Yle Uutiset | 18-141764, 18-141405, 18-141403, 18-130415, 18-127015, 18-125612 | Tuoreimmat uutiset

    Äidin kahvinjuonti näkyy vastasyntyneen hiuksissa – 40 prosenttia odottavista äideistä saa liikaa kofeiinia

    Äidin kahvinjuonti näkyy vastasyntyneen hiuksissa – 40 prosenttia odottavista äideistä saa liikaa kofeiinia


    Äidin kahvinjuonnin vaikutuksesta lapseen on saatu uutta tietoa. Kuopion yliopistollisessa sairaalassa on saatu ensimmäisiä tuloksia tutkimuksesta siitä, miten äidin kahvinjuonti vaikuttaa raskauteen ja syntyneisiin lapsiin. Jo aiemmin on tiedetty,...

    Äidin kahvinjuonnin vaikutuksesta lapseen on saatu uutta tietoa. Kuopion yliopistollisessa sairaalassa on saatu ensimmäisiä tuloksia tutkimuksesta siitä, miten äidin kahvinjuonti vaikuttaa raskauteen ja syntyneisiin lapsiin.

    Jo aiemmin on tiedetty, että odottavan äidin kahvinjuonti saattaa aiheuttaa terveyshaittoja vauvalle. Näyttö haitoista on kuitenkin perustunut raskausajan ravitsemuskyselyistä saatuihin tietoihin, jotka ovat usein epätarkkoja.

    KYSissä tehdyn tutkimuksen mukaan lapsen kofeiinialtistus pystytään mittaamaan hiuksista. Vastasyntyneen hiusnäytteestä näkee sikiöaikaisen kofeiinikertymän viimeisten raskauskuukausien ajan.

    Ensimmäisten hiusnäytteistä tehtyjen mittausten perusteella näyttää siltä, että vastasyntyneet saavat odottavan äidin kahvinjuonnin kautta enemmän kofeiinia kuin aikaisemmin on arvioitu.

    Suomessa juodaan kahvia enemmän kuin muualla maailmassa, joten sikiön kofeiinialtistuksen arvellaan olevan erityisen suuri suomalaisilla odottajilla.

    Parhaillaan KYSissä tutkitaan uusien tietojen pohjalta, millainen yhteys kofeiinipitoisuuksilla on lapsen myöhempään terveyskehitykseen. Jo aiemmin tutkittujen haittavaikutusten lisäksi tutkijat haluavat selvittää, miten altistus vaikuttaa lapsen varhaiseen käyttäytymiseen, kuten nukkumiseen ja levottomuuteen.

    Uudella menetelmällä voidaan mitata myös muun muassa lääkkeiden ja päihteiden päätymistä kohdussa kasvavaan lapseen.

    Eurooppalainen suositusraja kofeiinin saannille raskausaikana on noin 2–3 kupillista suodatinkahvia päivässä. KYSin mukaan tätä suurempi kofeiinimäärä voi vaikuttaa haitallisesti syntyvän lapsen terveyskehitykseen.

    KYSin KuBiCo-tutkimukseen osallistuneista äideistä jopa yli 40 prosenttia sai ravitsemuskyselyn perusteella kofeiinia raskausaikana yli suositusrajan.

    Hiustutkimusten tuloksia julkaistaan laajemmin alkuvuonna. Tutkimukseen on osallistunut tuhat äitiä ja vauvaa.

    Sudenkaatoluvilla ei ole enää ylärajaa – Riistakeskus vakuuttaa, että lupakriteerit pysyvät tiukkoina

    Sudenkaatoluvilla ei ole enää ylärajaa – Riistakeskus vakuuttaa, että lupakriteerit pysyvät tiukkoina


    Suden metsästykseen myönnettävillä poikkeusluvilla ei ole enää ylärajaa. Maa- ja metsätalousministeriö on aiempina vuosina asettanut asetuksella vahinkoperusteisille sudenkaatoluville ylärajan, mutta nyt tästä käytännöstä on luovuttu....

    Suden metsästykseen myönnettävillä poikkeusluvilla ei ole enää ylärajaa.

    Maa- ja metsätalousministeriö on aiempina vuosina asettanut asetuksella vahinkoperusteisille sudenkaatoluville ylärajan, mutta nyt tästä käytännöstä on luovuttu. Yläraja oli viimeksi 53 sutta metsästysvuotta kohti.

    Suomen riistakeskuksen julkisten hallintotehtävien päällikön Sauli Härkösen mielestä luku aiheutti jo sinällään ristiriitoja.

    – Toisten mielestä tuo luku piti saavuttaa, ja toisten mielestä se oli jo ylipäätään liian suuri luku.

    Julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen päättää vahinkoperusteisista poikkeusluvista.Pekka Niiranen / Yle

    Maa- ja metsätalousministeriön mukaan asetuksen antamiselle ei ollut enää tarvetta, sillä vahinkoperusteisten poikkeuslupien myöntämiselle on jo laissa tarkat kriteerit.

    "Kokonaisvaltainen tarkastelu"

    Poikkeusluvat myöntää aiempaan tapaan Suomen riistakeskus – ja käytännössä Sauli Härkönen – mutta nyt entistä vapaammin oman harkintansa mukaan.

    Härkönen korostaa, että jokainen lupahakemus tarkastellaan tapauskohtaisesti ja faktojen perusteella.

    – Se, että susia esiintyy jollain alueella, ei sinällään ole mikään poikkeusluvan peruste.

    Härkösen mukaan kyse on aina kokonaisvaltaisesta tarkastelusta. Suden aiheuttamalle vahingolle ei ole määritelty minkäänlaista euromäärää tai esimerkiksi sitä, montako lammasta suden on tapettava, jotta poikkeuslupa myönnetään.

    Härkönen myöntää, että tarkkojen kriteerien puuttuminen on luvanhakijoiden kannalta ongelmallista.

    – Voi olla hankala miettiä, milloin hakemus kannattaa jättää, ja milloin ei.

    Pelkkä pihassa käynti ei riitä

    Yksi peruste poikkeusluvalle on turvallisuus. Susi voi esimerkiksi käydä toistuvasti talon pihalla, jolloin riistakeskus joutuu selvittämään, miksi se on siellä käynyt. Onko pihalla esimerkiksi houkuttelevaa ravintoa, vai onko susi vain jolkotellut pihan poikki?

    Pelkkä pihakäynti ei riitä poikkeusluvan perusteeksi.Martijn Smit / AOP

    Myös pihakäynnin olosuhteilla on merkitystä.

    – Sillä on eroa, käykö se yöllä vai päivällä, ja onko se konkreettisesti pihalla vai vähän kauempana, Härkönen selittää.

    Akuutit tilanteet hoitaa hänen mukaansa poliisi, kun taas pidemmältä ajalta kertyvät tapaukset siirtyvät Härkösen työpöydälle.

    Koiravahingot pudonneet alle puoleen

    Yksi mieliä kiihdyttänyt seikka ovat suden tappamat koirat. Kuluvan vuoden aikana koiravahingoista on kuitenkin puhuttu aiempaa vähemmän, mille on yksinkertainen syy: susi on käynyt koiran kimppuun aiempaa harvemmin.

    Maa- ja metsätalousministeriön ylläpitämän riistavahinkorekisterin mukaan koiravahingoista oli tehty joulukuun alkuun mennessä yhteensä 22 ilmoitusta, jotka oli kahta lukuun ottamatta korvattu. Vahinkotapausten määrä on alle puolet vuodentakaisesta, jolloin viranomaisille tehtiin koko vuonna yhteensä 50 koiravahinkohakemusta, joista 47 korvattiin.

    Koiravahinkojen määrän pienentyessä myös niistä maksettava korvaussumma on pienentynyt. Kun vuonna 2017 koiravahingoista maksettiin yhteensä 156 500 euroa, on summa kuluneen vuoden aikana pudonnut lähes kolmasosaan eli 55 136 euroon.

    Suden aiheuttamista koiravahingoista maksettiin vuonna 2017 yhteensä 156 500 euroa.Ismo Pekkarinen / AOP

    Maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntijan Jussi Laanikarin mukaan myös koiravahinkojen painopiste on kuluneen vuoden aikana muuttunut. Koiravahinkoja sattui viime vuonna paljon Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa, kun taas tänä vuonna vahinkoja on rekisteröity erityisesti Länsi-Suomessa.

    Uusimman kanta-arvion mukaan Suomessa oli viime keväänä kaikkiaan kaksikymmentä susilaumaa, joista peräti 16 oli läntisellä kannanhoitoalueella. Suurin muutos on tapahtunut Pohjanmaalla, jossa susien määrä on kaksinkertaistunut.

    Käsittelyssä yksi ainoa lupahakemus

    Viime metsästyskauden aikana Suomen riistakeskukseen tuli noin 25 vahinkoperusteista poikkeushakemusta. Se on alle puolet siitä poikkeuslupien määrästä, jonka riistakeskus olisi voinut myöntää.

    Kuluneen syksyn aikana suden poikkeuslupia on myönnetty ainoastaan kaksi, Pelsoon ja Kuhmoon. Molempien lupien perusteena olivat lammasvahingot.

    Parhaillaan käsittelyssä on yksi Laihialta tullut hakemus.

    – Siinä on pihakäyntejä ja sen tyyppisiä asioita, Sauli Härkönen sanoo.

    Hänen mukaansa poikkeuslupia voi hakea jatkuvasti, vuorokauden ja vuoden ympäri. Hän kuitenkin tunnustaa, ettei susia koskevia poikkeuslupapäätöksiä ole helppo tehdä.

    – Tekee niin tai näin, niin yleensä se aina jonkun mielestä menee väärin.

    8.-luokkalaisen tytön erikoinen tilanne: pelaa iltaisin pesäpalloa samassa liikuntasalissa, joka päivisin on käyttökiellossa

    8.-luokkalaisen tytön erikoinen tilanne: pelaa iltaisin pesäpalloa samassa liikuntasalissa, joka päivisin on käyttökiellossa


    Siilinjärveläisellä Sara Hyötyläisellä on kummallinen tilanne. Päivisin hän käy Ahmon koulun kahdeksatta luokkaa eikä enää pääse liikuntatunneilla koulun liikuntasaliin. Iltaisin hän kuitenkin osallistuu Siilinjärven Pesiksen C-tyttöjen...

    Siilinjärveläisellä Sara Hyötyläisellä on kummallinen tilanne. Päivisin hän käy Ahmon koulun kahdeksatta luokkaa eikä enää pääse liikuntatunneilla koulun liikuntasaliin.

    Iltaisin hän kuitenkin osallistuu Siilinjärven Pesiksen C-tyttöjen pesäpalloharjoituksiin samassa tilassa.

    Ahmon koulun liikuntasali määrättiin joulukuun alussa perusopetuksen osalta käyttökieltoon sisäilmaongelmien vuoksi. Sadat oppilaat jäivät ilman liikuntatilaa. Seuran pesäpalloharjoitukset jatkuvat kuitenkin normaalisti.

    – Onhan se vähän jännä, että päivisin tänne ei saa tulla ja iltaisin kuitenkin tulee. Semmoinen erikoinen tilannehan se nyt on, myöntää Hyötyläinen harjoitusten päätyttyä.

    Yksikään liikuntasalia käyttävä seura ei ole perunut vuorojaan

    Ahmon koulun liikuntasali on paikallisten seurojen aktiivisessa käytössä. Käyttäjäseuroista yksikään ei ole käyttökiellon vuoksi perunut omia vuorojaan.

    Esimerkiksi pesäpalloseura SiiPellä on harjoitusvuoroja salissa joka päivä. Toiminnanjohtaja Marko Heikkisen mukaan seura jatkaa toimintaansa liikuntasalissa entiseen tapaan.

    – Harrastustoiminta urheiluseurassa on vapaaehtoista ja jokainen voi päättää, että tuleeko tai tuoko lapsia harjoituksiin. Opetuksessa tilan käyttö puolestaan on pakollista, perustelee Heikkinen.

    Hänen mukaansa harrastajat viettävät salissa lyhyitä aikoja kerrallaan eikä hänen tietoihinsa ole tullut oireista kärsiviä. Salin käytön lopettaminen toisi seuralle suuria haasteita löytää korvaavia tiloja, koska sellaisia ei Siilinjärvellä ole.

    Jalkapallon erikoisseura FC Siilistä sen sijaan kerrotaan, että useilla pelaajilla on ollut sisäilmaoireita ja osa pelaajista on jättäytynyt harjoituksista pois. Huolestuneilta vanhemmilta on tullut useita yhteydenottoja, mutta kukaan ei ole kokonaan lopettanut ongelmien vuoksi harrastusta.

    – Tilanne on erittäin hankala, koska sali on ollut kokonsa puolesta ylivoimainen tila, kommentoi puheenjohtaja Petri Happonen.

    Pesäpalloa SiiPessä pelaava Sara Hyötyläinen osallistuu pesäpalloharjoituksiin Ahmon koulun liikuntasalissa mielellään, sillä hänelle oireita ei ole tullut.

    Ahmon koulun liikuntasalin sisäilmaongelmat ovat osoittautuneet oletettua pahemmiksi.Matti Myller / YlePintapuolinen korjaus ei riitä enää

    Yle kertoi syyskuussa, että koko maassa 48 000 koululaista käy koulua väistötilassa. Pohjois-Savossa Siilinjärvellä koulurakennusten sisäilmaongelmat ovat olleet vaivanneet jo vuosia. Tällä hetkellä kunnan 12 koulurakennuksesta noin puolet kärsii sisäilmaongelmista.

    – Tilanne on erittäin huono, kuvailee siilinjärveläinen kunnanvaltuutettu Toni Juvonen (vihr.).

    Toimitilapäällikkö Jukka Kellokumpu sanoi viime keväänä Ylen haastattelussa, että radikaalimpia toimenpiteitä olisi pitänyt tehdä jo kymmenen vuotta sitten.

    Esimerkiksi Ahmon koululla on yli 500 oppilasta, joista väistötiloissa opiskelee jo kolme neljäsosaa. Hiljattain perusopetuksen osalta käyttökieltoon asetettiin myös koulun liikuntasali. Tämä tuo koululle kokonaan uuden haasteen.

    – Sadat oppilaat hakevat nyt paikkaa, missä liikkua. Kyllä se vaatii joustoa sekä opettajilta että oppilailta, toteaa liikunnan ja terveystiedon lehtori Tomi Kukkonen.

    Ongelmiin on suhtauduttu vakavasti ja esimerkiksi oppilaita on viety syrjään rauhoittumaan tai haukkaamaan raitista ilmaa. Tomi Kukkonen

    Opettajat ottivat käyttökiellon lopulta ilahtuneena vastaan, sillä liikuntasalista on aiheutunut pitkään laajoja ongelmia sekä henkilökunnalle että oppilaille. Kukkonen kertoo nuorten ja aikuisten kärsineen muun muassa päänsärystä, huimauksesta, punoituksesta ja limakalvojen kuivumisesta.

    – Ongelmia on tullut vastaan päivittäin. Niihin on suhtauduttu vakavasti ja esimerkiksi oppilaita on viety syrjään rauhoittumaan tai haukkaamaan raitista ilmaa.

    Ensi vuonna Siilinjärvellä korjausvuorossa ovat Ahmoa pienemmät Vuorelan ja Kuuslahden koulut. Alun perin myöhemmälle suunniteltu Ahmon kouluratkaisu tuodaan kuitenkin pahentuneen tilanteen takia uudelleen päätöksentekoon jo lähiviikkoina.

    Monen paikallisen valtuutetun mielestä tehdyt toimenpiteet eivät ole olleet riittäviä. Tähän mennessä korjaukset ovat olleet lähinnä pintapuolisia.

    – Tarkoitus on aina ollut varmasti hyvä. Nyt on kuitenkin todettu, että tehdyt korjaukset ja remontit eivät ole ongelmaa poistaneet. Nyt on syytä ryhtyä purkamaan ja rakentamaan uutta, toteaa Juvonen.

    Kahdeksasluokkalaista Vili Nissistä harmittaa, että liikuntasalin käyttö kiellettiin.Matti Myller / YleOppilaat ovat harmissaan käyttökiellosta

    Joulukuisena tiistai-iltapäivänä joukko Ahmon koulun kahdeksasluokkalaisia poikia pelaa pingistä koulun pääaulassa. Ympärillä käy kuhina sillä samaan aikaan käynnissä on myös välitunti. Osa oppilaista viettää siis samassa tilassa vapaa-aikaa, kun osalla on käynnissä liikuntatunti.

    – Eihän tämä siinä mielessä ihanteellinen tilanne ole. Vielä suurempia kitkatilanteita ei ole syntynyt, huokaa liikunnan ja terveystiedon lehtori Tomi Kukkonen.

    Oppilaita liikuntasalin käyttökielto harmittaa. Kahdeksasluokkalaiset Sara Hyötyläinen ja Vili Nissinen viettäisivät liikuntatunnit mieluiten salissa. Jatkossa tunteja pidetään enemmän ulkona, väistötiloissa sekä muualla koulun lähiympäristössä.

    – Onhan tämä ihan hauskaa näin, mutta kyllä olisin mieluummin salissa pelaamassa jalkapalloa tai sählyä, harmittelee Nissinen.

    Hän kertoo saaneensa liikuntasalissa hengitysoireita ja nuhaa, joten siinä mielessä käyttökielto on hyvä asia.

    Tekevätkö Suomen ylioppilaslehdet kuolemaa? 3 kysymystä ja vastausta opiskelijoita kuohuttaneen lakkautuspäätöksen jälkeen

    Tekevätkö Suomen ylioppilaslehdet kuolemaa? 3 kysymystä ja vastausta opiskelijoita kuohuttaneen lakkautuspäätöksen jälkeen


    Vuonna 2017 leikkuriin pantiin Vaasan ylioppilaslehti. Vuonna 2018 Itä-Suomen yliopiston Uljas lakkautettiin tavalla, joka herätti vahvoja tunteita osassa opiskelijoita. Turussa ylioppilaslehti vältti kovat budjettileikkaukset täpärästi, mutta on...

    Vuonna 2017 leikkuriin pantiin Vaasan ylioppilaslehti. Vuonna 2018 Itä-Suomen yliopiston Uljas lakkautettiin tavalla, joka herätti vahvoja tunteita osassa opiskelijoita.

    Turussa ylioppilaslehti vältti kovat budjettileikkaukset täpärästi, mutta on epävarmassa tilanteessa. Tampereen yliopiston Aviisi jää torstaina ilmestyvän numeron jälkeen tauolle. Sen jatkosta päätetään myöhemmin.

    Lista on karua luettavaa ja pakottaa kysymään, mitä ylioppilaslehdissä oikein tapahtuu. Tekevätkö yo-lehdet Helsingin ulkopuolella kuolemaa?

    Kysyimme asiaa yhteiskuntahistorioitsija Jukka Kortilta, joka on kirjoittanut Ylioppilaslehden 100-vuotishistorian ja viestintäasiantuntija Pasi Kiviojalta, jonka yritys Viestintäluotsi teki kesällä selvityksen Turun Ylioppilaslehden julkaisuformaatista.

    Jukka Kortti: "Ylioppilaslehdillä on aina ollut taloudellisia vaikeuksia – jopa Helsingin Ylioppilaslehdellä, jonka kustantaja on tunnetusti maailman rikkain ylioppilaskunta. Sitäkään ei julkaista enää kuin kuusi kertaa vuodessa, kun suuren osan historiastaan sitä julkaistiin viikkolehtenä.

    Ylioppilaslehdet ovat samalla tavalla riippuvaisia mainostuloista kuin muukin mediakenttä. Talouden vaihtelut ovat vaikuttaneet niihin ja viime aikoina ennen kaikkea median murros ja varsinkin nuorten lukutottumusten muutos.

    Tämä on käännekohta, mutta ennustan, että ylioppilaslehdillä ja lehdistöllä muutenkin on tulevaisuutta printtimuodossa. Aina ne jollakin tavalla säilyvät ja ihmiset arvostavat niitä."

    Pasi Kivioja: "Maanlaajuisesti on tilanne, että ylioppilaslehtien printtiversioiden ilmestymistä on vähennetty. Muutosta on selvästi ilmassa ja monessa paikassa mietitään, kannattaako ilmestyä printissä, verkossa vai lopettaa lehti kokonaan.

    Kaikissa tapauksissa ei ole kyse pelkästään talousvaikeuksista. Journalismi joutuu entistä enemmän perustelemaan, että siitä on jotain hyötyä. Kaikki eivät ole samaa mieltä sen hyödyistä.

    Minusta tuntuu, että Itä-Suomen yliopiston ylioppilaslehti Uljaan tapauksessa oli worst case scenario (pahin mahdollinen uhkakuva) siitä, mitä tapahtuu, kun tiedotusväline on täysin poliitikkojen armoilla. Journalismi on tosi epävarmalla pohjalla, jos jatkuvasti mietitään, paljonko annetaan rahaa ja miten lehti voi toimintansa toteuttaa."

    Mitä yliopisto menettää, jos ylioppilaslehti häviää?

    Kortti: "Ylioppilaslehdillä ei ole ollut tiedotuksellista merkitystä enää pitkään aikaan. Esimerkiksi kaikki tapahtumatiedothan ovat löytyneet netistä jo parinkymmenen vuoden ajan. Sen sijaan lehdillä on kulttuurisia, sivistyksellisiä ja journalistisia ansioita.

    Ensinnäkin ylioppilaslehdet ovat olleet pitkään merkittäviä journalistien kouluttajia. Suomen älymystön kirkkain kärki on jossain vaiheessa kirjoittanut Ylioppilaslehdessä päätoimittajana, toimitussihteerinä tai avustajana.

    Toinen näkökulma on feature-journalismi, joka ei ole ollut Suomessa kauhean hyvissä kantimissa. Ylioppilaslehdissä on journalistisesti arvioituna aika hyviä artikkeleita. Ja tietysti ne ovat myös opiskelijaelämän äänitorvia."

    Kivioja: "Kyse ei ole vain siitä, mitä jää viivan alle. Kyse on kulttuurisesta tuotteesta, jäsenpalvelusta ja opiskelijoiden yhteisöllisyyttä luovasta tekijästä. Lehdellä on merkitystä uusien opiskelijoiden houkuttelemisessa ja heidän opettamisessaan talon tavoille.

    Tämän vuoksi huolellinen selvitys on paikallaan varsinkin, jos mietitään ylioppilaslehden lakkauttamista. En lähtisi lakkauttamaan lehteä selvittämättä, mitä siitä seuraa."

    Onko ylioppilaslehden siirtäminen kokonaan nettiin lehden pelastus?

    Kortti: "Helsingissä Ylioppilaslehdessäkin on mietitty, onko printti edellä -strategialla perusteita jatkaa. Toisaalta printtilehdellä on vieläkin julkisuudessa etulyöntiasema verrattuna verkkolehteen. Netissä lehti toimii muiden joukossa digitaalisella alustalla, jossa erottautuminen on vaikeampaa."

    Kivioja: "Kun kartoitimme ylioppilaslehtien tilannetta Turun ylioppilaslehden formaattiselvitystä varten, meidät yllätti se, että lehdet eivät tavoitakaan nuoria lukijoita verkossa yhtä hyvin kuin printissä. Kaikki eivät tietysti lue luukusta sisään tungettua lehteä, mutta printillä tavoittavuus on kuitenkin parempi. Tämä on vastoin sitä kehitystä, jota muualla on tapahtunut.

    Ainakin Turussa suuri osa lehden tuloista tulee mainostuloista (noin 33 prosenttia; lukua tarkennettu jutun lopussa). Jos lehti siirretään kokonaan verkkoon, mainostuloja ei tule niin paljon kuin ennen. Lisäksi myös digijulkaisun kehittäminen vaatii resursseja.

    Turussa viitattiin myös siihen, että verkkolehti olisi ekologisempi kuin printtilehti. Tätä ei ole kuitenkaan tutkittu, eikä se ole mitenkään itsestäänselvää. VTT on selvittänyt keskikokoisen maakuntalehden hiilijalanjälkeä. Hiilijalanjälkeä pienentää se, että paperilehti voidaan kierrättää. Suomessa lehdillä on korkea kierrätysaste."

    Tarkennus 12.12. kello 12.40: Pasi Kiviojan sitaatissa viitataan siihen, että Turun ylioppilaslehti saa suuren osan tuloistaan mainostuloista. Valtaosa lehden tuloista tulee kuitenkin ylioppilaskunnalta ja mainostulot kattoivat esimerkiksi viime vuonna noin 33 prosenttia lehden kuluista.

    Matti Pakarinen rakastaa hevosiaan – ja siksi hänestä ainoa oikea ratkaisu on lopettaa ne itse ja syödä, kun aika koittaa

    Matti Pakarinen rakastaa hevosiaan – ja siksi hänestä ainoa oikea ratkaisu on lopettaa ne itse ja syödä, kun aika koittaa


    – Iita on viimeisen päälle hieno tamma. 18-vuotias isokokoinen tamma on nykyään lähinnä lemmikkinä. Mutta sillä voi olla vielä paljon hyviä vuosia edessä, tietää omistaja, Matti Pakarinen. Hevonen voi elää helposti kolmekymppiseksikin,...

