Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    Purkutaidetta tehdään nyt ympäri Suomea:

    Purkutaidetta tehdään nyt ympäri Suomea: "On turhanaikaista seisottaa rakennuksia tyhjillään" – Bandidosin purettava kerhotalokin sai uuden ilmeen


    Keravan Veräjäkujalla on lauantaisena iltapäivänä leppoisa tunnelma. DJ soittaa vinyylevyiltä hip hop -biittejä, pieni pop up -kahvila tarjoaa kuumaa juotavaa ja makoisaa purtavaa. Spraymaalipurkit kolisevat ja sihisevät kuin pienet...

    Keravan Veräjäkujalla on lauantaisena iltapäivänä leppoisa tunnelma. DJ soittaa vinyylevyiltä hip hop -biittejä, pieni pop up -kahvila tarjoaa kuumaa juotavaa ja makoisaa purtavaa. Spraymaalipurkit kolisevat ja sihisevät kuin pienet käärmeet.

    Nesteen entinen huoltoasema on saanut purkutuomion, mutta ennen lopullista kuoliniskua se nousee vielä kerran tuhkasta kuten Feeniks-lintu – täynnänsä värikkäitä graffiteja ja maalauksia.

    Graffitin tekemistä Keravalla.Jussi Mankkinen / Yle Uutiset

    Graffititaiteilijalle tämänkaltainen purettavaksi tuomittu rakennus on tilaisuus, jota ei voi ohittaa.

    – Harvalla meistä on sellaista työhuonetta tai ylipäänsä tilaa, jossa voisi maalata jotakin tällaista, eikä tämänkaltaisia paikkoja löydy ulkoakaan pilvin pimein. Myös sijainti on huippu – tie menee ihan vierestä ja tänne on hyvä näkyvyys. Lisäksi on kivaa päästä testaamaan erilaisia pintoja ja erilaisia ulottuvuuksia, graffititaiteilija Marko "Acton" Saarelainen toteaa.

    Oikealle syntyy japanilaistyylinen maalaus Bobo-koirasta.Jussi Mankkinen / Yle

    Pinnoilla Saarelainen viittaa tiileen ja maalattuun teräkseen, joilla jo vuosia tyhjillään ollut kahvio-huoltoasema on verhoiltu. Tavallisesti Saarelainen maalaa kirjaingraffiteilla oman taiteilijanimensä, mutta tällä kerralla vihreävoittoisessa maalauksessa lukee Herkko, joka on hänen poikansa nimi.

    – Päädyin pidempään nimeen kun huomasin, että täällä on tilaa maalata vaikka kuinka paljon.

    Ville Valkeisenmäki, Bobo ja Henrietta Jylhä.Jussi Mankkinen / Yle

    Huoltoasemaa koristetaan perinteiseen graffitityyliin, mutta sinne tehdään myös seinämaalauksia. Ville Valkeisenmäki ja Henrietta Jylhä sutivat tummankeltaista maalia valkealle, ajan patinoimalle seinäpinnalle. Mallina on pariskunnan Bobo-koira, joka edustaa japanilaista shiba-rotua. Myös seinämaalauksesta tulee japanilaistyylinen.

    – Harvoin pääsee tekemään seinämaalauksia laillisesti mihinkään isompaan pintaan. Tässä on mukavaa myös se, että koska olen Keravalta kotoisin, tämä Nesteen huoltoasema on minulle hyvin tuttu paikka, Jylhä kertoo. isompaa pintaa makeata ja koska itse olen keravalainen ja keravalta kotoisin niin tämä neste on erittäin tuttu.

    Hylätty huoltoasema saa uuden ilmeen.Jussi Mankkinen / YleMaailmalla purkutaide on jo ilmiö

    Viime aikoina purkutaide on saanut jalansijaa ympäri Suomea. Keravalla toteutettiin purkutaidehanke jo vuonna 2016, jolloin yli sata taiteilijaa teki maalauksia lähes 5000 neliömetrin kokoiseen liikekiinteistöön.

    Viime vuonna Järvenpäässä maalattiin Perhelän kortteli, kun taas Tuusulassa Jokelan vanha päiväkoti sai uuden ilmeen. Pasilan entisellä asemalla järjestettiin Purkajaiset-tapahtuma, ja sinne tehtiin muraaleja ulkomaalaisten taiteilijoiden voimin. Mäntyharjulla taas maalattiin viime kesänä purkutuomion saanut kerrostalo aivan uuteen uskoon.

    Purkutaidetta Helsingin Kyläsaaressa.Jussi Mankkinen / Yle

    Uusimpia kotimaisia purkutaidekohteita edustaa Helsingin Kyläsaaressa sijaitseva rakennus, joka on aiemmin ollut moottoripyöräkerho Bandidosin hallinnassa.

    – Kulttuuri- ja taidepuolen ihmiset ovat kroonisen persaukista jengiä, jonka rahalliset resurssit ovat hyvin vähäisiä. Samaan aikaan Suomi on täynnä tyhjillään olevia rakennuksia. Purkutaiteen kohdalla isketään kaksi kärpästä yhdellä iskulla – tarve ja tilaresurssit. Mielestäni on todella turhanaikaista seisottaa taloja tyhjillään, graffititaiteilija Jouni "Psyke" Väänänen toteaa.

    Jouni "Psyke" VäänänenJussi Mankkinen / Yle

    Väänänen vetää Purkutaide-projektia, jonka ideana nimenomaan on kartoittaa ja avata tyhjillään olevia tiloja taide- ja kulttuuritoiminnalle – "taidetta purettaviin kiinteistöihin", kuten projektin slogan kulkee.

    Suomeen purkutaide on rantautunut maailman isoista metropoleista. Pariisissa toteutettiin vuonna 2013 iso purkutaidehanke, ja Berliinin viimevuotisesta, 165:n taiteilijan The Haus -projektista tuli hitti, jonne jonotettiin jatkuvasti.

    – Maailmalla tämä on yhä enemmän ja enemmän trendaava juttu. Suomessa olemme pyrkineet Purkutaide-projektin tiimoilta luomaan tästä kansallista ilmiötä, Väänänen sanoo.

    Jouni "Psyke" Väänäsen graffiti Helsingin Kyläsaaressa.Jussi Mankkinen / YlePurkutaiteen arvo tulee tilapäisyydestä

    Mutta mitä järkeä sitten oikeastaan on tehdä aikaa ja vaivaa vaativa taideteos paikkaan, joka voidaan purkaa pois hetkenä minä hyvänsä? Jouni Väänäsen mukaan osa purkutaiteen arvosta tulee nimenomaan sen tilapäisyydestä ja hetkellisyydestä.

    – Kun teimme toissa vuonna Keravalla purkutaidetta, innostuivat paikalliset siitä sen verran voimakkaasti, että he olivat suorastaan murheellisia, kun rakennukset purettiin. Ehkä he ymmärsivät, että kyseinen taide oli heille merkityksellistä ja että se antoi heille elämyksiä, ja että menetyksen tunne itsessään oli arvokas kokemus.

    Pete "Hende" Niemisen graffiti viittaa Kyläsaaren kiinteistön menneisyyteen moottoripyöräkerhon tilana.Jussi Mankkinen / Yle

    Marko Saarelaisen mukaan taas purkutaiteen tilapäisyys toisaalta harmittaa, mutta toisaalta koko prosessista löytyy runsaasti hyviäkin puolia.

    – Yksi selkeä osa graffititaidetta on performanssi eli itse maalaustilanne. Tällaisissa tapauksissa pääosissa ovat myös yhteisöllisyys ja hyvä fiilis. Täytyy muistaa, että nykyisin kaikki ne seinät, joihin saa maalata luvallisesti ovat väliaikaistapauksia. Eli tässä hommassa kamera on välttämätön asia – sinnehän ne muistot sitten jäävät, Marko Saarelainen summaa.

    Purkutaidetta Helsingin Kyläsaaressa.Jussi Mankkinen / Yle
    Suuntaatko kesällä Tallinnaan, Lofooteille vai trendaavaan Albaniaan? Kokosimme kirjavinkkejä matkakohteen mukaan

    Suuntaatko kesällä Tallinnaan, Lofooteille vai trendaavaan Albaniaan? Kokosimme kirjavinkkejä matkakohteen mukaan


    Tallinna – Ilmar Taska: Pobeda 1946 Tämän kirjan jälkeen Tallinnan mukulakivikatuja on vaikea kulkea vilkuilematta taakseen. Taska kuvaa arkiseen tyyliin sodanjälkeistä Viroa ja sen tukahtunutta ilmapiiriä. Kaikesta on puutetta, kaikkea on syytä...

    Tallinna – Ilmar Taska: Pobeda 1946

    Tämän kirjan jälkeen Tallinnan mukulakivikatuja on vaikea kulkea vilkuilematta taakseen. Taska kuvaa arkiseen tyyliin sodanjälkeistä Viroa ja sen tukahtunutta ilmapiiriä. Kaikesta on puutetta, kaikkea on syytä pelätä. Keneenkään ei voi luottaa. Vaikka kieli on toteavaa, osaa Taska luoda ahdistavan tunnelman.

    Tallinnan rannassa laivaturistia tervehtivät Pagarin rakennukset ovat keskeisessä osassa romaanissa. Sen tyrmien suojissa nujerrettiin perusteellisesti kansan vapaudentahto.

    Kirjan nimi tulee tietenkin Suomessakin tunnetusta neuvostoautosta, jota valmistettiin vuosina 1946–1958.

    Ilmar Taska on kotimaassaan Virossa tunnettu elokuva- ja tv-mies. Hän syntyi Siperiassa, jonne hänen perheensä oli karkotettu. Moskovassa elokuva-alaa opiskellut Taska on työskennellyt Hollywoodissakin. Hän myös perusti Viron ensimmäisen yksityisen tv-kanavan. Taska on aiemmin kirjoittanut novelleja. Pobeda 1946 on hänen esikoisromaaninsa.

    Jos ei nappaa, kokeile tätä: Sofi Oksanen, Minne kyyhkyset katosivat

    Öinen maisema Napolissa.Beboplu / Pixabay

    Napoli – Elena Ferrante: Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät

    Napoli on päässyt taas matkailijoiden suosioon, kun mafiakaupungin mielikuvaa on saatu pikku hiljaa purettua.

    Italialaisen Elena Ferranten Napoli-sarja on edennyt suomennettuna jo kolmanteen osaan. Maailmalla ilmiöksi muuttunut kirjasarja on koukuttanut lukijat myös Suomessa. Kiinnostavuutta lisää se, ettei kirjailijan henkilöllisyyttä ole varmuudella selvitetty. Vahvana ehdokkaana on italialainen kääntäjä Anita Raja. Hänen miehensä on kuuluisa italialainen nykykirjailija Domenico Starnone. Pariskunta vieraili Suomessa keväällä Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaalin aikaan.

    Napoli-sarjassa seurataan kahden napolilaisen tytön Elenan ja Lilan elämää. Heidän elämäntarinansa alkaa Napolin köyhistä työläiskortteleista. Kolmannessa romaanissa ystävykset ovat jo aikuistuneet ja elämä vie heitä eri suuntiin. Ystävyys kuitenkin säilyy, vaikka yhteiskunta ympärillä kuohuu ja muuttuu hurjaa vauhtia.

    Jos ei nappaa, kokeile tätä: Tahar Ben Jelloun, Napolin ihme

    Talo Ahvenanmaalla.Finmiki / Pixabay

    Ahvenanmaa – Sally Salminen: Katrina

    Ahvenanmaa täyttyy kesällä turisteista. Saarella syödään gourmet-ruokaa ja maistellaan paikallisia siidereitä.

    Sally Salmisen vuonna 1936 julkaistu Katrina antaa hieman toisenlaisen lähestymiskulman saareen. Suomen aurinkoisimpana kolkkana tunnettu saari näyttäytyy romaanissa ankarana ja karuna. Teoksessa on samaa henkeä kuin Myrskyluodon Maijassa, sillä myös Katrina kuvaa vahvaa naista.

    Pohjanmaalta kotoisin oleva Katrina muuttaa rakkauden perässä Ahvenanmaalle. Suhde on kuitenkin jonkinlainen pettymys, sillä mies on paljon merillä ja osoittautuu varsinaiseksi nahjukseksi. Vaimo joutuu ottamaan vastuun perheen pyörittämisestä. Lisäksi vahvatahtoinen Katrina haluaa ottaa paikkansa yhteisössä.

    Katrina oli ilmestyessään varsinainen bestseller. Siitä otettiin ilmestymisvuotena peräti 15 painosta. Lisäksi se oli pitkään yksi käännetyimmistä suomalaisromaaneista.

    Sittemmin romaani ja kirjailija vaipuivat unholaan. Finlandia-palkittu kirjailija Juha Hurme halusi tuoda teoksen uudelleen päivänvaloon ja hänen uusi käännöksensä ilmestyi tänä keväänä.

    Jos ei nappaa, kokeile tätä: Leena Virtanen, Noitanaisen älä anna elää

    Kanavanäkymä Kööpenhaminasta.Rolypolys / Pixabay

    Kööpenhamina – Kim Leine: Kuilu

    Kööpenhamina mielletään nuorekkaaksi ja nykyaikaiseksi kaupungiksi, vaikka silläkin on pitkä historia. Kim Leinen kirjassa Kuilu pääsee kurkistamaan historiallisemman Kööpenhaminan kaduille ja kapakoihin.

    Kirjan päähenkilöinä ovat kaksoset, jotka nuoruuden vimmassa käyvät sotimassa muun muassa Suomen sisällissodassa. Paluu kotiin Kööpenhaminaan ei onnistukaan helposti, sillä sota on jättänyt jälkensä molempiin.

    Yleensä iloisena ja aurinkoisena kuvattu Kööpenhamina saa Leinen kirjoissa synkät ja rappiolliset kasvot.

    Samaa synkkämielisyyttä voi kohdata myös Leinen palkitussa Ikuisuusvuonon profeetat -kirjassa. Siinä tapahtumat siirtyvät melko pian 1800-luvun lopun Kööpenhaminasta Grönlantiin, mutta Tanskan maita sekin.

    Leine on syntyjään norjalainen, mutta muutti teini-ikäisenä Kööpenhaminaan. Monenlaisia vastoinkäymisiä elämässään kokenut Leine ryhtyi kirjailijaksi vasta kypsällä iällä. Viidentoista Grönlannissa vietetyn vuoden jälkeen Leine asuu jälleen Kööpenhaminassa. Hän on saanut muun muassa Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon.

    Jos ei nappaa, kokeile tätä: Jussi Adler-Olsen, Selfiet

    Himaren ranta eteläisessä Albaniassa.Alice Key Studio / Pixabay

    Albania – Pajtim Statovci: Tiranan sydän

    Albania kiehtoo, koska tiedämme siitä melko vähän. Maantieteelliset faktat tunnetaan ja kohta myös sen kauniit rannat, sillä maasta on tulossa kovaa vauhtia uusi Kroatia.

    Mutta millaisia ovat ihmiset, ja millainen tunnelma maassa on? Niitä voi aistia Pajtim Statovcin toisessa romaanissa Tiranan sydän. Kirjailija on syntynyt entisen Jugoslavian alueella ja muuttanut lapsena perheensä mukana Suomeen. Statovci on taustaltaan Kosovon albaaneja.

    Tiranan sydän -romaanissa on ennen kaikkea kyse identiteetistä, mutta samalla se kertoo albaanien historiasta. Vanhat tarinat ja myytit ovat tärkeässä osassa, mikä auttaa ymmärtämään maan mentaliteettia.

    Jos ei nappaa, kokeile tätä: Ismail Kadaré, Särkynyt huhtikuu

    Maisema Lofooteilta.Manolo Franco / Pixabay

    Lofootit – Morten Strøksnes: Merikirja

    Pohjois-Norja on ollut suomalaisille perinteinen kesälomakohde. Ennen kaikkea Lofootit siintää monien mielessä sumuisena ja arvoituksellisena.

    Morten Strøksnesin tositapahtumiin perustuvassa Merikirjassa pyydystetään mystistä jäähaita Lofoottien vesillä. Kyseessä ei ole kuitenkaan kalastuskirja, vaan filosofinen sukellus mereen. Esiin nousevat ennen kaikkea ekologiset kysymykset. Romaanin päähenkilöinä ovat meri ja sen syvyyksissä asusteleva jäähai, joka voi elää jopa 500-vuotiaaksi.

    Strøksnes tulee kertoneeksi kirjassaan paljon Lofoottien ja Pohjois-Norjan historiasta. Myös jylhät maisemat piirtyvät selvästi esiin. Merikirjaa voi pitää melkeinpä tietokirjana, joten se kannattaa lukea, jos suuntaa Lofooteille valaita katsomaan.

    Jos ei nappaa, kokeile tätä: Harri Ahonen, Pohjois-Norjan rannikkoreitit

    Turun linna.Ismo Pekkarinen / AOP

    Turku – Reijo Mäki: Gekko

    Turkuun, kuten moneen muuhunkin kotimaan kaupunkiin, kannattaa mennä kesällä. Jos historiallinen Turku on jo tullut tutuksi ja linna on koluttu moneen kertaan, voi rosoisempaa näkökulmaa hakea Vares-dekkareista.

    Gekko on 60 vuotta täyttävän Reijo Mäen tuorein Vares-kirja. Luettavaksi voi toki ottaa minkä tahansa turkulaisyksityisetsivästä kertovan kirjan. Valinnanvaraa on, sillä Vareksia on ilmestynyt jo 29 kappaletta.

    Vares-dekkarien avulla tutuksi tulee Turun ravintolaelämä, varsinkin kantabaari Uusi Apteekki. Tuopin ääressä viihtyvä renttuetsivä on selvitellyt rikoksia Turussa jo vuodesta 1986 lähtien. Monet romaanien tapahtumapaikoista ovat todellisia, mutta mukana on myös keksittyjä paikkoja.

    Uusin Vares tapahtuu loskaisessa ja pimeässä Turussa, mutta se antaa sopivan vastakohdan kesäiselle kaupungille.

    Jos ei nappaa, kokeile tätä: Riku Korhonen: Emme enää usko pahaan

    Teatteriammattilaisuus voi olla unelmana raskas – siskokset Aino, 27, ja Iida, 25, ovat kulkeneet sitä kohti työtä pelkäämättä ja pienin askelin

    Teatteriammattilaisuus voi olla unelmana raskas – siskokset Aino, 27, ja Iida, 25, ovat kulkeneet sitä kohti työtä pelkäämättä ja pienin askelin


    Vaasan kaupunginteatterin lippukassalla tiedetään Iida Hyyryläisen nimi ja lempipaikka katsomossa. Parhaimmillaan käyntejä kertyy useampi viikossa. Aino Hyyryläinen puolestaan kuvaa rakastumistaan teatteriin kuin uskonnolliseksi herätykseksi....

    Vaasan kaupunginteatterin lippukassalla tiedetään Iida Hyyryläisen nimi ja lempipaikka katsomossa. Parhaimmillaan käyntejä kertyy useampi viikossa.

    Aino Hyyryläinen puolestaan kuvaa rakastumistaan teatteriin kuin uskonnolliseksi herätykseksi. Teatteriryhmä Nya Rampenin Hamlet vuonna 2008 jätti lukiolaisnuorelle pakottavan tarpeen ryhtyä tekemään teatteria myös itse.

    – Teatterissa viehättää ainutkertaisuus. Se, mitä tapahtuu yleisön edessä, ei välttämättä tapahdu koskaan samalla tavalla uudelleen, Iida Hyyryläinen sanoo.

    Viime vuosina suurimmassa osassa Vaasan ylioppilasteatteri Rampin näytelmistä on näkynyt joko Ainon tai Iidan kädenjälki. Sisarukset ovat olleet esityksissä mukana muun muassa ohjaajina, käsikirjoittajina, näyttelijöinä ja puvustajina.

    Isosiskon ohjaus tuntui turvalliselta

    Vaikka molemmat ovat tehneet teatteria myös tahoillaan, matka on ollut sisaruksille suureksi osaksi yhteinen. Viimeksi keväällä Rampin Kohtauksia-tuotannossa Aino oli ohjaajana ja Iida näyttelijänä.

    – Meillä oli aluksi tiukka periaate siitä, että emme lähde mukaan samoihin juttuihin. Ajattelimme, että ei omaa siskoaan voi ohjata ja sanoa tälle, että nyt sinun täytyy vaikkapa itkeä, Aino sanoo.

    Yhteistyö on kuitenkin ollut luontevaa.

    – Aino on hirmu hyvä ja turvallinen ohjaaja, Iida sanoo.

    Ylioppilasteatterin myötä molemmat alkoivat haaveilla myös ammattilaisuudesta. Kehittymään pyrkiville harrastajapohjainen teatteri on mitä parhain kasvualusta.

    – Täällä on vapaus tehdä omia juttuja. Jos haluaa tehdä komediaa, saa tehdä komediaa, ja jos haluaa tehdä taidehiiviskelyä, saa tehdä sitä, Iida sanoo.

    Vaasalaiset Aino ja Iida Hyyryläinen pyrkivät tekemään teatterista itselleen työn.Jarmo Panula/YleSyksyllä kaupunginteatterin lavalle

    Teatteriammattilaisuudesta haaveileminen voi olla unelmana raskas. Esimerkiksi Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen linjalle otetaan sisään pääasiassa vain kaksitoista hakijaa vuosittain.

    Tammikuussa Ainolle kuitenkin aukesivat ovet teatterityöhön. Hän työskentelee Vaasan kaupunginteatterilla järjestäjänä, kuiskaajana ja tarpeistonhoitajana. Syksyllä hän nousee ensimmäistä kertaa lavalle Hyvää yötä, Herra Hakkarainen -näytelmän Neiti Kreekulana.

    – Se on unelmaduuni. Viihdyn todella hyvin esimerkiksi järjestäjänä. Kun vain saa olla taiteessa kiinni ja nähdä näytelmän tekemisen prosessin, se on sellaista, missä haluan olla mukana, Aino sanoo.

    Iida opiskelee vielä Vaasan yliopistossa viestintätieteitä. Hänkin kuitenkin kehittää itseään jatkuvasti paremmaksi teatterintekijäksi.

    – Kun vaikka käyn katsomassa paljon teatteria, se kartuttaa osaamistani myös näyttelijänä. En edes kehtaa enää laskea, kuinka monta kertaa olen käynyt katsomassa kaupunginteatterilla Billy Elliotin.

    Kesällä Vaahteramäen Eemeli

    Tänä kesänä siskosten panos vaasalaiseen kulttuurielämään näkyy Rampin kesänäytelmässä Vaahteramäen Eemeli. Aino nousee lavalle näyttelijänä ja Iida on mukana puvustajana.

    Vuosien varrella Aino on muun muassa ohjannut Rampille Greasen sekä dramatisoinut teatterin lavalle Elias Koskimiehen tv-elokuvan Päivät kuin unta. Iida on ollut ohjaamassa ja käsikirjoittamassa muun muassa näytelmiä Game Over ja Olipa kerran.

    Rampin oman Ego-salin lavalla on vietetty satoja tunteja. Siellä palkitsevat kehittyminen ja onnistumisen kokemukset.

    – Esimerkiksi Kohtauksia-näytelmästä ajattelimme, että tällä haluamme jättää ihmisille avaran ja valoisan olon. Sellaisen, että katsojien sisälle tulisi ikään kuin lisää tilaa, Aino kertoo.

    – Sitten koeyleisössä joku kuvaili saamaansa fiilistä tismalleen samoin. Siitä tuli sellainen olo, että vau.

