Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    Tutkimus: Arktisilla alueilla tulee säännellä tarkemmin kaivostoimintaa

    Tutkimus: Arktisilla alueilla tulee säännellä tarkemmin kaivostoimintaa


    Arktisten alueiden kaivostoimintaa pitää säännellä nykyistä laajemmin ja tarkemmin, sanotaan tuoreessa tutkimuksessa. Tutkimuksen tekijöiden mukaan tähän asti on tutkittu yllättävän vähän esimerkiksi kaivostoiminnan ympäristöriskejä ja...

    Arktisten alueiden kaivostoimintaa pitää säännellä nykyistä laajemmin ja tarkemmin, sanotaan tuoreessa tutkimuksessa. Tutkimuksen tekijöiden mukaan tähän asti on tutkittu yllättävän vähän esimerkiksi kaivostoiminnan ympäristöriskejä ja haittojen ennaltaehkäisyä.

    – Esimerkiksi ikirouta-alueiden sulaminen saattaa lisätä hapanta kaivosvalumaa, joka voi lisätä kaivoksista maaperään kulkeutuvien raskasmetallien määrää, sanoo julkaisun vastuukirjoittaja professori Anne Tolvanen Luonnonvarakeskuksen tiedotteessa.

    Tutkimusraportissa nostetaan esille muun muassa se, että ympäristönsuojelua ohjaavat lait ovat monissa maissa epätäsmällisiä, ja niitä myös valvotaan puutteellisesti. Lisäksi paikalliset asukkaat eivät välttämättä hyödy kaivoksista taloudellisesti.

    Myös Suomessa kaivostoiminnan ympäristö- ja maisemavaikutusten pelätään joissakin tapauksissa heikentävän esimerkiksi matkailun toimintaedellytyksiä.

    Professori: Arvioinnista tulisi tehdä kokonaisvaltaista

    Professori Anne Tolvanen sanoo, että kaivostoiminnan taloudellisia vaikutuksia tulisi jatkossa arvioida laajasti ja kokonaisvaltaisesti. Sen tulisi valottaa aiempaa kattavammin, missä määrin taloudelliset hyödyt ja haitat jäävät alueelle.

    Lisäksi tarvitaan käytännön keinoja, joilla taataan kaivoksia ympäröivien alueiden elinkelpoisuus myös kaivostoiminnan jälkeen.

    – Lainsäädäntöä kritisoidaan usein myös siitä, että se ei turvaa tehokkaasti perinteisten elinkeinojen toimintaedellytyksiä eikä osallista paikallista tai alkuperäisväestöä kaivoksia koskevaan päätöksentekoon, sanoo GovAda-tutkimusprojektin vetäjä, professori Jukka Similä Lapin Yliopistosta.

    Tutkimuksen ovat tehneet Luonnonvarakeskus, Lapin yliopisto ja Geologian tutkimuskeskus. Siinä koottiin yhteen arktisen alueen metalli-, hiili-, jalokivi- ja teollisuusmineraaleja koskevat vertaisarvioidut tiedejulkaisut

    GovAda-tutkimusprojektin rahoitti Suomen Akatemia. Tutkimusraportti on julkaistu Journal of Environmental Management -lehdessä.

    Lue lisää

    Luken tiedote tutkimuksesta (suomeksi)

    Tutkimusraportti (englanniksi)

    Hölsälumi vai höhhälumi? Suomen kielessä on tukku sanoja lumelle, testaa, kuinka hyvin tunnet ne!

    Hölsälumi vai höhhälumi? Suomen kielessä on tukku sanoja lumelle, testaa, kuinka hyvin tunnet ne!


    Vaikkakin päivä jo pitenee ja kevät tekee tuloaan, on lumipeite Suomessa paksuimmillaan vasta maaliskuussa ja Lapissa usein vasta huhtikuussa. Suomen kielessä ja murteissa on mielin määrin sanoja lumelle ja lumisateelle. Esimerkiksi jo kevyelle...

    Vaikkakin päivä jo pitenee ja kevät tekee tuloaan, on lumipeite Suomessa paksuimmillaan vasta maaliskuussa ja Lapissa usein vasta huhtikuussa.

    Suomen kielessä ja murteissa on mielin määrin sanoja lumelle ja lumisateelle. Esimerkiksi jo kevyelle pakkaslumelle löytyy ainakin sata eri nimitystä. Suomen murteet jaetaan murrealueisiin. Kaikista murteista ei ole kirjallista tietoa, joten päätimme käyttää Kotimaisten kielten keskuksen kokoelmia, lähteenä tähän visailuun.

    Valitse alla olevista sanapareista oikea vaihtoehto:

    Tietoa lumesta ja lumihiutaleen synnystä:

    Lumi on jäätynyttä vettä ja lumi muuttaa muotoaan koko ajan. Pilven pienet jääkiteet kasvavat vesipisaroiden kustannuksella härmistymällä lumikiteiksi. Lumihiutaleet syntyvät siten, että pilven lumikiteet takertuvat toisiinsa. Lumihiutaleet läpikäyvät vielä monta prosessia, mahdollisesti sulavat tai haihtuvat matkan aikana, kosteus, ilmapyörteet ja lämpötila vaikuttaa lumihiutaleen “elämään”. Jos haluat tietää vielä lisää lumesta, lue esimerkiksi Yle Luonnon artikkeli: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/01/26/hoty-harma-kuurankukka-utukka-tiesitko-taman-lumesta

    Lintuhoitajan jipolla voit auttaa nälkiintynyttä pöllöä: kieritä lihanpalaa lemmikkieläimen karvoihin ja vie pala tarjolle iltahämärässä

    Lintuhoitajan jipolla voit auttaa nälkiintynyttä pöllöä: kieritä lihanpalaa lemmikkieläimen karvoihin ja vie pala tarjolle iltahämärässä


    Tästä on kyseNälkä vaivaa pöllöjä, vaikka myyräkanta kasvaa monin paikoin.Heinolan lintutarhalle on tullut eri puolilta Suomea runsaasti yhteydenottoja pihapiiriin, lintujen ruokintapaikan tuntumaan pyrkivistä pöllöistä.Pöllöä voi...

    Tästä on kyseNälkä vaivaa pöllöjä, vaikka myyräkanta kasvaa monin paikoin.Heinolan lintutarhalle on tullut eri puolilta Suomea runsaasti yhteydenottoja pihapiiriin, lintujen ruokintapaikan tuntumaan pyrkivistä pöllöistä.Pöllöä voi yrittää ruokkia lemmikin karvassa pyöritellyllä, sulalla lihanpalalla.

    Heinolan lintutarhalle on tullut eri puolilta Suomea useita puheluja pihapiirissä havaituista pöllöistä. Pöllö saattaa istua hiljaa vaikkapa matontamppaustelineellä.

    Lintutarhan hoitajan Olli Vuoren mukaan pihassa on useimmiten lintujenruokintapaikka. Esimerkiksi viirupöllö kyttää jyrsijöitä, jotka syövät lintulaudan alle varisseita jyviä.

    Ravinnon puute ajaa pöllöt ihmisasutuksen luokse. Vuori arvelee, että paksu lumikerros saattaa vaikeuttaa myyriä syövien pöllöjen saalistusta.

    – Pöllöillä on huono ruokatilanne: eivät ne muuten tule kaupunkeihin.

    Onnekas pöllö nappaa metsämyyrän lintujen ruokintapaikalta. Risto Salovaara / Yle

    Myyräkannat ovat Luonnonvarakeskuksen mukaan laajoilla alueilla kasvussa, joskin myyrien määrässä on paikallista vaihtelua, eivätkä kannat ole nousemassa erityisen suuriksi.

    Tänä vuonna Heinolan lintutarhalle ei ole vielä tullut hoitoon heikkokuntoisia pöllöjä. Jos huhuilija otetaan hoitoon, se pitää usein ensin nesteyttää ja pakkoruokkia.

    Pöllö, joka antaa ihmisen ottaa sen kiinni, on yleensä jo hyvin kuivunut ja huonokuntoinen.

    Ruokaa lihatiskiltä

    Olli Vuoren mukaan ihminen voi yrittää ruokkia pihapiiriin tullutta heikkokuntoista pöllöä vaikkapa sianlihalla tai -sydämellä. Pöllö ei ole haaskansyöjä, joten pelkkä lihamötkäle lintulaudan luona ei innosta sitä, vaan ruokinnassa tarvitaan oveluutta.

    – Olemme neuvoneet ihmisiä leikkaamaan pikkusormen pituisen ja paksuisen palan lihaa ja pyörittelemään sitä lemmikin karvoissa. Silloin se muistuttaa vähän myyrää ja se voi laukaista pöllön saalistuksen, kokenut lintuhoitaja selittää

    Siihen voi laittaa löysällä lenkillä kiinni siimanpätkän, josta voi nykäistä, että lihanpala liikkuu. Heinolan lintutarhan hoitaja Olli Vuori

    Pakkasilla karvainen ruokapala kannattaa viedä tyrkylle vasta hämärän tullen. Pöllö nielee saaliinsa kokonaisena, joten jäätynyt lihakökkäre on sille hankala, ja oikea myyräsaaliskin on lämmin.

    Ateria kannattaa asettaa niin, että pöllö näkee sen helposti. Aidon saaliin vaikutelmaa voi vielä tehostaa liikuttelemalla lihaa.

    – Siihen voi laittaa löysällä lenkillä kiinni siimanpätkän, josta voi nykäistä, että lihanpala liikkuu, Vuori ohjeistaa.

    Suhina haittaa saalistusta

    Päijät-Hämeessä pitkään pöllöjä tutkinut Hannu Pietiäinen Helsingin yliopistosta ei usko, että pelkkä lumikerros selittäisi pöllöjen nälkää. Hän arvioi, ettei myyriä ole riittävästi pöllöjen tarpeisiin, mutta myös vaihtoehtoista ravintoa on huonosti saatavilla.

    Esimerkiksi marjoja syöviä lintuja ei näy metsissä.

    – Rastaat ja kenties tilhet saattavat olla viirupöllöille hyvinkin tärkeitä vaihtoehtoisia saaliita, yliopistonlehtori Pietiäinen pohtii.

    Tilhikin voi kelvata viirupöllölle, jos myyriä ei riitä.Juha Laaksonen / Yle

    Myös metsäkanalinnut, kuten pyyt, ovat vähissä. Syöminen on voinut olla huonolla tolalla jo talven tullessa.

    – Vesimyyrät saattavat olla tärkeitä syksyllä. Pöllötkin varustautuvat talveen syömällä itsensä hyvään kuntoon, pöllötutkija jatkaa.

    Koska pöllöt metsästävät kuulonsa avulla, tiuhat öiset lumisateet ovat Pietiäisen mukaan voineet häiritä petojen jyrsijäjahtia.

    – Jos lumisateeseen liittyy tuuli, siitä tulee kaikenlaista ripinää ja rapinaa.

    Pöllöt voivat jo aloitella näihin aikoihin pesintää, mutta jos ruokaa on vähän saatavilla, ne saattavat jättää pesinnän välistä. Pöllöjen pesinnän onnistumisesta saadaan tarkempaa tietoa myöhemmin keväällä.

    Iso hanke tutkii, miten liito-orava ja maanomistaja pärjäisivät samassa metsässä – edut eivät aina ole kovin kaukana toisistaan

    Iso hanke tutkii, miten liito-orava ja maanomistaja pärjäisivät samassa metsässä – edut eivät aina ole kovin kaukana toisistaan


    Lähellä merta Kokkolan Trullevissa liito-oravan kelpaa. Sekametsä koostuu pääasiassa vanhasta kuusimetsästä, mutta seassa on nuorta lehtipuuta. Se sopii suojellulle eläimelle. – Meillä on paljon tietoa siitä, että Trullevissa on liito-oravan...

    Lähellä merta Kokkolan Trullevissa liito-oravan kelpaa. Sekametsä koostuu pääasiassa vanhasta kuusimetsästä, mutta seassa on nuorta lehtipuuta. Se sopii suojellulle eläimelle.

    – Meillä on paljon tietoa siitä, että Trullevissa on liito-oravan lisääntymis-, pesä- ja ruokailupaikkoja ja reviirejä. Tämä ympäristö kelpaa, sanoo kaupungin metsätalousinsinööri Ahti Räinä.

    Ulosteet hangella sen kertovat: täällä elää liito-oravia.Kalle Niskala / Yle

    Pelkkä keidas ei Trullevikaan ole: jo toisella puolen tietä kasvaa yksipuolinen kuusikko. Se on metsätyyppi, jollaisesta pitäisi nyt päästä eroon. Kokkola lähti mukaan Liito-orava-LIFE-hankkeeseen ja toivoo sen poikivan malleja, joilla tällaisia kuusikoita voidaan muuttaa sekametsiksi.

    Hankkeessa halutaan löytää sopuisa rinnakkaiselo metsätalouden ja liito-oravan välille. Niin että maanomistaja pystyy hyödyntämään metsäänsä taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisestikin kestävällä tavalla ja samalla liito-oravan suojeluvelvoite toteutuisi.

    Maanomistajan ja eläimen intressit eivät aina olekaan kovin kaukana toisistaan, sanoo Räinä:

    – Sekametsärakenne olisi parempi myös metsän terveyden, kasvun ja tuottokyvyn takia, ei pelkästään liito-oravan. Riippuu toki kasvupaikasta, mutta tietty sekametsä on yhden puulajin metsikköä parempi vaihtoehto tuotollekin.

    Ahti Räinä näkee, että sekametsästä hyötyvät sekä liito-orava että metsänomistaja.Kalle Niskala / Yle

    Maanomistajat ja metsänkäsittelyssä mukana olevat ovat nykyään aiempaa suuremmin vastuussa siitä, että suojellun liito-oravan reviirit ja lisääntymisalueen säilyvät. LIFE-hankkeella haetaan malleja, joilla suojelutaso vähintään säilytetään, mielellään parannetaankin.

    Kokkolan ympäristössä liito-oravia on metsätalousinsinööri Ahti Räinän arvion mukaan nyt toki vähemmän kuin kaukana historiassa, mutta enemmän kuin sata vuotta sitten.

    Liito-oravat joutuivat etsimään uusia asuinsijoja kun esimerkiksi Trullevin niemellä hakattiin puuta tervanpolton tarpeisiin ja suuret myrskyt kaatoivat metsää 1900-luvun alkupuolella.

    – Siinä mielessä tilanne on lohdullinen, että olemme saaneet liito-oravan tänne takaisin. Nyt yritetään keksiä keinoja, joilla nykyinen tilanne pyritään ainakin säilyttämään – ettei palattaisi huonompaan suuntaan.

    Lehtipuusto on esimerkiksi Trullevin yksilajisilta alueilta aikanaan syystä tai toisesta poistunut tai poistettu, ja se haluttaisiin nyt palauttaa.

    Kokkolan osalta Liito-orava-LIFE-hanke tarkoittaa toistaiseksi vain odottamista. Metsäkeskus tekee Luonnonsuojeluliiton avustuksella kartoitukset ja metsänkäsittelysuunnitelman kevään aikana. Maanomistajan osuus alkaa, kun asiantuntijoiden laatimaa suunnitelmaa ruvetaan toteuttamaan.

    Hanke ei aiheuta kaupungille suoria kustannuksia eikä vaikuta alueen virkistyskäyttöön tai huvila-asutukseen.

    Sekametsää Kokkolan Trullevissa.Kalle Niskala / Yle

    Liito-orava elää EU:n alueella vain Suomessa ja Virossa. Suurin siihen kohdistuva uhka on sopivan elinympäristön väheneminen ja pirstoutuminen. Suojelun taso on arvioitu epäsuotuisaksi.

    Liito-orava-LIFE-hanke kestää vuodet 2018–2024. Siinä on mukana lähes parikymmentä kumppania Suomesta ja Virosta. Budjetti on lähes 9 miljoonaa, rahoitus tulee pääosin Euroopan unionilta.

    Hankkeessa etsitään toimintamalleja, joiden avulla liito-orava voidaan huomioida maankäytön suunnittelussa. Liito-orava tarvitsee sekä pesä- ja ruokailupaikkoja että puustoisia kulkuyhteyksiä paikalta toiselle ja myös laajempien alueiden välillä.

    Mukana on myös kolme kaupunkiseutua. Espoossa, Jyväskylässä ja Kuopiossa keskitytään yleis- ja asemakaavoitusratkaisuihin ja muutoinkin taajamakohteisiin eli siihen, miten tuollaisilla alueilla voidaan toimia parhaiten.

    Leena Vilkan kolumni: Jäähyväiset sudelle – tervetuloa metsän koira!

    Leena Vilkan kolumni: Jäähyväiset sudelle – tervetuloa metsän koira!


    KolumniKolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.> Kaikki kolumnit löydät täältä> Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteinaViime aikaisista otsikoista päätellen susia on kuin kissoja vilkkilässä. Kotipihoilla...

    Kolumni

    Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

    > Kaikki kolumnit löydät täältä
    > Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteina

    Viime aikaisista otsikoista päätellen susia on kuin kissoja vilkkilässä. Kotipihoilla tuijottavien susien määrä sen kun kasvaa, esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla susihavaintojen määrä on viisinkertaistunut kahdessa vuodessa. Siilinjärveläisiä kehotetaan ottamaan yhteys hätäkeskukseen susihavainnoista.

    Susi valtatie 9:llä – mikä toimittajia riivaa? Tapana ei ole muidenkaan yksittäisten eläinten tai ihmisten teillä liikkumisia raportoida. Susi katsoi Sakua silmiin – laita minkä tahansa muun elävän olennon nimi suden paikalle, niin lauseessa ei ole tolkun häivää. Tarina etenee kertoen, miten kaksi sutta muka jolkotteli tiellä liikennesääntöjä noudattaen!

    Kauhajoki-lehti kertoo, että useammasta laumasta on tehty havaintoja kiimatiputtelusta. En ole kuullut vastaavia havaintoja tehtävän jokaisesta metsissämme liikkuvasta ketusta, hirvestä, karhusta tai ihmisestä. Naarassuden veripisaratkin uutisoidaan.

    Kuinka kauan oikeasti ihmiset jaksavat ilmoittaa hätäkeskukseen suden jäljistä ja jätöksistä? Ketä kiinnostaa? Enempää kuin ketun paska.

    Sudeksi luokitellaan ketut, koirat, ilvekset, supikoirat, traktorit, kannot, haamut, luulot ja aavistukset.

    Susihavainnoista suurin osa on tosiaan “täysiä susia”. Niillä ei ole mitään tekemistä uhanalaisen suden kanssa. Sudeksi luokitellaan ketut, koirat, ilvekset, supikoirat, traktorit, kannot, haamut, luulot ja aavistukset.

    Sudelle ei ole enää vastinetta luonnossa vaan se kuuluu samaan joukkoon kuin jättiläiset, hirviöt ja muut taruolennot. Somessa riehuva susiraivo kenties hellittäisi, kun siitä tehtäisiin rangaistavaa vihapuhetta ja susi-sanan käyttö kiellettäisiin. Susiviha, susipelko – näistä päästään eroon, kun lakataan puhumasta sudesta.

    Susi on samanlainen sana kuin neekeri, huora tai mustalainen. Kaikki asiattomia termejä, jotka kielipoliisi saisi raivata kielestämme ulos. Samoin perustein rasistisesta ja mustamaalaavasta susi-nimittelystä pitäisi luopua. Sillä leimataan pahoiksi ja haitallisiksi tuntevia ja tietoisia olentoja. Nykyisellä eläinten oikeuksien ja luonnon itseisarvojen aikakaudella on jo selvää, että eläimiä tulee kohdella yksilöinä.

    Puhutaan siis jatkossa vaikka metsän koirasta (Canis lupus). Metsän koiran elämäntapa ei ole kovin erityinen. Sillä ei ole kykyä muuttua näkymättömäksi. Se ei elä villissä erämaassa (joita ei ole). Se ei käyttäydy epäilyttävästi, ei hyökkäile, ei norkoile, ei ole rohkea, ei seikkaile, ei katso ihmistä silmiin, ei noudata liikennesääntöjä. Se on kettua suurempi harmahtava tai kellanruskea otus. Se on koiraeläimiin kuuluva nisäkäs, joka on samaa sukua kuin kesy koira ja sellaisena ansaitsee koirista välittävien kunnioituksen.

    Luomakunta kaipaa ympäristösivistystä, jossa luonto ja eläimet nähdään ihmisen kumppanina ja ystävänä.

    Luonnon monimuotoisuus on vaarantunut kaikkialla maailmassa. Metsän koira (Canis lupus) on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi. Se tarkoittaa, että laji on vaarassa hävitä maastamme kokonaan. Uhanalaisten lajien yksilömääriä on nostettava aktiivisin toimin.

    Luonnon monimuotoisuuden tukea voitaisiin hyvin maksaa niille maanomistajille, jotka sitoutuvat edistämään metsän koirien hyvinvointia. Tukieuroja saisi jokaisesta yksilöstä, jolloin tuki toimisi kannustimena huolehtia niistä. Metsän koirien määrän lisäämiseksi niitä tulee ruokkia pahimman talvikauden ylitse.

