Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    Ampiaistutkija murtaa myytin: vettä täynnä oleva muovipussi ei sittenkään pidä pörriäisiä loitolla

    Ampiaistutkija murtaa myytin: vettä täynnä oleva muovipussi ei sittenkään pidä pörriäisiä loitolla


    Ampiaiset ovat olleet tänä kesänä erityisen ärhäköitä ja häirinneet monen rauhaa ravintoloissa ja kotiterasseilla. Vilkkaan ampiaiskesän keskellä ihmiset ovat innostuneet kehittelemään erilaisia karkotuskeinoja, joita on jaettu paljon...

    Ampiaiset ovat olleet tänä kesänä erityisen ärhäköitä ja häirinneet monen rauhaa ravintoloissa ja kotiterasseilla. Vilkkaan ampiaiskesän keskellä ihmiset ovat innostuneet kehittelemään erilaisia karkotuskeinoja, joita on jaettu paljon sosiaalisessa mediassa.

    Kesän suurin ampiaisenkarkotushitti on tainnut olla pussikikka, jossa vedellä täytetty läpinäkyvä muovipussi ripustetaan aurinkoon. Ylen heinäkuussa haastatteleman asiantuntijan arvio oli, että vesipussin heijastukset saattaisivat häiritä ampiaisia.

    Itä-Suomen yliopiston ympäristö- ja biotieteiden apulaisprofessori Jouni Sorvari innostui selvittämään kenttäkokeella, toimiiko konsti.

    – Tällainen urbaanilegenda on lähtenyt tänä kesänä kiertämään, että vesipusseja olisi käytetty karkottamaan ampiaisia Etelä-Euroopassa ravintoloiden terassipöytien ympärillä. Pitihän tämä lähteä testaamaan, Sorvari naurahtaa.

    Näin koe tehtiin

    Kenttäkokeessa Jouni Sorvari viritti maastoon 12 paria myrkyttömiä olutpohjaisia syöttejä eri paikkoihin Kuopion lähiympäristöön.

    Sen jälkeen tutkija asetti joka toisen syötin viereen vedellä täytetyn minigrip-pussin. Näin jokaisessa syöttiparissa oli yksi vesipussin vieressä ollut syötti ja yksi syötti, jonka lähellä vesipussia ei ollut. Viiden päivän jälkeen syöteissä olleet ampiaiset laskettiin ja pussien paikkaa vaihdettiin.

    Kymmenen päivän kokeen jälkeen oli aika laskea tulokset. Lopputulos oli, että vedellä täytetty minigrip-pussi ei näyttänyt vaikuttavan siihen, kuinka paljon ampiaisia syötti houkutti.

    Joihinkin syötteihin ampiaisia kertyi vähemmän, jos vieressä oli minigrip-pussi ja joihinkin syötteihin enemmän. Kaikki syötit eivät keränneet ollenkaan ampiaisia – näidenkin syöttien joukossa oli sekä pussillisia että pussittomia.

    – Tästä tuli tämmöinen myytinmurtajahomma. Numeroiden valossa näyttää siltä, että tällä menetelmällä ei ole vaikutusta ampiaisten suunnistamiseen, Sorvari päättelee.

    – Myöskään sillä ei ollut väliä, oliko pussi syöttien vieressä ensimmäisellä vai toisella viikolla.

    Tarkemmat tulokset ampiaiskokeesta Sorvari säästää aiheesta myöhemmin julkaistavaan tieteelliseen artikkeliin. Nyt hän voi jo kuitenkin sanoa, että myytti ampiaisia karkottavasta vesipussista näyttää tulleen murretuksi.

    – Vahvasti näyttää siltä. Yleensä tieteellisessä tutkimuksessa kannattaa tietysti tehdä toinenkin riippumaton koesarja.

    Jos tämä ei toimi, mikä toimii? Toni Pitkänen / Yle

    Sorvarilla oli jo ennen koetta ennakkoaavistus siitä, että vesipussi ei välttämättä toimisi. Ampiaiset suunnistavat pääsääntöisesti hajuaistin perusteella ja roikkuva esine saattaa korkeintaan häiritä niiden lentorataa.

    Toisaalta ampiainen käyttää valoa suunnistamiseen ja koska vesipussi taittaa valon eri aallonpituuksia, ilmiö voisi saada ampiaisen menemään sekaisin ja välttämään paikkaa.

    Mikä sitten on paras keino pitää ampiaiset loitolla terassilta?

    Itä-Suomen yliopiston apulaisprofessori suosittelee ampiaisbaaria. Siinä viedään esimerkiksi huonoksi menneitä hedelmiä tarjolle ampiaisille pihan perälle.

    – Jos ampiaiset oppivat kesän aikana hyödyntämään baaria, ne menevät mieluummin sinne kuin etsimään tilapäistä ravintoa ruokapöydästä.

    Mehiläistarhaaja tuntee yhteisönsä  –

    Mehiläistarhaaja tuntee yhteisönsä – "Akkavaltahan siellä on, ilman muuta"


    Kulunut kesä on ollut monille pohjoisen mehiläistarhaajille paras vuosikausiin. Kuivuudesta huolimatta luonto on kukkinut rehevästi ja lämpöä sekä ravintoa on riittänyt. Tornion Vojakkalassa mehiläistarhuri Markku Mykkälä tutkailee valmiita...

    Kulunut kesä on ollut monille pohjoisen mehiläistarhaajille paras vuosikausiin. Kuivuudesta huolimatta luonto on kukkinut rehevästi ja lämpöä sekä ravintoa on riittänyt.

    Tornion Vojakkalassa mehiläistarhuri Markku Mykkälä tutkailee valmiita kennoja tyytyväisenä. Kun eteläisemmässä Suomessa kipuillaan huonohko sadon kanssa, näyttää Lapissa vaihteeksi hyvältä.

    Useamman katovuoden jälkeen hunajaa riittää jo reilusti lingottavaksi.

    – Viime vuonna joistakin pesistä tuli pyöreä nolla, toisista ehkä kymmentä tai viittätoista kiloa. Keskisato jäi minulla kymmenen kilon paikkeille. Nyt keskisato pyörii 35-40 kilon paikkeilla, Markku Mykkälä kertoo.

    Kotimainen hunaja on jo pitkään ollut trendikäs tuote ja sen kulutus kasvaa. Suomalaiset syövät noin 700 grammaa hunajaa henkeä kohden vuodessa ja siitä 60 prosenttia on kotimaista.

    – Ihmiset ovat kiinnostuneet lähiruaasta ja viime viikkoina on paljon keskusteltu esimerkiksi viljan kadosta. Näkisin kyllä, että kotimaisesta ruuasta keskustellaan paljon, myös hunaja tulee näissä puheissa esille, Mykkälä pohtii.

    Haastava laji, mutta tavattoman mielenkiintoinen

    Hunajatuotanto on erittäin riippuvainen säästä ja olosuhteista, mikä tekee siitä haastavaa. Tarhaaja itse kuvailee mehiläistarhausta tavattoman kiinnostavaksi lajiksi. Sitä tehdäkseen hommasta pitää tykätä.

    – Olen sanonut, että jos tämä olisi palkkatyö ja olisin vieraalla töissä eli tätä olisi pakko tehdä, niin olisihan tämä aika kamalaa touhua, Markku Mykkälä veistelee.

    Mykkälä hankki ensimmäiset mehiläispesät 26 vuotta sitten. Aika on tehnyt miehestä hunajatuotannon, mutta myös mehiläisten sielunelämän ja mehiläispesien hierarkian asiantuntijan. Miehen juttua kuunnellessa ymmärtää hyvin, että mehiläispesä on kiehtova, mutta julma organisaatio.

    – Akkavaltahan siellä on, ilman muuta. Syyskesällä aamulla tarhalle tullessa huomaa, että kuhnurit eli urosmehiläiset on ajettu ärjänteelle. Ne yrittävät lentolaudalta sisälle, mutta emännät eivät päästä ja työmiehet nakkaavat kuhnurit niskasta pihalle. Ne ovat syksyn tullen urokset muuttuneet hyödyttömiksi.

    – Kesällä kuhnureilla on pesässä lokoisat oltavat. Nehän eivät osallistu mihinkään työntekoon, eivät vaivaudu edes itse syömään, vaan niitä syötetäänkin siellä. Odottelevat vain, että pääsevät pariutumislennolle nuoren kuningattaren kanssa. Kun syksy tulee, kohtalo on karu, mutta onneksi ne eivät tiedä sitä etukäteen, Markku Mykkälä pohtii.

    Punasotkan, tukkakoskelon ja allin metsästys kielletään

    Punasotkan, tukkakoskelon ja allin metsästys kielletään


    Tukkakoskelon ja punasotkan metsästys kielletään kokonaan kolmen vuoden määräajaksi. Vastaava kielto koskee sisämaassa metsästettävää allia. Merialueilla allin metsästystä rajoitetaan metsästäjäkohtaisella saaliskiintiöllä, joka...

    Tukkakoskelon ja punasotkan metsästys kielletään kokonaan kolmen vuoden määräajaksi.

    Vastaava kielto koskee sisämaassa metsästettävää allia. Merialueilla allin metsästystä rajoitetaan metsästäjäkohtaisella saaliskiintiöllä, joka rajoittaa metsästyksen enintään viiteen alliin vuorokaudessa.

    Kosteikot katoavat, linnut kärsivät

    Maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Janne Pitkänen sanoo, että syynä metsästyskieltoon on lintukantojen taantuminen. Esimerkiksi punasotkan kanta on viime vuosina heikentynyt elinympäristöjen muuttumisen eli kosteikkojen katoamisen ja umpeenkasvamisen takia.

    Punasotkan kanta on vähentynyt maassamme huimaa tahtia. Vesilintulaskentojen mukaan Suomen punasotkakanta on pudonnut jopa lähes 80 prosenttia 1990-luvun loppupuolelta.

    Yhteistyötä tarvitaan

    Erityisasiantuntija Janne Pitkänen korostaa, että metsästyskielto on vasta ensi askel lintukantojen taantumisen pysäyttämiseksi. Tärkeintä on palauttaa lintujen pesimäpaikoiksi sopivia kosteikkoja. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi maa- ja metsätalousministeriö lupaa toimia yhdessä ympäristöministeriön kanssa.

    – Toimia on tehtävä sekä suojelualueilla että niiden ulkopuolella. Maa- ja metsätalousympäristössä voidaan palauttaa pieniä kosteikkoja ja lisätä lintujen elinympäristöjen määrää, Pitkänen sanoo.

    Kosteikkojen palauttaminen auttaisi myös muiden vesilintulajien tilannetta.

    Ministeriö: Metsäkanalintujen metsästysajat pidemmiksi

    Ministeriö: Metsäkanalintujen metsästysajat pidemmiksi


    Metsäkanalintujen metsästysaikoja pidennetään tänä syksynä, esittää maa- ja metsätalousministeriö. Metson, teeren ja pyyn metsästysaika jatkuisi suuressa osassa maata marraskuun 10. päivään asti. Etelä- ja Keski-Lapissa metson...

    Metsäkanalintujen metsästysaikoja pidennetään tänä syksynä, esittää maa- ja metsätalousministeriö. Metson, teeren ja pyyn metsästysaika jatkuisi suuressa osassa maata marraskuun 10. päivään asti. Etelä- ja Keski-Lapissa metson metsästysaika jatkuisi joulukuun 10. päivään saakka.

    Aiemmin metsäkanalintujen metsästysaika loppui jo lokakuun lopussa. Urosteeren ja urosmetson talvimetsästys tammikuussa olisi kiellettyä koko maassa.

    Kesän laskentojen perusteella lintukannat ovat vahvistuneet merkittävästi. Metson, teeren ja pyyn määrät ovat nousseet jopa noin 40 prosenttia.

    Heinä-elokuussa tehtyjen riistakolmiolaskentojen mukaan metsäkanalintujen pesinnät ovat onnistuneet tänä vuonna pääsääntöisesti hyvin. Kevät oli linnuille suotuisa ja metsästysajat olivat viime vuonna tavallista lyhyemmät. Ministeriö muistuttaa, että kanalintukannat vaihtelevat luonnostaan voimakkaasti ja edellinen vastaava huippuvuosi oli vuonna 2011.

    Ministeriö on lähettänyt esityksen lausuntokierrokselle. Lausuntoja voi antaa 23. elokuuta asti.

    Kuollutta poikasta kuljettanut valasemo tunsi todennäköisesti jonkinlaista kiintymystä –

    Kuollutta poikasta kuljettanut valasemo tunsi todennäköisesti jonkinlaista kiintymystä – "oliko se sellaista surua kuin ihminen ajattelee surun olevan"


    Kuolleen poikasen sureminen ei ole miekkavalailla tavatonta, mutta tuorein tapaus oli poikkeuksellisen pitkäkestoinen, sanoo valastutkija Olli Loisa. Valasemo kannatteli kuollutta poikastaan nokallaan meren pinnalla 17 päivän ajan Tyynellä...

    Kuolleen poikasen sureminen ei ole miekkavalailla tavatonta, mutta tuorein tapaus oli poikkeuksellisen pitkäkestoinen, sanoo valastutkija Olli Loisa.

    Valasemo kannatteli kuollutta poikastaan nokallaan meren pinnalla 17 päivän ajan Tyynellä valtamerellä. Sitä ei pysty varmasti sanomaan, ymmärsikö valasemo poikasensa olevan kuollut.

    – Sitä ei tiedetä, tunsiko valas surua eli oliko se sellaista surua kuin ihminen ajattelee surun olevan. Mutta jonkilaista kiintymystä emo on kuolleeseen poikaseen osoittanut, Loisa aprikoi Radio Suomen Päivän haastattelussa tiistaina.

    Sitä ei tiedetä, tunsiko valas surua eli oliko se sellaista surua kuin ihminen ajattelee surun olevan. Olli Loisa, valastutkija

    Syytä poikasen kuolemalle ei ainakaan toistaiseksi tiedetä, sillä poikasen ruhoa ei ole löydetty. Loisan mukaan kyseisessä laumassa on havaittu jonkin verran ravinnon puutetta. Laumassa on tälläkin hetkellä nälkiintynyt, 4-vuotias miekkavalas.

    Miekkavalailla perhesuhteet ovat tiiviitä. Loisan mukaan ei olisi tavatonta, jos vastaavanlaisissa tapauksissa lauman muut jäsenet kantaisivat poikasta tai toisivat ruokaa emolle.

    Eläimillekin voidaan määrätä masennuslääkkeitä

    Eläinlääketieteellisen farmakologian professori ja eläinten tunteisiin erikoistunut tutkija Outi Vainio kertoo, että eläinten tunteita on vakavammin tutkittu kymmenen viime vuoden ajan.

    – Varmasti vieläkin on tutkijoita, jotka ajattelevat, etteivät eläimet oikeastaan tunne mitään, että ne ovat koneita tai elävät vaistojensa varassa. Eläinten tunteiden tutkimus alkoi enemmän negatiivisten tunteiden tutkimuksena, mutta nykyään on keskitytty myös positiivisiin tunteisiin, Vainio sanoi Radio Suomen Päivässä tiistaina.

    Eläinten tunteita tutkitaan niiden käytöstä havainnoimalla, koska kysyäkään ei voi. Eläimille saatetaan myös yrittää tietoisesti luoda positiivinen tai negatiivinen tunne – eli esimerkiksi tehdään jotain, mistä eläimen tiedetään pitävän – eli kokeellisessa tilanteessa havainnoidaan tunnetta.

    Tieteellistä todistetta ei ole, että jokin eläin päättäisi, ettei halua enää elää. Outi Vainio, eläinlääketieteellisen farmakologian professori

    Vainion mukaan eläimillekin voidaan määrätä masennuslääkkeitä. Eläimille ei ole olemassa omia masennuslääkkeitä, vaan niille määrätään samoja lääkkeitä kuin ihmisille. Eläimille masennuslääkkeitä määrätään siinä tapauksessa, jos eläimellä on käytöshäiriö, joka häiritsee omistajaa tai toisia eläimiä; eläintä itseään se ei välttämättä haittaa.

    – Tutkimukset osoittavat, että pelkkä lääkkeiden käyttö ei ole tehokasta vaan eläin tarvitsee myös esimerkiksi koulutusta.

    Entä voiko eläin olla itsetuhoinen?

    – Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Tieteellistä todistetta ei ole, että jokin eläin päättäisi, ettei halua enää elää. Mutta on tietenkin tilanteita, joissa eläimet esimerkiksi jostain syystä lakkaavat syömästä ja kuihtuvat pois, Vainio toteaa.

    Lue lisää:

    Miekkavalasemo kuljetti kuollutta poikasta mukanaan yli kaksi viikkoa, nyt "suruaika on ohi"

    Video: Hoppulan veljesten kotijärvi rehevöityi niin, että vesi lakkasi lainehtimasta – kehittivät näppärät konstit vesikasvien niittoon

    Video: Hoppulan veljesten kotijärvi rehevöityi niin, että vesi lakkasi lainehtimasta – kehittivät näppärät konstit vesikasvien niittoon


    Pälkäneellä Pitkäjärven rannalla kasvaneet Hoppulan veljekset muistavat hyvin, miten kotijärvi lapsuudessa välkkyi auringossa, ja kovalla tuulella järven pintaan nousivat vaahtopäiset aallot. – Kyllähän se herätti huomattavia tunteen...

    Pälkäneellä Pitkäjärven rannalla kasvaneet Hoppulan veljekset muistavat hyvin, miten kotijärvi lapsuudessa välkkyi auringossa, ja kovalla tuulella järven pintaan nousivat vaahtopäiset aallot.

    – Kyllähän se herätti huomattavia tunteen purkauksia suorastaan kun näki, miten järvi rehevöityy. Kun vesi ei nostanut enää yhtään kuohupäätä kovallakaan tuulella, niin huolestuttihan se siinä vaiheessa, nykyisin mökkiläisenä rannoista nauttiva Veikko "Vexi" Hoppula sanoo.

    Järven tilasta huolestuneet perustivat yhdistyksen ja aloittivat kunnostustyöt kuutisen vuotta sitten. Aluksi niittoa ostettiin tilaustyönä, mutta se ei tuottanut suuresti tulosta.

    – Eihän siinä jäsenmaksut riittäneet kuin pienen osan niittämiseen, joten päätettiin hankkia omia laitteita. Moottoriveneeseen saatiin tavallinen, kaupasta ostettava leikkuri.