    Cledos räppää käsittämättömillä sanoilla ilman sanomaa:

    Cledos räppää käsittämättömillä sanoilla ilman sanomaa: "Haluan olla päihteettömänä esimerkkinä nuorille"


    "Made in Italy, on blehat Cledoksella Pull up kauppaan, poistin teetä satasella 3D mun vision niinku oisin fella Tällast saucee ei oo nähty yhtää kellää, ya" (Cledos: Made in Italy) Näillä sanoilla alkaa Cledoksen kappale Made in Italy....

    "Made in Italy, on blehat Cledoksella

    Pull up kauppaan, poistin teetä satasella

    3D mun vision niinku oisin fella

    Tällast saucee ei oo nähty yhtää kellää, ya"

    (Cledos: Made in Italy)

    Näillä sanoilla alkaa Cledoksen kappale Made in Italy. Sisältö ei välttämättä aukea, vaikka osaisi nuorisoslangia hyvinkin.

    Parikymppinen Cledos on noussut suomalaiseen musiikkiskeneen erittäin lyhyessä ajassa. Ensimmäinen kappale Töis julkaistiin reilu vuosi sitten ja sen musiikkivideo lähti heti lentoon. Tähän mennessä se on katsottu YouTubessa 1,2 miljoonaa kertaa.

    JVG:n luotsaama PME Records haistoi nuoressa räppärissä jotain uutta ja tarjosi levytyssopimuksen. Sen jälkeen Cledos on ollut mukana muun muassa Abreun ja Karri Koiran kappaleilla ja julkaissut kaksi EP-levyä. Cledos ehti olla jo myös ehdolla Vuoden tulokas -kategoriassa Emma Gaalassa.

    Tiputus Itä-Helsingistä Suomen musiikkibisneksen ytimeen on ollut nuorelle artistille todella iso. Yli vuosi sitten hän ei tuntenut alalta ketään ja oli hädin tuskin seurannut lainkaan kotimaista räppiä.

    – Kerran heitin moikat Elastiselle, tietämättä kuka hän on, Cledos kertoo.

    "Teen mitä haluan"

    Cledos, oikealta nimeltään Vladislav Heponen, saapuu haastatteluun mustissa. Jalassa on mustat suorat housut ja päällä musta huppari, jossa on hänen nimeään kantava kimaltava logo. Kirkkaan valkoiset tennarit rikkovat mustan linjan.

    Räppärin yhtenä tavaramerkkinä on omanlainen hiustyyli. Keskellä päätä on jakaus, josta vaalennetut hiukset levittäytyvät kahdeksi päänmyötäiseksi letiksi.

    – Olen ollut aivan pienestä pitäen kiinnostunut muodista ja äitini on työskennellyt muodin parissa. Otan vaikutteitan eri jutuista ja siitä muovautuu mun oma staili, Cledos kertoo.

    Cledos on kuunnellut lapsesta lähtien kaikenlaista musiikkia. Eminemin ja Snoop Doggin albumit olivat ensimmäiset levyt, jotka hän sai 6-vuotiaana. Hip hopin ja räpin lisäksi hänen kuulokkeissaan ovat soineet myös rock, punk ja metalli.

    Omaa musiikkiaan Cledos kuvailee suomenkieliseksi trap-musiikiksi. Se on yksi hip hopin tyylisuunta, joka syntyi 90-luvulla Yhdysvalloissa.

    – Tyylini on vapaa ja spontaani. En kauheasti kysele muiden mielipiteitä. Teen mitä haluan.

    – Pärjään hyvin ilman alkoholia, tupakkaa tai huumeita. Moni on yrittänyt tarjota, mutta olen sanonut, että jos olen pärjännyt tähän saakka näin hyvin, niin ei mun edelleenkään tarvitse kokeilla mitään, kertoo mustan vyön taekwondossa saanut Cledos.Juha Kivioja / Yle

    Cledos poikeaa rap-skenestä myös sillä, että hänen musiikistaan ei erityistä sanomaa löydy.

    – Jos ollaan rehellisiä, niin ei mulla ole mitään diippiä sanomaa. On vain spontaaneja biisejä, joita mä voin keksiä viidessä minuutissa kaveriporukassa. Ehkä ne kertovat siitä, mitä me tehdään frendien kanssa arjessa.

    Cledosin musiikintekeminen lähtikin liikkeelle juuri hänen omasta kahdeksan hengen kaveriporukastaan, joka kulkee nimellä Töis Squad. Siinä mukana olevilla jokaisella on omat vahvuusalueensa. Porukasta löytyvät muun muassa graafinen suunnittelija, kuvaaja ja editoija. Cledosin roolina on räpätä.

    – Ollaan suunniteltu musaa, vaatteita ja tehty mun musavideoita. Nyt ollaan tekemässä pop up -kauppaa jonnekin päin Helsinkiä. Meillä on paljon ideoita tulevaisuudelle. Joku päivä me tehdään elokuva.

    Päihteetön vaihtoehto

    Cledoksella on pakkomielle hampaiden pesemiseen. Hän harjailee legojaan jopa neljä kertaa päivässä. Sille ei löydy sen ihmeempää selitystä. Hän on tehnyt niin lapsesta lähtien. Myös musiikkivideolla hän heiluu hammasharja suussaan.

    Nuori räppäri elää muutoinkin terveellistä elämää. Pienestä pitäen hän on harrastanut monipuolisesti liikuntaa. Jo 6-vuotiaana hän aloitti taekwondon ja pari vuotta sitten hän sai siitä mustan vyön.

    Cledos ei ole koskaan kokeillut mitään päihteitä. Hän ei ole nähnyt siihen mitään syytä.

    – Pärjään hyvin ilman alkoholia, tupakkaa tai huumeita. Moni on yrittänyt tarjota, mutta olen sanonut, että jos olen pärjännyt tähän saakka näin hyvin, niin ei mun edelleenkään tarvitse kokeilla mitään.

    Yhä useampi suomalaisnuori jättää päihteet väliin. Cledos uskoo, että vuoteen 2018 mennessä moni on oppinut toisten tekemistä virheistä.

    – On siistiä olla malliksi nuorille ja muille, että aina ei tarvitse tehdä tuollaisia juttuja. Ei tarvitse vetää päihteitä, että olisi cool tai jotain.

    – Jos ollaan rehellisiä, niin ei mulla ole mitään diippiä sanomaa. On vain spontaaneja biisejä, joita mä voin keksiä viidessä minuutissa kaveriporukassa, kertoo räppäri Cledos.Juha Kivioja / Yle"En ole räppäri"

    Vuoden kestäneen musiikkiuransa aikana Cledos on saanut paljon positiivista palautetta freshistä tyylistään. Samalla Suomen trap-prinssiksi tituleerattua artistia ei moni ymmärrä. Varsinkin kun sanat voivat olla monelle täyttä hepreaa.

    – Totta kai niissä on järkeä, mutta jengi ei vaan ymmärrä. Ne ovat sisäpiirin läppiä ja omaa slangia, mitä me itse kehitetään.

    Cledos valmistelee parhaillaan ensimmäistä albumiaan ja se julkaistaan vielä tämän vuoden aikana. Muutaman vuoden päästä hän ei tiedä, tekeekö räppiä eneää ollenkaan.

    – Olen sanonut, että en ole räppäri, enkä yritä olla räppäri. En ole se tyyppi, joka kertoo syvällisiä tarinoita, vaan miltä musta tuntuu ja teen sitä soundia, mitä fiilaan itse. Siksi en ymmärrä, miksi ihmiset yrittävät verrata mua muihin räppäreihin, kun mä en ole läheskään mitään sinne päinkään.

    Katso: Cledos mukana Mikael Gabrielin keikalla YleXPopissa

    Keskiajan Tallinnan kaatopaikka on arkeologien onnela – Kalamajan maaperästä paljastuu 1400-luvun arki ja blingbling tuhansina esineinä

    Keskiajan Tallinnan kaatopaikka on arkeologien onnela – Kalamajan maaperästä paljastuu 1400-luvun arki ja blingbling tuhansina esineinä


    Suippokärkisiä kenkiä, puisia kampoja, matkamuistoja pyhiinvaelluksilta... Kun Tallinnan Kalamajan kaupunginosassa ryhdyttiin kesän korvalla kaivamaan perustuksia uusille asuintaloille, maasta alkoi odottamatta nousta yhä enemmän muistoja keskiajan...

    Suippokärkisiä kenkiä, puisia kampoja, matkamuistoja pyhiinvaelluksilta... Kun Tallinnan Kalamajan kaupunginosassa ryhdyttiin kesän korvalla kaivamaan perustuksia uusille asuintaloille, maasta alkoi odottamatta nousta yhä enemmän muistoja keskiajan elämästä.

    Arkeologiset kaivaukset ovat puolivälissä, mutta esineitä on löytynyt jo yli 15 000. Ne ovat valtaosin 1400-luvun viimeiseltä neljännekseltä.

    Viisi vuosisataa sitten esineet olivat rikkinäistä tai loppuun kulutettuja. Tallinnalaiset halusivat niistä eroon. Nyt ne ovat ainutlaatuinen kokoelma keskiajan konkretiaa, eivät vain Virossa vaan kaikkialla Itämeren alueen pohjoisosissa.

    Kaivauksilla on löytynyt niin aikuisten kuin lasten jalkineita, pääasiassa nahasta tehtyjä, teräväkärkisiä ja kannattomia.YIT1400-luvun koreilua. Myöhäiskeskiajalla oli tapana koristella vaatteita kirkkailla metallinapeilla. Tämä oli omistajansa vyössä.YIT

    Tallinnassa on tehty arkeologisia kaivauksia kaksi vuosisataa. Koskaan ei ole löydetty mitään yhtä mittavaa yhtä lyhyeltä ajanjaksolta, kertoo Tallinnan yliopiston tutkija Erki Russow Viron yleisradioyhtiölle ERR:lle. Iso määrä esineitä myöhäiseltä keskiajalta piirtää siitä poikkeuksellisen monipuolisen kuvan.

    Maaperän hapettomuuden ansiosta on säilynyt myös eloperäistä ainesta eli nahkaa, kangasta, puuta ja luuta. Sellaiset maatuvat yleensä nopeasti. Tallinnan myöhäiskeskiaikaa on tähän saakka jouduttu tulkitsemaan lähinnä keramiikkalöydöistä.

    1400-luvulla useimmilla oli puulusikka, harvalla metallinen. Harukkaa ei pohjoisessa vielä käytetty.YITPuukko 1400- tai 1500-luvulta.YITTallinna siivosi jätteensä esikaupunkiin

    Nykyisin perin trendikäs Kalamaja oli keskiajalla esikaupunki, jossa asui ennen muuta kalastajia. He saivat turvaa Tallinnan muureista, vaikka eivät kelvanneetkaan asumaan muurien sisäpuolelle itse kaupunkiin eli nykyiseen Vanhaankaupunkiin.

    Suurin osa esineistä vaikuttaa kuitenkin kaupunkilaisten omaisuudelta, ei sellaiselta, mikä olisi kuulunut kalastajien arkeen, sanoo kaivauksia johtavan Arheox-yrityksen arkeologi Rivo Bernotas.

    Siihen on aikakirjoissa selitys. Niiden perusteella tiedetään, että Tallinnan kaatopaikkajätteet oli määrätty viemään pois kaupungista, kertoo Russow.

    Arkeologit olivat etsineet kaatopaikkoja Kalamajan laitamilta, mutta mitään ei ollut löytynyt, kunnes uusien asuintalojen rakennustyömaa osoittautui odottamatta jättipotiksi.

    1400-luvun tai 1500-luvun alun ikkunalasiin oli maalattu soittoniekka. Takana näkyvä käsi kertoo, että kuvassa on kulkue. Tutkijat toivovat, että kaivauksissa löytyy myös soittajan seuralainen. Ikkunat, saati koristellut, eivät olleet keskiajalla tavallisia.YITLuusta tehty puikko oli keskiajalla tavallinen kirjoitusväline. Terävällä päällä kirjoitettiin vahataululle, tylpällä silotettiin pinta, kun tekstiä ei enää tarvittu.YITJeesus-patsas ja kampasimpukka

    Yksi erityispiirre löydöissä on jumalanpalveluksiin ja uskontoon liittyvien esineiden runsaus. Pyhiinvaelluksista kertovia merkkejä on saatu talteen peräti 25 – eli enemmän kuin tähän saakka koko Virossa yhteensä.

    Löydöt osoittavat, että Tallinnasta käytiin pyhiinvaelluksella muun muassa Belgiassa ja Saksassa sekä tietenkin Espanjan Santiago de la Compostelassa. Sieltä monet tuovat tänäkin päivänä mukanaan kampasimpukan kuoren, Pyhän Jaakobin tunnuksen.

    Tämän muiston toi joku Roomasta käytyään siellä pyhiinvaelluksella. Rooma oli yksi Euroopan pyhiinvaeltajien kolmesta pääkohteesta, mutta Kalamajasta löytyneet matkamuistot kertovat, että muuallekin taivallettiin syntien tähden.YITTässä 1300- tai 1400-luvulla tehdyssä sormuksessa lienee kuvana jokin myyttinen eläin. Goottilaiset piirteet tekevät löydöstä Virossa ainutlaatuisen.YIT

    Erityisiä löytöjä ovat myös lukuisat maalattujen ikkunalasien kappaleet ja varsinkin norsunluusta tehty pienoisveistos, jossa Jeesus jakaa taivaalliselta valtaistuimeltaan viimeisenä päivänä tuomioita ihmisille. Muualta Euroopasta löydetyissä vastaavissa veistoksissa on lähes poikkeuksetta Maria ja Jeesus-lapsi.

    Patsaan takana on omistajan merkki, jonka perusteella arvokas esine ei joutunut maan uumeniin jonkin kappelin purkujätteen seassa, vaan lienee kuulunut jollekulle kauppamiehelle, tutkijat arvelevat.

    Muodotaan erikoinen luinen noppa on peräisin 1300- tai 1400-luvulta. Lähin samanlainen on löytynyt Turun linnasta.YITArjen tavaraa: puisen kamman katkelma 1400-luvulta.YITRiipus 1400- tai 1500-luvulta on tutkijoiden mukaan todennäköisesti paikallista työtä. Tällaisiin koruihin oli varaa myös tavallisella väellä.YITLöytöjä voi käydä jo katsomassa

    Kaivaukset jatkuvat koko kesän, ja löytöjen puhdistamisessa ja konservoinnissa riittää tutkijoille töitä useiksi vuosiksi.

    Rakennusyhtiö YIT kertoo, että myöhemmin luvassa on näyttely. Jo nyt joitakin löydöistä on esillä osoitteessa Väike-Patarei 1.

    Kalamajan kaivaukset ovat vasta puolivälissä.YIT

    Tutkittavalla tontilla on kokoa noin 7 000 neliömetriä. Sille rakennetaan 3–4-kerroksisia taloja. Niille annettu nimi "Mündrik" viittaa keskiaikaisiin venemiehiin, jotka hoitivat liikennettä rannan ja kauppalaivojen välillä.

    Samaan aikaan Suomessa: Raaseporissa tutkitaan keskiaikaisen linnan liepeitä.

    Riikka Ala-Harja ihmettelee, miksei kuukautisia ole käsitelty lastenromaaneissa –

    Riikka Ala-Harja ihmettelee, miksei kuukautisia ole käsitelty lastenromaaneissa – "Ne ovat osa viidesluokkalaisen elämää"


    11-vuotias Ebba ihmettelee Korkeasaaren vessassa pikkareihinsa ilmestynyttä veritahraa. "Alkoiko ne nyt? Just nyt. Täällä. Korkeasaaressa. Mun kuukautiset." Eikä oma äiti tietenkään satu olemaan paikalla. Riikka Ala-Harjan uudessa...

    11-vuotias Ebba ihmettelee Korkeasaaren vessassa pikkareihinsa ilmestynyttä veritahraa. "Alkoiko ne nyt? Just nyt. Täällä. Korkeasaaressa. Mun kuukautiset." Eikä oma äiti tietenkään satu olemaan paikalla.

    Riikka Ala-Harjan uudessa lastenromaanissa kuukautisten alkuun liittyvä ihmettely, hämmennys ja käytännön asioiden pähkäily ovat tärkeä osa juonta. Vaikka kuukautiset ovat osa tyttöjen arkea, suomalaisissa lastenromaaneissa niiden alkamista ei ole juurikaan käsitelty.

    Se hämmästyttää myös Riikka Ala-Harjaa. Kuukautisten alkaminen tuli mukaan hänen kirjaansa siksi, että se tuntui luontevalta osalta viidesluokkalaisen päähenkilön maailmaa.

    – En ajatellut niin, että nyt kirjoitan kuukautisista, kun niistä ei ole kirjoitettu. Kuukautisten odottaminen, tietoisuus siitä, että ne voivat alkaa ja niiden alkaminen vain ovat silloin osa heidän elämäänsä, Ala-Harja sanoo.

    Ala-Harja sanoo inhoavansa mystifioivaa suhtautumista kuukautisiin. Puhutaan juhlallisesti hedelmällisyydestä, vaikka kuukautiset ovat tytöille hyvin arkinen osa elämää.

    – Eiväthän lapset, nuoret ja esiteinit kaipaa mitään mystifiointia, vaan vastauksia niin sanottuihin tyhmiin kysymyksiin.

    Kuukautisista ja seksuaalisuudesta myös puhutaan Ala-Harjan mielestä usein liian monimutkaisin ja fysiologisin termein, "THL-informaationa".

    – Siinä leikkaantuvat hämmennys ja muut tuntemukset helposti pois.

    Nuoret naistubettajat puhuvat mokistaan, ja se voi auttaa monia

    Kirjan 11-vuotias päähenkilö keksii Korkeasaaren vessassa ensihätiin taitella vessapaperia alushousuihinsa. Hän on aiemmin nähnyt videon, jossa tubettaja kertoi tehneensä niin, kun kuukautiset alkoivat yllättäen.

    Tubetuskulttuuri on tullut Riikka Ala-Harjalle tutuksi 13-vuotiaan tyttären kautta. Hän on seuraillut sivusta videoita, joita tytär on katsellut iltapalalla keittiönpöydän ääressä. Ala-Harja on iloinen siitä, että esimerkiksi nuoret, suositut naistubettajat puhuvat kuukautisista avoimesti ja monisävyisesti.

    – On mahtavaa, että puhutaan tosi käytännön tasolla. Mitä teet, jos sinulla yhtäkkiä alkaa kuukautiset tai miten voit hoitaa nolot ja kinkkiset tilanteet? Kaiken maailman kuukautissähläilyjähän sattuu kaikenikäisille, Riikka Ala-Harja sanoo.

    Riikka Ala-Harjan nuoruudessa kuukautisista ei juuri puhua pukahdettu.Thomas Hagström / YleKuukautisista puhutaan harvoissa lastenromaaneissa

    Lastenkirjallisuuden tutkija ja kriitikko Päivi Heikkilä-Halttunen on iloinen siitä, että kuukautisten alkaminen on konstailemattomasti mukana suomalaisen lastenromaanin juonessa. Hänen mieleensä tulee vain hyvin satunnaisia lasten- ja nuortenromaaneja, joissa kuukautiset ylipäänsä mainitaan. Anneli Kanto nosti kuukautisten alkamisen esiin kymmenisen vuotta sitten ilmestyneessä kirjassaan, mutta se on harvinaista.

    – Voi vain ihmetellä, miksei jokaisen tytön kohtaamaa isoa asiaa, kuukautisten alkamista, ole enemmän tuotu esiin. Enemmänkin kuukautiset mainitaan vain siinä tapauksessa, jos on pelko teiniraskaudesta.

    Heikkilä-Halttusen mielestä omassa päässä pyörivien ajatusten peilaaminen ja samastuminen kirjan päähenkilön tuntemuksiin voi olla lapsilukijalle hyvin tärkeää.

    – Se voi antaa kannustusta siihen, että kyllä minäkin tästä selviän, kun kirjan sankarikin sen hallitsi.

    Lapsuus saa jatkua menkoista huolimatta

    Kuukautisista puhuminen on Riikka Ala-Harjan kokemuksen perusteella muuttunut valtavasti 80-luvusta, siitä, kun hänen omat kuukautisensa alkoivat. Onneksi. Hänen kaveripiirissään ei koskaan puhuttu kuukautismokista tai edes siitä, kenen kuukautiset ovat alkaneet. Hän ei juuri puhunut niistä vanhempiensakaan kanssa.

    – Se oli tosi tunkkaista, kasari-ilmapiiriä. Kun telkkarista tuli sinisellä värjätty tamponi- tai sidemainos, oltiin noloina, Riikka Ala-Harja muistaa.

    Riikka Ala-Harja on sivukorvalla kuullut, että hänen oman 13-vuotiaan tyttärensä kaveripiirissä kuukautisista puhutaan aivan eri tavalla. Niitä ei hävetä.

    Ala-Harjan kirja nostaa esiin myös sen, ettei kuukautisten alkaminen mullista koko elämää. 11-vuotias Ebba keikkuu renkaissa, hassuttelee roolivaatteilla ja tekee ihan samanlaisia juttuja kuin ennenkin.

    Riikka Ala-Harja: Kahden perheen Ebba, 2018 (Otava)

    Soundcloud-räppäristä maailman valloituksen reunalle – XXXTentacion räppäsi masennuksesta ja haastoi riitaa Instagramissa

    Soundcloud-räppäristä maailman valloituksen reunalle – XXXTentacion räppäsi masennuksesta ja haastoi riitaa Instagramissa


    Amerikkalainen räppäri XXXTentacion kuoli luoteihin floridalaisen moottoripyöräliikkeen edessä viime yönä Suomen aikaa. Suurelle yleisölle tuntemattomaksi jäänyt räppäri oli nousemassa kovaa vauhtia maailman tähdeksi. Etelä-Floridassa...

    Amerikkalainen räppäri XXXTentacion kuoli luoteihin floridalaisen moottoripyöräliikkeen edessä viime yönä Suomen aikaa.

    Suurelle yleisölle tuntemattomaksi jäänyt räppäri oli nousemassa kovaa vauhtia maailman tähdeksi. Etelä-Floridassa syntyneen räppärin oli määrä esiintyä Helsingissä Weekend-festivaalissa elokuussa.

    Moni huippuartisti Kanye Westistä Lupe Fiascoon jakoi suruvalittelunsa somessa. Keskustelupalstoilla esiin kuitenkin nousi räppärin pimeä puoli.

    Soundcloudista virallisille listoille

    XXXTentacion latasi ensimmäisen kappaleensa Soundcloud-sivustolle keväällä 2014. Makuuhuonemiksattu Vice City käsittelee masennusta, teemaa, joka kulkee läpi räppärin koko tuotannon.

    Vice City on musiikillisesti perinteistä hiphopia. XXXTentacion myöhempään tuotantoon verrattuna jopa poikkeuksellisen perinteistä. Myöhemmin ilmenikin, että tausta oli varastettu Canis Major -nimiseltä tuottajalta.

    XXXTentacionin seuraava kappale, tällä kertaa täysin omaa tuotantoa, ilmestyi Soundcloudiin loppuvuodesta 2014. Vähäeleinen ja alakuloinen Never antoi esimakua tulevasta synkkyydestä.

    Myöhemmin tätä tyylilajia alettiin kutsua emo hiphopiksi, eli tunneräpiksi.

    Muutaman vuoden ajan XXXTentacion julkaisi kappaleita tipotellen Soundcloudiin, kunnes viime vuoden alussa hänen reilun vuoden vanha Look at Me -kappaleensa nousi listahitiksi. Yhdessä yössä räppäri nousi Soundcloudista suuren yleisön tietoisuuteen.

    Pahoinpitelyjä ja Instagram-uhoa

    Väkivaltaisuus varjosti XXXTentacionin musiikkiuraa ja koko elämää. Lokakuussa 2016 räppäri pidätettiin raskaana olleen tyttöystävänsä pahoinpitelystä, vapaudenriistosta ja todistajaan kajoamisesta.

