Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    Juhani Tammisen näköispatsas löytyi Pietarsaaresta – 7-metrinen ja 2500-kiloinen Aurinkokuningas on kolmena kappaleena

    Juhani Tammisen näköispatsas löytyi Pietarsaaresta – 7-metrinen ja 2500-kiloinen Aurinkokuningas on kolmena kappaleena


    Jääkiekon MM-kisat Helsingissä vuonna 2013 ei ollut Suomelle menestys. Leijonat sijoittui kisoissa neljänneksi. Tapahtumasta muistetaankin ehkä parhaiten Hartwall Areenan eteen pystytetty jättimäinen, yli 7 metriä korkea ja 2 500 kiloa painava...

    Jääkiekon MM-kisat Helsingissä vuonna 2013 ei ollut Suomelle menestys. Leijonat sijoittui kisoissa neljänneksi. Tapahtumasta muistetaankin ehkä parhaiten Hartwall Areenan eteen pystytetty jättimäinen, yli 7 metriä korkea ja 2 500 kiloa painava Aurinkokuningas-patsas.

    Patsaan jalustassa on kuuluisa Juhani Tammisen käyttämä one-liner: "If you can´t stand the heat, stay out of the kitchen".

    Patsas esittää koko Suomen tuntemaa Leijona79:ää, Don Tamia eli Juhani Tammista, joka tunnetaan myös nimellä Aurinkokuningas. Mies sanoo olevansa yhä otettu siitä, että hänestä tehtiin kaikkien aikojen suurin jääkiekkoilijapatsas.

    – Aika harvasta tehdään patsaita. Se on ehdottomasti otettava komplimenttina.

    Back to basics

    Aurinkokuningas-patsaan valmisti Mika Vacker Agency, nykyiseltä nimeltään SMK Design. Kustannuksista vastasi Veikkaus, joka myös omistaa patsaan kaupalliset oikeudet. Patsaan hintaa ei ole kerrottu julkisuuteen.

    – Veikkaus lähestyi tällä idealla. Minä sanoin, että jos kunnioitetaan uraa ja tehdään first class eikä mitään pellehommaa, niin lähden mukaan, Tamminen kertoo.

    Kaksi Aurinkokuningasta. Patsas ja Juhani Tamminen.Veikkaus

    Jääkiekon MM-kisojen aikaan Juhani Tamminen piti Aurinkokuningas-patsaalla puheen, joka taltioitiin Youtube-kanavalle. Videolla Tamminen käy omaan vauhdikkaaseen tapaansa läpi suomalaisen jääkiekon vaiheita.

    Aika harvasta tehdään patsaita, että se on ehdottomasti otettava komplimenttina. Juhani Tamminen

    Kisojen jälkeen Aurinkokuningas-patsas siirrettiin Raisioon, jossa sitä käytiin ihmettelemässä koko kesän ajan. Valitettavasti Aurinkokuningasta kohdeltiin aika ajoin myös kaltoin. Juhani Tammisen mukaan asialla olivat "hiiret".

    – Neljän promillen kännissä ne jollain vasaralla löivät sitä ja napsivat siitä paloja pois. Nimenomaan patsaan yläosasta, graniittiinhan hiiret eivät pystyneet.

    Aurinkokuningas koostuu kahdesta osasta: betonisesta jalustasta ja Tammista esittävästä yläosasta, joka on tehty EPS-styroksista.

    Keep it simple

    Kesä 2013 oli tavanomaista lämpimämpi, ja hellepäivät seurasivat toisiaan. Elokuun toisella viikolla helteet loppuivat, ja iltojen alkaessa pimentyä katosi myös Aurinkokuningas Raisiontorilta.

    Mitä siis patsaalle tapahtui? Minne se katosi?

    Soitto Juhani Tammiselle ei vie asiassa eteenpäin. Juhani Tamminen muistelee Aurinkokuningas-patsaan päätyneen Kokkolaan urheiluhalliin, mutta vinkki osoittautuu perättömäksi.

    Kun ruvetaan tunnustuksia antamaan valtakunnassa, jossa helvetin harvoin tunnustuksia annetaan, niin siinä pitää olla tyyliä. Juhani Tamminen

    Myöskään Veikkauksen tiedotuksessa ei heti muisteta, mitä patsaalle tapahtui Raision jälkeen. Pienen soittokierroksen jälkeen selviää, että Veikkaus oli tuhonnut patsaan jalustan. Se, mitä yläosalle eli Juhani Tammisen näköiskuvalle oli tapahtunut, jää ensin arvoitukseksi.

    Sitten puhelimen päähän löytyy Veikkauksen markkinointipäällikkö Aki Seppälä.

    – Olimme viemässä sitä jo kaatopaikalle, mutta patsaan tekijät halusivat sen Pietarsaareen muistomerkiksi hienosta toteutuksesta, Seppälä muistelee viiden vuoden takaista tilannetta.

    Patsaan nykysijainnista Seppälällä ei ole tietoa.

    Hockey is a momentum game

    Puhelinsoitto Pietarsaareen on läpimurto. SMK Designin toimitusjohtaja Mika Vacker kertoo, että Aurinkokuningas-patsas on yrityksen takapihalla.

    MIka Vacker ja Aurinkokuningas-patsas.Kalle Niskala / Yle

    Vacker kertaa patsaan vaiheita. Sen suunnitteluun meni aikaa puolitoista kuukautta. Kyseessä oli yritysten tuotesuurennoksiin keskittyneen SMK Designin suurin ponnistus.

    – Jännitti tosi paljon, pysyykö se pystyssä. Syke oli korkealla koko MM-kisojen ajan, Vacker muistelee.

    MM-kisojen jälkeen patsas siis siirrettiin Raisioon ja sieltä Pietarsaareen.

    – Syksyllä 2013 patsas haettiin Raisiosta, ja siitä lähtien se on ollut täällä meidän takapihallamme, Vacker sanoo.

    Kuljetuksen ajaksi Aurinkokuningas katkaistiin osiin. Myöhemmin paljastui, että patsas oli saanut Raisiossa osumia.

    – Vähän on tullut kolhuja, ja yksi käsikin on kadonnut, mutta patsas saadaan kyllä korjattua jos on tarvis, Mika Vacker sanoo.

    Aurinkokuninkaan katkennyt käsi.Kalle Niskala / Yle

    Aurinkokuningas-patsas päätyi siis Pietarsaareen. Sitä säilytettiin kolmessa osassa SMK Designin takapihalla.

    Juuri ennen Ylen vierailua patsas siirrettiin toimiston eteen ja kasattiin nykykuntoon.

    Mika Vacker sanoo, että hän myisi patsaan mielellään, mutta kaupalliset oikeudet kuuluvat Veikkaukselle. Veikkauksella taas ei ole halua eikä tarvetta patsaan myyntiin.

    – Kyllä tätä vähän hankala on myydä, kun tämä on niin iso. Ei tätä mihin tahansa laiteta, Mika Vacker pohtii.

    Me oltiin viemässä sitä jo kaatopaikalle, mutta patsaan tekijät halusivat sen Pietarsaareen muistomerkiksi. Aki Seppälä

    Vacker muistelee, että Tammisen kanssa oli aikoinaan juttua, että Tami ottaisi sen kotinsa takapihalle. Veikkauksen markkinointipäällikkö Aki Seppäläkin innostuu asiasta.

    – Jos Tami haluaisi patsaan, ei meillä olisi mitään sitä vastaan, Seppälä sanoo.

    – No, se oli ihan _folklorea. S_e oli vain minun huulenheittoani, Tamminen sanoo nyt ja antaa ymmärtää, ettei patsasta kannata kiikuttaa hänen pihamaalleen.

    Win the right games

    Aurinkokuningas-patsaan tulevaisuus on vähän epäselvä. Ei tiedetä, seisooko se jatkossakin pietarsaarelaisen yrityksen takapihalla vai löytääkö se arvoisensa paikan jostain muualta.

    Veikkaus omistaa patsaan, mutta ei ole siitä kiinnostunut. Mika Vacker taas ei pysty sitä myymään, koska Veikkauksella on sen kaupalliset oikeudet. Tilanne ei todellakaan ole win-win.

    Aurinkokuninkaan kasvot.Kalle Niskala / Yle

    Mika Vacker toivoo, että patsaalle löytyisi vielä jotain käyttöä, mutta näyttää siltä, että Aurinkokuningas ei kiinnosta enää ketään.

    – Patsas vie täällä meillä hirveästi tilaa, joten joudumme hävittämään se. Todennäköisesti lähiviikkoina, Vacker toteaa.

    Juhani Tamminen tuulettaa Aurinkokuningas-patsaan loiston päivinä.Veikkaus

    Juhani Tamminen sanoo, että Aurinkokuningas-patsas täytti tehtävänsä. Alunperinhän tarkoitus oli mainostaa sekä jääkiekkoa, Veikkausta että Tammista itseään.

    – Kun ruvetaan antamaan tunnustuksia valtakunnassa, jossa harvoin tunnustuksia annetaan, siinä pitää olla tyyliä. Ja patsaastahan tuli oman aikakautensa hitti, Don Tami sanoo.

    Väliotsikkoina on käytetty jääkiekkokommentaattorinakin toimineen Juhani Tammisen kuuluisia lausahduksia.

    Lue lisää:

    Juhani Tammisen patsas saapuu Raisioon

    Kuivuus ja kuumuus ovat tehneet toukokuusta maastopalopainajaisen –

    Kuivuus ja kuumuus ovat tehneet toukokuusta maastopalopainajaisen – "Kuivuus vain jatkuu ja jatkuu"


    Toukokuu on ollut tähän mennessä melko laajalti harvinaisen poutainen, kuiva ja kuuma. Tilanne on metsäpaloriskin suhteen huono, sillä sateita ei ole näköpiirissäkään. Esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla kuivaa riittää niin pitkään kuin...

    Toukokuu on ollut tähän mennessä melko laajalti harvinaisen poutainen, kuiva ja kuuma. Tilanne on metsäpaloriskin suhteen huono, sillä sateita ei ole näköpiirissäkään.

    Esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla kuivaa riittää niin pitkään kuin ennusteet ulottuvat eli noin kymmenen vuorokauden päähän.

    – Kuivuus vain jatkuu ja jatkuu, sanoo meteorologi Paavo Korpela Ilmatieteen laitokselta.

    Alueella on sammutettu vuorokauden sisällä kolmea turvepaloa ja yhtä maastopaloa. Suurimman turvepalon sammutus jatkuu vielä pitkään. Pelastusjohtaja vetoaakin harvinaisesti ihmisiin, että nämä välttäisivät tulitöitä ja muuta tulen käsittelyä kuivassa luonnossa. Myös turvetuotannon rajoittamista tarvittaessa on harkittu.

    Tähän saakka toukokuu on ollut sadepäivien määrässä maassa paikoin jopa poikkeuksellisen kuiva. Myös sademäärät ovat jääneet laajalti tavanomaista pienemmiksi, paikoin harvinaisiksi.

    Keski-Pohjanmaan Halsualla sadepäiviä on ollut tähän mennessä toukokuuta neljä, kun yleensä luku on yhdeksän. Hyvinkin pieni ripsaus riittää sadepäiväksi kirjaamiseen.

    Indeksi jo yli rutikuivan

    Helteitä sen sijaan on ollut monin paikoin ennätyksellisesti. Toukokuu on muiden kevätkuukausien tapaan yleisestikin vuoden kuivinta aikaa, mutta tämä vuosi poikkeaa tavallisesta.

    – Ilmamassat alkavat kosteutua vasta kesäkuun puolivälin jälkeen. Silloin sadekuurojen syntykin on herkemmässä.

    Kun metsäpaloindeksi on 5,5 tai sitä suurempi, voidaan puhua jo hyvin kuivasta kelistä. Keski-Pohjanmaan havaintoarvo oli keskiviikkoiltana 5,6 eli yli rutikuivan ja arvo näyttää lähestyvän kuutta. Silloin syttymisriski on erittäin herkillä, sanoo meteorologi Paavo Korpela.

    – Harvoin tällaisia lukemia esiintyy. Se vaatii pitkän kuivan jakson.

    Indeksi on lähellä kuutta myös esimerkiksi Pirkanmaalla.

    Tuulenpuuskat lisäävät vaikeusastetta

    Seuraavan viikon sään ennustettavuus on Korpelan mukaan nyt hyvä, jopa tavallista parempi. Näyttää hyvin varmalta, että ainakin viikon ajan sää on poutaista ja kuumaakin.

    Joissain ennusteissa näkyy sen jälkeen isompi viileneminen pohjoisesta alkaen. Sekin vaihtoehto näyttää silti melko kuivalta. Toisaalta ennusteiden epävarmuus kasvaa mitä kauemmas katsotaan.

    Tuulet ovat enimmäkseen heikkoja, mutta myös puuskaista tuulta on tulossa ja iltapäivisin tuuli voi olla puuskissa navakkaakin. Se hankaloittaa mahdollisten palojen sammuttamista entisestään.

    Pelastusjohtajalta harvinainen vetoomus tulitöiden välttämiseksi:

    Pelastusjohtajalta harvinainen vetoomus tulitöiden välttämiseksi: "Nyt on tosi kyseessä!"


    Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitos vetoaa harvinaisella tavalla ihmisiin ja pyytää näitä välttämään tulen sytyttämistä luonnossa paloriskin takia. Pelastuslaitos on ollut koko vuorokauden täystyöllistetty turve- ja muiden...

    Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitos vetoaa harvinaisella tavalla ihmisiin ja pyytää näitä välttämään tulen sytyttämistä luonnossa paloriskin takia. Pelastuslaitos on ollut koko vuorokauden täystyöllistetty turve- ja muiden maastopalojen vuoksi.

    Torstaina keskipäivällä alueella roihahti jälleen uusi maastopalo, tällä kertaa luonnonsuojelualueella Perhossa. Jo iltapäivällä pelastusyksiköt poistuivat paikalta ja Metsähallitus jäi vartioimaan kyteviä pesäkkeitä.

    Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastusjohtaja Jaakko Pukkinen pyytää välttämään tulitöitä luonnossa:

    – Älkää sytyttäkö tulta, tehkö tulitöitä tai muuta kipinöintiä tai lämpöä aiheuttavia töitä paikoissa missä on palavaa luontoa ympärillä. Nyt on tosi kyseessä!!! Pukkinen kirjoittaa vetoomuksessaan.

    Maasto kuivaa joka kevät, mutta nyt maastossa makaa kuivana viime vuoden kasvusto ja kosteusprosentti laskee päivisin jopa alle 30:n. Poutajakso on kestänyt jo pari viikkoa, ja sään ennustetaan jatkuvankin poutaisena.

    Turvetuotannon rajoittaminenkin ollut esillä

    Pelastuslaitoksella on keskusteltu turvetuotannon mahdollisesta rajoittamisesta poikkeuksellisen kuivuuden takia. Tällaiseen rajoitukseen on päädytty Etelä-Pohjanmaalla samasta syystä kymmenisen vuotta sitten.

    Vapo ilmoitti torstaina keskeyttävänsä turpeennoston Keski-Pohjanmaalla kuivuuden ja suuren tulipaloriskin vuoksi. Tuotanto on keskeytyksissä toistaiseksi iltakahdeksaan.

    Keskiviikkona syttyneiden turvesoiden omistajalla Alholmens Kraftilla ei ole rajoituksia turvetuotannolla kuivuuden suhteen. Tuotanto keskeytetään vain, jos tuulenpuuskat yltyvät tarpeeksi suuriksi.

    On hyvä saada turvetta nostettua, mutta riskit ovat kovat Pelastusjohtaja Jaakko Pukkinen

    Pukkisen mukaan tilanne on kaksijakoinen, sillä turpeen merkitys alueella on suuri sekä kansantaloudelle että lämmöntuotannossa.

    – On siis hyvä saada turvetta nostettua, mutta riskit ovat kovat. Plussat ja miinukset ovat pöydässä, ja niitä arvioidaan koko ajan.

    Valmiuden pitää säilyä

    Pelastuslaitoksen tilanne oli keskiviikkona vaikea, kun lähtöjä tuli neljä yhtä aikaa.

    Nykyiset palot vaativat jälkisammutusta pitkään, ja se syö resursseja. Seuraaviinkin pitää silti olla valmius. Aluetta ei koskaan tyhjätäkään pelastajista täysin, vaan osan pitää olla valmiina mahdollisia muita tehtäviä varten.

    Kuivuuden vuoksi on myös esimerkiksi peruttu virkamatkoja. Yhteistyötä naapurien kanssa tehdään myös, mutta naapuriapuun ei voi nojata loputtomasti, sillä tarvetta pelastustoimiin voi tulla omallakin alueella, muistuttaa Pukkinen.

    Juttua päivitetty 24.5. klo 11.50: lisätty tieto uudesta maastopalosta Perhossa.

    Päivitetty kello 13.40: Lisätty tieto, että Vapo on keskeyttänyt turpeennoston Keski-Pohjanmaalla torstaiksi paloriskin vuoksi.

    Päivitetty 16.40: Lisätty tieto, että Perhon palon vartiointia jatkaa Metsähallitus.

    Helikopteri ja varusmiehet apuun – turvepaloa on sammuttu Kaustisella läpi yön

    Helikopteri ja varusmiehet apuun – turvepaloa on sammuttu Kaustisella läpi yön


    Kaustisella Lähdennevan turvetuotantoalueen palon sammutus on jatkunut läpi yön. Eilen syttynyt palo on hallinnassa, mutta alueella kytee vielä runsaasti erillisiä palopesäkkeitä, joiden sammutus jatkuu vielä pitkään. Sammutustöissä on yli 50...

    Kaustisella Lähdennevan turvetuotantoalueen palon sammutus on jatkunut läpi yön. Eilen syttynyt palo on hallinnassa, mutta alueella kytee vielä runsaasti erillisiä palopesäkkeitä, joiden sammutus jatkuu vielä pitkään. Sammutustöissä on yli 50 henkeä.

    Olosuhteet ovat vaikeat, koska savuavia palopesäkkeitä on palaneella alueella runsaasti. Päivystävä palomestari Niina Kontio kertoo, että ongelmia aiheuttaa myös pyörivä tuuli, jonka takia joitakin pesäkkeitä on vaikea lähestyä.

    Pelastuslaitos on saanut töihin virka-apua rajavartiolaitokselta ja Puolustusvoimilta. Rajavartiolaitoksen helikopteri oli illalla useamman tunnin sammuttamassa paloa ilmasta sammutusvesisäkkiä käyttäen. Sammutustöissä on myös useita traktoreita vedenajossa.

    Puolen yön aikaan Lähdenevalle tuli apuun 30 varusmiestä Niinisalosta. Keskiviikkona syttyi iltapäivällä kolme turvepaloa ja yksi maastopalo. Ne saatiin tukahdutettua illan ja yön aikana. Lähdennevan paloalue on noin 40 hehtaaria, tuli levisi myös metsään.

    Torstaina aamupäivällä on tulossa Puolustusvoimien kopteri sammuttamaan kyteviä pesäkkeitä.

    Se on aika raakaa työtä. Pelastusjohtaja Jaakko Pukkinen

    Pelastuslaitoksen väkeä on töissä 50–60 henkeä, ja miehistö vaihdetaan muutaman tunnin välein.

    – Se on nimittäin aika raakaa työtä. Vedetään letkua, kaivetaan... se on käytännössä käsihommaa ja pesäkkeet pitää saada pois, että ne eivät syty siellä itsekseen viikon, parin päästä, sanoo pelastusjohtaja Jaakko Pukkinen

    Jälkivartiointi vaatii useita päiviä. Silti on aina mahdollista, että viikon, parin kytenyt pesäke kasvaa ja sytyttää uuden palon.

    Turvetuotannossa ei ole kuivuusrajoituksia

    Tuotantoalueen omistava energiayhtiö Alholmens Kraft ei osaa arvioida turvepalojen taloudellisia tappioita, mutta uskoo niiden jäävän pieniksi. Yhtiö uskoo, että tuotanto saadaan pian käyntiin uudelleen, kun palot on saatu sammutettua.

    Turvepalossa palaa vain suon pintakerros, joten nostettavan turpeen kokonaismäärään sillä ei ole suurta vaikutusta.

    Alholmens Kraftin tuotantopäällikkö Kaj Finne kertoo, että yhtiön ohjeistuksen mukaan tuotanto keskeytetään, jos tuuli yltyy puuskissa 10 metriin sekunnissa, sen sijaan kuivuutta koskevia rajoituksia ei ole.

    Finnen mukaan tuotantoalueet ovat niin suuria, ettei esimerkiksi suota voi kastella palojen ehkäisemiseksi.

    Kaikissa päiväkodeissa ei suostuta rasvaamaan lapsia aurinkovoiteella – keskustele

    Kaikissa päiväkodeissa ei suostuta rasvaamaan lapsia aurinkovoiteella – keskustele


    Emma Heikkisen puolitoistavuotias tytär meni toukokuun poikkeuksellisena hellepäivänä päiväkotiin aurinkorasva repussaan. Kun äiti haki hänet pois, tytöllä oli päällään pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet. Lämmintä oli Heikkisen mukaan...

    Emma Heikkisen puolitoistavuotias tytär meni toukokuun poikkeuksellisena hellepäivänä päiväkotiin aurinkorasva repussaan. Kun äiti haki hänet pois, tytöllä oli päällään pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet. Lämmintä oli Heikkisen mukaan varjossa melkein 30 astetta.

    Äiti ihmetteli, miksi tyttö oli puettu tanakammin rasvaamisen sijasta ja sai vastaukseksi, että Vaasan kaupunki on kieltänyt rasvaamisen päiväkodissa.

    – Kyllä se vähän herätti ihmetystä, kun rasvan käytöstä koko ajan toitotetaan, sanoo Emma Heikkinen.

    Kuntien välillä ja sisälläkin onkin erilaisia linjauksia. Helsinki ohjeistaa vanhempia tuomaan rasvan mukana, eikä Kokkolakaan sitä kiellä. Pietarsaaressa mietitään jopa, olisiko käytännöllisempää hankkia päiväkoteihin yhteiset rasvat.

    Säteilyturvakeskuksen asiantuntijan mukaan palamisen riski on huomattavasti suurempi uhka kuin mahdollinen huoli rasvojen sisältämistä aineista, ja rasvauksesta aiheutuva vaivakin kannattaa nähdä.

    "Lapset eivät ole ulkona ottamassa aurinkoa"

    Vaasan varhaiskasvatus on pyytänyt jo vuosia sitten terveydenhuollosta näkemyksen aurinkovoiteiden käytöstä hoitopäivän aikana. Päätöksestä pidetään yhä kiinni. Kannanoton mukaan päiväkoti-ikäinen lapsi ei hoitopäivän aikana tarvitse aurinkovoidesuojausta, mutta tarvitsee suojauksen paljolta auringonpaisteelta.

    Varhaiskasvatusjohtaja Lillemor Gammelgård sanoo, että linjauksen taustalla ovat käytännön syyt. Päivähoidossa ei anneta lapsille mitään lääkeaineita eikä rasvata heitä muillakaan rasvoilla ilman lääkärin määräystä.

    – Se on vanhempien tehtävä.

    Lillemor Gammelgårdin mukaan aamuinen rasvaus kotona riittää. Päiväkodissa olennaista on pitää lapset suojassa auringolta, ja se onnistuu pitkien vaatteiden ja suunnittelun avulla. Keskipäivällä ulkoilua vältetään, ja henkilökunta huolehtii muutenkin siitä, että lapset eivät ole liikaa suorassa auringonpaisteessa.

    – Lapsethan eivät ole ulkona ottamassa aurinkoa.

    Gammelgård sanoo myös, että rasvaaminen olisi käytännössä iso urakka. Jos jokainen lapsi toisi oman rasvansa, hyllyissä olisi kymmeniä purkkeja. Aurinkorasvojen terveellisyydestä aikanaan käyty keskustelu on vaikuttanut päätökseen, mutta pääsyy Vaasan linjaan ovat käytännön perusteet.

