Yle Uutiset | 18-150067 | Tuoreimmat uutiset

    Juice on elokuva viinin voitelemasta alamäestä ja rakastamisen vaikeudesta: ”Hän uskalsi olla paljas ja pöljä”

    Juice on elokuva viinin voitelemasta alamäestä ja rakastamisen vaikeudesta: ”Hän uskalsi olla paljas ja pöljä”


    Juice on taiteilija Juhani Leskisen elämään perustuva fiktio, josta on turha etsiä asiavirheitä. Niitä löytyy. Elokuvaa jopa markkinoidaan lauseella, että kaikki tapahtumat ovat totta – paitsi ne jotka eivät ole. Leskisen vaimot ja...

    Juice on taiteilija Juhani Leskisen elämään perustuva fiktio, josta on turha etsiä asiavirheitä. Niitä löytyy. Elokuvaa jopa markkinoidaan lauseella, että kaikki tapahtumat ovat totta – paitsi ne jotka eivät ole.

    Leskisen vaimot ja tyttöystävät on elokuvassa yhdistetty yhdeksi rakkauden kohteeksi, Marjaksi. Parisuhteen kautta välittyy työssään erinomainen sanaseppo, joka ei aina ole kovin kummoinen perheenisänä tai puolisona. Eikä edes ystävänä.

    Juicessa ei nähdä televisiosta tuttua, iänikuinen tupakka suussaan sutkauttelevaa Leskistä, eikä sitä, joka kättelee presidenttiä linnan juhlissa. Sen sijaan nähdään isänsä menettävä poika, josta kasvaa epävarmuuttaan viinillä peittelevä, huomionkipeä älykkö.

    Elokuvan Juice on melankolinen mies, joka on halutessaan hauska ja romanttinen, mutta myös pitkävihainen ja itsekäs.

    Ohjaaja Teppo Airaksista kiinnostivat elokuvassa yleisinhimilliset teemat.

    – Tunsin aiemmin hänen musiikkiaan ja taidettaan vain pintapuolisesti. Hän ei ollut mikään mun idoli, enkä minä hänen faninsa. Kun tutustuin hänen elämäänsä, sieltä nousi universaaleja kysymyksiä, joista ajattelin voivani sanoa jotain: rakastamisen vaikeus, kuinka pitää huolta perheestä, vai pitääkö huolta perheestä, onko läsnä kotona.

    Teppo Airaksinen ei ole koskaan ollut Juice-fani.Jaani Lampinen / YlePyttipannunhajuista rakkautta

    Juice-elokuvassa arki haisee rasvankärylle, röökinkatkulle, ja läheisille aiheutetuille pettymyksille. Airaksista puhutteli intiimi näkökulma suomirockin supersankariin lehtijuttujen takana

    – Tässä ydin on rakkaus toiseen ihmiseen. On kiinnostavaa, miltä tuntuu, kun kokkaa toiselle pyttipannua kotona; miltä se tuoksuu, ja missä yhteydessä sitä syödään.

    Juice perustuu Antti Heikkisen kirjoittamaan elämäkertaan Risainen elämä. Antti Heikki Pesosen tekemässä elokuvakäsikirjoituksessa on kuitenkin otettu vapauksia sen mukaan, kuin on tarpeelliseksi katsottu.

    Ohjaaja Airaksinen huomauttaa, että Leskisestä ei olisi ollut mitään järkeä tehdä elokuvallista Wikipedia-artikkelia.

    – Tämä ei ole dokumentti. Me otimme irti kaiken tiedon, mitä Juicesta löytyy, ja sitten päätimme unohtaa sen. Se kahlitsee tosi paljon, jos yrittää sisällyttää elokuvaan kaiken mahdollisen, mitä Juice teki. Se olisi rastien laittamista ruutuihin.

    Vuonna 1982 syntynyt Airaksinen huomauttaa, ettei häntä ollut edes olemassa, kun Leskinen aloitti musiikillisen uransa 1970-luvulla. Se on vapauttanut tekemään omaa tulkintaa miehestä, josta yhdellä ja toisella on jo valmis näkemys.

    – Musiikkia elokuvassa on tietysti paljon, koska musiikki oli Juicen työ, ja hän oli hyvä työssään. Mielestäni on aina elokuvassa kiinnostavaa, kun joku on hyvä siinä, mitä tekee.

    Juice Leskinen & Coitus Int kuvataan elokuvassa usein tuopin äärellä.Anna Salmisalo / © Yellow Film & TV"Juice on kattolause suurmies-tematiikalle"

    Pääosaa näyttelevän Riku Niemisen poikavuosien soundtrackilla soivat Metallica, Madonna ja Backstreet Boys. Kun Nieminen lupautui tekemään Juicen roolin, hän lupautui samalla esittämään laulut itse. Se vaati melkoista määrää kotiläksyjä.

    – Vaikka näytän viisikymppiseltä, niin olen MTV-sukupolvea. Olen kuunnellut vähän Eppuja ja jonkun Popedan biisin, mutta enemmän Spice Girlsiä kuin suomirockia. Jouduin aloittamaan Juicen musiikkiin perehtymisen lähes nollista.

    Onneksi Niemisellä oli kontakteja, jotka hoitivat näyttelijän kuunneltavaksi lähes kaikki Juice Leskisen levyt ensipainoksina. Niitä läpi kahlatessa syntyi kunnioitus kohteeseen.

    – Kun neula rasahti Coitus Intin ensimmäiseen levyyn, niin tajusin, että tässä on tekijämiehiä.

    Nieminen pyydettiin Juicen rooliin jo silloin, kun elokuvaa neljä vuotta sitten alettiin suunnitella. Ensin suuriin saappaisiin hyppääminen ei hirvittänyt. Sitten pikku hiljaa alkoi valjeta, miten iso pala tuli haukattua.

    – Iso syy siihen, että häntä on artistina rakastettu niin paljon, on hänen työnsä valtava skaala. Juicen teoksilta ei voi välttyä, kun niitä on niin helvetisti.

    Riku Nieminen laulaa itse kaikki elokuvan kappaleet.Jaani Lampinen / Yle

    Laulujen, runojen ja kirjojen lisäksi Leskisellä oli Niemisen mielestä toinenkin valtti. Hän pelasi itsensä suomalaisten sydämiin sillä, että ei säästellyt itseään.

    – Hän laittoi itsensä alttiiksi. Hän uskalsi olla paljas sekä sellaisessa runollisessa mielessä, jossa tunnetaan syvästi ja daadadaa, mutta hän uskalsi olla myös pöljä. Hän uskalsi olla myös sillä tavoin väärinymmärretty ja haavoittuva.

    Nieminen katsoi tuntitolkulla Leskisen haastatteluja ja keikkataltiointeja saadakseen otteen bändin dynamiikasta ja nuoren Juicen persoonasta. Rooli vaati myös lähes 30 kilon lihotuskuuria taitelijan turpeampien keski-iän vaiheiden kuvaamiseen.

    Imitaatiota Nieminen ei kuitenkaan missään vaiheessa aikonutkaan tehdä.

    – Jotkut ovat antaneet palautetta siitä, että elokuvasta ei välity Juicen omintakeinen puhe- tai laulutyyli, mutta en edes lähtenyt hakemaan niitä. Tämä ei ole Riku Nieminen imitoi Juice Leskistä -elokuva. Juice on tässä tavallaan kattolause sille tematiikalle, mitä suurmies pitää yllään ja allaan.

    Juicen elämää seurataan elokuvassa vähän yli 40-vuotiaaksi asti.Anna Salmisalo / © Yellow Film & TV"Tuollaista se oli, likaista ja hämyistä"

    Murrettujen sävyjen vuosikymmen näyttäytyy elokuvassa rumina verhoina, nuhruisina kalusteina ja heikkona keinovalona. Suuri osa 1970-luvun taiasta on luotu kuvaamalla Juice filmille, mikä on digiaikana hyvin harvinaista. Ohjaaja Teppo Airaksinen kertoo halunneensa luoda vaikutelman siitä, että elokuva olisi tehty aikana jota se kuvaa

    – Me loimme maailmaa, jota ei enää ole. Siihen tarvittiin kaikki apu, jota voitiin saada, filmin lisäksi muita elokuvallisia keinoja. Lavastaja Pete Neuvonen teki hienon työn siinä, että 1970-luvun Tampere on taustalla, se ei välttämättä näytä siltä, mutta tuntuu. Hyvä epookki on sellaista, mitä ei huomaa.

    Aikalaiset, jotka ovat jo elokuvan nähneet, ovat kiitelleet elokuvan todentuntuisuutta, Airaksinen kertoo.

    – Alatalon Mikko sanoi, että juuri tuollaista se oli, likaista ja hämyistä.

    Hämyistä ja ennen kaikkea surullista Juicessa on myös viinan kanssa läträäminen. Rokkielämän gloorian ja loputtomien juhlien sijaan alkoholilla voidellaan henkistä ja fyysistä luisua.

    Riku Nieminen ei halua paljastaa tarkemmin, mitä elokuva väittää viinan ja taiteilijuuden Suomessa kovin pyhästä suhteesta.

    – Mun mielestäni se sana, mitä tästä asiasta sanotaan, on hieno ja painava.

    Riku Nieminen lihotti itseään Juice-roolia varten rutkasti yli 20 kiloa.Anna Salmisalo / © Yellow Film & TV
    Anne Brunila nimitettiin Elokuvasäätiön hallituksen puheenjohtajaksi

    Anne Brunila nimitettiin Elokuvasäätiön hallituksen puheenjohtajaksi


    Suomen elokuvasäätiön hallituksen puheenjohtajaksi on nimitetty professori Anne Brunila, kertoi opetus- ja kulttuuriministeriö maanantaina. Brunila toimii nykyisin Professor of practice -nimikkeellä Svenska Handelshögskolanissa. Aiemmin hän on...

    Suomen elokuvasäätiön hallituksen puheenjohtajaksi on nimitetty professori Anne Brunila, kertoi opetus- ja kulttuuriministeriö maanantaina.

    Brunila toimii nykyisin Professor of practice -nimikkeellä Svenska Handelshögskolanissa. Aiemmin hän on työskennellyt muun muassa Fortumin johtoryhmässä, Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtajana ja valtiovarainministeriön kansantalousosaston ylijohtajana.

    Toisena uutena Elokuvasäätiön hallituksen jäsenenä aloittaa erikoistutkija Antti Alanen Kansallisesta audiovisuaalisesta instituutista.

    Elokuvasäätiön hallituksen toimikausi on kolme vuotta. Jäsenet nimetään rotaatiomenetelmällä, jolloin jäsenten toimikaudet vaihtelevat.

    Elokuvasäätiön hallituksen tehtävänä on muun muassa päättää säätiön strategiasta ja toimintaperiaatteista sekä valvoa sen hallintoa.

    Joulu on keikka-artistin sesonkiaikaa – Mirja Liisan ja Kaijan duo MeKaksi ajaa joulukuussa tuhansia kilometrejä ja hoitaa kaiken itse

    Joulu on keikka-artistin sesonkiaikaa – Mirja Liisan ja Kaijan duo MeKaksi ajaa joulukuussa tuhansia kilometrejä ja hoitaa kaiken itse


    Kello on hieman yli puoli yksitoista kun duo MeKaksi starttaa Vaasasta kohti Jurvaa. Duon muodostavat Mirja Känsäkangas ja Kaija Peräsalo . Heillä on tänään kaksi joulukonserttia. Ensimmäinen on Jurvan vuorohoitoyksikössä ja illemmalla kaksikko...

    Kello on hieman yli puoli yksitoista kun duo MeKaksi starttaa Vaasasta kohti Jurvaa. Duon muodostavat Mirja Känsäkangas ja Kaija Peräsalo . Heillä on tänään kaksi joulukonserttia.

    Ensimmäinen on Jurvan vuorohoitoyksikössä ja illemmalla kaksikko esiintyy Laihian hoivakoti Toiskassa.

    Kahden naisen tehopakkaus

    Duo tekee matkaa henkilöautolla ja se on pakattu täyteen. On mikrofonia, mikseriä, kaiuttimia ja esiintymisrekvisiittaa. Kaksikko on käynyt esiintymässä nelisen vuotta eri palvelutaloissa ja -keskuksissa.

    Keikkoja kertyy vuodessa lähes 200. Ajokilometrejäkin tulee tuhansia, sillä esiintymisiä on ympäri Suomen.

    – Viime vuonna joulukuussa taisi olla lähemmäs 10 000 kilometriä, tietää duon pääasiallisena managerina toimiva Kaija Peräsalo.

    Känsäkangas ja Peräsalo roudaavat keikkatarvikkeensa itse paikoilleen. Se käy näppärästi , sillä vastaavaa tehdään lähes joka päivä. Näin joulun alla sunnuntaisin ei ole konsertteja, sillä edes yksi päivä viikosta halutaan rauhoittaa omalle ajalle.

    Joinakin päivinä keikkoja saattaa olla peräti kolme. Yksi konsertti on aina noin tunnin mittainen.

    Joulun aikaan naisten ohjelmistossa on luonnollisesti joululauluja, mutta keikkoja tehdään läpi vuoden ja muuna aikana ohjelmiston rungon muodostaa vanha, perinteinen tanssimusiikki.

    Hoitaja Merja Talvitie lauloi yhdessä Jurvan vuorohoitoyksikön asukkaiden kanssa joululauluja.Terhi Varjonen/YleVanhukset lähellä sydäntä

    Mirja Känsäkankaalla on pitkä ura laulajana ja hän on kiertänyt ennen duon perustamista jo viitisentoista vuotta laulamassa palvelutaloissa. Hän on alun perin ammatiltaan lähihoitaja.

    – Mullehan tuo ympäristö on tuttu ja vanhustyö muutenkin lähellä sydäntä. Vanhukset eivät pääse itse hakemaan virkistystä ja piristystä ulkopuolelta, niin me esiintyjät tuomme tänne vähän sitä musiikin iloa, kertoo Känsäkangas.

    Naiset ovat huomanneet musiikin vaikutuksen.

    – Sen näkee melkein heti, jos ei nyt ensimmäisestä laulusta niin sitten jo toisesta, että nyt on mennyt perille. Esimerkiksi nämä muistisairaat herää yks kaks laulamaan, vaikka he eivät olisi puhuneet pitkään aikaan mitään mutta sitten aukee joku, ja se on kuule ihanaa katsoa, kertoo Peräsalo.

    Kulkuset-joululaulun sanatTerhi Varjonen/YleKiireisintä aikaa

    Jurvan vuorohoitoyksikössä musiikkivieraat ovat mieluisia. Osastonhoitaja Riitta Peltoniemi kertoo, että syksyllä vietettiin sadonkorjuutansseja ja juhannuksena oli tietysti juhannustanssit. Tapahtumat tuovat normiarkeen kaivattua muutosta ja musiikin piristävän vaikutuksen huomaa.

    Kaikkea joulunalusajan keikkailun määrää lienee mahdoton arvioida. Todennäköisesti suuri osa palvelutaloissa ja muissa julkisissa laitoksissa tapahtuvista esiintymisistä ja joululaulujen laulattamisesta tapahtuu esimerkiksi vapaaehtoisten toimesta.

    Muusikkojen liiton freelancereiden luottamusmies Juho Viljasen mukaan on aivan tuttu juttu, että myös ammattimuusikkojen työtahti kiihtyy loppuvuotta kohden.

    Viljanen tuntee parhaiten esimerkiksi teatterissa ja orkestereissa toimivien musiikin ammattilaisten tilanteen. Pikkujoulut ja joulukonsertit näkyvät heidänkin kalentereissaan, vaikka esimerkiksi palvelutalokeikat hyvin harvinaisia ovatkin.

    – Kaikki sanovat, että tämä on kiireisintä aikaa, Viljanen toteaa.

    Jurvasta Laihialle

    Jurvan konsertin jälkeen duon on aika pakata tavarat mutta koskaan ei ole niin kiire, etteivätkö Mirja Känsäkangas ja Kaija Peräsalo ehtisi jutella palvelutalojen asukkaiden kanssa.

    Jurvasta kaksikon matka jatkuu Laihialle. Paikkana on hoivakoti Toiska ja tiedossa on yhteinen joululaulutilaisuus asukkaiden ja heidän perheidensä kanssa.

    Duo MeKaksi Hoivakoti Toiskassa Laihialla.Terhi Varjonen/Yle

    Naiset roudaavat tuttuun tapaan tarvikkeensa nyt isoon ruokasaliin. Myös Laihialla duo on vieraillut ennen. Palveluvastaava Sari Kärkelä kertoo, että musiikkitapahtumat ovat asukkaille tärkeitä. Hän kehaisee myös asukkaiden perheitä.

    – Täällä on todella aktiivisia omaisia ja aina, kun jotakin yhteistä järjestetään, heitä tulee runsaasti mukaan. Se on todella hienoa ja tärkeää asukkaille, iloitsee Kärkelä.

    Innostuttu on nytkin, sillä paikalla on lähemmäs 70 ihmistä.

    Laihialla yhteislaulun voimaa

    Naiset ovat saaneet esiintymispaikkansa kuntoon ja käyvät vielä ennen yleisön eteen astumista vaihtamassa juhlavampaa asua päälle. Sitten päivän toinen konsertti alkaa.

    Mirja Känsäkangas johdattelee yleisöä mukaan laulamaan ja varsinkin Maa on niin kaunis ja En etsii valtaa loistoa kuulostavat komeilta ison yleisön laulaessa.

    Hieman uudempi joululaulu, Vesa-Matti Loirin tunnetuksi tekemä Sydämeeni joulun teen, saa viimeisetkin mukaan lauluun. Laulu herkistää ja moni pyyhkäisee silmäkulmastaan kyyneleen.

    – Kauniisti se sieltä helähti. Kyllä nämä osataan, kiittelee Känsäkangas yleisöään.

    Vihaisia puheluita kaupungin johdolta ja kulttimaine Intiassa – teatteri Fiasko on uhmannut häpeää yhdessä lähes 40 vuotta ja siinä on jotain hyvin suomalaista

    Vihaisia puheluita kaupungin johdolta ja kulttimaine Intiassa – teatteri Fiasko on uhmannut häpeää yhdessä lähes 40 vuotta ja siinä on jotain hyvin suomalaista


    Leikki alkaa. Toistakymmentä ihmistä on koolla maanantai-iltana kansalaisopiston nuhjuisessa salissa Joensuussa. He vetäisevät ensin railakkaan country-tanssin ja vääntäytyvät sitten ihmispyramidiin. Suurin osa porukasta on ohittanut keski-iän...

    Leikki alkaa. Toistakymmentä ihmistä on koolla maanantai-iltana kansalaisopiston nuhjuisessa salissa Joensuussa. He vetäisevät ensin railakkaan country-tanssin ja vääntäytyvät sitten ihmispyramidiin. Suurin osa porukasta on ohittanut keski-iän jo aikaa sitten, eikä heitä hävetä enää mikään. Tämä on vasta lämmittelyä. Tervetuloa joensuulaisen teatteri Fiaskon harjoituksiin!

    Akrobatia on yksi teatteri Fiaskon erityistaidoista. Nykyisin sitä kutsutaan mummoakrobatiaksi.Toni Pitkänen / Yle

    Teatteri on erikoinen harrastus. Joukko ihmisiä kokoontuu monta kertaa viikossa uhmaamaan häpeää ja tekemään outoja asioita. Ja tämä porukka on tehnyt sitä yhdessä lähes 40 vuotta.

    Joensuulainen Teatteri Fiasko saattaa jopa olla pisimpään samalla kokoonpanolla toiminut harrastajateatteri Suomessa. Sen toiminta käynnistyi vuonna 1980 Joensuun Vapaaopiston teatteriryhmänä. Alle kolmekymppiset nuoret aikuiset alkoivat harjoitella teatterin perustaitoja ohjaaja Tuire Hindikan johdolla. Nyt ryhmän keski-ikä on lähes 70 vuotta. Teatterin porukka on elänyt koko aikuisuutensa samassa Fiasko-perheessä.

    Tavallinen lavalla kiehtoo

    Jurot suomalaiset ovat yllättäen esiintyjäkansaa. Harrastajateattereiden verkko on Suomessa yksi Euroopan vahvimmista. Pelkästään kesäteattereiden ensi-iltoja on vuosittain noin 400. Vuodesta toiseen vähintään joka toisessa pikkukunnassa teatterilaiset tankkaavat repliikkejä, pukeutuvat hassusti ja nikkaroivat lavasteita.

    Alastonpuvuissa esitetty Säkkijärvenpolkka ei miellyttänyt kaupungin johtoa. Asuja sovittavat Leena Käyhkö, Ilona Pietarinen ja Tuire Hindikka.Toni Pitkänen / Yle

    Suomessa teatteri on aina kuulunut kansalle – lavan molemmin puolin. Kun muissa Pohjoismaissa teatterin perinteitä loivat kuninkaalliset hoviteatterit, Suomessa työväentalojen ja vapaapalokuntien salien näyttämöille nousivat iltamissa kyläläiset itse. Aikana ennen itsenäisyyttä suomenkielinen teatteri loi ajatusta omasta kansakunnasta.

