoutsenia on Suomessa lähes yhtä paljon kuin maassa on hirviä.

    Suomen riistaneuvostossa Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliittoa edustava Timo Leskinen kertoo, että joutsenen aiheuttamien vahinkojen korvausjärjestelmää pidetään epäluotettavana ja epätasa-arvoisena.

    Leskisen mielestä painetta joutsenkannan säätelyyn olisi, mutta viime aikoina keskustelu on pyörinyt enemmän valkoposkihanhien ympärillä. Joutsenenkin aika tulee vielä, uskoo Leskinen.

    – Se on joutsenten määrän tällä kehityksellä vääjäämättä edessä.

    Itärajan toisella puolella joutsen on ruokapöydän herkku

    Siitä, kun joutsen on ollut uhanalainen lintu, on aikaa jo useita vuosikymmeniä. Joutsen rauhoitettiin metsästykseltä vuonna 1934 sukupuuton pelossa. Virallisesti sen uhanalaisuutta arvioitiin vasta 51 vuotta myöhemmin vuonna 1985. Silloin laulujoutsenen kanta oli jo elpynyt niin, että se luokiteltiin Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton kriteereillä elinvoimaiseksi lajiksi.

    Laulujoutsenen selviämisestä lajina ei siis ole tarvinnut kantaa huolta enää vuosikymmeniin. Hirviä on Suomessa 88 000. Joutsenia 70 000. Silti joutsenta ei metsästetä.

    – Hirven ja joutsenen metsästys on ihan eri asioita. Hirvi aiheuttaa suurta vahinkoa metsätaloudelle ja on todella iso riski liikenteelle. Hirvikantaa säädellään vahinkojen estämiseksi. Joutsenen aiheuttamat haitat ovat ihan marginaalisia siihen nähden, Suomen ympäristökeskuksen tutkija Markku Mikkola-Roos sanoo.

    Laulujoutsen pesällään.Ismo Pekkarinen / AOP

    Laulujoutsen on rauhoitettu koko EU:n alueella. Käytännössä rauhoituksella on merkitystä kuitenkin vain pohjolassa, sillä laji pesii ainoastaan pohjoisella havumetsävyöhykkeellä. Etelään muuttokin tarkoittaa laulujoutsenen kohdalla pääasiassa Itämeren vastarantaa. Ruotsi ja Suomi ovat laulujoutsenen pääasiallista elinaluetta.

    Koska joutsen ei tunne valtion rajoja, se hairahtuu lentämään myös Venäjälle, missä rauhoitusta ei ole. Venäläiset metsästävät joutsenta mielellään, sillä sen liha on maukasta.

    – Siellä laulujoutsen onkin melkein sukupuuton partaalla, Mikkola-Roos sanoo.

    Jos laulujoutsenta lähdettäisiin metsästämään, se olisi iso kansallinen kysymys. Vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos, Suomen ympäristökeskus

    Se, että laulujoutsen on valittu aikoinaan Suomen kansallislinnuksi, suojaa joutsenta lähes yhtä paljon laki. Ihmisten mieliin on piirtynyt käsitys laulujoutsenesta koskemattomana, jopa hieman myyttisenä lajina, jota täytyy vaalia.

    Kun joutsenia merkattiin tutkimusmielessä kaularenkailla Tanskassa, se aiheutti suuren hälyn myös Suomessa. Koettiin, että joutsenen näkeminen rengas kaulassaan on epäesteettistä, ja tutkimuksesta piti lopulta luopua.

    Siksi onkin mielenkiintoista, että laulujoutsen valikoitui kansallislinnuksi vasta vuonna 1981. Tuolloin Eläinmaailma-lehden toimittaja hoksasi, ettei Suomella ole kansallislintua, ja päätti järjestää yleisöäänestyksen. Laulujoutsen päihitti täpärästi talitiaisen, ja sai 551 ääntä.

    Se, että kansallislinnun status leimaa joutsenta niin vahvasti, juontaa juurensa sentään muuallekin kuin pelkkään lehtiäänestykseen.

    – Joutsenta on käsitelty paljon myös lauluissa ja esimerkiksi Eino Leinon runoudessa. Jos laulujoutsenta lähdettäisiin metsästämään, se olisi iso kansallinen kysymys, ja aiheuttaisi tosi ison keskustelun yleisössä, Mikkola-Roos sanoo.

    Laki on otettu omiin käsiin

    Viljelijä Lari Tiilikka toivoo, että laulujoutsenia saisi ampua. Nyt joutsenia ei saa edes hätyytellä pois pelloilta ilman poikkeuslupaa.

    Poikkeuslupaa haetaan Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta, mutta niitä tulee vuosittain hyvin vähän. Viime vuonna kaksi viljelijää sai poikkeusluvalla hätistellä joutsenia kovilla äänillä, kuten ilmaan ampumalla.

    – Joutsenia on aivan liikaa. Soitin viime kesänä ministerillekin asiasta. Hän oli sitä mieltä, että lupaa kannan vähentämiseen on vaikea saada. En usko, että edes poikkeuslupaa joutsenen ampumiseen myönnetään koskaan, Tiilikka sanoo.

    Vaikka lupia joutsenten hätistelyyn haetaan ja myönnetään vähän, joutsenia karkotetaan viljelyksiltä oman käden oikeudella. Joutsenparvia ajetaan lentoon traktorilla. Paukutetaan kovia ääniä lintujen säikäyttämiseksi. Onpa joku poiminut poikasia syliinkin, jotta emo hylkäisi ne.

    Joutsen ei kuitenkaan säikähdä vähästä. Se on suuri lintu, jolla on aikuiseksi kasvettuaan vähän luontaisia vihollisia. Kettu ja supikoira nappaavat helposti untuvikon, mutta aikuinen joutsen suojelee perhettään agressiivisesti nokalla lyöden jos tilanne niin vaatii. Ihmistä joutsen yleensä väistää.

    Kilpailu karsii pariskuntia. Määrä ei enää kaksinkertaistu. Vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos, Suomen ympäristökeskus Esa Huuhko / Yle

    Metsästäjiä laulujoutsen toisaalta kiinnostaa, toisaalta ei. Liha on maukasta, mutta peloton, hiljaa paikallaan lipuva lintu ei ole jahdin kannalta kiinnostava. Suurimpana syynä metsästykselle riistapuolella nähdään se, että joutsen vie elintilaa muilta vesilinnuilta. Tähänastinen tutkimus ei kuitenkaan vahvista käsitystä.

    Eivätkä edes metsästäjät eivät ole yksimielisiä siitä, onko ihan ok ampua kansallislintua vai ei. Riistapolitiikassa laulujoutsen ei ole ollut puheenaihe hyvään toviin, kertoo Suomen riistaneuvoston puheenjohtaja Juhani Kukkonen.

    – Siitä keskustellaan hyvin vähän. Oma näkemykseni on, että vaikka ne vahinkoja aiheuttavat, on varmaan erittäin pitkä matka siihen, että rauhoitusta purettaisiin.

    Samaa mieltä on Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos. Hän arvelee, että vaikka satovahingot ehkä lisääntyvät jonkun verran tulevaisuudessa, ei joutsenkanta tarvitse ihmistä kasvun rajoittamiseen.

    – Hyviä pesäpaikkoja ei ole määräänsä enempää, joten kilpailu karsii pariskuntia. Määrä ei enää kaksinkertaistu. Kymmenen vuoden päästä meillä on ehkä 15 000 joutsenparia, Mikkola-Roos sanoo.

    Savonlinnan jätevesikiistan oikeuskäsittely päätökseen – hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa

    Savonlinnan jätevesikiistan oikeuskäsittely päätökseen – hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa


    Savonlinnan Kerimaan jätevesikiistaa ei puida hovioikeudessa. Itä-Suomen hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa koskien jäteveden hinnoittelua Kerimaan alueella, joten Etelä-Savon käräjäoikeuden päätös asiasta jää...

    Savonlinnan Kerimaan jätevesikiistaa ei puida hovioikeudessa.

    Itä-Suomen hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa koskien jäteveden hinnoittelua Kerimaan alueella, joten Etelä-Savon käräjäoikeuden päätös asiasta jää voimaan.

    Käräjäoikeus totesi maaliskuussa, että Itä-Savon Vesi oli laskuttanut Kerimaan Lomakeskusta jätevedestä virheellisin perustein. Laskutus oli perustunut alueelle tulevan veden määrään alueella syntyneen jäteveden määrän sijaan.

    Itä-Savon Vesi katkaisi jäteveden vastaanottamisen Kerimaan alueelta syksyllä 2017. Nyt alueella käytetään erillistä jätevesisäiliötä, josta jätevedet kuljetetaan puhdistamolle.

    Alueelle on mahdollisesti kaivettava uusi vesijohtoverkko

    Kerimaan vesihuolto on oikeusprosessien jälkeen edelleen sekavassa tilassa. Alueella ei tällä hetkellä ole lainkaan talousveden jakelua.

    Korkein hallinto-oikeus antoi tammikuussa päätöksen, joka vaatii Savonlinnan kaupunkia liittämään Kerimaan alueen osaksi kaupungin vesihuoltoverkkoa elokuun loppuun mennessä.

    Toistaiseksi kaupunki ja Kerimaan vesijohtoverkoston omistava Puikkari Oy eivät ole päässeet sopimukseen nykyisen verkoston käytöstä, joten kaupungin on mahdollisesti kaivettava alueelle oma vesijohtoverkko.

    Puikkari ja Itä-Savon sairaanhoitopiiri Sosteri ovat myös kiistelleet siitä, voiko Puikkari jakaa alueen asukkaille pesuvedeksi tarkoitettua kaivovettä vesijohtoverkoston kautta. Sosterin terveysvalvonta ei lopulta kieltänyt pesuveden jakelua.

    Nainen hukkui Savonlinnassa – sivullisen ripeä reagointikaan ei pelastanut

    Nainen hukkui Savonlinnassa – sivullisen ripeä reagointikaan ei pelastanut


    Uimaan lähtenyt savonlinnalaisnainen hukkui Savonlinnan Hirvaslahdessa tänään iltapäivällä. Pelastuslaitos sai hälytyksen paikalle klo 12 jälkeen päivällä. Sivullinen henkilö oli nähnyt naisen vajoavan veden pinnan alle ja soittanut...

    Uimaan lähtenyt savonlinnalaisnainen hukkui Savonlinnan Hirvaslahdessa tänään iltapäivällä.

    Pelastuslaitos sai hälytyksen paikalle klo 12 jälkeen päivällä. Sivullinen henkilö oli nähnyt naisen vajoavan veden pinnan alle ja soittanut hätäkeskukseen.

    Nainen saatiin siirrettyä vedestä rannalle ennen pelastuslaitoksen saapumista. Naista elvytettiin rannalla ja ensihoitoyksikkö jatkoi elvytystä tuloksetta.

    Itä-Suomen poliisi tutkii tapausta kuolemansyyn tutkintana.

    Repoveden kansallispuistossa suljettu lisää kohteita: Näkötorni kiinni turvallisuussyistä

    Repoveden kansallispuistossa suljettu lisää kohteita: Näkötorni kiinni turvallisuussyistä


    Repovedellä sijaitseva Mustalamminvuoren näkötorni on suljettu asiakasturvallisuuden takia. Näkötorni suljettiin jo viime viikon perjantaina. Metsähallituksen Luontopalvelujen ulkopuolinen asiantuntija käy tekemässä näkötornissa...

    Repovedellä sijaitseva Mustalamminvuoren näkötorni on suljettu asiakasturvallisuuden takia.

    Näkötorni suljettiin jo viime viikon perjantaina. Metsähallituksen Luontopalvelujen ulkopuolinen asiantuntija käy tekemässä näkötornissa kuntotarkastuksen tällä viikolla. Tarkastuksella varmistetaan, että 1960-luvulla rakennettua tornia on yhä turvallista käyttää.

    – Näköalatornin lattialankut sekä päällyslaudat on tarkoitus joka tapauksessa uusia. Myös portaissa on korjattavaa. Haluamme varmistaa, ettei tornissa ole muuta korjattavaa, Järvi-Suomen luontopalveluiden aluejohtaja Jouni Aarnio toteaa.

    Näkötorni pyritään avaamaan mahdollisimman pian, mikäli siinä ei havaita tarvetta isoille korjauksille.

    – Päätös tornin avaamisesta voidaan tehdä vasta kuntotarkastuksen jälkeen, Aarnio sanoo.

    Myös Katajavuoren näköalatasanne sekä sen portaat tarkastetaan.

    Metsähallitus tarkastaa parhaillaan kansallispuistojen ja etenkin riippusiltojen turvallisuutta. Syynä on Repovedellä sattunut onnettomuus, jossa riippusilta petti yllättäen.

    Onnettomuushetkellä sillalla oli yhdeksän ihmistä, mutta kukaan ei loukkaantunut tapaturmassa.

    Suomi sai Amerikan lahjaksi 7 valkohäntäpeuraa, ne vapautettiin luontoon ja nyt niitä 100 000 – valkohäntäpeurojen historia on kiehtova tarina isänmaanrakkaudesta

    Suomi sai Amerikan lahjaksi 7 valkohäntäpeuraa, ne vapautettiin luontoon ja nyt niitä 100 000 – valkohäntäpeurojen historia on kiehtova tarina isänmaanrakkaudesta


    Valkohäntäpeurojen suuri määrä on oikeastaan pieni ihme. Koko kanta polveutuu alle kymmenestä Suomeen tuodusta yksilöstä. On jopa mahdollista, että kaikki yksilöt ovat yhden ja saman uroksen jälkeläisiä. Miten näin sisäsiittoinen...

    Valkohäntäpeurojen suuri määrä on oikeastaan pieni ihme. Koko kanta polveutuu alle kymmenestä Suomeen tuodusta yksilöstä. On jopa mahdollista, että kaikki yksilöt ovat yhden ja saman uroksen jälkeläisiä. Miten näin sisäsiittoinen populaatio on voinut menestyä ja levittäytyä käytännössä koko eteläiseen Suomeen?

    Lähdemme etsimään vastausta Pirkanmaalta, Vesilahdelta. Suuntaamme Laukon kartanoon, jonne ensimmäiset valkohäntäpeurat tuotiin vuonna 1934. Kartanon haassa on harvinainen, eläimelle omistettu muistomerkki. Kartanon isäntä käyttää valkohäntäpeurasta sen paikallista nimeä, laukonpeuraa.

    – Laukonpeura tunnetaan yllättävän hyvin, mutta historian yksityiskohdat huonosti. Moni on tietävinään, Jouni Minkkinen sanoo.

    Laukon kartanon haassa Vesilahdella on valkohäntäpeuralle omistettu muistomerkki.Heli Mansikka / Yle

    Tänä keväänä tuli kuluneeksi tasan 80 vuotta siitä, kun ensimmäiset valkohäntäpeurat vapautettiin Suomen luontoon. Muutamassa vuosikymmenessä siitä on tullut maamme toiseksi tärkein riistaeläin. On siis enemmän kuin paikallaan kerrata, miten ja miksi valkohäntäpeurat – tai valkohäntäkauriit, kuten niitä nykyään myös kutsutaan – Suomeen tulivat.

    Amerikansuomalaisten lahja vanhalle kotimaalle

    Ajatus valkohäntäpeurojen tuomisesta Suomeen virisi Amerikkaan, pohjoiseen Minnesotan osavaltioon muuttaneiden suomalaisten keskuudessa. Tarina kertoo, että idean olisi saanut Yhdysvalloissa konsulina ollut Eino A. Aaltio nauttimansa maukkaan peurapäivällisen jälkeen.

    Valkohäntäpeurojen siirto saattaa nykyihmisestä kuulostaa järjettömältä puuhalta, johon sisältyy isoja riskejä. 1930-luvulla asiaa katsottiin toisesta näkökulmasta. Elämä oli niukkaa ja muut isot riistaeläimet olivat lähes hävinneet Suomesta. Kauriit ja metsäpeurat olivat käytännössä hävinneet kokonaan. Hirvikantakin oli tuhoutumisen partaalla.

