Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    Norjan rannikolle uponnut natsien sukellusvene ja sen kymmenien tonnien elohopealasti haudataan soraan

    Norjan rannikolle uponnut natsien sukellusvene ja sen kymmenien tonnien elohopealasti haudataan soraan


    Natsi-Saksan elohopealla lastattu sukellusvene on ruostunut Norjan rannikolla lähellä Bergeniä aina siitä asti, kun brittiläinen sukellusvene upotti vihollisensa helmikuussa 1945. U-864-sukellusveneessä on arviolta 65–67 tonnia metallista...

    Natsi-Saksan elohopealla lastattu sukellusvene on ruostunut Norjan rannikolla lähellä Bergeniä aina siitä asti, kun brittiläinen sukellusvene upotti vihollisensa helmikuussa 1945.

    U-864-sukellusveneessä on arviolta 65–67 tonnia metallista elohopeaa yli puolessatoista tuhannessa säiliössä. Elohopea oli tarkoitettu Saksan liittolaismaalle Japanille aseiden valmistamiseen. Alukseen lastattiin myös sotilaskoneiden osia ja piirustuksia.

    U-864 oli kärsinyt alkuvuonna 1945 vaurioita karilleajossa ja brittilennoston pommituksessa, mutta Norjassa tehtyjen korjausten jälkeen alus oli helmikuun alussa valmis jatkamaan matkaa.

    Se katkesi alkuunsa, kun brittiläiset koodinmurtajat paljastivat suunnitelman. U-864 sai peräänsä brittiläisen Venturer-sukellusveneen. Taistelu oli erittäin poikkeuksellinen, koska se käytiin täysin veden alla.

    Tuntien jahdin jälkeen Venturerin torpedo katkaisi vihollissukellusveneen kahteen osaan. Kaikki aluksessa olleet 71 saksalaista miehistön jäsentä ja kaksi japanilaista insinööriä kuolivat.

    U-864:n miehistö vuonna 1943.Saksan sukellusvenemuseo

    Hylky painui 150 metrin syvyyteen, vajaan neljän kilometrin päähän Fedjen saaresta.

    1990-luvulla saksalainen historioitsija alkoi epäillä, että U-864:ssa oli ollut lastina elohopeaa. Hän varoitti Norjan viranomaisia vuonna 2003, ja Norjan laivasto paikallisti hylyn samana vuonna saatuaan vihjeitä myös kalastajilta.

    Nostaako voi eikö nostaa?

    Kuluneiden vuosien varrella etenkin Fedjen asukkaat ovat tuskastuneet meressä makaavaan sukellusveneeseen ja sen myrkkylastiin. Huoli seuraavista sukupolvista on suuri, sanovat mielenosoituksiakin järjestäneet fedjeläiset.

    Poliittinen keskustelu on aaltoillut hylyn nostamisesta peittämiseen. Myös elohopeasäiliöiden noutamista robottisukellusveneellä on ehdotettu.

    Poliitikkojen kannat ovat vaihdelleet. Vuonna 2009 tuolloinen hallitus päätti hylyn nostamisesta, mutta käytännössä asia ei edennyt.

    Rannikkovartiosto kannatti sorapeittoa jo tuolloin ja suositteli sitä myös raportissaan neljä vuotta sitten. Hallitus on nyt varannut ensi vuoden budjetissaan runsaat kolme miljoonaa euroa hylyn hautaamiseksi.

    Hylyssä on myös 27 torpedoa sekä käsikranaatteja ja laukaisijoita, yhteensä noin 4,5 tonnia TNT:tä. Myös ydinenergian tuottamiseen tarkoitetuista uraanioksidista ja raskaasta vedestä on epäilyjä.

    Hautaamisen on määrä sujua hylkyyn kajoamatta Norjan geoteknillisessä laitoksessa NGI:ssä suunnitellun erikoisrakenteisen lautan avulla.

    Hylyn päälle kasataan metrien paksuudelta soraa ja hiekkaa. Valmista on tarkoitus tulla kesään 2020 mennessä.

    Merenpohja uppoamispaikalla on epävakaa ja varsin kalteva, mikä aiheuttaa lisäpulmia. Runsaat kaksi vuotta sitten hylyn keulaosan puoleista pohjaa jo vakautettiin tuhannella tonnilla hiekkaa ja kiviä.

    Merenpohjasta otetussa kuvassa näkyvät U-864:n periskooppi ja yläkannen kanuuna.Norjan rannikkovartiostoLoppuuko elohopeavuoto?

    Hylyssä on metallista elohopeaa. Sitä arvioidaan vuotavan mereen nelisen kiloa vuodessa. Näytteiden perusteella elohopeaa on merenpohjassa 30 000 neliömetrin laajuudelta.

    Karkuun päässeenä metallinen elohopea voi muuttua metyylielohopeaksi, joka on voimakas hermomyrkky. Kaloilla ja simpukoilla on taipumus varastoida metyylielohopeaa elimistöönsä.

    Luonnonsuojelijat epäilevät, ettei paksukaan sorakerros eristä hylkyä kylliksi. Jo pienikin määrä elohopeaa voi tehdä kalasta syöjilleen vaarallista, he varoittavat.

    Norjan rannikkovartioston mukaan kala- ja simpukkanäytteiden analyyseissä ei ole havaittu muita rannikkovesiä korkeampia elohopeamääriä. Alueen kalastus- ja veneilykielto kumottiin toissa vuonna.

    Katsottavaa:

    Norjan rannikkovartioston animaatio U-864:n hylyn nykytilasta. (4 minuuttia)

    BBC:n dokumentti U-864- ja Venturer-sukellusveneiden taistelusta – The Hunt for U-864 (46 minuuttia)

    Muutettu 18.10. klo 14: Korvattu U-864:n miehistön kuvalla kuva, joka esitti toista sukellusvenetyyppiä.

    Jyväskylän keskustassa ruokaillut harvinainen muuttohaukka jouduttiin lopettamaan Villieläinsairaalassa –

    Jyväskylän keskustassa ruokaillut harvinainen muuttohaukka jouduttiin lopettamaan Villieläinsairaalassa – "Jalassa oli ampumahaavan näköinen reikä"


    Tästä on kyseLokakuun alussa muuttohaukka ruokaili aivan Jyväskylän keskustassa.Kyseinen haukka saatiin myöhemmin kiinni, ja sillä todettiin olevan jaloissa vammoja.Lintu vietiin Korkeasaaren Villieläinsairaalaan, missä se jouduttiin...

    Tästä on kyseLokakuun alussa muuttohaukka ruokaili aivan Jyväskylän keskustassa.Kyseinen haukka saatiin myöhemmin kiinni, ja sillä todettiin olevan jaloissa vammoja.Lintu vietiin Korkeasaaren Villieläinsairaalaan, missä se jouduttiin lopettamaan.

    Lokakuun alussa Jyväskylän keskustassa aamutuimaan ruokaillut muuttohaukka jouduttiin lopettamaan Korkeasaaren Villieläinsairaalassa. Lintu vietiin sairaalan maanantaina, ja sen vammojen todettiin olevan niin vakavat, että lopettaminen oli ainut vaihtoehto.

    – Linnusta oli jo otettu aiemmin röntgenkuvat, jotka lähetettiin meille. Eläinlääkäri katsoi kuvat ja tutkin vielä haukan paikan päällä. Totesimme, että sen toinen jalka on käyttökelvoton ja toisessakin oli epämääräistä turvotusta, eläintenhoitaja Laura Pulli kertoo.

    Linnun toisen jalan luu oli nivelen kohdalta murtunut ja nivel oli turvonnut sekä täynnä mätää. Lisäksi röntgenkuvissa näkyi ylimääräisiä kappaleita.

    – Kävi ilmi, että ne olivat metallinkappaleita eli todennäköisesti jostain haulista. Jalassa oli myös ampumahaavan näköinen reikä, ja juuri siitä reiästä löytyivät nämä metallinkappaleet.

    Vaikka murtunut luu olisi korjaantunut, nivel olisi jäykistynyt niin pahasti ettei lintu olisi pystynyt enää metsästämään ruokaa. Jalkojensa vuoksi lintu kärsi myös todennäköisesti kovista kivuista.

    Koska lintua on mitä ilmeisimmin ammuttu, asiasta tehdään rikosilmoitus Sisä-Suomen poliisille. Muuttohaukka on rauhoitettu Suomessa ja sen ohjeellinen arvo on yli 4 000 euroa (Finlex).

    Kun haukka vieraili Jyväskylän keskustassa, sillä arveltiin olevan jokin vamma. Lintuharrastaja sai muuttohaukan kiinni Jämsässä 8. lokakuuta, ja se vietiin paikallisen eläinsuojeluneuvojan hoitoon ennen kuin se siirrettiin eläinsairaalaan.

    Harvinainen potilas

    Muuttohaukka on harvinainen potilas Korkeasaaren Villieläinsairaalassa. Keski-Suomesta sinne päätynyt yksilö oli toinen lajiaan tänä vuonna. Kaikkiaan sairaalaan tulee eläimiä vuosittain reilusti yli 1 000 yksilöä, ja niistä lintuja on jonkin verran enemmän kuin nisäkkäitä. Viime vuonna Korkeasaaressa hoidettiin 66 eri lintulajia ja 15 eri nisäkäslajia.

    Lintujen kohdalla ne voidaan jakaa kahteen kategoriaan: loukkaantuneet ja orvot poikaset. Pesästä pudonneet poikaset kasvatetaan ja ne päästetään takaisin vapaaksi aikuisina. Loukkaantumisten puolella tyypillisesti lintu on joko loukannut siipensä tai se on törmännyt johonkin.

    Ammuttuja eläimiä tulee villieläinsairaalaan jonkin verran.

    – Tältä vuodelta muistan yhden valkoposkihanhen, jota oli ammuttu haulikolla. Röntgenkuvassa näkyi hauleja linnun sisällä, Pulli kertoo.

    Villieläinsairaalan lisäksi Suomesta löytyy muutama muita hoitoloita, kuten Heinolan Lintutarha, jotka hoitavat loukkaantuneita lintuja.

    Muutettu 18.10.2018 klo 11.54: Muutettu sana "luoti" sanaksi "hauli" eläintenhoitajan sitaatissa.

    Rutikuiva kesä hävitti taimenet monista puroista, lajin tapa reissata muualle lisääntymään pitää kannat hengissä

    Rutikuiva kesä hävitti taimenet monista puroista, lajin tapa reissata muualle lisääntymään pitää kannat hengissä


    Heikki Holstilla on puolikkaan rinkan kokoinen akunkantoteline ja litiumakku selässä. Vyötäröllä roikkuu sähkön ohjainyksikkö, käsissä on haavi ja sähköjohto. Tarkoitus on tutkia, miten Kangasalan Myllyojan ensimmäiset taimenen...

    Heikki Holstilla on puolikkaan rinkan kokoinen akunkantoteline ja litiumakku selässä. Vyötäröllä roikkuu sähkön ohjainyksikkö, käsissä on haavi ja sähköjohto.

    Tarkoitus on tutkia, miten Kangasalan Myllyojan ensimmäiset taimenen mätirasiaistutukset ovat onnistuneet.

    Myllyoja saa alkunsa Iso Saksijärvestä ja laskee Keljonjärveen, joka on yhteydessä Längelmäveteen. Heikki Holsti on Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen, KVVY:n kalastotutkija. Tutkimuksessa avustava Juho Mustonen on rantakivellä valmiina astumaan Kuohuvaiseen haavinsa kanssa.

    Heikki Holsti on nähnyt tänä kesänä täysin kuiviakin puroja. Niissä ei ole haaville töitä.Marjut Suomi / Yle

    Myllyojan alamäen nimi kalskahtaa komealta: Kuohuvainen. Pienessä purossa virtaava vesi pikemminkin solisee tai lirisee kuin kohisee tai kuohuu.

    Tämä onkin ollut yksi Heikki Holstin huolenaiheista tänä vuonna. Sateettoman kesän takia osa tutkimusvesistä kuivui kokonaan.

    Miehet astuvat puroon. Johdot veteen ja sähkö vinkuu. Tasavirtakenttä tainnuttaa taimenet. Ensimmäinen nollikas, eli tänä vuonna syntynyt poikanen, löytyy vaahdon seasta Juho Mustosen haaviin.

    – Olin varautunut siihenkin, ettei täältä löydettäisi mitään. Alle kymmenen senttiä ja pulskan näköinen, Heikki Holsti kehuu Myllyjoen uuden taimenkauden esikoista.

    Sähköä veteen ja taimenet tainnoksiin.Marjut Suomi / YleTuloksia vuosien kuluttua

    Pirkanmaalla virtaavien vesistöjen kunnostaminen ja taimenen palauttaminen entisiin ympäristöihin on päässyt hyvään vauhtiin.

    Vuodesta 2013 vuoteen 2017 Kokemäenjoen vesistön alueella, pääasiassa Pirkanmaalla, on kunnostettu 17 kohdetta. Tänä vuonna talkootöinä poistettiin nousuesteitä, palautettiin perattujen purojen kiviä takaisin uomiin ja tehtiin kutusoraikkoja kuudessa paikassa. Pikku-uomia Pirkanmaalla piisaa.

    – Virtavesien kunnostaminen on vasta alussa, mutta nyt ollaan hyvällä tolalla, Heikki Holsti sanoo.

    Tänä vuonna on aloitettu uutena Virta-hanke. Nelivuotisessa hankkeessa on mukana yksitoista kuntaa, vesialueiden omistajia, ELY-keskus sekä yrityksiä ja yhdistyksiä.

    Neljältä koealalta löytyi yhteensä kolmisenkymmentä taimenenpoikasta. Niistä saattaa kasvaa lisääntyvä kanta.Marjut Suomi / Yle

    Myllyojalla tutkijoiden laskettavina ja mitattavina olevat nollikkaat ovat onnistunut seuraus maaliskuussa tehdyistä mäti-istutuksista. Niitä tehtiin yhdeksään vesistöön, mikä on ennätysmäärä paikkoja ja mätiä.

    Kalanmunia tuotiin litroittain

    Päivän aikana neljältä Myllyojan koealueelta löytyy kolmisenkymmentä taimenenalkua. Heikki Holsti on tyytyväinen määrään, vaikka se maallikon mielestä ei ole paljon mitään.

    – Poikkeuksellisen kuiva kesä on takana, Holsti toistaa.

    Yksistään tähän puroon tuotiin Luonnonvarakeskuksen Laukaan yksiköstä mätiä kaksi litraa. Tilavuus on pieni, mutta määrä on noin 12 000 kalanmunaa.

    Taimenkantojen palauttaminen vaatii paljon pieniä askeleita.

    – Ensi vuonna saadaan täältä ykkösiä, eli yksivuotisia taimenia. Ne kasvavat noin 15 sentin mittaisiksi. Kun istutuksia jatketaan, niin saadaan taas uusia nollikkaita. Voidaan seurata, miten vuosiluokat kasvavat ja nähdään, minkä verran eri-ikäisiä ja kokoisia yksilöitä saadaan, Heikki Holsti kertoo.

    Maaliskuussa puroon tuodusta mädistä kasvoi kesän aikana kymmensenttinen taimen.Marjut Suomi / Yle

    Istutuksia tulisi tehdä muutamien vuosien ajan. Järvitaimen on sukukypsä viiden–kuuden vuoden iässä. Silloin luontainen lisääntyminen voi alkaa.

    – Tietenkin olosuhteiden pitää olla sellaiset, että taimen alkaa luontaisesti lisääntyä eli kutupaikkojen pitää kunnossa ja kalan pitää päästä nousemaan virtaaviin vesiin.

    Kuivuus on vakava haaste

    Kuumiin ja kuiviin kesiin on mahdotonta vaikuttaa noin vain. Pienet virtaavat vedet ja taimenten elinolosuhteet ovat vaarassa. Pirkanmaallakin oli täysin kuivuneita istutuskohteita, joissa ei ollut mitään mahdollisuuksia tai syytä koekalastuksiin.

    – Aika huolestuttavia näkyjä oli, mutta sitten taas pohjavesivaikutteisissa puroissa, esimerkiksi Ikaalisten alueella löydettiin uusia taimenkantoja. Pohjavesivaikutteisten purojen merkitys taimenten elinpiirinä korostuu, Heikki Holsti sanoo.

    Järvivaelteisen taimenkannan voi pelastaa juuri sen taipumus reissuta. Kuivuudelle herkimmät yksilöt ovat pari–kolmivuotiaita. Niillä on tapana oleilla puroissa kesän vähävetisimpään aikaan. Isot yksilöt ovat silloin järvissä vaeltamassa, ja ne palaavat syksyisin puroihin lisääntymään.

    Pohjavesistä täydentyvissä puroissa riitti vettä kuivanakin kesänä.Marjut Suomi /Yle

    – Isot taimenet ovat suvunjatkajia. Jos on pelkästään paikallaan pysyvä kanta, niin sen koko populaatio joutuu ääriolosuhteiden armoille ja saattaa taantua hyvinkin nopeasti.

    Ihmistoimin voi vaikuttaa vesistöjen veden määrään. Pikku purojen kuivuminen voi johtua vaikka ojituksesta.

    – Valuma-alueita pitää kunnostaa. Jos esimerkiksi turhaa ojitusta vältetään tai soita ennallistetaan, nämä toimenpiteet vaikuttavat myös vesieliöstöön positiivisella tavalla.

    Kalastamaan ei ole asiaa

    Taimen on jännä kalastettava ja hyvänmakuinen kala. Mutta eipä hätäillä.

    – Kyllä se kalastusmahdollisuus saattaa olla pitkällä horisontissa. Tässä tehdään vasta palauttavaa työtä, että tulevaisuudessa asiat olisivat eri tavalla.

    – Istutusvesille on turha lähteä taimensaalis mielessä. Luontaisesti lisääntyvät taimenkannat ovat rauhoitettuja. Niitä ei saa kalastaa eikä ainakaan ottaa paistinpannulle saaliiksi.

    Tutkimuskalastus on pyydystä ja päästä- kalastustaMarjut Suomi /Yle

    Tainnutetut Myllyojan nollikkaat päästetään takaisin veteen. Hetkessä ne livahtavat kivien suojaan.

    Metsästäjä otti hätkähdyttävän kuvan muovin kuristamasta hirvestä:

    Metsästäjä otti hätkähdyttävän kuvan muovin kuristamasta hirvestä: "Miettikää hyvät ihmiset mitä sinne metsään heitätte"


    Tamperelainen metsästäjä Ari-Pekka Lehtelä teki pysäyttävän havainnon lauantaina. Hänen ampumansa hirven kaulan ympäriltä löytyi muovinen pakkausvyöte. Vyöte oli kireällä. – Jos hirvi ei olisi jäänyt minun saaliikseni, olisi sen...

    Tamperelainen metsästäjä Ari-Pekka Lehtelä teki pysäyttävän havainnon lauantaina. Hänen ampumansa hirven kaulan ympäriltä löytyi muovinen pakkausvyöte. Vyöte oli kireällä.

    – Jos hirvi ei olisi jäänyt minun saaliikseni, olisi sen tulevaisuudessa ollut vastassa todella tuskallinen kuolema nääntymällä tai tukehtumalla, kun kaula olisi iän myötä kasvanut liian paksuksi, Lehtelä kertoo.

    Hirvi kaatui Nokialla. Lehtelä valitsi kaatamansa neljän hirven laumasta, sillä hirvi näytti muita selvästi pienemmältä.

    – Vyöte kaulalla tuli yllätyksenä. Siitä miten tai mistä vyöte on päätynyt hirven kaulaan en osaa sanoa. Tuollaisia vyötteitä käytetään niin monissa tuotteissa, että on mahdotonta sanoa mistä se on tullut.

    Ari-Pekka Lehtelä

    Lehtelä uskoo, että hirvi oli elänyt jo jonkin aikaa vyöte kaulassaan.

    – Jonkun roskaamisen tai varomattoman toiminnan seurauksena oli tämä nuori hirvi elänyt ilmeisesti jo jonkin aikaa tämä vyöte kaulassaan . Miettikää hyvät ihmiset mitä sinne metsään heitätte. Jätteistämme eivät kärsi vain kilpikonnat kaukaisilla merillä vaan ihan suomalaisen luonnon lajitkin.

    Lehtelä jakoi kuvan Facebookissa ja se herätti paljon keskustelua.

    – Kuvalla halusin välittää viestiä siitä, että mikä tahansa roska on luonnossa haitallinen. Muovijätteiden seuraamuksista saa nähdä kuvia maailmalta, mutta halusin muistuttaa että myös täällä kotimaassa eläinten saataville jäänyt jäte on vaarallinen. En ole aikaisemmin törmännyt vastaavaan tapaukseen, mutta valitettavasti ihmisten roskia kyllä löytyy metsistä lähes joka kerta.

    Erikoistutkija: Hirvelle hengenvaarallinen

    Luonnonvarakeskuksen hirviin erikoistunut erikoistutkija Jyrki Pusenius ei ole nähnyt aiemmin vastaavaa valokuvaa.

    Yli 130 hirveä pannoitettiin Suomessa vuosina 2008–2010. Pantojen avulla tutkittiin hirvien liikkeitä. Lauantaina kaatuneen hirven kaulassa ollut muovi ei ole panta.

    – Tuo lenkki on outo, mutta panta se ei ole.

    Luonnonvarakeskuksen mukaan muovi voi olla taimilaatikon paketointinauha, mutta se voi olla peräisin myös muualta.

    Erikoistutkijan mukaan kasvuiässä olevalle hirvelle lenkki on hengenvaarallinen.

    – Ensin se pureutuu syvemmälle ja hankaa ja lopulta kuristaa, hän sanoo.

    Luonnonvarakeskuksen tiedossa ei ole, että hirviä olisi aiemmin kuristunut muoviin.

    Viranomaiset tarkastivat yli 70 metsästäjää Lapissa – vain yksi kielletty ase paljastui

    Viranomaiset tarkastivat yli 70 metsästäjää Lapissa – vain yksi kielletty ase paljastui


    Poliisi, rajavartiosto ja erätarkastaja tekivät metsästyksenvalvontaiskun Itä-Lapissa viikonloppuna. Viranomaiset tarkistivat 73 metsästäjän aseet ja luvat Kemijärven, Sallan, Savukosken ja Sodankylän alueella. Valvojat huomasivat vain yhden...

    Poliisi, rajavartiosto ja erätarkastaja tekivät metsästyksenvalvontaiskun Itä-Lapissa viikonloppuna.

