Yle Uutiset | Varkaus | Tuoreimmat uutiset

    Haluatko löytää Alvar Aalto -helmet? Uusi matkailusivusto esittelee 16 kaupungin kohteet

    Haluatko löytää Alvar Aalto -helmet? Uusi matkailusivusto esittelee 16 kaupungin kohteet


    Mistä on kyse?Alvar Aalto on yksi tunnetuimmista suomalaisarkkitehdeista.Alvar Aallosta kiinnostuneita matkailijoita palveleva uusi verkkosivusto julkaistiin torstaina.Sivustolla esitellään 16 suomalaispaikkakunnalla sijaitsevia Alvar Aallon...

    Mistä on kyse?Alvar Aalto on yksi tunnetuimmista suomalaisarkkitehdeista.Alvar Aallosta kiinnostuneita matkailijoita palveleva uusi verkkosivusto julkaistiin torstaina.Sivustolla esitellään 16 suomalaispaikkakunnalla sijaitsevia Alvar Aallon suunnittelemia kohteita.Yhteen paikkaan on koottu tietoa Aalto-kohteiden aukioloajoista ja sijainnista.Kunnat ja paikalliset yrittäjät ovat suunnitelleet retkivaihtoehtoja Aallon kohteisiin, joita pääsee varaamaan sivuston kautta.

    Aallon arkkitehtuurin ympärille rakennettu valtakunnallinen matkailusivusto julkaistiin torstaina.

    Sivustolla esitellään Aallon suunnittelemia kohteita. Lisäksi sivustolta löytyy ensimmäistä kertaa kootusti käytännönläheistä tietoa matkailijalle, kuten kohteiden aukioloajat ja karttoja.

    Tietoa on myös kunkin alueen matkailupalveluista. Kaupungit ja paikalliset yrittäjät ovat räätälöineet yhden tai kahden päivän retkiä Aalto-kohteisiin, joista etenkin ryhmien on aiempaa helpompi valita mieleisensä.

    Aalto-matkailupaketteja kaupataan turistiryhmille tai vaikkapa kokousmatkustajille.

    – Samalla syntyy valtava tietopaketti ihan yksittäisten matkailijoiden luettavaksi. Matkansa voi siten suunnitella myös itsenäisesti, Alvar Aalto -säätiön matkailureittihankkeen tuottaja Noora Kiili kertoi helmikuussa.

    Vuonna 1937 valmistunut tehtaanjohtajan asuintalo Kantola Kotkan Sunilassa.Minna Heikura / Yle

    Visit.alvaraalto.fi -sivusto on toteutettu Alvar Aalto -säätiön ja Aalto-kaupunkien kanssa. Mukana on kuusitoista suomalaiskaupunkia.

    Pääkaupunkiseudulta Aallon kohteita löytyy Helsingistä, Espoosta ja Järvenpäästä.

    Mukana ovat myös Kymijoen varren teollisuuspaikkakunnat Kotka, Kouvola ja Hamina, Ahlströmin ruukkialueet Porin Noormarkussa ja Euran Kauttualla sekä Varkauden seutu Saimaan rannalla.

    Sivustolla ovat listattuina myös Lahti, Rovaniemi, Varkaus, Alajärvi, Seinäjoki, Turku, Paimio ja Jyväskylä.

    Sivusto julkaistiin torstaina Suomen paviljongissa Venetsian Arkkitehtuuribiennaallissa sekä mukana olevilla paikkakunnilla.

    Tietoa omillekin asukkaille

    Kouvola on mukana, koska kaupungissa haetaan nostetta Inkeroisissa sijaitsevalle Tehtaanmäelle, jonka rakennuksia Alvar Aalto on suunnitellut. Kokonainenasuinalue elää yhä edelleen arkeaan Stora Enson Anjalankosken paperi- ja kartonkitehtaiden välissä.

    – Matkakohteena tämä alue on niin kouvolalaisille kuin matkailijoille vielä melko tuntematon. Moni paikallisista ihmisistäkään ei ymmärrä, että täällä näitä Aalto-kohteita on. Siinä riittää ensin tekemistä, että saadaan omat asukkaat tietoisiksi, VisitKouvolan matkailuasiantuntija Raija Sierman kertoo.

    Kouvolalle Aalto-kohteiden odotetaan tuovan myös kansainvälistä näkyvyyttä. Inkeroisissa on runsaasti 1930–1950-luvuilla paperitehtaan työntekijöille suunniteltuja asuinrakennuksia sekä Aallon tuotannon ainoa koulu.

    Alueen talot omistaa metsäyhtiö Stora Enso. Yhtiö suhtautuu matkailun lisäämiseen innostuneesti.

    – Haluamme pitää tätä esillä ja näyttää maailmalle, millainen miljöö tänne on rakennettu. Me olemme ylpeitä tästä, Anjalankosken tehtaiden viestintäpäällikkö Hanna Myllyntausta sanoo.

    Inkeroisten Tehtaanmäen helmi on yli-insinöörin asuintaloksi rakennettu Mäntylä. Opastetuilla kierroksilla talon pääsee näkemään myös sisältä.

    Yli-insinöörin asunnoksi rakennettu Mäntylä on sisustettu Artekin huonekaluin. Se on edelleen Stora Enson edustuskäytössä.Miina Sillanpää / YleRäätälöidylle retkelle

    Matkailijaa ei ole haluttu jättää oman onnensa nojaan Aalto-matkailua suunniteltaessa. Valtakunnallisessa projektissa kukin kunta on paikallisesti suunnitellut päivän tai parin pakettimatkoja alueensa yrittäjien kanssa.

    – Kaikkien pakettien kärki on Alvar Aalto ja arkkitehtuuri. Kouvolassa olemme lisäksi miettineet, mikä juuri meillä on Aallon kannalta erityistä, ja se on teollisuus ja teollisuusarkkitehtuuri, Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulun projektipäällikkö Anu Vainio kertoo.

    Paketteihin voi kuitenkin sisältyä myös ohjelmaa, joka ei suoranaisesti liity Aaltoon.

    Kouvolalla esimerkiksi on nyt tarjota matkailijalle kävelykierros Ankkapurhan kulttuuripuiston alueella Anjalassa ja Inkeroisissa, joka kattaa paitsi Inkeroisten Tehtaanmäen myös jo 1620-luvun lopulla valmistuneen Anjalan kartanon tilukset.

    – Lisäksi pääsee vesille Kymijoelle katsomaan, miltä teollisuusarkkitehtuuri ja kartanomaisema näyttää joelta käsin. Matkailijat eivät myöskään tahdo olla pelkkiä kuunteluoppilaita, vaan haluavat tehdä asioita. Matkapaketissa on osallistava osuus Taidekeskus Antareksessa Sippolassa, jossa matkailijat pääsevät tekemään taidetta, Vainio kertoo.

    "Ensimmäiset piirakkamarjat kuukauden päästä" – mustikka kukkii ja voi hyvin isossa osassa maata


    Mistä on kyse?Mustikka kukkii etuajassa varsinkin pohjoisessa Suomessa.Satonäkymät ovat viime vuoteen verrattuna hyvät.Hallayö verotti mustikkaa paikoin viime yönä.Mustikkasato näyttää lupaavalta isossa osassa maata, kertoo Luonnonvarakeskus....

    Mistä on kyse?Mustikka kukkii etuajassa varsinkin pohjoisessa Suomessa.Satonäkymät ovat viime vuoteen verrattuna hyvät.Hallayö verotti mustikkaa paikoin viime yönä.

    Mustikkasato näyttää lupaavalta isossa osassa maata, kertoo Luonnonvarakeskus. Marja on puhjennut kukkimaan samaan aikaan lähes koko maassa ja varsinkin pohjoisessa kukinta on kovasti etuajassa. Luken havaintometsissä kukinta on ollut vähintään keskinkertaista, paikoin jopa runsasta.

    – Kesä rysähti melkein koko maahan kerralla, sanoo Luken erikoistutkija Rainer Peltola.

    Talven ja kevään aikana ei ole tapahtunut mitään sellaista, mikä ennustaisi huonoa mustikkasatoa. Monia kasvustoja nyt vaivaava kuivuuskaan ei haittaa mustikkaa, ellei kuivuus jatku vielä kukintavaiheessa.

    Hallayö puraisi Pohjanmaalla ja pohjoisessa

    Viime yönä saatiin keskelle lämmintä toukokuuta kuitenkin yksi hallayö, joka vaikuttaa satoon tietyillä alueilla. Peltolan mukaan lämpötila kävi pakkasella muun muassa Pohjanmaalla Alajärvi–Ylivieska-linjalla, Ranualla ja Rovaniemeltä pohjoiseen.

    Esimerkiksi Ylivieskan lentokentällä oli Ilmatieteen laitoksen tietojen mukaan pakkasta aamukahden ja puoli kuuden välillä. Enimmillään pakkasta oli melkein kolme astetta.

    – Kyllähän niissä lämpötiloissa sillä hetkellä auki olevat kukat tuhoutuu, Peltola sanoo.

    Myös yksittäisiä puolukankukkia on kuulemma havaittu. Rainer Peltola

    Yksittäinen hallayö ei kuitenkaan pilaa satoa enemmälti, koska mustikan kukat puhkeavat eri aikaan. Samassa varvussa kukkien kanssa voi olla nuppuja ja raakileita, jotka kestävät kylmyyttä paremmin kuin herkät kukat. Lisäksi halla iskee lähinnä alaville maille.

    – Eli jos halla on puraissut alueella, voi olla, että mustikkaa täytyy hakea korkeammilta paikoilta.

    Lue myös: Tiesitkö nämä 6 marjojen terveyshyötyä? Yksi sopii näyttöpäätettä tuijottavalle, toista suosivat hävittäjälentäjät

    Lämpö ja pölyttäjät vaikuttavat nyt eniten

    Nyt kukintavaiheessa mustikkasatoon vaikuttavat yöpakkasten lisäksi pölyttäjien määrä ja aktiivisuus. Pölyttäjien kuulumisista ei ole varmoja tietoja, mutta Peltolan mukaan lähtökohdat ovat otolliset. Luminen talvi oli hyvä mustikoiden tärkeimmille pölyttäjille kimalaisille ja lentosäät ovat olleet kunnossa.

    – Kun raakilevaiheeseen päästään, ollaan aika selvillä vesillä. Silloin ei ole riskitekijänä enää muu kuin kuivuus.

    Se, kuinka kauan kestää ennen kuin kukkiva mustikanvarpu alkaa kasvattaa marjoja, vaihtelee. Lämpimillä paikoilla kypsymisvaiheeseen päästään nopeammin.

    – Kuukaudessa voidaan hyvinkin päästä ensimmäisiä piirakkamarjoja poimimaan lämpimiltä paikoilta, Peltola arvioi.

    "Oltaisiin aika lailla etuajassa"

    Myös muiden metsämarjojen kukinta on kirinyt lämpimän kevään ansiosta edelle tavallista aikataulua. Hilla eli lakka eli suomuurain kukkii jo Ranuankin korkeudella.

    Avonaisessa maastossa se on mustikkaa alttiimpi huonoille säille ja viime yön pakkanen on vaikuttanut luultavasti myös hillasatoon.

    – Myös yksittäisiä puolukankukkia on kuulemma havaittu, mutta pääkukintaan menee vielä parisen viikkoa. Ja silloinkin oltaisiin aika lailla etuajassa.

    Murteet muuttuvat lasten suussa niin nopeasti, että tutkijakin yllättyi – pikku-Pasin ääninäyte on tästä hykerryttävä esimerkki

    Murteet muuttuvat lasten suussa niin nopeasti, että tutkijakin yllättyi – pikku-Pasin ääninäyte on tästä hykerryttävä esimerkki


    On kesä 1969. Meneillään ovat loppukesän heinätyöt ja enonkoskelaisen maalaistalon vanhempi emäntä Emma Heikkinen on valmistamassa ruokaa pellolla uurastavalle työväelle. Ensimmäiselle luokalle syksyllä lähtevä Pasi Heikkinen pyörii...

    On kesä 1969. Meneillään ovat loppukesän heinätyöt ja enonkoskelaisen maalaistalon vanhempi emäntä Emma Heikkinen on valmistamassa ruokaa pellolla uurastavalle työväelle. Ensimmäiselle luokalle syksyllä lähtevä Pasi Heikkinen pyörii mummonsa kaverina keittiössä. Tuvassa on myös vieras, Suomen kielen nauhoitearkiston tutkija Erkki Lyytikäinen. Hän on taltioimassa Emma Heikkisen puhetta.

    Haastattelu keskeytyy pian emännän kiireiden vuoksi, joten Lyytikäinen siirtyy jututtamaan pientä Pasia. Pian porstuasta kuuluu kopinaa ja Pasin tarkka selostus kalareissuista hiljenee hetkeksi.

    – Ei oo oman talon väkkee. Vierraat käyp aena töetä pyytämässä meiltä. Myö ollaan sanottu, että ei oo ku heinäntekkoo, kommentoi 7-vuotias Pasi topakasti ja jatkaa kalajuttujaan.

    Hetkestä käynnistyy jo neljää sukupolvea koskettava taival, joka on antanut kotimaiselle kielentutkimukselle harvinaisen paljon. Tuon sattumuksen vuoksi Pasi Heikkinen on ollut osa erittäin poikkeuksellista seurantaa jo lähes 50 vuoden ajan.

    – Tämä murreseuranta on koko valtakunnan mittakaavassa merkittävä. Myöskään muualla maailmassa ei tiettävästi ole tavattu yhtä pitkään kestänyttä yksilömurteen seurantaa, kertoo suomen kielen professori Marjatta Palander Itä-Suomen yliopistosta.

    Kuuntele Kotimaisten kielten keskuksen arkistoista löytyvä ääninäyte 7-vuotiaan Pasi Heikkisen haastattelusta vuodelta 1969 klikkaamalla alla olevaa videota. Juttu jatkuu videon jälkeen. Jutun lopusta voit kuunnella vielä Pasin pojan, Paulin murrenäytteen.

    Erityisesti itämurteet ovat muuttuneet voimakkaasti

    Tutkijat ovat havainneet, että murteet ovat kahden viime sukupolven välillä muuttuneet paljon. Puheen muutos on nykylapsilla ollut huomattavasti aiempia sukupolvia vauhdikkaampaa. Tämä on ollut yllättävä tieto osalle tutkijoista.

    – Jokainen sukupolvi rakentaa oman puhekielensä uudestaan. On ollut yllättävää, että muutos tapahtuu noinkin radikaalisti. Esimerkiksi vokaalipiirteissä Pasilla lapsena oli muata ja piätä, mutta hänen pojillaan lähes 100-prosenttisesti maata ja päätä. Minusta tuollainen muutos vain kahden sukupolven välillä on suuri, pohtii Palander.

    Hän on seurannut Heikkisen perheen elämää 1980-luvulta lähtien. Seuruututkimukseen mahtuu kaikkiaan 11 ihmistä neljästä eri sukupolvesta.

    Kansanomaisesti viäntäminen on häviämään päin kaikilla nuorilla. Kaikkiaan lapset ovat siirtyneet yleiskieleen. Marjatta Palander

    Erityisesti murteiden muovautuminen näkyy Palanderin mukaan itämurteissa. Ne ovat ottaneet runsaasti vaikutteita eteläsuomalaisesta puhetavasta ja länsimurteista. Itä-Suomessa on lähennytty yleistä puhekieltä, joka on osalle länsimurteista ominaisempaa. Nämä seikat ovat tulleet ilmi useissa tutkimuksissa, mutta myös Heikkisen perheen seuraaminen on vahvistanut näkemystä.

    – Kansanomaisesti viäntäminen on häviämään päin kaikilla nuorilla, mutta näillä lapsilla se on hävinnyt lähes 100-prosenttisesti. Kaikkiaan lapset ovat siirtyneet kohti yleiskieltä. Mukaan on tullut myös selvää länsimurteisuutta. Paitsi äännepiirteissä, se näkyy lauserakenteissakin. Seuruuperheen nuoremmalla polvella esiintyy jo sellaisia ilmauksia kuin "rupes tekkeen", "alko reistailemmaan" ja jopa "pysttyy tehä", jotka ovat leviämässä Etelä-Suomesta päin, kuvailee Palander.

    Turun yliopiston dosentti, lehtori Tommi Kurki puolestaan arvioi, että myös länsimurteisiin kuuluvat lounaismurteet ovat muuttuneet itäsuomalaisten tapaan nopeasti. Länsimurteiden murrealueella muutos on ollut hitaampaa erityisesti Tampereen seudun hämäläismurteissa.

    – Siinä mielessä näen lounaismurteissa ja savolaismurteissa yhtäläisyyksiä, että sieltä on todella paljon vanhoja perinteisiä piirteitä väistynyt, sanoo pitkään murteita tutkinut Kurki.

    Kolmannen polven tutkimuskohde, nykyisin Liperissä asuva Pasi Heikkinen puhuu itse vahvaa Savo-Karjalan murretta ja on ylpeä siitä. Vanhoja tutkimusäänitteitä kuultuaan hän kuitenkin on huomannut muutoksia omassakin puheessaan.

    – Murresanoja on jäänyt pois. On siellä jotain savolaisuutta kuitenkin tähellä, mies nauraa.

    Heikkinen on sukupolvea, jonka puheesta murre kuuluu. Hänen 13-vuotiailta lapsiltaan moni vivahde on häipynyt lähes kokonaan.

    Itä-Suomen yliopiston suomen kielen professori Marjatta Palander pitää murteiden muuttumista hyvin nopeana viimeisen kahden sukupolven välilllä.Matti Myller / YlePuheen nuotti säilyy pisimpään

    Suurimmat muutokset itämurteissa ovat tapahtuneet juuri vokaalipiirteissä, joista monet ovat häviämässä. Jos edellinen sukupolvi on sanonut ”piä tai ”suattaa”, niin nykyiset sanovat ”pää” ja ”saattaa”. Marjatta Palanderin arvion mukaan vokaalipiirteitä voi olla helpompi kontrolloida. Konsonanttipiirteet sen sijaan ovat itämurteissa tiukemmassa.

    Konsonanttien kahdentaminen kuuluu vielä vahvasti Pasi Heikkisen 13-vuotiaiden kaksospoikienkin puheessa: ”jottain” ”lähttee” tai ”käymmään”. Murrealueen paljastaa lopulta hyvin usein intonaatio, puheen nuotti, joka säilyy pisimpään.

    – Ihminen voi olevinaan puhua yleiskielisesti, mutta intonaatio paljastaa savolaisuuden tai hämäläisyyden. Siitä on vaikea oppia pois, jonka on lapsena oppinut, muistuttaa Palander.

    Samaa mieltä on myös dosentti Tommi Kurki, joka arvelee, että murteiden muutos näkyy vahvimmin sanastossa.

    – Kaikkein selvimmät murteellisuudet tai piirteet, jotka erottelisivat vahvimmin muista murreryhmistä, karsiutuvat usein herkimmin.

    Lapsella, jonka vanhemmat ovat perin savolaisia, voi jotain kaikuja olla. Äänensävy on ehkä se, mistä kaikuu vähän jotain että se on erilaista Marika Hallikainen

    Monet Palanderin mainitsemat esimerkit näkyvät hyvin myös esimerkiksi päiväkotien arjessa. Siilinjärveläisen Pilvilinnan päiväkodin vs. päiväkodinjohtaja Marika Hallikaisen mielestä lasten puheessa ei enää kuulu kovin voimakas murre.

    – Se on ihan tavallista puhekieltä. Semmoisella lapsella, jonka vanhemmat ovat perin savolaisia, voi jotain kaikuja olla. Äänensävy on ehkä se, mistä kaikuu vähän jotain että se on erilaista, miettii 2000-luvun alkupuolelta päiväkotimaailmassa työskennellyt Hallikainen.

    Palanderin mukaan mielikuva vähämurteisista nykylapsista pitää paikkansa.

    – Kyllä se näkyy hyvin laajasti.

    Siilinjärveläinen päiväkoti Pilvilinna on nimennyt lasten ryhmät savolaisittain.Matti Myller / YleNetti, sosiaalinen media ja muuttoliike vaikuttavat

    Lähes 15 vuotta Liperin seudulla asunut Pasi Heikkinen näkee muutoksen murteessa, kun kuuntelee lastensa puhetta.

    – Enemmän se on heillä kirjakieltä. Joitain sanoja voi olla, mitä isältäkin on heijän korviin tarttunut, virnistää Heikkinen.

    Hän arvioi, että ympäristöllä on vaikutusta murteeseen. Itä-Suomen yliopiston professori Marjatta Palander vahvistaa ajatuksen: päiväkodilla ja koululla on suuri merkitys.

    – Netti ja sosiaalinen media jouduttavat tiettyjen muutosten siirtymistä eri puolille maata. Myös muuttoliike ja pitkät päivittäiset työmatkat vaikuttavat, tarkentaa Palander.

    Olen tylsä ja sanon, että huomiomme kiinnittyy muutoinkin enemmän siihen, mikä muuttuu eikä siihen, mikä säilyy samanlaisena. Tommi Kurki

    Turun yliopiston suomen kielen dosentti, lehtori Tommi Kurjen mukaan ihmisten mahdollisuudet kuulla eri murteita ja kieliä tavallisessa arjessa ovat kasvaneet runsaasti aivan lähivuosikymmeninä. Tästä syystä Kurki ei Palanderin tapaan ole yllättynyt murteiden muuttumisen nopeudesta.

    – Näiden olosuhteiden takia muutos on mielestäni ihan ymmärrettävää. Olen tylsä ja sanon, että huomiomme kiinnittyy muutoinkin enemmän siihen, mikä muuttuu eikä siihen, mikä säilyy samanlaisena, miettii Kurki.

    Vaikka murteet ovat muuttuneet aiempaa jyrkemmin juuri tuoreimman sukupolven aikana, ei niiden lopulliseen häviämiseen uskota.

    – Aluemurteissa tulee kuitenkin olemaan eroa jatkossakin. Murteet eivät myöskään häviä vitseistä ja murrekaskuista. Hupimielessä ja pelleillessä murteita voi käyttää kuka vain. Viäntäminen tuskin palaa aktiiviseen käyttöön enää, ennustaa Palander.

    Heikkisen perhettä hän pitää suomalaisen kielentutkimuksen kannalta arvokkaana.

    – Perhe on tähän uhrannut paljon omaa aikaansa ja he ovat olleet aina valmiita haastatteluun.

    Palander on tavannut perheen 3–6 vuoden välein. Yleensä keskustelut ovat kestäneet noin tunnin.

    – Jos tästä on jollekin hyötyä, niin se on hyvä, Pasi Heikkinen toteaa iloisesti.

    Juttua täydennetty 25.4. 10.16: Lisätty myös Pasi Heikkisen pojan Paulin murrenäyte, vertailun vuoksi.

    Lastensuojelulaitosten valvontaa halutaan parantaa – sijoitetut nuoret pääsevät antamaan paremmin palautetta

    Lastensuojelulaitosten valvontaa halutaan parantaa – sijoitetut nuoret pääsevät antamaan paremmin palautetta


    Mistä on kyse?Jyväskylässä meneillään olevassa vertaisarviointimallissa haetaan parannusta lastensuojelulaitosten valvontaan.Mallissa vahvistetaan nuorisokodeissa nuorten omaa osallisuutta haastattelemalla heitä vertaisten toimesta...

    Mistä on kyse?Jyväskylässä meneillään olevassa vertaisarviointimallissa haetaan parannusta lastensuojelulaitosten valvontaan.Mallissa vahvistetaan nuorisokodeissa nuorten omaa osallisuutta haastattelemalla heitä vertaisten toimesta henkilökohtaisesti.Alustavasti nuorilta saatu palaute on ollut myönteistä ja suurempia epäkohtia ei ole vielä tullut tietoon.

    26-vuotias tamperelainen Onni Westlund on täysin sujut sijaishuoltomenneisyytensä kanssa. Vanhat kipeät kokemukset ovat kääntyneet arvokkaaksi tiedoksi, ja hän työskentelee parhaillaan valtakunnallisessa lastensuojelujärjestössä Pesäpuu ry:ssä auttaakseen nykyisiä lastensuojelun asiakkaita.

    Westlund sijoitettiin ensimmäisen kerran sijaisperheeseen viisivuotiaana. Sen jälkeen hän muutti biologisen äitinsä ja eri sijaisperheiden välillä peräti kahdeksan kertaa ennen kuin hänet lopullisesti otettiin huostaan.

    – Olin silloin huostaanoton aikaan kymmenen vanha ja seuraavat kymmenen vuotta asuinkin sitten samassa sijaisperheessä. Se oli hyvä perhe eikä minulla jäänyt mitään hampaan koloon, kertoo Westlund.

    Minkälaiset asiat siellä nuorisokodissa on hyvin ja olisiko siellä joitain asioita, jotka voisivat olla vielä paremmin. Onni Westlund

    Westlundilla on nykyisin asiat mallillaan ja hän on ylpeä monesta eri asiasta, muun muassa sosionomin opinnoistaan. Viime kuukausina hän jututtanut toisia sijoitettuja nuoria jyväskyläläisissä nuorisokodeissa, sillä Westlund on mukana uudessa Jyväskylässä käyttöön otetussa vertaisarviointimallissa (STM).

    – Olemme kyselleet nuorilta heidän kokemuksiaan arjesta. Minkälaiset asiat siellä nuorisokodissa on hyvin ja olisiko siellä joitain asioita, jotka voisivat olla vielä paremmin.

    Huostaanotettujen nuorten ääni kuuluviin

    Jyväskylässä käynnistetyssä uudenlaisessa vertaisarviointimallissa haetaan parannusta lastensuojelulaitosten valvontaan. Aikaisemmin nuorisokodeissa palautetta on kysytty pääsääntöisesti laitosten johtajilta ja satunnaisesti myös sijoitetuilta nuorilta.

    Uudessa mallissa vahvistetaan nuorisokodeissa nuorten omaa osallisuutta haastattelemalla heitä vertaisten toimesta henkilökohtaisesti. Sijoitetun nuoren ajatellaan avautuvan helpommin kokemuksistaan toiselle samankaltaisessa tilanteessa eläneelle.

    Vastausten kootut tulokset otetaan huomioon myös laitosten toiminnan valvontatyössä.