    Ja jokin teatterin maailmassa kiehtoo meitä yhä. Kesätettereissa käy vuosittain yli miljoona katsojaa, arvioi Teatterin tiedotuskeskus Tinfo. Jostakin syystä me haluamme katsoa, kun kuka-tahansa-meistä pistää itsensä likoon lavalla.

    Surun jälkeen harjoituksiin

    Hannu Levaniemen koko aikuinen elämä mahtuu vuosiin Fiaskon kanssa. Teatterin perhe on kulkenut rinnalla kaikissa isoissa elämänkäänteissä. Kun Levaniemi aikoinaan tapasi vaimonsa. Kun he saivat yhdessä neljä lasta ja kasvattivat heidät aikuisiksi. Ja kun vaimo vajaa neljä vuotta sitten kuoli.

    Hannu Levaniemen elämässä Fiasko-perhe on ollut mukana kaikissa sen käänteissä.Toni Pitkänen / Yle

    – Vaimon kuoleman jälkeen menin harjoituksiin aluksi vain olemaan ja istumaan, kun en kyennyt tekemään mitään. Pikkuhiljaa aloin taas heittäytyä tekemiseen. Sekin auttoi surussa, Levaniemi sanoo.

    Hän oli pitkään ryhmän ainoa mies. Teatteri on antanut mahdollisuuden olla jotain, mitä ei muualla uskaltaisi olla ja tehdä asioita, joihin ei tiennyt kykenevänsä.

    Niin kuin esimerkiksi sinä kesänä Joensuussa, kun intialainen teatteriohjaaja Surya Mohan Kulshreshtha takoi Levaniemen päähän ja kehoon 600-luvun sanskritilaisen komedian muotokieltä. Levaniemi ui sisään muinaisen intialaisen pyhän miehen nahkoihin. Hän opetteli ojentamaan sormia asentoihin, joihin ei ollut niitä ennen vääntänyt. Ohjaaja halusi, että Pyhä mies ja ilotyttö -näytelmä toteutetaan pilkulleen tuhansia vuosia vanhan tradition mukaisesti.

    Teatteri Fiasko on tehnyt vuosien varrella kymmeniä esityksiä.Teatteri Fiaskon arkisto

    Näytelmä opetti psykiatrisena sairaanhoitajana työskentelevälle Levaniemelle muutakin kuin sormien vääntelyä. Fiasko esitti näytelmää myös Intiassa niin, että puolet näyttelijöistä oli paikallisia. He puhuivat repliikkinsä hindiksi, Fiaskon väki suomeksi. Yhdistelmä toimi täydellisesti. Yleisö nauroi ja liikuttui oikeissa kohdissa.

    – Silloin opin, että ei toisen ihmisen ymmärtämiseen tarvita kieltä. Se oli yksi vaikuttavimmista kokemuksista elämässäni, Hannu Levaniemi sanoo.

    Lisää hönkää savukoneesta

    Ja nyt fiaskolaiset matkaavat nuhjuisessa kansalaisopiston salissa 1600-luvun Italiaan. He harjoittelevat kohtauksia kuuluisasta italialaisesta komediasta Kahden herran palvelija.

    Se on vaikeaa, sillä comedia dell’arte -perinteessä jokaisella hahmolla on omat, tarkasti määritellyt eleet. Niitä opettamaan teatteri hommasi Lontoosta comedia dell´arten ammattilaisen, ohjaaja Tiia-Mari Mäkisen. Karoliina Silvennoinen jaIrja Hara näyttelevät klovnihahmo Truffaldinoa, jonka vikkelät liikkeet ja nopeasti vaihtuvat ilmeet pitäisi ajoittaa sekuntilleen oikein. Hiki valuu. Vielä kerran uusiksi!

    Ilona Pietarinen ja Sinikka Silvennoinen ovat nuoria rakastavaisia Kahden herran palvelija -näytelmässä.Toni Pitkänen / Yle

    Taiteellisten tavoitteiden suhteen rima on Fiaskossa aina asetettu mieluummin liian ylös kuin alas. Siitä ovat vastanneet ryhmää alusta saakka luotsanneet teatterin ammattilaiset, ohjaaja Tuire Hindikka ja näytelmäkirjailija Pirkko Kurikka.

    On tehty draamaa, kabareeta ja tanssiteatteria, tartuttu Faustiin, Kalevalaan ja Carmeniin. Vaikein laji on komedia. Hauskan tekeminen ei ole helppoa.

    – Jos tarvitaan dramatiikkaa, voi aina tuprauttaa savukoneesta lisää hönkää ja vääntää musiikit lujemmalle, mutta komedian rytmiä ei voi teeskennellä, Tuire Hindikka sanoo.

    Fiasko ja niin ikään Hindikan aiemmin vetämät kansalaisopiston lapsiteatteriryhmät Joensuussa ovat toimineet kasvattajaseuroina monille taiteen ammattilaisille. 2000-luvun taitteessa teatterin harrastajia oli Joensuussa poikkeuksellisen paljon. Esimerkiksi näyttelijä Pamela Tola on aloittanut uransa Tuire Hindikan opissa.

    Kulttuurijohtaja pöyristyi runsaista ulokkeista

    Takavuosina Fiaskon merkitys itäsuomalaisessa kulttuurielämässä oli suuri. Ryhmä rakensi lavan Joensuun keskellä virtaavan Pielisjoen laguuniin. Ulkoilmaesityksiin Kalevalan Ainoa ja Kullervoa katsomaan kerääntyi kerralla jopa 1000 ihmistä.

    Aina ei ole mennyt yhtä putkeen.

    – Joskus on hävettänyt jo auditorion portaissa lavalle astellessa. Että on meillä ollut sellaisiakin esityksiä, sanoo Sinikka Silvennoinen.

    Joskus taas ei ole ymmärtänyt hävetä etukäteen. 1990-luvulla Fiasko valmisteli Joensuun kaupungin syntymäpäivien kunniaksi pidettyyn kansanjuhlaan torille esityksen. Lavalle nousi rempseä ryhmä, joka oli pukeutunut ihonvärisiin alastonpukuihin. Pukujen normaalia kookkaammat ulokkeet heiluivat Säkkijärven polkan tahdissa.

    Seuraavana päivänä vihaisen puhelun soitti sekä kaupungin kulttuurijohtaja että maakuntalehden päätoimittaja. Kumpikin oli hukkunut närkästyneeseen palautevyöryyn.

    Hien ja kyynelten kautta

    Mitä tapahtuu, kun harrastaa teatteria lähes 40 vuotta yhdessä?

    Ainakin oppii tuntemaan toisen ihmisen eri tavalla kuin muussa elämässä. Ilona Pietarinen tietää täsmälleen, miten Sinikka Silvennoinen laittaa kädet astuessaan lavalle ja kuinka Hannu Levaniemen jalat vispaavat aina tanssissa.

    Teatterissa toisen tunnetilat aistii herkästi. Karoliina Silvennoinen, Irja Hara, Sinikka Silvennoinen ja Leena Käyhkö keskittyvät harjoituksissa.Toni Pitkänen / Yle

    Harrastus pakottaa olemaan auki. Silloin toisen tunnetilan aistii herkästi kysymättäkin. Improvisaatiossa on pakko luottaa vastapeluriin ja heittäytyä. Häpeää ei voi pelätä.

    – Tässä ryhmässä luottamus on syntynyt hien ja kyynelten kautta, Irja Hara sanoo.

    Side vahvistuu huomaamatta. Henkilökohtaisista asioista ei harjoituksissa paljon puhuta, mutta jokainen tietää, että toiseen voi luottaa. Ryhmä kantaa läpi kaikenlaisten aikojen. Ja vie toisiin maailmoihin – ihan konkreettisestikin.

    Intiassa ähkittiin matalalla

    Teatteri Fiaskolla on kulttimaine Intiassa. Se on peräisin 1990-luvulta, jolloin ryhmä luuli menevänsä esittämään intialaisille teatterifestivaaleille muinaista suomalaista satua, kertomusta Kalevalan Ainosta.

    Mutta esitys osui intialaiseen sieluun. Tarina nuoren tytön pakkoavioliitosta kosketti kielimuurin yli. Sanoja ei juuri käytetty.

    – Se oli matalassa kyykyssä ähkimistä ja liikehdintää, Tuire Hindikka kuvailee.

    Myöhemmin ryhmä kuuli, että intialaisessa teatteriperinteessä käytetään paljon samantyyppisiä asentoja. Myös näyttävät kasvomeikit tuntuivat intialaisesta yleisöstä kotoisilta.

    Ohjaaja Tuire Hindikka on vetänyt ryhmää sen perustamisesta saakka. Taustalla Karoliina Silvennoinen, Hannu Levaniemi ja Irja Hara esityskuvissa.Toni Pitkänen / Yle

    Intiasta on tullut Fiaskon toinen koti. Ainoa ja toista Kalevalan tarinaa Kullervoa on esitetty lukuisia kertoja eri puolilla Intiaa ja Pakistania. Kaikkiaan Fiasko on tehnyt yhdessä yli 30 ulkomaanmatkaa Arubaa ja Koreaa myöten. Niitä varten on järjestetty myyjäisiä, pyöritetty posetiivia, tehty kalenteri alastonpuvuissa ja otettu pankkilainaa.

    On hämmästyttävää, kuinka paljon aikaa, vaivaa ja rahaa Fiaskon väki on ollut valmis uhraamaan teatterin eteen. Monilla koko perhe on sidottu tavalla tai toisella yhteiseen harrastukseen. Tilanne on sama monessa suomalaisessa harrastajateatterissa.

    Hyvän käytöksen koodi

    – Edesmenneeltä äidiltäni on peräisin sanonta “uhrata Fiaskon alttarille”. Se on edelleen ahkerassa käytössä, sanoo Sinikka Silvennoinen.

    Kun Silvennoisen lapset olivat pieniä, mummo hoiti heitä teatterin ulkomaanmatkojen ajan. Insinöörimies värvättiin rakentamaan lavasteita. Pitkään perjantai-illat ja lauantaiaamut oli varattu harjoituksille.

    Silvennoisen kaikki, nyt jo keski-ikäiset, lapset ovat tulleet äidin perässä teatteri Fiaskoon. Karoliina Silvennoinen, 43, on ollut mukana 12-vuotiaasta lähtien. Tällä hetkellä hän on Fiaskon nuorin jäsen. Myös Karoliinan parikymppinen tytär oli mukana ennen kuin muutti pois Joensuusta.

    – Kasvoin Fiaskossa. Aikuisuuden kynnyksellä en halunnut mitään muuta kuin näyttelijäksi. Pyrin teatterikorkeakouluun kolme kertaa, enkä päässy sisään. Nyt ajattelen, että näin sen kuuluikin mennä, Karoliina Silvennoinen sanoo.

    Hän on nähnyt, kuinka oma äiti ja ryhmän muut, lapsuudesta asti tutut jäsenet pikkuhiljaa ikääntyvät. Ajatukset käyvät välillä siinä, että joskus leikki loppuu. Mutta sen aika ei ole vielä.

    Karoliina ja Sinikka Silvennoinen, tytär ja äiti. Fiaskossa on ollut mukana myös kolmas polvi, Karoliinan tytär.Toni Pitkänen / Yle

    Silvennoisille Fiasko ei ole harrastus, vaan elämäntapa. Mutta toisin kuin elämässä, teatterissa kaikki on mahdollista. Se kiehtoo.

    Vuosien varrella fiaskolaiset ovat opetelleet mitä ihmeellisimpiä taitoja. He osaavat miekkailla oikealla floretilla, esittää kosiotansseja aikidoliikkeiden avulla ja tehdä pyramidin ihmisistä.

    Akrobatia on kulkenut mukana pitkään. Aiemmin se oli näyttävää ja hauskaa. Nykyisin se on hauskaa.

    – Tanakka alaosasto on vahvistunut ihmispyramideissa. Olemme nimenneet lajin mummoakrobatiaksi, ohjaaja Tuire Hindikka sanoo.

    Teatteri on vienyt maailmalle ja toisiin maailmoihin.Teatteri Fiaskon arkisto

    Esityksiä tehdään yleisölle, mutta monen fiaskolaisen mielestä kaikkein parasta on harjoitteluvaihe. Se, kun kompuroidaan ja noustaan ylös yhä uudelleen. Teatteriharrastajien joukko ei ole ryhmänä räiskyvä, vaan jopa hiljainen, Tuire Hindikka kuvailee.

    – Porukka on pysynyt kasassa näin pitkään sen vuoksi, että täällä vallitsee hyvän käytöksen koodi, sanoo toinen vetäjä, näytelmäkirjailija Pirkko Kurikka.

    Ilta pimenee, esitys-Crocsit vedetään jalkaan

    Valot on sytytetty. Lavasteet on kannettu paikoillaan ja esitys-Crocsit vedetty jalkaan. Pimeässä Joensuun illassa täysi sali yleisöä seuraa satiirista parisuhdeseikkailua 1600-luvun Venetsiassa. Tänään Kahden herran palvelijan rytmi on hitaampi kuin muissa esityksissä.

    Vaatii ponnisteluja, että pohjoiskarjalainen lupsakka puheenparsi taipuu nopeaksi italialaiseksi sanailuksi. Lavalla pukkaa hikeä.

    Sinikka Silvennoinen, 71, ja Ilona Pietarinen, 61, näyttelevät nuoria rakastavaisia. Loputon leikki jatkuu.

    .

    Monien rap-artistien esiintymisiä estetty Venäjällä – Putin: Kremlin otettava rap haltuun, koska se rapauttaa yhteiskuntaa

    Monien rap-artistien esiintymisiä estetty Venäjällä – Putin: Kremlin otettava rap haltuun, koska se rapauttaa yhteiskuntaa


    Venäjän viranomaiset ovat kieltäneet parin viime kuun aikana useita rap-konsertteja ja pidättäneet rap-artisteja. Venäjän kulttuuri- ja taideneuvosto käsitteli rap-ongelmaa kuluvalla viikolla. Pietarissa pidettyyn kokoukseen osallistui myös...

    Venäjän viranomaiset ovat kieltäneet parin viime kuun aikana useita rap-konsertteja ja pidättäneet rap-artisteja.

    Venäjän kulttuuri- ja taideneuvosto käsitteli rap-ongelmaa kuluvalla viikolla. Pietarissa pidettyyn kokoukseen osallistui myös presidentti Vladimir Putin.

    Neuvoston jäseniin kuuluva musiikkituottaja Igor Matvijenko oli laatinut ohjeluonnoksen kaitsemaan rap-musiikkia. Ohjeissa muun muassa rajoitettaisiin kiroilua ja muuta huonoa kieltä.

    Televisioidussa kokouksessa presidentti Putin totesi, että "rap perustuu kolmeen asiaan; seksiin, huumeisiin ja kapinaan".

    Vakavin näistä ovat huumet, joiden käyttö johtaa kansakunnan rapautumiseen, Putin pohti.

    Rap-musiikkia ei Putinin mielestä voida kieltää, koska se vain kasvattaisi artistien suosiota. Sen sijaan Putin ehdotti, että "alamme johtaa ja ohjata sitä".

    Kieltoja ja tuomioita

    Rap-artistit ovat olleet Venäjällä vaikeuksissa viime aikoina.

    Marraskuun 21. päivä Krasnodarin viranomaiset kielsivät Huskyn esiintymisen, koska se sisälsi viranomaisten mielestä "ekstremistejä elementtejä".

    Husky on monissa kappaleissaan kertonut köyhyydestä, korruptiosta ja poliisiväkivallasta. Hänen videoitaan on katsottu esimerkiksi Youtubessa yli kuusi miljoonaa kertaa.

    Kun tieto konsertin kieltämisestä tuli Husky kiipesi auton katolle ja huusi sieltä sadoille paikalla olleille faneilleen; "Aion laulaa musiikkiani, kaikkein rehellistä musiikkia!"

    Hän alkoi esittää kappaleitaan auton katolla, jolloin poliisi pidätti hänet huliganismista syytettynä. Husky sai 12 päivän vankeustuomion, joskin hän pääsi ulos nopeammin, kertoo The Guardian -lehti.

    Räppäri Gone.Fludd kertoo joutuneensa perumaan kaksi konserttiaan sen jälkeen, kun "kaikki mahdolliset poliisiviranomaiset olivat alkaneet painostaa häntä".

    Suosittu hip hop -artisti Allj perui Jakutskin konserttinsa saatuaan väkivaltaisia uhkauksia.

    Viranomaisten hampaisiin ovat joutuneet myös muiden muassa punkbändi Friendzona ja pop-tähti Monetochka.

    Laulaja Monetocha esiintyi Krasnojarskissa lokakuussa.Kirill Kukhmar / AOPMaan rappio suurempi aihe kuin politiikka

    Venäjän rap-artisteista selvä enemmistö on ollut vahvasti Putinin politiikan kannalla, kertoo The Moscow Times -lehti laajassa artikkelissaan.

    Esimerkiksi Husky, eli oikealta nimeltään Dmitri Kuznetsov, on esiintynyt Venäjän tukeman ns. Donetskin kansantasavallan alueella ja tehnyt laulun siellä kaatuneelle sotilaskomentajalle.

    Ongelmaksi on muodostunut erityisesti räppärien antama karu kuva Venäjän todellisuudesta. Huskyn uusin video Judas on kielletty Venäjän Youtubessa, koska siinä näytetään hänen ostavan ja käyttävän huumeita.

    Myös monet muut artistit kuvaavat elämää Venäjän lohduttoman köyhillä syrjäseuduilla, mistä ovat lähtöisin. Monilla on rap-kuuluisuudesta huolimatta vaikeuksia päästä eroon pikkukylien elämäntavasta.

    Putin yrittää olla räppäreidenkin johtaja

    Venäjällä ymmärretään hyvin nuorisokulttuurin merkitys maan tulevaisuudelle. Jo vuonna 2009 presidentti Putin osallistui Muz TV:n palkintogaalaan, jossa hän antoi palkinnon Taistelu kunniasta -kulttuurikilpailun voittajalle.

    Kilpailussa palkittiin mm. rap-, graffiti- ja break dance -taiteilijoita, joiden keskellä Putin ei näyttänyt olevan aivan kotonaan.

    Putin totesi kilpailijoille, että hän arvostaa näitäkin taidemuotoja – vaikka ne eivät alkuperältään olekaan venäläisiä – sillä ne ansaitsevat valtion tunnustuksen. Putin lisäsi tähän, että arvostuksen edellytyksenä on kaksi tekijää: esiintyjien taitavuus ja esityksen sisältö, jonka tulee olla rakentava.

    Rap onkin kehittynyt Venäjällä. Viime vuonna 38 miljoonaa venäläistä seurasi erittäin korkeatasoista rap-taistelua, jossa "rapin Vladimir Putiniksi" itsensä nimennyt Vjatšeslav Mašnov, eli Gnoiny voitti oppositiota tukevan, Oxfordissa koulutuksensa saaneen Miron Fjodorovin, eli Oxxxymironin.

    Kuulijat olivat haltioissaan, kun taistelijat verbaalisessa miekkailussaan käyttivät aseinaan sitaatteja klassikkokirjailijoiden, kuten Aldous Huxleyn ja Boris Pasternakin teoksista.

    Poliittisessa mielessä Kreml on voinut viime aikoihin saakka olla melko levollinen myös rap-artistien suhteen. Viime kuukausien tapahtumat, konserttien perumiset ja pidätykset, saattavat kuitenkin muuttaa tilannetta.

    Venäjällä on monia hallinnolle kriittisiä artisteja. Esimerkiksi Ivan Drjomin, eli Face, on alkanut tänä vuonna julkaista kriittistä musiikkia.

    – Syntymästäni lähtien tässä maassa ei ole ollut vapautta. Täällä ostetut juristit pilaavat ihmisten elämän. Futiskisat olivat vain syy kääriä rahaa, mutta kukaan piittaa * harmaista asuntoloista, Face räppää.

    Face on joutunut perumaan lokakuussa alkamaan suunnitellun kiertueensa. Kriittisiä videoita tehnyt IC3PEAK-ryhmä on perunut esiintymisensä monissa kaupungeissa, kertoo The Moscow Times.

    Katso lisää:

    Husky: Judas (kielletty alle 18-vuotiailta)

    Suomen kansallisbaletin entinen johtaja Doris Laine on kuollut

    Suomen kansallisbaletin entinen johtaja Doris Laine on kuollut


    Suomen kansallisbaletin entinen johtaja ja ensitanssija Doris Laine on kuollut. Laine kuoli tänään lauantaina 87-vuotiaana. Hän oli syntynyt Helsingissä vuonna 1931. Tiedon Laineen kuolemasta antoivat hänen omaisensa Suomen kansallisoopperalle ja...

    Suomen kansallisbaletin entinen johtaja ja ensitanssija Doris Laine on kuollut. Laine kuoli tänään lauantaina 87-vuotiaana.

    Hän oli syntynyt Helsingissä vuonna 1931.

    Tiedon Laineen kuolemasta antoivat hänen omaisensa Suomen kansallisoopperalle ja -balettille.

    Doris Laine työskenteli tanssijana Kansallisbaletissa eli silloisessa Suomalaisen Oopperan baletissa vuodesta 1947, ja tanssijan ura jatkui vuoteen 1976.