    Veikko "Vexi" Hoppula ajaa kesäisin Pitkäjärvellä kymmeniä tunteja niittämässä ja keräämässä kasvillisuutta vedestä.Anne Savin / Yle

    Leikkuri ei kuitenkaan ratkaissut vesikasvillisuuden poistamista järvestä, vaan leikattu vesikasvillisuus karkaili omille teilleen.

    – Asia vaivasi pitkään ja tuli aina iltaisin sängyssä mieleen. Jotain piti keksiä helpottamaan kasvien keräämistä. Tavallisesti hommaan tarvitaan kaksi erillistä venettä, mutta minä halusin tehdä työn helpommin.

    Vuoden verran Vexi Hoppula mietti, miten veneeseen liitettävä keruuharava toimii.

    – Itse suunniteltu ja itse rakennettu. Nyt on pari vuotta käytetty ja hyväksi havaittu, Hoppula myhäilee mielissään.

    Vexi Hoppula ajaa Pitkäjärvellä leikaten ja keräten vesikasvillisuutta.Anne Savin / YleVeneen keulaan on liitetty Vexi Hoppulan kehittämä keruuharava, jolla leikattu kasvillisuus työnnetään rantaan.Anne Savin / Yle

    Nyt Vexi Hoppula ajelee järveä ensin leikaten kasvillisuuden poikki mahdollisimman syvältä. Sen jälkeen veneen keulassa sijaitseva leikkuri vaihtuu helposti pitkäpiikkiseen keruuharavaan, jonka kanssa ajellaan heti perään sama lenkki. Kasvit jäävät haravaan ja sillä ne on helppo viedä rantaan.

    Rannalla odottaakin sitten vähän isompi harava.

    –Tavallisesti leikkuujäte nostetaan vedestä haravalla tai pirunkouralla – siis eräänlaisella talikolla, mutta se on liian hikistä hommaa, veljeksistä vanhempi Reijo Hoppula sanoo.

    Tarvittiin siis lisää pohdintaa ja rakentelua. Traktorit olivat tuttuja kotitilalle palanneelle miehelle, ja tarvikkeitakin alkoi löytyä omasta takaa.

    – Traktorin perään löytyi käytöstä poistettu runko, johon sitten laitettiin jatkovarsi haravaa varten, Reijo Hoppula kertoo.

    Reijo Hoppula on veljeksistä vanhempi ja palannut pitämään kotitilaa. Pitkäjärvi on ollut isossa roolissa veljeksien lapsuudessa ja koko elämässä.Anne Savin / YleReijo Hoppula kasasi vanhoista maatalouskoneiden osista traktoriin liitettävän haravan, joka ylettää pitkälle järveen.Anne Savin / Yle

    Pituutta haravalla on yli 4,7 metriä. Kaksi metriä leveän haravan päähän tarvittiin tietysti itse piikit.

    – Keräsin kahdeksan äkeen joustopiikkiä ja niistä poistettiin terälaput, jotta keruujäte putoaa piikeistä pois. Haravan runkoaisat estävät piikkien painumisen maahan ja näin haravaa on helppo vetää maata pitkin, Reijo Hoppula sanoo.

    Moottorivene työntää leikatut vesikasvit rantaan, mistä traktoriin liitetty harava ylettää nostamaan ne kuivalle maalle.Anne Savin / YleTraktoriin liitetty harava jaksaa nostaa kasveja järvestä paljon enemmän kuin iso talkooporukka, ja vähemmällä hikoilemisella, Reijo Hoppula sanoo.Anne Savin / Yle

    Veljesten laitteilla vesikasvillisuuden niitto ja maalle nostaminen sujuvat mallikkaasti ja vauhdilla verrattuna perinteisiin työtapoihin.

    – Joskus on katseltu uutiskuvia, kun ovat niitä isoja talkoita käsipelillä nostamiseen järjestäneet. Vähän on säälillä katseltu sitä toimintaa. Kyllä pikkusen voisi miettiä, miten työn voisi tehdä paremmin, Reijo Hoppula huokailee.

    Nyt ei laitteita enää tarvitse kuitenkaan keksiä, sillä rannalla jälleen aktiivisesti elävät Hoppulan veljekset - Reijo kotitilalleen palanneena ja Vexi jo uuden mökin rakentaneena - eivät ole piilotelleet rakennelmiaan.

    – Ei nämä saa olla salaisuuksia, Vexi Hoppula sanooo.

    Vielä ei laitteista ole kyselty, mutta miesten mielestä syytä olisi.

    – Tässähän on yhteisistä tavoitteista kysymys kuitenkin. Olisi vaan eduksi, jos tällaisia laitteita kehiteltäisiin vaikka joka mökille, miehet nyökyttelevät ja kehottavat kopioimaan hyväksi havaitut laitteen.

    Montako tähdenlentoa löydät? Näin syntyi upea kuva perseidien parvesta – Katso näyttävät otokset eri puolilta maailmaa

    Montako tähdenlentoa löydät? Näin syntyi upea kuva perseidien parvesta – Katso näyttävät otokset eri puolilta maailmaa


    Tästä on kyseHämeenlinnalainen Mika Wist ikuisti perseidien tähdenlennot näyttävään kuvaan. Wist kuvasi ilmiötä Aulangolla lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.Yksi vuoden näyttävimmistä perseidien tähdenlentoparvista näkyi erityisen...

    Tästä on kyseHämeenlinnalainen Mika Wist ikuisti perseidien tähdenlennot näyttävään kuvaan. Wist kuvasi ilmiötä Aulangolla lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.Yksi vuoden näyttävimmistä perseidien tähdenlentoparvista näkyi erityisen hyvin maanantain vastaisena yönä. Maan pinnalta saattoi havaita jopa kymmeniä tähdenlentoja tunnissa.Mika Wistin mukaan taivaan kuvaaminen onnistuu vaatimattomallakin kameralla, kunhan sen asetuksia pystyy säätämään tarpeeksi hyvin.

    Viikonloppuna lukuisat kamerat ja älypuhelimet suunnattiin kohti yötaivasta. Syynä oli perseidien eli tähdenlentojen parvi, joka valaisi taivasta etenkin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.

    Silloin maan pinnalta saattoi havaita jopa kymmeniä tähdenlentoja tunnissa.

    Luonnonnäytelmää oli kuvaamassa myös hämeenlinnalainen Mika Wist, joka ikuisti tähtisateen näyttävään kuvaan. Wist kuvasi taivasta Aulangon näkötornilla pilvisten sääennusteiden vuoksi jo aiempana yönä. Yö oli erityinen, sillä vastaava perseidien määrä ei ole jokaöinen tapahtuma.

    – Kyllähän se todella komea oli. Sää oli suhteellisen suotuisa, mikä on aika harvinaista. Viimeisen kolmen vuoden aikana olen kuvannut perseidejä vain kaksi kertaa, koska muuten on ollut liian pilvistä, Wist kertoo.

    Harrastajakuvaaja vangitsi kameralleen lukemattomia perseidien lentoja. Wist kuvasi järjestelmäkameralla ja yhdisti myöhemmin kuvankäsittelyohjelmalla noin 38 ruutua yhdeksi kuvaksi.

    Wistin kuvasta voi laskea jopa 20 tähdenlentoa. Silti kuvaaja kertoo, että yön kirkkaimmat tähdenlennot eivät edes tallentuneet kameralle.

    – Harmitti, että näyttävimmät menivät sivu suun, koska ne menivät toiseen suuntaan, kuin mihin kameran linssi sattui osoittamaan. Siellä oli muutamia todella kirkkaita.

    Perseidit tarkoittavat meteoriparvea, joka näyttää maan pinnalta katsottuna tulevan Perseuksen tähtimuodostelmasta. Tähdenlentoparvi syntyy, kun Swift-Tuttle -komeetta kaartaa niin lähelle aurinkoa, että se alkaa sulaa.

    Sulaessaan komeetta jättää jälkeensä pölyä ja kiveä. Hohtavaa pölyä kutsutaan tähdenlennoksi.

    Aulangon näköalatasanteelta on komea näkymä suoraan koilliseen Perseuksen tähdistön suuntaan. Siksi paikka on oivallinen perseidien kuvaamiseen.

    – Myös maisema on älyttömän hieno, kun tasanne on vähän korkeammalla maan tasasta. Sää oli välillä kirkas, mutta huntupilveä esiintyi suurimman osan yötä. Näyttää hyvältä, kun Hämeenlinnan valot heijastuvat pilviin, Wist kertoo.

    Taivasta voi kuvata jopa älypuhelimella

    Wist kuvasi perseidejä täyskennoisella järjestelmäkameralla, jossa on 14-millinen laajakulmainen linssi. Valotusaika oli 25 sekuntia, kameran aukko suurin mahdollinen ja ISO-arvo 400. Wist kuvasi jalustan panoraamapäätä käyttäen pystykuvia, jotka hän yhdisti myöhemmin kuvankäsittelyllä.

    Valmiissa kuvassa on siis lukemattomia vierekkäisiä ja päällekkäisiä ruutuja.

    – Kuvaan tavallaan riviä, jotka yhdistän tietokoneella. Näin pystyn kuvaamaan paljon pidempiä ajanjaksoja, kuin pelkästään yhdellä valotuksella, Wist selventää.

    Perseidimeteori näkyi Inkoon Kopparnäsissa varhain maanantaiaamuna kello 2.30.Keijo Lehtimäki

    Wist arvelee, että aloittelijan yleisin virhe on kuvata automaattitarkennuksella. Se ei onnistu, koska kamera ei kykene tarkentamaan pikkuruisiin tähtiin.

    Tähtiä tai vaikkapa revontulia voi kuvata millä tahansa kameralla, jonka suljinta voi pitää auki vähintään kymmenen sekuntia. Jopa kännykkäkameralla voi onnistua, jos sen asetuksista pystyy säätämään valotus- eli suljinajan.

    Jalusta on pakollinen varuste. Aukko kannattaa asettaa mahdollisimman suureksi ja suunnata tarkennus äärettömään, neuvoo Wist.

    – Iso-luku kannattaa säätää 400:n ja 1 600:n välille, jopa 3 200:een riippuen kamerasta. Tosin mitä isompi luku, sitä enemmän kuvaan tulee kohinaa.

    Näin perseidit loistivat muualla

    Viikonloppuna perseidien parvet innostivat kuvaajia ja muuten taivaanilmiöistä kiinnostuneita eri puolilla maailmaa. Tältä ilmiö näytti muun mussa Hongkongissa, Puolassa ja Saksassa.

    Perseidejä aamutaivaalla Hongkongissa 13. elokuuta.Philip Fong / AFPPerseidien lentoradat Vouchynin kylän katolisen kirkon takana Valko-Venäjällä 12. elokuuta.Sergei Gapon / AFPIhmiset ovat kerääntyneet katselemaan perseidejä Dubain aavikolle sunnuntai-iltana 12. elokuuta.Ali Haider / EPAPerseidimeteori yötaivaalla Saksassa 12. elokuuta.Matthias Balk / AFPTähtitaivasta Saksan Füssenissa 12. elokuuta.Karl-Josef Hildenbrand / AFP

    Ursan mukaan perseidiparven aktiivisin huippu osui maanantain vastaiselle yölle, mutta niitä voi nähdä harvakseltaan 24. elokuuta asti. Ursan mukaan vielä maanantain ja tiistain välinen yö on hyvin otollinen perseidien näkemiseen.

    Käytännössä perseidejä näkyy eteläisessä Suomessa, sillä pohjoisen yöt ovat vielä liian valoisia. Ilmiö näkyy parhaiten selkeällä säällä ja kaukana valosaasteesta.

    Lue lisää:

    Näitkö viime yönä perseidien tähdenlentoparven? Lähetä kuva

    Katso taivaalle maanantain vastaisena yönä – Jokavuotinen perseidien tähdenlentoparvi syntyy, kun komeetta leikkii Hannua ja Kerttua

    Kuiva kesä verottaa sienisatoa

    Kuiva kesä verottaa sienisatoa


    Monet sienet uhkaavat jäädä kokonaan tulematta tänä vuonna, arvioi Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Risto Jalkanen. – Tilanne on huono. Olen viikon aikana aika kulkenut paljon, enkä ole nähnyt yhtään sientä. Ei se mitään sienikesää...

    Monet sienet uhkaavat jäädä kokonaan tulematta tänä vuonna, arvioi Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Risto Jalkanen.

    – Tilanne on huono. Olen viikon aikana aika kulkenut paljon, enkä ole nähnyt yhtään sientä. Ei se mitään sienikesää tee, jos yksittäisiä sieniä on näkyvissä, hän sanoo STT:lle.

    Tänä syksynä ei välttämättä törmää kangashaperoihin eikä moniin tatteihin, kuten kangas- ja punikkitatteihin, jotka ovat porojen tärkeä ravinnonlähde.

    – En ole nähnyt kangastatteja koko kesänä enkä usko, että tulen näkemäänkään. Rouskut ovat myöhäisempiä.

    Jalkasen mukaan rouskujen lisäksi joitakin haperolajeja kuten isohaperoa saattaa nousta.

    Herkkutateilla voi hänen mukaansa olla jopa kaksi kasvujaksoa yhden kesän aikana, kesä-heinäkuun vaihteessa ja elokuun puolivälissä.

    – Mutta tänä vuonna joutuu jännittämään, nouseeko niitä yhtään.

    Jyvässeudun metsistä sienestäjät löytävät eniten rouskuja, kuvassa haaparousku.Marja Roiha / YleMaahan jää ravinteita ensi vuodeksi

    Jalkanen on liikkunut enimmäkseen Pohjois-Suomessa. Hän arvelee tilanteen olevan vielä huonompi maan eteläisemmissä osissa, missä on ollut lämpimämpää ja kuivempaa.

    – Nythän on metsäpalovaroitus Lounais-Suomessa ja etelärannikolla näkyy paljon kuolleita puita. Sieniä ei voi tulla, jos puu ei elä.

    Ensi vuodesta Jalkanen povaa erinomaista sienivuotta, mikäli kesästä ei tule yhtä kuiva kuin tänä vuonna. Hän perustelee odotusta sillä, että huonon vuoden jälkeen maahan varastoituu sienten tarvitsemia aineita myöhemmin käytettäväksi.

    Jalkasen mukaan puut ovat lämpimän kesän ansiosta pystyneet valmistautumaan talvehtimista varten ilman sienten apua. Maassa on muun muassa sienivalkuaisen tarvitsemaa typpeä.

    – Se on ensi vuonna käytettävissä ja sen vuoksi voi tulla oikein hyvä sienisato.

    Sateinen kesäkään ei automaattisesti merkitse hyvää sienisatoa. Viime kesänäkin sienisato jäi laihaksi, osittain kylmyyden takia.

    Monsanto joutuu maksamaan mojovat korvaukset Kaliforniassa – Suomalaisasiantuntija kuumana käyvästä glyfosaattikeskustelusta:

    Monsanto joutuu maksamaan mojovat korvaukset Kaliforniassa – Suomalaisasiantuntija kuumana käyvästä glyfosaattikeskustelusta: "Se on ihan turhaa pelkoa"


    Yle kertoi tänään lauantaina, että syöpään kuoleva kalifornialaismies saa Roundup-kasvimyrkyn valmistajalta satojen miljoonien korvaukset Yhdysvalloissa. Kalifornialaisen valamiehistön mukaan Roundup ja sen ammattikäyttöön tarkoitettu versio...

    Yle kertoi tänään lauantaina, että syöpään kuoleva kalifornialaismies saa Roundup-kasvimyrkyn valmistajalta satojen miljoonien korvaukset Yhdysvalloissa.

    Kalifornialaisen valamiehistön mukaan Roundup ja sen ammattikäyttöön tarkoitettu versio Ranger Pro vaikuttivat siihen, että mies sairastui syöpään. Syöpäsairas mies toimi koulujen piha-alueiden hoitajana ja myrkytti rikkakasveja jopa 30 kertaa vuodessa.

    Valamiehistön mukaan torjunta-aineita valmistavan Monsanton olisi pitänyt varoittaa tuotteidensa syöpäriskistä. Yritys on kiistänyt riskin ja sanonut tutkimusten osoittaneen tuotteet turvallisiksi.

    YleLiikkeellä ristiriitaista tietoa – myynti jatkuu

    Keskustelu Monsanton ja sen glyfosaattia sisältävien torjunta-aineiden ympärillä kuumeni, kun kansainvälisen syöpätutkimusjärjestö IARC totesi vuonna 2015, että Roundupin tehoaineena toimiva glyfosaatti on karsinogeeninen aine, joka voi altistaa syövälle.

    Monsanton Roundup-torjunta-aine sekä geenimuunnellut kasvit ovat herättäneet laajaa vastustusta maailmalla.

    Täytyisi miettiä hyvin tarkkaan, milloin ja missä glyfosaattia tarvitaan. Erikoistutkija Jaana Uusi-Kämppä, Luke

    Euroopan elintarvikeviranomaisen EFSA:n ja kemikaaliviraston ECHA:n mukaan siitä ei kuitenkaan ole näyttöä, että glyfosaatilla olisi syöpää aiheuttavia vaikutuksia.

    Marraskuussa EU päätti, että glyfosaatin myynti on sallittua sen alueella ainakin vuoden 2022 loppuun saakka. Myös Suomi kannatti myyntiluvan jatkamista.

    Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin kasvinsuojeluaineiden yksikön johtava asiantuntija Eija-Leena Hynninen ei ota kantaa Kalifornian oikeusjuttuun. Hän kuitenkin luottaa EFSA:n ja ECHA:n näkemykseen glyfosaatin turvallisuudesta.

    Miksi IARC:in näkemys poikkeaa EFSA:n ja ECHA:n kannasta?

    – Glyfosaattia on tutkittu ehkä enemmän kuin mitään muuta kemikaalia. Osaa tutkimuksista ei ole tehty kaikkien sääntöjen ja ohjeiden mukaan. Kun tämän IARC:in jutun jälkeen EFSA on tehnyt monia arvioita, ja jäsenmaat ovat olleet siinä mukana, niin on todellakin todettu, että glyfosaatti ei ole syöpää aiheuttava aine, Hynninen sanoo.

    Liittyykö torjunta-aineisiin muita ongelmia terveyden kannalta kuin glyfosaatti?

    – Valmisteet voivat sisältää glyfosaatin lisäksi useita muita aineita. Aiemmin on ollut semmoinen lisäaine kuin POEA, joka on mahdollisesti hankalampi kuin glyfosaatti. Se on nyt kielletty EU:ssa ja tietysti Suomessakin.

