Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    Aivoverenvuodon saanut perusterve mies puhui kielillä ja ihmetteli, miksi hotellihuone ei kelvannut vaimolle – joka päivä 70 suomalaista sairastuu aivoverenkiertohäiriöihin

    Aivoverenvuodon saanut perusterve mies puhui kielillä ja ihmetteli, miksi hotellihuone ei kelvannut vaimolle – joka päivä 70 suomalaista sairastuu aivoverenkiertohäiriöihin


    Suomessa sairastuu joka päivä noin 70 ihmistä aivoverenkiertohäiriöihin. Kokkolalainen Paavo Osola päätyi tilastomerkinnäksi tammikuussa 2012. Ikää oli 59 vuotta. – Nostelin käsipainoja ja katselin televisiota, Osola kertoo. Muistikuvat...

    Suomessa sairastuu joka päivä noin 70 ihmistä aivoverenkiertohäiriöihin. Kokkolalainen Paavo Osola päätyi tilastomerkinnäksi tammikuussa 2012. Ikää oli 59 vuotta.

    – Nostelin käsipainoja ja katselin televisiota, Osola kertoo.

    Muistikuvat loppuvat siihen. Seuraavat ovat vasta viikkojen päästä ja katkonaisia.

    Ulla Osola kertoo aviomiehen nousseen seisomaan, valittaneen pistävää kipua päässään ja kaatuneen tajuttomana lattialle. Ambulanssit tulivat viidessä minuutissa. Sinä aikana miehen hengitys ehti pysähtyä kahdesti.

    Pullistuma repesi

    Aivoinfarktit ja -verenvuodot ovat sydän- ja verisuonitautien ja syöpäsairausten lailla yksi yleisimmistä suomalaisten kuolinsyistä. HUS:n Meilahden sairaalan neurologi Satu Mustanoja kertoo, että menehtyneitä on vuosittain 4500.

    Liikunnallisen ja perusterveen Paavo Osolan päässä repesi valtimon pullistuma, aneurysma. Diagnoosissa lukee: sub-araknoidaalinen I. lukinkalvonalainen aivoverenvuoto SAV.

    Pullistuma syntyy usein valtimon seinämän synnynnäisesti heikkoon kohtaan. Se voi olla aivoissa vuosia, jopa koko elämän, aiheuttamatta minkäänlaisia oireita. Hoitamaton verenpaine ja tupakointi lisäävät riskiä.

    – Pullistuma kehittyy noin 2–5 prosentille suomalaisista, ja vain harva pullistuma vuotaa. Vuotopotilaita on vuosittain noin 850, joista 500 selviää hengissä, sanoo Satu Mustanoja.

    Neurologit hoitavat aneurysmavuotoja yliopistosairaaloissa leikkaushoidolla.

    Tuoreiden suomalaistutkimusten mukaan puhjenneiden aivoaneurysmien määrät ovat viime vuosina laskeneet. Tutkijat uskovat sen olevan selkeä seuraus alle 50-vuotiaiden vähentyneestä tupakoinnista.

    – Jos vanhemmilta, sisaruksilta tai lapsilta on löydetty aneurysma, kannattaa myös omat aivovaltimot kuvata, vaikka oireita ei ole ollut, neuvoo Mustanoja.

    Selviääkö aamuun?

    Moni aneurysmapotilas kuolee verenvuodon aiheuttamiin tuhoihin jo ennen sairaalahoitoon pääsyä. Myös varhaisvaiheen uusiutumisriski kasvattaa menehtyneiden määrää.

    Paavo Osola kiidätettiin ambulanssilla Keski-Pohjanmaan keskussairaalaan. Pään kuvaamisen jälkeen matka jatkui välittömästi 200 kilometrin päähän Oulun yliopistolliseen sairaalaan ja leikkaussaliin.

    Taksilla perässä tullut vaimo näki miehensä vasta teho-osastolla. Aviomies oli kytketty hengityskoneeseen. Päästä riippui letku, koska aivopainetta ja turvotusta oli alennettu poraamalla kalloon reikä.

    Tammikuun yön pitkien tuntien muisteleminen saa vieläkin Ulla Osolan äänen värähtämään.

    – Lääkäri sanoi, että tilanne on erittäin huono. Ei tiedetty, kestääkö Paavo edes aamuun. Minulle tarjottiin kriisiapua jo yöllä, mutta en halunnut.

    Yhteensä reilun seitsemän viikon sairaalassaolo Oulussa ja Kokkolassa on jäänyt sängyn vieressä istuneen vaimon mieleen piinaavana odottamisena ja sananmukaisesti hetki kerrallaan elämisenä.

    – Selviääkö aamuun? Pysyykö elossa vuorokauden? Sinnitteleekö vielä muutaman päivän, viikon, pari viikkoa. Varsinkin alkuviikot olivat todella raskaita, Ulla Osola muistelee.

    Elämänsä liikkunut ja parinkymmenen viimeisen työvuotensa aikana vain päivän sairaslomalla ollut mies selvisi.

    Kaikki piti opetella uudelleen

    Aivoverenvuodoissa ja -infarkteissa vaurioituu neurologi Satu Mustanojan mukaan yleensä aivojen etuverenkierto. Tyypillisiä oireita ovat puhehäiriö tai toispuoleinen halvausoire. Suupieli roikkuu ja puhe puuroutuu.

    – Oikean puolen halvausoireisiin liittyy usein afasiaa eli sanojen hakemista. Puhe ei tule tai sanat ovat vääriä kuten ”siansaksassa”, Mustanoja kertoo.

    Paavo Osolan puheesta alkoi saada selvää noin viikon kuluttua. Vaimo kertoo, että oli outoa, kun aviomies vaihtoi kesken lauseen sille kielelle, mitä sattui kuulemaan potilashuoneessa auki olleesta televisiosta.

    – Paavo aloitti juttelun suomeksi ja vaihtoi kesken sanan ruotsiksi, vaikkei kielestä ole koskaan niin tykännytkään. Ja kun tuli joku saksalainen ohjelma, hän alkoi heti puhua saksaa. Miksi näin kävi, sitä ei osattu sanoa, Ulla Osola kertoo.

    Aivo- ja selkäydinneste temppuili

    Huimaus ja näkökenttäpuutokset ovat neurologi Satu Mustanojan mukaan usein takaverenkierron oireilun merkkejä. Jäykistely, kaksoiskuvat, nielemisvaikeudet ja tajuttomuus liittyvät usein hengenvaaralliseen kallonpohjavaltimon tukokseen.

    – Kädet pelasivat, jalat eivät. Toinen jalka alkoi reagoida kosketukseen vasta kolmen viikon kuluttua. Enemmän kuitenkin huoletti, onko mies koskaan enää henkisesti entisensä. Mitään ennustetta asiasta ei voitu antaa, Ulla Osola kertoo.

    Aviomies jutteli välillä aivan normaalisti, mutta ei kuitenkaan ymmärtänyt tilaansa. Potilashuone tuntui hotellihuoneelta. Ajantaju oli hukassa, ja jokainen päivä oli monen viikon ajan tiistai. Mies ei ymmärtänyt, miksi ei lähdetty kotiin. Hänhän oli aivan kunnossa.

    – Maailma alkoi hahmottua vähitellen. Muistan hämärästi, että tarvittiin kolme hoitajaa nostamaan minut istualleni ja pitämään pystyssä. Piti opetella kuin pikkulapsi ensin kääntymään selältä vatsalle, Paavo Osola kertoo.

    Iloitsin jokaisesta pienestä edistysaskeleesta. Kuinka hieno hetki oli, kun esimerkiksi osasin taas seistä paikoillani huojumatta. Paavo Osola

    Kuntoutuminen käynnistyi kunnolla vasta, kun aivo- ja selkäydinneste saatiin taas kiertämään elimistössä oikein. Se hoituu edelleen miehen aivokammioihin asennetuilla shuntilla ja letkuilla, jotka kulkevat vatsaonteloon saakka. Alaletku on jo jouduttu kerran uusimaan.

    Aivo-selkäydinneste suodattuu verestä aivokammioiden kautta takaisin verenkiertoon.

    – Jos neste kerääntyy aivoihin, se aiheuttaa vaarallista paineen kasvua. Shuntti alentaa aivokammioiden paineen, neurologi Satu Mustanoja selittää.

    Elämä jatkuu lähes entisellän

    Massiivisesta aivoverenvuodosta on kohta seitsemän vuotta. Kokkolalaiskodin sohvalla istuu kiitollinen pariskunta. Molemmat ylistävät suomalaista terveydenhoitoa. He kokevat Paavo Osolan saaneen ensi metreiltä kuntoutukseen saakka parasta mahdollista apua.

    Neurologi Satu Mustanojan mukaan puolet aivoinfarktipotilaista ja neljännes aivoverenvuodon saaneista palautuu hoidolla ja kuntoutuksella lähes entiselleen. Ennusteeseen vaikuttavat aivovaurion sijainti ja koko.

    Paavo Osola on onnekseen osunut oikeaan neljännekseen. Hän elää entisenlaista elämäänsä, ja saa ajaa taas autoakin. Jälkiä on jäänyt. Esimerkiksi lähimuisti ei ole enää yhtä terävä kuin ennen, eikä korkealle kiipeäminen onnistu.

    – Tein sinnikkäästi kaikki mitä kuntoutuksessa neuvottiin, ja iloitsin jokaisesta pienestä edistysaskeleesta. Kuinka hieno hetki oli, kun esimerkiksi osasin taas seistä paikoillani huojumatta, Osola kertoo.

    Pariskunnan elämä soljuu eteenpäin kuin ennenkin. Paavo Osola kertoo, ettei ole kokenut valtavaa valaistumista, vaikka tunteekin elävänsä toista kierrosta.

    – Kun on kokenut lapsensa syntymän ja toisaalta pidellyt kuolevaa kädestä, on nähnyt elämän ääripäät. Samanlainen rippikoulutettu buddhalainen ateisti olen kuin ennenkin, Osola nauraa.

    Ulla Osola kertoo, että vielä vuosienkin jälkeen huoli iskee heti, jos aviomies on huonovointinen tai ei ole hakemassa vaimoaan ajoissa töistä.

    – Tulee hirveä menettämisen pelko. Ajattelen heti, että Paavo on kuollut. En taida päästä tästä tunteesta koskaan.

    Aivoinfarktien hoidon huippumaa

    Valtaosa suomalaisista aivoverenkiertohäiriöihin sairastuneista saa aivoinfarktin eli äkillisen tukeutuman, joka estää veren ja hapen kiertämisen aivoissa. Aivoinfarkteja on kymmenkertainen määrä aivoverenvuotoihin verrattuna.

    Neurologi Satu Mustanojan mukaan Suomen huippuosaamisen takana ovat hyvin suunnitellut hoitoketjut.

    – Aivoverenkiertohäiriö-potilaiden ykköskiireellisyys kuljetusluokka, ja nopeat diagnostiset tutkimukset takaavat kansainvälisesti tunnustetun erinomaisen aivoinfarktien hoidon.

    Aivoverenvuotojen akuuttihoito ei ole kehittynyt yhtä tehokkaasti, mikä näkyy kuolleisuudessa ja vaikeissa jälkioireissa.

    – Olemme maailman nopeimpia aivoinfarktipotilaiden akuuttihoidossa. Esimerkiksi Helsingissä Meilahteen saapuvista liuotushoidettavista potilaista viive tutkimisesta diagnoosiin ja liuotukseen on alle 20 minuuttia, kun kansainvälinen tavoite on tunti, Mustanoja kertoo.

    Omalääkäri voi aloittaa potilaalle liuotushoidon etäyhteyden avulla vaikka Rovaniemellä. Hoitotulokset ovat yhtä hyviä kuin jos ne annettaisiin paikan päällä Helsingissä. Neurologi Satu Mustanoja

    Liuotushoidossa tukkeutunut verisuoni voidaan usein avata 4,5 tunnin sisällä. Tähystämällä tehtävä tukoksen mekaaninen poisto onnistuu jopa vuorokauden sisällä oireiden alusta, jos kuvantamistuloksissa näkyy pelastettavaa aivokudosta.

    Meilahdessa on tehty tähystämällä valtimonsisäisen verihyytymän poistoja jo vuosikymmenet. Vuonna 2017 hoidon tehokkuus osoitettiin kansainvälisillä tutkimuksilla, ja se on otettu käyttöön kaikkialla Suomessa.

    Aivoverenkiertohäiriöissä taistellaan aikaa vastaan, koska aivojen kudostuho voi syntyä nopeasti. Suomi on pitkien välimatkojen, harvan asutuksen ja saariston maa, joten yliopistosairaalaa ei löydy jokaisen lähinurkilta.

    – Meilahden sairaala tarjoaa palvelua, jossa neurologi on kuva- ja ääniyhteyden päässä hoitavan lääkärin konsulttina. Omalääkäri voi aloittaa potilaalle liuotushoidon etäyhteyden avulla vaikka Rovaniemellä. Hoitotulokset ovat yhtä hyviä kuin jos ne annettaisiin paikan päällä Helsingissä, kertoo Mustanoja.

    Maanomistajat kritisoivat Keliberin litiumkaivoksen vesien käsittelyä – näkevät lupahakemuksessa paljon puutteita

    Maanomistajat kritisoivat Keliberin litiumkaivoksen vesien käsittelyä – näkevät lupahakemuksessa paljon puutteita


    Kaivosyhtiö Keliberin ympäristölupahakemus herättää kovaa kritiikkiä. Jätettyjen muistutusten mukaan hakemus perustuu osin vääriin tietoihin ja virheellisiin olettamiin. Keliber suunnittelee avaavansa Keski-Pohjanmaalle Euroopan suurimman...

    Kaivosyhtiö Keliberin ympäristölupahakemus herättää kovaa kritiikkiä. Jätettyjen muistutusten mukaan hakemus perustuu osin vääriin tietoihin ja virheellisiin olettamiin.

    Keliber suunnittelee avaavansa Keski-Pohjanmaalle Euroopan suurimman litiumkaivoksen vuonna 2020. Kokonaisuus sisältää useita louhoksia Kokkolan ja Kaustisen alueella, Kaustiselle rakennettavan rikastamon ja Kokkolan suurtellisuusalueelle sijoittuvan litiumkemiantehtaan.

    Kälviän–Ullavan yhteisten vesialueiden ja Perhonjoen alaosan osakaskunnat sekä Ullavan kalastajaseura moittivat muun muassa suunniteltuja pintavalutuskenttiä liian pieniksi. Pelkästään Kälviän–Ullavan osakaskunnat edustavat 1 500 maanomistajaa.

    Osakaskuntien mukaan kaivosalueesta tehty ympäristönvaikutusten selvitys (yva) oli osin vajaa. Siinä jätettiin muun muassa huomioimatta osakaskuntien todennäköisenä pitämä toiminnan laajentuminen.

    Muistutuksissa pelätään räjähteiden aiheuttaman typpikuormituksen rehevöittävän alueen vesistöjä ja nostetaan esille huoli alapuolisten vesistöjen suolaantumisriskistä ja sivukivien läjittämisen mahdolliset haittavaikutukset.

    Keliberin hakemaan Syväjärven kaivoksen ympäristölupaan sisältyisi vesilupa Syväjärven ja Heinäjärven kuivaamiseen. Osakaskunnat hakevat tästä noin 82 000 euron korvausta.

    Luonnonsuojeluliiton mukaan lupahakemusta ei voisi edes käsitellä

    Suomen Luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri (SLL) pitää ympäristölupahakemusta puutteellisena ja listaa 12 kohtaa, joiden mukaan lupaa ei voisi käsitellä. Ensimmäiseksi liitto muistuttaa, että kaivoshankkeen osien luvittaminen erikseen ei ole laillista., näin toimien kokonaisuus jää näkemättä hyötyineen ja haittoineen.

    SLL ottaa muistutuksessaan esille useita kohtia, jotka sen mukaan perustuvat vääriin tai puutteellisiin tietoihin ja arvioihin.

    Liitto pitää esimerkiksi kaivostoiminnan pölyvaikutuksia kestämättöminä ja pelkää, että pahimmillaan pöly leijailee suotuisissa olosuhteissa Kaustisen keskustaan saakka.

    Myös Kälviän–Ullavan yhteisten vesialueiden ja Perhonjoen alaosan osakaskunnat esittivät kysymyksen aluehallintovirastolle prosessin laillisuudesta.

    Osakaskunnat pitivät turhauttavana sitä, että Keliber jätti ympäristölupahakemuksensa kun yva-käsittely oli vielä kesken, koska osakaskunnat halusivat yva-lausunnollaan vaikuttaa lupahakemusten vesiensuojelulliseen sisältöön ja laatuun.

    Kälviän–Ullavan yhteisten vesialueiden osakaskunnan sihteeri Markku Korpikoski sanoo kuitenkin luottavansa ympäristöviranomaisten päätöksiin.

    – Tässä tilanteessa kun maassa on ollut vähän vaikeuksia näiden kaivoshankkeiden kanssa, niin luulen että herkkyys tarkastella asioita turvallisuuden kannalta on viranomaispuolella kohonnut. En ole havainnut mitään sellaista, että asia menisi niin sanotusti kevyesti läpi.

    Pahin pula ruotsinkielisistä poliiseista helpottaa lähivuosina – kurssin täyttyminen vaati kovaa kampanjointia

    Pahin pula ruotsinkielisistä poliiseista helpottaa lähivuosina – kurssin täyttyminen vaati kovaa kampanjointia


    Poliisiammattikorkeakoulun ruotsinkielinen kurssi saatiin lisähaulla täyteen. Kolmevuotiset opinnot aloitti tänä syksynä 26 opiskelijaa. Kurssin aloitusta jouduttiin lykkäämään hakijapulan vuoksi, mutta kampanjointi somessa ja eri puolilla maata...

    Poliisiammattikorkeakoulun ruotsinkielinen kurssi saatiin lisähaulla täyteen. Kolmevuotiset opinnot aloitti tänä syksynä 26 opiskelijaa.

    Kurssin aloitusta jouduttiin lykkäämään hakijapulan vuoksi, mutta kampanjointi somessa ja eri puolilla maata houkutteli tällä kertaa riittävästi hakijoita.

    – Me panostimme rekrytointiin monella tavalla. Poliiseja vieraili kouluissa, ja poliisiasemilla järjestettiin tapahtumia. Kampanja näkyi somessa ja mediassa. Hyvistä hakijoista näyttää olevan kova kilpailu ammattikorkeakoulujen kesken, toteaa ylikomisario Hans Snellman Pohjanmaan poliisilaitokselta.

    Eläkkeeltä apua

    Opiskelu ammattikorkeakoulussa kestää kolme vuotta. Sillä aikaa Pohjanmaan poliisilaitoksella on tehty erityisjärjestelyitä, että kielitaitoista väkeä löytyy odotusaikana.

    Esimerkiksi Pohjanmaan poliisilaitoksen alueella tietyillä paikkakunnilla on otettu töihin ruotsin kieltä taitavia eläköityneitä poliiseja.

    Väliaikaisesti ja määräajaksi on palkattu myös sellaisia poliiseja, joilla ei ole virallista todistusta ruotsin kielen taidoista. Snellmanin mukaan heillä on kuitenkin ollut selvästi tahtoa opiskella ruotsin kieltä.

    Ruotsin kielen taitoisia poliiseja kaivataan erityisesti Kristiinankaupungissa, Vaasassa ja Pietarsaaressa sekä Kokkolassa.

    Ylikomisario Hans Snellman Pohjanmaan poliisilaitokselta toteaa, että pulaa on kaikkialla, mutta viime aikoina väkeä on kaivattu erityisesti tutkintaan. Kristiinankaupunkiin taas on yleensäkin ollut hankala saada jäämään työntekijöitä.

    – Pienen paikkakunnan poliisilaitokselle olisi paras saada töihin sellainen poliisi, joka on kotoisin sieltä. Silloin hän myös jäisi paikkakunnalle jatkossa.

    Paikkakunnalla, jossa puhutaan sekä suomea että ruotsia, poliisit pystyvät oppimaan käytännön kielitaidon työtä tehdessään. Laki kuitenkin vaatii taidoista virallisen todistuksen.

    Kaksikielisellä alueella poliisin on lain mukaan osattava molemmat kotimaiset kielet riittävän hyvin. Esimerkiksi ruotsinkielisellä paikkakunnalla ruotsin kielen taitojen on oltava hyvät ja suomen kielen tyydyttävät. Suomenkielisellä paikkakunnalla vastaavasti suomen kielen taitojen on oltava hyvät ja ruotsin kielen tyydyttävät.

