Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    Poliisi ei pysty jäljestämään edes kolarikarhuja – sopimuskiista metsästäjien kanssa aiheuttaa riskitilanteita Lieksassa

    Poliisi ei pysty jäljestämään edes kolarikarhuja – sopimuskiista metsästäjien kanssa aiheuttaa riskitilanteita Lieksassa


    Suurriistavirka-apu (SRVA)riistanhoitoyhdistysten ylläpitämä verkosto, joka toimittaa poliisille virka-apua erilaisissa suurriistaa koskevissa ongelmatilanteissahälytysjärjestelmä käynnistyy poliisin virka-apupyynnöllätavallisimpia tehtäviä...

    Suurriistavirka-apu (SRVA)riistanhoitoyhdistysten ylläpitämä verkosto, joka toimittaa poliisille virka-apua erilaisissa suurriistaa koskevissa ongelmatilanteissahälytysjärjestelmä käynnistyy poliisin virka-apupyynnöllätavallisimpia tehtäviä ovat kolareissa loukkaantuneiden hirvien, suurpetojen sekä villisikojen jäljestäminenyleisiä ovat myös suurpetojen kuten karhujen ja susien karkottamiset pois taajamista tai pihapiireistätoiminta perustuu poliisin ja riistanhoitoyhdistysten välisiin sopimuksiinmukana olevat metsästäjät, koiranohjaajat ja metsästysseurat toimivat vapaaehtoispohjalta

    Lähde: Suomen Riistakeskus

    Tiistaina 5. kesäkuuta henkilöauto törmäsi täysikasvuisen karhun kanssa Sarkkilan kylän läheisyydessä Lieksassa. Auton kylki lommoontui ja karhun pää hajotti etupeilin. Otus hävisi paikalta metsään. Kuljettaja soitti hätäkeskukseen. Poliisipartio ei tullut paikalle eikä nähnyt kolariautoa. Myöhemmin poliisi soitti kuljettajalle. Karhua ei jäljitetty eikä onnettomuudesta kerrottu alueen asukkaille tai tiedotusvälineille.

    – Törmäys on tapahtunut, mutta partio on ratkaissut ettei ole erityistä syytä käydä siellä, on ollut tulkinnanvarainen tilanne, perustelee erävalvonnasta vastaava ylikomisario Harri-Pekka Pohjolainen Itä-Suomen poliisilaitokselta.

    Normaalitilanteessa paikalliset metsästäjät olisivat hälytyksen saatuaan lähteneet kolaripaikalta metsään paenneen karhun perään varmistamaan, ettei eläin ole törmäyksessä loukkaantunut ja mahdollisesti vaarallinen.

    Nyt näin ei tapahdu, koska Lieksan riistanhoitoyhdistys ei ole allekirjoittanut poliisin kanssa uutta suurriistavirka-apu- eli SRVA-sopimusta. Lieksassa ihmetellään kuitenkin, miksi poliisi ei tiedottanut kolarista.

    – Se on jäänyt ilmoittamatta, syytä en tiedä. Olisi pitänyt ilmoittaa, ylikomisario Pohjolainen lausuu toimittajalle puhelimessa.

    Myöhemmin suorassa haastattelussa hän sanoi, että karhu ei loukkaantunut "merkittävästi" eikä ole vaarallinen. Poliisi kiistää, että vaaratilanteita pimitettäisiin Lieksassa.

    – Näitä tilanteita tulee niin pitkään kuin saadaan joku toimija yhteistyökumppaniksi. Riskiä otetaan, Pohjolainen kuitenkin toteaa.

    Laki velvoittaa lopettamaan eläimen kärsimykset

    Törmääminen hirvien ja suurpetojen kanssa on paikkakunnan arkea: touko-kesäkuussa on sattunut jo neljä hirvikolaria ja muutama suurpetotehtävä. Yleisiä ovat myös karhujen karkotukset.

    – Lähes päivittäin ihmiset soittavat minullekin, kun pihoissa on ollut karhuja. Olen pyytänyt soittamaan hätäkeskukseen tai suoraan poliisille, Lieksan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Matti Törrönen kertoo.

    Suurriistavirka-avusta Itä-Suomessa vastaava Harri-Pekka Pohjolainen tunnustaa, että poliisit eivät pysty jäljestämään loukkaantuneita hirviä tai suurpetoja.

    Ei meillä ole osaamista eikä koiria. Harri-Pekka Pohjolainen

    – Totta kai eläinsuojelullisesta näkökulmasta nämä tehtävät pitäisi pystyä hoitamaan; käydä selvittämässä onko eläin loukkaantunut ja eläimen kärsimykset pitää lopettaa, jos sitä ei voi auttaa. Käytännössä mahdollisuutemme lähteä sulan maan aikaan loukkaantuneen eläimen jälkeen ovat olemattomat: ei meillä ole osaamista eikä koiria.

    Virkavallan vastuuta hoitaa kolarieläimien jäljestys ja lopetus tilanne ei silti poista. Poliisi kuitenkin tarvitsee Pohjolaisen mukaan apua paikallisilta metsästäjiltä, joille suurriistan jäljestäminen on tuttua ja erämaakaupungin asukkaiden arvostamaa toimintaa.

    – Meillä on ammattitaitoa ja koiria kasvatetaan ja koulutetaan jatkuvasti näihin tehtäviin, sen eteen on tehty paljon työtä, Matti Törrönen Lieksasta tähdentää.

    – Eikö eläinsuojelulaki koske myös poliisia, koska ne kolarieläimet ovat edelleen tuolla maastossa, jäljitystehtäviä aiemmin tehneen Lieksan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Matti Törrönen kummastelee sopimuskiistan keskellä.Marja-Liisa Kämppi / YleValtakunnallisesti poikkeuksellinen tilanne

    Harri-Pekka Pohjolaisen mukaan Lieksan tilanne on poikkeuksellinen koko Suomessa. Lieksalaisten mukaan sopimusriidassa on kyse "lähinnä vastuukysymyksistä".

    – Riistanhoitomaksuun on sisällytetty SRVA-vakuutus eli metsästäjät maksavat itse vakuutuksen itselleen, vaikka teemme vapaaehtoisina virkatyötä. Koirilla on sama juttu. Ja jos koira aiheuttaa kolmannelle osapuolelle vahinkoa, niin se on koiranomistajan omasta pussista pois, Matti Törrönen Lieksan riistanhoitoyhdistyksestä selvittää.

    Toiminnanohjaajan mielestä vastuu viranomaistyöstä kuuluu valtiolle ja tämä pitäisi lukea sopimuksessa.

    – Monissa yhdistyksissä ovat lukeneet sopimuspaperin vasta jälkeenpäin ja huomanneet siinä aukkoja. Moni on soittanut, että on tullut tehtyä hätiköityjä päätöksiä ja viekää te homma nyt maaliin saakka, Törrönen kertoo.

    Teemme vapaaehtoisina virkatyötä. Matti Törrönen

    Riistanhoitoyhdistyksissä olisi toivottu poliisin kysyvän näkemyksiä uuden sopimuksen toiseltakin sopijaosapuolelta, ei pelkästään Riistakeskukselta ja Metsästäjäliitolta.

    – Ei voitu [meiltä] edes kysyä. Tämä närästi monia, toiminnanohjaaja sanoo.

    Törrösen mukaan SRVA-toiminnassa mukana oleville vapaaehtoisille kyse on myös rahasta.

    – Vaikka korvaus tehtävästä nyt nousi 400 euroon, ei sillä edelleen makseta kuin matkakulut. Kahtena viime vuonna yhdistys joutui laittamaan omasta pussistaan yli 1 400 euroa, että saatiin maksettua luvatut kulut tekijöille, metsästäjien edustaja painottaa.

    Lieksassa odotellaan, poliisilla varasuunnitelma

    Itä-Suomen virka-apuyhdyshenkilön Harri-Pekka Pohjolaisen mukaan suurin osa Suomen riistanhoitoyhdistyksistä on allekirjoittanut uuden sopimuksen. Sopimuksen torjuneet lieksalaiset puolestaan ovat turhaan odottaneet poliisin ottavan vielä yhteyttä.

    – Ei ole mitään neuvoteltavaa: poliisilla on yksi valtakunnallinen sopimusmalli ja sitä tarjottiin Lieksaan. Me emme lähde paikalliseen sopimiseen, samojen ehtojen pitää kelvata vajaalle 300 yhdistykselle, Pohjolainen perustelee.

    Erävalvonnasta Itä-Suomessa vastaavan ylikomisario Harri-Pekka Pohjolaisen mielestä poliisin on pakko turvautua Lieksassa varasuunnitelmaan, että lain edellyttämät loukkaantuneiden eläinten jäljestykset ja asukkaiden tarvitsemat suurpetojen karkotukset saadaan hoidettua.Ari Haimakainen / Yle

    Lieksassa muistellaan kaiholla aikoinaan tehtyä ensimmäistä SRVA-sopimusta.

    – Se oli kattava ja homma pelasi. Kun toiminta laajeni valtakunnalliseksi, ne päättäjät ovat sellaisia, että eivät ehkä ymmärrä tätä asiaa, Törrönen kritisoi.

    Me emme lähde paikalliseen sopimiseen. Harri-Pekka Pohjolainen

    Poliisi toivoo, että lieksalaisten vaatimukset eivät leviäisi muualle. Vastavetona poliisi etsii jo uutta tahoa hoitamaan suurpetoihin liittyvät tehtävät Lieksassa.

    – Pakko tämä on jotenkin ratkaista. Poliisilla ei ole mahdollisuutta odottaa, milloin Lieksan yhdistys ehkä allekirjoittaa sopimuksen. Tavoite on, että ensimmäinen päivä elokuuta meillä on tämmöinen yhteistyökumppani käytössä, Harri-Pekka Pohjolainen yllättää.

    Tässä vaiheessa hän paljastaa ainoastaan, että neuvotteluja käydään Pohjois-Karjalassa toimivan ryhmittymän kanssa. Yhteistyö Lieksan riistanhoitoyhdistyksen kanssa olisi silti erävalvonnasta vastaavan mielestä paras ratkaisu.

    – Niitä tehtäviä on hoidettu siellä menestyksekkäästi vuosikausia. Järjestelmä on erittäin hyvä, kustannustehokas ja ammattimaista osaamista löytyy. Missään nimessä tämä ei ole toivottu ratkaisu ja toivottavasti se jäisi väliaikaiseksi, Harri-Pekka Pohjolainen päättää.

    Hyttysmäärät vaihtelevat nyt runsaasti – jopa aivan lähekkäin sijaitsevilla alueilla voi olla täysin päinvastainen tilanne

    Hyttysmäärät vaihtelevat nyt runsaasti – jopa aivan lähekkäin sijaitsevilla alueilla voi olla täysin päinvastainen tilanne


    Toukokuun lämpöjakso vaikutti hyttystilanteeseen usealla eri tavalla, kertoo Kainuun ely-keskuksen hyönteistutkija Reima Leinonen. Hyttysten määrässä on esimerkiksi huomattavia alueellisia vaihteluita, mikä johtuu alueilla kevät-kesällä...

    Toukokuun lämpöjakso vaikutti hyttystilanteeseen usealla eri tavalla, kertoo Kainuun ely-keskuksen hyönteistutkija Reima Leinonen.

    Hyttysten määrässä on esimerkiksi huomattavia alueellisia vaihteluita, mikä johtuu alueilla kevät-kesällä vallinneesta kosteustilanteesta. Jopa aivan lähekkäin sijaitsevilla alueilla voi olla täysin päinvastainen hyttystilanne.

    Lisäksi lämmin jakso vauhditti hyttysten kehityskaarta munasta aikuiseksi ja kuoriutuminen ajoittui monessa paikassa hyvin lyhyelle aikavälille.

    – Se on selvää, juhannuksena on ihan reippaasti ystäviä niillä alueilla, joilla kosteutta on riittänyt tarpeeksi, koska [hyttysiä] kuoriutui yhtä aikaa niin paljon. Mutta on myös alueita, joilla niitä on todella vähän, Leinonen kertoo.

    Osassa Suomea kuivuus iski niihin painanteisiin, joihin hyttysnaaraat olivat munineet.

    – Hyttysiä tulee runsaasti, jos ne kosteat painanteet, johon hyttysnaaraat munivat edellisvuonna, säilyivät veden alla. Niitä on vähemmän, jos painanteet kuivuivat juuri kun ne [hyttyset] olivat lähteneet kehittymään munasta aikuiseksi.

    Kyllä näitä ystäviä liikkuu, jopa polttiaisia on jo ollut liikkeessä. Kainuun ely-keskuksen hyönteistutkija Reima Leinonen

    Leinosen mukaan esimerkiksi mäkärät eli mäkäräiset kasvavat virtaavissa vesissä, joten kuivuus ei vaikuttanut niihin. Lämpö puolestaan sai myös mäkäräisten kehityskaaren nopeutumaan.

    – Mäkäriä voi olla nyt lennossa suuria määriä hetkellisesti, mutta se tasoittuu pikkuhiljaa. Paarmat ovat myös yksi porukka, jotka ovat toukkana matalien järvien lahdessa tai soilla. Niitä on myös lennossa jo ihan reippaasti. Kyllä näitä ystäviä liikkuu, jopa polttiaisia on jo ollut liikkeessä.

    Hyttysiä riittää koko kesäksi

    Leinonen huomauttaa, että hyttysiä riittää myös loppukesäksi, vaikka niitä kuoriutui nyt runsaasti yhtä aikaa.

    – Näiden lentoaika on noin kolme viikkoa, mutta tämä ei tarkoita sitä, että kolmen viikon päästä hyttyset olisivat tältä vuodelta loppu. Meillä on noin 40 lajia, joista osa kuoriutuu vielä myöhemmin. Siksi sitä riemua tulee piisaamaan vielä pidemmän aikaa.

    Jos sää jatkuu lämpimänä ja kosteana, saadaan Leinosen mukaan tälle kesälle myös toinen hyttyssukupolvi. Toinen sukupolvi on kuitenkin ensimmäistä huomattavasti harvalukuisempi.

    – Niiden jälkeen loppukesästä ovat vielä lennossa kirsi- ja horkkahyttyset, jotka ovat aikuistalvehtijoita.

    Lisää aiheesta:

    Pian selviää, millainen mökkiläisten riesan määrä on tänä kesänä – "Näyttää, että hyttysiä on normaalia vähemmän"

    Moni marjaämpäri saattaa jäädä vajaaksi – kuivuus karsii mustikoita, yöpakkanen lakkoja

    Moni marjaämpäri saattaa jäädä vajaaksi – kuivuus karsii mustikoita, yöpakkanen lakkoja


    Mustikkasadosta odotetaan keskinkertaista koko maassa, kertoo Luonnonvarakeskus LUKE. Tähän asti pölytys vaikuttaa onnistuneen hyvin, mutta mustikkasatoa uhkaa yhä pitkittynyt kuivuus. Kuivuus saattaa pienentää marjakokoa ja heikentää satoa...

    Mustikkasadosta odotetaan keskinkertaista koko maassa, kertoo Luonnonvarakeskus LUKE. Tähän asti pölytys vaikuttaa onnistuneen hyvin, mutta mustikkasatoa uhkaa yhä pitkittynyt kuivuus. Kuivuus saattaa pienentää marjakokoa ja heikentää satoa varsinkin Etelä-Suomessa. Sato voi jäädä pieneksi etenkin lämpimillä kasvupaikoilla.

    Puolukan kukinta taas on ollut runsasta Jyväskylän eteläpuolella. Sen sijaan pohjoisemmassa sato voi jäädä keskinkertaiseksi.

    Lakan tilanne on vielä epävarma, sanoo LUKEn erikoistutkija Rainer Peltola. Kukintaa on ollut hyvin, mutta sääolosuhteiden takia tulevaa kasvukautta ei voi vielä ennustaa. Erityisesti Suomenselän alueella on ollut yöpakkasta, minkä takia kukat ovat todennäköisesti vaurioituneet. Pohjoisempana lakan pölytystä ovat vaikeuttaneet voimakkaat tuulet.

    "Moni lapsi jopa pelkää metsää" – metsästysseuroissa helpotetaan nuorten tietä luontoon


    Pari vuotta sitten Metsähallitus, Suomen riistakeskus ja 4H-järjestö päättivät aloittaa työn saadakseen lapset ja nuoret liikkeelle luontoon. Syntyi Eräkummit-niminen verkosto, jossa joukko aikuisia ryhtyi ohjaamaan lapsia luontoon...

    Pari vuotta sitten Metsähallitus, Suomen riistakeskus ja 4H-järjestö päättivät aloittaa työn saadakseen lapset ja nuoret liikkeelle luontoon. Syntyi Eräkummit-niminen verkosto, jossa joukko aikuisia ryhtyi ohjaamaan lapsia luontoon vapaaehtoisesti.

    Työ lähti liikkeelle nopeasti ja parissa vuodessa eräkummitoiminnassa on ollut mukana valtava joukko väkeä. Aikuisia on ollut mukana toiminnassa kolmisen sataa ja lapsia pitkälti yli 10 000.

    Tänä aikana vetäjille on tullut selväksi, että lapsen suhde luontoon ei todellakaan ole itsestään selvää.

    – Maan eri kolkissa on todella paljon eroja siinä, millaisia kokemuksia lapsilla on luonnosta. Moni lapsi jopa pelkää metsää. Tarkoitus on tuottaa lapselle oivallus siitä, että metsässä voi rauhoittua ja olla vaikka tekemättä mitään, kertoo eräkummitoimintaa Metsähallituksessa koordinoiva Madeleine Nyman.

