Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    Salama vaurioitti useita autoja juhlapaikalla Hartolassa, Kouvolassa satoi tunnissa kuukauden sademäärä

    Salama vaurioitti useita autoja juhlapaikalla Hartolassa, Kouvolassa satoi tunnissa kuukauden sademäärä


    Itä-Hämeen Hartolassa sattui lauantaina poikkeuksellinen tilanne, kun salama iski juhlapaikan edustan parkkipaikalle. Salamanisku aiheutti autoille sähkövaurioita, ja paikalle jouduttiin kutsumaan useita hinausautoja. Paikan päällä vieraana...

    Itä-Hämeen Hartolassa sattui lauantaina poikkeuksellinen tilanne, kun salama iski juhlapaikan edustan parkkipaikalle.

    Salamanisku aiheutti autoille sähkövaurioita, ja paikalle jouduttiin kutsumaan useita hinausautoja.

    Paikan päällä vieraana 50-vuotisjuhlissa ollut Merja Markkanen todisti tilannetta noin 50 metrin päässä parkkipaikasta.

    – Olimme ulkokatoksessa ottamassa maljoja, kun yhtäkkiä alkoi sataa aivan kaatamalla. Sitten jysähti kovaa, Markkala kertoo.

    Markkala kertoo nähneensä samassa hetkessä salamanvälähdyksen parkkipaikan alueelle. Tilanne oli kaikin puoli erikoinen:

    – Heti kovaäänisen jyrähdyksen ja salamaniskun jälkeen katoksen vieressä oleva ampiaispesä tyhjeni ampiaisista ja viereisestä metsästä lähti juoksemaan vauhkoontunut hirvi. Lapset tietenkin pelästyivät kovaa ääntä ja itkivät.

    Yksi juhlapaikan vieraista lähti hakemaan autostaan sateenvarjoa, jolloin hän huomasi kulkuneuvonsa vaurioituneen. Auton ovet eivät enää auenneet.

    Vastaavanlainen sähkövaurio tapahtui myös muille parkissa olleille autoille ja juhlapaikalle jouduttiin kutsumaan useita hinausautoja. Kaikkiaan autoja vaurioitui noin kymmenkunta, arvioi Markkala.

    Hän kertoo, ettei ole koskaan todistanut vastaavaa.

    – Onneksi parkkipaikalla ei ollut ketään salaman iskiessä, Markkanen pohtii.

    Kouvolan Anjalassa poikkeuksellisen kova sadekuuro

    Ukkonen jyrisi ja salamat iskivät lauantaina eri puolilla Suomea, mutta päivän maasalamasaldo ei ollut mitenkään poikkeuksellinen, kertoo meteorologi Tuomo Bergman Ilmatieteen laitokselta.

    – Vuorokauden aikana Suomessa iski noin 3600 salamaa, mikä ei ole paljon, sillä oikein kovilla ukkosenilmoilla saattaa vuorokaudessa salamoida jopa 10 000 kertaa, kertoo Bergman.

    Sen sijaan sademäärät ovat olleet paikallisesti suuria ja Ilmatieteenlaitos antoikin lauantaiksi sadevaroituksen.

    – Eniten vettä on satanut Kouvolan Anjalassa, jossa sitä tuli yli 80 millimetriä. Tämä vastaa kuukauden sademäärää, ja se tuli noin tunnin aikana, Bergman sanoo.

    Savonlinnassa, Kajaanissa, Puolangalla ja Sotkamossa vettä satoi noin 40 milliä, mikä vastaa reilun puolen kuukauden sademäärää.

    Bergmanin mukaan ilmakehän kosteussisältö ollut todella korkea, jonka vuoksi sateet voivat tulla erittäin rankkoina.

    Ilman suhteellinen kosteus on ollut jopa 100 prosenttia, kun kaakosta on virrannut Suomeen kosteaa ilmaa.

    – Vaikka lämpötila ei ole yltänyt monin paikoin edes hellelukemiin, niin silti ilma on tuntunut hyvin tukalalta, kun kosteus ei pääse haihtumaan ihmisen iholta.

    Rankkasateet voivat tehdä tuhoja ympäri Suomea viikonloppuna – hellettä on luvassa myös ensi viikolla

    Kunta mokasi Kymi Ring -moottoriurheilukeskuksen rahoituksessa – asia oikeuden käsiteltäväksi

    Kunta mokasi Kymi Ring -moottoriurheilukeskuksen rahoituksessa – asia oikeuden käsiteltäväksi


    Iitin kunta on tehnyt virheen myöntäessään rahaa Kymi Ring -moottoriurheilukeskusen rakentamiseen. Kunnanvaltuusto päätti toukokuisessa kokouksessaan osallistua Kymi Ringin rahoitukseen puolella miljoonalla eurolla. Valtuuston pöytäkirjasta ei...

    Iitin kunta on tehnyt virheen myöntäessään rahaa Kymi Ring -moottoriurheilukeskusen rakentamiseen.

    Kunnanvaltuusto päätti toukokuisessa kokouksessaan osallistua Kymi Ringin rahoitukseen puolella miljoonalla eurolla. Valtuuston pöytäkirjasta ei löydy merkintää siitä, että kunnanjohtaja Riku Rönnholm olisi poistunut kokouksesta asian käsittelyn ajaksi.

    Rönnholm kuuluu Kymi Ring Oy:n hallitukseen, joten hän on lain mukaan jäävi käsittelemään asiaa kunnan toimielimissä.

    Kunnanjohtaja kuitenkin kieltää osallistuneensa päätöksentekoon.

    – En ole osallistunut kunnan puolella päätöksentekoon enkä asian valmisteluun. Valtuuston kokouksessa poistuin paikalta ennen kuin asian käsittely alkoi, Riku Rönnholm kertoo.

    – Pöytäkirjaan on jäänyt epähuomiossa valitettava moka, kokouksen pöytäkirjanpitäjänä toiminut kunnan hallinto- ja talousjohtaja Jarkko Salonen myöntää.

    Salosen mukaan Rönnholm poistui yleisöriveille ennen asian käsittelyn alkamista. Salonen kertoo, että pöytäkirjaan ollaan tekemässä korjausta. Asia on määrä käsitellä valtuustossa elokuussa.

    Kunnanvaltuutettu Hannu Suhonen (vasen ryhmä) on tehnyt rahoituspäätöksestä valituksen hallinto-oikeuteen. Suhosen mukaan kunnanvaltuuston päätös on kumottava muun muassa kunnanjohtajan jääviyden vuoksi.

    Jos Itä-Suomen hallinto-oikeus päätyy valittajan kannalle, rahoituspäätös saatetaan joutua uusimaan.

    Iitin kunta omistaa 19 prosenttia Kymi Ring Oy:stä. Muut omistajat ovat AKK Motorsport, Suomen moottoriliitto ja A. Ahlström Kiinteistöt.

    Herätys: Pyhärannassa yhä paljon palopesäkkeitä, Putin saamassa kutsun Washingtoniin, poliisi huolestui jalkajousista

    Herätys: Pyhärannassa yhä paljon palopesäkkeitä, Putin saamassa kutsun Washingtoniin, poliisi huolestui jalkajousista


    Pyhärannassa sammutellaan kyteviä pesäkkeitä ja toivotaan tyyntä Eilisen illan ja yön aikana tyyntynyt tuuli on helpottanut sammuttajien urakkaa Pyhärannassa. Palo ei ollut aamuyöllä hallinnassa, mutta paloalue on saatu rajattua. Alueella on...

    Pyhärannassa sammutellaan kyteviä pesäkkeitä ja toivotaan tyyntä

    Eilisen illan ja yön aikana tyyntynyt tuuli on helpottanut sammuttajien urakkaa Pyhärannassa. Palo ei ollut aamuyöllä hallinnassa, mutta paloalue on saatu rajattua. Alueella on lukuisia pieniä palopesäkkeitä, joista osa on maan alla. Päivän sääennuste lupaa ukkoskuuroja. Vähäisistä sateista ei ole apua sammuttajille, mutta yltyvä tuuli voi pahentaa tilannetta.

    Olkiluoto 1 taas verkossa – sähköpulatilanne ohi

    Olkiluodon sähköaseman virtamuuntajan vauriot on saatu korjattua niin hyvin, ettei vielä torstaina uhannutta sähköpulaa enää ole. Vika pudotti Olkiluodon molemmat voimalaitokset pois kantaverkosta, mutta Olkiluoto 1 saatiin kytkettyä takaisin verkkoon jo torstaina illalla kello 22.20. TVO:n mukaan sähköntuotannossa päästään täyteen tehoon ensi viikon alkuun mennessä.

    Olkiluoto 1 ja Olkiluoto 2 ydinvoimala-alueella Eurajoella.AOPTrump kutsumassa Putinin Washingtoniin syksyllä – Valkoinen talo torjui kuulusteluvaihtokaupat

    Valkoisen talon mukaan Yhdysvaltain ja Venäjän presidenttien Donald Trumpin ja Vladimir Putinin seuraavasta tapaamisesta käydään jo keskusteluja. Valkoisen talon tiedottajan Sarah Sanders kertoo, että Trump on pyytänyt kansallisen turvallisuuden neuvonantajaansa John Boltonia kutsumaan Putinin Washingtoniin syksyllä.

    Alexey Nikolsky / EPAPoliisi huolestui aseista, joita kuka tahansa saa kaupasta: "Huumerikolliset pitävät jalkajousia valmiiksi ladattuina ovenpielessä"

    Päijät-Hämeessä poliisin tekemissä kotietsinnöissä löytyy ladattuja jalkajousia säännöllisesti. Ylipäätään poliisi joutuu Suomessa yhä useammin rikollisten uhkailun ja voimankäytön kohteeksi.

    AOPTerveystarkastajat ihmeissään – monet äidit ja isät antavat lastensa uida sinilevän seassa myrkytysriskistä huolimatta

    Moni luottaa veden uimakelpoisuuden arvioinnissa omiin havaintoihinsa ja jättää viranomaisten varoitukset huomiotta. Haminassa sinilevästä varoittavia kylttejä on jopa revitty luvatta pois rannoilta.

    Hanne Kinnunen / YleKorkeakouluihin hakee yhä enemmän ihmisiä, joilla on jo tutkinto taskussa

    Yhä useammalla korkeakouluun hakevalla on taustallaan jo aiempi tutkinto. Kyseessä on jatkuva trendi, kerrotaan Opetushallituksesta. Suosituimmat alat tutkinnon suorittaneille ovat terveys- ja hyvinvointialat. Tämän lisäksi hakijoita kiinnostavat kauppa, hallinto ja oikeustieteet ja humanistiset sekä taidealat. Takaisin kouluun ihmisiä houkuttelee uudistumishalun lisäksi työmarkkinoiden muutos.

    Heli Sorjonen / YleHellettä ja ukkoskuuroja

    Loppuviikoksi on luvassa hyvin lämmintä, mutta samaan aikaan voi paikoin sataa jopa hyvin runsaasti. Sateet alkavat jo tänään perjantaina eteläisimmässä Suomessa. Kuurot ovat sen verran hidasliikkeisiä ja voimakkaita, että sadetta voi paikoin tulla paljon. Lauantaina on sitten ukkoskuurojen vuoro. Niitten lomassa lämpötila kohoaa paikoin hellelukemiin. Sunnuntaina epävakaisinta on idässä ja kuuroja tulee enää Itä-Lapissa ja maan itäosissa. Lisää säästä: yle.fi/saa.

    Yle
    Terveystarkastajat ihmeissään – monet äidit ja isät antavat lastensa uida sinilevän seassa myrkytysriskistä huolimatta: ''Eilen uimme koko päivän''

    Terveystarkastajat ihmeissään – monet äidit ja isät antavat lastensa uida sinilevän seassa myrkytysriskistä huolimatta: ''Eilen uimme koko päivän''


    Merivesi näyttää kirkkaalta Haminan Pitkillähiekoilla. Sinilevää ei pysty erottamaan, mutta ilmoitustaulussa on lappu, joka kertoo vaarasta. Moni luottaa virallisten varoitusten sijaan omiin havaintoihinsa. Pientä levämäärää ei aina edes...

    Merivesi näyttää kirkkaalta Haminan Pitkillähiekoilla. Sinilevää ei pysty erottamaan, mutta ilmoitustaulussa on lappu, joka kertoo vaarasta.

    Moni luottaa virallisten varoitusten sijaan omiin havaintoihinsa. Pientä levämäärää ei aina edes pidetä kovin kummoisena riskinä. Hellettä paetaan veteen – myös sinilevän saastuttamaan.

    Perheensä kanssa Haminaan lomailemaan tullut Teemu Salo antoi kahdelle lapselleen uintiluvan.

    – Eilen olimme koko päivän uimassa. Kyllä me siinä jotain palleroita huomasimme, mutta emme me siitä sen enempää välittäneet. Ei sitä niin hirveästi näyttänyt olevan. Jos vesi näyttää ihan surkealta puurolta, niin ei sinne sitten viitsi mennä, Salo sanoo.

    Hän tuntee sinilevän vaarat, mutta perhe on välttynyt oireilta.

    – Vaikeahan se on olla menemättä, kun olemme tänne tulleet. Olemme aikaisemminkin uineet järvissä, joissa on sinilevää ollut. Luulisi, että se lähtee pois, kun käy suihkussa.

    Emme ehtineet oikein keskustella, kun lapset lähtivät juoksemaan tuonne. Tiina Pelkonen

    Myös kolmen poikansa kanssa Haminassa lomaileva vantaalainen Tiina Pelkonen luottaa peseytymiseen.

    – Lapset saavat leikkiä vedessä hetken verran, kun sovittiin että tänne tullaan.

    Pelkonen on lukenut sinilevän myrkyistä ja oireista, mutta kuvailee tietämystään pintatiedoksi.

    – Olen ajatellut järjen mukaan, että kannattaa vältellä vedessä olemista, jos sinilevää on esiintynyt. En anna lupaa uimiseen, mutta en pidä sitä niin pahana, jos vedessä istuu tai juoksentelee. Nyt näyttää siltä, ettei rannassa ole kauheita lauttoja. Yhtä vaarallistahan se varmaan on, jos se on väritöntä. Sillä tasolla tietoni on. Emme ehtineet oikein keskustella, kun lapset lähtivät juoksemaan tuonne.

    Sinilevätilanne vuosikymmenen pahin

    Suomen merialueilla on tällä hetkellä poikkeuksellisen laajoja sinileväkukintoja. Ilmiön taustalla on veden suuri fosforipitoisuus. Levätilanne on vuosikymmenen pahin. Sinilevää on tavallista enemmän myös järvissä.

    Sinilevälle voi altistua ihon, nielemisen ja hengittämisen kautta. Sinileväisessä vedessä uimista ei suositella eikä sitä ei tule käyttää löyly-, pesu, eikä kasteluvetenä. Levälle voi altistua myös esimerkiksi vesihiihdossa tai muissa urheilulajeissa, joissa syntyy vesihöyryä.

    Satelliittikuva havainnollistaa sinilevän määrää Itämeressä. Kuvattu 16.7.2018.Copernicus Sentinel Data / SYKE

    Tavallisimmin sinilevä aiheuttaa iho- tai silmäoireita. Myös flunssaa muistuttavat oireet ovat tyypillisiä. Osa sinilevistä sisältää hermo- ja maksamyrkkyjä, ja vakavimmillaan levä voi kuitenkin jopa vaurioittaa sisäelimiä.

    Haminassa terveystarkastajat ovat erityisen huolissaan perheistä, jotka antavat lastensa uida sinilevävedessä. Lapset ovat aikuisia alttiimpia saamaan oireita, eikä sinileväisessä vedessä uimista suositella etenkään heille edes suihkukäynnin kanssa.

    – Ihmisten suhtautuminen varoituksiin on kovin vaihtelevaa. Osa on ehdottomasti sitä mieltä, että etenkään lapset eivät sinileväiseen veteen mene, mutta toiset sitten sukeltelevat ja uivat siellä. Tiedossamme on, että koirille on tullut sinilevämyrkytyksiä tänä kesänä. Sama riski on lapsilla, jos levävettä joutuu suuhun. He ovat suurinta riskiryhmää, terveystarkastaja Tuula Tikerpuu toteaa.

    Sinilevää Tuusulanjärvellä Tuusulassa 11. heinäkuutaJussi Nukari / Lehtikuva

    Terveystarkastajat kiertävät yleisiä rantoja uimakaudella säännöllisesti ja ottavat vedestä näytteitä. Tuloksista ilmoitetaan rannoilla ja kaupungin verkkosivuilla. Kaikki eivät ota varoituksia tosissaan.

    – Viime viikolla varoituskylttejä oli revitty pois ilmeisesti sen vuoksi, että välillä vesi on kirkasta. Varoituksia pidetään sitten turhina. Se on todella ikävää, sillä meidän tehtävämme on varoittaa ihmisiä. Emme voi kieltää uimista keneltäkään, Tikerpuu sanoo.

    Kirkaskin vesi voi olla myrkyllistä

    Tikerpuu kahlaa näytepurkin kanssa mereen, ja täyttää sen pitkän kepin avulla vedellä. Vihreät, tikkumaiset levähiput erottuvat näytteestä hyvin.

    – Tämä on se haastavin tilanne, kun levä ei ole selvästi näkyvää, mutta sitä kuitenkin vedessä on, Tikerpuu huokaa.

    Levätilanne vaihtelee rannikolla nopeasti muuttuvien sääolosuhteiden, kuten tuulen ja lämpötilan mukaan. Aamupäivällä ranta voi olla levän peitossa, ja iltapäivällä lautat voivat olla tiessään – tai toisinpäin. Veden uimakelpoisuuden arvioinnissa ei kuitenkaan voi luottaa näköhavaintoihin.

    Sinilevähiput erottuvat näytepullossa hyvin.Juulia Tillaeus / Yle

    – Sinilevän myrkyt eivät häviä vedestä minnekään, vaikka tuuli sekoittaisi sen veteen.

    Osa ihmisistä on sinilevän haitoista huolissaan, eikä mene itse tai päästä lapsiaan uimaan leväiseen veteen. Myös muiden lapset saattavat aiheuttaa huolta. Haminan terveysviranomaisille on tullut ulkopuolisilta ilmoituksia lapsiperheistä, jotka eivät välitä levävaroituksista.

    – Pari päivää sitten näin, kun pienet lapset olivat uimassa, vaikka rannalla oli oikein tiivistä levää. Se oli kuin lyijymönjää. Tuli sellainen olo, että tekisi mieli puuttua tilanteeseen. Mutta olihan heilläkin vanhemmat mukana siinä. Jokainen tietysti valitsee itse, haminalainen Anna-Liisa Suntio pohtii.

    Tietoa tarvitaan

    Sinilevätilanteesta ja sen vaaroista kaivataan lisää tietoa. Moni rannalle tulleista perheistä kääntyi takaisin kuultuaan kirkkaannäköisen veden leväpitoisuudesta.

    – Olen nuoresta saakka välttänyt sinilevää, mutta aikaisemmin luulin, että siitä voi tulla ainoastaan iho-oireita. Hiljattain kuulin, että seuraukset voivat olla paljon vakavampia, jos vettä hörppää vahingossa. Moni varmasti ottaa sinilevän vähän turhan kevyesti, Anna-Liisa Suntio toteaa.

    Sinilevänäytteitä otetaan Pitkillähiekoilla uimakaudella viikottain.Juulia Tillaeus / Yle

    Suntio suhtautuu erityisen vakavasti tyttärensä uimaveden laatuun.

    – Olen ylisuojelevainen äiti. Lapseni on kanssani samaa mieltä siitä, että veteen ei mennä, jos siellä on levää. Silloin tyydytään suihkuun. Mitään riskejä ei oteta.

    Sari Salmi saapui tyttärensä ja tämän kaksivuotiaan pojan kanssa Pitkillehiekoille katsomaan levätilannetta.

    – Pakenimme tänne valtavaa sinilevämassaa omasta mökkirannastamme Virolahdelta, että pieni Alvarkin pääsisi mereen uimaan. Hän ei nyt sinne mene. Ei levästä turhaan varoitella.

    Salmen perheessä ollaan lasten suhteen erityisen varovaisia.

    – Lapset, ja heidän terveytensä ja turvallisuutensa, tulevat ennen kaikkea. Varustauduimme sinilevän varalle ostamalla mökillemme reilun kokoisen uima-altaan. Se on makealla vedellä täytetty, ja siinä on turvallista polskia.

    Näin tunnistat sinilevän

    Jos vedessä on runsaasti levää, sitä voi sekoittaa tikulla. Sinilevä hajoaa veden sekaan. Jos levä jää tikkuun roikkumaan, se on todennäköisesti jotain muuta levää.