    Pieni paikkakunta ei innosta

    Hans Snellman toteaa, että myös suomenkielisissä kunnissa on hankalaa saada poliiseja jäämään töihin pienelle paikkakunnalle. Siellä työskentelevän etenemismahdollisuudet ovat huonommat kuin keskuspaikoilla. Lisäksi tietyt tehtävät on keskitetty suurimmille poliisiasemille.

    – Olisi kuitenkin tärkeää saada väkeä töihin jokaiselle poliisiasemalle, ja poliiseja niin lähelle ihmistä kuin mahdollista. Poliisi on toki kehittänyt myös hyviä sähköisiä palveluita, mutta ne eivät mielestäni yksin riitä. Palvelua on saatava myös kasvokkain.

    Poliisitoiminnan resurssit ovat vähentyneet vuosien varrella, mikä on johtanut tiettyjen toimintojen keskittämiseen. Pohjanmaan poliisilaitoksen alueella on 11 erikokoista asemaa. Keskuspaikkoja ovat Vaasa, Seinäjoki ja Kokkola.

    – Poliisissa työskennellään sen eteen, että palvelut olisivat tasapuoliset ja säädösten mukaiset kaikille, niin maantieteellisesti kuin kielellisesti.

    Ylikomisario Hans Snellman toivoo, että poliisien määrä pysyisi edes 7 200:ssa. Aiemmin poliiseja on ollut jopa yli 8 000.

    VR valvoo jatkossa paremmin kemikaalivaunuja – tilapäisiä säilytyspaikkoja ei enää ole

    VR valvoo jatkossa paremmin kemikaalivaunuja – tilapäisiä säilytyspaikkoja ei enää ole


    Satamien ruuhkautuessa VR ohjaa jatkossa purkua odottavat kemikaalijunat erityisesti vaarallisten aineiden käsittelyä ja säilytystä varten suunnitelluille ratapihoille. Huhtikuussa Mäntyharjussa sattuneen kemikaalionnettomuuden jälkeen VR ja...

    Satamien ruuhkautuessa VR ohjaa jatkossa purkua odottavat kemikaalijunat erityisesti vaarallisten aineiden käsittelyä ja säilytystä varten suunnitelluille ratapihoille.

    Huhtikuussa Mäntyharjussa sattuneen kemikaalionnettomuuden jälkeen VR ja Liikennevirasto ovat muuttaneet ohjeistusta niin, ettei vaarallisia aineita sisältäviä junia enää seisoteta muilla pysähdyspaikoilla.

    – VAK-ratapihoilla on asianmukaiset pelastuslaitteet, tehty turvallisuussuunitelmat ja riskikartoitukset. Trafi valvoo näiden ratapihojen laitteita ja toimintaa säännöllisesti, sanoo VR Yhtymän turvallisuusjohtaja Jari Hankala.

    Vaarallisten aineiden käsittelyä ja säilytystä varten suunniteltuja ratapihoja on 12 paikkakunnalla Suomessa.Yle

    Kemikaalivaunujen säilytys on jatkossa mahdollista Haminassa, Kotkan Mussalossa, Kouvolassa, Kokkolassa, Niiralassa, Oulussa, Riihimäellä, Sköldvikissä, Turussa ja Lappeenrannan Vainikkalassa sijaitsevilla ratapihoilla.

    – Näillä ratapihoilla pelastusviranomaiset harjoittelevat kolmen vuoden välein mahdollisen onnettomuuden varalle.

    Junia pysäytetään jo Venäjällä

    VR on myös sopinut venäläisen yhteistyökumppanin kanssa, että Suomen ratapihojen täyttyessä kemikaalijunia voidaan pysäyttää Venäjälle odottamaan ruuhkan purkautumista.

    Suomenlahden satamat pelkäävät tämän johtavan pahimmillaan niille elintärkeiden transitokuljetusten menettämiseen.

    – Se olisi aika iso isku transitoliikenteelle sekä Suomen vientikuljetuksille, sehän puraisee molempia, pohtii HaminaKotka Sataman liikennejohtaja Markku Koskinen.

    Vainikkalan ratapihalla käsitellään ja säilytetään vaarallisia aineita sisältäviä vaunuja.Jari Tanskanen / Yle

    Samalla kemikaalikuljetusten turvallisuus on kuitenkin parantunut.

    – Kevään jälkeen tilanne on selkeästi parantunut erityisesti ruuhkautumisen osalta, sanoo Jari Hankala.

    Kotkan sataman ratapihan laajennus poistaisi seisovat myrkkyjunat ratapihoilta

    Kemikaalikuljetusten ruuhkautuminen eteläisen Suomen ratapihoille johtuu siitä, etteivät vaunut mahdu Haminan ja Kotkan satamiin purkuun.

    – Meillä satamien liikenne lisääntyy tänä vuonna noin 15 prosenttia, sanoo liikennejohtaja Markku Koskinen.

    Erityisesti metsäteollisuuden vienti on kasvussa, ja tehtailta tuodaan satamiin laivattavaksi paperia ja sellua. Myös lannoitteiden transitokuljetuksia on siirtynyt Itämerelta Suomenlahden satamiin.

    Vilkkaalla Kouvolan ja Kotkan välisellä rataosuudella haluttaisiin nostaa junien akselipainoja, jotta rautateillä saataisiin kuljetettua nykyistä enemmän tavaraa satamiin.

    Kontteja puretaan laivasta satamassa Kotkan Mussalossa.Sakari Saksa / Yle

    Samasta raidekapasiteetista kilpailevat Venäjän kemikaalikuljetukset. Myrkkyjunien seisottamiset eteläisen Suomen ratapihoilla voitaisiin välttää laajentamalla Kotkan sataman ratapihaa.

    – Se toisi lisäraidekapasiteettia, mahdollistaisi junien säilyttämisen satamassa ja johtaisi siihen, ettei tilapäistä junien säilyttämiseen ratapihoilla olisi tarvetta, sanoo turvallisuusjohtaja Jari Hankala.

    Kotkan satamassa sijaitsevalle Kotalahden ratapihalle suunniteltiin alun perin kymmentä raidetta, mutta säästösyistä viisi jäi rakentamatta. Ratapihan rakentaminen loppuun asti maksaisi 20 miljoonaa euroa.

    – Turvallisuuden paranemisen ohella operaattorille olisi merkittävä etu, jos junat voitaisiin viedä suoraan rajalta Kotkaan ilman väliaikaista säilyttämistä, jatkaa Hankala.

    Kokkola lopetti harvinaisen tapansa tarjota Nälkäpäivänä koululaisille vain velliä ruuaksi:

    Kokkola lopetti harvinaisen tapansa tarjota Nälkäpäivänä koululaisille vain velliä ruuaksi: "Idea ei ole, että kaikilla olisi nälkä, vaan ruokaa"


    Kokkolassa on pitkään vietetty SPR:n Nälkäpäivää myös kouluissa: ruokana on ollut mannavelliä ja näkkileipää. Nyt perinne loppuu, sillä vanhemmilta ja opettajilta on saatu palautetta, ettei vellin syönti edistä keräyksen tavoitetta. –...

    Kokkolassa on pitkään vietetty SPR:n Nälkäpäivää myös kouluissa: ruokana on ollut mannavelliä ja näkkileipää. Nyt perinne loppuu, sillä vanhemmilta ja opettajilta on saatu palautetta, ettei vellin syönti edistä keräyksen tavoitetta.

    – Nälkäpäivän idea ei ole, että kaikilla olisi nälkä vaan se, että kaikilla olisi ruokaa, siteeraa Kokkolan kaupunki Suomen Punaisen Ristin sivuja.

    Kokkola lahjoitti aiemmin ruuan raaka-ainekuluista saadun säästön keräykseen. Esimerkiksi muutama vuosi sitten summa oli 4 000 euroa. Tällainen osallistuminen kunnalta on ollut Nälkäpäivän projektipäällikön Eeva Arrajoen mukaan harvinaista.

    Opettajien toivotaan sen sijaan käsittelevän aihepiiriä opetuksessa monipuolisesti.

    Punaisen Ristin Nälkäpäivä on laajentunut vuoden 1980 paikallistapahtumasta koko maahan, ja se näkyy lähes joka paikkakunnalla esimerkiksi lipaskeräyksinä. Sen tuotto menee SPR:n katastrofirahastoon ja sieltä juuri nyt esimerkiksi kenttäsairaalan toimintaan Bangladeshissa. Kotimaassa rahasto tukee muun muassa tulipalojen uhreja.

    Nälkäpäivän perinteisin keräystapa on lipas.Pauliina Jaakkola / Yle

    SPR ei tiedä varmuudella, kuinka yleistä on ollut, että kouluruokaa on kevennetty keräyksen vuoksi, sillä koulut eivät raportoi asiaa. Netistä löytyvien ruokalistojen mukaan tänään esimerkiksi Tampereella syödään torstaina jauhelihakastiketta ja soijabolognesea, Helsingin kouluista noin puolessa broileri-perunalaatikkoa ja lopuissa lihakeittoa ja ohrapuuroa.

    Seinäjoen listalta löytyy lihakeitto ja Pietarsaaresta kalakeitto, mutta kouluruoka keitellään kuuden viikon kiertävillä listoilla, joten samat ruokalajit toistuvat. Vaasassa ei edes muisteta, milloin Nälkäpäivä-ruokailua olisi kouluissa harrastettu.

    Asia esiin keräyksen ohessa

    Projektipäällikkö Eeva Arrajoki ei laita tärkeysjärjestykseen erilaisia tapoja osallistua. Hän ei pidä nälällä herättelyä mitenkään välttämättömänä mutta toivoo silti, että kouluissa tuotaisiin esiin keräyksen syitä ja taustoja eikä vain kierrätettäisi lippaita luokissa

    – Siitä ei valitettavasti kovin ihmeellisiä muistijälkiä jää.

    Nälkäpäivää varten onkin tehty erilaisia oppikokonaisuuksia eri-ikäisille koululaisille. Esimerkiksi seiskaluokkalaiset voisivat valmistaa kotitaloudessa myanmarilaisen ruuan ja puhua samalla maasta paenneiden avuntarpeesta.

    – Jos vaikka oppilaat saisivat aavistuksen siitä, kuinka moni herää ja menee nukkumaan nälkäisenä päivittäin. Vain pieni prosentti maailman ihmisistä on meitä hyvinvoivia länsimaalaisia, muistuttaa Arrajoki.

    Nälkäpäivä on yksi vakiintuneimmista keräyksistä. Viime aikojen huippuvuosia tuloksellisesti oli 2015, jolloin kansa lahjoitti lähes 4,2 miljoonaa euroa.

    Onnettomuustutkinta Pietarsaaressa vahvisti: kuljettajalla ei ollut lupaa ajaa vesibussia

    Onnettomuustutkinta Pietarsaaressa vahvisti: kuljettajalla ei ollut lupaa ajaa vesibussia


    Pietarsaaressa elokuussa uponneen vesibussi M/S Mässkärin onnettomuustutkinta on edennyt loppusuoralle. Tutkinnassa on varmistunut, että aluksen kipparilla ei ollut vesibussin kuljettamiseen vaadittua lupakirjaa. Kuljettajalla oli...

    Pietarsaaressa elokuussa uponneen vesibussi M/S Mässkärin onnettomuustutkinta on edennyt loppusuoralle.

    Tutkinnassa on varmistunut, että aluksen kipparilla ei ollut vesibussin kuljettamiseen vaadittua lupakirjaa. Kuljettajalla oli vuokraveneenkuljettajan lupakirja, joka ei oikeuta kyseisen vesibussin liikennöintiin. Siihen olisi vaadittu kuljettajankirjaa.

    Kipparia epäillään vaaran aiheuttamisesta ja hyvän merimiestaidon laiminlyönnistä. Vesibussin kuljettaja syytti aikaisemmin Trafia siitä, että umpeutuneesta luvasta ei ilmoitettu hänelle.

    Merikelpoisuudesta huolehtimisen laiminlyönnistä epäillään myös aluksen omistajia

    Tutkinnanjohtaja Jari Niemisen mukaan sekä kipparia että aluksesta vastaavan yrityksen toiminnallista johtoa epäillään myös merikelpoisuudesta huolehtimisen laiminlyönnistä.

    – Asia on yksiselitteinen: he olivat palkanneet vesibussia kuljettamaan henkilön, jolla ei ollut vaadittua pätevyyttä alukseen.

    Niemisen mukaan varsinainen tutkinta on vain muutamaa silausta vaille valmiina.

    – Tutkinta on vesibussin matkustajien korvausvaatimuksia vaille valmiina ja valmistuu viimeistään ensi viikolla.

    Tapauksen käsittely siirtyy sen jälkeen syyttäjälle syyteharkintaan.

    Onnettomuushetkellä veneessä oli 27 matkustajaa eli kaksi ihmistä liikaa. Kaikki saatiin pelastettua kuivin jaloin toisiin veneisiin.

    Vesibussi M/s Mässkärin upposi elokuun alussa ylikuumentuneen pakoputken takia. Syyksi epäillään miehistön virhettä.

    Väärin käytetty vessanraikastin voi tuoda palokunnan paikalle – moni automaattihälytys saa alkunsa ilman tulta ja savua

    Väärin käytetty vessanraikastin voi tuoda palokunnan paikalle – moni automaattihälytys saa alkunsa ilman tulta ja savua


    Automaattisen palohälytyksen voi laukaista yllättäväkin asia, kuten vessareissun jälkeinen huomaavaisuus. Paloesimies Antti Välimäki Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitokselta on todistanut viime aikoina tilanteita, joissa...

    Automaattisen palohälytyksen voi laukaista yllättäväkin asia, kuten vessareissun jälkeinen huomaavaisuus.

    Paloesimies Antti Välimäki Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitokselta on todistanut viime aikoina tilanteita, joissa rakennus on tyhjentynyt palohälytyksen takia. Syynä on ollut aerosoliraikastimen käyttö vessassa.

    – Jos aerosolia pitää käyttää, niin sitä pitäisi käyttää pöntön suuntaan ja vielä maltillisesti, ettei ihan koko huonetta täyteen sumuta, neuvoo Välimäki hymy äänessä.

    Jotkut paloilmaisimet reagoivat myös muihin niihin osuviin aerosoleihin kuten hiuslakkaan, deodoranttiin tai hajuveteen.

    Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueella on kirjattu vuoden sisään noin 500 automaattihälytystä. Vain neljässä prosentissa kyse on rakennuspalosta.

    Yli neljäsosassa syy jää selviämättä. Syynä voi olla esimerkiksi se, että palonilmaisin vetelee viimeisiään.

    70 tapauksessa syynä on ollut "muu savu ja pöly". Tähän luokkaan kuuluvat aerosolisuihkeet, mutta myös muun muassa ilman epäpuhtaudet, kaasuvuodot ja ajoneuvojen pakokaasut. Aerosolien ja vastaavien osuus on alle viisi prosenttia.

    Muu savu ja pöly ovat yhtä yleinen lähdön aiheuttaja kuin ruuan valmistus.

    Turhia hälytyksiä ei ole

    Paloesimies Antti Välimäki arvioi, etteivät monetkaan hoksaa toimintansa seurauksia. Hiuslakkaa suihkuttava käsi voi olla hyvinkin lähellä ilmaisinta, varsinkin jos kyseessä on pitkä ihminen.

    Ilmaisimessa voi myös olla infrapunasäde, joka katkeaa molekyylien osuessa siihen ja laukaisee hälytyksen. Hälyttimet ovat herkkiä laitteita, jotka tekevät työtään – eikä hälytys ole silloin ollut väärä.

    – Laite on toiminut aivan oikein. Ihminen ei vain ole miettinyt toimintaa etukäteen, summaa Välimäki.

    Aiheuttaja löytyy kun palomies näkee, mistä tilasta hälytys on alkanut – loppu hoituu aistinvaraisesti.

    Suihkutteluun ja siivoukseenkin huomiota

    Ilmaisimet reagoivat myös kuumaan vesihöyryyn, mihin kannattaa varautua, jos käy suihkussa työpaikallaan. Myös tomerat siivousoperaatiot ovat tuoneet palokunnan paikalle: valaisimien pölyttäminen voi saada aikaan hälytyksen kouluissa tai laitoksissa.

    – Kun pyyhitään pölyjä lamppu- tai sähkökiskojen päältä, kannattaisi varautua siihen, että jos laitteistojen irtikytkentöjä ei tehdä, voi mennä hälytys eteenpäin. Sen jälkeen se todennäköisesti muistetaan huomattavasti paremmin, sanoo paloesimies Antti Välimäki.

    Talviaikaan hälytyksen saa usein aikaan pakkanen, jos ilmaisin on väärässä paikassa tai eristyksen tai ilmanvaihdon kanssa on huoltoa vaativia ongelmia.

    – Ilmaisimet ovat kauhean herkkiä laitteita, mikä on tietenkin hyvä asia tosi tilanteessa, muistuttaa Välimäki.

    Terästä, akryylia, silikonia – joka kolmannen lapsen hampaita oiotaan, mutta tiedätkö sinä, mitä lapsesi suusta löytyy ja miksi?

    Terästä, akryylia, silikonia – joka kolmannen lapsen hampaita oiotaan, mutta tiedätkö sinä, mitä lapsesi suusta löytyy ja miksi?


    Oikomishoidot ovat Suomessa yleisiä: jopa joka kolmannella 10–13-vuotiaalla on suussaan jonkinlainen koje. Tuossa iässä oikomishoitoa annetaan eniten, vaikka monella paikkakunnalla työ aloitetaan jo 5-vuotiaiden seulomisella. Hoidon nimi voi johtaa...

    Oikomishoidot ovat Suomessa yleisiä: jopa joka kolmannella 10–13-vuotiaalla on suussaan jonkinlainen koje. Tuossa iässä oikomishoitoa annetaan eniten, vaikka monella paikkakunnalla työ aloitetaan jo 5-vuotiaiden seulomisella.

    Hoidon nimi voi johtaa harhaan, sillä pääasia ei ole korjailla yksittäisten hampaiden asentoja saati kauneusvirheitä. Kyse on leukojen ortopediasta. Terveyskeskuksissa seulotaan esiin luustoepäsuhdista aiheutuvia purentavirheitä, jotka voisivat aiheuttaa myöhemmin vaikkapa leukanivelvaivoja tai puremalihasongelmia.

    Hampaiden pienet epäjärjestykset tai lievä ahtaus eivät olekaan syy aloittaa oikomishoitoa, mutta usein sitäkin luustoepäsuhtiin liiittyy.

    Hammaslääkärit tarttuvat oikomistarpeeseen mieluuusti mahdollisimman varhain. Kun päästään aloittamaan varhain, voidaan käyttää yksinkertaisempia kojeita, jotka ovat usein myös helpompia hampaiden puhdistamisen kannalta ja reikiintymisriski voidaan välttää.

    Monissa luustoepäsuhdissa saadaan myös parempia hoitotuloksia, kun leukojen luusto ei ehdi kovasti mukautua hammaskaarten virheelliseen suhteeseen.

    Jokainen lapsi ja purentavirhe mietitään tarkasti erikseen, ja hoito räätälöidään tarpeen mukaan. Yleisimpiä laitteita ja kojeita käytetään paljon, mutta hoitoon kuuluu paljon variointia ja yhdistelemistä.

    – Ensin on mietittävä, mikä on vikana ja sitten rakennettava ratkaisu. Pyrimme hoitamaan kuitenkin mahdollisimman yksinkertaisilla ja järkevillä laitteilla, sanoo oikomishoidon erikoishammaslääkäri Sirkka Lahtinen Kokkolasta.

    Hammasslangin QH on valtaosalle tuttu

    Levityskojeista quadhelix eli ammattislangissa QH on laite, jota käytetään jo jopa 5-vuotiaiden suussa. Sillä pureudutaan lapsilla yleiseen ristipurentaan eli tilaan, jossa osa ylähampaista jää alahampaiden sisäpuolelle. Ristipurentaa voi olla myös sivu- ja etualueella.

    Quad-helix levittää ylähammaskaarta.Soite

    Quadhelix on ohuesta teräslangasta taivuteltu jousimainen koje, joka ei näy ulkopuolelle. Se levittää hammaskaarta niin, että leukojen leveyskasvuun saadaan symmetriaa ja ylähammaskaarelle tulee lisätilaa.