    Viranomaiset tarkistivat 73 metsästäjän aseet ja luvat Kemijärven, Sallan, Savukosken ja Sodankylän alueella. Valvojat huomasivat vain yhden metsästykseen liittyvän rikkeen, kun yhdellä hirvenpyytäjällä oli kielletty pyyntiväline. Metsästäjän itselataavan kiväärin lippaassa oli kahdeksan patruunaa, kun hirvenpyynnissä sallittu määrä on kolme patruunaa lippaassa. Kielletyn aseen kantaja sai sakon.

    Tämän lisäksi viranomaiset tapasivat Savukoskella lauantaina luvattoman mönkijäkuskin, joka oli alkoholin vaikutuksen alaisena. Ajokiellossa ollut kuljettaja puhalsi polisiin alkometriin 1,15 promillea.

    Tapetaan Australian villikamelit ja siirretään maapalloa – ilmastonmuutoksen torjumiseksi on esitetty ällistyttäviä ideoita ja nyt tutkijat kommentoivat niitä

    Tapetaan Australian villikamelit ja siirretään maapalloa – ilmastonmuutoksen torjumiseksi on esitetty ällistyttäviä ideoita ja nyt tutkijat kommentoivat niitä


    1Sveitsiläiyritys Climeworksin hiilidioksidin poistolaitos.Julia Dunlop1. Rakennetaan hiilidioksidi-imureitaPäästöjen vähentäminen, talteenottaminen ja varastoiminen ovat teollisuuden isoja haasteita. Uutta potkua tekniikan kehittymiseen saatin...

    1Sveitsiläiyritys Climeworksin hiilidioksidin poistolaitos.Julia Dunlop1. Rakennetaan hiilidioksidi-imureita

    Päästöjen vähentäminen, talteenottaminen ja varastoiminen ovat teollisuuden isoja haasteita. Uutta potkua tekniikan kehittymiseen saatin hiljattain, kun kanadalainen yhtiö sai pudotettua tekniikan hintaa. Sveitsissä puolestaan esiteltiin vuonna 2017 kaupallinen versio laitteesta, joka kaappaa kasvihuonekaasua ilmasta (bbc.com).

    Mikael Hildén, SYKE:

    Meillähän on erinomaiset hiilidioksidi-imurit kasvien muodossa. On puhuttu keinopuista ja muista, jotka toteuttaisivat sen, minkä kasvit tekevät.

    Kyllä tämä teknisesti on toteutettavissa, mutta hiilidioksidin pitoisuus normaalissa ilmassa on sen verran pieni, että se vaatii erittäin halpaa energiaa, koska talteenotto kuluttaa paljon energiaa.

    Tiina Koljonen, VTT:

    Suomen kannalta ongelma on se, että meillä ei ole varastointiin sopivia geologisia muodostelmia. Hiilidioksidin tulee pysyä varastossa pysyvästi, eli tuhansia vuosia. Lisäksi hiilidioksidipitoisuus ei ole kovin korkea ilmakehässä ja silloin kustannukset kasvavat.

    Tämä menetelmä vaatii lämpöä eli mikään ei ole niin sanotusti ilmaista. VTT:llä ja Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla oli Soletair-hanke, jossa käytettiin hiilidioksidia uusiutuvien polttoaineiden ja proteiinin tuottamiseen. Se ei ole utopiaa.

    2Villikameleita Australian Pohjoisterritoriossa. Tuhoeläimiksi luokiteltuja kameleita on Australiassa noin miljoona.EPA2. Tapetaan Australian villikamelit

    Kameleita voisi tappaa päästöoikeuksia vastaan, esitti Northwest Carbon -yritys vuonna 2011. Metaanipäästöt vähenisivät ja kasvillisuus sitoisi enemmän hiilidioksidia, kun kamelit eivät söisi kasvustoa. Kameli tuotiin Australiaan 1800-1900-luvun taitteessa. Vuosikymmenessä niiden määrän arvioidaan nousevan kahteen miljoonaan. Lahtaushanke ei edennyt toteutukseen (abc.net.au).

    Tiina Koljonen, VTT:

    Täytyy sanoa, että niskavillat alkavat nousta pystyyn. Jos samaan aikaan sallitaan karjatalous ja sen aiheuttamat metaanipäästöt. Pitää myös muistaa liikkumisen päästöt, kun niitä kameleita jahdattaisiin.

    Tämä on kestämätön heitto luonnon näkökulmasta, eikä varmasti ratkaise mitään. Pikemminkin suosittelisin lihankulutuksen vähentämistä ja karjatalouden päästöjen kuriin laittamista.

    Mikael Hildén, SYKE:

    Ei tämä yksin ratkaise ongelmaa. Se validi argumentti tässä on, että märehtijät tuottavat paljon metaania ja metaanipäästöt ovat ilmastonmuutoksen kannalta ongelmallisia.

    Metaanipäästöjen vähentämistä tutkitaan vakavasti. Silloin puhutaan lihan ja maidon tuotannosta ja kuinka saadaan ruokinnalla ja mahdollisesti rodunjalostuksella aikaan märehtijöitä, jotka päästävät vähemmän metaania. Nollaan sitä ei saada millään.

    Siirtyminen liharuoasta kasvispainotteiseen ruokaan vähentäisi märehtijöiden tuotantoa ja se on tehokkaampaa.

    3Atlantin valtameren aalto Etekö-Afrikan Kapin niemimaan lähellä.EPA / Nic Bothma3. Täytetään aavikot merivedellä

    IPCC:n mukaan vuoteen 2100 mennessä merenpinta nousee enimmillään metrin. Yli sata vuotta sitten muun muassa skotlantilainen Donald MacKenzie ja kirjailija Jules Verne miettivät aavikon täyttämistä merivedellä. Heidän visioissaan Saharaan rakennettaisiin kanavia kaivamalla pieni sisämeri. Se olisi noin puolen Suomen kokoinen pinta-alaltaan.

    Anton Laakso, Ilmatieteenlaitos:

    Aavikoille ei voi teoriassakaan säilöä paljoa vettä. Loppujen lopuksi vaikutus merenpinnan korkeuteen olisi aika pieni. Kaikenlaisia ideoita voi heitellä, mutta ei tällä konkreettista vaikutusta olisi.

    Sen lisäksi aavikon pinta heijastaa veden pintaa tehokkaammin auringonvaloa. Näin ollen nykyistä vähemmän auringonvaloa heijastuisi takaisin avaruuteen, jolla olisi taas sitten ilmastoa lämmittävä vaikutus.

    Mikael Hildén, SYKE:

    Vakavaa tutkimusta aiheesta ei ole, mutta on tällaisia niin sanottuja klubiaski-laskelmia siitä, että ei se riitä mihinkään. Vaikka Sahara on iso, niin paljon siitä ei ole merenpinnan alapuolella.

    Toinen ulottuvuus on se, että jos Saharaan johdetaan merivettä, syntyy nopeasti suolainen allas. Haihtuminen on niin nopeaa, että saadaan vain aikaiseksi valtavia suolavarastoja. Kanava voitaisiin kyllä kaivaa ja vesi saataisiin sinne valumaan, mutta suolajärvi siitä syntyisi.

    4Noor 1 -aurinkovoimala avattiin Marokossa 2016 ja se on yksi maailman isoimmista.EPA4. Rakennetaan aavikoille aurinkovoimaloita

    Saksalainen fyysikko Gerhard Knies sai ajatuksen aavikon aurinkoenergian käyttämisestä vuoden 1986 Tsernobylin ydinvoimalan onnettomuuden jälkeen. Hän laski, että kuudessa tunnissa maailman aavikot tuottaisivat energiaa yhtä paljon kuin ihmiskunta kuluttaa vuodessa. Näin syntyi Desertec-hanke, jonka ajateltiin kattavan 15 prosenttia Euroopan sähköntarpeesta. Nyt hanke on haudattu.

    Tiina Koljonen, VTT:

    Tässä tullaan siihen, että aavikoille pitäisi rakentaa infrastruktuuria, kuten teollisuutta, joka kasvattaisi paikallisesti sähkön kysyntää. Jos sähköä tuotaisiin esimerkiksi Eurooppaan, meillä olisi pitkä siirtomatka, minkä takia pitäisi miettiä kustannuksia ja energiahäviötä.

    On kyse myös sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Desertec-hanke kaatui osittain siihen ajatukseen, että paikalliset maa-alueet valjastettaisiin aurinkopaneeleille, jotka tuottaisivat sähköä Euroopan alueelle.

    Mikael Hildén, SYKE:

    Haaste on sähkönsiirto sinne, missä sähköä kulutetaan paljon. Toki tähän liittyvät myös aavikoiden hiekkamyrskyt, koska aavikkohan ei ole paikka, missä paistaa vain aurinko koko ajan ja on tyyntä ja kaunista. Siellä on vaativat olosuhteet, kuten kuumuus.

    5Työntekijä asentaa aurinkopaneeleja Topangassa Kaliforniassa. Mike Nelson / EPA5. Asennetaan aurinkopaneelit kaikille katoille

    Kaliforniassa on päätetty, että vuoden 2020 jälkeen lähes kaikki uudet rakennukset varustetaan aurinkopaneeleilla. Voisiko EU seurata esimerkkiä?

    Tiina Koljonen, VTT:

    Aurinkopaneelit eivät yksistään riitä, koska aurinko ei aina paista. Sen rinnalle tarvitaan energianvarastointia ja sähköä pitää tuottaa jollain muullakin keinolla, siten että meillä on joka ikinen millisekunti sähköä saatavilla.

    Pitkällä aikavälillä maapallon materiaalit eivät riitä, jos kaikki maailmassa lähtevät toteuttamaan Kalifornian mallia PV-paneeleilla. Esimerkiksi hopean saatavuus ja hinta voi olla pullonkaula.

    Mikael Hildén, SYKE:

    Paneelien kustannukset ovat laskeneet dramaattisesti, eikä olisi ihan mahdotonta, kun tehdään uusia rakennuksia. Toisaalta, Suomessa rakennuskanta uusiutuu aika hitaasti eli puhutaan 1-2 prosentin luokasta.

    Niitä pitäisi asentaa jo olemassa oleviin rakennuksiin, että se olisi tehokasta. Jos ajatellaan, että kaikki ongelmat hoidetaan nykyisillä paneeleilla, niin vastaan tulevat luonnonvarakysymykset ja se, millä teknologialla ne tehdään.

    Lisäksi joudutaan rakentamaan akkuja, jolloin tietyt luonnonvarat voivat käydä vähiin ja se nostaa niiden hintaa.

    6Arizonan yliopiston tutkijan teorian mukaan heijastavat kappaleet lähetettäisiin kiertoradalle noin 1,5 miljoonan kilometrin päähän maapallosta.Terry Virts / NASA6. Ammutaan auringon ja maan väliin linssejä

    Tähtitieteilijä Roger Angelin idean mukaan (pnas.org) avaruuteen laukaistaisiin pieniä linssejä 800 000 kappaleen erissä. Ne muodostaisivat ison pilven, jonka tekemiseen kuluisi noin 25 vuotta. Hinta lasketaan triljoonissa dollareissa. Linssit ohjaisivat pienen osan auringon säteilystä ohi maapallon.

    Mikko Tuomi, Hertfordshiren yliopisto:

    Teoreettisesti mahdollista. Linssit ammuttaisiin Lagrangen pisteeseen, jossa maan ja auringon vetovoima on yhtä suuri. Siinä tarvitaan hyvin pieniä kiertoradan korjauksia, että esine pysyy paikallaan maan ja auringon välissä.

    Linssien sijaan voisi käyttää muutakin materiaalia, joka vähän estäisi auringonvaloa.

    Ongelmaksi tulee aika. Ilman ratakorjauksia linssit tai kappaleet eivät pysy maan ja auringon välissä vaan pikku hiljaa karkaavat. Ei tule kyseeseen, että jokaiseen laitettaisiin ohjausmoottorit, koska meillä ei riitä resurssit sellaiseen. Ne voivat myös törmäillä toisiinsa ja poistua siksi suoralta linjalta maan ja auringon välistä.

    Laukaistavia kappaleita pitäisi olla miljardeja ja se on valtava määrä laukaisuja, mikä näkyy hintalapussakin. Ei tuon mittakaavan projekti ole poliittisesti mitenkään realistinen.

    Anton Laakso, Ilmatieteenlaitos:

    Idea avaruuspeileistä tulee aika usein vastaan. Jos koskaan lähtisimme tekemään ilmastonmuokkausta, niin todennäköisesti joudumme tekemään sitä vuosikymmeniä.

    Toisaalta, jos huomaisimme, että sillä on ikäviä seurauksia, niin se todennäköisesti johtaisi ilmastonmuokkauksen keskeyttämiseen. Jos olemme käyttäneet paljon rahaa, että saamme peilit avaruuteen, niin niiden sulkeminen välittömästi olisi kallista ja hölmöä.

    Avaruuspeilit olisivat myös huomattavasti kalliimpi vaihtoehto kuin esimerkiksi rikin levittäminen ilmakehään. Joka tapauksessa paljon halvemmalla päästäisin, kun vain vähennettäisiin hiilidioksidipäästöjä.

    7Kuvassa rakennus Thíran saarelta, joka kuuluu Kreikan Santorínin saariryhmään.Louisa Gouliamaki / EPA7. Maalataan katot valkoisiksi, ja peitetään Grönlanti heijastimella

    Valkoinen pinta heijastaa auringonvaloa ja viilentää. Voisiko samaa ideaa käyttää jäätiköiden kohdalla ja näin estää niiden sulamista? Esimerkiksi sveitsiläiset ovat peittäneet (smithsonian.com) Alppeja, etteivät ne sulaisi. Tutkija Jason Box sanoi vuonna 2009, että Grönlannin peittäminen voisi kannattaa (telegraph.co.uk).

    Tiina Koljonen, VTT:

    Rehellisesti sanottuna meidän mallitarkasteluissa tällainen kattojen maalaus ole mukana ollenkaan. Se on paikallinen ratkaisu ja sen vaikutus todennäköisesti jää aika pieneksi.

    Ja tällaisessa Grönlannin kattamisessa jonkun pitäisi olla valvomassa, että sellainen peitto pysyisi siellä. Siinä syntyisi varmaan uusi ammattikunta. Se kyllä kuulostaa utopistiselta.

    Mikael Hildén, SYKE: Ei tällä globaalia ilmastonmuutosta ratkaista. Onhan myös esitetty, että moottoriteillä ja muilla teillä käytettäisiin mustan sijaan valkoista asfalttia.

    Tässä on mittakaavaongelma. Paikallisesti sillä voidaan viilentää, mutta globaalia lämpenemistä ei.

    8Tulivuorista voi purkautua valtavat määrät kaasuja ja hiukkasia. Kuvassa pelastustyöntekijä kävelee Indonesiassa Merapi-tulivuoren purkauksen jälkeen vuonna 2010.EPA / Mohammad Ali8. Ruiskutetaan rikkiä ilmakehään

    Pinatubo-tulivuoren purkautuminen viilensi maapalloa kahden vuoden ajan. Jospa muokkaisimme ilmastoa ja ruiskuttamalla ilmakehään vettä, jauhettua kalkkia ja rikkidioksidia? Yhdysvalloissa Harvardin yliopiston professorit testaavat menetelmää luonnossa, ei laboratoriossa.

    Anton Laakso, Ilmatieteenlaitos:

    Tämähän on ehkä kaikista tutkituin ilmastonmuokkausmenetelmä, koska se on tämän hetken tutkimusten perusteella kustannustehokkain ja sillä saataisiin tarvittaessa nopeastikin viilennettyä ilmastoa.

    Lisäksi menetelmä pohjautuu suuriin tulivuorenpurkauksiin ja on siten yksi harvoista menetelmistä, joista on epäsuorasti jonkinlaisia havaintoja olemassa.

    Isoin riski on, että tämäntyyppinen ilmastonmuokkaus johtaisi alueellisesti kuivuuteen, koska se vähentäisi maapallon keskimääräistä sateisuutta. Paikalliset vaikutukset voisivat olla todella kohtalokkaita, varsinkin alueilla, missä ihmisten elinolosuhteet eivät muutenkaan ole kovin hyvät.

    Mikael Hildén, SYKE:

    Laskelmat viittaavat siihen, että tämä olisi teknisesti toteutettavissa. Ongelma, mikä tähän liittyy on hallinta. Jos tätä lähdetään tekemään, niin kuinka maailmanlaajuinen vastuu jakautuu, kun vaikutukset eivät ole pelkästään positiivisia? Mitä sitten tehdään, kun joillain alueilla ilmasto viileneekin liikaa tai se vaikuttaa sateisuuteen?

    Toinen ongelma on, että tällainen varjostusmenetelmä ei rajoita hiilidioksidipäästöjen kasvua. Ilmakehän hiilidioksidimäärän kasvu heijastuu sitten esimerkiksi merten happamoitumiseen, joka on potentiaalisesti erittäin ongelmallinen muutos.

    Hiilidioksidin määrällä on siis vaikutuksia, vaikka lämpeneminen saataisiin jollain tasolla hillittyä. Kolmas asia on se, että pienhiukkaset eivät pysy ilmassa ikuisesti vaan tulevat alas.

    9Maapallon siirrossa käytettäisiin samaa teoriaa, millä ohjataan luotaimia. Kuvassa vuonna 1977 avaruuteen lähetetty Voyager 1, joka tekee yhä matkaansa yli 20 miljardin kilometrin päässä Maasta.9. Siirretään Maa kauemmas Auringosta

    Vuonna 2001 joukko Nasan insinöörejä kehitteli idean (theguardian.com), jolla maapallon elinkelpoisuutta voitaisiin tarvittaessa lisätä miljardeilla vuosilla. He laskivat, miten maapallon kiertorataa Auringon suhteen voisi muuttaa asteroidin avulla. Siirtyisimme siis kiertämään Aurinkoa hieman kauempaa.

    Tiina Koljonen, VTT:

    Pitäisi miettiä ensiksi, minkälaiset ja kuinka suuret riskit tässä ovat. Entäs, jos jotain menee pieleen? Jos ajatellaan, kuinka paljon helpotkin ratkaisut herättävät vastarintaa, niin sosiaalinen vastustus voi olla aika rajua tällaisessa maapallon siirrossa.

    En tiedä kuka poliitikko lähtisi sellaista kesken vaalikauden esittämään. Laskisin tämän sinne potenssiin x utopiat.

    Mikko Tuomi, Hertfordshiren yliopisto:

    Tässä puhutaan gravitaation linkovaikutuksesta ja se on ihan standarditapa ohjata vaikkapa luotaimia avaruudessa. Se perustuu siihen, että ohjataan asteroidi maapallon läheltä kulkevalle radalle, jolloin asteroidin rata muuttuu maapallon painovoimakentässä. Sama pätee toisinkin päin eli asteroidin painovoima muuttaa hieman maapallon rataa.

    Jos muuttaisimme asteroidin rataa, niin se sama asteroidi pitäisi sitten ohjata uudelleen tekemään maapallon lähiohitus, mikä on vaikeaa ja vaatii, että siihen kiinnitetään rakettimoottori tai vastaavaa.

    On myös ehdotettu, että siirrettäisiin liike-energiaa maapallon ja Jupiterin välillä, niin että se asteroidi laitettaisiin menemään Jupiterin ja maapallon väliä. Sitten se aina vähän lisäisi maapallon nopeutta, mikä tekisi radasta hiukan suuremman ja laittaisi sen hiukan kauemmas Auringosta. Vastaavasti Jupiterin rata sitten muuttuisi hiukan lähemmäs Aurinkoa.

    Tämä on vaikeustasoltaan niin valtavan hankala projekti ja veisi vähimmilläänkin satojatuhansia ellei miljoonia vuosia. Eli ilmastonmuutoksen torjuntaan tällä menetelmällä ei ole mitään mahdollisuuksia.

    Juttua varten haastatellut tutkijat: Suomen ympäristökeskuksen Mikael Hildén, Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n Tiina Koljonen, Helsingin yliopiston Markku Ollikainen, Ilmatieteenlaitoksen Anton Laakso sekä Hertfordshiren yliopiston Mikko Tuomi.

    Lue myös:

    5 asiaa, jotka maailman merkittävimmästä ilmastoraportista pitää tietää – ilmastoprofessori: "Olen paatunut ja kokenut, mutta silti järkyttynyt"

    Näkökulma: Miksi pienentäisin päästöjäni, kun kiinalaiset ja intialaiset saastuttavat kuitenkin?

    Tutkijat: Napajäätiköiden sulaminen voidaan estää rankoilla keinoilla ja nämä ne ovat

    Pekka Juntin kolumni: Kirje vuoteen 2100 – joko kuuset ovat kuolleet?

    Piskuinen Bhutan on maailman ainoa negatiivisten hiilipäästöjen maa, mutta muiden maiden välinpitämättömyys uhkaa romuttaa vihreän politiikan

    Mia Röngän kolumni: Karhun vieraana – mitä jälkiä kohtaamisesta jää valokuvaajalle, entä kuvauskohteelle?

    Mia Röngän kolumni: Karhun vieraana – mitä jälkiä kohtaamisesta jää valokuvaajalle, entä kuvauskohteelle?


    KolumniKolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.> Kaikki kolumnit löydät täältä> Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteinaKarhu tulee suoraan kohti. Se on valtava, sillä on pienet ruskeat silmät, ruskea karhea...

    Kolumni

    Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

    > Kaikki kolumnit löydät täältä
    > Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteina

    Karhu tulee suoraan kohti. Se on valtava, sillä on pienet ruskeat silmät, ruskea karhea turkki ja pitkät sirppimäiset kynnet. Se pysähtyy hetkeksi nuuhkimaan ilmaa ja jatkaa sitten suoraan kohti minua.

    Kun karhu on muutaman metrin päässä, alkukantainen pakoreaktio pyrkii pintaan, tunnen halua ryömiä piilokojun makuulaverin alle. Mittailen katseellani kuvausaukkoja – yhdestä mahtuisi sisään karhun pää tai ainakin käpälä.

    Tärisevin käsin painan kameran laukaisinta. Pulssi alkaa laskea vasta, kun karhu pysähtyy kojun edessä ruokakätkölle, syö antimet ja jatkaa matkaansa. Se vaikuttaa olevan tietoinen läsnäolostani mutta on kiinnostunut vain ruokapiiloista.