    Kansallisbaletin taiteellisena johtajana hän toimi vuosina 1985-1992.

    Lue lisää

    Dokumentti Doris Laineesta: Omin jaloin, omin sanoin

    Doris Laine - tahtonainen perusti Helsingin kansainvälisen balettikilpailun

    Kantapöytä: Kantapöydän taiteilijatreffeillä Doris Laine ja Heidi Almi

    Analyysi: Suomalaisfestareilla soittavat vanhat bändit, missä on soitetuin artisti Drake?

    Analyysi: Suomalaisfestareilla soittavat vanhat bändit, missä on soitetuin artisti Drake?


    Kuluneella viikolla miltei kaikki suurimmat tapahtumat julkaisivat ensimmäiset esiintyjänsä: Ruisrock: Travis Scott, MØ, Future ja The 1975 Provinssi: Limp Bizkit, The Prodigy ja Cypress Hill Flow Festival: The Cure, Tame Impala ja Robyn Sideways:...

    Kuluneella viikolla miltei kaikki suurimmat tapahtumat julkaisivat ensimmäiset esiintyjänsä:

    Ruisrock: Travis Scott, MØ, Future ja The 1975

    Provinssi: Limp Bizkit, The Prodigy ja Cypress Hill

    Flow Festival: The Cure, Tame Impala ja Robyn

    Sideways: Suede ja Nas

    Ei ole mitään ihmeellistä, että kesäfestarit julkaisevat esiintyjiään tässä vaiheessa. Ennen joulua on hyvä laittaa liput myyntiin, kun on pimeää ja kaikki halajavat kohti kesää ja valoa.

    Silmiinpistävää on kuitenkin se, että jälleen kerran tarjonnalla on bändejä, joiden parhaat hetket olivat monta vuosikymmentä sitten. Missä ovat tämän hetken suosituimmat artistit?

    Ensi vuonna 50 vuotta täyttävä Ruisrock yrittää pysyä sentään hieman trendien harjalla. Festari on tehnyt näin jo muutaman vuoden ajan. Tapahtuma on ollut useana vuonna loppuunmyyty ja yleisö on ollut sitä tavoitelluinta nuorta porukkaa.

    Promoottori Mikko Niemelä muistuttaa, että Ruisrock on maailman mittakaavassa keskikokoinen festivaali, joka joutuu kamppailemaan artisteista muiden tapahtumien kanssa. Suomi on keikkakiertueiden pullonpohja, ja tänne tulemista pitää miettiä tarkkaan. On helpompaa rundata Keski-Euroopassa, missä välimatkat ovat lyhyitä.

    Onneksi suomalaisfestareilla on hyvä maine. Täällä hommat toimivat ja se jää mieleen. Suomeen tullaan mielellään uudestaankin.

    Mutta jääkö kilpailussa suomalaisille vain menneiden aikojen jämäpalat? Onko se huono asia?

    Kyllä ja ei. Pitkän uran tehnyt The Cure varmasti kerää yleisönsä ensi kesänä Helsingin Suvilahteen. Samoin kuin menneiden aikojen suosikkibändit Seinäjoen Provinssiin.

    Vanhempien bändien suosiosta kertoo jotain myös se, että Rammsteinin elokuun keikka Tampereen Ratinassa myytiin loppuun muutamassa minuutissa.

    Yleisö näissä tapahtumissa on kuitenkin oletettavasti vanhempaa fanikuntaa. Nuoremmalle yleisölle on tässä vaiheessa luvassa sentään Ed Sheeran, joka konsertoi Suomessa ensimmäistä kertaa. Nuori laulaja-lauluntekijä koskettaa ikään katsomatta.

    Suomessa ei ole nähty pitkään aikaan tämän hetken isoimpia artisteja, ja yhtenä syynä on Olympiastadionin remontti. Se on kestänyt useamman vuoden. Monet isot esiintyjät kuten viime vuoden kuunnelluin artisti Drake haluavat vetää yhden keikan mahdollisimman isolle yleisölle. Siihen ei yksi pikkuinen Hartwall Arena riitä.

    Kärvistelemme vielä ensi vuoden. Stadionin remppa valmistuu todennäköisesti ensi vuonna ja 2020 kesällä siellä nähdään jälleen konsertteja. Beyoncé? Adele? Coldplay?

    Nuoret valitsivat teokset taidenäyttelyyn museon kokoelmasta:

    Nuoret valitsivat teokset taidenäyttelyyn museon kokoelmasta: "Esillä teoksia, jotka eivät ole olleet näytillä pitkiin aikoihin tai jopa koskaan"


    Kun teinit saavat valita taidenäyttelyn teokset, lopputulos voi olla todella monipuolinen. Näin kävi ainakin turkulaisessa Aboa Vetus & Ars Nova -museossa, jossa kahdeksasluokkalaiset valitsivat eli kuratoivat teokset uusimpaan...

    Kun teinit saavat valita taidenäyttelyn teokset, lopputulos voi olla todella monipuolinen. Näin kävi ainakin turkulaisessa Aboa Vetus & Ars Nova -museossa, jossa kahdeksasluokkalaiset valitsivat eli kuratoivat teokset uusimpaan näyttelyyn.

    Yläkoululaisten käytössä oli taidemuseon kokoelma, johon kuuluu noin 650 teosta sekä ulkomaisilta että kotimaisilta taiteilijoilta. _Koululaiset kuraattorein_a -näyttelyyn valikoitui kolmisenkymmentä taideteosta. Museolehtori Janna Jokelan mukaan näyttely tuo uudenlaisen näkökulman museon taidekokoelmaan.

    – Kahdeksasluokkalaiset ovat tehneet sellaisia valintoja, mitä ei ole aikaisemmin tehty. Täällä on esillä teoksia, jotka eivät ole olleet näytillä pitkiin aikoihin tai jopa koskaan, sanoo Janna Jokela.

    Manuel Munoz Ruizin teos Kukkia ikkunalla oli kahdeksasluokkalaisten keskuudessa suosituin taulu.Petra Ristola / Yle

    Kaarinalaisen Vilma Halavan mielestä näyttelyn mielenkiintoisin taulu on Timur Novikovin Viimeinen puu.

    – Tämä kuvaa sitä, miten tulevaisuuden maailmassa tulee käymään. Puita kaadetaan. Tässä on hienosti kuvattu tyhjyyttä ja yksinäisyyttä, sanoo Halava.

    Timur Novikovin teos Viimeinen puuPetra Ristola / Yle

    Taide ihastuttaa, ärsyttää ja kummastuttaa. Jokainen kokee sen omalla tavallaan. Tämä näkyy näyttelyssä, kun esillä on myös kasiluokkalaisten kommentteja taideteoksista.

    Näyttelyssä on esillä kahdeksasluokkalaisten kommentteja taideteoksista.Petra Ristola / Yle

    Raisiolainen Ville Tapanainen seisoo Juhani Linnovaaran Valon vangitsija -taulun edessä.

    – Tämä on hyvin ahdistava taulu. Hyvin mystinen. Siinä on selittämätön valonsäde, jolle ei löydy lähdettä, sanoo Tapanainen.

    Juhani Linnovaaran Valon vangitsija -tauluPetra Ristola / Yle

    Näyttely on syntynyt valtakunnallisen Taidetestaajat-hankkeen myötä. Suomen Kulttuurirahasto, Svenska kulturfonden ja Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto vievät hankkeessa kahdeksasluokkalaisia vierailulle taidelaitoksiin.

    Radoslaw Grytan Syntejä tunnustaessa -teos oli yksi kahdeksasluokkalaisten valinta.Petra Ristola / Yle

    Esimerkiksi Aboa Vetus & Ars Nova -museossa on tämän ja viime vuoden aikana vieraillut yli 2 000 kahdeksasluokkalaista taidetestaajaa.

    Taidetestaajat-hankkeen tavoitteena on tutustuttaa nuoret taiteeseen, tuoda nuorten ääni kuuluviin ja tarjota aikuisille mahdollisuus kurkistaa nuorten maailmaan.

    Taidetestaajat

    Taidetestaajat vie kolmen lukuvuoden ajan kaikki Suomen kahdeksasluokkalaiset kokemaan taidetta.

    Taidetestaajia rahoittaa Suomen Kulttuurirahasto, Svenska kulturfonden ja Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto.

    Noin 180 000 nuorta saa mahdollisuuden vierailla kahdessa kulttuurikohteessa, esimerkiksi oopperassa, teatterissa, konsertissa tai taidenäyttelyssä.

    – Osittain tarkoituksena on herättää kahdeksasluokkalaiset näkemään minkälaista kulttuuria meillä on tarjolla. Mutta tarkoituksena on myös herätellä kulttuuritoimijoita huomaamaan, mitä kasiluokkalaiset heiltä toivovat ja haluavat, sanoo museolehtori Janna Jokela.

    Koululaiset kuraattoreina -näyttely Aboa Vetus & Ars Nova -museossa 14.12.2018−17.3.2019

    Ottmar Hörlin Olemassaolo-kokonaisuus puhutteli kahdeksasluokkalaisia.Petra Ristola / Yle
    Jouluradion perustaja Riitta Kalliorinne suree nuorten laulamattomuutta:

    Jouluradion perustaja Riitta Kalliorinne suree nuorten laulamattomuutta: "Yhteislaulu on hiipuva kansantaito"


    Riitta Kalliorinteellä on joulumusiikki hallussa. Hänen ideastaan syntyi Jouluradio 15 vuotta sitten. Silloin elettiin vielä aikaa, jolloin musiikin helppo saatavuus netistä ei ollut arkipäivää. –Se syntyi joulumusiikin radiosoiton puutostilaan,...

    Riitta Kalliorinteellä on joulumusiikki hallussa. Hänen ideastaan syntyi Jouluradio 15 vuotta sitten. Silloin elettiin vielä aikaa, jolloin musiikin helppo saatavuus netistä ei ollut arkipäivää.

    –Se syntyi joulumusiikin radiosoiton puutostilaan, jota silloin 2003 elettiin. Sehän oli täysin pannassa radiokanavilla – hyvä jos sitä soitettiin edes joulun pyhinä. Samaan aikaan kirkot täyttyivät kauneimpien joululaulujen laulajista. Eli suuri tarve joululauluille oli.

    Aluksi vain pääkaukunkiseudulla kuulunut radio laajeni seuraavina vuosina verkkoon ja eri joulumusiikin tyylien alakanavia syntyi lopulta kymmenen. Myös ulkomailla radiota kuunnellaan verkossa yli 120 maassa.

    Joululaulupäivä yhdessä laulamisen puolesta

    Joululuradio ei jäänyt Kalliorinteen ainoaksi tuulta alleen saaneeksi ideaksi. Pari vuotta sitten syntyi idea kansallisesta Joululaulupäivästä.

    –Sen esikuvia olivat Ravintolapäivä ja Siivouspäivä. Sellaiset, missä ihmiset itse tekevät tapahtumia. Keksin sen kolme vuotta sitten ja yllätykseksi itsellenikin sain sen kalenterin teemalehdille.

    Päivän määritelämässä kerrotaan, että sen tarkoituksena on muistuttaa suomalaisen joululaulun pitkästä kulttuuriperinnöstä. Toinen suuri pyrkimys on, että ihmiset laulaisivat yhdessä.

    –Yhteislaulu on tällä hetkellä hiipuva kansantaito. Itse olen sitä laulavaa sukupolvea, joka aina pistää lauluksi mutta tuntuu, että eivät ne nykynuoret enää laulele. Sitä pidetään jotenkin nolona. Joululaulupäivä antaa luvan laulaa. Kaikki voivat perustaa omia laulujuttuja, ja päivän tunnistekin on #lupalaulaa.

    Hyvänmielenkuoro Helsingin Helmi kävi Puoli seitsemän -ohjelmassa laulamassa Tuija Rantalaisen säveltämän ja sanoittaman, ja kuoronjohtaja Henna Dolkin sovittaman joululaulun Jouluaaton aamu kolmosratikassa:

    Katso täältä Riitta Kalliorinteen koko haastattelu Puoli seitsemän -ohjelmassa

    Analyysi: Komisario Palmujen ohjaaja teki rakastetuimman elokuvansa, kun ala natisi liitoksissaan

    Analyysi: Komisario Palmujen ohjaaja teki rakastetuimman elokuvansa, kun ala natisi liitoksissaan


    Elokuvakriitikot eivät ole koskaan väärässä. Matti Kassilan (1924–2018) ohjaama, Mika Waltarin samannimiseen salapoliisiromaaniin perustuva _Komisario Palmun erehdy_s valittiin kaikkien aikojen parhaaksi kotimaiseksi elokuvaksi Ylen kyselyssä...

    Elokuvakriitikot eivät ole koskaan väärässä. Matti Kassilan (1924–2018) ohjaama, Mika Waltarin samannimiseen salapoliisiromaaniin perustuva _Komisario Palmun erehdy_s valittiin kaikkien aikojen parhaaksi kotimaiseksi elokuvaksi Ylen kyselyssä vuonna 2012. Kassilan ensimmäinen puoliso, näyttelijä Aino Mantsas, teki elokuvassa mainion sivuroolin kuolleena löydetyn keikarin vaimona. Kassila piti Waltarin romaanista erityisesti siksi, että sen henkilöhahmot antoivat näyttelijöille niin paljon tilaa panna itsensä likoon. Studiossa kuvatussa elokuvassa kamera liikkuu aivan uudella tavalla.

    Komisario Palmu -elokuvista tuli klassikoita, vaikka niillä yritettiin ensisijaisesti pelastaa henkitoreissaan riutuvat kotimaiset elokuvastudiot. Waltarin romaanien kaupalliset mahdollisuudet haistoi elokuvamoguli T. J. Särkkä, joka houkutteli Kassilan takaisin Suomen Filmiteollisuuteen (SF) ohjaajaksi. Kassila oli lähtenyt sieltä jo kerran pois tympäännyttyään Särkän kaavoihin kangistuneisiin käsityksiin elokuvanteosta. Ehkä Kassila palasi pakon edessä. Hän oli yrittänyt uraa kotimaisen studioelokuvan ulkopuolella ja tehnyt uutta aaltoa ennakoivan elokuvan Lasisydän (1959), mutta se ei kiinnostanut yleisöä. Jollain piti elättää nelilapsinen perhe.

    Kassila kokeili näyttelemistä sodan jälkeen Kansanteatterissa, mutta koki, ettei näytteleminen ollut sittenkään häntä varten. Tuleva elokuvaohjaaja piti itseään siihen liian estyneenä. Omakohtainen kokemus näyttämöltä näkyy Kassilan tuotannossa. Hänellä oli ilmiömäinen kyky löytää rooleihin juuri oikeat henkilöt. Se käy ilmi etenkin Komisario Palmu -elokuvissa. Joel Rinteen esittämä rikosetsivä on herkullinen hahmo, ja niin on myös moni muu Palmu-elokuvien värikäs tyyppi. Sellaisiin roolihenkilöihin on helppo tykästyä. Komisario Palmu -elokuvista tuli 1960-luvun alussa jymymenestys.

    Moneen otteeseen Kassilaa haastatellut Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI) tutkija Juha Seitajärvi kertoo, miten Kassilalla oli omissa tuotannoissaan kontrolli kaikkiin elokuvan osa-alueisiin. Hänen työmetodinsa olivat Seitajärven mukaan poikkeuksellisia ehkä vielä jopa 1970-luvulla. Kassila pääsi nuorena miehenä kuvaussihteeriksi aikansa mahtavimman ohjaajan Valentin Vaalan tuotantoon, ja näki, millaisista elementeistä elokuva rakennetaan. Se tuli esille myöhemmin hänen omissa elokuvissaan. Kassila painotti käsikirjoituksen merkitystä ja yksinkertaista tarinaa. Elokuvassa ei saanut olla liikaa henkilöitä, ja jokainen kuva piti olla tarkkaan harkittu. Siksi hän ihaili kauhuohjaaja Alfred Hitchcockia. Tämän elokuva Vertigo (1958) oli Kassilan mielestä malliesimerkki siitä, miten elokuva pitää tehdä.

    Esko Salminen oppi edesmenneeltä Matti Kassilalta oleellisen taidon: Ei pidä höntyillä, mutta ajoissa pitää olla

    Esko Salminen oppi edesmenneeltä Matti Kassilalta oleellisen taidon: Ei pidä höntyillä, mutta ajoissa pitää olla


    Sympaattinen ja miellyttävä. Näillä sanoilla näyttelijä Esko Salminen kuvailee perjantain vastaisena yönä 94-vuotiaana menehtynyttä ohjaaja Matti Kassilaa. Klikkaamalla jutun pääkuvaa pääset katsomaan koko Esko Salmisen...

    Sympaattinen ja miellyttävä. Näillä sanoilla näyttelijä Esko Salminen kuvailee perjantain vastaisena yönä 94-vuotiaana menehtynyttä ohjaaja Matti Kassilaa.

    Klikkaamalla jutun pääkuvaa pääset katsomaan koko Esko Salmisen haastattelun.

    Salminen avusti nuorena teatterikorkeakoululaisena jo Kassilan ensimmäisessä Komisario Palmun erehdyksessä vuonna 1960 ja jatkoi myös Kaasua komisario Palmussa sekä Tähdet kertovat, komisario Palmussa.

    – Kassila antoi ohjeita hiljaisella äänellä, kertoi kuvausten välillä anekdootteja ja nauroi toisten kertomille jutuille. Siellä oli leppeä ilmapiiri, Salminen kuvailee.

    Edes nuoren näyttelijän myöhästely ei saanut konkariohjaajaa hermostumaan. Kassila otti Salmisen puhutteluun, kun tämä myöhästyi kuvauksista.

    – Hän sanoi todella lempeästi: Katso nyt että tulisit ajoissa, kun täällä on Joel Rinteet ja muut vanhat näyttelijät, on noloa, että et ole ajoissa. Se täytti tehtävänsä.

    Salminen oppi, ettei pidä höntyillä, mutta ajoissa pitää olla.

    Lahjakkuus ei päässyt täysin esille

    Salminen pitää Kassilan panosta suomalaiselle elokuvalle merkittävänä ja nostaa esiin erityisesti tämän Sillanpää-filmatisoiniin Elokuu (1956).

    – Sääli, että tuotanto-olosuhteet olivat sellaiset. Matin lahjakkuus ei päässyt täysin esille. Aiheet olivat mitä olivat. Isäntä soittaa hanuria ja Aaltoska organiseeraa, mutta Matti pyrki kehittämään ammattitaitoaan niidenkin kanssa.

    Salmisen mielestä juuri Kassila ajatteli aikalaisistaan ja suomalaisista kollegoistaan eniten elokuvallisesti: tutki ja katsoi Bergmania, Hitchcockia ja Fritz Langia.

    – Sinisessä viikossa näkyi Bergmania ja Tulipunaisessa kyyhkyssä oli selkeästi Fritz Langin vaikutusta.

    Ei tehnyt mitään vasemmalla kädellä

    Kassila poimi myös parikymppisen näyttelijä Satu Silvon elokuvaansa suoraan teatterikorkeakoulusta. Yhteistyö alkoi Niskavuorella.

    – Oli suuri onni tutustua Mattiin ja olla mukana tuollaisessa vaiheessa. Se oli vielä filmiaikaa. Oli hienoa, että tällainen älykäs gentlemanni ja elokuvantekijä otti mukaan, Silvo muistelee.

    Myös Silvo luonnehtii Kassilaa rauhalliseksi, lempeäksi ja arvostavaksi ohjaajaksi. Otteissa näkyi pitkä ura ja rautainen ammattilaisuus.

    – Tiesi, että oli turvassa. Hän oli isällinen hahmo.

    Silvon vastanäyttelijä Niskavuoressa oli Esko Salminen. Elokuvassa oli myös rakkauskohtaus.

    – Ei ollut #meetoo:sta tietoakaan. Se oli hienovaraista, ja arvostavaa kohtelua. Kassila rakasti näyttelijöitä ja elokuvan tekemistä.

    Silvo pitää Kassilaa intohimoisena ammattilaisena, joka ei tehnyt mitään vasemmalla kädellä. Kassilan merkitystä suomalaiselle elokuvalle Silvo pitää isona, myös tyylilajillisesti.

    – Elokuvat eivät olleet vain ylinäyttelemistä. Niihin tuli mukaan totuudellista näyttelemistä. Matti rakasti huumoria ja komedia näkyi töissä. Hän haki sitä näyttelijöistä, poimi heistä huumorin.

    Puhui myös alkoholismistaan

    Silvo kertoo ystävystyneensä Kassilan ja tämän perheen kanssa. Kassila oli lukenut ja sivistynyt ihminen, ja Silvo kokee saaneensa yhteisistä keskusteluista paljon.

    – Hän puhui avoimesti myös omasta alkoholismistaan. Hän sanoi, että hän on alkoholisti, jota lapset eivät ole koskaan nähneet juovuksissa, mutta hän tiesi olevansa alkoholisti.

    Kun Kassila siirtyi palvelutaloon, Silvo yritti päästä vierailemaan ohjaajan luona.

    – Kysyin, saanko tulla tapaamaan, mutta Matti ei enää halunnut. Se kuvaa häntä. Hän luki viimeiseen asti, vaikka muuten muisti alkoi pettää, mutta hän halusi itsestään säilyvän tietynlaisen kuvan.