    Pohjimmiltaan kyse on siitä, mitä ihminen tekee itselleen, ylläpitääkö elämän edellytyksiä maapallolla vai tuhoaako niitä. Metsän koira on merkittävä osa luomakuntaa. Ihmisen tehtävä on viljellä ja varjella, hoitaa metsäluontoa ja sen kaikkia eläimiä vastuullisena tilanhoitajana.

    Luomakunta kaipaa ympäristösivistystä, jossa luonto ja eläimet nähdään ihmisen kumppanina ja ystävänä. Ihmiskunnan on rakennettava yhteys luomakuntaan. Se edellyttää kommunikointikyvyn kehittämistä metsän eläinten kanssa. Metsän koirista voisi aloittaa, kuunnella ja myötäelää heidän elämäänsä. Metsän koirat voisivat opettaa ihmisille kokonaan uudenlaista ekologista elämäntapaa; luonnonmukaista, rakkaudellista ja sosiaalista elämäntapaa.

    Urho Kekkonen rauhoitti suden 1973. Olisi jo aika kunnioittaa rauhoituspäätöstä.

    Leena Vilkka

    Kirjoittaja on ympäristöfilosofian dosentti ja Helsingin NNKY:n toiminnanjohtaja

    Lue lisää:

    Susi, susi – mitä tehdä, kun sellaisen näkee?

    Ilmastopaneeli: Ennusteet metsien hiilinielun kehittymisestä poikkeavat valtavasti toisistaan

    Ilmastopaneeli: Ennusteet metsien hiilinielun kehittymisestä poikkeavat valtavasti toisistaan


    Metsien muodostaman hiilinielun kehittymistä koskevat ennusteet poikkeavat hyvin paljon toisistaan, kertoo Suomen ilmastopaneeli. Tämän vuoksi metsien kehitystä kuvaavien mallien tietopohjaa on paneelin mukaan vahvistettava. – Nyt laadittu raportti...

    Metsien muodostaman hiilinielun kehittymistä koskevat ennusteet poikkeavat hyvin paljon toisistaan, kertoo Suomen ilmastopaneeli. Tämän vuoksi metsien kehitystä kuvaavien mallien tietopohjaa on paneelin mukaan vahvistettava.

    – Nyt laadittu raportti osoittaa, kuinka kiire on eri mallien kehitystyöhön ja yhteistoimintaan, jotta päätöksentekijät saavat nykyistä luotettavampaa tietoa metsien hiilitaseen tulevaisuuden kehityksessä, arvioi ilmastopaneeli tiedotteessaan.

    Yle kertoi tammikuussa, että asiantuntijan mukaan Suomen hiilinielulaskelmat on tehty väärin ja että ne hyödyntävät EU-järjestelmän heikkouksia. Professori Olli Tahvonen sanoi tuolloin, että laskelmaan valittu korkokanta, eli metsän arvon muutos, oli valittu laskelmaan tarkoituksenhakuisesti. Laskelma hyödyntää professorin mukaan EU-järjestelmän heikkouksia ja antaa mahdollisuuden kaataa suomalaisia metsiä kymmeniä miljoonia kuutioita ilman seuraamuksia.

    Ilmastopaneelin mukaan erot ennusteissa ovat niin valtavia, että suurimmillaan ne vastaavat lähes Suomen nykyisiä fossiilisten polttoaineiden aiheuttamia päästöjä.

    – Selvityksen keskeinen tulos on se, että tutkitut mallit tuottavat hyvin erilaisia ennusteita.

    Esimerkiksi yhdessä ennusteessa nykyistä pienemmät hakkuut vähentäisivät metsien kasvua jo parin vuosikymmenen kuluttua. Toisessa mallissa kasvu päinvastoin kiihtyisi. Puuston kasvuvauhti vaikuttaa metsän kykyyn sitoa hiilidioksidia ilmakehästä.

    Ilmastopaneeli tarkasteli metsien vaikutusta ilmastoon kolmella eri hakkuutasolla. Matalin hakkuutaso on 40 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Toinen on 80 miljoonaa kuutiometriä ja kolmas 85 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Ilmastopaneeli määrittelee 85 miljoonaa kuutiometriä suurimmaksi kestäväksi hakkuutasoksi. Aikajänteet ulottuvat vuosiin 2065 ja 2100.

    Viime vuosina Suomessa on Luonnonvarakeskuksen mukaan hakattu puuta noin 70 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Hakkuut uhkaavat kuitenkin lisääntyä useiden sellutehdas- ja jalostamohankkeiden vuoksi.

    Myös muun maankäytön päästöt pitäisi tutkia

    Suomen ilmastopaneeli korostaa metsien kehitykseen liittyviä epävarmuuksia. Sen vuoksi tarvitaan eri ennusteiden analysointia ja niiden pohjalta laadittua yhteenvetoa.

    Ilmastopaneeli peräänkuuluttaa myös metsien lisäksi maatalouden ja muun maankäytön hiilinielujen ja päästöjen tutkimista. Maankäyttösektorin nielut ja päästöt ovat keskeisiä ilmastopolitiikassa, jonka tavoitteena on rajata maailmanlaajuinen lämpötilan nousu 1,5 asteeseen.

    Ilmastopaneelin näkemys on, että lämpötilan nousun rajoittaminen edellyttää Suomen hiilineutraaliutta 2030-luvun puoliväliin mennessä. Vuonna 2050 hiiltä pitäisi sitoa ilmakehästä merkittävästi enemmän kuin päästöt ovat.

    Lue myös:

    Professori: Suomen hiilinielulaskelma on tehty väärin – hyödyntää EU-järjestelmän heikkouksia

    Suomi voi hakata lisää metsiä ja ilmastotavoitteet täyttyvät silti, kertoo uusi laskelma – tutkijat ja luonnonsuojeluliitto erimielisiä

    Guamin turistisaaren vallanneet pedot tunkeutuvat viemäreistä koteihin ja katkovat sähköjä – käärmeitä kymmenen kertaa enemmän kuin ihmisiä

    Guamin turistisaaren vallanneet pedot tunkeutuvat viemäreistä koteihin ja katkovat sähköjä – käärmeitä kymmenen kertaa enemmän kuin ihmisiä


    GUAM Kaikki, jotka näyttävät oksilta, eivät olekaan oksia. Tässä metsässä jos missä kannattaa katsoa eteensä, sivuille – ja etenkin ylös. Iltamyöhällä on pilkkopimeää, mutta otsalampulla näkyy, jos joku oksa alkaakin liikkua. Silloin...

    GUAM Kaikki, jotka näyttävät oksilta, eivät olekaan oksia. Tässä metsässä jos missä kannattaa katsoa eteensä, sivuille – ja etenkin ylös.

    Iltamyöhällä on pilkkopimeää, mutta otsalampulla näkyy, jos joku oksa alkaakin liikkua. Silloin kyseessä on todennäköisesti ruskopuukäärme. Laji viihtyy erityisesti oksilla.

    Ensimmäinen vihreänruskea kiemurtelija löytyy kuitenkin maasta. Metrinen ruskopuukäärme etenee hitaasti, sillä ravintoketjun huipulla sen ei tarvitse väistää mitään.

    Käärme on jo katoamassa pusikkoon, kun käärmetutkija Patrick Barnhart nappaa sen tottuneesti kiinni paljain käsin.

    – Jos se olisi isompi, käyttäisin turvallisuuden takia mieluummin keppiä pään pitämiseksi paikallaan, Barnhart sanoo.

    Niitä on isompiakin, paljon isompia. Läntisellä Tyynellämerellä sijaitsevalla Guamin saarella ruskopuukäärmeillä ei ole luontaisia vihollisia, joten ne kasvavat täällä ennätyskokoisiksi, jopa 2–3-metrisiksi.

    Käärmeitä on lisäksi tolkuttoman paljon. Barnhart ei halua veikata käärmeiden tarkkaa lukumäärää, koska niiden laskeminen on mahdotonta.

    On kuitenkin arvioitu, että reilun 500 neliökilometrin – eli yhteensä Espoon ja Vantaan kokoisella – saarella olisi nykyisin yhdestä kahteen miljoonaa ruskopuukäärmettä eli jopa kymmenen kertaa enemmän kuin ihmisiä. Yhtä neliökilometriä kohti käärmeitä riittäisi siis ehkä 2000–5000.

    Marbon luola on takuuvarma paikka bongata ruskopuukäärmeitä.Mika Mäkeläinen / Yle

    Mistä niille oikein riittää syötävää? Ei enää riitäkään, ja ravintopulan takia käärmeiden määrä on pudonnut. Huippuvuosina niitä oli vielä tuplasti nykyistä enemmän.

    Jatkamme polkua alas kohti Marbon luolaa, joka tunnetaan päivisin retkikohteena – mutta yöllä käärmeiden suosikkipaikkana. Siellä on aina käärmeitä, Barnhart lupaa.

    Muistatko Kadonneen aarteen metsästäjät -elokuvan, jossa Indiana Jones eli Harrison Ford laskeutuu täynnä käärmeitä olevaan luolaan? Siitä on helppo nähdä painajaisia. Kohtaus käärmeluolassa tuli mieleeni nyt kun lähestymme luolan suuta.

    Ensimmäinen rapina jalkojen juuressa paljastuu erakkoravuksi, toinen taas ruskopuukäärmeeksi. Kumpikaan ei jää tekemään lähempää tuttavuutta.

    Guamin saarella käärmeitä on kymmenen kertaa enemmän kuin ihmisiä.Mika Mäkeläinen / Yle

    Luolan suu tulee näkyviin. Oviaukon yläpuolelta roikkuu liaaneja. Ulkopuolella kaikki on vihreän kasvillisuuden peitossa, mutta sisäpuolella näkyy vain paljasta kalliota.

    Turkoosi vesi pohjalla on niin kirkasta, että sen syvyyttä on vaikea arvioida. Luolan seiniltä löytyy pari käärmettä – ne ovat taitavia kiipeilijöitä ja maastoutuvat yllättävän hyvin harmaita kallioita vasten.

    Mitään käärmekasoja täällä ei sentään onneksi ole. Huh.

    Koe ydinpommi paratiisirannalla

    Maailman ensimmäinen vetypommi Ivy Mike räjähtää keskellä syrjäisellä atollilla, ja sinä olet paikalla – Pääset tästä linkistä ennennäkemättömälle virtuaalimatkalle, jota et ole ennen kokenut. Ylen Paratiisi-VR:n lisäksi linkistä löytyy useita juttuja Tyynen valtameren tilanteesta.

    Lähdemme paluumatkalle kohti autoa. Taas löytyy yksi ruskopuukäärme, ja tällä kertaa minun on pakko saada siitä jonkinlainen ote. Uskallan yrittää, koska käärmeet eivät ole vaarallisia aikuisille.

    TV-uutisia varten pitää tehdä niin sanottu standup, jossa kerron jotain kameralle. Sen ideana on näyttää, että olen todella ollut paikalla. Ja kun juttu kertoo käärmeistä, niin pitäähän samassa kuvassa olla myös käärme.

    Ruskopuukäärme ei halunnut osallistua TV-jutun tekemiseen.Mika Mäkeläinen / Yle

    Tartun ruskopuukäärmettä hännästä ja nostan sen ylös. Solakalla käärmeellä on erittäin leveä pää ja sen viirusilmät näyttävät pullistuvan ulos.

    Käärme ei pidä häntäotteesta, vaan nostaa päänsä kohti kättäni. Päästän irti ennen kuin se pääsee puremaetäisyydelle.

    Pari uutta yritystä, ja lopulta saamme jotain myös kuvattua. Käärme katoaa takaisin metsään ja minä palaan paita märkänä kohti ilmastoitua autoa.

    Ruskopuukäärmeet ovat petoja, jotka voivat syödä melkein oman painonsa verran päivässä. Niinpä ne keskittyvät saalistamiseen ja hyvän pimeänäön ansiosta ne liikkuvat nimenomaan öisin.

    Kun ravintoa on vähän, käärmeet lähtevät ruuanhakuun myös asuinalueille. Guamilla ne tunkeutuvat taloissa joka paikkaan, mutta useimmiten niitä löydetään kylpyhuoneista.

    – Käärmeiden on nähty tulevan myös viemärin kautta. Aika pelottavaa kun sitä ajattelee, Barnhart sanoo.

    Guamin maaseudulla pöntön kansi kannattaa siis nostaa varovasti.

    Ruskopuukäärmeet ovat toistuvasti syynä sähkökatkoksiin. Käärmeet aiheuttavat oikosulkuja kietoutumalla sähköpylväisiin, siirtojohtoihin ja muuntajiin.

    Turismillekin käärmeet ovat vähintään imagoriesa – vaikka ymmärrettävästi niistä ei turisteille juuri hiiskuta. Guamilla käy vuosittain yli miljoona matkailijaa, lähinnä Japanista, ja turismi on sotilastukikohtien jälkeen saaren tärkein elinkeino. Turistirannoille käärmeet luikertelevat kuitenkin vain harvoin.

    Guamin metsät ovat hiljaisia, sillä ruskopuukäärmeet syövät lähes kaikki linnunpesät.Mika Mäkeläinen / Yle

    Käärmeet ovat tuhonneet saaren alkuperäistä luontoa vielä tehokkaammin kuin ihmiset.

    Huomaan, että metsässä on hyvin hiljaista – ääntä pitävät vain amerikkalaiset sotilashelikopterit, joita Yhdysvaltain tukikohtasaarella lentää jatkuvasti.

    Tavallisessa trooppisessa metsässä kuuluisi paljon lintujen ääniä, mutta täällä lintuja ei enää juurikaan ole, sillä ruskopuukäärmeet ovat syöneet lähes kaikki linnunmunat saarelta.

    Käärmeinvaasion seurauksena Guamin alkuperäisistä lintulajeista vain kahta tavataan enää luonnossa, ja niidenkin yksilömäärät ovat hyvin pieniä.

    Myös lisko- ja lepakkolajeja on hävinnyt. Käärmeet syövät lisäksi selkärangattomia ja pikkunisäkkäitä.

    Koska hedelmiä syövät linnut ovat hävinneet, myös hedelmäpuut ovat harvinaistuneet.

    Guamilla ei ollut alun perin lainkaan isokokoisia käärmeitä, joten paikalliset lajit eivät osanneet puolustautua tulokkaita vastaan. Varaanit tosin syövät käärmeitä, mutta suuria liskoja ei ole tarpeeksi.

    Ruskopuukäärmeiden myrkky tehoaa lintuihin ja matelijoihin tuhat kertaa voimakkaammin kuin nisäkkäisiin.Mika Mäkeläinen / Yle

    Onneksi ruskopuukäärmeet eivät useimmiten ole ihmiselle vaarallisia, eivät edes yhtä myrkyllisiä kuin suomalainen kyy.

    – Minun kokoiselleni aikuiselle ne eivät ole ongelma. Myrkky ei ole kovin vaarallista, Barnhart sanoo.

    Hän puhuu kokemuksesta, sillä on saanut useita puremia. Tosin Barnhart on harvinaisen pitkä ja suurikokoinen mies. Sen sijaan pikkulapsi tai vanhus, jonka immuunijärjestelmä ei ole parhaimmillaan, voi joutua vaikeuksiin.

    – Ne ovat purreet pikkulapsia, joille on tullut vakavia oireita, hän kertoo. Pikkulapset ovat saaneet muun muassa hengitysvaikeuksia, turvotusta ja rakkoja.

    Barnhart huomauttaa, että aikuinenkin voi saada puremasta allergisen reaktion. Enpä taida siis antaa näille käärmeille mahdollisuutta iskeä hampaitaan minuun.

    Barnhart selittää, että käärme tarvitsee kunnon purentaotteen, sillä myrkky erittyy sen takahampaista. Ruskopuukäärmeet ovat aggressiivisia, mutta vaikka käärme iskisi, vaatteet ovat useimmiten riittävä suoja ihmiselle.

    Kun olemme saaneet käärmeen kiinni, tapamme sen heti nopeasti ja humaanisti. Murskaamme käärmeen aivot ja katkaisemme kaulan. Patrick Barnhart

    Käärmeet luikertelivat paratiisiin todennäköisesti joskus 1940-luvun loppupuolella salamatkustajina amerikkalaisessa sotilaskoneessa, ehkä Salomoninsaarilta tai Papua-Uudesta-Guineasta.

    Toisen maailmansodan loppuvaiheessa ja sen jälkeen Guam oli Yhdysvaltain sotilasilmailun tärkeä solmukohta. Saari kuuluu Yhdysvalloille, mutta sillä ei ole osavaltion asemaa.

    Nykyisinkin Guam on Yhdysvaltain asevoimien tärkeimpiä sillanpääasemia Aasiassa. Saarella on suuri laivasto- ja ilmavoimien tukikohta. Parhaillaan Guamille rakennetaan lähes kahdeksan miljardia euroa maksavaa merijalkaväen tukikohtaa. Melkein puolet saaren väestöstä on tšamorrot-nimellä tunnettua alkuperäiskansaa.

    Lento- ja laivaliikenteen takia on mahdollista, että Guamilla kyytiin pääsevä käärme voi vallata yhä uusia saaria.

    Ruskopuukäärme on romahduttanut Guamin ekosysteemin, joten vieraslajin leviäminen edelleen yritetään estää kaikin mahdollisin keinoin.

    Pohjois-Mariaaneihin kuuluvalla Saipanin saarella käärmeitä on havaittu niin usein, että sinne ne ovat todennäköisesti päässeet jo pesiytymään. Yhdysvaltain viranomaiset pelkäävät erityisesti käärmeiden leviämistä Havaijille, jossa olisi paljon niille kelpaavia kotoperäisiä lajeja.

    Suurin riski on tavaralaivojen liikenteessä. Satamissa käärmeiden tunnistamiseen koulutetut koirat haistelevat lasteja, lisäksi niitä myrkytetään kemiallisesti sekä kuumennetaan niin, että vaihtolämpöiset käärmeet katsovat parhaaksi lähteä pois.

    Rahtia voidaan myös käsitellä kemiallisilla karkotteilla, joita käärmeet eivät halua lähestyä. Idioottivarmaa häätökonstia ei ole, mutta yhdessä eri keinoja pidetään melko tehokkaina.

    Satunnaisia käärmelöytöjä on jo tehty muilla saarilla. Silloin apuun kutsutaan Patrick Barnhart. Hän ei ole mikä tahansa käärmeenpyydystäjä, vaan viralliselta titteliltään “nopean iskujoukon koordinaattori”.

    Kun käärme lähtee kiipeämään keppiä pitkin, Barnhart ottaa sitä niskasta kiinni ja siirtää pussiin. Pimeässä pussissa käärme rauhoittuu.Mika Mäkeläinen / Yle

    Jos käärmehavainto arvioidaan tarpeeksi luotettavaksi, käärmejahtiin erikoistunut joukko saapuu paikalle vuorokauden tai viimeistään kahden sisällä. Heidän varustuksenaan ovat sekä ansat että airsoft-peleistä tutut muovikuula-aseet, joiden ammukset tosin ovat biohajoavia. Käärmeen saa hengiltä niilläkin.

    – Kun olemme saaneet käärmeen kiinni, tapamme sen heti nopeasti ja humaanisti. Murskaamme käärmeen aivot ja katkaisemme kaulan, Barnhart sanoo.

    Ruskopuukäärmeiden torjunnasta on kehkeytynyt Guamilla jättioperaatio, jossa on mukana monia liittovaltion virastoja ja joka maksaa vuosittain miljoonia euroja. Yhdysvaltain kongressi on säätänyt jopa erityisen lain ruskopuukäärmeiden torjunnasta.

    Yhdysvaltain maatalousministeriöstä kerrotaan Ylelle, että vuosittain tapetaan noin 21 000 käärmettä.

    Päivän valjettua käyn Barnhartin toimistolla katsomassa, mitä kaikkea käärmeiden päänmenoksi on suunniteltu.

    Barnhartilla on naapurihuoneessaan useita ruskopuukäärmeitä terraarioissa. Nopealla niskalenkillä hän ottaa käärmeen näytille niin ettei käärme pääse luikertelemaan tai puremaan. Barnhart painaa käärmettä varovasti peukalolla niskasta ja kiertää muut sormensa sen ympäri.

    Käärmeen häntä on vapaana ja se kietoutuu Barnhartin käden ympärille. Kun kamera lähestyy, ruskopuukäärme lipoo ahkerasti kieltään.

    Käärmeet ovat purreet Patrick Barnhartia monta kertaa, mutta hän ei ole saanut niistä vakavia oireita.Mika Mäkeläinen / Yle

    Barnhart on asentanut leikkauksella joihinkin käärmeisiin jäljityslaitteita ja vapauttanut ne takaisin luontoon, jotta niiden elintavoista saadaan lisää tietoa. Näin käärmeitä opitaan myös vähentämään tehokkaammin.

    Guamilla ruskopuukäärmeitä on yritetty hävittää lähinnä ansoilla ja myrkkysyöteillä.

    Barnhartin mukaan kokeiluiden tuloksena on löydetty toimiva ansa, mikä on käärmeiden torjunnassa harvinaista. Eläviä hiiriä tai pikkulintuja sisältävät ansat ovat kuitenkin työläs ja aikaavievä tapa saada käärmeet päiviltä.