    Simo Pitkänen / Yle

    Esimerkiksi Helsingin kaupunki ohjeistaa vanhempia tarvittaessa laittamaan lapsen mukaan nimellä varustetun aurinkovoiteen ja/tai suojaamaan lapsen ihon jo kotona voiteella. Sitä siis voidaan laittaa myös päiväkodissa.

    Kokkolan tuore linjaus nojaa näkemykseen siitä, että aurinkovoide ei ole lääkeaine. Toive on, että huoltajat rasvaavat lapset itse aamulla, mutta pitkinä päivinä lisärasvaus voi olla tarpeen. Jos huoltajat tuovat hoitopaikkaan aurinkovoiteen, sitä voidaan laittaa olosuhteiden vaatiessa ja tilanteen salliessa, kertoo varhaiskasvatusjohtaja Kai Kytölaakso.

    Vaatteet ja ulkoilun suunnittelu ovat silti ensisijalla.

    – Sataa lasta olisi mahdoton rasvata. Mutta täyttä kieltoa ei ole, meillä ei ole siihen oikeutta, sanoo Hakalahden päiväkodin johtaja Satu Forsberg.

    Melko vastavalmistunut Isokylän päiväkoti kärsii siitä, että pihalla on varsin vähän varjopaikkoja. Päiväkodin johtaja Marika Hautaniemi sanoo, että oman rasvan saa ilman muuta ottaa mukaan.

    – Tarkoitus on, että vanhemmat rasvaisivat aamulla, mutta iltapäivällä on hyvä rasvata uudelleen, ja sen tekee henkilökunta.

    Henkilökunnasta kukaan ei ole myöskään sanonut, etteikö lapsia ehtisi rasvata.

    Isokylän monitoimitalon lastenhoitaja Laura Niemi levittää lapsille soveltuvaa aurinkorasvaa, ergonomisella lastenhoitotasolla.Clarissa Jäärni / Yle

    Pietarsaaressakin päädyttiin viime viikolla näkemykseen, että aurinkorasvaa tarvitaan kotona laitetun satsin lisäksi uusi kerros iltapäivällä. Omien purkkien rumbasta pääsemiseksi kaupungissa mietitään nyt yhteisten aurinkorasvojen ostamista päiväkoteihin. Omia rasvoja käytettäisiin vain allergiaperustein.

    Tärkein suojautumiskeino on vaatetus, mutta heinäkuussakin auki olevan Kirkkorannan päiväkodin johtaja uskoo, että rasvaakin tarvitaan.

    – Pitää miettiä, että jos kyseessä olisi oma lapsi, mitä toivoisin? Vaikka rasva ei anna täydellistä suojaa, se suojaa kuitenkin. Tärkeintä on lapsen terveys, sanoo päiväkodinjohtaja Taina Heikkinen-Kaivosoja.

    Toisaalta hän tiedostaa samoin perustein voivan olla, että kaikki eivät halua lastaan rasvattavan.

    Emilia Malin / YleSTUK: Aurinkorasvaa muun suojauksen rinnalla

    Säteilyturvakeskuksen STUKin erikoistutkija tietää, että käytännöt asiassa vaihtelevat paikkakunnittain ja jopa päiväkotikohtaisesti. STUK ei näe perusteita rasvauskiellolle.

    Pitkät vaatteet ja varjossa olo ovat toki keskuksen ohjelistalla, mutta niiden rinnalla kannattaa käyttää myös aurinkorasvaa, sanoo erikoistutkija Lasse Ylianttila Ionisoimattoman säteilyn valvonta -yksiköstä.

    – Melanooman ja muiden ihosyöpien kannalta lapsuus on riskiaikaa, ja tärkeintä on estää palaminen. Kaikki muut riskit ovat pienempiä.

    Ylianttila ei kannata edes alle 3-vuotiaiden rasvauskieltoa. Hänen mukaansa alle kävelyikäistä ei kannata pitää auringossa, mutta sitä isommille hän laittaisi lapsille tarkoitettua aurinkorasvaa.

    Ylianttila pitää Euroopan alueella valmistettuja ja myytäviä rasvoja turvallisina, sillä EU:n kemikaaliasetuksessa on jo pitkään listattu aurinkorasvan turvalliset ainesosat.

    Ison joukon rasvaaminen päiväkodissa voi olla vaivalloista, mutta se kannattaa, sanoo Ylianttila. Toisaalta rasvaaminen on turvallista henkilökunnalle, vaikka hanskojakaan ei käytettäisi.

    – Rasvat on tutkittu ihon läpi imeytymisen kannalta. Niistä ei tule niin isoa altistusta, että se olisi riski.

    Vaasalaisäiti haluaa muutoksen

    Emma Heikkinen alkoi ihmetellä avoimesti Vaasan linjaa, ja keskustelu levisi hänen äitinsä Facebook-päivityksen kautta mediaan. Asiasta kirjoitti muun muassa sanomalehti Pohjalainen.

    Heikkisen mukaan aamuinen rasvaus ei suojaa lasta enää iltapäivällä.

    – Yritän saada tähän muutoksen: että rasvattaisiin ennemmin edes kerran päivässä kuin ihmeteltäisiin muutaman vuoden päästä, kun ihosyöpätilanne räjähtää käsiin, pamauttaa Heikkinen.

    Heikkinen ei usko, että kyse olisi työajasta. Hänen mukaansa rasvaamiseen kuluu vähemmän aikaa kuin muina vuodenaikoina pukemiseen. Uv-suojatut vaatteet taas ovat tavallisia kalliimpia, eikä kaikilla ole niihin varaa.

    Heikkinen pitää myös rasvaamista osana perushoitoa, joka on lähihoitajien työtä. Itsekin hoitoalalla työskentelevä Heikkinen sanoo, että asiakas rasvataan aina tämän niin pyytäessä.

    Jarno Kuusinen / AOP

    Rasvojen jakaminen fysikaalisiin ja kemiallisiin suodattimiin on menettänyt viime vuosina merkityksensä, ja erikoistutkija Lasse Ylianttilan mukaan pitäisi puhua mieluummin epäorgaanisista ja orgaanisista suodattimista.

    Epäorgaaniset suodattimet, titaani- ja sinkkioksidit, ovat aurinkorasvoissa nykyään nanomuodossa ja suojaavat säteilyltä absorboimalla UV-säteilyä eli imemällä sitä itseensä. Aiemmin ne olivat voiteessa suurempina hiukkasina, jolloin ne heijastivat UV-säteitä pois iholta ja näkyivät iholla valkoisena kerroksena.

    Ylianttilan mukaan yli 30:n suojaa on vaikea saada aikaiseksi ilman epäorgaanisia suodattimia, varsinkin jos haluaa suojata ihoa myös UV-A-säteilyltä eikä vain UV-B:ltä. Tämän vuoksi käytännössä kaikki aurinkovoiteet sisältävät sekä epäorgaanisia että orgaanisia suodattimia. Niiden sekoituksella on saatu aikaan suoja sekä UV-B- että UV-A-säteilyltä.

    Ultraviolettisäteilyn suurimmat erot ovat siinä, kuinka syvälle ihoon säteet tunkeutuvat. UV-B-säteily jää ihon pintaosiin. Se polttaa ihoa ja altistaa ihosyöville. Toisaalta ilmakehässä auringon UV-B-säteilystä vaimenee noin 90 prosenttia.

    UV-A-säteet taas tunkeutuvat ihon syviin kerroksiin. Ne ruskettavat ja vanhentavat ihoa. Myös UV-A-säteily voi edistää ihosyöpää. Tämä säteily ei juuri vaimene ilmakehässä.

    Yleisesti suomalaisten aurinkosuojauksessa on Ylianttilan mielestä vielä parantamisen varaa. Kyselytutkimus kertoo ihmisten tietävän palamisen riskit. Käytäntöön asti tieto ei silti vielä kaikilla mene.

    Kymppitonnin kalavehkeet tai kaapit täynnä Pokemoneja – himoharrastaja ei ole moksiskaan, vaikka toiset pyörittelevät silmiään

    Kymppitonnin kalavehkeet tai kaapit täynnä Pokemoneja – himoharrastaja ei ole moksiskaan, vaikka toiset pyörittelevät silmiään


    – Älä sitten hintaa kirjoita, ettei vaimo saa tietää, velmuilee Markus Sällinen, avaa yhden monista kasseistaan ja kaivaa sieltä vavan. Hiilikuituinen parttionki koostuu puolentoista metrin paloista, ja sen saa pisimmillään 13-metriseksi....

    – Älä sitten hintaa kirjoita, ettei vaimo saa tietää, velmuilee Markus Sällinen, avaa yhden monista kasseistaan ja kaivaa sieltä vavan.

    Hiilikuituinen parttionki koostuu puolentoista metrin paloista, ja sen saa pisimmillään 13-metriseksi. Hintaa 1 500 euroa. Ei ollenkaan kallein mahdollinen kapine, sillä Sällinen ostaa keskihintaista. Kalleimmat ovat hänestä pröystäilyä, mutta halvimmat riski.

    – Kyllä se jää harmittamaan, jos halvan haavin varsi katkeaa, kun olet nostamassa suurkalaa.

    Kokkolalainen Sällinen on siis kalamies, tarkemmin sanottuna onkija. Viitosen satsauksellakin pääsisi ongelle, mutta tältä mieheltä löytyy pikaisesti laskettuna pelkästään vapoja viitisenkymmentä.

    Voiko intohimoisesta harrastamisesta olla haittaa?

    Psykiatrian erikoislääkäri Juha Väänänen Vastaamo Oy:stä neuvoo intohimoista harrastajaa miettimään, mistä omassa harrastuksessa on oikeastaan kyse.

    – Onko se sitä, että oikeasti tarvitsee jotain niistä tavaroista, onko se vielä harrastuksen puitteissa ja onko järki mukana? Vai tuleeko ostohimo hankkia jotain uutta? Onko kyse hifistelystä vai onko kyse jo pakonomaisesta toiminnasta?

    Harrastaminen voi myös olla pakoa arjesta ja intohimoisella suhtautumisella omaan harrastuksen on tietysti hyvät puolensa. Rajanveto sen suhteen, milloin harrastus menee överiksi, onkin hankalaa. Selkeä merkki on se, jos arjen velvoitteet jäävät hoitamatta ja harrastus menee niiden ohitse.

    Niistä kymmenkunta on talvikalastukseen, ja saman verran on vanhaa settiä. Puoli tusinaa pohjaonkea haukia varten, toiset kuusi särkikalojen narraamiseen. Ja tietysti tavallisia ja lyhyempiä onkivapoja jokunen kymmenen.

    Eikö yhdellä pärjäisi?

    Kysymys saa vastaukseksi vertauksen siitä, että joku kehottaisi golffaria vetämään koko kentän rautaseiskalla.

    – Jokaiseen tilanteeseen pitää olla vähän erilainen vapa.

    Itse asiassa Sällinenkin voi lähteä matkaan vain yhden vavan kanssa, jos tietää tarkkaan, mitä on hakemassa ja kalapaikka on tuttu. Mutta uudessa paikassa tarvitaan ensinnäkin tavallinen vapa kiinteällä siimalla, sillä voi kalastaa rannasta. Jos kala on kauempana, tarvitaan kelalla varustettu onki. Ja jos paikassa on monivapalupa, voi laittaa pyyntiin useamman vavan ja niihin erilaisia syöttejä. Yhdistelemällä löytyy päivän juju, se konsti, jolla kalaa tulee.

    – Jos onkimaan lähtee, aina on mukana onkilaitteet, onget, houkutinaineet, haavi ja vapautusmatto, jos sattuu tulemaan niin iso kala, että se pitää vapauttaa.

    Lain mukaan alamittaiset ja rauhoitetut kalat pitää vapauttaa, mutta Sällinen päästää usein takaisin myös isot kalat, jotka ovat kalakannalle arvokkaita. Maton avulla kalaa on helpompi käsitellä ja saada se palautettua veteen vahingoittumattomana.

    Reissun varusteista ei ihan tule auto täyteen, mutta puolilleen.

    Houkutinainetta Sällisellä kuluu parisataa kiloa vuodessa, joten sekin vie tilansa. Lisäksi varastossa makoilevat kelat, sähkömoottori, akku, viikonloppureissuilla tarvittavat sänky ja teltta. Pieniä laatikoita on pinoittain: niissä on kaikki mitä tarvitaan kelaongintaan, ongintaan ja pohjaongintaan.

    – Kaikelle on oma laatikko. Joka reissulla tarvittavat perustarvikkeet ovat repussa, ja sitten mukaan laitetaan oikea laatikko sen mukaan, mitä kalastusmuotoa harrastetaan. Joskus mukana on vain yksi laatikko, joskus 5–6.

    Radio-ohjattava syöttivenekään ei ole turha

    On pihavarastossa vähän harvinaisempaakin kalustoa kuten heitettävä kaikuluotain. Sen avulla kalastusalueen saa luodattua rannasta ja näkee syvänteet, joissa kalat ehkä piileskelevät. Ja jopa radio-ohjattava syöttivene, joka kuljettaa syötin ja houkutinainetta.

    Kalle Niskala / Yle

    – Jos kalastaa rannalta ja tietää, että paremmin kalaa on sadan metrin päässä, jonne ei mitenkään voi heittää, voi viedä syötin veneen avulla. Se on varustettu gps:llä ja kaikuluotaimella, ja silloin näkee matkalla, missä kalaa on, kuvaa Sällinen venettään.

    Turhaksi hän ei sitä suostu nimeämään, toihan se jo ensiajollaan miehelle 11,7-kiloisen hauen.

    Hyttysaikaan mukaan lähtee myös kaasukäyttöinen karkotin. Se voittaa Sällisen mielestä tilanteen, jossa istutaan pimeässä veneessä hyttysperhe silmäluomien päällä. Hyttyshuppua ei voi käyttää, koska sen läpi ei näkisi kohon liikettä.

    Kaiken reissulla tarvittavan lisäksi Markus Sällinen mahtuu kyllä itse vielä autoon.

    – Mutta jos koko perhe pitäisi ottaa mukaan, niin se reissu jäisi melkein tekemättä.

    Kaksi kolmasosaa elämästä Pokemonien parissa

    29-vuotiaan Saija Pernun intohimo ovat Pokemonit. Pernu on pelannut yli puolet elämästään, siitä asti kun ensimmäiset pelit Suomessa julkaistiin vuonna 1999.

    Melkein heti hän innostui myös Pokemon-aiheisesta keräilystä, ja vaikka innostus hiipui välillä hetkeksi, keräilyharrastus on taas voimissaan. Pehmoleluja naisella on parisataa, ja figuurien määrää on melko mahdoton edes arvioida – reilusti yli tuhat pientä figuuria Pernulla joka tapauksessa on.

    Keräily onkin ajallisesti ohittanut pelaamisen, sillä jotain kerättävää löytyy koko ajan. Pernu keskittyy nykyään lähinnä omiin suosikkihahmoihinsa, mutta osasta niistä on tehty niin paljon oheistuotteita, että kerättävää riittää.

    Pokemon-pehmot siisteissä riveissä lasiovien takana Saija Pernun kodissa. Yhden lokeron verran löytyy myös Digimoneja, sillä Pernu keräili niitäkin jossain vaiheessa.Saija Pernu

    Saija Pernun suosikkilistan viiden kärjessä ovat Vulpix, Herdier, Lillipup, Miltank ja Wurmple. Hänen kokoelmassaan parhaiten on edustettuna Vulpix: pehmoja hahmosta on useita kymmeniä ja figuureja vielä enemmän. Muut jäävät selvästi jälkeen.

    Pernu etsii ostettavaa nykyään lähinnä ulkomailta, kuten japanilaisista nettihuutokaupoista ja Pokemon-harrastajien yhteisöstä. Niistä voi vielä löytyä sellaista, mihin harrastaja ei ole törmännyt. Vaikka hän ei aktiivisesti etsikään otettavaa, joka kuukausi tulee ostettua jotain pientä.

    – En uskalla edes arvioida, paljonko harrastukseen on uponnut, mutta ihan varmasti useita tonneja. Toki se on jakautunut tasaisesti pitkälle ajalle eli ei se sikäli ole koskaan kirpaissut kamalasti, sanoo Pernu.

    Hän muistuttaa, että moni esine on sittemmin tuplannut tai jopa triplannut arvonsa. Jos keräilyinto joskus lakkaisi, hän uskoo saavansa harrastukseen käyttämänsä rahat takaisin – ehkä kaksinkertaisinakin.

    Tilapula on akuutimpi ongelma. Aiemmassa asunnossa valtaosa kokoelmasta mahtui esille, mutta nykyisessä näkyvillä on vain pehmokokoelma. Figuurit on pakatttu huolellisesti pahvilaatikoihin.

    – Ihan kiva olisi, jos ne joskus saisi taas aseteltua esille.

    Reissulla mukana viisinumeroisen summan arvosta tavaraa

    Tilaa myös kalamies Sällisen perhe voisi tarvita enemmän muullekin kuin isän harrastusvälineille. Vaimo on ehdottanut jopa ruohonleikkurin saamista varastoon, sisätiloihin.

    – Sehän on täysin mahdotonta, sehän vie aivan järkyttävästi tilaa! virnuilee mies.

    Markus Sällinen ei pidä itseään himohamstraajana, vaan ostaa tarpeeseen – ainakin oletettuun. Seassa on jotain, mitä hän käyttää “hyvin, hyvin harvoin”, mutta joskus kuitenkin. Harvat vikaostokset on pantu ilmaiseksi kiertoon.

    Hän tunnustaa olevansa kyllä onkijoiden joukossa jonkinlainen ääriesimerkki. Esimerkiksi uistinten keräily on paljon yleisempää, ja niistä saatetaan haalia sama malli joka värissä, avaamattomissa laatikoissa säilytettäviksi.

    – Ne näkyvät sitten sosiaalisessa mediassa, mutta harvemmin rannalla.

    Kalle Niskala / Yle

    Rahaa harrastusvälineisiin on runsaan 30 vuoden aikana kulunut. Sällinen päätyi kerran laskiessaan viisinumeroiseen summaan. Laskutoimitus tapahtui rannalla ja koski vain mukana olevia tarvikkeita.

    – Paljon siihen on mennyt rahaa ja kauan niitä rahoja on työllä kerättykin. Mutta kaikki harrastuksethan maksavat.

    Taivastelua jatkunut jo yli 10 vuotta

    Keräily on Pokemon-harrastuksen toinen puoli. Saija Pernu myös pelaa sekä käsikonsoleilla että älypuhelimella. Konsolipelaaminen on jäänyt viime aikoina vähemmälle, mutta Pokemon Goho hän käyttää kiirepäivinä vartin, vapaapäivinä jopa kuusi tuntia. Kun uusi peli julkaistaan, myös konsoli kuluu kädessä päivittäin.

    Pelaamista kiinnostavampi on kuitenkin keräilyharrastus. Pernu pitää Pokemon-hahmoja monipuolisina. 800 Pokemonin joukosta jokainen löytää varmasti oman suosikin, ja se onkin Saija Pernun mukaan yksi selittäjä sarjan valtavalle suosiolle eri-ikäisten parissa ympäri maailman.

    Pokemonien kautta on tullut myös uusia tuttavuuksia, jotka ovat syventyneet ystävyydeksi. Muiden kanssaihmisten reaktiot Pernun intohimoon vaihtelevat laidasta laitaan: jotkut kyselevät alan jonkinlaiseksi ammattilaiseksi kasvaneen naisen näkemyksiä, kun taas osa jaksaa taivastella.

    – Osa pyörittelee silmiään ja kysyy, että joko tästä “vaiheesta” olisi aika kasvaa yli. Samaapa nämä henkilöt ovat kyselleet jo yli kymmenen vuotta, nauraa Pernu.

    Pieni osa Saija Pernun figuurikokoelmasta muuttolaatikossa.Saija PernuKalastajan painajaisessa kummittelee “ostohinta”

    Markus Sälllinen pääsee kalaan ehkä satana päivänä. Suurkalarekisterin Hall of Famessa mies on sijalla viisi yhdeksällä lajillaan. Tällä avovesikaudella tarkoituksena on nousta listalla nappaamalla muutama puuttuva peruslaji.

    Puuttuuko varusteista vielä jotain olennaista?

    – Vielähän sitä pitäisi oppia paremmaksi kalastajaksi. Sitä ei oikein rahalla saa.

    Kalastajan painajaisenkin Sällinen kertoo: se on se, että leski myisi aikanaan välineet sillä hinnalla, minkä mies on aikanaan hänelle hankintahinnaksi kertonut.

    Mies sujauttaa parttivavan takaisin pussin ja virnistää taas.

    Katsastus muuttuu, mutta miten?

    Katsastus muuttuu, mutta miten? "Ei tarvitse pelätä, että muuttuisi ja tiukentuisi merkittävästi"


    Katsastuslainsäädäntö muuttuu 20. toukokuuta 2018. Trafin erityisasiantuntijan Teemu Toivasen mukaan merkittävimmät muutokset koskevat katsastuksen aikaväliä ja ajankohtaa. Uudehkojen henkilö- ja pakettiautojen määräaikaiskatsastus harvenee....

    Katsastuslainsäädäntö muuttuu 20. toukokuuta 2018. Trafin erityisasiantuntijan Teemu Toivasen mukaan merkittävimmät muutokset koskevat katsastuksen aikaväliä ja ajankohtaa.

    Uudehkojen henkilö- ja pakettiautojen määräaikaiskatsastus harvenee. 20.5. 2018 jälkeen käyttöön otettava auto katsastetaan ensimmäisen kerran nelivuotiaana ja sen jälkeen joka toinen vuosi, kunnes auto on 10-vuotias. Siitä lähtien katsastus on vuosittaista.

    Jo käytössä olevat autot siirtyvät uuteen aikaväliin vasta ensimmäisen uuden katsastussääntelyn aikana tehdyn katsastuksen jälkeen. Yli 10 vuotta vanhat autot katsastetaan jatkossakin kerran vuodessa.

    Katsastusaikavälin muutos koskee henkilö- ja pakettiautoja ja raskaita nelipyöriä, esimerkiksi mönkijöitä.

    Tämä auto ehti tarkastettavaksi ennen uudistusta. Katsastajana Kari Salo Fiksukatsastuksesta Kokkolasta.Kalle Niskala / YleRullaava ajankohta

    Katsastuksessa siirrytään myös niin sanottuun rullaavaan ajankohtaan. Katsastuspäivä ei määräydy enää käyttöönottopäivän mukaan, vaan edellisen katsastuskerran perusteella.

    – Vaikka auto olisi ostettu talvella, sen voi neljän vuoden kuluttua katsastaa silloin, kun itse haluaa, vaikka kesällä, sanoo Toivanen.

    Ajankohtamuutos koskee henkilö- ja pakettiautoja, raskaita nelipyöriä, kevyitä nelipyöriä eli esimerkiksi mopoautoja sekä raskaita ajoneuvoja. Museoautojen ja 02-luokan perävaunujen katsastuaikaväli ja -ajankohta säilyvät entisellään.

    Katsastuksen aikaväliä ja katsastusaikaa koskevat muutokset ovat kansallista säätelyä.

    Hämmennystä ja epätietoisuutta

    Uudet katsastussäännökset näkyvät myös arvosteluperusteissa. Niiden muutokset johtuvat EU:n katsastusdirektiivin muutoksesta.

    Osa entisistä hylkäyksistä muuttuu ajokielloiksi. Muutoksista tihkuneet tiedot ovat herättäneet kysymyksiä ja huhuja. Erityisasiantuntija Teemu Toivanen vastaa nippuun kysymyksiä, jotka ovat askarruttaneet autoilijoita jo ennakkoon.

    Tarkoittavatko uudet katsastussäännökset tiukempaa seulaa ja herkempää ajokieltoon määräämistä?

    – Ei tarkoita. Ei tarvitse pelätä, että katsastus muuttuisi ja tiukentuisi merkittävästi. Samat viat ja kohteet on tarkastettu aikaisemminkin, ja ne on joutunut laittamaan kuntoon, jos vikaa on huomattu.

