Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    EU:n tekijänoikeusdirektiivi sai hyväksynnän EU-mailta - Suomi äänesti vastaan

    EU:n tekijänoikeusdirektiivi sai hyväksynnän EU-mailta - Suomi äänesti vastaan


    EU:n tekijänoikeusdirektiivi on askeleen lähempänä toteutumista jäsenmaiden annettua sille hyväksyntänsä keskiviikkona. Lainsäädäntö vaatii vielä sinetin EU-parlamentilta. Suomi äänesti tekijänoikeusdirektiiviä vastaan. Yhdessä...

    EU:n tekijänoikeusdirektiivi on askeleen lähempänä toteutumista jäsenmaiden annettua sille hyväksyntänsä keskiviikkona. Lainsäädäntö vaatii vielä sinetin EU-parlamentilta.

    Suomi äänesti tekijänoikeusdirektiiviä vastaan. Yhdessä muutamien muiden maiden kanssa Suomi julkaisi ennen äänestystä kriittisen kannanoton, jossa se epäilee, ettei lainsäädäntö vastaa tavoitteisiin ja voi vähentää EU:n kilpailukykyä.

    Kriittisessä lausunnossa olivat Suomen lisäksi mukana Hollanti, Luxemburg, Puola ja Italia.

    Direktiivillä on tarkoitus varmistaa, että luovan työn tekijät saavat korvauksen työstään myös digiaikana. Kriittisten maiden mielestä lainsäädännössä ei kuitenkaan onnistuttu löytämään tasapainoa tekijöiden oikeuksien sekä kansalaisten ja yritysten parhaan välillä.

    – Me uskomme, että direktiivi nykyisessä muodossaan on digitaalisille sisämarkkinoille ennemminkin askel taakse- kuin eteenpäin, maat arvostelivat.

    Niiden mielestä lainsäädäntö jäi epäselväksi ja voi kajota kansalaisten oikeuksiin.

    Luovan alan tekijöille edes pieni parannus

    Internetyhtiöt Googlesta Facebookiin ovat vastustaneet voimakkaasti tekijänoikeuslakien tiukentamista. Lain myötä ne joutuisivat tekemään lisenssisopimuksia luovien alojen kuten elokuvateollisuuden kanssa.

    Muun muassa esiintyvät taiteilijat vetosivat ennen äänestystä direktiivin hyväksymisen puolesta, koska se on heidän mielestään askel oikeaan suuntaan.

    Useimmat muusikot ja tanssijat eivät alan etujärjestön mukaan saa riittävää korvausta siitä, että heidän esityksiään ladataan suoratoistopalveluissa tai muilla alustoilla kuten iTunesissa, Spotifyssa tai Netflixissa.

    – Pienen neuvotteluvaran takia heillä ei ole usein muuta vaihtoehtoa kuin siirtää kaikki taloudelliset oikeudet tuotannoista kertakorvausta vastaan, järjestö perustelee.

    Mykistetty Medusa saa Saara Turusen näytelmässä oman huoneen:

    Mykistetty Medusa saa Saara Turusen näytelmässä oman huoneen: "Naiselle on tarjolla yleensä monsterin tai objektin rooli"


    Q-teatterin näyttämöllä Katja Küttnerin esittämä hahmo vilkaisee ikkunasta, että kukaan ei näe. Sitten hän lysähtää nojatuoliin, ja napsii nautiskellen suklaakonvehteja rasiasta, kunnes alkaa tanssia. Hän tanssii sellaisella tavalla, jolla...

    Q-teatterin näyttämöllä Katja Küttnerin esittämä hahmo vilkaisee ikkunasta, että kukaan ei näe. Sitten hän lysähtää nojatuoliin, ja napsii nautiskellen suklaakonvehteja rasiasta, kunnes alkaa tanssia.

    Hän tanssii sellaisella tavalla, jolla tanssitaan, kun kukaan ei katso; mummoalusvaatteissa, maha välillä vilkkuen, täysin musiikin kyytiin hypäten, suuta mukana aukoen.

    Kunnes joutuu katseiden kohteeksi. Joku näkee, täydellinen pariskunta näkee.

    Tulee muistutus siitä, miten ja millainen naisen pitäisi olla; viehättävä ja hallittu ja romantiikankaipuinen nyt ainakin.

    Ensi näkemältä ei ajattelisi, että tällä on jotain tekemistä antiikin Medusa-tarun kanssa, mutta on sillä.

    Käsikirjoittaja-ohjaaja Saara TurunenJaani Lampinen / Yle

    Medusan huoneen ohjaaja-käsikirjoittaja Saara Turunen huomauttaa, että länsimainen kulttuuri on pitkälti rakennettu juuri Medusan kaltaisen mytologian varaan.

    Miehisen katseen varaan, miehen näkökulman varaan, miehen sankaruuden varaan.

    – Suuri osa meidän taiteesta on miehisen katseen lävistämää. Naiselle annetaan usein objektin osa, jossa maataan alastomana divaanilla. Itsekin olen jo pienenä tyttönä mennyt taidenäyttelyyn, katsonut niitä alastomia naisvartaloita, ja ajatellut, että tämä on nyt sitä elämää suurempaa taidetta.

    Jokin siinä antiikin perinnössä on Turusen mielestä pahasti pielessä, ja jokin siinä vaikuttaa edelleen niin, että naista hiljennetään, mitätöidään ja hänet työnnetään omassa tarinassaan sivurooliin.

    Siitä on kyse Medusan huoneessa.

    – Mua on ahdistanut se, että naiselle on yleensä varattu vain joko monsterin tai objektin rooli.

    Katja Küttner, Tommi Korpela ja Aksinja LommiJaani Lampinen / YleNaisen nimi, miehen tarina

    Kreikkalaisessa mytologiassa Medusa oli kaunis nuori nainen, jolla oli ihanat, kullanvaaleat hiukset. Juuri niihin meren jumala Poseidon hullaantui, ja kun ei muuten saanut mitä halusi, raiskasi Medusan Pallas Athenen temppelissä.

    Pallas Athene suuttui, ja muutti Medusan hirviöksi, jonka kieli roikkui iljettävänä ja pitkänä suusta, ja jonka kauniiden hiusten tilalla kiemurteli käärmeitä. Hirviöksi muutettu Medusa pystyi muuttamaan katseellaan ihmisen kiveksi. Se teki hirviönaisen katseesta äärimmäisen vaarallisen.

    Vastenmielinen olento oli tietenkin tuhottava.

    Perseus sai tehtäväkseen hakea kuninkaalle Medusan pään. Taikakalujen avulla hän löysi luolassa piileskelevän Medusan, heijasti kuparikilvellään tämän kivettävän katseen takaisin, ja suoritti mahdottoman missionsa.

    Paluumatkalla Perseus teki lisää urotekoja, kuten kukisti merihirviön kivittämällä sitä Medusan irtileikatulla päällä. Perseus tuli kotiin juhlittuna sankarina, joka palkittiin ruhtinaallisesti.

    Saara Turusta Medusan tarina on kiinnostanut jo vuosia.

    Erityisen häiritsevä tarina on siksi, että se on oikeastaan kertomus Poseidonista ja Perseuksesta; miehistä, ei Medusasta.

    Medusaa hyväksikäyttäneet, hänet raiskanneet ja tappaneet miehet palkittiin. Rikoksen uhri syyllistettiin rikoksesta, ja vain hän maksoi rikoksen seuraukset. Tarinaa toistetaan Turusen mukaan uudelleen ja uudelleen eri versioina.

    Ne tarinat vaikuttavat myös siihen, miten oikeassa elämässä uhreihin suhtaudutaan.

    – Väkivalta ylipäätään on liian popularisoitua, ja seksuaalinen väkivalta ennen kaikkea. Ne ovat asioita, joilla ei ole syytä leikkiä, asioita joista on kyseenalaista tehdä viihdettä.

    Katja Küttnerin esittämä tyttö tanssii Medusan huoneessa.Jaani Lampinen / YleNaurava nainen on vaarallinen

    Mitä enemmän Turunen Medusa-myytistä on vuosien varrella lukenut, sitä enemmän häntä on kiinnostanut se, kuka Medusa on.

    – Ihmettelin, miksei siltä itseltään kysytä mitään? Medusa on tarinan keskiössä, mutta se on kuitenkin itse poissaoleva.

    Yksi selitys sille, miksi Medusalta ei ole juuri mitään kyselty – ja miksi hänet piti hiljentää lopullisesti – löytyy ranskalaisfilosofi Hélène Cixousin Medusan nauru -esseestä.

    – Cixous käsittelee sitä, että Medusa ei ollut hirviö. Se oli kaunis nainen, joka nauroi. Se nauru oli patriarkaatille uhka. Siksi Medusa piti kukistaa.

    Milja Aho / Q-teatteri

    Äänekäs nainen, ruma nainen tai naurava nainen koetaan Turusen mielestä edelleen uhkana. Jotenkin hirviömäisenä.

    Se, että aktiivisesti ääntään käyttävät naiset yritetään netissä hiljentää vihapuheella, tai että naisia on politiikan keskeisillä pelipaikoilla yhä miehiä vähemmän, liittyy suoraan Medusan perinteeseen.

    – Kun nainen nauraa radiossa, sinne tulee palautetta, että voisitte nauraa hiljempaa. Kun naiset ottavat tilaa ja puhuvat asioista, seuraus on usein se, että heidän ulkonäköään haukutaan, tai heidän käsketään olemaan hiljaa. Eikä mitenkään mukavilla tavoilla.

    Medusa ei kauheasti kerro ajatuksistaan Saara Turusen näytelmässäkään. Eivät kerro muutkaan hahmot.

    Turunen löysi edellisessä ohjaustyössään, Tavallisuuden aaveessa, teatterikielen, jonka hän tuntee omakseen. Siinä asioita kerrotaan musiikin tukemien kuvien kautta, eikä kauheasti selitellä, tai puhuta. Turunen haluaa jättää kaiken tulkinnan katsojille.

    – Katsoja saa katsoa ne kuvat, ja ajatella, mitä ajattelee. Kyllä meidän Medusa vähän puhuukin, mutta ennen kaikkea se on näkyvissä. Sitä voi tarkkailla. Sen teot kertovat enemmän kuin sen sanat.

    Ylermi Rajamaa ja Aksinja LommiJaani Lampinen / YleHiukset ovat halua ja vapautta

    Medusan myytissä keskeinen rooli on hiuksilla; ihanalla kultatukalla, joka tuhotaan, ja joka muuttuu kammottavaksi käärmeiden pesäksi.

    Hiuksiin on koodattu kaikenlaista muissakin taruissa.

    Raamatun Simsonin voima oli hänen hiuksissaan. Kun hiukset leikattiin, hän menetti voimansa. Egyptin ammoinen kuningatar Berenike uhrasi hiuksensa Afroditelle saadakseen miehensä takaisin taistelusta. Hiukset katosivat jumalattaren temppelistä, mutta löytyivät sitten tähtikuviona taivaalta. Torniinsa vangitun Tähkäpään pitkän, paksun letin katkaisi kaunainen noita.

    – Hiuksiin liittyy valtavasti symbolista merkitystä. Usein on niin, että hiukset tuovat kantajalleen voimaa, ja jos hän menettää hiuksensa, on tuhoutuminen lähellä.

    Hiuksiin liittyvät merkitykset eivät ole jääneet satukirjoihin tai tarustoihin. Ne kuvastavat elinvoimaa, halua ja vapautta, ja myös niiden kahlitsemista. Häpeärangaistuksena naisilta on pitkin historiaa leikattu hiukset.

    – Hiukset liittyvät tosi paljon naisen seksuaalisuuteen ja ruumiin kontrolliin. Hiuksia on pitänyt peittää. Auki olevat hiukset nähty vapauden symbolina. Kiinni sidotut hiukset ovat olleet aikuisuuden ja kunnollisuuden merkki.

    Turusta kiehtovat hiukset myös visuaalisena elementtinä.

    Se näkyy Medusan huoneessa, mutta katse, joka niihin luodaan, ei ole miehen.

    Milja Aho /Q-teatteriMitä naiskatse voisi tarkoittaa?

    Jos länsimainen kulttuuri on miehisen katseen läpitunkemaa, niin mitä naisen katse tarkoittaisi?

    Saara Turunen viittaa amerikkalaisen elokuvaohjaaja Jill Sollowayn muutaman vuoden takaiseen tunnettuun luentoon On the Female Gaze.

    – Olen miettinyt paljon sitä, mitä taiteessa naiskatse voisi olla, sellainen taide esimerkiksi, jossa katsottaisiin vaikka naisen vartaloa naiskatseen kautta, ei objektina. Sellaisia teoksia on niin vähän, että on vaikea hahmottaa edes, mitä naiskatse voi tarkoittaa.

    Tommi Korpela ja Elina Knihtilä näyttelevät Medusan huoneessa.Milja Aho / Q-teatteri

    Turunen pohti sukupuolittunutta katsetta jo Teatterikorkeakoulun lopputyössään Puputytössä (2008).

    Sittemmin kahdelletoista kielelle käännetyn näytelmän tyttö haluaa olla täydellinen nainen, ihana ja kiltti, mutta samalla pitäisi olla seksikäs. Puputyttö pistää päälleen lyhyen tennishameen, jotta kelpaisi miehen fantasian kohteeksi, vaikka mielessä möyrivät ristiriitaisten vaatimusten nostattamat, väkivaltaiset ajatukset.

    – Varmasti kysymys naiskatseesta on aina ollut mukanani, enemmän tai vähemmän tiedostamatta. Se on asia joka kiinnostaa minua, ja jota haluan tutkia lisää. Olen tutkimuksissani vasta alussa.

    Antiikin Kreikasta juontuu perinne, jossa mies kuuluu julkisen elämän piiriin, ja nainen kotiin. Se perinne joutaa Turusen mielestä mennä. Hänelle taiteen tekeminen on tilan ottamista, äänen käyttämistä. Subjektina toimimista, muinaisten myyttien murtamista.

    – Mulla on sellainen toive, että katsoisimme kulttuuriperintöämme ja tarinoitamme uudesta näkökulmasta. Voisi miettiä, kantavatko ne vaikka seksistisiä merkityksiä. Sitä perintöä voisi vähän freesata.

    Ylermi Rajamaa, Tommi Korpela, Aksinja Lommi ja Katja Küttner Medusan huoneessa.Jaani Lampinen / Yle

    Artikkelista voi keskustella keskiviikkona 20.2. klo 22 asti.

    Ranskalaisnuoria ei kiinnosta politiikka – Hallitus yrittää hakea huomiota Twitchissä

    Ranskalaisnuoria ei kiinnosta politiikka – Hallitus yrittää hakea huomiota Twitchissä


    Ranskan hallitus tavoittelee nuoria tuomalla keskustelun livestream-nettivideopalveluun. Asiasta kirjoittaa politiikan erikoislehti Politico tiistain verkkojulkaisussaan. Tiistaina hallitus pitää yhden kansalaiskeskusteluista Twitch-palvelussa. Twitch...

    Ranskan hallitus tavoittelee nuoria tuomalla keskustelun livestream-nettivideopalveluun. Asiasta kirjoittaa politiikan erikoislehti Politico tiistain verkkojulkaisussaan.

    Tiistaina hallitus pitää yhden kansalaiskeskusteluista Twitch-palvelussa.

    Twitch on yhdysvaltalainen, reaaliaikainen suoratoistopalvelu tietokone- ja konsolipelaajille. Sen avulla voi katsoa muita ihmisiä pelaamassa videopelejä.

    Nuorten osallistuminen poliittiseen keskusteluun on ollut lähes olematonta siitä lähtien kun Ranskan presidentti Emmanuel Macron aloitti tammikuussa kansalliset keskustelut vastauksena niin sanottujen keltaliivien protesteihin.

    Macron on järjestänyt suuren kansallisen keskustelun eli sarjan kansalaistapaamisia, joissa ihmiset pääsevät kertomaan mielipiteensä hallituksen päätöksistä ja politiikasta.

    Twitch on erityisen suosittu 15–35-vuotiaiden keskuudessa. Palvelussa vierailee päivittäin 15 miljoonaa ihmistä, ja heistä lähes puolet katselee lähetyksiä yli 20 tuntia viikossa.

    Sisältöä palveluun julkaisee kuukaudessa yli kaksi miljoonaa striimaajaa.

    Liiketoiminta perustuu kanavalla näytettäviin mainoksiin.

    "Ennennäkemätön" Twitch-keskustelu

    – Tajusimme, että liian monella ei ole hajuakaan, mitä suuret keskustelut ovat, sanoo Twitch-kanava Accropoliksen perustaja, Jean Massiet.

    Accropolis on keskittynyt politiikkaan ja sen viikoittaiset showt keräävät tuhansia katsojia.

    Jean Massiet on yksi Twitch-keskustelun ideoijista. Politico-lehden mukaan hallitus ihastui ajatuksesta ja keskustelun organisoimiseen meni vain kahdeksan päivää.

    Hallituksen kymmenen jäsentä, mukaanlukien pääministeri, kulttuuri- ja opetusministeri, ovat mukana keskustelussa, joka on jaettu kahteen viiden tunnin pätkään. Sen aikana poliitikot vastaanottavat katsojien kysymyksiä.

    Jean Massietin mukaan esillä olevia aiheita ovat demokratia, kansalaisuus, finanssipolitiikka, julkiset menot, valtion ja julkisten palvelujen organisointi ja ympäristö.

    Politico-lehti kirjoittaa, että presidentin viikoittaisten keskustelujen osallistujamäärät ovat tasaisesti vähentyneet. Se puolestaan selittää poliitikkojen Twitch-kiinnostusta. Ottamalla käyttöön uusia formaatteja voidaan tavoittaa mahdollisimman laaja otos väestöstä ja presidentti Macron saa mahdollisimman paljon palautetta.

    Maratonkeskusteluun osallistuva ranskalaispoliitikko Sebastien Lecornu on jo kommentoinut Twitterissä, että kyse on "ennennäkemättömästä".

    Lapin yliopisto tekee Monacon ruhtinaasta Albert II:sta kunniatohtorin

    Lapin yliopisto tekee Monacon ruhtinaasta Albert II:sta kunniatohtorin


    Lapin yliopisto promovoi 18 uutta kunniatohtoria 15.-18. toukokuuta. Kunniatohtorin hatun saavat muun muassa Monacon Ruhtinas Albert II, Lapin kamariorkesterin kapellimestari John Storgårds, kuvataiteilija ja kirjailija Rosa Liksom sekä elokuvaohjaaja...

    Lapin yliopisto promovoi 18 uutta kunniatohtoria 15.-18. toukokuuta. Kunniatohtorin hatun saavat muun muassa Monacon Ruhtinas Albert II, Lapin kamariorkesterin kapellimestari John Storgårds, kuvataiteilija ja kirjailija Rosa Liksom sekä elokuvaohjaaja Virpi Suutari.

    Yliopisto myöntää kunniatohtorin arvon sellaisille henkilöille, jotka ovat olleet sille tärkeitä tutkimus- ja opetustoiminnalle sekä edistäneet kansainvälistä yhteistyötä tai tehneet tunnetuksi lappilaista kulttuuria ja elinkeinoelämää.

    Kunniatohtoriksi vihkiminen on korkein huomionosoitus, jonka yliopisto voi henkilölle osoittaa.

    Uudet kunniatohtorit

    Kasvatustieteet

    Kapellimestari John Storgårds, Lapin kamariorkesteriProfessori (emerita) Elina Lahelma, Helsingin yliopistoProfessori David Gaba, Stanfordin yliopisto

    Yliopisto perustelee esimerkiksi John Storgårdsin valintaa siten, että hänen toimintansa kamariorkesterin taiteellisena johtajana on edistänyt mahdollisuuksia korkeatasoisen musiikin nauttimiseen pohjoisessa sekä luonut uskoa siihen, että pienikin voi olla suurta.

    Oikeustieteet

    Professori, vararehtori Jan Borm, Versailles’n yliopistoProfessori, vararehtori Nadezhda Andreevna Chertova, Venäjän federaation Pohjoinen Arktinen yliopisto

    Yhteiskuntatieteet

    Kirjailija Kirste PalttoProfessori Marja Vaarama, Itä-Suomen yliopistoProfessori Tim Ingold, Aberdeenin yliopistoProfessori (emeritus) Oran Young (AK), Kalifornian yliopisto

    Kirjailija Kirsti Palton tuotanto on yliopiston mukaan vertaansa vailla saamelaiskirjailijoiden keskuudessa koko saamelaisalueella.

    Taide

    Kuvataiteilija, kirjailija Rosa LiksomKäsityöläinen Petteri LaitiElokuvaohjaaja Virpi SuutariTaiteen tohtori Päikki Priha, Aalto-yliopisto

    Yliopiston perusteluissa mainitaan muun muassa, että Rosa Liksomin (oik. Anni Ylävaara) tuotannossa pohjoisuus tulee loistavasti esille.

    Petteri Laiti taas on saanut nuoret saamelaiset kiinnostumaan perinteisten taitojen soveltamisesta korujen ja taide-esineiden suunnittelussa.

    Virpi Suutarin elokuvat puolestaan pureutuvat tarkkanäköisesti mutta humaanisti elämän peruskysymyksiin huumoria unohtamatta.

    Filosofia

    Lappset Group Oy:n hallituksen puheenjohtaja Johanna IkäheimoKaupunkineuvos Hannes ManninenOikeuskansleri Tuomas PöystiHovioikeuden presidentti Marianne Wagner-PrennerRuhtinas Albert II

    Ruhtinas Albertia kiitellään yliopiston perusteluissa siitä, että hän ja hänen perustamansa säätiö ”Prince Albert II of Monaco Foundation” ovat tehneet yhteistyötä arktisten yliopistojen kanssa muun muassa ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvässä tutkimuksessa.

    Johanna Ikäheimo on kansainvälistänyt suomalaista elinkeinoelämää ja tuonut sinne lappilaisen näkökulman. Lisäksi hän on toiminut Lapin korkeakoulukonsernin neuvottelukunnan puheenjohtajana.

    Promootio on järjestyksessään viides Lapin yliopistossa. Kolmipäiväisessä tapahtumassa promovoidaan myös Lapin yliopistosta viime aikoina valmistuneet maisterit ja tohtorit.

    Lue lisää

    Lapin yliopiston nettisivu promootiotilaisuudesta

    Eduskunnan pääsihteeri kunniatohtoriksi

    Juha Karhu kunniatohtoriksi Göteborgiin

    (Lapin yliopiston rehtori) Mauri Ylä-Kotola Urbanan yliopiston kunniatohtoriksi

    Olli Lindholmin muistoksi paloi Porissa tuhansia kynttilöitä – museo keräsi osan talteen jälkipolville

    Olli Lindholmin muistoksi paloi Porissa tuhansia kynttilöitä – museo keräsi osan talteen jälkipolville


    Satakunnan museo on tallentanut osan Olli Lindholmin muistokynttilöistä talteen kokoelmiinsa. Porilaistaustainen Yö-muusikko Lindholm kuoli äkillisesti sairauskohtaukseen viime maanantain ja tiistain välisenä yönä. Kuolinuutinen kosketti...

    Satakunnan museo on tallentanut osan Olli Lindholmin muistokynttilöistä talteen kokoelmiinsa.

    Porilaistaustainen Yö-muusikko Lindholm kuoli äkillisesti sairauskohtaukseen viime maanantain ja tiistain välisenä yönä. Kuolinuutinen kosketti suomalaisia ja porilaisia syvästi.

    Muistokynttilät paloivat tiistaina Porin torilla.Jenni Joensuu / Yle

    Porin torille kokoontui tiistai-iltana spontaanisti tuhansia ihmisiä muistotilaisuuteen.

    Porin torin Satakieli-lavan portaalle kertyi Lindholmin kunniaksi arviolta tuhansia kynttilöitä. Kynttilöitä on tuotu torille myös tämän jälkeen.

    Museoväki halusi tallentaa osan muistokynttilöistä museon kokoelmiin.