    Siksi käärmeitä yritetään tappaa joukoittain. Koska suurin osa käärmeistä elää vaikeakulkuisessa viidakossa, syötit pudotetaan helikopterista. Vuonna 2018 syöttejä pudotettiin lähes 13 000.

    Syötit tarttuvat puihin, joista oksilla kiipeilevät käärmeet löytävät ne. Syöttinä on kuollut hiiri, jonka mukana käärmeille annetaan ihmisten särkylääkkeistä tuttua parasetamolia. Käärmeille aine on kuolettavaa, mutta sitä ei pidetä riskinä muulle luonnolle.

    Täysikasvuisen käärmeen tappamiseen riittää 80 milligrammaa, joka on paljon pienempi kuin aikuisten ihmisten käyttämä lääkeannos. Lisäksi käärmeitä voidaan etsiä luonnosta käsipelillä, kuten teimme edellisenä yönä, mutta se on kaikkein työläintä ja hitainta.

    Päästäänkö kutsumattomista vieraista koskaan kokonaan eroon? Barnhart ei oikein jaksa uskoa siihen.

    – Käärmeistä eroon pääseminen on aika kunnianhimoinen tavoite. Pyrimme siihen, mutta se on hyvin vaikeata, Barnhart arvioi.

    Hän uskoo, että ennen pitkää käärmeiden määrää voidaan alentaa niin paljon, että kotoperäisiä lajeja voidaan palauttaa luontoon.

    Ainakin Guam toimii varoittavana esimerkkinä muulle maailmalle. Tulokaslaji ei tee selvää pelkästään saaliseläimistään, vaan se voi mullistaa koko alkuperäisen luonnon.

    Lue myös:

    Maailman ensimmäinen vetypommi Ivy Mike räjähtää paratiisirannalla, ja sinä olet paikalla – Pääset nyt virtuaalimatkalle, jota et ole ennen kokenut

    Yle pääsi maailman unohtamalle ydinjätehaudalle: "Yhdysvallat mokasi aivan helvetillisesti"

    Kaikki toimittaja Mika Mäkeläisen jutut Tyynenmeren matkalta sivulla:

    yle.fi/paratiisi

    Viisi saamelaista oikeudessa salakalastuksesta – ovat valmiita viemään asian kansainvälisiin tuomioistuimiin

    Viisi saamelaista oikeudessa salakalastuksesta – ovat valmiita viemään asian kansainvälisiin tuomioistuimiin


    Kesällä 2017 viisi saamelaista henkilöä päätti tarkoituksella rikkoa lakia Tenon vesistössä, tehdä itsestään rikosilmoituksen ja pyrkiä käräjäoikeuteen muuttaakseen kalastussäännöksiä. Heidän mielestään Ylä-Lapin uudet...

    Kesällä 2017 viisi saamelaista henkilöä päätti tarkoituksella rikkoa lakia Tenon vesistössä, tehdä itsestään rikosilmoituksen ja pyrkiä käräjäoikeuteen muuttaakseen kalastussäännöksiä. Heidän mielestään Ylä-Lapin uudet kalastussäännökset uhkaavat jokisaamelaista kulttuuria Tenojokilaaksossa.

    Vuonna 2016 voimaan tullut uusi kalastuslaki vei paikallisilta ilmaisen kalastusluvan Ylä-Lapissa. Lisäksi toukokuussa 2017 voimaan tullut Tenon kalastussopimus lyhensi kalastuskautta ja rajoitti kalastusta Tenojoen vesistössä.

    Tenon uuden kalastussopimuksen pyrkimyksenä on vähentää kalastuksessa kuolevien lohien määrää 30 prosenttia nykytasosta. Sääntö leikkasi merkittävästi Tenon paikallisten perinnepyyntiä eli lohipadoilla ja kulkuttamalla lohta pyytävien kalastusmahdollisuuksia.

    "Olemme valmiita jatkamaan kansainvälisiin tuomioistuimiin"

    Nyt neljä heistä on syytteessä luvattomasta pyynnistä kalastettuaan ilman vapakalastuslupaa Vetsijoessa, muun muassa Vetsijoen osakaskunnan puheenjohtaja Anne Nuorgam ja entinen puheenjohtaja Heidi Eriksen. Lisäksi yhtä ihmistä syytetään kalastusrikkomuksesta hänen laskettuaan lohiverkon Utsjoen yläjuoksulle ilman asianmukaista lupaa.

    Luvattomien kalastajien tavoitteena on palauttaa saamelaisille kuuluvat kalastusoikeudet. He sanovat olevansa valmiita käymään läpi kaikki Suomen oikeusistuimet ja jatkamaan asian käsittelyä jopa kansanvälisissä tuomioistuimissa.

    – Tämä laiton kalastus on tietoinen valinta. Tavoitteenamme on muuttaa Metsähallituksen tulkintaa kalastuslaista siten, että nautintaa harjoittavan osakkaan annetaan kalastaa vapaasti valtion vesialueilla kuten ennenkin, sanoi Ánne Nuorgam Ylen haastattelussa kesälllä 2017.

    – Meillä on ylimuistoinen nautintaoikeus kalastaa koko Vetsijoen alueella, niin kutsutut valtion vesialueet mukaan lukien. Täällä ovat kalastaneet meidän esi-isämme kenenkään estämättä tai häiritsemättä niin kauan, ettei kukaan sitä edes muista. Mekin olemme täällä kalastaneet vielä viime vuonna täysin kalastuslain mukaisesti, totesi Heidi Eriksen Ylelle kesällä 2017.

    Korjattu 14.2.2019 kello 8:38 Lakia rikottiin Tenon vesistössä, ei Tenojoella. Veitsijoki korjattu Vetsijoeksi.
    Korjattu 18.2 kello 16.21 Poistettu kolmannen kappaleet virheelliset prosenttiluvut Tenon kalastussopimuksen vaikutuksista kalastuksen määriin ja muutettu kappaleen loppu muotoon: Sääntö leikkasi merkittävästi Tenon paikallisten perinnepyyntiä eli lohipadoilla ja kulkuttamalla lohta pyytävien kalastusmahdollisuuksia.

    Lue lisää

    Tenojoen lohisaalis jäi historiallisen pieneksi

    Helpotusta Ylä-Lapin väen kalastusoikeuksiin

    Nyt puhuu lohitutkija: Tenon pyyntirajoitukset ovat tarpeellisia

    Metsähallitus tuomitsee kalastuslain tietoisen rikkomisen Utsjoella: "Hyvin harmillista, että tähän pisteeseen on jouduttu"

    Tenon kalastuskiista kuumenee: Neljä paikallista kalastajaa ilmoittaa tietoisesti rikkoneensa kalastuslakia

    Tutkija: Valtio vei laittomasti saamelaisilta maa- ja vesioikeudet Kitkalta Ylä-Lappiin ulottuvalla alueella

    Perustuslakivaliokunta: Saamelaisten oikeudet turvattava Tenolla paremmin

    Hyönteislajeja katoaa huolestuttavaa vauhtia, mutta kaikkien hyönteisten häviäminen sadassa vuodessa oli ehkä sittenkin liian raju päätelmä

    Hyönteislajeja katoaa huolestuttavaa vauhtia, mutta kaikkien hyönteisten häviäminen sadassa vuodessa oli ehkä sittenkin liian raju päätelmä


    Maanantaina The Guardian -lehti kohahdutti julkaisemalla tietoja laajasta kansainvälisestä hyönteistutkimuksesta. Juttuun oli haastateltu tutkimusta johtanutta Sydneyn yliopiston tohtoria Francisco Sánchez-Bayoa. Guardianin mukaan tuloksista ilmenee,...

    Maanantaina The Guardian -lehti kohahdutti julkaisemalla tietoja laajasta kansainvälisestä hyönteistutkimuksesta. Juttuun oli haastateltu tutkimusta johtanutta Sydneyn yliopiston tohtoria Francisco Sánchez-Bayoa.

    Guardianin mukaan tuloksista ilmenee, että tällä hetkellä hyönteisten kokonaismassa kutistuu maailmanlaajuisesti 2,5 prosenttia vuodessa.

    – Se on erittäin nopeaa. Kymmenessä vuodessa neljännes on poissa, 50 vuoden kuluttua jäljellä on enää puolet ja sadan vuoden päästä ei enää mitään, sanoiSánchez-Bayo Guardianille.

    Ylekin uutisoi tutkimuksen Guardianin jutun ja netistä löytyvän lyhyen tiivistelmän perusteella.

    Suomen Luonto -lehden kolumnisti Riikka Kaartinen kuitenkin kyseenalaistaa Sánchez-Bayon ja Guardianin johtopäätökset kolumnissaan.

    Hänen mukaansa alkuperäisen tutkimuksen perusteella ei voi väittää, että hyönteiset saattaisivat nykytahdilla kadota sadassa vuodessa. Tutkimus keskittyi vain jo vähenevien hyönteispopulaatioiden tutkimukseen, eikä sisältänyt ennallaan säilyviä tai kasvavia populaatioita.

    – Ne rajattiin ulos aineistosta. Siis vähän niin kuin tutkisi ihmislajin selviämistä, ja valitsisi tutkittavaksi ainoastaan kuolemansairaita potilaita, ja sen perusteella vetäisi johtopäätökset, että ihminen kuolee sukupuuttoon seuraavan 10 vuoden aikana.

    Tutkimuksen metodologia-kappaleessa kerrotaan, että sitä tehtäessä on ensin etsitty tutkimuksia, joiden tietoihin sisältyvät sanat hyönteinen, vähenee ja tutkimus. Löydetyistä 653 julkaisuista on karsittu pois muun muassa ne tutkimukset, joissa ei havaittu määrällisiä muutoksia.

    Tutkimustietoa tarvitaan lisää

    Tutkimuksessa myönnetään, että se ei ole maantieteellisesti kattava, koska valtaosa siihen sisällytetyistä 73 tutkimuksesta käsittelee Eurooppaa tai Pohjois-Amerikkaa.

    Kaartinen toteaa, että monet hyönteislajit ovat tosiaan romahtaneet. Tuoreen tutkimuksen parasta antia ovat tiedot syistä, jotka aiheuttavat hyönteiskatoa: tehomaatalouden aiheuttama pientareiden ja luonnonniittyjen kato, hyönteismyrkkyjen käyttö, kaupungistuminen, metsien tyuho, kosteikkojen rakentaminen ja ilmastonmuutos.

    Muun muassa Australian yleisradioyhtiön, ABC:n haastattelema New England -yliopiston tutkija Manu Saunders pitää sadan vuoden arviota mutkien oikomisena. Tarvittaisiin tutkimustietoa myös muilta alueilta – eikä kaikkia hyönteislajeja edes tunneta vielä.

    – Iso osa hyönteisistä voi kärsiä enemmän tai niiden tilanne ei ole yhtä paha. Mutta pointti on, että me emme itse asiassa tiedä asiaa, sanoi Saunders.

    Lue lisää: Tutkimus: Nykyisellä vauhdilla hyönteiset katoavat maailmasta sadassa vuodessa – "Vaikutukset ihmiseen ovat lievästi ilmaistuna katastrofi"

    Mikä uhkaa hyönteisiä? Luonnontieteellisen museon hyönteistiimin vetäjä Pasi Sihvonen vastasi yleisön kysymyksiin

    Mikä uhkaa hyönteisiä? Luonnontieteellisen museon hyönteistiimin vetäjä Pasi Sihvonen vastasi yleisön kysymyksiin

    Mikä uhkaa hyönteisiä? Luonnontieteellisen museon hyönteistiimin vetäjä Pasi Sihvonen vastasi yleisön kysymyksiin


    Hyönteiskato askarruttaa. Yle uutisten aiheesta kertova juttu löytyy tästä. Artikkeli johti vilkkaaseen keskusteluun ja moniin kysymyksiin. Tutkimusta on sittemmin arvosteltu. Se keskittyi vain jo vähenevien hyönteispopulaatioiden tutkimukseen,...

    Hyönteiskato askarruttaa. Yle uutisten aiheesta kertova juttu löytyy tästä. Artikkeli johti vilkkaaseen keskusteluun ja moniin kysymyksiin.

    Tutkimusta on sittemmin arvosteltu. Se keskittyi vain jo vähenevien hyönteispopulaatioiden tutkimukseen, eikä sisältänyt ennallaan säilyviä tai kasvavia populaatioita.

    Niistä tiivistimme tärkeimmät: tässä yksitoista kysymystä ja vastausta, mukana myös arvio Suomen tilanteesta. Vastaajana Luonnontieteellisen keskusmuseon eläintieteen yksikön hyönteistiimin vetäjä, yli-intendentti Pasi Sihvonen.

    Mesibaareja vai tehotaloutta?

    1. kysymys: – Mitä voimme tehdä hyönteisten pelastamiseksi? Auttavatko ns. kesäkukkaniityt, mesibaarit ja hyönteishotellit, vai onko ratkaisu niittyjen perustaminen ja metsien jättäminen monimuotoisiksi?

    Pasi Sihvonen vastaa: – Elinympäristöjen väheneminen, yksipuolistuminen ja pirstaloituminen ovat keskeisiä hyönteiskadon syitä. Toimet, mitkä edesauttavat hyönteisille tärkeiden elinympäristöjen säilymistä, ovat tärkeitä. Esimerkiksi kukkaniityt, kukkivat tienpientareet ja mesibaarit ovat tärkeitä ja yksittäisen ihmisen vaikutuspiirissä.

    2. kysymys: – Pitääkö tehomaataloutta ja tehometsätaloutta rajoittaa, kun esimerkiksi mustikan väheneminen aiheuttaa hyönteisten lajikatoa?

    Pasi Sihvonen vastaa: – Tutkimustuloksien mukaan tehomaatalouden alueilla hyönteiskato on ollut massiivista. Tämä viittaa siihen, että nykyiset maatalouskäytännöt eivät ole kestävällä pohjalla.

    Ruoantuotanto riippuu pölyttäjistä

    3. kysymys: – Ovatko hyönteismyrkyt vai ilmastonmuutos pahempi uhka hyönteispopulaatioille?

    Pasi Sihvonen vastaa: – Ilmastonmuutoksen vaikutukset hyönteiskantoihin ovat vielä huonosti tunnettuja. Ilmastonmuutoksen merkitys saattaa olla suurempi kuin on aiemmin oletettu.

    4. kysymys: – Ovatko pölyttäjät niin uhattuina että se vaikuttaa myös ihmiskunnan selviytymiseen? Mikä on mehiläisen tilanne?

    Pasi Sihvonen vastaa: – Ruoantuotanto on riippuvainen hyönteispölytyksestä, samoin ekosysteemien toiminta. Konkreettisina esimerkkeinä voi mainita hedelmäpuut, luonnonmarjat kuten mustikka, sekä kurkku ja tomaatti.

    Keski-Euroopan hyönteissyöjät taantuvat

    5. kysymys: – Perhosia tosiaan maallikon havainnoin on viime vuosina ollut aiempaa vähemmän ainakin Kainuussa ja Pohjois-Hämeessä. Onko tähän ja pölyttävien mehiläisten määrän vähentymiseen syynä säätila vai laajempi megatrendi?

    Pasi Sihvonen vastaa: – Hyönteiset ovat niin monimuotoinen ryhmä, että niistä on hankala tehdä yleistyksiä. Yksittäisten lajien kannat vaihtelevat paljon vuodesta toiseen, ja osa perhoslajeista on taantunut merkittävästi, esimerkiksi Etelä-Suomen suoperhoset.

    – Samaan aikaan on myös runsastuneita ja laajemmalle levinneitä lajeja kuten karttaperhonen (Araschina levana). Sen sijaan yöperhosseurannan yli 20-vuotisessa havaintosarjassa ei ole havaittavissa selvää muutosta kokonaisyksilömäärissä, vain lievä laskeva trendi.

    6. kysymys: – Katoaako meiltä myös hyönteisiä syövät tintit ja tiitiäiset?

    Pasi Sihvonen vastaa: – Monet eliöt ovat suoraan riippuvaisia hyönteisistä, kuten hyönteissyöjälinnut. Keski-Euroopassa on raportoitu lintukantojen taantumia.

    Suomessa maisema suojaa vielä

    7. kysymys: – Jos esimerkiksi Euroopan tain Skandinaavian alueella hyönteismyrkkyjen käyttöä vähennettäisiin rajusti, ja viljelijöitä velvoitettaisiin monipuolistamaan kasvikantaa, auttaisiko tämä hyönteispopulaatioita?

    Pasi Sihvonen vastaa: – Kyllä, mutta on epävarmaa miten eri hyönteislajit reagoisivat muuttuneeseen tilanteeseen

    8. kysymys: – Kuinka paljon hyönteiskatoa on havaittu Suomesssa?

    Pasi Sihvonen vastaa: – Suomessa hyönteisseurantoja on tehty vähän, lähinnä rahoituksen puutteen vuoksi. Suomessa hyönteiskantojen ei ole toistaiseksi todettu vähentyneen yhtä rajusti kuin esim. Keski-Euroopassa.

    – Suomessa maisemarakenne on monipuolisempi kuin Etelä-Euroopassa ja tehomaanviljelyn pinta-ala on pienempi. Nämä todennäköisesti ovat edesauttaneet hyönteisiämme suhteessa vertailualueisiin.

    Liioitellaanko sukupuuton vaaraa?

    9. kysymys: – Onko uutisen taustalla olevan tutkimuskooste luotettava, vai liioitellaanko massasukupuuton vaaraa?

    Pasi Sihvonen vastaa: – Tutkimuskooste on luotettava yhteenveto ilmiöstä, mutta on tärkeää ymmärtää, että tieto saattaa muuttua kun hyönteiskatoa koskevien tutkimuksien maantieteellinen ja ajallinen kattavuus paranee.

    10. kysymys: – Onko hyönteisten kokonaismassan supistumisessa kyse arvioidun yhteismassan supistumisesta? Kun lajit katoavat onko uusia tulossa tilalle?

    Pasi Sihvonen vastaa: – Hyönteisten biomassaa koskevat tutkimukset ovat pääasiassa määrällisiä, eivät laadullisia. Se tarkoittaa, että jotkin hyönteislajit ovat saattaneet taantua merkittävästi ja samalla joku toinen on runsastunut, mutta tällaiset laji- tai ryhmäkohtaiset muutokset eivät näy tuloksissa.

    Suojavyöhykkeistä verkosto?

    11. kysymys: – Olisiko apua siitä että kaupungin puutarha-alueille ja peltojen reunoille suojavyöhykkeille istutettaisiin pölyttäjille sopivia kasveja?

    Pasi Sihvonen vastaa: – Kyllä. Mesikasvit ovat monille hyönteisille tärkeitä ja pienistäkin niityistä, peltojen reunoista ja vastaavista tulee kattava verkosto kun riittävän moni huomioi tällaisia asioita.

    Täydennetty 13. helmikuuta kello 10.30 tutkimukseen suunnatulla arvostelulla.

    Tutkimus: Nykyisellä vauhdilla hyönteiset katoavat maailmasta sadassa vuodessa –

    Tutkimus: Nykyisellä vauhdilla hyönteiset katoavat maailmasta sadassa vuodessa – "Vaikutukset ihmiseen ovat lievästi ilmaistuna katastrofi"


    Hyönteisten määrän nopea romahdus on johtamassa koko ihmiskuntaa uhkaaviin seuraamuksiin, ilmenee kansainvälisestä tutkimuksesta. Siinä on ensi kertaa koottu yhteen ympäri maailmaa tehdyt selvitykset hyönteisten määrän muuttumisesta viime...

    Hyönteisten määrän nopea romahdus on johtamassa koko ihmiskuntaa uhkaaviin seuraamuksiin, ilmenee kansainvälisestä tutkimuksesta. Siinä on ensi kertaa koottu yhteen ympäri maailmaa tehdyt selvitykset hyönteisten määrän muuttumisesta viime vuosikymmenillä.

    Tutkimus on julkaistu Biological Conservation -tiedelehdessä ja siitä uutisoi brittilehti The Guardian.

    Tuloksista ilmenee, että tällä hetkellä hyönteisten kokonaismassa kutistuu maailmanlaajuisesti 2,5 prosenttia vuodessa ja trendi on jatkunut jo 25–30 vuotta.

    Tutkimusta on myös arvosteltu. Se keskittyy vain jo vähenevien hyönteispopulaatioiden tutkimukseen, eikä sisällä ennallaan säilyviä tai kasvavia populaatioita.

    Tutkimusta johtanut Sydneyn yliopiston tohtori Francisco Sánchez-Bayo pitää tulosta järkyttävänä.

    Auroraperhonen (Anthocharis cardamines).AOP

    – Se on erittäin nopea. Kymmenessä vuodessa neljännes on poissa, 50 vuoden kuluttua jäljellä on enää puolet ja sadan vuoden päästä ei enää mitään, Sánchez-Bayo sanoo The Guardianissa.

    Lähivuosikymmeninä noin 40 prosenttia hyönteislajeista on kuolemassa sukupuuttoon. Maalla elävistä hyönteisistä uhatuimpia ovat perhoset, pistiäiset ja lantakuoriaiset.

    Vesiympäristöissä elävistä suurimmassa vaarassa puolestaan ovat sudenkorennot, koskikorennot, vesiperhoset ja päivänkorennot.

