Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    Poliisi tuhosi arkistot – tällaista oli prostituutio Suomessa, kun bordellit sallittiin ja seksiä myyvät naiset tunnisti harmaasta huivista

    Poliisi tuhosi arkistot – tällaista oli prostituutio Suomessa, kun bordellit sallittiin ja seksiä myyvät naiset tunnisti harmaasta huivista


    Tunnettuja huorataloja oli ryssän aikana ainakin Mikonkadulla ja Vilhonkadulla. Kesälesket hakivat usein huoria, ne otti Espaltakin katutyttöjä. Hienoimmat herrat halusivat huoran sisältä ja oikein hienot yksityisasunnossa asuvan. Niitä oli...

    Tunnettuja huorataloja oli ryssän aikana ainakin Mikonkadulla ja Vilhonkadulla. Kesälesket hakivat usein huoria, ne otti Espaltakin katutyttöjä. Hienoimmat herrat halusivat huoran sisältä ja oikein hienot yksityisasunnossa asuvan. Niitä oli Töölössä ja Kruununhaassa.

    Teksti on peräisin 1900-luvun puolivälissä Helsingissä asuneen laitapuolen kulkijan Johan Knut Harjun tekemästä haastattelusta Suomen Kirjallisuuden seuran kokoelmissa. Vielä reilu sata vuotta sitten seksin ostaminen ja myyminen oli Suomen suurimmissa kaupungeissa avointa ja tietyissä rajoissa hyväksyttyä toimintaa.

    Harmaata huivia toivottiin, jotta prostituoidut tunnistaisi ja erottaisi kunniallisista naisista. Katja Tikka

    Kyse oli keisarilliseen ohjeistukseen perustuvasta niin sanotusta ohjesääntöisestä prostituutiosta, joka tuli voimaan vuonna 1875.

    – Kansainväliset mallit haettiin Pariisin isoista bordelleista. Näkökulma oli kansanterveydellinen, sillä rikoslaki ei sallinut paritusta. Ajatus oli hyvin tekopyhä ja ristiriitainen, sanovat prostituution historiaa tutkineet historioitsijat ja siitä viime syksynä kirjan julkaisseet Katja Tikka ja Iisa Aaltonen.

    Käytännössä prostituutio oli hyvin tiukasti valvottua. Prostituoidut joutuivat käymään pakollisissa tarkastuksissa sukupuolitautien varalta, ja poliisilla oli laaja valta pidättää heitä. Helsingissä sukupuolitauteja mahdollisesti levittäviä henkilöitä valvoi poliisilaitoksen yhteydessä toiminut terveystoimisto.

    Kahden kerroksen väkeä

    1800-luvun puolella prostituutio keskittyi Helsingissä bordelleihin. Niiden valvonta oli helpompaa, kun viranomaiset tiesivät, mitä niissä tapahtui. Bordelleihin saapui töihin kurtisaaneja Ruotsista.

    – Tukholmasta muutti korkeamman luokan prostituoituja 1850-luvun tienoilla. He osasivat ruotsia ja pystyivät palvelemaan esimerkiksi venäläisiä upseereja. Helsinki oli sotilaskaupunki silloin, kertoo Katja Tikka.

    Toisaalta Helsingin kaduilla saattoi päivystää tavallinen, pienipalkkainen työläisnainen. Näiden lisäksi oli laivatyttöjä, jotka palvelivat merimiehiä. Sotilaille ja merimiehille seksiä myyneitä naisia pidettiin prostituoitujen alimpana kastina.

    – Karkea jako oli, että bordellissa työskentelevä on vähän siistimpi. Laivatyttöjä olivat yleensä nämä katuprostituoidut. Kun kadulla etsittiin asiakkaita, piti löytää suorituspaikka. Usein se oli laiva, Tikka toteaa.

    Punaisten lyhtyjen Helsinki, Minerva Kustannus Oy.

    Katuprostituoidut olivat usein maaseudun työläisperheiden tyttäriä, jotka olivat muuttaneet Helsinkiin töiden perässä. Monet heistä olivat palvelijattaria, ompelijoita tai tehdastyöläisiä. Kadulle lähteminen riippui elämäntilanteesta ja oli joskus pakollinen valinta.

    – Aina ei löytynyt heti töitä. Katunaisen tyypillinen asiakas saattoi olla joku Pitkänsillan pohjoispuolella asuva työmies, joka kävi ajoittain prostituoidun luona, sanoo Iisa Aaltonen.

    – Usein se oli tilapäistä ja harvemmin ainoa ammatti kuolemaan saakka, Katja Tikka lisää.

    Ohjesääntö kielsi prostituution harjoittamisen kuukautisten aikana. Prostituoitujen liikkumista ja oleilua yleisillä paikoilla pyrittiin myös rajoittamaan. Tikan mukaan ohjesääntö myös suositteli, että prostituutiota harjoittavat naiset pukeutuisivat harmaaseen huiviin.

    – Harmaata huivia toivottiin, jotta prostituoidut tunnistaisi ja erottaisi kunniallisista, muista kadulla liikkuvista naisista. Huivi myös suojeli prostituoituja, jotta heidän oli helppo harjoittaa ammattiaan.

    Joka toisella leipurilla kuppa

    Helsingissä prostituoitujen palveluja käyttivät eniten miehet, joilla ei ollut mahdollisuuksia perheen perustamiseen. Näitä olivat sotilaat, merimiehet ja esimerkiksi leipurit, joilla oli epäsäännöllinen työrytmi. Vuonna 1905 kerrottiin, että “siitinelinten taudit” olivat yötyötä tehneiden leipurien keskuudessa erittäin yleisiä ja lähes joka toisella leipurilla oli kuppa.

    Asiakas otti prostituoituun yhteyttä salassa. Bordelleihin pystyi livahtamaan huomaamatta mainettaan menettämättä. Kadulla nainen ei saanut herättää liikaa huomiota, joten häneen otettiin kontaktia vain iltaisin tai öisin.

    Aineistoa on systemaattisesti tuhottu tilanpuutteen vuoksi 2000-luvun taitteessa. Katja Tikka

    Prostituoitujen luona kävi myös naimisissa olevia miehiä. Petetyt vaimot kuitenkin yleensä puolustivat miehiään.

    – On kirjattukin kohtaamisia, joissa vaimo on puolustanut prostituoidun luona käynyttä miestä ja ollut prostituoitua vastaan. Näitä tuli vastaan tutkintapöytäkirjoissa, kertoo Katja Tikka.

    Helsingin poliisilaitoksen antropometrinen toimisto. Kuvan oikeassa alakulmassa pidätettyjen kuvia.KRP:n rikosmuseo

    Punaisten lyhtyjen Helsinki -teos kuvaa erästä tilannetta seuraavasti:

    Kauppias Wasenius oli riitautunut yksityisasunnossa erään prostituoidun kanssa siten, että tämä oli heittänyt kauppiasta juomalasilla korvaan. Kotona vielä vertavaluva kauppias kohtasi puolisonsa, joka lähti välittömästi sättimään haavan aiheuttanutta naista.

    Kiinni jääneet ilmoittautuivat poliisille kerran viikossa

    Nais- ja siveellisyysjärjestöt alkoivat puuttua prostituution harjoittamiseen 1880-luvulla. Bordellien kohdalla alettiin puhua parituksesta, “valkoisesta orjakaupasta”. Niihin tehtiin ratsioita, mutta toimet olivat melko tehottomia.

    – Naisjärjestöillä oli ajatus, että prostituoitu oli kaksinaismoraalin ja sellaisen ajatusrakennelman uhri, jossa miehelle sallittiin vapaampi käytös kuin naiselle ja siksi mies harjoitti seksuaalisuuttaan prostituoitujen kanssa. Samaan aikaan naisiin suhtauduttiin synnintekijöinä, sanoo Iisa Aaltonen.

    Vuosisadan lopulla säädettiin uusi rikoslaki, joka puuttui paritukseen ja myös kaduilla tapahtuvaan seksin myymiseen entistä tiukemmin. Asenteet kovenivat, ja ohjesääntöinen prostituutio kiellettiin vuonna 1907. Iisa Aaltosen ja Katja Tikan mukaan se ei kuitenkaan muuttanut mitään.

    Naisten asema heikkeni entisestään.

    – Puhutaan maailman vanhimmasta ammatista, mutta yläluokkaista kurtisaania ja ihmiskaupan uhria ei voi ihan suoraan rinnastaa. Kyseessä ei ollut yksi ammatti, Aaltonen huomauttaa.

    Seksin ostajia ei käytännössä tuomittu. Naiset puolestaan pidätettiin ja tuomittiin irtolaisuuden perusteella. Ensikertalainen sai varoituksen, mutta osa prostituoiduista joutui kymmeniä kertoja poliisin kuulusteluun. Heidän oli ilmoittauduttava poliisiasemalla kerran viikossa.

    Syyllisiksi todetut toimitettiin työlaitokseen tai sukupuolitautisairaalaan.

    Syksyllä ilmestyneen Punaisten lyhtyjen Helsinki -kirjan kirjoittivat Iisa Aaltonen, Katja Tikka ja Elina Maaniitty.Onni AaltonenSiveyspoliisit päätyivät ostamaan seksiä

    Asiat käsiteltiin poliisin siveysosastolla, joka perustettiin 1900-luvun taitteessa. Siveyspoliiseiksi palkattiin luotettaviksi tiedettyjä kansalaisia. Heidän tehtävänään oli etsiä “henkilöitä, joilla oli taipumusta paheellisuuteen” ja partioida siveettöminä pidetyillä alueilla.

    Toisinaan siveyspoliisit päätyivät itsekin ostamaan seksiä. Myös poliisien ja prostituutiosta epäiltyjen naisten välisiä avioliittoja esiintyi.

    – Kaikki ei varmasti ole tullut päivänvaloon. Helsingissä prostituoituja koskevaa aineistoa on systemaattisesti tuhottu poliisin tilanpuutteen vuoksi 2000-luvun taitteessa ennen kuin digitointi yleistyi. Jäljellä on vain pieni otanta, sanoo arkistoja tutkinut Katja Tikka.

    Valitettavasti on mahdotonta arvioida, montako hyllymetriä sitä on hävitetty. Päivi Tonteri

    Helsingin poliisilaitokselta kerrotaan, että pysyvään säilytykseen määrättyjä arkistoaineistoja ei ole tuhottu. Muita kylläkin.

    – Asiakirjat, joita arkistolaitos ei ole määrännyt pysyvästi säilytettäviksi, tulee lain mukaan hävittää niille määrättyjen säilytysaikojen päätyttyä, kertoo tietopalveluesimies Päivi Tonteri Helsingin poliisilaitokselta.

    Tonteri ei osaa sanoa, kuinka suuri osa 1850-1950-lukujen välistä aikaa koskevasta materiaalista on tuhottu.

    – Valitettavasti on mahdotonta arvioida, montako hyllymetriä sitä on hävitetty. Säilytettävät aineistot on lähtökohtaisesti siirretty Kansallisarkistoon, Tonteri toteaa.

    Naiset häiriköivät sairaalassa

    Ehkäisy alkoi yleistyä 1900-luvun puolella, mutta se vei rahaa. Lisäksi ehkäisyvälineiden kanniskelu oli leimaavaa, sillä naista pidettiin automaattisesti prostituoituna. Ehkäisystä huolehtiminen ei usein ollut mahdollista myöskään asiakkaiden asenteen vuoksi. Laitapuolen kulkija J.K. Harju kirjoitti vuonna 1936 näin:

    Tyttö avasi käsilaukkunsa. Siellä oli tusinan verran Venus-kortonkeja.

    – En koskaan anna ilman vieraille.

    – Etkö mullekaan, kysyin.

    Poliisin pidätyskuvia 1900-luvun alusta.KRP:n rikosmuseo

    Olen aina tuntenut vastenmielisyyttä varmuusesineitä kohtaan. Tyttö epäröi, hymyili ja laukaisi helpotukseni.

    – Juu, sä saat. Huomasin naamastasi, että et pidä näistä.

    Sukupuolitautien hoidot olivat raskaita. Potilaille annettiin elohopeajohdannaisia pistoksina, pillereinä ja salvoina. Naiset joutuivat kulkemaan sisätiloissa kuumissa villavaatteissa, koska hikoilun katsottiin olevan osa hoitoa.

    Sairaaloissa ei sallittu alkoholia, tupakointia eikä meikkausta. Etenkin sairaalavaatteet ja meikkauskielto ärsyttivät naisia. Laitosten tiukka valvonta ja säännöllinen elämänrytmi kävivät naisten hermoille, ja sairaaloissa oli usein konflikteja ja järjestyshäiriöitä.

    Raskauksien määrästä ei ole tarkkaa tietoa. Naiset joutuivat teettämään laittomia abortteja, joiden tekijät olivat taitamattomia ja jälkihoito puutteellista. He saivat myös lapsia, mutta hedelmättömyyttä aiheuttavien sukupuolitautien vuoksi muita naisia harvemmin.

    Prostituutiosta väitelleen Antti Häkkisen mukaan vuosina 1908-1930 avioituneista prostituoiduista vain joka kymmenes sai lapsia.

    Laivatytöt hakivat seikkailua

    Siveyspoliisi muuttui 1930-luvulla Helsingin huoltopoliisiksi, kun sen tehtävät muuttuivat koko ajan kohti sosiaalityötä. Toisen maailmansodan jälkeen katuprostituutio väheni Helsingissä selvästi, kun tasa-arvo lisääntyi ja elintaso parani. Prostituoidut siirtyivät kasvaville satama-alueille, ja viranomaisten kiinnostus kohdistui laivatyttöihin.

    Nuoret laivatytöt nousivat ilmiöksi etenkin 1960-1970-luvuilla, ja heitä oli vielä pitkään sen jälkeen. Historioitsijat Katja Tikka ja Iisa Aaltonen sanovat, että monet laivatytöistä eivät ajatelleet olevansa prostituoituja. Entinen merimies Risto Pöyhönen kertoi viime kesänä Ylelle seikkailuistaan satamien naisten kanssa.

    – Raja seksin myymisen ja seuran hakemisen välillä on ollut häilyvä. Laivoissa on voinut olla nuoria, kiinnostavia miehiä, joiden perässä sinne on menty. Varmasti siinä on ollut jännityksen ja seikkailun halua, Aaltonen toteaa.

    Laivatytöt myös liikkuivat tuohon aikaan laivojen mukana Suomen satamissa.

    – On kansanperinteen muisteluita, joiden mukaan on lähdetty Pohjanmaalta ja tultu Helsinkiin tai Kotkaan, ja mukana ollut koko ajan ryhmä tyttöjä, sanoo Katja Tikka.

    Kuva Sex and the Sea -näyttelyn videoinstallaatiosta.Satu Krautsuk / YleYhteiskunta muuttui

    Helsingin huoltopoliisi lakkautettiin vasta 1980-luvulla, kun Pasilan poliisitalo valmistui.

    Prostituution määritelmä on ollut 1800-luvulta saakka sama, maksullinen seksipalvelu, mutta yhteiskunta ympärillä on muuttunut. Iisa Aaltonen huomauttaa, että yksi suuri muutos on tapahtunut prostituoitujen asemassa. Vanhoissa viranomaislähteissä, aikalaiskeskusteluissa ja sanomalehdissä ei prostituoitujen ääni kuulu.

    – Nyt Pro-tukipiste ajaa seksityöläisten etuja ja he ovat tänä päivänä keskustelun aktiivinen osapuoli.

    Seksin osto ja myynti on Suomessa laillista, kunhan siihen ei liity paritusta tai ihmiskauppaa. Katja Tikka sanoo, että nykyään seksinmyyjät ovat Suomessa usein ulkomaalaisia.

    – En halua leimata, mutta tätä voi ajatella elintasokysymyksenä. Huonon elintason maista muuttavilla kynnys on ehkä matalampi kuin suomalaisilla, jotka pääsevät 7-vuotiaana kouluun ja joiden mahdollisuudet ovat paljon laajemmat.

    Jutussa on käytetty lähteenä Iisa Aaltosen, Katja Tikan ja Elina Maaniityn teosta Punaisten lyhtyjen Helsinki. Kirja julkaistiin syksyllä 2018. Aaltonen ja Tikka luennoivat aiemmin tällä viikolla prostituution historiasta merikeskus Vellamossa Kotkassa.

    Suomalainen sävellyskilpailu sai huikean suosion – osallistujia 37 eri maasta

    Suomalainen sävellyskilpailu sai huikean suosion – osallistujia 37 eri maasta


    Suomen ainoa kansainvälinen sävellyskilpailu kerää jatkuvasti lisää osallistujia. Voittoa ja 11 000 euron palkintoa tavoittelee tällä kertaa peräti 283 sävellystä. Kilpailussa etsittiin orkesteriteosta, joka on kestoltaan 15–30 minuuttia ja...

    Suomen ainoa kansainvälinen sävellyskilpailu kerää jatkuvasti lisää osallistujia. Voittoa ja 11 000 euron palkintoa tavoittelee tällä kertaa peräti 283 sävellystä.

    Kilpailussa etsittiin orkesteriteosta, joka on kestoltaan 15–30 minuuttia ja jonka pystyy esittämään pienellä sinfoniaorkesterilla. Soittajia pitää olla kuitenkin vähintään 20, mutta esimerkiksi lyömäsoittajien määrä on säännöissä rajattu yhteen.

    Kilpailu oli tarkoitettu Euroopassa asuville säveltäjille. Järjestäjät arvioivat postileimojen perusteella osallistujia olevan 37 eri maasta.

    Sävellyskilpailun osanottajamäärä on kasvanut joka kerta. Esimerkiksi ensimmäiseen, vuosina 2003–2004 järjestettyyn Uuno Klami -sävellyskilpailuun osalistui 117 teosta, joiden säveltäjät olivat 23 eri maasta.

    Säveltäjä Uuno Klami (1900-1961)Aarne Pietiäinen Oy

    Kilpailun tuomaristoon kuuluvat suomalaiset säveltäjät Kalevi Aho ja Magnus Lindberg sekä virolainen Erkki-Sven Tüür. Juryn kapellimestarijäsenenä on Kymi Sinfoniettan taiteellinen neuvonantaja Olari Elts.

    – Klami-sävellyskilpailun saama osanottajamäärä osoittaa, että siitä on kasvanut yksi tärkeimmistä kansainvälisistä sävellyskilpailuista, kertoo tuomariston puheenjohtaja Kalevi Aho kilpailujärjästäjien lähettämässä tiedotteessa.

    Tuomaristo valitsee finaaliin 3–5 teosta. Ne kuullaan marraskuussa Kymi Sinfoniettan esittämässä kahdessa finaalikonsertissa Kotkassa ja Kouvolassa, minkä jälkeen tuomaristo päättää voittajan.

    Uuno Klami -sävellyskilpailun voittajat kautta aikain

    2004:

    1. Giovanni Bonato, Italia: Arcanae Obices

    Jaettu 2. sija: Harri Ahmas, Suomi: Sinfonia nro 2; Barnaby Hollington, Iso-Britannia: A Certain Chinese Encyclopaedia

    Jaettu 3. sija: Kevin Mayo, Iso-Britannia: Sirens / Peter Seabourne, Iso-Britannia: Piano Concerto

    2009:

    1. Joachim F. W. Schneider, Saksa: Drei Orchesterstücke

    Jaettu 2. sija: Kent Olofsson, Ruotsi: Stalingrad Madonna (Symphonie II); Oliver Waespi, Sveitsi: Double Concerto for Guitar and Flute, 6 500 €

    3. Victor Alcántara, Saksa: Toccata Concertante

    2014:

    1. Luca Vago, Italia: Suite de los espejos

    2. Axel Ruoff, Saksa: Sinfonietta

    3. Sauli Zinovjev, Suomi: Gryf

    Korjattu 18.1.2019 klo 14.18 palkintosumman määrä. Aiemmin luki virheelisesti 110 000 euroa, kun oikea summa on 11 000 euroa

    "Paljon mukavampi suoraan kirjoittaa, kuin jutella jollekin kasvotusten" – kuraattorit menivät chattiin auttamaan nuoria


    Tästä on kyseOnks tää normaalia? -palvelu on käytössä Etelä-Karjalassa, Kainuussa, Keravalla, Kouvolassa sekä Pohjois-Karjalassa.Chatissä vastaajina on terveyden- ja hyvinvoinnin ammattilaisia.Nuori voi keskustella aikuisen kanssa...

    Tästä on kyseOnks tää normaalia? -palvelu on käytössä Etelä-Karjalassa, Kainuussa, Keravalla, Kouvolassa sekä Pohjois-Karjalassa.Chatissä vastaajina on terveyden- ja hyvinvoinnin ammattilaisia.Nuori voi keskustella aikuisen kanssa anonyyminä.

    Maanantaina kello 14 imatralaiskoulun kuraattori Heidi Pietinen on asettautunut pinkkiin säkkituoliin tietokone sylissään. Edessä on kahden tunnin chattailu alueen nuorten kanssa.

    Kysymykset ja nuorten huolet ovat Pietiselle tuttuja, mutta anonyymi keskustelutapa verkossa vielä suhteellisen uusi.

    Chatissa keskustelut liikkuvat kavereiden puutteesta aina kysymyksiin raskauden mahdollisuudesta. Monia nuoria myös ahdistaa.

    Samassa huoneessa tällä chattivuorolla istuu myös Pietisen kollega Tea Savolainen. Molemmat ovat olleet Onks tää normaalia? -palvelun chattivastaajina pian vuoden verran. Kuraattorit ovat kiinnostuneita näkemään, miten tällainen uudenlainen keskustelualusta toimii verrattuna perinteiseen kuraattorin tapaamiseen, jossa kuraattori ja koululainen ovat samassa huoneessa kasvokkain.

    Toiveissa on, että nimettömyys toisi ammattilaisten luo sellaisiakin nuoria, joille muuten kynnys hakea apua on liian korkea.

    Etelä-Karjalassa chat on avoinna maanantaisin ja torstaisin kello 14–16. Kun nuoret löytävät chatin ja käyttö lisääntyy, laajennetaan palveluaikoja tarpeen mukaan. Mikko Savolainen / YleNuorilta innostunut vastaanotto

    Onks tää normaalia? -palvelu on käytössä Suomessa Etelä-Karjalan lisäksi Kainuussa, Keravalla, Kouvolassa sekä Pohjois-Karjalassa. Sivustolla nuoret voivat myös tehdä huolitestin, joka tarvittaessa ohjaa nuoren muiden palveluiden pariin. Jo aiemmin esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitto on ylläpitänyt auttavan puhelimen lisäksi valtakunnallista chattia.

    Luumäellä Taavetin yhtenäiskoulun 9.-luokkalaiset pitivät uudenlaista chattailua loistavana ideana.

    – Kuulostaa tosi hyvältä. On aika paljon ihmisiä, jotka tarvitsisivat tuollaista apua, mutta eivät uskalla mennä puhumaan siitä, kuvailee Pinja Venäläinen.

    Venäläisen luokkatoveri Kasperi Tamminen arvottaa anonyymin keskustelun korkeammalle kuin perinteisen kuraattorin tapaamisen. Perusteluina on helppous.

    – Kuraattorille pitää mennä käymään, kun puhelimella voi käydä keskustelun juuri siellä, missä itse on. Paljon mukavampi suoraan kirjoittaa, kuin jutella jollekin kasvotusten, arvelee Kasperi Tamminen.

    Yhteiskunta ei löydä kaikkia nuoria

    Ympäri Suomen käytössä olevaa Onks tää normaalia? -sivustoa tuottavat lastenpsykiatrian erikoislääkäri Janna Rantala sekä digipalveluihin uskova yrittäjä Janne Vepsäläinen.

    Vepsäläinen kertoo, että tavoitteena on saada apua myös huonoiten voiville nuorille.

    – Kaikista kurjimmassa tilanteessa olevat nuoret eivät kykene hakemaan apua itselleen, eikä yhteiskunta osaa heitä kotoaan löytää.

    Vepsäläisen mukaan palvelun käyttäjiltä kerätty palaute kertoo, että sille on tilausta.

    – Suurin osa Onks tää normaalia? -palvelussa vierailevista nuorista kertoo, että he eivät saa apua ongelmiinsa keneltäkään tai jos saavat joltakin, niin se on kaveri. Aikuisten rooli nuorten auttajina on pieni.

    Riidat, ulkopuolisuus ja ahdistus

    Reilun puolen vuoden aikana pelkästään Etelä-Karjalassa jo useat sadat nuoret ovat lähestyneet kuraattoria chatin kautta. Heistä suurinta osaa on pystytty auttamaan nopeasti pelkästään keskustelemalla. Osa taas on ohjattu eteenpäin muihin sosiaali- ja terveyspalveluihin.

    –Joukossa voi olla tosi nuoriakin keskustelijoita, joten esimerkiksi näissä raskauteen liittyvissä asioissa ohjaamme heidät koulun terveydenhoitajan luo ja rohkaisemme puhumaan asiasta myös jollekin turvalliselle aikuiselle, kertoo Heidi Pietinen.

    Chatissa nuoria puhuttaneet teemat olivat luumäkeläisten nuorten mielestä helposti arvattavia.

    – Varmaan murrosikään liittyy suurin osa, ja mielenterveyteen, esimerkiksi masennukseen, veikkaa Taavetin koulun oppilas Noora Parkko.

    Tilastoinnin mukaan yleisimmät nuoria painavat aiheet ovat kaverisuhteisiin liittyvät riidat tai yksinäisyys, masennuksen ja ahdistuksen kokeminen sekä perheen asiat.

    Heidi Pietiselle chatanneista nuorista valtaosa on ohjattu jonkun toisen Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin palveluun. Monia voidaan myös auttaa pelkällä keskustelulla. Mikko Savolainen / YleNuoret juttelisivat mieluiten toimistoajan ulkopuolella

    Kello on muutaman minuutin yli neljätoista, kun kuraattori Heidi Pietinen saa ensimmäisen yhteydenoton tälle päivälle. Hän keskittyy muutamaksi minuutiksi juttelemaan nimettömän nuoren kanssa.

    Kuraattori Tea Savolaisen päivän ensimmäinen nettikeskustelu liittyy nuoren ahdistukseen.

    Etelä-Karjalassa Onks tää normaalia? -chatti on auki ainoastaan kahdesti viikossa, kahden tunnin ajan. Vastaajina ovat Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin työntekijät. Tiedossa on, että toimistoaikaan sidottu aukiolo ei ole ihanteellinen. Tavoitteena onkin nyt vuoden käynnistelyn jälkeen laajentaa aukioloja pidemmiksi ja painottaa mahdollisesti ilta-aikoja.

    Esimerkiksi luumäkeläiselle Kasperi Tammiselle nykyiset chattailuajat eivät toimisi.

    – Pääsen kolmelta koulusta ja olen kotona neljältä, kertoo koulukyydillä kulkeva yhdeksäsluokkalainen.

    Rakennuksia menee nyt matalaksi kiihtyvällä vauhdilla  – purkualaa uhkaa jopa työvoimapula

    Rakennuksia menee nyt matalaksi kiihtyvällä vauhdilla – purkualaa uhkaa jopa työvoimapula


    Tästä on kyseVanhenevat asuintalot tuovat lähivuosina lisää töitä purkualan ammattilaisillePurkajia työllistävät myös teollisuuden saneeraukset ja investoinnitSuomessa puretaan vuosittain viitisen tuhatta rakennusta, purkualalle määrä on...

    Tästä on kyseVanhenevat asuintalot tuovat lähivuosina lisää töitä purkualan ammattilaisillePurkajia työllistävät myös teollisuuden saneeraukset ja investoinnitSuomessa puretaan vuosittain viitisen tuhatta rakennusta, purkualalle määrä on tiennyt tasaista kasvua

    Suomen suurimman purkamisiin erikoistuneen yrityksen Delete Group Oyj:n konsernijohtaja Tommi Kajasoja kertoo, että lähimmän kymmenen vuoden aikana 50 vuoden iän saavuttaa "iso massa” rakennuksia. Kun rakennukset ikääntyvät, teettää se entistä enemmän töitä purkualan yrityksille.

    – Talot saavuttavat elinkaaren vaiheen, jossa on alettava saneeraata tai purkaa kokonaan uuden tieltä. Esimerkiksi nykyaikaisia energiatehokkaita asuinneliöitä tarvitaan jatkossa lisää, sanoo Kajasoja.

    1970-luvulla valmistuneiden asuin- ja liikerakennusten talotekniikka ei välttämättä enää vastaa enää nykyajan vaatimuksia.

    Purkualan yksi megatrendeistä on kaupungistuminen, mikä tarkoittaa kaupunkeihin lisää asukkaita. Jostain heille pitää saada asuinpaikka.

    – Arvokkaimmilla alueilla kaupunkien keskustoissa tila loppuu kesken, ja kun jotain uudistetaan, niin jotain otetaan alta pois, kuvailee Suomen purkuliikkeiden liiton varapuheenjohtaja Jani Haapalainen. Hän työskentelee toimitusjohtajana 30 vuotta purkualalla toimineessa Umacon Oy:ssä.

    Purkuhalukkuus on jo aiemmin noussut esiin myös taloyhtiöissä, joissa kunnossapito on saattanut jäädä vähälle. Tulee halvemmaksi purkaa entinen ja rakentaa tilalle kokonaan uusi kerrostalo, kuin remontoida vanhaa. Suomen kerrostaloista yli puolet on rakennettu 1960- ja 1970-luvuilla.