    Osaavatko ammattiviljelijät ja -puutarhurit käyttää glyfosaattia sisältäviä torjunta-aineita turvallisesti Suomessa?

    – Kasvinsuojeluaineet on jaettu kuluttaja- ja ammattikäyttöön. Jos menee ostamaan ammattivalmistetta, kasvinsuojelututkinto pitää olla suoritettuna. Tukes antaa koulutusluvat tutkinnon järjestäjille. Jos on vaikka kesäharjottelija, joka käyttää vain muutaman kerran kasvinsuojeluaineita, tutkinto pitää olla, että tietää aineista ja niihin liittyvistä säädöksistä.

    Ovatko kotipuutarhurien torjunta-aineet turvallisia?

    – Kuluttajille tarkoitettuja aineita on kuutisenkymmentä. Ne kaikki ovat käyneet läpi ennakkohyväksynnän ja ovat turvallisia käyttää.

    Keskustelu glyfosaatin mahdollisista vaaroista käy kuitenkin kuumana. Ovatko väitteet tuulesta temmattuja?

    – Kyllä minä tätä keskustelua hämmästelen. Sosiaalisessa mediassa ja muuallakin on paljon tietoa, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Ehkä se on semmoista pelkoa, kun ei tiedetä jostain asiasta, niin sitä helposti pelätään. Tietysti se IARC:in juttu aiheutti aikanaan suuren pelon. Moni ajattelee vielä, että se on oikeaa tietoa, jota viranomaiset ja EU yrittävät peitellä. Se on vähän ikävää, mutta eihän sille mitään mahda. Ihmiset saavat ajatella mitä ajattelevat, mutta se on ihan turhaa pelkoa.

    Stephanie Lecocq / EPA-EFEGlyfosaatin käyttö on lisääntynyt massiivisesti – maaperää tutkitaan

    Johtavan asiantuntijan Eija-Leena Hynnisen mukaan glyfosaatti on käytetyin rikkakasvien torjunta-aine Suomessa. Yli puolet kaikista myydyistä aineista sisältää glyfosaattia. Nykyään sitä myy moni muukin yritys, ei ainoastaan Monsanto. Tukesin uusimmat myyntiluvut ovat vuodelta 2016, jolloin glyfosaattia myytiin 847,7 tonnia. vielä 1990-luvulla ainetta myytiin vain noin 200 tonnia.

    Vuosikymmeniä kasvanut käyttö on saanut Luonnonvarakeskus Luken erikoistutkijan Jaana Uusi-Kämpän selvittämään, miten glyfosaatti ja sen hajoamistuote AMPA jäävät maaperään.

    AOP

    Glyfosaattia käytetään etenkin juolavehnän torjumiseen viljapelloilla. Juolavehnä on kestorikkakasvi, joka tuhoutuu, kun maata muokataan, mutta suorakylvössä käytetään kemiallisia torjunta-aineita.

    Luken tutkimuksessa on otettu näytteitä 18 peltoalueelta Lounais-Suomessa ja Hämeessä. Tutkimus on yhä kesken, mutta Uusi-Kämppä on jo tehnyt alustavia havaintoja. Melkein kaikista tutkituista maista on löytynyt glyfosaattia tai sen hajoamistuotetta. Sitä saattaa olla jopa 2–3 kiloa hehtaaria kohden.

    Onko tällainen määrä glyfosaattia maaperässä paljon?

    – Minusta se tuntuu kohtuullisen suurelta määrältä, kun otetaan huomioon, että maahan laitetaan vuosittain tai joka toinen vuosi glyfosaattia noin 1–2 kiloa hehtaarille. Turun yliopistossa tutkitaan parhaillaan, miten glyfosaatti voi vaikuttaa maan pieneliöstöön, Uusi-Kämppä sanoo.

    Käytetäänkö glyfosaattia liikaa?

    – Oma mielipiteeni on, että täytyisi miettiä hyvin tarkkaan, milloin ja missä glyfosaattia tarvitaan. Esimerkiksi juolavehnän torjunnassa se on erinomainen väline, mutta jos sitä käytetään sillä tavalla, että siitä tulee käytäntö, että joka vuosi ruiskutetaan ennen kylvöä, niin se ei välttämättä ole tarpeen mukaista.

    Luken tutkimushankkeen tavoitteena on glyfosaatin kestävä käyttö. Kun hanke päättyy tämän vuoden lopussa, sen tulokset välitetään muun muassa hallinnolle ja glyfosaattivalmisteiden käyttäjille.

    Korjattu 12.8. klo 12.45: Mies oli myrkyttänyt rikkakasveja 30 kertaa vuodessa, ei 30 kertaa päivässä, kuten jutussa aluksi kerrottiin.

    Lue myös:

    Syöpään kuoleva kalifornialaismies saa Roundup-kasvimyrkyn valmistajalta satojen miljoonien korvaukset – yritys puolustaa sinnikkäästi tuotettaan

    Komissio esittää syöpäepäilyjen kohteeksi joutuneelle torjunta-aineelle glyfosaatille aiottua lyhyempää jatkoaikaa

    Roundup-tuotteita poistuu markkinoilta – Tukes listasi kiellettyjä kasvimyrkkyjä

    Yleisen rikkakasvimyrkyn käyttöä rajoitettu – Syöpävaarallisuudesta kiistellään

    Kymmenissä maissa protestoitiin Monsanton tuholaismyrkkyä ja geenimuuntelua vastaan – "Häipykää täältä!"

    Järvien sinileväkukinnat vähentyneet –  merialueilla edelleen runsaasti sinilevää

    Järvien sinileväkukinnat vähentyneet –  merialueilla edelleen runsaasti sinilevää


    Järvien runsaat sinileväkukinnat ovat vähentyneet, ja sinilevätilanne on nyt ajankohdalle tyypillinen, kertoi Suomen ympäristökeskus (Syke) torstaina. Runsaat havainnot ovat pääosin eteläisen Suomen järviltä, joilla sinilevää on ollut paljon...

    Järvien runsaat sinileväkukinnat ovat vähentyneet, ja sinilevätilanne on nyt ajankohdalle tyypillinen, kertoi Suomen ympäristökeskus (Syke) torstaina.

    Runsaat havainnot ovat pääosin eteläisen Suomen järviltä, joilla sinilevää on ollut paljon edellisinäkin viikkoina ja sinileväongelmia myös aiempina kesinä.

    Merialueella, erityisesti Suomenlahdella, Saaristomerellä ja Selkämerellä, on sen sijaan edelleen melko runsaasti sinilevää veteen sekoittuneena.

    – Sinilevien muodostamia laajoja pintalauttoja ei Suomen merialueilla ole enää satelliittikuvissa nähty, ja jatkuessaan tuulinen sää pitää sinilevät veteen sekoittuneena, sanoo tutkija Sirpa Lehtinen Syken tiedotteessa.

    Uusia pintakukintoja voi Syken mukaan vielä esiintyä sekä järvillä että merialueilla, jos sää on tyyni ja helteinen. Suomen merialueiden ulkopuolella sinilevälauttoja esiintyy edelleen.

    Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämässä verkkopalvelussa Järvi-meriwikissä kuka tahansa voi perustaa oman havaintopaikan ja tallentaa sille levähavaintoja järviltä ja rannikkoalueilta. Käyttäjät voivat jakaa verkkopalvelussa muun muassa valokuvia ja muita havaintoja.

    Ei kelpaa löylyvedeksi

    Vähäinen määrä sinilevää näyttää vedessä vihreiltä tai kellertäviltä hiukkasilta. Rannalle voi ajautua kapeita leväraitoja. Runsastunut sinilevä muodostaa veteen vihertäviä tai kellertäviä levälauttoja, ja sitä kasautuu rannoille.

    Sinilevät voivat tuottaa erilaisia hermo- ja maksamyrkkyjä. Sinileväinen vesi voi lisäksi aiheuttaa muun muassa iho- ja silmäoireita, pahoinvointia, flunssan kaltaisia oireita, kuumeilua tai allergisia reaktioita.

    Etenkin pienet lapset ja lemmikit on syytä pitää poissa sinileväisestä vedestä. Vettä ei myöskään pidä käyttää löyly- tai kasteluvetenä.

    Sinilevälle altistunut iho on hyvä pestä puhtaalla vedellä ja saippualla. Silmät huuhdellaan pelkällä vedellä. Vatsaoireisen on tärkeää huolehtia nesteensaannista. Kipu- tai kuumelääkkeitä ei yleensä tarvita.

    Kansallispuistossa kadonnut nainen löytyi

    Kansallispuistossa kadonnut nainen löytyi


    Urho Kekkosen kansallispuistossa Sodankylässä kadoksissa ollut nainen on löytynyt. Poliisi kertoo, että nainen löysi itse Hammaskurussa olevalle kämpälle torstaina noin kello 11 aikaan. Kadoksissa ollut 67-vuotias nainen oli hieman kylmettynyt...

    Urho Kekkosen kansallispuistossa Sodankylässä kadoksissa ollut nainen on löytynyt. Poliisi kertoo, että nainen löysi itse Hammaskurussa olevalle kämpälle torstaina noin kello 11 aikaan.

    Kadoksissa ollut 67-vuotias nainen oli hieman kylmettynyt mutta muuten kunnossa, poliisi kertoo. Kämpässä olleet muut seurueen jäsenet ilmoittivat asiasta hätäkeskukseen.

    Poliisi ei aio tiedottaa asiasta enempää.

    Poliisi kertoi kadonneesta torstaina aamulla.

    KORJAUS: Poliisi kertoi kadonneesta torstaina, ei keskiviikkona aamulla.

    Nainen katosi Urho Kekkosen kansallispuistossa

    Nainen katosi Urho Kekkosen kansallispuistossa


    Lapin rajavartiosto ja poliisi etsivät Urho Kekkosen kansallispuistossa kadonnutta henkilöä Sodankylässä. Kateissa on 67-vuotias nainen, jolla ei ole mukanaan mitään varusteita vaan pelkästään päällään olevat vaatteet, tumma t-paita ja...

    Lapin rajavartiosto ja poliisi etsivät Urho Kekkosen kansallispuistossa kadonnutta henkilöä Sodankylässä. Kateissa on 67-vuotias nainen, jolla ei ole mukanaan mitään varusteita vaan pelkästään päällään olevat vaatteet, tumma t-paita ja mustat housut.

    Nainen katosi kun hän lähti hakemaan samasta seurueesta lähtenyttä henkilöä keskiviikkona kello 17 aikaan. Alun perin muista erkaantunut henkilö löytyi ennen iltayhdeksää Hammaskurun kämpältä hyvissä voimissa mutta häntä etsimään lähtenyt nainen katosi.

    Naista etsittiin Lapin rajavartioston helikopterin ja koirapartion voimin tuloksetta keskiviikkoillan ja torstain vastaisen yön ajan. Etsintöjä jatkettiin torstaina aamulla. Mukaan on hälytetty kolme rajavartioston koirapartiota. Paikka on syrjässä ja vaikeakulkuisessa maastossa.

    Poliisi kehottaa kaikkia alueella liikkuvia tarkkailemaan maastoa kadonneen löytymiseksi.

    Arttu-varsa syntyi pahasti sairaana – hevosen kova kohtalo sai ihmiset ympäri Suomen auttamaan väsynyttä omistajaa:

    Arttu-varsa syntyi pahasti sairaana – hevosen kova kohtalo sai ihmiset ympäri Suomen auttamaan väsynyttä omistajaa: "Tämä on aivan uskomatonta"


    Suuren pelon ja valtavan ilon tunteet ovat tämän loppukesän aikana riuhuneet Lappeenrannan naapurikunnassa Luumäellä Tarja Uusi-Illikaisen hevostilalla. Yksi Tarja Uusi-Illikaisen hevosista – 11-vuotias irlannincob Lily – oli tiineenä ja varsan...

    Suuren pelon ja valtavan ilon tunteet ovat tämän loppukesän aikana riuhuneet Lappeenrannan naapurikunnassa Luumäellä Tarja Uusi-Illikaisen hevostilalla.

    Yksi Tarja Uusi-Illikaisen hevosista – 11-vuotias irlannincob Lily – oli tiineenä ja varsan piti syntyä jo kesäkuussa. Raskaus kuitenkin venyi, ja Lily synnytti vasta 24. heinäkuuta. Kaikki ei kuitenkaan ollut, niin kuin olisi pitänyt.

    Yleensä varsa nousee heti syntymänsä jälkeen jaloilleen ja alkaa etsiä emänsä nisää. Nyt varsa ei liikkunut.

    – Varsa ei noussut jaloilleen, eikä oikein edes yrittänyt nousta, kertoo Tarja Uusi-Illikainen.

    Huoli alkoi kasvaa. Paikalle hälytetyllä eläinlääkärillä ei ollut kerrottavanaan mitään muuta kuin huonoja uutisia. Varsalla oli etujaloissaan asentovirhe, minkä takia se ei päässyt ylös. Lisäksi veriarvot paljastivat, että varsalla oli paha verenmyrkytys.

    – Sitten ruvettiin miettimään, mitä tehdään. Vaihtoehtoja ei paljon ollut, kertoo Uusi-Illikainen.

    Varsan ja tamman olisi voinut siirtää hoidettavaksi Helsinkiin yliopistolliseen eläinsairaalaan. Olisi myös ollut mahdollista luovuttaa kokonaan ja lopettaa varsa. Kumpikaan ei ollut Uusi-Illikaisen mieleen.

    – Me emme halunneet siirtää varsaa sairaalaan, vaan halusimme hoitaa sen kotona. Eläinlääkäri antoi luvan, ja nyt ollaan tässä, kertaa Tarja Uusi-Illikainen.

    Arttua täytyy auttaa, jotta se pääsee imemään maitoa emänsä nisistä.Ville Toijonen / YleJatkuva lääkitys

    Viikon kuluttua syntymänsä jälkeen Arttu-varsa loikoilee tallin lattialla. Ulkopuolinen ei edes huomaa, että rennosti makaavalla pikku hevosella voisi olla jokin vialla.

    Tosiasiassa varsa on vasta parin päivän ajan päässyt emänsä nisälle imemään maitoa. Sekin on tapahtunut vahvasti avustettuna.

    – Meitä on monta ihmistä auttamassa Arttua. Sen jaloissa ei ole voimia oikeastaan ollenkaan.

    Verenmyrkytyksen hoitoon Arttu saa antibioottia kaulassa olevan kestokanyylin kautta. Tarja Uusi-Illikaisen täytyy kuuden tunnin välein annostella kahta eri antibioottia Arttuun. Lääke on alkanut tehota ja Artun veriarvot ovat kääntyneet parempaan suuntaan.

    Arttu ei ole omin jaloin seissyt vielä ollenkaan. Siksi sen voimatkaan eivät ole kasvaneet.

    Artun tarina sai ihmiset liikkeelle

    Kun Tarja Uusi-Illikainen päätti alkaa hoitaa Arttu-varsaa tallissaan, hän tiesi, että pienen hevosen hoitaminen ei tule olemaan helppoa. Hevonen vaatisi jatkuvaa huolenpitoa ja hoivaa. Ravintoa Arttu on saanut pääasiassa tuttipullosta.

    Arttu on kuitenkin niin painava ja isokokoinen, että yksin sitä ei pysty siirtämään. Hevosen hoivaaminen alkoi ottaa koville.

    – Nytkin on nyrkin kokoiset silmäpussit, naurahtaa Tarja Uusi-Illikainen.

    Muutaman päivän hoivailun jälkeen Tarja Uusi-Illikainen sai yllättäen apua.

    – Ystäväni Hassisen Mintti oli laittanut Facebookiin ilmoituksen siitä, että meillä on tällainen tilanne. Sen jälkeen olen saanut aivan mielettömästi avuntarjouksia. Nyt Arttua käy auttamassa lukemattomia ihmisiä – tuttuja ja ihan vieraita.

    Tarja Uusi-Illikainen kertoo, että avun ansiosta Artun voimat alkavat pikku hiljaa kasvaa ja hevonen yrittää jo seisoa jaloillaan.

    – Nyt ehkä aletaan olla voiton puolella. Tosin pienellä varsalla vointi voi kääntyä huonoksi tosi nopeastikin.

    Juuri tulleiden verikokeiden tulokset kertovat, että veriarvot ovat nyt kunnossa ja verenmyrkytys siis voitettu tauti.

    Erikoinen lahjoitus

    Arttu tarvitsee jatkuvaa tukea, koska jalat eivät kanna. Jotta Arttu saadaan siirrettyä emänsä nisälle, tarvitaan viisi ihmistä: neljä pitää jaloista kiinni ja yksi ohjaa Artun pään nisän äärelle.

    – Artun jalat olivat kuin spagettia. Ne eivät kantaneet ollenkaan, kertoo Tarja Uusi-Illikainen.

    Uusi-Illikainen iloitsee kaikesta avusta, jota on Artun hoivaamiseen saanut. Kaikki apu ei kuitenkaan ollut vielä tässä. Eräänä päivänä hän sai hyvin yllättävän ja mieluisan avunannon lääkäriltä.

    – Minulle tuli ihan ihmislääkäriltä avuntarjous. Hän oli kehittänyt Artulle etujalkoihin hiilikuitutuet. Ihan uskomatonta, että saamme sellaista apua.

    Lääkärin Artun jalkoihin suunnittelemat tuet ovat ikään kuin kipsit, jotka saa helposti jaloista pois. Tarja Uusi-Illikaisen mukaan tuet tulevat tarpeeseen, koska Arttu tarvitsee apua vielä pitkään sen jälkeen, kun on päässyt jaloilleen. Vielä hiilikuitutukia ei ole päästy kokeilemaan, sillä niiden pitäisi tulla postissa kenties jo huomenna.

    Valvontaa ja valvomista

    Kaiken lisäksi Arttu tarvitsee valvontaa jatkuvasti. Koska Tarja Uusi-Illikainen ei luonnollisestikaan pysty 24 tuntia vuorokaudessa valvomaan, on siihen saatu apuvoimia nykyajan tekniikan avulla.

    Facebookissa on Varsavahdit-niminen ryhmä, jossa vapaaehtoiset eri puolilla Suomea näkevät, mitä hevostallissa tapahtuu. Uusi-Illikaisen tallissa on valvontakamera, joka välittää kuvaa Varsavahdit-ryhmään. Kukin vapaehtoinen seuraa kameran välityksellä esimerkiksi yöaikaan tunnin tai kaksi, jotta Tarja Uusi-IIlikainen pääsee itse nukkumaan.

