Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    Puoli vuotta ajokorttilain uudistuksesta: reputtajien määrä kasvussa, ajoharjoitteluradat hädässä –

    Puoli vuotta ajokorttilain uudistuksesta: reputtajien määrä kasvussa, ajoharjoitteluradat hädässä – "Hyvin harva pärjää kymmenellä tunnilla"


    Tästä on kysePuoli vuotta sitten muuttunut ajokorttilaki muutti autokoulun yksivaiheiseksi ja vähensi pakollisen opetuksen määrää.Tarkoituksena oli laskea ajokortin hintaa. Nyt teoriatunnit voi suorittaa vaikka kännykällä ja liukkaan kelin...

    Tästä on kysePuoli vuotta sitten muuttunut ajokorttilaki muutti autokoulun yksivaiheiseksi ja vähensi pakollisen opetuksen määrää.Tarkoituksena oli laskea ajokortin hintaa. Nyt teoriatunnit voi suorittaa vaikka kännykällä ja liukkaan kelin ajoharjoittelun simulaattorilla.Uudistuksen jälkeen yhä harvempi on saanut teoriakokeen ja ajokokeen ensimmäisellä yrityksellä läpi.Autokoulut sopeuttavat toimintaansa uudistuksen mukaiseksi. Kalustoa on vähennetty ja virtuaalisen koulutuksen johdosta myös tilojen tarve vähenee.

    – Jännittää aina, kajaanilainen Ronja Rusanen myöntää istuessaan autoon.

    Rusasella on juuri alkamassa autokoulun neljäs ajotunti.

    Hänellä ei ole mopokorttia, joten aikaisempaa kokemusta ajamisesta, ajoneuvon käsittelemisestä tai muun liikenteen huomioimisesta ei ole.

    – Aluksi asioita tuli tosi paljon kerralla. Kun olen hetken ajanut tunnilla, se alkaa tuntua hieman helpommalta, Rusanen sanoo.

    Heinäkuun alussa uudistunut ajokorttilaki laski ajokortin hintaa, mutta samalla pakollisen opetuksen määrä väheni lähes puoleen aikaisemmasta.

    Varsinaisia ajotunteja on minimissään 10.

    – Ajotunteja pitäisi olla hieman enemmän, jotta oppii kunnolla auton käsittelyn ja sen, miten muuta liikennettä pitää huomioida. Siellä et ole yksin, se on vaikein asia, Rusanen sanoo.

    Meillä tulee olemaan tuhansia nuoria, jotka tulevat ensimmäisille liukkaille opettelemaan ajamista omatoimisesti. Jarmo Jokilampi

    Kainuun Autokoulun yrittäjä, liikenneopettaja Marko Juntunen on saanut samanlaista palautetta myös muilta ajo-oppilailta. Minimimäärä riittää yleensä sellaisille oppilaille, joilla on aikaisempaa kokemusta sekä asenne ja motivaatio kohdallaan.

    – Hyvin harva pärjää kymmenellä tunnilla ja oppii kaiken. Jokainen on yksilö ja tämä on yksilöopetusta. Sama tilanne kuin lukiossa, kaikki eivät kirjoita kuutta tai kahdeksaa laudaturia, Juntunen sanoo.

    Pakollisten ajotuntien lisäksi jokaisen oppilaan on suoritettava ennen ajokoetta riskienhallintakoulutus. Se sisältää muun muassa liukkaan ja pimeän ajoharjoittelun.

    Vastaavanlainen koulutus oli aikaisemmin syventävän vaiheen aikana, jolloin ajokokemusta oli kertynyt puolesta vuodesta kahteen vuoteen.

    Juntusen mielestä ajankohta on nyt väärä.

    – Oppilaalla saattaa olla muutama ajotunti pohjalla, jolloin on opeteltu auton käsittelyä ja liikkeelle lähtöä. Silloin ei pysty välttämättä kiinnittämään huomiota riskien tunnistamiseen, Juntunen sanoo.

    Teoria kännykällä, ajoharjoittelu simulaattorilla

    Autokoulut sopeuttavat toimintaansa uudistuksen mukaiseksi. Kalustoa on vähennetty, ja virtuaalisen koulutuksen johdosta myös tilojen tarve vähenee. Esimerkiksi teoriatunnit voi käydä halutessaan vaikka tietokoneella, tabletilla tai kännykällä.

    – Ajokorttiuudistuksessa on hyviä puolia. Asiakkaan valinnanvapaus lisääntyi, mutta liikenneturvallisuus sivutettiin muutamassa kohdassa täysin, sanoo Suomen Autokoululiiton puheenjohtaja Jarmo Jokilampi.

    Uudistus mahdollistaa nyt, että liukkaan kelin ajoharjoittelua ei tarvitse suorittaa ajoharjoitteluradalla oikeissa olosuhteissa, vaan sen voi korvata simulaattorilla. Missään muussa pohjoismaassa se ei ole mahdollista, Jokilampi sanoo.

    – Simulaattori on hyvä apuväline, mutta ei anna oikeaa liukkaalla ajamisen tuntumaa. Meillä tulee olemaan tuhansia nuoria, jotka tulevat ensimmäisille liukkaille opettelemaan ajamista omatoimisesti liikenteen seassa.

    Suomessa on nyt noin 30 ajoharjoittelurataa ja verkosto uhkaa harventua.

    – Etenkin pienillä paikkakunnilla olevat radat tulevat laittamaan portit kiinni, koska niiden ylläpitäminen ei ole enää kannattavaa, Jokilampi sanoo.

    Liukkaan kelin ajoharjoittelua voi tehdä ajoharjoitteluradalla myös kesällä.Antti Pylväs / Yle

    Pakollisia opetusmääriä vähennettiin kaikissa ajokorttiluokissa. Autokoululiiton puheenjohtaja Jarmo Jokilammen mukaan suurin virhe kohdistui mopokorttia suorittaviin lapsiin. Heillä ei ole liikennekoulutusta eikä liikennekoetta.

    Kaikille muille ikäryhmille ja ajokorttiluokille, jopa ammattikuljettajille, on määrätty opetusta, mutta ei 15-vuotiaille lapsille.

    – Se on meiltä aikuisilta vastuutonta. Laitamme lapset liikenteeseen ja sanomme, että koeta pärjätä. Osa pärjää, osa ei.

    Aikaisemmin ajo-opetusta oli kolme tuntia. Määrä ei ole suuri, mutta Jokilammen mukaan se tuotti hyviä tuloksia. Koulutus alkoi vuonna 2011, ja heti seuraavana vuonna mopoilijoiden vakavat onnettomuudet putosivat yli 40 prosenttia.

    Liikenneturvan mukaan kuolleiden mopoilijoiden määrä on laskenut lähes kolmannekseen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Samassa ajassa loukkaantuneiden mopoilijoiden määrä on yli puolittunut.

    Mopokorttia varten voi hankkia käytännön ajo-opetusta, vaikka laki ei siihen velvoita. Liikenne- ja viestintäministeriön osastopäällikkö Kimmo Pylväs sanoi aikaisemmin Ylen haastattelussa luottavansa siihen, että vanhemmat kantavat vastuunsa.

    Reputtajat maksavat enemmän

    Ajokorttiuudistuksen jälkeen liikenteessä on aikaisempaa enemmän reputtajia (Suomen Kuvalehti). Suurin muutos on tapahtunut mopokorttien kohdalla.

    Teoriakokeiden hylkäysmäärät ovat kasvaneet rajusti. Ennen uudistusta teoriakokeen pääsi ensiyrittämällä läpi 83 prosenttia oppilaista, nyt hyväksymisprosentti on 36. Myös ajokokeiden hylkäyksen ovat lisääntyneet.

    Mopokortti maksoi aikaisemmin keskimäärin 350 euroa. Nyt ajokorttia suorittavan kustannukset saattavat jopa kasvaa.

    – Hyvä esimerkki on mopoikäinen poika, joka kävi teoriakokeessa 12 kertaa ennen kuin pääsi sen läpi. Pelkät tutkintomaksut maksoivat 420 euroa, mutta opetus jäi saamatta, Jokilampi sanoo.

    Jokainen harkitsee itse, tarvitseeko lisätunteja, mutta valitettavan harva niitä hylätyn tutkinnon jälkeen ajaa. Marko Juntunen

    Myös B-luokan korttien kohdalla reputtaneita on enemmän kuin aikaisemmin, mutta kehitys on maltillisempi. Viime vuonna ennen uudistusta ajokokeen pääsi ensimmäisellä yrityksellä läpi 66 prosenttia kokelaista, kun uudistuksen jälkeen vastaava luku oli 62 prosenttia.

    Uudistus teki kokeista aikaisempaa vaativampia (Liikenne- ja viestintävirasto). Tämä olisi pitänyt Jokilammen mielestä kertoa ennen uudistusta.

    – Kun koe vaikeutuu, opetus vähenee ja kuljettajatutkinnon hinta nousee, kuluttajan maksama hinta ei laske. Se vain menee tutkinnon suorittamiseen, Jokilampi toteaa.

    Kajaanilainen Ronja Rusanen aikoo ottaa lisää ajotunteja, jos hän tuntee itsensä epävarmaksi ennen ajokoetta.Mimmi Nietula / Yle

    Kajaanilaisella Ronja Rusasella on tämän päivän jälkeen jäljellä vielä kuusi ajotuntia. Jos Rusanen tuntee itsensä ennen ajokoetta epävarmaksi, aikoo hän ottaa vielä lisää ajotunteja.

    – Jos on epävarma, liikenteeseen ei kannata lähteä itsekseen ajamaan ja kokeilemaan inssiä. Jos minusta tuntuu, että pystyn ajamaan inssin läpi, totta kai silloin yritän tehdä niin, Rusanen sanoo.

    Aikaisemmin hylätyn ajokokeen jälkeen oppilaalle määrättiin 1–5 lisätuntia auton ratissa.

    – Jokainen harkitsee itse, tarvitseeko lisätunteja, mutta valitettavan harva niitä hylätyn tutkinnon jälkeen ajaa, yrittäjä Marko Juntunen sanoo.

    Lue lisää aiheesta:

    Huomasitko, että ajokorttilaki uudistui heinäkuun alussa – kortin hinnan odotetaan putoavan satasilla, mutta ajotuntien määrän leikkaus huolestuttaa

    Autoilija ei huomaa liikenteessä läheskään kaikkea – paitsi jos ajaa 6 km/h

    Vääränlaiset alushousut voivat pilata miehen urheilusuorituksen –

    Vääränlaiset alushousut voivat pilata miehen urheilusuorituksen – "Jos alapäässä ei ole mukava tunne, pelaaminen on vastenmielistä"


    Tästä on kyseMiesten alushousuissa on paljon eri malleja ja materiaaleja. Vapaa-ajalla ja urheillessa toimivat erilaiset alusvaatteet.Huonot alushousut voivat vaikuttaa jopa urheilusuoritukseen.Täydellinen alushousu on silloin, kun käyttäjä...

    Tästä on kyseMiesten alushousuissa on paljon eri malleja ja materiaaleja. Vapaa-ajalla ja urheillessa toimivat erilaiset alusvaatteet.Huonot alushousut voivat vaikuttaa jopa urheilusuoritukseen.Täydellinen alushousu on silloin, kun käyttäjä unohtaa, että kalsarit ovat jalassa.