    Omakotitaloista paperitehtaisiin

    Purkuliikkeiden asiakkaita ovat muun muassa teollisuusyritykset, rakennusliikkeet ja kunnat.

    – Mikään tietty rakennustyyppi ei korostu purettavien rakennusten joukossa. Aika tasaisesti on kerrostaloja ja esimerkiksi kaupunkien keskustoissa sijaitsevia toimistorakennuksia, kertoo Tommi Kajasosa Delete Groupista.

    – Ja teollisuuden vanhoja rakennuksia, kuten varastoja. Vastaan tulee kaikennäköistä, jolle ei enää ole tarvetta, täydentää Umaconista Jani Haapalainen.

    Lappeenrannan katukuvaa väritti joulukuussa 2018 Teletalon purkutyö.Tommi Parkkinen / Yle

    Deleten viime aikojen kohteita ovat muun muassa Olympiastadionin remonttiin liittyvät purkutyöt, loppusuoralla oleva Äänekosken sellutehtaan purku sekä pian alkava kahden pysäköintihallin purku Helsinki–Vantaan lentoasemalla.

    Umaconia puolestaan työllistää esimerkiksi Lohjan lakkautetun paperitehtaan rakennusten purku. Viime syksynä yritys poisti Kouvolan keskustan katukuvasta puolenkymmentä vanhaa omakotitaloa kerrostalorakentamisen tieltä.

    Sekä Delete että Umacon työskentelevät koko ajan kymmenillä purkutyömailla.

    Työvoimasta pula

    Purkutoimialaa on viime vuosina leimannut muun muassa työvoiman saannin vaikeus. Tilanne on tuttu teollisuuden purkutöihin erikoistuneen Umaconin toimitusjohtajalle Jani Haapalaiselle.

    – Niitä hommia ei opi kuin tekemällä, muuta koulua ei siihen ole. Ammattitaitoisia tekijöitä on hankala löytää.

    Myös Deleten konsernijohtaja Tommi Kajasoja on huomannut samat vaikeudet. Hän tosin varovasti ennakoi, että talonrakennuspuolelta saattaa jatkossa löytyä tekijöitä myös purkualalle.

    Tilastokeskuksen mukaan rakenuslupien määrä väheni selvästi viime vuoden lopulla.

    Tommi Kajasoja sanoo myös ymmärtävänsä syyn miksi varsinkin nuorempaa väkeä on aika ajoin ollut vaikea saada alalle.

    – Jos nuori on valmistunut vaikkapa diplomi-insinööriksi opiskeltuaan ensin talon rakentamista, ei hän välttämättä ensimmäiseksi halua lähteä tekemään päinvastaista hommaa eli purkamaan rakennuksia.

    Pirstaloitunut ala

    Purkualalla toimii Suomessa hieman laskentatavasta riippuen noin sata yritystä. Näistä osa on pelkästään purkamisiin ja purkujätteiden kierrätykseen erikoistuneita yrityksiä, osa pelkästään kierrätykseen. Purkutöitä tekevät myös jotkut rakennusalan yritykset.

    Alalla työskentelevien henkilöiden määrä on usein muutama kymmenen henkilöä per yritys. Esimerkiksi Kouvolassa pääkonttoriaan pitävä, Suomen kolmanneksi suurin purkuliike Umacon, työllistää eri puolella Suomea sijaitsevilla purkutyömaillaan noin 60 henkeä. Markkinajohtaja Deletellä työntekijöitä on useita satoja.

    Rakennuksia on purettu Suomessa vuosittain varsin tasaiseen tahtiin. Tilastokeskuksen mukaan 2010-luvulla purkamisten määrä on vaihdellut 4 000 ja 6 000 rakennuksen välillä.Pyry Sarkiola / Yle

    Vaikka purkaminen kuuluu kiinteästi rakennustyömaille, on purkuala on kuitenkin vain pieni, tosin näkyvä osa muuta rakentamista.

    – Purkamisesta syntyy pölyä ja pauketta, mutta euromääräisesti sillä ei ole isoa roolia kokonaisuudessa, luonnehtii talonrakennuksen toimialajohtaja Kim Karisuo Rakennusteollisuus RT:stä.

    Hänen mukaansa esimerkiksi talonrakennuksen vuosiliikevaihto on 12–15 miljardia euroa. Purkualan markkinajohtaja Deleten vuosiliikevaihto puolestaan on noin 200 miljoonaa euroa. Alallaan kolmanneksi suurimmalla Umaconilla liikevaihto lähentelee 15 miljoonaa.

    Purkamisessa ja rakentamisessa liikkuvien summien vertailu on suuntaa antava. Purkukustannukset voivat joissain tapauksissa sisältyä esimerkiksi talonrakentamisen urakkakustannuksiin.

    Karisuo kuitenkin korostaa purkamisen merkitystä ja alan luonteen muuttumista viime vuosina erikoisosaamista vaativaksi muun muassa purkumateriaalin kierrätyksessä ja uusiokäytössä.

    – Ala on viime vuosina mennyt selvästi aiempaa ammattimaisempaan suuntaan.

    Purkutyömailta metallia päätyy teollisuuden raaka-aineeksi ja betonia teiden ja katujen pohjarakenteisiin. Umaconin oman seurannan perusteella yrityksen käsittelemästä kierrätykseen ja uusiokäyttöön menee 98 prosenttia.

    – Kun halua löytyy, niin hyvinkin paljon saadaan purkujätettä hyötykäyttöön, sanoo Jani Haapalainen.

    Kouvola kaavailee kieltävänsä kirjastojen käytön nuorilta iltaisin  – nuorilta tiukka ei

    Kouvola kaavailee kieltävänsä kirjastojen käytön nuorilta iltaisin – nuorilta tiukka ei


    Roskia, lattialle leviteltyjä kirjoja, kovaäänistä musiikin kuuntelua. Kouvolassa on jouduttu puuttumaan peruskouluikäisten nuorten häiriköintiin rajoittamalla Myllykosken ja Inkeroisten kirjastojen omatoimiaikoja. Järjestely on voimassa...

    Roskia, lattialle leviteltyjä kirjoja, kovaäänistä musiikin kuuntelua.

    Kouvolassa on jouduttu puuttumaan peruskouluikäisten nuorten häiriköintiin rajoittamalla Myllykosken ja Inkeroisten kirjastojen omatoimiaikoja.

    Järjestely on voimassa tammikuun ajan, ja apua kauaskantoisemman ratkaisun löytämiseksi on pyydetty poliisilta.

    – Nuorten tullessa suurella joukolla kirjastoon desibelit alkavat nousta ja se alkaa häiritä muita asiakkaita. Siellä on lisäksi ollut eriasteista vahingontekoa, kertoo vanhempi konstaapeli ja ankkuripoliisi Janne Kyrönviita Kaakkois-Suomen poliisilaitokselta.

    Ankkuripoliisina yksi hänen päätehtävistään on työskennellä alle 18-vuotiaiden kanssa rikosten ennaltaehkäisemiseksi. Hän on käynyt tapaamassa nuoria ja kirjaston henkilökuntaa asiaan liittyen, mutta toivottuja tuloksia ei ole saavutettu.

    Ilmiö ei ole Kouvolassa uusi, eikä Kyrönviita usko sen olevan pelkästään kyseisen alueen ongelma. Poliisin tietoon nuorten häiriköinti tuli jo yli vuosi sitten.

    – Mahdollisesti häiriköintiä on ollut jo aiemminkin ja kirjasto on pyrkinyt sitä itse selvittämään, Kyrönviita sanoo.

    Ankkuripoliisi Janne Kyrönviita kertoo, että häiriökäyttäytymistä on esiintynyt jo reilun vuoden ajan.Kari Saastamoinen / YleRatkaisuna ikäraja?

    Jo aikaisemmin niin Myllykosken kuin Inkeroisten kirjastoissa järjestettiin molemmissa avoimet keskustelutilaisuudet asian tiimoilta, mutta etenkin viime syksystä lähtien asiakkailta on jälleen tullut palautetta nuorison häiritsevästä käyttäytymisestä.

    Nyt Kouvolassa pohditaan ikärajan asettamista omatoimikirjastoihin. Mietinnässä on ollut ainakin 15 tai 18 vuoden ikäraja.

    “Alaikäisen” nuoren tulisi silloin pyytää oikeus huoltajaltaan omatoimikirjaston käyttämiseen. Tässä tapauksessa järjestely koskisi todennäköisesti kaikkia alueen kirjastoja, kirjastotoimen apulaisjohtaja Marko Niskapohja kertoo.

    – Jos me tähän ratkaisuun päädymme, uskoisin sen tapahtuvan tässä keväällä. Mitään ei ole kuitenkaan lyöty lukkoon, hän sanoo.

    Porttikiellon antaminen yksittäiselle henkilölle olisi sekin vaikeaa.

    – Suomessa kirjaston käyttö on lailla turvattua ja henkilön asettaminen sen käyttökieltoon on tehty todella monimutkaiseksi. Laki ei anna kauheasti apuja siihen, että jos jotkut häiriköivät, niin heille voisi vain sanoa, että he eivät voi kirjastoon enää tulla, Niskapohja sanoo.

    Marko Niskapohja kertoo kirjastojen henkilökunnan jäsenten pohtivan yhdessä, miten tilanne voitaisiin ratkaista parhaiten.Kari Saastamoinen / YleVaihtoehtoinen ajanviettopaikka puuttuu

    Kouvolan nuorisovaltuuston jäsenen Noora Mäkelän mukaan kirjastoissa ilmenneessä häiriköinnissä saattaa olla kyse siitä, ettei yhdessä viihtyvillä nuorilla ole muuta ajanviettopaikkaa.

    – Ainakin Inkeroisissa se on ollut ongelma. Kaikki eivät välttämättä halua mennä nuorisotiloihin, joissa aikuiset valvovat. Silloin porukat saattavat kerääntyä tänne kirjastoihin, Mäkelä sanoo.

    Samaa pohtii Kouvolan kirjastotoimen apulaisjohtaja Marko Niskapohja.

    – Näillä alueilla kirjasto on paikka, jossa voi lämpimässä istuskella ja esimerkiksi ladata älylaitteita. Siellä voi olla aika vapaastikin, sillä omatoimiaikana henkilökuntaa ei ole paikalla ja vartijoitakin siellä käy vain toisinaan, Niskapohja kertoo.

    Vartioinnin lisäämistä on myös ehdotettu levottoman käytöksen kitkemiseksi.

    – Onko tulevaisuus sitten sitä, että kirjastot joutuvat hyödyntämään vartiointiliikkeen palveluita? Se saattaa kuulostaa erikoiselta, mutta sinänsä tällainenkin mahdollisuus on ajan ilmiöihin sopiva, ankkuripoliisi Janne Kyrönviita toteaa.

    Kirjastot tarjoavat nuorille tilan, jossa tavata kavereita.Kari Saastamoinen / YleAukioloaikojen supistamiselle tyrmäys

    Tilannetta on tammikuun aikana pyritty jo saamaan hallintaan rajoittamalla Inkeroisten ja Myllykosken kirjastojen omatoimiaikoja siten, ettei kirjastoon pääse perjantaisin ja viikonloppuna kello 17 jälkeen.

    Järjestely on aiheuttanut närää alueen asukkaiden keskuudessa, sillä eniten häiriötä aiheuttava porukka on pieni.

    – Asiakkailta on tullut paljon negatiivista palautetta, sillä aukiolon rajoittaminen kohdistuu heihin kaikkiin. Toivomme, että se jää ratkaisuna väliaikaiseksi, kirjastotoimen apulaisjohtaja Marko Niskapohja sanoo.

    Myös Noora Mäkelä Kouvolan nuorisovaltuustosta vastustaa aukioloaikojen rajoittamista.

    – Parin ihmisen hölmöilyn ei pitäisi vaikuttaa muiden saamaan palveluun. En näe aukioloaikojen rajoittamista enkä ikärajoja toimivana ratkaisuna, Mäkelä sanoo.

    Mutta onko ikärajan asettaminen kirjastoon edes lain puitteissa mahdollista?

    Kansalaisten yhdenvertaista kohtelua säätelee perustuslaki, jossa mainitaan henkilön ikään perustuva eri asemaan asettaminen.

    Perustuslain lisäksi sääntelyä löytyy kirjastolaista, jonka mukaan kunta voi hyväksyä yleisen kirjaston käyttösäännöt, joilla edistetään kirjaston sisäistä järjestystä, turvallisuutta ja viihtyisyyttä.

    Kunta voi myös asettaa käyttäjän määräaikaiseen, enintään 30 päivän käyttökieltoon, jos asiakas käyttäytyy toistuvasti sääntöjen vastaisesti. Kirjaston toiminnan häiritsemiseen ja turvallisuuden vaarantamiseen sovelletaan järjestyslakia.

    Näin ollen asiassa sovelletaan useaa lakia.

    Viime kädessä hallinto-oikeus ratkaisee valituksen jälkeen, onko ikärajan asettaminen kirjastolain mukaista, Kuntaliitolta kerrotaan. Lähtökohta on yhdenvertainen kohtelu ja yhtäläiset oikeudet käyttää kirjastoa kaikille.

    Noora Mäkelän mielestä ikärajat tai aukioloaikojen rajoitukset eivät ole hyviä ratkaisuja, sillä ne rankaisevat muitakin kirjaston käyttäjiä.Kari Saastamoinen / YleSeuraukset heijastuvat hyvin käyttäytyviin nuoriin

    Kokonaisuutena kirjastohäirinnässä ei tutkita rikosta. Yksittäiset vahingontekorikokset saattavat kuitenkin täyttää rikoksen tunnusmerkit, ja mahdolliset rangaistukset riippuvat henkilön iästä.

    – Vahingonkorvausasioissa ei ole viidentoista vuoden ikärajaa, mikä on hyvä muistuttaa nuorille. Suurin ja merkittävin rangaistus voi kuitenkin tässä tapauksessa olla se, että heidän käytöksensä seuraukset heijastuvat myös siellä asiallisesti käyttäytyviin nuoriin, ankkuripoliisi Janne Kyrönviita toteaa.

    Myös Noora Mäkelä Kouvolan nuorisovaltuustosta toivoo, että tammikuun aikainen aukioloaikojen rajoittaminen muistuttaisi häiriköiviä nuoria siitä, että he saattavat omalla käytöksellään tehdä myös itselleen hallaa. Järjestely on voimassa perjantaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin.

    – Se on varmasti vaikuttanut paljon heidänkin toimintaan. Nyt heillä ei ole ollut sitä vakiopaikkaa, mihin mennä hengaamaan, Mäkelä toteaa.

    Pillerit vaihtuivat ruiskeisiin huumeiden korvaushoidossa – lääkkeen suussapidon valvonta vei liikaa aikaa

    Pillerit vaihtuivat ruiskeisiin huumeiden korvaushoidossa – lääkkeen suussapidon valvonta vei liikaa aikaa


    Tästä on kyseOpioidiriippuvaisten korvaushoidossa otetaan käyttöön uusi, ruiskeena annettava lääke.Ruotsalaisvalmisteinen lääke sai EU:n laajuisen myyntiluvan marraskuun lopulla viime vuonna.Injektiona annettava lääke ei vaadi päivittäistä...

    Tästä on kyseOpioidiriippuvaisten korvaushoidossa otetaan käyttöön uusi, ruiskeena annettava lääke.Ruotsalaisvalmisteinen lääke sai EU:n laajuisen myyntiluvan marraskuun lopulla viime vuonna.Injektiona annettava lääke ei vaadi päivittäistä annostelua vaan se voidaan antaa potilaalle korvaushoitoklinikalla viikon tai jopa kuukauden välein.

    Opioidiriippuvaisten korvaushoidossa otetaan käyttöön uusi, ruiskeena annettava lääke.

    Suomi kokeilee ruotsalaisvalmisteista Buvidal-lääkettä eturintamassa. Lääke sai EU:n laajuisen myyntiluvan marraskuun lopulla viime vuonna.

    Injektiona annettava pitkäaikaisvaikutteinen lääke ei vaadi päivittäistä annostelua vaan se voidaan annostella potilaalle korvaushoitoklinikalla viikon tai jopa kuukauden välein.

    Vieroitus- tai korvaushoitona on annetaan metadonia tai buprenorfiinia sisältäviä lääkkeitä, jotka on annosteltu suun kautta. Korvaushoidossa potilas noutaa lääkkeen päivittäin päihdehuollon yksiköstä.

    Päihdepsykiatri pitää uudella tavalla annosteltavaa valmistetta mullistavana.

    – Ennen kaikkea lääkkeen käytön valvonnasta päästään eroon. Se vapauttaa aikaa varsinaiseen hoitoon, kuten psykososiaaliseen kuntoutukseen, päihdehuollon palveluita tarjoavan Addiktumin toimitusjohtaja ja päihdepsykiatri Antti Mikkonen sanoo.

    Addiktum aloittaa uuden korvaushoitovalmisteen käytön yhtenä ensimmäisistä klinikoista Suomessa ja koko Euroopassa, kun se ottaa uuden lääkkeen käyttöön perjantaina Kouvolan klinikallaan. Aluksi lääkettä annetaan yhdelle potilaalle kerran viikossa.

    Myös A-Klinikka Oy on kertonut viime viikolla ottavansa lääkkeen kliiniseen käyttöön Espoossa.

    Aikaa muuhun

    Ruiskeena annettava lääke perustuu Ruotsissa kehitettyyn uuteen teknologiaan. Sen avulla lääke saadaan vapautumaan tasaisena pitoisuutena koko annosteluvälin ajan. Tavoite on parantaa opioidiriippuvaisten hoitoa ja viedä sitä kuntouttavampaan suuntaan.

    Addiktumin mukaan pitkävaikutteinen, injektiona annettava lääke on merkittävin uudistus opioidiriippuvaisten lääkehoidossa vuosikymmeniin.

    – Potilaan näkökulmasta tämä on mullistavaa. Korvaushoidossa lääke on pitänyt käydä hakemassa klinikalta joka päivä samaan aikaan. Päivittäistä lääkkeenhakua on voinut olla kuukaudesta, vuodesta toiseen. Se rajoittaa elämää. Uuden lääkkeen myötä potilaan arkiviikon suunnittelu onnistuu eri tavalla, Mikkonen sanoo.

    Suomessa annetaan korvaushoitoa vuosittain muutamille tuhansille opioidiriippuvaisille. Kattavaa rekisteritietoa ei ole. Esimerkiksi vuonna 2015 arvio potilaiden määrästä oli noin 3300.

    Uudella tavalla annosteltavan lääkkeen myötä opioidikorvaushoidon järjestäminen käytännössä voidaan Mikkolan mukaan miettiä uusiksi. Henkilökunnalta jää aikaa muuhun hoitotyöhön, kun lääkkeiden jakoa ei tarvitse järjestää joka päivä.

    – Se on kova rumba, kun lääkkeet pitää jakaa kippoihin, kahden eri työntekijän pitää tarkistaa oikeat vahvuudet, potilaat pitää aikatauluttaa ja annetun tabletin liukeneminen pitää valvoa.

    Mikkosen mukaan korvaushoidossa olevan opioidiriippuvaisen elämä on pyörinyt paljolti lääkkeen ympärillä, vaikka lääke pitäisi saada opioidiriippuvaisen elämässä sivurooliin.

    – Nyt sitä on pitänyt miettiä joka päivä.

    Myös aiempaa useampi opioidiriippuvainen voisi päästä hoitoon.

    – On yhteiskunnallisen, vähintään hoidonjärjestäjien keskinäisen keskustelun paikka, miten vapautuvaa aikaa lähdetään käyttämään. Halutaanko painottaa olemassa olevien potilaiden hoidon kehittämistä vai painotetaanko sitä, että yritetään saada hoidon piirin sen ulkopuolella olevat potilaat?

    Korvaushoidossa lääke kuuluu antaa klinikalla. Lääkkeitä voi saada kotiin, kunhan hoito on sujunut tarpeeksi pitkään hyvin.

    Uusi avaus

    Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen tutkimusprofessori Hannu Alho pitää uutta lääkevalmistetta mielenkiintoisena uutena avauksena.

    – Toivottavasti se lisää hoitoon päässeiden määrää, kun valvonnasta vapautuu resurssia. Ihmeentekijä se ei ole ja kustannushyötysuhteet pitää selvittää tarkasti.

    Addiktumin toimitusjohtajan Antti Mikkosen mukaan viikon välein annettava ruiske maksaa klinikalle noin 90 euroa. Kuukauden välein annettavan ruiskeen hinta on 300 euroa.

    – Kielen alta liuotettavan valmisteen kuukausittainen hinta on noin puolet tästä eli 150 euroa. Kuitenkin jos laskee kuluja sille, miten lääkettä joudutaan käsittelemään, jakamaan ja valvomaan, niin työn osuus on suurempi kuin hintaero, Mikkola sanoo.

    Alho muistuttaa, että pitkäaikaisten lääkeaineisiin pitää suhtautua myös kriittisesti. Tutkimusprofessorin mukaan lääkkeen vaikuttava aine buprenorfiini on yleisin huumekuolemia aiheuttava aine, kun sitä käytetään yhdessä alkoholin tai bentsodiatsepiinin kanssa.

    – Jos otat tabletin, voidaan tehdä vastahuuhtelu. Mutta jos ihon alla on kuukauden annos, mitä sitten teet? Alho kysyy.

    Käyttö laajenemassa

    Kymenlaakson sote-kuntayhtymä Kymsote suunnittelee niin ikään lääkkeen käyttöönottoa.

    Vuoden vaihteessa aloittanut kuntayhtymä siirtää huhtikuun alusta lähtien Kouvolan avopäihdehoidon palvelut omaksi toiminnakseen. Viime keväästä lähtien palveluista on huolehtinut juuri Addiktum.

    Uudessa lääkkeessa vaikuttava aine on sama buprenorfiini, joka on ollut käytössä myös kielen alta imeytettävissä valmisteissa.

    Säännöllisesti annosteltu buprenorfiini estää muiden opioidine mielihyvää tuottavaa vaikutusta aivoissa sekä vähentää vierotusoireita, opioidihimoa ja potilaan laittomien opioidien käyttöä.

    – Jos kokemukset ovat hyviä, käyttö varmasti laajenee kevään myötä, Mikkonen uskoo.

    Kaupunginjohtaja Hannu Muhonen ymmärsi elämän rajallisuuden ja lähti tangokurssille Argentiinaan:

    Kaupunginjohtaja Hannu Muhonen ymmärsi elämän rajallisuuden ja lähti tangokurssille Argentiinaan: "Siellä vedettiin paritangoa puistossa"


    Haminan 59-vuotias kaupunginjohtaja Hannu Muhonen oli ajatellut lähteä maailmanympärysmatkalle, kun jää eläkkeelle. Puolitoista vuotta sitten kaikki kuitenkin muuttui, kun hän menetti kaksi läheistä ikätoveriaan. Elämän rajallisuus tuli...

    Haminan 59-vuotias kaupunginjohtaja Hannu Muhonen oli ajatellut lähteä maailmanympärysmatkalle, kun jää eläkkeelle. Puolitoista vuotta sitten kaikki kuitenkin muuttui, kun hän menetti kaksi läheistä ikätoveriaan. Elämän rajallisuus tuli vastaan.

    – Jokainen tietää, että aika menee aika nopeasti. Aloin miettiä, että nyt kun vielä olen fyysisesti ja muutenkin kunnossa, niin ehkä kannattaa miettiä, mitä haluaa tehdä. Sitten päätimme entisen opiskelukaverini Markun kanssa, että lähdetään.

    Jokainen tietää, että aika menee aika nopeasti. Hannu Muhonen

    Opiskelukaveri on Lappeenrannan kaupungin kehitysjohtaja Markku Heinonen.

    – Olimme joskus aikaisemminkin puhuneet maailmanympärysmatkasta, Muhonen sanoo.

    Tangoa Argentiinassa

    Kaksikko aloitti matkan suunnittelun heti. Reitin suunnittelua helpotti se, että kaverukset halusivat vierailla useissa samoissa kohteissa, esimerkiksi Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.

    Lopulta matkakohteiksi valikoituivat Japani, Kambodza, Hong Kong, Australia, Uusi-Seelanti, Tahiti, Chile, Argentiina, Brasilia, Peru ja Yhdysvallat. Näiden sisällä matkalaiset vierailivat esimerkiksi useissa maailmanperintökohteissa.

    Parhaiten mieleen jäi vierailu Machu Picchulla.

    – Se oli todella vaikuttava paikka. Nousimme vuorelle inkojen portaita pitkin. Kivirappuja oli 2 600 kappaletta, ja nousua kesti kaksi tuntia. Se oli kohteena minulle ehdoton ykkönen.

    Machu Picchun muinainen inkakaupunki Perussa.Hannu Muhonen

    Japanissa vaikutuksen teki Hakodaten satamakaupunki, jossa on Haminaa vastaava tähtimäinen linnoitus. Myös käynti Tokiossa oli mieleenpainuva kokemus.

    – Heti kun levitimme kartan, joku tuli auttamaan. Ihmiset lähtivät jopa saattamaan, koska emme pystyneet lukemaan katujen nimiä. Siellä kirjoitus on niin erilaista, ettemme ymmärtäneet sitä.

    Kambodzasta mieleen jäi maan ruokakulttuuri.

    – Ei minulla ollut mitään käsitystä, miten hyvää aasialaista ruokaa sieltä saa. Vaatimattomastihan siellä eletään, mutta ilmeisesti syödään kuitenkin hyvin.

    Siellä sitä vedettiin paritangoa puistossa elävän musiikin tahdissa. Hannu Muhonen

    Yksi Muhosen unelmista oli osallistua tangokurssille Argentiinassa. Haave toteutui Buenos Airesissa. Aluksi miehet kävivät tunnin mittaisen kurssin, jolla perehdyttiin argentiinalaisen tangon perusteisiin. Illalla he lähtivät testaamaan oppeja käytännössä.

    – Löysimme naisia, jotka lähtivät heti peliin mukaan, kun kerroimme mistä on kyse. Siellä sitä vedettiin sitten paritangoa puistossa elävän musiikin tahdissa. Se oli upea tilanne, Hannu Muhonen kertoo.

    Australiassa Muhonen kohtasi kenguruemon poikasineen. Kaliforniassa vastaan ui hieman erikoisempi tuttavuus.

    – Huomasin eläimen meressä ja otin siitä kuvan. Los Angelesissa vierailimme suuressa akvaariotalossa. Näytin kuvaa työntekijälle, ja hän totesi eläimen olevan merisaukko. Hän ei ollut koskaan nähnyt sellaista luonnossa.

    Haminan kaupunginjohtaja Hannu Muhonen nappasi maailmanympärysmatkallaan kuvan merisaukosta Kaliforniassa. Hannu MuhonenUusi ihminen

    Matkustuskokemusta Hannu Muhosella oli jo entuudestaan, sillä nuorena hän harrasti interreilaamista. Kaukomatkailu oli kuitenkin jäänyt vähemmälle.

    Etelä-Amerikkaan suunnatessaan matkalaiset varautuivat turvallisuuskysymyksiin. Hotelliin he eivät kuitenkaan halunneet linnoittautua.

    – Kaikki meni hienosti, eikä ongelmia tullut. Vietimme esimerkiksi uudenvuodenyön kaupungilla Limassa. Sain uskoa ihmisiin. Ihmiset ovat kaikkialla miellyttäviä ja auttavat.

    Elämä ja arki on kuitenkin tässä ja nyt.  Hannu Muhonen

    Muhonen kuvaa itseään kuin uudeksi ihmiseksi kokemansa jälkeen.

    – Matka muutti loppuelämäksi käsityksiäni ja laajensi omaa ajatteluani kansainvälisyydestä ja toisista ihmisistä.

    Hakodaten kaupungissa Japanissa on tähdenmuotoinen linnoitus, kuten Haminassakin.Hannu Muhonen

    Nuoruuden matkojen ja nyt tehdyn maailmanympärysmatkan suurin eroavaisuus löytyi Muhosen mukaan nettimaailmasta.

    – Ennen ei ollut kännyköitä eikä mitään. Matkalle lähdettiin kuukaudeksi, ja ehkä kerran soitettiin kotiin esimerkiksi Lontoon puhelinkioskista. Netti tekee omatoimimatkailun hirveän helpoksi ja omalla tavallaan myös huomattavasti turvallisemmaksi.

    Ennen matkaa joku kysyi Muhoselta, eikö lähtö hirvitä.

    – Ei missään tapauksessa hirvittänyt. Matkustellessa säilyy kuitenkin ehkä vähän sellaista poikamaista uteliaisuutta. Järki pitää tietysti olla mukana, mutta jos kaikkea pelkää, niin ei siinä sitten minnekään lähtisi.

    Irti arjesta

    Muhonen lähti maailmanympärysmatkalle marraskuun puolivälissä kiireisen arjen keskeltä. Vielä edellisenä iltana hän istui kaupungin budjettivaltuustossa.

    – Matkan ensimmäisen viikon ajan olin ikään kuin välitilassa. Sitten se matka nappasi mukaansa ja pääsin täysin irti arjesta. Seurasin kyllä päivittäin mediaa ja kaupungin asioita, mutta ei se tuonut stressiä. Päinvastoin oli hienoa tietää, missä mennään ja mitä Suomeen kuuluu.