    "Tähtiä rakastamme"

    Sekä Silvo että Esko Salminen olivat mukana Kassilan viimeiseksi jääneessä Kaikki pelissä -elokuvassa vuodelta 1994.

    – Siihen aikaan se vaikutti aivan liian sekalaiselta ja tuntui, että siinä on liikaa asioita. Nyt kun sitä katsoo, nopeus ei haittaa olleenkaan, Silvo sanoo.

    Niskavuorista alkoi elinikäinen ystävyys. Silvo kertoo ajattelevansa helpottuneena, että Kassila pääsi nyt eteenpäin.

    – Hän on saanut tehdä sitä, mitä haluaa. Hänellä on upea elämä takana. Hänen sallii nyt menevän eteenpäin. Sitä ajattelee Pikku prinssin Kesytetyn viimeisen säkeistön sanoin: “Sinä kesytit minut, yhdessä tähtiä rakastamme vaikka toisemme iäksi menetämme.”

    Lue ja katso lisää:

    Elokuvaohjaaja Matti Kassila kuollut – Suomalaisen elokuvan kultakauden ohjaaja ikuisti komisario Palmun valkokankaalle

    Kriitikot valitsivat kaikkien aikojen parhaan kotimaisen elokuvan

    Kassila: Tiesin tekeväni hyvän elokuvan, mutta en näin hyvää

    Elävä arkisto: Matti Kassila otti Palmu-filmeihinsä mallia Paasikiven ärhäkkyydestä

    Elävä arkisto: Karismaattinen komisario Palmu ylsi ikoniksi Matti Kassilan ohjauksessa

    Elävä arkisto: Filmikonkari Matti Kassila innostui dokumenteista ja uudesta aallosta

    Runeberg-ehdokkaat julki – pitkästä aikaa mukana myös Finlandia-voittaja

    Runeberg-ehdokkaat julki – pitkästä aikaa mukana myös Finlandia-voittaja


    Vuoden 2019 Runeberg-palkintoehdokkaiden enemmistö on romaaneja. Kahdeksan ehdokkaan joukkoon pääsi yksi essee- ja kaksi runokokoelmaa. Ehdokkaat julkistettiin Runebergin kotimuseossa Porvoossa. Koska Runeberg-palkinnosta voivat kilpailla kaikki...

    Vuoden 2019 Runeberg-palkintoehdokkaiden enemmistö on romaaneja. Kahdeksan ehdokkaan joukkoon pääsi yksi essee- ja kaksi runokokoelmaa. Ehdokkaat julkistettiin Runebergin kotimuseossa Porvoossa.

    Koska Runeberg-palkinnosta voivat kilpailla kaikki kirjallisuuden muodot rinta rinnan, oli esiraadin luku-urakka melkoinen: 245 kirjaa. Niistä noin 150 oli romaaneja. Vaikka hyviä ehdokkaita olisi raadin mukaan ollut paljon enemmän kuin kahdeksan, oli lopullisten valintojen tekeminen kuitenkin yllättävän helppoa.

    Kolmihenkinen raati kertoi arvostaneensa etenkin tyylillistä taituruutta. Raatiin kuuluvat kirjailija Marjo Heiskanen, kirjallisuudentutkija Veli-Matti Pynttäri ja kriitikko Siskotuulikki Toijonen huomasivat ehdokaskirjoja lukiessaan, miten kirjallisuuden lajirajat ovat väljentyneet. Siksi he pitävät Runeberg-palkintoa tärkeänä, sillä siinä eri lajityypit ovat rinnakkain.

    Tässä ovat ehdokkaat:

    Vera Antsalo: Imago (Teos)

    Imago on Antsalon kolmas runokokoelma. Raatiin teki vaikutuksen, miten teos vie lukijan kuvailun ulkopuolelle. "Veera Antsalo onnistuu virittämään runoelmaan äänimaailman, josta syntyy niin houkutteleva ja viekoittelevan vino tila–aika-avaruus, että kuvien vilistäessä lukija halukkaasti lähtee matkaan kauas kuvailun tuolle puolen."

    Tua Forsström: Anteckningar (Merkintöjä, suom. Jyrki Kiiskinen) (Förlaget/Siltala)

    Lukemattomia palkintoja saanut Tua Forsström aloitti kirjallisen uransa jo 1970-luvun alkupuolella. Hänet on palkittu muun muassa Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla. Runokokoelma ihastutti raadin valoisuudellaan. "Anteckningar avautuu laajalle ja toimii kuin tervehdyttävä yhteisötaide: se sulkee sisäänsä, ottaa mukaan."

    Olli Jalonen: Taivaanpallo (Otava)

    Pitkästä aikaa ehdolle pääsee samana vuonna Finlandia-palkinnon voittanut kirjailija. Pitkän uran tehnyt Olli Jalonen on edesmenneen Bo Carpelanin ohella ainut kirjailija, joka on voittanut Finlandia-palkinnon kahdesti. Runeberg-raadin hurmasi kirjan päähenkilö, joka lähtee kaukaiselta Saint Helenan saarelta päästäkseen Lontooseen tähtitieteilijä Edmond Halleyn oppiin. "Angus-poika on ihastuttava minäkertoja, jonka tarkkanäköinen ja lähes harras jutustelu lumoaa lukijan.

    Heikki Kännö: Sömnö (Sammakko)

    Heikki Kännö on taidemaalariksi valmistunut vapaa taiteilija ja Sömnö on hänen toinen romaaninsa. Omintakeisella tyylillä kirjoittava Kännö sai jopa Runeberg-raadin villiintymään tähän tyyliin: "Herkullisesti härnätty lukija voi vain nauraa niin kuin vuoristoradan siinä silmukassa, jossa roikutaan pää alaspäin."

    Fredrik Lång: Basim, min kära (Förlaget)

    Fredrik Lång on pitkän uran tehnyt monipuolinen kirjailija. Hän on kirjoittanut runoja,romaaneja ja tieteellisiä tekstejä. Basim, min kära on kirjeromaani. Siinä nuori englantilainen Sally lähettää kirjeitä palestiinalaiselle rakkaalleen Basimille. Vastauskirjeitä ei kuulu. Raati kiittää, että teos nostaa esiin tärkeän yhteiskunnallisen aiheen. "Antaessaan äänensä näille kirjeille Fredrik Lång muistuttaa lukijoitaan hillityllä, mutta painavalla tavalla Lähi-idässä jatkuvasta inhimillisestä katastrofista."

    Antti Nylén: Häviö (Kosmos)

    Antti Nylén tunnetaan terävänäköisenä esseistinä. Lisäksi hän on suomentanut lukuisia teoksia. Häviö on monologimuotoon puettu esseekokoelma. Siinä ruoditaan säälimättä suomalaista kulttuurielämää. Raadin mukaan Nylénin monologi on vimmaista ja vihaista, mutta toivoo silti "että jokainen kirjallisuudesta välittävä henkilö tässä maassa lukisi mitä hänellä on sanottavana."

    Henriikka Tavi: Tellervo (Teos)

    Henriikka Tavi tunnetaan runoilijana ja Tellervo on hänen ensimmäinen romaaninsa. Nimihenkilöllä on kolme tutkintoa, mutta hän on töissä kioskissa. Ystäviä on vain yksi ja parisuhdekin puuttuu. Niinpä Tellervo päättää hankkia miehen elämäntapaoppaan avulla. Raatia Tavin parodia miellytti: "Ilkikurisen hymyn rinnalla romaani kuitenkin nostaa lukijan nähtäville kohtuuttomat ja joskus traagisetkin vaatimukset, joita kulttuurimme tuntuu asettavan onnelliselle elämälle."

    Eeva Turunen: Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa (Siltala)

    Eeva Turunen on ehtinyt jo voittaa esikoisteoksellaan Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon tänä syksynä. Arkkitehtinä työskentelevän Turusen esikoiskirja on kokeileva ja arvoituksellinen. Turusen omaääninen kerronta teki vaikutuksen myös Runeberg-raatiin. "Muodollisesti, tyylillisesti ja sanastollisestikin kekseliäät ja uutta luovat tekstit vievät lukijan helposti mennessään."

    Runeberg-palkintoa on jaettu vuodesta 1987 lähtien. Se on Finlandia-palkintojen jälkeen arvostetuin kirjallisuuspalkinto, vaikka rahallinen arvo on vain 10 000 euroa. Lopullisen valinnan tekee kolmehenkinen raati, johon kuuluvat tänä vuonna kirjailija Virpi Hämeen-Anttila, kriitikko Maija Jelkänen ja kirjallisuustutkija Mikko Carlson.

    Viime vuonna palkinnon sai Marjo Niemi romaanillaan Kaikkien menetysten äiti.

    Elokuvaohjaaja Matti Kassila kuollut – Suomalaisen elokuvan kultakauden ohjaaja ikuisti komisario Palmun valkokankaalle

    Elokuvaohjaaja Matti Kassila kuollut – Suomalaisen elokuvan kultakauden ohjaaja ikuisti komisario Palmun valkokankaalle


    Moneen kertaan palkittu elokuvaohjaaja Matti Kassila on kuollut. Hänen poikansa Taavi Kassila kertoo Ylelle isänsä kuolleen perjantain vastaisena yönä. Kassila oli kuollessaan 94-vuotias. Hän kävi poikansa mukaan ensimmäistä kertaa vuosiin...

    Moneen kertaan palkittu elokuvaohjaaja Matti Kassila on kuollut. Hänen poikansa Taavi Kassila kertoo Ylelle isänsä kuolleen perjantain vastaisena yönä.

    Kassila oli kuollessaan 94-vuotias. Hän kävi poikansa mukaan ensimmäistä kertaa vuosiin julkisuudessa marraskuun lopulla, kun hän osallistui Kaasua, Komisario Palmu -näytelmän ensi-iltaan Helsingin kaupunginteatterissa.

    – Mukavaa, että hän pääsi vielä sinne. Hän sai kovat aplodit ja oli kovin mielissään, Intiasta perjantaina tavoitettu Taavi Kassila kertoo.

    Teatteriversio on nimetty Matti Kassilan ohjaaman elokuvan mukaan, ja Helsingin Sanomat kertoi arviossaan Kassilan saaneen suuremmat aplodit kuin teatterin työryhmä.

    Mika Waltarin luoman Komisario Palmu -hahmon filmatisointikaarti pöydän ääressä Kalastajatorpalla vas. Matti Ranin, Joel Rinne (Palmun hahmossa), ohjaaja Matti Kassila ja Leo Jokela (Kokki) filmaamassa neljättä eli viimeistä "Vodkaa, komisario Palmu" -elokuvaa 9. huhtikuuta 1969.Pertti Jenytin / Lehtikuva"Hän ymmärsi ensimmäisenä, mitä on elokuvallinen ajattelu"

    Elokuvat kertovat, Matti Kassila -kirjan toimittaja Kalevi Koukkunen laskee Matti Kassilan aivan keskeisten suomalaisten elokuvan tekijöiden joukkoon Risto Orkon ja T.J. Särkän kanssa.

    – Ohjaajana hän oli yksi ensimmäisistä. Tavattoman monipuolinen ja innostava.

    Koukkusen mukaan Kassila suhtautui vähätellen varhaisiin elokuviinsa, mutta muutti mieltään kirjaprojektin aikana.

    –Kassila itsekin huomasi, että hän oli pohtinut ilmaisua jo ensimmäisessä pitkässään elokuvassaan Isäntä soittaa hanuria vuodelta 1949. Voi sanoa, että hän toi elokuvallisen ajattelun Suomeen.

    Kassila teki valtaosan ohjauksistaan 1950- ja 1960-luvuilla. Palmu-elokuvien ohella hänen elokuvistaan tunnetuimpia ovat muun muassa Radio tekee murron, Elokuu, Punainen viiva.

    – Komisario Palmu -elokuvat ovat tietenkin aivan keskeistä materiaalia Kassilan uralla. Niistä välittyy kaksi Kassilalle oleellista piirrettä: hän oli jännityselokuvan taitaja ja samalla humoristi.

    Samalla Koukkunen muistuttaa, että Kassila ohjasi kymmeniä muitakin elokuvia.

    – Hän osasi myös vakavan draaman teon. Hän ohjasi useita klassikkoromaanien elokuvaversioita, muun muassa Sillanpäätä, Kiantoa ja 1980-luvulla Hella Wuolijoen Niskavuori-sarjaa.

    Matti Kassilan huippukautta oli kuitenkin 1950-luku ja suomalaisen elokuvan niin sanottu studiokausi.

    – Kassilalla oli Suomi-Filmin ja T.J. Särkän tuki takanaan. 1960-luvun myötä elokuva-ala mullistui ja Matti Kassilan asema sitä myötä.

    Kalevi Koukkuselle jäi mestariohjaajasta lämmin muisto.

    – Matti Kassila oli innostunut ja innostava henkilö. Kun hän muisteli elokuvauraansa, hän ei kertonut vain omista tekemisistään. Kertomuksista avautui näkymä koko suomalaiseen elokuvaan puolen vuosisadan ajalta.

    Matti Kassila muotokuvansa äärellä muotokuvan paljastustilaisuudessa Helsingissä vuonna 2004.Matti Björkman / Lehtikuva

    Kassila palkittiin uransa aikana useilla Jussi-palkinnoilla, Pro Finlandia -mitalilla sekä elokuvataiteen valtionpalkinnolla. Professorin arvonimen Kassila sai vuonna 2011.

    Kassila oli syntynyt Keuruun Haapamäellä 12. tammikuuta 1924. Keuruun museon mukaan Kassila sai herätteen teatterialalle elokuvasta Vaivaisukon morsian, joka kuvattiin Keuruulla kesällä 1943. Ensimmäisen elokuvansa, Isäntä soittaa hanuria, Kassila pääsi ohjaamaan 1949.

    Matti Kassilan kuolemasta kertoi ensin Iltalehti.

    Lue ja katso lisää:

    Matti Kassilan haastattelu Päivän kasvo -ohjelmassa 22.07.2013

    Kriitikot valitsivat Komisario Palmun erehdyksen kaikkien aikojen parhaaksi kotimaiseksi elokuvaksi 12.11.2012

    Kassila: Tiesin tekeväni hyvän elokuvan, mutta en näin hyvää 12.11.2012

    Elävä arkisto: Matti Kassila Arto Nybergin vieraana vuonna 2010

    Elävä arkisto: Karismaattinen komisario Palmu ylsi ikoniksi Matti Kassilan ohjauksessa

    Elävä arkisto: Filmikonkari Matti Kassila innostui dokumenteista ja uudesta aallosta

    Turun sivistysjohtaja:

    Turun sivistysjohtaja: "Sopivin tapa muistaa opettajaa on toivottaa hänelle hyvää joulua" – Kuntaliiton lakimies: "Suklaalevy tai kynttilä on hyväksyttävä"


    Tästä on kyseEspoossa on päädytty ohjeistamaan vanhempia, kun he joulun lähestyessä muistavat lastensa opettajia lahjoin.Kaupunki on lähettänyt vanhemmille viestin, jonka mukaan kalliit lahjat eivät ole soveliaita opettajille.Monessa muussa...

    Tästä on kyseEspoossa on päädytty ohjeistamaan vanhempia, kun he joulun lähestyessä muistavat lastensa opettajia lahjoin.Kaupunki on lähettänyt vanhemmille viestin, jonka mukaan kalliit lahjat eivät ole soveliaita opettajille.Monessa muussa Suomen kaupungissa vanhempiin ei ole asian tiimoilta yhteydessä, eikä ohjeistusten antamiseen ole nähty tarvetta.Kuntaliiton lakimiehen mukaan lahjoja antaessa tai vastaanottaessa on keskeistä miettiä, miltä toiminta näyttää ulkopuolisen silmin.

    Vaikuttaa, että suuressa osassa Suomea ei ole Espoon tapaan ohjeistettu koululaisten huoltajia, jotta he eivät hankkisi koulujen opettajille kalliita lahjoja. Tällaiselle ohjeistukselle ei myöskään kuntien mukaan vaikuta olevan tarvetta.

    Yle soitti tai otti yhteyttä sähköpostitse Helsingin, Oulun, Tampereen, Turun, Kajaanin, Vantaan ja Sotkamon koulu- ja sivistysjohtajiin ja kysyi, miten kaupunkien kouluissa suhtaudutaan opettajien muistamiseen lahjoin. Vastaus saatiin muualta paitsi Tampereelta.

    Kaikista tavoitetuista kaupungeista vastattiin, että huoltajille ei ole annettu ohjetta eikä sille ole ollut mitään erityistä tarvetta.

    "Olen ymmärtänyt, että opettajille annetuissa lahjoissa on pysytty kohtuudessa"

    Helsingissä opettajille ei ole annettu ohjeistusta yleensä jouluisin ja keväisin oppilaiden antamiin muistamisiin.

    – Luotamme, että koulujen henkilöstö pystyy arvioimaan sopivat toimintatavat ja viestinnän koteihin tarvittaessa, Helsingin kaupungin perusopetusjohtaja Outi Salo kertoo.

    Oulun kaupungilla ei ole ollut tarvetta puuttua siihen, minkälaisia lahjoja oppilaat ja näiden perheet antavat opettajille. Oulun kaupungin perusopetus- ja nuorisojohtaja Marjut Nurmivuori sanoo, että kalliit lahjat opettajille eivät ole olleet Oulussa puheenaiheena, eikä hän tunnista ilmiötä, jossa opetushenkilöstö olisi saanut kalliita lahjoja oppilailta tai näiden perheiltä.

    Lahjakäytäntöihin ei ole puututtu myöskään Turun ja Vantaan kouluissa. Turun sivistystoimen toimialajohtaja Timo Jalonen kertoo, että kaupungin yleiset ohjeet riittävät.

    – Kaupungin henkilöstöä on ohjeistettu, että arvokkaita lahjoja ei pidä ottaa vastaan.

    Hyväksyttävä joululahja voisi olla vaikkapa suklaalevy tai kynttilä. Saija Haapalehto

    Vantaan apulaiskaupunginjohtaja Elina Lehto-Häggroth kertoo, ettei tarkkaan tiedä yksittäisten koulujen tilannetta asiassa. Hän kuitenkin toteaa, ettei asia ole koskaan noussut Vantaalla esille, ja jos olisi, olisi hän siitä todennäköisesti kuullut.

    – Olen ymmärtänyt, että opettajille annetuissa lahjoissa on pysytty kohtuudessa. Kohtuus on aika yleinen sana kaikessa täällä Vantaalla.

    Yle tiedusteli asiaa myös Tampereen sivistysjohtajilta puhelimitse, mutta ei tavoittanut heitä kommentoimaan asiaa.

    On mietittävä, miltä toiminta näyttää ulkopuolisen silmin

    Kuntaliiton lakimies Saija Haapalehdon mukaan pienen, arvoltaan vähäisen, esimerkiksi jouluun teemaan liittyvän lahjan antaminen opettajalle on laillisesti hyväksyttävää.

    – Hyväksyttävä joululahja voisi olla vaikkapa suklaalevy tai kynttilä, Haapalehto kirjoittaa sähköpostitse,

    Haapalehdon mukaan on mietittävä, miltä lahjan antaminen näyttää ulkopuolisen silmin. Hyväksyttävän lahjan laatua tai arvoa ei ole erikseen määritelty, joten arvio edellyttää aina tapauskohtaista harkintaa.

    – Jos tilanne arveluttaa virkamiestä tai lahja on liian arvokas, aina on mahdollisuus kieltäytyä lahjan vastaanottamisesta, Haapalehto sanoo.

    Turun sivistystoimen toimialajohtaja Timo Jalosen mukaan opettajat ovat kiitollisimpia niistä lahjoista, jotka ovat aineettomia. Ajatus on tärkein.

    – Sopivin tapa muistaa opettajaa on toivottaa hänelle oikein hyvää joulua ja kiittää kuluneesta lukuvuodesta.

    Monet espoolaiset vanhemmat ovat saaneet joulun alla kouluilta Wilma-viestin, että opettajien ei pidä ottaa vastaan yksityisiltä henkilöiltä tai yrityksiltä muuta kuin arvoltaan vähäisiä mainos- tai muita vastaavia lahjoja. Rahan tai lahjakortin vastaanottaminen on viestin mukaan kielletty kokonaan.

    Viron kaikkien aikojen kalleinta elokuvaa valmistui vain 15 sekuntia päivässä ja se kulkee Tim Burtonin jalanjäljissä:

    Viron kaikkien aikojen kalleinta elokuvaa valmistui vain 15 sekuntia päivässä ja se kulkee Tim Burtonin jalanjäljissä: "Vaativa tyylilajihan tämä tietysti on"


    Captain Morten and the Spider Queeniä eli virolaisittain Kapten Morten lollide laeval -elokuvaa tehtiin seitsemän vuoden ajan ja siitä on muodostunut Viron tähän mennessä kallein elokuva – hintalapuksi tuli muhkeat kuusi miljoonaa euroa. Elokuva...

    Captain Morten and the Spider Queeniä eli virolaisittain Kapten Morten lollide laeval -elokuvaa tehtiin seitsemän vuoden ajan ja siitä on muodostunut Viron tähän mennessä kallein elokuva – hintalapuksi tuli muhkeat kuusi miljoonaa euroa.

