Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    Sisko houkutteli 17-vuotiaan Jennifer Käldin TikTokiin – nyt tällä on lähes 4 miljoonaa fania ja manageri-isä

    Sisko houkutteli 17-vuotiaan Jennifer Käldin TikTokiin – nyt tällä on lähes 4 miljoonaa fania ja manageri-isä


    Jennifer Käld on 17-vuotias lukiolainen pienestä ruotsinkielisestä Kruunupyyn kunnasta. Kotikulmillaan hän elää lähes normaalia elämää, mutta muualla kaikki on toisin. Käld on tuorein suomalainen someidoli, jolla on maailmalla tällä...

    Jennifer Käld on 17-vuotias lukiolainen pienestä ruotsinkielisestä Kruunupyyn kunnasta. Kotikulmillaan hän elää lähes normaalia elämää, mutta muualla kaikki on toisin.

    Käld on tuorein suomalainen someidoli, jolla on maailmalla tällä hetkellä jo lähes neljä miljoonaa fania.

    Hänen suosionsa perustuu TikTok-mobiilisovellukseen, josta on viime vuoden aikana tullut hittisovellus 8–15-vuotiaiden keskuudessa.

    Käldin fanit asuvat ympäri maailman. Eniten heitä on Suomessa, Ruotsissa, Turkissa, Australiassa, Englannissa ja Yhdysvalloissa.

    – Hän on tehnyt muutaman osuvan videon, jotka ovat olleet tosi hyviä, sanoo sometohtori Suvi Uski.

    Sometohtori Suvi Uski.Miisa Kaartinen

    Käldin joulukuussa ladattua suosituinta yksittäistä videota onkin katsottu yli 50 miljoonaa kertaa. TikTok on luonteeltaan mobiili ja videoiden pituus on rajattu viiteentoista sekuntiin. Sovellus ei mahdollista pitkää formaattia, kuten vaikkapa Youtube.

    – Algoritmit toimivat niin, että jo tykättyjä videoita tarjoillaan uudelleen ja uudelleen, kertoo sometohtori Suvi Uski.

    Tämä nopeuttaa suosittujen videoiden tykkäysten lisääntymisen ja mahdollistaa sen, että kenestä vain taitavasta videoiden tekijästä voi tulla tähti yhdessä yössä.

    – Suosittuna oleminen on ihmisen sisäänrakennettu toive, sanoo sometohtori Suvi Uski.

    Globaalia nuorisokulttuuria

    TikTokissa julkaistu sisältö on juuri sitä, mitä teinit puuhaavat ympäri maailman. Tanssi- ja lauluvideoiden lisäksi sieltä löytyy esimerkiksi pränkkivideoita, joissa pilaillaan toisen kustannuksella tai sellaisia, joissa on oivallettu ympäröivästä maailmasta jotain merkityksellistä.

    – Globaalia nuorisokulttuuria parhaimmillaan, se voi yhdistää maailmaa, sometohtori Suvi Uski.

    Pieruhuumorikaan ei loista poissaolollaan, vaan sekin on löytänyt oman paikkansa.

    Jennifer Käldin TikTok-tilin videoita.Kalle Niskala / Yle

    Jennifer Käldin noin 2 000 videon joukossa on monenlaista: tanssin ja laulun lisäksi löytyy myös hauskuutusvideoita. Tykätyimpiä ovat tanssivideot ja sellaiset, joissa on käytetty kuvamanipulaatiota.

    – Tekninen kikkailu on yksi suosion salaisuuksista, sanoo Jennifer Käld.

    Teknisten kikkojen kiinnostavuudesta kertoo se, että hänen jouluna lataamastaan, kuvamanipulaatiota sisältävästä Takki ilmassa -videosta on tykätty 3,9 miljoonaa kertaa ja sitä on katseltu yli 50 miljoonaa kertaa. Kaikkiaan Jennifer Käld on taltioinut lähes 2 000 videota ja niistä on tykätty 124,5 miljoonaa kertaa.

    Kuvassa Jennifer Käldin TikTok-tili ja suosituin yksittäinen video, jota on katsottu yli 50 miljoonaa kertaa.Kalle Niskala / Yle

    Pietarsaaresta maailmalle ponnistaneen someilmiön Sara Forsbergin kielivideo on neljässä vuodessa kerännyt noin 20 miljoonaa katselukertaa. Käldin Takki ilmassa -videon 50 miljoonaa katselukertaa kuukaudessa onkin luku, jota on vaikea heti ymmärtää.

    Vertailun vuoksi: tubekanavista Duudsonien, Angry Birdsin ja pelikanava TheRelaxinEndin käyttäjämäärät ovat lähellä Jennifer Käldin tämänhetkistä fanimäärää.

    Näistä lukemista on kuitenkin vielä matkaa varsinaisten maailmantähtien seuraajamääriin. Esimerkiksi Britney Spearsilla on lähes 20 miljonaa ja Justin Timberlakella yli 50 miljoonaa seuraajaa Instagramissa.

    Jos Jennifer Käldin fanittajien määrä kasvaa samaa tahtia kuin se on kasvanut vuoden ajan, Britney Spears tavoitetaan syksyllä ja Justin Timberlake ensi vuonna.

    Pikkusisko houkutteli TikTokiin

    Jennifer Käld saa kiittää siskoaan Jaminaa siitä, että on nyt tykkäysmiljonääri. Alun nihkeän suhtautumisen jälkeen latasi omaan puhelimeensa TikTok-sovelluksen ja alkoi tehdä omia videoita.

    Jennifer Käld on perheen fanitetuin. Nuorempi veli Hugo on saanut vasta 125 000 seuraajaa ja sisko Jamina 53 000. Myös vanhemmilla on omat TikTok-tilinsä, mutta seuraajia on tasan nolla.

    Isästä tuli tyttärensä manageri, kun tämän suosio alkoi paisua hurjaa vauhtia.Kalle Niskala / Yle

    Perheestä löytyi myös manageri: isä Mats-Erik Käld ajautui siihen virkaan, kun homma karkasi käsistä.

    – Muistan kun Jenniferillä oli faneja 10 000 ja fanipostia alkoi tulla. Vastasimme silloin jokaiselle. Nyt ei enää yksinkertaisesti pysty. Viikottain tulee kymmeniä kirjeitä ja lisäksi fanilahjat, sanoo Mats-Erik Käld.

    Isä näkee videoilla tyttärensä aitouden ja on sitä mieltä, että tämä on videoissa sama ihminen kuin kotona. Jennifer sanoo samaa, ja aitous on molempien mielestä suosion salaisuus.

    Sometohtori Suvi Uski on tehnyt sosiaalisen median tutkimusta nimenomaan aitoudesta ja on toista mieltä.

    – Sometähtien suosion taustalla piilee usein, että osataan välittää aito vaikutelma yleisölle. Ihmisellä on someminä ja omaminä, sanoo sometohtori Suvi Uski.

    Jennifer Käld on jo saanut kokemusta siitä, että yksityisyyttä pitää suojella. Ennen hänellä oli Instagramissa osoitetiedot, mutta kun fanipostin määrä alkoi paisua, ne piti poistaa.

    Käld ei vastaa tuntemattomiin numeroihin ilman että on keskustellut isänsä kanssa. Hän saa päivittäin satoja meilejä, joihin yrittää tietysti vastata. Yhteistyöehdotukset käydään nekin läpi isän kanssa.

    Miten miljoonat tykkäykset muuttuvat miljooniksi?

    Lähes joka päivä Jennifer Käldin meiliin kilahtaa yhteistyöpyyntö jostain päin maailmaa. Tarjoukset tutkitaan tarkkaan.

    – Viime viikolla hylkäsimme kiinalaisen vaatekaupan ja skotlantilaisen sometoimiston yhteistyötarjoukset. Ne eivät olleet tarpeeksi houkuttelevia, sanoo Mats-Erik Käld.

    Joitain yhteistyökuvioita Jenniferillä jo on, kuten oma fanituotekauppa. Ensi viikolla julkaistaan isompi yhteistyökuvio suomalaisen yrityksen kanssa.

    – Suosituimmat somepersoonat tienaavat kuusinumeroisia summia, kertoo sometohtori Suvi Uski

    Joulukuussa 2018 juhlittiin kolmea miljoonaa fania, kuukauden päästä faneja oli melkein neljä miljoonaa.Kalle Niskala / Yle

    Jennifer Käld lähtee mukaan yhteistyöhön, kun se sopii hänen arvoihinsa ja sopimus hyödyttää molempia osapuolia.

    Kruunupyyssä Jennifer saa olla normi teini

    Jennifer Käldin fanitapaamisessa joulukuussa Vaasassa oli paikalla satoja nuoria, jotka tulivat tapaamaan someidoliaan, ottamaan yhteiskuvan ja hakemaan nimikirjoituksen.

    Tšekissä fanit ovat kokoontuneet ilman idolia: he pitivät fanitapaamisen keskenään.

    Omassa lukiossaan Jennifer Käld ei ole stara, vaan normaali lukiolainen kuten muutkin. Ikätoverit ovat kuitenkin huomanneet, että alakoulusta saattaa tulla faneja pyytämään nimikirjoituksia.

    Jennifer Käld koulussa. Kalle Niskala / Yle

    – Yksi fani tuli Närpiöstä Kruunupyyhyn ja toi suuren yksisarvisen pehmolelun, suklaata ja kukkia.

    Koulun jälkeen Jennifer Käld viettää aikaa kavereidensa kanssa, niin kuin ennenkin. Joskus he tekevät yhdessä videoitakin.

    Tulevaisuus on vielä avoin

    Jennifer Käld tekee videoita, koska se on hauskaa. Hän aikoo jatkaa niin kauan kuin homma huvittaa ja pysyy hauskana.

    Käld pitää kuitenkin koulutusta tärkeänä: lukio käydään loppuun, ja sitten tie vie yliopistoon.

    – Lukion jälkeen pidän kuitenkin vuoden vapaata ja katselen ympärilleni.

    Käldin perhe: äiti Kia, isä Mats-Erik sekä lapset Jennifer, Jamina ja Hugo.Kaje Komulainen / Yle
    Mia Sumell ei malttanut nuorena tehdä sukkaparia valmiiksi, mutta nyt hänen ohjesivuillaan on tuhansia seuraajia

    Mia Sumell ei malttanut nuorena tehdä sukkaparia valmiiksi, mutta nyt hänen ohjesivuillaan on tuhansia seuraajia


    Mia Sumell istahtaa töiden jälkeen sohvalle, laittaa korvanapit korville ja alkaa neuloa. Luureista soljuu Harry Potter -äänikirja. Silmät taas seuraavat tabletin ruudulta neulontakaaviota. Näin syntyy jälleen uusi mallisukka...

    Mia Sumell istahtaa töiden jälkeen sohvalle, laittaa korvanapit korville ja alkaa neuloa. Luureista soljuu Harry Potter -äänikirja. Silmät taas seuraavat tabletin ruudulta neulontakaaviota.

    Näin syntyy jälleen uusi mallisukka SullaVikat-blogisivulle. Samalla Sumell saa toteuttaa omia ideoitaan ja rentoutua rakastamansa harrastuksen parissa.

    Aina ei nurin oikein -rytmi ole sujunut yhtä hyvin. Lapsuuden perheessä oli kädentaitojen osaajia, mutta siitä huolimatta nuori Mia Sumell ei juuri koskaan saanut sukkaparia valmiiksi. Malli alkoi kyllästyttää jo ensimmäistä sukkaa tehdessä.

    Mia Sumellin neulemalleissa "tapahtuu paljon" eli värit ja kuviot vaihtuvat kirjoneuleissa tiuhaan.Heini Holopainen / Yle

    Hotelli- ja ravintola-alan asiakaspalvelussa leipätyönsä ansaitseva nainen tarttuikin puikkoihin uudestaan vasta muutama vuosi sitten. Silloin pälkähti päähän käyttää runsaasti värejä ja vaihdella kuviota ja värejä oman mielen mukaan.

    Yksi töistä päätyi someen, ja yllätys oli iso, kun ystävät alkoivat pyydellä ohjeita.

    – En ollut ohjeita koskaan tehnyt, mutta sanoin, että voin kokeilla. Kun se onnistui ihan hyvin, niin lähdin kehittelemään lisää.

    Exelille laadituille ohjeille riitti kysyntää. Mian piti jopa opiskella nettisivujen teko, sillä niiden kautta ohjeiden jakaminen tuntui järkevältä. Sitten tuli sukkaryhmä Facebookiin ja ohjeita Ravelryyn.

    Korvista kuuluu Harry Potter –äänikirja, kun Mia Sumell neuloo Karuselli-nimistä sukkamallia. Valmis sukka on näkyvissä padin vasemmalla puolella.Heini Holopainen / Yle

    – Nyt on verkkokauppa ja kaikenlaista muuta pientä tässä ympärillä, hymähtää SullaVikat-sivuston pitäjä.

    "Muuta pientä" on esimerkiksi yhteinen neulekirja hidasta elämää -sivuston perustajan Sanna Wikströmin kanssa.

    Hitaan elämän peruspilarit ja neulominen kuuluvat intohimoisen harrastajan mielestä hyvin yhteen.

    – Kun kuuntelen kuulokkeista äänikirjaa ja neulon, uppoudun omaan maailmaan, jossa ei ole tilaa muille ajatuksille. Se on todella rentouttavaa ja tuo hyvän mielen.

    Ammattilainen arvostaa

    Suomalaisten käsityöperinteitä vaalivassa Taitoliitossa on huomattu, että intohimoiset harrastajat jakavat nykyään mielellään kuvia ja ohjeita somessa. Ammattilainen on käynyt kurkistamassa esimerkiksi villasukkablogeja.

    – Tämä kaikkihan edistää käsityökulttuuria ja tuo sitä lähemmäksi ihmistä. Kuvat ja blogit herättävät aktiivisia käsityöharrastajia. Kyllä, ne ovat meille jopa idealähteitä, myhäilee Taito Keski-Pohjanmaa -yhdistyksen toiminnanjohtaja Tuula Puoskari Kokkolasta.

    Itse asiassa Puoskari toivoisi, että joku harrastaja innostuisi bloggaamaan kankaankudonnastakin, sillä tuo harrastus vaatisi hiukan esilletuomista.

    Taito Keski-Pohjanmaan toiminnanjohtaja Tuula Puoskari on tehnyt yhteistyötä Mia Sumellin kanssa. Yhteistyöstä syntyi vuonna 2018 Roosa nauha –sukka- ja lapasmalli. Ilmainen ohje Rasavilli-malliin löytyy esimerkiksi Taitoliiton sivulta.Heini Holopainen / Yle

    Taitoliiton viimevuotisessa tutkimuksessa selvisi, että 18 prosenttia suomalaisista seuraa kuukausittain käsityöaiheisia päivityksiä Facebookissa, Pinterestissä tai Instagramissa. Käsityön aktiiviharrastajista liki 70 prosenttia seuraa näitä kanavia päivittäin.

    Suomen suurimmassa kädentaitojen tapahtumassa, Suomen Kädentaidot -messuilla, bloggarien ja muiden somettajien arvo on myös ymmärretty.

    Bloggarit pääsevät ilmaiseksi messuille, kunhan kirjoittavat tai julkaisevat jotain tapahtumasta messuhäshtägillä, kertoo viestinnästä vastaava Jenna Antila.

    – Yksi suuri osa tätä menestystä ja isoa kävijämäärää on se, että meidän tarinaamme kerrotaan somessa. Eli aktiiviset sisällöntuottajat kertovat omalle piirilleen harrastuksestaan ja tästä tapahtumasta. Tällä tavoitetaan hyvin ihmisiä ja potentiaalisia kävijöitä.

    Mia Sumellin suunnittelemassa Rasavilli-mallissa on Roosa nauha –teeman tapaan vaaleanpunaista, mutta myös räiskyvämpiä värejä.Heini Holopainen / Yle

    Taitoliiton tutkimuksen mukaan suomalaiset tekevät käsitöitä, koska ne rentouttavat ja lisäävät hyvinvointia. Jenna Antila on huomannut saman. Lisäksi mukana on yhteisöllisyys.

    – Entisaikojen ompeluseurat eli sosiaaliset piirit ovat siirtyneet verkkoon. Harrastajat voivat tehdä samaa neuleohjetta ja neuletta eri puolilta maailmaa ja jakaa edistymistä someryhmissä tai muissa kanavissa.

    Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2017 kaksi prosenttia suomalaisista oli pitänyt blogia kolmen viime kuukauden aikana kyselyn tekemisestä. Naisia oli bloginpitäjissä hiukan enemmän kuin miehiä. Sen sijaan muulla tavalla tekstejä tai kuvia oli vuonna 2017 jakanut tätä huomattavasti suurempi joukko eli 27 prosenttia kyselyyn vastanneista suomalaisista. Heistäkin hiukan suurempi osa oli naisia.

    "Kuka vain voi onnistua"

    Kokkolalaisen Mia Sumellin Sukkasirkus-ryhmässä Facebookissa on noin 8 000 seuraajaa. Instagramiin Mia on postannut yli 1 000 kuvaa, joista osa on myös palstan seuraajien kuvia. Sukkamalleja on tullut julkaistua runsaassa vuodessa noin 50.

    – Kyllä se yhteisö mukavalta tuntuu. On todella hienoa katsella kuvia, joita ihmiset julkaisevat mallieni pohjalta. Sama malli näyttää ihan erilaiselta eri väreissä. On upeaa, mihin ihmismieli venyy! Tosi kiva olla avuksi.

    SullaVikat –sivuston hengetär kannustaa tarttumaan puikkoihin. Edes kantapään ei tarvitse olla ongelma, sillä kantapään neulomiseen on netissä tarjolla lukuisia ohjeita. Heini Holopainen / Yle

    Jenna Antilan mainitsema yhteisöllisyys tulee Mia Sumellin sivustoilla esiin vaikkapa Pätkiksiä tehdessä.

    Pätkikset ovat yhteisneulontatempauksia, joissa sivunpitäjä julkaisee aina pätkän neuleohjetta kerrallaan ja kukin osallistuja etenee neuleessa kotonaan omaan tahtiin.

    Lopuksi postaillaan Pätkis-aikaansaannoksia ja ihastellaan tuotoksia yhdessä. Tietysti somessa. Maailmalla menetelmä tunnetaan nimellä KnitAlong eli KAL.

    Verkkokauppa tuo Sumellille hiukan lisätuloja: hän myy muun muassa ohjeita ja tarvikepaketteja. Kuitenkin lisätulot pysyvät ainakin vielä lisätuloina, sillä päivätyö on muualla.

    – Nyt voin töiden jälkeen tehdä tätä aina kun haluan. Se ei ole pakkopullaa, vaan rentouttava hetki ja harrastus.

    Intohimoinen käsityöharrastaja soisi, että muutkin löytäisivät tiensä käsitöiden maailmaan. Hän uskoo, että kuka tahansa voi onnistua, jos vain istuu alas ja kokeilee. Esimerkiksi kantapään neulomiseen löytyy netistä todella hyviä ohjeita. Jostain syystä moni silti vierastaa vaikkapa villasukkien neulomista.

    – Kaikki on tehty niin helpoksi. Kaiken saa nopeasti kaupasta rahalla. Käsityön arvostus on ehkä säilynyt, mutta oikeasti se tekeminen on jäänyt taustalle. Se että istuu alas ja alkaa itse tekemään, on unohtunut, vaikka se on todella palkitsevaa.

    Epäilyttävät lähestymiset voi estää ja ilmiantaa Instagramissa, ja monelle nuorelle se on arkea –

    Epäilyttävät lähestymiset voi estää ja ilmiantaa Instagramissa, ja monelle nuorelle se on arkea – "On ihan selvää, ettei voi mennä juttelemaan kenelle tahansa"


    Kahdeksasluokkalainen Ella Järvi käyttää Instagramia päivittäin. Kahden Kiinan-vuoden jäljiltä hänen seuraajajoukkonsa on kansainvälistä, mutta valtaosaa Järvi ei tunne. Toisaalta hän seuraa vastavuoroisesti heistä valtaosaa...

    Kahdeksasluokkalainen Ella Järvi käyttää Instagramia päivittäin. Kahden Kiinan-vuoden jäljiltä hänen seuraajajoukkonsa on kansainvälistä, mutta valtaosaa Järvi ei tunne. Toisaalta hän seuraa vastavuoroisesti heistä valtaosaa itsekin.

    Järven käyttäjä on välillä ollut yksityinen, nyt se on julkinen. Niinpä kuka tahansa sovelluksen käyttäjä voi nähdä hänen julkaisunsa. (Lue tästä jutusta, miten nuorilla voi olla kahdenlaisia käyttäjätilejä erilaisiin tarkoituksiin.)

    Valintaan julkisen ja yksityisen välillä vaikuttavat esimerkiksi kuvissa näkyvät kaverit ja heidän julkisuusasetuksensa, mutta myös ympäröivät tapahtumat.

    Ella Järvelle Insta on paikka, jossa hän näyttää muille, mitä arjessa tapahtuu. Kuvaamista ja editointia rakastava nuori haluaa myös inspiroida muita sellaisissa asioissa, jotka tekevät hänet onnelliseksi.

    Profiilissa on paljon kuvia Ellasta itsestään ja paikoista, joissa hän on käynyt.