    Tarkoitus on tuottaa lapselle oivallus siitä, että metsässä voi rauhoittua. Madeleine Nyman

    Eräkummitoiminnassa mukana olevat aikuiset ovat usein metsästäjiä tai kalastajia. Lapsista ei kuitenkaan koeteta tehdä väkipakolla eränkävijöitä, vaan tarkoituksena on rakentaa esimerkiksi kaupunkilaislapsille jonkinlainen suhde luontoon. Kaupungistumisen seurauksena Suomessakin on lapsia, joilla voi olla useammankin sukupolven mittainen kuilu luontoon.

    – Tahdomme lapset pois sohvasta ja luontoon. Luonnossa liikkuminen lisää hyvinvointia, ja näin tavoitteenamme on kasvattaa lapsista paremmin voivia aikuisia, Nyman painottaa.

    Kynnys myös harrastuksiin matalaksi

    Kaupungistuminen ei tarkoita automaattisesti sitä, että lapsi tai nuori ei olisi kiinnostunut luontoharrastuksista. Esimerkiksi metsästäjätutkinnoista suurin osa suoritetaan kaupungeissa.

    Nuorten tietä harrastusten pariin koetetaan madaltaa esimerkiksi järjestöissä. Suomen Vapaa-ajan kalastajat järjestää nuorille kalastustapahtumia, joissa opetetaan kalastusta kädestä pitäen. Nuorien saaminen mukaan metsästykseen on vaikeampaa, koska metsästys säännellympää.

    Tarjoamme esimerkiksi jokaisen seuraan otetun nuoren liittymismaksuun 50 euroa. Henri Mutanen

    Kuluneen vuoden aikana Suomen Metsästäjäliitto on käynyt kampanjaa, jossa nuorille koetetaan löytää paikkoja metsästysseuroista. Kampanjalla pyritään myös helpottamaan monia metsästyseuroja uhkaavaa "ukkoontumista", jäsenkunnan ikääntymistä.

    Valtion maille pääsee metsästysseuroihin kuulumaton, mutta usein seuran jäsenyys on käytännössä pakon sanelemaan. Lisäksi usein seurojen säännöissä saatetaan kieltää ulkopaikkakuntalaisten tai maata omistamattomien jäsenyys. Seuroille on tarjottu porkkanarahaa ja apua sääntöjen muokkaamiseen nuorisoystävällisiksi.

    Täkyyn on tarttunut kolmisenkymmentä metsästysseuraa eri puolilta maata.

    – Tarjoamme esimerkiksi jokaisen seuraan otetun nuoren liittymismaksuun 50 euroa. Jos sääntöjä halutaan muuttaa nuorisoystävällisemmiksi, annamme rahaa Patentti- ja rekisterihallituksen perimiä maksuja varten, kertoo nuorisovastaava Henri Mutanen Suomen Metsästäjäliitosta.

    Keskusta ja vihreät riitaan Aallon puheista –

    Keskusta ja vihreät riitaan Aallon puheista – "Suosittelen faktantarkistusta"


    Keskustaministeri Kimmo Tiilikainen tuohtui vihreiden puoluekokouksessa viikonloppuna esiin nousseista luonnonsuojeluväitteistä. Tiilikainen syyttää vihreiden puheenjohtajaa Touko Aaltoa mustamaalaamisesta. Asunto-, energia ja ympäristöministeri...

    Keskustaministeri Kimmo Tiilikainen tuohtui vihreiden puoluekokouksessa viikonloppuna esiin nousseista luonnonsuojeluväitteistä. Tiilikainen syyttää vihreiden puheenjohtajaa Touko Aaltoa mustamaalaamisesta.

    Asunto-, energia ja ympäristöministeri Tiilikainen (kesk.) sanoo, että vihreiden puheenjohtajan Touko Aallon esittämä väite, jonka mukaan luontoa ei suojella, jos vihreät eivät ole vallassa, on perätön.

    – Suosittelen faktantarkistusta, Tiilikainen tviittasi.

    Vihreiden kokouksessa pääministeri Juha Sipilän (kesk.) johtama hallitus sai kovan ryöpytyksen osakseen.

    Tiilikainen: Metsiä ja soita suojeltu enemmän

    Tiilikainen sanoo, että esimerkiksi uusia suojelupäätöksiä on hänen ministerikaudellaan tehty hehtaareissa laskettuna enemmän kuin vihreiden saldo oli heidän viime hallituskaudellaan.

    – Metsiä ja soita on suojeltu enemmän kuin vihreiden hallituskaudella, Tiilikainen sanoo.

    Hänen mukaansa Suomen asema ilmastopolitiikassakin on vahvistunut.

    – Olemme tehneet kunnianhimoisempaa politiikkaa, Tiilikainen lataa.

    Metsien jättihakkuut jakavat mielipiteitä

    Aalto kertoo, ettei ole ehtinyt tutustua Tiilikaisen hehtaarivertailuihin. Hän heittää vastapalloksi hallitusohjelman tavoitteen, jonka mukaan luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen pysäytetään vuoteen 2020 mennessä. Aalto sanoo, ettei hallitus tule tässä onnistumaan.

    Aalto nostaa esiin myös hallituksen edesottamukset metsähakkuisiin, jotka hänen mukaansa tekevät käytännössä tyhjiksi kaikilla muilla sektoreilla tapahtuvat päästövähennykset.

    Aalto sanoo, että hakkuut uhkaavat luonnon monimuotoisuutta.

    Touko AaltoAntti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

    Tiilikainen on toista mieltä. Hänen mukaansa metsien hakkuut ovat kestävällä tasolla eivätkä vaaranna ilmastopolitiikkaa. Tiilikaisen mielestä suomalaista puuta kannattaa nyt myös käyttää, kun sille on kysyntää.

    Metsäteollisuuden puuntarve on kasvanut selvästi viime vuosina.

    – Suomen metsien kasvu on nopeampaa ja parempaa kuin aiemmin, ja silloin me voimme sitä myös hieman enemmän käyttää, Tiikainen sanoo.

    Tiilikaisen mukaan riittävät hiilinielut ja monimuotoisuus turvataan.

    Vihreät linjasivat hallitusyhteistyön ehtoja

    Touko Aalto linjasi puoluekokouksessa, että vihreät suostuu jatkossa vain sellaiseen hallitusyhteistyöhön, joka ottaa isoja askelia luonnonsuojelussa ja ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tiilikainen sanoo, että yhteistyötä luonnonsuojelussa juuri tarvitaankin.

    – Eihän ympäristöasioita voi mikään puolue monopolisoida, Tiilikainen toteaa.

    Tiilikainen katsoo, että monista puolueista löytyy kunnianhimoista ympäristöajattelua.

    – Tuntuu, että vihreät ovat vähän mustasukkaisia muiden tekemistä asioista ympäristön hyväksi.

    – Mieluummin näkisin, että vihreät hakisivat yhteistyötä kuin lähtevät mustamaalaamaan istuvan hallituksen tekemisiä.

    Luonnosta saa ilmaiset koristeet kesäjuhliin ja kauniit lisukkeet ruoka-annoksiin – teemapäivällä lisätään tietoutta luonnonkukista

    Luonnosta saa ilmaiset koristeet kesäjuhliin ja kauniit lisukkeet ruoka-annoksiin – teemapäivällä lisätään tietoutta luonnonkukista


    Luonnonkukista saa edulliset koristeet kesän juhliin ja niitä voi hyödyntää myös ruuanlaitossa koristeina ja raaka-aineena. Tietoutta pyritään lisäämään vuosittain vietettävällä teemapäivällä. Luonnonkukkien päivänä esimerkiksi...

    Luonnonkukista saa edulliset koristeet kesän juhliin ja niitä voi hyödyntää myös ruuanlaitossa koristeina ja raaka-aineena.

    Tietoutta pyritään lisäämään vuosittain vietettävällä teemapäivällä. Luonnonkukkien päivänä esimerkiksi luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistykset järjestävät opastettuja retkiä ympäri Suomea.

    Kemiläinen Marja Ekholm saattaa pistäytyä poimimassa kukkasia vaikka työmatkallaan. Koulutuskuntayhtymä Lappian vastaavana kokkina työskentelevä Ekholm hyödyntää luonnonkukkia paitsi työssään, myös vapaa-ajalla.

    Ekholmin mukaan syötäviä somistamaan käy moni tuttu kasvi.

    – Maitohorsmasta esimerkiksi pystyy syömään varret, lehdet ja kukatkin. Niitä voi käyttää ruuanlaitossa monipuolisesti. Ja leivonnassa kakkujen päällä keto-orvokit ovat todella kauniita, Ekholm antaa esimerkin.

    Asetelma syreenistä, koiranputkesta, mustikanlehdistä ja heinistä.Marja EkholmLunnonkukatkin saa säilyttämään hehkunsa

    Ekholm tapaa koristella leivonnaisten lisäksi kotiaan luonnonkukilla ja onpa hän tehnyt lähipiirin häihin kaikki kukka-asetelmat luonnonkukkasista.

    Eräisiin lauantaina vietettyihin häihin Ekholm kävi poimimassa kasvit jo torstaina ja ne näyttivät vielä sunnuntaina juhlien jälkeen yllättävän hyviltä.

    – Luonnonkukat onkin hyvä kerätä aamulla varhain tai myöhään illalla. Illalla jos kerää, niin antaa olla vedessä ja viileässä paikassa yön yli, niin ne siinä imevät nestettä itseensä ja ovat jäntevämpiä käsitellä.

    Asetelmaa voi sitten alkaa rakentaa kuin kukkakaupassa konsanaan.

    – Luonnonkukistakin voi tehdä asetelman sellaiseen kukkakaupassa käytettävään kostutettuun sieneen, niin se kestää kolmisen päivää hyvän näköisenä, Ekholm sanoo.

    Luonnollisen kaunista vaikka vanhassa maitoastiassa

    Ekholm varustautuu kukkien poimintaan ohuilla hanskoilla. Niin voi olla välittämättä kasvien seassa lymyävistä nokkosista. Lisäksi mukana on terävät leikkurit, jotta kasveja ei tarvitse repiä juurineen maasta.

    Marja Ekholm on poiminut kimppuunsa metsäkurjenpolvea, koiranputkea, hiirenvirnaa ja lillukanvarsia.Kati Siponmaa / Yle

    Aivan kuin ammattilainen, Ekholm sommittelee kukkasten sekaan sopivasti pehmentävää vihreää ja keventävää valkoista.

    – Lillukanvarret ovat köynnösmäisiä ja tosi kauniita. Syysasetelmissakin se on kivan näköinen, kun se menee punaiseksi. Koiranputken hentoinen valkoinen kukinto pehmentää monia asetelmia.

    Aina ei tarvitse tehdä taidetta asetelmien kanssa, sillä luonnonkukat näyttävät ihanilta sellaisenaan. Ekholmkin kerää välillä kukkia esimerkiksi vanhoihin metallisiin maitoastioihin.

    – Silloin tarvitsee vain katsoa, että kukat ja kasvit ovat astiaan nähden sopivan mittaisia.

    Kesän juhliin laitettavat kukka-asetelmat voivat nielaista ison summan rahaa, jos ne ostaa valmiina kaupasta. Ekholm pitää luonnonkukista senkin vuoksi, että ne voi juhlien jälkeen paremmalla mielellä laittaa biojätteisiin tai takaisin luontoon, kun kukkaro ei ole niistä päässyt keventymään. Luonnonkukista tehdyt asetelmat vaativat vain tekemisen vaivan.

    – Voisi sanoa, että hakemisen vaiva ja tekemisen ilo, Marja Ekholm hymyilee.

    Tunnistatko kuvasta naamioitumisen mestarin? Kasveilla on odottamattomia konsteja vihollisten välttelyyn

    Tunnistatko kuvasta naamioitumisen mestarin? Kasveilla on odottamattomia konsteja vihollisten välttelyyn


    Kasvi ei voi ottaa jalkoja alleen, kun sitä uhataan, mutta joillakin lajeilla on toinen eläinten kaltainen puolustautumistapa: ne osaavat naamioitua. Tuoreen tutkimuksen mukaan kasveilla on aktiivisia ja suorastaan ovelia keinoja muuttaa...

    Kasvi ei voi ottaa jalkoja alleen, kun sitä uhataan, mutta joillakin lajeilla on toinen eläinten kaltainen puolustautumistapa: ne osaavat naamioitua.

    Tuoreen tutkimuksen mukaan kasveilla on aktiivisia ja suorastaan ovelia keinoja muuttaa ulkonäköään vaikkapa kiven tai kuivan oksan kaltaiseksi. Nehän eivät kiinnosta syötävää etsiviä eläimiä.

    Esimerkiksi jotkin rannikkokasvit erittävät tahmeaa ainetta, johon tarttuva hiekka saa ne sulautumaan elottomaan ympäristöön, kertoo brittiläisen Exeterin yliopiston professori Martin Stephens.

    Tutkijoiden mukaan kasvit osaavat myös sekoittaa pigmenttejä saadakseen lehtiinsä sopivan värin. Ongelmaksi voi tosin tulla se, että toisin kuin eläimillä, kasvien väripaletissa on lähinnä klorofylliä eli lehtivihreää. Muut värit voivat olla kasville jopa haitaksi, sillä klorofylli on välttämätöntä yhteyttämiseen.

    Joillakin kasveilla väreistä syntyy maastopuku, epätasainen väritys, joka hämärtää niiden ääriviivat samalla tavoin kuin sotilaan maastopuvun kuviointi.

    Kaakkois-Kiinan vuoristossa on juuri havaittu, että naamioitumistaitoja on kehittynyt yli 15 kasviperheelle.

    Corydalis hemidicentra on milloin ruskea, milloin harmaa

    Yksi naamioitumisen mestareista on Corydalis hemidicentra, kiurunkannuksiin kuuluva rantakivikon kasvi, jonka lehtien väri matkii kulloistakin kasvupaikkaa. Naamioitumistaitoja on myös muun muassa joillakin kaktuksilla ja mistelillä.

    Corydalis hemidicentralla taidot ovat erityisen hienot, sanoo tutkimuksen johtaja Yang Niu kiinalaisesta Kunmingin kasvitieteellisestä instituutista.

    Toistaiseksi on epäselvää, mihin Corydalis hemidicentran taidot perustuvat. Yang Niun mukaan ne saattavat olla hyvin pitkän evoluution tulosta, eli huonommin naamioituneet yksilöt on syöty pois jatkamasta sukua.

    Eläinten naamioutumistutkimus, jota on tehty 150 vuoden ajan, on tarjonnut parhaita mahdollisia esimerkkejä evoluutiosta, Stephens sanoo.

    Kasveilla vastaavaa tutkimusta on tehty varsin vähän. Stephensen mukaan se tarjoaa kiehtovan vertailumahdollisuuden eläinten evoluutioon.

    Omituinen ilmapallotauti koitui siilin kohtaloksi – siili pullistui lähes jalkapallon kokoiseksi

    Omituinen ilmapallotauti koitui siilin kohtaloksi – siili pullistui lähes jalkapallon kokoiseksi


    Lappeenrannan Joutsenossa asuva Jenni Purtilo joutui viikko sitten lauantaina todistamaan karua näkyä. Perheen pihalle oli tullut siili, jota aluksi ei edes siiliksi tunnistanut. – Meidän poika sen ensimmäisenä huomasi. Hän huusi, että täällä...

    Lappeenrannan Joutsenossa asuva Jenni Purtilo joutui viikko sitten lauantaina todistamaan karua näkyä. Perheen pihalle oli tullut siili, jota aluksi ei edes siiliksi tunnistanut.

    – Meidän poika sen ensimmäisenä huomasi. Hän huusi, että täällä on siili - vai onko se edes siili, kun se on noin omituisen näköinen, kertoo Jenni Purtilo.

    Oudoksi näyn teki se, että siili oli pullistunut valtavaksi. Näytti aivan kuin sillä olisi ollut iso jalkapallo sisällään.

    Siili myös käyttäytyi omituisesti. Se nimittäin oli takapihalla jatkuvasti liikkeellä, eikä malttanut pysähtyä ollenkaan.

    Tapaus sattui kaiken lisäksi päiväsaikaan, jolloin siilejä harvemmin näkee. Purtilon mielessä kävi, että olisiko siili raskaana. Siili oli kuitenkin niin valtavan kokoinen, että se mahdollisuus suljettiin pois.

    Siili oli takapihalla koko ajan liikkessäJeni Purtilo

    Siili söi ja joi sille tarjottua ruokaa ja juomaa. Eläin ei vaikuttanut siltä, että sillä olisi kipuja.

    – Mutta nyt kun jälkeenpäin ajattelee, niin varmaan se jatkuva liikkuminen liittyi niihin kipuihin, pohtii Jenni Purtilo.

    Vakava ilmapallosyndrooma

    Purtilo yritti saada apua eläinsuojeluyhdistyksestä ja netissä olevista siiliryhmistä. Niissä kehotettiin ottamaan yhteyttä eläinlääkäriin.

    Kohta siili pääsikin Lappeenrannan päivystävän eläinlääkärin hoitoon.

    Siiliä vaivaava sairaus osoittautui hyvin harvinaiseksi ja samalla hyvin vakavaksi. Siilillä oli ilmapallosyndrooma. Siinä siilin sisään jää ilmaa, eikä se pääse sieltä pois. Ilma kertyy ihon alle ja pullistaa siilin pallomaiseksi.

    – Ilmaa voi kerääntyä ihon alle esimerkiksi siitä syystä, että rintaonteloon tulee vaurio ja ilmaa pääsee keuhkoista ihon alle. Toinen syy voi olla kaasua tuottavien bakteerien aiheuttama haavainfektio, kertoo Korkeasaaren eläinlääkäri Sanna Sainmaa.

    Sainmaan mukaan ensiapuna on ilman poistaminen ihon alta neulalla. Jos ilma on peräisin keuhkoista, niin tyhjentämisen voi joutua tekemään useita kertoja.