    Elokuva on usean maan, muun muassa Ranskan ja Irlannin yhteistuotantoa ja virolaisrahaa kokonaisbudjettiin on valunut kolmasosa.

    Captain Morten and the Spider Queenin kalleus ei ole mikään ihme: sen visuaalinen lumo perustuu aikaa vievään stop motion -tekniikkaan, jossa fyysisiä nukkeja siirrellään millimetri kerrallaan ja jolla tehdään hyvin harvoin kokoillan elokuvia.

    – Stop motion nyt vain näyttää paremmalta. Kun katsoo läheltä, tekstuurit, värit ja valo näkyvät tarkasti. Vaativa tyylilajihan se tietysti on: Captain Mortenin kohdalla valmista materiaalia saatiin viisitoista sekuntia päivässä. Yhden animaattorin päiväsaalis oli siis viisi sekuntia, ohjaaja Kaspar Jancis kertoo.

    Jancis on aiemmin ohjannut useita lyhytanimaatioita, ja Captain Morten and the Spider Queen pohjautuu hänen vuonna 2010 kirjoittamaansa Seiklus Salamandril -lastenkirjaan. Virossa suositusta kirjasta on tehty muun muassa teatteriesityksiä ja radiokuunnelmia.

    Tarinan päähenkilö on kymmenvuotias Morten, joka kutistuu ja joutuu omituiselle, hyönteisten kansoittamalle alukselle. Lähestyvä myrsky pakottaa Mortenin ottamaan ohjat omiin käsiinsä. Elokuvan viesti kiteytyy lauseeseen "joskus pitää kutistua kasvaakseen isoksi".

    Kaspar JancisJussi Mankkinen / YleTim Burtonin jalanjäljissä

    Captain Morten and the Spider Queen on saanut varsin ihastuneen vastaanoton etenkin Ranskassa, jossa sitä on esitetty yli 80:ssa elokuvateatterissa.

    Elokuvan valtavirrasta poikkeavalla tekniikalla tehtyä omintakeista maailmaa on verrattu muun muassa Henry Selickin Painajainen ennen joulua - (1993) ja James ja jättipersikka -elokuviin (1996), joita on ollut tuottamassa Tim Burton. Selvästikin stop motion -tekniikkaan ihastunut Burton ohjasi myös itse vuonna 2005 Corpse Bride -animaation.

    Captain Mortenia on tehty maailman vanhimmalla stop motion -animaatiostudiolla, Tallinnan Nukufilmissä.

    – Captain Morten on ollut iso projekti siinäkin mielessä, että elokuva on ollut nähtävillä Ranskan, Puolan ja Etelä-Korean elokuvateattereissa. Harva virolaiselokuva on yltänyt näin laajaan levitykseen, Kaspar Jancis toteaa.

    Captain Morten and the Spider QueenNukufilm

    Lokakuussa elokuva palkittiin parhaana animaationa Saksan suurimmilla lasten ja nuorten elokuvafestivaalilla, Chemnitzin Schlingel Festivalilla.

    Captain Mortenin kohdalla on tietysti hyvä kysyä, kuinka riskaabelia on tehdä seitsemän vuotta elokuvaa, joka on tavallaan kuriositeetti ja joka on suunnattu varsin rajatulle kohderyhmälle. Ohjaaja Jancis ei myöskään ole aiemmin tehnyt sen paremmin lastenelokuvia kuin stop motioniakaan.

    – Voisi sanoa, että kyse on ollut seikkailusta, johon menin mukaan naiiviilla asenteella. Ajattelin että katsotaanpa mitä tapahtuu, joten en oikeastaan tiennyt, otetaanko tässä sitten riskiä vai ei, Jancis pohtii.

    ManivaldChintis LundgrenPersoonallinen kädenjälki on arvossaan

    Viime aikoina etenkin virolaiset lyhytanimaatiot ovat menestyneet maailmalla. Chintis Lundgrenin absurdia draamaa ja satiiria yhdistelevä Manivald löysi tänä vuonna tiensa USA:n Sundance-festivaalille, joka kuuluu alan tärkeimpiin. Samalla Manivald on ensimmäinen virolainen (lyhyt)elokuva, jota Sundancessa on esitetty.

    Virolaisessa animaatiossa arvostetaan persoonallista kädenjälkeä, ja Manivald on tästä hyvä esimerkki: Lundgren on piirtänyt lähestulkoon kaiken käsin ja todennut vierastavansa digitaalisia bulkkitaustoja.

    Strawberry EatersJoonisfilm

    Mattias Mälkin Strawberry Eaters - eli Maasikaõgijad-animaatio taas palkittiin äskettäin Brasilian Lanterna Magica -festivaalilla parhaasta taiteellisesta suunnittelusta. Animaation visuaalisen kielen lähtökohdat ovat varsin poikkeukselliset.

    – Koska Strawberry Eatersissa on ripaus kauhua, halusin että sen visuaalinen maailma on hieman ahdistava. Primitiivinen ilmaisu ja pohjois-Amerikan intiaanien taide arvoituksellisine muotoineen sopivat tähän tarkoitukseen mainiosti, koska niille ei enää nykyaikana löydy referenssejä. Näistä lähtökohdista vein animaatiota yhä vieraantuneempaan suuntaan lisäämäällä siihen biomorfisia elementtejä, Mälk kertoo.

    Food ChainLiis Kokk, Mari KiviAnimaatio, joka voi aiheuttaa vatsanvääntöjä

    Vielä vieraantuneempaan suuntaan vaeltaa Mari Kivin ja Liis Kokkin Food Chain eli Toiduahel. Siinä liikutaan hämäräperäisessä tuotantolaitoksessa, jossa valmistetaan ruokaa, juomaa ja makeisia toinen toistaan makaabereimmilla tavoilla.

    – Suosittelemme, ettei Food Chainia ehkä kannattaisi katsoa ennen ruokailua. Jotkut lapset ovat nähneet animaatiomme ja kertoneet, ettei heidän ole enää sen jälkeen tehnyt mieli makeisia, Mari Kivi toteaa – ja hymyilee hiukkasen.

    Kivi ja Kokk ovat molemmat työskennelleet aiemmin elintarvikealalla, ja tästä on syntynyt myös inspiraatio Food Chainiin.

    – No, eihän se ollut yhtä groteskia puuhaa kuin animaatiossamme, jossa on myös jonkin verran kriittistä otetta. Ihmiset syövät ruokaa, jonka tietävät tehdyn huonolaatuisista aineosista, mutta eivät halua myöntää tätä itselleen, Mari Kivi pohtii.

    Liis Kokk ja Mari Kivi.Jussi Mankkinen / Yle

    Kivin mukaan Virossa on liikkunut kaikenlaisia tarinoita heikkolaatuisesta ruoasta ja ruokakatastrofeista, mutta mitään sen kummempaa ei kuitenkaan ole paljastunut.

    Visuaalisesti Food Chain on kaksijakoinen: toisaalta se tapahtuu tummasävyisessä, ruosteisessa ja pölyisessä tehtaassa, toisaalta kirkkaassa ja puhtaanvalkoisessa ostoskeskuksessa.

    – Olemme käyttäneet materiaaleja, joita löytyi isoisäni autotallista – sieltä lojui roppakaupalla vanhoja autonosia. Lisäksi olemme hyödyntäneet propseissa paljon savea ja paperia, Mari Kivi kertoo.

    – Niin ja oksennuskohtauksen yrjö tehtiin tapettiliimasta, vedestä ja punaisesta maalista, Liis Kokk jatkaa.

    Viron taideakatemian animaatio-osaston opiskelijoita.Jussi Mankkinen / YleParempia aikoja odotellessa

    Virolaisen animaation taustalla on vaikuttanut vuosikausia yksi mies. Priit Pärn teki kansainvälisesti arvostettuja animaatioita jo neuvostoaikoina. Nyt hän johtaa vaimonsa Olgan kanssa Viron taideakatemian animaatiokoulutusta, joka kiinnostaa ulkomaita myöten: esimerkiksi tällä hetkellä animaatiolinjalla on opiskelijoita kahdeksasta eri maasta.

    Priit Pärnin mukaan nimenomaan virolaisanimaation rahoitustilanne voisi olla parempi. Virolaista animaatiota ja kuten muutakin kulttuuria rahoitetaan muun muassa Eesti Kultuurkapitalin taholta, jonka varat tulevat alkoholi- ja tupakkaverosta sekä pelaamisesta. Toinen rahanjakaja on Suomen elokuvasäätiötä vastaava Eesti Filmi Instituut, joka toimii kulttuuriministeriön alaisuudessa.

    – Virolaisella animaatiotaiteella on tällä hetkellä ehkä vähän vaikeat ajat, paremminkin voisi mennä. Minun mielestäni osa rahoituksesta vastaavien ihmisten päätöksistä ei ole mennyt maaliinsa, Priit Pärn painottaa.

    Priit PärnJussi Mankkinen / Yle

    Pärn kokee myös ongelmalliseksi tilanteen, jossa lahjakkaat virolaiset animaatiotaiteilijat joutuisivat työskentelemään yhä enenevissä määrin alihankkijoina ulkomaalaisille projekteille.

    – Jos Viroon tulee esimerkiksi ulkomaalaisia kuvausryhmiä, ne tuovat tietenkin maahan rahaa ja käyttävät paikallisia palveluja. Animaatioiden kohdalla tilanne on toinen, koska animaatiot liikkuvat digitaalisina versioina netissä. Jos virolaiset animaattorit tekevät töitä alihankkijoina kansainvälisille projekteille, kahden paikallisen ison animaatiostudion, Joonisfilmin ja Nukufilmin käyttöaste jää matalaksi.

    Esimerkiksi Nukufilmiä ovat Eesti Päevalehtin mukaan viime vuosina riivanneet taloudelliset ongelmat, ja yhtiö on joutunut organisoimaan toimintatapojaan uudelleen.

    Toisaalta taas virolaisissa animaatiopiireissä on tällä hetkellä kovastikin kuhinaa ja käymistilaa.

    – Kilpailu ohjaajien kesken on koventunut, mikä on sekä haastavaa että stimuloivaa. Pitää olla tilanteen tasalla, yrittää parastaan ja kehittyä, Mattias Mälk sanoo.

    Ja yksi asia virolaisessa animaatiossa kuitenkin on ja pysyy – oli sitten kyse paremmista tai huonommista ajoista.

    – Siellä on aina mustaa huumoria. Se ei katoa minnekään, Mari Kivi summaa.

    Captain Morten and the Spider QueenNukufilm
    Espoon Karhusaareen on viritteillä uusi turistimagneetti – lasten keidas tavoittelee yli puolta miljoonaa kävijää

    Espoon Karhusaareen on viritteillä uusi turistimagneetti – lasten keidas tavoittelee yli puolta miljoonaa kävijää


    Espoon Karhusaareen suunnitellaan suurta keskusta, joka esittelisi pohjoismaista lastenkulttuuria. Kaavailuissa on ympärivuotinen matkailukohde, jonka kävijätavoite on korkea, 600 000 ihmistä. Hanketta ajaa Lastenmaailma ry, jonka kumppaneina...

    Espoon Karhusaareen suunnitellaan suurta keskusta, joka esittelisi pohjoismaista lastenkulttuuria. Kaavailuissa on ympärivuotinen matkailukohde, jonka kävijätavoite on korkea, 600 000 ihmistä.

    Hanketta ajaa Lastenmaailma ry, jonka kumppaneina toimivat Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto ja viestintätoimisto N2 Helsinki Oy.

    Rakentaminen maksaisi 50–70 miljoonaa euroa. Vertailun vuoksi: juuri avatun keskustakirjasto Oodin hintalapuksi tuli noin 100 miljoonaa euroa.

    Rahoitusta Lastenmaailmalla ei vielä ole, mutta siitä neuvotellaan parhaillaan.

    – Alustavat keskustelut ovat olleet rohkaisevia, sanoo hankkeen ideoija ja Lastenmaailma ry:n leikkijohtaja Taneli Heikka.

    Keskuksen liikevaihdoksi arvioidaan 12 miljoonaa ja tuottotavoitteeksi kaksi miljoonaa euroa vuodessa.

    – Ajatuksena on, että investoijat lähtisivät mukaan yleishyödylliseltä pohjalta ja että tuotot kanavoitaisiin lasten hyväksi tehtävään työhön samalla tavalla kuin Linnanmäellä, Heikka kertoo.

    Jos projekti toteutuu, liiketoiminnasta vastaamaan perustetaan säätiö.

    Tulossa uudisrakennus

    Lastenmaailman rakennus olisi uudistuotantoa. Tilan suunnittelee arkkitehtitoimisto Lundén Architecture Company yhdessä lasten ja taiteilijoiden kanssa. Kokoa keskuksella olisi toteutuessaan 7 800 neliötä.

    – Siitä on tulossa modulaarinen elämystila, joka rakentuu erilaisista saleista, joihin voidaan pystyttää erilaisia sisältöjä, Heikka kertoo.

    Espoon kaupunki on tekemässä keskukselle suunnitteluvarauksen Karhusaareen, joka sijaitsee Länsiväylän varrella, aivan Helsingin rajan tuntumassa. Varaus koskisi noin neljän hehtaarin aluetta ja olisi voimassa vuoden 2020 loppuun. Tontti varattaisiin kahdeksi vuodeksi projektin suunnittelua varten.

    – Se ei sisällä puolin eikä toisin sitoumuksia tontin hallinnasta. Kun olemme siinä vaiheessa, että saamme rahoituksen ja haluamme alkaa rakentaa, luvat ja kaavoitusmuutokset pitää kierrättää kaupunginvaltuuston kautta, Heikka sanoo.

    Espoon kaupunginhallituksen elinkeino- ja kilpailukykyjaosto käsittelee tonttivarausasian maanantaina.

    – Rahoittajille on ollut tärkeätä, että meillä on paikka, ja että kaupunki on paikan antamalla sitoutunut projektiin, Heikka sanoo.

    Karhusaaren Lastenmaailma / Lundén Architecture CompanyMukaan Muumit? Tatu ja Patu? Nopolat?

    Lastenmaailman ytimessä olisivat tarinat ja sadut, joista muotoutuisi kulttuurikeskuksen sisältö.

    – Keskustelemme parhaillaan kirjailijoiden ja oikeudenhaltijoiden kanssa ja innostus on ollut suurta, Heikka sanoo.

    Joukossa on merkittäviä suomalaisen lastenkulttuurin edustajia. Keskusteluja on tähän mennessä käyty muun muassa Tatun ja Patun tekijöiden Aino Havukaisen ja Sami Toivosen sekä Siri Kolun, Timo Parvelan, Linda Liukkaan sekä Sinikka ja Tiina Nopolan kanssa. Myös Muumien oikeudenhaltijoiden kanssa on puhuttu.

    Toteutuessaan Lastenmaailma ei kuitenkaan rajoittuisi vain kirjallisuuteen, yhden hahmon tai kirjailijan varaan, vaan ajatuksena on sisällyttää mukaan kaikkia taiteenlajeja. Suomalaisia tekijöitä on tarkoitus esitellä osana pohjoismaista lastenkulttuuria eli mukaan voi tulla myös taiteilijoita muista Skandinavian maista.

    Tukholman Junibacken on toiminut kulttuurikeskuksen esikuvana, mutta tähtäin on Heikan mukaan korkeammalla.

    – Tästä ei tule lavaste, jossa lapset leikkivät. Haluamme, että lapset pystyvät osallistumaan vahvemmin ja se tarkoittaa taidetyöpajoja, visuaalista työskentelyä, musiikkia ja sirkusta. Lähtökohta on, että tekeminen on hauskaa ja viihdyttävää. On haastavaa taiteellista ja populaarimpaa sisältöä.

    Idea Ylen kolumnista

    Idea lähti kytemään Heikan Ylelle kirjoittamasta kolumnista, jossa hän totesi, että lapset ansaitsevat talon ykköspaikalta Suomessa.

    – Ihminen on neljäsosan elämästään lapsi. Miksi lasten pitäisi elää aikuisille rakennetussa kulttuuriympäristössä, Heikka kysyy.

    Huhtikuisessa kolumnissaan Heikka pohti, saisiko entisestä Guggenheim-tontista sopivan tilan. Nyt Heikka kertoo, että myös Helsingin kaupungin kanssa käytiin neuvotteluja erilaisista paikoista ja kiinnostusta oli, mutta Espoossa asiat etenivät nopeammin.

    – Kun kävimme Karhusaaressa, ymmärsimme sen loistokkuuden. Siellä on tilaa, kaunista luontoa ja liikenneyhteydet ovat muualta tuleville paremmat kuin Kauppatorille.

    Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, valmista tulee vuonna 2025.

    Justin Bieberin Baby ei ole enää Youtuben dissatuin video – palvelun oma koostevideo nappasi tittelin yli 10 miljoonalla ei-tykkäyksellä

    Justin Bieberin Baby ei ole enää Youtuben dissatuin video – palvelun oma koostevideo nappasi tittelin yli 10 miljoonalla ei-tykkäyksellä


    Youtuben viikko sitten julkaistusta Rewind 2018 -videosta tuli tänä aamuna palvelun kaikkien aikojen dissatuin video. Aiemmin kyseenalaista titteliä piti hallussaan poppari Justin Bieber musiikkivideollaan Baby ft. Ludacris. Tätä kirjoittaessa...

    Youtuben viikko sitten julkaistusta Rewind 2018 -videosta tuli tänä aamuna palvelun kaikkien aikojen dissatuin video. Aiemmin kyseenalaista titteliä piti hallussaan poppari Justin Bieber musiikkivideollaan Baby ft. Ludacris.

    Tätä kirjoittaessa molemmilla videoilla on virallisesti 9,8 miljoonaa alapeukkua, mutta niiden määrää seurataan suorana lähetyksenä täällä. Seurannan mukaan Rewind 2018 ohitti Babyn ei-tykkäysten määrässä torstaina jo varhain aamulla. Noin kello 10 siitä tuli ensimmäinen 10 miljoonaa alaspäin osoittavaa peukkua saanut Youtube-video.

    Rewind on Youtube-palvelun kokoama katsaus kulunutta vuotta määrittelevistä tubetusilmiöistä, -kulttuurista ja -musiikista. Kooste on julkaistu aina joulukuussa vuodesta 2010.

    Justin Bieberin kahdeksan vuotta vanha musiikkivideo ei ole enää ei-tykätyin Youtubessa.EPA / PAUL BUCKRewind-video on todiste siitä, ettei Youtube tunnista käyttäjiään

    Mistä Youtube-käyttäjät ovat ottaneet nokkiinsa niin, että Rewind on saanut viikossa enemmän ei-tykkäyksiä kuin Bieberin hitti kahdeksassa vuodessa?

    Palvelussa aikaa käyttävä yhteisö pitää koostetta osoituksena siitä, että yhtiö on menettänyt norsunluutornistaan yhteyden käyttäjiinsä.

    Ei-tykkäysten vyöry on osoitus siitä, ettei laskelmointi toimi internetissä. Reddit-palvelussa kritisoidaan sitä, että videosta on tehty mainosystävällinen.

    Sivusta seuraavan mielestä Rewind-video Fortnite- ja Primitive Technology -viitteineen sekä etäisesti tuttuine kasvoineen saattaa olla jotain sinne päin, kun puhutaan vuotta 2018 määrittelevistä some-ilmiöistä.

    Mutta varsinainen Youtube-yhteisö on eri mieltä.

    Käyttäjien mukaan Rewind on kiiltokuvafantasia siitä, mitä Youtube haluaisi Youtuben olevan. Kuluneen vuoden muistelon sijaan kooste olisikin Google-omistajan haave palvelun tulevaisuudesta: huoleton, mainosystävällinen alusta, jossa tubettajien rinnalla esiintyy tosielämän julkkiksia.

    Will Smithin rooli videolla kummastuttaa

    Yksi suurimmista kummastuksen aiheista on se, että palvelun suurimmat tähdet on jätetty videolta pois. Sellaisia ovat muun muassa PewDiePie, Shane Dawson ja Logan Paul.

    Heidän sijaan koosteen alussa ruutuun lävähtää Will Smith, jolla on Youtubessa 4 miljoonaa tilaajaa. Se on vähän verrattuna PewDiePiehin eli ruotsalaiseen Felix Kjellbergiin, jonka tilaajamäärä on 76 miljoonaa.

    – Lempitubettajani Will Smith, rakastan hänen päivittäisiä vlogeja, eräs käyttäjä kommentoi sarkastisesti Rewind-videon alla.

    PewDiePie eli Felix KjellbergSkärmdump från Youtube

    Kiiltokuvakritiikki on perusteltua, sillä monet pois jätetyistä Youtube-tähdistä ovat ristiriitaisia hahmoja: on ollut PewDiePien rasismi- ja natsiskandaaleja viimeksi pari päivää sitten sekä Logan Paulin pelleilyä japanilaisessa itsemurhametsässä.

    Youtube-käyttäjien mielestä huomio halutaan tarkoituksella kiinnittää muualle. Heidän mielestään on kohtuutonta, ettei vetovoimaisimpia tähtiä näy yhteisöllisyyttä juhlistavalla videolla. Ei-tykkäys-kampanja osoittaa, että yhteisössä on voimaa.