    – Se voi tietysti olla riski tällaisissa tilanteissa, myöntää Järvi ja viittaa viimeaikaisiin tapahtumiin, joissa hänen ikäisiään tyttöjä on lähestytty sosiaalisessa mediassa, varsinkin Instagramissa.

    AOP

    Ainakin osaa Oulun uhreista, nuorista tytöistä, oli lähestytty sosiaalisen median kautta. Viime perjantaina taas Helsingin käräjäoikeus tuomitsi kolmekymppisen miehen vankeuteen useista lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista. Mies oli löytänyt uhrinsa ainakin Instan kautta.

    Myös valtakunnallisen Sekasin-chatin saamissa yhteydenotoissa groomingiksi kutsuttu ilmiö on tuttu. Grooming tarkoittaa valmisteluja, joita aikuinen tekee saadakseen houkuteltua lapsen tai nuoren hyväksikäytön uhriksi.

    Sekasin-chatin keskusteluissa tapahtumat ovat useimmiten alkaneet niin, että tuntematon lähettää nuorelle viestin, yleisimmin Instagramissa.

    Jos en halua puhua epäilyttävälle ihmiselle, voin estää sen. Hän ei saa edes tietää sitä, joten se on helppo valinta Ella Järvi

    Kokkolalainen kahdeksasluokkalainen Della McLoud pitää Insta-profiilinsa yksityisenä. Jos siis haluaa nähdä hänen kuvansa, pitää lähettää seurantapyyntö. McLoud hyväksyy tai hylkää sen.

    Outokin pyytäjä tulee silti usein hyväksytyksi, sillä kyseessä voi olla vaikka joku Amerikan-sukulaisen tuttu. Ensin McLoud käy läpi, ketä seuraajia pyynnön lähettäjällä on, ja jos joukossa on joku tuttu, se riittää luottamukseen.

    – Mutta jos minulla ei ole mitään hajua, kuka tämä on ja sillä on vaikka hämärä profiilikuva, en hyväksy sitä, sanoo McLoud.

    Hän julkaisee Instassa oikeastaan melko harvoin. Pääasiassa se on viihdyke, jota selata.

    Myös Ella Järvi on yleensä hyväksynyt yksityisenä olleen käyttäjätilinsä saamat pyynnöt, sillä lähettäjä voi olla jonkun kaverin kaveri.

    – Minulla ei ole aikaa selvittää kaikkien taustoja, sanoo Järvi.

    Epämiellyttäviä kommentoivan voi estää ja ilmiantaa.Sari Vähäsarja / Yle

    Järvi ja McLoud eivät ole huolissaan Instagramin mahdollisista lähestymisyrityksistä. He eivät ole sellaisiin törmänneet, mutta tietävät, miten toimia. Jos kuviin tulee epämiellyttäviä kommentteja, kommentoijan voi ilmiantaa ja estää. Silloin estetty ei enää näe käyttäjän julkaisuja.

    Muutenkin henkilön voi estää ja ilmiantaa, jos tilillä tapahtuu jotain epäilyttävää.

    – Kunhan vain tajuaa, että se ei ole ihan normaalia, sanoo Della McLoud.

    Jos tarpeeksi moni ilmiantaa saman henkilön, käyttäjä voidaan poistaa.

    Jos joku tuntematon yrittää lähettää viestiä, käyttäjä tekee jo ennakkoon päätöksen siitä, voiko tämä lähettää viestit vai ei eli hyväksyy tai hylkää yrityksen.

    – Jos en halua puhua epäilyttävälle ihmiselle, voin estää sen. Hän ei saa edes tietää sitä, joten se on helppo valinta, sanoo Ella.

    Osa nuorista julkaisee Instagramissa paljonkin kuvia, toisille se on paikka, jossa selaillaan toisten sisältöjä.Sari Veikkolainen / Yle

    Ella Järvi seuraa myös muutamaa kymmentä julkkista. Pari kertaa kuuluisan henkilön kuvien kommentointi ja kommentin saama suosio on tuonut kertarysäyksellä parikymmentä uutta seuraajaa. Heistä pari laittoi viestiäkin, mutta häiritseviksi Järvi ei yhteydenottoja kokenut.

    Jos epäilyttävää lähestymistä tulisi, Järvi ilmiantaisi ja estäisi yrittäjän. Vanhemmille hän kertoisi vain, jos kommentit olisivat tosi pahoja.

    Sekasin-chatissa on kuultu kertomuksia, joissa nuori on viehättynyt esimerkiksi kannustuksista ja kehuista ja aloittaa yhteydenpidon, joka myöhemmin ahdistaa. Vanhemmille kertomiseen on korkea kynnys, ja aikuisten arvellaankin tietävän vain murto-osan tapauksista.

    Työn alla olevan väitöstutkimuksen mukaan nuoret eivät kerro edes seksiin viittaavista viesteistä aikuisille, saati poliisille. Tutkijan mukaan he eivät pidä viestejä niin vakavina ja kokevat, että henkilön blokkaaminen riittää. Psykologi neuvoo silti kertomaan asiasta, sillä usein kalastelija jatkaa niin kauan, että saa jonkun suostumaan kontaktiin.

    Kokkolalaisissa yläkouluissa jututetuista oppilaista jotkut kertovat välttävänsä vanhemmille kertomista lähestymisyrityksistä siksi, että pelkäävät näiden suuttuvan ja ottavan kännykän pois.

    Ella Järvi uskoo, että hänen vanhempansa vain pyytäisivät tekemään käyttäjästä yksityisen. Vanhemmat ovat itsekin sosiaalisessa mediassa, eikä tuo maailma siis ole heille outo.

    Myös Della McLoud kertoisi kotona, jos törmäisi huolestuttaviin ilmiöihin. Hän uskoo silti, että on myös tiukempia perheitä – ja että tiukkuus voi johtua siitä, etteivät aikuiset tiedä, miten vaikkapa Instagram toimii.

    – Silloin halutaan ehkä suojella käskemällä vain pois sieltä.

    Snapchatissa kuva säilyy vain aikansa

    Oulun poliisi julkaisi Instagram-storyssaan neuvoja siitä, mitä tehdä, jos saa somessa epäilyttävän yhteydenoton. Samalla poliisi toivoo, että vanhemmat hankkisivat edes perustiedot siitä, miten sosiaalinen media toimii.

    Ella Järvi ja Della McLoud tietävät, ettei kenen tahansa kanssa aleta mihinkään. Jos joku outo lähestyy, hänestä tehdään taustatutkimusta.

    – Ilmeisesti se ei ole kaikille itsestäänselvyys., ja nehän voivat olla tosi hyviäkin peittämään totuutta. Itselle on ihan selvää, ettei voi mennä juttelemaan kenelle tahansa, sanoo McLoud.

    Snapchatin riskit ovat Instaa pienemmät, arvioivat Järvi ja McLoud. Instassa postaus pysyy niin kauan, kunnes käyttäjä poistaa kuvan. Jos joku ottaa siitä screenshotin eli kuvakaappauksen, kuvan julkaisija ei edes tiedä sitä.

    – Snapiin laitetut kuvat taas häviävät 24 tunnin sisällä ja saat tietää, jos kuvastasi otetaan näyttökuva tai kuva katsotaan uudelleen. Eli jos tulee jotain epäilyttävää, huomaat sen.

    Artikkelia muutettu kello 21.23: korjattu Della McLoudin nimen kirjoitusasu.

    Hiihtäjät valtaavat talvisin ulkoilumaastot – Kokkola vastaa kävelijöiden toiveisiin hoidetulla reitillä

    Hiihtäjät valtaavat talvisin ulkoilumaastot – Kokkola vastaa kävelijöiden toiveisiin hoidetulla reitillä


    Kokkolan kaupunki avaa ensimmäistä kertaa kävelijöille kunnossapidetyn talvireitin. Se on tarkoitettu muun muassa kävelijöille, koiranulkoiluttajille ja pyöräilijöille. Syynä on runsas palaute siitä, että kävelijöille ei ole talvisin...

    Kokkolan kaupunki avaa ensimmäistä kertaa kävelijöille kunnossapidetyn talvireitin. Se on tarkoitettu muun muassa kävelijöille, koiranulkoiluttajille ja pyöräilijöille.

    Syynä on runsas palaute siitä, että kävelijöille ei ole talvisin helppokulkuisia ulkoilureittejä, kun hiihtoladut valtaavat ulkoilumaastot.

    – Tästä on tullut meille aika paljon toiveita. Totta kai hiihtolatuja pitää olla kaupungissa, mutta myös kävelijöille toivotaan kunnossapidettyjä reittejä, joita pitkin voisi kulkea luonnon keskellä. Kaikki eivät halua kävellä pelkästään kevyenliikenteenväylillä, sanoo kaupunginpuutarhuri Sini Sangi.

    Ongelma on yleinen, ja kiista maastoon mahtumisesta on johtanut monessa kaupungissa jopa niin sanottuun laturaivoon. Esimerkiksi Kuopiossa mies teki viime sunnuntaina kuopiolaismies teki aloitteen siitä, että kaupunki auraisi tai tamppaisi kävelijöille omia väyliä.

    Idea aloitteeseen lähti taas kerran roihahtaneesta laturaivosta. Kuopiolainen nainen kertoi hiihtäjän lyöneen hänen koiraansa sauvalla. Seuraavana päivänä ladulle oli levitetty hiekkaa ja jopa ulostetta, ilmeisesti kostomielessä. Aloite sai nopeasti kannatusta.

    Vaasan kaupunki teki jo viime talvena kävelijöille oman reitin meren jäälle.

    Kaupunkilaisilta halutaan palautetta

    Kokkolassa noin viiden kilometrin mittainen reitti kulkee Elban ja Santahaan maastossa. Osittain se kulkee Kokkolan suosituinta reittiä, Wanhan Kallen kinttupolkua, pitkin mutta lähtöpaikka on Sannanrannantiellä.

    – Lähtöpaikkaa muutettiin, koska Santahaassa on nyt paljon hiihtäjiä, eikä haluttu sekoittaa kävelyä sinne laduille.

    Talvikävelyreitti on kokeilu, josta halutaan palautetta kaupunkilaisilta:

    – Katsotaan, minkälainen vastaanotto sillä on ja minkälaista palautetta saadaan. Voi olla, että talvikävelyreitti merkitään pysyvästi, ja niitä voisi tulla muuallekin Kokkolaan. Nyt nimenomaan toivotaan palautetta kaupunkilaisilta.

    Talvikävelyreitti avataan viimeistään ensi viikolla.

    Moni yrittäjä tekee työtään ylirasittuneena – Jani Tervola tuupertui autonsa ratin päälle, mutta perhe ja rakkaus nostivat miehen vuosien väsymyksestä

    Moni yrittäjä tekee työtään ylirasittuneena – Jani Tervola tuupertui autonsa ratin päälle, mutta perhe ja rakkaus nostivat miehen vuosien väsymyksestä


    Jani Tervola sai taksiluvan vuonna 2010. Kolmen vuoden täyspäiväisen ajamisen jälkeen kuuden lapsen huoltaja alkoi oireilla: esimerkiksi verenpaine alkoi nousta ja siihen haettiin lääkitystä. Kotona hän oli vaimonsa Karoliina Tervolan mielestä...

    Jani Tervola sai taksiluvan vuonna 2010. Kolmen vuoden täyspäiväisen ajamisen jälkeen kuuden lapsen huoltaja alkoi oireilla: esimerkiksi verenpaine alkoi nousta ja siihen haettiin lääkitystä.

    Kotona hän oli vaimonsa Karoliina Tervolan mielestä muissa maailmoissa. Väsyneen miehen silmissä oli lasittunut katse.

    Edes pidempiaikainen lepääminen lomalla ei muuttanut väsynyttä olotilaa virkeäksi. Hommat jatkuivat siihen saakka, että vaimo löysi miehensä autotallista tuupertuneena.

    – Siinä se makasi ratin päällä. Hätäelvytyksen jälkeen tilasin ambulanssin, kertoo Karoliina Tervola.

    Lääkäri totesi miehellä stressiperäisen uupumuksen, josta seurauksena oli epileptinen kohtaus.

    Taksikuski Jani Tervola on unelma-ammatissaan.Kalle Niskala / Yle

    Jani Tervola ei malttanut levätä. Hän nukkui liian vähän ja teki liian pitkää päivää. Lepoajat olivat ihan liian lyhyitä.

    – Kai siinä euron kiilto silmissä mentiin kohti uupumusta, sanoo Jani Tervola.

    Itseään kannattaa tarkkailla

    Loppuunpalamista on tutkittu vähän, mutta tuoreimman yrittäjäkyselyn mukaan yli puolet yrittäjistä kokee ylirasitusta työssään. Varsinkin rakennus- ja teollisuusalan yrittäjät työskentelevät hyvinvointinsa äärirajoilla.

    Yrittäjävalmentaja Tytti LaineHannes Frigård

    – Pitää olla herkkä, että tunnistaa väsymyksensä. Lisäksi verkostojen pitää olla kunnossa, sanoo porilainen yrittäjävalmentaja Tytti Laine.

    Yrittäminen ja yrittäjyys tarjoavat mahdollisuudet rikastumiseen – tai uupumiseen.

    Monet yksinyrittäjät kamppailevat ajan puutteen kanssa ja kokevat riittämättömyyttä. Intohimo tekemistä kohtaan kantaa silti uskomattomiin suorituksiin.

    – Monet yrittäjät ovat palavasti rakastuneita siihen, mitä tekevät. Se intohimo vie yrittäjän monen rajan yli ilman, että koetaan uupumusta, sanoo yrittäjävalmentaja Tytti Laine.

    Viiden vuoden kiirastuli

    Sairaalareissun jälkeen Jani Tervola jatkoi normaaliin tapaan, kunnes tuupertui toisen kerran jo kuukauden sisällä. Silloin asiaa alettiin tutkia perusteellisemmin. Lääkäri diagnosoi epäselvän epileptisen kohtauksen ja otti ajokortin pois. Unelma taksiurasta mureni miehen silmien edessä.

    – Kyllä se tuntui siltä, että tässäkö se ura nyt oli. Mitähän sitä nyt, mietti Jani Tervola.

    Karoliina Tervola vaihtoi alaa lähihoitajasta taksikuskiksi.Kaje Komulainen / Yle

    Jani Tervola siirtyi auton ratista kotijoukkoihin kuuden lapsen ja Karoliina-vaimon seuraksi, ensin sairauslomalle, sitten työttömäksi.

    Viiden vuoden aikana mies postitti lähes 200 työpaikkahakemusta, mutta mikään ei tärpännyt. Tervola haaveili myös vaimonsa kanssa yhteisestä koulutuksesta ja yrityksestä. Esimerkiksi yhteisen ravintolan pitäminen kävi mielessä.

    Taksifirma pyöri nuo vuodet renkien avulla neljä vuotta, kunnes Jani myi kalustonsa pois. Samalla suunniteltiin uutta.

    – Viisi vuotta oli tosi rankkaa, kun piti hakea uutta suuntaa, sanoo Jani Tervola.

    Miehen pitivät elämän syrjässä kiinni perhe, lapset ja harrastukset: rotaritoiminta ja mukanaolo kunnalliselämässä sekä yrittäjien ja seurakunnan toiminnassa.

    – Niistä tuli sisältöä elämään.

    Viisi vuotta oli aikaa opetella uutta elämänjärjestystä ja rajojen löytämistä.

    Lääkäri pudotti pommin vuonna 2018

    Kun lääkäri lähetti kutsun viisivuotiskontrolliin, Jani Tervola ei osannut kuvitella, millaisen pommin tämä pudottaisi. Lääkärillä oli EU:n uudet ohjeet siitä, miten stressiperäisten uupumusten kanssa toimitaan. Jos kohtauksia ei ole ollut viiteen vuoteen, ajokortti palautetaan.

    – Piti ihan uudelleen kysyä, että mitä tämä tarkoittaa, muistelee Jani Tervola.

    Kaikki suunnitelmat menivät uusiksi, koska ajatuksesta pitää taksia oli jo luovuttu. Tuli kiire hankkia uusi auto ja aloittaa uudelleen.

    – Kyllä se oli hieno päivä, muistelee Jani Tervola.

    Vaimo ja lapset mukaan yritykseen

    Lääkärin päätös antaa kortti takaisin oli sikäli onnekas sattuma, että kauan kypsynyt ajatus perheen yhteisestä firmasta sai tuulta purjeisiin. Vaimo päätti vaihtaa alaa ja ruveta myös taksikuskiksi. Myöhemmin myös vanhin poika liittyy rinkiin mukaan. Auto liikkuu kolmessa vuorossa.

    Karoliina Tervola ja lapset Veikka ja Victoria. Kalle Niskala kuvaa.Kaje Komulainen / Yle

    – Järjestely auttaa, että lepoaikoja noudatetaan, kun on kolme kuskia, sano Karoliina Tervola.

    Viiden vuoden harhailu opetti taksiyrittäjälle paljon.

    – Elämässä pitää olla muutakin sisältöä kuin työtä, sanoo Jani Tervola.

    Nyt Jani Tervola jakaa aikaansa järkevämmin. Niin lepo kuin vaimo ja lapsetkin saavat oman osansa ajasta.

    Vasikat levittävät vakavaa ripulitautia ihmisiin – tartunta-alue laajentunut

    Vasikat levittävät vakavaa ripulitautia ihmisiin – tartunta-alue laajentunut


    Pohjanmaan rannikkoalueella leviää nautaeläimistä lähtöisin oleva ripulitauti. Viime vuonna kryptosporidioosi-alkueläintartuntoja havaittiin poikkeuksellisen paljon Kalajokilaakson alueella. Pohjois-Pohjanmaan puolella tapauksia kirjattiin viime...

    Pohjanmaan rannikkoalueella leviää nautaeläimistä lähtöisin oleva ripulitauti. Viime vuonna kryptosporidioosi-alkueläintartuntoja havaittiin poikkeuksellisen paljon Kalajokilaakson alueella.

    Pohjois-Pohjanmaan puolella tapauksia kirjattiin viime vuonna 49 ja Keski-Pohjanmaan alueella 29.

    Valvontaeläinlääkäri Päivi Pyykönen kuntayhtymä Kalliosta kertoo, että ripulitauti leviää nautojen ja ihmisten välillä.

    Yleisimmin taudin saa ensin yhdestä kolmeen viikon ikäinen vasikka, josta se voi tarttua eläintä hoitavaan ihmiseen.

    Vasikoilla tauti ilmenee löysänä ulosteena ja vetisenä ripulina. Ne voivat mennä huonoon kuntoon ja vaatia eläinlääkärin hoitoa.

    – Eläin voi vaatia erityistä huolenpitoa, jolloin sitä hoitava ihminen on vaaravyöhykkeessä, mikäli ei ole tietoinen tartunnasta, Pyykönen sanoo.

    Kaikki vasikkaripulit eivät johdu kryptosporidioosista.

    Tartunta voi viedä ihmisen sairaalahoitoon

    Ihmisillä tartunta voi olla vakava ja vaatia sairaalahoitoa. Se voi aiheuttaa vatsanväänteitä, oksentelua, ripulia ja voimattomuutta.

    Pyykönen kertoo, että tiputushoitoa vaativia oireita voi saada myös perusterve ihminen. Suuremmassa vaarassa pidetään kuitenkin henkilöitä, joilla on alentunut vastustuskyky.

    Hänen mukaansa kaikilla kuntayhtymä Kallion alueella sairastuneilla tiedetään olleen kontakti nautaeläimen kanssa. Kallion kuntayhtymään kuuluvat Ylivieskan, Alavieskan, Sievin ja Nivalan kunnat

    Alkueläintartunnan saanut ihminen voi levittää tautia muihin ihmisiin tai nautoihin. Pyykkösen mukaan tartuntaa voi yrittää estää huolellisella käsihygienialla.

    – Perheenjäsenten välillä tauti ei leviä yhtä helposti kuin virusripulit.

    Suomessa riski sairastua likavedestä epätodennäköistä

    Esimerkiksi kehitysmaissa ja huonon hygienian maissa alkueläintartunnan voi saada myös likaantuneesta juomavedestä. Suomessa se on hyvin epätodennäköistä.

    – En näkisi minkäänlaista riskiä ainakaan Kallion alueella, missä käytetään pohjavettä. Ei kryptosporidioosia pohjaveteen mistään pääse, Pyykönen sanoo.

    Kryptosporidioosin hävittäminen tiloilta on työlästä, sillä alkueläin on varsin sitkeä, eivätkä siihen eivät tehoa perinteiset desinfiointiaineet tai pesut. Taudista eroon pääseminen voi vaatia esimerkiksi karsinoiden uusimista.

    Pyykkönen kertoo, että tiloilla taudin kanssa pystytään elämään, kun huolehditaan ihmisten hyvästä suojauksesta.

    Kryptosporidioosi-tapaukset alkoivat lisääntyä voimakkaasti Vaasan ja Etelä-Pohjanmaan alueella vuonna 2017. Viime vuoden aikana tartuntahavainnot laajenivat länsirannikolla pohjoiseen päin.

    Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan tartuntojen määrä on kymmenkertainen 2010-luvun alkuun verrattuna. THL tekee parhaillaan selvitystä tartuntojen lähteestä.