    – Iita on viimeisen päälle hieno tamma.

    18-vuotias isokokoinen tamma on nykyään lähinnä lemmikkinä. Mutta sillä voi olla vielä paljon hyviä vuosia edessä, tietää omistaja, Matti Pakarinen. Hevonen voi elää helposti kolmekymppiseksikin, jos sitä pidetään hyvin.

    – Hevosen hyvät eläkepäivät ovat sellaiset, että sitä ei vain lihoteta aitauksessa, vaan sillä on mielekästä tekemistä. Hevonen tykkää työnteosta, Pakarinen sanoo.

    Matti Pakarisella on kymmenen hevosta. Niistä seitsemän on suomenhevosia.Toni Pitkänen / Yle

    Mutta kun Pakariselle tulee aika luopua pitkäaikaisesta toveristaan, hän on päättänyt ratkaista sen toisin kuin useimmat hevosenomistajat. Hän haluaa lopettaa Iitan itse. Näin suonenjokinen hevosmies on tehnyt siitä asti, kun omisti ensimmäisen hevosensa.

    – Jos hevonen kärsii, on paras kaverin teko pistää se pois. Minkään elukan kärsimistä en siedä.

    "Uskon, että meidän tytöt ymmärtää"

    Hevosesta luopuminen on vaikea paikka kenelle tahansa. Tämän tietää hyvin myös Arja Hälinen, joka pitää Kuopiossa ratsastuskeskusta.

    – Varsinkin harrastepuolella hevoset ovat kavereita. On selvä, että siitä aiheutuu surua, hän sanoo.

    18-vuotias Iita-hevonen on nykyään enimmäkseen lemmikkinä.Toni Pitkänen / Yle

    Yleensä ratsastuskoulussa yritetään löytää hevoselle hyvä eläkepaikka – sellainen, josta sitä ei enää anneta eteenpäin eikä pakoteta liian raskaaseen käyttöön. Aina joskus hevonen on kuitenkin lopetettava ratsu-uran päätteeksi.

    – Jos hevonen on niin sairas, että se kärsii olemassaolosta, eikö se ole silloin oikein? Uskon, että meidän tytöt ymmärtää, että sairasta hevosta ei voi pitää hengissä, Hälinen sanoo.

    "Parasta on, että hevonen ei itse aavista mitään"

    Kuka tahansa ei voi lopettaa eläintä, vaan sitä säätelee muun muassa eläinsuojelulaki. Eläimen saa lopettaa vain henkilö, jolla on riittävät tiedot ja taidot tehtävään. Työ on tehtävä mahdollisimman kivuttomasti ja nopeasti.

    Useimmat vievät hevosen lopetettavaksi esimerkiksi hevosklinikalle tai kutsuvat eläinlääkärin paikalle. Rautalampilainen Matti Pakarinen ei ole kuitenkaan halunnut antaa hevosiaan vieraan lopetettavaksi.

    – Olen ottanut sen periaatteen, että minkä kaverikseni kasvatan, viimeinen palvelus on lopettaa se.

    Yleensä hän päättää jo edellisenä päivänä kellonajan, jolloin teko on tehtävä. On hyvä, jos päivä on kaunis.

    – Kun päättää, että iltapäivällä siihen ja siihen aikaan, se tulee samalla itsellekin selväksi. Mutta paras on, että hevonen ei itse aavista mitään.

    – Siinä on jokin semmoinen taika, että kaikki eivät siihen pysty, Matti Pakarinen sanoo hevosen lopettamisesta.Toni Pitkänen / Yle

    Siinä työssä pitää olla tarkka. Huonosti tehtynä hevoselle voi aiheutua tarpeetonta kärsimystä. Ensin Pakarinen tainnuttaa hevosen pulttipistoolilla ja sen jälkeen laskee veret.

    Kuulostaa kovalta. Mutta jos luulee, että Pakarinen suoriutuu tehtävästä tunteettomana, on väärässä.

    – Aina tulee vähän tippa silmään..., hän aloittaa.

    Ja sitten tulee tippa silmään.

    – Ei minusta kovista ole tullut milloinkaan, mies naurahtaa hetken päästä.

    "On synti, että pistetään hyvää ruokaa maan alle"

    Kun hevonen on lopetettu, sen voi viedä tuhkaamoon tai teurasjätteen käsittelylaitokseen Honkajoelle. Hevosen voi myös haudata esimerkiksi kotitilalleen, kunhan se ei ole pohjavesialuetta.

    Vain harva hevonen teurastetaan ruoaksi. Osasyy tähän on se, että eläimen elinaikanaan saama lääkitys rajoittaa sen käyttöä elintarvikkeena.

    – Niistä pitäisi olla niin pitkältä ajalta lääkintätieto, että ei lähdetä sen kanssa leikkimään. Ne menee monttuun ja sillä hyvä, Savisaaren ratsastuskeskuksen yrittäjä Arja Hälinen sanoo.

    Kyse ei ole pelkästään siitä, etteikö Suomessa syötäisi hevosenlihaa. Sitä tuotiin Hippoksen mukaan viime vuonna maahan puolitoista miljoonaa kiloa. Sen sijaan kotimaassa vain pieni osa hevosista teurastetaan elintarvikkeeksi. Ratsutilallisen mielestä yksi syy on se, että teurastamot ovat kaukana.

    – On kohtuutonta laittaa älykästä eläintä karjankuljetusvaunuun. Teurastamon pitäisi olla lähellä ja helposti tavoitettavissa, että voisi vaikka itse viedä, Hälinen sanoo.

    Pakarinen noudattaa myös tässä omaa luonnonläheistä periaatettaan, joka muissa eläinystävissä saattaa herättää ristiriitaisia tunteita. Hänen tilallaan hevoset päätyvät yleensä teuraaksi – ja sitä kautta perheen ja perheen koirien ruoaksi.

    – Hevonen on parhaiten ruokittu ja treenattu eläin. Jos joku asia on minusta synti, niin se, että pistetään hyvää, käyttökelpoista ruokaa maan alle, hän sanoo.

    – Olen tämmöinen vähän vihreä näissä asioissa.

    Traaginen tulipalo oli lopettaa hevosmiehen uran alkuunsa

    Suonenjokisen hevosmiehen "vihreys" on peruja isovanhemmiltaan, jotka pitivät hevosia. Hän muistaa istuneensa jo viiden vanhana reessä tukkipinon päällä viemässä uittopuita jäälle 1960-luvun lopulla.

    Mutta kun hän oli 11-vuotias, perheeseen sattui tragedia, joka oli vähällä lopettaa uran hevosmiehenä alkuunsa.

    Toni Pitkänen / Yle

    Tuolloin savupiipusta leijaillut kipinä laskeutui pärekatolle ja sytytti sen palamaan. Perheen isoisän sydän petti, kun hän yritti kantaa vettä katolle. Kotieläimet pelastuivat, mutta navetta kalustoineen tuhoutui. Hevosesta päätettiin luopua.

    – Meillä oli jo pellit varattu katon uusimista varten, Pakarinen muistelee.

    Parikymmentä vuotta myöhemmin Pakarinen osti tilan äidiltään ja viljeli aluksi mansikkaa. Vuosien varrella hän hankki lisää hevosia ja nyt hänellä on niitä kymmenen.

    "Ei kai siitä kukaan tykkää"

    "Suomenhevonen, tämän maan arvokkain palvelija", lukee Pakarisen aitassa. Myös hänen tärkein elinkeinonsa liittyy nykyään hevosiin.

    – Teen juurakoista mittatilauslänkiä ympäri Suomen.

    Toni Pitkänen / Yle

    Lisäksi hän pitää valjastus- ja metsäajokursseja ja järjestää hevosajeluita. Viime viikolla hän ajoi hevosellaan hautajaisissa ja pikkujouluissa, jouluna ajoa on tulossa enemmänkin.

    Aina joskus eteen tulee se vaikea tehtävä. Pakarinen sanoo auttaneensa hirvimiehiäkin sairaan hevosen lopettamisessa. Tämä kertoo hänestä siitä, miten suuri kynnys suuren kauniin eläimen lopettamiselle on.

    – Ihmiset eivät uskalla itse lopettaa ja mielellään lopettaisivat kotona.

    Mutta vaikka tehtävä on raskas, Pakarinen on tuntenut sen velvollisuudekseen ja kunnia-asiakseen.

    – Ei kai siitä kukaan tykkää.

    10.12.2018 juttua korjattu: Pakarinen on rautalampilainen eikä suonenjokinen, kuten jutun alkuperäisessä versiossa virheellisesti luki.

    Kotimaisten keittiövalmistajien pudotuspeli alkoi jo – kuluttajaa kiinnostaa usein enemmän hinta kuin valmistusmaa

    Kotimaisten keittiövalmistajien pudotuspeli alkoi jo – kuluttajaa kiinnostaa usein enemmän hinta kuin valmistusmaa


    Mellanon tehtaalla Lapinlahdella valmistuu keittiökaapin osia sananmukaisesti liukuhihnalta. Työn alla on sekä edullista tavaraa että hintavampia tuotteita, kuten käsin vahatut kaapinovet. Listakonekuljettaja Janne Bollström niputtaa hihnalta...

    Mellanon tehtaalla Lapinlahdella valmistuu keittiökaapin osia sananmukaisesti liukuhihnalta. Työn alla on sekä edullista tavaraa että hintavampia tuotteita, kuten käsin vahatut kaapinovet.

    Listakonekuljettaja Janne Bollström niputtaa hihnalta tulevat kaapinosat.Matti Myller / Yle

    Keittiökalusteiden osat menevät yrityksille, jotka myyvät ne omina tuotemerkkeinään kuluttajille. Se puolestaan tarkoittaa sitä, että osa keittiökalusteiden myyjistä kilpailee kalusteilla, jotka ovat lähtöisin yhdestä ja samasta paikasta.

    – Meillä on erilaisia asiakkaita, joilla on erilaiset liiketoimintamallit, myhäilee Mellanon toimitusjohtaja Janne Lehtonen.

    Alalla yli 800 toimijaa

    Lehtosen laskujen mukaan keittiöalalla on yli 800 toimijaa, mikä hänen mielestään tarkoittaa ylikapasiteettia.

    Tunnettu keittiövalmistaja Domus haettiin konkurssiin marraskuun lopulla, mutta Lehtonen uumoilee, ettei se jää ainoaksi.

    – Markkinoitten on pakko jollain tavalla uudistua. Tulossa on jonkinlaista yhdistymistä, ehkä putoamista pois, Lehtonen pohtii.

    Toimitusjohtaja Janne Lehtosen mielestä keittiömarkkinoitten on pakko uudistua.Matti Myller / Yle

    Suomen johtavan keittiövalmistajan Puustelli Groupin toimitusjohtaja Jussi Aine suhtautuu asiaan rauhallisesti.

    – Domuksen konkurssi voi vapauttaa tilaa muille, hän tyytyy toteamaan.

    Tuonti jatkuvasti lisääntynyt

    Kotimaisten keittiövalmistajien tuskaa lisää tuonti, jolla Lehtosen mukaan on jo nyt merkittävä osuus markkinoista.

    – Koko markkinasta noin viidennes ja kuluttajakaupasta noin kolmannes.

    Jussi Aineen mukaan tuonti kasvaa, mutta tilanne ei silti ole synkkä.

    – Puustelli hyödyntää kiristyvässä kilpailussa omia vahvuuksiaan, mikä tarkoittaa kokonaisuuksien hallintaa.

    Ikea pyrkii kasvattamaan omaa markkinaosuuttaan

    Yksi keittiökalusteita Suomeen tuovista yrityksistä on Ikea. Yhtiön tavoitteena on kasvaa keittiökalusteiden osalta nopeammin kuin markkinat.

    – Yleinen keittiömyynti Suomessa kasvaa melko vaatimatonta noin prosentin vuosivauhtia, sanoo Ikean Suomen keittiöosaston tuoteryhmäpäällikkö Mikko Moisio.

    Tuoteryhmäpäällikkö Mikko Moision mukaan Ikean tavoitteena on kasvattaa omaa markkinaosuuttaan keittiömarkkinoilla.Ikea

    Hänen mukaansa suurin osa Suomessa myytävistä Ikean keittiöistä on valmistettu EU:n alueella, muun muassa Italiassa ja Puolassa.

    – Asiakkaan kannalta tuotteiden valmistusmaata tärkeämpiä tekijöitä ovat usein keittiötuotteiden laatu sekä sopivuus asiakkaan tarpeisiin.

    Monen mielestä hinta ratkaisee

    Moision näkemys saa vahvistusta Kuopion Ikeassa asioivalta pariskunnalta. Tiia Laukkanen ja Jooni Heiskanen ovat tulleet Joensuusta Kuopioon katsomaan keittiötarjontaa, sillä pariskunta aikoo remontoida ostamansa talon.

    Laukkaselle ja Heiskaselle kalusteiden valmistusmaa ei ole tärkeä ostokriteeri.

    – Kunhan ne ovat kestäviä päivittäisessä käytössä, Laukkanen linjaa.

    – Minua kiinnostaa nimenomaan edullisuus. Laatu pitää tietysti olla keittiössä hyvä, mutta myös hinta ratkaisee paljon, Heiskanen muotoilee.

    Keittiökalusteiden valmistusmaa ei ole Jooni Heiskaselle ja Tiia Laukkaselle tärkeää.Matti Myller / Yle
    Bella-Veneiden perustaja myy elämäntyönsä Ruotsiin – aloitti 1970-luvulla autotallista, kasvatti yhden Suomen suurimmista venetehtaista

    Bella-Veneiden perustaja myy elämäntyönsä Ruotsiin – aloitti 1970-luvulla autotallista, kasvatti yhden Suomen suurimmista venetehtaista


    Ruotsalainen venevalmistaja Nimbus Boats Sweden on ostanut Bella-Veneet Oy:n. Kuopiolainen Bella-Veneet on yksi Suomen suurimmista venevalmistajista. Bella-Veneillä on Suomessa neljä tehdasta, joissa on yhteensä 150 työntekijää. Tehtaista kolme on...

    Ruotsalainen venevalmistaja Nimbus Boats Sweden on ostanut Bella-Veneet Oy:n. Kuopiolainen Bella-Veneet on yksi Suomen suurimmista venevalmistajista.

    Bella-Veneillä on Suomessa neljä tehdasta, joissa on yhteensä 150 työntekijää. Tehtaista kolme on Kuopiossa Pohjois-Savossa ja yksi Luodossa Pohjanmaalla. Henkilöstö siirtyy uuden omistajan palvelukseen.

    Ruotsalaisella Nimbuksella on itsellään noin 145 työntekijää. Yhtiön liikevaihto tulee olemaan tänä vuonna vajaat 50 miljoonaa euroa. Bella-Veneiden liikevaihto on ollut viime vuosina 20–25 miljoonaa euroa.

    "Haluan varmistaa, että yhtiö kehittyy Kuopiossa"

    Raimo Sonninen perusti Bella-Veneet vuonna 1970. Yrityksellä on ollut aikaisemmin ostajaehdokkaita, mutta tähän asti Sonninen on halunnut pitää elämäntyöstään kiinni.

    – Minulle on tullut ikää sen verran paljon, että haluan keventää työkuormaa. Olen yrittänyt jo 49 vuotta. Haluan vähän jo ottaa löysää, hän kertoo.

    Kaupan jälkeen Sonninen jatkaa kiinteistösijoittajana. Hän omistaa edelleen Bella-Veneiden tuotantotilat ja vuokraa ne eteenpäin Nimbukselle. Bellan brändi ja venemallit tulevat säilymään. Sonninen jatkaa yrityksen hallituksessa ja aikoo olla mukana kehitystyössä.

    – Bella on lapseni ja sieluni. Haluan varmistaa, että yhtiö kehittyy Kuopiossa, Sonninen kommentoi.

    Sonnisen mukaan kauppa voi jossain vaiheessa kasvattaa työntekijämääriä Suomessa, koska Nimbuksella on tällä hetkellä pulaa tuotantokapasiteetista.

    Kaupasta kertoi ensimmäisenä Savon Sanomat.

    Setlementtiyhdistykset avaavat verkkokaupan, josta voi ostaa kulttuurikokemuksen nuorelle tytölle tai elämyksen varattomalle perheelle

    Setlementtiyhdistykset avaavat verkkokaupan, josta voi ostaa kulttuurikokemuksen nuorelle tytölle tai elämyksen varattomalle perheelle


    Turvallinen jouluaatto Tyttöjen talossa. Nuorten oma arkiruokaryhmä. Elämyksellinen käynti uimahallissa. Nämä kaikki ovat kohta myynnissä uudenlaisessa verkkokaupassa. Itsenäisyyspäivän aattona avautuvan verkkokaupan nimi on Palanen elämää....

    Turvallinen jouluaatto Tyttöjen talossa. Nuorten oma arkiruokaryhmä. Elämyksellinen käynti uimahallissa. Nämä kaikki ovat kohta myynnissä uudenlaisessa verkkokaupassa.

    Itsenäisyyspäivän aattona avautuvan verkkokaupan nimi on Palanen elämää. Mukana on alkuvaiheessa kymmenen setlementtiyhdistystä ympäri maata.

    – Verkkokaupasta voi ostaa harrastuksen yksinäiselle nuorelle, elämyksen varattomalle perheelle, tai vaikka ison lapsiperheen kahdelle sisarukselle mukavan elokuvaillan, selittää Kuopiossa toimivan Setlementti Puijolan viestintäpäällikkö Katja Hedberg.

    Setlementti Puijola on yksi Suomen Setlementtiliiton jäsenyhdistyksistä. Setlementtityön tavoitteena on edistää yhdenvertaisuutta, moniarvoisuutta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

    Keskiössä paikallisuus

    Hedbergin mielestä uuden verkkokaupan ydin on sen paikallisuus.

    Lahjoittaja voi itse valita, millä paikkakunnalla hänen ostoksensa toteutetaan. Myöhemmin verkkokaupan sivuilla kerrotaan, miten rahat on käytetty.

    – On vaikea kuvitella toista verkkokauppa, joka olisi vielä avoimempi, vielä läpinäkyvämpi ja vielä luotettavampi, Hedberg hehkuttaa.

    Setlementti Puijolan viestintäpäällikön Katja Hedbergin mukaan avautuva verkkokauppa on ainutlaatuinen.Matti Myller / Yle

    Verkkokaupassa on aluksi tarjolla kolmekymmentä tuotetta, joiden hintahaitari on viidestä eurosta aina kolmeensataan euroon.

    Yksi edullisimmista tuotteista on naisten rentoutumishetki uimahallissa, jonka voi ostaa lahjaksi 6,5 eurolla. Viidellätoista eurolla voi puolestaan lahjoittaa kulttuurikokemuksen maahanmuuttajatytölle.

    Tuotteena myös Turvallinen jouluaatto

    Yksi joululahjaksi soveltuva tuote on turvallinen jouluaatto yksinäiselle tytölle tai nuorelle naiselle Tyttöjen talossa Kuopiossa.

    – Laitamme yhdessä ruokaa, ja täällä käy todennäköisesti pikkutonttuja. Jokainen, joka tähän jouluaattoon osallistuu, saa myös pienen lahjan, lupaa Kuopion Tyttöjen talon johtaja Johanna Luomala.

    Hänen mukaansa tärkeintä on se, että paikassa on nuoren kanssa turvallinen aikuinen.

    Johanna Luomalan johtama Kuopion Tyttöjen talo on mukana uudessa verkkokaupassa.Matti Myller / Yle

    Verkkokaupan tuotteissa korostuvat lasten ja perheiden yhdenvertaiset mahdollisuudet päästä esimerkiksi harrastamaan. Ideana on, että tuotteita ostamalla voi vähentää yksinäisyyttä ja lisätä yhteisöllisyyttä.

    Lapset, vanhukset ja maahanmuuttajat toimivat yhdessä

    Kuopiossa tuotevalikoimassa on Kasvimaakerho, joka aloittaa maaliskuussa Puijolan Kompassissa. Setlementti Puijolan ylläpitämän kuuden iltapäiväkerhon lasten lisäksi kasveja ovat kasvattamassa vapaaehtoiset vanhukset ja maahanmuuttajat.

    Viidenkymmenen euron paketilla kustannetaan kerhotoiminta yhteensä parillekymmenelle iltapäiväkerholapselle.

    – Kerhopaketilla saa kasvilavan, mullan, siemenet, työvälineet ja koko toiminnan kevään ajaksi, sanoo Puijolan Kompassin koordinaattori Johanna Rastas.

    Puijolan Kompassin koordinaattorin Johanna Rastaan mukaan Kasvimaakerhossa ovat lasten lisäksi mukana myös vapaaehtoiset vanhukset ja maahanmuuttajat.Matti Myller / Yle

    Kerhossa korostuvat niin kierrätys kuin ilmastonmuutoskin, mutta myös ylikulttuurinen ja -sukupolvinen yhdessä tekeminen.

    – Kasvatetuista kasveista tehdään kerhon lopussa yhdessä ruokaa, Rastas hymyilee.

    Kuopion pommimiehelle vankeutta: riehui keskustassa pommi repussa kahteen eri otteeseen

    Kuopion pommimiehelle vankeutta: riehui keskustassa pommi repussa kahteen eri otteeseen


    Omatekoisia pommeja Kuopion keskustassa kuljetellut mies on tuomittu ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Pohjois-Savon käräjäoikeus antoi tuomion tänään perjantaina. Mies tuomittiin räjähderikoksesta, törkeän pahoinpitelyn yrityksestä sekä...

    Omatekoisia pommeja Kuopion keskustassa kuljetellut mies on tuomittu ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Pohjois-Savon käräjäoikeus antoi tuomion tänään perjantaina.

    Mies tuomittiin räjähderikoksesta, törkeän pahoinpitelyn yrityksestä sekä neljästä muusta rikoksesta vuoden ja neljän kuukauden vankeusrangaistukseen. Tuomioon vaikutti miehen aikaisempi rikollisuus. Hän teki rikokset ollessaan ehdonalaisessa.

    Mies jäi kiinni kahteen eri otteeseen, kun hän oli kuljettanut toimivia, tuhovoimaisia räjähteitä repussaan. Kummallakin kerralla poliisi otti hänet kiinni muusta syystä ja löysi pommit tutkiessaan miehen. Toisella kerralla omatekoisia räjähteitä oli kaksi, toisella yksi.

    Mies jäi pommeineen kiinni ensimmäisen kerran toukokuussa, kun hän yritti mennä kirveen ja puukon kanssa tuntemattoman ihmisen asuntoon Kuopion Haapaniemenkadulla. Poliisit ottivat miehen kiinni ja löysivät hänen repustaan räjähteen.

    Vapaalle päästyään jatkoi samalla mallilla

    Kesäisen välikohtauksen jälkeen mies vangittiin, mutta hänet vapautettiin myöhemmin. Pian sen jälkeen hän joutui jälleen tekemisiin poliisin kanssa häiriökäyttäytymisen vuoksi. Tällä kertaa repusta löytyi kaksi räjähdettä.

    Kummallakin kerralla mies oli liikkunut räjähteet repussaan Kuopion keskustassa. Kun viranomaiset myöhemmin tuhosivat pommit, ne aiheuttivat ison räjähdyksen. Käräjäoikeuden mukaan toukokuussa löydetty räjähde oli sellainen, että vaara-alueena oli pidettävä 70–90 metriä. Elokuiset pommit eivät olleet yhtä voimakkaita.

    Kun poliisi kuulusteli miestä kesällä pommilöydön jälkeen, tämä kertoi rakentaneensa räjähteen mielenkiinnosta. Hän kertoi myös aikoneensa räjäyttää sen "tulevana yönä tai jo edellisenä" jossakin turvallisessa paikassa.

    Tuomion törkeän pahoinpitelyn yrityksestä mies sai toukokuussa sattuneesta tapauksesta, jossa hän yritti lyödä tuntematonta miestä veitsellä kerrostalon rappukäytävässä. Uhri oli kuitenkin onnistunut tönäisemään veitsimiestä ja vetämään oven kiinni perässään.

    Syyttäjä vaati miehelle vähintään vuoden ja kymmenen kuukauden rangaistusta. Syyttäjä kertoi Ylelle aiemmin, että pommien kanniskeluun saattoi vaikuttaa päihteiden sekakäyttö.

    Tuomio ei ole vielä lainvoimainen.

    Lelukauppa elää Suomessa vain joulusesongin ansiosta – palkittu lelukauppias:

    Lelukauppa elää Suomessa vain joulusesongin ansiosta – palkittu lelukauppias: "Meillä on kaksi kuukautta aikaa tehdä tulos, loppuvuosi on tappiollista"


    Kun Minna Kunnasluodolle tarjottiin ensimmäisen kerran kuopiolaisen lelukaupan ostamista, hänen oli harmikseen kieltäydyttävä tarjouksesta. Vuosi oli 2010, perhe asui Oulussa ja tilanne sellainen, ettei muutto Kuopioon ollut mahdollinen. – Olen...