    Mikäli levää ei ole selkeästi havaittavissa, vettä voi ottaa kirkkaaseen lasipurkkiin ja antaa sen seisoa hetken aikaa. Vedessä on todennäköisesti sinilevää, jos purkin pintaan alkaa kertyä kalvoa tai vedessä on vihreitä levätikkuja näkyvissä.

    Lähde: Terveystarkastaja Tuula Tikerpuu

    Ensi kesänä levästä kerrotaan kasvokkain

    Haminan kaupunki on herännyt lisätiedon tarpeeseen, ja suunnittelee lisäävänsä sinilevätiedotusta ensi vuonna.

    – Meillä on ollut mielessä, että ensi vuonna voisimme perustaa alkukesästä rannalle konkreettisen pisteen, jossa voisimme jakaa tietoa sinilevästä. Tarkoitus olisi myös kääntää varoitukset venäjän ja englannin kielille, Tikerpuu kertoo.

    Auts, iho kärähti auringossa – mitä teen? Tässä 5 helppoa kotikonstia ensiavuksi

    Auts, iho kärähti auringossa – mitä teen? Tässä 5 helppoa kotikonstia ensiavuksi


    Tästä on kyseAuringonpolttama on ultraviolettisäteilyn aiheuttama palovammaIho voi olla hyvin kipeä, varsinkin jos se on palanut rakkuloille astiTukalaa oloa voi lievittää muutamien kotikonstien avullaAuringossa palanut iho on kipeä, eikä ihme:...

    Tästä on kyseAuringonpolttama on ultraviolettisäteilyn aiheuttama palovammaIho voi olla hyvin kipeä, varsinkin jos se on palanut rakkuloille astiTukalaa oloa voi lievittää muutamien kotikonstien avulla

    Auringossa palanut iho on kipeä, eikä ihme: kyseessä on ultraviolettisäteilyn aiheuttama palovamma.

    Ensimmäisen asteen palovammassa iho aristaa ja punoittaa. Rakkulat ja ihon lievä turpoaminen ovat jo merkkejä toisen asteen palovammasta, kirjoittaa ihotautien erikoislääkäri Anna Hannuksela-Svahn Lääkäriseura Duodecimin julkaisussa.

    Mitä tehdä, kun olo äityy tukalaksi?

    Kokosimme helpot kotikonstit, jotka lievittävät kipua.

    1. Viilennä ihoa, mutta vältä jääkylmää

    – Paras ensiapu on ihon viilentäminen kylvyssä tai suihkussa. Sen jälkeen iho taputellaan pyyhkeellä varovasti kuivaksi, ja siihen levitetään kosteuttavaa eli suhteellisen vesipitoista perusvoidetta, neuvoo ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Rafael Pasternack.

    Hän vinkkaa, että viileä tai jopa haalea vesi riittää rauhoittamaan ihoa. Veden ei siis tarvitse olla kylmää. Jääpalat kannattaa unohtaa kokonaan – ne voivat tuntua epämiellyttäviltä ja siten vain pahentaa kipua.

    Esimerkiksi aloe veraa sisältävät voiteet tuovat iholle viileän tunteen, mikä Pasternackin mukaan voi auttaa helpottamaan kipua. Auringon aiheuttamaa palovammaa aloe vera ei kuitenkaan paranna.

    2. Jos koskee, ota särkylääkettä

    Jos iho on päässyt palamaan rakkuloille asti, se voi tuntua todella kipeältä. Avuksi voi napata pakkausohjeen mukaisen annoksen tavallisia särkylääkkeitä. Esimerkiksi ibuprofeiinia tai parasetamolia sisältävät tabletit lievittävät auringonpolttaman aiheuttamaa kipua.

    Aristavan ihon pahimmille paikoille voi levittää myös hydrokortisonia sisältävää voidetta. Se auttaa ihoa paranemaan ja vie pois myös kipua, sanoo ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Rafael Pasternack.

    Lääkäriseura Duodecim vinkkaa ottamaan myös hydrokortisonitabletteja suun kautta yhtenä tai kahtena päivänä. Pasternack sen sijaan sanoo, ettei hydrokortisonitableteista ole juurikaan hyötyä.

    – Hyödyn määrä on kyseenalainen, mutta ei niistä tableteista tietysti haittaakaan ole.

    3. Juo!

    Kun iho palaa auringossa, se imee itseensä kosteutta ja turpoaa. Toisaalta ihon palaminen voi lisätä ihon läpäisevyyttä, jolloin nestettä haihtuu enemmän. Silloin on olemassa vaara, että elimistö voi päästä kuivumaan, sanoo ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Rafael Pasternack.

    – Eli pitäisi juoda vähän enemmän vettä kuin yleensä.

    4. Älä puhko rakkuloita!

    Jos ihossa on auringonpolttaman aiheuttamia rakkuloita, niitä ei pidä puhkaista eikä missään nimessä ainakaan poistaa. Ihotautien ja allergologian erikoislääkärin Rafael Pasternackin mukaan rakkulat suojaavat vaurioitunutta ihoa.

    – Palaneen ihon kanssa ei myöskään saa mennä aurinkoon, vaan pitää odottaa, että iho on parantunut. Tämän tosin sanoo järkikin, mutta ei kaikilla.

    Iho pitää siis suojata vaatteilla mahdollimman hyvin, ja pitää oleskella varjossa.

    5. Pitääkö mennä lääkäriin?

    Lääkäriin on syytä mennä, jos auringonpolttama on hyvin laaja-alainen, neuvoo Lääkäriseura Duodecim.

    Joskus voi käydä myös niin, että rakkuloille palaneeseen ihoon pääsee bakteereita ja iho tulehtuu. Silloin on hyvä käydä näyttämässä ihoa lääkärille, sanoo ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Rafael Pasternack.

    Lisäksi lääkärissä on syytä käydä, jos olo valahtaa niin huonoksi, että esimerkiksi päätä särkee ja oksettaa tai nousee kuumetta – varsinkin jos kyseessä on lapsi. Aikuiset voivat odottaa jonkin aikaa olon paranemista, mutta lasten kanssa lääkäriin pitäisi mennä viivyttelemättä.

    Muissa tapauksissa lääkäri ei oikeastaan voi tehdä muuta kuin luetella nämä samat asiat, jotka on listattu tässä jutussa.

    – Voimme lähinnä neuvoa ja varmistaa, että potilas on ymmärtänyt ohjeet ja noudattanut niitä. Toki vaikeimmissa tapauksissa tarvitaan reseptilääkkeitä ja tarkempaa ihon paikallishoitoa, esimerkiksi kosteita kääreitä, Rafael Pasternack sanoo.

    Haaveet loistohotellista ränsistyttivät upean leirintäalueen – hotelliyrittäjää ei löytynyt, ja nyt kaupunki haluaa jälleen kehittää leirintäaluetta

    Haaveet loistohotellista ränsistyttivät upean leirintäalueen – hotelliyrittäjää ei löytynyt, ja nyt kaupunki haluaa jälleen kehittää leirintäaluetta


    Tästä on kyseHuhtiniemen leirintäalue Lappeenrannassa on rapistunut, koska kaupunki odotti pitkään alueelle loistohotelliaYrittäjän mukaan myös leirintäalueen lyhyet vuokrasopimukset ovat estäneet alueen kehittämisenKunnat omistavat valtaosan...

    Tästä on kyseHuhtiniemen leirintäalue Lappeenrannassa on rapistunut, koska kaupunki odotti pitkään alueelle loistohotelliaYrittäjän mukaan myös leirintäalueen lyhyet vuokrasopimukset ovat estäneet alueen kehittämisenKunnat omistavat valtaosan Suomen leirintäalueista, ja lyhyet vuokrasopimukset ovat yleinen ongelma

    Pikkuruisen hirsimökin katolle on kerääntynyt paksu kerros männynneulasia ja puista putoilleita pieniä oksia. Niiden alle on alkanut kasvaa sammalta. Selvästi näkee, ettei kattoa ole harjattu vuosiin.

    Samanlaisia pikkumökkejä on rinta rinnan Saimaaseen laskeutuvalla mäenrinteellä.

    – Ei sitä kehtaa mennä harjaamaan, ettei tee vieläkin isompaa vahinkoa noille katoille, Lappeenrannan Huhtiniemen leirintäalueen toimitusjohtaja Riku Oksanen sanoo.

    Noin kuuden neliön mökeissä on kaksi kerrossänkyä, joiden välissä on pieni puupöytä. Mökeistä huokuu tunkkainen 1970-luvun henki.

    Sama tunne tulee vastaan muuallakin Huhtiniemen leirintäalueella. Periaatteessa kaikki toimii, mutta remontin tarve pistää silmään kaikkialla.

    Remontti viipyy

    Alueen omistava Lappeenrannan kaupunki ei ole vuosiin panostanut Huhtiniemen leirintäalueen kunnostamiseen.

    – Reiluun kymmeneen vuoteen alueelle ei ole tehty juuri mitään. Totta kai se alkaa väkisinkin näkyä, leirintäaluetta kaupungilta vuokraavan Loma-Oksa Oy:n toimitusjohtaja Riku Oksanen sanoo.

    Riku Oksanen kertoo, ettei ole uskaltanut investoida leirintäalueeseen lyhyiden vuokrasopimusten takia.Mikko Savolainen / Yle

    Yritys ei ole myöskään uskaltanut investoida leirintäalueen kunnostamiseen itse, koska Oksasen mukaan kaupunki ei ole antanut selkeää tietoa vuokrasopimuksen jatkosta.

    – Me ollaan noin vuodesta 2010 menty vuoden tai kahden vuoden vuokrasopimuksilla. Tänäkin vuonna saimme vasta huhtikuun alussa tiedon vuokrasopimuksen jatkosta täksi kesäksi.

    Vuokrasopimukset liian lyhyitä

    Huhtiniemen leirintäalueen yrittäjä ei ole piinassaan yksin. Suomen leirintäalueyhdistyksen toiminnanjohtaja Antti Saukkonen sanoo, että kuntien yleisin virhe on juuri se, että ne tekevät omistamistaan leirintäalueista liian lyhyitä vuokrasopimuksia.

    – Lyhimmillään vain yhden kesän mittaisia.

    Kunnat omistavat valtaosan Suomen leirintäalueista: reilusta 300 yleisestä leirintäalueesta noin kaksi kolmasosaa on niiden hallussa. Omistus on perua 1960- ja 70-luvuilta, jolloin Suomessa oli kova leirintäaluebuumi. Monet kunnat halusivat perustaa oman leirintäalueen, ja kunnat myös vastasivat itse niiden toiminnasta.

    Ajan myötä leirintäalueiden suosio laski, ja samoin kävi kuntien innolle pyörittää niiden toimintaa. Kunnat alkoivat vuokrata leirintäalueiden maita ja rakennuksia yksityisille yrittäjille.

    – Osa kunnista on hoitanut hommat todella hyvin ja osa todella huonosti, Antti Saukkonen sanoo.

    Huhtiniemen leirintäalueen mökin katolle on kertynyt kariketta.Mikko Savolainen / Yle

    Ratkaiseva asia on vuokrasopimuksen kesto. Jos sopimus on lyhyt, yrittäjät eivät uskalla laittaa omia rahojaan kiinni leirintäalueen parannuksiin ja remontteihin. Lopputuloksena leirintäalue rapistuu rapistumistaan. Jos taas vuokrasopimus on pitkä – esimerkiksi 15 vuotta – yrittäjällä riittää motivaatiota pitää leirintäalue hyvässä kunnossa.

    – Positiivisia esimerkkejä ovat Kotkan Santalahti ja Oulun Nallikari. Ne ovat todella hienoja ja hyvässä kunnossa, Antti Saukkonen sanoo.

    Haaveet loistohotellista

    Huhtiniemen leirintäalue sijaitsee luonnonkauniilla, Saimaaseen laskeutuvalla Salpausselän rinteellä aivan Lappeenrannan keskustan tuntumassa. Niin lähellä kaupungin keskustaa sijaitsevia leirintäalueita on enää vähän Suomessa.

    Myös Lappeenrannan kaupunki on tajunnut alueen arvon. Ei kuitenkaan karavaanareiden, telttailijoiden ja mökkeilijöiden tukikohtana, vaan varakkaampien turistien houkuttimena: kaupunki kaavoitti paikan jopa 17-kerroksiselle loistohotellille kiinteistösijoitusyhtiö Conte Investin aloitteesta.

    Lappeenrannan kaupunki toivoi, että Huhtiniemeen olisi tullut hulppea kylpylähotelli.Buildia Oy

    Myöhemmin mukaan tuli suomalainen kiinteistöyhtiö Ultivista, joka suunnitteli Espoon Westendiin Suomen ensimmäistä Marriot-hotellia.

    Kiinteistösijoittajat etsivät kuumeisesti Lappeenrannasta kiinnostunutta hotelliketjua, ja ilmoille heitettiin Hilton-ketjun nimi.
    Hotelliketjua ei kuitenkaan löytynyt, ja Conte Investin hotellihanke Lappeenrantaan kaatui. Kaupunki ei toistaiseksi ole löytänyt uutta rakennuttajaa hotellille.
    Hotelliyrittäjää odoteltaessa suunnitelmat leirintäalueen kehittämisestä ovat olleet jäissä, ja leirintäalue on saanut rauhassa ränsistyä.

    Eko-campingia ja maisemamökkejä?

    Nyt Lappeenrannan kaupungilta vakuutetaan, että Huhtiniemen leirintäalueen kehittäminen on jälleen lähdössä käyntiin ja suunnitelmat ovat työn alla.

    – Tietysti olisi hienoa, että se olisi ihan perinteinen leirintäalue, mutta että siellä olisi myös jotain erikoislaatuisempaa tarjolla, Lappeenrannan kaupungin tiedotuspäällikkö Alina Kujansivu sanoo.

    – Olemme mietittineet erilaisia vaihtoehtoja. On ollut ajatuksia eko-campingistä ja erilaisista maisemamökeistä. Yritämme keksiä, millainen tulevaisuuden leirintäalue voisi olla.

    Hotellisuunnitelmia kaupunki ei ole kuopannut.

    – Alueen kaavassa on edelleen hotelli, mutta tällä hetkellä keskusteluja hotellihankkeesta ei ole käynnissä, tiedotuspäällikkö Alina Kujansivu sanoo.

    Omat suihkut ja minikeittiöt

    Leirintäalueiden tulevaisuus ei ole kiinni kovin monimutkaisista asioista, Suomen leirintäalueyhdistyksen toiminnanjohtaja Antti Saukkonen sanoo. Parhaiten pärjäävät ne leirintäalueet, joiden perusasiat ovat kunnossa: vanhat mökit on korjattu tai niiden tilalle on rakennettu kokonaan uudet mökit. Lisäksi mökeissä pitäisi olla omat suihkut ja minikeittiöt.

    Myös leirintäalueiden päärakennusten ja yhteisten tilojen pitäisi olla siistissä kunnossa.

    – Lisäksi matkailuautolla liikkuvien määrä kasvaa koko ajan. Sen takia on tärkeää, että leirintäalueella on tasainen alue, johon on helppo tulla vaikka myöhään illalla.

    Antti Saukkonen antaa vinkin Lappeenrannan kaupungille Huhtiniemen kehittämiseen: kaupungin pitäisi ottaa kaikki irti siitä, että Huhtiniemi sijaitsee itärajalle vievän Kuutostien varrella.

    – Uskon siihen, että venäläisten matkailijoiden määrä tulee kasvamaan. Heitä varmasti kiinnostaisi lähellä oleva ja hyvien liikenneyhteyksien päässä oleva leirintäalue.

    Belgialaisyhtiö investoi lähes 50 miljoonaa euroa Haminan satamassa – kerrostalon kokoiset öljyteollisuuden osat kulkevat Suomen kautta

    Belgialaisyhtiö investoi lähes 50 miljoonaa euroa Haminan satamassa – kerrostalon kokoiset öljyteollisuuden osat kulkevat Suomen kautta


    Belgialainen Sarens Group aikoo yli kaksinkertaistaa investointinsa Haminan satamassa. Kyse on öljynpumppauksessa käytettävien jättimäisten osien eli moduulien laivauksesta Haminan kautta Kazakstanin öljykentille. Yhtiö oli aiemmin suunnitellut...

    Belgialainen Sarens Group aikoo yli kaksinkertaistaa investointinsa Haminan satamassa. Kyse on öljynpumppauksessa käytettävien jättimäisten osien eli moduulien laivauksesta Haminan kautta Kazakstanin öljykentille.

    Yhtiö oli aiemmin suunnitellut investoivansa Haminan projektiin noin 20 miljoonaa euroa, mutta investointia ollaan nyt kasvattamassa reiluun 46 miljoonaan euroon. Sarens tuo projektin ajaksi Haminaan noin 150 omaa logistiikan asiantuntijaa.

    Sarens on erikoistunut nostureiden vuokrauspalveluihin, raskaisiin nostoihin ja teknisiin kuljetuksiin. Yhtiö ja HaminaKotka -satamayhtiö solmivat syksyllä 2016 sopimuksen merikuljetuksista.

    Hankkeen laajentamiseen liittyy myös satamayhtiön suunnitelma hankkia satama-alueelta suuri varasto, joka aiotaan romuttaa lisätilan saamiseksi moduulien varastointia varten. HaminaKotka Oy:n mukaan se on investoinut sataman infrastruktuuriin noin kolme miljoonaa euroa.

    Ensimmäinen erä moduuleja saapui Haminaan maanantaina. Moduulit vastaavat kooltaan kolmikerroksista kerrostaloa. Kyse on kansainvälisesti suuresta projektista, jonka rahallinen arvo on noin 40 miljardia Yhdysvaltain dollaria.

    Hankkeessa ovat mukana Kazakstanin valtion lisäksi muun muassa maailman suurimpiin öljy-yhtöihin kuuluvat amerikkalaiset Exxon ja Chevron sekä kiinalainen laivanvarustamo ja kuljetusjätti Cosco.

    Sex and the Sea -näyttely täyttää merikeskus Vellamon pyllynmuotoisilla pähkinöillä, merenneidoilla, kaipuulla ja yksinäisyyden tunteella

    Sex and the Sea -näyttely täyttää merikeskus Vellamon pyllynmuotoisilla pähkinöillä, merenneidoilla, kaipuulla ja yksinäisyyden tunteella


    Kotkassa sijaitsevan Merikeskus Vellamon tuore näyttely käsittelee merimiesten yksinäisyyttä, himoa ja erotiikkaa. Se on mediataiteilija Saskia Boddeken ja taide-elokuvistaan tunnetun Peter Greenawayn käsialaa. Näyttely nivoo yhteen merenkulun...

    Kotkassa sijaitsevan Merikeskus Vellamon tuore näyttely käsittelee merimiesten yksinäisyyttä, himoa ja erotiikkaa. Se on mediataiteilija Saskia Boddeken ja taide-elokuvistaan tunnetun Peter Greenawayn käsialaa. Näyttely nivoo yhteen merenkulun historiaa ja merimiesten fantasioita, satamaelämää ja kaukokaipuuta. Kokonaisuus on mediataiteilija Saskia Boddeken ja taide-elokuvistaan tunnetun Peter Greenawayn käsialaa. Sex and the Sea -näyttely on auki ensi vuoden tammikuun loppuun saakka.
    Kerrostalon kokoisia öljyteollisuuden osia alkoi tulla Suomeen – katso video jättilaivan saapumisesta

    Kerrostalon kokoisia öljyteollisuuden osia alkoi tulla Suomeen – katso video jättilaivan saapumisesta


    Tästä on kysePitkään valmisteltu ja odotettu iso ja kallis kuljetusprojekti on alkanut Haminan satamassaProjektissa kuljetetaan öljyntuotannossa tarvittavan laitteiston jättimäisiä osia Haminan ja Venäjän jokien kautta Kazakstaniin kolmen...

    Tästä on kysePitkään valmisteltu ja odotettu iso ja kallis kuljetusprojekti on alkanut Haminan satamassaProjektissa kuljetetaan öljyntuotannossa tarvittavan laitteiston jättimäisiä osia Haminan ja Venäjän jokien kautta Kazakstaniin kolmen vuoden ajanKymmenien miljardien arvoinen kansainvälinen hanke työllistää Suomessa pari sataa ihmistä

    Suomen oloissa ainutlaatuinen ja huippukallis kuljetusprojekti on päässyt vauhtiin Haminan satamassa.

    Ensimmäiset Kazakstaniin matkaavat öljynpumppauslaitteiston kerrostalon kokoiset osat eli moduulit saapuivat Haminaan maanantaina. Jättimäisten putkien ja niiden ympärillä olevien kehikoiden lasti saapui Kang Sheng Kou –valtamerilaivalla. Koreasta Suezin kanavan kautta Eurooppaan ja Suomeen seilanneen aluksen matka kesti viisi viikkoa.