    Keskipohjanmaa: Ripulia aiheuttava alkueläintartunta leviää Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla

    Keskipohjanmaa: Ripulia aiheuttava alkueläintartunta leviää Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla


    Lähes 80 ihmisellä on todettu vatsatautia aiheuttava kryptosporidioositartunta Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirien alueella, uutisoi Keskipohjanmaa-lehti tiistaina. Lehden mukaan tapaukset alkoivat lisääntyä voimakkaasti Vaasan ja...

    Lähes 80 ihmisellä on todettu vatsatautia aiheuttava kryptosporidioositartunta Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirien alueella, uutisoi Keskipohjanmaa-lehti tiistaina.

    Lehden mukaan tapaukset alkoivat lisääntyä voimakkaasti Vaasan ja Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirien alueella jo toissa vuonna, ja nyt ilmiö on siirtynyt pohjoisemmaksi.

    Vastustuskyvyltään heikentyneille tartunta voi olla jopa hengenvaarallinen. Alkueläintartunta leviää eläimen ulosteesta esimerkiksi saastuneen juomaveden välityksellä. Tartunta leviää herkästi myös ihmiseltä toiselle. Kryptosporidioosia esiintyy esimerkiksi lehmillä.

    Keskipohjanmaan mukaan Pohjois-Pohjanmaalla tartunnan saaneiden joukossa on maatilayrittäjiä ja lomittajia, jotka työskentelevät nautaeläinten parissa.

    Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) kertoi viime vuonna, että kryptosporidioosia on tavattu länsirannikon alueella kymmenkertainen määrä 2010-luvun alkuun verrattuna. THL kertoi selvittävänsä tartuntojen lähdettä. THL:n mukaan tartuntaa voi ehkäistä pitämällä huolta käsi- ja elintarvikehygieniasta.

    Jääkiekkoharrastus aukeaa yhä useammalle lapselle ja nuorelle
– höntsäkiekko on niille, jotka eivät halua pelata liian vakavissaan

    Jääkiekkoharrastus aukeaa yhä useammalle lapselle ja nuorelle – höntsäkiekko on niille, jotka eivät halua pelata liian vakavissaan


    Pukukopissa on keskittyneen hiljaista. Ilmassa on jännitystä, sillä osa lapsista valmistautuu elämänsä ensimmäisiin jääkiekkoharjoituksiin. Vanhemmat kiristävät lastensa hokkareita, ja yksi äideistä kysyy muilta apua ristikkokypärän...

    Pukukopissa on keskittyneen hiljaista. Ilmassa on jännitystä, sillä osa lapsista valmistautuu elämänsä ensimmäisiin jääkiekkoharjoituksiin. Vanhemmat kiristävät lastensa hokkareita, ja yksi äideistä kysyy muilta apua ristikkokypärän säätämiseen.

    Monet aikuisetkin ovat tilanteessa ensimmäistä kertaa.

    Useimmilla lapsilla ikää on 8 vuotta tai enemmän. Moni heistä on toivonut hartaasti pääsevänsä joskus pelaamaan lätkää – ei mitenkään tavoitteellisesti, vaan vain harrastamaan. Juuri sen takia eri puolille Suomea on perustettu höntsäkiekkoryhmiä.

    Jääkiekkoliitto on halunnut, että seurat tarjoaisivat lapsille ja nuorille harrasteryhmiä, joissa kiekkoa voi pelata ilman tavoitteellisuutta noin kerran viikossa ja jopa ilman jääkiekkotaustaa. Tänä vuonna Easy Hockey -ryhmiä on yli 40 seurassa Etelä-Suomesta Ivaloon.

    Sakari Muotka ohjeisti lapsia pitämään kiekon jäänpinnassa.Kalle Niskala / Yle

    Kokkolan Juniori Hermes aloitti toiminnan tänä vuonna. Ensimmäiselle kerralle ilmoittautui 35 lasta. Se kertoo, että höntsäkiekolle on tarvetta.

    – Jääkiekossa niin kuin muissakin lajeissa tällaisille harrastusryhmille olisi erittäin paljon kysyntää. Seuroilla on tarjota liian vähän toimintaa, jossa ei tarvitse olla paikalla useita kertoja viikossa, toteaa Juniori Hermeksen valmennuspäällikkö Sakari Muotka.

    Yhdet viikkotreenit mahtuvat kiireiseenkin arkeen

    Kosusen perhe muutti Oulusta Kokkolaan ennen joulua. 10-vuotias Oliver Kosunen ehti pelata Haukiputaan Ahmoissa jääkiekkoa muutaman vuoden, ja pikkuveli Roni kävi siellä Leijona-kiekkokoulun.

    Muutto Kokkolaan vei jääkiekon kuitenkin tauolle. Siitä lähtien äiti Anni Kosunen on saanut kuulla pojilta jatkuvia toiveita jääkiekon peluusta.

    – Sehän heillä oli suurin toive, että jos täällä Kokkolassa saisi aloittaa uudelleen jääkiekon harrastamisen. Tämä mahdollisuus sitten onneksi tuli.

    Veljekset Oliver ja Roni Kosunen ovat pelanneet Haukiputaan Ahmoissa ennen Kokkolaan muuttoa.Kalle Niskala / Yle

    Jääkiekon harrastaminen seurassa tietäisi useampia harjoituksia viikossa. Niiden yhdistäminen vuorotyötä tekevän perheen kiireiseen arkeen on hankalaa, ja siksi äiti iloitsee, että pojat voivat käydä jääkiekkotreeneissä nyt kerran viikossa.

    Oliverilla on myös judotreenit kaksi kertaa viikossa ja sen päälle kilpailut. Äidin mielestä niiden rinnalle ei edes mahtuisi enempää jääkiekkotreenejä.

    – Silloin toisen harrastuksen pitäisi jäädä pois, Anni Kosunen sanoo.

    Oliverin sydän kuitenkin sykkii vahvasti jääkiekolle.

    – Tykkäisin harrastaa jääkiekkoa enemmänkin, koska se on kiva laji, hän sanoo

    Äiti kuuntelee vieressä. Toive ei tule yllätyksenä.

    – Molemmat pojat jo tuossa sanoivat, että me haluttaisiin pelata jääkiekkoa monta kertaa viikossa. Katsotaan nyt. Kohta 8-vuotiaalle Ronille tämä ryhmä on hyvä siinäkin mielessä, että näkee, miten jääkiekko alkaa maistua nyt, kun treenit ovat kerran viikossa.

    Jääkiekkoliitossa onkin toiveena, että lajia voisi harrastaa myös muiden harrastusten lomassa. Kaikkien ei tarvitse tähdätä huipulle, vaan osa lapsista ja nuorista haluaa vain pelata.

    – Minun mielestäni tämä on osa laajemminkin sitä, minkä takia junioriurheiluseurat ovat olemassa. Totta kai me ollaan sitä varten, että saadaan lisää uusia mahdollisia maailmanmestareita, mutta ihan samalla tavalla olemme tukemassa lasten liikunnallista elämää. On tärkeää saada lapset liikkumaan, toteaa Juniori Hermeksen valmennuspäällikkö Sakari Muotka.

    Kesällä Juniori Hermekseen palkattu Sakari Muotka havahtui, ettei Kokkolassa ollut Easy Hockey -ryhmää ja päätti perustaa sellaisen.Kalle Niskala / YleHarrastamisesta tehdään helppoa

    Ensimmäiset seurat aloittivat Easy Hockey -harrastusryhmät syksyllä 2016 eli käynnissä on nyt kolmas kausi. Jääkiekkoseurat järjestävät ryhmät omalla kustannuksellaan.

    – Jääkiekkoliitolta voi saada kädenojennuksena varustepaketteja, kertoo Jääkiekkoliiton juniori- ja seuratoimintajohtaja Turkka Tervomaa.

    Kokkolassa ryhmä on tarkoitettu 8–15-vuotiaille tytöille ja pojille.Kalle Niskala / Yle

    Kynnys osallistua pyritään pitämään matalana: hinta on kohtalaisen pieni, ryhmään voi tulla ilman aikaisempaa kokemusta jääkiekosta ja varusteiksi riittävät luistimet, kaulasuoja, ristikollinen kypärä sekä maila. Esimerkiksi Kokkolassa kevätkausi maksaa 30 euroa, ja se sisältää myös vakuutuksen kaikille vuonna 2006 tai sitä myöhemmin syntyneille.

    – Itse uskon hyvin vahvasti urheiluseuran ja joukkuetoiminnan positiivisiin puoliin. Yleensä näistä ympyröistä saa uusia kavereita ja oppii tärkeitä elämäntaitoja, esimerkiksi noudattamaan sääntöjä ja ohjeita, Muotka kehuu.

    Höntsäkiekkoryhmissä onkin tarkoitus opetella pelaamaan pelaamalla. Niissä ei opeteta tekniikkaa tai syöttöjä. Tämä perustuu siihen, että moni lapsi tai nuori haluaa nimenomaan vain pelata jääkiekkoa, eikä siksi ole hakeutunut seuran perinteisiin harjoituksiin.

    Joillekin lapsille tietenkin saattaa syttyä kipinä jääkiekkoon niin, että harjoitukset kerran viikossa eivät enää riitä. Niin taisi käydä Kosusen perheellekin.

    – Oli kivaa. Me pelattiin, syöteltiin ja mentiin kenttää ympäri, Oliver sanoo innostuneena.

    – Hauskinta oli pelaaminen, sanoo Roni. Hän kuitenkin myöntää, että jäällä tuli kaaduttua monta kertaa.

    – Haluan tulla uudestaan, Roni huikkaa.

    Ullavan pikkukylät pyristelevät irti Kokkolasta –

    Ullavan pikkukylät pyristelevät irti Kokkolasta – "Identiteettimme on eri paria kaupungin kanssa"


    Keskipohjalaiset Ullava, Kälviä ja Lohtaja ovat olleet kuntaliitoksessa Kokkolan kaupungin kanssa kymmenen vuotta. Selvityksen mukaan liitoskuntiin on sinä aikana satsattu suhteessa enemmän kuin Kanta-Kokkolaan. Vuosien saatossa kritiikkiä on...

    Keskipohjalaiset Ullava, Kälviä ja Lohtaja ovat olleet kuntaliitoksessa Kokkolan kaupungin kanssa kymmenen vuotta. Selvityksen mukaan liitoskuntiin on sinä aikana satsattu suhteessa enemmän kuin Kanta-Kokkolaan.

    Vuosien saatossa kritiikkiä on kuulunut eniten Ullavasta ja erityisesti Rahkosen kylältä. Viimeinen tikki on Kokkolassa vireillä oleva kouluverkkouudistus, joka uhkaa sulkea Rahkosen koulun. Armonaikaa on näillä näkymin vuoteen 2021, jolloin koulun kohtaloa arvioidaan uudestaan.

    Alueen asukkaat eivät halua jäädä odottamaan, vaan aloittavat nimilistojen keräämisen kuntaliitoksesta eroamisen puolesta. Keskustelua on käyty jo kesästä 2018 lähtien.

    Kyläaktiivi Hanna Meriläisen mukaan koulu on tärkeä alueen vireyden ylläpitäjä. 41 oppilaan alakoulusta löytyvät myös ryhmäperhepäiväkoti ja eskari.

    – Koulu on aktiivikäytössä iltaisinkin. Meillä on liikuntakerhoja ja kuntosalitoimintaa, Meriläinen kertoo.

    Ensimmäisiä nimä on jo paperissa, kertoo kyläaktiivi Hanna Meriläinen.Päivi Seeskorpi / Yle

    Ullavanjärven ympäristössä, Rahkosessa ja Ylipään alueen pienissä kylissä, asuu noin 500 asukasta. Tarkoitus on kiertää joka ovella kysymässä kanta eroamiseen.

    Hanna Meriläinen toivoo listaan paljon nimiä havahduttamaan päättäjiä.

    – Toivottavasti valtuutetut eivät pitäisi väkisin kiinni alueesta, jonka kokevat taakaksi ja liian kalliiksi, vaan päättäisivät, että meidän kuuluu antaa näiden ihmisten liittyä Kaustiseen, jos he niin tahtovat.

    Meriläisen mukaan kyse on paljon muustakin kuin koulun säilymisestä. Moni alueen asukas käyttää naapurikunta Kaustisen palveluita. Meriläinen puhuu myös identiteetistä.

    – Meidän identiteettimme on eri paria kaupungin identiteetin kanssa. Toivomme, että meitä ymmärrettäisiin paremmin.

    Kyläaktivisti Hanna Meriläisen mukaan nimilistojen kerääminen ja tulevat osaliitostunnustelut Kaustisen kanssa eivät ole uhkavaatimus Kokkolalle.

    – Meillä on oikeus selvittää, paranisiko alueemme toimintakyky, jos kotikuntamme olisikin Kaustinen. Olemme miettineet Toholampia ja Kaustista ja päädyimme siihen, että rupeamme selvittämään asiaa lisää Kaustiselle päin.

    Säilyisikö Rahkosen koulu Kaustisenkaan kanssa?

    Kaustisen kunnanjohtaja Arto Alpia kertoo kuulleensa ullavalaisten osakuntaliitos-ajatuksista elokuussa 2018, kun asian puuhahenkilöitä vieraili Kaustisen valtuuston iltakoulussa.

    Alpia suhtautuu ullavalaisten suunnitelmiin avoimesti. Asiasta keskustellaan, jos ja kun se tulee ajankohtaiseksi.

    – Kaustinen on kompakti kunta. Pinta-alan kasvaminen ullavalaiskylillä toisi oman haasteensa palvelujen järjestämiselle. Mutta kyllähän kunnan väkiluvun lisääntyminen mukavalta näyttäisi, Alpia pohtii.

    Jos Kaustista kotikunnakseen havittelevien ullavalaisten toive toteutuisi, se tarkoittaisi sitä, että Kaustisella olisi kaksi pientä alakoulua 13 kilometrin päässä toisistaan. Sekä Rahkosen koulu että Köyhäjoen koulu sijaitsevat lähellä nykyistä kuntarajaa.

    Mentäisiinkö Rahkosen koulun säilymisen näkökulmasta ojasta allikkoon?

    – Turha ruveta vielä spekuloimaan, mutta hyvin todennäköistä varmasti olisi, että jompikumpi kouluista lakkautettaisiin. Vielä on kuitenkin ennenaikaista lähteä asialla veikkailemaan, sanoo Alpia.

    Moni suomalaisautoilija saa Ruotsista turhan ruuhkamaksun – syynä voi olla sää, tekniikka tai sekaannus

    Moni suomalaisautoilija saa Ruotsista turhan ruuhkamaksun – syynä voi olla sää, tekniikka tai sekaannus


    Hiljattain suomalaiset paloautot ovat saaneet ruuhkamaksulappuja Ruotsista, vaikka eivät ole siellä olleet. Samoin käy muillekin autoille: Autoliitto saa säännöllisesti yhteydenottoja autoilijoilta, jotka ovat saaneet Ruotsista aiheettoman...

    Hiljattain suomalaiset paloautot ovat saaneet ruuhkamaksulappuja Ruotsista, vaikka eivät ole siellä olleet.

    Samoin käy muillekin autoille: Autoliitto saa säännöllisesti yhteydenottoja autoilijoilta, jotka ovat saaneet Ruotsista aiheettoman ruuhkamaksun.

    – Joka kuukausi tulee muutama yhteydenotto. Määrä on pysynyt samana jo vuosia. Tarkkaa määrää emme tiedä, koska ei jokainen laskun saanut välttämättä ota meihin tai mihinkään muuallekaan yhteyttä, Autoliiton matkailupäällikkö Susanna Suokonautio-Hynninen sanoo.

    Ruotsin Kuljetushallituksen laskutuksen ja ruuhkamaksujen perimisen hoitaa EPASS24. Palveluneuvoja Risto Kauton mukaan joulun tienoilla on tullut lukuisia soittoja virheellisistä ruuhkamaksuista.

    Virheellisistä laskuista voi kysyä yrityksen Suomen tukipuhelimessa +358 (0)942 450 800.

    Tekniikka ei ole erehtymätöntä

    Ruotsi perii ruuhkaveroa Tukholmassa ja Göteborgissa sekä niin sanottuja siltamaksuja eli infrastruktuurimaksuja Sundsvallissa ja Motalassa. Summat ovat pieniä, joitakin euroja.

    Kun auto ajaa tietulliaseman ohi, kamera kuvaa rekisteritunnuksen. Tunnistamisen jälkeen lasku lähetetään automaattisesti auton omistajalle.

    Myös ulkomailla rekisteröityjen ajoneuvojen on maksettava Ruotsissa ruuhkaveroa.

    – Tekniikka ei ole erehtymätöntä. Huono sää vaikuttaa kuvan laatuun. Joskus rekisterikilpi voi olla likainen tai tunnistuksessa sekoitetaan, että ruotsalaisen auton rekisteriä luullaankin suomalaisiseksi kilveksi, kertoo palveluneuvoja Risto Kautto.

    Hoitamaton lasku päätyy ulosottoon

    Matkailupäällikkö Susanna Suokonautio-Hynninen Autoliitosta neuvoo maksamaan virheellisen laskun eräpäivään mennessä.

    – Muistutusmaksu on kaupunkialueelta heti noin 50 euroa. Vaikka ruuhkamaksu-lasku on yleensä vain pari, kolme euroa, kannattaa oikaisu hakea ja saada rahansa takaisin, vaikka pienistä summista puhutaankin.

    Saman neuvon antaa myös palveluneuvoja Risto Kautto. Tukholman ja Göteborgin ruuhkaverojen lisäksi myös siltamaksut kasvavat muistutusten myötä, ensimmäisellä muistutuksella noin 30 euroa ja toisella noin 50 euroa.

    – Oikaisupyyntö ei ehdi käsittelyyn ennen eräpäivää. Yleensä käsittelyyn menee vähintään 3-4 viikkoa, usein kauemminkin, Kautto kertoo.

    Päätös lähetetään postitse. Jos se on myönteinen eli Ruotsin Kuljetushallitus on todennut ruuhkamaksun aiheettomaksi, rahat palautetaan maksajan tilille.

    Huonoin vaihtoehto palveluneuvojan mukaan on olla tekemättä mitään, koska hoitamaton lasku päätyy lopulta ulosottoon.

    Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitoksen saaman ruuhkaverolaskun loppusumma on 2,14 euroa. Automaattinen kameravalvonta oli kuvannut kokkolalaisen paloauton ruuhkamaksujen tarkastuspisteellä marraskuussa 2018.

    Paitsi että ei ollut. Säiliöauto oli koko marraskuun Kokkolassa.

    – Näyttövelvollisuus on valitettavasti laskun saajalla, joten on laitettava oikaisuvaatimus mahdollisimman hyvillä dokumenteilla Ruotsiin. Paljon aivan turhaa työtä, sanoo pelastusjohtaja Jaakko Pukkinen.

    Suomalaiset paloautot ovat saaneet ruuhkamaksulappuja Ruotsista, vaikka ne eivät ole siellä olleet – ”pitää maksaa 500 kruunun uhalla”

    Suomalaiset paloautot ovat saaneet ruuhkamaksulappuja Ruotsista, vaikka ne eivät ole siellä olleet – ”pitää maksaa 500 kruunun uhalla”


    Suomalaisia paloautoja oli sammuttamassa Ruotsin metsäpaloja viime kesänä, mutta marraskuussa yhdelläkään suomalaispalokunnalla ei ollut keikkaa Tukholmassa. Siitä huolimatta Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitoksen...

    Suomalaisia paloautoja oli sammuttamassa Ruotsin metsäpaloja viime kesänä, mutta marraskuussa yhdelläkään suomalaispalokunnalla ei ollut keikkaa Tukholmassa.

    Siitä huolimatta Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Jaakko Pukkinen sai tällä viikolla hyväksyttäväkseen laskun, jonka mukaan Kokkolan pääpaloaseman säiliöyksikkö olisi marraskuussa Tukholmassa ajellut.

    – Olen aivan sataprosenttisen varma, ettei ole.

    Pukkinen ihmetteli asiaa myös Twitterissä.

    Pelastusjohtaja Pukkinen aikoo maksaa reilun kahden euron laskun omalta tililtään.

    – Kyllä sen omistani maksan, ja maksan ihan piruuttani. Siinä uhataan 500 kruunun sakkomaksulla, jonka saa periä sitten takaisin. Ajattele mikä työmäärä siinä on julkishallinnossa, kun se kirjataan tuloksi, sitten kirjataan menoksi ja sitten tuloksi ja tehdään valituksia. Siinä menee yksi työpäivä, kun pitää vielä kuvata autoja ja liittää niitä siihen oikaisupyyntöön.

    Eikä Vantaaltakaan tehty koulutuskeikkaa Tukholmaan

    Hiukan halvemmalla pääsi Keski-Uudenmaan pelastuslaitos. Pelastusjohtaja Jyrki Landstedt on kuitenkin yhtä hämillään 1,07 euron laskusta.

    – Rupesi ihmetyttämään, kuka on ollut Tukholmassa. Siksi kiinnitin tähän huomiota. Tässä on ohjeet, miten sähköisesti voidaan tehdä reklamaatio. Olemme tehneet sähköisen reklamaation, mutta siitä huolimatta tämä pitää maksaa 500 kruunun uhkamaksulla.