    Huoliteltu pukeutuminen alkaa alusvaatteista, myös miehillä. Vaihtoehtoja housun alle löytyy monia, aina klassisesta mallista boksereihin.

    Alushousut valitaan tyypillisesti käyttömukavuuden ja -tarkoituksen mukaan. Esimerkiksi urheilevan miehen tärkeimmät valintaperusteet ovat istuvuus ja mukavuus.

    – Tärkeintä on, että niitä ei huomaa, kun ne ovat jalassa. Ne eivät hierrä tai paina mistään, kertoo Kajaanin Hokin edustusjoukkueessa jääkiekkoa pelaava Jarkko Harjula.

    Jääkiekkoilija Jarkko Harjulalle alushousuilla on merkitystä niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella.Mimmi Nietula / Yle

    Kaukalossa Harjulalla on aina eri alusvaatteet, kuin sen ulkopuolella. Sopimattomien tai löysien alushousujen vuoksi jääkiekkoilijan sukukalleudet eivät ole "sirklaantuneet", vaikka epämiellyttäviä hiertymiä on joskus tullut.

    Siksi Harjula käyttää pelatessa teknisiä alusasuja, joissa on pidempi lahje.

    – Alushousujen pitää olla sopivan tiukat, ei löysät. Jos alapäässä ei ole mukava tunne, pelaaminen on vastenmielistä, sanoo Harjula.

    Alushousuissa pitää pysyä mukavuusalueella. Jarkko Harjula

    Myös hiihtäjä Martti Jylhälle alusasuilla ja -housuilla on iso merkitys. Ihoa vasten oleva vaatekerta on mietitty tarkoin, sillä se voi jopa vaikuttaa urheilusuoritukseen. Kesäharjoittelussa housujen on siirrettävä kosteutta pois iholta, sillä muuten vaate aiheuttaa helposti hiertymiä. Talvella niiden on oltava myös riittävän lämpimät.

    – Ne ovat tärkeässä osassa, etteivät suoritukset kaadu siihen minkälaiset housut tai bokserit on jalassa, sanoo Jylhä.

    Miehillä ei ole kuppikokoa

    Kärsämäellä toimiva Finnsvala on yksi harvoista suomalaisista yrityksistä, jotka tekevät miesten alusvaatteita kotimaassa. Alusvaatteiden tärkeimpiä ominaisuuksia ovat kosteuden siirto sekä suojaaminen tuulelta, tulelta ja kylmyydeltä. Niihin on käytetty erilaisia materiaaleja: osa kuiduista on kosteutta imemättömiä ja osa neuloksista on kaksikerrosrakenteisia.

    – Neuloksiin sitoutuu ilmaa, ja se eristää siten kylmältä sekä kuumalta, sanoo Finnsvalan toimitusjohtaja Onerva Aakko.

    Finnsvalan toimitusjohtajan Onerva Aakkon mukaan miesten alushousuissa tärkeintä ovat materiaali ja istuvuus. Paulus Markkula / Yle

    Vaikka naisten rintaliiveissä kuppikoko vaihtelee, miesten alushousuissa sukukalleudet eivät tarvitse erityismuotoilua. Siitä pitää huolen materiaalin joustavuus.

    – Housujen kaavoja ja istuvuutta voidaan tietenkin tarvittaessa muuttaa, sanoo Aakko.

    Miehet ostavat tummempia sävyjä, ja naiset hankkivat lahjaksi värikkäämpiä. Mikko Heikkinen

    Finnsvalan toimitusjohtajan Onerva Aakkon kokemuksen mukaan kansainvälisillä miesten alusvaatemarkkinoilla kaivataan väriskaaloja, mutta kotimaassa väreillä ei ole leikitelty.

    – Tietysti tekninen vaate saa olla myös hyvännäköinen, mutta meillä materiaali ja istuvuus ovat ykkösjuttu, sanoo Aakko.

    Alushousujen värit vaihtelevat luonnollisesti myös ostajan mieltymysten mukaan.

    – Kesällä mennään kirkkaisiin ja syksyllä tummempiin väreihin. Miehet ostavat tummempia sävyjä, ja naiset hankkivat lahjaksi värikkäämpiä, sanoo Kajaanin Dressmannin myymäläpäällikkö Mikko Heikkinen.

    Perinteiset bokserit pitävät pintansa

    Vaikka alusvaatteissa valinnanvaraa riittää, bokseri-malli päätyy useimmin miesten ostoskassiin. Niistäkin löytyy monia lahjemittoja ja materiaaleja. Yksi uusimmista tekstiileistä on bambu, joka tekee alushousuista puuvillaa pehmeämmät. Monille miehille hyvä kangas onkin usein hintaa tärkeämpi.

    Oikean kokoiset bokserit löytyvät ostajalle helpoiten paketin takana olevan mittataulukon avulla.Lucas Holm/Yle

    Jääkiekkoilija Jarkko Harjula tietää, mikä hänelle sopii, myös kaukalon ulkopuolella. Tärkeää on, miltä alushousut näyttävät.

    – Sillä on merkitystä, minkälaisilla alushousuilla kulkee, ettei ihan missä sattuu riejuissa tuolla liiku. Alushousuissa pitää pysyä mukavuusalueella, sanoo Harjula.

    Korjattu 16.1 klo 10:02 : Haastateltavan nimi on Jarkko Harjula ei Jaakko Harjula kuten jutussa aiemmin kerrottiin.

    Lue lisää:

    Kalsarit hiersivät suomalaismiestä New Yorkissa, päätyi rasvaamaan hiertymiä naistenvessaan – syntyi yksi monista firmoista, jotka brändäävät tuotteensa tarinan kautta.

    Kotimaiset kalsarit ovat harvinaisuus – vain muutama yritys selvisi halpatuonnista ja neuvostoviennin romahduksesta

    Arvoituksellinen amerikkalaisyhtiö aikoo viisinkertaistaa Suomen datakeskuskapasiteetin – Kysyimme asiantuntijoilta, onko se mahdollista

    Arvoituksellinen amerikkalaisyhtiö aikoo viisinkertaistaa Suomen datakeskuskapasiteetin – Kysyimme asiantuntijoilta, onko se mahdollista


    Tästä on kyseYhdysvaltalainen yhtiö Silent Partner Group ilmoitti lokakuussa aikovansa rakentaa Suomeen neljä jättimäistä datakeskusta.Mikäli suunnitelmat toteutuvat, Suomen konesalikapasiteetti kasvaa yli viisinkertaiseksi.Yle kysyi useilta...

    Tästä on kyseYhdysvaltalainen yhtiö Silent Partner Group ilmoitti lokakuussa aikovansa rakentaa Suomeen neljä jättimäistä datakeskusta.Mikäli suunnitelmat toteutuvat, Suomen konesalikapasiteetti kasvaa yli viisinkertaiseksi.Yle kysyi useilta asiantuntijoilta, millaisia resursseja valtavan hankkeen toteutuminen vaatisi, ja kuinka todennäköistä datakeskusten valmistuminen on.

    Amerikkalainen Silent Partner Group (SPG) ilmoitti syystalvella tuovansa valtavan kokoisia datakeskuksia Suomeen ja Norjaan.

    Hankkeen koko herätti heti runsaasti kysymyksiä, eikä niihin ole toistaiseksi saatu kunnollisia vastauksia.

    Sijoituspaikkakuntien kaupunginjohtajat kertovat Ylelle allekirjoittaneensa salassapitosopimukset joulun alla, jotka estävät heitä puhumasta yhtiön liikeideasta.

    Yhtiön taustoista ja sen suunnitelmista Suomessa ei siis tiedetä juuri mitään (HS). Kysyimme asiantuntijoilta joistain askarruttavista kysymyksistä. Hankkeen koon perusteella voi arvioida muun muassa seuraavia asioita.

    Käytettävän energian määrä

    Yhtiö on ilmoittanut neljän datakeskuksen sijoittamisesta Suomeen, joista kaksi tulisi Sotkamoon sekä yksi Tornioon ja yksi Haminaan. Kunkin keskuksen sähkönkäyttö on ilmoituksen mukaan vähintään 250 megawattia.

    Yhteenlaskettu sähkönkäyttö olisi yksi gigawatti. Se tarkoittaa noin 10 prosentin lisäystä koko Suomen sähkönkulutukseen (Fingrid).

    Datakeskusten käyttämästä energiasta 90 prosenttia vapautuu lopulta lämmöksi. Se tarkoittaa Sotkamoon 450 megawattia, Tornioon ja Haminaan kumpaankin 225 megawattia lämpötehoa.

    Yhtiö on ilmoittanut hyödyntävänsä tämän energian uudelleen. Palaamme tähän asiaan myöhemmin.

    Hintalappu on miljardeja euroja

    Suomen datakeskusyhdistykselle tehdyn selvityksen mukaan keskuksen hinta on karkeasti 10 miljoonaa euroa yhtä megawattia kohden.

    Tuolla laskukaavalla SPG:n hankkeen hinta olisi noin 10 miljardia euroa pelkkien konesalien osalta.

    Yhtiö on ilmoittanut tekevänsä energiansa itse tuuli-, aurinko- ja bioenergialla sekä kaasulla. Lisäksi yhtiö sanoo käyttävänsä akkutekniikkaa.

    Yhdysvalloissa gigawatin konesali on ihan tätä päivää. Pekka Järveläinen

    Käytännössä uusi energiatuotanto vaatii useiden miljardien eurojen lisäkustannusta. Kokonaisinvestointina datakeskushanke ja Helsinki-Tallinna meritunneli painivat siis samassa sarjassa.

    Datakeskuskapasiteetti moninkertaistuu

    Mikäli SPG:n suunnitelmat toteutuvat, Suomen konesalikapasiteetti kasvaa yli viisinkertaiseksi. Viime vuoden helmikuussa Suomessa oli kapasiteettia noin 190 megawatin edestä.

    Määrä on iso, mutta ei mahdoton. Kapasiteetin kasvun tarve on raju.

    Valtion dataverkkoyhtiö Cinian toimitusjohtaja Ari-Jussi Knaapila sanoo, että markkinat eivät juuri nyt kykene syömään tuollaista kapasiteetin kasvua, mutta myöhemmin kyllä.

    Suomen datakeskusyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Järveläinen ei sinänsä hätkähdä kokoluokasta.

    – Yhdysvalloissa gigawatin konesali on tätä päivää. IT-alan energiankulutus on kasvanut valtavaksi. Ihmetyttää, kun ei täällä Euroopassa ole vielä tämän kokoisia nähty.

    Sähköä pitää tuottaa sijoituspaikoissa

    Datakeskusasiantuntijat sanovat, että vaikka energia tuotettaisiin paikallisesti, datakeskus tarvitsee myös varayhteyden, käytännössä yhteyden kantaverkkoon.

    Suomen kantaverkkoyhtiö Fingridin voimajärjestelmän käytön kehityspäällikkö Jonne Jäppisen mukaan periaatteellista estettä kantaverkkoyhteydelle ei ole.