    Tavoitteena on, että nuorisokodin arjen laadun kannalta juuri ne oikeat asiat tulisivat esiin. Ansa Leinonen

    Uutta mallia on muokattu Aspa-säätiön kehittämästä vammaisten asumispalvelujen vertaisarvioinnista, kertoo Jyväskylän kaupungilta valvontakoordinaattori Ansa Leinonen.

    – Tavoitteena on, että nuorisokodin arjen laadun kannalta juuri ne oikeat asiat tulisivat esiin. Nuorisokodin asiakkaiden oma kokemus on tässä hyvin tärkeä.

    Jyväskylään perustettiin syksyllä 2017 sijaishuollossa olleista nuorista aikuisista ja ammattilaisista koostuva kehittäjäryhmä, ja ensimmäinen vertaisarviointi pidettiin tammikuussa 2018.

    Mallissa on tällä hetkellä mukana Jyväskylän lisäksi Pohjois-Savo, missä meneillään on Vertaisarviointi nuoren tukena perhehoidossa -kehittämistyö.

    Vertaisten välillä syntyy luottamus

    22-vuotias jyväskyläläinein Olli-Pekka Paananen on tehnyt myös yhtenä vertaisena kyselykierroksia nuorisokodeissa. Hänen mielestään juttutuokiot sijoitettujen nuorten kanssa ovat olleet samalla raskaita, mutta myös palkitsevia.

    – Esiin on tullut tapahtumia, joissa näiden kasvavien nuorten elämän peruskivet ovat järkkyneet. Haastattelujen jälkeen olo on ollut vähän päästään pyörällä, koska nuorten tarinat ovat olleet niin vahvoja.

    Olli-Pekka Paananen kävi juttelemassa nuorisokodeissa nuorten kanssa.Petri Aaltonen / Yle

    Uudesta vertaisarvioinnista aiotaan tehdä pysyvä malli lastensuojelun valvontaan. Valtakunnallisesti lastensuojelussa on pulaa työntekijöistä ja sijoituspaikoista. Lastensuojelun laatu halutaan silti pitää tasokkaana.

    Yhdessä kipeiden kokemusten äärellä

    Lopullinen yhteenveto Jyväskylän pilotin tuloksista saadaan syksyllä. Alustavasti nuorilta saatu palaute on ollut myönteistä ja suurempia epäkohtia ei ole vielä tullut tietoon.

    Onni Westlundkaan ei muuttaisi menneisyydestään muuta kuin lukuisten muuttojen määrää vähemmäksi. Hän oli mielestään olosuhteisiin nähden aina hyvin perillä siitä, mitä hänelle tapahtuu.

    – Äiti sairastui ja viranomaiset tekivät parhaansa. Ei näille asioille aina mitään mahda, sanoo Westlund.

    Onni Westlund on sinut menneisyytensä kanssa.Petri Aaltonen / Yle

    Uudesta tehtävästään kokemusasiantuntijana Westlund on silmin nähden innoissaan. Vastaanotto nuorisokodeissa on ollut ainutlaatuista. Huostaanotetut nuoret ovat olleet hyvillään kohdatessaan vertaisiaan, jotka ovat pärjänneet elämässään hyvin.

    – Käymme siellä nuorisokodissa vähän pölläyttämässä, kun siellä on pitkään tehty asiat samalla tavalla. Toivotaan, että käyntimme jälkeen nuorten osallisuus ja hyvinvointi laitosten arjessa vahvistuisi entisestään, sanoo Westlund ja katsoo kohti kirkasta kevätaurinkoa.

    Kalastusrajoitusalue saimaannorpan lisääntymisalueilla kasvaa –  Puruvedelle 4000 hehtaaria rajoitusaluetta

    Kalastusrajoitusalue saimaannorpan lisääntymisalueilla kasvaa – Puruvedelle 4000 hehtaaria rajoitusaluetta


    Saimaannorpan suojelemiseksi asetetut kalastusrajoitukset leviävät Saimaalla myös Puruvedelle. Puruvedellä kalastusrajoitusten piiriin kuuluu 4000 hehtaaria. Rajoitusalueesta 1800 hehtaaria on osakaskuntien vapaaehtoista sopimusaluetta, ja...

    Saimaannorpan suojelemiseksi asetetut kalastusrajoitukset leviävät Saimaalla myös Puruvedelle. Puruvedellä kalastusrajoitusten piiriin kuuluu 4000 hehtaaria. Rajoitusalueesta 1800 hehtaaria on osakaskuntien vapaaehtoista sopimusaluetta, ja Metsähallituksen hallinnoimia alueita 2200 hehtaaria. Lisäksi kalastusrajoituksen piiriin tulee noin 1100 hehtaaria yleisvesiä.

    Saimaalle syntyi tänä keväänä 86 kuuttia, joista kaksi syntyi kalastusrajoitusalueen ulkopuolelle. Puruvedellä syntyi tänä vuonna ensimmäinen kuutti vuosikymmeniin.

    – Puruvedellä norppia on aikaisemminkin ollut 5-7 norppaa varmuudella, mutta aikaisemmin siellä ei ole todettu lisääntymistä, joten sinänsä se laajentaa tätä norpan esiintymisaluetta, kertoo kalatalaousasiantuntija Seppo Reponen Pohjois-Savon Ely-keskuksesta.

    – Rajoitukset tulivat voimaan muualla jo 15. päivä huhtikuuta, joten kiirehän tässä tuli. Yllättävän nopeasti saatiin Puruvedellä osakaskuntiin yhteydet ja he pystyivät todella nopeasti reagoimaan tähän ja päästiin samalle aaltopituudelle, toteaa Reponen.

    Puruvedellä kalastusrajoitusalue kattaa noin puolet Harvanselän yleisvedestä, eli Iso Lehtosaari-Koivuluoto-linjan eteläpuoleiset alueet. Rajoitusalue kattaa noin kymmenesosan Puruveden pinta-alasta.

    Osakaskuntien hallinnoimilla vesialueilla rajoitukset tulevat voimaan välittömästi, ja Metsähallituksen vesillä 1.6.2018.

    Puruvesi on Etelä-Savossa ammattikalastuksen keskus ja ammattikalastajille uusista rajoitusalueista voi koitua tulonmenetyksiä.

    – Suurin osa ammattikalastuksesta kohdistuu muikkuun ja nuottakalastukseen, eli suoranaista yhteyttä kalastusrajoituksiin ei ole. Toki siellä myös verkoilla kalastetaan, ja se tulee aiheuttamaan jonkun verran taloudellisia menetyksiä kaupallisille kalastajille, mutta meillä on korvausmenettely olemassa kaupallisille verkkokalastajille, toteaa kalatalousasiantuntija Seppo Reponen.

    Kaikkiaan kalastusrajoitusaluetta saimaannorpan suojelemiseksi on Saimaalla noin 2700 neliökilometriä. Rajoitusalueella verkkokalastus on kielletty huhtikuun puolivälin ja kesäkuun lopun välisenä aikana. Lisäksi ns. vahvalankaisten verkkojen käyttö on kielletty ympärivuotisesti. Samoin katiskojen ja rysien on oltava kalastusrajoitusalueella norppaturvallisia.

    P.M. ei tosiaan tarkoita

    P.M. ei tosiaan tarkoita "pullo mukaan" – näin suomennat kutsukorttien kirjainlyhenteet


    Keväisin voi tulla samaan perheeseen useita juhlakutsuja. On ylioppilas- ja valmistujaisjuhlia, kesähäitä ja syntymäpäiviä. Kutsukorteissa käytetään eri kutsukoodeja. V.P. eli vastausta pyydetään on monille tuttu ja se tunnetaan yleisesti....

    Keväisin voi tulla samaan perheeseen useita juhlakutsuja. On ylioppilas- ja valmistujaisjuhlia, kesähäitä ja syntymäpäiviä. Kutsukorteissa käytetään eri kutsukoodeja.

    V.P. eli vastausta pyydetään on monille tuttu ja se tunnetaan yleisesti. Juhlakutsussa voi olla myös ranskankielinen R.S.V.P. eli "olkaa hyvä ja vastatkaa" (Répondez s'il vous plaît).

    Joskus kutsussa on kirjaimet P.M. Se tulee myös ranskasta (pour mémoire). Tätä, muistukseksi -koodia voidaan käyttää, kun juhlajärjestäjä on jo aiemmin puhunut kutsutun kanssa tulevasta juhlasta.

    Smart casual -termi kutsukortissa on yleistynyt viime vuosina. Miehillä se tarkoittaa rentoa ja huoletonta pukeutumista. Usein tummahkoa pukua ja pukupaitaa, mutta ilman solmiota. Naisilla smart casual -asu voi olla esimerkiksi jakkupuku tai siisti housuasu.

    "Oudot" kirjainkoodit voivat herättää hämmennystä

    Tapakouluttaja Kaarina Suonperän mukaan kutsukortteihin liittyvät eri kirjainkoodit tunnetaan Suomessa yllättävän huonosti.

    – En lähtisi leikkimään ranskankielisillä koodeilla. P.M. ei tarkoita, että oma pullo mukaan. Suosittelen suomenkielisiä kutsutekstejä, sanoo Suonperä.

    Tapaseuran puheenjohtajana yli kymmenen vuotta ollut Kaarina Suonperä painottaa, että kun kutsussa on kirjaimet V.P., niin kutsuun on aina vastattava. Vieras ilmoittaa kutsujalle, pääseekö juhlaan vai ei. Vastata voi joko soittamalla tai sähköpostiviestillä.

    Myös Savon Marttojen kotitalousasiantuntija Heta Nykänen painottaa vastauksen tärkeyttä juhlakutsuun.

    – Monet voisivat terävöityä siinä, ettei vastaus juhlakutsuun unohdu. On kohteliasta ilmoittaa, tuleeko vai ei.

    Nykäsen mukaan hääkutsu on syytä lähettää yhdestä kolmeen kuukautta ennen juhlaa. Syntymäpäiväjuhliin kutsu puolestaan on hyvä olla perillä viimeistään kuukautta ennen juhlapäivää.

    Kesäkuun alussa vietetään ylioppilasjuhlia taas tuhansissa kodeissa. Valkolakkia voi mennä juhlimaan pienellä kynnyksellä.

    – Ylioppilasjuhlat ovat niitä harvoja juhlia, joihin ei tarvitse odottaa kutsua. Kun huomaa, että naapurilla on Suomen lippu salossa niin siellä pidettäviin ylioppilasjuhliin saa mennä ilman kutsukorttia, sanoo Suonperä.

    Vietä juhlissa vain hetki

    Tapakouluttaja Kaarina Suonperä muistuttaa, että yo-juhlissa pistäydytään. Juhliin ei pidä jäädä "lojumaan". Vieraalla saattaa olla monta juhlapaikkaa käytävänä lakkiaispäivän aikana. Kokeneen tapakouluttajan mukaan noin puoli tuntia on sopiva vierailuaika.

    – Yo-juhlissa vieraiden on muistettava esittäytyä suvun vanhimmille. Jos on kovin ahdasta niin tervehtiä voi nyökkäämällä. Mahdollisista omista ruoka-aineallergioista ei kannata tehdä numeroa.

    Kuumalla säällä juhlavaatetusta voi keventää lakkiaisjuhlissa, mutta vasta kun isäntäväki "antaa luvan" pikkutakin riisumiseen.

    Suonperän mukaan solmio ei ole välttämätön miesvierailla. Farkuissa tai t-paidassa lakkiaisiin ei ole sopivaa tulla.

    – Ylioppilaalle valkolakki on monen vuoden työn tulos. Naisvieraat voivat pitää myös hattua, se nostaa juhlatunnelmaa.

    Yksi ylioppilasjuhliin liittyvistä kysymyksistä on sopiva lahja. Mikä olisi hyvä lahja tai montako euroa lahjakorttiin pitää käyttää?

    – Rahasta ei pidä tehdä pääroolia juhlaan. Hyvä lahja voisi olla vaikka pieni rahasumma ajokorttiin. Se olisi kädenojennus nuorelle. Kukkana riittää yksi ruusu ja loput muistamiseen varatusta summasta sitten kirjekuoreen, linjaa Suonperä.

    Uutta ylioppilasta tapakouluttaja muistuttaa hankkimaan äidille lyyran. Lyyra kiinnitetään jo ennen juhlia äidin asun rintaan sydämen puolelle. Lyyra on ylioppilaan kunnianosoitus omalle äidille huolenpidosta ja kasvatuksesta.

    Ylioppilasjuhlien jälkeen vieraille on kohteliasta lähettää kiitoskortti perinteisenä kirjepostina eikä sähköisesti.

    – Se on mukavaa huomaavaisuutta, jos kiitoskortissa on ylioppilaan kuvan lisäksi myös kuva juuri tästä vieraasta ylioppilaan kanssa lakkiaisissa, sanoo tapakouluttaja Kaarina Suonperä.

    Kilpailu halpaa sähköä etsivistä kuluttajista kovenee: uusi iso peluri Järvi-Suomesta aikoo haastaa markkinajohtajat

    Kilpailu halpaa sähköä etsivistä kuluttajista kovenee: uusi iso peluri Järvi-Suomesta aikoo haastaa markkinajohtajat


    Mistä on kyse?Kuopion Energia, Savon Voima, Jyväskylän Energia ja Lappeenrannan Energia suunnittelevat sähkönmyyntitoimintojen yhdistämistäEnergiayhtiöiden mukaan uudesta yhtiöstä tulisi Suomen neljänneksi suurin sähkön...

    Mistä on kyse?Kuopion Energia, Savon Voima, Jyväskylän Energia ja Lappeenrannan Energia suunnittelevat sähkönmyyntitoimintojen yhdistämistäEnergiayhtiöiden mukaan uudesta yhtiöstä tulisi Suomen neljänneksi suurin sähkön vähittäismyyjäKotitalouksien halu kilpailuttaa sähköyhtiö on kasvanut

    Suomen suurimpien sähkönmyyjien listalle tulee uusi nimi, mikäli neljän maakunnallisen sähköyhtiön yhteishanke toteutuu. Kuopion Energia, Savon Voima, Jyväskylän Energia ja Lappeenrannan Energia kertoivat maanantaina suunnittelevansa sähkönmyyntitoimintojensa yhdistämistä.

    Toteutuessaan se olisi Fortumin, Helenin ja Vattenfallin jälkeen Suomen neljänneksi suurin kuluttajille sähköä myyvä yhtiö. Samalla tavoitteena on, että vielä nimettömästä yhtiöstä tulisi koko maassa paljon tunnetumpi kuin maakunnalliset sähköyhtiöt ovat tähän mennessä olleet. Yhtiöt kertovat olevansa liikkeellä kovalla kasvutavoitteella.

    – Sähkökauppa käy kiivaana. Jokainen on todennut, miten tarjouksia tehdään markettien käytävillä ja torilla nyitään hihasta, sanoo Kuopion Energian toimitusjohtaja Esa Lindholm.

    – Me menetetään siinä väkisinkin jonkin verran asiakkaita paikallisesti. Kuopion Energian brändillä ja voimavaroilla ei voida vastata siihen valtakunnan laajuisesti. Täytyy olla leveämmät hartiat, jos aikoo ryhtyä vastaamaan.

    Lindholm ei mainitse kilpailijoiden nimiä, mutta esimerkiksi Fortum ja Helen käyttävät paljon aikaa ja rahaa uusien asiakkaiden saamiseen. Perinteisesti suomalaiset yksityisasiakkaat ovat olleet erittäin uskollisia sähköntarjoajalleen. 2010-luvulla halu kilpailuttaa on kuitenkin selkeästi kasvanut.

    Uskomus on, että tämä on hinnoittelultaan selkeästi kilpailukykyisempi kuin [nykyiset neljä maakunnallista yhtiötä] pystyvät olemaan. Arto Sutinen

    Energiaviraston mukaan vuonna 2016 kaikista kotitalousasiakkaista 12,2 prosenttia vaihtoi sähkönmyyjää. Osuus on kasvanut tasaisesti: esimerkiksi 2010-luvun vaihteessa vastaava luku oli vain noin neljä prosenttia.

    – Se voi olla yksi syy [yhdistymishalukkuuden taustalla]. Jos kuluttajat ovat kiinnostuneempia ja valmiimpia kilpailuttamaan, se lisää myyjien välistä kilpailua. Sähkönmyyjän vaihtaminen on tehty mahdollisimman helpoksi, johtaja Antti Paananen Energiavirastosta sanoo.

    Lisäksi Kuopion Energia ja kumppanit haluavat varautua pohjoismaisten sähkömarkkinoiden mahdolliseen avautumiseen.

    "Se on nykyiselle asiakkaalle isoin muutos"

    Neljän maakunnallisen sähkönmyyjän fuusio vaikuttaisi myös palveluvalikoimaan. Siitä tulisi huomattavasti laajempi kuin yhtiöillä nyt on, ennustaa Savon Voiman toimitusjohtaja Arto Sutinen.

    – Se on ehkä nykyiselle asiakkaalle isoin muutos, hän sanoo.

    Neljällä yhtiöllä on yhteensä 250 000 asiakasta. Heidän olemassa olevat sopimuksensa jatkuvat Kuopion Energian Lindholmin mukaan entisellään. Uusien sopimusten hinnat tulevat kuitenkin muuttumaan isolla osalla asiakkaista, sillä eri yhtiöillä on nyt eri hinnat, jotka fuusiossa todennäköisesti mankeloidaan yhdenmukaiseksi.

    Otetaan esimerkiksi 18 000 kilowattituntia vuodessa kuluttava omakotitalo Jyväskylän maaseudulta. Energiaviraston sähkövertailun mukaan vuoden sähköenergia maksaisi Jyväskylän Energialta 1 314,84 euroa vuodessa. Lappeenrannan Energialta tilattuna sähkö maksaisi 887,40 euroa. Kuopion Energian ja Savon Voiman hinnoittelu osuu sille välille. Tämän lisäksi tulee luonnollisesti vielä sähkönsiirtohinta, jota ei voi kilpailuttaa.

    Jokainen on todennut, miten tarjouksia tehdään markettien käytävillä ja torilla nyitään hihasta. Esa Lindholm

    Uuden yhtiön hinnoittelusta ei ole vielä mitään tietoa, mutta yhdistymisen yksi tavoite on pienentää kustannuksia. Kuluttajan näkökulmasta se tarkoittaa, että hinnat eivät ainakaan nouse. Ja jos eri maakuntayhtiöiden hinnoittelu yhdenmukaistetaan, se näkyy todennäköisimmin ääripäiden, eli Jyväskylän ja Lappeenrannan asiakkaiden hinnoissa.

    – Uusi yhtiö hinnoittelee omat kustannuksensa, mutta uskomus on, että tämä on hinnoittelultaan selkeästi kilpailukykyisempi kuin [nykyiset neljä maakunnallista yhtiötä] pystyvät olemaan, Savon Voiman toimitusjohtaja Arto Sutinen sanoo.

    Kuopion Energian toimitusjohtaja Esa LindholmMatti Myller / Yle

    Kuluttajan näkökulmasta "sen tutun ja turvallisen" sähköyhtiön hyppääminen isompaan kokoluokkaan voi tuoda muitakin muutoksia. Kun Vaasan yliopistossa tutkittiin sähkönhintoja vuosina 2000–2016, yksi yleishavainto oli, että isommilla yrityksillä hinnat vaihtelivat enemmän kuin pienillä.

    – Mitä isompi yritys oli, sitä orjallisemmin noudatettiin sähkön markkinahintoja. Pienemmät toimijat menivät enemmän omien tuotanto- tai hankintakustannusten mukaan, sanoo projektipäällikkö Teemu Närvä Vaasan yliopistosta.

    Edellinen fuusiohanke ajoi seinään Kainuussa

    Kuopion Energian, Savon Voiman, Jyväskylän Energian ja Lappeenrannan Energian yhdistyminen ei ole vielä varmaa. Viime vuonna Kuopion Energian, Jyväskylän Energian ja kainuulaisen Loisteen sähkönmyyntitoimintojen fuusio näytti lähes varmalta. Hanke oli jo hyväksytty Kuopiossa ja Jyväskylässä, mutta Kajaanin kaupunginhallitus kaatoi sen loppumetreillä.

    – Siitä opittiin, että asiat ei ole päätetty ennen kuin vihoviimeinenkin päätös on tehty, Esa Lindholm Kuopion Energiasta sanoo.

    Sähkön vähittäismyyntimarkkinat Suomessa ovat varsin hajautuneet verrattuna moneen muuhun maahan. Uudella yhtiöllä olisi 250 000 asiakkaalla alle kymmenen prosentin siivu markkinoista. Toisaalta Energiaviraston arvion mukaan kolmella suurella eli Fortumilla, Vattenfallilla ja Helenillä ei ole niilläkään yhteensä kuin 35–40 prosentin markkinaosuus.

    Suomessa on Energiaviraston mukaan runsaat 70 sähkönmyyntiyhtiötä. Niistä 40–50 toimii valtakunnallisilla markkinoilla ja loput paikallisesti. Toisaalta useimmilla koko maassa toimivilla yhtiöilläkin on tausta kunnallisena tai alueellisena energiayhtiönä.

    Juttua muokattu 23.5. klo 05.10: Jutussa olevassa kuvassa on Kuopion Energian toimitusjohtaja, ei Savon Voiman toimitusjohtaja.

    Karjalainen, savolainen ja suomenruotsalainen pääsivät ylioppilaaksi – kuka valitsi heimovärin valkolakkiinsa?

    Karjalainen, savolainen ja suomenruotsalainen pääsivät ylioppilaaksi – kuka valitsi heimovärin valkolakkiinsa?


    Patrik Laakkonen sovittaa ylioppilaslakkia päähänsä. Se on päältäpäin samanlainen valkolakki kuin muillakin tämän kevään noin 27 000 ylioppilaalla. Kun Laakkonen ottaa päähineen pois, näkyy lakin punamusta vuori. Hän on valinnut...

    Patrik Laakkonen sovittaa ylioppilaslakkia päähänsä. Se on päältäpäin samanlainen valkolakki kuin muillakin tämän kevään noin 27 000 ylioppilaalla.

    Kun Laakkonen ottaa päähineen pois, näkyy lakin punamusta vuori. Hän on valinnut valkolakkiinsa sisuksen Karjalan maakuntaväreissä. Ollaan Pohjois-Karjalan itärajalla Tohmajärvellä.

    – Kun sekä äidin että isän suku on täältä kotoisin, oli itsestäänselvyys ottaa punamusta lakki.

    Ylioppilaat ovat varsin perinteisiä. Ylivoimaisesti suurin osa valitsee sinivalkoisen Suomi-värityksen. Fredrikson valmistaa vuodessa 26 000–30 000 ylioppilaslakkia, joista 1 500–3 000 on maakuntaväreissä.

    Mutta Pohjois-Karjalassa ja Tohmajärven lukiossa lakit ovat usein sisältä punamustia. Selitystä voi hakea vaikkapa hiljattain julkaistusta tutkimuksesta heimoidentiteeteistä, josta esimerkiksi sanomalehti Karjalainen uutisoi.

    Karjalaiset ja savolaiset tuntevat heimoidentiteettiä vahvimmin – ja myös maakuntavärit valitaan yo-lakkiin useimmin. 18-vuotias Patrik Laakkonen tunnistaa asian, vaikka hieman epäröi.

    – No en minä sitä päivittäin mieti. Mutta mie puhun tälleen, siitä sen ainakin kuulee, että oon karjalainen.

    Suomenruotsalaisilla vahva maakuntahenki

    Punamustaa lakkia menee muuallekin kuin Itä-Suomeen, kertoo ylioppilaslakkeja valmistavan M.A.S.I. Companyn (Fredrikson) tuotekehityspäällikkö Katja Helén.

    – Toki Joensuun seudulla sen asema on erityisen vahva. Joensuussa vaikutti takavuosina aktiivinen lukiolaisjoukko, joka kampanjoi omanvärisen lakin puolesta. Mutta karjalaisuus koetaan sellaisena omissa juurissa, että lakkeja menee muuallekin Suomeen.

    Tanja Perkkiö / Yle

    Katja Helén uskoo, että maakuntaväritys saattaa olla lakeissa yleistymään päin.

    – Tietyillä alueilla maakuntalakkien myynti varmasti pysyy ennallaan ja jopa tulevaisuudessa vahvistuukin. Ihmisten liikkuessa enemmän ja kotipaikan muuttuessa halutaan maakuntavuorillisella lakilla kunnioittaa omia juuria ja siitä jääneitä muistoja, Helén epäilee.

    Suomenruotsalaiset valitsevat oman lakkimallinsa ja siihen oman maakunnan mukaisen vuorin huomattavasti useammin kuin suomenkieliset.

    – Myydyin on Vasa Nation ja toiseksi suosituin Nylands Nation, kertoo Helén.

    Silti sinivalkoinen Suomi-väritys on kaikkein yleisin.

    – Kyseessä on arvokas perinne. Ei sen tarvitsekaan muuttua, sanoo ylioppilaslakkeja valmistavan M.A.S.I. Companyn tuotekehityspäällikkö Katja Helén.

    Kaksi mallia, monta väriä

    Ylioppilaslakeissa on perinteisesti kaksi mallia, kapeampilakinen suomenkielisten päähine ja leveämpi suomenruotsalaisten valkolakki. Lyyran koossa on myös variaatiota, mutta sisäpuolelta lakit voivat erottua reippaammin.

    Lakkiin saa erikseen tilauksesta koulukirjailun, nimikoinnin, korttitaskullisen sisänauhan tai kalliimmat materiaalit. Ja vuorien ja nyörien väreissä on valinnanvaraa periaatteessa loputtomiin. Tarjolla on osakunta- ja maakuntavärejä.

    Vegaanisuus on uusin trendi

    Ylioppilaslakki elää ajassa, sillä saatavilla on myös vegaaninen yo-lakki. Viime vuonna Talous-Sanomissa kerrottiin, että sen kysyntä ylitti tarjonnan. Kotimainen M.A.S.I. Company:n Fredrikson toi täksi kevääksi markkinoille lakin, jossa ei ole mitään eläinperäistä. Myös tanskalaisvalmistaja C.L. Seifertiltä voi tilata vegaanisista osista kootun valkolakin.

    Fredriksonin vegaanisen lakin myynti ylitti jo ensimmäisenä keväänään maakuntalakkien kysynnän. Maakuntavuorillisten lakkien kysyntä on pysynyt aika lailla ennallaan.