    Landstedtin työpöydällä oleva maksulappu koskee pelastuslaitoksen turvallisuuskouluttajan käytössä olevaa autoa. Laskun mukaan auto olisi marraskuun 13. päivänä ajellut Tukholmassa. Pelastusjohtajan tietojen mukaan auto on kuitenkin ollut tuolloin tukevasti Vantaalla.

    Kokkolassa pelastusjohtaja Jaakko Pukkinen suhtautuu ruuhkaverolappuun tässä vaiheessa vielä huumorilla.

    – Mutta kansalaisten oikeusturvan kannalta tämä on aikamoinen epäkohta. Jos tällaisia tulee, niin Suomessa pitäisi olla yhtenäinen käytäntö. Tämä on hirvittävän stressaavaa ihmiselle. Siinä on kuitenkin se uhkaus siitä sakosta.

    Ja vääriä maksuja on tullut myös yksityishenkilöille. Ruotsin ruuhkamaksuasemat ovat automaattisia. Ajoneuvon omistajalle lähetetään lasku, kun automatiikka rekisteröi maksuaseman ohittamisen.

    Ruotsin veroviraston laskuttavana yrityksenä toimiva Parktrade Europe lähettää laskut Suomeen suomen kielellä. Laskun tilinumerokin on suomalainen.

    Lue myös: Moni suomalaisautoilija saa Ruotsista turhan ruuhkamaksun – syynä voi olla sää, tekniikka tai sekaannus

    Kaupunkilaiset varautuvat häiriöihin huonommin, koska eivät osaa pelätä niitä –

    Kaupunkilaiset varautuvat häiriöihin huonommin, koska eivät osaa pelätä niitä – "On mahdollista, että jonain päivänä myös kaupunki pimenee"


    Suomalaiset ovat yleisesti ottaen melko hyvin varautuneet häiriötilanteisiin, kuten sähkökatkoksiin, uskoo Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön tutkija Heikki Laurikainen. Iso osa suomalaisista asuu pientaloissa, joissa on tulisijoja. Mökkielämä...

    Suomalaiset ovat yleisesti ottaen melko hyvin varautuneet häiriötilanteisiin, kuten sähkökatkoksiin, uskoo Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön tutkija Heikki Laurikainen.

    Iso osa suomalaisista asuu pientaloissa, joissa on tulisijoja. Mökkielämä ja sitä kautta eläminen ilman sähköä on monelle tuttua. Armeijan käyneiden osuus on suuri, joten turvallisuustaitoja on jaossa monelle sitäkin kautta.

    Karkeasti maan voi varautumisen suhteen jakaa kahtia, sanoo tutkija Laurikainen. Maaseudulla riskit häiriötilanteisiin ovat suuremmat, varsinkin jos sähkölinjat kulkevat vielä ilmassa. Siellä toisaalta asiakkaat ovat sopeutuneet riskeihin ja osaavat toimia melko hyvin kokemustenkin pohjalta.

    Sen sijaan osa kaupunkiväestöstä ei ole tottunut häiriötilanteisiin eikä siksi osaa tai hoksaa niihin varautuakaan.

    – Meitä hiukan huolestuttaa se, että on jonkun verran totuttu häiriöttömyyteen, koska kaikki tuntuu aina toimivan. On kuitenkin täysin mahdollista, että jonain päivänä tulee häiriö, joka pimentää myös kaupungin. Epätodennäköistä kyllä, mutta mahdollista, ja siksi siihen pitäisi varautua.

    Pullovesi ja kannelliset astiat veden säilymistä varten ovat ensiarvoisen tärkeitä.Kalle Niskala / Yle

    Esimerkiksi omakotitalot viilenevät käyttökelvottomaan kuntoon reilussa vuorokaudessa, elementtikerrostalot parissa päivässä ja jykevät kivitalot kolmessa.

    Jos suurkaupunkiin sattuisi vakava häiriötilanne, yhtäkkiä voisikin olla iso määrä autettavia, jotka eivät ole varautuneet siihen, että asiat eivät toimi.

    Kuva ei silti ole mustavalkoinen, sillä kaupungeistakin löytyy varautuneita ja maaseudulta puutteita, muistuttaa Laurikainen.

    Palomestari Antti Kätevä Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren pelastuslaitokselta yhtyy näkemykseen siitä, että kotitalouksien varautumisessa on vaihtelua.

    – Kaupunkilaiset ovat ehkä tottuneet liian hyvään. Maaseudulla on tutumpaa, että kaikki ei aina toimi.

    Kansalaistaidot ja kotivara ovat maaseudulla kaupunkeja paremmalla tolalla, samoin yhteisöllisyys, uskoo Kätevä.

    Maaseudulla aggregaatit ovat yleistyneet.Timo Leponiemi / Yle

    Kaupunkien kotitalouksia yritetään saada parantamaan varautumistaan niin, että ne selviäisivät kolmesta vuorokaudesta häiriötilanteessa (www.72tuntia.fi). Maaseudulla varautumisen pitää olla kattavampaa ja tähdätä pidempiaikaisempiinkin ongelmiin.

    Oma haasteensa ovat haavoittuvat ryhmät, kuten vähävaraiset, maahanmuuttajat ja he, joiden toimintakyky on rajoittunut. Riskiryhmiin voivat kuulua myös itsenäistä elämää aloittelevat.

    – Jos nuori on juuri muuttanut omilleen esimerkiksi soluun, elämäntyyli voi olla sellainen, että kotivara on hyvin minimaalinen. Perheillä kriisinkestävyyttä voi olla enemmän, sanoo Laurikainen.

    Kokkolalainen Tuija Biskop havahtui pari vuotta sitten ajattelemaan fiktiivisen kirjan maalaamaa kuvaa sähköttömästä Suomesta. Se sai pohtimaan omankin perheen tilannetta: kerrostalosasuntoa ilman tulisijaa ja muita vaihtoehtoja, jos häiriö oikeasti iskisi. Parhaaksi vaihtoehdoksi nousi mielessä mökki.

    Hän suositteleekin miettimään varautumisesta juuri omasta tilanteesta ja harrastamaan joskus ajatusleikkiä siitä, miten oma perhe toimisi jos sähköä ei olisikaan. Myös kouluissa ja päiväkodeissa voisi miettiä, miten arki sujuisi, mitä leikittäisiin, missä valossa tehdään läksyt.

    Tuija Biskop uskoo, että ei vain ruuan vähyys, vaan kännyköiden ja pelikoneiden pimeneminen haastaisi monta perhettä ison häiriötilanteen sattuessa.

    Marttojen toiminnanjohtajana työskentelevä Biskop uskoo, että suurin osa meistä ei ole varautunut häiriötilanteisiin juuri mitenkään.

    – On tuudittauduttu siihen, että puhdasta vettä tulee hanasta ja ruokaa on jääkaapissa ja sitä saa kaupasta lisää. Ja jos ei halua tehdä, menee ravintolaan syömään.

    Hänkin arvioi, että eroa on kaupungin ja maaseudun välillä. Ero syntyy esimerkiksi siitä käytännön faktasta, että kauempana kaupoista asuva ostaa todennäköisemmin kerralla enemmän ruokaa kotiin muutenkin.

    Jos ei harrasta kotona kokkaamista eikä ole pohtinut poikkeavia oloja, alkuun pääsee ostamalla kotiin edes vesipulloja, iskukuumennettua maitoa ja pussikeittoja – tummaa suklaata ja muita herkkuja unohtamatta. Valmisruuat saavat häiriötilanteessa armon myös ruokaihmisen silmissä, vaikka aineksetkin joutuu pahimmillaan sekoittamaan kylmään veteen.

    Kaupantekokin kärsii sähköttömyydestä. Kuva Porvoosta sähkökatkon aikaan kesällä 2017.Yle / Petter Blomqvist

    Yli puolet suomalaisista ei halua lisätietoa tai valistusta varautumisesta. SPEKin ja työtä tekevien järjestöjen haasteena onkin saada viestiä kullekin kohderyhmälle sopivalla tavalla.

    – Itse tilanteen tullessa tiedonjano on kyllä kova, silloin tietoa etsitään. Ongelmia voi silti tulla, jos silloin vasta alkaa tutkia asiaa, eikä ehkä enää pääsekään kauppaan ostamaan tarvitsemaansa, sanoo SPEKin tutkija Heikki Laurikainen.

    Suomalaisia on koetettu totuttaa ajatukseen kotivarasta riittävästä määrästä nesteitä, ruoka-aineita, joditabletteja, paristoja radiota varten ja niin edelleen. Ajatusta myös tuodaan nykypäivään; kotivara tarkoittaa sitä, ettei elä kädestä suuhun, vaan kotona on ylimääräistäkin ruokaa – sitä mikä muutenkin maistuu.

    Eikä varautuminen ole pelkkää eloonjäämistä, vaan kannattaa muistaa myös viihtyminen, muistuttaa tutkija Heikki Laurikainen.

    – Psyykkisesti stressaavassa tilanteessa on kiva olla jotain kivaa mieltä piristämässä. Jos on pitkä sähkökatkos, voiko tehdä jotain kivaa, vaikka kaivaa lautapelit esiin.

    Pitkä rottasota alkaa nyt Pietarsaaren vanhassa puukaupunginosassa –

    Pitkä rottasota alkaa nyt Pietarsaaren vanhassa puukaupunginosassa – "Viemäreissä on sen verran runsaasti liikennettä"


    Pietarsaaren historiallisen puukaupunginosan Skatan rottaongelman kartoitus sai alkunsa siitä, kun päiväkodin alapohjasta löytyi rotan pesä. Korjaustöiden yhteydessä huomattiin, että rotat olivat tulleet viemäriverkoston kautta. Lisäksi Skatan...

    Pietarsaaren historiallisen puukaupunginosan Skatan rottaongelman kartoitus sai alkunsa siitä, kun päiväkodin alapohjasta löytyi rotan pesä. Korjaustöiden yhteydessä huomattiin, että rotat olivat tulleet viemäriverkoston kautta. Lisäksi Skatan asukkailta saatiin havaintoja jyrsijöistä.

    Ennen joulua tilannetta tutkittiin tarkemmin riistakameroiden avulla. Se näytti, että tarvetta jatkotoimille on, sanoo tekninen johtaja Rune Hagström.

    – Määrää emme osaa sanoa, koska kameroissa ei ollut laskuria. Mutta sen verran runsaasti liikennettä on, että on järkevää ryhtyä torjuntatoimenpiteisiin.

    Yllätys "liikenne" ei sinänsä ollut, sillä tiedossa on, että maan päällä vilahtavat jyrsijät ovat vain jäävuoren huippu.

    – Jyrsijät ovat viisaita eläimiä eivätkä näyttäydy ihmisille, jos ei ole aivan pakko, sanoo Hagström.

    Pietarsaaren Skata eli Pohjoisnummi on määritelty yhdeksi Suomen tärkeimmistä yhtenäisistä puukaupunginosista. Sen asutuksen juuret ovat 1730-luvulla (Skata-yhdistyksen sivut).

    Pietarsaaren tekninen johtaja Rune Hagström.Ville Viitamäki / Yle

    Rottia vastaan tehdään täsmäiskuja säännöllisesti eri puolilla maata. Esimerkiksi Porvoon vanhassakaupungissa tapettiin viime kesänä sata rottaa. Tampereella rottasota alkoi juhannuksena, mutta vielä syksylläkin jyrsijöitä näkyi keskustan Sorsapuistossa kymmenittäin.

    Arviot rottien määrästä Helsingissä vaihtelevat sadastatuhannesta jopa puoleen miljoonaan. Kokonaan rotista ei päästä eroon, uskoo tutkijatohtori Tuomas Aivelo, jota älykäs jyrsijä myös kiehtoo (Ylen Perjantai-dokkari).

    Rottien torjunta on kehittynyt ja sitä on ollut pakko kehittää viime vuosina, sillä myrkkyjen riskit ja haitat tunnetaan aiempaa paremmin. Kuluttajakäytöstä myrkyt poistuivat viime vuonna, mutta myös ammattilaiset ovat siirtymässä yhä enemmän jyrsijöiden hävittämisessä ekologisempiin vaihtoehtoihin kuten sähköloukkuihin.

    Pietarsaaressa käytössä ovat tarvittaessa kaikki keinot. Lähtökohtana on myrkytön torjunta, mutta jos rottia on jossain erityisen runsaasti, saatetaan myrkkyäkin käyttää, sanoo palvelupäällikkö Jukka Tietäväinen tuholaistorjuntayritys Anticimexista.

    Tietäväisen mukaan näin laajaa rottientorjuntaoperaatiota ei tehdä kovin usein.

    Ansojen asentaminen viemäriverkostoon alkaa ensi viikolla. Jos kiinteistönomistajat antavat luvan, ansoja tulee myös pihoille. Urakka etenee Pietarsaaren vanhassa puukaupunkiosassa kolme katua kerrallaan, ja työ kestää kaksi kuukautta. Sen jälkeen seurataan vielä kuukausi pahinta aluetta.

    Tony Margiocchi / AOP

    Rottia ja muita jyrsijöitä esiintyy usein juuri vanhoissa kaupunginosissa. Pietarsaaressa Skatan tilanteeseen vaikuttanee myös se, että alueella on aiemmin ollut makkaratehdas.

    – Ruokaa on ollut varmasti riittävästi, ja siksi populaatiota on syntynyt runsaammin, arvelee tekninen johtaja Rune Hagström.

    Ongelma on myös kaupungin sekaviemäriverkosto: sadevesi- ja jäteviemärit ovat samaa putkea ja jyrsijät pääsevät kulkemaan avonaisten sadevesikaivojen kansien kautta verkostoon ja sitä kautta koteihinkin.

    Hulevesijärjestelmä on jo pitkään ollut tarkoitus eriyttää muusta viemäriverkostosta, mutta iso ja kallis operaatio odottaa yhä toteutumistaan.

    Hagström muistuttaakin, että jos ruuantähteitä vedetään vessasta, ne menevät rotille. Muutenkin Skatan asukkaita on neuvottu jo syksyllä pitämään paikat siisteinä. Myös roska-astioiden kunto pitää tarkistaa. Lintujen ruokkiminen on joko tehtävä se niin hallitusti, ettei samalla tule tarjonneeksi jyrsijöille ruokaa.

    Myös auto kannattaa pitää siistinä, jos alueella on rottia. Ne ovat niin tehokkaita jyrsijöitä, että pääsevät ruuan äärelle vaikka läpi peltien – ainakin vanhempiin autoihin.

    Helsingissä voi olla jopa puoli miljoonaa rottaa – tuholaistorjuja on löytänyt rotan niin suihkun lattiakaivosta kuin olohuoneesta syömästä sipsejä

    "Tämä asema on ottanut yhteyttä kello kahdelta yöllä ja saaliina näkyy olevan 10 rottaa" – Nykyaikaisen rottasodankäynnin täsmäase on digitaalinen sähköloukku

    Keski-Pohjanmaa otti ensimmäisenä käyttöön maksuttoman ehkäisyn ja laajentaa sitä nyt yhä vanhempiin

    Keski-Pohjanmaa otti ensimmäisenä käyttöön maksuttoman ehkäisyn ja laajentaa sitä nyt yhä vanhempiin


    Maksuttoman ehkäisyn tarjoamista nuorille laajennetaan Keski-Pohjanmaalla. Sosiaali- ja terveyspalveluista vastaava Soite tarjoaa palvelua jatkossa myös alle 25-vuotiaille nuorille, aiemmin sitä annettiin vain alle 20-vuotiaille. Keski-Pohjanmaan...

    Maksuttoman ehkäisyn tarjoamista nuorille laajennetaan Keski-Pohjanmaalla.

    Sosiaali- ja terveyspalveluista vastaava Soite tarjoaa palvelua jatkossa myös alle 25-vuotiaille nuorille, aiemmin sitä annettiin vain alle 20-vuotiaille. Keski-Pohjanmaan aloitti ilmaisen ehkäisyn ensimmäisenä kokonaisena maakuntana viime helmikuussa.

    Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan kunnat ovat olleet etujoukossa maksuttoman ehkäisyn tarjoamisessa. Myös Pietarsaaren seudun kunnat ovat ottaneet palvelun käyttöön tänä vuonna.

    Keski-Pohjanmaalla nuoret ovat hakeneet ehkäisyä melko ahkerasti. Ensimmäisen neljän kuukauden aikana nelisensataa nuorta haki ehkäisypillereitä, osa kondomeita ja kierukoita.

    Soite perustelee palvelun laajentamista Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Väestöliiton suosituksella.

    Ehkäisyä voi hakea Keski-Pohjanmaalla Soiten ehkäisyneuvoloista ja opiskelijaterveydenhuollosta.

    Nuori voi valita ehkäisypillerit, -renkaan, kierukan, implantin tai kondomit. Ilmaisen ehkäisyn toivotaan vähentävän seksitauteja ja ei-toivottuja raskauksia.

    Mitä tapahtuu lopullisesti pimenneille jouluvaloille? Ne päätyvät kupariksi ja energiaksi

    Mitä tapahtuu lopullisesti pimenneille jouluvaloille? Ne päätyvät kupariksi ja energiaksi


    Pienikin sähkö- ja elektroniikkaromu halutaan kotien nurkista kierrätykseen. Myös rikkinäisistä jouluvaloista saadaan irrotettua raaka-aineita ja materiaalia teollisuuden käyttöön. Toimitusjohtaja Rauno Partanen Cool Finland...

    Pienikin sähkö- ja elektroniikkaromu halutaan kotien nurkista kierrätykseen. Myös rikkinäisistä jouluvaloista saadaan irrotettua raaka-aineita ja materiaalia teollisuuden käyttöön.

    Toimitusjohtaja Rauno Partanen Cool Finland käsittelylaitokselta kertoo, että jouluvaloissa tärkein kierrätettävä on kupari. Myös muovi- ja puuosat otetaan talteen.

    – Vaikka yhden kynttelikön tai valosarjan materiaalihyöty on vähäistä, on hyvä, ettei jouluvalo päädy sellaisenaan kaatopaikalle. Niissä voi olla haitallisia yhdisteitä, esimerkiksi palonestoaineita, Partanen sanoo.

    Ser-romua lajiteltuna.Juha Vauhkonen / Yle

    Joulu- ja kausivalot kuuluvat sähkö- ja elektroniikkaromujen SER-kierrätyspisteisiin, joita löytyy satoja eri puolelta Suomea.

    Romusta erotellaan hyödylliset raaka-aineet ja materiaalit. Myös vaaralliset ja haitalliset aineet otetaan talteen ja erilliseen käsittelyyn.

    Jouluvalot siirtyvät kierrätyspisteistä käsittelylaitoksiin muun sähköromun seassa. Pitkiä valosarjoja tai kynttelikköjä ei kaiveta erilleen eikä käsitellä käsityönä. Koko kuorma samankaltaista sähköromua päätyy kerralla murskattavaksi.

    – Murskeesta seulotaan kuparipitoinen rikaste, jossa on vielä hieman muovia seassa. Se myydään Suomeen tai maailmalle sulattoihin, jotka ottavat kuparin talteen, Partanen selittää.

    Kynttelikköjen muovi- tai puuosat puolestaan päätyvät polton kautta energiaksi.

    – Tiensä päähän tullut kynttelikkö voi siis jatkaa olemassaoloaan kuparina vaikkapa uudessa kynttelikössä ja poltettaessa osana lämmön tai lämpimän veden tuotantoprosessia, Partanen miettii.

    Tuuli Toivanen / Yle

    Moni rikkoutunut valosarja tai kynttelikkö sujahtaa yhä väärään paikkaan eli sekajätteisiin tai metalliroskiin.

    – Ihmiset haluavat kierrättää, mutta aina ei mene nappiin. Uskon, että moni luulee tekevänsä aivan oikein, kun laittaa jouluvalot metallinkeräysastiaan, sanoo pohjalaisen jätehuoltoyhtiö Ekoroskin asiakasneuvoja Marko Berg.

    Sähkö- ja elektroniikkaromua ovat kaikki laitteet, jotka tarvitsevat toimiakseen sähkövirtaa, akkua, paristoa tai aurinkoenergiaa.

    Koristevalojen kierrätyksessä näkyy piikki joulun molemmin puolin.

    – Kausivaloja tulee sähköromukuormissa murskattavaksi pitkin vuotta, kertoo Rauno Partanen.

    Luulitko, että on vain yhtä suomenruotsia? Porvoolainen ei välttämättä ymmärrä pohjalaista eikä kokkolalaisen revyyn nimi avaudu naapurille

    Luulitko, että on vain yhtä suomenruotsia? Porvoolainen ei välttämättä ymmärrä pohjalaista eikä kokkolalaisen revyyn nimi avaudu naapurille


    Ihan ensimmäisten KUFin revyiden nimet ymmärtää kouluruotsin pohjalta. Upp med humöret (1948) ja Aftonunder-hållning (1950) tuotiin Kokkolaan Ruotsista, missä perinne oli voimissaan. Mutta pian homma lähti ikään kuin lapasesta. Karleby...

    Ihan ensimmäisten KUFin revyiden nimet ymmärtää kouluruotsin pohjalta. Upp med humöret (1948) ja Aftonunder-hållning (1950) tuotiin Kokkolaan Ruotsista, missä perinne oli voimissaan.