    Sulkakoipikorento (Platycnemis pennipes).AOPHavaintoja jo eri maista

    Nyt julkaistu materiaali on koottu kaikkiaan 73:sta tutkimuksesta, jotka ovat edustavimmat tieteelliset selvitykset hyönteisten määristä.

    Parhaiten tiedossa on hyönteistilanne Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Jonkin verran tutkimusta oli myös esimerkiksi Australiasta, Kiinasta, Brasiliasta ja Etelä-Afrikasta. Muissa maissa korkealaatuista tutkimusta oli tehty vähän.

    Monet paikallistason selvitykset ovat antaneet dramaattisia tuloksia. Esimerkiksi Puerto Ricossa maalla elävien hyönteisten määrä oli 35 vuodessa romahtanut 98 prosentilla.

    Englannissa aiemmin yleisten perhosten määrä supistui vuosien 2000–2009 välisenä aikana 58 prosentilla. Englannin hyönteisistä tehdyt tutkimukset ovat poikkeuksellisen synkkiä. Poikkeuksellisuus saattaa kuitenkin johtua vain siitä, että Englannissa hyönteistutkimusta on tehty perustellisemmin kuin useimmissa muissa maissa.

    Neitoperhonen (Aglais io).Syyt ovat selvät

    Tutkijat ovat löytäneet neljä selkeää syytä hyönteistuholle. Tärkein ovat viimeisten 20 vuoden aikana käyttöön otetut maatalouden hyönteismyrkyt, kuten neonikotinoidit ja fiproniili, joita käytetään rutiininomaisesti ja jotka jäävät maaperään.

    – Ne steriloivat maaperän ja tappavat kaikki hyönteiset, sanoo Sánchez-Bayo The Guardianissa.

    Huolestuttavaa on myös, että myrkyt leviävät suojelualueille. Saksassa on havaittu, että eräillä luonnonsuojelualueilla jopa 75 prosenttia hyönteisistä oli kadonnut.

    Myrkkyjen ohella hyönteisiä hävittää maatalouden tehostuminen teollisiin mittoihin, jolloin hyönteisille ei jää elintilaa.

    Herhiläinen (Vespa crabro).AOP

    – Tämä tarkoittaa, että kaikki puut ja pensaat, jotka aiemmin ovat ympäröineet peltoja, on nyt eliminoitu. Jäljellä on enää paljaita maa-aloja, joita käsitellään synteettisillä lannoitteilla ja myrkyillä.

    Hyönteisten elintilaa kutistaa myös kaupunkien ja muun asutuksen leviäminen.

    Muita merkittäviä syitä hyönteisten tuhoutumiseen ovat vieraslajit, jotka saattavat hävittää paikalliset lajit sukupuuttoon, sekä ilmaston lämpeneminen, joka tuntuu erityisesti tropiikissa.

    Ilmaston lämpeneminen on ollut suuri syy esimerkiksi Puerto Ricon hyönteistuhoon. Saarivaltion hyönteiset ovat tottuneet hyvin vakaaseen ilmastoon, eivätkä pysty sopeutumaan nyt nopeasti lämmenneeseen ilmanalaan.

    Tuhoisat seuraukset ihmiselle

    Hyönteisten sukupuuttoaalto on kahdeksan kertaa nopeampi kuin nisäkkäillä, linnuilla tai matelijoilla. Näiden kookkaiden eläinten tilannetta on ollut suhteellisen helppo tutkia. Vasta nyt tutkijat alkavat saada selville pienten, mutta maapallon ekosysteemille vieläkin tärkeämpien otusten tilanteen.

    Tehomaatalous merkitsee hyönteismyrkkyjen käyttöä sekä hyönteisten asuinympäristönään käyttämän kasvillisuuden hävittämistä.Jim Pickerell / AOP

    Jos hyönteistuho jatkuu tutkijoiden kertomassa tahdissa, myöskään ihmisellä ei juuri ole mahdollisuuksia selvitä.

    – Kaikki aineisto viittaa samaan suuntaan. Tämän pitäisi olla meille valtava huolenaihe, sillä hyönteiset ovat jokaisen ruokaketjun ytimessä. Ne pölyttävät kaikki tärkeimmät kasvilajit, pitävät maaperän terveenä, kierrättävät ravinteita, pitävät tuhoeläimet kurissa ja paljon muuta, sanoo Sussexin yliopiston professori Dave Goulson.

    – Rakasta niitä tai inhoa niitä, mutta ihmiset eivät selviä ilman hyönteisiä, hän jatkaa.

    – Jos emme muuta tapaamme tuottaa ruokaa, hyönteiset kuolevat kokonaisuudessaan sukupuuttoon muutamassa vuosikymmenessä. Seuraamukset tulevat olemaan koko planeetan ekosysteemin kannalta lievästi sanottuna katastrofaaliset, sanoo tohtori Sánchez-Bayo.

    Pieni osa hyönteisistä kykenee sopeutumaan muutokseen, mutta se ei ole tarpeeksi, jotta suuri ongelma voitaisiin ratkaista. Esimerkiksi Yhdysvalloista löytyy kimalaislaji, joka kestää hyönteismyrkkyjä.

    Myöskään muu luonto ei kestä hyönteisten katoamista. Monille eliölajeille hyönteiset ovat ravinnon lähde. Ilman hyönteisiä esimerkiksi hyönteissyöjälinnut kuolevat nälkään.

    Sarvimehiläinen (Eucera longicornis).AOP

    Tohtori Sánchez-Bayon mukaan tärkein yksittäinen muutos, jonka ihmiskunta joutuu tekemään, on maatalouden muuttaminen luonnonmukaisempaan suuntaan. Luomutiloilla, joilla hyönteismyrkkyjä ei käytetä, hyönteisten määrä on suurempi.

    – Teollisessa mitassa toimiva tehomaatalous on se, mikä tappaa ekosysteemin.

    Hyönteiskadosta esitettyihin kysymyksiin vastasi Luonnontieteellisen keskusmuseon eläintieteen yksikön hyönteistiimin vetäjä, yli-intendentti Pasi Sihvonen. Vastaukset on koottu erilliseen juttuun. Sen löytää tästä.

    Kysymysten esittäminen päättyi kello 16, kuten ennalta ilmoitettiin.

    Täydennetty 13. helmikuuta kello 10.15 tutkimusta kohtaan suunnatulla arvostelulla.

    Lue lisää:

    Hyönteislajeja katoaa huolestuttavaa vauhtia, mutta kaikkien hyönteisten häviäminen sadassa vuodessa oli ehkä sittenkin liian raju päätelmä

    Etelä- ja Länsi-Suomessa lumipeite huvennut silmissä – talvi pitää kuitenkin vielä pintansa

    Etelä- ja Länsi-Suomessa lumipeite huvennut silmissä – talvi pitää kuitenkin vielä pintansa


    Lauhtuminen ja vesisateet ovat jättäneet jälkensä varsinkin Etelä- ja Länsi-Suomessa. Lumipeite on huvennut roimasti. Lauhat säät alkoivat muutama päivä sitten torstaiaamuna. Sunnuntai-iltaan mennessä lumipeite oli huvennut esimerkiksi...

    Lauhtuminen ja vesisateet ovat jättäneet jälkensä varsinkin Etelä- ja Länsi-Suomessa. Lumipeite on huvennut roimasti.

    Lauhat säät alkoivat muutama päivä sitten torstaiaamuna. Sunnuntai-iltaan mennessä lumipeite oli huvennut esimerkiksi Helsingissä kymmeniä senttejä.

    Ilmatieteenlaitoksen mukaan Kaisaniemessä lunta oli torstaiaamuna vielä 46 senttiä. Sunnuntai-iltana lumipeite oli huvennut jo 30 senttiin.

    Vastaavat luvut Helsingin Kumpulassa olivat 59 senttiä ja 40 senttiä. Helsinki-Vantaalla puolestaan 59 senttiä ja 38 senttiä.

    Liukkaat kelit haittaavat liikennettä

    Vaikka lumipeite on huvennut paikoin kolmanneksella päivien takaisesta, kevään tulosta ei voi vielä puhua, sanoo meteorologi Kerttu Kotakorpi Ilmatieteenlaitokselta.

    – Mennään vasta helmikuun alkua, ja talvi pitää edelleen pintansa. Toki pohjoisen ja etelän väliset lämpotilaerot ovat huomattavia.

    Lähipäivinä sää on hyvin vaihtelevaa.

    – Tällä hetkellä ennusteet näyttävät, että maanantaina tulee lisää sateita, joista lumena maahan jää kuitenkin vain vähän. Tiistaina aamulla lunta voi kertyä etenkin sisämaassa jopa kymmenisen senttiä.

    Lämpötilojen vaihtelu tietää erittäin hankalia olosuhteita liikenteeseen.

    – Etenkin Etelä- ja Itä-Suomessa on syytä varovaisuuteen, sillä kelit ovat lähipäivinä maantieliikenteelle ja jalankulkijoille erittäin hankalat, sanoo Kotakorpi.

    Sulamis- ja hulevedet ongelmana keskustoissa

    Luminen talvi on ollut ongelma monille kaupungeille, kun suuret lumimassat ovat tuoneet ahtautta keskustakaduille.

    Lumien alkaessa sulaa, hule- ja sulamisvesistä voi tulla tulvia ja muita ongelmia.

    Hulevesi on sade- ja sulamisvettä, joka virtaa pois maan pinnalta, rakennusten katoilta ja muilta vastaavilta pinnoilta.

    – Suuri lumen määrä ei pelkästään aiheuta hankalaa hulevesitilannetta. Toinen asia mikä siihen vaikuttaa on se, millaisissa olosuhteissa ja kuinka nopeasti lumi sulaa, sanoo erityisasiantuntija Henna Luukkonen Helsingin seudun ympäristöpalveluista.

    – Jos lumi sulaa vesisateen yhteydessä, niin tällöin hulevesivirtauma on suurempi. Jos taas sulaminen tapahtuu aurinkoisessa kevätkelissä, sulaminen on hitaampaa ja hulevesivirtauma pienempi, sanoo Luukkonen.

    Aurinko myös haihduttaa lumessa olevaa vettä.

    Valtava lumimäärä tekee suurta tuhoa – puiden lumikuormat katkovat puita kuin tulitikkuja

    Valtava lumimäärä tekee suurta tuhoa – puiden lumikuormat katkovat puita kuin tulitikkuja


    Metsässä liikkuminen on nyt erityisen hankalaa. Lunta riittää koko maassa reiteen asti, ja puiden oksilla olevat lumimassat ovat vaarassa pudota kulkijan niskaan. Pahimmassa tapauksessa paksu oksa tai katkennut puun latva voi osua metsässä...

    Metsässä liikkuminen on nyt erityisen hankalaa. Lunta riittää koko maassa reiteen asti, ja puiden oksilla olevat lumimassat ovat vaarassa pudota kulkijan niskaan. Pahimmassa tapauksessa paksu oksa tai katkennut puun latva voi osua metsässä liikkujaan.

    Lappeenrantalainen metsänomistaja Juha Kuokka kiertää metsäteitä aivan itärajan pinnassa Lappeenrannan Nuijamaalla. Samalla hän tutkailee parhaassa kasvuiässä olevia puita ja puistelee päätään.

    – En ole paljon uskaltanut hypätä traktorista pois. Siellä on aika hurjan näköistä. Koivikossa ja nuoressa kuusikossa vielä uskaltaa kävellä, mutta männiköihin ei ole mitään asiaa. Sieltä tulee kyllä äkkiä lumet ja oksat päähän. Ja pahimmassa tapauksessa koko latva, kertoo Kuokka.

    Metsässä kannattaa liikkua varoen. Paksut oksat ja puiden latvat voivat tippua kulkijan niskaan.Emma Pietarila/YleLumituhot metsänkasvattajan lompakolle

    Runsaat lumikuormat aiheuttavat metsänomistajille taloudellisia menetyksiä. Lumen painosta katkenneet puut ja oksat ovat tehneet jo nyt tuhoja talousmetsissä Etelä- ja Keski-Suomessa.

    Jos parhaassa kasvuiässä olevan 50-vuotiaan puun latva katkeaa, ei siitä enää tukkipuuta saada. Katkennut puu kelpaa vain kuitupuuksi, josta metsänomistaja saa pienemmän korvauksen kuin tukkipuusta.

    – Silloin metsänkasvattajan menetykset voivat olla kymmenestä kahteenkymmeneen euroa rungolta. Myös metsän kasvukyky heikkenee. Lisäksi omistajalle tulee vielä kymmenien vuosien kasvutappio, kertoo Etelä-Karjalan Metsänhoitoyhdistyksen johtaja Markku Vaario.

    Markku Vaarion mukaan lopulliset tuhot saadaan selville vasta myöhemmin keväällä.

    – Puhutaan varmasti kymmenistä tuhansista kuutioista pelkästään Etelä-Karjalan alueella. Tuhot ovat hajanaisia siellä täällä pitkin metsiä. Kevään korvalla saadaan tarkempia arvioita tuhojen määrästä.

    Runsaat lumisateet ovat painaneet parhaassa kasvuiässä olevat latvat nöyriksi.Emma Pietarila/YleTaipuu, katkeaa tai kaatuu

    Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Risto Jalkanen kertoo, että suuri lumen määrä puiden oksilla johtuu erikoisesta alkutalvesta. Silloin lunta tuli kerralla paljon lyhyessä ajassa. Se taas johti siihen, että lumi jäi kiinni puiden oksille. Lisäksi ilma oli sen verran tyyntä, ettei tuuli varisuttanut lunta alas, vaan lumi jäi oksiin kiinni.

    Jalkanen kertoo, että lumituhoille ovat erityisen alttiina havupuut, koska havupuusta latva irtoaa herkemmin kuin lehtipuusta.

    Lehtipuu sen sijaan yleensä vain taipuu, koska niissä ei lumelle ole yhtä paljon tarttumapintaa kuin havupuissa.

    – Mutta olen minä kyllä nähnyt juurineen kaatuneen haavan. Se oli kaatunut, kun maa ei ollut roudassa.

    Nyt lumi on paakkuuntunut oksiin ja latvoihin isoiksi painaviksi massoiksi. Tämä voi jopa aiheuttaa puiden kaatumista juurineen. Yhdessä puussa voi Jalkasen mukaan olla jopa satoja kiloja lunta.

    Jalkanen muistuttaa, että lumen painosta voivat kaatua sekä kuusi että mänty. Routaa on nyt maassa selvästi normaalia vähemmän, mikä voi lisätä puiden kaatumisia.

    – Kun maa on sula ja syksy ollut märkä, niin siinä ei puilla ole paljon mahdollisuuksia. Se on se kauhuskenaario.

    Puun kaatumista todennäköisempää kuitenkin on, että puusta katkeaa latva.

    – Ei se vaadi kuin pienen tuulen vireen tai tuulen suunta muuttuu, niin latva voi katketa, kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Risto Jalkanen.

    Puun pitää antaa vahvistua

    Luonnontuhoille ei metsänkasvattaja paljon voi, mutta jotain kuitenkin. Metsänomistaja Juha Kuokka antaa pari vinkkiä mahdollisia metsätuhoja ajatellen.

    – Tee taimikossa ajallaan harvennukset ja tee metsässä ensiharvennus oikeaan aikaan, ettei metsä pääse riukuuntumaan. Vahva puu jaksaa kantaa lumikuorman paremmin, kertoo Kuokka.

    Samaa mieltä on myös Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Risto Jalkanen. Hänen mukaansa tuhoja voi estää huolellisella metsien kunnossapidolla.

    – Vuosi sitten Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa oli samanlainen tilanne, että lunta keräytyi puihin. Ne olivat hoitamattomia, nuoria kasvatusmetsiä, jossa puut olivat liian tiheässä. Kun lumi tulee siihen päälle, niin lumen voima on sen verran suuri, että se katkoo latvat. Tuhoja tuli paljon, kertoo Jalkanen.

    Juha Kuokka karsii tielle kaatunutta puuta. Hän suosittelee metsävakuutuksen ottamista. Se voi korvata aiheutuneita vahinkoja. Sirkka Haverinen / YleTuhojen korjuu tärkeää

    Kaatuneet ja katkenneet rungot on syytä korjata ripeästi pois metsästä.

    – Jos kaatuneet tai katkenneet rungot jätetään metsiin, on ensi kesänä suuri vaara hyönteistuhoille. Kuusikoissa uhkana on kirjanpainaja ja männiköissä ytimennävertäjä. Ne lisääntyvät kaatuneissa tai katkenneissa rungoissa ja sitten iskeytyvät terveisiin puihin, kertoo Markku Vaario Etelä-Karjalan Metsänhoitoyhdistyksestä.

    Metsänomistaja Juha Kuokalla on selkeä toive säänhaltijoille.

    – Nyt poutaista säätä ja reilusti plussan puolella olevia lämpötiloja.

    Tulevaisuuden toimistossa työskennellään lehvästön katveessa linnunlaulua kuunnellen – virtuaaliluonnon kokeilutila avattiin Joensuussa

    Tulevaisuuden toimistossa työskennellään lehvästön katveessa linnunlaulua kuunnellen – virtuaaliluonnon kokeilutila avattiin Joensuussa


    On helmikuun alku Pohjois-Karjalassa, Joensuussa. Ympäriltä kuuluu lintujen laulua ja tuulen huminaa lehvästössä. Läheltä lennähtää korppi ilmaan. Aurinko paistaa, vaikka ollaan sisätiloissa. Kyseessä ei ole aikainen kesä, vaan virtuaalinen...

    On helmikuun alku Pohjois-Karjalassa, Joensuussa. Ympäriltä kuuluu lintujen laulua ja tuulen huminaa lehvästössä. Läheltä lennähtää korppi ilmaan. Aurinko paistaa, vaikka ollaan sisätiloissa. Kyseessä ei ole aikainen kesä, vaan virtuaalinen luontohuone, joka on rakennettu Luonnonvarakeskuksen Metla-taloon. Näiden tilojen suhteen on suuria suunnitelmia tulevaisuudessa.

    Metla-talon ala-aulasta rakennettiin valojen ja äänien avulla virtuaaliluonto. Tilassa on muun muassa 16 kaiutinta ja useita valonheittimiä ja valoja. Äänimaailmaan kuuluu esimerkiksi koirien haukuntaa.Jos työntekijä ei pääse luonnon luo, tulee luonto työntekijän luo

    Oikean luonnon tiedetään laskevan sykettä ja veranpainetta sekä parantavan tarkkaavaisuutta. Luonto on kirjaimellisesti luonnonmukainen vastalääke stressiin, ja sen hyvinvointi- sekä terveysvaikutuksia on Luonnonvarakeskuksessa tutkittu jo aiemmin.

    Virtuaalisen luonnon tarkoituksena on toimia samalla tavoin. Positiivisia tuloksia virtuaaliluonnon vaikutuksista on jo. Nyt Lukella visioidaan, että virtuaaliluonto voitaisiin tulevaisuudessa myydä vaikkapa kauppakeskukseen tai toimistoihin työntekoa tehostamaan.

    – Minä niin kovasti toivon, että tästä kehittyy Suomelle ja Joensuun alueelle vientituote. Kunhan luontokokemusta ja sen eheyttävää vaikutusta saadaan parannettua, uskon, että tässä on potentiaalia, sanoo Luken ryhmäpäällikkö Lauri Sikanen.

    Ryhmäpäällikkö Lauri Sikanen Luonnonvarakeskukseen ala-aulassa.

    On myös ihmisiä, jotka eivät pääse liikkumaan luonnossa lainkaan. Virtuaaliluonnon avulla voitaisiin lisätä esimerkiksi laitoshoidossa olevien ihmisten hyvinvointia. Oikeaan metsään verrattuna virtuaalinen on kuitenkin huomattavasti kalliimpi. Luken tilat maksoivat nimittäin 100 000 euroa, ja tutkimukseen sekä muihin kuluihin on varattu vielä 80 000 euroa.

    Luken työntekijät testaavat uusia tiloja, ja osa kerää tietoa kokemuksistaan sykemittareilla erityisesti yläkerran huoneesta.

    – Tilassa on työskennelty ja pidetty kokouksia. Moni tulee tänne myös silloin, kun haluaa olla rauhassa, Sikanen kertoo.

    Suhtautuminen on ollut myös kriittistä. Luonnovarakeskuksen työntekijöillä on usein vahva luontosuhde.

    – Se herättää tietynlaista varautumista, kun lähdetään tällä tavoin tekemään luontoa mahdollisimman keinotekoisesti.

    Kaksi tilaa – kaksi yritystä

    Virtuaaliluontoja valmistui Metla-taloon kahteen eri tilaan. Lähtökohtana oli luontokokemuksen henkiin herättäminen luovin ja taiteellisin ratkaisuin.

    – Luonnossa valot ja varjot eivät ole symmetrisiä. Siksi myös virtuaaliluontotilassa maisema elää ja muuttuu koko ajan. Tekniikassa käytetään hyväksi pelimoottoria, joka luo koko ajan muuttuvaa sisältö, Sakari Salli työskentelyhuoneen rakentamisesta vastaneesta Teatime Researchista kertoo.

    Kari Kolan Valoparta -yritys vastasi ala-aulan virtuaaliluonnosta.Heikki Haapalainen / Yle

    Virtuaalimetsä myös vastaa, jos siihen vihelletään.