    – Maitohampaissa pitäisi olla aukkoja. Jos niitä ei ole, se ennakoi ahtautta, koska pysyvät hampaat ovat isompia kuin maitohampaat, muistuttaa erikoishammaslääkäri Sirkka Lahtinen. Toki leuoissa tapahtuu myös luonnollista leveyskasvua hampaiden puhkeamisen aikana.

    QH on suussa jatkuvasti, sillä se sementoidaan kojeessa olevien renkaiden avulla hampaisiin. Sen kanssa harjataan ja eletään muutenkin normaalisti. Vain sitkeät karkit voivat olla uhka ja saada renkaat irtoamaan. Pari ensimmäistä päivää hampaat voivat olla puruarat ja jomottavat, mutta yleensä kojeeseen totutaan hyvin.

    Ristipurenta korjaantuu usein varsin nopeasti, jo muutamassa kuukaudessa. Quadhelixiä käytetään silti pidempään ylläpitämässä tulosta.

    Älä anna nopean suulaenavaajan nimen pelottaa

    Vähän vanhemmilla lapsilla voidaan käyttää vaihtoehtoisesti myös niin sanottua nopeaa suulaenavaajaa, joka nimensä mukaisesti avaa suulaen luista keskisaumaa. Lapsella keskisauman kiinnitys on vielä säikeistä, joten luupuoliskot saadaan erkanemaan toisistaan tällä levityskojeella.

    Poskihampaisiin laitetaan renkaat, joiden varaan rakennetaan suulakeen jäykkä lukkorakenne. Vanhempien tehtäväksi jää pyörittää kojeen lukkoa neljännesmillin verran vuorokaudessa.

    Suulakea saadaan levitettyä 6–7 millimetriä muutamassa viikossa. Sen jälkeen laitetta pidetään ylläpitomielessä jokunen kuukausi, jotta levityskohtaan muodostuu uutta luuta. Sitten tilalle voidaan vaihtaa kevyempi koje ylläpitämään saavutettua leveyttä.

    Levitys tehdään yleensä aina vähän yli, sillä osa kapenee takaisin. Samasta syystä levitystä pitää ylläpitää hoidon jälkeenkin.

    Nopea suulaenavaaja pöydällä, paketissa silikoninen purennanohjain.Sari Vähäsarja / YlePurennanohjaimet

    Silikoniset purennanohjaimet ovat yksinkertaisimmillaan sellaisia, joissa ei ole hampaille omia koloja, vaan pelkät urat. Ohjaimet ovat tehdasvalmisteisia, mutta niitä on monia kokoja. Toisissa taas etu- ja kulmahampaille on omat kolonsa.

    Ne tuovat alaleukaa oikeaan suuntaan suhteessa yläleukaan. Samalla ne tasoittavat hammaskaaria. Koje myös ohjaa kielen oikeaan asemaan – myös kielen väärä sijainti voi aiheuttaa purentavirheitä.

    Kokkolassa kojeista on tykätty, koska lapset saa osallistumaan hoitoon todella hyvin. Pehmeät kojeet ovat mukavia ja turvallisia myös hammasterveydelle, koska ne eivät kerää likaa. Niiden rinnalla voi käyttää myös yövetoa.

    Aktivaattori taas on öisin pidettävä jäykkä, akryylinen koje. Se on tehokas kasvuspurtissa, jos lapsen alaleuka on pieni ja takana. Aktivaattori valmistetaan laboratoriossa tiettyyn asentoon ja sitä pidetään öisin. Alaleuka tulee eteen venytykseen ja niin saadaan ohjattua alaleuan kasvusuuntaa.

    Kiinteät oikomiskojeet ovat tutuimmat ja näkyvimmät

    Kiinteät kojeeet koostuvat braketeista eli kiinnikkeistä, jotka liimataan hampaisiin ja joita yhdistää kaarilanka. Niiden säätäminen ja liimaamin on tarkkaa puuhaa, mutta kun kiinnike on paikallaan juuri oikein, yksittäisen hampaan asennon saa hoidon aikana ideaaliksi. Kaarilangan ominaisuuksien ja taivuttelun avulla taas säädellään koko hammaskaaren muotoa.

    Yle

    Jos kiinnikkeitä laitetaan sekä ala- että yläleukaan, voi käyttää myös kumivetoja tai jousia, jolla saa korjattua leukojen välistä suhdetta. Kiinteidden kojeiden kanssa voi käyttää myös niska- tai päähinevetoja, joita voi ylipäänsä yhdistää moniin laitteisiin.

    Kiinteäkojehoito pitää tehdä mahdollisimman sujuvasti, sillä kojeet keräävät likaa ja se aiheuttaa reikiintymisriskin. Ylläpitohoidoksi tulee yleensä niin sanottu retentiolevy suulakeen, ja sen kanssa voi joutua elelemään yötäpäivää puoli vuottta, sitten toista vuotta vain öisin. Alaleuan kiinnityslanka jää useimmiten loppuiän seuralaiseksi.

    Retentiolevyllä ylläpidetään saavutettua tulosta.Sari Vähäsarja / YleKasvomaski on raskas mutta lyhyt hoito

    Jos lapsen yläleuka on pieni ja takana, ja hänellä on etualueella ristipurentaa, avuksi voidaan ottaa kasvomaski. Siinä veto tulee suussa olevasta kojeesta kasvojen edessä olevaan, yöllä pidettävään kojeeseen. Maski koostuu tukiaisasta, joka nojautuu leukaan ja otsaan leukakapan ja otsatuen avulla.

    Aluksi yläleukaan rakennetaan tukeva koje, josta saa otteen: se voi olla vaikkapa neljän pisteen quadhelix tai nopea suulaenavaaja. Siitä vedetään kumilenkit kasvomaskiin, jossa on poikkiaisa suun kohdalla. Näin saadaan suunnattua voima eteenpäin ja ohjattua yläleukaa eteen.

    Yleensä tämä hoito kestää vain puolisen vuotta. Se voi kuitenkin venähtää, jos maskin käytöstä lipsutaan niin kuin välillä käy.

    Satamien kilpailussa isot panokset – tulevaisuutta varmistellaan kymmenien miljoonien investoinneilla

    Satamien kilpailussa isot panokset – tulevaisuutta varmistellaan kymmenien miljoonien investoinneilla


    Tästä on kyseSatamat investoivat suuria summia palveluihinsa samalla, kun niihin johtavia väyliä syvennetään eri puolilla rannikkoa.Satamien keskinäistä kilpailua kirittävät myös ulkomaiset satamat, jotka havittelevat samoja kuljetuksia kuin...

    Tästä on kyseSatamat investoivat suuria summia palveluihinsa samalla, kun niihin johtavia väyliä syvennetään eri puolilla rannikkoa.Satamien keskinäistä kilpailua kirittävät myös ulkomaiset satamat, jotka havittelevat samoja kuljetuksia kuin kotimaan satamatkin.Laivaliikenteessä alusten koko on kasvanut, mutta Tanskan salmien syvyys rajoittaa kaikkein suurimpien alusten pääsyä Itämerelle.

    Belgialaiset ruoppaajat Fernao de Magalhaes ja Alexander von Humboldt kuorivat lähiviikkojen aikana meren pohjasta maata Oulun satama-altaalla ja sinne johtavalla väylällä.

    Ruoppaajien imuputkien päihin kiinnitetyt nelimetrisen pyörivät terät pyyhkivät lonkeroina pitkin merenpohjaa ja imevät kaiken eteensä osuvan hiekan, saven, soran ja kivet. Massiiviset pumput puskevat vanhaa merenpohjaa valtavia teräsputkia pitkin sataman laajennusosan täytteeksi.

    Vaikka kymmenen metriä syvästä väylästä kuovitaan pois vain 2,5 metriä, väylällä seilaavien alusten koko voi kasvaa jopa yli kaksinkertaiseksi.

    Satamien kilpailu kiihtyy

    Oulu on hyvä esimerkki siitä, millaisessa tilanteessa Suomen satamat ovat. Keskinäinen kilpailu pakottaa vastaamaan odotuksiin ja varautumaan tulevaisuuden tarpeisiin. Niihin kuuluu muun muassa laivakoon kasvu, sekä monet teollisuuden kasvusuunnitelmat. Pohjois-Suomessa seurataan erityisen tarkalla silmällä esimerkiksi Kemijärvelle odotetun biotehtaan suunnitelmien etenemistä.

    Asemiaan kisassa ovat tällä erää kohentamassa Pohjanlahden rannikon satamat. Sekä Kokkolassa että Oulussa syvennetään satamiin johtavia väyliä ja satama-alueita, mutta satamiin ja meriväyliin tehdään kymmenien miljoonien investointeja myös muualla Suomessa.

    Oulun sataman ruoppauksessa käytetään belgialaisia imuruoppaajia, jotka ruoppaavat satama-altaan lisäksi myös uuden syväväylä linjan. Siinä hyödynnetään aiempaa enemmän myös merialueen luonnollisia syvänteitä.Risto Degerman / Yle

    Satamaliiton hallituksen puheenjohtaja ja Kokkolan sataman toimitusjohtaja Torbjörn Witting kertoo, että investointeja on tehty jo vuosia ja niitä tehdään jatkossakin.

    Väylillle isompia aluksia

    Suomen syväväyliä on ruopattu viime vuosina niin, että yhä suuremmat alukset pääsevät satamiin. Muutaman viime vuoden aikana on syvennetty väyliä Pietarsaareen, Uuteenkaupunkiin ja Raumalle. Parhaillaan työn alla ovat Oulun ja Kokkolan väylät ja suunnitelmissa on Kemin Ajoksen ja Helsingin Vuosaaren väylien ruoppaaaminen.

    Myös Ruotsissa on ollut esillä laajoja ruoppaushankkeita. Esimerkiksi Luulaja havittelee satamaan reilun 15 metrin väylää, jonka jälkeen satamaan pääsisivät kaikki Tanskan salmien läpi pääsevät alukset.

    – Satamien investoinnit ovat nimenomaan pitkän ajan sijoituksia. Tässä ei puhuta lyhyistä vuoden tai parin, saatikka kvarttaalien mittaisista investoinneista, vaan katse satamissa on aina pitkällä tulevaisuudessa, Witting sanoo.

    Sataman ja väylien ruoppaaminen on satamien ja väylien perushuoltoa ja esimerkiksi Perämeren rannikolla sitä vaatii myös jatkuva maan nouseminen. Varsinainen väylän syventäminen sen sijaan on lähtenyt teollisuuden tarpeista.

    – Esimerkiksi suuret puutavara-alukset ovat joutuneet tähän saakka liikennöimään Ouluun vajaassa lastissa, jotta alukset eivät uisi liian syvällä, Oulun sataman toimitusjohtaja Marko Mykkänen kertoo.

    Myös Kokkolassa väylän syventämisen perusteet ovat samanlaiset. Ruoppaamalla nykyistä 13 metrin väylää metrin syvemmäksi, isot laivat pääsevät satamaan täydessä lastissa.

    – Väylän syvennys on satsaus nykyiseen liikenteeseen, Kokkolan satamajohtaja Torbjörn Witting kertoo.

    .

    Kokkolan sataman erikoisuuksiin kuuluu myös todellinen sisäsatama eli pohjoismaiden ainoa satamahalli, jossa laivat voidaan lastata ja purkaa hallin sisällä.Kokkolan satama

    Uudella väylällä on vaikutusta myös satamien väliseen kilpailuasetelmaan, sillä ne pystyvät kilpailemaan muita vastaan halvemmilla kuljetuskustannuksilla, koska samalla laivan ruumassa kulkevan lastin kuljetuskustannukset pienenevät roimasti.

    – Rahdin yksikkökustannukset putoavat peräti 40 prosenttia, ja sillä on valtava merkitys Pohjois-Suomen teollisuudelle ja yrityksille, Mykkänen sanoo.

    Kilpailu leviää myös rajojen yli

    Perinteisesti satamat ovat palvelleet nimenomaan paikallista ja lähi alueensa vienti- ja tuontitarvetta. Vaikka investointipuheissa korostetaankin nykylaivojen tarpeita, satamayhtiöiden mielessä siintävät myös ajatukset siitä, että satamiin lipuisi myös lisää uusia aluksia. Se taas kiristää kilpailua toisten satamien kanssa.

    – Jos katsotaan asiaa vaikkapa Perämeren suunnasta, niin oikeastaan ainoa osa Suomea, jonka kanssa ei suurta kisaa käydä, on Lounais-Suomi, jonka satamien kanssa meillä ei ole merkittävämpää kilpailua, Marko Mykkänen kertoo.

    – Mutta kaikkien muiden kanssa on, eli kyllä kaikki Suomen satamat kisaavat samoista asiakkaista.

    Oulun sataman toimitusjohtaja Marko Mykkäsen mukaan uuden syväväylän tarvetta on ollut erityisesti puutavarakuljetuksissa. Puuta on jouduttu rahtaamaan satamasta vajaiksi jätetyillä aluksilla, jotta niiden syväys ei ylittäisi aiempaa kymmenen metrin väylän rajaa.Risto Degerman / Yle

    Satamien kilpailua kirittävät myös ulkomaiset satamat. Niiden kanssa kilpaillaan erityisesti kauttakulku- eli transitioliikenteessä. Suomenlahdella suomalaissatamien lähietäisyydellä toimivat Venäjän satamat, ja pohjoisessa kirittäjinä ovat Ruotsin satamat.

    Pohjoisessa on odotettu paljon kaivosteollisuuden vientiä ja sen alkamista. Katseet ovat yleensä suuntautuneet Kemin suuntaan, mutta samoille apajille pyrkivät myös muut.

    – Eikä pelkästään Suomen ja Ruotsin satamat, vaan varmasti kiinnostuneita ollaan jopa Norjasta asti. Kyllä nämä isot projektit kiinnostavat ihan varmasti kaikkia, Mykkänen sanoo.

    Ei vielä pudotuspeliä

    Kilpailun koveneminen ei vielä ole varsinaisesti pudottanut yhtään satamaa pelistä, mutta muutoksia niiden asemassa on varmasti odotettavissa.

    – Varmasti voi käydä niin, että osa satamista kasvaa ja osa taas ei. Mutta en usko, että varsinaisesti satamia lähdettäisiin sulkemaan, Torbjörn Witting sanoo.

    Oulu on tällä erää liikenteeltään satamien keskikastia. Suurimmat satamat löytyvät Suomenlahden rannikolta ja paikkakunnilta, joissa on mittavaa vientiteollisuutta (Satamaliitto). Suurin on Sköldvik ja sen jälkeen tulevat Helsinki ja muutamia vuosi sitten yhteiseen satamayhtiöön liittyneet Hamina ja Kotka.

    Etelä-Suomessa Helsingin satamat kilpailevat Suomenlahden kuljetuksista, mutta satama on ollut kiinnostunut myös pohjoisen kuljetuksista. Vuosaaren syväväylää on suunniteltu syvennettävän lähivuosina nykyisestä 11 metristä 13 metriin.Jyrki Lyytikkä / Yle

    Satamien tulevaisuuteen saattaa tulla muutoksia myös omistusjärjestelyjen avulla. Haminan ja Kotkan yhteinen satamayhtiö ei ole lakkauttanut satamia, vaikka omistus keskitettiin yhteen yhtiöön.

    Pohjoisessakin on heitetty ilmaan ajatus samanlaisesta yhteisestä satamayhtiöstä, vaikka ainakin Marko Mykkäsen mukaan se on ollut toistaiseksi lähinnä kahvipöytäkeskustelua.

    Muualla maailmassa satamien omistus on kuitenkin bisnestä siinä missä laivanvarustamotkin. Lisäksi niiden hallinnalla halutaan myös vaikutusvaltaa. Osto&logistiikka -digilehti kertoo, kuinka kiinalaiset ovat olleet kiinnostuneita paitsi Aasian myös Euroopan satamien omistamisesta.

    Poikkeuksellinen hankinta toteutuu Perhossa: kunta ostaa tukinmittauslaitteen kuntapäättäjän sahayritykselle

    Poikkeuksellinen hankinta toteutuu Perhossa: kunta ostaa tukinmittauslaitteen kuntapäättäjän sahayritykselle


    Kritiikkiä aiheuttanut Perhon kunnan suunnitelma ostaa laitteisto paikalliselle sahayritykselle meni läpi valtuustossa maanantai-iltana. Kunta ostaa sahayritys Jet-Puulle noin 150 000 euron tukinmittauslaitteiston. Valtuusto myöntyi hankintaan tiukan...

    Kritiikkiä aiheuttanut Perhon kunnan suunnitelma ostaa laitteisto paikalliselle sahayritykselle meni läpi valtuustossa maanantai-iltana.

    Kunta ostaa sahayritys Jet-Puulle noin 150 000 euron tukinmittauslaitteiston. Valtuusto myöntyi hankintaan tiukan äänestyksen jälkeen, äänin 11–8.

    Jet-Puu on kunnanhallituksen puheenjohtajan Antti Hietaniemen (kesk.) perheyritys. Hietaniemi istuu myös Jet-Puun hallituksessa.

    Päätös ei ollut läpihuutojuttu, sillä keskustan Tapio Peltokangas esitti, ettei Perho ottaisi lainaa laitehankintaa varten, koska kunnalla ei ole mahdollisuuksia tukea kaikkia yrityksiä samalla tavalla. Peltokankaan vastaesitys kuitenkin kaatui äänestyksessä.

    Kaikki laitehankintaa vastaan äänestäneet jättivät päätöksestä eriävän mielipiteen.

    Suuri työllistäjä

    Päätös tarkoittaa, että kunta hankkii Jet-Puulle tukinmittauslaitteiston ja yritys maksaa sen takaisin kunnalle viidessä vuodessa. Kunta joutuu ottamaan lainaa hankintaa varten.

    Hankintaprosessi sai alkunsa, kun Jet-Puun toimitusjohtaja Jukka Jokela otti yhteyttä kunnanjohtaja Lauri Laajalaan ja toivoi tukea yrityksen toiminnan kasvattamiseen.

    Toimitusjohtaja perusteli hankintaa sillä, että sen avulla puun sahausta ja jatkojalostusta hoitava yritys kykenisi kasvattamaan tuotantoaan. Sillä olisi hänen mukaansa suora vaikutus yrityksen toimintaan ja Perhon työpaikkakehitykseen.

    Kuntaliitto on pitänyt menettelyä poikkeuksellisena: sen mukaan on harvinaista, että kunta investoi yrityksen omaisuuteen ja alalle, joka ei kuulu kunnan toimialaan.

    Jetta-konserni, johon Jet-Puu kuuluu, on Perhon suurin yksittäinen työllistäjä. Se työllistää noin sata työntekijää.

    Valtatie 8 halutaan osaksi runkoverkkoa Pohjanmaalla – ministeriön mielestä tien tulevaisuus on parempi sen ulkopuolella

    Valtatie 8 halutaan osaksi runkoverkkoa Pohjanmaalla – ministeriön mielestä tien tulevaisuus on parempi sen ulkopuolella


    Marcus Långs on tuohtunut. Hän seisoo huoltoasemansa pihassa Vöyrin Palviksessa ja kertoo näkevänsä vaaratilanteita päivittäin vieressä kulkevalla valtatie kahdeksalla. Ohittaminen on paikoin hankalaa huonon näkyvyyden ja tien kapeuden takia....

    Marcus Långs on tuohtunut. Hän seisoo huoltoasemansa pihassa Vöyrin Palviksessa ja kertoo näkevänsä vaaratilanteita päivittäin vieressä kulkevalla valtatie kahdeksalla. Ohittaminen on paikoin hankalaa huonon näkyvyyden ja tien kapeuden takia. Tiellä ei ole paikoin kunnollisia pientareita.

    – Piirustukset ovat olleet ohituskaistoille olemassa ehkä jo 30 vuotta, mutta kun on tämä byrokratia Suomessa. Tutkitaan ja tutkitaan ja tutkitaan. Tiet eivät saa rahaa ja sinne ne jäävät pöydälle suunnitelmat. Surullista, Långs sanoo.

    Liikenne- ja viestintäministeriö valmistelee asetusta maanteiden runkoverkosta. Runkoverkkoon on tarkoitus liittää olemassaolevista maanteistä ne valtakunnallisesti merkittävät tiet, jotka palvelevat pitkän matkan henkilö- ja tavaraliikennettä, sekä yhdistävät suurimmat keskukset ja solmukohdat.