    – Maakuntavuorillisten lakkien myyntiä jarruttaa muun muassa se, etteivät ihmiset tiedä niiden olemassaolosta eivätkä jälleenmyyjät ota niitä valikoimiin. Käytännössä ne pitää tilata suoraan meiltä. Suurin osa haluaa kuitenkin sovittaa lakkia liikkeessä juhlapuvun kanssa, tuotekehitysjohtaja Katja Helén M.A.S.I. Companylta kertoo.

    Pohjois-Karjalassa punamustavuorillinen lakki on ollut saatavilla jo vuosikymmeniä. Hyvä saatavuus lisää menekkiä. Patrik Laakkonen nappasi lakkinsa suoraan hyllystä.

    – Prismasta ostin. En edes katsonut niitä muita lakkeja kuin tätä punamustaa.

    Tanja Perkkiö / Yle

    C.L. Seifertin ja Fredriksonin ohella ylioppilaslakkeja valmistaa ja myy omassa liikkeessään Helsingissä E.R. Wahlman sekä R.K.Salon Lakkitehdas, jonka valkolakit valmistetaan EU:n alueella. Maakuntavärejä on tarjolla kaikilla valmistajilla.

    Parikymmentämetrinen hiekkapyörre nousi Kuopiossa – katso video harvinaisesta ilmiöstä


    Kuopiolainen Antti Koponen ajoi autolla Haapaniemellä, kun hän huomasi hiekkakentällä pyörivän pölypyörteen. Koposen mukaan pyörre nousi jopa yli parikymmentämetriseksi. – Se oli yllättävän iso. Ilmatieteen laitoksen meteorologi Anja...

    Kuopiolainen Antti Koponen ajoi autolla Haapaniemellä, kun hän huomasi hiekkakentällä pyörivän pölypyörteen.

    Koposen mukaan pyörre nousi jopa yli parikymmentämetriseksi.

    – Se oli yllättävän iso.

    Ilmatieteen laitoksen meteorologi Anja Häkkinen kertoo, että pölypyörre syntyy kun aurinko lämmittää maan pintaa voimakkaasti. Tuolloin myös maata lähellä oleva ilmamassa lämpenee.

    Lämpötilojen aro aiheuttaa nousuvirtauksen, joka voimistuu tuulenvireestä. Lämmennyt ilmamassa ja viileämpi ilmamassa alkavat liikkua napaten mukaansa pölyä maan pinnasta.

    – Kyseessä on Suomen oloissa harvinaisen suuri pölypyörre, arvioi Häkkinen.

    Hiekkapyörre hävisi reilun minuutin kuluttua. Koposen tuulilasiin hiekkaa ei lentänyt, koska hän oli kauempana kuvaamassa.

    – Pyöräilijälle on saattanut tulla nokka täyteen hiekkaa, Koponen naurahtaa.

    "Kilpailussa kannattaa liittoutua" – perusteilla olevassa energiapalveluyhtiössä mukana Kuopion Energia, Savon Voima, Jyväskylän Energia ja Lappeenrannan Energia


    Projektijohtaja Juha Keski-Karhu sanoo, että toimintojen yhdistämisellä saadaan synnytettyä vahva toimija, josta koituu etua asiakkaalle. – Saamme paremmat eväät. Tämä on hyvä hanke, hyvä porukka on mukana. Kilpailussa kannattaa liittoutua,...

    Projektijohtaja Juha Keski-Karhu sanoo, että toimintojen yhdistämisellä saadaan synnytettyä vahva toimija, josta koituu etua asiakkaalle.

    – Saamme paremmat eväät. Tämä on hyvä hanke, hyvä porukka on mukana. Kilpailussa kannattaa liittoutua, Keski-Karhu sanoo.

    Kuopion Energian toimitusjohtaja Esa Lindholm sanoo, että uuden yhtiön liikkeelle saamisessa ei ole syytä vitkutteluun.

    Lindholmin mukaan kesäkuun alkupuolella kaikkien osapuolten lopullinen hyväksyntä pitäisi olla selvillä. Kuopion kaupungin omistajaohjaukselta vihreää valoa saatiin maanantai-iltana.

    Savon Voiman toimitusjohtaja Arto Sutinen tähdentää, että kaikilla on nyt yhteinen tahtotila saada hanke maaliin. Sutisen mukaan syntymässä on hyvä kombinaatio savolaisittain katsottuna, koska mukana ovat sekä Savon Voima että Kuopion Energia.

    Edellinen yhteistyöhanke kaatui kalkkiviivoilla

    Kuopion Energia puuhasi viime syksynä sähkönmyynnissä yhteistyötä kainuulaisen Loisteen ja Jyväskylän Energian kanssa, mutta se kaatui kalkkiviivoilla Kajaanin kaupungin vastustukseen.

    Sähkön myynnin lisäksi nyt tekeillä olevan uuden yhtiön palvelut kattavat esimerkiksi aurinkosähköjärjestelmät, kysyntäjousto- ja salkunhallintapalvelut, sähköiset liikenteen palvelut ja erilaiset digitaaliset palvelut.

    Yhdistymisessä osakasyhtiöiden nykyisten sähkön myynnin asiakkaiden sopimukset siirtyisivät uuden yhtiön nimiin ja jatkuisivat entisin ehdoin. Yhtiön nimestä ei vielä ole tehty päätöksiä.

    – Sähkön myynnin asiakkaat odottavat tuotteiden ja palvelujen jatkuvaa kehitystä. Yhdistämällä kehitysvoimamme voimme tarjota aikaisempaa parempia mobiilipalveluja, energiaan liittyviä lisäpalveluita sekä laajempia asiakasetuja. Uuden ajan energiapalveluyhtiöllä pystymme parhaiten turvaamaan sekä asiakkaidemme että omistajiemme edut. Lisäksi saamme neljän alueellisen sähkönmyyjän tilalle yhden valtakunnallisen brändin, osakkuusyhtiöiden toimitusjohtajat toteavat.

    Tavoitteena on, että yhtiö aloittaa toimintansa loppuvuoden aikana.

    Kuviksen ja musiikin opettajat ovat ahdingossa työtuntiensa huvetessa: oppilaat haluavat valinnaiseksi vain kotitaloutta ja liikuntaa

    Kuviksen ja musiikin opettajat ovat ahdingossa työtuntiensa huvetessa: oppilaat haluavat valinnaiseksi vain kotitaloutta ja liikuntaa


    Kuvataideopettaja Tiina Laitinen havahtui tänä keväänä tilanteeseen, että työt saattavat olla tulevaisuudessa vaakalaudalla. Laitinen on virassa Leppävirran kunnalla ja tähän saakka opetustuntien määrästä ei ole tarvinnut huolestua. –...

    Kuvataideopettaja Tiina Laitinen havahtui tänä keväänä tilanteeseen, että työt saattavat olla tulevaisuudessa vaakalaudalla. Laitinen on virassa Leppävirran kunnalla ja tähän saakka opetustuntien määrästä ei ole tarvinnut huolestua.

    – Tilanne tuli aika puskista. Siinä vaiheessa, kun valinnaisaineryhmät ilmoitettiin, huomasimme musiikinopettajan kanssa, että tunteja on ensi syksynä hirvittävästi vähemmän kuin aiemmin. Miten tässä näin on käynyt, se oli ensimmäinen ajatus, Laitinen kertoo.

    Valinnaisaineiden osalta syy töiden vähenemiseen on yksinkertainen. Viime syksynä voimaan tullut uusi opetussuunnitelma karsi yläkoulujen valinnaistuntimäärää. Tämä näkyy erityisesti taideaineissa. Monessa maamme koulussa suosituimmat valinnaisaineet ovat jo vuosia olleet kotitalous ja liikunta. Niin myös Leppävirralla, jossa molemmissa aineissa aloittaa ensi syksynä kahdeksan valinnaisryhmää.

    Kuvaavaa on, että koulu joutuu palkkaamaan yhden liikunnanopettajan lisää.

    – Palkkaamme ylimääräisen opettajan ensi vuodeksi, mutta jatkosta ei tiedä, sillä tilanne elää koko ajan. Oppilaat tekevät valintoja vuodeksi kerrallaan ja joudumme nopeastikin reagoimaan joihinkin asioihin, valottaa Leppävirran Kivelän koulun rehtori Niina Häkkinen.

    Entä jos opetusvelvollisuus ei täyty?

    Virassa olevilla aineenopettajilla on opetusvelvollisuus, joka määrittelee opettajien minimitunnit viikossa. Nämä tunnit koostuvat pakollisista kursseista, sekä valinnaisaineiden tunneista. Tiina Laitinen opettaa kuvataidetta sekä Kivelän koulussa että Leppävirran lukiossa. Kahden koulun tunnit ovat tähän asti tuoneet leivän pöytään, mutta tulevaisuudessa edes opetusvelvollisuuden täyttyminen ei ole itsestäänselvyys.

    – Se tuntuu hirveältä. Pistää miettimään, että mitäs sitten tehdään. Pitääkö pätevöityä johonkin toiseen hommaan vai riittävätkö tunnit ja jos, niin miten pitkään. Hyvin pienessä kunnassa ollaan ja ikäluokat eivät ole ainakaan kasvamassa. Tulevaisuuden suunta ei ainakaan kovin valoisalta näytä, Laitinen huokaa.

    Tiina Laitinen on huolissaan taideaineiden puolesta.Esa Huuhko / Yle

    Opetusalan ammattijärjestölle opettajien huoli on kiirinyt. OAJ heittää pallon kouluille itselleen.

    - Pienissä kouluissa pitäisi valinnaistarjonta ennen kaikkea miettiä siitä näkökulmasta, miten varmistetaan laadukas opetus kaikissa oppiaineissa. Eli tarjotaan sellaisia kursseja, että virassa olevat opettajat pystyvät niitä opettamaan, OAJ:n erityisasiantuntija Jaakko Salo sanoo.

    Salon mukaan taito-ja taideaineiden tilannetta on peruskouluissa tarkasteltava erityisesti. Suomi on aina erottunut muista maista vahvalla taito-ja taideainepainotuksellaan, sillä vajaa kolmannes oppimäärästä on näitä aineita.

    - Meidän vahvuus on ollut se, että oppilas on nähty kokonaisuutena. Ei ole opetettu vain tietoja vaan myös taitoja ja ymmärrystä taiteeseen. Se on tuonut mielekkyyttää koulutyöhön ja on ollut erinomaisten oppimistulosten perussyynä.

    Lähtökohtana oma valinta

    Leppävirralla valinnaisaineiden lähtökohtana on oppilaiden oma valinta.

    - Tiedän kouluja, joissa oppilaiden valintoja ohjaillaan valinnaisainetarjottimen kautta. Minusta kuitenkin oppilaan vapaus valita on tärkeintä. Ei meillä ihan kaikki toiveet toteudu, koska ei voida järjestää opetusta muutaman hengen ryhmille, mutta siihen pyritään, rehtori Niina Häkkinen sanoo.

    Koen olevani unelmatyössäni ja haluaisin tässä jatkaa. Toivottavasti se on mahdollista myös tulevaisuudessa. Tiina Laitinen, kuvataideopettaja

    Kivelän koulussa aineenopettajat ovat olleet mukana suunnittelemassa valinnaisainekurssien sisältöjä. Koulussa on ollut tarjolla useampia aineita yhdistäviä komboja, mutta ainakaan musiikin ja kuvataiteen yhdistelmä ei ole vetänyt tarpeeksi porukkaa. Oppilailta kysyttäessä liikunnan ja kotitalouden ylivoima korostuu.

    - Kotitaloudessa saa laittaa hyvää ruokaa, se on kivaa. Liikunta on muuten vaan mukavaa, perustelee ensi vuoden valintojaan Kivelän koulun kahdeksasluokkalainen Terri Strohecker.

    Samoja perusteita on myös seiskaluokkalaisella Inka Etulalla.

    - Kotitaloudessa saa tehdä ruokaa ryhmässä, se on kivaa. Liikunnan valitsin siksi, että minä olen siinä ollut hyvä aina.

    Venla Räsänen puolestaan olisi valinnut valinnaismusiikin, mutta ryhmää ei syntynyt osallistujapulan vuoksi.

    - Jouduin valitsemaan sitten liikunnan ja venäjän rinnalle teknisen käsityön, kun musiikkiin en päässyt.

    Yksi ongelma, monta syytä

    Opettajien ahdingon taustalla on muitakin syitä kuin valinnaisaineiden karsiminen. Kuntien säästöt syövät monessa kunnassa ylimääräisiä kursseja sekä nostavat valinnaisaineiden ryhmäkokoja. Toisin sanoen ryhmää ei synny, ellei riittävän suuri määrä oppilaita valitse kurssia.

    Myös tuntijakoon hiljattain tehdyt muutokset näkyvät etenkin pienempien kuntien aineenopettajien työssä. Aiemmin tiettyjä tunteja voitiin jakaa ala-ja yläkoulun kesken. Nyt tunteja on määrätty aiempaa enemmän alakouluun, mikä vähentää entisestään yläkoulun opettajien työtunteja.

    Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n erityisasiantuntija Jaakko Salo nostaa vielä yhden syyn aineenopettajien tukaliin tulevaisuuden näkymiin.

    – Valtava muuttoliike, mikä on käynnissä, on johtanut siihen, että on monia kuntia ja kouluja, joista oppilaat loppuvat kesken. Se ei voi olla näkymättä myös opettajien työssä, Jaakko Salo toteaa.

    Vajaan 10 000 asukkaan Leppävirralla oppilasmäärä on huvennut vuosien varrella. 300 oppilaan Kivelän koulu on kunnan ainoa yläkoulu.

    – Tulin parikymmentä vuotta sitten taloon, ja silloin oppilaita oli 150 enemmän. Tämä vaikuttaa väistämättä aineenopettajiin ja opetettavien tuntien määrään, sanoo Kivelän koulun rehtori Niina Häkkinen.

    Opettajat takaisin koulunpenkille

    Erityisesti musiikinopettajia muutokset tuntuvat nyt rokottavan. Musiikinopettajien Facebook-ryhmässä tuntojaan ovat tuulettaneet musamaikat eri puolilta Suomea. Opetustuntien määrä on suoraan verrannollinen aineenopettajien palkkaan. Kun tunnit eivät riitä, joutuvat opettajat miettimään joko muita töitä tai keksimään opetustöitä muualta. Yksi vaihtoehto on yhdistellä joko usean koulun tai jopa kunnan aineenopettajan töitä.

    Kivelän koulun rehtori Niina Häkkinen lähtisi purkamaan tilannetta opettajien uudelleen koulutuksen myötä.

    - Aineenopettajat voisivat miettiä kiinnostustaan kouluttautua työn ohella jonkun toisenkin aineen opettajaksi. Tämä olisi mielestäni järjellinen ratkaisu pienissä kunnissa asian ratkaisemiseksi.

    Kuvataideopettaja Tiina Laitinen on aina haaveillut myös käsityönopettajan töistä. Hän on jo alustavasti kysynyt yliopistolta, mitä pätevöityminen vaatisi.

    - Koen olevani unelmatyössäni ja haluaisin tässä jatkaa. Toivottavasti se on mahdollista myös tulevaisuudessa.

    Tiina Laitinen pitää työssään erityisesti valinnaisaineryhmien opettamisesta.Esa Huuhko / Yle

    "Kuin olisi käynyt baarissa mutta ilman iloa" – erikoislääkäri ja anestesiahoitaja kertovat, millaista on kun töissä on pakko kellottaa kovia ylityötunteja


    Kaksikymmentäyksi päivää. Siinä on pisin jakso, jonka Kuopion yliopistollisen sairaalan anestesiasairaanhoitaja Olli Lotila muistaa tehneensä ilman varsinaista vapaapäivää. – Mutta kieltämättä se tuntui kropassa, varsinkin kun ikää rupeaa...

    Kaksikymmentäyksi päivää. Siinä on pisin jakso, jonka Kuopion yliopistollisen sairaalan anestesiasairaanhoitaja Olli Lotila muistaa tehneensä ilman varsinaista vapaapäivää.

    – Mutta kieltämättä se tuntui kropassa, varsinkin kun ikää rupeaa olemaan 50 vuotta, hän naurahtaa.

    Lotilan työaika kertyy suunnitelluista työvuoroista, varallaolosta kotona ja niiden päälle tulevista ylimääräisistä hälytysvuoroista. Kun häly tulee, miehen on oltava työpaikalla työvaatteissa puolen tunnin sisällä.

    Ai miksi? Jos sanon suoraan, niin rahan takia. Olli Lotila

    Kun Yle vertaili ylitöiden määrää eri aloilla, sairaanhoitajista ylitöitä teki joka kuudes, keskimäärin neljä tuntia viikossa. KYSissä eniten ylitöitä tekevät hoitajista ensihoidon ja anestesiatoimintojen sairaanhoitajat, kuten Lotila.

    KYSin anestesiahoitaja Olli Lotila tekee ylitöitä omasta halustaan.Matti Myller / Yle

    Vieläkin enemmän ylitöitä tekevät lääkärit. Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna ylitöitä teki 19 prosenttia lääkäreistä, keskimäärin kuusi tuntia viikossa.

    – En voi pudottaa lapasia kesken potilaan hoidon ja jättää häntä seuraavalle lääkärille. Pyrin hoitamaan hänen asiansa siihen pisteeseen, että hänet voi siirtää toiselle ilman että tulee haittaa tai katkoa. Tosi moni asia jäisi hoitamatta, jos ei koskaan tekisi ylitöitä, neurologi ja lääkäreiden luottamusmies Anne-Mari Kantanen sanoo.

    Hän ottaa esimerkin omalta erikoisalaltaan. Sairaalassa on neljä lääkäriä, jotka osaavat tehdä aivovaltimotukoksen poistoja. Heidän on joskus oltava lomallakin, joten päivystysvastuu napsahtaa usein ja ylityötunteja kasautuu.

    – Mutta lääkärit haluavat tehdä näin. He eivät kestä sitä ajatusta, että ihminen, joka tarvitsee hoitoa, ei saa sitä koska lääkärit eivät jousta, Kantanen sanoo.

    Juttu jatkuu grafiikan jälkeen.

    Yle

    Päivästä toiseen samaa työaikaa tekevä ei ehkä tule ajatelleeksi, miten esimerkiksi juuri sairaalat pyörivät ylityötä tekevien yksilöiden varassa.

    Mutta onko tilanne oikein?

    "Eihän se ole oikein..."

    KYSin päivystyspoliklinikan ja teho-osaston hoitohenkilöstö päätti viime vuonna kieltäytyä paikkaamasta sairauspoissaoloja ylitöillä ja vuoronvaihdoilla. Kampanjalla yritettiin saada työnantaja palkkaamaan lisää käsiä osastoille ja päivystyksen kohdalla se onnistuikin ainakin osittain.

    Tänä vuonna joustamattomuudesta saatiin makua muuallakin, kun koko hoitoala ryhtyi ylityö- ja vuoronvaihtokieltoon. Moni sairaala joutui vaikeuksiin. Esimerkiksi Kuopiossa muutamia leikkauksia peruttiin ja töihin kysyttiin eläkkeelle jääneitä hoitajia.

    Työntekijäjärjestö piti ylityökiellon vaikutuksia todisteena siitä, että työntekijöitä ei ole tarpeeksi.

    – Ihmiset eivät tajua, kuinka paljon sairaalassa ihmiset joutuvat venymään, että tämä systeemi pyörii, anestesiahoitaja Olli Lotila myöntää.

    Me otettaisiin lisää henkilökuntaa jos olisi tarjolla. Olli Lotila

    Hän kuitenkin lisää, että jokainen alalle tuleva tietää tilanteen. Hänen työyhteisössään ketään ei ole pakotettu ylitöihin, vaikka käytännössä tilalle olisi hyvin vaikeaa löytää hoitajia, jos vakiokaarti ryhtyisi vastustelemaan.

    – Me otettaisiin lisää henkilökuntaa, jos olisi tarjolla. Ja kun miinuksella ollaan, niin ylitöillähän puuttuvat ihmiset korvataan.

    Lääkärien luottamusmies, neurologi Anne-Mari Kantanen ymmärtää hoitajien huolen. Myös lääkäreistä tuntuu joskus, että tekijöitä on liian vähän. Heidän ammattikunnassaan lähtökohta on kuitenkin toinen, koska lääkärillä on muun muassa erilainen juridinen vastuu potilaan hoidosta. Se velvoittaa joustamaan.

    – Eihän se ole oikein, että ylitöillä pyöritetään sairaalaa, mutta lääkäreinä olemme sopimustasolla hyväksyneet sen, että päivystetään, jotta palvelua saadaan virka-ajalla ja sen ulkopuolella. Emme voi ajatella, että työnantajan pitäisi tästäkin potilaasta vastata, kun se ei pysty sitä tekemään. Asiantuntijoita ei saada yhtäkkiä lisää.

    Juttu jatkuu grafiikan jälkeen.

    Yle

    Pyysimme Kantasta ja Lotilaa avaamaan toteutuneet työvuoronsa yhden viikon ajalta. Ne kertovat, miten vähän puhdasta vapaa-aikaa lopulta jää suunniteltujen työvuorojen, ylityötuntien ja erilaisen päivystysvelvollisuuksien jäljiltä.

    Molempien tapauksissa tässä jutussa esitellyt työvuorot edustavat tavallista arkea. Kantanen ei ole laskenut työtunteihinsa esimerkiksi koulutustunteja eikä työsähköpostien kirjoittamiseen käytettyä aikaa. Silti kuuden päivän ajalle kertyi yli 50 työtuntia sairaalassa ja 24 tuntia kotona päivystämässä.

    – Puhelinpäivystyksessä pitää olla sairaalassa ja sitten tavoitettavissa puhelimen kanssa kotona, olinpa sitten saunassa, vessassa tai roskia viemässä. On se silti enemmän lepoa kuin sairaalassa olo, Kantanen miettii.

    Jos siihen tulee vielä valvottuja öitä, niin sehän on kuin olisi käynyt baarissa mutta ilman iloa. Anne-Mari Kantanen

    Lotilalla esimerkkiviikolle ei sattunut yhtään sellaista päivää, jolle tavallisen työvuoron lisäksi osuu yksi ylityönä tehty lisävuoro. Sellaisiakin tulee anestesiahoitajan arjessa vastaan silloin tällöin. Kaikki eivät halua niitä tehdä, mutta Lotila on ottanut vastaan ylimääräisiä työvuoroja välillä muidenkin edestä.

    – Ai miksi? Jos sanon suoraan, niin rahan takia. Totta kai olen rahan takia töissä. Ja olen ollut täällä niin pitkään, että työ ei enää jännitä ja koen, että osaan tämän etu- ja takaperin, hän perustelee.

    Lääkäreille ylityöt eivät ole samalla tavalla tulokysymys kuin hoitohenkilöstölle. Neurologi Anne-Mari Kantanen palaa tässäkin lääkärien vastuukysymyksiin: ylitöitä tehdään, koska se kuuluu ammattiin.

    "Ihminen ei jaksa, jos kova ylityökuorma on jatkuvaa"

    Jossain vaiheessa niin lääkärille kuin hoitajallekin tulee raja vastaan tehtyjen työtuntien määrässä. Kantanen ja Lotila luettelevat oireita, joista rajan tunnistaa: energiatasot eivät palaudu, pinna kiristyy helposti, tekemättömät kotityöt kertyvät, mielenkiinto työtä kohtaan hiipuu.

    – Ihminen ei jaksa, jos kova ylityökuorma on jatkuvaa. Ja jos siihen tulee vielä valvottuja öitä, niin sehän on kuin olisi käynyt baarissa mutta ilman iloa, Kantanen sanoo.

    Kuopion yliopistollisessa sairaalassa hoitajilla on työaikapankki, josta he voivat halutessaan pitää ylitöitä pois lyhyitä vapaita. Lääkäreiden ylityötunnit puolestaan tarkistetaan kahteen kertaan vuodessa. Jos niitä on jäänyt pitämättä yli 30 tuntia puoleen vuoteen, työnantaja puuttuu asiaan ja yhdessä sovitaan, hyvitetäänkö pitämättömät tunnit vapaina vai rahana.

    Jatkosodan viimeinen taistelu koitui nuoren luutnantin kohtaloksi – 74 vuotta myöhemmin hänet siunataan hautaan kotikunnassaan

    Jatkosodan viimeinen taistelu koitui nuoren luutnantin kohtaloksi – 74 vuotta myöhemmin hänet siunataan hautaan kotikunnassaan


    Mistä on kyse?Sukevalla lasketaan sankarihautaan 19.5 luutnantti Seppo HänninenSeppo Hänninen kaatui kovissa taisteluissa Rukajärven suunnalla Ontrosenvaaralla 16.8.1944Hännisen kuolinpaikka varmistui vasta vuonna 2016Elokuun puolivälissä 1944...

    Mistä on kyse?Sukevalla lasketaan sankarihautaan 19.5 luutnantti Seppo HänninenSeppo Hänninen kaatui kovissa taisteluissa Rukajärven suunnalla Ontrosenvaaralla 16.8.1944Hännisen kuolinpaikka varmistui vasta vuonna 2016

    Elokuun puolivälissä 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäykset alkoivat olla ohi useimmilla rintamilla. Rukajärven suunnalla kuitenkin taisteltiin vielä ja sotilaita menetettiin molemmin puolin.

    Sonkajärveläinen luutnantti Seppo Hänninen oli yksi niistä sotilaista, jotka kaatuivat katkeran lähellä aseiden vaikenemista. 22-vuotias Hänninen oli yksikkönsä, 10. jalkaväkirykmentin 9. komppanian kanssa taistelemassa Rukajärven suunnalla Ontrosenvaaralla.

    Vihollisen asemiin oli matkaa 75 metriä. Suomalaisen tykistön keskityksestä nousi valtava tumma savu. Kovan tulituksen keskellä tapahtumia seurasi luutnantin lähetti Maunu Kankaanpää. Hän näki, miten Hänninen lyyhistyi maahan kaatuneena.

    Toiselta lähetiltä kranaatinsirpale katkaisi käden. Kankaanpää vei lähettitoverinsa pienen mättään suojaan, tyrehdytti verenvuodon vyöllä ja katkoi kuivia männynoksia lastaksi. Kun sotilaat saivat perääntymiskäskyn, hän alkoi hinata toveriaan taaksepäin.