    – Äänentunnistuksen avulla virtuaaliluonnon linnut laulavat vastauksen, Salli sanoo.

    Valotaiteilija Kari Kola puolestaan toivoo, että vastaavia projekteja toteutettaisiin lisää Suomessa. Tehtävä ei ole helppo.

    − Luonto on parasta taidetta ja samalla myös vaikeimpia asioita simuloida digitaalisesti.

    Lue lisää:

    Luonto on tehokas stressin purkaja, jopa toimistossa – 15 minuuttia luontokuvaa ja -ääntä riittää mielialan kohenemiseen

    Poikkeuksellinen vaara uhkaa ulkoilijoita Etelä- ja Keski-Suomessa – lumen paisuttamat puiden oksat ja latvat uhkaavat katketa ja tippua ihmisten päälle

    Poikkeuksellinen vaara uhkaa ulkoilijoita Etelä- ja Keski-Suomessa – lumen paisuttamat puiden oksat ja latvat uhkaavat katketa ja tippua ihmisten päälle


    Imatran kaupunki on joutunut tekemään harvinaisen päätöksen. Sen on pitänyt lopettaa joidenkin metsissä olevien kansanhiihtolatujen ylläpito, koska talven aikana puihin kertynyt lumi on taivuttanut oksia latujen päälle. Samanlaisia uutisia on...

    Imatran kaupunki on joutunut tekemään harvinaisen päätöksen. Sen on pitänyt lopettaa joidenkin metsissä olevien kansanhiihtolatujen ylläpito, koska talven aikana puihin kertynyt lumi on taivuttanut oksia latujen päälle.

    Samanlaisia uutisia on kantautunut myös esimerkiksi Jyväskylästä. Lisäksi esimerkiksi Lappeenrannassa yhden päiväkodin piha-alueella on kielletty ulkoileminen, koska lumiset oksat tai puiden latvat saattavat katketa ja aiheuttaa vaaratilanteita.

    Imatralla latu-urille on jo pudonnut paljon paksuja oksia.

    – Suosittelemme, ettei kukaan sinne metsäladuille lähtisi. Tällä turvataan, ettei siellä sattuisi henkilövahinkoja, sanoo työnjohtaja Jani Niittynen Imatran kaupungin kiinteistö- ja aluepalvelusta.

    Lunta on puiden oksille kertynyt nyt niin paljon, että myös paikallinen pelastusviranomainen katsoi niistä aiheelliseksi varoittaa.

    Monena talvena Etelä-Karjalassa on jouduttu siirtämään tai jopa perumaan hiihtokilpailuja, koska lunta on ollut liian vähän. Nyt lunta on monin paikoin yli 60 senttimetriä.

    – Lunta ei ole liikaa. Tänä vuonna lumi vaan jää kiinni joka paikkaan. Kotipihoillakin on voinut huomata, kun pressutallien lumet eivät valu katolta. Puihinkin se vain kerääntyy, ja jossain vaiheessa puun latva tai oksat eivät sitä enää kestä, sanoo Niittynen.

    Puissa vaarallisen paljon lunta

    Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Risto Jalkanen ei heti muista, milloin lumi olisi viimeksi tällä tavoin tarttunut puiden oksille. Joulukuussa 1995 Kuusamon Rukalla latuverkkoa piti sulkea, kun puut alkoivat kaatuilla lumen painosta, mutta sen jälkeen vastaavaa ei ole Jalkasen muistin mukaan tapahtunut.

    – Silloin taustalla oli se, että maa ei ollut jäässä ja lumi- ja tykkylumitaakkaa oli puissa erityisen paljon.

    Tällä hetkellä routaa on Suomen ympäristökeskuksen mittausten mukaan koko maassa 5–20 senttimetriä normaalia vähemmän ja lunta taas erityisesti Etelä- ja Keski-Suomessa poikkeuksellisen paksu kerros.

    Iso kuusi on taipunut latu-uran päälle Lammassaaren ladulla Imatralla.Yle / Ville Toijonen

    Lunta tuli alkutalvesta kerralla paljon lyhyessä ajassa. Se johti siihen, että lumi jäi kiinni puiden oksille. Lisäksi ilma oli sen verran tyyntä, ettei tuuli varisuttanut lunta alas, vaan lumi jäi oksiin kiinni.

    Nyt lumi on paakkuuntunut oksiin ja latvoihin isoiksi painaviksi massoiksi. Tämä voi jopa aiheuttaa puiden kaatumista juurineen. Todennäköisempää kuitenkin on, että puusta irtoaa latva.

    – Ei se vaadi kuin pienen tuulen vireen tai tuulen suunta muuttuu, niin latva voi vain siitä puusta irrota. Kyllä nyt varovainen kannattaa olla, kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Risto Jalkanen.

    Satojen kilojen massa

    Risto Jalkasen mukaan vaara saada latva päällensä on todellinen. Latvan matka 10 tai 20 metrin korkeudesta maahan on niin lyhyt, ettei ihminen siihen juurikaan ehdi reagoida.

    Vaarassa ovat myös esimerkiksi parkkipaikoille pysäköidyt autot, jotka voivat saada isonkin oksan katolleen ja vaurioittaa autoa.

    Jotta lumi lähtisi puiden oksilta itsestään pois, pitäisi lämpötilan kohota selvästi nollan yläpuolella. Lisäksi pitäisi olla tyyntä.

    – Useita lämpöasteita, 3–5 astetta ainakin. Sitten lumet valahtaisivat alas vaurioitta tai vähin vaurioin, kertoo Jalkanen.

    Useina talvina niin sanottu tykkylumi on aiheuttanut laajoja vahinkoja esimerkiksi sähkölinjoille. Nyt kyse ei ole tykkylumesta, sillä Etelä- ja Keski-Suomen puissa nyt oleva lumi on tavallista taivaalta satanutta lunta.

    Erikoistutkija Risto Jalkanen kertoo, että lumen paino on tavallisesti 100–300 grammaa litralta, kun taas tykky voi painaa jopa kilon litralta. Painoa on joka tapauksessa puihin keräytynyt poikkeuksellisen paljon.

    – Yhdessä puussa voi joka tapauksessa on olla satoja kiloja lunta, kertoo Jalkanen.

    Tykkylumi poikkeaa tavanomaisesta lumesta siitä, että tykyssä on kovaa jäätä, huurretta ja lunta, joka on usean viikon aikana muodostunut puun oksistoon ja pintaan. Tykky on usein tavallista lunta painavampaa, koska siinä on mukana tiheää jäätä.

    – Rovaniemellä oli vuonna 1994 ennätysraskas 20 metriä pitkä kuusi. Kaadoimme sen ja mittasimme siinä olevan tykyn painoksi 3 400 kiloa.

    Imatralla odotetaan lämpöä

    Imatran hiihtohimo on sen verran kiihkeä, etteivät kaikki ole kieltokehotusta uskoneet tai eivät siitä välitä.

    Imatralla paksu lumipeite on estänyt myös paksun jään syntymisen. Jään päällä on lisäksi paljon vettä. Siksi jäälatuja Saimaalle ei tänä vuonna ole pystytty tekemään Imatralla eikä Lappeenrannassa. Todennäköistä on, ettei latuja päästä tänä vuonna tekemään jäälle ollenkaan.

    Ison puun latva tai paksu oksa lumineen painaa helposti sata kiloa.Yle / Ville Toijonen

    Nyt Imatralla odotetaan, saavatko viikonlopuksi luvatut lämpöasteet mitään aikaan.

    – Jos plussajakso tiputtaisi lumet puusta, teemme tarkistuskierroksen laduilla. Ajamme moottorisahat mukana ja korjaamme kaatuneet puut pois laduilta. Sen jälkeen saamme ladut auki. Veikkaan, että menee ensi viikon puoliväliin, sanoo työnjohtaja Jani Niittynen.

    Korvaavia latuja kaupunki on tehnyt muun muassa Vuoksenniskalle, urheilukentän ympärille, Virran puistoon Mansikkalaan. ja Karhumäen alueelle sekä Ukonniemeen.

    Katso kuinka metsot taistelevat, mäyrä touhuaa kolollaan ja hirvenvasa molskahtaa suohon – riistakamerat lisänneet luontokuvauksen suosiota

    Katso kuinka metsot taistelevat, mäyrä touhuaa kolollaan ja hirvenvasa molskahtaa suohon – riistakamerat lisänneet luontokuvauksen suosiota


    Riistakamerat ovat luontokuvausta harrastavien suosiossa. Esimerkiksi Facebookin Riistakamera galleria -ryhmässä on yli 10 500 jäsentä. Suljettu ryhmä on perustettu vuonna 2015. – Kyllä tämä harrastus on viimeisen viiden vuoden aikana kasvanut...

    Riistakamerat ovat luontokuvausta harrastavien suosiossa. Esimerkiksi Facebookin Riistakamera galleria -ryhmässä on yli 10 500 jäsentä. Suljettu ryhmä on perustettu vuonna 2015.

    – Kyllä tämä harrastus on viimeisen viiden vuoden aikana kasvanut näiden lähettävien kameroiden myötä huomattavasti., sanoo Laukaassa riistakamerakuvausta harrastava Lari Hassel.

    Hänellä itsellään on toistakymmentä riistakameraa lähinnä valvonta- ja riistakäytössä.

    – Varsinkin supikoirien ja pienpetojen pyyntiin se on oiva apuväline.

    Hassel ei tiedä tarkkaan riistakameraharrastajien määrää, mutta uskoo heitä olevan paljon kun mukaan lasketaan kaikki yhdenkin kameran omistajatkin.

    – Ihminenhän on perusluonteeltaan utelias, joten onhan se mukava tietää mitä tuolla metsässä tapahtuu, sanoo Hassel

    Riistakamera myös opetuskäytössä

    Riistakameroita käytetään myös kouluissa, esimerkiksi Satavuon uudessa ekokoulussa Laukaassa riistakamera on ollut kokeiltavana muutaman viikon.

    – Kahdesti on näkynyt jänis, mutta ihan varmasti varmasti muitakin eläimiä on, sanoo 6. luokkalainen Lauri Kiviaho.

    Eerika Poikola sanoo, että riistakameroista on hyötyä vaikkapa ympäristöopuin tunnilla.

    – Saadaan tietää mihin aikaan eläimet liikkuvat.

    Luokanopettaja Pekka Järvelä saa kamerasta kuvat sähköpostiinsa. Hänen mielestään riistakamera on mielenkiintoinen tapa seurata ja havainnoida luontoa.

    – Näkee miten eläimet talvella selviävät.

    Kuvaussääntöjä ei aina tunneta

    Kaikki riistakamerakuvausta harrastavat eivät aina tunne kuvauksen pelisääntöjä, sanoo riistakuvausta harrastava Lari Hassel.

    – Aina pitää olla maanomistajan lupa kun kameran virittää.

    Esimerkiksi omakotiasukas voi siis laillisesti asentaa nauhoittavan kameran omaan kiinteistöönsä. Mutta jos kamera kuvaa ilman lupaa naapurin kotirauhan piiriin kuuluvia tiloja, kameravalvonta on laitonta.

    Kuvausalueella pitää olla myös ilmoitus kameravalvonnasta.

    – Tokihan naapuria ei saa kuvata eikä tyttöystävää salaa, sanoo Hassel.

    MetsäkaurisLari Hassel
    Tankavaaran kulta-alueelta on löytynyt Lapin ensimmäinen timantti

    Tankavaaran kulta-alueelta on löytynyt Lapin ensimmäinen timantti


    Lapista on löytynyt tiettävästi ensimmäinen timantti. Timantti jäi kullanhuuhdonnan yhteydessä raskaita mineraaleja sisältävään rikastusjäämään Tankavaarassa. Jalokiven löysi saksalainen geologi Kasper von Wuthenau elokuussa 2018, kun hän...

    Lapista on löytynyt tiettävästi ensimmäinen timantti. Timantti jäi kullanhuuhdonnan yhteydessä raskaita mineraaleja sisältävään rikastusjäämään Tankavaarassa.

    Jalokiven löysi saksalainen geologi Kasper von Wuthenau elokuussa 2018, kun hän vieraili kahden saksalaisen kultasepän vaskauspaikalla. Kultasepät olivat kaivaneet kultaa paikalla muutaman päivän ajan.

    Kivi on noin 0,7 millimetriä läpimitaltaan. Se varmistui timantiksi Hampurin yliopiston tutkimuksissa ja Mineralogisen instituutin spektrometrimittauksissa.

    Von Wuthenaun mukaan Lapista ei ole löytynyt yhtään timanttia tähän asti. Hän on tutkinut Lapin kulta-alueita jo kolmisenkymmentä vuotta.

    Lapista on löytynyt aikaisemmin jo useita muita jalokiviä, muun muassa jalokivilaatuisia rubiineja ja safiireja. Ne ovat löytyneet pääasiassa Lemmenjoen kulta-alueelta.

    Tankavaaran timantti. Timantissa on nähtävissä muutamia jyväsiä muista mineraaleista nuolien osoittamissa kohdissa.Courtesy of Mineralogical Museum, CeNak, University HamburgTimanttikaivoksen perustaminen vielä kaukana

    Suomesta on etsitty timantteja jo vuosikymmenten ajan. Lähimpänä kaivoksen perustamista ollaan Kaavin Lahtojoella, kertoo erikoistutkija Hugh O'Brien Geologian tutkimuskeskuksesta. Timantteja Kaavilta on viimeisimpänä etsinyt ja löytänyt irlantilaisyritys Karelian Diamond Resources.

    – Myös Kuusamossa on tehty arvokkaita löytöjä. Kummassakaan ei ole kyse kaivostoiminnasta vaan siitä, että koitetaan selvittää, löytyykö timantteja tarpeeksi, jotta kaivos kannattaa perustaa, O'Brien kertoo. Kuusamossa timantteja on löytänyt kanadalaisyhtiö Arctic Star Exprolation.

    Timanttien löytäminen on vaikeaa, kallista ja aikaavievää. O'Brien kertoo, että niiden jäljille yritetään päästä etsimällä mineraaleja, jotka esiintyvät timanttien yhteydessä, mutta ovat selvästi timantteja yleisempiä.

    Sodankylässä timantti löytyi sattumalta, mutta selvää tutkijan mukaan on, että niitä löytyy enemmänkin.

    – Tuskin tämä löytö mitään ryntäystä aiheuttaa, mutta varmaankin herättää joidenkin yhtiöiden mielenkiinnon. Aiemmin on ollut (muualla Suomessa) tiedossa alueita, joilla timantteja voi esiintyä ja tämä löytö tuo esiin uuden alueen.

    lisätty klo 12.12 GTK:n erikoistutkijan kommentit

    Ei, jään alle ei ole laskeutunut ufoja: nyt tutkitaan, voiko led-valaistus vauhdittaa jätevedenpuhdistusta

    Ei, jään alle ei ole laskeutunut ufoja: nyt tutkitaan, voiko led-valaistus vauhdittaa jätevedenpuhdistusta


    Kesäaikaan auringonvaloa on tarjolla runsaasti ja jätevesialtaassa levät käyttävät tehokkaasti kasvuunsa jätevedessä olevat ravinteet. Talvella jään ja lumen alla valoa on kuitenkin niukasti. Jään alle asetettujen led-valojen avulla...

    Kesäaikaan auringonvaloa on tarjolla runsaasti ja jätevesialtaassa levät käyttävät tehokkaasti kasvuunsa jätevedessä olevat ravinteet. Talvella jään ja lumen alla valoa on kuitenkin niukasti. Jään alle asetettujen led-valojen avulla selvitetäänkin, pystyisikö valaistuksella tehostamaan levien kasvua. Samalla edistettäisiin ravinteiden sitoutumista leviin, kertoo tohtori Jussi Huotari Helsingin yliopiston Lammin biologiselta asemalta.

    Lammin jätevedenpuhdistamon jälkikäsittelyaltaaseen asennettiin led-valoja marraskuun viimeisenä päivänä, pian jääpeitteen syntymisen jälkeen. Tammikuun puolivälissä lammikosta käytiin ottamassa vesinäytteet led-valojen valaisemasta paikasta. Vertailuksi otettiin näytteet myös paikasta, jossa valoja ei ole.

    Tohtori Jussi Huotari ottaa vesinäytettä Lammin jätevedenpuhdistamon jälkilaskeutusaltaasta.Timo Leponiemi / YleLevä kasvaa kylmässäkin vedessä

    Professori Lauri Arvola tutkii mittalaitteiden antamia lukemia ja toteaa, että vesi on lähes hapetonta. Veden lämpötila on 0,7-0,8 astetta plussalla. Suomen pohjoisilla leveysasteilla valo on talvella kasvua rajoittava tekijä. Sen sijaan kylmä vesi ei rajoita levien kasvua.

    – Kesällä, kun valoa on runsaasti, levät sitovat itseensä kaiken fosforin, joka puhdistamolta tänne tulee. Nyt tässä testataan, että saisimme levät kasvamaan keinovalon avulla myös talvella.

    Jos levät kasvavat, ne sitovat ravinteita. Lopullinen tavoite on kerätä ravinteet tehokkaammin talteen.

    Fosforia ei riitä loputtomiin

    Professori Lauri Arvola huomauttaa, että fosfori on rajallinen luonnonvara maapallolla. Suomessa jätevesien fosfori sidotaan pääsääntöisesti kemikaalien avulla rautayhdisteisiin.

    – Tätä fosforia on lähes mahdotonta hyödyntää. Siksi fosforin kierrätystä tulisikin tehostaa. Leväkasvatuksen ansiosta voidaan myös vähentää kemikaalien käyttöä.

    Professori Lauri Arvola, tutkimusteknikko Jussi Vilén ja tohtori Jussi Huotari vesinäytteiden otossa.Timo Leponiemi / Yle

    Fosforia ja muita ravinteita käyttäneitä leviä on mahdollista käyttää lannoitteena, ainakin periaatteessa. Käytännön ongelmana on se, miten levät saadaan kerättyä talteen. Jos levän kerääminen onnistuu, mukana tulee myös vettä. Siksi ravinteikkaan levän kuljettaminen pitkien matkojen päähän lannoitteeksi ei ole ehkä taloudellisesti järkevää.

    – Nykytekniikalla jäteveden ravinteet saadaan kyllä tehokkaasti pois, mutta miten se saataisiin kiertoon, on tässä ratkaistavana, pohtii tohtori Jussi Huotari.

    Fosfori takaisin peltoon

    Ajatus on, että ravinteet saataisiin tehokkaasti takaisin pelloille kasvien kasvatukseen. Levästä on mahdollista saada myös muita hyödyllisiä ja arvokkaampiakin tuotteita, kuten pigmenttejä ja rasvahappoja. Jätevedessä kasvatetun levän käyttäminen ihmisen ravintona vaatii kuitenkin tutkimista, ettei mukaan tule jätevesissä esiintyviä haitta-aineita, huomauttaa Huotari.

    – Periaatteessa levätuotteitahan on jo kyllä luontaistuotekaupoissa.

    Huotari miettii myös parasta paikkaa hyödyntää leviä ravinteiden kerääjänä. Jälkikäsittelyaltaan sijaan parempi paikka saattaisi olla lähempänä jätevesien syntypaikkaa.

    Laboratoriotulokset kertovat levien kasvun

    Lammin biologisen aseman laboratoriossa Jussi Huotari kaataa jätevesilammikosta otetut vesinäytteet. Vesi kaadetaan suodattimen läpi, jolloin selviää näytteiden klorofyllipitoisuus. Se kertoo sen, kuinka hyvin levät ovat kasvaneet. Silmämääräisesti lehtivihreää näyttää olevan, mutta lopullinen tulos varmistetaan spektrofotometrillä.

    – Tulosten perusteella selviää, ovatko valot vaikuttaneet levien kasvuun. Tuloksia leväkasvusta on odotettavissa kevään aikana, toteaa Huotari.

    Suomessa on yli 400 jätevedenpuhdistamoa. Suuri osa niistä on Lammin puhdistamon kaltaisia melko pieniä puhdistamoita. Professori Lauri Arvola katsoo, että Lammilla tehtävä tutkimus antaa arvokasta tietoa levien hyödyntämisestä ja on yksi edistysaskel fosforin paremmalle kierrätykselle.

    Syyttäjä vaatii ehdollista vankeutta Hullu Poro Oy:n luvattomasta kaatopaikasta Levillä

    Syyttäjä vaatii ehdollista vankeutta Hullu Poro Oy:n luvattomasta kaatopaikasta Levillä


    Lapin käräjäoikeus on alkanut käsitellä syytteitä ympäristön turmelemisesta Kittilän Levillä. Syytteessä ovat Hullu Poro Oy, sen omistaja Päivikki Palosaari sekä yhtiön kiinteistöpäällikkö. Oikeudenkäynnin on määrä kestää...

    Lapin käräjäoikeus on alkanut käsitellä syytteitä ympäristön turmelemisesta Kittilän Levillä. Syytteessä ovat Hullu Poro Oy, sen omistaja Päivikki Palosaari sekä yhtiön kiinteistöpäällikkö. Oikeudenkäynnin on määrä kestää tiistaista torstaihin.