    – Nämä kultaiset ihmiset valvovat Arttua ja tammaa, jotta minä pääsen nukkumaan. Tämä on aivan uskomatonta.

    Arttu-varsan hoivaaminen jatkuu vielä kauan. Periksi ei anna hoitaja, eikä niin näytä tekevän varsakaan. Tarja Uusi-Illikainen kertoo, että jo heti syntymän jälkeen Artun silmistä näki, että se ei luovuta.

    Nyt kaksi viikkoa syntymän jälkeen Arttu ottaa jo haparoivia askeleita ja alkaa näyttää oikean luonteensa.

    – Kyllä me siihen uskotaan, että kaikki tulee päättymään hyvin. Arttu on osoittanut, että hän on todellinen taistelija.

    Mihin joki loppuu ja mistä meri alkaa? – Perämeren luonto kartoitetaan tarkasti

    Mihin joki loppuu ja mistä meri alkaa? – Perämeren luonto kartoitetaan tarkasti


    Tänä kesänä Perämeren pohjukassa on pyörinyt useampikin tutkimusalus. Suomen ja Ruotsin yhteisellä hankkeella kerätään tietoa ympäristöviranomaisten tarpeisiin. Geologian tutkimuskeskuksen Geomari-laiva on heinäkuussa selvittänyt pohjan...

    Tänä kesänä Perämeren pohjukassa on pyörinyt useampikin tutkimusalus. Suomen ja Ruotsin yhteisellä hankkeella kerätään tietoa ympäristöviranomaisten tarpeisiin. Geologian tutkimuskeskuksen Geomari-laiva on heinäkuussa selvittänyt pohjan koostumusta ja Metsähallituksen meritiimi puolestaan tutkii parhaillaan lajien levinneisyyttä.

    Tutkimusten tavoitteena on helpottaa ympäristöviranomaisten työtä.

    – Tässä pyritään luomaan yhtenäisiä karttoja pohjoiselle Perämerelle niin, että Suomesta Ruotsiin asti yksi ympäristöviranomainen pystyisi katsomaan esimerkiksi yhden lajin levinneisyystietoja tai arvokarttoja tai luontotyyppikarttoja niin, että kaikki datat ei lopu valtion rajaan, Metsähallituksen meribiologi Essi Keskinen kertoo.

    Suvi Saarnio / Metsähallitus

    Perämeren vedenalaista luontoa tutkitaan nyt toisena kesänä peräkkäin. Poikkeuksellisen hyvien olosuhteiden ansiosta kenttätyöt ovat sujuneet selvästi ennakoitua nopeammin. Kenttätyöt jatkuvat vielä ensi kesänä, talven aikana analysoidaan kerättyjä tietoja.

    Sekä luontokartoitus, että geologiset tutkimukset ovat osa Suomen ja Ruotsin yhteistä SEAmBOTH-hanketta. Hanke kestää yhteensä kolme vuotta.

    – Tutkimme muun muassa jokisuistoilla sitä, mihin joki loppuu ja missä meri alkaa. Pyrimme kartoittamaan alueen veden suolapitoisuusmittauksilla sekä luontotyyppejä määrittelemällä, Keskinen kertoo.

    Sammalet eivät ole lisääntyneet, mutta tieto on

    Tietoja hyödynnetään myös muun muassa Euroopan unionin joka kymmenes vuosi tehtävässä uhanalaisarviossa. Uusi arvio julkaistaan ensi vuonna. Tiedon lisääntyessä vanhat käsitykset voivat muuttua yllättävästikin.

    Meritiimi on löytänyt kesän aikana esimerkiksi valtavasti alueellisesti uhanalaisia Perämeren vesisammalia.

    – Varmastikaan ei ole ollut kyse siitä, että sammalet olisi mitenkään lisääntyneet tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana vaan se, että tieto on lisääntynyt. Nyt tietoja on tosi mielenkiintoista verrata ruotsalaisten kanssa. Tiedämme jo, että joitakin lajeja löytyy vain Ruotsin puolelta, joitakin vain Suomen puolelta. Ja me ei ihan tiedetä, minkä takia, Keskinen selventää.

    Suvi Saarnio / MetsähallitusMyös meren pohja on tarkassa syynissä

    Geologiantutkimuskeskus on kartoittanut Perämeren pohjaa noin kuukauden tänä kesänä Geomari-alukselta käsin. Geologiset tutkimukset auttavat viranomaisia esimerkiksi meren käytön suunnittelussa.

    – Olemme tehneet akustis-seismisiä luotauksia ja ottaneet sedimenttinäytteitä meren pohjasta. Näytteet otetaan pintaosasta noin puolen metrin syvyydestä, geologi Kimmo Alvi Geologian tutkimuskeskuksesta kertoo.

    Jutta Huovinen / Yle
    Simpukkakuolemat vaihtuivat kalakuolemiksi Enäjärvellä – Järvestä on nostettu satoja kiloja kuolleita kaloja

    Simpukkakuolemat vaihtuivat kalakuolemiksi Enäjärvellä – Järvestä on nostettu satoja kiloja kuolleita kaloja


    Vihdin Enäjärvi nousi otsikoihin pari viikkoa sitten, kun sen pinnalle nousi massoittain kuolleita simpukoita. Simpukkakuolemien lopullinen syy on vielä osin selvittämättä, mutta nyt edessä on uusi ongelma. Viikonloppuna Nummelan asukkaat...

    Vihdin Enäjärvi nousi otsikoihin pari viikkoa sitten, kun sen pinnalle nousi massoittain kuolleita simpukoita. Simpukkakuolemien lopullinen syy on vielä osin selvittämättä, mutta nyt edessä on uusi ongelma.

    Viikonloppuna Nummelan asukkaat kuvasivat kasoittain kuolleita kaloja, jotka tuuli oli ajanut ainakin Enärannan uimarannalle. Asukkaiden havainnoista kertoi ensimmäisenä Iltalehti.

    Hapen puutteeseen kuollut hauki Vihdin Enäjärvellä.Petteri Juuti / Yle

    Vihdin ympäristöpäällikkö Sari Janhunen osasi odottaa uutista.

    – Ei se varsinaisesti yllätys ollut. Aika monellakin järvellä on tämä tilanne, että jos happi loppuu lämpimässä vedessä, niin näinhän siinä käy, Janhunen sanoo.

    Enäjärven rannalle huuhtoutuneita pikkukaloja.Petteri Juuti / Yle

    Enäjärven suojeluyhdistyksen Juha Uusitalon karkea arvio on, että tähän mennessä järvestä on nostettu joitakin satoja kiloja kuolleita kaloja. Se on vielä kohtuullisen vähän järven kalakantaan verrattuna.

    Valtaosa järven kaloista sinnittelee vielä hengissä vähällä hapella.

    – Massiivisen kalakuoleman pelko on ollut koko ajan, mutta toivottavasti siihen ei mennä, sanoo ympäristöpäällikkö Janhunen.

    Janhunen on toiveikas, mutta sanoo olevansa huono ennustamaan vielä hengissä olevien kalojen kohtaloa.

    – Toki meidän pitää olla valmiina, kalakuolemat voivat tästä jatkuakin. Nyt näyttää siltä, että loppuviikon lämpötilat vielä nousevat, mutta näyttäisi että säätyyppi vaihtuu syksyisemmäksi jo ensi viikosta alkaen.

    Enäjärven rannalta löytyi myös kuollut rapu.Petteri Juuti / Yle
    Pohjanmaan rannikon suurin luonnonjärvi hurmaa kauneudellaan – tuntematon Hinjärvi on lintujen paratiisi, mutta ihmisten huvikäyttöön siitä ei ole

    Pohjanmaan rannikon suurin luonnonjärvi hurmaa kauneudellaan – tuntematon Hinjärvi on lintujen paratiisi, mutta ihmisten huvikäyttöön siitä ei ole


    Hinjärven rannalla Korsnäsissa reilu parikymmentä vuotta asunut Jukka Saartenoja on aktiivinen kilpaonkija. Saartenoja ihailee järveä, mutta harmittelee sen mataluutta. Vettä kun löytyy keskimäärin vain puolitoista metriä. – Aivan loistava...

    Hinjärven rannalla Korsnäsissa reilu parikymmentä vuotta asunut Jukka Saartenoja on aktiivinen kilpaonkija. Saartenoja ihailee järveä, mutta harmittelee sen mataluutta. Vettä kun löytyy keskimäärin vain puolitoista metriä.

    – Aivan loistava kalavesi tämä olisi, jos saisi vain enemmän vettä ympäri vuoden. Riittäisi, jos se nousisi puoli metriäkin. Se toisi tänne lisää harrastajia kalastuksen pariin ja myös ammattimaisella kalastuksella olisi mahdollisuus.

    Hinjärvestä saa kalastettua perinteisiä kaloja, kuten haukea, madetta, ahventa ja kuhaa. Vesistöllä on yhteys mereen Harrströminjoen kautta, jota kautta alueelle tulee kaloja.

    Hinjärvi on vuosien saatossa rehevöitynyt ja sinilevä on kesäisin tuttu ilmestys. Silti Hinjärvi hurmaa kävijän kauneudellaan.

    Jukka Saartenoja.Merja Siirilä / YleYksi Suomen lämpimimmistä vesistöistä

    Hinjärven mataluudesta on kalastuksen lisäksi myös muunlaista haittaa. Kesällä järvi lämpiää välillä jopa Suomen lämpimimmäksi järveksi. Esimerkiksi kesällä 2014 pintavesi lämpeni peräti 25,6 -asteiseksi.

    – Kalat ei tykkää ihan näin lämpöisistä vesistä, Saartenoja tietää.

    Pohjanmaan Ely-keskuksen alueella järvien pintalämpötiloja mitataan automaattisesti aamukahdeksalta kahdesta järvestä. Hinjärven lisäksi mittauspiste on meteoriitin aikaan saama Lappajärvi, joka on Etelä-Pohjanmaan suurin järvi. Nämä kaksi valikoituivat avovesikauden mittauskohteiksi kokojensa ja erikoispiirteidensä vuoksi.

    – Hinjärvi on tyypillinen matala, metsäinen, ruskeavetinen järvi tässä rannikkoalueella, kertoo Etelä-Pohjanmaan Ely-keskuksen erikoistutkija Hans-Göran Lax.

    Aikaisemmin järvestä tutkittiin myös kemiallisia ominaisuuksia, mutta tämä on loppunut säästösyistä vajaa kymmenen vuotta sitten.

    Siinä missä Hinjärvi kärsii kesäisin korkeista lämpötiloista, ovat myös talvet sen kaloille haasteellisia. Matalan veden vuoksi järvi jäätyy lähes pohjaan asti ja se tietää happikatoa.

    Hinjärvellä on muutamia saaria ja luotoja, joista suurin saari on Storö, kahdeksan hehtaariaJarkko Heikkinen / YleRunsaasti lintuja

    Kuumana kesäpäivänä Hinjärvi esittelee parastaan: sudenkorennot lentävät kortteiden yllä, hanhet huutavat kauempana saarilla ja vesi kimmeltää auringonpaisteessa. Mataluudesta ja runsaasta kasvillisuudesta hyötyvätkin juuri linnut, jotka ovat tuttu näky rannalla liikkuessa.

    – Kaikki metsästetyimmät Suomen lajit löytyvät täältä. Ja niitä on runsain mitoin. Hanhia tänne tulee syksyllä jopa ihan riesaksi asti. Metsästäjiä tulee Seinäjoen seudulta asti, Saartenoja kertoo.

    Vaikka järvi on metsästäjien suosiossa, vierailee ja pesii alueella lukuisia harvinaisempiakin lintuja.

    – Mustakurkku-uikku löytyy täältä, se on ihan pesinytkin, Saartenoja kertoo.

    Pesintä onnistuu lukuisilla järven saarilla ja luodoilla, joista suurin saari on kahdeksan hehtaarin Storö. Merenkurkun lintutieteellisen yhdistyksen mukaan Hinjärvellä kalaa saalistavat muun muassa kalasääsket, merikotkat, ruskosuohaukat ja nuolihaukat.

    Merja Siirilä / YleRunsas vesikasvillisuus

    Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ryhmäpäällikkö Marko Järvisen mukaan järviä on vaikea yleistää. Matalaksi järveksi katsotaan Suomessa järvi, jonka keskisyvyys on alle 3 metriä – ja juuri tällainen Hinjärvi on.

    – Järven ominaisuudet riippuvat muun muassa sen veden väristä, ympäröivästä valuma-alueesta ja sen maankäytöstä ja sieltä tulevasta kuormituksesta, järven kuormitushistoriasta, purkautuuko järveen pohjavettä, mikä on järven ravintoverkko, onko kalaa ja niin edelleen, Järvinen kertoo.

    Matalat järvet ovat Järvisen mukaan tyypillisesti herkkiä vesipatsaan sekoittumiselle, mitä monissa järvissä tapahtuu läpi avovesikauden. Monille muille suomalaisille järville tyypillinen kesäaikainen lämpötilakerrostuneisuus siis puuttuu.

    – Matalissa ja toistuvasti sekoittuvissa järvissä vesipatsaan ja pohjasedimentin vuorovaikutus on intensiivistä. Vesipatsaan täydellisen sekoittumisen myötä pohjalta nousee sedimentoitunutta levää ja myös ravinteita. Lisäksi matalassa järvessä korostuu usein ranta-alueen vesikasvillisuuden merkitys verrattuna syvempiin järviin, missä syvempi ulappasysteemi on isommassa roolissa, Järvinen toteaa.

    Merja Siirilä / YleMatalan veden hyödyt ja haitat

    Hinjärveä on säännöstelty vuodesta 1967 alkaen. Järven pintaa lasketaan, jotta tulvahuippua jokivarsilla voidaan leikata.

    – Säännöstely on aika voimakasta, ehkä vähän liiankin tehokasta, kun vedenpinta on normaalia alempana, Saartenoja toteaa.

    Pystyisikö järven pintaa nostamaan, jotta järveä pystyisi hyödyntämään enemmän virkistyskäyttöön ja kalastukseen? Se toisi kuitenkin uudenlaista harmia.

    – Täällä kun on matalat rannat ja puoli metriä vettä nostaa, niin siinä menee lintujen pesimäpaikkoja. Tuolla taustalla näkyy noita saaria, mitä täällä on, niin ne peittyisivät veden alle, missä linnut pesii, Saartenoja kertoo.

    Hellekesä saa perhoset turbovaihteelle

    Hellekesä saa perhoset turbovaihteelle


    Vuosaaren huippu on maankaatopaikka, jonka rinteille on kasvanut mukavasti luonnonvaraista ja istutettuakin niittyä. Lassi Jalonen Suomen perhostutkijain seurasta kävelee rinnettä ylös kohti kivikkoa. Kohteena on runsas kasvusto mäkimeiramia ja...

    Vuosaaren huippu on maankaatopaikka, jonka rinteille on kasvanut mukavasti luonnonvaraista ja istutettuakin niittyä. Lassi Jalonen Suomen perhostutkijain seurasta kävelee rinnettä ylös kohti kivikkoa. Kohteena on runsas kasvusto mäkimeiramia ja ajuruohoa, jotka vetävät kukkiessaan perhosia kuin hunaja nälkäisiä ampiaisia. Kukinta on kuitenkin lähes ohitse.

    – Ei tämä oikeastaan yllätä. Oletin, että tämä olisi vielä jonkun verran ollut kukassa, koska viime vuonna tämä kukki vielä elokuun puolivälissä. Tällä hetkellä kesä on kaikkien kasvien, hyönteisten ja perhostenkin osalta kaksi–kolme viikkoa edellä, sanoo Jalonen.

    Tänä kesänä mäkimeirami on jo kukkinut.Tero Ylioja / Yle

    Lakastunut kasvusto vaikuttaa paikallisesti myös perhoskantaan. Rinne on tältä kohdalta perhosista lähes tyhjä. Tosin perhosia on tänä kesänä lentänyt muutenkin vähemmän.

    – Säihin nähden perhosia on ollut yllättävän vähänkin aikaisempien huonojen kesien vuoksi. Se vaikuttaa tähänkin kesään.

    Ennätyshelteet eivät perhosia haittaa. Pikemminkin lentosää on nyt suosinut, sillä perhoset rakastavat lämpöä. Kuivimmilla paikoilla saattaa silti käydä perhoskato.

    – Ravintokasvit toukilta kuivuvat. Sitä kautta tulee toukkakuolemaa, kun ravinto loppuu kesken. Aikuiset perhoset taas ovat pääsääntöisesti lämpöhakuisia.

    Lassi Jalonen tutkailee saalista.Tero Ylioja / Yle

    Huippulämmin kesä saattaa kuitenkin ajaa päiväperhoset turbovaihteelle.

    – Elinikä yhdellä perhosella laskee, koska ne lentävät niin paljon hyvillä keleillä. Jos normaalisti päiväperhonen elää kaksi tai kolme viikkoa, tänä kesänä lentoaika voi jäädä alle kahteen viikkoon, koska ne pystyvät lentämään joka päivä ja koko ajan.

    Vaikka tänä kesänä lepattelijoita on heikosti, saattaa ensi kesä taas näyttää paremmalta.

    – Ensi vuonna voi olla paljon enemmän perhosia, sillä tänä kesänä niillä on ollut paljon hyviä lentokelejä.

    Havainnointia haavilla

    Jotakin sentään ohitse lentää. Pian haavi heilahtaa ja sen pohjalla on suurehko, valkoinen perhonen.

    – Naurisperhonen, naaras. Sen tunnistaa alapinnan tasaisesta kellertävyydestä ja yläpinta on puhtaamman valkoinen ja muutenkin se on tasavärisempi kuin lanttuperhonen...

    Naurisperhonen ei yleensä talvehdi Suomessa, vaan saapuu tänne vaeltelijana lähiseudulta. Suomessa on tuhansia perhoslajeja, joten varma määritys vaatii kokemusta.

    – Sehän on sama kaikessa harrastuksessa. Kun sitä jonkun aikaa teet, niin sitä oppii katsomaan.

    Tällä kertaa laji määrittyi hohtosinisiiveksi.Tero Ylioja / Yle

    Pian haavissa on pieni mutta kaunis sinisiipi. Se määrittyy hohtosinisiiveksi. Sekin jatkaa matkaansa, sillä eivät perhosharrastajat suinkaan neulo pahviin jokaista pyydystämäänsä otusta. Osa harrastajista pyydystää perhosia pelkällä kameralla.