    Jarruviat ovat tyypillisiä hylkäämisen syitä. Voiko jatkossa jopa löysästä käsijarrusta tulla ajokieltoa?

    – Uuden lain myötä on mahdollisuus antaa ajokielto, mutta silloin kyse on jo erittäin toimimattomasta käsijarrusta. Käsijarruvika voidaan edelleen arvostella myös hylkäys- tai huomautusvikana.

    Autossa saattaa olla pieni jarrunestevuoto – selviääkö hylkäämisellä?

    – Ei selviä. Jarrunestevuoto määrätään jatkossa automaattisesti ajokielloksi. Muilta osin jarrujen tarkastuksessa eivät arvostelut muutu.

    Selvä tapaus, uuden katsastuslain mukaan näillä halkeamilla napsahtaa ajokielto.Yle

    Tuulilasissa on euron kolikon kokoinen kiveniskemä näkökentän korkeudella. Ennen siitä olisi saanut korkeintaan korjauskehotuksen, rapsahtaako nyt ajokielto?

    – Ei. Totta on, että uudistuksen myötä tuulilasiviasta voidaan määrätä ajokielto, mutta silloin vian täytyy olla sellainen, että siitä on merkittävää haittaa liikenneturvallisuudelle. Yksittäiset pienet säröt tai kiveniskemät eivät ole tällaisia. Tuulilasin kohdalla säilyy myös mahdollisuus hylkäämiseen tai korjauskehotukseen.

    Voidaanko auto määrätä ajokieltoon renkaiden takia?

    – Kyllä. Renkaiden kulutuspinnan arviointi muuttuu. Jos kulutuspintaa on jäljellä alle 1,6 millimetriä, seurauksena on ajokielto entisen hylkäyksen asemesta.

    Autossa on alla sekalaisia renkaita. Saako menopeli puhtaat paperit?

    – Ei saa. Jos autossa on nastoitettuja ja nastattomia talvirenkaita tai samalla akselilla ominaisuuksiltaan erilaisia renkaita, auto hylätään. Ajokieltoa ei kuitenkaan tule.

    Liian kuluneet renkaat tietävät jatkossa ajokieltoa. Autoa tarkastamassa Kari Salo.Kalle Niskala / Yle

    Autossa ei ole suuria vikoja, mutta pikkusälää löytyy – selviääkö korjauskehotuksella vai tuleeko jopa ajokielto?

    – Hylkäys tulee, jos useammassa kuin kolmessa tarkastuskohteessa on korjauskehotusvika. Esimerkiksi valovioissa arvostelut ovat korjauskehotuksia tai hylkäyksiä, eivät ajokieltoja.

    Saavatko helmat kukkia vai joutuvatko ruostevauriot entistä tiukemmin suurennuslasin alle?

    – Ruostevaurioiden tarkastamiseen ei tässä yhteydessä tule muutoksia. Kantavien rakenteiden ruostevaurioissa yleisin arvostelu on hylätty. Todella laajoissa vaurioissa on ennenkin ollut mahdollisuus määrätä auto ajokieltoon.

    Pentti Palmu / Yle

    Miten pakokaasumittaus muuttuu?

    – Vanhojen autojen kohdalla ei mitenkään. Uutta on, että 1.9. 2016 tai sen jälkeen käyttöön otetuille dieselajoneuvoille, joiden päästötaso on euro 6, ei enää tehdä pakoputken päästä mitattavaa savumittausta, vaan päästöt tarkastetaan sisäisen valvontajärjestelmän eli OBD-järjestelmän kautta. Sama tilanne on alle 10-vuotiailla bensiiniautoilla. Jos raja-arvot ylittyvät, tulee hylätty, Jos ylitys on todella merkittävä, seurauksena voi olla ajokielto kuten tähänkin saakka.

    Pakettiauton jouset eivät ole täysin kunnossa. Läpäiseekö auto kuitenkin katsastuksen?

    – Jos jousituksessa lehtijousen päälehti on katkennut , auto määrätään ajokieltoon. Samoin käy, josr iipuke on vahingoittunut tai välyksellinen.. Muissa jousitusvioissa tulee hylätty.

    Uusi määräys tuo myös uuden arvostelukohteen. Jatkossa tarkastetaan raskaiden ajoneuvojen vaihtokuormakorin kiinnitys ja lukitus. Miksei niitä ole katsottu aikaisemmin?

    – Katsastussäännösten muutos perustuu EU-direktiivin muutokseen. Samassa yhteydessä on arvioitu uudestaan myös kansallista katsastussääntelyä. Vaihtokuormakorin kiinnitys on nyt lisätty tarkastuskohteisiin. Jos kiinnitys ja lukitus ovat puutteellisia tai viallisia, seurauksena on ajokielto, jos katsastukseen tullaan vaihtokuormakori päällä. Ilman koria näillä vioilla arvosteluksi saa hylätyn.

    Traktori kulkee yli 60 km tunnissa ja se on luvanvaraisessa liikenteessä. Ennen ei ole pitänyt katsastaa, mutta nyt pitää. Miksi?

    – Tämäkin vaatimus tulee suoraan katsastusdirektiivistä. Pääasiassa yleisellä tiellä käytettävät nopeat traktorit on direktiivin mukaan katsastettava. On katsottu, että kun traktorissa on huippunopeus yli 60 km/h, ja sillä on liikennelupa, on se syytä katsastaa. Luvanvaraisen liikenteen tunnistekilpi tarkastetaan katsastuksen yhteydessä. Jos se puuttuu tai on vaurioitunut, tulee korjauskehotus mutta ei hylkäämistä, eikä ajokieltoa.

    Mitä uudistus tarkoittaa katsastusalalle? Nousevatko hinnat? Joutuvatko maksumiehiksi vanhemmilla autoilla ajavat, jotka joutuvat katsastuttamaan autonsa vuosittain?

    – Uudistus tarkoittaa todella merkittävää katsastuksen harventumista uudempien autojen kohdalla. Sillä tulee aivan varmasti olemaan vaikutuksia katsastusalaan. Myöhemmin nähdään millä keinoilla yrittäjät lähtevät vastaamaan tilanteeseen. On mahdollista, että hinnat nousevat, mutta voi myös käydä niin, että kilpailun kovetessa ne laskevat.

    Pienten lasten äiti leipoo öisin, sillä yhä useampi haluaa ostaa juhlakakkunsa kotileipurilta –

    Pienten lasten äiti leipoo öisin, sillä yhä useampi haluaa ostaa juhlakakkunsa kotileipurilta – "Kukaan ei tiedä, paljonko heitä on"


    Ruusa-Mari Höyhtyän leipurinura lähti liikkeelle vähän kuin vahingossa. Höyhtyä teki kakkuja äitiyslomalla sukulaisille ja tuttaville, ja sana kiiri. Kakkuja kehuttiin ja kysyntä kasvoi. – Tuli vain lisää ja lisää asiakkaita. En ajatellut...

    Ruusa-Mari Höyhtyän leipurinura lähti liikkeelle vähän kuin vahingossa. Höyhtyä teki kakkuja äitiyslomalla sukulaisille ja tuttaville, ja sana kiiri. Kakkuja kehuttiin ja kysyntä kasvoi.

    – Tuli vain lisää ja lisää asiakkaita. En ajatellut itsekään, että tämä niin nopeasti lähtisi.

    Höyhtyän harrastuksesta kasvoi elinkeino kahdessa vuodessa. Nyt hänellä on yritys, jonka ilmoitukset, luvat ja veroasiat ovat kunnossa. Höyhtyä on nähnyt jo tässä ajassa kilpailun kiristyneen: harrastajaleipureita on tullut ja tulee koko ajan lisää.

    Ilmiö näkyy myös terveystarkastuksessa. Elintarvikehuoneistoilmoitukset ovat lisääntyneet, sillä kotona leivotaan myyntiin selvästi enemmän kuin ennen, arvioivat terveystarkastajat Marjut Tofferi ja Niina Häkkinen Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuollosta. Kaikki eivät tosin lupia hae tai kysele.

    – Kaikesta leipomisesta, josta pitäisi, ei meille edes ilmoiteta. Kukaan ei tiedä, paljonko tällaisia leipureita on, sanoo Niina Häkkinen.

    Ruusa-Mari Höyhtyä sai terveystarkastajilta kaiken tarvitsemansa tiedon. Hän suosittelee hoitamaan luvat kuntoon, jotta saa leipoa hyvällä mielellä.

    – Se ei ole niin monimutkaista, minusta se oli aika helppo projekti.

    Valvova silmä ei juuri kotileipureita katsele

    Kotileipurit ja leipomot ovat keskenään eri asemassa, sillä terveystarkastajat eivät saa tehdä valvontakäyntejä koteihin kotirauhan takia. Ainoastaan silloin, kun keittiöön on erillinen sisäänkäynti, voidaan käydä tarkastamassa, vastaavatko olosuhteet ilmoitettua. Muuten kotileipureille tehdään vain asiakirjatarkastuksia.

    – Tietysti se on ongelma. Papereissa voi lukea mitä vain, eikä niitä tietoja pysty tarkistamaan. Täytyy vain luottaa tietojen antajaan, Häkkinen sanoo.

    Myös verottaja suhtautuu kotileipureihin luottavaisesti. Verohallinnossa toiminta nähdään pienimuotoisena, eikä se ole valvottavan toiminnan kärkilistalla. Ylitarkastaja Minna Palomäen mukaan verottaja ei ole havainnut leipomisen suuremmin lisääntyneen, pikemminkin markkinointi sosiaalisessa mediassa on tehnyt siitä aiempaa näkyvämpää.

    Itsevalmistetut tuotteet ja tavarat ovat lähtökohtaisesti veronalaista ansiotuloa eli ne kaikki pitää ilmoittaa verottajalle.

    – Verovelvollisella on velvollisuus ilmoittaa tulot, ja tietysti on omantunnon kysymys, tuleeko ne ilmoitettua, sanoo ylitarkastaja Minna Palomäki.

    Arvonlisäverotuksessa taas on 10 000 euron raja, ja sen ylityttyä pitää ilmoittautua myös alv-velvollisten rekisteriin.

    Kulut ja tulot kannattaa kirjata alusta asti

    Jos ajatuksissa siintelee isompikin bisnes, aloittelevan leipurin kannattaa tehdä kuluista ja tuloista muistiinpanoja.

    – Jos siitä syntyy sitten ihan hyvä bisnes, voi ruveta miettimään, onko kyse elinkeinotoiminnasta ja pitäisikö laittaa yritys pystyyn. Muistiinpanoista voi lähteä liikkeelle, neuvoo Palomäki.

    Kotileipuri saa vähentää leivonnasta aiheutuvat kulut. Verottaja luottaa Palomäen mukaan omaan kirjanpitoon.

    – Jos ei ole mitään syytä epäillä, että ne eivät pitäisi paikkaansa. Suomalaiset ovat lähtökohtaisesti rehellistä kansaa ja ilmoittavat tunnollisesti.

    Ilmoittamiseen on tulossa muutoksia, ja Palomäki arvioi, että käytäntö yksinkertaistuu. Myös ohjaamiseen panostetaan.

    Kalle Niskala / Yle

    Ruusa-Mari Höyhtyän kotikeittiössä syntyy lähikuukausina kakku poikineen. Tuleva lakkiaispäivä on myyty täyteen jo tammikuussa, ja joka päivä tulee vähintään yksi toivorikas puhelu. Sitten tulevat rippijuhlat ja häät.

    Hän uskoo, että kotileipureilta tilataan juuri kotitekoisen maun vuoksi. Samalla asiakas saa juuri haluamansa koristeet.

    – On kiva, että arvostetaan käsityötä ja aitoja raaka-aineita ja makuja.

    Raaka-aineisiin, sähköön ja veteen kuluu tietysti rahaa, mutta lievänä yllätyksenä Höyhtyälle tuli se, etteivät kodinkoneet kestäneetkään näin kovaa käyttöä. Jääkaappi, uuni ja astianpesukone on jouduttu jo uusimaan.

    Pienten lasten äitinä Höyhtyä leipoo yhä pääasiassa öisin. Toiveissa on kuitenkin viedä bisnestä eteenpäin: nyt haussa ovat toimitilat ja yhtiökumppani. Parasta olisi saada muutaman vuoden päästä palkattua työntekijä.

    – Sehän olisi haave, että saisi yhden työpaikan edes luotua Suomeen, sanoo Ruusa-Mari Höyhtyä.

    Kaustinen soi, laulaa, tanssii ja fiilistelee heinäkuussa tutulla meiningillä

    Kaustinen soi, laulaa, tanssii ja fiilistelee heinäkuussa tutulla meiningillä


    51 vuotta täyttävä tapahtuma saa vieraakseen musiikillista taivaltaan juhlivia: Egotrippi pysähtyy Kaustisella 25-vuotiskiertueen merkeissä. Virve Rosti viihdyttää yleisöä 60-vuotisjuhlashowllaan, ja ensimmäistä kertaa mukana oleva, Norjan...

    51 vuotta täyttävä tapahtuma saa vieraakseen musiikillista taivaltaan juhlivia: Egotrippi pysähtyy Kaustisella 25-vuotiskiertueen merkeissä. Virve Rosti viihdyttää yleisöä 60-vuotisjuhlashowllaan, ja ensimmäistä kertaa mukana oleva, Norjan saamelainen Vassvik, juhlii kahdettakymmenettä taiteilijavuottaan. Sama luku on mittarissa myös tangoyhtye Untolla.

    Kaukaisimmat vieraat saapuvat Kaustiselle Kuubasta, Haitista ja Kolumbiasta. Kansainvälisiä tuulia tuodaan myös Portugalista, Puolasta, Skotlannista ja naapurimaistamme.

    Kotimaista uutta kansanmusiikkia ja etnoa edustavat esimerkiksi Etno-Emman voittaja Tuuletar ja a capella -yhtye Ilo Ensemble. Kotimaisista mukana ovat myös esimerkiksi Maija Kauhanen ja Sväng.

    Kolme teemaa

    Ohjelmajohtaja Anne-Mari Hakamäki kertoo, että kansanmusiikkiviikon teema vuonna 2018 on luonto. Viikon aikana pohditaan luonnon vaikutusta inspiraatioon, sointiin ja musiikin kierrättämiseen.

    Luontoon myös mennään, sillä festivaaliviikko starttaa parinkymmenen kilometrin yövaelluksella.

    – Toinen teema on maailmanlaajuisesti kasvava trendi eli elävä kulttuuriperintö. Kansanmusiikkiviikon nimeämä maakuntateema puolestaan on tällä kertaa Lappi, kertoo Hakamäki.

    Pelimanniuden monimuotoisuutta avataan uudella konserttisarjalla Pelimannit framilla. Yksi konsertoijista ja tarinoitsijoista on Kreeta-Maria Kentala.

    – Ajattelin tuoda nostalgiaa, esittää perinteistä kaustislaista pelimannimusiikkia ja ottaa mukaan nuoruudenaikaisia ja nykyisiä soittokavereita, Kentala sanoo.

    Kaustislainen kulttuurin monitoimimies Antti Huntus hellii myös mielessään nostalgisia ajatuksia.

    – Lapsuudessani kaikille kyläläisille oli tekemistä. Joku toi kansanmusiikkijuhlille koivuja, joku penkoi muille esiintymisvaatteita. Koko kylä oli tekemässä yhteistä tarinaa. Sitä kohti ollaan matkalla, Huntus kertoo.

    Kaustinen näkyy vahvasti myös kansanmusiikkijuhlien aloituspäivänä, kun juhlitaan 150-vuotiasta kuntaa. Juhlan kunniaksi Kaustinen tarjoaa festivaalivieraille ilmaisen sisäänpääsyn maanantaina 9.7. 2018.

    Vuoden eläinlääkäri lähes kasvoi navetassa – nykyään sorkkaterveys on

    Vuoden eläinlääkäri lähes kasvoi navetassa – nykyään sorkkaterveys on "lehmien työterveyslääkärille" sydämen asia


    Kokkolalainen Reijo Junni on ollut tekemisissä lehmien, lampaiden, vasikoiden, kanien, kissojen ja koirien kanssa lähes koko ikänsä. Poika lähes kasvoi navetassa ja sanoi äidilleen jo 10-vuotiaana, että hänestä tulee eläinlääkäri. Lehmien...

    Kokkolalainen Reijo Junni on ollut tekemisissä lehmien, lampaiden, vasikoiden, kanien, kissojen ja koirien kanssa lähes koko ikänsä. Poika lähes kasvoi navetassa ja sanoi äidilleen jo 10-vuotiaana, että hänestä tulee eläinlääkäri.

    Lehmien työterveyslääkäriksikin kutsutun miehen sydäntä lähellä on erityisesti lehmien sorkka- ja jalkaterveys. Hän muistuttaa, että iso eläin on paljon jalkojensa päällä, joten kyseessä on merkittävä hyvinvointitekijä.

    – Jos lehmä ei liiku navetassa, se ei syö ja laihtuu. Eläin voi käydä lypsyrobotilta syömässä väkirehuannoksensa, muttei syö karkearehuaan. Seurauksena voi olla hapanpötsi, juoksutusmahasairauksia tai sorkkavälin ajotulehdus.

    Vuoden eläinlääkäriksi nimetty Junni on tehnyt työtä eläinten parissa yli 30 vuotta, ensin kunnaneläinlääkärinä Halsualla ja Kälviällä Keski-Pohjanmaalla ja nykyään terveydenhuoltoeläinlääkärinä Kokkolassa.

    Kalle Niskala / YleSorkkia on hoidettava säännöllisesti

    Junni puhuu intohimoisesti sorkkaterveyteen satsaamisesta ja kiertää luennoimasta aiheesta eläinlääkäreille, sorkkahoitajille ja tuottajille. Hänen mukaansa tuottajat ymmärtävät säännöllisen sorkkahoidon merkityksen yhä paremmin. Myös ruokinta on kehittynyt, ja silläkin on vaikutusta sorkkaterveyteen.

    Navetan olosuhteillakin on merkitystä. Makuuparren pitää olla mahdollisimman houkutteleva, jotta lehmä menee mielellään makuulle ja viihtyy makuullaan 12–14 tuntia vuorokaudessa.

    Sorkkaterveyteen vaikuttaa myös navetan ilmanvaihto: liika ammoniakki syö sorkkia. Lannanpoistokin on tärkeää, sillä sorkan on pysyttävä mahdollisimman puhtaana ja kuivana.

    Kesällä lehmien on päästävä ulos jaloittelemaan ja laiduntamaan. Parsinavetoissa talvijaloittelu on tärkeää.

    Lehmiä kirmaamassa laitumelle.Kalle Niskala / Yle

    Sorkat pitäisi hoitaa vähintään kaksi kertaa vuodessa sekä parsi- että pihattonavetoissa. Pihatoissa hoitoväli pitää räätälöidä tilakohtaisesti: jos väli venähtää 4–5 kuukautta pidemmäksi, uhkana ovat tarttuvat että ei-tarttuvat sorkkasairaudet, sanoo Reijo Junni.

    Sorkkahoitajia ei ole kaikkialla riittävästi, näin on esimerkiksi Pohjois-Karjalassa ja Hämeessä. Junni pitääkin tuottajille ensiapukoulutuksia siitä, miten ontuvan lehmän terveeseen sorkkaan liimataan sorkkakenkä, jolla pärjätään siihen saakka, että sorkkahoitaja ehtii paikalle. Hän toivoo myös asennemuutosta: ei saa jättää vaivaan tarttumista odottamaan sitä hetkeä, kun hoitaja ehtii hätiin.

    Tarttuvat sairaudet voivat käydä kalliiksi

    Reijo Junni oli vuosina 2012–2015 tutkijana Helsingin yliopiston ja Eviran projektissa, joka tutki juuri sorkkaterveyteen liittyviä ongelmia. Tuolloin hän huomasi, että yksikin eläin voi tuoda tullessaan sorkkavälin ajotulehduksen, joka voi käydä kalliiksi.

    – Jos se pääsee valloilleen tilalla, siihen voi sairastua 10-70 prosenttia tilalla. Yhden tulehduksen hinta on yli 500 euroa. Jos 100 lehmän karjasta sairastuu puolet, se maksaa 25 000 euroa, havainnollistaa Junni.

    Laajentavien tilojen olisikin hänen mielestään hyvä pystyä kasvattamaan uusi eläinaines omasta karjasta. Jos eläimiä ostetaan, niiltä pitää vaatia terveystodistus.

    Reijo Junni tarkastaa lehmien parsien mitoitusta.Kalle Niskala / Yle

    Tällä hetkellä sorkkaterveys on Suomessa parempi kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa, mutta Junni on silti huolestunut tulevasta. Isoja harppauksia on otettu, mutta lisää tarvitaan.

    – Tietoa ja taitoa on jaettava isännille ja eläinlääkäreille sekä sorkkahoitajille, silloin päästään hyvälle puolelle.

    Ruotsissa sorkkien hyvästä hoidosta saa korvausta

    Suomeen on Junnin mukaan leviämässä esimerkiksi sorkka-alueen ihotulehdus, jota pidetään nautojen merkittävimpänä tarttuvana sorkkasairautena ulkomailla.

    – Kaikki toimenpiteet pitää suunnata sen ennaltaehkäisemiseen. Paljon on vielä tehtävää, ei voi jäädä laakereille lepäämään.

    Junni ajaa myös Suomeen Ruotsin-mallia. Siinä tila saa niin sanotun sorkkahyvinvointikorvauksen, kun eläinten sorkat hoidetaan kahdesti vuodessa ja hoidon tekee sertifioitu sorkkahoitaja.

    Reijo Junni opastaa emäntä Anna Niemelää ternimaidon vasta-ainepitoisuusmittarin käytössä.Kalle Niskala / Yle

    Samoin Junni haluaisi, että kaikilla Suomessa ammattisorkkahoitoa tekevillä ja esimerkiksi kengittäjillä olisi ammattitutkinto.

    Vuoden eläinlääkärin omiin tavoitteisiin kuuluu väitöskirjan saaminen valmiiksi. Junni haluaisi myös tehdä kotimaisen sorkkahoitoa ja -sairauksia käsittelevän kirjan sekä opetusvideoita sorkkahoidosta. Työ on vienyt miestä ympäri maailman ja sekä ottanut että antanut paljon.

    – Onhan tämä työ intohimo, ja otan sen vähän myös harrastuksena. Tämä vie mennessään, mutta on myös antanut todella paljon.

    Luonto muuttui muutamassa päivässä – katso kuvat muutoksesta ja lähetä omasi

    Luonto muuttui muutamassa päivässä – katso kuvat muutoksesta ja lähetä omasi


    Kevät on ottanut viime päivinä melkoisen harppauksen kohti kesää. Poikkeuksellinen lämpöaalto on tuonut luontoon väriä ja saanut esimerkiksi koivun kukinnan ponkaisemaan vauhdilla pohjoista kohti. Hellesää jatkuu vielä ainakin pari...

    Kevät on ottanut viime päivinä melkoisen harppauksen kohti kesää. Poikkeuksellinen lämpöaalto on tuonut luontoon väriä ja saanut esimerkiksi koivun kukinnan ponkaisemaan vauhdilla pohjoista kohti. Hellesää jatkuu vielä ainakin pari päivää.

    Luonto-Liiton jokavuotinen Kevätseuranta kertoo sekin, että luonnossa tapahtuu. Viikonlopun tehotarkkailu on tuonut nettisivuille valtavasti havaintoja muun muassa siileistä, kimalaisista, pääskyistä ja rantakäärmeistä. Mustikka kukkii Tyrnävää myöten, rentukka ja käenkaali niin ikään eri puolilla maata.

    Kokkolan kaupunkikeskustasta viiden päivän välein otetut kuvat kertovat osaltaan, miten nopeasti maisema nyt muuttuu. Lähetä oma, kevään etenemisestä kertova kuvasi alla tämän artikkelin kautta ja kerro, missä ja milloin se on otettu.

