Yle Uutiset | 18-35354 | Tuoreimmat uutiset

    Sudenkaatoluvilla ei ole enää ylärajaa – Riistakeskus vakuuttaa, että lupakriteerit pysyvät tiukkoina

    Sudenkaatoluvilla ei ole enää ylärajaa – Riistakeskus vakuuttaa, että lupakriteerit pysyvät tiukkoina


    Suden metsästykseen myönnettävillä poikkeusluvilla ei ole enää ylärajaa. Maa- ja metsätalousministeriö on aiempina vuosina asettanut asetuksella vahinkoperusteisille sudenkaatoluville ylärajan, mutta nyt tästä käytännöstä on luovuttu....

    Suden metsästykseen myönnettävillä poikkeusluvilla ei ole enää ylärajaa.

    Maa- ja metsätalousministeriö on aiempina vuosina asettanut asetuksella vahinkoperusteisille sudenkaatoluville ylärajan, mutta nyt tästä käytännöstä on luovuttu. Yläraja oli viimeksi 53 sutta metsästysvuotta kohti.

    Suomen riistakeskuksen julkisten hallintotehtävien päällikön Sauli Härkösen mielestä luku aiheutti jo sinällään ristiriitoja.

    – Toisten mielestä tuo luku piti saavuttaa, ja toisten mielestä se oli jo ylipäätään liian suuri luku.

    Julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen päättää vahinkoperusteisista poikkeusluvista.Pekka Niiranen / Yle

    Maa- ja metsätalousministeriön mukaan asetuksen antamiselle ei ollut enää tarvetta, sillä vahinkoperusteisten poikkeuslupien myöntämiselle on jo laissa tarkat kriteerit.

    "Kokonaisvaltainen tarkastelu"

    Poikkeusluvat myöntää aiempaan tapaan Suomen riistakeskus – ja käytännössä Sauli Härkönen – mutta nyt entistä vapaammin oman harkintansa mukaan.

    Härkönen korostaa, että jokainen lupahakemus tarkastellaan tapauskohtaisesti ja faktojen perusteella.

    – Se, että susia esiintyy jollain alueella, ei sinällään ole mikään poikkeusluvan peruste.

    Härkösen mukaan kyse on aina kokonaisvaltaisesta tarkastelusta. Suden aiheuttamalle vahingolle ei ole määritelty minkäänlaista euromäärää tai esimerkiksi sitä, montako lammasta suden on tapettava, jotta poikkeuslupa myönnetään.

    Härkönen myöntää, että tarkkojen kriteerien puuttuminen on luvanhakijoiden kannalta ongelmallista.

    – Voi olla hankala miettiä, milloin hakemus kannattaa jättää, ja milloin ei.

    Pelkkä pihassa käynti ei riitä

    Yksi peruste poikkeusluvalle on turvallisuus. Susi voi esimerkiksi käydä toistuvasti talon pihalla, jolloin riistakeskus joutuu selvittämään, miksi se on siellä käynyt. Onko pihalla esimerkiksi houkuttelevaa ravintoa, vai onko susi vain jolkotellut pihan poikki?

    Pelkkä pihakäynti ei riitä poikkeusluvan perusteeksi.Martijn Smit / AOP

    Myös pihakäynnin olosuhteilla on merkitystä.

    – Sillä on eroa, käykö se yöllä vai päivällä, ja onko se konkreettisesti pihalla vai vähän kauempana, Härkönen selittää.

    Akuutit tilanteet hoitaa hänen mukaansa poliisi, kun taas pidemmältä ajalta kertyvät tapaukset siirtyvät Härkösen työpöydälle.

    Koiravahingot pudonneet alle puoleen

    Yksi mieliä kiihdyttänyt seikka ovat suden tappamat koirat. Kuluvan vuoden aikana koiravahingoista on kuitenkin puhuttu aiempaa vähemmän, mille on yksinkertainen syy: susi on käynyt koiran kimppuun aiempaa harvemmin.

    Maa- ja metsätalousministeriön ylläpitämän riistavahinkorekisterin mukaan koiravahingoista oli tehty joulukuun alkuun mennessä yhteensä 22 ilmoitusta, jotka oli kahta lukuun ottamatta korvattu. Vahinkotapausten määrä on alle puolet vuodentakaisesta, jolloin viranomaisille tehtiin koko vuonna yhteensä 50 koiravahinkohakemusta, joista 47 korvattiin.

    Koiravahinkojen määrän pienentyessä myös niistä maksettava korvaussumma on pienentynyt. Kun vuonna 2017 koiravahingoista maksettiin yhteensä 156 500 euroa, on summa kuluneen vuoden aikana pudonnut lähes kolmasosaan eli 55 136 euroon.

    Suden aiheuttamista koiravahingoista maksettiin vuonna 2017 yhteensä 156 500 euroa.Ismo Pekkarinen / AOP

    Maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntijan Jussi Laanikarin mukaan myös koiravahinkojen painopiste on kuluneen vuoden aikana muuttunut. Koiravahinkoja sattui viime vuonna paljon Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa, kun taas tänä vuonna vahinkoja on rekisteröity erityisesti Länsi-Suomessa.

    Uusimman kanta-arvion mukaan Suomessa oli viime keväänä kaikkiaan kaksikymmentä susilaumaa, joista peräti 16 oli läntisellä kannanhoitoalueella. Suurin muutos on tapahtunut Pohjanmaalla, jossa susien määrä on kaksinkertaistunut.

    Käsittelyssä yksi ainoa lupahakemus

    Viime metsästyskauden aikana Suomen riistakeskukseen tuli noin 25 vahinkoperusteista poikkeushakemusta. Se on alle puolet siitä poikkeuslupien määrästä, jonka riistakeskus olisi voinut myöntää.

    Kuluneen syksyn aikana suden poikkeuslupia on myönnetty ainoastaan kaksi, Pelsoon ja Kuhmoon. Molempien lupien perusteena olivat lammasvahingot.

    Parhaillaan käsittelyssä on yksi Laihialta tullut hakemus.

    – Siinä on pihakäyntejä ja sen tyyppisiä asioita, Sauli Härkönen sanoo.

    Hänen mukaansa poikkeuslupia voi hakea jatkuvasti, vuorokauden ja vuoden ympäri. Hän kuitenkin tunnustaa, ettei susia koskevia poikkeuslupapäätöksiä ole helppo tehdä.

    – Tekee niin tai näin, niin yleensä se aina jonkun mielestä menee väärin.

    15-vuotias Greta Thunberg on Puolan ilmastokokouksen supertähti –  kannustaa kaikkia perjantaina lakkoon ilmaston vuoksi

    15-vuotias Greta Thunberg on Puolan ilmastokokouksen supertähti – kannustaa kaikkia perjantaina lakkoon ilmaston vuoksi


    Puolan Katowicessa pidettävän ilmastokokouksen tähti on ruotsalainen 15-vuotias Greta Thunberg. Hän meni syksyllä Tukholmassa koululakkoon ilmastonmuutoksen takia. Katowicen ilmastokokouksessa median kiinnostus Thunbergia kohtaan on ollut niin...

    Puolan Katowicessa pidettävän ilmastokokouksen tähti on ruotsalainen 15-vuotias Greta Thunberg. Hän meni syksyllä Tukholmassa koululakkoon ilmastonmuutoksen takia.

    Katowicen ilmastokokouksessa median kiinnostus Thunbergia kohtaan on ollut niin suurta, että mukana oleva manageriksi päätynyt isä kirjailija, näyttelijä Svante Thunberg alkoi ymmärrettävästi rajoittaa haastatteluja. Nuorta ilmastolähettilästä ei ole tarkoitus uuvuttaa. Greta on ollut kokouksessa alusta alkaen.

    Nyt Greta Thunberg kannustaa videollaan kaikkia menemään perjantaina lakkoon ilmaston vuoksi.

    Greta oli Ruotsin valtiopäivävaalien alla pari viikkoa koululakossa ja istui Ruotsin valtiopäivätalon lähettyvillä osoittamassa mieltä. Vaalien jälkeen hän on ollut istumalakossa joka perjantai. Hän on saanut seuraansa muitakin ilmastosta huolestuneita.

    Gretan mukaan ihmiset puhuvat ilmastonmuutoksesta, mutta eivät tee mitään. Yksikään maa ei hänen mukaansa tee tarpeeksi ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi.

    Greta Thunberg on ollut tekemässä ilmastotyötä Katowicessa kokouksen alusta alkaen.Hanna Eskonen / Yle

    – Poliitikkojen tehtävänä on voittaa vaaleja, eikä tehdä radikaalia ilmastopolitiikkaa. Ääniä ei saa, jos kertoo totuuden ympäristöstä ja ilmastosta, Greta arvioi tiedotustilaisuudessa Katowicen ilmastokokouksen avajaisissa viime viikon maanantaina.

    – Ihmiset eivät tiedä, että on kriisitilanne. Lämpeneminen tiedetään, mutta sen seurauksista ei tiedetä. Olen tavannut poliitikkoja ja toimittajia, jotka eivät tiedä, Greta kertoo Katowicessa kuvatulla videolla.

    Gretan isä kertoo samalla videolla, kuinka tytär on saanut koko perheen suhtautumaan vastuullisesti ilmastoon. He eivät enää lennä ja ovat kasvissyöjiä. Äiti, oopperalaula Malena Ernman ei konsertoi lentomatkojen päässä.

    Toby Thorpe on saapunut ilmastokokoukseen Australian Tasmaniasta.Hannele Muilu / Yle

    Gretan viesti on saanut vastakaikua muun muassa Australiassa. Australian Tasmaniasta Katowiceen tullut ilmastoaktivisti Toby Thorpe kertoo, että eri puolilla Australiaa on lakkoillut 15 000 opiskelijaa.

    17-vuotias Toby kertoo, että monet hänen ystävistään olivat lakossa. Hän itse oli matkoilla, mutta hengessä mukana.

    – Totta kai olen kuullut Gretasta, minulla oli ilo tavata hänet täällä.

    Tobyn mukaan Gretan saama huomio on hieno esimerkki siitä, miten nuorilla voi olla voimaa, joka yhdistää yli rajojen.

    Australian pääministeri Scott Morrison suivaantui lakoista ja kritisoi, että lasten ei kuulu olla aktivisteja vaan heidän tehtävänsä on käydä koulua.

    Toby on harmistunut pääministeri Morrisonin sanoista.

    – Hänen mukaansa kouluissa pitäisi olla vähemmän aktivismia ja enemmän oppimista. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka hallituksemme ei arvosta nuorten valtaa ja huolia.

    Tobyn mukaan nuoret eivät kuitenkaan välitä latistamisyrityksistä.

    – Otamme vallan ahneilta yhtiöiltä, kuten fossiiliselta teollisuudelta. Menemme lakkoon ja varmistamme, että maailma saa tietää meidän ottavan vallan, Toby sanoo.

    Lue myös:

    Kun Al Gore, Greta Thunberg ja tuhatpäin neuvottelijoita pakkautui Euroopan mustimmalle kivihiilialueelle – Viimeinen ja ratkaiseva päivä alkaa Puolan ilmastoneuvotteluissa, miten siinä käy?

    Mitä merkitystä ilmastoneuvotteluilla on? Miten Yhdysvaltojen nihkeilyyn voi vaikuttaa? Lue toimittajien vastaukset lukijoiden kysymyksiin

    Suomen ilmastoneuvottelija Outi Honkatukia kertoo nyt, mitä Puolasta on odotettavissa ja mitä neuvotteluhuoneissa tapahtuu oikeasti: "Valtaosa ei tunne asioita, joista neuvotellaan"

    Kaivosmiehen terveiset kilometrin syvyydestä YK:n ilmastokokoukselle: "Ilman hiiltä ei ole tulevaisuutta"

    Yle Katowicessa: Ilmastokokous alkoi raiteillaan, mutta rima on alhaalla

    Onko ilmastokokouksista mitään hyötyä? Maapallon vuotuisissa pelastustalkoissa sorvataan ilmastodiiliä taas yötä myöten, mutta saadaanko mitään aikaan?

    Tämän otuksen puraisu on luomakunnan nopein liike – 5 000 kertaa nopeampi kuin silmänräpäys

    Tämän otuksen puraisu on luomakunnan nopein liike – 5 000 kertaa nopeampi kuin silmänräpäys


    Illinois'n yliopiston tutkijat ovat löytäneet eläimen, joka tekee tiettävästi luomakunnan nopeimman liikkeen. Kyseessä on Mystrium camiollae -niminen muurahainen. Sen mahtavat leuat iskevät uhriin peräti 320 kilometrin tuntinopeudella. Leukojen...

    Illinois'n yliopiston tutkijat ovat löytäneet eläimen, joka tekee tiettävästi luomakunnan nopeimman liikkeen.

    Kyseessä on Mystrium camiollae -niminen muurahainen. Sen mahtavat leuat iskevät uhriin peräti 320 kilometrin tuntinopeudella.

    Leukojen puraisu kestää 0,000015 sekuntia, eli 5 000 kertaa nopeammin kuin ihmisen silmänisku.

    M. camillae -muurahaiset elävät Australiassa ja Kaakkois-Aasiassa.

    Lajia ei ole kovin paljon tutkittu. Siitä tiedetään kuitenkin, että lajin kuningattaret saavat ravintoa imemällä omien toukkiensa verta.

    Leukoja loksauttelevat työläiset "virittävät" leukansa puristamalla niitä yhteen useita kertoja ennen iskuaan.

    Yliopiston tutkijat saivat leukojen liikkeen kuvattua 480 000 kuvaa sekunnissa ottavalla hypernopealla kameralla.

    Tieteellinen havainto on julkaistu Royal Society Open Science -tiedesivustolla.

    Liki 18 000 luontokohdetta lisää Lappiin

    Liki 18 000 luontokohdetta lisää Lappiin


    Yli 17 000 uutta luonto- ja lajikohdetta on lisätty Lapin luontokohdeverkostoon, kertoo Metsähallitus. Verkostoon on lisätty tuhansia uusia lähteitä, lampia, kallioita, suon metsäsaarekkeita ja vanhan metsän kohteita. Metsähallituksen mukaan...

    Yli 17 000 uutta luonto- ja lajikohdetta on lisätty Lapin luontokohdeverkostoon, kertoo Metsähallitus. Verkostoon on lisätty tuhansia uusia lähteitä, lampia, kallioita, suon metsäsaarekkeita ja vanhan metsän kohteita.

    Metsähallituksen mukaan päivityksen myötä metsätalouden ulkopuolelle jäi 22 100 hehtaaria lisää maata. Metsähallituksesta kerrotaan, että uudet tiedot helpottavat metsätalouden suunnittelua, kun tiedot metsien luontoarvoista ovat aiempaa tarkemmat.

    Uusia luontokohteita etsittiin laajojen aineistohakujen avulla ja kohteita tarkistettiin sekä toimistotyönä että maastossa. Kartoituksen yhteydessä myös olemassa olevia rajauksia tarkennettiin ja virheellisiä tietoja poistettiin. Luonto - ja lajikohteita tuli lisää kaikkiaan 17 824 kappaletta ja järjestelmästä poistettiin 345 kohdetta.

    Metsähallitus sai vinkkejä mahdollisista arvokkaista luonto- ja kulttuuriperintökohteista myös yleisöltä. Ilmoitetuista 1300 kohteesta mukaan alue-ekologiseen verkostoon hyväksyttiin noin 150 kohdetta. Lähes puolet ilmoitetuista kohteista oli jo valmiiksi Metsähallituksen tiedossa.

    Kartoituksessa käytettiin Metsähallituksen omien tietojen lisäksi aineistoja Suomen ympäristökeskukselta, Luonnonvarakeskukselta, Paliskuntain yhdistykseltä, Geologian tutkimuskeskukselta sekä luontojärjestöiltä.

    Yhdistää suojelualueet ja luontokohteet

    Alue-ekologinen verkosto laadittiin vuosina 1996–2000 ja se kattaa lähes kaikki yhtenäiset valtion maa-alueet. Verkosto muodostaa valtion metsämaiden kokonaisuuden niin, että suojelualueet ja monikäyttömetsien luontokohteet liittyvät toisiinsa verkostomaisesti ekologisten käytävien kautta. Eliöt pääsevät leviämään tehokkaammin ekologisia käytäviä pitkin.

    Luonto- ja erityiskohteissa sekä ekologisissa käytävissä metsätalouskäyttöä on rajoitettu joko kokonaan tai osittain. Verkostoon kuuluu luontoarvoiltaan tärkeiden kohteiden lisäksi riistan, maiseman porotalouden ja virkistyskäytön kannalta tärkeitä alueita sekä kulttuuriperintökohteet.

    Metsähallitus päivittää alue-ekologista verkostoa koko Suomessa. Lapissa ja Kainuussa päivitys on juuri saatu loppuun ja Pohjanmaalla sekä Etelä-Suomessa päivityshankkeet ovat alkamassa.

    Ylä-Lapin kalastusluville vihreää valoa hallitukselta

    Ylä-Lapin kalastusluville vihreää valoa hallitukselta


    Valtioneuvosto esittää helpotuksia Ylä-Lapin asukkaiden kalastusoikeuksiin. Torstaina eduskunnalle annettu hallituksen esitys on sisällöltään sama, jota valtioneuvosto käsitteli viime viikolla. – Mikäli eduskunta hyväksyy muutokset, ne...

    Valtioneuvosto esittää helpotuksia Ylä-Lapin asukkaiden kalastusoikeuksiin. Torstaina eduskunnalle annettu hallituksen esitys on sisällöltään sama, jota valtioneuvosto käsitteli viime viikolla.

    – Mikäli eduskunta hyväksyy muutokset, ne astuvat voimaan jo ensi kesäksi. Ylä-Lapin ihmiset pääsevät kalaan tutuille vesille, maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä sanoo tiedotteessa.

    Ylä-Lappia koskevan kalastuslain 10. pykälän muutoksella Enontekiön, Inarin ja Utsjoen asukkaille tulisi kausilupa sellaisiin kotikunnan alueella sijaitseviin valtion vesiin, jotka ovat vaelluskalojen nousualueita. Viehekalastuksen salliva lupa olisi omakustannehintainen ja maksuton alle 18-vuotiaille.

    – Kausiluvan hintaa ei vielä tiedetä. Siitä päätetään myöhemmin, todennäköisesti ensi keväänä, kertoo kalastusneuvos Eija Kirjavainen maa- ja metsätalousministeriöstä.

    Kausiluvan hinnasta päättää maa- ja metsätalousministeriö.

    Muualla asuvien olisi jatkossakin mahdollista ostaa vuorokausilupia samoihin vesistöihin. Ylä-Lapin perinteiseen saamelais- ja paikalliskulttuuriin kuuluva kalastus vaikeutui merkittävästi uuden kalastuslain voimaantulon jälkeen, kun myös paikalliset ovat joutuneet hankkimaan vuorokausilupia kalastukseen. Kalastuslupia on lisäksi ollut saatavilla vain rajoitetusti.

    Suomalaiset maanviljelijät mukana ainutlaatuisessa kokeessa – tavoitteena pysäyttää ilmastonmuutos

    Suomalaiset maanviljelijät mukana ainutlaatuisessa kokeessa – tavoitteena pysäyttää ilmastonmuutos


    Runsaat sata maanviljelijää eri puolilta Suomea tutkii, miten ilmakehän hiilidioksidia voitaisiin siirtää peltojen ja laidunmaiden maaperään. Tutkimus on käänteentekevä, sillä nykytyylin maanviljely nimenomaan pahentaa ilmakehän...

    Runsaat sata maanviljelijää eri puolilta Suomea tutkii, miten ilmakehän hiilidioksidia voitaisiin siirtää peltojen ja laidunmaiden maaperään. Tutkimus on käänteentekevä, sillä nykytyylin maanviljely nimenomaan pahentaa ilmakehän hiilidioksidipäästöjä.

    Maahan voitaisiin sitoa enemmän hiiltä, kuin siellä koskaan on ollut.

    – Maan potentiaali sitoa hiiltä ilmakehästä on valtava. Itse asiassa maahan voitaisiin sitoa enemmän hiiltä, kuin siellä koskaan on ollutkaan, sanoo kokeiluun ilmoittautuneiden viljelijöiden kouluttaja, tutkija Juuso Joona.

    Maanviljelijöiden kouluttaminen hiiltä sitovien menetelmien tuntijoiksi ja käyttäjiksi on osa Carbon Action -hanketta. Siinä viljelijöiden kokemuksia seuraavat monen eri alan asiantuntijat Suomessa ja ulkomailla. Mukana on muun muassa yliopistoja, Ilmatieteenlaitos, Sitra ja Baltic Sea Action Group -säätiö.

    Yle uutisoi Carbon Action -hankkeen alkuvaiheista ja ihmisistä sen takana viime kesänä.

    Antti Lähteen tilalla pellot vihertävät vielä marraskuun lopussa. Ympärivuotinen vihreä kasvipeite on yksi tärkeimmistä keinoista hiiltä sitovassa viljelyssä.Tommi Parkkinen / YleMaaperänäytteistä tutkitaan hiilipitoisuus

    Kokeeseen osallistuvat maanviljelijät valitsevat noin kolmen hehtaarin suuruisen peltolohkon, joka jaetaan kahteen osaan.

    Hiiliviljely

    Hiili sitoutuu ilmakehästä maahan yhteyttämisen kautta.

    Yhteyttäminen on prosessi, jossa vihreät kasvit muuttavat ilmakehän hiilidioksidia ravinnoksi kasville itselleen ja myös maaperän pieneliöiden käyttöön.

    Mitä enemmän kasvit yhteyttävät ja mitä aktiivisempaa maan pieneliöiden toiminta on, sitä enemmän ilmakehän hiiltä sitoutuu maahan.

    Yhteyttäminen maksimoituu, kun pellot ja laitumet pidetään vihreiden kasvien peittämänä ympäri vuoden.

    Toisella puoliskolla viljely jatkuu kuin ennenkin. Sen sijaan toisen puoliskon muokkaamisessa muuttuu moni asia, kun viljelyssä otetaan käyttöön menetelmiä, joiden tiedetään voimistavan kasvien kykyä siirtää ilmakehän hiilidioksidia maaperään.

    Peltolohkon molemmilta puoliskoilta otetaan tasaisin välein näytteitä, joista tutkitaan, miten hiilen sitoutuminen maaperään edistyy.