    Vaihtoehdot sähköntuottamiseen Seuraavat esimerkit pätisivät, jos SPG käyttäisi vain yhtä alla mainittua energiamuotoa.Kaasuturbiini: Sotkamon laitokset vaatisivat vuosittain 3500–4000 rekka-autollista LNG:tä. Myös hinta on kova. Saman verran LNG:tä kuluisi Torniossa ja Haminassa, mutta siellä LNG-terminaalit ovat valmiina.Tuulivoima: Silent Partner Groupin pitäisi rakentaa yli tuhat uutta tuulivoimalaa, jotta se saisi niistä tarvittavan sähkön. Suomessa sähköä tuulivoimalla tuotti viime vuoden lopulla 700 voimalaa.Aurinkovoima: Sotkamon 500 megawatin aurinkovoimala vaatisi 1 850 000 aurinkopaneelia. Saman verran kapasiteettia tarvittaisiin Tornion ja Haminan pyörittämiseen yhteensä.Esimerkiksi maailman kahdeksanneksi suurimman aurinkovoimalan, intialaisen Kamuthi Solar Power Stationin pinta-ala on noin 10 neliökilometriä ja sen teho on noin 650 megawattia.

    – Julkisuudessa olleet paikkakunnat ovat joko entisiä metsäteollisuuspaikkakuntia tai lähistöllä on saatavissa isoja sähkötehoja.

    Jäppinen korostaa, että hän puhuu vain yleisistä edellytyksistä, koska tarvittavia tietoja ei hänellä ole. Lisäksi hän muistuttaa, että tarvittavan kokoisten linjojen suunnittelu, rakentaminen ja tarvittavat vahvistukset kestävät vuosikausia.

    Jos yhtiö tuottaisi energian omavaraisesti, se ei olisi riippuvainen kantaverkosta tulevasta sähköstä. Käytännössä se tarkoittaisi tarvittavan sähkön tuottamisen lähellä datakeskuksen sijoituspaikkaa.

    Tällöinkin kantaverkkoyhteyttä tarvitaan mahdollisen ylimääräisen energian myymiseksi. Yhtiöllä on jo sopimus yhteistyöstä Energia Myynti Suomi Oy -nimisen yhtiön kanssa.

    Tässä Tornion ja Haminan tilanne poikkeaa Sotkamosta voimakkaasti.

    Torniossa ja Haminassa on LNG-terminaalit, josta saadaan energiantuotantoa muualta kuin sähköverkkoa käyttäen, sanoo Pekka Järveläinen.

    LNG on maakaasua, joka on nesteytetty kuljetuskustannusten pienentämiseksi.

    Sotkamoon energiantuotannon kapasiteetti pitäisi rakentaa kokonaan alusta alkaen.

    Lupaurakka on raskas ja pitkä

    Yhtiö on ilmoittanut viime lokakuussa (tivi), että heidän tavoitteensa on vajaan kahden vuoden kuluttua olla toiminnassa. Toimitusjohtaja visioi jopa nopeammasta aikataulusta “kunhan asiat lähtevät rullaamaan”.

    Jo lupabyrokratian selättämiseen kuluvan ajan perusteella voidaan arvioida, ettei hanke tule tuossa aikataulussa toteutumaan. Siitä pitää huolen luparuljanssi.

    Muun muassa maakuntakaavaan on tehtävä tarvittavat voimalinjavaraukset, kunnissa asemakaavat ja yleiskaavat on päivitettävä kaikille suunnitelluille toiminnoille. Lisäksi kunnista on saatava tarvittavat rakennusluvat rakennuksille ja mahdollisille tuulivoimaloille. Vielä näidenkin lisäksi lupahakemusten lista jatkuu. Esimerkiksi Turvallisuus- ja kemikaalivirastolta on saatava erinäinen joukko laitoslupia.

    Jos lupaa haetaan kokonaan uudentyyppiselle, uutta tekniikkaa sisältävälle voimalaitokselle, se voi vaatia perehtymistä. Kari Pehkonen

    Kainuun ELY-keskuksen ylijohtajan sijainen Kari Pehkonen arvioi, että kaksi vuotta riittää lupakäsittelyyn, mikäli kaikki menee jouhevimmalla mahdollisella tavalla.

    – Jos hakemukset eivät tarvitse täydennyksiä ja lisätyöstöjä. Jos lupaa haetaan kokonaan uudentyyppiselle, uutta tekniikkaa sisältävälle voimalaitokselle, se voi vaatia perehtymistä.

    Ja kaikissa luvissa on olemassa valittamisen mahdollisuus, joka voi venyttää lainvoimaisen päätöksen saamista useilla vuosilla.

    Vertailun vuoksi: Paltamoon suunniteltu sellu- ja biotuotehdas, KaiCell Fibers, tarvitsee suuren sähkölinjan Kajaanista Paltamoon.

    – Siinä menee noin kolme vuotta, että se saadaan rakennettua, sanoo yhtiön hallituksen puheenjohtaja, kokoomuksen kansanedustaja Eero Suutari.

    Hukkalämmön hyödyntäminen kysymysmerkki

    Yhtiö ei ole kertonut, mihin se aikoo käyttää hukkalämmön. Datakeskusten ominaisuus on, että niiden käyttämästä sähköstä 90 prosenttia vapautuu lopulta lämmöksi. Eli 250 megawatin sähkönkäytöstä jää 225 megawattia lämpötehoa.

    Tornio ja Hamina ovat teollisuuspaikkakuntia, joihin arviolta 225 megawatin lämpömäärän voisi jotenkin hyödyntää, arvioi Suomen datakeskusyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Järveläinen.

    Sen sijaan Sotkamossa ei paljon energiaa käyttävää teollisuutta ole. Kunnassa on hajallaan kolme kaivosta, Terrafame, Mondo Minerals ja Sotkamo Silver, mutta ne eivät yhteenlaskienkaan kykenisi nielemään kahden valtavan datakeskuksen tuottamaa hukkalämpöä.

    Hukkalämmön hyödyntäminen parantaisi SPG:n taloutta. Mikäli lämmön saa myytyä eteenpäin, se pienentää konesalin energiakustannuksia. Yhtiö aikoo hyödyntää lämmön, mutta ei ole paljastanut, miten he tulevat energiaa käyttämään hyödyksi.

    Silent Partner Groupin datakeskushanke käyttäisi kymmenesosan kaikesta Suomen sähköstäJyrki Lyytikkä / Yle

    Esimerkiksi Telian konesali syöttää hukkalämmön Espoon kaukolämpöverkkoon, Yandex Mäntsälän. Lisäksi Suomen ensimmäistä datakeskuslämpöä hyödyntävää tomaattihuonetta ollaan suunnittelemassa Yandexin konesalin naapuriin (Mäntsälän Uutiset). Sen koko on Suomen olosuhteissa poikkeuksellisen suuri, 7,5 hehtaaria.

    Mikäli Silent Partner Groupin suunnittelemien datakeskusten ylimääräinen lämpö hyödynnetään kasvihuoneissa, se tarkoittaisi Kauppapuutarhaliiton Jyrki Jalkasen mukaan sitä, että lähes kaikki Suomen kasvihuoneet voitaisiin lämmittää talvikautena. Valaistussähkö toki pitää hankkia erikseen.

    Tällä hetkellä Suomessa on kasvihuonepinta-alaa 340 hehtaaria, mutta vain yksi kolmasosa lämmitetään talvella.

    Eikä kasvihuoneisiin tarvittavaa lämpöä voi siirtää pitkiä matkoja. Sotkamoon tarvittaisiin siis 150 hehtaaria uusia kasvihuoneita, Tornioon ja Haminaan riittäisi noin 75 hehtaaria kumpaankin, jos hukkalämpö hyödynnettäisiin vain kasvihuoneissa.

    Kansanedustaja Eero Suutari sanoo, ettei noin suurelle lämpömäärälle ole valmiiksi kysyntää sen enempää Sotkamossa kuin lähikunnassa Kajaanissakaan.

    – Ei meillä ole asutusta, teollisuutta eikä muutakaan niin paljon, että tarvittaisiin niin paljon lämmitysenergiaa. Voihan se olla, että hyödyntäminen tehdään lämmönvaihtimella, joka muuttaa sen esimerkiksi sähköiseksi energiaksi. En usko, että siinä muuta mahdollisuutta on, arvioi Suutari.

    Sijoituspaikkakunnat eivät ole sattumaa

    Datakeskusyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Järveläinen sanoo, että joku on tehnyt sijoituspaikkojen valinnassa ihan perustavaa laatua olevaa pohjatyötä. Kaikki keskukset ovat joko olemassa olevien tai suunniteltujen suurikapasiteettisten datareittien varrella.

    Valtion dataverkkoyhtiö Cinia on valmistellut projektia, jossa rakennetaan kuitu Etelä-Suomesta Pohjois-Suomen läpi Murmanskiin ja Norjan Kirkkoniemeen. Lisäksi Sotkamosta on jatkossa todella lyhyt matka Murmanskiin, sillä kaupunkiin suunnitellaan arktista maakaapelia. Kaapeli tulisi Aasian ja Euroopan välille. Pitkään suunnittelun yhteyden lopullista rakentamispäätöstä ei ole kuitenkaan vielä tehty.

    Sotkamosta on myös jo olemassa oleva yhteys Venäjälle.

    Torniosta puolestaan suunnitellaan arktisen merikaapelin haaraa Perämeren pohjaan. Kaapeli kiinnittyisi suoraan Saksaan menevään kuitukaapeliin. Haminasta nämä yhteydet jo ovat olemassa.

    Kysymykseen, miksi Sotkamoon on ilmoitettu rakennettavaksi kaksi laitosta, ei kukaan haastatelluista asiantuntijoista osannut antaa edes arvauksia.

    Markkinointi voi olla tahallisesti raflaavaa

    Silent Partner Group on tullut konesalialalle poikkeuksellisen voimakkaasti esiin jo suunnitelmien alkuvaiheessa.

    Cinian toimitusjohtaja Ari-Jussi Knaapila muistuttaa, että yhdysvaltalainen ja eurooppalainen markkinointikulttuuri eroavat toisistaan.

    – Heitot 250 megawatin tehonkäytöstä ovat tahallisesti raflaavia. Minusta kyse on aggressiivisesta markkinoinnista alueille, asiakkaille ja rahoittajille, Knaapila sanoo.

    On huijaushankkeita, joissa tarkoituskaan ei ole lopulta rakentaa mitään. Ari-Jussi Knaapila

    Knaapila pitää 250 megawatin tehonkäyttöä mahdollisena jossain tulevaisuudessa, ehkä 10 vuoden kuluessa. Sinänsä hän uskoo, että yrityksen taustalla on vakavia teknologiatoimijoita, jotka eivät halua itseään nyt julki.

    Pekka Järveläinen sanoo Silent Partner Groupin tiedotuspolitiikan alkaneen poikkeuksellinen alussa.

    – Konesaliala on tällainen maanalainen toimiala, täällä ei yleensä kyllä juurikaan mitään lehdissä huudella ennen kuin oikeasti tehdään. Toisaalta nyt he ovat olleet kunnanisiin yhteydessä. Sikäli konkretiaa näyttäisi olevan, Järveläinen sanoo.

    Ota rahat ja juokse?

    Koska konesaliala on maailmallakin kuumentunut, ala houkuttelee myös epärehellisiä yrittäjiä. Esimerkiksi Ruotsissa yrittäjä häipyi sähkölaskuja maksamatta (Talouselämä).