    Suomeen lahjoitettiin valkohäntäpeuroja vuosina 1934 ja 1948. Tässä peuralähetys on lähdössä Minneapoliksesta 15.11.1948. Kuvaajalle poseeraavat kuvernööri Luther Youngdahl, maa- ja metsätalousministeriön johtaja Frank Blair ja lentoemäntä Lorraine Ellefson.Walter H. Wettschreck / Suomen metsästysmuseoValkohäntäpeura eli valkohäntäkaurisValkohäntäpeura on keskikokoinen, luontaisesti Pohjois- ja Keski-Amerikassa elävä hirvieläin.Laji istutettiin Suomeen 1930-luvulla, kun Amerikkaan muuttaneet siirtolaiset halusivat lahjoittaa vanhalle kotimaalleen kauniin riistaeläimen.Ensimmäiset 5 yksilöä saatiin Suomeen vuonna 1934.Suomen luonnonvarakeskus arvioi, että kannan vahvuus on noin 100 000 eläintä.Koko kanta polveutuu Laukkoon tuoduista yksilöistä.Valkohäntäpeura on Suomen toiseksi tärkein riistaeläin. Tärkein on hirvi.

    Amerikansuomalaiset halusivat lahjoittaa vanhalle kotimaalleen uuden, kauniin riistaeläimen. Asiaa pohtimaan perustettiin vuonna 1931 peurakomitea.

    Päätös valkohäntäpeurojen siirrosta tehtiin sen jälkeen, kun Suomen Yleinen Metsästäjäliitto, eli nykyään Suomen Metsästäjäliitto, oli ilmoittanut suostuvansa ottamaan lahjan vastaan. Tampereella vaikuttanut kauppaneuvos Rafael Haarla puolestaan tarjoutui ottamaan eläimet kartanoonsa Vesilahdelle.

    Kului kuitenkin pari vuotta ennen kuin siirto pystyttiin tekemään. Amerikansuomalaisten piti muun muassa järjestää keräys, jotta saatiin rahaa eläinten kuljettamiseen.

    Suomeen lähetettävät kahdeksan peuranvasaa pyydystettiin alkukesästä 1934 läheltä Virginian kaupunkia. Kun eläimiä lähdettiin siirtämään, niitä oli jäljellä enää seitsemän, sillä yksi oli kuollut tapaturmaisesti ennen lähtöä. Elokuussa kolme urosta ja neljä naarasta laitettiin kuljetushäkkeihin ja lastattiin rahtilaiva S/S Scanmailiin.

    Laivamatka yli Atlantin sujui hyvin, mutta Itämerellä alus joutui myrskyyn ja sen aikana kaksi uroksista kuoli. Kun Scanmail saapui Helsinkiin, Hietalahden satamaan syyskuun alkupuolella, ainoa jäljelle jäänyt uros oli niin heikossa kunnossa, että se täytyi kantaa laivasta. Eläin kuitenkin piristyi, kun se pääsi sataman nurmikolle syömään tuoretta ruohoa. Matka kohti Vesilahtea pääsi jatkumaan.

    Ensimmäisille peuroille annettiin nimet

    Kauppaneuvos Haarla oli rakennuttanut Laukkoon eläimiä varten aitauksen tarkkojen ohjeiden mukaan. 3,5 hehtaarin suuruiseen aitaukseen kuului aurinkoista rinnemetsää, järven rantaa, suota ja niittyä. Se oli ympäröity kolme metriä korkealla aidalla. Peurat viihtyivät ja voimistuivat.

    Ensimmäisiä vasoja hoidettiin melkein kuin lemmikkieläimiä. Ne olivat täysin kesyjä. Urosvasa sai nimen Uros, naaraat nimettiin Tildaksi, Jennyksi, Fanniksi ja Sokiksi. Soki sai nimensä siitä, että se oli sokea.

    Kauppaneuvos Haarla lähetti pian peurojen saapumisen jälkeen Amerikkaan varsin runollisen kiitoskirjeen:

    “Kiitokset teille siitä suurenmoisesta tavasta, jolla olette osoittaneet isänmaan rakkauttanne ja kaipauksen tunteita entistä syntymämaatanne kohtaan. [...] Täällä tullaan huolehtimaan siitä, että kaunis tekonne tulee siirtymään Suomen historian lehdillä vuosisadasta toiseen ja että koko Suomen kansalle tekemänne lahja hoidetaan niin hyvin kuin se inhimillisillä voimilla voidaan hoitaa.”

    Peurojen ensimmäisiä vuosia seurattiin tarkasti ja tiedot myös kirjattiin ylös. Vuoden 1937 keväällä Laukon tarhassa syntyi kaksi vasaa, Tildalle ja Jennylle. Fanni ja Soki eivät poikineet, ja Sokin kohtalo oli muutenkin surkea: se jouduttiin lopettamaan saman vuoden syksyllä, kun jokin peto – joidenkin lähteiden mukaan kotka – oli raadellut sen pahoin.

    Maaliskuussa 1938 peurat karkasivat, kun aitaus luhistui kaatuneen puun painosta. Naaraat saatiin houkuteltua takaisin, mutta uros ei enää suostunut palaamaan. Maatalousministeriö antoikin erikoisluvan, jolla loputkin laumasta laskettiin luontoon.

    Sisäsiittoisuus herätti huolta

    Vaikka peurakanta oli lähtenyt lisääntymään luontaisesti, Suomeen tuotiin vielä vuonna 1948 uusi peuralähetys. Hankkeen alullepanijana oli Metsästäjäliiton puheenjohtaja Heikki Reenpää, joka oli huolestunut siitä, että koko kanta oli "lähtöisin yhdestä pukista" ja lauma oli siis "kehittynyt mitä suurimmassa määrin sisäisellä siitoksella", kuten Reenpää asian peurapäivällisillä pitämässään puheessa ilmaisi.

    Seuraavat peurat tuotiin Suomeen lentäen, koska merimatka oli osoittautunut eläimille rasittavaksi. Kolme urosta ja kolme naarasta lennätettiin Suomeen kahdessa erässä marras-joulukuussa 1948. Peuralähetyksen vaiheita uutisoitiin tarkasti Atlantin molemmilla puolilla.

    Viimeisestä peurojen siirrosta on säilynyt runsaasti dokumentteja. Suomen metsästysmuseossa Riihimäellä on valokuva-aineiston lisäksi esimerkiksi Atlantin yli lähetettyjä sähkeitä.Suomen metsästysmuseo

    Peurat toipuivat aluksi hyvin matkasta ja vahvistuivat tarhassa, mutta keväällä 1949 kaksi urosvasaa alkoi sairastella ja kuoli. Jäljelle jääneet kolme naarasta ja yksi uros laskettiin vapaaksi.

    Toimittajalta

    Vaikka valkohäntäpeurojen taipaleesta on kirjoitettu paljon, tiedot heittelevät hieman eri lähteissä. Ensimmäisessä siirrossa tulleiden yksilöiden kohtalosta kerrotaan yleensä yhteneväisesti, mutta tieto esimerkiksi kahden ensimmäisenä Laukossa syntyneen vasan sukupuolesta vaihtelee. Vuonna 1948 tuodun lauman kohtalosta ei ole paljoa tietoa. Tarina niiden menehtymisestä heti vapautuksen jälkeen löytyy mm. Metsästäjä-lehden asiantuntija-artikkelista. Kerrotaan myös, että vuonna 1937 Korkeasaareen tuotiin kannan monimuotoisuuden lisäämiseksi neljä peuranvasaa, mutta nämä kuolivat jo ennen kuin pääsivät kosketuksiin Laukon peurojen kanssa.

    Lentäen tuotujen peurojen myöhemmistä vaiheista ei ole tarkkaa tietoa, mutta joidenkin lähteiden mukaan nämä yksilöt olisivat menehtyneet jo vapautusta seuraavana talvena. Jos tämä pitää paikkansa, Suomen koko valkohäntäpeurojen kanta polveutuu ensimmäisenä vapautetusta laumasta, eli on lähtöisin yhdestä uroksesta.

    Tutkijat selvittivät valkohäntäpeurojen geneettistä perimää vuonna 2012. Tutkimuksessa mukana ollut Turun yliopiston apulaisprofessori Jon Brommer sanoo, että kaikki Suomen valkohäntäpeurat voivat hyvin olla Uroksen jälkeläisiä.

    – Se on täysin mahdollista. Toisaalta ei voida sulkea pois sitä, että mukana olisi geenejä myös toisessa siirrossa tulleista yksilöistä.

    Joka tapauksessa geenitutkimuksessa selvisi, että nyt Suomessa elävän valkohäntäpeurakannan monimuotoisuus on hyvä. Tutkijoiden mukaan se, että kanta on kasvanut hyvin nopeasti, suojaa populaatiota sisäsiittoisuudelta.

    Laukon kartanon nykyiset asukkaat elävät keskellä peurakeskittymää. Isäntä Jouni Minkkinen suunnittelee syksyksi peurajahtia kannan kasvun hillitsemiseksi.Heli Mansikka / YlePeura poimii hedelmät suoraan puusta

    Laukon kartanon nykyisiä omistajia ei valkohäntäpeuroista tarvitse muistuttaa, kohtaamiset niiden kanssa ovat päivittäisiä.

    – Ne voivat tulla minkä nurkan takaa tahansa. Kotiovesta kun astut ulos, niin siinä saattaa olla kolme peuraa odottamassa sinua, sanoo isäntä Jouni Minkkinen.

    – Joka syksy niistä oppii jonkun tuntemaan. Niillä on samat reitit ja pukit erottaa sarvista. Nimeämään niitä ei sentään ole enää ruvettu.

    Aikanaan kuskasin peuroille omenoita pellolle, mutta ei tarvitse enää kuskata, kun ne syövät nykyään suoraan puista. Jouni Minkkinen

    Minkkinen asuu Laukon kartanoa vaimonsa Liisa Lagerstamin ja tyttärensä kanssa. Kysymys kartanon mailla liikkuvien valkohäntien määrästä hymyilyttää miestä.

    – Niitä on satoja. Riittääkö tarkkuudeksi? Aikanaan kuskasin peuroille omenoita pellolle, mutta ei tarvitse enää kuskata, kun ne syövät nykyään suoraan puista.

    Kartano elää tätä nykyä pääasiassa kulttuurimatkailusta saatavilla tuloilla. Monia kävijöitä peurat viehättävät ja vieraat myös näkevät niitä joka kerralla lähes takuuvarmasti.

    Viimeisen 10 vuoden aikana valkohäntäpeurojen kanta Suomessa on kasvanut räjähdysmäisesti, tuplaantunut.

    YleYle

    Kanta on nyt levinnyt käytännössä koko eteläiseen Suomeen. Kannan tiheyttä kuvaavassa kartassa kirkkaimmin hehkuu neljän riistanhoitoalueen, eli Satakunnan ja Varsinais-Suomen sekä Pohjois- ja Etelä-Hämeen riistanhoitopiirien leikkauskohta, jossa myös Vesilahti sijaitsee.

    Levinneisyyden äärilaita kulkee Pohjois-Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Etelä-Karjalan kautta kulkevalla linjalla. Kannan levittäminen on ollut mittavan työn takana. Sen tietää valkohäntäpeuralle museon pystyttänyt riistantutkija Risto Komu.

    Siirtoistutukset olivat rankkaa touhua

    Yli sata valkohäntäpeuran kalloa toljottaa kävijää vanhan kyläkoulun seiniltä Vesilahdella. Riviin asetellut peuranpäät ovat kaikki Risto Komun metsästysmuistoja, trofeita. Mukana on useita "kymppikerholaisia" eli kymmenpiikkisiä sarvipäitä.

    Viime syksynä Komu perusti valkohäntäpeuralle pyhitetyn museon Krääkkiön lakkautettuun kouluun. Museo syntyi oikeastaan pakon sanelemana, kun Komun vaimo kyllästyi kodin täyttäviin sarviin ja kalloihin. Vesilahdella syntynyt ja kasvanut Komu on kaatanut satoja valkohäntäpeuroja, ja näistä ison osan hän on valmistanut trofeiksi.

    Risto Komun trofeekokoelmaan kuuluu yli sata sarvipäisen peuran pääkalloa ja kymmenittäin muita metsästysmuistoja. Museo oli pakko perustaa, kun Komun vaimo kyllästyi kodin täyttäviin sarviin ja kalloihin.Matias Väänänen / Yle

    Komu on entinen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusmestari. Hän tuntee valkohäntäpeuran paremmin kuin omat taskunsa. Sen lisäksi, että nyt 83-vuotias Komu on metsästänyt valkohäntäpeuroja Vesilahdella koko ikänsä, hän on tutkinut eläimiä useina talvina Laukossa.

    Risto Komu on myös yksi heistä, joita on kiittäminen – tai syyttäminen – valkohäntäpeurojen leviämisestä Suomessa. Hän osallistui 1960- ja 70-luvulla valkohäntäpeurojen siirtoistutuksiin eri puolille maata.

    Yhdeltäkin isosarviselta peuralta piti sahata sarvet pois, ettei se telonut meitä. Risto Komu

    Siirtoistutuksia tehtiin metsästysseurojen anomuksesta. Lupia myönsi maa- ja metsätalousministeriö. Komu oli mukana siirtämässä peuroja esimerkiksi Vilppulaan ja Mikkeliin.

    – Silloin oli kovia talvia. Laukon isoihin latoihin laitettiin peuroille syötävää. Minä tein systeemin, jossa luukku putosi ovella kiinni, kun peurat olivat menneet ladon perälle syömään.

    Valkohäntäpeuroille omistettu museo on Krääkkiön koululla Vesilahdella. Se on avoinna sopimuksen mukaan.Matias Väänänen / Yle

    Siirtäminen oli hurjaa puuhaa.

    – Ilman mitään nukutusaineita peurat otettiin kiinni, pantiin juuttisäkkeihin ja nostettiin farmariauton kyytiin, Komu muistelee.

    Latoon meni sarvipäitäkin. Ne pyydystettiin isolla verkolla ja nujerrettiin.

    – Yhdeltäkin isosarviselta peuralta piti sahata sarvet pois, ettei se telonut meitä. Se oli aika rankkaa hommaa.

    Komu ajeli työkaverinsa kanssa pakkasessa satoja kilometrejä ikkunat auki, jotta stressaantuneet eläimet eivät olisi kuolleet lämpöhalvaukseen.

    – Kyllä sitä itsekin paleli, kun pitkiä matkoja niitä vietiin. Mutta ei kuollut kuljetuksen takia yhtään peuraa!

    "Se on metsästäjien huonoutta, jos peuroja ei saada kaadettua"

    Laukon kartanossa tutkittiin valkohäntäpeurojen elintapoja, koska lajista ja sen selviämisestä Suomessa ei tiedetty mitään. RKTL:n tutkimusmestarina Komu vietti kartanossa useita talvia ja selvitti muun muassa valkohäntäpeurojen ravinnon käyttöä.

    Talvi 1965-66 oli niin kova, että 15–20 prosenttia peurakannasta nääntyi nälkään.

    – Oli paljon lunta ja kova hanki, peurat eivät saaneet tarpeeksi ruokaa. Siihen aikaan metsästäjät eivät valkohäntäpeuroja juurikaan ruokkineet, mutta siitä alkoi niiden talviruokinta.