    – Ei viljelijöiden kiinnostus osallistua tähän kokeeseen ole mitään pyyteetöntä maailmanparantamista. Heitä kiinnostaa se, että hiiltä sitovilla viljelymenetelmillä pystyy samalla parantamaan satomääriä ja maaperän viljelyominaisuuksia, sanoo tutkimusprofessori Jari Liski Ilmatieteenlaitoksesta.

    Liski arvioi myös, että aikaansa seuraavat maanviljelijät osaavat ennustaa hiilen sitomisen kehittyvän tulevaisuudessa rahanarvoiseksi kauppatavaraksi. Hiilikaupasta voi muodostua tärkeä osa maatalousyrittäjän toimeentuloa.

    Kokeilussa viljelijöitä kutsutaan hiiliviljelijöiksi, työtavoista käytetään nimitystä hiiliviljely.

    Viljelykäytössä olevien kivennäismaiden hiilipitoisuus Suomessa on nykyisellään noin 60 tonnia hiiltä hehtaaria kohden. Lähde: Carbon ActionTommi Parkkinen / YlePerinteestä luopuminen houkuttaa

    Yksi kokeeseen osallistuvista hiiliviljelijöistä on Antti Lähde. Hän on ottamassa sukupolvenvaihdoksessa vastuulleen Lappeenrannan Joutsenossa sijaitsevan kasvinviljelytilan. Tilalla on viljelyssä noin 150 hehtaaria peltoja eli kyse on suomalaisittain suurenpuoleisesta maatilasta.

    Maan kasvukuntoa saadaan parannettua, mikä lisää viljelyn kannattavuutta ja vähentää sääriskiä.

    Nuorelle maanviljelijälle ilmastokysymykset ovat ensiarvoisen tärkeitä.

    – Ilmastonmuutos, ympäristön monimuotoisuuden heikkeneminen ja ravinteiden karkaaminen maaperästä, luettelee Antti Lähde maanviljelijän suurimpia tulevaisuudenuhkia.

    Hän näkee perinteisten viljelymenetelmien vaihtamisen hiiltä sitoviin keinoihin ratkaisuna kaikkiin luettelemiinsa uhkakuviin.

    – Hiilen sidontaa tehostavilla työtavoilla pystytään vaikuttamaan näihin kaikkiin viljelijän kannalta edullisesti. Eli maan kasvukuntoa saadaan paremmaksi, mikä lisää viljelyn kannattavuutta ja myös vähentää sääriskiä, Lähde perustelee.

    Tärkein työkalu on lapio

    – Valitettavasti moni maanviljelijä tarkkailee peltojaan ainoastaan työkoneen ohjaamosta käsin. Hiiliviljelijälle yksi tärkeimmistä työkaluista on lapio, sanoo Carbon Action -hankeen kouluttaja Juuso Joona vieraillessaan Antti Lähteen tilalla.

    Joona saapastelee keskelle marraskuisen märkää peltoa, kaivaa kuopan syysruista puskevaan maahan ja ryhtyy tutkimaan maaperän rakennetta. Hänen mielestään jokaisen viljelijän olisi hyvä perehtyä maaperän rakenteeseen eri viljelylohkoillaan. Lapiollisesta multaa pystyy näkemään värin, mururakenteen, kasvijätteen ja muun muassa matojen määrän perusteella, kuinka ravinteikasta multa on.

    Samat havainnot kertovat myös siitä, miten hyvin hiili on kulkeutunut kasvin juuristossa kohti maaperän syvempiä kerroksia. Juurten avulla jotkin monivuotiset kasvit kuljettavat hiiltä maan alle jopa metrien syvyyteen.

    Syysruista kasvavan pellon pintamaa on väriltään tummaa ja rakeista. Rakenne kertoo, että maa sitoo hiiltä hyvin. Syvemmältä kaivettu kokkare on vaaleampaa ja tiiviimpää. Pohjamaan kyky sitoa hiiltä paranisi kasvattamalla pellossa syväjuurisia kasveja.Tommi Parkkinen / YleSuuren tuntemattoman tutkimista

    Hiilen sitoutuminen maaperään on hidas tapahtumakulku. Kokeilutiloilta voidaan saada ensimmäisiä luotettavia tuloksia vasta vuosien kuluttua.

    Maaperän hiilivaraston mittaus- ja mallinnusmenetelmät ovat maailmanlaajuisesti vasta melko uusi tutkimusala. Carbon Action -hankkeen tavoitteena on maatilakokeiden ohessa myös kehittää keinot hiilivaraston ja sen muutoksen mittaamiseen.

    Maaperätutkimuksessa tehdään juuri nyt läpimurtoja muuallakin. Esimerkiksi maan bakteerien ja sienten suuri rooli hiilen sitojina on alkanut avautua tutkijoille vasta aivan viime vuosina. Helsingin Sanomat kuvaa bakteerien ja sienten toimintaa yksityiskohtaisesti tiedeartikkelissaan.

    Pelto vehreänä pitkälle syksyyn

    Hiiltä sitovan viljelyn ytimessä on hyvinvoiva kasvi. Mitä kattavammin maaperä on kasvien peitossa, sitä enemmän ne pystyvät yhteyttämään eli siirtämään hiilidioksidia ilmasta maahan.

    Ympärivuotisen vihreän kasvipeitteen tavoitteleminen vaatii uudenlaista suhtautumista tähän asti totuttuihin maanmuokkauksen tapoihin.

    Maailmanlaajuisesti kiinnostava koe

    Suomessa on viljelymaata noin 2,3 miljoonaa hehtaaria.

    Viljelymaasta 0,2 miljoonaa hehtaaria on turvepeltoja ja loput runsaat 2 miljoonaa hehtaaria kivennäismaapeltoja.

    Carbon Action -hankkeen tavoite on kääntää hiilen kulkusuunta kivennäismaapelloilla niin, että vapautumisen sijaan hiiltä saataisiin situtumaan maaperään..

    Iso osa koko maailman ruuantuotannosta viljellään kivennäismaapelloilla.

    – Peltoa tulisi muokata vain silloin, kun on mahdollista perustaa vihreä kasvipeite peittämään maata pian muokkaamisen jälkeen, Juuso Joona perustelee.

    Syksyllä hiiliviljelijöitä kehotetaan välttämään muokkausta kokonaan tai tekemään se niin aikaisin, että kasvusto ehtii peittäväksi ennen talvea. Maisemassa ei syksyisin enää näkyisi mustia kynnöspeltoja.

    Voiko viljelijä tienata hiilen sitomisella?

    Tällä hetkellä tilanne Suomessa on siis se, että kivennäismaille perustettujen peltojen ja laitumien ikiaikaisesta hiilivarastosta karkaa ilmakehään joka vuosi noin 200 kiloa hiiltä hehtaarilta. Carbon Action -hankkeen laskelmissa hiiltä olisi mahdollista palauttaa maahan viljelymenetelmiä vaihtamalla noin 200–1 000 kiloa hehtaarille.

    Carbon Action hankkeen aktiivit arvioivat, että muutosta tukevien menetelmien käyttöönotolla on jo kova kiire. Tutkija Juuso Joonan mukaan tehokkainta olisi kehittää pikaisesti taloudellisia kannustimia, joita maksetaan viljelijöille sen mukaan, kuinka paljon hiiltä he ovat onnistuneet sitomaan ilmasta maahan.

    EU:n maatalouspolitiikan seuraava ohjelmakausi alkaa vuonna 2021. Jos viljelymenetelmien muutosta kiirehtivä Joona saisi päättää, maatalouden tuet kokisivat jo tulevalla ohjelmakaudella radikaalin muutoksen ja ne kannustaisivat hiiliviljelyyn.

    Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä, voisiko maatalouden tukipolitiikka tulevaisuudessa perustua nykykriteerien sijasta siihen, kuinka paljon hiiltä viljelijä pystyy peltoihinsa sitomaan?

    – EU:n yhteisen maatalouspolitiikan lähtökohtia on, että pystymme vaikuttamaan myönteisesti ilmastoasioihin, kuten sitomaan hiiltä enemmän maaperään ja vähentämään haitallisia kasvihuonekaasupäästöjä. Joten vastauksena kysymykseen: Kyllä.

    Voiko siis hiilen sitomisesta saada palkkaa?

    – Yllättävän vähän tähän mennessä on tutkittu maaperän hiilen sitomiskykyä ja hiilen sitomisen lisäämistä. Nyt teemme tutkimusta yhdessä, ja sen perusteella tehdään myös johtopäätöksiä tukipolitiikan osalta. Täytyy kuitenkin muistaa, että emme saa vaarantaa kotimaista ruuantuotantoa. Suomi ajaa EU:ssa linjaa, jossa yhtä aikaa varmistetaan korkeatasoinen ruuantuotanto ja hyvä ilmastopäästöjen hallinta, ministeri Jari Leppä jatkaa.

    Juttua muokattu klo 17.05: Korvattu yhdessä lauseessa sana hiilidioksidi sanalla hiili.

    Helsingin valtuuston piti keskustella Meilahden arvoalueen kaavasta – puhe lipsahti yllättävään suuntaan: liito-oraviin

    Helsingin valtuuston piti keskustella Meilahden arvoalueen kaavasta – puhe lipsahti yllättävään suuntaan: liito-oraviin


    Helsingin Meilahden huvila-alueen asemakaava hyväksyttiin Helsingin valtuustossa keskiviikkoiltana liito-oravien siivittämänä. Kaavan hyväksyminen tarkoittaa, että muun muassa lisärakennusoikeus tullaan toteuttamaan kaupungin suunnittelemalla...

    Helsingin Meilahden huvila-alueen asemakaava hyväksyttiin Helsingin valtuustossa keskiviikkoiltana liito-oravien siivittämänä.

    Kaavan hyväksyminen tarkoittaa, että muun muassa lisärakennusoikeus tullaan toteuttamaan kaupungin suunnittelemalla tavalla.

    Alueen asukkaat ovat tuoneet aiemmin esille huolen siitä, kohteleeko kaava tasapuolisesti kaikkia alueen ihmisiä.

    Lisärakennusoikeuksista ei valtuustossa kuitenkaan puhuttu. Puheenaiheena olivat liito-oravat.

    Vasemmistoliiton Mai Kivelä esitti, että hyväksyessään asemakaavan valtuusto vaatii, että liito-oravan vakiintuneiden ja tiedossa olevien ydinalueiden suojeluun kiinnitetään erityistä huomiota.

    Valtuusto ei kuitenkaan hyväksynyt Kivelän ehdotusta.

    Useampi valtuutettu huomautti, että liito-oravien suojelu on itsestäänselvyys, jota ei uudelleen tarvitse alleviivata.

    Välillä kaavakeskustelu äityi siihen, kumpi – oikeisto vai vasemmisto – välittää liito-oravista enemmän.

    Sen sijaan valtuusto innostui vihreiden Tuomas Rantasen esityksestä, jonka mukaan pyöräbaanan yhteyteen rakennetaan levähdyspaikka, jossa voisi olla jäätelö- tai kahviauto.

    Korjaus 12. joulukuuta 2018 kello 19.18: Tuomas Rantasen sukunimi korjattu oikeaan muotoon. Aluksi nimeksi kerrottiin Rantala.

    Aiheesta aiemmin:

    Asukkaat ihmettelevät kaupungin toimintaa arvoalueella: näyttelijä sai rakentaa talon, valtuutettu sai muuttaa suojeltua taloaan – naapuri ei saanut edes uutta saunaa (27.8.2018)

    Ulkomaalaisen unelma on paikallisen painajainen – Pohjoisen kylässä ilotulitetaan turistien iloksi kaksi kertaa viikossa

    Ulkomaalaisen unelma on paikallisen painajainen – Pohjoisen kylässä ilotulitetaan turistien iloksi kaksi kertaa viikossa


    Tuiki tavallisena tiistai-iltana hettalainen Maarit Rinne makoilee sohvalla viltin alla katsellen televisiota. Viehhka-koira makoilee sylissä ja nukkuu koiranuntaan. Yhtäkkiä Viehhka hyppää pöydän alle, luimistelee ja vilkuilee emäntänsä...

    Tuiki tavallisena tiistai-iltana hettalainen Maarit Rinne makoilee sohvalla viltin alla katsellen televisiota. Viehhka-koira makoilee sylissä ja nukkuu koiranuntaan. Yhtäkkiä Viehhka hyppää pöydän alle, luimistelee ja vilkuilee emäntänsä suuntaan.

    Reilun kilometrin päässä ammutaan raketteja turistien iloksi. Rinne ei ole pidä rakettien ampumisesta.

    – Minusta ne eivät tänne luontoon sovi. Minua kauhistuttaa näiden meidän koirien, lintujen ja muiden metsänelävien puolesta. Eihän se ole niille hyväksi. Omista koirista olen huomannut, että jotkut pelkäävät tosi hysteerisesti, kuvailee Rinne.

    Hotelli Hetan rannalla ammuttiin 11.12.2018 raketteja brittiläisten jouluturistien viimeisen lomapäivän kunniaksi.Anneli Lappalainen / Yle

    Rinne on kokenut koirankasvattaja ja hänellä on kokemusta rakettien vaikutuksista koiriin. Edesmenneet koirat eivät suhtautuneet raketteihin rauhallisesti.

    – Se on lähinnä sitä, että koira tärisee hirveästi, kuolaa, sen silmät ovat aivan sepposen selällään ja se menee huushollissa niin, että se ei tiedä minne se menisi. Loppujen lopuksi se menee sohvan taakse, patterin viereen piiloon ja tärisee siellä – tärisee pitkään vielä senkin jälkeen, kun rakettien ampuminen loppuu.

    – Onneksi tämä nykyinen koira ei vaikuta siltä, että se olisi niin paha, sanoo Rinne helpottuneena.

    Samaan aikaan kun Viehhka luimistelee pöydän alla. Ounasjärven jäällä iloitsee identtisiin haalareihin pukeutunut brittijoukkio. Piskuinen pohjoisen kylä, Enontekiön Hetta, on joulukuussa tavallisesti täpötäynnä brittituristeja.

    Brittiläiset matkailijat Louise ja Eve nauttivat Hetassa järjestetystä ilotulituksesta.Anneli Lappalainen / Yle

    Joku huutaa sydämensä kyllyydestä ”We love Lapland!” (s. me rakastamme Lappia.) Parinkymmenen asteen pakkasella ääni kantautuu kauas.

    Pitkän vihellyksen ja pamauksen jälkeen taivaan valaisee muutaman silmänräpäytyksen ajaksi valojen välke. Brittiläinen äiti Louise ja tytär Eve ovat haltioissaan ilotulituksesta.

    – Sadunomaisen kauniit värit. Tämä oli ihana loppu lomallemme, kertovat Louise ja Eve.

    Huomenna he palaavat kotimaahansa.

    Kaksi kertaa viikossa välkkyy ja rätisee, ympäri Lappia

    Lapland Hotels -yhtiön aluejohtaja Tomi Kuosmanen kertoo, että matkanjärjestäjät ovat ostaneet heiltä ilotulituksen osana matkapakettia. Ilotulitus on joulumatkailijoille onnellinen loman lopetus.

    Hetan lisäksi raketit räiskyvät ainakin Levillä, Rovaniemellä, Ylläksellä, Pallaksella ja Luostolla. Kuosmanen kertoo ymmärtävänsä koiranomistajien huolen, sillä usein juuri koiranomistajien on varauduttava ilotulitukseen.

    Tomi Kuosmanen on Lapland hotels -yhtiön Länsikairan aluejohtaja.Kaija Länsman / Yle

    – Ymmärretään varsin hyvin, sillä itsellänikin on kaksi koiraa. Tiedän, että siihen ilotulitukseen pitää aina varautua ja sen takia me olemme tiedottaneet esimerkiksi Enontekiön Sanomissa etukäteen, että milloin ne ilotulitukset ovat. Päivämäärät voi katsoa sieltä, kertoo Kuosmanen.

    Jouluturisteilta tulee heille varsin positiivista palautetta.

    – Joulun juhliminen on meillä suomalaisilla aika hiljaista ja harrasta, mutta se ei ole kaikilla kansallisuuksilla. Asiakkaamme ovat oikein iloisia ja tyytyväisiä ilotulitukseen, kertoo Kuosmanen.

    Toivoo laser- tai valoshowta rakettien tilalle

    Maarit Rinne kertoo allekirjoittaneensa netissä adressin, mikä rajoittaisi rakettien ampumista. Rinne haluaa tähdentää, että äänten lisäksi raketit tuottavat muutakin haittaa, kuten pienhiukkasia. Saksan ympäristövirasto on ilmoittanut, että uudenvuoden ilotulitteiden hiukkaspäästöt vastaavat noin 15 prosenttia liikenteen koko vuoden hiukkaspäästöistä.

    Ilotulitukset ovat näkyneet Suomen suurimpien kaupunkien ilmanlaatumittauksissa. Hengitysilman hiukkaspitoisuudet saattavat uudenvuodenyön ilotulitusalueilla olla jopa 20–40-kertaisia normaaliin verrattuna.

    Rinteellä olisi ehdotus matkailutoimijoille.

    – Jos kaikki valta olisi minulla, niin laittaisin valoshown, koska siitä tulee vähiten saasteita. Onhan raketeissa olemassa äänettömiä raketteja, mutta niissä on jäljellä edelleen haittapuolia, kuten hiukkaspäästöt ja roskaaminen, vaikka se raketti olisikin äänetön.

    – Parempi sekin kuin nämä äänet, jotka pelästyttävät luontoa joka puolella, sanoo Rinne.

    Lapland Hotelsin aluejohtaja Kuosmanen ei tyrmää suoriltaan ajatusta lasershowsta.

    – Toki näitä vaihtoehtoja voidaan miettiä, ja näistä voidaan keskustella matkanjärjestäjien kanssa. Ne täytyy ratkaista tuolla korkeammalla tasolla. Tässä puhutaan koko Lapin kattavista sopimuksista ja ohjelmista, sanoo Kuosmanen.

    Seuraavan kerran Enontekiön Hetassa ammutaan raketteja lauantaina 15.12.2018.

    Suomi voi hakata lisää metsiä ja ilmastotavoitteet täyttyvät silti, kertoo uusi laskelma – tutkijat ja luonnonsuojeluliitto erimielisiä

    Suomi voi hakata lisää metsiä ja ilmastotavoitteet täyttyvät silti, kertoo uusi laskelma – tutkijat ja luonnonsuojeluliitto erimielisiä


    Suomen ilmastotoimet näyttävät uusilla laskelmilla riittäviltä jopa silloin, jos metsien hakkuita lisätään yli nyt kestävänä pidetyn rajan. – Ensimmäistä kertaa ollaan siinä tilanteessa, että mallin mukaan hakkuutaso voidaan nostaa yli...

    Suomen ilmastotoimet näyttävät uusilla laskelmilla riittäviltä jopa silloin, jos metsien hakkuita lisätään yli nyt kestävänä pidetyn rajan.

    – Ensimmäistä kertaa ollaan siinä tilanteessa, että mallin mukaan hakkuutaso voidaan nostaa yli 80 miljoonan kuutiometrin. Siitä huolimatta hiilinielu jatkaa kasvuaan sillä uralla, mitä se on ollut viimeisten vuosikymmenten aikana, sanoo Helsingin yliopiston tutkija-tohtori Tuomo Kalliokoski.

    Suomen luonnonvarakeskuksen Luken tekemät uudet laskelmat Suomen hiilinielujen vertailutasosta julkaistiin keskiviikkona. Vertailutaso ei ole ennuste tulevasta hiilinielun kehityksestä, vaan se on luku, johon vuosina 2021–2030 toteutuvaa hiilinielua verrataan.

    Luke on käyttänyt tuoreisiin laskelmiin päivitettyä mallia, joka huomioi sen, miten ilmastonmuutos voi kiihdyttää metsien kasvua. Luken mukaan vanhat kasvumallit olisivat aliarvioineet metsien kasvun.

    Uuden arvion mukaan vuosina 2021–2015 hiilinielut, siis pääasiassa metsät, sitovat hiiltä 34,77 miljoonaa tonnia, jos mukaan lasketaan myös puusta valmistetut tuotteet ja 27,88 miljoonaa tonnia ilman puutuotteita.

    Yle UutisgrafiikkaKriittinen vertailutaso ei alitu

    Vaikka hiilinielu metsähakkuiden ja biotalousinvestointien myötä pienenee, se ei kuitenkaan tipu Luken laskelman mukaan alle kriittisenä pidetyn vertailutason missään vaiheessa 2050-luvulle mentäessä.

    Jos näin kävisi ja maankäyttö, kuten metsien hakkuut, olisivat laskennallinen päästö, tarvittaisiin muilla sektoreilla kuten liikenteessä tiukempia ilmastotoimia.

    – Tässä oletukset ja valinnat perustuvat EU:n lakitekstiin. Kun tutkijat tekevät skenaarioita, he voivat itse valita oletuksensa ja tulokset ovat sen mukaiset, sanoo Luken apulaisprofessori Aleksi Lehtonen.

    Luken apulaisprofessori Aleksi Lehtonen myöntää mallin epävarmuuden ja sanoo, että epävarmuudet ovat isot.Mårten Lampén / YleKiihtyykö metsien kasvu lopulta vai ei?

    Ilmastotieteellisesti nielut eivät laskelmia muuttamalla mihinkään kasva, vaikka laskennallisesti hiilinielut näyttävät Luken mallissa isommilta ja Suomen ilmastopolitiikka näyttää EU:ssa riittävältä.

    – Suhtaudumme varauksella näihin tuloksiin, mihin nyt on päästy. Olettamuksia muuttamalla voidaan hyvin voimakkaasti vaikuttaa myös lopputulokseen, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Harri Hölttä.

    Uudessa laskelmassa tehdään nyt rohkeampia arvioita hiilinieluista kuin aiemmin. Metsiemme puuston lasketaan kasvavan rajusti.

    – Kova poliittinen paine, että pystyttäisiin sekä säästämään että syömään sitä kakkua, eli sekä lisäämään hakkuita että suojelemaan ilmastoa, Hölttä sanoo.

    Suomi siis pääsee uusilla laskukaavoilla eroon sanktioista, vaikka metsiä hakattaisiinkin enemmän esimerkiksi sellutehtaiden tarpeisiin.