    Kihlakunnansyyttäjä Ritva Pelttarin mukaan Hullu Poro Oy on pitänyt vuosien ajan laitonta kaatopaikkaa Kittilässä Ainola-nimisellä tilalla Könkään kylällä, noin 15 kilometrin päässä Levin keskustasta, ja turmelleet sen ympäristöä joko tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta.

    Ainolan maaperästä on löytynyt noin 43 880 kiloa muun muassa rakennusjätettä, kyllästettyä puuta, ja yhdyskuntajätettä. Syyttäjän mukaan jätteitä on myös poltettu Ainolan lisäksi toisessakin paikassa.

    Syyttäjä vaatii syytteessä oleville henkilöille ehdollista vankeutta. Lisäksi hän vaatii kaksikolle myös 6 999 euron korvausta rikoksen tuottamasta taloudellisesta hyödystä sekä Hullulle Poro Oy:lle vähintään 40 000 euron yhteisösakkoa.

    Päivikki Palosaari on Hullu Poro Oy -konsernin ainoa omistaja. Matkailukonserniin kuuluvat Hullu Poro -hotellin lisäksi muun muassa Hullu Poro Areena, Hotelli Taivaanvalkeat sekä lukuisia ravintoloita. Yrityksen liikevaihto on ollut viime vuosina lähes 15 miljoonaa euroa vuodessa.

    Tilan maaperästä löytyi muun muassa antimonia, arseenia ja elohopeaa

    Ainolan maaperästä on löytynyt ohjearvot ylittäviä määriä antimonia, arseenia, elohopeaa, kadmiumia, kobolttia, kromia, kuparia, nikkeliä, vanadiinia sekä erilaisia hiilivetyjä.

    Laiton kaatopaikka tuli Kittilän kunnan tietoon nelisen vuotta sitten. Syytteet koskevat Ainola-nimistä tilaa Kittilän Könkään kylällä. Poliisi kertoi vuonna 2016, että maa-alalla epäillään erilaisen jätteen polttamista ja hautaamista.

    Kolmen henkilön osalta syyttäjä teki syyttämättäjättämispäätöksen.

    Yle UutisgrafiikkaSyytetyt kiistävät rikoksen

    Hullu Poro Oy:n ja kahden syytetyn asiamies Jari Korhonen kiistää kaikki syytteet. Hänen mukaansa syytetyt henkilöt eivät ole menetelleet edes huolimattomasti, eikä maa-ainesten käsittelemisestä ole aiheutunut ympäristölle tai terveydelle erityistä vaaraa tai vahinkoa.

    Päivikki Palosaari sanoo vastauksessaan, että viranomaiset ovat olleet tietoisia maa-ainesten säilyttämisestä Ainolassa vuodesta 1999 lähtien. Hänen mukaansa tilalla on säilytetty "puhdasta moreenia", eikä sinne ole haudattu mitään eikä toiminnasta ole aiheutunut haitallisia päästöjä ympäristöön.

    Palosaari toteaa vastauksessaan, että Levillä on poltettu vähäisessä määrin kuivaa puuainesta ja risuja sekä muuta materiaalia.

    Lue lisää

    Päivikki Palosaarelle syyte ympäristörikoksesta – Epäily: Hullu Poron jätteitä poltettu ja haudattu laittomasti Kittilässä

    Levin Hullu Poro -yhtiössä epäillään jätteiden dumppaamista maastoon – vastaavista rikoksista on aloitettu tänä vuonna Lapissa useita esitutkintoja

    Levin matkailuyrittäjän Päivikki Palosaaren esitutkinta laittomasta kaatopaikasta valmistunee toukokuussa

    Nuoli kaulassa lentänyt haikara paljasti lintujen muuttavan Afrikkaan – upotuskoe osoitti, etteivät pääskyt talvehdi veden alla

    Nuoli kaulassa lentänyt haikara paljasti lintujen muuttavan Afrikkaan – upotuskoe osoitti, etteivät pääskyt talvehdi veden alla


    Kattohaikaran lento katkesi loppukeväästä 1822 pienessä pohjoissaksalaisessa Klützin kaupungissa. Aatelismies Christian Ludwig von Bothmerin aseesta loppunsa kohdannut lintu oli kertaalleen aiemmin onnistunut välttämään kuoleman. Siitä kertoi...

    Kattohaikaran lento katkesi loppukeväästä 1822 pienessä pohjoissaksalaisessa Klützin kaupungissa. Aatelismies Christian Ludwig von Bothmerin aseesta loppunsa kohdannut lintu oli kertaalleen aiemmin onnistunut välttämään kuoleman.

    Siitä kertoi pitkän kaulan koko matkaltaan lävistävä puinen nuoli, joka kuitenkaan ei ollut saksalaista tekoa. Itse asiassa paljastui, että puunuoli oli peräisin Saharan eteläpuolisesta Afrikasta.

    Lintupolo oli lentänyt tuhansia kilometrejä 80-senttinen nuoli kurkussaan, vain tullakseen ammutuksi Itämeren rannikolla, Bothmerin linnan tiluksilla.

    Asmo Raimoaho / Yle

    Kovan onnen siivekäs valaisi vuosituhantista mysteeriä: mihin monet linnut katoavat talveksi.

    – Aiemminkin tiedettiin haikaroiden lähtevän talvea pakoon, mutta ei niin kauas kuin Afrikkaan. Tämä erikoisyksilö vauhditti käsitysten muuttumista lintujen muutosta. Se merkitsi oikean, tieteellisen muuttotutkimuksen alkua, kertoo tohtori Andreas Bick Rostockin yliopistosta.

    Haikara päätyi vielä samana kesänä luonnontieteen professori Heinrich Gustav Flörken hoteisiin, ja ensimmäisenä konkreettisena todisteena lintujen mannerten välisistä matkoista se avasi tietä uudelle tutkimukselle. Täytetty lintu kuuluu edelleen Rostockin yliopiston eläintieteellisiin kokoelmiin, ollen sen kenties tunnetuin yleisömagneetti.

    Vuonna 1822 ammuttu nuolikaulainen kattohaikara, Pfeilstorch on edelleen Rostockin yliopiston eläintieteellisissä kokoelmissa.Zoologische Sammlung der Universität Rostock

    Kokoelman kuraattori Andreas Bick kertoo linnun saaneen iskevän nimen Pfeilstorch, nuolihaikara saksalaiselta lintutieteen pioneerilta August Thienemannilta, joka oli perustamassa 1900-luvun alussa Rossittenin lintuasemaa tuolloisen Preussin itäkolkalle.

    Thienemann alkoi kerätä tietoja muista vastaavista tapauksista, ja sittemmin Pfeilstorchin kohtalontovereita on kertynyt noin 25 yksilöä eri puolilta Eurooppaa.

    Pohjaliejussa pääskyjen talvilomakohde?

    Ennen ymmärrystä lintujen muuttoliikkeestä vallalla olivat pitkälti antiikinaikaiset käsitykset. Myös uskonnolliset tekstit olivat käypiä opinkappaleita ennen tieteellistä vallankumousta.

    Antiikin viisaat Aristotelesta ja Homerosta myöten olivat kyllä havainnoineet lintujen liikehdintää Välimeren ympäristössä, mutta silti niiden muuttopuuhista oli vallalla vääriä uskomuksia.

    Pohjoisten kansojen historia -pääteoksensa 1555 julkaissut ruotsalainen historioitsija Olaus Magnus kirjoitti pääskyjen kömpivän talviunille vesistöjen pohjamutiin. Oletus oli kiistanalainen, mutta laajalti hyväksytty oppineistonkin keskuudessa ympäri Eurooppaa Brittein saarta myöten.

    – Teoria oli vallalla seuraavat 300 vuotta. Jopa ruotsalainen luonnontutkija ja eliöiden luokittelujärjestelmän isä, Carl von Linné pönkitti teoriaa, kertoo Andreas Bick.

    Asmo Raimoaho / Yle

    Olaus Magnus ei kuitenkaan ollut oletuksen alkulähde, huomauttaa dosentti Timo Vuorisalo Turun yliopiston biologian laitokselta.

    – Se oli vanha, vähintäänkin keskiaikainen näkemys. Keskiajan bestiaarioissa eli eläintarinoissa ihan yleinen oletus oli, että pääskyt menevät järven pohjaan. Olaus Magnus vain kirjasi tämän yleisen uskomuksen, sanoo Vuorisalo.

    Uskomuksen taustalla oli ilmeisesti pääskyjen tapa kerääntyä suurina parvina rantaruovikoihin syyskesällä. Vilkasliikkeisten vipeltäjien lähtö tapahtuu yleensä yön turvin ja korkealla lentäen, joten se jää helposti havaitsematta. Kadottuaan talveksi ne jälleen ilmestyivät samoille sijoille jäiden lähdön aikaan.

    Muitakin teorioita toki esitettiin, lintujen muun muassa uskottiin muuttuvan hiiriksi tai muiksi eläimiksi talven tullen. Arveltiinpa siipiveikkojen katoavan Kuuhunkin kurjaa keliä karkuun.

    Suomalaisessa kansanperinteessä linnut sentään liihottivat lämpimään Lintukotoon kapeasta raosta taivaan ja maan välillä.

    Totuuden kintereillä oltiin kuitenkin jo kauan ennen Klütziin lentänyttä nuolikaulaista haikaraa Itämeren toisella rannalla, Turussa.

    Asmo Raimoaho / YleSuomalainen lintutiede otti ensiaskeleensa Turun Akatemiassa

    Turun Akatemiaan vuonna 1762 opiskelemaan tullut ruotsalainen Johan Grysselius horjutti talvehtimisteoriaa yhdessä professori Johan Lechen kanssa.

    Leche oli jo pitkään kirjannut havaintojaan muun muassa Turun seudun ilmastosta ja lintutilanteesta, ja parivaljakko yritti kammeta pääskyjen talvehtimisteoriaa kumoon.

    – Johan Leche oli hyvin perillä tieteen saavutuksista, ja yhdessä Grysseliuksen kanssa hän toteutti tiettävästi koko Pohjoismaiden ensimmäisen ekologisen kokeen. He testasivat tätä hypoteesia pääskyjen järven pohjassa talvehtimisesta, pohjustaa Timo Vuorisalo.

    He tekivät nerokkaan kokeensa, ja kuten näin jälkikäteen voi arvatakin, pääskyraukka meni paniikkiin. Timo Vuorisalo

    Pääskyjen ruumiinrakennetta tutkineet Leche ja Grysselius perustelivat, kuinka pääskyjen hibernointi jäisten järvien pohjalietteissä on sula mahdottomuus.

    Keuhkoverenkierron mekanismi ja merkitys oli parivaljakolle tuttu asia, ja tieto kävi huonosti yksiin vanhan, vetisen talvehtimisteorian kanssa. Englantilaisen William Harveyn oppi verenkierrosta oli Pohjolassa tullut tunnetuksi edellisellä vuosisadalla.

    – Siihen asti oletettiin, että joku sielu tai ruumiin vitaalisuuteen liittyvät tekijät siellä vaan rullaavat pitkin verisuonia. Ennen ei ymmärretty hapensaannin tärkeyttä, hymähtää Timo Vuorisalo.

    Koeuitto meni räpiköinniksi

    Kaksikkoa epäilytti myös lintujen höyhenpeite, joka ilmavana pikemminkin kelluttaa lintuja kuin auttaa pohjaan vajoamisessa. He onnistuivat pyydystämään haarapääskyn – tavalla, jota väitöskirja ei kerro – ja lähtivät uittamaan tätä.

    – He tekivät nerokkaan kokeensa, ja kuten näin jälkikäteen voi arvatakin, pääskyraukka meni paniikkiin. Pinnan alle painettaessa se syöksähti karkuteille. Pääsky ei osoittanut mitään mielenkiintoa järvenpohjaan asettumiseen, nauraa Timo Vuorisalo.

    Näin empiiriset, havaintoihin pohjaavat tutkimusmenetelmät olivat akateemisessa maailmassa uutta. Aiemmin tiedettä oli tehty pitkälti vanhoja antiikin viisauksia ja raamatunjakeita kertaamalla.

    Pääskyjen syksyiset kokoontumiset vesien äärelle selittyivät sillä, että niiden ympäristö säilyi maa-alueita pidempään lämpimänä.

    Tämä houkuttelee lintuja niiden lähistölle saalistamaan vielä tarjolla olevaa hyönteisravintoa, ja ruovikko tarjoaa tuulensuojaa. Lechen ja Grysseliuksen väitöskirjassa vuodelta 1764 käsiteltiin myös hyönteisravinnon merkitystä tervapääskyn sekä räystäs- ja haarapääskyn syysmuuton ajoittumiselle.

    Tutkimuksen nostattamat laineet laantuivat nopeasti

    Talvista ruokapulaa pääskyt pakenivat tutkijakaksikon päättelyn mukaan Afrikan lämpöön, erityisesti Egyptiin.

    – Luultavasti Egyptiin siitä syystä, että he eivät tienneet mitään muuta paikkaa Afrikassa. Suurin osa Afrikan mantereesta oli tuolloin ihan valkoista aluetta kartalla, muistuttaa Timo Vuorisalo.

    Paitsi että Egypti oli Afrikan tunnetuin osa, Niilin laaksossa tiedettiin olevan runsaasti lintuja. Vuorisalo arvelee myös antiikista periytyneen kulttuurihistorian vaikuttaneen päätelmään.

    Nykyään voimme höyhenten kemiallisella analyysilla päätellä, missä päin Afrikkaa joku lintu on talvehtinut. Timo Vuorisalo

    Johan Lechen ja Johan Grysseliuksen tutkimus pääskyjen talvisista muuttomatkoista herätti aikanaan laajaa polemiikkia Keski-Eurooppaa myöten. Muun muassa alan suuri auktoriteetti Carl von Linné harasi vastaan, ja tutkimus painui unholaan.

    Pohjaliejuteoria piti pintansa aina 1800-luvun lopulle. Turun Akatemian kirjasto ja mittavat eläinkokoelmat ehtivät siinä välissä palaa muun kaupungin mukana vuonna 1827.

    Pelikaani päätyi nahkurin orsille

    Siipiveikkojen muuttoreittien jäljille päästiin tarkemmin vasta 1900-luvun alussa, kun tanskalainen Hans Christian Mortensen keksi hyödyntää lintujen rengastusta tieteellisiin tarpeisiin. Meillä rengastuksesta innostui eläintieteen professori Johan Axel Palmén 1913, ja Einari Merikallio oli suomalaisten lintulaskentojen uranuurtaja.

    Tekninen kehitys on vienyt lintujen muuttoliikkeen seurannan aivan uusille urille, kertoo dosentti Timo Vuorisalo Turun yliopistosta.

    – Nykyään voimme höyhenten kemiallisella analyysilla päätellä, missä päin Afrikkaa lintu on talvehtinut. Isotoopit ja alkuaineet päätyvät tietenkin ravinnon mukana niiden höyheniin.

    Linnut saattavat kieliä lomakohteistaan myös tuomalla eksoottisia kulttuurivaikutteita kylmään Pohjolaan. Luonnon matkijamestarina tunnettu luhtakerttunen voi Suomeen palatessaan äännellä oudosti.

    – Taitava lintuharrastaja saattaa tunnistaa, että siinähän laulaa joku kamerunilainen sademetsälintu, jota luhtakerttunen on päässyt talvehtimisalueellaan kuulemaan. Matkustelu avartaa!

    Asmo Raimoaho / Yle

    Tosin aina matkailu ei ole hyvästä. Sen sai havaita pelikaani, joka vuonna 1605 lehahti Turun linnan edustalle. Tapaus on Suomen vanhin kirjattu lintuhavainto. Raportissa paheksuttiin linnun tulleen ulkomailta ryöstämään kansallisia kalavarantojamme.

    Pelikaanihavaintoa pidetään erikoisuudestaan huolimatta suhteellisen luotettavana dosentti Timo Vuorisalon mukaan. Yksin muhkea nokka tekee pelikaanista helposti tunnistettavan.

    – Pelikaani hyvän tavan mukaisesti tietysti tapettiin, ja nahka lähetettiin kuninkaalle Tukholmaan. Mutta kuninkaanlinna paloi sittemmin 1600-luvun lopussa, ja pelikaaninnahka luultavasti sen mukana, että asiaa ei voi enää tarkistaa.

    Timo VuorisaloJouni Koutonen / Yle

    Timo Vuorisalo on Turun yliopiston biologian laitoksen dosentti. Vuorisalo on ollut kirjoittamassa vuonna 2009 julkaistua kirjaa Suomen lintutieteen synty – Turun Akatemian aika, jota on käytetty lähteenä tässä artikkelissa. Parhaillaan Vuorisalo työstää työryhmän kanssa tietoteosta suomalaisesta lintututkimuksesta 1800-luvulla.

    Lue lisää:

    Yle Luonto: Tiede uskoi pitkään pääskyjen talvehtivan järven pohjamudassa

    Yle Luonto: Härskit pääskyt ja korppia viinassa – kansanuskomuksia linnuista

    Yle Oppiminen: Lintujen pesintä ja muutto

    Turun lintutieteellinen yhdistys: Lintuhavainnoista tiedettä Suomessa

    Birdlife: Lintujen muuttoajat

    Birdlife: Muuttolintujen saapuminen

    Kukka kuulee pölyttäjän pörinän – lähestyvä mehiläinen saa helokin tuottamaan makeinta mettään

    Kukka kuulee pölyttäjän pörinän – lähestyvä mehiläinen saa helokin tuottamaan makeinta mettään


    Vaikka kukalla ei ole korvia, joita höristellä, se "kuulee" ääniaallot ja reagoi niihin, joista sille on hyötyä, kertoo tuore israelilainen tutkimus. Tel Avivin yliopiston populaatiogeneetikko Lilach Hadany pohti, olisiko eläinlajien evoluution...

    Vaikka kukalla ei ole korvia, joita höristellä, se "kuulee" ääniaallot ja reagoi niihin, joista sille on hyötyä, kertoo tuore israelilainen tutkimus.

    Tel Avivin yliopiston populaatiogeneetikko Lilach Hadany pohti, olisiko eläinlajien evoluution kannalta niin tärkeä ominaisuus kuin kuulo voinut jäädä kasveilta kokonaan hyödyntämättä.

    Näistä mietteistään professori Hadany sai aiheen johtamaansa tutkimukseen, jonka koekasviksi otettiin iltahelokkilaji Oenothera drummondii.

    Helokeille soitettiin koeääniä ja mitattiin, vaikuttivatko ne meden sokeripitoisuuteen.

    Täyden hiljaisuuden lisäksi soitettiin mehiläisen pörinää sekä tietokoneella tuotettuja kolmea ääntä, joiden taajuus vaihteli matalasta korkeaan. Äänen lähde oli kymmenen sentin päässä kukasta.

    Laser rekisteröi kukan värinän

    Hiljaisuus ja suuri- ja keskitaajuiset äänet eivät vaikuttaneet mitenkään. Mehiläisen lentoääni ja sitä vastannut matalataajuinen humina sen sijaan saivat kukan valpastumaan. Sen meden sokeripitoisuus nousi vajaassa kolmessa minuutissa 12–20 prosenttia.

    Kukka siis "kuuli", että lähistöllä lenteli mehiläinen, ja reagoi siihen makeuttamalla mettään juuri oikeaan aikaan, Hadany päättelee.

    Varmistaakseen reaktion johtuvan juuri ääniaalloista eikä jostakin muusta, tutkijat panivat kukat värähtelymittalaitteeseen, jossa laser rekisteröi kukkien pienenpienet liikkeet.

    Koe toistettiin, ja tulos oli sama: vain mehiläisen surina ja vastaava matalataajuinen ääni saivat helokin värisemään. Kun kukkien päälle pantiin lasipurkki, pois jäivät sekä värinä että meden makeutuminen.

    Varmemmaksi vakuudeksi koetta toistettiin niin ulkona kuin sisällä sekä eri vuodenaikoina. Tulos oli aina sama.

    Oenothera drummondii on rantahiekassa viihtyvä iltahelokkilaji. Yoav Dothan

    Makeimman meden tuottaminen vaatii kasvilta erityisen paljon kalliita energiavaroja. Niitä ei kannata tuhlata muille kuin sellaisille hyönteisille, jotka maksavat medestä kuljettamalla kasvin siitepölyä toiseen kasviin.

    Jos mesi taas jää suotta odottelemaan, mikrobit voivat tuhota sen, ja taas menee arvokasta sokeria hukkaan. Tutkimuksen kenttähavaintojen perusteella niin ei kuitenkaan yleensä käy.

    Tarkkailu nimittäin osoitti, että jonkin pölyttäjähyönteisen lentely kukan lähellä yhdeksänkertaistaa sen todennäköisyyden, että kuuden minuutin sisällä paikalle pörrää toinenkin pölyttäjä.

    Hadany ja hänen tutkijaryhmänsä haluaisivat seuraavaksi selvittää, pätevätkö tulokset muihinkin kasveihin kuin helokkeihin. Heitä kiinnostaa myös, millainen on kasvien mahdollinen reaktio mehiläisten lisäksi muiden eläinten tai kenties jopa sään ääniin.

    Puhuvatko kukat?

    Tutkimus ei ole vielä ilmestynyt tiedeyhteisön vertaisarvioimana, mutta se on luettavissa ennakkoon pdf-muodossa bioRxiv-sivustolta.