    Jatkossa runkoverkkostatuksen saaneiden teiden turvallisuuden ja liikenteen sujuvuuden kehittäminen olisi etusijalla muuhun tieverkkoon verrattuna.

    Valtatiestä 8 runkoverkkoon on ministeriön luonnoksessa liitetty vain Turun ja Porin väli, sekä Uudenkaarlepyyn ja Kokkolan välinen osuus.

    Parempi tulevaisuus runkoverkon ulkopuolella?

    Runkoverkkoasetusta valmisteleva erityisasiantuntija Tero Jokilehto Liikenne- ja viestintäministeriöstä näkee kasitien tulevaisuuden parempana runkoverkon ulkopuolella.

    – Olemme lähteneet siitä, että valtatie kahdeksan palvelutaso turvataan muilla keinoin, kuin runkoverkkoasetuksen kautta. Arviomme mukaan alueen elinkeinoelämälle on ehdottomasti parempi vaihtoehto olla runkoverkon ulkopuolella, kuin kuulua siihen.

    Jokilehdon mukaan kasitien runsaat kiertoliittymät ja paikallisen poikittaisliikenteen suuri määrä puoltaa sen jättämistä pois runkoverkosta. Runkoverkossa on hänen mukaansa etusijalla pitkän matkan liikenne ja sen ennakoitavuus.

    – Näkemyksemme mukaan alueen elinkeinoelämälle tärkeä poikittaisliikenne saattaisi häiriintyä, jos me priorisoisimme vain kasitien suuntaa, Jokilehto perustelee.

    Valtatie 8 Maksamaalla.Tuomo Rintamaa / YlePohjanmaa häviäjien joukossa

    Pohjanmaalla runkoverkkoluonnos on herättänyt närää. Pohjanmaan kauppakamari tilasi aiemmin tänä vuonna liikenneprofessori Jorma Mäntyseltä selvityksen, jonka mukaan valtatie 8 kuuluu osaksi runkoverkkoa. Perusteluna on se, että väylä on tärkeä alueen vientiteollisuudelle.

    Pohjanmaan maakuntajohtaja Kaj Suomela ei hyväksy ministeriön perusteluja pienistä liikennemääristä ja liittymien suuresta määrästä.

    – Olen kuullut argumentteja liikennemäärien vähyydestä ja liittymistä, mutta mielestäni ne eivät ole mitään argumentteja. Valtatie 8 on nimenomaan rannikon valtaväylä ja alueiden kehittämisen edellytys. Jos maakuntiamme halutaan kehittää, täytyy olla toimivat yhteydet satamiin ja tietenkin maakunnan sisällä. Jos liittymiä on liikaa, niitä täytyy järjestellä, Suomela sanoo.

    Koko kasitie ykkösluokkaan

    Kuljetusyrittäjä Hans Ahola Kokkolasta suhtautuu erittäin penseästi liikenneministeriön runkoverkkosuunnitelmiin.

    Hän perustelee, että juuri kasitie yhdistää vientivoittoiset pohjalaiskunnat Etelä-Suomeen. Vientituotteet eivät voi liikkua yhtä vaivattomasti rautateitä pitkin esimerkiksi Turun satamaan, sillä Kokkolan ja Turun välillä ei ole suoraa rautatieyhteyttä.

    – Yhtiömme kuljettaa noin 50 000 kuormaa tavaraa vuodessa teitä pitkin. Arvioisin, että näistä noin 70 prosenttia käyttää kasitietä jossain vaiheessa, kun tavaraa viedään ulkomaille. Väitän, että koko maan elinkeinon etu on, että suurimman viennin alueilla infra on parhaassa kunnossa.

    Hans Aholaa huolestuttaa suuresti, jos nykyäänkin huonossa kunnossa olevaa tietä hoidetaan jatkossa mahdollisesti vieläkin huonommin.

    Ahola Transportin toimitusjohtaja Hans Ahola.Juha Kemppainen / Yle

    Aholan mielestä jo nyt esimerkiksi Vaasan pohjoispuolella Oravaisissa ja Koivulahdessa tie on liian kapea, mutkainen ja mäkinen. Se tarvitsisi monessa paikoin myös ohituskaistoja ihan turvallisuussyistä.

    – Kun näin paljon liikennöidään, jokainen hidaste ja liikenne-este tuovat isoja kuluja. Olen laskenut, että jos jokainen automme joutuisi vuoden mittaan ajettujen matkojen aikana pysähtymään kolme ylimääräistä kertaa, lisäkustannukset olisivat meillä noin miljoona euroa. Yllätyin itsekin siitä, miten suuri summa se on, mutta kun tonnien painoinen rekka pysähtelee ja kiihdyttää uudestaan, polttoainetta ja aikaa kuluu valtavasti, samoin renkaat kuluvat.

    Pohjalainen kuljetusyrittäjä patistaa päättäjiä miettimään infrastruktuuria nykyistä pitkäjänteisemmin, jopa 50 tai 100 vuoden perspektiivillä, kuten vaikkapa Ruotsissa ja Norjassa. Mistä sitten rahaa moiseen?

    – Minä kannatan tietulleja. Niillä myös ulkomaalaiset liikennöitsijät saataisiin maksamaan tien käytöstä.

    Syksyn aikana lisätietoa

    Runkoverkkoasetuksen valmistelu kytkeytyy elokuun alussa voimaan astuneeseen uuteen maantielakiin. Asetuksen valmistelu on lausuntokierroksella, ja vastauksia asetusehdotukseen on pyydetty lokakuun ensimmäiseen päivään mennessä.

    Lausuntoja on pyydetty muun muassa suurimmilta kaupungeilta, maakuntaliitoilta ja elinkeinoelämän edunvalvojilta. Sen jälkeen virkamiesvalmistelijat tekevät lausuntojen perusteella mahdolliset muutokset runkoverkkoluonnokseen, jonka jälkeen asia menee liikenneministeri Anne Bernerin arvioitavaksi.

    Pohjanmaan liiton lausunnon valmisteleva maakuntajohtaja Suomela on luottavainen, että kasitielle käy vielä hyvin.

    – Uskon siihen, että järki voittaa ja valtatie kahdeksan on jatkossa osa runkoverkkoa.

    Kaupunkien puistot ovat yhä monipuolisempia – sadan puiston mies haaveili puistoluisteluradasta, mutta sai paljon enemmän

    Kaupunkien puistot ovat yhä monipuolisempia – sadan puiston mies haaveili puistoluisteluradasta, mutta sai paljon enemmän


    Harmaassa puvussa sulavasti liikkuvaa miestä ei ole tunnistaa syyskuisessa illassa. Kokkolan kaupungin puisto- ja liikuntapaikkojen työpäällikölle Terho Lindbergille upouuden puiston vihkiäiset ovat työuran huipennus, jolloin työvaatteet...

    Harmaassa puvussa sulavasti liikkuvaa miestä ei ole tunnistaa syyskuisessa illassa. Kokkolan kaupungin puisto- ja liikuntapaikkojen työpäällikölle Terho Lindbergille upouuden puiston vihkiäiset ovat työuran huipennus, jolloin työvaatteet vaihtuvat pukuun. Viimeinen suuri projekti ennen eläkepäiviä. Ei siis ihme, että silmät kostuvat.

    – Tämä on upea paikka, mies huokaa.

    Kokkolan sydämessä, kaupunginsalmen rannalla, oleva puisto on rakennettu pääosin Brita Maria Renlundin muistosäätiön rahoilla. Lähes 375 000 euron lahjoituksen ehtona oli se, että kaupunki tekee lapsille ja nuorille aktiviteettipuiston, joka valmistuu säätiön 100-vuotisjuhlavuonna 2018.

    Brita Marian puistossa voi kiipeillä, rullaluistella ja pelata elektronista liikuntapeliä. Puistossa on 90 puu- ja pensaslajin arboretum, amfiteatteri, grillipaikka ja jäälauttoja muistuttava taideteos.

    Puiston perällä on Hollyhaka, kaupungin rahoilla lähiliikuntapaikkana toteutettu skeittiparkki ja pumptrack-rata. Sen ylpeys on betoninen dj-pöytä, josta voi laittaa kännykästä oman lempikappaleensa soimaan.

    Natalia Peiponen tutustui dj-pöytään Urho ja Armas Hietaharjun ja Ada ja Peppi Salmisen kanssa.Kalle Niskala / Yle

    Kokkolan uusi puisto on hyvä esimerkki tämän hetken suomalaisesta puistorakentamista.

    – Aikaisemmin tehtiin esteettisiä puistoja, joissa kuljettiin käytäviä pitkin, istuttiin penkillä ja vietettiin aikaa. Nyt rakennetaan puistoja ja viheralueita, joissa oleskeluun voi yhdistää liikuntaa ja virkistymistä, kertoo pääsihteeri Seppo Närhi Viherympäristöliitosta.

    Kokkolan puisto- ja liikuntapaikkojen työpäällikkö Terho Lindberg on sadan puiston ja parinkymmenen lähiliikuntapaikan mies. Lähes 50 työvuoden aikana hän on nähnyt puistorakentamisen monet muutokset.

    – Ennen istutettiin paljon puita ja pensaita ja valmistettiin leikkivälineet lähes kaikkiin paikkoihin. Nyt ne ostetaan valmiina ja pystytetään. EU-direktiivit ovat tiukentuneet, joten leikkivälineitä ei ehkä kannatakaan tehdä itse. Eikä aika yksinkertaisesti riitä rikkaruohojen perkaamiseen. Kuorikkeilla ja kankailla varjellaan paikat, joissa on pensaita.

    Terho Lindberg aloitti työuransa samassa paikassa.Petra Haavisto / Yle

    Toinen mahdollisuus helpottaa puiston hoitamista määritellä viheralueiden hoitoluokitukset uudelleen.

    – Monessa puistossa osa nurmikosta voidaan muuttaa niityksi, jolloin riittää, että sen leikkaa pari kertaa vuodessa. Jos niittyalueet ovat laajempia, niihin pitää tehdä käytäviä, joita pitkin voi liikkua. Onnistunut niitty on paljon monimuotoisempi ja kauniimpi kuin nurmikko, Viherympäristöliiton Närhi toteaa.

    Idea syntyi poreammeessa

    Kokkola oli ensimmäisten mukana pilotoimassa, kun lähiliikuntapaikka-ajattelu levisi Norjasta Suomeen 1990-luvulla. Kokkolassa haluttiin alusta alkaen tehdä paikoista erilaisia. Ensimmäinen lähiliikuntapaikka rakennettiin Halkokarin koulun yhteyteen. Leikkitelineet, kuularinki ja peliareena eivät vakuuttaneet lääninhallitusta ja muita pilotissa mukana olleita.

    – Palautetilaisuudessa kritisoitiin, että se on kuin suoraan leikkivälinekuvastosta otettu. Sanoin, että jos annatte meille valtionavun toiseen hankkeeseen, niin siitä ei takuuvarmasti tule leikkipuisto, muistelee Lindberg.

    Vanhan laskettelurinteen yhteyteen tuli skeittipaikka, alamäkiajorata ja myöhemmin 250 askeleen juoksuportaat, mutta ei ainoatakaan leikkivälinettä. Sen jälkitulilla, poreammeessa, syntyi myös idea uudesta Brita Marian puistosta.

    – Minulta kysyttiin, mikä olisi seuraava uutuus. Vastasin: puistoluistelurata. Vähän niin kuin Dubain formularata, jossa vain rata on valaistu ja muualla on pimeää. Se oli semmoinen köyhän miehen versio.

    Skeitatessa voi kuunnella mielimusiikkiaan dj-pöydästä.Kalle Niskala / Yle

    Kaupungistumisen seurauksena Suomeen rakennetaan yhä enemmän puistoja. Niiden koot vaihtelevat pienistä taskupuistoista laajempiin kokonaisuuksiin. Olennaista on se, että puistot eivät ole erillisiä saarekkeita, vaan niiden välillä on yhteys.

    – Järkevä kehityssuunta on, että tehdään korttelipihoja sen sijaan että jokainen taloyhtiö tekee oman. Silloin saa paremman kokonaisuuden, monipuolisemman ympäristön ja enemmän välineitä, Viherympäristöliiton pääsihteeri Seppo Närhi painottaa.

    Kokkolassa on viime vuosina karsittu 15 pientä leikkipuistoa, koska kaikkia ei ole varaa hoitaa. Puistoina ne toki jatkavat edelleen.

    – Pienet puistot ovat aina jollekin tärkeitä, mutta pyritään siihen, että olisi isompia kokonaisuuksia, sillä ne keräävät enemmän porukkaa, Lindberg uskoo.

    Tutkimusten mukaan lähipuistoon saisi olla enintään 300 metrin matka omasta asunnosta, muuten puiston käyttö vähenee. Närhi arvioi, että tulevaisuudessa asukkaat halutaan enemmän mukaan suunnitteluun.

    – Esimerkiksi Reykjavikissa on käytössä kaupunginosahallinto, jossa ihmiset päättävät oman alueensa kehittämisestä ja saavat siihen rahaa kaupungin budjetista. Se varmaan yleistyy meilläkin.

    Elektroniikka on puistorakentamisen hitti. Nappia painamalla tehtävät vaihtuvat tanssista laskemiseen tai riimittelyyn.Kalle Niskala / Yle

    Terho Lindberg istuu Kokkolassa Brita Marian puiston nuotiopaikalla. Kaupunginsalmen vastarannalla on urheilupuisto, laaja hiekkakenttäalue, joka päättyy jäähalliin ja uimahalliin. Sinne on jo suunnitteilla tapahtuma-aukio tivolille ja sirkukselle sekä monitoimipuisto.

    – Lapsille ja aikuisille ehkä fitnesstä ja leikkivälineitä. Se olisi oiva paikka myös seikkailuradalle tukemaan tätä Brita Marian puistoa, Lindberg luettelee.

    Toteutumisaikataulu riippuu monesta asiasta.

    – Se on sellaista priorisoinnin priorisointia. Mietitään, tarvitaanko uutta. Koska kunnossapitorahat eivät lisäänny, mielellään saneerataan ja vähän jarrutellaan uusien puistojen tulemista. Mutta kun ympyrä sulkeutuu, se ei ole minun murheeni enää.

    Suljetaan ympyrä. 16-vuotias Terho Lindberg aloitti työuransa nykyisessä Brita Marian puistossa.

    Silloin alue oli ankeaa pusikkoa ja siellä nuori Lindberg otti vastaan täytemaakuormia. Puskutraktori täytti pieniä lampia ja suon silmäkkeitäpaikalla, missä on nyt moderni puisto.

    Olo on haikea.

    – Puistoasioissa sain kaiken, mitä halusin. Jäähallin ja jalkapallostadionin olisin halunnut vielä rakentaa – tai olla mukana niissä, mutta ne jäävät nyt tekemättä.

    Vanhat, emaliset katukyltit poistettiin seinistä yhden välilyönnin takia –

    Vanhat, emaliset katukyltit poistettiin seinistä yhden välilyönnin takia – "Pikkuisen pelisilmää olisi toivonut kaupungilta"


    Jutta Piispasen kotitalon seinässä Kokkolassa on ruma tyhjä kohta. Vielä muutama päivä sitten paikalla oli vanha, emalinen kyltti, joka kertoi Piispasen asuvan Antti Chydeniuksenkadulla. Ongelma onkin se, ettei hän asu. Nimistötoimikunnan...

    Jutta Piispasen kotitalon seinässä Kokkolassa on ruma tyhjä kohta. Vielä muutama päivä sitten paikalla oli vanha, emalinen kyltti, joka kertoi Piispasen asuvan Antti Chydeniuksenkadulla. Ongelma onkin se, ettei hän asu.

    Nimistötoimikunnan päätöksellä kolmen kadun nimet muutetaan vastaamaan oikeinkirjoituksen vaatimuksia. Piispanen asuu siis Antti Chydeniuksen kadulla. Samoin Herman Renlundin katu ja Kustaa Aadolfin katu saivat yhden välilyönnin lisää.

    Kokkolan kaupungille se tarkoittaa 77 nimikyltin ruuvaamista irti. Tilalle tulee tavalliset metallikyltit, joiden kirjasintyyppi on nykyaikainen. Kahden kadun kyltit saadaan vaihdettua tällä viikolla ja viimeisenkin ensi viikolla.

    Uudessa kyltissä oikeinkirjoitus on kohdallaan.Päivi Seeskorpi / Yle

    Tarkoituksena on muuttaa nimien kirjoitusasu oikeaksi eli samanlaiseksi kuin muualla Suomessa. Esimerkiksi Helsingissä ja Jyväskylässä on vastaavia kadunnimiä, jotka on kirjoitettu kolmeen osaan. Kokkolan kaavoitusarkkitehdin Jenny Jungarin mukaan Kotimaisten kielten keskus Kotus on huomauttanut Kokkolaa asiasta.

    Muutoksessa on kyse jo vanhoista päätöksistä, jotka kuulutettiin vielä keväällä, kun nimistötoimikunnasta tuli päättävä toimielin. Aiemmin vastaavat asiat ovat menneet vielä kaupunginhallituksen kautta.

    Asiasta olisi siis pitänyt halutessaan jättää kirjallinen valitus kuulutusaikana, mutta yhtään valitusta ei tullut ja päätös sai lainvoiman. Jungar muistuttaakin, että vastustus kannattaa tuoda esiin oikeaan aikaan.

    Jutta Piispanen sattui olemaan kotona, kun vanhaa kylttiä irrotettiin talon seinästä. Hän sai kyltin pelastettua.Päivi Seeskorpi / Yle

    Jutta Piispanen ei lämpene muutokselle. Heidän talonsa on rakennettu vuonna 1929 Keskon paikalliskonttorin johtajan asunnoksi. Perhe on asunut talossa neljä vuotta ja remontoi sitä perinteisin menetelmin saadakseen alkuperäiset pinnat loistoonsa. Vanhaan asuun sopi vanha emalikyltti.

    – Kyllä harmittaa. Meillä on ollut periaatteena entistää taloa sisäpuolelta ja myös ulkopuolesta on pidetty hyvää huolta. Nyt siinä on tuollainen tyhjä kohta.

    Piispanen vietti sattumalta lomapäivää kotona ja kuuli, että joku rupesi poraamaan talon ulkopuolella. Hän säntäsi paikalle ja sai pyytämällä kyltin itselleen. Kaupungilla kyltit menevät poistoihin.

    Vanhoissa, emalisissa katukylteissä Antti Chydeniuksenkatu kirjoitettiin vielä yhteen.Päivi Seeskorpi / Yle

    Jutta Piispanen harmittelee, että yhden välilyönnin tarve sai kaupungin muuttamaan valtakunnallisesti tunnustettua kulttuuriympäristöä.

    – Tosi kurjaa, että näinkin paljon katukuvaan vaikuttava asia otetaan pois. Pikkuisen pelisilmää olisi toivonut kaupungilta.

    Seinään jääneen tyhjän läntin Piispanen aikoo ensi alkuun pestä. Jos kaupunki tuo paikalle "susiruman", lähes metrin pitkän peltikyltin, se vaihtunee kaikessa hiljaisuudessa kauniimpaan. Suunnitelmissa on teettää ehkä itse tilalle emalinen.

    – Me niin kovasti rakastettiin noita emalikilpiä.

    Oman kyltin saa kaavoitusarkkitehti Jenny Jungarin mukaan mieluusti teettää, jos haluaa ulkoasun säilyvän ennallaan – kunhan kirjoitusasu on oikea. Kokkolan kaupungilla ei ole mahdollisuuksia erityiskylttien kustantamiseen.

    Työpäällikkö Visa Wennström toivoo, että vaihtamista suunnittelevat ottavat etukäteen yhteyttä tiemestariin, jotta asennus hoituu oikein.

    Lähes puolen miljoonan potille ei tahdo löytyä ottajia Kannuksessa – kunnat saavat yhä enemmän perintörahoja, mutta niitä ei aina hoksata hakea

    Lähes puolen miljoonan potille ei tahdo löytyä ottajia Kannuksessa – kunnat saavat yhä enemmän perintörahoja, mutta niitä ei aina hoksata hakea


    Vajaan 6 000 asukkaan keskipohjalaisella Kannuksen kaupungilla on positiivinen ongelma. Kaupungilla on jaettavana 450 000 euron testamentti- ja perintöpotti, mutta ottajia ei meinaa löytyä. – Hakemuksia tulee vuosittain vain kourallinen, lähinnä...