    Laivan kiinnittyminen Palokankaan laiturialueelle ei sujunut hetkessä. Alus saapui satamaan näkyville parin-kolmen sadan metrin päähän laitureista jo noin kello 11, mutta kiinnittymään se pääsi vasta noin puolentoista tunnin avustustöiden jälkeen. Yli 150 metriä pitkää ja runsaat 30 metriä leveää laivaa auttoivat satamahinaajat Artemis ja Viikari.

    Kang Sheng Kou ei ole suurin Haminassa käynyt laiva.

    – Mutta yksi suurimmista. Riippuen siitä, katsotaanko laivan pituutta vai leveyttä vai sitä, kuinka painavaa tavaraa se pystyy kuljettamaan, kertoo HaminaKotka Satama Oy:n toimitusjohtaja Kimmo Naski.

    Nyt käynnistynyttä projektia alettiin valmistella jo useita vuosia sitten.

    – Kuljetussopimusta neuvoteltiin ensin pari vuotta. Sen jälkeen tehtiin yli vuosi parannustöitä satamassa, jotta saadaan painavan lastin kuljetus hoidettua. Nyt on hieno tunnelma.

    Satama joutuu testiin

    Öljyteollisuuden palvelukseen menevät laitteiston osat siirretään Haminassa jokilaivoihin, jotka kuljettavat tavaran edelleen Kazakstaniin Venäjän jokien ja Kaspianmeren kautta.

    Parituhatta tonnia painavien moduulien siirtäminen valtamerilaivasta kahteen jokilaivaan vie aikaa noin viikon.

    Lasti nostetaan ensin lavettien päälle maihin. Laiturialueella lastia kuljetetaan puolentoista kilometrin matka satama-altaan toiselle puolelle, jossa tavara nostetaan jokilaivoihin.

    Kimmo Naskin mukaan ensimmäinen kuljetus on eräänlainen testi, jonka avulla nähdään, miten suurien ja ja painavien osien siirtäminen laivasta toiseen käytännössä sujuu.

    – Ensimmäisen kerran jälkeen lastin siirtäminen nopeutuu, uskoo Naski.

    Pitkään odotettu laiva kiinnittyi Haminan Palokankaan laituriin maananrtaina 16.heinäkuuta pian kello 12.30 jälkeen.Vesa Grekula / Yle

    Moduulit ovat kolmekerroksisen kerrostalon kokoisia. Niiden siirtämiseen on valjastettu satama-alueelle useita raskaita nosturiajoneuvoja.

    Kazakstanin öljyntuotantoalueelle vietävät moduulit ovat osa laitteistoa, jolla tavoitellaan aiempaa tehokkaampaa öljynpumppausta. Laitteiston osia tulee Haminaan Korean lisäksi Italiasta.

    Seuraavien lastien tarkat kuljetusajankohdat eivät vielä ole selvillä – Naskin mukaan tänä vuonna kuljetuksia on "muutamia". Kolme vuotta kestävän projektin vilkkaimmat ajat alkavat ensi vuodesta, jolloin jättikokoisia moduuleja kulkee Haminan kautta arviolta viikoittain. Talvella kuljetuksia ei ole.

    Kansainvälinen näytön paikka

    Haminan satama ja HaminaKotka –satamayhtiö ovat kuljetusprojektissaan isojen joukossa.

    Satamajohtaja on jo pitkään kutsunut lähes 40 miljardin Yhdysvaltain dollarin arvoista kuljetuskokonaisuutta maailman suurimmaksi käynnissä olevaksi projektiksi.

    Kiinalainen varustamo ja kuljetusjätti Cosco on yksi kansainvälisessä kuljetusprojektissa mukana olevista yrityksistä.Vesa Grekula / Yle

    Hankkeessa ovat mukana Kazakstanin valtion lisäksi muun muassa maailman suurimpiin öljy-yhtöihin kuuluvat amerikkalaiset Exxon ja Chevron sekä kiinalainen laivanvarustamo ja kuljetusjätti Cosco.

    Haminan sataman keskeisin yhteistyökumppani on kansainvälisiin kuljetuksiin erikoistunut belgialainen Sarens Group N.V.

    – Tätä seurataan maailmalla tarkalla silmällä. Varmasti saamme ulkomailta vieraita Haminaan katsomaan, miten tämä homma hoidetaan, sanoo Kimmo Naski.

    Hänen mukaansa projekti antaa mahdollisuuden tavoitella vastaavantyyppisiä sopimuksia HaminaKotkan satamayhtiölle myös jatkossa.

    – Ensin meidän pitää näyttää, että tämä projekti sujuu täällä satamassa. Täällä on paljon ammattitaitoista väkeä eri yrityksistä, joten se kyllä luo uskottavuutta myös mahdollisille tuleville projekteille.

    Korjaus 18.7.2018 klo 10:36: Jutussa mainittiin aiemmin virheellisesti, että moduulit painaisivat "pari tonnia". Oikea painoluokka on tuhansia tonneja.

    Arvostettu brittilehti nosti esiin Suomen mokat keskustojen kehittämisessä – näin Kouvola ja Tampere vastaavat

    Arvostettu brittilehti nosti esiin Suomen mokat keskustojen kehittämisessä – näin Kouvola ja Tampere vastaavat


    Brittilehti The Guardian pohtii, miksi kaupungit toistavat jatkuvasti samoja virheitä pyrkiessään lisäämään elinvoimaansa. Lehti on listannut artikkelissaan kolme surkeinta ideaa, joilla kaupungit pyrkivät vuodesta toiseen houkuttelemaan sekä...

    Brittilehti The Guardian pohtii, miksi kaupungit toistavat jatkuvasti samoja virheitä pyrkiessään lisäämään elinvoimaansa. Lehti on listannut artikkelissaan kolme surkeinta ideaa, joilla kaupungit pyrkivät vuodesta toiseen houkuttelemaan sekä turisteja että uusia asukkaita.

    Ensimmäinen niistä on lehden mukaan ison ostoskeskuksen rakentaminen. The Guardianin juttu kertoo, kuinka Suomen Kouvola ei ottanut opikseen esimerkiksi Saksassa sijaitsevan Oberhausenin huonoista kokemuksista vaan rakensi kaupungin laitamille ison ostoskeskuksen, Veturin. Artikkelin mukaan Kouvola on tunnettu kauppakeskuksen avaamisen jälkeen lähinnä kuolevasta keskustastaan ja epätoivoisista yrityksistään elvyttää sitä.

    Myös Yle Uutiset on kertonut, että Kouvolan keskustassa on ollut Veturin avautumisen jälkeen runsaasti liiketiloja tyhjillään, kun liikkeet ja palvelut ovat valuneet asiakkaiden perässä keskustan ulkopuolelle. Kaupunki on järjestänyt myös ideakilpailun keskustansa elvyttämiseksi.

    Boston vs. Tampere

    The Guardian nostaa esiin myös Seinäjoella pitkään vireillä olleen kauppakeskushankkeen, jonka tavoitteena oli houkutella väkeä erityisesti maakunnan ulkopuolelta ja samaan aikaan vahvistaa keskustan vetovoimaa. Seinäjoen Jouppiin suunnitellun jättimäisen kauppakeskuksen, Lakeuden Ankkurin, piti valmistua vuoden 2016 joulumyynnin kynnyksellä. Viime kesänä YIT ilmoitti vetäytyvänsä hankkeesta.

    Nyt samalle paikalle rakennetaan uutta Ideaparkia. Tavoitteena on, että kauppakeskus avautuisi ennen joulua 2019. The Guardian epäilee, etteivät sille asetetut tavoitteet täyty.

    Jutussa kummastellaan myös sitä, miksi jotkut kaupungit haluavat kätkeä autot ja muun liikenteen maan alle. Se nostaa esimerkiksi Tampereen maantietunnelin, jonka tavoitteena on ollut poistaa muun muassa keskustan läpikulkuliikenteestä aiheutuvia haittoja. Yle Uutiset on kertonut myös kaupungin suunnitelmista rakentaa junaradan päälle kansi, johon tulee muun muassa monitoimiareena, hotelli ja asuntoja.

    The Guardianin artikkelin mukaan Tampereen olisi pitänyt ottaa oppia Bostonista, jonka samantyyppiset aikeet menivät pieleen jo 1990-luvulla. Sekin halusi lievittää ruuhkia ja lisätä kävelykatuja. The Guardianin mukaan lopputulos oli, että hanke valmistui pahasti myöhässä ja kaupungin asukkaat viettävät nyt aikaa liikenteessä enemmän kuin koskaan.

    The Guardianin jutun on kirjoittanut suomalainen freelance-toimittaja.

    Kauppakeskus on vain yksi uhka Kouvolan keskustalle

    Kauppakeskus Veturista on Kouvolan keskustaan noin kolme kilometriä. Veturin rakentaminen maksoi sata miljoonaa euroa, ja se oli yksi Keskon kaikkien aikojen suurimmista vähittäiskaupan investoinneista.

    Kauppakeskus avattiin vuonna 2012, mutta sen suunnittelun aloitti Kuusankosken kaupunki jo vuosia ennen avajaisia ja ennen kuin Kouvolan seudun kunnat yhdistyivät. Kuusankoski halusi, että kauppakeskus rakennetaan lähelle silloisen Kuusankosken ja Kouvolan rajaa.

    Kouvolan keskustan elävöittämisestä vastaava asiantuntija huokaa, kun häneltä kysyy, oliko Veturin rakentaminen virhe.

    – Ajattelen mieluummin niin, että nyt pitää tehdä hyviä ratkaisuja eteenpäin, sanoo Reijo Saksa. Kouvolan kehitysyhtiö on palkannut hänet kehittämään Kouvolan keskustaa.

    Saksan mielestä iso kauppakeskus on vain yksi Kouvolan keskustan monista kilpailijoista.

    – Samaan aikaan kun Veturi tuli lisäämään tarjontaa, ihmisten kulutus laski ja venäläisten ostosmatkailu väheni. Myös verkkokauppa on muuttanut ihmisten ostoskäyttäytymistä.

    Saksa muistuttaa, että nykyisen Kouvolan alueella on kuntaliitoksen jäljiltä useita pieniä keskustoja, joissa ihmiset ovat tottuneet asioimaan. Kaikki eivät siis suinkaan lähde ostoksille Kouvolan ydinkeskustaan.

    – Ja jos ajatellaan koko Kouvolaa, niin Veturi on tuonut lisää kävijöitä kaupunkiin. Esimerkiksi Saimaalle mökkeilemään ajavat ihmiset pysähtyvät usein Veturissa.

    Saksan mukaan Kouvolan keskusta on viime aikoina alkanut osoittaa viriämisen merkkejä. Siitä on kiittäminen ainakin kävelykadun remonttia, joka valmistui viime keväänä. Lähes kaksi vuotta kestäneissä uudistustöissä Kouvolan kaupunki vaihdatti valtaosan kadun kivistä ja uudisti muun muassa suihkulähteitä.

    Kävelykatu Manskin ihmismääriä mittaavat jalankulkulaskurit, jotka tunnistavat liikkeen ja muuttavat sen dataksi. Laskurit laskevat jokaisen käynnin kävelykadulla.

    – Kulkijoita on ollut nyt lähes 500 000 kesäkuukausittain, sanoo Reijo Saksa.

    Tampere on listannut maantietunnelin onnistumiset

    Tampereen kaupunkiympäristön palvelualueen johtajan Mikko Nurmisen mielestä The Guardianin jutussa Tampereen vertaaminen Bostoniin ontuu.

    – Siinä rinnastetaan Bostonin hankkeen aikataulu- ja kustannusongelmat Tampereen tunneliin. Meillähän näitä ongelmia ei ole ollut.

    Rantaväylän tunnelia rakennettiin Tampereella vuosina 2014-2016.Antti Eintola / Yle

    Tampereen Rantaväylän tunneli otettiin käyttöön marraskuussa 2016, puoli vuotta rakentamisaikataulua edellä. Lisäksi Tampereen kaupunginhallituksen toukokuussa käsittelemän loppuyhteenvedon mukaan tunnelin rakentamisen kokonaiskustannukset, noin 198 miljoonaa euroa, näyttävät pysyvän kurissa.

    – Rantaväylän tunnelin rakentaminen on toteuttanut valtaosin sille asetetut tavoitteet. Kaikkia vaikutuksia ei vielä tiedetä, mutta sen perusteella, mitä tiedetään, voi näin sanoa, Mikko Nurminen sanoo.

    Loppuyhteenveto listaa maantietunnelin ansioksi esimerkiksi sen, että liikenneonnettomuudet ovat vähentyneet Rantaväylällä selvästi. Lisäksi ilmanlaatu on parantunut, maantien melu vähentynyt ja raitiotien rakentaminen Tampereelle on voinut alkaa.

    – Lisäksi ennen liikenteen käytössä olleet rannat voidaan ottaa ihmisten käyttöön, Mikko Nurminen luettelee.

    Esimerkiksi Ranta-Tampellan alueelle on suunniteltu asuntoja.

    Täydellinen Rantaväylän tunneli ei kuitenkaan ole. Vaitinaron liittymä esimerkiksi joudutaan ajoittain sulkemaan, koska sen kapasiteetti voi ylittyä ruuhka-aikaan. Lisäksi keskustan ruuhkien vähenemisestä on vaikea sanoa mitään varmaa, koska tällä hetkellä Tampereen keskustaa ruuhkauttaa raitiotietyömaa.

    Parittaja vei rahat ja löi alaikäistä tyttöä – oikeus piti parisuhdeväkivaltana

    Parittaja vei rahat ja löi alaikäistä tyttöä – oikeus piti parisuhdeväkivaltana


    Itä-Suomen hovioikeus on pitänyt voimassa 33-vuotiaan unkarilaisen miehen saaman tuomion parituksesta ja pahoinpitelystä. Kymenlaakson käräjäoikeus oli tuominnut miehen vuoden mittaiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Asianomistaja oli...

    Itä-Suomen hovioikeus on pitänyt voimassa 33-vuotiaan unkarilaisen miehen saaman tuomion parituksesta ja pahoinpitelystä. Kymenlaakson käräjäoikeus oli tuominnut miehen vuoden mittaiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Asianomistaja oli valittanut tuomiosta, mutta perui myöhemmin vaatimuksensa.

    Syyttäjä oli vaatinut miehelle rangaistusta törkeästä ihmiskaupasta. Syytteen mukaan mies oli pakottanut seurustelukumppaninsa myymään seksipalveluita ja pitänyt hallussaan kaikkia naisen rahoja. Lisäksi syytetty oli pahoinpidellyt naista ja uhkaillut tämän perhettä.

    Pariskunta oli saapunut Unkarista Suomeen loppuvuodesta 2014. Seksipalvelujen myynti jatkui Suomessa, lähinnä pääkaupunkiseudulla.

    Teot tapahtuivat kolmen ja puolen vuoden aikana Kouvolassa, Kirkkonummella, Vihdissä, Loviisassa sekä Unkarissa. Oikeudenkäynti käytiin osittain salaisena, koska uhri oli tekojen alkaessa 17-vuotias.

    Oikeuden mielestä ei näyttöä ihmiskaupasta

    Mies kiisti syytteet ja hänen mukaansa nainen harrasti seksiä rahaa vastaan omasta halustaan. Hän oli miehen mukaan myös vapaa liikkumaan itsenäisesti, kun mies oli käymässä sukulaistensa luona Unkarissa. Syytetty myönsi lyöneensä uhria kaksi kertaa.

    Pahoinpitelyt alkoivat vuonna 2013, kun uhri oli vielä alaikäinen. Mies oli lyönyt uhria säännöllisesti ja muun muassa potkinut ja vetänyt tätä hiuksista.

    Käräjäoikeus katsoi, että kyse ei ollut ihmiskaupasta, koska nainen oli itse ollut päättämässä seksipalvelujen tarjoamisesta. Oikeuden mukaan ihmiskaupassa uhri on myös laajemmin toisen määräysvallassa verrattuna paritukseen.

    Kyse ei ollut oikeuden mukaan myöskään törkeästä parituksesta. Syyttäjä piti raskauttavana asiana uhrin alaikäisyyttä, mutta oikeuden mielestä uhri oli rikoksen tekoajasta vain muutaman kuukauden ajan alaikäinen. Syytetyn väkivaltaisuus ei oikeuden mukaan johtunut parituksesta, vaan mustasukkaisuudesta eli kyse oli parisuhdeväkivallasta.

    Oikeus määräsi miehen maksamaan naiselle korvauksia kärsimyksestä, kivusta ja särystä, pysyvästä haitasta sekä taloudellisesta vahingosta yhteensä runsaat 24 000 euroa.

    Lentokoneesta kuvattu video näyttää, kuinka vihertävät sinilevämassat ovat vallanneet Suomenlahden: "Riski on nyt toteutunut"


    Lautoiksi merellä kertynyt sinilevä on levinnyt ennusteita laajemmalle alueelle Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijan mukaan. Sinilevää on nyt koko Suomenlahden pituudelta. Eilen erikoistutkija Seppo Knuuttila kertoi, että levätilanne on pahin...

    Lautoiksi merellä kertynyt sinilevä on levinnyt ennusteita laajemmalle alueelle Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijan mukaan. Sinilevää on nyt koko Suomenlahden pituudelta.

    Eilen erikoistutkija Seppo Knuuttila kertoi, että levätilanne on pahin vuosikymmeneen.

    Sinilevän määrä on runsastunut Itämerellä viime päivien hellejakson aikana. Levähavainnot ulottuvat Itämerellä Saaristomeren kaakkoisosaan asti.

    Seppo Knuuttilan mukaan lautat suurenevat vedessä vähäisen tuulen takia, joka muuten rikkoisi niitä.

    Suomen ympäristökeskuksen mukaan Porvoon ja Hangon välillä sinilevää on havaittu reilusti. Jo aiemmin kukintoja todettiin erityisen paljon Kotkan edustalla ulkomerellä.

    Sinilevää on paljon ainakin tämän kuukauden. Elokuussa sinilevätilanteen pitäisi helpottua, jos ilmat viilenevät.

    – Fosforipitoisuudet ovat hieman alempana kuin viime vuonna, mutta ennustimme silti huomattavaa sinileväkukinnan riskiä. Se on nyt toteutunut, ja vielä odotettua hieman laajempana, Knuuttila kertoo.

    Fosforipitoisuudet tulivat Itämeren pääaltaan puolelta

    Virtaukset toivat fosforia Suomenlahdelle paljon vuonna 2016 ja se vaikuttaa yhä. Knuutilan mukaan fosfori on peräisin Itämeren pääaltaan syvänteistä.

    Suomenlahden omalla valuma-alueella fosforikuormitus on alentunut 50 prosenttia tämän vuosituhannen puolella.

    – Ensisijainen syy ei ole Suomen omalla valuma-alueella tapahtuvat päästöt, Knuuttila kuvaa.

    Näin tunnistat sinilevän ja toimit sen kanssa Sinilevä muodostaa tuulettomalla säällä ja runsaina määrinä vihertäviä tai kellertäviä levälauttoja. Jos levää on vähän, se näyttää vihreiltä tai kellertäviltä hiukkasilta.Sinilevän voi myös yrittää tunnistaa testaamalla. Jos sinilevää kokeilee tikulla, se hajoaa hippusina veteen. Jos tikkuun sen sijaan jää roikkuvaa levää, kyseessä ei pitäisi olla sinilevä.Vesilasissa sinilevä nousee pintaan hippusina noin tunnin kuluessa.Sinileväisessä vedessä uimista ei suositella etenkään silloin, kun kukintoja on runsaasti. Etenkin herkästi vettä nielevät lapset ja eläimet on hyvä pitää kaukana leväesiintymistä.Leväistä vettä ei pitäisi myöskään heittää saunan kiukaalle tai käyttää vihannesten pesemiseen. Myrkky ei haihdu keitettäessä.Leväinen vesi kannattaa pestä iholta ja silmistä perusteellisesti pois puhtaalla vedellä.Toimintaohjeita altistuksen jälkeen voi myös kysyä Myrkytystietokeskukselta.
    Palkittu valokuvaaja haukkuu nykyajan artistit:

    Palkittu valokuvaaja haukkuu nykyajan artistit: "Syövät takahuoneessa kasvisburgeria, laskevat rasvaprosenttia ja tekevät muovista musiikkia"


    Juha MetsoJulkaissut useita valokuvateoksia ja kirjojaTekee parhaillaan kirjoja presidentti Vladimir Putinista ja sanoittajalegenda Junnu VainiostaVuoden uutiskuva 2016Vuoden henkilökuva 2014Vuoden reportaasi 2004Vuoden lehtikuvaaja 2000Seinältä...