    Kun Minna Kunnasluodolle tarjottiin ensimmäisen kerran kuopiolaisen lelukaupan ostamista, hänen oli harmikseen kieltäydyttävä tarjouksesta. Vuosi oli 2010, perhe asui Oulussa ja tilanne sellainen, ettei muutto Kuopioon ollut mahdollinen.

    – Olen yrittäjäsuvusta ja harmitti todella paljon, etten pystynyt lähtemään.

    Kunnasluoto oli ollut tradenomiopintojensa yhteydessä töissä Partasen lelukaupassa, jota tuolloin pyörittivät poptähti Jenni Vartiaisen vanhemmat.

    Kun Heikki Vartiainen soitti uudestaan vuotta myöhemmin ja teki saman tarjouksen, Kunnasluoto vastasi kyllä. Jo alkuvuodesta 2012 perhe oli muuttanut Kuopioon.

    Alku oli vaikea: liike oli keskustassa, josta toriremontti ja moottoritien varteen juuri valmistunut Matkuksen kauppakeskus veivät asiakkaita. Myös talouden taantuma syveni. Näytti siltä, että lelukauppiaan ura voisi jäädä lyhyeksi.

    Kaksi kuukautta aikaa tehdä tulos

    Suomessa on jäljellä enää alle kymmenen itsenäistä lelukauppaa. Leluala on raadollinen myös isoille toimijoille. Viime keväänä yksi maailman suurimmista leluyhtiöistä yhdysvaltalainen Toys 'R' Us meni konkurssiin.

    Suomessa arviolta 90 prosenttia leluista myydään päivittäistavarakaupoissa kuten Prismassa ja Citymarketissa. Prismassa myydään vuositasolla noin neljä miljoonaa lelua.

    Ulkomaiset verkkokaupat myyvät tuotteitaan halvalla, mutta niiden laadusta ei ole takeita, kuten Tukesin testi osoitti.

    Suomessakin lelukauppa siirtyy verkkoon kiihtyvällä tahdilla. Verkkokauppa.comin markkinointi- ja viestintäjohtaja Seppo Niemelän mukaan verkosta ostetaan etenkin kalliimpia sekä teknisiä leluja, esimerkiksi tekniikka-Legoja.

    – Taustalla on se, että kalliimpien lelujen osalta kuluttaja tekee selkeästi enemmän taustatyötä ja vertailee hintoja, Niemelä selittää.

    Toisin kuin vaikkapa ruokaa, leluja ei ole pakko ostaa säännöllisesti. Kunnasluodon mukaan lelubisneksessä onkin käytännössä vain yksi ainoa sesonki: joulu.

    – Meillä on kaksi kuukautta aikaa tehdä tulos, marras- ja joulukuu. Loppuvuosi on tappiollista.

    Minna Kunnasluoto valittiin tänä vuonna Kuopion vuoden yrittäjäksi.Antti Karhunen / Yle

    Alkutaipaleen vaikeuksien jälkeen Kunnasluodon kauppa alkoi kannattaa paremmin. Liikettä laajennettiin vastikään samaan aikaan, kun monet muut lelumyymälät laittavat lapun luukulle. Partanen muutti elokuussa Kuopiossa uusiin, isompiin tiloihin erityisesti verkkokaupan kasvun vuoksi.

    En olisi ryhtynyt lelukauppiaaksi, jos olisi pitänyt aloittaa tyhjästä. Minna Kunnasluoto

    Yrityksen liikevaihto oli viime vuonna noin miljoona euroa ja tulos 16 000 euroa.

    – Ei tästä mitään kultakaivosta saa. Mutta suunta on oikea.

    Partasen verkkokauppa avattiin vuonna 2013. Nettikaupan myynti on kasvanut viime vuodesta lähes 40 prosenttia ja kivijalkakaupan kymmenisen prosenttia.

    Suomen leluyhdistyksen puheenjohtaja Riia Sandströmin mukaan suoritus on hatun noston arvoinen, sillä alalla pienikin kasvu on ilon aihe.

    Sandström arvioi, että Suomessa lelualan vuotuinen liikevaihto on noin 200 miljoonaa euroa. Hänen mukaansa leluala on vakaa, vaikka lapsia syntyy entistä vähemmän ja lapset lopettavat leikkimisen aiempaa aikaisemmin.

    Lelubisnekseen lasketaan mukaan kaikki perinteiset lelut ja lautapelit, mutta ei mobiilipelejä.

    – Vuositasolla muutos on miinus kahden ja plus kahden välillä eli tämä ei ole mikään mahtava kasvun ala.

    Lapsetkin tunnistavat logon

    Kunnasluoto palkittiin tänä vuonna Kuopion vuoden yrittäjänä. Hän itse sanoo, että selviytyminen vaikealla alalla on kiinni monesta tekijästä.

    Kunnasluoto muun muassa järjestää kaupassa paljon tapahtumia, joilla ihmisiä pyritään houkuttelemaan paikalle myös joulusesongin ulkopuolella.

    Hänen mukaansa lelukauppias ei vain myy leluja, vaan asiakkaille on tarjottava myös elämyksiä.

    – Tarkoitus olisi, että pelkkä kauppaan tulo olisi elämys niin lapsille kuin aikuisillekin.

    Merkitystä on myös Lelukauppa Partasen pitkällä historialla. Juhani ja Anna Partanen perustivat ensimmäisen myymälän Kuopioon vuonna 1966.

    Kunnasluodon mukaan jopa lukutaidottomat pienet lapset tunnistavat Partasen logon ja tietävät, että kyse on lelukaupasta.

    – Kun ostin Lelukauppa Partasen, ostin samalla myös 50 vuoden markkinointityön. En olisi ryhtynyt lelukauppiaaksi, jos olisi pitänyt aloittaa tyhjästä.

    Joulu tuo muovilelujen vyöryn monen lapsiperheen kotiin – kerro, miten teidän perheessä pidetään lelujen määrä kurissa

    Joulu tuo muovilelujen vyöryn monen lapsiperheen kotiin – kerro, miten teidän perheessä pidetään lelujen määrä kurissa


    Lapsi avaa paketin, ja toisen. Toivelahjan kohdalla kuuluu riemastunut kiljaisu. Äidin ja isän katseissa viivähtää häivähdys harmia. Taas lisää tavaraa: Frozen-krääsää, Ryhmä Hau -leluja tai Pipsa possun possuja, jopa sukat ja pikkaritkin...

    Lapsi avaa paketin, ja toisen. Toivelahjan kohdalla kuuluu riemastunut kiljaisu. Äidin ja isän katseissa viivähtää häivähdys harmia. Taas lisää tavaraa: Frozen-krääsää, Ryhmä Hau -leluja tai Pipsa possun possuja, jopa sukat ja pikkaritkin ovat samaa teemaa.

    Lähestyvä joulu on krääsän kulta-aikaa. Muovileluvuori saattaa kasvaa valtavaksi ja tämä saattaa aiheuttaa vanhemmissa myös harmia ja ahdistusta. Vaatteetkin ovat hahmoteemaisia kertakäyttötuotteita. Lapsille nämä tuotteet ovat kuitenkin mieluisia ja tärkeitä.

    Kerro, onko teidän perheessä jouduttu rajoittamaan kotiin kasautuvaa lelumäärää! Missä mielestäsi menee raja lelujen sopivassa määrässä? Voit laittaa sähköpostia osoitteeseen anna.ronkainen@yle.fi.

    Teemalelut ovat tulleet merkittäväksi osaksi lelukauppaa

    Merkittäväksi osaksi lelukauppaa ovat tulleet elokuva- ja animaatiohahmoista luodut hahmot. Se, mitä kaikkea hahmosta on otettavissa irti, on mietitty tarkkaan jo hahmojen luomisvaiheessa.

    – Animaation tai leffan julkaisun yhteydessä tulevat heti saataville myös lelut ja muut lisensoidut tuotteet, kertoo lelututkija Katriina Heljakka Turun yliopistosta.

    Elokuvien ja animaatiohahmojen tuotteistaminen leluiksi ja muiksi oheistuotteiksi ei ole uutta. Jo 1800-luvun loppupuolella valmistettiin Yhdysvalloissa ensimmäiset lisenssituotteet The Yellow Kid -hahmosta.

    Suuren kansan tietoisuuteen erilaiset hahmot levisivät 1930-luvulla, jolloin Walt Disney ryhtyi antamaan lisenssejä tuotteistamiselle.

    Lelusytykkeiden kirjo on valtava

    Vanhemmille samojen teemojen toistuminen voi aiheuttaa vastareaktion ja halun rajoittaa lelujen rantautumista kotiin. Nettikulttuurit tekevät kaiken näkyväksi ja lasten hurahtamista voi olla vaikea rajoittaa.

    Lelututkija Katriina Heljakka pitää YouTubea maailman suurimpana lelukatalogina.

    – Siellä lapset näkevät kaikki lelut myös toisten lasten leikkiminä. Mikä onkaan sen koukuttavampaa tapa kiinnostua erilaisista leluista, naurahtaa Heljakka, pienen lapsen äiti itsekin.

    Visuaalisten ärsykkeiden tulva ja televisio-ohjelmien yhteyteen ujutetut tarinalliset mainokset lisäävät sytykkeiden kirjoa. Lapset myös juttelevat paljon keskenään sarjoista, leluista ja hahmoista.

    – Jos lapsi ei pysty osallistumaan niihin keskusteluihin, hän jää ulkopuolelle. Tätä voi ajatella positiivisen kautta, että leikkijöillä on jotain yhteistä tarttumapintaa, perustelee Heljakka.

    Lelututkija Katriina Heljakka muistuttaa, että lelukrääsä voi olla lapselle hyvin merkityksellistä.Petra LaurilaKukaan ei vaadi vanhempia tilille heidän omistamistaan tavaroista

    Katriina Heljakka uskoo, että vanhempien osittain kielteinen suhtautuminen teemaleluihin voi liittyä pelkoon kontrollin menetyksestä. Lelujen suuri määrä koetaan uhkana.

    On hyvä muistaa, että lelut ovat lapsen omaisuutta, vaikka vanhemmat lopulta määrittelevät rajat lelujen määrälle.

    – Aikuiset tekevät tätä samaa omistamallaan esineistöllä. Kukaan ei kuitenkaan vaadi heitä siitä tilille, että minkä takia he hankkivat tai käyttävät niitä, muistuttaa Heljakka.

    Vanhempien olisikin hyvä itse perehtyä lapsen kiinnostuksen kohteisiin.

    – Niitä maailmoja ei voi ymmärtää ellei itse käytä aikaa esimerkiksi tarinoihin niiden lelujen taustalla.

    Yksi keino ymmärtää lapsen suhdetta esineisiin on yrittää muistaa oma leikkivä minä. Katriina Heljakka

    Heljakka ymmärtää vanhempien ahdistuksen tuotteistettua lelumaailmaa kohtaan, mutta kehottaa heitä hyppäämään lapsen saappaisiin.

    – Yksi keino ymmärtää lapsen suhdetta esineisiin on yrittää muistaa oma leikkivä minä ja se, millaisia merkityksiä on itse antanut esineille lapsena. Kaikenlainen krääsä voi näyttäytyä lapselle hyvin merkittävänä, toteaa Heljakka.

    "Se on mulle vähän ongelma" – kävimme nykyaikaisella koulun päihdevalistustunnilla, ja siellä päädyttiinkin puhumaan nettiriippuvuudesta


    Pöydällä luokan keskellä on mustunut hammaskalusto. Sen vieressä on purkki tervaa, josta törröttää tupakantumppeja. Yksi aikuisista tepastelee päällään rooliasu, johon on ommeltu kiinni tupakan mustaamia kankaisia sisäelimiä. – Tässä...

    Pöydällä luokan keskellä on mustunut hammaskalusto. Sen vieressä on purkki tervaa, josta törröttää tupakantumppeja. Yksi aikuisista tepastelee päällään rooliasu, johon on ommeltu kiinni tupakan mustaamia kankaisia sisäelimiä.

    – Tässä on havainnollistettu, mitä kaikkia vaurioita elimistö saa, sanoo suunnittelija Tarja Tapaninen Savon sydänpiiristä ja osoittaa puvun vatsasta roikkuvaa "sikiötä".

    Jotain tuttua sentään: tällaisella kuvastolla on peloteltu lapsia pois päihteiden parista ainakin 1990-luvulta asti. Mutta muuten yhtäläisyydet ovat vähissä, kun vuoden 2018 seiskaluokkalaiset saavat päihdevalistusta Puijonsarven koulussa Kuopiossa.

    Yksi asia jää erityisesti askarruttamaan. Valistaja, Kuopion ehkäisevän päihdetyön koordinaattori Tiina Nykky ei kertaakaan tunnin aikana sano: älkää käyttäkö päihteitä.

    – En usko, että sellainen toimii nykynuorten kanssa, hän perustelee tunnin jälkeen.

    Kannabiksen huonot puolet? Laitetaan siihen, että älytaso laskee. 7.-luokan päihdevalistustunnilla kuultua

    Nykyn mielestä nykypäivän koululaiset tietävät päihteistä jo aika paljon. Kaveripiirissä on aina joku, joka on vähintään kokeillut. Tälläkin tunnilla seiskaluokkalaiset osaavat kyllä selittää, mitä eroa on "denssillä" ja muilla nuuskamerkeillä, ja miten kannabis eroaa kovemmista huumeista.

    Sen vuoksi päihdevalistaja pyrkii tarjoamaan teineille lähinnä erilaisia näkökulmia. Kun joku oppilaista kertoo kuulleensa, miten pilvenpoltosta tulee hyvä olo, Nykky kertoo, miten siitä tulee monille myös paniikkihäiriön kaltaisia oireita ja miten se vaikuttaa esimerkiksi muistiin.

    Krista Majuria ja muita seiskaluokkalaisia pyydettiin kertomaan muun muassa siitä, mikä kannabiksessa viehättää. "Se, että tuntuu kilon painoiselta", joku mietti.Matti Myller / Yle

    Yhtään Powerpoint-kuvaa huumeenkäyttäjän hampaista tai alkoholistin maksasta ei näytetä. Sen sijaan sanotaan, miten paljon rahaa päihteisiin uppoaa ja miten ne voivat johtaa nuoren vääränlaisiin kaveriporukoihin.

    – Jos joukossanne on päihtynyt nuori, älkää ikinä jättäkö sitä yksinään, Nykky sanoo, ja seiskaluokkalaisten nauruntyrskähdykset hiljenevät.

    Yhtäkkiä yksi luokan pojista hätkähtää, kun hän huomaa taululle isolla kirjoitetut sanan: PELAAMINEN. Sillä tällä päihdevalistustunnilla aiotaan puhua myös siitä.

    "Mulla se on 2–8 tuntia päivässä"

    – Se on mulle vähän ongelma, tunnustaa oranssipaitainen poika kuullessaan, että tunnilla puhutaan myös pelaamisesta.

    Hetkinen. Mitä tekemistä pelaamisella on viinan, tupakan, nuuskan ja ruohon kanssa? Tämä huvittaa ensin osaa oppilaistakin.

    – Hei, ostetaanko peli, yksi pojista tirskuu luokkakaverilleen.

    Pelaaminen muun muassa kehittää nuoren kognitiivisia taitoja ja on hyvin mahdollista, että joku näistäkin nuorista työllistyy aikuisena pelialalle. Mutta kohta kaikille selviää, miksi lähtökohtaisesti hyvästä asiasta puhutaan samassa yhteydessä päihteiden kanssa.

    Nykky kysyy nuorilta, kuinka moni heistä pelaa tai on muuten netissä enemmän kuin kaksi tuntia päivässä. Käytännössä kaikki nostavat kätensä.

    – Mulla se on 2–8 tuntia päivässä, oranssipaita sanoo.

    Nykky haastaa oppilaita: kokeilkaa rauhoittaa edes yksi tai kaksi tuntia ennen nukkumaanmenoa. Mutta kaksi oppilaista vastaa heti, etteivät saa nukuttua ilman puhelinta. Toinen kuulemma "pyörii kuin fidget spinner", jos luurit eivät ole korvilla ennen nukahtamista.

    – Haiskahtaa riippuvuudelta, Nykky vastaa.

    Kuin tilauksesta yksi oppilaista kaivaa salihousujen taskusta puhelimen kesken tunnin ja pyyhkäisee näyttölukon auki.

    Mulla on peliriippuvuutta. Tämä on hyvin hankalaa. 7.-luokan päihdevalistustunnilla kuultua

    Ja tämä on juuri se, minkä vuoksi ehkäisevän päihdetyön koordinaattori haluaa puhua netinkäytöstä. Viime vuoden kouluterveyskyselyssä joka kolmas 4.- tai 5.-luokkalainen kertoi yrittäneensä usein viettää vähemmän aikaa netissä, mutta onnistumatta. Ne ovat Nykyn mielestä hälyttäviä lukuja.

    – Toisaalta koulut ovat toivoneet, että tämä asia nostetaan esille. He kokevat ongelmaksi, kun jotkut nuoret ovat ilman lupaa tunneillakin kiinni puhelimessa, Nykky sanoo.

    – Eivätkä nämä asiat ole yksinomaan pahoja, mutta jos nuori alkaa olla 7–8 tuntia vuorokaudessa ruudussa, pikkuisen alkaa nousta huoli.

    Vanhemmat eivät puhu tarpeeksi

    Aina välillä oppilaita pyydetään nostamaan käsi, kun heiltä kysytään jotakin päihteistä. Esimerkiksi: kuinka moni on törmännyt nuuskaan? Reilu puolet nostaa kätensä.

    Sitten selviää jotakin, jonka pitäisi saada aika monen koululaisen vanhemman tuntemaan piston sydämessään. Oppilailta kysytään, kuinka moni on jutellut päihteistä vanhempiensa kanssa. Vain yksi käsi nousee, ehkä epävarmasti toinenkin. Luokassa on parikymmentä oppilasta.

    – Tämä on hirveän tärkeä asia, Nykky sanoo.

    "Muistakaa, että glitter-nuuskat ja vastaavat ovat vain tupakkateollisuuden kikka saada teiltä rahat pois", päihdevalistajat muistuttivat nuoria.Matti Myller / Yle

    Hänen kokemuksensa koulujen päihdevalistustunneilta on, että nuorilla todella on tarve puhua asiasta. He kysyvät asiasta tunnilla tai nykäisevät hihasta tunnin jälkeen.

    – Eilen yksi tyttö sipitti korvaan, miten hänen vanhemmat ja sisarukset käyttävät tupakkaa, nuuskaa ja alkoholia. Hän oli huolissaan, että alkaa itsekin käyttää tämän vuoksi.

    Hän rohkaisee vanhempia: lasten kaikkiin kysymyksiin päihteistä ei tarvitse tietää vastauksia, vaan niitä voi etsiä yhdessä.

    Isi sanoi että ostaa mulle skootterin, jos en käytä nuuskaa tai tupakkaa. 7.-luokan päihdevalistustunnilla kuultua

    Nykky ja hänen kollegansa pyrkivät viettämään Kuopion kouluissa 3–4 päivää kuukaudessa. Puijonsarven yhtenäiskoulu on iso, täällä ollaan aamusta iltaan kaksi päivää.

    Kuopion seudulla on kohuttu viime aikoina erityisesti alaikäisten huumeongelmasta, joka on päihdetyöntekijöiden mukaan paikoin jopa räjähtänyt käsiin. Puijonsarven koululla päihteet eivät näy rehtori Jari Karttusen mukaan enempää kuin aikaisemminkaan. Silti koulussa on haluttu tehdä päihdevalistuksesta yksi tämän lukuvuoden painopistealueista.

    Yhä suurempaan rooliin on noussut alakoululaisten valistaminen.

    Lue myös: Kyllä, lapsikin saa tilattua huumeita kännykällä – lue nämä 4 kysymystä ja vastausta ennen kuin hermostut

    ItäMaidon ja Maitosuomen yhdistyminen varmistui: uusi Osuuskunta Maitosuomi aloittaa ensi syksynä

    ItäMaidon ja Maitosuomen yhdistyminen varmistui: uusi Osuuskunta Maitosuomi aloittaa ensi syksynä


    Osuuskunta ItäMaidon ja Osuuskunta Maitosuomen yhdistyminen uudeksi Osuuskunta Maitosuomeksi on varmistunut. Uusi Osuuskunta Maitosuomi aloittaa toimintansa vuoden 2019 syyskuun alussa. Sekä Osuuskunta ItäMaidon että Osuuskunta Maitosuomen...

    Osuuskunta ItäMaidon ja Osuuskunta Maitosuomen yhdistyminen uudeksi Osuuskunta Maitosuomeksi on varmistunut. Uusi Osuuskunta Maitosuomi aloittaa toimintansa vuoden 2019 syyskuun alussa.

    Sekä Osuuskunta ItäMaidon että Osuuskunta Maitosuomen edustajistot hyväksyivät kokouksissaan uuden osuuskunnan muodostamisen.

    Ensimmäiset uuden osuuskunnan edustajiston vaalit pidetään syksyllä 2019. Siihen asti yhdistymistä ja organisaatiota valmistelee ylimenokauden hallitus, jossa on edustus molemmista nykyisistä osuuskunnista.

    Muodostuvan uuden osuuskunnan kotipaikka on Lapinlahdella, missä tällä hetkellä sijaitsee Osuuskunta ItäMaidon hallintopaikka. Osuuskunta Maitosuomen nykyinen hallintopaikka on Seinäjoella.

    Uusi osuuskunta tulee ilmoituksensa mukaan olemaan Valion suurin omistaja 42,7 prosentin osuudella Valion osakkeista. Se myös toimittaa noin puolet Valion vastaanottamasta maidosta.

    Lue lisää: Osuuskunnat ItäMaito ja Maitosuomi yhdistyvät – uusi osuuskunta tuottaisi 900 miljoonaa litraa maitoa

    Kriisi lakkautti lastenpsykiatrian osaston, sadat pienet potilaat ovat joutuneet matkustamaan kauas kotoaan – nyt osasto halutaan takaisin Jyväskylään

    Kriisi lakkautti lastenpsykiatrian osaston, sadat pienet potilaat ovat joutuneet matkustamaan kauas kotoaan – nyt osasto halutaan takaisin Jyväskylään


    Tästä on kyseLastenpsykiatrian osasto lakkautettiin Jyväskylässä 2014.Vaativaa hoitoa tarvitsevat keskisuomalaislapset on hoidettu Kuopiossa.Työryhmä pohtii osaston palauttamista Keski-Suomen keskussairaalaan.Jyväskylän perusturvalautakunta on...

    Tästä on kyseLastenpsykiatrian osasto lakkautettiin Jyväskylässä 2014.Vaativaa hoitoa tarvitsevat keskisuomalaislapset on hoidettu Kuopiossa.Työryhmä pohtii osaston palauttamista Keski-Suomen keskussairaalaan.Jyväskylän perusturvalautakunta on esittänyt uutta osastoa.

    Lastenpsykiatrian osasto ajettiin alas Jyväskylässä vuoden 2014 lopulla erikoislääkäripulan vuoksi. Osastohoidon siirtyminen Kuopioon tapahtui kevään 2015 aikana. Sitä ennen osaston toiminta lamaantui sisäisessä kriisissä.

    Alle 13-vuotiaat lapsipotilaat on jo muutaman vuoden ajan kuljetettu 150 kilometrin päähän Kuopion yliopistolliseen keskussairaalaan.

    Vuonna 2013 Valvira selvitti, että Keski-Suomen osaston toiminnassa oli ollut vakavia epäkohtia ainakin kymmenen vuotta. Keski-Suomen keskussairaalan lastenpsykiatrian erikoissairaanhoidon potilaat eivät välttämättä tavanneet lääkäriä lainkaan. Psykiatrisen lapsipotilaan diagnoosin, hoitopäätöksen ja hoidon toteutuksen saattoi käytännössä tehdä erityislastentarhanopettaja. Myös potilasasiakirjoissa oli vakavia puutteita.

    Lasten mielenterveyshäiriöt lisääntyvät vuosi vuodelta ja nykyinen poliklinikka ja päiväosasto ovat tiukilla. Nyt osasto halutaan takaisin Jyväskylään.

    – Tilastollisesti jopa kymmenen prosenttia nykyisistä lapsistamme saattaa olla eri tyyppisten mielenterveyshäiriöiden avun piirissä, toteaa palvelujohtaja Päivi Kalilainen perheiden ennaltaehkäisevät sosiaali- ja terveyspalvelut -yksiköstä Jyväskylästä.

    Lastenpsykiatrian ylilääkäri Marianna Savio Keski-Suomen keskussairaalasta.Simo Pitkänen / Yle

    Koko Suomessa yli 90 000 lapsen arvioidaan kärsivän mielenterveysongelmista. Keski-Suomen keskussairaalan lastenpsykiatrian poliklinikan ylilääkäri Marianna Savio vahvistaa lasten mielenterveysongelmien kasvavan suunnan.