    Lähettämällä kuvan Ylelle joukkoistuksen yhteydessä annat oikeuden käyttää, jakaa ja tarvittaessa muokata kuvaa kaikissa Ylen palveluissa. Lähetäthän vain itse ottamiasi kuvia. Yksityistilanteissa kysy lupa kuvassa näkyviltä ihmisiltä. Yle ei maksa palkkiota julkaistuista kuvista.

    Lue Ylen kuvajoukkoistuksen säännöt täältä.

    Kun kahvila ei saanut toimia kahvilassa, yrittäjä siirsi sen telttakatokseen – porsaanreiät ovat yrittäjille tuttuja, mutta mieluummin purettaisiin normeja

    Kun kahvila ei saanut toimia kahvilassa, yrittäjä siirsi sen telttakatokseen – porsaanreiät ovat yrittäjille tuttuja, mutta mieluummin purettaisiin normeja


    Kahvila Saha on toiminut Kokkolassa vuosia poikkeuslupien voimin, sillä alueen kaavoitusta ei ole saatu valmiiksi. Tänä keväänä toiminta oli kuitenkin saada kuoliniskun, kun lautakunta hylkäsi poikkeamisluvan muun muassa turvallisuus- ja...

    Kahvila Saha on toiminut Kokkolassa vuosia poikkeuslupien voimin, sillä alueen kaavoitusta ei ole saatu valmiiksi. Tänä keväänä toiminta oli kuitenkin saada kuoliniskun, kun lautakunta hylkäsi poikkeamisluvan muun muassa turvallisuus- ja meluongelmiin vedoten.

    Kaupunginhallitus ei voinut ottaa asiaa käsiteltäväkseen, sillä ylin päätösvalta asiassa on lautakunnalla. Asiasta nousi kaupungissa melkoinen haloo, sillä jo joulukuussa yli 4500 ihmistä oli allekirjoittanut aihetta koskevan adressin.

    Yrittäjä Outi Airola oli jo tyytynyt kohtaloonsa ja suunnitteli erilaista kesää. Sitten 16-vuotias lapsenlapsi näytti mummulleen, miten netissä velloi kiukku ja levisi kapinamieli päättäjiä kohtaan. Kuvat pesäpallomailoista ja kommandopipoista saivat Airolan toisiin ajatuksiin. Tämä halusi näyttää, että mahdollisuuksia löytyy aina.

    – Haluan näyttää nuorillekin, että aina löytyy uusia keinoja selvitä, että ei kannata jäädä katkeroitumaan. Koskaan ei tule seinä lopullisesti vastaan.

    Yrittäjien byrokratiaan ja käytännön ongelmiin liittyvien yhteydenottojen määrää on vaikea arvioida. Suomen Yrittäjien keskustoimiston maksuton neuvontapuhelin soi vuodessa noin 50 000 kertaa, mutta soitot voivat liittyä mihin vain. Toisaalta yrittäjä voi olla yhteydessä myös alueorganisaatioon tai paikallisyhdistykseen.

    Lainsäädäntöasioiden päällikkö Tiina Toivonen sanoo kuitenkin, että vastaavat ongelmat ovat yleisiä. Yrittäjiä hiertävät vaadittava valvonta, sen määrä ja kalleus, henkilökuntaan kohdistuvat vaatimukset sekä erilaiset rakennus- ja toimenpideluvat, joita tarvitaan ennen toiminnan aloittamista ja aina sitä muutettaessa.

    Ville Viitamäki / Yle

    Outi Airola otti yhteyttä elintarvikeviranomaisiin, aluehallintovirastoon ja Kokkolan kaupungin virkamiehiin. Kävi ilmi, että kahvilatoimintaa ei voida kieltää. Kiellettyä on vain Sahan rakennuksen käyttö kahvilana. Sen sijaan terassitkin kattavat anniskeluluvat ovat voimassa.

    Tarvittiin rakennelma, joka ei vaadi rakennuslupaa.

    – Mietin, että telttahan ei tarvitse rakennuslupaa. Tästä lähdettiin rakentamaan, viranomaiset kävivät tarkastamassa ja tämä on nyt kaikki ok.

    Keittiöstä pois irtain – ja koirat

    Kahvila toimii siis teltassa, sen sijaan varsinainen kahvilarakennus on palautettu varastoksi, jossa ei saa valmistaa mitään. Leivonnaiset tehdään Airolan kotitalon keittiössä, joka on nyt hyväksytty elintarvikehuoneistoksi.

    Keittötä piti muuttaa vähän, mutta ei niin paljon kuin Airola pelkäsi. Tekstiilit, matot, kukat ja muu irtain poistettiin, mutta esimerkiksi kalusteet, altaat ja pinnat olivat vaaditun kaltaisia jo valmiiksi. Sahassa tutut koirat sen sijaan saivat leivontatiloista häädön.

    – Koirille on pantu portti ja ne ulisevat siellä portin takana ja ihmettelevät, mikseivät ne saa tulla. Kerran unohdin laittaa portin kiinni ja ihmettelin, kun koirat jäivät kynnyksen taakse ulisemaan. Ne siis tiesivät, ettei sinne saa tulla, vaikka porttia ei ollutkaan eli aika oppivaisia ovat.

    Airola ei haluaisi käyttää telttakahvilassa kertakäyttöastioita, mutta tiskikoneelle on uusilla järjestelyillä vähän pitkä matka.

    – Eräs viranomainen sanoi, että kyllä hän haluaa nähdä sen ihmisen, joka vie käräjille sen, jos me kahvila Sahan rakennuksen tiskikoneessa pestään astiat. Siihen ei ole uskallettu vielä lähteä, tällainenkin ihminen saattaa tietysti löytyä.

    Ville Viitamäki / Yle

    Lainsäädäntöasioiden päällikkö Tiina Toivonen Suomen Yrittäjistä ei tunne Sahan tapausta henkilökohtaisesti. Hän sanoo, että kahvilayrittäjien lupien ja velvoitteiden kuorma on järjestössä kuitenkin tuttu asia, josta puhutaan paljon.

    Yrittäjät ovat kekseliäitä, toteaa Toivonen, mutta pitää Sahan tapauksen ratkaisua sinänsä epätyydyttävänä. "Kikkaileminen" sinänsä sallituilla menetelmillä ei ole paras vaihtoehto, kun lopputulos on kuitenkin yritystoiminnan jatkaminen.

    – Neuvo on aina että lakia täytyy noudattaa, ja tässäkin tapauksessa sitä on noudatettu, mutta tämä ei ehkä ole tarkoituksenmukaisin keino.

    Porsaanreiät ovat kapinallisen pelastus

    Airola ei pidä porsaanreikiä ollenkaan huonoina vaihtoehtoina.

    – Porsaanreiäthän ovat hyviä siinä mielessä, että ne mahdollistavat oikeudenmukaisia ratkaisuja, jos laki on tyhmä tai jos sääntö-Suomi on mennyt liian pitkälle.

    Hän pitääkin itseään kapinallisena.

    – Minulla on ollut aina hyvin vahva oikeudentunto. Jos tämä olisi tapahtunut jollekin muulle, olisin varmasti puuttunut tähän.

    Airolan mielestä määräyksiä noudatetaan välillä turhankin tarkasti eikä oteta huomioon tulkinnanvaraa.

    – Minä luulen, että meillä täällä Kokkolassa ollaan hirvittävän tiukasti lakisidonnaisia. Jotenkin suosittelisin viranomaisille ja päättäjille, että kilautetaan joskus ministeriöön ja kysytään, onko laissa joku tulkinnanvara.

    Ville Viitamäki / Yle

    Suomen Yrittäjät saa palautetta myös siitä, että elintarvike- ja rakennusvalvontaviranomaiset käyttävät harkintaa ja tulkintaa vaihtelevasti eri puolilla maata.

    – Paikoin laki on niin väljä ja salliva, että se mahdollistaa erilaiset lopputulokset ja tulkinnat, sanoo Toivonen.

    Hän ei usko, että määräyksiä tulkittaisiin tahallisesti jossain tiukemmin kuin toisaalla. Sen sijaan ongelma voi olla, että yksittäiselle viranhaltijalle annetaan liian laajat tulkintamahdollisuudet.

    – Kun lakeja muutetaan tai tarkastellaan jatkossa, silloin pitää tarkasti pohtia, voiko yrittäjille tärkeissä kohdissa yksittäisen virkamiehen harkintavalta olla niin väljä ja laaja.

    Toivonen on tyytyväinen siihen, että Suomessa on aloitettu norminpurkutalkoot. Suomen Yrittäjät laskee, että lait ja normit tuovat yrittäjien niskaan tällä hetkellä miljardien kustannukset. Järjestö onkin esittänyt, että euromääräisesti taakasta pitäisi poistaa ainakin neljännes. Myös erilaisia työkaluja on tarjottu.

    – Jos edes osan saisi yrittäjien harteilta, yrittäjät voisivat ohjata rahaa työllistämiseen, kasvuun, investoihteihin ja kansainvälistymiseen, luettelee Toivonen.

    Kahvila Saha Kokkolan Ykspihlajassa.Juha Kemppainen / YleValitukset yhä mahdollisia

    Kahvila Sahan alueen asemakaavan on tarkoitus saada kaupunginvaltuuston siunaus toukokuussa. Silti edessä on 30 päivän valitusaika. Nopeimmillaan kaava voisi saada lainvoiman ennen heinäkuista kulttuuritapahtumaa. Airola uskoo kaavan läpimenoon, mutta myös siihen, että joku saattaa hyvinkin valittaa.

    – Kun tuntee tämän kokkolalaisen meiningin, niin voi hyvin olla, että joku valittaa ihan vain huvikseen, koska meillä kansalaisillahan on oikeus valittaa kaikista asioista. Senkin takia tuo teltta pihalla on: voi olla, että koko kesä menee telttameiningillä ja sitten vasta seuraavana kesänä on käsitelty valitukset.

    Yrittäjä kuvaa itseään lyhytvihaiseksi. Valitusprosesseihin ryhtyminen ei kiinnosta, vaan pikemminkin eteenpäin meno.

    – Ei minulla ole minkäänlaista katkeruutta. Ajattelen, että ihminen tekee joskus typeriä asioita, myös päättäjä.

    Äitienpäivän lämpöennätys meni rikki, mutta luvassa on vielä kuumempaa – huomenna hätyytellään 30 asteen rajaa

    Äitienpäivän lämpöennätys meni rikki, mutta luvassa on vielä kuumempaa – huomenna hätyytellään 30 asteen rajaa


    Helleraja on rikkoutunut sunnuntaina kaikissa Suomen maakunnissa, kertoo Ylen meteorologi Matti Huutonen. Uusiksi on mennyt myös äitienpäivän lämpöennätys. – Päivän korkein lämpötila on iltapäivällä Kouvolassa mitattu 28,5 astetta....

    Helleraja on rikkoutunut sunnuntaina kaikissa Suomen maakunnissa, kertoo Ylen meteorologi Matti Huutonen.

    Uusiksi on mennyt myös äitienpäivän lämpöennätys.

    – Päivän korkein lämpötila on iltapäivällä Kouvolassa mitattu 28,5 astetta. Lapissa helleraja rikkoutui Ylitorniolla ja Rovaniemellä, Huutonen kertoo.

    Huutosen mukaan kuitenkin vuonna 2010 päivää myöhemmin eli 14. toukokuuta Kruunupyyssä Keski-Pohjanmaalla mitattiin 29,6 astetta.

    Edellinen äitienpäivän lämpöennätys on vuodelta 1996. Silloin Salossa ja Lapinjärvellä mitattiin 26 astetta, kertoo Ilmatieteen laitos. Myös tänä sunnuntaina yli 26 asteen on menty useilla paikkakunnilla.

    Ilmatieteen laitoksen mukaan jo kello 11 jälkeen aamupäivällä Lappeenrannan Konnunsuolla mitattiin hellelukemat 25,6 astetta. Yleensä vuorokauden kuumimmat tunnit ajoittuvat iltapäivään.

    Äitienpäivän lämpötiloja on tilastoitu vuodesta 1960 lähtien.

    Lämpimin päivä on kuitenkin vielä edessä, ja jopa 30 asteen raja voi mennä rikki maanantaina Etelä- ja Keski-Suomessa.

    Helteitä riittää Huutosen mukaan keskiviikolle asti ainakin maan sisäosissa. Viikon puolivälin jälkeen kuurosateiden todennäköisyys kasvaa, ja samalla sää viilenee jonkin verran.

    – Kuitenkin ensi viikonloppuun saakka lämpötilat pysyttelevät Pohjois-Suomea lukuun ottamatta 20 asteen tuntumassa, Huutonen kertoo tämänhetkisestä ennusteesta.

    Lue myös:

    Lämpö ryöpsäyttää siitepölyn vauhdilla pohjoiseen – etelässäkin koivuallergikkojen pärskiminen jatkuu

    Susan Blomqvistista tuli mummu nelikymppisenä:

    Susan Blomqvistista tuli mummu nelikymppisenä: "Se tunne oli aivan uskomaton"


    Kokkolalainen Susan Blomqvist istuu pöydän ääressä ja juo kahvia. Iltavuoro alkaa muutaman tunnin päästä. Omakotitalon pihalla on koira, moottoripyörä ja muovinen polkumopo. Toiseksi nuorin lapsi tulee kotiin lounaalle, nuorin on vielä...

    Kokkolalainen Susan Blomqvist istuu pöydän ääressä ja juo kahvia. Iltavuoro alkaa muutaman tunnin päästä. Omakotitalon pihalla on koira, moottoripyörä ja muovinen polkumopo.

    Toiseksi nuorin lapsi tulee kotiin lounaalle, nuorin on vielä koulussa. Myös jo kotoa lähteneet lapset ja 4- ja 2-vuotiaat lapsenlapset käyvät usein.

    – Kaikista suurin miinus on se, kun yhteiskunta velvoittaa meidät nuoretkin mummut vielä olemaan työelämässä. Minulla on tosi pitkä ura vielä edessä. Toivottavasti pysyn terveenä.

    Suomalaislapsilla oli vuosikymmenen alkupuolella Tilastokeskuksen Perheet-selvityksen mukaan noin kolme isovanhempaa. Määrä on ollut lievässä kasvussa, koska elinikä kasvaa. Lisäksi lapsilla on uusperheen mukana saatuja uusioisovanhempia, jotka eivät näy tilastoissa.

    Vuonna 2011 isoäitejä oli enemmän kuin isoisiä. Kaikki neljä isovanhempaa oli 39 prosentilla alaikäisistä lapsista. Kuudella prosentilla lapsista taas ei ollut ainuttakaan isovanhempaa.

    Lapsenlapsi antaa voimaa

    Susan Blomqvist näyttää raikkaalta ja onnelliselta. Häntä ei ihan heti uskoisi viiden lapsen äidiksi ja neljän pienen isoäidiksi.

    – Kumma kyllä jaksaa. Tietenkin tulee hetkiä, kun väsyttää. Silloin pitää olla itsekäs ja sanoa, että nyt minun pitää levähtää. Kun vastuu on aina jaettu jaettu kotona miehen kanssa, niin jaksaa paremmin. Sitä paitsi yhdessä touhuaminen piristää. Lapsen rakkaus on niin ihanaa, kun se tulee kädet ojossa, sanoo "mummu, mummu" ja kertoo asioita. Se antaa voimaa.

    Petra Haavisto / Yle"Prinsessa on syntynyt"

    Susan Blomqvistista tuli mummu kentän laidalla. Nuorimmainen pelasi 10-vuotiaiden piirisarjaa naapurikunnassa. Blomqvist jännitti yhdessä muiden futisäitien kanssa.

    – Tiesin, että tyttö oli sisällä ja tilanne oikeasti päällä. Muistan ikuisesti, miten joukkueen äidit elivät odotuksessa mukana. Peli ehti alkaa, kun puhelu tuli ja isä kertoi, että nyt on prinsessa syntynyt. Minun piti heti huutaa kentällä pelaavalle Casperille, että nyt sinusta on tullut eno, onnea!

    Peli jatkui, poika oli otettu ja hymyili kentällä. Onnitteluja sateli, ja tuore mummu soitti ilouutisesta miehelleen ja sisarilleen.

    – Se tunne, kun vauva syntyi, oli aivan uskomaton. Nyt tietää, miltä äidistä tuntui, kun hänestä tuli mummi!

    Lapsen ja isoäidin ensikohtaaminen tapahtui myöhemmin sairaalassa.

    – Vauva oli aivan ihana. Ei voinut tajutakaan, että siinä on tuollainen pieni käärö, joka muistutti tosi paljon kumpaakin vanhempaansa. Se oli tosi liikuttavaa. Sitten, kun ajatteli, että se on minun omasta lapsestani tullut. Vielä kun se oli tyttö ja tytöt ovat tosi läheisiä äidin kanssa. Se oli tosi mahtava kokemus.

    Tsemppiä ja polttoja

    Susan Blomqvist tuli äidiksi 19-vuotiaana ja mummuksi 40-vuotiaana. Blomqvistille isovanhemmaksi tulo ei tullut yllätyksenä, vaikka tytär oli vasta 17-vuotias.

    – Tyttäreni oli aina sanonut, että hän haluaa olla nuori äiti. Toki kannustimme häntä ensin opiskelemaan ja hankkimaan ammatin, mutta kun se soitto tuli, olin tosi onnellinen. Tietysti piti ajatella, että onko tämä oikeasti se, mitä he haluavat.

    Myös Susan Blomqvistin äidistä ja sisaresta tuli isovanhempia nuorina.

    – En ajatellut ikääni. Uskon, että isällä oli vähän kovempaa kuin itselläni. Alusta asti jännitin, että kaikki menee hyvin. Ainahan sitä miettii, kestääkö nuori kroppa, ettei tule mitään komplikaatioita.

    Lastenlastensa odotusaikana Blomqvist tuurasi pari kertaa isää ultraäänitarkastuksessa.

    – Menee ihan sydämeen asti, kun näet, että siellä pieni kasvaa ja kehittyy ja sydän jyskyttää. Saat istua siinä isän tuolissa hetken katsomassa. Olen kiitollinen, että pääsin mukaan.

    Se oli vähän kuin olisit ollut synnytyksessä itse. Kivut vain puuttuivat. Susan Blomqvis

    Yhtä tytärtään hän tsemppasi synnytyksessä puhelimessa pitkin tötä. Yö oli pitkä, synnytys venyi ja tytär halusi puhua jonkun kanssa.

    – Tsempattiin ja polttoja poltettiin yhdessä. Olin silloin tosi väsynyt: oli työvuoro takana ja toinen tulossa. Jännitti kovasti. Monta kertaa mietin, että pitäisikö kätilön tulla sinne ja voiko jo siirtyä synnytyssalin puolelle. Kehotin myös tytärtäni hälyttämään miehensä paikalle, mutta tämä halusi antaa hänen nukkua.

    Tuona yönä tunteet vaihtelivat laidasta laitaan.

    – Se oli vähän kuin olisit ollut synnytyksessä itse. Kivut vain puuttuivat. Varsinkin kun oma lapsi kärsii siellä, mutta tiedät, että ne on positiivisia juttuja. Pitää olla kipuja, jotta olet lähempänä syntymää. Yhdessä naurettiin ja välillä itkettiin.

    Saliin siirryttessä isä oli jo mukana.

    Iso halaaja

    Susan Blomqvistilla on 4- ja 2-vuotiaat lapsenlapset. Viides lapsenlapsi syntyy toukokuussa.

    – On aivan ihanaa, että on paljon lapsia ja lapsenlapsia. Haen lapsenlapsia tarhasta tai lähden yöksi Töysään tyttären perheen luokse tai he tulevat tänne. Ollaan paljon lähekkäin ja jutellaan, leikitään, ollaan ulkona, haravoidaan.

    Isovanhempana Susan Blomqvist on lempeä ja arka.

    – Olen sellainen sylimummu, jonka sylissä lapset tykkäävät olla. Mummun kanssa saa tehdä kaikkea ehkä semmoista, mitä ei ehkä sellaista saa tehdä kotona. Ja ehkä saa kaikkea kivaa, mitä ei ehkä kotona. Se on varmaan meidän mummujen oikeus, antaa vähän enempi ja rikkoa pikkuisen niitä rajoja. Toki kunnioitetaan vanhempiakin.

    Kaikista suurin miinus on se, kun yhteiskunta velvoittaa meidät nuoretkin mummut vielä olemaan työelämässä. Susan Blomqvist

    Blomqvistin mummulassa on rajat, mutta lempeämmät.

    – Omien lasten kanssa tiedät, kuinka laitat rajat, komennat ja kasvatat. Sama on lastenlasten kanssa, mutta annat ehkä enemmän narua. Ne saavat ehkä pomppia siellä sohvalla, toisin kuin omat lapset. Toisaalta olen enemmän huolissani. Joskus mietin, että miten olen pärjännyt viiden oman kanssa, kun nyt koko ajan ajattelen ja pelkään, ettei sille toiselle satu mitään, kun se ei ole oma.

    Susan Blomqvist neuvoo kysyttäessä, mutta ei tuputa lastenhoitovinkkejä.

    – Jokaisen pitää tehdä itse ratkaisut, miten haluaa kasvattaa. Unirytmit, pissatukset, potatukset, tutin lähtemiset, ne ovat vanhempien henkilökohtaisia valintoja. Ei minullekaan kukaan koskaan sanonut, miten pitää toimia. Oma äiti ja sisar olivat kyllä tukena. Neuvon, kun ne kysyy, mutta ei liikaa.

    Osa ketjua

    Susan Blomqvist on lapsenlapsilleen mummu. Valinta oli selvä alusta asti.

    – Mummuksi tulo on niin arvokas asia, että haluan, että minua sanotaan mummuksi. Oma äitini haluaa olla nuorekkaammin mummi, mutta minä päätin, että otan vanhankansan mummu-roolin, kun omatkin ovat olleet mummuja.

    Omat mummut herättävät naisessa lämpimiä muistoja. Blomqvist muun muassa hoiti toista isoäitiään loppuaikoina palvelukeskuksessa. Suurin esikuva on kuitenkin oma äiti.

    – Hän tekee vielä töitä lasten kanssa, vaikka on eläkkeellä. Olen aina ajatellut, että saisinpa ripauksen hänen tyyliään olla lasten kanssa ja rakkautta, jota hän jakaa kaikille hoitamilleen lapsille. Hän on lempeä kasvattaja: pitää rajat, mutta rakastaa avoimesti kaikkia. Olen yrittänyt imeä sitä oppia.

    Hyvin on mennyt perille. Blomqvisteilla sukupolvet kohtaavat. Jos mummu ei ole paikalla, mennään isomummille. Rakkauteen kuuluu myös jatkuva ikävä, kun yhden tyttären perhe asuu parinsadan kilometrin päässä. Ikävää hoidetaan puhelimilla, videopuheluilla ja lukuisilla valokuvilla – ja sovittelemalla aikatauluja.

    – Siinäpä onkin työmaa. Haluaisin olla heidän kanssaan enemmän. Ehkä joku päivä voin tehdä vajaampaa prosenttia töitä. Silloin olisi enemmän aikaa lapsenlapsille. Sen aika ei ole kuitenkaan vielä.

    Äitienpäivää ajettiin Suomeen 100 vuotta sitten 100 000 lentolehtisellä – ensimmäisissä juhlissa tarjottiin teetä, mutta sokeri piti tuoda itse

    Äitienpäivää ajettiin Suomeen 100 vuotta sitten 100 000 lentolehtisellä – ensimmäisissä juhlissa tarjottiin teetä, mutta sokeri piti tuoda itse


    "Tämä kaunis tapa pitäisi tulla meilläkin käyttöön. Emmekö voisi sitä nyt alkaa näiden huolihuntuisten äitien muistolle viettämällä tänä kesänä kaikkialla maassamme suuria äitienpäiviä?" Näin maalaili Kotikasvatusyhdistyksen...

    "Tämä kaunis tapa pitäisi tulla meilläkin käyttöön. Emmekö voisi sitä nyt alkaa näiden huolihuntuisten äitien muistolle viettämällä tänä kesänä kaikkialla maassamme suuria äitienpäiviä?"