    Muhonen seurasi matkansa lomassa myös Haminan lipputangon vaiheita.

    – Ei siihen riittänyt edes mielikuvitus, mitä kaikkea sen suhteen voi vastaan tulla. Mutta eihän siinä mitään, kyllä siinä vielä maaliin mennään.

    Lampaita Uuden-Seelannin maaseudulla.Hannu MuhonenTakaisin kotiin

    Kahden kuukauden ja yhdentoista maan jälkeen koitti aika palata kotiin. Paluu arkeen ei tuottanut vaikeuksia.

    – Kun oli ennakolta miettinyt, että matka kestää kaksi kuukautta, oli tosi kiva tulla myös pois. Se oli sellainen kerran elämässä -kokemus, Hannu Muhonen toteaa.

    Paluulennolla kaksikko pui kokemaansa. He tulivat siihen tulokseen, ettei matkan varrella tapahtunut mitään sellaista, joka olisi saanut jäädä kokematta.

    – Markulla oli yksi vatsasairaus, minulla ei sitäkään. Etelä-Amerikassa kieli oli ongelma, koska kumpikaan meistä ei puhu espanjaa. Sielläkin meni kuitenkin kaikki hyvin. Sain kokea matkalla niin monta uutta asiaa, että enää ei kyllä pienestä säikähdä.

    Hannu Muhonen nappasi matkallaan kuvan Australian tunnetusta maamerkistä, Sydneyn oopperatalosta.Hannu Muhonen

    Uuden kokeminen. Se jäi päällimmäisenä Haminan kaupunginjohtaja Hannu Muhosen mieleen.

    Matkustuskilometrejä Muhonen ei laskenut, mutta matkareitin varrelle osui 11 eri maata neljällä eri mantereella. Kahden kuukauden aikana hän matkusti maapallon ympäri maalla, merellä ja ilmassa. Lentoja kertyi 17 kappaletta, hotellihuoneita ja asuntoja vajaa kolmekymmentä.

    Kävelyaskelia Muhonen otti päivittäin yli kymmenen kilometrin edestä.

    – Ihonvärikin on vähän muuttunut. Olimme käytännössä kaksi kuukautta ulkona. Se oli hyvin intensiivistä, ei sinne lepäämään lähdetty, Hannu Muhonen toteaa pari päivää paluunsa jälkeen työhuoneessaan.

    Ei jetlagia

    Suomeen paluun jälkeen Muhonen vietti ainoastaan yhden vapaapäivän ennen töiden aloittamista.

    – Pitkät lennot vaikuttivat niin, ettei minulle tullut varsinaista jetlagia. Rytmi tosin on vähän erilainen, tänäkin aamuna heräsin kolmelta ja puoli kuudelta olin jo lumenluonnissa.

    Hannu Muhonen haluaa kertoa maailmanympärysmatkastaan julkisuudessa avoimesti, jotta ihmiset innostuisivat toteuttamaan unelmiaan.

    – On se sitten pienempi tai isompi juttu, niin sen kuin rupeaa vain toteuttamaan, jos se on vain mahdollista. Elämä ja arki on kuitenkin tässä ja nyt.

    Juulia Tillaeus / Yle
    Tällainen on varusmiehen uusin vakiovaruste – inttirolex komeilee nyt lähes jokaisen varusmiehen ranteessa

    Tällainen on varusmiehen uusin vakiovaruste – inttirolex komeilee nyt lähes jokaisen varusmiehen ranteessa


    Tästä on kyseInttirolex on rannekello, jota varusmiehet käyttävät palvelusaikana varuskunta-alueella.Inttirolexin tärkein tehtävä on näyttää aikaa, koska palvelustehtävien aikana puhelinta ei saa käyttää.Kysymys inttirolexeista naurattaa...

    Tästä on kyseInttirolex on rannekello, jota varusmiehet käyttävät palvelusaikana varuskunta-alueella.Inttirolexin tärkein tehtävä on näyttää aikaa, koska palvelustehtävien aikana puhelinta ei saa käyttää.

    Kysymys inttirolexeista naurattaa Karjalan Prikaatin mediavarusmies Miikka Luotosta.

    – Se on vähän sellainen meemi. Rolex on kallis kello, ja tämä nyt on tällainen ihan toisenlainen, Luotonen nauraa.

    Inttirolexista puhuttaessa tarkoitetaan varusmiehen ranteessa roikkuvaa parinkymmenen euron arvoista kelloa. Inttirolex-kellot ovat nousseet ilmiöksi kasarmialueilla viimeisen viiden vuoden aikana. Luotonen kuvailee inttirolexia käytännölliseksi varusteeksi.

    – Ainakin yli puolella varusmiehistä on kädessään inttirolex. Harva sitä todennäköisesti kotona pitää, mutta palvelusaikana se on kätevä, ja sen avulla pysyy aikataulussa. Itse hankin kellon, jossa on näytön valo. Pimeänä telttayönä inttirolexista näkee, milloin pitää herätä kipinävuoroon tai vartioon.

    Mediavarusmies Miikka Luotonen ja alokas Tuomas Nylund tarkastelevat inttirolexin ominaisuuksia.Antti-Jussi Korhonen

    Termi inttirolex on armeijaslangia, ja se jää useimiten ainoastaan varusmiesten palvelusajan sisäpiirivitsiksi.

    – Itse kuulin inttirolexista ensimmäisen kerran kaverilta. Uskon että kaveripiirissä tiedetään aika hyvin mitä inttirolexilla tarkoitetaan. En ole varma, että tietävätkö vanhempani mistä puhutaan, kun puhutaan inttirolexista, Luotonen sanoo.

    Kellonaika ranteesta

    Tammikuun alussa Kouvolan Vekaranjärvellä sijaitsevassa Karjalan Prikaatissa aloitti yli 2 000 uutta varusmiestä. Alokasajan kaksi ensimmäistä viikkoa ovat erityisen tarkasti aikataulutettuja.

    Inttirolex on tuttu näky varusmiesten ranteessa.Juulia Tillaeus

    Rannekello on varuskunta-aluella tärkeä kapistus, koska puhelinta voi palvelusaikana käyttää rajoitetusti. Palvelustehtävän aikana puhelin ei saa olla käytössä. Kellonaikaa ei siis voi tarkistaa kännykän näytöltä, vaan on turvauduttava rannekelloon. Puhelinta saa käyttää varusmiehille määritellyllä vapaa-ajalla.

    Omaa kelloa varusmiehet eivät Puolustusvoimilta saa, vaan jokainen on sellaisen hankkinut ennen intin alkamista.

    Tammikuussa palvelukseen astunut Karjalan Prikaatin alokas Noora Flekander kertoo, että inttirolexia on tullut katsottua ensimmäisinä armeijapäivinä erityisen tarkasti.

    – Minulla on kello suihkussakin kädessä. Tärkeintä inttirolexissa on, että näkee kellon. Täällä on huomattavasti vähemmän vapaa-aikaa kuin siviilissä. Aina pitää olla kartalla, että millon lähdetään seuraavaan paikkaan. Koko ajan pitää seurata kelloa, Flekander kertoo.

    Alokas Noora Flekander kertoo, että aikaa seurataan tarkasti inttirolexin kautta.Juulia Tillaeus

    Flekander mainitsee, että inttirolexilla ei ole tarkkaa määritelmää. Esimerkiksi tarkkaa hintahaitaria inttirolexille ei ole.

    –Jokaisella voi olla omanlaisensa.

    Inttirolexin tärkein tehtävä on näyttää aikaa.Juulia TillaeusAika kuluu, kun alkuun pääsee

    Alokas Tuomas Nylund kertoo, että hänen inttirolexissaan on tavallisen kellotaulun lisäksi sekuntikello ja ajastin.

    – Niiden avulla voi seurata ja treenata omaa nopeutta palvelustehtävissä.

    Nylundille inttirolex on hänen ensimmäinen kellonsa. Aiemmin rannekelloa ei ole tarvinnut.

    Nylundin digitaalinäytöllinen inttirolex on poikkeuksellinen yksilö. Kello nimittäin käy jo toista palvelusaikaansa.

    –Tämä on isoveljeni vanha kello. Sain sen häneltä, kun aloitin armeijan.

    Nylund kertoo, että palvelusaika on lähtenyt kulumaan intissä koko ajan sujuvammin.

    – Kun on päässyt tähän päivärytmiin, niin aika menee nopeammin.

    Entäs kuinka käy inttirolexille, kun palvelusaamut loppuvat?

    – Ajattelin, että rikon sen, kun palvelusaika päättyy. Tai voisihan se olla hyvä muisto, mediavarusmies Miikka Luotonen sanoo ja naurahtaa.

    –Varmaa on, että en tule käyttämään inttirolexia ranteessa enää palvelusajan jälkeen. Minulla on vapaa-ajallani toinen kello.

    Ksylitolia on syötetty koko kansalle – mitä koivusokeribuumista jäi käteen? Nykylasten suussa muhii uusia katastrofeja

    Ksylitolia on syötetty koko kansalle – mitä koivusokeribuumista jäi käteen? Nykylasten suussa muhii uusia katastrofeja


    Tästä on kyseKsylitoli-innostus oli kovaa 1970-1990-luvuilla.Nyt julkinen puhe ja mainostus ksylitolista on vähentynyt muun muassa tutkimuksien vähentyessä ja ksylitolivalmistajien siirtyessä ulkomaalaisomistukseen.Ksylitolin käyttö on silti yhä...

    Tästä on kyseKsylitoli-innostus oli kovaa 1970-1990-luvuilla.Nyt julkinen puhe ja mainostus ksylitolista on vähentynyt muun muassa tutkimuksien vähentyessä ja ksylitolivalmistajien siirtyessä ulkomaalaisomistukseen.Ksylitolin käyttö on silti yhä suosittua.Ksylitolia on säännöllisesti kritisoitu, mutta ksylitolia tutkineet suomalaiset teilaavat kritiikin.Tällä hetkellä suomalaislasten ja -nuorten suuterveyttä vaanivat muun muassa napostelukulttuuri ja kiillevauriot.

    Jos olet kasvanut Suomessa etkä tiedä ksylitolista, olet elänyt tynnyrissä tai herännyt juuri koomasta.

    Valtaosa 1970–1990-luvuilla syntyneistä tai kasvaneista päätyi keskelle koivusokerihuumaa. Tarhatädit lusikoivat lapsille ksylitolipurukumityynyjä (kaksi kappaletta joka aterian jälkeen), ksylitolia imeskeltiin pastilleina ja sitä sai tahnoina.

    Televisiosta tuutattiin levypurukumia, joka oli makeutettu ksylitolilla. Saku Koivu hammashymyili itsensä uuden ihmetuotteen (Cloetta) keulakuvaksi.

    2000-luvulle tultaessa suomalaisten opettelemaan hammashymyyn alkoi tulla kiillevaurioita.

    Kotimaisia ksylitolituottajia myytiin ulkomaille (Tekniikka & Talous). Erityisesti eurooppalaisten tutkijoiden joukosta kuului kriittisiä äänenpainoja (Mediuutiset) ksylitolin suhteen. Kolme vuotta sitten muun muassa Helsingin Sanomat kertoi, että ulkomailta kantautuu taas soraääniä: tutkimustulokset ovat ristiriidassa suomalaisten suositusten kanssa! Ksylitolin tehosta ei ole kunnon todisteita!

    Kaiken kukkuraksi jotkut kunnat ja päiväkodit ovat heittäneet ksylitolipastillit kaivoon: Helsingissä niitä ei anneta päiväkoti-ikäisille lainkaan, koska tablettien jakelu osoittautui liian vaikeaksi.

    Mikä on totuus – mihin kaikkeen ksylitoli pystyy?

    Ja kuka edes haluaisi laittaa kapuloita ksylitolin rattaisiin?

    Makeuttajien kitkerä kritiikki Ksylitolin maailmanvalloitus

    1800-luku: ranskalaiset ja saksalaiset kemistit löytävät ksylitolin Euroopassa.

    1940-luku: toiseen maailmansotaan mennessä tiedettiin lähinnä, että ksylitoli on hyödyllinen diabeetikkojen ruokavaliossa.

    1969: suomalaisen ksylitoltutkimuksen isähahmo, emeritusprofessori Kauko K. Mäkinen aloittaa nuorena biokemistinä työt Turun hammaslääketieteellisessä laitoksessa.

    1970: ksylitolin käytöstä toteutetaan esikokeita.

    1972: kuuluisa Turku Sugar Studies alkaa. Tutkimus päättyi vuonna 1974 (Sitra). Ruokintatutkimus herätti runsaasti huomiota maailmalla. Ksylitolin vaikutus kariekseen osoitetaan.

    1970-1990-luku: ksylitolin kulta-aikaa, Kauko K. Mäkisen sanoin "jatkuva joulun aika" ksylitoltutkimusten kannalta. Pastilleja ja purukumeja ja muita ksylitoltuotteita saa kaupoista kuluttajakäyttöön, ksylitolin massatuotanto alkaa ja lähtee vauhtiin (Sitra).

    1988: Suomen Hammaslääkäriliitto ryhtyy antamaan ksylitolisuosituksia ensimmäisenä maailmassa (Savon Sanomat).

    2000-luku: Suomalaisia ksylitolituottajia siirtyy ulkomaalaisomistukseen. Ksylitol on kuitenkin vakiintunut suomalaisten hammashygieniakäytössä.

    Lähteet: Kauko K. Mäkinen, Sitra, Savon Sanomat

    Perhana, taas särkyi yksi myytti ja yksi syy vähemmän olla ylpeä suomalaisuudestaan.

    Kun Helsingin Sanomat pari vuotta sitten uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan ksylitolin tehosta ei ole kunnon todisteita, riitti kommenttikentässä surkuttelijoita. Manchesterin yliopiston Cochrane-nimisen katsauksen mukaan koivusokeri ei olekaan niin ihmeellinen kuin olimme luulleet, ja taas meni kansallisylpeydestä palanen – ksylitolihan on melkein kuin astiankuivauskaappi, äitiyspakkaus ja jääkiekon maailmanmestaruus.

    Kritiikki ei ollut ensimmäinen eikä ainutlaatuinen.

    Suomalaisen ksylitolitutkimuksen isä, emeritusprofessori Kauko K. Mäkinen on muistellut ksylitoliin liittyviä tarinoita ja teilauksia muutama vuosi sitten ilmestyneessä kirjassaan Sen täytyi tapahtua : mitä jokaisen suomalaisen tulisi tietää ksylitolista.

    Kirjasta käy ilmi, miten ksylitolia haluttiin teilata jo vuosikymmeniä sitten. Sokerialkoholien ja makeuttajien puolestapuhujien välillä kun on ollut kilpailua läpi vuosikymmenten – siis sellaisten aineiden, kuten sorbitoli, maltitoli ja aspartaami.

    – Kritiikki on oikeastaan minun aiheuttamaani, Mäkinen sanoo yllättäen puhelinhaastattelussa.

    Emeritusprofessori Kauko K. Mäkinen kirjoitti ksylitolin historiassa muun muassa siitä kritiikistä, mitä koivusokeri vuosikymmenten mittaan kohtasi.Jouni Koutonen / Yle

    Biokemistinä Mäkinen oli tutkimuksissaan itsekin kiinnostunut sokerialkoholien vaakakuppiin laittamisesta, jotta selviäisi, mikä niistä on tehokkain hammaskarieksen ehkäisyssä. Kaikki eivät olleet löydöksistä yhtä haltioissaan.

    – Ksylitoli oli niistä paras kariesta estävä aine. Se ei sopinut kaikkien ajatuksiin. Taustalla on esimerkiksi sorbitoliteollisuus: sorbitolia on tavattoman halpaa tehdä, ja sitä on joka paikassa, Mäkinen kertoo.

    Lisäksi Mäkinen kertoo, että fluoriteollisuus on pyrkinyt ajoittain estämään ksylitolin kruununkiillotusta. Fluoria löytyy lisättynä esimerkiksi hammastahnasta, ja sekin estää kariesta.

    – Fluoriyhdisteitä tutkivat ja tuottavat tahot ovat aivan tarpeettomasti katsoneet ksylitolin niiden kilpailijaksi. Minulle tämä asetelma on vieras, koska katson, että hammaslääketieteen tuotteista puhuttaessa paras on se, jossa on ksylitolia ja fluoria yhdessä, Mäkinen kertoo.

    Manchesterin yliopiston tuottama kritiikki ei itse asiassa ollut uusi tutkimus, vaan katsaus jo olemassaoleviin ksylitolitutkimuksiin. Kyseistä katsausta suomii Mäkisen lisäksi myös väitöskirjansa ksylitolista tehnyt hammaslääketieteen tohtori, erikoishammaslääkäri Aija Hietala-Lenkkeri.

    – Ksylitolista ja hammaskarieksesta on tehty yli 500 tutkimusta. Mainittuun katsaukseen kelpuutettiin ainoastaan 10, hän kertoo.

    Emeritusprofessori Mäkinen puolestaan päätti vielä eläkkeeltäänkin kirjoittaa vastineen katsaukseen. Cochrane-katsaus aiheutti sen verran kuplimista suomalaisen hammaslääketieteen saralla, että siitä kirjoitettiin vastine myös Hammaslääkärilehteen.

    – On varmaankin ymmärrettävää, että nuoret kirjoituspöytäepidemiologit, jotka eivät itse ole suorittaneet ainuttakaan kenttätutkimusta sokerialkoholeilla, saattavat eksyä erheellisiin johtopäätöksiin tieteellisiä tutkimuksia arvioidessaan, Mäkinen toteaa.

    Mehevät tutkimustulokset jäivät historiaan

    Hammaslääketieteen tohtori, erikoishammaslääkäri Aija Hietala-Lenkkeri on kyllästetty ksylitolilla jo nuoruudessa. Kun hän 1980-luvulla lähti vaihto-oppilaaksi Kanadaan, vanhemmat lähettivät perässä suomalaista purukumia.

    Hietala-Lenkkeri aloitti viime tiistaina uuden työn Suomen Hammaslääkäriseura Apollonian asiantuntijahammaslääkärinä. Vielä vuonna 2016 hän kuitenkin uurasti väitöskirjan parissa ksylitoliin liittyen.

    Tiiviisti ilmaistuna siinä selvisi, että jos kariesta eli kansankielellä hammasmätää ei juuri ole, ei ksylitolin lisäteho ollut merkittävä. Se ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö ksylitolilla olisi mitään merkitystä kenenkään hampaille.

    – Tutkimustuloksiani raportoitaessa on painotettava, että tutkitut lapset saivat jo lähtötilanteessa asuinpaikassaan varsin monipuolista karieksen ennaltaehkäisyä, Hietala-Lenkkeri muistuttaa.

    Pieni määrä ksylitolia ei auta – sitä on saatava riittävästi hammasterveyden ylläpitämiseksi.Niko Mannonen / Yle

    Jos tutkituilla lapsilla ei olisi ollut valmiiksi hyvää hammashoitoa, olisivat tulokset voineet olla hyvinkin erilaisia. Siinäpä piileekin väärinymmärryksen siemen ksylitolin suhteen: jos hampaat ovat valmiiksi terveet tai ksylitolia käytetään liian vähän, ei sen teho näy samalla tavalla kuin huonoissa hampaissa ja oikeilla määrillä.

    Hietala-Lenkkerin mukaan lapset ovatkin nykyään aiempaa tervehampaisempia: siinä missä 1970-luvun lapsilla saattoi olla 12-vuotiaana seitsemisen reikiintynyttä hammasta suussaan, 1990-luvulla samanikäisellä oli kenties yksi paikattu tai reikiintynyt hammas.

    Ja siinäpä voi olla yksi syy sille, miksi ksylitoli-into on laantunut 1990-luvun lukemista.

    – Nykyisillä kariestasoilla ei saada niin meheviä tuloksia kuin 1990-luvun tutkimuksissa. Silloin saatiin niin järkyttäviä karieksen alenemia, että hampaan vaurioiden korjaantuminen näkyi melkein silmissä, Hietala-Lenkkeri kuvailee.

    Ksylitolimämmiä, ksylitolikakkua?

    Ihmemakeuttaja lopettaa hammasmädän.

    Otsikko on suomennos yhdysvaltalaisen National Enquirer _-_aviisin ksylitolia koskevasta artikkelista vuodelta 1976. Siihen mennessä suomalainen ksylitolitutkimus oli päässyt jo maailmankartalle.

    Se alkoi vuonna 1969 Suomen Turusta. Silloin emeritusprofessori Kauko K. Mäkinen oli vielä nuori biokemisti, ja päätyi töihin Turun hammaslääketieteelliseen laitokseen. Pian alkoi selvitys siitä, olisiko mahdollista kehittää sokerille korviketta, joka ei aiheuta hammaskariesta.

    Samaan aikaan Suomen sokeri oli kaikessa hiljaisuudessa kehittänyt ksylitolille, koivusokerille, valmistusmenetelmää. Kun makeistuottaja ja tutkijat yhdistivät voimansa, alkoivat tutkimukset.

    – Emme koskaan tarkoittaneet ksylitolia karamelliksi tai makeiseksi, vaan hoitavaksi aineeksi, joka tarjoaa sokerille vaihtoehdon, emeritusprofessori Mäkinen kertoo.

    Ksylitolilla makeutetaan myös joitakin makeisia. 1970-luvun tutkimuksien kaltaista ksylitoliruokien paljoutta ei enää kuitenkaan ole.Eila Haikarainen / Yle

    Hampaiden kannalta hyödyllistä ainesosaa haluttiin hyödyntää moneen tarkoitusperään, ja alun perin ksylitolia tutkittiinkin tuuttaamalla sitä melkein kaikkeen mahdolliseen ruokaan.

    Oli ksylitolimämmiä, ksylitolikakkua, ksylitolijäätelöä. 1970-luvulla Turussa tutkimuksiin osallistuneille valmistettiin ksylitolista sen seitsemää sorttia. Pelkkä ajatuskin voi pierettää, eikä suotta – ksylitolin liikasaannin laksatiiviset vaikutukset (Duodecim) ovat hyvin tiedossa.

    Tutkimus laitettiin lopulta pakettiin muun muassa koehenkilöiden tutkimusväsymyksen vuoksi (Sitra) kaksi vuotta sen alkamisen jälkeen, vuonna 1974.

    Yhtä kaikki, tutkimustuloksista voidaan röyhistää yhteisesti rintaa: juuri Turun yliopiston tutkimus osoitti vihdoin, että ksylitolilla on vaikutuksia karieksen eli hammasmädän ehkäisyssä.

    Suomalainen menestystarina oli alkanut.

    Ksylitolin suomalaisväri hiipui

    1970–1990-luku oli emeritusprofessori Mäkisen mukaan "jatkuvan joulun aika" ksylitolin kannalta. Oli mainoksia ja ksylitolimannekiineja. Hammaslääkäriliitto julkaisi ensimmäisenä maailmassa ksylitolin saantisuositukset, ja viimein vuonna 1994 ksylitolituotteet vapautettiin makeisverosta (Savon Sanomat).

    Ikävä kyllä jatkuva joulu ei ollut ikuinen. Kotimainen ksylitolintuotanto alkoi hiipua.

    Ensin ulkomaille seilasivat purukumit, kun Huhtamäki-Hellas nimellä aloittanut Leaf myytiin hollantilaisomistukseen vuonna 1999. Sittemmin siitä tuli osa Cloetta-konsernia. Aikanaan Hellas oli ollut tiiviisti yhteistyössä ksylitolitutkimuksen kanssa ja tuonut markkinoille maailman ensimmäisen ksylitolipurukumin, Jenkin. Vuonna 2005 se oli Suomen myydyin makeistuote (Tekniikka ja Talous).

    Kotkassa sijaitseva ksylitolia valmistava sokeritehdas on puolestaan nyt amerikkalaisen Dupontin omistuksessa.

    Nämä seikat kismittävät Mäkistä, mutta toisaalta hän on iloinen siitä, että ksylitolia tutkitaan nyt muuallakin kuin Suomessa. Koivusokerin suomalaisväritteisyys on joka tapauksessa tosiasia.

    – Kotkassa oli ensimmäinen todellinen tehdas, jossa valmistettiin puhdasta ksylitolia. Tutkimus painottui koko 1970–80-lukujen ajan voimakkaasti Suomeen, Mäkinen summaa.

    Nykyään ksylitolia ei edes koivusta oikeastaan valmisteta: sen sijaan raaka-aineena käytetään muita lehtipuita tai maissia ja riisiä. Suomalaista ksylitolia ei käytännössä enää ole sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä raaka-aine tuodaan meille ulkomailta (Kauppalehti).

    Mäkinen arvioi, että ksylitolin kulta-aikana käytännössä kaikki suomalaiset tiesivät ksylitolista. Nuoriso vätkytti ksylitolipurkkaa, vanhempi väestö imeskeli ksylitolipastilleja.

    Ksylitoli on edelleen kuuluisa. Ksylitolipurukumia- ja pastilleja valmistavan makeistalo Cloettan tutkimuksen mukaan 98% suomalaisista vanhemmista pitää ksylitolituotteita tärkeinä tai erittäin tärkeinä lasten hammasterveydelle. Cloettan ksylitolitiedottaja Milla Vihanto kertoo tilastoista, joiden mukaan lasten ksylitolipastillien käyttö on lisääntynyt merkittävästi viimeisen 10 vuoden aikana.

    Pitäisikö ksylitolia sitten syytää kaikille jo tarhassa?

    Ksylitolin syöttö kansalle on kallista

    Hammaslääketieteen tohtori, erikoishammaslääkäri Aija Hietala-Lenkkerin omat lapset käyttävät ksylitolituotteita joka ikinen päivä. Sen sijaan joka päiväkodista ei ksylitolia enää välttämättä saa, ja siihen Hietala-Lenkkerillä onkin painavia tutkimuksellisia mielipiteitä.

    – Jos yhteiskunta joutuu korvaamaan ksylitolinkäyttöä, on mielekkäämpää antaa tuotetta niille, jotka sitä erityisesti tarvitsevat, hän kertoo.

    Korvaamisella Hietala-Lenkkeri viittaa esimerkiksi maksuttomaan ksylitolituotteiden jakamiseen päiväkodeissa tai kouluissa. Ksylitolin syöttäminen koko kansakunnalle on Hietala-Lenkkerin mukaan nimittäin kallista. Koska hyöty näkyy parhaiten sellaisilla, joilla on ongelmia karieksen kanssa, voisi olla tehokkaampaa laittaa yhteiskunnan maksamalle ksylitolikuurille sellaiset, jotka sitä kipeimmin tarvitsevat.

    Hyvähampaiset voisivat tässä tilanteessa ostaa ksylitolipurkkansa ja pastillinsa itse, sillä muun perushammashoidon kanssa yhdistettynä ksylitoli ylläpitää hyvää hammasterveyttä. Äidin ksylitolinkäytöllä on merkitystä jopa syntymättömän lapsen hammasterveydelle, kuten Hietala-Lenkkerin tutkimuksessa kävi ilmi.

    – Väestön eriarvoisuus voi jopa lisääntyä, jos ihminen on sosioekonomisesti heikommassa asemassa eikä hänellä ole varaa annostella ksylitolia kaikille lapsilleen viittä grammaa päivässä. Se voi joillekin olla kynnyskysymys, Hietala-Lenkkeri luonnehtii.

    Ksylitolin määrä purukumeissa vaihtelee täysksylitolista muiden makeutusaineiden sekoituksiin.

    Muuramen Hyvinvointi -liikelaitoksen vastaava hammaslääkäri, hammaslääketieteen tohtori Teemu Taipale pohtii ksylitolin nykytilannetta ja 1990-luvun jälkeistä mainonnan puutetta.

    – Hyvä, että kysyit tästä asiasta, hän toteaa.

    Taipale katsoo, että ihmeaineeksi nimetty ksylitoli pitäisi nostaa taas asialistalle. Päiväkodeistakin on välillä kuulunut kysymyksiä sen suhteen.

    – Jo kaupan hyllyiltä näkee, että ksylitoli ei ole kadonnut mihinkään. Sitä käytetään Suomessa paljon ja ihmiset tietävät siitä, Taipale luonnehtii.

    Hammaslääketieteen tohtori, hammaslääkäri Teemu Taipale on itsekin tutkinut ksylitolia 2010-luvulla. Tutkimuksessa huomattiin, että hyvin pienet määrät ksylitolia eivät vaikuta pienten lasten tai vauvojen hammasterveyteen.Niko Mannonen / Yle

    Hän arvelee, että Suomessa tehdään ksylitolitutkimusta enää varsin vähän, mutta itse ongelma eli hammaskaries ei ole kadonnut mihinkään. THL:n neljän vuoden takaisten tilastojen mukaan jopa joka neljännellä aikuisella esiintyy kariesta.

    Isoin ongelma ei kuitenkaan ole purukumin ja pastillien puute, vaan hampaiden harjaus. Sitä emme Taipaleen mukaan vieläkään osaa riittävän hyvin. Esimerkiksi suomalaisista aikuisista miehistä vain joka toinen harjaa riittävästi, 15-vuotiaista pojista reilusti alle puolet.

    – Olennaisin asia suun terveyden kannalta on, että hampaat pestään aamuin illoin fluorihammastahnalla. Pitäisi aterioida säännöllisesti ja käyttää janojuomana vettä, Taipale listaa.