    Juha MetsoJulkaissut useita valokuvateoksia ja kirjojaTekee parhaillaan kirjoja presidentti Vladimir Putinista ja sanoittajalegenda Junnu VainiostaVuoden uutiskuva 2016Vuoden henkilökuva 2014Vuoden reportaasi 2004Vuoden lehtikuvaaja 2000

    Seinältä tuijottaa Iggy Pop. Juha Metso on kuvannut punkrock-ikonia ensimmäistä kertaa Provinssirockissa vuonna 1987, mutta tämä kuva on otettu myöhemmin Flow-festivaaleilla Helsingissä.

    – Asettauduin sellaiseen kohtaan, mihin hän saattaa tulla. Se perkele tuli suoraan kameraan ja veti ihan mielettömän limaisen räkäklimpin kamerani linssiin ja päähäni. Se oli ihan hemmetin hienoa, Metso kertoo.

    Sitä hän ei muista, lensikö räkä ennen vai jälkeen otoksen. Kuvassa siitä ei näy jälkeäkään.

    Se perkele veti ihan mielettömän limaisen räkäklimpin kamerani linssiin ja päähäni. Juha Metso

    Iggy Popin vieressä Kotkan Valokuvakeskuksessa on rivi muita musiikkimaailman legendoja. Ray Charles, Gene Simmons, BB King. Ne kaikki on ottanut mies, joka aloitti uransa kuvaamalla lintuja.

    Hauras Juice

    Nuorena Sex Pistolsia kuunnelleen Juha Metson kiinnostus musiikkimaailmaan heräsi, kun hän pääsi täysi-ikäisenä seuraamaan keikkoja Tampsan lavalle ja Husulan kasinolle silloiselle Vehkalahdelle, nykyiseen Haminaan.

    Kerran kasinolla esiintyi Motörhead. Lemmy Kilmister tuli paikalle Porschella. Siinä oli pikkukylän väellä ihmettelemistä.

    Varsinainen herätys tapahtui kuitenkin Kotkan Karhulassa paikallisen Ypö-Viis-bändin keikalla. Metso seurasi ihmeissään, kuinka jätkät lauloivat että Kotka palaa ja Mikkitelineestä puolet on minun. Hän halusi saada tunteen talteen ja alkoi tutkia, kuinka paljon pelkkä valokuva voi kertoa.

    – Se voi kertoa paljon. Se näyttää asioita, joita liikkuva kuva ei ehdi näyttää. Still-kuvat ovat pysäytettyjä hetkiä, jotka voivat huutaa hiljaa tai äänekkäästi.

    Kuten nuo seinälle nostetut kolme kuvaa hauraan näköisestä miehestä, joka juo jotain peltimukista. Hän on Juice Leskinen. Kuvissa näkyy musiikkibisneksen raadollisuus.

    Juha Metso pääsi kuvaamaan Juice Leskistä erään kirjaprojektin yhteydessä.Pyry Sarkiola / Yle

    Juha Metso kutsuu artistimaailman kuvauskeikkojaan tietynlaiseksi managerien ohjailemaksi ajautumiseksi kulttihahmojen ja persoonien perässä.

    – Artistit ovat hienoja ihmisiä, kun heidän kanssaan pääsee silloin tällöin puheisiin. Managerit ovat vaikeita tyyppejä, kaikki julmuus tulee sieltä. Kuten esimerkiksi kolmen biisin sääntö eli se, että ensimmäiset kolme biisiä pitää kuvata ilman salamaa. Siinä ei ole mitään järkeä, Metso tuhahtaa.

    Tylsät bändit

    Metson mielestä musiikkimaailma on muuttunut äärettömän siloposkiseksi ja muoviseksi. Hän sanoo, että bändit ovat nykyään tylsiä.

    – Kun 1970–80-luvuilla kävi bändien takahuoneissa, äijät olivat totaalisen sekaisin. Nykyään kun sinne menee, he syövät saakeli kasvisburgereita ja laskevat rasvaprosenttia. He tekevät muovista, laskelmoitua musiikkia, joka ei ole kiinnostavaa. Siinä ei ole mitään vaaran tuntua.

    Yksi esimerkki menneen maailman meiningistä ja vaaran tunnusta on muuan hattupäinen mies Kotkan Valokuvakeskuksen seinällä: Motörheadin Lemmy Kilmister.

    On olemassa niin kovia rokkistaroja, että riittää kun he käyvät siinä pyörähtämässä. Juha Metso

    Kuva on otettu bändin viimeiseltä keikalta Helsingistä.

    Vain muutama viikko tuosta kuvasta Lemmy lähti yläkerran orkesteriin.

    – Hän meni keikan hyvin hitaalla askeleella, mutta klaarasi sen ja äänikin kulki välillä ihan hyvin. On olemassa niin kovia rokkistaroja, että riittää kun he käyvät siinä pyörähtämässä.

    Suppuposket vailla sisältöä

    Eikä mikään ole muutenkaan kuin ennen. Kuvatulva on mieletön, ja Metson mielestä lehdet täyttävät tyhjiä koloja kuvilla niiden laatuun ja sisältöön katsomatta. Lehdissä on kuvia hyvin meikatuista artisteista, promokuvaukset on tarkkaan suunniteltu.

    Parhaat kuvat tulevat kuitenkin Metson mukaan luonnollisista tilanteista.

    – Onneksi on muutamia hienoja artisteja, kuten Remu ja Marjo Leinonen, jotka sanovat että tottakai kuvaat ja mennään rennosti. Silloin tilanne on aidoimmillaan ja se on mahtavaa.

    Palkittu valokuvaaja ei ymmärrä lainkaan selfie-kulttuuria.

    – Otetuin kuva on selfie posket supussa ja sitten ihmiset vielä muokkaavat kuvan jonkun maskin läpi. Sillä ei ole eletyn elämän kanssa mitään tekemistä. Kuvassa pitää olla sisältöä.

    Metso melkein suuttuu, kun häneltä kysyy, onko hän koskaan ottanut selfietä.

    – En ole. Ei kiinnosta pätkääkään. En koe sitä merkittäväksi enkä ota puhelimella kuvia juuri lainkaan muutenkaan.

    Pyry Sarkiola / YleKirja Putinista tekeillä

    Kun Juha Metso kuvaa, hän kuvaa itseään ja omia tunnetilojaan. Hän etsii kameran läpi mikroilmeitä – se on tunnetilasta kertova ilme, joka viipyy kasvoilla vain hetken.

    – Siten päästään tärkeimpään. Kun ne kuvat tuodaan galleriaan esille ja katsoja saa ilon tai surun tunteita, olen onnistunut. Kun kuvia ei tarvitse selittää, ollaan ytimessä.

    Juice Leskisen kuvat on otettu Esa Keron kirjoittamaa kirjaa varten. Tällä hetkellä Metso on mukana kahdessa kirjaprojektissa: toinen niistä kertoo Venäjän presidentti Vladimir Putinista ja toinen kotkalaisesta sanoittajalegenda Junnu Vainiosta. Puoliksi Pietarissa asuva Metso on päässyt kuvaamaan Putinia viisi kertaa tiedotustilaisuuksissa. Junnu Vainion kuvat ovat peräisin 1980-luvun keikoilta. Mukana on myös kuvia Junnun viimeiseltä keikalta Kotkassa.

    – Olin silloin juniori, mutta tämän projektin myötä olen tajunnut, kuinka raadollisesti on pitänyt elää saadakseen aikaan noin hienoja sanoituksia. Eletty elämä on taiteilijan parasta polttoainetta.

    Viimeinen näyttely

    Metso kutsuu itseään työnarkomaaniksi. Hän ei koe valokuvaamista työksi vaan elämäntavaksi ja intohimoksi.

    – Olen saanut mennä kameran kanssa ympäri maapalloa 60 maassa. Se on rikkaus eikä tunnu työltä. On sillä oma hintansa, mut se on intohimo.

    Yksi tie on kuitenkin tulossa nyt päätökseensä. Metson suuri unelma, yhdessä ystävien kanssa perustettu Kotkan Valokuvakeskus, vetelee 13 toimintavuoden jälkeen viimeisiään. Valokuvakeskuksen toiminnanjohtaja Timo Mähönen kuoli hiljattain.

    Tämä näyttely on viimeinen.

    – Meillä oli alussa hemmetin hieno flow ja toiminta lähti upeasti liikkeelle. Nyt hallituksesta on kuollut useita jäseniä. Keskusta on ylläpidetty talkoohengellä. Nuorisoa, joka haluaisi pyörittää toimintaa, ei tunnu löytyvän.

    Valokuvakeskus sulkee ovensa elokuun lopussa.

    Kaksi vuokranantajaa kyllästyi vaihtuviin asukkaisiin ja alkoi vuokrata asuntoja turistien käyttöön – nyt he tienaavat tuplasti

    Kaksi vuokranantajaa kyllästyi vaihtuviin asukkaisiin ja alkoi vuokrata asuntoja turistien käyttöön – nyt he tienaavat tuplasti


    Lappeenrantalainen Marko Sutinen alkoi vuosi sitten vuokrata kotitalonsa päätyasuntoa matkalaisille. Toistasataa vuotta vanhan kivitalon yläkerrassa sijaitseva kaksio oli ennen vakituisen vuokralaisen käytössä. Täysin uusittu entinen...

    Lappeenrantalainen Marko Sutinen alkoi vuosi sitten vuokrata kotitalonsa päätyasuntoa matkalaisille. Toistasataa vuotta vanhan kivitalon yläkerrassa sijaitseva kaksio oli ennen vakituisen vuokralaisen käytössä.

    Täysin uusittu entinen kasarmirakennus sijaitsee Lappeenrannan keskustassa.

    – Mietin sitä, miten voisin saada vähän paremmin tuloa asunnosta. Ja se on onnistunut, sanoo Sutinen.

    Hän arvioi, että ratkaisuun vaikuttivat myös omat, onnistuneet kokemukset Airbnb-majoituksesta.

    – Onhan se erilaista yöpyä ulkomailla vaikkapa hevos- tai viinitilalla kuin hotellissa. Jenkeissä olemme yöpyneet huvijahdissakin, Sutinen kertoo.

    "Eniten kysytään alle sadan euron majoitusta"

    Nykyisin Sutisen tilavassa kaksiossa yöpyy lapsiperheitä, kesävieraita, vaihto-opiskelijoiden vanhempia ja työmatkalaisia.

    Yhteistä heille on halu asua matkoillakin kodinomaisesti ja valmistaa itse ruokansa. Esimerkiksi neli- tai viisihenkisen perheen on vaikea löytää Lappeenrannan keskustasta hotellimajoitusta.

    Sutisen kaksio on suosittu. Se vapautuu seuraavan kerran parin viikon päästä.

    Lappeenrannan kaupungin matkailuneuvonnasta kerrotaan, että Airbnb-vaihtoehdot ovat hyvä lisä paikalliseen majoitustarjontaan. Toimistostakin matkailijoita on neuvottu Airbnb:n verkkosivustolle.

    Viimeksi tiukka tilanne sattui toukokuussa, kun kaikki Lappeenrannan hotellit olivat täynnä.

    – Kysyntää on eniten alle sadan euron majoitukselle, ja siihen saumaan Airbnb sopii hyvin, sanoo matkailukoordinaattori Tuula Paakkonen.

    Asumisesta saman katon alla vain hyötyä

    "Airbnb-isännäksi" ryhtynyt Marko Sutinen pyrkii aina ottamaan vieraat itse vastaan. Hän asuu perheineen samassa talossa.

    – Se on ehdottomasti on hyvä asia asunnon siivouksen ja puhtaanapidon kannalta, hän sanoo.

    Riitta Mustonen vuokraa kerrostaloyksiötään tilapäiseen majoitukseen Airbnb:n kautta.Kari Kosonen / Yle

    Imatralainen Riitta Mustonen asuu puolestaan etäällä Airbnb-yksiöstään. Kymmenen vuotta vuokralaisten kanssa riitti Mustoselle. Vuokralaiset vaihtuivat usein, jotkut aiheuttivat talossa järjestyshäiriöitä ja asunnon korjaustarpeita. Heinäkuun alussa, Imatranajon alla hän liittyi Airbnb-verkostoon.

    – Sain heti ensimmäisenä päivänä kolme varausta! Onneksi kaikki majapaikan tarvitsijat olivat tulossa eri aikaan, Mustonen kertoo.

    Hän laskee saavansa jo parista viikonlopusta tuloa normaalin kuukausivuokran verran.

    Ensimmäiset vieraat olivat suomalaisia motoristeja. He hakivat avaimen vuokraemäntänsä työpaikalta, saivat ohjeet ja ajoivat asunnolle omin päin.

    – Asunto oli sunnuntai-iltana niin siistissä kunnossa, että epäilin, oliko siellä ketään ollutkaan, Mustonen kertoo.

    Kumpikaan ei osta sikaa säkissä

    Marko Sutinen sanoo, että asunnon siisteydestä huolehtiminen on varma keino menestyä Airbnb-markkinoilla.

    Vuokralaiset arvioivat kokemuksiaan Airbnb-sivustolla. Myös asuntojen vuokraajat voivat lisätä sinne arvionsa vieraistaan. Näin kumpikaan ei osta sikaa säkissä.

    Välit verottajan kanssa pysyvät kunnossa, kun tulosta maksaa pääomaveron.

    Sinilevä varjostaa luvattuja uimakelejä – levän määrä kovassa kasvussa

    Sinilevä varjostaa luvattuja uimakelejä – levän määrä kovassa kasvussa


    Sinilevien määrä on kasvanut huomattavasti Suomen lounaisilla ja eteläisillä merialueilla. Suomen ympäristökeskuksen valtakunnallisen leväkatsauksen mukaan sinilevien muodostamia pintakukintoja on nyt esimerkiksi eteläisellä Saaristomerellä ja...

    Sinilevien määrä on kasvanut huomattavasti Suomen lounaisilla ja eteläisillä merialueilla. Suomen ympäristökeskuksen valtakunnallisen leväkatsauksen mukaan sinilevien muodostamia pintakukintoja on nyt esimerkiksi eteläisellä Saaristomerellä ja varsinkin Suomenlahdella Porvoon ja Kotkan välisellä merialueella.

    SYKE ennakoi, että sinilevien määrä voi vielä kasvaa huomattavasti, mikäli ennustetut helteet ja tyyni sää toteutuvat.

    Ilmatieteen laitoksen ennusteen mukaan avomeren leväesiintymät kulkeutuisivat lähipäivinä pääsääntöisesti lännen ja etelän suuntaan. Rannikoilla levätilanne voi vaihdella paljon tuulten mukaan.

    Sinilevää on havaittu runsaasti myös järvillä. Ajankohtaan nähden leväkukintoja esiintyy edelleen normaalia enemmän. Havaintopaikoilla esiintyi erittäin runsaasti sinilevää kahdella paikalla, runsaasti 13:lla paikalla ja hieman 38:lla paikalla.

    Ympäristökeskus muistuttaa, että sinileväiseen veteen tulee suhtautua varoen. Sinilevät voivat tuottaa erilaisia hermo- ja maksamyrkkyjä.

    Sinileväinen vesi voi aiheuttaa ihmiselle esimerkiksi iho- ja silmäoireita, pahoinvointia ja allergisia reaktioita. Varsinkin pienet lapset ja lemmikkieläimet on syytä pitää pois sinileväisestä vedestä.

    Leväistä vettä ei kannata käyttää myöskään löyly-, pesu- kasteluvetenä.

    Puolustusvoimien helikopteri teki kovan laskun lentokenttäalueelle Utissa

    Puolustusvoimien helikopteri teki kovan laskun lentokenttäalueelle Utissa


    Kouvolan Utissa tapahtui tänään puolen päivän aikaan lento-onnettomuus. Pelastuslaitoksen tiedotteen mukaan onnettomuudessa puolustusvoimien MD500-helikopteri teki kovan laskun lentokenttäalueelle. Koneessa oli kaksi miehistön jäsentä. Heidät...

    Kouvolan Utissa tapahtui tänään puolen päivän aikaan lento-onnettomuus.

    Pelastuslaitoksen tiedotteen mukaan onnettomuudessa puolustusvoimien MD500-helikopteri teki kovan laskun lentokenttäalueelle. Koneessa oli kaksi miehistön jäsentä. Heidät kuljetettiin Utin varuskunnan terveysasemalle tarkastettavaksi.

    Helikopterin pyrstö ja pääroottorin lavat vaurioituivat kovan maahanlaskun johdosta.

    Tämänhetkisten tietojen mukaan onnettomuudesta ei aiheutunut henkilövahinkoja.

    Puolustusvoimat asettaa tapahtuman johdosta tutkintaryhmän.

    Huonoja uutisia oluen ystäville – kotimainen mallasohra uhkaa päätyä eläinten suihin:

    Huonoja uutisia oluen ystäville – kotimainen mallasohra uhkaa päätyä eläinten suihin: "Tilanne yhtä hankala viimeksi 1990-luvulla"


    Tästä on kyseKuivuus ja liian myöhään tulleet sateet ovat vaikeuttaneet viljojen kasvuaMonin paikoin varsinkin oluen valmistuksessa tarvittava ohra on kärsinytEpätasaisesta mallasohran kasvusta huolimatta, kotimaisen maltaan riittävyyteen oluen...

    Tästä on kyseKuivuus ja liian myöhään tulleet sateet ovat vaikeuttaneet viljojen kasvuaMonin paikoin varsinkin oluen valmistuksessa tarvittava ohra on kärsinytEpätasaisesta mallasohran kasvusta huolimatta, kotimaisen maltaan riittävyyteen oluen valmistuksessa riittää uskoa

    Kuivuus on vaikeuttanut oluen valmistuksessa tarvittavan mallasohran kasvua. Pohjoismaiden suurimman maltaiden valmistajan Viking Maltin mukaan tilanne on ohran kasvukaudella hyvin poikkeuksellinen.

    – Jopa samalla tilalla saattaa olla toisella pellolla hyvälaatuista mallasohraa ja viereisellä pellolla huonolaatuista, kuvailee viljanhankintapäällikkö Sanna Kivelä.

    Yritys ostaa noin viideltä sadalta sopimusviljeliljältä vuosittain 100 000 tonnia mallasohraa 100 kilometrin säteellä Lahdesta. Ongelmia on ollut esimerkiksi mallasohrapelloilla Elimäen Raussilan kylässä Kouvolassa.

    – Vilja saattaa näyttää päällisin puolin hyvältä. Mutta tarkemmin kun katsoo, niin tämä ohra ei ole juurikaan versonut, vaikka olisi pitänyt, harmittelee viljelijä Elina Valkeinen.

    Kasvintuotannon asiantuntijana Pro Agrian Etelä-Suomen alueella työskentelevä Valkeisen mukaan tilanne on ollut yhtä hankala viimeksi 1990-luvulla.

    Liian kuumaa ja kuivaa

    Huonolaatuista mallasohraa ei voi käyttää oluen valmistukseen. Huonolaatuisuus ilmenee liian korkeana valkuais- tai fusariumpitoisuutena. Korkea fusarium-pitoisuus aiheuttaa oluen ylikuohuntaa.

    Pahin skenaario on, että kaikki mallasohra menee rehuohraksi eläimille.

    Samalla tilalla saattaa toisella pellolla olla hyvälaatuista mallasohraa ja viereisellä pellolla huonolaatuista. Sanna Kivelä.

    Mallasohran laatuongelmien syy on liian kuuma ja kuiva alkukesä. Myös sateet tulivat liian myöhään.

    Kuivuus vaikeutti myös muiden viljojen kasvua. Esimerkiksi Valkeisen peltopinta-alasta runsas kolmannes on mallastamoiden ja panimoteollisuuden tarpeisiin menevää mallasohraa, mutta tilalla kasvatetaan myös rapsia, kevätvehnää ja kauraa.

    – Satomenetyksiä ja laatutappioita tulee, toteaa Valkeinen.

    Hänen mukaansa eteläisimmässä Suomessa etenkin Kymenlaaksossa tappiot ovat suuret. Sadot voivat jäädä puoleen tai sen allekin normaalista.

    Olutta vai rehua?

    Kaikki Suomessa viljeltävä mallasohra ei välttämättä mene oluen raaka-aineeksi. Laatu vaihtelee vuosittain, joten muuhunkin käyttöön on viljelijän varauduttava.

    – Hyvä laatu tarkoittaa kunnollista itämistä, isoja ohran jyviä sekä kasvin oikeaa valkuaisainepitoisuutta, kertoo Valkeinen.