    – Lähetteiden ja hoidossa olevien lasten määrä on noussut meilläkin tasaisesti. Lapset ovat aiempaa hankalammin oireilevia ja hoito vaatii huomattavasti enemmän tekemistä kuin aiempina vuosina.

    Osaston palauttamista selvitetään

    Jyväskylän osaston lakkauttamisen jälkeen Kuopion yliopistollisessa sairaalassa on ollut hoidettavana noin 300 keskisuomalaista lasta noin neljän viime vuoden aikana. Heitä on hoidettu joko kriisiosastolla tai tutkimus- ja hoito-osastolla. Hoitojaksot kestävät päivästä useisiin kuukausiin.

    – Kun Jyväskylässä lääkäriajat venyvät, saattaa käydä niin, että odotusaikana lapsen tilanne kriisiytyy. Sitten tullaan vanhempien, poliisin tai ambulanssin kyydillä päivystysvastaanotolle, josta matka saattaa jatkua Kuopioon. Se on pitkän matkan päässä, tulee kalliiksi ja on raskasta pienille lapsille ja perheille, lastenpsykiatrian poliklinikan ylilääkäri Marianna Savio kiteyttää.

    Lasten ja nuorten psykiatria palvelevat Jyvöskylässä keskusairaalanmäellä rakennuksessa 45.Simo Pitkänen / Yle

    Nyt lasten psykiatrinen hoito halutaan palauttaa takaisin Jyväskylään.

    – Meillä on selvitysryhmän suunnitelmia ja valmistelemme osastohoidon mahdollista palauttamista. Jyväskylän perusturvalautakunta antoi keskussairaalalle terveydenhuoltolain mukaisen järjestämissuunnitelman ja siinä esitettiin, että osastohoito palautettaisiin maakuntaan, Päivi Kalilainen kertoo.

    Olisiko se tutkimus- ja hoito-osasto vai kriisiosasto, joka helpottaisi paineita Kuopiossa? Marianna Savio

    Ylilääkäri Marianna Savio lisää, että sairaanhoitopiiri ja poliitikot päättävät onko mahdollista, että Jyväskylään avattaisiin joskus uusi lasten psykiatrian osasto. Se olisi henkilöstökysymys, sillä uutta osastoa pyörittämään pitäisi palkata lisää ammattilaisia.

    – Olisiko se tutkimus- ja hoito-osasto vai kriisiosasto, joka helpottaisi paineita Kuopiossa ja sinne kulkevilla lapsilla? Vai olisiko kenties yhteinen osasto lastensuojelun kanssa, koska ERVA-alueen suunnitteluun, LAPE-hankkeisiin ja sote-kuvioihin kuuluu myös yhteistyö lastensuojelun ja lastenpsykiatrian välillä ja yhteisistä osastoista on puhuttu, ylilääkäri Savio pohtii.

    Uusi osasto voisi toimia samaan tapaan kuin Joensuussa 24/5 -mallilla eli kellon ympäri maanantaista perjantaihin.

    – Siinä jäisivät vielä ongelmaksi todella hankalasti oireilevien lasten viikonloput. Jos hyvää tahtoa löytyy, niin kyllä sekin saadaan selvitettyä.

    Savion mukaan uusi osasto ei sijoittuisi valmistuvaan keskussairaalaan, vaan nykyiseen taloon numero 45, jossa lastenpsykiatrian klinikka toimii tällä hetkellä.

    – Uusi osasto ei tarkoittaisi sitä, että kaikki Kuopion yliopistollisen keskussairaalan palvelujen ostaminen päättyisi. Hoidonporrastuksen ja keskittämisasetuksen mukaisesti tulee olemaan lapsia, jotka tarvitsevat KYS:n palveluja.

    Häiriölähetteiden määrä tuplaantuu kymmenessä vuodessa

    Lapsia lähetetään kasvavaan tahtiin erikoissairaanhoitoon neuvoloista, perheneuvoloista, päiväkodeista ja koulujen oppilashuolloista. Tilasto kertoo, että vuonna 2014 Keski-Suomen lastenpsykiatrian poliklinikalle lähetettiin 219 lasta. Vuonna 2017 lähetteitä oli jo 361. Yleinen arvio on, että määrä kaksinkertaistuu kymmenessä vuodessa.

    Koko maassa, ja niin myös Keski-Suomessa, lähetteiden ja potilaiden määrä on kasvanut etenkin käytöshäiriöiden luokassa. Myös neuropsykiatriset pulmat ja kriisiytyneet tilanteet ovat lisääntyneet.

    Hyvä kun napaan yltävät ja silti käyvät sumeilematta henkilökunnan tai viranomaisten päälle. Kari Moilanen

    Ylilääkäri Kari Moilanen Lapin sairaanhoitopiirin lapsipsykiatrian yksiköstä kuvailee, että suurin osastohoitotarve on käytöshäiriöisillä lapsilla, jotka oireilevat rajusti, ovat aggressiivisia ja käyvät päälle. Taustalla on usein neuropsykiatrisia ongelmia, ADHD:tä ja vastaavaa.

    – Heillä on ongelmia sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa ja olematon pettymysten sietokyky. He ovat usein ihan pieniä pojannaskaleita, hyvä kun napaan yltävät ja silti käyvät sumeilematta henkilökunnan tai viranomaisten päälle, Moilanen sanoo.

    Häiriöiden kasvulle useita syitä

    Lasten mielenterveyshäiriöiden nousuun ei löydy yksiselitteistä syytä. Syitä on pohdittu monissa foorumeissa, muun muassa lastenpsykiatriayhdistyksessä.

    – Onko kyseessä vain tämän hetken ilmiö vai vanhempien uusavuttomuutta, ovatko sairaudet oikeasti lisääntyneet, vai onko vanhemmilla laskenut kynnys hakea lapsille apua, Keski-Suomen keskussairaalan ylilääkäri Marianna Savio pohtii.

    Syiksi on nostettu myös vanhempien sairaudet ja työttömyys, avioeroriidat, päiväkotien ja koulujen ryhmäkokojen kasvaminen, itseohjautuvuuden lisääntyminen kouluissa, ohjaajien puute päiväkodeissa ja kouluavustajien vähyys kouluissa.

    – Nyt eletään myös sitä aikaa, jolloin 1990-luvun laman lapset saavat omia lapsia, Savio miettii.

    Palvelujohtaja Päivi Kalilainen Jyväskylän kaupungista.Jarkko Riikonen / Yle

    Jyväskylän kaupungin palvelujohtaja Päivi Kalilainen näkee myönteisenä sen, että perheet hakevat helpommin apua.

    – Siihen pyrimme koko ajan. Kaikki käytöshäiriöt tarvitsevat vanhemmuuden tukea, mutta myös lapsen yksilöllistä ja henkilökohtaista tukea.

    Lääkäripulaan helpotusta?

    Palvelujohtaja Päivi Kalilaisen mukaan osastohoitopaikkojen saaminen toisi lisää osaamista ja vaikuttavuutta alueelle lisää sekä pätevyyttä asioiden hoitamiseen. Se voisi helpottaa myös huutavaa lääkäripulaa.

    – Lastenpsykiatreja on yliopistosairaaloissa, mutta pienissä keskussairaaloissa ja vielä pienemmillä paikkakunnilla lasten psykiatripula on aivan kamala, Marianna Savio huokaa.

    Simo Pitkänen / Yle

    Jyväskylän keskussairaalassa on kuudesta lastenpsykiatrian virasta täytetty kolme ja tällä hetkellä sairaalassa on 450 lasta hoidettavana. Myös Jyväskylän ja lähialueen kaikki lastensuojelulaitokset ovat täyteen buukattuja.

    – Akuutissa tilanteessa on erittäin hankala löytää lapselle sijaispaikkaa ja sehän huolestuttaa tietysti Jyväskylää, joka on sairaanhoitopiirin suurin maksaja.

    Vastaavaa tilanne on muun muassa Lapissa ja Pohjois-Karjalassa. Lapin läänin kahdessa sairaanhoitopiirissä on virkoja tarjolla kuudelle, mutta maakunnassa on vain kaksi vakinaista lastenpsykiatria, Kemissä ja Rovaniemellä. Vastaavasti Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa on kymmeniä lastenpsykiatreja.

    Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirissä on ensi vuoden alusta lähtien viittä lääkärin virkaa hoitamassa vain yksi lääkäri Joensuussa.

    Liian rankkaa työtä

    Sairaanhoitopiirien ylilääkärit näkevät lääkäripulan pääsyyksi liian rankan työn.

    – Ei kukaan halua kovinkaan helposti tulla paikkaan, jossa joutuu tekemään määränsä enemmän töitä, Marianna Savio miettii.

    Lastenpsykiatrian ylilääkäri Riku Mänttäri Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiiristä ehdottaa yliopistosairaaloiden tukevan alueidensa keskussairaaloita sijoittamalla lääkäreitä niihin vaikka osa-aikaisesti, keskussairaaloiden kustannuksella tietysti.

    – Lääkärien etävastaanotot eivät vastaisi tarpeisiin kunnolla, lisää Mänttäri.

    Ylilääkäri Kari Moilanen Rovaniemeltä peräänkuuluttaa lääkäreiden kouluttamisen ohella ajattelemaan myös hajasijoitusta.

    – Sama tilanne on Ruotsissa, jossa ei myöskään ole lastenpsykiatreja käytettävissä Pohjois-Ruotsissa. Norjassa kyllä on ja olisikin hyvä miettiä norjalaisten kanssa, kuinka he saavat pohjoisinta Norjaa Kirkkoniemeä myöten lastenpsykiatrian virat hyvin täytettyä.

    Moilanen on perillä Norjan tilanteesta, koska Pohjois-Suomen kaikki saamenkieliset palvelut tulevat Norjasta valtioiden välisellä sopimuksella.

    Monen lääkärin mielestä lihavuusleikkauksia tehdään liian vähän – ensi vuonna diabeetikoiden pääsyä leikkaukseen halutaan helpottaa

    Monen lääkärin mielestä lihavuusleikkauksia tehdään liian vähän – ensi vuonna diabeetikoiden pääsyä leikkaukseen halutaan helpottaa


    Tästä on kyseLihavuusleikkauksiin pääsyä aiotaan helpottaa.Tyypin 2 diabetestä sairastavat henkilöt, joiden painoindeksi on 30–35 pääsisivät jatkossa leikkaukseen.Tähän saakka leikkaukseen on päässyt, jos painoindeksi on yli 40 tai jos...

    Tästä on kyseLihavuusleikkauksiin pääsyä aiotaan helpottaa.Tyypin 2 diabetestä sairastavat henkilöt, joiden painoindeksi on 30–35 pääsisivät jatkossa leikkaukseen.Tähän saakka leikkaukseen on päässyt, jos painoindeksi on yli 40 tai jos painoindeksi on 35 ja potilaalla on liitännäissairauksia.

    Monet lääkärit ovat puhuneet Suomessa sen puolesta, että lihavuusleikkaukseen mentäisiin Suomessa nykyistä aiemmin. Nyt leikkaukseen pääsyä aiotaan helpottaa. Ensi vuodesta alkaen skalpellin alle on tarkoitus ottaa tyypin 2 diabetesta sairastavia, joiden painoindeksi on 30–35. Tällä hetkellä diabetespotilaan painoindeksi on oltava yli 35, jotta hän pääsee lihavuusleikkaukseen.

    Ennen kuin vaatimuksia helpotetaan, pitää lihavuusleikkauksien Käypä hoito -suositukset päivittää. Uudet kriteerit voisivat olla voimassa ensi syksynä.

    Tuoreen tutkimuksen mukaan lihavuusleikkauksen läpikäyneillä diabeetikoilla sydän- ja verisuonitautien riski puolittui.

    – Leikkaukseen voi hakeutua terveyskeskuslääkärin kautta. Työterveyslääkäri on todella hyvä valinta. Jos ujostuttaa, voi hakeutua yksityiselle puolelle leikkaukseen saadakseen lähetteen, Kuopion yliopistollisen sairaalan vatsaelinkirurgi ja lääketieteen lisensiaatti Pirjo Käkelä sanoo.

    Lihavuusleikkaus voi pelastaa ennenaikaiselta kuolemalta. Yle on kertonut aiemmin varkautelaisesta Hanna Vänttisestä, joka ei pystynyt kävelemään kunnolla ylipainonsa vuoksi. Leikkauksen jälkeen hän laihtui 50 kiloa.

    Leikkaukseen ei pääse alaikäisenä

    Suomessa tehdään vuosittain noin tuhat lihavuusleikkausta. Käkelän mukaan leikkauksien tarve olisi kuitenkin ainakin 3 000 vuosittain. Ihmiset eivät tiedä mahdollisuudesta päästä lihavuusleikkaukseen, Käkelä uskoo.

    Lihavuusleikkaukseen on voinut päästä henkilö, jonka painoindeksi on yli 40. Konkreettisesti se tarkoittaa esimerkiksi ihmistä, joka on 170 senttiä pitkä ja painaa 120 kiloa.

    Leikkaukseen voi päästä myös henkilö, jonka painoindeksi on yli 35 ja hänellä on liitännäissairauksia, kuten esimerkiksi tyypin 2 diabetes, verenpainetauti tai uniapnea.

    Tyypillisesti lihavuusleikkaukseen hakeutuu keskimäärin 47-vuotias nainen. Käkelän mukaan leikkaukseen olisi syytä hakeutua huomattavasti nuorempana.

    – Nuorin, jonka olemme leikanneet, on ollut 28-vuotias.

    Suomessa yhdeksän prosenttia väestöstä eli 450 000 ihmistä on vaikeasti tai sairaalloisesti lihavia. Lihavuusleikkaukseen pääsevät 18–65-vuotiaat.

    Leikkauksesta toipuminen nopeaa

    Käkelä kuvailee mahalaukun ohitusleikkauksen olevan kevyt toimenpide, joka on rinnastettavissa sappirakon poistoleikkaukseen.

    – Mahalaukun ohitusleikkauksesta toipuu jopa paremmin. Monet lähtevät kotiin toisena päivänä leikkauksen jälkeen.

    Lihavuusleikkaus helpottaa liitännäistauteja. Käkelä kertoo, että valtaosalla leikatuista uniapnea helpotti, ja että useammalla kuin joka kolmannella tyypin 2 diabetes oli helpottanut vielä kymmenen vuotta leikkauksen jälkeen. KYSin omien seurantojen mukaan yli joka kolmannella tyypin 2 diabetes oli hävinnyt kymmenen vuotta leikkauksen jälkeen.

    Lääkäreiden opettajanakin työskentelevä Käkelä kertoo, että hän yrittää neuvoa tulevia lääkäreitä huomioimaan lihavuusleikkaukset hoitomuotona.

    – Täytyy pohtia, onko lihavuus vaivojen takana. Näin päästäisiin hoitamaan ongelmien alkuperäistä syytä eikä liitännäissairauksia, jotka voivat johtua lihavuudesta.

    Leikkauksen jälkeen peilistä katsoo eri ihminen

    Leikkaukseen tulevien henkistä kanttia arvioidaan ennen operaatiota. Käkelä kertoo, että monilla leikkaukseen tulevilla on jonkinasteinen depressio. Jos sairaalassa huomataan, että henkisiä voimavaroja olisi syytä miettiä, potilas ohjataan psykiatrille tai psykologille ennen leikkausta.

    – Täytyy miettiä, millainen ruumiinkuva on henkisesti. Leikkauksen jälkeen peilistä katsoo eri ihminen, hän voi näyttää laihalle, mutta tuntee itsensä vielä lihavaksi.

    Mahalaukun ohitusleikkaus pudottaa painoa runsaasti, sillä kaksi vuotta leikkauksen jälkeen paino putoaa keskimäärin jopa kolmanneksen alkuperäisestä.

    – Usein paino jää sille tasolle, jolla se on kahdeksan vuotta leikkauksen jälkeen, Pirjo Käkelä sanoo.

    Käkelän väitös lihavuusleikkauksista tarkastetaan Itä-Suomen yliopistossa marraskuun 30. päivä. Väitöksen mukaan lihavuusleikkaus johtaa merkittävään painonlaskuun, jos potilaan painoindeksi on matala ennen leikkausta. Tavoitteena on, että potilas laihduttaisi ennen leikkausta vähintään kymmenen prosenttia painostaan.

    Kapina netissä sai kunnan ainoan bussiyhteyden palaamaan – silti sadat adressit kuivuvat joka vuosi ilman, että ne johtavat mihinkään

    Kapina netissä sai kunnan ainoan bussiyhteyden palaamaan – silti sadat adressit kuivuvat joka vuosi ilman, että ne johtavat mihinkään


    Hetken aikaa näytti siltä, että runsaan puolentoista tuhannen asukkaan Rautavaarasta tulee kunta, josta pääsee vain ulos. Bussiyhtiö Savonlinja oli ilmoittanut, että se lakkauttaa viimeisen Kuopiosta Rautavaaran kautta ajavan menevän...

    Hetken aikaa näytti siltä, että runsaan puolentoista tuhannen asukkaan Rautavaarasta tulee kunta, josta pääsee vain ulos.

    Bussiyhtiö Savonlinja oli ilmoittanut, että se lakkauttaa viimeisen Kuopiosta Rautavaaran kautta ajavan menevän linja-autovuoron vuodenvaihteessa. Sen jälkeen pikkukuntaan ei olisi päässyt julkisella liikenteellä ollenkaan: ainoa bussilinja olisi vienyt poispäin.

    Pari päivää myöhemmin yhtiö kuitenkin ilmoitti peruvansa päätöksen. Syy tähän oli asiakaspalautteen vyöry, jonka Savonlinja sai.

    Yhtiö ei yksilöinyt palautetta sen tarkemmin, mutta vuoron lakkauttamista vastustettiin muun muassa nettiadressilla, jonka ehti allekirjoittaa 544 ihmistä. Eniten allekirjoittaneita oli bussireitin päätepisteestä Nurmeksesta, mutta asiaa rummutettiin ahkerasti myös Rautavaaralla.

    Konkreettisuus, tavoitteellisuus, suosio. Nämä ovat kolme asiaa, jotka usein yhdistävät onnistuneita kansalaisaloitteita, listaa tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom Kuntaliitosta. Nämä kriteerit täyttyivät myös Kuopio–Nurmes-bussilinjan pelastamiseksi kerätyssä aloitteessa.

    – Se oli konkreettinen, siinä oli selkeä tavoite ja se sai laajat kansanjoukot liikkeelle. Monen asian täytyy natsata yhteen, Pekola-Sjöblom sanoo.

    "Kai sinne täytyy emännän nimikin tulla"

    Aloite on yhtä aikaa hyvä ja huono esimerkki siitä, millaista on tämän päivän kansalaisvaikuttaminen. Kynnys hakea muutosta nettiadressin kautta on nyt hyvin alhaalla. Pelkästään adressit.comin kautta julkaistaan 300–700 yli sata nimeä saavaa aloitetta joka vuosi.

    – Paikalliset asiat ovat yleensä suosituimpia. Esimerkiksi jos jotakin koulua ollaan lakkauttamassa, kertoo sivuston perustaja Samppa Rehu.

    Yksi uusimpia aloitteita on vetoomus Tervon kunnan huoltoaseman puolesta. Osuuskauppa PeeÄssä on luopumassa tappiollisen ABC:n pyörittämisestä. Paikallisille huoltoasema on kuitenkin tärkeä, ja sadat ovat antaneet jo nimensä sen säilyttämisen puolesta.

    – Täytyy ilman muuta laittaa nimi. Ja kai sinne täytyy emännän nimikin tulla, sanoo tervolainen Jukka Koljonen, jolle huoltamo ja sekatavarakauppa ovat olleet tärkeitä palveluita.

    Pekola-Sjöblomin mukaan kuntalaisia parjataan joskus passiivisuudesta. Ei tarvitse kuitenkaan kuin vilkaista adressit.comin puolelle, niin saa kovin toisenlaisen kuvan.

    Tässä piilee tosin myös nettiadressien varjopuoli. Esimerkiksi tällä hetkellä sivustolla kerätään nimiä "lehtipuhallinterrorin" ja "virkamiesten diktatuurin" lopettamiseksi ja tietynlaisten pillimehujen ja hampurilaiskastikkeiden saamiseksi kauppaan.

    Moni antaa nimensä, vaikkei usko sillä olevan väliä

    Kuntaliiton mukaan moni suomalainen antaa nimensä nettiadresseihin, vaikka ei itse uskoisi niihin. Viime vuonna tehdyn kyselyn perusteella noin joka kolmas on joskus antanut nimensä vetoomukseen. Silti heistäkin vain 38 prosenttia pitää tällaista vaikuttamista tehokkaana.

    Tehokkaampina vaikuttamistapoina pidetään sellaisia, joihin liittyy vuorovaikutus. Esimerkiksi: talkootyö, yhdistyksen tai järjestön kautta osallistuminen, vanhempainillat tai suorat yhteydenotot päättäjiin.

    – Ne ovat suoria vaikuttamiskanavia ja vaativat ihmiseltä enemmän, Pekola-Sjöblom sanoo.

    Toisaalta myös netissä on nykyään useita erilaisia vaikuttamiskanavia. Adressit.comin lisäksi käytössä ovat kuntalaisaloite.fi- ja kansalaisaloite.fi-verkkopalvelut sekä otakantaa.fi.

    "Jos katuvalo on palanut, siitä voisi ilmoittaa sovelluksella"

    Pekola-Sjöblomin mielestä netin kautta tapahtuvan vaikuttamisen seuraava askel voisi olla se, että pienistä asioista palautteen antaminen tulee helpommaksi. Monelle palautteenantajalle on nykyään tuttu tilanne, jossa pelkästään oikeaan vastaanottajan löytäminen kunnasta on työn ja tuskan takana.

    – Jos katuvalo on palanut, siitä voisi tehdä ilmoituksen kuntaan mobiiilisovelluksen kautta. Siellä on reitit, joiden kautta toimenpiteitä saadaan tehtyä nopeasti.

    Isommissa asioissa kuntalaisten vaikuttaminen tulee tulevaisuudessa yhä enemmän kansalaispaneelien kaltaisten kohtaamis- ja keskustelupaikkojen kautta, asiantuntija uskoo.

    Tea Takkinen, 4, pääsee taas päiväkotiin ilman perusteluita – Eriarvoistuuko lapsuus, kun osa kunnista luopuu subjektiivisen päivähoidon rajauksesta, osa ei?

    Tea Takkinen, 4, pääsee taas päiväkotiin ilman perusteluita – Eriarvoistuuko lapsuus, kun osa kunnista luopuu subjektiivisen päivähoidon rajauksesta, osa ei?


    Tästä on kyseVuoden 2016 lakimuutos mahdollisti subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaamisen kunnissaVuonna 2016 2/3 kunnista päätti rajata varhaiskasvatusoikeuden 20 tuntiin niiltä lapsilta, joiden vanhemmista toinen on kotona esimerkiksi...

    Tästä on kyseVuoden 2016 lakimuutos mahdollisti subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaamisen kunnissaVuonna 2016 2/3 kunnista päätti rajata varhaiskasvatusoikeuden 20 tuntiin niiltä lapsilta, joiden vanhemmista toinen on kotona esimerkiksi työttömyyden tai hoitovapaan takiaKymmenestä suurimmasta kaupungista Helsinki, Espoo, Tampere ja Turku eivät alun alkaenkaan rajanneet lasten päivähoito-oikeuttaKymmenestä suurimmasta kaupungista valtaosa joko harkitsee tai on jo luopunut rajauksesta

    Tea Takkinen, 4, heiluttaa violettia, kimaltavaa taikasauvaa Lähemäen lastentalolla Mikkelissä. Hän kertoo pitävänsä päiväkodissa eniten leikkimisestä. Kotona on seitsemän kuukauden ikäiset kaksosvauvat, jotka pitävät äiti-Teijan kiireisenä.

    – Jo kaksosraskauden loppuajasta minun piti saada levätä, ja silloin haettiin Tealle pidennettyä hoitoaikaa. Täällä Tealla riittää tekemistä, kertoo Teija Takkinen.

    Siitä lähtien puolen vuoden välein Takkisen perheen on pitänyt hankkia neuvolasta suositus, että 4-vuotiaalle Tealle tarvitaan kokopäivähoitopaikka. Suosituspaperi pitää hankkia, koska kaksi kolmesta kunnasta päätti rajoittaa subjektiivista päivähoito-oikeutta vuonna 2016, kun se lain mukaan tuli mahdolliseksi. Näin teki myös Mikkeli.

    Teija Takkinen on helpottunut Mikkelin kaupungin päätöksestä luopua päivähoito-oikeuden rajauksesta. Tea Takkinen kertoo pitävänsä päiväkodissa eniten leikkimisestä.Esa Huuhko / Yle

    Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen tarkoittaa käytännössä, että kunnilla on mahdollisuus rajata lapsen varhaiskasvatusoikeus kokopäiväisestä 20 tuntiin viikossa, mikäli lapsen huoltajat eivät työskentele kokoaikaisesti, opiskele päätoimisesti tai toimi yrittäjänä. Lisää hoitoaikaa voi hakea perustellusta syystä.