    Siinä tilanteessa ksylitoli toimii bonuksena, jolla hampaiden ja suun puhtautta voidaan ylläpitää. Siksi Taipale muistuttaakin, että ksylitoli ei ole puhdistamattomien hampaiden taikakorjaaja.

    – On tietenkin mahdollista, että joku kuvittelee ksylitolin tai muunlaisen suuveden korvaavan hampaiden puhdistuksen. Niin ei tietenkään ole.

    Taipaleella on takataskussa myös muita syitä, miksi ksylitolista olisi syytä jälleen puhua.

    Mikä haastaa ksylitolin?

    Nouseva uhka suomalaisten hampaille on kiillevaurioiden syntyminen. Teemu Taipale toteaa, että hammaseroosio on tutkitusti tullut riesaksemme: STT:n mukaan lähes joka viides suomalainen kärsii asiasta.

    Niinpä ksylitolia pitäisi natustaa edelleen. Taipaleen mukaan aineen vaikutuksia juuri hammaseroosion kannalta ei ole tutkittu, mutta hän olettaa ksylitolin auttavan tilannetta.

    – Ksylitolin käyttö vähentää hammasplakin määrää, lisää syljeneritystä ja neutralisoi suun happamuuden, jolloin hammaskiilteen liukeneminen saattaa vähentyä, hän luettelee.

    Lisäksi hän muistuttaa, että ksylitoli on saanut EU:n siunauksen terveysväitteiden osalta. Luottoa koivusokeriin siis on.

    Mutta ksylitoli on kenties kohtaamassa vertaistaan haastajaa.

    Haastajan nimi on erytritoli, mutta se tunnetaan myös kauppanimellä karppisokeri, kertoo emeritusprofessori Kauko K. Mäkinen.

    – Sitä esiintyy pieniä määriä luonnossa. Se on helppo valmistaa glukoosista, ja se on tutkimuksissa todettu turvalliseksi. Se ei aiheuta kariesta eikä suolistovaivoja, Mäkinen sanoo.

    Erytritoli ei ole kuitenkaan vielä lyönyt läpi Suomessa. Mäkinen arvelee, että ksylitoli on tähän asti riittänyt suomalaisille.

    Aija Hietala-Lenkkeri tutki ksylitolin lisäksi erytritolia omassa väitöskirjassaan. Tutkimustulokset sen hyötyjen suhteen ovat vielä osittain ristiriitaisia, mutta rohkaisevia (Verkkouutiset). Hietala-Lenkkeri kertoo, että Japanissa erytritolia on käytetty ainakin 1990-luvulta asti.

    – Lapset ovat leiponeet siitä mokkapaloja. Sen makeus on yllättävän paljon tavallisen kidesokerin kaltainen.

    Syömiskulttuuri voi viedä hammasterveyden

    Ksylitoli on siis elänyt katukuvassa hiljaiseloa, mutta sen tarina on jatkunut suomalaisten suissa.

    Silti hammaslääketieteen tohtori, erikoishammaslääkäri Aija Hietala-Lenkkeri on huolestunut tulevaisuudesta. Hampaiden haasteille ei näy olevan loppua, ja tällä kertaa ne tulevat ruokavalion muodossa.

    – Minua ihan hirvittää ajatella tilannetta, jota kutsun laiduntamisen kulttuuriksi. Lapset saattavat istua koko iltapäivän tietokoneen ääressä ja lipittää jotain. Ja lisäksi meillä on napostelukulttuuri, hän toteaa.

    Lasten karies on Hietala-Lenkkerin mukaan alkanut paikoitellen jopa lisääntyä. Vanhemmat saattavat tuudittautua ajatukseen, että jos kariesta ei ole ollut itsellä, ei sitä tule lapsellekaan.

    Hietala-Lenkkeri kuitenkin varoittaa, että hyvä hammasterveys ei ole automaattisesti pysyvä tila.

    Ja siitä päästään takaisin ksylitoliin. Sitä Hietala-Lenkkeri suosittelee kaikille lämpimästi. Se ei korvaa hammashygieniaa, mutta voi toimia kainalosauvana energiajuomia ryystäville ja sipsejä nassuttaville suomalaisille.

    – Toivon, että ksylitoli saisi taas synninpäästön. Se pitää edelleen pintansa.

    Liputtomasta lipputangosta tuli nähtävyys – vieraat satojen kilometrien päästä kyselevät, mistä se löytyy

    Liputtomasta lipputangosta tuli nähtävyys – vieraat satojen kilometrien päästä kyselevät, mistä se löytyy


    Euroopan korkein lipputanko ilman lippua ja maailman suurin Suomen lippu ilman tankoa. Viime syksystä saakka Hamina on tunnettu kaupunkina, jonka suurlippuhanke meni pahasti mönkään. Nyt lippufiasko on kuitenkin yllättäen kääntymässä kaupungin...

    Euroopan korkein lipputanko ilman lippua ja maailman suurin Suomen lippu ilman tankoa. Viime syksystä saakka Hamina on tunnettu kaupunkina, jonka suurlippuhanke meni pahasti mönkään.

    Nyt lippufiasko on kuitenkin yllättäen kääntymässä kaupungin eduksi.

    – Olen hämmästynyt siitä, kuinka paljon lipputanko kiinnostaa ihmisiä. Siellä pyörii yllättävän paljon väkeä, kertoo Haminan kaupungin viestintäpäällikkö Minna Nordström.

    Sosiaalisessa mediassa on jaettu paljon selfieitä tangon juurella, ja lipputangon haluavat Nordströmin mukaan nähdä kauempaakin tulleet.

    – Kaupungin vieraat Pohjanmaalta ja Jyväskylästä ovat kysyneet, että missä lipputanko on. Olen vastannut, että lippua ei vielä ole. Heidän mielestään lipulla ei ole väliä, mutta tanko halutaan nähdä.

    Sana on kiirinyt, sillä lipputankojupakka on saanut paljon julkisuutta.

    100-vuotislahja Suomelle

    Haminan kaupunki rummutti keväästä saakka täysin palkein kaupunkiin tulevaa Euroopan korkeinta lipputankoa ja maailman suurinta Suomen lippua. Koripallokentän kokoinen lippu oli noin 30 valtion syntymäpäivälahja 100-vuotiaalle Suomelle. Siitä piti tulla Haminaan perustetun Lippumaailman keihäänkärki, joka houkuttelisi kaupunkiin turisteja.

    Monet kaupunkilaiset vastustivat lippuhanketta, jonka kustannukset paisuivat. Tällä hetkellä hinta on noin 800 000 euroa, mutta summa saattaa vielä nousta. Asukkaat eivät myöskään uskoneet, että suurlippu olisi tarpeeksi houkutteleva turistinähtävyys.

    Olemme kompastuneet banaaniin. Minna Nordström

    Teräksestä valmistettu, sadan metrin korkuinen lipputanko saatiin pystyyn marraskuussa. Lipunnostajaisista kaavailtiin suurta kansanjuhlaa. Lippua salkoon ei kuitenkaan nostettu, koska Venäjällä valmistetun tangon lujuuslaskelmat oli tehty puutteellisesti.

    Uutiset vastoinkäymisistä ja liputtomasta tangosta levisivät. Sosiaalisessa mediassa irvailtiin. Kaupungin virkamiehet saivat paljon ikävää palautetta. Lippu ei liehu tangossa vieläkään, sillä kaupungin selvitykset ovat edelleen kesken.

    Facebookissa kiertää käsiteltyjä kuvia, joissa raitiovaunu kiertää Haminan raatihuonetta.Pyry Sarkiola / YleSomevideoita

    Hamina aikoo nyt ottaa tilanteesta kaiken irti.

    – On tunnustettava, ettei kaikki mennyt kuten piti. Olemme kompastuneet banaaniin, mutta emme ole menettäneet mitään. Siksi haluamme kääntää asiat itseironian kautta toisinpäin ja korjata kaupungin maineen, sanoo viestintäpäällikkö Minna Nordström.

    Nordströmin mukaan suurin haaste on palauttaa Haminan asukkaiden luottamus kaupungin toimiin.

    – Siinä meillä on hirveä haaste, että saamme kaupunkilaiset uudestaan meidän puolellemme.

    Kyllä me otamme ilon irti siitä, että Haminaan tulee raitiovaunut ennen Tamperetta. Minna Nordström

    Nordströmin mukaan tarkoitus on hakea sosiaalisen median keskusteluista aasinsiltaa ja jakaa huumorimielessä tehtyjä videoita esimerkiksi Haminan Lippumaailman somekanavissa.

    – Olemme keränneet erilaisia suurlipusta tehtyjä videoita ja käsiteltyjä kuvia, ja teemme videoita itsekin.. Emme halua pysähtyä odottamaan selvitysten tuloksia vaan pitää keskustelua yllä.

    Myös seudun kehittämisyhtiö Cursor pohtii parhaillaan, miten lipputankojupakkaa voidaan hyödyntää.

    – Hamina on saanut tosi paljon mediaosumaa tästä. Matkailun ja markkinoinnin näkökulmasta se kannattaa ehdottomasti hyödyntää, toteaa matkailun ohjelmapäällikkö Sanna Nikki Cursorista.

    Lipputankoa ympäri ratikalla?

    Humoristiset matkailuvaltit eivät sinänsä ole uusi idea. Viime kesänä kerrottiin Puolangan kunnan omintakeisesta tervetuliaiskyltistä, joka neuvoo pohtimaan, kannattaako Puolankaan asti jatkaa. Kyltti sai runsaasti huomiota sosiaalisessa mediassa. Syksyllä puolestaan 3000 asukkaan Padasjoen kunta puolestaan kertoi ulkomaalaisille suunnatulla somevideolla tarjoavansa "ei mitään" sanoilla experience nothing.

    Padasjoen ei mitään paljastui videolla ihan muuksi kuin tylsyydeksi: oli järvikalaa, ruisleipää, saunaa, rokkikeikkaa ja huikaisevaa luontomaisemaa, vastapainona suurkaupunkien luksusravintoloille ja liikenneruuhkille. Video saavutti myös kansainvälistä huomiota.

    Haminan "nähtävyyksien" lista pitenee pian raitiovaunuilla ilman kiskoja, kun Helsingin kaupunki siirtää 12 käytöstä poistettua raitiovaunua säilytettäväksi Haminaan. Useissa Facebook-yhteisöissä kehitellään pilke silmäkulmassa jo uusia matkailuvaltteja.

    "Lipputankoa ympäri ratikalla. Olisi hienoa!"

    "Nyt vaan kiskot torilta lipputangolle, että se turistimassa pääsee mahdollisimman helpolla ja liikenne sujuu joustavasti."

    "Nonstoppina tori-lipputanko."

    Haminan lippumaailman toiminnanjohtaja Kimmo Kiljunen poseerasi lipputangon osien kanssa lokakuussa ennen kuin tanko nostettiin pystyyn.Pyry Sarkiola / YleRaitiovaunut rekalla Haminaan

    Tosiasiassa Helsinki on vuokraamassa Haminassa sijaitsevalta teollisuusalueelta hallin, jonka sisään rakennetaan raiteet 12 raitiovaunun varastointia varten. Helsingin omalla varikolla ei tällä hetkellä ole tilaa säilyttää matalalattiaisia Variotram-vaunuja, jotka on poistettu vaiheittain liikenteestä.

    – Kaupunki selvitti sopivia varastotiloja syksyllä ja päätyi Haminaan. Raitiovaunut kuljetetaan Helsingistä Haminaan rekka-auton lavetilla todennäköisesti tammikuun lopun tietämillä, kertoo HKL:n infra- ja kalustoyksikön johtaja Artturi Lähdetie.

    Saksalaisvalmisteiset raitiovaunut tulivat Helsinkiin vuosituhannen vaihteessa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on havaittu, että vaunut eivät ole kori- ja telirakenteen osalta täysin soveltuvia Helsingin rataverkolle. HKL sopi reilu vuosi sitten(siirryt toiseen palveluun), että kaupunki ja vaunutoimittaja pyrkivät myymään yhteensä 40 vaunua muualle Eurooppaan.

    Tavoitteena on, että vaunuja säilytettäisiin Haminassa mahdollisimman vähän aikaa. Haminassa raitiovaunuja odotetaan joka tapauksessa innolla.

    – Jonkinlaista someilmiötä yritämme varmasti viritellä. Kyllä me otamme ilon irti siitä, että Haminaan tulee raitiovaunut ennen Tamperetta, Nordström toteaa.

    Euroopan suurimmaksi aikonut hyönteistehdas lopettaa toimintansa Suomessa:

    Euroopan suurimmaksi aikonut hyönteistehdas lopettaa toimintansa Suomessa: "Ei ole kannattavaa"


    Tästä on kyseHyönteisiä elintarvikkeeksi kasvattavan tehtaan perustamisesta Ruotsinpyhtäälle Loviisaan kerrottiin vuosi sitten marraskuussa.Ensimmäisessä vaiheessa tehtaan piti tuottaa kymmeniä tonneja hyönteisiä vuodessa ja työllistää 20...

    Tästä on kyseHyönteisiä elintarvikkeeksi kasvattavan tehtaan perustamisesta Ruotsinpyhtäälle Loviisaan kerrottiin vuosi sitten marraskuussa.Ensimmäisessä vaiheessa tehtaan piti tuottaa kymmeniä tonneja hyönteisiä vuodessa ja työllistää 20 ihmistä.Hyönteismarkkinat eivät kuitenkaan ole kasvaneet niin nopeasti kuin yrittäjä odotti. Myös tekniikan kehittäminen vaatisi lisää aikaa.

    Euroopan suurimmaksi aikonut hyönteistehdas lopettaa toimintansa Ruotsinpyhtäällä Loviisassa.

    Tehtaalta piti jo alkuvaiheessa toimittaa kymmenien tonnien edestä pakastettuja kotisirkkoja elintarviketeollisuuden tarpeisiin. Tuotannon ylösajo ei kuitenkaan ole edennyt suunnitelmien mukaan.

    – Se vaatisi vielä isoja investointeja, että saadaan kaikki kuntoon. Tässä vaiheessa viimeistään oli hyvä pohtia, onko näissä investoinneissa mitään järkeä peilaten siihen, miten markkina on kehittynyt, sirkkayrittäjäksi ryhtynyt kouvolalaismaanviljelijä Vesa-Matti Marjamäki sanoo.

    Entiseen sähkötarviketehtaaseen perustettu hyönteistehdas ehti työllistää alle viisi ihmistä.

    Draivi puuttuu

    Marjamäki ei näe kotisirkkojen kasvatusta elintarvikkeeksi kannattavana.

    – Sellaiset tuottet, jotka voisivat päätyä useammin kuluttajan ruokakassiin, käyvät kovaa kilpailua lihatuotteiden kanssa. Lihan valmistus on niin tuettua, ettei sen kanssa pääse helposti kilpailemaan hinnalla. Se on yksi tekijä, Marjamäki sanoo.

    Osittain syynä ovat tekniset ongelmat. Perusasioissa yrittäjän mukaan kuitenkin onnistuttiin, ja esimerkiksi oma munantuotanto saatiin kuntoon.

    – Olemme tehneet moneen kertaan merkittäviä muutoksia, ja niitä olisi jouduttu tekemään edelleen. Ei nyt sitten yrittäjältä löydy draivia, mikä siihen vaadittaisiin, Marjamäki sanoo.

    Hyönteisruoan kasvattaminen ja myyminen sallittiin Suomessa reilu vuosi sitten. Marjamäki ei kuitenkaan tue väitettä, että sirkkabuumi olisi jo ohi.

    – Ei se ole vielä edes alkanut. Myyntimäärät ovat vielä olleet aika vaatimattomia niillä, jotka ovat saaneet tuotteita lanseerattua.

    Markkinat kehittyneet hitaasti

    Ruotsinpyhtäällä tavoiteltiin alusta asti teollista sirkankasvatusta, joka olisi kilpaillut maailman suurimpien kasvattamoiden kanssa. Sellaiset ovat muun muassa Kanadassa ja Espanjassa.

    – Kilpailukyky olisi lähtenyt siitä, että olemme tehokkaita ja kasvatamme paremmin kuin muut. Olisimme voineet siihen päästäkin, mutta sitten kun se tuote ei ole kilpailukykyinen johonkin jauhelihaan verrattuna, niin kasvaako markkinat samassa suhteessa kuin tätä tuotantokapasiteettia on tulossa, Marjamäki pohtii.

    Hän pitää edelleen mahdollisena, että sirkkamarkkinat tulevat olemaan jokseenkin merkittävä tekijä elintarviketeollisuudessa. Kehitys on kuitenkin ollut rauhallisempaa kuin mitä moni on arvioinut.

    – Markkina on kehittynyt hitaammin kuin mitä yleinen keskustelu on antanut ymmärtää. Tietyillä yrityksillä menee ihan hyvin, on saatu kanavia aukia ja löydetty markkinarako. Minulle tai meidän firmalle ala ei ollut sellainen, että olisin uskonut siihen riittävästi, Marjamäki sanoo.

    Viime vuonna kasvattamoja arvioitiin olevan noin parikymmentä. Ruotsinpyhtäälle aiottu tehdas olisi kuitenkin ollut kokonsa puolesta huomattavasti muita suurempi.

    Teknologia on nuorta

    Tarvittavat laitteet Ruotsinpyhtään tehtaalle toimitti Inkeroisissa Kouvolassa toimiva Pohjolan Hyönteistalous Oy. Alan teknolgian kehittämiseen keskittyvälle yritykselle suuri sirkkatehdas oli tärkeä projekti.

    – Teknologia on nuorta. Olisi tarvittu enemmän aikaa. Toisaalta markkina ei ole avautunut sillä tavalla kuin odotettiin, toimitusjohtaja Sami Vekkeli sanoo.

    Myös Vekkelin mukaan sirkkamarkkinat ovat kehittyneet huomattavasti hitaammin kuin alunperin itse ajattelivat.

    – Olisi pitänyt olla heti paljon hyviä toimijoita, jotta olisi ollut tarjontaa markkinoilla. Elintarviketeollisuus ei lähtenyt ihan niin isolla volyymilla tekemään tuotteita, kuin vielä noin vuosi sitten oli näkymä. Uudet asiat ottaa aina aikaa, Vekkeli sanoo.

    Vekkeli uskoo kuitenkin edelleen asiaansa. Hyönteiset lyövät vielä isosti läpi elintarvikkeena.

    – Iso massa tulee vain hieman myöhemmin kuin mitä itse ajateltiin.

    Alan näkökulmasta Vekkeli pitää Ruotsinpyhtäälle aiottua sirkkatehdasta kuitenkin yhtenä tärkeänä kehitysvaiheena.

    – Tämä on asia, joka piti tehdä. Marjamäki lähti hienosti, rohkeasti tekemään. Hänelle kaikki pisteet. Tämä on vain osa kehityskaarta. Jossain vaiheessa homma lähtee lentoon.

    Maanviljelijä

    Viime vuonna arvioitiin, että hyönteiskasvattamoja olisi Suomessa noin parikymmentä. Valtaosa kasvattamoista toimii muun työn ohella.

    Myös Vesa-Matti Marjamäki sanoo palaavansa Korialle maanviljelijäksi.

    – Ei liiketoiminnassa kannata jäädä liikaa tappioita murehtimaan, ne on mitä ne on. Sen jälkeen keksitään jotain muuta järkevää tekemistä. Ei tässä maissa olla, mutta harmittaa vähän, Marjamäki sanoo.

    Alun perin hyönteistehdasta kaavailtiin Vesa-Matti Marjamäen maatilan pihalla tyhjillään seisovaan sikalaan.Pyry Sarkiola / Yle

    Marjamäki on aikaisemmin ehtinyt kunnostautua start up -yrittäjänä. Marjamäki perusti yhdessä ystävänsä kanssa äänieristettyjä puhelinkoppeja valmistavan Framery Oy:n. Tamperelaisyrityksen koppeihin paetaan avokonttorin melua muun muassa Twitterin ja Microsoftin konttoreissa.

    Silti maanviljely on se, mikä työnkuvana juuri nyt sytyttää. Marjamäki on viljellyt vuodesta 2014 saakka Korialla härkäpapua, kauraa ja ohraa.

    – Se on paras työ, mikä mulla on tähän mennessä ollut. Siinäkin joku voi kyseenalaistaa kannattavuudet ja muut, mutta työnkuvana se on mukava.

    Arvoituksellinen amerikkalaisyhtiö aikoo viisinkertaistaa Suomen datakeskuskapasiteetin – Kysyimme asiantuntijoilta, onko se mahdollista

    Arvoituksellinen amerikkalaisyhtiö aikoo viisinkertaistaa Suomen datakeskuskapasiteetin – Kysyimme asiantuntijoilta, onko se mahdollista


    Tästä on kyseYhdysvaltalainen yhtiö Silent Partner Group ilmoitti lokakuussa aikovansa rakentaa Suomeen neljä jättimäistä datakeskusta.Mikäli suunnitelmat toteutuvat, Suomen konesalikapasiteetti kasvaa yli viisinkertaiseksi.Yle kysyi useilta...

    Tästä on kyseYhdysvaltalainen yhtiö Silent Partner Group ilmoitti lokakuussa aikovansa rakentaa Suomeen neljä jättimäistä datakeskusta.Mikäli suunnitelmat toteutuvat, Suomen konesalikapasiteetti kasvaa yli viisinkertaiseksi.Yle kysyi useilta asiantuntijoilta, millaisia resursseja valtavan hankkeen toteutuminen vaatisi, ja kuinka todennäköistä datakeskusten valmistuminen on.

    Amerikkalainen Silent Partner Group (SPG) ilmoitti syystalvella tuovansa valtavan kokoisia datakeskuksia Suomeen ja Norjaan.

    Hankkeen koko herätti heti runsaasti kysymyksiä, eikä niihin ole toistaiseksi saatu kunnollisia vastauksia.

    Sijoituspaikkakuntien kaupunginjohtajat kertovat Ylelle allekirjoittaneensa salassapitosopimukset joulun alla, jotka estävät heitä puhumasta yhtiön liikeideasta.

    Yhtiön taustoista ja sen suunnitelmista Suomessa ei siis tiedetä juuri mitään (HS). Kysyimme asiantuntijoilta joistain askarruttavista kysymyksistä. Hankkeen koon perusteella voi arvioida muun muassa seuraavia asioita.

    Käytettävän energian määrä

    Yhtiö on ilmoittanut neljän datakeskuksen sijoittamisesta Suomeen, joista kaksi tulisi Sotkamoon sekä yksi Tornioon ja yksi Haminaan. Kunkin keskuksen sähkönkäyttö on ilmoituksen mukaan vähintään 250 megawattia.

    Yhteenlaskettu sähkönkäyttö olisi yksi gigawatti. Se tarkoittaa noin 10 prosentin lisäystä koko Suomen sähkönkulutukseen (Fingrid).

    Datakeskusten käyttämästä energiasta 90 prosenttia vapautuu lopulta lämmöksi. Se tarkoittaa Sotkamoon 450 megawattia, Tornioon ja Haminaan kumpaankin 225 megawattia lämpötehoa.

    Yhtiö on ilmoittanut hyödyntävänsä tämän energian uudelleen. Palaamme tähän asiaan myöhemmin.

    Hintalappu on miljardeja euroja

    Suomen datakeskusyhdistykselle tehdyn selvityksen mukaan keskuksen hinta on karkeasti 10 miljoonaa euroa yhtä megawattia kohden.

    Tuolla laskukaavalla SPG:n hankkeen hinta olisi noin 10 miljardia euroa pelkkien konesalien osalta.

    Yhtiö on ilmoittanut tekevänsä energiansa itse tuuli-, aurinko- ja bioenergialla sekä kaasulla. Lisäksi yhtiö sanoo käyttävänsä akkutekniikkaa.

    Yhdysvalloissa gigawatin konesali on ihan tätä päivää. Pekka Järveläinen

    Käytännössä uusi energiatuotanto vaatii useiden miljardien eurojen lisäkustannusta. Kokonaisinvestointina datakeskushanke ja Helsinki-Tallinna meritunneli painivat siis samassa sarjassa.

    Datakeskuskapasiteetti moninkertaistuu

    Mikäli SPG:n suunnitelmat toteutuvat, Suomen konesalikapasiteetti kasvaa yli viisinkertaiseksi. Viime vuoden helmikuussa Suomessa oli kapasiteettia noin 190 megawatin edestä.

    Määrä on iso, mutta ei mahdoton. Kapasiteetin kasvun tarve on raju.

    Valtion dataverkkoyhtiö Cinian toimitusjohtaja Ari-Jussi Knaapila sanoo, että markkinat eivät juuri nyt kykene syömään tuollaista kapasiteetin kasvua, mutta myöhemmin kyllä.

    Suomen datakeskusyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Järveläinen ei sinänsä hätkähdä kokoluokasta.

    – Yhdysvalloissa gigawatin konesali on tätä päivää. IT-alan energiankulutus on kasvanut valtavaksi. Ihmetyttää, kun ei täällä Euroopassa ole vielä tämän kokoisia nähty.

    Sähköä pitää tuottaa sijoituspaikoissa

    Datakeskusasiantuntijat sanovat, että vaikka energia tuotettaisiin paikallisesti, datakeskus tarvitsee myös varayhteyden, käytännössä yhteyden kantaverkkoon.

    Suomen kantaverkkoyhtiö Fingridin voimajärjestelmän käytön kehityspäällikkö Jonne Jäppisen mukaan periaatteellista estettä kantaverkkoyhteydelle ei ole.

    Vaihtoehdot sähköntuottamiseen Seuraavat esimerkit pätisivät, jos SPG käyttäisi vain yhtä alla mainittua energiamuotoa.Kaasuturbiini: Sotkamon laitokset vaatisivat vuosittain 3500–4000 rekka-autollista LNG:tä. Myös hinta on kova. Saman verran LNG:tä kuluisi Torniossa ja Haminassa, mutta siellä LNG-terminaalit ovat valmiina.Tuulivoima: Silent Partner Groupin pitäisi rakentaa yli tuhat uutta tuulivoimalaa, jotta se saisi niistä tarvittavan sähkön. Suomessa sähköä tuulivoimalla tuotti viime vuoden lopulla 700 voimalaa.Aurinkovoima: Sotkamon 500 megawatin aurinkovoimala vaatisi 1 850 000 aurinkopaneelia. Saman verran kapasiteettia tarvittaisiin Tornion ja Haminan pyörittämiseen yhteensä.Esimerkiksi maailman kahdeksanneksi suurimman aurinkovoimalan, intialaisen Kamuthi Solar Power Stationin pinta-ala on noin 10 neliökilometriä ja sen teho on noin 650 megawattia.

    – Julkisuudessa olleet paikkakunnat ovat joko entisiä metsäteollisuuspaikkakuntia tai lähistöllä on saatavissa isoja sähkötehoja.

    Jäppinen korostaa, että hän puhuu vain yleisistä edellytyksistä, koska tarvittavia tietoja ei hänellä ole. Lisäksi hän muistuttaa, että tarvittavan kokoisten linjojen suunnittelu, rakentaminen ja tarvittavat vahvistukset kestävät vuosikausia.

    Jos yhtiö tuottaisi energian omavaraisesti, se ei olisi riippuvainen kantaverkosta tulevasta sähköstä. Käytännössä se tarkoittaisi tarvittavan sähkön tuottamisen lähellä datakeskuksen sijoituspaikkaa.

    Tällöinkin kantaverkkoyhteyttä tarvitaan mahdollisen ylimääräisen energian myymiseksi. Yhtiöllä on jo sopimus yhteistyöstä Energia Myynti Suomi Oy -nimisen yhtiön kanssa.

    Tässä Tornion ja Haminan tilanne poikkeaa Sotkamosta voimakkaasti.

    Torniossa ja Haminassa on LNG-terminaalit, josta saadaan energiantuotantoa muualta kuin sähköverkkoa käyttäen, sanoo Pekka Järveläinen.

    LNG on maakaasua, joka on nesteytetty kuljetuskustannusten pienentämiseksi.

    Sotkamoon energiantuotannon kapasiteetti pitäisi rakentaa kokonaan alusta alkaen.

    Lupaurakka on raskas ja pitkä

    Yhtiö on ilmoittanut viime lokakuussa (tivi), että heidän tavoitteensa on vajaan kahden vuoden kuluttua olla toiminnassa. Toimitusjohtaja visioi jopa nopeammasta aikataulusta “kunhan asiat lähtevät rullaamaan”.

    Jo lupabyrokratian selättämiseen kuluvan ajan perusteella voidaan arvioida, ettei hanke tule tuossa aikataulussa toteutumaan. Siitä pitää huolen luparuljanssi.

    Muun muassa maakuntakaavaan on tehtävä tarvittavat voimalinjavaraukset, kunnissa asemakaavat ja yleiskaavat on päivitettävä kaikille suunnitelluille toiminnoille. Lisäksi kunnista on saatava tarvittavat rakennusluvat rakennuksille ja mahdollisille tuulivoimaloille. Vielä näidenkin lisäksi lupahakemusten lista jatkuu. Esimerkiksi Turvallisuus- ja kemikaalivirastolta on saatava erinäinen joukko laitoslupia.