    Näin maalaili Kotikasvatusyhdistyksen sihteeri Vilho Reima yrittäessään sata vuotta sitten saada suomalaisia innostumaan äitienpäivän vietosta. Reima oli itse tutustunut tapaan Yhdysvaltojen-matkallaan ja markkinoi ideaa jo vuosina 1912 ja 1913 yhdistyksen Koti-lehdessä. Vielä tuolloin ajatus ei ottanut tuulta.

    Vuoden 1918 toisessa numerossa Reima esitti, että heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina vietettäisiin kaikkialla Suomessa äitienpäiväjuhlia.

    "Nämä juhlat on saatava lämpimiksi, kodikkaiksi tilaisuuksiksi, joista viha ja vaino kauaksi karkottuu, jossa kasvattajat yhdistyvät yhteiseksi rintamaksi vääryyttä ja pimeyttä vastaan taistelemaan, ja joissa annetaan uskoa ja toivoa ihmisille sekä luottamusta tulevaisuuteen."

    Ensimmäisiin juhliin Vilho Reima halusi erityisesti kaikkien kaatuneiden äidit päivän sankareiksi. Koska elettiin vuotta 1918, hän korosti sanaa "kaikkien".

    "... sillä vihollisenkin äidillä on äidin sydän. Hekin rakastivat poikiaan."

    Reima myös painatti asiasta 100 000 lentolehtistä. Silti ajatukseen tarttui saman syksyn Koti-lehden mukaan tuona vuonna vain yksi kunta, Alavieska Pohjois-Pohjanmaalla. Museoviraston perinnearkistossa on merkintä toisestakin heinäkuisesta juhlasta, mutta se ei ollut äitienpäiväjuhla.

    Eeva Rista / Helsingin kaupunginmuseo, CC BY 4.0

    Aili Nuorala on mukana järjestämässä Alavieskassa tapahtuman satavuotisjuhlaa heinäkuussa. Hän on myös tutkinut juhlan historiaa aikanaan lopputyössään.

    Selkeää selitystä sille, miksi juuri Alavieska ainoana kuntana tarttui asiaan, ei ole. Nuorala uskoo, että taustalla on monen sattuman summa. Alavieskan kirkkoherran tytär opiskeli Helsingissä lastentarhaopettajien seminaarissa. Nuorala arvelee, että Reiman lentolehtiset tavoittivat tyttären, joka toi viestiä isälleen. Myös seminaarissa on voitu keskustella aiheesta.

    Heinäkuussa juhla järjestettiin ehkä käytännön syistä: tieto kulki hitaasti ja järjestelyt veivät aikansa.

    Omat sokerit mukaan

    Matti Isomaa kirjoittaa Suomen ensimmäisestä äitienpäiväjuhlasta Alavieska – kotiseutuni -teoksessa. Teksti löytyy myös Kirjastovirmasta.

    Juhlasta kerrottiin juhlavasti kirkollisissa ilmoituksissa. Niissä toivottiin, ettei lapsia otettaisi mukaan tilan ahtauden takia. Sen sijaan tarjoiltavia piti tuoda kotoa:

    "Tilaisuudessa on teetarjoilu, mutta jokaisella olkoon sokeria muassansa."

    – Aika huvittavaakin, mutta kaipa ihmiset ovat toppasokerista leikanneet paloja taskuunsa ja tuoneet juhlaan, pohtii Aili Nuorala.

    Koti-lehden syksyisen numeron mukaan juhla oli onnistunut: koulusali aistikkaasti koristettu ja täynnä juhlivaa väkeä. Ohjelmaan kuului esitelmä lastentarhatyöstä, puhetta sisällissodassa turvattomiksi joutuneiden lasten puolesta, virvokkeita ja hengellisiä lauluja. Lapset esitttivät kuvaelman, lauluja ja lausuntaa.

    "Kaikin puolin vakava juhlatilaisuus päättyi rukouksella. Osanottajiin jätti juhla syvällisen muiston."

    Juhlassa sodan uhreiksi joutuneista lapsista virinnyt keskustelu sai aikaan sen, että Alavieskassa valittiin toimikunta edistämään turvattomien asiaa ja kotikasvatustyötä.

    Aiti ja lapset (sisko ja veli) ruokailemassa pöydän ääressä keittiössä vuonna 1969.Yle

    Aili Nuorala muistuttaa, että äitienpäivä on yhä myös muistojuhla, jolloin muistetaan kukkasin myös edesmenneitä äitejä.

    Sittemmin äitienpäivän vietto levisi ympäri maan, ja juhlinta alkoi saada uusia muotoja. Virallinen juhlapäivä siitä tuli 1927 jälkeen, kun juhlapäiväksi vakiintui toukokuun toinen sunnuntai. Suomessa äitienpäivä on ollut liputuspäivä vuodesta 1947. Painettujen korttien lähettämisen vakintui 1920-luvulla, ja kukkien tuominen seuraavalla vuosikymmenellä.

    Alavieskassa esitetään äitienpäivän vieton 100-vuotisjuhlassa uudestaan ensimmäisessä juhlassa kuultu Juomarin laulu, jonka paikallinen kanttori on etsinyt käsiinsä. Nuorala on ylpeä siitä, kuinka Alavieska on onnistunut tekemään ja ylläpitämään historiaa. Aiheen kunniaksi paljastettiin myös vuonna 2002 Äiti-patsas.

    Alavieskassa paljastettiin Äiti-patsas vuonna 2002.Aili NuoralaPäivän määritti amerikkalaisnaisen kuolinpäivä

    Äitienpäivän juuret ovat siis Yhdysvalloissa. Anna Jarvis -nimisen naisen äiti kuoli toukokuussa 1905, ja Jarvis koki, ettei äitien asemaa yhteiskunnassa huomioitu tarpeeksi.

    Hänen aloitteestaan päivää vietettiin ensi kertaa vuonna 1907, ja vuonna 1914 siitä tehtiin Yhdysvalloissa kansallinen juhlapäivä. Se sijoitettiin Jarvisin äidin kuolinpäivän tienoille toukokuun toiseksi sunnuntaiksi.

    Yhdysvalloista päivä levisi ensin Australiaan ja Kanadaan, Euroopan maista ensimmäiseksi Belgiaan.

    Kaksi poikaa myymässä sydämenmuotoisia kakkupapereita äitienpäivän kunniaksi Kallion kansakoulun edustalla. helsingissä 1970.Eeva Rista / Helsingin kaupunginmuseo, CC BY 4.0
    Armeija alkaa raivata räjähteitä Kokkolan syväväylällä

    Armeija alkaa raivata räjähteitä Kokkolan syväväylällä


    Puolustusvoimat aloittaa ensi viikolla (viikko 20) räjähteiden raivaustyöt Kokkolan syväväylällä. Kokkolan merialueelle upotettiin sodan jälkeen suuri määrä räjähteitä. Niitä raivattiin jo 1990-luvulla edellisen ruoppauksen...

    Puolustusvoimat aloittaa ensi viikolla (viikko 20) räjähteiden raivaustyöt Kokkolan syväväylällä. Kokkolan merialueelle upotettiin sodan jälkeen suuri määrä räjähteitä. Niitä raivattiin jo 1990-luvulla edellisen ruoppauksen yhteydessä.

    Väylällä ja satamassa operoi yhdestä kolmeen raivausryhmää, lisäksi alueella liikkuu valvontaveneitä, jotka estävät pääsyn vaara-alueelle. Operointialue käsittää väylän vesialueet ulkomereltä satamaan saakka, kattaen Syvä-, Hopeakiven-, ja Kantasataman vesialueet. Raivaustöiden aikana kohteiden läheisyydessä liikennöinti on ehdottomasti kielletty turvallisuussyistä. Varoetäisyys raivauskohteeseen ja -kalustoon on 800 metriä.

    Ensi viikon jälkeen Puolustusvoimat jatkaa raivauksia viikoilla 23.

    Kokkolan meriväylää syvennetään metrillä 14 metriin.

    Vanhoissa rivitaloissa tuli tuhoaa omaisuuden helpommin kuin uusissa – Kälviän tuhoisa palo sai miettimään, pitäisikö riskikohteet kartoittaa

    Vanhoissa rivitaloissa tuli tuhoaa omaisuuden helpommin kuin uusissa – Kälviän tuhoisa palo sai miettimään, pitäisikö riskikohteet kartoittaa


    Kokkolan Kälviällä tuhoutui huhtikuussa kahdeksan asunnon rivitalo, josta puuttui yläpohjan palo-osastointi. Tuli pääsi sen vuoksi leviämään rakennuksen asunnosta toiseen nopeasti. Rivitalohuoneistojen kattojen palo-osastoinnilla voitaisiinkin...

    Kokkolan Kälviällä tuhoutui huhtikuussa kahdeksan asunnon rivitalo, josta puuttui yläpohjan palo-osastointi. Tuli pääsi sen vuoksi leviämään rakennuksen asunnosta toiseen nopeasti.

    Rivitalohuoneistojen kattojen palo-osastoinnilla voitaisiinkin välttää suuret omaisuusvahingot tulipalon sattuessa. Henkilövahinkoihin sillä ei pelastusviranomaisten mukaan ole kovin suurta merkitystä, koska aikaa poistumiseen jää yleensä riittävästi.

    Vuonna 1997 rakentamisen paloturvallisuusmääräyksiin tuli vaatimus, että rivi- tai paritalon kattorakenteissa pitää olla palo-osastointi.

    Parin viikon takaisessa rivitalopalossa tuli levisi yhdestä asunnosta yläpohjan kautta muihin huoneistoihin tuhoten ne asuinkelvottomiksi.

    – Tällaisia vanhoja rivitaloja on Keski-Pohjanmaalla varmasti parisataa. Jos puutteelliset palo-osastoinnit korjattaisiin, niin tulipalon sattuessa mittavat omaisuusvahingot voitaisiin ehkä välttää. Ja olisihan se merkittävä parannus. Jos palo pääsee yhden asunnon yläpohjaan, niin sieltä palokaasut leviävät ullakon kautta naapurihuoneistoihin. Lopulta sammutuksessa käytettävä vesi tuhoaa lopullisesti asunnot, Leppälä kuvailee.

    Korjausten tekeminen on kaksipiippuinen juttu, arvioi Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuspäällikkö Jouni Leppälä.

    – Osastoinnin korjaaminen on tietenkin suositeltavaa, mutta me emme viranomaisina sitä vaadi, koska talot on rakennettu vanhojen rakennusmääräysten mukaan, eivätkä ne ole lainvastaisia. Kiinteistöjen omistajat voivat kartoittaa rivitalojen paloturvallisuutta ihan oma-aloitteisesti, jos haluavat. Korjaustöitä jarruttaa varmasti niiden kalleus, miettii Leppälä.

    Riskirakennusten kartoitus omistajan vastuulla

    Pelkästään Kokkola omistaa sata vuokrarivitaloa, joista valtaosa on rakennettu 80- ja 90-luvulla. Vuokra-asuntoyhtiön toimitusjohtaja Heikki Laitinen arvioi, että suurimmassa osassa palo-osastointi on kunnossa, mutta puutteitakin löytyy.

    – Riskitalot olisi hyvä kartoittaa, pitää harkita. Tarkasti en osaa sanoa niiden määrää. Lähtökohtana on, että kiinteistöt pidetään kunnossa. Peruskorjausten yhteydessä tällaisia tarpeellisia korjauksia voidaan puntaroida, pohtii toimitusjohtaja Heikki Laitinen.

    Talon paloturvallisuudesta huolehtiminen kuuluu sen omistajalle. Niinpä esimerkiksi Kokkolan Vuokra-asuntoyhtiön hallitus voi itsenäisesti päättää rivitalojen palo-osastointien kartoituksista, vaikka kaupunki omistaakin yhtiön.

    Kokkola ei ainakaan toistaiseksi aio tarkastaa vuokrarivitalojensa paloturvallisuutta Kälviän tuhoisan rivitalopalon takia.

    – Mikään taho, ei kaupunki, eikä kukaan muukaan, ole ollut missään yhteydessä asiasta, kertoo Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuspäällikkö Jouni Leppälä.

    Kälviän rivitaloasunnot olivat yksityisomistuksessa.

    Mäkelät menettivät tulipalossa kotinsa ja lemmikkinsä – uusi talo nousee jo, mutta sinne ei tule edes kultakalaa

    Mäkelät menettivät tulipalossa kotinsa ja lemmikkinsä – uusi talo nousee jo, mutta sinne ei tule edes kultakalaa


    Lokakuussa 2017 ujelsi Kokkolassa kaksikerroksisen omakotitalon alakerrassa palohälytin. Yläkerran asukas havahtui ääneen, riensi paikalle, mutta savua oli jo kaikkialla. Se oli vuonna 1957 valmistuneen puisen talon menoa. Kotinsa menetti kaksi...

    Lokakuussa 2017 ujelsi Kokkolassa kaksikerroksisen omakotitalon alakerrassa palohälytin. Yläkerran asukas havahtui ääneen, riensi paikalle, mutta savua oli jo kaikkialla. Se oli vuonna 1957 valmistuneen puisen talon menoa.

    Kotinsa menetti kaksi Mäkelän perhettä: alakerrassa asuneet vanhemmat ja yläkerrassa asunut poika kihlattuineen. Henkilövahingoilta vältyttiin, mutta palossa kuolivat perheen lemmikit.

    Suomessa syttyy vuosittain noin 3 000 asuinrakennuspaloa. Määrä on ollut viime vuosina lievässä laskussa, ja erityisesti ovat vähentyneet pientalopalot.

    Mäkelät eivät jääneet tilanteessa yksin. Apua saatiin niin Facebook-ryhmien kuin SPR:n kautta.

    – Se oli tosi tärkeää. Esimerkiksi SPR:n starttirahan avulla saatiin haettua kaupasta vaatteita, että päästiin taas alkuun.

    Alussa Mäkelät asuivat parisen viikkoa hotellissa. Se tuntui Juhani Mäkelästä epätoivoiselta, vaikka henkilökunta oli auttavaista. Nyt he asuvat vuokralla.

    Vakuutusyhtiölle kiitosta

    Ratkaiseva tekijä palon syttymissyyn selvittämisessä oli valvontakamera. Se näytti, että palo sai alkunsa talon alakerrassa, kun koira puri sohvalla sähkölaitetta, jonka akku räjähti. Juhani Mäkelän mukaan valvontakamerasta oli iso hyöty.

    – Vakuutusyhtiön kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa, kun syttymissyylle löytyi todiste.

    Juhani MäkeläRaila Paavola / Yle

    Valtaosan Suomessa syttyvistä rakennuspaloista aiheuttaa tavalla tai toisella ihminen, toiseksi yleisin palonsyy on kone tai laite. Eläimen aiheuttamia tulipaloja syttyy vuosittain enimmillään puolensataa.

    Kohtalotovereille on ymmärrystä

    Huhtikuun lopulla Kokkolassa Kälviän keskustassa paloi kahdeksan asunnon rivitalo. Uutinen nostatti Mäkelöissä kylmiä väreitä ja omia muistoja shokista ja eestaas ryntäilystä. He kävivät myös katsomassa Kälviän palopaikkaa.

    Tiesi sen, mitä ihmiset kokee sillä hetkellä, kun mitään ei enää ole. Harriet Mäkelä

    – Oli se kyllä karua katsottavaa, tuli ihan kauhea olo. Tiesi sen, mitä ihmiset kokee sillä hetkellä, kun mitään ei enää ole.

    Juhani Mäkelä muistelee, että ensimmäinen pari kuukautta kodin menetyksen jälkeen meni vähän sumussa. Hiljalleen elämä lähti taas eteenpäin, mutta edelleen kokemukset palaavat uniin, erityisesti eläinten menetykset. Juhani ei pystynyt pariin viikkoon menemään edes kauppaan, kun mieleen tuli ruuan ostaminen eläimille.

    Uusi koti tuo toivoa

    Uuden kodin rakentaminen vanhan paikalle on nyt hyvässä vauhdissa. Mäkelöiden on tarkoitus päästä muuttamaan syksyllä. Tästäkin talosta tulee koti kahdelle perheelle.

    Mäkelät luottavat uuteen rakentamiseen ja sen parempaan paloturvallisuuteen.

    Kyllä se nyt varmaan parempi on kuin sellainen vanha talo, jossa on seinät täynnä sahanpurua. Sami Mäkelä

    – Kyllä se nyt varmaan parempi on kuin sellainen vanha talo, jossa on seinät täynnä sahanpurua, sanoo Sami Mäkelä.

    Videovalvontaan Mäkelät luottavat jatkossakin, vaikka eläimiä ei uuteen taloon suunnitellakaan. Niistä luopuminen tuntui kaikkein raskaimmalta.

    – Ei edes kultakalaa! En halua kokea sitä luopumista ainakaan vähään aikaan, kertoo Harriet Mäkelä.

    Kun kolmikolta kysyy, mitä palo opetti, tulee vastaus yhdestä suusta:

    – Hoitakaa palovaroittimet kuntoon!

    15-vuotiaat viisufanit odottavat semifinaalia malttamattomina:

    15-vuotiaat viisufanit odottavat semifinaalia malttamattomina: "Lähipäivät on kiljuttu ja fiilistelty"


    15-vuotiaat Euroviisujen suurkuluttajat Ilona Almén ja Elna Äyhynmäki uskovat Saara Aallon pääsevän finaaliin, mutta eivät usko hänen voittavan vuoden 2018 laulukilpailua. – Biisi ei ole ehkä niin hyvä, mutta Saara Aallon ääni on. Jos olisi...

    15-vuotiaat Euroviisujen suurkuluttajat Ilona Almén ja Elna Äyhynmäki uskovat Saara Aallon pääsevän finaaliin, mutta eivät usko hänen voittavan vuoden 2018 laulukilpailua.

    – Biisi ei ole ehkä niin hyvä, mutta Saara Aallon ääni on. Jos olisi parempi biisi, se riittäisi vähän enemmän kuin sinne finaaliin, Elna Äyhynmäki povaa.

    – Kappale on ihan hyvä, mutta se voisi olla vielä enemmän. Siitä puuttuu joku juttu. Nyt on niin kovia kilpailijoita, Ilona Almén arvioi.

    Viime vuonna kaksikon veikkaukset osuivat lähipiirin vastaväitteistä huolimatta oikeaan ja Portugali voitti. Tietoa vai sattumaa?

    – Itse asiassa en tiedä. Kuuntelin kappaleen kerran ja tuntui heti, että tämä kyllä voittaa Euroviisut. Yleensä veikkaukseni menevät kyllä ihan päin honkia, Ilona Almén paljastaa.

    Ilona Almén ja Elna Äyhynmäki.Petra Haavisto / YleHuippuvuosi 2015

    Elna Äyhynmäen kiinnostus Euroviisuihin syttyi kotona.

    – Mun perheessä Euroviisut on aina ollut kova sana. Olen katsonut niitä pienestä pitäen, mutta vasta viime vuosina syventynyt aiheisiin ja kappaleisiin.

    Ilona Almén sai kipinän alakoulussa youtube-videoista. Rakkaus kisaan roihahti vuonna 2015.

    – Se oli niin hyvä vuosi, että sen jälkeen mä olen ollut ihan Euroviisun ytimessä. Silti paras kappale on se viime vuoden Portugalin biisi.

    Tyttöjen mielestä hyvä Euroviisu koostuu hyvästä lauluäänestä, hyvästä kappaleesta ja hyvästä lavaesiintymisestä. Olennaista on myös se, miten hyvin kappaleen muistaa jälkeenpäin.

    – Joskus esitykset ovat niin ylivedettyjä, että ne eivät ole enää hyviä. Joskus kappale saattaa olla sikahyvä, mutta esittäjä laulaa yhtäkkiä ihan huonosti. Kappale on tärkein, mutta kokonaisuus ratkaisee, tytöt painottavat.

    Georg Hochmuth / EPAPientä sanaharkkaa

    Nuoret Euroviisufanit kuuntelevat kaikki kappaleet ja esittäjien haastattelut, katsovat koostevideot, selvittävät, mistä kappaleet kertovat ja millaisia arvosteluja ne ovat saaneet. Materiaalia löytyy verkkouutisista, yle areenasta, youtubesta, instagramista.

    – Euroviisaat katson aina. Mun mielestä on niin hauskaa, kun he arvioivat niitä kappaleita ja ovat välillä ihan eri mieltä kuin mä. Ajattelen että he ovat kaikki ihan väärässä. Se on kiinnostavaa, Ilona Almén toteaa.

    Myös kaksikon kaverit seuraavat Euroviisuja, mutta eivät samalla intensiteetillä kuin tytöt.

    – Me yleensä kiljutaan ja huudetaan yhdessä ja fiilistellään, että kohta on Euroviisut. Olemme myös usein samaa mieltä kappaleista. Muiden kavereiden kanssa niistä tulee joskus pientä sanaharkkaa, kun toinen tykkää ja toinen vihaa. Ei kuitenkaan mitään vakavaa, tytöt painottavat.

    Rybakin paluu

    Ilona Alménin mielestä kuumia maita ovat tänä vuonna Ruotsi ja Tsekki.

    – Kappaleet hyviä ja esittäjät hyvännäköisiä. Miten sellaista voisi vastustaa?

    Elna Äyhynmäki liputtaa Norjalle ja vuoden 2009 Euroviisuvoittaja Alexander Rybakin paluulle.

    – Se on varmaan yksi isoimmistä jutuista tämän vuoden Euroviisuissa. Musta tuntuu kuitenkin, että ihmiset ajattelevat, että kun on kerran voittanut, ei tarvitse voittaa uudestaan.

    – Se saa pisteitä, koska kyllähän Alexander Rybak on ihana ja osaa tehdä kappaleita ja laulaa ja soittaa. Moni sanoo kuitenkin, että se kappale on vähän tylsä. Että siinä vois olla jotain vähän enemmänkin, Ilona Almén jatkaa.

    EBU

    Kappaleista parhaita ovat Alménin mielestä Norjan, Viron ja Liettuan biisit. Äyhynmäki pitää Viron lisäksi Valko-Venäjästä ja Itävallasta.

    – Viro on omaperäinen ja laulaa oopperaa kauniisti, Itävallan kappale jää soimaan päässä ja sitten on Valko-Venäjä. Ne ovat tosi hyviä, Elna Äyhynmäki luettelee.

    – Viron naisella on hyvä ääni. Se on niin kaunis ja täyttää koko huoneen, Ilona Almén kuvailee.

    Musiikin olympialaiset

    Euroviisujen 1. semifinaali käydään tiistaina 8.5. 2018. Yksi odotetetuista hetkistä on Saara Aallon paljon puhuttu show.

    – Uskon, että siinä on ainakin neljä taustatanssijaa, kuten hänellä aina on. Sitten täytyy olla paljon hienoa, suurta spektaakkelia, koska Saara Aalto on niin värikäs persoona, Ilona Almén miettii.

    – Varmaan vähän samanlainen esitys kuin ennenkin, mutta ehkä jotain isompaa ja uutta. Onhan sanottu, että lavasteet ovat niin isot ettei niitä pystynyt tekemään Suomessa, Elna Äyhynmäki kertaa.

    Tyttöjen mielestä voittajan ennustaminen on tänä vuonna tavallista vaikeampaa, koska kilpailussa on paljon hyviä kappaleita ja esiintyjiä. Jos Suomi voittaisi, se olisi valtava positiivinen yllätys.

    – Moni on sanonut, että Israel on ollut hyvä, Äyhynmäki veikkaa.

    – Mäkin ehkä vähän ajattelen niin, mutta toivon, että voittaja olisi Viro , koska se on niin erilainen. Olisi hienoa, jos voittaisi taas joku ei ihan tavallinen poppijumputus, Almén haaveilee.

    Kilpailupäivänä tunnelma nousee tunti tunnilta.

    – Erittäin jännittyneenä odotan. Olen varmaan jo seitsemältä television edessä, Elna Äyhynmäki ennakoi.

    – Tätä on odotettu koko vuosi, koska Euroviisut on musiikin olympialaiset. Niitä rakastaa kaikki ja kaikki on pakko nähdä, Ilona Almén painottaa.