    Tilanne muuttuu. Ensi vuoden elokuussa Takkisen perheen ei enää erikseen tarvitse todistaa Tean tarvetta kokopäivähoitoon. Mikkelin kaupunginvaltuusto päätti juuri, että päivähoito-oikeuden rajauksista luovutaan. Syynä oli huoli ryhmäkoon kasvusta, lasten vaihtuvuudesta ja lasten saaman pedagogisen kasvatuksen epätasa-arvosta.

    – Se helpottaa arkea kummasti, kun ei tarvitse hakea suosituksia ja täytellä hakemuksia, sanoo Teija Takkinen.

    Päätöksen myötä Mikkelissä on edessä kahden uuden päiväkodin rakentaminen.

    Kunnat soutavat ja huopaavat päätöksissään

    Kuntaliitolla ei ole ajantasaista tietoa siitä, miten monella kunnalla on subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaus käytössä. Vuoden 2016 lakimuutoksen jälkeen etenkin pienet kunnat päätyivät rajaamaan palveluita. Kuntaliiton opetus- ja kulttuuriyksikön kehittämispäällikkö Jarkko Lahtinen sanoo, että on hyvin tavallista, että kunnat hakevat omaa linjaansa uudistuksen keskellä.

    Suomen kymmenessä suurimmassa kaupungissa suunta on selkeä: valtaosassa halutaan lapsille vapaa oikeus varhaiskasvatukseen. Helsinki ja Espoo eivät alun perinkään ottaneet käyttöön rajausta päivähoito-oikeudessa. Myöskään Tampereella ja Turussa oikeutta varhaiskasvatukseen ei ole rajattu eikä rajata ainakaan ensi vuonna.

    Suurista kaupungeista Vantaa poisti päivähoidon rajaukset elokuun alusta alkaen. Saman teki myös Lahti. Vantaalla noin kaksi kolmannesta osa-aikaisessa hoidossa olleista lapsista on palannut pidempään hoitoaikaan.

    – Kun rajaukset otettiin käyttöön, vähensimme varhaiskasvatuksen tiloja. Nyt niitä on täytynyt jälleen lisätä kuuden paviljonkipäiväkodin verran, sanoo Vantaan varhaiskasvatuksen johtaja Sole Askola-Vehviläinen.

    Paviljonki- eli parakkipäiväkoti on valmiista elementeistä nopeasti pystytettävä rakennus.

    Vantaalla kulut kasvavat Askola-Vehviläisen mukaan 5,5 miljoonaa euroa. Vapaa päivähoito-oikeus kasvattaa kuntien varhaiskasvatukseen varattua budjettia. Monessa kunnassa rahaa tärkeämpää on kuitenkin periaate.

    – Helsingissä on vahvistunut ajattelu, että lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen ja että varhaiskasvatus nähdään myös syrjäytymistä ennaltaehkäisevänä palveluna, sanoo varhaiskasvatusjohtaja Satu Järvenkallas Helsingin kaupungilta.

    Myös Jyväskylä on päättänyt poistaa päivähoito-oikeuden rajoitukset ensi vuodesta alkaen. Päätös tehtiin talousarvion hyväksymisen yhteydessä maanantaisessa valtuuston kokouksessa. Rajoitus ehti olla voimassa pari vuotta. Talousarviossa lisättiin määrärahaa varhaiskasvatukseen 740 000 euroa tämän muutoksen takia.

    Kuopiossa on esitetty rajausten poistamista, mutta päätöstä asiasta ei vielä ole tehty. Samoin Joensuu harkitsee rajauksista luopumista. Myös Oulussa asia on vielä auki, ja ensi vuoden budjetista päätetään joulukuussa.

    Kymmenestä suurimmasta kaupungista ainoastaan Pori on tehnyt päätöksen, että päivähoidon rajaukset ovat voimassa myös ensi vuonna.

    Varhaiskasvatuksen professori: Vaarana lasten eriarvoistuminen

    Varhaiskasvatuksen professori Kirsti Karila Tampereen yliopistosta on huolissaan lasten eriarvoistumisesta, kun käytännöt vaihtelevat alueittain.

    – Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajauksella on jo nähtävissä negatiivisia vaikutuksia. Myös kokoaikaisesti varhaiskasvatuksessa olevat lapset kärsivät, koska lapsiryhmissä on entistä enemmän vaihtuvuutta ja levottomuutta.

    Eriarvoistumista voi Karilan mukaan seurata myös saman kunnan sisällä. Niillä asuinalueilla, joissa on runsaasti työttömiä, voi myös päiväkotien lapsiryhmissä olla enemmän vaihtelua siinä, kuka on milloinkin hoidossa. Esimerkiksi kaksi osa-aikaista lasta voi käyttää yhtä ja samaa paikkaa ja silloin kokonaisuudessaan lapsiryhmän koko kasvaa. Tämän tiedetään lisäävän lasten sosiaalista kuormittumista.

    – Näiden lasten kohdalle kasaantuu enemmän vielä haasteita, eikä se kai voi olla tarkoitus. Tällä alkaa olla jo yhteiskunnallista merkitystä, puhumattakaan merkityksestä lapselle ja hänen perheelleen, Karila pohtii.

    Päiväkodin johtaja Tuula Rahikainen leikkii lasten kanssa Lähemäen lastentalolla.Esa Huuhko / Yle

    Ei ihme, että keskustelu rajoitusten vaikutuksista on käynyt kuumana niin päiväkotien eteisissä kuin julkisesti. Mikkelissä Lähemäen päiväkodin johtaja Tuula Rahikainen kertoo saaneensa tulikivenkatkuista palautetta vanhemmilta, kun päivähoito-oikeutta rajoitettiin.

    – Päätös luopua rajoituksista helpottaa meidänkin työtä, kun hoitovuorojen palapelissa on vähemmän vaihtelua.

    Julkisuudessa on epäilty, että perheet jakautuvat kahteen kastiin häpeäleimojen saattelemana. Myös tutkijat ovat ryhtyneet selvittämään lasten polkuja varhaiskasvatuksessa eri kunnissa. Oulun yliopiston vuonna 2017 tehdyn tutkimuksen mukaan vanhemmat suhtautuvat kriittisesti rajoituksiin.

    Yksivuotiaiden lasten huoltajien asenteita kartoittavassa tutkimuksessa selvisi, että myönteisesti subjektiivisen päivähoidon rajaukseen suhtautuvien (Yhteiskuntapolitiikka: 4/2018) määrä on noussut erityisesti äitien keskuudessa. Vertailukohtana oli aiempi tutkimus vuodelta 2013.

    Kenen oikeudesta pitäisi puhua?

    Kuntaliiton opetus- ja kulttuuriyksikön kehittämispäällikkö Jarkko Lahtinen ei ole huolissaan samoista asioista kuin varhaiskasvatuksen professori Kirsti Karila. Lahtisen mielestä 20 tuntia viikossa on yleisesti ottaen riittävä määrä varhaiskasvatusta. Jos se ei jollekin lapselle riitä, perustelemalla saa lisää.

    – Aluksi oli ehkä ylilyöntejä siinä, mitä perusteita vaadittiin. Minun käsitykseni on, että aika matalalla kynnyksellä saa hoitoaikaa lisää tällä hetkellä kunnissa.

    Lahtinen pohtii, että julkinen keskustelu kääntyy tällä hetkellä helposti aikuisten oikeuteen saada lapsi hoitoon työpäivän ajaksi, kun pitäisi puhua lasten oikeudesta saada laadukasta varhaiskasvatusta.

    Puhetapa juontaa juurensa aikaan, kun päivähoito oli sosiaalitoimen alainen palvelu. Tätä nykyä varhaiskasvatus nähdään osana lapsen koulupolkua, ja siksi sen järjestäminen on kunnassa sivistyksen ja hyvinvoinnin palvelualueen asioita.

    – Yhteiskunnallisesti pitäsi puhua siitä, mikä on riittävä määrä varhaiskasvatusta. Nyt on päätetty, että 20 tuntia viikossa on riittävä määrä. Eihän vanhemmilla ole suvereenia määräämisoikeutta esiopetukseen tai koulun tuntimääriinkään, sanoo Lahtinen.

    Kuntien säästöhalu voi osua omaan nilkkaan

    Varhaiskasvatuksen professori Kirsti Karila näkee vaaranpaikan siinä, että kunnat laskevat saavansa säästöjä. Kuntapoliitikkojen voi Karilan mielestä olla vaikea nähdä, mitä kuluja voi tulla myöhemmin, jos esimerkiksi lapsen oppimisvaikeuksia ei huomata ajoissa.

    – Keinot auttaa peruskouluaikana ovat kalliimpia kuin varhaiskasvatusvaiheessa. Osallistuminen varhaiskasvatukseen kasvattaa lapsessa sellaisia tietoja ja taitoja, jonka varassa he pystyvät toimimaan koululaisina ja kansalaisina. Mikä on sellaisen kunnan tulevaisuus, jossa lapset ovat eriarvoisia?

    Karila sanoo, että tasa-arvo lapsen näkökulmasta tarkoittaisi sitä, että jokaisella olisi mahdollisuus osallistua varhaiskasvatukseen riippumatta siitä, millaisesta perheestä on.

    –Tiedetään, että erityisesti heikommassa elämäntilanteessa olevat lapset hyötyvät varhaiskasvatuksesta. Samoin maahanmuuttajalapset ihan jo kielikysymysten takia.

    Esa Huuhko / Yle

    Lähemäen lastentalolla Perhoset-ryhmän lapset ottavat selvästi mallia toisistaan. He jonottavat innolla heijastinliivejä, joita on tarjolla ulkoilua varten.

    Tea Takkinen pukee itse jalkaansa toppakenkiä ilme keskittyneenä. Kun Tealta kysyy, onko hänellä päiväkodissa kavereita, tyttö tuhahtaa.

    – No katso nyt taaksesi, hän sanoo ja viittilöi ulko-ovelle päin. Siellä on rivi toppapukuisia lapsia, jotka odottavat Teaa metsäretkelle.

    Veli-Matti Nyyssösellä, 17, on koulutus ja pian myös työpaikka – tällaista on uuden mallin mukainen ammattiopiskelu siellä, missä se toimii

    Veli-Matti Nyyssösellä, 17, on koulutus ja pian myös työpaikka – tällaista on uuden mallin mukainen ammattiopiskelu siellä, missä se toimii


    Vuoden alusta voimaan tullut ammatillisen koulutuksen reformi eli uudistus tähtää siihen, että opiskelijat olisivat valmiimpia työelämään kuin aikaisemmin. Yksi keino päästä tähän tavoitteeseen on ollut lisätä opiskeluun työpaikalla...

    Vuoden alusta voimaan tullut ammatillisen koulutuksen reformi eli uudistus tähtää siihen, että opiskelijat olisivat valmiimpia työelämään kuin aikaisemmin. Yksi keino päästä tähän tavoitteeseen on ollut lisätä opiskeluun työpaikalla oppimista.

    Kaikki eivät usko uudistukseen. Arvostelijat sanovat, että opiskelijat saavat liian vähän opetusta ja että uudenmallinen koulutus vaatii heiltä liikaa.

    Suomessa on kuitenkin ainakin yksi ammattiopisto, jossa uutta mallia on sovellettu jo vuosia. Savon ammattiopisto linjasi vuonna 2015, että puolet oppimisesta tapahtuu työpaikoilla.

    Opisto kutsui Ylen seuraamaan opiskelua Varkauteen, jossa ensimmäiset uuden mallin mukaiset opiskelijat ovat pian valmistumassa. Yksi heistä on vasta 17-vuotias Veli-Matti Nyyssönen.

    Oma-aloitteiset ja lahjakkaat pärjäävät

    Varkautelaiset Veli-Matti Nyyssönen, Jesse Heiskanen ja Väinö Partanen ovat suorittaneet kone- ja tuotantotekniikan perustutkinnon puoli vuotta etuajassa, kun normaalisti opinnot kestävät kolme vuotta.

    He ovat opiskelleet tiiviisti ja paiskineet töitä niin kesä-, syys- kuin talvilomatkin. Nyyssönen ja Partanen ovat olleet töissä metallialan yritys Andritzissa ja Heiskanen samalla alalla Sumitomossa.

    – Reippaita nuoria miehiä, ahkeria ja motivoituneita tänne on ammattiopistosta tullut, kuvaa Sumitomon työnjohtaja, Jessen isä Jari Heiskanen.

    Tehty työ on kartuttanut opintopisteitä ja nuoret ovat saaneet työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Mitä enemmän he ovat olleet töissä, sitä monipuolisempiin tehtäviin he ovat päässeet.

    Nopea valmistuminen on vaatinut kaikilta kolmelta paneutumista opintoihin. Työpaikalla oppimisen lisäksi he ovat suorittaneet opintoja myös verkkokursseina. Lisäksi kaikki kolme ovat osallistuneet Taitaja-kilpailuihin.

    – Kannattaa tehdä omat hommat hyvin ja huolellisesti. Ei kannata hätiköidä ja lintsaamista en suosittele, Nyyssönen tiivistää.

    – Omat hommat kannattaa hoitaa koulussa ja työpaikalla hyvin. Työssäoppimispaikkaan kannattaa mennä kesätöihin, neuvoo puolestaan Partanen.

    Valmistumisen jälkeen Nyyssönen ja Partanen menevät asepalvelukseen ja sen jälkeen koittaa paluu takaisin töihin. Tuleva työ vaatii erityisosaamista, joten ura Andritzilla jatkuu oppisopimuksella.

    "Yhtä tehokkaita opiskelijoita löytyy muualtakin Suomesta"

    Tarinat antavat vaikutelman, että Varkaudessa ammatillisen koulutuksen tilanne on jopa erittäin hyvä. Tämä onkin osin totta: opettajia on riittävästi, he tuntevat alan yritykset hyvin ja koululla on palkkalistoilla myös erityisopettajia.

    – Alalle on tullut yleensä hyviä opiskelijoita, koulutuspäällikkö Jukka Pasanen lisää.

    Lisäksi Varkaus on perinteinen teollisuuspaikkakunta, jonka yrityksillä on pitkä perinne yhteistyöstä koulun kanssa.

    Andritzin työnjohtaja ja kehitysinsinööri Juha Sallinen. Ammattitaitoon kuuluu muun muassa piirrustuksien lukutaito ja ymmärrys siitä, miten metalli käyttäytyy. Opiskelijoille pitää antaa vastuuta heti, kun he tulevat oppimaan työpaikalle.Joonas Nieminen / Yle

    Toisaalta Nyyssösen, Heiskasen ja Partasen kaltaisia esimerkkinuoria löytyy muistakin oppilaitoksista.

    – Yhtä tehokkaita opiskelijoita kuin nämä varkautelaiset nuoret löytyy muualtakin Suomesta, kertoo Ammattilliset opettajat ry:n puheenjohtaja Jouko Karhunen.

    Karhunen jakaa ammatilliset opiskelijat kolmeen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ne, jotka pärjäävät missä olosuhteissa tahansa.

    Toinen ryhmä hyötyy selvästi opetuksesta ja ohjauksesta, kun sitä on riittävästi. Kolmannessa ryhmässä ovat nuoret, joilla on ongelmia elämänhallinnassa.

    "Opettajilla ei ole riittävästi aikaa"

    Oppilaitoksissa tiedetään, että kasvava joukko tarvitsee yhä enemmän opettajan ohjausta, myös työpaikalla. Myös Savon ammattiopistossa haasteena ovat oppilaat, jotka ovat erityisen tuen tarpeessa.

    – Heidän kohdallaan täytyy suunnitella yhdessä työnantajan kanssa, mitä he voivat työpaikalla tehdä, koulutuspäällikkö Jukka Pasanen kertoo.

    Opettajia edustava Jouko Karhunen sanoo, että koulutuksen rahoituksen leikkaus on vienyt monelta oppilaitokselta mahdollisuuden lisätä resursseja tuen tarpeessa olevien oppilaiden auttamiseen.

    – Pelkkä projektirahoitus ei riitä, Karhunen sanoo, ja viittaa opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen lupaukseen antaa 60 miljoonaa euroa lisää muun muassa opettajien koulutukseen ja digijärjestelmiin.

    Väinö Partasen tyttöystäväkin on ollut isona tukena opintojen aikana.Joonas Nieminen / Yle

    Oppilaat saattavat tarvita tukea siihen, että osaavat tulla kouluun oikeaan aikaan. Jukka Pasanen arvioi, että monessa tapauksessa ongelmat juontavat peruskouluun. Sieltä ne periytyvät toiselle asteelle.

    – Tuen tarpeessa olevat opiskelijat tarvitsevat henkilökohtaista ohjausta, ja kun tuntimäärät ovat vähentyneet, opettajalla ei ole riittävästi aikaa näille oppilaille, sanoo puolestaan Karhunen.

    Yleensä nuoren kanssa käytävässä keskustelussa paljastuu, että syy löytyy opiskelijan henkilökohtaisesta elämästä. Tukea näihin tilanteisiin saadaan oppilashuollon puolelta, esimerkiksi koulukuraattorilta.

    "Sanoivat, että siellä on huono palkka ja likaiset hommat"

    Vasta 17-vuotiaana lähes varmaan työpaikkaan valmistuvan Veli-Matti Nyyssösen vanhemmat eivät lämmenneet ensin pojan innolle lähteä opiskelemaan metallialaa.

    – Sanoivat, että siellä on huono palkka ja likaiset hommat, hän muistaa.

    Nyyssönen oli valinnut yläkoulussa valinnaisaineeksi teknisen työn ja teki oppitunneilla lähes pelkästään hitsaustöitä. Yhdeksännellä luokalla hän tuli kolmanneksi seudullisessa hitsauskilpailussa. Myös teknisen työn opettaja huomasi pojan taidot ja suositteli opiskelua ammattiopiston metallipuolella.

    Lintsaamista en suosittele. Veli-Matti Nyyssönen

    Nuori mies päättikin hakea opiskelemaan kone- ja tuotantotalouden linjalle Savon ammattiopistoon. Lopulta vanhemmatkin tukivat päätöstä ja ovat kannustaneet poikaa koko opiskeluajan.

    – Heiltä on saanut vinkkejä, miten hommat kannattaa hoitaa.

    Kaikki on mennyt nuoren miehen mielestä nappiin juuri siksi, että hän on hoitanut oman tonttinsa hyvin.

    – Tämä on iso konepaja, täällä on kunnon vehkeet, ja osaava henkilökunta. Täällä oppii, sanoo Nyyssönen.

    Opiskelija tekee päätökset itse Savon ammattiopiston kone ja tuotantotalouden linjan koulutuspäällikkö Jukka Pasanen ja opettaja Harri Kilpeläinen kertovat, että opiskelijoille annetaan aina erilaisia vaihtoehtoja opiskella. Jokainen tekee valinnan oman tilanteensa mukaan. Tapahtuuko oppiminen verkossa, koululla vai työpaikalla. Yleensä opiskelijat hyödyntävät kaikki vaihtoehdot.Joonas Nieminen / Yle

    Opettajan näkökulmasta tavoite on, että opiskelija tekee opiskeluun liittyvät tärkeät päätökset aina itse. Tavoitteena on löytää paras tie saada tutkinto ja työllistyä. Osalla opiskelijoita on heti selkeä käsitys tulevaisuudesta, toisten kanssa käydään läpi useita keskusteluja tavoitteista elämässä.

    Käytännössä opiskelijalla on mahdollisuus päättää heti, kun hän tietää, mihin suuntautuu opinnoissaan. Suuntautuminen tapahtuu yleensä toisen opiskeluvuoden aikana.

    – Toisena vuonna aletaan rakentaa tulevaisuutta, opettaja Harri Kilpeläinen kertoo.

    Kuntien veteraanitukien käytössä hälyttäviä eroja – Kuopiossa kotona asuva veteraani saa vuodessa yli kymppitonnin, Pellossa alle 400 euroa

    Kuntien veteraanitukien käytössä hälyttäviä eroja – Kuopiossa kotona asuva veteraani saa vuodessa yli kymppitonnin, Pellossa alle 400 euroa


    Pellon Juoksengissa asuva veteraani Olavi Puranen saa veteraanirahalla siivouspalvelua kerran kuukaudessa ja lumen linkoamisen pihasta tarvittaessa. Pellon veteraanit saivat viime vuonna keskimäärin alle 400 euroa kotona asumisen tueksi. Purasella...

    Pellon Juoksengissa asuva veteraani Olavi Puranen saa veteraanirahalla siivouspalvelua kerran kuukaudessa ja lumen linkoamisen pihasta tarvittaessa. Pellon veteraanit saivat viime vuonna keskimäärin alle 400 euroa kotona asumisen tueksi.

    Purasella olisi avulle enemmänkin käyttöä, mutta Pellon kunta palautti viime vuonna saamastaan lähes 28 000 euron tuesta peräti 21 424 euroa valtiolle.

    Lappilaiskunta on asiassa maan häntäpäässä, vaikka vielä kehnompiakin kuntia on. Pellossa tunnustetaan, että asia on hoidettu huonosti.

    –Syynä on ajan puute. Tämä veteraanirahan käyttäminen on jäänyt toissijaiseksi asiaksi. Tästä eteenpäin rahat käytetään tarkemmin veteraanien hyväksi, Pellon kunnan hoivapalveluiden esimies Anne Ikonen sanoo.

    Kymmenet kunnat eivät käytä kaikkia veteraanien kotona asumista tukevien palveluiden hankkimiseen tarkoitettuja rahoja, vaan palauttavat niitä takaisin valtiolle.

    Omaishoitaja-veteraani kaipaa ruoanlaittoapua ja hierontaa

    Olavi Purasen toivelistalla on siivousta nykyistä useammin sekä ruoanlaittoapua. Vaimon omaishoitajana toimiminen on 92-vuotiaalle fyysisesti raskasta, joten jalkojenhoito ja hieronta tekisivät hyvää.

    –Yöllä nukkuminen ja aamulla herääminen helpottuisivat, jos saisin silloin tällöin hierontaa, Puranen sanoo.

    Vuotta nuorempi vaimo liikkuu rollaattorin avulla ja tarvitsee apua monta kertaa päivän aikana. Veteraanin lihakset ovat kovilla.

    – Hän on aika painava, enkä pysty enää nostamaan häntä, mutta WC-käynneissä ja jalkojen nostamisessa sänkyyn voin häntä auttaa.

    Kunta selittää: Jäänyt kiireessä toissijaiseksi asiaksi

    Pellon kunta olisi voinut helpottaa Purasen ja hänen vaimonsa kotona asumista hankkimalla heille enemmän hoitoja ja palveluita, mutta kunta palautti veteraanien varojen huonon hoidon vuoksi yli 21 000 euroa rahoista valtiokonttoriin.

    Myös toisessa lappilaisessa pikkukunnassa, Tervolassa, syynä veteraanirahojen käytön huonoon onnistumiseen on ajanpuute. Vanhustenhuollon johtaja Kristiina Kehusmaa sanoo asian hukkuneen työkiireisiin.

    –Tämä meni viime vuonna huonosti, mutta nyt täytyy olla tarkempi. Palveluiden hankkiminen veteraaneille ei ole helppoa, koska Tervolassa on vähän palveluita tarjoavia yrityksiä, Kehusmaa sanoo.

    Tervola palautti viime vuonna lähes puolet yli 54 000 euron tuesta. Kunta käytti veteraania kohti viime vuonna 925 euroa.

    Kunnat käyttävät nollasta eurosta yli kymppitonniin

    Parhaiten veteraanien kotona asumista tukevien palvelujen koordinoinnin on hoitanut Kuopion kaupunki, jossa tukea jaettiin yli 10 000 euroa veteraania kohti.

    Kuopiossa on palkattu tehtävää varten erityinen palveluohjaaja. Hänen työnään on etsiä piilossa olevat hoitotarpeet.

    Käytämme paljon kotiin tuotavia palveluita. Kuntoutusjohtaja Mikko Korhonen, Kuopion kaupunki

    – Lisäksi veteraanien hoito on meillä avohoitopainotteista eli käytämme paljon kotiin tuotavia palveluita, kertoo kuntoutusjohtaja Mikko Korhonen Kuopion kaupungilta.

    Viime vuonna Kuopio käytti 10 506 euroa veteraania kohti.

    Listan hännillä on muutama kunta, joissa ei käytetty rahaa ollenkaan ja muutama kunta, joissa on käytetty rahaa vähemmän kuin Pellossa.

    Listan loppupäässä on myös pieniä kuntia, joissa on vain muutama veteraani, ja hekin ovat laitoshoidossa. Kyse voi joissakin kunnissa olla siitä, että niissä ei ole enää kotona asuvia veteraaneja.