    – Vaikka kyse on ilmastosopimuksen toteuttamisesta, niin mennään metsätalous edellä ja koitetaan ilmastonsuojelu saada mahtumaan siihen malliin, jos se vain onnistuu, Hölttä sanoo.

    Suuri kysymysmerkki on, että kun arvioidaan ilmastonmuutoksen aiheuttamaa metsien kasvun kiihtymistä, tapahtuuko sitä lopulta vai ei.

    – Uusimmat, parhaimmat tieteelliset löydökset osoittavat, että voi hyvinkin olla, että kasvu ei saavuta tällaisia tavoitteita, mitä nyt ennustetaan. Tämä johtuu siitä, että maaperän ravinteet rupeavat rajoittamaan kasvua, tutkija-tohtori Kalliokoski sanoo.

    Vasta kun Luke julkaisee laskelmiensa luvut, tieteellinen yhteisö pystyy arvioimaan, kestävätkö ne tieteellistä arviointia.

    Helsingin yliopiston tutkija-tohtori Tuomo Kalliokoski uskoo, että Suomen esittämä tapa laskea hiilinieluja menee EU:ssa helposti läpi.Mårten Lampén / YleVaikuttaako poliittinen paine?

    Maa- ja metsätalousministeriön alaisen Luken laskelmat ovat herättäneet keskustelua jo ennakkotietojen perusteella, ja niitä on pidetty jopa poliittisina.

    – Tässä mennään biotalous eikä ilmasto edellä. Surullista tämä on siksi, että jos LULUCF-asetusta [hiilinielujen laskentaa] horjutetaan, horjuu myös EU:n ilmastopolitiikka, twiittasi Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Otto Bruun.

    Maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Jaana Kaipainen kiistää epäilyt.

    – Tutkimustuloksia me ei ohjata. Tämähän ei ole tutkimus, vaan tämä on laskenta, joka on tehty tiettyjen kriteerien mukaan. Matkan varrella on tehty valintoja, ja ne on läpinäkyvästi kerrottu.

    Nyt julkaistua hiilinieluarviota ei voi kuitenkaan verrata mihinkään aikaisempaan laskelmaan, koska se on laskettu eri tavalla kuin aiemmat.

    Seuraavaksi laskelma menee muiden EU-jäsenmaiden ja komission asiantuntijoiden arvioitavaksi.

    Maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Jaana Kaipainen kertoi tänään, miten Luken hiilinielulaskelmat on tehty.Mårten Lampén / Yle

    Juttua korjattu 13.12.2018 klo 13.00: Tuomo Kalliokosken sitaattiin lisätty sanat "mallin mukaan".

    Juttua korjattu 13.12.2018 klo 15.40: Korjattu kohtaa, jossa puhuttiin hiilinielujen koosta. Aiemmin jutussa kerrottiin Luken tehneen laskelman hiilinielujen koosta. Todellisuudessa Luke vastaa hiilinielujen vertailutason laskennasta.

    Eläinsuojeluyhdistyksen kautta kodin saanut Lassi on sankarikoira –  pelasti uuden isäntänsä sortuvan katon alta

    Eläinsuojeluyhdistyksen kautta kodin saanut Lassi on sankarikoira – pelasti uuden isäntänsä sortuvan katon alta


    Lassin sankariteko tapahtui tämän vuoden heinäkuussa. Perheen nukkuessa kuului hiljainen pamahdusääni. Lassi oli perheen kolmesta koirasta ainoa, joka reagoi ääneen ja hyppäsi sängylle herättämään emäntää. Näin tilannetta muistelee nyt...

    Lassin sankariteko tapahtui tämän vuoden heinäkuussa. Perheen nukkuessa kuului hiljainen pamahdusääni. Lassi oli perheen kolmesta koirasta ainoa, joka reagoi ääneen ja hyppäsi sängylle herättämään emäntää. Näin tilannetta muistelee nyt Lassin isäntä Turre Metsola:

    – Lassi meni vaimon päälle makaamaan, haukahteli ja jopa läpsi tassulla, mikä on todella poikkeuksellista. Siihen vaimo heräsi ja tuli katsomaan, mikä on ongelma. Olohuoneen katto oli jo pudonnut useamman kymmentä senttiä suoraan sohvan päältä, jossa minä nukuin.

    Omistaja tajusi, että ei kestä montaa minuuttia ennen kuin rakenteet antaisivat periksi kokonaan. Perhe herätettiin ja lapset siirrettiin turvaan.

    Sankarin rankka menneisyys

    Monirotuinen Lassi on aikanaan huostaanotettu koira, jolle Helsingin eläinsuojeluyhdistys löysi uuden kodin Metsoloiden perheestä. Uusi isäntä kuvailee Lassia hellämieliseksi koiraksi.

    – Lassi on tosi oivaltava koira. Ja tulee aina iholle. Heti kun käy johonkin istumaan, niin Lassi tulee viereen ja tekee itsensä tykö. Ei välttämättä hae huomiota, mutta haluaa olla lähellä.

    Yle / Rinna HärkönenSankarit palkitaan sunnuntaina

    Kennelliitto myöntää tänä vuonna Sankarikoiran arvon 18:lle koiralle. Lisäksi 11 koiraa saa kunniamaininnan tekemästään urotyöstä. Sankarikoiran arvon voi saada koira, joka on vaikuttanut merkittävästi siihen, että yksi tai useampi ihmishenki on pelastunut. Palkinnot jaetaan ensi sunnuntaina Helsingin Messukeskuksessa.

    Herkkuja sankarille

    Puoli seitsemän -ohjelma halusi muistaa Lassia jo ennen virallista palkitsemistilaisuutta. Selvisi että Lassin suurinta herkkua ovat – porkkanat! Katso alla olevalta videolta, miten sankari otti lahjansa vastaan.

    "Olkoon eläimet ja puut uskontomme" – tutkimus selvitti, mikä suomalaisille on kaikkein pyhintä


    Erittäin konservatiivisista 70 prosenttia pitää Suomea pyhänä asiana. Erittäin liberaaleista vain joka viides. Joka neljäs nuori pitää pyhänä itseään ja mielipiteitään. Yli 60-vuotiaista vain seitsemän prosenttia. Vasemmistolainen pitää...

    Erittäin konservatiivisista 70 prosenttia pitää Suomea pyhänä asiana. Erittäin liberaaleista vain joka viides.

    Joka neljäs nuori pitää pyhänä itseään ja mielipiteitään. Yli 60-vuotiaista vain seitsemän prosenttia.

    Vasemmistolainen pitää muita useammin taidetta pyhänä. Perussuomalaisten äänestäjistä alle kolmannes pitää ihmisarvoa pyhänä, kun suomalaisista keskimäärin yli puolet.

    Tällaisia tuloksia tuotti e2 Tutkimuksen ja Suomen Kulttuurirahaston tutkimus, jossa kysyttiin lähes 7 000 suomalaiselta, mikä sinulle on pyhää?

    Aluksi on syytä määritellä, mitä "pyhä" ylipäänsä tarkoittaa?

    Tutkimuksessa pyhyyden käsitettä kuvailtiin muun muassa näin: "Pyhä on raja, joka erottaa erilleen asiat, joista ei haluta tai koeta voitavan neuvotella".

    Kun joku pilkkaa tai vähättelee sitä mikä itselle on pyhää, se sattuu.

    – Se riipii oikein sydämestä, kuvailee helsinkiläisessä kahvilassa istuva Tariq Omar.

    Omarille pyhiä asioita ovat ihmisarvo ja tasa-arvo. Muiden ihmisarvon kunnioittaminen on olennainen osa hänen identiteettiään.

    – Varsinkin kun meillä on tämä historia, jossa sodan ja vastakkainasettelujen jälkeen me rakennettiin tasa-arvoinen yhteiskunta. Minulle suomalaisuus tarkoittaa sitä, että herrat ja työväki on samalla viivalla lain edessä. Jos sitä lähdetään puheen kautta aliarvoimaan, se tuntuu oikein pahalta.

    "Suomessa jokainen on tasa-arvoinen riippumatta ihonväristä, sukupuolesta tai sosiaalisesta luokasta, tämä on minulle pyhä asia", sanoo Tariq Omar.Markku Pitkänen / Yle

    Omar on itsekin saanut sietää eriarvoistavaa kohtelua. Aika ajoin joku kehottaa häntä "painumaan kotiinsa", vaikka hän on Kajaanissa syntynyt suomalainen, jonka isoisä taisteli sodassa.

    Kokemukset vaikuttavat varmasti osaltaan siihen, miksi kaikkien ihmisarvon kunnioittaminen on niin tärkeää, Omar tuumaa.

    – Toivon, että asiat olisi reiluja mun kannalta. Siksi toivon, että asiat olisivat reiluja myös muiden kannalta.

    Omar on osa enemmistöä. 53 prosenttia suomalaisista pitää ihmisarvoa pyhänä asiana. Ihmisarvoon suhtaudutaan myös intohimolla. Ne suomalaiset, jotka valitsivat ainoastaan yhden pyhänä pitämänsä asian, valitsivat useimmiten ihmisarvon.

    Kysymykseen vastattiin valitsemalla 17 kohdan listalta yksi tai useampi vaihtoehto. Enemmistö vastaajista valitsi listalta 4-10 pyhää asiaa. Kaikki kyselyssä esitety vaihtoehdot eivät mukana kuvassa. LÄHDE: Pyhyyden ytimessä -tutkimus.Koti ja isänmaa, vaan ei uskonto

    Lähes joka toiselle suomalaiselle kotimaa, Suomi ja Suomen itsenäisyys olivat pyhiä asioita.

    Iisa-Lotta Hämäläiselle isänmaa on niin pyhä, että sen puolesta tulee kirjaimellisesti taistella.

    – Omaa maatani kyllä lähden puolustamaan, jos käsky käy, Vekaranjärvellä viestimiehenä asepalveluksen suorittanut Hämäläinen sanoo.

    "Suomi minun kotimaani. Täällä olen syntynyt ja kasvanut, ja tänne aion myös jäädä", sanoo Iisa-Lotta Hämäläinen.Markku Pitkänen / Yle

    Ikä vaikuttaa suomalaisten pyhyyskäsityksiin suhteellisen vähän, mutta poikkeuksia on. Esimerkiksi Suomi ja itsenäisyys ovat sitä pyhempiä mitä iäkkäämmiltä kysytään. Yli 60–vuotiasta niitä piti pyhinä 56 prosenttia.

    – Ei se yllätä. Iäkkäillä on elämänkokemusta. He ovat nähneet paljon erilaisia asioita, sanoo Tuija Vilén.

    – He ovat niitä joista osa on ollut taistelemassa itsenäisen Suomen puolesta. Heille on opetettu että se on tärkeä asia, tuumaa Hämäläinen.

    Tuija Vilénille pyhiä asioita ovat Suomi, isänmaa, läheiset, ystävät ja oma koti. Kaikki ovat suomalaisille pyhimpien asioiden kärkikymmenikössä. "Ei yllätä", Vilén kommentoi.Markku Pitkänen / Yle

    24–vuotias Hämäläinen ei silti ole mikään erikoisuus. Alle 30–vuotiastakin 40 prosenttia piti Suomea ja itsenäisyyttä pyhinä.

    Nuoret erottuvat vastaajista myös yksilöllisyyttä korostavina: 27 prosenttia alle 30-vuotiaista pitää nimittäin itseään ja omia mielipiteitään pyhänä.

    – Tuntuu järkeenkäyvältä. Vasta nykyaikana on alettu opettamaan, että pitäisi muistaa laittaa välillä oma hyvinvointi muiden edelle, Hämäläinen sanoo.

    Se on tärkeää myös Hämäläiselle, vaikka toistaiseksi ystävien ja perheenjäsenten tarpeet tuppaavat menemään etusijalle.

    – Pitäisi opetella olemaan vähän itsekkäämpi, Hämäläinen sanoo.

    "Että luonto säilyy, eläimet säilyy, kasvillisuus säilyy. Että elämä itsessään säilyy. Ehkä myös ihminenkin voisi säilyä". Tanja Tanhua

    Jatkamme katukyselyä. Iäkäs rouva pysähtyy kuuntelemaan toimittajan kysymystä: mikä sinulle on pyhää?

    – No ne perinteiset. Eli koti, uskonto, isänmaa, rouva sanoo, mutta ei ehdi jäädä rupattelemaan.

    Tutkimus kuitenkin osoittaa, että suomalaiset eivät ole kansainvälisesti verrattuna kovin harrasta kansaa. Vain 15 prosenttia vastanneista piti kirkkoa, uskontoa, tai uskonnollista yhteisöä pyhänä asiana.

    Sen sijaan 44 prosentille suomalaisista luonto on pyhää. Suomalaisten kirkko taitaakin olla sanan mukaisesti metsässä.

    – Olkoon eläimet ja puut uskontomme, naurahtaa Tanja Tanhua.

    Tanhualle pyhää on elämä itsessään. Siksi Tanhuaa satuttaa, kun yksi laji tuhoaa muiden selviytymismahdollisuuksia oman menestymisensä vuoksi.

    – Että luonto säilyy, eläimet säilyy, kasvillisuus säilyy. Että elämä itsessään säilyy. Ehkä myös ihminenkin voisi säilyä. Tietenkin parasta olisi tasapaino. Että uudet sukupolvet voisivat elää hyvää elämää.

    "Että saa olla rauhassa. Että ei ole sotia ja ei muut valtiot sekaannu meidän asioihin". Tomi Lesch

    Helsingin Kalliossa asuva Tanhua pitää itseään arvoliberaalina.

    – Totta kai. Minusta tuntuu, että konservatiivit eivät pysty kehittymään, joustamaan. Liberaalit arvot ovat joustavampia.

    Arvoliberaaleilla ja arvokonservatiiveilla on erilaiset käsitykset siitä mikä on pyhää. Esimerkiksi kotimaa ja turvallisuus ovat sitä pyhempiä mitä konservatiivisemmalta kysytään. Ne ovat pyhiä myös Tomi Leschille, joka sijoittaisi itsensä pikemminkin konservatiivien kuin liberaalien leiriin.

    Kaikesta pyhintä Leschille on kuitenkin koti ja rauha.

    – Että saa olla rauhassa. Että ei ole sotia ja ei muut valtiot sekaannu meidän asioihin. Turvallisuus kuuluu siihen samaan kaikki.

    "Isänmaa ainakin on pyhä asia. Se kuuluu kyllä siihen. Valtio nyt on valtio, siinä on parantamisen varaa", sanoo Tomi Lesch.Markku Pitkänen / Yle

    On siten ymmärrettävää, että puoluekanta on vahvasti sidoksissa suomalaisten pyhyyskäsityksiin. Hallituspuolueet ja Perussuomalaiset korostavat Suomen ja itsenäisyyden pyhyyttä. Vihreille pyhää on luonto, Vasemmistolle ihmisarvo, taide ja tiede, Kristillisdemokraateille luonnollisesti kirkko ja henkisyys ylipäänsä.

    RKP:n kannattajat pitävät keskimääräistä useammin muiden auttamista ja perinteitä pyhinä. SDP:n kannattajat eivät erotu keskiarvosta millään tavalla.

    Eroavat käsitykset siitä mikä on pyhää, selittävät osittain nykypäivän repivää keskustelukulttuuria.

    "Jos tunnemme toistemme pyhää paremmin, se voi yhtäältä antaa meille tehokkaampia lyömäaseita, mutta myös auttaa ymmärtämään toista", tutkimuksen johtopäätöksissä todetaan.

    Esimerkiksi Perussuomalaisten kannattajista keskiarvoa useampi – 66 prosenttia – pitää kotimaata ja Suomen itsenäisyyttä pyhänä asiana. Sen sijaan ihmisarvon nostaa pyhyyden jalustalle vain 31 prosenttia puolueen kannattajista.

    Vasemmistoliiton kannattajista vastaavat luvut ovat lähes päälaellaan: 23 ja 68 prosenttia.

    Ei siis ihme, että esimerkiksi maahanmuuton kaltaisissa puheenaiheissa erimielisten kohtaaminen johtaa toistuvasti osapuolten loukkaantumiseen.

    Mutta suurin on rakkaus

    Suomalaisten käsite pyhästä on kuitenkin enemmän yhdistävää kuin erottavaa, tutkimuksessa todetaan. Pyhimmiksi koetut asiat – rakkaus, rauha, turvallisuus ja ihmisarvo – muodostavat "pyhyyden ytimen", jonka allekirjoittaa yli puolet kansasta.

    – Perhe ja onnellisuus. Se että voi hyvin, tiivistää helsinkiläinen Iivari Kanto.

    Kirkko ei ole kovin monelle suomalaiselle enää pyhää. Ei myöskään Iivari Kannolle. "Ehkä se luonto korvaa itsellä sen kirkon".Markku Pitkänen / Yle

    Kaikista pyhintä suomalaisille on rakkaus. Rakkautta piti pyhänä 68 prosenttia vastaajista.

    – Ei yllätä. Luonnolliselta tuntuu, että tuollaiset asiat tuntuu tärkeiltä.

    Juttua muokattu 13.12.2018 klo 12:29: Ajatuspalaja e2:n nimi muutettu e2 Tutkimukseksi.

    Raportti: Jäämeri on menettänyt 95 prosenttia sen vanhimmasta ja paksuimmasta jäästä

    Raportti: Jäämeri on menettänyt 95 prosenttia sen vanhimmasta ja paksuimmasta jäästä


    Jäämeri on menettänyt 95 prosenttia sen vanhimmasta ja paksuimmasta jääkerroksestaan, ilmenee tuoreesta raportista. Tutkijoiden mukaan tämä on hätkähdyttävä merkki siitä, mitä tapahtuu kun maapallon ilmakehän lämpeneminen jatkuu,...

    Jäämeri on menettänyt 95 prosenttia sen vanhimmasta ja paksuimmasta jääkerroksestaan, ilmenee tuoreesta raportista. Tutkijoiden mukaan tämä on hätkähdyttävä merkki siitä, mitä tapahtuu kun maapallon ilmakehän lämpeneminen jatkuu, kirjoittaa The Washington Post -lehti.

    Arktisen alueen jääpeite on pienentynyt sekä kooltaan että tilavuudeltaan. Sulaminen on tapahtunut kolmen viimeisimmän vuosikymmenen aikana. Suunta on tutkijoista huolestuttava.

    – Mitä nuorempi jää on, sitä ohuempaa se on ja sitä helpommin se sulaa pois, sanoo tiedemies Don Perovich Dartmouthista.

    Jäämerta Pohjois-Norjassa Hammerfestin lähellä huhtikuussa 2015.Tapani Leisti / Yle

    Mikäli arktisen alueen jääpeite sulaa kokonaan kesiksi, maapallo lämpenee entisestään, sillä tumma vesi imee suuren määrän lämpöä auringosta. Jos taas Jäämerta peittää valkoinen jää, se heijastaa enemmän auringonvaloa takaisin avaruuteen.

    Tulokset julkistettiin Puolan ilmastokokouksen yhteydessä tiistaina.

    Lue myös:

    YK:n ilmastokokouksessa toivottiin lämpenemisen pysäyttämistä – esitys ajautui umpikujaan

    Kauppakamarit vaativat seuraavalta hallitukselta tekoja ilmastonmuutoksen torjumiseksi: "Tunnin juna on yksi nopeimmista ilmastoteoista, jonka hallitus voi tehdä"

    Kansalaisille ilmastonmuutoksen torjuntaan oma palvelu – mahdollista tehdä suunnitelma hiilijalanjäljen vähentämiseksi

    Jarkko Martikainen teki kiitoslaulun kuolleelle Toivo-koiralleen – "Tekeminen kesti monta kuukautta, se oli liian vereksellä se juttu"


    Jarkko Martikaisen seitsemäs sooloalbumi Aina auki ilmestyi elokuussa. Vuotta aiemmin Martikainen joutui tekemään lopettamispäätöksen nopeasti huonoon kuntoon menneelle Toivo-koiralle. Kappaleen tekeminen oli kaikkea muuta kuin helppoa. – Se oli...

    Jarkko Martikaisen seitsemäs sooloalbumi Aina auki ilmestyi elokuussa. Vuotta aiemmin Martikainen joutui tekemään lopettamispäätöksen nopeasti huonoon kuntoon menneelle Toivo-koiralle. Kappaleen tekeminen oli kaikkea muuta kuin helppoa.

    – Se oli vakava paikka. Silloin kun se lopetuspäätös oli tehtävä aloin heti miettiä, että minä haluan kiittää Toivoa. Sinä meni aika monta kuukautta, että pääsin työn alkuun, se oli liian vereksellä se juttu. Kyllä minä olen joutunut huomaamaan, että oudolla tavalla sitä kiintyy eläimeen, kun eläin kiintyy minuun.

    Oudolla tavalla sitä kiintyy eläimeen, kun eläin kiintyy minuun Jarkko Martikainen

    Lopulta albumille syntyi kappale Kiitos kaikesta, joka on osoitettu Toivo-koiralle.

    Puoli seitsemän -ohjelmassa vieraillut Martikainen muistelee koiran hankintaa. Idea koiran ottamiseen tuli alun perin puolisolta.

    – Minä yritin laittaa vähän kampoihin. Että se on niin vaikeaa ja monimutkaista säätää ja kuljettaa. Varsinkin kun kyse oli suurroduista. Lopulta se koira kuitenkin leimautui juuri minuun.

    Koira voi opettaa elämänasennetta

    Parhaimmillaan ihmisen ja koiran suhde näkyy Martikaisen mielestä esimerkiksi siinä, miten koira katsoo ihmistä.

    – Se pystyy vetoamaan jopa minun kaltaiseen ihmiseen, joka yrittää esittää kohtuullisen tylyä ja etäistä isäntää, jotta meillä pysyy se marssijärjestys kunnossa, että se pysyy koirana. Mutta kun katsoi sitä Toivoa – se oli loppuun saakka hyvin lapsellinen koira. Se meni ihan sekaisin, kun kävin vaikka ulkona ja tulin takaisin.

    Martikaisen mukaan Toivosta, niinkuin monesta muustakin koirasta, olisi paljon opittavaa asenteessa elämään.