    Porin torilla järjestettiin tiistaina spontaani muistotilaisuus Olli Lindholmin kuoleman jälkeen.Jenni Joensuu / Yle

    – Ne säilyvät nyt muistona siitä, miten suuri merkitys Ollilla meille porilaisille oli, museo kirjoittaa Facebookissa.

    Uusi tapa toimia

    Satakunnan museon esinekokoelmista vastaava museoamanuenssi Johanna Jakomaa kertoo Ylelle, että tällainen esineiden tallentaminen on osa museomaailman uudistumista. Tarkoituksena on kerätä esineitä talteen heti eikä vasta vuosikymmenten päästä tapahtumista.

    – Pyrimme reagoimaan aiempaa nopeammin. On paljon helpompi hankkia tietoa ja luetteloida esineitä nyt eikä kymmenien vuosien kuluttua, Jakomaa sanoo.

    Olli Lindholm.Kalle Parkkinen / Lehtikuva

    Kynttilöiden lisäksi museon kokoelmiin päätyi muita muistoesineitä ja kortteja. Kaikki esineet valokuvataan ja dokumentoidaan erikseen, ennen kuin ne siirretään varastoon.

    Haloo Helsinki! radioiden soitetuin viime vuonna – kasaridinosaurukset mukana kärkikymmenikössä

    Haloo Helsinki! radioiden soitetuin viime vuonna – kasaridinosaurukset mukana kärkikymmenikössä


    Tuntuuko siltä, että Haloo Helsinki! soi radiossa koko ajan? Tunne on oikea, koska viime vuonna sen kappaleita tuli suomalaisista radioista lähes 30 000 kertaa. Kaikki yksityiset radiot yhteen laskien Haloo Helsingin tuotantoa soi keskimäärin 80...

    Tuntuuko siltä, että Haloo Helsinki! soi radiossa koko ajan? Tunne on oikea, koska viime vuonna sen kappaleita tuli suomalaisista radioista lähes 30 000 kertaa. Kaikki yksityiset radiot yhteen laskien Haloo Helsingin tuotantoa soi keskimäärin 80 kertaa päivässä.

    Tekijänoikeusjärjestö Gramex selvitti viime vuoden soitetuimmat artistit yksityisissä radioissa. Toiseksi soitetuin oli Jenni Vartiainen ja kolmanneksi Juha Tapio.

    Kotimaisia artisteja oli 20 soitetuimman joukossa kolmetoista. Ulkomaisista korkeimmalle nousivat pitkän linjan suosikit Bruce Springsteen ja Madonna, jotka veivät paikat neljä ja kuusi. Heidän väliinsä kiilasi Kaija Koo.

    Kymmenen soitetuinta

    Haloo Helsinki! 29201Jenni Vartiainen 25122Juha Tapio 23587Bruce Springsteen 21423Kaija Koo 20951Madonna 20689Ed Sheeran 20081Vesala 19567Bon Jovi 19079Eppu Normaali 18990
    Intialainen elokuvayleisö kaipaa Bollywood-unelmoinnin ohelle myös yhteiskunnallista sanomaa:

    Intialainen elokuvayleisö kaipaa Bollywood-unelmoinnin ohelle myös yhteiskunnallista sanomaa: "Ihmiset haluavat muutosta, ja se näkyy elokuvissa"


    Viimeisen päälle koreografioituja tanssikohtauksia, ylitsepursuavaa visuaalisuutta, komeita miehiä ja kuvankauniita naisia. Kymmenen miljoonaa euroa maksanut suureellinen Bollywood-tuotanto Simmba (2018) kuuluu lähiaikojen suosituimpiin...

    Viimeisen päälle koreografioituja tanssikohtauksia, ylitsepursuavaa visuaalisuutta, komeita miehiä ja kuvankauniita naisia. Kymmenen miljoonaa euroa maksanut suureellinen Bollywood-tuotanto Simmba (2018) kuuluu lähiaikojen suosituimpiin intialaiselokuviin, eikä ihme: kyseessä on intialaisittain täydellinen masala-elokuva, eli värikäs ja mausteinen sekoitus kaikkea mahdollista.

    Simmbaa on kutsuttu blockbusteriksi, joka määrittelee koko genren, ja intialainen elokuva mielletään usein Simmban kaltaiseksi näköaistia hiveleväksi ilotulitukseksi.

    Jättiläismaassa ovat kuitenkin jo tovin puhaltaneet toisenlaisetkin tuulet.

    – Ihmiset haluavat nähdä realistisempia elokuvia, joissa on myös yhteiskunnallista sanomaa. Tietoisuus siitä, mihin suuntaan Intia menee, on lisääntynyt. Ihmiset tahtovat muutosta – ja se mitä he tahtovat Intialta, se näkyy myös elokuvissa, Helsingin EARS-tapahtumaan osallistunut ohjaaja Rohit Mittal painottaa.

    Simmba-elokuvan juliste. Huumorin ja toiminnan keskiössä on korruption kyllästämä poliisi. Reliance Entertainment / Everett CollectionIntian synkempien puolien kartoittamista

    Intian tunnetuimpiin indie-ohjaajiin kuuluva Rohit Mittal on kerännyt kansainvälistä mainetta vuoden 2016 Autohead-kulttielokuvallaan, joka oli ensimmäinen Intiassa koskaan tehty found footageen pohjautuva mocumentary eli mokumentti. Vastaavaan ideaan perustuu esimerkiksi kauhuelokuva The Blair Witch Project.

    – Valitsin tällaisen tyylilajin, koska halusin kyseenalaistaa dokumenttielokuvan tekemisen koko idean ja myös sen, mitä totuus oikeastaan tarkoittaa. Onko totuus vain sekoitus erilaisia asioita vai riippuuko se siitä, kuinka esität sen? Tällainen formaatti on hyvin kiinnostava, koska raja dokumentin ja fiktion välillä on niin häilyvä. Katsojana sen kokee myös eri tavalla kuin perinteisen elokuvan, Mittal pohtii.

    Eriarvoisuudesta ja köyhyydestä kertova synkkäsävyinen elokuva kietoutuu mumbailaisen riksakuskin ympärille, jonka taustalta alkaa löytyä häiritseviä ja vähemmän mukavia asioita. Perinteisestä Bollywood-elokuvasta Mittalin Autohead sekä Megalopolis (2017) ja työn alla oleva Popcity ovat hyvin kaukana.

    – Intiassa elokuvani määritellään useimmiten tummasävyisiksi, koska intialaiset eivät ole oikein vielä tottuneet katsomaan epämiellyttäviä tai ravistelevia aiheita käsitteleviä elokuvia. Uudempi sukupolvi taas on alkanut löytää leffoistani mustaa huumoria ja kokee ne satiirisina kommentteina Intian nykytilasta, Mittal kertoo.

    Rohit Mittal Jussi Mankkinen / Yle Kokeelliset elokuvat saavat nyt näkyvyyttä

    Kuten moni muukin intialainen indie-elokuva, Rohit Mittalin elämän nurjempia puolia käsittelevät leffat ovat löytäneet tiensä Netflixiin. Suoratoistopalvelut elävät nyt Intiassa vahvaa nousukautta.

    – Netflix ja Amazon Prime Video ovat ehdottomasti hyviä asioita minun kaltaisilleni ohjaajille. Ne tarjoavat meille paremman saavutettavuuden ja suuremman yleisön. Lisäksi ne maksavat hyvin lisensoinnista. Toisaalta suoratoistopalvelut eivät juuri markkinoi elokuviasi, joten ongelmana on se, että ne katoavat jonnekin Netflix- tai Amazon-universumin uumeniin. Tällaista ei tapahdu, jos elokuvasi pääsee teatterilevitykseen, Rohit Mittal sanoo.

    Netflix on haalinut ohjelmistoonsa myös kiistellyn intialaisen kohuohjaajan Q:n eli Qaushiq Mukherjeen elokuvia. Seksiä ja huumeita roisisti yhdistelevä Gandu (2010) esimerkiksi kierteli ensin maailman filmifestivaaleja, ennen kuin sai ensiesityksensä Intiassa vuonna 2012 – ja tuolloinkin alan festivaaleilla.

    Gandun, joka muuten tarkoittaa suomeksi persereikää, shokkiarvoihin kuuluu muun muassa pääosanesittäjän erektion näyttäminen koko komeudessaan.

    GangStars-sarja on yksi esimerkki Amazon Prime Videon originaalituotannoista Intiassa. Shweta Basu Prasad kuvassa neljäs vasemmalta. AmazonKukaan ei ole enää työtön

    Netflix ja Amazon Prime Video aloittivat toimintansa Intiassa vuonna 2016, ja kumpikin on kasvattanut suosiotaan vuosi vuodelta. Netflixin ensimmäinen omatuotantoinen intialainen televisiosarja, Sacred Games, ilmestyi viime vuonna ja sitä on esitetty 190:ssa maassa ja se on tekstitetty 20:lle kielelle.

    Amazon Prime Videon vastaisku taas on ollut niin ikään viime vuonna julkaistu draaman ja komedian välimailla huojuva 12-osainen, elokuvamaailmaan sijoittuva GangStars. Se on yhtiön ensimmäinen televisiosarja, jonka alkuperäiskielenä on vajaan sadan miljoonan ihmisen puhuma telugu – sarja tosin on dubattu myös hindiksi ja tamiliksi.

    Shweta Basu PrasadJussi Mankkinen / Yle

    GangStarsia tähdittää lukuisissa Bollywood-tuotannoissa mukana ollut, lapsinäyttelijänä uransa aloittanut Shweta Basu Prasad.

    – Digitalisaation takia Intian elokuva- ja televisioalalla kukaan ei ole enää tällä hetkellä työtön. Aiemmin tämän alan ammattilaisilla oli vain muutama media, kuten mainokset, televisio ja elokuva, mutta nyt Intiassa on esimerkiksi jo lukuisia suoratoistokanava. Kaikki ovat kiireisiä, niin näyttelijät, ohjaajat käsikirjoittajat kuin teknisen puolen työntekijätkin. Ja tämä jos mikä on hyvä merkki, Prasad toteaa.

    Amazon Prime Videon lisäksi ohjaajana ja tuottajana vaikuttava Prasad on onnistunut hyödyntämään myös Netflixiä, jossa esitetään hänen Intian klassisesta musiikista kertovaa Roots-dokumenttiaan (2016). Syy dokumentin tekemiseen oli huoli perinnemusiikin nykytilasta.

    – Ihmisillä ei enää riitä kärsivällisyyttä kuunnella maamme klassista musiikkia, se on jäänyt Bollywood- ja pop-musiikin jalkoihin. Klassista musiikkia ei enää soiteta radiosta, sitä ei esitetä televisiossa, siitä ei keskustella eikä siitä tehdä arvosteluja. Tämä on outoa maassa, jossa klassisella musiikilla on kuitenkin niin pitkä historia, Prasad sanoo.

    Udta Punjab -elokuvan näyttelijä- ja tuotantotiimiä. Udta Punjab on yksi esimerkki Intiassa tapahtuvasta elokuvien sensuroinnista. Hindustan Times / All Over PressSensuurissa usein polittiisia motiiveja

    Intialaisen elokuvan suuriin haasteisiin kuuluu sensuuri, jonka takana ovat usein poliittiset motiivit. Esimerkiksi Punjabin osavaltion huumeongelmasta kaunistelematta kertova Udta Punjab -elokuva (2016) sai ensi-iltansa teattereissa vasta parin kuukauden kiivaan oikeustaistelun jälkeen.

    Intian viestintäministeriön alaisuudessa toimiva ja elokuvasensuurista vastaava Central Board of Film Certification -organisaatio vaati, että Udta Punjabista olisi poistettava 90 eri kohtaa. Lopulta Mumbain korkein oikeus päätti, että elokuva pääsee kansalliseen levitykseen sen jälkeen, kun siitä on saksittu yksi kohta.

    – Punjabin osavaltiossahan käytiin tuolloin vaaleja. Sensuuriin liittyy usein poliittisia motiiveja, eikä tästä ole Intiassa valitettavasti päästy eroon. Ihmiset ovat kuitenkin alkaneet puhua herkistä asioista avoimemmin, ja tämä on myös tullut esille jopa valtavirtaelokuvissa, Rohit Mittal toteaa.

    Rafael PereiraJussi Mankkinen / Yle

    Suoratoistopalvelujen kohdalla sensuuriongelmaa taas ei ole.

    – Intialaista yleisöä kiinnostavat nyt selvästi tietyt elokuvagenret. Hyvä asia digitaalisissa alustoissa on se, ettei siellä ole rajoituksia eikä tietosuojalakia tai sensuuria. Siellä voi esittää kaikkea mahdollista paitsi pornografiaa, vaihtoehtoisempaan kulttuuritarjontaan keskittyvän The Mumbai Assemblyn perustajiin kuuluvat Rafael Pereira sanoo.

    Pereiran mukaan ei ole ihme, että esimerkiksi Netflix ja Amazon ovat vallanneet 1,3 miljardin asukkaan Intian suoratoistomarkkinoita vauhdilla.

    – Ne ovat panostaneet oikeanlaiseen uuteen sisältöön ja tehneet sitä juuri intialaisyleisöä varten. Muilla sen sijaan on ollut samaa vanhaa tarjontaa, jonka he ovat pistäneet digitaaliselle alustalle. Intialaiset toimijat ovat oikeastaan vasta nyt alkaneet luoda uusia sisältöjä.

    Yhteiskunnalliset aiheet kolkuttelevat myös Bollywoodin ovia. Tämän hetken kohutuimpiin intialaisiin elokuviin kuuluu torstaina ensi-iltansa saanut Gully Boy, joka tekee myös historiaa. Se on nimittäin Bollywoodin ensimmäinen mainstream-elokuva, jonka keskiössä on rapmusiikki.

    Peleissä on järjestystä, jota elämä ei tarjoa – Aleksi Delikouras tavoitti sukupolvensa ja huomaa itsekin etsivänsä elämälle merkitystä

    Peleissä on järjestystä, jota elämä ei tarjoa – Aleksi Delikouras tavoitti sukupolvensa ja huomaa itsekin etsivänsä elämälle merkitystä


    Aleksi Delikouras, 29, oli botti.* (Bongasitko slangisanan? Sanasto löytyy jutun lopusta.) Tähtäin ei tarrannut päähän, sulavan liikkumisenkin kanssa oli niin ja näin. CS sai jäädä kauan sitten. – Olin yksinkertaisesti liian huono siinä,...

    Aleksi Delikouras, 29, oli botti.* (Bongasitko slangisanan? Sanasto löytyy jutun lopusta.) Tähtäin ei tarrannut päähän, sulavan liikkumisenkin kanssa oli niin ja näin.

    CS sai jäädä kauan sitten.

    – Olin yksinkertaisesti liian huono siinä, Delikouras sanoo.

    Kiinnostus ja jonkinlainen rakkaus lajiin säilyi. Eniten kiehtoi Counter-Striken sisäänrakennettu kilpailullisuus. Herkkä pelimekaniikka pitää huolen siitä, että taitotasoon vaikuttaa lahjakkuuden lisäksi treenin määrä.

    – Viihteellisissä peleissä kokemusta manipuloidaan niin, että nyyppäkin jaksaa palata pelin pariin.

    Delikouras ottaa sohvallaan paremman asennon ja kääntää katseensa läppärin näytölle. Siinä pyörii lähetys Counter-Striken miljoonan dollarin major-turnauksesta Puolan Katowicessa.

    Pitkästä aikaa mukana on suomalaisjoukkue. Encen mahdollinen menestys löisi turbovaihteen kilpapelaamisen buumille.

    Jaani Lampinen / YleVara-ammatilla leipä pöytään?

    Delikouras tunnetaan Nörtti-kirjoista ja erityisesti niiden pohjalta Yle Areenaan tehdyn sarjan käsikirjoittajana ja ohjaajana.

    Vuonna 2017 julkaistu ensimmäinen jakso on käynnistetty Areenassa yli 450 000 kertaa. Kolmas ja viimeinen tuotantokausi julkaistiin tämän vuoden tammikuussa. Urakan jälkeen Delikourasin on aika palata sukupolvensa keskimääräiseksi edustajaksi.

    Aleksi Delikouras ja Nörtin historiaKoululaisena Delikouras kuvasi sekalaista sisältöä Youtubeen. Katsojat eivät videoita vielä löytäneet.Lukiotehtävänä vuonna 2007 hän kuvasi karikatyyrisestä pelaajasta mokumentin eli fiktiivisen dokumentin. Nörtiksi nimetty video sai Youtubessa satojatuhansia katsojia.Delikouras kehitti hahmosta viisiosaisen kirjasarjan, jonka ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 2012.Nörtti: Dragonslayer666 -sarjan ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin Yle Areenassa lokakuussa 2017. Kuukautta myöhemmin se esitettiin Yle TV2:lla.Sarjan kolmas ja viimeinen tuotantokausi julkaistiin Areenassa tammikuussa 2019.

    Jäljellä on hämmentävä tyhjyys, monelle tuttu kaveri.

    – En tiedä, olenko vielä millään tavalla onnistunut elämässäni. Tällä hetkellä on taas hiljaisempaa, työstän vähitellen uutta. Pakko sanoa, että tämä epävarmuus on hirveän stressaavaa ja ahdistavaa.

    Elokuvaohjaajan opintonsa Aalto-yliopistossa Delikouras yrittää saada valmiiksi ensi syksynä. Valmistuminen ei takaa töitä, mikä on 2020-luvun korvalla suomalaista arkipäivää monella alalla. Nuoret sukupolvet seuraavat aitiopaikalta, kun työelämä muuttaa muotoaan.

    Delikourasin mielessä on pyörinyt vara-ammatin hankkiminen. Päiväduunilla saisi leivän pöytään, illalla olisi aikaa keskittyä oman alan töiden järjestelemiseen.

    – Pakko myöntää, että tässä on pieni kriisi päällä.

    Ja niin on monella muullakin. Mieltä saattaa painaa elämää järjestelmällisesti hankaloittava byrokratia tai ilmastonmuutos. Arkisempia ovat esimerkiksi maksamattomat laskut. Ahdistuksen aiheita riittää.

    Moni tekee irtioton pelaamalla.

    – Kun avaan aamulla Wordin, en tiedä, onnistuuko kirjoittaminen sillä kertaa. Play Stationin käynnistämällä on varmaa, mitä sieltä tulee, Delikouras vertaa.

    Tietyt illat Delikouras on varannut jääkiekolle. Kaksi mailaa nojaa olohuoneen kaappia vasten.

    – Pipolätkä tuo rutiinia elämääni.

    Randomit ovat väkivaltaista ja vihaista jengiä

    Kilpapelaamisessa kiehtoo näennäisen häilyvä raja ammattilaisten ja harrastajien taitotason välillä. Hyvä pelaaja näkee huippujoukkueiden välisissä matseissa tilanteita, joista olisi itse saattanut selvitä paremmin. Sellaiset kaksinkamppailut, joihin omat taidot eivät riittäisi, on helppo ohittaa olankohautuksella.

    Hyvin harvasta on ammattipelaajaksi, mutta intoa se ei hälvennä. Kukapa ei nauttisi kilpailemisesta kavereiden kanssa tai heitä vastaan.

    – Onhan se hauskaa! Pelaaminen ei täysin vastaa sitä, että näkisi ihmisiä kasvotusten, mutta se on lähellä. Pelimaailmassa jengi heittää läppää ja juttu lentää, vaikka työpaikalla olisi jäässä.

    – Esimerkiksi CS kehittää parhaimmillaan yhteistyö- ja keskittymiskykyä. Minua se on auttanut ohjaajan työssä: ohjeet annetaan ymmärrettävästi ja ytimekkäästi ilman turhaa jauhamista.

    Nörtti-sarjan vetovoima perustuu siihen, ettei se kaunistele peliyhteisöissä syntyviä sosiaalisia tilanteita. Kielenkäyttö on autenttisen roisia ja päähenkilö Dragonslayer666:kin itsekäs kusipää, kuten monet pelaajista.

    Totuus pelikulttuurista ei tule ilmi juhlapuheissa tai uutisjutuissa.

    – Randomien kanssa pelatessa huomaa, että siellä on yllättävän väkivaltaista ja vihaista jengiä. Jos et pärjää, tiimikaverit ovat armottomia.

    Jaani Lampinen / Yle

    Tilanteen tunnistaa jokainen pelaaja. Olet heikoin lenkki, ja paine kasvaa kierros kierrokselta. Suorittaminen on palautevyöryn keskellä entistä vaikeampaa.

    – En ole koskaan kuullut, että joku asettuisi puolustamaan, että lopettakaa, tämä on liikaa. Valittajan näkökulmasta kysymys saattaa olla puolittain läpästä, mutta kun tilanne osuu omalle kohdalle, niin pahalta se tuntuu.

    Pelissä jokaisen on pärjättävä omillaan.

    – Ollaan sitä mieltä, että jokainen huolehtikoon omista asioistaan.

    "Pommin purkaminen pelissä on sentään jotain"

    Pelkästään CS-yhteisössä riittää kiusaamista, hävytöntä kielenkäyttöä, rasismia ja naisvihaa. Trollailu, rajojen kokeilu ja silkka typeryys sekoittuvat keskenään.

    Ajatus voi hirvittää, sillä samalla palvelimella pelaavat nelikymppiset ja varhaisteinit. Toisaalta suurin osa peleistä sujuu hyvässä hengessä tasosta riippumatta.

    – Itse vaihdan tarvittaessa porukkaa. Huonosti käyttäytyvät voi myös jättää omaan arvoonsa, Delikouras sanoo.

    Ongelmista huolimatta juuri sosiaaliset piirit ovat ratkaiseva osa pelikulttuurin ja pelaamisen koukuttavuutta. Kehitystä ovat pönkittäneet striimaajat, joiden kanavilla käydään keskustelua peleistä ja elämästä.

    Delikouras on sitä mieltä, että kysymys on pohjimmiltaan olemisen tarkoituksesta. Peleissä on järjestystä, jota oikea elämä ei tarjoa. Sama pätee pelimaailman sosiaalisiin piireihin.

    – Pelimaailmassa on selkeä hierarkia. Siellä näkee suoraan leveleistä, kuka on kovin tyyppi. Nykymaailmassa hierarkia on epäselvä ja se merkitsee jokaiselle eri asioita.

    Jaani Lampinen / Yle

    Peleissä suoritettavat tehtävät ovat sinällään mitättömiä. Ketä kiinnostaa, räjähtääkö ykkösistä ja nollista koodatulla juna-asemalla?

    Delikouras näkee näennäisen tyhjänpäiväisyyden taakse.

    – Pommin purkaminen Counter-Strikessa on sentään jotain, kun maailma ympärillä on kaaosta.

    Ytimessä on tunne olemisen epäselvästä merkityksestä.

    – Harvoin polku on sellainen, että käyt koulut ja menet töihin. Moni on sen takia vähän eksyksissä. Pelimaailma tarjoaa sen, mitä emme saa tästä oikeasta maailmasta.

    Mukaan pääsee pelikoneella ja internetyhteydellä. Peliyhteisöt ovat läpileikkauksia nuorista sukupolvista.

    – Pelimaailma toimii niin kuin se on suunniteltu. Se on hirveän vapauttavaa.

    Digitaalinen Villi länsi

    Ence voittaa ensimmäisen ottelunsa turnauksessa. Aleksi "allu" Jalli, Aleksi "Aleksib" Virolainen, Sami "xseveN" Laasanen, Jani "Aerial" Jusila ja Jere "sergej" Salo elävät monen kilpapeliharrastajan unelmaa.

    Joukkueet kättelevät toisensa ruudulla, kun Delikouras hörppää lasistaan Sprite Zeroa. Kilpapelaaminen on valtava bisnes ja kasvaa yhä. Pelaajilta odotetaan edustuskykyä yhtä lailla kuin vaikkapa jääkiekkoilijoilta.