    Tiina Kyttälä valtionkonttorilta arvioi rahaa palautettavan myös sen vuoksi, että veteraaneja on kuollut vuoden aikana

    –Kaikki eivät ehkä tarvitse tai halua kaikkia palveluja tai sitten kunta ei tavoita kaikkia veteraaneja, Kyttälä pohtii.

    Veteraanituella hierontaa, jalkojenhoitoa ja siivousta

    Lapissa Inari käytti rahaa veteraania kohti yli seitsemän kertaa enemmän kuin Pello. Inarin vs. sosiaali- ja terveysjohtaja. Jaakko Seppänen pitää onnistuneen rahanjaon edellytyksenä tarvekartoituksen tekemistä.

    – Kaikki veteraanimerkin omaavat henkilöt on henkilökohtaisesti haastateltu ja heidän tarpeensa on käyty läpi. Veteraanit itse tai heidän omaisensa ovat arvioineet, onko tälle palvelulle käyttöä.

    Inarilainen veteraani Matti Huru on tyytyväinen kunnan palveluihin. Rahalla hankitaan hierontaa, jalkojenhoitoa ja siivousta.

    – Kyllä veteraanipalvelut on Inarin kunnassa pelanneet hyvin, että ei niistä mitään valittamista ole, Huru kehuu.

    Kaikkien kuntien veteraanien kotona asumista tukevien palveluiden rahamäärät

    Seitsemän eniten rahaa käyttävää kuntaa

    Onko tekninen paita muoviroska? Miksi pakasterasia ei kelpaa kierrätykseen? 12 kysymystä ja vastausta muovin keräyksestä

    Onko tekninen paita muoviroska? Miksi pakasterasia ei kelpaa kierrätykseen? 12 kysymystä ja vastausta muovin keräyksestä


    Muovinkierrätykseen liittyy paljon epätietoisuutta. Suomessa muovien erilliskeräys alkoi 2016. Keräyspisteitä tulee koko ajan enemmän ja esimerkiksi Savossa omakotitalojen on mahdollista saada ensi vuonna oma muovinkierrätysasia. Yle järjesti...

    Muovinkierrätykseen liittyy paljon epätietoisuutta. Suomessa muovien erilliskeräys alkoi 2016. Keräyspisteitä tulee koko ajan enemmän ja esimerkiksi Savossa omakotitalojen on mahdollista saada ensi vuonna oma muovinkierrätysasia.

    Yle järjesti verkkokeskustelun, jossa yleisö pystyi kysymään asiantuntijoilta kierrätyksestä. Kävi ilmi, että muovinkierrätykseen liittyy paljon epäselvyyttä.

    Keräsimme keskustelusta kysymyksiä ja vastauksia muovista. Yleisön kysymyksiin vastasivat Konnevedellä ja kolmen maakunnan alueella Itä-Suomessa toimivan jäteyhtiö Jätekukon palvelupäällikkö Kati Malinen, Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy:n viestintäpäällikkö Jaana Lindman ja Suomen Kiertovoima ry:n viestinnän asiantuntija Kaisa Halme.

    1. Miksi kierrätettävä muovi pitää pestä?

    Muovipakkausten puhtaudessa riittää huuhtaisu viileällä vedellä, sitä ei tarvitse tiskata. Pääasia, etteivät ruoanjämät jää haisemaan ja kerää bakteereita kotona ja keräysastiassa. Tämä on myös työturvallisuuskysymys jätteenkeräilyssä ja käsittelyssä. Hyvin likaisia pakkauksia ei kannata pestä, vaan laittaa suosiolla sekajätteeseen.

    – Mikään robotti ei kykene niin hyvään lajittelutulokseen kuin ihminen, Kati Malinen Jätekukolta arvioi.

    2. Eikö kierrätysmuovista tällöin voisi maksaa ihmisille pientä kompensaatiota esimerkiksi pantin muodossa?

    Suomessa on jo erinomainen muovipakkausten panttijärjestelmä palautuspullokeräyksessä. Suomen Kiertovoima ry:n viestinnän asiantuntija Kaisa Halmeen mielestä sitä voisi laajentaa tiettyihin muovilaatuihin tai tiettyihin pakkauksiin.

    – Suurin osa muovista ei kuitenkaan ole niin arvokasta, että sen keräyksestä pitäisi maksaa, Halme sanoo.

    3. Poistuvatko muoviset kauppakassit jossain vaiheessa kokonaan?

    Tuskin, sillä jollakin tavarat kaupasta on kannettava kotiin. Ratkaisu on laajemman kokonaisuuden huomioimista. Muovikassi ei ole automaattisesti huonompi ratkaisu kuin esimerkiksi paperikassi.

    Suomessa pyritään vähentämään muovikassien ja -pussien käyttöä vapaaehtoisin toimin ja näin on jo tapahtunutkin. Kaupan liitto teki vuonna 2016 ympäristöministeriön kanssa sopimuksen, jonka tarkoituksena on vähentää muovikassien kulutusta. Tarkoituksena on, että vuonna 2025 jokainen suomalainen käyttäisi korkeintaan 40 muovipussia vuodessa. Arvioiden mukaan jokainen suomalainen käyttää tällä hetkellä vuosittain noin 55 muovikassia.

    – Muovikassien maksullisuus tai niiden hinnan korotus voivat vähentää niiden käyttöä, Kaisa Halme kommentoi.

    4. Voinko laittaa muoviset jätteet kuten ruokaöljy- tai pesuainepullot sekajätteisiin?

    Voit laittaa. Ruokaöljypullo on melko vaikea saada riittävän puhtaaksi, joten fiksuinta on laittaa se sekajätteeseen. Jos sinulla ei ole kotona tai lähialueella muovinkeräystä, sekajäteastia on oikea paikka.

    Muovipakkauskeräys on useiden kauppojen yhteydessä, sekin auttaa, jos silloin tällöin kauppamatkalla edes osan muovipakkauksista vie keräykseen.

    5. Voiko kotikissan muovisen hiekkalaatikon laittaa muovinkeräykseen?

    Kissan muovinen hiekkalaatikko ei ole pakkaus, vaan tuote, joten sitä ei voi laittaa muovipakkausten keräykseen. Se kuuluu sekajätteeseen.

    6. Voiko mustaa muovia laittaa muovinkierrätykseen?

    Kyllä voi. Mustat muovipakkaukset voi laittaa keräykseen, vaikka nykytekniikalla osa niistä päätyy energiakäyttöön. Ongelmana on, etteivät muovijalostamon optiset lukijat tällä hetkellä tunnista kaikkien mustien pakkausten muovilaatua.

    – Muovijalostamon laitetoimittajat kehittävät koko ajan tekniikkaa, jotta tämäkin ongelma saadaan ratkaistua lähitulevaisuudessa, Jaana Lindman Ringistä sanoo.

    7. Eikö ekologisinta olisi polttaa muovi sekäjätteen mukana ja tällä korvata fossiilisten polttoaineiden käyttöä energianlähteenä?

    Ei välttämättä. Tämä riippuu monista asioista, kuten muuan muassa siitä, kuinka lyhyt kuljetusmatka kerätyllä muovilla on ja kuinka paljon muovia kertyy. Jätemuovin määrä on suhteellisen pieni, eikä sillä voida energiaratkaisuna korvata fossiilisia polttoaineita.

    Lajittelu on tärkeää, jotta jäte saadaan hyödynnettyä mahdollisimman tarkasti. Mitä useampi lajittelee jätteet oikein, sitä enemmän saamme hyvää materiaalia talteen. Kierrättäminen vähentää uuden raaka-aineen käyttöä.

    Koska muovia on tuotettava, on ekologisempaa tuottaa se uusiomateriaalista kuin öljystä. Muovin lajittelun, keräämisen ja hyödyntämisen määrä sekä tavat kehittyvät jatkuvasti.

    Ympäristöministeriön mukaan muovituotanto ja muovijätteen poltto aiheuttavat maailmanlaajuisesti vuosittain noin 400 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuosittain. Ministeriön laskelmien mukaan öljyä säästyisi vuosittain 3,5 miljardia tynnyriä, jos kaikki maailman muovijätteet kierrätettäisiin.

    Euroopassa vain kuusi prosenttia muovin kysynnästä hyödynnetään kierrätyllä muovilla.

    Suomessa jätehuoltoyhtiöt ovat monin paikoin selvittäneet asiaa ennalta ja todenneet, missä muovipakkausten kiinteistökohtainen kerääminen kannattaa myös taloudellisesti. Lisää tietoa aiheesta saat oman alueesi jäteyhtiöltä.

    8. Voiko tekniset urheiluvaatteet laittaa muovinkierrätykseen, koska ne sisältävät muovia?

    Vanhat, käyttökelvottomat urheiluvaatteet eivät ole pakkaus, joten ne kuuluvat sekajätteeseen.

    9. Shampoo-pullon pohjassa on merkintä 100 % bioplastic ja pohjassa merkintä HDPE. Mihin keräykseen pullo kuuluu?

    Kun kyseessä on muovipakkaus, niin sen voi viedä muovipakkausten kierrätykseen. Jos shampoopullon korkin saa irti, sekä pullo että korkki viedään erillään keräykseen. Kodinkoneiden pakkausmuovin voi laittaa muovikeräysastiaan. Jos kuitenkin pakkauksesta löytyy merkintä 03 PVC, sitä ei saa laittaa muovikeräykseen. Itse tuotetta ei saa laittaa muovikeräykseen.

    PVC-muovia käytetään pakkauksissa erittäin harvoin. Jos muovipakkauksessa ei ole ollenkaan materiaalimerkintää, sen saa silti laittaa keräykseen

    10. Mikä seuraavista on ekologisin vaihtoehto: pakata ostokset muovipussiin, jonka kierrättää muovina vai pakata ostokset paperikassiin, jonka kierrättää paperina vai pakata ostokset biopussiin, jonka kierrättää biojätteenä?

    Jos kestokassia oikeasti käyttää, eikä niitäkään haali määrättömästi itselleen, se lienee ekologisin vaihtoehto. Asiasta löytyy erilaisia tutkimuksia, joiden lopputulokset ovat erilaisia. Esimerkiksi Tampereen yliopiston Moreenimedia kertoo, että ekologisin vaihtoehto olisi kierrätystä muovista tehty kauppakassi.

    11. Voiko kotona olevat muoviset pakaste- ja säilytysrasiat viedä muovinkierrätykseen?

    Pakaste- ja säilytysrasiat kuuluvat sekajätteen joukkoon.

    Rinki-ekopisteet on tarkoitettu ainoastaan kotitalouksien pakkausten keräykseen. Lakisääteisen tuottajavastuun mukaan muovipakkausten kierrätyksestä vastaavat yritykset, jotka pakkaavat tuotteita Suomessa tai maahantuojat, joiden liikevaihto on vähintään miljoona euroa. Lain mukaan Suomen markkinoille päätyneet pakkaukset on kerättävä takaisin kiertoon ja materiaalit hyödynnettävä uusien tuotteiden valmistuksessa eli kierrätettävä.

    Toiminta rahoitetaan tuottajien maksamilla kierrätysmaksuilla. Jos muita kuin pakkauksia tuodaan Rinki-ekopisteisiin, kierrätyskustannukset nousisivat kohtuuttomasti väärin perustein.

    Muovituotteille ei ole lainsäädännössä samaa tuottajavastuuta kuin muovipakkauksilla, ja niiden keräys on kunnan jätehuollon vastuulla. Muovituotteet voivat sisältää myös esimerkiksi elektroniikkaa, kuten vaikkapa leikkikalujen elektroniikka. Elektroniikkatuotteille puolestaan on järjestetty erillinen SER-jätteen keräys.

    12. Onko tutkittu, minkä verran kierrätetystä kotitalouksien muovijätteestä saadaan uusiomuovia?

    Ringin kerätyistä muovipakkauksista 70 prosenttia kierrätetään. Fortumin mukaan kerätyistä muovipakkauksista 40 prosenttiyksikköä päätyy muovigranulaateiksi, jotka ovat valmista kierrätysraaka-ainetta muoviteollisuudelle.

    Loput 30 prosenttiyksikköä kierrätetään Fortumin muoviprofiilien valmistuksen raaka-aineena ja muihin teollisiin sovelluksiin. Kierrätykseen kelpaamaton muovi hyödynnetään energiana eli siitä tuotetaan kaukolämpöä ja sähköä Suomessa.

    Pienenä Asta Keskisaari oli ylpeä, kun oli porukan ainoa pelaava tyttö – sitten hän eksyi netin pelifoorumeille, joissa häntä hyljeksittiin

    Pienenä Asta Keskisaari oli ylpeä, kun oli porukan ainoa pelaava tyttö – sitten hän eksyi netin pelifoorumeille, joissa häntä hyljeksittiin


    – Tiedätkö edes, mikä on näyttis ja mitä se tekee koneessa? Harmaaseinäisessä huoneessa on molemmilla seinustoilla kuusi huippuvarusteltua tietokonetta. Pehmustetut, tummat tuolit houkuttelevat istumaan. Kuopiolaisen nuorisotalon pelihuoneeseen...

    – Tiedätkö edes, mikä on näyttis ja mitä se tekee koneessa?

    Harmaaseinäisessä huoneessa on molemmilla seinustoilla kuusi huippuvarusteltua tietokonetta. Pehmustetut, tummat tuolit houkuttelevat istumaan.

    Kuopiolaisen nuorisotalon pelihuoneeseen on kerääntynyt kourallinen pelaamaan tulleita teinipoikia, jotka kuuntelevat uuden ohjaajansa vastausta. Kun Asta Keskisaari on vastannut, kysymyksiä tulee lisää. Hän vastailee niihin rauhallisesti.

    Tähän hän on tottunut. Naisena Keskisaari on usein joutunut todistamaan, että tuntee digitaalisten pelien maailmaa.

    Asta Keskisaari ohjaa pelaajaryhmiä nuorisotalossa Kuopiossa.Toni Pitkänen / Yle

    Kun Asta Keskisaari kulkee bussilla, hän pelaa mobiilipelejä tai kuuntelee pelimusiikkia. Ennen töitä hän pelaa pari tuntia ja töitten jälkeen samanlaisen rupeaman. Sunnuntaina koko päivä saattaa mennä pelatessa.

    Kotona rakkaasta harrastuksesta on merkkejä joka puolella. Televisiotasolle on asetettu figuuri, Keskisaaren suosikkipeli Overwatchin enkeli Mercy, joka on myös tatuoitu hänen ihoonsa muiden hänelle tärkeiden fantasiahahmojen joukkoon.

    Isolla näytöllä pyörii toimintaroolipeli Witcher 3, jonka Keskisaari on pelannut läpi jo viiteen, kuuteen kertaan.

    Hänen suosikkipeleihinsä kuuluu myös kauhupeli Silent Hill.

    – Ihmiset luulee, että jos naiset pelaavat, niin he pelaavat Simsiä tai Candy Crushia tai vastaavia.

    Peliharrastuksella – puhumattakaan pelialalla työskentelystä – on edelleen miehinen leima, vaikka naisistakin yli 70 prosenttia pelaa ainakin satunnaisesti digitaalisia pelejä.

    Mieskeskeisyys näkyy monessa asiassa. Mies osaa automaattisesti pelata paremmin kuin nainen. Keskusteluissa teknisistä asioista kysytään mielipidettä ryhmän miehiltä. Graafikko on nainen ja koodari mies. Muun muassa Aalto yliopistossa työskennellyt pelitutkija Annakaisa Kultima luettelee yleisiä stereotypioita.

    – Näitä ennakkoluuloja on meillä kaikilla sekä miehillä että naisilla, Kultima painottaa.

    "Minut on kasvatettu niin, että ihmiset voivat olla erilaisia kuin sinä, mutta silti hyviä ihmisiä", Keskisaari kertoo.Toni Pitkänen / Yle

    Pienenä Keskisaari oli ylpeä siitä, että oli porukan ainoa pelaava tyttö.

    Lapsuuden kodissa käytiin ostamassa herkkuja ja vietettiin viikonloppu pelaten. Kolmevuotiaana pikkutyttönä Keskisaari seurasi herkeämättä, kun kolme vuotta vanhempi isoveli Aki ohjasi italialaista putkimiestä läpi ihmeellisen Sienivaltakunnan monien vaarojen.

    Isoveli suostui antamaan ohjaimen myös pikkusiskonsa käsiin ja opetti tätä pelaamaan. Myös isoveljen kaverit olivat alun hämmästelyn jälkeen hyväksyneet Astan joukkoonsa ja pitivät pelaavaa tyttöä hienona juttuna.

    Siksi naispelaajan kohtelu verkossa tuli Keskisaarelle niin suurena järkytyksenä.

    Ennen töitä Asta Keskisaari pelaa pari tuntia ja töitten jälkeen samanlaisen rupeaman.Toni Pitkänen / Yle

    Kun Keskisaari pelasi nuorena aikuisena moninpelinä pelattavia verkkopelejä tai keskusteli pelifoorumeilla, hän saattoi käyttää naisellista profiilikuvaa tai nimimerkkiä. Silloin muut tiimin jäsenet tyrkyttivät hänelle parantajan roolia.

    Samaa ei tapahtunut, jos naiseus ei tullut ilmi. Jos hän yritti kieltäytyä ja ehdottaa itselleen toista roolia, vastahakoisuuteen suhtauduttiin ihmetellen ja nihkeästi.

    – Joskus haluaisin olla myös aggressiivinen, se joka suojelee muita ja ratkaisee taistelun.

    Kun Keskisaari kommentoi peliaiheista keskustelua, hänelle saatettiin vastata: Mitä sinä täällä teet? Mene keittiöön siitä!

    Toisille pelaava nainen oli fantasioinnin kohde. Jos pelatessa käytettiin äänichattiä vastapuoli saattoi innostua vähän liikaa. Keskisaari sai kuulla seksiääntelyä tai seksuaalista vihjailua: ”Mitäköhän muuta osaat tehdä kuin pelata?”.

    Sekä vihaisiin että vihjaileviin viesteihin Keskisaari yritti suhtautua tyynesti ja puhua järkeä. Hän kertoi suoraan, että piti kommentteja epäasiallisina ja kertoi pitkästä peliharrastuksestaan.

    Hyvin harvoin vastapuoli pyysi anteeksi. Joskus itsestään kertominen kuitenkin auttoi ja häntä alettiin kohdella asiallisesti. Toisinaan häiritsevien viestien lähettely jatkui ja Keskisaari lopetti keskustelun.

    Huonot kokemukset opettivat Keskisaarelle, että sukupuolesta ei kannata huudella.

    Kun Keskisaari käytti pelifoorumeilla naisellista nimimerkkiä tai profiilikuvaa, hänelle saatettiin sanoa: "Mitä sinä täällä teet? Mene keittiöön siitä!"Toni Pitkänen / Yle

    Keskisaarella on pinkit hiukset, oranssi haalarimekko ja lävistyksiä kasvoissaan. Hän muistuttaa hieman ulkonäöltään omaa esikuvaansa Karoliina Korppoota. Korppoo on suunnitellut menestyneen Cities: Skylines -tietokonepelin, jossa rakennetaan kaupunkia.

    Keskisaari ihailee Korppoon teeskentelemättömyyttä ja rohkeutta tuoda esiin omaa osaamistaan. Pelialan naisesikuvia saisi olla Keskisaaren mielestä enemmänkin, mutta miehet hallitsevat edelleen alan julkista kuvaa.

    Viime vuosina valokeilassa ovat olleet esimerkiksi Supercellin toimitusjohtaja Ilkka Paananen ja Rovion kasvoina tutuksi tullut Peter Vesterbacka. Sillä, ketä julkisuudessa nostetaan esille, on väliä, sanoo pelitutkija Annakaisa Kultima.

    – Tärkeintä olisi saada esille esikuvia, influencereita, jotta tulevat sukupolvet näkevät, että pelialalla on muitakin kuin miehiä.

    Naisesikuvia on vähän, sillä vain joka viides peliyritysten työntekijöistä on nainen.

    Isoveljeltä tuli vastaus, jossa luki: ”Olen ylpeä sinusta. Ole vain oma itsesi, se riittää.”

    Kultiman mukaan pelaaminen ei ollut vielä 90-luvullakaan tytöille sopiva harrastus. Pojat pelasivat yhdessä ja myöhemmin sama kaveriporukka saattoi perustaa vaikkapa pelialan yrityksen. Tytöt pelasivat enemmän yksin ja peleistä puhuttiin vähemmän tyttöjen kuin poikien kesken.

    Myös Keskisaari vaikeni tyttöjen seurassa rakkaimmasta harrastuksestaan. Hänellä oli myös muita, tytöille hyväksytympiä harrastuksia, kuten baletti, joten hän solahti tyttöjenkin joukkoon.

    Vasta kolmannella luokalla koulua vaihtaessaan hän tapasi ensimmäistä kertaa toisen tytön, joka pelasi. Se avasi Keskisaaren silmät: en olekaan ainoa, pelaavia tyttöjä on muitakin.

    Asta Keskisaaren television eteen on asetettu Mercy-figuuri, hahmo hänen suosikkipelistään Overwatchista.Toni Pitkänen / Yle

    Keskisaari hautasi useiksi vuosiksi unelmansa ammatista pelialalla. Rohkaisevat esimerkit puuttuivat eikä pelejä pidetty vakavasti otettavana uravaihtoehtona.

    Opinto-ohjaaja suositteli Keskisaarelle yläasteella lähihoitajan, lastentarhanopettajan tai artesaanin ammatteja. Kun Keskisaari edelleen painotti kiinnostustaan tekniikkaan, opinto-ohjaaja ehdotti sähköalaa.

    Ei ole mikään ihme, ettei opinto-ohjaaja vielä 2000-luvun alkuvuosina osannut ohjata Keskisaarta pelialalle. Vasta Angry Birdsin huima suosio vuonna 2009 sai oppilaitokset uskomaan, että pelialassa on potentiaalia ja koulutuspaikat lisääntyivät selvästi.

    Joskus, kun meno yltyy villimmäksi ja kirosanat lentelevät, Asta joutuu ojentamaan poikia.

    Keskisaari haki opiskelemaan 2D- ja 3D-animaatioiden sekä pelien tekemistä Outokumpuun. Hän kertoi siitä sukulaisilleen viestillä vasta, kun oli matkalla haastatteluun.

    Isoveljeltä tuli vastaus, jossa luki: ”Olen ylpeä sinusta. Ole vain oma itsesi, se riittää.” Se tuntui erityisen hyvältä, sillä isoveljellä oli suuri vaikutus siihen, että Keskisaari oli nyt tässä.

    Myös äidin, muiden sukulaisten ja puolison tuki oli tärkeää, koska Keskisaarta epäilytti. Hän oli unelmoinut pelien tekemisestä yläasteelta alkaen, mutta silti hän edelleen epäröi. Keskisaari mietti, onko hän tarpeeksi hyvä matematiikassa ja olisiko ryhmä täynnä miehiä.

    Kun Keskisaari hyväksyttiin pelikoulutuslinjalle ja hän kävi tutustumassa ammatilliseen kouluun häntä odotti yllätys: valtaosa opiskelukavereista olikin naisia.

    – Silloin huomasi, että itsellänikin on ennakkoluuloja. Luulin, että naisia olisi vain muutama.

    Kun Keskisaari käytti pelifoorumeilla naisellista nimimerkkiä tai profiilikuvaa, hänelle saatettiin sanoa: "Mitä sinä täällä teet? Mene keittiöön siitä!"Toni Pitkänen / Yle

    Marraskuisen harmaana ja sateisena iltana nuorisotalolla on kahdeksan teinipoikaa, jotka ovat nojautuneet koneidensa ääreen pelaamaan selviytymispeli Fortnitea tai tankkisotapeli World of Tanksia. Molemmat ovat suosittuja ilmaisia verkkopelejä, joilla on miljoonia pelaajia. Asta Keskisaari kulkee yhden pelaajan luota toiselle.

    – Vaatiiko se taas päivityksen? Onneksi on nopea netti.

    – Ainahan sitä joutuu päivittämään.

    – Millon siihen tulee joulueventti? Joko se on tullut?

    – Mikä tässä on vikana? Tulee häiriötä jostakin. Onko se sun kuulokkeissa.

    Yksi osa Keskisaaren työtä nuorten pelikerhojen ohjaajana on kertoa nuorille, kuinka peliyhteisöissä kommunikoidaan toisia kunnioittaen. Joskus, kun meno yltyy villimmäksi ja kirosanat lentelevät, Asta joutuu ojentamaan poikia.

    – Joo, joo äiti, saattaa silloin olla vastaus.

    Keskisaarta äidittely ei haittaa.

    – Uskon, että jos tässä olisi mies, niin sieltä voisi yhtä lailla tulla, että joo joo isi.

    Kun pelikerhon pojilta kysyy nyt, mitä mieltä he ovat siitä, että heillä on nainen ohjaajana, vastaus on: “Ei sillä ole väliä”. Keskisaari toivoisi, että sama asenne pätisi laajemmin koko pelialalla.