    Tätä ennen nuorukainen oli pidätetty aseellisesta pahoinpitelystä ja ryöstöstä.

    Useissa haastatteluissa räppäri kertoi avoimesti, kuinka hän jo pienestä pitäen tottui turvautumaan väkivaltaan. Rikkinäisessä kodissa kasvaneelle pojalle se oli joskus ainoa keino saada huomiota.

    XXXTentacion ei tuntunut katuvan väkivaltaista menneisyyttään. No Jumper -podcastissa hän kertoi ylpeillen hakanneensa nuorisovankilassa sellikaverinsa, koska epäili tämän olevan kiinnostunut hänestä seksuaalisesti.

    Väkivaltainen uho oli myös osa XXXTentacionin some-käyttäytymistä. Räppäri haki huomiota uhoamalla milloin kenellekin Instagramissa.

    Kehuja Kendrick Lamarilta

    XXXTentacionin ensimmäinen virallinen albumi ilmestyi viime vuoden elokuussa. Räppäri vapautui vankilasta juuri sopivasti ennen 17-albuminsa julkaisua.

    Vähän yli 20 minuuttia kestävä debyyttialbumi jakoi mielipiteitä. Osa kriitikoista piti sitä syvällisenä ja koskettavana, kun taas osa näki sen keskeneräisenä synkistelynä.

    Monet menestyneet artistit kuitenkin kehuivat levyä. Esimerkiksi räppäri Kendrick Lamar kehotti kaikkia fanejaan kuuntelemaan sen.

    Kuten tarinaan sopii, XXXTentacionin debyyttilevy aiheutti heti kohua. Pari päivää ennen levyn ilmestymistä räppäri oli julkaissut Instagramissa muutaman sekunnin videon, jossa hän roikkui hirtettynä.

    Video herätti huhuja, että räppäri olisi hirttänyt itsensä. Julkisuustemppu sai kovaa kritiikkiä mediassa ja XXXTentacion pahoitteli tapahtunutta selittäen, että video oli näyte tulevalta musiikkivideolta.

    Tuo musiikkivideo herätti niin ikää pahennusta. Poliisiväkivaltaa ja rasismia käsittelevällä videolla XXXTentacion hirttää valkoisen pojan.

    17 nousi listakakkoseksi Yhdysvalloissa.

    Viimeinen levy listaykköseksi

    Kaikki tämä teki XXXTentacionista yhden musiikkimaailman ristiriitaisimmista hahmoista. Naamatatuoitu räppäri, joka laulaa masennuksesta ja pahoinpitelee ihmisiä.

    Niin Suomessa kuin maailmalla on viime aikoina puhuttu paljon siitä, voiko taiteilijan persoonan irrottaa tämän teoksista. Onko ok pitää Woody Allenin tai Roman Polanskin elokuvista. Miten uuteen Tuntemattomaan sotilaaseen pitäisi suhtautua.

    XXXTentacionin edesottamukset eivät tuntuneet vaikuttavan hänen suosioonsa. Hänen viimeiseksi albumiksi jäänyt ? nousi heti julkaisunsa jälkeen listaykkökseksi viime keväänä.

    Katseen ei kannata kartella thaihierontaliikkeiden näyteikkunoita:

    Katseen ei kannata kartella thaihierontaliikkeiden näyteikkunoita: "On kiinnostavaa, että kauneus voi olla niin suhteellista"


    Tästä on kyseGraafikko ja toimittaja Johanna Bruun sekä valokuvaaja Ida Enegren haastattelivat 10:tä thaihierontaliikettä pyörittävää naista Turussa, Helsingissä ja LahdessaHaastatteluista ja naisten liikkeistä otetuista valokuvista syntyi...

    Tästä on kyseGraafikko ja toimittaja Johanna Bruun sekä valokuvaaja Ida Enegren haastattelivat 10:tä thaihierontaliikettä pyörittävää naista Turussa, Helsingissä ja LahdessaHaastatteluista ja naisten liikkeistä otetuista valokuvista syntyi valokuvakirja Open – On Thai massage windows in Finland ja taidenäyttelyKirjan ja näyttelyn avulla Bruun ja Enegren haluavat haastaa ihmiset pohtimaan kauneutta ja rohkaista katsomaan, mitä thaihierontaliikkeiden näyteikkunoista löytyy

    Kirkkaita värejä, verhoja, kukkia. Valotaulu, jossa lukee OPEN.

    Thaihierontaliikkeiden ikkunat erottuvat suomalaisessa katukuvassa. Ne osuvat silmiin, mutta moni yrittää silti aktiivisesti vältellä katsomasta niihin. Thaihierontaliikkeisiin liittyy leima, jota halutaan karttaa.

    Tätä leimaa yrittävät lieventää graafikko ja toimittaja Johanna Bruun sekä valokuvaaja Ida Enegren. He haluavat saada ihmiset katsomaan: huomaamaan, että ikkunat ovat olemassa.

    Bruun ja Enegren ovat tarkastelleet kymmenen thaihierontaliikkeen näyteikkunoita ja haastatelleet naisia ikkunoiden takana. Työn tuloksena on valokuvakirja Open – On Thai massage windows in Finland ja taidenäyttely.

    – Melkein kaikki journalistiset ja taiteelliset työt, jotka kertovat thaihieronnasta, keskittyvät seksin myymiseen. Siitä syntyy hyvin yksipuolinen kuva ihmisistä. Haluamme laajentaa kuvaa tästä ihmisryhmästä, Johanna Bruun kertoo.

    Bruun ja Enegren keskittyvät kauneuteen. Thaihierontaliikkeiden ikkunat eivät edusta perinteistä suomalaista kauneuskäsitystä, mutta nimenomaan se tekee aiheesta kiinnostavan. Brun ja Enegren haluavat korostaa, että luovuutta ja kauneutta voi olla riippumatta siitä, kuka olet ja mistä olet kotoisin.

    Melkein kaikki journalistiset ja taiteelliset työt, jotka kertovat thaihieronnasta, keskittyvät seksin myymiseen. Siitä syntyy hyvin yksipuolinen kuva ihmisistä. Johanna Bruun

    Kirjassa olevien thaihierojien haastatteluista tulee hyvin ilmi se, miten thaimaalaisten ja suomalaisten kauneuskäsitys eroaa toisistaan. Ikkunoistaan kertovat naiset pitävät niitä kauniina – ja suomalaisia näyteikkunoita tylsinä ja värittöminä.

    – On kiinnostavaa, että kauneus voi olla niin suhteellista. On tervettä haastaa omaa näkemystään kauneudesta. Esimerkiksi maku voi olla todella ladattu ja yhteiskunnallisesti rakennettu ilmiö, Bruun sanoo.

    Ida Enegrenin ja Johanna Bruunin taidenäyttelyssä OPEN - On Thai massage windows in Finland voi tutustua rauhassa thaihierontaliikkeiden näyteikkunoiden maailmaan.Paula Koskinen / YlePala kotimaata

    Tarinat ikkunoiden takana ovat hyvin erilaisia. Joku rakentaa ikkunansa hetken mielijohteesta, joku suunnittelee sitä pitkään. Toiselle ikkuna on vain markkinointiväline, toiselle tapa toteuttaa luovuuttaan.

    Ikkunat ilmentävät tekijänsä persoonallisuutta, joten ne ovat erilaisia. Joku on pelkistetympi, joku runsas ja räiskyvä. Jonkun ikkunassa on barbinukkeja, jossain kasvaa tomaatteja ja chilejä.

    Thaimaassa on rikas luonto, kesä melkein koko ajan. Naiset haluavat somistaa ikkunansa sen mukaan. Ida Enegren

    Yhteistä lähes kaikille ovat kirkkaat värit, kukat ja verhot. Verhoilla tuodaan yksityisyyttä ja pimennetään tilaa. Värit tulevat perintönä kotimaasta.

    – Thaimaassa on värikästä ja rikas luonto. Kukat kukkivat, ja kesä on melkein koko ajan.. Naiset ovat tottuneet siihen, ja he haluavat somistaa ikkunansa sen mukaan, kertoo Ida Enegren.

    Ida EnegrenIkkunoita ihmisten elämään

    Vaikka kaiken lähtökohtana ovat ikkunat, Johanna Bruun ja Ida Enegren pääsivät sukeltamaan teosta tehdessään myös syvälle thaihierojina työskentelevien naisten elämään. Ikkunoiden kautta oli luontevaa käsitellä myös naisten tarinoita, toiveita ja unelmia.

    Monet naiset kertovat, että elämä Suomessa on vapaata. Joku kertoo, että hänen unelmansa on täyttynyt, kun hän saa asua ulkomailla.

    Toisaalta tarinoissa näkyy myös toinen puoli, joka ei ole ihanteellinen. Naiset asuvat kaukana lapsistaan ja muusta suvustaan. Joillekin naisista thaihierontapaikan perustaminen on voinut olla tilapäinen ratkaisu monimutkaiseen elämänvaiheeseen, esimerkiksi avioeroon. Tilanteesta on voinut olla vaikea päästä pois. Ongelmana on saattanut olla kielimuuri.

    Thaihierontaliikkeessä tehdään pitkää päivää. Liikkeen on oltava auki 15–16 tuntia vuorokaudessa, jotta se pysyy mukana kilpailussa. Sisällä liikkeessä on usein oleskelutila, jossa työntekijät viettävät aikaa, katsovat tv:tä ja tekevät ruokaa.

    Rahaa on tienattava, sillä sitä lähetetään myös kotimaahan lapsille ja vanhemmille, jos he ovat vielä elossa.

    Ylpeitä omasta maustaan

    Johanna Bruun ja Ida Enegren kertovat, että he katsovat thaihierontaliikkeiden ikkunoita nykyään entistä tarkemmin. He ovat oppineet jotain. Jotain sellaista, josta moni muukin voisi ottaa oppia.

    Kirjaan haastatellut naiset ovat ylpeitä omasta maustaan ja omasta näkemyksestään.

    Ida Enegren kertoo, että myös hänen oma itseluottamuksensa on kasvanut projektin myötä. Hän siteeraa Turussa thaihierontaliikettä pitävää Khimiä:

    – Beauty comes from the inside. It’s like if I make something according to my own taste, other people can see that it comes from the heart and might like it too.

    Maailmanluokan drag-artistit villitsivät Finlandia-talossa – Nouseva tähti Aquaria:

    Maailmanluokan drag-artistit villitsivät Finlandia-talossa – Nouseva tähti Aquaria: "Meissä kaikissa asuu pieni narttu"


    Harvoin näkee tällaista suomalaisyleisöä. Finlandia-talossa oli maanantai-iltana hurmoksellinen meininki. Yleisö kiljui ja taputti lähes taukoamatta parin tunnin ajan. Käynnissä oli RuPaul's Drag Race: Werq The World Tour -maailmankiertueen...

    Harvoin näkee tällaista suomalaisyleisöä. Finlandia-talossa oli maanantai-iltana hurmoksellinen meininki. Yleisö kiljui ja taputti lähes taukoamatta parin tunnin ajan.

    Käynnissä oli RuPaul's Drag Race: Werq The World Tour -maailmankiertueen viimeinen Euroopan-keikka. Suomessa kiertueella oli kaksi esitystä, joista molemmat olivat loppuunmyytyjä.

    Maailmanluokan drag queeneja oli tullut katsomaan värikäs porukka. Oli naisia ja miehiä peruukeissaan ja meikeissään, innokkaita lapsia sekä parrakkaita miehiä mekoissaan.

    – Moi! Mitä kuuluu?, iltaa juontanut Shangela huudatti yleisöä vaaleassa isossa peruukissa ja paljettimekossa.

    Tämän jälkeen alkoivat drag queenien esitykset, joissa he yksi toisensa perään mallasivat laulavansa tunnettuja kappaleita ja tanssivat villisti yksin tai miestanssijoiden kanssa.

    RuPaul teki drageista tv-kelpoisia

    Amerikkalaista RuPaul's Drag Race -tosi-tv-ohjelmaa on tehty pian kymmenen vuotta. Se on yhdistelmä Huippumalli haussa- ja Muodin huipulle -ohjelmia ja tarkoituksena on löytää seuraava drag-supertähti.

    RuPaul nousi drag queenina suuren yleisön tietoisuuteen 1990-luvun alussa.Ángel Medina G. / EPA

    Ohjelmaa vetävä RuPaul (oikealta nimeltään RuPaul Charles) on eräs kaikkien aikojen menestyneimmistä drag-artisteista. Hän nousi suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 1993 julkaistulla kappaleella Supermodel (You Better Work).

    RuPaul on sen jälkeen työskennellyt viihdebisneksessä muun muassa mallina ja näyttelijänä. Vuonna 2009 käynnistynyt tv-ohjelma on kuitenkin tehnyt hänestä entistä suositumman. RuPaul on palkittu kahdella Emmy-palkinnolla ja hän pääsi viime vuonna Time-lehden maailman vaikutusvaltaisimpien ihmisten listalle.

    Ennen kaikkea hän on nostanut drag queenit marginaalista valtavirtaan. Tv-ohjelma on suosittu ympäri maailmaa ja on tehnyt siinä kilpailleista isoja tähtiä.

    Esimerkiksi näyttävistä meikeistään tunnetulla Kim Chi -nimisellä artistilla on Instagramissa 1,4 miljoonaa seuraajaa.

    RuPaul sai tähden Hollywood Walk of Famelle maaliskuussa.Priscilla Grant / AOPAquaria ponnistaa New Yorkin kovasta skenestä

    Suomessa esiintyneistä RuPaul-drageista tuorein tapaus on 22-vuotias Aquaria. Hän on mukana tv-sarjan 10. tuotantokaudella, jonka voittaja julkistetaan ensi viikolla. Aquaria on yksi finalisteista ja suurimpia ennakkosuosikkeja kisan voittajaksi.

    Aquaria, oikealta nimeltään Giovanni Palandrani, saapuu haastatteluun vaaleassa pitkässä peruuksissa. Tekoripset ovat valtavat ja silmämeikkiä koristavat silmien alla olevat keltaiset isot kimalteet.

    Poikamaisen hoikkaa vartaloa peittää sieltä täältä punakultainen ja leopardikuvioinen housupuku. Käsissä on mustat pitkät lateksihanskat. Mustat korkokengät ovat suhteellisen maltilliset.

    AquariaMikko Koski / Yle

    Aquaria alkoi tehdä dragia kotikaupungissaan New Yorkissa vuonna 2014. Hän oli aina ollut kiinnostunut muodista, meikeistä ja teatterista.

    – New York on yksi maailman viihdekeskuksista. Drag queen -skene on hyvin kova ja siellä on vaikeaa löytää paikkansa. Siellä on paljon kilpailua, mutta kaikki ovat toisilleen ystävällisiä. Meillä on hyvä työetiikka ja olemme toverillisia. Mielestäni tulemme hyvin toimeen keskenämme.

    Omaa drag-hahmoaan Aquaria kuvailee erittäin monipuoliseksi. Hän haluaa leikitellä tyyleillä.

    – Drag-hahmoni on kaikkea mahdollista. Voin tehdä hyvin tyttömäisiä tai sukupuolirooleja sekoittavia juttuja. Toisaalta voin tehdä täysin hulluja tai muotiin liittyviä juttuja. Tykkään sekoittaa asioita.

    Miksi drag queenit narttuilevat?

    Finlandia-talon lavalla Aquaria osoittaa monipuolisuutensa. Show'n alkuesittelyssä hän näyttää mustassa peruukissa ja mustassa liehuvassa mekossa gootilta. Loppuillan omassa osuudessaan hän tanssii villinä blondina keltaisessa minimalistisessa asussa.

    Koska Aquaria on ollut mukana RuPaul's Drag Race -kilpailun kuvauksissa, hän pääsi mukaan maailmankiertueelle vasta sen Euroopan-osion loppupuolella.

    – Kaikki muut tytöt ovat kuolemanväsyneitä, sillä he ovat tehneet niin paljon töitä, artisti paljastaa.

    Osallistuminen tosi-tv-ohjelmaan on ollut Aquarialle lottovoitto. Hän pystyy elättämään itsensä drag queenina.

    – Tällä hetkellä drag tarkoittaa minulle hyvää palkkaa. Siitä ei tarvitse huolehtia. Drag tarkoittaa minulle tapaa ilmaista itseäni fyysisesti ja esitysten kautta. En voisi tehdä sitä, kun lähden normaalisti aamuisin kotoa ulos.

    RuPaul's Drag Race -kilpailijoita MTV Music Awardseissa.XD xVanxTinex xFuturexImage / AOP

    Vaikka nuori drag queen on ollut alalla vasta vähän aikaa, hän on silti huomannut, kuinka dragista on tullut valtavirtaa RuPaulin ohjelman myötä.

    – Suuri yleisö hyväksyy dragit entistä paremmin ja ihmiset ymmärtävät, mitä me teemme. Emme ole vain pelottavia ilmestyksiä, jotka pyörivät kaupungilla kännissä. Jotkut toki tekevät sitä. Tämä on tehnyt turvallisemman olon drageille ja seksuaalivähemmistöille.

    Aquaria ei vielä tiedä, kuinka hänelle käy RuPaul's Drag Race -ohjelman 10. tuotantokauden päätteeksi. Finaalista on kuvattu erilaisia vaihtoehtoja ja hän joutuu itsekin katsomaan lopputuloksen televisiosta.

    Olennainen osa ohjelmaa ja ylipäätään drag queenien olemukseen kuuluu olla yltiöpäisen röyhkeä ja paha suustaan. Mistä se johtuu?

    – Minulla on jalassani liian monet sukkahousut ja muutama muu asia on siellä, missä niiden ei oikeasti kuuluisi olla. Se pelkästään voi aiheuttaa narttumaista käytöstä. Mutta meissä kaikissa on sisällä narttumaisia piirteitä.

    – Kun laittaa peruukin päähän ja irtoripset silmiin, sitä unohtaa, että pitäisi olla mukava ihminen. Silloin voi joskus olla hieman röyhkeä. Sitä sattuu ihmisille, Aquaria nauraa.

    Aki Palsanmäen kuparipannu on totta, mutta televisiossa siitä tulee ei-fiktiota – reportaasi Hirvaskankaan oudosta mutta sympaattisesta tosi-tv-huutokaupasta

    Aki Palsanmäen kuparipannu on totta, mutta televisiossa siitä tulee ei-fiktiota – reportaasi Hirvaskankaan oudosta mutta sympaattisesta tosi-tv-huutokaupasta


    Kapean metsätien päässä avautuu maalaismaisema. Aurinko porottaa. Koivikko kahisee lempeässä kevättuulessa. Nurmikentän takalaidalla seisoo matkailuautoja. Yhden eteen on pystytetty retkipöytä ja kaksi tuolia. Leiriytyjät jutustelevat mukavia...

    Kapean metsätien päässä avautuu maalaismaisema. Aurinko porottaa. Koivikko kahisee lempeässä kevättuulessa.

    Nurmikentän takalaidalla seisoo matkailuautoja. Yhden eteen on pystytetty retkipöytä ja kaksi tuolia. Leiriytyjät jutustelevat mukavia keltaliivisen liikenteenohjaajan kanssa.

    Iltapäivän idylli on särkymätön, kunnes kenttä alkaa täyttyä autoista. Liikenteenohjaajalla riittää nyt töitä.

    Portit avautuvat viereiseen, tv:stä tuttuun pihapiiriin. Kioskissa grillataan makkaraa. Kahvi höyryää pahvimukeissa.

    On täydellinen päivä huutokaupoille.

    Televisioitava kuparipannu vaikuttaa todellisuuteen

    – Sataviisi! Sataviisi euroa ensimmäinen! Sataviisi euroa toinen... Satakymmenen!

    Huutokaupan aluksi myytävän kuparipannun hinta nousee lopulta sadanviidenkymmenen euron tienoille. Huutokauppayrittäjä Aki Palsanmäki lienee tyytyväinen, vaikka vastaavasta pannusta on hänen tiluksillaan maksettu moneen otteeseen useita satoja euroja.

    Nettihuutokaupasta sellaisen saisi parillakympillä, ehkä halvemmallakin.

    Kuparipannun ennätyshuuto

    Palsanmäen huutokaupoissa aina ensimmäiseksi myytävä kuparipannu on huudettu muutamaan otteeseen sadoilla euroilla. Jotkut ilmeisesti pitävät nimikirjoituksilla varustettuja yksilöitä muumimukeihin verrattavina keräilykohteina.

    Hirvaskankaalla kuparipannusta on maksettu korkeimmillaan 700 euroa.

    Taannoin Palsanmäkien kuparipannusta maksettiin hulppeat 3 400 euroa. Ennätys tehtailtiin hyväntekeväisyyshuutokaupassa Lohjalla.

    Kulttimainetta nauttivien kuparipannujen mukana maksetaan muustakin kuin vanhasta käyttöesineestä. Kyljessä ovat isäntäväen nimikirjoitukset, ja lisäksi kaupantekoa saa pällistellä myöhemmin televisiosta.

    Markku Saukko ja kuparipannuyksilö, josta maksettiin pitkälle toista sataa euroa.Yle

    Kansanhuvia muistuttava hintanokittelu alleviivaa todellisuuden ja televisioviihteen häilyvää rajapintaa: vuonna 2013 alkanut, maan suosituimpiin viihdeohjelmiin lukeutuva Suomen huutokauppakeisari ammentaa todellisuudesta, mutta samalla se muokkaa sitä. Kamerat vaikuttavat ostopäätökseen.

    Uuraisten Hirvaskankaalla Palsanmäen huutokauppa on täyttä totta, mutta televisioviihteenä siitä tulee ei-fiktiota.

    Mikä ihmeen ei-fiktio?

    Jokaisella on mielikuva siitä, mitä tosi-tv on – sinkkuja bailaamassa ja puhumassa rumia kulissitalossa tai pariskuntia vieteltävinä paratiisisaarella. Sanalla on negatiivinen kaiku.

    Toisaalta tosi-tv on poliiseja työtehtävissään, jolloin viihteen lisäksi dokumentoituu ajankuva. Tosi-tv on matkailuohjelma, jonka avulla vieras kulttuuri avautuu katsojille. Tosi-tv saattaa olla yksittäisen ihmisen elämän mullistava tarina.

    Jopa visailuissa on toisinaan mukana tosi-tv:n elementtejä.

    Tosi-tv onkin vakiintunut ilmaisun muoto niin dokumentaarisissa sarjoissa kuin muussa televisioviihteessä. Se ei ole enää oma ohjelmagenrensä.

    Maailmalla puhutaan tosi-tv:n, realityn, sijaan usein nonfictionista, ei-fiktiosta. Suomeksi termi kääntyy hankalasti, mutta se on silti paras, kattavin ja neutraalein tapa kuvata tv-kenttää, joka ei ole uutisia, urheilua tai fiktiota eli draamasarjoja tai -elokuvia. Niillä on omat lainalaisuutensa ja kehityskaarensa.

    Palsanmäen paikalle riittää tunkua

    Tuotantoyhtiöille ei-fiktion eli kansankielellä tosi-tv:n suosio on lottovoitto. Yhden draamajakson hinnalla tehdään keskimäärin kahdesta kolmeen jaksoa tosielämästä ammentavaa tv:tä.

    – On myös formaatteja, joita tehdään samalla rahalla kuin draamasarjoja. Voi kuvitella vaikkapa Amazing Racen hintalappua, sanoo toimitusjohtaja Ilkka Hynninen tuotantoyhtiö Aito Mediasta, joka tuottaa Suomen huutokauppakeisarin lisäksi monia muita suosittuja ei-fiktioita.