    Vajaan 6 000 asukkaan keskipohjalaisella Kannuksen kaupungilla on positiivinen ongelma. Kaupungilla on jaettavana 450 000 euron testamentti- ja perintöpotti, mutta ottajia ei meinaa löytyä.

    – Hakemuksia tulee vuosittain vain kourallinen, lähinnä yhdistyksiltä. Kun korot ovat matalalla, ei rahoja kannata jemmata. Mielellään jaettaisiin enemmän kerralla, sanoo talous- ja hallintopäällikkö Leena Sämpi.

    Kannus sai kahtena peräkkäisenä vuotena kaksi isoa perintöä, joiden yhteisarvo on lähes puoli miljoonaa euroa.

    Kun kuntalainen kuolee ilman perillisiä eikä ole tehnyt testamenttia, hänen omaisuutensa päätyy valtiolle. Viime vuosina valtion saama perintöpotti on ollut noin 20–25 miljoonaa euroa. Yli puolet näistä perinnöistä luovutetaan vuosittain Valtiokonttorin kautta kunnille.

    Kunnille viime vuonna 15 miljoonaa perintönä

    Kunnat saavatkin yhä enemmän perintöä ilman perillisiä kuolleilta. Summat ovat kasvaneet miltei joka vuosi kymmenen viime vuoden aikana. Vuonna 2017 kuntien kassaan kilahti 15 miljoona euroa.

    Valtio luovuttaa varoja myös perinnön jättäjän läheisille, esimerkiksi avopuolisolle.

    – Suomessa kuolee vuosittain noin 600 ihmistä ilman perillisiä. Näistä noin 60 prosentilla on testamentti, mutta loppujen omaisuus päätyy siis valtion hoitoon, kertoo Valtiokonttorin johtaja lakimies Marjukka Vallioniemi.

    Jos mukana on kiinteää omaisuutta, esimerkiksi kiinteistöjä tai maita, valtio voi ottaa ne omistukseensa.

    – Varsinkin, jos maa-alueet soveltuvat luonnonsuojelualueiksi, silloin ne jäävät valtiolle.

    Jatkuva haku päällä

    Jotta Kannuksen pottia saataisiin jaettua, haku on auki jatkuvasti. Rahaa voivat hakea yhdistykset ja yhteisöt vapaamuotoisella hakemuksella. Kannus päättää asiasta kaksi kertaa vuodessa.

    – Kesäkuussa hakemuksia tuli neljä, ja summat olivat melko pieniä: jakoon lähti yhteensä vain 14 000 euroa, Sämpi kertoo.

    Hakijajoukkoa rajoittaa se, että puolet lähes puolen miljoonan potista on testamentin tekijän tahdon mukaan ohjattava vanhusten hyväksi.

    Sanna Savela / Yle

    Rahastosäännöissä ei ole rajattu pois muista kunnista tulevia hakemuksia. Pääohjenuorana kuitenkin on, että varat menevät kannuslaisten hyväksi.

    Toisen puolen potista kaupunki on saanut lahjoituksena, joten sen jakamisen kaupunki on voinut itse määritellä. Se onkin suunnattu kaikenikäisille.

    – Sieltä voivat hakea rahaa esimerkiksi taide- ja musiikkiyhdistykset tai vaikka nuorten toimintaa tukevat tahot, talous- ja hallintopäällikkö Sämpi vinkkaa.

    Perintövaroilla on Kannuksessa on tähän mennessä kohennettu vanhusten elämää esimerkiksi tukemalla liikuntahankkeita. Rahoilla on hankittu muun muassa hoitosänkyjä ja apuvälineitä palvelukoteihin sekä järjestetty viriketoimintaa. Lisäksi kuntoutuslaitos Kitinkankaan pihalle on rakennettu perintörahoilla liikuntapuisto senioreille.

    Talousrikoksesta epäilty ympäristöpäällikkö jatkaa virassaan Kokkolassa

    Talousrikoksesta epäilty ympäristöpäällikkö jatkaa virassaan Kokkolassa


    Kokkola ei ole pidättänyt virka-aseman väärinkäytöstä epäiltyä ympäristöpäällikköä virasta. Pohjanmaan poliisin rikoskomisarion Henry Rinteelän mukaan poliisi on tutkinnallisista syistä informoinut kaupungin johtoa hyvin niukasti...

    Kokkola ei ole pidättänyt virka-aseman väärinkäytöstä epäiltyä ympäristöpäällikköä virasta.

    Pohjanmaan poliisin rikoskomisarion Henry Rinteelän mukaan poliisi on tutkinnallisista syistä informoinut kaupungin johtoa hyvin niukasti rikosepäilystä. Kaupungilla ei todennäköisesti olekaan edellytyksiä saamiensa tietojen perusteella arvioida, voiko päällikkö jatkaa virassaan esitutkinnan ajan, arvioi Rinteelä.

    Kokkolan ympäristöpäällikköä epäillään virka-aseman väärinkäytön lisäksi myös törkeästä kavalluksesta. Tutkinnassa olevat summat eivät ole poliisin mukaan kovin suuria, mutta tapauksessa epäillään kuitenkin julkisten varojen väärinkäyttöä.

    Esitutkinta valmistunee aikaisintaan marraskuussa.

    Virka-aseman väärinkäyttöepäilyjä ei tule tutkittavaksi kovin usein poliisille. Kokkolan ympäristöpäällikön rikosepäilyä tutkitaan Pohjanmaan poliisin Vaasan ryhmässä jääviyssyistä.

    Kivikaudella koulun paikalla oli merta ja hiekkamailla asuttiin kuopissa – lapset saavat tutustua esihistoriaan kotinurkillaan

    Kivikaudella koulun paikalla oli merta ja hiekkamailla asuttiin kuopissa – lapset saavat tutustua esihistoriaan kotinurkillaan


    Tästä on kyseK.H. Renlundin museo on saanut 30 000 euron Mullankaivajat-stipendin kivikautisten asumuspainanteiden tutkimiseen Kannuksen KivinevallaApurahalla toteutetaan yleisö- ja koululaiskaivauksiaKaivauksia tehdään Keski-Pohjanmaalla, Kannuksen...

    Tästä on kyseK.H. Renlundin museo on saanut 30 000 euron Mullankaivajat-stipendin kivikautisten asumuspainanteiden tutkimiseen Kannuksen KivinevallaApurahalla toteutetaan yleisö- ja koululaiskaivauksiaKaivauksia tehdään Keski-Pohjanmaalla, Kannuksen Kivinevalla, josta on 2016 löydetty noin 5500 vuotta vanhoja asumuspainanteitaKivinevalta on löydetty kvartsi-iskoksia, keramiikkaa, meripihkaa, hylkeen luita ja esimerkiksi verkkojen painoina toimineita kiviä

    Noin 5 500 vuotta sitten Kannuksen Kivineva sijaitsi aivan rannikon tuntumassa. Paikallisten hyvin tuntema siirtolohkare Sonnikivikin jökötti meressä. Kivinevalla asui ja eli pieni kalastajayhteisö.

    Jääkauden jälkeinen maan kohoaminen on muokannut maisemaa rajusti. Nykyään merenrantaan on pitkä matka, eikä tuon ajan asutuspaikalla, metsäisellä kankaalla, asu enää kukaan.

    Kivikautisia asuinpaikkoja on tutkittu syyskuun alusta lähtien arkeologisin kaivauksin. K.H. Renlundin museo on saanut Suomen Kulttuurirahastolta 30 000 euroa apurahaa yleisö- ja koululaiskaivauksiin.

    Ensimmäiset Kulttuurirahaston Mullankaivajat-apurahat myönnettiin viime vuonna. Aikuisille tarkoitetut kaivaukset ovat olleet suosittuja, mutta lapsille vastaavia tilaisuuksia on ollut vähän.

    Tarkoituksena on tukea vuosittain 5–10 hanketta, jotka antavat koululaisille ja lukiolaisille tilaisuuden osallistua arkeologiseen tutkimukseen kotiseudullaan. Samalla herätellään kiinnostusta oman lähialueen menneisyyteen ja laajemminkin historiaan.

    Koulun lähipiirissä

    Kivinevan muinaisjäännösalue sijaitsee muutaman kilometrin päässä Märsylän alakoulusta. Tuntui siis luontevalta kutsua koululaiset tutkimaan oman lähialueen historiaa.

    – Lapset pääsevät osallistumaan historiallisen tiedon tuottamiseen ja menneisyyden rakentamiseen ihan omalla kotiseudulla. Ei tarvitse lähteä Egyptiin asti tutkimaan esihistoriaa, vaan sitä löytyy ihan omilta kotinurkiltakin, sanoo museolehtori Lauri Skantsi.

    Aiemmin kaivauksiin pääsivät osallistumaan kaikki aiheesta kiinnostuneet. Tuolloin kaivauksilta löytyi tyypillisten kvartsin ja keramiikanpalasten lisäksi meripihkaa. Sen on arveltu tulleen jonkun mukana Baltiasta asti.

    Maasta ei todennäköisesti löydy sellaisia aarteita, joilla olisi rahallista arvoa. Tutkimuksellista arvoa niillä on: pienen kalastajakylän elämä valottuu.

    – Toivotaan, että täältä saa tehtyä esimerkiksi noista palaneista (todennäköisesti hylkeen) luista luonnontieteellisiä radiohiilianalyysejä ja lajimäärityksiä. Sen avulla tiedettäisiin, mitä tällä asuinpaikalla on syöty. Se antaa aika paljon lisätietoa tästä asutuksesta.

    Samalla kun maasta kaivetaan esiin löytöjä, kaivaminen tuhoaa muinaista asuinpaikkaa. Siksi tekeminen dokumentoidaan eli valokuvataan ja tallennetaan piirtämällä. Neljä arkeologia valvoo kaivuutyötä Kivinevalla.

    Voittaa kouluolot

    Nykyään tiedetään, että samaan aikaan kun Mesopotamiassa elettiin korkeakulttuurissa, nykyisen Keski-Pohjanmaan alueella työstettiin kivestä työkaluja eli eleltiin kivikaudella. Hiekkaisilla alueilla ihmiset kaivoivat maahan asuinkuoppia ja rakensivat hirsistä niihin seiniä ja katon.

    Lauriina Kortetmaa (vas.) syventyy etsintään. Arkeologi Inga Nieminen piirtää löydöskarttaa. Hän ei käytä kenkiä, sillä muuten kaivausalue sotkeentuisi.Kalle Niskala / Yle

    Märsylän koulun oppilaat osallistuvat nyt kaivauksiin, mutta kivikaudella koulun tontti oli vielä veden alla. Se tuntuu oppilaista hauskalta. Hauskaa on myös arkeologin hommiin pääseminen, sanoo Iida Pajala. Hän on löytänyt maasta kvartsi-iskoksia.

    – On kivempaa kaivaa tätä kuin olla koulussa!

    Myös Rosella Särkioja löysi kaivausruudustaan kvartsia. Arkeologia on alkanut Rosellasta vaikuttaa mukavalta puuhalta, vaikka etukäteen se hiukan pelotti ja jännitti. Kuopan reunalla kököttäminen tosin käy selän päälle.

    – Kivointa on kaivaminen ja löytöjen tekeminen. Ikävintä on, ettei löydä hyvää asentoa ja selkää sattuu loppupäivä.

    Ehkä ammatiksi asti

    Luokanopettaja Jonna Ylikangas on innoissaan siitä, että oma koulu pääsi mukaan kaivauksiin. Niistä syntyi lukukaudelle oma teemakin. Kaikki Märsylän koulun 28 oppilasta pääsevät etsimään maan uumenista aarteita vuorotellen.

    – Meillä on kivikaudesta monialainen oppimiskokonaisuus, joka näkyy monella tavalla. Kun puolet porukasta kaivaa täällä, toinen puolikas työstää teemaa koululla.

    Ylikankaan mukaan lapset ovat olleen todella innokkasti mukana.

    – Nämä asiat jäävät aivan varmasti heille mieleen. Samalla paikallishistoria tulee tässä esille. Kiehtovaa on vaikkapa pohtia sitä, olivatko nämä ihmiset esi-isiämme. Voi olla, että joku saa kipinän ammattiinkin.

    Kivinevan kaivauksilta hankittu tieto kerätään raporttiin, ja löydöt puhdistetaan ja luetteloidaan. Raporttia odotellaan ensi kevääksi, mutta sitä ennen kaivausten etenemistä voi seurata blogista.

    Google ostaa Suomesta kolmen tuulipuiston tuotannon 10 vuoden sopimuksella – Parjatuille tuille ei tarvetta

    Google ostaa Suomesta kolmen tuulipuiston tuotannon 10 vuoden sopimuksella – Parjatuille tuille ei tarvetta


    Amerikkalainen teknologiajätti Google hankkii Suomesta merkittävän määrän uutta tuulivoimatuotantoa. Yhtiö kertoo ostavansa kolmen Suomeen rakennettavan tuulipuiston tuotannon kokonaan. Pitkäaikaisen ostosopimuksen myötä tuulipuistot eivät...

    Amerikkalainen teknologiajätti Google hankkii Suomesta merkittävän määrän uutta tuulivoimatuotantoa.

    Yhtiö kertoo ostavansa kolmen Suomeen rakennettavan tuulipuiston tuotannon kokonaan. Pitkäaikaisen ostosopimuksen myötä tuulipuistot eivät tarvitse valtion tukea.

    Yle kertoi elokuussa, että Suomeen nousee lähivuosina useita tuulipuistoja pitkillä ostosopimuksilla (PPA = power purchase agreement). Vielä tuolloin sähkönostajien nimiä ei kerrottu julkisuuteen.

    Kyseessä on eurooppalaisittain Googlen ensimmäinen uusiutuvan energian hankinta täysin markkinaehtoisesti. Googlen mukaan tämä tarkoittaa sitä, että uusiutuva sähkö on hinnaltaan yhä useammin kilpailukykyistä pörssisähkön kanssa.

    Google ei kerro tiedotteessa, mihin hintaan se sähköä ostaa tai minkä arvoisia sopimukset ovat euroissa.

    Googlen energiahankinnoista EU:ssa vastaava johtaja Marc Oman kertoi STT:lle, että sopimusten kesto on kymmenen vuotta.

    Hänen mukaansa kymmenen vuotta riittää tuulivoimayhtiöille varmistamaan tuotot. Samalla Google ei sitoudu liian pitkiin hankintasopimuksiin teknologian kehittyessä.

    Tuulipuistoissa tuotettava sähkö on tarkoitettu Haminassa sijaitsevan Googlen datakeskuksen käyttöön.

    Rakennustyöt alkoivat Lakiakankaan tuulipuistossa kesällä. Tuulipuiston on määrä aloittaa sähköntuotanto syyskuussa 2019.Mirva Ekman / YleRakennustyöt jo vauhdissa

    Googlen kanssa sopimuksen solmineet tuulivoimatuottajat ovat pitkän linjan eurooppalaisia toimijoita: ranskalainen Neoen sekä saksalaistaustaiset CPC Finland ja Wpd Finland.

    Puistot rakennetaan Pohjanmaalle Närpiöön, Etelä-Pohjanmaalle Isojoelle ja Keski-Pohjanmaalle Kannukseen.

    Esimerkiksi CPC Finlandin tuulipuiston rakennustyöt ovat jo käynnissä Isojoen Lakiakankaalla. Kaikkiaan 12 tuulivoimalan puiston on määrä aloittaa tuotantonsa syyskuussa 2019.

    Myös Wpd Finlandin tuulipuiston rakennustyöt ovat alkaneet Kannuksen Kuuronkallion alueella. Sähköntuotannon on määrä alkaa vuoden 2019 loppuun mennessä. Tuulipuistoon nousee 14 tuulivoimalaa.

    Googlen sopimuksella rakennettavien puistojen yhteenlaskettu teho on 190 megawattia. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen tuulivoimakapasiteetti kasvaa vajaat kymmenen prosenttia nykyisestä 2 000 megawatista.

    Tuuliteknologia halpenee

    Hankinta liittyy Googlen tavoitteeseen tuottaa kaikki sen tarvitsema sähkö uusiutuvilla energialähteillä. Yhtiö kertoo saavuttaneensa tavoitteen jo viime vuonna, mutta tarvitsee lisää sähköä, koska yritys jatkaa kasvuaan.

    Pitkän ostosopimuksen avulla Google myös suojaa sähkönhankintaansa hintaheilahteluita vastaan.

    Sähkön kallistumisen ohella suurten sähkönostajien kiinnostus tuulivoimaa kohtaan on kasvanut tuulituotannon kustannusten laskun myötä.

    Tuulivoimalla on aiempaa halvempaa tuottaa sähköä, sillä esimerkiksi tornit ovat entistä korkeampia, siivet pidempiä ja voimalaitosten käyttöaste ja toimintaikä ovat pidentyneet.

    Lue myös:

    Sähkösyöpöt yritykset ostavat tuulipuistojen tuotantoa jopa 25 vuoden sopimuksilla – Professori: Tuulivoima pärjää ilman tukia ja se on merkittävä muutos

    Perhon kunta tekemässä poikkeuksellista hankintaa: ostaa laitteen kuntapäättäjän yritykselle – kauppa nytkähti eteenpäin

    Perhon kunta tekemässä poikkeuksellista hankintaa: ostaa laitteen kuntapäättäjän yritykselle – kauppa nytkähti eteenpäin


    Perhon kunta ostaa kunnanhallituksen puheenjohtajan sahayritykselle Jet-Puulle 145 000 euron tukinmittauslaitteen. Kauppa vaatii vielä valtuuston hyväksynnän. Yritys maksaisi laitteen kunnalle takaisin viidessä vuodessa. Kyseessä on...

    Perhon kunta ostaa kunnanhallituksen puheenjohtajan sahayritykselle Jet-Puulle 145 000 euron tukinmittauslaitteen. Kauppa vaatii vielä valtuuston hyväksynnän.

    Yritys maksaisi laitteen kunnalle takaisin viidessä vuodessa. Kyseessä on kunnanhallituksen puheenjohtajan Antti Hietaniemen (kesk.) perheyritys.

    Hankintaprosessi sai alkunsa, kun Jet-Puun toimitusjohtaja Jukka Jokela otti yhteyttä kunnanjohtaja Lauri Laajalaan ja toivoi tukea yrityksen toiminnan kasvattamiseen.

    Toimitusjohtaja perusteli hankintaa sillä, että sen avulla puun sahausta ja jatkojalostusta hoitava yritys kykenisi kasvattamaan tuotantoaan. Sillä olisi hänen mukaansa suora vaikutus yrityksen toimintaan ja Perhon työpaikkakehitykseen.

    Kunnanhallitus taipui laitehankintaan vasta kahden tiukan äänestyksen jälkeen. Sivistys- ja hallintojohtaja Mervi Pääkön mukaan ensin kaatui äänin 4–3 keskustan Rauli Kivelän ehdotus laitehankinnan palauttamisesta uuteen valmisteluun. Samoin äänin kaatui myös Kivelän toinen esitys: että kunta ei investoisi irtainta omaisuutta lunastussopimuksella.

    Kuntaliiton poikkeuksellisena pitämä hankinta menee seuraavaksi valtuuston puntaroitavaksi.

    Viime vuonna Perho suunnitteli lainvastaista yritystukea Jet-Puulle, mutta vetäytyi hankkeesta.

    Puolukan hinnat korkeammalla kuin vuosiin – Ostajat pelkäävät marjapulaa

    Puolukan hinnat korkeammalla kuin vuosiin – Ostajat pelkäävät marjapulaa


    Puolukan ostopaikoilla ei näy tänä vuonna tuttua peräkärryrallia. Vielä viime syksynä yksittäinen myyjä saattoi tuoda Kärkäisen Puutarhan ostopisteelle jopa 600 kiloa kerrallaan, nyt päästään hätinnä puoleen. Marjanostaja Heikki...

    Puolukan ostopaikoilla ei näy tänä vuonna tuttua peräkärryrallia. Vielä viime syksynä yksittäinen myyjä saattoi tuoda Kärkäisen Puutarhan ostopisteelle jopa 600 kiloa kerrallaan, nyt päästään hätinnä puoleen.

    Marjanostaja Heikki Huvilalla onkin nyt aikaa patsastella Seinäjoen Prisman parkkipaikalla.

    – Tilannehan on aivan eri kuin viime vuonna, koska silloin tuli paljon. Tänä vuonnakin meidän ennuste oli, että yksi kolmannes tulee. Mutta tiukkaa tekee sekin.