    Mutta pian homma lähti ikään kuin lapasesta. Karleby Ungdomsförening eli Kokkolan ruotsinkielinen nuorisoseura teki revyistä murreleikkiä, eikä enemmistö alueen asukkaista ole vuosikymmeniin ymmärtänyt kertalukemalta, mitä esityksen nimi tarkoittaa.

    Sitititii. Navafoll. Hedjitagaa. Einanperssase. Såvatå. Nimet ovat grundspråtsia, Kokkolan murretta. *

    – Grundspråtsihan on maailman peruskieli, veistelee KUFin konkari Anders Fredriksson.

    Hän asuu nykyään Alavetelissä, alle 20 kilometrin päässä Kokkolasta. Siellä murre on melko lähellä Kokkola-ruotsia. Ja Trondheimin ympäristössä Norjassa sitä ymmärretään Fredrikssonin mukaan paremmin kuin virallista ruotsia.

    Sen sijaan esimerkiksi alle 15 kilometrin päästä Kruunupyystä esitykseen tuleva voi huomata, ettei ymmärrä ihan kaikkea. Joskus tekijät etsivät tarkoituksella vanhempia murresanoja, jotka uhkaavat jäädä unholaan ja nostavat niitä esille.

    * Sititii (Sätt dig dit) = Istu tuohon.
    Navafoll = kourallinen.
    Hedjitagaa (Det måste gå) = Sen on vain pakko käydä.
    Einanperssase = Yhtä taistelua.
    Såvatå = Entäs sitten? / Nukkukaa sitten / Niin märkä. Riippuu asiayhteydestä ja siitä, miten sanan jakaa.

    Moni pohjalainen on myös hyvin ylpeä omasta murteestaan, ja sitä taas moni uusmaalainen ihailee. Erityisasiantuntija Caroline Sandström

    Suomenruotsin juuret ovat muinaisruotsissa, joka levisi Suomeen 1100-luvulta alkaen (Kotus). Ruotsin murteita puhutaan Suomessa Pohjanmaalla, Uudellamaalla, Turunmaalla ja Ahvenanmaalla. Niiden sisällä taas on omia murrealueitaan; karkeasti laskettuna alueita on kymmenkunta.

    Suomenkielinen voi kuvitella kaikkien suomenruotsalaisten ymmärtävän toisiaan, mutta näin ei välttämättä ole. Erityisasiantuntija Caroline Sandström Kotuksesta sanoo, että jollei ole liikkunut eri puolilla maata, voi vaikkapa porvoolaisen olla vaikea ymmärtää pietarsaarelaisen puhetta.

    Suomenruotsi onkin säilyttänyt juuri Pohjanmaalla paljon vahvemmin murreluonnettaan niin ääntämyksessä, sanastossa kuin taivutuksessa. Helsingissä ja muissa Uudenmaan kunnissa murteet ovat tasoittuneet ja piirteet antaneet tilaa yleiskielelle.

    – Moni pohjalainen on myös hyvin ylpeä omasta murteestaan, ja sitä taas moni uusmaalainen ihailee, sanoo Sandström.

    Eroja on muun muassa siinä, mitä sanoja käytetään ja miten niitä taivutetaan. Sandström ottaa esimerkiksi Kokkolan ja Alavetelin ruotsin, jossa substantiivien suvuista on luovuttu niin, että kaikki sanat ovat en-muotoisia (ein häst, ein bord ja niin edelleen) ja niihin viitataan pronominilla det (murteessa he).

    Nuo murteet ovat saaneet vaikutteita suomenkielisiltä naapureilta ja eroavat siksikin jopa aivan lähellä olevien Kruunupyyn ja Teerijärven murteesta. Suomenruotsin murteissa voi olla suurta vaihtelua pitäjien ja jopa kylien välillä, ja se on osin tietoinen valinta, muistuttaa Caroline Sandström Kotuksesta.

    – Kyse on myös identiteetistä, ja murteiden eroilla on tärkeä sosiaalinen funktio. Kielillisillä samankaltaisuuksilla sekä vahvistetaan me-henkeä että rakennetaan eroa "heihin".

    KUFin tämänvuotinen revyy on nimeltään Termenjemt eli Sillä sipuli.Sari Vähäsarja / Yle

    Murre ei silti ole estänyt suomenkielisiäkään lähtemästä katsomaan KUFin revyitä.

    – Yksikin mies sanoi, ettei ymmärtänyt yhtään mitä ne sanoivat, mutta kyllä oli hauskaa! nauraa Fredriksson. Murre koetaan muhkeaksi ja hauskuus syntyy jo kuuntelemisesta.

    Överiksi murretta ei voi kuitenkaan vetää tai yleisö ei ymmärrä ollenkaan.

    Olen sanonut monesti, että jos kaikki tietäisivät, miten hauskaa näyttämöllä on, kaikki olisivat siellä! Anders Fredriksson

    KUFin tämänkertainen revyy on järjestyksessään jo 64. Anders Fredriksson arvelee, ettei Suomessa ole kovin paljon muita yhdistyksiä, jotka ovat yltäneet samaan.

    Lavalla on 35 henkeä, taustajoukkoineen porukka kasvaa tietysti vielä rutkasti. Asuja vilahtaa peräti 1700.

    Revyyn ainekset ovat tuttuja: yhteiskunnallista satiiria, päätöksentekijöiden kustannuksella veistelyä, mutta myös tavallisen elämän ilmiöille nauramista.

    – Poliitikot ja vastaavat eivät aina näe asioita muuten kuin omasta vinkkelistään. Käännetään sitä muutama kierros, niin hauska puoli tulee esille, sanoo Fredriksson.

    Anders Fredriksson on tullut viettäneeksi KUFin "kodissa", Jungsborgilla, päivän jos toisenkin.Sari Vähäsarja / Yle

    Kaikki esiin nostettava ei ole hauskaa, mutta tilaa on oltava sillekin, että saadaan ihmiset ajattelemaan.

    – Se on yksi tehtävämme: panna valot osoittamaan siihen suuntaan.

    Paljon on muuttunutkin. Tempo oli pitkään toisenlainen: sketsin jälkeen suljettiin esirippu, vaihdettiin lavasteet ja aloitettiin seuraava. Nyt kaikki tapahtuu saumattomasti: kun yksi sketsi loppuu näyttämön laidassa, toinen alkaa toisessa päässä.

    Hyvä uudenvuoden revyy on sellainen, josta katsoja tuntee saaneensa jotain kotiin lähtiessään. Ei pelkästään naurua, mutta sitäkin.

    Silti näyttämöllä on aina hauskempaa kuin yleisössä, väittää Anders Fredriksson.

    – Olen sanonut monesti, että jos kaikki tietäisivät, miten hauskaa näyttämöllä on, kaikki olisivat siellä.

    Hänen luulisi tietävän, mistä puhuu. Loppiaisena ensi-iltansa saava Termenjemt on jo 50. revyy, jossa Fredriksson on mukana. Putkeen.

    Anders kävi katsomassa ensimmäisen revyynsä vuonna 1958. 60-luvulle sattuneet välivuodet saivat joukon nuoria ajattelemaan, että perinne pitää saada elpymään. Revyy syntyi, ja Fredriksson oli heti touhussa kuin kotonaan.

    – Se oli alusta asti mieluisaa puuhaa. Siinä tapasi paljon miellyttäviä ihmisiä, joilla kaikilla oli jotain annettavaa.

    Kahvion tiskiin teipattuihin papereihin näyttelijät merkitsivät, kuka pääsee mihinkin aikaan harjoituksiin.Sari Vähäsarja / Yle

    Mikään 49 revyystä ei nouse miehen mielessä yli muiden. Ne ovat hetken lapsia: hyviä aikanaan, mutta eksyksissä, jos ne tuotaisiin uudelleen näyttämölle.

    Revyyt ovat myös nuorisotyötä, uusia tekijöitä tulee mukaan joka vuosi. Konkareista Fredriksson on ollut mukana pisimpään.

    – Sanotaan nyt suoraan, että kaikki muuthan ovat minua nuorempia! Mutta ihmiset voivat olla eri-ikäisiä samanikäisiä. Pitää antaa arvoa sille, mitä ihminen on. Hyvyyttä löytää kaikista, kun oppii sen näkemään, sanoo Anders Fredriksson.

    Revyyt työllistävät tekijöitään viikkojen, osaa jopa kuukausien ajan. Kovin suhina ajoittuu joulun ja uudenvuoden tienoille. Kyllä Fredriksson muistaa silti käyneensä katsomassa kaupungin perinteistä ilotulitustakin torilla, joskus 40 vuotta sitten.

    – Tämä on hauskaa! Ei kai täällä muuten viettäisi kaikkia jouluja ja uusiavuosia. Yhteisö ja ystävyys, näin uuttavuotta meillä vietetään.

    Fredrikssonilla ei ole aikomustakaan heittäytyä harrastuksesta eläkkeelle.

    – Ota lisää kahvia! mies kuittaa ja nauraa.

    Että eteenpäin. Varttå!? kysyi KUF vuonna 2009. Aika näyttää.

    Myrkytön keksintö kiinnostaa maailmalla – Japanissa aaltopuuteknologiaa halutaan kokeilla pilvenpiirtäjään

    Myrkytön keksintö kiinnostaa maailmalla – Japanissa aaltopuuteknologiaa halutaan kokeilla pilvenpiirtäjään


    Hymy on herkässä Toholammilla Aalto Haitekin tuotantotiloissa. Puuseppä Tapani Honkalan kehittämä aaltopuuteknologia on patentoitu maailmanlaajuisesti ja veljenpoika Janne Honkalan mukaan myös rahoittajien kiinnostus on herännyt. – Olemme...

    Hymy on herkässä Toholammilla Aalto Haitekin tuotantotiloissa. Puuseppä Tapani Honkalan kehittämä aaltopuuteknologia on patentoitu maailmanlaajuisesti ja veljenpoika Janne Honkalan mukaan myös rahoittajien kiinnostus on herännyt.

    – Olemme saaneet taustalle suomalaisia ja ulkomaalaisia osaajia. Esimerkiksi entinen Nokian toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo on lähdössä toimintaamme mukaan, Janne Honkala kertoo.

    Honkaloiden kehittelemässä aaltopuuteknologiassa talot, sillat, huonekalut ja kaikki puurakentaminen tehdään ilman muovia, liimoja ja muita kemiallisia aineita.

    Puuhun jyrsitään aallon muotoisia uria, jotka laudoissa tai palikoissa napsahtavat lomittain toisiinsa tiukasti kiinni. Kappaleita ladotaan yhteen haluttu määrä ja ne pultataan tiukaksi kierretangoilla, jotka työnnetään lautoihin tai palikoihin valmiiksi porattujen reikien läpi.

    Mika Honkalan käsissä syntyy kaksikerroksisen rivitalon seinäelementtiä Helsinkiin.Ville Viitamäki / Yle

    Tuotekehittelyssä on päädytty aaltomuotoon, koska Honkaloiden testeissä juuri aallolla on saatu huomattavasti parempi kantavuus kuin muilla rakenteilla. Miehet uskovat vakaasti rakenteen kestävän jopa maanjäristyksen.

    Puun eläminen ja halkeileminen estetään aaltopainekuivauksella. Honkalat kertovat testanneensa kuivauskeksintöään parikymmentä vuotta.

    – Nyt toimii. Puu saadaan kuoletettua niin, että se pysyy stabiilina ja kosteuden kestävänä, Janne Honkala kertoo.

    Tapani Honkala on ollut puun kanssa tekemisissä jo viisi vuosikymmentä.Ville Viitamäki / Yle

    Aaltopuuteknologian kehittämisen alkusysäys lähti kirjahyllyjen teosta. Aaltouritetut peltikappaleet hyllylevyjen välissä sai hyllyt kestämään vääntymättä painavat kirjakuormat.

    – Aaltopuuteknologialla voi rakentaa seinät, lattiat ja katot. Voi tehdä niin korkeaa kuin haluaa, ja niin paksua rakennetta kuin haluaa, kertoo Janne Honkala.

    Toholammilta lähtee Suomeen ja maailmalle sekä pitempää että lyhyempää tavaraa. Miesten mukaan nostureita ei tarvita, ja talonsa voi kuljetella rakennuspaikalle vaikkapa peräkärrykuormina. Talot ja sillat voi kasata paikoilleen, ja halutessaan myös purkaa, siirtää ja koota uudelleen.

    – Lyhyemmät uritetut palikat ovat kuin eräänlaisia puisia tiiliä, jotka liitetään yhteen samalla tavalla kuin pidemmästä tavarasta valmistuva seinä, selittää Tapani Honkala.

    Mies sai idean palikoihinsa, kun poltti joulun jälkeen saunan pesässä legojen pahvipakkauksia.

    – Rupesin miettimään, että miksi ei voisi olla kuin puisia legoja tai tavallaan puisia tiiliä, jotka ladotaan yhteen.

    Janne Honkala testaa rakenteen kestävyyttä.Ville Viitamäki / Yle

    Perheyrityksellä on vakaa aikomus ponnistaa ekologisilla tuotteillaan maailmalle. Kymmenkunta työntekijää työllistävä Aalto Haitek ei pysty nykyisellä tuotannollaan vastaamaan kiinnostukseen. Nyt mietitään rahoittajien kanssa jatkoa.

    Vuoden Toholammilla toiminut yhtiö osti paikkakunnalta äskettäin entisen Valion juustolan. Yli 10 000 neliöä ei kuitenkaan riitä, vaan tiloja joudutaan vielä laajentamaan.

    Aalto Haitekin tuotteita esiteltiin taannoin Tokiossa messuilla. Vierailun seurauksena satakunta aasialaisyritystä haluaisi tulla tutustumaan paikan päälle Toholammille. Honkalat uskovat, että vienti alkaa vetää vauhdilla, kun tuotanto saadaan kunnolla käyntiin. Esimerkiksi Japanissa aaltopuuteknologiaa haluttaisiin kokeilla pilvenpiirtäjään.

    – Työpaikkoja tulee varmasti tänne ja miksei muuallekin Suomeen, jos esimerkiksi hajautamme toimintaa eri puolelle maata pieniin puusepänyrityksiin.

    Varmaa on, että Honkalat pysyvät puun kanssa tekemisissä. Suvulla on pitkä hirsirakentamisen perinne, nytkin työskennellään kolmessa polvessa.

    Teollisuushallin palo sammutettu Kaustisella – syttymissyy yhä epäselvä

    Teollisuushallin palo sammutettu Kaustisella – syttymissyy yhä epäselvä


    Keski-Pohjanmaalla Kaustisen Rajatiellä aamulla syttyneen teollisuushallin sammustustyöt ovat pelastuslaitoksen osalta ohi. Tulessa oli Kaustisen Elementtivalmisteen pulverimaalaamohalli. Palo syttyi aamukuuden jälkeen torstaiaamuna. Sammutustöihin...

    Keski-Pohjanmaalla Kaustisen Rajatiellä aamulla syttyneen teollisuushallin sammustustyöt ovat pelastuslaitoksen osalta ohi. Tulessa oli Kaustisen Elementtivalmisteen pulverimaalaamohalli.

    Palo syttyi aamukuuden jälkeen torstaiaamuna. Sammutustöihin osallistui useita pelastuslaitoksen yksiköitä viideltä palolaitokselta. Hallin omistaja suorittaa vielä jälkivartiontia.

    Päivystävä palomestari Joonas Nuolioja kertoo, että tilanne oli pitkään kriittinen, mutta tulen leviäminen hallin sisätiloihin saatiin estettyä.

    – Nyt palo on saatu hallintaan, mutta sammutustyö oli hidasta, sillä palo sijaitsi korkealla yläpohjassa. Vasta nostolavan avulla siihen päästiin käsiksi.

    Kaustisen Elementtivalmisteen pulverimaalaamohalli syttyi tuleen torstaiaamuna.Ville Viitamäki / Yle

    Pelastuslaitoksen mukaan palo sai alkunsa rakennuksen yläpohjasta. Syttymissyy on Nuoliojan mukaan edelleen epäselvä. Aiemmin aamupäivällä epäiltiin, että palo on saattanut saada alkunsa sähkölaiteviasta. Yläpohjassa on sähkömoottori, jonka ympäriltä palo olisi mahdollisesti lähtenyt. Tuotanto on seisahduksissa ainakin tämän päivän, arvioi Joonas Nuolioja.

    Kaustisen Elementtivalmiste valmistaa muun muassa verkko- ja peltiovia sekä kerrostalojen varastokomeroita.

    Rajatie sijaitsee Kaustiselta Toholammin suuntaan, arviolta kilometrin päässä keskustasta. Sen varrella on useita yrityksiä, muun muassa autokorjaamo, kirpputori ja autoliikkeitä.

    Pelaatko paljon? Hyvä, sillä pelilukutaito on yhä tärkeämpi sivistyksen muoto

    Pelaatko paljon? Hyvä, sillä pelilukutaito on yhä tärkeämpi sivistyksen muoto


    Teemu Siirilä tutustui 5–6-vuotiaana isoveljen Commodore 64 -tietokoneeseen. 1980-luvun lopulla ensimmäiset pelikokemukset antoi tasohyppelypeli Bubble Bobble. Koululaisena Siirilä sai Nintendo-pelikonsolin, jolla sitten tuli pelattua esimerkiksi...

    Teemu Siirilä tutustui 5–6-vuotiaana isoveljen Commodore 64 -tietokoneeseen. 1980-luvun lopulla ensimmäiset pelikokemukset antoi tasohyppelypeli Bubble Bobble. Koululaisena Siirilä sai Nintendo-pelikonsolin, jolla sitten tuli pelattua esimerkiksi Super Mariota.

    Kolmekymppinen maatalouslomittaja Kokkolan Lohtajalta sanoo, että harrastus on tuonut mukanaan hyviä asioita.

    – Kyllä reaktiokyky on parantunut ja toisaalta päättelykykykin. Englannin kieli on kehittynyt paljon pelatessa. Pelaamisen kautta on saanut ystäväpiiriä isommaksi, ja kyllä sekin minun mielestäni hyötyihin kuuluu.

    Teemu Siirilän kotona pelipisteessä on kaksi näyttöä.Heini Holopainen / Yle

    Pelillistämisen professori Juho Hamari Tampereen ja Turun yliopistoista on samoilla linjoilla. Pelaaminen kehittää taitoja.

    – Tutkimukset osoittavat, että digitaalisten pelien mukana tulee kognitiivisia, emotionaalisia ja sosiaalisia hyötyjä. Pelit lisäävät pitkäjänteisyyttä ja auttavat motivoitumaan asioihin, esimerkiksi oppimiseen. Siksi niitä käytetään oppimisympäristöissä.

    Yhteiskunta pelillistyy

    Pelillistämistä tutkinut professori Juho Hamari ennakoi, että jatkossa pelilukutaidolla on kova kysyntä yhteiskunnassa.

    Paljon tietokone-, konsoli- tai mobiilipelejä pelanneet sukupolvet ulottavat harrastuksestaan tuttuja toimintatapoja pelimaailman ulkopuolelle, mutta kyse on myös paljon laajemmasta mittakaavasta.

    – Yhteiskunta pelillistyy, jolloin pelilukutaito on tärkeä kansalaistaito. Työpaikoilla, urheilussa tai vaikkapa kouluissa pyritään asioita ajattelemaan yhä enemmän pelaamisen kautta ja ehdoilla. Pelaamisen logiikoista otetaan mallia ja oppia. Ja koska me myös pelaamme enemmän, käyttäytymisemmekin muuttuu pelaamisen kaltaiseksi.

    Professori Juho Hamarin mukaan pelitutkimus on Suomessa kansainvälisestikin mitaten hyvässä vauhdissa. Suomessa toimii muun muassa pelikultturien tutkimuksen huippuyksikkö. Heini Holopainen / Yle

    Kouluissa pelillistäminen on jo arkipäivää. Oppilaat voivat harjoitella vaikkapa kielten sanastoa nettisivustoilla, joissa asiat esitetään pelillisessä muodossa. Näiden nettisivujen tekijät ovat huomanneet, että peleistä saatuja miellyttäviä kokemuksia voi yrittää synnyttää myös oppimisympäristöissä.

    – Kun tämä malli opitaan, ihmiset kohtaavat elämäntilanteita ja ratkovat ongelmiaan vähän samalla tavalla kuin he ovat peleissä tottuneet tekemään.

    Digiloikka urheilussa

    Yhteiskunnan pelillistyminen näkyy myös niin, että pelikulttuurista kumpuavat ilmiöt pulpahtavat valtavirtaan ja suuren yleisön tietoisuuteen. Professori Juho Hamari nostaa esiin e-urheilun ja tubettamisen.

    Moni tubettaja eli videoblogin pitäjä on nykyään tunnettu myös suuren yleisön keskuudessa.

    E-urheilu eli digitaalisten pelien pelaaminen kilpailullisesti on saanut Suomessa tänä vuonna julkisuutta. Maailmalla menestyneet suomalaiset e-urheilijat, Jesse Vainikka ja Topias Taavitsainen, saivat kutsun Presidentinlinnaan itsenäisyyspäivän vastaanotolle.

    Perinteiset urheiluseuratkin ovat lähteneet digitaalisen urheilun areenalle. Ensimmäisenä Suomessa tälle saralle lähti jääkiekkoseura HIFK vuonna 2016. Muutaman kuukauden päästä e-urheilujoukkueen perusti myös seinäjokinen jalkapalloseura SJK.