    Kansalliseläimemme karhu eli ruskeakarhu on jääkarhun jälkeen Euroopan suurin petoeläin – uroskarhu voi painaa 300 kiloa. Muinaissuomalaiset sekä pelkäsivät että arvostivat tätä pyhänä pitämäänsä eläintä. Karhun merkitystä suomalaisille heijastaa se, että kielessämme on sille yli kaksisataa nimitystä. Osa niistä on kiertoilmauksia, joita keksittiin siksi, ettei karhun nimeä tohdittu lausua ääneen.

    Kun karhu pitkän odotuksen jälkeen tulee kuvausetäisyydelle ja painan laukaisinta, kuvaamisen ilo on ehkä osittain jatkoa muinaiselle karhujen metsästämisen perinteelle. Valokuvaaja Juha Suonpää on todennut valokuvauksen olevan ekometsästystä, jossa saalis voidaan hyödyntää moneen kertaan.

    Tuntuu kuin katsoisin sirkuskarhua, tai kuin tämä metsän kuningas olisi minulla talutushihnassa.

    Seuratessani karhun puuhia ruokakätköillä pohdin, näenkö sen oikean olemuksen. Se kiertää lokkien seuraamana tottuneesti ruokapiilolta toiselle, kääntää näppärästi kynsillään kannen herkun päältä, hotkaisee ruoan lokkien kirkuessa ja jatkaa matkaansa juuri siihen suuntaan, minne sen kuvaajan kannalta kuuluisi mennä. Tuntuu kuin katsoisin sirkuskarhua, tai kuin tämä metsän kuningas olisi minulla talutushihnassa.

    Vaikka karhukuvani tallentuvat muistikortille dokumenttina kohtaamisestamme, ne ovat erään tutkijan radiohaastattelussa esittämän ajatuksen mukaan illuusioita. Hän totesi, että vaikka luontokuvilta perinteisesti odotetaan dokumentaarisuutta, ne ovat myös illuusioita, jotka esittävät luonnon erilaisena kuin se tavalliselle retkeilijälle näyttäytyy.

    Kyseisen tutkijan ajatusmallin mukaan omat kuvani edustavat illuusiota vaikkapa siitä, että luonnossa noin vain pääsisi näkemään karhuja, että niitä voisi katsoa muutaman metrin etäisyydeltä silmiin. Jos kuvieni katsoja itse menee retkelle suolle, hän tuskin kokee samaa kuin minä.

    Muuttaako kojutoiminta ja siihen liittyvä syötitys karhujen käyttäytymistä tai ruokavaliota?

    Mikä sitten on kohtaamisemme merkitys karhulle? Muuttaako kojutoiminta ja siihen liittyvä syötitys karhujen käyttäytymistä tai ruokavaliota? Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessorin Ilpo Kojolan mukaan toistaiseksi ei ole kattavasti tutkittu, onko kojutoiminnasta haittaa karhuille.

    – Kojualueille muodostuu paikallisia karhutihentymiä, jolloin emot ja poikaset ehkä joutuvat tavallista enemmän tekemisiin uroskarhujen kanssa, mistä voi koitua vaaratilanteita, Kojola toteaa.

    Jotkin kojualueilla viihtyvät karhut saattavat olla melko pulskia. Kojuilla yleisimmin tarjottavat lohenperkeet ja koirannappulat eivät Kojolan mukaan kuitenkaan riitä karhulle pääasialliseksi ravinnoksi, vaan ne ovat lähinnä mukava lisä luontaiseen ruokavalioon.

    Kojuani kiertäessään karhu välillä säikkyy, jopa säntää pakoon. Yleensä karhu välttää ihmistä parhaansa mukaan. Joidenkin suurpetoyksilöiden on kuitenkin todettu katselutoiminnan myötä tottuneen ihmisen läsnäoloon.

    Voisivatko karhut sitten hyötyä kojukuvauksesta? Luontokuvalla voidaan katsoa olevan keskeinen merkitys ihmisen luontosuhteen rakentajana. Karhujen tuomat matkailutulot ja myönteinen imago ehkä kääntävät paikallista asenneilmastoa karhuille myönteiseksi. Karhu toimii Suomen matkailulähettiläänä ulkomailla: Kainuussa yli puolet kojukävijöistä on ulkomailta, ja Kainuun matkailustrategiassa suurpetokuvaus mainitaan yhtenä maakunnan vetovoimatekijänä. Kojutoiminnan ja joidenkin muiden elinkeinojen, kuten poronhoidon, välillä saatetaan kuitenkin nähdä mahdollista ristiriitaa. Haaskojen pitoa säätelevät monet lait ja asetukset.

    Itselleni karhukojuyön vaikuttavin anti ei lopulta ollut kuvaaminen, vaan öisen suon jakaminen karhujen kanssa. Luonnon hyvinvointivaikutuksia tutkittaessa on havaittu, että luonto lisää hyvinvointia myös sitä passiivisesti koettaessa, ei pelkästään aktiivisten harrastusten parissa. Puolen vuorokauden viettäminen kokien ja odottaen on arkikiireen keskellä ylellistä. Sain koko yön vain itselleni, suon kauneudessa ja rauhassa, karhujen vieraana.

    Kun yö hämärtyi, ruokakätköt oli tyhjennetty ja kuvat otettu, karhuja jäi kuljeskelemaan alueelle. Muistan edelleen suon tuoksun ja kojuun kantautuvan yöilman tuulahduksen, rahkasammalten litinän tassujen alla. Niinä hetkinä syntyi tunne jonkinlaisesta tasaveroisuudesta kahden suolla yötään viettävän eliön välillä.

    Mia Rönkä

    Kirjoittaja on naantalilainen tutkija, tiedetoimittaja ja kirjailija, joka on perehtynyt etenkin ihmisen ja muun luonnon suhteeseen. Hän työskentelee Turun yliopiston Biodiversiteettiyksikössä.

    Kolumbiassa Tanskan kokoinen kansallispuisto tuo toivoa sademetsien suojeluun

    Kolumbiassa Tanskan kokoinen kansallispuisto tuo toivoa sademetsien suojeluun


    Kolumbiassa sijaitseva maailman suurin kansallispuisto trooppisella sademetsäalueella tuo toivoa sademetsien suojelulle. Serranía de Chiribiqueten kansallispuistoa laajennettiin kesällä 4,3 miljoonan hehtaarin kokoiseksi. Puisto on pinta-alaltaan...

    Kolumbiassa sijaitseva maailman suurin kansallispuisto trooppisella sademetsäalueella tuo toivoa sademetsien suojelulle.

    Serranía de Chiribiqueten kansallispuistoa laajennettiin kesällä 4,3 miljoonan hehtaarin kokoiseksi. Puisto on pinta-alaltaan siis suunnilleen yhtä suuri kuin Tanskan valtio.

    Ilkka Kemppinen / Yle

    Luonnonsuojelijat toivovat, että puiston laajennus auttaisi suojelemaan Kolumbian sademetsiä hakkuilta. Hakkuiden määrän arvioitiin kaksinkertaistuneen viime vuonna. Kaksi kolmasosaa Kolumbian hakkuista on tehty Amazonilla.

    Maailman Luonnonsäätiö on arvioinut, että jos hakkuut jatkuvat samaa tahtia, on yli neljännes Amazonin sademetsistä kadonnut vuoteen 2030 mennessä.

    Chiribiquetessa on valtavan paljon historiallisia seinämaalauksia. Suojelualueen laajennus oli yksi Kolumbian entisen presidentin Juan Manuel Santosin (kuvassa) viimeisiä hankkeita.Nicolo Filippo Rosso / Getty Images

    Sademetsien hakkuut ovat vakava uhka ilmastonmuutokselle, koska sademetsät varastoivat miljoonia tonneja hiiltä. Metsien hävittämisen on kokonaisuudessaan arvioitu aiheuttavan viidenneksen kasvihuonepäästöistä.

    Suojelualue sijaitsee keskellä Amazonin sademetsää Kolumbian eteläosassa. Alue on poikkeuksellisen monimuotoinen sekä kasvistoltaan että eläimistöltään - puistosta löytyy tuhansia lajeja.

    Villa-apina on yksi Serranía de Chiribiqueten kansallispuistossa elävistä harvinaisista eläimistä.Getty ImagesNämäkin hyvät asiat tapahtuivat maailmalla tällä viikollaJohanna Aulén / Yle

    Nairobissa ajaa suomalainen sähköllä kulkeva taksipalvelu – "Juha ei tajuakaan, miten suosio tulee räjähtämään, kun autoja on enemmän"

    Maailman ruokatilanne paranee, mutta 50 maata ei saa nälkäongelmaa kuriin

    Berliini kieltää vanhat dieselautot osassa keskustaa – tavoitteena ilmanlaadun parantaminen

    Maailmanpankki mittasi uudella tavalla valtioiden panostuksen inhimilliseen pääomaan – Suomi on länsimaiden paras

    Eläimistössä on useita uhanalaisia tai harvinaisia lajeja, kuten amerikantapiiri, jättiläissaukko, villa-apina ja jaguaari.

    Suojelualueella on myös muun muassa poikkeuksellisia kosteikkoja.

    Kansallispuiston vaikeapääsyisyyden ja Kolumbiassa vuosikymmeniä jatkuneen konfliktin takia tutkimuksen tekeminen alueella on ollut haastavaa. Vasta osa alueesta on tähän mennessä kartoitettu.

    Kasviston ja eläimistön lisäksi kansallispuisto on kulttuurillisesti ainutlaatuinen. Alueella elää alkuperäiskansoja ja sieltä löytyy poikkeuksellisia arkeologisia kohteita.

    Ilmakuva Chiribiqueten kansallispuiston alueelta lähellä San Jose del Guaviarea 2. heinäkuuta.Nicolo Filippo Rosso / Getty Images

    Puistosta on löydetty 50 muinaista seinäämaalausta, joissa on yhteensä 70 000 kuvaa. Niistä osa on yli 20 000 vuotta vanhoja. Maalaukset esittävät muun muassa eläimiä, metsästystä, taisteluita ja tanssia.

    Serranía de Chiribiquetessa on myös tasalakisia eroosiossa syntyneitä pöytävuorimaisia kivimuodostelmia, joita kutsutaan tepuiksi.

    Lue lisää:

    Ihmiskunnan ratkaisevat vuodet – Jättiraportti: Ilmaston lämpeneminen voidaan rajata 1,5 asteeseen, jos päästöt nollataan ennätysnopeasti

    5 asiaa, jotka maailman merkittävimmästä ilmastoraportista pitää tietää – ilmastoprofessori: "Olen paatunut ja kokenut, mutta silti järkyttynyt"

    "Moniongelmainen mutta säilytettävä" – kaupunkien puistopuiden kuntoa seurataan entistä tarkemmin


    Tästä on kysePuistopuiden kuntoa seurataan aikaisempaa tarkemmin.Arboristit eli puunhoitajat tekevät puiden kuntokartoituksia.Sään ääri-ilmiöt, rakentaminen, tuholaiset ja taudit ovat uhkana puistojen puille.Arboristit Tiina Hopeakoski ja Antti...

    Tästä on kysePuistopuiden kuntoa seurataan aikaisempaa tarkemmin.Arboristit eli puunhoitajat tekevät puiden kuntokartoituksia.Sään ääri-ilmiöt, rakentaminen, tuholaiset ja taudit ovat uhkana puistojen puille.

    Arboristit Tiina Hopeakoski ja Antti Virkki kiertelevät Hämeenlinnan vanhan hautausmaan puita. Nyt tarkastelussa on vanha vaahtera, jonka toinen latvus on aikojen saatossa katkaistu. Ennen puuhun kiipeämistä puita tutkitaan silmämääräisesti muun muassa kierrellen runkoa ja tarkkaillen sen muutoksia.

    Hopeakoski pukee päälleen valjaat ja lähtee kiipeämään köyden avulla. Tällä kertaa arboristi nousee seitsemään metriin, mikä ei ammattimaiselta puihin kiipeilijältä tunnu paljon miltään. Tiina Hopeakoski oli innokas puihin kiipeilijä jo pienenä tyttönä.

    – Kyllä ne lastenhoitajat huutelivat kuusen latvaan, että tule jo alas sieltä. Minä huusin, että tule hakemaan. Eivät tulleet, virnistää Hopeakoski.

    Puu tutkitaan juuresta latvaan

    Arboristit kartoittavat Hämeenlinnan kaupungin tilaamana Vanhan hautausmaan puiden kuntoa. Jokaisen puun tiedot merkitään lomakkeelle, jotta puita voi vertailla keskenään ja siitä jää dokumentti. Tämä vaahtera arvioitiin kuntoluokkaan kaksi, kohtuullinen.

    – Moniongelmainen, mutta säilytettävä, selittää Antti Virkki.

    Arboristit eli puunhoitajat Antti Virkki ja Tiina Hopeakoski tarkastavat Hämeenlinnan Vanhan hautausmaan puiden kunnon.Timo Leponiemi / Yle

    Virkki ja Hopeakoski tutkivat puun latvasta juureen saakka. He kiertelevät puuta, harjaavat juuren ympäriltä kuivia lehtiä nähdäkseen puun tyven kunnolla, sivelevät puun runkoa ja tutkivat puuhun muodostuneita uria. Kaikesta tehdään merkintä lomakkeeseen.

    Jos silmämääräinen tutkimus viittaa mahdolliseen lahovaurioon, ottavat arboristit esille resistografin eli lahomittauslaitteen, jolla porataan puuhun halkaisijaltaan kolmimillinen reikä. Näin saadaan tutkittua myös puun sisuksen kunto.

    Puun kunnosta kertovaan raporttiin arboristit kirjaavat puiden kunnon ja suosituksensa puiden jatkotoimenpiteistä. Raportti annetaan puun omistajalle, joka päättää, mitä puita kaadetaan ja mitkä jäävät pystyyn.

    Kulkureittien varsien puut erityissyynissä

    Hämeenlinnassa keskusta-alueen iäkkäimmät puut ovat 1800-luvulta. Hämeenlinnan kaupungin viheraluesuunnittelija Susanna Lappalainen kertoo, että kaupungin puita on ryhdytty viime aikoina seuraamaan aikaisempaa tarkemmin. Erityisesti suosittujen puistojen sekä kulkureittien varsien puut ovat syynissä.

    – Jos jokin puu on havaittu ongelmapuuksi, sen vointia seurataan muita puita tarkemmin. Esimerkiksi liikenteellisesti merkittävässä paikassa olevan puun kuntoa seurataan tarkasti.

    Kaupunkien puistopuita on ryhdytty seuraamaan viime vuosina entistä systemaattisemmin. Alan ammattilaisten koulutus sekä puiden kuntoa tutkiva laitteisto ovat kehittyneet viime vuosina voimakkaasti. Alan ammattilaiset pitävät työssään puistopuiden kuntoa silmällä jatkuvasti.

    Puut tuovat ihmisille valtavasti lisää hyvinvointia. Tiina Hopeakoski

    Arboristi Tiina Hopeakosken mielestä puistopuita voisi tutkia enemmänkin ennen kuin niitä leikataan rajusti tai poistetaan isoja haaroja.

    – Mahdollisesti jopa poistetaan puita ilman, että ollaan selvitetty kaikkia vaihtoehtoja. Lähtökohta on, että niillä on kulttuurista ja historiallista arvoa, pelkästään sen kasvina puistossa olemisen lisäksi. Puut tuovat ihmisille valtavasti lisää hyvinvointia.

    Rakentaminen rasittaa puistopuita

    Alan asiantuntijoiden mukaan suurin uhka puistojen puille on ihminen. Rakentaminen vaikuttaa usein siihen, mikä puu jää pystyyn ja mikä on kaadettava. Suuria puita on toisinaan mahdotonta suojella rakentamisen aiheuttamilta vaurioilta.

    Rakentamisprojektit rajaavat puiden juuristoa, joten puut kuivuvat herkästi. Niin ikään liikenne ja erilaiset työkoneet kolhivat herkästi puiden runkoja.

    – Ruohonleikkurit ja lumiaurat törmäilevät puihin ja silloin lahottajasienet pääsevät iskemään, kertoo Suomen Puunhoidon Yhdistyksen puheenjohtaja Eeva-Maria Tuhkanen.

    Kuiva kesä näkyy puissa

    Sään ääri-ilmiöt sekä kasvavat tuholais- ja tautiriskit ovat puistopuille alati suurempi ongelma tulevaisuudessa.

    – Ilmastonmuutoksen myötä sään ääri-ilmiöt, kuten viime kesän kaltaiset pitkät, kuivat kesät lisääntyvät ja samalla vaikuttavat puiden kuntoon, arvioi Helsingin kaupungin liikelaitos Staran puuntyönjohtaja Sami Kiema.

    – Osa hyönteisistä tulee lentämällä, osa meidän mukanamme. Sama hyönteinen ei kenties ole ongelma Kiinassa, mutta meillä on, pohtii Sami Kiema.

    Eeva-Liisa Tuhkanen on samoilla linjoilla. Hänen mukaansa poikkeuksellista talvea seuraava poikkeuksellisen kuiva kesä heikentää ratkaisevasti puun vastustuskykyä.

    Tutun puun katoaminen surettaa

    Vanhojen puiden kohtalo herättää kaupungeissa intohimoja. Kun tuttu puu katoaa tutusta maisemasta, saattavat alueen asukkaat surra kovastikin, tietää janakkalalainen hortonomi Tapio Ykspetäjä.

    – Olet nähnyt samat puut 50 vuotta. Sitten ne tulevat siihen ikään, että alkaa aika loppua ja turvallisuustekijät tulevat eteen. Kyllähän se on ihan ymmärrettävää, että se ei ole mikään helppo nakki kenellekään.

    Vuoden 2018 hortonomi Tapio Ykspetäjä ihastelee monihaaraista lehmusta Hämeenlinnan Aulangolla.Kati Turtola / Yle
    Ilveksen metsästystä vähennetään lähes puoleen

    Ilveksen metsästystä vähennetään lähes puoleen


    Maa- ja metsätalousministeriö on vähentänyt ilveksen metsästyskiintiötä selvästi viimevuotisesta. Nyt hyväksytyn asetuksen mukaan ilveksiä saa kaataa poronhoitoalueen ulkopuolella 205 kappaletta. Viime vuonna lupia oli 404. Poronhoitoalueella...

    Maa- ja metsätalousministeriö on vähentänyt ilveksen metsästyskiintiötä selvästi viimevuotisesta. Nyt hyväksytyn asetuksen mukaan ilveksiä saa kaataa poronhoitoalueen ulkopuolella 205 kappaletta. Viime vuonna lupia oli 404.

    Poronhoitoalueella poikkeuslupia ilveksen metsästykseen ei rajoiteta. Poronhoitoalueella metsästys on ollut mahdollista jo lokakuun alusta. Muualla jahtikausi alkaa joulukuun alussa ja päättyy helmikuussa.

    Ilveskanta on kääntynyt laskuun koko maassa. Luonnonvarakeskuksen mukaan tupsukorvia on vajaa pari tuhatta. Viime vuonna kannaksi arvioitiin enimmillään lähes kaksi kaksi ja puoli tuhatta yksilöä.

    Kanta on laskenut eniten Kainuussa, Keski-Suomessa, Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa ja Varsinais-Suomessa.

    Arktiset ympäristöministerit lupaavat vähentää mustaa hiiltä – Tanska kieltää vanhat uunit

    Arktiset ympäristöministerit lupaavat vähentää mustaa hiiltä – Tanska kieltää vanhat uunit


    Arktisten maiden ympäristöministerit haluavat vähentää mustan hiilen määrää. Mustan hiilen eli nokihiukkasten on arvioitu nopeuttavan ilmaston lämpenemistä ja jäätiköiden sulamista arktisella alueella. – Arktinen alue lämpenee kaksi tai...

    Arktisten maiden ympäristöministerit haluavat vähentää mustan hiilen määrää. Mustan hiilen eli nokihiukkasten on arvioitu nopeuttavan ilmaston lämpenemistä ja jäätiköiden sulamista arktisella alueella.

    – Arktinen alue lämpenee kaksi tai jopa kolme kertaa nopeammin kuin maapallo keskimäärin, sanoi Suomen ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) ministerikokouksen tiedotustilaisuudessa.

    Kahdeksan arktisen maan ympäristöministeriä tapasi Rovaniemellä torstaina ja perjantaina. Mukana oli myös alkuperäiskansojen järjestöjen sekä Arktisen neuvoston tarkkailijamaiden edustajia.

    Tiilikaisen mukaan arktisen alueen maat jatkavat toimia, joilla hillitään mustan hiilen päästöjä. Myös Arktisen neuvoston tarkkailijamaita, kuten esimerkiksi Kiinaa ja Intiaa, yritetään saada mukaan päästöjen vähennystalkoisiin.

    Merille puhtaammilla polttoaineilla

    Tiilikainen kertoi, miksi Suomi haluaa olla etunenässä vähentämässä nokea.

    – Mustahiilipäästöt ovat lyhytaikaisia ja ehkä aika helposti vähennettäviä. Ne eivät siis kumuloidu ilmakehään samalla tavalla kuin hiilidioksidi, mutta ne nopeuttavat merkittävällä tavalla lumen ja jään sulamista.

    Suomessa mustaa hiiltä aiotaan vähentää usealla keinolla.

    – Nykyaikaistamalla energiantuotantolaitoksia ja vähentämällä energiantuotannossa esimerkiksi sivukaasuja ja liekitystä. Lisäksi arktisessa meriliikenteessä vähennetään päästöjä siirtymällä puhtaampiin polttoaineisiin. Nämä vaikuttavat suoraan mustaa hiiltä vähentävästi, Tiilikainen sanoi.

    Tiilikaisen mukaan Suomi ei aio rajoittaa puun käyttöä kotien lämmityksessä osana päästötalkoita.

    – Kotien lämmittäminen uusiutuvalla puulla on hyvin kestävä tapa. Meillä ei ole mitään suunnitelmia rajoittaa tällaista. Tietysti nykyaikaiset uunit ja takat voivat vähentää mustan hiilen päästöjä. Puu on parempi lämmitysmuoto kuin esimerkiksi fossiiliset polttoaineet, ministeri totesi.

    Tanskassa ei yli 20-vuotiaita uuneja

    Tiilikaisen kollega, Tanskan ympäristöministeri Jakob Ellemann-Jensen kertoi, että Tanskassa iso osa kotien aiheuttamista päästöistä tulee vanhoista uuneista.

    – Meillä Tanskassa on hanke, jossa kannustetaan uunien uusimiseen. Jos muutat uuteen kotiin, on tarkistettava, onko siellä vanha uuni. Jos uuni on yli 20 vuotta vanha, se on vaihdettava, Ellemann-Jensen kertoi.