    Vaikean alkukesän jälkeen ratkaisevassa asemassa ovat loppukesän ja puintikauden säät.

    – Ihanteellisimpia olisivat 18-23 asteen päivälämpötilat, toivoo Valkeinen.

    Laatukriteerien täyttyminen näyttää heinäkuun puolivälissä epävarmalta.

    Olutteollisuudelle kelpaavan maltaan raaka-aineen kohtalo ratkaistaan laboratoriossa syksyllä.

    – Lähetän lohkokohtaiset ennakkonäytteet puinnin ja kuivaamisen jälkeen. Kun ne on tutkittu, tulee päätös siitä, kelpaako meidän ohramme maltaan valmistukseen vai ei, sanoo Valkeinen.

    Pitääkö oluen ystävän olla huolissaan?

    Elina Valkeisen tavoitteena on saada mallasohra myytyä panimoteollisuuden tarpeisiin nimenomaan Viking Maltille.

    Miten oluen ystävien sitten pitäisi tämän hetken mallasohran kasvuun suhtautua? Onko syytä olla huolissaan tulevan talven juomien laadusta?

    – Toivon, että ei tarvitse olla huolissaan. Kyllä me jonkinlaisen sadon saamme kerättyä, olen luottavainen. Myös vanhoja varastoja on varmasti olemassa sen verran, ettei mallasta tarvitse alkaa tuoda ulkomailta, uskoo viljelijä Elina Valkeinen.

    Myös mallastamossa suhtaudutaan lähiviikkoihin positiivisesti.

    – Tällä hetkellä uskomme, että kotimaista mallasohraa riittää käyttöömme. Ei tarvitse kenenkään vaihtaa olutta punaviiniin, naurahtaa viljanhankintapäällikkö Sanna Kivelä.

    Muovittoman pahvimukin keksinyt yritys pelaa nyt upporikasta ja rutiköyhää: Pisti kaiken peliin, investoi lisää – eikä murehdi tulevia

    Muovittoman pahvimukin keksinyt yritys pelaa nyt upporikasta ja rutiköyhää: Pisti kaiken peliin, investoi lisää – eikä murehdi tulevia


    Tästä on kyseTalouselämä-lehden selvityksen mukaan Kotkamills teki viime vuonna 29 miljoonan euron nettotappionKotkamillsin toimitusjohtaja Markku Hämäläinen kertoo, että uuden kartonkikoneen käynnistys on vienyt aikaaHämäläinen uskoo, että...

    Tästä on kyseTalouselämä-lehden selvityksen mukaan Kotkamills teki viime vuonna 29 miljoonan euron nettotappionKotkamillsin toimitusjohtaja Markku Hämäläinen kertoo, että uuden kartonkikoneen käynnistys on vienyt aikaaHämäläinen uskoo, että tästä vuodesta tulee kohtuullinen ja ensi vuodesta hyvä

    Pakkauskartongin ja laminaattipaperin valmistaja Kotkamills on ottanut viime vuosina taloudellisia riskejä.

    Talouselämä-lehti selvitti kesäkuussa, miten Suomen 500 suurimmalla yrityksellä menee. Lehden selvityksen mukaan Kotkamills teki viime vuonna yritysjoukon toiseksi suurimman nettotappion (29 miljoonaa euroa) heti Stockmannin jälkeen.

    Toimitusjohtaja ei hätkähdä selvityksen esittelemästä tappioluvusta.

    – Pysäytimme yhden paperikoneen ja paikka seisoi tyhjillään yli puoli vuotta. Sitten käynnistimme uuden kartonkikoneen, joka on yli 200 metriä pitkä ja jossa on seitsemän päällystysyksikköä. Tämä käynnistys ottaa aikaa.

    Toimitusjohtajan mukaan tappioluku kertoo myös siitä, että Kotkan kaltaiseen hankkeeseen ryhtyminen vaatii hyvän rahoittajan ja rohkeutta.

    – Rahoittajat luottavat meihin.

    Yhtiön suurin omistaja on kotimainen pääomasijoitusyhtiö MB Rahastot. Kotkamillsin toimiva johto omistaa yhtiöstä 10 prosenttia.

    Kotkamills myi viime vuonna Imprex-tytäryhtiönsä 27 miljoonalla eurolla eteläkorealaiselle Donwha Enterprise Co:lle. Kaupasta saatu myyntivoitto nosti yhtiön liiketuloksen viime vuodelta 5,7 miljoonaa euroa plussan puolelle.

    – Uskomme, että tästä vuodesta tulee jo ihan kohtuullinen ja ensi vuodesta hyvä.

    Alkuvuoden liiketulos on 0,3 miljoonaa euroa.

    "Riskinottovaihe on ohi"

    Metsäteollisuus tekee nyt kovaa tulosta sellun hinnan ansiosta. Hinta on korkeammalla kuin koskaan tällä vuosituhannella.

    Kotkamills Oy:n tehtaalla tuotantotahti on tällä hetkellä myös tiivis.

    – Molemmat koneet käyvät täysillä, samoin saha. Paperia ja kartonkia lähtee maailmalle noin 1400-1500 tonnia joka päivä.

    Yhtiö on yksi maailman suurimmista laminaattipaperin valmistajista. Tällä hetkellä mietinnässä on uuden laminaattipaperikoneen rakentaminen Kotkan tehtaalle.

    – Tekniset selvitykset ja piirustukset ovat pientä viilausta vaille valmiit. Kyse on enintään 100 miljoonan euron investoinnista. Toivottavasti summa on kuitenkin maksimia pienempi.

    Uuden investoinnin rahoitus ja toteutusaikataulu teettävät vielä työtä. Yhtiö on luvannut kertoa päätöksensä ennen vuodenvaihdetta.

    Kotkamills tuottaa noin 1400 tonnia paperia ja kartonkia päivässä.Pyry Sarkiola/Yle

    Kotkamills on kertonut myös suunnittelevansa uuden biokaasulaitoksen rakentamista.

    Miten kuvailisit yhtiön riskinottoa tällä hetkellä?

    – Riskinottovaihe on varmasti jo ohi. Vuosi 2016 oli riskivuosi, kun paperikone pysähtyi, konelinja seisoi tyhjänä ja uutta konetta lähdettiin starttaamaan. Mutta tuon vuoden lokakuussa meillä oli laatu jo kohdallaan ja tajusin, että tämä lähtee lentoon, sanoo Kotkamillsin toimitusjohtaja Markku Hämäläinen.

    Uusi kartonkikone kaksi maksoi noin 165 miljoonaa euroa.

    Asiantuntija kehottaa kärsivällisyyteen

    Pakkausbisnestä parikymmentä vuotta seurannut asiantuntija Outi Juntti sanoo, että Kotkamillsin toimintaa pitää seurata kärsivällisesti, vaikka tulosluvut eivät vielä suurta kasvua näytäkään.

    – Kartonkialalla on kasvua esimerkiksi kuppi- ja pikaruokapakkauksissa. Alalla on monia isoja ja pitkään toimineita pelureita, ja siksi Kotkan prosessille pitää antaa aikaa kehittyä. Aineksia on, mutta vielä on liian aikaista tehdä johtopäätöksiä.

    Muun muassa Pöyryllä työskennellyt Juntti pitää panostamista laminaattipaperin tuotantoon järkevänä ideana.

    – Tämä on ollut Kotkan tukijalka ja hyvä bisnes. Laminaattipaperin tekijöitä on maailmalla vähän ja teollisuusasiakkaat eivät herkästi vaihda paperintoimittajaa. Jos rakennusteollisuus vetää, niin myös tämä ala vetää.

    Kuppikartonki etsii asiakkaita

    Kotkamills työllistää satamakaupungin tehtaassa noin 530 ihmistä. Imatralla vuokratulla laminointikoneella työskentelee toistaiseksi noin 25 työntekijää. Yhtiön palkkalistoilla Saksassa ja Espanjassa on noin kymmenen myyntityöntekijää.

    Kotkamills luottaa, että kartonkituotteiden kysyntä kasvaa.Pyry Sarkiola/Yle

    Yhtiön kehittämän muovittoman pakkauskartongin myyntityöstä toimitusjohtaja ei paljoa hiisku. Vastaavanlaista kuppikartonkia ei tehdä maailmassa missään muualla. Esimerkiksi maailmanlaajuiset kahvila- ja pikaruokaketjut ovat ainakin kiinnostuneita.

    – Tuote on vaikea ja haastava tehdä. Meillä on 3-4 vuoden etumatka muihin valmistajiin. Etumatka syntyy monesta tekijästä, joita en julkisesti lähde sen tarkemmin ruotimaan, arvioi toimitusjohtaja Markku Hämäläinen.

    Eräänä päivänä suomalainen moottoripyöräilijä avasi hunajapurkin ja vihelsi yli vuorokauden putkeen – katso video

    Eräänä päivänä suomalainen moottoripyöräilijä avasi hunajapurkin ja vihelsi yli vuorokauden putkeen – katso video


    Jukka Parkkinen – taiteilijanimeltään JP Whistler – on vihellyksen maailmanennätysmies. Trubaduurina esiintyvä Parkkinen ilmoittautui viime vuonna kansainväliseen tv-formaattiin nimeltä “Tähän aikaan ensi vuonna”. Ohjelmaa kuvataan 14...

    Jukka Parkkinen – taiteilijanimeltään JP Whistler – on vihellyksen maailmanennätysmies.

    Trubaduurina esiintyvä Parkkinen ilmoittautui viime vuonna kansainväliseen tv-formaattiin nimeltä “Tähän aikaan ensi vuonna”. Ohjelmaa kuvataan 14 muussakin maassa ja sen ideana on, että osallistuja asettaa itselleen tavoitteen, joka on tarkoitus saavuttaa vuodessa.

    Kimmoke tavoitella viheltämisen maailmanennätystä tuli halusta olla jossakin asiassa maailman paras.

    – Laulajia on niin kauhean paljon, joten halusin keskittyä viheltämiseen. Tajusin olevani muita parempi siinä jo nuorena, kun seurasin tunnettuja viheltäjiä muun muassa Kiinasta, Japanista ja Amerikasta, Parkkinen muistelee. Eniten viheltämisen saloihin inspiroi Roger Whittaker, jota mies pitää edelleen esikuvanaan.

    Työtä, tuskaa ja taistelua

    Ennätyksen suorittamiseen oli ehdolla useita paikkoja ja tapahtumia, mutta tuotantoyhtiö päätti lopulta rakentaa väliaikaisen studion Kouvolan Korialle käytännön syistä. Seurakunnan tilat soveltuivat ennätysjahtiin parhaiten, sillä yli vuorokauden vaativiin kuvauksiin tarvittiin paikka, jossa esimerkiksi hälytykset saatiin suljettua yön ajaksi häiritsemättä muuta toimintaa.

    Parkkinen aloitti viheltämisen 24.10. kello 10. Läppärillään hänellä oli valmiiksi 230 kappaleen verran taustamusiikkia. Lisäksi hän vihelsi sävelmiä virsi- ja laulukirjoista, jotka hänellä oli mukanaan. Suoritusta valvoi kuvaajan ja ohjaajan lisäksi erikseen nimetty valvoja, joka seurasi viheltäjää pakollisille wc-käynnellekin.

    Parkkinen ei ollut ennen ennätysyritystään koskaan viheltänyt yli neljää tuntia. Nytkin juuri neljän tunnin kohdalla alkoi kurkkukipu. Limakalvojen kostuttamiseen auttoi hunaja, jota hän lipoi pienestä purkista. Lihasten puutumiseen taas auttoi kävely ulkoilmassa sekä tanssi- ja jumppaliikkeet.

    – Kyllä se oli työtä, tuskaa ja taistelua. Vuosikymmenien kokemuksesta oli apua, Parkkinen summaa viime syksyn suoritustaan.

    Maailmanennätyksen tavoiteajaksi JP Whistler oli asettanut tasan 26 tuntia. Kun valvoja ilmoitti edellisen ennätyksen rikkoutuneen, liikutus iski ja kovaa.

    – Aika tuli täyteen ja vaikka olin pyytänyt etteivät muut puhuisi mitään, he alkoivat onnitella. Lopulta jalat pettivät alta. Luhistuin maahan ihan konkreettisesti ja itkin, viheltäjä muistelee. Hän pystyi jatkamaan viheltämistä vielä kymmenisen minuuttia ennen kuin purskahti itkuun.

    Kello pysäytettiin 25. lokakuuta kello 11:42. Kirjoihin ja kansiin lyöty uusi ennätysaika on nyt 25 tuntia ja 42 minuuttia.

    Jukka Parkkinen kuuluu myös moottoripyöräkerho Gospel Ridersiin.Kiira Ikävalko-Lindqvist / YleMusiikkia kaiken aikaa, jo nuoresta pitäen

    Kouvolan Kuusankoskella asuvan Parkkisen musiikkiura alkoi 14-vuotiaana, jolloin hän perusti ensimmäisen bändinsä Moriahin. Hengellistä musiikkia esittänyt kokoonpano esiintyi seurakunnan tilaisuuksissa. Parkkisen instrumentti oli kitara.

    Kitaransoiton Parkkinen opetteli itsekseen, mutta klassista laulua hän on opiskellut.

    Keikoillaan hän tosin laulaakin. Noin puolet on vihellystä, puolet laulua. Hengitystekniikka on molemmissa lajeissa sama, äänen on tultava syvältä palleasta. Tällä hetkellä trubaduuri JP Whistler esiintyy noin kerran viikossa.

    Klassisen laulun opiskelusta on ollut hyötyä viheltämisessä. Parkkisen mukaan hengittämisen lisäksi on tärkeää keskittyä koko kropan rentouteen ja suun limakalvojen huoltamiseen esimerkiksi hunajalla.

    Roger Whittaker on joskus vitsaillen vastannut viheltämisen olevan helppoa. Riittää kun huulet laittaa mutrulleen ja viheltää. Parkkisen mukaan huulilla on kuitenkin paljon luultua pienempi merkitys vihellyksessä.

    – Ääni tulee kielen liikkeistä. Kieli muotoilee äänenkorkeudet ja sävyt.

    Kappaleet Parkkinen oppii omien sanojensa mukaan helposti. Nuotinluku onnistuu auttavasti, mutta sävelkulut tarttuvat mieleen paremmin korvakuulolta. Viheltäjällä on erittäin tarkka sävelkorva ja toisten epävireiset tapailut ärsyttävät tätä suunnattomasti.

    Kotona ärsyyntyjä on usein vaimo, joka tuumaa viheltelyä olevan joskus liikaakin. Parkkinen myöntää, että hänen on usein vaikeaa olla tarttumatta vaikkapa radiosta kuulemiinsa melodioihin.

    Kristillinen motoristi

    Trubaduurina esiintymisen lisäksi JP Whistler viettää eläkepäiviään.

    Viheltäminen onnistuu myös toisen rakkaan harrastuksen parissa. Hän harrastaa moottoripyöräilyä ja kuuluu kristilliseen moottoripyöräkerho Gospel Ridersiin. Kerho on perustettu vuonna 1980 ja siiheen kuuluu Suomessa noin 960 jäsentä. Parkkinen toimii tätä nykyä kerhon Kaakkois-Suomen aluevastaavana.

    Seuraava etappi moottoripyöräilyn tiimoilta on matkustaa Espanjaan sikäläisen kerhon kymmenvuotisjuhlallisuuksiin. Musiikki kulkee mukana pyöränkin selässä.

    – Siinä on hyvää aikaa vihellellä kypärän sisällä ja käydä kaikkia kuvioita läpi, vaikkei sitä kyllä kukaan kuule, myhäilee Parkkinen.

    Maailman paras

    Seuraavaksi pitäisi keksiä jotain uutta, ehkä omien kappaleiden julkaisemista. Viitisenkymmentä itse sävellettyä kappaletta odottaa päivänvalon näkemistä JP Whistlerin pöytälaatikossa.

    Käyntikortissaan Parkkinen ilmoittaa tekevänsä myös lähimmäis- ja rukoustyötä. Hän vierailee muun muassa sairaaloissa tapaamassa potilaita ja piristämässä heitä musiikillaan.

    – Maailmanennätysrupeaman jälkeen vihellys ei kyllä oikein maistunut pariin kuukauteen, mutta nyt jatkan taas normaalisti esiintymisiäni, kertoo JP Whistler hymyillen.

    Nuorisosäätiösotkussa ryvettyneen rakennusyhtiön kauppakeskushanke polkee paikallaan – rakentamisen piti alkaa jo vuosia sitten

    Nuorisosäätiösotkussa ryvettyneen rakennusyhtiön kauppakeskushanke polkee paikallaan – rakentamisen piti alkaa jo vuosia sitten


    Kotkan Jumalniemen kauppakeskuksen rakentaminen viivästyy jälleen. Alun perin E-18 moottoritien varteen suunnitellun kauppakeskuksen rakentamisen piti alkaa jo noin viisi vuotta sitten. Rakennustöiden oli määrä valmistua vuoteen 2016...

    Kotkan Jumalniemen kauppakeskuksen rakentaminen viivästyy jälleen. Alun perin E-18 moottoritien varteen suunnitellun kauppakeskuksen rakentamisen piti alkaa jo noin viisi vuotta sitten. Rakennustöiden oli määrä valmistua vuoteen 2016 mennessä.

    Rakennushanketta vie tällä hetkellä eteenpäin Pallas Rakennus Oy, eli entinen SSR Group Oy.

    Yhtiöstä kerrotaan, että uusimman aikataulun mukaan rakentaminen on alkamassa tämän vuoden aikana. Kauppakeskuksen on määrä valmistua reilun vuoden päästä rakentamisen aloittamisesta.

    Vielä huhtikuussa Kymen Sanomat uutisoi, että kauppakeskuksen avajaisia vietettäisiin viimeistään vuoden 2019 helmikuussa. Kevään aikana viivästystä on siis tullut vähintään useita kuukausia.

    Negatiivinen julkisuus ajoi nimenvaihtoon

    SSR Group vaihtoi nimeään kesäkuun lopussa. Konserni ja sen tytäryhtiö Salpausselän Rakentajat on saanut runsaasti kielteistä julkisuutta Nuorisosäätiö-sotkussa.

    – Olemme aloittaneet perusteellisen työn toimintakulttuurimme uudistamiseksi ja rahoitusrakenteen vahvistamiseksi. Uudella nimellä haluamme viestiä tästä työstä ja jättää vanhat toimintamallit taaksemme, kertoi Pallas Rakennuksen toimitusjohtaja Jyrki Lautarinne yhtiön kesäkuisessa tiedotteessa.

    Poliisi on epäillyt, että rakennusliike on siirtänyt miljoonia euroja rahaa ulkomaille tekaistujen konsulttipalkkioiden avulla. Verohallinto on pyytänyt poliisia tutkimaan, ovatko SSR:n entiset vastuuhenkilöt syyllistyneet verorikoksiin.

    Yhtiön johto ja omistus on tämän jälkeen laitettu uusiksi.

    Kysyimme Pallas Rakennuksen varatoimitusjohtaja Arto Jokiselta, miten Nuorisosäätiö-sotku on vaikuttanut Jumalniemen kauppakeskushankkeeseen.

    – On ollut muuta tekemistä, kuten yhtiön uudelleen organisointia. Hanke tullaan kyllä toteuttamaan ja kontaktoinnit sijoittajien kanssa jatkuvat elokuussa, Jokinen kiertelee.

    Jokisen mukaan yhtiön "pääbisnekset ovat olleet viimeisen puolen vuoden aikana muualla". Näin ollen rakennushankkeen myynti- ja markkinointityötä ei ole pystytty tekemään riittävillä resursseilla.

    Aiemmin Jumalniemen rakentaminen on viivästynyt muun muassa viereisen moottoritieramppiurakan takia.

    Toivo Sukari ei enää mukana

    Jumalniemen tontilla on rakennusoikeutta 10 000 neliömetriä. Kotkan kaupunki myönsi kauppakeskukselle uuden rakennusluvan viime huhtikuussa, kun edellinen vanhentui.

    – Rakentaminen tulee aloittaa kolmen vuoden sisällä luvan myöntämisestä ja saattaa valmiiksi viiden vuoden sisällä, Kotkan rakennustarkastaja Vesa Yrjönen toteaa.

    Projektin vetäjänä aiemmin mukana ollut liikemies Toivo Sukarin yhtiö Sukari Konserni ei ole enää mukana hankkeessa, Arto Jokinen kertoo.

    SSR osti Sukarin ulos vuoden 2017 loppupuolella, Jokinen kertoo. Jokisen mukaan Pallas Rakennus omistaa nyt Jumalniemen tontin yksin.