    Suosio näkyy viihteeseen panostavan Nelosen tilastoissa. Viisi kanavan katsotuinta lähetystä huhtikuussa olivat kaikki ei-fiktiota.

    Yle Uutisgrafiikka

    Suomen huutokauppakeisarin kaltaiset ammattikuntia seuraavat dokumentaariset ei-fiktiot ovat peruja dokumenttielokuvien suosion laskusta.

    – Huomattiin, että jos löydetään kiinnostava paikka ja hyvät päähenkilöt, niin merkityksellinen tarina voidaan kertoa sarjamuotoisesti, Hynninen kertoo.

    Hynninen oli itse aikanaan mukana löytämässä Aki Palsanmäkeä ruutuihin parinkymmenen varteenotettavan ehdokkaan joukosta. Välitön mies on kuin luotu viihdeohjelman tähdeksi.

    – Akin salaisuus on se, että hän on asiantunteva mutta kansanläheinen ja aito ihminen. Se välittyy ruudun toiselle puolelle, eikä sitä pysty feikkaamaan, Hynninen kehuu.

    Seuraavaksi myydään vanha kamera. Tätä on kuulemma käyttänyt Axl Smith. Aki Palsanmäki

    Ajan henki on tuottajan mukaan sellainen, että tunkua kameroiden eteen riittää.

    – Koekuvauksissa on pystyttävä erottamaan ne, jotka ovat tarinankerronnan arvoisia. Ettei kysymys ole pelkästään halusta tulla esiintymään televisioon.

    Ilkka Hynninen on monia suosittuja ei-fiktiota tuottavan Aito Median toimitusjohtaja.Antti Lähteenmäki / YleTotta vai tarua? Ehkä jotain siltä väliltä

    Tunnelma Palsanmäen huutokaupoilla on huipussaan. Ihmiset seuraavat kaupankäyntiä kuin... no, tosi-tv:tä. Ainahan huutokaupassa riittää jännitettävää, mutta Hirvaskankaalla kansa elää tarinan mukana.

    Hersyvästä huumoristaan tunnettu Aki Palsanmäki lyö bensaa liekkeihin.

    – Seuraavana myydään vanha kamera. Tätä on kuulemma käyttänyt Axl Smith, Palsanmäki vinoilee ja saa niskalenkin nauravasta yleisöstä.

    Ennen huutokaupan alkua on mahdollisuus tarkastella myytäviä tuotteita lähemmin.Yle

    Dokumentaarinen fiktio on tosi-tv:tä tosimmillaan, mutta nähtäväksi jää, päätyykö hirtehinen vitsi televisioon. Viihdeohjelman teko on lopulta aina palapelin kokoamista: tv-ruuduille pääsevät vain tuotantoyhtiön kiinnostavina pitämät kohtaukset. Taito on saada huippuhetkistä rakennettu kokonaisuus näyttämään tuiki tavalliselta arjelta.

    – Kyllä tämä on meidän ihan oikeeta elävää elämää, kun ohjelmaa kuvataan. Suuhun ei sanoja laiteta. Sitten kun räiskyy niin räiskyy, ja sitten kun hymyilyttää niin hymyilyttää, Palsanmäki toteaa Ylen haastattelussa.

    Osa Palsanmäen elävästä elämästä tapahtuu joka tapauksessa kameroiden edessä. Tuotantoryhmä tekee parhaansa, jotta päähenkilö päätyisi mielenkiintoisten tilanteiden eteen.

    Hirvaskankaalla kuvausryhmä esimerkiksi bongaa kaksi sopivaksi katsomaansa huutokauppakävijää. Haastattelun päätteeksi tuotanto ehdottaa, josko käytäisiin moikkaamassa itse keisaria. Sitten matkataan Palsanmäen pakeille heittämään ylävitosia.

    Väkeä riitti täyttämään sisätilojen lisäksi huutokaupan edustan.Yle

    Onko tapahtumasarja totta vai tarua, saattaisi kriittinen katsoja kysyä.

    – Kun realityä tehdään, niin tarvitaan ohjaaja, joka katsoo ennalta kuvauspaikat ja esimerkiksi sen, missä seisotaan valojen takia ja niin pois päin. Mutta ei minun tarvitse näytellä mitään, vaan ihan oma itseni olen ohjelmassa ja sitten, kun lähden maitokaupassa käymään, Palsanmäki toteaa.

    Myös Hynninen vakuuttaa, ettei dokumentaarisessa tosi-tv:ssä anneta ohjeita siitä, kuinka ihmisten tulisi tilanteisiin reagoida.

    – Olennaista on, että tapahtumat ovat päähenkilölle tosia. Puitteisiin voidaan joskus vaikuttaa ohjelmaa tehdessä, tuotantoyhtiön toimitusjohtaja sanoo.

    Terhi Kokkonen kapinoi tarinaa vastaan

    Helmikuussa kohistiin Terhi Kokkosen kohtalosta Vain elämää -ohjelman kuvauksissa. Tuotantoyhtiö lähetti muusikon kotiin kesken kuvausten.

    Myöhemmin selvisi, että Kokkonen oli itsekin harkinnut leikin keskeyttämistä. Lopulta päätöksen teki kuitenkin tuotantoryhmä. Kysymys oli siitä, ettei Kokkonen ollut valmis paljastamaan itsestään sellaisia asioita, joita ohjelman tekijät häneltä vaativat.

    – Kuvittelin, että se on minun käsissäni, minne vedän sen rajan, mitä puhun, Kokkonen kertoi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen haastattelussa.

    Vain elämää on käypä esimerkki ei-fiktiivisestä televisioviihteestä, tosi-tv:stä, jonka olosuhteet ovat tuotannon järjestelemiä.

    Vietiinpä muusikko kartanoon esittämään toisten musiikkia ja puhumaan syvällisiä, pariskunta vieteltäväksi paratiisisaarelle, tai tavis suljettuun taloon valvovan silmän alle, periaate on sama: tuotannolla on näppinsä pelissä kaikessa, mitä paikan päällä viihteen nimissä tapahtuu.

    Terhi Kokkonen ei ollut valmis paljastamaan itsestään sellaisia asioita, joita Vain elämää -ohjelman tekijät häneltä vaativat.Pekka Tynell / Yle

    Lienee tuotantoyhtiön moraalista kiinni, kuinka keinotekoisesti tarinaa rakennetaan draaman kaarta mukaellen. Maailmalla on esimerkiksi raportoitu tapauksista, joissa repliikkejä on leikelty irti asiayhteyksistä. Toisaalta bisnes on riippuvainen katsojamääristä, ja tällä hetkellä myy aitous.

    Kokkonen on kertonut, ettei ongelmana ollut mikään yksittäinen asia, vaan yleinen näkemysero. Toukokuun lopussa Scandinavian Music Group julkaisi kappaleen:

    En osaa nauraa, kun sitä toivotaan / Oon kivi erämaan / Kun mua käsketään itkemään

    Kappaleen lyriikka ei ole todistus Vain elämää -sarjan käytännöistä, mutta Kokkonen kyllä kirjoitti sanat konfliktin jälkeen, konfliktia käsitelläkseen. Toisaalta samoissa kuvauksissa mukana ollut Happoradio-yhtyeen Aki Tykki kertoi viime viikolla Iltalehdelle, että hänen mielestään käsikirjoitus koski lähinnä esiintymisjärjestystä.

    – Ketään ei patisteltu mihinkään, mutta Terhi koki sen eri tavalla, Tykki sanoi Iltalehdelle.

    Suomen huutokauppakeisarin kuvauksissa Aki, Heli ja Markku käyskentelevät ennen huutokaupan alkua kansan seassa juttelemassa mukavia. Uutiskuvaaja päästetään lähelle.

    Kaikki ei kuitenkaan ole täysin avointa edes Hirvaskankaalla. Ennen kuin yleisö on päästetty sisään, päädyn lähelle ohjaajaa tilanteessa, jossa ei tapahdu mitään. Päätän kysyä, millainen rooli ohjaajalla on tämänkaltaisessa tuotannossa.

    Tunnelma muuttuu kuin salamaniskusta. Ohjaaja vetoaa vaitiolosopimukseensa ja sanoo, ettei voi lausua asiasta yhtään mitään. Tuotanto vakuuttaa myöhemmin, että haastattelu olisi onnistunut, jos se olisi sovittu etukäteen.

    Kuin turistikaupassa olisi

    Niin paljon ihmisiä. Palsanmäen huutokaupoilla käynti on suosittua perjantai-illan viihdettä.

    Lapsiperheiden puheista on aistittavissa, että tapahtuman televisiointi on ollut iso osa kotona käytyä keskustelua. Jännitystä on ilmassa, kun kamerat käyvät lähellä.

    Kioskin tiskillä olo on kuin turistikaupassa. Myynnissä on keisarin anekdootilla varustettuja huppareita, mukeja ja muita matkamuistoja.

    Kahvia, makkaraa ja fanituotteita.Yle

    Taas uusi vinkkeli outoon mutta sympaattiseen rinnakkaistodellisuuteen. Hirvaskankaalla kysymys on rahan, ei-fiktiivisen televisioviihteen ja toden suloisenkatkerasta liitosta.

    On aika lähteä kotiin.

    Rap-artisti Uniikki kehottaa ihmisiä puhumaan: "Masennusta ei pidä hävetä"


    Mieti pahin pelkos, lisää ehkä puolet, tiätsä oikeesti miltä tuntuu et sä kuolet. Tällaisia tunteita koki rap-artisti Uniikki eli Dan Tolppanen, kun päälle iski paniikkihäiriö. Hän makasi lattialla, sykkeen lähennellessä kahta sataa. Edes...

    Mieti pahin pelkos, lisää ehkä puolet, tiätsä oikeesti miltä tuntuu et sä kuolet.

    Tällaisia tunteita koki rap-artisti Uniikki eli Dan Tolppanen, kun päälle iski paniikkihäiriö. Hän makasi lattialla, sykkeen lähennellessä kahta sataa. Edes hätänumero ei muistunut mieleen.

    Yhdeksän vuotta sitten alkanutta paniikkihäiriötä seurasi masennus.

    – Se hiipi jostain puun takaa. Havahduin siihen, etten saanut iloa mistään. Saattoi kulua päiviä, etten saanut itseäni sängystä ylös.

    Mielenterveyshäiriöt ja etenkin masennus ovat yleistyneet nuorilla. Siksi Uniikki haluaa puhua avoimesti mielenterveysongelmistaan. Hän julkaisi toukokuun lopussa biisin Valitsen elämän, jossa purkaa tuntemuksiaan. Kappaleessa on feattaamassa muusikko Jannika B., joka on myös kertonut avoimesti mielenterveysongelmistaan.

    – Aika monet artistit sairastuvat jonkinlaisiin mielenterveyshäiriöihin. Ala on aika stressaava, koska tulevaisuus on hyvin epävarmaa. Koskaan ei tiedä, kuinka kauan suosio ja keikkailu jatkuvat.

    Masennuslääkkeet turruttivat tunteet

    Uniikki tuli tutuksi jo Kapasiteettiyksikkö-yhtyeestä, joka oli tunnetuimpia kotimaisia rap-yhtyeitä. Uniikki jatkoi soolouralla bändin hajoamisen jälkeen.

    Päällepäin Uniikin ura ja elämä vaikutti helpolta ja hyvältä. Hän pystyi pitkään peittämään masennuksensa läheisiltäkin.

    – Kukaan ei voi auttaa, jos ei puhu ongelmistaan. Siksi kehotan: puhukaa ihmiset, puhukaa!

    – Masennusta ei pidä hävetä. Siihen pitää suhtautua samoin, kuin mihin tahansa jalkavammaan. Hakea apua ja saada hoitoa.

    Uniikki sai apua ongelmiinsa, kun avasi suunsa. Puhuminen auttoi ja lisäksi hän söi vuoden verran lääkkeitä masennukseen. Se tosin, ei sopinut luovaa työtä tekevälle muusikolle.

    – Masennuslääkkeet eivät sopineet minulle. Elin kuin sumussa sen vuoden. Lääkkeet leikkasivat tunteiden ääripäät. Kaikki oli samaa tasaista.

    Palauteryöppy on ollut valtava

    Valitsen elämän -biisin julkaisun jälkeen Uniikki on saanut valtavasti palautetta. Yhä edelleen päivittäin tulee lähes sata viestiä.

    – Olen lukenut aika rajuja tarinoita. Ihmiset ovat kokeneet kamalia tragedioita ja ovat silti päässeet pystyyn.

    Masennukseen sairastuneet joutuvat usein taistelemaan koko elämänsä sairautta vastaan. Uniikki sanoo asioiden olevan nyt hyvin, vaikka tulevaisuus aina hieman pelottaakin. Hän kehottaa kaikkia masennukseen sairastuneita uskomaan tulevaisuuteen, vaikka kaikki tuntuisi synkältä ja päässä pyörisi vain itsetuhoisia ajatuksia.

    – Ajattelen myös itse, että aina tulee parempia päiviä. Täytyy vain uskoa ja luottaa tulevaan.

    Suurimman ilon Uniikki saa työstään.

    – Olen onnellisimmillani saadessani olla lavalla esiintymässä. Siinä unohtaa kaikki huolet.

    Huippuräppäri ammuttiin Floridassa – oli määrä esiintyä Weekend-festivaalissa elokuussa

    Huippuräppäri ammuttiin Floridassa – oli määrä esiintyä Weekend-festivaalissa elokuussa


    Huippuräppäri XXXTentacion ammuttiin floridalaisen moottoripyöräliikkeen edessä lähellä Miamia. Piirikunnan sheriffi on vahvistanut viihdesivusto TMZ:lle, että XXXTentacion on julistettu kuolleeksi. Ampujaa ei ole toistaiseksi tunnistettu. TMZ:n...

    Huippuräppäri XXXTentacion ammuttiin floridalaisen moottoripyöräliikkeen edessä lähellä Miamia. Piirikunnan sheriffi on vahvistanut viihdesivusto TMZ:lle, että XXXTentacion on julistettu kuolleeksi. Ampujaa ei ole toistaiseksi tunnistettu.

    TMZ:n mukaan kaksi aseistautunutta miestä lähestyi 20-vuotiaan räppärin autoa ja ainakin toinen miehistä ampui häntä. Sheriffin mukaan kyseessä oli ryöstö. Saaliiksi miehet saivat designer-laukun.

    XXXTentacionin oikea nimi on Jahseh Dwayne Onfroy. Hän ehti julkaista kaksi albumia, joista tuorein debytoi yhdysvaltaisen Billboard 200 -listan ykköspaikalla. Spotifyssa hänen musiikkiansa on ladattu yli miljardi kertaa. Hänen tunnetuin kappaleensa on Look at Me.

    XXXTentacion oli tulossa Suomeen

    Nuorukaisen elämä tähteyden kynnyksellä oli rikkonaista. Hänet muun muassa pidätettiin vuonna 2016 epäiltynä raskaana olleen tyttöystävänsä pahoinpitelystä. XXXTentacion kielsi syyllistyneensä rikokseen kesäkuun alussa Miami New Times -sivustolle antamassa haastattelussaan.

    Viime aikoihin asti XXXTentacion oli ollut tämän ja muiden syytteiden takia kotiarestissa miljoona-asunnossaan Miamin ulkopuolella.

    XXXTentacionin oli määrä esiintyä Helsingissä Weekend-festivaalissa elokuussa. Tapahtuman verkkosivujen mukaan kyseessä olisi ollut artistin ensimmäinen esiintyminen Euroopassa.

    Tampere Beatles Happening tuli tiensä päähän – raskas kulurakenne pakotti lopettamaan festivaalin kokonaan

    Tampere Beatles Happening tuli tiensä päähän – raskas kulurakenne pakotti lopettamaan festivaalin kokonaan


    Tampere Beatles Happening -festivaali joudutaan lopettamaan kokonaan. Tapahtuman lopettamisen syynä on sen liian raskaaksi muodostunut kulurakenne. Tapahtuma ehdittiin järjestää Tampere-talossa kahdeksaan otteeseen vuodesta 2010 lähtien. Viimeiseksi...

    Tampere Beatles Happening -festivaali joudutaan lopettamaan kokonaan. Tapahtuman lopettamisen syynä on sen liian raskaaksi muodostunut kulurakenne.

    Tapahtuma ehdittiin järjestää Tampere-talossa kahdeksaan otteeseen vuodesta 2010 lähtien. Viimeiseksi Tampere Beatles Happeningiksi jäi näin ollen viime vuoden huhtikuussa järjestetty tapahtuma. Sitä oli seuraamassa noin 6000 ihmistä.

    Festivaali perustui englantilaisen The Beatles -yhtyeen musiikkiin. The Beatlesia on yleisesti pidetty kaikista vaikutusvaltaisimpana rock-yhtyeenä maailmassa.

    Jättikonserttien lisäksi Kantolan tapahtumapuisto tavoittelee kaupunkifestareita

    Jättikonserttien lisäksi Kantolan tapahtumapuisto tavoittelee kaupunkifestareita


    Kantolan tapahtumapuiston toiminta Hämeenlinnassa jää Linnan Kehityksen hoitoon. Asiaa pohtinut työryhmä arvioi, että kaupungin omistamalla Linnan Kehityksellä on parhaat mahdollisuudet edistää tapahtumapuiston toimintaa. Myös kaupungin...

    Kantolan tapahtumapuiston toiminta Hämeenlinnassa jää Linnan Kehityksen hoitoon. Asiaa pohtinut työryhmä arvioi, että kaupungin omistamalla Linnan Kehityksellä on parhaat mahdollisuudet edistää tapahtumapuiston toimintaa. Myös kaupungin virkamiesjohto on samalla kannalla.

    Yhtenä vaihtoehtona oli, että Kantolan tapahtumapuiston toimintaa vetäisi kaupungin kulttuuri- ja kongressikeskus Verkatehdas, mutta työryhmän mielestä puiston toiminnan pyörittäminen sopii paremmin Linnan Kehitykselle.

    Hämeenlinnan kaupunginhallitus käsittelee Kantolan tapahtumapuiston kehittämistä maanantain kokouksessa.

    Kantolaan konsertteja ja festivaaleja

    Tarkoituksena on erottaa Kantolan tapahtumapuiston ohjelmatoiminta ja kiinteistöhallinta toisistaan. Hämeenlinnan kaupunki on ottamassa puiston kiinteät rakenteet ja muun perusinfran omalle vastuulleen.

    Vastaavasti Kantolan tapahtumapuiston tapahtumaoperaattorille eli Linnan kehitykselle jää enemmän aikaa ja mahdollisuuksia tapahtumien houkuttelemiseen.

    – Tulevien kesien miettiminen on pitkän aikavälin projekti. Yhden konsertin saaminen vaatii kuitenkin paljon työtä, muistuttaa Hämeenlinnan liiketoimintajohtaja Pauliina Rautiainen.

    Jo yhden konsertin saaminen vaatii kuitenkin paljon työtä. Pauliina Rautiainen

    – Tarkoituksena on, että Hämeenlinnaan saataisiin myös useamman päivän kestäviä festivaaleja. Pitää vain miettiä, että minkälainen tapahtuma olisi hyvä Hämeenlinnan kannalta.

    Kantolassa on sen kahden ja puolen vuoden toiminnan aikana ollut vain 11 tapahtumaa. Tosin niistä kolme on ollut suuria megakonsertteja.

    Tämän vuoden suurin tapahtuma tapahtumapuistossa on LinnaCruising, joka järjestetään 10.-12.8.2018. Ensi kesäksi on luvassa jälleen megakonsertti, jonka esiintyjä kerrotaan myöhemmin.

    Kritiikin merkitys on vähentynyt, ja siksi nuoren kuvataiteilijan täytyy pitää itse ääntä itsestään  –

    Kritiikin merkitys on vähentynyt, ja siksi nuoren kuvataiteilijan täytyy pitää itse ääntä itsestään – "Sukupolveni jaksaa katsoa ehkä 10 sekunnin videon, siinä on vähän tilaa taidekritiikille"


    MÄNTTÄ Kuvataiteilija Henrik Härkönen, 28, on taas mennyt sahailemaan paikkoja. Mäntän entisen rehunjalostaman puiseen seinään on leikattu ympyrä. Se on tyypillinen, rakenteisiin tehty työ Härköseltä, jonka teokset perustuvat geometrisiin...

    MÄNTTÄ Kuvataiteilija Henrik Härkönen, 28, on taas mennyt sahailemaan paikkoja.

    Mäntän entisen rehunjalostaman puiseen seinään on leikattu ympyrä. Se on tyypillinen, rakenteisiin tehty työ Härköseltä, jonka teokset perustuvat geometrisiin perusmuotoihin ja voimakkaisiin väreihin.

    Mäntän kuvataideviikot on uransa alussa olevalle Härköselle tärkeä tapahtuma. Sillä saa valtakunnallista huomiota, joka on elintärkeää taiteilijoille.

    Kuvataideviikoilla on hyvä kaiku.

    Härkönen esittelee töitään myös verkossa, kuten moni muu. Siitä on tullut kuvataiteilijoille tärkeä esiintymisfoorumi, vaikka osa heistä yhä karsastaa sitä.

    – Instagram on tosi iso juttu, vaikka se tuntuu pinnalliselta. Ja tietysti omat nettisivut, Härkönen toteaa.

    Taidekritiikin asema on heikentynyt 2010-luvulla, ja tilanne näyttää entistä huonommalta, kun taidekriitikko Otso Kantokorpi kuoli toukokuussa. Hän piti kuvataidetta äänekkäästi esillä, ja Kantokorven postauksia seurattiin.

    Aiemmin taidekriitikoilla oli keskeinen rooli sekä hyvässä että pahassa. He nostivat ja pudottivat taiteilijoita.

    Kantokorvesta Härkösellä ei ole omakohtaista kokemusta, mutta kriitikosta on jäänyt kuva rakentavan kritiikin ja perusteltujen mielipiteiden miehenä

    Sellaisesta kirjoittamisesta ei ole Härkösen mukaan enää paljon jäljellä.

    Uuden polven taiteilija muistuttaa, etteivät hänen ikätoverinsa paljon lehtiä lue.

    – Sukupolveni jaksaa katsoa ehkä 10 sekunnin videon. Siinä on vähän tilaa taidekritiikille, Härkönen toteaa.

    Veikko Halmetoja valitsi Mäntän kuvataideviikoille omat suosikkinsa. Heitä on lähes kuusikymmentä.Jussi Mansikka / Yle”Mänttäläinen tuntee nykytaidetta huomattavasti paremmin kuin helsinkiläinen”

    Veikko Halmetoja, 41, on unelmatyössään. Mäntässä kasvanut kuvataideviikkojen tämänvuotinen kuraattori on nähnyt kaikki tapahtuman aiemmat näyttelyt.

    – Kyllä se aiheutti hieman paineita. Tietysti voi ajatella, että tämä on myös minun juhlavuoteni ja pääsen tekemään näyttelyn, josta olen haaveillut 25 vuotta.

    Halmetojan taiteellisessa johdossa kuvataideviikoille on valittu lähes 60 taiteilijaa, joista vajaat kymmenen on Halmetojan tallissa.

    Kuraattori perustelee oman galleriansa taiteilijoita sillä, että olisi ollut omituista jättää heidät pois jääviyssyistä.

    Halmetojan pyörittämä helsinkiläinen ARTag-galleria edustaa monia kiinnostavia uuden polven kuvataiteilijoita, ja Mäntän kuvataideviikkojen tehtävä on kertoa, mitä taidemuodossa tapahtuu juuri nyt.

    Halmetoja on työskennellyt kuvataidekriitikkona, ja hänelle taidekritiikin muutos on omakohtainen kokemus.