    – On huijaushankkeita, joissa tarkoituskaan ei ole lopulta rakentaa mitään, sanoo Cinian toimitusjohtaja Ari-Jussi Knaapila.

    Toisaalta monta hanketta on lähdetty viemään vilpittömin mielin, mutta joista vain ei ole tullut mitään.

    – Mutta on myös niitä, jotka aloitettu hyvällä tarkoituksella ja huomattu, ettei tule mitään. Mutta jatkettu silti rahan keräämistä, Knaapila sanoo.

    Mistä tiedämme, että Silent Partner Group on luotettava taho, ja että yhtiön suunnittelemat massiiviset datakeskukset todella nousevat Suomeen?

    Kainuulainen kansanedustaja Eero Suutari on yrittänyt saada tietoja amerikkalaisyrityksestä eri puolilta, mutta asiat ja niiden taustat eivät ole vielä selvinneet.

    – Tällä hetkellä kellään ei ole mitään sanottavaa. Tai sitten on sanottu, että tässä ei ole vielä uskottavuutta sillä tavalla, että tätä kannattaa vielä hehkuttaa. Ei ole esitetty tarpeeksi pitävää faktaa asioiden mahdollistamiseksi.

    Toimitusjohtaja Ari-Jussi Knaapila sanoo kokonaisarvionaan, että jos jotain ei ole tehty aiemmin, se ei tarkoita, että idea olisi huono.

    – Digitalisaatio on tuonut ihmeellisiä asioita lyhyellä aikavälillä.

    Yle kysyi myös SPG:n toimitusjohtaja Dale Hobbielta tarkentavia kysymyksiä juttua varten, mutta yhteydenottoihin ei vastattu.

    Lue lisää:

    Asiantuntija amerikkalaisyhtiön jättimäisistä datakeskussuunnitelmista: "Täysin päinvastainen toimintatapa kuin alalla yleensä"

    Suomeen kaavaillut datakeskukset olisivat maailman suurimpia – epäilyt heräsivät: "Viittaa suureen epävarmuuteen"

    Yli puolet sote-alan työntekijöistä raportoi väkivallasta – Ensihoitaja:

    Yli puolet sote-alan työntekijöistä raportoi väkivallasta – Ensihoitaja: "Uhkailu on päivittäistä, kiinni käydään joka kuukausi"


    Kun joensuulainen ensihoitaja Tuomas Valtonen jokin aika sitten astui sisään asuntoon, johon oli hälytetty ambulanssi, vastassa oli puukolla uhkaileva mies. Valtonen pääsi työparinsa kanssa pakenemaan paikalta, ja avuksi kutsuttiin poliisit....

    Kun joensuulainen ensihoitaja Tuomas Valtonen jokin aika sitten astui sisään asuntoon, johon oli hälytetty ambulanssi, vastassa oli puukolla uhkaileva mies. Valtonen pääsi työparinsa kanssa pakenemaan paikalta, ja avuksi kutsuttiin poliisit. Väkivalta tai sen uhka ovat läsnä jokaisessa työvuorossa.

    – Sanallinen uhkailu on päivittäistä. Keskimäärin kerran kuussa meillä on tilanne, jossa käydään fyysisesti käsiksi. Sitäkin vakavampia tapauksia on muutama vuosittain, kertoo Valtosen työpari, ensihoitaja Vesa Parviainen Pohjois-Karjalan pelastuslaitokselta.

    Ensihoitaja menee ihmisten kohteihin ja kohtaa työssään väkivallan koko kirjon: vastassa voi olla sekava vanhus tai sekakäyttäjä.Markku Pitkänen / YLE

    Väkivalta hoitotyössä lisääntyy vuosi vuodelta. Siitä kertovat esimerkiksi Työterveyslaitoksen Mitä kuuluu -työhyvinvointikyselyn tuoreet tulokset. Kysely toteutettiin viime vuonna Pohjois- ja Etelä-Karjalassa, Etelä-Savossa, Päijät-Hämeessä, Pohjois-Pohjanmaalla sekä Kainuussa. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 24 000 sote-alan työntekijää.

    Kaikista vastaajista 54 prosenttia kertoi kokeneensa väkivalta- ja uhkatilanteita työssä, kerrotaan Työterveyslaitokselta. Pohjois-Karjalan Siun Sotessa väkivallasta raportoi 60 prosenttia vastaajista. Joillakin toimialoilla kyselyn luvut ovat huomattavan korkeat: Siun Sotessa ikäihmisten kanssa työskentelevistä lähes 80 prosenttia ja pelastuslaitoksen henkilöstöstä 70 prosenttia oli kokenut väkivalta- ja uhkatilanteita. Seksuaalista häirintää asiakkaiden taholta oli kokenut 15 prosenttia vastaajista.

    1500 ilmoitusta väkivallasta

    – Luvut pitävät varmasti paikkansa, sillä meillä on samansuuntaista tietoa myös muista lähteistä. Siun Soten henkilöstö teki viime vuonna lähes 1 500 ilmoitusta väkivallasta Haipro-ilmoitusjärjestelmään. Kasvua edellisestä vuodesta on 14 prosenttia, sanoo Siun Soten työsuojelupäällikkö Mikko Simonen.

    Ensihoitaja näkee työssään potilasväkivallan koko kirjon: vastassa voi olla sekava vanhus, harhainen mielenterveyspotilas tai aggressiivinen päihteiden sekakäyttäjä. Päihteet ovat mukana suuressa osassa väkivaltatilanteita, mutta joskus taustalla ovat myös somaattiset sairaudet. Esimerkiksi potilaan matala verensokeri, epileptisen kohtauksen jälkitila tai sydäninfarktin aiheuttama aivojen hapenpuute voivat selittää väkivaltaista käytöstä.

    Hoitoalan työntekijät raportoivat väkivaltatilanteista aiempaa herkemmin. Käytännön tuntuma kuitenkin on, että väkivalta on selvästi lisääntynyt, ei pelkästään siitä ilmoittaminen. Viime vuosien selvitykset tukevat huomiota.

    Eniten väkivaltaa esiintyy vanhustenhoidossa, päivystyksissä, mielenterveyspuolella ja kehitysvammahuollossa.Kalevi Rytkölä / Yle

    Suomen Ensihoitoalan Liiton kyselyssä viime vuonna yli 90 prosenttia vastaajista kertoi kokeneensa työssä väkivaltaa ja joka neljäs vastaaja oli joutunut pahoinpidellyksi. Reilu vuosi sitten Terveyden ja hyvivoinnin laitos teki kyselyn vanhuspalveluiden työntekijöille. Siinä kahdeksan kymmenestä vastaajasta oli joutunut ruumiillisen väkivallan kohteeksi.

    – Väkivaltatilanteita on huolestuttavan paljon ja niiden kirjo on laaja. Lievemmässä päässä on huutamista ja haukkumista, ja vakavimmat tapaukset ovat työtapaturmia, joissa työntekijä loukkaantuu ja vammat vaativat sairaalahoitoa, Siun Soten työ suojelupäällikkö Mikko Simonen kuvailee.

    Viime vuonna Siun Sotessa väkivalta aiheutti sairaanhoidon tarvetta 30 työntekijälle.

    Nuoret naiset lähtevät alalta uhkien vuoksi

    Työterveyslaitoksen johtava asiantuntija Tuula Oksanen on huolissaan valtakunnallisen Mitä kuuluu -kyselyn tuloksista.

    – Väkivalta on sote-alalla selvä kuormitustekijä. Sitä kokevat erityisesti nuoret ja naiset, esimerkiksi lähihoitajat ja sairaanhoitajat. Se on huolestuttavaa nuorten työurien ja alalla pysymisen näkökulmasta, Tuula Oksanen sanoo.

    Vanhustyössä väkivaltaa ehkäisee, jos hoitajat tuntevat potilaansa hyvin.

    Myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö otti asiaan kantaa uudenvuodenpuheessaan.

    Väkivallan lisääntymiseen on monia syitä. Ensihoitaja Tuomas Valtosen mielestä päihteiden sekakäyttö aiheuttaa suuren osan väkivaltatilanteista ambulanssissa.

    – Tuntuu myös, että viranomaisten kunnioittaminen on vähentynyt. Auttaja nähdäänkin uhkana, Valtonen sanoo.

    Vanhustyössä väkivaltaa aiheuttaa usein potilaiden sekavuus. Pitkäaikaisosastoilla hoidettavat ovat aiempaa huonokuntoisempia. Kotihoidossa puolestaan työskennellään yksin, mikä myös kasvattaa väkivallan riskiä.

    Kädet näkyvillä, älä tuijota

    Väkivaltaa tuskin saadaan sote-alalta kitkettyä, toteaa työsuojelupäällikkö Mikko Simonen. Silloin ratkaisuksi jää tilanteiden ennakointi. Siihen Siun Sotessa pyritään kouluttamalla henkilökuntaa. Tähän mennessä noin viidennes henkilöstöstä on käynyt väkivaltatilanteita käsittelevän Avekki-koulutuksen.

    – Tavoitteena on, että meidän henkilöstö osaa lukea uhkatilanteita etukäteen ja pyrkii rauhoittamaan tilanteen ennen kuin mitään tapahtuu. Ja kun tapahtuu, on tärkeää osata toimia niin, ettei kukaan vahingoitu, Mikko Simonen sanoo.

    Pidä kädet näkyvillä, mutta ei puuskassa. Puhu selkeitä, lyhyitä lauseita. Kerro, mitä teet. Katso silmiin, mutta älä tuijota. Pysy rauhallisena. Varmista, että pääset tarvittaessa pois tilanteesta.

    Tuomas Valtonen ja Vesa Parviainen purkavat väkivaltatilanteet yleensä työparin kanssa heti tapahtuman jälkeen.Laura Kosonen / Yle

    Muun muassa tällaisia perustaitoja Siun Soten turvallisuuskouluttaja Markus Haukka neuvoo ensihoitajille.

    – Jos ihminen on sekava, sanat eivät mene läpi. Yli puolet viestinnästä tapahtuu kehon kielellä. Tärkeintä on pysyä itse rauhallisena, Haukka sanoo.

    Vanhustyössä avainasia Haukan mielestä on, että hoitajat tuntevat potilaansa ja heidän tapansa. Jos vanhus vastustelee, kannattaa pohtia, voisiko pesun tai vaipanvaihdon siirtää rauhallisempaan hetkeen.

    Uhkailuun turtuu

    Väkivalta sote-alalla on myös resurssikysymys. Sitä voidaan ennaltaehkäistä niin, että hoitajia on työvuoroissa riittävästi. Erityisesti ilta- ja yöaikaan sairaalaosastoilla on yleensä pienempi miehitys, jolloin työntekijöiden asema on turvattomampi.

    Ensihoitajat Tuomas Valtonen ja Vesa Parviainen tunnistavat väkivallan aiheuttaman kuormituksen.

    – Uhkailuun tottuu, vaikka ei varmaan pitäisi. Useimmiten asiat puretaan työparin kanssa, mutta työpaikalla on myös mahdollisuus ohjattuun jälkipurkuun. Väkivallasta puhutaan selvästi enemmän kuin ennen, Vesa Parviainen sanoo.