    – Joku sellainen olemassaolon riemu ja kiitollisuus siitä, että tällainenkin päivä koettiin. Kyllähän siitä jotain voi yrittää ainakin oppia ihminen. Yrittää miettiä, että kun tuolla on koko ajan noin upea meininki, niin kai minäkin voisin yrittää viihtyä. Vaikka laskuja lankeaa laatikkoon, tai mitä vastoinkäymisiä meillä aikuisilla ihmisillä onkaan.

    Katso Jarkko Martikaisen koko haastattelu Puoli seitsemän -ohjelmassa täältä.

    Silakkakiintiöstä uhkaa jäädä osa kalastamatta –

    Silakkakiintiöstä uhkaa jäädä osa kalastamatta – "Syksy on ollut huono kaikille"


    Viikonlopun silakkasaalis saapuu Kaskistan satamaan maanantaina aamukuudelta troolari Sonnskärin ruumassa. Selkämerestä nousi perjantaina iltapäivällä alkaneella matkalla 45 000 kiloa silakkaa, josta noin 18 000 kiloa päätyy ihmisruuaksi. Loput...

    Viikonlopun silakkasaalis saapuu Kaskistan satamaan maanantaina aamukuudelta troolari Sonnskärin ruumassa.

    Selkämerestä nousi perjantaina iltapäivällä alkaneella matkalla 45 000 kiloa silakkaa, josta noin 18 000 kiloa päätyy ihmisruuaksi. Loput käytetään rehuksi.

    Troolari Sonnskär Kaskisten satamassa.Jarkko Heikkinen/Yle

    Sonnskärin aluskohtaista kalastuskiintiötä uhkaa jäädä tältä vuodelta käyttämättä. Sonnskärin kapteeni ja Sonnfishin yhdessä isänsä Carl Gustavin kanssa omistava Anders Granfors sanoo, että syysmyrskyt ovat pitäneet aluksen maissa liian pitkään.

    – Syksy on ollut heikko kaikille, nyt tuli kuitenkin ok saalis, joten olemme tyytyväisiä. Tänä syksynä on ollut paljon myrskyjä, Granfors kertoo.

    Kun tuuli puhaltaa yli 15 metriä sekunnissa, Sonnskär jää Kaskisten satamaan.

    Aluskohtaisia silakkakiintiöitä

    Kaskisten kalasatamasta tulee arviolta puolet Suomessa syötävästä ruokasilakasta. Anders Granfors kalastaa siitä valtaosan yhdessä isänsä ja veljensä kanssa.

    Sonnskärin aluskohtainen silakkakiintiö uhkasi täyttyä jo toukokuussa. EU myönsi kuitenkin Pohjanlahden silakanpyyntiin lisää lupia 9 miljoonaa kiloa alkuperäisiä kiintiöitä enemmän.

    Lisäksi Granforsit saivat vuokrattua 1000 tonnia lisäkiintiöitä muilta kalastajilta.

    – Osa siitä tulee jäämään käyttämättä heikon syksyn takia. Vuokrakiintiöstä on jäljellä 400 tonnia. Syksy on ollut tuulinen ja siksi olemme olleet paljon maissa.

    Ruokasilakat pakataan 400 kiloa vetäviin säiliöihin valmiiksi merellä.Tuomo Rintamaa/Yle

    Silakkaa menisi kuitenkin ruokapöytiin. Kuivaniemen kala Kaskisten satamassa fileoi ja myy Sonnskäristä tulevat ruokasilakat.

    – Kaikki fileet menevät mitä saadaan tehtyä. Enemmänkin menisi, jos olisi paukkuja tehdä ja olisi raaka-ainetta, Kuivaniemen kalan toimitusjohtaja Reijo Suutari sanoo.

    Silakan ja kilohailin trooli- ja rysäkalastus sai MSC:n kestävän kalastuksen sertifikaatin kesäkuussa ensimmäisinä kalalajeina Suomessa.

    Suutari uskoo, että sertifikaatti parantaa silakan mainetta ruokakalana. Myös uudenlaisille silakkatuotteille olisi tilausta.

    – Sertifikaatti ei vielä näy meidän toiminnassa konkreettisesti, koska se prosessi on hiukan kesken. Varmaankin ensi vuoden puolella voimme myydä sertifioitua silakkaa. Oletettavasti se vaikuttaa silakan menekkiin myönteisesti, toivotaan ainakin, Suutari sanoo.

    Osa Sonnskärin troolaamasta silakasta menee rehuksi.Tuomo Rintamaa/YleSilakkakiintiöt pienenivät edellisvuodesta

    Vuoden 2018 Selkämeren silakkakiintiötä leikattiin 40 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Rehupyyntiin keskittyneet kalastajat saivat suuret kiintiöt, koska rehukalaa voidaan pyytää suuria määriä pakkasvarastoihin.

    Ruokasilakan pyytäjät sen sijaan pyrkivät toimittamaan suurempaa ja tasalaatuisempaa kalaa jalostajille. Ruokasilakat myös lajitellaan aluksessa ja ne on toimitettava jalostajalle tuoreena.

    Sonnskär käy tyhjentämässä saaliin Kaskisten kalasatamaan kolmen päivän välein. Anders Granfors näkee kaskislaisessa silakanpyynnissä uhkakuvia monen myönteisen signaalin lisäksi.

    – Ei voi sanoa varmasti kalastetaanko täällä silakkaa viiden vuoden päästä. Alaspäin on menty kaksi vuotta. Ehkä nyt mennään ylöspäin kolme vuotta. Kolme vuotta jos menevät saaliit tästä alaspäin, niin sitten pitää kyllä miettiä uudestaan.

    Nokialainen nainen keksi helpon ratkaisun pahaan muoviongelmaan: Valokuvausreissu paljasti, että Suomi on täynnä vääränlaisia roskalaatikoita

    Nokialainen nainen keksi helpon ratkaisun pahaan muoviongelmaan: Valokuvausreissu paljasti, että Suomi on täynnä vääränlaisia roskalaatikoita


    Ympäristökasvattaja Anne Viitalaakso alkoi jäteluennolla tänä syksynä miettiä oikein tosissaan, miksi muovia pääsee luontoon. Linnut ja oravat levittävät roskia, kun ne menevät roskalaatikoihin. Tuuli levittää puolestaan roskat...

    Ympäristökasvattaja Anne Viitalaakso alkoi jäteluennolla tänä syksynä miettiä oikein tosissaan, miksi muovia pääsee luontoon.

    Linnut ja oravat levittävät roskia, kun ne menevät roskalaatikoihin. Tuuli levittää puolestaan roskat vesistöihin, jossa muovi pilkkoutuu mikromuoviksi.

    Viitalaakso havahtui siihen, että syy tähän on vääränmalliset roskalaatikot. Hän valokuvasi Tampereen keskustaa ja yllättyi.

    – Tampereen keskusta on täynnä isoja roskiksia, jotka ovat ihan avoimia. Oravat ja linnut pääsevät niihin helposti. Totta kai eläimet etsivät ruokaa ja tiputtelevat ruuat. Tuuli levittää roskat maastoon, Anne Viitalaakso sanoo.

    Sitä vastoin sisällä esimerkiksi ostoskeskuksissa on usein läpällisiä ja suljettua roska-astioita, vaikka siellä voisi olla ympäristön kannalta avonaisia malleja.

    Tällainen suljettu roskalaatikko sopisi Anne Viitalaakson mukaan myös ulos, nyt se löytyi ostoskeskuksen sisältä.Anne Viitalaakso

    Sama tilanne on muissakin Suomen kunnissa. Tilanne on etenkin maaseudulla Viitalaakson mukaan vaikea.

    Nokialainen Anne Viitalaakso on ympäristökasvattaja Tampereella luontokoulussa ja Nokian lintukoulu -kerhon vetäjä. Hän vaikuttaa myös Pirkanmaan lintutieteellisessä yhdistyksessä.

    Suljettuja roskalaatikoita löytyy myös puiston läheltä.Anne Viitalaakso

    Lintutieteellinen yhdistys ja Nokian Lintukoulu tekivät Viitalaakson havaintojen pohjalta yhdessä aloitteen, että jäteastiat vaihdettaisiin ympäristöystävällisiksi. He esittävät, että avonaisia roska-astioita ei enää ostettaisi.

    – Toivomme, että avonaiset jäteastiat siirrettäisiin sisätiloihin ja ulos hankittaisiin esimerkiksi läpällisiä, suljettuja roska-astioita, he ehdottavat.

    Aloitteen takana on myös lintuasiantuntija, Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Jukka T. Helin.

    Katoksissa on usein avonaisia roskalaatikoita, jotka tursuavat roskaa.Anne Viitalaakso

    – Toivotaan, että kun uusia roskiksia hankitaan, päädyttäisiin läpällisiin. Markkinoilla on monta hyvää mallia, Viitalaakso sanoo.

    Anne Viitalaakso toivoo, että aloite huomioidaan koko Suomessa – tai vielä isommin.

    – Toivon, että koko maailmasta poistettaisiin avoroskikset.

    Läpällisiä malleja on useita erilaisia.Anne ViitalaaksoMuovi päätyy kaloihin ja ihmisiin

    Ympäristökasvattaja kerää itse roskia jatkuvasti. Hän rohkaisee myös lapsia siihen. Mikromuovin määrä maailmassa on hälyttävä.

    Tutkijoiden ja asiantuntijoiden pahimmissa skenaarioissa on arvioitu, että vuoteen 2050 mennessä merissä on painossa mitattuna enemmän muovia kuin kaloja.

    – Maastosta pitää kerätä nyt kaikki muovitavara. Kun muovi pääsee vesistöön ja pilkkoutuu mikromuoviksi, sitten sitä ei enää saa pois. Kalat syö muovin ja me syödään ne kalat. Kuinka tarveellistä se ihmiselle on, on tosi huolestuttavaa.

    Eläimet jäävät kiinni muoviin

    Anne Viitalaakso tapaa luontokoulussa tamperelaisia lapsia esikoulusta yläkouluun. Lasten kanssa puhutaan paljon lajittelusta ja kierrätyksestä.

    – Lapset ovat sanoneet, että eläimet jäävät kiinni muovipusseihin tai peltipurkkeihin. Siilejä on löydetty muovipussi selässä. Eläin menee ruuan ja tuoksun perässä ja siksi muovi kiinnostaa.

    Anne Viitalaakson mukaan yksi ongelma on se, ettei muovinkeruupisteitä ole tarpeeksi. Samoin viestinnässä olisi toivomisen varaa.

    – Kuka tietää, ettei pvc-muovia laiteta muovinkeräyspisteisiin ja mikä menee poltettavaksi. Tiedotusta pitäisi lisätä.

    Avonaiset roskakorit täytetään liian täyteen, jolloin roskat valuvat ulos.Anne Viitalaakso

    Viitalaakso huomasi valokuvausreissullaan, että avoroskikset ovat yllättävän täysiä. Tämän takia niiden tyhjentäminen vie aikaa, kun ympäriltä pitää kerätä irtoroskia.

    – Ihmisten pitäisi valveutua, etteivät he laita roskia, jos roskis on liian täynnä. Jos näyttää siltä, että roskis on täynnä, käveltäisiin se pieni matka seuraavalle roskiksille, hän toivoo.

    Umpinaiset roskikset auttaisivat myös lisääntyvään huumeongelmiin ja lääkejäämiin. Suljetut, läpälliset keruuastiat olisivat turvallisempia ruiskujen keräysastioita kuin nykyiset keräysastiat, Viitalaakso sanoo.

    Lapset ovat olleet huolissaan muovin lisäksi myös uimarannoilla olevista lasinsirpaleista. Viitalaakso nostaa esille vielä kaksi muuta ongelmaa.

    – Puistoalueille suuri ongelma on koirankakka, joka rajaa lasten leikkimistä luonnosta. Olisi tärkeää, että nekin roskat kerättäisiin pois. Purukumin maatuminen kestää lähes ikuisesti, Viitalaakso kertoo.

    Hän kannustaa pitämään siivoustalkoita ja vaikuttamaan lähiympäristöön. Luontokoulun lähellä on pysäkillä avoroskis, jonka ympäristökasvattaja vaihtaisi mielellään umpinaiseen.

    Lähetä kuva sinun mielestäsi hyvästä tai huonosta roskalaatikosta meille tampere@yle.fi. Julkaisemme parhaita kuvia.

    Lue lisää:

    Kaupunkilaisten jätöksillä lämmitetään pian satoja taloja – mikromuovit ja huumejäämät poltetaan pois luonnon kiertokulusta

    Mikromuovia on jo hengitysilmassakin – suurtehoimurin haaviin tarttui Turun saaristossa runsas hiukkassaalis, joka yllätti tutkijatkin

    Mitä merkitystä ilmastoneuvotteluilla on? Miten Yhdysvaltojen nihkeilyyn voi vaikuttaa? Lue toimittajien vastaukset lukijoiden kysymyksiin

    Mitä merkitystä ilmastoneuvotteluilla on? Miten Yhdysvaltojen nihkeilyyn voi vaikuttaa? Lue toimittajien vastaukset lukijoiden kysymyksiin


    YK:n ilmastokokous jatkuu toista viikkoa Puolan Katowicessa. Yle seuraa tiistaista alkaen neuvotteluja, joiden tunnelma alkaa loppua kohti tiivistyä. Katowicessa on tarkoitus päättää, miten Pariisissa kolme vuotta sitten solmitun ilmastosopimuksen...

    YK:n ilmastokokous jatkuu toista viikkoa Puolan Katowicessa. Yle seuraa tiistaista alkaen neuvotteluja, joiden tunnelma alkaa loppua kohti tiivistyä.

    Katowicessa on tarkoitus päättää, miten Pariisissa kolme vuotta sitten solmitun ilmastosopimuksen tavoitteet pannaan toimeen. Käytännössä neuvotteluissa luodaan säännöt siihen, miten maat raportoivat päästövähennyksistään jatkossa.

    Pariisissa tehtiin historiallinen sopimus: kaikki maailman maat sitoutuivat ensi kertaa vähentämään päästöjään. Maat sitoutuivat rajaamaan maapallon lämpenemisen alle kahteen asteeseen.

    Lue, miten toimittajat vastaavat lukijoiden esittämiin kysymyksiin:

    1. Mistä 1,5 ja 2 asteen erossa on kyse?

    Ilmastoneuvottelujen ympärillä käytävän keskustelun keskiöön on noussut 1,5 asteen raja, joka on peräisin lokakuussa julkaistusta IPCC:n eli hallitusten välisen ilmastopaneelin raportista.

    IPCC:n raportin mukaan ilmaston lämpeneminen pitäisi pysäyttää 1,5 asteeseen. Aiemmin turvallisena rajana on pidetty noin kahta astetta.

    Asteista puhuttaessa maapallon lämpötilaa verrataan esiteolliseen aikaan eli vuosiin 1850–1900.

    Maapallon lämpötila on ihmisen aiheuttamien päästöjen vuoksi noussut tähän mennessä yhden asteen esiteollisesta ajasta. Yhden asteen raja meni rikki vajaat kolme vuotta sitten.

    Arviolta 20–40 prosenttia maailman ihmisistä asuu alueilla, joilla on jo nyt koettu yli 1,5 asteen lämpenemistä. Suomi kuuluu niihin alueisiin: pohjoisessa ilmasto on lämmennyt noin kaksi astetta.

    IPCC:n raportissa kuvataan eroa 1,5 asteen ja kahden asteen lämpenemisen välillä. Raportin tilasi Pariisin ilmastokous vuonna 2015. Pariisissa kaikki maailman maat sitoutuivat ensi kertaa rajoittamaan ilmaston lämpenemisen alle kahteen asteeseen ja pyrkimään kohti 1,5 astetta.

    Ilmastonmuutoksen vaikutukset karkeasti ottaen tuplaantuvat, jos maapallon lämpötila nousee kaksi astetta puolentoista asteen sijaan. Brittiläinen, ilmastonmuutokseen erikoistunut verkkomedia on laatinut aiheesta yksityiskohtaisen vertailun.

    Katowicessa raportti on myös aiheuttanut ensimmäisen pattitilanteen neuvotteluihin, kun Yhdysvallat, Venäjä, Kuwait ja Saudi-Arabia vastustivat sen tunnustamista neuvotteluissa.

    Yhdysvallat on myös kampanjoinut ilmastokokouksessa kivihiilen puolesta.

    2. Milloin on liian myöhäistä toimia? Vuosikausia on toistettu, että on nyt viimeinen hetki.

    Karkeasti ottaen aikaa ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen on vajaat 12 vuotta. Aikaraja tulee IPCC:n raportista, jonka mukaan päästöt pitäisi lähes puolittaa vuonna 2030. Käytännössä päästöjen pitää kuitenkin kääntyä jyrkkään laskuun jo lähivuosina, jotta tavoite saavutetaan.

    Vielä kriittisempi takaraja on raportin mukaan vuonna 2050, jolloin nettopäästöjen pitäisi olla pyöreä nolla. Nettopäästöillä tarkoitetaan, että ihmisten aiheuttamien päästöjen ja niitä poistavien nielujen, kuten esimerkiksi metsien, pitäisi olla yhtä suuret.

    Ilmastonmuutoksen pysäyttämisellä tarkoitetaan käytännössä sitä, että ilmaston lämpeneminen saadaan rajattua 1,5 asteen rajaan.

    Peli ei ole pelattu. IPCC:n raportin merkittävimpiä viestejä on, että ihmisen tähän mennessä tuottamat päästöt eivät todennäköisesti yksin riitä sysäämään maailman keskilämpötilaa yli kriittisen rajan seuraavina vuosikymmeninä.

    Myös teknologia esimerkiksi teollisuuden päästöjen leikkaamiseen on pääosin olemassa. Poliittisia päätöksiä päästöjen vähentämisestä tarvitaan muun muassa siksi, että teknologiaan uskalletaan myös investoida.

    Ilmaston kohtalonkysymys on, miten maailman suurimmat päästäjät Kiina, Intia ja esimerkiksi Yhdysvallat toimivat jatkossa. Erityisesti Yhdysvaltojen parin vuoden takainen ilmoitus Pariisin ilmastosopimuksesta irtautumisesta on kiristänyt YK:n ilmastoneuvottelujen tunnelmaa.

    Myös Brasilia on uuden presidenttinsä johdolla uhannut irtautua Pariisin ilmastosopimuksesta.

    3. Onko kokouksessa päästy yhteisymmärrykseen vielä mistään? Miten Yhdysvaltojen, Venäjän, Saudi-Arabian ja Kuwaitin suhtautumiseen voi vaikuttaa?

    Neuvotteluja käytiin virkamiesten voimin ilmastokokouksen ensimmäinen, viime viikko. Tällä viikolla kokoukseen saapuivat ministerit. Seuraavaksi neuvottelut jatkuvat heidän välillään. Suomesta paikalla on ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk).

    Katowicessa neuvottelevien suomalaisten mukaan ensimmäisellä viikolla on päästy yhteisymmärrykseen monista, joskin melko teknisistä asioista. Ne liittyvät esimerkiksi tasa-arvoon, alkuperäiskansojen asemaan ja maatalouden päästöihin.

    Lista asioista, jotka siirtyivät edelleen ministerien neuvottelupöytiin on kuitenkin pidempi kuin ennalta on kaavailtu. Auki olevat asiat ovat poliittisia. Ne liittyvät muun muassa rahoitukseen, päästövähennyksiin, läpinäkyvyyteen ja sopeutumiseen.

    Yhdysvallat, Saudi-Arabia, Venäjä ja Kuwait aiheuttivat loppuviikosta neuvottelujen ensimmäisen umpikujan kieltäytymällä tunnustamasta IPCC:n ilmastoraportin merkitystä.

    Katowicen neuvottelujen varsinaiseen päämäärään eli Pariisin sopimuksen säännöistä sopimiseen vastaanhangoittelulla ei ole ratkaisevaa merkitystä: IPCC:n raportti ei vaikuta Pariisin sopimukseen suoraan, vaan sen merkitys korostuu vasta kahden vuoden kuluttua, kun maiden päästövähennystavoitteita päivitetään.

    Neuvottelujen ilmapiiriin ja uskottavuuteen Yhdysvaltain ja Saudi-Arabian vähättelevät lausunnot sen sijaan vaikuttavat.

    Yhdysvaltalaisneuvottelijoiden rooli on muttunut YK:n ilmastoneuvotteluissa sen jälkeen, kun presidentti Donald Trump ilmoitti maansa irtautuvan Pariisin sopimuksesta. Neuvottelijat kuitenkin edistävät yhä kulisseissa sellaista säännöstöä, jossa Yhdysvallat voisi tarvittaessa olla mukana, jos seuraava presidentti niin päättää.

    Yhdysvaltoihin ja sen liittolaisiin voi vaikuttaa vain neuvottelemalla, tapaamalla maiden edustajia kahdenvälisesti ja pitämällä kiinni omista kannoista, arvioivat suomalaisneuvottelijat.

    4. Mitä perusteluja Yhdysvallat ja kolme muuta maata käyttivät IPCC:n raportin vähättelemiseksi?

    Yhdysvallat, Venäjä, Saudi-Arabia ja Kuwait ovat öljyntuottajamaita. Öljyä ja muita fossiilisia polttoaineita pitäisi vähentää entistäkin nopeammin, jos ilmaston lämpeneminen halutaan pysäyttää IPCC:n raportin suosituksen mukaan 1,5 asteeseen.

    Erityisesti Saudi-Arabia käytti puheenvuoroja raporttia vastaan. Saudi-Arabia totesi lausunnossaan, että raportin tieteelliset epävarmuudet edellyttävät lisää tutkimusta ja analyysejä.

    Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin erityisneuvontaja Preston Wells Griffith sanoi kokouksen oheistapahtumassa, että minkään valtion ei pitäisi uhrata taloudellista hyvinvointiaan kestävän ympäristöajattelun vuoksi.

    5. Onko olemassa yhteenvetoa siitä, miten Pariisin ilmastosopimuksen hyväksyneet maat ovat viime vuosina vähentäneet päästöjään?

    Pariisin ilmastokokouksessa tehtiin kolme vuotta sitten läpimurto, sillä kaikki maailman maat sitoutuivat ensi kertaa vähentämään päästöjään. Aiemmin vähennysten ajateltiin koskevan vain teollisuusmaita.

    Pariisin sopimus ei kuitenkaan itsessään velvoita maita tiettyihin päästövähennyksiin. Sopimuksessa maat lupaavat sen sijaan asettaa omia tavoitteittaan ja raportoida niistä. Maat ovat myös sitoutuneet rajaamaan ilmaston lämpenemisen alle kahteen asteeseen.