    – Kun aloitin kuvataidekriitikkona Aamulehdessä, gallerianäyttelystä kirjoitettiin liuskan mittaisia kritiikkejä. Nyt se tuntuu absurdilta, Halmetoja toteaa.

    Koko ajatus paperilehdestä on alkanut tuntua Halmetojasta vanhanaikaiselta ja vieraalta. Verkon myötä taidekritiikki on epäammattimaistunut, sillä kuka tahansa voi perustaa blogin ja alkaa kirjoittaa taidekritiikkejä.

    – En yhtään väheksy sitä, mutta olen hieman huolissani siitä, katoaako sellainen ammatillisesti kirjoitettu, kontekstoinnin osaava kuvataidekritiikki kokonaan, Halmetoja sanoo.

    Sitä koulukuntaa edusti toukokuussa kuollut Kantokorpi.

    – Kantokorpi oli niin nopeasti läsnä kaikissa keskusteluissa, ja hän oli myös niiden synnyttäjä, ettei itselleni tule äkkiseltään mieleen, kuka olisi ensimmäisenä täyttämässä sitä aukkoa.

    Mäntälle kuvataideviikot on Halmetojan mukaan tehnyt vain hyvää, vaikka tapahtuman perustamisesta nousi 25 vuotta sitten aikamoinen älämölö paikkakunnalla.

    – Aika on tehnyt todella paljon. Keskiverto mänttäläinen ymmärtää nykytaidetta huomattavasti paremmin kuin keskiverto helsinkiläinen, Halmetoja kehuu.

    Anna Pekkala on paljasjalkainen mänttäläinen, josta tuli kuvataiteilija.Jussi Mansikka / Yle”Taiteilijaelämä onkin toimistotyötä”

    Kuvataideviikkojen näyttelytilan edessä seisoo kaksi dinosaurusta. Kierrätyspuusta ja -metallista tehdyt otukset näyttävät olevan matkalla poispäin.

    Niiden tekijä Anna Pekkala (s. 1989) on paljasjalkainen mänttäläinen.

    Halmetoja opetti Pekkalaa, kun tämä oli lasten taideleirillä, ja myöhemmin ammattikorkeakoulussa Tampereella.

    Pekkala on käynyt Mäntän kuvataideviikoilla lapsesta asti, ja hänelle pääsy tapahtuman taiteilijaksi on ollut elämän pituinen haave.

    Kolme vuotta sitten kuvataiteilijaksi valmistunut Pekkala pitää merkittävimpänä haasteenaan toimeentuloa. Esimerkiksi työttömyysturvan tulkinnallisuus aiheuttaa alalla hämmennystä.

    Suomalaiset kuvataiteilijat elävät pääasiassa apurahoilla.

    – Olen yllättynyt siitä, miten toimistotyömäistä työtä tämä välillä on, sillä apurahahakemusten kirjoittamiseen menee tuhottomasti aikaa.

    Emmi Kallio kuuluu Veikko Halmetojan ARTag-gallerian taiteilijoihin.Jussi Mansikka / Yle”Olen salaa haaveillut, että pääsisin mukaan”

    Emmi Kallio (s. 1981) poseeraa räiskyvien teostensa edessä ja kysyy, näkyykö mustassa vaatteessa kipsiä. Kallio on vetänyt aamulla lasten työpajaa Mäntässä.

    Opettaminen on tyypillinen sivutyö, jota moni kuvataiteilija tekee.

    Kalliolla on samantyyppinen historia kuin Anna Pekkalalla. Myös hän on syntynyt Mäntässä ja kiertänyt kuvataideviikkoja pienestä pitäen.

    – Olen ehkä vähän salaa haaveillut, että pääsisin joskus itse mukaan, Kallio sanoo.

    Hänelle Mäntän kuvataideviikoilla on ollut ratkaiseva merkitys ammatinvalinnassa.

    – Se on varmasti yksi suurimpia syitä siihen, miksi olen itse taiteilija.

    Pari vuotta sitten kuvataiteilijaksi ammattikorkeakoulusta Tampereella valmistunut mänttäläinen kuuluu Halmetojan talliin. Kallion teoksia Halmetoja on kuvaillut y-sukupolven muotokuvaksi.

    Taiteilijan tapa työskennellä on kehollinen, ja se näkyy maalauksissa.

    – Lähden riehumaan työhuoneella ja katson, mitä siitä tulee, Kallio hymyilee.

    Tshadilaisohjaaja Mahamat Saleh Haroun Ylelle Sodankylässä: Siirtomaaherruus jatkuu yhä

    Tshadilaisohjaaja Mahamat Saleh Haroun Ylelle Sodankylässä: Siirtomaaherruus jatkuu yhä


    – Nyt minä olen kuolematon. Tunnen itseni sankariksi. Tshadilainen elokuvaohjaaja Mahamat Saleh Haroun myhäilee Hotelli Sodankylän ravintolassa tyytyväisenä. Aki Kaurismäen elokuvassa Le Havre on häneen mukaansa nimetty hahmo. Se on Harounin...

    – Nyt minä olen kuolematon. Tunnen itseni sankariksi.

    Tshadilainen elokuvaohjaaja Mahamat Saleh Haroun myhäilee Hotelli Sodankylän ravintolassa tyytyväisenä. Aki Kaurismäen elokuvassa Le Havre on häneen mukaansa nimetty hahmo. Se on Harounin mielestä suuri kunnianosoitus.

    – Ele todella kosketti minua, etenkin, koska emme ole koskaan tavanneet, vaan hän teki tämän työni takia. Sadan vuoden päästäkin ihmiset näkevät tämän hahmon elokuvassa ja tavallaan jatkan elämää siinä.

    Nyt Kaurismäen ja Harounin välillä on lingui. Se on tshadilainen käsite, josta Haroun puhuu paljon. Se on myös hänen seuraavan elokuvansa nimi ja aihe.

    – Sana kuvaa elinikäistä, velvoittavaa sidosta ihmisten välillä. Kun joku tekee hyväkseni jotain, hänestä tulee osa yhteisöäni riippumatta siitä, missäpäin maailmaa tämä ihminen on. Jos hänellä on pulma, minä lennän Tshadista hätiin.

    Haroun keskittyy tulevassa elokuvassaan tshadilaisnaisten väliseen linguiin. Pariisissa elokuvaa ja Bordeauxissa journalismia opiskellut Haroun työskenteli synnyinmaansa kulttuuriministerinä vuoden ajan. Tuona aikana hän perehtyi naisten kehnoon yhteiskunnalliseen asemaan, ja siihen, miten he selviävät arjen ongelmista toistensa avulla.

    – Elokuva on kunnianosoitus naisille. Se kuvaa avunannon, yhteistyön ja keskinäisen kannattelun verkostoa.

    Elokuva ylistää linguin hyviä puolia, mutta Haroun huomauttaa, että vahva keskinäisen kiitollisuuden side voi olla myös vaarallinen asia.

    – Se on niin vahva side, että sitä voi verrata mafiaan. Jos tapat jonkun, ja meillä on lingui, minun pitää valehdella puolestasi.

    Jokaisella kolikolla on kaksi puolta, Mahamat-Saleh Haroun muistuttaa. Euroopalle kolikon toinen puoli on hänen mielestään Afrikka, eikä Eurooppa halua tietää siitä mitään.

    Mahamat-Saleh Haroun on kerännyt maailman elokuvafestivaaleilla enemmän palkintoja kuin kukaan toinen afrikkalaisohjaaja.Uula Kuvaja / Yle”Afrikka näyttäytyy menetettynä maanosana”

    Afrikka esittäytyy rikkaalle pohjoiselle sotaisana ja kurjuuden kyllästämänä maanosana, josta kukaan ei piittaa, Haroun lataa. Siksi myöskään afrikkalainen elokuva ei kiinnosta.

    – Jos tarjolla olisi neljä elokuvaa ilmaiseksi; amerikkalainen, eurooppalainen, aasialainen ja afrikkalainen, ei kukaan menisi katsomaan afrikkalaista. Se johtuu siitä, miten Afrikka esitetään, jotenkin menetettynä maanosana, sieluttomana. Kun yleisö ei piittaa afrikkalaiselokuvasta, ei kukaan elokuvan ammattilainenkaan ota asiakseen levittää sitä Eurooppaan. Kukaan ei välitä Afrikasta. Niin se vain on.

    Haroun itse on tosin tästä säännöstä poikkeus. Yksikään toinen afrikkalaisohjaaja ei ole voittanut niin paljon merkittävien elokuvajuhlien merkittäviä palkintoja kuin hän.

    Harounin ensimmäinen elokuva Bye Bye Africa (1999) oli ensimmäinen kokoillan elokuva, jota Tshadissa oli koskaan tehty. Ohjaajan kolmas elokuva Dry Season (2006) voitti Venetsiassa juryn erikoispalkinnon ja A Screaming Man (2010) Cannesin Grand Prix:n.

    Muodollisista ansioistaan huolimatta ne eivät ole villinneet yleisömassoja, Haroun toteaa.

    – Kuvittele, miten elokuvani otettaisiin vastaan, jos ne olisivat suomalaisia, brittiläisiä, tai ranskalaisia. Euroopalla on aina ongelmia afrikkalaisten kuvien vastaanottamisessa. Afrikka on tarinan toinen versio, eikä sitä haluta kuulla.

    Afrikassa tehdään valtavasti elokuvia: Nigeria on yksi maailman suurimmista filmiteollisuusmaista. Haroun arvelee, että määrällisesti se lähentelee Intian Bollywoodia.

    – Eipä Euroopassa tosin nähdä Bollywood-elokuviakaan. Kyse on siitä, että niin kauan kuin suuri joukko ihmisiä kuvittelee, että näissä tarinoissa ei ole syvyyttä, eikä niihin voi samaistua, ne eivät kiinnosta.

    Haroun on afrikkalaisen äänen mykistämisestä huolimatta puskenut tiensä elokuvan arvostetuimpien nykyohjaajien kaanoniin. Miten se on mahdollista? Onko hän ollut riittävän ranskalainen mennäkseen eurooppalaisesta?

    – On muitakin hyviä afrikkalaisohjaajia, jotka ovat opiskelleet Ranskassa, mutta kukaan ei kuule heistä koskaan mitään. Jotta tämän asian voi muuttaa, pitää kertoa yleisinhimillisiä tarinoita. Omat elokuvani käsittelevät moraalisia kysymyksiä, joihin ihmiset kaikkialla voivat samaistua. Ehkä siksi olen löytänyt paikkani.

    Lingui-käsitteen selittämisessä tarvitaaan Mahamat-Saleh Harounin kädet avuksi..Uula Kuvaja / Yle"Meidän pitää löytää elokuvan sielu"

    Sen, mitä Mahamat Saleh Haroun tietää elokuvasta, hän haluaa siirtää eteenpäin. Haroun sai vuosikymmenen alussa mieluisaksi tehtäväkseen ensimmäisen elokuvakoulun perustamisen Tshadiin.

    Maan taloudellisten vaikeuksien takia hanke ei toteutunut ihan suunnitellusti.

    – Varsinaista koulua emme saa, mutta voimme luoda tilan, jossa analysoida elokuvia ja katsoa elokuvia, oppia niistä. Voisimme järjestää mestariluokkia, joihin voisi tulla vaikkapa Aki Kaurismäen kaltaisia ohjaajia kertomaan työstään ja taiteestaan. Hyvät ohjaajat voisivat opettaa, miten tarinoita kerrotaan.

    Niukkuuden oloissa uutta afrikkalaista elokuvaa ei voi rakentaa teknologiapullistelun varaan. Haroun toteaa, että elokuvaopin pitää lähteä aivan perusasioista.

    – Meidän pitää keksiä, miten nuoret voivat löytää elokuvan ilman hienoa teknologiaa ja monikameratuotantoja. Elokuvan sielu on jossain muualla kuin tekniikassa, ja meidän pitää löytää se sielu.

    Nyt nuoret afrikkalaiset elokuvantekijät yrittävät Harounin mielestä liikaa matkia sitä, miten Hollywood-elokuvia tehdään. Sen sijaan heidän pitäisi löytää oma äänensä.

    – Hollywood on teollisuus, joka dominoi tapaa, jolla repliikit kirjoitetaan, jolla näytellään ja miten naiset esitetään. On tavallista, että alistettu kopioi alistajan toimintamallin, koska sitä on iskostettu päähän niin kauan, eikä alistettu muusta tiedä. Se on siirtomaavallan käyttöä ajatteluamme ja mieliämme kohtaan.

    - On tärkeää, että afrikkalaiset nuoret löytävät elokuvan, painottaa maansa ensimmäinen elokuvaohjaaja Mahamat-Saleh Haroun.Uula Kuvaja / Yle"Siirtomaaherruus jatkuu yhä"

    Siirtomaavalta jatkuu Harounin mielestä monessa muussakin asiassa kuin elokuvassa. Se näkyy esimerkiksi tavassa, jolla Ranska kohtelee entisten alusmaidensa kansalaisia tänä päivänä.

    Harounin viime vuonna valmistunut elokuva A Season in France kuvaa keskiafrikkalaisten karua ja korutonta elämää Ranskassa. Hänen piti tehdä tämä elokuva, sillä syntyperäiset ranskalaiset eivät Harounin mielestä ole kiinnostunut postkolonialismin käsittelystä.

    – Postkolonialismi ei ole läsnä eurooppalaisessa elokuvassa, se ei ole kiinnostuksen kohde. Toisaalta inhoan koko postkolonialismin käsitettä, sillä se antaa ymmärtää siirtomaavallan olevan taaksejäänyttä elämää. On kuitenkin lukuisia tapoja, joilla sitä harjoitetaan edelleen.

    Harounin uusimmassa elokuvassa on repliikki, jossa todetaan, että Afrikka on fiktiota. Ohjaajan mielestä olisi tarpeellista pohtia, milloin siirtomaaherruus oikeasti loppuu.

    – Edelleen on maita, kuten Norsunluurannikko, jonka virallinen nimi on ranskaa, Côte d'Ivoire. Miltä tuntuisi, jos Suomi ei olisi Suomi, vaan La Finlande?

    Ehtaa eläintä, häpeämätöntä ihmislihaa ja yksi supertähti – poimimme kesän 9 kuuminta taidenäyttelyä

    Ehtaa eläintä, häpeämätöntä ihmislihaa ja yksi supertähti – poimimme kesän 9 kuuminta taidenäyttelyä


    1Koen Vanmechelen: Lucy (2018).Koen VanmechelenKesä on kanaa ja possuaBelgialainen nykytaiteen huippunimi Koen Vanmechelen on tuonut Mäntän Serlachius-museo Göstaan pitkäaikaisen tutkimuskohteensa kanat. Hänen kosmopoliittisessa kanaprojektissaan...

    1Koen Vanmechelen: Lucy (2018).Koen VanmechelenKesä on kanaa ja possua

    Belgialainen nykytaiteen huippunimi Koen Vanmechelen on tuonut Mäntän Serlachius-museo Göstaan pitkäaikaisen tutkimuskohteensa kanat. Hänen kosmopoliittisessa kanaprojektissaan on risteytetty eri maiden rotuja 1990-luvulta asti. Risteytyksen lisäksi monimuotoisuus kiinnostaa Vanmechelenia. Taiteilija on huolissaan maapallon tilasta. Hän pyrkii tulevaisuuteen, jossa ihmiset eivät enää riistäisi eläimiä tai toisiaan. Elävien kotkottajien ja yhden emakon lisäksi näytillä on myös perinteisempiä teoksia, kuten maalauksia ja veistoksia. Myös niissä eläimet ovat vahvasti läsnä. Vanmechelenin töitä nähdään ensimmäistä kertaa Pohjoismaissa.

    Koen Vanmechelen: Kyse on ajasta Mäntän Serlachius-museo Göstassa 16.9. asti.

    2Erica Nyholm: Menetys (2014).Erica NyholmNaisen katse nyt ja sata vuotta sitten

    All female panel. Suomen valokuvataiteen museon kesänäyttelyssä on esillä hieno kattaus naistaiteilijoita. Erica Nyholm tekee illusorisia ja tunnelmallisia valokuvia, joissa hän tutkii ihmissuhteiden dynamiikkaa.Tilanteet ovat usein lavastettuja. Myös ranskalaiselle, tähtitieteen historiasta innostuneelle Noémie Goudalille kuvien lavastaminen on osa tekemistä. Hän rakentaa maagisia näkymiään kuin teatterin kulisseja. Kuvakulma-tilan pienoisnäyttelyssä on esillä Tyyne Böökin ja Elsa Sillmanin vuonna 1918 ottamia valokuvia punaisten valtaamasta Helsingistä. Naisista tuli sattumalta sisällissotakuvaajia. Projektitilassa on berliiniläisen Daniela Friebelin valokuvia, joiden aiheena ovat kottaraiset.

    Erica Nyholm ja Noémie Goudal Helsingin Valokuvataiteen museossa 12.8. asti sekä Tyyne Böök ja Elsa Sillman 18.11. asti ja Daniela Friebel 2.9. asti.

    3J. A. Juvani: Definition of Drag Lipstick (2018).J.A. JuvaniVuoden nuori taiteilija sekoittaa glitteriä paskaan

    Kun J.A. Juvani sai viime syyskuussa Vuoden nuori taiteilija -tittelin, hän kertoi kokevansa olennaiseksi laittaa aiheensa törmäyskurssille, “sekoittaa glitteriä paskaan.” Ja sitä hän tekee myös palkintonäyttelyssään: luo paradokseja, rikkoo sääntöjä ja ylittää rajoja. Juvanin aiheita ovat muun muassa seksuaalisuus, queer-identiteetti, kuolema, himo ja kehonkuva. Videoissaan, valokuvissaan ja veistoksissaan hän laittaa itsensä likoon, näyttää makkaransa ja selluliittinsa – kaikella rakkaudella. Sen hän on antanut myös näyttelynsä nimeksi, With all my Love. Juvani rikkoo tabuja huumorilla.

    J. A. Juvani: With All my Love Tampereen taidemuseossa 19.8. asti.

    4Yksityiskohta Kalle Lampelan Galina Spoludennaja -nimisestä piirustuksesta vuodelta 2016.Rovaniemen taidemuseoRovaniemen näyttelyissä vedetään viivaa

    Nykypiirustus on Rovaniemen taidemuseon kesänäyttelyn teema. Sitä lähestytään oman kokoelman teosten kautta sekä lappilaisen Kalle Lampelan ja norjalaisen Patrik Husen töiden kautta. Päänäyttely esittelee noin 50 piirustusta sekä muutaman viivan voimaan luottavan veistoksen. Viiva rajaa ja reunustaa, se on kuin taiteilijan sormenjälki. Päänäyttelyssä on esillä muun muassa Kuutti Lavosta, Leena Luostarista ja Stiina Saaristoa. He ovat kaikki tekijöitä, joiden viiva on persoonallinen ja tunnistettava. Kalle Lampela on omassa erillisessä näyttelyssään yrittänyt tavoittaa sitä onnellisen elämän utopiaa, jota entisen itäblokin propagandajulkaisuissa aikoinaan tuotettiin. Norjalainen Patrik Huse puolestaan piirtää näyttelyssään herkkää viivaa, josta syntyy lähes abstrakteja, utuisia maisemia.

    Viivaa! Teoksia Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmasta Rovaniemen taidemuseossa 7.10. asti.

    Patrick Huse: Hienovarainen viiva Rovaniemen taidemuseossa 9.9. asti.

    Kalle Lampela: Kauniin elämän utopia Rovaniemen taidemuseossa 9.9. asti.

    5Olafur Eliasson: International Career Lamp (2007).NoCoPohjoismaiset huiput esillä Hämeenlinnassa

    Jos haluat tietää, mitä pohjoismaiset nykytaiteen huiput ajattelevat maailmasta, mene Hämeenlinnaan. Sinne on saatu teoksia salaperäisestä Nordic Contemporary Art Collectionista (NoCo), kokoelmasta, johon kuuluu töitä muun muassa sellaisilta supernimiltä kuin islantilais-tanskalaiselta Olafur Eliassonilta, ruotsalaisilta Danilo Stankovicilta ja Sofia Hulténilta. Kokoelman on kerännyt Malmön taidemuseon entinen johtaja. NoCon omistaa säätiö, jonka rahoitus tulee joukolta anonyymejä raharikkaita. Mukana näyttelyssä on myös kaksi suomalaista tekijää, Ruotsissa asuva Pauliina Pietilä ja turkulainen taiteilijakaksikko IC-98. Kokoelma on perustettu vuonna 2013 ja sen teoksia on esillä vasta toista kertaa.

    Noco – pohjoismaista nykytaidetta Hämeenlinnan taidemuseossa 16.6.–7.10.

    6Kalle Hamm: Ei toivotut II (2017).Kalle HammMäntän kuvataideviikot täyttää neljännesvuosisadan

    Mäntän kuvataideviikot täyttää 25 vuotta. Kuraattori Veikko Halmetoja on valinnut mukaan 57 taiteilijaa ja antanut nykytaidekatselmukselle nimeksi Kartasto. Näyttelyyn on valittu tekijöitä, jotka antavat avaimet erilaisten maailmojen kartoittamiseen. Mukana ovat muun muassa luonnonvoimia pilke silmäkulmassa mittaileva Antti Laitinen sekä valituskuorosta tunnetuksi tulleet yhteisötaiteilijat Tellervo Kalleinen & Oliver Kochta-Kalleinen. Halmetoja on kutsunut näyttelyyn myös all male panel -ilmiön esiin nostaneen feministitutkija Saara Särmän. Pekilon ensimmäiseen kerrokseen Halmetoja lupaa rakentaa maleksijan paratiisin. Luvassa on painavaa asiaa mutta myös naurua.

    Mäntän kuvataideviikot Pekilossa, Mäntässä 17.6.–31.8.2.

    7Ulla Jokisalon Irrationaaliset voimat (2018) on kokoelmasta Flâneurs forever. Näyttelyyn tulee noin 10 teemoiltaan ja tekniikoiltaan erilaista kokonaisuutta. Kuva on rajattu yksityiskohta.Ulla JokisaloValokuvan uudistaja kuvittelee vapauden

    Ulla Jokisalo aloitti 41 vuotta sitten valokuvalla. Matkan varrella taiteilijan paletti laajeni. Ensin hän kuvasi neuloja, saksia ja vaatteita kunnes otti ne työvälineikseen. Helsingin taidemuseo HAM:ssa Jokisalolta nähdään valokuvaa, kollaaseja, kirjontaa sekä esineellisiä teoksia. Taiteilija yhdistelee ihmishahmoja eläinkuvastoon ja kyseenalaistaa ajatuksiamme siitä, mitä ihminen on. Jokisalon innoittajina ovat toimineet muun muassa surrealismi ja eksistentialismi. Suurin osa teoksista on uusia, tänä vuonna syntyneitä. Vanhimmat mukana olevat työt ovat 1980-luvun alusta. Jokisalo työstää kokonaisuutta. Hän luo näyttelyä kuin dramaturgi tarinaa. Uusi kokonaisuus vie pohtimaan vapautta. Edellinen Jokisalon iso näyttely nähtiin Suomessa seitsemän vuotta sitten.

    Ulla Jokisalo: Kuvitelmia vapaudesta Helsingin taidemuseo HAM:ssa 10.8.–27.1.