    – Tapauksesta ja olosuhteista riippuen eläimen lopettaminen voi olla myös järkevä ratkaisu, kertoo Sainmaa.

    Lauantain ja sunnuntain välisen yön siili vietti Purtiloiden takapihalla kissan häkissä.Jenni PurtiloHarvinainen tauti

    Ilmapallotautia sairastavia siilejä tavataan hyvin harvoin. Siili kiikarissa -sivustoa ylläpitävä Tiina Kinnunen on tavannut niitä vuosien aikana vain muutamia. Helsingin Korkeasaareen ilmapallosyndroomaa sairastavia siilejä tuodaan hoidettavaksi muutaman vuoden välein.

    Myös Lappeenrannassa eläinlääkäri joutui jonkin aikaa etsimään tietoa siilin ongelmasta ja hoidosta. Kun tauti oli selvinnyt, alkoi eläinlääkäri pelastaa siiliä ottamalla ruiskuneulojen avulla ilmaa pois siilin sisältä.

    – Siili oli toimenpidepöydällä rauhoitettuna. Varttitunnin ajan siiliä kolmella piikillä tyhjennettiin, kertoo Jenni Purtilo.

    Siili sai vielä kipulääkettä, ja se pääsi Purtiloiden mukaan lepäämään Joutsenoon.

    – Laitettiin se meidän kissan isoon häkkiin, etteivät muut eläimet pääse siihen käsiksi.

    Siilistä tyhjennettin ilmaa vartin ajan kolmen neulan voimin.Jenni PurtiloTauti uusiutui

    Siiliharrastaja Tiina Kinnunen kertoo, että hänen näkemissään ilmapallosydroomatapauksissa ilman poisto on joskus auttanut, mutta ei läheskään aina. Näin kävi myös joutsenolaiselle siilille.

    Seuraavana aamuna siili oli jälleen paisunut valtavaksi, joten edessä oli uusi matka eläinlääkärille.

    – Eläinlääkärin kanssa sovittiin, että jos ilman poisto ei auta, niin sitten siili kannattaisi lopettaa. Aamupäivän aikana vietiin siili eläinlääkärille ja eläin jäi sille reissulle, kertoo Jenni Purtilo.

    Jenni Purtilo on kuitenkin huojentunut, että siili sai lopulta hoitoa nopeasti. Siiliä ei voitu tällä kertaa parantaa, mutta kaikki tekivät parhaansa sen hyväksi.

    Mikäli apua ei olisi tullut, olisi siili joutunut kärsimään kovine kipuineen ja aikanaan menehtynyt.

    Suomenlahden vanhoissa miinoissa muhii yltyvä myrkkyriski – Raivaajien työ on käytännössä loputon

    Suomenlahden vanhoissa miinoissa muhii yltyvä myrkkyriski – Raivaajien työ on käytännössä loputon


    Suomenlahdesta Suomen vesialueilta Nord Stream 2 -kaasuputken reitiltä raivattiin kesäkuun alussa lähes 90 sodanaikaista ammusta. Itämeren valtioiden merivoimien Open Spirit -yhteisoperaatiossa löytyi viime kuussa saman verran ammuksia. Siivousta...

    Suomenlahdesta Suomen vesialueilta Nord Stream 2 -kaasuputken reitiltä raivattiin kesäkuun alussa lähes 90 sodanaikaista ammusta. Itämeren valtioiden merivoimien Open Spirit -yhteisoperaatiossa löytyi viime kuussa saman verran ammuksia. Siivousta tehtiin tällä kertaa Viron vesillä.

    180 voi kuulostaa suurelta määrältä, mutta se on vain pisara merimiinoista ja muista ammuksista, jotka vanhenevat Itämeressä. Osa on kestänyt aikaa hyvin, mutta osa on vanhetessaan ratkennut auki.

    – Historiallisten tietojen mukaan Suomenlahteen laskettiin sodan aikana 60 000 miinaa. Suomenlahti oli yksi maailman miinoitetuimmista merialueista. Siellä on myös muun muassa syvyyspommeja. Myös upotettujen alusten hylyissä saattaa yhä olla paljonkin sotatarvikkeita, kertoo meribiologi Anu Lastumäki Suomen ympäristökeskuksesta SYKE:stä.

    Open Spirit -operaatio saalisti tänä kesänä 50 merimiinan lisäksi muun muassa torpedon sekä useita kranaatteja ja sukellusveneiden turmaksi tarkoitettuja syvyyspommeja.

    Miinojen kunto vaihtelee paljon

    Lastumäki ei usko kenenkään osaavan sanoa, kuinka paljon miinoja Suomenlahdesta on saatu raivattua ja kuinka paljon niitä on vielä jäljellä. Merivoimat nostaa ja räjäyttää niitä työkseen, mutta työ on käytännössä melkein loputon, hän sanoo.

    Miinojen vaarallisuus riippuu erittäin paljon vesialueesta ja siitä, minkälainen ammus on kyseessä. Kunto vaihtelee suuresti: osa on täysin koskemattomia, osasta räjähteet ovat jo päässeet karkaamaan ympäristöön, Lastumäki kertoo.

    – Osassa on paksu kuori, osassa ohuempi. Jos ne makaavat syvällä alueella, jossa ei ole happea pohjalla, niin ruostumisprosessi on hidas. Ne saattavat myös olla uponneina syvälle sedimenttiin. Mutta jos ne ovat lähempänä rantaa alueella, jossa on virtauksia ja paljon happea, osa on todistetusti ruostunut puhki.

    Suomenlahdessa ei liene kemiallisia aseita

    Anu Lastumäki on projektipäällikkö EU:n rahoittamassa kansainvälisessä DAIMON-hankkeessa, jossa arvioidaan Itämeressä piilevien sotamateriaalien ympäristöhaittoja.

    Suomalaistutkijat ovat osallistuneet kahteen aiempaankin kartoitusprojektiin, mutta ensi kertaa kohteena ovat myös tavanomaiset merimiinat ja niiden räjähdysaine TNT, eivät pelkästään kemialliset aseet.

    Suomalaiset voivat nyt tehdä tutkimuksiaan kotivesillä, sillä täällähän niitä miinoja riittää. Kemiallisia aseita Suomenlahteen ei ole minkään tiedon mukaan upotettu, Lastumäki kertoo.

    Kemikaalit muhivat syvänteissä

    DAIMON:ia edeltäneet MERCW- ja CHEMSEA-projektit selvittivät, missä kohdin Itämeren pohjaa makaa kemiallisia aseita ja miten ne vaikuttavat ympäristöönsä.

    Kemiallisia aseita upotettiin toisen maailmansodan jälkeen 50 000 tonnia, pääasiassa Bornholmin ja Gotlannin syvänteisiin. Suurin määrä oli sinappikaasua.

    Tuohon aikaan oltiin siinä luulossa, että sodan jälkeen hyödyttömiksi jääneet myrkylliset muistot häviävät juuri meressä jäljettömiin mahdollisimman pienin kustannuksin. Ympäristöseurauksista ei välitetty tai niitä ei edes osattu ajatella.

    Lisäksi oiottiin mutkia: ammuksia ei kuljetettu kauas syvälle Atlantille, kuten oli kansainvälisesti sovittu, vaan niitä päätyi muuallekin, myös matalaan Itämereen. Upotuksista on pitkä artikkeli Tiede-lehdessä (9/2012).

    – Miinojen raivaamista voi sanoi kohtalaisen helpoksi ja turvalliseksi, jos niitä vertaa kemiallisiin aseisiin. On paljon kinkkisempää, mitä niille pystytään tekemään. Nostaminen ei tule kyseeseen. Aineet ovat huomattavasti myrkyllisempiä ja operaatio haastavampi, Lastumäki sanoo.

    Merimiinoja miinalaivan kannella. Kuva vuodelta 1943.Heinrich Hoffmann / AOPTNT hajoaa muiksi myrkyiksi

    Kalastajan verkkoon tarttunut, laivaväylälle pulpahtanut tai kaasuputken reitiltä merenpohjasta esiin möyritty miina voi edelleen räjähtää, mutta laukeamattakin se tekee tuhojaan, kun aika puhkaisee sen.

    – TNT liukenee veteen aika huonosti. Toisaalta se hajoaa herkästi muiksi aineiksi. Tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että myös hajoamistuotteet ovat myrkyllisiä, kertoo meribiologi Anu Lastumäki.

    DAIMON-projekti etsii eliöstöstä muun muassa entsyymitason muutoksia ja solutason vaurioita.

    – Mitä suurempi osa näistä biomarkkereista antaa vasteen, sitä suuremmalla todennäköisyydellä eliölle on koitunut haitallisia vaikutuksia, esimerkiksi sen lisääntymiselle tai ihan yleisterveyteen.

    Biomarkkeri on tekijä tai ominaisuus – esimerkiksi molekyyli, solu, proteiini tai hormoni – joka näyttää, onko eliön biologinen tila muuttunut.

    Kulkeutuvatko myrkyt lautaselle?

    Saksalaisissa akvaariokokeissa tutkitut eliöt olivat simpukoita. Altistuskokeet vahvistivat, että niihin oli kertynyt TNT:tä ja sen hajoamistuotteita.

    Kielin rannikolla on havaittu kaloissa tavallista enemmän kudosvaurioita ja kasvaimia. Alueen merenpohjassa 10–20 metrin syvyydessä on suoranainen miinakasa, 150 miinaa. Osasta vuotaa TNT:tä.

    Kulkeutuvatko myrkyt ravintoverkossa ihmisen lautaselle asti? Se on vielä selvittämättä, vastaa Anu Lastumäki.

    – Olemme näissä tutkimuksissa keskittyneet siihen, miten haitallisia vaikutukset voivat olla merieliöstölle. Biomarkkereilla pystytään todentamaan aineiden vaikutus yksilöihin, ennen kuin kokonaiset populaatiot alkavat harveta tai tapahtuu alueellisia muutoksia.

    Päättäjille työkalu

    DAIMON-hankkeen lopputuloksena saatujen tietojen pohjalta luodaan tietokonetyökalu auttamaan viranomaisia päätöksenteossa.

    Työkalun avulla on tarkoitus ratkaista, miten kulloiseenkiin ammukseen olisi ympäristön kannalta parasta suhtautua: nostaa, räjäyttää vai jättää paikoilleen.

    Siitä tulee hankkeen nimikin, Decision Aid for Marine Munitions eli DAIMON. Sen lopulliset tulokset julkistetaan ensi vuoden helmikuussa.

    Kemiallisten aseiden upotuspaikat maailman kaikissa merissä voit katsoa tästä kartasta.

    "50 kasvia olisi hyvä yleissivistyksen alku" – Ylen luonnonkukkatestissä lähes kaikki tunnistivat maitohorsman


    Tänä sunnuntaina sadat tai ehkä jopa tuhannet suomalaiset lähtevät jälleen niityille ja metsiin. Luonnonkukkien päivän kukkaretket keräävät kiinnostuneita opiskelemaan luonnonkukkien tunnistamista. Tänä vuonna retkillä etsitään...

    Tänä sunnuntaina sadat tai ehkä jopa tuhannet suomalaiset lähtevät jälleen niityille ja metsiin. Luonnonkukkien päivän kukkaretket keräävät kiinnostuneita opiskelemaan luonnonkukkien tunnistamista. Tänä vuonna retkillä etsitään erityisesti metsätähtiä.

    Yksi noin sadasta kierroksesta järjestetään Alavuden Töysässä. Oppaana kierroksella on kuortanelainen eläkkeellä oleva biologian opettaja Terttu Rajala. Rajalan mukaan ihmiset ovat hyvin kiinnostuneita kasveista.

    – Minimissään meidän retkille on tainnut tulla kymmenen ihmistä ja parhaimmillaan 40 ihmistä. Se kyllä kertoo, että kiinnostusta on.

    Rajalan mukaan kierroksille osallistuu hyvin kirjava joukko ihmisiä: miehiä, naisia, vanhoja ja nuoria.

    – Kierroksilla pyritään perehtymään ihan tavalliseen lajistoon, koska sekin saattaa olla monelle outoa.

    Hanne Leiwo/Yle50 kasvia hyvä tunnistaa

    Yle toteutti kesäkuun alussa lukijoille testin luonnonkasveista. Sen on tehnyt vajaan kahden viikon aikana yli 85 000 ihmistä. Maitohorsman tunnisti 98 prosenttia vastaajista. Toinen kukka, jonka vastaajat tiesivät hyvin oli metsätähti: sen tunnisti 91 prosenttia vastaajista.

    Kaikista haastavimmaksi tunnistettavaksi osoittautui peltosaunio. Yli 30 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että kyseessä oli päivänkakkara. Lähes 8 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että kyseessä on peltosauramo.

    Terttu Rajalan mukaan on joitakin kasveja, jotka jokaisen pitäisi tunnistaa.

    – Mustikka, puolukka, puulajit, tärkeimmät vesikasvit, kuten lumme, ulpukka, järviruoko, järvikorte... Varmaan sellainen 50 kasvia olisi hyvä yleissivistyksen alku, Rajala kertoo.

    Lupiinit kukassa Seinäjoella 30.5.2018Hanne Leiwo/YleVieraslajit huolestuttavat

    Ylen luonnonkukkatestin tehneet ovat muistelleet koulussa keräämiään kasvioita sosiaalisessa mediassa.

    Terttu Rajalakin teetti aikanaan oppilailla kasvioita. Pakollinen herbaario sisälsi 20 kasvia. Vapaavalintainen ja laajempi kasvio sisälsi minimissään 50 kasvia. Tällöin mukaan tuli laajemmin tienvarsien, vesistöjen, soiden ja metsien kasvillisuutta.

    – Joku voi muistella aikoja, jolloin täytyi kerätä 200 kasvia, niin ei se 50 hirveän paljon ole. Sekin kyllä työllistää, jos se kunnolla tekee, Rajala kertoo.

    Vieraslajikkeet valtaavat luonnonkukkien asuinalueita. Rajala on tästä huolissaan ja toivoisi, että kunnat tai kylät julistautuisivat esimerkiksi lupiinivapaiksi alueiksi.

    – Kyllä vieraslajit pelottaa. Niistä eroon pääseminen on todella kova homma. Itseäni pelottaa jättipalsamin levittäytyminen jokivarsille. Se kyllä tukahduttaa alkuperäislajiston, Rajala kertoo.

    Kysyttäessä Rajalan omaa mielikukkaa, hänen on vaikea nimetä vain yksi.

    – Keväällä se on leskenlehti, sen jälkeen se on voikukka, sitten koiranputki, suolaheinä, leinikit, niittynätkelmä, kissankellot... Kyllä niitä on paljon. Se on sellainen kirja, jota alkaa lukea keväällä jatkuen syksyyn. Koko ajan putkahtaa jotain mukavaa nähtävää.

    Yhteispohjoismaista Luonnonkukkien päivää vietetään vuosittain juhannusta edeltävänä sunnuntaina. Päivän juuret ovat Tanskassa, jossa päivää on vietetty vuodesta 1988 lähtien. Oman maakunnan tapahtumat voi tarkastaa Luonnonsuojeluliiton sivuilta.

    Mitä jää jäljelle, kun tuli riehuu metsässä? Musta maa ja hiiltyneet puut näyttävät karuilta, mutta luonto on täynnä elämää

    Mitä jää jäljelle, kun tuli riehuu metsässä? Musta maa ja hiiltyneet puut näyttävät karuilta, mutta luonto on täynnä elämää


    Tänä keväänä metsäpalovaaraindeksi nousi historiallisen korkeaksi pitkän kuivan kauden vuoksi, ja edelleen osassa Suomea on metsäpalovaroitus voimassa (Ilmatieteen laitos). Maastoa onkin palanut eri puolilla Suomea. Esimerkiksi Keski-Suomessa osa...

    Tänä keväänä metsäpalovaaraindeksi nousi historiallisen korkeaksi pitkän kuivan kauden vuoksi, ja edelleen osassa Suomea on metsäpalovaroitus voimassa (Ilmatieteen laitos). Maastoa onkin palanut eri puolilla Suomea.

    Esimerkiksi Keski-Suomessa osa metsätöistä jopa keskeytettiin (Metsälehti), jottei metsäkoneen kauha löisi kipinää ja aiheuttaisi metsäpaloa.

    Tuli on kuitenkin kuulunut pohjoisen havumetsien luonnonkiertoon jo ennen kuin ihminen alkoi hakata metsiä.

    – Kun metsä palaa, kaikki ei kuole ja pala pystyyn, vaan valtaosa puista jää henkiin. Valtaosassa metsäpaloista tuli etenee pintamaassa ja polttaa aluskasvillisuuden. Mäntyjen tyvet vain mustuvat, kertoo Metsähallituksen suunnittelija Reijo Hokkanen.

    Toholammilla paloi kesäkuun alussa avohakkuu alueella maastoa.Ville Viitamäki / Yle

    Vaikka palo etenee ja sammuu nopeasti, muurahaispesät ja tervaskannot saattavat savuta vielä viikon kuluttua, jos ei tule runsaita sateita.

    Hokkanen kertoo, että kun tuli sammuu, linnut palaavat katsomaan pesiään: onko se tallella vai täytyykö hommat aloittaa alusta. Seuraavaksi tulevat hyönteiset, ja paloalueilla näkeekin usein muurahaisia.

    – Ne säilyvät hengissä kulon aikana, koska ne ilmeisesti kaivautuvat syvemmälle pesään ja tulevat pinnalle vasta, kun tuli on mennyt yli. Metsäpalon jälkeen niillä on hyvät oltavat, kun puista tippuu ruuaksi kaikenlaisia hyönteisiä, kertoo Hokkanen.

    Metsäpaloalueelle syntyy Hokkasen mukaan ilmastollisesti erikoinen paikka.