    Siellä on myös saman ryhmän toinen samanaikainen tutkimus, jossa osoitettiin, että joillakin kasveilla on myös ääni, vaikka se ei kuulukaan ihmiskorvalla.

    Tutkijat kertovat mitanneensa peruna- ja tupakkakasvin vaimeaa ultraääntä kymmenen sentin päästä. He uskovat joidenkin eläinten kuulevan äänet metrienkin päähän.

    Äänestä oli tutkijoiden mukaan pääteltävissä, oliko kasvi kuivunut, vahingoittunut vai terve. Huonokuntoiset kasvit ääntelivät enemmän kuin terveet.

    Tutkijoiden mukaan tietokone pystyi erottamaan ääntelyn perusteella sairaat kasvit terveistä 70 prosentin varmuudella.

    Peruna oli yksi kasveista, joiden ultraääniä tutkijat mittasivat. CC0Kasveilla on kemiallisia viestejä

    The Atlantic-lehti pyysi alan muita tutkijoita arvioimaan israelilaistutkimusten tuloksia. Kasvien kuuntelukyvystä kollegat vakuuttuivat, tarkoituksellisesta ääntelystä eivät.

    Kasvien kommunikoinnista on tiedeyhteisössä monenlaisia käsityksiä. Jokseenkin yksimielistä ollaan ennestään ainakin siitä, että kasvit päästävät ilmoille kemiallisia signaaleja varoittaakseen toisiaan kasvinsyöjäeläimistä.

    Puiden on havaittu viestittelevän myös juuristojaan yhdistävien sienien avulla. Siihen on leikillisesti viitattu metsän internetinä.

    Vaikka tutkimuksia kommentoivat kollegat eivät kyseenalaistakaan ultraäänimittauksien tuloksia, niiden tulkintaan he suhtautuvat epäillen.

    He jäivät kaipaamaan selitystä sille, mitä hyötyä katkonaisesta, vaimeasta ääntelystä on kasville itselleen tai mikä on viestin sisältö sen kuulevalle eläimelle.

    Lue myös:
    Tunnistatko kuvasta naamioitumisen mestarin? Kasveilla on odottamattomia konsteja vihollisten välttelyyn

    EU haastaa Espanjan oikeuteen kosteikkoalueiden suojelun laiminlyönnistä

    EU haastaa Espanjan oikeuteen kosteikkoalueiden suojelun laiminlyönnistä


    Euroopan unioni aikoo haastaa Espanjan valtion oikeuteen Doñanan kosteikkoalueen suojelun laiminlyönnistä. Maailman luonnonjärjestön WWF:n mukaan Espanja on "vuosien ajan laiminlyönyt niin Euroopan vesiä suojelevaa vesipuitedirektiiviä kuin...

    Euroopan unioni aikoo haastaa Espanjan valtion oikeuteen Doñanan kosteikkoalueen suojelun laiminlyönnistä.

    Maailman luonnonjärjestön WWF:n mukaan Espanja on "vuosien ajan laiminlyönyt niin Euroopan vesiä suojelevaa vesipuitedirektiiviä kuin lintu- ja luontodirektiiviä" alueella.

    Pohjavedet ovat laskeneet alueella mansikkaviljelmien laittoman kastelun sekä kasvaneen turismin seurauksena.

    Espanjan lounaisosassa Andalusian alueella sijaitseva Doñanan kansallispuisto on eläin- ja kasvikunnaltaan rikas alue, joka lukeutuu Euroopan suurimpiin kosteikkoihin.

    Siellä elää useita suojeltuja ja uhanalaisia eläinlajeja kuten sukupuuton partaalla oleva marmorisorsa, iberiankeisarikotka, espanjanilves ja espanjankilpikonna.

    Iberiankeisarikotka Doñanan kansallispuistossa.EDUARDO ABAD / EPA

    – Tämä on räikeä esimerkki siitä, kuinka EU:n maatalouspolitiikka on ristiriidassa vesiensuojelulainsäädännön kanssa, ja että maatalouden ympäristönsuojeluun osoitetut määrärahat ovat riittämättömät, sanoo WWF Suomen suojeluasiantuntija Jenny Jyrkänkallio-Mikkola.

    Asia käsitellään Euroopan unionin tuomioistuimessa.

    Lue myös:

    Euroopan komission tiedote: Commission takes Spain to Court for failure to protect the Doñana Wetlands

    Henkeäsalpaavat kuvat jäälakeuksilta: Tältä näyttää uuden jään muodostuminen Merenkurkun ulkosaaristossa

    Henkeäsalpaavat kuvat jäälakeuksilta: Tältä näyttää uuden jään muodostuminen Merenkurkun ulkosaaristossa


    Vaikka jäätalvi onkin ollut Merenkurkussa normaaliaikataulusta myöhässä, ovat kovat pakkaset saaneet myös ulkosaariston vetäytymään pikkuhiljaa jääpeitteeseen. Sohjoinen lauttameri alkaa muodostua kiinteäksi jääksi nopeasti, kunhan sää on...

    Vaikka jäätalvi onkin ollut Merenkurkussa normaaliaikataulusta myöhässä, ovat kovat pakkaset saaneet myös ulkosaariston vetäytymään pikkuhiljaa jääpeitteeseen.

    Sohjoinen lauttameri alkaa muodostua kiinteäksi jääksi nopeasti, kunhan sää on riittävän kylmä ja tyyniAntti Haavisto/Yle

    Kun vesi saavuttaa jäätymispisteensa, se muuttaa olomuotoaan ja kiteytyy eli jäätyy, kerrotaan Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilla. Jään tiheys on pienempi kuin veden, ja siksi jää kelluu. Aluksi jääkiteet ovat vedessä vapaina, mutta vettä kevyempinä ne nousevat pintaan, missä ne vähitellen kerääntyvät yhteen ja kiinnittyvät toisiinsa.

    Taivaanrannassa näkyvät saderintamat laveeraavat horisonttiin hienoja tasojaAntti Haavisto/Yle

    Mistään massiivisesta kiintojäästä ei ole vielä kyse, vaan isoilla merenselillä ajelehtineista lautoista, jotka liimautuvat nyt kiinni uuteen pakkasen muodostamaan jäähän. Jäätyessä veden pintaan muodostuu yhtenäinen ohut jääpeite, riite. Riitteen muodostumisen jälkeen kiteet kasvavat vain alaspäin ja jääpeite paksuuntuu.

    Karikoiden päälle kohoaa usein ahtojääröykkiöitä, jotka voivat hyvinä jäätalvina olla useiden metrien korkuisia Antti Haavisto/Yle

    Mustasaaren Södra Vallgrundin edustalla kiinteämpi jää ulottui vielä alkuviikosta vain reilun kilometrin päähän rannasta, jonka jälkeen avautuvat isot ulapat olivat vielä auki. Nyt nämäkin isot selät alkavat saada ohutta kiinteää jäätä päälleen.

    Tummat laikut jäässä ovat yleensä varma heikon jään merkkiAntti Haavisto/Yle

    Kun jää muodostuu suoraan vedestä, se on kirkasta teräsjäätä. Sään raju viileneminen ja tyyni sää ovat edistäneet uuden jään muodostumista, mikä on monelle luonnossa liikkujalle upea elämys.

    Jäätymisvaiheessa oleva meri tarjoaa monenlaisia muotoja ja värejä Antti Haavisto/YleVarsinkin aurinkoisella säällä ahtojääröykkiöt kylpevät upeissa sinisen sävyisissä väreissäAntti Haavisto/Yle

    Nämä kuvat on otettu noin kilometrin päässä Södra Vallgrundin Bulleråsista sijaitsevalta Västra Kalvholmsgrundin saarelta, jonka edestä aukeavat isot jäälakeudet ovat lähteneet jäätymään vasta muutamia päiviä sitten. Tämän jälkeen jään päälle satanut eristävä lumi hidastaa jään vahvistumista, ja haittaa tietysti myös jään värin ja pinnan laadun tarkkailua.

    Aava ja värikäs jäälakeus hurmaa monet luonnossa liikkujatAntti Haavisto/Yle
    Neljä edellistä vuotta ovat olleet mittaushistorian kuumimmat

    Neljä edellistä vuotta ovat olleet mittaushistorian kuumimmat


    Neljä edellistä vuotta ovat olleet mittaushistorian kuumimmat, ilmenee yhdysvaltalaisen tutkimusryhmän Berkeley Earthin julkaisemista tuoreista tiedoista. Vuosi 2018 oli mittaushistorian neljänneksi lämpimin. Viime vuonna lämpötila oli noin 1,16...

    Neljä edellistä vuotta ovat olleet mittaushistorian kuumimmat, ilmenee yhdysvaltalaisen tutkimusryhmän Berkeley Earthin julkaisemista tuoreista tiedoista.

    Vuosi 2018 oli mittaushistorian neljänneksi lämpimin. Viime vuonna lämpötila oli noin 1,16 celsiusastetta lämpimämpi kuin keskimäärin 1800-luvun puolivälin ja vuoden 1900 välillä. Kyseistä ajanjaksoa käytetään usein esiteollisena vertailupohjana globaaleille ilmastotavoitteille.

    Raportin mukaan vuosi 2016 oli mittaushistorian kuumin. Vuoden 2018 pieni lasku heijastelee raportin mukaan todennäköisesti lyhytaikaista luonnollista vaihtelua, mutta kokonaisuudessaan maapallon lämpenemistrendi pysyy johdonmukaisena.

    Euroopan unionin Copernicus Climate Change Servicen tammikuun alussa julkaisemien tietojen mukaan vuodet 2015-2018 olivat historian kuumimmat.

    Juttua korjattu 25.1.2019 kello 11:20: Viime vuonna lämpötila oli noin 1,16 celsiusastetta, ei 1,6 celsiusastetta, vuosia 1850–1900 lämpimämpi kuten jutussa aiemmin mainittiin.

    Luonto elvyttää, jos sille antaa mahdollisuuden

    Luonto elvyttää, jos sille antaa mahdollisuuden


    Vaikka kansallispuistoissa retkeileminen on viiden vuoden aikana lisääntynyt, Suomessa on yhä enemmän ihmisiä, joita luontoon meneminen ei kiinnosta. Ei, vaikka tutkimustulokset osoittavat vaikkapa metsän hyvää tekevät vaikutukset fyysiselle ja...

    Vaikka kansallispuistoissa retkeileminen on viiden vuoden aikana lisääntynyt, Suomessa on yhä enemmän ihmisiä, joita luontoon meneminen ei kiinnosta.

    Ei, vaikka tutkimustulokset osoittavat vaikkapa metsän hyvää tekevät vaikutukset fyysiselle ja psyykkiselle terveydellemme: stressi lievittyy, mieliala kohenee, pulssi tasoittuu, verenpaine laskee.

    Kokkolalainen lintuharrastaja Marko Pohjoismäki ei voisi elää ilman luontoa. Hänen mielestään jo pelkkä ajatus on mahdoton.

    – Yritän päästä rannoille ja metsiin melkein joka päivä. Tarkkailen lintuja tai vaan rauhoitun ja nautin, Pohjoismäki kertoo.

    Sari Vähäsarja / Yle

    Professori Liisa Tyrväinen Luonnonvarakeskuksesta arvelee luonnosta vieraantuneiden määrän kasvavan vähitellen. Tuore tutkimusaineisto Helsingistä odottaa läpikäyntiä ja vertailua kymmenen vuotta sitten kerättyyn materiaaliin.

    – Kiinnostaa tietää, kuinka paljon enemmän nyt on heitä, joille luonnolla ei ole enää tärkeää henkilökohtaista merkitystä. Ja kuinka nopeasti tällaiset muutokset kulttuurissa syntyvät, Tyrväinen pohtii.

    Voimaantuminen

    Moni tavoittelee kiihkeästi terveyttä. Syöminen on hiottua, liikunta tehokasta ja tavoitteellista.

    Luonnossakin suoritetaan. Hiihdetään katse ladussa tavoitteellisia matkoja, juostaan sivuille vilkuilematta tehokkaita lenkkejä.

    Liikunnan kannalta hyvä homma, mutta...

    – Tutkimusten mukaan mieli hyötyy parhaiten ja stressistä palautuminen on tehokkaampaa, kun ehtii katsella ja kuunnella. Pysähtyä nauttimaan luonnon kauneudesta ja ilmiöistä, Tyrväinen kertoo.

    Kati Latva-Teikari / Yle

    Luonto elvyttää, jos sille antaa mahdollisuuden.

    Mielenterveys hyötyy, jos ihminen liikkuu luonnossa vähintään puoli tuntia pari kolme kertaa viikossa tai saman verran pidempiä luontoretkiä isommilla luontoalueilla kuukaudessa.

    – Mitä useammin ja pidempään luonnossa ollaan, sitä vahvempia elpymiskokemuksia saadaan, Tyrväinen muistuttaa.

    Pelko

    Luonnon hiljaisuus on kiehtovaa ja voimaannuttavaa, mutta osalle uhkaavaa. Luonnosta vieraantunut voi pelätä petoja, eksymistä, loukkaantumista, pimeää ja muita ihmisiä.

    – Varsinkin urbaaneilla viheralueilla voidaan pelätä, että joku vaanii ja hyökkää puskista, Liisa Tyrväinen kertoo.

    Kati Latva-Teikari / Yle

    Kokkolalainen Marko Pohjoismäki on liikkunut luonnossa koko elämänsä eikä ole koskaan nähnyt sutta tai karhua. Vihainen hirvisonni on ajanut hänet syksyllä muutamaksi tunniksi puuhun, mutta sekään ei ollut eläimen vika. Hirvi vaan toimi kiima-ajan vaistojensa mukaan eli halusi kilpailijan pois reviiriltään.

    – Oli pakko kiivetä oksille odottamaan, että aluettaan tiukasti puolustanut uros viimein ja vihdoin lähtee. Olin väärässä paikassa väärään aikaan.

    Kokemuksestaan huolimatta mies ei pelkää hirviä eikä muutenkaan luontoa.

    Kati Latva-Teikari / Yle

    Tyrväinen ja Pohjoismäki neuvovat selättämään pelkoa pala kerrallaan. Voi lähteä opastetulle luontoretkelle tai mennä metsään luonnossa liikkumaan tottuneen kanssa.

    Yksikseen retkeilevän kannattaa valita kohteeksi hyvin opastettu reitti, missä kulkee muitakin retkelijöitä.

    – Kannattaa opetella tuntemaan eläimiä ja niiden käyttäytymistä. Tieto vähentää pelkoa, Pohjoismäki neuvoo.

    Kiire

    Jatkuva ärsyketulva on uusi normaali. Pysähtyminen on yhä vaikeampaa. Kovilla kierroksilla käyvä ei pysty hetkessä rauhoittumaan.

    Heini Holopainen / Yle

    Marko Pohjoismäki kertoo levottomuuden paistavan ihmisistä luontoretkillä.

    – Ei osata enää olla paikoillaan, vaan pitää koko ajan olla liikkeessä. Kestää kauan, ennen kuin tällainen ihminen rauhoittuu, jos edes osaa enää rauhoittua, Pohjoismäki miettii.

    Professori Liisa Tyrväinen Luonnonvarakeskuksesta neuvoo unohtamaan kännykän, vaikka se mukana olisikin.

    – Luonnon mielenterveydelliset hyödyt jäävät saamatta, jos koko ajan metsäretkelläkin tuijottaa puhelinta ja somettaa. Ihmistä pitää opettaa uudelleen rentoutumaan.

    Elpyminen

    Ihminen rauhoittuu, elpyy ja kokee onnellisuuden ja tyyneyden tunteita erityisesti mielipaikassaan. Lintuharrastaja Marko Pohjoismäen sielunmaisemat löytyvät veden ääreltä, Pohjanlahden rannoilta.

    – Mielipaikkoja on niin paljon, rannoilla ja metsissä!

    Liisa Tyrväisen mukaan tutkimukset osoittavat, että kaupunkien ulkopuoliset luontoalueet vaikuttavat mielialaan tehokkaammin kuin viheralueet.

    Heini Holopainen / Yle

    Joillekin sielunmaisemaksi riittää näkymät puiston penkiltä. Tyrväisen mukaan näyttää siltä, että pienikin viheralue voi antaa ihmiselle hyvää mieltä tuottavan luontokokemuksen.

    – Urbanisoituneelle ihmiselle koristeistutukset ja hoidetut pensaat ja puut voivat riittää luontokokemukseksi.

    Toinen ääripää ovat he, joilla on vahva luontosuhde ja tiukat vaatimukset luontoympäristölleen.

    – He haluavat kokea suojeltua, alkuperäistä luontoa, jossa pitää näkyä monimuotoisuutta. He myös nauttivat tiedosta, että alueella asustaa uhanalaisia, suojeltavia kasvi- ja eläinlajeja, Tyrväinen kertoo.

    Heini Holopainen / Yle

    Professori miettii myös hiilijalanjälkeä. Autoilua halutaan rajoittaa, silti moni joutuu ajamaan autolla päästäkseen hiihtämään tai retkeilemään luontokohteeseensa.

    – Luontoa pitäisi saada lähelle ja myös säilyttää kasvukeskusten sisällä. Osa luonto- ja virkistyskäyttöön päätyneistä alueista on sellaisia, joihin ei ole voinut rakentaa, Liisa Tyrväinen sanoo.

    Hän miettii myös, mitä metsillemme tapahtuu, jos kaikkia öljyyn perustuvia materiaaleja, vaikkapa muoveja ja tekstiileitä, lähdetään korvaamaan muilla raaka-aineilla.

    – Globaalisti tarvittavan biomassan määrä on valtava, sille ei ole kattoa. Miten metsistä haluttavat erilaiset hyödyt voitaisiin paremmin tasapainottaa? Siihen tarvitaan viisautta ja kokonaisvaltaisempaa tarkastelua metsien käytöstä.

    "Kelkka upposi lumen läpi, ja vesi vaan roiskui" – vesi puskee jään läpi Saimaalla


    Tästä on kyseSuomen suurimman järven Saimaan jäätilanne on poikkeuksellisen huono.Jään paksuus vaihtelee paikoittain erittäin paljon.Paksu lumikerros eristää ja estää jäätymisen kovillakin pakkasilla.Virtapaikoissa vesi syö teräsjäätä...

    Tästä on kyseSuomen suurimman järven Saimaan jäätilanne on poikkeuksellisen huono.Jään paksuus vaihtelee paikoittain erittäin paljon.Paksu lumikerros eristää ja estää jäätymisen kovillakin pakkasilla.Virtapaikoissa vesi syö teräsjäätä alta päin.

    Ikänsä Saimaalla liikkunut mies seisoo jäällä polveen asti ulottuvassa lumessa. Lumen alta hän kaivaa esiin läikän tummaa jäätä. Yksi isku tuuralla, ja pienestä reiästä alkaa pulputa vettä jäälle.

    – Tuossa kohdassa, missä jäätä kokeilin, niin lumi painaa sitä ohutta jääkerrosta notkolleen. Kun siellä on valtava paine, niin vesi pyrkii jäälle.

    Hän on taipalsaarelainen valokuvaaja Mikko Nikkinen, joka vuosien ajan on seurannut Suomen suurimman järven Saimaan elämää. Vaikka ulkona paukkuu pakkanen, on jää edelleen petollista.

    Syynä on lumi, jota on paikoitellen jopa puoli metriä. Lumikerros toimii eristeenä ja estää vahvan jään muodostumisen.

    "Vesi vaan roiskui"

    Jäälle pulppuavan veden kanssa on tehnyt tuttavuutta myös Lappeenrannan kaupungin ulkoliikuntapaikkojen kunnossapitotyönjohtaja Tommi Nakari.

    Nakari kävi testaamassa jään kantavuutta ja ajoi moottorikelkalla Pien-Saimaalla parin kilometrin matkan mantereelta saareen.

    – Kelkka upposi heti lumen läpi, ja vesi vaan roiskui, kertoo Nakari.

    Lappeenrannan kaupunginlahti on yleensä täynnä hiihtäjiä ja kävelijöitä. Nyt on rauhallista. Petri Kivimäki/Yle

    Hiihtäjien on turha jäälle pyrkiä.

    – Tällaisessa jäätilanteessa kaupunki ei ryhdy tekemään latuja jäälle, Nakari sanoo.

    Jääladut on Lappeenrannassa perinteisesti vedetty Kaupunginlahdelle ja Lappeenrannan ydinkeskustan tuntumassa sijaitsevalle Sunisenselälle.

    "Teräsjää puuttuu paikka paikoin kokonaan"

    Suur-Saimalla jäätä on ällistyttävän vähän – vain muutamista senttimetreistä kahteenkymmeneen senttiin.

    – Ohut teräsjää, vettä, kohvaa ja lunta, luettelee kalastaja Antti Häkkinen.

    Hän muistuttaa, että Suur-Saimaalta teräsjää puuttuu paikka paikoin kokonaan.

    Kalastaja Antti Häkkinen tarkastaa aamuvarhaisella jään paksuutta Saimaan Kyläniemessä.Jari Tanskanen / Yle

    Häkkinen on pitänyt verkkoja reilun viikon ajan Saimaalla Taipalsaaren Kyläniemen pohjoispuolella. Hän odottaa, että jäät vahvistuisivat.