    Viime päivinä ennuste ei ole pitänyt senkään vertaa, sillä marjoja on kertynyt päivittäin vain viidennes viime vuoden huippupäivistä. Ostopaikalla voidaan nähdä vain unta lähes kymmenestätuhannesta kilosta.

    Myös Riitan Herkussa Mustasaaressa on huomattu kuivan kesän seuraukset: Marjaa tulee sisään noin puolet vähemmän kuin ennen.

    – Pulaakin voi tulla, pelkää vientipäällikkö Kåre Björkstrand.

    Lähinnä hyytelömarjaa ostavat 4H:n marja-asemat sulkivat ovensa Pohjanmaalla jo viime viikolla, Keski-Pohjanmaallakin tällä viikolla. Ostomäärät jäivät 15 prosenttiin viimevuotisista, kertoo vs. aluejohtaja Tuija Saarimäki.

    Kova hinta ei auta

    Normaalia heikompi sato on nostanut myös puolukan hinnat korkeammalle kuin vuosiin. Perkaamattomasta puolukkakilosta maksetaan jo puolitoista euroa kilolta, mikä on lähes tuplahinta viimevuotisiin verrattuna.

    Peratusta marjasta maksetaan vieläkin enemmän, 2 euroa 20 senttiä, mutta perkaamaan ryhtyy vain harva.

    – Minäkin koitan opettaa, että älkää peratko, poimikaa vaan. Pääsee melkein samoille ja hermotkin säästyy, Huvila sanoo.

    Hän myöntää, että hinta ei tosin auta, jos marjoja ei vain metsästä löydy.

    – Puolukathan ovat tänä vuonna äärimmäisen huonoissa paikoissa. Ne ovat kosteikoissa ja sammalikoissa ja kaikenlaisessa röhniköissä. Nyt ei ole mäkipaikoilla mitään, hän sanoo ja kertoo, että osa varvikoista on palanut kuivaksi.

    Seinäjokelainen Kaarina Pikkusaari on tottunut marjastaja pikkutytöstä asti. Hän tuo ostettavaksi pari sangollista marjoja, jotka ovat löytyneet oksia kääntelemällä.

    Metsään tulee mentyä etupäässä kuntoilun ilosta.

    – Kymmenen kilometriä kotoa, Pikkusaari kuittaa löytyneestä marjapaikasta.

    Perho ostamassa laitteistoa kunnanhallituksen puheenjohtajan yritykseen – Kuntaliitto pitää poikkeuksellisena

    Perho ostamassa laitteistoa kunnanhallituksen puheenjohtajan yritykseen – Kuntaliitto pitää poikkeuksellisena


    Perhon kunnanjohtaja Lauri Laajala esittää, että kunta hankkii 145 000 euron laitteen kunnanhallituksen puheenjohtajan Antti Hietaniemen (kesk.) perheyritykseen. Kunnan ja Jet-Puun sopimusluonnoksen mukaan yritys maksaisi hankittavan...

    Perhon kunnanjohtaja Lauri Laajala esittää, että kunta hankkii 145 000 euron laitteen kunnanhallituksen puheenjohtajan Antti Hietaniemen (kesk.) perheyritykseen.

    Kunnan ja Jet-Puun sopimusluonnoksen mukaan yritys maksaisi hankittavan tukinmittauslaitteiston takaisin kunnalle viidessä vuodessa. Kunta perisi jäljellä olevasta pääomasta kahden prosentin korkoa. Laitehankintaa käsitellään maanantaina Perhon kunnanhallituksessa.

    Kuntaliitto pitää suunniteltua menettelyä poikkeuksellisena.

    – On hyvin harvinaista, että kunta investoi yrityksen käyttöomaisuuteen, alalle joka ei kuulu millään tavoin kunnan toimialaan. Tämän tyyppisellä yritystuella on yleensä rakennettu toimitiloja. Lähtökohtaisesti laiteinvestoinnit kuuluvat yritykselle, sanoo Kuntaliiton johtava lakimies Pirkka-Petri Lebedeff.

    Kunnanjohtaja Lauri Laajala kieltäytyy kommentoimasta asiaa ennen kunnanhallituksen kokousta. Kunta kattaisi investoinnin lainalla.

    Perhon kunta suunnitteli viime vuoden lopulla kuntalain vastaista yritystukea Jet-Puulle, mutta vetäytyi hankkeesta. Silloin kyse oli miljoonan euron takauksesta.

    Jetta-konserni, johon Jet-Puu kuuluu, on Perhon suurin yksityinen työllistäjä, sillä on noin sata työntekijää.

    Artikkelia korjattu 10.9. klo 11.36. Jet-Puu ei työllistä sataa työntekijää, vaan se on koko konsernin työntekijämäärä.

    Äiti toi pikaromanssista alkunsa saaneen vauvan isän kihlajaisiin – avioliiton ulkopuolella syntyneellä oli aikanaan karu alku

    Äiti toi pikaromanssista alkunsa saaneen vauvan isän kihlajaisiin – avioliiton ulkopuolella syntyneellä oli aikanaan karu alku


    Eeva-Liisa Polson tarina alkaa vuodesta 1945, jolloin hänen äitinsä, karjalaisneito, osuusliikkeen myyjätär, oli tavannut komean lappilaisen rakuunan. Tämä tapahtui Pirkanmaalla Viialassa tangon pyörteissä. Eeva-Liisa syntyi kaksiviikkoisen...

    Eeva-Liisa Polson tarina alkaa vuodesta 1945, jolloin hänen äitinsä, karjalaisneito, osuusliikkeen myyjätär, oli tavannut komean lappilaisen rakuunan. Tämä tapahtui Pirkanmaalla Viialassa tangon pyörteissä.

    Eeva-Liisa syntyi kaksiviikkoisen romanssin hedelmänä. Avioton lapsi oli tuohon aikaan katastrofi, ja heitä oli tilaston mukaan vain kuusi prosenttia kaikista syntyneistä. Nykyisin tilanne on toinen, ja kaksi viidestä lapsesta syntyy avioliiton ulkopuolella.

    1940-luvulla avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia oli väestömuutostilaston mukaan vain kuusi prosenttia kaikista syntyneistä.

    Äidin isälle suvun kunnia oli tärkeä. Kotiin ei olisi äpärälapsen kanssa tulemista, oli äidille sanottu.

    – Et ole enää meidän lapsemme.

    Lapin rakuunapojan kotiväki taas oli joutunut evakkoon Sallan Vuorikylältä, kun koti jäi Venäjän puolelle. Eeva-Liisan äiti oli kuitenkin saanut uuden paikan Pohjanmaalla Himangalla selvitettyä.

    Draamaa kerrakseen

    Eräänä päivänä äiti oli kääräissyt nelikuisen vauvansa vilttiin ja lähtenyt viemään tyttöä tämän isälle. Äiti oli matkustanut pitkän matkan junalla Etelä-Karjalasta Keski-Pohjanmaalle Kokkolaan ja astui lopuksi bussista Himangan Torvenkylälle. Sieltä hän löysi talon, josta uskoi lapsen isän löytyvän.

    Tämä löytyikin – viettämästä kihlajaisia uuden morsiamensa kanssa.

    Äiti oli mennyt tupaan, ojentanut käärön lapsen isälle ja sanonut, että tässä on sinulle tyttö.

    Minulla ei ole mitään paikkaa, mihin minä sen vien, eikä mitään, millä minä sitä elätän. Eeva-Liisa Polson äiti

    – Minulla ei ole mitään paikkaa, mihin minä sen vien, eikä mitään, millä minä sitä elätän.

    Isä oli ollut kauhuissaan ja kieltäytynyt ottamasta vauvaa vastaan. Hän oli vedonnut siihen, ettei edes tiedä, kenen lapsi on – hänen ei ainakaan... Uusi morsian oli itkenyt: Ethän jätä!

    Talon vanha emäntä oli puuttunut tilanteeseen, lyönyt kepillä lattiaan ja komentanut kaikki olemaan hiljaa.

    – Minä vien nyt tämän naisen kamariini ja selvitän jutun. Jos sinä tämän lapsen hylkäät ja se on sinun, et ikimaailmassa saa omaa tyttölasta, oli vanha emäntä ennustanut vauvan isälle..

    Lopputulos oli, että äiti lähti ja vauva jäi. Isä oli lähtenyt ovet paukkuen pois ja sanonut, ettei tule takaisin, ennen kuin rääpäle olisi pois talosta.

    Kuka ottaisi kiltin tytön?

    Tapahtuman jälkeen ilmestyi Keskipohjanmaa-lehteen ilmoitus: Kiltti tyttölapsi annetaan omaksi – nimimerkillä Koditon.

    Ensin ei ollut ottajia, mutta sitten tuli Vetelistä pariskunta, joka kyseli äidin ja isän ominaisuuksia.

    Lopputuloksena laitettiin vauva polkupyörän telineelle pärekoriin ja pitkä matka kotiin Vetelin Patanaan alkoi.

    Nykyään matka vie autolla puolitoista tuntia, mutta kuinka raskas se lienee ollutkaan 1940-luvun teillä polkupyörän kyydissä. Kotikylää lähestyttäessä joku olikin luullut, että sianporsas se korissa isolla äänellä vinkui. Eeva-Liisa pääsi kuitenkin kotiin, ja elämä vakiintui.

    Tarkkailuasemissa

    Viisivuotiaana tyttö oli adoptioisänsä kanssa hakemassa juhannuskoivuja. Silloin isä istutti hänet kannon nokkaan ja kertoi, että Eeva-Liisa on erikoinen pikkutyttö, sillä hänellä on kahdet vanhemmat. Nyt hänellä on kuitenkin koti Vetelissä heidän luonaan.

    Polson mukaan varhaislapsuus ja tausta ovat vaikuttaneet hänen elämäänsä. Eeva-Liisa muistaa seurailleensa nuorena tarkasti, miten muut häneen suhtautuivat.

    Vetelissä olisi pitänyt olla hiljaisempi, mutta olin vähän tällainen räpätäti, joka tykkää puhumisesta. Eeva-Liisa Polso

    Hänen karjalais-lappilainen temperamenttinsa oli erilaista kuin ympärillä olevien.

    – Vetelissä olisi pitänyt olla hiljaisempi, mutta olin vähän tällainen räpätäti, joka tykkää puhumisesta.

    Koulussa käsityötunnit olivat kauhistus. Opettajakin tiuskaisi kerran, ettei ollut tumpelompaa tyttöä nähnyt. Eipä olisi uskonut, että myöhemmin Eeva-Liisa tekisi tilaustyönä neuleita käsityöliikkeisiin ja mallineuleita Novitalle ja opettaisi pitkään posliinimaalausta.

    Eeva-liisa nuorenaEeva-Liisan albumiSukuyhteydet poikki

    Adoptiovanhemmat vaativat, että tyttö ei saisi olla yhteydessä äitiinsä tai sisarpuoliinsa. Tämä oli aivan tyypillistä tuohon aikaan, sillä näin ajateltiin suojeltavan sekä lasta että vanhempia.

    Eeva-Liisa Polso muistaa kohdanneensa biologisen äitinsä kerran pikkulapsena, kun tämä tuli yllättäen kylään. Toinen tapaaminen oli aikuisena, jolloin Eeva-Liisa sanoi, ettei voi adoptiovanhempiensa määräyksestä olla häneen yhteydessä.

    – Se oli oikeastaan aika dramaattinen juttu. Asuttiin molemmat Kokkolassa – äiti toisella, minä toisella puolen kaupunkia.

    Jälkikäteen Eeva-Liisaa harmitti, oliko ollut tässä asiassa liian "nössö". Hän oli vielä aikuisenakin totellut adoptioisäänsä, minkä takia yhteyksiä äidin puolen seitsemään sisarpuoleen ei syntynyt. Heidät hän tapasi vasta perunkirjoituksessa äitinsä kuoltua.

    Vasta kuusikymppisenä Eeva-Liisalle selvisi, että isän puolen sukua oli Lapissa.

    Lapista löytyi sielunmaisema

    Eläkeiän kynnyksellä Eeva-Liisa lähti ystävän houkuttelemana ensimmäistä kertaa Lappiin.

    – Oi, oi, oi, olin vain henkäillyt Pudasjärven tiellä. Juuan riippusillalla tuli vahva tunne, että tämä Lappi kuuluu minun elämääni!

    Eeva-Liisa Polso, nykyinen Lapin tyttö.Kauko Keränen

    Tulihan sitä lisää, tuli muutto pohjoiseen Pelkosenniemelle. Eeva-Liisa osti tietämättään talon samalta seudulta, jossa sukua oli. Löysi tämän jälkeen tätinsä ja sai yhteyden kolmeen velipuoleensa. Hän on tavannut heidät, ja yksi heistä on melkein saman ikäinen kuin Eeva-Liisa ja tullut läheiseksi..

    – Meillä on ihan samanlaiset silmätkin!

    Nyt Eeva-Liisa Polso on ollut lappilainen jo kahdentoista vuoden ajan. Hän on kirjoittanut värikkään elämänsä muistiin omakustanteeksi. Nyt kuuluu tyytyväisyys äänessä. Hän on löytänyt sinne, jonne ei edes tiennyt kaipaavansa.

    – Tuntureilla on luonto ja korkeammat voimat niin lähellä.

    Kokkolan mutaatiokuusesta saatiin parikymmentä jälkeläistä – erikoisen puun varttamisessa oli oma jännityksensä

    Kokkolan mutaatiokuusesta saatiin parikymmentä jälkeläistä – erikoisen puun varttamisessa oli oma jännityksensä


    Kokkolan harvinaisesta kartiokuusesta on onnistuttu monistamaan parikymmentä uutta yksilöä. Vartteet kasvavat nyt kasvihuoneessa Punkaharjulla Itä-Suomessa, ja muutaman vuoden kuluttua ne päästään istuttamaan uusille...

    Kokkolan harvinaisesta kartiokuusesta on onnistuttu monistamaan parikymmentä uutta yksilöä. Vartteet kasvavat nyt kasvihuoneessa Punkaharjulla Itä-Suomessa, ja muutaman vuoden kuluttua ne päästään istuttamaan uusille kasvupaikoilleen.

    Luonnonvarakeskus Luke kiinnostui 2017 Kokkolan poliisitalon kupeessa sijaitsevasta kuusesta, joka on ilmeisesti kasvanut tuuheaksi ja poikkeukselliseen muotoon geenimutaation ansiosta. Kuusi on metsäkuusen erikoismuoto, jossa puu näyttää siltä kuin sitä olisi leikattu halki sen kasvun.

    Kuusesta otettiin kevättalvella oksia. Luken tutkimusteknikko Taisto Jaakola ja kokkolalainen arboristi Tommi Kåla nousivat tuolloin nosturilla yli 15 metrin korkeuteen ja napsasivat talteen noin sata pistokasta. Niitä pidettiin jonkin aikaa kylmässä. Toukokuussa oksat vartettiin parivuotisiin puunrunkoihin Punkaharjulla.

    Tässä on kasvamassa uusi mutaatiokuusi.Teijo Nikkanen / Luonnonvarakeskus

    Luken erikoistutkija Teijo Nikkanen myöntää, että häntä jännitti, miten hyvin Kokkolan puun varttaminen onnistuu. Nyt hän voi huokaista helpotuksesta:

    – Hyviä oksia tuli muutamia kymmeniä, joista noin puolet lähtivät kasvamaan. Vartteita on olemassa vähintään 20–30.

    Jo nyt tiedetään, että vartteista kehittyy komeita emopuun kaltaisia kartiokuusia.

    – Ihan samanlaisia ne kaikki eivät keskenään ole, mutta samalla lailla kartiomaisesti, tiheästi kasvavia ne kyllä ovat. Peli olisi menetetty, jos vartteet eivät olisi lähteneet kasvamaan.

    Erikoispuun kasvattamisessa ei sovi hätäillä. Nikkasen mukaan vartteet saavat nyt rauhassa kasvaa ja vankistua - aluksi kasvihuoneessa ja senkin jälkeen vielä suojatussa paikassa, jotta niitä ei vahingossakaan tuhota.

    Puita päästään istuttamaan pysyville kasvupaikoilleen aikaisintaan viiden vuoden kuluttua. Osa kartiokuusen kopioista jää Lukeen kasvatettavaksi ja lisättäväksi. Osan taimista saa Kokkolan kaupunki.

    Nuori mies kuoli ulosajossa Nivalassa

    Nuori mies kuoli ulosajossa Nivalassa


    Nuori mies kuoli ulosajossa saamiinsa vammoihin Pohjois-Pohjanmaalla Nivalassa perjantaiaamuna. Kuljettaja suistui ulos tieltä toistaiseksi tuntemattomasta syystä. Autossa ei ollut muita matkustajia. Onnettomuuden sattuessa Maliskylällä oli kova sumu...

    Nuori mies kuoli ulosajossa saamiinsa vammoihin Pohjois-Pohjanmaalla Nivalassa perjantaiaamuna.

    Kuljettaja suistui ulos tieltä toistaiseksi tuntemattomasta syystä. Autossa ei ollut muita matkustajia.

    Onnettomuuden sattuessa Maliskylällä oli kova sumu ja tien pinta oli kuiva.

    Poliisi tutkii onnettomuuden syytä.

    Onnettomuuspaikan raivaus- ja pelastustyöt sekä onnettomuustutkinta kestivät kolmisen tuntia. Paikalla oli käytössä yksi ajokaista ja poliisi ohjasi liikennettä. Liikenne palautui normaaliksi puolen päivän jälkeen.

    Uutista päivitetty klo 12.30 tiedoilla onnettomuuspaikan raivauksesta

    Pieni keskipohjalaiskaupunki kelpasi Iron Maidenin keulakuvalle Bruce Dickinsonille – Kokkolalaisyritys:

    Pieni keskipohjalaiskaupunki kelpasi Iron Maidenin keulakuvalle Bruce Dickinsonille – Kokkolalaisyritys: "Aika ennenkuulumatonta"


    Kaikki alkoi siitä, kun kokkolalainen työhyvinvointi- ja kuntoutuspalveluja tarjoava yritys alkoi etsiä puhujaa tulossa olevaan tilaisuuteen. Medirexin myynti- ja markkinointipäällikkö Erica Roiko selaili netissä puhujatoimiston esiintyjälistaa,...

    Kaikki alkoi siitä, kun kokkolalainen työhyvinvointi- ja kuntoutuspalveluja tarjoava yritys alkoi etsiä puhujaa tulossa olevaan tilaisuuteen. Medirexin myynti- ja markkinointipäällikkö Erica Roiko selaili netissä puhujatoimiston esiintyjälistaa, kun Bruce Dickinsonin, maailmankuulun metallibändin Iron Maidenin keulakuvan, profiili tuli häntä vastaan.

    – Siitä se lähti. Täysillä mentiin sen jälkeen, Roiko nauraa.

    Iron Maidenin solisti esiintyi Kokkolan Kampushallissa maanantaina.

    Dickinson tunnetaan myös muun muassa lentäjänä, yrittäjänä sekä liikemiehenä. Roiko tunnustaa, että miehen saamisesta Kokkolaan tuli hänelle sellainen päähänpinttymä, ettei siitä päässyt enää eroon.

    Dickinsonin palkkio oli kuitenkin sen verran iso, ettei Roiko ensin uskonut, että mies saataisiin pieneen keskipohjalaiskuntaan. Hän ei suostu kertomaan tarkkaa summaa, mutta sanoo hintalapun olleen kymmeniä tuhansia euroja.

    Alkoi soittorumba, kun kaikki tienoon yritykset soiteltiin läpi.

    – Se vaati kyllä vähän rohkeuttakin kertoa, että olemme tuomassa Bruce Dickinsonia Kokkolaan. Sehän nyt on aika ennenkuulumatonta. Mutta moni yrittäjä oli kyllä erittäin innoissaan, vaikkei voinutkaan lähteä mukaan. Se oli tietysti hintavaakin.

    Lopulta mukaan lähti parikymmentä yritystä.

    Kokkolalaiset jonottivat tilaisuuteen, jonka pääpuhujaksi saatiin Iron Madenin keulakuva Bruce Dickinson.Clarissa Jäärni / Yle

    Dickinson esiintyy Suomen vierailullaan myös Turussa, jossa pääsylippu tapahtumaan maksaa maagiset 66,60 euroa. Miksi Kokkolassa sitten päädyttiin maksuttomaan tapahtumaan?