    Euroviisuvoittaja Salvador Sobral lauloi voittonsa jälkeen Kiovassa lauantaina.Sergei Dolzhenko / EPA

    Alméneilla ja Äyhynmäellä yksi laulukilpailun kohokohdista on edellisvuoden voittajan esitys.

    – Kun Salvador Sobral laulaa viime vuoden kappaletta, silloin meidän talossa kaikki on hiljaa ja kaikki kuuntelee ja katsoo suoraan tv:seen.

    – Me istutaan sohvalla ja nyyhkytetään, kun se on niin kaunis kappale, se viime vuoden voittaja, Elna Äyhynmäki fiilistelee.

    Lue myös:

    Saara Aalto nousee viisulavalle soturinaisena: ”Erotun joukosta suoralla popilla”

    Analyysi: Saara Aallon viisumenestyksen esteenä voi olla yksi asia – virheettömyys

    Miten Euroviisut voitetaan? Musiikintutkija ja viisufani verovirkailija pohtivat biisien lisäksi valtavaksi paisunutta kisaa

    Lentojen ylibuukkaus on normaali käytäntö, josta yhtiö selviää maksamalla –

    Lentojen ylibuukkaus on normaali käytäntö, josta yhtiö selviää maksamalla – "Opiskelija voi jopa ilahtua, kun saa vielä puhdasta rahaa"


    Kaapro Gröhn oli palaamassa futisreissulta kaveriporukassa, kun matka tyssäsi Englannissa Manchesterin kentälle. Gröhn yritti checkata illalla lähtevälle lennolleen jo aamulla hotellissa, mutta järjestelmä ilmoitti, ettei miehelle ole...

    Kaapro Gröhn oli palaamassa futisreissulta kaveriporukassa, kun matka tyssäsi Englannissa Manchesterin kentälle. Gröhn yritti checkata illalla lähtevälle lennolleen jo aamulla hotellissa, mutta järjestelmä ilmoitti, ettei miehelle ole paikkaa.

    Tiskillä kerrottiin, että Gröhn pääsee lennolle, jos tulee peruutuksia tai joku luopuu paikastaan vapaaehtoisesti. Mies odotti kentällä viisi tuntia tietämättä, miten käy. Lopulta hän jäi ainoana ulos lennolta.

    – Olin kyllä aika tuohtunut. Oli melko kurja tunne, kun koneellinen ihmisiä lähtee ja jäät yksin kentälle.

    Valintaa perusteltiin sillä, että Gröhn oli niin sanottu halpamatkustaja. Mies oli ostanut säästölippunsa kuukausia aiemmin ja matkusti pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa.

    Ylivarauksen ansiosta koneet eivät lennä vajaina

    Ylivaraus on lentojen optimointia. Lennot tulevat myyntiin noin vuotta ennen koneen nousua, ja yhteen lentoon ehtii tuona aikana kohdistua satoja varauksia ja peruutuksia. Niinpä koneeseen myydään enemmän lippuja kuin on tilaa.

    – Jos lento pantaisiin kiinni siinä vaiheessa, kun se näyttää täydeltä, koneessa olisi sen lähtiessä tyhjiä paikkoja, havainnollistaa Finnairin mediasuhteista vastaava johtaja Päivyt Tallqvist.

    Finnairin lentokone laskeutumassa Heathrowin lentokentälle Lontoossa.AOP

    Kaikkia lentoja ei ylibuukata samalla tavoin. Vuosien varrella yhtiöille on kertynyt dataa matkustajien käyttäytymisestä eri reiteillä, ja varaus- ja peruutuskäytäntö vaihtelee reiteittäin, matkustuspäivittäin ja jopa samalla reitillä saman päivän eri lentojen välillä.

    Erityisajankohdat kuten koululaisten loma-ajat ja joulun tienoo ovat erikoisasemassa, eikä niiden lentoja ylibuukata siten kuin vaikkapa liikematkustajien tyypillisiä lentopäiviä.

    Valtaosa ylivarauksesta sulaa Tallqvistin mukaan ennen lähtöpäivää juuri peruutusten kautta. Erityisesti liikematkustajat varaavat muutoskelpoisia lippuja, sillä heidän aikataulunsa elävät usein. Keskivertolomalaisen varaus pitää todennäköisemmin loppuun saakka.

    Vapaaehtoisia luopujia löytyy yleensä tarpeeksi

    Jos peruutuksia ei tule riittävästi, vaan lento on lähdön lähestyessä liian täynnä, Finnair alkaa etsiä vapaaehtoisia poisjättäytyjiä tekstiviestien ja sähköpostin avulla. Vapaaehtoiset reititetään uudestaan, he saavat korvauksen ja tarvittaessa huolenpidon odotusaikana. Tallqvistin mukaan useimmiten tilanne ratkeaakin jo tässä vaiheessa.

    – Esimerkiksi opiskelija voi jopa ilahtua, kun saa uuden lennon lisäksi puhdasta rahaa. Se riippuu tietysti matkustajan tilanteesta ja aiheutuvan muutoksen suuruudesta.

    Ylibuukkaustilanteessa vapaaehtoisesti väistyvä matkustaja saa Finnairilta 125–300 euroa tai hieman suuremmat summat yhtiön lahjakorttina. Korvauksen suuruus riippuu lennon pituudesta ja aiheutuvasta vaivasta eli muutoksen suuruudesta.

    Pienimmillään ajallinen muutos voi olla hyvinkin pieni, sillä Finnair lentää esimerkiksi Tukholmaan seitsemästi päivässä. Tarvittaessa uudelleenreitityksiä ostetaan myös muilta yhtiöiltä. Kokonaisuudessaan yhtälö on silti Tallqvistin mukaan kannattava verrattuna riskiin siitä, että kone lentäisi vajaana.

    Kalevi Rytkölä / YleSatasen lippu tuli moninkertaisesti takaisin

    Kaapro Gröhnin tapauksessa kaikki sujui sinänsä hyvin: Gröhn vietiin taksilla puolen tunnin matkan päähän hotelliin, ja aamulla hänet haettiin uudelle lennolle. Kyydit, majoitus ja illallinen maksettiin.

    Lisäksi mies sai valita, ottaako 400 euroa luottokortille ladattuna vai 550 euron voucherin yhtiön lennoille. Alkuperäinen lippu oli maksanut alle satasen, joten ainoaksi tappioksi jäi hetkellinen harmistus. Seuraava päivä ei ollut työpäivä, joten käytännön huoliakaan ei tullut.

    Kerran aiemmin Gröhn on jättäytynyt vaimonsa kanssa vapaaehtoisesti pois ylibuukatulta lennolta. Seuraavan koneen lähtöön oli vain pari tuntia aikaa, mutta pariskunnan matkatavarat ehtivät kuitenkin hukkaan tuolla välillä. Onneksi tuolloinkin suunta oli kotiinpäin, jolloin tavaroiden harhareissusta ei aiheutunut kovin suurta vaivaa.

    Vasten tahtoaan pois jäävä saa paremman korvauksen

    Jos vapaaehtoisia koneesta jättäytyjiä ei löydy, yhtiö joutuu valitsemaan, ketkä jäävät pois. Lapsiperheet ja muut ryhmät samalla varauksella pyritään pitämään yhdessä, samoin jatkoyhteydelle pyrkivät ovat paremmassa turvassa. Paljon lentäviä tasoasiakkaita ei heitäkään jätetä kentälle ensimmäisten joukossa.

    Lipun hinta ei Tallqvistin mukaan sinänsä vaikuta asiaan. Myöskään matkatavara ruumassa ei ole este matkustajan jättämiselle ylitäydeltä lennolta.

    Tallqvist muistuttaa, että koko perheen on oltava samalla varauksella, jotta tilanne hahmottuu yhtiölle, kun ylibuukkausta aletaan ratkoa.

    Vasten tahtoaan koneesta jäävä saa korvauksia EU:n ylivarausdirektiivin mukaan. Summat ovat suurempia kuin mitä vapaaehtoiset luopujat saavat.

    Ismo Pekkarinen / AOPLennoista valitetaan paljon, ylibuukkauksesta vähän

    Valituksia ylibuukkauksista tulee suoraan Finnairille "aika ajoin", mutta määriä yhtiö ei kerro. Kilpailu- ja kuluttajaviraston tietokanta löytää asiasta vain kourallisen osumia per vuosi. Määrä on kuitenkin vain suuntaa antava, sillä haku ei sisällä sanojen ylivaraus tai ylibuukkaus synonyymejä tai taivutusmuotoja.

    Kokonaisuudessaan lentomatkustus työllistää KKV:ta melkoisesti: yhteydenottoja oli viime vuonna jo lähes 2000. Myös kuluttajariitalautakunnassa lentäminen näkyy: viime vuoden yli 6000 ratkaisupyynnöstä tuhat koski lentojen viivästymisiä.

    Ylibuukkaus näyttäytyy yhtä pienenä ongelmana myös Euroopan kuluttajakeskuksessa, joka auttaa rajat ylittävän kaupan kuluttajakysymyksissä. Valituksia ylibuukkauksesta tulee alle kymmenen vuodessa.

    Se on vähän, varsinkin kun keskus käsittelee joka päivä valituksia lennoista, lähinnä niiden viivästymisistä, sanoo keskuksen johtaja Leena Lindström.

    Syytä tilanteeseen hän ei ryhdy arvailemaan, mutta arvioi, että vapaaehtoisia paikastaan luopujia on yleensä tarpeeksi – jopa enemmän kuin tarvitaan.

    Turkistarhojen jättiketuista halutaan lopullisesti eroon –

    Turkistarhojen jättiketuista halutaan lopullisesti eroon – "Tarkoitus on löytää raja-arvoja sille, minkä näköinen kettu lainsäädännön näkökulmasta kelpaa jalostukseen"


    Turkistarhalta karannut ja villieläinhoitolaan Raippaluotoon päätynyt poikkeuksellisen suurikokoinen sinikettu on herättänyt jälleen keskustelua tarhakettujen jalostamisesta. Ketun silmät ovat liikajalostuksen vuoksi puoliksi ummessa. Sen turkki...

    Turkistarhalta karannut ja villieläinhoitolaan Raippaluotoon päätynyt poikkeuksellisen suurikokoinen sinikettu on herättänyt jälleen keskustelua tarhakettujen jalostamisesta. Ketun silmät ovat liikajalostuksen vuoksi puoliksi ummessa. Sen turkki on silmien alapuolella kasvanut liikaa ja kääntynyt vasten pupilleja.

    Turkisala on itse pyrkinyt hillitsemään kettujen koon kasvamista, mutta valvontaviranomaisten mukaan suuria uroskettuja tulee edelleen vastaan valvontakäynneillä.

    – Kyllä niitä isoja kettuja on vielä, ei niistä ole kokonaan eroon päästy, toteaa ylitarkastaja Sari Salminen Evirasta. Evira ohjaa Suomessa eläinsuojeluvalvontaa.

    Keinot puuttua jalostamiseen

    Kettujen kokoon ei tähän saakka ole puututtu viranomaistoimenpitein.

    – Siihen on puututtu vain silloin, kun koosta on ollut eläimelle terveydellistä haittaa, esimerkiksi siitä on aiheutunut joku sairaus tai liikkumisen vaikeutta. Muuten jalostukseen on pyritty vaikuttamaan neuvonnan keinoin eli on neuvottu olemaan käyttämättä jalostukseen huomattavan suuria eläimiä.

    Nyt Evira aikoo kuitenkin yhdessä Luonnonvarakeskuksen kanssa vetää selviä rajoja siitoskettujen jalostukselle.

    – Meillä on käynnistetty projekti, jossa tarkoitus on löytää raja-arvoja sille, minkä näköinen kettu vielä lainsäädännön näkökulmasta kelpaa jalostukseen ja minkä näköinen ei kelpaa.

    Eläinsuojelulaki kieltää sellaisen eläinjalostuksen tai jalostusmenetelmien käyttämisen, josta voi aiheutua eläimelle kärsimystä tai merkittävää haittaa sen terveydelle tai hyvinvoinnille.

    Salmisen mukaan jalostuspykälä on ollut hankala pykälä, koska kriteerit eivät ole olleet selkeitä. Nyt tekeillä olevan kriteeristön ansiosta lain tulkinta tulee helpommaksi.

    Oikeutta eläimille -yhdistys julkaisi viime syksynä salaa kuvattuja videoita ja kuvia pohjalaisilta turkistarhoilta.Oikeutta eläimilleKetut eivät hetkessä kutistu

    Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto eli Pro Fur on selvitellyt Kokkolasta löytyneen ylisuuren ketun alkuperää ja päätynyt epäilemään, että kettu on lähtöisin liittoon kuulumattomalta tilalta Kokkolan seudulta.

    – Tila ei näin ollen olisi millään tavalla kontrollissa, liitosta kerrottiin lauantaina.

    Sari Salminen huomauttaa, että järjestäytymisaste alalla on erittäin suuri eikä voida lähteä siitä, että suuria kettuja olisi pelkästään liittoon kuulumattomilla tiloilla.

    – Onhan aiempina vuosina julkisuudessakin ollut kuvia – eikä pelkästään salaa kuvattuja – liiton omilta tarhoilta, missä on tällaisia isoja kettuja. Ja hetkessähän tilanne ei muutu, kun vain kerran vuodessa syntyy poikasia, toteaa Salminen.

    Kun tarhakettujen koko on jalostuksen seurauksena kasvanut, olisi eläinten hyvinvoinnin kannalta tärkeätä huolehtia siitä, että ne eivät olisi ylipainoisia eikä niillä olisi muita rakenteellisia ongelmia, tähdentää Salminen.

    Tehovalvontaa tänä vuonna

    Turkistarhojen valvontaa on lisätty tänä vuonna. Evira on määrännyt jo tähän mennessä 130 tarhaa tarkastettavaksi. Esimerkiksi vuonna 2016 tarkastettiin koko vuoden aikana vain 38 tarhaa.

    Tarkastettavat tarhat valitaan osin satunnaisotannalla ja osin tiettyjen riskitekijöiden perusteella. Tarkastusten tekeminen on aluehallintovirastojen ja läänineläinlääkäreiden vastuulla.

    – Ehdottomasti tavoitteena on, että kaikki tarkastukset saadaan tehtyä, toteaa Sari Salminen.

    Valtaosa Suomen turkistarhoista sijaitsee pohjalaismaakunnissa. Läänineläinlääkäri Matti Nyberg Vaasasta kertoo, että tänä vuonna tähän mennessä otantaan perustuvia tarkastuksia on tehty jo yli 50 tarhalla.

    Yhtenä syynä valvonnan tehoiskuun on aikaisempina vuosina tarhoilla havaitut eläinsuojelulain rikkomukset. Vuoden 2017 valvontakäyntien tuloksia ei ole vielä raportoitu, mutta vuonna 2016 66 prosentilla tarhoista havaittiin puutteita.

    Turkiseläinten kasvattajien liitto: Löytökettu peräisin villiltä tilalta

    Turkiseläinten kasvattajien liitto: Löytökettu peräisin villiltä tilalta


    Kokkolan keskustasta löytynyt ylisuuri sinikettu on ilmeisesti peräisin niin sanotulta villiltä tilalta. Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton eli ProFurin mukaan selvityksissä on tullut esiin "vahva epäilys" löytöketun lähtöpaikasta....

    Kokkolan keskustasta löytynyt ylisuuri sinikettu on ilmeisesti peräisin niin sanotulta villiltä tilalta.

    Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton eli ProFurin mukaan selvityksissä on tullut esiin "vahva epäilys" löytöketun lähtöpaikasta. Kyseessä on liittoon kuulumaton, ns. villi tila Kokkolan seudulta. Tila ei näin ollen olisi millään tavalla kontrollissa, liitosta kerrotaan.

    Viestintäjohtaja Olli-Pekka Nissisen mukaan liitto on ilmoittanut asiasta viranomaisille eli läänineläinlääkärille perjaintaina iltapäivällä.

    Jättiläismäinen sinikettu järkytti myös Mustasaaressa kokenutta eläintenhoitajaa Markku Harjua, joka sai eläimen hoidettavakseen.

    Tarkastuksessa eläinlääkäri totesi, että esimerkiksi ketun silmät olivat liikajalostuksen vuoksi puoliksi ummessa. Syynä oli turkki, joka oli kasvanut silmien alapuolella liikaa ja kääntynyt vasten pupilleja.

    Jättiläismäinen sinikettu järkytti kokeneen villieläinten hoitajankin

    Jättiläismäinen sinikettu järkytti kokeneen villieläinten hoitajankin


    Kokkolan keskustasta huhtikuun lopulla löydetty jättiläiskettu oli jo lähellä joutua poliisien lopettamaksi, mutta ketun löytäneet naiset toimittivat sen Markku Harjulle, jonka vuodesta 2005 asti toiminut villieläinhoitola saa erilaisia...

    Kokkolan keskustasta huhtikuun lopulla löydetty jättiläiskettu oli jo lähellä joutua poliisien lopettamaksi, mutta ketun löytäneet naiset toimittivat sen Markku Harjulle, jonka vuodesta 2005 asti toiminut villieläinhoitola saa erilaisia luonnonvaraisia eläimiä hoitoonsa pitkin Suomea.

    Sinikettu on mitä todennäköisimmin karannut joltain paikalliselta turkistarhalta. Naisten Utuksi ristimä kettu oleilee nyt Mustasaaressa noin 30 neliömetrin kokoisessa piha-aitauksessa.

    Vaikka tilat vaikuttavatkin kettutarhan 0,8 neliömetrin kokoisiin tiloihin nähden suurilta, eivät nekään lain valossa vielä riitä. Jos ketusta tulee villieläinhoitolan asukas, vaaditaan sille 50 neliömetrin tilat, sekä myös vaativa ja kallis silmäleikkaus, jotta sen näkö voidaan pelastaa.

    Silmät ummessa

    Vaasalaisen eläinklinikka Saaren eläinlääkäri kävi tutkimassa Utun. Tutkimuksissa kävi ilmi, ketun silmät ovat liikajalostuksen vuoksi puoliksi ummessa koska turkki on silmien alapuolella kasvanut liikaa ja kääntynyt vasten pupilleja.

    Tämä taas vaatisi useamman tuhannen euron hintaisen silmäleikkauksen, jonka maksajasta ei ole tietoa, sillä Harjun toiminta on pitkälti lahjoitusten varassa.

    Ylijalostukseen liittyy myös hedelmällisyysongelmia, liikkumisvaikeuksia ja ylipaino saattaa vääntää myös kettujen jalkoja ja lonkkia epänormaaliin asentoon.

    Ylisuurten sinikettujen tuotanto on Suomessa kielletty jo vuonna 1991.Antti Haavisto / Yle

    Suomen turkiseläinten kasvattajien liitossa ongelmat ja myös kyseinen Utu-ketun tapaus ovat tiedossa ja niihin on yritetty myös puuttua.

    – Ongelma tämän ketun tapauksessa on se, ettemme tiedä mistä tarhalta kettu on peräisin vaikka sitä on liitossa yritetty kyllä selvittääkin. Emme myöskään tiedä, onko se karannut jonkun liittoon kuulumattoman niin sanotun villin toimijan tilalta vai joltain järjestäytyneeltä, sanoo liiton viestintäpäällikkö Olli-Pekka Nissinen.

    Vaikka maamme kaikki lähes 1000 kasvatustilaa Suomen turkiseläinten kasvattajien liittoon kuuluvatkin, löytyy maasta silti vajaat sata siihen kuulumatonta, ja liittoon kuuluminen on edelleen vapaaehtoista.

    – Liittomme näkemys on se että eläinten terveys ja hyvinvointi on ihan ykkösasia. Sitä painotetaan tilojen sertifioinneissa sekä myös käytännön eläinten hoitotyössä. Ongelmiin ja epäkohtiin pitää puuttua nopeasti, Olli-Pekka Nissinen sanoo.

    Ylijalostusta vai ei

    Ongelmat ovat olleet tiedossa jo lähes kolmisenkymmentä vuotta sitten, kun Suomessakin kiellettiin ylisuurten kettujen kasvattaminen vuonna 1991.

    – Lakeja ja säännöksiä on vaikka kuinka paljon mutta kun niitä ei noudateta, niin se johtaa sitten tällaisiin tapauksiin. On aivan selvää, että ellei tälle ketulle voida esimerksi tuota silmäleikkausta tehdä, se joudutaan lopettamaan, Markku Harju sanoo.

    Samaa ihmettelee myös Iltalehdessä haastateltu Eläinten hyvinvointikeskuksen erityisasiantuntija Tiina Kauppinen.

    Suomen turkiselinkeinon edunvalvonta- ja koulutusjärjestö ProFur joutui ottamaan kantaa vastaavankaltaiseen tapaukseen viime kesänä. Tuolloin julkisuuteen päätyi Suomessa kuvattua video- ja kuvamateriaalia Utun kaltaisista jättiläisketuista.

    ProFurin oma eläinlääkäri Johanna Korpela totesi Maaseudun tulevaisuudessa, että löysä nahka on luonnollinen seuraus laihtumiselle talven jälkeen. Hänen mukaansa turkiseläinten jalostuksessa koon kasvua on tapahtunut useasta syystä, mutta erityistä superketun jalostamista ei ole tapahtunut.

    Suomen turkiseläinten kasvattajain liiton toiminnanjohtaja Marja Tiura lupasi kuitenkin tuolloin, että ongelmiin puututaan.

    – Liiton lääkärit voivat sanoa mitä haluavat, mutta tässä meillä on elävä todiste siitä että jalostusta on tapahtunut, ja jokainen voi katsoa mihin se on johtanut, Markku Harju sanoo.

    Ei pelkkä turkisalan ongelma

    Vaikka Harjun villieläinhoitolaan päätyy vuodessa aina muutamia turkistarhaeläimiä, on nyt hoidossa oleva jättikettu ensimmäinen Harjulle päätynyt tapaus. Muut ovat olleet normaalin kokoisia.

    Ongelma ja sen lieveilmiöt ovat valitettavan tuttuja myös lemmikkieläimien rodunjalostuksessa, kun yhä useammat koira- ja myös kissarodut alkavat kärsiä ylijalostuksesta.

    – Tämä pitää paikkansa ja haluan korostaa että tässä ei ole tarkoituksena nyt potkia yhtä alaa, vaikka tämä tapaus nyt tässä tapetilla voimakkaasti onkin. Aivan jokainen ylijalostetun kotieläimen hankkinut omistaja saa kyllä tässä katsoa peiliin. Muista tuotantoeläimistä nyt puhumattakaan, Markku Harju sanoo vakavana.

    Eetu Raittilaa vaivasi kiltin pojan syndrooma, kunnes hän uskalsi kasvaa mieheksi –

    Eetu Raittilaa vaivasi kiltin pojan syndrooma, kunnes hän uskalsi kasvaa mieheksi – "Päässäni oli illuusio, että kaikki kaatuu, jos sanon ei"


    Eetu Raittila huomasi 2014, että sydän tykytti lujaa, iho hikosi ja stressi valtasi kehon. Töistä ei saanut kiinni ja hänet ympäröi riittämättömyyden tunne. Vaikka ulkoisesti kaikki oli hyvin, tuntematon taakka painoi hartioita ja rajoitti...

    Eetu Raittila huomasi 2014, että sydän tykytti lujaa, iho hikosi ja stressi valtasi kehon. Töistä ei saanut kiinni ja hänet ympäröi riittämättömyyden tunne. Vaikka ulkoisesti kaikki oli hyvin, tuntematon taakka painoi hartioita ja rajoitti elämää. Lopulta vastassa oli läpipääsemätön ahdistuksen muuri.

    – Arkiset asiat, kuten laskunmaksu, kaupassa käynti ja pyykkääminen olivat aivan ylivoimaisia.

    Henkinen paine ilmeni fyysisinä oireina. Lopulta läheisten antamien vihjeiden ansiosta, hän tajusi hakea apua terapiasta ja psykologilta.