    Ensimmäinen valkohäntäpeura kaadettiin Suomessa marraskuussa 1960. Tuolloin myönnettiin peuroille 12 kaatolupaa, joilla kaadettiin yhdeksän peuraa. Kuvassa vasemmalta lukien ovat Eino Koivuniemi, Erkki Ranto ja Erkki Koivuniemi.Suomen metsästysmuseo

    Komu arvioi, että talviruokinta on ollut yksi edellytys sille, että peurakanta on vahvistunut vauhdilla. Toisaalta nykyisten vähälumisten ja lauhojen talvien aikana kanta pysyisi vahvana ilman ruokintaakin.

    Valkohäntäpeurakolarien määrä riistakeskuksittain vuonna 2017

    Varsinais-Suomi 1612
    Etelä-Häme 996
    Satakunta 900
    Uusimaa 829
    Pohjois-Häme 532
    Muu Suomi 311
    Yhteensä 5180

    Lähde: Suomen riistakeskus

    Tämän hetkistä peuramäärää Komu pitää paikoin liian isona. Suomessa sattui viime vuonna lähes 5 200 liikenneonnettomuutta, joissa osallisena oli valkohäntäpeura. Peuroista aiheutuu joka vuosi mittavia vahinkoja maataloudelle ja kasvinviljelylle. Esimerkiksi Turun Ruissalossa aloitettiin viime vuonna valkohäntäpeurojen ja metsäkauriiden tehopyynti, sillä eläimet uhkaavat luonnonsuojelualeen tammimetsiä.

    Suomen luonnonvarakeskus arvioi, että pyyntilupia pitäisi antaa tänä vuonna yli puolet enemmän kuin viime vuonna, jotta kannan kasvu taittuisi. Tulevalla metsästyskaudella täytyisi kaataa noin 56 000 valkohäntäpeuraa, kun esimerkiksi viime vuonna valkohäntäpeuralle myönnettiin 36 191 lupaa.

    Moni sanoo, että ukkoutuvilla metsästyskerhoilla alkaa olla melkoinen urakka kannan harventamisessa. Tälle väitteelle Risto Komu hymähtää.

    – Minusta se on vähän metsästäjien huonoutta, etteivät ole saaneet niitä vähennettyä. Sen pitäisi olla aika helppoa ruokintapaikalla valikoida, mitä ampuu. Ampumalla niitä vähemmäksi saa.

    Silti ymmärrystäkin innostuksen hiipumiselle löytyy, kun samaan aikaan sattuu vielä hirvenmetsästys. Metsästäjien urakan helpottamiseksi valkohäntäpeuran metsästysaikaa on pidennetty. Syyskuun alusta alkaen peuroja saa metsästää vahtimalla ja vielä helmikuun alussa kaksi viikkoa ilman koiraa.

    "Peura on parempi lautasella kuin konepellillä"

    Viime vuosiin asti valkohäntäpeuran istutusta ja leviämistä on pidetty todellisena menestystarinana. Valkohäntäpeura ei tullessaan vallannut minkään toisen lajin ekologista lokeroa, ja oli hyvää onnea, etteivät siirrokkaat tuoneet mukanaan haitallisia tauteja, joita peurat Yhdysvalloissa kantavat.

    Valkohäntäpeuroja näkee eniten liikkeellä aamu- ja iltahämärissä. Peurojen kuvaaminen ilman kyttäyspaikkaa on melko vaikeaa, sillä kyse on arasta ja nopealiikkeisestä villieläimestä, joka pysyttelee yleensä peltoaukeiden reunamailla ja loikkii yleensä äkkiä piiloon.Heli Mansikka / YleMikä nimeksi Odocoileus virginianukselle?Kun laji tuotiin Suomeen, sitä kutsuttiin yleisesti laukonpeuraksi ( myös muodossa Laukon peura) sen ensimmäisen asuinpaikan mukaanMyöhemmin nimi vakiintui valkohäntäpeuraksiVuonna 2008 nisäkäsnimistötoimikunta ehdotti, että eläimen nimi muutettaisiin valkohäntäkauriiksi, koska lajistollisesti valkohäntäpeura ei kuulu peurojen Rangifer-sukuunUusi nimi ei ole vielä vakiintunut käyttöön, ja esimerkiksi lainsäädäntö tuntee eläimen edelleen valkohäntäpeuranaTässä jutussa on päädytty käyttämään valkohäntäpeuraa, koska sillä nimellä laji esiintyy lähdeteoksissa ja myös haastateltavien puheessa

    Aivan viime aikoina äänenpainot valkohäntäpeuroista puhuttaessa ovat kuitenkin muuttuneet, ainakin tiheimmän kannan alueilla. Vuonna 2012 laadittu kansallinen vieraslajistrategia listaa valkohäntäpeuran eli valkohäntäkauriin tarkkailtavaksi tai paikallisesti haitalliseksi lajiksi yhdessä kanadanhanhen ja piisamin kanssa. Haitallisina vieraslajeina strategiassa mainitaan kanadanmajava, villikissa, minkki, rotta, supikoira ja villikani.

    Laukossa peuroja ei ole muutamaan vuoteen ammuttu, mutta tänä vuonna lupia haetaan. Isäntä kertoo, että tarkoituksena on paitsi vähentää kantaa kestävämmälle tasolle, myös saada peurajahdeista matkailutuloja.

    – Tällä hetkellä Laukon kohdalla on todellinen peurakeskittymä. Sanon aina kävijöille, että varokaa peuroja pari ensimmäistä kilometriä Laukosta, sitten olette vähän selvemmillä vesillä.

    Vesilahdella asuu kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka ovat ajaneet peurakolarin ja niitä jotka tulevat ajamaan. Jouni Minkkinen

    Minkkisen puheet eivät ole yhtään liioiteltuja. Kun samana iltana ajelemme kuvaajan kanssa Vesilahden mutkaisilla teillä parin tunnin ajan, näemme vähintään viisikymmentä valkohäntäpeuraa noin kymmenessä eri paikassa. Yksi peuroista on vähällä loikkia automme alle.

    – Täällä tavataan sanoa, että Vesilahdella asuu kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka ovat ajaneet peurakolarin ja niitä jotka tulevat ajamaan, Minkkinen sanoo.

    – Henkilökohtaisesti en pidä metsästämisestä, mutta silti peura on parempi lautasella kuin konepellillä.

    Juttua varten on haastateltu asiantuntijoita Suomen luonnonvarakeskuksesta, Suomen riistanhoitoyhdistyksestä, Turun yliopistosta ja Suomen metsästysmuseosta.

    Kirjallisina lähteinä käytetty muun muassa seuraavia: Pekka Moilanen ja Pentti Vikberg (toim): Valkohäntäpeura - elintavat, metsästys ja riistanhoito, Jaana Kekkonen, Mikael Wikström ja Jon Brommer: Heterozygosity in an isolated population of a large mammal founded by four individuals is predicted by an individual-based genetic model sekä Metsästäjä-lehdessä vuonna 2014 julkaistua laajaa artikkelia valkohäntäpeuroista.

    Kuvatekstiä korjattu 9.7. kello 10.34: Täsmennetty ensimmäisestä peurankaadosta kertovan kuvan nimitietoja.

    Verkkoja laskemaan lähtenyt mies löydettiin hukkuneena Savonlinnassa

    Verkkoja laskemaan lähtenyt mies löydettiin hukkuneena Savonlinnassa


    Verkkoja laskemaan lähtenyt 76-vuotias savonlinnalainen mies hukkui Puruveteen sunnuntaina aamulla, kertoo poliisi. Mies oli lähtenyt Savonlinnassa Kerimäellä sijaitsevan kesämökkinsä rannasta laskemaan verkkoja soutuveneellä. Omaiset huomasivat...

    Verkkoja laskemaan lähtenyt 76-vuotias savonlinnalainen mies hukkui Puruveteen sunnuntaina aamulla, kertoo poliisi.

    Mies oli lähtenyt Savonlinnassa Kerimäellä sijaitsevan kesämökkinsä rannasta laskemaan verkkoja soutuveneellä. Omaiset huomasivat noin 15 minuuttia miehen lähdön jälkeen, että soutuvene ajelehti tyhjänä.

    Pelastuslaitoksen sukeltajat löysivät miehen hukkuneena noin 100 metrin päässä rannasta. Miehellä ei ollut pelastusliivejä.

    Poliisi jatkaa tapauksen tutkintaa kuolemansyyn tutkintana.

    Pienen Sulkavan ja hurjan souturutistuksen vetovoima tenhoavat edelleen:

    Pienen Sulkavan ja hurjan souturutistuksen vetovoima tenhoavat edelleen: "Pitää olla lääkärintodistus, jos aikoo olla poissa"


    "Tuas souvetaan Sulkavalla" on brändi, josta moni kunnanisä olisi valmis maksamaan sievoisen summan. Moni yrittää ostaa muistin sopukoihin jääviä iskulauseita mainostoimistoilta, mutta harva saa vastineeksi yhtä vahvan muistijäljen. – Aivan...

    "Tuas souvetaan Sulkavalla" on brändi, josta moni kunnanisä olisi valmis maksamaan sievoisen summan. Moni yrittää ostaa muistin sopukoihin jääviä iskulauseita mainostoimistoilta, mutta harva saa vastineeksi yhtä vahvan muistijäljen.

    – Aivan sama minne päin menetkin niin aina kun kerrot mistä tulet niin vastaus kuuluu, että sieltä soutupitäjästä, Seppo Valtonen hymyilee.

    Valtonen asui työvuosinaan eri puolilla Suomea, mutta päätyi 2000-luvun alussa muuttamaan Sulkavalle Eeva-Liisa-vaimonsa kanssa . Pariskunta viettää eläkepäiviä muutaman sadan metrin päässä Saimaan rannasta keskellä kirkonkylää .

    – On tämä soututapahtuma Sulkavalle tosi iso asia edelleen, vaikka soutajamäärä on vähentynyt.

    Seppo ja Eeva-Liisa Valtonen ajavat huoltovenettä.Petri Vironen / Yle

    Torstaina Valtosen pariskunta istahti Sulkavan soutustadionin edessä retkiveneeseensä ja käänsi kokan kohti 500 soutajan ryhmää. Valtoset ovat tottuneita veneilijöitä, jotka huolehtivat soutajien turvallisuudesta nimenomaan soutuviikonlopun retkisoudussa.

    – Tällä veneellä ei kilpasarjalaisten perässä kestäisikään, Seppo Valtonen naurahtaa. Leppoisa retkivene liikkuu kevyesti reilun kuuden solmu tuntivauhdilla. Kovin paljon kovempaa ei kahdeksanmetrinen paatti kulkisikaan.

    Valtoset ovat talkoolaisia, joiden varaan Sulkavan Soudut puhtaasti perustuu. Sulkava on edelleen Suomen ylivoimaisesti suurin soututapahtuma ja osanottajamäärällä mitaten yksi Suomen kesän suurimpia tapahtumia. Vaikka osanottajamäärä on pudonnut 2000-luvun alun lähes 11 000 soutajasta vajaaseen 4 000 osallistujaan, on tapahtumalla ja soutajilla edelleen suuri merkitys.

    – Sulkavalla on kaksi vuodenaikaa - ennen ja jälkeen soutujen, Eeva-Liisa Valtonen pohtii.

    – Alle seitsemän- ja yli 80-vuotiaat on vapautettu, mutta muilla pitää olla lääkärintodistus, ellei osallistu soututalkoisiin, Seppo Valtonen virnistää.

    Mikä tahansa paikkakunta olisi ylpeä moisesta osanottajamäärästä. Sulkavallakin soutajia on edelleen paljon enemmän kuin paikkakunnalla on asukkaita.

    – Minusta tuntuu, että työpaikkaporukoiden määrä on vähentynyt reilusti. Ennen täällä oli niitä paljon enemmän ja yritykset maksoivat kustannuksia. Se on vähentynyt ja ehkä työelämä on mennyt niin tiukalle, ettei aikaa ja rahaa tällaiseen enää ole, Seppo Valtonen pohtii.

    Intialaiset soutajat merihädässä

    Valtoset ovat nähneet soutajien riemua ja tuskaa kirkkaimpien salamavalojen takana useita. Retkisoudussa tahti on leppoisa ja rantaan nousta, kun tarve vaatii. Suuria kommelluksia ei ole tullut vastaan, vaikka soutajat kiertävät yli 60 kilometriä pitkän taipaleen sään armoilla.

    – Kerran piti mennä pelastamaan intialainen venekunta rantaan, sillä heidän veneestään oli tappi irronnut. Mitään sen vakavampaa ei ole sattunut, Eeva-Liisa Valtonen naurahtaa.

    Yksi soutujen suurimmista legendoista on puolimatkalla Varvirannassa pidettävä retkisoutajien illanvietto, jossa väsyneet soutajat tankkaavat hyviä ruokia ja juomia ja venyttelevät kiristäviä pakaroita tanssilattialla.

    – Kyllä siellä melkoinen remellys takavuosina kuului, mutta sekin on rauhoittunut. Puolen yön jälkeen on hiljaista ja porukka jatkaa aamulla soutamista.

    Heikki Nuopponen.Petri Vironen / Yle"Mikään puu ei kasva taivaaseen asti

    Yksi sadoista talkoolaisista on Heikki Nuopponen, joka ajaa pakettiautolla ympäri Partalansaarta koko nelipäiväisen tapahtuman ajan. Huollettavaa ja kuljetettavaa riittää.

    – Nyt haen kirkolta yhden soutajaporukan auton avaimet, jotka jäivät kirkolle ja vaihtovaatteet on autossa. Illalla vien taas vaihtovarusteita Varvirantaan ja sieltä tavaraa takaisin maalialueelle, Nuopponen kertoo.

    Nuopponen on nähnyt soututapahtuman alusta lähtien. Mies oli 16-vuotiaana nuorukaisena lämmittämässä saunaa kaikkien aikojen ensimmäisen soututapahtuman soutajille kesällä 1968. Ensimmäisellä kerralla matkaan lähti 38 venettä, joista 36 tuli maaliin. Rannalle jääneiden keskuudessa esiintyi epäilyjä urakan järkevyydestä.

    – Se oli ihan hullu ajatus siihen aikaan. Muistan, kun joku veikkasi, että ei sieltä kukaan perille tule. Oli se yllätys, kun vain yksi venekunta keskeytti, Nuopponen muistelee.

    1990-luvun alussa Nuopponen toimii soutujen taustalla olevan Sulkava-seuran puheenjohtajana. Venekuntien väheneminen vetää pitkän linjan soutumiehen mietteliääksi.

    – Mikään puu ei kasva taivaaaseen. Oli odotettavissa, että jossakin vaiheessa kasvu taittuu. Osanottajien ikärakenne on siellä 40-50 vuoden tietämillä. Pitäisi saada parikymppisiä ja työporukoita mukaan.

    Kalle Keränen.Petri Vironen / YlePäätoimittaja teki tilaa olympiavoittajalle

    Myös Sulkava-lehden eläkkeellä olevalla päätoimittajalla Kalle Keräsellä on pitkäaikainen suhde soutuihin. Sama seura järjestää soutuja ja kustantaa paikallislehteä. Keränen on raportoinut souduista lehden palstoilla neljännesvuosisadan. Oma soutaminen on jäänyt väliin.

    – Ensimmäisenä kesänä minulla oli varattu paikka kirkkoveneeseen, mutta luovutin sen kolminkertaiselle olympiavoittaja Pertti Karppiselle, joka halusi tulla soutamaan. Kävin kiittämässä Karppista jälkikäteen kädestä pitäen hyvästä tuurauksesta, Keränen muistelee.

    Sulkava-lehti on pitänyt soutuperinnettä yllä julkaisemalla soutujen tulokset palstoillaan viimeistä nimeä myöten. Lehti on lähetetty muistoksi soutajille postin välityksellä.

    – Kyllä niitä lähemmäs kymmenen tuhatta lähti parhaina vuosina. Osa ei ollut antanut osoitettaan.

    Kuumimman soutuhuuman laantumista on Sulkavalla pohdittu vuositolkulla. Kalle Keränen arvelee, että työporukoiden kaikkoamisen lisäksi syynä on soutu-urakan fyysisen vaativuus.