    8David Hockneyn teos Portrait of an Artist (1972) oli esillä Lontoossa Tate Britain -museossa, jonne se houkutteli ennätysyleisön 2017.Joe Humphreys, Tate PhotographVesi ja kesä, uima-altaat ja David Hockney

    Maailmankuuluksi nykytaiteen klassikoksi nousseen David Hockneyn näyttely esittelee sitä, mistä kalifornialaistunut britti on tunnetuin: ikonisia uima-allasteoksia. Mukana on myös kuuluisia kaksoismuotokuvia ja värikylläisiä maisemia, maalauksia, akvarelleja, litografiaa ja piirustuksia. Moni töistä on ollut harvoin esillä. Yhteensä teoksia on noin 50. Se on enemmän kuin koskaan aiemmin Suomessa. Hockney aiheutti ennennäkemättömän yleisöryntäyksen vuosi sitten Lontoossa, jossa häneltä nähtiin retrospektiivinen näyttely Tate Britain -museossa. Yksi kritiikeistä summasi oivasti, mistä Hockneyssä on kyse: “60 vuotta seksiä, aurinkoa ja seismisiä shokkeja”. Rohkea Hockney ikuisti teoksiinsa gay-miehiä jo 1960-luvulla, kun homoseksuaalisuus oli vielä rikos Englannissa.

    David Hockney Helsingin taidehallissa 18.8.–18.11.

    9Salmelan kesänäyttelyssä on esillä Kimmo Schroderusta (edessä) ja Juhani Linnovaaraa (taustalla).Jenni HöökMuista myös perinteinen nelikko

    Perinteisiä kesänäyttelyitä rakastavat käyvät katsomassa Purnun, Haihatuksen, Naivistit Iittalassa ja taidekeskus Salmelan näyttelyt. Oriveden Purnussa luotetaan toistoon. 12 taiteilijaa tutkii oppimista, arkirutiineja ja maailman kiertokulkua. Joukossa ovat muun muassa Radoslaw Gryta, kaksikko Grönlund-Nisunen, Tuula Lehtinen ja Miikka Vaskola. Joutsassa järjestettävän Haihatuksen näyttely on nimeltään Tiloissa. 26:n taiteilijan katsausta on ollut kuratoimassa hätkähdyttävistä tekstiiliveistoksista tuttu Pauliina Turakka-Purhonen. Iittalan naivistit täyttää 30 vuotta. Juhlanäyttely esittelee noin 50 taiteilijaa, joista iso osa on itseoppineita. Pitkän linjan naivisteista mukana ovat muun muassa naantalilainen maalari Pentti Koivikko ja kuhmoislainen kuvanveistäjä Eino Viikilä. Mäntyharjun taidekeskus Salmelassa on esillä töitä pariltakymmeneltä taiteilijalta, kuten Juhani Linnovaaralta, Marika Mäkelältä ja Kimmo Schroderukselta.

    Naivismin juhlaa -näyttely Iittalassa 19.8. asti.

    Taidekeskus Salmelan näyttelyt 12.8. asti.

    Tiloissa Haihatuksen kesänäyttely Joutsassa 17.8. asti.

    Toisto Purnun kesänäyttely Orivedellä 17.6.–12.8.

    Juttua korjattu 18.6. klo 6.50. Mäntän kuvataideviikoilla on taiteilijoita 57, ei 56 kuten jutussa aiemmin kerrottiin.

    Virkamiehet ja kesäteatteri riitelivät vuosia vain muutaman metrin tähden – lopulta väliin lyötiin suojakaide ja sopu syntyi

    Virkamiehet ja kesäteatteri riitelivät vuosia vain muutaman metrin tähden – lopulta väliin lyötiin suojakaide ja sopu syntyi


    Hausjärvellä seitsemän vuoden taistelu virkamiesten ja kesäteatterin välillä on päättynyt. Riita ratkaistiin pystyttämällä suojakaide Miinun montun kesäteatterin ja valtion tien väliin. Mutta miten tähän päädyttiin? Miinan montun väki...

    Hausjärvellä seitsemän vuoden taistelu virkamiesten ja kesäteatterin välillä on päättynyt. Riita ratkaistiin pystyttämällä suojakaide Miinun montun kesäteatterin ja valtion tien väliin.

    Mutta miten tähän päädyttiin?

    Miinan montun väki aikoo protestina ELY:n päätökselle köyttäytyä mittatilaustyönä tehdyn ja 70 000 euroa maksaneen katoksen keskustolppaan kiinni.Miki Wallenius / Yle

    Kaikki alkoi kesäkuuussa 2011, kun kesäteatterin tuottaja Juhani Ahtinen luki Uudenmaan ely:stä lähetetyn kirjeen.

    Siinä todettiin, ettei kesäteatterin suunnittelemasta laajennuksesta tule mitään. Päinvastoin, kesäteatteri pitäisi purkaa vuoden 2015 loppuun mennessä.

    Lupia oli aikaisemmin myöntänyt Hämeen tielaitos. Lupa-asiat oli siirretty Uudenmaan ely-keskukselle Pasilaan. Ymmärrystä pienelle kylälle ja teatterille ei löytynyt.

    – He katsoivat paikkaa Google Street Viewsta ja huomasivat, että ahaa, tämä on liian lähellä tiealuetta, Ahtiainen hymähtää.

    – Silloin tuli itku. Meidän piti laajentaa, mutta tulikin purkupäätös.

    Kesäteatteri oli aikoinaan rakennettu virkamiesten näkemyksen mukaan liian lähelle tietä ja risteysaluetta. Teatteri haluttiin pykäliin vedoten häätää pois.

    Teatteria pyörittävän Nuorisoseura Silmun väki aloitti kuitenkin sitkeän taiston Miinan montun puolesta. Välillä käytiin maaoikeuttakin, joka kuitenkin hävittiin.

    Kanta-Hämeessä jopa Maakuntaliitto asettui tukemaan kesäteatteria myöntämällä nuorisoseuralle Tahto-palkinnon vuonna 2015. Se oli tunnustus sitkeästä vastarinnasta.

    Vihdoin osapuolet lähtivät yhdessä hakemaan ratkaisua vuodesta toiseen jatkuneelle väännölle.

    Miinan montun väki ottaa uudet liikennemerkit esiin muutamaksi tunniksi ennen jokaista esitystä ja piilottaa ne sen jälkeen harmaiden levyjen alle.Ville Välimäki / Yle

    Viime kesänä teatteriesityksiä saatiin pitää, kun nuorisoseura asensi ympäröiville teille tiukoista nopeusrajoituksista kertovat liikennemerkit.

    Viime vuoden puolella saatiin valmiiksi myös elyn vaatima tiesuunnitelma. Siinä valtion omistamaa tiepohjaa kavennettiin. Näin Miinan monttu ei enää sijainnut valtion maalla, vaan tien vieressä kulkeva kaistale palautui takaisin yksityiselle maanomistajalle. Maanomistajan kanssa teatterilla on puolestaan toistaiseksi voimassa oleva vuokrasopimus.

    Viikko sitten, vähän ennen tämän kesän esityksen ensi-iltaa saatiin valmiiksi ely-keskuksen vaatima pitkä suojakaide.

    – Liikennevirastoon on mennyt tieto tiesuunnittelmasta ja siitä, että kaide on tehty. Loppuvuodesta pitäisi tulla virallinen tieto, että saamme olla täällä hamaan tappiin asti, huokaa tuottaja Juhani Ahtinen Miinan montusta.

    Uudenmaan elyn vaatima kaide on tuhdisti tehty. Se on 80 metriä pitkä, 1,2 metriä korkea, jossa tukitolpat ovat kahden metrin välein. Jos viereisellä tiellä kulkeva auto suistuisi jostain syystä kohti katsomoa, niin ajokin matka tyssäisi suojakaiteeseen.

    Uudenmaan ELY:n mukaan tiealue ulottuu rinneliuskan pohjalle asti, eikä sillä ei voi lain mukaan vakituista teatteritoimintaa.Miki Wallenius / Yle

    Juuri valmistunut kaide on samalla muistomerkki seitsemän vuotta kestäneelle taistolle ja väännölle, jota Miinan monttua pyörittävä Nuorisoseura Silmu kävi viranomaisten kanssa.

    – Kaide maksoi yhteensä 38 000 euroa, josta Silmun osuus on noin 10 000 euroa. Saimme Leader-rahoitusta tähän yli 70 prosenttia, kertoo tuottaja Juhani Ahtinen.

    Nuorisoseuralaisten usko oikeuslaitokseen ja virkamiehiin on ollut pitkän aikaa koetuksella. Nyt tulevaisuuteen katsotaan kuitenkin vahvalla uskolla. 25 vuotta toiminut kesäteatteri uskaltaa kaiken tämän jälkeen taas investoida.

    Katsomoon pitäisi lisätä istumapaikkoja ja penkkeihin saada selkänojat. Äänimies tarvitsisi oman pysyvän työkopin ja lavalle kaivattaisiin pysyviä valoja.

    Viime kesänä Tankki täyteen- näytelmä keräsi 5 300 katsojaa ja nyt ensi-iltaan tullut Eila, Rampe ja palvattu onni lupaa menestystä tällekin kesälle.

    Sodankylän elokuvajuhlilla vieraileva Barbet Schroeder Ylen haastattelussa: Olen niin kauhuissani maailman tilasta, että olen lakannut kokonaan nauramasta

    Sodankylän elokuvajuhlilla vieraileva Barbet Schroeder Ylen haastattelussa: Olen niin kauhuissani maailman tilasta, että olen lakannut kokonaan nauramasta


    Barbet Schroederin mittavan uran yksi keskeinen elementti on elokuvatrilogia absoluuttisesta pahuudesta. Se kattaa dokumenttielokuvat Ugandan raa’asta yksinvaltiaasta Idi Aminista, natsien, terroristien ja diktaattoreiden asianajajana kunnostautuneesta...

    Barbet Schroederin mittavan uran yksi keskeinen elementti on elokuvatrilogia absoluuttisesta pahuudesta.

    Se kattaa dokumenttielokuvat Ugandan raa’asta yksinvaltiaasta Idi Aminista, natsien, terroristien ja diktaattoreiden asianajajana kunnostautuneesta Jacques Vergésistä ja rohingya-muslimeiden kansanmurhaa Myanmarissa lietsoneesta buddhalaismunkki Ashin Wirathusta.

    – Näiden elokuvien myötä ymmärsin sen, että pahuus on inhimillistä. Se on jotain, mitä ei voi erottaa ihmisenä olemisesta. Työni on yrittää ymmärtää ja olla tuomitsematta.

    Munkki kylvää vihaa -elokuvan jälkeen Schroeder ajatteli jättää pahuuden teeman sikseen. Kansanmurha on pahuutta, jota on vaikea ylittää.

    – Siinä elokuvassa on vielä niin äärimmäinen ambivalenssi; vihaa kylvetään rauhanomaisena ajatellun buddhalaisuuden sateenvarjon alla.

    Pahuuteen perehtyminen elokuvan keinoin ei tehnyt Schroederista kyynikkoa. Nyt hänestä on kuitenkin kehittymässä sellainen. Politiikkaa aktiivisesti seuraava 76-vuotias ohjaaja kuvailee olevansa kauhuissaan siitä, mitä maailmassa tapahtuu.

    Hänen mielestään Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin ja Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin tapaaminen oli makaaberia ja vaarallista teatteria, suoranainen katastrofi.

    – Pelkään enemmän kuin koskaan sitä, mitä maailmalle tapahtuu. Ei ole ehkä vielä kyse maailmanlopusta, mutta tuntemamme läntisen maailman lopun alusta kyllä. Olen niin kauhuissani, että olen lakannut kokonaan nauramasta. Ennen nauroin aina.

    Schroeder arvelee, että jos hän olisi tehnyt Trumpista dokumenttielokuvan 10–20 vuotta sitten, se olisi paljastanut hyvin samantyyppisiä asioita kuin hänen vuonna 1974 valmistunut elokuvansa Idi Aminista.

    – Minulle oli aikoinaan suoranainen valaistumisen hetki, kun näin Aminin lähikuvassa iloisena ja sympaattisena tyyppinä, mutta tiesin samalla, miten verinen diktaattori hän on. Oli todella paljastavaa houkutella hänet kanssani tekemään omakuvaansa. Käsitys, joka hänellä oli itsestään, kertoi valtavan paljon.

    – Jos Trumpista olisi ennen valtaannousua tehnyt elokuvan, olisi lopputulos ollut hyvin samankaltainen. Tällaisilla hahmoilla on taipumus paljastaa itsensä, eivätkä he häpeä mitään.

    Uula Kuvaja / Yle”Teen aina ainoastaan amerikkalaisia elokuvia”

    Ranskassa koulunsa käynyt sveitsiläis-saksalainen Barbet Schroeder oli ajatellut tehdä ensimmäisen pitkän elokuvansa vasta vähän alle nelikymppisenä. Siinä iässä olivat aloittaneet myös hänen ihailemansa amerikkalaisohjaajat.

    Toisin kävi. Schroeder oli vasta 23-vuotias perustaessaan oman tuotantoyhtiön, Les Films du Losangen. Alkuvuosinaan se teki suoranaisia taikoja Ranskan uuden aallon elokuvan eteen ja on viime vuosina tuottanut esimerkiksi Michael Haneken elokuvia. Ensimmäisen oman elokuvansa Lisää! Lisää! Schroeder ohjasi 28-vuotiaana.

    Hän tiesi jo elokuvaa tehdessään, että se päätyisi Ranskassa sensuurin hampaisiin, joten filmi tuotettiin englanniksi Luxemburgissa. Pink Floydin musiikin tahdittama elokuva käsittelee heroiiniriippuvuutta ja sen katsottiin ihannoivan huumeidenkäyttöä.

    Elokuva oli puolen vuoden ajan kielletty Ranskassa, mutta siitä tuli silti Euroopassa hitti.

    – Se perustui asioihin, joita näin ja tunsin ympärilläni. Se jopa kuvattiin talossa, jossa olin viettänyt lapsena kaikki kesäni. Olin aina ihaillut suuria amerikkalaisohjaajia, jotka tunsivat asiat ja paikat, joita he käsittelivät elokuvissaan. Jos he tunsivat hevoset, he tekivät elokuvia hevosista. Tiesin jo silloin, että haluan tehdä amerikkalaisia elokuvia.

    Niitä Schroeder sitten päätyinkin tekemään. Hän on ohjannut 1980-luvulta lähtien lukuisia suuren budjetin Hollywood-elokuvia, kuten Nuori naimaton nainen, Numeromurhat ja Onnen kulissit. Hän on ohjannut jopa yhden jakson verran kriitikoiden rakastamaa Mad Men – televisiosarjaa.

    Samaan aikaan hän on tuottanut ja levittänyt muiden elokuvia, ja ohjannut dokumenttielokuvia. Charles Bukowski innoitti hänet tekemään sekä dokumenttielokuvan The Charles Bukowski Tapes (1985) ja kiitellyn, Mickey Rourken tähdittämän fiktion Barfly (1987).

    – Haluan tehdä fiktiota, joka näyttää dokumentilta. Teen aina taustatutkimusta fiktioon aivan kuin dokumenttielokuvaa varten, jotta elokuvasta tulisi totuudellisempi. Vastaavasti kun teen dokumenttielokuvia, käytän fiktion keinoja esimerkiksi päähenkilön rakentamisessa. Kun haastattelin Bukowskia Barflyta varten tajusin, että haastattelujen joukossa oli ihania helmiä, joita syntyi hänen useamman minuutin monologeistaan. Ne piti käyttää.

    Uula Kuvaja / Yle

    Barbet Schroeder tunnetaan paitsi amerikkalaisista valtavirran elokuvistaan ja dokumenteistaan, myös varsin kokeellisista art house –ohjauksistaan. Esimerkiksi kolumbialaisen Medellinin huumekaupungin sosiaalisiin kuvioihin sijoittuva La virgen de los sicarios (2000) kuvaa vanhemman miehen ja 16-vuotiaan roistonalku Alexiksen traagisesti päättyvää suhdetta. Elokuva on samaan aikaan surrealistinen ja raadollisen toden tuntuinen.

    Schroeder ei omasta mielestään ole ikinä tehnyt taide-elokuvaa. Hän sanoo tekevänsä aina ainoastaan amerikkalaista elokuvaa.

    – Esimerkiksi tuossa elokuvassa ei ole ensimmäistäkään improvisoitua sanaa, vaikka se näyttää oikealta elämältä. Se on värien käytöstä lähtien puhtaasti amerikkalaisen elokuvan lakeihin perustuva elokuva. Ehkä tiettyjä elokuviani pidetään art housena aiheiden takia. Vuonna 1999 eli vuosisadan lopussa, kun kuvasin Medellinissä, ei homoseksuaalisuutta juuri käsitelty elokuvissa.

    Myanmarin kansanmurhaa kuvaava dokumentti valmistui viime vuonna, ja seuraava elokuva on jo tekeillä. Siitä Barbet Schroeder ei kuitenkaan puhu vielä mitään.

    – En ikinä puhu keskeneräisistä töistä tai töistäni etukäteen. Näette sitten.

    Uula Kuvaja / Yle
    Suomen euroviisuedustaja valitaan kutsukilpailulla myös ensi vuonna

    Suomen euroviisuedustaja valitaan kutsukilpailulla myös ensi vuonna


    Suomen euroviisuedustajan valinta toteutetaan kutsukilpailuna myös tulevana vuonna. Tänä vuonna Saara Aalto kutsuttiin suoraan viisuedustajaksi ilman erillistä karsintaa. Uuden Musiikin Kilpailun tuottajan Anssi Aution mukaan tästä vuodesta saatiin...

    Suomen euroviisuedustajan valinta toteutetaan kutsukilpailuna myös tulevana vuonna. Tänä vuonna Saara Aalto kutsuttiin suoraan viisuedustajaksi ilman erillistä karsintaa.

    Uuden Musiikin Kilpailun tuottajan Anssi Aution mukaan tästä vuodesta saatiin hyviä kokemuksia, joten samalla metodilla jatketaan myos ensi vuonna.

    – Vuoden 2018 UMK osoitti, että kutsukilpailun kautta pystymme panostamaan enemmän esityksiin ja muuhun sisältöön. Jatkamme konseptin kehittämistä nyt tästä näkökulmasta, Autio sanoo.

    Kilpailun lopullinen muoto, eli kutsutaanko mukaan yksi vai useampi artisti, on kuitenkin vielä auki.

    – Olemme saaneet yhteydenottoja ja olleet itse myös yhteydessä levy-yhtiöihin, tuottajiin, biisinkirjoittajiin ja artisteihin. Tunnustelemme ja pohdimme nyt eri vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia, Autio sanoo.

    Uuden Musiikin Kilpailu järjestettiin syksyllä 2017 ensimmäistä kertaa kutsukilpailuna. Tänä keväänä yleisö ja kansainvälinen raati äänestivät kolmesta Saara Aallolle tehdystä kappaleesta voittajan Euroviisuihin.

    Aallon Monsters-kappaleella Suomi pääsi neljän vuoden tauon jälkeen euroviisufinaaliin.

    UMK herätti tänä vuonna närää musiikintekijöissä, sillä kisan muuttumisesta kutsukilpailuksi kerrottiin monen mielestä epäoikeudenmukaisesti liian myöhään. Ylen mukaan sillä on oikeus muuttaa kisan toteutustapaa.

    Eikö jalkapallon MM-kisat kiinnosta, mutta olisi aikaa katsella telkkaria? Tässä juuri sinulle 10 tämän hetken kuuminta sarjavinkkiä

    Eikö jalkapallon MM-kisat kiinnosta, mutta olisi aikaa katsella telkkaria? Tässä juuri sinulle 10 tämän hetken kuuminta sarjavinkkiä


    1.The Handmaid's Tale Kaikki puhuvat juuri nyt The Handmaid’s Talesta. Margaret Atwoodin vuoden 1985 Orjattaresi- dystopiaromaaniin perustuva sarja piirtää hyytävän kuvan fundamentalistisesta yhteiskunnasta, jossa hedelmälliset naiset on alistettu...

    1.The Handmaid's Tale

    Kaikki puhuvat juuri nyt The Handmaid’s Talesta. Margaret Atwoodin vuoden 1985 Orjattaresi- dystopiaromaaniin perustuva sarja piirtää hyytävän kuvan fundamentalistisesta yhteiskunnasta, jossa hedelmälliset naiset on alistettu lastentekokoneiksi. Sarjassa voi nähdä myös allegoriaa omasta todellisuudestamme. Pääosassa nähdään myös Top of the Lake- ja Mad Men -sarjoista tuttu Elisabeth Moss. Parhaan draamasarjan Emmyllä palkitun The Handmaid’s Talen toinen tuotantokausi pyörii parhaillaan HBO Nordic -palvelussa ja ensimmäinen tuotantokausi alkoi Ylellä 5.6. Sarjaa voi seurata Yle Areenasta sekä Yle Teema & Fem -kanavalta.

    Elisabeth Mossin orjatar Frediläinen on The Handmaid's Talen päähenkilö.HBO

    2. Unbreakable Kimmy Schmidt

    Jos The Handmaid’s Tale tuntuu liian ahdistavalta, on Netflixin hyväntuulinen komediasarja Unbreakable Kimmy Schmidt vaihtoehtoinen kuvaus rankasta aihealueesta. Päähenkilö Kimmy Schmidt (Ellie Kemper) vapautuu sarjan alussa bunkkerista, jossa on viettänyt vankeudessa 15 vuotta. Kimmy päättää suhtautua kokemukseensa positiivisen energian kautta ja uhriutumista välttäen. Sarjan tuore neljäs kausi reagoi ajankohtaisesti myös #metoon ja eriarvoisuuden teemoihin. Viimeiseksi jäävä kausi esitetään kahdessa osassa, joista ensimmäinen kuuden jakson satsi tuli Netflixiin 30. toukokuuta.

    3. Riverdale

    Amerikkalainen high school -draama Riverdale on noussut erityisesti nuoren yleisön suosikkisarjaksi. Sarjassa seurataan pikkukaupungin teinejä, joiden elämä järkkyy, kun yksi tovereista löytyy kuolleena. Riverdalen hahmot perustuvat jo vuonna 1941 debytoineeseen Archie-sarjakuvaan (suomeksi Justus), mutta mysteerejä ja juonenkäänteitä pursuava päivitys sijoittuu retrohenkisyydestään huolimatta nykypäivään. Hieman varttuneemmat katsojat voivat ihastella sarjassa omia nuoruuden suosikkejaan: 1990-luvun nuoret tähdet Mädchen Amick (Twin Peaks), Luke Perry (Beverly Hills 90210) ja Skeet Ulrich (Scream) nähdään nyt teinien vanhempien rooleissa. Netflixin sarjan toinen kausi päättyi toukokuussa ja kolmatta on lupailtu syksyksi.

    4. Patrick Melrose

    Uusi Sherlock eli Benedict Cumberbatch on yksi tämän hetken kuumimmista miesnäyttelijöistä. Brittiläisen yläluokan pimeää puolta kuvaava viisiosainen minisarja Patrick Melrose on Cumberbatchin intohimoprojekti. Tuoreessa sarjassa, jota Cumberbatch on ollut myös tuottamassa, seurataan lapsena isänsä hyväksikäyttämäksi joutuneen nimihenkilön kujanjuoksua päihteiden ja mielenterveysongelmien kanssa. HBO Nordicin valikoimaan kuuluva sarja perustuu Edward St Aubynin alun perin vuosina 1992—2012 ilmestyneisiin omaelämäkerrallisiin romaaneihin, joista julkaistiin ensimmäinen kolmen osan paketti Otavan kustantamana alkuvuodesta myös suomeksi.