    – Katso nyt, ne voittivat, mutta ovat ihan tyynenä. Ammattipelaajat näyttävät harvoin tunteitaan, ja se oli ongelma Nörtti-sarjaa tehdessä. Sarjassa päädyttiin siihen, että tunteita näytetään pelatessa. Niin kotona tehdään. Huutoa tulee, Delikouras nauraa.

    Jaani Lampinen / Yle

    Pelaaminen on yhdelle harrastus, toiselle elämäntapa. Lieveilmiöistään huolimatta se on nuorten sukupolvien arkea. Peliharrastuksen kilpailullinen puoli on digitaalinen Villi länsi, jonka ristiriitaisuus vetää puoleensa – myös fiktion tekijöitä.

    – Tiimissä pelaaminen on ihmiskemiaa. Kun on pakko olla tekemisissä toisten kanssa, syntyy aikaa hyvää draamaa.

    Perjantaina Ence selvitti tiensä alkusarjasta jatkopeleihin. Major-turnauksen pelit jatkuvat tulevan viikon keskiviikkona.

    Sanasto

    botti = huono pelaaja, viittaa koneen ohjaamiin pelaajabotteihin, jotka on ohjelmoitu tarkoituksella huonoiksi.

    CS = Counter-Strike, viittaa nykyään useimmiten CS: Global Offensive -peliin. Alkuperäinen Counter-Strike julkaistiin vuonna 2000.

    nyyppä = aloittelija, newbie (engl.)

    randomi = satunnainen pelaaja, random (engl.)

    striimaaja = suoraa lähetystä tekevä pelaaja, tarkoitukseen soveltuvista palveluista tunnetuin on Twitch.

    Nyt eletään suomalaisten rikossarjojen kulta-aikaa, uusi tulokas pyrkii välttämään nordic noirin kliseitä


    Suomessa on yleistynyt kansainvälisistä suoratoistopalveluista HBO:lta ja Netflixistä omaksuttu tapa tuottaa ohjelmasarjoja niin sanottuina alkuperäissarjoina. Suomalaisia alkuperäissarjan mallin mukaisesti tuotettuja sarjoja ovat muun muassa...

    Suomessa on yleistynyt kansainvälisistä suoratoistopalveluista HBO:lta ja Netflixistä omaksuttu tapa tuottaa ohjelmasarjoja niin sanottuina alkuperäissarjoina.

    Suomalaisia alkuperäissarjan mallin mukaisesti tuotettuja sarjoja ovat muun muassa MTV3:ssa parhaillaan pyörivä C-Moren alkuperäissarja Ratamo. Sarja perustuu Taavi Soininvaaran romaanien henkilöihin Suomen suojelupoliisin maailmaan.

    Ylessä nähdään puolestaan ensi vuoden syyspuolella Elisa Viihteen alkuperäissarja Ivalo, jonka on ohjannut myös televisiossa suosittuja saksalaisdekkareita tehnyt Hannu Salonen. Ivalon pääosissa ovat Iina Kuustonen ja Maximilian Brückner.

    Alkuperäissarjoja moneen makuun

    Dekkareiden lisäksi alkuperäissarjan tuotantotapaa on käytetty myös sarjakomedioissa ja draamatuotannoissa, kuten Ylessäkin nähdyssä Downshiftaajissa.

    Myös Ylen omia, nordic noir -sävytteisiä ja kansainvälisestikin levinneitä, rikossarjoja Karppia ja Sorjosta markkinoidaan alkuperäissarjoina.

    Tuoreimpana tulokkaana alkuperäissarjojen joukkoon on liittymässä tänä keväänä Elisa Viihteessä julkaistava kuusiosainen Kaikki synnit -sarja.

    Siinä rikostutkijat ratkaisevat kahta murhaa kuvitteellisessa Varjakan kunnassa Pohjois-Pohjanmaalla. Sarjan pääosissa ovat Maria Sid, Johannes Holopainen ja Matti Ristinen.

    Mika Ronkaisen ohjaaman sarjan käsikirjoitus on Ronkaisen ja Merja Aakon käsialaa. Oheisessa haastattelussa he kertovat uudesta sarjasta, sen syntyvaiheista sekä suomalaisen sarjan tekemisestä.

    Molemmat saivat käsikirjoituksesta äskettäin pohjoismaisen Nordisk Film & TV Fondin käsikirjoituspalkinnon.

    Haastattelun yhteydessä nähtävät kuvanäytteet ovat sarjan ennakkomateriaalista.

    Tekstiä muutettu 18.2.2019 klo 9:46: Tekstistä on poistettu maininta siitä, että alkuperäissarjoina pidettäisiin vain tv-ohjelmia, joiden ensiesitys on yksinoikeudella maksullisella kanavalla tai maksupalvelussa.

    Valtasiko lapasesta lähtenyt biologinen koe Kiasman? Islantilainen Shoplifter tekee jättiläismäisiä taideteoksia synteettisistä hiuksista:

    Valtasiko lapasesta lähtenyt biologinen koe Kiasman? Islantilainen Shoplifter tekee jättiläismäisiä taideteoksia synteettisistä hiuksista: "Haluan värikkään elämän!"


    Paljon hiuksia, enemmän hiuksia ja vieläkin enemmän hiuksia. Kiasman viidennen kerroksen näyttelytila on muuttunut pörröiseksi psykedeeliseksi viidakoksi, jota kirkkaan aniliininpunaiset, räikeän turkoosit ja häikäisevän keltaiset...

    Paljon hiuksia, enemmän hiuksia ja vieläkin enemmän hiuksia. Kiasman viidennen kerroksen näyttelytila on muuttunut pörröiseksi psykedeeliseksi viidakoksi, jota kirkkaan aniliininpunaiset, räikeän turkoosit ja häikäisevän keltaiset karvaröykkiöt peittävät lattiasta kattoon. Ihan kuin ulkoavaruudesta olisi laskeutunut tuntematon biologinen eliömuoto, jonka oikukas kasvusto kaappaa alleen kaiken mahdollisen.

    – Pohjimmiltaan kyse on ollut reaktiostani siihen, miten ihminen haluaa koristella itseään ja luoda omaa identiteettiään, ja kuinka turhamaisia olemme hiustemme suhteen. Koen synteettiset hiuslisäkkeet absurdilla tavalla kauniiksi, pop-kulttuuriin liittyväksi massatuotannoksi. Olen myös ihastunut väreihin, ja haluan värikkään elämän, Hrafnhildur Annardóttir, taiteilijanimeltään Shoplifter, selvittää taiteensa lähtökohtia.

    Nervescape VIIIJussi Mankkinen / YleBoy Georgen kampaus jätti pysyvän jäljen

    New Yorkissa tällä hetkellä vaikuttava, muun muassa Björkin kanssa yhteistyötä tehnyt Shoplifter innostui hiusten ja värien kombinaatiosta ja teini-ikäisenä.

    – Halusin 1980-luvulla samanlaisen kampauksen kuin Boy Georgella, mutta emme Islannissa silloisen kampaajani kanssa oikein ymmärtäneet, kuinka sellaisen olisi voinut toteuttaa. Jäin siitä paitsi, ja ehkä olen juuttunut toivottomasti juuri tähän asiaan. Joten syytetäänpäs siis tästä kaikesta Boy Georgea, Shoplifter sanoo puolitosissaan ja katselee ympärillään vellovaa hiusryteikköä.

    Nervescape VIIIJussi Mankkinen / Yle

    Taiteilija ei kiellä sitä, etteikö hiuksista olisi tullut hänelle jopa pakkomielle tai henkilökohtainen fetissi.

    – Minusta on mielenkiintoista, että hiuksemme ja karvoituksemme on muistuma jostakin eläimellisestä, joka kuitenkin kulkee jatkuvasti mukanamme. Minua kiinnostaa myös ihmisen käyttäytyminen ja tapa, jolla identifioidumme johonkin ryhmään tai heimoon valitsemamme hiustyylin perusteella. Ja kaikki tämä informaatio on lähtöisin siitä villistä kasvustosta, joka kehossamme on.

    Nervescape VIIIJussi Mankkinen / Yle Hermoverkkojen loppumatonta maisemointia

    Shoplifterin valtavia installaatioita rakennetaan yleensä kuukausitolkulla ja niiden ideana on käyttää mahdollisimman räikeänvärisiä synteettisiä hiuksia, koska neurotieteistä kiinnostunut taiteilija luottaa värien parantavaan ja piristävään voimaan. Hänen mukaansa väreillä on vastaava vaikutus kuin valoterapialla kaamosmasennuksen helpottamiseen.

    Nervescape VIIIJussi Mankkinen / Yle

    – Uskon, että kun värit tunkeutuvat verkkokalvoihimme, ne ryhtyvät kommunikoimaan aivojen kanssa. Värit valaisevat reseptoreja sekä neurologisia polkuja ja vapauttavat endorfiineja. Olen hyvin iloinen ihminen, joten tämän täytyy toimia, Shoplifter sanoo ja päästää ilmoille hersyvän naurahduksen – tätä hän tekee usein, joten ehkä sanoissa on perää.

    Shoplifter pitää kirkkaista väreistä ja haluaa elää värikästä elämää. Jussi Mankkinen / Yle

    Shoplifterin mukaansa hänen taiteensa on kuvitelmaa nimenomaan siitä, mitä ihmisen ihon alla liikkuu.

    – Siellä on meluisaa ja värikästä, siihen kuuluu jatkuva liike. Kuvittelen, että aivojemme hermojärjestelmä on kuiduista ja poluista muodostunut verkosto. Täällä Kiasmassa olevan teoksen nimi on Nervescape VIII, koska se viittaa paitsi hermostoon ja maisemaan, myös escape-sanaan. Kyse on kolmiulotteisesta maalauksesta, joka roikkuu ilmassa samalla tavalla kuten neurologiset systeemimme leijuvat aivoissamme.

    Kyseisen teoksen kontekstiin kuuluu myös Kiasma.

    – Nervescape VIII on oikeastaan Kiasman oma kampaus, se on tämän taidemuseon hermojärjestelmä.

    Nervescape VIIIJussi Mankkinen / Yle Myyttien Islanti piileskelee taustalla

    Shoplifter on siinä mielessä harvinainen nykytaiteilija, että hänen "synteettistä hyperluontoa" kuvaavia taideteoksiaan saa vapaasti myös kosketella.

    – Jos kerran minullakin on niin kova tarve hipelöidä omia teoksiani, miksi en soisi sitä iloa muillekin? Päätin kuitenkin pistää seinälle taulun, jossa ohjeistetaan ihmisiä paijaamaan teostani kuten vanhaa, ujoa mammuttia. Eihän mammuttiakaan saisi repiä rajusti tai häiritä liikaa, mutta sitä voisi kuitenkin tutkia varovasti ja kokeilla, miltä sen turkki tuntuu.

    Shoplifterin mielestä taiteen pitäisi olla enemmän suorassa kontaktissa yleisöön.

    – Nautin siitä, kun näen lasten tutkivan ja koskettelevan teoksiani. Haluan, että jo lapsesta lähtien ihmiset mieltäisivät taidemuseot lumoaviksi ja inspiroiviksi paikoiksi.

    Shoplifterin teoksissa on myös muistumia islantilaisesta mytologiasta. Jussi Mankkinen / Yle

    Shoplifter asui Islannissa kaksikymmentäviisi vuotta ja muutti sittemmin meren ylitse New Yorkiin. Islanti ja etenkin sen luonto peikkoineen ja haltijoineen kuitenkin kummittelee edelleen taiteilijan sammaleisia ja naavamaisia jättiläishermoverkkoja muistuttavissa töissä.

    – Luulen, että tapa jolla esitän hiuksia voi viitata vaikkapa islantilaisessa mytologiassa esiintyvien peikkojen sotkuiseen ja värikkääseen tukkaan. Teoksissani kylläkin on hirviömäisyyttä – tosin mielestäni hyvin kauniilla tavalla – ja joku voi kokea ne groteskeiksi, melkeinpä luotaantyöntäviksi. Tämä on kuin myyttistä sammalta ja naavaa, joka on peittänyt alleen ihan kaiken.

    Nervescape VIIIJussi Mankkinen / Yle

    Shoplifterin Nervescape VIII -näyttely on osa Kiasman Ole hyvä -teemavuotta, joka rakentuu hyvän elämän, antamisen, jakamisen ja vieraanvaraisuuden ympärille.

    Näyttelijä Bruno Ganz on kuollut

    Näyttelijä Bruno Ganz on kuollut


    Sveitsiläinen näyttelijä Bruno Ganz on kuollut 77 vuoden iässä. Ganz kuoli kotonaan Zürichissä. Ganz oli yksi merkittävimpiä saksankielisen alueen teatteri- ja elokuvanäyttelijöistä. Hän aloitti teatteriuransa Bremenissä ja näytteli...

    Sveitsiläinen näyttelijä Bruno Ganz on kuollut 77 vuoden iässä.

    Ganz kuoli kotonaan Zürichissä.

    Ganz oli yksi merkittävimpiä saksankielisen alueen teatteri- ja elokuvanäyttelijöistä.

    Hän aloitti teatteriuransa Bremenissä ja näytteli sittemmin muun muassa Berliinissä ohjaaja Peter Steinin luotsaamassa Schaubühne -teatterissa.

    Hän teki useaan otteeseen yhteistyötä elokuvaohjaaja Wim Wendersin kanssa, muun muassa elokuvissa Amerikkalainen ystävä (Der amerikanische Freund, 1977) ja Berliinin taivaan alla (Der Himmel über Berlin, 1987). Jälkimmäisessä hän esitti enkeli Damielia, joka päättää tulla ihmiseksi.

    Hän esiintyi myös muun muassa Eric Rohmerin, Volker Schlöndorffin, Werner Herzogin, Theo Angelopoulosin, Francis Ford Coppolan, Bille Augustin ja Ridley Scottin elokuvissa.

    Ganz näytteli Natsi-Saksan johtajaa Adolf Hitleriä vuoden 2004 elokuvassa Perikato (Der Untergang), joka kuvasi Natsi-Saksan viimeisiä hetkiä.

    Vuonna 1996 Ganz vastaanotti teatterialan keskeisen tunnustuksen, Iffland-sormuksen, jota kantavat saksankielisellä alueella merkittävämpänä pidetyt teatterinäyttelijät. Ganzille sormuksen testamenttasi itävaltalainen näyttelijä Josef Meinrad.

    Aiheesta muualla:

    Frankfurter Allgemeine Zeitung: Schauspieler Bruno Ganz ist tot 16.2.2019

    ARD: Bruno Ganz ist tot 16.2.2019

    Der Spiegel: Schauspieler Bruno Ganz ist tot 16.2.2019

    71 syytä kuunnella podcasteja – Näiden suositusten imussa vietät vaikka koko talvilomasi

    71 syytä kuunnella podcasteja – Näiden suositusten imussa vietät vaikka koko talvilomasi


    Miltä värit kuulostavat? Miten Janelle Monáen kappale So Afraid syntyi? Ja miten se ensimmäinen maailmansota nyt oikein menikään? Niin ja pitikö meidän pelätä, että robotit vievät kaikkien työt? Entä oletko aina halunnut tietää enemmän...

    Miltä värit kuulostavat? Miten Janelle Monáen kappale So Afraid syntyi? Ja miten se ensimmäinen maailmansota nyt oikein menikään? Niin ja pitikö meidän pelätä, että robotit vievät kaikkien työt? Entä oletko aina halunnut tietää enemmän hongkongilaisesta pehmopornosta, mutta et ole kehdannut googlata?

    Näihin kaikkiin kysymyksiin ja aika moniin muihinkin löytyy vastauksia podcasteista. Helpottaaksemme valinnan vaikeutta kokosimme listan mielenkiintoisista podcasteista. Tästä listasta pitäisi löytyä jokaiselle jotakin hiihtoladuille tai takkatulen ääreen.

    Huhuilua alakulttuurien hämäriltä sivukujilta

    Very Bad Words ‣ Viihdyttävää pohdiskelua ja historiatietoa rumista sanoista. Suhteemme kiroiluun ja tabuluontoisiin sanoihin on hankala.

    Vepsän käsikirja liftareille ‣ Moskovasta Mazar-i-Sharifiiin liftannut Emma Vepsä antaa ohjeita peukalokyytiläisille ja siinä sivussa kertoo tarinoita elämästä tien pientareella. Ei joutavaa hihittelyä.

    Outo laakso (1.kausi, 2.kausi) ‣ Ohjelma ruotii kauhukulttuuria kirjoista valkokankaalle. Miksi äitipahis on niin karmiva? Millaisin keinoin kauhuleffojen äänisuunnittelu kaivaa meistä reaktioita?

    Bergmanpodden ‣ Ruotsalaiset kulttuuriasiantuntijat käyvät teos teokselta läpi Ingmar Bergmanin tuotantoa.

    Perttu Häkkinen ‣ Täysin ainutlaatuisia jaksoja suomalaisen kulttuurin pimeältä puolelta. Äänessä virallisen yhteiskunnan ulkopuolella seilaavat hahmot ja marginaaliset ilmiöt.

    Äänessä naiset

    Himocast ‣ Podcast varsinkin naisen halusta. Ujostelematonta keskustelua seksistä pohjaten omiin kokemuksiin ja tieteeseen. Iholta tuoksuu myös Radio Regina, mutta sen tapauskertomukset ovat fantasioita.

    Bodies ‣ Päiväkirjamaista kerrontaa ja raportointia erilaisista kehollisista ongelmista vahvasti naisten äänillä. Miksi seksi sattuu? Miksi imetys ei onnistu? Miksi osa lääketieteellisistä ongelmista on ratkaisematta sillä perusteella, että kyseessä on naistenvaiva?

    Backlund&Lange ‣ Kaksi hauskaa ja fiksua naista keskustelee viikottain kevyistä ja vakavista aiheista. Vähän kuin olisi hauskojen ja fiksujen ystävien kanssa kahvilla. Hyviä leffa-, kirja-, tv-sarja- ja podcast-suosituksia myös.

    Kaverin puolesta kyselen -podcast on naiskuulijoiden suosiossa

    Yle kävi seuraamassa podcastin äänityksiä olohuoneen sohvalla. Katso tv-uutisten juttu täältä.

    Kaverin puolesta kyselen ‣ Nolojen tilanteiden naiset tarjoavat vertaistukea omien mokailujen aiheuttaman häpeän lieventämiseen.

    Norrena & Frantz ‣ Svenska Ylen podcast rakkaudesta ja sen etsimisestä.

    Jyrki Lyytikkä / YleTosielämän rikostarinoita

    Caliphate ‣ Tutkiva journalisti jäljittää Isisin kalifaatin sotureita ja uhreja, länsimaissa ja taistelukentillä.

    Death in Ice Valley ‣ Mieti, jos Kyllikki Saaren murhatutkimus avattaisiin uudelleen ja selvityksiä seuraisi podcast. Tässä ohjelmassa Norjassa kuuluisa Isdalenin mysteeri saa kiehtovan käsittelyn.

    To hvite menn ‣ “Kaksi valkoista miestä” vie kuulijansa Afrikkaan tutkimaan kuolemantuomion saaneiden norjalaismiesten tapausta. Miksi Kongon demokraattinen tasavalta vangitsi miehet? Ja millä asioilla he liikkuivat viidakossa?

    Dr. Death ‣ Karmiva tositarina rikoskierteeseen ajautuneesta kirurgista on koukuttava kudelma kollegojen ja entisten potilaiden näkemyksiä “kuoleman tohtorista”.

    Chapo: Kingpin on Trial ‣ Vice Newsin toimittaja lähtee Meksikoon selvittämään, minkälaisesta maailmasta pahamaineisen Sinaloan kartellin pomo Joaquín Guzmán nousi maailman suurimmaksi huumeiden salakuljettajaksi. Kuunneltavissa myös espanjaksi.

    Jäljillä ‣ True crimea suomeksi. Rikospodcastissa esimerkiksi selvittämättömiin henkirikoksiin ja katoamisiin eri puolelta maailmaa.

    Finlandsvenska krimpodden ‣ Dramaattista äänikerrontaa, suomalaisia rikostapauksia jatkokertomuksina.

    Joskus totuus on tarua ihmeellisempää

    Heavyweight ‣ Radiotoimittaja Jonathan Goldstein tarkastelee eri ihmisten elämän käännekohtia ja potee siinä sivussa eksistentiaalista kriisiä.

    Snap Judgment ‣ Uskomattomia tarinoita eri puolilta maailmaa. Kertomuksia esimerkiksi siitä, miten chicagolaislehti paljasti kaupungin korruption perustamalla baarin tai kuinka lampeen uponnut salakuljettajien lentokone muutti kiipeilijäyhteisön elämän.

    Invisibilia ‣ Kertomuksia siitä, miten ihmismielen oikut voivat ohjata elämän kulkua. Ja miten kuljettu polku voi vaikutta ihmisen mieleen.

    Freakonomics ‣ Hauskasti taloustiedettä ja ihmistieteitä popularisoiva sarja, joka on eräänlainen talouden myytinmurtaja.

    Puhetta elämästä porukalla tai yksin

    David Tennant Does a Podcast With… ‣ Brittien rakastama näyttelijä juttelee syvällisiä erilaisten kulttuuripersoonien kanssa, kuten nyt vaikkapa The Crownin Olivia Colmanin kanssa. Sympaattista ja intiimiä.

    Conan O'Brien Needs a Friend ‣ Conan puhuu vieraidensa kanssa noin tunnin eikä vain muutamaa minuuttia kuten tv:ssä. Spontaani sanailu ja kömpelöt mainosspiikit ovat fanille mannaa.

    Joe Rogan Experience ‣ Pitkiä, siis todella pitkiä haastatteluita viihdetyöläisistä, tieteentekijöistä, aktivisteista, kaikesta. Juttu kulkee rönsyillen, eikä yllätyksiltä vältytä.

    Here's The Thing with Alec Baldwin ‣ Näyttelijä Alec Baldwin esittelee haastattelijan taitojaan käydessään keskusteluja tunnettujen kulttuuri- ja mediapersoonien kanssa. Avointa palvontaa ja kiperiä kysymyksiä.

    Tape ‣ Pitkiä henkilöhaastatteluita englanninkielisen podcast- ja radiomaailman tunnustetuimmista tekijöistä. Kuuntele esim. Ira Glassin jakso.

    On our time ‣ Käsittämättömän hyviä ja syviäkin keskusteluja häpeilemättömän akateemisesti ja filosofisesti, mutta niin hyvien asiantuntijoiden kanssa, että vetää mukaansa.

    Sivumennen ‣ Perusteellisia ja hauskoja keskusteluja kirjoista, kirjallisuudesta ja elämästä.

    No Such Thing as A Fish ‣ Huippusuositusta QI-paneelishowsta spinnannut podcast nostaa esille viikon mielenkiintoisimmat faktat.

    Tommi Liimatta ‣ Viimeisin jakso on neljän vuoden takaa, mutta näitä Liimatan yksipuheluita voi surutta kuunnella myös tänään.

    Jyrki Lyytikkä / YleMaisemia ihmiskunnan peruutuspeilistä

    Intrigue: The Ratline ‣ Kuinka syyllinen hirmutöihin oli natsipuolueen korkea-arvoinen jäsen? Poika väittää yhtä, BBC:n toimittajan tutkimustulokset toista. Sarjassa riittää käänteitä kuin John Le Carren romaanissa.

    Stuff You Missed in History Class ‣ Vähän tunnettuja tositarinoita menneiltä ajoilta. Unohdettuja naissankareita, tieteen outoja saavutuksia, historian käännekohtien kääntöpuolia.

    Hardcore History ‣ "Jos historiantunnit koulussa olisivat olleet näin mielenkiintoisia, arvosanani olisivat olleet paljon parempia." Tooooooodella pitkiä ja yksityiskohtaisia sarjoja aiheista kuten ensimmäinen maailmansota tai Tsingis-kaanin maailmanvalloitus.