    – Kansalaisten yleiskunto on heikentynyt, ei tällaista soutu-urakkaa moni jaksa. Tarvittaisiin ehkä lyhyempiä soutumatkoja ja vetonaulaksi vaikkapa KalPan ja SaiPan liigajoukkueiden välinen lyhyt kilpasoutu, Keränen visioi.

    Kela uhkaa taksikeskuksia sakolla, jos kyytejä ei hoideta – välittäjä: Normaalitasollakin aina joku kyyti jää toteutumatta

    Kela uhkaa taksikeskuksia sakolla, jos kyytejä ei hoideta – välittäjä: Normaalitasollakin aina joku kyyti jää toteutumatta


    Sanktiot uhkaavat Kelan taksikyytejä välittäviä palvelukeskuksia, jos Kela-taksien toiminta ei tule kuntoon lähipäivinä. Kelan pääsuunnittelijan Anne Gissin mukaan sanktiot voivat olla jopa tuhansia euroja. Kela-kyytien järjestämisessä on...

    Sanktiot uhkaavat Kelan taksikyytejä välittäviä palvelukeskuksia, jos Kela-taksien toiminta ei tule kuntoon lähipäivinä. Kelan pääsuunnittelijan Anne Gissin mukaan sanktiot voivat olla jopa tuhansia euroja.

    Kela-kyytien järjestämisessä on ollut ajoittain suuria ongelmia varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomessa.

    Nyt tilanne on lähellä normaalitasoa, kertoo Pro Keskuksen hallituksen jäsen ja Savon Taksidata Oy:n toimitusjohtaja Jarmo Immonen. Yhtiö vastaa Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Etelä-Savon, Keski-Suomen ja Lapin maakuntien alueilla järjestettävistä Kela-kuljetuksista.

    – Tilanne on nyt kohtalaisella tasolla ja lähellä normaalitasoa, mutta ei ihan vielä siellä. Normaalitasollakin aina joku kyyti jää toteutumatta.

    Jokaisessa maakunnassa omat ongelma-alueet

    Immosen mukaan jokaisessa maakunnassa tilanne on paranemaan päin, vaikka ongelma-alueita on edelleen jokaisessa maakunnassa. Ongelmallisin tilanne vaikuttaa olevan Pohjois-Karjalassa.

    – Siellä ei ole riittävästi autoja, mutta koko ajan on korjattu tilannetta ja automäärää lisätty ja lisätään päivä päivältä sitä mukaa, kun pystytään.

    Pohjois-Savossa ennakolta tilattuja kyytejä jäi eilen torstaina ajamatta kaksi. Immosen mukaan molemmissa tapauksissa oli kyse siitä, ettei taksia ollut saatavilla riittävän nopeasti paikalle.

    – Toisessa tapauksessa auto oli kyllä tullut, mutta asiakas oli lähtenyt jonnekin.

    Pro Keskuksen hallituksen jäsen Jarmo ImmonenToni Pitkänen / YleOsa kieltäytyy yhä yhteistyöstä

    Pro Keskuksen näkökulmasta Pohjois-Savon ongelma-alue on Ylä-Savo, jonka Kela-kyytitilauksia on jouduttu ajamaan myös Mikkelistä ja Kuopiosta. Yle kertoi kesäkuussa, että muun muassa Ylä-Savossa osa taksikuskeista on kieltäytynyt tekemästä yhteistyötä Pro Keskuksen kanssa.

    – Tilanne ei ole siellä muuttunut tuosta. Olemme kuitenkin tehneet sopimuksia myös Kuopion pohjoispuolelle, että kyllä se tilanne sielläkin helpottuu pikkuhiljaa.

    Iisalmen taksipalvelun toimitusjohtajan Juha Sirviön mukaan suurin syy tilanteeseen on se, että Pro Keskus vaatii käyttämään Semelin taksamittarijärjestelmää.

    – Ylä-Savossa on jo aikaisemmin sitouduttu ajamaan Mitax-järjestelmällä niin sanotut sote-ajot eli muun muassa vammaispalveluajot täällä, ja se sopimus on edelleen voimassa.

    – Sopimusta ei voi keskeyttää ja siirtyä ajamaan Pro Keskukselle, koska kaksia laitteita noihin autoihin on mahdotonta saada.

    Sirviö pitää Pro Keskuksen laitevaatimusta kohtuuttomana.

    – Jos sitä vaatimusta ei olisi, niin tällaisia ongelmia ei olisi Ylä-Savossa

    Immosen mukaan kilpailutuksen voittaja määrää, mitä järjestelmää käytetään.

    – Tiedän, että jos yksi meidän kilpailijoistamme olisi voittanut, niin kaikkialla olisi pitänyt vaihtaa toisen järjestelmätoimittajan laitteisiin, että ne olisivat olleet yhteensopivat.

    Iisalmelainen taksiyrittäjä Juha SirviöToni Pitkänen / Yle"Vaihto tulisi liian kalliiksi"

    Iisalmelaisen Sirviön mukaan Semel-laitteet tulevat myös kalliiksi.

    – Semelin kuukausittainen leasing-maksu on todella kova. Laskin, että jos laitan omat autot siihen, niin olen kymmenen vuoteen maksanut 130 000 euroa pelkästään leasing-maksuja ja minulle ei jää mitään käteen.

    Immosen mukaan Semelin täyden vuokralaitteiston hankkiminen uuteen autoon maksaa 220 euroa kuukaudessa.

    – Ainakin ne autoilijat, joilla on Semelin omistuslaitteet ja maksavat niistä ylläpidot ja lisenssimaksut, sanovat, että vuokrakonsepti on erittäin kilpailukykyinen heidän mielestään.

    Semel Oy omistaa osan Pro Keskuksesta. Tässä ei ole Immosen mukaan mitään kummallista.

    – Halusimme sitouttaa järjestelmätoimittajan kehittämään näitä järjestelmiä eteenpäin. En tiedä, mikä kilpailulainsäädännössä kieltäisi tällaisen omistajuuden.

    Jyrkkien portaiden kiipeämistä jättihelmoissa, jykevät maailmantähdetkin ryömivät ikkunaluukuista – Olavinlinnassa oopperalaulajan arki on akrobatiaa

    Jyrkkien portaiden kiipeämistä jättihelmoissa, jykevät maailmantähdetkin ryömivät ikkunaluukuista – Olavinlinnassa oopperalaulajan arki on akrobatiaa


    Olavinlinna on esiintymispaikkana sokkeloinen ja vaikeakulkuinen. Esiintyjät ryömivät ahtaista ikkunaluukuista ja kulkevat lavalle jyrkkiä portaita pitkin. Naisten pukutilat sijaitsevat Kijlin tornissa kahdessa eri kerroksessa. Kerrosten välillä on...

    Olavinlinna on esiintymispaikkana sokkeloinen ja vaikeakulkuinen. Esiintyjät ryömivät ahtaista ikkunaluukuista ja kulkevat lavalle jyrkkiä portaita pitkin. Naisten pukutilat sijaitsevat Kijlin tornissa kahdessa eri kerroksessa. Kerrosten välillä on jyrkät portaat, ja naiset kulkevat Kijlin tornin ikkunaluukusta Olavinlinnan takapihalle. Luukku on sen verran ahdas, että siitä on hankala kulkea isojen helmojen ja korkokenkien kanssa. Siitä mahtuu juuri ja juuri konttaamaan.

    Oopperajuhlien puvustamon esimiehen Henna Mustamon on mietittävä tarkkaan ohjaajan kanssa esimerkiksi se, mistä naiskuoro tulee juhlapuvuissa lavalle Savonlinnan Oopperajuhlien kesän uutuusteoksessa Patarouvassa.

    – Ikkunaluukusta ei nyt kyllä valitettavasti tänä kesänä Patarouvan tamineissa mahdu kulkemaan, koska asuissa on turnyyrit ja korsetit ja juhlapuvuissa laahukset. Turnyyri on sellainen 1800-luvun lopun alushame, joka on takapuolen kohdalta korkeampi, Mustamo kuvailee.

    Miesten pukuteltan vieressä on pienempi teltta, jossa lapsikuoro ja avustajat pukevat. Teltoista löytyvät pitkät pöydät, joissa esiintyjät joutuvat maskeeraamaan jonkin verran myös itse itseään maskiosaston ohjeiden mukaisesti.

    Uutuusteoksessa runsaasti asukokonaisuuksia

    Patarouvassa nähdään pitkälti yli 250 asukokonaisuutta. Mustamo kertoo, että esimerkiksi miessolisteille on tehty paita, housut, liivi, frakkitakki ja mantteli.

    Oopperakuorossa on tänä kesänä 80 laulajaa, puolet naisia ja puolet miehiä. Miehet pukeutuvat Olavinlinnan takaosassa olevassa teltassa, jonne 40 miehen ja heidän pukujensa lisäksi on mahdutettava noin 260 paria kenkiä. Kaikilla on omat pukupussit, joihin mahtuu osa jalkineista.

    – Joudumme tänä kesänä rakentamaan teltan perälle tangot ripustimineen Otellon pitkävartisia saappaita varten. Järjestys säilyy, eivätkä saappaat pyöri teltan lattialla, Mustamo sanoo.

    Oopperajuhlien puvustamon vahvuus on tänä vuonna 14 työntekijää, joita on määrällisesti enemmän kuin aiempina vuosina. Naisten jalkineiden suunnittelussa huomioidaan, että korot ovat tukevia. Mustamo sanoo visuaalisuuden olevan tärkeää jalkineissakin.

    – Faustissa meillä on hyvinkin korkeita korkoja naiskuorolaisilla, vähän sellaista massiivisempaa. Kyllä ne piikkikorot tuolla kivetyksillä ovat aika hankalia.

    Bastionin ikkunaluukku sijaitsee ylätasanteella metalliportaiden päässä.Kati Rantala / YleHaaverit säikäyttävät

    Kenkien kanssa voi sattua haavereita esityksen aikana tai harjoituksissa. Koskaan ei voi esimerkiksi taata, ettei korko voisi katketa. Mustamo muistelee pukija-aikaansa ja säikäyttävää tilannetta jyrkistä portaista Kijlin tornissa, missä naiset pukevat. Yhden kuorolaisen korko petti, ja nainen tippui aika korkealta alas lattialle.

    – Hänelle ei sattunut mitään sen kummempaa, polvi otti vähän osumaa. Onneksi ei ole mitään isompia haavereita sattunut, hän huokailee.

    Ihan harvinaista ei ole sekään, että asu hajoaa kesken esityksen. Mutta yleisölle näkyvää esiintymisasun hajoamista tapahtuu harvemmin. Kaikkea pientä saumojen ratkeamista kyllä sattuu. Esimerkiksi housuista on ratkennut haarasauma takaa. Mustamo muistelee kuorolaisen olleen silloin selkä seinään päin koko ajan, eikä pystynyt kääntymään, niin kuin oli tarkoitus.

    – Kyllä sellaista sattuu, että kun solisti tai kuorolainen tulee lavalta, niin äkkiä pitää ommella ratkennut sauma kasaan tai nappi kiinni. Tai laittaa pelkästään hakaneuloilla kiinni, jos ei ole aikaa ommella.

    Olavinlinnassa työskentelee Oopperajuhlien aikana yhteensä 16 pukijaa. Mustamo sanoo vetoketjujen olevan arvaamattomia. Kun vetoketju menee rikki, niin ei auta muu kuin laittaa se kiinni jollain muulla tavalla.

    – Jos on pikavaihto ja vetskari, niin siinä pitää olla kyllä neula, lankaa ja hakaneuloja mukana, Mustamo tietää.

    Hätä keinot keksii, ja pukija saattaa joutua kyhäämään jonkun viritelmän. Mustamo kertoo kuulleensa puvustamon kollegoiltaan, kuinka solistilta oli joskus hajonnut vetoketju juuri, kun tämä oli astumassa lavalle. Siinä sitten toinen pukija piti kiinni pukua ja toinen ompeli. Yhtä saumaakin oli joskus ommeltu parhaimmillaan kiinni kahdesta suunnasta, että kuorolainen ehti lavalle.

    Pikavaihdoissa on kyse sekunneista

    Jo pukujen tekovaiheessa pitää huomioida nopeat puvunvaihdot. Silloin hyödynnetään neppareita, hakasia ja tarranauhoja. Pikavaihdoissa ei esimerkiksi kauluspaitaa napiteta, vaan paitaan on tehty tarranauhat, ja napit on ommeltu paidan päälle.

    – Jos tehdään jotain aikakautta, jossa ei vetoketjuja ole oikeasti ollut olemassa, niin silloin ne pitää piilottaa ja tehdä siihen päälle sellaiset ratkaisut, että se näyttää aidolta, Mustamo valaisee.

    Patarouvassa on puvunvaihto, jossa aikaa on vähän ja kaiken pitää onnistua. Muutama miesesiintyjä tulee lavalta Olavinlinnan takapihalle ja kiipeää bastionin torniin jyrkkiä portaita pitkin ja kömpii ikkunaluukusta sisään. Jokaista miestä odottaa oma pukija, joka tekee pikavaihdon. Esiintyjille kyse on neljästä minuutista ehtiä takaisin lavalle.

    Bastionin torniin kiivetään jyrkkiä portaita pitkin.Kati Rantala / Yle

    Vuosia sitten Mustamolle osui pukijana ollessaan pikavaihto, kun hän oli pukemassa yhtä Turandotin solisteista. Kyse oli vain sekunteja kestävästä puvunvaihdosta, jota varten vaatteisiin oli tehty pikakiinnitykset.

    – Solistit vain kiersivät kulissin takaa, ja siinä äkkiä vaihdettiin vaatteet ja annettiin hattu, sanko ja harja mukaan. Se on pikaisin vaihto, mitä minä olen ollut tekemässä, Mustamo muistelee.

    Savonlinnan Oopperajuhlat 6.7. - 4.8.2018

    Rantasalmen veneonnettomuudessa kadonnut löytyi hukkuneena

    Rantasalmen veneonnettomuudessa kadonnut löytyi hukkuneena


    Miehen ruumis löytyi Rantasalmen Porosalmesta torstaiaamuna. Vaatetuksen ja tuntomerkkien perusteella henkilö on tunnistettu juhannusaattona veneonnettomuudessa kadonneeksi mieheksi. Juhannuksena uponneesta veneestä pelastui 12 henkilöä. Poliisin...

    Miehen ruumis löytyi Rantasalmen Porosalmesta torstaiaamuna. Vaatetuksen ja tuntomerkkien perusteella henkilö on tunnistettu juhannusaattona veneonnettomuudessa kadonneeksi mieheksi. Juhannuksena uponneesta veneestä pelastui 12 henkilöä.

    Poliisin mukaan vainaja löytyi noin 400 metrin päästä veneen uppoamispaikasta. Poliisi ei epäile rikosta veneen uppoamiseen liittyen ja tutkintaa jatketaan vainajan osalta kuolemansyyn tutkintana.

    Uponnut vene aiotaan nostaa lähiviikkojen aikana tutkimuksia varten.

    Repoveden onnettomuus herätti Metsähallituksen – aikoo nyt tarkistaa kaikki riippusillat, myös lujuustestejä kaavailtu

    Repoveden onnettomuus herätti Metsähallituksen – aikoo nyt tarkistaa kaikki riippusillat, myös lujuustestejä kaavailtu


    Metsähallituksen Luontopalvelut tekee aiemmin kerrottua laajemman tarkastuksen riippusilloilleen tänä kesänä. Edellisistä tarkastuksista on paikoin ehtinyt kulua jo pidempi tovi. – Viralliset lujuustarkastukset ovat jossakin aika vanhoja, sanoo...