    Esitys: Poliisille minimiaika hälytystehtäville

    Esitys: Poliisille minimiaika hälytystehtäville


    Harvaan asutun maaseudun verkosto haluaa, että poliisille säädettäisiin minimiaika, jonka kuluessa poliisin on oltava paikalla kiireellisimmissä hälytystehtävissä. Mikä se minimiaika olisi ja mitä se maksaisi? Siihen ei osaa verkoston...

    Harvaan asutun maaseudun verkosto haluaa, että poliisille säädettäisiin minimiaika, jonka kuluessa poliisin on oltava paikalla kiireellisimmissä hälytystehtävissä.

    Mikä se minimiaika olisi ja mitä se maksaisi? Siihen ei osaa verkoston puheenjohtaja Tytti Määttä Kuhmosta vastata.

    – Olemme pyytäneet Poliisihallitukselta arviota siitä, paljonko se vaatisi lisää rahaa ja mikä minimivasteaika olisi, mutta emme ole saaneet vastausta. Se on tosiasia, että minimivasteajan säätäminen vaatii lisää rahaa poliiseille, Määttä sanoo.

    Toiveissa myös nopea laajakaista ja kaivosvero

    Maaseudun verkosto haluaa myös muun muassa antaa nopean laajakaistan kaikille, kunnostaa teitä nykyistä paremmin, säätää kaivosveron ja säilyttää kuljetustuen. Harvaan asutun maaseudun verkosto esitteli eduskuntavaaliteemojaan Rovaniemellä torstaina.

    Määttä sanoo, että verkoston esitysten hintaa ei ole laskettu.

    – Osa ei maksa mitään ja osa tuo lisää tuloja. Esimerkiksi esittämämme kaivosvero jaettaisiin osaksi kunnalle, jossa kaivos sijaitsee.

    Harvaan asutun maaseudun verkostossa on asiantuntijoita eri puolilta maata saaristosta Itä- ja Pohjois-Suomeen. Verkoston vetäjä on Kajaanin ammattikorkeakoulu Oy.

    Ville Heikkinen pelasti nälkiintyneen pöllön hiihtoreissulla ja sai kuvata sitä kuukausia – koskettavan luontokuvan takana on usein tuuria

    Ville Heikkinen pelasti nälkiintyneen pöllön hiihtoreissulla ja sai kuvata sitä kuukausia – koskettavan luontokuvan takana on usein tuuria


    Tästä on kyseKuhmon Iivantiirassa asuva Ville Heikkinen teki luontokuvauksesta itselleen ammatin. Tänä talvena hän on kuvannut muun muassa kuukkeleita, käpytikkoja sekä monia erilaisia tiaisia.Heikkinen voitti vuonna 2017 Vuoden...

    Tästä on kyseKuhmon Iivantiirassa asuva Ville Heikkinen teki luontokuvauksesta itselleen ammatin. Tänä talvena hän on kuvannut muun muassa kuukkeleita, käpytikkoja sekä monia erilaisia tiaisia.Heikkinen voitti vuonna 2017 Vuoden luontokuva-kilpailun kotipihassaan kuvaamallaan kärppäkuvalla. Viime vuonna hän sai kilpailussa kaksi yleisöpalkintoa "Revontulikarhu"-kuvallaan.Luontokuvassa Heikkiselle on tärkeintä, että kuva on puhutteleva. Kuvassa on oltava tarina sekä tunnelmaa, jotain joka koskettaa katsojaa.

    Lumi pöllyää moottorikelkan alta, kun luontokuvaaja Ville Heikkinen, 26, ajaa metsässä kohti lintujen ruokintapaikkaa. Aikaisempien päivien ajourat ovat jääneet vasta sataneen lumen alle piiloon.

    Moottorikelkan perässä oleva reki uppoaa pari kertaa syvälle hankeen, mutta Heikkinen irrottaa reen kelkan perästä ja tamppaa uraa vahvemmaksi ajamalla kelkalla muutaman kierroksen.

    – Lunta alkaa olla nyt malliksi, mutta viime vuoteen verrattuna sitä on vielä vähän, Kuhmon Iivantiirassa asuva Heikkinen naurahtaa.

    Lintujen ruokintapaikka on parin kilometrin päässä Heikkisen kotitalosta. Sen kauemmaksi metsään hänen ei yleensä tarvitse mennä hakemaan kuvauskohteita.

    – Käyn ruokintapaikalla usein myös hiihtämällä. Silloin pystyy tarkkailemaan luontoa ja tekemään havaintoja paljon paremmin, kun etenee hiljoksiin, Heikkinen kertoo.

    Kun luontokuvaaja Ville Heikkinen levittää siemenet tutulle ruokintapaikalle, lintuja saapuu paikalle sankoin joukoin. Mimmi Nietula / Yle

    Ruokintapaikka on metsäaukean laidassa pienen mäennyppylän päällä. Heikkinen ottaa repustaan rasiallisen siemeniä, kaataa ne hangelle ja vuolee läskistä pieniä paloja siementen joukkoon.

    Heikkinen on pitänyt erilaisia ruokintapaikkoja kuvaustarkoituksessa yli 10 vuoden ajan.

    – Paikka on valittu talvivaloja ajatellen. Vuodenvaihteessa päivä on usein niin lyhyt, ettei auringonvalo osu moneen kohtaan. Tässä aukean reunassa on valoa melkein koko päivän ajan, jos vain sattuu paistamaan, Heikkinen kertoo.

    Se on paljon tuuristakin kiinni. Ville Heikkinen

    Pikkulinnut pyrähtävät paikalle Heikkisestä välittämättä. Sinitiaiset, talitiaiset, hömötiaiset ja töyhtötiaiset ovat tottuneet luontokuvaajan läsnäoloon. Pian joukkoon liittyy muutama kuukkeli ja pari käpytikkaa. Muutaman kerran ruokintapaikalla on vieraillut myös harmaapäätikka.

    – Erikoisuutena on lapintiainen. Olen saanut niitä nyt ensimmäistä kertaa tässä ruokinnalle. Näin lapintiaisia ensimmäisen kerran elämässäni viime syksynä, kun niillä oli jonkinlainen vaellus ja hyvä pesimävuosi.

    Kärppä tulee, jos on tullakseen

    Talvisin luontokuvaaja Ville Heikkinen kuvaa pääsääntöisesti lintuja, mutta hän on kuvannut vuosien varrella kaikkea mahdollista suurista metsän pedoista ja piennisäkkäistä sammakonkutuun asti. Kuvaamisen hän aloitti vuonna 2004, kun lapsuuden piirtämisharrastus vaihtui todellisuuden taltioinniksi.

    Tänä päivänä Heikkinen ei puhu enää harrastuksesta, vaan luontokuvaamisesta on tullut kokopäiväistä. Kuvauskohteet riippuvat paljolti siitä, mitä luonto tarjoaa. Kaikkea kun ei voi ennustaa.

    – Kuukkelit, metson soitimet ja hanhet ovat satavarmoja kohteita vuodesta toiseen, mutta esimerkiksi pöllön pesintä riippuu paljon ravintotilanteesta, metsäpeurat taas liikkuvat paljon eikä niitä pysty houkuttelemaan millään ja kärppä tulee, jos on tullakseen. Se on paljon tuuristakin kiinni, Heikkinen kertoo.

    Ville Heikkisen palkittu "Revontulikarhu" -kuva napattiin liiketunnistimen avulla.Ville Heikkinen

    Sattumalla oli Heikkisen mukaan sormensa pelissä myös silloin, kun hän onnistui kuvaamaan kotipihassaan liikkuneen talviasuisen kärpän vain 20 senttimetrin päästä kamerasta.

    – Kamera oli liiketunnistimella ja olin itse sisällä kotona, joten en ollut ihan vieressä. Ajan ollen kärppä kuitenkin tottui siihen, että vien sille ruokaa. Joskus se on hakenut jopa metrin päästä ruokaa, vaikka itse olen ollut läsnä, Heikkinen kertoo.

    Heikkinen oli kuvannut kärppää pihallaan kahdeksan vuoden ajan. Vaiva palkittiin, sillä kärppäkuva "Talven odotus" voitti vuonna 2017 Vuoden luontokuva -kilpailun ja nosti Heikkisen suuren yleisön tietoisuuteen.

    Nokka on suunnattava sinne, missä milloinkin on jotain mielenkiintoista kuvattavaa. Ville Heikkinen

    Kuhmon Viiksimossa Heikkinen kuvasi kauas kaukaisuuteen katsovan karhun revontulien loimutessa taustalla. Heikkinen sai "Revontulikarhu" -kuvallaan viime vuonna kaksi yleisöpalkintoa Vuoden luontokuva -kilpailussa (Kainuun Sanomat), ja kuva palkittiin myös oman sarjansa kuudentena.

    Heikkinen otti kuvan samaan tapaan kuin palkitun kärppäkuvankin. Kamera oli yön yli passissa, mutta tällä kertaa Heikkinen oli itse kauempana, 70 kilometrin päässä kotona.

    – Karhukuva oli yhtä helppo ja samalla kaavalla toteutettavissa kuin kärppäkin. Kaikki on vain vähän isommassa mittakaavassa. Myös houkuttimet olivat samat. Molempien suurta herkkua on lohi, ja karhu on perso myös koiranmuonalle.

    Luonnon edessä on oltava nöyrä

    Menestyminen kilpailuissa ei ole juurikaan muuttanut luontokuvaaja Ville Heikkisen elämää. Julkisuus on tuonut hieman lisää keikkoja, mutta muuten päiväohjelma muodostuu sään, olosuhteiden ja vuodenajan mukaan.

    – Nokka on suunnattava sinne, missä milloinkin on jotain mielenkiintoista kuvattavaa, Heikkinen sanoo.

    Ville Heikkisen mukaan kuvaaja ei voi aina toteuttaa suunnitelmiaan vaan kuvat on otettava luonnon ehdoilla. Mimmi Nietula / Yle

    Myös sosiaalinen media on tuonut lisää näkyvyyttä. Somessa harrastajakuvaajat ja ammattilaiset voivat jakaa kuvia luonnosta, joita ihmiset eivät välttämättä pääsisi muuten näkemään. Heikkisellä on Instagramissa noin 3 000 seuraajaa, joista moni on myös itse luontokuvaaja.

    – Piirit ovat aika suppeat. Seuraan myös itse muita luontokuvaajia somessa päivittäin, koska se on niin helppoa nykyaikana. Pitihän sitä itsekin kokeilla, mutta en tiedä, onko niillä tykkäyksillä loppupeleissä suurta merkitystä, Heikkinen naurahtaa.

    Heikkinen on kuvannut kuhmolaista luontoa jo pitkään, mutta kaikkea hän ei ole saanut ikuistettua. Moni laji odottaa vielä kuvaajaa, mutta Heikkisen mukaan luonnon edessä on oltava nöyrä.

    – Monesti ne kuvat, joista haaveilee tai suunnittelee, eivät toteudu. Loppupelissä luonto antaa, mitä se haluaa antaa ja sen ehdoilla on mentävä, Heikkinen sanoo.

    Kuvassa on oltava jotain, joka koskettaa

    Käpytikka on asettunut vakiopaikalleen nakuttelemaan ruokintapaikan läheistä puuta. Luontokuvaaja Ville Heikkinen hakee moottorikelkan reestä kameran ja katselee rauhallisesti ympärilleen.