    Sitä, millaiseen lämpenemiseen maiden Pariisin sopimukselle antamat päästövähennystavoitteet toistaiseksi johtavat, on listattu esimerkiksi Climate Action Tracker -sivustolla.

    Sen mukaan maailmassa on toistaiseksi vain kaksi maata, joiden tavoitteet riittävät pitämään ilmaston lämpenemisen kriittisessä 1,5 asteessa. Esimerkiksi EU:n tavoitteet tarkoittavat kahden asteen lämpenemistä. Yhdysvaltain toimet taas johtavat nykyisellään neljän asteen lämpenemiseen.

    Katowicen neuvotteluissa sovitaan siitä, miten Pariisin sopimus viedään käytäntöön. Suuri kysymys on se, miten läpinäkyvästi maat päästövähennyksistään jatkossa raportoivat. Tavoitteita on tarkoitus päivittää vuonna 2020.

    6. Mitä hyötyä neuvotteluista on? Miksi ei vain ryhdytä konkreettisiin toimiin?

    Ilmastoneuvotteluissa maailman maat neuvottelevat kansainvälisistä ilmastosopimuksista ja niiden toimeenpanosta. Perusajatus on yksinkertainen: toimijat eri maista sitoutuvat tekemään yhdessä töitä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, siihen sopeutumiseksi ja varautumiseksi monin eri keinoin.

    Päätökset ja niiden vieminen poliittiselle tasolle ovat tärkeitä siksi, että esimerkiksi teollisuus uskaltaisi investoida puhtaaseen mutta kalliiseen teknologiaan. Vaikkapa hiilidioksidin talteenottoon tarvittava teknologia on jo olemassa, mutta sen käyttö harvinaista.

    Hiilidioksidin talteenotto on tärkeässä roolissa esimerkiksi IPCC:n kaavailuissa siitä, miten ratkaiseviin päästövähennystavoitteisiin voidaan käytännössä päästä.

    Ilmastoneuvottelut ovat kuitenkin myös oma kuplansa. Käytännön ilmastotoimet tapahtuvat muualla.

    Esimerkiksi Yhdysvaltojen vastahankainen linja neuvotteluissa on paikoin ristiriidassa sen kanssa, mitä maassa todella tapahtuu. Monet osavaltiot ja kaupungit ovat yhä mukana päästövähennystavoitteissa, vaikka Valkoinen talo niistä aikookin kieltäytyä.

    Myös suurin hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja Kiina, joka ajaa neuvotteluissa kehitysmaille omia, väljempiä sääntöjä, on näyttäytynyt toisaalla myös ilmastotoimijana. Kiina on esimerkiksi maailman suurimpien uusiutuviin energianlähteisiin investoijien joukossa.

    Myös EU julkaisi hiljattain komission tavoitteen maiden hiilineutraaliudesta vuoteen 2050 mennessä. Tavoite on aiempaa kunnianhimoisempi ja myös linjassa IPCC:n raportin kanssa.

    7. Miten kansalaisyhteiskunta on ollut hereillä Puolassa kokouksen aikana?

    Näkyvintä aktivismia on ollut viime lauantaina järjestetty mielenosoitus. Siellä tosin nähtiin paitsi puolalaisia myös kansainvälisiä vieraita.

    Puolassa on vaikeat olosuhteet ympäristöaktivisteille. Hallitus ei ole suopea ympäristönsuojelulle, ja se myös rajoittaa kansalaisliikkeiden toimintaa.

    Katowicen kokous järjestetään ilmaston kannalta ristiriitaisessa paikassa: Puolan merkittävämmällä hiilentuotantoalueella Sleesiassa. Puola edustaa myös EU:n kunnianhimottomampaa päätä ilmastopolitiikassa. Maa tuottaa 80 prosenttia sähköstä kivihiilellä, ja aikoo pitää tason lähivuosina ennallaan.

    Puolan isännöimän ilmastokokouksen pääsponsoreihin kuuluu lisäksi kaksi kivihiiliyhtiötä. Ympäristöjärjestö Greenpeacen Itä-Euroopan johtaja vertasi tilannetta siihen, että tupakkayhtiö sponsoroisi kokousta, jossa on tarkoitus kieltää tupakointi.

    Lue myös:

    Suomen ilmastoneuvottelija Outi Honkatukia kertoo nyt, mitä Puolasta on odotettavissa ja mitä neuvotteluhuoneissa tapahtuu oikeasti: "Valtaosa ei tunne asioita, joista neuvotellaan"

    Onko ilmastokokouksista mitään hyötyä? Maapallon vuotuisissa pelastustalkoissa sorvataan ilmastodiiliä taas yötä myöten, mutta saadaanko mitään aikaan?

    Kaivosmiehen terveiset kilometrin syvyydestä YK:n ilmastokokoukselle: "Ilman hiiltä ei ole tulevaisuutta"

    YK:n ilmastokokouksessa toivottiin lämpenemisen pysäyttämistä – esitys ajautui umpikujaan

    YK:n ilmastokokouksessa toivottiin lämpenemisen pysäyttämistä – esitys ajautui umpikujaan


    Puolassa kokoontuva YK:n ilmastokokous on ajautunut umpikujaan esityksessä, jossa toivottiin ilmaston lämpenemisen pysäyttämistä 1,5 celsiusasteeseen. Esitys pohjautui taannoiseen Kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n raporttiin, joka patisti...

    Puolassa kokoontuva YK:n ilmastokokous on ajautunut umpikujaan esityksessä, jossa toivottiin ilmaston lämpenemisen pysäyttämistä 1,5 celsiusasteeseen. Esitys pohjautui taannoiseen Kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n raporttiin, joka patisti hallituksia ottamaan vastuuta ilmastonmuutoksesta.

    Etenkin Yhdysvallat ja Saudi-Arabia asettuivat puheenvuoroissaan vastustamaan esitystä. Yhdysvaltojen edustajan mukaan minkään valtion ei pitäisi uhrata taloudellista hyvinvointiaan kestävän ympäristöajattelun vuoksi. Yhdysvallat on ilmoittanut irtautuvansa liki 200 valtion välisestä Pariisin ilmastosopimuksesta.

    Tiistaina ilmastokokous jatkuu Pariisin ilmastosopimuksen "sääntökirjan" sorvaamisella.

    Juttua korjattu 11.12.2018 kello 9.05: Yhdysvallat on ilmoittanut irtautuvansa Pariisin ilmastosopimuksesta, ei vielä irtautunut siitä.

    Lue myös:

    Ilmastopolitiikkaa häiritsee suuri konna – Asiantuntijat löytävät sankareita Aasiasta ja Afrikasta

    Onko ilmastokokouksista mitään hyötyä? Maapallon vuotuisissa pelastustalkoissa sorvataan ilmastodiiliä taas yötä myöten, mutta saadaanko mitään aikaan?

    Suomen ilmastoneuvottelija Outi Honkatukia kertoo nyt, mitä Puolasta on odotettavissa ja mitä neuvotteluhuoneissa tapahtuu oikeasti: "Valtaosa ei tunne asioita, joista neuvotellaan"

    Suojeluryhmä: Amazonin alue kärsii todella laajasta laittomasta kultakaivostoiminnasta

    Suojeluryhmä: Amazonin alue kärsii todella laajasta laittomasta kultakaivostoiminnasta


    Amazonin laiton kultakaivostoiminta on viime vuosina saavuttanut epidemian mittasuhteet, mikä aiheuttaa vahinkoa koskemattomille metsille ja vesireiteille, painottaa aluetta kartoittanut suojeluryhmä. – Amazonin laiton kaivostoiminta, erityisesti...

    Amazonin laiton kultakaivostoiminta on viime vuosina saavuttanut epidemian mittasuhteet, mikä aiheuttaa vahinkoa koskemattomille metsille ja vesireiteille, painottaa aluetta kartoittanut suojeluryhmä.

    – Amazonin laiton kaivostoiminta, erityisesti alkuperäisheimojen alueilla ja suojelluilla luontoalueilla on kasvanut eksponentiaalisesti viime vuosina kullan hinnan nousun vuoksi, sanoo brasilialainen antropologi Beto Ricaro, joka koordinoi Amazonin ympäristötieteellistä suojeluryhmää.

    Ricardon mukaan laittomat operaatiot tuhoavat metsää ja elohopea saastuttaa jokea. Nämä muutokset uhkaavat myös joidenkin alkuperäiskansojen eloonjäämistä.

    Ryhmä on löytänyt yhteensä 2 412 laitonta kaivosaluetta Venezuelassa, Brasiliassa, Boliviassa, Kolumbiassa, Ecuadorissa ja Perussa. Lisäksi ryhmän mukaan Guyanasta, Ranskan Guayanasta ja Surinamesta ei ollut mahdollista kerätä tietoja.

    Ryhmä on koonnut havainnoistaan kartan. Se jukaistiin kolme viikkoa ennen kuin Brasilian uusi presidentti Jair Bolsonaro astuu virkaansa 1. tammikuuta.

    Ympäristöjärjestöt ovat kritisoineet äärioikeistolaista Bolsonaroa muun muassa siitä, että hän vähättelee ilmastonmuutoksesta johtuvia ongelmia ja haluaa minimoida alkuperäiskansojen oikeuksia suojellulle maalle, jossa kaivostoiminta on kielletty.

    Ilmeikäs posiolaisporo näyttelee pääroolin Ailo-satuelokuvassa –

    Ilmeikäs posiolaisporo näyttelee pääroolin Ailo-satuelokuvassa – "Jokainen poro on yksilö, joka voi saada hyvin omintakeisia ideoita kesken kuvausten"


    Tarvittiin rutkasti onnea, että poronvasan ensimmäistä elinvuotta seuraava satuelokuva Ailo – pienen poron suuri seikkailu saatiin tehtyä. Tarvittiin kunnollinen, valkoinen, pitkä talvi, ja tarvittiin poro, joka kelpuuttaa filmiryhmän. Onneksi...

    Tarvittiin rutkasti onnea, että poronvasan ensimmäistä elinvuotta seuraava satuelokuva Ailo – pienen poron suuri seikkailu saatiin tehtyä. Tarvittiin kunnollinen, valkoinen, pitkä talvi, ja tarvittiin poro, joka kelpuuttaa filmiryhmän.

    Onneksi posiolaisen poroisännän omistama vaadin (lisääntymisikäinen naarasporo) oli luonteeltaan utelias ja luottavainen. Kun ranskalais-suomalaisen tuotannon väki alkoi viime vuoden keväällä tarkkailla synnyttämään valmiita vaatimia, yksi tulevista äideistä alkoi seurailla tuotantoryhmää. Emä päästi kuvaajat lähelleen myös silloin, kun tuli Ailon syntymän aika.

    Porotokan seurassa oli vietetty jo hyvä tovi ennen kuvausten aloittamista, jotta eläimet tottuisivat kalustoon ja uusiin ihmisiin. Silti eläintenkouluttaja Tuire Kaimion mukaan tuotanto ei oikeastaan valinnut vasaa elokuvan pääosaan. Ailon emä valitsi heidät.

    – Jos emä suhtautuu yhtään huolestuneesti, se sanoo vasalle, että nyt on kuule hätä. Sen jälkeen vasa ei tee mitään muuta kuin on piilossa. Siksi on ensimmäinen asia tulla juttuun emän kanssa.

    Ailo onnekkaasti oli perinyt emänsä uteliaan ja luottavaisen luonteen. Ohjaaja Guillaume Maidatchevsky ylistää elokuvansa päähenkilöä.

    – Ailo on fiksu, tosi hauska, elämästä nauttiva ja meihin luottava.

    Poronuorukaisen ominaisuudet olivat olennaisia, sillä poro on laumaeläimeksi poikkeuksellisen yksilöllinen olento, selittää Tuire Kaimio. Hänen mielestään Ailo on poikkeuksellisen ilmeikäs vasa, mikä on etenkin lähikuvissa oivallinen asia.

    – Jokainen niistä on vielä selvemmin yksilö, kuin vaikka lampaista tai naudoista. Porot ovat sillä tavalla hauskoja, että niistä jokaiseen pitää todella tutustua, että tietää, millainen kukin on. Silti ne saattavat saada hyvin omintakeisia ideoita kesken kaiken, mitä laumaeläimet eivät yleensä samassa määrin tee.

    Tuire Kaimiolla oli onneksi runsaasti porokokemusta jo ennen Ailoa. Siksi ranskalainen tuotantoryhmä otti häneen yhteyttä jo ennen kuin tiedettiin, että elokuva kuvattaisiin joitain vuonokohtauksia lukuun ottamatta nimenomaan Suomen Lapissa.

    – Poroja on ollut koko urani ajan kuvauksissa vähän väliä, varsinkin aina joulun alla. Kun Suomessa käy ulkomaisia ryhmiä, ne haluavat poron mukaan, vaikka elokuvassa oltaisiin Järvi-Suomessa.

    Ailon ohjaaja Guillaume Maidatchevsky ja eläintenkouluttaja Tuire Kaimio.Jaani Lampinen / Yle"Eläimillä piti olla sekä turvallista että hauskaa"

    Ailo – pienen poron suuri tarina kertoo vasan selviytymisestä ensimmäisen elinvuoden kestävän vaelluksen kuluessa. Sen aikana Ailo kohtaa vaaroja, tapaa uteliaasti muita eläimiä, kokee äidinrakkautta ja varttuu toikkaroivasta pikkuvasasta nuorukaiseksi.

    Ohjaaja Guillaume Maidatchevsky oli tehnyt elokuvalle käsikirjoituksen, mutta sitä muokattiin kuvauksien edetessä sen mukaan, mitä eläimet päättivät puuhata.

    Lopputulokseen vaikutti myös se, että kaikki toiveet eivät olleet toteutettavissa, kertoo eläintenkouluttaja Tuire Kaimio.

    – Esimerkiksi kohtaaminen jäniksen kanssa oli suunniteltu juttu, se oli käsikirjoitettu. Käsikirjoituksessa oli myös vuorovaikutusta sellaisten eläinten välillä, joista totesin, että niitä ei ole mahdollista toteuttaa, vaikka keinoja kuinka mietittiin. Ne kohtaamiset, joita on, vaativat työtä, että eläimillä oli sekä turvallista että hauskaa.

    Kaimio korostaa, että Ailon kuvauksissa eläinten hyvinvointiin kiinnitettiin jo ennakkotuotannosta alkaen poikkeuksellisen paljon huomiota. Ohjaaja korosti heti ensimmäisessä yhteydenotossaan sitä että tärkeintä on, että eläimiä ei stressata.

    Kaimio sai tehdä etukäteistyötä niin paljon kuin oli tarpeen. Assistentteja ja aikaa oli riittävästi.

    – Jos oli esimerkiksi kalustoa, johon eläimiä piti etäältäkään totuttaa, aina sai mennä ja aina siihen löytyi myös rahaa. Tuottajat välillä järjestivät lisärahoitusta sellaiseen. Täytyy sanoa, että tässä elokuvassa on ihan oikeasti panostettu eläinten hyvinvointiin, mikä on hieno juttu.

    Ohjaaja Maidatchevsky toivoo elokuviensa saavan kaikki muutkin huolehtimaan eläinten hyvinvoinnista. Ja koko planeetan.

    Utelias orava halusi roolin elokuvassa.MRP Matila Röhr Productions OyEläinten ehdoilla, mutta suunnitellusti

    Ailo-elokuvan tekijäjoukolle oli tärkeää, että eläinten luontaiseen toimintaan puututtaisiin mahdollisimman vähän – oli sitten kyse Ailosta, hänen emästään, tai lukuisista sivuhahmoista karhuista jänikseen, ahmoihin ja susiin.

    Suuri osa elokuvan tekemisestä oli loputtoman tuntuista odottelua, ja eläinten päivärytmin seuraamista, kuvailee Tuire Kaimio.

    – Varsinainen kouluttaminen on ihan vihonviimeinen niksi. Aina, jos lähdetään kouluttamaan, valitaan luontaista käytöstä pois. Yleensä yritän miettiä, miten saataisiin luontainen käytös houkuteltua esiin vaikka jollain uudella hajulla, tai tuomalla toisia poroja vähän matkan päähän. Sitä varten täytyy etukäteen tutustua aika tarkkaan eläinten rytmiin ja olla sitten oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

    Joitain temppuja Ailolle sentään opetettiin, mutta Tuire Kaimio on luvannut ohjaajalle, ettei paljasta, miten yksittäiset kohtaukset on toteutettu. Taika pitää säilyttää.

    Jokainen tilanne oli silti mahdollisimman tarkkaan ennalta suunniteltu, jotta eläimille ei aiheutuisi mitään vaaraa.

    – Ehkäpä eräs orava tuli elokuvaan sattumalta alun perin. Se vain ilmestyi paikalle, ja sille tuli vähitellen aika isokin rooli. Muuten kaikki on suunniteltu siten, että kukaan ei ole vaarassa. Se vaati välillä aika mittavia järjestelyjä.

    Kaimio ei suostu kertomaan esimerkiksi, miten toteutettiin takaa-ajo, jossa sudet jahtaavat porotokkaa. Olivatko sudet koirasusia? Kaimio vain nauraa.

    – Sen nyt ehkä voin sanoa, että ei olla juoksutettu susia porolauman perässä.

    Emän luottamus kuvausryhmään mahdollisti Ailon pääosan elokuvassa.MRP Matila Röhr Productions Oy"Isä, tee elokuva lentävistä poroista!"

    Ailon tarina sai alkunsa, kun Guillaume Maidatchevskyn 4- ja 6-vuotiaat pojat alkoivat tivata isältään, miksei hän tee elokuvaa poroista.

    Ne ovat sentään todella jännittäviä eläimiä, osaavat lentääkin.

    Lukuisia luontodokumentteja ja -elokuvia ohjannut Maidatchevsky tajusi sillä hetkellä, että hänen oma jälkikasvunsa tuntee paremmin Afrikan eläimiä kuin oman kotimantereensa.

    Leijoniin ja elefantteihin pojat ovat päässeet perehtymään isänsä elokuvissa, mutta käsitys poroista oli peräisin piirretyistä. Niinpä Maidatchevsky päätti kertoa tarinan Lapin luonnosta.

    Hän uskoo, että fiktiivinen kertomus vetoaa dokumenttielokuvaa tehokkaammin ihmisten tunteisiin.

    – Uskon, että dokumenttielokuvat löytävät sen yleisön, joka on jo valmiiksi kiinnostunut luonnonsuojelusta ja eläimistä. En halua moralisoida tällä elokuvalla, vaan saada katsojat ällistymään luonnon ihmeellisyydestä. Kun ihmiset ovat häikäistyneitä luonnosta, he haluavat suojella sitä.

    Elokuvaa tehtiin satumaisissa maisemissa Utsjoella, Riisitunturilla ja Posiolla. Muutamia kohtauksia kuvattiin Norjan vuonoilla. Maidatchevskyn mielestä valmis elokuva osoittaa, että oikea luonto pärjää oikein hyvin animaatioelokuvien luomalle maailmalle.

    – Kuvaan sarjakuvamaisella tavalla, jossa voi havaita vaikutteita vaikkapa Ice Age -elokuvasta. Sitä paitsi oikeilla poroilla on tunteita ja luonne, ne voivat nauttia asioista, tai hermostua. Ne ovat hyvin hauskoja eläimiä.

    Luonnonsuojelun viesti tulee läpi elokuvasta myös ilman moralisointia. Ailossa tavataan esimerkiksi lempeä etsivä naali, joka on Suomessa luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi.

    – Naalia pitää suojella, se on lähes sukupuutossa. Suomen, Ruotsin ja Norjan alueella niitä on yhteensäkin jäljellä enää noin 200 yksilöä. On varmaa aika tehdä asialle jotain.

    Seuraavassa elokuvassaan Guillaume Maidatchevsky aikoo ottaa entistä jyrkemmin kantaa luonnon alistamiseen talouden tarpeille.

    Elokuvassa muistutetaan seikkailun lomassa uhanalaisten eläinten suojelun tarpeesta. Naalipesueet ovat harvinaisia.MRP Matila Röhr Productions Oy"Ilmastonmuutos pakottaa poliittiseksi"

    Ailossa porot kahlaavat paukkuvassa pakkasessa ja syvässä lumessa. Kuluvana talvena elokuvan tekeminen ei olisi ehkä ollut mahdollista.

    Lapissa on mitattu huolestuttavia lämpöennätyksiä. Esimerkiksi Ilta-Sanomat uutisoi, että Enontekiön Kilpisjärvellä marraskuun keskilämpö oli 7,3 astetta normaalia marraskuuta lämpimämpi.

    Guillaume Maidatchevsky on äärimmäisen huolissaan ilmastonmuutoksesta, ja piittaamattomuudesta, jolla osa päättäjistä siihen suhtautuu.

    – Ilmasto lämpenee pohjoisessa voimakkaammin kuin maapallolla keskimäärin. Sen pitäisi aiheuttaa suurta huolta Lapissa ja muilla arktisilla alueilla.

    Seuraavan elokuvansa hän suunnittelee kuvaavansa Alaskassa, jossa ilmastonmuutoksen lisäksi luontoa tuhoaa Maidatchevskyn mielestä ahneus. Lajeja on vaarassa öljyn takia.

    – En voi käsittää, miten voidaan sallia öljynporaus paikassa, jossa uhanalainen sillivalas käy lisääntymässä. Öljynporaus ja valaat sopivat erittäin huonosti yhteen.

    Maidatchevsky sanoo olevansa haluton puuttumaan politiikkaan, mutta tilanteen vakavuuden vuoksi kokee olevansa pakotettu siihen.

    – Luultavasti seuraava elokuvani käsittelee Alaskan karibuja ja on poliittisempi kuin aiemmat elokuvani. Olen niin huolissani siitä, mitä tapahtuu, että asialle on tehtävä jotain.

    Aluperäiseltä koulutukseltaan Maidatchevsky on biologi, mutta hän kokee voivansa vaikuttaa asioihin enemmän tarinoita kertomalla kuin tiedettä tekemällä.

    – En sitä paitsi ollut tieteilijänä yhtä hyvä kuin tarinankertojana. Lisäksi halusin elää vähän kuin Indiana Jones, joten piti vaihtaa ammattia. Sekin vaikutti, että haluan tehdä lapsiini vaikutuksen. Biologina se on vaikeampaa kuin elokuvaohjaajana.