    Metsähallituksen Luontopalvelut tekee aiemmin kerrottua laajemman tarkastuksen riippusilloilleen tänä kesänä. Edellisistä tarkastuksista on paikoin ehtinyt kulua jo pidempi tovi.

    – Viralliset lujuustarkastukset ovat jossakin aika vanhoja, sanoo Metsähallituksen Luontopalveluiden Lapin aluejohtaja Jyrki Tolonen.

    Riippusiltojen kunto on toistaiseksi tarkastettu tarvittaessa.

    Nyt riippusiltojen lujuutta pohditaan myös ministeriötasolla.

    – Nyt on lähdetty pohtimaan ympäristöministeriön kanssa, että olisiko tarkastusten lisäksi mahdollista tehdä myös lujuusponnistustestejä. Jotta lujuuteen kiinnitettäisiin vielä enemmän huomiota, Tolonen kertoo.

    Kaikki Metsähallituksen lähes neljäkymmentä riippusiltaa tarkastetaan perusteellisesti elokuun loppuun mennessä. Lujuustesteistä puolestaan päätetään tämän tarkastuksen aikana. Tarkastukset tehdään Repoveden kansallispuiston viime sunnuntaisen onnettomuuden vuoksi.

    Lähes puolet Metsähallituksen riippusilloista sijaitsee Lapissa.

    Maailman tunnetuin oopperatalo La Scala ensi kertaa Suomeen – kyseessä on Savonlinnan Oopperajuhlien historian mittavin panostus

    Maailman tunnetuin oopperatalo La Scala ensi kertaa Suomeen – kyseessä on Savonlinnan Oopperajuhlien historian mittavin panostus


    Savonlinnan Oopperajuhlat alkaa perjantaina, mutta juuri nyt festivaalin suurin uutinen koskee ensi kesää. Maailman tunnetuin oopperatalo Teatro Alla Scala eli milanolainen La Scala vierailee Savonlinnassa kesällä 2019. – Kun sopimus saatiin...

    Savonlinnan Oopperajuhlat alkaa perjantaina, mutta juuri nyt festivaalin suurin uutinen koskee ensi kesää. Maailman tunnetuin oopperatalo Teatro Alla Scala eli milanolainen La Scala vierailee Savonlinnassa kesällä 2019.

    – Kun sopimus saatiin kirjoitettua, tunnelmat olivat hyvin innostuneet ja iloiset, festivaalijohtaja Jan Strandholm kertoo.

    La Scala esittää Savonlinnassa Verdin vähemmän tunnetun oopperan I masnadieri eli Rosvot, joka esitettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1847. Suomessa nähdään oopperasta Sir David McVicarin ohjaama uutuustuotanto, joka saa ensiesityksensä Milanossa vain kuukautta ennen vierailuesityksiä.

    – Hittiooppera tai sellainen, jota esitettäisiin Savonlinnassa joka tapauksessa, olisi mielestäni tehnyt vierailusta vähemmän merkittävän. I masnadieri on taattua Verdiä, kaunista italialaista huippuoopperaa, Strandholm toteaa.

    I masnadierin lisäksi Savonlinnassa kuullaan gaalamuotoinen juhlakonsertti, jossa esiintyvät muun muassa huippusolistit Sonja Jontševa, Giorgio Berrugi, Leo Nucci ja Ferruccio Furlanetto.

    – Kun katsoo solistikaartia, niin kyllä se hymyilyttää hyvällä tavalla, Strandholm hehkuttaa.

    "Onko vierailu kallis? Kyllä se on kallis"

    Vierailu on yksi merkittävimmistä oopperajuhlien historiassa ja tähän mennessä sen suurin taloudellinen panostus. Ajatus mahdollisesta vierailusta syntyi jo kymmenen vuotta sitten, kun La Scalan johtaja Alexander Pereira vietti aikaa Savonlinnan Oopperajuhlilla. Itse neuvottelut kestivät lopulta parisen vuotta.

    – Rehellisesti sanottuna La Scala ei lähtenyt mihinkään törkyhinnoitteluun, mutta onko vierailu kallis? Kyllä se on kallis. Neuvotteluja vietiin hyvässä hengessä eteenpäin.

    La Scala tuo Savonlinnaan poikkeuksellisen suuren tuotannon, johon kuuluu yhteensä noin 230 ihmistä. Normaalisti vierailevat talot tuovat mukanaan 160–180 henkilöä. Vierailu ei Strandholmin mukaan olisi ollut mahdollinen ilman yhteistyökumppaneita. Esimerkiksi Jane ja Aatos Erkon säätiö lahjoitti projektiin yli miljoona euroa.

    – Normaali talousrakenteemme ei mahdollistaisi tämänkaltaisia, näin suuria huippuvierailuja, Strandholm myöntää.

    "Ei mikään välivuosi"

    La Scalan vierailu huipentaa Jorma Silvastin kauden festivaalin taiteellisena johtajana. Tuleva taiteellinen johtaja Ville Matvejeff suunnittelee jo ohjelmaa vuodeksi 2020.

    Tämänvuotinen ohjelmisto tuntuu La Scalan vierailun rinnalla tavanomaiselta ja yllätyksettömältä.

    – Heh heh, en millään kutsuisi tätä vuotta välivuodeksi. Ohjelmisto on täynnä suuria klassikoita Puccini-teemalla, Strandholm naureskelee.

    Juhlien sivuston mukaan yksikään oopperanäytös ei ole loppuunmyyty. Aiempina vuosina sellaisia on ollut.

    – Meillä on yli 2200 paikkaa joka ilta katsomossa. Kattaus on myynyt tasaisen hyvin, vaikka ei ehkä viimeistä myöten loppuun.

    Se, miten festivaalilla tänä vuonna lopulta menee, selviää vasta juhlien jälkeen elokuussa.

    – Olemme riippuvaisia lipunmyynnistä myös festivaalin aikana. Siihen vaikuttavat muun muassa kritiikit ja yleisön mielipiteet, Strandholm sanoo.

    Panssarintorjuntatykki varastettu Savonlinnassa, poliisi kaipaa havaintoja

    Panssarintorjuntatykki varastettu Savonlinnassa, poliisi kaipaa havaintoja


    Savonlinnan Kerimäellä sijaitsevan entisen Hotelli Herttuan pihasta on varastettu panssarintorjuntatykki. Deaktivoitu eli toimimattomaksi tehty tykki kaupattiin Suomen asehistoriallisen seuran järjestämässä militariahuutokaupassa 16. kesäkuuta....

    Savonlinnan Kerimäellä sijaitsevan entisen Hotelli Herttuan pihasta on varastettu panssarintorjuntatykki.

    Deaktivoitu eli toimimattomaksi tehty tykki kaupattiin Suomen asehistoriallisen seuran järjestämässä militariahuutokaupassa 16. kesäkuuta. Huutokaupassa myytiin viime syksynä suljetun hotellin pihalle kerättyä militariaa panssarivaunuista lähtien.

    Tykin ostajan valtuuttama kuljetusyritys oli tulossa noutamaan tykkiä Kerimäeltä juhannuksen jälkeen, mutta kyseistä panssarintorjuntatykkiä ei enää löytynyt muun militarian seasta.

    Tykki on voitu hinata paikalta

    Poliisi epäilee, että tykki olisi varastettu. Tykki painaa noin 400 kiloa ja se on deaktivoitu, eli sillä ei voi ampua. Tykissä on kuljetusrenkaat ja vetokoukku.

    Panssaritorjuntatykin merkki/malli on 37Pstk/36, sen kaliiperi on 37 ja sarjanumero 2207 on kaiverrettu putkeen. Tykissä voi olla myös valkoisella kirjattu teksti T3787 useassa kohdassa.

    Poliisi kaipaa havaintoja tykin liikkeistä ja sen mahdollisesta sijaintipaikasta. Itä- Suomen poliisilaitoksen vihjepuhelimen numero on 0295 415 232 ja sähköpostitse vihjeitä otetaan vastaan [email protected]

    Juttua muokattu klo 10.50: Korvattu sana piippu sanalla putki, koska kaliiperi on yli 20 mm.

    Aika näyttää, kelpaavatko luontopolku ja Astuvansalmen kalliomaalaukset UNESCOlle – arvioijat kiertävät Saimaalla

    Aika näyttää, kelpaavatko luontopolku ja Astuvansalmen kalliomaalaukset UNESCOlle – arvioijat kiertävät Saimaalla


    Tästä on kyseGeopark on tarkasti määritelty alue. Sillä voi olla ekologisesti, kulttuurillisesti, arkeologisesti, geologisesti tai kulttuurihistoriallisesti tärkeitä alueita.Arvioinneissa punnitaan alueen omaperäisyyttä sekä geologista arvoa,...

    Tästä on kyseGeopark on tarkasti määritelty alue. Sillä voi olla ekologisesti, kulttuurillisesti, arkeologisesti, geologisesti tai kulttuurihistoriallisesti tärkeitä alueita.Arvioinneissa punnitaan alueen omaperäisyyttä sekä geologista arvoa, paikallisten ihmisten osallistumista ja alueen aktiviteetteja.Aktiviteetteja ovat esimerkiksi hoidetut kävely- ja patikointireitit, opetustoiminta ja luontomatkailijoille tarjotut palvelut.

    Saimaa Geoparkin hakemus UNESCOn Global Geoparkiksi on nytkähtänyt askeleen eteenpäin. Tällä viikolla kaksi UNESCOn virallista arvioijaa kiertää Geopark-kohteita yhdeksän Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon kunnan alueella.

    Alueita ovat esimerkiksi Astuvansalmen kalliomaalaukset Mikkelin Ristiinassa, Mikkelin Urpolan luontokeskus ja Puumalan Sahanlahti.

    Vietnamilainen Tan Van Tran ja kreikkalainen Charalampos Fasoulas ovat UNESCOn arviointilautakunnan jäseniä. Molemmat heistä ovat geologeja.

    – Arviointi tehdään UNESCON virallisten arviointikaavakkeiden mukaan. Me arvioijina annamme alueista mielipiteen emmekä tee lopullista päätöstä, kertoo Fasoulas.

    Arvioijien tarkastelussa on myös Global Geopark jäsenyyttä hakevan alueen johtamistapa.

    – Johtamisen on oltava jämäkkää ja johtajan on otettava alueesta sekä sen aktiviteeteista vastuu, Fasoulas täsmentää.

    Arvioijat toimittavat keräämänsä aineiston UNESCOn alaiseen Geoparkeista päättävään toimikuntaan. Virallinen päätös kansainvälisestä Global Geopark –jäsenyydestä annetaan vuonna 2019 UNESCOn yleiskokouksessa.

    Saimaa Geoparkin toiminnanjohtaja Heli Rautanen kertoo, että Global Geopark –jäsenyys toisi alueelle kansainvälistä näkyvyyttä.

    – Monet turistit käyvät katsomassa Global Geoparkeja samoin kuin UNESCOn maailmanperintökohteita. Tulevaisuudessa matkailijoiden odotetaan tuovan alueelle myös rahaa.

    Kansainvälinen jäsenyys ei tule ilmaiseksi

    Saimaa Geoparkin aktiivit ovat tehneet töitä jäsenyyden eteen jo kahdeksan vuoden ajan. Geopark-alueilla on tehty geologisia tutkimuksia ja yhteistyötä jäsenkuntien sekä muiden toimijoiden välillä on vahvistettu.

    Myös kansainvälistä apua alueiden kehittämiseen on saatu.

    – Keväällä 2017 meillä kävi Kreikassa sijaitsevasta Lesvoksen Global Geoparkista vierailija kiertämässä alueita ja antamassa vinkkejä siitä, mitä Saimaa Geoparkin alueilla pitäisi olla, Rautanen kertoo.

    Työpanoksia on laitettu alueiden kehittämiseen muun muassa aloittamalla opetus- ja yritysyhteistyötä sekä hankkimalla Geopark-alueille uusia opastetauluja. Kehitystyöt on rahoitettu Etelä-Savon ja Kaakkois-Suomen ELY-keskuksien yhteisrahoituksella sekä Saimaa Geoparkin hankerahoituksella.

    Tänä vuonna kehitystöiden hinta on ollut noin 70 000 euroa. Lisäksi Saimaa Geopark –yhdistys maksaa 1000 euron vuosittaisen maksun.

    Toteutuessaan Saimaa Geopark olisi Suomen toinen Global Geopark. Oulujokilaakson, Rokuan ja Oulujärven alueilla sijaitseva Rokua Geopark sai kansainvälisen jäsenyyden vuonna 2015. Maailmanlaajuisesti Geoparkeja on 142.

    Juttua muokattu 5.7.2018 klo 10:15: Astuvansalmen kalliomaalaukset sijaitsevat Mikkelin Ristiinassa eivätkä Anttolassa, kuten jutussa ensin virheellisesti kerrottiin.

    Hontelosta hevosen alusta kuoriutui hurjaluontoinen voittaja – Juoksi Suomen raviratojen suurimman rahapotin

    Hontelosta hevosen alusta kuoriutui hurjaluontoinen voittaja – Juoksi Suomen raviratojen suurimman rahapotin


    Ranch Kelly10-vuotias mäntyharjulaisen Anne Luttisen omistama ja valmentaja lämminveriravuriVoitti Suomessa syntyneiden Suur-Hollola-ajon sunnuntaina Lahdessa, pääpalkinto 120 000 euroaPitää hallussaan tammojen SE-aikoja 2100, 2600 ja 3100...

    Ranch Kelly

    10-vuotias mäntyharjulaisen Anne Luttisen omistama ja valmentaja lämminveriravuri

    Voitti Suomessa syntyneiden Suur-Hollola-ajon sunnuntaina Lahdessa, pääpalkinto 120 000 euroa

    Pitää hallussaan tammojen SE-aikoja 2100, 2600 ja 3100 metrillä

    Kilpailee seuraavan kerran Mikkelissä 13.7. ja Solvallassa tammojen EM-startissa 14.8.

    Mäntyharjulaisen Ranch Kellyn sunnuntainen Suur-Hollola-voitto sai kylmät väreet kulkemaan monen suomalaisen ravi-ihmisen selkäpiitä pitkin. 10-vuotias tamma runttasi 120 000 euron finaalissa orien edelle dramaattisten vaiheiden jälkeen.

    Lahden Jokimaan radalla ravataan kesä-heinäkuun taitteesta Suomen ravivuoden himotuimmasta pokaalista. Suomessa syntyneiden lämminveristen kilvassa juostiin tällä kertaa 120 000 euron voittopalkinnosta. Se on suurin yksittäisestä ravikilpailusta maksettava palkintosumma.

    Mäntyharjulaistamman sunnuntain täysosumaa edelsi vaiherikas kevättalvi, jolloin lahjakkaan tamman kilpaura näytti välillä olevan jo ehtoopuolella . Kaksi haaveria kahden kuukauden välein koettelivat omistaja-valmentaja Anne Luttisen ja lähipiirin uskoa.

    – Ensin oli tammikuinen kaviovamma, josta oli vasta selvitty kun tuli toinen murhe maaliskuussa. Jouduttiin käymään varotoimena hevossairaalassa, mutta onneksi siitä selvittiin säikähdyksellä, Ranch Kellyn omistaja ja valmentaja Anne Luttinen muistelee kauhun hetkiään.

    – Silloin kävi mielessä, että tokko 10-vuotias enää näistä vaikeuksista toipuu, mutta Kellyhän tuli entistä ehompana, Luttinen tuumii.

    Samassa kopissa varsan kanssa kotiin

    Ranch Kelly on Luttisen ensimmäinen oma hevonen ja nykyisin myös oma valmennettava. Päivät kuluvat ympäristötarkastajana Mikkelissä, illat ja viikonloput hevosta hoitaessa ja valmentaessa.

    Tuoreen Suur Hollola-ajon voittajan ja Anne Luttisen tausta on nykypäivän raviurheilussa lähes harvinaisuus.