    You Must Remember This ‣ Jos Hollywoodin kulta-aika kiinnostaa yhtään, tämä on ehdoton suositus. Tarinoita tähtien elämästä kulissien takaa.

    Revisionist History ‣ Toimittaja Malcolm Gladwell etsii toisen, salatun puolen asiasta kuin asiasta. Journalismia, joka saa muuttamaan käsityksiä asioista.

    99% Invisible ‣ Tiesitkö, että arkkitehti Alvar Aalto on vaikuttanut merkittävästi rullalautailun historiaan? Entä oletko kuullut keskellä Mojaven aavikkoa nökottäneestä puhelinkopista, josta tuli 90-luvun lopulla kansainvälinen hitti? Designista hyvin laajalla otteella.

    Puhetta elävistä kuvista ja kuvitellusta elämästä

    Imaginary Worlds ‣ Podcast roolipelaajista, Twin Peaksin kuvauspaikoista, kirkonmiesten scifi-suhteesta – eli kuvitteellisten maailmojen tarpeellisuudesta.

    Podcast on Fire ‣ Aasialaisiin elokuviin keskittyvä podcast-verkosto. Saman nimen alta löytyy omat sarjansa korealaiselle tai japanilaiselle elokuvalle, mutta myös vaikka hongkongilaiselle pehmopornoilulle tai ninja-elokuville.

    The Flop House ‣ Huonojen elokuvien arvosteluihin keskittyviä podcasteja on internet pullollaan. Tämä on ehkä niistä paras.

    Työelämän oravanpyörästä voi puhua myös mielenkiintoisesti

    Ysistä viiteen ‣ Nuorten naisten rehellistä ja rohkeaa puhetta työelämästä.

    Procast ‣ Puhetta viestinnästä ja sen merkityksestä niin politiikassa kuin liike-elämässä. Keskusteluissa mukana tutkijoita, isoja viestintäpomoja ja kovan luokan lobbareita.

    Tabu ‣ Työ tekijäänsä kiittää vai kiittääkö? Toimittaja ja media-alan yrittäjä Taru Tammikallio käsittelee podcastissaan työelämän ilmiöitä aktiivimallista huijarisyndroomaan.

    Avokonttori ‣ Työelämän muutostrendit selkeästi ja ymmärrettävästi pureskeltuna. Mistä muutokset johtuvat ja mihin ne johtavat?

    Älyradio ‣ Softafirma Salesforcen podcastissa yritysmaailman johtajat kertovat, miten suomalaisyritykset valmistautuvat digiloikkiin.

    Jyrki Lyytikkä / YleVallan linnakkeiden purkamista tiili kerrallaan

    The Daily ‣ Laatujournalismin kehdon, The New York Timesin, uutispodcast hyödyntää toimituksen asiantuntemusta ja analyyseja viitenä päivänä viikossa.

    USApodden ‣ Mitä Yhdysvalloissa tapahtuu presidentti Trumpin komennossa? Sveriges radion podcast syventyy amerikkalaiseen politiikkaan på svenska.

    Trump, Inc. ‣ Kiinnostavalla ja mukaansatempaavalla tavalla tehtyä pitkäjänteistä tutkivaa journalismia Donald Trumpin bisneksistä ja kytköksistä. Käsittelee aiheettaan syvällisemmin kuin päivittäisten Trump-twiittien toistelu.

    Politbyroo ‣ Tässä podissa tekijöiden henkilökemiat toimivat hyvin yhteen ja painavaa asiaa politiikasta on oikeasti viihdyttävää kuulla. Tiukkaa analyysiä, mutta myös suoraa puhetta joskus (tai usein) kirosanojen säestämänä.

    Verkkouutisten podcast ‣ Mielenkiintoista ja rentoa keskustelua politiikasta. Pureutuu muita poliittisia podcasteja enemmän poliitikkoihin henkilöinä.

    The Ulkopolitist ‣ Jos Ylellä puhuvat asiantuntijat kyllästyttävät, mutta kansainvälinen politiikka kiinnostaa, niin tässä virkistystä korville.

    Podcasteja pitkäikäisyyteen

    Ted & Kaj ‣ Nuorten, tai ainakin nuorenmielisten, miesten humoristista tajunnanvirtaa. Tedin ja Kajn elämä koostuu ainakin ahdistuksesta, ystävyydestä, kirjoista ja eläimistä.

    My Dad Wrote a Porno ‣ Mitä teet, kun kuulet, että isäsi on kirjoittanut eroottista kirjallisuutta? Tietenkin aloitat ystäviesi kanssa podcastin, jossa yhdessä ruoditte isäsi kirjallisia ansioita.

    Why Won't You Date Me? with Nicole Byer ‣ Humoristisen keskusteluohjelman emäntä selvittää, miksi hän pysyy sinkkuna, vaikka hän on fiksu, hauska ja tykkää suuseksistä.

    Auta Antti! ‣ Näyttelijä-kirjailija Antti Holman humoristinen helpline vastaa kuulijoiden lähettämiin pohdintoihin maan ja taivaan väliltä. Holma on sympaattinen, toisin kuin moni miehen kieroutuneista sivupersoonista podcastissa Radio Sodoma. Helvetin paikallisradio saa myös uuden kauden tänä vuonna.

    The Bugle ‣ Brittiläinen hervottoman hauska ajankohtaisia uutisia satirisoiva podcast. Visuaalisen maailman virallinen äänisanomalehti.

    The Infinite Monkey Cage ‣ Briteillä on aivan omanlaisensa taito käsitellä tiedettä huumorin keinoin. Tämä on yksi osoitus siitä.

    Musiikkia korville, eli puhetta musiikista

    Song Exploder ‣ Mitä Fleetwood Macin kitaristilaulaja Lindsey Buckingham kelaili, kun hän kirjoitti Go your own way -hitin vuonna 1977? Miten animaatiosarja BoJack Horsemanin tunnusmusiikki syntyi? Muusikot purkavat laulunsa osiin kuuntelijoiden ihmeteltäviksi.

    The Music Snobs ‣ Toisinaan pökerryttävän asiantuntevaa keskustelua popmusiikisista, lähinnä mustasta musiikista. Aiheiden ajankohtaisuus vaihtelee, mutta tietotaso pysyy. Kuuntelusuositus etenkin Prince-faneille.

    ps. tykitellään ‣ Herrat Onninen ja Vartiainen analysoivat musiikkimaailman ilmiöitä milleniaalisella innolla. Mielenkiintoisia havaintoja popmusiikin suurista hiteistä ja pienistä salaisuuksista.

    Sound Matters ‣ Miltä Pariisi kuulostaa ja miksi sen äänimaisema on juuri sellainen kuin se on? Tämä on podcast kaikille, jotka pitävät miellyttävistä äänistä (olkoon kyse ihmisäänistä, luonnon äänistä tai koneista lähtöisin olevista) ja monipuolisesta äänimaailmasta.

    Jyrki Lyytikkä / YleTarinoita internetistä, tekoälystä ja tulevaisuudesta

    Crazy/Genius ‣ Teknologiasta ja sen vaikutuksesta yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Viihdyttävää ja koukuttavaa kuunneltavaa isoista ja monimutkaisista asioista, jotka jo nyt ovat muuttaneet elämäämme.

    Darknet Diaries ‣ Tositarinoita internetin pimeältä puolelta. Jonkin sortin perustiedot atk:sta auttavat pysymään kärryillä kertomuksissa, joissa bottiverkot kaatavat palvelimia ja reitittimien tietoturva-aukot vuotavat verkkokamerakuvaa internetiin.

    AskelpalautinVikasietotilan manttelinperijä jatkaa juttelua tietokoneista ja miten ne vaikuttavat meihin.

    Vergecast ‣ Teknologiajulkaisu Vergen lippulaivapodcast. Viikon teknologia- ja laiteuutiset rennosti paketoituna.

    Recode Decode ‣ Pitkänlinjan tekkitoimittaja Kara Swisher ruotii Piilaakson viimeisimpiä tapahtumia ihailtavan itsevarmalla otteella. Sapiskaa saavat niin zuckerbergit kuin kehityksestä pihalla olevat päättäjät.

    Tiedeykkönen Extra ‣ Asiantuntevaa puhetta tieteestä ja sen reunoilta. Käsittelyn saavat seksitaudit, ilmastonmuutos ja tietenkin maailmankaikkeus.

    Pakolliset suositukset

    Serial ‣ Klassikko, jonka mestarillinen ensimmäinen kausi nosti podcastit suuren yleisön tietoisuuteen. True Crimea parhaimmillaan.

    This American Life ‣ Yli 20 vuotta jatkunut ohjelma oli ilmiö jo ennen kuin podcasteja oli edes olemassa. Tarinoita amerikkalaisesta elämästä.

    S-Town ‣ Serialin ja This American Lifen yhteistuotannossa toimittaja lähtee alabamalaiseen tuppukylään selvittämään murhaa ja pian hommat lähtevät sfääreihin.

    Radiolab ‣ Toinen pitkän linjan podcast, jossa maailmaa tarkastellaan milloin mikroskoopilla ja milloin kaikuluotaimella. Malli esimerkki tieteen popularisoimisesta ja äänellä kertomisen mahdollisuuksista (kuuntele jakso väreistä).

    WTF with Marc Maron ‣ Koomikko Marc Maron hätyyttelee jo tuhannen jakson rajapyykkiä podcastista, jota voidaan pitää kaikkien keskusteluohjelmien suorasuisena setänä.

    Näin saat podcastit puhelimeesi Yle Uutisgrafiikka

    Lue lisää:

    Huippusuosittujen podcastien voimahahmo Ylelle: "Vieraan ihmisen nahkoihin ei vie mikään yhtä voimakkaasti kuin kuunneltu tarina"

    Kaipaatko vinkkejä säästämiseen ja sijoittamiseen? Niitä voi löytää ainakin näistä podcasteista

    Kuuntele Ylen podcasteja (Yle Areena)

    Lista suomalaisista podcasteista (Jakso.fi)

    Kuuntelijat äänestivät Jenni Vartiaisen vuoden naisartistiksi ja Lauri Tähkän vuoden miesartistiksi Iskelmä-gaalassa

    Kuuntelijat äänestivät Jenni Vartiaisen vuoden naisartistiksi ja Lauri Tähkän vuoden miesartistiksi Iskelmä-gaalassa


    Iskelmä-radiokanavan vuotuinen Iskelmä-gaala kokosi perjantai-iltana Tampere-talon lavalle suuren joukon kotimaisia eturivin artisteja. Juhlassa myös kunnioitettiin Yö-yhtyeen Olli Lindholmin muistoa muun muassa hiljaisella hetkellä. Vuoden...

    Iskelmä-radiokanavan vuotuinen Iskelmä-gaala kokosi perjantai-iltana Tampere-talon lavalle suuren joukon kotimaisia eturivin artisteja. Juhlassa myös kunnioitettiin Yö-yhtyeen Olli Lindholmin muistoa muun muassa hiljaisella hetkellä.

    Vuoden naisartistiksi kuuntelijat äänestivät Jenni Vartiaisen ja miesartistiksi Lauri Tähkän.

    Tähkän kappale Mä en pelkää äänestettiin myös vuoden iskelmäksi. Kappaleen tekijätiimiin kuuluvat Matti Mikkola, Ellinoora Leikas ja Timo Kiiskinen, jolle Musiikin tekijöiden ja kustantajien järjestö Teosto luovutti gaalassa Vuoden musiikintekijä -tunnustuspalkinnon.

    Juha Tapion Kuka näkee sut äänestettiin vuoden albumiksi ja Kaija Koo vuoden viihdyttäjäksi.

    Vuoden yhtyeen palkinnon pokkasi puolestaan Haloo Helsinki! Pro iskelmä -palkinnon sai ohjaaja Annika Grof neliosaisesta, dokumentaarisesta musiikkiohjelmasta Iskelmätarinoita.

    Hamletin kuningasroolia ovat esittäneet Pelle Hermanni, Sherlock Holmes ja komisario Palmu – listasimme 10 kiinnostavinta Tanskan prinssiä

    Hamletin kuningasroolia ovat esittäneet Pelle Hermanni, Sherlock Holmes ja komisario Palmu – listasimme 10 kiinnostavinta Tanskan prinssiä


    1Jussi Nikkilän Hamlet saa kuolleelta isältään tehtävän kostaa tämän murha. Murhaaja on Hamletin setä, Claudius (Eero Aho). Otto-Ville VäätäinenJussi Nikkilä Turun kaupunginteatterissa 2019Ollako vai eikö, siinä pulma. Ja sitä pohtii...

    1Jussi Nikkilän Hamlet saa kuolleelta isältään tehtävän kostaa tämän murha. Murhaaja on Hamletin setä, Claudius (Eero Aho). Otto-Ville VäätäinenJussi Nikkilä Turun kaupunginteatterissa 2019

    Ollako vai eikö, siinä pulma. Ja sitä pohtii Jussi Nikkilä (s. 1982), joka näyttelee Turun kaupunginteatterin Hamletin.

    Nikkilä on vasta 36-vuotias, mutta hankkinut jo Shakespeare-kannuksia. Hän on opiskellut brittikirjailijaa lontoolaisessa teatterikoulussa ja ohjannut Rikhard III:n ja Julian & Romeon Kansallisteatteriin. Turussa nähtävä Hamlet on kuitenkin näyttelijä Nikkilälle ensimmäinen Shakespeare-rooli ammattiteatterissa.

    – Hamlet ei osaa päättää mitään. Ja se on minulle tärkeä asia: Miten Hamlet, joka pohtii, puhuu, sanallistaa kaiken ja purkaa kiukkuaan puhumalla, miten hän menee kohti väkivaltaa, toimintaa ja päätöksentekoa sekä oman viattomuuden ja herkkyyden musertamista, Nikkilä pohtii.

    Turun kaupunginteatterin Hamletin ensi-ilta on 15. helmikuuta. Esityksen ohjaa Paavo Westerberg.

    2Elli Tompuri kohautti vuonna 1913 esittämällä ensimmäisenä suomalaisnaisena Hamletin housuroolin.I. Nyman/Teatterimuseon arkistoElli Tompuri Suomen kiertueella 1913

    Maailmankuulu ranskalainen Sarah Bernhardt (1844–1923) näytteli Hamletin housuroolin vuonna 1899. Eipä aikaakaan, kun sama ihme, nainen Tanskan prinssinä, nähtiin myös Suomessa. Vuosi oli 1913 ja näyttelijänä aikansa kohuttu tähti, 33-vuotias Elli Tompuri (1880–1962). Nais-Hamletissa oli hauskaa tuplakierrettä. Vielä Shakespearen aikaan kaikki roolit, myös naisten osat esitti mies.

    Tompuri näytteli Hamletia kiertueella ja sai ristiriitaisen vastaanoton. Satakunnan Sanomat tiesi kertoa, että Hamlet esitettiin ääriään myöten täydelle huoneelle. “Voi olla eri mieltä siitä, mistä määrästä tämä osa sopii naisen näyteltäväksi, mutta kuitenkin saattaa sanoa, että rouva Tompuri antoi Hamletista erittäin mieleenpainuvan kuvan.”

    Helsingin Sanomien kriitikko huomautti, että “On luonnollista että osan esittäminen tuottaa naiselle tavatonta vaikeutta voida koko ajan ylläpitää katsojissa oikeata illusioonia.” Tompurin Hamletia pidettiin kuitenkin HS:ssa erittäin onnistuneena.

    3Joel Rinne (keskellä) oli Hamlet 1920-luvun versiossa, joka oli tuotu nykyaikaan. Hamletin ystävää Horatiota esitti Heikki Tuominen (vas.) ja haudankaivajan koomista roolia Paavo Raitio.Teatterimuseon arkistoJoel Rinne Kansan näyttämöllä 1927

    Klassikoita modernisoitiin jo vuosisadan alussa. Sen huomaa Hamletista, jonka nimiroolin esitti Joel Rinne (1897–1981). Ensemblen puvut ovat 1900-lukua: herrat esiintyvät smokeissa ja frakeissa, eivätkä näytelmän syntyajankohdan, 1500–1600-lukujen, pussihousuissa. Helsingin Sanomien kritiikkikin kiittää ratkaisua, mutta pahoittelee, että nykyaikaistaminen on jäänyt puolitiehen. Erkki Kivijärven mielestä saisi olla vähemmän “deklamatsionia” eli soinnuttelevaa lausumista.

    Rinne saa kiitosta erittäin hyvästä “näyttelijäprestationista”: “Se on hänen tähänastisen näyttelijänpolkunsa korkein saavutus ja merkitsee huomattavaa syventymistä ja asteikon laajentumista”, arviossa todetaan. Rinne oli Hamletina vasta 30-vuotias. 1960-luvulla hän tuli suurelle yleisölle tutuksi Komisario Palmu -elokuvien nimiroolista.

    Kansan näyttämön versio oli Mia Backmanin ohjaama. Ensi-iltakatsomossa istui arvovaltaista väkeä: mm. presidentti Lauri Kristian Relander.

    4Veijo Pasanen oli Hamletina kovin toisenlainen kuin myöhempi lasten rakastama roolihahmonsa Pelle Hermanni.Juhani Riekkola/Teatterimuseon arkistoVeijo Pasanen Tampereen työväen teatterissa 1968

    Veijo Pasanen (1930–1988) oli paitsi taitava näyttelijä myös lasten rakastama Pikku Kakkosen tv-hahmo Pelle Hermanni. Hamletin hän näytteli 38-vuotiaana Tampereen työväen teatterissa itsensä Eino Salmelaisen ohjauksessa. Ja voi änkeröinen, lopputulos oli ilmeisen menestyksekäs.

    75-vuotiaan Salmelaisen ohjausta kuvailtiin rohkeaksi ja siekailemattomaksi ja Veijo Pasasen Hamletia tähän päivään peilautuvaksi suoritukseksi: “Hamletin rooli on näyttelijän mitta. Veijo Pasasen nykyistä mittaa kunnioitettakoon. Se ulottuu kantamaan tämän Hamlet-näkemyksen kokonaan, yhtä selkeänä ilmaisukeinojen kuin kestävänä henkisen katteen puolesta”, totesi HS:n kriitikko Sole Uexküll.

    5Elli Tompurin jälkeen saatiin odottaa yli 80 vuotta ennen kuin suomalainen naisnäyttelijä tarttui Hamletiin ammattiteatterissa. Asialla oli Leea Klemola ja vuosi oli 1995. Patrik PesoniusLeea Klemola Q-teatterissa 1995

    Leea Klemola (s. 1965) teki tompurit vuonna 1995. Hän oli järjestyksessä toinen suomalaisnainen Hamletin housuroolissa. Asia ei enää herättänyt samanlaista pahennusta kuin vuosisadan alussa. Karjalainen-lehdessä jopa arveltiin, että nainen Tanskan prinssinä tekee kappaleesta vetonaulan.

    Helsingin Sanomissa puolestaan intouduttiin pohtimaan, ketä 30-vuotiaan Klemolan Hamlet esittää: miestä, naista, ihmistä vai symbolia. Sitäkin aprikoitiin, kyseenlaistaako naisen esittämä Hamlet miehen esittämisen käytäntöjä.

    Eri tyylejä ja aikakausia sekoittavan esityksen ohjasi Erik Söderblom.

    6Ben Whishaw oli vasta 23-vuotias hypätessään Hamletin vaativaan rooliin. Whishawn tulkitsemaa Tanskan prinssiä kuvailtiin arvioissa rakastettavaksi ja haavoittuvaksi. Alastair Muir / AOPBen Whishaw Lontoon Old Vicissä 2004

    Moni ansioitunut näyttelijä palaa “vanhoilla päivillään”, usein yli 30-vuotiaana, Hamletin pariin. Tähän listattujen Hamlet-näyttelijöiden keski-ikä on 34 vuotta. Hamlet on nuori prinssi, mutta rooli on järkäle ja se vaatii kokemusta ja taitoa. Ben Whishaw (s. 1980) on siis poikkeus joukossa. Hän näytteli Hamletinsa erittäin nuorena, vasta 23-vuotiaana ja juuri koulusta valmistuneena.

    Whishawn ura on sittemmin noussut kuin raketti. Hänet on nähty monien Suomessakin esitettyjen tv-sarjojen rooleissa, kuten Perienglantilaisessa skandaalissa ja London Spyssa. Hän on ollut mukana myös James Bond -elokuvissa Q:n roolissa.

    7Jos Ben Whishawn Hamlet oli herkkä, Juden Lawn tulkinta samasta roolista oli raivoisa.AOPJude Law Wyndham’s Theatressa 2009

    Jude Law (s. 1972) kuuluu niihin erinomaisiin näyttelijöihin, jotka ovat aloittaneet teatterista, tulleet kuuluisiksi elokuvarooleista ja palanneet näyttämölle tekemään Hamletia. Law'n Hamlet sai osittain ristiriitaisen vastaanoton, mutta tapaus se oli. Ensi-ilta oli Lontoossa, jossa myös nuoriso jonotti yötä myöten lippuja Shakespearen tragediaan. Lontoosta esitys siirtyi New Yorkiin.

    Kuvaavaa on, että New York Timesin arvio keskittyy pelkästään tuolloin 37-vuotiaan Jude Law'n hehkutukseen. “Law lähestyy rooliaan kuin olympiaurheilija, joka tuijottaa loputonta esteiden riviä: Fokus, päättäväisyys ja adrenaliinitaso ovat samanlaiset.”

    8Eero Aho oli Hamlet ja Esko Salminen hänen petollinen setänsä Claudius lähiomaisemiin sijoittuvassa versioissa.Helsingin KaupunginteatteriEero Aho Helsingin kaupunginteatterissa 2012

    Eero Aho (s. 1968) näytteli Hamletin 44-vuotiaana. Helsingin Sanomien arviossa Ahon roolityötä kuvailtiin näin: “Eero Ahon Hamlet on täyttä tunnetta. Kyyninen, kyllä, mutta nahkatakkinsa ja kovetetun kuorensa alla herkkä, jo ennen kuolemaansa kuolettavasti haavoitettu.”

    Kari Heiskasen ohjaama Hamlet oli sijoitettu lähiöön ja sen näki Helsingin kaupunginteatterissa noin 10 000 katsojaa. Esko Salminen näytteli Hamletin isän murhannutta setää, Claudiusta.

    Sekä Eero Aho että Esko Salminen ovat mukana myös uudessa Turun versiossa, jossa Jussi Nikkilä tekee Hamletin. Aho ja Salminen ovat Turussa molemmat nousseet rooleissa yhden sukupolven ylöspäin. Aho näyttelee Hamletin petollista setää ja Salminen Hamletin kuollutta isää.

    9Benedict Cumberbatch teki Isossa-Britanniassa teatterihistoriaa. Hänen tähdittämänsä Hamlet myytiin loppuun ennätysajassa.Johan Persson/NT LiveBenedict Cumberbatch Lontoon Barbicanissa 2015

    Kuka väittää, etteivät klassikot kiinnosta? Benedict Cumberbatchin (s. 1976) esittämä Hamlet rikkoi ennätyksiä Lontoossa jo ennen ensi-iltaa. Se myi hetkessä loppuun 100 000 lippua lähes vuotta ennen kuin esirippu ensimmäisen kerran nousi. Kun esitykset alkoivat, 39-vuotias Cumberbatch joutui vetoamaan sankkaan fanijoukkoonsa: älkää kuvatko, somettako ja tekstailko kesken esityksen.

    Cumberbatchin oli nostanut superjulkkikseksi Uusi Sherlock -tv-sarja, jossa hän esitti nimiosaa. Cumberbatchin tähdittämä Hamletin näyttämöversio esitettiin myös Suomessa elokuvateattereissa.