    Hollywood-tuotannolla voi olla hurja hiilijalanjälki – Lapissa kuvaavia neuvotaan, kuinka kohdella luontoa ja poroja

    Rauman edustalle kohoaa suuri Kelluva saari – nuori kuvataiteilija sai Lönnströmin museon 100 000 euron jättipotin

    Rauman edustalle kohoaa suuri Kelluva saari – nuori kuvataiteilija sai Lönnströmin museon 100 000 euron jättipotin


    Raimo Saarisen Kelluva saari -teos on saanut Lönnströmin taidemuseon 100 000 euron projektirahan. Summalla toteutetaan luontoa jäljittelevä taideteos, suurehko saari, jossa näkyy peruskalliota, kiviä, kasvillisuutta ja puita. Kokoa saarelle tulee...

    Raimo Saarisen Kelluva saari -teos on saanut Lönnströmin taidemuseon 100 000 euron projektirahan. Summalla toteutetaan luontoa jäljittelevä taideteos, suurehko saari, jossa näkyy peruskalliota, kiviä, kasvillisuutta ja puita. Kokoa saarelle tulee taiteilijan suunnitelmien mukaan luodon verran, vähintään 20 neliömetriä.

    Saaresta tulee yhdistelmä keinotekoista ja oikeaa. Peruskallio rakennetaan betoniponttoonista samalla tekniikalla kuin isot laiturit. Saaren kasvit ja puut ovat oikeita, osa Suomessa luonnonvaraisesti kasvavia, osa eksoottisia.

    Toisin kuin oikeat esikuvansa, saariteos kelluu ja liikkuu laineiden mukana.

    – Se näyttää aidolta, mutta siinä on jotain, mikä poikkeaa tavanomaisesta. Toivon, että siitä tulee oikealla tavalla nyrjähtänyt, että se töytäisee meidät katsomaan omaa ympäristöämme eri tavalla, Saarinen sanoo.

    Saaren lopullinen muoto on vasta ideana taiteilijan mielessä, sillä Saarinen aloittaa proejtkin parissa ensi vuoden aikana. Myös tarkka sijoituspaikka selviää myöhemmin. Tarkoitus kuitenkin on, että saari kelluu valmistuttuaan meressä Rauman edustalla. Tulossa on pysyvä teos, jonne pääsee astumaan.

    Raimo Saarinen käyttää kasveja veistostensa materiaalina. Kuvassa aiemmat teokset Still life ja Neosgaia.Raimo SaarinenSaarisen materiaali ovat kasvit

    Helsingissä syntynyt Saarinen, 33, valmistui Kuvataideakatemiasta 2017. Hänet tunnetaan kasveja hyödyntävästä kuvanveistosta. Se on kirjaimellisesti kuvanveistoa, jossa käytetään materiaalina kasveja.

    – Kasvit ovat eläviä ja muuttuvat jatkuvasti. Perinteinen kuvanveisto on stabiilia ja ikuista. Tämä on voimakkaasti erilaista. On kiinnostavaa, että lopputulosta ei pysty täysin kontrolloimaan. Jossain vaiheessa täytyy ajatella, että oma osuus on nyt tehty ja teos jatkaa matkaansa, Saarinen kuvailee.

    Kelluvaa saarta ideoidessaan Saarista innosti ajatus siitä, että se tavoittaa myös niitä ihmisiä, jotka eivät normaalisti gallerioissa käy. Taiteilija pohtii teoksessaan länsimaista suhtautumista luontoon ja sitä, miten paljon ihminen muokkaa ympäristöään.

    – Minua kiinnostaa, missä menee luonnon, keinotekoisen ja rakennetun raja, Saarinen sanoo.

    Myös ilmastonmuutos on ollut tärkeä teema ja Saarinen toivoo, että teos toimisi keskustelunherättäjänä.

    – Saaria vajoaa pysyvästi meren alle ja toisaalta rantoja ja rannikkoa rakennetaan tiiviisti. On paljon hankkeita, joissa mietitään kelluvia asuntoja ja kaupunginosia.

    Saarinen oli yksi niistä sadasta taiteilijasta, jotka osallistuivat presidentti Sauli Niinistön muotokuvan tekemiseen.

    Aiempia projekteja muun muassa ajan talo

    Kelluva saari valittiin voittajaksi avoimen haun kautta ja projektille varattiin 100 000 euroa. Summa on yksi suurimmista kuvataidetunnustuksista Suomessa. Hakemuksia saapui 72 kappaletta. Monet niistä liittyivät ympäristön- ja ilmastonmuutokseen.

    Lönnströmin taidemuseo on toteuttanut nykytaiteen projekteja yhteistyössä kuvataiteilijoiden kanssa vuodesta 2016. Aikaisemmat teokset ovat Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen Keskustelupuisto – Peli yhteisestä maaperästä (2018–2020), Jani Ruscican Flatlands (2017–2018) ja taiteilijaryhmä IC-98:n Khronoksen talo (2016–2017).

    Teresia ja Rafael Lönnströmin säätiö ylläpitää Raumalla sijaitsevaa Teresia ja Rafael Lönnströmin kotimuseota ja seinättömänä museona toimivaa Lönnströmin taidemuseota.

    Mannerheimin isoisän kovakuoriaiskokoelma hätkähdyttää kauneudellaan – Kellarissa keskellä Helsinkiä lepää yhdeksän miljoonaa hyönteistä

    Mannerheimin isoisän kovakuoriaiskokoelma hätkähdyttää kauneudellaan – Kellarissa keskellä Helsinkiä lepää yhdeksän miljoonaa hyönteistä


    Luonnontieteellisen keskusmuseon, Luomuksen, johtaja Leif Schulman nappaa hyllyltä käsiinsä läpinäkyvän muovipussin täynnä luita. – Tämä on varmaankin leijona, Schulman pohtii pyöritellessään luusäkkiä käsissään. – Tai ei tässä...

    Luonnontieteellisen keskusmuseon, Luomuksen, johtaja Leif Schulman nappaa hyllyltä käsiinsä läpinäkyvän muovipussin täynnä luita.

    – Tämä on varmaankin leijona, Schulman pohtii pyöritellessään luusäkkiä käsissään.

    – Tai ei tässä koko leijonaa ole, tästä pussista puuttuu selvästi raajojen luut.

    Savannin kuninkaan luurangon tarkasteleminen muovipussissa tuntuu suorastaan pilkkaamiselta.

    Syynä on kuitenkin käytännöllisyys: kaikkia Luomuksen kokoelmassa olevia luurankoja ei vain ole mahdollista säilyttää koottuina. Tilat loppuisivat kesken.

    Harva museovieras tietääkään, että Luomuksen kokoelmista vain alle tuhannesosa on esillä yleisölle.

    Loput kokoelmasta sijaitsee muun muassa Luonnontieteellisen museon kellarikerroksissa – katseilta piilossa.

    Luonnontieteellisen museon kellaritiloissa säilytetään esimerkiksi kokoelmaa erilaisten hirvieläinten sarvista.Antti Kolppo / Yle

    Maan alla, harmaissa rullakaapeissa, on savannin kuninkaan luurangon lisäksi esimerkiksi pitkä rivi erilaisten hirvieläinten sarvia, nisäkkäiden nahkoja, lintujen siipiä ja yhdeksän miljoonaa näytettä kattava hyönteiskokoelma.

    Kaikkiaan Luonnontieteellisen keskusmuseoon on kerätty 340 vuoden aikana kokoelmat, jotka ovat laajuudeltaan lähes 13,4 miljoonaa näytettä.

    Mittasuhdetta saa, kun miettii suurta hypermarkettia kuten Prismaa, joissa on erilaisia päivittäistavaratuotteita keskimäärin noin 60 000 kappaletta. Luonnontieteellisen keskusmuseon eläin-, kasvi-, sieni-, kivi- ja fossiilinäytteillä täyttäisi yhteensä 223 hypermarkettia.

    10 jaavalaista pistiäistä, kiitos

    Suuresta kokoelmasta ei kuitenkaan ole juuri iloa, jos se lepää maailman tietämättömissä.

    Toki kansainvälinen tutkijakunta hyödyntää Helsingin luonnontieteellisiä näytteitä koko ajan.

    He matkustavat Helsinkiin tutkimaan näytteitä tai vaihtoehtoisesti pyytävät näytteitä tutkijalainaan. Viime vuonna Luomuksesta lähetettiin 28 000 näytettä lainaan ympäri maailman.

    Mutta se on vain noin 0,2 prosenttia kokoelman kaikista näytteistä. Hauraiden näytteiden postittamisessa on myös oma vaivansa ja riskinsä.

    Kuvan kampaseppä on löytynyt Espoosta 16. kesäkuuta 1994.Pekka Malinen / Luomus

    Luomuksen johtaja Leif Schulman toteaakin, ettei kokoelmien käyttö ole niin tehokasta kuin se voisi olla.

    Hän uskoo, että kokoelmien käyttöä saadaan parannettua digitoimalla näytteet sähköiseen muotoon. Työ aloitettiin Luomuksessa kymmenisen vuotta sitten.

    Käytännössä digitointi tarkoittaa sitä, että jokaisesta näytteestä otetaan korkeatasoinen valokuva. Lisäksi näytteiden mukana olevien sormenpään kokoisten tietokorttien, eli etikettien, informaatio tallennetaan digitaaliseen muotoon. Etiketeistä käy ilmi muun muassa se, milloin ja mistä näyte on kerätty.

    Digitointi tuo tutkijoiden saataville aiempaa laajemmat arkistot.

    Lophyra fabii -lajin kuoriainen on kerätty 10. toukokuuta 1978 Saudi-Arabiasta.Pekka Malinen / Luomus

    Esimerkiksi jaavalaisia pistiäisiä kaipaava tutkija pääsee tarkastelemaan sähköisesti Luomuksen kokoelmia tuhansienkin kilometrien päästä. Valokuvien perusteella hän voi päättää, tarvitseeko hänen nähdä näytteitä fyysisesti.

    – Tutkija voi ehkä tarkentaa lainapyynnön muutamaan yksilöön tai muutamaan kymmeneen yksilöön. Tällä tavalla ilman muuta tehostetaan prosessia ja säästetään aikaa ja vaivaa, Schulman toteaa.

    Kätkössä olleet kokoelmat tulevat myös tavallisen kaduntallaajan ulottuville, sillä digitoitujen näytteiden tiedot lisätään Suomen lajitietokeskuksen verkkosivuille.

    Mannerheimin isoisän kovakuoriaiset

    Pitkän käytävän varrella on molemmin puolin korkeita, harmaita rullakaappeja.

    Niissä lepää neulattuna kymmeniätuhansia kovakuoriaisia, pistiäisiä, perhosia, kärpäsiä, sirkkoja, muurahaisia – mitä vain hyönteislajeja, joita kuvitella saattaa.

    Käytävän päässä on vanhoja puisia vetolaatikostoja. Täältä löytyy yksi kruununjalokivistä: Marsalkka Mannerheimin isoisän, Carl Gustaf Mannerheimin, hyönteiskokoelma.

    – Tätä pidetään erillisenä kokoelmana, koska tässä on hyvin paljon niin sanottuja tyyppinäytteitä, eli näytteitä, joiden perusteella laji on alun perin kuvattu tieteelle, Schulman kertoo.

    Luonnontieteet ja hyönteisten keräily olivat suosittuja harrastuksia korkea-arvoisten virkamiesten keskuudessa 1700- ja 1800-luvuilla. Tuolloin älypuhelimet eivät täyttäneet vapaa-ajan joutilaita hetkiä.

    Vuosisatojen saatossa kerättyjen kokoelmien sisältämä informaatio on päivänpolttavaa juuri nyt, sillä digitoituja näytteitä voidaan hyödyntää ilmastonmuutoksen tutkimisessa.

    Kun näytteiden tiedot on tuotu sähköiseen muotoon, lajeille pystytään tekemään historiallisia levinneisyyskarttoja. Siis kertomaan, missä jokin laji esiintyi vaikkapa 1800-luvulla, ja miten ilmaston muuttuminen on vaikuttanut levinneisyyteen.

    – Se on tietoa, jota emme pysty enää keräämään. Se on mennyttä aikaa. Tätä dataa on kokoelmissa mieletön määrä, mutta se on tutkijoille luoksepääsemätöntä niin kauan, kun se ei ole digitaalisessa muodossa, Schulman toteaa.

    Mannerheimin kymmeniä tuhansia näytteitä sisältävä kovakuoriaiskokoelma hätkähdyttää kauneudellaan. Kuoriaisten selkäpanssarit hohtavat metallinvihreänä, -sinisenä, -violettina, -mustana ja -punaisena.

    Helictopleurus politicollis -kovakuoriainen on kerätty talteen Madagaskarissa jo tammikuussa 2004, mutta hohtaa metallin vihreänä kuin elävä yksilö.Pekka Malinen / Luomus

    Avara luonto -sarjan ystävää ilahduttaa myös nähdä ohjelmasta tuttu lantakuoriainen kaikessa komeudessaan.

    Luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmat ovat maamme kokoon nähden mittavat.

    Tästä voidaan kiittää virkamiesten harrastusintoa ja sitä, että Suomi on ollut vuorotellen osa Ruotsia ja Venäjää.

    – Suomalaiset ovat päässeet toimimaan virkamiehinä hyvin laajoilla alueilla. He ovat keränneet asemapaikassaan näytteitä ja lahjoittaneet kokoelmat myöhemmin kotimaahansa, Schulman kertoo.

    Kokoelmia ovat vuosisatojen saatossa kartuttaneet myös yliopiston omat tutkijat ja näytteitä kokoelmiin lähettävät tavalliset kansalaiset.

    25 vuotta muuttui 50 vuodeksi

    Museomestari Juho Paukkunen nappaa neulassa olevan yökkösen laatikosta, jossa valkeita perhosia on riveissä kymmenittäin.

    Hän irrottaa neulasta pikkuriikkiset etiketit, joita on tällä kertaa kolme kappaletta. Kortit ja neulassa olevan yökkösen Paukkunen asettelee varovasti kuvauskelkkaan.

    Kelkka linjastolle ja naps!

    Kamera ottaa kuvan koko komeudesta ja lähettää sen Paukkusen tietokoneelle.

    Hauraiden näytteiden digitoiminen on tarkkuutta vaativaa puuhaa.Antti Kolppo / Yle

    Paukkunen naputtelee kuvassa olevat tiedot Excel-taulukkoon. Työ on tarkkaa ja hidasta. Välillä etikettien tulkinta vaatii kyrillisten aakkosten osaamista. Toisinaan korteissa lukee pelkkiä koodeja, jotka pitää ”murtaa” näytteiden kerääjän laatiman koodikirjan avulla.

    – Tietojen määrä etikettilapuissa vaihtelee. Lisäksi lappujen lukumäärä vaihtelee. Yhdessä yksilössä voi olla kuusi tai seitsemän lappua, se vie tietysti aikaa, Paukkunen kuvailee.

    Eikä työ tekemällä lopu.

    – Tässä on nyt parisen vuotta tehty tällä digitointilinjastolla pääasiassa yökkösiä. Näitä riittää vielä varmaan vuodeksi eteenpäin, Paukkunen toteaa.

    Vielä muutama vuosi sitten haaveena oli, että luonnontieteelliset kokoelmat – kaikki noin 13,4 miljoonaa näytettä – olisi saatu digitoitua 25 vuodessa.

    Museomestari Juho Paukkunen asettelee kuvauskelkkoja kuvauslinjastolle.Antti Kolppo / Yle

    Luomukseen oli hankittu uutta teknologiaa: digitointilinjastoja, tasoskannereita, kuvausmikroskooppeja sekä 3D-skanneri.

    Sitten alkoivat korkeakouluihin kohdistuneet leikkaukset.

    – Tarkoitus oli ajaa digitointilinjastoja kaksivuorotyönä. Sitten tulivat leikkaukset ja väki väheni. Nyt emme pysty edes yhdessä vuorossa sataprosenttisesti ajamaan linjastoja. Ilman rahaa tätä ei tehdä, Schulman kuittaa.

    Nyt arvio on, että kokoelmien digitointi kestää 50 vuotta. Tähän mennessä vasta noin kymmenesosa kokoelmista on saatu vietyä sähköiseen tietokantaan.

    Ja kokoelmat karttuvat koko ajan. Vuosittain kokoelmiin lisätään yli 50 000 näytettä.

    Uudet lajit lymyilevät arkistojen kätköissä

    Luomuksen johtaja on kuitenkin toiveikas. Teknologia kehittyy koko ajan.

    Työtä ajaa eteenpäin uteliaisuus, sillä kokoelmien läpikäyminen on kuin aarteen etsintää.

    Nykyisten arvioiden mukaan maapallolla on noin yhdeksän miljoonaa lajia ja näistä vasta alle kaksi miljoonaa on kuvattu tieteelle.

    Luonnontieteellisen keskusmuseon johtaja Leif Schulman toivoo, että digitointiurakkaa pystyttäisiin nopeuttamaan. "Kokoelmien sisältämää dataa tarvitaan juuri nyt."Antti Kolppo / Yle

    Maallikko saattaa ajatella, että uusia lajeja löydetään vain sademetsässä samoillessa, mutta todellisuudessa uudet lajit lymyilevät lähempänä kuin arvaammekaan.

    – Todellisuudessa uudet lajit löytyvät tällaisista kokoelmista. Ne on kerätty jo aikaa sitten. Kukaan ei vain ole ehtynyt tutkimaan kokoelmia niin huolellisesti, että olisi huomannut, että näytteet, joiden olemme kuvitelleet olevan tiettyä lajia, niin niiden seassa on jotain toista lajia, Schulman kertoo.

    Uudet lajit odottavat siis vain löytäjäänsä harmaissa rullakaapeissa Luonnontieteellisen museon kellarikerroksissa.

    11.12.2018 klo 10.21 Juttuun lisätty Carl Gustaf Mannerheimin nimi.

    Kansalaisille ilmastonmuutoksen torjuntaan oma palvelu – mahdollista tehdä suunnitelma hiilijalanjäljen vähentämiseksi

    Kansalaisille ilmastonmuutoksen torjuntaan oma palvelu – mahdollista tehdä suunnitelma hiilijalanjäljen vähentämiseksi


    Ilmastonmuutoksen torjuntaan keskittyvä kansalaispalvelu avataan Suomessa. Valtioneuvoston kanslia julkaisi Sitoumus2050-palvelun tänään maanantaina. Palvelun taustalla on Sitran suosittu Elämäntapatesti. Palvelussa voi tehdä oman suunnitelmansa...

    Ilmastonmuutoksen torjuntaan keskittyvä kansalaispalvelu avataan Suomessa. Valtioneuvoston kanslia julkaisi Sitoumus2050-palvelun tänään maanantaina. Palvelun taustalla on Sitran suosittu Elämäntapatesti.

    Palvelussa voi tehdä oman suunnitelmansa hiilijalanjälkensä puolittamiseksi, kerrotaan tiedotteessa. Palvelu laskee käyttäjän hiilijalanjäljen ja sen jälkeen tarjoaa erilaisia tapoja vähentää sitä.

    Oman sitoumuksensa voi julkaista palvelussa ja jakaa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Ideoita omaan arkeen voi hakea muiden suomalaisten suunnitelmista.

    Valtioneuvoston kanslian mukaan vastaavanlaista palvelua ei ole saatavilla muissa maissa.

    Valtioneuvoston kanslian johtavan asiantuntijan Anu Männyn mukaan jokainen yksittäinen suunnitelma on tärkeä ja kerryttää kansallista päästövähennystavoitetta. Kestävillä arjen valinnoilla voi myös kohentaa omaa elämänlaatua ja terveyttä sekä säästää aikaa ja rahaa, hän korostaa.

    – Helpoiten saamme aikaan merkittäviä päästöleikkauksia vähentämällä turhia lentomatkoja, vaihtamalla sähkösopimuksen uusiutuvilla energiamuodoilla tuotettuun sähköön, lisäämällä kotimaisia kasviksia, marjoja ja kalaa aterioille sekä ostamalla ja vuokraamalla käytettyjä tavaroita, sanoo johtava asiantuntija Anu Mänty valtioneuvoston kansliasta.

    Lue lisää:

    Yllättävä tieto: Suomi voisi puolittaa päästönsä ja säästää silti rahaa – Merituulivoima ja sähköautot halpenevat rajusti, arvioi raportti

    Ilmastoraportista huolestunut presidentti Niinistö kannustaa kaikkia pohtimaan omia ostoksiaan: "Ei se ole mikään kärsimys tai rasite ajatella hankintojen järkevyyttä"

    Suomalaisille tutut jääkairat ovat mestarityötä – pääsevät nyt kalastusmuseoon

    Suomalaisille tutut jääkairat ovat mestarityötä – pääsevät nyt kalastusmuseoon


    Tästä on kyseHistorialliset Vanaja-kairat pääsevät kalastusmuseon kokoelmiin.Niitä valmistettiin parhaimpina vuosina jopa 15 000.Vanaja-kairaa myytiin aikoinaan myös Ruotsiin, Norjaan ja Saksaan.Vanaja-kaira on tuttu kymmenille tuhansille...

    Tästä on kyseHistorialliset Vanaja-kairat pääsevät kalastusmuseon kokoelmiin.Niitä valmistettiin parhaimpina vuosina jopa 15 000.Vanaja-kairaa myytiin aikoinaan myös Ruotsiin, Norjaan ja Saksaan.

    Vanaja-kaira on tuttu kymmenille tuhansille suomalaisille pilkkijöille. Sitä myytiin myös ulkomaille, kuten Ruotsiin, Norjaan ja Saksaan. Vanaja-kairojen valmistus sai alkukipinän Vanajan autotehtaalla Hämeenlinnassa. Työporukassa oli iso joukko pilkkimiehiä, mutta tuohon aikaan kunnon jääkairoja ei tahtonut saada mistään.

    Aluksi Reijo Aaltonen valmisti Asseri-isänsä kanssa Vanaja-kairoja omakotitalon alakerrassa. Myöhemmin kairatehtaalle valmistui oma halli Mäkelän teollisuusalueelle Hämeenlinnassa. Vuosien varrella kairaa kehitettiin niin, että sitä oli helpompi tehdä ja teroittaa. Uudemmissa malleissa terän purevuus ja kestävyys olivat aiempaa parempia.