    Etenkin lämminveristen kohdalla kilpailu terävimmällä huipulla on kovan luokan ammattilaisten välistä kamppailua, jossa tarvitaan hyvää pelisilmää, huippuluokan valmennusta ja paksua lompakkoa. Usein isommat rahat ja kovimmat ajat juostaan kolme-, neli- ja viisivuotiskausilla.

    Luttinen kävi Katri Rantalan tallista hontelon nelikuisen varsan lähes täysin ummikkona.

    – Sieltä matkustin varsan kanssa samassa kopissa ja ihmettelin, että tällainen tämä on. Olin viettänyt lapsuudessa ja nuoruudessa paljon aikaa tallilla ja ajatellut, että joskus voisin omistaa hevosen, kilpahiihtäjän uraa aiemmin tehnyt Luttinen muistelee.

    Ikäluokkatähteä omapäisestä ja –tapaisesta varsasta ei kuoriutunut. Nelivuotiskaudella voittosumma karttui toki lähes 25 000 eurolla, mutta useilla kausilla tienestit jäivät alle 10 000 euroon. Käytännössä hevonen tienasi omat kustannuksensa.

    Vasta vuonna 2016 tärähti kunnolla. 25 starttia toivat seitsemän voittoa ja 14 sijoitusta kolmen parhaan joukkoon. Rahaa karttui 53 000 euroa. Seuraava kausi tuotti jälleen hyvän tilin, reilut 40 000 euroa.

    Tämän vuoden keväällä Ranch Kelly oli vaikeuksien ja vammojen jälkeen ähellä päätyä useiden ikätovereidensa tavoin siitokseen varsalomalle. Omistaja päätti kuitenkin toisin ja Ranch Kelly vertyi elämänsä vireeseen.

    Toukokuun alussa tamma sortui vielä laukalle, mutta sen jälkeen voittokulku on ollut vakuuttavaa - viisi voittoa ja yksi kakkossija.

    Suur-Hollolan finaalissa syntyi sivutuotteena tammojen täyden matkan (2140 m) SE-aika 11,8. Entuudestaan hevosella on hallussaan tammojen SE-noteeraukset 2600 ja 3100 metrillä.

    – Sanokaapa toinen hevonen, jolla on kolme Suomen ennätystä, Mäntyharjun kunnaneläinlääkäri Antti Tukiainen hersytteli maanantaina käydessään tervehtymässä pitkäaikaista asiakastaan.

    Eläinlääkäri Antti Tukiaisella on selkeä näkemys maan tämän hetken kovimman kotimaassa syntyneen lämminverisen vahvuuksista.

    – Geenit, hyvä valmennus ja varmaan ikään nähden Suomen parhaat jalat. Omistajat ovat tehneet valtavat työn, ettei hevosen ole tarvinnut treenata koskaan liian kovilla alustoilla.

    Jalat ovat huippuhevosilla usein arka paikka. Ranch Kellyn kohdallakin jouduttiin turvautumaan Suur-Hollolan finaalin alla poikkeukselliseen ratkaisuun. Tamma on aina juossut parhaat juoksunsa ilman etukenkiä, mutta lauantain karsinnan jälkeen etukaviot olivat hieman kuluneet.

    – Se oli ihan Simon ratkaisu, annoin hänelle vapaat kädet ennen starttia, Anne Luttinen kertoo.

    Simo Ikonen muovaili massasta etukavioihin korokkeet, jotka suojasivat kaviota liialta kulumiselta, mutta eivät hidastaneet menoa.

    Sunnuntain voiton jälkeen Ranch Kellyllä on riittänyt vientiä. Hevosta on kysytty myös kotiradan St Michel-lähtöön, joka juostaan 14. heinäkuuta. Omistaja päätyi ohjastaja Hannu Torvisen kanssa keskusteltuaan jättää kansainvälisen avoimen lähdön väliin ja osallistua lauantaina juostavaan tammalähtöön.

    – Aivan hevosen ehdoilla mennään. Täytyy ensin seurata, miten Kelly palautuu kahtena perättäisenä päivänä juostusta Jokimaan starteista, Anne Luttinen kertoo.

    Tammojen Euroopan mestaruus seuraava tavoite

    Ranch Kellyn seuraava suuri tavoite on elokuun 14. päivä Tukholman Solvallassa juostava tammojen EM-startti, jossa matka on 2100 metriä.

    Ranch Kelly aiheutti taustajoukoilleen rajun tunnemyrskyn sunnuntain finaalissa. Tamma pystyi runttaamaan toista rataa pitkin ja runnomaan loppusuoralla ohi väkivahvojen orien.

    Vielä 50 metriä ennen maalia Elian Webb nousi rinnalle ja selvästi ohi, mutta mäntyharjulaistamma huomasi kilpakumppanit ja spurttasi vielä kerran kärkeen.

    – On se hurja tamma. Ei se muuten oreille pärjäisi, voittajan kotitallin vanha isäntä Seppo Torniainen päivitteli maanantaina.

    Professori Heikki Hiilamo uudistaisi rikoslakia netissä öykkäröinnin vähentämiseksi –

    Professori Heikki Hiilamo uudistaisi rikoslakia netissä öykkäröinnin vähentämiseksi – "Sosiaalisen median kautta vihapuhe levittää myrkkyään, ja luo uhkaavaa ilmapiiriä"


    Sosiaalisessa mediassa rehottava vihapuhe lisää turvattomuuden tunnetta Suomessa, arvioi Helsingin yliopiston professori Heikki Hiilamo. Hiilamon mielestä vihapuhe heikentää maan sisäistä turvallisuutta. – Sosiaalisen median kautta vihapuhe...

    Sosiaalisessa mediassa rehottava vihapuhe lisää turvattomuuden tunnetta Suomessa, arvioi Helsingin yliopiston professori Heikki Hiilamo.

    Hiilamon mielestä vihapuhe heikentää maan sisäistä turvallisuutta.

    – Sosiaalisen median kautta vihapuhe levittää myrkkyään meidän yhteiskuntaan, ja luo negatiivista uhkaavaa ilmapiiriä.

    Hiilamon mukaan Suomen lakeja pitäisi nyt tarkastella, ja pohtia, vastaako nykyinen lainsäädäntö sosiaalisen median asettamiin haasteisiin.

    – Se on iso ongelma, johon pitäisi voida puuttua päättäväisesti. Esimerkiksi rikosoikeudellisin keinoin. Ilmiantokynnystä pitäisi madaltaa, ehkä lainsäädöntöäkin tarvitsee muuttaa.

    Hiilamo sanoo, että sosiaalisen median edessä ollaan voimattomia, ja kädet pystyssä. Vihapuhe on levinnyt laajalle, ja siihen törmätään kaikissa yhteiskunnan kerroksissa.

    – Olemme uudessa maailmassa somen kautta. Ei ole vielä ihan herätty siihen, miten tähän asiaan pitäisi puuttua. Erittäin negatiivinen puhetapa on tullut sallituksi, ja levinnyt laajalle.

    Lapset ja nuoret huolestuttavat

    Keskiviikkona Mikkelissä järjestetyssä Päämajasymposiumissa eri alojen asiantuntijat ja tutkijat esittivät yhdestä suusta myös huolensa lasten ja nuorten syrjäytymisestä. Suomessa on arvioiden mukaan edelleen noin 70 000 syrjäytynyttä nuorta.

    Sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) pitää nuorten syrjäytymistä yhtenä Suomen merkittävimpänä sisäisen turvallisuuden uhkana.

    – Pieni ja tärkeä osa meidän nuorisosta syrjäytyy, ja reagoi moninaisemmin kuin pitkään aikaan. Suurella osalla menee paremmin kuin koskaan, mutta osa ajautuu esimerkiksi pahoihin huumekierteisiin jo yläkouluikäisenä.

    Mykkänen aikoo vahvistaa ennaltaehkäisevää työtä tekeviä poliisin Ankkuri-tiimejä, jotka tekevät yhteistyötä lasten ja nuorten ympärillä toimivien ihmisten kanssa.

    – Yhteistyössä opettajien, sosiaalityöntekijöiden ja lasten suojelun kanssa koettavat kouluissa nähdä niitä ryhmiä, jotka uhkaavat lipsua pahoihin vaikeuksiin.

    Mykkäsellä on selvä viesti poliisille.

    – Tärkeintä on saada se veitsi pois kädestä ennen kuin sillä lyödään. Se, kuinka nopeasti Nissanin varkaus selviää, on toissijainen asia, Mykkänen pohtii.

    Mykkänen peräänkuuluttaa myös lastensuojelussa parempaa tiedonvälitystä. Turun terrori-iskun jälkeen viranomaisen tiedonvaihtoa on pyritty parantamaan.

    – Yksi ihan ydinkysymys on, että nyt henkilötietolainsäädännöstä ei saada tehdä niin suojelevaa, että lastensuojelu ei esimerkiksi saa tietoonsa perheen tuomiohistoriaa. Nythän näin on, Mykkänen sanoo.

    Myös professori Heikki Hiilamo pitää lastensuojelun tilannetta huolestuttavana.

    – Lastensuojelu on tosi iso ongelma. Meillä on paljon vauraampi maa kuin 20 vuotta sitten, mutta silti meillä on kaksinkertainen määrä lapsia ja nuoria, jotka on sijoitettu kodin ulkopuolelle, Hiilamo sanoo.

    Kouvolan olisi pitänyt tarkistaa riippusillan kunto jo yli kymmenen vuoden ajan – kaupunki sai tietää sopimuksesta vasta nyt

    Kouvolan olisi pitänyt tarkistaa riippusillan kunto jo yli kymmenen vuoden ajan – kaupunki sai tietää sopimuksesta vasta nyt


    Viikonloppuna pettäneen Lapinsalmen riippusillan kuntotarkastukset Repoveden kansallispuistossa olisivat kuuluneet osaltaan myös Kouvolan kaupungin rakennusvalvonnan kontolle. Metsähallitus sopi tarkastuksista Kouvolaan yhdistyneen Valkealan kunnan...

    Viikonloppuna pettäneen Lapinsalmen riippusillan kuntotarkastukset Repoveden kansallispuistossa olisivat kuuluneet osaltaan myös Kouvolan kaupungin rakennusvalvonnan kontolle.

    Metsähallitus sopi tarkastuksista Kouvolaan yhdistyneen Valkealan kunnan kanssa vuonna 2005.

    – Me ajattelemme, että tämä sopimus on yhä voimassa, Järvi-Suomen luontopalveluiden aluejohtaja Jouni Aarnio Metsähallituksesta sanoo.

    Hän kuitenkin korostaa, ettei asiassa ole syyttelyn makua puolin tai toisin.

    – Sen kummempaa riitaa tässä asiassa ei ole. Pidimme eilen kaupungin kanssa palaverin Kouvolassa. Tiedotamme aikanaan, miten Repovedestä huolehtiminen jatkossa hoidetaan, Aarnio sanoo.

    Lapinsalmen ylittävän riippusillan kannatinvaijerin kiinnike petti sunnuntaina. Yli kymmenen metrin korkeudessa kulkevalla sillalla oli onnettomuushetkellä yhdeksän ihmistä. Kukaan ei päässyt tippumaan sillalta. Silta on nyt poissa käytöstä.

    Riippusillalta on pudotusta Lapinsalmeen kymmenisen metriä.Vesa Grekula / YleSopimus hukassa

    Kouvolalle tieto Metsähallituksen kanssa solmitusta sopimuksesta tuli rakennusvalvontajohtaja Tapani Ryynäsen mukaan yllätyksenä, eikä kaupunki ole tarkastuksia viime vuosina tehnyt. Kunnallinen rakennusvalvonta on Metsähallituksen mukaan ollut edellisen kerran tekemässä tarkastusta vuonna 2007.

    Kuusi kuntaa muodostivat kuntaliitoksen myötä nykyisen Kouvolan vuoden 2009 alusta.

    – Tarkastuksia ei ole jäänyt tekemättä. Metsähallitus on joka vuosi silmämääräisesti tarkastanut sillan. Kysymys on vain siitä, onko rakennusvalvonta ollut mukana vai ei, aluejohtaja Jouni Aarnio sanoo.

    Aarnion mukaan tarkastuksista huolimatta kiinnikkeen huonoa kuntoa ei olisi voitu havaita. Kiinnitin on ollut 6-8 senttiä betoniankkurin sisällä. Ankkurin raudan väsymistä ei ole voinut päältä nähdä.

    Riippusillan katkennut kiinnityslenkki eli kiinnitysankkuri.Sakari Saksa / Yle

    Metsähallitus selvittää perin pohjin, miten ja miksi onnettomuus pääsi tapahtumaan. Kannatinkiinnikkeen pettämisen syistä tilataan riippumaton asiantuntija-arviointi. Selvityksen tekijää ei ole vielä valittu. Lisäksi selvittelyssä on se, korvataanko Lapinsalmen silta kokonaan uudella sillalla.

    Venekuljetuksia Lapinsalmen yli

    Lapinsalmen silta on poissa käytöstä ainakin tämän vuoden loppuun saakka.

    Riippusillan tilalle järjestetään mahdollisimman pian venekuljetuksia, joilla pääsee Lapinsalmen yli.

    Selvitys palveluntarjoajasta on jo käynnissä. Metsähallitus ja Kouvolan kaupunki sekä Mäntyharjun kunta haluavat venekuljetukset mahdollisimman pian, sillä vilkkain lomakausi on jo käynnissä.

    – Repoveden kansallispuiston kävijämäärät kasvavat koko ajan, ja kansallispuistolla on huomattavaa merkitystä alueen luontomatkailulle ja sitä kautta paikallistaloudelle. Haluamme tässäkin tilanteessa edistää retkeilyn sujuvuutta Repoveden tärkeimmillä reiteillä, aluejohtaja Jouni Aarnio sanoo.

    Korjaus 4.7.2018 klo 13:23: Mäntyharju on kunta, ei kaupunki.

    Sähkön siirtohinnan huima ero sapettaa naapuruksia – Yksi maksaa 55, toinen 15 euroa kuukaudessa:

    Sähkön siirtohinnan huima ero sapettaa naapuruksia – Yksi maksaa 55, toinen 15 euroa kuukaudessa: "Tämä on pöyristyttävää"


    Tästä on kyseNäistä sähkölasku koostuu:Myyntihinta sekä mahdollinen myynnin kuukausimaksu Siirtohinta sekä siirron kiinteä kuukausimaksu Sähkövero Sähkön siirtohintojen isot erot korostuvat verkkoyhtiöiden rajalla. Mikkelissä omakotitalon...

    Tästä on kyseNäistä sähkölasku koostuu:Myyntihinta sekä mahdollinen myynnin kuukausimaksu Siirtohinta sekä siirron kiinteä kuukausimaksu Sähkövero

    Sähkön siirtohintojen isot erot korostuvat verkkoyhtiöiden rajalla. Mikkelissä omakotitalon asukas saattaa maksaa lähes neljä kertaa korkeampaa kiinteää siirron kuukausimaksua kuin saman kadun varressa asuva naapuri.

    Mikkelin Louhimon alue on viihtyisä asuinalue Saimaan rannalla, vuoden 2017 asuntomessualuetta vastapäätä. Matkaa Mikkelin torille on alle viisi kilometriä.

    Arto Kivekäs asuu Louhimontien alkupäässä lähempänä Mikkelin ja Anttolan välistä tietä. Jouni Taskinen asuu hieman taaempana niemeä.

    – Olen tiennyt, että tämän kadun varrella on ESEn sekä Suur-Savon Sähkön asiakkaita, mutta nyt kun tämä asia otettiin vähän paremmin esille ja vertailtiin laskuja niin täytyy olla tyytyväinen, että me olemme Esen puolella, ESE-Verkon puolella asuva Arto Kivekäs myhäilee.