    Kyllä siinä moni silmäkulma kostuu, mutta niin se kostuu minultakin. Tenho Tikkanen

    Rukajärven suunnan historiayhdistyksen puheenjohtaja Tenho Tikkanen kertoo, miten lähetit olivat vielä vähällä jäädä vangiksi, kun venäläiset huomasivat muiden suomalaisten häipyneen. He kuitenkin pelastuivat.

    – On ihme, että sieltä tuli pois yksikään hengissä, niin kova oli taistelu, Tikkanen sanoo.

    Kaikkia ei kuitenkaan saatu pelastettua taistelukentältä elävänä – eikä edes kuolleena. Luutnantti Seppo Hännisen ruumista ei saatu pois kentältä, koska vihollisen asemat olivat liian lähellä.

    Yli 70 vuotta myöhemmin taistelupaikkaa tutkineet vapaaehtoiset löysivät jotain.

    "Kunnianosoitus veteraaneja kohtaan"

    Pitkään sotavainajien etsintään osallistunut Pavel Kozlovskij oli jo vuonna 2012 löytänyt alueelta suomalaisen sotilaan aineistoa. Neljä vuotta sen jälkeen hän tutki aluetta yhdessä Rukajärven historiayhdistyksen hallituksen jäsenen Jari Kärkkäisen, tämän tulkkina toimineen Inna-vaimon sekä Mika ja Reijo Pulkkisen kanssa.

    Etsijät löysivät tuntolevyn, jonka numero täsmäsi Seppo Hänniseen. Tarkka kaatumispaikka oli varmistunut. Myöhemmin tehty DNA-tunnistus varmisti, että jäänteet todella olivat Hännisen.

    Lauantaina sankarivainaja viimein haudataan hänen kotikunnassaan Sonkajärvellä. Rukajärven suunnan historiayhdistyksen puheenjohtaja Tenho Tikkanen sanoo, että Hännisen saattaminen Sukevan sankarihautaan synnyinkunnassaan Sonkajärvellä on erittäin tärkeää.

    – Se antaa lisätietoa monille veteraanityötä ja sotahistorian keräystyötä tekeville. Se on tärkeää myös niille, joiden isät ja vanhemmat ovat olleet siellä sotimassa. Toisaalta se on myös kunnianosoitus niitä veteraaneja kohtaan, jotka siellä monia vuosia joutuivat olemaan.

    Tenho Tikkasen isä toimi Hännisen komppaniassa puolijoukkueen johtajana.Toni Pitkänen / Yle

    Seppo Hännisen siunaaminen ja hautaaminen tapahtuu Sukevan kirkossa sotilaallisin menoin ja kunnialaukausten kera. Puolustusvoimien seppeleen laskee Kainuun prikaatin komentaja prikaatikenraali Tuomo Repo ja kirkkoupseerina toimii majuri Mika Saastamoinen Kainuun prikaatin Pohjois-Savon aluetoimistosta.

    Muistotilaisuus pidetään Iisalmen Rukajärvi-keskuksessa.

    Rukajärven jälkeen aseet vähitellen vaikenivat

    Hännisen hautajaisiin on voinnin mukaan tulossa myös muutamia iäkkäitä veteraaneja, jotka haluavat vielä jättää viimeisen tervehdyksen komppanianpäällikölleen. Yksi heistä on Tenho Tikkasen 102-vuotias isä Tauno, joka toimi Hännisen komppaniassa puolijoukkueen johtajana.

    – Isäni pitää Seppo Hännistä parhaana komppanianpäällikkönään. Isällä oli sodan aikana useita komppanianpäälliköitä, jopa yksi marskin ritari, Niilo Korhonen. Yksi oli myöhemmin presidenttiehdokkaana, Ahti Salonen, mutta kyllä isän mielestä Hänninen oli ylivoimaisesti paras, Tenho Tikkanen sanoo.

    – Näiden asioiden tutkiminen on ollut minulle kunnia-asia, varsinkin kun isäni on ollut taistelussa mukana.

    Hautajaisiin on tulossa myös Hännisen lähetti Maunu Kankaanpää, joka todisti komppanianpäällikön kuolemaa. Tilaisuudessa varusmieskuoro esittää Kalervo Hämäläisen 1980-luvulla sanoittaman ja säveltämän, tunteisiin vetoavan Veteraanin iltahuuto -laulun.

    – Kyllä siinä moni silmäkulma kostuu, mutta niin se kostuu minultakin, Tenho Tikkanen sanoo.

    Rukajärven suunnan taistelua 16.8.1944 on pidetty jatkosodan viimeisenä Suomen ja neuvostoarmeijan välillä. Vihollisuudet jatkuivat sen jälkeenkin, mutta suurempia rintamalinjojen siirtoon tähtääviä taisteluja ei enää käyty. Aselepo astui voimaan 4.9.1944, mutta monilla rintamaosuuksilla venäläiset jatkoivat tulitusta seuraavaan aamuun.

    Taisteluissa Hännisen komppaniasta kaatui 25 sotilasta, haavoittuneita oli 59. Samaan paikkaan, mihin Hännisen ruumis jäi, katosi kentälle myös sotamies Uuno Oinonen Pielisjärveltä. Hänen ruumistaan ei vielä ole löydetty.

    Kaikkiaan suomalaiset menettivät elokuun taisteluissa kaatuneina Ontrosenvaaran–Tahkokosken taisteluissa 2.–16.8.1944 yli 200 sotilasta. Taistelujen aikana suomalaisjoukot pakottivat vihollisen perääntymään.

    Osa jää opiskelija-asuntoihin halvan vuokran perässä, vaikka asumisoikeutta ei olisi –

    Osa jää opiskelija-asuntoihin halvan vuokran perässä, vaikka asumisoikeutta ei olisi – "Kolme olisi ehtinyt valmistua siinä ajassa"


    Kuopion opiskelija-asuntoyhtiö Kuopas halusi hiljattain varmistaa, että vapaita asuntoja olisi syksyllä mahdollisimman monelle halukkaalle. Niinpä se päätti selvittää, onko kaikilla nykyisillä asukkailla oikeus asua opiskelija-asunnossa. Yhtiö...

    Kuopion opiskelija-asuntoyhtiö Kuopas halusi hiljattain varmistaa, että vapaita asuntoja olisi syksyllä mahdollisimman monelle halukkaalle. Niinpä se päätti selvittää, onko kaikilla nykyisillä asukkailla oikeus asua opiskelija-asunnossa. Yhtiö pyysi asukkaita todistamaan todistuksen opinnoistaan.

    Tarkastuskierroksella selvisi, että opiskelija-asunnoissa on asukkaita, jotka ovat onnistuneet venyttämään asumistaan yli kymmenen vuotta ilman asumisoikeutta. Tämä on onnistunut muun muassa sen vuoksi, että ennen vuoden 2005 elokuuta myönnettyjen opinto-oikeuksien opintoaikaa ei ole rajattu.

    – Asukkaiden on ollut mahdollista saada opiskeluoikeustodistus toistuvasti yliopistolta. Sen turvin asuminen on jatkunut pitkään, kertoo Kuopaksen toimitusjohtaja Tuula Vartiainen.

    Hän vertaa ajanjaksoa esimerkiksi ammattiopiston tai ammattikorkeakoulun opiskelijoiden opiskeluaikoihin.

    – Siinä ajassa olisi ehtinyt jo kolme valmistumaan. Tässä mielessä on tärkeää, että tarkistamme asumisoikeusedellytyksiä, korostaa Vartiainen.

    Pitkään asumisoikeudetta asuneet ovat pystyneet pitämään Vartiaisen mukaan asuntonsa myös siksi, että suosittujen alueiden ulkopuolisissa kohteissa asuville ei ole kyselyä aiemmin suunnattu. He eivät myöskään ole aiheuttaneet minkäänlaista häiriötä asumisellaan.

    Opiskelija-asunnoissa houkuttaa usein niiden edullinen vuokra.Matti Myller / YleAsumisoikeuden tarkkailua tiukennettu

    "Ikiopiskelijat" ovat tuttu ilmiö on tuttu myös monessa yliopistokaupungissa. Ne eivät ole mikään erityinen ongelma, mutta monet opiskelija-asuntojen vuokraajat tarkistavat silti asukkaidensa asumisoikeuksia vuosittain.

    Viime vuosina tarkkailua on jonkin verran tiukennettu. Erityisesti kyselyjä tehdään suosituimmissa kohteissa kuten yksiöissä ja hyvillä sijainneilla olevissa kohteissa asuville. Yleensä asukkailta vaaditaan todistus siitä, että opinnot etenevät.

    – Mitään ylilyöntejä ei ole tarkastuksissa ilmennyt. Näiden asioiden suhteen ei ole ongelmaa, toteaa Tampereella toimivan TOASin toimitusjohtaja Kirsi Koski.

    Oulussa opiskelija-asuntoja välittävälle Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiölle Psoasille on Kuopaksen tapaan tullut yksittäisiä tapauksia, joissa on asukas on viihtynyt opiskelija-asunnossa pitkään ilman varsinaista asumisoikeutta.

    Muutama vuosi sitten kävimme kaikki "ikiopiskelijat" lävitse ja pyysimme selvityksen opintojen etenemisestä. Irtisanottuja vuokrasopimuksia oli tällöin muutamia. Jarmo Ojalainen

    – Joitain yksittäistapauksia voi olla, mutta ei kuitenkaan ongelmaksi asti, tarkentaa palvelupäällikkö Jari Simonen.

    Joensuussa toimiva Joensuun Elli kävi muutama vuosi sitten läpi kaikki kohteensa ja tarkastuksen yhteydessä myös heidän opiskelija-asunnoistaan paljastui pitkään asunto-oikeudetta asuneita.

    – Muutama vuosi sitten kävimme kaikki "ikiopiskelijat" lävitse ja pyysimme selvityksen opintojen etenemisestä. Mikäli opintopisteitä ei ollut kertynyt, irtisanoimme nämä opiskelijat. Irtisanottuja vuokrasopimuksia oli tällöin muutamia, muistelee Joensuun Ellin toimitusjohtaja Jarmo Ojalainen.

    Kaikkiaan opiskelija-asuntoyhtiöt irtisanovat vuosittain muutamia kymmeniä vuokrasopimuksia. Opiskelija-asuntoyhtiöistä arvioidaan, että opiskelija-asunnoissa houkuttelee niiden edullinen vuokra.

    Tarkastuksilla varmistetaan opiskelija-asuntojen saatavuus

    Kuopiossa toimiva Kuopas ryhtyi tänä keväänä vaatimaan todistuksen asumisoikeudestaan kaikilta asukkailtaan. Tällä halutaan toimitusjohtaja Tuula Vartiaisen mukaan varmistaa, että asuntoa tarvitseville opiskelijoille on asunto tulevana syksynä. Ilmoituksia on tullut hitaasti.

    – Prosessi on kesken. Vielä on erittäin iso määrä ilmoituksia toimittamatta, arvioi Vartiainen.

    Moni opiskelija on kuitenkin ilmoittanut toimittavansa rekisteriotteen opinnoistaan kesän aikana, jolloin opintosuoritukset kirjautuvat rekistereihin. Tästä huolimatta Vartiainen uskoo, että joukossa on asumisoikeudetta asuvia.

    – Niiltä, jotka eivät ole todistusta vielä toimittaneet, tullaan pyytämään tätä aktiivisesti.

    Kaikkiaan Kuopion opiskelija-asunnot Oy on kevään aikana irtisanonut muutamia kymmeniä asumisoikeudetta asuneita. Vapaaehtoisesti asunnon irtisanoneita on myös merkittävä määrä.

    Näin nuuskan suosio näkyy kouluissa: huulet pullottavat tunnilla, huonovointisia nuoria haetaan vessoista...

    Näin nuuskan suosio näkyy kouluissa: huulet pullottavat tunnilla, huonovointisia nuoria haetaan vessoista...


    Pohjoissavolaisessa Varkauden kaupungissa painitaan pahan nuuskaongelman kanssa. Tuoreimman kouluterveyskyselyn mukaan lähes 12 prosenttia kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista pojista käytti nuuskaa. Koko maassa vastaava luku on kahdeksan...

    Pohjoissavolaisessa Varkauden kaupungissa painitaan pahan nuuskaongelman kanssa. Tuoreimman kouluterveyskyselyn mukaan lähes 12 prosenttia kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista pojista käytti nuuskaa. Koko maassa vastaava luku on kahdeksan prosenttia.

    – Ongelma on alkanut syksyllä 2016. Koulun pihoilta ja käytäviltä löytyy nuuskamällejä. Oppilaiden huulet pullottavat tunnilla, luettelee Varkauden Waltterin koulun terveydenhoitaja Päivi Pirhonen.

    Terveydenhoitaja ja opettajat eivät voi varmaksi tietää, onko oppilaan huulessa nuuskaa. Jos nuori ei kysyttäessä myönnä, asiaan ei saada selvyyttä. Pirhonen kertoo, että pahimmassa tapauksessa kysymystä säikähtänyt nuori nielaisee nuuskapussin.

    Tilanne on laiton. Päivi Pirhonen

    Nuuskanmyynti Suomessa on kiellettyä. Aikuiset saavat tuoda maahan yhden kilon nuuskaa omaan käyttöön.

    – Ongelma on iso. Kyseessä on nikotiinipitoinen aine, jota ei pitäisi olla kuin korkeintaan aikuisten käytössä. Tilanne on laiton, Pirhonen kuvailee koulun tilannetta.

    Tornion tullin takavarikoimia nuuskatorneja.Antti J.Leinonen / Yle"Tieto ei vaikuta – se on muoti-ilmiö"

    Kouluterveyskyselyn mukaan nuorten alkoholin käyttö ja tupakointi vähentynyt. Nuuskaaminen puolestaan on nousussa. Valtakunnallisesti poikien nuuskaminen on yleistynyt yläkouluissa, lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa.

    Varkaudessa nuuskasta kiinnijääneet nuoret ohjataan päihdetyöntekijän pakeille. Ongelmaa yritetään kitkeä opettajien, kouluterveydenhoidon ja hammashoitolan valistuksella. Lisäksi paikallisen syöpäyhdistyksen työntekijä on käynyt pitämässä tunteja koululla.

    – Tieto ei vaikuta. Se on muoti-ilmiö, terveydenhoitaja Päivi Pirhonen Varkauden Waltterin koulusta harmittelee.

    Koulu on ilmoittanut poliisille, että koulun pihapiirissä saatetaan välittää nuuskaa.

    – Soitamme poliisille, jos näemme iltapäivällä välitykseltä näytävää toimintaa. Ilmoitamme myös poliisille, jos koulun alueella liikkuu autoja, kun paikalla on paljon nuoria, Pirhonen sanoo.

    "Myös tyttöjen nuuskankäyttö on selkeästi noussut"

    Nuuskan salakuljetuksesta ja myynnistä on tullut Suomessa miljoonabisnes. Helsinkiläisteinit kertoivat Ylen haastattelussa törmäävänsä nuuskaan jo alakouluissa.

    Varkaus ei ole ainoa paikkakunta, jonka kouluissa lisääntynyt nuuskankäyttö näkyy. Esimerkiksi Kuopiossa yläkoululaisten nuuskaaminen on kouluterveydenhoitajien mukaan lisääntynyt.

    – Kouluterveydenhoitajat ovat hakeneet huonovointisia nuoria vessoista, kertoo Kuopion palveluesimies Sanna Niinimäki.

    – Yhtälailla myös tyttöjen nuuskakäyttö on selkeästi noussut, Niinimäki jatkaa.

    Myös joissakin alakouluissa on ollut nuuskankäyttöä. Niinimäki kertoo, että joissakin alakouluissa uutena ilmiönä on nuuskankäytön harjoittelu pippuripusseilla.

    – Alakoululaiset ovat käyttäneet pikaruokaravintoloiden pippuripusseja nuuskapussin tilalla, Niinimäki toteaa.

    Esimerkiksi Aurinkorinteen koululla kyse oli muutamien koululaisten villityksestä.

    Niinimäki pitää nuuskaamisen harjoittelua erittäin huolestuttavana. Kuopion kaupunki onkin ohjeistanut kouluterveydenhoitajia ottamaan nuuskaamisen puheeksi oppilaiden kanssa entistä varhaisemmassa vaiheessa.

    "Vanhemmilla on oikeus tutkia reppu"

    Varkauden Waltterin koulun terveydenhoitaja Päivi Pirhonen kertoo saavansa huolestuneita yhteydenottoja nuorten vanhemmilta.

    – Vanhemmat ovat aika pitkälti epätoivoisia sen suhteen, että mitä voivat tehdä. Asiasta on puhuttu ja rangaistuksia on annettu, mutta käyttäminen vain jatkuu.

    Pirhonen suosittelee, että vanhemmat puhuisivat kotona nuuskaamisesta ja tutkisivat lastensa koulureppuja.

    – Vanhemmilla on oikeus tutkia reppu, sitä ei esimerkiksi minulla ole. Minä kehotan pitämään silmällä, puhumaan ja puuttumaan.

    Salamarintama pyyhkii jytisten Suomen yli – pilvistä putoili nallekarkin kokoisia rakeita


    Itku pitkästä ilosta, sanoo kansanviisaus. Meteorologin kielellä sama kuuluu näin: – Pitkä helle loppuu ukkosiin, kuten Ylen meteorologi Anne Borgström asian muotoilee. Lämpimän ilman päälle tulee kylmää, ja lämmin ilma nousee...

    Itku pitkästä ilosta, sanoo kansanviisaus. Meteorologin kielellä sama kuuluu näin:

    – Pitkä helle loppuu ukkosiin, kuten Ylen meteorologi Anne Borgström asian muotoilee.

    Lämpimän ilman päälle tulee kylmää, ja lämmin ilma nousee voimakkaasti. Syntyy korkeita pilviä, joissa jääkiteet kiihdyttelevät hurjia matkoja synnyttäen sähkövarausta. Se sitten pamahtaa salamana. Katso tästä, kuinka ukkospilvi syntyy.

    Näin kävi seitsemän toukokuisen hellepäiväjakson päätteeksi torstaina. Aika tarkalleen kello 13 alkoi rytistä, kun Kainuussa paukkuivat ensimmäiset tämän päivän ukkoskuurot. Jo eilen saatiin esimakua, kun laskettiin yhteensä 1 100 salamaa.

    Seurasi Salosta koilliseen Kuusamoon ulottuva ukkosrintama, joka on paukutellut varsin mallikkaasti iltapäivän ja alkuillan mittaan. Salamoinnin etenemistä voi käydä katsomassa Ilmatieteen laitoksen kartasta täältä.

    Borgströmin keräämän tilastotiedon valossa kyseessä oli kohtalaisen kova ukkosrintama. Maasalamoita laskettiin hieman yli iltaseitsemään mennessä 2 823 ja pilvisalamoita jopa 7 768.

    Vertailuaineistona voi pitää viime vuoden Kiira-myrskyä elokuulta, jolloin laskettiin reilut 6 300 maasalamaa. Kaikkiaan viime vuonna laskettiin noin 32 000 salamaa. Pahin tai paras salamavuosi miesmuistissa oli vuosi 1972. Silloin taivas sinkosi noin 400 000 salamaa.

    Ihan ilman seurauksiakaan ei luonnonnäytelmää seurattu. STT kertoo, että Pohjois-Savossa Siilinjärvellä kaksi vierekkäistä omakotitaloa joutui salamaniskun kohteeksi.

    Salamaniskut eivät aiheuttaneet tulipaloja tai henkilövahinkoja talojen asukkaille, mutta pelastuslaitoksen mukaan talojen sähköverkot kärsivät vahinkoja. Rakennuksilla oli etäisyyttä noin 60 metriä, STT raportoi.

    Vettäkin tuli torstaina – ja rakeita. Paikallisesti lyhyissä kuuroissa satoi jopa 35 millimeteriä vettä Joutsassa ja Kuopiossa.

    Rakeita tuli paikoin, ja havainnot niiden koosta venyivät jopa senttiin. Borgströmin mukaan silloin rakeiden on ylhäällä pilvissä täytynyt olla jopa parisenttisiä. Siis reilun nallekarkin kokoisia!

    Asunnonmyyjät kertovat kiusallisesta netti-ilmiöstä: joku haukkuu talon Facebookissa julkisesti ja vahinkoa tulee, vaikka väite olisi perätön

    Asunnonmyyjät kertovat kiusallisesta netti-ilmiöstä: joku haukkuu talon Facebookissa julkisesti ja vahinkoa tulee, vaikka väite olisi perätön


    Kun joku ulkopuolinen haukkuu asuntoa sosiaalisessa mediassa julkisesti, kiinteistövälittäjät ja asuntojen myyjät joutuvat välillä kiperän tilanteen eteen. Facebookin paikallisryhmässä Kuopiossa julkaistiin hiljattain osoite myynnissä olevasta...

    Kun joku ulkopuolinen haukkuu asuntoa sosiaalisessa mediassa julkisesti, kiinteistövälittäjät ja asuntojen myyjät joutuvat välillä kiperän tilanteen eteen.

    Facebookin paikallisryhmässä Kuopiossa julkaistiin hiljattain osoite myynnissä olevasta omakotitalosta. Postaaja väitti, että asunnossa olisi homeongelma. Seuraavana päivänä hän yllättäen poisti alkuperäisen viestin ja pahoitteli levittäneensä väärää tietoa.

    Vaikka väärät tiedot oikaistaisiin somessa, vahinko on ehtinyt jo tapahtua. Kymmenettuhannet silmäparit voivat nähdä postauksen.

    – Haukkuminen somessa voi pidentää kohteen myyntiaikaa, SP-Kodin yrittäjä Markus Itkonen sanoo.

    Lähes jokainen Ylen tavoittama kiinteistönvälittäjä tuntee ilmiön. Osan mielestä se on myös kasvussa.

    – Onneksi tapauksia on harvoin, mutta kuitenkin koko ajan lisääntyvässä määrin, kiinteistövälitysalan yrittäjä Eija Koistinen toteaa.

    Kukaan välittäjistä ei osaa sanoa, miksi vääriä tietoja levitetään somessa. Niitä saatetaan levittää pelkkää ilkeyttään. Taustalla voi olla esimerkiksi kirjoittajan ja myyjän henkilökohtainen riita.

    Välittäjät neuvottomia somekohujen edessä

    Useat välittäjät arvioivat, että he ottaisivat yhteyttä kirjoittajaan ja pyytäisivät saada tietää, mistä kirjoittajan tiedot kohteesta ovat peräisin.

    Pahimmissa tapauksissa väärää tietoa levittäneitä on jouduttu uhkaamaan rikosilmoituksella.

    Välittäjät sanovat, että asuntojen epäasialliseen ruotimiseen on vaikea puuttua somessa. Välittäjälle voi olla korkea kynnys osallistua keskusteluun mitenkään. Yrittäjä Eija Koistinen sanoo, että vaarana on oman maineen menettäminen, koska vihaiset ihmiset voivat hyökätä välittäjän kimppuun somessa.

    Vaikka postaus korjattaisiin tai kirjoittaja tekisi uuden postauksen, jossa pahoittelee väärää tietoa, eivät kaikki alkuperäisen postauksen nähneistä saa tietoonsa oikeita tietoja ja harhaluulot voivat jäädä elämään lukijoiden mielessä.

    – Ihmiselle voi jäädä korjauksesta huolimatta epävarmuus kohteesta, koska hän ei tiedä, miksi kirjoitusta on korjattu, Kuopion Kodit Oy:n yrittäjä Eija Koistinen sanoo.

    Provosoimisen pelko hiljentää puolustajat

    Ylen tavoittamista välittäjistä suurin osa ei kommentoisi lainkaan nimettömänä käytävässä keskustelussa.

    – Jättäisin nimettömät kommentit omaan arvoonsa. Keskustelu nimimerkkien kanssa voi olla loputon suo, Markus Itkonen arvioi.

    Kiinteistönvälittäjä ja yrittäjä Gitta Mielonen sanoo samoin kuin monet muutkin välittäjät, että lyhyt kommentti riittää.

    – Kirjoittaisin lyhyen ja selkeän viestin, jossa on pelkkää faktaa. Jättäisin yhteystietoni lisäkysymyksiä varten, Mielonen toteaa.

    Pohjois-Savon OP-Kiinteistökeskuksen myyntijohtaja Anu Heiskanen puolestaan suosittelee olemaan yhteydessä Facebook-ryhmän ylläpitäjään ja pyytää virheellisen kirjoituksen poistamista.

    – Puolustautuminen on äärimmäisen hankalaa. Kommentointi voi vain provosoida lisää, Heiskanen ajattelee.

    – Toisaalta ne, jotka kirjoittavat eivät ole itse kiinnostuneita asunnosta. Kyllä suomalaiset ovat fiksuja ja ymmärtävät, että kuka vain voi kirjoittaa mitä tahansa nettiin, Gitta Mielonen uskoo.

    Kommentointi onnistuu uutisten selainversiossa ja Yle.fi-sovelluksessa Yle Tunnuksen avulla.

    Luo oma Yle Tunnuksesi täällä.

    Itäsuomalaiset sähköverkkoyhtiöt saivat 8 vuotta lisäaikaa – Siirtohintoihin silti korotuksia

    Itäsuomalaiset sähköverkkoyhtiöt saivat 8 vuotta lisäaikaa – Siirtohintoihin silti korotuksia


    Viimeksi siirtohintojen korotuksista kertoi keskiviikkona Suur-Savon Sähkön verkkoyhtiö Järvi-Suomen Energia Oy. Etupäässä Etelä-Savon alueella toimiva ja kuntien pääosin omistama yhtiö korottaa siirtohintoja reilut seitsemän prosenttia. –...

    Viimeksi siirtohintojen korotuksista kertoi keskiviikkona Suur-Savon Sähkön verkkoyhtiö Järvi-Suomen Energia Oy. Etupäässä Etelä-Savon alueella toimiva ja kuntien pääosin omistama yhtiö korottaa siirtohintoja reilut seitsemän prosenttia.

    – Ilman jatkoaikaa korotuspaine olisi ollut kymmeniä prosentteja, toimitusjohtaja Arto Pajunen perustelee.

    Hakemansa jatkoajan saivat myös pohjoissavolainen Savon Voima Verkko Oy ja Pohjois-Karjalassa toimiva PKS Sähkönsiirto Oy. Myös ne ovat korottaneet siirtohintoja alkuvuoden aikana.