    – Kun maaperässä on tummaa hiiltä ja nokea, maa lämpiää päivällä hyvin lämpimäksi. Se sopii kulolajeiksi nimitetyille hyönteisille.

    Tuli on arvokkaampi kuin avohakkuu

    Kun puntarin toiseen kuppiin laitetaan avohakkuu, jossa kannot on kiskottu energiakäyttöön, ja toiseen metsäpalo, palo voittaa ekologisen kisan: maahan jää enemmän biomassaa. Kantojen käyttö erergiapuuksi on kuitenkin laskussa.

    – Metsäpalossa kaikki tavara jää maaperään. Kun puun juuret lahoavat, maaperään jää käytäviä, joita pitkin vesi pääsee kulkemaan ja lajisto elää kuolleessa juuristossa. Sitä kautta maa muokkautuu pehmeämmäksi. Jos juuret otetaan pois, kuten avohakkuussa, jäljelle jää pelkkää kivennäismaata, Reijo Hokkanen sanoo.

    Metsäpaloalue karuuntuu jonkin verran, kun tuleen sopeutumattomat lehtipuut ja kuuset palavat pois. Kuusen kuivat oksat ulottuvat usein maahan saakka, ja tuli pääsee helposti leviämään niitä pitkin latvaan, jolloin puu kuolee. Kuusen ohut kaarna ja koivun tuohi eivät kestä paloa.

    Metsäpalo etenee nopeasti pitkin maastoa.Reijo Hokkanen, Metsähallitus

    Mänty sen sijaan selviää, vaikka sen tyvi vähän mustuisi. Se on sopeutunut metsäpaloihin paksun kaarnansa vuoksi. Se voikin kokea elämänsä aikana jopa parikymmentä metsäpaloa.

    – Jos metsä ei pala, kuusi pääsee niskan päälle. Sen näkee esimerkiksi Pyhä-Häkin kansallispuistossa Saarijärvellä: edellinen palo on ollut varmaan 150 vuotta sitten, pienet kuusipuut nousevat isojen mäntyjen alta. Kuusettuminen etenee hyvää vauhtia, Hokkanen sanoo.

    Metsäpalon jälkeen maaperä alkaa pikkuhiljaa vihertää.

    – Kolmantena paljon jälkeisenä kesänä alueella alkaa jo olla mustikkaa. Paloalueet ovat usein hyviä marjapaikkoja. Kun maassa ei vielä kasva paljoa kasveja, taimilla ei ole kilpailua ja ne voivat hyödyntää vapaana olevia ravinteita rauhassa. Mustikkasadot ovat hyviä noin viisi vuotta vanhoilla paloalueilla, Hokkanen kertoo.

    Joutuiko pikkuinen pöllönpoikanen sittenkin metsätraktorin sijasta vain mediakohun kouriin? Poikasen selviytymisestä ei ole varmuutta

    Joutuiko pikkuinen pöllönpoikanen sittenkin metsätraktorin sijasta vain mediakohun kouriin? Poikasen selviytymisestä ei ole varmuutta


    Kyynelehtivät naamat olivat maanantaina somessa herkässä kun lintujen rengastaja Jukka Tannerin kuva yksinäisestä pöllönpoikasesta kannonnokassa alkoi levitä ensin Facebookissa ja sitten median vauhdittamana kuin tuli kuivalla raiskiolla. Myös...

    Kyynelehtivät naamat olivat maanantaina somessa herkässä kun lintujen rengastaja Jukka Tannerin kuva yksinäisestä pöllönpoikasesta kannonnokassa alkoi levitä ensin Facebookissa ja sitten median vauhdittamana kuin tuli kuivalla raiskiolla.

    Myös Yle uutisoi tiistaina Riihimäellä tehdystä avohakkuusta. Metsäkone oli uutisen mukaan pistänyt puut matalaksi ja samalla tuhonnut pöllönpesän. Poikanen oli kuitenkin selvinnyt rytäkästä kuin ihmeen kaupalla.

    Maanomistajan edustaja Jukka Neppius on eri mieltä tapahtumien traagisuudesta. Hänen mukaansa pöllönpöntön sijainti on tiedetty jo pitkään eikä se nytkään ollut vaarassa.

    Neppius kertoo, että metsäpalstan kaataminen siirtyi sateiden vuoksi viime syksystä tähän kevääseen. Koska pöntössä havaittiin eloa, hakkuualueen rajaa siirrettiin pesän suojelemiseksi kauemmaksi pöntöstä.

    – Siinä on 20 metriä suojaa joka suuntaan, Neppius sanoo.

    Jukka Neppius

    Hänen mukaansa suojarinki on laaja, eikä Neppius pidä uskottavana, että kaatuvan puun latva olisi osunut pönttöön.

    Kuinka sitten kohukuva syntyi, jos kone ei tuhonnut pesää? Neppiuksen mukaan rengastaja Jukka Tanner kantoi itse poikasen pöntöstä hakkuualueen reunalle kannonnokkaan ja otti kuvan siinä. Tapahtumalla oli Neppiuksen mukaan kaksi silminnäkijää.

    Kone kävi aukiolla viimeisen kerran maanantaina eli samana päivänä, jolloin kuva otettiin.

    – Jos taas poikanen olisi pudonnut itse pöntöstä, se ei varmasti olisi tullut koneita kohti.

    Neppius muistuttaa, että poikaset lähtevät joka tapauksessa lentokyvyttöminä pesästään.

    ”Voimme mennä vaikka paikan päälle katsomaan”

    Kuvan ottanut rengastaja Jukka Tanner pitää tiukasti kiinni kertomuksestaan, että metsäkone vaurioitti pesäpönttöä, jolloin poikanen putosi maahan.

    – Pöntön katto oli selvästi rikki.

    Tanner arvioi, että koneen kaatama puu on saattanut raapaista pönttöä. Hänen mukaansa suojavyöhyke pöntöstä hakkuualueen reunaan on korkeintaan viisi metriä.

    – Voimme mennä vaikka paikan päälle katsomaan.

    Tannerin mukaan poikanen oli maassa ennen aikojaan todennäköisesti juuri hakkuiden vuoksi, ja se näytti nälkiintyneeltä. Emoa ei näkynyt lainkaan. Tanner sanoo rengastaneensa poikasen, minkä jälkeen hän vei sen takaisin pesään.

    Tämän jälkeen Tanner sanoo hakeneensa autosta vaa’an, kiipesi takaisin pesään, toi poikasen maahan ja mittasi sen painon. Paino oli normaali.

    Jukka Neppius

    Seuraavaksi Tanner kertoo kuvanneensa poikasen kädessään ja vasta tämän jälkeen kannonnokassa. Tässä vaiheessa paikalle ilmestyi kaksi henkilöä, joista ainakin toinen oli naapuripalstan omistaja.

    – Sitten keskustelimme yleisesti hakkuista ihan hyvässä hengessä.

    Tanner uskoo, että miehille on tullut väärinkäsitys siitä, miten poikanen alun perin joutui maahan. Hän ihmettelee myös uutisen saamaa käännettä.

    – Ehkä joku on pelästynyt isoa kohua kuvan ympärillä.

    Tanner kuitenkin kiittelee maanomistajaa siitä, että pöllön pesää on yritetty suojella siirtämällä hakkuualueen reunaa hieman kauemmaksi, vaikka hakkuu onkin tehty pesimäkaudella.

    Tanner sanoo käyneensä pesällä kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla sieltä löytyi kaksi munaa mutta maanantaina poikasia oli vain yksi. Toisen poikasen tai munan kohtalosta Tannerilla ei ole tietoa.

    – On mahdollista, että isompi poikanen on tallonut munan.

    Tanner julkaisi maanantain myös videon, jossa neljä pöllön poikasta on maassa. Kuva on Hausjärveltä, jossa Tannerin mukaan pönttö oli niin ikään vaurioitunut hakkuiden yhteydessä.

    Pöllötragedian uudesta käänteestä kertoi ensimmäisenä Iltalehti.

    Kaivostoimintaa rajoittava yleiskaava kumottiin Kuusamossa – hallinto-oikeuden mukaan kunta jätti tekemättä lain vaatimat selvitykset

    Kaivostoimintaa rajoittava yleiskaava kumottiin Kuusamossa – hallinto-oikeuden mukaan kunta jätti tekemättä lain vaatimat selvitykset


    Tästä on kyseKuusamon kaupungin niin sanottu kaivoskaava kaatui hallinto-oikeudessa. Päätöksen mukaan kaupunki ei voi ennakolta kieltää kaivostoimintaa kaavassa esitetyssä laajuudessa.Kaupungilla on kuukausi aikaa päättää valittaako se...

    Tästä on kyseKuusamon kaupungin niin sanottu kaivoskaava kaatui hallinto-oikeudessa. Päätöksen mukaan kaupunki ei voi ennakolta kieltää kaivostoimintaa kaavassa esitetyssä laajuudessa.Kaupungilla on kuukausi aikaa päättää valittaako se hallinto-oikeuden ratkaisusta.Kaivosyhtiö sanoo, ettei päätös vaikuta sen suunnitelmiin Kuusamossa.Juomasuon malmialueelta kaivosyhtiö suunnittelee jatkossa hyödyntävänsä kobolttia ja kultaa.

    Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on kaatanut Kuusamon kaupungin niin sanotun kaivoskaavan. Kaupunki hyväksyi loppuvuodesta 2016 strategisen yleiskaavan, jonka mukaan kaupunki olisi päässyt ennakkoon estämään kaivostoiminnan Kuusamon tärkeillä matkailualueilla.

    Hallinto-oikeuden mukaan kaupungilla ei ole mahdollista ennakkoon kieltää kaavoituksella elinkeinotoimintaa niin laajalla alueella kuin hylätyssä kaavassa esitettiin.

    Kaavasta valittivat australialais-suomalaisen Latitude 66 Cobolt Oy:n sittemmin ostamat kaivosyhtiöt. Hallinto-oikeuden päätöksestä kertoivat ensimmäisinä Koillis-Sanomat ja Kaleva.

    On myös oikeusoppineita, jotka ovat hallinto-oikeuden päätöksestä eri mieltä. Jouko Manninen

    Kuusamon kaupunginjohtaja Jouko Manninen ei myönnä pettyneensä yleiskaavan kaatumiseen.

    – Virkamiehenä arvioin, että asioihin pitää suhtautua käytännönläheisesti. Valtuusto on asiassa ilmaissut tahtonsa, mutta hallinto-oikeuden mukaan kaivosasioita ei voi ratkaista ennakkoon vaan tapauskohtaisesti.

    Kuusamon kaupunki perehtyy päätökseen ja pohtii valittaako se siitä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusluvan hakemiseen on aikaa kuukausi.

    – Kaivostoimintaa rajoittava yleiskaava oli kaupungilta tämmöinen ennakkotapauskohtainen ratkaisu, josta hallinto-oikeus on eri mieltä. On myös oikeusoppineita, jotka ovat hallinto-oikeuden päätöksestä eri mieltä, Jouko Manninen sanoo.

    Kaivostoiminnan vastustajat eivät luovu kannastaan

    Kuusamossa kaivostoimintaa vastustava Pro Kuusamon mukaan Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätös kumota Kuusamon kaupunginvaltuuston hyväksymä strateginen yleiskaava ei muuta kuusamolaisten tahtotilaa.

    Jyrävänkoski Oulangan kansallispuistossa.Ismo Pekkarinen / AOP

    – Tässä hallinto-oikeuden käsittelyn aikana on tullut entistä selvemmäksi se, että kaivoshomma ei Juomasuolle sovi. Se on matkailun ydinalueella aivan kansallispuiston ja Rukan matkailukeskuksen alueella, Pro Kuusamon varapuheenjohtaja Jokke Kämäräinen kommentoi ja jatkaa.

    – Että kaikkien näiden luontoelinkeinojen toiminnan keskellä olisi kaivos: se on ihan mahdoton asia.

    Tiedotteessa yhdistys sanoo, ettei kaivoksen paikka ole Kitkajoen läheisyydessä tai olemassa olevien luontoelinkeinojen ja matkailuyritysten ydinalueella.

    Tiedotteessa todetaan, että Kuusamosta on tulossa ainutlaatuinen ennakkotapaus, jossa punnitaan kunnan kaavoitusvalta ja kuntalaisten tahtotilaa kaivostoiminnan suhteen. Yhdistyksen mukaan kaivostoiminnalla ei edelleenkään ole luontoon pohjautuvien elinkeinojen tärkeillä ydinalueilla sosiaalista toimilupaa.

    Kaivosyhtiön suunnitelmiin päätöksellä ei ole vaikutusta

    Latitude 66 Cobolt Oy:n toimitusjohtaja Thomas Hoyer sanoo, että Rukalta noin kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaa Juomasuon malmialuetta tullaan kehittämään edelleen.

    – Päätuote tulee olemaan koboltti. Teknisesti on mahdollista hyödyntää myös kultaa ja molempia tullaan hyödyntämään.

    – Hallinto-oikeuden päätös antaa meille tavallaan juridisen mahdollisuuden kehittää kaivostoimintaa myös lähempänä Rukaa, mutta sitä emme tee, Thomas Hoyer sanoo.

    Juomasuon malmialue on ollut kaivostoimijoiden ja matkailuyrittäjien kiista-aiheena vuosikausia. Juomasuo sijaitsee paikassa, missä malmeja ei olisi saanut louhia nyt hylätyn yleiskaavan mukaan.

    16.6. klo 15.30 Jutun otsikkoa on muutettu muodosta ”Kaivostoimintaa rajoittava yleiskaava kumottiin Kuusamossa – hallinto-oikeus: kaava oli perustuslain vastainen" muotoon: ”Kaivostoimintaa rajoittava yleiskaava kumottiin Kuusamossa – hallinto-oikeuden mukaan kunta jätti tekemättä lain vaatimat selvitykset”

    16.6 klo 15.30 Jutusta on poistettu lause ” Hallinto-oikeus piti kaavaa perustuslaissa määritellyn omaisuuden suojan ja elinkeinonharjoittamisen vapauden vastaisena”

    Lue lisää:

    Kanadalainen timanttiyhtiö etsii jättipottia Rukatunturin kupeesta

    Akkujen kiivas kehitys kasvattaa kiinnostusta kobolttiin – Kuusamon kultakaivossuunnitelmatkin uusille urille

    Äkäisen majavan uhittelu tallentui videolle – "Jouduin todella perääntymään"


    Juha Laaksonen näki jo kaukaa, että ojassa lyllersi jokin. Oli keskiviikkoyö kello kahden jälkeen. Ylellä luontotoimittajana työskentelevä Laaksonen pyöräili hiekkatietä Kuusamossa, Salmisen kylän kohdalla, ja oli matkalla äänittämään...

    Juha Laaksonen näki jo kaukaa, että ojassa lyllersi jokin.

    Oli keskiviikkoyö kello kahden jälkeen. Ylellä luontotoimittajana työskentelevä Laaksonen pyöräili hiekkatietä Kuusamossa, Salmisen kylän kohdalla, ja oli matkalla äänittämään lintujen öistä laulua.

    Päästessään lähemmäs mystistä lyllertäjää Laaksonen yllättyi toden teolla, kun otus paljastui majavaksi.

    – Majava kuivalla mäntykankaalla hiekkatien vieressä! Jos minulla ei olisi videota tilanteesta, eihän tätä kukaan uskoisi, Laaksonen kertoi Yle Radio Suomen Luontoillassa keskiviikkona.

    Lisää yllätyksiä oli luvassa. Kun Laaksonen oli pysäyttänyt pyöränsä, laskenut äänityslaitteensa maahan ja lähestyi ojaa kuvatakseen majavaa, eläin rynnisti ojasta ylös kohti Laaksosta.

    – Majava katsoi minua tuimasti, alkoi tuhista ja lähti tulemaan päälle. Jouduin todella perääntymään. Se tuli äänityslaitteiden ja pyörän yli ja oli kohtalaisen huonolla tuulella, Laaksonen kuvaili.

    Yleensä majava väistää ihmistä

    Luontoillan asiantuntijan Heidi Kinnusen mukaan majavat liikkuvat öisin etsiessään uutta reviiriä. Ensimmäisen ja mahdollisesti myös toisen elinvuotensa majavat viettävät samalla reviirillä vanhempiensa kanssa, minkä jälkeen ne etsivät itselleen oman reviirin.

    Laaksosen kohtaama äkeä otus saattoi siis olla nuori yksilö, joka etsi ensimmäistä omaa reviiriään.

    Laaksonen muistuttaa, että majavat yleensä väistävät ihmistä. Toisaalta äkäisen majavan kanssa ei ole leikkimistä, sillä puiden katkomiseen erikoistuneille hampaille ei tuottaisi vaikeuksia vaikkapa purra ihmiseltä sormea irti.

    Hetken kuvattuaan Laaksonen meni kauemmas ja antoi majavalle tilaa rauhoittua. Majava ei kuitenkaan palannut heti ojaan, vaan jatkoi matkaansa maantietä pitkin. Laaksonen kertoi pyöräilleensä sen perässä etäällä noin 100–200 metrin matkan, ennen kuin majava luikki ojaan ja katosi näkyvistä.

    Laaksonen nimesi kohtaamisen yhdeksi elämänsä kolmesta parhaasta luontohavainnosta.

    – Se ääni, mikä majavasta lähti! Hännästä lähti armoton paukahdus hiekkatietä vasten, Laaksonen kuvaili Luontoillassa.

    Kuuntele ja katso myös:

    Luontoilta 13.6.2018

    Yle Luonto seuraa majavaperheen kesää

    Kolmas vuosi toden sanoo: Merikotka-live onnistuu viimein Suomessa

    Kolmas vuosi toden sanoo: Merikotka-live onnistuu viimein Suomessa


    Norppaa, metsäpeuraa, liito-oravaa ja possujakin on seurattu netin live-lähetyksissä. Nyt joukkoon liittyy myös merikotka. Merikotkan pesintää on yritetty kuvata useana vuonna, mutta sepä ei olekaan ollut niin yksinkertaista. Merikotka tekee...