    10Tukholmassa pyörii parhaillaan tuore Hamlet-tulkinta, jossa nimiosaa esittää Adam Lundgren (oik.). Petollista ja murhaavaa setää näyttelee Gerhard Hoberstorfer (vas.).Sören VilksAdam Lundgren Tukholman Dramatenissa 2019

    Jos vertailu kiinnostaa, Tukholman kuninkaallisessa teatterissa Dramatenissa pyörii parhaillaan Adam Lundgrenin (s. 1986) versio Tanskan prinssistä. Lundgren on 32-vuotias ja vain hieman nuorempi kuin Jussi Nikkilä, jonka näytön paikka on samaan aikaan lahden toisella puolella Turussa. Lundgren on suomalaisille tuttu muun muassa tv-sarjoista Aika on meidän (2017) ja Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin (2012).

    Muita tunnettuja Hamleteja ovat mm. Andrew Scott (2017), Maxine Peake (2014), David Tennant (2008), Simon Russell Beale (2000), Ralph Fiennes (1995), Keanu Reeves (1995), Daniel Day-Lewis (1989), Kenneth Branagh (1988), Mark Rylance, (1988) ja Christopher Walken (1982).

    Näyttelijä Timo Lavikainen joutui nuorena liikunnanopettajan silmätikuksi – uudessa Risto räppääjä -elokuvassa näyttelijä jo uskaltaa tanssia muiden mukana

    Näyttelijä Timo Lavikainen joutui nuorena liikunnanopettajan silmätikuksi – uudessa Risto räppääjä -elokuvassa näyttelijä jo uskaltaa tanssia muiden mukana


    Uusi Risto Räppääjä -elokuva on siitä poikkeuksellinen, että läpi elokuvan on käytetty koreografia. Elokuva satsaa tanssiin ja liikkeeseen. Elokuva on tarkkaan koreografioitu, kertoo elokuvan koreografi Reija Wäre. – Tässä työssä sai...

    Uusi Risto Räppääjä -elokuva on siitä poikkeuksellinen, että läpi elokuvan on käytetty koreografia. Elokuva satsaa tanssiin ja liikkeeseen.

    Elokuva on tarkkaan koreografioitu, kertoo elokuvan koreografi Reija Wäre.

    – Tässä työssä sai tilaisuuden käyttää hyvin erilaisia liikkeitä. Mukana on isoa tanssikohtausta, josta löytyy väriä, vauhtia ja paljon ihmisiä. Toisaalta teimme ihan arkiliikkeestä syntyvää, tunteeseen pureutuvaa liikettä.

    Sinikka ja Tiina Nopolan kirjoihin perustuvan elokuvasarjan seitsemännessä osassa Risto Räppääjä ja pullistelija on myös uusi ohjaaja ja uudet näyttelijät. Markus Lehmusruusun ohjaamassa elokuvassa näyttelevät esimerkiksi Silmu Ståhlberg, Lumi Kallio, Pamela Tola, Ylermi Rajamaa ja Timo Lavikainen.

    Elokuvassa Risto pääsee lomalle liikunnalliseen lomakeskukseen. Huolettomat lomapäivät ovat kuitenkin mennyttä, kun paikalle täräyttävät voimailukisoissa kilpailevat poika ja isä. Risto on kateellinen huomion varastaville pullistelijoille.

    Koreografin vinkeillä oli elokuvissa kysyntää

    Pullistelijaisää näyttelevä Timo Lavikainen ei ole juuri elokuvien puitteissa törmännyt koreografin kanssa työskentelyyn. Teatterin puolella koreografi on usein mukana opastamassa esimerkiksi tanssiliikkeissä tai stunttikaatumisissa.

    – Koreografi antaa hyviä vinkkejä, vaikka luvassa ei olisi tanssiakaan. Elokuva ja etenkin komedia rakentuvat rytmille. Jos vitsi tulee sekunnin myöhässä, ei se enää naurata. Kaikki liike on olennainen osa elokuvan illuusiota.

    Lavikainen arvelee, että elokuvatuotannossa koreografin mukaan ottaminen on rahakysymys.

    Kotimaisten eturivin artistien kuten Sannin, Cheekin ja Antti Tuiskun kanssa työskennellyt koreografi Wäre muistuttaa, että koreografia on paljon muutakin kuin tanssia. Koreografiaa voi olla mikä tahansa ilmaistu liike kävelemisestä istumiseen.

    Uudessa Risto Räppääjä -elokuvassa liikutaan ahkerasti. Jouko Piipponen / Solar FilmsLavikainen pelkäsi tanssimista, koska opettaja tölväisi häntä aikanaan

    Tanssi oli Lavikaiselle suurin haaste elokuvanteossa. Lavikaisen tanssikammo juontuu yläasteelle paritanssiharjoituksiin. Opettaja tölväisi musiikista innostunutta Lavikaista kommentoimalla, että eivät muusikot osaa tanssia.

    – Näin 30 vuoden jälkeen alan päästä sen yli, mutta muistan sen aina. 14–15-vuotiaalle pojalle tanssi ja vastakkaisen sukupuolen kohtaaminen lähekkäin voivat muutenkin olla herkkiä juttuja. Aika epävarmaksi tuollainen kommentti tekee.

    Lavikainen kertoo, että nuoruudenkokemus on jättänyt jälkensä niin, että hän tahtoo yhä tehdä hankalassa paikassa kaikesta vitsin. Komediallisissa hahmoissa on kömpelyyttä.

    Spontaanin näköinen liike vaatii kiivasta harjoittelua

    Risto Räppääjä ja pullistelija -elokuvassa Lavikainen pääsi kokeilemaan monenlaista liikettä tanssista ihmispyramidiin. Näyttelijä sai ottaa oppia nuoremmastaan, sillä pullistelijapoikaa näyttelevä Eelis Kesäläinen on maajoukkuetason telinevoimistelija ja parkourin harrastaja.

    Elokuvan tanssikohtauksissa näkyy Hollywood-musikaalien esimerkki. Koreografi Wäreelle elokuvassa oli tärkeää, että liike kuuluu kaikille. Nuorimman ja vanhimman tanssijan ikäero on elokuvassa 50 vuotta.

    Erityisesti elokuvan avaava iso tanssinumero oli haastava.

    – Olimme hyvin kuumalla aukiolla aamukymmenestä iltakuuteen. Liikkeitä toistettiin ja toistettiin. Elokuvan kaikkien sekuntien eteen on tehty paljon töitä. Suuri osa harjoittelusta on toistoa, jonka tarkoitus on saada aikaan se yksi hetki, joka näyttää spontaanilta, Wäre kertoo.

    Aleksis Salusjärven kolumni: Raha ei turmellut muumeja eikä Muumilaakson henkeä

    Aleksis Salusjärven kolumni: Raha ei turmellut muumeja eikä Muumilaakson henkeä


    KolumniKolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.> Kaikki kolumnit löydät täältä> Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteinaMuumit siirtyvät uudelle vuosituhannelle melkoisella ryminällä. Tietokoneanimoitu 3-D...

    Kolumni

    Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

    > Kaikki kolumnit löydät täältä
    > Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteina

    Muumit siirtyvät uudelle vuosituhannelle melkoisella ryminällä. Tietokoneanimoitu 3-D Muumilaakso on maksanut tähän mennessä yli 20 miljoonaa euroa. Kyseessä on Suomen historian kallein televisiotuotanto.

    Japanilais-hollantilaisin apuvoimin tehty aiempi klassikkoanimaatio oli sekin mittaluokaltaan mammuttimainen. Sarjan tekemiseen osallistui pelkästään Japanissa 600 henkilöä. Myös jälki oli sen näköistä, eli lumoavaa. Edellistä sarjaa on näytetty yhteensä 124 maassa – käytännössä kaikkialla maailmassa. Arvellaan, että jokainen japanilainen tuntee muumit.

    Uusi runsaan viikon päästä alkava Muumilaakso-animaatio on mitoitettu vastaavaa käyttöä varten. Siinä on kaikki massatuotannon elementit, ja mieleen hiipii väkisin kysymys, voiko näin läpeensä tuotteistettu maailma olla enää sympaattinen. Missä vaiheessa Muumipeikolle käy kuin Coca-Cola-joulupukille, jonka suhde Korvatunturiin on lähinnä vitsi?

    Jännitteet ovat melkoiset, kun kyse on kansallisaarteesta. Niin kuuluukin olla. Suomalainen lastenkasvatus on sukupolvien ajan ollut tietyltä osin melko yksinkertaista: Pikku Kakkonen ja Muumit ovat toimineet lastenvahteina ikäluokalle toisensa jälkeen. Ne ovat myös ainoita lastenohjelmia, joiden sisällön turvallisuudesta ja epäkaupallisuudesta voi mennä takuuseen. Suurin voitto on kuitenkin siinä, että lapset ovat aina olleet näistä ohjelmista innoissaan. Meillä osataan tehdä mukaansatempaavaa ja tinkimätöntä sisältöä lapsille.

    Muumiaivopesu on myös hyvä tapa kasvattaa nuorisoa suomalaiseen yhteiskuntaan

    Suomesta tuskin löytyy alle keski-ikäistä, joka ei olisi lapsuudessaan istunut hypnotisoituneena tapittamassa muumeja televisiosta jakso toisensa perään – eikä vanhempaa, joka ei olisi arvostanut sen synnyttämää rauhaa, jonka aikana voi täyttää tiskikoneen ja keittää ruokaa.

    Muumiaivopesu on myös hyvä tapa kasvattaa nuorisoa suomalaiseen yhteiskuntaan. Tove Jansson oli kirjailijana aivan omaa luokkaansa, ja hänen hahmonsa ovat samanaikaisesti eksentrisiä ja toiset huomioon ottavia. Muumilaakso on idylli ilman sievistelyä ja sen hahmot ovat kokonaisia samastuttavia henkilöitä puutteineen ja vahvuuksineen.

    Uusi Muumilaakso-animaatio onkin herättänyt epäilyksiä pelkästään siksi, että sen merkitys on valtava. Vanhan animaation menestys synnyttää lisäpainetta. Lopputulos ei saa olla ummehtunut, mutta se ei saa myöskään olla väkisin väännetty. Jokaisen yksityiskohdan tulee olla äärimmilleen laskelmoitu, kuitenkaan vaikuttamatta siltä.

    Tove Jansson on kenties Suomen historian paras taiteilija.

    Muumilaakson yhtenä pelastuksena näyttää olevan brittiläinen tuotanto, etenkin ohjaaja Steve Box, jonka lahjakkuus vuotaa 3D-animaatiosta näytepalojen perusteella kirkkaasti läpi. Suomalaiset ääninäyttelijät ovat myös niin terävästi tehtäviensä tasalla, että sarja tuntuu koukuttavan äärelleen kuin itsestään.

    Tove Jansson on kenties Suomen historian paras taiteilija. Hänen kirjallinen tuotantonsa hakee merkittävyydessä vertaistaan maailmassa. Nyt julkaistava animaatio on ensimmäinen tuotanto, joka tehdään ilman hänen valvontaansa.

    Angry Birds -animaatiot näyttävät toisenlaista esimerkkiä siitä, minkälaista jälkeä syntyy, kun pörssiyhtiön voitontavoittelu näyttää olevan koko tuotannon ainoa kriteeri. Kun käsikirjoituksen pohjana on pelkkä kännykkäpeli, syvempää maailmankatsomusta on draamasta turha etsiä. Vauhtia, vaarallisia tilanteita ja kainalopierutason väkivaltaviihdettä löytyy senkin edestä. Onkin kiintoisaa, että Angry Birds 2 -elokuva ilmestyy elokuussa, päällekkäin uusien muumien kanssa.

    Molempia tuotantoja yhdistää satumaisen kallis CGI-animointi, joskin uuden Angry Birds -elokuvan tuotantokulut laskettanee lähempänä sataa miljoonaa muumien parin kymmenen rinnalla. Kansainvälisenä huipputuotantona muumit ovat siis halpaa lystiä. Kaiken lisäksi ne näytetään televisiossa kaikelle kansalle.

    Muumien animoinnit ovat aina olleet aikansa lapsia. 90-luvun tuotanto tehtiin anime-elokuvien kulta-aikana. Nyt ilmestyvä Muumilaakso tehdään 3D-elokuvien huippukautena. Lopputulos näyttää pitkälti sellaiselta, kuin saattoi odottaakin.

    Suomalaiselle taideväelle on nostettava hattua siitä, miten hyvin tuotannot ovat onnistuneet välittämään muumien alkuperäistä maailmaa uusille sukupolville.

    Raha ei näytä turmelleen muumilaaksoa, eikä voiton maksimointi tunnu vaikuttaneen tekemisen taustalla. On jossain määrin ironista, että Muumilaakson budjetti on samaa suuruusluokkaa kuin Suomen valtion kaikille elokuville yhteensä vuodessa jakama tuki. Tässä valossa näyttää siltä, että elokuva on Suomessa harvinaisen halpa taidemuoto.

    Aleksis Salusjärvi

    Kirjoittaja on päätoimittaja, kulttuuritoimittaja ja kriitikko, joka opettaa tekstitaitoja vankiloissa ja peruskoulun erityisopetuksessa. Hän on lukenut Tove Janssonin tuotannon kahteen kertaan.

    Yleisradio on osallistunut uuden Muumilaakso-sarjan tuottamiseen.

    Aiheesta voi keskustella 15.2. klo 22.00 asti.

    Juha Hurme teki näytelmän suomenkielisen teatterin kömpelöistä ensiaskelista:

    Juha Hurme teki näytelmän suomenkielisen teatterin kömpelöistä ensiaskelista: "Hyökkään tällä nationalistisia satuja vastaan"


    Kompurointia ja hankalaa, tragikoomista haparointia; sellaista oli suomenkielisen sivistyksen alkutaival. Ainakin, jos Making of Lea -näytelmään on uskominen. KOM-teatterin uutuuskomedia on ohjaaja-käsikirjoittaja Juha Hurmeen mukaan lähestulkoon...

    Kompurointia ja hankalaa, tragikoomista haparointia; sellaista oli suomenkielisen sivistyksen alkutaival.

    Ainakin, jos Making of Lea -näytelmään on uskominen. KOM-teatterin uutuuskomedia on ohjaaja-käsikirjoittaja Juha Hurmeen mukaan lähestulkoon totta.

    – Näytelmä on sataprosenttisesti totta, mutta jotta tarinasta tulee teatteria, olen keksinyt kaiken.

    Making of Lea kuvaa kevättä 1869, jolloin joukko kulttuuriväkeä päätti suomalaisuusaatteen ja hirvittävän rahapulan ajamana toteuttaa ensimmäisen suomenkielisen teatteriesityksen, Aleksis Kiven Lean.

    Se oli käänteentekevää aikaa sekä suomalaiselle teatterille että Aleksis Kivelle.

    Seitsemän veljestä odotteli julkaisupäätöstä, ja Kivi elätti haaveita siitä, että viimein eläisi kirjoittamisellaan. Suurteoksen käsin kirjoitettu teksti tosin lojui vielä luettavana Karl Bergbomilla, jolla oli vaikeuksia saada sitä tankattua läpi. Hän nimittäin vasta opetteli suomea.

    – Ne olivat ratkaisevia aikoja suomen kielen kannalta, ja viimeisiä hyviä aikoja Kiven elämässä. Ei kukaan tiennyt vielä, että Seitsemän veljestä tuomittaisiin moraalittomana, koska siinä kerrottiin jollain Uudenmaan nurkkamurteella hävyttömiä tarinoita tappelusta ja juomisesta.

    Aleksis Kivi (Juho Milonoff) on Making of Leassa vielä kirjailijanuransa urkenemiseen luottava raikulipoika.Antti Haanpää / Yle"Kivi oli legendaarinen pummi"

    Making of Leassa Kivi, tai kavereiden kesken Stena, on suhteellisen hilpeä tuurijuoppo, joka on onnistunut luistelemaan läpi elämänsä tekemättä päivääkään rehellistä työtä. Hän pysyy jotenkuten kirjoituskunnossa Kaisaniemessä vesiparantolaa pitävän saksalaisen puolihuijarin Friedrich Everthin hoitojen ansiosta. Tai niistä huolimatta.

    – Oli ihan ainutlaatuista, että siihen aikaan pystyi elämään tekemättä työtä, niinpä hänen on täytynyt herättää sympatiaa. Kivi oli kirjailijana harrastaja siinä mielessä, ettei hänelle siitä kukaan mitään maksanut. Hän oli legendaarinen pummi.

    Hurme huomauttaa, että Kivestä perinteisesti maalattu synkkä kuva mieleltään järkkyneestä, kriitikoiden tyrmäämästä ja viinan viemästä lahjakkuudesta ei voi olla koko totuus.

    - Kevät 1869 oli ratkaiseva hetki suomenkieliselle teatterille ja Aleksis Kivelle. Teatterintekijänä mua kiinnosti myös se, miten valtavasti komediaa ja farssia liittyi Lean tekemiseen. Tämä on hauskin näytelmäni, vaikka loppu onkin karmaiseva, toteaa Hurme.Antti Haanpää / Yle

    Ilman seuramiehen taitoja Kiveä tuskin olisi kukaan elättänyt, ja ilman huumorintajua hänen tuotantonsa olisi ollut merkittävästi melankolisempaa. Kiven tuotannosta löytyvä hauskuus ja ilo olivat yksi lähtökohta, kun Hurme alkoi kehitellä Making of Leaa parikymmentä vuotta sitten.

    – Halusin tuoda esiin ominaisuuksia, jotka ovat humoristin ja valtavan lahjakkaan puhujan. Hän oli sosiaalisesti etevä veikko, jolle sitten kävi kalpaten. Tämä on komedia, jossa on traagiset painotukset.

    Vaikka Hurmeen Kivi perustuu vankkaan tutkimustietoon, hän on myös fiktiota. Kukaan ei oikeasti tiedä edes, miltä kansalliskirjailija näytti. Suurin osa Making of Lean hahmoista on historiallisia, ja suurimmasta osasta löytyy runsaasti valokuvia.

    Elävästä Kivestä ei ole yhtäkään.

    – Kivestä ainoa tunnettu kuva on rekonstruoitu amatöörikeinoin, ja se on tehty sairauden runteleman miehen ruumiin naamasta. Sillä on yhtä vähän totuusarvoa kuin niillä kuvilla Jeesuksesta, joita Jeesus-markkinoilla pyörii.

    Making of Lea ei kuitenkaan kerro vain Aleksis Kivestä, vaan tavallaan meistä kaikista.

    – Tämä on näytelmä siitä, millaisin ponnistuksin syntyi se Suomi, missä me nyt ollaan.

    Aleksis Kivi ja Emelie Bergbom (Vilma Melasniemi) kurmuuttavat Karl Bergbomia (Paavo Kinnunen). Seksuaalisuudessaan haparoiva Karl on aivan isosiskonsa tossun alla.Antti Haanpää / Yle"Teatteri oli hyvä bisnes, kuuminta hottia Hesassa"

    Pyrkimykset suomenkielisen teatteriesityksen tekemisestä olivat kevääseen 1869 asti tyssänneet kelvollisen tekstin puuttumiseen.

    Teatteria Helsingissä kyllä tehtiin paljonkin, mutta ruotsiksi ja venäjäksi, jopa saksaksi ja ranskaksi. Suomenkielistä kirjallisuutta ei ollut. Sivistyksen kieli oli satoja vuosia ollut ruotsi, ja ruotsiksi koulunsa kävi myös Kivi.

    Hän myös kirjoitti alkuun ruotsiksi, mutta vaihtoi kieltä fennomaanisten suomenruotsalaisten älykköystäviensä Karl Bergbomin ja Fredrik Cygnaeuksen patistamana.

    Houkuttimena toimi kansallisuusaatteen ohella raha. Kivi kavereineen arveli, että jos teatteria voitaisiin tehdä suomeksi, sitä tulisi kaikista ovista.

    Koko Leaa puuhannut joukko oli hirveässä pulassa, myös suomalaisen teatterin priimusmoottoreina toimineet sisarukset Karl ja Emelie Bergbom.

    Katovuodet olivat kurittaneet koko Suomea, mutta alkujaan vauraita Bergbomeja oli kohdannut myös omakohtainen perikato. Karlin ja Emelien veli Leopold oli upseerikomennuksellaan Baltiassa tehnyt valtavat velat pelaamalla ja ryyppäämällä.

    – Lisäksi Karl Bergbom oli sillä hetkellä työtön. Hän sai Lean avulla itselleen duunia. Emelie taas oli ajan tapaan säätyläisneiti, jolla ei ollut mitään tuloja. Kaikille näille näytelmän ihmisille iso motiivi oli se, että teatteri oli merkittävä bisnes siihen aikaan, kuuminta hottia Hesassa.

    Aleksis Kivi oli kirjoittanut jo kymmenkunta näytelmää, joista yksikään ei kelvannut Bergbomeille. Sen ajan sensuuri olisi ottanut ne heti hampaisiinsa.

    – Nummisuutarit, Kullervo, ja Kihlaus olivat aivan liian rajuja ja rivoja. Niitä pidettiin mahdottomina esittää. Kivellä oli oikeastaan koko näytelmätuotantonsa valtava aarre kirjoitettuna jo ennen Leaa, eikä hän sen jälkeen saanut enää mitään järkevää aikaiseksi, summaa Hurme.

    Sensuuria miellyttääkseen Kivi kääri itselleen tärkeät teemat näennäisen raamatulliseen pakettiin: Luukkaan evankeliumista tutun Sakkeuksen – eli Sakeuksen – ja tämän tyttären tarinaan.

    Lea täytti kriteerit. Kansankielisen kulttuurin piti olla kohottavaa.

    Ylioppilaat esittävät kohottavaa suomenkielistä runoutta Esplanadin puistossa järjestetyssä kilpailussa. Antti Haanpää / YleVahvoja naisia sovinistiselle ukkoseuralle

    Aleksis Kivi kuitenkin pysyi itselleen uskollisena, Juha Hurme huomauttaa.

    Raamatun tarina oli vain kursorinen kehys. Oikeasti Lea käsitteli sosiaalista tasa-arvoa ja rauhan aatetta.

    – Kivi näyttää, miten rötösherra Sakeus rupeaa köyhäksi tavattuaan Jeesuksen. Hauskalla tavalla Kivi, mitä köyhin rotta, kirjoittaa näytelmän siitä, ettei rikkaus merkitse mitään. Leassa näkyy myös Kiven tuotannon läpäisevä pasifismi, ajatus siitä, että rakasta vihamiestäsi.

    Lean ydinsisältö vaikuttaa radikaalilta, kun miettii 150 vuoden takaista teatteriyleisöä.

    Se ei ollut köyhälistöä, ei edes keskiluokkaa, vaan enimmäkseen varakkaita säätyläisiä. Vielä raflaavamman näytelmästä teki se, että siinä teinityttö kertoo ihmiskunnalle, miten pitää elää.

    – Ajatus sukupuolten tasa-arvosta sai Kiven jatkuvasti vaikeuksiin. Hän kirjoitti täysin sovinistiselle ukkoseuralle, mutta hänen naishahmonsa olivat voimakkaita. On hyvä muistaa, että kaikki seitsemän veljestä menivät itseään kivempien, vahvatahtoisten tyttöjen kanssa naimisiin – paitsi Simeoni, joka eli naimattomina.

    - Näytelmän tärkein tehtävä on muistuttaa siitä, miten nuorta on suomenkielinen sivistys, sanoo Hurme.Antti Haanpää / Yle

    Vahvat naiset saavat tilaa myös Making of Leassa. Näytelmän ratkaiseva hahmo on maan vähäisimpiin kuuluva fiktiivinen piikatyttö Elisabeth, teatterin kuiskaaja.

    – Hän on sitä lähestulkoon totta -asiaa.

    Arvonpalautuksen saa myös todellinen henkilö, Emelie Bergbom, jonka Kaarloksi nimensä suomentanut veli on julistettu suomenkielisen teatterin kantaisäksi. Hurme muistuttaa, että Kaarlo sai oppinsa siskoltaan. Sisarukset pysyivät koko ikänsä naimattomina ja tekivät töitä rinta rinnan.

    – He rakensivat vuosikymmenien ajan suomenkielisen teatterin asemaa yhdessä, mutta kaikki pantiin Karlin piikkiin. Tässä näytelmässä Emelie saa valtavan revanssin siitä, että hänet unohdettiin historiankirjoista.