    Miksi jalkapalloseura lähtee mukaan e-urheiluun? Syitä löytyy monia.

    – SJK on brändinä freesi, joten me halusimme olla uraauurtavassa toiminnassa mukana. Suomessahan tämä laji ei vielä 2017 ollut pinnalla. Ja sitäpaitsi, pelialalla on paljon nuoria mukana, joten jos heitä saataisiin myös jalkapallokatsomoihin, myös jalkapalloliiketoiminta saisi tukea tästä, analysoi SJK:n e-sports-joukkueen manageri Pekka Riihimaa.

    Heini Holopainen / Yle

    Pelillistämisen professori Juho Hamari on tutknut myös e-urheilua. Hän arvioi, että e-urheilussa perinteistä seuraa kiinnostaa esimerkiksi se valtava rahamäärä, joka maailmalla e-urheilussa liikkuu.

    Hamari ei näe mitään syytä sille, että perinteisen urheilun joukkue ei lähtisi mukaan myös digitaaliseen maailmaan. Aina voidaan kiistellä siitä, mikä on urheilua ja mikä ei, mutta Hamarin mukaan e-urheilussa ja perinteisessä urheilussa organisaatiot niiden ympärillä ovat samanlaiset.

    Taidot apuna työssä

    Alle kouluikäisenä digipelaamisen aloittanut Teemu Siirilä on tähän mennessä varsin harjaantunut pelaaja. Aikanaan hän kouluttautui tietotekniikka-asentajaksi, mutta päätyi lomittajaksi.

    Jo melko varhain miehen pelaaminen hyppäsi niin sanotusti seuraavalle tasolle, sillä Siirilä alkoi kavereineen järjestää verkkopelitapahtumia eli laneja. Nyt hän on pääjärjestäjänä Kokkolan Urbanlan-tapahtumissa.

    – Nykyään kiinnostavat strategia- ja rakentelupelit. Esimerkiksi toimintaroolipeli Deus Ex on mielenkiintoista pulmien ratkomista. Factoriossa taas voin rakentaa maailmaa.

    Professori Juho Hamari kokeilee suosittua Fortnite-peliä.Heini Holopainen / Yle

    Tietysti maatalouslomittaja viettää myös vapaa-aikaansa maatilalla eli Teemu Siirilä pelaa kaverien kanssa Farm simulator -maatilapeliä. Miksi ihmeessä?

    – No siinä saa ainakin ajaa isolla traktorilla, nauraa Siirilä.

    Entä peliprofessorin ajatus pelaamisessa hankituista taidoista ja niiden hyödyntämisestä reaalimaailmassa?

    – Kyllä todellakin. Maatiloilla käytetään yhä enemmän tietotekniikkaa, sillä työt ovat automatisoituneet todella paljon ja tiloilla on myös robotteja. Pelaamisen ansiosta en arastele tietotekniikkaa, mistä on paljon hyötyä.

    Älä tee uudenvuodenlupauksia –  hyödynnä ystävien hyviä neuvoja

    Älä tee uudenvuodenlupauksia – hyödynnä ystävien hyviä neuvoja


    Lähes puolet suomalaisista tekee uudenvuodenlupauksia. Tutkimusten mukaan suurin osa niistä jää kuitenkin toteutumatta. Mitä jos hyödyntäisimme lupausten sijasta ystävien parhaimpia neuvoja? Ari Meriläisen ystävä kehottaa tätä olemaan oma...

    Lähes puolet suomalaisista tekee uudenvuodenlupauksia. Tutkimusten mukaan suurin osa niistä jää kuitenkin toteutumatta. Mitä jos hyödyntäisimme lupausten sijasta ystävien parhaimpia neuvoja?

    Ari Meriläisen ystävä kehottaa tätä olemaan oma itsensä.

    – Se on paras neuvo, minkä voi antaa kenelle tahansa. Olla oma itsensä ja vähän hulluutta mukaan. Siinä on elämän suola. Ei tarvitse esittää ketään muuta, Meriläinen painottaa.

    Hannele Hanssonin paras ohje on edesmenneeltä äidiltä.

    – Äiti sanoi aina, että auttakaa kaikkia, sillä toinen ei voi koskaan tietää toisen murheita. Se on ollut hyvä neuvo, ja yritän toteuttaa sitä, Hansson kertoo.

    Robin Rimpilä saa paljon neuvoja kavereiltaan. Ohjeet vaihtelevat "peruselämästä" kouluun ja parisuhteeseen. Neuvoja tulee kysymällä ja kysymättä. Viimeksi poikasakki mietti joululahjoja tyttöystävilleen.

    – Tulimme siihen tulokseen, että itse tehty lahja on paras. Kavereiden mukaan on parempi, että laitat aikaasi lahjaan kuin että ostat sen kaupasta, nuori mies kertoo.

    Anu Rummukainen / Yle

    Valtaosa suomalaisten uudenvuoden lupauksista koskee kuntoilua, terveyttä ja elämäntapoja. Myös ystävien neuvot sivuavat näitä.

    Sanna Karjalaisen lapsiperheessä yritetään elää hetkessä. Saara Granlund aikoo tätinsä ohjeiden mukaan ottaa rauhallisesti päivän kerrallaan.

    – Ota vähän iisimmin, tee sitä, mistä tykkäät, mene metsään, ole ulkona lasten kanssa. Vuodesta 2019 tulee varmasti hyvä vuosi, jos ei stressaa liikaa, Granlund uskoo.

    Hyvän neuvon ei tarvitse olla elämää suurempi:

    – Ananas ei kuulu pizzan päälle.

    – Kun tulet ulkoa sisälle, vaihda ihoa vasten olevat vaatteet, niin pysyt lämpimänä.

    – Arjessa pitää olla pientä luksusta, kuten kauniit alusvaatteet.

    Käyttökelpoisen ohjeen voi myös omia ystävän ystävältä:

    –Jos sinulla menee asian hoitamiseen vähemmän kuin 10 minuuttia, tee se heti.

    Hyvä vinkki, mutta vaihtaisin 10 minuuttia 5 minuuttiin.

    Kokkolan kuntaliitoksesta 10 vuotta: liitoskuntiin on satsattu selvästi enemmän rahaa kuin kantakaupunkiin

    Kokkolan kuntaliitoksesta 10 vuotta: liitoskuntiin on satsattu selvästi enemmän rahaa kuin kantakaupunkiin


    Kokkolan kaupungin sekä Kälviän, Lohtaja ja Ullavan kuntien liitoksesta tulee vuodenvaihteessa kuluneeksi tasan kymmenen vuotta. Historiallinen päätös tehtiin jo 3.12. 2007 valtuustojen yksimielisillä päätöksillä. Kälviällä valtuusto nuiji...

    Kokkolan kaupungin sekä Kälviän, Lohtaja ja Ullavan kuntien liitoksesta tulee vuodenvaihteessa kuluneeksi tasan kymmenen vuotta.

    Historiallinen päätös tehtiin jo 3.12. 2007 valtuustojen yksimielisillä päätöksillä. Kälviällä valtuusto nuiji päätöksen puolessa tunnissa, Kokkolassa päätös syntyi tunnissa.

    Aloite liitokseen tuli taloudellisiin vaikeuksiin ajautuneelta Lohtajalta. Lohtaja olisi ollut valmis liitokseen, vaikkei sillä ollut edes yhteistä maarajaa Kokkolan kanssa.

    Kun aluksi vastaan hangoitellut Kälviä saatiin houkuteltua mukaan, olivat liitoksen ainekset kasassa. Ullavan kunnan viimeinen tilinpäätös vuodelta 2008 kertoi, että yhdistyminen taloudellisen aallon harjalla ratsastaneeseen Kokkolaan tapahtui kreivin aikaan.

    Kaupunki on investoinut liitoskuntiin

    Valtio avitti kuntaliitoksia porkkanarahoilla, joita Kokkolaan saatiin yhdeksän miljoonaa euroa. Kokkolaan liittyneissä kolmessa kunnassa oli asukkaita yhteensä liki 8 500. Syntyneessä uudessa kaupungissa oli 45 644 asukasta. Määrä on sittemmin kasvanut parilla tuhannella.

    Kuntaliitoksen aikana vuosina 2009–2018 isompia investointeja on liitoskuntien alueelle tullut 15,65 miljoonaa euroa, Kanta-Kokkolaan on rakennettu noin 50 miljoonan edestä.

    Liitoskuntien osuus investoinneista on ollut 24 prosenttia, vaikka niiden väestön osuus on noin 15–17 prosenttia. Asukasta kohden laskettuna liitoskuntiin on investoitu 1 875 euroa kun Kanta-Kokkolassa investoinnit jäävät 1 295 euroon asukasta kohden.

    Kälviälle on rakennettu muun muassa uusi koulu, tori ja kunnostettu urheilukenttä. Lohtaja sai valtion porkkanarahojen turvin monitoimitalo Mainingin. Ullavassa vietiin puolestaan Ullavan järven kunnostus loppuun.

    Myös palvelut ovat pääosin säilyneet liitoskunnissa. Esimerkiksi Kälviä ennätti lakkauttaa kyläkoulujaan ennen kuntaliitosta.

    – Esimerkiksi Kelat ja poliisi siirtyivät Kokkolaan jo ennen tätä kuntaliitosta. Ei liitoksella paljon ole merkitystä näille käytännön asioille. Kuitenkin käsittelyajat ovat monissa asioissa pidentyneet ja esimerkiksi rakennuslupamaksut nousivat kuntaliitoksen jälkeen, sanoo kälviäläinen Tuula Ruuttula.

    – Ei täällä nyt suuria muutoksia ole tapahtunut. Nämä terveyspalvelut saisivat säilyä, hammaslääkärit ja lääkärit, ettei tarvitsisi lähteä Kälviälle tai Kokkolaan, sanoo lohtajalainen Jaana Huhtala.

    Kokkolan kaupungin konsernihallinnossa ja palveluissa toimi vuonna 2009 117 vakituista työntekijää, nyt heitä on 92 eli määrä on vähentynyt 21 prosenttia.

    Samaan aikaan Kokkolan hoidettavaksi on tullut 450 tiekilometriä aiemman 420 sijasta. Ennen kuntaliitosta kaupungin hoidettavana oli 370 kilometriä teitä. Hoidettavia puistoja on taas tullut 20 hehtaaria lisää, ja kaupungin alueella on nyt 168 hehtaaria puistoja.

    Eniten soraääniä Ullavan Rahkosesta

    Eniten kritiikkiä on kuulunut Ullavasta, ja etenkin Rahkosen kylältä. Esimerkiksi tammikuussa 2017 kyläläiset kutsuivat jääkiekkolegenda Juhani Tammisen puolustamaan kouluaan.

    Riitta Rahkola (kesk.) oli Ullavan kunnanvaltuuston puheenjohtajana neuvottelemassa kuntaliitosta Ullavan puolesta. Jos päätöksen voisi tehdä uudestaan, se voisi olla nyt toisenlainen.

    – Yleensähän sanotaan, että pienin ei pärjää isojen joukossa ja jollakin tavalla voin todentaa sen, että pienin ei ole pärjännyt. Odotukset olivat aivan toisenlaiset. Olen hiukan pettynyt,

    Rahkola kokee, että palvelut ovat karanneet tai karkaamassa Ullavalta kauemmaksi. Huoli koskee etenkin terveys- ja koulupalveluita. Kaupungin teknisten palvelujen loppumisen kylältä hän ymmärtää, koska päivittäiseen palveluun ei Ullavan kokoisella paikalla ole tarvetta. Rahkola valittelee myös sitä, että valtion yhdistymisavustuksen jälkeen kaupungilta ei ole juuri investointeja Ullavaan herunut.

    Tosin Rahkola ei ole varma, olisiko Ullava selvinnyt itsenäisenä kuten esimerkiksi Lestijärvi ja Halsua ovat vielä tehneet.

    – Ehkä olisi voin ut selvitä, mutta kyllä talous oli tosi tiukalla. Jos kuntataloudessa kaikki mitä tulee, menee päivittäiseen toimintaan, ei kunnalla ole silloin tulevaisuutta. Kunnan pitää pystyä investoimaan tulevaisuuteen ja sitä mahdollisuutta ei meillä silloin ollut. Silloin näin kuntaliitoksen aiheellisena.

    Oliko kuntaliitos onnistunut? Pääset keskustelemaan artikkelin alla olevasta painikkeesta.

    "Suljettujen ovien takana voikin asua hirviö" – Yhä useampi narsistin uhri uskaltaa kertoa tarinansa, mutta silti heitä ei tahdota uskoa


    Aluksi kaikki oli kuin unelmaa. Tanja Yli-Jylhä luuli löytäneensä elämänsä miehen. Mies oli karismaattinen, poikkeuksellisen ystävällinen ja huomioi tavalla, jota kukaan muu ei ollut koskaan aikaisemmin tehnyt. Suhde eteni nopeasti yhteiseen...

    Aluksi kaikki oli kuin unelmaa. Tanja Yli-Jylhä luuli löytäneensä elämänsä miehen. Mies oli karismaattinen, poikkeuksellisen ystävällinen ja huomioi tavalla, jota kukaan muu ei ollut koskaan aikaisemmin tehnyt.

    Suhde eteni nopeasti yhteiseen kotiin ja vauvan odotukseen.

    Sitten mies muuttui: alkoi mitätöinti ja syyttely, ja mies raivostui usein.

    – Mies suuttui aivan pienistä asioista, ja syytti minua kaikesta. Kaikki, mitä tein, oli jotenkin huonoa tai väärin: kun lapsi kaatui pyörällä, se oli minun syyni.

    Tällainen käytös on tyypillistä narsisteille. Narsisti on manipuloiva ja kontrolloiva. Hän saa läheisen tuntemaan huonommuutta, pelkoa ja häpeää.

    Vaikka syytökset tuntuivat absurdeilta, Tanja Yli-Jylhä alkoi lopulta uskoa, että syy oli hänessä. Hän eristäytyi pikkuhiljaa kotiinsa, ettei sattuisi mitään. Silti syyttely jatkui. Nainen oppi olemaan hiljaa ja kutistamaan itsensä mahdollisimman näkymättömäksi.

    – Ajattelin, että niin kauan kuin olen hiljaa, kaikki menee hyvin, mutta sekään ei aina toiminut. Teit niin tai näin, se oli aina väärin.

    – En saanut olla oma itseni. Toinen ikään kuin varasti minäni. Hän saneli, mitä saan ja mitä en saa tehdä. Lopulta minulla ei ollut enää omia mielipiteitä eikä omaa tahtoa, Yli-Jylhä sanoo kostein silmin.

    Hän ei ole tarinansa kanssa yksin, ja viime aikoina moni uhri on uskaltautunut tulemaan esiin oman tarinansa kanssa. Yksi heistä on Sanna Jylänki.

    Vaikka tieto narsismista on lisääntynyt, usein narsistin uhri kokee, ettei häntä uskota. Uhri kokee tulleensa kuulluksi vasta vapaaehtoisten pyörittämissä vertaistukiryhmissä.

    Kalle Niskala / Yle"Suljettujen ovien takana voikin asua hirviö"

    Narsisti osaa elää taitavasti kaksoiselämää. Ulkopuolisille hän on kohtelias ja viehättävä. Kotona sama ihminen muuttuu toiseksi – kuin valonkatkaisijasta käännettäisiin.

    Usein kulissit onnistutaan pitämään pystyssä, eivätkä aina edes terveydenhoidon ammattilaiset näe sen taakse, tietää neljä vuotta Kokkolassa narsistien uhrien vertaisryhmää vetänyt Päivi Aittomäki. Hän on itsekin ollut suhteessa narsistin kanssa.

    – Nämä ihmiset ovat tosi taitavia, he osaavat manipuloida kuulijaansa sosiaalisissa tilanteissa. Jos perhe menee hakemaan tukea neuvolasta tai muualta, narsistinen ihminen saattaa pyöritellä kuulijan omalle puolelleen. Kukaan ei usko, että tuo viehättävä, charmantti, sanavalmis, älykäs ja upea tyyppi voi olla suljettujen ovien takana hirviö, Aittomäki kuvailee.

    Kalle Niskala / Yle

    Tanja Yli-Jylhä piti perheen ongelmat vuosia sisällään. Kaksoiselämä tuli hänelle tutuksi.

    – Kaikki ulkopuoliset ajattelivat varmasti, että meillä on asiat todella hyvin. Se oli kulissia. Kotona asui eri ihminen. Muille mies ylisti perhettään, mutta kotona tilanne oli aivan toinen. Se oli todella hämmentävää. Jäin joka kerta miettimään, että mitä tapahtui. Syyn täytyi olla minussa.

    Apua voi olla vaikea saada. Usein se löytyy vasta vertaistukiryhmästä.

    – Moni tulee vertaisryhmän tapaamiseen ja hämmästyy, että hyvä tavaton, täällä minua uskotaan ja täällä on muitakin, joilla on samantyyppinen tarina, kertoo vertaisryhmän vetäjä Päivi Aittomäki.

    Kokemuksien mukaan terveydenhoidon puolella avun saaminen on sattumanvaraista. Kaikilla alan ammattilaisilla ei ole tarpeeksi tietoa narsismista, ja osa uhreista on jopa kokenut ongelmiensa vähättelyä.

    Tanja Yli-Jylhän kokemukset eivät tästä juuri poikkea. Hän on saanut vertaistukiryhmästä suurimman avun.

    – Ne asiat, mitä itselle oli tapahtunut, olivat niin uskomattomia, että välillä minusta tuntui, etteivät ystävätkään uskoneet sitä todeksi. Vertaistukiryhmässä ei tarvinnut selitellä, vaan kaikki uskoivat. Siellä oli ihmisiä, jotka olivat kokeneet saman ja selvinneet siitä. Silloin ajattelin, että kyllä minäkin selviän.

    Tieto on ensimmäinen askel pois narsistin luota

    Tanja Yli-Jylhän suhde narsistiseen mieheen kesti seitsemän vuotta. Vuosiin hän ei uskaltanut puhua perheen ongelmista kenellekään, kunnes tuli se päivä, kun oli pakko.

    Yksi ystävistä sanoi ratkaisevan sanan: narsismi. Yli-Jylhä ei ollut kuullut sitä koskaan aikaisemmin. Alkoi netin selailu ja yhtäkkiä hänelle iski tajuntaan, että kertomukset olivat kuin hänen elämästään:

    – Se oli järkytys. Tuntui, että minun elämäni loppuu siihen paikkaan. Ei tällaisesta voi selvitä. Toisaalta se oli myös helpottavaa, koska tajusin, että vika ei ollutkaan minussa. Tajusin myös, että tästä suhteesta pitää lähteä mahdollisimman pian ja aloin valmistella eroa mielessäni.

    Vertaisryhmän vetäjän Päivi Aittomäen mukaan lähes poikkeuksetta jokaisella narsistin uhrilla on takanaan samanlainen ahaa-kokemus. Asiasta on luettu lehdestä tai kuultu radiosta:

    – Jokainen kuvailee sen tosi voimakkaaksi kokemukseksi: hyvä tavaton, tämähän on minun elämästäni! On sittenkin niin, että minua on kohdeltu väärin, minä en ole se mitätön tai tyhmä. Sillä hetkellä ikään kuin maailmankuva kääntyy toisinpäin.

    Tanja Yli-Jylhä haki apua myös terapiasta, sillä ymmärsi, ettei selviä yksin. Pikkuhiljaa hän on rakentanut itsetuntoaan uudelleen.

    – On erittäin lohduttavaa, että oman minuuden voi saada takaisin. Se on mahdollista, Yli-Jylhä rohkaisee.

    Lue myös Akuutin juttu Onko läheisesi narsisti? – Narsistin käytös kumpuaa olemattomasta itsetunnosta

    Keskustelu suljettu toistuvan kommentointiohjeen rikkomisen takia.

    Ilotulitteista tuli vuodenvaihteen kuuma peruna – osa kunnista toivoo lasershowsta ilotulitusten korvaajaa

    Ilotulitteista tuli vuodenvaihteen kuuma peruna – osa kunnista toivoo lasershowsta ilotulitusten korvaajaa


    Kokkolan kaupunki kokeili mökkikauden päättävien Venetsialaisten aikana ilotulituksen korvaamista laservaloshowlla (Keskipohjanmaa). Palautetta tuli kahdenlaista, mutta jotain voinee päätellä siitä, että uutenavuotena Kokkola järjestää yhä...

    Kokkolan kaupunki kokeili mökkikauden päättävien Venetsialaisten aikana ilotulituksen korvaamista laservaloshowlla (Keskipohjanmaa). Palautetta tuli kahdenlaista, mutta jotain voinee päätellä siitä, että uutenavuotena Kokkola järjestää yhä perinteiset ilotulitukset.

    – Kyllä perinteet ovat tärkeitä. Ihmisillä oli ehkä erilaisia odotuksia lasershowsta – osalla enemmän, osalla vähemmän. Ja todellisuuden suhteen oli vähän haastetta, muotoilee kehitysjohtaja Jonne Sandberg.

    Venetsialaisten lasershown tuottaja vastasi aikanaan maakuntalehdessä kritiikkiin sanomalla, että kaikki meni suunnitellusti. Sen sijaan etukäteen ei kerrottu tarpeeksi selvästi, että valot näkyvät parhaiten lavan etupuolelle, minne ne suunnataan (Keskipohjanmaa).