    Asta Keskisaaren olkapäässä on tatuointi, jossa on hänelle tärkeitä fantasiahahmoja: muun muassa Ellie pelistä Last of Us.Toni Pitkänen / Yle

    Hän ei kuitenkaan usko, että naisiin kohdistuvat ennakkoluulot häviäisivät vielä vähään aikaan. Haastatteluun hän suostui osaksi siitä syystä, että asioista puhuminen auttaa. Keskisaari on opinnäytetyötään varten haastatellut pelaavia naisia, joten hän tietää, ettei ole syrjintäkokemuksineen yksin.

    – Ehkä, jos jaamme kokemuksemme ja pidämme ääntä, saamme pikkuhiljaa muutoksen aikaan.

    Mies käveli omatekoiset pommit repussaan Kuopion keskustassa kahteen eri otteeseen – syyttäjä vaatii vankeutta

    Mies käveli omatekoiset pommit repussaan Kuopion keskustassa kahteen eri otteeseen – syyttäjä vaatii vankeutta


    Pohjois-Savon käräjäoikeus käsitteli tänään perjantaina tapausta, jossa mies liikkui Kuopion keskustassa räjähteiden kanssa. Ensimmäisen kerran mies oli liikkunut toukokuussa ydinkeskustassa mukanaan yksi räjähde. Noin kolmekymmentävuotias...

    Pohjois-Savon käräjäoikeus käsitteli tänään perjantaina tapausta, jossa mies liikkui Kuopion keskustassa räjähteiden kanssa.

    Ensimmäisen kerran mies oli liikkunut toukokuussa ydinkeskustassa mukanaan yksi räjähde. Noin kolmekymmentävuotias kuopiolainen kuljetti räjähdettä repussa.

    Hän jäi kiinni, koska hän yritti mennä kirveen ja puukon avulla yksityisasuntoon Haapaniemellä. Mies ei tuntenut henkilöä, jonka asuntoon hän yritti päästä sisälle. Naapurit soittivat poliisille, jotka löysivät miehen repusta räjähteen.

    Poliisi vangitsi miehen toukokuun viimeisenä päivänä ja häntä pidettiin vangittuna elokuun puoliväliin saakka.

    Muutaman viikon jälkeen, elokuun viimeisenä päivänä mies jäi jälleen poliisin haaviin. Tällä kertaa häneltä löytyi kaksi pommia.

    Itä-Suomen syyttäjäviraston kihlakunnansyyttäjä Heikki Ylisirniö kertoo sivullisten soittaneen poliisille, koska mies aiheutti häiriötä elokuun viimeisenä päivänä. Poliisien tullessa paikalle mies lähti karkuun. Karkulaisen perään usutettiin poliisikoirat, joiden avulla mies saatiin satimeen. Poliisin tutkiessa miehen reppua sieltä löytyi kaksi räjähdettä.

    Tälläkin kertaa mies oli liikkunut Kuopion keskustassa räjähteet mukanaan.

    Kaikki kolme pommia olivat kotitekoisia. Pommeissa oli sisällä ruutia ja ne toimivat sähkönalleilla.

    Puolustusvoimat hävitti pommit Rissalassa ja Sotinpurolla. Syyttäjän mukaan pommit aiheuttivat ison räjähdyksen ja aiheuttivat vaaraa yleiselle turvallisuudelle Kuopiossa, kun mies kanniskeli niitä repussaan.

    Mies on myöntänyt teot. Syyttäjän mukaan mies ei pystynyt kertomaan motiivia teoilleen. Pommien kanniskeluun voi syyttäjän mukaan vaikuttaa päihteiden sekakäyttö.

    Syyttäjä vaatii miehelle vähintään vuoden ja kymmenen kuukauden rangaistusta. Syytetty oli vankeudessa tähän päivään saakka. Käräjäoikeus laski miehen vapaalle jalalle odottamaan tuomiota.

    Tuomio on määrä langettaa ensi viikon perjantaina.

    Suomessa on huutava työvoimapula, mutta työnantajilla on ennakkoluuloja maahanmuuttajista – tämä leipomoyrittäjä palkkaa heitä mielellään

    Suomessa on huutava työvoimapula, mutta työnantajilla on ennakkoluuloja maahanmuuttajista – tämä leipomoyrittäjä palkkaa heitä mielellään


    Tässä leipomossa työnjako on selvä: miehet kaulivat karjalanpiirakan ruispohjia eli kakkaroita. Viereisellä pöydällä naiset täyttävät kakkaroita riisipuurolla ja rypyttävät karjalanpiirakat muotoonsa. Kotileipomo A-L Sorsassa on töissä...

    Tässä leipomossa työnjako on selvä: miehet kaulivat karjalanpiirakan ruispohjia eli kakkaroita. Viereisellä pöydällä naiset täyttävät kakkaroita riisipuurolla ja rypyttävät karjalanpiirakat muotoonsa.

    Kotileipomo A-L Sorsassa on töissä kuutta eri kansalaisuutta: Thaimaasta, Venäjältä, useampi työntekijä Kreikasta, Filippiineiltä, Romaniasta ja on muutama työntekijä Suomestakin. Sitä voi Pohjois-Karjalan pienellä Liperin kirkonkylällä kutsua jo monikulttuuriseksi työpaikaksi.

    Yrittäjä Anna-Liisa Karpathakis palkkasi ensimmäisen maahanmuuttajan kymmenen vuotta sitten, kun taas yksi suomalainen työntekijä oli päättänyt lähteä. Leipomosta oli tullut kiertopaikka: yhden jalat eivät kestäneet, toiselle leipomo oli liian kuuma paikka.

    – Moni täällä kokeillut työntekijä mielsi tämän halpa-arvoiseksi työksi eikä se sitten kiinnostanut. Se oli minulle suurin ongelma, sanoo Karpathakis.

    Yrittäjää rassasi alati vaihtuvat työntekijät, sillä rekrytointi ja perehdyttäminen vievät aikaa. Sitten paikallinen työ- ja elinkeinotoimisto vinkkasi filippiiniläisestä työnhakijasta Jelina Kartosesta. Kartosta ei leipomon kuumuus haitannut, ja hän on edelleen töissä Liperin piirakkapajalla.

    Lassila & Tikanoja saa paljon epävirallisia vaatimuksia siitä, millaista työvoimaa meillä saisi olla. Asiakkaan pelkona on, että ulkomaalainen työntekijä ei pärjää kohteessa Jorma Mikkonen Yrittäjä Anna-Liisa Karpathakiksen mukaan sana on kiirinyt maahanmuuttajien keskuudessa: Kotileipomo Sorsa saa kyselyistä suoraan ulkomaalaisilta, jotka etsivät töitä.Annika Martikainen / Yle

    Pohjois-Savon ely-keskuksen aluekoordinaattori Tanja Mannerin mukaan ulkomaalaisten työllistymisen esteenä ovat useimmiten suomen kielen taidon puute – sekä suomalaisten työnantajien ennakkoluulot.

    – Suomalaisten asenteet maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita kohtaan vaikeuttavat työllistymistä sekä sitä kautta kotouttamista, sanoo Manner.

    Ulkomaalaisten työllisyydessä on suuria eroja eri kaupungeissa. Sorsan kotileipomosta on 30 kilometriä Joensuuhun, jossa puolet ulkomaalaisista oli työttömänä viime vuoden syksyllä. Se on tuplasti enemmän kuin koko maassa keskimäärin.

    Samaan aikaan Suomessa kärsitään kasvavasta työvoimapulasta. Kyse on kohtaanto-ongelmasta eli avoimet työpaikat ja työttömät työnhakijat eivät kohtaa: Yhtäältä työnhakijoiden osaaminen ei vastaa työnantajan vaatimuksia. Toisaalta avoimet työpaikat ja työttömät työnhakijat ovat eri puolilla Suomea.

    Manner arvelee, että työnantajilla on Joensuussa ja koko Pohjois-Karjalassa vielä pinttyneemmät ennakkoluulot kuin muualla Suomessa. Karpathakiksen mukaan suomalainen työnantaja pelkää kielimuurin ja kulttuurierojen olevan kompastuskiviä ulkomaalaisen palkkaamiselle.

    Matti Myller / Yle

    Filippiineiltä kotoisin oleva Kartonen ei ollut tehnyt yhtään karjalanpiirakkaa ennen kuin aloitti työt Kotileipomo Sorsassa. Ja se on hyvä asia, sanoo Karpathakis. Suomalaisilla on usein oma vahva näkemys siitä, millainen karjalanpiirakan tulisi olla: kuinka paljon täytettä tulisi olla ja millainen koostumus kuoressa on.

    – Olen usein joutunut muistuttamaan suomalaista työntekijää, että täällä tehdään Sorsan karjalanpiirakoita, ei sinun mummisi, sanoo Karpathakis.

    Siivousalalla on huutava pula tekijöistä

    Kotileipomo Sorsa ja sen kuusi kansallisuutta on ehkä Pohjois-Karjalan mittakaavassa kansainvälinen työyhteisö, mutta monikulttuuriset työpaikat ovat olleet arkipäivää Suomessa jo vuosia. Esimerkiksi kiinteistö- ja ympäristöpalveluja tarjoavan Lassila & Tikanojan pääkaupunkiseudun siivoojista lähes 60 prosenttia on ulkomaalaistaustaisia.

    Lassilan & Tikanoja on entistä riippuvaisempi maahanmuuttajista, sillä työvoimasta on jo nyt jatkuva pula, sanoo yhteiskuntajohtaja Jorma Mikkonen. Ulkomaalaistaustaisen työvoiman määrä on Lassi & Tikanojalla noussut tasaisesti 15 viime vuoden aikana, niin työntekijöissä kuin esimiehissä.

    Vaikka Lassila & Tikanojalla monikulttuurinen työporukka olisi arkipäivää, näin ei välttämättä ole asiakasyrityksissä. Asiakkailla ja asiakasyrityksillä on edelleen ennakkoluuloja ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä kohtaan, varsinkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

    – Lassila & Tikanoja saa paljon epävirallisia vaatimuksia siitä, millaista työvoimaa meillä saisi olla. Joudumme taistelemaan sen kanssa, että kaikki työvoima olisi yhdenvertaisessa asemassa sukupuolesta ja kansallisuudesta riippumatta. Asiakkaan pelkona on, että ulkomaalainen työntekijä ei pärjää kohteessa, sanoo Mikkonen.

    Kotileipomo A-L Sorsan piirakat ovat tuttuja esimerkiksi Hakaniemen hallista.Annika Martikainen / Yle

    Mikkosen mukaan suomalaisten ennakkoluulot hälvenevät pikkuhiljaa. Kulttuurinmuutos tapahtuu yksilön tasolla, kun suomalaiset kohtaavat ulkomaalaisia työkaverina, esimiehenä tai alaisena.

    Suomi seuraa perässä muita Pohjoismaita ja Eurooppaa sekä maahanmuuttajien määrässä ja monikulttuurisuudessa. Mikkonen nostaa esimerkiksi Ruotsin, jossa on paljon pidempi historia maahanmuuttajien kanssa.

    – Ruotsissa on vastuullisuusteko palkata ulkomaalaisia. Suomessa ollaan vielä jäljessä tämän asian kanssa, sanoo Mikkonen.

    Tässä vinkit maahanmuuttajan palkkaamiseen

    Mitä ulkomaalaistaustaisen rekrytoinnissa ja perehdyttämisessä pitää sitten ottaa huomioon? Leipomoyrittäjä Anna-Liisa Karpathakis ja yhteiskuntajohtaja Jorma Mikkonen myöntävät, että alkuun pääseminen vaatii työnantajan tukea.

    Ensin pitää saada perusasiat kuntoon: työlupa, asunto, pankkitili ja henkilötodistus. Työnantajan ei ole pakko auttaa niiden järjestämisessä, mutta ainakin Lassila & Tikanojalla on huomattu, että työnteko lähtee paremmin liikkeelle, kun muut asiat elämässä on hoidossa.

    – Maahanmuuttajan työnteko karahtaa yleensä alkuvaiheessa, jos kaikki pitää järjestää itse, Mikkonen sanoo.

    Esimerkiksi Lassila & Tikanojalla on monikulttuurisuuteen ja kotouttamiseen erikoistunut henkilöstökonsultti, joka on itse maahanmuuttajataustainen. Kun isompi ryhmä ulkomaalaisia aloittaa töissä, saavat he tuekseen kummin, joka auttaa käytännön asioissa.

    Mikkonen toivoo, että maahanmuuttajien kotouttamisen olisi asiakaslähtöisempää.Maahanmuuttaja joutuu nyt asioimaan monella luukulla saadakseen oleskeluluvan, avatakseen pankkitilin ja hankkiakseen lapselle päivähoitopaikka.

    Piirakkakakkaroita kouliva kreikkalainen Alex Salich Mola (vas.) on asunut Suomessa vuodesta 2004. Töiden löytäminen ei ole ollut hänelle koskaan ongelma – varsinkaan sen jälkeen, kun hän oppi puhumaan suomea. "Jos on ahkera ihminen, kyllä töitä löytyy", sanoo Mola.Annika Martikainen / Yle

    Sitten päästään töihin: Karpathakiksen kokemuksen mukaan maahanmuuttajataustainen työntekijän perehdyttämiseen kannattaa varata hyvin aikaa. Hän kehottaa varmistamaan, että aloittava työntekijä on ymmärtänyt ohjeet. Tarvittaessa Karpathakis opastaa työtehtävään kädestä pitäen ja useampaan kertaan, kunnes homma sujuu.

    Työnantajan tulisi osata edes auttavasti englantia, suosittelee Karpathakis. Lassila & Tikanojalla englannin kielen perusteista on tullut vaatimus myös suomalaisille työntekijöille, koska kaikki sen työntekijät eivät osaa suomen kieltä.

    Mikkosen mukaan monella työvoimavaltaisella toimialalla ei ole vielä täysin ymmärretty, että kantasuomalaisen työväestön määrä vähenee tulevaisuudessa.

    – Tulevaisuudessa tarvitaan todella järeitä toimenpiteitä, että työpaikat saadaan täytettyä.

    Juttua päivitetty 23.11.2018 klo 10:16: Lisätty tieto siitä, että työvoimapulassa on kyse kohtaanto-ongelmasta, eli avoimet työpaikat ja työttömät työnhakijat eivät kohtaa.

    Lue lisää:

    Yle Uutiset: Sadat yrittäjät paljastavat: näille töille ei löydy tekijää – katso lista

    Yle Uutiset: Sadasta suomalaisesta 44 tekee nyt töitä ja tilanne heikkenee – asiantuntijoiden kolme ratkaisua ongelmaan

    Talouselämä: Työvoimapula jo lähes kaksinkertaistunut – katso lista 15 ammatista, joiden tekijöistä eniten pulaa

    Kuljetustuki jatkuu – määrärahaan miljoona lisää

    Kuljetustuki jatkuu – määrärahaan miljoona lisää


    Alueellista kuljetustukea jatketaan ensi vuoden loppuun saakka. Asetusta sovelletaan kuljetuksiin tänä ja ensi vuonna. Hallitus esittää, että alueellisen kuljetustuen määräraha korotetaan ensi vuonna miljoonalla eurolla yhteensä kuuteen...

    Alueellista kuljetustukea jatketaan ensi vuoden loppuun saakka. Asetusta sovelletaan kuljetuksiin tänä ja ensi vuonna. Hallitus esittää, että alueellisen kuljetustuen määräraha korotetaan ensi vuonna miljoonalla eurolla yhteensä kuuteen miljoonaan euroon. Lisäksi kuljetustuen tukitasoihin esitetään korotuksia.

    Valtioneuvosto antoi asiaa koskevan asetuksen torstaina.

    Kuljetustukea myönnetään pienten ja keskikokoisten yritysten pitkän matkan tavarankuljetuksista harvaan asutuilla alueilla Pohjois- ja Itä-Suomessa sekä Saarijärven-Viitasaaren seutukunnan alueella.

    Kuljetustuen tavoitteena on pienentää syrjäisten ja harvaan asuttujen alueiden yritysten tuotteiden pitkistä kuljetusmatkoista aiheutuvia lisäkustannuksia.

    Asetus on tarkoitus tulla voimaan 1.12.2018.

    Älä usko kaikkea, mitä sellusta väitetään – 9 faktaa ja fiktiota Kuopioon kaavaillusta maailman suurimmasta havusellutehtaasta

    Älä usko kaikkea, mitä sellusta väitetään – 9 faktaa ja fiktiota Kuopioon kaavaillusta maailman suurimmasta havusellutehtaasta


    Kuopioon suunnitteilla olevasta maailman suurimmasta havusellutehtaasta liikkuu paljon huhuja ja vääriäkin tietoja. Koska tehdas on massiivinen kokonaisuus, sen ympäristövaikutuksia on lähes mahdotonta arvioida kaikilta osin. Finnpulpin vastustajat...

    Kuopioon suunnitteilla olevasta maailman suurimmasta havusellutehtaasta liikkuu paljon huhuja ja vääriäkin tietoja.

    Koska tehdas on massiivinen kokonaisuus, sen ympäristövaikutuksia on lähes mahdotonta arvioida kaikilta osin. Finnpulpin vastustajat ovat epäilleet tehtaan hankkimien asiantuntijoiden tietojen totuudenmukaisuutta. Finnpulp puolestaan on syyttänyt kansalaisliike Pro Kallavettä väärien tietojen levittämisestä.

    Yle kokosi tehtaan ympärillä vellovia väitteitä ja tarkastutti ne puolueettomilla asiantuntijoilla.

    Tietoja on saatu Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijoilta ja akateemisilta tutkijoilta.

    1. Kallavesi muuttuu yhtä suolaiseksi kuin merivesi

    Suomen ympäristökeskus

    Väite on väärin. Finnpulpin vastustajat ovat väittäneet, että Kallavesi muuttuisi suolavedeksi. Kallaveden suolaisuus ei nouse yhtä suureksi kuin meressä. Asiantuntijoiden mukaan Kallaveteen tuleva sulfaattimäärä on kuitenkin suuri.

    Biotuotehdas lisää talvisin purkuputken lähistöllä syvänteen alusveden sulfaattipitoisuutta 140 milligrammaa litrassa. Kallaveden sulfaattipitoisuus on tällä hetkellä noin 8 mg/l, eli kasvu olisi siis paikallisesti 17,5-kertainen.

    Oulun Hintan vesijohtovedessä sulfaattipitoisuus on 39 milligrammaa litrassa. Määrä tulee vedenpuhdistuksesta, jossa sulfaatteja hyödynnetään. Finnpulp lisää siis Kallaveden sulfaattipitoisuuden isoksi verrattuna oululaisten juomaveteen.

    Vaikka määrä voi tuntua isolta, siitä ei välttämättä tule haittaa. Ongelmia tulee, jos sulfaatit kerrostuvat järven pohjalle.

    Ei kuitenkaan tiedetä varmaksi, miten suolavesi käyttäytyy Kallavedessä, arvioi Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Petri Ekholm.

    Painava suolavesi painuu alemmas, eikä sekoitu yläpuoliseen veteen. Riskinä erityisesti kuivina kesinä on se, että suola estää veden luontaisen kierron. Tällöin suolavesi kerrostuu pysyvästi järven pohjaan. Jos suolavesi jää pohjaan, lähellä järven pohjaa olevasta vedestä loppuu happi. Lisäksi sulfaatista tulee sulfidia, joka voi muodostaa puolestaan myrkyllistä rikkivetyä.

    Jos pohjasta loppuu happi ja sulfaattipitoisuus on korkea, järven pohjasta vapautuu fosforia, joka puolestaan edesauttaa rehevöitymistä. Kukaan ei tiedä varmaksi, pääseekö suolavesi sekoittumaan keväällä ja syksyllä normaalisti.

    Finnpulpin purkuputken on määrä laskea Kelloselälle. Mikäli Kelloselkä ei jäätyisi talvisin, se edesauttaisi vettä sekoittumaan. Kelloselän jäätymiseen palataan tarkemmin artikkelin myöhemmässä osiossa.

    2. Kallaveden kuormitus kasvaa

    Väite on totta. Vesistökuormitus tulee kasvamaan nykytilanteeseen verrattuna, toteaa Helsingin yliopiston ympäristötutkimuksen professori Lauri Arvola. Tehtaasta tulee vesistöön päivittäin muun muassa 20 kiloa fosforia, 420 kiloa typpeä, 1 000 kiloa kiintoaineita ja 55 tonnia sulfaattia.

    Vertauksen vuoksi: Espoon Suomenojan jäteveden puhdistamo laskee päivittäin 30 kiloa fosforia puhdistetun jäteveden mukana. Finnpulpin fosforipäästöt vastaavat siis ison kaupungin päästöjä. Typpeä Suomenojalta lähtee päivittäin noin 1 700 kiloa, eli huomattavasti enemmän kuin Finnpulpilta.

    On kuitenkin vaikea sanoa aukottomasti, mihin kaikkeen kuormitus vaikuttaa. Esimerkiksi sinilevien arvioidaan lisääntyvän Kallavedessä.

    3. Juomavesi säilyy puhtaana

    Ismo Pekkarinen / AOP

    Väite on totta. Kuopion Veden on tarjottava vain puhdasta juomavettä kaupunkilaisille. Kuopiossa on keskusteltu siitä, että AOX- ja PFOS-yhdisteet pilaisivat juomaveden. Kuopion Vesi on arvioinut, että muun muassa PFOS-yhdisteet ovat riski sen veden laadulle.

    Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö Jani Salminen muistuttaa, että Kuopion Veden on käsiteltävä käyttämänsä raakavesi niin, että se täyttää talousveden laatuvaatimukset. Jos vesi siis sisältäisi haitallisia yhdisteitä, ne olisi poistettava ennen kuin kaupunkilaiset nielevät veden.

    Itkonniemestä, viiden kilometrin päästä purkuputkesta, otetaan viisi prosenttia kuopiolaisten juomavedestä. Kymmenen kilometrin päästä Hietasalosta otetaan 40 prosenttia raakavedestä.

    Jos sulfaatit eivät sotkeennu järviveteen vaan painuvat pohjalle, ne voivat tuottaa myrkyllistä rikkivetyä ja lisätä fosforia. Fostori puolestaan voi lisätä sinilevän määrää vesistössä. Rikkivety ja sinilevä voivat heikentää vedenlaatua.

    Jos vedenlaatu heikkenisi, Kuopion Vesi joutuisi näkemään enemmän vaivaa puhdistamiseen. Vesilaitoksen on siis puhdistettava vesi ennen kuin kaupunkilaiset juovat sitä. On mahdollista, että vedenpuhdistuksen kulut nousisivat.

    4. Päästöpiikkejä ei seurata

    Väite on totta. Emme tiedä, millaisia päästöpiikkejä tehtaalta tulee Kallaveteen. Finnpulp mittaa päivittäin muun muassa virtaamaa, lämpötilaa ja pH:ta. Useita haitta-aineita mitataan jaksoittain eli päivittäin, viikoittain tai kuukausittain.

    Ympäristökeskuksen laboratorionjohtaja Tero Eklin sanoo, että reaaliaikaisella ja kaikkien nähtävillä olevilla mittaustuloksilla saataisiin luottamusta.

    Eklin muistuttaa, että kaivososakeyhtiö Talvivaaran aloittaessa toimintaansa reaaliaikaisia mittausjärjestelmiä ei ollut alapuolisissa vesistöissä. Näiden avulla ongelmatilanteet olisi kuitenkin todennäköisemmin huomattu ajoissa ja ikävimmiltä seurauksilta vältytty. Useilla teollisuuden aloilla toimijat pelkäävät päästöpiikkejä, joita tulee prosessien optimointien, erityistilanteiden ja kunnossapitotoimien yhteydessä.

    Valvonnan ja seurannan näkökulmasta päästöpiikkeihin päästään kiinni käytännössä vain reaaliaikaisilla mittauksilla. Tavoitetilan tulisi olla sama kuin ilmanlaadun mittaamisessa, jossa mittaaminen tapahtuu lähes poikkeuksetta reaaliaikaisesti. Eklin arvioi, että Finnpulpilla reaaliaikainen alapuolisen vesistön mittausjärjestelmä voisi olla pilottihanke ja toimia hyvänä näyteikkunana suomalaisesta vesi- ja ympäristöalan osaamisesta.

    Finnpulpin konsulttiyritys arvioi, että reaaliaikainen mittaus maksaisi 20 000–30 000 euroa vuodessa.

    Yritykset ovat vedonneet siihen, että mittaus on kallista ja sopivia laitteita ei ole. Asiantuntijoiden mukaan laitteita on kuitenkin olemassa. Esimerkiksi Talvivaaran kupeessa on kehitetty automaattinen ja reaaliaikainen, arktisissa olosuhteissa toimiva vesien metallimittari.

    Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö Timo Jouttijärvi puolestaan sanoo, että esimerkiksi ravinteiden reaaliaikainen mittaus kertoisi heti, jos tehtaan jätevedenpudistamo ei toimisi kuten pitäisi. Jouttijärvi ei kuitenkaan pidä mittausta välttämättömyytenä, jos esimerkiksi tiedetään tehtaan päästöjen olevan vakaita.