    Mokana voi pitää sitäkin, että pelaajia Rewind-videolla edustaa Ninja eli yhdysvaltalainen Tyler Blevins. Persoonallisen hahmon kanssa on perustavanlaatuinen ongelma: hän on käyttäjien mielissä Twitch-streamaaja, ei tubettaja.

    PewDiePien asema uhattuna

    PewDiePie on pitkään pitänyt hallussaan ennätystä suurimmasta tilaajamäärästä. Sattumalta juuri Rewind-videosta syntyneen kohun aikaan Youtube-käyttäjät seuraavat valta-aseman murtumista.

    Nimittäin Intian suurin levy-yhtiö ja elokuvastudio T-Series on pian ohittamassa ruotsalaistähden tilaajien määrässä. T-Series julkaisee Youtubessa lähinnä intialaista musiikkia ja Bollywood-elokuvien trailereita.

    Tätä kirjoittaessa PewDiePiella seuraajia on 76,4 miljoonaa, T-Seriesillä 75,3 miljoonaa. Vallan vaihtumista voi seurata reaaliajassa täältä.

    Korjattu klo 15.53: Rewind 2018 ohitti Babyn ei-tykkäysten määrässä jo varhain torstaiaamuna. Noin kello 10 videosta tuli ensimmäinen 10 miljoonaa ei-tykkäystä kerännyt Youtube-video. Lisäksi Ninjan eli Richard Tyler Blevinsin etunimeksi muutettu Tyler, jolla hänet parhaiten tunnetaan.

    Jussi Vares kännää kuin James Bond – listasimme suomalaisia elokuvia, joissa juodaan riskirajoilla

    Jussi Vares kännää kuin James Bond – listasimme suomalaisia elokuvia, joissa juodaan riskirajoilla


    Nyt se on todistettu. Australialaisessa lääketieteellisessä lehdessä julkaistu tutkimus paljasti elokuvahahmo James Bondin alkoholistiksi. Tutkijat analysoivat yli 20 Bond-leffaa ja havaitsivat, että martineista pitävä toimintasankari ei sylje...

    Nyt se on todistettu. Australialaisessa lääketieteellisessä lehdessä julkaistu tutkimus paljasti elokuvahahmo James Bondin alkoholistiksi.

    Tutkijat analysoivat yli 20 Bond-leffaa ja havaitsivat, että martineista pitävä toimintasankari ei sylje lasiin. Salaisella agentilla on ollut pahanlaatuinen alkoholiongelma jo kuusi vuosikymmentä.

    Osataan Suomessakin. Kysyimme Kavin erikoistutkija Jari Sedergreniltä, missä kotimaisissa elokuvissa juodaan olan takaa. Tuli runsaudenpulaa. Tolkuton juominen on täkäläisissä elokuvissa pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

    – On sitten kesä, juhannus tai häät, juhlaa koristellaan aina alkoholilla. Toinen yhtä yleinen asia suomalaisissa elokuvissa on vain se, että alaston nainen menee uimaan, Sedergren sanoo.

    Jussi Vares (Antti Reini) tutkii Kaidan tien kulkijat -elokuvassa pohjanmaalaisessa kylässä tapahtunutta nuoren naisen murhaa.Jani Häkli / Solar Films1. Vares: viina kuuluu karaktääriin

    Tiettävästi kukaan ei ole analysoinut akateemisella tasolla James Bondin kollegan, Jussi Vareksen, alkoholinkäyttöä. Vares on seikkaillut yhdeksässä elokuvassa, joista voi kuitenkin helposti päätellä, että suomalaisen yksityisetsivän renttuun hahmoon kuuluu oleellisesti juominen.

    – Vares heräilee useasti krapuloissaan pitkäksi menneen yön jälkeen, on alkoholista nuutunut ja hakeutuu silti aina samaan kantakapakkaansa, Sedergren sanoo.

    Varesta reipas juominen ei tunnu haittavaan. Päinvastoin. Hän ottaa vauhtia rikosten selvittelyyn turkulaisesta Apteekki-nimisestä ravitsemusliikkeestä. Konnat saadaan kiinni, mutta riskirajat paukkuvat.

    Laajan kansainvälisen tutkimuksen mukaan jo seitsemän, kahdeksan lasillista viiniä tai yhtä monta tuoppia olutta viikossa on haitallista terveydelle. Vares tuntuu ylittävän nämä luvut huolestuttavan usein.

    Valentin Vaalan ohjaamassa Nummisuutareissa vuodelta 1957 Esko (Martti Kuningas) lähtee noutamaan puolisokseen kaunista Karrin Kreetaa (Eila Auer).Suomen Filmiteollisuus SF Oy2. Nummisuutarit: perinteitä kunnioittaen

    Aleksis Kiven klassikosta, Nummisuutareista, on tehty kolme elokuvaa. Niissä kaikissa kuvataan tyypillistä suomalaista suhdetta alkoholiin.

    – Kun Nummisuutarin Esko lähtee kosiomatkalle, hän vetäisee tillin tallin ja panee paikat nurin. Ei siinä tarvitse paukkuja laskea. Yksikin on liikaa, Sedergren sanoo.

    Sedergernin mukaan useissa suomalaisissa elokuvissa juodaan tolkuttomasti. Sillä on seurauksensa. Niin Eskollekin.

    – Esko on tottumaton juomaan ja hänestä tulee arvaamaton, aggressiivinen uhoaja ja paikkojen särkijä. Jälkeenpäin katumus on suurta ja aitoa.

    Kuulostaako tutulta?

    Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia perustuu tositapahtumiin.Leif Öster / Yle3. Kahdeksan surmanluotia: traagista, tuhoisaa juomista

    Mikko Niskasen käsikirjoittama ja ohjaama Kahdeksan surmanluotia (1972) on klassikko. Niskanen esittää pienviljelijää, joka päätyy traagisiin tekoihin.

    – Päähenkilöltä on mennyt kaikki, eikä häntä aja enää mikään elämässä eteenpäin. Hän väsyy ja alkaa dokata, keittää itse pontikkaa ja alkoholisoituu, Sedergren kuvaa.

    Vaimo kärsii humalaisen miehensä väkivaltaisuudesta. Kun taloa piirittävät poliisit, mies tarttuu aseeseen kohtalokkain seurauksin.

    Kahdeksan surmanluotia perustuu vuonna 1969 Pihtiputaalla tapahtuneeseen neljän poliisin surmaan. Elokuva kuuluu kategoriaan surullinen suomalainen tarina alkoholismista.

    Mika ja Aki Kaurismäen Arvottomat on suomalainen road-movie.Yle Kuvapalvelu4. Arvottomat: eurooppalaista naukkailua

    Mika Kaurismäen ohjaama ja Aki Kaurismäen käsikirjoittama klassikkoelokuva Arvottomat (1982) päättyy pariisilaiseen Café Progress -kahvilaan, jossa sankarit tekevät tilauksensa lausumalla: deux calvas (kaksi calvadosta).

    Elokuvassa on juopottelua, mutta Sedergrenin mielestä sitä määrittää kuitenkin erilainen suhde alkoholiin. Arvottomissa naukkaillaan eurooppalaisen sivistyneesti ja käydään luontevasti Pariisissa.

    – Vaikka alkoholista tehdään numero, se niveltyy kuitenkin boheemiin elämäntapaan. Kaurismäet kuvaavat fiktiivistä Suomea, jota kukaan meikäläinen ei tunnista todeksi, mutta ulkomaalaiset ajattelevat, että, ai, Suomi on tuollainen.

    Yksi elokuvan elämään jääneistä repliikeistä kuuluukin: "Meidän ei tule suhtautua todellisuuteen sellaisena kuin se on, vaan sellaisena kuin se elää meidän unelmissamme".

    Lauri Maijalan ohjaama Juoppohullun päiväkirja kertoo Juha Bergin (Joonas Saartamo) alkoholinhuuruisesta elämästä.Dictator Films5. Viinahuumori: mikäs sen naurattavampaa

    Huumorielokuvat, joissa nauru perustuu iloliemen vaikutuksiin, ovat oma lajityyppinsä. Muun muassa Juoppohullun päiväkirjassa (2012), Luokkakokouksessa (2015 ja 2016) tai Hurmaavassa joukkoitsemurhassa (2000) alkoholinkäyttö on oleellinen osa huumoria. Viinaa vedetään kaksin käsin.

    Örveltäminen ja alkoholin aikaansaamat nolot tilanteet naurattavat.

    – Viina-huumori saa voimaa sen aiemmasta kiellettävyydestä. Kansanmiehet puhuvat viinasta tirskahdellen ja suutaan muiskutellen. Ne eleet ovat myös nykysuomalaisen ruumiin muistissa kiinni, Sedergren sanoo.

    Erityisesti Juoppohullun päiväkirja repii komiikkaa suoraviivaisesta alkoholismista.

    Jack Witikan ohaamassa Mies tältä tähdeltä -elokuvassa päähenkilö (Kaarlo Halttunen) viihtyy kapakoissa.Yle Kuvapalvelu6. Mies tältä tähdeltä: tarina alkoholistista

    Kenties kuuluisin suomalainen alkoholismikuvaus on Jack Witikan Mies tältä tähdeltä vuodelta 1958. Kaarlo Halttusen näyttelemä päähenkilö viettää aikaansa kapakoissa, menettää työnsä ja ajatuu pahaan kierteeseen, joka päättyy alkoholistiparantolaan.

    – Jo 1930-luvulla Amerikassa esitettiin tarinoita, joissa alkoholi vie ensin pikkusormen ja lopulta koko käden. Usein niissä oli valistava elementti, jossa korostettiin, että ongelma olisi hyvä hoitaa pois, Sedergren sanoo.

    Sedergren pitää Mies tältä tähdeltä -elokuvaa hienona. Siinä oli suomalaiselle elokuvalle uusia elementtejä.

    – Realistista kerrontatyyliä ja konstailematonta näyttelijätyötä, jossa arjen rypyt näkyvät, Sedergren luettelee.

    Olavi Virta -elokuva seuraa laulajan häilyvää elämää.Artista Filmi7. Muusikkoelokuvat: kun viina vie

    Irwin (Rentun ruusu), Badding, Unto Mononen (Satumaa), Olavi Virta. Muusikoista tehdyissä elokuvissa juomat kuuluvat hintaan.

    – Elokuvista tulee käsitys, että suomalainen musiikki ja populaarikulttuuri on rakennettu alkoholin päälle. Päähenkilön alkoholismi on keskeinen teema ja varmasti nämä muusikot juoppoja olivatkin, Sedergren sanoo.

    Nähtäväksi jää, liittykö 26. joulukuuta ensi-iltansa saava Juice-elokuva samaan muusikkojen viinan värittämää arkea kuvaavaan kastiin.

    Brittiläinen the Guardian -lehti listasi James Bond -tutkimuksen innoittamana kansainvälisiä valkokankaan hahmoja, joille viina maistuu. Yksi sellainen oli animaatiohahmo Homer Simpson.

    Juttua korjattu 13.12. klo 10.50: Nummisuutarin Esko lähtee kosiomatkalle, ei häämatkalle.

    Viisikymppinen Ruisrock korotti kympeillä viikonlopun hintaa: lippu 199 euroa ja silti verkkomyynti ruuhkautui hetkessä

    Viisikymppinen Ruisrock korotti kympeillä viikonlopun hintaa: lippu 199 euroa ja silti verkkomyynti ruuhkautui hetkessä


    50. kerran järjestettävän Ruisrockin lipunmyynti alkoi keskiviikkona kello 12. Jonoa kertyi lippuja myyvään verkkopalveluun heti lipunmyynnin avauduttua. Juhlavuoden tapahtuman kolmen päivän lippujen hintaan on tullut roima korotus. Viimeksi lippu...

    50. kerran järjestettävän Ruisrockin lipunmyynti alkoi keskiviikkona kello 12. Jonoa kertyi lippuja myyvään verkkopalveluun heti lipunmyynnin avauduttua.

    Juhlavuoden tapahtuman kolmen päivän lippujen hintaan on tullut roima korotus. Viimeksi lippu maksoi 165 euroa. Nyt hinta on noussut 199 euroon. Tässä vaiheessa myynnissä on ainoastaan kolmen päivän lippuja.

    Viime vuosina festivaali on myyty loppuun.

    Ruisrock järjestetään ensi vuonna Turun Ruissalon Kansanpuistossa 5.–7. heinäkuuta.

    Lue lisää:

    Travis Scott, Brockhampton ja The 1975 Ruisrockin avauskokoonpanossa

    Yli 90 prosenttia suomalaisista osaa vähintään yhtä vierasta kieltä

    Yli 90 prosenttia suomalaisista osaa vähintään yhtä vierasta kieltä


    93 prosenttia 18–64-vuotiaista suomalaisista osaa vähintään yhtä vierasta kieltä, selviää Tilastokeskuksen tuoreesta Aikuiskoulutustutkimus 2017:stä. Vierasta kieltä osaavien osuus on sama kuin viisi vuotta sitten tehdyssä...

    93 prosenttia 18–64-vuotiaista suomalaisista osaa vähintään yhtä vierasta kieltä, selviää Tilastokeskuksen tuoreesta Aikuiskoulutustutkimus 2017:stä. Vierasta kieltä osaavien osuus on sama kuin viisi vuotta sitten tehdyssä tutkimuksessa.

    Koulutusasteen ja vieraiden kielten osaamisen välinen riippuvuus on vähentynyt. Kielitaitoaan ovat eniten vuodesta 1995 lisänneet pelkän perusasteen koulutuksen suorittaneet, osuus on kasvanut 37 prosenttiyksikköä vuoteen 2017 mennessä.

    Edelleen kuitenkin pidemmän pohjakoulutuksen saaneet osasivat vieraita kieliä useammin kuin lyhyemmän pohjakoulutuksen saaneet. Kun korkea-asteen tutkinnon suorittaneista lähes kaikki osasivat ainakin yhtä vierasta kieltä, niin keskiasteen tutkinnon suorittaneista osaajia oli 91 prosenttia ja perusasteen tutkinnon suorittaneista 87 prosenttia.

    Kielten osaaminen lisääntyi vuodesta 1995 vuoteen 2012 asti, jolloin vähintään yhtä vierasta kieltä ilmoitti osaavansa ainakin jonkin verran 93 prosenttia 18–64-vuotiaasta väestöstä. Vielä vuosina 1995 ja 2000 miehistä 10 prosenttiyksikköä harvempi kuin naisista ilmoitti osaavansa vieraita kieliä. Ero oli puolittunut vuoteen 2017 mennessä.

    Pula saamenkielisistä opettajista ei hellitä – nyt nopealla koulutuksella halutaan pätevöittää kymmeniä osaajia kerralla

    Pula saamenkielisistä opettajista ei hellitä – nyt nopealla koulutuksella halutaan pätevöittää kymmeniä osaajia kerralla


    Koulutukseen tietyt kelpoisuusehdotKetterään korkeakouluun hakijalla on oltava joko kandidaatin tutkinto tai vastaava ammattikorkeakoulututkinto.Hakijalla on oltavat äidinkielenomainen saamen kielen taito ja/tai jonkun saamen kielen perus- ja...

    Koulutukseen tietyt kelpoisuusehdot

    Ketterään korkeakouluun hakijalla on oltava joko kandidaatin tutkinto tai vastaava ammattikorkeakoulututkinto.

    Hakijalla on oltavat äidinkielenomainen saamen kielen taito ja/tai jonkun saamen kielen perus- ja aineopinnot.

    Kieliopintoihin huomioidaan kuitenkin myös muut hakijat.

    Valtaosa opiskelijoista valitaan tammikuun 2019 haun perusteella. Koltansaamen opiskelijoita on haettu koulutukseen jo loppusyksystä 2018.

    Oulun ylipiston Giellagas-instituutti aloittaa ensi kesänä koulutuksen, jonka tarkoituksena on saada Suomeen lisää päteviä saamen kieltä taitavia opettajia.

    Ja tähän päämäärään halutaan nyt perinteistä yliopistokoulutusta joustavammin. Opiskeluaika on kaksi vuotta.

    Koulutuksella aiotaan tavoittaa kolmisenkymmentä opiskelijaa.

    – Emme anna suoraan opettajankoulutusta, mutta tarjoamme palikoita, jotka osaltaan pätevöittävät ammattiin, Giellagas-instituutin johtaja Anni-Siiri Länsman sanoo.

    Saamelaiskäräjien selvityksen mukaan sekä saamelaisten kotiseutualueella että sen ulkopuolella on jatkuva pula kielitaitoisista opettajista.

    – Lähivuosina tarve vain kasvaa, kun opettajia eläköityy, Anni-Siiri Länsman kertoo.

    Niinpä Giellagas-instituutti ja Saamelaiskäräjät päätyivät hakemaan koulutukseen rahaa opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Viime kesänä Ketterälle korkeakoululle myönnettiin 750 000 euron rahoitus.

    Sara Wesslin / YleKuntien työntekijät yksi kohderyhmä

    Ketterän korkeakulun ensimmänen vuosi on pääsosin kieliopintoja, sen jälkeen keskitytään opettajan pedagogisiin opintoihin.

    – Kovalla opiskelulla saa kaikki palikat kasaan kahdessa vuodessa, Anni-Siiri Länsman sanoo.

    Koulutus viedään suurten kaupunkien sijaan pääosin pohjoiseen, Inariin. Siellä järjestettäisiin pääosin inarinsaamen ja pohjoissaamen kieliopinnot.

    Myös opettajan pedagogiset opinnot on mahdollista suorittaa pohjoisesta käsin.

    Länsmanin mukaan opiskeljoita etsitään myös lähestymällä Pohjois-Suomen kuntia.

    – Siellä työskentelee ihmisiä, jotka ovat potentiaalisia opiskelijoita. Kuntien kanssa kannattaa neuvotella, miten nämä henkilöt pääsisivät opiskelemaan esimerkiksi työn ohella.

    Opinnoissa on tarkoitus myös joustaa opiskelijan tilanteen mukaan. Tarjolla on verkko- ja monimuoto-opiskelua. Myös työn ohella opiskelu onnistuu, ainakin pedagogisten opintojen osalta.

    Esimerkiksi koltansaamen opinnot ovat tässä koulutuksessa pääosin verkkomuotoisia.

    Roope Lipastin kolumni: Uskokaa meitä kirjailijoita, jotka käskevät lukemaan

    Roope Lipastin kolumni: Uskokaa meitä kirjailijoita, jotka käskevät lukemaan


    KolumniKolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.> Kaikki kolumnit löydät täältä> Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteinaOlen mukana lukuhankkeessa, jossa kannustetaan lapsia – yllätys, yllätys – lukemaan....

    Kolumni

    Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

    > Kaikki kolumnit löydät täältä
    > Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteina

    Olen mukana lukuhankkeessa, jossa kannustetaan lapsia – yllätys, yllätys – lukemaan. Ideana on, että mennään kouluun ja ensin lavalle nousee joku lasten suosima tubettaja villitsemään nuorisoa ja kertomaan omasta lukemisestaan, minkä jälkeen kirjailijat kertovat kirjoista. Konsepti on muuten varsin toimiva, paitsi että itse harkitsen nyt vakavasti ammatinvaihtoa.

    Show’n jälkeen nimittäin oli Lahdesta Hollolaan saakka ulottuva nimmarijono, mutta voi! Kävi ilmi, etteivät ne halunneetkaan keski-ikäisen kaljuuntuvan kirjailijamiehen käsialanäytettä vaan jonkun nevöhöödin Miklun. Ryhdyn toden totta tubettajaksi!

    Esimerkiksi tällä nevöhöödillä Miklulla on yli 250 000 tilaajaa. Vertailun vuoksi: oman alueeni pää-äänenkannattaja Turun Sanomilla on päivittäin lukijoita noin 160 000. Suomalainen kirjailija saa olla oikein tyytyväinen jos hänen kirjaansa myydään 5000 kappaletta. Useimmilla menee vielä paljon huonommin: myynnin näkökulmasta esimerkiksi runokirjoja kannattaa julkaista vain niiden, joiden äiti on vielä elossa.

    Kaikkiaan tämä tubettajan ja hänen faniensa seuraaminen oli avartava kokemus. Muistan nimittäin kuinka nuorena aikuisena mietin, millä tavalla tulevat sukupolvet voivat enää kapinoida, kun heidän vanhempansa (eli minun sukupolveni) ja jopa isovanhempansa ovat rock-veteraaneja. Siis sellaisia jotka edelleen käyvät festareilla ja joilla on tatuointeja ja nenässä herneen sijaan rengas. Miten on mahdollista erottautua yhteiskunnassa, jossa nuorisokulttuuri on valtakulttuuria?

    No, se erottautuminen ei ollut nuorisolle temppu eikä mikään!

    He vain hylkäsivät kaiken edellä mainitun. Nyt heillä on oma juttunsa, joka on meidän vanhempien mielestä paitsi täysin käsittämätöntä, myös ylivoimaisen älytöntä ja harvinaisen typerää, eli juuri sellaista, mistä nuorisojutuissa parhaimmillaan on kyse.