    – Vuosien varrella kierukan malli muuttui paljon ja terän mallissa tapahtui valtavia muutoksia. Joka ainoa kaira on terältään vähän erilainen.

    Puukapulasta vintiläkairaan

    Vanhimmissa malleissa oli puukapula, jolla kairaa väännettiin. Myöhemmin kairoihin tuli hirsinäveristä eli käsikäyttöisistä puuporista kehitetty vintilä, joka nopeutti pilkkiavannon tekemistä, Reijo Aaltonen esittelee liki parinkymmenen erilaisen kairan rivistöä.

    – Jos jää on pehmeää monikerrosjäätä, minä otan aina ensimmäisenä vanhan puukapulakairan. Sitä pystyy nostamaan ja painamaan, sillä jaksaa vääntää.

    – Hyvässä jäässä vintiläkaira on ehdottomasti nopeampi. Se vetää koko ajan. Mutta jos jäässä on seassa vähänkin pehmeää jäätä, vintiläkaira puree siihen kiinni ja jää jumiin.

    Älä hakkaa kairalla jäätä!

    Jo kairan teroittaminen vaatii ammattimiestä. Pelkästään kairan lyöminen jäähän pilaa terän, eikä tee se itse -mieheltä teroitus onnistu, varoittaa Reijo Aaltonen. Jotta kaira purisi jäähän hyvin, terän täytyy olla oikeanmallinen.

    – Kairan teroittamista ei pysty opettamaan, se täytyy opetella kantapään kautta.

    Oikeaa terän asentoa varten Reijo Aaltosella on kotinsa työpajassa "kuppi", jolla terän asento voidaan tarkistaa.

    Reijo Aaltonen tarkistaa kairanterän oikean asennon "kupissa".Timo Leponiemi / YleKairakokoelma kertyi vaihdokeista

    Reijo Aaltoselle kertyi kattava kokoelma Vanaja-kairoja, kun pilkkimiehet halusivat vaihtaa kairansa uudempiin malleihin.

    – Ne ovat vuosien aikana kertyneet. Nämä ovat niin sanottuja vaihtokairoja. Kaverit halusivat nuorempia malleja ja ne ovat jääneet nurkkiini. Olen halunnut säilyttää ne sen takia, että tästä nähdään jääkairan kehittyminen.

    Reijo Aaltonen myöntää olevansa ylpeä museolle lahjoitetusta kairarivistöstä.

    – Siinä on minun ja isäni vuosien elämäntyö. Nämä kuuluvat museoon. Jos minä kuolen, mitä perikunta tekee näillä? Minä tunnen nämä kairat, niiden iän ja erot, ei ole muita, Aaltonen pohdiskelee.

    Vanaja-kairan valmistus Hämeenlinnassa päättyi vuonna 1987, kun Reijo Aaltosen isä tuli eläkeikään ja kairatuotanto myytiin Rapalalle. Kauppasopimus määritti, etteivät myyjät saaneet jatkaa kairojen tekemistä viiteen vuoteen. Vuonna 1992 tuotanto alkoi uudelleen Veto-merkkisenä.

    Kehitystyötä kilpailijan kanssa

    Vanaja-kairan kanssa samoilla markkinoilla oli myös heinolalainen UR-kaira. Aaltonen muistelee, että Uuno Rantasen kanssa kilpailtiin ja tehtiin omalla tavalla yhteistyötä. Parannusten etsimisessä ei syytetty toista kopioinnista: hyvät ideat satoivat pilkkimiesten laariin parempina kairoina.

    Kairojen paremmuus testattiin SM-pilkkikisoissa: kenen tekemä kaira oli pilkkimestarilla, sen kairat kävivät kaupaksi ja tämä näkyi seuraavan vuoden myyntitilastossa.

    Reijo Aaltonen harmittelee, että pilkkimisen suosio on hiipunut. Kun parhaina vuosina SM-pilkissä saattoi olla 7 000 kilpailijaa, nyt yli tuhat osanottajaa on jo hyvin. Muutenkin pilkkiharrastuksen väheneminen näkyy.

    Mika Soramäki näyttää, että hyvissä varusteissa viihtyy pilkkijäillä.Tiina Kokko / Yle

    – Nuoriso ei lähde enää jäälle. Se on heidän mielestään liian kylmää. 1950-luvulla jäältä lähdettiin hakemaan viikolle ainakin yhden päivän ruokakalat. Nykyään harrastetaan enemmän verkkokalastusta ja uistelua.

    Kattava kokoelma kalastusmuseolle

    Reijo Aaltonen katsoi, että nyt oli sopiva aika luovuttaa Vanaja-kairakokoelma Suomen kalastusmuseolle. Sitä ollaan perustamassa Riihimäelle Suomen metsästysmuseon yhteyteen. Suunnitelmat kalastusmuseosta etenevät, kun sekä opetus- ja kulttuuriministeriö että maa- ja metsätalousministeriö ovat näyttäneet museolle vihreää valoa asettamalla sille selvitysmiehen.

    Suomen Kalastusmuseoyhdistyksen toiminnanjohtaja Ari Lappalainen on iloisesti yllättänyt Aaltosen tekemästä lahjoituksesta. Erityisen arvokkaaksi lahjoituksen tekee se, että jokaisesta kairasta on tarkat tiedot valmistusvuosineen ja ominaisuuksineen. Lappalainen visioi jo, että kairat tulevat museossa nähtävillä sarjana.

    – Tämä määrä yllätti kyllä minut. Tässä näkyy hyvin jääkairojen kehityskulku, tosi hieno kokonaisuus, ihastelee Ari Lappalainen.

    Erämuseon yhteyteen Riihimäelle

    Vuonna 1978 perustettu Suomen Kalastusmuseoyhdistys on tehnyt 30 vuotta työtä kalastusmuseon eteen. Nyt se on toteutumassa, kun Riihimäelle on perusteilla erämuseo. Siihen yhdistettäisiin kalastusmuseo ja nykyinen metsästysmuseo. Selvitystä museoista odotetaan keväällä, kertoo toiminnanjohtaja Ari Lappalainen.

    Kalastusmuseota suunnitellaan Suomen Metsästysmuseon yhteyteen Riihimäellä.Yle

    Kalastusmuseota varten kokoelmissa on jo 50 000 esinettä, 60 000 valokuvaa, arkisto ja kirjasto. Tavoitteena on koota perusnäyttelyt meri-, joki- ja järvikalastuksesta sekä vaelluskaloista. Näyttelyitä on tarkoitus elävöittää pienoismalleilla. Vaihtuvissa näyttelyissä ensimmäisten teemojen joukossa on pilkkikalastus.

    – Toivottavasti saamme lisää kalastusaiheisia valokuvia. Voimme digitoida kuvat, jolloin ihmiset voivat pitää alkuperäiset kuvat itsellään. Myös uhanalaisia arkistoja otetaan mielellään vastaan.

    – Vieheitä meillä on, mutta keräilijöillä on varmasti kattavampia kokoelmia. Näitäkin me olemme valmiina ottamaan vastaan ja laittamaan julkisesti esille, jatkaa Lappalainen.

    Britit hullaantuivat valkoisista poroista – harvinainen eläin saattaa olla muita laiskempi tai huonokuuloisempi

    Britit hullaantuivat valkoisista poroista – harvinainen eläin saattaa olla muita laiskempi tai huonokuuloisempi


    Crapland on mitä ilmeisimmin unohdettu, sillä tällä viikolla Isossa-Britanniassa on ihmetelty ja ihasteltu puhtaanvalkoisia poroja. "Harvinainen, mutta huomiota herättävä", otsikoi BBC juttunsa valkoisista poroista. BBC kertoi jo alkuviikosta...

    Crapland on mitä ilmeisimmin unohdettu, sillä tällä viikolla Isossa-Britanniassa on ihmetelty ja ihasteltu puhtaanvalkoisia poroja.

    "Harvinainen, mutta huomiota herättävä", otsikoi BBC juttunsa valkoisista poroista.

    BBC kertoi jo alkuviikosta norjalaisesta valokuvaajasta, joka oli ikuistanut valkoisen poron ja lisännyt kuvan tästä Instagramiin. Tuloksena oli viraalihitti.

    Jatkojuttuunsa brittimedia oli saanut kuvia myös Suomesta. Erityisesti Britanniassa on hullaannuttu kuvasta, jossa valkoinen poro näyttäisi nauravan. Nyt tämä Visit Finlandin kuva leviää sosiaalisessa mediassa kovaa vauhtia.

    Mutta kuinka paljon valkoisia poroja jolkottelee Lapin tuntureilla? Ovatko ne todella harvinaisuuksia?

    – Sataa poroa kohden puhtaanvalkoisia on tuskin yhtäkään, arvelee Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Jouko Kumpula.

    Jos poroja on muutama sata, niin silloin joukkoon yleensä mahtuu jo jokunen valkoinenkin yksilö.

    Kumpulan mukaan niin sanotut tilkkuporot, eli kirjavat porot, ovat sen sijaan yleisempiä. Niitä on poroista useampi prosentti.

    Valkoiset porot ovat useimmiten naaraita: valkoinen hirvas on vielä suurempi harvinaisuus, Kumpula sanoo.

    Yle.fi:n lukija Taina Ylitalo kuvasi valkoisen poron Pallaksen maisemissa vuonna 2015.Taina Ylitalo, Enontekiö

    Moni erehtyy luulemaan valkoista eläintä albiinoksi, mutta näin ei yleensä ole.

    – Valkoiset porot eivät ole välttämättä albiinoja, vaan värimuunnoksia. Jos poro on albiino, sen silmät, kynnet ja iho ovat vaaleanpunaisia. Niitä on kuitenkin paljon paljon harvemmin kuin valkoisia poroja, Kumpula sanoo.

    Valkoinen poro saattaa olla laiska

    Matkailun näkökulmasta valkoinen poro lienee takuuvarma vetonaula. Erikoisuus viehättää, kuten brittimedian uutisointikin osoittaa.

    Aiemmin valkoisten porojen suosiota on saattanut syödä yksi tietty ominaisuus. Valkoinen poro ainakin vaikuttaa laiskalta.

    – Sanotaan, että ne ovat rauhallisempia ja unisempia. Jostain syystä esimerkiksi vasat voivat vaipua syvempään uneen, Kumpula kertoo.

    Valkoiset porot eivät ole niin säikkyjä ja arkoja kuin muut lajitoverit, jolloin niiden tarkkaavaisuus ympäristössä ei ole samaa luokkaa.

    Tai sitten se ei vain kuule

    Kehitysbiologilla on tarjota toinen selitys valkoisten porojen reagoimattomuuteen. Valkoiseen väriin voi liittyä myös huono kuulo.

    Helsingin yliopiston kehitysbiologian dosentin Kirsi Sainion mukaan ihmisillä ja nisäkkäillä ylipäätään tunnetaan ihon tai nahan pigmentittömyydestä aiheutuvaa kuuroutta. Se voi olla seurausta hermostopienaksi kutsutun rakenteen häiriöistä, jotka haittaavat sisäkorvan kehitystä sikiövaiheessa.

    Pelkästään poron näkyvästä väristä mahdollista huonoa kuuloa – tai laiskuutta – ei kuitenkaan voi päätellä. Valkoisuuden syynä voi olla albinismi tai ihon pigmentin puute, mutta valkoisen karvan alla voi olla myös kokonaan pigmentin peittämä nahka tai läikikäs nahka, ja vain karva näyttää valkoiselta.

    Joka tapauksessa erityinen piirre yhdistettynä valkoiseen väriin voi olla myös vaarallinen.

    – Valkoinen vasa erottuu hyvin tunturissa tai muilla avoimilla mailla kesällä. Tämä ja myös rauhallinen käyttäytyminen voivat altistaa joutumista petojen saaliiksi, sanoo Luonnonvarakeskuksen Kumpula.

    Mutta kuten aina, yksilöissä on paljon eroja. Kumpulan mukaan muihin värimuunnoksiin ei kuitenkaan liity vastaavanlaisia, tunnistettavia luonteenpiirteitä.

    Uutista on päivitetty 10.12.2018: Täydennetty kehitysbiologian dosentin kommenteilla siitä, että valkoisten porojen reagoimattomuus saattaa johtua myös pigmentin puutteeseen liittyvästä huonokuuloisuudesta. Samalla muokattu myös otsikkoa ja väliotsikoita.

    Vääntö kalastusluvista ja Kymijoen lohesta sai ammattikalastajan lyömään lapun luukulle – pitää tilannetta “katastrofaalisena”

    Vääntö kalastusluvista ja Kymijoen lohesta sai ammattikalastajan lyömään lapun luukulle – pitää tilannetta “katastrofaalisena”


    Kuusisen kalakaupan ovet avattiin Kotkassa seitsemän vuotta sitten. Lauantaina ne sulkeutuvat viimeisen kerran. Ammattikalastaja Antero Halonen kertoo, että lopettamispäätös on kypsynyt pitkällisen pohdinnan tuloksena. Talvikalastus on vaikeutunut...

    Kuusisen kalakaupan ovet avattiin Kotkassa seitsemän vuotta sitten. Lauantaina ne sulkeutuvat viimeisen kerran.

    Ammattikalastaja Antero Halonen kertoo, että lopettamispäätös on kypsynyt pitkällisen pohdinnan tuloksena. Talvikalastus on vaikeutunut jäättömyyden ja käsiin ryöpsähtäneen hyljeongelman takia, mutta iso rooli on ollut myös Kotkan kaupungin asettamilla kalastusrajoituksilla.

    – En ole saanut talvikalastukselle sellaisia kalastusmahdollisuuksia, että voisin jatkaa. Solmu ei ole purkautunut, vaan mennyt siihen suuntaan, että minulla ei ole vaihtoehtoja, Halonen sanoo.

    Esitys on katastrofaalinen. Antero Halonen

    Solmulla Halonen tarkoittaa suunnitelmaa, joka toteutuessaan rajoittaisi rysä- ja verkkokalastusta entisestään Kotkan kaupungin vesillä eli käytännössä Kotkansaaren ympärillä.

    – Esitys on katastrofaalinen. Se tarkoittaisi näillä alueilla täydellistä ammattikalastuskieltoa.

    Halonen kertoo jatkavansa kalastusta kesäaikaan, koska silloin pääsee helpommin viemään pyydyksiä aavalle merelle. Hän sanoo kuitenkin olevansa väsynyt oman elinkeinotoimintansa ja vapakalastajien väliseen vastakkainasetteluun.

    Totaalikieltoa ei ole tulossa

    Kalastajaryhmät ovat kiistelleet jo pitkään vaelluskalojen tulevaisuudesta Kymijoessa. Vapakalastajat ovat pitäneet asiaa laajasti esillä myös sosiaalisessa mediassa esimerkiksi Facebookin Kalastajat-ryhmässä, jossa on lähes 35 000 jäsentä.

    Ehdotuksen Kotkan uusista kalastusrajoituksista on laatinut seudun kehitysyhtiön Cursorin projektipäällikkö Kari Taimisto. Ne ovat osa laajempaa toimenpidesuunnitelmaa, jolla pyritään kehittämään jokialueen kalastusta ja kalakantaa.

    Talvikalastukseen rajoituksilla ei olisi vaikutusta. Kari Taimisto

    Asiaa käsitellään ensi viikolla Varsinais-Suomen ely-keskuksen järjestämässä Kymijoki-seminaarissa.

    – Kymijoen kalakanta voi todella heikosti, ja ilman kaloja ei ole kalastajia. Tehokkain tapa saada kalaa nousemaan jokeen on rajoittaa merialueen kalastusta. Myös jokialueella on tehtävä rajoituksia, jotta jokeen nousseet kalat pääsevät lisääntymään, Taimisto toteaa.

    Aleksi Taponen / Yle

    Taimisto kuitenkin toppuuttelee Halosen puheita ammattikalastuksen kieltämisestä. Hänen esityksensä mukaan verkko- ja rysäpyyntirajoitukset koskisivat ainoastaan lohen ja taimenen nousuaikaa. Ne olisivat siis voimassa kesäkuun alusta syyskuun loppuun.

    – Muina aikoina kalastus olisi mahdollista kuten ennenkin. Talvikalastukseen rajoituksilla ei olisi vaikutusta. Ei myöskään ole tietoa, eteneekö tämä minun ajatukseni edes koskaan Kotkan kaupungin käsittelyyn.

    Pyyntirajoitukset harvinaisia

    Etelä-Suomen merikalastajain liitto tuntee Antero Halosen tapauksen hyvin. Liiton mukaan kalastuslupien rajoittaminen kuntien tai kaupunkien toimesta on hyvin harvinaista.

    – Aktiivisia rajoitustoimia ei ole etelärannikolla tehty. Espoossa tosin ei ole kalastuslupia, mutta ei ole ammattikalastajiakaan. Kyllähän se kaventaa elintilaa, jos rajoituksia Kotkassa lisätään, toteaa liiton toiminnanjohtaja Teemu Tast.

    Eräs ammattikalastaja Inkoossa saatiin lopettamaan somessa tapahtuvan solvaamisen avulla. Teemu Tast

    Ammattikalastajien joukko on etelässä harva. Heitä on enää noin 30. Tastin mukaan ammattikalastusvastaista ilmapiiriä on kuitenkin ollut havaittavissa muuallakin kuin Kotkassa.

    – Joitakin kalastajia on otettu hampaisiin. Muutama vuosi sitten eräs ammattikalastaja Inkoossa saatiin lopettamaan somessa tapahtuvan solvaamisen kautta. Hän oli vuokrannut Nokialta kalavesiä. Esiintyi painostusta, minkä vuosi Nokia ei uusinut vuokrasopimuksia.

    "Tarkoitushakuista"

    Tastin mukaan ammattikalastuksesta saa sosiaalisen median keskusteluissa vääristyneen kuvan. Hän nostaa esiin myös hyljekeskustelun.

    – On ajan ilmiö, että hylkeitä on paljon. Kun ne tulevat pyydyksiin sisälle, voi käydä niin etteivät ne ehdi ajoissa ulos. Ajatellaan, että se on kalastajien syy.

    Antero Halosen mielestä ainakin Kotkan kalastuskeskustelussa kyse on tarkoitushakuisesta politisoinnista.

    – Luonnonsuojelullisesti lohen palautus Kymijokeen on tietysti kaikkien toiveissa, ja satsaus siihen kalaportaiden osalta on hyvä asia. Minulle asian ydin on kuitenkin siinä, onko kuluttajalla oikeus saada ravinnokseen kalaruokaa lähivesistä vai onko se oikeus jollakin kalastajaryhmällä, Halonen toteaa.

    Lauantaina sulkeutuvalle Kuusisen kalakaupalle ehti muodostua seitsemässä vuodessa vakiintunut asiakaskunta. Jatkossa kala ohjautuu myyntiin Helsingin marketteihin ja tukkuihin.

    Matti Pakarinen rakastaa hevosiaan – ja siksi hänestä ainoa oikea ratkaisu on lopettaa ne itse ja syödä, kun aika koittaa

    Matti Pakarinen rakastaa hevosiaan – ja siksi hänestä ainoa oikea ratkaisu on lopettaa ne itse ja syödä, kun aika koittaa


    – Iita on viimeisen päälle hieno tamma. 18-vuotias isokokoinen tamma on nykyään lähinnä lemmikkinä. Mutta sillä voi olla vielä paljon hyviä vuosia edessä, tietää omistaja, Matti Pakarinen. Hevonen voi elää helposti kolmekymppiseksikin,...

    – Iita on viimeisen päälle hieno tamma.

    18-vuotias isokokoinen tamma on nykyään lähinnä lemmikkinä. Mutta sillä voi olla vielä paljon hyviä vuosia edessä, tietää omistaja, Matti Pakarinen. Hevonen voi elää helposti kolmekymppiseksikin, jos sitä pidetään hyvin.

    – Hevosen hyvät eläkepäivät ovat sellaiset, että sitä ei vain lihoteta aitauksessa, vaan sillä on mielekästä tekemistä. Hevonen tykkää työnteosta, Pakarinen sanoo.

    Matti Pakarisella on kymmenen hevosta. Niistä seitsemän on suomenhevosia.Toni Pitkänen / Yle

    Mutta kun Pakariselle tulee aika luopua pitkäaikaisesta toveristaan, hän on päättänyt ratkaista sen toisin kuin useimmat hevosenomistajat. Hän haluaa lopettaa Iitan itse. Näin suonenjokinen hevosmies on tehnyt siitä asti, kun omisti ensimmäisen hevosensa.

    – Jos hevonen kärsii, on paras kaverin teko pistää se pois. Minkään elukan kärsimistä en siedä.

    "Uskon, että meidän tytöt ymmärtää"

    Hevosesta luopuminen on vaikea paikka kenelle tahansa. Tämän tietää hyvin myös Arja Hälinen, joka pitää Kuopiossa ratsastuskeskusta.

    – Varsinkin harrastepuolella hevoset ovat kavereita. On selvä, että siitä aiheutuu surua, hän sanoo.

    18-vuotias Iita-hevonen on nykyään enimmäkseen lemmikkinä.Toni Pitkänen / Yle

    Yleensä ratsastuskoulussa yritetään löytää hevoselle hyvä eläkepaikka – sellainen, josta sitä ei enää anneta eteenpäin eikä pakoteta liian raskaaseen käyttöön. Aina joskus hevonen on kuitenkin lopetettava ratsu-uran päätteeksi.

    – Jos hevonen on niin sairas, että se kärsii olemassaolosta, eikö se ole silloin oikein? Uskon, että meidän tytöt ymmärtää, että sairasta hevosta ei voi pitää hengissä, Hälinen sanoo.

    "Parasta on, että hevonen ei itse aavista mitään"

    Kuka tahansa ei voi lopettaa eläintä, vaan sitä säätelee muun muassa eläinsuojelulaki. Eläimen saa lopettaa vain henkilö, jolla on riittävät tiedot ja taidot tehtävään. Työ on tehtävä mahdollisimman kivuttomasti ja nopeasti.

    Useimmat vievät hevosen lopetettavaksi esimerkiksi hevosklinikalle tai kutsuvat eläinlääkärin paikalle. Rautalampilainen Matti Pakarinen ei ole kuitenkaan halunnut antaa hevosiaan vieraan lopetettavaksi.