    Norppaa, metsäpeuraa, liito-oravaa ja possujakin on seurattu netin live-lähetyksissä. Nyt joukkoon liittyy myös merikotka.

    Merikotkan pesintää on yritetty kuvata useana vuonna, mutta sepä ei olekaan ollut niin yksinkertaista. Merikotka tekee useita pesiä ja vasta hieman ennen pesintää valitsee varsinaisen pesänsä..

    – Tämä oli nyt kolmas vuosi ja tänäkin vuonna asennettiin lähetyskalusto kahdelle pesälle, joille luultiin, että ne pesivät. Mutta eivät ne vaan pesineet, selittää hankkeen puuhamies Tapio Osala Pohjanmaan Merikotkat ry:stä.

    – Nyt sitten rengastaessa huomattiin, että se pesiikin vaihtopesällä. Sinne vietiin lähetyskalusto, mutta ihan pesinnän alkuvaihe jäi näkemättä.

    Yhden poikasen pesä

    Jo pelkästään kuvaamisen aloittaminen on siis tuottanut hyödyllistä tietoa merikotkan käyttäytymisestä.

    – Joillakin on viisikin pesää ja se vaihtelee niiden välillä. Nyt se rakenteli pitkälle niitä meidän kamerapesiä ja sitten kuitenkin pesi vaihtopesissä. Eli onko niin, että koiras rakentaa ja naaras valitsee, missä pesitään, Osala nauraa.

    Nyt kuvattavassa pesässä on yksi poikanen, joka on tällä hetkellä noin viiden viikon ikäinen ja painaa noin kolme kiloa. Muutaman viikon päästä se aloittaa lentoharjoittelut pesältä.

    Tarkoitus tuottaa uutta tietoa

    Kuvaamisen päätarkoitus ei siis ole pelkästään tirkistellä, vaan myös tuottaa tarpeellista tietoa. Luonnonvaraisten ja rauhoitettujen eläinten kuvaamiseen pitää muutenkin hankkia häirintälupa, jotta kameran saa asentaa.

    – Pääasia on siinä, että nähdään mitä ravintoa poikaset syövät. Mehän keräämme yleensä rengastuksen yhteydessä saalisjäänteet ja niistä arvoidaan, mutta esimerkiksi särkikaloista ei jää saalisjäänteitä. Nyt nähdään tarkalleen jokainen ruoka, mitä niille tuodaan ja rekisteröidään ne. Tällaista tietoa ei ole aiemmin kerätty, kertoo Osala.

    Toki nettilive-lähetyksillä on toinenkin tarkoitus.

    – Samalla yritetään luoda positiivista suhtautumista, sillä vieläkin jotkut vainoavat merikotkaa, toteaa Osala.

    Pohjanmaan Merikotkat ry:n Merikotka-liveä voit seurata täältä.

    Rengastaja löysi lehtopöllön poikasen kyhjöttämästä kannonnokassa – Metsähakkuut lintujen pesimäaikana jakavat mielipiteet

    Rengastaja löysi lehtopöllön poikasen kyhjöttämästä kannonnokassa – Metsähakkuut lintujen pesimäaikana jakavat mielipiteet


    Lintujen rengastaja Jukka Tanner kohtasi viime viikolla Riihimäellä häntä järkyttäneen näyn. Yksinäinen lehtopöllön poikanen kyhjötti valtavan kannon päällä. Ympärillä metsää oli kaadettu sileäksi. Tanner laittoi kuvan Facebookiin...

    Lintujen rengastaja Jukka Tanner kohtasi viime viikolla Riihimäellä häntä järkyttäneen näyn. Yksinäinen lehtopöllön poikanen kyhjötti valtavan kannon päällä. Ympärillä metsää oli kaadettu sileäksi.

    Tanner laittoi kuvan Facebookiin Suomen linnut -yhteisöön, missä se keräsi pikavauhtia yli pari tuhatta kyynelehtivää naamaa ja kymmeniä vihaisia kommentteja. Myöhemmin Tanner lisäsi vielä Hausjärvellä kuvaamansa lyhyen videon, jossa neljä poikasta värjöttelee maassa. Tannerin mukaan siellä pöllöjen pesä oli kärsinyt hakkuista vielä pahemmin kuin Riihimäellä.

    Jukka Tanner on harrastanut lintujen rengastamista kolmisenkymmentä vuotta. Tannerin mukaan linnut ja muut eläimet kärsivät yhä pahemmin metsien käsittelystä.

    – Metsiä käsitellään yhä enemmän lintujen lisääntymisaikaan, Tanner arvioi.

    Hänen mielestään on ristiriitaista, että EU vaatii maanviljelijöitä ottamaan lintujen pesät huomioon peltotöiden yhteydessä, mutta metsää voidaan kaataa pesimäkaudesta huolimatta. Tanner sanoo vuosien varrella kohdanneensa useita tapauksia, joissa uhanalaisen linnun pesä on joko tuhoutunut tai joutunut vaaraan.

    – Nämä ovat vain jäävuoren huippu. Jälki on karmaisevaa.

    Lintujen pesiä voidaan säästää

    Lintujen määrä monissa osissa Eurooppaa on vähentynyt selvästi. Keski-Euroopassa suurin syy ovat tuholaismyrkyt, jotka tappavat linnuille tärkeitä hyönteisiä.

    Myös metsähakkuilla saattaa Suomessa olla vaikutusta lintujen määrään. Bird Life Suomen suojeluasiantuntija Tero Toivasen mukaan varsinkin hömö- ja töyhtötiaisten määrä on Suomessa vähentynyt selvästi. Myös metsäkanalintujen kannat ovat taantuneet. Toivanen arvioi, että metsätalous on yksi merkittävä syy lintukantojen pienenemiseen.

    – Metsien rakenteen pitäisi olla monipuolisempi. Vanhoja metsiä tarvitaan enemmän.

    Toivasen mukaan linnut tarvitsevat aluskasvustoa suojakseen ja pesimiseen. Lisäksi metsäalueitten tulisi olla yhtenäisiä.

    – Metsät pirstoutuvat yhä pienemmiksi palstoiksi.

    Toivanen pitää luonnonsuojelulakia lintujen pesimisen kannalta ristiriitaisena. Lintujen pesät ovat rahoitettuja, mutta rauhoitus ei koske metsätaloutta, jos suojelusta koituu metsätaloudelle kohtuutonta haittaa.

    Metsät pirstoutuvat yhä pienemmiksi palstoiksi Tero Toivanen

    Luonnonhoidon asiantuntija Jarmo Uimonen Suomen Metsäkeskuksesta myöntää, että lintujen pesien suojelu hakkuualueilla voi olla hankalaa, koska puuta tarvitaan ympäri vuoden.

    Maa- ja metsätalousministeriön työryhmä vuodelta 2000 suosittelee kuitenkin, että pesimäkautena hakkuut keskitetään karuimpiin metsiin. Lisäksi Uimosen mukaan isojen petolintujen pesät jätetään aina rauhaan, jos niiden paikka tiedetään.

    – Leimikot siirretään silloin pesimäalueen ulkopuolelle, Uimonen sanoo.

    Luonnonsuojelijoiden ja metsä-ammattilaisten yhteistyöstä on myös hyviä kokemuksia.

    – Pohjois-Karjalassa tämä on saatu toimimaan hyvin, sanoo Bird Life Suomen suojeluasiantuntija Tero Toivanen.

    Metsien käsittely herättää kuitenkin yhä enemmän keskustelua, ja kritiikki varsinkin avohakkuita kohtaan on lisääntynyt.

    Netissä kerätään parhaillaan nimiä eduskuntakäsittelyä varten avohakkuut valtion mailla kieltävään adressiin. Se on kerännyt neljässä viikossa vajaat 27 000 allekirjoitusta.

    Juttua korjattu 14.6. klo 20.23: Jutun otsikossa ja alussa kirjoitettiin aiemmin, että Juha Tannerin kuvaamien pöllöjen pesä olisi tuhoutunut hakkuissa. Asiasta ei kuitenkaan ole varmuutta.

    Juttuun lisätty 15.6. klo 8.43 tarkennus Tannerin kuvaamasta videosta.

    Lue myös:

    Joutuiko pikkuinen pöllönpoikanen sittenkin metsätraktorin sijasta vain mediakohun kouriin? Poikasen selviytymisestä ei ole varmuutta

    Saaliinhimo jakaa kalastuksen harrastajat kahteen leiriin –

    Saaliinhimo jakaa kalastuksen harrastajat kahteen leiriin – "Täällä on sellainen perinne, että pakastimet täyteen"


    Suomessa riittää kalavesiä ja kalastuksen harrastajia. Joukko on kuitenkin varsin erimielinen siitä, kuka kalastaa oikein. Perinteisiä kotitarvekalastajia kiinnostaa edullinen ja maukas särvin ruokapöytään. Kalastusvälineinä on useimmiten...

    Suomessa riittää kalavesiä ja kalastuksen harrastajia. Joukko on kuitenkin varsin erimielinen siitä, kuka kalastaa oikein.

    Perinteisiä kotitarvekalastajia kiinnostaa edullinen ja maukas särvin ruokapöytään. Kalastusvälineinä on useimmiten katiska, verkko tai pilkkionki.

    Vapaa-ajankalastajissa puolestaan on enemmän perhostelijoita ja muita vapakalastajia. Tälle joukolle elämys on usein tärkeämpää kuin saalis ja harrastukseen ollaan valmiita laittamaan suuriakin summia.

    Kysymyksiin suomalaisesta kalastuskulttuurista vastaavat vuosikymmeniä kotitarpeiksi kalastanut eläkeläinen Vilho Koskelo, 73, Rääkkylästä, nuori perhokalastaja Lauri Tuovinen, 27, Joensuusta sekä vapaa-ajan kalastusta tutkiva professori Anssi Vainikka Itä-Suomen yliopistosta.

    Millaisia ajatuksia kotimaan kalastuskulttuuri herättää?

    Kotitarvekalastaja Vilho Koskelo: – Meillä on hirmu tiukat norpparajoitukset, kokonaan rauhoitus melkein koko kalastusalueella huhtikuun puolivälistä heinäkuun alkuun. Ei joka lahtea olisi tarvinnut rauhoittaa. Minäkin olen pyytänyt 60 vuotta. Norppia on ollut koko ajan eikä verkkoon ole jäänyt yhtään, Vilho Koskelo kertoo.

    Vapaa-ajankalastaja Lauri Tuovinen: – Täällä on sellainen perinne, että pakastimet täyteen. En ymmärrä sitä, että viedään salaa verkkoja jonnekin ja pyydetään myös alamittaiset, otetaan niin sanotusti kaikki pois. Se pilaa muidenkin maineen ja kalastuspaikat, Lauri Tuovinen harmittelee.

    Tutkija Anssi Vainikka: – Tarvitaan kestävän ja vastuullisen kulttuurin levittämistä edelleen. Kaikkea ei voida ylhäältä päin säädellä. Ihmisten täytyy itse ymmärtää, että kalatkin ovat rajallinen luonnonvara ja esimerkiksi isot emokalat tärkeitä lisääntyjiä. Kun tämä sisäistetään, niin opitaan siihen, että otetaan ruokakaloja välikokoisista yksilöistä ja otetaan vain se, mikä kulloinkin tarvitaan, Anssi Vainikka vaatii.

    Lauri Tuovisesta kalastusmatkailu on koukuttavaa. Useita kertoja Norjassa, Ruotsissa ja Skotlannissa kalastamassa käynyt harrastaja on valmis pulittamaan jopa tuhansia euroja reissusta, jolla elämys on tärkeämpää kuin saalis.Marja-Liisa Kämppi / YleMiten tärkeä saalis on?

    Kotitarvekalastaja: – Ei tätä voi ahneeksi sanoa nykyään. Sillä verkkomäärällä pyydetään, mitä itse tarvitaan. Naapurille annetaan, jos sattuu tulemaan joku ylimääräinen kala. Pyydä ja päästä -touhusta en tykkää ensinkään, eihän se ole enää kalastusta. Se on hupihommaa, pelleillään ja säretään leukaluut kaloilta. Ei täällä päin kukaan semmoista harrasta. Mitä on pyydetty, ne on tapettu ja otettu, ei ole takaisin laskettu kuin alamittaiset, Vilho Koskelo tuumii.

    Uusi tutkimus selvittää saaliskalojen persoonallisuuksiaSuomessa on arviolta 1,5 miljoonaa vapaa-ajankalastajaa, mutta tähän mennessä vapaa-ajankalastusta on tutkittu vähän.Itä-Suomen yliopistossa toukokuussa käynnistyneeseen tutkimushankkeeseen osallistuvat myös Metsähallitus ja Luonnonvarakeskus. Hankkeessa yhdistyy monta tieteenalaa.Kauppatieteissä haastatellaan harrastajia kalastuselämyksestä. Tarkoituksena on kalastusmatkailun kehittäminen.Biologian puolella tutkitaan, onko pyydä ja päästä -kalastuksesta haittaa kuhalle, pitäisikö kesäkuun kutuaikainen rauhoitus palauttaa vai riittääkö, että kalan vapauttaa pyynnin jälkeen.Taimenen osalta selvitetään, millä tavalla kalastus valikoi saaliskalojen persoonallisuuksia, jääkö esimerkiksi jäljelle vain arkoja kaloja.Hankkeessa kehitetään myös vapakalastukseen perustuvia koekalastusmenetelmiä kalakannan selvittämiseksi. Sen jälkeen kalastajat voisivat saaliin perusteella arvioida oman kalapaikkansa tilan. Tuloksia voisi hyödyntää myös kalavesien hoidossa.

    Vapaa-ajankalastaja: – Otan sopivia ruokakaloja ja päästän isot tarvittaessa takaisin. Isoja kaloja pyrin laskemaan, jos ne ovat kunnossa. Totta kai kaloja joskus vioittuu. Jos kesällä menee väsytys pitkäksi, ei niitä kehtaa laskea veteen kuolemaan, Lauri Tuovinen kertoo.

    Tutkija: – Kyllä pyydä ja päästä -kalastajakin haluaa saada ruokakalaa, mutta valitettavasti meillä on kalakannat sellaisella tolalla monin paikoin, ettei voida kestävästi ottaa kalaa, varsinkaan lohikalakannoista. Kalat on pakko vapauttaa tai sitten ei kalasteta ollenkaan, siinä on vaihtoehdot – valitettavasti, professori Anssi Vainikka korostaa.

    Mitä kehitettävää harrastuskalastuksessa on?

    Kotitarvekalastaja: – Enemmän saisi olla täällä päin pienkalastajia. Minäkin olen jo yli 70-vuotias ja nuorempia tai ammattikalastajia ei montaa ole. Ei ammattikalastajia häiritse nämä pienkalastajat, jotka muutamalla verkolla pyytävät, Vilho Koskelo uskoo.

    – Vapaa-ajankalastajat tulevat tänne muualta, Joensuusta ja ympäri Suomea, koska Paasselässä on vähän taimenta. Juppiveneillä tulevat ja heillä on hyvät vehkeet. Ammattikalastajat ovat vihaisia, kun urheilukalastajat ajavat uistimet merkittyihin verkkoihin ja repivät verkot. Uistelua pitäisi rajoittaa, Koskelo esittää.

    Kalat on pakko vapauttaa tai sitten ei kalasteta ollenkaan. Anssi Vainikka

    Vapaa-ajankalastaja: – Joillain on asenne pielessä. Toivon, että osattaisiin valikoida enemmän, ettei oteta kaikkia kaloja. Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa, ehkä nuoret osaavat hoitaa asiat paremmin. Ei Suomessa enää kukaan kuole nälkään, jos ei saa kalaa, Lauri Tuovinen huomauttaa.

    Tutkija: – Isoin ongelma on, että kalastuksen kokonaismäärää ei ole mitoitettu. Nyt kuka tahansa, jolla on ylimääräistä aikaa, voi laskea verkkoja ammattikalastusluvilla vaikka kuinka paljon ja myydä sitten kalaa. Meillä on niin paljon harmaata kotitarvekalastusta ja harmaata kalan myyntiä, että ammattikalastajat eivät tule taloudellisesti toimeen, koska muut vievät kalat. Kalat pitäisi pystyä jotenkin kiintiöimään näille täysipäiväisille ammattilaisille, Anssi Vainikka esittää.

    – Meillä on Suomessa puolitoista miljoonaa vapaa-ajankalastajaa, joista ei ole tehty juuri ollenkaan tutkimusta. On selkeä tietotarve, että tätä puolta täytyy selvittää, professori Anssi Vainikka toteaa.Pyry PihlasvaaraMitä mieltä olet kalastusmatkailusta Suomessa?

    Kotitarvekalastaja: – Yritin kalastusmatkailua, mutta se oli hankalaa, kun ei voinut järjestää saalistakuuta. Lähinnä tulijat nykyisin ovat venäläisiä vanhempia miehiä, heille kelpaa haukikin. Suomalaiset uistelumiehet heittävät hauet menemään. Vain ahven, kuha ja taimen kelpaavat, Vilho Koskelo harmittelee.

    Vapaa-ajankalastaja: – Kalastusmatkailu on koukuttavaa. Lohijoet ovat ykkösjuttu minulle. Löytyy niitä Suomestakin, mutta ulkomailla on parempia. Tärkeintä on rentoutuminen, mukavat maisemat ja hyvä seura. Bonusta on, jos jotakin saalistakin saa. Olen valmis laittamaan useita tuhansia euroja hyvään kalareissuun, Lauri Tuovinen tunnustaa.