    Mitä järkeä on katsoa verkossa, kun joku toinen pelaa hölmöä peliä?

    Siis miettikää nyt! Miksi ihmeessä katsoa videoita joissa joku tyyppi kertoo mitä on puuhannut sinä päivänä, ketä kiinnostaa? (Paitsi niitä 250 000 seuraajaa). Tai mitä järkeä on katsoa verkossa, kun joku toinen pelaa hölmöä peliä? Menisitte nuoriso töihin! Leikkaisitte tukkanne, jos mahdollista, vielä siistimmäksi ja alkaisitte elää ihmisiksi!

    Ja juuri tuon takia nuorisossa on tulevaisuus. He tekevät asiat aina vähän eri lailla kuin ennen. Vanhempien paheksunta kertoo, että on onnistuttu. Mutta koska vanhempien ikiaikainen velvollisuus tosiaan on paheksua, haluan olla hieman huolissani. Empiirisen lähipiirihavainnointini perusteella nuoriso katselee videoitaan ihan koko ajan. Jopa suihkusta kuuluu netin älämölö. Nuorten ja lasten maailma pirstoutuu ikuisesti jatkuviin muutaman minuutin klippeihin, joissa hohotetaan idioottimaisesti milloin millekin.

    Ja kun sitten koulussa on kokeet, lukeminen on vaikeaa, kun ei ymmärrä mitä läksykirjassa sanotaan. Maailma onkin yhtäkkiä monimutkaisempi kuin netin hessuhopotodellisuus. Meillä tämä kulminoitui aikoinaan siihen, kun yksi lapsista totesi läksyistään, että ”Meijän piti vaan lukee tää, ei osata”.

    Opettajaparat.

    Lukutaidosta täytyykin pitää kiinni kynsin hampain. Se on viime kädessä ajattelu- ja mielikuvitusaisti. Suuressa osassa ajattelua tarvitaan sanoja tai sanoihin perustuvia rakenteita, joita ei saa kuin lukemalla. Mitä enemmän ihminen tuntee sanoja, sitä paremmat valmiudet hänellä on ajatella. Eikä ajattelusta ole koskaan ollut kenellekään haittaa, Arkhimedes toki pois lukien.

    Kirjailijat eivät nimittäin valehtele melkein koskaan paitsi työkseen.

    Vastaavasti jos ei osaa lukea, siitä seuraa yleensä että sanavarasto on pieni, mistä seuraa ongelmia ymmärtää maailmaa. Asioiden laittaminen konteksteihin ja ylipäänsä erilaisten loogisten suhteiden näkeminen vaikeutuu. Silloin alkaa äkkiä uskoa tämän maailman trumppeja tai mv-lehtiä. Kannattaisi sen sijaan uskoa meitä kirjailijoita, kun me sanomme, että lukekaa.

    Kirjailijat eivät nimittäin valehtele melkein koskaan paitsi työkseen. Tai ellette usko meitä, niin uskokaa tubettaja-Miklua. Tämä ansiokas nuori mies kertoi lukevansa vuodessa sata kirjaa ja kehotti lapsia kokeilemaan, että jos joka päivä lukisi ensi alkuun vaikka ihan vähän. Että jos olisikin netissä yhdeksän tunnin sijaan vain kahdeksan. Idea on erinomainen eikä koske vain lapsia.

    Milloin sinä kävit viimeksi kirjastossa?

    Arkhimedeelle kävi muuten tarinan mukaan niin, että hän oli ajattelemassa rannalla, kun roomalainen sotilas käveli hänen hiekkaan piirtämiensä kuvioiden yli. Arkhimedeen viimeiset, äkäiset, sanat olivat: ”Älä sotke mun ympyröitä”.

    Roope Lipasti

    Kirjoittaja on lietolainen kirjailija, joka eksyy vapaa-aikanaan kernaasti konkreettisiin ja selkeisiin remonttihommiin.

    Desibelimittari näytti yli satasen lukemaa uudessa IMAX-salissa – Kuuloliitto:

    Desibelimittari näytti yli satasen lukemaa uudessa IMAX-salissa – Kuuloliitto: "Vapaa-ajalla ei pitäisi joutua olemaan huolissaan siitä, että kuulo menee"


    Putoava neula piirtyy häkellyttävän tarkasti valkokankaalle. Visuaalinen ilotulitus hivelee silmiä Suomen ensimmäisessä IMAX-elokuvateatterissa Helsingin Itäkeskuksessa. Korville kokemus on järisyttävä. Neulan kilahdus lattialla esittelee...

    Putoava neula piirtyy häkellyttävän tarkasti valkokankaalle. Visuaalinen ilotulitus hivelee silmiä Suomen ensimmäisessä IMAX-elokuvateatterissa Helsingin Itäkeskuksessa.

    Korville kokemus on järisyttävä.

    Neulan kilahdus lattialla esittelee 12-kanavaisen äänentoiston tarkkuutta. Seuraavan mainoksen aikana käy kuitenkin selväksi, että IMAX-brändin lupaama immersiivinen elokuvakokemus syntyy ennen kaikkea yltiöpäisen voimakkaista äänistä.

    Basson jyrähtely alkaa tuntua mahanpohjassa. Vierustoveri suojaa korvansa tulpilla. Finnkinon edustaja on alleviivannut heti näytöksen aluksi yleisötervehdyksessään, että äänet todella ovat kovalla.

    IMAX-salin erikoisuuksia ovat mikrofonit, joiden avulla äänijärjestelmä kalibroidaan päivittäin. Tavallaan äänenvoimakkuutta ohjaillaan siis IMAX Corporationin ehdoilla.

    Kovista äänistä huomauttanut Finnkinon edustaja totesi humoristisesti, että jos hän laskee volyymia salissa, Kanadan päässä väännetään nupit takaisin kaakkoon.

    Finnkinon kehitysjohtaja Janne Uusi-Kölli täsmentää myöhemmin tarinaa Ylelle.

    – Kalibroinnin lisäksi automaattinen järjestelmä valvoo referenssitasoja eli elokuvan tekijöiden näkemystä elokuvan äänistä. Jos elokuvateatteri haluaa laskea äänenvoimakkuutta, niin se on sallittua ja mahdollista, Uusi-Kölli vakuuttaa.

    Hetkellinen maksimiäänitaso 101 desibeliä

    Yle pyysi asiantuntijan mittaamaan Suomen ensimmäisen IMAX-salin äänenvoimakkuutta, sillä ulkomailla vastaavien teatterien volyymitasot ovat herättäneet säännöllisesti huolta (Sveriges Radio, Reddit).

    Tehtävän suoritti Helimäki Akustikot Oy:n suunnittelu- ja laatujohtaja Pekka Taina. Popcornien tilalla oli kalibroitu desibelimittari.

    Helimäki Akustikot Oy:n suunnittelu- ja laatujohtaja Pekka Taina mittasi ääntä IMAX-salissa. Arvot kirjattiin ylös 15 minuutin välein.Jari Kovalainen / Yle

    Elokuvaksi valikoitui vuonna 2014 ensi-iltansa saanut Interstellar. Finnkino näyttää uudessa salissaan myös vanhempia IMAX-elokuvia.

    Christopher Nolanin ohjaama avaruusseikkailu sopi tarkoitukseen hyvin, sillä Finnkino sai elokuvan ilmestymisvuonna paljon palautetta rakettimoottorien häiritsevän kovista äänistä. Silloin yhtiö päätti laskea äänenvoimakkuutta näytöksissä.

    Myös nyt moottorit jylisevät korvia huumaavasti.

    Äänenpainetta eli äänen voimakkuuksia arvioidessa asiantuntijat tukeutuvat sosiaali- ja terveysministeriön asumisterveysasetukseen. Pykälä 12 määrittää vapaa-ajanmelulle kolme ohjearvoa, joita äänitasot eivät kuulovaurion välttämiseksi saa ylittää.

    115 vai 140 desibeliä?A-painotettu maksimiäänitaso (LAFmax) kuvaa ihmisen keskimääräisesti kuuleman taajuusvasteen. Kuulovaurion rajaksi on tälle äänitasolle määritelty 115 desibeliä.C-painotettu huippuäänitaso (LCpeak) kuvaa melutasoa ilman bassotaajuuksien kuulokynnyksen korjausta. Kuulovaurion raja tälle äänitasolle on 140 desibeliä.

    1. Keskiäänitaso (LAeq) saa olla korkeintaan 100 desibeliä neljälle tunnille tasoitettuna.

    IMAX-salissa Interstellar-elokuvan keskiäänitasoksi mitattiin 84 desibeliä. Neljälle tunnille tasoitettuna se olisi noin 83 desibeliä.

    Maltillinen tulos ei yllätä, sillä elokuvassa on monia hiljaisia kohtauksia. Mittaajana työskennellyt Pekka Taina arveli alusta alkaen, ettei keskiäänitaso hätyyttele annettua raja-arvoa.

    2. Maksimiäänitaso (LAFmax) saa olla korkeintaan 115 desibeliä.

    Elokuvan aikana hetkelliseksi maksimiäänentasoksi mitattiin 101 desibeliä.

    Suljetussa salissa äänenpaine tuntui paikoitellen koettelevan tärykalvoja. Kuulovauriosta varoittavaan raja-arvoon on silti vielä matkaa: korva kuulee äänen voimakkuuden kaksinkertaistuvan, kun voimakkuus lisääntyy 10 desibeliä.

    – Siihen nähden äänentasot olivat jopa pienempiä kuin ajattelin, Taina toteaa.

    3. Huippuäänitaso (LCpeak) saa olla korkeintaan 140 desibeliä.

    Elokuvan aikana hetkelliseksi huippuäänitasoksi mitattiin 127 desibeliä.

    Melutaso jäi siis kaikkien mittausten osalta alle raja-arvojen, eikä IMAX-sali poikkea tämän mittauksen perusteella äänitasoiltaan muista saleista. Elokuvateattereissa äänipiikit nousevat usein yli 100 desibeliin (Aamulehti).

    Jari Kovalainen / YleKuuloliiton asiantuntija huolissaan

    Kuuloliiton erityisasiantuntija Jukka Rasa ei riemastu mittaustuloksista, vaikka desibelilukemat elokuvanäytöksessä jäivät sosiaali- ja terveysministeriön asettamien raja-arvojen alapuolelle.

    – Kyllä nämä vähän liikaa ovat. Onko järkevää liikkua raja-arvojen lähellä, Rasa kysyy.

    Hän muistuttaa, että melunsietokyky on yksilöllistä. Kuulonsuojelun kannalta annetut raja-arvot eivät aina päde.

    – Ihmiset, joilla on pienempi melunsietokyky, eivät voi käydä elokuvissa ollenkaan. Se ei ehkä ole ihan tasa-arvoista. Sellaiset, jotka haluavat, että äänet ovat kovalla, eivät ehkä kärsisi siitä, että äänet olisivatkin hiljaisemmalla.

    Korvien kannalta ei ole väliä, altistuuko melulle töissä, musiikkia kuunnellessa, ravintolassa tai elokuvissa. Kaikki melu nostaa keskiäänitasoa ja rasittaa kuuloa.

    – Turvarajat ylittyvät lopulta helposti. Vapaa-ajan melutason laskemiseen pitäisi ylipäänsä kiinnittää huomiota. Vapaa-ajalla ei pitäisi joutua olemaan huolissaan siitä, että kuulo menee.

    Rasa vertaa äänenpaineelle asetettuja turvarajoja liikenteen nopeusrajoituksiin. Keliolosuhteet vaikuttavat siihen, kannattaako moottoritiellä ajaa 120 kilometriä tunnissa.

    Jari Kovalainen / Yle

    – Turvarajat eivät ole tavoitearvoja: 85 desibelin jälkeen aletaan olla heikoilla vesillä.

    Myös alle 85 desibelin äänenpaine saattaa altistuksen pitkittyessä alkaa tuntua epämiellyttävältä.

    – Joku saattaa häiriintyä sellaisestakin äänenpaineesta, joka ei useimpia häiritse ollenkaan. Sitten on näitä, jotka haluavat tuntea elokuvissa maksan muljahtavan vatsassa.

    Rasa itse käyttää kuulolaitetta. Hän muistuttaa, että kuulovaurio syntyy yleensä hitaasti ja huomaamatta. Lopulta esimerkiksi puheesta on vaikea saada selvää.

    – Sitten peli on jo menetetty. Kun kuulonsa kerran menettää, sitä ei takaisin saa.

    Video kertoo Tampereelle vihdoin rakennettavan areenan yllättävät vaiheet – Kalervo Kummolalla ja Epuilla ollut sormensa pelissä

    Video kertoo Tampereelle vihdoin rakennettavan areenan yllättävät vaiheet – Kalervo Kummolalla ja Epuilla ollut sormensa pelissä


    Rautatien päälle rakennettava kansi on alkanut hahmottua Tampereen juna-aseman naapurissa. Kannen päälle on tarkoitus rakentaa uusi monitoimiareena, hotelli, kasino ja tornitaloja (rakennusyhtiö SRV:n sivut). Kansiareenasta tulee Tapparan ja...

    Rautatien päälle rakennettava kansi on alkanut hahmottua Tampereen juna-aseman naapurissa. Kannen päälle on tarkoitus rakentaa uusi monitoimiareena, hotelli, kasino ja tornitaloja (rakennusyhtiö SRV:n sivut). Kansiareenasta tulee Tapparan ja Ilveksen uusi kotihalli.

    Uuden jäähallin rakentaminen on ollut Tampereella ikuisuuskysymys. Suomen ensimmäinen jäähalli, Hakametsä on tamperelaisille rakas mutta jo iäkäs.

    Runsaat kymmenen vuotta sitten, juuri ennen maailmanlaajuista talouskriisiä, keskustelu modernista jääkiekkopyhätöstä sai jälleen uutta vauhtia. Tampereella toivottiin, että monitoimihalli saataisiin rakennettua vuoden 2012 jääkiekon MM-kisoihin. Ilman uutta hallia kisat pelattaisiin taas muualla kuin Tampereella.

    Muun muassa tamperelaisen jääkiekkovaikuttajan Kalervo Kummolan innoittamana Tampereella tehtiin selvitys hallin rakentamiseksi Sorsapuiston urheilukentän paikalle Tampere-talon viereen. Kummola oli tuolloin vielä Tampere-talon toimitusjohtaja.

    Sorsapuistosta ei tullut uuden hallin kotipaikka. Suunnitelmat menivät uusiksi, kuten niin monta kertaa myöhemminkin Tampereen areenahankkeessa.

    Havainnekuva Tampereen ratapihan päälle rakennettavasta areenasta ja kerrostaloista.Studio Daniel LibeskindEi Sorsapuistoon vaan rautatien päälle

    Monitoimihallin paikaksi vaihtui Tampereen ratapiha. Hallin lisäksi radan päälle tulisi useita tornitaloja. Ne tarvittiin, jotta rahoittajat kiinnostuisivat, mutta nekään eivät auttaneet. Rahoitusta ei löytynyt millään.

    Halli ei valmistunut vuoden 2012 kisoihin eikä sitä seuraaviinkaan. Sekä hanketta vetänyt Tampereen Keskusareena Oy että rakennusyhtiö NCC jäivät nuolemaan näppejään.

    Tampereen kaupungin piti etsiä kannelle ja areenalle uudet tekijät. Rakennusyhtiö Lemminkäisen mukana areenan ravintolatoimintaan halusi mukaan myös rockyhtye Eppu Normaali. Voiton vei kuitenkin rakennusyhtiö SRV.

    Tältä Tampereen Kannen työmaalla näytti joulukuussa 2018.Jussi Mansikka / Yle

    Ensin SRV markkinoi aluetta nimellä Kruunu (Tamperelaisen artikkeli). Sitten rakennusyhtiö testasi nimiä Centre, Expe, Atmos ja Premi. Lopulta alueen nimeksi tuli kuitenkin Tampereen Kansi. Kansiareenan nimi on tarkoitus myydä vielä myöhemmin sponsoreille.

    Nyt tavoitteena on, että Tampereella pelattaisiin vuoden 2022 MM-kisoja. Tämäkään ei ole vielä täysin varmaa. Myös Helsinki, Jyväskylä ja Turku haluavat uuden hallin ja kisaisännyyden.

    Tampere on kuitenkin vahvoilla – jos Tampereen Kannen uusi areena vain saadaan ajoissa valmiiksi.

    Suora nettilähetys kansityömaalta on nähtävissä Yle Areenassa keskiviikkona 12.12. klo 11.30 alkaen. Työmaahan pääsee tutustumaan keskiviikkona myös Radio Suomen Tampereen lähetyksessä ja Pirkanmaan alueellisissa tv-uutisissa Yle TV1:ssä.

    Korjaus: Videossa ovat vuonna 2009 yksityisiltä rahoittajilta hankittavaksi suunnitellun summan miljoonat muuttuneet miljardeiksi.

    Yle on seurannut hanketta tiiviisti vuosien varrella. Tässä osa jutuista vuosilta 2016–2018:

    Tampereen kannen ja areenan alueen nimeksi Tampereen Kansi – Centre, Expe, Atmos tai Premi ei kelvannut

    Tuleeko Tampereen areenan alueen nimeksi Centre, Expe, Atmos tai Premi? Vaihtoehdoille irvaillaan jo netissä

    Kaupunki ikuistaa kannen ja areenan rakennustyöt taiteilijan piirroksiin

    Tampereen Kansi ja areena -hanke varmistui lopullisesti: Osapuolilta nimet rahoitussopimukseen

    Kilpailu- ja kuluttajavirasto hyväksyi Tampereen Kansi ja areena -hankkeen yhteisyrityksen

    Valtion tuki Tampereen monitoimiareenalle varmistui – "Sehän on hieno uutinen"

    Konsultin tuore arvio: Kansi ja Areena -hanke tuo ennakoitua vähemmän pysyviä työpaikkoja Tampereelle

    Tampere kiistää Suomen Kuvalehden väitteet – "Kannen ja Areenan tukimiljoonilta ei ole pohja pois"

    Hallitus myönsi Tampereen monitoimiareenalle 18 miljoonaa euroa valtion rahaa

    Tampereen monitoimiareenan majoittajaksi Lapland Hotels, ravintoloista vastaa Restamax

    Tampereen Kansi ja areena -hankkeen rakennustöiden lähtölaukaus lähestyy

    "Palikat alkavat olla kohdallaan" – Euroopan komissio hyväksyi Tampereen monitoimiareenalle myönnettävän tuen

    Lapio maahan syksyllä? KHO hylkäsi Tampereen Kansi ja areena -hankkeesta tehdyt valitukset

    "Nyt kisoja aletaan juosta kasaan" – Tampereella vuoden 2022 MM-lätkäkisojen järjestelyt alkavat heti

    Hyvä ajanviettopaikka vai kaupunkikuvan rumentaja? Radan päälle tuleva Tampereen areena jakaa mielipiteet

    Pelataanko Tampereen monitoimiareenalla MM-kiekkoa 2021? – Kansi ja Areena -hanke löysi rahoittajat

    Tampereen keskustan mullistavan Kannen ja Areenan rakentaminen voi alkaa tänä vuonna – Tällainen siitä tulee

    Tampereen Kansi ja Areena kurkottaa aiempaa korkeammalle – SRV sai poikkeamisluvan

    Suomen uusi kasino tulee monitoimiareenaan Tampereella

    Jo viisi valitusta Tampereen Kansi ja areena -hankkeesta

    Ministeri perusteli kiekkohallin jättitukea höttöluvuilla – tilaustyö konsulteilta

    Tamperelaiset liigaseurat uskovat uuden hallin mahdollisuuksiin – taitoluistelijat pelkäävät jäävänsä jalkoihin

    Tampereella pestään salaisen päätöksenteon jälkipyykkiä – vedättikö rakennusyhtiö valtuutettuja?

    Tampere ja SRV allekirjoittivat salatun areenasopimuksen – tällainen se on

    Kansi ja areena -hanke niitti valtuustossa kritiikkiäkin: "Ruotsinlaivasysteemi, joka olisi ollut kova sana 1980-luvulla"

    Tampere päättää isosta rakennushankkeesta suljetuin ovin – laillista vai ei?

    SRV: Harkimo ei tällä hetkellä mukana Tampereen areenan neuvotteluissa

    Tampere valitsi SRV:n Kansi ja areena -kumppaniksi

    Ravintolaselvitys: Työpaikkaruokailu on nouseva trendi, mutta ilmastohuoli ei näy lautasella

    Ravintolaselvitys: Työpaikkaruokailu on nouseva trendi, mutta ilmastohuoli ei näy lautasella


    Suomalaiset syövät aiempaa ahkerammin ravintoloissa. Suosiota ovat kasvattaneet erityisesti lounaat, jotka nautitaan henkilöstöruokaloissa. Asia selviää Matkailu- ja ravintolapalvelut Maran tuoreesta trenditutkimuksesta. Tutkimuksen mukaan...

    Suomalaiset syövät aiempaa ahkerammin ravintoloissa. Suosiota ovat kasvattaneet erityisesti lounaat, jotka nautitaan henkilöstöruokaloissa. Asia selviää Matkailu- ja ravintolapalvelut Maran tuoreesta trenditutkimuksesta.