    Järvi-Suomen Energian Arto Pajunen kiittelee Energiaviraston päätöstä ja arvioi sen merkitsevän kymmenien miljoonien eurojen säästöjä. Ilman jatkoaikaa yhtiö olisi joutunut purkamaan vielä käyttökelpoista verkkoa uuden tieltä.

    Kolme korotusta peräkkäin

    Laki sähkön toimitusvarmuudesta vaatii, että vuoteen 2028 mennessä sähkökatkot saavat kestää taajama-alueella korkeintaan kuusi tuntia. Haja-asutusalueella katko saa olla korkeintaan 36 tuntia.

    Itäsuomalaiset yhtiöt hakivat kahdeksan vuoden jatkoaikaa, jonka laki enimmillään sallii. Säävarman verkon tulee Itä-Suomessa olla lain vaatimassa kunnossa vuonna 2036.

    Verkkoyhtiöitä on arvosteltu kovista siirtohinnoista. Järvi-Suomen Energia on korottanut hintaa vuosien 2016 ja 2017 alusta. Nämä korotukset olivat yli 10 prosenttia kerralta. Heinäkuun alusta lähtien kiinteä kuukausitaksa nousee yli 30 euroon (+ 2,6 e) kuukaudessa.

    Siirtotaksa nousee 0,3 sentillä 3,9 senttiin kilowattitunnilta. Kiinteän kuukausitaksan osuus muodostaa suuren osan vapaa-ajanasukkaan sähkölaskusta.

    – Siirtomaksulla katetaan verkon rakentaminen ja ylläpito. Ne maksavat, ei niinkään verkossa kulkevan sähkö määrä, Arto Pajunen muistuttaa.

    Sähköverkkoa 250 metriä asiakasta kohti

    Savon Voiman verkkoyhtiö nosti taksojan keskimäärin 10 prosenttia huhtikuun alusta. Pohjois-Karjalassa korotus oli kuutisen prosenttia.

    – Jatkoaika pienentää asiakkaiden siirtohintaan kohdistuvaa korotuspainetta, Savon Voima Verkko Oy:n toimitusjohtaja Matti Ryhänen perustelee. Lähes samoin sanamuodoin jatkoajan vaikutuksia arvioi PKS Sähkösiirto asiakastiedotteessaan.

    Energiavirasto voi myöntää jatkoajan erittäin painavista syistä. Itäsuomalaisilla sähköyhtiöillä on verkko noin 250 metriä asiakasta kohtia. Alue on harvaanasuttua ja vesistöjen pirstomaa.

    Yhtiöt investoivat jatkoajasta huolimatta kymmeniä miljoonia euroja vuodessa.

    "Joskus hävettää" – tällaista on opiskelu koulussa, joka on aina säästölinjalla


    Nelosluokkalaisen Aliisa Salmen ympäristötiedon kirja on kannesta rikki. Sivuja on revennyt tai irronnut. Tämä harmittaa tyttöä, vaikka muuten hän ei murehdi sitä, että Sorrilan koulun varustetasossa on parantamisen varaa. Kun Yle vertaili...

    Nelosluokkalaisen Aliisa Salmen ympäristötiedon kirja on kannesta rikki. Sivuja on revennyt tai irronnut. Tämä harmittaa tyttöä, vaikka muuten hän ei murehdi sitä, että Sorrilan koulun varustetasossa on parantamisen varaa.

    Kun Yle vertaili kuntien sijoituksia kouluihin, Aliisan kotikaupunki Valkeakoski oli häntäpäässä. Koululaisille ja koululaisten vanhemmille säästölinja näkyy usein ensimmäisenä juuri oppimateriaaleissa.

    – Olen tottunut siihen, että tietokoneita ei käytetä kovin usein. Ei se minua oikeastaan kauheasti haittaa, koska me saadaan tehtyä pelkillä kirjoillakin, mutta ne ovat aika huonoja, mietiskelee Salmi selaillessaan äidinkielen tunnilla käytettäviä monisteita.

    Sorrilan nelosluokkalaisten opettaja Susanna Merisalo sanoo seuranneensa säästöjen repimistä koulupuolelta jo pitkään. Hänen mukaansa määrärahoille ei ole tapahtunut mitään vuosiin, vaikka hinnat ovat nousseet koko ajan.

    – Käytämme paljon huonokuntoisia kierrätyskirjoja, joista kannetkin lähtevät irti. Joskus hävettää antaa sellaista kirjaa lapselle, hän suree.

    "Tosi hyvä juttu"

    Säästölinja näkyy myös tietokoneiden määrässä. Sorrilan koulun 430 oppilaan käytössä on 16–17 tietokonetta ja 15 tablettia. Toisin sanoen oppilaita on 13 yhtä laitetta kohden, kun koko maan keskitaso on 2,5 oppilasta yhtä laitetta kohden.

    – Pitää ajoissa varata, että niitä pääsee käyttämään. Haluaisin kyllä käyttää useammin, pohtii Sorrilan nelosluokkalainen Miika Ronkainen.

    Pohjois-Savossa sijaitsevan Iisalmen peruskouluissa tietokonehankintoihin on panostettu eri tavalla. Esimerkiksi 655 oppilaan Juhani Ahon koulussa on yhteensä 154 tablettia, 415 läppäriä ja 34 pöytäkonetta. Yhteensä siis noin 600 laitetta, joista osa on tosin opettajien käytössä.

    Koulun seitsemäsluokkalaiset saivat henkilökohtaiset läppärit käyttöönsä kuluneen vuoden aikana ja tavoitteena on, että kaikilla kolmella luokka-asteella on omat koneet syksyllä 2019. Nuoret osaavat arvostaa tätä.

    – Onhan se tosi hyvä juttu, kun kaikille tulee omat laitteet. Lukiossa kaikki on kuitenkin sähköistä, niin on hyvä oppia käyttämään niitä, kiittelee kahdeksasluokkalainen Niina Paldanius.

    Miika Ronkainen toivoisi lisää koneita koululaisten käyttöön.Marko Melto / Yle

    Myös Valkeakoskella harkitaan ensi vuodelle laitekannan päivittämistä. Sorrilan koululla opettajana työskentelevä Susanna Merisalo pitää suurempaa panostusta tietokonehankintoihin tärkeänä.

    – Se olisi tosi tärkeää, jos ajatellaan uutta opetussuunnitelmaa. Niitä tarvitaan ehdottomasti, koska se on tätä nykyaikaa.

    Nykyisin tiedonetsintä tapahtuu eri tavalla kuin ennen. Merisalon mukaan tietokoneilla on hyviä opetusohjelmia ja lapset ovat motivoituneita niiden avulla työskentelyyn.

    Juhani Ahon koulussa ylempiä luokkia käyvät Bertta Kumpulainen, Kiia Vehviläinen, Saara Ruotsalainen ja Niina Paldanius eivät toisaalta ole omia tietokoneita kaivanneet. Yksi syy siihen on se, että hekin ovat tottuneet kirjoihin.

    – Tykkään, että edessä on oikea kirja ja tehtävät voi tehdä siihen. Sähköisesti kirjat ja laskut tuntuvat monimutkaisemmilta, toteaa yhdeksättä luokkaa käyvä Bertta Kumpulainen.

    Iisalmessa päätettiin aikoinaan olla leikkaamatta koulutuksesta

    Iisalmen peruskouluissa on materiaalihankintojen lisäksi panostettu ryhmäkokoihin, jotka halutaan pitää mahdollisimman pieninä. Oppilailla on myös keskimääräistä enemmän oppitunteja. Juhani Ahon koulun rehtori Jouni Määttänen kertoo, että Iisalmessa on tehty koulutuksen puolesta pitkäjänteistä työtä jo pitkään.

    – Kymmenen vuotta sitten suurten säästöjen aikaan kaupungissa tehtiin linjaus, jossa päätettiin olla leikkaamatta esimerkiksi tuntijaosta. Jos tuntimääriä olisi tehty pienemmiksi silloin, niin sitä olisi tehty jatkuvasti, uskoo Määttänen.

    Yläkouluikäisiä ei ärsytä, että he käyvät koulua lukuvuoden aikana enemmän kuin monissa muiden Suomen kunnissa käydään.

    – Kaikki on meidän tulevaisuutta varten. Koulunkäynti ei tunnu raskaalta eikä kotiläksyjäkään ole hirveästi. Tämä on ihan sopiva, Bertta Kumpulainen sanoo.

    Niina Paldanius, Bertta Kumpulainen, Kiia Vehviläinen ja Saara Ruotsalainen ovat tyytyväisiä Juhani Ahon koulun oppilaita.Anna Ronkainen / Yle

    Yhdeksättä luokkaa käyvät Bertta Kumpulainen, Kiia Vehviläinen ja Saara Ruotsalainen ovat tyytyväisiä noin 20 oppilaan luokkakokoon.

    – Suurempi luokka tuntuu aika vieraalta ajatukselta. Tämä on tosi hyvä, koska opettajalta saa paremmin huomiota, työrauhaa on riittävästi ja luokkahenki on tiiviimpi, pohtii Kumpulainen.

    Valkeakosken Sorrilan koulun nelosluokkalaiset Aliisa Salmi ja Miika Ronkainen puolestaan ovat osa 30 koululaisen ryhmää, joka jaetaan välillä kahdeksi 15 oppilaan ryhmäksi. Luokka on ahdas.

    – Pulpetit on aika yhdessä. Tuntuu, että on pulpettimeressä koko ajan. Kun yrittää päästä jonnekin, tiellä on monta pulpettiriviä, kuvailee Aliisa Salmi.

    Panostus näkyy viihtyvyydessä

    Välituntivälineitä Sorrilan koulussa on opettaja Susanna Merisalon mielestä riittävästi. Tästä kiitos kuuluu vanhempainyhdistykselle, joka on antanut avustusta välinehankintoihin. Merisalo arvostaa vanhempainyhdistyksen lahjoitusta, mutta muistuttaa välinehankintojen kuuluvan kunnalle.

    Nelosluokkalainen Aliisa Salmi kaipaisi kuitenkin lisää hyppyruudukoita.

    – Vanhat ovat aika haalistuneita.

    Juhani Ahon koulun yläluokkalaiset ovat tyytyväisiä välituntitekemiseen. Pihassa on muun muassa pingispöytiä ja koripallokorit. Oppilaille on välituntien ajaksi kehitetty myös erilaista toimintaa digiloikan vastapainoksi.

    – Olemme olleet aktiivisia välituntiliikunnan kehittämisessä ja edistämisessä. Tähän tarpeeseen olemme saamassa oikeita liikuntavälineitä pihalle, kertoo rehtori Jouni Määttänen.

    Juhani Ahon koulussa käytetään läppäreitä paljon opiskelun apuna.Anna Ronkainen / Yle

    Iisalmessa halutaan myös jatkuvasti kehittää opettajien ammattitaitoa. Tämä näkyy niin opettajien kuin oppilaidenkin mielestä. Määttäsen arvion mukaan kokonaisuudessaan satsaus koulutukseen näkyy muun muassa opetuksen tasalaatuisuudessa.

    – Näkyy se myös tuloksissa ja siinä, miten hyvin ihmiset viihtyvät täällä, kuvailee Määttänen.

    Kyllä siellä kateellisuuttakin on ollut ilmassa, että miten täällä voi asiat mennä niin hyvin. Tommi Salmi

    Iisalmessa kiitosta on tullut myös laadukkaista opetusvälineistä, joihin esimerkiksi Juhani Ahon koulussa on satsattu.

    – Ympäri Suomea kuulee, että oppilaat eivät pääse esimerkiksi uimaan hirveän hyvin. Täällä sellaista ongelmaa ei ole. Kyllä siellä kateellisuuttakin on ollut ilmassa, että miten täällä voi asiat mennä niin hyvin, kertoo liikunnanopettaja Tommi Lehto.

    Iisalmelaiset yläkoululaiset ovat mielissään siitä, että heillä on hyvä keskusteluyhteys koulun henkilökunnan kanssa ja opettajilla on halu kehittää koulua.

    – Koulujen rahoista ei pitäisi leikata. Pienetkin asiat vaikuttavat oppimiseen, muistuttaa Niina Paldanius.

    Saimaannorpan suojelutyössä läpimurto: Kuutti syntyi kelluvaan tekopesään –

    Saimaannorpan suojelutyössä läpimurto: Kuutti syntyi kelluvaan tekopesään – "Ainutlaatuista maailman mittakaavassa"


    Erilaisia keinopesiä ja apukinoksia on testattu uhanalaisen saimaannorpan avuksi useita vuosia. Vapaaehtoisten kolaamat apukinokset ovat olleet käytössä jo useina talvina. Lyhteistä koottuun järviruokopesään syntyi ensimmäinen kuutti keväällä...

    Erilaisia keinopesiä ja apukinoksia on testattu uhanalaisen saimaannorpan avuksi useita vuosia. Vapaaehtoisten kolaamat apukinokset ovat olleet käytössä jo useina talvina. Lyhteistä koottuun järviruokopesään syntyi ensimmäinen kuutti keväällä 2017.

    Tänä vuonna norppaemon käyttöönsä hyväksymä, turvelevyistä ponttoneiden päälle tehty pesä on kokonaan ihmisen rakentama. Kelluva rakennelma pysyy pinnalla myös heikoissa jäissä ja sulan veden aikana. Ankkurointi pitää pesän paikallaan.

    – Kolme, neljä vuotta tätä on yritetty ja testattu, ja nyt se onnistui. Se on sellainen kelluvan iglun ja ponttonilaiturin yhdistelmä, jonka norppa nyt hyväksyi, Itä-Suomen yliopiston tutkija Mervi Kunnasranta iloitsee.

    Kunnasranta arvioi ratkaisevaksi käänteeksi kehitystyössä sen, että pesään lapioitiin lunta asennuksen yhteydessä. Aiemmin emo oli ilmeisesti karsastunut iglunmallisen pesän autiutta. Lumesta emo pääsi muokkaamaan kodista mieluisan.

    – Oli se hieno tunne kun työnsin käteni pesään ja tunsin kuutin pehmeän karvan kädessäni, Kunnasranta kertoo.

    Petri Vironen / Yle

    Pesän keskiosassa on pehmeä lepäilytila, jonka molemmilta sivuilta pääsee pulahtamaan Saimaaseen.

    – Kyllä tämä minun tietääkseni on ainutlaatuista maailmassa, että hylkeitä ruvetaan pöntöissä pesittämään.

    "Iloinen ja vilkas kaveri"

    Keinopesä nostettiin ankkuripaikaltaan läheiselle rannalle sunnuntaina. Pesästä löytyneet kuutinkarvat vahvistivat, että naarasnorppa oli valinnut pesäpaikakseen turvekattoisen asumuksen.

    Lisävahvistus löytyi läheisen luodon rannalta. Yle oli maanantaina paikalla, kun vajaan kolmen kuukauden ikäinen kuutti pörräsi pitkin rantavesiä tutustumassa elinympäristöönsä. Kuutti näytti nauttivan hellesäästä täysin rinnoin.

    – On oikein iloinen ja vilkas kaveri. Olisiko mittaa sellaiset 80 senttiä ja painoa vajaat 20 kiloa, kokenut norppakuvaaja, dokumentaristi Juha Taskinen aprikoi.

    Mervi Kunnasranta ja Juha Taskinen pitävät keinopesää uutena läpimurtona saimaannorpan suojelussa.

    Petri Vironen / Yle

    – Ihminen voi auttaa, kun ilmasto lämpenee ja jäätä ei välttämättä Saimaalle enää tule. Tämä emä tulee varmaan uudelleen tekemään pesään kuutteja ja ne oppivat sen taas emoltaan. Tämä on ehdottomasti läpimurto, eikä siinä mielessä uutta, että onhan kuutteja syntynyt laiturin alle ja venevajaan, Juha Taskinen sanoo.

    – Ja mikä tässä on loikoillessa ja kuuttia imettäessä. On turvekatto, hyvät kellukkeet ja hieno tasainen viira, jonka päällä makoilla, Taskinen hehkuttaa.

    Kanta kasvaa tasaisesti

    Mervi Kunnasranta muistuttaa, että jäätön ja lumeton talvi on täysin mahdollinen uhkakuva Saimaalla. Saimaannorppa olisi sulassa vedessä täysin petojen armoilla.

    Saimaannorpan kanta on viime vuosina vahvistunut. Tänä keväänä kuutit syntyivät lumisen ja kylmän lopputalven ansiosta hyviin olosuhteisiin. Kanta on pikkuhiljaa vahvistunut 400 yksilön vahvuuteen. Viimeiset kolme vuotta uusia kuutteja on syntynyt keskimäärin 80 vuodessa.

    Ilmaston lämpenemistä ja jäättömiä sekä lumettomia talvia pidetään ihmisten aiheuttaman häiriön ja verkkokalastuksen rinnalla yhtenä suurimmista uhkista vähälukuisen eläinlajin kannalta.

    – Toivomme tietysti, ettei tällaista koskaan tarvittaisi, mutta ilmastoennusteet näyttävät sellaisilta, että tulee vielä lumettomia ja jäättömiä talvia, Mervi Kunnasranta sanoo.

    Tekopesä on prototyyppi, joka on kehitetty EU-rahoituksen turvin. Jatkossa on tarkoitus saada pesäkohtainen hinta alemmas. Pesistä voisivat huolehtia vapaaehtoset apukinosten tapaan.

    Petri Vironen / Yle
    Ani harva pääsee nykyään opiskelemaan lääkäriksi ilman kallista valmennuskurssia:

    Ani harva pääsee nykyään opiskelemaan lääkäriksi ilman kallista valmennuskurssia: "Suunnattu varakkaalle keskiluokalle"


    Lääkäriksi opiskelevien Salla Valkkion ja Simo Sarimon kevään urakka on ohi. Omien opintojensa ohessa Valkkio ja Sarimo ovat opettaneet valmennuskurssilla lääketieteelliseen tiedekuntaan pyrkiviä nuoria. Pääsykoe oli keskiviikkona. Valkkio...

    Lääkäriksi opiskelevien Salla Valkkion ja Simo Sarimon kevään urakka on ohi. Omien opintojensa ohessa Valkkio ja Sarimo ovat opettaneet valmennuskurssilla lääketieteelliseen tiedekuntaan pyrkiviä nuoria. Pääsykoe oli keskiviikkona.

    Valkkio opiskelee lääketiedettä Tampereella ensimmäistä vuotta. Hän muistaa vielä hyvin oman pääsykoekeväänsä, joka oli "todella hermostuttava".

    – Näin jälkikäteen ajatellen, ehkä se olisi vähemmälläkin stressaamisella hyvinkin luonnistunut, Valkkio sanoo.

    Valkkio uskoo, että hänen kokemuksistaan on ollut hyötyä valmennuskurssilaisillekin.

    – Kun omasta hakuajasta on lyhyt aika, muistaa vielä omat oivallukset ja on ehkä pystynyt siirtämään niitä eteenpäin.

    Tehdäänpä valintakokeissa mitä tahansa muutoksia, niin valmennusyritykset kyllä löytävät oman bisneksensä. Minna Hallia

    Neljännen vuoden opiskelija Simo Sarimo uskoo, että rento asenne tuo hyviä tuloksia. Hän on valmentanut nuoria pääsykokeeseen jo monena keväänä.

    – On aivan loistavaa nähdä täällä koulussa ne, jotka ovat olleet omalla kurssilla, sanoo Sarimo.

    Yhdellä kokeella voi hakea nyt monelle paikkakunnalle

    Lääketieteellisen opiskelijavalinnat tehdään tänä vuonna ensimmäistä kertaa yhteisvalinnalla. Se tarkoittaa, että yhdellä kokeella voi hakea vaikka kaikkiin viiteen suomenkieliseen ja yhteen ruotsikieliseen hakukohteeseen.

    Lääketieteellisten alojen yhteisvalinnan koordinaattori Minna Hallia sanoo, että tämä on sekä etu että haitta.

    – Aiemmin saattoi hakea vain yhteen paikkaan kerrallaan. Nyt valinnanvapaus lisääntyy, kun hakija voi pyrkiä samalla kokeella vaikka Ouluun, Tampereelle ja Kuopioon. Toisaalta tämä tarkoittaa myös sitä, että kilpailu opiskelupaikoista lisääntyy.

    Tänä vuonna lääketieteen hakukohteisiin oli reilut 7 300 hakijaa, mikä on yhtä paljon kuin viime vuonna. Hakemuksia oli yli 21 000, mikä tarkoittaa, että yksi henkilö haki keskimäärin kolmeen kohteeseen.

    Hallian mukaan oli yllätys, että moni haki vain yhtä paikkaa.

    – Ainakin minut yllätti se, että hakemuksia ei laitettu enempää. Osittain hakijat ovat käyttäytyneet kuin ennenkin, eli hakeneet vain yhteen paikkaan, osa taas on laittanut hakemuksen kaikkiin.

    Valmennuskurssien merkitys ei ole vähentynyt

    Suuri osa lääkäriopintoihin hyväksytyistä on käynyt valmennuskurssin. Viime vuonna korkeakouluopiskelijoille tehdyn Eurostudent-kyselytutkimuksen mukaan joka toinen lääketieteen opiskelija on osallistunut valmennuskurssille. Tampereen lääketieteellisen tiedekunnan sisäänpäässeille tehdyn kyselyn mukaan prosenttiosuus nousee liki 90:een. Viime vuonna se oli 87 prosenttia.

    Pisimmät valmennuskurssit alkavat jo edellisenä syksynä. Kurssit maksavat satasista tuhansiin euroihin opetuksen laajuudesta ja kestosta riippuen.

    Valmennuskurssit ovat selkeästi eriarvoistavia. Ne on suunnattu varakkaalle keskiluokalle. Harri Melin

    Korkeakoulujen pääsykokeet muuttuvat nyt soveltavampaan suuntaan. Ajatuksena on, että ne eivät vaadi enää niin pitkää valmistautumista tai pääsykoekirjojen ulkoa opiskelua. Tällä pyritään mm. nopeuttamaan opiskelupaikkojen saantia ja vähentämään pääsykoebisnestä.

    Tavoitteesta ollaan vielä kaukana. Valtioneuvoston maaliskuussa julkaistun tutkimuksen mukaan opiskeluihin pääsy ei ole nopeutunut toivotulla tavalla.

    Lääketieteellisen pääsykoe muuttui jo vuonna 2012, jolloin pääsykoekirjat poistuivat. Nykyään koe perustuu lukion biologian, kemian ja fysiikan pakollisiin ja syventäviin kursseihin. Hallia sanoo, että jo silloin lääketieteellisillä aloilla pyrittiin suitsimaan pääsykoebisnestä.

    – Tavallaan teimme jo etupainotteisesti sen, mitä opetusministeriö nyt on ajamassa. Tuolloin ajateltiin, että muutos vähentäisi valmennuskurssien merkitystä, mutta kurssien toiminta on jatkunut entisellään, vain niiden sisältöä on muokattu, Hallia sanoo.

    "Valmennuskurssit ovat selkeästi eriarvoistavia"

    Vuoteen 2020 mennessä kaikissa tiedekunnissa yli puolet opiskelijoista pitää valita ylioppilastodistuksen perusteella. Lisäksi pääsykokeita muutetaan kaikilla aloilla soveltavampaan suuntaan, jolloin esimerkiksi osa materiaaleista jaetaan kokelaille vasta koetilaisuudessa.

    Tampereen yliopiston vararehtori ja sosiologian professori Harri Melin toivoo, että parhaillaan toteutettava pääsykoeuudistus vähentää valmennuskurssien merkitystä.

    – Valmennuskurssit ovat selkeästi eriarvoistavia. Ne on suunnattu varakkaalle keskiluokalle, Melin sanoo.

    Professori Harri Melin on huolissaan siitä, että valmennusyritykset saattavat jatkossa keskittyä lukio-opintoihin.Antti Eintola / Yle

    Ylioppilastodistuksen perusteella tehtävä valinta tuskin tappaa valmennuskursseja.

    – Huoli, jonka näen on se, että valmennuskurssit liittyvät lukioihin, Melin sanoo.

    Samalla kannalla ovat myös lääketieteellisen yhteisvalintaa koordinoiva Minna Hallia sekä Ekonomivalmennuksen toimitusjohtaja Jukka Köngäs.

    Jukka Köngäs arvioi maanantain Helsingin Sanomissa, että valmennuskurssilaisten määrä säilyy vähintään ennallaan tulevinakin vuosina. Köngäksen mukaan kurssit menettäisivät merkitystään ainoastaan siinä tapauksessa, että koe perustuisi kokonaan vasta paikan päällä jaettavaan materiaaliin.

    – Valmennuskurssit ovat liiketaloudellista toimintaa, ja tehdäänpä valintatavassa mitä tahansa muutoksia, niin valmennusyritykset kyllä löytävät oman bisneksensä, Hallia arvioi.

    Simo Sarimo ja Salla Valkkio pääsivät kumpikin opiskelemaan lääketiedettä toisella yrityksellä.Anne Savin / YleSisään ilmankin, mutta kurssi tuo varmuutta

    Valmennuskursseilla opettaneet Salla Valkkio ja Simo Sarimo pääsivät itse sisään lääketieteelliseen tiedekuntaan toisella yrittämällä. Ensimmäisen yrityksen molemmat tekivät abikevään jälkeen ilman valmennuskurssia. Ovet aukesivat seuraavana keväänä valmennuskurssin käymisen jälkeen.

    – Ensimmäisen kerran jälkeen jäin miettimään, olenko käyttänyt kaiken mahdollisen avun, Sarimo perustelee valmennuskurssille lähtemistä.

    Valkkion mukaan valmennuskurssin suurin hyöty oli itsevarmuuden lisääntyminen.

    – Kun asioita käytiin läpi useampi kuukausi, saavutti olon, että nyt mä hallitsen tämän. Ja porukan tuki. Kun ei opiskele yksin, se on mieluisampaa, Valkkio sanoo.

    Sekä Sarimo että Valkkio tuntevat opiskelijoita, jotka ovat päässeet sisään ilman valmennuskurssia.

    – Se on mahdollista, mutta vaatii, että on tarpeeksi kypsä valintakokeeseen, Valkkio sanoo.