    Molempien talot ovat sähkölämmitteisiä ja kaksiaikasähkön piirissä. Arto Kivekäs maksaa siirrosta 15 euron kiinteää kuukausimaksua.

    –Tuntuu kohtuuttomalta, että toisella puolella katua on paljon paljon suuremmat siirtomaksut, mies tuumaa.

    Korkeimpia ja matalimpia siirtohintoja

    Vertailussa sähkölämmitteinen omakotitalo, jonka vuosikulutus on 20 000 kWh. Hinta muodostuu sähkön siirtomaksusta, sähköverosta ja kiinteästä kuukausimaksusta:

    Lankosken Sähkö 8,22 snt/kWh (Siikainen)

    Savon Voima Verkko (Pohjois-Savo) 8,12

    Loiste Sähköverkko (Kainuu) 8.12

    Järvi-Suomen Energia (Etelä-Savo) 8,05

    Parikkalan Valo 8,05

    Kuopion Sähköverkko 5,34

    Kerava Energia 5,38

    ESE-Verkko 5,39

    Helen Sähköverkko 5,54

    Porin Energian Sähköverkko 5,54

    Lähde: Energiavirasto

    Yrittäjä Jouni Taskinen asuu naapuriverkon puolella ja maksaa sähkön siirrosta 54 euron kiinteää kuukausimaksua. Taksaan tuli heinäkuun alussa neljän euron korotus.

    – On tämä aivan käsittämätön asia, että naapurilla on alle puolet, taitaa olla kohta vain neljäsosa meidän maksamasta hinnasta. Tämä on pöyristyttävää. Tähän ei todellakaan olisi mitään korotusta enää kaivattu.

    Louhimon alueen 20 omakotitalosta 16 kuuluu Mikkelin kaupungin yksin omistaman Etelä-Savon Energia (ESEn) verkkoon. Neljä taloa on liitetty maakunnallisen, kuntien yhdessä omistaman sähköyhtiön Suur-Savon Sähkön verkkoon.

    Yhtiöt ovat maantieteellisesti lähes toistensa vastakohtia. ESEn toiminta-alue on tiivis kaupunkitaajama, joka ulottuu vain hieman Mikkelin perinteisen ruutukaava-alueen ulkopuolelle. Suur-Savon Sähkön verkko kattaa ympäröivän vesistöjen rikkoman ja harvaan asutun maaseudun Etelä-Savossa sekä Kymenlaakson ja Keski-Suomen rajaseudulla.

    ESE perii tiiviissä verkossaan siirrosta kiinteää kuukausimaksua, joka on vain murto-osan siitä, mitä maakunnallinen isoveli tekee. Suuri hintaero korostuu Louhimon kaltaisilla alueilla, jossa saman kadun varrella olevat talot ovat eri verkkojen asiakkaita.

    Sähkön siirtolasku koostuu varsinaisesta kulutukseen perustuvasta siirtohinnasta, kiinteästä kuukausimaksusta ja sähköverosta. Energiavirasto tekemän laskelman mukaan sähkölämmittäjä maksaa ESE-Verkossa 5,39 senttiä kilowattitunnilta, Suur-Savon Sähkön asiakas 8,05 senttiä. Jouni Taskisen 30 000 kilowattitunnin kulutuksella siirtolasku olisi naapuriverkossa yli 800 euroa pienempi.

    Kaupunki- ja maaseutuyhtiöiden taksat eri tahdissa

    Suuret siirtohintojen erot eivät tule yllätyksenä siirtoverkkoja valvovalle Energiavirastolle. Eduskunnan viisi vuotta sitten säätämä toimitusvarmuutta koskeva laki on kasvattanut eroa eri yhtiöiden perimien siirtohintojen välillä.

    – Kyllä se on selvästi nähtävillä, että verkkoihin investoidaan, Energiaviraston Verkot-yksikön johtaja Veli-Pekka Saajo sanoo.

    Sähkömarkkinalaki edellyttää, että verkot ovat säävarmoja vuoteen 2028 mennessä. Vaikka Itä-Suomen harvaan asuttujen alueiden verkkoyhtiöt ovat saaneet jatkoaikaa vuoteen 2038 asti, siirtohinnat jatkavat nousuaan.

    Korkeimpia siirtohintoja perivät useimmiten juuri maakunnalliset verkkoyhtiöt, joilla on maantieteellisesti laaja toiminta-alue ja harva asutus. Matalimmat taksat ovat suppeilla kaupunkialueilla toimivilla verkkoyhtiöillä.

    Mikkelin kaupungin omistama ESE kuuluu siirtohinnoilla verrattuna Suomen viiden edullisimman yhtiön joukkoon. Suur-Savon Sähkö on puolestaan viiden kalleimman joukossa.

    Kaksi maakaapelia eri suunnista

    Mikkelin Louhimontie on yksityistie, jonne asukkaat vetivät muutamia vuosia sitten katuvalot omilla rahoillaan. Samassa yhteydessä ESE-Verkko veti maakaapelin alueelle.

    Neljä Suur-Savon Sähkön asiakasta teki anomuksen siirtymisestä ESEn verkkoon. Hakemus jäi vaille vastakaikua.

    – Tämä on kuulema strategisesti tärkeä alue, ettei meitä voi päästää pois, vaikka ESE olisi tietääksemme ollut valmis luovuttamaan jossakin muualla vastaavan määrän asiakkaita, Jouni Taskinen muistelee.

    Taskisen perhe maksaa korkeammat taksat kaksinkertaisena, sillä myös Mikkelin Luonterilla sijaitseva kesämökki on saman verkon piirissä.

    – Jotenkin sen ymmärrän, että mökkiseuduilla, jossa johtoja on paljon, hinta on hieman korkeampi, mutta en sitä, että tässä ihan naapurissa on näin paljon korkeammat taksat, Taskinen puhisee.

    Naapurissa asuva Arto Kivekäs myöntää olevansa tyytyväinen omiin sähkölaskuihinsa. Kivekäs pitää tilannetta kokonaisuutena kuitenkin kohtuuttomana.

    – Näin suuri ero tuntuu kohtuuttomalta. Itselläni on mökki pohjoisessa ja siellä kiinteä kuukausimaksu on 35 euroa eli edullisempi, vaikka johtoa on huomattavasti enemmän, Kivekäs laskee.

    Verkkoyhtiö puolustelee korotuksia

    Suur-Savon Sähkön verkkoyhtiön Järvi-Suomen Energian toimitusjohtaja Arto Pajunen myöntää, että Louhimon kaltainen tapaus on hämmentävä. Aina verkkoyhtiöiden raja kulkee kuitenkin jossakin.

    – Louhimon tapauksessakin yhtiöiden sähköverkot ovat historian saatossa lähestyneet toisiaan ja raja on asettunut lähelle tonttien rajaa.

    Arto Pajunen muistuttaa sähköverkkojen oleellisesta erosta. Maakunnallisella yhtiöllä on verkkoa 270 metriä jokaista asiakasta kohti, ESEllä reilut 40 metriä.

    – Sähkömarkkinalain vaatimat investoinnit velkaannuttavat meitä hinnankorotuksista huolimatta, joten ei tämä mikään erityisen hyvä bisnes ole, Arto Pajunen sanoo.

    Suur-Savon Sähkö torppasi asukkaiden siirtoanomuksen neljä vuotta sitten. ESE veti maakaapelit Louhimon alueella tien vartta pitkin, Suur-Savon Sähkö veti oman kaapelinsa Saimaan lahden alitse.

    Arto Pajunen ei ota kantaa mahdollisen uuden hakemuksen kohtaloon.

    – Jos hakemus tulee, se menee meidän konsernin hallinnon käsittelyyn. Tällaisia tapauksia tulee asiakaspalautteissa aina silloin tällöin esille. Kysymys on tavanomaisesta kaupanteosta. Jos toinen haluaa ostaa ja toinen myydä ja hinnasta päästään yksimielisyyteen.

    Sähkön kilpailutus voi tuoda satojen eurojen säästöt

    Sähkölasku koostuu useista elementeistä, joista vain osan eli sähkön osuuden voi kilpailuttaa. Sähkön siirto on monopoli ja sen hintoja valvoo Energiavirasto.

    Jouni Taskinen ei ole kilpailuttanut sähkön osuutta, vaikka se on ollut mahdollista jo parisenkymmentä vuotta. Taskinen on maksanut viime vuodet lähes kaksi senttiä korkeampaa sähkön hintaa Arto Kivekkääseen verrattuna.

    – Kilpailutus on käynnissä ja uskon, että säästöä tulee kymmeniä prosentteja. Mutta siirtohintoihin toivoisi kohtuullisuutta lainsäädännön kautta.

    Taskisten talo ja piharakennukset lämpenevät sähköllä. Kokonaiskulutus on lähes 30 000 kilowattituntia vuodessa.

    Jos kilpailutus pudottaa hintaa sentillä, tuo se vuodessa 300 euron säästön. Naapuri Arto Kivekäs on saanut kilpailutuksen avulla nipistettyä kaksi senttiä hinnasta pois.

    Näin mansikkalaatikon hinta heittelee eri puolella Suomea: halvin torihinta 30 euroa, kallein 48 euroa

    Näin mansikkalaatikon hinta heittelee eri puolella Suomea: halvin torihinta 30 euroa, kallein 48 euroa


    Mansikkasesonki kiihtyy lähipäivinä vähitellen ympäri Suomea. Venälän tilalla Kuopion Pellesmäessä poimittiin maanantaina Honeoye- ja Polka-lajikkeita. Tilalla on viljelty mansikkaa 1960-luvulta lähtien. Nykyään Venäläinen viljelee...

    Mansikkasesonki kiihtyy lähipäivinä vähitellen ympäri Suomea. Venälän tilalla Kuopion Pellesmäessä poimittiin maanantaina Honeoye- ja Polka-lajikkeita. Tilalla on viljelty mansikkaa 1960-luvulta lähtien.

    Nykyään Venäläinen viljelee mansikkaa noin kolmen hehtaarin alalla ja pelloissa on kolmea eri lajiketta. Yrittäjä Pirkko Venäläisen mukaan paras mansikkakausi on Kuopion seudulla ja Sisä-Savon pelloilla vielä edessä.

    – Alkuvaiheessa ollaan, kesäsää ratkaisee mitä sieltä tulee. Kaikilta lohkoilta ei ole vielä edes ensimmäisiä marjoja kerätty, kertoo Venäläinen.

    Sortavalalaiset Artem ja Irina Klemzikova poimivat mansikoita Venälän tilalla Kuopiossa.Sakari Partanen / Yle

    Venälän mansikkapellolla ahersi maanantaina neljä poimijaa. Tämä on jo 14. kesä kun sortavalalainen Irina Klemzikova on tilalla poimijana omalla kesälomallaan. Edessä on vielä noin 1,5 kuukauden kesäpesti.

    – Mansikka kukkii paljon. Vihreää marjaa on paljon ja kohta tulee satoa. Tämä on varmaan hyvä mansikkakesä, arvioi Klemzikova.

    Torihinnoissa on melkoisia eroja ympäri Suomea

    Ylen toreilla tekemän selvityksen mukaan litran mansikoita sai maanantaina halvimmillaan eli neljällä eurolla Kuopiossa ja Porissa. Kallein litrahinta, seitsemän euroa oli Kokkolassa ja Rovaniemellä.

    Viiden kilon laatikoissa hintahaitari oli lähes 20 euroa. Laatikko maksoi maanantaina vähiten eli 30 euroa Kuopiossa, Kouvolassa ja Tampereella.

    Sakari Partanen / Yle

    Kallein mansikkalaatikko oli Helsingin Kauppatorilla, 48 euroa. 40 euroa tai enemmän laatikko maksoi myös Kotkassa, Kokkolassa, Seinäjoella ja Kajaanissa.

    Ainakin Kuopion torilla mansikkakauppaan kuuluu myös tinkiminen. Riihimäkeläinen Matti Koskelo oli palaamassa Rautavaaralta mökkireissulta kotiinsa eikä mansikan listahinta tyydyttänyt. Koskelo tivasi hyvää tarjousta yrittäjä Esa Hokkaselta.

    – Minä tarjosin 60 euroa kahdesta laatikosta, mutta kauppias on kauppias. Ei vielä täysin tyrmännyt, mutta ei suoraan luvannutkaan, mietti Koskelo.

    Muutaman minuutin kuluttua tämä hintavääntö päättyi siihen, että Koskelon ja lastenlasten kyytiin lähti neljä neljän kilon mansikkalaatikkoa sadalla eurolla. Kilohinnaksi tuli siis 6,25 euroa.

    Yrittäjä Esa Hokkanen Kuopion torilla.Sakari Partanen / Yle

    Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitto ennakoi kesän mansikkasadosta hieman tavallista pienempää. Keskimäärin Suomessa tulee mansikkaa noin 12–13 miljoonaa kiloa vuodessa. Viime vuonna sato oli 14 miljoonaa kiloa. Tämän kesän satoarvio tarkentuu heinäkuun aikana.

    Kuopiolainen toriyrittäjä Esa Hokkanen odottaa vielä kuuminta mansikkasesonkia.

    – Kyllä se tästä vasta vilkastuu. Tämän viikon loppupuoli ja ensi viikon alku on parhaimmat, arvioi Hokkanen.

    Mansikkahinnat Ylen selvityksessä maanantaina 2.7.

    Helsinki, Hakaniemen tori, 6€/litra, 45€/viiden kilon laatikko

    Helsinki, Kauppatori, 5€/litra, 48€/viiden kilon laatikko

    Hämeenlinna, tori, 5€/litra, 38€/viiden kilon laatikko

    Joensuu, tori, 5€/litra, 35€/viiden kilon laatikko

    Jyväskylä, tori, 5€/litra, 35,90€/viiden kilon laatikko

    Kajaani, tori, 6€/litra, 40€/viiden kilon laatikko

    Kemi, Citymarketin edusta, 7€/litra, 39€/viiden kilon laatikko

    Kemi, Berry Center/Prisma + S-marketin aula, 7,50€/litra, 39,90€/viiden kilon laatikko

    Kokkola, tori, 7€/litra, 43€/viiden kilon laatikko

    Kotka, tori, 6€/litra, 45€/viiden kilon laatikko

    Kouvola, tori, 5€/litra, 30€/viiden kilon laatikko

    Kuopio, tori, 4€/litra, 30€/viiden kilon laatikko

    Lahti, tori, 5€/litra, 35€/viiden kilon laatikko

    Lappeenranta, tori, 5€/litra, 35€/viiden kilon laatikko

    Mikkeli, tori, 5€/litra, 32€/viiden kilon laatikko

    Oulu, tori, 6€/litra, 38€/viiden kilon laatikko

    Pori, tori, 4€/litra, 35€/viiden kilon laatikko

    Rovaniemi, tori, 7€/litra, 39€/viiden kilon laatikko

    Seinäjoki, tori, 5€/litra, 40€/viiden kilon laatikko

    Tampere, Tammelantori, 5€/litra, 30€/viiden kilon laatikko

    Turku, tori, 5€/litra, 35€/viiden kilon laatikko

    Vaasa, tori, 6€/litra, 39€/viiden kilon laatikko

    Kansallispuistossa hajonnut riippusilta saatetaan korvata uudella –

    Kansallispuistossa hajonnut riippusilta saatetaan korvata uudella – "Se oli selvä vaaratilanne"


    Tästä on kyseRepoveden kansallispuiston suositulla reitillä tapahtui sunnuntaina riippusiltaonnettomuusYhdeksän ihmistä oli vaarassa tippua kymmenen metrin matkan veteenOnnettomuuden perimmäisen syyn selvittäminen on vasta alkanutMetsähallitus...