    Joskus, esimerkiksi luontokartoituksia tehdessä, perhonen on pakko teilata, jotta saadaan määritys tehtyä lajilleen esimerkiksi genitaaleista.

    Gammayökkösiä riittää päivälläkin

    Paksuja gammayökkösiä pörrää joka paikassa, myös Vuosaaren huipun rinteillä. Niistä on lennossa keväällä Suomeen vaeltaneiden perhosten jälkeläisten armeija vahvennettuna uusilla vaeltelijoilla.

    – Itätuuli on tuonut idästä ja itäkaakosta kyllä runsaasti lisäystä kesän mittaan. Niitä on kyllä poikkeuksellisen paljon, kertoo Lassi Jalonen.

    Gammayökköset ovat aiheuttaneet viljelijöille paikoin pahaakin tuhoa, sillä niiden toukille kelpaa melkein mikä vain.

    – Kyllä isot toukka-armadat popsivat suihinsa kasvit, joita täällä yritetään viljellä. Vaikka ne eivät kokonaan esimerkiksi salaattia söisi, niin ei kukaan saa myytyä reikäistä salaattia.

    Mikko Savolainen / Yle

    Eteläisenä lajina gammayökkönen on optimistinen levittäytyjä. Perhosyksilöt lentelevät tuulten mukana kauaskin pohjoiseen, jossa ne kyllä pystyvät kesällä lisääntymään, mutta talvehtiminen ei todennäköisesti onnistu. Tätä kautta ne kuitenkin löytävät kulloisenkin pohjoisrajan levittäytymiselleen.

    – Jonain vuonna ne saattavat pystyä talvehtimaankin. Ei kyllä vielä, eivät ne pakkasia niin paljon kestä.

    Ilmastonmuutos näkyy perhosissa

    Ilmaston lämpeneminen näkyy Suomen perhoskannoissa nopeasti.

    – Tällä hetkellä Suomen perhosfaunassa mennään samassa, missä oltiin eteläisessä Virossa aikoinaan, kertoo Lassi Jalonen.

    Suomesta on tavattu pari sataa uutta perhoslajia viimeisen viidentoista vuoden aikana. Osa niistä toki on satunnaisia vaeltelijoita, mutta on joukossa lajeja, jotka ovat saaneet pysyvän jalansijan eteläisestä Suomesta.

    Perhosten rakastamia paahdeympäristöjä on Suomessa vähän. Vuosaaren huippu onkin tärkeä kohde perhosille.Tero Ylioja / Yle

    Elinolosuhteiden parantuessa lajit ovat siirtyneet Suomessa yhä pohjoisemmaksi. Toisaalta pohjoiset lajit vetäytyvät yhä kauemmaksi. Osa lajeista on kahdessakymmenessä vuodessa kadonnut etelästä kokonaan. Kyse ei ole siitä, ettei etelässä edelleen olisi otollisia biotooppeja, vaan ilmasto vain ei enää sovi niille.

    – Täällä on liian lämmintä. Ne saattavat kehittyä liian nopeasti ja silloin ne tekevät toisen sukupolven, joka ei ehdi riittävän valmiiksi ennen talvea. Silloin laji yksinkertaisesti katoaa, koska lisääntyviä aikuisia ei ole tarpeeksi.

    Kun jäämeri tulee vastaan, koittaa pohjoisiin oloihin tottuneelle lajille synkät ajat.

    Siilivauvojen hoitajilla on nyt kädet täynnä työtä – kuivuudesta kärsivien eläinten juottamista kannattaa jatkaa

    Siilivauvojen hoitajilla on nyt kädet täynnä työtä – kuivuudesta kärsivien eläinten juottamista kannattaa jatkaa


    Sateeton ja kuuma kesä on kuivattanut ojia ja puroja. Lätäköistä ei ole ollut viikkoihin juuri tietoakaan. Ei siis ihme, että luonnonvaraisten eläinten juomapaikat alkavat olla vähissä. Etenkin kaupungeissa. Kuivuus on saanut tavallista useammat...

    Sateeton ja kuuma kesä on kuivattanut ojia ja puroja. Lätäköistä ei ole ollut viikkoihin juuri tietoakaan. Ei siis ihme, että luonnonvaraisten eläinten juomapaikat alkavat olla vähissä. Etenkin kaupungeissa.

    Kuivuus on saanut tavallista useammat ihmiset tarjoamaan luonnonvaraisille kaupunkieläimille vettä tai jopa ruokaa. Pihoille on laitettu vesipisteitä, joista janoiset siilit, oravat tai vaikka pikkulinnut saavat juoda.

    – Meilläkin on pihassa siilejä ja olemme laittaneet niille vettä laakeille lautasille, joista voi juoda ilman pelkoa lautaselle tipahtamisesta tai hukkumisesta, sanoo Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton eläinsuojeluneuvoja Kimmo Niemi.

    Niemi seuraa työkseen luonnoneläinten vointia ja tietää, että niin on tehnyt tänä kesänä moni muukin, vapaaehtoisesti. Ihmisten huolesta kertovat muun muassa lukemattomat kyselyt, joihin Niemi on saanut vastata.

    – Ihmiset ovat huomanneet poikaset ja puhelin on pirissyt tiuhaan tahtiin. Suurin osa puheluista on koskenut luonnonvaraisten eläinten pesästätippumisia tai ollut lämpöhalvauksista kärsiviin eläimiin liittyviä, Niemi sanoo.

    Siilejä, oravia – ja tervapääskyjä

    Myös Korkeasaaren villieläinsairaalan kuraattori Ville Vepsäläinen kertoo havainneensa, että ihmiset ovat innostuneet tänä kesänä laittamaan kaupunkieläimille juottopisteitä sinne tänne.

    – Ei se ainakaan huono asia ole, hän sanoo.

    Korkeasaaren villieläinsairaalassa on Vepsäläisen mukaan hoidettu tänä kesänä suunnilleen normaalin verran eläimiä. Potilaista noin kolmannes on siilejä ja oravia.

    Tavallista enemmän hoidossa on ollut tervapääskynpoikasia. Niiden arvellaan tipahtaneen pesästä tullessaan vilvoittelemaan pesäkololle, kun pesän lämpötila on noussut liian korkeaksi.

    – Niitä oli pahimmillaan hoidossa noin 50. Nyt määrä on noin 40, Vepsäläinen sanoo.

    Lisää aiheesta: Tervapääskyt hyppivät pesistään hengenhädässä – helle nostanut pesien lämpötilan jopa 70 asteeseen

    Nevalan pihalla olevien siiliaitausten vierellä on varoituskyltti muistuttamassa aitausten asukeista.Hanne Leiwo/YleAidosti kiinnostuneita

    Etelä-Pohjanmaan siiliringissä vapaaehtoiset hoitavat siilejä kuntoon, jos ne ovat jääneet auton alle, ilman emoa tai vaikka nuutuneet helteessä. Rinkiläisillä on tällä hetkellä kädet täynnä työtä ja hoito-ohjeita helteen uuvuttamien siilien hoitamiseen kysellään jatkuvasti.

    – On tullut paljon yhteydenottoja pienistä poikasista, jotka makaa jossain nääntyneinä. Niille on sitten pitänyt antaa ensiapua, vaikka hunajavettä, sanoo siilirinkiläinen Tanja Nevala Kauhajoelta.

    Nevala muistuttaa, että siilit ovat villieläimiä ja jos tuntuu, että ensiaputoimin eläimen elinvoimat palaavat, ei sitä ole tarpeen kuljettaa hoitoloihin tai muualle. Mitä vähemmän ihminen puuttuu eläimen elämään, sen parempi.

    Tanja Nevala kehaisee pohjalaisten intoa huomioida luonnonvaraiset eläimet vesi- ja ruoka-avulla.

    – Ihmiset on olleet aidosti kiinnostuneita, mikä on ollut tosi ilahduttavaa.

    77-grammainen siilivauva

    Tanja Nevalan pihalla on tällä hetkellä kolmen siilin väliaikaiset kodit. Omissa aitauksissaan asustavat kaksi siiliherraa ja yksi siilivauva, Nano.

    Nano jäi orvoksi, kun sen äiti jäi auton alle. Nevala on hoitanut sen 77-grammaisesta rääpäleestä nykyiseen vajaan 300 gramman painoon.

    Aluksi Nanoa piti ruokkia parin tunnin välein milliruiskulla. Nyt se saalistaa jo ötököitä aitauksessaan. Toki se saa edelleen vettä ja ruokaa hoitajaltaan.

    Vesi ja kostutetut kissanraksut tai kissan märkäruoka ovat niitä ruokia, mitä siileille voi tarjota myös omalla pihalla.

    – Nyt on tosi huonosti ruokaa luonnossa saatavilla. Vaikka monet lopettavat siilien ruokinnan heinäkuuksi, tämä vuosi on ollut poikkeus. On ollut pakko ruokkia juhannuksen aikaan syntyneitä poikasiakin, muuten ne olisivat tuonne menehtyneet, Nevala sanoo.

    Vettä voi tarjota eläimille vaikka lautasella.Hanne Leiwo/YleJuottamista jatkettava, vaikka sataisikin

    Eläinsuojeluneuvoja Kimmo Niemi kehottaa jatkamaan luonnonvaraisten eläinten juottamista kaupunkioloissa, vaikka sadetta jonkun verran nyt saataisiinkin.

    Vaikka luonnonvaraiset eläimet hakeutuvat paikkoihin, joissa on viileämpää, asettavat kuivuvat ojat ja purot niillekin haasteensa. Oikeastaan, eläinten juottamisessa kuivan ja kuuman sään aikana voisi käyttää samaa ohjenuoraa kuin talvisessa lintujen ruokkimisessa; jos aloitat, et lopeta.

    Tanja Nevala on vakuuttunut siitä, että juottopisteet ja pihojen vesilautaset ovat auttaneet ainakin pohjalaisia siilejä. Etenkin pienet poikaset olisivat muuten olleet todellisessa vaarassa menehtyä.

    – Kysytään neuvoa ja monet ovat halunneet auttaa. Uskon, että ihmisten apu on auttanut.

    Mitä kiukkuisempi siili, sitä parempi

    Siilivauva Nano päässee vapauteen parin viikon kuluttua, sen verran se on jo vantteroitunut. Se viedään mahdollisimman lähelle löytöpaikkaa, samalle elinalueelle, missä se on ennen ollut.

    Nanoa, kuten aina hoidettavia siilejä, on pyritty hoidossa käsittelemään mahdollisimman vähän. Se, että siilivauva tuhahtelee kiukkuisesti, kun sitä käsitellään, lupaa hyvää.

    – Mitä kiukkuisempi tapaus, sitä parempi. Mitä enemmän on piikit pystyssä ja se sihisee sekä pomppii, sitä varmemmin tietää että se selviää luonnossa, Tanja Nevala sanoo.

    Toiveissa on, että luontoon päästessään Nanokin alkaa valmistautua talveen ja aloittaa pesän rakentamisen. Hoitajansa perään siilivauva ei haikaile.

    – Kun vapaus koittaa, ei siinä paljon mietitä. Pakkohan se on luottaa, että kun ne vapautetaan, ne selviää.

    Kansalaisten keräämiä näytteitä hyödynnetään yhä enemmän tutkimuksissa – Näin osallistut suureen muurahaistutkimukseen

    Kansalaisten keräämiä näytteitä hyödynnetään yhä enemmän tutkimuksissa – Näin osallistut suureen muurahaistutkimukseen


    Kansalaistiedehankkeet ovat yleistyneet Suomessa ja maailmalla viime vuosien aikana. Niillä tarkoitetaan yliopistotutkimuksia, joissa tutkimusaineiston keräävät kansalaiset, eivät tutkijat itse. Suomessa kansalaisten apua on hyödynnetty esimerkiksi...

    Kansalaistiedehankkeet ovat yleistyneet Suomessa ja maailmalla viime vuosien aikana. Niillä tarkoitetaan yliopistotutkimuksia, joissa tutkimusaineiston keräävät kansalaiset, eivät tutkijat itse.

    Suomessa kansalaisten apua on hyödynnetty esimerkiksi kasvi-, liero-, puutiais- ja rusakkotutkimuksessa. Nyt Itä-Suomen yliopisto on käynnistänyt kaksivuotisen kekomuurahaistutkimuksen, jossa kaikki näytteet tulevat ihmisiltä ympäri Suomen.

    Heikki Haapalainen / Yle

    Kerää muurahaiset keon pinnalta pakastepurkkiin tai muuhun pakastusta kestävään puhtaaseen rasiaan. Paras keräyskohta on yleensä lähellä keon huippua. Kun purkkiin on kiivennyt viidestä kymmeneen muurahaista, laita kansi kiinni ja vie rasia pakastimeen.

    – Kun kansalaiset saadaan rekrytoitua mukaan, on näytteen keräyspaikka satunnainen, eikä tutkijan etukäteen valitsema, kertoo Itä-Suomen yliopiston ympäristö- ja biotieteidenlaitoksen apulaisprofessori Jouni Sorvari.

    – Tässä voi tulla yllätyksiä vastaan: levinneisyysalue tarkentuu ja jotain lajia voi löytya esimerkiksi pohjoisempaa kuin on aikaisemmin löydetty.

    Kaikkiaan tutkimuksessa on tarkoitus saada selvitettyä kahdentoista eri kekoja rakentavien muurahaislajien levinneisyyttä ja elinympäristövaatimuksia.

    Vaikka Suomessa elää kaikkiaan noin 55 muurahaislajia, voi näytteitä lähteä keräämään rohkeasti. Oikeanlaiset lajit ja yksilöt on Sorvarin mukaan helppo tunnistaa.

    Heikki Haapalainen / Yle

    Kun muurahaiset ovat olleet pakastimessa muutaman vuorokauden, pakkaa ne esimerkiksi tulitikkurasiaan tai muuhun pieneen rasiaan. Laita muurahaiset rasian yhteen reunaan tai nurkkaan ja täytä rasia pumpulilla tai talouspaperilla. Näytteet eivät saa päästä hölskymään rasiassa, koska pakastetut muurahaiset murenevat herkästi. Suojaa aski lopuksi vielä tiiviisti esimerkiksi foliolla.

    Kekomuurahaiset rakentavat kekonsa yleensä neulasista ja oksanpätkistä tai heinäsilpusta, kanervan lehdistä ja mustikan lehdistä. Kekorakennelman lisäksi myös ulkonäkö paljastaa oikean lajin.

    – Kekomuurahaiset ovat kaksivärisiä. Takamus on musta, keskiruumis punertava ja pää tumma.

    Värin lisäksi näytteen kerääjän on hyvä kiinnittää huomiota siihen, että kerää vain työmuurahaisia, eikä pesän kuningatarta tai koirasta.

    – Työläiset ovat siivettömiä. Kuningattarella ja koiraalla on siivet ja ne ovat huomattavasti isompia kuin työmuurahaiset.

    Heikki Haapalainen / Yle

    Laita näytepakkauksen mukaan lomake, johon olet kirjannut ylös muurahaisten keruupaikan. Tarkat koordinaatit voit ottaa keräyspaikalla ylös esimerkiksi älypuhelimen kompassi sovelluksesta. Merkkaa vielä oletko kerännyt muurahaiset esimerkiksi metsästä vai avoimelta pihamaalta. Laita mukaan myös nimesi ja sähköpostiosoitteesi. Tarkemmat ohjeet löydät Itä-Suomen yliopiston verkkosivuilta.

    Tähän mennessä Itä-Suomen yliopisto on saanut noin 40 pakettia muurahaisia eri puolilta Suomea, mutta Jouni Sorvari uskoo, että kesälomien päätyttyä näytteitä tulee yhä vilkkaampaan tahtiin.

    – Kyselyitä on tullut ympäri Suomen. Näytteitä voivat lähettää kaikki. Nuorin näytteen lähettäjä tähän asti on tainnut olla kolmevuotias.

    Ihmiselle hyödyllinen hyönteinen

    Vaikka muurahaiskartoituksen tärkeä osa on saada kansalaiset innostumaan tutkimustyöstä, ovat kartoituksessa saadut tulokset myös arvokkaita.

    Tähän asti tiedot lajien levinneisyydestä ovat olleet vielä osin epätarkkoja, vaikka muurahainen on Sorvarin mukaan erittäin tärkeä hyönteinen luonnolle ja ihmiselle.

    – Muurahaiset tarjoavat ihmisille niin kutsuttuja ekosysteemipalveluja.

    Ihmisten lähettämät muurahaiset laitetaan yliopistolla näyteputkiin miedon alkoholin kanssa. Siten ne säilyvät hyvin ja niitä voidaan tutkia esimerkiksi mikroskoopin avulla.Heikki Haapalainen / Yle

    – Esimerkiksi kekoja rakentamalla muurahaiset keräävät ravinteita yhteen paikkaan. Keoissa elävät mikrobit muuttavat pesänrakennusmateriaalit takaisin ravinteiksi, jotka palaavat lähimpien puiden ja kasvien käyttöön.

    – Lisäksi muurahaiset saalistavat todella paljon hyönteisiä, joista osa on ihmisen kannalta tuholaisia, Jouni Sorvari summaa.

    Tervapääskyt hyppivät pesistään hengenhädässä – helle nostanut pesien lämpötilan jopa 70 asteeseen

    Tervapääskyt hyppivät pesistään hengenhädässä – helle nostanut pesien lämpötilan jopa 70 asteeseen


    Mikkeliläisen Jarmo Lautamäen puhelin on pirissyt viime päivinä tiuhaan. Ihmiset ovat soitelleet villieläinhoitajalle huolestuneita puheluita maahan pudonneiden pääskyjen puolesta. – En tiedä onko kauhea oikea sana, mutta todella huono kesä on...

    Mikkeliläisen Jarmo Lautamäen puhelin on pirissyt viime päivinä tiuhaan. Ihmiset ovat soitelleet villieläinhoitajalle huolestuneita puheluita maahan pudonneiden pääskyjen puolesta.

    – En tiedä onko kauhea oikea sana, mutta todella huono kesä on pääskyjen kannalta ollut. Viime kesänä minulle tuli yhteensä 6 tervapääskyä, ja nyt olen hoitanut jo 14 tervapääskyn poikasta sekä muutamaa räystäspääskyä, Jampan eläinhoitolaa pitävä Jarmo Lautamäki kertoo.

    Syy poikasten ahdinkoon on kuumuus. Niin tervapääsky kuin räystäspääskykin tekevät pesänsä usein talojen kattorakenteisiin. Helteillä lämpötila pesässä voi nousta jopa 70 asteeseen. Poikaset hyppäävät pesästä henkensä hädässä aivan liian aikaisin.