    Neljän isosiskon pikkuveli Juha Hurme kertoo Bergbomin sisarusten kautta myös itsestään.

    – Olen rakentanut tähän sellaisen homman, jossa isosisko todella vie, ja pikkuveli ottaa oppia. Karlista tehdään suurmiestä, mutta hän ei ole sitä tässä vielä.

    Elisabeth Lindblad -niminen, fiktiivinen palvelustyttö (Eeva Soivio) pelastaa Lea-näytelmän ensi-illan neuvokkuudellaan. Antti Haanpää / YleSuomenkielinen teatteri syntyi kansainvälisin voimin

    Suomenkielisen teatterin alkumetreillä ei ollut pulaa ainoastaan näytelmistä.

    Koska ei ollut suomenkielistä teatteria, ei ollut myöskään suomenkielisiä ammattinäyttelijöitä. Lean pääosaan jouduttiin palkkaamaan aikansa huippunimi Charlotte Raa, joka ei osannut suomea lainkaan.

    Hänelle kelpasi vähän kummallisempikin työkeikka, koska hänen miehensä joi pariskunnan rahat. Onneksi Lealle oli varattu harjoitusaikaa ennen Nya Teaternin ensi-iltaa ruhtinaalliset kahdeksan päivää.

    – Ryhmä ilmeisesti aivan oikein arvioi, että kukaan suomenkielinen nainen ei selviäisi roolista. Raa joutui papukaijamaisesti opettelemaan valtavat tekstimäärät ulkoa.

    Ensimmäistä suomenkielistä teatteriesitystä oli tekemässä kansainvälinen joukko melkoisella kielien sekamelskalla. Sellaista kuullaan myös Making of Leassa, vaikka siinä teatterin taika tuleekin tulkkausavuksi.

    Hurme haluaa muistuttaa, miten nuorta on suomenkielinen sivistys, ja siitä, että se ei syntynyt yksin suomenkielisin voimin. Helsinki oli 150 vuotta sitten Helsingfors, todella monikulttuurinen paikka.

    – Näytelmässä on suomenruotsalaisia, ruotsinruotsalaisia, ja saksalainen yrittäjä. Heidän yhteisellä ponnistuksellaan saadaan aikaan suomenkielinen teatteri. Näytelmän nimeen sisältyy ironinen vitsi, ja oikein toivon, että se ärsyttäisi mahdollisimman monia.

    Making of Lean motto on “suomalaisuuden puolesta, ei ketään vastaan”.

    – Kyllä mä hyökkään tällä näytelmällä suoraan sellaista nykyidiotismia vastaan, jossa eletään väärien nationalististen satujen nojassa, ja väitetään niitä tosiksi.

    - Jään eläkkeelle parin vuoden päästä, enkä hirveästi jaksa surra sellaista, että kuoleeko painettu sana, Hurme tuumii.Antti Haanpää / Yle"Sadan vuoden päästä Kiveä lukevat vain tutkijat"

    Vaikka Juha Hurmeella on vankka kansanvalistajan eetos, ei hän halua hieroa kenenkään nenää Aleksis Kiven kirjoihin.

    Se ei ole Making of Lean tarkoitus.

    – Jos nuorta tartutaan niskasta, ja työnnetään naama kiinni Seitsemään veljekseen, hän inhoaa sitä loppuelämänsä. En ajattele, että tämä näytelmä linkoaisi ketään muutakaan lukemaan Kiveä.

    Jos joku älykäs ihminen aiheesta innostuu, niin hyvä, mutta Hurme pitää mahdollisena, että sadan vuoden kuluttua Kiven tekstejä lukevat vain akateemiset tutkijat.

    – Vuosi vuodelta hänen lukemisensa muuttuu vaikeammaksi, aika kuljettaa meitä etäämmäs siitä kielestä. Se on väistämätöntä.

    Hurme arvelee, että koko kirjoitettu ja painettu kulttuuri saattaa olla näivettymässä. Hänen kannaltaan se on huono juttu. Muuten se ei välttämättä ole. Maailma muuttuu.

    – Elän suomenkielisiä satuja kirjoittamalla, ja yritän omilla keinoillani muistuttaa, että tämä on tärkeää ja kivaa. Suhtaudun kuitenkin leppoisasti siihen, että kirjoitetun kulttuurin aika on pian ohi. En ole niin tyhmä, että sanoisin sen olevan huonoa, tai köyhtymistä.

    Kulttuuri löytää uusia ilmenemistapoja; kuvallisia ja digitaalisia, tai sitten jotain aivan muita.

    – Siitä pitää huolehtia, ettei kulttuuri ja taiteellinen toiminta tyrehdy, mutta ne voivat hakea ihan uusia muotoja. Se hakee niitä väkisinkin, se on jo menossa jonnekin.

    Aleksis Kiven merkityksestä voi olla kiinnostunut, vaikka ei jaksaisi ikinä lukea yhtään hänen kirjoittamaansa kirjaa. Ja Aleksis Kivi on merkittävä, vaikka ei ikinä miettisi hänen merkitystään.

    Kivi herätti suomen kielen halvaantuneesta tilasta 300 vuoden unen jälkeen, ja teki suomesta kulttuurikielen.

    – Me kaikki hengitämme Aleksis Kiven ilmaa, vaikka emme tietäisi hänestä mitään. Ihan kuin Shakespeare, hän elää kaikissa, jotka suomea puhuvat.

    Ja lukea kannattaa, mutta vain, jos huvittaa.

    – Jos ihminen lukee, sen pitää rakastaa sitä lukemista. Jollei näin ole, sen pitää tehdä jotain muuta kivaa.

    Tiesitkö tämän martoista? – Valkoiset saivat 1918 avukseen sotamarttoja, sata vuotta myöhemmin martat marssivat Pride-kulkueessa

    Tiesitkö tämän martoista? – Valkoiset saivat 1918 avukseen sotamarttoja, sata vuotta myöhemmin martat marssivat Pride-kulkueessa


    1Marttaliikkeen perustaja, koulunjohtaja Lucina Hagman.On suurempi koti -kirja / OtavaMartat perustettiin taistelemaan venäläistämistä vastaan – asialla kaupunkilaissivistyneistöHelsinkiläinen koulun johtajatar Lucina Hagman oli aktiivinen...

    1Marttaliikkeen perustaja, koulunjohtaja Lucina Hagman.On suurempi koti -kirja / OtavaMartat perustettiin taistelemaan venäläistämistä vastaan – asialla kaupunkilaissivistyneistö

    Helsinkiläinen koulun johtajatar Lucina Hagman oli aktiivinen naisasianainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hagman huolestui viesteistä, joita hänen karjalaiset opettajakollegansa lähettivät pääkaupunkiin. Venäläisten vaikutus oli vahvistunut ja Suomen autonomia kaventunut vuonna 1899 keisari Nikolai II:n julistaman Helmikuun manifestin myötä. Karjalassa sivistyneistö huolestui siitä, että vähävaraisten perheiden jäsenet olivat alttiita venäläistämistoimille. Hagman päätteli, että köyhään väkeen voisi vaikuttaa parhaiten perheenemäntien kautta, heitä sivistämällä. Kodinhoitoon keskittyvän yhdistyksen kautta voisi vaalia suomalaista kulttuuria herättämättä venäläisviranomaisten huomiota. Innostavana puhujana tunnettu Hagman perusti ystävänsä Alli Nissisen kanssa Sivistystä kodeille -järjestön, jonka nimettiin pian uudelleen Raamatun ahkeran naisen perikuvan, Martan, mukaan.

    Helsingin yliopiston dosentti, historiantutkija Ville Jalovaara on kirjoittanut marttojen yhteiskunnallista ulottuvuutta valottavan historiikin On suurempi koti. Nimi viittaa marttojen ajatukseen siitä, että koti on yhteiskunnan ydin ja yhteiskunta puolestaan on kaikkien suomalaisten suuri koti.

    2Harvinainen kuva sotamartoista reppuineen.Museovirasto / OtavaSotamartat

    Suomen itsenäistyttyä martat joutuivat yhteiskunnallisen turbulenssin silmään. Järjestö valitsi vuonna 1918 puolensa ja se oli valkoinen.

    Karjalassa perustettiin Vaasan valkoisen hallituksen myötävaikutuksella sotamarttaorganisaatio. Punaisten riveihin astui aseistettuja naisia, mutta valkoisten puolella heitä ei nähty. Sotamartat auttoivat valkoisten sotaponnistuksissa toimimalla sanitääreinä ja auttamalla hädänalaisia koteja.

    Marttojen avulla mustamaalattiin venäläisiä, joiden väitettiin muun muassa levittävän tauteja.

    Ville Jalovaara kiinnostui sotamartoista kirjoittaessaan marttahistoriikkia.

    – Sisällissotaa on viime vuosina tutkittu paljon, mutta sotamartat ovat jääneet kokonaan pimentoon. Tätä tekisi mieli vielä penkoa myöhemmin, Jalovaara sanoo.

    Sisällissodan jälkeen sotamartat katosivat. Toimintaa jatkoi 1919 perustettu Lotta Svärd -järjestö. Sen jäsenet osallistuivat sotatoimiin talvi- ja jatkosodassa.

    Lotta-järjestö nakersi marttojen jäsenmäärää. Toisaalta monet naiset toimivat sodan aikaan molemmissa järjestöissä. Lotta Svärd -järjestö kiellettiin vuonna 1944 valvontakomission määräyksestä.

    3Ensimmäiset naiskansanedustajat ryhmäkuvassa vuonna 1907.Helsingin kaupunginmuseo / OtavaPonnahduslauta politiikkaan

    Marttaliitto on profiloitunut epäpoliittiseksi järjestöksi, vaikka järjestön alku olikin mitä poliittisin. Perheiden hyvinvointi oli marttojen ase, sillä terveellinen ravinto, puhtaus ja sairauksien ehkäisy olivat keinoja kasvattaa suomalaisista vahvoja ja terveitä yksilöitä. Martta-aatteen mukaan he pystyisivät näin palvelemaan yhteiskuntaa ja täyttämään siten kansalaisvelvollisuutensa paremmin.

    Marttayhdistyksen alkuperäinen nimi Sivistystä kodeille osoittautui huonoksi. Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin kerrotaan henkilökohtaisesti puuttuneen asiaan. Rahvaan- ja työväennaisten sivistämistä pidettiin liian epäilyttävänä, kukaties jopa vallankumouksellisena toimintana, jota ei voitu sallia, kertoo Ville Jalovaara On suurempi koti -kirjassaan.

    Raamatullinen Martta toimi sumuverhona paremmin ja marttojen annettiin toimia suomalaisen kulttuurin ylläpitäjinä perheiden hyvinvointia lisäämällä.

    Marttajärjestön johtohahmot katsoivat kansaa ylhäältä alas. Heillä oli itsellään ajan naisille harvinaista korkeampaa sivistystä ja koulutusta. Siitä he halusivat ammentaa kansalle neuvoja ja opastusta.

    Lucina Hagman oli monella tapaa radikaalikin aatteissaan. Hän taisteli paitsi venäläistämistä vastaan myös tyttöjen koulutuksen, prostituution kieltämisen ja tehtaissa työskentelevien naisten aseman kohentamisen puolesta. Hagman ja muut valistuneet naisasianaiset edistivät myös raittiusaatetta.

    Yhteiskunnallinen aktivisuus nosti marttaliikkeen voimahahmoja yhteiskunnan portailla ja vuonna 1905 Marttayhdistys otti jo kantaa naisten äänioikeuden puolesta.

    Ensimmäisissä eduskuntavaaleissa parlamenttiin valittiin yhdeksäntoista naista. Heidän joukossaan olivat Nuorsuomalaiseen Puolueeseen kuuluneet Marttayhdistyksen perustajäsenet Lucina Hagman ja Alli Nissinen sekä Ruotsalaisen Kansanpuolueen jäsen Dagmar Neovius.

    Martoissa on myöhemminkin vaikuttanut politiikassa menestyneitä henkilöitä, kuten kaksi vuosikymmentä kansanedustajana ja Ahon hallituksen ministerinä toiminut Tytti Isohookana-Asunmaa.

    4Martta esittelee kahvipaketeista tehtyjä pakastepusseja vuonna 1963.On suurempi koti -kirja / OtavaPerhemartat hulluna vuonna vuonna 1968

    Marttojen toiminnassa auttaminen ja opastaminen ovat olleet punaisena lankana alusta asti. Aluksi toiminta oli täysin vapaaehtoisten varassa, mutta jo varhain marttoihin palkattiin neuvojia ja konsulentteja, joiden tehtävänä oli perehtyä ammattimaisesti puutarhan ja eläinten hoitoon ja moniin maaseudulla vaadittaviin kodin tehtäviin.

    Marttojen ideologia perustui siihen, että nainen vastaa paitsi kotitöistä myös kodin hengestä. Hän pitää ojennuksessa lapset, piiat ja rengit. Mies oli toki perheen pää, mutta marttaemäntä piti omalla napakalla otteellaan myös miehen kaidalla tiellä ja erossa viinaksista. Hyvän hengen luominen kotiin oli yksi perheenäidin haastavimmista tehtävistä.

    Martat halusivat kotityölle arvostusta. Siihen ei kuitenkaan pyritty niin, että työt olisi jaettu naisten ja miesten kesken tasan, vaan niin, että kotityön profiilia pyrittiin parantamaan valistuksen, jopa tieteen keinoin. Ajateltiin, että naisen työsarka helpottuu ja aikaa jää muullekin toiminnalle, kun työtä tehostetaan ja sitä helpotetaan erilaisilla koneilla ja välineillä.

    Jo 1950-luvulle tultaessa ajatus koneena toimivasta kotiäidistä alkoi hämmentää, sillä naiset suuntasivat yhä enemmän töihin kodin ulkopuolelle. Suurempi murros naisten työelämään osallistumisessa oli käsillä 1960-70-lukujen taitteessa. Päivähoito, sen tarpeellisuus ja eettisyys keskusteluttivat. Lopulta martatkin taipuivat vaatimaan hyvää päivähoitoa. Kotitöiden jakamisen aika tuli myöhemmin.

    Sanotaan, että maailma ei ollut enää entisensä vuoden 1968 jälkeen. Muutoksen tuulet puhalsivat myös Suomessa. Opiskelijat kapinoivat ja poliittinen viisari värähti voimallisesti vasemmalle.

    Erikoista kyllä juuri 1968 martat saavuttivat jäsenmäärässään ennätyslukeman, liki 100 000 jäsentä.

    – Monet suomalaiset olivat väsyneitä politiikan myllerrykseen. He etsivät ehkä martoista vakautta. He ajattelivat, että martat eivät ole ensimmäisenä kiipeämässä barrikadeille vaatimaan vallankumousta, kertoo On suurempi koti -kirjan kirjoittaja Ville Jalovaara.

    Suomi teollistui ja kaupunkilaistui monia Euroopan maita hitaammin, mutta 1970-luvulla muutos oli jo totta. Käsitys perheestä muuttui samalla. Äidit lähtivät töihin, lapset saivat avaimen kaulaan ja leikkivät lähiöiden kerrostalojen pihoilla. Kotiapua ei enää ollut varaa eikä oikein sopivaakaan palkata.

    Kodin toimia helpottamaan oli tullut koneita ja hiljalleen isätkin saatiin osallistettua.

    5Martat Pride-kulkueessa. Edessä oikealla toinen on Martta-liiton pääsihteeri Marianne Heikkilä perunteisessä martta-puvussa.On suurempi koti -kirja / OtavaKoti-uskonto-isänmaa ja lopulta tasa-arvoinen avioliittolaki

    Marttojen pitkä kokemus suomalaisten perheiden parissa on tuonut järjestölle sananvaltaa perheitä koskevissa päätöksissä. Martoilta on pyydetty lausuntoja niin avioliittolain uudistuksesta kuin samaa sukupuolta olevien avioliitostakin.

    Avioliittolaki uudistettiin 1980-luvun alussa ja tuolloin marttajärjestö kallistui kannattamaan puolisoiden tasa-arvoa sekä yhtäläisiä oikeuksia ja velvollisuuksia. Avioeron myöntämiseen toivottiin harkinta-aikaa, mutta syyllisyysperiaatteesta haluttiin luopua.

    Marttaliitolla oli yhä siteensä kirkkoon, eikä liitto kannattanutkaan esitystä kirkon vihkimispoikeuden poistamisesta, vaan kannatti avioliittotoimikunnan esitystä säilyttää mahdollisuus valita joko siviili- tai kirkollinen vihkiminen.

    Perhe-elämää neuvovassa sävyssä käsittelevät kirjoitukset loppuivat 1980-luvulla hiljalleen marttojen Emäntälehti-julkaisussa. Samoin lakkasi moralisointi naisten työssäkäynnistä ja lasten päivähoidosta. Kotitöidenkin osalta martat höllensivät esiliinannauhojaan. Naiset olivat nyt koulutettuja, heistä 70% oli kiinni työelämässä ja palkkatasokin oli kohonnut niin, ettei mies enää ollut perheen pääelättäjä. Tästä pääteltiin, että kotityötkin on syytä jakaa tasaisemmin.

    Marttojen maailma aukeni nopeasti uusille ajatuksille ja 1990-luvulla liitto liputti jo samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeuden puolesta. Vuonna 2017 pieni ryhmä marttoja osallistui Helsingin Pride-kulkueeseen. Marttojen banderollissa luki “Hyvä arki kuuluu kaikille”.

    6ProMartat-yhdistys kokeilee CrossFit-jumppaa. Etualalla yhdistyksen jäsen Elina Sydänmaalakka.Antti Haanpää / YleNykymartat menevät CrossFit-salille ja kokkaavat thaimaalaista

    Marttajärjestö on edelleen voimissaan, vaikka yhteiskunta on sen ympärillä muuttunutkin. Koti ja perhe ovat silti edelleen yhteiskunnan ytimessä, vain monimuotoisempina kuin koskaan.

    Marttaliittoa juotsaa nyt pääsihteeri Marianne Heikkilä ja se keskittyy hyvän arjen edistämiseen. Heikkilä sanoo tavoittelevansa tasa-arvoa, suvaitsevaisuutta, globaalia vastuuta ja kestävää kehitystä. Niin marttojen kuin monien muidenkin järjestöjen toimintaan on vaikuttanut ympäristöahdistus. Sen kimppuun martat aikoo heittäytyä seuraavaksi.

    Perhe-elämän haasteet ovat edelleen läsnä yhteiskunnassa. Nyt murheenkryyneinä ovat muun muassa perheiden eriarvoistuminen, työ- ja vapaa-ajan tasapaino ruuhkavuosina tai vaikkapa vanhustenhoito.

    Yhdessä tekeminen ja kotoilu ovat nousseet megatrendeiksi, joihin marttatoiminta sopii hyvin. Moni marttaliittoon kuuluva marttayhdistys käy kokeilemassa erilaisia yhteisen tekemisen muotoja.

    Martoilla on ollut 1930-luvulta lähtien oma asu. Marttapuvun suunnitteli tekstiilitaiteilija Eeva Saurio. Asu toimi edustusasuna naisille, joiden vaatevarasto oli työvaatepainotteinen. Puku oli helppo vetää ylle, kun lähti marttailtaan tapaamaan muita. Puvun tarkoituksena oli myös osoittaa, että martoissa kaikki oli tasa-arvoisia mökin miinasta ruustinnaan.

    Asua muodistettiin jo 1980-luvulla ja 2010 järjestöasut uusittiin kangasta myöten. Uudet asut ovat Aalto-yliopiston Taideteollisen korkeakoulun opiskelijoiden suunnittelemat ja niistä löytyy paita myös miehille.

    Marttoja on Suomessa vuonna 2019 noin 50 000.

    The New York Times: Useat naiset syyttävät laulaja Ryan Adamsia hyväksikäytöstä – Adams pyysi anteeksi ja arvosteli artikkelia epätarkaksi

    The New York Times: Useat naiset syyttävät laulaja Ryan Adamsia hyväksikäytöstä – Adams pyysi anteeksi ja arvosteli artikkelia epätarkaksi


    Seitsemän naista syyttää muusikko Ryan Adamsia hyväksikäytöstä. Asiasta kertoi keskiviikkona sanomalehti The New York Times. Naiset kertoivat lehdelle, että 44-vuotias Adams tarjoutui auttamaan heitä heidän musiikkiurillaan. Naisten mukaan...

    Seitsemän naista syyttää muusikko Ryan Adamsia hyväksikäytöstä. Asiasta kertoi keskiviikkona sanomalehti The New York Times.

    Naiset kertoivat lehdelle, että 44-vuotias Adams tarjoutui auttamaan heitä heidän musiikkiurillaan. Naisten mukaan Adams alkoi lähennellä heitä seksuaalisesti.

    20-vuotias muusikkonainen kertoi, että Adams kävi hänen kanssaan sopimattomia keskusteluja, kun hän oli 15–16-vuotias. Naisen mukaan Adams myös paljasti sukuelimensä hänelle videopuhelun välityksellä.

    Adamsin asianajaja Andrew Brettler kiisti naisen syytökset.

    – Herra Adams yksiselitteisesti kiistää, että hän olisi ikinä ottanut osaa sopimattomaan seksuaaliseen viestintään netissä sellaisen henkilön kanssa, jonka hän tiesi olevan alaikäinen, Brettler sanoi.

    Adamsin ex-vaimo, laulaja-näyttelijä Mandy Moore sanoi, että Adams harjoitti henkistä väkivaltaa häntä kohtaan koko heidän avioliittonsa ajan. Pariskunnan avioero astui voimaan vuonna 2016.

    – Musiikki oli hallintakeino hänelle, Moore sanoi The New York Timesille.

    Laulajan mielestä artikkelin faktoissa vikaa

    Lehden artikkelin julkaisun jälkeen Adams otti kantaa asiaan viestipalvelu Twitterissä.

    – En ole täydellinen mies ja olen tehnyt monia virheitä. Pyydän syvästi ja varauksettomasti anteeksi kaikilta, joita olen koskaan tahattomasti loukannut, Adams kirjoitti.

    Adams jatkoi toisessa tviitissä, että artikkelin maalama kuva on hänen mielestään järkyttävän epätarkka. Hänen mukaansa juttu sisältää yksityiskohtia, jotka ovat liioiteltuja tai täysin vääriä.

    – En koskaan olisi epäsopivassa vuorovaikutuksessa sellaisen henkilön kanssa, jonka uskon olevan alaikäinen.

    Adams aloitti musiikkiuransa Whiskeytown-bändissä. Hän julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Heartbreaker vuonna 2000. Hän on ollut ehdolla Grammy-palkinnon saajaksi seitsemän kertaa.

    Tuottajana ja lauluntekijänä Adams on työskennellyt monien musiikkitähtien kuten Willie Nelsonin ja Norah Jonesin kanssa.

    Aki Kaurismäki luopuu taiteen akateemikon arvonimestä: Protesti hallituksen metsä- ja kaivospolitiikkaa vastaan

    Aki Kaurismäki luopuu taiteen akateemikon arvonimestä: Protesti hallituksen metsä- ja kaivospolitiikkaa vastaan


    Elokuvaohjaaja Aki Kaurimäki luopuu taiteen akateemikon arvonimestä. Hän kertoo tiedotteessaan, että päätös on protesti hallituksen harjoittamaa metsä- ja kaivospolitiikkaa vastaan. Tasavallan presidentille lähettämässään kirjeessä...

    Elokuvaohjaaja Aki Kaurimäki luopuu taiteen akateemikon arvonimestä. Hän kertoo tiedotteessaan, että päätös on protesti hallituksen harjoittamaa metsä- ja kaivospolitiikkaa vastaan.

    Tasavallan presidentille lähettämässään kirjeessä Kaurismäki kirjoittaa metsäpolitiikasta kärkevästi:

    "Hallitus on kymmenien asiantuntijoiden varoituksista huolimatta nostanut Suomen vuotuiset metsähakkuut kestämättömälle tasolle, joka toteutuessaan pienentää metsien hiilinielut kuudesosaan nykyisestä."