    Tutkija: – On kehitettävä matkailukohteita, joissa olisi mahdollista tulevaisuudessa saada isoja lohikaloja, kehutaimenia ja harjuksia. Sellaisia kohteita ei Suomessa ole. Opastoimintaa on paljon rannikolla lounaissaaristossa ja pohjoisessa koskilla, mutta pikkuhiljaa varmasti muuallakin. Sopivia uusia kalastuskohteita löytyy harvaanasutuilta seuduilta, mutta niistä puuttuu vielä tarvittava matkailuinfra ja kalastusmatkailukulttuuri, professori Anssi Vainikka sanoo.

    Naurispellon laidalta suosituksi koristepuuksi
– harvinaisen punalehtisen koivun juuret ovat Pohjois-Pohjanmaan mullassa

    Naurispellon laidalta suosituksi koristepuuksi – harvinaisen punalehtisen koivun juuret ovat Pohjois-Pohjanmaan mullassa


    Tästä on kyseYlikiimingissä, Oulussa kasvava punakoivu tuli tutkijoiden tietoisuuteen 40 vuotta sitten.Punakoivu on harvinainen mutaatio, jossa punaiset antosyaanit peittävät lehtivihreän alleen.Koivun lisäysmenetelmä kehitetiin Oulun...

    Tästä on kyseYlikiimingissä, Oulussa kasvava punakoivu tuli tutkijoiden tietoisuuteen 40 vuotta sitten.Punakoivu on harvinainen mutaatio, jossa punaiset antosyaanit peittävät lehtivihreän alleen.Koivun lisäysmenetelmä kehitetiin Oulun yliopistossa ja siitä on tullut sen jälkeen suosittu koristepuu.Koivusta on useita muitakin erikoismuotoja, kuten pirkkalan-, kelta-, taalain- tai pylväskoivu.Puiden erikoismuodoille riittää kysyntää, kun tarvitaan esimerkiksi pieni- tai kapeakasvuisia puita.

    Etelä-Ruotsi ja Avoimet puutarhat -tapahtuma vuonna 2015. Paikallinen puutarhan omistaja halusi esitellä suomalaiselle puutarhaturistille pihaltaan yhden erityisen puun. Hän kertoi ylpeänä erikoisuudestaan, punakoivusta, jonka alkuperän hän tiesi ulottuvan Pohjois-Suomeen. Punalehtinen koivu on Skånessa harvinaisuus ja puutarhaharrastajan silmäterä.

    Kasviekologian dosentti Ari-Pekka Huhta Oulun yliopistosta kertoo, että kysymys on harvinaisesta mutaatiosta, jossa lehtien väri on muuttunut, ja punaiset antosyaanivärit ovat vallitsevia. Lehdissä on myös lehtivihreää, mutta se peittyy punaisen värin alle.

    – Se on todella harvinaista. Ylikiimingissä on maailman ainoa paikka, jossa kantapuu on. Evoluutio tuottaa mutaatioita jatkuvasti ja karsii pois sellaiset, jotka eivät menesty. Jostain syystä tämä on aika hyvin menestynyt, eli se pystyy yhteyttämään melko normaalisti.

    Oulun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa on punakoivuja, jotka ovat ensimmäisiä kloonattuja alkuperäisen punakoivun jälkeläisiä. Punakoivu on hieskoivu, siitä kertoo myös latinakielinen nimi "Betula pubescens".Hanna Juopperi / Yle

    Punakoivun kantapuun huomasi jo 60-luvun lopulla Ylikiimingissä, nykyisen Oulun alueella maanviljelijä Jaakko Tikkanen. Naurispellon laidalla hänen huomionsa kiinnittyi erikoiseen puuhun, jonka lehdet olivat keväällä puhjetessaan vihreät. Pari viikkoa myöhemmin ne muuttuivat tummanpunaisiksi.

    Punaisena hohtavan koivun tarina on esimerkki siitä, miten koristekasvit usein pihoihin ja joskus Suomen rajojen ulkopuolellekin päätyvät. Se tapahtuu sattumalta, kun luonto päättää järjestää yllätyksen.

    Oksia opettajalle

    Punalehtinen koivu oli pitkään paikallinen erikoisuus, josta tiesivät lähinnä kyläläiset.

    Tutkijoiden tietoisuuteen puu tuli vuonna 1978, kun maanviljelijän tytär Elli Tikkanen otti asian puheeksi koulussaan. Hän kertoi koivusta biologianopettajalleen ja vei sen oksia näytille. Opettaja Aulikki Similä tiesi, että nyt käsissä on jotain poikkeuksellista.

    – Minulle tuli heti mieleen, että verivaahteroitakin on olemassa. Kävin Ellin kanssa sitä katsomassa paikan päällä ja myöhemmin ilmoitin sen kasvitieteen laitokselle ja sieltä sitten tuli tutkijoita katsomaan puuta.

    Puun lisääminen onnistui kloonaamalla

    Punakoivun mahdollinen käyttö koristepuuna alkoi kiinnostaa heti sen löytymisen jälkeen, mutta sen lisääminen ei ollut yksinkertainen juttu.

    Tämä jakaa usein mielipiteitä kansan keskuudessa. Ari-Pekka Huhta

    Pellon laidalla kasvava puu ei tee siemeniä, eikä juurruttaminen pistokkaista onnistunut. Lopulta pitkään jatkuneen yrittämisen jälkeen puuta saatiin lisättyä mikrolisäysmenetelmällä, Ari-Pekka Huhta kertoo.

    – Tietystä silmun osasta pitää saada erotettua osaset, jotka muodostavat tulevat lehdet, rungon ja juuret. Sitä kloonataan laboratorioputkiin, kasvatetaan kasvatusliuoksessa ja kun se varttuu siellä putkessa, niin vasta sitten siirretään se kasvualustoille.

    Punakoivun lehdet muuttuvat punaisiksi pari viikkoa puhkeamisensa jälkeen. Syksyllä ruska-aikaan väri muuttuu kirkkaanpunaiseksi. Pohjoisessa kasvaneen puun talvenkestävyys on hyvä, mutta Etelä-Suomessa kasvaessaan puu on tavallisia koivuja herkempi saamaan esimerkiksi erilaisia sienitauteja.Hanna Juopperi / Yle

    Mielenkiintoinen luonnonoikku on se, että vaikka kantapuu ei koskaan ole tehnyt siemeniä, ovat sen kloonatut jälkeläiset niitä tuottaneet, ja osa siemenistä kasvaneista koivuista on ollut myös punalehtisiä.

    Puiden erikoismuodoille kysyntää

    Punakoivun kaltaisia poikkeavalla tavalla kasvavia puita on paljon. Taimistoviljelijät ry:n toiminnanjohtaja Jyri Uimonen kertoo, että puiden erikoismuodot ovat suosittuja. Syitä siihen on monia.

    Pienillä pihoilla on järkevää suosia puiden kääpiöiviä, pienikokoisiksi jääviä muotoja. Julkisessa rakentamisessa puolestaan kiinnostavat kapeat, pylväsmäiset puut, jotka eivät levittäydy katujen ylle. Harrastajien keskuudessa on kysyntää myös poikkeuksellisille väreille tai lehtimuodoille, Uimonen kertoo.

    Eläkkeellä oleva biologianopettajan Aulikki Similän pihamaalla punakoivu kasvaa kunniapaikalla.Hanna Juopperi / Yle

    Poikkeuksellinen väritys herättää myös tunteita puolesta ja vastaan. Kasviekologian dosentti Ari-Pekka Huhta tietää, että punaisena loimottava puu on takuuvarma keskustelunaihe.

    – Tämä jakaa usein mielipiteitä kansan keskuudessa, että sopiiko tämmöinen uusi muoto esimerkiksi vanhoihin kartanopuistoihin tai arvokkaille paikoille. Siitä on monta mielipidettä, mutta kyllä se sieltä ainakin selvästi erottuu.

    Eläkkeellä oleva biologianopettaja Aulikki Similä on viehättynyt puuhun, jonka tarinaan itsekin liittyy kiinteästi. Hän on vienyt punakoivua myös eteenpäin.

    – Olen monesti vienyt syntymäpäivälahjaksi punakoivun taimen tuttaville.

    Katumaalausteos Seinen varrelta ja viikon muita uutiskuvia

    Katumaalausteos Seinen varrelta ja viikon muita uutiskuvia


    Viime viikolla Kiinassa valaistiin pilvenpiirtäjiä, Guatemalassa tulivuori syöksi savua ja Kaliforniassa järjestettiin Dock Diving -tapahtuma. Tässä koottuna viikon vaikuttavimmat...

    Viime viikolla Kiinassa valaistiin pilvenpiirtäjiä, Guatemalassa tulivuori syöksi savua ja Kaliforniassa järjestettiin Dock Diving -tapahtuma. Tässä koottuna viikon vaikuttavimmat uutiskuvat.
    Kuivuus näkyy ensin pienten ojien, norojen ja purojen eliöstössä – tuho on kuitenkaan harvoin lopullinen

    Kuivuus näkyy ensin pienten ojien, norojen ja purojen eliöstössä – tuho on kuitenkaan harvoin lopullinen


    Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus varoitteli viime viikolla ennätyksellisen matalalla olevien vedenkorkeuksien sekä -virtaamien vaikutuksesta vesistöihin. Ensimmäisenä kuivuuden aiheuttamat haittavaikutukset näkyisivät ojissa ja puroissa. Suomen...

    Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus varoitteli viime viikolla ennätyksellisen matalalla olevien vedenkorkeuksien sekä -virtaamien vaikutuksesta vesistöihin. Ensimmäisenä kuivuuden aiheuttamat haittavaikutukset näkyisivät ojissa ja puroissa.

    Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piirin piirisihteeri Teemu Tuovinen lisää listaan ojien ja purojen lisäksi vielä norot.

    Pintavesivaikutteiset ekosysteemit, kuten ojanpohjat ja kangasmailta tulevat norot, ovat niitä, joissa kuivuus alkaa näkyä. Mutta pohjavesivaikutteisilla alueilla ei ole Tuovisen mukaan vielä hätää.

    – Vedenlaatu on erittäin hyvä ja virtaamaa luomissa, puroissa ja joissa riittää. Sellaiset alueet, missä tulee vain sadevesiä ja pintavesia, alkavat olla aika kuivia, Tuovinen sanoo.

    Usean vuoden vaikutukset

    Noro eli puroa pienempi luonnontilainen vesiuoma saattaa kuivua lähes kokonaan silloin tällöin. Niiden lajisto on Tuovisen mukaan tottunut kausikuivuuteen.

    Kuivuus ja veden vähentyminen saa ne lajit, jotka pääsevät kuivuutta karkuun omin jaloin tai omilla pyrstöillä, etsimään parempia elinympäristöjä.

    – Kyllä hyönteiset aina jostain sellaisen sopen löytää, missä on kosteutta tai sitten niiden pitää tulla alavirtaan niin paljon alemmas, että joku lampi löytyy, Tuovinen toteaa.

    Myös kalat lähtevät alavirtaan, kun vesi alkaa olla vähssä.

    Tuovisen mukaan kuivuuden aiheuttama tuho esimerkiksi norossa on harvoin lopullista, mutta useamman vuoden tilapäinen muutos ekosysteemiin siitä voi aiheutua.

    – Kaloilla on vaellusvietti ja ne pyrkivät palaamaan ja hakeutumaan uusille alueille, kun vesi palaa. Hyönteiskannatkin palautuvat pikku hiljaa.

    Pajuluoman vesi on tavallista matalammalla Seinäjoella.Hanne Leiwo/YleHeinäkuussa ollut pahempikin tilanne

    Se, että näin kuivaa on alkukesästä, on poikkeuksellista. Tuovinen muistaa kuitenkin pahempiakin tilanteita myöhemmältä kesältä. Esimerkiksi heinäkuun helteillä virtavesissä on ollut huomattavastikin heikompi tilanne.

    – En pitäisi alkukesän ja kevään kuivuutta niin hälyttävänä, sillä ei ole niin pitkä siitä, kun sulamisvedet ovat menneet ja maaperässäkin on vielä kosteutta.

    Tuovinen pitåä kaikkia ääri-ilmiöitä ikävinä. Hän kuitenkin muistuttaa, että virtavesialueet, joilla on erityisen arvokasta lajistoa, ovat usein pohjavesivaikutteisia elinympäristöjä ja niissä vielä vettä riittää.

    Aika keskustella

    Pienet joet, purot ja norot ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle ja esimerkiksi eläinten juomapaikkoina. Se, että ne voivat hyvin ja niissä vettä riittää, on luonnolle tärkeää.

    – Akuuttiin tilanteeseen emme voi paljon vaikuttaa, mutta voisimme herätä puhumaan siitä, mikä on pintavesien ja maankuivatuksen vaikutus, Tuovinen miettii.

    – Ojien tukkimista ja vähemmän ojia siellä, missä ne eivät ole välttämättömiä. Että pintavesiä saataisiin pidettyä mahdollisimman kauan, että ne riittäisivät kesälle – se olisi valtavasti pelastava asia.

    Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri on mukana Freshabit –hankkeessa, jonka myötä toteutetaan esimerkiksi purokunnostuksia pohjalaisjoilla.

    Nuoret naiset innostuivat luonnosta – satumainen kuva somessa sysää ihmiset vaellukselle

    Nuoret naiset innostuivat luonnosta – satumainen kuva somessa sysää ihmiset vaellukselle


    Moni etsii päiväretkikohteitaan esimerkiksi Instagramista.Marinella Himarin InstagramMissä tuo on? Ajo-ohjeet? Kuvat kauniista luontokohteista leviävät sosiaalisessa mediassa. Moni innostuu turkoosinsinisistä lammista sekä jylhistä louhoksista ja...

    Moni etsii päiväretkikohteitaan esimerkiksi Instagramista.Marinella Himarin Instagram

    Missä tuo on? Ajo-ohjeet?

    Kuvat kauniista luontokohteista leviävät sosiaalisessa mediassa. Moni innostuu turkoosinsinisistä lammista sekä jylhistä louhoksista ja ottaa auton alleen. Päiväretkien suosio on Metsähallituksen tilastoissa vahvassa nousussa.

    Myös Luonto-Liitossa on huomattu, että poluille on eksynyt uusia retkeilijöitä: sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole ennen edes osanneet ajatella olevansa ulkoilmaihmisiä. Retkeily ei ole pelkästään "eräjormien" hommaa.

    Retkipoluille ovat lähteneet varsinkin nuoret naiset. Kansallispuistojen ja luontokohteiden kävijätilastoissa alle kolmikymppiset naiset eivät vielä näy, mutta metsissä heidät on huomattu. Nuoret naiset retkeilevät lasten ja ystävien kesken erityisesti pääkaupunkiseudun kohteissa.

    Liekö somella osuutta asiaan? Ainakin nuoret naiset ovat juuri se ryhmä, joka somea ja blogeja aktiivisesti seuraa.

    – Sosiaalisella medialla saadaan ihmiset tiettyyn paikkaan. Kuvat innostavat ihmisiä lähtemään ja hakemaan sitä samanlaista kuvaa. Halutaan tuoda itseä esille ja sitä, että elää mageeta elämää. Some voi tehdä ihmeitä yhdelle luontokohteelle, sanoo outdoors-toimittaja, luontokuvaaja Marinella Himari.

    Näin kävi esimerkiksi Lohjalla. Retkipaikka-sivusto kirjoitti vuonna 2014 Paavolan kauniista tammesta. Ennen vain paikallisille tuttu, 300–400 vuotta vanha puuvanhus nousi hetkessä nettijulkkikseksi ja siitä tuli suosittu luontokohde.

    – Somella voi olla suuri vaikutus yhdelle luontokohteelle, sanoo Himari.

    Marinella Himarin mukaan harmoniset luontokuvat herättävät huomiota sosiaalisessa mediassa. Selkeä objekti ja kaunis valo riittävät, hän sanoo.Marinella Himarin Instagram

    Pelkkää somea ei kuitenkaan pidä lähikohteiden suosion kasvusta kiitellä. Vallalla on luontobuumi, ja esimerkiksi ulkoilun terveysvaikutuksista puhutaan yhä enemmän.

    – Mä luulen, että ylipäätään ekologisuus, vihreä ajattelu ja eettisempi elämäntapa on ollut trendikästä useamman vuoden, ja tämä vaikuttaa matkailupäätöksiin, sanoo Himari.

    Osaltaan luontotrendiä selittää se, että kansallispuistojen verkostoa on saatu vahvistettua, kun Hossan kansallispuisto avattiin Suomussalmella viime kesänä. Toisaalta kävijämääriä selittää myös yleinen kiinnostus luontoa kohtaan.

    – Luonto vetää nykyajan kiireisiä ihmisiä puoleensa. Suojelualueilla on monien mielestä se hienoin suomalainen luonto, yhdistettynä niihin palveluihin, miettii Metsähallituksen erikoissuunnittelija Liisa Kajala.

    Himari on Hämeenlinnasta kotoisin. Aulanko on hänelle tuttu ja tärkeä paikka.Marinella Himarin Instagram

    Suosituimpia kohteita Himarin mukaan ovat esimerkiksi Nuuksion ja Repoveden kansallispuistot. Myös esimerkiksi Hollolan Kiikunlähde tai juuri Lohjan tammi ovat suosittuja vierailukohteita.

    Suosiossa on joskus myös kääntöpuolia. Esimerkiksi Hollolassa Kiikunlähteellä on koeteltu jokamiehen oikeuksia, sillä somejulkkikseksi noussut lähde on yksityisten omistajien tontilla.