    – Puolen vuoden terapian aikana tajusin, että olin työuupumukseen sairastuneen isäni tavoin kaikille liian kiltti, sanoo Eetu Raittila.

    Kiltteys ja pelko tukahduttavat tunteet

    Eetu Raittilan isä oli entinen alkoholisti, mutta raittiuden myötä hän työskenteli alkoholistien hoitokodin johtajana.

    – Se oli ilmeisesti henkisesti rankkaa työtä, koska isä ei jaksanut antaa pojalleen tarvittavaa tukea, pohtii Eetu Raittila.

    Lapsuus parantolan liepeillä ja isän loppuunpalaminen viilsi Eetun tunnepuoleen syvän haavan. Murrosikäisenä poikana hän ei uskaltanut kapinoida isää ja vanhempiaan vastaan, eikä oppinut kyseenalaistamaan vanhempien käytösmalleja.

    Vanhempien testaaminen tapahtuu murrosiässä. Olivat vanhemmat hyviä tai huonoja, niin lapsella pitää olla kehitysvaihe, jossa vanhemmat kyseenalaistetaan. Lapset testaavat, hylkääkö vanhempi. Professori Kari Uusikylä.

    – Pelkäsin, että ylikuormitettu isäni suuttuu ja kuormittuu vielä enemmän.

    Nuoren miehen tunteet tukahtuivat pitkälle aikuisuuteen. Vasta terapia auttoi löytämään tunteet.

    – Vihastua saa, mutta vihata ei, miettii Eetu Raittila

    Ville Viitamäki / YlePoika samastuu isään

    Kasvatustieteen emeritusprofessorin Kari Uusikylän mukaan molempien vanhempien tuki on tärkeää, mutta isä on pojalle samastumiskohde. On tärkeää, että isä on läsnä ja kuuntelee lastaan. Pojan on tärkeää tuntea, että kelpaa. Jos ei kelpaa isälle, se vaikuttaa itsetuntoon.

    – Poika helposti ajattelee, että minussa on jotain vikaa.

    Jos lasta ei hyväksytä, hän hakee hyväksynnän muualta olemalla ylikiltti tai vaihtoehtoisesti paha itseään tai muita kohtaan.

    Lapsen henkinen kasvu ei aina ole kiinni omista vanhemmista. Esimerkiksi opettajat ovat tärkeässä asemassa. Lapselle riittää yksi turvallinen ja kypsä aikuinen.

    Ylikiltti

    Toimii omien ajatusten vastaisesti

    Kieltää vihan, pettymyksen ja ilon tunteen

    Ei välitä omista tarpeista

    Ei uskalla elää omaa elämää

    (Lähde: ”Kiltteyskirjailija” Anna-Liisa Valtavaara, 2003)

    – On tärkeää, että sellainen aikuinen on, sanoo Kari Uusikylä.

    Jos lapsella ei ole henkistä tukea, kasvaa vaara ajautua lieveilmiöiden kynsiin tai vaikkapa joutua kiusatuksi.

    Suomessa jylläävät vanhat perinteet. Tosi mies ei itke. Lämpö ja aitous puuttuvat. Tunteita ei osata näyttää, vaikka nykyään tunnetaan tunteiden tärkeys osana henkisyyttä ja ihmisyyttä.

    – Moni ymmärtää nämä vasta omien lasten myötä, sanoo professori Kari Uusikylä.

    Kiusattu ja hyväksikäytetty

    Eetu Raittila on joutunut kokemaan, mitä on olla kiltti ja koulukiusattu. Useiden vuosien koulukiusaaminen nakersi kiltin pojan itsetunnon nollaan.

    – Olin niin heikko, etten osannut laittaa kavereille vastaan, en osannut ottaa edes huumorilla, vaan otin kaiken liian raskaasti.

    Koulukiusaamisen lisäksi Eetu Raittila on joutunut kokemaan seksuaalista häirintää ja jopa ahdistelua, kun ei ole osannut sanoa ei.

    Ville Viitamäki / Yle

    Kiltteydestä johtunut kiusaaminen ja hyväksikäyttö olivat molemmat niitä kipupisteitä, joita työstettiin terapiassa ja työpsykologilla. Lopulta Raittila pääsi asioiden yläpuolelle, pystyi irtautumaan traumoistaan, aikuistumaan ja kasvamaan mieheksi joka hän halusi olla.

    – Se oli vaikea prosessi, mutta se kannatti, sanoo Raittila.

    Kaikkien kaverista tulee itsekäs

    Ennen aikuistumistaan Eetu halusi olla ja oli kaikkien kaveri. Miellyttämisen pakko ohjasi toimintaa. Tämä ristiriita puolestaan nosti sisäistä stressikäyrää ja kiihdytti suorittamista.

    – Päässäni oli joku illuusio, että kaikki kaatuu, jos sanon ei.

    Jos aina on kiltti, niin ei sitä millään "hokkus pokkus" -tempulla poisteta, vaan tarvitaan ammattiapua. Professori Kari Uusikylä

    Herätyskello soi, kun pitkä parisuhde päättyi ja naisystävä kertoi Eetun olevan liian kiltti. Päin naamaa laukaistu totuus kosketti, satutti ja pysäytti.

    Pettymyksen tuottaminen toiselle oli ollut ylivoimaisen vaikeaa, koska Raittila ei kestänyt silloin nähdä toisen pettyneitä kasvoja. Terapian jälkeen hän on joutunut opettelemaan, miten toiselle tuotetaan pettymys sanomalla ei.

    – On tärkeää oman itsensä kannalta sanoa välillä: mä en pääse, en ehdi, en halua, puhuu Eetu Raittila.

    Ylisukupolviset traumat pitää katkaista

    Sotasukupolvista on puhuttu paljon. Professorin mukaan sodan käyneiden miesten traumat ovat kulkeneet suvussa aina kolmanteen polveen. Rintamalta rauhaan totuttelevat miehet laittoivat lapset matalaksi fyysisesti ja henkisesti. Rintamalla olleet opettajatkin sortuivat tähän traumojen siirtoon.

    – Nykypäivänä luodaan tyhjää turvattomuutta illuusiolla siitä, että jokaisen pitäisi olla superyksilö. Epävarma kuva elämästä traumatisoi myös, sanoo Kari Uusikylä.

    Ville Viitamäki / Yle

    Eetu Raittila oli 27-vuotias kun hän kiinnostui terapian aikana juuristaan, niiden merkityksestä ja vaikutuksesta minäkuvan kehitykseen.

    Hän palasi kuvitelmissaan muutaman sukupolven taaksepäin, teki matkan esi-isien ja -äitien elinpaikkohin. Raittila pohti elämää silloin ja nyt, ratkaisuja joita isovanhemmat ovat joutuneet tekemään ja miten he ovat kenties ajatelleet ja toimineet.

    On hyvä asia, jos edellisten sukupolvien reittejä kulkemalla ymmärtää, mistä on tulossa ja minne menossa. Professori Kari Uusikylä

    Hän ymmärsi, että esi-isien kokemukset sata vuotta aikaisemmin ovat varmasti vaikuttaneet myös hänen vanhempiinsa ja häneen itseensä.

    – Se hirvittävä suorittaminen, kun maata on rakennettu, on varmasti vaikuttanut sukulinjan henkisyyteen ja sen puutteeseen.

    Raittila ymmärtää kuitenkin, että menneisyydessä ei ole ollut vaihtoehtoja ja elämä on ollut paljon kovempaa kuin nykyään. Siksi hänelle on tärkeää armahtaa menneiden sukupolvien tekemiset ja tekemättä jättämiset.

    Ville Viitamäki / Yle

    – He kaikki ovat tehneet parhaansa. Mutta nyt ylisukupolviset traumat pitää katkaista ja armo saa käydä oikeudesta, sanoo Eetu Raittila.

    Asioiden puhuminen jälkeenpäin on ollut puhdistava kokemus

    Nuoruudessa isä ei osannut tukea Eetua, koska oli itse henkisesti niin kuormittunut. Vanhemmalla iällä isä ja poika ovat puhuneet senkin edestä. Syvälliset keskustelut ovat auttaneet ymmärtämään sukupolvien yli kulkeneita traumoja.

    Kun vanhat asiat ymmärtää, niin niitä ei tarvitse sen enempää märehtiä. On mahdollisuus päästä yli. Professori Kari Uusikylä

    Eetu Raittila on pohtinut myös sisaruksensa kanssa suvussa kulkenutta ahdistusta.

    – Olemme nyt vuosien jälkeen pystyneet puhumaan kaikista tehdystä virheistä, ja olemme löytäneet tasapainon, sanoo Eetu Raittila.

    Sata työntekijää halutaan heti Savosta Sieviin –

    Sata työntekijää halutaan heti Savosta Sieviin – "Jos kysyntä on kova eikä tekijää löydy, kannattaa laajentaa reviiriä"


    Sievin kunta lähtee kahden yritysveturinsa kanssa Pohjois-Savoon rekrytoimaan työvoimaa ja uusia asukkaita. Runsaan 5 000 asukkaan Sieviin syntyi viime vuonna 21 uutta yritystä ja yli 250 teollista työpaikkaa. Kuntalehden selvityksen mukaan Sievi...

    Sievin kunta lähtee kahden yritysveturinsa kanssa Pohjois-Savoon rekrytoimaan työvoimaa ja uusia asukkaita. Runsaan 5 000 asukkaan Sieviin syntyi viime vuonna 21 uutta yritystä ja yli 250 teollista työpaikkaa.

    Kuntalehden selvityksen mukaan Sievi onkin maan toiseksi teollistunein kunta: kaikista työpaikoista teollisia oli vuonna 2015 lähes 46 prosenttia.

    Savon-kiertueelle lähtevät Sievin Jalkine ja teollisuuden sopimusvalmistaja Ojala-Yhtymä. Jalkine hakee työntekijöitä laidasta laitaan eri työvaiheisiin, Ojala-Yhtymällä taas on pulaa erityisesti CNC-koneistajista.

    Samalla haetaan kuitenkin tekijöitä laajemminkin: syksyllä valmistuvaan talotehtaaseen, maanrakennuskuljettajiksi, metallitöihin – naapureita unohtamatta. Esimerkiksi Ylivieska tarvitsee pintakäsittelijöitä ja putkimiehiä.

    – Tässä tehdään jopa seutukunnan edestä vähän hommia, sanoo Sievin Teollisuuspuiston toimitusjohtaja Mikko Heickell.

    Rekrytoinnin uudet keinot eivät ole keneltäkään pois

    Maakunnan yrityksistä joka neljäs kertoo työ- ja elinkeinoministeriön Alueelliset kehitysnäkymät -julkaisussa lisäävänsä henkilöstöä vuoden sisällä. Ylivieskan seudulla tarve tekijöille on alueen kärkeä.

    Asiantuntija Jarkko Pietilä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksesta pitääkin rekrytoinnin laajentamista järkevänä liikkuna, josta Varsinais-Suomi on hyvä esimerkki.

    – Se on nykypäivää. Jos kysyntä on kova eikä tekijää löydy, kannattaa laajentaa reviiriä, sanoo Pietilä.

    Väyliä työntekijöiden löytämiseen on nykyään monia. Kaikkia paikkoja ei laiteta julkiseen hakuun, vaan TE-toimisto etsii tekijöitä omista rekistereistään ja verkostoistaan. Toisaalta julkishallinto ei ole ainoa väylä, eikä uudenlainen työvoiman etsintä ole Pietilän mukaan keneltäkään pois.

    – Se on ehdottomasti vain plussaa. Kun saadaan lisää työllisyyttä, se on positiivista.

    Marjatta Harju / YLE

    Kuntien ja seutukuntien onkin hyvä aktivoitua, ja yhteistyö kunnan ja yritysten välillä on sekin tarpeen.

    – Siinä tulee molemminpuolinen hyöty: yritys saa työntekijöitä ja kunta elinvoimaa. Jos voi yhdessä ajaa asiaa eteenpäin, se palvelee molempia, sanoo Jarkko Pietilä.

    Hän muistuttaa, että kunnalle tärkeää on saada pysyvyyttä. Palveluita ei kannata ryhtyä rakentamaan uusiksi kovin lyhytaikaiseen tarpeeseen. Sievin seudun eduksi Pietilä näkee sen, että 50 kilometrin sisällä on monia kuntia, joissa vireys on hyvä ja työvoiman tarvetta riittää.

    Kone testaa vuorikankaan hankauskestoa.Raila Paavola / YleKunta varautunut: vuokrahelpotuksia, päivähoitoa ja kimppakyytejä

    Sievin Teollisuuspuiston toimitusjohtajan Mikko Heickellin mukaan on harvinaista, että kunta ottaa näin ison roolin poikkeavassa rekrytoinnissa. Yleensä kampanjoiden kärkenä on selkeästi yritys, kuten Uudenkaupungin tapauksessa.

    Sievin kunta on sitoutunut siihen, että töihintulijan perheelle on tarjolla koko paketti. Valtuustossa on tehty päätös uuden päiväkodin rakentamisesta, mutta yksityiskohdat ovat vielä auki. Kunnan koulut ja vapaa-ajan puitteet ovat kunnossa, luettelee Heickell.

    Tarjolla on myös pienempiä porkkanoita: kahteen paikkaan ei tarvitse maksaa vuokraa, vaan Sievi maksaa kunnan vuokrayhtiöön tulevan työntekijän muuttokuukauden vuokran.

    Vuokratakuutakaan ei tarvita alussa, vaan sopimus tehdään koeajan määrämittaan. Vakuus astuu kuvaan, jos koeajan jälkeen tehdään varsinainen sopimus. Kunta on myös valmis asunnon pieneen remontointiin tarvittaessa.

    – Olemme miettineet sitäkin, miten kimppakyytejä järjestetään, jos kuntaan muuttaa ihmisiä, joilla ei ole ajokorttia, kertoo Mikko Heickell.

    110 työntekijää olisi hyvä määrä, 20 tyydyttää sekin alkuun

    Millainen työvoiman tarve Sievissä sitten on? Teollisuuspuiston toimitusjohtajan Mikko Heickellin mukaan hyvä määrä olisi 110 uutta työntekijää. Pelkästään Sievin Jalkine tarvitsisi minimissään 50–60, ehkä jopa 100. Ojala-Yhtymän tarve on kymmeniä, ja tulossa on muun muassa uusi talotehdas.

    Mol.fi-sivulla Sievi-haulla löytyy kuitenkin vain 29 avointa paikkaa, joukossa myös kesätyöntekijähaut. Kuntarekryssä kunnan avoimia työpaikkoja on 18. Heickellin mukaan tilanne on tuttu muistakin kunnista: työpaikka löytyy yhteydessä työnantajaan.

    – Rekryprosessit ovat pitkiä, hitaita ja kalliita. Perinteiset mallit eivät vain ole tarpeeksi hyviä. Siitä "meillä on töitä" -ilmoittelusta on siirrytty etsimään eri tavalla. Maailma muuttuu, perustelee Heickell.

    Sievin tavassa kaksipäiväiseen jalkautumiskiertueeseen yhdistyy tv-mainoskampanja, toukokuun puolivälissä avattavat omat kotisivut sekä suora lähetys TE-palveluiden MessiLivessä, jossa ihmiset eri puolilta maata voivat kysyä työpaikoista.

    Kolminumeroisesta tavoitteesta huolimatta Heickell on tyytyväinen siihenkin, jos kampanjan ensirutistus tuottaa 20 uutta työntekijää Sieviin.

    – Tässä luodaan mallia, jolla saadaan jatkossakin ihmisiä Sieviin. Siitä on varmasti pidempiaikaisia hyötyjä, uskoo Heickell.

    Riittävän samanlaiset alueet eivät ahdista

    Kaksipäiväinen rekrytointikiertue ulottuu Kiuruvedelle, Iisalmeen, Lapinlahdelle, Kuopioon ja Siilinjärvelle. Pohjois-Savo valikoitui kohteeksi, kun kaikki maakunnat oli käyty läpi ja alueen työttömien työnhakijoiden osaamisprofiili tutkittu.

    Sievissä luotetaan savolaisten ammatillisen koulutuksen perinteeseen ja käsillä tekemiseen. Seudut ovat myös alueellisesti, maantieteellisesti ja elintavallisesti samankaltaisia.

    – Jos on ikänsä asunut vaikka Suur-Saimaan rannalla ja tulee tänne, missä ei ole järviä tai on Kainuusta eikä täällä nyppylää näy, saattaisi ahdistua, arvioi Mikko Heickell.

    Viranomaisveneiden kysyntä kasvaa – Kewatec AluBoat avaa uuden tuotantolinjan ja palkkaa työvoimaa

    Viranomaisveneiden kysyntä kasvaa – Kewatec AluBoat avaa uuden tuotantolinjan ja palkkaa työvoimaa


    Työ- ja viranomaisveneitä valmistava Kewatec AluBoat avaa uuden tuotantolinjan elokuussa ja palkkaa lisää työvoimaa Kokkolassa. Uutta tilaa tarvitaan pienveneiden valmistukseen, sillä niiden kysyntä on kasvanut nopeasti. Kewatec on takonut yli 30...

    Työ- ja viranomaisveneitä valmistava Kewatec AluBoat avaa uuden tuotantolinjan elokuussa ja palkkaa lisää työvoimaa Kokkolassa. Uutta tilaa tarvitaan pienveneiden valmistukseen, sillä niiden kysyntä on kasvanut nopeasti.

    Kewatec on takonut yli 30 prosentin kasvulukuja sekä viime että tänä vuonna. Syynä kasvuun on muun muassa se, että valtiot satsaavat tällä hetkellä viranomaisvenehankintoihin. Yhtiö on myös laajentanut omistajapohjaansa.

    – Puolitoista vuotta sitten otettiin osakeannin myötä reilusti enemmän pienomistajia. Sen ansiosta meillä on ollut nyt mahdollisuus satsata varsinkin pienveneiden myyntiin ja markkinointiin – ja se on tuottanut tulosta, kertoo Kewatec AluBoatin toimitusjohtaja Jens Ahlskog.

    Uusi tuotantotila kiireesti hakusessa

    Kewatec AluBoat työllistää tällä hetkellä suoraan reilut 50 työntekijää. Alihankkijat mukaan lukien määrä nousee yli 80 henkilöön. Uuden tuotantolinjan myötä uutta väkeä palkataan aluksi 5–8.

    Yhtiöllä on kiire saada lisää tuotantotilaa, siksi se päätti tässä vaiheessa vuokrata tilat uudelle tuotantolinjalle.

    – Tämä kasvu tuli niin nopeasti, että uusi tuotantolinja pitää saada käyttöön jo elokuussa. Sen takia nykyisen kiinteistön laajennus ei ole tällä hetkellä tarkoituksenmukaista. Toki oman uuden tuotantolinjan rakentamista joudutaan varmasti harkitsemaan pitkällä tähtäimellä, Ahlskog sanoo.

    Sopivia vuokratiloja on tarjolla, mutta vielä paikkaa ei ole lyötä Ahlskogin mukaan lukkoon. Kokkolasta se kuitenkin valitaan.

    Valtiot uusivat nyt viranomaisveneitä

    Veneala on suhdanneherkkää: silloin kun talous on alamaissa, veneitä tilataan vähemmän, nousukausi taas lisää kysyntää. Kewatecin myyntiin vaikuttavat erityisesti valtioiden hankintapäätökset.

    – Yleensä valtioilta tulee jotain suuria panostuksia esimerkiksi öljyntorjuntaan tai johonkin muuhun maan turvallisuuteen liittyvään, ja nämä päätökset vaikuttavat meidän alan kysyntään voimakkaasti.

    Kewatecin päämarkkina-aluetta ovat Pohjoismaat, mutta viime vuonna vienti laajeni ensimmäistä kertaa myös Saksaan.

    – Tällä hetkellä ei ole mitään merkkejä siitä, että kasvu hidastuisi. Toki meidän pitää suhteuttaa kasvu omaan kapasiteettiin: meidän pitää saada tarpeeksi työvoimaa ja lisää tuotantotilaa. Tällä hetkellä tilat ovat liian rajalliset. Kun ne laitetaan kuntoon, voi kasvu jatkua, kertoo toimitusjohtaja Jens Ahlskog.

    Kewatec AluBoatin liikevaihto tällä hetkellä noin 11,5 miljoonaa euroa.

    Tamperelaisnainen näki valokuvan tulipalosta ja alkoi heti auttaa:

    Tamperelaisnainen näki valokuvan tulipalosta ja alkoi heti auttaa: "Savun haju tuli ikkunasta ja liekit näkyivät kauas"


    Rivitalon tuhoutuminen Tampereella viikonloppuna on saanut auttajat liikkeelle. Kuusi perhettä menetti asuntonsa rajussa tulipalossa, jonka syttymissyytä ei vielä tiedetä. Facebookissa on tavarakeräys asukkaille. Lisäksi seurakunta kerää rahaa...

    Rivitalon tuhoutuminen Tampereella viikonloppuna on saanut auttajat liikkeelle. Kuusi perhettä menetti asuntonsa rajussa tulipalossa, jonka syttymissyytä ei vielä tiedetä.

    Facebookissa on tavarakeräys asukkaille. Lisäksi seurakunta kerää rahaa tulipalossa kotinsa menettäneille.

    Keräys Hintsankadun palossa kotinsa menettäneiden hyväksi -Facebook-ryhmässä on vajaat 800 jäsentä. Keräyksen aloitti tamperelainen Linda Kyllöinen.

    Hän asuu tulipalosta noin kilometrin päässä. Kyllöinen ei tuntenut asukkaita ennestään, mutta halusi auttaa.

    – Näin valokuvan Facebookissa ja kauhistuin. Savun haju tuli, kun avasin ikkunan, ja liekit näkyivät kauas. Ajattelin, ettei tuossa voi hyvin käydä. Siitä se ajatus lähti, Kyllöinen kertoo.

    Turusta asti yhteydenotto

    Kyllöinen perusti avustusryhmän heti ja sinne tuli niin paljon ihmisiä, että hän joutui hieman rajoittamaan osallistujia.

    – Turusta asti tuli yhteydenotto, että täällä olisi astioita. Tämä on koskettanut suurta osaa ihmisistä, Kyllöinen sanoo.

    Linda Kyllöinen perusti ryhmän, joka auttaa tulipalossa kotinsa menettäneitä.Päivi Solja / Yle

    Astioita, pyyhkeitä ja lakanoita on tullut paljon. Vaatteita ei ole vielä kerätty, koska asukkaiden kokoja ei tiedetä.

    Auttajat ovat saamassa hallin, jonne voidaan kerätä jatkossa mahdollisesti myös huonekaluja asukkaita varten. Vielä ei ole tietoa, missä asukkaat asuvat jatkossa.

    Kyllöinen miettii, että vaikka alussa nämä saisivat vakuutusyhtiön kalustetun asunnon, jossakin vaiheessa tarvitaan tavaroita omaan asuntoon.

    Kyllöinen kävi sunnuntaina katsomassa palopaikkaa.

    – Kylmät väreet menivät pitkin selkäpiitä. En voisi kuvitella omalla kohdalle vastaavaa.

    Kyllöinen kertoo, että ylimääräiset tavarat, joita asukkaat eivät tarvitse, menevät Pelastusarmeijalle.

    Tamperelainen Messukylän seurakunta keräsi heti sunnuntaina kolmessa kirkossa kolehdin tulipalon uhreille. Seurakunnan mukaan kolehdin tuotosta ei ole vielä tietoa. Seurakunnan keräykseen voi osallistua myös kotimaanapu.fi-verkkosivustolla.

    Somen voima nähty jo aiemmin

    Myös Kälviällä Keski-Pohjanmaalla tuhoutui rivitalo viime viikolla. Tulipalossa tuhoutui kahdeksan asuntoa.

    Myös siellä tulipalo herätti auttamisen halun. Salla Kronbäck käynnisti keräyksen laittamalla tiedon siitä Facebookin Mammat-ryhmään.

    Talossa asuneelle neliviikkoisen vauvan perheelle tuli tunnissa niin paljon apua, että keräyksessä otettiin aikalisä.