    Saman kaltaisia terveisiä kertoi Norjan ympäristöministeri Ola Elvestuen.

    – Myös Norjassa on ollut useita vuosia hankkeita, joilla uuneista tehdään aikaisempaa puhtaammin polttavia. Aiomme lisätä tätä työtä tulevaisuudessa, Elvestuen sanoi.

    Norjalaisministeri lisäsi, että Norja on kieltämässä fossiilisen lämmitysöljyn vuonna 2022.

    Arktisen alueen luonnonvarojen käyttö minimiin

    Aiemmin tällä viikolla julkaistu ICPP:n raportti nousi myös esille ministerien puheissa. Ilmastoraportin tulosten valossa on selvää, että fossiilisen energian käyttöä on vähennettävä rajusti.

    Etenkin herkällä arktisella alueella luonnonvarojen käyttöä ja esimerkiksi öljyn poraamista on syytä tarkastella uudelleen.

    – Meidän täytyy maailmanlaajuisesti vähentää radikaalisti fossiilisen energian käyttöä tulevina vuosikymmeninä ja silloin toivon mukaan ei ole edes tarvetta arktisen alueen hyödyntämistä tässä mielessä paljoa lisätä, Suomen Tiilikainen (kesk.) sanoi.

    Rovaniemen kokoukseen osallistunut öljymaa Norjan ympäristöministeri Elvestuen on samaa mieltä ministeri Tiilikaisen kanssa.

    – Meidänkin täytyy tietenkin tarkastella päämääriämme. Olemme asettaneet jo aiemmin työryhmän, joka tarkastelee koko Norjan taloutta ja mahdollisia ilmastoriskejä. Raportti valmistuu joulukuussa ja se asettaa uuden pohjan keskusteluille Norjassa, Elvestuen totesi.

    Kokouksessa oli mukana ympäristöministerit Suomesta, Kanadasta, Tanskasta, Islannista, Norjasta, Venäjältä, Ruotsista ja Yhdysvalloista. Kokoukseen osallistui myös useita arktisen alueen alkuperäiskansoja kuten esimerkiksi inuiitteja ja saamelaisia edustavien järjestöjen jäseniä.

    Kypärä päähän ja syvyyksiin – uusi luonto- ja tiedekeskus kaavailee vetonaulakseen sukellussimulaattoria

    Kypärä päähän ja syvyyksiin – uusi luonto- ja tiedekeskus kaavailee vetonaulakseen sukellussimulaattoria


    Pitkään tyhjillään ollut punatiilinen makasiinirakennus Lappeenrannan satamassa Saimaan rannalla on saamassa uuden vuokralaisen. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, on rakennuksessa ensi kesänä Saimaaseen keskittyvä luonto- ja...

    Pitkään tyhjillään ollut punatiilinen makasiinirakennus Lappeenrannan satamassa Saimaan rannalla on saamassa uuden vuokralaisen. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, on rakennuksessa ensi kesänä Saimaaseen keskittyvä luonto- ja tiedekeskus.

    Keskuksen toteuttaa Saimaarium Oy, joka on saanut yhteistyökumppanikseen Lappeenrannan kaupungin, Maailman luonnonsäätiön WWF:n, Suomen luonnonsuojeluliiton sekä Lappeenrannan teknillisen yliopiston.

    Aikeissa on tehdä yliopiston kanssa muun muassa erityinen sukellussimulaattori, jonka avulla pääsee tutustumaan vedenalaiseen maailmaan.

    – Se voisi olla vaikka sellainen, että kypärän kun laittaa päähän, niin pääsee saimaannorppana kokemaan vedenalaista todellisuutta virtuaalisesti, kertoo Saimaariumin perustaja ja toimitusjohtaja Kari-Matti Vuori.

    Sukellussimulaattorissa on Vuoren mukaan tarkoitus hyödyntää suositun Järven tarina -elokuvan materiaalia. Aineiston käytöstä on jo sovittu elokuvan tuotantoyhtiö Matila Röhr Productions Oy:n kanssa.

    Saimaarium tulisi lähelle Lappeenrannan satamaa Saimaan rannalle.Kari Kosonen/YleJärviakvaario ja näyttelykokonaisuudet Saimaasta

    Monitoimikeskus toteutetaan kahteen kerrokseen. Alakertaan on tulossa muun muassa oma näyttelyalue Saimaan Geoparkille sekä Saimaata ja saimaannorppaa esittelevät näyttelykokonaisuudet.

    –Alakertaan tulee lisäksi todennäköisesti Saimaan alueen suurin järviakvaario ja pieni vesilaboratorio. Yläkertaan tulee sitten tapahtuma- ja koulutustiloja sekä pienimuotoista tiedeteatteritoimintaa, Vuori luettelee.

    Hän painottaa, että luonto- ja tiedekeskus on tarkoitettu kaikenikäisille. Ympäristö- ja luontokasvatuksella tavoitellaan erityisesti lapsia, nuoria ja koululaisia.

    Saimaalla on lukuisia saaria. Tässä oikealla Haapasaari ja vasemmalla Mikonsaari Imatralla.YleJoukkorahoitus ja osakeanti

    Luonto- ja tiedekeskuksen perustamisbudjetti on noin 615 000 euroa. Sen taloudellista pohjaa Kari-Matti Vuori aikoo vahvistaa joukkorahoituskampanjalla ja osakeannilla. Toimintakustannuksia katetaan sisäänpääsymaksuilla ja vuokraamalla tiloja muillekin.

    Saimaa

    Saimaa on Suomen suurin järvi.

    Järven tunnetuin asukas on uhanalainen saimaannorppa.

    Saimaan pinta oli jääkauden jälkeen paljon nykyistä korkeammalla.

    6 000 vuotta sitten alkoi purkautua Laatokkaan virtaavaksi Vuoksi-joeksi ja veden pinta laski useita metrejä.

    Saimaariumin tavoitteena on saada vuosittain 32 000 maksanutta kävijää.

    – Meidän yrityksemme on Suomessa ainoa, jonka toiminnassa yhdistyvät ympäristötieteen tutkimus, ympäristökasvatus ja luontokasvatus, Vuori sanoo.

    Saimaarium pyrkii talven aikana saamaan luonto- ja tiedekeskuksen sellaiseen kuntoon, että näyttelyt voidaan avata ensi kesänä.

    Aiemmin Maahanmuuttoviraston toimitiloina olleessa rakennuksessa joudutaan tekemään jonkin verran muutostöitä.

    Suunnitelmia ja toteutusta on Lappeenrannan kaupungin kanssa hiottu jo pari vuotta, joten tarvittavat toimenpideluvat ovat kunnossa.

    Video: Laulujoutsenpariskunta nauttii auringosta vielä Suomessa – Lintujen syysmuutto etenee lämpimistä säistä huolimatta

    Video: Laulujoutsenpariskunta nauttii auringosta vielä Suomessa – Lintujen syysmuutto etenee lämpimistä säistä huolimatta


    Lintujen syysmuutto alkaa olla loppusuoralla. Lämpötilojen laskiessa lähtevät viimeisetkin muuttajat seuraavan parin kuukauden sisällä kohti lämpimämpiä alueita. Esimerkiksi todella suuria joutsentokkia on siirtymässä Pohjois-Suomesta kohti...

    Lintujen syysmuutto alkaa olla loppusuoralla. Lämpötilojen laskiessa lähtevät viimeisetkin muuttajat seuraavan parin kuukauden sisällä kohti lämpimämpiä alueita. Esimerkiksi todella suuria joutsentokkia on siirtymässä Pohjois-Suomesta kohti etelää.

    Syysmuuton sesonki on huomattavasti pidempi kuin kevätmuuton. Koska lokakuussa on ollut harvinaisen lämpimiä päiviä, monet linnut harkitsevat nyt, milloin kannattaa lähteä. Erot muuttopäivien vilkkaudessa voivat syksyisin olla todella suuret.

    – Lokakuussa on tyypillistä, että linnut muuttavat sään mukaan. Kun on lämpimiä jaksoja, niin niillä ei ole kiire pois. Näinä päivinä ne ruokailevat ja tankkaavat ja lähtevät sitten myöhemmin liikkeelle, kertoo BirdLifen tiedottaja Jan Södersved.

    Monet hyönteissyöjät ovat lähteneet jo heinä-elokuussa, jolloin ravintotilanne on vielä hyvä. Eurooppaan jäävillä lyhyen matkan muuttajilla ei ole kiire.

    – Esimerkiksi joutsenet ovat hyvin karaistuneita, osa talvehtiikin Suomessa. Ne pärjäävät niin kauan kuin on matalia vesiä tai peltoja auki. Vasta sitten kun vedet jäätyvät ja lumi peittää maan, niin silloin on lähdettävä liikkeelle, Södersved kertoo.

    Jarkko Heikkinen / YleRuokinta voi houkutella jäämään

    Vaasan Onkilahdella on ihasteltu tänä kesänä erikoista näkyä: laulujoutsenpariskunnalla on seitsemän poikasta. Vielä loppusyksystä näin suuri poikasmäärä on harvinainen.

    Joutsenien syyskannaksi on arvioitu Suomessa noin 65 000-70 000. Leutoina talvina meillä talvehtii vähintään satoja laulujoutsenia. Aika näyttää, suuntaako myös Onkilahden joutsenperhe lämpimämmille alueille talven ajaksi.

    Mikäli joutsenet päättävät jäädä Vaasaan, voi niillä olla ruuan suhteen haasteita. Ruokkimiselle, ainakaan tässä vaiheessa, ei Södersved näe tarvetta.

    – Se voi houkutella jopa jäämään. Ennemmin suosittelisin jättämään ruokinnan väliin. Sitten on eri asia, jos ne jäävät talveksi ja tulee kylmä keli, Södersved kertoo.

    Jos ruokinnan aloittaa, niin linnuille kannattaa antaa niille sopivaa ruokaa. Sokeriset pullat ja kovettuneet korput eivät tee hyvää vesilinnuille.

    – Vesilintujen poikasia ei pidä ruokkia pullalla. On näyttöä siitä, että se saattaa aiheuttaa kasvuhäiriöitä. Siivet esimerkiksi eivät muodostu oikein. Jos vesilintuja ajattelee, niin ihan vilja on niille hyväksi, Södersved toteaa.

    Ismo Pekkarinen / AOPValkoposkihanhien määrät kasvaneet

    Viime viikonloppuna tuhannet suomalaiset tarkkailivat lintuja osana BirdLifen EuroBirdwatchia. Muuttolintujen bongaukseen osallistui yli 25 000 ihmistä yli 40 maasta. Suomessa nähtiin yli 200 lajia, vaikka osa linnuista on aloittanut muuttomatkansa jo heinäkuussa.

    – Länsirannikolla nähtiin paljon urpiaisia ja räkättirastaita, Itä-Suomessa suuria parvia valkoposkihanhia, kertoo Södersved.

    EuroBirdwatchia on järjestetty jo vuodesta 1993 lähtien aina lokakuun alkupuolella. Södersvedin mukaan lintulajit ja määrät vaihtelevat vuosittain, mikä johtuu usein vallitsevasta säästä ja lämpötiloista.

    – Jos on oikein hyvä muuttosää, niin silloin näkyy ilman muuta enemmän lintuja. Jos taas sattuu tuulinen ja sateinen viikonloppu, niin se pitää ihmiset sisällä eivätkä linnutkaan liiku kovinkaan aktiivisesti, Södersved kertoo.

    Vaikka suuria muutoksia lajikirjossa ei ole tapahtunut, ovat valkoposkihanhimäärät kasvaneet viimeisen 25 vuoden aikana.

    – Aikaisemmin valtaosa hanhista muutti Suomen itäpuolelta. Uudempi käyttäytymispiirre on se, että hanhet muuttavat suurin joukoin keväisin ja syksyisin Suomen kautta, Södersved kertoo.

    Mannen-vuori uhkaa jälleen sortua Norjassa

    Mannen-vuori uhkaa jälleen sortua Norjassa


    Mannen-vuori osoittaa jälleen sortumisen merkkejä Norjassa. Vuorella on tapahtunut viime päivinä noin 20 eri kokoista maanvyöryä. Maa-aines on liikkunut 40–80 senttiä vuorokaudessa vuoren yläosassa, kertoo Norjan yleisradioyhtiö NRK. Vuoren...

    Mannen-vuori osoittaa jälleen sortumisen merkkejä Norjassa. Vuorella on tapahtunut viime päivinä noin 20 eri kokoista maanvyöryä.

    Maa-aines on liikkunut 40–80 senttiä vuorokaudessa vuoren yläosassa, kertoo Norjan yleisradioyhtiö NRK. Vuoren alaosassa maa on liikkunut 3–4 senttiä.

    Sortumavaaran syynä ovat lumen sulaminen lämpimässä säässä. Sateet voivat pahentaa tilannetta. Alueen kymmenkunta asukasta evakutoitiin aikaisemmin eivätkä he ole voineet palata koteihinsa.

    Mannen-vuori uhkasi sortua edellisen kerran vuosi sitten. Vuorta on tarkkailtu useita vuosia suuren romahdusvaaran takia.

    Mannen-vuori sijaitsee Norjan länsirannikolla noin 350 kilometriä Oslosta luoteeseen. Vuori on 1294 metriä korkea.

    NRK seuraa vuoren tilannetta verkkosivuillaan.

    Lisää aiheesta:

    Norjan vuoren romahdusvaara pienempi: Evakuoidut pääsevät takaisin kotiin

    Stort skred ved Veslemannen – ligg an til lengste evakueringsperiode så langt

    Kaivosyhtiötä epäillään törkeästä ympäristön turmelemisesta Orivedellä

    Kaivosyhtiötä epäillään törkeästä ympäristön turmelemisesta Orivedellä


    Sisä-Suomen poliisi epäilee, että Dragon Mining Oy:n kultakaivoksella on tehty ympäristörikos. Asiaa tutkitaan rikosnimikkeellä törkeä ympäristön turmeleminen. Poliisi on tänään torstaina käynyt paikan päällä yhdessä muiden...

    Sisä-Suomen poliisi epäilee, että Dragon Mining Oy:n kultakaivoksella on tehty ympäristörikos. Asiaa tutkitaan rikosnimikkeellä törkeä ympäristön turmeleminen.

    Poliisi on tänään torstaina käynyt paikan päällä yhdessä muiden viranomaisten kanssa. Etsintä vahvisti rikosepäilyt.

    Poliisi jatkaa esitutkintaa. Kuultavien joukko on laaja, koska lupaehtojen vastaisen toiminnan epäillään jatkuneen vuosia. Poliisin mukaan kaivoksen nykyinen johto on lopettanut väärän käytännön vuonna 2016.

    Kaivoksen johto on toiminut yhteistyössä viranomaisten kanssa asiaa selvitettäessä.

    Jätteiden laiton varastointi jatkunut pitkään

    Jätteiden laiton varastointi kaivostunneliin on poliisin arvion mukaan alkanut jo kaivoksen edellisen omistajan, Outokumpu Oy:n aikana.

    Outokumpu Oy toimi Orivedellä vuoteen 2003 saakka. Australialaisomistuksessa oleva Dragon Mining aloitti kullan louhinnan Oriveden kaivoksella vuonna 2007.

    Poliisin esitutkintaa johtaa rikoskomisario Jari Kinnunen. Kinnusen mukaan toiminnassa on useita piirteitä, jotka viittaavat törkeään ympäristön turmelemiseen.

    – Näyttää siltä, että siellä on systemaattisesti rikottu lupaehtoja. Jätteen määrää emme vielä osaa kertoa, mutta joka tapauksessa laiton toiminta näyttää jatkuneen pitkään.

    Kinnunen arvioi, että esitutkinta vie aikaa kuukausia.

    Lue myös:

    Luvaton kaatopaikka löytyi 66 metrin syvyydestä: Poliisi ja syyttäjä käyvät tarkastamassa paikan Orivedellä

    Ely-keskus löysi tarkastuksessa luvattoman kaatopaikan Oriveden kultakaivoksesta – ”Ei voinut mennä tonkimaan, mitä siellä on”

    SK: Oriveden kultakaivoksessa laiton kaatopaikka – ELY-keskus tarkastuskäynnille maanantaina

    Leena Vilkan kolumni: Lapset pelastavat maapallon – ihmisen asema ja arvo on ajateltava uudelleen

    Leena Vilkan kolumni: Lapset pelastavat maapallon – ihmisen asema ja arvo on ajateltava uudelleen


    KolumniKolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.> Kaikki kolumnit löydät täältä> Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteinaTällä viikolla IPCC julkaisi uusimman raporttinsa maapallon ilmaston tilasta. Raportti...

    Kolumni

    Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

    > Kaikki kolumnit löydät täältä
    > Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteina

    Tällä viikolla IPCC julkaisi uusimman raporttinsa maapallon ilmaston tilasta. Raportti tukee näkemystä, että Suomen pahin tulevaisuuden uhka ei ole sote, Soini eikä syrjäytyminen vaan ilmastonmuutos.

    Elintasomme ja elämäntapamme on rakennettu kestämättömälle perustalle, luonnon laajamittaiselle hyväksikäytölle: luonnon näkemisenä loputtomana raaka-ainelähteenä ihmistä varten.

    Talouskasvu tarkoittaa pääsääntöisesti kiihtyvää luonnonvarojen kulutusta. Luonnonvarojen kulutus kiihtyy samassa tahdissa väestöräjähdyksen kanssa. Maapallomme kohtalonkysymys on talouskasvun, luonnonvarojen kulutuksen ja väestömäärän kasvun hillitseminen.

    Lapsilta ja nuorilta ei saa riistää toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Onneksi ratkaisu ilmastonmuutokseenkin on jo olemassa: uusiutuvan energian käyttö öljyn sijasta ja maapallon laaja uudelleen metsitys hiilidioksidin sitomiseksi. Lisäksi tarvitaan ylikansalliset luonnonvarojen käytön sopimukset ja kahden lapsen politiikan väestöohjelmat, jotta maailmanlaajuiset ongelmat saadaan ratkaistuiksi.

    Se mikä eilen oli radikaalia, on tänään itsestäänselvyys.

    Ei ihan helppoa, mutta uhkaskenaarioiden todellisuudessa on hyvä muistaa, että monet asiat ovat paremmin kuin ennen. Edeltävät sukupolvet ovat tasoittaneet tien tämän päivän nuorille. Se mikä eilen oli radikaalia, on tänään itsestäänselvyys.

    Tehtaat eivät enää saastuta. Suomessa typpipäästöt ovat vähentyneet lähes puoleen ja rikkipäästöt alle neljäsosaan vuodesta 1990. Järvien tila on parantunut, kierrätys on arkipäiväistynyt, luomuviljely ja eläinten hyvinvointi on lisääntynyt maatiloilla, kasvisruoka on kaikkien ulottuvilla.

    Maassamme on Euroopan puhtaimmat luonnonjärvet, joista voi täyttää retkipullonsa. Meillä on oikeus iloita ja olla ylpeitä metsiemme elinvoimaisuudesta, maamme luonnon rauhasta ja hiljaisuudesta. Jokamiehenoikeus kulkea ja liikkua vapaasti metsissä ei ole itsestäänselvyys maailmassa. Metsäterapia on kaikkien ulottuvilla ilmaiseksi. Voimme pulahtaa metsälampeen, leiriytyä, nauttia luonnon antimista ja tulevan talven raikkaudesta. Metsissämme ei tarvitse pelätä jyrkkiä rotkoja, lumivyöryjä eikä vaarallisia hyönteisiä tai eläimiä.

    Maapallo on tänään ihmiselle valtavasti parempi paikka kuin menneinä aikoina.

    Nälänhätä ja köyhyys on maailmanlaajuisesti vähentynyt. Ruoan hinta on laskenut vuosikymmenten saatossa ja ihmisten ravitsemuksellinen tila on parantunut. Aliravitsemuskuolemat ovat vähentyneet. Suomessa ihmisten elinikä on pidentynyt sadassa vuodessa vuosikymmenillä. Lapsikuolemat ovat puolittuneet 30 vuodessa, alle 5-vuotiaita lapsia kuolee nykyisin yli puolet vähemmän kuin vuonna 1990.

    Ihmisillä menee siis paremmin kuin koskaan.

    Ihmisen asema ja arvo on ajateltava uudelleen ja suhteutettava muiden elämänmuotojen asemaan ja arvoon.

    Ihmislapsi, viljele ja varjele, mutta unohda lisääntyminen, sillä maapallolla on liikaa ihmisiä. Meidän tehtävämme on tehdä maapallosta parempi paikka kaikille maapallon asukkaille ja eliöille, vaalia koko luonnon monimuotoisuutta.

    Maailma muutetaan ajattelemalla toisin. Ihmisen asema ja arvo on ajateltava uudelleen ja suhteutettava muiden elämänmuotojen asemaan ja arvoon. Tarvitsemme uudenlaista luonnon ymmärtämistä luontoa esineellistävän ja materiaalistavan ajattelun sijaan. Tarvitsemme uudenlaista ympäristöfilosofiaa, joka kunnioittaa maapallon kaikkia elämänmuotoja.

    Tulevaisuuden tulee olla yhdenvertainen kaikille ja suojella kaikkein heikoimmassa asemassa olevia – niitä, jotka eivät pysty itse oikeuksiaan ja hyvinvointiaan puolustamaan. Tulevaisuudessa yhdenvertaisuuden piiriin kuuluvat myös eläimet, kasvit, puut, metsät, järvet ja ekosysteemit. Viime kädessä ihmisen ja luomakunnan kohtalot limittyvät ja lomittuvat. Ihminen on oikeutettu toteuttamaan itseään vahingoittamatta muita ja hänen on korvattava muille aiheuttamansa vahingot. Ja ne muut tarkoittavat kaikkia maapallon asukkaita ja eliöitä, eläimiä, kasveja ja ekosysteemejä.

    Parasta mitä voimme tehdä on kasvattaa lapset ja nuoret ympäristötietoisuuteen ja ekologiseen elämäntapaan. Jokaisessa lapsessa asuu kaipuu eläin- ja luontoyhteyteen. Omakohtaisesta suhteesta eläimeen tai metsään kasvaa syvä kiintymys ja huolenpito luomakunnasta.

    Luonnosta ja eläimistä iloa kokeva lapsi ja nuori toimii paremman elinympäristön puolesta myös aikuisena. Kun lapsi painaa poskensa hevosen lämmintä turpaa vasten, siinä on universaali rakkaus ja jaksan uskoa parempaan huomiseen.