    WWF:n raportti: Välimerestä tulossa muovimeri – jopa 40 prosenttia muoviroskista aiheutuu turismista

    WWF:n raportti: Välimerestä tulossa muovimeri – jopa 40 prosenttia muoviroskista aiheutuu turismista


    Muoviroskat ja mikromuovi ovat muuttamassa Välimeren jättimäiseksi muovimereksi, ilmenee WWF:n tänään perjantaina julkaistusta raportista. Maailman merien päivänä julkaistu Out of the Plastic Trap: Saving the Mediterranean from plastic pollution...

    Muoviroskat ja mikromuovi ovat muuttamassa Välimeren jättimäiseksi muovimereksi, ilmenee WWF:n tänään perjantaina julkaistusta raportista.

    Maailman merien päivänä julkaistu Out of the Plastic Trap: Saving the Mediterranean from plastic pollution -raportti kertoo, että turismi lisää Välimeren maiden muovikuormaa 40 prosentilla joka kesä.

    Suurin osa Välimeren muoviroskasta on peräisin kuluttajapakkauksista eli kertakäyttömuoviroskasta.

    Tutkijat ovat erityisen huolestuneita mikromuovista, jota on Välimeressä maailman mittakaavassa ennätysmäärä. Välimeren mikromuovipitoisuus on neljä kertaa suurempi kuin Tyynenmeren muovipyörteen pitoisuus. Mikromuovin määrä Välimeressä on 1,25 miljoonaa fragmenttia neliökilometriä kohden, kertoo WWF tiedotteessa.

    – On havaittu, että käytännössä kaikissa Välimeren alueen merieläimissä on mikromuovia ja 90 prosenttia eläimistä on syönyt suurikokoista muoviroskaa, kertoo WWF:n meriasiantuntija Anna Soirinsuo Ylelle.

    WWF kertoo tiedotteessa, että suuremmat muoviroskat vahingoittavat, tukehduttavat ja tappavat eläimiä. Mukana on myös uhanalaisia lajeja, kuten merikilpikonnia ja munkkihylkeitä.

    Ruokaketjuun joutuessaan mikromuovi uhkaa myös ihmisten terveyttä.

    Mitä tavallinen ihminen voi tehdä?

    Välimeren maissa matkailee yli 200 miljoonaa turistia vuosittain, ja suurin osa Välimereen joutuvasta muovijätteestä on lähtöisin Turkista ja Espanjasta. Seuraavaksi suurimpia muovijätteen tuottajia ovat Italia, Egypti ja Ranska.

    Tavallinen ihminenkin voi tehdä osansa luonnon suojelemiseksi, muistuttaa Soirinsuo.

    – Tavallinen ihminen voi Välimeren maissa turistina ollessaan syödä ravintolassa, jossa käytetään kestoastioita. Myös toreja voi suosia, sillä niissä ruoka on vähemmän pakattua. Eikä heitetä roskia rannalle.

    Merien muoviongelman ratkaisemisessa merkittävä tekijänä on kertakäyttöisen muovin kulutuksen vähentäminen. Soirinsuon mukaan EU-maiden ihmiset ovatkin heränneet siihen, että muovijäteongelma on suuri ja siihen pitää puuttua.

    – Olisi tärkeää, että EU:n yhteistä lainsäädäntöä lähdetään muuttamaan muovin vähentämiseksi ja kiertotalouden sekä jätteiden kierrätyksen parantamiseksi.

    Päätoimittajat puntaroivat metsästyksen etiikkaa:

    Päätoimittajat puntaroivat metsästyksen etiikkaa: "Ei hyväksytä lukijalta kuvaa, missä hirvellä on kaljatölkki suussa"


    Suomessa metsästys ja kalastus ovat suosituimpien harrastusten joukossa. Onko kulttuuri ja toiminta niin kestävää ja eettistä kuin alan toimijat, viranomaiset ja harrastajat sanovat? OtavaMedian ulkoilmalehtien (Metsästys ja Kalastus, Erä)...

    Suomessa metsästys ja kalastus ovat suosituimpien harrastusten joukossa. Onko kulttuuri ja toiminta niin kestävää ja eettistä kuin alan toimijat, viranomaiset ja harrastajat sanovat?

    OtavaMedian ulkoilmalehtien (Metsästys ja Kalastus, Erä) päätoimittaja Petri Korhonen ja Outdoor Media Oy:n julkaiseman Riista-lehden päätoimittaja Pekka Mommo kantavat isoa vastuuta suomalaisesta metsästyskulttuurista.

    – Metsästys on Pohjoismaissa eettistä, meillä ei ole kerskuttu saalismäärillä. Tässä liepeillä on kuitenkin ilmiöitä, joista eettisyys on kaukana. Yksi niistä on petoviha ja siinä tapahtuvat asiat, sanoo Petri Korhonen.

    – Meillä metsästyskulttuuri on lihakulttuuri, saalis syödään eikä olla sarvien perään. Se on pysynyt terveenä ja hyvässä hengessä, metsästetään tarpeeseen eikä seinälle tavaraa, säestää Pekka Mommo.

    Kuvituskuva kanalintumetsästyksestä.Ensio Karjalainen / Yle

    Lihan kulutuksen vähentämisen eettisyydestä miehet ovat yhtä mieltä.

    – Mieluummin ainakin meidän perheessä suositaan, että vähemmän lihaa, mutta parempaa, sanoo Mommo.

    – Korostamme lehtijutuissa, että pyydä sen verran mitä syöt, syö se mitä saat, ja kun saat tarpeeksi, mitä arvelet syöväsi, niin lopeta kalastus tai metsästys siihen, kertoo Petri Korhonen.

    Salametsästys on elefanttina olohuoneessa

    Kainuusta kotoisin oleva Petri Korhonen sanoo, että metsästyksen etiikka kärsii salametsästyksen takia.

    – Monella paikkakunnalla toimii naapuripelko siinä, ettei haluta ilmiantaa salametsästystä. Oman kylän salametsästäjää ei kukaan käräytä poliisille, koska ei ole tapana vasikoida.

    – Jos toimit väärin, luvat lähtee. On hyvä asia, että pelote on vahva, Korhonen painottaa.

    Päätoimittaja Petri Korhonen.Mika Moksu / Yle

    Pekka Mommon mielestä metsästäjät ovat isossa mittakaavassa varsin lainkuuliaista porukka, joka ei halua vaarantaa harrastustaan törttöilemällä.

    – Tämä on rakas intohimoharrastus ja elämäntapa. Monet odottavat koko vuoden, että pääsee syksyllä jahtiin. Ei haluta ottaa riskiä, että luvat lähtee eikä pääse metsästämään syksyllä, Mommo muistuttaa.

    Metsästyskulttuurin puolestapuhujat

    Pelkkä lainpelko ei silti ole ydinsyy, mikä pitää metsästäjät kurissa. Suomalaiset lähtevät metsään tekemään, pääasiana ei ole tappaminen ja sarvien saaminen, pohtii Korhonen. Pekka Mommo on samoilla linjoilla.

    – Olen itse Lapista ja puupyssyllä aloittanut "metsästyksen". On tullut metsästys- ja luontokasvatusta, riistan kunnioitusta, aseen käsittelyä jo natiaisesta alkaen. Kulttuuri on niin vahva, ei se vain lainsäädännöllä ja peloitteilla toimi.

    Päätoimittaja Pekka Mommo Riihimäen Erämessuilla.Mika Moksu / Yle

    Julkaisuissaan päätoimittajat kantavat vastuuta metsästyksen ja kalastuksen etiikan puolustamisesta.

    – Metsästys ja kalastus -lehdessä ei haluta hyssytellä väärintekemisiä. Jos jotkut metsästäjät ovat tehneet poskettomasti pieleen, me kerrotaan siitä. Erä-lehdessä kalastuksen puolella me kerromme erimerkiksi uusimmista tutkimustuloksista, miten kalat tuntevat kipua ja mitkä ovat eettisiä pyydystysmenetelmiä, Korhonen kertoo.

    Mommo muistuttaa journalistin etiikan pätevän myös Riista-lehdessä.

    – Suurin on susikysymys, missä leimahtaa helposti. Olemme lainkirjan puolella, ei haluta yllyttää ketään. Ei hyssytellä, mutta tarkasti tutkitaan, koska kannetaan myös se vastuu. Me ollaan aika iso vaikuttaja ja meillä on aika iso rooli tässä hommassa Petrin kanssa, toteaa Mommo.

    Saaliskuvassa saalista on kunnioitettava

    Kun eräksi on saatu komea saalis, hetki halutaan ikuistaa valokuvaksi. Molemmat päätoimittajat hyväksyvät veren saaliskuvissa, mutta eivät epäkunnioitusta.

    – Ollaan tehty periaatepäätös, että ei hyväksytä lukijalta kuvaa, missä saalista retuutetaan tunteettomasti tai istutaan saaliin päällä, tai hirvellä on kaljatölkki suussa. Onneksi tällaisia ei ole muutamaan vuoteen juuri tullutkaan. Välillä silti näitä tulee, mutta epäkunnioittavia on yksi prosentti eivätkä ne pääse lehden palstoille, Korhonen sanoo.

    – Saalis saa näkyä ja metsästäjä saa olla onnellinen kaadon takana, ja hänellä voi olla verta käsissään. Mutta monien suurien valmistajien mainoskuvissa ei saa näkyä veren tippaakaan eikä kuollutta eläintä. Tätä mietitään paljon Euroopassa, Mommo kertoo.

    Pertti Huotari / Yle

    Kuvien valinta ei ole Petri Korhosen mielestä viherpesua vaan estetiikkaa. Myös kielenkäytössä tappamista etäännytetään, pohdiskelee Pekka Mommo.

    – Ihminen on varovainen puhuessaan kuolemasta. Metsästäjät puhuvat riistalaukauksista, vaikka siinä ammutaan niin, että eläin kuolee. Itsekin siloitellaan asiaa, vaikka se on reikä kylkeen ja henki pois. Riista saa kuitenkin lehdessä näkyä, kuolleena tai elävänä.

    Petri Korhonen vertaa puhetapaa armeijan kielenkäyttöön, jossa viholliseen "vaikutetaan kaukaa".

    – Jos me menisimme samaan kuin armeijassa, niin me emme enää puhuisi edes riistalaukauksista, vaan vaikuttaisimme riistaan kaukaa.

    Jo toinen rikosilmoitus: merimetson pesät tyhjennetty myös Lahden Vesijärvellä –

    Jo toinen rikosilmoitus: merimetson pesät tyhjennetty myös Lahden Vesijärvellä – "Linnut ehtivät hautoa yli viikon"


    Merimetso on tänä keväänä ensi kertaa onnistunut rakentamaan pesiä Sisä-Suomen järville ja päässyt pesäpuuhissaan munintavaiheeseen asti. Pesimähavaintoja on Vanajavedeltä Pirkanmaalta ja Vesijärveltä Päijät-Hämeestä. Molemmissa...

    Merimetso on tänä keväänä ensi kertaa onnistunut rakentamaan pesiä Sisä-Suomen järville ja päässyt pesäpuuhissaan munintavaiheeseen asti. Pesimähavaintoja on Vanajavedeltä Pirkanmaalta ja Vesijärveltä Päijät-Hämeestä.

    Molemmissa tapauksissa pesintää on häiritty. Eilen uutisoitiin, että Valkeakoskella on tehty rikosilmoitus Vanajavedellä olleen yhdyskunnan pesätuhosta. Uutisen jälkeen myös Vesijärveltä tuli ilmoitus pesien tyhjentämisestä.

    Rikosilmoituksen Vesijärven tapauksesta teki Espoossa asuva lintuharrastaja ja biologi Esa Lammi, joka seurasi merimetsojen pesintää kaukoputkellaan toukokuussa.

    – Linnut ehtivät hautoa yli viikon. Neljä hautovaa lintua oli pesillä vielä 14. toukokuuta, mutta 19. toukokuuta pesät olivat tyhjiä, Lammi sanoo.

    – Kun linnut olivat lähteneet, kävin katsomassa pesät ja totesin ne tyhjiksi. Pesät olivat siistejä, mutta munat ja linnut puuttuivat.

    Laji levittäytyy sisämaahan

    Esa Lammi kertoo seuranneensa Vesijärven lintuja 1970-luvulta asti. Aiemmin merimetso ei ole pesinyt Vesijärvellä. Nyt pesät olivat selkäveden keskellä olevalla lintuluodolla, jossa pesii jonkin verran myös lokkeja. Lammi ei halua tarkentaa luodon sijaintia.

    – Uskon, että tämä oli ainoa merimetson pesintä Vesijärvellä. Nuoria lintuja siellä on kyllä useammassa paikassa, mutta pesimäpukuisia, aikuisia lintuja on vähän.

    Vanajaveden ja Vesijärven pesinnät ovat ensimmäisiä tiedettyjä merimetson pesintöjä sisämaassa. Merialueella laji on levinnyt voimakkaasti, ja monen asiantuntijan mukaan sen levittäytyminen sisämaan järville on odotettua.

    Merimetso on kiistelty laji, mutta se on rauhoitettu ympäri vuoden. Jo pelkkä pesinnän häiritseminen on luonnonsuojelurikos.

    Esa Lammi sanoo, että häntä merimetsojen leviäminen sisämaahan ei häiritse.

    – Kyllä tuollaiselle järvelle helposti yksi tai kaksi yhdyskuntaa mahtuu, eikä se vaikuttaisi vielä esimerkiksi kalastoon. Ainoa, missä se näkyy, on ulosteiden tahrimat puut ja rantakivet. Mutta ehkä ne pitäisi vain hyväksyä luontoon kuuluvina, Lammi sanoo.

    Lue myös: Vanajavedellä tuhottu seitsemän merimetson pesää – pesintä oli ensimmäinen sisämaassa

    "Se on pojat viimeinen kevät nyt, sillä tuonen risti istui kivellä – tämä on tarina siitä, kuinka merimetsosta tuli Suomen vihatuin lintu

    Asiantuntijat erimielisiä – muuttaako merimetso sisämaan järville?

    Guatemalan oppositio: Hälytyskellojen olisi pitänyt soida aikaisemmin tulivuorenpurkauksesta

    Guatemalan oppositio: Hälytyskellojen olisi pitänyt soida aikaisemmin tulivuorenpurkauksesta


    Guatemalan oppositio vaatii katastrofivaroitusvirastoa vastuuseen sunnuntain tulivuorenpurkauksen suuren uhrimäärän takia. Oppositiopoliitikkojen mukaan Conred-viraston olisi pitänyt varoittaa purkauksesta aiemmin. Tulivuoren purkauksessa kuolleiden...

    Guatemalan oppositio vaatii katastrofivaroitusvirastoa vastuuseen sunnuntain tulivuorenpurkauksen suuren uhrimäärän takia.

    Oppositiopoliitikkojen mukaan Conred-viraston olisi pitänyt varoittaa purkauksesta aiemmin.

    Tulivuoren purkauksessa kuolleiden määrä on kivunnut liki sataan, ja 200 ihmistä on edelleen kateissa.

    Tulivuorenpurkaus vaaransi yli 1,7 miljoonaa ihmistä tulivuoren ympäristössä. Yli 3000 ihmistä evakuoitiin.

    Oppositiopoliitikko Mario Taracena on vaatinut, että Guatemalan hallitus aloittaa tutkinnan Conredin toiminnasta. Asiasta kertoo Britannian yleisradioyhtiö BBC.

    Brittilehti The Guardian kuvailee, että tulivuorenpurkausta edeltävät aina selkeät merkit. Maa muun muassa alkaa täristä merkkinä siitä, että paine tulivuoren sisällä kasvaa.

    Guatemalalaisen Prensa Libre -lehden mukaan Fuego-tulivuoren purkaus vapautti ilmakehään suuren määrän myrkyllisiä kaasuja.

    Tulivuoresta vapautui esimerkiksi rikkidioksidia, joka voi ärsyttää nenän ja kurkun limakalvoja.

    Yhdysvaltalaisen MIT-yliopiston vulkanologi Simon Carn kuvaili purkauksen seurauksia Twitterissä:

    – Tämä on suurin määrä Fuego-tulivuoresta purkautunutta rikkidioksidia sitten vuoden 1974, hän kuvaili.

    Lisää aiheesta:

    Guatemalassa maata, tuhkaa ja kaasua syössyt tulivuori aiheutti mittavat tuhot – Tutkija: Samankaltainen purkaus kuin aikoinaan Pompeijin tuhossa

    Yli tuhat Inarijärven kansallispuiston kannalla –

    Yli tuhat Inarijärven kansallispuiston kannalla – "ei tarkoittaisi yltiöpäistä suojelua"


    Yli tuhat ihmistä haluaa vauhdittaa kansallispuiston perustamista Inarijärvelle. Runsaan tuhannen nimen lista luovutetaan torstaina iltapäivällä Inarin kunnanvaltuuston edustajille. Allekirjoittajista satakunta on inarilaisia. Nettiadressin lisäksi...

    Yli tuhat ihmistä haluaa vauhdittaa kansallispuiston perustamista Inarijärvelle. Runsaan tuhannen nimen lista luovutetaan torstaina iltapäivällä Inarin kunnanvaltuuston edustajille. Allekirjoittajista satakunta on inarilaisia.

    Nettiadressin lisäksi nimen on voinut laittaa alle myös Ivalon kirjastossa olleeseen listaan.

    Nimiä on kerännyt Inarin Luonnonystävät -yhdistys. Luonnonystävien puheenjohtaja Ilkka Roininen kiistää, että tarkoitus olisi Inarijärven "yltiöpäinen suojelu".

    – Tavallisille järven käyttäjille, jotka harrastavat kotitarvekalastusta ja mökkeilyä, kansallispuiston perustamisella ei olisi vaikutusta. Nykyinen järven käyttö voi meidän mielestä jatkua. Haluamme säilyttää järven erämaisuuden eli asettaa suojan rantametsien hakkuille ja uusien mökkien rakentamiselle, Roininen tiivistää.