    – Kalastamme vähemmillä verkoilla kuin normaalisti tähän aikaan, hän kertoo.

    Apajalle mennään jalkamies edellä. Jalkamies kokeilee jäätä, ja moottorikelkka lasteineen seuraa perässä.

    – Jos ei ole työhön tai toimeentuloon liittyvää välttämätöntä tarvetta mennä jäälle, niin kehottaisin pysymään rannalla, Häkkinen sanoo.

    "Pertsasuksilla kastelee vain jalkansa"

    Pien-Saimaalla lähes päivittäin hiihtelevä Petter Sairanen arvelee, että 20 asteen pakkasilla Pien-Saimaa alkaa vähitellen jäätyä altakin päin.

    – Teräsjäätä on paksuimmillaan parikymmentä senttiä ja sen päällä suunnilleen saman verran haurasta maitojäätä. Maitojään päälle satanut paksu kerros lunta eristää niin hyvin, että jäätyminen tapahtuu hitaasti, sanoo Sairanen.

    Sairanen käy verkoilla ja liikkuu jäällä pitkillä ja leveillä metsäsuksilla.

    – Kaupunkiladuille suunnitelluilla pertsasuksilla kastelee vain jalkansa, sanoo Sairanen.

    Lappeenrantalainen Pekka Turunen käy pilkillä Pien-Saimaalla. Virtapaikat hän kiertää kaukaa, ja on varovainen tutuissakin paikoissa.

    – Moottorikelkalla ei kannata mennä. Jäätä on 15–20 senttiä, ja sen päällä saman verran vettä, Turunen kuvailee.

    Suomen ympäristökeskuksen virallisella mittauspaikalla Saimaalla Lappeenrannan Lauritsalassa Saimaan jään paksuus on 21 senttimetriä. Haukiveden mittauspisteellä Saimaan pohjoisosassa jään paksuus on 19 senttiä.

    Jää on kahdeksan senttiä ohuempaa kuin tähän aikaan vuodesta keskimäärin.

    Kömpelönä ja epäröiden hyiseen veteen – satelliittilähettimet antoivat aivan uutta tietoa keisaripingviinin poikasista

    Kömpelönä ja epäröiden hyiseen veteen – satelliittilähettimet antoivat aivan uutta tietoa keisaripingviinin poikasista


    Keisaripingviinit ovat poikasilleen huolehtivia vanhempia – mutta vain viiden kuukauden ajan. Sen jälkeen poikasten on tultava itse toimeen Etelämantereen jäisessä elinympäristössä. Emojensa luota lähteneiden nuorten lintujen ensimmäisistä...

    Keisaripingviinit ovat poikasilleen huolehtivia vanhempia – mutta vain viiden kuukauden ajan. Sen jälkeen poikasten on tultava itse toimeen Etelämantereen jäisessä elinympäristössä.

    Emojensa luota lähteneiden nuorten lintujen ensimmäisistä kriittisistä kuukausista on tiedetty varsin vähän. Uudessa tutkimuksessa seurattiin satelliittilähettimien avulla, missä ja miten poikaset oppivat hankkimaan elantonsa.

    Ranskalaisen Chizén biologisen tutkimuskeskuksen asiantuntijat kiinnittivät satelliittilähettimen 15 pingviininpoikasen selkään, ennen kuin poikaset polskahtivat veteen Adélienmaassa sijainneesta yhdyskunnastaan muutama vuosi sitten.

    Elettiin joulukuuta, jolloin Etelämantereen sää alkaa yleensä lämmetä ja pesimäalueen lähistölle aukeaa avomerta. Tutkijat valitsivat mahdollisimman hyväkuntoisia lintuja, koska niillä oli parhaat mahdollisuudet selvitä hengissä haasteesta, joihin niillä ei ollut mitään harjoitusta.

    – Vanhemmat eivät opeta poikasia uimaan. Kun ne astuvat ensimmäisen kerran veteen, ne ovat hyvin kömpelöitä ja epävarmoja, eivät vanhempiensa kaltaisia nopeita ja tyylikkäitä uimareita, sanoo tutkimusta johtanut Sara Labrusse yhdysvaltalaisesta Woods Holen merentutkimusinstituutista WHOI:sta.

    Biologi Stephanie Jenouvrierin pitelemä viisikuinen poikanen on saamassa satelliittilähettimen selkäänsä. Stephanie Jenouvrier / WHOI

    Aluksi nuoret pingviinit suuntasivat mahdollisimman avoimille ja lämpimille vesille oppimaan uimataitoa. Talvikuukausiin mennessä sukellustreenit olivat tuottaneet tulosta, jotta joukko saattoi siirtyä jäisille alueille ja tekemään aiempaa syvempiä sukelluksia jään alla.

    Tällä alueella suhteellisen lämmin pintavesi kohtaa syvät, kylmät vedet termokliinissä eli veden lämpötilan harppauskerroksessa. Termokliini alkaa syventyä syksyllä. Samalla sinne painuu krilliäyriäisiä ja muuta pingviineille sopivaa saalista.

    – Yllätyimme, sillä emme ennen tienneet nuorten pingviinien pysyttelevän niin kauan merijään seassa. Ne viettivät suurimman osan talvesta sukeltelemalla jään alla, Labrusse kertoo.

    Lähettimet välittivät tutkijoiden tietoon yli 62 000 sukellusta. Syvin ulottui 254 metriin.

    Jään sulaminen on suuri uhka

    Seuraavaksi tutkijat haluaisivat hyödyntää satelliittiseurantaa pingviinien kuolemien rekisteröintiin. Se tieto puuttuu tästä tutkimuksesta. Lähettimet lakkasivat toimimasta parin pingviinin selässä jo ensimmäisinä päivinä. Pisimpään toiminut vaikeni hieman alle vuoden päästä.

    – Emme tiedä, tapahtuiko eläimille jotakin, loppuiko lähettimestä akku vai tuliko niihin jokin tekninen pulma, Labrusse sanoo.

    Kaikki uusi tieto keisaripingviineistä on tärkeää. Ne ovat maailman suurin pingviinilaji ja erityisen alttiita ilmastonmuutoksen riskeille, koska niiden elämä on täysin sidoksissa jäähän.

    Naaras munii keväällä merijäälle yhden munan ja lähtee sitten saalistusmatkalla lihottaakseen itsensä siihen kuntoon, että pystyy ruokkimaan poikasen, kunhan uros on hautonut sen.

    Jäätä on oltava sopivasti. Jos sitä on liian vähän, ei ole myöskään kantavia hautoma-alueita. Jos jäätä on liikaa, matka avoveteen eli saalistamaan ja takaisin venyy ja poikaset joutuvat odottamaan nälkäisinä.

    Matka alkaa. Sara Labrousse / WHOI

    Nuoret linnut palaavat yhdyskuntaansa jatkamaan sukua viiden tai kuuden vuoden päästä.

    – Tarvitsemme lisätietoa siitä, mitä ne tekevät sillä välillä. Ymmärrys niiden reagoinnista muuttuvaan ympäristöön eri elämänvaiheissaan on ratkaisevaa, jotta voimme ennustaa lajin selviämistä ilmaston muuttuessa, sanoo tutkimukseen osallistunut WHOI:n biologi Stephanie Jenouvrier.

    Tutkimus on ilmestynyt Marine Ecology Progress Series -julkaisussa. Tästä voit katsoa WHOI:n lyhyen videon Adélienmaalta.

    Ahmaa saa taas metsästää poronhoitoalueella

    Ahmaa saa taas metsästää poronhoitoalueella


    Maa- ja metsätalousministeriö on antanut asetuksen, jonka mukaan ahmoja voidaan metsästää pohjoisella ja itäisellä poronhoitoalueella. Poikkeuslupia voidaan myöntää enintään kahdeksan eli sama määrä kuin kahtena edellisenäkin...

    Maa- ja metsätalousministeriö on antanut asetuksen, jonka mukaan ahmoja voidaan metsästää pohjoisella ja itäisellä poronhoitoalueella. Poikkeuslupia voidaan myöntää enintään kahdeksan eli sama määrä kuin kahtena edellisenäkin metsästysvuonna.

    – Rajoitetun metsästyksen tavoitteena on mahdollistaa merkittäviä porovahinkoja aiheuttavien yksilöiden poistaminen. Vaikka ahmojen porotaloudelle aiheuttamat vahingot ovatkin viime vuosina vähentyneet, niiden taloudellinen arvo on edelleen merkittävä, sanoo maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.).

    Voimassa olevassa ahman hoitosuunnitelmassa Suomi on jaettu kolmeen kannanhoitoalueeseen: pohjoinen ja itäinen poronhoitoalue, muu poronhoitoalue sekä Metsä-Suomi. Viime talvena poronhoitoalueella liikkui Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan noin 120–140 ahmaa ja muualla Suomessa noin 150–160 ahmaa.

    Ahmakanta on vahvistunut huomattavasti 2000-luvulla

    Arvio ahmojen lukumäärästä on noin 20 prosenttia suurempi kuin kahta edellistä talvea koskenut arvio (220–250). Riistakolmioaineiston perusteella ahmojen määrä poronhoitoalueella ja itäisellä kannanhoitoalueella on jopa moninkertaistunut viimeisten 15–20 vuoden aikana.

    Ahma rauhoitettiin poronhoitoalueellakin vuonna 1982. Rauhoituksesta voidaan kuitenkin poiketa Suomen riistakeskuksen antamalla poikkeusluvalla. Poikkeuksien määrän asettaa vuosittain maa- ja metsätalousministeriö.

    Viime talvena käytettiin kaikki kahdeksan poikkeuslupaa. Ahmat saatiin saaliiksi Sodankylästä, Kittilästä, Inarista, Savukoskelta, Sallasta, Kuusamosta, Taivalkoskelta ja Suomussalmelta.

    Lue myös

    Metsähallituksen petolaskentojen mukaan ahmoja on eniten Käsivarressa

    Kaikki ahman poikkeusluvat myönnetty – saaliiksi jo neljä ahmaa

    Ahma on pedoista pahin – tappoi viime vuonna tuhansia poroja

    Ympäristöjärjestö WWF tuomitsee ministeriön päätöksen sallia kahdeksan ahman kaadon

    Kahdeksan poikkeuslupaa ahman kaatoon – Ahmojen aiheuttamat porovahingot 6,6 miljoonaa euroa vuonna 2017

    Kuulta näyttävä ympyränmuotoinen jäälautta herätti hämmennystä Yhdysvalloissa – Katso video oudosta ilmiöstä


    Mainen osavaltiossa sijaitsevassa Westbrookin kaupungissa huokaistiin ihmetyksestä, kun kaupungin halki virtaavaan Presumpscot-jokeen ilmestyi kuun pienoismallilta näyttävä jääympyrä. Jääympyrät ovat harvinaisia, ja ne syntyvät usein joen...

    Mainen osavaltiossa sijaitsevassa Westbrookin kaupungissa huokaistiin ihmetyksestä, kun kaupungin halki virtaavaan Presumpscot-jokeen ilmestyi kuun pienoismallilta näyttävä jääympyrä.

    Jääympyrät ovat harvinaisia, ja ne syntyvät usein joen mutkakohdissa esiintyvien virtauksien seurauksena.

    Malmirikastamon lähiasukas vaatii 450 000 euron korvausta Dragon Miningilta – perusteena kiinteistön arvon lasku ja haitat kalastukselle

    Malmirikastamon lähiasukas vaatii 450 000 euron korvausta Dragon Miningilta – perusteena kiinteistön arvon lasku ja haitat kalastukselle


    Kaksi sastamalalaista henkilöä vaatii korvauksia kaivosyhtiö Dragon Miningilta malmirikastamon ympäristövahingoista. Rikastamon lähialueella asuvat henkilöt syyttävät kaivosyhtiötä muun muassa alueen virkistyskäytölle aiheutuvasta haitasta...

    Kaksi sastamalalaista henkilöä vaatii korvauksia kaivosyhtiö Dragon Miningilta malmirikastamon ympäristövahingoista. Rikastamon lähialueella asuvat henkilöt syyttävät kaivosyhtiötä muun muassa alueen virkistyskäytölle aiheutuvasta haitasta ja kiinteistöjen arvon alenemisesta.

    Toinen asukkaista vaatii Dragon Miningilta korvauksia runsaat 453 000 euroa ja lisäksi oikeudenkäyntikulujen korvaamista. Toisen korvausvaatimus on 184 000 euroa korkoineen.

    Dragon Mining pitää korvausvaatimuksia perusteettomina. Yhtiö on viime vuosina investoinut rikastamoalueen vesienhallintaan.

    Aluehallintovirasto valmistelee parhaillaan Sastamalan rikastamon ympäristölupapäätöstä. Virasto aikoo kuulla korvausten vaatijoita ennen lupapäätöstä.

    Korvausten vaatijat eivät halunneet antaa Ylelle haastattelua. Korvausvaatimukset käyvät ilmi Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä.

    Dragon Miningin toiminta on aiheuttanut viime viikkoina runsaasti keskustelua julkisuudessa. Iltalehti kirjoitti jouluna, että kaivosyhtiö on kertonut Hongkongin pörssissä, että se ehtii tyhjentää Suomen kaivokset ennen kuin viranomaiset ehtivät käsitellä lupavalitukset.

    "Haittaa viljelysten kastelulle ja kalastukselle"

    Korvauksia vaativien asukkaiden mukaan rikastamon toiminta haittaa alueen luonnonvesien käyttöä esimerkiksi uima-, löyly- ja pesuvetenä. Lisäksi haittaa on viljelysten kastelulle ja kalastukselle.

    Toinen asukkaista vaatii muun muassa, että ympäristölupaan pitää lisätä määräys kalojen raskasmetallipitoisuuksien mittauksista.

    – Vakavia haittoja on aiheutunut jo yli 30 vuoden ajan, ajoittain erityisen suurina, hän perustelee vaatimuksiaan.

    Korvausten vaatijoiden mukaan kiinteistöjen myynti on vaikeutunut ja niiden arvo on alentunut.

    Toinen asukkaista on muun muassa jättänyt rantasaunan rakentamatta veden huonon laadun vuoksi.

    Lähimmät talot aivan rikastamon naapurissa

    Dragon Miningin rikastamo sijaitsee Stormin kylän eteläpuolella vajaan kymmenen kilometrin päässä Sastamalan keskustasta.

    Lähin omakotitalo on noin sadan metrin päässä rikastamorakennuksesta. Lisäksi sekä rikastushiekka-altaiden pohjoispuolella että Stormin kylälle kulkevan tien varressa on joitakin asuinrakennuksia. Stormissa on koulu runsaan kilometrin päässä rikastamosta.

    Myös rikastushiekka-alueelta leviävä pöly on ollut ajoittain asukkaiden riesana. Yhtiö on kuitenkin satsannut pölyntorjuntaan alueella.

    Yhtiö rikastaa Sastamalassa Oriveden ja Huittisten kaivosten kultamalmia. Tulevaisuudessa yhtiö aikoo tuoda rikastamoon malmia myös Valkeakosken Kaapelinkulman kultakaivoksesta.

    Alueella on harjoitettu kaivos- ja rikastustoimintaa vuodesta 1975 lähtien. Maanalainen nikkelikaivos lopetti toimintansa vuonna 1995.

    Vuonna 2003 rikastamo siirtyi Outokummulta Polar Miningille eli nykyiselle Dragon Miningille. Runsaan kolmen vuoden tauon jälkeen rikastamon toiminta alkoi uudelleen kesällä 2007.

    Viranomaiset vaativat täydennyksiä lupahakemukseen

    Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto käsittelee parhaillaan kaivosyhtiön tekemiä täydennyksiä lupahakemukseen.

    Hallinto-oikeuden päätöksen vuoksi viranomaiset kaipaavat lisätietoja muun muassa vesien johtamiseen ja puhdistamiseen sekä päästöpaikkaan ja päästöraja-arvojen määräämiseen liittyvistä asioista. Lisäksi tarvitaan esitys tarkkailuohjelmaksi ja selvitys pölyn leviämisestä.

    Ympäristöneuvos Jari Tolppanen sanoo, että virasto päättää myöhemmin, miten se asukkaiden korvausvaatimukset lopulta käsittelee.

    Asukkaat vaativat korvauksia samalla, kun valittivat rikastamolle vuonna 2014 myönnetystä ympäristöluvasta Vaasan hallinto-oikeuteen. Päätöksestä valittivat myös Dragon Mining, Pirkanmaan Ely-keskus ja kansalaisjärjestö Maan Ystävät.

    Keväällä 2016 hallinto-oikeus kumosi ympäristölupapäätöksen ja palautti sen uudelleen käsiteltäväksi.

    Korkein hallinto-oikeus ei muuttanut Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä. Korkein hallinto-oikeus linjasi, että aluehallintovirasto voi käsitellä asukkaiden korvausvaatimukset, kun se ratkaisee uudelleen ympäristölupa-asian.

    Ympäristölupa oli hallinto-oikeuden mukaan lainvastainen, koska Dragon Miningin hakemuksessa ei ollut riittävällä tavalla osoitettu, miten rikastamon lähialueen vesistön pilaantuminen estetään.

    Dragon Miningin vuonna 2012 toimittaman suotovesiselvityksen mukaan rikastushiekka-alueelta kulkeutuu lähiojiin ja -kosteikkoihin erityisesti nikkeliä, rautaa ja sulfaattia.

    Malminrikastuksessa syntyvä rikastushiekka sijoitetaan rikastamon alueella oleviin altaisiin. Rikastushiekka luokitellaan jätteeksi.Antti Eintola / YleYhtiö yrittää eristää rikastamon ja luonnonvedet toisistaan

    Dragon Mining kertoo Ylelle, että viime vuosina yhtiö on investoinut vesienhallintaan. Nikkelipitoisuudet rikastamon ympäristön vesissä ovat laskeneet.

    – Parannusten tarkoituksena on eristää alueen luonnonvedet ja rikastamon prosessiin liittyvät vedet toisistaan sekä minimoida alueelta juoksutettavan veden tarvetta. Jatkamme parannustoimenpiteiden toteuttamista taas ensi kesänä, yhtiö kirjoittaa sähköpostiviestissä.

    Pirkanmaan Ely-keskuksesta saadun, vuotta 2017 koskevan tarkkailuraportin mukaan rikastamoalueen vaikutukset näkyvät kuitenkin selvästi läheisten ojien veden laadussa. Vaikutukset näkyvät sekä Kovero-ojassa että Korvalamminojassa muun muassa kohonneena nikkeli- ja sulfaattipitoisuutena.

    Veden elektrolyytti- ja nikkelipitoisuudet ovat koholla myös Rautaveteen laskevassa Ekojoessa, ja vaikutukset näkyvät myös Rautaveden syvänteissä erityisesti talvella.

    Vesiympäristölle haitallisille ja vaarallisille aineille, kuten nikkelille on asetettu niin sanotut ympäristönlaatunormit. Dragon Mining kertoo, että nikkelin ympäristönlaatunormi ei ole ylittynyt Ekojoessa eikä Rautavedessä.

    Ympäristölupaa käsitellään jo kahdeksatta vuotta

    Dragon Mining hakee rikastamolle uutta ympäristölupaa tuotantomäärän nostamiseksi ja Kaapelinkulman malmin rikastamiseksi.

    Tosin yhtiö on jo nyt vienyt rikastamoon enemmän malmia kuin nykyinen lupa sallii. Pirkanmaan Ely-keskus ei ole puuttunut käyntiasteen nostoon, koska tarkkailun perusteella rikastamon alapuolisen vesistön kuormitus ei ole lisääntynyt.

    Ympäristöluvan muutos tuli vireille jo vuonna 2011.

    – Lupa-asia voi kestää näin kauan, kun asia palautetaan korkeimmasta hallinto-oikeudesta, Tolppanen sanoo.

    Tolppasen mukaan luparatkaisu on monimutkainen muun muassa rikastamon pitkän historian vuoksi. Rikastushiekkakasoissa on eri aikoina sijoitettuja massoja. Lupaviranomaiset arvioivat, miten pitkälle taaksepäin mahdollisia korvauksia pitää pohtia.

    Dragon Mining piti esitettyjä korvausvaatimuksia perusteettomina jo hallinto-oikeuden käsittelyssä. Silloin yhtiö katsoi, että se ei ole vastuussa aiemman omistajan eli Outokummun toiminnan aiheuttamista haitoista.

    Yhtiö vetosi siihen, että nikkeli- ja sulfaattipäästöt ovat seurausta Outokummun yritysten tuottamasta nikkelimalmin rikastushiekasta.

    – Vaikka hakija ei olisi aloittanut tai harjoittaisi omaa toimintaansa, aiemman toiminnan nikkeli- ja sulfaattikuormitus jatkuisi suuren valuman aikana, jolloin ylimääräiset vedet poistuisivat ylivuotona Korvalamminojan ja Korvalammin kautta Ekojokeen. Hakijan rikastustoiminnasta syntyvän rikastushiekan läjittämisen päästöt eivät ole ongelma Korvalamminojalle tai Ekojoelle, Dragon Mining perusteli hallinto-oikeudelle.

    Vaasan hallinto-oikeus katsoi kuitenkin, että Dragon Mining on vastuussa rikastushiekkakasoista aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemisestä riippumatta siitä, kuka hiekan on kasannut ja milloin.