    Leena Vilkka

    Kirjoittaja on ympäristöfilosofian dosentti, joka työskentelee Helsingin NNKY:n toiminnanjohtajana.

    Kylmettynyt siili pääsi hyvään hoitoon – ensi vuonna  tilanne voi olla aivan toinen

    Kylmettynyt siili pääsi hyvään hoitoon – ensi vuonna tilanne voi olla aivan toinen


    Tästä on kyseYmpäristöministeriö aikoo uudistaa rahanjaon luonnonvaraisten eläinten hoitoloille.Tällä hetkellä ministeriö rahoittaa hoitoloita Pyhtäällä ja Korkeasaaressa.Tulevaisuudessa rahoitusta halutaan jakaa tasaisemmin eri puolille...

    Tästä on kyseYmpäristöministeriö aikoo uudistaa rahanjaon luonnonvaraisten eläinten hoitoloille.Tällä hetkellä ministeriö rahoittaa hoitoloita Pyhtäällä ja Korkeasaaressa.Tulevaisuudessa rahoitusta halutaan jakaa tasaisemmin eri puolille Suomea.

    Pyhtään lintuhoitolan työntekijä Arto Hokkanen pukee käteensä paksut hanskat. Kotkalainen Mirka Aho on juuri nostanut auton takapenkiltä esille jyrsijän häkin, jonka pohjalla värikkäiden vaahteranlehtien seassa möyrii pikkuinen siili. Mirka Aho ja 8-vuotias Minni Aho toivat pihaltaan löytämänsä pikkusiilin Hokkaselle, koska arvasivat, että noin vähäisellä rasvakerroksella se ei selviäisi talvesta.

    Hokkanen nostaa siilin kantokoppaan ja vie eläimen hoitolan sisätiloihin kymmenen lajitoverinsa joukkoon. Nimestään huolimatta lintuhoitolassa asustaa myös siilejä ja oravia. Hoitolan eläimiä yhdistää se, että ne on löydetty luonnosta heikossa kunnossa.

    – Mukavinta työssä on se, kun pystytään vapauttamaan lintuja, jotka on saatu kuntoutettua, kertoo hoitolan perustajiin kuuluva Hokkanen.

    Rahat jakoon useamman kesken

    Pyhtään lintuhoitolan tulevaisuutta varjostaa epätietoisuus. Hoitolan hallinnointia hoitanut Suomen luonnonsuojeluliiton Kymenlaakson piiri ry ilmoitti viime viikolla, että se luopuu työstä vuodenvaihteessa, kun nykyinen sopimus ympäristöministeriön kanssa päättyy.

    – Lintuhoitolan hallinnointi on ollut niin raskasta, että se on vienyt aikaa varsinaiselta luonnonsuojelutyöltä, kuten kaavaluonnosten kommentoinnilta, kertoo piirin hallituksen puheenjohtaja Pekka Raukko.

    Muutama taho on ilmaissut kiinnostusta hoitolan hallinnointiin, mutta toistaiseksi mikään niistä ei ole hakenut ympäristöministeriöltä rahoitusta hoitolalle ensi vuodeksi.

    Arto ja Hannele Hokkasen pyörittämässä lintuhoitolassa on tilaa myös siileille. Siilin siirtoa kantokoppaan seurasivat kotkalaiset Minni ja Mirka Aho.Juha Korhonen / YleRahat uudelleen jakoon

    Suomalaisten eläinhoitoloiden rahoitus on ylipäätään muutoksessa. Tällä hetkellä ympäristöministeriö rahoittaa kahta eläinhoitolaa, Pyhtään lintuhoitolaa ja Korkeasaaren villieläinsairaalaa. Ensi vuonna rahoituskohteita voisi olla enemmänkin, sillä ministeriö aikoo uudistaa rahanjakoperusteitaan, kertoo ympäristöministeriön luonnon monimuotoisuusyksikön päällikkö Mikko Kuusinen.

    Pyhtään hoitolalle ja Korkeasaarelle on jaettu vuosittain yhteensä noin 200 000 euroa. Siitä 175 000 euroa on mennyt Pyhtäälle. Kuusisen mukaan hoitoloille jaettava kokonaissumma pysyisi ensi vuonna suurin piirtein samana, mutta se haluttaisiin jakaa useamman hoitolan kesken eri puolille Suomea.

    – Suomenmaassa on aika paljon toimijoita ja niitä pitää tietenkin pyrkiä kohtelemaan tasapuolisesti niin, että kaikki halukkaat voivat sitä rahoitusta hakea, Kuusinen kertoo.

    Samalla olisi tarkoitus uudistaa ympäristöministeriön sopimuksia jo rahoittamiensa hoitoloiden kanssa, koska osa sopimuksista ei Kuusisen mukaan enää vastaa nykyisiä kilpailutus- ja hankintanormeja. Sopimuksilla halutaan taata, että valtion rahoja käytetään tehokkaasti eläinten hoitamiseen.

    Rahoitus olisi nykyiseen tapaan tarkoitettu hoitoloille, joissa hoidetaan rauhoitettuja eläin- ja lintulajeja. Niiden lisäksi hoitolassa voi olla hoidossa muitakin eläimiä.

    Korkeasaaren ja Heinolan lintuhoitoloiden takana kaupungin rahat

    Jos Pyhtään lintuhoitolalle siis löytyisi jatkaja tuleville vuosille, sen ympäristöministeriöltä saama rahoitus saattaisi vähentyä nykyisestä.

    Tällä hetkellä Pyhtään lintuhoitola on ainoa luonnonvaraisten eläinten hoitola, joka toimii täysin ympäristöministeriön rahojen varassa. Korkeasaaren villieläinsairaala saa leijonanosan rahoituksestaan eläintarhan säätiöltä eli käytännössä helsinkiläisten verovaroista. Lisäksi rahaa tulee eläintarhan lipputuloista. Heinolassa toimivaa lintuhoitolaa rahoittaa puolestaan kaupunki.

    Pyhtään lintuhoitolassa asuu tällä hetkellä vajaat sata lintua sekä muutamia oravia ja siilejä.Sanni Harmanen / Yle

    Kuusinen kertoo, että uudistuksen valmistelu on jonkin verran myöhässä aikataulusta töiden ruuhkautumisen vuoksi. Uudistuksen pitäisi kuitenkin tulla voimaan ensi vuoden alussa.

    – En osaa kertoa uudistuksesta muuta varmaa kuin sen, että se on vielä kesken, kiteyttää ympäristöministeriön luonnon monimuotoisuusyksikön päällikkö Mikko Kuusinen.

    – Hoitoloiden rahoitus on ollut vuosittain budjetissa ja tulee varmasti jatkossakin olemaan.

    Lue myös:

    Pyhtään lintuhoitolaa uhkaa sulkeminen – loukkaantuneita lintuja hoidettaisiin pääasiassa vain yhdessä paikassa

    Luonnonsuojelupiiri pani pillit pussiin – Pyhtään lintuhoitolan jatko on vaakalaudalla

    Pyhtään lintuhoitolalle uusi isäntä

    Etelä-Pohjanmaalla ollaan osoittamassa tuhansia hehtaareja turvetuotantoon – kansalaisten suoraati toivoo, että uusi tuotanto kohdistetaan jo ojitetuille soille

    Etelä-Pohjanmaalla ollaan osoittamassa tuhansia hehtaareja turvetuotantoon – kansalaisten suoraati toivoo, että uusi tuotanto kohdistetaan jo ojitetuille soille


    Etelä-Pohjanmaan liitto ja Suomen ympäristökeskus kutsuivat koolle kansalaisraadin puntaroimaan soiden käytön linjauksia ja vaikutuksia eri näkökulmista. Innokkaita raatilaisia ilmoittautui mukaan yhteensä 37, joista 15 kutsuttiin mukaan raatiin....

    Etelä-Pohjanmaan liitto ja Suomen ympäristökeskus kutsuivat koolle kansalaisraadin puntaroimaan soiden käytön linjauksia ja vaikutuksia eri näkökulmista.

    Innokkaita raatilaisia ilmoittautui mukaan yhteensä 37, joista 15 kutsuttiin mukaan raatiin. Raatilaiset edustivat eri ikä- ja ammattiryhmiä sekä maakunnan kuntia.

    Raati ei ollut näkemyksissään yksimielinen, mutta kolmen kokoontumisen lopputuloksena on kannanotto Etelä-Pohjanmaan vaihemaakuntakaavaehdotukseen. Kannanoton mukaan maakuntakaavan tavoitteena on oltava kestävä soidenkäyttö.

    Kaava mahdollistaa turvetuotannon tulevaisuudessa. Uusi turvetuotantoala kohdistetaan jo ojitetuille soille ja luonto- ja virkistyskäyttöarvoiltaan tärkeimmät suot jätetään turvetuotannon ulkopuolelle. Virkistyskäytön ja luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeimmät suot osuvat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta samoille alueille, joten nämä tavoitteet tukevat toisiaan.

    Turvetuotannon pinta-ala herätti keskustelua

    Suoraatilaiset keskustelivat eniten tulevaisuuden turvetuotannon tarvitsemasta pinta-alasta.

    Osa raatilaisista oli tyytyväisiä siihen, että kaavaehdotuksessa osoitetaan 14 000 hehtaaria turvetuotantoon soveltuvia alueita. Osa puolestaan katsoo, että näin suuri määrä ei ole linjassa ympäristötavoitteiden kanssa.

    Kaikki olivat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että tulevaisuuden energiaratkaisut eivät voi perustua fossiilisiin polttoaineisiin.

    Energiaturve on kotimainen ja huoltovarma energian lähde, jonka käyttö on perusteltua paikallisessa sähkön- ja lämmöntuotannossa. Lisäksi korostettiin sitä, että siirtyminen pois fossiilisista polttoaineista vaatii ennen kaikkea poliittista ohjausta. Maakuntakaavan tehtävänä on ohjata turvetuotantoa ympäristön kannalta mahdollisimman haitattomille alueille. Osa taas katsoi, että maakuntakaava on ennen kaikkea maakunnan liiton tahtotilan ilmaus, ja liitolta toivottiin aktiivista otetta energiapolitiikan suunnan muutokseen ja uusien päästöttömien ja vähäpäästöisten teknologioiden ja innovaatioiden tukemiseen.

    Turvetta tarvitaan kuitenkin siirtymäkauden ajan lämpövoimalaitosten energialähteenä biopolttoaineiden rinnalla, raati toteaa kannanotossaan.

    Turvetuotannon työllisyysvaikutus tärkeä Etelä-Pohjanmaalla

    Kannanotossa raati pitää turpeen merkitystä työllisyyteen ja maakunnan elinvoimaisuuteen tärkeänä. Työllisyys- ja energiantuotantomahdollisuuksia raati näkee myös biokaasun ja metsäbioenergian tuotannossa.

    Suoluontoon ja puhtaisiin vesistöihin perustuvan matkailun merkitys voi raadin mielestä korostua tulevaisuudessa. Puhdas luonto voi myös lisätä Etelä-Pohjanmaan kuntien vetovoimaisuutta tulevaisuudessa.

    Osa raatilaisista nosti esille, että kaavalle asetetut soidensuojelutavoitteet jäävät toteutumatta keinovalikoiman puuttuessa.

    Artikkelin kursivoidut kohdat ovat lainauksia suoraadin kannanotosta.

    Siirrät ilmaston tuhoavan elämäntavan lapsillesi, etkä edes tajua tekeväsi niin – Asiantuntijoiden mukaan toivoa ei ole menetetty

    Siirrät ilmaston tuhoavan elämäntavan lapsillesi, etkä edes tajua tekeväsi niin – Asiantuntijoiden mukaan toivoa ei ole menetetty


    Tästä on kyseProfessori Veli-Matti Värrin tuoreen kirjan mukaan siirrämme tietämättämme haitallisia toimintamalleja lapsillemmeVärrin mukaan ylikulutuksen kierre pitäisi katkaista ja koulutusjärjestelmä muuttaaYhdeksi keinoksi nähdään...

    Tästä on kyseProfessori Veli-Matti Värrin tuoreen kirjan mukaan siirrämme tietämättämme haitallisia toimintamalleja lapsillemmeVärrin mukaan ylikulutuksen kierre pitäisi katkaista ja koulutusjärjestelmä muuttaaYhdeksi keinoksi nähdään koulutuksen muuttaminen luontolähtöisemmäksiEko-opetuksesta on onnistuneita esimerkkejä jo 30 vuoden takaaKokemuspohjaisen oppimisen toivotaan elvyttävän tulevien sukupolvien luontosuhteen

    Ilmastokatastrofin etenemisestä saatiin uutta tietoa tänään maanantaina, kun kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi raporttinsa.

    Jos päästöt ilmakehään saadaan taitettua rajuun laskuun lähivuosina, ilmaston lämpeneminen on yhä mahdollista rajata 1,5 asteeseen esiteollisesta ajasta. Pelkästään puoli astetta enemmän tarkoittaisi, että maailma olisi dramaattisesti huonommassa jamassa: merenpinta nousisi enemmän ja herkät ekosysteemit olisivat vaarassa. Esimerkiksi kaikki korallit kuolisivat.

    Tutkijoiden synkät varoitukset seuraavat toistaan. Miksi emme muuta käyttäytymistämme, vaikka tiedämme että ympäristö kärsii ja voisimme teoillamme helpottaa sen tuskaa?

    Tampereen yliopiston kasvatustieteen professori, filosofi Veli-Matti Värri uskoo tietävänsä, mistä on kyse. Värrin mukaan siirrämme ympäristöä kuormittavaa elämäntapaamme, usein tiedostamattamme, sukupolvelta toiselle.

    Tässä kuussa julkaistavassa kirjassaan Värri selvittää, miten ilmastolle haitalliset tavat siirtyvät vanhempien ja myös koulujen kautta lapsillemme.

    – On ymmärrettävää, että niin käy. Koulut kasvattavat lapsia ja nuoria työelämään, jossa on omat välttämättömyytensä ja pakkonsa, joita ei yleensä kyseenalaisteta kilpailutaloudessa.

    Värrin mielestä suomalaista koulujärjestelmää pitäisi muuttaa radikaalisti. Mahdollisimman pian.

    – Jos emme lähde päiväkodista alkaen luomaan uudenlaista suhdetta kulutukseen, kasveihin, eläimiin ja toisiimme, niin meillä ei ole toivoa.

    Terveen luontosuhteen metsästäjät

    On syytä palata ajassa vajaat 30 vuotta taaksepäin.

    Anorakkitakkinen mies kohentaa nuotiota metsäisen suon laidalla Oulun Huutilammen rannalla. On vuosi 1991 ja syyslukukausi on alkanut vastikään. Käynnissä on biologian tunti kaukana luokkahuoneen halogeenivalon loisteesta.

    Olin yksi tuolla retkellä olleista oppilaista.

    Nyt, lähes päivälleen 27 vuotta myöhemmin, sama mies vastaa puhelimeen. Ääni on tuttu, mutta asteen patinoituneempi. Seppo Saloranta on jäänyt hiljattain eläkkeelle piskuisen oululaisen Hönttämäen ala-asteen rehtorin toimesta.

    Nykyään hän toimii Sirene-tutkijaverkoston jäsenenä ja on erityisen kiinnostunut, miten esimerkiksi luonnossa pidettävät oppitunnit vaikuttavat lasten oppimiseen.

    Luonnossa tapahtuva opettaminen oli Seppo Salorannalle luonteva valinta, sillä hän oli jo ennen opettajaksi ryhtymistään innokas suunnistaja ja partiolainen.Seppo Saloranta

    Saloranta loi Hönttämäen ala-asteelle luonnossa seikkailemiseen perustuvan opetustyylin aikana, jolloin Suomen kouluissa oltiin vasta siirtymässä luonnonsuojeluopetuksesta kohti ympäristökasvatusta.

    90-luvun alussa opetus tapahtui hyvin paljon luokkahuoneissa. Saloranta oivalsi, että lapset on vietävä luontoon oppimaan.

    – Käsittelimme vähemmän, mutta tärkeämpiä asioita. Ne koettiin itse.

    Saloranta toimi aluksi oman luonto- ja ekoinnostuksensa ohjaamana, intuitiolla. Myöhemmin hän tutustui aiheeseen liittyviin tutkimuksiin.

    – Ympäristöstä välittävien aikuisten taustalta löytyy tutkimusten mukaan hyvin nuorena syntynyt luontosuhde.

    Aina on uskottava parempaan, vaikka se olisi vaikeaa. Veli-Matti Värri

    Seppo Saloranta uskoo, että kestävään elämäntapaan kasvattamisella on merkitystä, vaikka sen tulokset näkyvät hitaasti, vuosikymmenten päästä. Ilmastonmuutoksesta puhuminen ei ole erityisen trendikästä koulumaailmassa.

    – Paljon puhutaan tiloista ja digitaalisuudesta, mutta kestävän kehityksen kasvatuksesta puhutaan tosi vähän.

    Koulu voi Salorannan mielestä toimia lapselle luontosuhteen rakentajana, mikäli lapsi ei saa luontokokemuksia kotoa.

    – Jos esimerkiksi mökki- ja kalareissuihin ei ole mahdollisuutta, niin koulun rooli korostuu.

    Hönttämäessä kolmisenkymmentä vuotta sitten esitellyt opit ovat saaneet sittemmin vastakaikua: oppiaineita yhdistelevä ja kokemukseen perustava oppiminen otettiin mukaan pari vuotta sitten voimaan tulleeseen opetussuunnitelmaan. Lisäksi ekomyönteisille kouluille myönnetään Suomessa Vihreä Lippu -sertifikaatteja.

    Se ei kuitenkaan tarkoita, että asiat olisivat nyt kunnossa. Salorannan vuosi sitten tekemästä väitöstutkimuksesta käy ilmi, että monen alakoulun kestävän kehityksen opetus on satunnaista ja päälle liimattua.

    – Puhutaan kuitenkin koko maapallon kohtalon kysymyksistä.

    Seppo Saloranta ei väitä metsäretkien tai keräysastioiden pelastaneen maailmaa. Hän tietää, että ilmastokriisin helpottamiseksi vaadittaisiin isoja tekoja, joihin emme ole vielä valmiita.Marko Väänänen / Yle

    Myös Veli-Matti Värri tunnistaa viime vuosien hyvän kehityksen koulumaailmassa. Opetukseen on muun muassa tullut mukaan lasten ekososiaalinen sivistäminen

    – Se ei vaan taida riittää, hän huokaisee.

    – Ei riitä, että opetamme lapsia ja nuoria kierrättämään ja tekemään pieniä tekoja, vaan tarvitaan suuria muutoksia koko kasvatus- ja koulutusjärjestelmissä.

    Värrin mielestä koulun pitää kasvattaa valistuneita kuluttajia, mutta lapsia ei pidä musertaa sukupolvemme tekemillä virheillä.

    – Lapsi suhtautuu maailmaan ennakkoluulottomasti ja hänellä on synnynnäinen myötätunto kaikki kasveja, eläimä ja toisia ihmisiä kohtaan. Sitä pitää tukea.

    Teot ja toivo

    Veli-Matti Värrin mielestä taloudessa ja politiikassa tarvitaan täyskäännös. Hän muistuttaa, että hyvinvointiyhteiskunnan luominen toi paljon hyvää, mutta sen nimissä tuhottiin vesistöjä ja hakattiin metsiä yli tarpeen.

    – Sen seurauksena meille on jäänyt päälle pyrkimys parempaan ja parempaan.

    Värri ymmärtää, että ison muutoksen tekeminen on vaikeaa, koska globaali talousjärjestelmä on tietynlainen rautahäkki, jossa vallitsevat suuryhtiöiden ja sijoittajien omistusvalta.

    Hän ennustaa, että puhtaan ilman ja veden loppumisen myötä jokainen joutuu väistämättä tinkimään saavuttamastaan elämänlaadusta. Mutta olemmeko valmiita isoihin muutoksiin elintavoissamme ennen sitä?

    Värri näkee siitä paljon toivon merkkejä: ihmiset puhuvat arjessaan ekologisista asioista ja tutkijamaailmassa on kiinnostavia hankkeita. Hän uskoo, että suurimmalla osalla on aito halu parantaa maailmaa.

    Ongelma on se, että ihmiset tuntevat voimattomuutta. Konkreettiset keinot puuttuvat.

    – Ihmiset eivät ymmärrä olevansa kiinni haitallisissa rakenteissa. Ne pitäisi purkaa.

    Veli-Matti Värri toivoo ihmisten ymmärtävän ylikulutuksen väistämättömät seuraukset. Markkinataloutta hän pitää toimivana ja kannatettavana, jos ymmärretään ekologisuuden rajat.Antti Eintola / Yle

    Myös Seppo Salorannan mielestä ilmassa on hyviä merkkejä, kuten kasvisruuan suosion kasvu ja pyrkimys hiilineutraliuteen.

    – Nyt puhutaan asioista, joista ei 90-luvun alussa oltu kuultukaan.

    Saloranta uskoo, että pienillä teoilla luodaan uskoa tulevaan. Opettajan on tärkeää luoda lapsille toivoa, vaikka uhkia paljon.

    Hänen mukaansa on pääasia, että lapsille tulee voimaantumisen tunne, tunne että voi tehdä asialle jotain.

    – Tehdään vaikka linnunpönttöjä tai järjestetään mielenosoituksia.

    Myös professori Veli-Matti Värrin puheessa toistuu sana toivo.

    Kaikista synkimpien ilmastonäkymien keskelläkään kolmen nuoren naisen isä ei halua vaipua kasvattajana liialliseen synkkyyteen.

    – Aina on uskottava parempaan, vaikka se olisi vaikeaa.

    – Kun lapsi syntyy maailmaan, meidän on luotava hänelle toivoa. Se on meidän velvollisuutemme kasvattajina.