    – Olen ottanut sen periaatteen, että minkä kaverikseni kasvatan, viimeinen palvelus on lopettaa se.

    Yleensä hän päättää jo edellisenä päivänä kellonajan, jolloin teko on tehtävä. On hyvä, jos päivä on kaunis.

    – Kun päättää, että iltapäivällä siihen ja siihen aikaan, se tulee samalla itsellekin selväksi. Mutta paras on, että hevonen ei itse aavista mitään.

    – Siinä on jokin semmoinen taika, että kaikki eivät siihen pysty, Matti Pakarinen sanoo hevosen lopettamisesta.Toni Pitkänen / Yle

    Siinä työssä pitää olla tarkka. Huonosti tehtynä hevoselle voi aiheutua tarpeetonta kärsimystä. Ensin Pakarinen tainnuttaa hevosen pulttipistoolilla ja sen jälkeen laskee veret.

    Kuulostaa kovalta. Mutta jos luulee, että Pakarinen suoriutuu tehtävästä tunteettomana, on väärässä.

    – Aina tulee vähän tippa silmään..., hän aloittaa.

    Ja sitten tulee tippa silmään.

    – Ei minusta kovista ole tullut milloinkaan, mies naurahtaa hetken päästä.

    "On synti, että pistetään hyvää ruokaa maan alle"

    Kun hevonen on lopetettu, sen voi viedä tuhkaamoon tai teurasjätteen käsittelylaitokseen Honkajoelle. Hevosen voi myös haudata esimerkiksi kotitilalleen, kunhan se ei ole pohjavesialuetta.

    Vain harva hevonen teurastetaan ruoaksi. Osasyy tähän on se, että eläimen elinaikanaan saama lääkitys rajoittaa sen käyttöä elintarvikkeena.

    – Niistä pitäisi olla niin pitkältä ajalta lääkintätieto, että ei lähdetä sen kanssa leikkimään. Ne menee monttuun ja sillä hyvä, Savisaaren ratsastuskeskuksen yrittäjä Arja Hälinen sanoo.

    Kyse ei ole pelkästään siitä, etteikö Suomessa syötäisi hevosenlihaa. Sitä tuotiin Hippoksen mukaan viime vuonna maahan puolitoista miljoonaa kiloa. Sen sijaan kotimaassa vain pieni osa hevosista teurastetaan elintarvikkeeksi. Ratsutilallisen mielestä yksi syy on se, että teurastamot ovat kaukana.

    – On kohtuutonta laittaa älykästä eläintä karjankuljetusvaunuun. Teurastamon pitäisi olla lähellä ja helposti tavoitettavissa, että voisi vaikka itse viedä, Hälinen sanoo.

    Pakarinen noudattaa myös tässä omaa luonnonläheistä periaatettaan, joka muissa eläinystävissä saattaa herättää ristiriitaisia tunteita. Hänen tilallaan hevoset päätyvät yleensä teuraaksi – ja sitä kautta perheen ja perheen koirien ruoaksi.

    – Hevonen on parhaiten ruokittu ja treenattu eläin. Jos joku asia on minusta synti, niin se, että pistetään hyvää, käyttökelpoista ruokaa maan alle, hän sanoo.

    – Olen tämmöinen vähän vihreä näissä asioissa.

    Traaginen tulipalo oli lopettaa hevosmiehen uran alkuunsa

    Suonenjokisen hevosmiehen "vihreys" on peruja isovanhemmiltaan, jotka pitivät hevosia. Hän muistaa istuneensa jo viiden vanhana reessä tukkipinon päällä viemässä uittopuita jäälle 1960-luvun lopulla.

    Mutta kun hän oli 11-vuotias, perheeseen sattui tragedia, joka oli vähällä lopettaa uran hevosmiehenä alkuunsa.

    Toni Pitkänen / Yle

    Tuolloin savupiipusta leijaillut kipinä laskeutui pärekatolle ja sytytti sen palamaan. Perheen isoisän sydän petti, kun hän yritti kantaa vettä katolle. Kotieläimet pelastuivat, mutta navetta kalustoineen tuhoutui. Hevosesta päätettiin luopua.

    – Meillä oli jo pellit varattu katon uusimista varten, Pakarinen muistelee.

    Parikymmentä vuotta myöhemmin Pakarinen osti tilan äidiltään ja viljeli aluksi mansikkaa. Vuosien varrella hän hankki lisää hevosia ja nyt hänellä on niitä kymmenen.

    "Ei kai siitä kukaan tykkää"

    "Suomenhevonen, tämän maan arvokkain palvelija", lukee Pakarisen aitassa. Myös hänen tärkein elinkeinonsa liittyy nykyään hevosiin.

    – Teen juurakoista mittatilauslänkiä ympäri Suomen.

    Toni Pitkänen / Yle

    Lisäksi hän pitää valjastus- ja metsäajokursseja ja järjestää hevosajeluita. Viime viikolla hän ajoi hevosellaan hautajaisissa ja pikkujouluissa, jouluna ajoa on tulossa enemmänkin.

    Aina joskus eteen tulee se vaikea tehtävä. Pakarinen sanoo auttaneensa hirvimiehiäkin sairaan hevosen lopettamisessa. Tämä kertoo hänestä siitä, miten suuri kynnys suuren kauniin eläimen lopettamiselle on.

    – Ihmiset eivät uskalla itse lopettaa ja mielellään lopettaisivat kotona.

    Mutta vaikka tehtävä on raskas, Pakarinen on tuntenut sen velvollisuudekseen ja kunnia-asiakseen.

    – Ei kai siitä kukaan tykkää.

    10.12.2018 juttua korjattu: Pakarinen on rautalampilainen eikä suonenjokinen, kuten jutun alkuperäisessä versiossa virheellisesti luki.

    Ailo-poron ensimmäinen vuosi oli taistoa Lapissa – luontoelokuvan kuvauksissa jännitettiin selviääkö päätähti hengissä

    Ailo-poron ensimmäinen vuosi oli taistoa Lapissa – luontoelokuvan kuvauksissa jännitettiin selviääkö päätähti hengissä


    Metsän tarinan ja Järven tarinan tekijöiden uusin elokuva on ranskalaisten kanssa tehty eläinseikkailu. Ailo – pienen poron suuri seikkailu seuraa vuoden verran pientä poroa tokkansa kintereillä. Luontodraamassa sadun muotoista tarinaa kertoo...

    Metsän tarinan ja Järven tarinan tekijöiden uusin elokuva on ranskalaisten kanssa tehty eläinseikkailu. Ailo – pienen poron suuri seikkailu seuraa vuoden verran pientä poroa tokkansa kintereillä. Luontodraamassa sadun muotoista tarinaa kertoo näyttelijä Peter Franzén.

    Elokuvaa kuvattiin Suomen ja Norjan tuntureilla. Porojen lisäksi seurataan esimerkiksi kärppää, naalia ja sutta luonnossa.

    Elokuvan päätähti on kuitenkin Ailo-poro. Pieni pääosanesittäjä valittiin useiden vasojen joukosta, kertoo eläinnäyttelijöiden kouluttaja Tuire Kaimio.

    – Valitsimme fiksuimman ja filmaattisimman vasan, mikä tässä tapauksessa liittyi rohkeuteen. Rohkeus liittyy taas emään, kun on rohkea emä, niin yleensä myös vaadin on samanlainen. Tärkeää oli myös se, miten vasa suhtautuu työryhmään.

    Olennaista olivat myös vasan henkiinjäämismahdollisuudet. Iso osa vasoista menehtyy alkumetreillä. Elokuvantekijöiden piti heittää veikkauksensa tiettyjen vasojen osalta. Alkuun kuvattiinkin varmuudeksi useita vasoja.

    Rohkea vasa pääsi elokuvan päätähdeksi.MRP Matila Röhr Productions.Poro ei unohda koskaan

    Kaimio ryhtyi kouluttamaan pääporoa ja muita poroja erityisesti tiettyyn paikkaan menemistä. Ensisijaista ei ollut kuitenkaan tehtäviin kouluttaminen. Elokuvantekijät halusivat tallentaa eläinten luontaista käyttäytymistä. Ympäristöä vaihdettiin ja muutettiin ympärillä, että poroilta saataisiin haluttuja reaktioita.

    Luontoon erikoistuneen kuvaaja Teemu Liakkan mielestä poroihin syntyy omanlaisensa suhde.

    – Porot ovat herkkiä ja fiksuja eläimiä. Ne tunnistavat ihmisen pitkän ajankin kuluttua. Ne tietävät, että tutun kaverin kanssa ei ole hätää.

    Kaimio on sitä mieltä, että poro ei koskaan unohda kohtaamisiaan. Kaimio seurasi tarkkaan Ailo-poron käytöstä ja raportoi ohjaajalle havainnoistaan. Ohjaaja muokkasi käsikirjoitusta ja elokuvan lopputarinaa eläimen käytöksen perusteella.

    Parhaat otokset tarinaan saatettiin saada kahvitauoilla. Kun muu kuvausryhmä lähti kahville, jäi Liakka kuvaamaan. Villejä eläimiä kuvatessa vaivihkaisuus korostuu entisestään. Villien eläimien parissa pyritään siihen, että ne eivät edes tiedä tulevansa kuvatuksi.

    – Jokainen askel pitää kuitenkin miettiä tarkkaan tai viikon työ voi mennä hukkaan.

    Elokuvassa Ailo-poro kohtaa monenlaisia eläimiä Lapissa.MRP Matila Röhr Productions.Sudet ja muut pedot vasan perässä

    Elokuvassa Ailo kohtaa monia vaaroja tunturissa. Yhdessä kohtauksessa sudet ajavat Ailoa ja tokkaa takaa. Liakka sanoo, että paljon elokuvan draamasta ja magiikasta on syntynyt leikkauspöydällä. Lähtökohtana on ollut, että eläimet ovat kuvauksissa turvassa.

    Kuvauksien ulkopuolella olisi voinut kuitenkin tapahtua paljon. Tekijät jännittivät loppuun saakka Ailon hengissä pysymisen puolesta. Jos susi, muu peto tai vahinko olisi vienyt Ailon hengen, olisi pitänyt turvautua varasuunnitelmaan.

    – Luultavasti olisimme yrittäneet löytää samannäköinen poron tilalle. Se olisi ollut vaikeaa, sillä meidän Ailomme on niin uniikinnäköinen, sanoo Kaimio.

    Vuoden varrella kuvaukset porojen matkassa veivät ainutlaatuisten hetkien äärelle. Liakka muistelee parhaana kokemuksenaan kuitenkin kaiken alkua, Ailon syntymää.

    – Kuvasimme Ailon ja kahden muun poron syntymät. Ne olivat herkkiä hetkiä.

    Maatalous voi olla kohta pahempi saastuttaja kuin koko energia-ala – Selvitys: Ilmastonmuutoksen torjunta laskee energian tuotannon päästöjä rajusti

    Maatalous voi olla kohta pahempi saastuttaja kuin koko energia-ala – Selvitys: Ilmastonmuutoksen torjunta laskee energian tuotannon päästöjä rajusti


    Sähkön ja kaukolämmön tuotannon päästöt ovat rajussa laskussa, kertoo Energiateollisuus ry:n tekemä selvitys. Energiayritysten etujärjestö laskee, että tuotannon päästöt ovat pudonneet noin puoleen kymmenessä vuodessa. Selvitys ennakoi...

    Sähkön ja kaukolämmön tuotannon päästöt ovat rajussa laskussa, kertoo Energiateollisuus ry:n tekemä selvitys.

    Energiayritysten etujärjestö laskee, että tuotannon päästöt ovat pudonneet noin puoleen kymmenessä vuodessa. Selvitys ennakoi päästöjen vähintään puolittuvan uudestaan 2030-luvulla nykytasolta.

    Sitä seuraavalla vuosikymmenellä energiantuotannon päästöt lähenevät nollaa.

    Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelä sanoo, että taustalla on teknologian kehitys, joka vähentää polttamisen tarvetta sähkön ja lämmön tuotannossa.

    Kuvassa toteutunut päästöjen kehitys vuosilta 2005-2016 sekä Energiateollisuuden arvio seuraavien vuosikymmenten kehityksestä.Mikko Airikka | Yle

    Kivihiilen, turpeen, maakaasun ja öljyn polttamisen sijaan Suomen kaupungeissa koteja lämmitetään tulevaisuudessa yhä enemmän esimerkiksi hukkalämmön ja sähköllä toimivien isojen lämpöpumppulaitosten avulla.

    Myös rakennusten energiatehokkuus paranee, jolloin lämmitystarve pienenee.

    Leskelän mukaan jäljelle jäävä lämmön kysyntä voidaan kattaa polttamalla lämpöä tuottavissa laitoksissa metsäteollisuuden jätteitä ja tähteitä, kuten metsähaketta.

    Myös sähkön tuotanto puhdistuu nopeasti hiilidioksidipäästöistä, kun Suomeen valmistuu uutta tuuli-, ydin- ja aurinkovoimaa.

    Suomi hiilineutraaliksi jo 2030-luvulla?

    Energia-ala on perinteisesti ollut suurimpien ilmakehän kuormittajien joukossa, mutta tilanne on voimakkaassa muutoksessa kaikkialla Pohjoismaissa, myös Suomessa.

    Tilastokeskuksen mukaan Suomessa teollisuuden ulkopuolinen sähkön ja kaukolämmön tuotanto aiheutti viime vuonna noin 15 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt, eli neljäsosan kaikista päästöistä.

    Energiateollisuuden laskelman mukaan vuonna 2030 alan päästöt ovat enää vain seitsemän miljoonaa tonnia.

    Helsingissä kaupungin energiayhtiö korvaa kivihiilen polttamista esimerkiksi jättimäisillä lämpöpumpuilla. Niiden avulla voidaan ottaa lämpöä talteen esimerkiksi jätevedestä ja merivedestä.Jari Kärkkäinen / Yle

    2030-luvun kuluessa energiantuotanto muuttuu pienemmäksi päästölähteeksi kuin Suomen maatalous, jonka päästöt ovat nykyisellään noin 6,5 miljoonaa tonnia.

    Isoin yksittäinen päästöjen pudotus aiheutuu kivihiilen alasajosta 2020-luvun mittaan. Vuoden 2029 keväällä voimaan astuva kivihiilikielto poistaa jäljelle jäävän osuuden.

    Leskelän mukaan energiantuotannon puolesta Suomi voisi olla hiilineutraali jo 2030-luvulla eli selvästi nykykaavailua aiemmin.

    – Se tietysti edellyttää merkittäviä toimenpiteitä liikenteestä, teollisuudesta ja maataloudesta, Leskelä painottaa.

    Virallisesti Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuonna 2045. Tämä tarkoittaisi sitä, että Suomi tuottaa vuosittain vain sen verran hiilidioksidipäästöjä kuin mitä metsät ja maaperä kykenevät sitomaan.

    Fortumin Suomenojan laitoksella tuotetaan sähköä ja kaukolämpöä kivihiilen ohella myös maakaasulla ja lämpöpumpuilla.Juha Kivioja / YleRaju kasvu puun käytössä

    Energiateollisuus tarkasteli selvityksessään myös polttoaineiden kysynnän kehitystä tulevina vuosina.

    Tulosten mukaan kaukolämmön tuotannossa puun käyttö kasvaisi nykytasolta noin 25 terawattituntiin vuoteen 2030 mennessä. Kasvua kertyisi huimat 87 prosenttia viime vuoteen verrattuna.

    Puun on määrä korvata kivihiilen ja turpeen ohella myös fossiilista öljyä sekä maakaasua. Leskelän mukaan metsäenergian käyttö jäisi kuitenkin alemmalle tasolle kuin mitä vuoden 2016 energia- ja ilmastostrategiassa arvioitiin.

    Keskeinen syy on se, että jatkossa puuta käytetään nykyistä enemmän erillisissä lämpökattiloissa, joissa polttoainetta kuluu vähemmän kuin sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa.

    Leskelän mukaan puuenergian käytön lisäys pystytään näillä näkymin kattamaan metsäteollisuuden sivutuotteilla, hakkuutähteillä ja harvennushakkuista saatavalla pienpuulla.

    – Meidän lähtökohtamme on se, että metsiä ei tarvitsisi energiaksi kaataa, Leskelä sanoo.

    Metsäteollisuuden tuotteiden vahva kysyntä on nostanut hakkuumääriä selvästi. Energia-ala käyttää polttoaineena metsäteollisuudelta ylijääneitä tähteitä sekä jatkojalostukseen kelpaamatonta puuta.Ville Honkonen

    Oma lukunsa on se, kuinka paljon metsäteollisuuden tähteitä on tulevaisuudessa tarjolla. Tämä riippuu metsäteollisuuden tuotteiden, kuten sellun ja sahatavaran globaalista kysynnästä.

    Energiateollisuus painottaa, että metsähakkeen saatavuudessa on joka tapauksessa isoja alueellisia eroja.

    Esimerkiksi Kainuussa, Pohjois-Karjalassa ja Lapissa teollisuuden puutähteistä on ylitarjontaa, kun taas kivihiilestä luopuvalle pääkaupunkiseudulle puuta joudutaan todennäköisesti rahtaamaan myös ulkomailta laivoilla.

    Uusi päästötavoite tarvitaan pikaisesti

    Ilmastonmuutoksen hillinnässä lähivuodet ovat ratkaisevia, mikäli keskilämpötilan nousu halutaan rajata siedettävälle tasolle. Asia kävi ilmi hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n lokakuisesta erikoisraportista.

    Leskelän mukaan poliittisten päättäjien täytyisi mahdollisimman pian linjata Suomelle ja EU:lle Pariisin ilmastosopimuksen mukainen päästövähennystavoite vuosille 2040–2050.

    Polttoaineiden kieltoja, energiaverojen korotuksia tai tuotantotukia ei siirtymään tarvita, Leskelä sanoo.

    – Jos saamme päästökiintiöt tietoomme, olemme täysin vakuuttuneita, että päästöt vähenevät erittäin nopeasti, hän sanoo.

    Siirtymä päästöttömään energiajärjestelmään tarkoittaa kalliita investointeja, ja yritykset kaipaavat siksi varmuuden ilmastopolitiikan suunnasta.

    Euroopan komissio ehdotti viime viikolla, että EU:n tulisi tavoitella hiilineutraaliutta vuoteen 2050 mennessä. Leskelän mukaan suunta on oikea, mutta tavoite voisi toteutua jo tätä aiemmin.

    Presidenttipari Ylen haastattelussa: Suomen puhdas luonto tekee vaikutuksen ulkomaalaisiin vieraisiin


    Itsenäisyyspäivään olennaisena osana kuuluvien Linnan juhlien teemana on tänä vuonna yhteinen ympäristömme. Presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio muistuttivat Ylen haastattelussa, että ympäristön suhteen Suomella on paljon...

    Itsenäisyyspäivään olennaisena osana kuuluvien Linnan juhlien teemana on tänä vuonna yhteinen ympäristömme. Presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio muistuttivat Ylen haastattelussa, että ympäristön suhteen Suomella on paljon osaamista, jota kannattaa tarjota maailmalle.

    – Yksi mieleen tuleva on tietysti metsäteknologiamme ja kaikki, mitä siitä saadaan, presidentti sanoi viitaten puolisonsa päällä olevaan koivusta valmistettuun juhlapukuun.

    Rouva Haukio korosti puolestaan, että meistä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa ympäristön tilaan:

    – Miettimällä jokapäiväistä kulutusta; voi kierrättää, voi suosia julkisia kulkuneuvoja, voi pohtia ruokavaliota.

    Rouva Haukion mukaan Suomen puhdas luonto tekeekin vaikutuksen ulkomaisiin vieraisiin – joulupukin ja muumien ohella.

    "Kasvun ihmeitä"

    Tänä vuonna on tullut kuluneeksi sata vuotta maatamme repineestä sisällissodasta. Presidentti Niinistön mukaan tänäkin päivänä on syytä muistaa ne asiat, jotka ratkaisivat Suomen hyvän tulevaisuuden sata vuotta sitten.

    – Demokratia ja sellainen tapa toimia, että kaikki tuntevat itsensä osallisiksi. Sillä me nousimme tuolloin, nykyään tarvitsisimme samaa.

    Niinistön ja Haukion vuosi on ollut aivan erityinen kuitenkin tietyn tapahtuman vuoksi: presidenttiparin ensimmäinen yhteinen lapsi Aaro syntyi helmikuussa. Haukion mukaan ensimmäiset kuukaudet ovat olleet ainutlaatuisia.

    – Kasvun ihmeitä täynnä joka päivä.

    Myös presidentti Niinistö kommentoi parhaita hetkiään Aaron kanssa.

    – Kun sieltä alkaa tulla sellainen vekkuli ilme, että huomasitkos, mitä minä aion tehdä. Se kyllä lämmittää aika lailla, Niinistö hymyili.

    Itsenäisyyspäivä huipentui Linnan juhliin – Yle seurasi juhlintaa hetki hetkeltä


    Yle seurasi itsenäisyyspäivän viettoa eri puolilla Suomea. Itsenäisyyspäivän juhlinta on perinteisesti pitänyt sisällään Linnan juhlat, Puolustusvoimien sotilasparaatin sekä erilaisia mielenosoituksia ja marsseja. Tänä vuonna...

    Yle seurasi itsenäisyyspäivän viettoa eri puolilla Suomea. Itsenäisyyspäivän juhlinta on perinteisesti pitänyt sisällään Linnan juhlat, Puolustusvoimien sotilasparaatin sekä erilaisia mielenosoituksia ja marsseja.

    Tänä vuonna Puolustusvoimien sotilasparaati marssittiin Mikkelissä iltapäivällä. Paikalle kerääntyi poliisin arvion mukaan yli 15 000 ihmistä. Poliisi kertoo tapahtuman sujuneen suunnitellusti ja rauhallisesti. Koostelähetys paraatista on katsottavissa Areenassa.

    Illalla katseet kääntyivät Helsinkiin ja tasavallan presidentin juhlavastaanotolle eli Linnan juhliin.

    Mobiililaitteilla voit osallistua Yle.fi-applikaatiossa Linnan juhlien eeppiseen pukuäänestykseen. Linnan juhlien kattavampi haastattelulähetys on katsottavissa Areenassa kello 19.30 alkaen.

    Näin seuraat kanssamme itsenäisyyspäivää – Yle välittää tunnelmat aamusta yöhön