    Benedict Cumberbatch himoitsi vuosia Patrick Melrosen roolia.HBO

    5. Vuosi The New York Timesin toimituksessa

    Neliosaisessa dokumenttisarjassa Vuosi The New York Timesin toimituksessa (The Fourth Estate) seurataan Donald Trumpin ensimmäistä vuotta Yhdysvaltain presidenttinä The New Yorkin Timesin toimituksen näkökulmasta. Katsoja pääsee Oscar-ehdokkuuden What Happened, Miss Simone? -dokumentistaan saaneen ohjaaja Liz Garbusin mukana lehden toimituskokouksiin ja haastattelutilanteisiin. The New York Times sai ehtymättömän uutislähteen laatumedian vihollisekseen julistaneesta Trumpista. Loppuvuodesta toimituksen ja koko maailman huomion keskiössä oli myös elokuva-alan ahdistelukohu. Sarja on yhtä tiivistunnelmainen ja hengästyttävä kuin uutishuoneista kertovat merkkielokuvat Presidentin miehet ja Spotlight. Tuoreeltaan Suomessa nähtävä sarja alkoi Yle TV1:llä 7.6. ja jaksot ovat katsottavissa myös Yle Areenassa.

    6. The Young Pope — piru vai pyhimys?

    Jos Paolo Sorrentinon ainutlaatuinen The Young Pope — piru vai pyhimys? meni vuosi sitten ohi, niin ei hätää. Kymmenosainen sarja uusitaan Yle Teema & Femin perjantai-illassa jakso kerrallaan alkaen tänään. Tänään ja huomenna sarjan voi ahmia myös kahtena viiden jakson maratonina. Kuviltaan häikäisevän kaunis sarja löytyy myös Yle Areenasta. Jude Law loistaa pääroolissa vastavalittuna amerikkalaispaavina, joka saa koko katolisen yhteisön hämmennyksen valtaan. Mikä (kevyt)kirsikkakolaa litkivä Lenny Belardo eli Pius XIII oikein on miehiään? Sitä pohtii ankarasti myös Pius itse.

    7. Westworld

    HBO:n scifi-länkkäri Westworldin ensimmäinen kausi oli vuoden 2016 sarjatapauksia. Androidien kansoittamaan villin lännen teemapuistoon sijoittuva suursarja yhdistelee rakkaustarinaa, jännäriä ja vapaudenkaipuuta ja kysyy, ”mitä on olla ihminen”. Toinen kausi on menossa paraikaa ja viimeinen jakso ilmestyy HBO Nordic -palveluun 25.6. Muun muassa Evan Rachel Woodin, Ed Harrisin ja Anthony Hopkinsin tähdittämän sarjan takana on aviopari: Lisa Joy ja myös Christopher-veljensä elokuvia käsikirjoittamassa ollut Jonathan Nolan.

    Myös Angels in America -minisarjaklassikosta muistettava Jeffrey Wright on Westworldin tiedemies ja ohjelmoija Bernard Lowe.HBO

    8. Atlanta

    Draamakomedia Atlantan ensimmäisellä kaudella joka paikkaan juuri nyt ehtivän Donald Gloverin esittämä Princeton-pudokas Earn palasi kotikaupunkiinsa Atlantaan rahattomana ja vailla suuntaa. Earn yrittää voittaa tyttärensä äidin takaisin ja änkee itsensä räppärinurallaan pienessä nosteessa olevan serkkunsa manageriksi. Leppoisan, mutta katkeransuloisen sarjan toinen kausi pyörähti FOXilla ja FOXplay-suoratoistopalvelussa käyntiin kesäkuun alussa. Atlanta on roolisuorituksestaan parhaan komedianäyttelijän Emmyllä palkitun Gloverin oma luomus.

    9. Safe

    Netflixin tuore brittisarja Safe sopii mainiosti sateisina kesäpäivinä ahmittavaksi jännäriksi. Sarjan keskiössä on leskeksi jäänyt kirurgi Tom Delaney (Mullan alla- ja Dexter-sarjoista tuttu Michael C. Hall), jonka teini-ikäinen tytär katoaa. Delaney ryhtyy itse selvittämään tapausta ja saa pikkuhiljaa selville valkoisen keskiluokan kansoittaman asuinalueensa synkkiä salaisuuksia. Safen amerikkalainen kynäilijä Harlan Coben tunnetaan paremmin dekkarikirjailijana.

    10. Wild Wild Country

    Netflixin dokumenttisarja Wild Wild Country kertoo intialaisesta Bhagwan Shree Rajneesh- ja Osho-nimillä tunnetusta hengellisestä johtajasta. Rajneesh perusti vuonna 1981 Oregoniin utopistisen yhteiskunnan tuhansille seuraajilleen. Guru ajautui kuitenkin pian konfliktiin niin yhteisöön vihamielisesti suhtautuneiden naapureiden ja viranomaisten kuin uskottunsa ja sihteerinsä Ma Anand Sheelan kanssa. Lopulta käsillä oli vyyhti, jonka selvittämiseen tarvittiin FBI:ta. Uskomattoman tositarinan ainesosiin kuuluu seksiä, salakuuntelua, murhayrityksiä ja bioterrorismiä. Muun muassa.

    Juttua varten haastateltiin kulttuuritoimittaja J.P. Pulkkista, mediatutkija Kaarina Nikusta ja YleX:n toimittajia Jussi Latvalaa ja Katri Norrlinia.

    Lue myös: Television tiiliskivet esittää: viisi huippusarjaa ja puhetta tv-draamasta

    Tuuli Paju haki unelmaopiskelupaikkaansa vuosia putkeen – sitten hän hoksasi elää muuta elämää ja pääsi rentoutuneena sisään


    Tänä vuonna Teatterikorkeakoulun näyttelijäopintoihin valittiin 12 uutta opiskelijaa. Yksi uusista opiskelijoista on 26-vuotias Tuuli Paju. Hän pääsi sisään kouluun viidennellä hakukerralla. Jotkut hakevat pääsykokeisiin jopa kymmeniä...

    Tänä vuonna Teatterikorkeakoulun näyttelijäopintoihin valittiin 12 uutta opiskelijaa.

    Yksi uusista opiskelijoista on 26-vuotias Tuuli Paju. Hän pääsi sisään kouluun viidennellä hakukerralla. Jotkut hakevat pääsykokeisiin jopa kymmeniä kertoja.

    Paju tarvitsi neljännen yrityksen jälkeen tauon.

    – Hain neljä kertaa peräkkäisinä vuosina ja sitten pidin kolmen vuoden tauon. Tutustuin muihin intohimoihini ja kokeilin mahdollisuuksia tehdä jotakin muuta. Kasvoin ihmisenä tässä välissä ja elin muuta elämää. Edelleen kuitenkin kutkuttava tunne oli taustalla ja halusin katsoa tämän kortin elämässä. Oli varma tunne, että tämä on mitä haluan tehdä.

    Viime vuosina Paju on kouluttautunut personal traineriksi ja tehnyt töitä myös musiikin parissa. Pajun mielestä kaikki hänen tekemänsä liittyy esiintymiseen ja katseenalaisena olemiseen.

    – Esimerkiksi personal trainerin työssä oppi myös kuuntelemaan ja oppimaan toista ihmistä. Ryhmäliikuntaohjauksessa tietysti saa hyppiä ihmisten edessä ja toimia ryhmässä.

    Odottaminen on vaikeinta

    Tänä vuonna pääsykokeissa Pajulla oli erilainen tunne kuin aikaisemmin. Eniten hän valmistautui koitokseen henkisesti ja haki rentoutta tekemiseensä.

    – Elin hetkiä ja nautin pääsykokeista. Apua oli varmasti myös siitä, että kävin juuri valmistuneen ystäväni kanssa eri tekstejä läpi.

    Monivaiheisia ja -päiväisiä pääsykokeita Paju kuvaa kovaksi rutistukseksi.

    – Se kaikki odottaminen on hermoja raastava osuus. Olin onnekas, että pääsin nyt kokemaan koko prosessin. Mietin pienestä pitäen, että millaista on pääsykokeissa ja nyt pääsin näkemään ne kokonaan.

    Suuri elämänmuutos edessä

    Paju kiittelee muiden hakijoiden kanssa työskentelyä ja raadin kannustavaa tunnelmaa.

    – Tunnelma oli positiivinen ja kannustava. Neljännessä vaiheessa oli poikkeuksellisen hyvä ryhmähenki. Kaikki varmasti pääsivät tekemään parhaansa ja olemaan vapautuneesti. Pääsykokeissa raapaistiin kaikkia näyttelijätyön osa-alueita, joten tehtäviä oli laidasta laitaan.

    Paju on nyt valmistautumassa suureen elämänmuutokseen.

    – Rehellisesti odotan rankkaa rupeamaa. Se tulee muuttamaan tosi paljon elämää. Opiskelu tulee ottaa vakavasti, odotan innolla sitä haastetta. Minulla ei ole paljon teatteritaustaa, odotan, että pääsee käsiksi kaikkeen hommaan.

    Miltä sisällissodan viha ja pelko kuulostavat sata vuotta myöhemmin? Kuuntele 1918 Äänien kirjaa  Yle Areenasta

    Miltä sisällissodan viha ja pelko kuulostavat sata vuotta myöhemmin? Kuuntele 1918 Äänien kirjaa Yle Areenasta


    Sisällissodan muistot kirvoittavat yhä uusia historiateoksia. Yle Areenassa julkaistussa 1918 Äänien kirja -podcast-sarjassa käydään sadan vuoden takaista historiaa läpi rikkaan äänimaiseman kautta. Yhdeksänosainen dramatisoitu dokumenttisarja...

    Sisällissodan muistot kirvoittavat yhä uusia historiateoksia. Yle Areenassa julkaistussa 1918 Äänien kirja -podcast-sarjassa käydään sadan vuoden takaista historiaa läpi rikkaan äänimaiseman kautta.

    Yhdeksänosainen dramatisoitu dokumenttisarja on Tapani Ripatin ja Heikki Kiseleffin toimittama. Sarjassa puhuvat sodan kokeneet ihmiset ja tekstien tulkitsijoina toimivat Lahden Ainonpuiston teatterin ja Ristiinan kesäteatterin näyttelijät.

    Kuuntele 1918 Äänien kirjaa täältä. Sarjaa voi seurata myös Yle Puheesta 15.6. alkaen perjantaisin klo 14 Nosto-ohjelmassa.

    Tapani Ripatilla oli historialliset tarinat ja Heikki Kiseleffillä mielikuva siitä, miltä sata vuotta sitten tapahtunut voisi kuulostaa nykyajan ääninä ja musiikkina.

    – Kaikkihan on kerrottu ja kaikki tietävät, mikä on lopputulos. Mutta tässä koetaan ääniä, tämä on benji-hyppy historiaan, kuvailee Ripatti.

    Sarjassa autenttiset tapahtumat ja aidot kokemukset on yhdistetty esimerkiksi hevisoundeihin ja moderniin ambient-tunnelmaan.

    – Tämä ei ole radioteatteria, eikä tämä ole perinteinen radiosarja. Tämä on sellaista, mitä ei ole aiemmin tehty, jatkaa Kiseleff.

    Sodan lihamylly jauhaa

    Ripatilla oli käsissään valtava määrä dokumentaarisia tekstejä ja myös sodasta selviytyneiden haastatteluja.

    Dokumenttisarjassa sodassa lausuttuja sanoja ja kirjoitettuja viestejä tulkitsee Lahden Ainonpuiston teatterin ja Ristiinan nuorisoseuran näyttelijöitä. He puhuvat ihmisyytensä sodassa säilyttäneiden Verna Warénin, Anna Uskalin, Raimo Laaksosen, Kaarlo Salmenkiven ja Toimi Sunellin suulla.

    Sarjassa on mukana myös Tyyne Arposen, Lauri Mankin, Lauri Hämäläisen, Hilkka Vikmanin, Sulo Selkälän, Tapio Rantalan, Aarne Lehtisen ja Eino Mäkisen kokemuksia vuoden 1918 tapahtumista.

    – Mä en ole mikään teatteriohjaaja, joten tekstin siirtäminen sopivalta kuulostavaksi suulliseksi ilmaisuksi oli aika kinkkinen juttu, Ripatti myöntää.

    Heikki Kiseleff ja Tapani Ripatti ovat toimittajakollegoita vuosien takaa.Päivi Kuisma / Yle

    Selkärankaa teksteille ja toisaalta uusia ovia kuulijalle avaa Heikki Kiseleffin suunnittelemat modernit äänet.

    – Äänimaisemassa jyrisee kone, joka jauhaa ihmisten tarinoita ja ikään kuin ihmisten lihaa, kuvailee Yleisradion toimittajana Lahdessa työskentelevä Kiseleff.

    Äänillä on haettu sarjaan dramatiikkaa ja tunnetta.

    – Mukana on ääniä, jotka ovat oikeasti sadan vuoden takaa, kuten Maxim-konekiväärin ääni. Meillä on ihmisten ääniä, jotka ovat oikeasti eläneet vuonna 1918. Sitten on taas nyt toukokuussa nauhoitettu joutsenen ääni ja tämän päivän nuoria puhumassa, selittää Ripatti.

    Sarja sopii kouluille historiapaketiksi

    Tekijät toivovat monenlaisten kuulijoiden löytävän sarjan, joka on tunnepitoinen matka vuoden 1918 tapahtumiin.

    – Tämä voi olla terapeuttinen tapa purkaa omaa suhtautumistaan vuoteen 1918. Toisaalta tämä on kätevä historiapaketti esimerkiksi kouluja varten, pohtii Kiseleff.

    Yhteisen sävelen löytyminen on edellyttänyt tekijäkaksikolta aivan perusasioihin menemistä, kuten sen ymmärtämistä, mitä on toista kunnioittava keskustelu. Yhdessä miehet filosoivat ”mustuudesta”, joka osin salakavalasti ja osin kouriintuntuvasti on vyörynyt Suomeen.

    – Meillä on yhä oppimista siitä, mitä tarkoittaa kunnioittava keskustelu. Olisi tärkeää kysyä miksi. Se auttaisi menemään keskustelussa aikaisempaa syvemmälle. Pitää ymmärtää eriarvoistumisen, syrjäytymisen, väkivallan ja vihapuheiden merkitys, Ripatti painottaa.

    Sarjan tekijät ovat tyytyväisiä, että sadan vuoden takaista tragediaa on käsitelty pitkin kuluvaa vuotta monipuolisesti ja myös nykyisyyteen peilaten. Mutta yksi, iso ja edelleen käsittelemättä oleva asia on Ripatin mukaan nimettömät haudat ja muistomerkit.

    – Jokaisen vainajan, olipa hän ollut kummalla puolen rintamaa tahansa tai puolueeton, tulisi saada nimi johonkin muistokiveen.

    Musikaali Jari Sillanpäästä saa ensi-iltansa: Huumekohu vaikutti käsikirjoitukseen – ja lipunmyyntiin

    Musikaali Jari Sillanpäästä saa ensi-iltansa: Huumekohu vaikutti käsikirjoitukseen – ja lipunmyyntiin


    Jari Sillanpään elämästä kertova musikaali saa ensi-iltansa Suomen kesäteatterissa Apianniemessä Valkeakoskella tänään torstaina. Näytelmän käsikirjoittaja Heikki Paavilainen alkoi työstämään tekstiä jo lähes kaksi vuotta sitten. Viime...

    Jari Sillanpään elämästä kertova musikaali saa ensi-iltansa Suomen kesäteatterissa Apianniemessä Valkeakoskella tänään torstaina.

    Näytelmän käsikirjoittaja Heikki Paavilainen alkoi työstämään tekstiä jo lähes kaksi vuotta sitten. Viime syksynä Jari Sillanpää kärysi auton ratista huumausaineen alaisena.

    – Se oli shokki. Se tapa, jolla media toi sen, muutti ihmisten suhtautumista Jariin tosi rankasti. Jari ikään kuin kiikutettiin keskiaikatorille ja ihmiset saivat tulla heittelemään mädillä hedelmillä. Silloin, kun tätä ruvettiin tekemään, ei ollut hajuakaan, että näin tulisi käymään, kuvailee Suomen kesäteatterin käsikirjoittaja Heikki Paavilainen.

    Paavilainen kertoo, että syksyn shokki hälveni kuitenkin nopeasti.

    – Sitten tuli kevään mylläkkä ja Enbusken suora haastattelu. Meidän lipunmyyntijärjestelmä näyttää sen kellonajan, jolloin se haastattelu tapahtui. Se pysähtyi. Sen jälkeen ryhmät lopettivat varaukset. Sitten ryhmänvetäjät sanoivat, ettei täältä meidän kylältä halutakaan tulla.

    Paavilainen päätyi muuttamaan näytelmän loppua. Näytelmä kuvailee, miten tilanteisiin on päädytty, vaikka huumekohua ei varsinaisesti käsitelläkään. Näytelmän loppu kuitenkin avaa sitä, miten kuluvan vuoden mediamylly on vaikuttanut Sillanpäähän. Näytelmä kertoo siis tarinan aina näihin päiviin asti.

    Rakkaudella merkitty mies saa ensi-iltansa tänään torstaina Valkeakoskella. Lipunmyynti notkahti keväällä, mutta nyt lippuja on myyty tasaiseen tahtiin. Lipunmyynnistä kerrotaan, että vapaita paikkoja on edelleen, vaikka lipunmyynti onkin saanut positiivisen vireen.

    – Kyllähän se oli totaalinen shokki. Kun oli vähän aikaa kulunut, alkoi hahmottaa kokonaisuutta suhteessa yli 50 vuoteen Jarin elämässä. Tapahtumat loksahtivat kohdalleen, kertoo Paavilainen.

    Viime viikolla uutisoitiin, että syyttäjä on päättänyt nostaa syytteen Sillanpäätä vastaan. Maaliskuussa Tulli löysi Sillanpään matkatavaroista gramman metamfetamiinia.

    Paavilainen seisoo kaikesta huolimatta ylpeänä näytelmän takana, vaikka vaikeitakin päätöksiä on jouduttu tekemään.

    – Haastavin käsikirjoitus, mitä olen koskaan tehnyt.

    "Se herkkyys ja valtava rehellisyys on vaikea yhtälö julkisuuden henkilölle"

    Kesäteatteri kertoo Sillanpään tarinan syntymästä viime vuosiin asti; Pohjois-Ruotsissa asuvasta, koulukiusatusta pojasta Suomen iskelmätaivaan tähdeksi.

    – Sieltä piirtyy syvempi kuva Jari Sillanpäästä kuin mitä ollaan totuttu näkemään. Ja silti se ei poista niitä hauskoja puolia ollenkaan. Jari itse oli katsomassa meidän läpimenoamme ja hän ei tiennyt käsikirjoituksesta käytännössä mitään etukäteen. Se oli herkkä, mutta hyvin positiivinen kokemus.

    Paavilainen on aiemminkin tehnyt näytelmiä henkilötarinoiden pohjalta. Hän kertoo jäävänsä helposti koukkuun juuri elämänkertoihin, sillä ne avaavat henkilöitä uudelle tasolle.

    – Jari on koskettanut, itkettänyt ja naurattanut minua ihan sydämestä. Nyt, kun olen tutustunut häneen, niin kyllä se ääripäiden määrä, mikä Jarissa on, on häkellyttävää. Se herkkyys ja valtava rehellisyys on vaikea yhtälö julkisuuden henkilölle.

    Dumbo kääntyy tummanpuhuvaksi Tim Burton -fantasiaksi – Disney jatkaa klassikkoanimaatioidensa kierrättämistä

    Dumbo kääntyy tummanpuhuvaksi Tim Burton -fantasiaksi – Disney jatkaa klassikkoanimaatioidensa kierrättämistä


    Heinäkasasta kuoriutuu kyyry harmaa hahmo. Suuret korvat paljastuvat viimeiseksi. Dumbo on herännyt henkiin. Disney on julkaissut trailerin tulevasta elokuvastaan Dumbo. Vuonna 1941 ensi-iltansa saaneen animaatioklassikon on kääntänyt elävän...

    Heinäkasasta kuoriutuu kyyry harmaa hahmo. Suuret korvat paljastuvat viimeiseksi. Dumbo on herännyt henkiin.

    Disney on julkaissut trailerin tulevasta elokuvastaan Dumbo. Vuonna 1941 ensi-iltansa saaneen animaatioklassikon on kääntänyt elävän elämän kielelle ohjaaja Tim Burton. Katso traileri tästä.

    Disney jatkaa Dumbolla sarjaansa, jossa se muuttaa klassisia animaatioelokuviaan näytellyiksi versioiksi. Elävien näyttelijöiden tähdittämänä on tehty jo Viidakkokirja, 101 Dalmatialaista, Prinsessa Ruusunen (Pahatar), Tuhkimo sekä Kaunotar ja hirviö.

    Emma Watsonin kaunotarta pidettiin raikkaana ja toiminnallisena. Bill Condonin ohjaama Kaunotar ja hirviö on toistaiseksi Disney-yhtiöiden eniten tuottanut elokuva.Disney Enterprises

    Tuttujen tarinoiden imu on todistetusti valtava. Vuonna 2017 ensi-iltaan tullut näytelty Kaunotar ja hirviö on kautta aikojen eniten tuottanut Disney-elokuva.

    Pääroolissa ihminen, ei sirkusnorsu

    Dumbon tarinaa on tulevaan elokuvaan muutettu paljon. Pääroolissa on vaikeasti toteutettavien sirkuseläinten sijaan ihminen. Colin Farrellin näyttelemä entinen sirkustähti palaa sodasta. Hän saa sirkustirehtööriltä tehtävän pitää huolta elefantille syntyneestä isokorvaisesta poikasesta. Pikkufantti saa Danny DeViton tulkitseman tirehtöörin hermoromahduksen partaalle. Sirkusryhmällä menee muutenkin huonosti eikä suurikorvainen luonnonoikku täytä esiintyvän norsun vaatimuksia.

    Lopulta Dumbo menestyy ja nostaa sirkuksen jaloilleen. Pian ryhmä saa kimppuunsa viihdejätti Dreamlandin ja sen rahanahneen johtajan, jota esittää Michael Keaton.

    Dumbo-elokuvassa yhdistetään eläviä näyttelijöitä ja animoituja hahmoja. Tässä Dumbo-norsu valmiina lentoon.Disney Enterprises

    Tarinan sävy on trailerin perusteella haikea ja tummanpuhuva. Ohjaaja Tim Burton liikkuu osaamisalueensa ytimessä. Seikkailullisista fantasiaelokuvistaan tunnettu ohjaaja on päässyt maalailemaan nuhjuisen sirkuksen kuvastoa ja lopulta Dreamlandin pimeitä puolia.

    Burton on tehnyt kiehtovia fantasiaelokuvia, joista osa on suunnattu lapsille ja nuorille kuten Jali ja suklaatehdas (2005) sekä Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille (2016). Ohjaajan yhä tunnetuin elokuva on niin ikään fantasia, Saksikäsi Edward (1990).

    Tim Burton on ohjannut useita tummanpuhuvia fantasiaelokuvia, joista osa on suunnattu lapsille ja nuorille.Carlos Tischler / AOP

    Tim Burton kertoi Ylen haastattelussa vuonna 2016, että hänet leimattiin lapsena kummalliseksi, vaikka hän itse tunsi itsensä tavalliseksi. Siksi hän lähestyy kummallisuuksia tavallisuuden kautta. Jos Dumbo ei olekaan tavallinen, sitä ovat Farrellin esittämän hahmon lapset, jotka auttavat isäänsä kouluttamaan norsunpoikaa.

    Disney on tekemässä lisää näyteltyjä versioita menestysanimaatioistaan. Kuvausvaiheessa on Nalle Puh -elokuva Christopher Robin (Risto Reipas) ja tulevina vuosina näemme, kuinka Leijonakuningas, Mulan, Miekka kivessä ja Aladdin näytellään.

    Piirroselokuvan Dumbo lentää korvillaan. Elokuva sai Oscar-palkinnon vuonna 1941.AOP

    Alkuperäinen Dumbo tunnetaan erityisesti musiikistaan. Animaatio-Dumbo sai vuonna 1941 Oscar-palkinnon parhaasta originaalimusiikista. Uudessa Dumbossa äidin kehtolaulun laulaa norjalainen laulaja-lauluntekijä Aurora.