    – Vaikka kyse on fysiikan, kemian ja biologian lukiosisällöistä, niitä kysytään valintakokeessa hyvin eri tavalla kuin lukiossa. Valintakokeissa painotetaan myös laskurutiinia, pitää olla nopea, Sarimo perustelee.

    Kommentointi on päättynyt .

    Kommentointi onnistuu uutisten selainversiossa ja Yle.fi-sovelluksessa Yle Tunnuksen avulla.

    Luo oma Yle Tunnuksesi täällä.

    Tarvitaanko Suomessa rajat sille, montako koululaista saa olla luokassa yhtä opettajaa kohden?

    Tarvitaanko Suomessa rajat sille, montako koululaista saa olla luokassa yhtä opettajaa kohden? "Ensimmäisenä kärsivät ne, joilla on vaikeinta"


    Alueelliset erot perusopetuksen resursseissa ovat huolestuttavia, sanovat opettajien ja rehtorien etujärjestöt. Yle vertaili kuntia kahdeksan koulutuksen arvostuksesta kertovan mittarin avulla. Esimerkiksi ryhmäkoot ja oppilaiden määrä suhteessa...

    Alueelliset erot perusopetuksen resursseissa ovat huolestuttavia, sanovat opettajien ja rehtorien etujärjestöt.

    Yle vertaili kuntia kahdeksan koulutuksen arvostuksesta kertovan mittarin avulla. Esimerkiksi ryhmäkoot ja oppilaiden määrä suhteessa opettajiin vaihtelivat samantyyppisten kuntienkin kesken yllättävän paljon.

    Jokaisessa luokassa on oppilaita, jotka tarvitsevat kärryillä pysyäkseen yksilöllistä tukea. Jaakko Salo

    Kouluissa työskentelevien mukaan isot vaihtelut kertovat siitä, että eri kouluissa opettajilla on enemmän tai vähemmän aikaa antaa oppilasta kohden. Suomen Rehtorien puheenjohtaja Antti Ikosen mukaan kouluissa on "jättiryhmiä", joiden toimivuudesta rehtorit ovat huolestuneita.

    Myös Opetusalan ammattijärjestön näkökulmasta erot ovat suuria ja kertovat epätasa-arvosta.

    – Kaikki oppilaat kärsivät siitä, jos he eivät saa yksilöllistä opetusta, mutta ensimmäisenä kärsivät ne, joilla on kaikkein vaikeinta. Jokaisessa luokassa on oppilaita, jotka tarvitsevat kärryillä pysyäkseen yksilöllistä tukea. Näiden oppilaiden osuus on Suomessa kasvanut jatkuvasti, muistuttaa OAJ:n erityisasiantuntija Jaakko Salo.

    "Jos oppilaita on enemmän, tulisi opettajiakin olla" Suomen Rehtorien puheenjohtaja on joensuulaisen Rantakylän alakoulun rehtori Antti Ikonen.Heikki Haapalainen / Yle

    Suomessa ei ole ylärajaa yleisopetuksen ryhmäkoolle eikä oppilaiden määrälle suhteessa opettajiin. Antti Ikosen mielestä jonkinlaista perälautaa voitaisiin kuitenkin harkita. Koska suuret opetusryhmät joissakin tapauksissa kuitenkin toimivat, raja voisi liittyä opettajamitoitukseen.

    – Se voisi olla opetuksen järjestäjää koskeva ja olla suuruusluokkaa yksi opettaja enintään kahtakymmentä oppilasta kohden.

    OAJ ajoi pitkään ryhmäkokoihin ylärajaa. Hekin ovat kuitenkin viime vuosina kääntäneet katsetta opettajamitoitukseen eli oppilaiden määrään suhteessa oppilaisiin.

    OAJ:n mallin mukaan yhtä opettajaa kohden voisi olla alaluokilla enintään 18 oppilasta ja 3.–9.-luokilla enintään 20 oppilasta. Lisäksi erityisen tuen tarpeen oppilaat laskettaisiin kahtena oppilaana ja tehostetun tuen tarpeen oppilaat ja vieraskielisen opetuksen oppilaat 1,5 oppilaana. Tämän lisäksi on vielä mitoitettu erityisopetus ja opinto-ohjaus.

    Ja pikemminkin niin että lisätään mieluummin opettajien kuin ylityötuntien määrää. Jouni Välijärvi

    Ylen Koulukoneessa kunnat ovat kertoneet opettajien määrän henkilötyövuosina, minkä vuoksi OAJ:n malli mittaa samaa asiaa eri mittarilla eivätkä ne ole vertailtavissa.

    – Lähdemme siitä, että suhdeluvun tulisi aidosti toteutua opetuksessa, opettajien antamien oppituntien ja oppilaiden oppituntien välillä. Yksi opettaja opettaisi siis enintään 20 oppilasta. Jos oppilaita olisi enemmän, tulisi opettajiakin olla, OAJ:n erityisasiantuntija Jaakko Salo sanoo.

    Samansuuntaista linjaa olisi valmis harkitsemaan myös Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksen professori Jouni Välijärvi.

    – Ja pikemminkin niin, että lisätään mieluummin opettajien kuin ylityötuntien määrää, hän pohtii.

    "Meillä on 47 oppilaan opetusryhmä, se kuulostaa aika karulta"

    Perinteisten opetusryhmien murtuminen on yksi syy, miksi nykyään puhutaan mieluummin opettajien määrästä kuin ryhmien koosta. Suomen kouluissa on käynnissä iso opettamisen mullistus, jossa luokkien välisiä rajoja puretaan niin fyysisesti kuin henkisesti. Isossa opetusryhmässä voi olla useita opettajia ja se voi toimia erinomaisesti.

    – Suomalainen perinne on ollut tässä suhteessa vähän toisenlainen. Meillä on ajateltu stereotyyppisesti, että on opettaja ja hänen ryhmänsä, Välijärvi sanoo.

    Myös vanhemmissa vanhat rutiinit ovat tiukassa. Niinpä kun Ikaalisten kaupungissa otettiin käyttöön viime syksynä uusi Valkean ruusun alakoulu, jossa luokkatilat pystyi erottamaan toisistaan vain väliverholla, osa koululaisten vanhemmista huolestui.

    Valkeassa ruusussa kahden opettajan tiimi vetää enimmillään 47 lapsen opetusryhmää. Yleensä mukana on myös koulunkäyntiavustaja ja joillakin tunneilla myös erityisopettaja.

    – Jos sanotaan, että meillä on 47 oppilaan opetusryhmä, se kuulostaa aika karulta. Mutta tästä on tullut lähinnä positiivista palautetta, vakuuttaa vs. sivistysjohtaja Tapio Ala-Rautalahti.

    Tämä malli vaatii paljon suunnittelua ja opettajien yhteistä aikaa. Tapio Ala-Rautalahti

    Ikaalisten soveltaman yhteisopettajuusmallin ideana on antaa eri oppilaille entistä parempi mahdollisuus edetä omaan tahtiin. Opettajat työskentelevät tiiminä, jolloin he saavat tukea toisiltaan.

    Ala-Rautalahden mukaan kaupungissa on myös kouluja, joissa tiimiopetus ei ole käytössä. Niinpä Valkean ruusun opettajilla on mahdollista vaihtaa työkierrolla työpaikkaa. Mutta kun halukkaita lähtijöitä viimeksi kysyttiin, yksikään ei ilmoittautunut.

    – Tämä malli vaatii paljon suunnittelua ja opettajien yhteistä aikaa. Mutta käsittääkseni sitä on pystytty järjestämään.

    Professori Jouni Välijärven mukaan yhteisopettajuuden lisääntyminen on kouluissa "monessa mielessä suositeltava" kehityssuunta. Kuten Ikaalisissa, yhteisopettajuutta on hyödynnetty myös muualla tyypillisesti alakouluissa. Välijärvi kertoo tyypillisen esimerkin ympäristössä, jossa malli usein toimii.

    – Jos alakoulussa on kolme rinnakkaista luokkaa, niin opetus voidaan esimerkiksi matematiikassa järjestää uudelleen siten, että erityistä tukea vaativat lapset voivat opiskella pienessä ryhmässä ja kahdelle muulle opettajalle jätetään isompi joukko. Kun koulujen koot ovat kasvaneet, tällaiseen on syntynyt lisää edellytyksiä.

    Opettajien pätevyys on Suomessa huipputasoa

    Jos opettajien määrä huolestuttaakin kouluissa työskenteleviä, on yksi asia, jossa tilanne on kaikkien osapuolten mielestä hyvin. Ylen vertailun perusteella vain 4 prosentilla opettajista ei ole kelpoisuutta siihen aineeseen, jota hän opettaa.

    Lähinnä ongelmia on yksittäisissä maaseutukunnissa ja erityisopetuksessa, jossa kelpoisten opettajien saaminen voi olla vaikeaa myös kaupungeissa. Kaiken kaikkiaan opettajien pätevyys on Suomessa kansainvälisesti verrattuna huipputasoa.

    – Toisaalta tavoitetasoksi ei voikaan asettaa mitään muuta kuin sata prosenttia. Ei jokin 90 prosentin kelpoisuusaste lohduta yhtään oppilasta, jonka opettajalla ei ole kelpoisuutta. Se on oppilaan oikeusturvan näkökulmasta huono asia, OAJ:n Jaakko Salo sanoo.

    On kohtalokasta, jos pääsee syntymään kierre, jossa ihmiset eivät enää halua opettajiksi. Antti Ikonen

    OAJ:n ja Suomen Rehtoreiden mukaan Suomessakin kannattaisi havahtua seuraamaan Ruotsin tilannetta, jossa on ajauduttu pulaan pätevistä opettajista. Ruotsissa opettajan ammatin vetovoima on paljon huonompi kuin Suomessa. Kun meillä vain pieni osa hakijoista pääsee opettajakoulutukseen, Ruotsissa aloituspaikat eivät aina edes täyty.

    – On tosi kohtalokasta, jos pääsee syntymään sellainen kierre, jossa ihmiset eivät enää halua opettajiksi, Suomen Rehtorien Antti Ikonen sanoo.

    Yle selvitti: Näin erilaiset lähtökohdat lapset saavat koulutielle asuinpaikan perusteella – katso koulukoneesta, miten kuntasi menestyi

    Yle selvitti: Näin erilaiset lähtökohdat lapset saavat koulutielle asuinpaikan perusteella – katso koulukoneesta, miten kuntasi menestyi


    Suomalainen koulu on aika tasa-arvoinen järjestelmä. Koulutodistustasi ei voi ennustaa sen perusteella, missä asut. Eroja kuitenkin on – ja niistä kannattaa kiinnostua, koska päätämme niistä itse. Kuntien valtuustot antavat koululaisille hyvin...

    Suomalainen koulu on aika tasa-arvoinen järjestelmä. Koulutodistustasi ei voi ennustaa sen perusteella, missä asut. Eroja kuitenkin on – ja niistä kannattaa kiinnostua, koska päätämme niistä itse. Kuntien valtuustot antavat koululaisille hyvin erilaiset lähtökohdat koulutielle vaikkapa oppituntien tai tietokoneiden määrässä.

    Yle keräsi lähes jokaisesta Suomen kunnasta tiedot koulujen resursseista kahdeksalla mittarilla. Vertailimme opetukseen käytettyjä rahoja, opettajien määrää ja kelpoisuutta, ryhmäkokoja, oppituntien määrää, valinnaisten aineiden saatavuutta, oppimateriaaleihin käytettyjä rahoja ja oppilaiden käytössä olevia tietokoneita ja tabletteja. Näin isoa vertailua mediassa ei ole ennen tehty.

    Annoimme kunnille yhdestä viiteen tähteä sen perusteella, miten paljon ne ovat sijoittaneet perusopetukseen verrattuna muihin samantyyppisiin kuntiin. Olemme tutkineet kuntien sijoituksia opetukseen – oppimistulokset ja koulurakennukset eivät ole mukana tässä vertailussa.

    Saavatko peruskouluun menevät lapset tasa-arvoiset lähtökohdat? Tutki tietoja itse ja lue sen jälkeen tarinat siitä, mitä erot käytännön arjessa tarkoittavat oppilaiden ja koulussa työskentelevien näkökulmasta.

    "Leikkaamalla ei tule kuin haavoja"

    Se näkyy jaksamisessa, vakuuttaa Vihdin yhteiskoulun pääluottamusmies Yrjö Kangas. Kun uusimaalaisen kunnan sivistystoimi ajettiin edellisellä valtuustokaudella leikkuriin, se tarkoitti kipeitä päätöksiä kouluissa.

    Opetusta vähennettiin. Ryhmiä yhdistettiin. Määräaikaiset opettajat palkattiin vain lukuvuoden loppuun asti. Luottamusmiehelle tämä kaikki näkyi myös kollegoiden yhteydenottoina työhyvinvoinnista.

    Nyt on ymmärretty, että leikkaamalla ei tule kuin haavoja. Yrjö Kangas

    Noin 30 000 asukkaan Vihti on kunta, jossa perusopetuksen rahahanat ovat olleet poikkeuksellisen tiukoilla. Esimerkiksi vuonna 2016 opetukseen käytettiin Opetushallituksen tilaston mukaan noin 4 000 euroa yhtä oppilasta kohden, kun muiden samantyyppisten kuntien keskitaso oli tuhat euroa enemmän. Tämä on rahaa, joka menee lähinnä opetushenkilöstön palkkoihin. Kuljetuksia, ruokailuja ja tiloja ei ole laskettu mukaan.

    Missä se näkyy?

    Ekaluokkalainen Lassi Lappalainen jutteli Akseli Kettusen kanssa Joensuun Karhunmäen koulussa toukokuussa.Heikki Haapalainen / Yle

    Kun Yle vertasi kuntia kahdeksalla perusopetuksen resursseista kertovalla mittarilla, erot olivat välillä hätkähdyttäviä.

    Vihti ei yltänyt vertailussa taajaan asuttujen kuntien keskitasolle juuri missään. Opetusryhmät olivat suurempia, opettajia oli vähemmän suhteessa oppilaisiin ja heiltä puuttui kelpoisuus useammin kuin muissa kunnissa.

    – Vertailun tulos ei yllätä, koska vuoden 2015 päätökset heijastuivat vielä, pääluottamusmies Kangas sanoo.

    Kun opetusryhmät ovat suuria ja opettajia on vähän suhteessa oppilaisiin, se tarkoittaa, että opettajilla on vähemmän aikaa oppilaalle. Ja jos oppituntejakin on vähemmän, se tarkoittaa, että vaikutus kertaantuu.

    – Kasvokkain tapahtuva opetus on kuitenkin se kaikkein hienoin ja ainutlaatuisin yhdessä tekemisen muoto. Sitä saavat oppilaat kouluissa, joissa annetaan ylimääräistä, sanoo Suomen Rehtoreita johtava joensuulaisen Rantakylän alakoulun rehtori Antti Ikonen.

    "Perusopetuksesta on helpoin leikata, koska siellä tulee nopeasti paljon rahaa"

    Oppilaalle kysymys voi olla myös kavereiden löytämisestä. Kun opetusryhmiä yhdistetään säästösyistä, joidenkin koululaisten voi olla vaikea tottua uuteen ryhmään.

    – Se voi näkyä oppimisessa ja koulussa viihtymisessä, Vihdin Kuoppanummen koulukeskuksen rehtori Markku Tolvanen miettii.

    Hän kuitenkin jatkaa, että hyvällä suunnittelulla vähiä varoja voi käyttää niin, että oppilaiden tarpeet otetaan mahdollisimman hyvin huomioon.

    Vihdin kanssa samankaltaisessa asemassa on Valkeakoski. Takana on jo kymmenen vuoden kulukuri, joka on näkynyt opetusryhmissä, oppimateriaaleissa ja erityisopetuksen määrässä. Kaupungin opetuspäällikkö Jorma Riikonen ei kiertele asiaa.

    – Lomautukset ja sijaiskiellot ovat hetken hurma. Me emme ole niitä käyttäneet, vaan olemme tehneet ihan oikeita leikkauksia. Meillä on ollut kulukuri, ja virkamiehet ovat toteuttaneet tehokkaasti määräyksiä. Perusopetuksesta on helpoin leikata, koska siellä tulee nopeasti pienelläkin leikkauksella paljon rahaa.

    Valkeakosken Sorrilan koulun opettaja Susanna Merisalo näkee arjessaan, millaista koulunkäynti on jatkuvasti säästölinjalla olevassa kaupungissa.Marko Melto / Yle

    Kulukurin seuraukset näkee ja kuulee. Kun Sorrilan koulun 4B-luokan opettaja Susanna Merisalo antaa lapsille tehtävän, hän neuvoo heitä hillitsemään ääntään: 30 oppilaan ryhmässä melusta tulee helposti ongelma. Pieni luokka on niin täynnä pulpetteja, että niiden välissä on välillä vaikea liikkua.

    – Joskus koulupäivän jälkeen sitä pysähtyy ja miettii, että hiljaisimmat oppilaat tahtovat jäädä huomiotta. Opettajana tulee huono olo siitä, ettei riitä kaikille, Merisalo pohtii.

    Me emme ole [lomautuksia] käyttäneet, vaan olemme tehneet ihan oikeita leikkauksia. Jorma Riikonen

    Opetuksen ja koulutuksen kansallisesta arvioinnista vastaa Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi. Sen kanta alueellisiin eroihin on, että niissä ei ole huolen aihetta. Esimerkiksi oppimistuloksia on vertailtu myös alueellisesti ja niistä ei ole paljastunut hälyttäviä tietoja.

    – Kaiken tiedon valossa Suomessa saa kaikissa kunnissa hyvää opetusta, arviointisuunnittelija Raisa Hievanen sanoo.

    Kouluissa työskentelevät eivät ole tästä yhtä vakuuttuneita. Pelko on, että eriarvoisuus on kasvanut ja kasvaa, ja että erot esimerkiksi oppituntien ja opettajien määrissä eivät voi olla vaikuttamatta.

    Jotta vaikutuksia voi löytää, on mentävä sinne, missä asiat ovat paremmin.

    "Okei, siihen meidän kynnet riittää"

    Pienessä Hirvensalmen kunnassa Etelä-Savossa on kova tavoite. Kunnassa halutaan, että yksikään peruskoulusta valmistuva oppilas ei jää ilman päättötodistusta eikä jatko-opintoja. Kaikkialla Suomessa kaikki peruskoululaiset eivät suinkaan saa päättötodistusta, jatko-opintopaikasta puhumattakaan. Hirvensalmella molemmat tavoitteet on kuitenkin saavutettu niin kauan kuin Elomaan koulun rehtori Petteri Lahdelma muistaa.

    – Me ollaan katsottu että okei, siihen meidän kynnet ja vastuut riittää. Toki me seurataan ja kuullaan nuoria peruskoulun jälkeenkin, mutta siinä vaiheessa se on enemmän nuorista kiinni, hän sanoo.

    He saavat paremmat eväät jatko-opintoihin ja tulevaisuuteen. Jouni Välijärvi

    Hirvensalmella opetukseen käytettiin yhtä oppilasta kohti yli 7 800 euroa vuonna 2016. Ero Vihtiin on huikea ja selittyy osin kuntien kokoerolla. Pienissä kunnissa käytetään rahaa suhteessa enemmän kuin isoissa ja myös opetusryhmät ovat luonnostaan pienempiä. Niinpä Lapin ja Kainuun pienet kunnat ovat maan kärkipäätä suhteellisissa opetusmenoissa ja usein myös opettajien määrässä.

    Isoissa kunnissa ja isoissa kouluissa opetus pystytään järjestämään halvemmalla ilman, että se tarkoittaisi arvostuksen puutetta.

    Hirvensalmi on kuitenkin tehnyt koulutukseen sijoituksia, jotka eivät mitenkään liity kunnan kokoon. Siellä koululaiset saavat esimerkiksi paljon enemmän opetusta kuin monen muun kunnan lapset.

    Hirvensalmelaiset Sara Mutanen ja Saana Suojarinne käyvät Elomaan koulua.Esa Huuhko / Yle

    Termi "vuosiviikkotunti" on monille vanhemmille hepreaa, mutta sillä kuvataan oppituntien määrää. Peruskoulun yhdeksän vuoden aikana kunnan pitää tarjota 222 vuosiviikkotuntia opetusta. Yksi vuosiviikkotunti tarkoittaa 38 tuntia opetusta.

    Niinpä kun Hirvensalmi tarjoaa koululaisilleen opetusta 234 vuosiviikkotuntia, se tarkoittaa suunnilleen 450 ylimääräistä oppituntia peruskoulun 1.–9.-luokkien aikana. Lisäksi kunnassa on harkittu, että opetusta lisättäisiin vielä hiukan esimerkiksi liikunnassa ja matematiikassa.

    Tässäkin asiassa erot eri kuntien välillä ovat huimia. Esimerkiksi Närpiössä jokainen peruskoulun läpi kahlaava lapsi saa opetusta peräti 243 vuosiviikkotuntia. Heillä lain vaatima oppituntien määrä täyttyy periaatteessa jo yhdeksännen luokan marraskuussa.

    "Pakkohan sen on näkyä osaamisessa"

    Lain näkökulmasta 222 tuntia on tarpeeksi. Mutta mitä lapset saavat kunnissa, jotka ovat päättäneet satsata oppituntien määrään? Kaksikielisen Närpiön koululaiset saavat muita enemmän opetusta ruotsin kielessä ja kirjallisuudessa, suomen kielessä, englannissa, matematiikassa, musiikissa, kuvataiteessa ja liikunnassa.

    – Joskus laskettiin, että meidän koulun oppilaat olisi voinut laskea yhdeksännen luokan hiihtolomilta kesälomille, ja silti he olisivat saaneet saman verran opetusta kuin naapurikunnassa. Jos saa sen verran enemmän opetusta ja vielä pienissä ryhmissä, niin pakkohan sen on näkyä sen asian osaamisessa, hirvensalmelainen rehtori Petteri Lahdelma sanoo.

    Käytännössä siis Suomessa on koululaisia, jotka istuvat asuinpaikkansa vuoksi oppitunneilla useita kuukausia enemmän kuin muut. Lapset eivät ehkä itse osaa aina arvostaa tällaista koulutuksellista satsausta, mutta asiantuntijoiden mukaan sillä todella on merkitystä.

    – He saavat paremmat eväät jatko-opintoihin ja tulevaisuuteen, ehkä myös vähän rikkaamman ohjelman kuin muut, sanoo professori Jouni Välijärvi Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksesta.

    Meidän koulun oppilaat olisi voinut laskea yhdeksännen luokan hiihtolomilta kesälomille, ja silti he olisivat saaneet saman verran opetusta kuin naapurikunnassa. Petteri Lahdelma

    Opetustuntien lisääminen tuo lisää opettajien palkkamenoja, joten kyse on sijoituksesta, jota kaikkialla ei olla valmiita tekemään. Tiukka talous on ajanut yhä useamman kunnan kohti valtakunnallista minimiä.

    – Enpä muista että näissä keskusteluissa olisi muita argumentteja käytetty kuin talous, miettii Suomen Rehtoreita johtava joensuulainen Antti Ikonen.

    Tämän vuoksi on Ikosen mukaan hyvä, että oppituntien vähimmäismäärästä on säädetty perusopetuslaissa. Hänen ja muiden asiantuntijoiden mielestä kannattaisi myös keskustella siitä, olisiko vähimmäismäärää syytä nostaa. Professori Välijärvi huomauttaa, että Suomessa oppilaat käyttävät opiskeluun vähän aikaa verrattuna vaikkapa Koreaan, Kiinaan ja Japaniin.

    "Ei missään nimessä opetussuunnitelmaa voi toteuttaa tällaisella"

    Missään asiassa koululaisten saamat pelimerkit eivät vaihtele yhtä paljon kuin oppimateriaaleissa ja tietokoneiden ja tablettien määrässä. Suomessa on parikymmentä kuntaa, jotka ovat varanneet jokaiselle koululaiselleen henkilökohtaisen laitteen.

    Toinen ääripää ovat Auran, Valkeakosken ja Maarianhaminan kaltaiset kunnat, joissa kymmentä oppilasta kohden on yksi laite. Vaatimaton suhdeluku voi syntyä esimerkiksi tilanteesta, jossa koko koulua varten on vain yksi perinteinen atk-luokka, vertaa Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n erityisasiantuntija Jaakko Salo.

    – Ja missään nimessä uutta opetussuunnitelmaa ei voi toteuttaa tällaisella varustelutasolla. Se on ihan kristallinkirkas juttu, hän sanoo.

    Valkeakoskelaista Aliisa Salmea ei haittaa, vaikka koululaisille ei ole juuri iPad-laitteita. Kierrätettyjen oppikirjojen kuntoon Aliisa ei ole kuitenkaan ihan tyytyväinen.Marko Melto / Yle

    Valkeakosken Sorrilan koulussa oppilaita on 430 ja tietokoneita ja tabletteja yhteensä hiukan yli 30. Jos opettaja haluaa käyttää niitä, hänen on parasta merkitä nimi varauslistaan ajoissa. Neljäsluokkalaista Aliisa Salmea tämä ei haittaa. Hän on jo tottunut opiskelemaan monisteista ja oppikirjoista. Lähinnä Aliisaa harmittaa, että moneen kertaan kierrätetyistä kirjoista irtoilevat jo kannetkin.

    – Kun on ollut pitkään opettajana, tuntuu että miten tämä säästäminen voi jatkua näin pitkään, sille ei loppua näy, puuskahtaa Aliisan opettaja, Susanna Merisalo.

    Professori: Laitteiden määrä kaukana tavoitetasosta

    Kaikkiaan Suomen kunnissa on keskimäärin 0,4 tietokonetta tai tablettia yhtä oppilasta kohden. Se ei ole lähellekään tarpeeksi, linjaa professori Jouni Välijärvi Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksesta. Hänen mielestään minimitaso on, että ehkä alakoulun alimpia luokkia lukuun ottamatta jokaisella koululaisella pitäisi olla henkilökohtainen laite.

    – Siihen pitäisi tähdätä jo nyt. Koneet tekevät oppimisen lapselle ja nuorelle tutummaksi, koska he ovat tottuneet toimimaan niiden kanssa ihan luontaisesti.