    Päivänvaloa on vielä jäljellä, mutta sääennusteen mukaan kohta sataa lunta. Se ei Heikkistä haittaa.

    – Kova lumisade ja aurinko kelpaavat kumpikin. Kevätpuolella päivät alkavat olla kirkkaampia, jolloin kehtaan hyödyntää enää vain aamu- ja iltavaloja. Silloin lumisade on jopa mieluisampi.

    Talvisin luontokuvaaja Ville Heikkinen keskittyy lintujen ikuistamiseen. Tiia Korhonen / Yle

    Mieluisan kuvauskohteen tai onnistuneen valokuvan taustalla on usein myös mieleen painunut kohtaaminen luonnossa.

    – Esimerkiksi viime maaliskuussa lapinpöllö lensi perässäni ja tavoitteli suksensauvoja. Se oli nälkiintynyt, joten ruokin sitä kuolleilla myyrillä. Se jäi tänne pesimään ja oli koko kesän yhtä rohkea ja kuvauksellinen, Heikkinen kertoo.

    Luonnolla on Heikkisen mukaan aina jotain uutta annettavaa. Hutilaukauksia tulee jokaisella, eikä kamera ole välttämättä aina mukana, kun luontokuvaaja näkee jotain mielenkiintoista.

    – Pari viikkoa sitten ilves meni auton edestä läheltä ja jäi vielä tienvarteen istumaan. Olisihan sitä siinä saanut kuvata, mutta kamera oli 50 kilometrin päässä kotona, Heikkinen kertoo hymyillen.

    Armeijassa yksityisyys katoaa, mutta sopeutumisen eteen tehdään töitä –

    Armeijassa yksityisyys katoaa, mutta sopeutumisen eteen tehdään töitä – "Ettei ainakaan heti alussa säikäytettäisi ketään pois"


    Tästä on kyseArmeijan harmaisiin astuminen vaatii alokkailta sopeutumista.Muun muassa yksityisyydestä on tingittävä, kun toimitaan tiiviisti ryhmässä.Valtaosa palveluksen aloittaneista sopeutuu armeijan arkeen hyvin, mutta kussakin...

    Tästä on kyseArmeijan harmaisiin astuminen vaatii alokkailta sopeutumista.Muun muassa yksityisyydestä on tingittävä, kun toimitaan tiiviisti ryhmässä.Valtaosa palveluksen aloittaneista sopeutuu armeijan arkeen hyvin, mutta kussakin saapumiserästä arviolta sata alokasta jättää palveluksen kesken sopeutumisongelmien vuoksi.

    Kello 5.30 tapahtunut herätys tuntuu Saku Lindqvistin mielestä raskaalta. Nuorella miehellä on takanaan ensimmäinen yö armeijan harmaissa Kainuun prikaatissa.

    Lindqvist on yksi noin 12 500 maanantaina palveluksensa aloittaneista uusista alokkaista.

    Armeijassa oma yksityisyys katoaa ja elämä jaetaan tiukasti tupakavereiden kanssa. Lindqvistin mielestä ajatus tuntuu jännittävältä, mutta hän uskoo, että siihen myös tottuu.

    Pääesikunnan koulutusosaston osastoesiupseeri Ville Kostian kertoo, että osalle alokkaista armeijan käytännöt voivat olla aluksi kulttuurishokki.

    – Heti alusta käytössä oleva kellokuri, aikaiset herätykset ja muiden pillin mukaan meneminen voivat tuntua raskailta armeijaan tottumattomilta.

    Kostianin mukaan noin sata alokasta per alokaserä keskeyttää palveluksensa alussa sopeutumisvaikeuksien vuoksi.

    Määrä ei ole suuri, kun sitä vertaa alokaserän kokonaismäärään eli noin 12 000:een.

    – Kyseessä on kuitenkin melkein komppanian verran miehiä, ja lähtökohta on, että kaikki palveluskelpoiset koulutetaan, Kostian muistuttaa.

    Sopeutumisongelmiin yritetään vaikuttaa

    Sopeutumisvaikeuksien vuoksi keskeyttämiset otetaan puolustusvoimissa vakavasti. Kostianin mukaan sopeutumiseen on mahdollista vaikuttaa, toisin kuin esimerkiksi fyysisten vammojen tai vakavampien mielenterveydellisten ongelmien, kuten ahdistuneisuuden tai masennuksen vuoksi palveluksen keskeyttämisiin.

    Mimmi Nietula / Yle

    Sopeutumisvaikeudet tulevat yleensä ilmi heti varusmiespalveluksen alkuvaiheessa. Kostianin mukaan ensimmäiset pari viikkoa ovat yleensä ratkaisevia, jatkaako alokas palvelustaan vai keskeyttääkö hän sen.

    – Lääkärintarkastus järjestetään ensimmäisen parin viikon aikana ja moni jättää palveluksensa kesken siellä esille tulleiden seikkojen vuoksi.

    Suurin osa alokkaista keskeyttää varusmiesmiespalveluksensa kuitenkin ihan muista syistä kuin sopeutumisvaikeuksien vuoksi. Esimerkiksi päihdeongelmat ovat pieni, mutta kasvava syy keskeyttää palvelus, Kostian kertoo.

    Fyysisistä syistä tuki- ja liikuntaelinten sekä sidekudosten sairaudet ovat merkittävin syy palveluksen keskeyttämiselle.

    Oma tausta vaikuttaa sopeutumiseen

    Joulukuussa varusmiespalveluksensa päättänyt kuhmolainen Jaakko Malinen kertoo sopeutuneensa armeijan tapoihin nopeasti. Malinen on lähtöisin viisilapsisesta perheestä, joten samassa huoneessa muiden kanssa nukkuminen ja asioiden jakaminen oli hänelle tuttua.

    Malisen mukaan kaikille nukkuminen yhteisessä tuvassa ei kuitenkaan onnistunut.

    – Univaikeuksista kärsivillä oli varmasti vaikeaa.

    Omaa tilaa kunnioitettiin ja ymmärrettiin, jos joku halusi olla rauhassa. Eemeli Nisula

    Myös Oulun Haukiputaalta lähtöisin Eemeli Nisula kertoo sopeutuneensa armeijaan nopeasti, parissa päivässä. Malisen tapaan myös Nisula sai vuoden mittaisen palveluksensa päätökseen joulukuussa.

    Nisula kertoo saaneensa unen illalla nopeasti, sillä päivät olivat raskaita. Myös hän muistelee, että kaikki eivät kuitenkaan pystyneet nukkumaan.

    Nisulan kanssa samassa tuvassa oli 12 miestä.

    Nisulan mukaan esimerkiksi pesulla käyminen samaan aikaan muiden kanssa ei tuntunut oudolta, sillä hän on painiharrastuksensa myötä tottunut jakamaan pukuhuonetiloja muiden kanssa. Osa tupakavereista siirsi iltapesunsa hiljaisuuden jälkeiseen aikaan, jolloin oli rauhallisempaa.

    Yksin voi käydä urheilemassa ja wc:ssä

    Jaakko Malisen mukaan yksityisyys oli koetuksella etenkin ensimmäisten parin viikon aikana, jolloin esimerkiksi aamutoimet hoidettiin yhdessä.

    Hän muistuttaa, että tuolloin opeteltiin ripeästi toimimista isossa porukassa. Myöhemmin aamutoimet sai hoitaa vapaammin.

    Malisen mukaan armeijassa on myös asioita, joita voi tehdä yksin. Esimerkiksi vapaa-ajalla sai käydä itsekseen urheilemassa ja wc:ssä pystyi käymään yksin, sillä kopeissa oli ovet.

    Eemeli Nisulan mukaan rauhassa sai olla myös silloin, kun meni omaan punkkaansa kuulokkeet korvilla.

    – Omaa tilaa kunnioitettiin ja ymmärrettiin, jos joku halusi olla rauhassa.

    Sopeutumisen ja yksityisyyden parantamiseen tehdään töitä

    Osastoesiupseeri Ville Kostianin mukaan yksityisyyden varjeleminen on armeijassa kasarmiolosuhteissa haastavaa. Omaa aikaa saa hänen mukaansa esimerkiksi urheilemalla. Varuskuntiin on myös järjestetty hiljaisia huoneita, joihin voi vetäytyä.

    Kostian uskoo, että varusmiesten yksityisyyteen pystytään kiinnittämään paremmin huomiota tulossa olevan kasarmiuudistuksen yhteydessä. Uudistuksessa esimerkiksi varusmiestuvat menevät kokonaan uusiksi.

    Kasarmien uudistus alkaa tänä keväänä ja se kestää jopa vuosikymmeniä.

    Niko Mannonen / Yle

    Sitä ennen kiinnitetään huomiota muihin seikkoihin, joilla voidaan parantaa sopeutumista. Varusmiespalveluksen alussa keskitytään esimerkiksi ryhmäytymiseen ja ryhmätoimintataitojen kehittämiseen, Kostian sanoo.

    Varusmiehille opetetaan myös stressinhallintaa.

    Myös ennakkoviestintä on tärkeää, jotta armeijaan tulevat osaavat varautua oikealla tavalla. Jo nyt suuri osa tulevista alokkaista tavoitetaan sosiaalisen median kautta, jossa he voivat esimerkiksi kysellä asioista muilta varusmiehiltä.

    Kostianin mielestä myös kutsuntojen valintajärjestelmään ollaan tekemässä isoja muutoksia. Niiden toivotaan osaltaan lisäävän viihtyvyyttä, kun oikeat ihmiset saadaan nykyistä paremmin oikeisiin paikkoihin, ja myös siviilielämän kokemus saadaan paremmin hyödynnettyä.

    Myös armeijan esimiesten koulutus on Kostianin mielestä tärkeää ja sillä voidaan vaikuttaa sopeutumiseen.

    – Ettei ainakaan heti alussa säikäytettäisi ketään pois.

    Kolme päivää opiskelua Suomessa, sitten lykästi – Matthías Gíslason pääsi töihin Bittiumille, joka hamuaa osaajia ulkomaita myöten

    Kolme päivää opiskelua Suomessa, sitten lykästi – Matthías Gíslason pääsi töihin Bittiumille, joka hamuaa osaajia ulkomaita myöten


    Tästä on kyseBittium on Oulussa ja Kajaanissa toimiva teknologia-alan yritys.Yritys on viimeaikoina solminut useita miljoonien eurojen arvoisia sopimuksia.Nousujohteiseen yritykseen haetaan jatkuvasti lisää ammattilaisia toteuttamaan muun muassa...

    Tästä on kyseBittium on Oulussa ja Kajaanissa toimiva teknologia-alan yritys.Yritys on viimeaikoina solminut useita miljoonien eurojen arvoisia sopimuksia.Nousujohteiseen yritykseen haetaan jatkuvasti lisää ammattilaisia toteuttamaan muun muassa kommunikaatioratkaisuja puolustusvoimille.Matthías Gíslason muutti syksyllä Islannista Suomeen ja työskentelee Bittiumilla ohjelmistokehittäjänä.

    Matthías Gíslason muutti syksyllä Sukevalle kotimaastaan Islannista ja sai heti työpaikan Kajaanista Bittium Wireless Oy:ssä ohjelmistokehittäjänä. Gíslason muutti Suomeen käydäkseen koulua, jossa ehti olla kuitenkin vain kolme päivää ennen kuin sai työpaikan Bittiumilla.