    Jos lupaa haetaan kokonaan uudentyyppiselle, uutta tekniikkaa sisältävälle voimalaitokselle, se voi vaatia perehtymistä. Kari Pehkonen

    Kainuun ELY-keskuksen ylijohtajan sijainen Kari Pehkonen arvioi, että kaksi vuotta riittää lupakäsittelyyn, mikäli kaikki menee jouhevimmalla mahdollisella tavalla.

    – Jos hakemukset eivät tarvitse täydennyksiä ja lisätyöstöjä. Jos lupaa haetaan kokonaan uudentyyppiselle, uutta tekniikkaa sisältävälle voimalaitokselle, se voi vaatia perehtymistä.

    Ja kaikissa luvissa on olemassa valittamisen mahdollisuus, joka voi venyttää lainvoimaisen päätöksen saamista useilla vuosilla.

    Vertailun vuoksi: Paltamoon suunniteltu sellu- ja biotuotehdas, KaiCell Fibers, tarvitsee suuren sähkölinjan Kajaanista Paltamoon.

    – Siinä menee noin kolme vuotta, että se saadaan rakennettua, sanoo yhtiön hallituksen puheenjohtaja, kokoomuksen kansanedustaja Eero Suutari.

    Hukkalämmön hyödyntäminen kysymysmerkki

    Yhtiö ei ole kertonut, mihin se aikoo käyttää hukkalämmön. Datakeskusten ominaisuus on, että niiden käyttämästä sähköstä 90 prosenttia vapautuu lopulta lämmöksi. Eli 250 megawatin sähkönkäytöstä jää 225 megawattia lämpötehoa.

    Tornio ja Hamina ovat teollisuuspaikkakuntia, joihin arviolta 225 megawatin lämpömäärän voisi jotenkin hyödyntää, arvioi Suomen datakeskusyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Järveläinen.

    Sen sijaan Sotkamossa ei paljon energiaa käyttävää teollisuutta ole. Kunnassa on hajallaan kolme kaivosta, Terrafame, Mondo Minerals ja Sotkamo Silver, mutta ne eivät yhteenlaskienkaan kykenisi nielemään kahden valtavan datakeskuksen tuottamaa hukkalämpöä.

    Hukkalämmön hyödyntäminen parantaisi SPG:n taloutta. Mikäli lämmön saa myytyä eteenpäin, se pienentää konesalin energiakustannuksia. Yhtiö aikoo hyödyntää lämmön, mutta ei ole paljastanut, miten he tulevat energiaa käyttämään hyödyksi.

    Silent Partner Groupin datakeskushanke käyttäisi kymmenesosan kaikesta Suomen sähköstäJyrki Lyytikkä / Yle

    Esimerkiksi Telian konesali syöttää hukkalämmön Espoon kaukolämpöverkkoon, Yandex Mäntsälän. Lisäksi Suomen ensimmäistä datakeskuslämpöä hyödyntävää tomaattihuonetta ollaan suunnittelemassa Yandexin konesalin naapuriin (Mäntsälän Uutiset). Sen koko on Suomen olosuhteissa poikkeuksellisen suuri, 7,5 hehtaaria.

    Mikäli Silent Partner Groupin suunnittelemien datakeskusten ylimääräinen lämpö hyödynnetään kasvihuoneissa, se tarkoittaisi Kauppapuutarhaliiton Jyrki Jalkasen mukaan sitä, että lähes kaikki Suomen kasvihuoneet voitaisiin lämmittää talvikautena. Valaistussähkö toki pitää hankkia erikseen.

    Tällä hetkellä Suomessa on kasvihuonepinta-alaa 340 hehtaaria, mutta vain yksi kolmasosa lämmitetään talvella.

    Eikä kasvihuoneisiin tarvittavaa lämpöä voi siirtää pitkiä matkoja. Sotkamoon tarvittaisiin siis 150 hehtaaria uusia kasvihuoneita, Tornioon ja Haminaan riittäisi noin 75 hehtaaria kumpaankin, jos hukkalämpö hyödynnettäisiin vain kasvihuoneissa.

    Kansanedustaja Eero Suutari sanoo, ettei noin suurelle lämpömäärälle ole valmiiksi kysyntää sen enempää Sotkamossa kuin lähikunnassa Kajaanissakaan.

    – Ei meillä ole asutusta, teollisuutta eikä muutakaan niin paljon, että tarvittaisiin niin paljon lämmitysenergiaa. Voihan se olla, että hyödyntäminen tehdään lämmönvaihtimella, joka muuttaa sen esimerkiksi sähköiseksi energiaksi. En usko, että siinä muuta mahdollisuutta on, arvioi Suutari.

    Sijoituspaikkakunnat eivät ole sattumaa

    Datakeskusyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Järveläinen sanoo, että joku on tehnyt sijoituspaikkojen valinnassa ihan perustavaa laatua olevaa pohjatyötä. Kaikki keskukset ovat joko olemassa olevien tai suunniteltujen suurikapasiteettisten datareittien varrella.

    Valtion dataverkkoyhtiö Cinia on valmistellut projektia, jossa rakennetaan kuitu Etelä-Suomesta Pohjois-Suomen läpi Murmanskiin ja Norjan Kirkkoniemeen. Lisäksi Sotkamosta on jatkossa todella lyhyt matka Murmanskiin, sillä kaupunkiin suunnitellaan arktista maakaapelia. Kaapeli tulisi Aasian ja Euroopan välille. Pitkään suunnittelun yhteyden lopullista rakentamispäätöstä ei ole kuitenkaan vielä tehty.

    Sotkamosta on myös jo olemassa oleva yhteys Venäjälle.

    Torniosta puolestaan suunnitellaan arktisen merikaapelin haaraa Perämeren pohjaan. Kaapeli kiinnittyisi suoraan Saksaan menevään kuitukaapeliin. Haminasta nämä yhteydet jo ovat olemassa.

    Kysymykseen, miksi Sotkamoon on ilmoitettu rakennettavaksi kaksi laitosta, ei kukaan haastatelluista asiantuntijoista osannut antaa edes arvauksia.

    Markkinointi voi olla tahallisesti raflaavaa

    Silent Partner Group on tullut konesalialalle poikkeuksellisen voimakkaasti esiin jo suunnitelmien alkuvaiheessa.

    Cinian toimitusjohtaja Ari-Jussi Knaapila muistuttaa, että yhdysvaltalainen ja eurooppalainen markkinointikulttuuri eroavat toisistaan.

    – Heitot 250 megawatin tehonkäytöstä ovat tahallisesti raflaavia. Minusta kyse on aggressiivisesta markkinoinnista alueille, asiakkaille ja rahoittajille, Knaapila sanoo.

    On huijaushankkeita, joissa tarkoituskaan ei ole lopulta rakentaa mitään. Ari-Jussi Knaapila

    Knaapila pitää 250 megawatin tehonkäyttöä mahdollisena jossain tulevaisuudessa, ehkä 10 vuoden kuluessa. Sinänsä hän uskoo, että yrityksen taustalla on vakavia teknologiatoimijoita, jotka eivät halua itseään nyt julki.

    Pekka Järveläinen sanoo Silent Partner Groupin tiedotuspolitiikan alkaneen poikkeuksellinen alussa.

    – Konesaliala on tällainen maanalainen toimiala, täällä ei yleensä kyllä juurikaan mitään lehdissä huudella ennen kuin oikeasti tehdään. Toisaalta nyt he ovat olleet kunnanisiin yhteydessä. Sikäli konkretiaa näyttäisi olevan, Järveläinen sanoo.

    Ota rahat ja juokse?

    Koska konesaliala on maailmallakin kuumentunut, ala houkuttelee myös epärehellisiä yrittäjiä. Esimerkiksi Ruotsissa yrittäjä häipyi sähkölaskuja maksamatta (Talouselämä).

    – On huijaushankkeita, joissa tarkoituskaan ei ole lopulta rakentaa mitään, sanoo Cinian toimitusjohtaja Ari-Jussi Knaapila.

    Toisaalta monta hanketta on lähdetty viemään vilpittömin mielin, mutta joista vain ei ole tullut mitään.

    – Mutta on myös niitä, jotka aloitettu hyvällä tarkoituksella ja huomattu, ettei tule mitään. Mutta jatkettu silti rahan keräämistä, Knaapila sanoo.

    Mistä tiedämme, että Silent Partner Group on luotettava taho, ja että yhtiön suunnittelemat massiiviset datakeskukset todella nousevat Suomeen?

    Kainuulainen kansanedustaja Eero Suutari on yrittänyt saada tietoja amerikkalaisyrityksestä eri puolilta, mutta asiat ja niiden taustat eivät ole vielä selvinneet.

    – Tällä hetkellä kellään ei ole mitään sanottavaa. Tai sitten on sanottu, että tässä ei ole vielä uskottavuutta sillä tavalla, että tätä kannattaa vielä hehkuttaa. Ei ole esitetty tarpeeksi pitävää faktaa asioiden mahdollistamiseksi.

    Toimitusjohtaja Ari-Jussi Knaapila sanoo kokonaisarvionaan, että jos jotain ei ole tehty aiemmin, se ei tarkoita, että idea olisi huono.

    – Digitalisaatio on tuonut ihmeellisiä asioita lyhyellä aikavälillä.

    Yle kysyi myös SPG:n toimitusjohtaja Dale Hobbielta tarkentavia kysymyksiä juttua varten, mutta yhteydenottoihin ei vastattu.

    Lue lisää:

    Asiantuntija amerikkalaisyhtiön jättimäisistä datakeskussuunnitelmista: "Täysin päinvastainen toimintatapa kuin alalla yleensä"

    Suomeen kaavaillut datakeskukset olisivat maailman suurimpia – epäilyt heräsivät: "Viittaa suureen epävarmuuteen"

    Moni avioliitto alkaa huomenlahjaksi annettavilla boudoir-kuvilla – Elina Pynnönen meni kuvauksiin avioeron jälkeen ja ripusti lopputuloksen seinälleen

    Moni avioliitto alkaa huomenlahjaksi annettavilla boudoir-kuvilla – Elina Pynnönen meni kuvauksiin avioeron jälkeen ja ripusti lopputuloksen seinälleen


    Silkkiaamutakki, kuohkeat lakanat, pehmeä valo. – Pudota vähän sitä aamutakkia pois olkapäältä, juuri noin, ohjeistaa valokuvaaja Anna-Karoliina Pelto. – Katso aavistuksen alaviistoon, hyvä. Ja sitten kameraan… Elina Pynnönen kääntää...

    Silkkiaamutakki, kuohkeat lakanat, pehmeä valo.

    – Pudota vähän sitä aamutakkia pois olkapäältä, juuri noin, ohjeistaa valokuvaaja Anna-Karoliina Pelto.

    – Katso aavistuksen alaviistoon, hyvä. Ja sitten kameraan…

    Elina Pynnönen kääntää katseensa olkansa yli ja hymyilee salaperäisesti. Salamavalo välähtää.

    Anna-Karoliina Pelto ohjeistaa Pynnöstä varmoin ottein ja kehuin. Alun jännitys ja epävarmuus alkavat sulaa, nauru helähtelee studiossa.

    – Tässä voisi olla kujeileva ilme, samalla kun rutistat lakanaa itseäsi vasten. Sääri voisi näkyä hieman sen lomasta, Pelto ehdottaa.

    Jo kuvaustilanteesta välittyy sama herkän intiimi tunnelma kuin valmiista boudoir-kuvista.

    On vain kuvaaja ja kuvattava, ehkä hieman rekvisiittaa.

    Elina Pynnönen kietoo valkoisen helminauhan sormiensa ympäri ja luo katseensa alaspäin. Salama välähtää jälleen.

    Boudoir-kuviin vangitaan hetken lumoa. Tavallisemmin tämän tyyliset kuvat tunnetaan tuoreelle aviopuolisolle annettavina huomenlahjakuvina.

    Kouvolalaisen Elina Pynnösen kohdalla tilanne oli päinvastoin.

    Kuvauksista voimaa avioeron jälkeen

    Elina Pynnönen tutustui boudoir-kuviin ensimmäisen kerran Instagramin puolella. Otoksiin vangittu tunnelma teki vaikutuksen, ja ajatus kuvattavaksi menemisestä jäi kutkuttamaan.

    Noin vuosi sitten hän varasi ajan Anna-Karoliina Pellon kuvattavaksi.

    – Olen sitä mieltä, että aina on hyvä kokeilla jotakin sellaista, joka ei ole itselle ominaista. Eniten kuvauksiin menemisessä houkutti juuri epämukavuusalueelle meneminen ja oman itseni voittaminen sitä kautta, Pynnönen kertoo.

    Taustalla oli myös avioero. Kuvauksista saatu voima ja hyvä olo auttoivat myös osaltaan elämänmuutoksen aikana.

    Halusin näyttää muille esimerkkiä siitä, että näin voi ja kannattaakin tehdä. Elina Pynnönen

    Valokuvaaja Anna-Karoliina Pelto on kohdannut asiakkaita, jotka ovat kertoneet, että heillä on rankka elämänvaihe takana.

    – Osalla saattaa olla myös alhainen itsetunto. He toivovat saavansa siihen parannusta kuvien kautta, hän lisää.

    Kysyntä kasvussa

    Sana boudoir juontaa juurensa 1700-luvun Ranskaan, ja sillä viitataan pieneen pukeutumishuoneeseen, jossa naiset saattoivat oleskella vapaammassa vaatetuksessa kuin vieraiden edessä.

    Samaa intiimiyttä henkivät myös modernit boudoir-kuvat, joiden ottaminen yleistyi 1900-luvun lopulla. Suomeen tyylilaji rantautui 2000-luvun alkupuolella.

    Boudoir-kuvat voivat olla sellaisiakin, ettei niissä näytetä juuri lainkaan paljasta pintaa. Keskiössä on ennemminkin se tunnelma, joka niissä luodaan. Anna-Karoliina Pelto, valokuvaaja, Anna-Karoliina Photography

    Anna-Karoliina Pelto on huomannut kysynnän yhä painottuvan kesän hääsesongille, mutta pitkin talveakin yhdeydenottoja tulee.

    – Boudoir-kuvaukset ovat nyt paljon enemmän pinnalla. Kyselijöitäkin on aika lailla — mietitään, että rohkenisiko sitä lähteä kuvauksiin tulevaisuudessa, Pelto kertoo.

    Valokuvaaja Anna-Karoliina Pelto painottaa, että kuvaustilanteessa edetään aina asiakkaan ehdoilla.Tiina Karppi / YleKuvauksissa heittäydytään luovaksi ja hassutellaan

    Valokuvausstudion nurkassa olevalle sängylle on levitetty puhtaanvalkoiset lakanat, joiden päällä lepää pöyheitä tyynyjä. Vieressä seisoo suuri studiosalama.

    Toisella puolella huonetta olevalla rekillä roikkuu rekvisiittaa, mistä valita: silkkisiä aamutakkeja, eri värisiä helminauhoja, kukkaseppeleitä.

    Kun Elina Pynnönen saapui studiolle, hänellä ei ollut tiukkaa visiota lopputuloksesta. Kuvien otto jännitti, ja hän päätti antaa tilanteen Anna-Karoliina Pellon käsiin.

    Luottavainen tunnelma syntyy keskustelun ja huumorin avulla, Pelto tietää.

    – Kun asiakas saapuu kuvauksiin, käymme ensiksi yhdessä läpi hänen toiveensa. Sitten valitsemme rekvisiitan ja kuvien taustan, jonka jälkeen alamme kuvaamaan. Asiakkaan ehdoilla ja hyvä fiilis edellä mennään aina. Nauramme ja hassuttelemme paljon, hän sanoo.

    Eniten kuvauksiin menemisessä houkutti epämukavuusalueelle meneminen ja oman itseni voittaminen sitä kautta. Elina Pynnönen

    Kuvausten edetessä Pynnönen huomasi rentoutuvansa kameran edessä.

    – Opin luottamaan kuvaajaan ja siihen, että hän tietää mikä näyttää hyvältä, hän kertoo.

    Anna-Karoliina Peltoa boudoir-kuvauksissa viehättää luovuus. Rekvisiittana voidaan käyttää esimerkiksi koruja tai korkokenkiä, kenties myös asiakkaalle tärkeää esinettä.

    Lisäksi kuvissa voidaan luoda hempeän romanttinen tunnelma tai vaikkapa rokkimimmi-fiilis, jos kuvattava niin toivoo.

    – Kuvat voivat olla sellaisiakin, ettei niissä näytetä juuri lainkaan paljasta pintaa. Keskiössä on ennemminkin se tunnelma, joka niissä luodaan. Kuvista voi välittyä huumoria tai sensuellia vihjailevuutta, mutta ne ovat klassisen kauniita, eivätkä missään nimessä aikuisviihdekuvia, Pelto painottaa.

    Elina Pynnönen päätti jakaa muutaman valmiin otoksen sosiaalisessa mediassa, minkä seurauksena muutama hänen ystävistäänkin kiinnostui kuvauksiin menemisestä.Anna-Karoliina Pelto / Anna-Karoliina Photography“Saiko minusta todella tuollaisia kuvia?”

    – Hei, tuo oli aika kiva, tuo äskeinen!

    Elina Pynnönen katselee otoksia kameran näytöltä. Osa saa tuomiokseen jyrkän ein, osa saa hänet nauramaan. On kuitenkin niitäkin kuvia, jotka saavat hänen kulmakarvansa nousemaan ja hymyn levenemään.

    – Tämä? Tässä on kyllä todella hyvä ilme, Anna-Karoliina Pelto nyökyttää.

    Pelto kertoo, että moni tulee kuvauksiin jännittyneenä, mutta lähtee hymyssä suin.

    – Kuvausten jälkeen saattaa olla vielä hieman hämmentynyt olo, mutta lopputuloksen nähtyään asiakkaan reaktio on usein ihmetys, että saiko minusta todella tuollaisia kuvia. Se on aina huipennus kuvauskäynnille, hän hymyilee.

    Ainakin Elina Pynnönen reagoi juuri näin.

    – Ajattelin, että vau! Kuvista tuli tosi makeita. Oli vaikea uskoa, että olin todella itse niissä, hän naurahtaa.

    Rohkaiseva esimerkki muille

    Yhden kuvista Elina Pynnönen ripusti suurennettuna makuuhuoneensa seinälle. Muutaman kuvan hän jakoi myös sosiaalisessa mediassa.

    – Halusin näyttää muille esimerkkiä siitä, että näin voi ja kannattaakin tehdä, hän kertoo.

    Kuvien kommenttikentät täyttyivät positiivisista reaktioista.

    – Osa ystävistäni arveli, että ehkäpä heistä itsestäänkin voisi olla kuvauksiin. Tuntui todella hyvältä, että pystyi rohkaisemaan muita. Se oli se ajatuskin.

    Kuten Pynnönen osoittaa, boudoir-kuvia ei oteta enää vain mielitietylle. Osa juhlistaa esimerkiksi elämäntapamuutosta tai syntymäpäivää menemällä kuvattavaksi. Yläikärajaa kuvien ottamiselle ei ole.

    – Täysi-ikäinen on oltava, mutta itselläni on käynyt yli keski-ikäisiäkin asiakkaita. Lisäksi niin pariskunnat kuin miehetkin haluavat tulla yhä useammin ikuistetuiksi tämän tyylisiin kuviiin, valokuvaaja Anna-Karoliina Pelto kertoo.

    Valtava työvoimapula vaivaa metallialaa – muutamassa vuodessa tarvitaan 53 000 uutta työntekijää

    Valtava työvoimapula vaivaa metallialaa – muutamassa vuodessa tarvitaan 53 000 uutta työntekijää


    Kotkalainen Neea Pöllänen ei ehdi valmistua levyseppähitsaajaksi, ennen kuin hänet jo revitään koulunpenkiltä töihin. Työ valimon valunpuhdistajana Kotkassa alkaa tammikuun lopulla. Se ei ole ihme, sillä metallialan yritykset eri puolilla...

    Kotkalainen Neea Pöllänen ei ehdi valmistua levyseppähitsaajaksi, ennen kuin hänet jo revitään koulunpenkiltä töihin. Työ valimon valunpuhdistajana Kotkassa alkaa tammikuun lopulla.

    Se ei ole ihme, sillä metallialan yritykset eri puolilla Suomea kamppailevat jo useita vuosia jatkunutta työvoimapulaa vastaan.

    Työnantajajärjestön mukaan teknologiateollisuuteen tarvitaan 53 000 uutta ammattitaitoista osaajaa vuoteen 2021 mennessä.

    – Suuri osa firmoista on kasvuvaiheessa. Rekrytointitarpeita on seitsemällä tai kahdeksalla yrityksellä kymmenestä. Se on kasvun este, ettei työntekijöitä ole. Silloin tilauksia ei voi ottaa vastaan, Teknologiateollisuus ry:n aluejohtaja Jari Kinnunen sanoo.

    "Naama pysyy puhtaana"

    Pöllänen työskenteli ennen alan vaihtoaan ravintola-alalla muun muassa tarjoilijana. Käsien ihottuman vuoksi työt saivat kuitenkin jäädä.

    – Muistelin mennyttä aikaa ja isääni, joka vei minua omien töidensä perässä eri konepajoille. Siellä näin hitsaushommia, ja sieltä on se mielenkiinto lähtenyt, Pöllänen sanoo.

    Alan yritykset ja etujärjestöt ovat kuitenkin sitä mieltä, että liian harva nuori tietää, minkälaista työtä metallialalla tehdään. Alan koulutukseen ei hakeuduta, koska mahdollisuuksia tutustua työhön ei ole ollut tarpeeksi.

    – Olemme epäonnistuneet myyntityössä. Mielikuvat alasta ovat vanhentuneet. Nykyään työt ovat aikaisempaa monipuolisempia, siistimpiä ja monesti töitä tehdään kansainvälisessä ympäristössä, Kinnunen sanoo.

    Levyseppähitsaaja hitsaa edelleen, mutta olosuhteet ovat toiset.

    – Missään pajassa ei ole enää hämyistä ja sumuista. Naama pysyy puhtaana, sanoo työvalmentaja Mikko Katainen Etelä-Kymenlaakson ammattiopistosta.

    Hänen kokemuksensa mukaansa koneistajan työ on muuttunut ehkä kaikkein radikaaleimmin.

    – Koneistuslaitteet ovat pääsääntöisesti numeerisesti ohjattuja. Koneistaja syöttää arvot koneeseen ja pistää palikan paikalleen. Sen jälkeen robotti hoitaa työn alusta loppuun, Katainen sanoo.

    Paikalliset yritykset aktiivisia

    Kotkalainen konepajayritys Juhani Haavisto Oy palkkasi viime vuonna kymmenen uutta työntekijää. Yritys työllistää Hovinsaarella ja Mussalossa yhteensä noin 70 ihmistä.

    Toimitusjohtaja Jarkko Haaviston mukaan tänä vuonna tarvetta uusille työntekijöille on vähintään saman verran.

    Metallissa on töitä -kampanjan avajaisia vietettiin keskiviikkona. Jarkko Haavisto esitteli kotkalaisen tilauskonepaja Haavisto Oy:n toimintaa.Miina Sillanpää / Yle

    Niin ikään Kotkassa toimivan tilauskonepajan Power Tech Groupin toimitusjohtajan Kimmo Lappalaisen arvio on, että työntekijöitä tarvittaisiin kymmenkunta.

    Juuri Kotkan seudun metalli- ja konepajayritysten omasta aloitteesta paikalliseen kauppakeskus Pasaatiin avattiin keskiviikkona näyttelytila, jossa yritykset ja Ekami järjestävät tammikuun ajan tempauksia saadakseen alan vaihtoa tai opiskelupaikan valintaa miettivien huomion.

    Yrityksistä mukana ovat Juhani Haaviston ja Power Tech Groupin lisäksi HNR Konepaja ja Sulzer. Näyttelytilaa koordinoi kehittämisyhtiö Cursor.

    Yritykset pyrkivät tavoittamaan paitsi metallialaa jo opiskelevat, myös ne peruskoululaiset, jotka lähitulevaisuudessa vasta pohtivat opinpolkuaan.

    – Tämä on mielenkiintoinen kokeilu. Kovin tavallista se ei ole, että näin pitkäksi aikaa perustetaan tällainen piste. Uusia avauksia pitää tehdä, aluejohtaja Kinnunen sanoo.

    Historiallinen tehdasalue kuihtui rapistuneeksi aavekyläksi – 30 vuotta hiljaa seisseet rakennukset ja iso rautatiesilta saavat nyt lähteä

    Historiallinen tehdasalue kuihtui rapistuneeksi aavekyläksi – 30 vuotta hiljaa seisseet rakennukset ja iso rautatiesilta saavat nyt lähteä


    Tästä on kyseMetsäyhtiö UPM:lle on myönnetty lupa purkaa vanhoja rakennuksia Kotkan HallassaHallan vanhoja rakennuksia ei ole kaavassa suojeltu ja ne ovat päässeet huonoon kuntoonHallan saaressa toimi saha vuodesta 1876 vuoteen 1986 astiVanha...

    Tästä on kyseMetsäyhtiö UPM:lle on myönnetty lupa purkaa vanhoja rakennuksia Kotkan HallassaHallan vanhoja rakennuksia ei ole kaavassa suojeltu ja ne ovat päässeet huonoon kuntoonHallan saaressa toimi saha vuodesta 1876 vuoteen 1986 asti

    Vanha rautatiesilta nukkuu lumivaipan alla. Horisontissa taivasta vasten piirtyy tehtaan punatiilinen piippu. Yhtä syvässä unessa ovat vanhan Hallan tehdasalueen voimalaitos ja ruokalarakennus. Yksikään niistä ei ole ollut käytössä yli 30 vuoteen.

    Pian ne katoavat Kotkan maisemasta kokonaan, sillä kaupunki on myöntänyt metsäyhtiö UPM:lle purkuluvan. Samalla häviävät viimeiset maamerkit Hallan sahasta, joka oli toiminnassa yli sata vuotta.

    – Surullista. Se oli aikoinaan niin suuri yhdyskunta ja kansainvälisten yhteyksiensä vuoksi merkittävä. Menetys on kulttuuri- ja teollisuushistorian kannalta suuri, mutta rakennukset ovat kieltämättä hurjassa kunnossa, sanoo rakennustutkija Kirsi Toivonen Kymenlaakson museosta.

    Museo on hakenut rakennuksille suojelua kahteen otteeseen, mutta kummallakin kerralla hakemus torpattiin. Päätöksissä vedottiin rakennusten huonoon kuntoon.

    Hallan saarella on sangen värikäs historia, johon liittyy muun muassa eräs henkirikos.

    Juulia Tillaeus / YleKoiran haukuntaa

    Höyrysaha perustettiin Hallan saareen 1870-luvulla, kun norjalainen Aslak Holmsen vuokrasi saaren 50 vuodeksi. Saha siirtyi UPM:n edeltäjälle eli Kymi-yhtiölle 1930-luvun alussa. Alueelle syntyi vanhan ajan teollisuusyhteisö asuntoineen, kouluineen ja kauppoineen. Myös tehtaanjohtaja asui saaressa. Tehtaantyöväkeä asui saaren lähialueilla kuten Tiutisessa.

    Vuonna 1971 Hallan tehtailla syttyi suuri tulipalo, jonka yhteydessä tapahtui myös räjähdys. Palo levisi nopeasti ja tuhosi lajittelu- ja rimoituslaitoksen. Palokunta onnistui kuitenkin estämään palon leviämisen saharakennukseen ja puruvarastoon.

    Rakennuksia ei voi käyttää eikä kukaan ole halunnut ottaa niistä suojeluvastuuta. Veli Tuominen

    Sahan tuotantoa alettiin supistaa 1980-luvun alussa. Se lopetti toimintansa vuonna 1986. Saharakennus purettiin pian, mutta asukkaita alueella oli vielä pitkään. Suomen Kuvalehti kertoi pari vuotta sitten, että 1990-luvulla kauppa poltettiin ja talojen ovet sekä ikkunat teljettiin. Rakennustutkija Kirsi Toivonen muistaa kuulleensa tarinan, jonka mukaan tehtaanjohtajan talon naapurissa sijaitsevassa puutalossa haukkui koira vielä 2000-luvun alussa.

    Hallassa toimii nykyisin satama, jonka kautta kulkee muun muassa haketta ja puutavaraa. 1990-luvulla alue oli otsikoissa, kun satama-altaasta löytyi ruumis.

    Juulia Tillaeus / Yle

    Paljastui, että kyseessä oli henkirikoksen uhri. Miestä oli ammuttu ja hänen jalkoihinsa oli sidottu betonipainot. Rikos pysyi mysteerinä, kunnes tunnettu huumepomo Lauri "Late" Johansson tunnusti surman vuonna 2008 tultuaan uskoon.

    Tuhopolttoja

    UPM purki tehdasalueelta vanhan kuivaamon ja sellutehtaan jäänteet 2000-luvun alkupuolella. Alueella oli myös vanha tehtaanjohtajan talo, joka tuhoutui tulipalossa vuonna 2016. Aiemmin vuonna 2012 paloi toimistorakennus ja paloa epäiltiin tuhopoltoksi.

    Viimeisiä pystyssä olevia rakennuksia ei ole suojeltu kaavassa, ja ne ovat päässeet huonoon kuntoon. Rakennusten seinät ovat myös täyttyneet graffiteilla vuosien myötä. Rautatiesillan purkamiseen myönnettiin lupa vuonna 2004, mutta se raukesi ja purkamista haettiin nyt uudestaan.