    Välijärvi uskoo koneiden ja oppimateriaalien joutuneen monissa kunnissa leikkuriin, koska koulujen talous on pantu entistä tiukemmalle. On myös ollut helpompi leikata niistä kuin vaikkapa opettajien työtunneista. Joissakin kunnissa tämä linja on kuitenkin viety liian pitkälle.

    – Suhteessa siihen, mitä koulutoimi kaikkiaan maksaa, se ei ole asia, josta kannattaisi säästää ihan kohtuuttomasti.

    Koululla pitää olla laitteet, että jokainen pystyy opiskelemaan, oli omaa laitetta tai ei. Jaakko Salo

    Suomen Rehtorien Antti Ikonen on samaa mieltä. Hän myöntää, että osalle rehtoreista tablettien hankkiminen on keino säästää oppikirjarahoissa, vaikka sen pitäisi olla jotain muuta.

    – Digitalisaatio on jotain, johon pitäisi mieluummin panostaa lisää kuin ajatella sitä säästönä.

    Myös Valkeakoskella harkitaan parhaillaan lisäinvestointia. Seuraavan budjetin yhteydessä valtuusto saanee eteensä esityksen, jossa jokaiselle koululaiselle hankittaisiin yksi laite.

    Koulujen onneksi isolla osalla oppilaista on laitteet omasta takaa ja niitä myös käytetään opiskelussa. Tämä on hyvä asiantuntijoidenkin mielestä – kunhan oppilaalta ei aleta vaatia oman läppärin tuomista kouluun. Sellainen olisi peruskoulun maksuttomuuden periaatteen vastaista.

    – Koululla pitää olla laitteet, että jokainen pystyy opiskelemaan, oli omaa laitetta tai ei. Mutta olisi sääli, että ei hyödynnettäisi niitä laitteita, jotka koululaisilla joka tapauksessa kulkevat mukana, OAJ:n Jaakko Salo muotoilee.

    "Ratkaisujen pitääkin olla erilaisia Itä- ja Pohjois-Suomessa kuin Helsingissä"

    Joensuulaisen Rantakylän alakoulun rehtori Antti Ikonen muistaa, miten hämmästyneitä opetusalan ihmiset olivat, kun Suomi ensimmäisen kerran nousi PISA-vertailujen kärkeen. Mutta kun vertailuja tuli lisää, osoittautui, että Suomi oli niissä kaikissa kärkipään maita. Se ei ollut sattumaa, Ikonen miettii nyt.

    – Hyvä koulutus, pätevät opettajat ja hyvin johdetut koulut ovat niitä tekijöitä.

    Asiantuntijoiden mukaan Suomi on myös koulutuksen alueellisessa tasa-arvossa kansainvälisesti vertailtuna huippuluokkaa.

    Rehtorien valtakunnallista järjestöä johtava Ikonen muistuttaa kuitenkin, että kärkipaikka ei ole itsestäänselvyys. Kollegoilta ympäri maan on alkanut tulla viime vuosina huonojakin kuulumisia.

    – Näyttää siltä, että olemme vähä vähältä kulkemassa toiseen suuntaan. Merkit siitä, että koulutus ei säily tällä tasolla Suomessa, ovat olemassa.

    Elinolosuhteet ovat aivan toiset kuin 1970-luvulla, jolloin peruskoulua luotiin. Jouni Välijärvi

    Karu muistutus suomalaisen peruskoulun tasa-arvoisuudesta saatiin vuonna 2016. Tuolloin julkaistiin Jyväskylän yliopiston kovasti kohahduttanut raportti siitä, miten varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomen poikien oppimistulokset olivat romahtaneet suhteessa muuhun maahan.

    Ei ole merkkiä siitä, että romahdus olisi johtunut alueen kuntien perusopetukseen tekemistä säästöistä. Myöskään Ylen vertailussa idän ja pohjoisen kunnat eivät erotu muusta Suomesta mitenkään epäedullisesti.

    Mutta entä jos kysymyksen kääntää toisinpäin? Voisivatko Itä- ja Pohjois-Suomen kunnat vaikuttaa alueensa koululaisten oppimistuloksiin yksinkertaisesti sijoittamalla enemmän rahaa perusopetukseen: opettajiin, opetukseen, materiaaleihin?

    Joensuun Karhunmäen koulussa ekaluokkalaisilla on tällä hetkellä yksi ylimääräinen opettaja. Kuvassa opettaja Sari Elokiven luokka.Heikki Haapalainen / Yle

    – Siinä mielessä kyllä, että elinolosuhteet ovat aivan toiset kuin 1970-luvulla, jolloin peruskoulua luotiin. Silloin ajateltiin, että kaikki suomalaiset elävät samankaltaisessa maailmassa. Nyt alueellinen eriarvoistuminen ja elinolosuhteiden erilaistuminen on selvää. Silloin ratkaisujen pitääkin olla erilaisia Itä- ja Pohjois-Suomessa kuin Helsingissä, professori Jouni Välijärvi sanoo.

    Kuntalaisten valitsemilla valtuutetuilla on paljon valtaa siinä, kuinka niukasti tai runsaasti kunta voi sijoittaa kouluihinsa. Tämän jutun esimerkkikunnista Hirvensalmella on rehtori Petteri Lahdelman mukaan saatu nauttia jo useamman peräkkäisen koulutusmyönteisen valtuuston päätöksistä. Valkeakoskella puolestaan peruskoulusta on tingitty, mutta lukioon sijoitettu.

    Kun on ollut pitkään opettajana, tuntuu että miten tämä säästäminen voi jatkua näin pitkään. Susanna Merisalo

    Myös Vihdissä, jonka peruskouluihin iski säästökuuri vuonna 2015, on päätetty muuttaa suuntaa. Kouluihin on perustettu uusia ryhmiä ja myös määräaikaisia opettajia on alettu palkata koko vuodeksi eikä vain kesäkuun alkuun, kuten ennen tehtiin. Opettajien pääluottamusmies Yrjö Kangas on varma, että ratkaisut ovat helpottaneet pätevien opettajien saamista.

    – Jos määräaikaiset palkataan vain lukuvuoden työajalle, palkasta menee toistakymmentä prosenttia. Pätevimmät hakijat eivät tule tämmöiseen paikkaan, jos vaihtoehtoja on.

    Kangas kiittää muuttuneesta linjasta uutta valtuustoa. Hänestä tuntuu, että asenne on nyt kunnassa erilainen kuin ennen. Nuoriin halutaan satsata enemmän ja se vaikuttaa myös kunnan imagoon.

    – Nyt on ymmärretty, että leikkaamalla ei tule kuin haavoja.

    Näin koulukone tehtiin

    Yle pyysi kaikilta kunnilta tietoja perusopetuksen resursseista. Saimme vastaukset 289 kunnasta, 22 vastausta jäi puuttumaan. Suurin osa tiedoista on vuodelta 2017. Tieto opetusmenoista on vuodelta 2016. Opetusmenot ovat Opetushallituksen tilastosta, oppilasmäärät Tilastokeskuksen. Loput tiedot ovat kuntien Ylelle lähettämiä.

    Mittarit valittiin koulutusalan asiantuntijoiden taustahaastattelujen pohjalta. Jaoimme kunnat kolmeen luokkaan Tilastokeskuksen kuntaluokituksen mukaan ja vertailimme tietoja kuntien omien viiteryhmiensä vastauksiin.

    Jutussa on vertailtu eri mittareilla kuntien satsauksia perusopetukseen. Vertailussa ei ole mukana esimerkiksi oppimistuloksia eikä se kerro siitä, että jossakin kunnassa olisi parempia tai huonompia opettajia tai oppilaita kuin toisessa. Vertailussa ovat olleet mukana kunnat, eivät yksittäiset koulut. Myöskään koulurakennukset eivät kuulu tähän vertailuun. Niitä Yle on tutkinut esimerkiksi vuonna 2016 julkaistussa Homekoulukoneessa.

    Juttua päivitetty 10.54: Lisätty Hattulan tiedot, jotka saapuivat myöhässä. Tarkennettu myös yksittäisten muiden kuntien tietoja. Alkuperäisessä jutussa myös Hirvensalmen Elomaan koulu oli kuvatekstissä virheellisesti muodossa Elorinteen koulu.

    16.5. Lisätty koneesta alun perin puuttuneiden Ilomantsin ja Kolarin tiedot. Tarkennettu myös yksittäisten muiden kuntien tietoja.

    Päivitetyt tiedot vaikuttavat myös muiden kuntien tähtimäärään.

    Jutun kommentointi on päättynyt.

    Maailman toiseksi suurin matkatoimisto alkaa myydä matkoja Suomeen – Saimaalle odotettavissa tuhansia kiinalaisia

    Maailman toiseksi suurin matkatoimisto alkaa myydä matkoja Suomeen – Saimaalle odotettavissa tuhansia kiinalaisia


    Kiinalainen matkatoimisto Ctrip alkaa kesäkuussa myydä matkapaketteja, jotka saattavat tuoda Suomeen tuhansia turisteja Aasiasta. Kiinalaisten kohde Suomessa olisi Järvi-Suomi eli Saimaan ympäristö. Matkapaketteihin sisältyvät lennot Kiinasta...

    Kiinalainen matkatoimisto Ctrip alkaa kesäkuussa myydä matkapaketteja, jotka saattavat tuoda Suomeen tuhansia turisteja Aasiasta. Kiinalaisten kohde Suomessa olisi Järvi-Suomi eli Saimaan ympäristö.

    Matkapaketteihin sisältyvät lennot Kiinasta Helsinki-Vantaalle, vuokra-auto ja majoitus matkan aikana.

    – Tavoitteena on saada Järvi-Suomen alueella myytyä ensimmäisen vuoden aikana 5 000 majoitusvuorokautta, sanoo Suomen matkailuimagosta maailmalla vastaavan Visit Finlandin myyntijohtaja Heli Mende.

    Tavoite saattaa hyvinkin toteutua, sillä Ctrip on maailman toiseksi suurin ja Kiinan suurin online-matkatoimisto.

    Lapissa vastaavalla tavalla alkanut matkatoimisto Alitripin markkinointi onnistui yli odotusten, ja matkojen määrää jouduttiin aluksi rajoittamaan majoituspulan takia.

    – Ctripin tarjontaan on tulossa mukaan yli sata yritystä pienistä boutique-hotelleista kartanoihin ja kylpylähotelleihin, joten majoituskapasiteettia on tarjolla hyvin, sanoo Lappeenrannan ja Imatran matkailun markkinointiyhtiö GoSaimaan markkinointijohtaja Juha Sorjonen.

    Kiinalaiset ovat jo löytäneet Pietarin, ja nyt toiveena on saada heitä enemmän SuomeenKari Kosonen / Yle

    Saimaa-lomat ovat kestoltaan pidempiä, kuin tähän asti kiinalaisille omatoimimatkailijoille Euroopan matkojen ohessa myydyt parin yön matkapaketit. Tavoitteena on, että pelkän pikaisen käynnin sijaan turistit viipyisivät Saimaalla pidempään.

    Matkat suuntautuvat itäiseen Järvi-Suomeen Pohjois- ja Etelä-Savoon sekä Pohjois- ja Etelä-Karjalaan.

    Nuoret kiinalaiset etsivät uusia kohteita Euroopasta

    Ctripin Saimaan-matkat ovat omatoimimatkoja, joissa asiakkaat liikkuvat vuokra-autolla ennalta räätälöidyn aikataulun mukaisesti. Matkoja myydään verkossa, jossa niitä ostavat pääasiassa 1980- ja 1990-luvuilla syntyneet kielitaitoiset kiinalaiset.

    – Erityisesti milleniaalisukupolvi ei enää halua matkustaa ryhmässä vaan omatoimisesti. He myös varaavat matkansa digitaalisten kanavien kautta, sanoo myyntijohtaja Heli Mende.

    Markku Pitkänen / Yle

    Uutta kiinalaisten omatoimimatkailussa on myös se, että entistä harvempi haluaa nähdä parissa päivässä mahdollisimman monta maata tai kaupunkia. Varsinkin Suomesta etsitään luontoelämyksiä.

    – Majoituksia voidaan varata myös hyvätasoisiin mökkeihin, ja silloin viipymä voi olla pidempikin, sanoo markkinointijohtaja Juha Sorjonen.

    Matkailukausi pitenee syksyyn

    Ensimmäisiä online-matkatoimisto Ctripin kautta matkan varanneita kiinalaisia odotetaan Saimaalle elokuussa, sillä turistit tarvitsevat Schengen-viisumin. Jatkossa valtaosa kiinalaisista tulee Saimaalle kesäkaudella.

    – Tarkoitus on, että turisteja liikkuu Saimaan alueella myös kesäsesongin jälkeen pitkälle syksyyn, mikä on tärkeää matkailuyritysten liiketoiminnan kehittämiselle, sanoo Mende.

    Aasialaisten matkailijoiden määrä moninkertaistuu Saimaan alueella tänä vuonna, sillä kiinalaisten lisäksi Pietarin kautta tulee kesän aikana tuhansia eteläkorealaisia matkailijoita. Viime vuonna Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan alueella kirjattiin hieman yli 4000 kiinalaisten yöpymisvuorokautta.

    Marjanviljelijät pelkäävät byrokratian myöhästyttävän poimijoiden tuloa mansikkapelloille

    Marjanviljelijät pelkäävät byrokratian myöhästyttävän poimijoiden tuloa mansikkapelloille


    Marjanviljelijät ovat huolestuneita ulkomaisten marjanpoimijoiden maahantulon vaikeutumisesta. Suonenjoen seudun marjanviljelijöiden yhdistyksen mukaan lupahakemuksiin liittyvän byrokratia on lisääntynyt jo niin paljon, että osan...

    Marjanviljelijät ovat huolestuneita ulkomaisten marjanpoimijoiden maahantulon vaikeutumisesta.

    Suonenjoen seudun marjanviljelijöiden yhdistyksen mukaan lupahakemuksiin liittyvän byrokratia on lisääntynyt jo niin paljon, että osan kausityöntekijöistä pelätään tulevan mansikkapelloille myöhässä.

    Yhdistyksen toiminnanjohtajan Leena Koposen mukaan viranomaiset ovat luvanneet tehdä parhaansa.

    – Olemme saaneet Maahanmuuttovirastolta lupauksen, että hakemukset tullaan käsittelemään ennen aiottua työn alkamisajankohtaa.

    "Byrokratian purku ei ole onnistunut"

    Vuoden alusta tuli voimaan kausityölaki, joka pakottaa kausityötodistusta haluavan viljelijän täyttämään jokaisesta mansikanpoimijasta yksitoistasivuisen lomakkeen. Lomaketta on tarvittaessa vielä erikseen täydennettävä.

    Koposen mukaan asiassa riitti viime vuonna vielä pelkästään esiselvityslomake, nimilista kutsutuista sekä työntekijöiden kutsut lähetystöön. Useamman työntekijän pystyi myös kutsumaan samalla lomakkeella.

    – Byrokratian purku ei nyt tässä tapauksessa ihan onnistunut, Koponen sanoo.

    Myös työntekijöiden siirtely tilalta toiselle vaikeutuu

    Kausityölaki ei myöskään salli työntekijöiden siirtymistä marjatilalta toiselle entiseen tapaan.

    – Tarvitaan joko uusi lupa tai alkuperäiseen hakemukseen on pitänyt merkitä kaikki työnantajat, Koponen ihmettelee.

    Suonenjoen seudun marjanviljelijöiden yhdistys ja Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitto ovat jo alkuvuodesta vedonneet maa- ja metsätalousministeri Jari Leppään (kesk.) lupaehtojen järkevöittämiseksi.

    Vetoomuksen allekirjoittajien mukaan tärkeintä on se, että lupaprosesseja kevennetään ja lomakkeita yksinkertaistetaan.

    Suomessa on yli 1 600 puutarhamarjatilaa. Marjanviljelijät työllistävät kasvukauden aikana noin 12 000 kausityöntekijää, joista suurin osa on ulkomaalaisia.

    ”Niin syntyi vauva hissiin, joogatrikoiden lahkeeseen vahtimestarin läsnäollessa” – äitien synnytyskertomukset ovat täynnä vahvoja tunteita, kipua ja kiitollisuutta

    ”Niin syntyi vauva hissiin, joogatrikoiden lahkeeseen vahtimestarin läsnäollessa” – äitien synnytyskertomukset ovat täynnä vahvoja tunteita, kipua ja kiitollisuutta


    "Huusin kuin Puolan susi! Mies kaahasi täysiä eteenpäin ja vaihtoi lennossa Naikkarin Kättäriksi. Punaisia päin ajaessa hän totesi, että Meilahteen ei enää ehditä, on mentävä Kättärille. Minut punnattiin pyörätuoliin, vahtimestari alkoi...

    "Huusin kuin Puolan susi! Mies kaahasi täysiä eteenpäin ja vaihtoi lennossa Naikkarin Kättäriksi. Punaisia päin ajaessa hän totesi, että Meilahteen ei enää ehditä, on mentävä Kättärille. Minut punnattiin pyörätuoliin, vahtimestari alkoi lykkiä mua kohti hissejä ja mies lähti siirtämään autoa pääovilta parkkipaikalle. Pääsimme hissiin ja tajusin, että nyt ei auta, vauva tulee ulos – nyt. Huusin vahtimestarille, että nopeampaa nopeampaa! Ja ei auttanut, niin syntyi vauva, matkalla ensimmäisestä kerroksesta neljänteen kerrokseen, hissiin, joogatrikoiden lahkeeseen vahtimestarin läsnäollessa." Jaana

    – Synnytys on kokemuksena naisen elämässä yksi merkittävimmistä tapahtumista, sanoo synnytyspelkoja tutkinut terveystieteiden tohtori Sari Haapio.

    Siksi nainen, äiti palaa synnytystarinaansa yhä uudestaan ja uudestaan. Haapion mukaan synnytystarinoiden kertominen on jonkinlaista synnyttäneiden naisten ”heimopuhetta”, mitä toinen synnyttänyt ymmärtää sekä haluaa ja jaksaa kuunnella.

    – Kuulluksi tuleminen on kaikille tärkeää, Haapio muistuttaa.

    "Minua nauratti, kun ei tullut ponnistamisen tarvetta. Sitten vain lisää ja lisää ponnistamista. Aina vain lisää. Voimia tuli, kun kätilö kertoi, että vauvan pää näkyy jo. Työnsin, työnsin ja työnsin. Kätilö auttoi lopuksi ja veti vauvani ulos. Hetken oli ihan hiljaista. Sitten kuului parkua. Sain syliini pulloposkisen, tasan neljäkiloisen tyttäreni. Synnytys oli maailman suloisin ja karmein yhdeksäntuntinen kokemus, mutta niin ihmeellisen kaunis!" Hanna

    Kyseessä on suuri ja voimakas kokemus. Tarinoiden kertominen on suuren elämäntapahtuman prosessoimista. Kirsti Hänninen

    Äitien tarinat huokuvat tunnetta: pelkoa, surua, kipua, jännitystä, iloa ja onnea. Kertojat ovat niin nuoria kuin vanhoja äitejä, joiden tarinat saattavat olla vuosikymmenten takaa. Maailman muuttuminen näkyy esimerkiksi siinä, että tarinoiden naiset synnyttivät ennen vanhaan useimmiten yksin. Nykyisin puoliso on tavallisesti tärkeä osa synnytystä.

    Kuopion yliopistollisessa sairaalassa synnytyspelkopoliklinikan vastuulääkärinä työskentelevä Kirsti Hänninen ei ihmettele, että äidit haluavat toistamiseen palata synnytyskokemuksiinsa.

    – Kyseessä on suuri ja voimakas kokemus. Synnytyksessä on kysymys kahden ihmisen elämästä ja terveydestä. Kipu on monille kovempaa kuin mikään muu kipu. Tarinoiden kertominen on suuren elämäntapahtuman prosessoimista, pohtii Hänninen.

    AOPVertaus inttitarinoihin jakoi tunteita

    Pyysimme äitienpäivän alla Ylen lukijoita kertomaan omia synnytystarinoitaan. Sähköpostiviestejä tuli kymmenittäin eri-ikäisiltä naisilta.

    Tapa pyytää synnytyskokemuksia vertaamalla niitä miesten armeijajuttuihin herätti lukijoissa myös kielteisiä ajatuksia. Osa pyynnön lukeneista ihmetteli, että miksi synnytystarinoita ei pyydetty lainkaan isiltä. Toisaalta nykyisin armeijan voivat käydä myös naiset.

    Moni tarinan lähettäneistä kuitenkin vertasi itse synnytystarinoita inttijuttuihin, olivatpa ne sitten miesten tai naisten.

    Synnytystarinoiden vertaamisessa inttijuttuihin on pikemminkin kyse siitä, että ne ovat tarinoita, joita jaetaan saman kokemuksen käyneiden kanssa toistamiseen. Tarinan voi jakaa jopa tuntemattoman kanssa. Vain äiti on kokenut synnytyksen fyysisesti.

    ”Todellakin synnytyskertomukset ovat kuin inttijuttuja, mutta onhan syntymässä kuitenkin hyvin isoista asioista kysymys. Näitä tulee aina joskus tarinoitua tuttavien kanssa ja kuten inttijututkin, niin synnytysjututkin, moista kokemattoman mielenkiinto lopahtaa hyvin nopeasti." Heidi

    Doulana ja seksuaalikasvattajana työskentelevä Anna-Riitta Kässi ymmärtää vertauksen inttitarinoihin siinä mielessä, että aivan kuten jokainen synnyttäjä kokee synnytyksensä yksilöllisesti, on inttikin jokaiselle sen käyneelle erilainen kokemus.

    – Molemmista jäänyt kokemus voi vaikuttaa yksilön elämään vielä pitkään, niin hyvässä kuin pahassa. Näitä tarinoita kerrotaan sosiaalisissa tilanteissa kuten saunominen tai illanistujaiset, Kässi pohtii.

    Synnytysmuistot ovat hyvin yksityiskohtaisia

    Synnytystarinoita hurjan määrän kuulleet ja synnytyksiä nähneet asiantuntijat pitävät lukijoiden lähettämiä kertomuksia hyvin samankaltaisina. Metropolia-ammattikorkeakoulussa kätilötyön lehtorina työskentelevän Sari Haapion mielestä tarinat etenivät hyvin samankaltaisesti synnytysprosessia noudattaen.

    – Etenkin synnytyksen käynnistyminen on äideille varmaankin tärkeä hetki, sillä lähes kaikissa tarinoissa tämän vaiheen kuvaukseen käytettiin paljon aikaa, analysoi Haapio.

    Hetki, jolloin synnytys käynnistyi, on ikimuistoinen.

    "Esikoiseni synnytys käynnistyi elokuvatyyliin lapsivesien lasauttamisella keittiön lattialle. Mies istui vessassa ja huusin nauraen, että tule pois sieltä, mulla menee vedet. Siinä sitten nauraen survoin pyyhettä pöksyihin, kun hän ähersi itseään ulos vessasta." Tiina

    "No, tuli aika lähteä synnyttämään – lapsivedet tulivat keskelle suojatietä, kun olimme menossa kotiin Peyton Placea katsomaan, oli lämmin elokuinen keskiviikkoilta ja kello hiukan ennen 21 illalla. Lähtö oli yhtä sekoilua kuten kuvitella saattaa." Anne-Marie

    Synnytyksenaikaiset tapahtumat ovat usein jättäneet äiteihin hyvin tarkan muistijäljen. Vuodenajoista, säästä, ruokailusta sekä sairaalaan lähtemisestä kerrotaan seikkaperäisesti.

    Synnytys on kokemuksena niin merkittävä, että pienetkin yksityiskohdat jäävät mieleen. Riikkamaria Korhonen

    – Tarinat vilisevät myös numeroita: paljonko kello oli, montako senttiä kohdunsuu oli avautunut, supistusväli ja niin edelleen, tiivistää Anna-Riitta Kässi.

    Taidekasvattaja Riikkamaria Korhonen sanoo hänkin synnytyksen olevan kokemuksena niin merkittävä, että aivan pienetkin yksityiskohdat jäävät mieleen.

    "Koko synnytykseen meni kaikkine supistuksineen, istukka mukaan lukien, alle 2h. Kokemus oli aivan erilainen kuin ensimmäinen synnytykseni, mikä kesti käynnistettynä noin 8h."Anna

    "Pian minua tsempattiin: nenä näkyy jo! Pieni poika syntyi 21 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen mitoin 48 cm ja 3086 g raskausviikolla 38+6." Sanna

    Henkilökunnan käytös jää elämään tarinoihin

    Äitien synnytystarinoissa korostuu sairaalan henkilökunnan merkitys. Moni kuvasi tarinassaan erityisesti kätilön tai lääkärin käytöstä. Jos synnytyksessä oli mukana oma puoliso tai muu tukihenkilö, heidän roolinsa ei tarinoissa samalla lailla korostunut. Sekä Sari Haapio että synnytyspelkopoliklinikan vastuulääkäri Kirsti Hänninen havaitsivat saman seikan.

    – Eniten huolta tai pahaa mieltä äideille näiden tarinoiden mukaan oli aiheuttanut vaikeudet kommunikoinnissa synnytyksessä avustaneiden henkilöiden kanssa. Tökeröt huomautukset tai ajattelemattomat sanat jäivät mieleen, tulkitsee Haapio.

    Synnytyspelkoja työkseen käsittelevä Kirsti Hänninen on kohdannut tämän myös työssään.

    – Hoitohenkilökunnan tökeröt sanomiset voivat jättää niitä kaikista vahvimpia muistijälkiä, Hänninen muistuttaa.

    Nämä kokemukset ovat tarinoiden perusteella tärkeä osa äidin synnytystarinaa. Seksuaalikasvattaja Anna-Riitta Kässi kokee myös, että suurin osa muistaa, miten heille on puhuttu ja miten heitä on kohdeltu.

    – Nöyryyttäminen on yksi vallankäytön keino ja jotenkin alla olevat lukemani kätilöiden kommentit saivat itsenikin kyynelehtimään, suree Kässi.

    "Ponnista, PONNISTA, ei sieltä väärästä reiästä." anonyymi äiti

    "Kylläpä sinä olet urheillut paljon, kun on niin piukat paikat." anonyymi äiti

    – Ihan kammottavaa kommentointia ammattilaiselta, todella asiatonta. Moni muisti henkilökunnan vähättelevät ja ilkeät sanat ja näitä oli jopa vuosikymmenten takaa, harmittelee Kässi.