    Sukeva valikoitui asuinpaikaksi, koska Gíslasonin suomalaisen kihlatun perhe on sieltä kotoisin. Pieni Savon ja Kainuun rajalla sijaitseva 1 100 asukkaan, Sonkajärven kuntaan kuuluva Sukeva on Gíslasonin mittakaavassa iso paikka.

    – Olen pienestä kalastajakylästä, jossa asuu 200 ihmistä. Minulle Sukevakin on suuri kaupunki, Matthías Gíslason nauraa.

    Matthías Gíslason on kotiutunut hyvin Suomeen, vaikka kirpsakka pakkanen onkin hieman yllättänyt.

    – Olen käynyt täällä 12 vuotta kihlattuni kanssa ja tiesin aika hyvin, mitä odottaa. Mutta en ihan odottanut tällaista kylmyyttä.

    Jos ihmisiä löytyy niin, emme katso kansallisuutta palkkaamisessa. Toni Kinkki

    Bittium Wireless Oy on kasvava teknologia-alan pörssiyhtiö, joka tarvitsee joukkoonsa jatkuvasti lisää ammattilaisia. Työntekijöitä palkataan tarpeen tullen vaikka ulkomailta.

    – Hakemuksia tulee paljon myös ulkomailta. Jos ihmisiä löytyy niin, emme katso kansallisuutta palkkaamisessa. Pitää vain olla sopiva henkilö ja hyvä meidän yritykselle, Bittiumin Kajaanin yksikön johtaja Toni Kinkki sanoo.

    Ammattilaisia tarvitaan useisiin eri toimiin aina ohjelmistojen suunnittelusta, laitteiston fyysiseen testaamiseen ja automatisointiin.

    – Tarvitaan ohjelmistoarkkitehtejä, systeemisuunnittelijoita, ja myös tiiminvetäjiä tuotehallintoon ja projektihallintoon. Tarvetta on ihan laidasta laitaan, Kinkki luettelee.

    Bittiumilla on jatkuva tarve kovan tason ammattilaisille. Mimmi Nietula / Yle

    Yritys etsii tulevia työntekijöitä jatkuvasti nettisivujensa, somen ja työnvälityssivustojen kautta. Yrityksen rekrytoinnissa on monta rautaa tulessa.

    – Teemme myös yhteistyötä rekryKainuu -hankkeen kanssa ja tärkeä yhteistyökumppani on myös Kajaanin ammattikorkeakoulu. Sieltä saamme harjoittelijoita, jotka usein tulevat meille töihin valmistumisensa jälkeen, Kinkki sanoo.

    Kinkin mukaan Bittiumilla työntekijöiden vaihtuvuus on suurta, sillä IT- ja ICT-alan kilpailu on kovaa. Korkeakoulutettuja asiantuntijoita joutuu alun perinkin etsimään monen kiven alta.

    – Meillä on sellaisia erityisasiantuntijan tehtäviä, joihin potentiaalisia hakijoita on lähialueilla vain kourallinen. Näissä tilanteissa pitää miettiä erilaisia houkutteluvuustekijöitä, että saadaan nämä henkilöt juuri meille töihin, Kinkki sanoo.

    Kasvava yritys vaatii kasvuunsa paljon ammattilaisia, minkä takia yrityksessä joudutaan pohtimaan rekrytointia myös pitkällä tähtäimellä.

    – Todennäköisesti tulevaisuudessa täsmäkoulutetaan ihmisiä tiettyihin töihin. Vielä tähän ei ole kuitenkaan ollut akuuttia tarvetta, Kinkki sanoo.

    Huippusalaista työtä

    Bittiumin hankkeista ei voi kertoa ulkopuolisille, saati toimittajille tarkemmin. Yrityksen nettisivuja selaamalla syy selviää nopeasti: yritys tekee töitä muun muassa Suomen Puolustusvoimille (Kaleva). Yhteistyötä on tehty myös Adidaksen kaltaisten jättien kanssa. Näistä asioista ei siis paljoa hiiskuta. Joka tapauksessa yrityksen käytössä on alan huipputeknologiaa.

    – Minun on pitänyt opetella ainakin kymmenen uutta teknologiaa täällä ollessani. Pidän sitä hyvänä haasteena, Bittiumin ohjelmistokehittäjä Matthías Gíslason kertoo.

    Bittiumin nousuun vaikuttaa suuresti Suomen puolustusvoimien kanssa tehty aiesopimus (Arvopaperi), joka voi toteutuessaan olla jopa 130 miljoonan arvoinen. Lisäksi Bittiumilla on tulossa suuri yhteistyö Itävallan puolustusvoimien kanssa (Bittium). Nämä ja lukuisat muut sopimukset ovat nostaneet Bittiumin erittäin kovan luokan yritykseksi (Kauppalehti).

    Bittium Wireless Oy valmistaa muun muassa kommunikaatiovälineistöä muun muassa puolustuvoimien käyttöön. Mimmi Nietula / Yle

    Yrityksen 700 työntekijästä Kajaanin toimipisteellä työskentelee noin 80 henkeä, joista islantilainen Matthías Gíslason on ainoa ulkomaalainen.

    – Minua vähän jännitti, kun kuulin, että olin ainoa Kajaanin ulkomaalainen työntekijä. Olin iloisesti yllättynyt, että täällä kaikki puhuvat hyvää englantia, hän sanoo.

    Millaisen kuvan on toisesta pohjoismaasta Suomeen muuttanut mies saanut? Mikä on hulluinta meissä suomalaisissa?

    – Ehdottomasti suomalaiset urheilulajit! Kävin katsomassa eukonkannon maailmanmestaruuskisoja pari vuotta sitten. Se oli aika omituista, mutta tosi hauskaa, Matthías Gíslason toteaa.

    Pojan lähtö armeijaan on monelle isälle itkun paikka, mutta siitä ei puhuta —

    Pojan lähtö armeijaan on monelle isälle itkun paikka, mutta siitä ei puhuta — "Kun Henri tuli lomille, hössötin hirveästi ja siivosin talon viimeisen päälle"


    Tästä on kyseSiilinjärveläisen Helveen perheeseen kuuluvat isä Heikki, äiti Kaisa sekä pojat Henri, 22, ja Hannu, 19.Lapsen itsenäistyminen ja armeijaan lähteminen voi olla kova paikka myös isille, mutta ikävän sanoittaminen voi olla...

    Tästä on kyseSiilinjärveläisen Helveen perheeseen kuuluvat isä Heikki, äiti Kaisa sekä pojat Henri, 22, ja Hannu, 19.Lapsen itsenäistyminen ja armeijaan lähteminen voi olla kova paikka myös isille, mutta ikävän sanoittaminen voi olla vaikeaa.Isyystutkija Johanna Terävä ja Heikki Helve kannustavat miehiä puhumaan lapsilleen tunteistaan.

    Kuinkahan sillä menee? Saakohan se unen päästä kiinni?

    Kolme vuotta sitten tammikuussa siilinjärveläinen Heikki Helve istui keskellä yötä poikansa Henrin sängyllä. Kammari tuntui tyhjältä ja olo ontolta. Pari päivää aikaisemmin Helve oli kyydinnyt esikoisensa Kainuun prikaatin porteille.

    – Tajusin, kuinka iso ja vääjämätön muutos se oli, kun poika itsenäistyi. Kävin mielessäni läpi mennyttä aikaa, yhteisiä tekemisiämme ja lasten kasvua, Helve muistelee.

    – Se pani miettimään myös omaa roolia isänä. Miten olen toiminut ja miten minun pitäisi jatkossa toimia? Osasinko nauttia yhteisistä hetkistä?

    Ikävä ja haikea olo vetivät miehen mielen molliin, mutta samalla Helve katsoi ylpeänä, kun poika lähti armeijaan hyvillä mielin. Tunteiden tuiverrus hämmensi isää.

    – Siitä oli jopa yllättävän vaikea päästä eteenpäin, Helve muistelee.

    Isyys kriisissä

    Tammikuussa ikävä kaihertaa monia suomalaisperheitä, kun uudet alokkaat aloittavat asepalveluksensa. Vuoden ensimmäisessä saapumiserässä palveluksensa aloittaa noin 12 500 alokasta.

    Helveen kolmen vuoden takaisista muistoista on jo aikaa, mutta perheessä aihe on jälleen ajankohtainen. Helve vaimoineen asuttaa omakotitaloaan kaksin, sillä esikoinen muutti omilleen asepalveluksen jälkeen ja kuopus on suorittanut asepalvelustaan Kainuun prikaatissa viime kesästä lähtien.

    Isällä on lämpimät välit poikiinsa. Helveen 22-vuotias esikoispoika Henri suoritti reserviupseerikoulun ja kotiutui armeijasta vänrikkinä vuonna 2017. Antti Karhunen / Yle

    Heikki Helve on keskustellut lasten itsenäistymiseen liittyneestä ahdistuksesta ystäviensä kanssa, mutta pitää isän tunteita muutoin vaiettuna aiheena. Aihe on sattumalta tullut puheeksi niin polkupyöräkorjaamossa kuin lääkärintarkastuksessa.

    – Moni mies sanoo tunteneensa samoin, muttei ole koskaan jutellut aiheesta. He sanovat, että hienoa, kun uskallat tunnustaa. Tunteille on järkevät syyt, varsinkin, kun ajattelen asiaa jälkikäteen, Helve pohtii.

    Lasten poismuutto voi tuntua vanhemmista sekä helpotukselta että huolelta. Parisuhde voi kopsahtaa karikolle (Kodin Kuvalehti) ja isyys kohdata identiteettikriisin (Väestöliitto), kun perheen dynamiikka muuttuu.

    Eräänlainen identiteettikriisi tuli myös Heikki Helveelle, jonka elämää keikauttivat samanaikaisesti esikoisen itsenäistyminen ja työpaikan vaihtuminen. Kun poika meni armeijaan, isän piti pitää useampi viikko pitämättä jääneitä lomia. Muutos korostui entisestään, kun omia ajatuksiaan ei voinut kohdentaa työntekoon.

    Äiti saa puheenvuoron isää useammin

    Mitä suomalainen perhetutkimus sitten sanoo isien tunteista lasten itsenäistyessä?

    – Eipä juuri mitään. Minulla ei nimittäin tule mieleen yhtään tutkimusta, joka käsittelisi tätä aihetta. Aihetta pitäisi kyllä tutkia, koska lapsen itsenäistyminen on vanhemmille elämänkaarellisesti iso asia, isyystutkija Johanna Terävä innostuu.

    Jyväskylän yliopistossa isien kokemus- ja tunnemaailmaa on jo tutkittu perhesuunnittelussa, syntymän yhteydessä ja pikkulapsivaiheessa, mutta Terävän mukaan nuoruusikä ja lasten aikuistuminen ovat vielä melko koskemattomia aiheita.

    Ensimmäisellä lomalla takaisin tulee sama poika kuin ennenkin, mutta yksi asia muuttuu pysyvästi. Ystävän neuvo Heikki Helveelle

    Jo tehty tutkimus kertoo, että jotkut isät kokevat olevansa jo lapsen syntymän yhteydessä sivuutettuja. Terävän mukaan yhteiskunta on piirretty malliin, jossa puheenvuoro annetaan jo synnytyslaitoksella äidille.