    Kymenlaakson museo vastusti rakennusten purkamista, ja purkulupahakemuksesta tehtiin myös toinen huomautus.

    Hallan sahan vanha ruokalarakennus. Juulia Tillaeus / Yle

    Rakennukset ja rautatiesilta ovat päässeet erittäin huonoon kuntoon. UPM perustelee rakennusten purkamista erityisesti turvallisuudella.

    – Käymme vanhoja rakennuksia ja teollisuusalueita läpi yksi kerrallaan ja teemme niistä riskiarviot. Hallan osalta perusteluna on juuri turvallisuus ja rakennusten kunto. Rakennuksia ei voi käyttää eikä kukaan ole halunnut ottaa niistä suojeluvastuuta, perustelee kiinteistöpäällikkö Veli Tuominen UPM:ltä.

    Kaupunki edellyttää, että UPM dokumentoi rakennusten ja sillan nykytilan ennen purkutöiden aloittamista. Purkaminen on tarkoitus saada tehty kesäkuun loppuun mennessä.

    Purkuluvat eivät ole vielä lainvoimaisia. Kaupunki edellyttää, että purkutyöt on saatettava loppuun vuoden 2022 tammikuun loppuun mennessä.

    Joulukuussa hyväksytyssä Kotkan-Haminan seudun strategisessa yleiskaavassa Hallan alue on varattu teollisuus-, logistiikka tai satamatoimintojen alueeksi sekä asuinrakentamisen reservialueeksi.

    Olli Törönen / Yle
    Näin Suomen talvi saa ulkomaalaiset sekoilemaan liikenteessä: Luulevat latuja teiksi ja ajavat autoa ikkunat huurussa kesävaatteet päällä

    Näin Suomen talvi saa ulkomaalaiset sekoilemaan liikenteessä: Luulevat latuja teiksi ja ajavat autoa ikkunat huurussa kesävaatteet päällä


    Liikennevakuutuskeskuksen Venäjä-asiantuntija Seija Väyrynen kuuli ulkomaalaisten autoilijoiden vaarallisesta käyttäytymisestä työmatkallaan Inarin Raja-Joosepissa pari vuotta sitten. – Siellä oli revontulia ihastelevia kiinalaisturisteja,...

    Liikennevakuutuskeskuksen Venäjä-asiantuntija Seija Väyrynen kuuli ulkomaalaisten autoilijoiden vaarallisesta käyttäytymisestä työmatkallaan Inarin Raja-Joosepissa pari vuotta sitten.

    – Siellä oli revontulia ihastelevia kiinalaisturisteja, jotka pysäyttivät auton keskelle tietä ja sammuttivat valot, koska ne haittasivat valokuvaamista, Väyrynen kertoo.

    Hän alkoi kysellä Lapin matkailuyrityksiltä lisää kokemuksia ulkomaalaisten kuljettajien käyttäytymisestä Suomen talvioloissa. Ilmeni, että auton parkkeeraamista keskelle tietä esiintyi jopa alueilla, joilla nopeusrajoitus oli sata kilometriä tunnissa. Revontulien lisäksi pysähdyksen syynä saattoi porojen katselu tai kartanluku. Jotkut ajoivat keskellä tietä.

    – Autoilijat ovat myös ajaneet kelkkareiteillä tai hiihtoladuilla luullen ajavansa tietä pitkin.

    Jotkut luulevat, ettei täällä voi edes liikkua muulla kuin maasturilla. Tomi Heikkilä

    Osa kuljettajista ei osannut laittaa ajovaloja päälle, ja auton lämmityslaitteiden käyttö aiheutti pulmia.

    – Ikkunoiden lämmitystä ei osattu käyttää, minkä takia ikkunat olivat huurussa ja näkyvyys nolla. Yksi huomio oli, että kannattaisi olla talvivaatteet mukana. Joku kesävaatteissa ajanut oli ilmeisesti päätynyt penkkaan.

    Lumi on tuntematon käsite

    Liikennevakuutuskeskus ja Liikenneturva ovat nyt laatineet matkailuyritysten kokemusten pohjalta ulkomaalaisille autoilijoille suunnatun ajo-ohjeen. Siinä muistutetaan oikeanpuoleisesta liikenteestä, lämpimien vaatteiden tärkeydestä ja puhaltimien pitämisestä päällä, jotta ikkunoista näkee ulos.

    Noin vuosi sitten julkaistu ohjeistus muistuttaa myös Suomen nopeusrajoituksista ja vaikeista ajo-olosuhteista talvella. Sen suosiosta ei ole koottua tietoa, mutta viime aikoina Suomessa on tapahtunut useita ulkomaalaisten kuolonkolareita.

    Oulussa viime vuoden lopulla tapahtuneessa onnettomuudessa kuoli venäläisperhe. Viime viikonloppuna puolestaan venäläinen kuljettaja ja kyydissä ollut lapsi kuolivat Sodankylässä.

    Poliisin mukaan tänä talvena on sattunut myös onnettomuus, jossa kuoli Euroopan ulkopuolelta Suomeen muuttaneita ihmisiä. Kaikkiaan ulkomaalaiset ovat vuosittain osallisina 5-10 kuolonkolarissa.

    Voi olla, että yritetään ajaa vähän kuin suomalaiset. Heikki Ihalainen

    Poliisin mukaan etenkin Euroopan ulkopuolelta tulevien aiheuttamat kolarit johtuvat usein siitä, että kuljettaja ei huomioinut Suomen talvioloja.

    – Lumi voi olla täysin tuntematon käsite ja liukkaus yllättää, eikä heillä välttämättä ole varaa ostaa uusia autoja. Sohjoinen keli oli selvä tekijä ainakin yhdessä viime aikoina sattuneista kuolonkolareista, toteaa poliisitarkastaja Heikki Ihalainen Poliisihallituksesta.

    Ihalainen viittaa myös Liikenneviraston tilastoihin, joissa irakilaisten ja somalien aiheuttamat liikennevahingot ovat korkealla.

    – Ulkomaalaisten osuus onnettomuuksissa kasvaa, kun keli on huono. Voi olla, että yritetään ajaa vähän kuin suomalaiset, mutta takana ei ole tarpeeksi pitkää ajokokemusta talvioloissa. Ei osata ajaa tai suhteuttaa nopeutta keliin.

    Ulkomaalaisille suunnatussa ajo-ohjeessa muistutetaan muun muassa Suomen nopeusrajoituksista.LiikenneturvaVirolaiset kovimpia kaahareita

    Vuonna 2017 ulkomaalaiset aiheuttivat noin 1700 liikenneonnettomuutta Suomessa. Poliisin mukaan määrä ei ole kovin huolestuttava.

    Ylivoimaista kärkipaikkaa pitävät virolaiset. Liikennevakuutuskeskuksen tilaston mukaan virolaisten onnettomuuslukema oli lähes 800, kun perässä tulevilla Ruotsilla ja Venäjällä se oli 200-300 välillä.

    Auto saattoi pyöriä siinä saman porukan käsissä. Kuski vaihtui, mutta oli aina kännissä. Heikki Ihalainen

    Poliisin mukaan virolaiset ajavat usein ylinopeutta.

    – Se on selvää piittaamattomuutta. Joitakin vuosia sitten oli isompi ilmiö, että virolaiset rakennustyöläiset ajoivat humalassa. Auto saattoi pyöriä siinä saman porukan käsissä. Kuski vaihtui, mutta oli aina kännissä, Ihalainen kertoo.

    Ennakkotietojen mukaan venäläisten osuus kolareista pysyi viime vuonna suunnilleen samalla tasolla tai jopa väheni hiukan toissa vuodesta. Venäläisten ajotyyli sen sijaan on poliisin mukaan yleisesti ottaen parantunut takavuosista. Lisäksi he maksavat sakkonsa kuuliaisesti, koska muuten ei tule viisumia.

    – Nyt venäläisten turistien määrä on vähentynyt, mutta he ovat itärajalla tapahtuvan valvonnan ansiosta myös paremmin kontrollissa kuin virolaiset, jotka voivat tulla rajan yli miten vain.

    Igluja ja huskyjä

    Ulkomaalaisille suunnattua ajo-ohjetta on jaettu muun muassa raja-asemille ja Lapin autovuokraamoihin. Se on käännetty seitsemälle kielelleä. Ainakin Lapissa ohjeistus on koettu hyödylliseksi, kun autoa vuokraavien kiinalaisturistien määrä on kasvanut. Kiinalaisella ajokortilla on saanut ajaa Suomessa viime vuoden helmikuusta lähtien.

    – Jotkut luulevat, ettei täällä voi edes liikkua muulla kuin maasturilla. Että täällä on igluja ja huskyjä ja 20 senttiä lunta tiellä. Olemme panostaneet tosi paljon tiedottamiseen, kertoo Scandia Rovaniemen toimipistevastaava Tomi Heikkilä.

    Asiakkaille kerrotaan auton luovutusvaiheessa, millainen ajotapa Suomessa on ja miten auton ilmastointi toimii. Heikkilän mukaan etenkin kiinalaiset kyselevät ohjeita jo ennakkoon sähköpostitse. Tiedottaminen on kantanut hedelmää.

    – Tänä talvena ei ole ollut kuin pari tapausta, joissa auto on mennyt pahaan kuntoon. Aiempina vuosina niitä on saattanut olla jopa kahdeksan.

    Vuodenvaihteen rajanylitysliikenteessä pieni notkahdus Kaakkois-Suomessa – viime vuoden rajanylitykset edellisvuoden tasolla

    Vuodenvaihteen rajanylitysliikenteessä pieni notkahdus Kaakkois-Suomessa – viime vuoden rajanylitykset edellisvuoden tasolla


    Vuodenvaihteen rajanylitysliikenne Suomen ja Venäjän välillä on ollut hieman rauhallisempaa Kaakkois-Suomessa edelliseen vuodenvaihteeseen verrattuna. Rajanylityspaikoilla kirjattiin 26. joulukuuta 2018 ja 8. tammikuuta 2019 välisenä aikana runsaat...

    Vuodenvaihteen rajanylitysliikenne Suomen ja Venäjän välillä on ollut hieman rauhallisempaa Kaakkois-Suomessa edelliseen vuodenvaihteeseen verrattuna.

    Rajanylityspaikoilla kirjattiin 26. joulukuuta 2018 ja 8. tammikuuta 2019 välisenä aikana runsaat 350 000 rajanylitystä. Määrä on muutaman prosentin edellistä vuodenvaihdetta pienempi.

    – Liikenne on ollut ennusteen mukaista, kapteeni Ossi Fonselius Kaakkois-Suomen rajavartiostosta kertoo.

    Rajanylitysten määrä väheni lähes kaikilla Kaakkois-Suomen rajanylityspaikoilla. Ainoastaan Vainikkalassa rajanylitysten määrä kasvoi muutamalla prosentilla. Vainikkalan kautta kulkevat Suomen ja Venäjän väliset junat.

    Vilkkaimpana päivänä kaikilla Kaakkois-Suomen rajanylityspaikoilla kirjattiin yhteensä noin 35 000 rajanylitystä. Vuosi sitten vilkkaimpana päivään rajanylityksiä oli 38 000.

    Venäjältä Suomeen suuntautuva liikenne oli vilkkainta 3.–6. tammikuuta. Parhaillaan meneillään on paluuliikenne.

    – Paluuliikenne jakautuu koko viikolle, Fonselius sanoo.

    Viime vuonna yli 7 miljoonaa rajanylitystä

    Kaakkois-Suomen rajanylityspaikoilla kirjattiin koko vuoden 2018 aikana 7 238 000 rajanylitystä.

    Määrä on likimain samalla tasolla kuin vuonna 2017, jolloin rajanylityspaikkojen kautta tehtiin 7 213 000 rajanylitystä.

    Vilkkainta oli Lappeenrannan Nuijamaan rajanylityspaikalla, missä kirjattiin viime vuonna lähes 2,7 miljoonaa rajanylitystä. Toiseksi vilkkainta oli Virolahdella sijaitsevalla Vaalimaan rajanylityspaikalla, missä kirjattiin 2,4 miljoonaa rajanylitystä.

    Kaakkois-Suomen rajavartiosto valvoo myös Imatran ja Vainikkalan rajanylityspaikkoja sekä Parikkalan tilapäistä rajanylityspaikkaa.

    Lisäksi kokonaisliikennemäärässä ovat mukana Lappeenrannan, Mikkelin ja Savonlinnan lentoasemien sekä Nuijamaan ja Lappeenrannan satamien matkustajat.

    Tuontirajoitusten vaikutusta liikennemääriin seurataan

    Venäjällä astui vuoden alussa voimaan aiempaa tiukemmat tuontirajoitukset. Niiden takia yksi henkilö saa viedä Venäjälle tullitta aiempaa vähemmän tavaraa.

    Eteläkarjalaisista kaupoista kerrottiin aiemmin Ylelle, että muutoksen takia venäläisiä on käynyt huomattavasti odotettua vähemmän ostoksilla tammikuun alkupäivinä.

    Rajavartiostossa seurataan uusien tuontirajoitusten vaikutuksia rajanylitysliikenteeseen. Kaakkois-Suomen rajavartiosto arvioi, että muutos lisää liikennemäärää rajanylityspaikoilla, kun tavaramäärä jaetaan useammalle ihmiselle.

    – Venäläisillä on edelleen tarve viedä tavaraa. Erityisesti kuskaus voi näkyä Nuijamaan ja Vaalimaan rajanylityspaikoilla, kapteeni Ossi Fonselius sanoo.

    Nainen odotti päivystyksessä 7 tuntia – Pohjois-Kymen sairaalan päivystyksestä toinenkin kantelu

    Nainen odotti päivystyksessä 7 tuntia – Pohjois-Kymen sairaalan päivystyksestä toinenkin kantelu


    Pohjois-Kymen sairaalan päivystyksen toiminnasta on tehty joulukuussa toinenkin kantelu aluehallintovirastoon. Viime päivinä paljon huomiota saaneen päivystyksen hoitajien luottamusmiehen Paula Werningin tekemän kantelun lisäksi kouvolalainen...

    Pohjois-Kymen sairaalan päivystyksen toiminnasta on tehty joulukuussa toinenkin kantelu aluehallintovirastoon.

    Viime päivinä paljon huomiota saaneen päivystyksen hoitajien luottamusmiehen Paula Werningin tekemän kantelun lisäksi kouvolalainen yksityishenkilö on kannellut päivystyksen toiminnasta.

    Kouvolalainen nainen jonotti pitkäaikaissairaan läheisensä kanssa päivystyksessä seitsemän tuntia joulukuun alussa, minkä jälkeen hän laati kantelun.

    Kouvolalaisnainen kertoo nostaneensa kantelussaan esiin hoitohenkilökunnan uupumisen ja vähäiset resurssit, sekä sen, ettei pääsy päivystykseen ole pyörätuolissa istuvalle esteetön.

    Nainen on saanut tiedon, että kantelu otetaan käsiteltäväksi.

    Hoitajat äärirajoilla

    Päivystyksessä työskentelevän Werningin kantelu on kirjattu saapuneeksi aluehallintovirastoon muutamia päiviä kouvolalaisnaisenjättämän kantelun jälkeen. Werning on Tehyn luottamusmies ja SDP:n kaupunginvaltuutettu Kouvolassa.

    Werningin kantelun mukaan henkilökuntaa on aivan liian vähän, ylitöitä tehdään paljon ja henkilöstö on uupumuksen partaalla. Se on Werningin mukaan jo riski työ- ja potilasturvallisuudelle.

    – Hoitajat työskentelevät äärirajoilla. Sijaisia on vaikea saada, koska heitä ei ole. Työvuorot laaditaan jo valmiiksi vajaina, Werning sanoo.

    Päivystyksessä työskentelevät 49 hoitajaa ovat omassa kannanotossaan tukeneet Werningin kantelua.

    Toissa vuonna aluehallintovirasto ratkaisi omana tapauksenaan tilanteen, jossa vakavista oireista kärsinyt pieni vauva käännytettiin kotiin Pohjois-Kymen sairaalan päivystyksestä. Aluehallintovirasto antoi sairaalalle ja päivystyksessä toimineelle lääkärille hallinnollista ohjausta, mutta ei kuitenkaan todennut aihetta huomautukseen.

    Aluehallintovirastoon on lisäksi eilen, maanantaina jätetty tuore kantelu Pohjois-Kymen sairaalan toiminnasta. Sitä ei ole vielä käsitelty, joten sen tarkemmasta sisällöstä ei vielä ole tietoa.

    Valvontaviranomainen seuraa

    Aluehallintovirastosta kerrotaan, että Pohjois-Kymen sairaalan päivystyksen toimintaa on seurattu jo jonkin aikaa.

    – Otimme itse asian vireille noin vuosi sitten, kun mediassa oli enemmänkin juttuja päivystyksestä toiminnan siirryttyä Carean vastuulle, terveydenhuoltoyksikön päällikkö Anne Hiiri sanoo.

    Pohjois-Kymen sairaalan toiminta siirtyi Kouvolan kaupungilta Kymenlaakson sairaanhoitopiiri Carean vastuulle vuoden 2018 alusta. Tämän vuoden alusta Kymenlaakson kaikki terveys- ja sosiaalipalvelut koottiin uuden sote-kuntayhtymän Kymsoten alaisuuteen.

    Pohjois-Kymen sairaalassa olleiden muutosten vuoksi sairaalan toiminnalle annettiin aluehallintovirastossa aikaa tekeytyä, koska Hiiren mukaan kysymys oli mahdollisesti käynnistysvaikeuksista.

    Joulukuussa tehdyt kantelut on liitetty päivystystä koskevan valvonta-asian kanssa yhdeksi kokonaisuudeksi. Aluehallintovirasto on toimittanut Carealle selvityspyynnön 27. joulukuuta.

    – Arvioimme saamamme vastauksen perusteella, onko meidän tarpeen käydä Pohjois-Kymen sairaalassa. Se vie oman aikansa, mutta uskoisin, että kevään aikana tulisi päätös asiaan liittyen, Hiiri sanoo.

    Aluehallintoviraston tavoite on antaa ratkaisunsa kanteluihin 8 kuukauden kuluessa.

    Neljä uutta hoitajaa haussa

    Pohjois-Kymen sairaalan päivystyksen kuormittuneeseen tilanteeseen etsitään ratkaisua lisäämällä hoitajien määrää.

    Sairaalaan haetaan parhaillaan työntekijöitä neljään uuteen hoitajan toimeen. Kymsoten johtajaylihoitaja Hannele Mattilan mukaan valinnat tehdään jo lähipäivinä.

    – Huutoon on vastattu jo viime vuoden puolella, kun päätettiin näiden uusien työpaikkojen perustamisesta. Tätä seurataan nyt suurennuslasin kanssa, että riittääkö tämä mitoitus, Mattila sanoo.

    Mattila itse on toiminut johtajaylihoitajana uudessa sote-kuntayhtymässä vasta vuoden alusta. Hän kertoo kuitenkin olleensa kollegansa kautta tietoinen siitä, että lisämiehitystä Pohjois-Kymen sairaalassa tarvitaan.

    – Kun yhteispäivystys Pohjois-Kymen sairaalassa viime vuoden alussa päättyi, oletettiin, että päivystyspotilaiden määrä vähenee noin 20 prosentilla. Potilaiden määrä on vähentynyt kuitenkin vain noin 15 prosenttia, Mattila sanoo.

    Mattila käy keskiviikkona tapaamassa päivystyksen työntekijöitä ja keskustelemassa tilanteesta. Lisäksi hän on paikalla Kymsoten hallituksen kokouksessa perjantaina, jolloin asiasta syntynee myös keskustelua.

    Kaasuputkitoimitukset siivittivät Suomen suurimman vientisataman ennätykselliseen vuoteen

    Kaasuputkitoimitukset siivittivät Suomen suurimman vientisataman ennätykselliseen vuoteen


    Vuosi 2018 oli Hamina-Kotkan satamalle kaikkien aikojen vilkkain. Sataman kautta kulki 16,1 miljoonaa tonnia tavaraa. Edellinen ennätys vuodelta 2011 parani 127 000 tonnilla. Vienti kasvoi runsaat kolme prosenttia ja tuonti peräti 30 prosenttia....

    Vuosi 2018 oli Hamina-Kotkan satamalle kaikkien aikojen vilkkain. Sataman kautta kulki 16,1 miljoonaa tonnia tavaraa. Edellinen ennätys vuodelta 2011 parani 127 000 tonnilla.

    Vienti kasvoi runsaat kolme prosenttia ja tuonti peräti 30 prosenttia. Vientiluvuissa näkyvät varsinkin Nord Streamin kaasuputkitoimitusten vilkastuminen. Putkitoimitukset kuuluvat luokkaan "muu tavara", jonka vienti lisääntyi edellisvuodesta 297 prosenttia.

    Myös kappaletavaran ja kuivabulkin vienti kasvoivat. Sellun ja puutavaran vienti laskivat. Tuonnin veturina oli puolestaan raakapuu.

    Kaasuputkien lisäksi satamasta saatiin kuulla viime vuonna monia hyviä uutisia. Helmikuussa metsäyhtiö UPM kertoi suunnittelevansa Mussaloon suurta biojalostamoa. Kesällä Haminan sataman kautta alkoivat jättimäisten moduulien kuljetukset Kazakstanin öljykentille.

    Loppuvuoden iso uutinen oli Finnpulpin ja sataman välinen sopimus, jonka myötä jättimäisen Kuopioon suunnitellun sellutehtaan tuotteiden on tarkoitus kulkea maailmalle Mussalon sataman kautta.

    Toimitusjohtaja Kimmo Naskin mukaan myös alkanut vuosi näyttää erittäin lupaavalta sataman kannalta.

    KooKoon päävalmentajalle potkut

    KooKoon päävalmentajalle potkut


    SM-liigaseura Kouvolan KooKoo on vapauttanut päävalmentaja Tuomas Tuokkolan tehtävistään. – Joukkueen tuloskunnon romahtaminen pakotti meidät reagoimaan. Valmentajan vapauttaminen ei koskaan ole mieluisa ratkaisu, mutta emme nähneet muitakaan...

    SM-liigaseura Kouvolan KooKoo on vapauttanut päävalmentaja Tuomas Tuokkolan tehtävistään.

    – Joukkueen tuloskunnon romahtaminen pakotti meidät reagoimaan. Valmentajan vapauttaminen ei koskaan ole mieluisa ratkaisu, mutta emme nähneet muitakaan vaihtoehtoja, KooKoon toimitusjohtaja Sakari Välimaa kommentoi seuran tiedotteessa.

    Tuokkolan päävalmentajasopimus olisi päättynyt tähän kevääseen.

    Uudeksi päävalmentajaksi nousee apuvalmentajan paikalta Mikko Heiskanen.

    Ensi kauden valmentajaksi on julkisuudessa veikkailtu Jussi Ahokasta, joka voitti päävalmentajana alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden sunnuntaina. KooKoo ei ole vahvistanut nimitystä.

    Puolen miljoonan litran akvaario alkoi vuotaa Kotkassa — kymmenien kilojen painoisten kalojen kotiinpaluulle pitkä viive

    Puolen miljoonan litran akvaario alkoi vuotaa Kotkassa — kymmenien kilojen painoisten kalojen kotiinpaluulle pitkä viive


    Tästä on kyseAkvaariokeskus Maretarium on keskittynyt esittelemään Suomessa eläviä kaloja.Maretariumissa eri kalalajeja on noin 60 ja kalayksilöitä yhteensä noin 1700.Erillisiä akvaarioaltaita siellä on 22 ja vettä niissä on yhteensä 700...

    Tästä on kyseAkvaariokeskus Maretarium on keskittynyt esittelemään Suomessa eläviä kaloja.Maretariumissa eri kalalajeja on noin 60 ja kalayksilöitä yhteensä noin 1700.Erillisiä akvaarioaltaita siellä on 22 ja vettä niissä on yhteensä 700 000 litraa.

    Kotkan matkustajasataman vieressä sijaitsevan akvaariotalo Maretariumin valtava Itämeri-allas ammottaa tyhjänä.

    Yleensä tätä akvaariotalon suurinta allasta ihailevat isot katsojajoukot, jotka haluavat nähdä suomalaisia taimenia, kuhia, sampia tai ahvenia.

    Nyt kaikki on muuttunut, sillä jouluaaton aattona altaan täyttövaiheessa havaittu vuoto yllätti koko henkilökunnan ja heitti kapulan hyvin edenneiden remontointitöiden rattaisiin.

    Marraskuusta asti suljettuna ollut Maretarium oli tarkoitus avata uudelleen tämän vuoden alussa, mutta vuodon vuoksi avaaminen lykkääntyy edelleen ainakin kahdella viikolla.

    Itämeri-altaan kattona on taivas.Kari Saastamoinen / Yle

    – Vuotanut vesi ei ehtinyt aiheuttaa vahinkoa, mutta se teetti paljon töitä. Meillä meni jouluaatto ja joulupäivä altaan vahtimiseen ja vuotojen kuivaamiseen, kertoo Maretariumin toimitusjohtaja Sari Saukkonen.

    Vuodon lähteen paikallistaminen osoittautui hankalaksi. Hätiin ehdittiin kutsua apujoukkoja Isosta-Britanniasta saakka samalta yritykseltä, joka teki altaan remontin.

    – Emme tienneet, johtuiko vuoto lasikuituvuorauksesta vai altaan ikkunoiden silikonisaumoista. Kun työmiehet Aquarium Technology Limitedilta tulivat ja pääsivät tarkastelemaan allasta, ilmeni, että ongelma oli juurikin silikonisaumoissa, Saukkonen sanoo.

    Vuoto-ongelma havaittiin altaan täyttövaiheessa.Kari Saastamoinen / YleKalat varastoaltaissa

    Sylinterimäinen Itämeri-allas on Maretariumin yli 20 akvaarioaltaasta suurin. Sen vesitilavuus on puoli miljoonaa litraa ja veden syvyys seitsemän metriä.

    Altaan 120 asukkia oli jo ehditty siirtää remontin ajaksi karanteeni- ja varastoaltaisiin. Maretariumin henkilökuntaa siirtotöissä auttoivat alan opiskelijat. Lisäksi tarvittiin sukeltajia, jotta kalat saatiin siirrettyä turvallisesti altaasta toiseen.

    – Kalojen hyvinvointi on etusijalla, joten nopeus siirtämisessä on tärkeintä, kertoo Maretariumin johtaja Sari Saukkonen.

    Itämeri-altaassa asuu muun muassa taimenia, ahvenia ja kuhia. Suurin osa kaloista kuitenkin on sampia, jotka painavat parikymmentä kiloa.

    Maretariumin toimitusjohtaja Sari Saukkonen kertoo ommelleensa niille kantokassin, jolla kalat nostettiin altaasta nosturin avulla.

    – Markkinoilta ei löytynyt mistään niin suurta kassia, naurahtaa Saukkonen.

    Itämeri-altaan kaloille ei koitunut uhkaa, sillä ne eivät olleet altaassa vuodon aikana.Kari Saastamoinen / YleEi ensimmäinen kerta

    Vastaavia ongelmia Itämeri-altaan kanssa oli Maretariumin rakentamisvaiheessa keväällä 2002. Vuodon paikka saatiin kuitenkin paikallistettua ja korjattua avajaisiin mennessä.

    Samaisessa altaassa oli vuoto myös vuotta myöhemmin, jolloin Maretarium oli suljettuna silikonisaumojen uusimisen takia kuukauden ajan.

    Nyt silikonisaumat on saatu jälleen uusittua. Niiden on vielä annettava kuivua seuraavat pari viikkoa, minkä jälkeen allas on vielä täytettävä. Työn onnistuminen selviää vasta silloin.

    – Itämeri-allas on jo 17 vuotta vanha ja materiaali kuluu. Mutta kyllä me nyt tavoittelemme sitä, että kun on remontti tehty niin sillä pärjätään seuraavat 15 vuotta, toimitusjohtaja Sari Saukkonen toteaa.

    Uuden aikataulun mukaisesti Maretarium aukeaisi aikaisintaan kolme viikkoa aikataulusta jäljessä.

    – Jos pysytään tässä aikataulussa, tästä ei koidu suurempaa haittaa asiakkaille. Tässä vaiheessa tärkeintä on, että saamme tulevaisuudelle hyvän altaan, ja että kaikki on valmista, kun ovet avataan yleisölle, Saukkonen sanoo.

    Akvaariotalo Maretarium avautuu uuden arvion mukaan tammikuun loppupuolella.Kari Saastamoinen / Yle
    Väsyneet hoitajat kertovat arjestaan sairaalassa, jossa heitä on liian vähän:

    Väsyneet hoitajat kertovat arjestaan sairaalassa, jossa heitä on liian vähän: "Joudumme tinkimään potilaiden hygieniasta ja ravitsemuksesta"


    Tästä on kyseHoitajat kertovat olevansa huolissaan potilas- ja työturvallisuudesta Pohjois-Kymen sairaalan päivystyksessä, koska henkilökuntaa on liian vähän, ylitöitä tehdään paljon ja henkilöstö on uupumuksen partaalla.Asiasta on tehty...