    Paikallisten vastarinta kaatoi Käsivarren kansallispuiston

    Inarin Luonnonystävät toivoo, että Inarin kunta alkaisi valmistella kansallispuistoa. Kansallispuiston perustamisesta päättää valtioneuvosto, jos hanke saa riittävästi kannatusta paikallisilta ihmisiltä.

    – Esimerkiksi Käsivarren kansallispuistoa ei aikanaan perustettu, kun Enontekiöllä vastustettiin ajatusta.

    Inarin Luonnonystävät keräsi nimiä Inarijärven erämaisuuden säilyttämiseksi viimeksi seitsemän vuotta sitten. Tuolloin adressiin kertyi yli 6700 ihmisen nimi, heistä inarilaisia oli noin tuhat. Tuolloin ihmisiä huolestuttivat mökkikylien kaavoitussuunnitelmat Inarijärven rantamaille. Tuolloin Inarin kunnanhallitus päätyi rantametsien suojelun kannalle kaavoituksessa.

    Miksi nimiä kertyi tällä kertaa paljon vähemmän?

    – Poliittinen muisti taitaa olla lyhyt, Roininen tokaisee.

    Koira teki karmean löydön – tien varressa lojui ilmeisesti ihmisen iso reisiluu

    Koira teki karmean löydön – tien varressa lojui ilmeisesti ihmisen iso reisiluu


    Minna Soljasalo oli tiistai-iltana tavalliseen tapaansa ulkoiluttamassa labradorinnoutaja Almaa Lappeenrannan Harapaisissa. Tien vartta haistellessaan koira äkkiä löysi isokokoisen luun. Koira oli jostain syystä luusta erityisen kiinnostunut ja se...

    Minna Soljasalo oli tiistai-iltana tavalliseen tapaansa ulkoiluttamassa labradorinnoutaja Almaa Lappeenrannan Harapaisissa. Tien vartta haistellessaan koira äkkiä löysi isokokoisen luun.

    Koira oli jostain syystä luusta erityisen kiinnostunut ja se olisi Soljasalon mukaan halunnut kantaa luun suussaan kotiin.

    Sairaanhoitajana työskentelevän Minna Soljasalon epäilykset heräsivät ja hän ilmoitti löydöstä poliisille.

    – Poliisi kertoi minulle, että se on ihmisen reisiluu, kertoo Soljasalo.

    Luun löytöpaikka on vain vajaan kilometrin päässä Lappeenrannan keskustasta Hietalankadun alikulkutunnelin jälkeen Tarulankadun risteystä vastapäätä.

    Harapaisten alueella on viime syksynä tehty vesiputkien rekennustöitä. Soljasalo arvelee, että luu on saattanut putkahtaa maan päälle maankaivuun yhteydessä.

    Luu vaikuttaa olleen maassa kauan.Minna SoljasaloEi tavatonta

    Kaakkois-Suomen poliisilaitoksen rikoskomisario Petri Korpisammal kertoo, että luu vaikuttaa vanhalta. Poliisilla ei vielä ole tietoa luun alkuperästä. Luu on lähetetty tutkittavaksi Keskusrikospoliisin laboratorioon, jossa sen tutkinta kestää maksimissaan puolitoista kuukautta. Samalla varmistetaan, että kyse on ihmisen luusta eikä esimerkiksi isokokoisen eläimen luusta.

    Rikoskomisario Korpisammaleen mukaan tämänkaltaiset luulöydöt eivät ole harvinaisia. Ihmiset tuovat poliisille näytille luita aina silloin tällöin.

    Minna Soljasalo kertoo, että hänen Alma-koirallaan on hyvä nenä ja se etsii ahkerasti kaikenlaista.

    – Keväällä Alma löysi asunnottoman kääriytyneenä pressuun puun alta nukkumasta. Itse en olisi sitä edes huomannut mutta koira haistoi ja vainusi että pressun alla on joku.

    Poliisi varmistaa tutkimuksissaan, että kyseessä on ihmisen reisiluu, eikä esimerkiksi jonkin eläimen luu.Minna Soljasalo
    Vanajavedellä tuhottu seitsemän merimetson pesää – pesintä oli ensimmäinen sisämaassa

    Vanajavedellä tuhottu seitsemän merimetson pesää – pesintä oli ensimmäinen sisämaassa


    Poliisi tutkii Valkeakoskella Vanajavedellä tehtyä luonnonsuojelurikosta. Tuhotyö on tapahtunut toukokuun viimeisen viikon aikana Vanajanselällä sijaitsevalla saarella. Alueella lintuja laskevan rengastajan mukaan merimetson pesiä oli toukokuussa...

    Poliisi tutkii Valkeakoskella Vanajavedellä tehtyä luonnonsuojelurikosta. Tuhotyö on tapahtunut toukokuun viimeisen viikon aikana Vanajanselällä sijaitsevalla saarella.

    Alueella lintuja laskevan rengastajan mukaan merimetson pesiä oli toukokuussa yhteensä seitsemän, joissa viidessä oli munia. Lintuharrastaja Jouko Astor havaitsi pesien tuhoamisen 2. kesäkuuta ja teki asiasta rikosilmoituksen poliisille.

    – Pesämaljat ja munat oli hävitetty, samoin osa risupohjista, Astor kertoo.

    – Enhän minäkään kauhean iloinen sisämaan pesinnöistä ole, mutta näin ei pitäisi toimia. Pesien tuhoaminen on rikos.

    Pesät olivat Vanajanselällä sijaitsevan Kantturin saaren lähistöllä, puustottomalla kallioluodolla. Astorin arvion mukaan pesissä oli yhteensä parisenkymmentä munaa.

    Aiemmat pesät jääneet munattomiksi

    Suomen ympäristökeskuksen mukaan merimetso ei ole aiemmin pesinyt sisämaassa. Vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos sanoo, että yrityksiä on ollut.

    – Vanajavedellä oli muutama vuosi sitten pesintäyritys, mutta se tuhottiin saman tien, Mikkola-Roos sanoo.

    Nyt tuhottu pesintä oli siis tiettävästi ensimmäinen sisämaassa. Mikkola-Roosin mukaan Vanajavesi on vanhastaan ollut merimetsojen levähdyspaikka niiden muuttomatkalla pohjoisille merialueille.

    Myös Mallasvedellä on tavattu jopa usean sadan linnun parvia, mutta ne ovat olleet kesää viettäviä nuoria yksilöitä, jotka eivät ole pesineet alueella. Lisäksi Lahden Vesijärvellä on ollut aiemmin merimetson pesiä, mutta ne ovat olleet tyhjiä.

    Poliisi toivoo vihjeitä

    Poliisi tutkii pesien tuhoamista luonnonsuojelurikoksena. Poliisi kaipaa asiassa yleisön apua. Havainnot ja tiedot 20.5. ja 2.6. välisenä aikana tapahtuneesta teosta voi ilmoittaa poliisille puhelimitse numeroon 0295 445 877 tai sähköpostilla osoitteeseen [email protected]

    Merimetso on rauhoitettu ympäri vuoden. Pelkästään sen pesimärauhan häiritseminen on luonnonsuojelurikos.

    Merimetso hävisi vainon seurauksena Itämeren pesimälajistosta 1900-luvun alussa. Suomessa laji alkoi pesiä uudelleen vuonna 1996. Sen voimakas leviäminen ja pesimäluotojen likaantuminen ovat saaneet monet pitämään lajia epätoivottuna.

    Vanajaveden pesinnän tuhoamisesta kertoi ensin Valkeakosken Sanomat.

    Lue myös: "Se on pojat viimeinen kevät nyt, sillä tuonen risti istui kivellä – tämä on tarina siitä, kuinka merimetsosta tuli Suomen vihatuin lintu

    Asiantuntijat erimielisiä – muuttaako merimetso sisämaan järville?

    Juttua korjattu 7.6. kello 10.29: Pesintää ei katsota onnistuneeksi, koska poikaset eivät kuoriutuneet.

    Tutkijat löysivät mikromuovia myös suomalaisesta järvivedestä – seuraavaksi halutaan tietää, päätyykö muovi juomaveteen

    Tutkijat löysivät mikromuovia myös suomalaisesta järvivedestä – seuraavaksi halutaan tietää, päätyykö muovi juomaveteen


    Suomen sisävesistöjen ensimmäiset mikromuovitutkimustulokset vahvistavat aiemmat epäilykset: alle viiden millimetrin kokoista mikromuovia löytyy myös järvivedestä. – Pitoisuudet pintavedessä olivat aika lailla samanlaisia kuin Itämeressä,...

    Suomen sisävesistöjen ensimmäiset mikromuovitutkimustulokset vahvistavat aiemmat epäilykset: alle viiden millimetrin kokoista mikromuovia löytyy myös järvivedestä.

    – Pitoisuudet pintavedessä olivat aika lailla samanlaisia kuin Itämeressä, vahvistaa Itä-Suomen yliopiston tutkimusryhmää johtava dosentti Arto Koistinen.

    Suomen Akatemian rahoittamassa nelivuotisessa tutkimushankkeessa ovat mukana Suomen ympäristökeskus ja Itä-Suomen yliopisto.

    Muovia haaviin troolilla

    Sisävesistössä tutkimusta on tehty Kuopiossa Kallavedellä, joka on Suomen kymmenenneksi suurin järvi.

    Näytteitä on kerätty pintavedestä mantarooliksi kutsutulla haavilla vuoden 2016 syksyllä ja vuoden 2017 keväällä . Haavin nimi tulee mantarauskusta, jota haavi ulkonaisesti muistuttaa. Mantahaavin silmäkoko on 333 mikrometriä, mikä Koistisen mukaan sopii isomman muoviroskan keräämiseen.

    Mantatroolissa on haavi, jonka silmäkoko on 333 mikrometriä. Se soveltuu suuremman muoviroskan keräämiseen pintavedestä.Toni Pitkänen / Yle

    – Isoimmat muovihiukkaset löytyvät läheltä satamaa ja asutusta, eli paikoista, joihin kertyy ihmisten kulutuksen tuotteita.

    Tutkijoiden mukaan satamaan laskee useita hulevesiputkia, jotka tuovat muoviroskaa kaupungin keskustasta.

    Mitä tiheämpi suodatin, sitä enemmän muovia

    Troolauksen lisäksi näytteitä on kerätty myös pumppaamalla pintavettä erikokoisten suodattimien läpi. Mitä tiheämpää suodatinta käytettiin, sitä enemmän mikromuovia jäi tutkijoiden haaviin.

    – Lumenkaatopaikka on yksi keskeinen lähde, ja myös jätevedenputsarin läheltä löytyy suuria määriä pieniä partikkeleita.

    Dosentti Arto Koistinen johtaa Itä-Suomen yliopiston mikromuovitutkijoiden ryhmää.Matti Myller / Yle

    Dosentti Arto Koistisen mukaan mikromuovia on jätevedessä niin paljon, että sitä pääsee merkittäviä määriä myös jätevedenpuhdistamon läpi.

    "Mahdollista, että muovi päätyy lopulta ihmiseen"

    Kallavedestä löytyneistä muovihiukkasista lähes kaksi kolmasosaa on synteettisiä kuituja, eli peräisin esimerkiksi vaatteista. Koistinen tunnustaa olevansa tilanteesta huolestunut.

    – Mitä pienempiä partikkeleita päätyy veteen, sitä suuremmalla todennäköisyydellä jotkut eliöt käyttävät niitä ravinnokseen, jolloin se voi vaikuttaa ekosysteemiin.

    Mikromuovi on kooltaan alle viisi millimetriä.Matti Myller / Yle

    Hänen mukaansa on mahdollista, että mikromuovi voisi päätyä lopulta myös ihmiseen.

    – Siitäkin on ollut tutkimuksessa osviittaa, että näin voi käydä.

    Kuopiossa aiotaan tutkia myös juomavesi

    Kuopiossa, kuten useissa muissakin kaupungeissa, juomavesi on alun perin järvivettä, josta tehdään tekopohjavettä. Se puolestaan herättää kysymyksen siitä, voisiko mikromuovia kulkeutua talousveteen.

    Itä-Suomen yliopiston tutkijan Samuel Hartikaisen mukaan asiaan suhtaudutaan vakavasti. Yliopiston tutkijat ja Kuopion Vesi ovat jo sopineet yhteistyöstä, jossa tutkitaan talousveden mahdollisesti sisältämiä muovihiukkasia. Tavoitteena on kehittää myös menetelmä näytteiden talteenottoa varten.

    Tutkijat Emilia Uurasjärvi ja Samuel Hartikainen analysoivat pintavedestä kerättyä mikromuovia.Matti Myller / Yle

    – Tulemme samalla tutkineeksi tekopohjavedestä valmistettua talousvettä ja sitä, voiko vedenpuhdistusprosessi itsessään tuottaa muovihiukkasia talousveteen, Hartikainen sanoo.

    Lue lisää mikromuoveista:

    Ratinan satamassa pyörii akanvirta, joka paljastaa tamperelaisten synnit – Suomen järvistä on löydetty mikromuoveja jo yhtä paljon kuin Itämerestä

    Vaatekaapistasi voi löytyä yllättävä ympäristön saastuttaja – tekniset kerrastot ja fleece pahimpia mikromuovin lähteitä

    Muoviroskan määrä järvessä yllätti tutkijat – nyt he haluavat tietää, kulkeutuuko mikromuovi myös ravintoketjuun

    Luulitko, että kuivuus nujersi lehtokotilot pihaltasi? Todennäköisesti ne vain odottavat horroksessa seuraavaa sadetta

    Luulitko, että kuivuus nujersi lehtokotilot pihaltasi? Todennäköisesti ne vain odottavat horroksessa seuraavaa sadetta


    Kotipuutarhoista eri puolelta Suomea on löytynyt kuivia kotiloita jopa kymmenien yksilöiden ryhminä. Puutarhaharrastajien inhoama suursyömäri on vaikea karkottaa ja hävittää puutarhasta. Moni onkin arvellut luonnon hoitaneen tällä kertaa kannan...

    Kotipuutarhoista eri puolelta Suomea on löytynyt kuivia kotiloita jopa kymmenien yksilöiden ryhminä.

    Puutarhaharrastajien inhoama suursyömäri on vaikea karkottaa ja hävittää puutarhasta. Moni onkin arvellut luonnon hoitaneen tällä kertaa kannan rajoittamisen. Näin ei silti välttämättä ole.

    Luonnonvarakeskuksen tarkastajan, etana-asiantuntija Bengt Lindqvistin mukaan kotilo pystyy muodostamaan kuorensa suulle kalvon, joka hidastaa kosteuden haihtumista kuoren sisältä.

    Jos kalvo on ehjä, kotilo on todennäköisesti kuoren sisällä elossa ja pärjää viikkokausia horroksessa. Jos suojakalvo puuttuu, lehtokotilo on voinut menehtyä.

    – Hengissä oloa voi testata kastelemalla kukkapenkin kotiloryhmän. Viimeistään tunnin, parin kuluttua ne virkoavat hereille, puhkaisevat tekemänsä kalvon ja lähtevät etsimään ruokaa, kuvaa Lindqvist.

    Lehtokotilot aiheuttavat vahinkoa puutarhakasveille.Mari Karjalainen / Yle

    Kevään kuivuus on Bengt Linqvistin mukaan toistaiseksi vähentänyt kotipuutarhoissa etanatuhoja. Kasvien lehtiä syövä lehtokotilo voi pahimmillaan aiheuttaa melkoista vahinkoa.

    – Tällainen kuivuus rajoittaa kotiloiden liikkumista, mutta ei verota niiden määrää. Siihen tarvittaisiin kuukausia kestävä kuiva kausi.

    Tyhjät kuoret voivat kertoa loisista

    Tessaliina Ilmelä nappasi kuvan ”kuivuuteen kuukahtaneista vihulaisistaan” toukokuun lopussa.

    Hän on bongannut puutarhastaan lukuisia kuivahtaneita kotiloita. Niillä ei ole ollut kuoren suulla suojakalvoa, vaan nilviäinen on ollut selkeästi kuivuneena kuorensa sisällä.

    – Ainoastaan hyvin tiheiden kasvustojen alta on löytynyt eläviä yksilöitä. Eläviä kotiloita on yleensä pihallani paljon, nyt ei näy juuri yhtään, Ilmelä kertoo.

    Jos lehtokotilo tuntuu kevyeltä, se on Bengt Lindqvistin mukaan todennäköisesti kuollut. Jos samalta alueelta löytyy monia tyhjiä kuoria, kotilot ovat voineet joutua loiseläimen saaliiksi. Esimerkiksi luonnonmukaisena torjunta-aineenakin käytetyt sukkulamadot tuhoavat kotilon tunkeutumalla sen kuoren sisään.

    Sukkulamato voi koitua kotilon kohtaloksi.Timo Leponiemi / Yle

    Tessaliina Ilmelän pihassa kotiloita on riesaksi asti. Koska kotiloita on alueella paljon, Ilmelä on yrittänyt löytää keinot selviytyä. Hän esimerkiksi yrittää valita kasvit, jotka pärjäisivät kotiloiden kanssa.

    – Kun varautuu henkisesti siihen, että kotilot saattavat ehtiä popsia taimen, ei hävikki harmita niin paljon. Esimerkiksi korianteri hävisi yhdessä yössä. Nykyään kasvatan yrtit astioissa kivituhkalla ja mahdollisimman paahteisessa paikassa, mihin kotilot eivät tykkää mennä.

    Lehtokotilot ovat selvinneet talven pitkistä pakkasjaksoista hyvin lumikerroksen avulla. Kevään ja alkukesän kuivuus on saanut ne kerääntymään suojaisimmille paikoille, esimerkiksi maatuvien lehtikasojen alle.

    – Sieltä ne on nyt helppo löytää, kerätä ja hävittää, Lindqvist sanoo.