    Tutkimuksen mukaan suomalaiset söivät keskimäärin 3,6 ruoka-annosta ravintolassa kahden viikon aikana. Useimmiten ravintolassa ruokailivat alle 25-vuotiaat, miehet, toimihenkilöt, pariskunnat, joilla on lapsia ja suur-Helsingin alueella asuvat.

    Nykyisin puhutaan paljon ilmastonmuutoksesta ja kasvisruoan ympäristölle edullisista vaikutuksista. Tämä ei kuitenkaan näy lautasilla. Ravintola-aterioilla valittiin pääruoaksi eniten kanaa (15 prosenttia vastaajista), toiseksi eniten hampurilaisia ja kolmanneksi eniten pizzaa sekä kokolihapihvejä ja kokoliharuokaa.

    Kuusi prosenttia vastaajista valitsi pääruoaksi kasvisvaihtoehdon, jonka osuus oli kasvanut kahdella prosenttiyksiköllä vuodesta 2016. Parin vuoden takaisesta eniten, eli kolmella prosenttiyksiköllä, suosiotaan kasvatti kuitenkin kokolihapihvi.

    Työpaikkaravintolat nousijoita

    Työpaikkaruokalassa oli viimeisen kahden viikon aikana aterioinut noin joka viides kyselyyn vastanneista. Määrä oli kasvanut selvästi vuodesta 2016, jolloin luku oli 14 prosenttia.

    – Se kertoo siitä, että kahdessa vuodessa työllisyys on parantunut. Ihmiset ovat palanneet henkilöstöravintoloihin, sanoo Maran varatoimitusjohtaja Veli-Matti Aittoniemi.

    Ravintolakulttuurista väitöstutkimusta tekevä Sami Koponen puolestaan näkee työpaikan lounasruokailun suosion kasvussa helppouden trendin.

    – Arki on hektistä. Moni haluaa helpottaa sitä ja syödä yhden päivän aterioista niin, että se on valmiina ja nopeasti saatavilla.

    Maran selvityksestä käy ilmi myös, että ravintolaa valittaessa paikan sijainti on ruoan laatua tärkeämpää. Vielä pari vuotta sitten asia oli päinvastoin.

    – Helppous ja nopeus luonnehtivat osaltaan tämän ajan ravintolakulttuuria. Ihmiset ovat kiinnostuneita syömään paikoissa, joista ruokaa saa nopeasti, Koponen sanoo.

    Koposen mukaan Iso-Britanniassa on havaittu selvää kasvua juuri quick and convenient (nopea ja kätevä) -tyyppisessä aterioinnissa.

    Suomalaiset a la carte -ravintolat pitivät silti edelleen pintansa. Niissä syöneiden määrä oli säilynyt kahden vuoden takaiseen verrattuna ennallaan eli 19 prosentissa.

    Nuoret oppivat eurooppalaisiksi

    Vielä parikymmentä vuotta sitten ravintolassa aterioivien luvut olivat toista luokkaa: 57 prosenttia Maran kyselyyn vastanneista ei ollut käynyt kertaakaan ravintolassa viimeisen kahden viikon aikana. Tänä vuonna vastaava luku oli enää 21 prosenttia.

    – Nuoremmat ovat oppineet käyttämään palveluja eurooppalaiseen tapaan. Takavuosina perinteinen väki maaseudulla ei käynyt koskaan ravintolassa. Nyt, jos ravintoloissa katsoo ympärilleen, huomaa, että siellä istuu paljon nuoria aikuisia, Aittoniemi sanoo.

    Sami Koponen komppaa. 2000-luku on ollut vauhdikasta ulkonasyömisen arkipäiväistymisen aikaa.

    – Muutos 20 vuoden takaiseen on selkeä. Kiinnostus ruokaa ja ravintoloita kohtaan on kasvanut vauhdilla. Ravintolaan meneminen ei vaadi erityistä juhlaa.

    Maran ravintolaruokailun trenditutkimukseen vastasi noin 2 000 ihmistä, joilta kysyttiin ravintolassakäynnistä viimeisen kahden viikon aikana.

    Queenin Bohemian Rhapsodysta maailman striimatuin kappale viime vuosisadalta

    Queenin Bohemian Rhapsodysta maailman striimatuin kappale viime vuosisadalta


    Queenin Bohemian Rhapsody -kappeleesta on tullut maailman striimatuin eli suoratoistetuin kappale viime vuosisadalta. Kappale syrjäytti ykköspaikalta Nirvanan vuoden 1991 albumin avausraidan Smells Like Teen Spiritin. Queenin kappale oli...

    Queenin Bohemian Rhapsody -kappeleesta on tullut maailman striimatuin eli suoratoistetuin kappale viime vuosisadalta.

    Kappale syrjäytti ykköspaikalta Nirvanan vuoden 1991 albumin avausraidan Smells Like Teen Spiritin. Queenin kappale oli listaykkösenä Britanniassa vuonna 1975 ja uudelleen vuonna 1991 laulaja Freddie Mercuryn kuoleman jälkeen. Nyt hittibiisiä on striimattu 1,6 miljardia kertaa, mukana laskuissa ovat niin YouTube kuin Spotify-palvelukin.

    Kappaleen suosiota on lisännyt syksyllä levitykseen tullut elokuva Freddie Mercuryn elämästä. Kappaleen mukaan nimetty elokuva on esitellyt hitin myös uusille sukupolville. Lisäksi levy-yhtiö Universal on mainostanut kappaletta suoratoistopalveluissa viime aikoina.

    Queen-yhtyeen kitaristi Brian May kommentoi kappaleen suosiota ”Rock-musiikin joki on muuntautunut virraksi. Todella tyytyväinen, että musiikkimme virtaa täysillä!"

    Queenin levy-yhtiön edustaja Lucian Graingen mukaan saavutus on hieno todiste siitä, kuinka kestävää Queenin lahjakkuus on.

    Viime vuosisadan striimatuimmat kappaleet eivät ole aivan ennalta arvattavia, nimittäin supertähdet kuten Michael Jackson ja Beatles puuttuvat listalta. Nirvanan grungehitti on toisella sijalla, sitä seuraa kaksi Guns N’ Roses'n kappaletta, Sweet Child O’ Mine sekä November Rain. Viidennellä sijalla on aha:n hitti Take on Me, kertoo The Guardian-lehti.

    Slushissa taas useita häirintätapauksia – Toimitusjohtaja: Mukana fyysistä ja sanallista seksuaalissävytteistä häirintää

    Slushissa taas useita häirintätapauksia – Toimitusjohtaja: Mukana fyysistä ja sanallista seksuaalissävytteistä häirintää


    Hiljattain päättyneessä startup-yritysten jättitapahtumassa Slushissa on tullut esille taas häirintätapauksia. Tapauksia, joissa osallistujat ovat joutuneet epäasiallisen käytöksen uhreiksi, on alle kymmenen. – Asiaton käyttäytyminen pitää...

    Hiljattain päättyneessä startup-yritysten jättitapahtumassa Slushissa on tullut esille taas häirintätapauksia. Tapauksia, joissa osallistujat ovat joutuneet epäasiallisen käytöksen uhreiksi, on alle kymmenen.

    – Asiaton käyttäytyminen pitää sisällään fyysistä ja sanallista seksuaalissävytteistä häirintää, Slushin toimitusjohtaja Andreas Saari kuvailee.

    Poliisi ei ole Saaren tietojen mukaan ollut yhdessäkään tapauksessa mukana selvittämässä tapahtumien kulkua.

    Suurin osa häirinnästä on tapahtunut Messukeskuksessa Slushin jatkobileissä tai jatkobileiden jälkeen 5. päivä joulukuuta.

    Tapahtumat ovat tulleet Slushin järjestäjien tietoon useita eri reittejä pitkin; tekojen kohteeksi joutuneet ovat ottaneet yhteyttä joko järjestyksenvalvojiin tai Slushin omaan henkilökuntaan.

    Osa on selvitetty paikan päällä, kun ne tulivat esille itse tilanteessa, mikä on hyvä asia, Saari kertoo.

    Kahdelta evätty jatkossa pääsy Slushiin

    – Tunnistetuissa tapauksissa ollaan oltu yhteyksissä heidän edustamiinsa organisaatioihin. Kahdessa tapauksessa tekijöille on annettu porttikielto koko tapahtumaan.

    Parin tapauksen selvittely on vielä kesken, joten niistä Saari ei halua kertoa sen enempää.

    Slush sanoo Facebook-sivuillaan haluavansa auttaa selvittämään tapaukset ja toivoo palautetta, jotta näitä tapauksia ei tulisi jatkossa lisää. Kaikille osallistujille on lähetetty palautekysely, johon voi vastata myös nimettömänä. Palautteita käydään läpi jatkuvasti.

    – Meillä on vielä palautekyselyt ulkona, ja sitten nähdään tarkemmin, tuleeko näitä lisää. Mitenkään ei voi tietää, missä vaiheessa ihmiset haluavat kertoa näistä asioista, Saari sanoo.

    Hän painottaa, että tämän tyyppiseen käytökseen Slushilla on nollatoleranssi.

    – Tämä on todella hankala asia. Selvästikään jotkut ihmiset eivät vielä ole oppineet käyttäytymään, Saari sanoo.

    Viime vuonna häirintätapauksia oli pari, sitä edeltävänä vuonna muutama enemmän myöskin iltajuhlan yhteydessä.

    Muutoin toimitusjohtaja Andreas Saari on tyytyväinen tämän vuoden Slushiin ja tapahtuma pääsi tavoitteeseensa eli se oli loppuunmyyty ja kävijöitä oli yli 20 000.

    Slushin häirintätapauksista kertoi ensimmäisenä Talouselämä. Slush kertoi asiasta ennen Talouselämää omalla Facebook-sivullaan.

    Lue myös:

    "Amerikkalaisista digiyhtiöistä on tullut suurpetoja", jyrähtää EU:n kilpailukomissaari – Facebookin vaikutus näkyy myös Ranskan mellakoissa

    Dinosaurukseksi kasvanut Slush ei ole enää mikään uusi juttu – kun tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran, nykyinen toimitusjohtaja oli yläasteella

    Vesta kahmi eniten Emma-ehdokkuuksia

    Vesta kahmi eniten Emma-ehdokkuuksia


    Tänä vuonna suuren yleisön tietoisuuteen rynninyt laulaja Vesta on kerännyt eniten musiikkialan Emma-ehdokkuuksia. Hän tavoittelee palkintoa kuudessa eri kategoriassa. Vesta on ehdolla muun muassa vuoden tulokkaaksi ja hänen esikoisalbuminsa...

    Tänä vuonna suuren yleisön tietoisuuteen rynninyt laulaja Vesta on kerännyt eniten musiikkialan Emma-ehdokkuuksia. Hän tavoittelee palkintoa kuudessa eri kategoriassa. Vesta on ehdolla muun muassa vuoden tulokkaaksi ja hänen esikoisalbuminsa Lohtulauseita on ehdolla vuoden albumiksi.

    Lue myös: Vuoden lupaavin pop-tulokas Vesta haluaa haastaa kuulijat: Teen musiikkia, en sirkusta

    Viiteen ehdokkuuteen ylsivät Amorphis ja Haloo Helsinki! -yhtyeet. Pyhimys ja Stam1na ovat puolestaan ehdolla neljässä ehdokassarjassa.

    Haloo Helsinki! ilmoitti kesällä jäävänsä kahden ja puolen vuoden mittaiselle tauolle.Juuli Aschan, YleX

    Vuoden naissolistiksi ovat ehdolla Alma, Anna Puu, Janna, Jenni Vartiainen, Saara Aalto ja Sanni.

    Miessolistin palkintoa tavoittelevat Aleksanteri Hakaniemi, Isac Elliot, J. Karjalainen, Juha Tapio, Mikael Gabriel ja Pyhimys.

    Vuoden yhtyeeksi ehdolla ovat Amorphis, Gasellit, Haloo Helsinki!, Ida Paul & Kalle Lindroth ja Stam1na.

    Vuoden naissolistiksi Emma-gaalassa ehdolla oleva Alma julkaisee esikoisalbuminsa alkuvuodesta.Juuli Aschan, YleX

    Emma-gaala järjestetään Helsingin Hartwall Arenalla 2. helmikuuta. Juhlassa palkitaan tämän vuoden aikana ansioituneita kotimaisen musiikin tekijöitä 19 eri kategoriassa.

    Gaalassa esiintyvät muiden muassa Apocalyptica, Pyhimys, Alma sekä Ville Valo & Agents, jotka tekevät ensiesiintymisensä yleisön edessä.

    Kimi Räikkönen ohitti Harry Potterin – elämäkertaa myyty enemmän kuin mitään muuta kirjaa ilmestymisvuonnaan

    Kimi Räikkönen ohitti Harry Potterin – elämäkertaa myyty enemmän kuin mitään muuta kirjaa ilmestymisvuonnaan


    Kari Hotakaisen kirjoittama Tuntematon Kimi Räikkönen jatkaa ennätysten murskajaisia. Elokuussa julkaistua kirjaa on myyty jo yli 170 000 kappaletta. Näin siitä tulee Suomen kaikkien aikojen myydyin kirja ilmestymisvuonnaan. Ykköspaikkaa on...

    Kari Hotakaisen kirjoittama Tuntematon Kimi Räikkönen jatkaa ennätysten murskajaisia. Elokuussa julkaistua kirjaa on myyty jo yli 170 000 kappaletta.

    Näin siitä tulee Suomen kaikkien aikojen myydyin kirja ilmestymisvuonnaan. Ykköspaikkaa on pitänyt hallussaan J.K. Rowlingin Harry Potter ja Feeniksin kilta -kirja, jota myytiin vuonna 2004 kaikkiaan 170 200 kappaletta.

    Kotimaisten kirjojen myyntitilastoissa Räikkös-kirja nappasi ykköspaikan jo jokin aika sitten, kun se ohitti viime vuonna ilmestyneen Mauri Kunnaksen Koiramäen Suomen historia -kirjan. Sitä myytiin viime vuoden aikana 163 000 kappaletta.

    Tietokirjaksi luokiteltavan Tuntematon Kimi Räikkönen -kirjan menestys heijastelee kirja-alan laajempia trendejä: Kirjakauppaliiton tilaston mukaan tietokirjojen myynti on ollut tänä vuonna hienoisessa kasvussa. Sen sijaan kaunokirjallisuutta on myyty alkuvuoden aikana kymmenisen prosenttia viime vuotta vähemmän.

    Tämän vuoden kirjamyyntitilastot voivat kuitenkin vielä muuttua, sillä vuoden kiivain kirjasesonki eli joulumyynti on parhaillaan käynnissä.

    Lue myös:

    Elämäkerran kirjoittaja Kari Hotakainen: "Vuosi Kimi Räikkösen seurassa oli urani oudoin"

    Arkkitehdit halajavat katastrofialueille – järjestön perustaja:

    Arkkitehdit halajavat katastrofialueille – järjestön perustaja: "Ala on valitettavan seksikäs"


    Piskuiseen Savusavun kaupunkiin Fidžillä avattiin viime vuonna naisten kulttuurikeskus. Se toimii sekä alkuperäiskansan käsitöiden kauppapaikkana, koulutuskeskuksena että turvakotina. Kulttuurikeskus on yksi monista kestävän kehityksen...

    Piskuiseen Savusavun kaupunkiin Fidžillä avattiin viime vuonna naisten kulttuurikeskus. Se toimii sekä alkuperäiskansan käsitöiden kauppapaikkana, koulutuskeskuksena että turvakotina.

    Kulttuurikeskus on yksi monista kestävän kehityksen hankkeista, joissa Suomessa vieraillut arkkitehti Esther Charlesworth on ollut mukana.

    Hän perusti reilut kymmenen vuotta sitten Arkkitehdit ilman rajoja -järjestön, jonka jäsenet suunnittelivat Savusavun kulttuurikeskuksen yhdessä paikallisten kanssa.

    Alueella on Charlesworthin mukaan enemmän perheväkivaltaa kuin missään muualla eteläisellä Tyynellämerellä.

    – Rakennus toimii myös kriisikeskuksena naisille, jotka eivät halua ilmoittaa perheväkivallasta poliisille.

    Arkkitehdit ilman rajoja -järjestö suunnitteli Fidžille naisten kulttuurikeskuksen. Se toimii myös turvakotina.Esther CharlesworthMostar avasi silmät

    Idea järjestöstä syntyi, kun Charlesworth lähti opintojensa jälkeen Bosnian sodan loppumetreillä Mostariin 1990-luvun puolivälissä.

    Sodan repimässä kaupungissa hän tapasi lääkäreitä, insinöörejä ja logistikkoja, jotka olivat työskennelleet sota-alueilla.

    – Se oli minulle syvällinen kokemus.

    Oli lääkärit ilman rajoja -järjestö ja samalla tavalla toimivat insinöörit, mutta missä olivat arkkitehdit?

    Charlesworth tajusi, että myös heitä tarvitaan jälleenrakentamisessa.

    – Minulla oli kaksi tutkintoa maineikkaasta arkkitehtuurikoulusta, enkä tiennyt mitään katastrofien tai sodan runtelemien alueiden jälleenrakentamisesta, Charlesworth toteaa.

    Mostar avasi silmät.

    Charlesworth oli opiskellut arkkitehtuuria ja kaupunkisuunnittelua Harvardin yliopistossa Yhdysvalloissa.

    Vuosien kypsyttelyn jälkeen Australiasta kotoisin oleva Charlesworth perusti järjestönsä, joka on nykyään osa maailmanlaajuista Arkkitehdit ilman rajoja -järjestöä. Kattojärjestö pitää majaa Ranskassa, ja Charlesworth on Australian Arkkitehdit ilman rajoja -järjestön johtaja.

    Arkkitehdit työskentelevät hankkeissa ilmaiseksi.

    Nepalissa Arkkitehdit ilman rajoja -järjestö oli mukana rakentamassa koulua.Esther Charlesworth“Arkkitehtejä lentää sisään ja ulos. Se ei käy”

    Charlesworth on harmissaan siitä, että kriisialueiden jälleenrakentamisessa liikkuu arkkitehtejä, jotka “lentävät sisään ja ulos” ja jättävät jälkeensä vain uuden rakennuksen.

    Se ei ole Arkkitehdit ilman rajoja -järjestön idea.

    – Tämä ei sovi arkkitehdeille, jotka haluavat ottaa vähän vapaata päivätyöstä ja lähteä seikkailemaan, Charlesworth sanoo.

    Järjestön toiminta perustuu sosiaalisiin projekteihin, joihin sen arkkitehdit sitoutuvat pitemmäksi aikaa.

    Järjestö ei myöskään yritä ottaa Punaisen ristin tai muiden hyväntekeväisyysorganisaatioiden paikkaa kriisialueilla. Sen tehtävänä ei ole perustaa telttakyliä.

    Arkkitehdit ilman rajoja -järjestö työskentelee ainoastaan pienten, paikallisten projektien parissa, ja se lähtee liikkeelle vain kutsusta.

    Kohteilla pitää olla valmis rahoitus sekä paikalliset rakentajat, ja useimmiten varat hankkeisiin tulevat kehitysyhteistyöstä.

    Vietnamiin nousi Arkkitehdit ilman rajoja -järjestön suunnittelema päiväkeskus vammaisille.Esther CharlesworthKoulutuksessa tarvitaan vallankumous

    Humanitaarisen arkkitehtuurin puolustajana Charlesworth näkee nykyisen arkkitehtuurin ja muotoilun koulutuksen vanhanaikaisena. Se korostaa Charlesworthin mukaan liikaa tähtikulttia.

    – Ajatuksena on se, että valmistut, perustat toimiston, ja sinusta tulee seuraava Alvar Aalto tai Frank Gehry, Charlesworth tuhahtaa.

    Se oli myös hänen ajatuksensa arkkitehdin työstä ennen kuin Charlesworth lähti Bosnian sodan runtelemaan Mostariin

    – Koko arkkitehtuurikoulutus tarvitsee täydellisen vallankumouksen. Kaikki pitäisi ajatella uusiksi, Charlesworth sanoo.

    Hänestä tulevaisuuden arkkitehdit pitäisi varustaa paremmin kohtaamaan todellisia maailmanlaajuisia ongelmia, joihin ihmiskunta törmää.

    Niitä ovat esimerkiksi ilmastonmuutos, köyhyys, luonnonkatastrofit ja erilaiset konfliktit, kuten sodat.

    Charlesworth on seurannut, miten humanitaarisesta arkkitehtuurista on tullut seksikäs ala, ja yhä useampi arkkitehti haluaa työskennellä kriisialueilla.

    Se ei saa häntä hihkumaan riemusta.

    – On paljon vaikeampaa löytää arkkitehteja, jotka ovat valmiita työskentelemään haavoittuvien yhteisöjen kanssa myös katastrofien jälkeen, Charlesworth sanoo.

    Arkkitehdit ilman rajoja -järjestö toimii noin 30 maassa. Sen Suomen-siipi, Ukumbi, perustettiin vuonna 2007.

    Lue lisää:

    Kenen arvoilla humanitaarista arkkitehtuuria tehdään?

    Näin arkkitehtuurilla luodaan parempi maailma