    Lue lisää:

    Ilmastoasiantuntija: Ilmaston lämpeneminen uhkaa suomalaisten tärkeitä eläinlajeja

    Ihmiskunnan ratkaisevat vuodet – Jättiraportti: Ilmaston lämpeneminen voidaan rajata 1,5 asteeseen, jos päästöt nollataan ennätysnopeasti

    5 asiaa, jotka maailman merkittävimmästä ilmastoraportista pitää tietää – ilmastoprofessori: "Olen paatunut ja kokenut, mutta silti järkyttynyt"

    Ilmastopolitiikkaa häiritsee suuri konna – Asiantuntijat löytävät sankareita Aasiasta ja Afrikasta

    Maailman ilmatieteen järjestön johtaja: "Suomi ei ole ilmastonmuutoksen voittaja" – kasvukausi voi pidentyä, mutta haitat ylittävät hyödyt

    Tiesitkö, että Suomen suot voisivat torjua ilmastonmuutosta? Nyt aloitetaan työ, jolla ojitettuja soita ja metsiä palautetaan hiilinieluiksi

    Luvaton kaatopaikka löytyi 66 metrin syvyydestä: Poliisi ja syyttäjä käyvät tarkastamassa paikan Orivedellä

    Luvaton kaatopaikka löytyi 66 metrin syvyydestä: Poliisi ja syyttäjä käyvät tarkastamassa paikan Orivedellä


    Sisä-Suomen poliisi käy tällä viikolla syyttäjän kanssa katsomassa luvatonta kaatopaikkaa Orivedellä. Poliisi tekee tällä hetkellä esiselvitystä, onko joku mahdollisesti syyllistynyt rikokseen. Ympäristönsuojeluviranomaiset tekivät...

    Sisä-Suomen poliisi käy tällä viikolla syyttäjän kanssa katsomassa luvatonta kaatopaikkaa Orivedellä. Poliisi tekee tällä hetkellä esiselvitystä, onko joku mahdollisesti syyllistynyt rikokseen.

    Ympäristönsuojeluviranomaiset tekivät tarkastuksen Oriveden kultakaivokseen viime viikolla. Tarkoituksena oli selvittää, onko kultakaivoksessa salainen kaatopaikka, kuten Suomen Kuvalehti aiemmin kertoi.

    Pirkanmaan Ely-keskuksen ympäristönsuojeluyksikön päällikkö Tuija Sievi-Korte kertoi, että kaivoksesta löytyi juuri sellainen kaatopaikka kuin Suomen Kuvalehden kuvissa.

    – Siellä oli sekalainen kasa jätettä, muutaman metrin korkea ja leveä kasa, Sievi-Korte sanoo.

    Kuvalehden mukaan kaivostunneleissa on tyhjiä räjähdelaatikoita ja öljytynnyreitä sekä muovia ja metallia.

    Sievi-Korte sanoo, että kaatopaikan tutkiminen oli vaikeaa pimeässä kaivostunnelissa taskulampun valossa. Kasa löytyi 66 metrin syvyydestä.

    Ely-keskus on pyytänyt selvitystä kaatopaikasta kaivosyhtiö Dragon Miningilta.

    Sisä-Suomen poliisi kertoi viime viikolla aloittaneensa esiselvityksen kaivoksen jätteiden käsittelystä.

    Poliisi on saanut tietoa Ely-keskuksen tarkastuksesta. Poliisin mukaan tarkastus vahvisti, että alueelta on löytynyt jätteitä, joita ei ole käsitelty asianmukaisesti.

    Lue lisää:

    Ely-keskys löysi tarkastuksessa luvattoman kaatopaikan Oriveden kultakaivoksesta – "Ei voinut mennä tonkimaan, mitä siellä on"

    Ilmastopolitiikkaa häiritsee suuri konna – Asiantuntijat löytävät sankareita Aasiasta ja Afrikasta

    Ilmastopolitiikkaa häiritsee suuri konna – Asiantuntijat löytävät sankareita Aasiasta ja Afrikasta


    Yle kysyi ilmastopolitiikan asiantuntijoilta, mitkä maat ovat ilmastopolitiikan edelläkävijöitä ja mitkä taas hangoittelevat vastaan. Maanantaina julkaistaan Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n suuri raportti ilmastonmuutoksen etenemisestä....

    Yle kysyi ilmastopolitiikan asiantuntijoilta, mitkä maat ovat ilmastopolitiikan edelläkävijöitä ja mitkä taas hangoittelevat vastaan.

    Maanantaina julkaistaan Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n suuri raportti ilmastonmuutoksen etenemisestä. Raportin odotetaan olevan synkkää luettavaa.

    Kaikki Ylen haastattelemat asiantuntijat ovat maapallon nopeasta lämpenemisestä ja lämpenemistä kiihdyttävien kaasupäästöjen kasvusta erittäin huolissaan. Tästä syystä ilmastopolitiikan "konnia" on helppo nimetä.

    Pienen miettimisen jälkeen löytyy myös edelläkävijöitä.

    Antto Vihma: Ilmastojohtajan ote lipsuu pahasti

    Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Antto Vihma on pettynyt aiemmin vahvaa ilmastopolitiikkaa tehneeseen Saksaan.

    Saksassa tehtiin vuonna 2010 suuri energiapolitiikan muutos. Maa päätti pyrkiä eroon hiili- ja ydinvoimasta ja samalla lisätä uusiutuvaa energiaa massiivisesti. Toistaiseksi Saksan ilmastopäästöt eivät kuitenkaan ole juuri laskeneet.

    Antto Vihman listan konnat:

    Saksa. Vanhan ilmastojohtajan ote lipsuu pahasti. Energiakäänne ei juuri laske päästöjä ja halu kirittää EU:n 2030-tavoitteita on hukassa. Angela Merkel on luopunut kunnianhimoisesta ympäristöpolitiikasta ja vaikuttaa poliittisesti heikolta.

    Yhdysvallat on presidentti Donald Trumpin aikana tehnyt ilmasto- ja energiapolitiikasta repivää identiteettipolitiikkaa, jossa ilmasto on ainoastaan liberaalien eli vasemmistolaisten agenda. Trumpin hallinto purkaa ympäristösäätelyä, mikä vaikuttaa vääjäämättä USA:n päästökehitykseen. Pariisin sopimuksesta irtautumisella puolestaan on vaikutuksia myös muiden maiden kunnianhimoon ja kompromissihalukkuuteen.

    Saudi-Arabia on muiden öljynviejämaiden kanssa valmis jarruttamaan tai estämään kansainvälisiä ratkaisuja aina kun tilaisuus siihen avautuu.

    Öljytorni Khuraisin tuotantoalueella Saudi-Arabiassa.Ali Haider / Epa

    Sankarit:

    Britannia on saanut hiilivoiman kuriin ja päästöt laskuun. Britannia on päästökaupan kiinteän minimihinnan – eli käytännössä hiilidioksidiveron – pioneerimaa.

    Etelä-Afrikka on YK:n ilmastoneuvotteluissa (UNFCCC) toiminut aktiivisena sillanrakentajana jo pitkään. Maalla on luotettava, asiantunteva ja käytännönläheinen neuvottelijaryhmä, ja Etelä-Afrikka on lähes aina kiperissä neuvotteluissa osa ratkaisua eikä ongelmaa.

    Outi Honkatukia: EU on muita edellä

    Kansainvälisten ilmastoneuvottelujen Suomen pääneuvottelija Outi Honkatukia pitää selvänä, että Euroopan unionilla on suuri rooli ilmastopolitiikan edelläkävijänä.

    Outi Honkatukian listan konnat:

    Yhdysvallat ja Venäjä toimivat ilmastopolitiikassa täysin kunnianhimottomasti.

    Kiinan päästöt ovat tällä hetkellä maailman suurimmat. Kiinan osuus on ratkaiseva, jos maapallon lämpeneminen halutaan saada kuriin.

    Intian päästöt ovat jo nyt suuret ja ne kasvavat erittäin nopeasti.

    Sankarit:

    Euroopan unioni vie eteenpäin ilmastolainsäädäntöä ja toteuttaa päättäväisesti toimia, joilla päästöjä rajoitetaan. EU:n edelläkävijän rooli ilmastoneuvotteluissa on erittäin tärkeä.

    Gambia. Honkatukia nostaa esiin Climate Action Tracker -sivuston, jossa punnitaan eri maiden ilmastotoimia. Sivusto nostaa maailman parhaimmistoon pienen afrikkalaisen Gambian, joka on aloittanut määrätietoiset toimet omien päästöjensä vähentämiseksi. Gambia on luvannut, että jos se saa ulkomaista tukea, se toteuttaa laajan metsitysohjelman ja vähentää hakkuita.

    Kalastajia rannalla Gambiassa.Heiner Schmitt/ AOPJari Liski: Jospa olisikin jokin ansioitunut maa!

    Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Jari Liski joutuu miettimään kauan löytääkseen mitään positiivista esimerkkiä ilmastopolitiikan onnistumisesta.

    – Jos jokin erityisen hyvä maa olisi olemassa, kertoisin sen kyllä, hän puuskahtaa.

    Liski nimeää useita ilmastopolitiikan "roistoja", mutta viimein "sankarikin" löytyy.

    Jari Liskin listan konnat:

    Yhdysvallat toimii vastuuttomasti. Linja ilmastopolitiikassa ei perustu tosiasioihin. Liski nostaa kuohuttavana esimerkkinä esiin Washington Post -lehden tekemän paljastuksen, jonka mukaan Yhdysvaltain hallinto tiedostaa maapallon ilmaston lämpenevän peräti neljä astetta mutta on päättänyt, ettei asialle kannata tehdä mitään.

    Kiinan ja Intian päästöt kasvavat edelleen.

    Sankari:

    Kalifornian osavaltio Yhdysvalloissa on kehittänyt monia edistyksellisiä käytäntöjä.

    SLL: Suomessa on varsinainen ilmastokonna

    Suomen luonnonsuojeluliiton vastauksen ovat pohtineet yhdessä järjestön ilmastoasiantuntijat Jouni Nissinen ja Otto Bruun.

    Miehet nostavat ilmastorosvojen joukkoon suomalaisen valtionyhtiö Vapon. Sankareita löytyy Aasian pikkuvaltioista mutta myös naapurista.

    SLL:n listan konnat:

    Yhdysvallat on Nissisen ja Bruunin mukaan itsestään selvä valinta ilmastopahisten listalle, mutta se on pakko mainita, koska maan toiminta on oikeasti vahingollista.

    Ilmastoneuvottelut suurissa vaikeuksissa – "Trump aiheuttaa valtavaa vahinkoa"

    Yhdysvaltojen lähtö Pariisin ilmastosopimuksesta varmistui – Trump kertoi kantansa Valkoisessa talossa

    - [Edellinen presidentti Barack] Obama teki hyvää ilmastopolitiikkaa ja kätilöi muun muassa Pariisin sopimusta, mutta Trumpin kaudella käytännössä tämä kaikki on peruttu. Pariisin sopimuksesta irtautuminen on ongelma koko maailman kannalta, he toteavat sähköpostivastauksessaan.

    Australia on aktiivisesti häirinnyt ilmastoneuvotteluita epärakentavalla lähestymistavallaan. Maan kansalaiset vaativat muutosta ilmastopolitiikkaan, mutta hallitus toimii toisin.

    Vapon hyödyntämä turve-energia on suuri ongelma. Ilmastonmuutoksen torjunnassa maassa olevat hiilivarastot ovat yksi ilmastopolitiikan kohtalonkysymys. Valtioenemmistöinen energiayhtiö Vapo edistää aktiivisesti näiden purkamista Suomessa.

    Turvesuo.Petri Lassheikki / Yle

    – Turve on ikään kuin kotimaista kivihiiltä ja Vapo meidän kotimainen hiiliteollisuutemme. Vapo ei suostu luopumaan "kaivoksistaan" eli turvesoista, toteavat Nissinen ja Bruun.

    Sankarit:

    Bhutan on pieni maa, joka ei ole vain hiilineutraali vaan hiilinegatiivinen. Tämä tarkoittaa, että maassa ei ole teollisuutta ja metsät kasvavat enemmän kuin maa käyttää fossiilisia polttoaineita. Maatasolla Bhutan siis sitoo enemmän hiiltä kuin tuottaa. Esimerkiksi metsätuotteiden vienti on maassa lailla kielletty.

    Lisätietoa Bhutanista löytyy Ecowatch-järjestön sivuilta.

    Bhutanilaista maaseutumaisemaa.Harish Tyagi / EPA

    Marshallinsaaret on joukko pieniä saaria, jotka ovat nostaneet vahvasti esiin sen, että 1,5 asteen keskilämpötilan nousussa pysyminen on elämän ja kuoleman kysymys. Marshallinsaaret on erittäin rakentava ilmastoneuvotteluissa.

    Ruotsi pärjää tässäkin asiassa Suomen kaltaisista teollistuneista maista parhaiten, vaikka toki heillä on ongelmallista bioenergian käyttöä siinä missä Suomellakin. Ruotsi tekee kuitenkin EU:n parasta ilmastopolitiikkaa ja ponnistelee aidosti kansainvälisen ilmastopolitiikan vauhdittamiseksi, sanovat SLL:n asiantuntijat.

    Ruotsi on ilmastopolitiikan edelläkävijä. Se on muun muassa säätänyt lentoveron ja kehittää muutakin sääntelyä

    –Ei Ruotsikaan toki ole ongelmaton, mutta kehittyneiden maiden kategoriassa kärkeä. Ilmastopolitiikan suuntaamisessa ei kannata katsoa sitä, missä Ruotsi on nyt vaan sitä, mihin maa on aktiivisesti suuntaamassa, kiteyttävät Suomen luonnonsuojeluliiton ilmastoasiantuntijat.

    Lue myös:

    Uusi jälleenrakennus vai sotatalous? Ilmastonmuutos tulee, ja sen hillitseminen vaatii radikaalia muutosta, sanovat asiantuntijat

    Uupunut, eronnut ja rahaton Joni Hernberg löysi mielenrauhan metsästä: nokipannukahvin äärellä

    Uupunut, eronnut ja rahaton Joni Hernberg löysi mielenrauhan metsästä: nokipannukahvin äärellä "maailma on aika hyvä paikka"


    Joni Hernberg hääräilee nuotion äärellä Tammelassa Saaren kansanpuistossa. Tulella kihisee kaksi kahvipannua ja Hernberg kurkkaa välillä kiehuuko vesi. Joko sekaan pitäisi heittää kahvinpurut? Kunnon nokipannukahvin keittäminen ei ole...

    Joni Hernberg hääräilee nuotion äärellä Tammelassa Saaren kansanpuistossa. Tulella kihisee kaksi kahvipannua ja Hernberg kurkkaa välillä kiehuuko vesi. Joko sekaan pitäisi heittää kahvinpurut?

    Kunnon nokipannukahvin keittäminen ei ole kapselikahvien aikana Hernbergin mukaan ollenkaan jokaisen hyppysissä. Pannukahvin maku tuo monille mieleen lapsuuden.

    – Ihmiset toivovat usein, että ihanaa kun saisi pannukahvia. Mummo tai pappa sitä aikoinaan keittivät ja niistä ajoista on hyviä muistoja, kertoo Hernberg keskusteluistaan nuotion äärellä.

    Kati Turtola /yle

    Hernberg myöntää, että osa nokipannukahvin erityistä makua tulee siitä, että se nautitaan ulkona.

    – Nokipannukahvin ympärillä on hyvä pysähtyä, pohtii Hernberg.

    Tammelalainen 44-vuotias mies on käynyt kovan koulun, ennen kuin itse löysi metsän hyvää tekevät vaikutukset omaan elämäänsä.

    Nuotio syttyy houkuttelijalle

    Liekit palavat tasaisesti. Tämä nuotio ei räisky tai paukahtele. Useamman tuhannen tulen sytyttämisen kokemuksella, Hernberg ei käytäkään nokipannukahveja keittäessään kuusipuuta.

    Mikä se on se taika nuotion tekemisessä?

    – Rakkaus lajiin! nauraa Hernberg.

    Nuotio onnistuu, kun osaa oikealla tavalla houkutella tulta.

    – Se, miten puut asettelee, osaa veistellä kiehisiä ja että laittaa vain pienen määrän puuta kerrallaan. Kyllä se syttyy, vähitellen, opastaa Hernberg, joka itse ei kaipaa edes rutikuivia puita.

    Kati Turtola / YleMetsä voi toimia toimistona

    Metsäluonnon myönteisiä terveysvaikutuksia on tutkittu viime vuosina Suomessa paljon. Metsien luonnonkauneus ja vihreys muun muassa rentouttavat ja palauttavat stressistä. Tutkija uskoo, että jatkossa metsä voisi toimia entistä useammin myös työympäristönä.

    – Jos ajatellaan työstä palautumista, niin silloin ollaan jo välittömästi palauttavassa, rentouttavassa ympäristössä. Kun pitää taukoa, on helppo käydä pienellä kävelylenkillä tai vain ihmetellä ympäröivää maisemaa, pohtii Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Liisa Tyrväinen.

    Tyrväinen kannustaa työtiimejä kokeilemaan esimerkiksi kävelypalavereiden pitämistä metsässä. Kokouksen jälkeen päivää voisi vielä jatkaa metsän siimeksessä.

    – Osa päivästä ollaan läppärin kanssa jossakin sopivassa pisteessä tekemässä töitä, että siinä on varmasti monia mahdollisuuksia, arvioi tutkimusprofessori Tyrväinen.

    Uupumus muutti kaiken elämässä

    Kun Joni Hernberg puhuu siitä, että itseään on tärkeä kuunnella, hän puhuu omasta kokemuksestaan. Entinen rakennusalan yrittäjä paiski aikoinaan töitä monta vuotta putkeen ilman kesälomia. Stressiä Hernberg sanoo lievittäneensä uuden moottoriveneen tai moottorikelkan hankkimisella.

    Vähitellen vauhti kuitenkin hiipui ja keho alkoi oireilla.

    – Alkoi ahdistaa ja hikoiluttaa ja monien vaiheiden jälkeen en enää päässyt sängystä ylös.

    Tuli avioero ja löysin itseni vuokrayksiöstä patjan päältä makaamasta. Joni Hernberg

    Hernberg kertoo, että uupumuksen ja masennuksen myötä maallinen omaisuus katosi puolessa vuodessa.

    – Meni talot ja autot ja veneetkin. Tuli avioero ja löysin itseni vuokrayksiöstä patjan päältä makaamasta. Sukat jalassa ja kuppi kaapissa totesin, että näin on käynyt. Olo oli paha, mutta pikku hiljaa sitten se ajatus siitä lähti, pohtii Hernberg.

    Kati Turtola / YleMetsä antaa mielenrauhaa

    Toipumiseen meni kauan aikaa. Hernberg kertoo löytäneensä itsensä uudestaan luonnosta.

    – Jokin ohjasi minut metsään ja luontoon. Pikku hiljaa sitä alkoi huomaamaan niitä hyvinvointivaikutuksia ja huomasin, mistä oikeasti pidän ja mikä oikeasti minulle on tärkeää.

    Joni Hernberg sanoo halunneensa kertoa omista kokemuksistaan avoimesti voidakseen näin auttaa kohtalotovereitaan.

    – Se vaatii rohkeutta ja että uskaltaa pysähtyä. Kun pysähtyi niin alkoi huomata, että on parempi olo. Samalla joutui käsittelemään niitä asioita, jotka aiheuttivat sitä kiirettä.

    Hernberg kokee, että metsässä kaikessa rauhassa oleminen on yksi parhaista keinoista saada mielenrauhaa.

    – Metsä on huikea mahdollisuus lisätä hyvinvointia yksinkertaisesti ja jopa halvalla.

    Joni Hernberg itse kouluttautui uudestaan ensin lähihoitajaksi ja sen jälkeen vielä kalevalaiseksi jäsenkorjaajaksi. Hän vie nykyään myös asiakkaitaan metsään istumaan nuotion ääreen. Hernberg kannustaa kaikkia menemään metsään ja hoitamaan omaa terveyttään ennaltaehkäisevästi.

    – Kun kaadetaan kahvia kuksaan ja juodaan lämmintä kahvia, niin maailma on aika hyvä paikka. Ihmisten olisi hyvä pysähtyä ja kuunnella. Puhua vähän vähemmän, vinkkaa Hernberg.

    Surukuusia, hemlokkeja ja 350-vuotiaita kilpikaarnamäntyjä –  arboretumin geenipankki takaa puiden säilymisen jälkipolvillekin

    Surukuusia, hemlokkeja ja 350-vuotiaita kilpikaarnamäntyjä – arboretumin geenipankki takaa puiden säilymisen jälkipolvillekin


    – Metsä on minulle tärkeä. Sen voi tuntea kaikilla aisteilla. On tuoksuja, värejä, muotoja ja ääniä, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Sirkka Juhanoja. Arboretum Yltöinenkoti- ja ulkomaisten puiden ja pensaiden tutkimusalue ja...

    – Metsä on minulle tärkeä. Sen voi tuntea kaikilla aisteilla. On tuoksuja, värejä, muotoja ja ääniä, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Sirkka Juhanoja.

    Arboretum Yltöinenkoti- ja ulkomaisten puiden ja pensaiden tutkimusalue ja geenipankkimetsäympäristössä kasvaa yli 200 erilaista puuta ja pensastasai virallisen aseman kasvigeenivarojen säilyttäjänä vuonna 2003, kun Suomen kansallinen kasvigeenivaraohjelma perustettiinalue on tarjonnut koepaikan myös suomalaisen alppiruusun jalostusaineistollearboretum on myös matkailu- ja virkistyskohde

    Nytkin, vaikka ollaan jo lokakuussa, voi kuulla tiaisparvia, hippiäisiä ja puukiipijöitä.

    Astelemme hitaasti nautiskellen Kaarinan Yltöisissä sijaitsevassa puulajipuistossa eli Arboretum Yltöisissä. Paikka on noin 20 kilometrin päässä Turusta. Toiselta reunaltaan arboretum rajautuu mereen.

    Juhanoja pääsee työnsä puolesta samoilemaan metsään vaikka joka päivä. Parhaillaan Yle kannustaa kaikkia suomalaisia menemään metsään. Kampanjalla muistutetaan ainutlaatuisista jokamiehenoikeuksistamme.

    – Metsällä on yhä enemmän merkitystä, kun kaupunkirakentaminen tiivistyy, sanoo Sirkka Juhanoja.

    Yli viisimetrisiä alppiruusuja

    Arboretum Yltöinen on monelle tuttu alue siitä, että kesällä metsässä kukkivat lukuisat alppiruusupensaat.

    – Aikoinaan tänne on istutettu yli 3 000 pientä alppiruusun tainta. Nyt kookkaimmat ovat jo yli viisimetrisiä, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Sirkka Juhanoja.

    Luonnonvarakeskuksen tutkija Sirkka Juhanoja.Petra Ristola / Yle

    Juhanojan mukaan 1970-luvulla alueelle on istutettu suomalaisen alppiruusun jalostusaineistoa, josta on valittu lajikkeita kauppoihin myytäväksi.