    Tästä on kyseRepoveden kansallispuiston suositulla reitillä tapahtui sunnuntaina riippusiltaonnettomuusYhdeksän ihmistä oli vaarassa tippua kymmenen metrin matkan veteenOnnettomuuden perimmäisen syyn selvittäminen on vasta alkanutMetsähallitus harkitsee riippusillan korvaamista uudella

    Repoveden kansallispuistossa vaaratilanteen aiheuttanut riippusilta saatetaan rakentaa kokonaan uusiksi. Metsähallituksesta kerrotaan, että asiasta päätetään, kunhan romahtamisvaarassa ollut silta on tarkastettu perusteellisesti.

    – En osaa vielä sanoa mikä on sillan lopullinen kohtalo. Kaikki on mahdollista, pohdiskelee puistomestari Mikko Suosalmi.

    Yhdeksän ihmistä oli sunnuntaina vaarassa pudota veteen riippusillan kiinnitysankkurin petettyä.

    Lapinsalmen reitti Repovedellä.Sakari Saksa / Yle

    Silta pysyi onnettomuudessa muuten paikoillaan, mutta se kallistui sivusuunnassa. Sillalla olleet retkeilijät pääsivät pois muun muassa kontaten. Kaikki selvisivät lievillä vammoilla.

    Sillan tulevaisuuden arvioiminen kustannuksineen ei ole vielä päässyt alkuun.

    – Lomakausi hidastaa korjaustarpeen arvioimista, asiantuntijoita ei tahdo löytyä kovin nopeasti, jatkaa Suosalmi.

    Ruuhkainen onnettomuuspaikka

    Repoveden riippusiltaonnettomuus sattui yhdessä kansallispuiston suosituimmista paikoista Lapinsalmella.

    Viitisenkymmentä metriä pitkä silta sijaitsee noin kymmenen metrin korkeudessa veden pinnasta. Parhaimpina sesonkiaikoina keskikesällä retkeilijät joutuvat odottamaan vuoroa päästäkseen ylittämään Lapinsalmen.

    – Esimerkiksi vuosi sitten heinäkuussa Lapinsalmella oli jopa ruuhkaa. Sillan rikkoutuminen osui todella huonoon aikaan, koska vilkkain sesonki alkaa viikon tai parin sisällä, kuvailee Mikko Suosalmi.

    Riippusillalta on pudotusta Lapinsalmeen kymmenisen metriäVesa Grekula / Yle

    Repovedellä vieraili vuonna 2017 yli 170 000 retkeilijää.

    Onnettomuuden perimmäinen syy on arvoitus

    Lapinsalmen riippusillan vaaratilanne aiheutui yhden metallisen kannatinlenkin eli niin kutsutun kannatinankkurin katkeamisesta. Kannatinvaijerit ovat puolestaan kiinni betoniin kiinnitetyissä ankkureissa.

    Riippusillan katkennut kiinnityslenkki eli kiinnitysankkuri.Sakari Saksa / Yle

    Sitä miksi kannatinankkuri petti, ei vielä tiedetä.

    – Tarkastamme puiston rakenteita jatkuvasti, mutta betonin sisälle emme näe, eikä meillä ole Lapinsalmen sillasta esimerkiksi rakennepiirustuksia, sanoo Metsähallituksen palveluksessa työskentelevä puistomestari Mikko Suosalmi.

    Metsähallituksen hallinnassa ja kansallispuistona Repovesi on ollut vuodesta 2003 lähtien, mutta Lapinsalmen silta on palvellut alueella jo kolmisenkymmentä vuotta.

    Miten vastaava estetään jatkossa?

    Repoveden riippusiltaonnettomuuden aihettaneiden perimmäisten syiden tutkinta on vasta alkamassa. Lopulliset mahdolliset suositukset tai toimenpide–ehdotukset esimerkiksi kansallispuistojen turvallisuuteen liittyen saadaan myöhemmin.

    Silti esimerkiksi Kymenlaakson pelastuslaitoksella on selkeä näkemys siitä millaisesta tapahtumasta oli kyse.

    – Kyllä se oli vakava vaaratilanne, luonnehtii palopäällikkö Tero Vanhamaa.

    Hän laatii tapahtuneesta ilmoitusta Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesille, joka myös selvittää Repoveden onnettomuutta.

    Tukesin tehtäviin kuuluu valvoa muun muassa kuluttajaturvallisuuslain toteutumista. Esimerkiksi opastetut luontoreitit kuuluvat palveluina kuluttajaturvallisuuslain piiriin.

    – Meitä kiinnostaa asiakkaiden turvallisuus tällaisissa palveluissa, kiteyttää vs. ryhmäpäällikkö Mervi Murtonen Tukesista.

    Tapahtunutta selvittävät myös Kouvolan kaupungin rakennusvalvonta sekä Kymenlaakson pelastuslaitos yhdessä Tukesin kanssa.

    – Selvitämme myös Metsähallituksen kanssa miten tällainen voitaisiin jatkossa estää, sanoo Murtonen.

    Puistomestari Mikko Suosalmen mukaan Lapinsalmen riippusilta hajosi huonoon aikaan, kansallispuiston sesonkiaika on juuri alkamassa.Sakari Saksa / Yle

    Vaikka jatkotoimenpiteet ja seuraukset ovatkin vielä auki, pitää puistomestari Mikko Suosalmi varmana, että turvallisuustarkastuksia tehdään muissakin kansallispuistossa Lapinsalmen riippusillan pettämisen jälkeen.

    – Ympäri Suomea siltarakenteet ja niiden kiinnitykset tarkistetaan nyt varmasti. Kuten myös meidän muut kohteet ja rakennelmat Repovedellä.

    Lue myös:

    Riippusillan kannatinvaijeri petti Repoveden kansallispuistossa – sillalla oli liikaa ihmisiä kerralla

    Riippusillan kannatinvaijeri petti Repoveden kansallispuistossa – sillalla oli liikaa ihmisiä kerralla

    Riippusillan kannatinvaijeri petti Repoveden kansallispuistossa – sillalla oli liikaa ihmisiä kerralla


    Kaakkois-Suomessa, Repoveden kansallispuistossa olevan Lapinsalmen riippusillan kannatinvaijeri on pettänyt ja silta on poissa käytöstä, tiedottaa pelastustoimi. Sillalla oli onnettomuushetkellä yhdeksän ihmistä, mutta kukaan ei ole loukkaantunut,...

    Kaakkois-Suomessa, Repoveden kansallispuistossa olevan Lapinsalmen riippusillan kannatinvaijeri on pettänyt ja silta on poissa käytöstä, tiedottaa pelastustoimi.

    Sillalla oli onnettomuushetkellä yhdeksän ihmistä, mutta kukaan ei ole loukkaantunut, kertoo päivystävä palomestari Harri Uuttala. Onnettomuus tapahtui kello 10.44.

    Venetaksiyrittäjä Kari Niemi oli juuri lähdössä keikalle kun hänet pyydettiin apuun onnettomuuspaikalle.

    – Olin siinä noin kymmenen minuuttia myöhemmin, Niemi kertoo.

    – Siinä vaiheessa tilanne oli ohi jo. Kukaan ei päässyt tippumaan.

    Kaikki sillalla onnettomuushetkellä olleet ihmiset pääsivät omin avuin tai avustettuina pois vaurioituneelta sillalta. Paikalla oli kaikkiaan 13 pelastuslaitoksen yksikköä.

    Yle Uutisgrafiikka / GooglePelastuslaitos: Sillalla oli luvallista enemmän ihmisiä

    50 metriä pitkällä sillalla saa olla yksi ihminen 10 metrin välein, pelastuslaitos kertoo.

    Riippusilta on ainoa jalankulkusilta kansallispuistoon. Puistoon pääsee myös pienellä lossilla.

    Metsähallituksen luontopalveluiden kenttäpäällikön Auvo Sapattisen mukaan vielä ei tiedetä, miksi vaijeri petti. Hän kertoo, että asiasta aloitetaan tutkinta alkuviikosta.

    Lapinsalmen riippusilta on Kapiaveden kiertävän Ketunlenkki-reitin varrella. Reitti on Repoveden kansallispuiston suosituin päivämatkakohde.

    Vuonna 1987 valmistunut silta ylittää alla olevan Kapiaveden yli 10 metrin korkeudessa.

    Repoveden kansallispuiston romahtanut riippusilta.Kari Niemi

    Juttua päivitetty kello 14.18 pelastuslaitoksen täsmentynein tiedoin.

    Taantuman runteleman kaupungin tyhjät liiketilat täyttyvät taiteella – ”Pahinta on henkinen lama”

    Taantuman runteleman kaupungin tyhjät liiketilat täyttyvät taiteella – ”Pahinta on henkinen lama”


    Keskellä Savoa sijaitseva rautateiden risteyskaupunki on kärsinyt väestötappiosta vuosikymmeniä. Rautateiden ympärille aikoinaan syntyneet työpaikat ovat vähentyneet vuosi vuodelta. Keskustakortteleiden liiketilat ovat tyhjentyneet kauppojen...

    Keskellä Savoa sijaitseva rautateiden risteyskaupunki on kärsinyt väestötappiosta vuosikymmeniä. Rautateiden ympärille aikoinaan syntyneet työpaikat ovat vähentyneet vuosi vuodelta. Keskustakortteleiden liiketilat ovat tyhjentyneet kauppojen lopettamisten ja uusien liiketilojen rakentamisen kautta.

    – Pahinta on se henkinen lama, jota tyhjät liiketilat ovat syventämässä, pieksämäkeläinen pitkän linjan rakennusalan yrittäjä, rakennusneuvos Matti Lipsanen kuvastaa.

    Eläkepäivillään paljon matkusteleva Lipsanen kyllästyi kotikaupunkinsa kolkkoon ilmeeseen ja sai idean, joka on muhinut päässä useiden Italian matkojen jälkeen.

    – Monissa kaupungeissa taiteilijat ovat vallanneet tyhjiä tiloja Italiassa jopa kokonaisia kaupunkeja. Miksei näin voisi tehdä meilläkin, Lipsanen pohtii.

    Tunnettu yrittäjä sai nopeasti puhuttua ideansa taakse Pieksämäen Kuvataideseuran ja ison joukon tyhjien liiketilojen omistajia.

    – Kaikki, jotka sain kiinni, lähtivät mukaan.

    Lipsanen laskeskelee, että ydinkeskustassa torin ja rautatieaseman välissä, suorastaan paraatipaikalla on parisenkymmentä tyhjää liiketilaa. Niistä 11 myymälän tyhjät näyteikkunat saavat koristeekseen kuvataiteiljoiden luomuksia.

    – Aivan erinomainen idea. On iloa olla mukana tällaisessa, jonka tuo piristystä ja iloa kaupunkiin, pieksämäkeläinen kuvataiteilija ja opettaja Hannele Haatainen sanoo.

    Haatainen on seurannut murheellisin mielin kotikaupunkinsa väestökehitystä ja kauppojen tyhjenemistä

    – Surulliseksi se vetää, kun moni sellainen liike, jossa olen tykännyt asioida, on sulkenut ovensa.

    Vajaan 20 000 asukkaan Pieksämäki on kokoansa suurempi kulttuurikaupunki, josta löytyy erittäin vireää teatteriharrastusta ja lähes sata kuvataideseuran jäsentä.

    Pirjo Hokkanen.Petri Vironen / Yle"Tuo väriä ja iloa kaupungin elämään"

    Taide valtaa Pieksämäen näyttävästi myös erään yhteensattuman ansiosta. Tunnettujen katutaiteilijoiden muodostaman Ryminä-ryhmän kesätempaus osuu täksi kesäksi Pieksämäelle. Pieksämäen pitkä asematunneli saa värikylläisen ilmeen kesäkuun viimeisellä viikolla.

    – Aivan upea, että tällaista tehdään. Tuo varmasti väriä ja iloa kaupungin elämään, lähes päivittäin asematunnelin läpi polkupyöränsä kulkeva Pirjo Hokkanen hämmästeli keskiviikkona.

    Tyhjien liiketilojen luoma autius halutaan pois silmistä vähintään heinäkuun ajaksi. Kaupunkiin odotetaan paljon vieraita muun muussa suositun Big Wheels -autotapahtuman aikana. Tapahtumaan odotetaan jopa 15 00 0 osanottajaa.

    – Taiteilijoiden vastaanotto on ollut sitä luokkaa, että tapahtuma saa jatkoa ensi kesänä. Ellei käy niin onnellisesti, että liiketilat täyttyvät sitä ennen, Matti Lipsanen pohtii.

    – Seuraavalla kesälle saadaan valmisteltua taidekatua kunnolla. Nyt tehtiin nollabudjetilla puhtaasti talkoilla ja pihavauhtia, Lipsanen sanoo.

    Saimaa viedään kiinalaiseen jättinettipalveluun – Suomeen odotetaan lisää kiinalaisturisteja

    Saimaa viedään kiinalaiseen jättinettipalveluun – Suomeen odotetaan lisää kiinalaisturisteja


    Saimaan alueen näkyvyys Kiinassa ja muualla Aasiassa on parantumassa huomattavasti. Etelä-Karjalan kuntien matkailumarkkinoija GoSaimaa perustaa yhdessä kiinalaisen Tencent-yhtiön kanssa Saimaan aluetta esittelevän Lake Saimaa, Lakeland Finland...

    Saimaan alueen näkyvyys Kiinassa ja muualla Aasiassa on parantumassa huomattavasti.

    Etelä-Karjalan kuntien matkailumarkkinoija GoSaimaa perustaa yhdessä kiinalaisen Tencent-yhtiön kanssa Saimaan aluetta esittelevän Lake Saimaa, Lakeland Finland -miniohjelman kiinalaiseen WeChat-sovellukseen.

    GoSaimaan brändi- ja markkinointijohtaja Juha Sorjonen puhkuu intoa.

    – Tämä on erinomaisen merkittävä asia. Olemme ensimmäisenä maailmassa rakentamassa Tencentin kanssa matkailukohdetasolla tällaista palvelua.

    Tencent on kiinalainen monialayhtiö ja digipalvelujätti, joka omistaa WeChat-palvelun. Tencent osti suomalaisen Supercell-peliyhtiön vuonna 2016.

    Kiinan Facebook

    WeChat on yksi Kiinan suosituimmista digitaalisista palveluista. Sitä käyttää aktiivisesti yli miljardi kiinalaista. Palvelua käytetään muun muassa sosiaalisena mediana, pikaviestinnässä ja nettiostoksissa.

    – Se on vähän niin kuin Aasian Facebook, GoSaimaan brändi- ja markkinointijohtaja Juha Sorjonen kuvailee.

    Uudessa miniohjelmassa on tarkoitus tuoda esille monipuolisesti Saimaan alueen paikkoja ja palveluja.

    – Kerromme siellä erilaisista syistä matkustaa Suomeen ja Saimaan alueelle. Kysymys voi olla erilaisista käyntikohteista, tuotteista ja palveluista mutta myös kauniita maisemia ja tilannekuvaa.

    Sorjosen mukaan MyChat-palvelun käyttäjät voivat ostaa palvelun kautta suoraan esimerkiksi matkan Suomeen tai tuotteita Suomesta.

    Miksi sitten Tencent haluaa tehdä yhteistyötä pienen suomalaisen toimijan kanssa?

    – Uskon, että Tencent haluaa tuottaa uusia sisältöjä heidän kävijäkunnalleen WeChat-palvelussa. He haluavat pitää kävijät palvelussaa, luoda esimerkiksi uusia keskustelunaiheita, GoSaimaan brändi- ja markkinointijohtaja Juha Sorjonen sanoo.

    Ensimmäisessä vaiheessa miniohjelman ominaisuuksia ovat muun muassa tapahtumakalenteri, navigointi, hätäpuhelu, kääntäjä ja matkaoppaat.

    Tarkoituksena on tarjota kiinalaisille matkustajille luotettavaa ja kattavaa tietoa sekä palveluja ilman, että heidän täytyy ladata uusi sovellus älypuhelimiinsa.