    Tällä hetkellä yhtiö hakee kauppakeskukseen vuokralaisia. Arto Jokisen mukaan 50 prosenttia kauppakeskuksen tiloista on varattu.

    – Kirjallisia varaussopimuksia on tehty valtakunnallisesti toimivien kaupallisten yritysten kanssa, Jokinen kommentoi.

    Jokisen mukaan rakennusyhtiö kehittää hanketta, joka on tarkoitus myydä myöhemmin sijoittajille eteenpäin.

    Kauppakeskukseen on suunniteltu kodinkone-, huonekalu- ja halpatavarakauppoja.

    Syrjäisellä aukiolla Suomessa kuivatetaan puusta sähkötolppia, joista tuli menestys – Afrikastakin kysellään, että milloin niitä saa

    Syrjäisellä aukiolla Suomessa kuivatetaan puusta sähkötolppia, joista tuli menestys – Afrikastakin kysellään, että milloin niitä saa


    Puupylväät on koottu metsäaukiolle siisteihin pinoihin. Ne odottavat kuljetusta – syrjäiseltä pylvästehtaalta Iitistä lähtee tänäänkin kuorma Saksaan. Toimitusjohtaja Lauri Kokko on juuri hurauttanut katumaasturilla paikalle toimistoltaan...

    Puupylväät on koottu metsäaukiolle siisteihin pinoihin. Ne odottavat kuljetusta – syrjäiseltä pylvästehtaalta Iitistä lähtee tänäänkin kuorma Saksaan.

    Toimitusjohtaja Lauri Kokko on juuri hurauttanut katumaasturilla paikalle toimistoltaan Kausalasta ja katselee pinoja tyytyväisenä. Harva ohikulkija arvaa, että nämä vaatimattoman näköiset pylväät ovat erittäin kysyttyjä maailmalla.

    – Kun puut ovat kasvaneet metsässä pitkään, ne ovat vankkoja ja suoratekoisia. Se on erittäin iso kilpailuvaltti, Finprofile Oy:tä vetävä Kokko sanoo.

    Yli 90 prosenttia pylväistä menee ulkomaille. Siellä ne kyllästetään ja myydään sähköyhtiöille, minkä jälkeen ne päätyvät sähkötolpiksi. Suurimmat markkinat ovat Saksan lisäksi Iso-Britanniassa, Italiassa ja Israelissa.

    Kokko iloitsee myös siitä, että finanssikriisin lanaama Kreikka on alkanut nousta jaloilleen. Sieltä on pitkän tauon jälkeen alkanut tulla tilauksia. Pylväitä viedään myös “hiekkamaihin” kuten Omaniin ja Jemeniin. Viime aikoina firmalle on tullut uusia avauksia Afrikasta.

    – Afrikassa on aivan valtava markkina tulevaisuudessa, sillä infra on vasta tulossa sinne. Kyselyjä tulee paljon, mutta lopputuotteen pitäisi olla kyllästetty pylväs. Olemme siksi ohjanneet kyselyitä yhteistyökumppaneillemme Saksaan, jotka ostavat meiltä pylvään ja toimittavat sen eteenpäin, Kokko kertoo.

    Rekan kokoinen metsäkone

    Pari vuotta sitten yritys hankki pylväsasemalle lähes rekan kokoisen metsäkoneen.

    – Suomeen ei ole isoa konetta koskaan aiemmin hankittu, ne ovat yleensä menneet Etelä-Amerikan plantaaseille. Täällä ne eivät mahdu kääntymään puiden seassa.

    Lauri Kokon mukaan maailmalla arvostetaan suoraa, vankkaa suomalaista puuta.Sakari Saksa / Yle

    Nytkään konetta ei käytetä metsässä vaan pylväsasemalla pylväiden siirtelyyn. Jos hyvät näkymät toteutuvat, firmalla on edessään uusia investointeja.

    Yritys ostaa puuta 200 kilometrin säteellä Iitistä. Paras pylväspuu on mänty ja ehdoton vaatimus suora runko. Suuria oksia ei saa olla eikä mäntytauti koroa, joka tuhoaa puuta.

    Suuret valinnat tehdään jo metsässä, jossa yrityksen työntekijät merkkaavat leimikon parhaat rungot spraymaalilla. Kokon mukaan merkkaajat tietävät, mistä tilauksia on tullut ja millaista puuta kohdemaahan halutaan.

    – Britteihin menee kaikkein pisimpiä, 24 metriä korkeita pylväitä ja Israeliin lyhyttä mallia. Saksalaiset taas haluavat, että pylvään latva muotoillaan harjakaton muotoon, koska standardi sanoo niin.

    400 rekallista pylväitä

    Motokuski hakkaa puut haluttuihin mittoihin ennen kuin ne kaadetaan ja viedään kuorimalinjastolle. Kuorimisen jälkeen pylvään tyveen laitetaan koodimerkit ja kuljetetaan varastoon kuivumaan kyllästystä varten. Kuivuminen kestää vuoden. Pylväs sorvataan haluttuun muotoon – vaikkapa latvastaan harjakatoksi – ja toimitetaan asiakkaalle.

    Yleensä pylväät lastataan pylväsasemalla rekan kyytiin ja ne matkaavat siitä suoraan kyllästyslaitokselle. Toinen vaihtoehto on pakata puut kontteihin ja viedä ne Kotkan Mussalon satamaan, josta ne lähtevät maailmalle. Pitkät, yli 13-metriset pylväät vaativat erikoiskuljetuksen.

    Pylväsbisnes on kulkenut Kokon perheessä lähes 40 vuotta. Sukupolvenvaihdos tehtiin muutama vuosi sitten. Tuolloin yritys alkoi nostaa tuotantomääriään. Nyt se työllistää noin 15 ihmistä ja tekee vuosittain 60 000–80 000 pylvästä.

    Käytännössä Iitistä lähtee maailmalle noin 400 rekallista pylväitä.

    Sakari Saksa / YleKilpailua maakaapeleiden kanssa

    Yrityksen liikevaihto on Kokon mukaan viiden miljoonan euron paikkeilla. Hän sanoo, ettei se ole tehnyt lähes 20-vuotisen historiansa aikana yhtään tappiollista tulosta.

    Homma on kuitenkin hidasta, sillä puita pitää kuivattaa vuoden ajan ennen kuin ne voidaan kyllästää. Lauri Kokko uskoo, että puupylvästuotanto on siksi Suomessa melko pientä.

    Finprofilen lisäksi pylväitä tekevät esimerkiksi Iivari Mononen Oy ja Versowood.

    – Tämä sitoo valtavia pääomia, koska pylväiden kierto kestää meillä vuoden. Se ehkä karsii yrittäjiä.

    Ja uhkakuviakin on.

    Paineita pylväsfirmoille tuo kilpailu maakaapeleiden kanssa. Suomessakin käydään jokaisen myrskyn jälkeen keskustelua siitä, pitäisikö sähköjohdot työntää maan alle sähkökatkosten ehkäisemiseksi. Lauri Kokko ei usko, että maakaapelit pystyisivät tuhoamaan pylväsbisneksen.

    – Kaupungeissa tehdään maakaapelointia, mutta maaseudulla pitkien sähkölinjojen kaivaminen on kallista. Siellä ilmajohtorakentamimen on kannattavin vaihtoehto.

    Kymi Ring

    Kokon mukaan esimerkiksi Keski-Euroopassa maaston muoto suosii pylväitä, koska ne on helppo pystyttää mihin tahansa. Hän nostaa esiin myös maanjäristysalueet, esimerkiksi Kreikan ja Turkin.

    – Pylväs on sen verran joustava, etteivät johdot tule heti alas kun maa vähän järähtelee. Betonipylväissä niin saattaa käydä ja maakaapelissa johdot voivat mennä rikki.

    Toinen uhkakuva tulee ihan läheltä, nimittäin vieressä sijaitsevan valtatie 12:n toiselta puolelta. Siellä on alue, jolle rakennetaan kansainvälistä moottoriurheilukeskusta Kymi Ringiä. Jos suunnitelmat toteutuvat, Kymi Ring voi jyrätä Finprofilen pylvästehtaan. Se taas vaikuttaa tulevaisuuden investointipäätöksiin.

    – Pylväsasema on isän omistuksessa. Aika näyttää, miten Kymi Ring valmistuu ja vaikuttaako se meidän toimintaamme.

    Klo 22:39 tekstiä tarkennettu.

    Repoveden kansallispuistossa suljettu lisää kohteita: Näkötorni kiinni turvallisuussyistä

    Repoveden kansallispuistossa suljettu lisää kohteita: Näkötorni kiinni turvallisuussyistä


    Repovedellä sijaitseva Mustalamminvuoren näkötorni on suljettu asiakasturvallisuuden takia. Näkötorni suljettiin jo viime viikon perjantaina. Metsähallituksen Luontopalvelujen ulkopuolinen asiantuntija käy tekemässä näkötornissa...

    Repovedellä sijaitseva Mustalamminvuoren näkötorni on suljettu asiakasturvallisuuden takia.

    Näkötorni suljettiin jo viime viikon perjantaina. Metsähallituksen Luontopalvelujen ulkopuolinen asiantuntija käy tekemässä näkötornissa kuntotarkastuksen tällä viikolla. Tarkastuksella varmistetaan, että 1960-luvulla rakennettua tornia on yhä turvallista käyttää.

    – Näköalatornin lattialankut sekä päällyslaudat on tarkoitus joka tapauksessa uusia. Myös portaissa on korjattavaa. Haluamme varmistaa, ettei tornissa ole muuta korjattavaa, Järvi-Suomen luontopalveluiden aluejohtaja Jouni Aarnio toteaa.

    Näkötorni pyritään avaamaan mahdollisimman pian, mikäli siinä ei havaita tarvetta isoille korjauksille.

    – Päätös tornin avaamisesta voidaan tehdä vasta kuntotarkastuksen jälkeen, Aarnio sanoo.

    Myös Katajavuoren näköalatasanne sekä sen portaat tarkastetaan.

    Metsähallitus tarkastaa parhaillaan kansallispuistojen ja etenkin riippusiltojen turvallisuutta. Syynä on Repovedellä sattunut onnettomuus, jossa riippusilta petti yllättäen.

    Onnettomuushetkellä sillalla oli yhdeksän ihmistä, mutta kukaan ei loukkaantunut tapaturmassa.

    "Onko pidetty turvat tukossa niin kuin käskin?" – Muukalaislegioonaan liittynyt suomalaisnuorukainen osasi tappaa ilman sääliä, mutta kotikylillä asiasta ei saanut hiiskua


    Kun Kyösti Pietiläinen liittyi Ranskan muukalaislegioonaan, hänestä tuli Karl Peters. Korpraalit toivat hänelle uuden nimen paperilapulla, ja Pietiläisen piti opetella kirjoittamaan se. Käsiala kelpasi vasta usean yrityksen jälkeen. Oli vuosi...

    Kun Kyösti Pietiläinen liittyi Ranskan muukalaislegioonaan, hänestä tuli Karl Peters. Korpraalit toivat hänelle uuden nimen paperilapulla, ja Pietiläisen piti opetella kirjoittamaan se. Käsiala kelpasi vasta usean yrityksen jälkeen.

    Oli vuosi 1972. Kyösti Pietiläinen oli 26-vuotias, ja vain vähän ennen sitä hän oli kadonnut perheeltään, joka asui Kotkan Sunilassa. Perhepiirissä ei osattu aavistaa, mihin Kyösti oli lähtenyt.

    – Isoäitini ja äitini olivat peloissaan, että mitä on tapahtunut. Pitkään aikaan ei tullut kirjeitä. Tätä ei ollut aiemmin tapahtunut, kertoo Kyösti Pietiläisen sisarenpoika Petri Pietiläinen.

    Ei Kyösti-enoa tosin ennenkään ollut juuri kotona näkynyt, sillä hän oli lähtenyt jo parikymppisenä merille. Legioonassa on aluksi tietty aika, jolloin ei saa olla yhteydessä kotiinsa. Vasta kolmen vuoden kuluttua Kyöstiltä tuli kirje.

    Hei äiti. Älä vain liikoja pelästy mulla menee täällä erittäin hyvin. Ensiksi toivon ettei teidän tarvitsisi koko sunilalle, kun ei siellä eikä paljon muuallakaan tiedetä asioita. Jos ne sunilalaiset tietäisivät kuinka hyvin mulla asiat on niin taitaisi kateeksi käydä.

    Kirjeitä tuli toinen ja kolmas. Petri Pietiläisellä on ne kaikki tallessa.

    – Niitä on satoja. Erityisesti Kyöstin äidille kirjeen saapuminen oli juhlahetki. Se oli merkki siitä, että poika oli elossa.

    Pakoon legioonaan

    Siitä, miksi Kyösti lähti muukalaislegioonaan, ei ole varmuutta. Hänen kerrotaan lähteneen pakoon merimiestappeluiden aiheuttamia jälkiseuraamuksia. Kyösti itse kertoi paenneensa Espanjan poliisia, ja myös Ruotsin poliisi olisi ollut hänen perässään. Hän väitti, että hänestä olisi tehty koko Pohjoismaat kattava etsintäkuulutus.

    Sisarenpojan mukaan Kyösti osasi olla äkkipikainen.

    – Kyöstin nuoruuden kaverit ovat kertoneet, ettei hän kauaa kuunnellut, jos joku soitti suutaan. Hän veti turpaan. Ei hän itse ehkä rettelöitsijä ollut, mutta jotenkin osasi vetää niitä puoleensa.

    Kyösti Pietiläinen shokkiryhmänsä kanssa vuonna 1984.Kuva kirjasta Legioonalainen Peters (Tammi)

    Pietiläisen mukaan hänen enonsa oli erittäin kova liioittelemaan. Siksi miehen kokemuksista koostettujen kirjojen sisällöt poikkeavat huomattavasti toisistaan. Yksi esimerkki on vuoden 1978 Kolwezin taistelusta Kaakkois-Kongossa, silloisessa Zairessa. Tuolloin Kongon kansallinen vapausrintama tunkeutui Angolan ja Zairen välisen rajan yli ja valtasi Kolwezin kaivoskaupungin.

    – Kyösti on kertonut tappaneensa Zairen operaatiossa 200 ihmistä yksin, vaikka koko muukalaislegioonan on kerrottu tappaneen siellä melkein saman verran kapinallisia.

    Opi kieli tai punnerra

    Kyösti Pietiläinen ei osannut ranskaa. Englantia tai muita kieliä ei saanut puhua. Jos niin teki, siitä seurasi rangaistus. Pietiläinen on kertonut joutuneensa tekemään permantopunnerruksia niin kauan, kunnes käsissä ei ollut enää lainkaan voimaa.

    Neljän kuukauden jälkeen jokaisen piti olla kova legioonalainen ja ammattisotilas. Piti osata aseet, ampua hyvin, tappaa nopeasti ilman sääliä ja tunnetta. Päivät kuluivat aseiden purkamis- ja kokoamisharjoituksissa.

    Lisäksi piti oppia ulkoa 20 laulua. Jos laulaminen ei sujunut, edessä oli jälleen permantopunnerruksia. Pietiläisen haaveena oli päästä laskuvarjojääkäriksi, koska laskuvarjojääkärit olivat hänen mielestään parhaita sotilaita.

    Morjes. Miten siellä kotona jaksellaan? Onko jo kerrottu koko Sunilalle missä Pietiläisen poika on vai pidetty turvat tukossa niin kuin käskin. Toivottavasti ette ole olleet huolissanne, en jaksa lukea valituksia. Minulla on sellainen kova moraali päällä että pääsin legioonan parhaaseen osastoon laskuvarjojääkäreihin. Älä äiti itke ja kasvata Tarja kunnon kansalaiseksi.

    Taisteluita ja bordellin pyörittämistä

    Kyösti Pietiläinen toimi legioonassa useissa erilaisissa tehtävissä kuten laskuvarjojääkärinä ja taisteluryhmän johtajana. Hän eteni ylikorpraaliksi, joka on muukalaislegioonassa pitkän palveluksen jälkeen myönnettävä sotilasarvo.

    – Hän yleni omien puheidensa mukaan poikkeuksellisen nopeasti ylikorpraaliksi. Mielestäni poikkeuksellista oli se, ettei hän ylennyt sen isommaksi herraksi, Petri Pietiläinen toteaa naurahtaen.

    Vuonna 1993 Kyösti Pietiläinen lähti sotapoliisiksi Djiboutiin.Kuva kirjasta Legioonalainen Peters (Tammi)

    Sisarenpojan tulkinnan mukaan Kyöstin taidot sotapoliisina huomattiin nopeasti.

    – Hänet ylennettiin, minkä jälkeen pian huomattiin, että hän on täydellinen siinä asemassa, työssä ja arvossa. Mahdollisesti tästä syystä häntä ei enää haluttu ylentää.

    Pietiläinen taisteli palvelusvuosinaan muun muassa Zairessa, Tsadissa, Kongossa ja Ruandassa. Hän piti myös bordellia laskuvarjojääkäreille Djiboutissa Afrikassa. Bordellien tarkoitus oli turvata legioonalaiset taudeilta ja tuoda legioonan kassaan osa maksetuista palkkarahoista. Muistelmissaan Pietiläinen kertoo vastanneensa sekä naisten palkkaamisesta että miesten rahastamisesta.

    – Kyösti katsoi, että hommat hoituvat. Ja jos juotiin liikaa, niin Kyösti piti huolen, ettei naisia hakattu, Petri Pietiläinen kertoo.

    Legioonalaista oli turha odottaa kotiin

    Kotona odotettiin kuumeisesti Kyöstiltä kirjeitä. Ne oli tapana lukea ääneen. Niistä perhe pystyi seuraamaan, mitä maailmalla seikkailevalle nuorelle miehelle kuului.

    Hei kotiväki. Meni taas vähän aikaa viime kerrasta, mutta me oltiin komennuksella, puoli vuotta aurinkoa otettiin Afrikassa, kova kuumuus, ei samaa kuin sunilan talvet. Olisi näitä juttuja paljon kerrottavana, mutta kun nämä on näitä hyshys asioita, muukalaislegioona on salainen juttu. Vain Ranskan Presidentti tietää, että mitä muukalaislegioonan miehet tekevät. Voikaa hyvin siellä kylmässä sunilassa.

    Kirjeiden perusteella vaikutti, että Kyöstillä oli kaikki hyvin. Henkilökohtaisista asioistaan hän ei kuitenkaan kirjeissä kertonut.

    – Rahaa oli kirjeiden mukaan yhtä paljon kuin rautatieinsinöörillä, Petri Pietiläinen kertoo.

    Yksi asia loukkasi Kyöstin läheisiä: vaikka rahaa tuntui riittävän, pyynnöistä huolimatta soturia ei kotona näkynyt. Hän vieraili Suomessa vain harvoin.

    – Aina oli joku tekosyy. Paras tekosyy oli se, että loma oli siirretty talvelle. Silloin ei voinut tulla Suomeen, koska talvivaatteita oli kallista ostaa yhden keikan takia. Ja sitten taas seuraavassa kirjeessä kehuttiin, että rahaa on kuin rosvolla, sisarenpoika hymähtää.

    Pietiläinen jäi elääkkeelle legioonasta vuonna 2000 ja asettui Etiopian Addis Abebaan.Kuva kirjasta Legioonalainen Peters (Tammi)Lähes kolmen vuosikymmenen palvelus

    Vuonna 1993 Kyösti Pietiläinen tuli Suomeen ensimmäistä kertaa sitten 1970-luvun alun. Hän halusi päästä käymään äitinsä, isoäitinsä ja siskonsa yhteisellä haudalla.

    Kyösti Pietiläinen palveli Ranskan muukalaislegioonassa 28 vuoden ajan vuosina 1972–2000. Hän on tiettävästi pisimpään muukalaislegioonassa palvellut suomalainen.

    Ennen eläköitymistään hän kävi muutamia kertoja kotimaassaan. Lomaillessaan Pietiläinen ei luopunut tiukasta kuntoharjoittelusta, sillä legioonalaiselta vaadittiin teräksistä kuntoa.

    – Hän veti joka aamu jopa parinkymmenen kilometrin lenkin, jotta kunto pysyisi yllä. Hän oli täydellisen lojaali legioonalle ja rakasti siellä olemista, Petri Pietiläinen muistaa.

    Pietiläinen meni lopulta naimisiin etiopialaisen Elsan kanssa.Kuva kirjasta Legioonalainen Peters (Tammi)

    Miehen oma tavoite oli palvella legioonassa pyöreät 30 vuotta. Pitkäaikaiselle sotilaalle annettiin tähän mahdollisuus, mutta hän ei halunnut ottaa tarjousta vastaan.