    "Ainoana perusteena tälle on se, että selluloosan, joka on puutavaran alin mahdollinen jalostustaso, hinta on Kaukoidän maiden kasvavan pehmopaperin kysynnän vuoksi korkealla."

    Myös harjoitettu kaivospolitiikka saa Kaurismäeltä täyslaidallisen.

    Hän kritisoi sitä, että hallitus ei uudista kaivoslakia, joka Kaurismäen sanoin "sallii minkä tahansa ulkomaisen kaivosjätin tehdä valtauksen mihin tahansa Suomen maaperällä ja luvan saatuaan hyödyntää kaivamiaan malmeja ja mineraaleja ilman minkäänlaista verotusta Suomen valtion taholta ja sen tehtyään halutessaan käytännössä jättää pilatun maiseman ja saastuneet järvet veronmaksajien hoidettavaksi."

    Kaurismäki tiivistää näkemyksensä kaivospolitiikasta lyhyesti näin: "maa on myynnissä, vähiten tarjoavalle.”

    Taiteen akateemikko on korkea-arvoinen arvonimi, jonka tasavallan presidentti myöntää ansioituneelle taiteentekijälle. Kaurismäki sai arvonimen vuuonna 2008.

    Taiteen akateemikkoja voi olla kerralla yksitoista ja määrä oli tätä ennen täynnä. Kaurismäen luopuminen vapauttaa siis yhden akateemikkopaikan taiteen kentällä.

    Protesti ei ole Kaurismäen ensimmäinen. Hän on ottanut aiemminkin kantaa palkintojensa tai arvonimiensä kautta.

    Kaurismäki muun muassa kieltäytyi vuosituhannen alussa Taideteollisen korkeakoulun kunniatohtorin arvosta, koska arvonimi annettiin tuolloin myös turkiksia myyneen Marimekon toimitusjohtajalle Kirsti Paakkaselle

    Hän boikotoi myös New Yorkin elokuvafestivaaleja tukeakseen iranilaisohjaajaa, joka ei ollut saanut viisumia festivaaleille päästäkseen.

    Kaurismäen elokuva Mies vailla menneisyyttä oli ehdolla parhaan ulkomaisen elokuvan Oscariksi vuonna 2002, mutta ohjaaja kieltäytyi osallistumasta gaalaan vastalauseena Yhdysvaltain käymälle Irakin sodalle. Seuraava elokuva Laitakaupungin valot oli puolestaan valittu Suomen Oscar-ehdokkaaksi vuonna 2006, mutta vastalauseena Yhdysvaltain silloiselle politiikalle Kaurismäki ilmoitti ettei halua olla ehdolla.

    Suuri journalistipalkinto -ehdokkaat julki – Ylen Sara Rigatellin juttu seksuaalisesta häirinnästä elokuva-alalla ehdolla vuoden jutuksi

    Suuri journalistipalkinto -ehdokkaat julki – Ylen Sara Rigatellin juttu seksuaalisesta häirinnästä elokuva-alalla ehdolla vuoden jutuksi


    Bonnierin Suuren journalistipalkinnon voittajaehdokkaat on julkistettu. Palkintoja jaetaan neljässä kilpailukategoriassa, joita ovat vuoden juttu, vuoden journalistinen teko, vuoden kirja sekä vuoden journalisti. Palkinnon perusteena on merkittävä...

    Bonnierin Suuren journalistipalkinnon voittajaehdokkaat on julkistettu. Palkintoja jaetaan neljässä kilpailukategoriassa, joita ovat vuoden juttu, vuoden journalistinen teko, vuoden kirja sekä vuoden journalisti.

    Palkinnon perusteena on merkittävä journalistinen teko edeltäneen vuoden aikana. Jokaisen palkinnon rahallinen arvo on 7 500 euroa.

    Katso kaikki ehdokkaat täällä

    Kaikki voittajaehdokkaat ja perustelut Suuren journalistipalkinnon sivuilla.

    Ylen A-studion toimittaja Sara Rigatellin juttu professori Lauri Törhöseen kohdistuneista ahdistelusyytöksistä on ehdolla vuoden jutuksi.

    Yle"Luottamuksen saavuttaminen on tärkein ja vaikein juttu"

    Elettiin vuoden 2018 alkua, ja keskustelu seksuaalisesta häirinnästä kävi kuumana. Varsinkin elokuva-alalta kuului huhuja epäasiallisesta käytöksestä.

    Ylen A-studion toimittaja Sara Rigatelli sai tehtäväkseen tarkistaa huhuja. Siitä alkoi intensiivinen kolmen – neljän viikon työrupeama, jonka aikana ei työtunteja laskettu ja haastatteluja tehtiin lähes mihin vuorokauden aikaan tahansa.

    – Ei ollut läpihuutojuttu saada jutussa haastateltuja esiintymään nimellään ja kasvoillaan. Kaikessa henkilölähteisiin nojaavassa journalismissa luottamuksen saavuttaminen on tärkein ja vaikein juttu.

    Rigatelli käyttikin paljon aikaa saadakseen haastateltavien luottamuksen. Hän haluaa vielä kerran kiittää kaikkia jutun tekemiseen osallistuneita naisia.

    – Vaatii tosi paljon rohkeutta käydä valta-asemissa olevia ja valtionpalkittuja henkilöitä vastaan. Kannattaa muistaa, että tällaisista asioista avautuvilla henkilöillä ei ole pelkästään voitettavaa.

    Sara Rigatelli koki, että asian arkaluontoisuudesta ja vaikeudesta huolimatta hänellä oli työn alla juttu, joka vaan piti tehdä. Jos vaikeista asioista ei puhuta, mikään ei muutu.

    Rigatelli on tyytyväinen oman ja kollegoiden aiheesta kirjoittamien juttujen aikaansaamiin muutoksiin elokuva-alan työkulttuurissa. Kulttuuriministeri teetti selvityksen alan epäasiallisista käytännöistä ja elokuvasäätiö alkoi kiinnittää huomiota turvalliseen ja häirinnästä vapaaseen työympäristöön.

    – Moni elokuva-alalla työskentelevä nainen kertoi, että alalla on käynnistynyt historiallinen muutos. Ja jos on voinut olla mukana käynnistämässä tällaista muutosta, niin sehän motivoi jatkamaan tätä työtä, jotta maailmasta saataisiin lisää vääryyksiä loppumaan.

    Ehdokkaana myös Suomen oikeusvaltio

    Seksuaalista häirintää elokuva- ja teatterialalla käsittelevän uutisen lisäksi vuoden jutuksi on ehdolla Urheilulehden toimittajien Marika Lehdon, Mikko Marttisen, Tuomo Heitin ja Petri Lahden reportaasi joukkuevoimistelun valmennuskulttuurin varjopuolista sekä Tekniikan Maailman toimittajien Velimatti Honkasen, Jari Kujalan ja Aimo Niemen juttu VW-konsernin autojen vaarallisesta turvavyöviasta.

    Vuoden journalistiseksi teoksi ehdolla ovat Helsingin Sanomien Land of Free Press -kampanja, joka nosti esille lehdistönvapauden merkityksen Donald Trumpin ja Vladimir Putinin Helsingin huippukokouksen alla, Haaga-Helian koululaisten medialukutaitoa vahvistanut Faktana kiitos! -kiertue sekä vastuullisia toimittajien suojeleva ja valejournalismin tuomitsevat suomalainen oikeusvaltio.

    Vuoden kirja -ehdokkaat ovat Juha Itkosen Ihmettä kaikki, Minna Rytisalon Rouva C ja Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin.

    Vuoden journalistiksi ovat ehdolla Suomen Kuvalehden toimittaja Vappu Kaarenoja, freelancer-piirtäjä Ville Ranta ja Helsingin Sanomien toimittaja Teppo Sillantaus.

    Naiset elokuva-alalla kertovat professori Lauri Törhösen vuosia jatkuneesta ahdistelusta – "Häirinnästä tuli sukupolvikokemus"

    Älä tuhoa uraasi kertomalla raiskauksesta, teatteriopettaja varoitti – vasta #metoon myötä tajusin, miksi vaikeneminen oli väärin

    Pelit ovat jo niin realistisia, että ne tarvitsevat omat vaatesuunnittelijansa: Näin Heli Salomaa puki Remedyn odotetun Control-pelin hahmot

    Pelit ovat jo niin realistisia, että ne tarvitsevat omat vaatesuunnittelijansa: Näin Heli Salomaa puki Remedyn odotetun Control-pelin hahmot


    Jossakin New Yorkin kätköissä sijaitsee jättiläismäinen pilvenpiirtäjä, jonka ympärillä leijuu arvoituksellinen, tummanpuhuva ja hieman pahaenteinen ilmapiiri. Rakennus on arkkitehtuuriltaan jylhän brutalistinen ja se muuttaa alati muotoaan:...

    Jossakin New Yorkin kätköissä sijaitsee jättiläismäinen pilvenpiirtäjä, jonka ympärillä leijuu arvoituksellinen, tummanpuhuva ja hieman pahaenteinen ilmapiiri. Rakennus on arkkitehtuuriltaan jylhän brutalistinen ja se muuttaa alati muotoaan: sen seinät kasvavat ja kutistuvat, siihen ilmestyy jatkuvasti uusia tiloja, uusia maisemia, uusia maailmoja.

    Rakennuksessa, jonka nimi on Oldest House, toimii Federal Bureau of Control, salaperäinen valtiollinen organisaatio ja virasto. Sen tehtävänä on tutkia ja tarkkailla yliluonnollisia voimia.

    Remedyn Control-peliä Remedy

    Oldest Houseen on eksynyt myös paranormaalin menneisyytensä kanssa kamppaileva Jesse Faden, joka on lähtenyt etsimään vastauksia itseään askarruttaviin kysymyksiin. Jesse, joka on hoikka nuori nainen, on pukeutunut sinisävyiseen lyhyeen nahkatakkiin, farkkuihin ja matalakorkoisiin nauhallisiin kenkiin. Vaatetusta leimaa helppo tunnistettavuus, käytännöllisyys, katu-uskottavuus ja lievä kuluneisuus.

    – Oldest Housessa kaikilla on tietynlainen pukukoodi, jota he noudattavat. Heillä on mittatilauspuvut ja he käyttävät laadukkaita materiaaleja. Jessellä taas on nahkarotsi, farkut ja trikoopaita, eli tässä on luotu tarkoituksellista kontrastia. Jesse on ulkopuolinen ja tämä tulee selvästi esille materiaalien ja vaatteiden kautta, pukusuunnittelija Heli Salomaa kertoo.

    Controlin päähahmo Jesse Faden, jota peliin on näytellyt Kauniit ja rohkeat -tähti Courtney Hope. Remedy

    Salomaa on ollut mukana muun muassa Max Paynesta ja Quantum Breakista tunnetun Remedyn tänä vuonna julkaistavan Control-pelin tuotantovaiheissa alusta lähtien, ja juuri hän on suunnitellut Jessen vaatteet. Myös Controlin muu pukusuunnittelu on ollut Salomaan vastuulla.

    – Pelissä vaatteilla ilmaistaan esimerkiksi ikää, asemaa, luonnetta, sosiaalista statusta, ympäristöä sekä olosuhteita. Vaatetuksen pitää pystyä kertomaan tämä kaikki nonverbaalisesti, Salomaa luettelee.

    Heli Salomaan Controliin suunnittelemia vaatteita. Jussi Mankkinen / Yle Pukusuunnittelija huomaa nolot vaatemokat

    Taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston pukusuunnittelun linjalta valmistunut Heli Salomaa on suunnitellut pukuja jo vuosikymmenen ajan erilaisiin näytelmiin, konsertteihin, musiikkivideoihin, VR-tuotantoihin ja nyt siis myös peleihin.

    Salomaa on itse ollut nuorempana innokas pelaaja, ja vaatteiden suunnittelu digitaalisille pelihahmoille kummitteli mielessä kauan.

    – Vuosituhannen vaihteessa kuvioihin astui Diablo II -peli, jota pelasin paljon tuohon aikaan. Sen pikseleistä pystyi erottamaan, että hahmoilla on jonkinlaisia vaatteita päällä. Kaikki lähti liikkeelle ajatuksesta, että joku on varmaan nämäkin suunnitellut, mutta siinä vaiheessa tekniikka ei vielä ollut tarpeeksi pitkällä, jotta pukusuunnittelijoita olisi tällaisiin töihin tarvittu.

    Nyt tilanne on toinen.

    Control sijoittuu jylhän brutalistisiin maisemiin. Remedy

    Salomaa pestattiin Remedylle vuonna 2016, ja hän on ollut mukana Controlissa koko tuotannon ajan. Esimerkiksi Rockstar Games -rypäs ja muutama muu pelifirma on työllistänyt aiemmin pukusuunnittelijoita, mutta vain tietyille jaksoille. Tässä mielessä Salomaan kokonaisvaltainen Remedy-pesti on koko maailman peliteollisuuden mittakaavassa poikkeus.

    – Me olemme realismin lisääjiä. Nykytekniikka mahdollistaa todella korkealaatuista todellisuuden kuvaamista, ja jos pelissä esitetään jokin pukurakenteellinen asia virheellisesti, se voi pistää nopeasti silmään. Luulen, että vähitellen on myös ryhdytty hahmottamaan sitä tosiasiaa, että pukutuotannollisesti pelit ja elokuvat alkavat olla hyvin lähellä toisiaan, Heli Salomaa sanoo.

    Yksityiskohta Jesse Fadenin käyttämän nahkatakin fyysisestä versiosta. Jussi Mankkinen / Yle

    Controliin Salomaa on tehnyt vaatteita kahdella eri metodilla. Ensin hän on piirtänyt ja luonut pukulähtöistä konseptitaidetta. Tämän jälkeen hän on joko valmistanut asun digitaalisesti MarvelousDesigner -3D-ohjelmalla tai vienyt konseptin ompelijalle, joka on työstänyt ihkaoikean fyysisen vaatteen.

    Vaate, esimerkiksi Jesse Fadenin (jota peliin on muuten näytellyt Kauniista ja rohkeista tuttu Courtney Hope) nahkatakki, on asetettu mallinuken päälle pyörivälle alustalle ja siitä on otettu satakunta valokuvaa kaikista mahdollisista kulmista. Tämän jälkeen vaatteesta saadusta datasta on koostettu digitaalinen 3D-malli.

    – Värjäsin Jessen takkia varten useita nahkapaloja käsin – pohdimme, kallistuisimmeko vihreän vai sinisen sävyihin.

    Sininen voitti. Se näytti pelissä paremmalta.

    Remedyn Control-peliä RemedyTekniikka rajoittaa mielikuvitusta

    Toisin kuin oikean ihmisen kohdalla, digitaalisen hahmon kanssa ei tarvitse tehdä kompromisseja vaikkapa vaatteiden käyttömukavuuden suhteen, mutta pelimaailmassakin on omat haasteensa.

    Etenkin tekniikka saattaa asettaa rajoituksia sille, millaisia asuja pelihahmoille voi suunnitella. Kiperiä tilanteita syntyy, kun vaatetta ryhdytään animoimaan ja se pistetään liikkumaan.

    – Ihan alussa esimerkiksi kokeilimme Jesselle leveälahkeisia housuja. Meille selvisi kuitenkin nopeasti, että vaikka hahmon kävely oli sulavaa, tällaisten housujen simulaatio ei sitä ollut. Hamekaan ei ollut hyvä ratkaisu: kyseessä on kuitenkin toiminnallinen hahmo, eikä hame olisi pysynyt siinä vauhdissa mukana, Heli Salomaa toteaa.

    Ongelmia saattaa syntyä myös materiaalivalintojen kohdalla.

    – Pörröisiä ja läpikuultavia materiaaleja on tekstuuriensa puolesta vaikeaa ilmaista aidonnäköisesti, kun taas hulmuavat vaatteet vievät todella paljon prosessointitehoja. Tämä kaikki pitää tietenkin ottaa huomioon digitaalisessa toteutuksessa.

    Remedyn Control-peliä ja ilmassa leijuvia NPC-hahmoja. Remedy

    Control-peli sijoittuu nykyaikaan, mutta Federal Bureau of Control -viraston laitteisto ja myös vaatetus nojaa menneeseen. Heli Salomaa on ammentanut vaatteisiin inspiraatiota etenkin virastotalon brutalistisesta arkkitehtuurista ja geometrisestä maailmasta, raskaista ja jylhistä rakenteista.

    – Pelin lähtökohtana on, että kaikki on hyvin arkkityyppistä ja virallista, mikä tarkoittaa isoa määrää suoria housuja ja kauluspaitoja, etenkin NPC-hahmojen kohdalla, Salomaa toteaa.

    Pelin ei-pelattavat NPC-hahmot leijuvat myös usein ilmassa, joten asujen kannalta tämäkin puoli on otettava huomioon.

    – Hahmolla saattaa olla hame päällä, ja siinä tapauksessa pitää miettiä myös alusvaateosastoa.

    Etenkin NPC-hahmojen kohdalla vaatetuksesta on tehty tarkoituksellisesti pikemminkin sukupuoletonta kuin vahvan maskuliinista tai feminiinistä.

    – Omasta mielestäni tällaiset hahmot ovat helpommin lähestyttäviä, Heli Salomaa perustelee ratkaisuaan.

    Muilla hahmoilla sukupuolen ilmaisu on tapauskohtaista.

    Heli Salomaa ja Jesse Fadenin nahkatakki. Jussi Mankkinen / Yle Digitalisoituminen tuo pukusuunnittelijalle töitä

    Maaliskuussa Heli Salomaa suuntaa San Franciscon Game Developers Conferenceen eli GDC-konferenssiin, joka on digitaalisen pelialan merkittävä kansainvälinen kokoontuminen.

    – Menen sinne puhumaan kuluneista parista vuodesta eli siitä, kuinka minut pukusuunnittelijana integroitiin Controlin hahmosuunnitteluprosessiin. Esittelen tuotantolinjoja ja metodeja, joita pelin tiimoilta olemme toteuttaneet.

    Heli SalomaaJussi Mankkinen / Yle

    Salomaan mukaan hänen ammatillaan on hyvät tulevaisuudennäkymät.

    – Kyllähän maailma digitalisoituu koko ajan. Animaatioissa ja elokuvissa on jo kauan ollut digitaalisia hahmoja, joille joku on suunnitellut vaatteet. Omassa koulutusohjelmassani ei aiemmin ollut digitaalista tarjontaa, mutta nyt sellaista alkaa jo olemaan.

    Entäpä jos ajatellaan vaikkapa Controlin päähahmojen vaatteita – synnyttääkö peli mahdollisesti visuaalisia trendejä?

    – Luulen, että pelin hahmoja alkaa näkymään ainakin cosplay-tapahtumissa. Kun katsoo vaikkapa sitä, kuinka suosittu Fortnitesta on muodostunut, niin eiköhän pelaamisen valtavirtaistuessa sieltä ala tulla myös vaatetrendejä lävitse, Heli Salomaa ennustaa.

    Heli SalomaaJussi Mankkinen / Yle

    Remedy julkaisee Controlin tämän vuoden aikana.

    Ruotsin media yltyi kehumaan suomalaisrunoilija Tua Forsströmiä, joka valittiin ensimmäisenä suomalaisena Ruotsin akatemiaan

    Ruotsin media yltyi kehumaan suomalaisrunoilija Tua Forsströmiä, joka valittiin ensimmäisenä suomalaisena Ruotsin akatemiaan


    Suomenruotsalaisen runoilijan Tua Forsströmin valinta Ruotsin akatemiaan on saanut ruotsalaismedioissa kiittävän vastaanoton. – Tua Forsströmin valinta on paras, jonka Akatemia on tehnyt pitkään aikaan, arvioi sanomalehti Dagens Nyheterin...

    Suomenruotsalaisen runoilijan Tua Forsströmin valinta Ruotsin akatemiaan on saanut ruotsalaismedioissa kiittävän vastaanoton.

    – Tua Forsströmin valinta on paras, jonka Akatemia on tehnyt pitkään aikaan, arvioi sanomalehti Dagens Nyheterin kulttuuritoimituksen päällikkö Björn Wiman.

    Kehuja saa paitsi Forsströmin kirjallinen tuotanto, myös se, että Akatemiaan valittiin nainen – ja suomenruotsalainen.

    – On ollut groteskia, että Johan Ludvig Runebergin, Edith Södergranin, Tove Janssonin ja Kjell Westön kielellinen ympäristö on ollut näkymättömissä instituutiossa, jonka pitää heijastaa sitä, mikä on suurenmoisinta ruotsinkielisessä kirjallisuudessa, Wiman kirjoittaa DN:ssä.

    – Viimeinkin suomenruotsalainen kirjailija ottaa paikan Ruotsin akatemiassa – ja lisäksi palkittu runoilija, jolla on turvallinen etäisyys Arnault'n piireihin, kirjoittaa puolestaan Svenska Dagbladetin kulttuuritoimituksen päällikkö Lisa Irenius.

    Forsström korvaa Akatemiassa runoilija Katarina Frostensonin, jonka epäillään vuotaneen Nobel-voittajien nimiä etukäteen puolisolleen Jean-Claude Arnault'lle. Arnault'ta epäillään laajamittaisesta seksuaalisesta häirinnästä, ja hänet tuomittiin viime vuonna kahdesta raiskauksesta.

    – Jos tuuletan omia yliherkkyyksiäni, voin sanoa, että melko hyvää runoilijaa seuraa tärkeämpi ja parempi, napauttaa Aftonbladetin runokriitikko, runoilija Magnus Ringgren.

    Ruotsin akatemian ulkomailla tunnetuin tehtävä on kirjallisuuden nobelistin valinta, mutta viime vuonna Nobel-palkintoa ei jaettu kohun takia lainkaan.

    "En tiennyt, että suomenruotsalaisia voi valita"

    Forsström on ensimmäinen Suomen kansalainen, joka valitaan Ruotsin akatemiaan. Kun Suomi vielä oli osa Ruotsia, suomalaiset kelpasivat jäseniksi, mutta vuoden 1809 jälkeen suomalaiskirjailijoita ei enää valittu.

    – En tiennyt, että suomenruotsalaisia voi valita. Pitää toivottaa Ruotsin akatemialle onnea, hän on erittäin hieno runoilija, joka kirjoittaa runoutta, joka on sekä helposti lähestyttävää että sofistikoitunutta. Olen tosi iloinen. Suomenruotsalainen kirjallisuus on aina vaikuttanut ruotsalaiseen, sanoo kirjailija ja kirjallisuuskriitikko Eva Ström uutistoimisto TT:lle.

    Tua Forsström kertoi eilen tiistaina Svenska Ylelle odottavansa kovasti Akatemian työhön osallistumista.

    – Meille, jotka työskentelemme ruotsiksi Suomessa, on hieno asia tulla näin kouriintuntuvasti nähdyksi osana ruotsinkielistä kielialuetta, Forsström sanoi.

    Hänen mielestään Akatemia on tehnyt kahden viime kuukauden aikana lähes kaiken mahdollisen tutkiakseen omaa toimintaansa ja korjatakseen, mitä voidaan korjata.

    – Olen todella mielelläni mukana jälleenrakennustyössä ja teen luonnollisesti parhaani, Forsström sanoi.

    Kritiikkiäkin: Missä nuoremmat kirjailijat?

    Forsströmin valinnasta on esitetty kritiikkiä lähinnä siitä näkökulmasta, että Akatemiaan olisi syytä valita myös nuoremman kirjailijapolven edustajia. Forsström on 71-vuotias.

    – On selvää, että puhtaan kirjalliselta kannalta valinta on hyvä, vaikka olenkin sitä mieltä, että ehkä heidän pitäisi löytää joku, joka on vähän nuorempi, rehellisesti sanottuna, sanoo uutistoimisto TT:n haastattelema runoilija Göran Greider.