    Kokkolan kehitysjohtaja Sandberg uskoo silti, että lasershown tapaiset valoleikittelyt ovat tulevaisuuden trendi ja ilotulitukset vähenevät – mutta millä aikataululla, se jää nähtäväksi.

    Tänä uutenavuotena lasershowta kokeilee ainakin Espoo, joka ei tosin ole järjestänyt ilotulituksia enää vuosiin. Turussa on tehty valtuustoaloite laseresitykseen siirtymisestä ensi vuonna. Kuopiossakin on mietitty vaihtoehtoja perinteiselle ilotulitukselle.

    Kuntalaisaloite ilotulituksen korvaamisesta laserilla tehtiin myös Mikkelissä. Aloite ei mennyt läpi, vaan hallintojohtaja vetosi laservaloesityksen hintaan ja vähäisiin kokemuksiin, lähinnä Kokkolasta. Vastauksessa todettiin silti, että myös Mikkeli seuraa kehitystä ja saattaa ottaa lasershown vähintää osaksi juhlallisuuksia.

    Yle

    Helsingissä nähdään vuoden vaihtuessa perinteinen suuri ilotulitusshow, jonka Yle televisioi suorana. Sen lisäksi monissa kaupunginosissa on omia ilotulitusnäytöksiään (Stadissa.fi).

    Myös esimerkiksi Vaasassa ja Jyväskylässä nähdään kaupungin ilotulitus. Keskisuomalaiskunnista valtaosa ei järjestä ilotulituksia, vaan rahat annetaan vaikkapa stipendirahastoon, kuten Kinnulassa.

    Joissain kunnissa, kuten Oulussa, Seinäjoella ja Pietarsaaressa ilotulitukset järjestetään perhetapahtumissa alkuillasta. Kokkolassa ilotulituksia on itse asiassa kaksi, ensimmäinen jo illalla.

    Kokkolassa ilotulitusten lisäksi nähdään valoinstallaatio. Kaupunki kokeilee erilaisia malleja 400-vuotisjuhlavuoden alla, sillä kaupungintalon vastaremontoitu katto ei enää salli ilotulittamista kuten ennen. Tänä vuonna tulitteet ammutaan maan tasalta.

    Rajat räiskeelle -kansalaisaloite puolestaan haluaa, että tähtisädetikkuja järeämpien ilotulitteiden käyttö jätettäisiin Suomessa ammattimaisille toimijoille, joilla on Tukesin lupa järjestää ilotulituksia. Aloitteen on allekirjoittanut yli 50 000 ihmistä, joten se menee eduskunnan käsittelyyn.

    Mies kyllästyi parkkihallin harmauteen ja maalasi seinät täyteen lapsuutensa sankareita –

    Mies kyllästyi parkkihallin harmauteen ja maalasi seinät täyteen lapsuutensa sankareita – "Mukavammin töihin lähtee, kun tutut toivottavat hyvää huomenta!"


    Kun kokkolalainen Pekka Kuusansalo aikanaan meni yhteen vaimonsa kanssa, hän muutti samalla perinteikkääseen, jatkosodan aikana valmistuneeseen kerrostaloon, jonka parkkihalli ei miestä miellyttänyt. – Kaikki oli harmaata betonia. Minä tykkään...

    Kun kokkolalainen Pekka Kuusansalo aikanaan meni yhteen vaimonsa kanssa, hän muutti samalla perinteikkääseen, jatkosodan aikana valmistuneeseen kerrostaloon, jonka parkkihalli ei miestä miellyttänyt.

    – Kaikki oli harmaata betonia. Minä tykkään väristä, niin vaatteissa kuin elämässä muutenkin!

    Matkalla Brysselissä Kuusansalo ihasteli rakennuksia, joiden seinissä Hergen Tintti-hahmo on saanut lähes kansallissankarin roolin. Siitä lähti idea: parkkihalli saisi täyttyä Kuusansalon lapsuuden ja nuoruuden sankarien kuvista.

    Mies ei jäänyt aikailemaan: hän kysyi taloyhtiön hallitukselta luvan ja ammattiopiston rehtorilta pohjamaalien jämiä. Ne saatuaan hän alkoi vedellä harmaata betonia piiloon. Kaikkiaan urakka vei vuosia, mutta tuloksena on ainutlaatuinen parkkihalli.

    Nykyään seinien kaunistaminen eri tavoin on arkipäiväistynyt Suomessa. Siinä missä ennen seiniä koristivat lähinnä luvattomat graffitit, viime vuosina isotkin muraalit eli seinämaalaukset ovat yleistyneet. Katutaiteesta on tullut tavallista ja graffitityöpajoista osa nuorisotyötä. Samalla siitä on toisaalta monen mielestä kadonnut särmä ja kapina.

    Kyllähän sitä mukavammin töihin lähtee, kun tutut kaverit toivottavat hyvää huomenta!

    Ensimmäisenä työnä syntyi tietysti Tintti. Niitä tarvittiin ensin kaksi, näyttämään rappukäytävien sisäänkäynnit. Nyt töyhtöhiuksisia lehtimiehiä on seinillä neljä.

    – Kun Tintit olivat valmiit, homma lähti lapasesta.

    Tintit näyttävät rappukäytävien sisäänkäynnit.Sari Vähäsarja / Yle

    Kuusansalon aloittaessa oli vuosi 2001. Viimeisen hahmoista hän maalasi vuonna 2008. Kuvia on kuutisenkymmentä.

    – Ota makuupussi mukaan ja nuku siellä samalla vaivalla, tokaisi vaimo jossain vaiheessa, kun mies vietti parkkihallissa pitkiä iltoja.

    Pekka Kuusansalo on joutunut nuoremmille asukkaille esittelemään pinaattia syövän Kippari-Kallen.Sari Vähäsarja / Yle

    Seinäkuvia varten Kuusansalo kävi läpi monia kuvia haluamistaan hahmoista ja etsi sellaisia, jotka toimivat röpelöisellä betonipinnalla. Osasta hän teki mallit ja hahmotteli ääriviivat sapluunan avulla. Osa taas syntyi vapaalla kädellä. Välillä käytössä oli projektori, jolla hän heijasti kalvolle tekemänsä hahmotelmat.

    Aina lopputulos ei miellyttänyt, vaan mies teki saman kuvan monta kertaa.

    Yksityisessä, suljetussa tilassa työt ovat pysyneet suojassa ilkivallalta. Joitakin Kuusansalo on joutunut korjailemaan yhtiössä tehtyjen putkihommien tai seinää pitkin lorisseiden vesivahinkojen takia.

    Taloyhtiössä tehtiin putkitöitä, eikä Pekka Kuusansalo ehtinyt hätiin ennen kuin Rin-Tin-Tin ja Obelix saivat pientä näköestettä eteensä.Sari Vähäsarja / Yle

    Batman, Aku ja Mikki, Asterix ja Obelix. Dupondin veljekset omalla twistillä: Kuusansalo lisäsi joukkoon kolmannen.

    – Ja Mustanaamio oli must!

    Marlon Brando, Joan Crawford, Marilyn, Chaplin, Hitchcock, Marxin veljekset.

    – Se aito Bond eli Sean Connery ja maailman kaunein nainen, Sophia Loren.

    Elvis, Bill Haley, Frank Sinatra. Ja oma tulkinta Mona Lisasta.

    Kuusansalon isä ajoi aikanaan 50-luvun Chevroletilla ja italialaisetkin autot ovat olleet Kuusansalon mieleen. Autokuvia on muutamia, mutta eipä ole yksityinen parkkihallikaan iso: 32 asunnon talossa on autopaikkoja 13.

    Humphrey Bogart.Sari Vähäsarja / Yle

    Kaikkia Kuusansalon lapsuuden ja nuoruuden sankareista talon nuoremman polven asukkaat eivät ole tunnistaneetkaan: John Wayne on ollut osalle outo, ja Kippari-Kallekin on pitänyt joillekin esitellä.

    Seinillä on yhä tilaa, mutta lisää kuvia Kuusansalo ei aio tehdä. Ei muidenkaan parkkihalleihin, vaikka sitäkin on kysytty. Ja vaikka oman kotihallin galleriassa on yksi harmittava puute: Buster Keaton olisi pitänyt maalata.

    Eikä töihin kyllästy, vaikka niitä on tullut nähtyä nyt jo pitkään.

    – Kyllähän sitä mukavammin töihin lähtee, kun tutut kaverit toivottavat hyvää huomenta!

    Parkkihallin seiniin on maalattu muun muassa elokuvamaailman legendoja.Sari Vähäsarja / Yle
    Avantojen vesissä havaitaan harvoin ongelmia, vaikka mikrobit kestävät kylmää paremmin kuin lämmintä

    Avantojen vesissä havaitaan harvoin ongelmia, vaikka mikrobit kestävät kylmää paremmin kuin lämmintä


    Uimavesien puhtautta valvotaan myös talvella. Avantouimarit saanevat pulahtaa pääosin puhtaisiin vesiin, sillä ongelmista kuuluu harvoin. Raportointivelvollisuutta avantojen vedenlaadusta ei ole, eikä keskitettyä tietoa siksi ole saatavilla....

    Uimavesien puhtautta valvotaan myös talvella. Avantouimarit saanevat pulahtaa pääosin puhtaisiin vesiin, sillä ongelmista kuuluu harvoin.

    Raportointivelvollisuutta avantojen vedenlaadusta ei ole, eikä keskitettyä tietoa siksi ole saatavilla. Paikallisesti tuloksista toki tiedotetaan. Erikoissuunnittelija Outi Zacheus Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta arvioi kuitenkin, että talviuimavedet ovat yleisesti hyvälaatuisia.

    Sinänsä kylmä sää ei pelasta mikrobien uhalta, vaan pikemminkin päinvastoin.

    – Mikrobit säilyvät paljon paremmin viileässä kuin lämpimässä. Virukset ja taudinaiheuttajatkin voivat säilyä pimeässä, viileässä vedessä viikkoja, jopa kuukausia. Kesällä auringon uv-säteet tuhoavat mikrobistoa jonkin verran, sanoo Zacheus.

    Sinilevä on oma lukunsa, ja se onkin viime vuosina aiheuttanut kesäisin eniten laatuongelmia luonnonvesiin. Talvisin sinilevän lisäksi puuttuvat esimerkiksi linnut, jotka suurina joukkoina aiheuttavat joskus rantojen ja vesien likaantumista.

    Avantouinti eroaa myös lajina kesän luonnonvesissä polskimisesta. Avannossa käyvät lähinnä aikuiset, mikä voi vähentää inhimillisten vahinkopäästöjen riskiä.

    Neljä vuotta sitten kesällä uimavesiepidemioita aiheutti norovirus, joka osoittautui ihmisen tuomaksi. Sen jälkeen on lisätty ohjeistusta käsien pesusta, muusta hygieniasta ja sairaana uimisen välttämisestä. Avantoon myös lähdetään harvoin sairaana, ja sekin vaikuttanee veden laatuun.

    – Toisaalta talvella ihminen ui vain maltillisesti, ehkä vain kastautuu. Kukaan ei hörpi vettä, joten tilanne on sikälikin erilainen, muistuttaa erikoissuunnittelija Outi Zacheus.

    Kansalliseen vesiepidemioiden ilmoitusjärjestelmään ei tähän mennessä ole tullut yhtään ilmoitusta talviuintiin liittyvästä epidemiasta.

    Avantouinnin suosio on kasvussa.Petri Aaltonen / Yle

    Talviuimapaikkoihin sovelletaan terveydensuojelulakia ja pienille yleisille uimarannoille laadittua asetusta vuodelta 2008. Valvontaan sovelletaan samoja kriteereitä kuin kesäisinkin: vesistä tutkitaan suolistoperäiset enterokokit ja E.coli-bakteerit. Lisäksi silmämääräisesti arvioidaan, onko vedessä esimerkiksi öljyä tai roskaa.

    Valvonta koskee yleisiä talviuintipaikkoja. Sen sijaan sellaisia avantoja ei valvota, joihin pääsy vaatii jonkin seuran tai kerhon jäsenyyttä.

    Kokkolassa valvontaan kuuluu vain Palman avanto. Kalajoen seudulla talven ensimmäiset tutkimukset ovat osoittaneet, että vesi on hyvälaatuista.

    Vesi tutkitaan talvella kerran kuukaudessa tai harvemmin, jos sen laadussa ei ole aiemmin ollut ongelmia, eikä olosuhteissa ole tapahtunut muutoksia.

    Tutkimustulosten pitää olla talviuimareiden nähtävillä uintipaikalla. Terveysvalvonta voi julkaista tiedot myös netissä, kuten Kalajoen kaupungin ympäristöterveydenhuolto tekee.

    Valkea, leuto ja vaarallinen – joulunpyhien sää on monipuolinen cocktail

    Valkea, leuto ja vaarallinen – joulunpyhien sää on monipuolinen cocktail


    Onko meillä valkea joulu? Ei huolta, kyllä se on jotakuinkin valkea. Ilmatieteen laitos ennustaa tiedotteessaan koko maahan valkeaa joulua. Tällä hetkellä lumen syvyys on maan itäosassa noin 10–15 senttimetriä ja maan pohjoisosassa 15–30...

    Onko meillä valkea joulu? Ei huolta, kyllä se on jotakuinkin valkea.

    Ilmatieteen laitos ennustaa tiedotteessaan koko maahan valkeaa joulua. Tällä hetkellä lumen syvyys on maan itäosassa noin 10–15 senttimetriä ja maan pohjoisosassa 15–30 senttimetriä. Maan länsiosassa ja Pohjois-Pohjanmaan eteläosassa lunta on noin 1–10 senttiä.

    Keski- ja Etelä-Pohjanmaa ovat kylläkin vielä pieniä kysymysmerkkejä. Ylen meteorologin Anne Borgströmin kartoilla Kauhajoen ja Toholammin havaintopisteiden lumensyvyydet nimittäin näyttävät nollaa.

    Kun pistää päänsä ikkunasta ulos ja katsoo maisemaa, niin häivähdys valkeaa saattaa olla havaittavissa (ainakin Toholammin ja Kauhajoen kelikameroiden perusteella), mutta mittarit eivät sitä ole rekisteröineet.

    Sää lauhtuu vielä maan läntisimmässä osassa aattoillaksi lähelle nollaa. Joulupäivänä tulee vähäisiä sateita ja lännessä se voi tulla vetenä.

    Lunta tulee lisää

    Mutta ollaan iloisia koko muun Suomen puolesta. Etelässäkin nautitaan lumisesta joulusta. Ilmatieteen laitoksen joulunajan säätilastojen mukaan se ei ole mikään itsestäänselvyys, sillä lumettomia jouluja on keskimäärin joka kolmas vuosi.

    Meteorologi Borgströmin mukaan muualla lunta kyllä riittää. Aattona vähäisiä lumisateita leviää Lappiin ja illalla myös Pohjanmaalle. Jouluyönä sataa lunta monin paikoin maan länsiosissa, ja joulupäivänä sataa lunta niin idässä kuin lännessä.

    Yle Sää

    Tapaninpäivänä jo selkenee, ja päivä on melko aurinkoinen.

    Ja pakkanen paukkuu – aluksi. Jouluaaton alkaessa Suomessa on korkeapaineen selänne ja lämpötila on maan etelä- ja keskiosassa enimmäkseen -8 ja -15 asteen välillä, maan pohjoisosassa -15 ja -25 asteen välillä.

    Luoteesta lähestyvä matalapaine kuitenkin pylläyttää napakat pakkaset aaton aikana tuoden sateita – enimmäkseen lumena – suurimpaan osaan maata joulupäivän aikana. Borgstöm kertoo, että Vaasassa voi käväistä lämmin, leuto leyhähdys jopa +3 asteessa.

    Ajokelit liukkaita

    Vaaran aineksia lauhtuva sää tuo maanteiden ajokelehin. Oman lisänsä antaa vielä mahdollinen jäätävä tihkusade paikoin.

    Ilmatieteen laitoksen varoituskartat ovatkin keltaisena (varoitus mahdollisesti vaarallisesta ajokelistä) koko maassa joulupäivänä tiistaina.

    Keskiviikkona Tapanina varoituksia ei vielä ole näkyvissä lainkaan, mutta torstaina koko Suomen kartta helottaa taas keltaisena, eli malttia siihen paluuliikenteeseen.

    Toivo-koira on laulanut virsiä pennusta asti – kuuntele, miten mäyräkoira veisaa

    Toivo-koira on laulanut virsiä pennusta asti – kuuntele, miten mäyräkoira veisaa


    On sunnuntaiaamu kalajokisessa omakotitalossa. Kello lähestyy kymmentä. Toivon sisäinen kello kertoo, että kohta pääsee veisaamaan. Koira alkaa hiertää emännän jalkaa. Keino tepsii: Toivo pääsee Eija Mäkelän syliin olohuoneen...

    On sunnuntaiaamu kalajokisessa omakotitalossa. Kello lähestyy kymmentä. Toivon sisäinen kello kertoo, että kohta pääsee veisaamaan. Koira alkaa hiertää emännän jalkaa. Keino tepsii: Toivo pääsee Eija Mäkelän syliin olohuoneen lepotuoliin.

    Kauan ei koiran tarvitse odottaa. Kun kirkonkellot alkavat soida, Toivon ilme terävöityy ja korvat heilahtavat. Hetki on koittanut.

    Toivo on mukana heti ensimmäisestä virrestä lähtien. Kanttorin alkusoiton kuunneltuaan se yhtyy kirkkokansan veisuuseen. Kuono kohti kattoa ja koiramainen laulu alkaa.

    Toivo on virittäytynyt virsitunnelmaan.Raila Paavola / Yle

    Toivo kuuntele tarkasti virttä, sillä kun lauletaan pidempiä säkeitä, on Toivonkin veisuu pidempää. Välillä se laulaa hiljaa, välillä urku auki.

    Papin puheiden ajan Toivo yleensä istuu hiljaa. Joskus saattaa unikin voittaa kesken kirkonmenojen. Muulloin kuin sunnuntaisin Toivo yleensä nukkuukin kymmenen aikoihin takkahuoneessa. Loppuvirressä Toivo on kuitenkin aina mukana.

    Ujous on kaukana

    Mäkelöiden perheessä koiran lauluinnon syyksi arveltiin urkuja, mutta laulaminen ei kuitenkaan liittynyt vain urkusäestykseen. Myöskään koko kirkkokansaa ei ole tarvittu tueksi, lapsikuorokin on riittänyt.

    Emännän mukaan koirasta huomaa, että lauluun osallistuminen on sille tärkeää eikä Toivoa haittaa, vaikka talo olisi täynnä vieraampaa väkeä.

    – Aina välillä se katsoo tuonne ylöspäin ja on hyvin tyytyväinen, että saa veisata. Sitä ei kainostuta, se kyllä uskaltaa, kertoo Eija Mäkelä.

    Myös isänmaan asialla

    Koirien musiikkimaussa on yksilöllisiä vaihteluja. Toivo-koiran mieltymys ei ole rajoittunut vain virsiin. Myös isänmaalliset laulut, kuten Finlandia ja Maamme-laulu, innostavat, mutta muu musiikki ei.

    Isännän mukaan Toivo on varmaan ollut entisessä elämässään kanttori! Eija Mäkelä, koiran emäntä

    Kun naapurissa on narttukoira juoksulla, se saa Toivonkin ulisemaan. Se ääntely on kuitenkin Mäkelöiden mukaan aivan erilaista kuin virsien veisuu.

    Toivo lempipaikallaanRaila Paavola / Yle

    Toivo on laulanut pienestä asti, mutta sen isäkoira Usko ei laulanut. Matkimalla tapa ei siis ole tarttunut, mutta syitä on perheessä keksitty muitakin.

    – Isännän mukaan Toivo on varmaan ollut entisessä elämässään kanttori!

    Lue myös: Miksi koira ulvoo, kun sille soitetaan musiikkia? – Video

    Oletko sinäkin suudellut jouluna väärän kasvin alla? Misteliksi luultu ei aina ole misteli

    Oletko sinäkin suudellut jouluna väärän kasvin alla? Misteliksi luultu ei aina ole misteli


    Pitkä ja romanttinen suudelma mistelin alla – tai yllättyneeltä ohikulkijalta puolileikkisästi napattu pusu. Siinä monesta amerikkalaiselokuvasta tai -sarjasta tuttu mielikuva, jonka ansiosta mistelin ripustaminen suutelupaikan merkiksi on...

    Pitkä ja romanttinen suudelma mistelin alla – tai yllättyneeltä ohikulkijalta puolileikkisästi napattu pusu. Siinä monesta amerikkalaiselokuvasta tai -sarjasta tuttu mielikuva, jonka ansiosta mistelin ripustaminen suutelupaikan merkiksi on levinnyt hissukseen Suomeenkin.

    Tosin meillä mistelinä esitelty kasvi ei aina ole misteli, vaan euroopanorjanlaakeri, joka tunnetaan myös nimellä piikkipaatsama.