    Tästä on kyseHoitajat kertovat olevansa huolissaan potilas- ja työturvallisuudesta Pohjois-Kymen sairaalan päivystyksessä, koska henkilökuntaa on liian vähän, ylitöitä tehdään paljon ja henkilöstö on uupumuksen partaalla.Asiasta on tehty kantelu aluehallintovirastoon.Päivystyksessä on ruuhkaa, koska osa potilaista jonottaa siellä vuodeosastopaikkaa. He tarvitsevat enemmän hoitajien aikaa kuin tavallinen päivystyspotilas.

    Maanantai-aamuna Pohjois-Kymen sairaalan päivystyksessä Kouvolassa oli jonoa jo heti aamusta. Hoitoa odotti nelisenkymmentä potilasta.

    Päivystyksessä työskentelevän hoitajan Paula Werningin mukaan tilanne oli toissa yönä pahoin kuormittunut. Lähiesimies jouduttiin soittamaan töihin, koska muutoin lisävoimaa ei saatu.

    Hoitohenkilöstön uupuminen ja huoli potilasturvallisuudesta huolestuttaa sairaanhoitajia Pohjois-Kymen sairaalassa Kouvolassa.

    – Hoitajat työskentelevät äärirajoilla. Sijaisia on vaikea saada, koska heitä ei ole. Työvuorot laaditaan jo valmiiksi vajaina, Werning sanoo.

    Henkilökuntaa liian vähän

    Pohjois-Kymen sairaalan päivystyksessä on töissä 49 hoitajaa. He ovat kritisoineet työolojaan yhteisessä kannanotossaan sunnuntaina.

    Lisäksi Paula Werningon luottamusmiehenä tehnyt kantelun Etelä-Suomen aluehallintovirastoon. Werning on ammattiliitto Tehyn luottamusmies ja SDP:n Kouvolan kaupunginvaltuutettu.

    Kantelun mukaan henkilökuntaa on aivan liian vähän, ylitöitä tehdään paljon ja henkilöstö on uupumuksen partaalla. Se on Werningin mukaan jo riski työ- ja potilasturvallisuudelle.

    – Valitettavasti kuormittavuus näkyy siinä, että potilaan saapumisesta päivystykseen voi mennä tunti tai puolitoista ennen kuin hoitaja ehtii ottaa hänet vastaan. Lisäksi menee liian pitkään, ennen kuin hoitaja ehtii toteuttaa lääkärien potilaille antamia hoito- ja lääkemääräyksiä, Werning sanoo.

    Hoitajat kertovat kannanotossaan,että Werning on pitänyt esimiehet ajan tasalla päivystyksen tilanteesta, eikä kantelun aluehallintovirastoon pitäisi olla yllätys.

    Sairaala muutoksessa

    Pohjois-Kymen sairaalassa on ollut paljon muutoksia viime vuonna.

    Erikoissairaanhoidon päivystys loppui Pohjois-Kymen sairaalassa reilu vuosi sitten. Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon päivystysjärjestelmää uudistettiin siten, että Kymenlaaksossa leikkaukset keskitettiin tehtäväksi keskussairaalassa Kotkassa.

    Pohjois-Kymen sairaalan tehtävä muuttui kuntouttavaksi sairaalaksi, jonne jäi yleislääkäritasoinen päivystys.

    Samalla päivystyksessä Kouvolassa työskentelevien hoitajien määrää vähennettiin.

    Lisäksi sairaalan toiminta siirtyi vuoden 2018 alusta Kouvolan kaupungilta Kymenlaakson sairaanhoitopiiri Carealle. Sairaanhoitopiiri muuttui vuoden alusta sote-kuntayhtymä Kymsoteksi, joka huolehtii koko maakunnan sosiaali- ja terveyspalveluista, myös kuntien kontolle aiemmin kuuluneista palveluista.

    Pohjois-Kymen sairaala sijaitsee Kuusankoskella.Pyry Sarkiola / YlePäivystyksessä jonotetaan vuodeosastoille

    Kymsoten päivystyksen ylilääkäri Kimmo Salmio tunnistaa hoitajien huolen.

    – En yhtään ihmettele, että olemme tässä tilanteessa. Tässä on monta asiaa, jotka yhdistyvät. Heti viime vuoden alussa tuli selville, että hoitohenkilökunnan resurssit ovat vähäiset siihen nähden, miten paljon potilaita oli.

    Tammi-helmikuussa ruuhkaa aiheuttivat influenssaa potevien ihmisten määrä. Kesällä puolestaan kahden vuodeosaston sulkeminen kertaantui päivystyksessä. Osastot pidettiin suljettuna, koska lääkäreistä oli pulaa.

    – Aika ajoin päivystykseen on valitettavasti muodostunut ylimääräinen vuodeosasto, kun potilaat odottavat vuodeosastopaikalle pääsyä. Nämä potilaat vievät hoitajilta enemmän resurssia kuin tavallinen päivystyspotilas, Salmio sanoo.

    Hoitajat sanovat joutuvansa tinkimään jopa muun muassa lääkkeiden tehon seurannasta, puhumattakaan kaikesta muusta.

    – Meillä ei ole aikaa huolehtia esimerkiksi hygieniasta, kuten hampaiden pesusta tai ravitsemuksesta siten kuin kuuluisi. Kiireen keskellä emme pysty tekemään meidän työtä niin hyvin kuin pitäisi, Werning sanoo.

    Korjausliikkeitä

    Salmion mukaan Pohjois-Kymen sairaalaan haetaan parhaillaan neljää uutta sairaanhoitajaa. Hakijoita on jo haastateltukin. Lisäksi vakituista henkilökuntaa paikkaavan varahenkilöstön riveihin tulee lisävakansseja.

    Hoitajien määrää pitäisi pohtia niin Pohjois-Kymen sairaalassa kuin keskussairaalassakin, sillä Salmion mukaan myös päivystyksessä Kotkassa on ollut vastaavaa kuormittumista.

    Kymenlaaksossa henkilökuntaa ei kuitenkaan ole saatavilla sormia napsauttamalla.

    – Meidän on ollut vaikeaa saada ammattitaitoista hoitohenkilökuntaa paikalle. Samoin lääkärit ja sosiaalityöntekijät ovat kortilla tässä maakunnassa, Salmio sanoo.

    Salmion mukaan nykyinen tilanne ja kantelu ovat kolaus pyrkimyksille houkutella uusia työntekijöitä.

    – Meidän pitää pystyä ratkaisemaan asiat maakunnassa itse, ja hoitamaan systeemi kuntoon niin, että meidän on hyvä täällä tehdä töitä ja meille halutaan tulla töihin. Tämä ei ole edesauttamassa sellaista toimintaa, Salmio sanoo.

    Salmio pitää tärkeänä myös sitä, että vuodeosastoja ei enää suljeta.

    – Olen skeptinen sen suhteen, että voidaanko tästä maakunnasta enää vähentää vuodeosastopaikkoja miettimättä tarkemmin. Pitää ratkaista se, etteivät vuodeosastolle pääsyä odottavat potilaat odottaisi päivystyksessä kovin pitkään. Meidän resurssi ei tällä hetkellä siedä sitä, Salmio sanoo.

    Karmaiseva näky odotti aamulla pihattonavetassa – useita lampaita löytyi raadeltuina Virolahdella

    Karmaiseva näky odotti aamulla pihattonavetassa – useita lampaita löytyi raadeltuina Virolahdella


    Useita lampaita on löytynyt raadeltuina Virolahden Länsikylässä. Ilves oli tunkeutunut torstain ja perjantain välisenä yönä pihattonavettaan, jossa majaili kymmenkunta lammasta. Kaksi lammasta oli raadeltu kuolleiksi, ja kaksi lampaista oli...

    Useita lampaita on löytynyt raadeltuina Virolahden Länsikylässä. Ilves oli tunkeutunut torstain ja perjantain välisenä yönä pihattonavettaan, jossa majaili kymmenkunta lammasta.

    Kaksi lammasta oli raadeltu kuolleiksi, ja kaksi lampaista oli henkihieverissä.

    – Tapetuista lampaista oli veret juotu ja latkittu parempaan talteen. Yhden peräpäätä oli syöty. Lisäksi niissä oli raatelujälkiä: kynnen- ja hampaanjälkiä, kertoo paikan päällä käynyt haminalainen petoyhdyshenkilö Seppo Kallio.

    Paikalla on käynyt muitakin petoyhdyshenkilöitä tutkimassa tilannetta. Pihaton lähistöltä on löytynyt ilveksen jälkiä.

    Ilves oli päässyt lampaiden luokse rautakehikkoisen seinän läpi tai hyppäämällä sen yli.Seppo Kallio

    Pihaton oviaukossa oli pressu, jonka kautta lampaat pääsivät kulkemaan ulos.

    – Ilves oli hyökännyt sisään pressuoven helman kautta. Sisällä oli rautaseinä, jossa oli sen kokoisia reikiä, joista ilves oli päässyt joko seinästä läpi tai hyppäämään seinän yli, kertoo Seppo Kallio.

    "Röyhkeys on lisääntynyt"

    Petoyhdyshenkilö Seppo Kallio ei muista, että ilvekset olisivat lähialueilla aiemmin tunkeutuneet sisätiloihin ja tappaneet eläimiä.

    – Voi olla, että niitä on tapahtunut, mutta minulle tämä on ensimmäinen kerta. Tämä kertoo ainakin siitä, että ilvesten röyhkeys on lisääntynyt. Voi myös olla, että ruokaa ei ole saatu metsästä, niin sitten tullaan helpomman ruuan perässä.

    – Tällaisilla pedoilla tilanne voi karata käsistä. Kun tapettavaa on paljon, niin ne voivat tappaa ruokaa valmiiksi varastoon.

    Toinen pahoin raadelluista lampaista on jouduttu lopettamaan. Myös toiselle saattaa tulla lopettamistuomio tänään.

    Muut lampaat on nyt siirretty kokonaan sisätiloihin.

    Suomessa elää Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan hieman vajaat 2 000 aikuista ilvestä. Kaakkois-Suomen ilveskannaksi on noin 145–155 yli vuoden vanhaa yksilöä.

    Suomen riistakeskus on myöntänyt kuluvalle metsästyskaudelle noin 200 ilveksen pyyntilupaa. Niistä 19 on osoitettu Kaakkois-Suomeen. Metsästysaika alkoi joulukuun alussa ja päättyy helmikuun lopussa. Poronhoitoalueella metsästysaika alkoi jo lokakuussa.

    Kaupoissa menossa näpistelybuumi – varkaat kantavat tavaraa ulos foliokasseissa

    Kaupoissa menossa näpistelybuumi – varkaat kantavat tavaraa ulos foliokasseissa


    Tästä on kyseNäpistykset aiheuttavat kaupoille vuodessa 450 miljoonan euron kustannukset.Poliisille tulee vuodessa 60 000 näpistysilmoitusta.Kovinta näpistyssesonkia on joulukaupan aika ja tammikuun alennusmyynnit.Joulukaupan ja tammikuun...

    Tästä on kyseNäpistykset aiheuttavat kaupoille vuodessa 450 miljoonan euron kustannukset.Poliisille tulee vuodessa 60 000 näpistysilmoitusta.Kovinta näpistyssesonkia on joulukaupan aika ja tammikuun alennusmyynnit.

    Joulukaupan ja tammikuun alennusmyyntien aikaan kaupat kuhisevat ihmisiä. Väenpaljous houkuttelee liikkeelle myös kekseliäät myymälävarkaat.

    – Joulukaupan ja tammikuun alennusmyyntien aikana tapahtuu enemmän näpistystapauksia kuin tavallisesti, kertoo kymenlaaksolaisen turvallisuuspalvelun Combat Security Servicesin toimitusjohtaja Tomi Hiltunen.

    Suomessa kaupoille aiheutuu näpistelyistä vuodessa arviolta 450 miljoonan euron kustannukset. Lisäksi näpistelyjen varautumiseen kaupat käyttävät yhteensä jopa 100 miljoonaa euroa.

    Tomi Hiltunen kertoo, että myymälävarkaat ovat liikkeellä erityisesti ennen joulua, mutta ammattivarkaalle käy periaatteessa mikä vuodenaika tahansa.

    – Ammattivarkaat eivät tarvitse avukseen väkijoukkoa.

    Hiltunen uskoo, ettei alennusmyyntiajan kasvaneiden näpistelyjen taustalla ole järjestelmällistä rikollistoimintaa.

    Piilopihtejä, folioita ja putkikasseja

    Combat Security Servicesin Tapio Lanki kertoo, että yleisin näpistyskeino on poistaa tuotteesta varashälytin myymälässä.

    – Varkaalla on liikkeeseen mennessä mukanaan pihdit, jolla hälytin poistetaan tuotteesta. Pihdit voivat olla jo valmiina liikkeessä ennen paikalle saapumista, kertoo Lanki.

    Hänen mukaansa tällaisissa tapauksissa näpistys huomataan vasta viikkosiivouksien yhteydessä, kun irti otetut hälyttimet paljastuvat tavarahyllyjen alta.

    Kymen Vartiointipalvelun Kotkan vastaavahoitaja Pasi Aho kertoo, että myymälänäpistyksissä varkaat harhauttavat ovilla olevia hälytysjärjestelmiä laukulla, jonka sisäpinta on folioitu. Ahon mukaan kyseessä on hyvin vanha konsti.

    – Siten kaupasta voi viedä isoja määriä kerralla.

    Foliolaukkuvarkaudet ovat Ahon mukaan ammattinäpistelijöiden keino.

    – Näpistelijä tietää, mitä liikkeestä haetaan ja varastetulle tuotteelle on jo ostaja tiedossa.

    Aho kertoo, että myös putkikassien kanssa liikkeissä pyöriviin asiakkaisiin kiinnitetään erityistä huomioita.

    Pelkkä epäilyttävä käytös ei riitä vartijan oikeudeksi tarkastaa asiakkaan laukkua. Suorittaakseen kiinnioton vartijalla tulee olla näköhavainto, että jotain on mennyt kassan ohitse maksamatta. Samassa yhteydessä vartijalla on oikeus tehdä kiinniotetulle turvallisuustarkastus.

    Aho kertoo, että foliokassivarkaita jää esimerkiksi Kotkan alueella kiinni kuukausittain.

    Usea näpistystapaus jää ilmoittamatta

    Suomessa poliisin tietoon tulee vuodessa noin 60 000 näpistystapausta. Tilastokeskuksen viime vuonna julkaiseman tilaston mukaan luku on pienentynyt.

    Turvallisuusasiantuntija Ilkka Nieminen kertoo, että näpistystapausten määrän tilastokehitys ei kerro koko totuutta. Hänen mukaansa usea näpistystapaus jää kaupalta ilmoittamatta poliisille. Hän pitää syynä poliisin resurssien puutetta.

    Nieminen kertoo, että ilmoitustilanteessa kaupan henkilökunta sitoutuu pitkäksi aikaa valvomaan kiinni jäänyttä henkilöä, koska poliisilta kestää kauan saapua paikalle. Tämä syö kauppiaiden ja myyjien aikaa muulta työltä.

    Suomen johtava lankavalmistaja keksi keinon ratsastaa muumeilla Japaniin – käärii lankakerät muumivyötteisiin

    Suomen johtava lankavalmistaja keksi keinon ratsastaa muumeilla Japaniin – käärii lankakerät muumivyötteisiin


    Tästä on kyseSuomalainen lankavalmistaja Novita haluaa lisätä tuotteidensa vientiä ulkomaille.Lankavalmistaja on tuonut myyntiin Muumi-brändillä myytävät villalangat, joiden se uskoo avaavan ovet etenkin Japanissa.Novita solmi viime vuonna...

    Tästä on kyseSuomalainen lankavalmistaja Novita haluaa lisätä tuotteidensa vientiä ulkomaille.Lankavalmistaja on tuonut myyntiin Muumi-brändillä myytävät villalangat, joiden se uskoo avaavan ovet etenkin Japanissa.Novita solmi viime vuonna sopimuksen lankojensa myynnistä Isossa-Britanniassa.

    Käsityölankoja valmistava Novita tavoittelee jalansijaa Aasian markkinoilla.

    Keihäänkärjekseen lankavalmistaja lanseeraa uudet Muumi-langat. Suosittujen satuhahmojen uskotaan vauhdittavan kansainvälistä vientiä.

    – Erityisesti Japanista on tullut meille alustavia tiedusteluja. Ajattelimme, että nyt on oikea hetki ja tuote lähteä tavoittelemaan uusia kuluttajia, toimitusjohtaja Daniela Yrjö-Koskinen sanoo.

    Muumien suosio Japanissa on vahva. Muumeista tuli 90-luvulla maailmanlaajuisesti iso bisnes juuri Japanissa piirretyn tv-sarjan myötä. Maaliskuussa Tokion lähelle on valmistumassa Muumi-teemapuisto.

    Ensimmäiset Muumi-villalangat

    Novita on sopinut lankojen valmistamisesta muumituotteita ja -tekijänoikeuksia hallinnoivan Moomin Characters -yhtiön kanssa. Yhtiö myy muumin käyttöoikeuksia ja saa vastineeksi osan muumituotteiden tuotosta.

    Yhtiön mukaan Novitan langat ovat ensimmäiset Muumi-villalangat markkinoilla. Muumivyötteen saa kolme erilaista lankaa.

    Lankojen lisäksi Novita julkaisee neuleohjekirjat, joihin on viime vuoden ajan suunniteltu uusia Muumi-aiheisia neulemalleja.

    Viime vuonna 90 vuotta täyttänyt Novita on valmistanut Muumi-aiheisia lankoja ennenkin.

    – Juhlavuonna kävimme vanhoja arkistojamme läpi, ja löysimme vanhoja Muumimamman vauvalanka -vyötteitä. Novita valmisti lankaa 1970-luvulla. Ajatus uusista langoista lähti siitä, Yrjö-Koskinen sanoo.

    Askeleita kansainvälisille markkinoille

    Suomi on Novitan vahva päämarkkina-alue, mutta se pyrkii kasvattamaan vientiä ulkomaille.

    Viime vuonna yhtiön lankoja alettiin myydä Isossa-Britanniassa brittiläisen John Lewis -ketjun tavarataloissa ja verkkokaupassa.

    Lankayhtiö piti sopimusta tärkeänä askeleena kansainvälistymisessään. Vastaanotto on ollut hyvä ja myynti on lähtenyt yhtiön mukaan vilkkaasti käyntiin. Vain brexitin aiheuttama epävarmuus hermostuttaa brittien kanssa kauppaa käyviä yrityksiä.

    Novita vie lankoja myös Ruotsiin, Norjaan ja Viroon. Lisäksi isojen kansainvälisten verkkokauppojen kautta Novita tavoittaa myös yhdysvaltalaisia ja eurooppalaisia kuluttajia.

    – Panostamme vientiin. Tavoitteemme on kolminkertaistaa se seuraavien kolmen vuoden aikana. Vientimme on ollut vielä hirveän pientä, noin miljoonan euron luokkaa, Yrjö-Koskinen sanoo.

    Novitan koko liikevaihto on ollut noin 23 miljoonaa euroa. Suomessa Novitan markkinaosuus on yli 90 prosenttia.

    Yhtiöllä ei vielä ole sopimuksia lankojen jälleenmyynnistä Aasiassa. Tämän vuoden aikana Novita etsii Aasiasta sopivaa yhteistyökumppania.

    Novitan tehdas sijaitsee Korialla, Kouvolassa.Pyry Sarkiola / YleVirkattuja muumihahmoja

    Novita luottaa siihen, että neulomisen suosio jatkuu, ja on vahvaa myös ulkomailla.

    Yhtiön omassa nettiyhteisössä on yli 100 000 rekisteröitynyttä jäsentä ja nuoret opettelevat neulomistaitoja Youtube-videoista.

    – Neulebuumi on jatkunut jo pitkään. En usko, että se on ohimenevä trendi. Ihmiset arvostavat itsetehtyä ja luonnon raaka-aineita. Näiden arvojen tueksi neulominen sopii erinomaisesti. Toivottavasti nämä arvot pysyvät pitkään, Yrjö-Koskinen sanoo.

    Yhtiötä avittaa myös pohjoismaisen muotoilun trendikkyys ulkomailla.

    Lisäksi Japanissa on omat villityksensä. Yrjö-Koskisen mukaan maassa virkataan amigurumeja, jotka ovat pieniä virkattuja tai neulottuja pehmohahmoja.

    – Toivottavasti tulevaisuudessa langoistamme virkataan pieniä muumihahmoja, Yrjö-Koskinen sanoo.

    Novitan langat valmistetaan pääosin Kouvolassa sijaitsevassa kehräämössä. Yhtiö työllistää Kouvolassa 50 ihmistä.

    Pyry Sarkiola / Yle
    Itärajalle ei tule villisika-aitaa – aita ei välttämättä estäisi afrikkalaisen sikaruton leviämistä

    Itärajalle ei tule villisika-aitaa – aita ei välttämättä estäisi afrikkalaisen sikaruton leviämistä


    Tästä on kyseMaa- ja metsätalousministeriö tilasi selvityksen villisika-aidan rakentamisesta itärajalle.Selvityksen perusteella aita ei välttämättä estä afrikkalaisen sikaruton leviämistä Suomeen.Tautia pyritään torjumaan muilla...

    Tästä on kyseMaa- ja metsätalousministeriö tilasi selvityksen villisika-aidan rakentamisesta itärajalle.Selvityksen perusteella aita ei välttämättä estä afrikkalaisen sikaruton leviämistä Suomeen.Tautia pyritään torjumaan muilla keinoilla.Afrikkalainen sikarutto on tappava verenvuotokuumetauti, joka leviää helposti siasta toiseen

    Suomen ja Venäjän väliselle rajalle ei rakenneta villisika-aitaa.

    Maa- ja metsätalousministeriön tilaaman selvityksen mukaan itärajalle rakennettava aita ei pystyisi estäämän villisian ja sitä kautta afrikkalaisen sikaruton (ASF) leviämistä Suomeen.

    Selvityksen perusteella aitaa on erittäin vaikea saada täysin tiiviiksi, joten sen merkitys afrikkalaisen sikaruton leviämisriskin pienentäjänä on kyseenalainen.

    Takeita ei ole myöskään siitä, että aita pidättelisi vahvaa villisikaa.

    Selvitettävä aita oli sinkittyä panssariverkkoa. Maan päällä sen korkeus olisi ollut kaksi metriä. Maahan aitaa olisi upotettu 30 sentin syvyyteen.

    Haitallisia vaikutuksia eläimistöön molemmin puolin rajaa

    Rajalla sijaitseva aita vaikuttaisi haitallisesti Suomen sekä myös koko Fennoskandian ja läntisen Euraasian eläimistöön.

    Vaikutuksia tulisi etenkin lajeille, jotka ovat levinneet raja-alueiden molemmille puolille. Näitä ovat muun muassa suurpedot ja hirvieläimet.

    – Keskustelua aidan rakentamisesta itärajalle ei ole enää tarvetta jatkaa, maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio toteaa.

    Kustannusarvio yli 10 miljoonaa euroa

    Villisika-aidan rakentaminen ei olisi halpaa puuhaa.

    Vähimmäisvaatimukset täyttävä aita paikalleen asennettuna maksaisi arviolta 30 000 – 32 000 euroa kilometriltä.

    Aitaa pitäisi rakentaa arviolta 500 kilometrin matkalle Virolahdelta Kuhmoon, joten kustannus olisi arviolta 15 miljoonasta 16 miljoonaan euroa.

    Kustannusarviossa ei ole mukana raivauskustannuksia, ylläpitoa eikä maanvuokraa tai mahdollisia pakkolunastuksia.

    Maa- ja metsätalousministeriö pyysi syksyllä 2018 Luonnonvarakeskusta selvittämään kaavaillun villisika-aidan ekologisia vaikutuksia. Lisäksi Elintarviketurvallisuusvirasto Evira arvioi selvityksessä, kuinka tehokkaasti aidalla voidaan torjua afrikkalaisen leviämistä Suomeen.

    Tautia torjutaan muilla keinoilla

    Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallion mukaan afrikkalaisen sikaruton leviämisriskiä voidaan pienentää tutkimalla sairaat ja kuolleet eläimet nopeasti.

    – Myös metsästyksellä voidaan vaikuttaa taudin ehkäisemiseen, Husu-Kallio sanoo tiedotteessa.

    Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomessa oli tammikuussa 2018 noin 3155 villisikaa. Seuraava kanta-arvio julkistetaan helmikuussa.

    Afrikkalaisen sikaruton leviämistä ehkäistään myös rajanylityspaikoilla.

    Vaalimaan rajanylityspaikalla aloitti viime kesänä työskentelynsä Suomen ensimmäinen elintarvikkeita etsivä tullikoira Aino.

    Koira etsii matkustajien tuomia luvattomia eläinperäisiä elintarvikkeita, joiden mukana muun muassa afrikkalainen sikarutto voi levitä Suomeen.

    Tulli aloittaa tänä vuonna toisen ruokakoiran kouluttamisen. Se aloittaa työskentelyn Helsinki–Vantaan lentoasemalla näillä näkymin kesällä 2020.

    Rajanylityspaikoille tulee tänä vuonna muun muassa afrikkalaisesta sikarutosta kertovia infotauluja sekä niin sanottuja katumusroskiksia.

    Pienessä kylässä on talo, jossa asuu puhuva korppi ja 20 muuta lintua – katso videolta, kuinka korppi juttelee suosikkimiehelleen

    Pienessä kylässä on talo, jossa asuu puhuva korppi ja 20 muuta lintua – katso videolta, kuinka korppi juttelee suosikkimiehelleen


    – Moi, Arto Hokkanen huudahtaa ja pujahtaa sisään lintuhäkkiin. – Moi, raakkuu oksalla istuva korppi. Kostiina-korppi muutti Pyhtään lintuhoitolaan 2000–luvun alussa. Riihimäkeläismies kertoi löytäneensä orvon ja nälkiintyneen...

    – Moi, Arto Hokkanen huudahtaa ja pujahtaa sisään lintuhäkkiin.

    – Moi, raakkuu oksalla istuva korppi.

    Kostiina-korppi muutti Pyhtään lintuhoitolaan 2000–luvun alussa. Riihimäkeläismies kertoi löytäneensä orvon ja nälkiintyneen korpinpoikasen metsästä ja kasvattaneensa sen kotonaan. Yksityishenkilöt eivät Suomessa kuitenkaan saa pitää villieläimiä kotonaan, ja eläinlääkärin määräyksestä nuori korppi siirrettiin lintuhoitolaan. Kesyyntynyt lintu ei olisi selvinnyt luonnossa.

    – Isot linnut, kuten joutsenet ja kurjet ovat hankalimpia, ne tahtovat leimautua ihmiseen. Se ei ole mikään mukava juttu, mieluumminhan ne päästäisi tuonne maailmalle, hoitaja Arto Hokkanen sanoo.

    Korppi oppi puhumaan matkimalla hoitajiensa puhetta. Linnun ensimmäisiä sanoja oli Maikku, Hokkasten tyttären Marjaanan lempinimi. Marjaana oli tuohon aikaan työharjoittelussa lintuhoitolassa, ja korppi kuuli usein Arton kutsuvan tytärtään. Sanavarastoon kuuluu pari tervehdystä, moi ja huomenta. Hiljattain se on alkanut raakkua myös Arton ja tämän Hannele-vaimon nimiä.

    Hokkasen mukaan Kostiinan ääntely poikkeaa luonnonvaraisen korpin ääntelystä. Se ei osaa yhdistää sanoja niiden tarkoitukseen, vaan toistaa sattumanvaraisesti oppimiaan sanoja.

    – Se varmaan nauttii siitä, kun se oppii uutta. Varislinnut ovat oppivaisia, Hannele Hokkanen toteaa.

    Kostiina-korppi syö mielellään esimerkiksi porsaansydäntä, raejuustoa ja viiriäisenmunia.Juulia Tillaeus / Yle

    – Korppi on hyvin älykäs lintu. Vaikka hoitolassa asuva korppi on kesy, se on kuitenkin suhteellisen arka. Jos tulee jotain äkkinäisiä muutoksia, se on hyvin levoton. Tietyissä tilanteissa se on minua kohtaan hyvin luottavainen. Se on ottanut minut vähän puolisokseen, sitä saa aina vähän silitellä ja kyllä pyrstö vipattaa, Arto Hokkanen kertoo.

    Hokkanen painottaa sitä, että luonnonvaraisia lintuja ei tulisi tarkoituksella kesyttää.

    – Jos löytää luonnonvaraisen linnunpoikasen, se pitäisi tuoda mahdollisimman pian hoitolaan ensiavun jälkeen. Muuten siihen kiinnytään, eikä siitä haluta luopua.

    Kostiina on yksi Pyhtään lintuhoitolan paristakymmenestä vakituisesta asukkaasta, joita ei voida palauttaa luontoon esimerkiksi juuri kesyyden tai lentokyvyttömyyden vuoksi.

    – Ne ovat jääneet ihmisten nähtäviksi. Vanhemmat ovat tuoneet lapsiaan katsomaan lintuja hoitolaan, jotta he oppisivat niistä. Hoitolassa on käynyt myös koululaisryhmiä. Ihmiset ovat tykänneet.

    Lehtopöllöt kuuluvat hoitolan pitkäaikaisasukkaisiin.Juulia Tillaeus / Yle

    Hoitolassa asuu Kostiinan lisäksi vakituisesti esimerkiksi huuhkaja, merikotka, lehto- ja viirupöllöjä, kurkia, joutsenia ja valkoposkihanhia.