    – Näin pienet poikaset eivät osaa vielä lentää. Kun ne hyppäävät pesästä kuumuutta pakoon, ei niillä ole paljon mahdollisuuksia selvitä hengissä ilman ihmisen apua, Lautamäki sanoo ja näyttää karvahatussa piipittäviä räystäspääskyn poikasia.

    Näiden räystäspääskyjen emo oli kuollut syystä tai toisesta. Nyt ne keräävät voimia ja painoa villieläinhoitaja Jarmo Lautamäen kotona.Tarja Nyyssönen / Yle

    Pääskyemot eivät voi ruokkia poikasia maahan, sillä tervapääskyjen jalat eivät sovellu kävelyyn lainkaan.

    – Tervapääskyjen jalat ovat pelkästään kiipeilyyn tarkoitetut, eli ne eivät pysty ponnistamaan lainkaan. Jos aikuinen tervapääsky jostain syystä putoaa maahan, ei se omin avuin sieltä lentoon enää pääse.

    Normaalioloissa tervapääskyn poikanen jättää pesän noin 42 päivän vanhana. Kun se kerran pudottautuu siivilleen, ei se laskeudu ennen kuin parin vuoden päästä pesimään. Tervapääsky voi lentää vuodessa 146 000 kilometriä ja se tekee kaiken ilmassa; nukkuu, syö ja parittelee.

    Hellekesä on ajanut pääskyt ahdinkoon eri puolilla Suomea. Esimerkiksi Korkeasaaren villieläinsairaala on etsinyt vapaaehtoisia, jotka voisivat sinne toimitettuja kymmeniä tervapääskynpoikasia hoitaa.

    Sekä tervapääskyn että haara- ja räystäspääskyn levinneisyysalueet kattavat lähes koko Suomen. Räystäspääskyn pesimäkanta on romahtanut yli puolella ja haarapääskyn kolmanneksella parinkymmenen viime vuoden aikana. Tervapääsky on luokiteltu ympäristöministeriön uhanalaisuuslistauksessa vaarantuneeksi lajiksi (Suomen Luonto). Nimestään huolimatta tervapääsky ei kuulu pääskyihin lainkaan vaan se kuuluu kiitäjien heimoon.

    Ruoka-aika kahden tunnin välein

    Lautamäen omakotitalon alakerta on omistettu apua tarvitseville villieläimille. Lattialla on pinossa kissankuljetuskoppeja. Kun huoneen oven avaa, alkaa sirkutuskonsertti jokaisessa boksissa.

    – Eivät nämä ole minuun leimaantuneet, ja hyvä niin. Mutta nälkä näillä tuntuu olevan jatkuvasti, 2-3 tunnin välein käyn poikasia ruokkimassa.

    Tervapääskyn poikasen tulisi painaa noin 37 grammaa ollakseen tarpeeksi iso lentämään. Tällä pääskyllä on vielä 10 grammaa painoa nostettavana.Tarja Nyyssönen / Yle

    Virikkeitä poikaset eivät kaipaa, sillä ruokailujen väliajat ne nukkuvat. Lautamäki syöttää pääskyille raakaa jauhelihaa sekä jauhomatoja. Hän on vuosien varrella oppinut käsittelemään pikkuruisia lintuja varoen mutta napakasti. Tottunein ottein hän poimii poikasen kerrallaan ruokailemaan ja pyörittelee jauhelihasta pikkuruisia palleroita.

    – Normaalistihan emo tunkee ruuan poikasten nokkaan, mutta tiettyyn pisteeseen asti nämä kyllä avaavat suunsa ihan ahnaasti, Lautamäki sanoo ja työntää jauhelihapalleron poikasen avonaiseen nokkaan.

    Romanttinen mies itkee aina eläimen vapautuessa

    Tervapääskyn poikasen painon tulee olla noin 37 grammaa, jotta se on tarpeeksi iso lentääkseen. Lautamäki punnitsee poikaset kerran päivässä ja arvioi sen mukaan, milloin niiden on aika lähteä omilleen.

    – Pääskynen kun aikuistuu, alkaa se temppuilla ruokailun suhteen ja suu on väkisellä avattava, jotta ruuan saa tiputettua suuhun. Siitä tietää, että vapautus alkaa olla lähellä.

    Jarmo Lautamäen kokemuksen mukaan ihmisen hoidossa olleet tervapääskyt sopeutuvat hyvin takaisin luontoon. Hän on vapauttanut jo useamman pääskynpoikasen tänä kesänä. Kun paino on kivunnut tarpeeksi, hän vie poikaset läheisen nurmikentän viereen ja heittää ilmaan.

    – Minä olen niin romanttinen ihminen, että aina kun vapautan terveen eläimen takaisin luontoon, pääsee itku. Se on vähän kuin laittaisi oman lapsensa kouluun ensimmäistä kertaa, tosin nämä eivät tule koskaan enää takaisin, Lautamäki sanoo ja katsoo hellästi kädessään olevaa tervapääskyn poikasta.

    Tutkimus: Merien muovisaasteista leviää myös kasvihuonekaasuja ilmakehään, koska muovi rapautuu auringossa

    Tutkimus: Merien muovisaasteista leviää myös kasvihuonekaasuja ilmakehään, koska muovi rapautuu auringossa


    Luonnossa lojuvasta muovijätteestä irtoaa auringonvalon vaikutuksesta kasvihuonekaasuja, kertoo Havaijin yliopiston tuore tutkimus. Meren metaanin biologisia lähteitä selvittänyt tutkimus lähti uusille urille, kun ilmeni, että aiheuttaja olikin...

    Luonnossa lojuvasta muovijätteestä irtoaa auringonvalon vaikutuksesta kasvihuonekaasuja, kertoo Havaijin yliopiston tuore tutkimus. Meren metaanin biologisia lähteitä selvittänyt tutkimus lähti uusille urille, kun ilmeni, että aiheuttaja olikin synteettinen eli muovijäte.

    Tutkimusta johtaneen Sarah-Jeanne Royerin mukaan havainnon ei oikeastaan olisi pitänyt olla yllätys, sillä muovia syntetisoidaan fossiilisista polttoaineista. Kukaan ei vain ollut tullut tehneeksi siitä ainakaan julkaistua tutkimusta, Royer sanoo.

    Havaijin yliopistossa testattaviksi otettiin useita muovilaatuja. Sekä metaania että eteeniä irtosi runsaimmin LD-polyeteenistä. Kauppakasseissakin käytetty LD-polyeteeni on maailman valmistetuinta ja useimmin jätteeksi hylättyä muovia.

    Metaani on hiilidioksidin lisäksi maapallon ilmaston pahin lämmittäjä. Metaania syntyy, kun eloperäinen aines hajoaa hapettomissa oloissa, esimerkiksi pelloilla, soilla ja kaatopaikoilla. Metaania ilmakehään pääsee myös muun muassa vuotavista maakaasuputkista ja hiilikaivoksista. Myös eteeniä syntyy fossiilisten polttoaineiden tuotannossa.

    Päästöt yltyvät muovin rapautuessa

    Polyeteenin aiheuttamia päästöjä tutkittiin sekä kokeilla, joissa jätettiin vastavalmistettuja muovirakeita runsaaksi puoleksi vuodeksi ulos, että merestä löydetystä muovijätteestä. Osan annettiin muhia edelleen vedessä. Kokeiden päätteeksi metaanipäästöjen todettiin kasvaneen 176-kertaisiksi.

    Tutkijat kokeilivat myös prosessin katkaisemista viemällä muovin pimeään. Se hidasti mutta ei keskeyttänyt päästöjä, jotka olivat päässeet käynnistymään auringonvalossa.

    Royerin mukaan päästöjen yltymiseen vaikuttanevat muovin pintaan syntyvät kuopat ja murtumat, joista osa on mikroskooppisen pieniä. Ne lisäävät vähitellen pinta-alaa, johon valokemiallinen reaktio vaikuttaa, Royer selittää.

    Tutkijat arvioivat tulostensa perusteella, että muovin osuus maailmanlaajuisista metaanipäästöistä on vähäinen. Muihin hiilivetyihin nähden tilanne voi kuitenkin olla toinen, sillä niitä pääsee ilmakehään paljon vähemmän kuin metaania.

    – Kun tiedämme, millaiset määrät muovia rannoille huuhtoutuu ja kuinka paljon sitä lojuu luonnossa, havaintomme tukee sitä kantaa, että varsinkin kertakäyttöisen muovin tuotanto olisi pysäytettävä alkuunsa, Royer sanoo.

    Tutkimus on vapaasti luettavissa PLOS ONE -lehdestä.

    Lue myös:

    Ylen kysely: Iso osa suomalaisista haluaa kieltää muovikassit kokonaan

    Parjattu muoviala: Muovi on hyvä materiaali, mutta ihmiset toimivat typerästi

    WWF:n raportti: Välimerestä tulossa muovimeri – jopa 40 prosenttia muoviroskista aiheutuu turismista

    Jussi Viitalan kolumni: Ketokasvien hätähuuto

    Jussi Viitalan kolumni: Ketokasvien hätähuuto


    KolumniIkkuna kokoaa yhteen mielipiteet ja näkökulmat, keskustelee ja hakee ratkaisuja. Ikkunan kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.> Kaikki kolumnit löydät täältä> Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja...

    Kolumni

    Ikkuna kokoaa yhteen mielipiteet ja näkökulmat, keskustelee ja hakee ratkaisuja. Ikkunan kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

    > Kaikki kolumnit löydät täältä
    > Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteina

    Kun koulupoikana kiertelin kotimaisemissani, ihailin pihan ketoneilikoita ja ihmettelin ladon edessä kasvavia ketokatkeroita. Kallion reunalla kuivassa maassa kasvoi kissankelloja ja vähän multavammassa paikassa harakankelloja. Niiden seassa oli päivänkakkaroita. Kulkureittien varrella kasvoi pihatatarta, piharatamoa ja pihasauniota, jotka kestävät tallaamista muita kasveja paremmin. Varhaisimpia muistojani on kostean pihasaunion ryydin tuoksu.

    Tällaisia useimmat maalaispihat olivat vielä viime vuosisadan puolivälissä, ja ketokasvit kukoistivat. Tosin ahojen ja hakamaiden lajit olivat jo joutuneet ahdinkoon laidunnustapojen muuttuessa ja ahojen metsittyessä. Mansikoita ja mesimarjoja löysin lapsena enää pellon ojien reunoilta. Salaojituksen yleistyessä nekin ovat nykyään hävinneet, samoin kuin ovat hävinneet kimalaisten pesäpaikat.

    Mitään lapsuuteni kedon koristuksista en enää löydä niiden entisestä ympäristöstä. Sama kato on käynyt lähes kaikilla maalaispihoilla.

    Miten sitä pihaa ennen hoidettiin, että se niin koreasti kukki? Eihän sitä oikeastaan hoidettu mitenkään. Siinä asuttiin ja siinä oli usein talon pässi liekanarussa, jonka paikkaa muutettiin niin, että pässi sai aina tuoretta syötävää. Taisipa siinä joskus olla hevonenkin lieassa. Tilaton väki niitteli ojanpenkkoja ja latojen ympäristöjä ainoan lehmänsä talvirehuksi.

    Nyt pihojen luonnonkukat ovat korvautuneet hoidetuilla nurmikoilla, jotka ruohonleikkuri pitää tasaisina, ja rikkaruohoista kitketyillä kukkapenkeillä, joissa kasvaa etupäässä ulkomaan kukkia. Kauneusihanteet ovat muuttuneet. Tasaiseksi nuollut nurmikot koetaan luonnonkukkia kasvavaa pihamaata viehättävämmäksi.

    No, mitäpä väliä on muutamalla kukalla ja muulla kasvilajilla. Onhan niitä.

    On niillä väliä. Niittyjen, ahojen ja ketojen katoaminen on meille näkyvä osa ja ennusmerkki maailmanlaajuisesta monimuotoisuuden – diversiteetin – häviämisestä, joka pahimmillaan uhkaa jopa meitä itseämme.

    Niittyjen ja ketojen kasvien hävitessä myös niillä elävät hyönteiset ja muut pieneliöt häviävät. Kimalaiset, perhoset ja muut pölyttäjähyönteiset mahdollistavat runsaat hedelmä-, marja sekä öljykasvisadot. Mitä vähemmän pölyttäjiä, sitä vähemmän satoa.

    Sorasta ja murskeesta rakennetut tien luiskat olisivat ihanteellinen kasvupaikka kuivaa ja ravinneköyhää alustaa vaativille ketokasveille.

    Mitä voitaisiin tehdä keto- ja niittykasvien hyväksi?

    Yksi mahdollisuus on tieviranomaisten käsissä. Suomessa on lähes puoli miljoonaa kilometriä teitä. Sorasta ja murskeesta rakennetut tien luiskat olisivat ihanteellinen kasvupaikka kuivaa ja ravinneköyhää alustaa vaativille ketokasveille. Jos niistä edes pieni osa saataisiin ketokasvien suojeluun, olisi näiden kasvien tulevaisuus paljon valoisampi ja tienkäyttäjätkin voisivat ihailla kesäisten tien reunojen kauneutta.

    Muistelen, että vuosia sitten japanilaiset tieviranomaiset kiertelivät Suomessa ja ihastelivat, mitä isännät olivat tehneet saadakseen tien luiskat kukkimaan noin kauniisti. Häpeäkseen isännät joutuivat tunnustamaan, etteivät he olleet tehneet yhtään mitään.

    Sen jälkeen keksittiin erilaisia leikkureita, joilla tien penkat saatiin geometrisen ”_siisteiks_i” ja ketojen lajiston ahdinko paheni.

    Joitakin suojapaikkoja ketokasveilla on. Pienten sivuteiden reunoilla kukkii heinäkuussa paikoin uskomaton kukkaloisto harakan- ja kissankelloja, päivänkakkaroita, ketoneilikoita ja muita ketokasveja. Näitä syrjässä olevia kohteita tieviranomaiset eivät ole ennättäneet ”hoitamaan”.

    Pientä toivoa antaa se, että Liikenneviraston ympäristöohjelmassa vuosille 2017 – 2020 sentään mainitaan sana monimuotoisuus. Jos ohjelman suositukset edes osin suotautuvat käytäntöön ja edes pieni osa teidenvarsista saataisiin niitty- ja ketokasvien suojelualueiksi, olisi tilanne paljon parempi. Merkkejä tällaisesta jo on.

    Ohjelman tekstistä saa tosin vaikutelman, että monimuotoisuuden edistäminen tarkoittaa toistaiseksi lähinnä jättiputken torjuntaa. Hyvä niin, mutta mukana pitäisi olla myös muiden haitallisten vieraslajien kuten lupiinin, jättipalsamin ja kurttulehtiruusun torjunta.

    Uhanalaisia perinnekasveja voi itse kukin auttaa perustamalla pihalleen edes pienen kedon, jolta kitketään lupiinit ja apilat. Se niitetään loppukesällä ja sato syötetään eläimille tai kompostoidaan. Näin maasta poistetaan ravinteita ja ravinnepitoisuuden laskiessa ketokasvit saavat mahdollisuuden kukoistaa. Silloin ne ilahduttavat ja hyödyttävät meitä kaikkia.

    Jussi Viitala

    Kirjoittaja on eläkkeellä oleva ekologi ja tietokirjailija. Häntä kiinnostavat eläimet ja ihmiset ja suhde luontoon.

    Vuoksen vedenkorkeus on historiallisen alhaalla – vesiraja on lähes sadan metrin päässä normaalista

    Vuoksen vedenkorkeus on historiallisen alhaalla – vesiraja on lähes sadan metrin päässä normaalista


    Vuoksen pinta Imatralla on juuri nyt historiallisen alhaalla. Kaislat ja lumpeet makaavat kuivalla maalla. Matalimmilla rannoilla vesiraja on lähes sadan metrin päässä tavallisesta. Kalojen on turha pyrkiä kutemiseen kasatuille rantakivikoille,...

    Vuoksen pinta Imatralla on juuri nyt historiallisen alhaalla. Kaislat ja lumpeet makaavat kuivalla maalla. Matalimmilla rannoilla vesiraja on lähes sadan metrin päässä tavallisesta.

    Kalojen on turha pyrkiä kutemiseen kasatuille rantakivikoille, sillä kivetkin paistattelevat nyt auringossa.

    Vuoksen pinta ei ole ollut näin alhaalla kymmeniin vuosiin. Veden pinta laskettiin maanantain ja tiistain välisenä yönä 60 senttimetrillä.

    Vedenpintaa on laskettu Fortumin Tainionkosken ja Imatran voimalaitoksen remonttien ja voimalaitoksen yläpuolella olevan kanavasillan kuntokartoituksen takia.

    Voimalaitosten remontit alkoivat puolitoista vuotta sitten. Tuolloin Fortum laski vedenpintaa 40 senttimetriä, näin ollen tällä hetkellä vedenpinta on yhden metrin normaalitilannetta alempana.

    Imatran uimahallin talviuimapaikalta on nyt vaikea päästä Vuokseen. Samalla ennen veden alla olevia kiviä on tullut näkyviin.Ville Toijonen / Yle

    Nyt tehty 60 sentin vedenpinnan lasku kestää ylihuomiseen perjantaihin saakka, jolloin Fortum nostaa pintaa takaisin 60 senttiä. Veden alhainen pinta saattaa aiheuttaa väliaikaisia hajuhaittoja rannoilla, joilla on mutaa ja runsasta kasvillisuutta pohjassa.

    Tilanne käytetään remonteissa tehokkaasti

    Veden ollessa alhaalla Fortum tekee kolmen päivän aikana Imatran kanavasillan kuntokartoituksen.

    – Sillan alle on saatava nosturi veden päälle. Tuon nosturin nostokori ei saa tavoittaa veteen, siksi vedenpintaa nyt laskettiin ja Vuoksen virtausta rauhoitettiin, sanoo Fortumin paikallisvastaava Erkki Luukkonen.

    Samalla Fortum tekee patoprojektissa valutöitä padon kuivalla puolella.