    – Heidän täytyy myös nuorentua.

    DN:n Wiman pohtii myös sitä, onko Forsströmillä ja muilla uusilla jäsenillä tarpeeksi rohkeutta ja auktoriteettia puuttua Akatemian toiminnassa havaittuihin epäkohtiin.

    – Riskinä on, että Akatemian tämänhetkinen valtablokki sementoi asemansa ja kehittyy jonkinlaiseksi politbyrooksi, Wiman arvioi.

    Aftonbladetin runokriitikko Ringgren kirjoittaa, että Forsströmin omasta teoksesta Tallört (suom. Mäntykukka) löytyy hyvä ohjelma Akatemian jäsenelle:

    "Täytyy olla kärsivällinen ja hermostunut / Täytyy olla palava ja varovainen / Täytyy uskoa olevansa jotakin".

    Lue myös:

    Svenska Yle: Tua Forsström är sprudlande glad över att bli ledamot i Svenska Akademien trots alla skandaler under det senaste året: “Arbetsuppgifterna är sådana som jag intresserar mig allra mest för”

    Tua Forsström Ruotsin akatemiaan historian ensimmäisenä suomalaisena – Korvaa kohun vuoksi lähteneen Frostensonin

    Asta Lepän kolumni: Ajasta ikuisuuteen

    Asta Lepän kolumni: Ajasta ikuisuuteen


    KolumniKolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.> Kaikki kolumnit löydät täältä> Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteinaTänä keväänä moni sellainen ikätoveri, julkkiskin, jonka on ajatellut kuuluvan niin...

    Kolumni

    Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

    > Kaikki kolumnit löydät täältä
    > Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteina

    Tänä keväänä moni sellainen ikätoveri, julkkiskin, jonka on ajatellut kuuluvan niin sanotusti kalustoon, on siirtynyt ajasta ikuisuuteen.

    Se on hieno sanonta, ajasta ikuisuuteen. Täällä me näet olemme, ajassa, tässä päivässä ja toivottavasti huomisessa, mutta ikuisuudella ei ole rajoja.

    Syöpään kuollut kirjailija Henning Mankell kirjoitti pelkäävänsä kuolemassa juurikin ikuisuutta. Elämä oli lyhyt, mutta ikuisuus niin pitkä – tai ei edes sitä.

    Ikuisuus oli aina.

    Arvostaisimmeko elämää ja toisiamme enemmän, jos puhuisimme kuolemasta edes hieman enemmän.

    Kun ihminen kuolee, me muistelemme häntä elävänä, emmekä ajattele hänen kuolemaansa. Emme ajattele häntä kuolleena, vaan katselemme hänestä otettuja valokuvia, jossa hän ei ole ikuisuudessa, vaan ajassa täällä meidän kanssamme.

    Kuolemaa sen sijaan haluaa ajatella hyvin harva.

    Eräiden filosofien mielestä se onkin viisasta, mutta itse mietin, arvostaisimmeko elämää ja toisiamme enemmän, jos puhuisimme kuolemasta edes hieman enemmän.

    Nyt kuolema on siivottu pois ja siirretty sermin taa niin, ettei kenenkään tarvitse nähdä tai kuulla siitä. Tähänkin kirjoitukseen olisi pitänyt kai laittaa ”trigger warning”, ettei kukaan vain ahdistu. Mutta entä jos ihminen ahdistuu juuri siksi, ettei kuolemasta puhuta? Että se on kauempana kuin koskaan ihmiskunnan historiassa?

    Kun oma läheiseni kuoli, järkytys oli käsittämätön – yhtä suuri kuin varsinainen suru. En ollut koskaan aiemmin varsinaisesti ajatellut, että läheiseni – saati sitten minä – joskus aivan oikeasti kuolee.

    Lehtijutuissa kuolema näyttäytyy pikku-uutisina, jossa joku menehtyy nokkakolarissa tai järjettömässä onnettomuudessa, kuten putoamalla siiloon tai puristumalla trukkikuorman väliin, tai sitten maailman toisella puolen luonnonkatastrofissa tai sisällissodassa. Julkkikset menehtyvät ja sitten heitä muistellaan jättiliittein ja erikoisnumeroin. Valokuvissa näkyy korkeintaan muunväristen ihmisten ruumiita pommin tuhoamissa raunioissa. Muutoin kuolleen kuvaamista pidetään häväistyksenä, vaikka vielä isovanhempien kuva-albumista saattaa löytää pieniä mustavalkoisia valokuvia, joissa koko saattoväki tuijottaa avonaiseen arkkuun.

    Kuolleen kasvoja siksi on harva nähnyt, niistä on vain fiktiivisiä toisintoja, jotka ovat peräisin elokuvastudioiden maskeeraajilta ja kirjojen kuvailuista. Kuolleen kasvoihin on sen sijaan harva koskaan katsonut ja harva edes haluaa.

    Ja miksi?

    Tietysti siksi, että pelkäämme omaa kuolemaamme.

    Uskon, että juuri alitajuinen kuolemanpelko luuraa monen sellaisen asian taustalla, joka on nytkin pielessä yhteiskunnassamme.

    Yksi niistä on järjetön nuoruuden palvonta, jonka toinen puoli on tietenkin ikäsyrjintä eli ageismi. Vimman vallassa kaikki ikäiseni yrittävät pysyä ”nuorekkaina”, ostelevat antiage-voiteita ja HIIT-jumppaavat kuin viimeistä päivää.

    Toinen on vanhusten hylkääminen yksinäisyyteen ja heidän huono hoivansa. Tätä mieltä on myös emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä. Hänenkin mielestään vanhusten kohtelu kertoo nimenomaan työikäisen väestön omasta vanhenemisen ja kuoleman pelosta.

    Ei siis ihme, että aktiivisuuden vaatimukset koskevat jo vanhuuttakin – kaikkien tulisi olla ikiliikkujia à la Aira Samulin, golfata Miamissa, yksinpurjehtia ja hiihtää Lapponian kaikki kolme täysmatkaa kahdeksankymppisenä. Myös kuolemassa on ihanteensa – se pitäisi tehdä mahdollisimman sisäsiististi, pitäisi kaatua suorilta, kuolla ns. saappaat jalassa. Kaikkein parasta olisi, että kaatuisi suoraan arkkuun, jonka kansi napsahtaisi saman tien kiinni.

    Koska kuoleminen ei tapahdu näin mallikkaasti, se on siirretty mahdollisimman näkymättömiin ammattilaisten hoidettavaksi. Nykyaikana kuolleeseen ei tarvitse koskea, se koettaisiin kammottavaksi, jopa likaiseksi.

    Uumoilen, että juuri tämän vuoksi moni myös haluaa oman ruumiinsa tai läheisensä tuhkattavan. Kuvitelma maatumisesta on nimittäin aivan liian hirveä. Miten moista voisi ajatella maailmassa, jossa kaikki pyörii hygienian, jatkuvien uutuuksien ja uudistumisen sekä ikuisen kauneuden ehdoilla? Se on todellakin mahdotonta.

    Mutta kuten Juice Leskinen aikoinaan lauloi: elämä on kuolemista. Joka päivä solumme vanhenevat, popsimme miten paljon antioksidantteja tahansa. Meidän kehomme palavat yksinkertaisesti pikkuhiljaa poroksi.

    Millä tavoin pystyisimme siis hyväksymään rajallisuutemme?

    Vai pitäisikö meidän tosiaan elää niin kuin kaikki jatkuisi loputtomiin?

    Asta Leppä

    Kirjoittaja on vapaa toimittaja, tietokirjailija ja kestävyysurheilun harrastaja. Hän kirjoittaa paraikaa kolmatta kirjaansa, jonka aiheena on vastakkainasettelun ilmapiiri.

    Kuolemasta voi keskustella 13.2. klo 16.00 asti.

    Yle Areena päihitti Googlen ja WhatsAppin – se on arvostetuin verkkobrändi Suomessa

    Yle Areena päihitti Googlen ja WhatsAppin – se on arvostetuin verkkobrändi Suomessa


    Yle Areenan asema maan arvostetuimpana verkkobrändinä on entistä vankempi. Palvelu on jo pitkään pitänyt kärkipaikkaa Taloustutkimuksen kotimaisten verkkobrändien vertailussa. Areena on arvostetuin kotimainen verkkobrändi kuudetta kertaa...

    Yle Areenan asema maan arvostetuimpana verkkobrändinä on entistä vankempi.

    Palvelu on jo pitkään pitänyt kärkipaikkaa Taloustutkimuksen kotimaisten verkkobrändien vertailussa. Areena on arvostetuin kotimainen verkkobrändi kuudetta kertaa peräkkäin. Kärkikolmikossa on myös Ilmatieteen laitos ja kansalaisten terveyspalvelu Kanta.fi. Yle.fi -nettisivusto on listalla neljäntenä. Yle on ainoa mediatalo kymmenen kärjessä.

    Yle Uutisgrafiikka

    Uutta on se, että Yle Areena nousi kakkossijalta kärkipaikalle myös kansainvälisessä vertailussa.

    – Se on ihan käsittämätöntä, puuskahtaa Yle Areenan ohjelmapäällikkö Cilla Lönnqvist ja luettelee Googlen ja Whatsappin kaltaisia kilpailijoita.

    Kaikkiaan brändivertailussa oli mukana oli 146 ulkomaista ja kotimaista brändiä.

    Lisäksi Yle Areena nousi arvostetuimmaksi brändiksi, kun asiaa kysyttiin erikseen palvelujen käyttäjiltä. Käyttäjät arvostivat Yle Areenan ykköseksi niin kotimaisessa vertailussa kuin kansainvälisestikin.

    – Syyt menestykseen ovat varmaankin moninaisia. Olimme aikaisin liikkeellä, Yle Areena perustettiin jo vuonna 2007. Lisäksi Yle Areena on ilmainen palvelu. Ja ehkä suomalaiset arvostavat yhteistä omaisuutta, Cilla Lönnqvist pohdiskelee.

    Yle Areena on myös varsin suosittu verkkosivusto. Palvelua käyttää 78 prosenttia suomalaisista ainakin silloin tällöin. Yle Areenan tuntevat lähes kaikki suomalaiset: Taloustutkimuksen mukaan brändi on tuttu 92 prosentille suomalaisista.

    Juttua on täydennetty 13.2. kello 15.00.

    The Voice of Finlandin nauhoitetut jaksot esitetään normaalisti – mukana kunnianosoitus Olli Lindholmille

    The Voice of Finlandin nauhoitetut jaksot esitetään normaalisti – mukana kunnianosoitus Olli Lindholmille


    Nelonen median televisiojohtajan Ville Toivosen mukaan The Voice of Finlandin etukäteen nauhoitetut jaksot esitetään alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti. – Nauhoitettuja jaksoja on olemassa 29. maaliskuuta asti, ja seuraavat jaksot esitämme...

    Nelonen median televisiojohtajan Ville Toivosen mukaan The Voice of Finlandin etukäteen nauhoitetut jaksot esitetään alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti.

    – Nauhoitettuja jaksoja on olemassa 29. maaliskuuta asti, ja seuraavat jaksot esitämme ensi torstaina ja perjantaina normaaliin tapaan. Jaksojen yhteyteen teemme myös kunnianosoituksen Olli Lindholmille.

    Turun Logomossa kuvattavat The Voice of Finlandin live-lähetykset alkavat 5. huhtikuuta. Niitä ovat tuomaroimassa Toni Wirtanen, Redrama ja Anna Puu.

    Ville Toivonen ei vielä tässä vaiheessa halua kommentoida, otetaanko Lindholmin tilalle uutta henkilöä.

    – Emme lähde tuota asiaa tänään spekuloimaan, pohdimme sitä sitten myöhemmin ajan kanssa. Kerromme asiasta lisää heti kun tiedämme.

    Sekä Toivonen että The Voice of Finlandin tekijäjoukko ovat olleet tänään murheellisissa tunnelmissa.

    – Kuulimme tästä suru-uutisesta tänään ja järkyttyneinä otamme tähän suruun osaa, Ville Toivonen sanoo.

    Voice of Finland on myös muistanut tähtivalmentajaansa koskettavalla Instagram-päivityksellä. Samoin teki omalla tilillään tuomariston Anna Puu. Toni Wirtanen muisti ystävää ja kollegaa puolestaan Twitterissä.

    Päivitys 12.2. klo 16.55: Juttuun lisätty Instagram-päivitykset.

    Jussi Hakulinen:

    Jussi Hakulinen: "Olli Lindholm tunnisti hyvän biisin ja laittoi kappaleeseen kaikkensa"


    Tästä on kyseYö-yhtyeen entinen jäsen Jussi Hakulinen on järkyttynyt Olli Lindholmin kuolemasta.Hakulinen jätti Yön 1985, mutta esiintyi myöhemmin yhtyeen kanssa ja teki sille kappaleita.Hakulisen välit Lindholmiin katkesivat pahasti yhdestä...

    Tästä on kyseYö-yhtyeen entinen jäsen Jussi Hakulinen on järkyttynyt Olli Lindholmin kuolemasta.Hakulinen jätti Yön 1985, mutta esiintyi myöhemmin yhtyeen kanssa ja teki sille kappaleita.Hakulisen välit Lindholmiin katkesivat pahasti yhdestä kappaleesta syntyneen riidan takia.

    Yö-yhtyeen alkuperäisjäsen, monien yhtyeen legendaarisimpien kappaleiden säveltäjä ja sanoittaja Jussi Hakulinen sanoo, ettei ole vielä päässyt yli tiedosta, että yhtyeen keulakuva Olli Lindholm on kuollut.

    Yle tapasi syvästi järkyttyneen Hakulisen tämän kotikaupungissa Porissa vain muutama tunti sen jälkeen, kun tieto Lindholmin kuolemasta tuli julkisuuteen.

    – Hiljaiseksi vetää. Ollilla oli lahjoja vaikka mihin. Lahjakkaimmillaan hän oli biisinteossa, kunhan hän vain uskoi itseensä, Hakulinen sanoo.

    Tähteyttä ja riitoja

    Hakulinen ja Lindholm olivat mukana perustamassa Yö-yhtyettä 1980-luvun alussa. Hakulisen käsialaa ovat muun muassa Yön ja Suomi-rockin tunnetut hitit Joutsenlaulu, Särkynyt enkeli ja Likaiset legendat.

    Porilaisnuoret nousivat koko Suomen tietoisuuteen ja menestykseen, mutta Hakulinen jätti yhtyeen jo vuonna 1985. Myöhemmin Hakulinen teki taas kappaleita Yölle – muun muassa kappaleen Rakkaus on lumivalkoinen – ja kävi jopa laulamassa yhtyeen konserteissa, mutta edessä oli uusi välirikko 2000-luvulla.

    Hiljaiseksi vetää. Jussi Hakulinen

    – Meidän välimme menivät poikki, kun tein 8-minuuttisen kappaleen perheestäni ja suvustani, nimeltään Kun nuoruus katoaa. Olli tykkäsi kappaleesta, mutta hän ei onnistunut pääsemään siihen sisälle. Minä lauloin biisin levylle. Olli päätti, että kappaletta ei oteta mukaan konserttikiertueelle. Sanoin, että tähän yhteistyömme loppuu, Hakulinen sanoo.

    "Olli laittoi kappaleeseen kaikkensa"

    Jussi Hakulisen mukaan välit Lindholmiin eivät korjaantuneet enää välien särkymisen jälkeen. Välirikossa saattoi olla jotain porilaista jääräpäisyyttä.

    Yön Olli Lindholm kuoli maanantain ja tiistain välisenä yönä.Tapio Nykänen / Yle

    – Olen tietoisesti pysynyt poissa suomalaisesta musiikkikulttuurista. Siinä ei ole tapahtunut paljon hyvää. Mutta Olli tunnisti hyvän biisin ja laittoi kappaleeseen kaikkensa, Hakulinen sanoo.

    16:46 Korjattu Kun nuoruus katoaa -kappaleen ajankohta.

    Suvi Teräsniska luhistui keittiön lattialle kuultuaan oppi-isänsä Olli Lindholmin kuolemasta:

    Suvi Teräsniska luhistui keittiön lattialle kuultuaan oppi-isänsä Olli Lindholmin kuolemasta: "Ikävä on pohjaton"


    Laulaja Suvi Teräsniska järkyttyi kuultuaan muusikko Olli Lindholmin kuolemasta. Hän julkaisi sosiaalisessa mediassa tiistaina kuvan itsestään, Olli Lindholmista ja mummostaan. Lindholm kuoli 54-vuotiaana sairauskohtaukseen. Teräsniskan...

    Laulaja Suvi Teräsniska järkyttyi kuultuaan muusikko Olli Lindholmin kuolemasta. Hän julkaisi sosiaalisessa mediassa tiistaina kuvan itsestään, Olli Lindholmista ja mummostaan.

    Lindholm kuoli 54-vuotiaana sairauskohtaukseen.

    Teräsniskan julkaisemassa kuvassa kolmikko oli Ylläksellä hiihtämässä.

    – Mun molemmat hiihtokaverit ovat nyt poissa. Uutinen saavutti minut myös tänä aamuna ja luhisti keittiön lattialle, Teräsniska kertoo Facebookissa.

    – Tähän hetkeen en muuhun pysty kuin julkaisemaan tämän viiden vuoden takaisen kuvan, jossa ollaan Ylläksellä hiihtämässä Ollin ja mummon kanssa ja pätkän Yön hienoimmasta biisistä, Teräsniska kertoo.

    Teräsniskan siteeraama kappale on Sunnuntaisin kuolee kuninkaat.

    – Jonain päivänä hiihdetään sitten taas kaikki yhdessä ikihangella. Nuku rauhassa Olli. Mun ikävä on pohjaton, Teräsniska sanoo ja ottaa osaa Lindholmin lasten ja muiden läheisten suureen suruun.

    Teräsniska on kertonut julkisuudessa usein, miten Lindholm on auttanut häntä uralla.

    Pauli Hanhiniemi : "Muistan auran, joka Ollin ympärillä oli"

    Muusikko Pauli Hanhiniemi muistelee ystäväänsä Olli Lindholmia kotinsa keittiössä Tampereen Tahmelassa. Samassa paikassa miehet monesti joivat kahvia ja juttelivat elämästä.

    Lindholmin kuolema tuli Hanhiniemelle yllätyksenä, joskin hän sanoo, että Lindholm ei päästänyt itseään helpolla.

    – Olli juoksutti itseään siellä täällä säälimättä, kyllä se varmaan sitten kohtaloksi koitui.

    Lindholmin ja Hanhiniemen musiikillinen yhteistyö alkoi 1990-luvulla ja syveni ystävyydeksi.

    – Hän oli päättänyt kääntyä minun puoleeni tietyissä asioissa. Ja kun se myös minulle sopi, niin siitä kehkeytyi hyvä yhteistyö.

    Silloin kun se rupesi myhäilemään ja olemaan hyvällä tuulella, niin se kyllä tarttui.  Pauli Hanhiniemi

    Lindholmin viinanhuuruisina aikoina Hanhiniemi myös auttoi ystäväänsä pulasta.

    Musiikillisessa yhteistyössä kuvio toimi niin, että kun Lindholmille oli kertynyt sävellyksiä, hän tuli niiden kanssa Hanhiniemen luo. Demonauhoja ei kuitenkaan koskaan kuunneltu, vaan miehet joivat kahvia ja juttelivat niitä näitä.

    – Ollilla oli vaikka mitä kerrottavaa, ja minä kuuntelin. Hän oli todella läsnä, Hanhiniemi sanoo.

    – Me puhuttiin asioista ja elämästä, ja niistä keskusteluista olen pyrkinyt asioita lauluihin laittamaan. Sanoisin, että me ei olla Ollin kanssa puhuttu musiikista sanaakaan.

    Hanhiniemi sanoo, että Lindholmin persoona määritteli ystävyyden luonteen.

    – Muistan auran, joka Ollin ympärillä oli. Silloin kun se rupesi myhäilemään ja olemaan hyvällä tuulella, niin se kyllä tarttui.

    Hanhiniemi uskoo, että Lindholm pitäisi siitä, että häntä muistellaan.

    – Kaikella ystävyydellä ja rakkaudella, Olli oli just niin turhamainen, että se tykkäisi tietää, että hänestä jotain lausutaan jälkeenpäin.

    Lue lisää:

    Laulaja Olli Lindholm on kuollut viime yönä – "Olli kertoi, että on huolissaan terveydestään"

    Dingon Neumann: "Olli Lindholm nukkui pois kohtuuttoman nuorena"

    Tua Forsström Ruotsin akatemiaan historian ensimmäisenä suomalaisena – Korvaa kohun vuoksi lähteneen Frostensonin

    Tua Forsström Ruotsin akatemiaan historian ensimmäisenä suomalaisena – Korvaa kohun vuoksi lähteneen Frostensonin


    Ruotsin akatemia on valinnut uudeksi jäsenekseen suomenruotsalaisen runoilijan Tua Forsströmin. Forsström on akatemian ensimmäinen suomalaisjäsen. Valinta tehtiin jo viime viikolla, mutta siitä kerrottiin vasta nyt, koska Forsström on Suomen...

    Ruotsin akatemia on valinnut uudeksi jäsenekseen suomenruotsalaisen runoilijan Tua Forsströmin. Forsström on akatemian ensimmäinen suomalaisjäsen. Valinta tehtiin jo viime viikolla, mutta siitä kerrottiin vasta nyt, koska Forsström on Suomen kansalainen. Sen takia asiasta piti ensin ilmoittaa Ruotsin kuninkaalle Kaarle Kustaalle ja presidentti Sauli Niinistölle.

    Forsström, 71, korvaa akatemiassa Katarina Frostensonin, joka suostui jättämään akatemian jäsenyyden neuvoteltuaan itselleen erokorvauksen. Frostensonin epäiltiin vuotaneen luottamuksellista tietoa Nobel-palkinnon saajista miehelleen Jean-Claude Arnault'lle.

    – Hän korvaa Katarina Frostensonin akatemian 18. tuolilla. Se on minusta hyvä idea – suuri lyyrikko korvaa toisen suuren lyyrikon, sanoi akatemian pysyvä sihteeri Anders Olsson uutistoimisto TT:lle.

    Olssonin mukaan suomenruotsalaisen kirjailijan valitsemisessa ei ole mitään varjopuolia.

    – Kirjallisuudessa tärkeintä on kieli, ruotsin kieli. Ja hän on niin fantastinen runoilija. Me emme tee eroa, kansallisuus ei ole tässä ratkaiseva asia.

    Olsson torjuu epäilyt, että Forsströmin valinnan taustalla olisi se, että viime aikoina skandaalinkäryiseksi käyneeseen akatemiaan olisi vaikeaa saada ruotsalaisia jäseniä.

    – Sen voin sanoa, ettei siinä ole mitään perää.

    Olssonin mukaan on selvää, että akatemian tulee edelleen valita lisää naisjäseniä.

    – Naisten edustusta on vahvistettava. Sen olen monesti sanonut ja siitä pidän kiinni.

    Forsströmin odotetaan tulevan akatemian jäseneksi juhlakokouksessa 20. joulukuuta. Olsson toivoo, että siihen mennessä akatemiaan on ehditty valita lisää uusia jäseniä.

    Monesti palkittu runoilija

    Forsström on vastaanottanut lukuisia kirjallisuuspalkintoja. Hän on saanut Pohjosmaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon, Edith Södergran -palkinnon, Ruotsin akatemian Suomi-palkinnon, Gerard Bonnierin runopalkinnon, Ruotsin akatemian Bellman-palkinnon, De Nio -akatemian suuren kirjallisuuspalkinnnon sekä Werner Aspenström -palkinnon.

    Porvoossa syntynyt Forsström työskenteli pitkään kustannustoimittajana mutta siirtyi vuonna 1992 vapaaksi kirjailijaksi. Hänen uusin runoteoksensa on nimeltään Anteckningar ja kuvaa surua lapsenlapsen leukemiakuoleman jälkeen.