    Nyt voi alkaa odottaa, tuoko maaliskuussa 2019 ensi-iltansa saava uusio-Dumbo Oscarin ohjaaja Tim Burtonille. Hän ei ole palkintoa vielä pokannut.

    Jätkäsaaresta häädetyt taidegalleriat muuttavat Kamppiin – uudet tilat

    Jätkäsaaresta häädetyt taidegalleriat muuttavat Kamppiin – uudet tilat "hyvät mutta väliaikaiset"


    Taidegalleriat Huuto ja Rankka ovat löytäneet uudet toimitilat Helsingin Kampista, Eerikinkadulta. Aiemmin Jätkäsaaren makasiinirakennus L3:ssa toimineet galleriat jäivät alkuvuodesta tyhjän päälle, kun Helsingin kaupunki irtisanoi kaikkien...

    Taidegalleriat Huuto ja Rankka ovat löytäneet uudet toimitilat Helsingin Kampista, Eerikinkadulta. Aiemmin Jätkäsaaren makasiinirakennus L3:ssa toimineet galleriat jäivät alkuvuodesta tyhjän päälle, kun Helsingin kaupunki irtisanoi kaikkien kiinteistössä toimineiden tahojen vuokrasopimukset paloturvallisuuspuutteiden vuoksi.

    Tänään Galleria Huuto ja Galleria Rankka julkistivat tehneensä sopimuksen kiinteistösijoitusyhtiö Kojamon kanssa Eerikinkatu 36:ssa sijaitsevien toimitilojen käytöstä. Galleriat muuttavat ammattikorkeakoulu Metropolian entisiin tiloihin elokuussa.

    Vuonna 1933 valmistunut rakennus

    Galleria Huuto ja Galleria Rankka ovat solmineet vuokrasopimuksen kiinteistöyhtiö Kojamon kanssa Eerikinkatu 36:ssa sijaitsevista vanhoista kone- ja vesivoimalaboratoriohalleista.

    Alun perin teknillisen korkeakoulun koneteknilliseksi laboratorioksi vuonna 1933 valmistuneen rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Onni Tarjanne. Viime vuodet rakennus on ollut ammattikorkeakoulu Metropolian käytössä.

    Galleria Huudon käyttöön tulee noin 450 neliömetrin halli, jonka huonekorkeus on noin seitsemän metriä. Galleria Rankan näyttelytila on suunnilleen samankokoinen, ja tämän lisäksi käyttöön tulee näyttelytilan alla sijaitseva toinen vastaavan kokoinen tila.

    Galleriat pääsevät muuttamaan tiloihin elokuun alussa, ja avajaiset on tarkoitus järjestää myöhemmin alkusyksystä.

    Galleria Huudon toiminnanjohtaja Henni Oksman kertoo tutkineensa taiteilijakollegojensa kanssa kevään aikana useita kymmeniä mahdollisia tiloja, mutta vasta nyt kohdalle osui kiinteistö, joka on tarkoituksenmukainen.

    – Kolme asiaa pitäisi täyttyä: vuokratason on oltava kohtuullinen, yleisön on löydettävä paikalle ja tilan on sovelluttava näyttelytarkoitukseen. Tämän paikan kohdalla oli oikeastaan ensimmäinen kerta kun tuli tunne, että nyt toimii.

    Aarno Rankka on tyytyväinen Galleria Rankalle löytyneisiin uusiin tiloihin.Vesa Marttinen / Yle

    Myös galleria Rankan Aarno Rankka on tyytyväinen entisessä konesalissa sijaitseviin noin 800 neliömetrin toimitiloihin.

    – Nämä ovat aika inspiroivat ja innostavat tilat kokeilla kaikkea uutta. Tämä antaa paljon mahdollisuuksia.

    Lähtö jälleen kahden vuoden päästä

    Helsingin kaupunki ilmoitti heti Jätkäsaaren tilojen irtisanomisen yhteydessä auttavansa gallerioita uusien tilojen etsimisessä. Apulaispormestari Anni Sinnemäen (vihr.) mukaan kevään aikana käytiin läpi useita mahdollisia tilavaihtoehtoja.

    Nyt löytyneet Eerikinkadun toimitilat ovat kaikkien osapuolten mukaan tarkoitukseen hyvät, mutta vuokrasopimus vain kaksivuotinen. Tilat omistava kiinteistösijoitusyhtiö Kojamo kehittää kiinteistöä lähivuosina asumistarkoitukseen.

    – Tämä on väliaikainen ratkaisu ja on vaikea arvioida täsmälleen, kuinka kauan galleriat saavat siellä olla. Toivottavasti kuitenkin sen aikaa, että ihmiset löytävät ne myös uudesta paikasta ja galleristeilla on työrauha miettiä muutakin kuin tulevia tilaratkaisuja, Sinnemäki sanoo.

    Kaupunki ei kompensoi vuokrahintoja

    Jätkäsaaren L3:ssa galleriat saivat toimia poikkeuksellisen edullisella vuokrahinnalla, koska rakennus oli huonokuntoinen ja sopimus tilapäinen. Vuokrasopimuksen yhteydessä taidealan ihmiset laativat adressin, jossa vaadittiin kaupunkia hankkimaan gallerioille uudet tilat ja subventoimaan niiden vuokrakustannuksia. Sinnemäen mukaan tämä ei ole kuitenkaan mahdollista.

    – Kaupungin kulttuuripolitiikassa ei ole elementtejä, joissa taiteilijavetoisten tai yksittäisten gallerioiden toimintaa tuettaisiin suoraan. Kaupungilla on iso intressi siihen, että kaupungissa on hyviä taiteilijavetoisia gallerioita, mutta suoraa vuokratukea tällaiselle ei kaupungin kulttuuribudjetissa ole.

    Galleristit eivät halua kertoa Eerikinkadun toimitilojen vuokrahintoja julkisuuteen.

    Polkupyörä alle, peninkulma matkaa ja ohjamaan – näin kuluvat Kai Lehtisen päivät Kuusamossa:

    Polkupyörä alle, peninkulma matkaa ja ohjamaan – näin kuluvat Kai Lehtisen päivät Kuusamossa: "Kesäteattereissa on jokin taika"


    Tästä on kyseKai Lehtinen ohjaa kesänäytelmän Kuusamon Näyttämöllä. Lehtinen ohjaa Olli Tolan näytelmän ”Vuokravaimo”.Useita isoja rooleja valkokankaalla näytellyt Lehtinen tunnustautuu harrastajanäyttelijöiden ihailijaksi.Lehtinen...

    Tästä on kyseKai Lehtinen ohjaa kesänäytelmän Kuusamon Näyttämöllä. Lehtinen ohjaa Olli Tolan näytelmän ”Vuokravaimo”.Useita isoja rooleja valkokankaalla näytellyt Lehtinen tunnustautuu harrastajanäyttelijöiden ihailijaksi.Lehtinen astuu näyttämölle itse seuraavan kerran loppukesästä.

    Näyttelijä Kai Lehtinen karauttaa Torankijärven rantaan vauhdikkaasti polkupyörällään. Pyörä mallia SA-int nojaa Kuusamon Näyttämön kesäteatterilavan sivuseinään tuntikausia, kunnes saa taas kyytiä Lehtisen polkiessa takaisin majapaikkaansa peninkulman päähän.

    Lehtisestä on tullut kesäksi ohjaaja. Kuusamon Näyttämön kesäteatteriesitys, Olli Tolan kirjoittama ”Vuokravaimo” saa ensi-iltansa 6. heinäkuuta.

    Vielä kesäkuun puolenvälin tuntumassa harjoituksissa on lähinnä kaoottinen meininki; näyttelijät replikoivat hapuilevasti, liikehtivät levottomasti, unohtavat vuorosanojaan. Lehtinen nauraa ja huitoo käsillään.

    – Eikö ookki vähä huolestuttavan näköstä, Lehtinen toteaa puhtaalla Kuusamon murteella poistuessaan kahvitauolle.

    Harrastajilla merkillinen tahdon voima

    Valkokankaalla useissa isoissa rooleissa loistanut Kai Lehtinen tunnustautuu Itä-Suomen ja Lapin ystäväksi.

    Lehtisen oli helppo lähteä Koillismaan ylängölle ohjaamaan. Kotipuolessa asiat ovat sillä tolalla, ettei isännän ”tarvi olla sekoittamassa asioita”, kuten taiteilija asian ilmaisee.

    – Ja nälkähän tänne töihin ajoi, Lehtinen lisää hirnahtaen perään persoonallisen naurunsa.

    Kai Lehtinen ohjaa Kuusamon Näyttämön kesäteatteriesityksen. Katsomossa näytelmän tuottaja Heikki Siikaluoma (vas.) ja Kuusamon Näyttämön puheenjohtaja Harri Laurila seuraavat harjoitusten etenemistä.Ensio Karjalainen / Yle

    Nälällä on kaksi merkitystä Lehtiselle. Ehkä suurempana nälkä tehdä teatteria. Kun tavalliset ihmiset kokoontuvat omasta tahdostaan harrastamaan teatteria, syntyy siitä Lehtisen mukaan jotain todella hienoa.

    – Näissä kesäteattereissa on jokin taika. Liekö joku suomalainen juttu, että harrastajat uhraavat työpäivänsä jälkeen illatkin siihen, että saavat esittää, Lehtinen kehuu.

    Lehtinen muistuttaa ammattinäyttelijöiden menevän teatteriharjoituksiin töihin, kun harrastajat taas tekevät teatteria sydämestään.

    – Siinä on hienoinen ero, mutta lopputuloksessa eroja tuskin huomaa, Lehtinen sanoo.

    Taiteen tekemisessä ei saa kumarrella liikaa

    Olli Tolan kirjoittamasta näytelmästä ”Vuokravaimo” syntyi kohu toissa kesänä, kun sitä esitettiin Porin Kirjurinluodolla.

    Tuolloin käsikirjoittaja pyysi jopa poistamaan nimensä näytelmän käsiohjelmasta. Tolan mielestä näytelmän sovitus ei vastannut lähimainkaan hänen käsikirjoitustaan.

    Kai Lehtinen sanoo eläytyvänsä vahvasti nykyhetkeen. Tällä kertaa kesäteatterin ohjaamiseen.Ensio Karjalainen / Yle

    Kai Lehtinen sanoo muistavansa hädin tuskin kaplakan, mutta puhuu pontevasti taiteellisista vapauksista ohjaustyössä.

    – Kyllähän minä tätä käsikirjoitusta olen näpelöinyt aika paljon, joten katsotaan kelpaako tämä versio alkuperäiselle käsikirjoittajalle. Lopulta kysymys on aina jonkin asteisesta taiteesta ja silloin ei pidä kumarrella liikaa yhtään mihinkään, Lehtinen sanoo.

    Talven tullen kohti pohjoista

    Lehtisen kesä ohjaajana päättyy heinäkuuhun. Hän kertoo elävänsä elämäänsä vaiheissa, joiden aikana ei paljoa katsota kalenteriin.

    – En omista edes kalenteria, vaikka viime aikoina olen kovasti yrittänyt kalenterin käyttöä opetella. Yleensä tallennan kaikki asiat päähän. Menetelmä on toiminut yllättävän hyvin. Tiedän missä minun milloinkin pitää olla, Lehtinen sanoo.

    Talven odottaminen saa miehen huokaamaan.

    – Huh. Nyt en tosin osaa sanoa ensi talvesta mitään, kun tämä teatteri pyörii koko ajan päässä. Olen hetkessä niin täydellisesti kiinni, Lehtinen naurahtaa.

    Kai Lehtinen naurattaa ohjattaviaan. Olli Tolan näytelmässä ovat mukana muiden muassa Elias Tuuliainen ja Esa Tikkanen.Ensio Karjalainen / Yle

    Lehtisen oma näyttäytyminen teatterilavalla jatkuu ainakin ”Kairan kulkijat” esityksen merkeissä. Lehtinen kiertää syksympänä Lappia yhdessä näyttelijä Heikki Rantasen kanssa kahden miehen näytelmän voimin.

    – Elokuvatyöt tulevat sykleittäin. Onneksi niitäkin saan vielä tehdä, mutta elokuvanteossa taukoa voi tulla vuosi tai parikin. Silloin on keksittävä, miten peruna kaivetaan maasta omin voimin, Lehtinen kertoo.

    Yliopisto teki

    Yliopisto teki "hullun" keksinnön – sai muutettua tuoreen sääennusteen 5 minuutin biisiksi


    Aamupäivällä aurinkoista, iltapäivällä pilvistyvää, mutta yöllä ja huomenna jälleen pilvetöntä. Lämpötila päivällä +20 ja yöllä +12, heikkoa tuulta. Tällainen oli tänään torstaiaamuna Ilmatieteenlaitoksen laatima 24 tunnin...

    Aamupäivällä aurinkoista, iltapäivällä pilvistyvää, mutta yöllä ja huomenna jälleen pilvetöntä. Lämpötila päivällä +20 ja yöllä +12, heikkoa tuulta.

    Tällainen oli tänään torstaiaamuna Ilmatieteenlaitoksen laatima 24 tunnin sääennuste Lappeenrantaan. Sääkartalla näkyisi aurinkoa ja pieni pilvi sekä lämpötila numeroin.

    Tämä kaikki tieto on oikeasti dataa, jonka tietokoneohjelma on muodostanut symboleiksi sääkartalle. Yhtä hyvin tietokone voi muuttaa datan musiikiksi, kunhan vain tietokoneelle kerrotaan, millaiseksi musiikiksi mikäkin säätila pitää tehdä.

    Nyt sellainen on olemassa. Tampereen yliopisto on kehittänyt täysin ainutlaatuisen ääni-installaation, joka muuttaa Ilmatieteenlaitoksen sääennustedatan musiikkikappaleeksi. Ennusteena on seuraavan 24 tunnin ennuste, josta tietokone tekee noin viiden minuutin mittaisen ainutkertaisen sävelteoksen.

    Helposti voisi kuvitella, että tietokone läiskii ennusteeseen säveliä satunnaisessa järjestyksessä ja lopputuloksena olisi kamalaa kakofoniaa. Näin ei kuitenkaan ole. Tietokoneen tekemä sävellys pohjautuu yhdysvaltalaisen professorin Jonathan Middletonin laatimiin sovitusmalleihin.

    – Musiikki on luonteeltaan orkesterimusiikin tyyppistä. Siinä on käytetty lähinnä klassisia instrumentteja, kertoo erityisasiantuntija Pertti Huuskonen Tampereen yliopistosta.

    Soittimina ovat piano, afrikkalainen marimba, viulu, kontrabasso, kello, rumpusetti ja patarummut. Sääennustemusiikin säveltäjänä voidaan Huuskosen mukaan pitää tietokonetta ja sovittajana Jonathan Middletonia.

    Musiikkina soiva sääennuste kuvaa muun muassa lämpötilan, ilmankosteuden, pilvipeitteen paksuuden ja tuulen voimakkuuden.

    Sääsonifikaation säveltänyt Jonathan Middleton oli vierailevana profesorina Tampereen yliopistolla.Tampereen yliopistoTaidetta ja tiedettä

    Sääennusteesta tehtyä musiikkia voi tästä eteenpäin kuunnella Lappeenrannan teknillisen yliopiston ruokalan viereisessä kabinetissa. Sen katossa roikkuu 25 kaiutinta. Lisäksi lattian tasalla olevien penkkien sisään on piilotettu 3 alataajuuksia korostavaa subwooferia.

    Puolen tunnin välein kaiuttimista alkaa kuulua Lappeenrannan sääennuste tietokoneen laatimana musiikkina.

    – Pyrimme siihen, että kuulija aistii sen miellyttävänä, ympäröivänä äänimaisemana, joka kumpuaa koko tilasta. Siinä mielessä tämän voi rinnastaa hyvälaatuisen elokuvateatterin äänentoistolaitteistoon, kertoo Pertti Huuskonen.

    Ensimmäisen sadan sekunnin aikana marimba, kellot ja piano kuvaavat auringonpaisteen ja pilvisyyden määrän, sen jälkeen 190 sekuntia kontrabasso ja afrikkalainen marimba välittävät tiedon lämpötilasta, mukaan tulevat jouset ilmaisemaan kosteutta ja rummut välittämään tuulen voimakkuutta.

    Vielä lopuksi sadan sekunnin ajan musiikki kuvaa kellojen ja jousien avulla pilvisyyttä ja patarumpujen ja pianon kautta ilmanpainetta.

    Pertti Huuskonen Tampereen yliopistolta tunnustaa, että vaatii opiskelua, että oppii tunnistaman jokaisen instrumentin tavan kuvata säätä.

    – Ymmärtämistä helpottaa, jos on itse säveltäjä.

    Graafisesti esitettävä sää on dataa, joka tietokone on muuttanut symboleiksi.Yle / Petri KivimäkiAinutkertaista musiikkia

    Oikeastaan kyse ei ole siitä, että tämän viiden minuutin musiikkiesityksen perusteella tietäisi tulevan sään. Sen yksi tarkoitus on tarjota ihmiselle elämys. Pertti Huuskosen mukaan tämä on sekä taidetta että tiedettä.

    – Tiedettä on se sääennuste ja algoritmit, joilla ohjelma muodostaa siitä musiikkia. Loppu on taidetta.

    Tietokoneen säveltämä sääennuste kuulostaa helpohkolta klassiselta musiikilta. Se ei ole Mozartia, Bachia, Sibeliusta tai Saariahoa. Enemmänkin musiikki tuo mieleen elokuvamusiikin tai TV-dokumenttien taustamusiikin.

    Pertti Huuskonen kertoo, että sovittajan tehtävänä on ollut löytää miellyttävä soitin- ja sävelkulkuyhdistelmä, joka saa musiikin kuulostamaan oikealta orkesterilta.

    – Musiikki menee suoraan tunteisiin. Jos voi tuntea säätilaa, niin ehkä ihmiselle tulee henkilökohtaisempi tuntemus säädataan, kuin jos sen näkisi vain pylväsennusteena tai meteorologin esittämänä TV:ssä.

    Nyt kuuluva sävellys ei todennäköisesti enää ikinä kuulu samanlaisena. Jokainen sävel tulee Ilmatieteenlaitoksen välittämästä datasta, joka on säätilan mukaan aina vähän erilainen.

    Tampereen yliopiston erityissiantuntija Pertti Huuskonen selvittää mallia, jolla erilaiset säät muuttuvat musiikiksi.Petri Kivimäki / YleAvuksi ydinvoimalaan

    Tampereen yliopiston Data-to-Music-tutkimuksessa on kolmen vuoden ajan selvitetty, miten digitaalista dataa muutetaan musiikiksi. Tutkimuksessa pohditaan myös ihmisen ja koneen suhdetta sekä niiden välistä vuorovaikutusta.

    Erityisasiantuntija Pertti Huuskonen Tampereen yliopistosta näkee musiikille valtavia mahdollisuuksia, joita vielä ei ole oikein osattu ymmärtää.

    Esimerkiksi ydinvoimalaitoksessa on tuhansia erilaisia antureita, jotka lähettävät yhtä aikaa tietoa valvomoon. Käyttöhenkilökunta joutuu seuraamaan monitoreja ja selvittämään, onko kaikki kunnossa. Pahimmillaan monitoreja on niin paljon, ettei ihmisen näköaisti pysty kaikkea tietoa käsittelemään.

    Kaiuttimista voisi Huuskosen mukaan kuitenkin tulla data musiikkina, jolloin valvoja tietää, onko kaikki kunnossa. Erityyppiset musiikilliset äänet kertoisivat esimerkiksi vian laadusta.

    – Siellä voimalassa voitaisiin kuulla, että syöttövesiturbiini kuulostaa normaalilta, mutta syöttövesijärjestelmän venttiilissä on jotain kummallista. Ajan myötä henkilökunta oppii kuulemaan millaisesta viasta on kyse.

    Lappeenrannan teknillisen yliopiston kabinetissa on 25 kaiutin ja kolme lattian luomassa kolme subwooferia tuomassa erittäin moniäänisen äänimaiseman.Petri Kivimäki / YleTuoksu ja tunto

    Musiikiksi voi Pertti Huuskosen mukaan muuttaa mitä tahansa dataa.

    – Tunnin juoksulenkin jälkeen hölkkääjä katsoo tietokoneeltaan tai älykellon näytöltä juoksuanalyysiä. Yhtä hyvin juoksija voisi puolessa minuutissa kuunnella hölkästään musiikillisen analyysin.

    Samoin kiinteistöhuollon työntekijä voisi aamulla töihin tullessaan minuutissa kuunnella yön aikaiset vikaraportit minuutin mittaisena musiikkikappaleena.

    Huuskonen kertoo, että musiikki ei ole ainoa uusi tapa välittää dataa. Samalla tavalla dataa voitaisiin muuttaa myös tuoksuksi tai mekanismiksi, joka antaa ihmiselle tietyntyyppisen tuntoaistimuksen.

    – Tutkimista riittää. Menee varmasti vuosikymmeniä, ennen kuin tällainen musiikin hyödyntäminen voidaan ottaa arkikäyttöön, kertoo Pertti Huuskonen.

    Cheekin suojatti Lukas Leon haluaa tehdä musiikkia monipuolisesti: "Saattaa olla, että julkaisen punk-albumin"


    8-vuotiaasta lähtien riimitellyt parikymppinen Lukas Leon koki pari vuotta sitten elämänsä yllätyksen. Facebookiin ilmaantui viesti Suomen tunnetuimmalta räppäriltä. Cheek, oikealta nimeltään Jare Tiihonen, oli sattumalta kuullut Youtubessa...

    8-vuotiaasta lähtien riimitellyt parikymppinen Lukas Leon koki pari vuotta sitten elämänsä yllätyksen. Facebookiin ilmaantui viesti Suomen tunnetuimmalta räppäriltä.

    Cheek, oikealta nimeltään Jare Tiihonen, oli sattumalta kuullut Youtubessa biisin, jolla Lukas vieraili. Konkari vaikuttui nuoren itä-vantaalaisen asenteesta ja taidoista.

    Tämän seurauksena Lukaksesta tuli Tiihosen Liiga Music -levy-yhtiölle ensimmäinen sopimuksen tehnyt artisti. Lukaksen Simba-debyyttialbumi julkaistiin tänään torstaina.

    Albumia työstettiin parin vuoden verran Jimi Pääkallon studiolla. Cheek vieraili välillä sessioissa, ja kertoi mielipiteitään. Hän ei kuitenkaan puuttunut artistinsa työhön tai levyn sisältöön.

    – Kaikki sanoitukset ja soundimaailma on sitä, mitä haluan. Minulla on ollut täysi taiteellinen vapaus, Lukas kertoo.

    Räppäri halusi julkaista kokonaisen albumin sen sijaan, että biisejä olisi tullut ulos ajan hengen mukaisesti yksitellen. Ajatuksena on, että ihmiset saavat oikean kuvan artistin musiikin monipuolisuudesta.

    – Kokonaisuudessa on siistiä, että siinä ei ole mitään rajoja. Ei ikinä tiedä, mitä sieltä tulee. Saattaa olla, että julkaisen kohta jonkun punk-albumin, meininki on niin monipuolista.

    Lukas ei karsasta sitä, että häntä tituleerataan Cheekin oppipojaksi, manttelinperijäksi ja suojatiksi. Päinvastoin, luonnehdinnat tuntuvat hyvältä.

    – Kyllä se on aika todenmukainen kuvaus. Olen arvostanut Jarea ihan siitä asti, kun aloitin itse räppäämään. Jare on yksi suurista vaikuttajista.