    Sari Haapio muistuttaa, että yhteistyö on yksi tärkeimmistä tekijöistä.

    – Kätilön kehut ja kannustus olivat myös jääneet äideille mieleen.

    "En koskaan unohda kuinka hyvin ja ystävällisesti kätilöt kohtelivat minua ja lastani Kätilöopiston sairaalassa 1970-luvulla." Irma

    "Ihmettelin koko ajan, että miten hän oli valinnut tämän ammatin ja MITEN hänet oli otettu töihin kätilöksi – niin kiukkuinen hän oli." Margit

    Synnytystarinoilla haetaan toisen äidin vertaistukea

    "Synnytystarinat ovat naiselle tärkeitä, allekirjoitan täysin! Huomaathan, kirjoitan niistä puolen yön aikaan täysin vieraalle ihmiselle." Elina

    Pyyntö kertoa oma synnytystarina sai myös monet sellaiset naiset lähettämään kokemuksiaan, jotka eivät ole aiemmin jakaneet synnytystarinaansa kenenkään kanssa. Kirjoittaminen ventovieraalle ei säikäyttänyt äitejä. Tämä kertoo ainakin osittain siitä, että synnytyskokemus halutaan edes joskus kertoa toiselle äidille. Moni hakee tarinallaan vertaistukea.

    – Vertaistuki, "vertaistarina" kuten eräs kirjoitti, on polku oman kokemuksen purkamiselle ja ymmärtämiselle. Tälle keskustelulle on suuri tarve, vaikka synnytyksestä olisi kulunut jo useita vuosikymmeniä, taidekasvattaja Riikkamaria Korhonen sanoo.

    "Voi olla, että kirjoitan jo toiseen kertaan, mutta tuntuu niin helpottavalta purkaa tätä pahaa oloa, joka sisälläni on ollut monta kymmentä vuotta." Terttu

    Jokainen äiti tietää, että olipa oma synnytyskokemus pitkä tai lyhyt, kivuton tai kivulias, on sen lopputulos sanoinkuvaamattoman arvokas, kun lapsi saapuu maailmaan terveenä. Myös traumaattinen kokemus ja menetykseen päättyvä raskaus- tai synnytystarina ovat tärkeitä.

    Tarinan jakaminen ääneen tai kirjoitettuna saattaa nostaa kyyneleet silmiin useita kertoja. Äitien synnytyskokemuksista vetämissään sanataidepajoissa keskustellut taidekasvattaja Riikkamaria Korhonen pitää myös kuulluksi tulemista tärkeänä.

    – Kuten eräässä tarinassa kirjoitettiin: "Kiitos kun jaksoit lukea".

    "Synnytys on elämäni vahvimpia kokemuksia ja olen niistä äärimmäisen kiitollinen. Lapseni, kaksi tyttöä ja poika ovat antaneet minulle valtavasti. On upeaa olla äiti." Tiina

    "Minulla on synnytyskertomuksen tuoreessa muistissa, koska synnytin tasan kahdeksan päivää sitten. Olen 34-vuotias ensisynnyttäjä. Mitäkö jäi mieleen synnytyksestä? Se oli pitkä kuin nälkävuosi. Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen synnytyskokemukseen, vaikka se olikin pitkä kuin nälkävuosi. Parasta oli saada oma lapsi käsivarsille – terveenä" Sirja

    Suomalainen analytiikkayritys ennustaa: Euroviisuvoittaja löytyy Kyproksen, Israelin ja Irlannin joukosta

    Suomalainen analytiikkayritys ennustaa: Euroviisuvoittaja löytyy Kyproksen, Israelin ja Irlannin joukosta


    Varkautelainen analytiikkayritys Accuscore on tehnyt useiden vuosien ajan maailmanlaajuisesti erilaisia analyysejä ja simulaatiomalleja urheilutapahtumista ja myös esimerkiksi Euroviisuista vedonlyöntiyhtiöille, mediataloille ja yksityisille...

    Varkautelainen analytiikkayritys Accuscore on tehnyt useiden vuosien ajan maailmanlaajuisesti erilaisia analyysejä ja simulaatiomalleja urheilutapahtumista ja myös esimerkiksi Euroviisuista vedonlyöntiyhtiöille, mediataloille ja yksityisille ihmisille.

    Euroviisujen lopputuloksen ennustaminen poikkeaa hyvin paljon urheilutapahtumien ennustamisesta, kertoo toimitusjohtaja Tuomas Kanervala.

    – Euroviisuissa ei voida verrata aikaisempia menestyksiä, kappaleita tai yhtyeitä tämän päivän kilpailuun. Se, mitä historiasta voidaan kaivaa esille, on eri maiden äänestyskäyttäytyminen.

    Suomalaiset äänestävät mieluiten Ruotsia ja Viroa. Tuomas Kanervala

    Monen vuoden kokemuksella Kanervala tietää, että äänestyskäyttäytyminen noudattelee hyvin pitkälti samoja malleja.

    – Edelliset vuodet ovat osoittaneet, että suomalaiset äänestävät mieluiten Ruotsia ja Viroa kuin Armeniaa tai Azerbaidžania. Itä-Euroopan maat puolestaan äänestävät myös omien lähialueidensa maita, Kanervala pohtii.

    Lopullinen ennuste on monen tekijän summa

    Äänestyskäyttäytymisen ohella Euroviisujen lopputuloksen todennäköisyyden ja pistemäärät Accuscore ennustaa kokoamalla erilaisia muuttujia simulaatiomalliin.

    Ennusteessa käytetään vedonlyöntikertoimia, jotka ovat viime aikoina hyvin tarkkaan pystyneet ennustamaan Euroviisujen voittajan ja kärjessä olevia maita.

    Saara Aallon finaalipaikka oli yllätys, mutta ei niin suuri kuin Irlannin tai Slovenian. Tuomas Kanervala

    Lisäksi seurataan sosiaalisen median jakoja, kilpailuvideoiden katselumääriä ja striimauksia. Ne eivät kuitenkaan korreloi niin hyvin lopputulosta kuin vedonlyöntikertoimet, Kanervala pohtii.

    AccuscoreTukevatko neljä pohjoismaata toisaan

    Kanervalan mukaan Saara Aallon finaalipaikka paransi Accuscoren ennustetta.

    – Saara Aallon finaalipaikka oli yllätys, mutta ei niin suuri kuin Irlannin tai Slovenian. Saara Aalto yllätti positiivisesti.

    Semifinaalivaiheessa näkyy, miten arvonta suosii eri maita. Myös finaalivaiheessa vaikuttaa, kuinka monta lähinaapuria on mukana.

    Kun finaalissa on mukana neljä pohjoismaata pitkän tauon jälkeen, on mielenkiintoista nähdä, miten pohjoismaat tukevat omiaan. Kun ei tiedetä, kuinka paljon ääniä eri ihmiset ovat semifinaalissa saaneet, joudutaan edelleenkin ennuste tekemään muuttujien avulla.

    Ennusteessa kolmen kärkijoukossa ovat Kypros, Israel ja Irlanti. Niistä voittaja löytyy, Kanervala laskee.

    Kanada voittaa illan peli 4 -3

    Accuscore käyttää urheilupelien ennustamisessa osittain vastaavanlaisia muuttujia kuin laulukilpailuissa.

    Urheilupeleistä on kuitenkin saatavissa aivan eri tavalla historiallista dataa, tilastoja ja tietoa pelaajien loukkaantumisista. Tärkeää tietoa saadaan myös urheiluanalyytikoilta. Lopputulosten laskemiseen Accuscore käyttää omia simulaatiomalleja ja algoritmeja.

    Toimitusjohtaja Tuomas Kanervalalla on hyvin savolainen näkemys siitä, miten hyvin Accuscoren ennusteet tähän mennessä jääkiekon MM-kisojen peleistä ovat osuneet kohdalleen.

    – Pikkasen ollaan plussan puolella. Tarkoittaa käytännössä, että voittoja on tullut, mutta myöskin tappioita. Jos suuret ennakkosuosikit ovat voittaneet, niistä ei tule voittoa niin paljon.

    Varpu Mäntymäki / Yle

    Kanervala perustelee vielä ennustustilannetta sillä, että MM-kisoissa puolivälieräpeli ratkaisee paljon. Yhden ottelun merkitys ennustamisessa on hyvin pieni. Suomi-Kanada ottelusta Kanervalalla on kuitenkin kohtuullisen varma ennuste.

    – Suomalaiset katsoo Suomi-Kanada peliä sinivalkoisin lasein, mutta Kanadan joukkue on astetta parempi. Kanada voittaa pelin 4 - 3.

    Ennen kisojen alkua Accuscore ennusti Suomelle loppupeleissä viidettä sijaa. Kanervala ei ryhdy vielä ennakoimaan nouseeko Suomen sijoitus.

    – Suomen kolme alkupeliä ovat menneet erittäin hyvin. Neljäs peli ei mennyt niin hyvin. Luulen, että Kanada peli näyttää suuntaa, ollaanko edelleen viidennellä sijalla vai pääseekö Suomi puolivälieristä jatkoon.

    Saimaalle tulossa pahin tulva moneen vuoteen

    Saimaalle tulossa pahin tulva moneen vuoteen


    Suomen suurimman järven Saimaan veden pinta näyttää tulevana kesänä nousevan erityisen korkealle. Viime syksyn rankat sateet sekä talven suuri lumimäärä Itä-Suomessa näkyvät nyt veden pinnan nopeana nousemisena. Saimaan eteläosassa...

    Suomen suurimman järven Saimaan veden pinta näyttää tulevana kesänä nousevan erityisen korkealle. Viime syksyn rankat sateet sekä talven suuri lumimäärä Itä-Suomessa näkyvät nyt veden pinnan nopeana nousemisena.

    Saimaan eteläosassa Lappeenrannassa veden pinta on jo tällä hetkellä 15 senttimetriä pitkäaikasta keskiarvoa korkeammalla. Veden pinta voi nousta tulevan kesän aikana tästä vielä jopa 30 senttimetrillä.

    – Kuukauden kuluttua vesi on ainakin 20 senttimetriä nykyistä ylemmällä, mutta se voi nousta 30 senttimetriäkin, kertoo johtava vesitalousasiantuntija Jukka Höytämö Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta.

    Veden nouseminen voi aiheuttaa harmia muutamille lähellä rantaa oleville vapaa-ajan rakennuksille, mutta suurta vahinkoa veden nousemisen ei pitäisi aiheuttaa.

    Lisäjuoksutus alkanut

    Saimaa purkautuu ainoastaan Imatralla sijaitsevan Vuoksi-joen kautta. Siitä vettä virtaa Venäjälle Laatokkaa kohti keskimäärin 600 kuutiometriä sekunnissa. Nyt virtaama on puolitoistakertainen eli 900 kuutiometriä sekunnissa.

    – Lisäjuoksutuksen ansiosta vesi ei ole päässyt nousemaan liian korkealle. Ilman lisäjuoksutusta veden pinta olisi 30 senttimetriä korkeampi kuin nyt, kertoo vesitalousasiantuntija Jukka Höytämö.

    Vuoksesta suurin osa on Venäjän puolella, joten juoksutuksista neuvotellaan yhdessä venäläisten kanssa. Veden lisäjuoksutusta voidaan vielä lisätä jopa 1 000 kuutiometriin sekunnissa saakka. Näin tapahtui viimeksi vuonna 2012.

    Jukka Höytämön mukaan Saimaan veden pinnan nouseminen on normaali ja tasaisin väliajoin toistuva ilmiö. Kun vettä tai lunta tulee paljon, purkautuvat ne kevään tullen jokia myöten Saimaaseen.

    Vesi on korkealla Lappeenrannan keskustan tuntumassa sijaitsevassa venesatamassa.Mikko Savolainen / YleJoet täynnä

    Runsas veden määrä on havaittu myös Saimaaseen virtaavissa joissa. Esimerkiksi Lieksan Pielisestä Joensuuhun virtaavan Pielisjoen pinta on tällä hetkellä poikkeuksellisen korkealla. Niin on myös Nurmeksen, Juuan, Lieksan ja Ilomantsin reunamilla sijaitseva järvi Pielinen, jossa veden pinta nousee vielä kesäkuun alkuun saakka.

    Sama on tilanne myös Kuopion kupeessa Kalavedellä, jossa veden virtaama on viikon aikana lähes kaksinkertaistunut.

    Tulvakeskus onkin antanut ilmoituksen tulvavaarasta monin paikoin Pohjois-Karjalaa ja Pohjois-Savoa.

    Kesän sateet ja ilman lämpö vaikuttavat siihen, miten nopeasti Saimaan pinta alkaa tulvahuipun jälkeen laskea.

    Kontiolahdella Pielisjoen rantakoivikot peittyvät veteen.Petri Kivimäki / YleJuoksutus pelastaa suurtulvalta

    Saimaan etelärannalla Lappeenrannassa sijaitseva Lauritsalan mittauspiste on mitannut Saimaan vedenkorkeutta vuodesta 1847 lähtien.

    Tähän mennessä korkein vedenkorkeus on mitattu vuonna 1899, jolloin se oli puolitoista metriä pitkäaikaista keskiarvoa korkeammalla. Siihen ennätykseen on tällä hetkellä vielä matkaa 135 senttimetriä, eikä vesi niin korkealle tule Jukka Höytämön mukaan nousemaan.

    Jukka Höytämön mukaan juoksutuksella pystytään sääntelemään Saimaan vedenkorkeutta. Ennusteiden avulla juoksutus voidaan aloittaa jo etukäteen.

    Ilman lisäjuoksutusta Saimaan pinta tulisi lähelle ennätyslukemia. Jukka Höytämö laskee, että ilman juoksutuksia Saimaan pinta olisi noin 30 senttimetriä nykyistä korkeammalla. Jos lisäjuoksutus Vuoksen kautta ei onnistuisi, mitattaisiin Saimaalla ensi kesänä mittaushistorian kolmanneksi korkeimmat lukemat.

    Saimaan mittaushistorian toiseksi korkein vedenkorkeuden lukema mitattiin Lauritsalassa 94 vuotta sitten eli vuonna 1924. Se jäi 21 senttimetriä vuoden 1899 mittaustuloksesta. Vuonna 1900 mittauslukema oli 54 senttiä edellisvuotta alempi.

    Yh-äiti hankki toisen lapsen yksin, kun kumppania ei kuulunut –

    Yh-äiti hankki toisen lapsen yksin, kun kumppania ei kuulunut – "Moni on sanonut miettineensä samaa, mutta ei ole uskaltanut"


    Kun kuopiolaisen yksinhuoltajaäidin Maria Ikosen esikoinen tuli leikki-ikään, alkoi Maria kaivata lisää lapsia sekä tyttärelleen sisaruksia. Elämänkumppania ei kuulunut ja biologinen kello alkoi tikittää. Nainen ryhtyi miettimään lapsen...

    Kun kuopiolaisen yksinhuoltajaäidin Maria Ikosen esikoinen tuli leikki-ikään, alkoi Maria kaivata lisää lapsia sekä tyttärelleen sisaruksia. Elämänkumppania ei kuulunut ja biologinen kello alkoi tikittää. Nainen ryhtyi miettimään lapsen saamista toisella tavalla, yksin hedelmöityshoitojen avulla.

    – Silloin niitä ratkaisuja oli vain tehtävä. Päätös oli lopulta selkeä, vaikka tietysti elämän realiteetit pyörivät mielessä, Ikonen muistelee.

    Luonnollisesti mietitytti se, miten hän selviäisi useamman lapsen yksinhuoltajana. Kolmekymppisenä Ikonen päätti alkaa tavoitella unelmaansa.

    Tyypillinen yksin lapsen hankkiva nainen on 35–40-vuotias

    Maria Ikonen on yksi sadoista suomalaisnaisista, jotka hankkivat lapsen hedelmöityshoitojen avulla yksin. Tällaisten naisten määrä on viime vuosina ollut selvässä kasvussa.

    – Meille tulee tasaiseen tahtiin naisia, jotka kaipaavat lasta yksin. Tarkkoja lukuja ei kuitenkaan ole saatavissa, kertoo lapsettomuuslääkäri Paula Kuivasaari-Pirinen kuopiolaiselta InOva-klinikalta.

    Lapsettomuuslääkäri Paula Kuivasaari-Pirisen mukaan lapsen kaipuu yksin lasta suunnittelevilla sinkkunaisilla on kova.Toni Pitkänen / Yle

    Tyypillinen yksin lapsen hankkiva nainen on noin 35–40-vuotias. Eletty elämä on tuonut uran ja kenties pitkäaikaisesta kumppanista on erottu, koska kumppani ei ole halunnut lapsia.

    – Ollaan siinä tilanteessa, missä ei ole parisuhdetta, mutta lapsen kaipuu on kova. Sen toiveen eteen halutaan tehdä jotain. Tarve tulla äidiksi on niin sisäsyntyinen ja voimakas, kuvailee Kuivasaari-Pirinen.

    Samaa sanoo vastaava lääkäri Anna Kivijärvi jyväskyläläiseltä Ovumia fertinova -klinikalta.

    – Monilla on sellainen tilanne, että sopivaa kumppania ei ole löytynyt, Kivijärvi täydentää.

    Toni Pitkänen / Yle

    Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan itsellisten naisten määrää ei Suomessa ole tilastollisesti seurattu eikä aiheesta ole tehty tutkimuksia. Määrän kasvu perustuu esimerkiksi klinikoilla tehtyihin havaintoihin.

    Lapsettomuushoitoja tarjoavan Felicitas Mehiläisen yksikön johtajan Miia Savander arvioi, että lapsettomuushoitojen määrä on viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvanut runsaasti juuri itsellisten naisten hedelmöityshoitojen vuoksi.

    – Heistä selvästi suurin osa haluaa hankkia lapsen yksin luovutetuilla siittiöillä. Hyvin pieni osa haluaa hankkia lapsen "tutun kaverin" kanssa, kertoo Savander.

    Mehiläinen osti viime vuonna Väestöliiton lapsettomuusklinikat ja yhdisti ne Mehiläinen Felicitas -ketjuun.

    Suhtautuminen on ollut myönteistä

    Asiantuntijat arvioivat, että häpeä ei ole enää este yksin äidiksi tulemiselle. Monet viittaavat ajatteluun, jonka mukaan lapsella on oltava molemmat vanhemmat. Kuopiolainen Maria Ikonen kokee itse, että suhtautuminen on ollut myönteistä.

    Maria Ikonen ei osaa vielä sanoa, että tuoko tulevaisuus vielä tullessaan neljännen lapsen.Toni Pitkänen / Yle

    – Tosi paljon olen kuullut, että "hattua nostan, kun olet ryhtynyt tähän". Moni on sanonut miettineensä samaa, mutta ei välttämättä ole vielä uskaltanut lähteä prosessiin. En usko, että yksin lapsen hankkimista pidetään enää häpeällisenä tai itsekkäänä, Ikonen pohtii.

    Myös Kuopion yliopistollisessa keskussairaalassa lapsettomuuslääkärinä työskentelevän Kuivasaari-Pirisen mukaan yksin lapsen tekemisestä on tullut hyväksyttävä keino.

    – Aika monella on myös tuttava tai ystävä, joka käy samanlaista prosessia läpi. Myös sosiaalisen median kautta saa hyvin vertaistukea, hän sanoo.

    Perhettä ei enää perusteta parikymppisenä

    Itsellisten naisten määrän kasvu näkyy myös siinä, että tarve juuri heille suunnatuille palveluille on kasvanut. Yhden vanhemman perheiden liiton aluekoordinaattori Marjo Meriranta kertoo, että esimerkiksi neuvoloista on kyselty tietyn tyyppisten valmennus- ja vertaistukiryhmien perään.

    – Tarve on kyllä alkanut kuulua tänne kentälle päin.

    Tähän tarpeeseen YVPL:ssä on vastannut muun muassa Leija-hanke, joka tarjoaa keinoja toisen vanhemman puuttumisen käsittelyyn lapsen kanssa. Yksin lapsen hankkivien määrän kasvussa näkyvät Merirannan arvion mukaan esimerkiksi isot yhteiskunnalliset muutokset, kun perhettä ei enää perusteta parikymppisenä.

    Aluekoordinaattori Marjo Meriranta kertoo, että itselliset naiset ovat hyvin ylpeitä päätöksestään hankkia lapsi yksin.Toni Pitkänen / Yle

    – Onni ja puhdas ylpeys siitä täysin ikiomasta vauvasta on käsinkosketeltavan läsnä yksin lapsen hankkineen äidin ja vauvan välillä. Yleensä surutyö siitä, etteivät asiat menneetkään kuten ehkä oli ajatellut, on tehty. Nämä naiset seisovat ylpeänä omilla jaloillaan ja ovat ylpeitä päätöksestään hankkia lapsi yksin, kuvailee ryhmiä vetänyt Meriranta.

    Taival kolmen lapsen yksinhuoltajana on ollut vaihteleva

    Kuopiolainen Maria Ikonen katselee kahden nuorimman lapsensa touhuja leikkipuistossa. Molemmat lapset on saatu selkeän päätöksen jälkeen hedelmöityshoitojen avulla. Tie on ollut pitkä.

    – Tein aikoinaan lopullisen päätöksen, kun ystävä oli hankkinut tällä tavoin lapsen. Tunne oli hyvin vapauttava ja olin hyvin päättäväinen asian suhteen, palaa Ikonen menneeseen.

    Toni Pitkänen / Yle

    Taivalta kolmen lapsen yksinhuoltajana Ikonen kuvaa vaihtelevaksi. Välillä on ollut hyviä hetkiä, välillä haastavia – kuten kaikilla vanhemmilla.

    – Sitä yrittää olla itselle armollinen. Näin äitienpäivän korvilla tulee ajateltua, että vaikka välillä arki on tosi hektistä, on se sen arvoista. En kadu, en yhtään, nainen päättää.

    Luontoa säästävän kääntömätästyksen suosio kasvaa kovaa vauhtia metsänomistajien parissa –

    Luontoa säästävän kääntömätästyksen suosio kasvaa kovaa vauhtia metsänomistajien parissa – "Luontoarvot ovat tärkeitä"


    Mistä on kyse?Lisääntyvä ympäristötietoisuus vaikuttaa myös maanmuokkaukseen puun taimia istutettaessaKääntömätästystä käytettäessä jäljet luonnos ovat vähäiset ja maisema palautuu nopeastiKääntömätästys sopii kaikille...

    Mistä on kyse?Lisääntyvä ympäristötietoisuus vaikuttaa myös maanmuokkaukseen puun taimia istutettaessaKääntömätästystä käytettäessä jäljet luonnos ovat vähäiset ja maisema palautuu nopeastiKääntömätästys sopii kaikille pääpuulajeille

    Satu Linnarannan ja hänen miehensä Jussin metsässä Kuopion Hirvilahdessa tehtiin päätehakkuu viime syksynä. Nyt hakkuuaukealle istutetaan kuusen taimia kääntömätästysmenetelmällä.

    Siinä maan muokkaus tehdään kaivinkoneen kauhalla, ja maamätäs pudotetaan kääntäen samaan kohtaan, josta se on kaivettu. Heti muokkauksen jälkeen kääntömätäs on koholla noin viisi senttiä, mutta se madaltuu seuraavan talven aikana. Mättään leveys on noin 50 ja pituus 60–80 senttimetriä.

    Jokaiselle istutettavalle taimelle tehdään oma mätäs. Istuttamisen Satu Linnaranta tekee itse perinteisellä pottiputkella. Oli hänen oma toiveensa, että maanmuokkaus hoidetaan metsässä kääntömätästyksellä.

    – Taimikon hoidon kannalta on hieno juttu, että maasta raavitaan auki vain pieni ala, eikä vesakko pääse siihen kasvamaan samalla tavalla kuin jos olisi isompi laikku. Siellä on mukavampi kulkea, ei ole isoja monttuja ja on tasaisempi maasto. Kyllä tässä luontoarvot ovat tärkeitä, hän sanoo.

    Perinteisesti Suomessa on tähän asti käytetty varsinkin viljavilla mailla laikkumätästystä. Veden vaivaamilla alueilla maata kuivataan muokkausten yhteydessä naveromätästyksellä. Molemmissa menetelmissä maan pintaa käsitellään paljon enemmän kuin kääntömätästyksessä, kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Jaana Luoranen.

    Kääntömätästys yleistyy vauhdilla

    Kääntömätästys on rantautunut Suomeen alun perin Ruotsista. Siellä menetelmää kehitettiin 1990-luvulla ja siitä saatiin hyviä kokemuksia. Suomessa kääntömätästystä on käytetty 2000-luvulta alkaen, mutta vasta nyt se on lyömässä kunnolla läpi lisääntyvän ympäristötietoisuuden myötä.

    – Nykyisin pyrimme tekemään kääntömätästystä aina, kun se on mahdollista. Viime vuosina kääntömätästys on yleistynyt erittäin voimakkaasti, sanoo metsänhoidon operaatioesimies Markku Utriainen Metsä Groupista.

    – Konekuski on paljon vartijana, hän valitsee, mitä kussakin kohteessa tekee.

    Kääntömätästys sopii pääpuulajiemme kuusen, männyn ja koivun uudistamiseen kangasmaille ja turvemaille, joiden vesitalous on kunnossa, kertoo erikoistutkija Jaana Luoranen.

    – Sitä käytetään pääosin kuuselle uudistettavilla kohteilla, mutta se sopii myös koivulle ja männylle.

    Suomen metsäkeskuksen johtava metsänhoidon asiantuntija Markku Remes sanoo, että tänä vuonna maamme metsiin istutetaan noin 160 miljoonaa puuntainta, joista noin kaksi kolmasosaa on kuusia. Keskimääräinen uudistusala on noin puolitoista hehtaaria.

    – Kääntömätästystä käytettäessä jäljet luonnossa ovat vähäisemmät kuin järeämmillä muokkausmenetelmillä. Maisema palautuu nopeammin, ja kustannuksetkin taimikon varhaishoidossa pienenevät. Myös marjoja ja sieniä voi kerätä, ja muutaman vuoden kuluttua muokkauksesta ei ole enää mitään jäljellä.

    Remes sanoo, että kääntömätästys sopii erityisen hyvin metsänomistajille, jotka haluavat metsiinsä mahdollisimman pehmeitä menetelmiä.

    – Tämä on heille vastaus, kun päädytään uudistushakkuisiin.