    – Dickinsonin yhtenä ehtona tulla meille puhujaksi oli se, että tapahtumaan ei myydä lippuja, eikä meillä ollut tarkoitustakaan niitä myydä. Me teemme näitä tilaisuuksia sillä mentaliteelilla, että halutaan antaa yhteisölle jotain takaisin.

    Kun ilmaisliput tulivat nettiin, kaikki menivät puolessa tunnissa. Myös myöhemmin tarjolle tulleet peruutuspaikat menivät nopeasti. Innokkuus yllätti:

    – Tottakai jännitti, kun linkki aukesi ja ajattelin, että odotellaanko tässä nyt monta päivää vai ei. Peruutuspaikkoja laitoimme mielellään jakoon, sillä niin moni jäi ilman paikkaa.

    Tuotto hyväntekeväisyyteen

    Erica Roiko arvelee, että Dickinsonia istui kuuntelemassa tuhatkunta ihmistä. Myynti- ja markkinointijohtajan kännykkä on täyttynyt ylistysviesteistä.

    – Mahtavaa, upeaa, huippua, aivan uskomatonta! Palaute on ollut yhtä suitsutusta, Roiko nauraa.

    Mitä tapahtumasta sitten jäi käteen, kun kallis mies tarjoiltiin yleisölle maksutta?

    – Melkoinen mediahuomio Kokkolalle, joten jo senkin puolesta kannatti, Roiko miettii.

    Yrityksiltä tullut rahallinen tuki nousi myös yli tapahtuman kulujen. Tuotto lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Kohteena ovat aivovammapotilaat ja erityisesti heidän kuntoutusmahdollisuuksiensa parantaminen. Lahjoitussumma ei ole vielä tarkasti selvillä, mutta Roikon mukaan puhutaan tuhansista euroista.

    – Hyväntekeväisyys on kuulunut firman toimintakulttuuriin aina, ei vain nyt, kun yritys juhlii 35-vuotista taivaltaan.

    Maailmantähden vierailu vaati viilaamista. Roiko kertoo, että jokainen yksityiskohta piti tarkistaa. Dickinson vaati medialta täydellisen valokuvaus- ja videointikiellon esityksessään, mutta muita erityisjärjestelyjä mies ei Roikon mukaan halunnut.

    – Täytyy sanoa, että hän vaikutti hyvin maanläheiseltä herralta. Miehen raiderikaan ei ollut pitkä, haluttiin vain vähän vissyä.

    Roikolle viimeiset kaksi viikkoa on ollut hektistä aikaa.

    – Tämä on ollut aika työntäyteistä, mutta olen tehnyt tätä mielelläni. Silloin tietää, että on oikealla asialla, kun aamulla ensimmäinen asia, mitä ajattelet, on Bruce Dickinson ja viimeinen asia illalla, mitä ajattelet on Bruce Dickinson, Roiko nauraa.

    Nykylapsi ei kestä tylsyyttä eikä hänen vanhempansa ole paljon sen kummempi, sanoo professori ja pelkää luovuuden puolesta

    Nykylapsi ei kestä tylsyyttä eikä hänen vanhempansa ole paljon sen kummempi, sanoo professori ja pelkää luovuuden puolesta


    Me tarvitsemme tylsyyttä: ikävystymistä ja tyhjiä hetkiä. Ilman niitä moni asia olisi jäänyt syntymättä – ja onkin. Toisaalta liiat ärsykkeet vievät kyvyn keskittyä, ja se näkyy jo nyt koululuokissa. Näin väittää kokkolalainen...

    Me tarvitsemme tylsyyttä: ikävystymistä ja tyhjiä hetkiä. Ilman niitä moni asia olisi jäänyt syntymättä – ja onkin. Toisaalta liiat ärsykkeet vievät kyvyn keskittyä, ja se näkyy jo nyt koululuokissa.

    Näin väittää kokkolalainen kasvatustieteilijä ja filosofi Juha T. Hakala, Jyväskylän yliopiston professori ja Oulun yliopiston dosentti. Hänen tuorein kirjansa Tylsyyden ylistys on ajatuksellista jatkoa tällä vuosikymmenellä julkaistuille teoksille Luova laiskuus ja Kohtuuden kirja.

    Tylsyyteen oppiminen lähtee lapsuudesta: lapsen on annettava rauhassa ikävystyä.

    – Jos lapsi sanoo, että onpa tylsää, pitää sanoa: hyvä. Niin kuuluukin olla. Elämän anti ei ole huippukohdissa, vaan tasamaaominaisuuksissa, sanoo Hakala.

    Hänen mukaansa kasvatamme nyt ikävystymisherkkää sukupolvea, ehkä jopa yhteiskuntaa. Lapset eivät jaksa keskittyä opetukseen, jossa ei ole ylivertaista stimulaatiota. Paradoksaalisesti nämä lapset saavat aikanaan tylsiä työtehtäviä, kuten prosessien seurantaa ja byrokratiaa, kirjoittaa Hakala.

    Hän kritisoikin peruskoulun toissa vuonna voimaan tullutta opetussuunnitelmaa, jonka ytimessä voidaan nähdä digiloikka. Hakala uskoo, ettei uudistuksesa ehkä kuitenkaan ole ajateltu loppuun saakka sitä, miten digiloikka heijastuu koulun lisäksi koko elämäntapaan.

    – Pienetkin ihmiset viettävät vapaa-aikaansa samojen laitteiden ääressä. Oppimisen kietominen niihin ei voi olla onnen avain.

    Hakala näkee kyllä, että moderni teknologia pitää toki tuoda kouluun, mutta enemmän tiedostaen ja kokonaispakettia katsoen.

    Mobiililaitteet ovat kuin mielialalääkkeitä: leikkaavat tunnekirjoa molemmista päistä, sanoo professori – joka itsekin turvautuu omaansa pitkässä kassajonossa.Niko Mannonen / YleTylsyys on edellytys oivalluksille

    Tylsyyteen ei pidä pyrkiä tylsyyden itsensä vuoksi, muistuttaa Juha T. Hakala.

    – Sehän on tympeä tila, epämiellyttävä tunne. Ei siinä ole mitään, missä pitäisi piehtaroida.

    Tylsyydellä on muutenkin huonot puolensa: se on aiheuttanut työtapaturmia ja onnettomuuksia, ja sen suojista on tehty ilkivaltaa ja henkirikoksia. Eikä Hakala haluakaan oma-apuoppaita asiasta: tylsyydestä ei pidä yrittää tehdä viehättävää.

    Tylsyys pitää kuitenkin oppia tuntemaan – ja käyttämään hyödyksi. Sillä silloin, kun mitään ei tunnu tapahtuvan, ihmisen omat aivot saavat tilaa luoda ja oivaltaa.

    Ajatus ei ole uusi, ja Hakala nojaakin kirjassaan tutkijoihin, taiteen tekijöihin ja filosofeihin jopa vuosisatojen varrelta. Erityisesti tylsyyden kaipuu on alkanut nousta esiin Nobel-tutkijoiden teksteissä 90-luvun puolivälissä, jolloin internetkin oli vasta lapsenkengissään.

    Pakoon pääsee vaikka liikennevaloissa

    Huoli liian täyteen ahdetuista, tylsyyttä pakenevista hetkistä on Hakalan mukaan nykyäään aiempaa perustellumpi: esimerkiksi länsimaissa vähintään 40 prosenttia nuorten ja nuorten aikuisten ajasta kuluu ruutua tuijotellen ja naputellen.

    – Mobiilia teknologiaa käytetään kuin mielialalääkkeitä: leikataan tunnekirjoa molemmista päistä. Toisaalta se tarjoaa kaikesta kaiken, kokemuksia joita ei muualta saa. Toisaalta tylsistyneenä nappaat puhelimen, ja heti se piristää, vertaa Hakala.

    Työikäisilläkin yksi suosituimmista keinoista karttaa ikävystyneisyyttä on surffailu. Hakalakaan ei yritä olla besserwisser:

    – Yhtä lailla minäkin viiden metrin kassajonossa kaivan puhelimen taskusta ja tsekkaan sähköpostin ja whatsappin.

    Hakala sanoo, että tylsyys on trigger-tunne eli laukaisija, joka haluaa sanoa jotain – sillä ei ole arvoa itsessään.Ari Vihanta / Yle

    Useat tutkimukset osoittavat kuitenkin, että tylsyyden partaalle ajetut yltävät suurempaan luovuuteen. Luovuuteen Hakala niputtaa myös yksinkertaiset oivalluksen hetket: luovuus ei ole vain taideteoksia ja huikeita innovaatioita, vaan arjessa kehittymistä, uusien asioiden ja uusien tekemisen tapojen keksimistä.

    – Tylsyydessä aivot eivät kytkeydy pois päältä, päinvastoin: ne alkavat työstää omaa materiaalia. Jatkuva asioiden ytimessä oleminen ja painaminen ei vie asioita eteenpäin. Tarvitaan tyhjiä hetkiä ja asioiden katsomista uudesta kulmasta ja myös ulkopuolelta, sanoo Hakala.

    Tylsyys opettaa myös meistä itsestämme

    Toisaalta ikävystyminen ei ole vain kasvualusta luovuudelle, vaan myös ovi itseen tutustumiseen, sanoo Juha T. Hakala.

    – Kun pysähtyy kuulostelemaan tylsyyttä, pääsee myös itsensä herraksi ja ehkä löytää jotain siitä, miten asiat minussa toimivat.

    Nobelisti Joseph Brodsky kuvaa tylsyyttä ikkunaksi äärettömyyteen: psykologinen Sahara vie makuuhuoneestamme aina horisonttiin asti. Hakala ihmetteleekin Brodskyn tavoin, miksi mikään koulu ei valmista meitä kohtaamaan näin vahvaa tunnetta.

    — Tylsyys on kaikille tuttu tunne, mutta olemme aina pyrkineet kiertämään ja kieltämään sen.

    Jos pako tylsyydestä jatkuu, myös yhteiskunta kärsii, sanoo Hakala. Asiantuntijayhteiskunnassa asiat nopeutuvat ja pinnallistuvat. Ihmiset eivät tutki syitä tai taustoja, vaan tyytyvät pintatietoon, jota taas on tarjolla laajemmin ja samankaltaisempana isommille joukoille kuin koskaan.

    Ja vaikka nyt puhutaan yhtenäiskulttuurin katoamisesta, Hakala on pikemminkin huolissaan toisensuuntaisesta kehityksestä.

    – Kuinka paljon on ihmisiä, jotka seuraavat samoja feedejä, ruokkivat tajuntaansa samoilla aineksilla? Eikö ole kyse uhkasta, että elämme pian täydellisen totalitarismin varassa: päämme synnyttävät samantyyppisiä asioita, koska niillä on käytössään samat ainekset, sanoo Hakala.

    Moni kokee hiljaisuuden, tauot ja tapahtumattomuuden huonoiksi asioiksi.Derrick Frilund / Yle
    Tuttuja nimiä hakemassa Lappeenrannan teatterin johtoon – Minna Pirilä-Martti ja Iiris Rannio mukana

    Tuttuja nimiä hakemassa Lappeenrannan teatterin johtoon – Minna Pirilä-Martti ja Iiris Rannio mukana


    Lappeenrannan kaupunginteatterin johtajaksi on hakenut 9 henkilöä. Hakijoina on muun muassa Etelä-Karjalan Metkun toiminnanjohtaja Minna Pirilä-Martti, joka muistetaan myös Lappeenrannan kaupunginteatterin päärooleista. Hän esiintyi muun muassa...

    Lappeenrannan kaupunginteatterin johtajaksi on hakenut 9 henkilöä. Hakijoina on muun muassa Etelä-Karjalan Metkun toiminnanjohtaja Minna Pirilä-Martti, joka muistetaan myös Lappeenrannan kaupunginteatterin päärooleista. Hän esiintyi muun muassa Laila Kinnusen roolissa 2000-luvun alkupuolella.

    Hakijana on myös Lappeenrannan kaupunginteatterissa ohjannut Iiris Rannio. Rannio haki myös edellisellä hakukierroksella teatterin johtoon ja oli mukana viime metreille asti, mutta silloin pidemmän korren vei Timo Sokura. Rannio on toiminut ohjaajana Lappeeenranan kaupunginteatterissa kaksi viime kautta.

    Iiris Rannio oli loppusuoralla edellisessä johtajahaussa Lappeenrannnan kaupunginteatteriin. Nyt hän hakee uudestaan.Yle

    Maanantaina päättyneessä johtajahaussa on teatterinjohtajan paikkaa hakenut lisäksi teatterinjohtaja Juha Vuorinen Kokkolasta, talous- ja markkinointivastaava Tuija Saarinen Lempäälästä, freelance ohjaaja ja käsikirjoittaja Kimmo Virtanen Akaasta, teatterikuraattori Jimmy Asikainen Lappeenrannasta, kulttuurituottaja ja Sanna Lauslahden (kok.) eduskunta-avustaja Ville Virkkunen Espoosta, ohjaaja ja käsikirjoittaja Katri Helena Häti Tampereelta sekä ohjelmapäällikkö Jalle Niemelä Haminasta.

    Nykyisen johtajanTimo Sokuran työsuhde päättyy ensi kesänä. Timo Sokura aloitti Lappeenrannan kaupunginteatterin johdossa vuonna 2015.

    Juha Vuorinen toimii johtajana Kokkolan kaupunginteatterissa.Kreeta-Maria Kivioja / YlePäätös marraskuussa

    Teatterinjohtajan valintaa valmistelee kulttuuritoimenjohtaja Päivi-Linnea Pötry yhdessä työryhmän kanssa, jossa kulttuuri- ja liikuntalautakuntaa edustavat sen puheenjohtaja Eeva Arvela ja varapuheenjohtaja Karoliina Ahtiainen.

    Haastateltavien valinnat ja haastattelut on tarkoitus tehdä syyskuun loppuun mennessä. Työryhmän esitys tuodaan kulttuuri- ja liikuntalautakunnan päätettäväksi marraskuussa pidettävään kokoukseen.

    Teatterinjohtajan toimi täytetään 1.8.2019 alkaen määräajaksi.

    Minna Pirilä-Martti on Etelä-Karjalan lastenkulttuurikeskus Metkun toiminnanjohtaja.YLE Kare Lehtonen
    Ylinopeudet riistäytyivät käsistä Keski-Pohjanmaalla – kaikkiaan ylinopeudet ovat kuitenkin selvästi vähentyneet koko maassa

    Ylinopeudet riistäytyivät käsistä Keski-Pohjanmaalla – kaikkiaan ylinopeudet ovat kuitenkin selvästi vähentyneet koko maassa


    Keski-Pohjanmaalla elokuu yllätti poliisin täysin. Vajaassa kuukaudessa rajujen ylinopeuksien, huumerattien ja vakavan piittaamattomuuden takia poliisi otti haltuunsa reilut 30 ajokorttia Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren seudulla. Se on suuri määrä,...

    Keski-Pohjanmaalla elokuu yllätti poliisin täysin. Vajaassa kuukaudessa rajujen ylinopeuksien, huumerattien ja vakavan piittaamattomuuden takia poliisi otti haltuunsa reilut 30 ajokorttia Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren seudulla. Se on suuri määrä, koska yleensä alueella koko vuoden saldo on sata ajokorttia.

    – Eniten harmittaa eräs työpäivä reilu viikko sitten. Yhden vuoron aikana seitsemän kuljettajaa jouduttiin määräämään väliaikaiseen ajokieltoon. Se on hurja luku yhteen työvuoroon!, harmittelee ylikonstaapeli Jari Kivioja Pohjanmaan poliisista.

    Kiviojan mukaan ajokortti ei hevillä lähde kuivumaan. Jos puhutaan pelkästä nopeudesta, kortti lähtee, kun kuski ajaa yli 40 kilometriä tunnissa enemmän kuin rajoitus sallii. Törkeään tekoon tarvitaan yli 50 kilometrin ylitys.

    – Me ollaan mitattu jopa yli 90 kilometrin ylityksiä.

    Ylikonstaapeli Jari Kivioja näkee, että piittaamattomuus on tienpäällä lisääntynyt.Ari Vihanta / Yle

    Tällainen piikki ylinopeuksissa on poikkeus koko maan linjassa. Suomessa ylinopeudet ovat nimittäin vähentyneet selvästi viime vuosina, kun määrät suhteutetaan liikenteen ja nopeusvalvonnan lisääntymiseen.

    Valvonta lisääntynyt

    Tolppakameroiden ja nopeuksia valvovien autojen ohi ajoi vielä muutama vuosi takaperin noin 84 miljoonaa ajoneuvoa. Nyt määrä on arviolta 140 miljoonaa.

    – Suhteessa siihen ylinopeutta ajavien määrä on laskenut, ja nopeuden ylitykset ovat myös pienentyneet, sanoo Liikenneturvallisuuskeskuksen johtaja, ylikomisario Dennis Pasterstein.

    Yhden työvuoron aikana seitsemän kuljettajaa jouduttiin määräämään väliaikaiseen ajokieltoon. ylikonstaapeli Jari Kivioja

    Ratkaisevia tekijöitä muutokseen ovat olleet Pastersteinin mukaan rikesakon tuplaaminen ja puuttumiskynnyksen laskeminen. Toissa vuoden lokakuusta alkaen rikesakko on napsahtanut, kun nopeusrajoitus ylittyy vähintään 7 kilometrillä tunnissa. Aiemmin raja oli 8 kilometriä.

    Mikään ei selitä hullua elokuuta

    Keski-Pohjanmaalla suuria ylinopeuksia on mitattu niin kuntien keskustoissa kuin maanteillä, esimerkiksi Kokkolassa Tehtaankadulla on mitattu yli 100 kilometrin tuntinopeuksia, vaikka siellä on neljänkympin rajoitus.

    – Erään kerran aamuliikenteessä kuorma-auto ajoi juuri tällä tiellä satasta, ihmettelee ylikonstaapeli Jari Kivioja ihmisten välinpitämättömyyttä.

    Ylinopeuksia ajetaan tavallisesti eniten juhannuksen tienoilla.Mauri Ratilainen / AOP

    Poikkeuksellista on myös se, että ylinopeuksissa piikki sattuu nyt elokuulle; normaalisti tämä aika on tienpäällä rauhallisempi kuin alkukesä.

    – Meillä se "vaarallisin aika" liikenteessä sijoittuu joka vuosi toukokuun loppuun ja juhannuksen jälkeen. Silloin ajetaan muuta vuotta enemmän ylinopeuksia ja sattuu eniten vakavia onnettomuuksia. Onko syynä ollut tänä vuonna tämä hellejakso vai mikä? Kivioja pohtii.

    Kuskeja ei usein edes niin kauheasti kolauta se, että ajokortti viedään pois. ylikonstaapeli Jari Kivioja

    Ylinopeuksille ei löydy mitään yhteistä nimittäjää. Ylikonstaapeli Jari Kiviojan mukaan rajujen ylinopeuksien ajajia on kaikenikäisissä. He ovat miehiä ja naisia, ja ylinopeuksia ajetaan kaikkina vuorokauden aikoina. Ihmisten piittaamattomuus on liikenteessä lisääntynyt:

    – Tätä aikaa kuvaa hyvin se, että suurimmalla osalla kiinnijääneistä ei ole ylinopeuden ajamiseen mitään syytä. Todetaan, että tuli vain ajettua. Huolestuttavaa on myös se, että kuskeja ei usein edes niin kauheasti kolauta se, että ajokortti viedään pois.

    Automaattivalvonta keskustoihin?

    Liikenneturvallisuuskeskuksen johtaja, ylikomisario Dennis Pasterstein suosittelee kaupunkien ongelmakohtiin nopeuksien automaattivalvontaa. Sillä saadaan tehokkaasti rauhoitettua hurjastelua ja vapautettua poliisin resursseja muuhun liikennevalvontaan.

    Hänen mukaansa esimerkiksi töyssyt ovat suhteellisen kalliita tehdä, ne hankaloittavat katujen talvikunnossapitoa ja johtavat jatkuvaan jarrutteluun ja kiihdyttelyyn.

    Sinänsä kaahareiden kiinnijääminen on Pastersteinin mielestä loistava uutinen.

    – Mitä enemmän saadaan ylinopeutta ajavia kiinni, sitä parempi!

    Ylikonstaapeli Jari Kivioja toivoo, että Keski-Pohjanmaalla ilmiö on väliaikainen ja loppuu syksyn tultua.