    – Ikänsä vuoksi hän ei olisi saanut enää laskuvarjohypätä. Silloin häntä harmitti, että oli lähtenyt merille eikä suoraan legioonaan, Pietiläisen sisarenpoika Petri Pietiläinen kertoo.

    Kyösti Pietiläinen jäi eläkkeelle vuonna 2000. Silloin hän muutti Etiopian pääkaupunkiin Addis Abebaan, jossa hän asui kuolemaansa saakka etiopialaisen vaimonsa kanssa.

    Pietiläinen kuoli 71-vuotiaana äkillisesti sairauskohtaukseen viime vuoden kesäkuussa.

    Kyösti Pietiläisen sisarenpoika Petri Pietiläinen. Piirustuksessa Kyösti Pietiläisen kaksoissisko Ritva Pietiläinen.Mira Heiskanen / YleLegioonalaisen piirustuksia ei poltettu, vaan pistettiin seinälle

    Kirjeiden lisäksi arvokkaita muistoja pojasta olivat hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan piirtämät kuvat. Petri Pietiläinen löysi kuvat pikkupoikana.

    – Muistan, että sain valvotuissa olosuhteissa katsoa niitä 6–7-vuotiaana. Mummolle kuvat olivat tärkeitä. Säilytin kuvat ja yritin antaa ne Kyöstille, mutta ei hän niitä halunnut. Hän sanoi, että “tee mitä haluut, polta tai pistä seinälle”.

    Piirustuksissa esille nousevat seikkailunhalu ja eksotiikka. Kuvat ovat päässeet nyt ensimmäistä kertaa esille, sillä Petri Pietiläinen päätti järjestää piirustuksista näyttelyn. Kyöstin nuoruuden sielunmaisemasta kertovassa näyttelyssä nähdään yhteensä 30 kuvaa.

    Kyösti Pietiläisen piirros vuodelta 1961.Petri Pietiläinen

    Nuori poika on tehnyt piirustukset ollessaan 12–18-vuotias. Lyijy- ja puuvärikynillä sekä tusseilla tehtyjä piirroksia on säilytetty Kyöstin lapsuudenkodissa, jossa myös Petri asui oman äitinsä kanssa.

    Viimeisin kuva on päivätty vuoden 1963 jouluaatolle. Keväällä edessä oli intti, jonka jälkeen hän lähti satamaan ja merille.

    Kyösti Pietiläisen lapsuusajan piirustuksiin pääsee tutustumaan heinäkuun loppuun asti Pub Albertissa Kotkassa.

    Kyösti Pietiläisen piirustus kahdesta cowboysta.Mira Heiskanen / Yle

    Jutussa on käytetty lähteenä Petri ja Kyösti Pietiläisen teosta Legioonalainen Peters vuodelta 2003. Kursivoidut kohdat ovat kirjoitusvirheineen suoria lainauksia Kyösti Pietiläisen kirjeistä, joita hän lähetti kotiin.

    Haminalaisella suvulla on erikoinen työ –

    Haminalaisella suvulla on erikoinen työ – "Kerran piti kahlata kainaloita myöten meriveden korkeutta mittaamaan"


    Tästä on kyseMeriveden korkeutta on mitattu Suomessa jo yli 130 vuottaHaminan mittausasema täytti heinäkuussa 90 vuotta. Iästään huolimatta se on neljästätoista mittauspisteestä kolmanneksi nuorinHaminan mittausaseman eli mareografin hoitaminen...

    Tästä on kyseMeriveden korkeutta on mitattu Suomessa jo yli 130 vuottaHaminan mittausasema täytti heinäkuussa 90 vuotta. Iästään huolimatta se on neljästätoista mittauspisteestä kolmanneksi nuorinHaminan mittausaseman eli mareografin hoitaminen on periytynyt samassa suvussa isältä pojalla jo kolmanteen polveen saakka

    Jos Suomenlahden rannikolta pitäisi valita vain yksi meriveden liikkeisiin perehtynyt asiantuntija, olisi haminalainen Tuomalan perhe vahvoilla.

    Perhe nimittäin hoitaa jo kolmannessa polvessa Haminan Pitäjänsaareen tasan 90 vuotta sitten rakennettua mareografia eli meriveden korkeutta mittaavaa laitteistoa.

    – Tekniikkaa sisällä ja rakennuksen ulkopintoja on uusittu, mutta muuten mittausasema näyttää ihan samalta kuin vuosikymmeniä sitten, vakuuttaa Hannu Tuomala.

    Nyt 80-vuotias Tuomala aloitti mittausaseman hoitajana vuonna 1961. Sitä ennen vedenkorkeuden mittaamisesta huolehti hänen isänsä Werner Tuomala.

    – Isä taisi saada mittaushomman ikään kuin kaupantekijäisinä, arvelee Hannu Tuomala.

    Tuomalan miehet ovat saaneet oppinsa merivedenkorkeuden mittaamiseen jo pikkupoikinsa isiensä opastamina.Sakari Saksa / Yle

    Selitys on se, että Werner Tuomala osti talon Haminan silloiselta satamakapteenilta, joka oli hoitanut mittausasemaa vuodesta 1928 lähtien. Satamakapteenin talo sijaitsi aivan rannan tuntumassa vain vajaan 50 metrin päässä mittausasemasta, joten oli luontevaa, että vedenkorkeutta valvoo mittausaseman vieressä asuva henkilö.

    Ja näin toimitaan Haminassa vielä nykyäänkin – ainakin melkein.

    Iskän mukana hommiin

    Merivedenkorkeuden mittausasemalla Haminassa on oikeastaan kaksi hoitajaa. Virallisesti tehtävään on nimetty Hannun 41-vuotias poika Toni Tuomala.

    – Mutta isähän tässä vieressä päivystää 24 tuntia vuorokaudessa. Ei häntä vielä kokonaan ole eläkkeelle päästetty, hymähtää Toni.

    Meiltä on kyselty onko tuo rantasauna vai huvimaja. Toni Tuomala.

    Hän ei enää asu mittausaseman vieressä, vaan muutaman kilometrin päässä Poitsilassa “kuivalla maalla”, kuten mies itse sanoo.

    Tonille ja Hannulle meriveden korkeuden mittaaminen on ollut pienestä pojasta lähtien luonteva, suorastaan itsestäänselvä osa arkea.

    – En edes muista milloin olen ollut ensimmäistä kertaa vedenmittauksessa mukana. Mutta kyllä sinne aina iskän perään lähdin, muistelee Toni.

    Ilmatieteen laitoksen 90 vuotias Haminan mareografi mittaa meriveden korkeutta Pitäjänsaaressa.Sakari Saksa / Yle

    Hannu-isän muistot ovat samansuuntaiset.

    – Jo pikkupoikana olin iskän kaverina. Hänelle se oli käytännössä jokapäiväinen homma. Esimerkiksi talvella mittauskoppia piti lämmittää, jotta laitteisto ei jäätyisi. Halkoja kului päivittäin.

    Nykyään muutaman neliön suuruisen mittauskopin hoitaminen on muuttunut monin verroin helpommaksi. Uuni on purettu ja sähköt ja digitekniikka tulleet tilalle mittaamaan tietoja reaaliajassa.

    Silti nykyisen mareografin hoitajan Toni Tuomalan työpanosta tarvitaan edelleenkin – kerran viikossa.

    Mittaamisesta paljastuu yllätys

    Ilmatieteen laitoksen Haminan mareografi sijaitsee rannasta merelle päin parinkymmenen metrin mittaisen kävelysillan päässä. Toni Tuomalan mukaan monille haminalaisillekin mittauskopin todellinen käyttötarkoitus on tullut yllätyksenä.

    – Meiltä on kyselty, että onko tuo rantasauna vai huvimaja, naureskelee Tuomala.

    Rannan puolella, Hannu Tuomalan asuintalon naapurissa, on Haminan vanha luotsiasema, jossa nyt toimii meripelastusseura.

    Naapurina on myös Metsähallitus, jonka tontilla meriveden korkeutta Haminassa mitataan.

    Ulkopuolisen silmin näyttää siltä kuin kaikki edellä mainitut sijaitsisivat samalla tontilla.

    Digitekniikka ja mittaustulosten reaaliaikaisuus ovat merivedenkorkeuden mittaamisen nykypäivää.Sakari Saksa / Yle

    Kun Toni Tuomalalta kysyy mittausaseman sisällä, mikä on tämän hetken vedenkorkeus, pääsee mies yllättämään kysyjän perinpohjaisesti.

    – Hetkinen, sanoo Tuomala ja kaivaa älypuhelimensa taskustaan.

    Ahaa, jonkinlainen mobiilisovellus kehitetty tähänkin? Väärin!

    Tuomala meneekin Ilmatieteen laitoksen nettisivulle ja katsoo lukemat sieltä! Siis mitä?!

    – Todellisuudessa emme mittaa täällä senttejä, paljastaa Tuomala.

    Hänen tehtävänään on tarkistaa, että automaattinen mittaus antaa varmasti oikeat luvut. Tarkistus tehdään käsin laskemalla eräänlainen punnus mittauskaivossa veden pintaan.

    Kun punnus osuu veteen, se antaa äänimerkin. Sen jälkeen napista painamalla saadaan mittauslukemat. Ne lähetetään Ilmatieteen laitokselle, joka muuttaa mittaustulokset senttimetreiksi.

    – Olihan tämä ennen paljon ihmeellisempää, kun vanhassa laitteistossa paperirulla pyöri ja kynät piirsivät vedenkorkeuden liikkeitä. Nykytekniikka on niin huomaamatonta, että ei ole enää sellaista tunnelmaa kuin aikoinaan, vertailee Toni Tuomala.

    Menneinä vuosikymmeninä meriveden korkeutta mitattiin tällaisilla laitteilla.Ilmatieteen laitos

    Mutta katsotaan nyt vielä mitä vedenkorkeus Haminassa on kauniina kesäpäivän aamuna. Toni Tuomala näyttää kännykästään Ilmatieteen laitoksen verkkosivua – tulos on miinus kaksi senttimetriä.

    Se ei ole mitään verrattuna vuoden 2005 tammikuuhun, jolloin Tonin isä Hannu Tuomala joutui tositoimiin mittauksen onnistumiseksi.

    Ennätyslukemien kirjaaminen vaati kahlaamista

    Tammikuun yhdeksäntenä päivänä vuonna 2005 koko Suomenlahden rannikolla merivesi nousi ennätyslukemiin. Ilmatieteen laitoksen mukaan ilmiö johtui muun muassa syvästä matalapaineesta sekä kovasta länsituulesta.

    Hannu Tuomala muistaa jo aamulla huomanneensa, että vesi nousi paljon.

    – Noin kello 11 katsoin, että nyt ei kaikki ole oikein.

    Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan vesi nousi ennätyskorkeuteen 197 cm kello 11.26. Edellinen ennätys ylittyi yli 30 senttimetrillä.

    Sain kyllä kiitosta toiminnastani. Hannu Tuomala

    Haminan Pitäjänsaaressa vesi oli kääntänyt veneitä ja kuljettanut niitä ja maissa olleita tavaroita ympäri rantoja.

    Hannu Tuomala arvasi, että mittauskaivo täytyy käydä nopeasti tarkistamassa. Mies puki pelastuspuvun päälleen ja kahlasi rantavedessä kainaloita myöten mittausasemalle – ja ehti viime tingassa poistaa kaivon päällä olevan levyn. Nyt uimurille riitti taas tilaa nousta ylöspäin veden mukana.

    – Jos en olisi ehtinyt, mittauslukemat olisivat jääneet puoli metriä liian pieniksi. Sain kyllä kiitosta toiminnastani, muistelee Hannu Tuomala tyytyväisenä.

    Vedenkorkeustietoja käytetään muun muassa merenkulussa ja sen turvallisuuteen liittyvissä asioissa sekä merikartoituksessa ja satama- ja väyläsuunnittelussa. Havaintojen avulla kehitetään myös ennustemalleja, joista on apua kun varaudutaan rannikkotulviin.

    Seuraava sukupolvi hakee jo tuntumaa

    Tuomalan suvussa lähes 90 vuotta kulkenut meriveden mittaus on ja on ollut Hannulle ja Tonille sivutyö.

    – Ehkä se isälle ja papalle oli enemmän elämäntapa, mutta itselleni se on eräänlainen sivutyö, joka ei paljon aikaa vie, tarkentaa Toni.

    Sivutyön makua veden korkeuden mittaamisessa oli tosin Hannullakin aikanaan. Mies oli pitkään postin palveluksessa yötöissä. Rekan ohjaamo tuli tutuksi, kun postia haettiin Helsingistä Lahden, Kouvolan ja Kotkan kautta Haminaan jaettavaksi.

    – Hyvin ne mittaukset silloinkin onnistuivat. Illaksi mentiin töihin ja yö ajettiin. Aamupäivä nukuttiin ja päivä oli vapaata, toteaa Hannu Tuomala kuin päivänselvän asian.

    Hannu ja Toni Tuomala.Sakari Saksa / Yle

    Mutta entä sitten tulevaisuus? Vieläkö Tuomalan suku huolehtii meriveden korkeuden mittauksista Haminassa tulevinakin vuosikymmeninä?

    Toni Tuomalalla on nimittäin kaksi poikaa, 7- ja 9-vuotiaat.

    – Kyllähän ne tuossa laiturilla ovat jo seikkailleet, mutta mittauskoppiin en ole vielä heitä päästänyt. Laitteet ovat sen verran herkkiä, että ne eivät kestä pahemmin koskettelua, hymyilee Toni Tuomala.

    Merivoimille uusi pintatorjuntajärjestelmä Israelista – hintalappu 162 miljoonaa euroa

    Merivoimille uusi pintatorjuntajärjestelmä Israelista – hintalappu 162 miljoonaa euroa


    Puolustusvoimat hankkii Merivoimille uuden pintatorjuntaohjusjärjestelmän Israelista. Kilpailutuksen tuloksena valinta kohdistui israelilaiseen Gabriel-ohjusjärjestelmään. Hankinnan arvo on 162 miljoonaa euroa ja siihen sisältyy 193 miljoonan euron...

    Puolustusvoimat hankkii Merivoimille uuden pintatorjuntaohjusjärjestelmän Israelista.

    Kilpailutuksen tuloksena valinta kohdistui israelilaiseen Gabriel-ohjusjärjestelmään. Hankinnan arvo on 162 miljoonaa euroa ja siihen sisältyy 193 miljoonan euron optio.

    Merivoimien tiedotteen mukaan valintakriteereitä olivat saavutettava suorituskyky, hankintakustannukset ja elinkaarikustannukset.

    Hankittava israelilaisjärjestelmä korvaa nykyisen järjestelmän, joka tulee elinkaarensa päähän 2020-luvulla. Uudet PTO2020-ohjukset asennetaan Hamina- ja Laivue 2020 -luokan aluksille sekä ajoneuvoalustoille. Järjestelmän suunniteltu elinkaari ulottuu 2050-luvulle.

    Toimitukset tapahtuvat vuosien 2019–2025 aikana.

    Pintatorjunnalla tarkoitetaan tulenkäyttöä vihollisen pinta-aluksia vastaan. Pintatorjuntaohjus kykenee kauaskantoiseen vaikuttamiseen ja sitä voidaan käyttää myös maamaaleja vastaan.

    Katso video: maailmanmestari Roope Tonteri koeajaa uuden skeittipuiston

    Katso video: maailmanmestari Roope Tonteri koeajaa uuden skeittipuiston


    Tästä on kyseRulla- ja temppupotkulautailijoille on valmistunut uusi harrastuspaikka Kouvolan UrheilupuistoonSuomeen rakennetaan joka vuosi noin kymmenen erikokoista parkkiaKouvolan betoniparkki jäljittelee katuolosuhteitaLumilautailun maailmanmestari...

    Tästä on kyseRulla- ja temppupotkulautailijoille on valmistunut uusi harrastuspaikka Kouvolan UrheilupuistoonSuomeen rakennetaan joka vuosi noin kymmenen erikokoista parkkiaKouvolan betoniparkki jäljittelee katuolosuhteita

    Lumilautailun maailmanmestari Roope Tonteri kiitää rullalaudallaan betonikaareen Kouvolan jäähallin takana. Rulla- ja temppupotkulautailijoille on valmistunut uusi harrastuspaikka Urheilupuistoon, jossa Tonteri on koeajolla.

    – Pitää vähän venytellä, kun olen näin aamusta liikkeellä, sanoo nuorempana skeittauksessa SM-mitaleita saavuttanut kouvolalainen.

    Puiston piirrustukset ovat syntyneet helsinkiläisen entisen ammattiskeittaajan ja nykyisen maisema-arkkitehdin Janne Saarion käsistä. Tonteri on ollut apuna suunnittelussa.

    – Arkkitehdin kanssa veivattiin suunnitelmia, mutta ei niihin paljoa tarvinnut tehdä muutoksia. Halusin ainakin tuollaisen ison betonikaaren, sanoo Tonteri.

    Roope Tonterin mielestä uusi puisto sopii myös aloittelijoille.Pyry Sarkiola / YleKaduilta mallia

    Suomeen rakennetaan vuosittain keskimäärin kymmenen skeittipuistoa. Valtaosa niistä on pienempiä kuin Kouvolan parkki.

    – Kouvola täyttää kansainväliset mitat ja jäljittelee mahdollisimman paljon katuolosuhteita portaineen ja kaiteineen, sanoo betoniartesaani ja operatiivinen johtaja Robert Bonsdorff Monumental changes -yhtiöstä.

    Puistojen rakentaminen on käsityötä, kun betonivalua muokataan ja hierretään.

    – Pintaa täytyy hiertää kärsivällisesti, että se kestää ja siitä tulee tasainen. Pienikin nypy pinnassa voi pilata homman, sanoo ympäri Eurooppaa skeittipuistoja suunnitteleva Janne Saario.

    Betoniartesaani Robert Bonsdorff on ollut rakentamassa Kouvolan skeittipuistoa. Hän tarkisti työn jälkeä omalla laudallaan.Petri Niemi/Yle

    Rullalautailijoiden lisäksi puistoja käyttävät scoottaajat eli temppupotkulautailijat.

    – Scoottaajat ovat usein nuorempia kuin skeittaajat. Täytyy suunnitella puistot niin, ettei niissä ole risteäviä ajolinjoja, joissa voisi tulla törmäyksiä.

    Kouvolassa puiston keskellä on levähdysalue, jossa voi istuskella ja seurata muiden ajoa. Samalla istuskelijat eivät ole toisten ajolinjalla.

    Yli 300 000 euron investointi

    Kouvolainen 11-vuotias scoottaaja Juuso Kohonen on löytänyt puistosta lempipaikkansa.

    – Tuolla on yksi reuna, jossa voi hypätä tason ja kivien yli. Siinä voi vetää reilii ja kaareen.

    Kouvolalainen Juuso Kohonen aloitti scoottauksen muutama vuosi sitten.Pyry Sarkiola / Yle

    Kouvolan skeittipuisto on maksanut kaupungille noin 330 000 euroa. Puisto on rakennettu kahden vähällä käytöllä olleen tenniskentän paikalle.

    – Täytyy pitää huolta, että eri lajien harrastajille on kunnon liikuntapaikat, liikuntapäällikkö Teemu Mäkipaakkanen kertoo.

    Puisto on maksuton. Alle 8-vuotiaat voivat tulla puistoon vain huoltajan valvonnassa.

    Mitä lukutaidolle tapahtuu koulussa? Suuri osa lapsista lukee jo 6-vuotiaina, mutta monet 10 vuotta vanhemmat eivät ymmärrä yksinkertaistakaan tekstiä

    Mitä lukutaidolle tapahtuu koulussa? Suuri osa lapsista lukee jo 6-vuotiaina, mutta monet 10 vuotta vanhemmat eivät ymmärrä yksinkertaistakaan tekstiä


    Meri-Halikon koulussa Salossa oli viime syksynä erikoinen tilanne. Koulun ensimmäisen luokan opettaja huomasi, että hänen kaikki oppilaansa osasivat lukea. Sitä ei ollut tapahtunut koskaan ennen. – Näitä tilanteita voi jo olla muuallakin, kun...

    Meri-Halikon koulussa Salossa oli viime syksynä erikoinen tilanne. Koulun ensimmäisen luokan opettaja huomasi, että hänen kaikki oppilaansa osasivat lukea. Sitä ei ollut tapahtunut koskaan ennen.

    – Näitä tilanteita voi jo olla muuallakin, kun lukemaan oppiminen aikaistuu koko ajan, sanoo Meri-Halikon koulun rehtori ja Suomen luokanopettajat ry:n puheenjohtaja Marko Jokinen.