    – Nämä viihtyvät tällaisessa mäntyvaltaisessa metsässä, jossa valo siivilöityy puitten latvusten läpi. Ei ole liian pimeää, mutta kuitenkin on vähän varjoa. Ja maan pohja on tuore, kostea ja hapan.

    Petra Ristola / YleGeenipankki turvaa säilymisen

    Kaarinan Yltöisissä sijaitseva arboretum eli puulajipuisto on Luonnonvarakeskuksen ylläpitämä. Noin kymmenen hehtaarin aidatulla alueella kasvaa yli 200 puuta tai pensasta. Alue on suomalaisten lehti- ja havupuiden sekä pensaiden geenipankki.

    Kun Suomen kansallinen geenivaraohjelma perustettiin vuonna 2003, Arboretum Yltöinen sai virallisen geenipankkistatuksen.

    Rauduskoivu on muuttunut kaarnakoivuksi. Koivun runko on muuttunut mäntymäiseksi.Petra Ristola / Yle

    – Näin turvataan Suomessa tärkeiden geenivarojen säilyminen tutkimuksen ja jalostuksen käyttöön. Ei päästetä häviämään sitä, mikä on tänne hyvin sopeutunut ja mikä menestyy täällä hyvin, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Sirkka Juhanoja.

    Luonnonvarakeskus vastaa metsägeenivarojen lisäksi monien muiden geenivarojen säilytyksestä, kuten maatalous- ja puutarhakasvien, kalojen sekä tuotantoeläinten.

    Kun mänty saavuttaa tietyn iän, alkaa kaarna kasvaa kilpimäisinä levyinä. Nämä kilpikaarnamännyt ovat yli 350 vuotta vanhoja.Petra Ristola / YlePuulajipuiston harvinaisuuksia

    Arboretum Yltöinen on perustettu samoihin aikoihin kuin puutarhatutkimus aloitettiin Yltöisten tilalla vuonna 1927. Alueelle istutettiin tuolloin monenlaisia puulajeja, mutta alueen vanhimmat puut olivat jo silloin hyvässä kasvussa ja ne jätettiin paikoilleen.

    Meren rannalta löytyy korkeita ja paksuja kilpikaarnamäntyjä, jotka ovat yli 350 vuotta vanhoja.

    – Kilpikaarnamänty on iäkäs suomalainen metsämänty. Kun mänty saavuttaa tietyn iän, alkaa kaarna kasvaa kilpimäisinä levyinä, kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Sirkka Juhanoja.

    Kaarnakoivussa koivun tuohi on muotoutunut paksuksi kaarnaksi.Petra Ristola / Yle

    Läheltä kilpikaarnamäntyjä löytyy alueen toinen harvinaisuus, kaarnakoivu. Se on koivu, jonka runko näyttää mäntymäiseltä.

    – Tämä on rauduskoivu, jossa tuohi on muotoutunut paksuksi kaarnaksi. Ilmiö on harvinainen, mutta rannikolla näitä tavataan jonkin verran, sanoo Juhanoja.

    Alueelta löytyy myös visakoivuja ja suomalaisten koivujen liuskalehtisiä muotoja.

    Mahtavien, korkeiden havupuiden joukosta erottuu kitukasvuisen näköinen kuusi, jonka lyhyet oksat riippuvat ohutta runkoa myöten.

    – Tämä on suomalaisen metsäkuusen erikoismuoto, josta käytetään nimitystä surukuusi. Ne voivat kasvaa korkeiksi, mutta jäävät hyvin kapeiksi, kuvailee Juhanoja.

    Hemlokki yleiseksi koristepuuksi?

    Luonnonvarakeskuksen ylläpitämästä arboretumista löytyy kotimaisten puiden ja pensaiden lisäksi ulkomaisia lajeja. Puulajipuisto toimii myös eräänlaisena koealueena.

    Pohjois-Amerikassa esiintyvä sokerikoivu on tumma rungoltaan.Petra Ristola / Yle

    – Alueen maasto on vaihtelevaa. Täällä voidaan kokeilla eri lajeja ja saada uutta tietoa esimerkiksi viherrakentamisen tarpeita varten, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Sirkka Juhanoja.

    Pohjois-Amerikasta kotoisin olevat lehtipuut muodostavat yhtenäisen ryhmän alueella. Tähkävaahterat, karoliinanvalkopyökit ja amerikanpyökit loistavat parhaillaan ruskan eri väreissä.

    Puut on kasvatettu siemenistä, ja niiden soveltuvuutta Suomeen seurataan.

    Karoliinanvalkopyökin lehtiä ruskan väreissä.Petra Ristola / Yle

    – Seuraamme, löytyisikö näistä kestäviä koristepuita meille.

    Tutkija Sirkka Juhanojan yksi lempipuu alueella on hemlokki. Arboretumista löytyy muun muassa lännenhemlokkeja ja japaninhemlokkeja.

    Hemlokit ovat havupuita, joita tavataan Japanissa ja Pohjois-Amerikassa.

    – Näkisin tätä mielelläni enemmän koristepuuna. Hemlokki on kaunis, säännöllisen muotoinen puu.

    Japaninhemlokin kävyt ovat pieniä.Petra Ristola / YleTämä japaninhemlokki on kasvanut Kaarinan Yltöisissä jo 1930-luvulta saakka.Petra Ristola / Yle

    Lue lisää:

    Ylen Mennään metsään -sivut

    Saksan kiistellyin ikimetsä turvassa hiilikaivokselta ainakin vuoden

    Saksan kiistellyin ikimetsä turvassa hiilikaivokselta ainakin vuoden


    Saksassa Nordrhein-Westphalenin osavaltion hallinto-oikeus on antanut välituomion Hambachin ikimetsää koskevassa kiistassa. Päätöksen mukaan oikeus tarvitsee lisäaikaa, jotta se voi ottaa kantaa ympäristöjärjestöjen tekemään valitukseen,...

    Saksassa Nordrhein-Westphalenin osavaltion hallinto-oikeus on antanut välituomion Hambachin ikimetsää koskevassa kiistassa.

    Päätöksen mukaan oikeus tarvitsee lisäaikaa, jotta se voi ottaa kantaa ympäristöjärjestöjen tekemään valitukseen, jolla yritetään estää metsän jäljellä olevan osan hakkuu hiilikaivoksen laajennuksen tieltä. Lisäaika merkinnee, että metsä on suojassa ainakin vuoden verran.

    Hambachin metsä sijaitsee Kölnin lähellä Saksan länsiosassa. Metsä on alun perin ollut yli 4 000 hehtaarin laajuinen. Tutkijoiden mukaan seutu on ollut metsän peitossa jatkuvasti aina viime jääkaudesta lähtien, eli 12 000 vuotta.

    Metsän vanhimmat puut ovat 350 vuotta vanhoja.

    Metsän omistaa energiayhtiö RWE, joka on runsaan kymmenen vuoden aikana hakannut suurimman osan metsäalueesta. Nyt ikimetsästä on jäljellä enää 200 hehtaaria.

    RWE omistaa metsän vieressä olevan valtaisan, 85 neliökilometrin suuruisen avolouhoksen, josta louhitaan ruskohiiltä voimalaitoksen tarpeisiin.

    Hallinto-oikeus sanoo, että sen on tutkittava luonnonsuojelijoiden tekemä valitus ennen kuin se voi antaa luvan peruuttamattomasti luontoa muuttavaan toimintaan.

    Luonnonsuojelijoiden mukaan metsässä elää harvinaisia eliölajeja, jotka oikeuttaisivat EU-lakien nojalla metsän suojelun. Yksi metsän lajeista on harvinainen lepakkolaji korvasiippa (Myotis bechsteinii).

    Hambachin metsästä on muodostunut Saksassa luonnonsuojelun ja vanhanaikaisen energiantuotannon välisen kiistan symboli. Luonnonsuojelijat ovat kuuden vuoden ajan asuneet metsään rakennetuissa puumajoissa.

    Syyskuun lopulla poliisi yritti poistaa metsäaktivisteja. Kahakan aikana yksi aktivisteista putosi puusta ja menehtyi. Ylen toimittaja oli samaan aikaan paikalla.

    Kuolemanvaarallinen protesti metsähakkuita ja ruskohiiltä vastaan – Saksassa poliisi yrittää karkottaa puumajoihin linnoittautuneet ympäristöaktivistit

    Yellowstonen kuuma lähde yökkäsi 1930-luvun tutin ja muuta turistien paiskomaa roinaa

    Yellowstonen kuuma lähde yökkäsi 1930-luvun tutin ja muuta turistien paiskomaa roinaa


    Yhdysvaltain Yellowstonen kansallispuiston yleensä rauhallinen kuuma lähde Ear Spring on sylkenyt ilmaan rajuimman vesipurkauksensa kuuteen vuosikymmeneen. Tulikuuman veden purkaus ylsi yhdeksän metrin korkeuteen. Veden, höyryn, kivien ja mudan...

    Yhdysvaltain Yellowstonen kansallispuiston yleensä rauhallinen kuuma lähde Ear Spring on sylkenyt ilmaan rajuimman vesipurkauksensa kuuteen vuosikymmeneen. Tulikuuman veden purkaus ylsi yhdeksän metrin korkeuteen.

    Veden, höyryn, kivien ja mudan lisäksi lähteen syvyyksistä sinkoutui laajalle alueelle muovikuppeja, tölkkejä, tupakantumppeja, kolikoita ja muuta roinaa, jota ihmiset olivat pudotelleet nähtävyyden kitaan vuosikymmenien aikana.

    Ihan kaikki Ear Springin yökkäämä ei ole pelkkää roskaa. Joillakin esineillä voi olla historiallista arvoa. Ne saattavat päätyä Yellowstonen arkistoihin, kun asiantuntijat ovat tutkineet löydöt. Kaikki kolikotkin aiotaan puhdistaa ja tutkia.

    Sekalaisessa joukossa huomiota on herättänyt etenkin vanha tutti, joka on ilmeisesti 1930-luvulta. Vaikka se on aikansa muisto, sekin oli väärässä paikassa, sillä vieraat esineet voivat vahingoittaa lähteitä, Yellowstonesta moititaan.

    Puisto toivoo Facebook-sivullaan, että Ear Spring purskauttaa vastedes pinnalle vain vettä ja luonnonkiviä.

    Muun muassa tällaista Ear Springin syvyyksiin oli päätynyt. Vanha tutti on pöydän vasemmalla laidalla.Yellowstone National Park

    Joitakin vuosia sitten yhdysvaltalais-saksalainen tutkimus osoitti optisilla mittauksilla ja matemaattisella mallinnuksella, miten suuria muutoksia ihmisten heittelemät kolikot, pikkukivet ja roska ovat aiheuttaneet yhdessä Yellowstonen lähteistä.

    Ennen 1960-lukua Yellowstonen Morning Glory -lähde oli nimensä mukainen, syvän sininen. Morning glory on sinikukkainen kasvi, aitoelämänlanka. Nykyisin lähteellä on myrkynvihreä silmä, jota ympäröi oranssinkeltainen reunus.

    Tutkijat tulivat siihen tulokseen, että lähteeseen vuosikymmenien aikana kertyneet vierasesineet olivat tukkineet aukkoja, joista veteen nousee lämpöä.

    Viilentyneestä lähteestä tuli mieluisa paikka sellaisille fotosynteesiä hyödyntäville mikro-organismeille, joita siellä ei luultavasti ollut aiemmin. Rajusti muuttuneet värit ovat noiden mikrobimattojen ja valon heijastumisen yhteispeliä, tutkijat päättelivät.

    Yellowstonen putouksia.U. S. National Park Service

    Yellowstonen vartijat ovat olleet toistuvasti huolissaan sotkemisen lisäksi myös siitä, että ihmiset eivät pysy viitoitetuilla poluilla ja jotkut syyllistyvät tyhmiin temppuihin. Yli 20 ihmisen tiedetään kuolleen lähteiden aiheuttamiin palovammoihin.

    Toissa vuonna nuori turisti kuoli yritettyään uida kiehuvan kuumassa lähteessä, jonka vedessä on erityisen paljon happoa. Hänen ruumiinsa suli jäljettömiin.

    Yellowstone on henkeäsalpaavan kaunis, mutta se voi myös viedä hengen monella tavalla, puiston viranomaiset varoittavat.

    Ihmisiä on hukkunut lähteiden lisäksi puiston jokiin ja järviin, joiden vesi voi yllättää kylmyydellään.

    Vaaraa voivat aiheuttaa myös villieläimet. Yellowstonessa on karhuja ja susia, mutta eniten vammoja ihmisille ovat aiheuttaneet biisonit. Ne juoksevat kolme kertaa ihmisen vauhtia, viranomaiset muistuttavat.

    Biisoni kastautumassa Yellowstonen joessa.U.S. National Park Service

    Ear Spring on jatkanut ison purkauksen jälkeen pulputtelua jo kolmen viikon ajan. Nämä myöhemmät purkaukset ovat ulottuneen runsaaseen puoleen metriin.

    Korvan muotoinen ja siitä nimensä saanut Ear Spring on alueen lähteistä kuumimpia, kiehuvan kuuma.

    Sen lisäksi useat muutkin Yellowstonen geysiirikukkulan lähteet ovat tänä syksynä havahtuneet yskimään. Lähteisiin on auennut uusia kanavia, ja maan pintaan on tullut lisää halkeamia.

    Alueella liikkuminen on nyt kielletty, jotta ihmiset eivät saisi päälleen polttavia pärskeitä.

    Myös puiston ja samalla maailman suurin kuuma lähde Steamboat, "höyrylaiva", aloitti purkautumisten sarjan keväällä uinuttuaan neljä vuotta. Steamboatin suihkaukset voivat yltää jopa yli 120 metriin.

    Yellowstonen kuuluisin kuuma lähde Old Faithful, "vanha uskollinen", sai nimen purkaustensa säännöllisyyden ansiosta.U.S. National Park Service

    Yellowstone sijaitsee tulivuoren laakeassa kraatterissa, kalderassa. Kun lähteiden toiminta lisääntyy, se nostattaa aina kysymyksiä siitä, onko itse tulivuori purkautumassa.

    Yhdysvaltain geologisen tutkimuskeskuksen UGS:n mukaan sellaisesta ei ole vaaraa.

    Muutoksen lähteiden aktiivisuudessa tapahtuvat vain muutaman sadan metrin syvyydessä Maan kuoressa; magmaan on matkaa useita kilometrejä, UGS muistuttaa.

    Suomen Latu haluaisi jokamiehenoikeudet Unescon listalle – metsänomistajat kokevat jääneensä asian ulkopuolelle

    Suomen Latu haluaisi jokamiehenoikeudet Unescon listalle – metsänomistajat kokevat jääneensä asian ulkopuolelle


    Tästä on kyseSuomen Latu on esittänyt, että jokamiehenoikeuksien mahdollistama suomalainen tapa liikkua metsässä voisi sopia Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.Metsänomistajat ovat kokeneet, ettei heitä ole otettu keskusteluun...

    Tästä on kyseSuomen Latu on esittänyt, että jokamiehenoikeuksien mahdollistama suomalainen tapa liikkua metsässä voisi sopia Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.Metsänomistajat ovat kokeneet, ettei heitä ole otettu keskusteluun mukaan.Metsänomistajat liittyvät olennaisesti jokamiehenoikeuksiin, sillä pääosin metsässä liikkuminen tapahtuu yksityismetsissä.

    Suomen Latu on esittänyt, että jokamiehenoikeuksien mahdollistama suomalainen tapa liikkua metsässä voisi sopia Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon (Unesco). Myös esimerkiksi Yle on kannustanut ihmisiä käyttämään jokamiehenoikeuksiaan Mennään metsään -hankkeella.

    Metsänomistajat ovat kokeneet (Maaseudun Tulevaisuus), ettei heitä ole otettu keskusteluun mukaan.

    – Poikkeuksellisen paljon on tullut Unesco-asiaan liittyen palautetta, sanoo metsänomistajia edustava MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola.

    Metsänomistajat liittyvät olennaisesti jokamiehenoikeuksiin, sillä pääosin metsässä liikkuminen tapahtuu yksityismetsissä. Luonnonpuistoissa marjastus ja sienestys on kielletty, ja kansallispuistoissa liikkuminen voi olla osin rajoitettua.

    Tiirolan mukaan metsänomistajat suhtautuvat jokamiehenoikeuksiin kuten kuka tahansa suomalainen.

    – Maamme aikuisväestöstä noin joka viides on metsänomistaja. Heistä monet käyttävät itsekin jokamiehenoikeuksia vuosisataisten perinteiden mukaisesti.

    Juha Peltoperä / YleMetsänomistajat ovat tyytyväisiä nykytilanteeseen

    Yksi pelko metsänomistajilla on jokamiehenoikeuksiin liittyen: kiinteistövero.

    Tällä hetkellä maa- ja metsätalousmaista ei tarvitse maksaa kiinteistöveroa. Tiirolan mukaan verottomuus koetaan metsänomistajien keskuudessa kompensaatioksi siitä, että kansalaiset saavat kulkea yksityisten omistamissa metsissä vapaasti.

    Viimeksi maa- ja metsätalousmaan kiinteistöveroa on pohdittu Kataisen hallituksessa vuonna 2011. Se sai metsänomistajat varpailleen.

    – Silloin todella moni metsänomistaja oli sitä mieltä, että jos maata ryhdytään verottamaan, kaikille metsäteille tulee puomit.

    Jokamiehenoikeudet ovat siis metsänomistajien valtti, jos poliitikot ryhtyvät pohtimaan maa- ja metsätalousmaan verotusta.

    Unescon listalle ei päästä edes ehdolle vielä vuosiin

    Suomen Ladun yhteiskuntasuhteiden asiantuntija Anne Rautiainen muistuttaa, että jokamiehenoikeudet ja niiden mahdollistama metsässä liikkuminen ovat elävää perinnettä ja taitoa, joka halutaan siirtää usein sukupolvelta toiselle.

    Lisäksi Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle edes ehdolle pääseminen on vielä vuosien päässä – jos se edes toteutuu ollenkaan.

    – Unescon lista ei tarkoita suojelua siinä mielessä, että jokamiehenoikeudet jotenkin museoitaisiin tai valettaisiin betoniin. Kyse on elävän perinnön, siis luonnossa olemisen arvon tunnistamisesta, ja perinteen säilyttämisestä.

    Sari Vähäsarja / Yle

    Rautiainen sanoo, että ennen Unesco-ehdokkuutta on käytävä pitkä ja laaja kansalaiskeskustelu jokamiehenoikeuksista. Järjestön suunnitelmissa on kutsua eri tahoja tarkastelemaan tätä vanhaa kulttuuriperinnettä mahdollisimman monesta näkökulmasta.

    – Nyt on siis aika pohtia sitä, mitä jokamiehenoikeudet suomalaisille merkitsevät: mitä niihin liittyy, miksi ne ovat meille suomalaisille tärkeitä ja miten metsässä olemisen ja liikkumisen perinne siirtyy seuraaville sukupolville.

    Ja siihen pohdintaan Suomen Latu haluaa mukaan kaikki, joita jokamiehenoikeudet koskevat, myös metsänomistajat.

    Jokamiehenoikeudet kirjattiin kansallisen aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon vuonna 2017. Listalla on lisäksi 51 muuta kohdetta, esimerkiksi kirkossa käynti jouluaattona, saunominen ja lavatanssit.

    Aineeton kulttuuriperintö tarkoittaa kansan arjessa elävää kulttuuria tai tapaa, joka muuttuu ajan ja ihmisten tarpeiden mukaan sekä siirtyy sukupolvelta toiselle.

    Suomen ehdotukset Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle ovat tällä hetkellä saunominen ja kaustislainen viulunsoittoperinne. Muita ehdokkaita ei ole vielä nimetty.

    Nuori kuvaaja kuvasi valkoisen karhunpennun eikä ymmärtänyt heti otoksen harvinaisuutta, nyt hänen kuvansa ihastuttaa maailmalla

    Nuori kuvaaja kuvasi valkoisen karhunpennun eikä ymmärtänyt heti otoksen harvinaisuutta, nyt hänen kuvansa ihastuttaa maailmalla


    Ilta on kääntymässä yöksi Kuhmossa. Kuopiolainen luontokuvaaja Niilo Isotalo odottaa piilokojussa näkeekö hän saman karhuemon poikasineen kuin edellisenä yönä. Suolammen rannassa on vielä valoisaa, kun emo ja pennut tulevat paikalle. Isotalo...

    Ilta on kääntymässä yöksi Kuhmossa. Kuopiolainen luontokuvaaja Niilo Isotalo odottaa piilokojussa näkeekö hän saman karhuemon poikasineen kuin edellisenä yönä.

    Suolammen rannassa on vielä valoisaa, kun emo ja pennut tulevat paikalle. Isotalo seuraa hetken pentujen telmimistä. Leikit keskeytyvät, kun lammen toiselle puolelle ilmestyy uroskarhu. Alkaa karhujen öinen piirileikki.

    Emokarhu suojelee pentujaan urokselta ja kulkee niiden kanssa lampea ympäri. Toisella puolella uroskarhu seuraa niitä. Välillä pennut nousevat takajaloilleen. Tuolloin Isotalo huomaa, että näki edellisenä yönä ihan oikein. Kahden pennun turkissa on vaaleaa. Toinen pennuista näyttää huomattavan vaalealta.

    Klik, ja lähes kokonaan valkoinen karhunpentu tallentuu kameran muistiin.

    Niilo Isotalo kertoi kuvasta ja kuvaamisestaan Radio Suomen Kuopion iltapäivälähetyksessä.

    Karhunpennusta tuli ruskareissun yllätys

    Luontokuvaaja Niilo Isotalo oli varannut Kuhmon piilokojun käyttöönsä neljäksi yöksi. Isotalo oli lähtenyt kuvaamaan ruskaa pohjoiseen ja tavoitteena oli kuvata myös karhuja.

    Kuva lähes kokonaan valkoisesta karhunpennusta on herättänyt paljon huomiota luontoihmisten parissa ja se on julkaistu myös monissa sanomalehdissä. Ensimmäisenä kuvasta kertoi Iltalehti.

    Lehdessä Luonnonvarakeskuksen suurpetotutkija Ilpo Kojola kertoo, että vaaleat läikät karhunpennuissa ovat yleisiä, mutta valkoinen karhu on erittäin harvinainen.