    – Surettaa tämä meininki. Toivottavasti ihmiset nyt ottavat järjen käteen, niin ei tulisi vahinkoja ja meidän kaikkien olisi mukavampi olla liikenteessä.

    Äiti pelkäsi soittotutkintoja kuollakseen, mutta hänen lastensa ei enää tarvitse – uusi opetussuunnitelma armahtaa jännittäjät

    Äiti pelkäsi soittotutkintoja kuollakseen, mutta hänen lastensa ei enää tarvitse – uusi opetussuunnitelma armahtaa jännittäjät


    Hannele Syri-Nieminen muistaa klarinetin kurssitutkinnoistaan lähinnä seinien värin, tilan ja tunteen. – Jumankauta, mä en selviä tästä. Mä kuolen tänne. Tuosta 3/3-tutkinnosta on yli 20 vuotta aikaa, mutta muisto on elävä. Tyttö jännitti...

    Hannele Syri-Nieminen muistaa klarinetin kurssitutkinnoistaan lähinnä seinien värin, tilan ja tunteen.

    – Jumankauta, mä en selviä tästä. Mä kuolen tänne.

    Tuosta 3/3-tutkinnosta on yli 20 vuotta aikaa, mutta muisto on elävä. Tyttö jännitti esiintymisiä muutenkin, mutta tutkintopelko oli omaa luokkaansa. Muutaman hengen lautakunnassa istuva oma opettajakin näytti siinä tilanteessa pelottavalta.

    – Eri asia olisi ollut, jos olisi saanut soittaa vaikka selin lautakuntaan – päässyt omaan kuplaansa, nauraa Syri-Nieminen nyt.

    Hänen kaltaisensa voivat huokaista helpotuksesta, sillä tänä syksynä voimaan tullut taiteen perusopetuksen uusi opetussuunnitelma poistaa arvosanat ja tasosuoritukset kokonaan. Jatkuvan arvioinnin periaatteessa opettaja seuraa ja kirjaa oppilaan etenemistä niin sanotun Taitotaulun avulla.

    Uudistus koskee perustutkintoja 1, 2 ja 3 – vanhalta nimeltään kurssitutkinnot 1/3, 2/3 ja 3/3. Uudistuksessa on kahden vuoden siirtymäaika, jolloin oppilas voi suorittaa tutkintoja vanhaan tapaan, jos niin haluaaa.

    Tyttären toinen tutkinto jäi tekemättä

    Opetussuunnitelman uudistus sopii paremmin kuin hyvin myös Syri-Niemisen perheelle, jossa kaksi tyttöä on seurannut äidin klarinettiharrastuksen polkua.

    Perheen vanhempi tyttö Siiri Nieminen aloitti soiton kolmosluokalla. Omista kokemuksistaan Hannele Syri-Nieminen ei tytölle tietenkään kertonut. Siiri on myös kova jännittäjä, ja äiti sai olla huolissaan myös tytön selviämisestä.

    – Mietin, saanko hänet sinne ollenkaan. Sitten tyttö oli ihan, että joo mitäs tässä.

    Ensimmäinen tutkinto kuitenkin riitti, sillä jännitys vaivasi tyttöäkin.

    – Aika paljonkin. Tuli vähän huono olo. Esiintymisessä pelottaa kai se, että epäonnistuisi, sanoo Siiri Nieminen.

    Keväälllä piti suorittaa seuraava tutkinto, mutta siitä tytär kieltäytyi. Säestystunnit olivat jääneet vähiin – ja lähellä häämötti jo muutoksen tuoma mahdollisuus päästä tutkinnoista kokonaan.

    – Noin minäkin olisin tehnyt, nauraa äiti.

    Hannele Syri-Nieminen muistaa yhä, että asteikot ja primavista menivät tutkinnoissa parhaiten. Eniten jännityksestä kärsivät varsinaiset kappaleet.Sari Vähäsarja / YleOpettaja seuraa nyt oppimista jatkuvasti

    Kurssitutkintojärjestelmässä lapsi tai nuori soitti useampihenkiselle, opettajista koostuneelle lautakunnalle asteikot, etydit, pari teosta ja prima vistan eli ennen näkemättömän sävellyksen. Lautakunta antoi tutkinnosta numeroarvosanan ja myös suullista palautetta.

    Nyt opetuksessa siirrytään jatkuvan arvioinnin periaatteeseen, jossa opettaja seuraa ja kirjaa oppilaan etenemistä. Sitä varten hänellä on niin sanottu Taitotaulu, kertoo apulaisrehtori Pasi Ojala Keski-Pohjanmaan konservatoriosta.

    Keski-Pohjanmaan konservatoriossa yhdeksän pilottiopettajaa on kokeillut uutta systeemiä jo viime lukuvuoden ajan. Sekä oppilaalla että huoltajalla on linkki pilvipalvelussa oleviin tietoihin, joita opettaja täydentää joka tunnin jälkeen.

    Oppilas ja huoltaja voivat esimerkiksi käydä katsomassa tunnilla kuvatun videon siitä, miten kappale sujui kaksi kuukautta aiemmin. Samalla soittaja pääsee seuraamaan havainnollisesti, miten soitto edistyy. Muutoksessa korostetaankin myös oppilaan itsearviointia.

    Ojala myöntää, että uudistuksessa on hankaluutensakin. Osassa opettajista se herättää varmasti vastarintaa. Iso muutos voi olla turhauttava myös sellaisille opettajille, joilla on vain muutama oppilas. Tuntiopettajat eivät edes saa omaa iPadia, jolla kirjata oppilaan etenemistä, vaan he saavat tietokoneen käyttöönsä opetuspäivän ajaksi.

    Musiikkiharrastus jatkuu, sooloja vältellen

    Kokkolalainen Hannele Syri-Nieminen soitti klarinettia kymmenen vuotta ja suoritti kaikki kolme perustutkintoa. Muista esiintymisistä hän kieltäytyi niin pitkälle kuin pystyi. Tutkintotilanteessa soitto kärsi jännityksestä.

    – Aivan suu kuivana yritti puhaltaa, ja sehän katkoi soittoa. Kyllä minä koen, että se meni huonommin kuin kotona olisi mennyt.

    Siiri Nieminen sanoo, että jännitys lievenee hiljalleen esiintyminen esiintymiseltä. Silti hänelläkin soiton taso kärsi tilanteesta:

    – Ehkä se vähän huonommin meni, mutta ei pahasti.

    Mitään traumoja tutkinnoista ei ole jäänyt eikä jännitys vaikuttanut Hannele Syri-Niemisen harrastamiseen: musiikki on pysynyt elämässä mukana, ja kuoron riveissä on kulunut vuosia. Esiintyminen ei puhuessa jännitä, mutta laulamisessa on rajansa.

    – En suostu laulamaan sooloja! Jännitys vain pilaisi koko nautinnon.

    Laaja diabetestutkimus löysi tautia yhä nuoremmilta:

    Laaja diabetestutkimus löysi tautia yhä nuoremmilta: "Terveillä, 25-vuotiailla miehillä oli rasvamaksa"


    Diabetes lisääntyy nopeasti, ja se käy ilmi myös Helsingin yliopiston ja Folkhälsanin tutkimuskeskuksen tuoreimmista tuloksista. Pohjanmaalla on tehty laajaa diabetestutkimusta jo 30 vuoden ajan. Botnia-tutkimuksessa on saatu selvää näyttöä,...

    Diabetes lisääntyy nopeasti, ja se käy ilmi myös Helsingin yliopiston ja Folkhälsanin tutkimuskeskuksen tuoreimmista tuloksista.

    Pohjanmaalla on tehty laajaa diabetestutkimusta jo 30 vuoden ajan. Botnia-tutkimuksessa on saatu selvää näyttöä, että tautia on yhä nuoremmilla. Kun 90-luvulla sairastuneet olivat usein viisikymppisiä, nyt he voivat olla puolet nuorempia.

    Tutkimuksessa on kartoitettu sekä ykkös- että kakkostyypin diabetestä.

    Kakkostyypin diabeteksen esiasteita löytyy jo selvästi isommasta ryhmästä: neljäsosalla väestöstä näyttää olevan poikkeavat sokeriarvot. Botnia-tutkimuksen johtaja Tiinamaija Tuomi pitää suuntaa huolestuttavana.

    – Se on yhdistelmä perinnöllistä alttiutta ja elämäntapoja. Liikunnan vähyys, sokeripitoiset juomat ja rasvainen ruoka, luettelee Tuomi syitä diabeteksen lisääntymiseen.

    Myös toukokuussa alkaneessa PPP-Botnia-seurantatutkimuksessa on jo paljastunut lisää viitteitä siitä, että tauti puhkeaa yhä nuoremmilla, varsinkin miehillä.

    – Terveiltä, 25–30-vuotiailta on löydetty rasvamaksa, jonka syynä ei ole alkoholi, vaan huono insuliiniherkkyys eli yksi diabeteksen riskitekijä, kertoo Tuomi.

    Jos ihmisillä on perinnöllinen alttius rasvamaksaan ja diabetekseen, silloin ruokavaliolla on suuri vaikutus maksan rasvoittumiseen. Tuomen mukaan on paljon yksittäisiä ruoka-aineita tai tekijöitä, joiden on huomattu lisäävän diabetesriskiä.

    – Esimerkiksi makeat juomat kuten mehut ja limsat kasvattavat riskiä. Kokojyvän syömisen on tutkimuksissa katsottu pitävän tautia loitolla. Meidän tutkimuksessamme myös kahvi näyttää ehkäisevän sairastumista.

    Pohjalaisten geenimuunnoksesta apua lääkkeiden kehittelyyn?

    Väestötutkimuksessa selvisi myös, että pienellä liikuntaohjeistuksella voidaan ehkäistä lihomista ja aineenvaihdunnan heikkenemistä. Tutkimuksen aikana on tarkoitus kehittää myös lääkkeitä, joilla sairautta voidaan ehkäistä. Kehitystyössä avuksi otetaan geenitutkimukset.

    Suomalais-espanjalaisessa tutkimuksessa on kehitetty malli, joka pystyy ennustamaan jopa 90 prosenttia tulevista diabeetikoista elintapoja ja aineenvaihduntaa tutkimalla. Tähän mennessä hankkeessa on tunnistettu jo satoja diabetesriskiin vaikuttavia geenimuunnoksia.

    Tutkimuksessa on mukana perheitä Pietarsaaresta, Närpiöstä, Mustasaaresta, Maalahdesta ja Vaasasta.

    Osalla pohjalaisista on löydetty harvinainen sinkinkuljetusproteiinin geenimuunnos, joka suojaa diabetekselta.

    – Niillä, joilta muunnos löytyy, on korkeampi insuliinieritys ja sairastumisriski on huomattavasti pienempi. Nyt mietitäänkin, voidaanko kehittää lääke, joka vaikuttaa tähän sinkinkuljetusproteiiniin, niin sitä voitaisiin riskiryhmissä käyttää ehkäisykeinoja tai diabeetikoille hoitokeinona, kertoo tutkimuksen johtaja Tiinamaija Tuomi.

    Täsmähoito mahdollista lähivuosina?

    Botnia-tutkimuksen johtaja Tiinamaija Tuomi uskoo, että diabetesta voidaan tulevaisuudessa hoitaa tarkemmin, koska taudista on tehty uusia luokitteluja.

    Uusimman tutkimuksen mukaan esimerkiksi kakkostyypin diabeteksesta löytyy neljä eri alatyyppiä. Tarkempi jaottelu mahdollistaa myös tehokkaamman ja yksilöllisemmän hoidon.

    – Ei ole itsestäänselvää, että kaikille tepsii ohje: liiku, laihduta, syö näitä ruokia ja jätä nuo pois. Osalle se toimii, toisille ei. Tähän mennessä on kohdeltu kaikkia riskiyksilöitä ja sairastuneita samalla tavalla, ja se ei ole kovin tehokasta.

    Diabetes on leimattu suomalaisten kansantaudiksi, mutta vielä yleisempi se on maailmalla.

    Suomessa on arvioitu olevan noin puoli miljoonaa diabeetikkoa. Taudissa veren sokeripitoisuus on pysyvästi suurentunut.

    Lähes 90 prosenttia sairastaa 2-tyypin diabetestä. Ykköstyypin diabetes on harvinaisempi ja vakavampi.

    Juttua täsmennetty kello 13.45: Tutkimuksessa on kartoitettu sekä ykkös- että kakkostyypin diabetestä.

    Permanentti on päässyt mummoleimasta, mutta kaikki kampaajat eivät enää osaa tehdä sitä

    Permanentti on päässyt mummoleimasta, mutta kaikki kampaajat eivät enää osaa tehdä sitä


    Permanentin paluusta on puhuttu pitkään, mutta suoruus on silti pitänyt sitkeästi pintansa suomalaisten hiuskuontaloissa jo vuosikymmenien ajan. Vuoden sisällä permiksen suosio on kuitenkin alkanut osoittaa selviä nousun merkkejä. – Kysyntä on...

    Permanentin paluusta on puhuttu pitkään, mutta suoruus on silti pitänyt sitkeästi pintansa suomalaisten hiuskuontaloissa jo vuosikymmenien ajan. Vuoden sisällä permiksen suosio on kuitenkin alkanut osoittaa selviä nousun merkkejä.

    – Kysyntä on lisääntynyt, ja ammattilaiset puhuvat foorumeillaan permanenteista aiempaa enemmän. Hyviä tekijöitä etsitään, ja asiakkaita ohjataan heille, sanoo Suomen Hiusyrittäjien toiminnanjohtaja Marja Liimatainen.

    Hyvien tekijöiden löytäminen voikin tulevaisuudessa olla nykyistä vaikeampaa, sillä permanentin tekemisen ammattitaito uhkaa rapistua. Jo nyt on olemassa kampaajien sukupolvi, joka ei ole päässyt käyttämään koulussa hankkimaansa taitoa käytännössä.

    Kampaajaopiskelija puolaa asiakkaalle permanenttia. Rullaus on permiksen teon vaikein osa, sanovat ammattilaiset.Ville Viitamäki / Yle

    – Jos et pääse tekemään permanenttia kentällä, on suuri kynnys aloittaa uudelleen. Ja jos kysyntää on, on ikävä joutua sanomaan, ettei osaa tehdä, sanoo lahtelainen estenomi-opiskelija, parturi-kampaaja Janika Kiesilä. Ainakin nopeus kärsii, mutta palaa toisaalta nopeasti, jos rullaamiseen pääsee käsiksi.

    Kaikki kampaajat eivät tee permanentteja. Osalla tarvittavat kemikaalit ottavat henkeen. Hintavia aineita ei myöskään kannata seisottaa hyllyssä vanhenemassa, jos niitä tarvitaan vain harvoin.

    Suomessa on jo kampaajia, joilta puuttuu kokemus ja sen myötä taito.

    – Todellakin! On syntynyt ryhmä kampaajia, jotka eivät osaa tehdä permanenttia. Oppilaat tekevät monta permistä kouluaikana, mutta onhan se taito, joka unohtuu, sanoo hiusalan lehtori Tuija Konttijärvi Keski-Pohjanmaan ammattiopistosta.

    Monet asiakkaat ovatkin hänen mukaansa sanoneet, etteivät käy permanentissa kuin vanhemmilla kampaajilla. Nuoret taas etsivät neuvoja ja tukea esimerkiksi ammattikunnan someryhmissä. Huipputekijöiltä kaivataan apua, kuten kursseja.

    – Ne ovat ihan paniikissa, kuvaa Konttijärvi äärireaktioita.

    Tuija Konttijärvi on itse tehnyt aikanaan kolme permanenttia päivässä, eikä taito enää pääse unohtumaan.Ville Viitamäki / YleKampauskiharaa kaipaava voi yllättyä

    Janika Kiesilä teki tänä kesänä enemmän permanentteja kuin aiempina. Ongelma on usein se, että nuoremmilla asiakkailla voi olla epärealistiset odotukset. Heidän mielikuvissaan kihara on raudoilla tehtyä, löysää lainetta. Permanentti taas tekee hiuksesta enemmän tai vähemmän luonnonkiharan oloisen.

    – Kampauskiharaan tottuneille pitää selvittää, että sitä niin sanottua Victoria's Secret -kiharaa ei saa permanentilla, sanoo Kiesilä.

    Avuksi hän ottaa yleensä kuvat.

    Kampauskihara on valmista lainetta, kun taas permanenttikihara on useimmiten pohja, joka helpottaa tukan käsittelyä lopulliseen muotoon.YLE Etelä-Karjala

    Permiksen kulta-aika sijoittui 1970–90-luvuille. Koko 2000-luvun se on ollut taka-alalla, sillä suoraa tukkaa on käsitelty kampauskiharalla – ja väreillä.

    – Suomalaiset ovat tosi kovasti hiuksiaan värjäävä kansa, sanoo Janika Kiesilä.

    Tämä voikin johtaa yllätyksiin: värikäsitelty hius ei välttämättä kestäkään permanenttiaineita. Erityisesti vaalennus koettelee hiusta, eikä monesti vaalennettuun tukkaan voi kiharaa aina tehdä. Kiesilä on joutunutkin kieltäytymään permiksen teosta.

    – Jos hius on tosi käsitelty ja huokoinen, siinä ei enää ole rakennetta, johon tehdä. Tukka leikkautuisi kemiallisesti poikki ja olisi viemärissä.

    Ennen perustaito, jatkossa erityisosaamista?

    Hiusyrittäjien toiminnanjohtaja Marja Liimataisen mukaan nuoremmissakin tekijöissä on onneksi yhä niitä, jotka ymmärtävät, että permanenteille on tulevaisuudessakin kysyntää. Silti erikoistuminen on myös kauneusalalla väistämätöntä ja korostuu jatkossa.

    – Mutta kyllä me vähän huolissamme olemme siitä, ettei nuorempi polvi hallitse niin hyvin perusammattitaitoja ja on kokonaisia osa-alueita, joita ei vain osata tehdä.

    Asiakkaiden ohjaaminen toisille on toki hyvä, jos ei itse pysty tekemään. Samalla antaa kuitenkin myös omia tienestejään pois, Liimatainen muistuttaa.

    – Jos tilauskirjassa olisi tilaa, niin huolestuttavaahan se on.

    Parturi-kampaaja Janika Kiesilä harmittelee siitä, että permanentin kaltainen perustaito on siirtymässä erityisosaamiseksi. Kun vielä tutkintouudistus on tehnyt rakennekäsittelystä valinnaisen, voi olla, että osa opiskelijoista valitsee vain ehostustaitoja eikä opikaan kiharoiden tekoa. Silloin ammattikunnan taidot kapenevat.

    Toisen vuoden opiskelija Essi Hautamäki laittaa Eeva Finnilälle permanenttia, Tuija Konttijärvi ohjaa.Ville Viitamäki / YleOpetusta vähemmän ja valinnaisuutta lisää

    "Permanentin" tekoa ei tästä syksystä alkaen enää ammattioppilaitoksissa itse asiassa opetellakaan, vaan uudistuneessa tutkinnossa puhutaan "rakennekäsittelypalveluista". Janika Kiesilä pitää termiä hyvänä, koska se kertoo laajemmin mahdollisuuksista: hiusten kasvusuuntaa voi muuttaa, vahvaa pyörrettä korjata ja hiusta kihartaa tai suoristaa.

    – Hiuksen oma tahto tavallaan nujerretaan. Rakennekäsittelykihara on harvoin sellainen, jolle ei tarvitse tehdä mitään. Se on tuki ja pohja kampaukselle, muistuttaa toiminnanjohtaja Marja Liimatainen.

    Hän nautti itse aikanaan valtavasti permanentin teosta.

    – Juuri se, että taltutetaan hius, jota on normaalisti hankala käsitellä – taivutellaan ja rakennellaan. Sillä saadaan ihan mielettömän hienoja lopputuloksia ja voidaan helpottaa ihmisen arkea.

    Koulutuksessa on muitakin vaikeuksia: permanenttiasiakkaita ei ole joka paikassa helppo löytää edes niin paljon, että näyttöjen teko onnistuisi. Keski-Pohjanmaan ammattiopistolla Kokkolassa tilanne on vielä hyvä, sillä säännöllisiä asiakkaita riittää.

    Opetuksen tuntimäärää taas on leikattu niin, että opetuksessa ei päästä kovin syvälle. Oppiminen jää yhä enemmän opiskelijan omalle vastuulle, ja silloin on tärkeää päästä osaaviin käsiin harjoitteluissa.