    Opettaja selvitti aluksi lasten lukutaidon tason ja lähti sen jälkeen käymään normaalisti läpi äänteitä, kirjaimia ja tavuja.

    – Ei siinä minkään vaiheen yli hypätty, mutta etenemisvauhti oli nopeampi kuin yleensä, Jokinen toteaa.

    Hän uskoo, että lukevien kuusivuotiaiden määrä kasvaa tulevaisuudessa entisestään. Samaan aikaan peruskoulun toisessa päässä mennään eri suuntaan. Uusimman PISA-tutkimuksen mukaan jopa joka kahdeksas peruskoulun päättävistä ei osaa kunnolla lukea. Myös nuorten kirjoitustaidot ovat heikentyneet.

    Yle Uutiset selvitti, miten tämä yhtälö on mahdollinen.

    Milloin lapsi osaa lukea?

    Kun lapsi katsoo maitopurkin kylkeä ja ymmärtää siitä sanan MAITO, hän voi luulla osaavansa lukea. Oikeastaan kyse on vasta hahmottamisesta eikä varsinaisesta lukutaidosta.

    Erityispedagogiikan professori Leena Holopainen Itä-Suomen yliopistosta sanoo, että peruslukutaito kehittyy yleensä kahden ensimmäisen kouluvuoden aikana.

    – Tutulta näyttäviä sanoja tulee koko ajan enemmän, jolloin lukeminen muuttuu sujuvammaksi. Sen jälkeen lapsi voi keskittyä sanan tai lauseen merkitykseen, mikä parantaa tekstin ymmärtämistä, Holopainen sanoo.

    Kouluissa on huomattu, että lapsen oppimismotivaatio laskee helposti siinä vaiheessa, kun hän on oppinut hahmottamaan sanoja.

    – Lapsi ei ymmärrä, miksi hänen pitää opetella lukemaan, kun omasta mielestään osaa jo. Motivaation puute on iso ongelma, toteaa Suomen luokanopettajien puheenjohtaja Marko Jokinen.

    Juha Kemppainen / Yle

    Tutkimusten mukaan “omin päin” lukemaan oppineella ekaluokkalaisella on pieni etulyöntiasema ikätovereihinsa, jotka eivät vielä sanoja hahmota. Kestää kuitenkin vain pari kuukautta, kun muut kirivät hänet kiinni.

    Monille varhain lukemaan oppineelle on myös tullut myöhemmin vaikeuksia esimerkiksi sanojen tavuttamisessa ja kirjainäänteiden tunnistamisessa.

    – He ovat oppineet hahmottamaan kirjoitettua kieltä isompien yksiköiden pohjalta. Sanat pitäisi osata tavuttaa, jotta ne oppii kirjoittamaan oikein. Muuten tulee kirjoitusvirheitä, kertoo erityispedagogiikan professori Leena Holopainen.

    Lapsilla, jotka ovat opetelleet lukemaan vasta koulussa, näitä ongelmia ei tullut.

    – Äänteet ja tavut olisi varminta opetella tiettyjen askelten kautta, jotta mitään ei jää välistä, sanoo Marko Jokinen.

    Eritasoiset oppilaat

    Opettajan ammattitaito on koetuksella, kun luokassa on paljon eritasoisia oppilaita. Lapselle, joka hahmottaa jo sanoja ja ehkä lyhyitä lauseitakin, ei kannata enää opettaa kirjaimia.

    – Se onkin hyvän opettajan mittari, miten hän löytää eri kehitysvaiheet ja ruokkii lukutaitoa. Oppilaan motivaatio kärsii, jos hänelle ei tarjota riittävän haasteellista materiaalia, sanoo Leena Holopainen.

    Kokenut opettaja osaa arvioida lasten lukutaidon tason ja muokata opetusta sen mukaan. Siinä onnistuminen puolestaan riippuu muun muassa opettajan koulutustasosta. Kouluissa työskentelee paljon opettajia, joilla ei ole opettajan pätevyyttä. Toinen haaste on ryhmäkoko.

    – Suurin ongelma on se, miten hyvin suuren ryhmän opettajalla riittää aika tunnin suunnitteluun ja toteuttamiseen. Se on sitä vaikeampaa, mitä enemmän oppilaita on.

    Notkahdus

    Alakouluikäiset ovat perinteisesti lukeneet paljon. Kansainvälisessä Pirls-tutkimuksessa todettiin kuitenkin muutama vuosi sitten, että Suomen neljäsluokkalaiset suhtautuvat mukana olleista maista negatiivisimmin lukemiseen harrastuksena.

    Kun lapset siirtyvät yläkouluun, lukeminen jää monilla lopullisesti.

    – Elokuvien ja sarjojen katsominen suoratoistona on helppoa, ja pelaaminen vie helposti innostuksen lukea. Siinä kohtaa pitäisi tehdä jonkinlainen ryhtiliike, sanoo Äidinkielen opettajien liiton puheenjohtaja Sari Hyytiäinen.

    Vaikka monet lapset oppivat lukemaan älylaitteiden avulla, lukeminen jää usein silmäilyn tasolle. Lukeminen ei silloin kehity.

    – Toki myös silmäilevä lukeminen on tärkeä taito, mutta pitäisi oppia keskittymään myös ajattelua vaativaan pitkään tekstiin. Sitä tarvitaan opiskellessa ja arjessa. Teksti voi olla painettua tai verkkotekstiä.

    Esko Jämsä / AOP

    Jos pitkien tekstien lukeminen loppuu, lukutaito jää pinnalliseksi. Koulu taas ei pysty satsaamaan perustaitoihin enää ylemmillä luokilla. Vuonna 2016 voimaan tulleessa opetussuunnitelmassa pelkästään äidinkielen sisään on rakennettu valtava määrä elementtejä, jotka pitäisi opetella.

    – Vaatimukset ovat korkeat, jos peruslukutaito ei ole riittävän hyvä. Heitä voidaan tukea tehostetulla opetuksella, mutta lukutaidon treenaamiseen pitäisi käyttää aikaa myös koulun ulkopuolella, sanoo erityispedagogiikan professori Leena Holopainen.

    Pojat

    Pisa-tutkimusten mukaan tyttöjen ja poikien välinen ero lukutaidossa on Suomessa suurempi kuin missään muussa OECD-maassa. Opettajien mukaan kyse on lukemisen määrästä. Tytöt lukevat kirjoja, pojat eivät.

    – Jo 5–6-luokkalaisista pojista juuri kukaan ei lue kertomakirjallisuutta. Ei ahmita Tarzania, tai Viisikoita kuten aikoinaan. Se on haaste myös kustantajille, sanoo Suomen luokanopettajien puheenjohtaja Marko Jokinen.

    Iso vastuu lukutaidon kehittymisestä on vanhemmilla. Pojat pitäisi totuttaa lukemiseen ja esimerkiksi kirjastossa käymiseen kotona. Kirjat voivat olla myös sähköisessä muodossa.

    – Koulussa on vaikea pakottaa ketään lukemaan. Vaikka opettaja määräisikin jonkun kirjan luettavaksi, sen lukemista on hankala valvoa.

    Ongelma on, että murrosikäisille suunnattuja kirjoja on vähän. Lukemista edistävässä Lukukeskuksessa on huomattu, että poikia kannattaa lähestyä tietokirjoilla ja esimerkiksi urheilijoiden elämäkerroilla.

    – Yksi keino on antaa heidän valita luettavaa tietystä kirjavalikoimasta. On tärkeää, että nuori on kiinnostunut kirjasta jota lukee, sanoo Äidinkielen opettajain liiton puheenjohtaja Sari Hyytiäinen.

    Milloin nuori osaa lukea?

    Pisa-tutkimusten ja Jyväskylän yliopiston koordinoiman Pirls-tutkimuksen lisäksi lasten ja nuorten lukutaitoa mittaavat Äidinkielen opettajien liitto ja kansallisen arvioinnin keskus Karvi. Sari Hyytiäisen mukaan lukutaidon käsite on laajentunut 2000-luvulla.

    – Luku- ja kirjoitustaito liittyvät yhteen laajemmin kuin ennen. Arvioinnin kohteina ovat tulkitseva lukeminen, lähdekriittisyys ja kulttuurinen lukutaito. Iso osa lukutaitoa on se, että pystyy myös tuottamaan tekstejä, sanoo Hyytiäinen.

    Siinäkin on ongelmia. Asiateksteissä esiintyy pieniä alkukirjaimia ja hymiöitä. Ilmaisu on tiivistä, ja siitä puuttuvat sävyt ja vivahteet. Yle Uutiset kertoi viime syksynä, että nuorille pitää jo lukea tehtävänantoja ääneen, koska he eivät ymmärrä kirjoitettua tekstiä.

    Vaikka nuorten luku- ja kirjoitustaidon heikkeneminen on herättänyt huolta, Suomi oli uusimmassa PISA-tutkimuksessa kuitenkin kolmanneksi paras. Hyvä ja huono lukutaito onkin jakautunut yhä jyrkemmin eri ryhmiin. Tytöt ovat parempia lukijoita kuin pojat. Pohjois- ja Itä-Suomessa huonoja lukijoita on enemmän kuin etelässä. Maahanmuuttajien muita heikompi suomen kielen taito näkyy tuloksissa.

    Erot kuntien resursseissa näkyvät siinä, kuinka paljon rahaa koulukirjastoihin on käytössä. Hyviä lukijoita on yhä, mutta heikkotasoisten lukijoiden määrä on lisääntynyt.

    – Heikosti lukevien osuus pitäisi saada vähenemään. Jos on heikko lukutaito, syrjäytymisen vaara on ilmeinen. Yhteiskuntamme on niin tekstikeskeinen, että silloin jää helposti koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle, sanoo Sari Hyytiäinen.

    Muutos

    Erityispedagogiikan professori Leena Holopainen on sitä mieltä, ettei lukutaitoa tällä hetkellä arvosteta Suomessa tarpeeksi.

    – Tuntuu, että matematiikka ja luonnontieteet ovat nyt se juttu. Lukutaitoa pidetään ehkä itsestäänselvyytenä, vaikka se on matemaattisten taitojenkin taustalla.

    Holopaisen mukaan esimerkiksi Saksassa ja Italiassa lukutaitoa arvostetaan selvästi enemmän kuin Suomessa. Hän pohtii, nousisiko lasten ja nuorten lukumotivaatio esimerkiksi kilpailujen avulla.

    – Saksassa koulut järjestävät lukutaitokilpailuja, joissa hyvät lukijat nostetaan esiin. Kilpaileminen voisi herätellä lapsia ja nuoria, joilla ei ole oppimisvaikeuksia. Sitä kautta he ymmärtäisivät, että lukemisessa voi kehittyä paremmaksi.

    Äidinkielen opettajat ovat ajaneet viime syksystä lähtien Lukeva koulu -hanketta, joka on tarkoitus levittää Suomen kouluihin samaan tapaan kuin Liikkuva koulu. Sari Hyytiäisen mukaan Lukevia kouluja on jo vireillä. Tavoitteena on muun muassa koulukirjastojen tason parantaminen ja runsaampi opetuskäyttö.

    – Lukeminen ja kirjoittaminen on tarkoitus tuoda mukaan kaikkiin oppiaineisiin vahvemmin niin, että kirjoitetaan erilaisia tekstejä ja harjoitellaan myös kuvanlukutaitoa, Hyytiäinen kertoo.

    Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö julkistaa syksyllä oman esityksensä siitä, kuinka suomalaisten luku- ja kirjoitustaitoa ryhdytään parantamaan koko yhteiskunnan tasolla.

    Entä mitä tapahtui Salon Meri-Halikon koulun ensimmäiselle luokalle, jonka kaikki oppilaat osasivat lukea? Koulun rehtori Marko Jokinen sanoo, että tilanne tasoittui nopeasti tavanomaiseen rytmiinsä.

    – Ei se ollut ryhmänä sen pidemmällä kuin aiempienkaan vuosien ekaluokkalaiset. Erot tulevat aina yksilötasolla. Parhaat lukevat Harry Potteria, mutta toisilla taidot eivät ole hirveästi edenneet siitä lähtötasosta, Jokinen sanoo.

    Repoveden onnettomuus herätti Metsähallituksen – aikoo nyt tarkistaa kaikki riippusillat, myös lujuustestejä kaavailtu

    Repoveden onnettomuus herätti Metsähallituksen – aikoo nyt tarkistaa kaikki riippusillat, myös lujuustestejä kaavailtu


    Metsähallituksen Luontopalvelut tekee aiemmin kerrottua laajemman tarkastuksen riippusilloilleen tänä kesänä. Edellisistä tarkastuksista on paikoin ehtinyt kulua jo pidempi tovi. – Viralliset lujuustarkastukset ovat jossakin aika vanhoja, sanoo...

    Metsähallituksen Luontopalvelut tekee aiemmin kerrottua laajemman tarkastuksen riippusilloilleen tänä kesänä. Edellisistä tarkastuksista on paikoin ehtinyt kulua jo pidempi tovi.

    – Viralliset lujuustarkastukset ovat jossakin aika vanhoja, sanoo Metsähallituksen Luontopalveluiden Lapin aluejohtaja Jyrki Tolonen.

    Riippusiltojen kunto on toistaiseksi tarkastettu tarvittaessa.

    Nyt riippusiltojen lujuutta pohditaan myös ministeriötasolla.

    – Nyt on lähdetty pohtimaan ympäristöministeriön kanssa, että olisiko tarkastusten lisäksi mahdollista tehdä myös lujuusponnistustestejä. Jotta lujuuteen kiinnitettäisiin vielä enemmän huomiota, Tolonen kertoo.

    Kaikki Metsähallituksen lähes neljäkymmentä riippusiltaa tarkastetaan perusteellisesti elokuun loppuun mennessä. Lujuustesteistä puolestaan päätetään tämän tarkastuksen aikana. Tarkastukset tehdään Repoveden kansallispuiston viime sunnuntaisen onnettomuuden vuoksi.

    Lähes puolet Metsähallituksen riippusilloista sijaitsee Lapissa.

    Kemikaalilastista purettu junavaunu savusi satamassa Kotkassa


    Pelastuslaitos siirsi syttymisherkällä nesteellä täytettyjä vaunuja pois viereiseltä raiteelta Kotkan Mussalon, kun satamassa savusi myöhään keskiviikkona kemikaalilastissa ollut junavaunu. – Vaunusta oli purettu kivihiilipikitervalasti, joten...

    Pelastuslaitos siirsi syttymisherkällä nesteellä täytettyjä vaunuja pois viereiseltä raiteelta Kotkan Mussalon, kun satamassa savusi myöhään keskiviikkona kemikaalilastissa ollut junavaunu.

    – Vaunusta oli purettu kivihiilipikitervalasti, joten se oli tyhjä, kun savuaminen terminaalialueella havaittiin, kertoo Kymenlaakson pelastuslaitos.

    Palonalussa oli päivystävän palomestarin Juha Säämäsen mukaan aineksia suurempaankin vaaratilanteeseen. Viereisellä raiteella oli syttymisherkällä nesteellä täytettyjä vaunuja, jotka pelastuslaitos siirsi varotoimena pois alueelta.

    – Totta kai vaaratilanne on, kun viereisellä raiteella oli palavia nesteitä aika paljon. Ne kaikki (vaunut) on siirretty pois varotoimenpiteenä. Erittäin myrkyllisiä ja vaarallisia aineita on vieressä ollut, Säämänen sanoo.

    Pelastuslaitos purki savunneen vaunun noin 20 senttiä paksun eristekuoren ja jäähdytti vaunun. Vaunun lämpötila oli lämpökameralla mitattuna noussut 280 asteeseen, Särmänen kertoo. Säämäsen mukaan kivihiilipikitervaa pitää lämmittää, jotta se saadaan säiliöstään liikkeelle ja lasti purettua.

    – Savunneen vaunun eristeiden väliin oli mahdollisesti päässyt joko lämmityksessä käytettyä ainetta tai jotakin muuta vaunussa aiemmin kuljetettua ainetta, hän arvioi.

    Savunnut vaunu oli osa viiden venäläisen vaunun letkaa. Tilanne ei aiheuttanut henkilövahinkoja.

    Kouvolan olisi pitänyt tarkistaa riippusillan kunto jo yli kymmenen vuoden ajan – kaupunki sai tietää sopimuksesta vasta nyt

    Kouvolan olisi pitänyt tarkistaa riippusillan kunto jo yli kymmenen vuoden ajan – kaupunki sai tietää sopimuksesta vasta nyt


    Viikonloppuna pettäneen Lapinsalmen riippusillan kuntotarkastukset Repoveden kansallispuistossa olisivat kuuluneet osaltaan myös Kouvolan kaupungin rakennusvalvonnan kontolle. Metsähallitus sopi tarkastuksista Kouvolaan yhdistyneen Valkealan kunnan...

    Viikonloppuna pettäneen Lapinsalmen riippusillan kuntotarkastukset Repoveden kansallispuistossa olisivat kuuluneet osaltaan myös Kouvolan kaupungin rakennusvalvonnan kontolle.

    Metsähallitus sopi tarkastuksista Kouvolaan yhdistyneen Valkealan kunnan kanssa vuonna 2005.

    – Me ajattelemme, että tämä sopimus on yhä voimassa, Järvi-Suomen luontopalveluiden aluejohtaja Jouni Aarnio Metsähallituksesta sanoo.

    Hän kuitenkin korostaa, ettei asiassa ole syyttelyn makua puolin tai toisin.

    – Sen kummempaa riitaa tässä asiassa ei ole. Pidimme eilen kaupungin kanssa palaverin Kouvolassa. Tiedotamme aikanaan, miten Repovedestä huolehtiminen jatkossa hoidetaan, Aarnio sanoo.

    Lapinsalmen ylittävän riippusillan kannatinvaijerin kiinnike petti sunnuntaina. Yli kymmenen metrin korkeudessa kulkevalla sillalla oli onnettomuushetkellä yhdeksän ihmistä. Kukaan ei päässyt tippumaan sillalta. Silta on nyt poissa käytöstä.

    Riippusillalta on pudotusta Lapinsalmeen kymmenisen metriä.Vesa Grekula / YleSopimus hukassa

    Kouvolalle tieto Metsähallituksen kanssa solmitusta sopimuksesta tuli rakennusvalvontajohtaja Tapani Ryynäsen mukaan yllätyksenä, eikä kaupunki ole tarkastuksia viime vuosina tehnyt. Kunnallinen rakennusvalvonta on Metsähallituksen mukaan ollut edellisen kerran tekemässä tarkastusta vuonna 2007.

    Kuusi kuntaa muodostivat kuntaliitoksen myötä nykyisen Kouvolan vuoden 2009 alusta.

    – Tarkastuksia ei ole jäänyt tekemättä. Metsähallitus on joka vuosi silmämääräisesti tarkastanut sillan. Kysymys on vain siitä, onko rakennusvalvonta ollut mukana vai ei, aluejohtaja Jouni Aarnio sanoo.

    Aarnion mukaan tarkastuksista huolimatta kiinnikkeen huonoa kuntoa ei olisi voitu havaita. Kiinnitin on ollut 6-8 senttiä betoniankkurin sisällä. Ankkurin raudan väsymistä ei ole voinut päältä nähdä.

    Riippusillan katkennut kiinnityslenkki eli kiinnitysankkuri.Sakari Saksa / Yle

    Metsähallitus selvittää perin pohjin, miten ja miksi onnettomuus pääsi tapahtumaan. Kannatinkiinnikkeen pettämisen syistä tilataan riippumaton asiantuntija-arviointi. Selvityksen tekijää ei ole vielä valittu. Lisäksi selvittelyssä on se, korvataanko Lapinsalmen silta kokonaan uudella sillalla.

    Venekuljetuksia Lapinsalmen yli

    Lapinsalmen silta on poissa käytöstä ainakin tämän vuoden loppuun saakka.

    Riippusillan tilalle järjestetään mahdollisimman pian venekuljetuksia, joilla pääsee Lapinsalmen yli.

    Selvitys palveluntarjoajasta on jo käynnissä. Metsähallitus ja Kouvolan kaupunki sekä Mäntyharjun kunta haluavat venekuljetukset mahdollisimman pian, sillä vilkkain lomakausi on jo käynnissä.

    – Repoveden kansallispuiston kävijämäärät kasvavat koko ajan, ja kansallispuistolla on huomattavaa merkitystä alueen luontomatkailulle ja sitä kautta paikallistaloudelle. Haluamme tässäkin tilanteessa edistää retkeilyn sujuvuutta Repoveden tärkeimmillä reiteillä, aluejohtaja Jouni Aarnio sanoo.

    Korjaus 4.7.2018 klo 13:23: Mäntyharju on kunta, ei kaupunki.