    Niilo Isotalo on liikkunut metsässä ja kalastanut jo pienestä pitäen yhdessä isovanhempien kanssa.Marianne Mattila / Yle

    Nuori mies on nyt huomion kohteena. Puhelin soi koko ajan ja sähköposteja tulee niin paljon, ettei niihin ehdi vastata. Ihmiset haluavat tietää, miten kuva on syntynyt, ja miten on mahdollista, että niin vaalea karhunpentu on ylipäätään olemassa. Moni epäilee kuvaa fotoshopatuksi.

    En ollut tajunnut kuvaa ottaessa tilanteen harvinaisuutta. Niilo Isotalo

    Isotalo unohti ensin koko kuvan olemassaolon, kunnes selasi reissussa ottamiaan kuvia tietokoneella. Rakeinen ja hämärä kuva ei ollut ensin mikään ylpeyden aihe.

    – En ollut tajunnut kuvaa ottaessa tilanteen harvinaisuutta.

    Toki Isotalo on koko ajan ajatellut, että ottaa joku päivä kuvan, joka kiinnostaa myös mediaa. Karhunpentukuvasta hän ei kuitenkaan uskonut, että juuri se kuva saisi huomiota.

    Kuhmon piilokojussa, illan ja yön taitteessa, Isotalo onnistui kuitenkin ottamaan kuvan, joka jäi melkein huomiotta. Ellei hän olisi huomannut kuvaa reissun jälkeen ja laittanut sitä Facebookin Suomen luonnonkuvaajat -ryhmän seinälle, se ei olisi kerännyt tykkäyksiä ja kommentteja, eikä Iltalehti olisi julkaissut sitä.

    Oman tien kulkija haluaa kuvaan juuri oikean valon

    Suomesta löytyy tällä hetkellä paljon nuoria luontokuvaajia, jotka kiertävät ympäri maailmaa. Kuvat julkaistaan yleensä Instagramissa. Luonto ja luontokuvaaminen saavat Isotalon mielestä yhä enemmän ja enemmän huomioita. Haaste onkin erottua massasta.

    Ei se siitä miksikään muutu vaikka kuinka yrittäisi fotoshopata tai tehdä taikuuksia. Niilo Isotalo

    Esimerkiksi suosituimmissa luontokohteissa on yleensä paljon ihmisiä kuvaamassa samaa näkymää. Isotalo välttelee tietoisesti näitä paikkoja.

    – Jos kaikki ottavat samalta kalliolta kuvan samaan suuntaan, niin onko siinä järkeä?

    Yksin kuvausreissuillaan liikkuva Isotalo luottaa valoon. Jos kuvassa on alun perin tylsä valo, niin kuvakin on tylsä.

    – Ei se siitä miksikään muutu vaikka kuinka yrittäisi fotoshopata tai tehdä taikuuksia.

    Erilaista valoa nuori kuvaaja hakee erilaisista olosuhteista. Isotalo liikkuu kuvaamassa silloin, kun muut eivät viitsi lähteä. Sateella ja sumussa. Lumen ja loskan keskellä. Ja useimmiten yöllä.

    Isotalolla on Kuopion ympäristössä lähes sata paikkaa, missä hän käy kuvaamassa säännöllisesti. Paikka valikoituu aina luonnonvalon mukaan.

    Vakiopaikoista tietää, miltä siellä näyttää eri vuodenaikoina. Esimerkiksi ensilumen aikaan Isotalo tietää paikan, minne voi ajaa ottamaan kuvan valkoisesta sateesta tummaa järveä vasten.

    Ura ja ammatti on tässä

    Puolitoista vuotta sitten lukiosta valmistunut Niilo Isotalo haluaa luontokuvauksesta itselleen ammatin. Ensi keväänä hän aikoo hakea opiskelupaikkaa. Maantieto kiinnostaa, ja se tukisi myös luonnossa liikkumista ja kuvaamista. Ne ovat kuitenkin kaksi asiaa, jotka koukuttavat häntä koko ajan enemmän ja enemmän.

    Luonto-ohjelman tähteä houkutellaan esiin ääniraudalla –

    Luonto-ohjelman tähteä houkutellaan esiin ääniraudalla – "Eivät tiedä, mikä ääni se on ja tulevat"


    Evon aarnimetsässä lepää syksyinen rauha. Toisinaan korahtavaa korpin huutoa lukuun ottamatta alue on lähes äänetön. Silloin tällöin puiden lomasta pilkahtaa punainen pipo. Toimittajat Markku Sipi ja Minna Pyykkö etsivät luontodokumentaristi...

    Evon aarnimetsässä lepää syksyinen rauha. Toisinaan korahtavaa korpin huutoa lukuun ottamatta alue on lähes äänetön. Silloin tällöin puiden lomasta pilkahtaa punainen pipo. Toimittajat Markku Sipi ja Minna Pyykkö etsivät luontodokumentaristi Jari Salosen kanssa hämähäkkejä. Luonto-ohjelmien tekijät konttaavat kantojen vieressä, tiiraavat tiukasti puiden oksistoa ja käyvät välillä makaamaan nähdäkseen paremmin. Työryhmä etsii ehjää seittiä.

    Teossa on Puoli seitsemän -ohjelman Minnan Kääpäkävely. Tämän jakson materiaalia on kuvattu jo yöllä. Nyt haetaan vielä viimeisiä kuvia. Kun sopiva, ehjä hämähäkinverkko löytyy, Salonen virittää kameransa. Kaikki kolme kumartuvat tarkastelemaan esiin ilmestyvää petoa.

    – Se syö sitä, huudahtaa Pyykkö seuratessaan saaliinsa kimpussa askaroivaa hämähäkkiä.

    Luontoa on vaikea käsikirjoittaa

    Tarvittava materiaali on kasassa ja kolmikko lähtee kävelemään sateen liukastamia pitkospuita kohti kilometrin päässä odottavaa autoa. Tällä kertaa työtahti on tavallistakin nopeampi, ohjelma on saatava valmiiksi samaksi illaksi.

    Kati Turtola / Yle

    Leikkauspöydän ääreen päästessään Markku Sipi korostaa luontojutun tekemisessä käsikirjoitusta ja ennakkosuunnittelua.

    – Niitä voi tiettyyn pisteeseen asti käsikirjoittaa, mutta pitää myös osata sumplia. Mehän ei voida siirojen, käärmeiden tai lintujen kanssa sopia kalenteriaikoja. Mitä enemmän on tietoa ja taitoa, se aina auttaa, mutta koskaan ei ole mitään takeita, se on selvää, nyökyttelee Markku Sipi leikkauspöydän ääressä istuessaan.

    Hämähäkkivalmentaja vinkkasi ääniraudasta

    Minna Pyykkö kertoo tekevänsä aina runsaasti taustatyötä ennen radio- tai tv-keikkaa.

    – Tähän mä oon valmistautunut nyt tosi paljon, niin kuin usein teen. Silti huomaan, että olen siinä tilanteessa, että kaikki onkin ihan eri tavalla ja sitten pitää soveltaa.

    Hämähäkkien tutkimista varten Pyykkö on hankkinut itselleen hämähäkkivalmentajan, Reino Pajarteen. Valmentaja neuvoi Pyykköä ottamaan metsään mukaan ääniraudan. Kun kopauttaa ääniraudan värisemään hämähäkinseitin lähellä, hämähäkki tulee esiin.

    – Varmaan moni on kokeillut, että heinän korrella voi seittiä heiluttaa ja usein ne tulevat esiin. Kun ajan kuluessa heinä on monta kertaa osunut siihen verkkoon, eivät hämähäkit välttämättä enää tule. Mutta tästä ääniraudasta hämähäkit eivät tiedä, että mikä ääni se on ja ne tulevat. Tätä kokeilimme ja kyllä se toimii, riemuitsee Pyykkö ja hipelöi kädessään pientä metallista, muusikkojen työkalua.

    Luontokuvaajalla on oltava into lähteä metsään

    Kun luontodokumentaristi Jari Salonen lähtee kuvauskeikalle metsään, kuvaajan selviytymispakkaus on melko yksinkertainen.

    – Siellä on jotakin syötävää, pikkuisen juotavaa, kuivat tulitikut ja parit kuivat villasukat. Jotakin vähän lämmintä ja vedenpitävää, niin kyllä sitten pärjää aika hyvin, luettelee luontokuvaaja.

    Jari Salonen on tottunut kantamaan varustereppua maastossa.Timo Leponiemi / Yle

    Hämähäkkikeikalla Salosella on omien sanojensa mukaan metsässä sekä raskasta että kevyttä kalustoa. Selässä keikuvassa repussa on painoa ainakin viisitoista kiloa ja sisällä vähintään neljä kameraa sekä useita optiikoita. Salosen mukaan tekniikka on toki hyvänä apuna kuvien vangitsemisessa, mutta kaikkein tärkeintä on kulkea paljon metsässä ja tarkkailla luontoa.

    – Jos ei ole intoa ja voimia lähteä sinne metsään, on ihan turha odottaa hienoja kuvia ja hienoja tarinoita. Monesti vähän jo sattumankin kautta tulee niitä hienoja tilanteita ja joskus sitten ehkä jopa ammattitaidonkin siivittämänä, mutta ei sattumaa sovi näissä asioissa unohtaa, sanoo Salonen vaatimattomasti.

    "Herään vasta elokuussa eloon"

    Luontokuvaajalle syksy on mieluisinta aikaa. Syyskuun ja lokakuun värit ja valot hurmaavat.

    – Minähän herään vasta elokuussa eloon! Olen oppinut tykkäämään jopa marraskuusta ihan suunnattomasti. Siinä valon niukkuudessa on jotakin hyvin hienoa, kuvaa Salonen.

    Luontodokumentaristi Jari Salosen lempivuodenaika on syksy.Kati Turtola / Yle

    Dokumentaristi viettää runsaasti aikaa erämaissa ja merellä. Kokenut kuvaaja on kuitenkin ankarista olosuhteista huolimatta säästynyt suuremmilta kommelluksilta. Läheltä piti -tilanteita on kyllä sattunut, esimerkiksi Selkämeri-sarjan kuvauksissa.

    – Merellä kävi pieni maininki. Menin saaresta noutamaan kameroita, jotka olivat käyneet siellä muutaman tunnin. Vedin veneen rantaan. Saaressa yhtäkkiä huomasin, että vene onkin jo 15 metriä rannasta irti. Silloin meni uintihommiksi, naurahtaa Salonen.

    Kokeneet luonto-ohjelmien tekijät kehuvat Evon olosuhteita vuolaasti. Vanhat metsät ovat eteläisessä Suomessa harvinaisia. Evon aarnimetsissä riittää mielenkiintoisia paikkoja koluttaviksi.

    – Tällä nämä vanhat metsät ovat Etelä-Suomessa täysin vailla vertaansa. Ei tällaisia löydy Etelä-Suomesta mistään. Nuo Kotisen jättihaavat ovat niin ainutlaatuisia, että ne ovat jo ihan kuin eläimiä, kuvailee luontodokumentaristi Jari Salonen.

    Yle juhlii metsää ja jokamiehenoikeuksia Mennään metsään -kampanjalla, joka päättyy Mennään metsään -viikkoon 1.-7.10.2018.

    Metsäpeurat pelastettiin sukupuuton partaalta – nyt lajin suurimpina uhkina suurpedot ja liikenne

    Metsäpeurat pelastettiin sukupuuton partaalta – nyt lajin suurimpina uhkina suurpedot ja liikenne


    Tästä on kyseMetsäpeura on ollut Suomen tärkein riistaeläin.Se metsästettiin Suomesta sukupuuttoon 1900-luvun alussa.Metsäpeurakanta levittäytyi Vienan Karjalasta Kainuuseen sotien jälkeen.Siirtoistutuksin kanta on saatu elpymään Suomenselän...

    Tästä on kyseMetsäpeura on ollut Suomen tärkein riistaeläin.Se metsästettiin Suomesta sukupuuttoon 1900-luvun alussa.Metsäpeurakanta levittäytyi Vienan Karjalasta Kainuuseen sotien jälkeen.Siirtoistutuksin kanta on saatu elpymään Suomenselän alueella.Nyt metsäpeuroja on runsaat 2000 yksilöä, Venäjän puolella hieman vähemmän.

    Keski-Suomessa Karstulassa Aittosuon soidensuojelualueen kupeeseen on kesän aikana rakennettu kuuden hehtaarin alueelle noin kolme metriä korkea aitaus, joka on suojattu sähköpaimenen virralla. Paikka on hyvin syrjäinen keskellä asumatonta Suomenselän aluetta.

    Muutama viikko sitten tähän sopeutustarhaan tuotiin kuusi eläintarhoista peräisin olevaa metsäpeurahirvasta vahvistamaan alueella ennestään elävää pientä metsäpeurakantaa.

    Karstulan seudulle tuotiin vuosien 1974–84 aikana 16 metsäpeuraa eli suomenpeuraa, eläintarhoista nekin. Nyt niitä arvioidaan olevan kolmisenkymmentä.

    Projektipäällikkö Sakari Mykrä Metsähallituksesta johtaa EU-LIFE-hanketta.Tenho Tornberg / Yle

    Nyt tuodut peurat pidetään totutustarhassa talven yli ja keväällä ne päästetään vapauteen

    – Sopeutuminen on sujunut oikein hyvin, kertoo projektipäällikkö Sakari Mykrä Metsähallituksesta.

    Mykrä johtaa seitsemänvuotista EU-LIFE-hanketta (Suomenpeura), jonka tavoitteena on palauttaa metsäpeura takaisin alkuperäisille asuinsijoilleen Pirkanmaalle ja Etelä-Pohjanmaalle. Karstulan kannan vahvistaminen on osa tätä projektia.

    Villi metsäpeura ja karhu tarhan liepeillä

    Tulokkaat ovat jo herättäneet seudulla lajikumppanien kiinnostuksen, sillä alkuviikosta sopeutustarhan liepeiltä tavattiin villi metsäpeura.

    Metsäpeuroilla on parhaillaan kiima-aika ja ne ovat hyvin rohkeita tutustumaan vierailijoihin. Naispuolisiin hoitajiin ne suhtautuvat suopeammin kuin miehiin. Vierailla ei ole kuitenkaan asiaa tarhan aitauksen sisälle riskien vuoksi.

    Tulokkaat sopeutuvat hyvin villiin laumaan sitten kun päästetään vapauteen, ennakoi projektipäällikkö Sakari Mykrä.

    Metsäpeura oli tärkein riistaeläin

    Metsäpeura oli aikoinaan yleinen laji lähes koko maassa, mutta voimakas metsästys oli koitua sen kohtaloksi.

    – Ensimmäiset kirjatiedot lajin taantumisesta ovat 1500–1600-luvuilta. Viimeiset metsäpeurat tapettiin Suomesta 1910-luvulla, tietää Mykrä.

    Karstulan metsäpeurojen sopeutustarha on lähellä Aittosuon Natura-aluetta.Isto Janhunen / Yle

    Metsäpeura oli vuosisatoja Suomen tärkein riistaeläin. Talvisin se elää suurissa laumoissa ja on ollut Mykrän mukaan verraten helppo saalistettava.

    Metsäpeuran pelastukseksi koitui se, että Venäjän puolelle Vienan Karjalaan jäi oma metsäpeurakanta, joka sotien jälkeen levittäytyi Suomen puolelle Kainuun korpiin.

    Metsäpeuran pelastaminen menestystarina

    1980-luvun puolivälissä Kainuusta tuotiin Suomenselän alueelle 40 metsäpeuraa.

    – Nyt Suomenselän alueella on yli 1 500 metsäpeuraa, sanoo Mykrä.

    Metsäpeurat vapautetaan sopeutustarhasta keväällä.Tenho Tornberg / Yle

    Kainuun metsäpeurakannan pääluku on noin 750 yksilöä eli siirtoistutuksina Suomenselän alueelle tuotu kanta on kaksinkertainen Kainuun kantaan verrattuna.

    – Kainuun kanta on kuitenkin perimältään monipuolisempi kuin Suomenselän kanta, sanoo Mykrä.

    Venäjän puolella metsäpeuroja arvioidaan olevan noin 2 000. Salametsästyksen ja suurpetojen takia kanta on siellä laskeva. Suomen puolella niitä arvioidaan olevan reilut 2 000 eli yhteensä niitä on runsaat 4 000 yksilöä. Suomessa lajin uhanalaisuusluokitus on silmälläpidettävä.

    Peuroja myös Pirkanmaalle ja Etelä-Pohjanmaalle

    EU-LIFE-hankkeen tavoitteena on siirtää metsäpeuroja niiden alkuperäisille asuinalueille Pirkanmaalle ja Etelä-Pohjanmaalle. Isojoelle Lauhanvuoren kansallispuistoon ja Ikaalisiin Seitsemisen kansallispuistoon on jo siirretty peuroja samanlaisiin totutustarhoihin kuin Karstulassa ja aikanaan peurat vapautetaan luontoon.

    Siellä niiden kannan toivotaan hiljalleen vahvistuvan samaan tapaan kuin Suomenselällä on käynyt.

    – Tarkoitus on, että metsäpeura saataisiin palautettua osalle niistä alueista, joita se on aikanaan asuttanut, sanoo projektipäällikkö Sakari Mykrä Metsähallituksesta.

    Suomenselän kokemusten perusteella mahdollisuudet onnistumiseen ovat Mykrän mielestä hyvät.

    Suurpedot ja liikenne metsäpeurojen uhkana

    Metsäpeurojen menestymisen suurin uhka Suomenselän metsissä ovat tällä hetkellä suurpedot. Karstulan sopeutustarhan lähellä tiedetään elävän karhuja ja niistä on myös havaintoja, muun muassa tuore karhun jätös noin sadan metrin päässä tarhasta. Karhuista tehtiin havaintoja jo tarhan rakennusvaiheessa.

    Alueella liikkuu myös ahmoja, tietää projektipäällikkö Sakari Mykrä.

    Suurpetoriskin vuoksi olisi hyvä jos tarhalla kävisi vierailijoita tutustumassa metsäpeuroihin.

    – Vierailijoista jäisi hajujälkiä, jotka pitäisivät suurpedot loitolla, sanoo Mykrä.

    Karhun jätös löytyi ihan metsäpeuratarhan läheltä.Tenho Tornberg / Yle

    Suomenselän alueella ei tiedetä olevan susilaumoja, mutta Etelä-Pohjanmaalla ne voivat aiheuttaa riskin. Sen takia olisi hyvä jos suurpetokantoja kontrolloitaisiin siihen saakka, että metsäpeurakannat pääsevät kunnolla elpymään, sanoo Mykrä.

    Luonnossa metsäpeurat ovat hyvin arkoja ja varovaisia

    – Pako on niiden ainoa keino selviytyä, sanoo Mykrä.

    Metsäpeurojen sopeutustarhaan tuotiin kuusi metsäpeurahirvasta eläintarhoista.Isto Janhunen / Yle

    Suomenselän alueella metsäpeurojen metsästykseen annetaan vuosittain 10–20 pyyntilupaa lähinnä sellaisille alueille, joissa peurat aiheuttavat peltovahinkoja. Metsästyksellä haetaan pelotevaikutusta.

    Poroa huomattavasti kookkaampi metsäpeura on riski liikenteessä, onnettomuuksia sattuu usein. Liikenne onkin toiseksi merkittävin metsäpeurojen kuolinsyy heti suurpetotuhojen jälkeen, sanoo Mykrä.

    – Liikenne tappaa joitain kymmeniä peuroja pahimmillaan vuodessa.

    Helpotusta Ylä-Lapin väen kalastusoikeuksiin

    Helpotusta Ylä-Lapin väen kalastusoikeuksiin


    Ylä-Lapin asukkaiden kalastusoikeudet ovat parantumassa nykyisestä. Maa- ja metsätalousministeriö esittää kalastuslain muutosta. Jos esitys menee läpi, Enontekiön, Inarin ja Utsjoen asukkaat voisivat hankkia lohen ja taimenen nousualueille...

    Ylä-Lapin asukkaiden kalastusoikeudet ovat parantumassa nykyisestä. Maa- ja metsätalousministeriö esittää kalastuslain muutosta.

    Jos esitys menee läpi, Enontekiön, Inarin ja Utsjoen asukkaat voisivat hankkia lohen ja taimenen nousualueille kausiluvan, joka oikeuttaisi viehekalastukseen oman kunnan alueella.

    Kausiluvan luvataan olevan kohtuuhintainen. Ministeriöstä ei vielä kerrota, kuinka paljon Ylä-Lapin kausilupa maksaisi, sillä siitä päätetään myöhemmin. Alaikäisille lupa voisi olla maksuton.

    Tällä hetkellä Ylä-Lapin paikalliset asukkaat ovat joutuneet hankkimaan ulkopaikkakuntalaisten tapaan vuorokausiluvan Teno- ja Näätämöjoen, Tuuloma- ja Paatsjoen sekä Tornion- ja Ounasjoen vesistöjen lohen ja taimenen nousualueille. Moni paikallinen jäi ilman vuorokausilupia, kun lupia on ollut saatavilla rajoitettu määrä.

    Käytäntö astui voimaan uuden kalastuslain myötä vajaat kolme vuotta sitten, vuoden 2016 alussa.

    Ennen tätä paikkakuntalaiset saivat kalastaa maksuttomasti myös edellä mainituilla lohen ja taimenen nousualueilla.

    Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on kiinnittänyt huomiota erityisesti saamelaiskulttuuriin liittyvän perinnekalastuksen turvaamiseen.

    Ministeriön esitys kalastuslain muuttamisesta tulee lausuntokierrokselle perjantaina.Hallituksen esityksen antamisesta ja sisällöstä päätetään lausuntokierroksen jälkeen.

    "Ylälappilaisten ooppera ja baletti"

    Mikko Kärnä (kesk.) teki kansanedustajana työskennellessään ensimmäisen lakialoitteen kalastuslain 10. pykälän muuttamiseksi vuonna 2016 ja hän laatinut asiasta kirjallisen kysymyksen hallitukselle.

    – Tämä on ollut pitkä taistelu, joka näyttää nyt johtavan onnelliseen lopputulokseen. Painetta on tarvittu kattilaan monelta taholta. Lausuntokierroksen jälkeen asiasta on annettava vielä lopullinen hallituksen esitys eduskunnalle, joka vaatii vielä kaikkien hallituspuolueiden hyväksynnän. Metsästys ja kalastus ovat meidän ylälappilaisten ooppera ja baletti. On jo kuntien vetovoimankin takia äärimmäisen tärkeää, että tällaisista perinteisistä oikeuksista pidetään kiinni ja ne turvataan myös tulevaisuudessa, Kärnä sanoo tiedotteessaan.