    Fortumin Erkki Luukkosen mukaan Vuoksen rannat ovat olleet pääosin puhtaita. Vesirajasta on tosin löydetty muutama polkupyörä.Ville Toijonen / Yle
    Pohjavedet laskeneet paikoitellen lähes puoli metriä alle keskiarvon – Hydrogeologi pihakaivon käyttäjälle: Lyhennä suihkuja ja kastele piha vain yöllä

    Pohjavedet laskeneet paikoitellen lähes puoli metriä alle keskiarvon – Hydrogeologi pihakaivon käyttäjälle: Lyhennä suihkuja ja kastele piha vain yöllä


    Suomen etelä- ja lounaisosissa sekä Keski-Suomessa monin paikoin pohjavesien pinnat ovat laskeneet kuivuuden takia 10–45 senttimetriä alle ajankohdan keskimääräisen tason. Suomen ympäristökeskuksen hydrogeologi Mirjam Orvomaa kertoi Yle Radio...

    Suomen etelä- ja lounaisosissa sekä Keski-Suomessa monin paikoin pohjavesien pinnat ovat laskeneet kuivuuden takia 10–45 senttimetriä alle ajankohdan keskimääräisen tason.

    Suomen ympäristökeskuksen hydrogeologi Mirjam Orvomaa kertoi Yle Radio Suomen päivässä, että maan pohjoisosissakin pohjavedet ovat laskeneet 10–40 senttiä alle keskimääräisen tason.

    Orvomaan mukaan nämä lukemat koskevat pieniä pohjavesimuodostumia. Suurissa muodostumissa pohjaveden taso on noin 10–15 senttiä alle keskiarvon.

    Jotkut vesilaitokset ovat jo antaneet suosituksia, että vedenkäyttöä olisi syytä rajoittaa. Orvomaan mukaan tällaisia suosituksia on annettu nyt muutamina vuosina, koska sään ääri-ilmiöt kuten sateettomat jaksot ovat lisääntyneet.

    Vedenkäyttöön kannattaa kiinnittää huomiota

    Orvomaa neuvoo pihakaivojen käyttäjiä lyhentämään suihkuja, vähentämään veden viihdekäyttöä sekä pihojen kastelua veden riittämisen turvaamiseksi.

    – Jos kastelee vaikka pihaa ja pensaita, niin tekee sen aamuyöllä. Eivät kasvit keskellä päivää pysty sitä vettä hyödyntämään, kun se haihtuu kaikki pois, Orvomaa sanoi.

    Hänen mukaansa maaperä on nyt niin kuivaa, että se haittaa mahdollisten sadevesien imeytymistä. Siksi tarvittaisiin pitkä sadejakso, jotta se vaikuttaisi pohjavesien pintatasoihin.

    Jos sadejaksoa ei tule, niin Orvomaa pitää mahdollisena, että pohjavesien pinnat laskevat ennätyksellisen alhaalle tänä kesänä.

    Elämän ihme: Tutkijat kertovat herättäneensä sukkulamatoja kymmenien tuhansien vuosien ikijäästä

    Elämän ihme: Tutkijat kertovat herättäneensä sukkulamatoja kymmenien tuhansien vuosien ikijäästä


    Miltei 42 000 vuotta sitten, kun meistä nykyihmisistä ei ollut täällä pohjoisessa vielä tietoakaan mutta mammutit olivat vielä voimissaan, Koillis-Siperian ikiroutaan jäätyi pieniä sukkulamatoja, nematodeja. Ne olivat vain millimetrin...

    Miltei 42 000 vuotta sitten, kun meistä nykyihmisistä ei ollut täällä pohjoisessa vielä tietoakaan mutta mammutit olivat vielä voimissaan, Koillis-Siperian ikiroutaan jäätyi pieniä sukkulamatoja, nematodeja. Ne olivat vain millimetrin mittaisia, mutta kuitenkin monisoluisia eläimiä.

    Kymmenet tuhannet vuodet syväjäädytettyinä eivät vieneet kaikkien matojen henkeä, vaan niitä on kyetty herättämään eloon laboratorion petrimaljassa, kertoo venäläis-yhdysvaltalainen tutkimus.

    Tutkijat ottivat kaikkiaan 300 maanäytettä nematodien toivossa. Jäiset näytteet olivat 41 700 vuoden takaisista kerroksista Alazejajoen varresta ja 32 000 vuoden takaa Kolimajoelta.

    Näytteet sulatettiin laboratoriossa. Kun matoja oli pidetty viikkoja 20-asteisessa ympäristössä, yksi kummankin jokivarren madoista yllätti tutkijat alkamalla liikkua ja hamuta syötävää, Doklady Biological Science -lehdessä julkaistu tutkimus kertoo.

    Madot kuuluvat Panagrolaimus detritophagus ja Plectus parvus -lajeihin. Molemmat yksilöt ovat ilmeisesti naaraita.

    Loikkaus kymmenistä vuosista kymmeniin tuhansiin

    Sukkulamadot ovat jo aiemmin osoittautuneet hyvin sitkeäksi elämänmuodoksi. Niitä on tätä ennen elvytetty enimmillään lähes nelikymmenvuotisesta jäisestä unesta.

    Lähisukulainen karhukainen pääsi tiedeuutisiin pari vuotta sitten ryhtyessään sulatettuna jatkamaan sukuaan. Sen elintoiminnot olivat olleet jäätyneinä kolme vuosikymmentä.

    Siitä on kuitenkin valtavasti matkaa kymmeniin tuhansiin vuosiin syväjäässä. Tutkijat eivät tiedä, miten madot ovat ihmetempussaan onnistuneet.

    Niiden sopeutumismekanismin selvittämisellä voi olla merkitystä monelle tutkimusalalle, muun muassa lääketieteelle ja avaruuden elämän edellytysten tutkimukselle, sanovat Moskovan yliopiston, Moskovan kauppakorkeakoulun ja Venäjän tiedeakatemian tutkijat. Mukana oli myös yhdysvaltalaisia kollegoja Princetonin yliopistosta.

    Tutkimuksesta ja tutkimusalueesta on runsaasti kuvitettu artikkeli The Siberian Times -lehdessä.

    Tiedeyhteisö haluaa lisänäyttöä

    Koillis-Siperiasta on aiemmin löydetty ja elvytetty bakteerin kokoinen jättivirus, jolla löytäjiensä mukaan oli ikää kolmisenkymmentä tuhatta vuotta. Se ei ollut vaaraksi ihmisille, mutta ameeboille se aiheutti tartunnan.

    Vuosituhannen alussa yhdysvaltalainen tutkijaryhmä kertoi vielä huimasti vanhemman yksisoluisen virkoamisesta. 250 miljoonan vuoden takainen bakteeri löytyi suolakiteestä Texasissa.

    Tiedeyhteisö suhtautui siihen kuitenkin epäillen ja kaipaa edelleen lisänäyttöä. Hieman varoen suhtaudutaan myös uuteen siperialaislöytöön.

    Yhdysvaltalaisen Fort Lauderdalen tutkimuskeskuksen nematologi Robin Giblin-Davis arvioi Gizmodo-lehden haastattelussa, ettei tutkimuksen tulos ole mahdoton, jos madot ovat säilyneet jäässä ilman fyysisiä vaurioita.

    Häntä epäilyttää kuitenkin, olivatko maanäytteet todella niin vanhoja kuin sanotaan, vaan oliko niihin sittenkin sekoittanut myöhempiä organismeja.

    Venäläistutkijat pitävät sitä epätodennäköisenä, koska näytteet otettiin syvältä jäisestä maasta, yli neljän ja jopa 30 metrin syvyydestä. Sukkulamadoilla ei ole tapana kaivautua routaan, eikä se Siperiassa sula kesäisinkään kuin vajaan metrin verran, he perustelevat.

    Ihminen on trooppinen laji, ja siksi helteestä on myös hyötyä –

    Ihminen on trooppinen laji, ja siksi helteestä on myös hyötyä – "Tiettyyn rajaan asti suorituskyky paranee"


    Vaikka viime viikkojen helle on tuonut tukalaa oloa, on helteestä myös paljon iloa ja hyötyä niin ihmisille kuin eläimille. Helteen ansiosta esimerkiksi ihmisen suorituskyky kasvaa. – Ihminen on trooppinen laji eli pystymme sopeutumaan kuumuuteen....

    Vaikka viime viikkojen helle on tuonut tukalaa oloa, on helteestä myös paljon iloa ja hyötyä niin ihmisille kuin eläimille. Helteen ansiosta esimerkiksi ihmisen suorituskyky kasvaa.

    – Ihminen on trooppinen laji eli pystymme sopeutumaan kuumuuteen. Tiettyyn rajaan asti suorituskyky paranee helteessä: lämpimässä säässä lihakset ovat lämpimämmät ja elastisemmat, voimantuottokin paranee ja sitä kautta suorituskyky paranee, Työterveyslaitoksen erikoistutkija Sirkka Rissanen kuvaili Yle Radio 1:n Ykkösaamussa tiistaina.

    Ihminen on trooppinen laji eli pystymme sopeutumaan kuumuuteen. Sirkka Rissanen, erikoistutkija, Työterveyslaitos

    Rissasen mukaan helteeseen sopeutuminen kestää pari viikkoa. Suorituskyky kasvaa jopa seitsemän prosenttia, jos vertaa suorituskykyä 20 asteen lämmössä ja 27 asteen lämmössä.

    Myös D-vitamiinivarastot kiittävät aurinkoisesta kesästä. Kesän antama D-vitamiinitankkaus kestää noin kaksi kuukautta. Auringonvalosta hyötyvät myös atooppisesta ihottumasta kärsivät, sillä auringonvalo vähentää tulehdusta iholla.

    Lämpimässä riittävät lyhyemmät laulut

    Luonnolle lämmin kesä on merkinnyt sitä, että kesä on 2–3 viikkoa edellä normaalitahdista. Biodiversiteettiasiantuntija Riku Lumiaro Suomen ympäristökeskuksesta kertoi Yle Radio 1:n Ykkösaamussa, että esimerkiksi maitohorsma kukki ennen juhannusta, kun se yleensä kukkii heinäkuussa.

    Tänä kesänä on ollut paljon päiväperhosia, kuten pikkuapolloja ja amiraaleja.

    – Päiväperhosille lämmin kesä kelpaa, koska kylmällä ne eivät niin kovasti lennä. Toisaalta paikoin on ollut hyvin kuivaa eli lämmön lisäksi tarvitaan vettä, Lumiaro sanoo.

    Viime vuonna oli niin kylmää ja tuulista, että monilla pikkulinnuilla koko pesue kuoli linnunpönttöön tai kallioille kuoli lokinpoikasia. Tänä vuonna jotkut pikkulinnuista ovat saaneet jopa kaksi pesuetta. Hyönteisilläkin on lämmön ansiosta ehtinyt olla kesän aikana 2–3 sukupolvea.

    Linnuille lämmin sää on merkinnyt sitä, että ei ole tarvinnut laulaa niin kauaa.

    – Lauluhan on sitä, että urokset kosiskelevat naaraita. Mutta jos naaraan saa heti, mitä sillä kosiolla enää tekee. Niinhän se on ihmiselläkin, että diskossa käynti loppuu, kun vaimo on saatu, Lumiaro vertaa.

    Suomen ilmasto muuttuu Unkarin ilmastoksi

    Lämpimän sää seurauksena monet eläinlajit ovat levittäytyneet uusille alueille ja Suomeen on tullut uusia lajeja.

    Biodiversiteettiasiantuntija Riku Lumiaro Suomen ympäristökeskuksesta muistuttaa, että Suomen luonnolle uusista eläinlajeista puhuttaessa on tärkeää muistaa tehdä ero tulokas- ja vieraslajien välillä: tulokaslaji tulee omin neuvoin, vieraslaji on tavalla tai toisella ihmisen tuoma.

    Tulokaslajeja meille on tullut 2000-luvulla yli 1 000 eli olemme saaneet Suomen luontoon uusia lajeja, koska ilmasto lämpenee. Riku Lumiaro, biodiversiteettiasiantuntija, Suomen ympäristökeskus

    – Tulokaslajeja meille on tullut 2000-luvulla yli 1 000 eli olemme saaneet Suomen luontoon uusia lajeja, koska ilmasto lämpenee. Sitähän tämäkin kesä on osaltaan ollut, vaikka yhdestä kesästä ei voi sanoa, että se on ilmastonmuutosta.

    Esko Jämsä / AOP

    Lumiaron mukaan vuodesta 1846 lämpötila on noussut Suomessa 2,3 astetta. 50 vuoden päästä Suomessa on neljä astetta lämpimämpää eli täällä vallitsee silloin samanlainen ilmasto kuin Unkarissa on nyt.

    Tulokaslajeina on tullut hyönteisiä, korentoja ja päiväperhosia sekä esimerkiksi jalohaikara. Vieraslajeja ovat esimerkiksi liejutaskurapu, jättipalsami ja aasianrunkojäärä.

    Suojeluasiantuntija Heinäveden kaivossuunnitelmasta: Talvivaaran ympäristökatastrofi epätodennäköinen, mutta haittoja syntyisi


    Heinävedelle suunniteltu grafiittikaivoshanke huolettaa paikallisia. Keskeinen huolenaihe on se, vahingoittaisiko kaivos toteutuessaan Saimaan vesistöä. A-studiossa maanantai-iltana vierailleen Suomen Luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntijan Otto...

    Heinävedelle suunniteltu grafiittikaivoshanke huolettaa paikallisia. Keskeinen huolenaihe on se, vahingoittaisiko kaivos toteutuessaan Saimaan vesistöä.

    A-studiossa maanantai-iltana vierailleen Suomen Luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntijan Otto Bruunin mukaan jokainen kaivos aiheuttaa toiminnallaan kohtalaisen merkittävää ympäristöhaittaa. Heinäveden kaivos voisi todennäköisten pöly- ja meluhaittojen lisäksi vaikuttaa vesistöön.

    Talvivaaran kaltaista ympäristökatastrofia Bruun pitää Heinäveden kaivoksen kohdalla kuitenkin epätodennäköisenä.

    – Talvivaarassa oli merkittävä onnettomuustilanne. Tällaisia onnettomuustilanteita on maailmanlaajuisesti ollut muutamia kymmeniä viimeisen vuosikymmenen aikana, Luonnonsuojeliiton suojeluasiantuntija Otto Bruun sanoi viitaten Talvivaaran patomurtumaan.

    Talvivaarasta on opittu, mutta onko riittävästi?

    Kaivosteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Pekka Suomelan mukaan Talvivaaran onnettomuudesta on opittu ympäristönvalvonnassa. Lisäksi tutkimustietoa on tullut lisää.

    Suomela myös kommentoi kaivosten ympäristövastuuta sanoen, että ylipäätään teollisuudenalan ympäristövaikutukset ovat hyvin hallittavissa.

    – Ympäristölupapuolella lupamääräykset ovat tulleet yksityiskohtaisemmaksi kuuluisan sulfaatin, mutta myös muiden osalta. -- On tapahtunut hyvää etenemistä, Suomela sanoi.

    Sulfaatti nousi ongelmaksi erityisesti Talvivaaran kohdalla, koska kaivos ei kyennyt noudattamaan sille myönnettyjä lupaehtoja. Kaivoksen sulfaattipitoisuudet ylittyivät jätevesialtaissa pahimmillaan yli 90-kertaiseksi.

    Suojeluasiantuntijan Bruunin mukaan kaivosalalla on Talvivaaran jälkeen oppimista varmasti tapahtunut, muttei riittävästi.

    – Monien kaivosten kohdalla on yhä aika paljon tekemistä ympäristöriskien tunnistamisessa ja ympäristöhaittojen ehkäisemisessä, Bruun sanoi.

    Kaivoksen toteutuminen epävarmaa

    Grafiittikaivoksen toteutuminen Heinävedelle on toistaiseksi epävarmaa. Brittiläisen Beowulf Mininingin tytäryhtiö Fennoscandian Resources on tehnyt alueella toistaiseksi malminetsintää.

    Vaikka yhtiö päätyisi hakemaan kaivostoiminnalle kaivoslupaa, on kaivostoiminnan alkaminen vielä vuosien päässä.

    Täsmennetty 31.7. klo 11.30. Otto Bruunin ensimmäistä sitaattia, lisätty sitaatin loppuun aikamääre: "viimeisen vuosikymmenen aikana"

    Lue myös:

    Analyysi: Talvivaaran aave leijuu kaivosalan yllä, myös Heinävedellä

    Luonnonsuojeluliiton suojelupäällikkö Heinäveden kaivoshankkeesta: Kallioperästä saattaa liueta jätevesiin happamia sulfideja, syöpävaarallista arseenia tai asbestia

    Heinäveden kaivoshankeen ympäristöriskit huolestuttavat alueen ihmisiä

    Ilouutisia uimareille: laajat sinilevälautat häipyivät Suomenlahdelta

    Ilouutisia uimareille: laajat sinilevälautat häipyivät Suomenlahdelta


    Sinilevän määrä on vähentynyt Suomenlahdella. Voimakas tuuli hajotti sinilevälautat veteen lauantain aikana. – Vielä perjantaina satelliittikuvissa näkyi sinilevää kauttaaltaan Suomenlahdella. Tuulet sekoittivat varsin tehokkaasti sinilevät...

    Sinilevän määrä on vähentynyt Suomenlahdella.

    Voimakas tuuli hajotti sinilevälautat veteen lauantain aikana.

    – Vielä perjantaina satelliittikuvissa näkyi sinilevää kauttaaltaan Suomenlahdella. Tuulet sekoittivat varsin tehokkaasti sinilevät veteen, Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) merikeskuksen tutkija Sirpa Lehtinen kertoo.

    Suomenlahdella on ollut tänä kesänä poikkeuksellisen paljon sinilevää. Lehtisen mukaan tämän kesän tilanne on ollut huonoin koko 2010-luvun aikana.

    – Voimakkaisiin sinileväkukintoihin on vaikuttanut esimerkiksi Itämeren tila eli pääaltaan pohjan hapettomista alueista on siirtynyt ravinnepitoista vettä Suomenlahdelle.

    Suomenlahdella Hangon edustalla on ollut runsaasti sinilevää.RajavartiolaitosUusia kukintoja voi tulla loppukesästä

    Helteet ja lämmin vesi lisäävät sinilevän kasvunopeutta.

    – Tyyni jakso mahdollisti sinilevän nousun veden pintakerrokseen ja ne muodostivat helposti havaittavia sinilevälauttoja, Lehtinen kertoo.

    Sinilevien esiintymiin vaikuttavat lämpötilan lisäksi veden virtaukset ja tuulisuus. Sirpa Lehtisen mukaan on mahdollista, että sinileväkukintoja tulee vielä loppukesästä.