    Keräyksiä on ollut myös muilla paikkakunnilla tulipalojen jälkeen.

    Lue lisää:

    Kälviän tulipalo herätti auttamishalun: kotinsa menettänyt vauva sai uuden vaatevaraston tunnissa

    Kuuden perheen asuinrakennus paloi Tampereella - kuusi ihmistä sairaalaan

    Asukas kertoi havainnostaan: Poliisilla on epäilyn tuhoisan rivitalopalon syttymissyystä Tampereella

    Korjaus 1.5.2018 kello 14.03 tarkennettu tietoja keräyksen Facebook-ryhmästä.

    Kylmälaite on syypää tulipaloon vain harvoin, vaikka se on sähkölaitteena poikkeuksellinen

    Kylmälaite on syypää tulipaloon vain harvoin, vaikka se on sähkölaitteena poikkeuksellinen


    Kokkolan Kälviällä toissaviikolla syttynyt tuhoisa rivitalopalo sai ilmeisesti alkunsa vanhasta pakastimesta. Sähkölaitteista eniten paloja sytyttävät kuitenkin liedet, valaisimet ja kiukaat. Kylmälaite on koko maassa syypää rakennuspaloon...

    Kokkolan Kälviällä toissaviikolla syttynyt tuhoisa rivitalopalo sai ilmeisesti alkunsa vanhasta pakastimesta. Sähkölaitteista eniten paloja sytyttävät kuitenkin liedet, valaisimet ja kiukaat.

    Kylmälaite on koko maassa syypää rakennuspaloon hyvin harvoin. Viiden viime vuoden aikana rakennuspaloissa ja niiden vaaratilanteissa vain kahdessa prosentissa palon alkulähde on ollut kylmälaite.

    Näin on siitä huolimatta, että kylmälaitteet poikkeavat muista: ne ovat jatkuvasti toiminnassa.

    – Esimerkiksi kiuasta joku käyttää kerran viikossa ja toinen kolmesti viikossa. Kylmälaite taas on on lähes aina seinässä, sanoo Tukesin ylitarkastaja Jukka Lepistö.

    Jos kylmälaite pääsee syttymään, käsillä on Lepistön mukaan katastrofi, sillä kylmälaite eroaa muista myös palokuormaltaan. Kylmän pitämiseen tarkoitettu eriste on palavaa materiaalia.

    – Esimerkiksi uunissa ei rakenteellisesti ole mitään palavaa itsessään, sanoo Lepistö.

    Lepistö liputtaa myös riittävän palovaroitinmäärän puolesta. Alkavassa sähköpalossa käry ei ehkä tule sieraimiin, vaan nousee ylös, missä palovaroitin hoksaa sen ennen ihmistä.

    Rivitalo paloi pahoin viime perjantaina Kälviällä.Iina Kluukeri / YleUusissa kylmälaitteissa on myös paloriskinsä

    Ikä ei välttämättä aina tee kylmälaitteesta suurempaa riskiä. Ylitarkastaja Jukka Lepistö muistuttaa, että uudet laitteet ovat vanhoja energiatehokkaampia eli niiden moottori kuluttaa vähemmän sähköä. Tehokkuus on kuitenkin saatu lisäämällä eristettä, joka on palavaa materiaalia, ja se saattaa lisätä palokuormaa.

    Pelastusopiston viimevuotiset kokeet osoittivat suuria eroja modernien kylmälaitteiden paloturvallisuudessa. Riskialttiita ovat mallit, joissa takaosan päällystelevy on muovia. Vanhoissa kylmälaitteissa levy on metallia.

    Tutkija Marko Hassinen Pelastusopistosta muistuttaa, ettei muovitausta vaikuta syttymisherkkyyteen. Jos laite kuitenkin syttyy tuleen, metallilevyllä varustetun paloteho ja -nopeus on paljon pienempi, sillä metallilevy pidättelee paloa.

    Imuroinnilla ja sulattamisella pääsee pitkälle

    Hassinen kuvaa teknisten laitteiden vikaantumista kaksivaiheiseksi: alussa laitteita vaivaavat mahdolliset valmistusvirheet, ja käyttöiän loppupuolella alkavat painaa kuluminen ja huollon laiminlyönti.

    – Suuren osan riskeistä voi ohittaa huoltamalla laitteen oikein. Kylmälaitteiden lämpiäviin osiin kertyy huonepölyä ihan väkisin, ja olisi olennaista imuroida laite silloin tällöin, sanoo Hassinen.

    Kuluttaja itse ei hänen mukaansa voi kylmälaitteelle juuri muuta tehdä kuin huolehtia säännöllisestä sulattamisesta ja imuroinnista.

    – Niillä pääsee jo tosi pitkälle.

    Laite imuroidaan näkyviltä osiltaan, kuten taustaltaan – rakenteisiin ei pidä lähteä kajoamaan. Joskus laitteen etureunassa on säleikkö, jonka voi poistaa ja imuroida sitä kautta.

    Ongelma on se, että usein kylmälaitteen saaminen pois paikaltaan imurointia varten on vaikeaa ja raskasta. Myös Sähkötarkastusyhdistys SÄTY on esittänyt toiveen, että kylmälaitteiden vetämisen ulos pitäisi olla niin vaivatonta, ettei puhdistus jäisi siitä kiinni.

    Jos tuntuu, ettei laite toimi toivotusti, se kannattaa tarkastuttaa ammattilaisella. Varsinkin, jos se käy epäsäännöllisesti, pitää outoja ääniä tai ei esimerkiksi saa aikaan riittävää kylmyyttä.

    Tavallinen pakastin ei kestä viileää tilaa

    Kaikkien sähkölaitteiden kanssa tärkeintä on toimia käyttöohjeen mukaan, muistuttaa Tukesin Jukka Lepistö. Hänen tietoonsa tulee vuosittain muutamia tapauksia, joissa palon syy on se, että esimerkiksi pakastinta pidetään kylmässä ulkovarastossa.

    – Pahimmillaan syntyy tilanne, jossa laitteen ulkopuolella on kylmempää kuin sisäpuolella.

    Viileisiin tiloihin on erikseen kylmälaitteita. Tavallinen kylmälaite kärsii esimerkiksi ulkovarastossa sekä kondensaatiosta että korroosiosta, sanoo Marko Hassinen Pelastusopistosta.

    Selviytymisen pakko vie kivut ja harkinnan: satulasta pudonnut nainen juoksi hevosen perässä, vaikka vaarana oli halvaantuminen

    Selviytymisen pakko vie kivut ja harkinnan: satulasta pudonnut nainen juoksi hevosen perässä, vaikka vaarana oli halvaantuminen


    Oli kirkas tammikuinen päivä neljä vuotta sitten. Yön aikana oli satanut puuterilunta. 33-vuotias Tiia-Maria Joensuu lähti ratsastamaan. – En ollut käynyt kisakentällä koko talvena, joten en yhtään tiennyt, missä kunnossa kenttä oli. Ihan...

    Oli kirkas tammikuinen päivä neljä vuotta sitten. Yön aikana oli satanut puuterilunta. 33-vuotias Tiia-Maria Joensuu lähti ratsastamaan.

    – En ollut käynyt kisakentällä koko talvena, joten en yhtään tiennyt, missä kunnossa kenttä oli. Ihan käyntiä menin hevosen kanssa ja tein semmoista pientä kaarrosta, kun hevoselta lähti yhtäkkiä jalat alta. Istuin kyydissä ja mietin, mitä tässä tapahtuu ja niin me kaaduimme maahan, Tiia-Maria Joensuu kertoo.

    Uhkaavassa tilanteessa ihmisellä on kolme vaihtoehtoa: pakene, taistele tai lamaannu. Psykoterapeutti Soili Poijulan mukaan hengissä säilymiseen tähtäävä reaktio käynnistyy millisekunneissa: autonomisen hermoston sympaattinen osa aktivoituu. Samalla erittyy stressihormonia, kuten adrenaliinia, mikä mahdollistaa sen, että fyysiset voimat ovat paljon suuremmat kuin normaalitilanteessa.

    – Adrenaliini nostaa kierroksia, minkä vuoksi saatamme toimia hätäisesti ja impulsiivisesti niissä tilanteissa, joissa kylmänrauhallinen harkinta voisi tuottaa paremman tuloksen, selventää erityisasiantuntija Mika Scheinin Turun yliopiston biolääketieteen laitokselta.

    Toimintaa ohjaavat silloin "matelija- ja nisäkäsaivot" eivätkä älykkäät, ajattelevat aivot. Psykoterapeutti Soili Poijula

    Psykoterapeutti Soili Poijulan mukaan väkivaltatilanteessa tai onnettomuudessa on tavallista, että ihminen ei heti tunne kipua eikä muita tunteita.

    – Toimintaa ohjaavat silloin "matelija- ja nisäkäsaivot" eivätkä älykkäät, ajattelevat aivot. Se on mielekästä, mutta ei tietoinen valinta.

    Kun tilanne on ohi, taistele tai pakene -reaktiota seuraa rauhoitu ja sulata ruoka -vaihe. Hermoston parasympaattinen osa aktivoituu, sydämen syke rauhoittuu, hengitys tasaantuu. Silloin useammista alkaa tuntua joltakin fyysisesti ja psyykkisesti.

    Noora Haapaniemi / Yle

    Loukkaantunut Tiia-Maria Joensuu yritti saada hevosen kiinni juoksemalla.

    – Ensimmäinen ajatus oli estää, ettei se juokse auton alle tai golfkenttää rullalle, sillä siitä tulee kallis lasku. Olin ehkä hiukan shokissa enkä tajunnut, mitä oli tapahtunut. Hevonen oli kengitetty edellisenä päivänä ja laitettu uudet hokit jalkaan, nainen muistelee.

    Lopulta hevonen löytyi tallilta. Nainen hyppäsi selkään ja teki maastossa pienen lenkin, jotta hänelle itselleen tai eläimelle ei jäisi kammoa.

    Lenkin jälkeen iski kipu. Tallikaveri auttoi ja siivosi karsinan. Joensuu lähti syntymäpäiville ja seuraavina päivinä särkylääkkeiden voimalla töihin. Kahden viikon kuluttua työkaveri painosti hänet lääkäriin.

    – Otettiin röntgenkuvat ja kun olin päässyt kotiin, lääkäri oli jo soittanut: Äkkiä takaisin, sulla epäillään kaularangan murtumaa!

    Magneettikuvissa paljastui pullistumia niskassa. Kaksi viikkoa nainen käytti kaulatukea ja niskatukea. Ratsastus jäi pariksi kuukaudeksi.

    Toinen kerta vei jalat alta

    Maaliskuussa Tiia-Maria Joensuu oli jälleen ratsastamassa, kun lumet putosivat maneesin katolta. Hevonen säikähti, otti askeleen eteenpäin ja astui ovesta roikkuneen köyden päälle. Köysi pingottui, katkesi ja räppäsi hevosta ryntäille. Entinen ravuri lähti kiitämään.

    – Olin menossa eteenpäin, mutta hevonen lähti taaksepäin. En pysynyt mukana, vaan heijasin sivulle ja jäin roikkumaan jalustimesta. Jonkin aikaa kyydissä oltuani tipahdin keskelle maneesia. Makasin maassa ja huusin, että soittakaa ambulanssi. Hetken kuluttua nousin kuitenkin itse, vein lapset isovanhemmille ja lähdin käymään päivystyksessä. Selkä kuvattiin, mutta röntgenissä ei näkynyt mitään.

    Onnettomuutta seurasi lyhyt sairausloma. Sen jälkeen Tiia-Maria Joensuu palasi töihin, mutta kivut jatkuivat.

    – Kesälomalla oli vähän helpompaa, kun ei tarvinnut nostella ja liikkua niin paljon. Syyskuussa tiputtauduin aamulla sängystä lattialle ja nousin vaatekaappia pitkin ylös ja menin töihin. Seuraavana päivänä menin lääkäriin. Magneettikuvista löytyi pullistumia alaselästä.

    Tiia-Maria Joensuu oli sairauslomalla, söi särkylääkkeitä ja sinnitteli. Joulukuun yhdeksäntenä päivänä hän nousi illalla sohvalta aikomuksenaan mennä nukkumaan, mutta tippui lattialle, koska jalat eivät kantaneet.

    Elämä koettelee

    Kaksi viikkoa kului keskussairaalassa.

    – Kivut olivat järkyttävät ja sain lääkettä suoraan suoneen. Kun aamulla nousin sängystä mennäkseni vessaan, kaaduin nokalleni. Vaikka kuinka yritin kävellä, käsky ei mennyt perille.

    Hän alkoi myös saada epilepsiakohtauksia.

    – Sairaalassa aloitettiin lääkitys, joilla kohtaukset saatiin vähenemään. Samalla opettelin kävelemään uudelleen: ensin Eva-tuen avulla, sitten kepeillä. Muistan vieläkin, miten joka askel sattui ihan älyttömästi selkään. Se oli aika rankka kokemus.

    Kotiin palatessa muutos oli suuri: itsenäisestä naisesta oli tullut autettava.

    – Olin aikaisemmin tehnyt aina kaiken itse. Nyt liikuin kepeillä ja jouduin pyytämään apua. Lapsethan siinä oppivat laittamaan ruokaa ja siivoamaan ja onneksi oli hyvä tukiverkosto.

    Tiia-Maria Joensuu käy nykyisin ratsastamassa Purtsin tallilla islanninhevosella nimeltä Mansikka.Noora Haapaniemi / YleLuovuttaa ei saa

    Nyt Tiia-Maria Joensuulle kuuluu hyvää. Hän on vastavalmistunut lasten ja nuorten erityisohjaaja, leipoo usein, käy kävelyllä, tapaa ystäviä ja on ratsastanutkin. Hän on kuitenkin edelleen joka päivä kipeä.

    – Siihen on tavallaan tottunut. En edes muista, millaista on elää ilman kipua, mutta minulla ei ole muita vaihtoehtoja. Toki voisin olla kotona sohvan nurkassa, mutta siinä ei ole mitään järkeä. On lapset, haluan tehdä työtä ja elää melko normaalia elämää.

    Joensuu myöntää, että toipuminen on ollut vaikeata, mutta on kiitollinen saamastaan avusta. Nainen pääsi kipuryhmään, selkäryhmään, kuntoutukseen ja uudelleen koulutettavaksi. Hän on saanut fysioterapiaa ja käynyt psykologin kanssa keskustelemassa.

    – On ollut tosi rankkaa hyväksyä, että koko elämä menee uusiksi. Ennen onnettomuutta olin juuri valmistunut laborantiksi, minulla oli työpaikka ja pari vuotta aiemmin olin toteuttanut pikkutytöstä asti olleen haaveeni ja ostanut oman hevosen. Kyllähän se harmitti.

    Noora Haapaniemi / Yle

    Psykoterapeutti Soili Poijulan mukaan ne, jotka pystyvät kriisitilanteessa toimimaan, toipuvat yleensä psyykkisesti paremmin kuin ne, jotka lamaantuvat. Jotta henkinen toipuminen voi alkaa, pitää ensin olla riittävän toipunut fyysisesti. Myös asenne ratkaisee.

    – Pitää surra sitä, mitä on menettänyt, kohdata todellisuus ja luopua siitä, mitä oli. Sen jälkeen voi miettiä, mitä on jäljellä ja mitä sillä voi tehdä. Sopeutuminen on nopeampaa, jos kielteiset asiat ja tunteet eivät ota valtaa vaan ihminen etsii positiivisia, tasoittavia asioita. Myös sosiaalisuus on tärkeätä. Se, että on läheisiä ihmisiä tukena.

    Eläkeläisten tien tukkona

    Tiia-Maria uskoo, että selviämiseen vaikutti tahto jatkaa omaa elämää ja tehdä kivoja asioita.

    – Mietin, että tulet ehkä kipeämmäksi, jos koko ajan ajattelet kipua ja puhut siitä muille. Sitä paitsi jaksavatko he kuunnella, jos sinulla ei ole mitään muuta sanottavaa kuin negatiivista? En halua jäädä murehtimaan. Viime talvena ostin lääkärin kehotuksesta sukset, vaikka olen aina inhonnut hiihtoa. Nyt olen ollut tuolla ladulla eläkeläisten tien tukkona, sillä hiihdosta on apua selkään.

    Entä miksi hän toisellakin kerralla meni lääkäriin vasta huolehdittuaan ensin muista? Ja lääkärissä käynnin jälkeen sinnitteli niin pitkään kipujen kanssa?

    – Edellinen kerta ei käynyt edes mielessä. Ehkä mä olen sellainen, että lääkäriin mennään vain pää kainalossa. Enkä voi luovuttaa.

    Avioero vei myös unelmapihan, ja nyt Tiina Houtsonen rakentaa uutta – Unelmat voi toteuttaa joka koossa, muistuttaa asiantuntija

    Avioero vei myös unelmapihan, ja nyt Tiina Houtsonen rakentaa uutta – Unelmat voi toteuttaa joka koossa, muistuttaa asiantuntija


    Kun Tiina Houtsonen 15-vuotiaana kitki rikkaruohoja työhön patistettuna, hän sanoi äidilleen, että ensimmäisessä omassa kodissa piha on kyllä asfalttia. – Ei se ihan niin mennyt... Houtsonen hymyilee. Puutarhaharrastus alkoi Turun...

    Kun Tiina Houtsonen 15-vuotiaana kitki rikkaruohoja työhön patistettuna, hän sanoi äidilleen, että ensimmäisessä omassa kodissa piha on kyllä asfalttia.

    – Ei se ihan niin mennyt... Houtsonen hymyilee.

    Puutarhaharrastus alkoi Turun opiskelija-asunnosta, missä oli lasitettu parveke. Sinne hän laittoi viiniköynnöksen.

    – Tein parvekkeesta viidakon, kun siirsin viherkasvit sisältä ulos valoon.

    Kun suunnittelet kesäparveketta

    – huomioi ilmansuunnat

    – arvioi lasituksen tai lasittamattomuuden merkitys kasveille

    – istuta isoihin ruukkuihin

    Oma piha sen sijaan alkoi rakentua Pietarsaaren vanhassakaupungissa Skatassa. Oikeastaan Tiina Houtsonen ei tiennyt vielä silloin, että unelmapiha oli syntymässä. Hän vain halusi jotain tekemistä pihalla sillä aikaa, kun lapset leikkivät omia leikkejään.

    Unelmapihan suunnittelussa on hyvä suhteuttaa unelmat käytettävissä olevaan tilaan. Unelmapaikan saa rakennettua niin parvekkeelle kuin isolle omakotitontille, sanovat puutarhuri Sari Eloranta ja vihersuunnittelija Nina Mamia Kokkolan kaupungilta.

    Parvekkeelle voi laittaa samoja elementtejä kuin isolle pihalle, esimerkiksi vesiaiheen tai puun, mutta ne vain toteutetaan miniatyyrikoossa.

    Kohti unelmapihaa

    Skatassa asuessaan Tiina Houtsonen oli innostunut Cottage garden -tyyppisistä englantilaisista puutarhoista, joissa on paljon hyötykasveja ja syötävää, mutta myös kukkia.

    – Luonnonkin on hyvä hyötyä puutarhasta, eli sieltä löytyi myös perhosille ja pölyttäjille ruokaa.

    .

    Entinen piha Skatassa.Tiina Houtsonen

    Tiina Houtsonen muistelee, että pihatyöt olivat ihania jo tuolloin, vaikka tekemistä olikin paljon. Rahaa kului eniten pihan rakentamiseen, kasveja hän sen sijaan sai jakamisen ja vaihtamisen kautta niin äidiltään kuin ex-anopilta.

    Kun suunnittelet isompaa pihaa

    – mieti, mitä haluat pihalla tehdä ja suunnittele sen mukaan

    – piirrä paperille rakennukset ja pihan isoimmat yksityiskohdat, niin näet puitteet, joissa voit alkaa suunnitella

    – tee huolelliset pohjatyöt esimerkiksi laatoituksille ja istutuksille

    – sijoita näyttävät istutukset paikkaan, jossa voit niitä ihailla

    – Pihasta tuli sellainen kuin halusin, mutta virheitäkin tuli. Esimerkiksi nurmikonleikkuuta ajatellen monia asioita olisi voinut tehdä toisin.

    Oppia kantapään kautta

    Yksi tärkeä oppi pihan rakentamisesta liittyy pensaisiin, niiden sijoittamiseen ja tarpeen vaatiessa poistamiseen. Juurimattoa on laitettava vahvasti ja perustukset tehtävä hyvin.

    Ei niin että mahdollisimman äkkiä, että se näyttää hyvältä. Puutarhaharrastaja Tiina Houtsonen

    – Ei niin että tekee mahdollisimman äkkiä, että se näyttää hyvältä. Kun saan idean, haluan yleensä, että se tehdään nyt, heti ja sen pitäisi olla jo valmis, hän kertoo temperamentistaan.

    Nopeus ei aina ole ollut hyväksi, vaan pienen harkinnan jälkeen voisi löytyä parempi ratkaisu. Kuten juhannusruusun kanssa: ex-anoppi muistutti jo istutusvaiheessa siitä, miten vaikea tai liki mahdoton juhannusruusu on myöhemmin poistaa kasvupaikalta. Siihen paikkaan Houtsonen ruusun kuitenkin halusi.

    – Kahden vuoden kuluttua halusinkin jo siirtää sen pois oleskelualueen tieltä, mutta kyllä se ruusu sieltä nousi, juurimaton läpikin!

    Luopumisesta uuteen unelmaan

    Tiinalle ja puolisolle tuli ero, ja samalla unelmapihasta tuli entinen. Siitä luopumista hän ei juuri muistele, vaan keskittyy nyt rivitalopihan rakentamiseen.

    – Olin jo odottanut, että pääsen jatkamaan elämää ja miettimään jotain uutta.

    Tiina muutti tyttärineen rivitalohuoneistoon viime kesänä. Uudessa asunnossa viehättävät olohuoneen isot ikkunat, joista tulvii valo sisään. Huoneesta pystyy tekemään talvipuutarhan, ja siitä on helppo jatkaa kotia ulos terassille, hän haaveilee. Piha myös tarjoaa harrastajalle haasteen.

    – Asunto oli ollut asumattomana parin vuoden ajan, ja piha oli sen mukainen. Pelkästään takapihalta vietiin pois kuusi peräkärryllistä risuja, oksia ja puita, että siellä pystyi edes kulkemaan.

    Skatan pihan miljöötäTiina Houtsonen

    Jos haluaa katsoa omaa vanhaa pihaa uusin silmin, yksi tapa on piirtää paperille rakennukset ja isoimmat pihan yksityiskohdat. Niin voi tarkastella pihaa yksityiskohtien häiritsemättä.

    Uutta tilaa voi saada käyttöön vaikka pengertämällä tai poistamalla huonokuntoisia puita, kertovat puutarha-ammattilaiset Sari Eloranta ja Nina Mamia.

    Suulle ja silmälle iloa

    Seuraavana suunnitelmissa on terassin rakentaminen ja kasvihuoneen paikasta päättäminen. Tällekin pihalle on tulossa hyötykasveja, kukkia ja syötävää, niin asukkaille kuin hyönteisille.

    Nurmialuetta tulee vain etupihalle, ja sinne nousee myös lasten leikkipaikka. Päätyseinän aurinkoon, punatiiliä vasten Houtsonen suunnittelee köynnöksiä: viiniköynnöstä ja minikiiviä. Englantilaisen puutarhan runsaus kiehtoo edelleen.

    – Haluaisin valkoisen puuaidan sekä etu- että takapihalle ja jätän vanhat syreenit kasvamaan. Liian isot puut, tammi ja vaahtera, saavat varmaan lähdön. Ehkä tilalle tulee kirsikkapuu, jota tytärkin toivoo.

    Tällä hetkellä Houtsosen perheessä seurataan mielenkiinnolla, mitä kevät nostaa pihamaalta esiin viime kesän risusavotan jälkeen. Ilostuttajia on jo näkynyt.

    – Erilaisia vuokkoja ja sipulikasveja on noussut esiin, samoin raparpereja ja vanhoja perennoja.