    5. Kaloille ei aiheudu haittaa

    Väitettä ei pysty todistamaan oikeaksi tai vääräksi. Osa vastustajista on sanonut kalakantojen muuttuvan rehevöitymisen vuoksi. Rehevöitymisen määrää ei kuitenkaan voida sanoa varmaksi, joten sen vaikutusta kalakantoihin on vaikea ennakoida.

    Jyväskylän yliopistosta eläkkeelle jäänyt professori Aimo Oikari sanoo, etteivät yritykset – eivätkä lupaviranomaisetkaan – halua lainkaan ottaa kantaa päästöjen hormonaalisiin vaikutuksiin. Ei tiedetä, miten Finnpulpin jätevedet vaikuttavat kalojen hormoneihin.

    Jos päästöt aiheuttavat naaras- tai koiraspuolistavaa kuormitusta, kalojen sukupuolikäyttäytyminen voi vahingoittua.

    6. Järvi ei jäädy talvisin

    Väitettä ei pysty todistamaan oikeaksi tai vääräksi. Väite on huolestuttanut kuopiolaisia, sillä Kelloselällä on talvisin kävelybaana, hiihtolatu ja se on pilkkijöiden suosiossa. Finnpulp on arvioinut, että Sorsasalon ja Potkunsaaren välisellä alueella pintaveden lämpötila nousee kesällä neljä astetta. Tehtaan jäähdytysvedet lämmittävät talvikaudella pintavettä 3–5 astetta ja pohjan lähellä 3–4 astetta.

    Ympäristöluvan mukaan lämpöpäästö ei vaaranna Kallaveden hyvää ekologista tilaa. On kuitenkin epäselvää, miten lämpömuutos vaikuttaa. Todennäköisin haitta on rehevöitymisen lisääntyminen, sillä se voi lisätä fosforin vapautumista pohjasta, arvioi Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Petri Ekholm.

    Ympäristöluvassa Finnpulp määrätään tarkkailemaan veden happipitoisuutta, lämpötilaa ja sähkönjohtavuutta sekä levämäärää. Sähkönjohtavuus kuvaa myös veden sulfaattipitoisuutta.

    Kelloselän lämpenemisen vuoksi Vaajasalon jäätien käyttöaika lyhenee. Tavallisesti jäätie on käytössä noin kolmen kuukauden ajan. On epäselvää, pystyykö jäätietä käyttämään lainkaan tulevina talvina. Myöskään ei ole varmuutta siitä, voiko Kelloselän alueen jäällä liikkua talvisin.

    Yleensä Suomessa vesistöihin tulevaa lämpökuormaa ei ole pidetty keskeisenä ongelmana.

    7. Kiintoaine kasautuu valtaviksi kasoiksi Kallaveden pohjaan

    Väite on väärin. Finnpulpin ympäristöluvan mukaan tehdas saa laskea päivittäin Kallaveteen 1 000 kiloa kiintoainetta. Määrä voi kuulostaa suurelta, mutta tehtaan mittakaavan suhteutettuna kyse on yllättävän pienestä määrästä, kertoo Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö Timo Jouttijärvi.

    Kiintoaine on lähinnä biologiselta puhdistamolta karkaavaa biomassaa, joka sisältää myös hienoa kuituainesta. Kyse on pienistä hitusista, joita ihmissilmä ei välttämättä näe. Purkuputken lähistöllä vesi voi olla tavallista sameampaa, mutta ei välttämättä.

    Kiintoaine sekoittuu veteen ja kukeutuu sen mukana eikä muodosta kasoja järven pohjaan.

    8. Päästöjen keskiarvojen laskeminen riittää

    Johanna Korhonen / Suomen ympäristökeskus

    Väite on osittain totta. Ympäristöluvan mukaan keskiarvot riittävät. Useat ympäristöasiantuntijat kuitenkin sanovat, että ääriolosuhteisiin varautuminen on ensiarvoisen tärkeää. Keskiarvojen laskeminen on jopa vaarallista ja siksi keskivertovuosia tärkeämpää olisi tehdä varautumissuunnitelma erikoistilanteita varten.

    Finnpulpin tapauksessa se tarkoittaisi sitä, että tehtaalla olisi hyvä olla suunnitelma, miten se toimii esimerkiksi kuivina kesinä, jolloin jätevedet eivät sekoitu niin hyvin järviveteen.

    Ympäristölupa edellyttää, että Finnpulpin on tehtävä ympäristöriskianalyysi, jossa on huomioitava esimerkiksi päästöjä vähentävien laitteiden rikkoutuminen.

    Osa asiantuntijoista on sitä mieltä, että Talvivaaran ympäristövahingot olisi voitu välttää varautumalla ääriolosuhteisiin.

    9. Kallavesi ei rehevöidy pahoin

    Helmi Nykänen / Yle

    Väite on osittain totta. Kun laitos toimii suunnitellusti, vaikutukset alapuolisen vesistön rehevyyteen tulevat olemaan olemassa olevien selvitysten mukaan suhteellisen vähäiset, arvioi Helsingin yliopiston ympäristötutkimuksen professori Lauri Arvola. Toisaalta moni muu asia vaikuttaa rehevöitymiseen.

    Rehevöityminen aiheuttaa muun muassa veden samentumista ja kasviplanktonin lisääntymistä. Esimerkiksi sinilevä voi lisääntyä, jos järvi rehevöityy. Happi voi vähentyä järven pohjassa ja siitä voi seurata kalakuolemia.

    Liekit tuhosivat siilinjärveläisen maitotilallisen vuosikymmenien työn helatorstaina – sen jälkeen hän päätti tehdä kaiken mahdollisen, että onnettomuus ei toistuisi

    Liekit tuhosivat siilinjärveläisen maitotilallisen vuosikymmenien työn helatorstaina – sen jälkeen hän päätti tehdä kaiken mahdollisen, että onnettomuus ei toistuisi


    Viime toukokuun helatorstai on syöpynyt syvälle siilinjärveläisen Jyrki Proskinin mieleen. Värtinahon tilan isäntä oli navetassa lypsyllä, kun hän haistoi yhtäkkiä savua ja palaneen käryä. Samassa soi palohälytin. – Varasto, jossa oli...

    Viime toukokuun helatorstai on syöpynyt syvälle siilinjärveläisen Jyrki Proskinin mieleen. Värtinahon tilan isäntä oli navetassa lypsyllä, kun hän haistoi yhtäkkiä savua ja palaneen käryä. Samassa soi palohälytin.

    – Varasto, jossa oli pienkuormaaja, oli ilmiliekeissä.

    Proskin ja hänen puolisonsa Satu Hyvärinen yrittivät turhaan taltuttaa tulta vaahtosammuttimilla. Liekkien lähelle ei ollut menemistä, sillä ne olivat jo useita metrejä korkeita ja tavoittelivat kattoa.

    Tulipalo tuhosi Jyrki Proskinin ja Satu Hyvärisen omistaman navetan helatorstaina.Pohjois-Savon pelastuslaitos

    Navetassa olleen tilan emännän Satu Hyvärisen mukaan ratkaisu oli tehtävä äkkiä.

    – Ovi pantiin kiinni ja Jyrki löi minulle puhelimen kouraan, hän muistelee aamua, jollaista ei koskaan etukäteen uskonut joutuvansa kokemaan.

    Proskin jäi navettaan pelastamaan lehmiä. Hän kiteyttää kyseisen päivän yhteen sanaan: surkea.

    – Navetta ja vuosikymmenien työ menivät kahdessakymmenessä minuutissa hukkaan.

    Jyrki Proskin ja Satu Hyvärinen ovat päättäneet tehdä kaikkensa, jotta uusi navetta olisi paloturvallinen.Matti Myller / YleTavoitteena paloturvallinen navetta

    Satu Hyvärisen mukaan ajatuksena oli heti tulipalon jälkeen se, että tilalle tehdään mahdollisimman nopeasti uusi navetta.

    Tulipalossa menehtyi yli kolmekymmentä lehmää. Hengissä säilyi runsaat viisikymmentä eläintä, jotka ovat tähän saakka olleet väistötiloissa kolmessa eri navetassa, teltassa ja ulkoaitauksissa.

    Tilan eläimet ovat olleet tulipalon jälkeen väistötiloissa muun muassa teltassa ja ulkoaitauksessa.Matti Myller / Yle

    Nyt eläimillä on edessä muutto, sillä Siilinjärven Hamulaan on valmistunut uusi navetta.

    Tilalla on pyritty tekemään kaikki, jotta pikavauhtia pystyyn noussut 1 500 neliön navetta ei koskaan palaisi. Tuotantorakennuksessa on käytetty palamattomia rakenteita eli betonia, massiivisia liimapuurakenteita ja palamattomia villaeristeitä.

    Vakuutusyhtiö LähiTapiolan riskipäällikkö Juhani Savolainen on näkemästään innostunut.

    – Tämän rakennuksen yhteyteen ei ole rakennettu lämpökeskuksia, ei moottoriajoneuvosuojia, eikä rehu- ja kuivikevarastoja, joissa on suuri palokuorma, hän iloitsee.

    Värtinahon tilan uusi navetta on pyritty tekemään mahdollisimman paloturvalliseksi.Matti Myller / YlePalokuormaaja pois navetasta

    Värtinahon tilan uudessa navetassa on pyritty tekemään moni asia toisella tavalla. Pienkuormaaja oli syynä vanhan navetan tulipaloon, ja se on myös suomalaisten maatilojen yleisimpiä tulipalon aiheuttajia.

    – Omakohtaisella kokemuksella voin sanoa, että pienkuormaajat ovat melkoisia riskejä, Proskin sanoo.

    Maatiloilla yleisesti käytössä olevien pienkuormaajien on epäilty aiheuttaneen useita tulipaloja.Matti Myller / Yle

    Hän on ryhtynyt omalla tilallaan sanoista tekoihin. Kuormaajaa varten on hankittu erillinen säilytyskontti, ja ajoneuvoon on asennettu automaattisesti laukeava palon sammutuslaitteisto.

    Vastaavanlainen, 170 asteen kuumuudessa laukeava sammutuslaitteisto löytyy navetan sähköpääkeskuksesta. Eläintiloihin on puolestaan asennettu savuun reagoiva palovaroitin, jonka pitäisi mahdollistaa alkusammutuksen aloittaminen ja eläinten pelastaminen.

    Sähköpääkeskukseen on asennettu automaattisesti laukeava palon sammutuslaitteisto. Vastaavanlainen laitteisto on asennettu maatilan pienkuormaajaan.Matti Myller / YleRatkaisu löytyy viljelijän korvien välistä?

    LähiTapiolan riskipäällikön Juhani Savolaisen mukaan suurimmat ongelmat ovat vanhoissa navetoissa. Monissa 1970–1990-luvuilla rakennetuissa navetoissa on palo-osastoimattomia rakenteita, ja esimerkiksi lämpökeskus ja sosiaalitilat on usein rakennettu navetan yhteyteen.

    – Aikaisemmin oli tapana tehdä eläinsuojan päätyyn rehu- ja kuiviketilat, jolloin siellä on suuri palokuorma, pommi, odottamassa. Noin 80 prosenttia navettapaloista lähtee liikkeelle rehutiloista, hän muistuttaa.

    Riskipäällikkö Juhani Savolaisen mukaan niin lämpökeskus kuin rehu- ja kuivikevarastokin kannattaa sijoittaa erilleen navetasta.Matti Myller / Yle

    Värtinahon tilalla paloturvallisuuteen on panostettu rahallisesti, mutta apua tulipalojen ehkäisemiseen uskotaan löytyvän myös viljelijän korvien välistä.

    – Jokainen ajattelee, että ei meille satu. Niin minäkin ajattelin, Proskin toteaa.

    Historiallinen nimitys: Ilmavoimat nimitti naisen ensimmäistä kertaa hävittäjälentolaivueen komentajaksi

    Historiallinen nimitys: Ilmavoimat nimitti naisen ensimmäistä kertaa hävittäjälentolaivueen komentajaksi


    Siilinjärven Rissalassa toimiva Karjalan lennoston hävittäjälentolaivue 31 saa Ilmavoimien historian ensimmäisen naispuolisen laivueen komentajan. Hävittäjälentolaivue 31:n komentajaksi on nimitetty ensi vuoden alusta lähtien everstiluutnantti...

    Siilinjärven Rissalassa toimiva Karjalan lennoston hävittäjälentolaivue 31 saa Ilmavoimien historian ensimmäisen naispuolisen laivueen komentajan.

    Hävittäjälentolaivue 31:n komentajaksi on nimitetty ensi vuoden alusta lähtien everstiluutnantti Inka Niskanen, joka on myös kautta aikojen korkea-arvoisin naisupseeri Suomen puolustusvoimissa. Everstiluutnantti on Maa- ja Ilmavoimien kuudenneksi korkein arvo.

    Niskanen ylennettiin everstiluutnantiksi kesäkuussa. Hän siirtyy Rissalaan Maanpuolustuskorkeakoulusta Helsingistä, jossa hän toimii ilmasotaopin opettajana.

    44-vuotias Inka Niskanen seuraa laivueen komentajan tehtävässä everstiluutnantti Tomi Böhmiä, joka siirtyy Ilmavoimien esikuntaan osastoesiupseeriksi suunnitteluosastoon. Hävittäjälentolaivue 31:ssä on henkilöstöä tilanteesta riippuen 50–100 ja koneita 20–25. Koko Karjalan lennoston komentaja on eversti Timo Herranen.

    Ilmavoimat tai Maanpuolustuskorkeakoulu eivät ole tiedottaneet nimityksestä virallisesti, vaan siitä kertoi ensimmäisenä Savon Sanomat. Tästä syystä Niskanen ei ole ollut tavoitettavissa kommenttia varten. Tieto nimityksestä on kuitenkin vahvistettu myös Ylelle.

    Karjalan lennoston tuoreen historiateoksen mukaan Niskanen tuli lennostoon vuonna 2001 ja pääsi Hornet-koulutukseen seuraavana vuonna. Hän on ensimmäinen ja edelleen ainoa suomalainen Hornet-lentokoulutuksen saanut naislentäjä.

    22.11. 12.58: Jutusta poistettu kohta, jossa sanottiin Savon Sanomia siteeraten Niskasen kuuluvan myös maailmanlaajuisesti ensimmäisten hävittäjälentäjäksi koulutettujen naisten joukkoon. Väite on tulkinnanvarainen, sillä naisia on ollut hävittäjälentäjinä muun muassa toisessa maailmansodassa.

    Jätteiden mukana palaa miljoonien edestä arvokkaita metalleja – tutkijat löysivät menetelmän, jolla ne voidaan saada talteen tuhkasta

    Jätteiden mukana palaa miljoonien edestä arvokkaita metalleja – tutkijat löysivät menetelmän, jolla ne voidaan saada talteen tuhkasta


    Laboratorion vetokaapissa nököttävän laitteen ulkonäkö on pettävä. Johdoista ja putkista koostuva viritys on reaktori, jonka sisältämälle tekniikalle povataan suurta kaupallista menestystä. – Me kokeilimme tätä ennen useita versioita...

    Laboratorion vetokaapissa nököttävän laitteen ulkonäkö on pettävä. Johdoista ja putkista koostuva viritys on reaktori, jonka sisältämälle tekniikalle povataan suurta kaupallista menestystä.

    – Me kokeilimme tätä ennen useita versioita nähdäksemme, mikä toimii ja mikä ei toimi. Tämä toimii, myhäilee reaktorin kehittänyt Itä-Suomen yliopiston tutkija David Lane.

    Tohtori David Lane on rakentanut reaktorin, jossa tuhkasta voidaan erottaa arvokkaita metalleja.Toni Pitkänen / Yle

    Australialainen Lane on yksi yliopiston pienhiukkas- ja aerosolitekniikan laboratoriossa työskentelevistä tutkijoista, joiden tavoitteena on kehittää menetelmä, jolla jätteenpolttolaitoksella syntyvästä tuhkasta voidaan ottaa talteen arvokkaat metallit.

    Professori Jorma Jokiniemen mukaan tämä tavoite on nyt saavutettu.

    Jätteenpolttolaitokselta tuleva tuhka kuumennetaan ja kaasuunnutetaan reaktorissa jopa tuhanteen asteeseen, minkä jälkeen siitä on pystytty ottamaan talteen esimerkiksi puhdasta sinkkiä ja kuparia.

    – Niistä voidaan tehdä nanomateriaaleja erilaisiin sovelluksiin, kuten esimerkiksi elektroniikkaan ja kosmetiikkaan, Jokiniemi selittää.

    Reaktorikäsittelyn tuloksena sinkistä syntyy mikroskooppisen pientä nanomateriaalia, jota voidaan käyttää esimerkiksi kosmetiikassa.Toni Pitkänen / YleMiljoonien eurojen mahdollisuus

    Professori Jorma Jokiniemen mukaan jätteenpoltosta syntyvän tuhkan sinkki- ja kuparipitoisuudet ovat samaa luokkaa kuin esimerkiksi Talvivaaran malmissa. Alustavia laskelmia metallin arvosta on toistaiseksi tehty vain yhden jätteenpolttolaitoksen osalta, mutta ne ovat jo sellaisenaan lupaavia.

    – Kyllähän siinä puhutaan miljoonista euroista, Jokiniemi myöntää.

    Hän muistuttaa, että jätteenpolttolaitos maksaa metalleja sisältävän tuhkan hyödyntämisestä, kun taas kaivannaisteollisuus joutuu vastaavan metallimäärän saadakseen kaivamaan malmin maasta ennen kuin se pääsee jalostamaan sitä.

    Professori Jorma Jokiniemen mukaan jätetuhkassa on miljoonien arvosta metallia.Toni Pitkänen / Yle

    Itä-Suomen yliopistossa kehitetty menetelmä on poikkeuksellinen, sillä maailmalla on tähän saakka kehitetty happoliuotukseen perustuvia menetelmiä metallien ottamiseksi talteen. Jokiniemen mielestä uusi menetelmä on parempi, sillä siinä ei synny lainkaan ongelmallisia ainejäämiä.

    Uudelle ja puhtaammalle menetelmälle uskotaan olevan runsaasti kysyntää, sillä pelkästään Suomessa on kymmenkunta jätteenpolttolaitosta, joissa syntyy vuodessa arviolta jopa 300 000 tonnia tuhkaa.

    Vantaan Energia haluaa puhdistaa omat tuhkansa

    Jokiniemen johtama tutkijaryhmä selvittää parhaillaan yhdessä joensuulaistutkijoiden kanssa, miten voidaan hyödyntää myös sitä osaa tuhkasta, joka ei haihdu kuumennettaessa.

    – Siitä voidaan tehdä katalyyttimateriaalia, jota voidaan käyttää katalysaattorissa. Myös tämä hyödyntäminen näyttää lupaavalta.

    Kaksivuotisessa tutkimushankkeessa ovat Itä-Suomen yliopiston lisäksi mukana Energiateollisuus ry, Vantaan Energia, Riikinvoima, Helsingin seudun ympäristöpalvelut (HSY) ja Fortum Waste Solutions.

    Metallien talteen ottamista tuhkasta on toistaiseksi kokeiltu vain laboratorio-olosuhteissa.Toni Pitkänen / Yle

    Vantaan Energia on mukana myös toisessa hankkeessa, jossa tuhka pyritään pesemään puhtaaksi jo jätteenpolttolaitoksella.

    – Meillä on tavoitteena olla maailman ensimmäinen jätteenpolttolaitos, joka puhdistaa itse omat tuhkansa, hymyilee Vantaan Energian tuotantojohtaja Kalle Patomeri.

    Vantaan Energian hankekumppanina on ylöjärveläinen Global Ecoprocess Services -yhtiö. Se on kehittänyt oman EPSE-menetelmän, jolla Vantaan jätevoimalan savukaasupesurin vettä on tarkoitus käyttää hienojakoisen tuhkan pesemiseen. Prosessin lopputuloksena pitäisi olla puhdasta vettä, puhdasta tuhkaa ja metallisakkaa.

    Patomeren mukaan hankkeen laboratoriokokeet ovat onnistuneet niin hyvin, että edessä on pian demolaitoksen rakentaminen.

    Tuhkasta tiesuolaa?

    Riikinvoiman ekovoimalaitoksella syntyy nykyisin neljää erilaista tuhkaa, jotka Fortum Waste Solutions eli entinen Ekokem käsittelee.

    Osa tuhkasta voidaan käyttää maanrakentamiseen esimerkiksi kaatopaikoilla, kun taas kaksi pölymäisessä muodossa olevaa tuhkalaatua kuuluvat vaarallisiin materiaaleihin, joiden hyödyntäminen on nykyisin vaikeaa.

    Jätteenpoltosta syntyy useaa erilaista tuhkaa.Toni Pitkänen / Yle

    – Toiveissa on tulevaisuudessa pystyä pesemään toinen pölymäinen tuhkalaatu tiesuolan tekemistä varten, kertoo Fortum Waste Solutions -yhtiön tuotelinjapäällikkö Jan Österbacka.

    "Edullisempaa kaukolämpöä"

    Jätteenpolttolaitokset ovat kiinnostuneita tuhkan hyödyntämis- ja käsittelymahdollisuuksista, sillä tuhkasta on niille nykyisin pelkkää harmia ja kuluja.

    – Tuhkasta tulee meille vuosittain parin miljoonan euron kulut, tunnustaa Vantaan Energian Kalle Patomeri.

    Myös Riikinvoiman toimitusjohtajan Juha Räsäsen mukaan tuhkasta syntyvä kuluerä on suuri.

    – Jos merkittävä osuus näistä kustannuksista jäisi pois, niin sehän tarkoittaa sekä edullisempia jätteen käsittelykustannuksia että edullisempaa kaukolämpöä, hän suomentaa.

    Toimitusjohtaja Juha Räsäsen mukaan tuhka on Riikinvoiman jätteenpolttolaitokselle merkittävä kuluerä.Toni Pitkänen / Yle
    Joensuun taidemuseo liittyi Sydneyn oopperatalon, Disneyn prinsessalinnan ja Sevillan kaupungintalon ketjuun

    Joensuun taidemuseo liittyi Sydneyn oopperatalon, Disneyn prinsessalinnan ja Sevillan kaupungintalon ketjuun


    Taidemuseon julkisivu pullistuu, väreilee, hajoaa tiiliksi ja lopulta tiilet tippuvat katsojien edestä ja taideteokset valuvat ikkunoista ulos kadulle ja liikkuvat pitkin seinäpintaa. Tällaisen visuaalisen elämyksen näyttää julkisivuun...

    Taidemuseon julkisivu pullistuu, väreilee, hajoaa tiiliksi ja lopulta tiilet tippuvat katsojien edestä ja taideteokset valuvat ikkunoista ulos kadulle ja liikkuvat pitkin seinäpintaa. Tällaisen visuaalisen elämyksen näyttää julkisivuun heijastettava kolmiulotteinen videoteos Joensuussa.

    Näky-taideteoksella taidemuseo haluaa kertoa siitä mitä rakennuksen sisällä on. Idea lähti kasvamaan intendentti Ulla Pennasen aloitettua suunnittelemaan käyttöä apurahalle, jonka Jenny ja Antti Wihurin rahasto museolle myönsi.

    Tekniikkaa kutsutaan 3D-mäppäykseksi ja sillä on tehty näyttäviä projisointeja maailmalla, mm. Sydneyn oopperatalolla ja Disneyn huvipuistoissa. YouTubeen on kuvattu Sevillan kaupungintalon julkisivuun tehty teos.

    Joensuussa pääsuunnittelusta vastaa kuopiolainen taiteilija-arkkitehtipari Jaana Partanen ja Heikki Lamusuo. Tekniikkaa käytetään koko ajan enemmän, mutta hinta on vielä este jokapäiväiseen toimintaan. Joensuussa tiimissä on 10 ihmistä. Opinnäytetyö vuodelta 2012 esittelee tekniikan käyttöä Suomessa tuolloin. (Hanna Pekkola: Video mapping ja 3D-projisointi)

    Wau-efektiä kahdeksan minuutin mittaisessa esityksessä riittää.

    – Tarkoitus on, että tämä poikkeaa siitä tavanomaisesta staattisuudesta ja pysähtyneisyydestä, joka on museoista luotu kuva, kertoo intendentti Ulla Pennanen.

    Kuvataiteella on kova imu, ainakin kun Amos Rex- taidemuseon Helsingissä saamaa suosiota katsotaan.

    – Kaikki uusi kiinnostaa. Nyt kun Amos Helsingissä on esitellyt uutta tekniikkaa, niin kyllä täällä Joensuussa ollaan ajan hengessä mukana.

    Joensuun Taidemuseo sai sadantuhannen euron apurahan teemalla Näyn toteuttamiseen. Jatkoa tulee helmikuussa museon sisätiloihin. Silloin esillä on Täky, josta ei vielä kerrota enempää. Näky esitetään kaikkiaan kahdeksan kertaa.