    Yksi hoitolan vakituisista asukkaista on 3,5 vuotias Piippa-kurki, joka tuli hoitolaan poikasena Juurikorvesta.

    – Se oli kävellyt talon pihaan ja jahdannut siellä metsän keskellä saksanpaimenkoiraa. Sieltä soitettiin meille, ja käytimme kurjen eläinlääkärissä. Se oli vähän sairas, ja jouduimme antamaan sille antibiootteja aamuin illoin kalan sisällä, ja se ikävä kyllä leimaantui meihin.

    Piippa-kurki pitää helisevästä avaimenperästä.Juulia Tillaeus / Yle

    Uusia pitkäaikaisasukkaita hoitolaan ei Hokkasen mukaan ole tulossa. Vaikka niitä lintuhoitolassa asustaakin, toiminnan pääasiallinen tarkoitus on auttaa loukkaantuneita lintuja ja orpoja poikasia kasvamaan isoiksi, ja vapauttaa ne takaisin luontoon.

    – On mitä mainioin tunne, kun lintuja päästään vapauttamaan, Arto Hokkanen sanoo.

    Työpäivä lintuhoitolassa alkaa aamulla ruokien valmistamisella ja siivouksella.

    – Tarhoihin on kärrättävä hiekkaa ja raahattava purusäkkejä, ja tarhat täytyy pitää puhtaina. Ei työ ole pelkkää lintujenhoitoa, vaan ihan fyysistä työtä.

    Välillä Hokkaset käyvät myös hakemassa lintuja hoitoon. Toiveena on, että ihmiset toisivat linnut hoitolaan itse kykynsä mukaan.

    Vesilinnut saavat syödäkseen kasviksia.Juulia Tillaeus / Yle

    Pyhtään lintuhoitolan tulevaisuus oli syksyn ajan vaakalaudalla, kun hoitolan hallinnosta vastannut Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri päätti luopua tehtävästä. Päätöksen taustalla oli, että hoitolan asioiden pyörittäminen oli luonnonsuojelupiirin mielestä vienyt liikaa aikaa varsinaiselta luonnonsuojelutyöltä.

    Lisäksi ympäristöministeriö muutti rahoitustaan. Aiemmin valtio on tukenut yhteensä 200 000 eurolla kahta eläinhoitolaa, Pyhtään lintuhoitolaa ja Korkeasaaren villieläinsairaalaa. Pyhtään lintuhoitola on tähän saakka toiminut kokonaan ympäristöministeriön rahoituksella ja saanut potista valtaosan, 175 000 euroa.

    Valoa tunnelin päähän saatiin vuodenvaihteessa, kun Hokkaset, teollisuusneuvos Reino Uusitalo ja yksityishenkilö perustivat Pyhtään lintuhoitola ry -nimeä kantavan kannatusyhdistyksen. Tarkoituksena on hakea ympäristöministeriön rahoitusta ja hankkia rahankeräyslupa, jotta hoitola voisi ottaa lahjoituksia vastaan. Rahoituksen selviämiseen saakka lintuhoitolan rakennuksen omistava Uusitalo maksaa kiinteistön kustannukset, kuten veden ja sähkön.

    Pyhtään lintuhoitola perustettiin vuonna 1998, koska rannikolla tarvittiin paikka vesilintujen hoitamiseen. Tarkoituksena oli myös varautua merellä tapahtuviin öljykatastrofeihin, jotta sellaisen sattuessa sotkeutuneet linnut pystyttäisiin puhdistamaan ja hoitamaan. Ennen Pyhtään lintuhoitolan perustamista lintuja hoidettiin Etelä-Suomessa ainoastaan Heinolan lintutarhassa. Nykyisin niitä hoidetaan myös Korkeasaaren villieläinsairaalassa.

    – Toiminnan jatkuminen on lintujen kannalta tärkeää, koska täällä Kaakonkulmalla tällaista tarvitaan. Viime vuonnakin hoitoon tuli kolmisensataa lintua ja siilit ja oravat siihen päälle, Arto Hokkanen sanoo.

    Rahoituksen selviämiseen saakka Hokkanen tekee töitä vapaaehtoisena ilman palkkaa.

    – Täytyyhän niitä hoitaa vuoden alusta saakka, kunnes saadaan asiat järjestykseen. Olen kyllä valmis tekemään sen, lintujen eteenhän tätä työtä edelleen tehään.

    Haastavimpia hoidokkeja vuosien varrella ovat olleet isot lokit, jotka ovat uineet kemikaaleissa.

    – On ollut vuosien projekti saada sulat kuntoon ja kaikki mömmöt pois niistä, että linnut ovat päässeet lentoon. Minulle ne ovat olleet hienoja kokemuksia, vaikka kaikki eivät ehkä arvosta, kun ne ovat vain lokkeja.

    Lentokyvytön merikotka asuu vakituisesti hoitolassa. Sen siipi on jäykistynyt.Juulia Tillaeus / Yle

    – Kaikki linnut ovat kuitenkin samanarvoisia ja niillä on oma tarkoituksensa täällä. Ihminenhän niitä erottelee sitten hyviin ja huonoihin. Ei lintuhoitolassa ole kuitenkaan höyheniin katsomista, on kyseessä sitten pulu tai kotka. Kyllä kaikki linnut pyritään kuntouttamaan, jos ne ovat vain kuntoutettavissa.

    Lintuhoitolassa on sen historian aikana hoidettu yli 3 600 lintua. Siilejä on ollut toistasataa ja oraviakin 50–60 kappaletta. Vuosittain lintuja tulee hoitoon kolmisensataa. Niistä noin puolet pystytään pelastamaan.

    – Tämä on hoitotyötä, ja kaikkeen pitää varautua. Osa linnuista joudutaan eläinsuojelusyistä lopettamaan yhteistyössä eläinlääkärin kanssa, jos ne ovat pahasti loukkaantuneita.

    Yleisimpiä hoidokkeja ovat kalalokkien poikaset, jotka tippuvat talojen katoilta kaupungeissa.

    – Ne tipahtelevat liikenteen ja ihmisten sekaan. Sitten emot hyökkäilevät ja ihmiset pelkäävät. Kerran Loviisassa poikasia tipahti talon sisäpihalle, eivätkä ihmiset uskaltaneet mennä töihin, kun lokit päivystivät siellä ja hyökkäilivät. Eivät ne välttämättä kimppuun käy, mutta eiväthän ihmiset tiedä sitä.

    Myös siipirikkoja lintuja tulee hoitoon paljon.

    Viime kesänä syntyneiden lokinpoikasten sulkapeite on rispaantunut. Ne on tarkoitus vapauttaa ensi kesänä seuraavan sulkasadon yhteydessä.Juulia Tillaeus / Yle

    Arto Hokkanen on työskennellyt lintuhoitolassa sen perustamisesta saakka, 20 vuoden ajan.

    – Lintuhoitolassa työskentely on ollut hyvin mielenkiintoista, koska koskaan ei tiedä millaisia lintuja ja tilanteita tulee. Hoitola on ollut minulle vähän kuin toinen koti, ei tätä ole mieltänyt oikeastaan työksi.

    Monet potilaat ovat painuneet Hokkasen mieleen.

    – Kerran yksi kyhmyjoutsen piti ottaa kiinni, eikä pelastuslaitos päässyt paikalle. Houkuttelin sen sitten pullanpalasilla rantaan ja pyydystin sen niinsanotusti paljain käsin. Yhden silkkiuikun kasvatimme isoksi, ja vapautimme sen rantaan. Se teki vain kierroksen ja palasi takaisin. Ei se halunnutkaan lähteä minnekään, Hokkanen muistelee.

    Myös surullisia tarinoita on tullut vastaan.

    – Kerran haapanaemo ajettiin liiskaksi, ja pienet untuvikot kävelivät Kotkan Prisman parkkihalliin, josta ihmiset sitten keräsivät laatikkoon niitä.

    Juulia Tillaeus / Yle

    Hokkasen mukaan lintuhoitola on 20 toimintavuotensa aikana juurtunut hyvin Pyhtäälle. Pääsääntöisesti ihmiset osaavat ottaa hoitolaan yhteyttä hoitoa tarvitsevan linnun, siilin tai oravan kohdatessaan. Soittoja on tullut Oulun pohjoispuolelta saakka.

    – Tämän homman on jaksanut viedä sen voimalla läpi, kun ihmiset ovat todellakin olleet tämän asian takana. On mahtava tunne, kun ihmiset kiittävät siitä, että on tällainen paikka, jonne lintuja saa tuoda.

    4.1. klo 10:58 korjattu Heinolan lintutarhan perustamisaika.

    Rakentaminen kiihtyy Kymi Ringillä – MotoGP:n testiajot ajettava ensi syksynä

    Rakentaminen kiihtyy Kymi Ringillä – MotoGP:n testiajot ajettava ensi syksynä


    Rakennustyöt moottoriurheilukeskus Kymi Ringillä Iitissä jatkuvat helmikuussa. Tammikuussa työmaa on tauolla. Kymi Ring -yhtiön ratajohtajan Timo Pohjolan mukaan takana on kiireinen syksy. Kymi Ringin rata on jo valmis ajettavaksi ympäri. Asfalttia...

    Rakennustyöt moottoriurheilukeskus Kymi Ringillä Iitissä jatkuvat helmikuussa. Tammikuussa työmaa on tauolla.

    Kymi Ring -yhtiön ratajohtajan Timo Pohjolan mukaan takana on kiireinen syksy.

    Kymi Ringin rata on jo valmis ajettavaksi ympäri. Asfalttia sillä ei vielä ole. Myös yli 80 prosenttia suoja-alueista on valmiina.

    – Juhannuksena saimme radan läpiajettavaan kuntoon. Sen jälkeen on tehty turva-alueita ja kymmenisen hehtaaria varikkokenttää. Jatkamme sisääntuloteiden rakentamisella helmikuussa, Pohjola sanoo.

    Pohjola vakuuttaa töiden olevan aikataulussa.

    Kari Saastamoinen / Yle Vauhti kasvaa

    Ratayhtiön uuden toimitusjohtajan Markku Pietilän mukaan Kymi Ringillä pitäisi ajaa testiajot viimeistään ensi syksynä, mikäli Moto-GP-aikataulusta aiotaan pitää kiinni. Tällä hetkellä tavoite on, että ratamoottoripyöräilyn osakilpailu ajetaan Iitissä kesällä 2020.

    – Projekti etenee koko ajan, mutta vauhti kasvaa kevään myötä. Radan rakentaminen on tietenkin keskeistä, mutta myös tapahtumajärjestelyiden aloittaminen suuremmalla intensiteetillä MotoGP:n osalta, Pietilä sanoo.

    Valtio on rahoittanut Kymi Ringin moottorirataa ja sen ajokoulutuskeskusta yhteensä noin 7 miljoonalla eurolla. Pietilän mukaan tästä potista noin 2,4 miljoonaa on jo käytetty.

    Valtion myöntämä avustus on ollut sidoksissa siihen, että yhtiöllä on pitänyt olla näyttöä siitä, että yksityistä rahoitusta on tarpeeksi.

    – Tottakai etsimme edelleen rahoittajia. Itse radan tekemisen osalta rahoitus on kunnossa. Kysymys on kuitenkin siitä, mitä kaikkea muuta rakennetaan, Pietilä sanoo.

    Varikkorakennuksen ratayhtiö rakennuttaa itse. Lisäksi alueelle on kaavoitettu hotellinpaikka, ja radan varteen on suunniteltu näyttäviä asuntoja. Yhtään varausta asunnoista ei ole vielä tehty.

    Erillisen ajokoulutuskeskuksen rakennustyöt ovat seisseet jo tovin, koska sen rahoitus on auki. Ratayhtiö oli laskenut sen varaan, että Kouvolan kaupunki myöntää keskusta varten 2 miljoonan euron lainan. Hallinto-oikeus kuitenkin kumosi lainapäätöksen. Toistaiseksi kaupunki ei ole löytänyt muuta tapaa rahoittaa Kymi Ringiä.

    Moottoriradan valmistuminen edellytää muutoksia ohikulkevalla valtatie 12:lla. Kymi Ringin kohdalle rakennetaan ertiasoliittymä.Kari Saastamoinen / Yle
    Näin käy, kun junia ei kulje ja bussivuoroja karsitaan: E18-moottoritiellä saattaa tulevaisuudessa huristella bussi, jolla ei ole kuskia

    Näin käy, kun junia ei kulje ja bussivuoroja karsitaan: E18-moottoritiellä saattaa tulevaisuudessa huristella bussi, jolla ei ole kuskia


    Tästä on kyseKotkan, Loviisan ja Pyhtään kunnat ovat käyneet alustavia keskusteluja älyliikenteen kokeilusta.Kunnat ovat kiinnostuneita aloittamaan hankkeen, jossa kokeiltaisiin ilman kuljettajaa liikkuvaa bussia.Taustalla on linja-autovuorojen...

    Tästä on kyseKotkan, Loviisan ja Pyhtään kunnat ovat käyneet alustavia keskusteluja älyliikenteen kokeilusta.Kunnat ovat kiinnostuneita aloittamaan hankkeen, jossa kokeiltaisiin ilman kuljettajaa liikkuvaa bussia.Taustalla on linja-autovuorojen väheneminen Helsingin ja Kotkan väliltä, vaikka niiden korvaajaksi älyliikenteestä ei vielä lähivuosina ole.

    Kotkan seudulla viritellään uutta kokeilua, jossa hyödynnettäisiin älyliikennettä.

    Tulevaisuudessa esimerkiksi itsestään ohjautuva linja-auto voisi kuljettaa matkustajia Kotkasta Helsinkiin.

    Nopeaa ratkaisua väheneviin bussivuoroihin ei ole luvassa, mutta kunnat pitävät tärkeänä sitä, että automatisoituvasta liikenteestä keskustellaan jo. Liikennekokeilusta ovat keskustelleet uuden E18-moottoritien varren naapurikunnat Kotka, Pyhtää ja Loviisa.

    – Tämä ei ratkaise nykyistä, käsillä olevaa ongelmaa missään tapauksessa, mutta toisi ehkä lisää vaihtoehtoja tulevaisuuteen, Kotkan kaupunginjohtaja Esa Sirviö sanoo.

    Heikkenevät julkisen liikenteen yhteydet pääkaupunkiseudulle ovat huolestuttaneet juuri Kotkan seudulla, sillä vaihtoehtoja on vähän. Esimerkiksi junalla Helsinkiin on kuljettava aina Kouvolan kautta.

    Bussiyhtiöistä Savonlinja karsi vuoden alusta kolmasosan kaikista kaukoliikenteen vuoroista. Kotkan ja Helsingin välillä se tarkoitti kuutta lähtöä.

    Pohjolan Liikenne puolestaan luopuu kaikista kaukoliikenteen pikavuoroista helmikuun lopussa. Vielä nyt yhtiö ajaa päivittäin kahdeksan kertaa Kotkasta Helsinkiin ja yhtä monta vuoroa takaisin.

    Pohjolan Liikenne ajaa kaukoliikenteen pikavuoroja vielä helmikuun loppuun asti.Miina Sillanpää / Yle Yrityksiä ja tutkijoita mukaan

    Kunnat suunnittelevat uutta hanketta, jotta ajatus automaattibussista saadaan vietyä eteenpäin.

    Kunnat ovat lisäksi vierailleet jo liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin pakeilla keskustelemassa kokeilustaan.

    Reilu vuosi sitten Berner oli Twitterissä sitä mieltä, että Suomella on kaikki mahdollisuudet olla älyliikenteen kärkimaa.

    – Emme ole missään nimessä yksin ajatustemme kanssa. Tämä oli yksi keskeisimmistä viesteistä ministeriltä, kertoo tapaamiseen osallistunut Pyhtään vs. kunnanjohtaja Jouni Eho.

    Hänen mukaansa ministeri kannusti saamaan kasaan yhdistelmän yrityksiä ja tutkimuslaitoksia, joiden kanssa asiaa edistettäisiin kohti käytäntöä.

    – Tarkoituksena on perustaa hanke näiden ajatusten ympärille. Aluksi selvitämme, keitä tässä voisi olla mukana. Emmeköhän alkuvuoden aikana pääse niissä ajatuksissa pidemmälle, Sirviö sanoo.

    Moottoritienopeudet

    Automaattibusseja on jo kokeiltu Suomessa.

    Ensimmäisen kerran automaattibussit kulkivat normaalin liikenteen seassa pari vuotta sitten Hernesaaressa Helsingissä. Samanlaisia busseja testattiin jo vuotta aiemmin Vantaan asuntomessujen kuljetuksissa, mutta silloin ne kulkivat muulta liikenteeltä suljettua reittiä.

    Automaattibussia on kokeiltu muun muassa Vantaan asuntomessualueella vuonna 2015.Tuomas Keränen / Yle

    Kokeiluja on ollut viime vuosina useita. Viime kesänä samainen pikkubussi pörräsi muun muassa Suvilahdessa, Helsingissä.

    Esimerkiksi Hernesaaressa automaattibussi kulki kuitenkin hitaasti, vain noin kymmenen kilometrin tuntivauhtia.

    Kotkan seudulla automaattibussiin pistettäisiin huomattavasti enemmän vauhtia.

    – Uusi moottoritie tuo uuden lähestymistavan. Voisimme kokeilla tällaista kuviota moottoritiellä, Sirviö visioi.

    – Liikenne sähköistyy ja automatisoituu kovaa vauhtia. Autonomiset ajoneuvot ovat siirtymässä sarjakuvista reaalimaailmaan. Aikatauluarvioissa pitää vielä tässä kohtaa olla varovainen, mutta se, että olemme uskaltaneet lähetä keskustelemaan tästä, on jo hieno asia, Eho sanoo.

    Onnettomuustutkintakeskus: Mäntyharjun keväisessä kemikaalionnettomuudessa syynä oli, että säiliövaunut olivat liian painavia pysäytyskengille

    Onnettomuustutkintakeskus: Mäntyharjun keväisessä kemikaalionnettomuudessa syynä oli, että säiliövaunut olivat liian painavia pysäytyskengille


    Viime huhtikuussa sattuneen Mäntyharjun Kinnin säiliövaunuonnettomuuden syy on onnettomuustutkintakeskuksen mukaan se, että säilytyksessä olleiden kemikaalivaunujen pysäytyskengät olivat liian heikot suhteessa vaunujen painoon ja säilytyspaikan...

    Viime huhtikuussa sattuneen Mäntyharjun Kinnin säiliövaunuonnettomuuden syy on onnettomuustutkintakeskuksen mukaan se, että säilytyksessä olleiden kemikaalivaunujen pysäytyskengät olivat liian heikot suhteessa vaunujen painoon ja säilytyspaikan mäkisyyteen.

    Vainikkalasta Mussaloon menossa olevat bensiinin lisäainetta MTBE:tä sisältävät vaunut vietiin Kinniin 21.3. Vaunujen paikallaan oleminen varmistettiin kahdella lukittavalla pysäytyskengällä, molemmissa päissä junaa.

    – Kaksi jarrukenkää oli liian vähän, koska maaston lasku oli noin neljä promillea. Kolme pysäytyskenkää olisi tarvittu, kun takana on yli 40 tonnia tavaraa, Otkesin johtava tutkija Esko Värttiö sanoo.

    Vaunut pysyivät paikallaan kolmen viikon ajan, kun sää oli suotuisa. Vaunut lähtivät liikkeelle liikkeellelähtövastuksen vähentyessä sään lämmettyä ja kiskojen kosteuden pienennettyä pysäytyskenkien pitokykyä.

    Rautatieliikenteen harjoittajan ohjeistus pysäytyskengistä ei huomioinut radan pituuskaltevuutta ja vaunujen painoa. Ohjeistuksessa pysäytyskenkien pitokyky oli oletettu liian suureksi. Pysäytyskengille tehdyt testit osoittivat oikeaksi Onnettomuustutkintakeskuksen laskelmat pysäytyskenkien riittämättömästä pitokyvystä.

    – Miten näin voi olla? Ihan arkijärjelläkin on eri asia säilyttää iso massaa tasaisella kuin mäessä, sanoo Otkesin johtaja Veli-Pekka Nurmi.

    Turvallisuustutkintalain mukaan Onnettomuustutkintakeskuksen tehtävänä on parantaa turvallisuutta, joten Otkes ei käsittele syyllisyys, vastuu tai vahingonkorvauskysymyksiä.

    Säiliövaunuja Mäntyharjun Kinnin kemikaalionnettomuuspaikalla 7.4.2018.Etelä-Savon pelastuslaitosTaustalla vaarallisten aineiden kuljetusten ruuhkautuminen

    Onnettomuuden taustalla oli epäonnistunut logistiikkaketju. Alkuvuoden 2018 aikana vaarallisten aineiden kuljetukset Venäjältä alkoivat ruuhkautua, minkä seurauksena ratapihat Suomessa alkoivat täyttyä. Tuli tarve säilyttää vaarallisia aineita myös muualla kuin vaarallisille aineille varatulla ratapihalla.

    – Tavaraa tuli Venäjältä maahan, mutta ei mennyt pois. Rataverkon kapasiteetti ja maahan tulevan liikenteen rajoittaminen epäonnistui, Nurmi sanoo.

    Kinnin liikennepaikka Mäntyharjulla.Esa Huuhko / Yle

    VR Transpoint pyysi tietoa Liikennevirastolta, mihin vaunuja voitaisiin viedä lähellä Kouvolaa eli Venäjän rataa. Liikennevirasto määritteli vaunuille paikaksi käytöstä poistettuja vaunujen säilytyspaikkoja. Niitä olivat Harju, Selänpää, Kinni ja Lelkola Savon radalta.

    Väliaikainen paikka ei ole niin turvallinen, kuin ratapiha.

    – On ihan eri asia säilyttää vaunuja vaarallisten aineiden ratapihalla kuin väliaikaisilla paikoilla. Siellä pelastushenkilöstöllä on suunnitelmat ja he harjoittelevat jatkuvasti onnettomuuden varalta, Nurmi sanoo.

    Liikennevirastolla ja VR:llä ei ollut oman tulkintansa mukaan keinoja rajoittaa liikennettä. Liikenteen turvallisuusvirastolla ja liikenne- ja viestintäministeriöllä taas puolestaan ei ollut tietoa ruuhkautumisen aiheuttamasta turvallisuusriskistä.

    VR tehnyt jo muutoksia toimintaansa

    VR tiedottaa tehneensä mittavia muutoksia toimintaansa onnettomuuden seurauksena. Vaarallisia aineita sisältäviä vaunuja säilytetään nykyään vain niille tarkoitetuilla virallisilla ratapihoilla.

    Pysäytyskengistä on käynnistetty selvitys. VR kehittää laskentamallia, jolla voisi mitoittaa tarvittaen pysäytyskenkien määrän nykyistä paremmin. VR on myös lisännyt henkilöstön koulutusta ja esimiesvalvontaa.

    VR on myös saanut sovittua Venäjän rautatieyhtiö RZD:n kanssa periaatteista koskien junien sivuun vetämistä Venäjällä, mikäli liikenne Suomen puolella yllättäen ruuhkautuu.

    Pelastushenkilöstö oli vaarassa

    Otkes toteaa, että myös pelastustoimissa oli parantamisen varaa. Onnettomuuspaikalla olleita riskejä ei järjestelmällisesti arvioitu eikä työturvallisuutta ja lisäonnettomuuksien vaaraa huomioitu riittävästi.

    – Hengityssuojaimia ei käytetty, eikä valvottu suojaimien käyttöä. Sitä ei oltu käsketty tekemään, Nurmi sanoo.

    Onnettomuudessa oli hyvin suuri määrä helposti syttyvää kemikaalia, mutta pelastustoimissa tätä ei huomioitu Otkesin mukaan riittävästi. Esimerkiksi sähköradasta puuttui hätämaadotus. Aine olisi voinut syttyä palamaan.

    – Voi sanoa, että tässä selvittiin tuurilla.

    Pelastushenkilöstöä Kinnin onnettomuuspaikalla.Etelä-Savon pelastuslaitos

    Pelastushenkilöstö oli sikäli hankalassa asemassa, ettei heillä ollut tietoa vaarallisen aineen säilytyksestä Kinnissä. Tilapäisestä säilytyksestä olisi pitänyt tehdä ilmoitus pelastusviranomaisille. Ohjeistus ilmoituksen antamisesta ei kuitenkaan kerro selvästi kenen asiasta olisi pitänyt ilmoittaa. Ilmoitus jäi tekemättä.

    – Tutkinnan yhteydessä kävi ilmi, että näitä ilmoituksia tehdään huonosti ympäri Suomea, Nurmi sanoo.

    Mäntyharjun säiliövaunuonnettomuudessa pelastustoimintaa johdettiin etänä. Pelastustoiminnan yhteistoimintaelimen, Itä-Suomen tilannekeskuksen tarjoamia tukitoimintoja ei hyödynnetty. Etäjohdon tulkinta tilanteesta ei vastannut todellista tilannetta onnettomuuspaikalla. Tilannekuva ei kehittynyt riittävästi.

    Puhdistuskalustoa Kinnin kemikaalionnettomuuspaikalla yön pimeydessä.Etelä-Savon pelastuslaitosOtkes antaa kuusi korjauskehotusta tulevaan

    Onnettomuustutkintakeskus antaa tapahtumien seurauksena kuusi uutta turvallisuussuositusta.

    1. Keinoja, joilla estetään Venäjältä saapuvien vaarallisten aineiden kuljetusten ruuhkautuminen Suomessa on kehitettävä.

    Kehitystyö kuuluu rautatieliikenteen harjoittajien, Väyläviraston ja toimivaltaisten viranomaisten tehtäväksi.

    2. Rautatieliikenteen harjoittajien ja rataverkon haltijien pitäisi tehdä riskiarvio vaarallisia aineita sisältävien vaunujen säilytyksestä muualla kuin tähän tarkoitetuilla ratapihoilla.

    Nurmen mukaan vaarallisia aineita sisältävien säiliövaunujen turvallisuustaso romahtaa, kun niitä säilytetään ratapihojen ulkopuolella. Rautatieliikenteen riskien tunnistamista ja hallintaa tulee petrata merkittävästi, painottaa Nurmi.

    3. Väyläviraston pitäisi laatia ohjeistus vaunujen paikallaan pysymisen varmistamisesta valtion rataverkolla.

    4. Rautatieliikenteen harjoittajien ja Väyläviraston pitäisi pyrkiä parantamaan normaaliin rautatieliikenteeseen liittyvien riskien tunnistamista.

    Niiden pitäisi myös kehittää riskien hallintaa turvallisuusjohtamisjärjestelmissään.

    Tutkinnassa todettiin, että VR:n turvallisuusjohtamisjärjestelmässä päivittäiseen liikenteeseen liittyvät riskit jäävät liian vähälle huomiolle. Liikenneviraston rautatieturvallisuuden johtamisjärjestelmä puolestaan painottuu radanpidon ja rakennushankkeiden riskien hallintaan.

    5. Väyläviraston pitäisi tiedottaa roolistaan ja vastuualueestaan kaikille sidosryhmilleen.

    Rautatiealan toimijoiden roolit ja vastuut eivät ole kaikkien sidosryhmien tiedossa. Rautatieonnettomuuksien ympäristövahinkojen vastuutahoja ja käytännön toimintamalleja ei ole määritelty riittävän selkeästi. Ratapelastusjoukkueen roolia tulisi myös selventää.

    6. Sisäministeriön pitäisi varmistaa, että pelastustoimi määrittelee periaatteet etäjohtamiselle ja onnettomuuspaikan tilannekuvan välittämiselle.

    Otkes muistuttaa Raaseporin tasoristeysonnettomuudessa antamastaan suosituksesta

    Sisäministeriön pitäisi myös laatia laatii etäjohtamista koskeva ohjeistus.

    Lisäksi Onnettomuustutkintakeskus toistaa turvallisuussuosituksen, jonka se antoi 26.10.2017 Raaseporin neljän hengen kuolemaan johtaneen tasoristeysonnettomuuden jälkeen. Otkes suositteli tuolloin ja suosittelee nyt, että sisäministeriön pitäisi huolehtia toiminta-alueen viranomaisten johtopaikan perustamisesta pitkäkestoisissa tai poikkeavissa moniviranomaistehtävissä.

    Mäntyharjulla viranomaiset ja muut toimijat eivät organisoituneet säiliövaunuonnettomuuden pelastustoimissa ja jälkihoidossa. Yhteistoiminta jäi puutteelliseksi, eikä tilanteeseen soveltunutta pelastuskalustoa ja resursseja hyödynnetty.

    Pelastustoiminnan päätyttyä jälkitorjuntavastuu jäi avoimeksi. Osin tähän vaikutti epäselvyys siitä, mitä onnettomuuspaikan siirtyminen Liikenneviraston vastuulle tarkoitti.

    Laajoissa, useiden toimijoiden yhteistoimintaa edellyttävissä onnettomuustilanteissa toiminta-alueen viranomaisten johtopaikka loisi edellytykset paremmalle ja tehokkaammalle yhteistyölle.

    Onnettomuustutkintakeskuksen koko tutkintaselosteen löydät täältä.

    Korjattu 3.1.2019 klo 11:34: Otsikkoa muutettu. Otsikossa puhuttiin aluksi jarruista, korjattu pysäytyskengiksi.