    Joulukoristeessa oleva sahalaitalehtinen tekokasvi on piikkipaatsama, ei misteli.Heini Holopainen / Yle

    Yli-intendentti Henry Väre Helsingin yliopistosta on hänkin törmännyt siihen, että misteli ja euroopanorjanlaakeri menevät Suomessa sekaisin. Orjanlaakeria myös myydään hänen mukaansa joskus mistelinä. Myös Hollannin kautta tuotua misteliä kukkakaupoista löytyy, joskin sen sesonki on usein lyhyt.

    Lehdissä ja marjoissa erot ovat selvät. Mistelissä on tasasoukat, kapeat ja ehytlaitaiset lehdet, marjat läpikuultavan valkeat. Orjanlaakerin lehdet taas ovat nelisen senttiä leveät ja piikikkäät, marjat kauniin punaiset.

    Mistelin oksa.Duncan Usher / AOP

    Puuvartinen misteli kestää kotona kyllä joulunpyhät, mutta heikommin kuin leikkokukkanakin käytetty piikkipaatsama. Se pärjää maljakossa jopa viikkoja, sanoo floristimestari Owe Salmela Kokkolasta

    Misteli on Suomessa Salmelan mukaan varsin eksoottinen kasvi, kun taas orjanlaakeria myydään enemmän. Eniten menee lehdetöntä, puuvartista ja punamarjaista lajia. Myös marjatonta ainavihreää ostetaan, samoin lajiketta, jossa on sekä lehdet että marjat.

    Misteliä ostetaan juuri suuteluperinteen takia. Salmela ei silti rajoittaisi hellyydenosoituksia.

    – Totta kai saa antaa suukon vaikka orjanlaakerin alla, vaikka muualta tulleita se voi huvittaa.

    Puoliloisiva pallo ja ikivihreä pensas

    Misteli ja orjanlaakeri ovat monella tapaa hyvin erilaiset kasvit.

    Misteli (englanniksi mistletoe) on puoliloisiva, pallomaisena kasvava kasvi. Se siis pystyy yhteyttämään, mutta myös kuppaa isääntäänsä: useimmiten lehtipuuta, Keski-Euroopassa myös havupuita.

    Suomessa se elää pihlajan, lehmuksen, vaahteran, poppelin ja omenapuun oksilla ja näkyy parhaiten talvella, kun kasvusto ei ole piilossa isäntäpuun lehtien seassa. Misteli leviää marjoja syövien lintujen mukana, mutta myös ihmiset ovat ilmeisesti kuljettaneet sen tahmeita siemeniä.

    Jukka Sarvarinne

    Misteliä Suomessa esiintyy vain vähän, eniten Turussa. Yksi pohjoisimmista havainnoista tehtiin tammikuussa Jokioisissa, missä misteli kasvoi korkealla pihlajassa. Henry Väre sanoo, että aika näyttää, millaiseksi misteli näissä oloissa kasvaa ja viihtyykö se edes Hämeen korkeudella. Laji on löytynyt kertaalleen myös Tampereen Messukylästä.

    Orjanlaakereita taas on paljon erilaisia, joulukasvina käytetty on niistä euroopanorjanlaakeri. Se on pensas, joka kasvaa yleensä pari–kolmemetriseksi.

    Osaa orjanlaakereista kasvaa Suomessakin, mutta euroopanorjanlaakeri ei täällä menesty, sanoo yli-intendentti Henry Väre Helsingin yliopistosta.

    Ihmeellinen misteli ilmestyi kuin tyhjästä

    Mistelin tenho juontaa aina kelttiläisiin druideihin, joiden kerrotaan pitäneen kasvia parantavana. Sitä käytettiin uhrimenoissa, hedelmällisyyden symbolina ja kodin suojana (Historianet).

    – Kasvi on tuttu myös Asterixinsa lukeneille, sillä sitä Akvavitix keräsi taikajuomaansa varten, muistuttaa Henry Väre.

    Mistelin alla suutelu liittyy ajatukseen kasvin hedelmällisyyttä lisäävästä voimasta. Tapa on tiettävästi peräisin myöhäiseltä keskiajalta, ja se yleistyi ja vakiintui viktoriaanisella ajalla Englannissa.

    Kristityille orjanlaakerin hyväksyminen oli ilmeisesti helpompaa kuin mistelin, sillä orjanlaakerin piikikkäiden lehtien ja punaisten marjojen nähtiin symboloivan Jeesuksen päässä ollutta orjantappurakruunua ja sen aiheuttamia verenpisaroita (Christmas Holly).

    – Eikä ole ihme, jos misteliä aikanaan ihmeteltiin: se oli kasvi, joka vain ilmestyi toisen kasvin lomaan, muistuttaa Väre.

    Orjanlaakeriakin pidetään jopa pyhänä kasvina, ja se esiintyy joulun yhteydessä niin koristeissa kuin lauluissa (orjanlaakeri on englanniksi holly). Myös sen käyttö juontaa aina druidien aikoihin saakka, ja orjanlaakerinkin uskotaan auttavan niin hedelmällisyydessä kuin pahojen henkien karkotuksessa.

    Koulupoliisi väsyi huumeongelman vähättelyyn ja haluaa saada tuhannet kokkolalaiset kuulemaan, mistä on kyse –

    Koulupoliisi väsyi huumeongelman vähättelyyn ja haluaa saada tuhannet kokkolalaiset kuulemaan, mistä on kyse – "Lähes päivittäin joku käy koulua pikku pöllyissä"


    Kokkolan oppilaitospoliisi Juha Puurulan puhelin soi tiuhaan. Se on sinänsä harmillista, sillä mies on virkavapaalla. Moni vain ei tiedä, kenelle muullekaan soittaisi, kun epäilee nuoren olevan tekemisissä huumausaineiden tai muiden päihteiden...

    Kokkolan oppilaitospoliisi Juha Puurulan puhelin soi tiuhaan. Se on sinänsä harmillista, sillä mies on virkavapaalla. Moni vain ei tiedä, kenelle muullekaan soittaisi, kun epäilee nuoren olevan tekemisissä huumausaineiden tai muiden päihteiden kanssa.

    – Voihan toki olla, että nuori oireilee muutakin. Mutta ikävä kyllä nämä vinkit ovat osuneet oikeaan sataprosenttisesti.

    Koulupoliisi pitää huumetilannetta alueella huolestuttavana ja sanoo, että ongelmaa on vähätelty pitkään sekä kouluissa että jopa poliisissa. Huumeongelman pahenemiseen havahduttiin Keski-Pohjanmaalla kesällä, ja loppusyksystä huumetyöhön saatiin rahoitusta.

    Yhä nuorempien huumeiden käyttö on noussut huoleksi viime aikoina eri puolilla Suomea, viimeksi muun muassa Hämeessä ja Lapissa.

    Nuorten kanssa pitkään Keski-Pohjanmaalla työskennellyt Juha Puurula sanoo, että käyttäjät ja kokeilijat ovat vuosi vuodelta nuorempia. Koulupoliisilla on omiakin havaintoja pilven hajusta koulun aulassa.

    On naiivia väittää, ettei kukaan käyttäisi koulupäivien aikana, vaan se keskittyisi viikonloppuihin. Oppilaitospoliisi Juha Puurula

    – On naiivia väittää, ettei kukaan käyttäisi koulupäivien aikana, vaan se keskittyisi viikonloppuihin. Väittäisin, että lähestulkoon päivittäin joku käy opinahjossaan pienissä pöllyissä.

    Puurulan mukaan ongelma on pääsääntöisesti yläkouluissa ja sitä vanhempien keskuudessa. Silti joissain alakouluissakin voi olla jo oppilas, joka on kokeillut jotain huumausainetta, hän arvioi. Monella käyttö alkaa kannabiksella, mutta myös lääkkeet huolestuttavat koulupoliisia.

    – On hyvä, että koulussa on oppilashuollon palveluita, mutta niitäkin tietyt nuoret osaavat käyttää hyväkseen. Oireita luetaan netistä ja haetaan ongelmiin lääkkeet. Siihen sitten otetaan viinaa päälle.

    Yksi helposti seurattava merkki ovat poissaolot. Joillain oppilailla niitä on satoja tunteja, mikä onkin saanut opettajat ja kuraattorit kiinnittämään asiaan huomiota.

    Entinen huippujääkiekkoilija Marko Jantunen kiertää ympäri Suomea kertomassa omaa elämäntarinaansa.Heini Holopainen / Yle

    Oppilaitospoliisi Juha Puurula haluaa, että asiasta puhutaan ja kuullaan. Hän järjestää kahden päivän aikana yhteensä kuusi luentotilaisuutta, kaikille kaupungin yläkoululaisille ja lukiolaisille ja iltaisin vanhemmille ja muille halukkaille. Niissä muun muassa entinen huippukiekkoilija Marko Jantunen kertoo oman tarinansa.

    Puurula toivoo, että viesti tavoittaisi tuhansia kokkolalaisia. Näin laajaa tietoiskua aiheesta ei hänen mukaansa aiemmin ole alueella järjestetty.

    Maanantaina luennon kuulleista koululaisista moni kiitti juuri esimerkin voimaa.

    – Se kertoi omaa kokemusta, se tuntui eriltä kuin että saarnattaisiin vain.

    Joillekin on ihan tuttua, että omassa koulussakin näkee käyttäjiä.

    – Kyllä se on aika paha, että alaikäisetkin käyttää. Pilaa vain oman tulevaisuuden. Toivottavasti joillakin heräsi ajatus siitä, ettei kannata.

    Koulupoliisi Puurula haluaa myös työtä huumeongelmaa vastaan mahdollisimman laajalla rintamalla. Ihannetilanne olisi 5–10 hengen moniammatillinen ryhmä, joka tekisi työtä saman katon alla. Tieto kulkisi, palaverit ja soitot jäisivät pois, ja aika jäisi varsinaiseen työhön.

    – Ei sellainen toimi, että kaikki toimivat omillaan. Työryhmät ovat aikuisten työajan käyttöä. Ytimessä ollaan kun päästään nuorten pariin, sanoo Puurula.

    Tähän ryhmään voisivat ottaa yhteyttä myös ne huolestuneet, jotka nyt eivät tiedä mihin soittaa.

    Ihan sama, kuka työn tekee, kunhan nuoret saavat avun. Oppilaitospoliisi Juha Puurula

    Kokkolan kahden päivän tilaisuuksien pääpuhujana on Marko Jantunen, joka raitistui päihdeklinikka Avominnessa ja nyttemmin työskentelee siellä. Koulupoliisi Juha Puurula halusi nuorille puhumaan ihmisen, joka tunnetaan ja jonka sanoma menee perille. Hänelle kyseessä ei ole kannanotto minkään hoitomuodon puolesta tai toista vastaan, vaan työhön tarvitaan kaikkia.

    – Jokainen raitistuminen on yhtä arvokas. Ihan sama, kuka työn tekee, kunhan nuoret saavat avun, sanoo Puurula.

    Avominnen toimitusjohtaja Mika Arramies on samaa mieltä.

    – Suomesta eivät hoidettavat lopu. Nyt ollaan vedenjakajalla sen suhteen, mihin suuntaan lähdetään. Toivottavasti yhteisrintamassa eteenpäin, koska kukaan ei pärjää yksin, sanoo Arramies.

    Hänen mukaansa klinikka tekee toimivaa yhteistyötä poliisin ja lastensuojelun kanssa, ja poliisi ja lastensuojelu näkevät huumetilanteen todellisen luonteen parhaiten.

    Avominnellä on toimiva yhteistyö monen kunnan ja kuntayhtymän, esimerkiksi Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän, kanssa. Kaikkialla yhteistyötä ei silti ole saatu aikaiseksi, vaan suhtautuminen klinikkaan on toimitusjohtajan mukaan nuivaa.

    Avominne näkee päihderiippuvuuden WHO:n luokittelemana riippuvuussairautena, ja hoidon lähtökohtana on täysi pidättäytyminen päihteistä.

    Emma halusi itse 15-vuotiaana perhekotiin ja se oli hyvä päätös – murrosikä näkyy lastensuojelussa

    Emma halusi itse 15-vuotiaana perhekotiin ja se oli hyvä päätös – murrosikä näkyy lastensuojelussa


    Emma oli 15-vuotias, kun hän soitti sosiaalityöntekijälle ja kertoi haluavansa sijoitukseen. Hänen äitinsä oli kuollut, ja elämä lähisukulaisten kanssa ajautunut tulehtuneeseen tilanteeseen. Äidin kuolema oli järkytys kaikille, ja pahiten...

    Emma oli 15-vuotias, kun hän soitti sosiaalityöntekijälle ja kertoi haluavansa sijoitukseen.

    Hänen äitinsä oli kuollut, ja elämä lähisukulaisten kanssa ajautunut tulehtuneeseen tilanteeseen. Äidin kuolema oli järkytys kaikille, ja pahiten kipuili Emma.

    Lähisukulaisilla oli oheishuoltajuus, ja heidän luonaan Emma oli asunut välillä pitkin lapsuuttaan, aina sen mukaan, millainen tilanne oli kotona alkoholismista kärsivän äidin kanssa. Kokonaan hän ehti asua sukulaisilla vuoden ennen kuin halusi sijoitukseen. Lähtö loukkasi läheisiä, uskoo Emma.

    – Mutta tilanne oli jo mennyt niin pahaksi, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä.

    Emma ei ole naisen oikea nimi. Hän esiintyy jutussa valitsemallaan etunimellä asian arkaluonteisuuden vuoksi.

    Murrosikäisten osuus kiireellisissä sijoituksissa on valtakunnallisesti kasvanut, ja yhä useammin taustalla on nuoren oma päihteiden käyttö, sanoo palvelualuejohtaja Minna Lönnbäck keskipohjalaisesta kuntayhtymä Soitesta.

    Päihteet eivät olleet Emman ongelma. Hänet vei pohjalle äidin kuolema ja samaan aikaan osunut raju koulukiusaaminen. Kuormitus purkautui masennuksena, itsetuhoisuutena ja paniikkihäiriöinä. Läheiset eivät tienneet, miten pärjätä tytön käytöshäiriöiden kanssa.

    Perhekodissa tuli normaali arki

    Sosiaalitoimessa puhelimeen vastanneelle Emma oli tuttu.

    – Olin ollut syntymästä asti enemmän tai vähemmän lastensuojelun asiakas.

    Emma pääsi kiireellisenä sijoituksena perhekotiin vajaan sadan kilometrin päähän viiden muun nuoren kanssa.

    – Se oli tosi ihana paikka, lämminhenkinen ja perheenomainen. Minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa. Elettiin normaalia arkea, pääsin turvallisiin rutiineihin.

    Normaali arki oli Emmalle uutta. Siihen asti hän oli elänyt alkoholismin keskellä, ollut superkiltti ja miellyttämishaluinen pikkuaikuinen. Siivonnut kodin ja peitellyt tarvittaessa äidin vuoteeseen, hoitanut koulunkin viimeisen päälle.

    Olin hirveen taitava: istuin vaaleanpunaisten peitteiden keskellä, osoittelin hevosjulisteita ja kerroin, että tykkään hevosista. Ei näyttänyt siltä, etten olisi tarpeeksi lapsi Emma

    Silti kuukausi perhekodissa riitti.

    – Lähdin pakoon tulehtunutta tilannetta, mutta eiväthän ongelmat mihinkään kadonneet. Tuli vain kauhea ikävä läheisiä ja tuttuja paikkoja.

    Emma palasi omasta tahdostaan sukulaistensa luokse. Hän kokee, että ongelmat lakaistiin maton alle, mutta elämä jatkui. Sijoitus oli silti auttanut: Emma oli saanut etäisyyttä asioihin ja ymmärtänyt, mitä tarvitsee. Hän hakeutui terapiaan ja alkoi käsitellä kokemaansa.

    18-vuotiaana hän sai tukiasunnon, ja nyt 20-vuotiaana hän elää omillaan. Välit sukulaisiin ovat paljon paremmat, kun nämä saavat olla vain sukulaisia, vailla huolta ja holhousvastuuta.

    Huostaanotot ja sijoitukset ovat lisääntyneet Kokkolassa rajusti. Kiireellisissä sijoituksissa murrosikäisten osuus korostuu. Trendi on valtakunnallinen.

    – Murrosikään liittyy kapinaa ja irtiottoa, ja tietyt asiat pitääkin sallia. Mutta ajatellaanko me, että 12-vuotias on itsenäinen ja pärjää? Ehkä siinä iässä pitäisikin aikuisen olla vielä vahvemmin läsnä? pohtii lastensuojelun palvelualuejohtaja Minna Lönnbäck kuntayhtymä Soitesta.

    Hän muistuttaa tutkimuksista, joissa nuoret toivoivat enemmän yhteistä aikaa perheen kanssa. Vanhempien kokemus taas oli, että sitä oli tarpeeksi.

    Oireet voivat pamahtaa esiin murrosiässä

    Huostaanottoja oli Kokkolassa aiemmin oli kourallinen vuodessa. Tänä vuonna uusia huostaanottoja on ollut 24, valtaosa niistä on koskenut teini-ikäisiä. Synkkä kehitys alkoi jo viime vuonna.

    – Nuorten kohdalla päihteissä ei ole mukana vain alkoholi, vaan myös huumeet. Se ei ole uusi ilmiö, mutta se on yleisempää. Sitten tulee koulupoissaoloja ja rajatonta käyttäytymistä. Vanhemmat kokevat neuvottomuutta, eivätkä kerta kaikkiaan pärjää, sanoo Lönnbäck.

    Osa nuorista on ollut lastensuojelun asiakkaana aiemminkin, jotkut pitkäänkin. Vanhemmilla on voinut olla ongelmia, ja murrosiässä nuori alkaa oireilla pahemmin.

    – Mutta on myös nuoria, jotka tulevat ensimmäistä kertaa meille tietoon kiireellisen sijoituksen kautta. Historia ei ole ollut huolestuttava, vaan kaikki on näyttänyt hyvältä. Murrosiässä sitten kuvioon on tullut päihteiden käyttöä, joka voi olla rajuakin.

    Lönnbäckin mukaan kehitys kertoo siitä, ettei perheitä nykyään pystytä auttamaan riittävästi aikaisessa vaiheessa.

    – Lastensuojelussa eletään sen kanssa, mitä muut ovat tehneet tai jättäneet tekemättä.

    Yle / Ritva Tarkki

    Lönnbäck toivoo jonkinlaista riskikartoitusta, jonka avulla löydetään ne perheet, jotka eivät ehkä osaa hakea apua. Yhdenlaisilla palveluilla ei tavoiteta kaikkia apua tarvitsevia.

    Riskiä kasvattavat talousongelmat, yksinhuoltajuus, päihteet, mielenterveysongelmat ja koulupoissaolot. Lönnbäck ei halua riskitekijöistä leimakirvestä, eikä yksi riskitekijä välttämättä aiheuta ongelmia, mutta kasaantuessaan riskit voivat aiheuttaa vakavia ongelmia.

    Emmalla on yhteiskunnan tuesta vain hyvää sanottavaa. Kotiin saatiin kaikki mahdollinen apu tukiperheistä toimintaterapiaan. Äitikin otti avun vastaan avosylin. Emma ja äiti myös puhuivat asioista avoimesti. Vihainen Emma ei ollut äidilleen koskaan, surullinen kyllä.

    – Ymmärsin, että sairaus vei. Ei se ollut äidin vika.

    Se, että nuori ottaa itse yhteyttä ja haluaa sijoitukseen, on harvinaista. Emma uskoo sen johtuvan siitä, että lapset ovat lojaaleja perheilleen. Ei Emmakaan voinut äidin eläessä ajatella, että hänen paikkansa olisi voinut olla jossain muualla. Hänen piti hoitaa koti.

    – Kun olisi tajunnut, ettei tarvi kantaa niin paljon sisällä. Olisi pitänyt olla itselleen armollisempi, koska olin kuitenkin lapsi.

    Lastensuojelukaan ei täysin ymmärtänyt, missä mennään, sillä Emma tiesi, miten käyttäytyä, kun kotona kävi sosiaalityöntekijä.

    – Olin hirveen taitava: istuin vaaleanpunaisten peitteiden keskellä, osoittelin hevosjulisteita ja kerroin, että tykkään hevosista. Ei näyttänyt siltä, etten olisi tarpeeksi lapsi.

    Lapsen kohtaaminen oikein on tärkeintä

    Kouluttautuneena kokemusasiantuntijana Emma puhuu muun muassa alan ammattilaisten tilaisuuksissa. Ehdottomasti tärkein esiin nouseva asia on lapsen kohtaaminen.

    Hän neuvoo, että olennaista on olla rauhassa läsnä ja kuunnella avoimin mielin, mitä lapsi haluaa jakaa. Jos tämä ei halua jakaa asioita, sekin on hyväksyttävä ja vain oltava turvallinen aikuinen vierellä. Silloin voi kuulla senkin, mitä lapsi ei halua kertoa.

    – Jos olet aidosti läsnä lapsen lähellä, voit lukea lasta ja koettaa hiljaa miettiä, onko tällä kaikki hyvin.

    Emma sanoo olevansa onnekas, koska voi ammentaa toisille niin monenlaisista kokemuksistaan: läheisen alkoholismista, koulukiusaamisesta, sijoituksesta. Monien muiden lastensuojelun asiakkaiden tavoin hänkin haluaa sosiaalialalle.

    – Odotan myös omaa perhettä ja kotia. Että voin muuttaa historiaa omien lasteni kanssa.