    – Jos levät saavat pintakerrokseen vielä syvemmältä vedestä uutta ravinnepitoisempaa vettä, niin se ruokkii sinilevää lisää. Isoja levälauttoja voi tulla näkyviin, mikäli lämmin ja tyyni sää pysyy. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että tilanne on helpottamaan päin.

    Uimaan omalla vastuulla

    Sinilevämäärät voivat vaihdella hyvinkin paljon eri rannoilla lyhyellä etäisyydellä. Sirpa Lehtisen mukaan sellaisella paikalla, missä ei näy levää, uskaltaa uida.

    – Täytyy katsoa, miltä sillä hetkellä näyttää.

    Haminan terveystarkastajan Harri Julkusen mukaan uimareita voidaan varoittaa leväisestä vedestä, mutta uiminen on viime kädessä aina henkilön oman arviointikyvyn varassa.

    – Jokainen tekee itse oman riskiarvion. Jos vedessä on pieniä määriä sinilevää, niin pitää varoa, ettei vettä mene suuhun. Uinnin jälkeen on myös hyvä käydä suihkussa, hän toteaa.

    Haminassa terveystarkastajat ovat aiemmin kesällä olleet huolissaan perheistä, jotka antavat lastensa uida sinilevävedessä. Tällä hetkellä levätilanne näyttää kuitenkin paremmalta.

    Ilmastonmuutoksen hyöty Suomen talousmetsille katoaa pieniin suihin – tuholaiset pitävät helteistä ja myrskyistä

    Ilmastonmuutoksen hyöty Suomen talousmetsille katoaa pieniin suihin – tuholaiset pitävät helteistä ja myrskyistä


    Jos nyt lähtisit kävelylle suomalaiseen kuusimetsään ja sinulla olisi yli-inhimillisen tarkka kuulo, erottaisit puiden huminan ja lintujen laulun seassa ahkeraa nakerrusta. Kuusten kaarnan kätköissä rouskuttavat puolen sentin mittaiset kuoriaiset,...

    Jos nyt lähtisit kävelylle suomalaiseen kuusimetsään ja sinulla olisi yli-inhimillisen tarkka kuulo, erottaisit puiden huminan ja lintujen laulun seassa ahkeraa nakerrusta.

    Kuusten kaarnan kätköissä rouskuttavat puolen sentin mittaiset kuoriaiset, joille ilmastonmuutos on tervetullut sekä säiden lämpenemisen että myrskytuhojen lisääntymisen vuoksi.

    Samalla kirjanpainajat ja muut tuhohyönteiset jauhavat puruksi niiden toiveita, jotka ovat ennakoineet, että aiempaa lämpimämmässä Suomessa talousmetsät kasvavat huimasti.

    Jos ilmaston lämpenemisestä Suomen oloissa on ajateltu jotakin rahasampoa, niin siihen tuholaiset voivat kyllä tehdä aikamoisen loven, sanoo metsätuhoja kauan tutkinut Antti Pouttu Luonnonvarakeskuksesta.

    – Niinhän sitä on ajateltu, että kun me olemme täällä pohjoisessa, niin lisälämpö saa metsät kasvamaan humisten. Ei siitä lämpenemisestä ihan hirveän suurta lisätuottoa tule, vaikka todennäköisesti jonkin verran tuleekin.

    Kuivuudesta kuusi kärsii ja kirjanpainaja hyötyy

    Kuusten kimppuun käyvä kirjanpainaja on suurin pieni ahmatti suomalaisessa talousmetsässä, ja hellekesä on ollut kirjanpainajan kannalta kaksin verroin hyvä.

    – Ne eivät yleensä mene ihan terveeseen puuhun. Mutta kun kuivuuden riuduttamia kuusia on runsain mitoin, niiden ei tarvitse kaukaa etsiä puita, joihin iskeytyä. Ja kaikille varmasti riittää. Se tietysti edesauttaa kannan kasvua, Pouttu sanoo.

    Terve kuusi hukuttaa kirjanpainajan pihkaan. Uupunut kuusi ei jaksa – ei varsinkaan, jos hyökkääjiä on paljon. Tuulen tai ihmisen kaatama puu on sitäkin oivallisempi kohde.

    Kirjanpainajien käytävät katkaisevat nesteen normaalin virtauksen, kuin verenkierron ihmiseltä. Ilman elämännestettä kuusi pudottaa neulasensa ja kuolee.

    Vuonna 2010 todettiin ensi kerran, että kirjanpainajille voi ehtiä syntyä saman kesän aikana sekä lapsia että lapsenlapsia. Aiemmin sukupolvia oli vain yksi vuodessa.

    Poutun mukaan lämpösummasta on ennustettavissa, että sukupolvia todennäköisesti tulee tänäkin kesänä kaksi. Tuhojen lisääntyminen on sen mukaista.

    – Etelä-Suomesta, Salpausselän eteläpuolelta, ovat ainakin vanhat kuusikot aika lailla hakattu kirjanpainajien takia. Toisaalta on haluttu hakata vanhemmat metsiköt ajoissa, että niistä saataisiin vielä käypää tuloa. Puu, joka muutoin kelpaisi hyväksi tukiksi, menee kirjanpainajien takia energiapuuksi. Arvo laskee aika lailla.

    Yksittäinen kirjanpainaja on pieni, mutta sillä on joukkovoimaa.Erkki Oksanen / MetlaLisääntymispaikkojen määrä kasvaa

    Aiemmin ilmasto piti kirjanpainajia kurissa. Vuodessa ehti syntyä vain yksi uusi sukupolvi. Myös ihminen on tehnyt osansa, sekä vapaaehtoisesti että lain velvoittamana.

    – Suomessa on ollut pitkälti sellainen metsänhoitoinnostus, että myrskyn kaatamia puita on mielellään haettu metsästä pois. Kaatuneet puut ovat erittäin helppoja paikkoja kirjanpainajan lisääntymiselle, kertoo metsätuhotutkija Antti Pouttu.

    Ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöitä. Vaikka tahtoa olisi ja vaikka laki metsätuhojen torjunnasta edellyttää, että puutavara viedään nopeasti pois metsästä, korjattavaa voi vastaisuudessa olla kerta kaikkiaan liikaa.

    – Kun tulee paha kuivuus ja pahat myrskyt ja vielä tällainen lämpö, yhdistelmä on sellainen, että siinä eivät lain kirjaimet riitä millään. Kaikkea sellaista puuta, missä kirjanpainajat pystyvät lisääntymään, ei varmasti saada metsästä pois.

    Jos tämänhetkiset helteet loppuvat rajuihin ukkosmyrskyihin, kirjanpainajat saavat lisää syötävää. Jos ne eivät ehdi hyödyntää kaikkea tänä kesänä, juurineen kaatuneet puut kelpaavat vielä ensi keväänä, Pouttu kertoo.

    Välissä kirjanpainajat ottavat talviunet metsän karikkeessa, jossa ne ovat turvassa varsin koviltakin pakkasilta. Uuteen kevääseen ne virkoavat, kun ilma lämpenee parikymmenasteiseksi.

    Silmä tarkkana metsässä

    Kun kirjanpainajien kanta on lisääntynyt kylliksi, ne pääsevät iskeytymään lähes terveisiinkin puihin.

    – Siinä epidemiavaiheessa ne eivät välttämättä tarvitse kuivuuksia tai muita edesauttamaan lisääntymistä. Sitten kuolee ihan tervettäkin metsää, Antti Pouttu sanoo.

    Hän kehottaa metsänomistajia käymään touko-kesäkuun vaihteessa tarkistamassa, onko heidän kuusikoissaan kirjanpainajien iskeymiä. Ötököiden puuhat näkyvät purukasoina rungolla, tarkkasilmäisille myös pieninä reikinä.

    – Tarkastaa kannattaa myös pitkin kesää, jos se on tällainen kuin nyt. Voi tulla sisarussukupolvia, ja näihin aikoihin voi ruveta tulemaan myös toisia sukupolvia. Puut pitäisi saada pois metsästä kahden viikon sisällä siitä, kun iskeymät on huomattu.

    Pouttu myöntää, että usein se ei ole mahdollista. Maaston takia puuta ei pystytä kesällä korjaamaan, tai korjuusta tulisi enemmän tuhoa kuin hyönteisistä. Metsänomistajien oma aktiivisuus on kuitenkin tärkeää, hän painottaa.

    Mäntypistiäisen toukat voivat kaluta männyt lähes kaljuiksi.YLE Keski-Suomi / Matti MyllerLeudot talvet eivät tapa

    Kirjanpainaja ei ole Suomen metsien ainoa tuhohyönteinen, joka on tällä vuosituhannella voinut yhä pulleammin. Antti Poutun mukaan yksikään tuholaislaji ei ole kärsinyt ilmastonmuutoksesta, eikä helpotusta ole näkyvissä. Lajien kirjo ja yksilöiden määrät vain kasvavat, ja esiintymisalueiden rajat siirtyvät pohjoisemmaksi.

    – Esimerkiksi mäntypistiäisistä, männiköiden perinteisistä neulastuholaisista, on aika ajoin ollut isoja epidemioita. Niitä näyttäisi nyt tulevan vähän useammin ja aiempaa pohjoisempana. Tänä vuonna raja on jo Keski-Pohjanmaan kieppeillä, eikä ole mahdotonta, että se näin lämpimän kesän jälkeen leviää vielä pohjoisemmaksi.

    Mäntypistiäinen talvehtii munana, ja muna kestää pakkasta 37 asteeseen saakka. Yksikin sitä kovempi pakkasyö riittää tuhoamaan munat, mutta Etelä-Suomessahan ei ole pitkään aikaan ollut sellaisia pakkasia eikä oikeastaan Keski-Suomessakaan, Pouttu tuumii.

    Kuusta uhkaavat myös perhonen ja kääpä

    Esimerkkinä tuholaisesta, joka Suomesta aiemmin hädin tuskin tunnettiin, Antti Pouttu mainitsee havununnan.

    – Se on perhonen, joka toukkana syö pääasiassa kuusta, mutta on hyvin moniruokainen, mustikasta lähtien. 1970-luvulla se oli erittäin harvinainen, siellä täällä joskus jokin havainto, mutta nyt sitä esiintyy yleisesti Vaasa-Kuopio-linjalle asti.

    Havununnan yleistyminen on erityisen huono uutinen kuusille, joilla on jo kärsimistä kirjanpainajien takia. Laajat tuhot ovat mahdollisia, mutta eivät ehkä vielä lähivuosina, Pouttu arvelee.

    – Sitten on tietysti juurikääpä, joka voi levitä siksi, että maa ei enää ole talvella jäässä. Silloin leviämiskausi kestää koko talven.

    Havununnanaaraan siipiväli on yli viisi senttiä. Koiras on pienempi.Reima Leinonen/Ely-keskusUusia tuholaisia myös jalopuille

    Myös juurikäävät ovat havupuiden riesa. Lehtipuilla ei taidakaan olla huolta huomisesta?

    Ne pystyvät sopeutumaan lämpeneviin oloihin ehkä paremmin kuin havupuut, mutta niilläkin on tuholaisensa: tunturimittarit, lumimittarit ja hallamittarit syövät koivua ja hallamittarit muitakin lehtipuita, Antti Pouttu vastaa.

    – Kyllä niilläkin ottajia on. Mikään puu ei ole riskitön.

    Koivut kellertävät nyt lähinnä kuivuuden vuoksi.

    Myös lehtipuille tulee uusiakin tuholaisia, etenkin jos Suomessa aletaan ilmaston lämmetessä viljellä nykyistä enemmän jaloja lehtipuita, Pouttu ennakoi.

    Vaikka saarni ei ole tällä hetkellä metsätaloudellisesti mitenkään merkittävä, niin siihenkin on ilmestynyt pistiäislaji, joka on tehnyt tänä ja viime vuonna muutamassa paikassa vakavaa tuhoa.

    – Puut menivät kesäkuun aikana ihan lehdettömiksi. Nyt ne yrittävät pikkuisen tehdä uutta lehteä, mutta tämä kuivuus haittaa.

    Koivu, jonka lehdet syödään alkukaudesta, pelastuu usein juuri siksi, että se kykenee tekemään uuden lehvästön, jos on hyvät olot, Pouttu kertoo.

    Nyt koivut kellertävät lähinnä kuivuuden vuoksi. Kallioiden koivut ovat kuivuneet jo ruskeiksi, ja vaikeuksia alkaa olla muuallakin.

    – Koivut haihduttavat isoja määriä. Kun vesi loppuu, ne rupeavat ottamaan ravinteita talteen lehdistä ja yrittävät jollakin lailla pärjätä ensi vuoteen.

    Tutkija luottaa uusiin keinoihin

    Luonnon kiertokulussa tuhohyönteisetkään eivät kuitenkaan ole lopullisesti niskan päällä. Kun puut vähenevät, vähenevät myös tuholaiset.

    – Ja ainahan niillekin on ottajia. Tulevat loiset ja taudit ja pedot, jotka syövät niitä, sanoo Antti Pouttu.

    Onko metsätuhojen tutkija siis optimisti vai pessimisti?

    – Tuhotutkijahan aina tykkää, kun on uusia tuhoja, joista tulee uutta mielenkiintoa tähän hommaan, mutta en ole ihan pessimisti metsätaloudenkaan kannalta.

    Aina keksitään uusia keinoja, Pouttu uskoo. Tärkeintä hänen mukaansa on saada metsänomistajille riittävästi tietoa, jotta he osaavat varautua.

    – Kyllä minä varmaan optimismin puolelle enemmän kallistun.

    Näin pärjätään helteessä yli viidentuhannen partiolaisen Kliffa-leirillä – juomavettä kuluu 22 000 litraa päivässä ja uimavuorot jaetaan minuuttiaikataululla

    Näin pärjätään helteessä yli viidentuhannen partiolaisen Kliffa-leirillä – juomavettä kuluu 22 000 litraa päivässä ja uimavuorot jaetaan minuuttiaikataululla


    Vuoden suurinta partiotapahtumaa, Kliffa-leiriä, on tällä viikolla vietetty kunnon helteessä. Hämeenlinnan Evon lämpötilat ovat kivunneet päivittäin lähes 30 asteeseen, ja tulevien päivien ennusteet näyttävät samankaltaisilta. Hikisissä...

    Vuoden suurinta partiotapahtumaa, Kliffa-leiriä, on tällä viikolla vietetty kunnon helteessä. Hämeenlinnan Evon lämpötilat ovat kivunneet päivittäin lähes 30 asteeseen, ja tulevien päivien ennusteet näyttävät samankaltaisilta.

    Hikisissä olosuhteissa on Kliffa 2018 -leirin infrapalveluiden varajohtajan Matti Nurmen mukaan pärjätty hyvin.

    – Täällä tervehdykseksi on muodostunut "Ootko juonut", Matti Nurmi sanoo.

    Kaikkien leiriläisten tehtävänä on muistuttaa toisia riittävästä veden juomisesta, ja sitä kuluukin runsaasti.

    Leirillä on käytetty juomavettä keskimäärin neljä litraa päivässä leiriläistä kohti. Alkuviikolla, kun myös 7–9-vuotiaat sudenpennut olivat mukana, vettä kului 22 000 litraa päivässä. Helteen vuoksi vesipisteitä on lisätty eri puolille neliökilomertin suuruista leirialuetta, eikä niihin ole tarvinnut jonottaa.

    Kliffa-leiriläisten kulutus keskiviikkona 25.7.

    Pehmiksiä 1 500 kpl

    Muita jäätelöitä 600 kpl

    Limsaa 2 000 puolen litran pullollista

    Leirin pehmiskioskille on sen sijaan muodostunut jonoakin. Kulutus on ylittänyt ennakkoarviot, ja esimerkiksi keskiviikkona niitä pyöräytettiin noin 1 500 tötteröllistä.

    – Pehmiskioskiin on haettu jopa kahta täydennystä per päivä, Matti Nurmi kertoo.

    Suolatasapainon ylläpitäminen on huomioitu niin, että leiriruokaan lisätään hiukan tavallista enemmän suolaa.

    Pääkaupunkiseudun Partiolaisten Kliffa 2018 -leirille osallistuu noin 5 600 leiriläistä.Susanna MikanderUimavuorot jaetaan minuuttiaikataululla

    Kliffa-leiriläisten uimavuorot on pitänyt kellottaa tarkasti, sillä kaikki eivät mitenkään mahdu uimaan samaan aikaan. Partiolaisten onneksi uimapaikoilla ei ole sinilevää, joten leirin tuntumassa sijaitseviin järviin on päästy hakemaan viilennystä.

    – Rantojen kapasiteetti on koetuksella, kun 5 500 ihmistä haluaa yhtä aikaa järveen. Uimavuorot on jaettu melkein minuuttitarkkuudella, että saadaan jokaiselle mahdollisuus uintiin, Matti Nurmi kertoo.

    Jo osallistujille ennakkoon lähetetyssä kirjeessä mainittiin, että aurinkovoidetuubi kuuluu varustukseen. Nurmen mukaan palanutta ihoa ei onneksi ole juuri näkynyt.

    – Aurinkorasva on löytynyt kiitettävän monelta, hän sanoo.

    Makuupusseja ei ole tarvittu

    Makuupusseja ei tällä partioleirillä ole tarvittu, ja teltoissa on öisin nukuttu ovet auki. Teltoissa nukkuminen on Nurmen mukaan onnistunut pääasiassa hyvin. Vaikka teltat ovat päivisin tukalan kuumia, yöksi ne viilenevät.

    Metsän puiden suojassa on päivisin ollut varjoisaa, mutta ohjelmakatokset ja isot teltat ovat päivällä olleet kuumia. Niihin on hankittu kymmeniä pöytätuulettimia ja ilmastointilaitteita oloa helpottamaan. Partiolaisia viilentämään saatiin leirin puolivälissä myös Kalevan kisoissa käytössä olleet sumuviilentimet.

    – Täältä Hämeenlinnasta on pitänyt soittaa Helsingistä saapuville, että ostakaa sieltä kaikki tuulettimet mitkä löydätte! Hämeenlinnasta niitä ei ollut toivoakaan löytää, Matti Nurmi sanoo.

    Pääkaupunkiseudun partiolaisten Kliffa-leiri Hämeenlinnan Evolla on suurin tänä vuonna järjestettävä partiotapahtuma. Maanantaina 23.7. alkanut leiri jatkuu 31. heinäkuuta asti.

    Lue myös:

    Metsä vetoaa kaupunkilaisiin – Pääkaupunkiseudun partiolippukuntiin jonotetaan jopa vuosia