    – Usein mielikuvissa äiti kertoo, miten synnytys meni ja millainen lapsi syntyi. Isä seisoo vieressä ja nyökyttelee, Terävä hahmottelee.

    – Ehkä äitien on luontevampaa kertoa tunteistaan myös silloin, kun lapset lentävät pesästä. Toisaalta jo syntymän yhteydessä sivuutettujen isien on kenties vaikea avata tunteitaan myöhemmissä vaiheissa.

    Oma isä lähetti kirjeitä armeijaan jo 80-luvulla

    Pelkkä puheenvuoro synnytyslaitoksella ei tietenkään yksikseen ennusta sitä, miten avoimesti isät pystyvät avaamaan tunnemaailmaansa lapsilleen, muulle perheelle ja ystävilleen isyyden myöhemmissä vaiheissa.

    Heikki Helve on koonnut omat 80-luvun armeijamuistonsa albumiin.Antti Karhunen / Yle

    Isät, jotka sitoutuvat lapsiperheen arkeen, ovat läsnä ja touhuavat lastensa kanssa, pystyvät todennäköisesti paremmin sanoittamaan tunteitaan myös lapsen aikuistumisen kynnyksellä, ennustaa isyystutkija Terävä.

    – Isä tuntee olevansa rakastettu ja myös näyttää rakkautta lapselleen ja pitää huolta lapsen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Jos tämä on jaettua perheessä, niin uskon että tunteista puhuminen on isille helpompaa myös myöhemmissä vaiheessa, Terävä summaa.

    Emme me koskaan niistä tunteista puhuneet, mutta nyt olen ymmärtänyt, että myös isä kaipasi minua. Heikki Helve

    Helveen perheessä isä on aina ollut läsnä poikiensa elämässä. Yhdessä on koettu niin nuoruuden kapinoinnit kuin yhteiset harrastukset.

    – Meillä on ollut pienestä lähtien hyvin luottamukselliset välit. Aina olemme tulleet toimeen keskenämme, vakuuttaa Henri Helve, 22.

    – Isään on aina pystynyt tukeutumaan kaikissa asioissa, täydentää veli Hannu Helve, 19.

    Perheessä on harjoiteltu ampumista ja erätaitoja jo hyvissä ajoin ennen palvelukseen astumista. Sekä Henri että Hannu osasivat jo ennen armeijaa suunnistaa, tehdä leiripaikan ja sytyttää nuotion vaikka tuoreesta puusta. Yhdessä harjoiteltiin myös armeijan arvomerkit.

    Ylisukupolvista maanpuolustustahtoa tutkinut dosentti Mikko Salasuo on haastatellut tutkimustyössään isiä ja poikia.

    – Omien havaintojeni mukaan nykyään on melko harvinaista, että perheissä valmistellaan lapsia sen kummemmin kohti asepalvelusta. Kollektiivinen inttistoori ja isien tarinat aktivoituvat kunnolla vasta armeijaan lähdön hetkellä. Silloin isät antavat ohjeita pojilleen ja jakavat hyväksi näkemiään oppeja, Salasuo arvioi.

    Heikki Helveen kotialbumi

    Helveen perheen aktiivisuuteen on myötävaikuttanut isän into asepalvelusta kohtaan. Heikki Helve aloitti Kainuun prikaatissa kesäkuussa 1986, kävi aliupseerikoulun Sodankylässä, kotiutui reservin varusmieskersanttina ja on tällä hetkellä sotilasmestari. Armeijainnostus periytyy jo kolmannessa polvessa.

    – Myös oma isäni halusi aina lomillani tarkkaan tietää, mitä olen tehnyt ja miten se on sujunut. Hän laittoi minulle jopa kirjeitä armeijaan, mikä ei 80-luvulla ollut yleistä. Emme me koskaan niistä tunteista puhuneet, mutta nyt olen ymmärtänyt, että myös isä kaipasi minua, Heikki Helve sanoo.

    Viime kesänä Helve seurasi ajatukset haikeina kuopustaan Hannua, joka aloitti asepalveluksen paahtavassa helteessä. Esikoispojan itsenäistyminen oli kuitenkin jo koulinut isän mieltä, ja siksi kuopuksen armeijaan lähtö tuntui helpommalta käsitellä.

    – Poikien asepalvelukset ovat herättäneet minussa myös nostalgian tunteita. Katsoin heidän kävelevän läpi porteista, joista minäkin kävelin reilu 30 vuotta sitten, Helve muistelee hymyissä suin.

    Isäkin voi itkeä tirauttaa

    Joulun välipäivinä Heikki Helve istuu poikiensa kanssa pöydän ääressä kotonaan Siilinjärvellä ja selaa vanhoja, armeija-aikaisia kuviaan. Helveen esikoinen on jo muuttanut opintojen perässä Tampereelle, ja kuopus Hannu on lomilla asepalveluksesta. Tammikuussa Hannulla alkaa puolen vuoden ponnistus apulaiskouluttajana Kainuun prikaatissa.

    Heikki Helveen kotialbumi

    Kellastuneiden kuvien kolmenkymmenen vuoden takaiset varusteet saavat miehet pyörittelemään päitään ja keskustelemaan siitä, mikä kasarmilla on muuttunut ja mikä pysynyt vuosien saatossa. Nämä ovat aiheita, joista monissa perheissä puhutaan. Mutta miksi ikävästä kertominen on niin vaikeaa?

    – Suomalaisessa yhteiskunnassa miehet eivät puhu herkistä aiheista, joista koetaan onnea ja surua sekaisin. Me emme ole tottuneita siihen, Heikki Helve toteaa.

    Isyystutkija Johanna Terävä vahvistaa tavan juurtuneen tiukasti kulttuuriimme. Ajatuksissa maskuliinisuuteen liitetään vahvasti rationaalinen käyttäytyminen, vaikkei tieteestä Terävän mukaan löydy todisteita sille, että miehet tuntisivat naisia vähemmän.

    Kaava näkyy jo puheessa. Jos mies käyttää sanaa 'ihana', hän saattaa itse sanoa, että olipas hassusti sanottu. Isyystutkija Johanna Terävä

    Työssään Terävä on jututtanut monenlaisia vanhempia. Tällä hetkellä hän tekee tutkimusta vankilassa olevista isistä.

    – Kaava näkyy jo puheessa. Jos mies käyttää sanaa 'ihana', hän saattaa itse sanoa, että olipas hassusti sanottu. Hän tunnistaa, ettei minun kuulu sanoa näin vaikka haluaisin, Terävä kuvailee.

    Sekä isyystutkija että isä kertovat olevansa tyytyväisiä siihen, että ajatusmallia riitautetaan nykypäivänä.

    – Tarvitsemme tarinoita siitä, että isä voi itkeä tirauttaa, kun lapset aikuistuvat, Terävä pohtii.

    – Lapsetkin liikuttuvat tietäessään, että isästä tuntuu haikealle, Heikki Helve muistuttaa.

    Kun Heikki Helve kaksi vuotta sitten puhui muiden miesten kanssa lasten itsenäistymiseen liittyvistä tunteistaan, hän sai neuvon, joka on jäänyt mieleen. Ystävällä on kolme poikaa, jotka olivat jo käyneet armeijan.

    – Hän sanoi minulle, että kuulepas Heikki. Ensimmäisellä lomalla takaisin tulee sama poika kuin ennenkin, mutta yksi asia muuttuu pysyvästi: teillä on jälleen uusi, jaettu kokemus. Kun Henri tuli lomille, hössötin hirveästi ja siivosin talon viimeisen päälle. Ihan sama poika sieltä tuli kotiin, Heikki Helve virnistää.

    Viranomainen ei uskonut Salla Hauskan sukunimeä todeksi ilman passia – hullunkurisen nimen taustalta voi paljastua erikoisia sukutarinoita

    Viranomainen ei uskonut Salla Hauskan sukunimeä todeksi ilman passia – hullunkurisen nimen taustalta voi paljastua erikoisia sukutarinoita


    Tästä on kyseSuomessa on paljon adjektiiveja ja substantiiveja sukuniminä.Salla Hauska ja Justus Raivo kantavat erikoisia nimiään ylpeänä.Sukunimen vaihtaminen on Suomessa suhteellisen helppoa.Miltä tuntuisi toistaa nimesi useita kertoja,...

    Tästä on kyseSuomessa on paljon adjektiiveja ja substantiiveja sukuniminä.Salla Hauska ja Justus Raivo kantavat erikoisia nimiään ylpeänä.Sukunimen vaihtaminen on Suomessa suhteellisen helppoa.

    Miltä tuntuisi toistaa nimesi useita kertoja, ennenkuin kuulija uskoo kuulleensa sen oikein?

    Kajaanilainen Salla Hauska ja oululainen Justus Raivo törmäävät usein hämmästykseen esitellessään itseään. Molemmat ovat tyytyväisiä nimeensä, vaikka se ei kuvastakaan heidän persooniaan.

    – Monet sanovat, että olen rauhallisin tyyppi, jonka he tuntevat. Mutta se on hyvä olla olemassa pienenä pelotteena, että minulle ei kannata urputtaa, kun sukunimi on Raivo, naurahtaa Justus Raivo.

    – Mietin, että velvoittaako nimi minut johonkin: en ehkä välttämättä ole niin hauska, kuin nimi on, pohtii Salla Hauska.

    Hämmennystä ja huvitusta

    Salla Hauska on törmännyt nimensä kautta moniin erikoisiin tilanteisiin. Hän on muun muassa joutunut todistamaan nimensä passista, kun viranomainen ei uskonut nimeä oikeaksi. Kertoessaan nimensä uudelle tuttavalle Hauska on tottunut kuulemaan puujalkavitsejä.

    – Ne on nämä perinteiset, “Onpa hyvä, että kerrankin on hauskaa”. Kerran soitin sähköyhtiölle ja siellä asiakaspalvelija puhelimen toisessa päässä repesi niin totaalisesti, että hänellä meni minuutti, että sai itsensä kerättyä, Hauska kertoo.

    – Takapuoleni on tietenkin takaraivo, ja aina kun olen flunssassa se on raivotauti. Kyllä näitä juttuja on kuullut aika paljon, mutta odotan innolla, että ihmiset keksisivät vielä lisääkin, Raivo sanoo.

    Ari Suomalaisen ja Justus Raivon postiluukku herättää monissa hilpeyttä. Justus Raivo

    Hullunkurisia sattumuksia syntyy myös väärinkuullusta tai väärinkirjoitetusta nimestä.

    – Aikoinaan sain Radiolinjalta sata käyntikorttia nimellä Salla Hanska. Olihan se kieltämättä aika hauskaa. Taisin jopa jakaakin ne, muistelee Salla Hauska.

    Raivo puolestaan nauttii nimensä luomasta hämmennyksestä ja luo sitä mielellään itsekin.

    – Kämppikseni nimi on Ari Suomalainen. Meidän postiluukussa lukee siis Suomalainen Raivo. Sitä postiluukkua tullaan ihan erikseen katsomaan, nauraa Raivo.

    Nimen vaihtaminen ei houkuta

    Salla Hauska ei aio vaihtaa sukunimeään edes avioituessaan. Uutta sukunimeä on kyllä harkittu, mutta hyvin lyhyesti.

    – Minulle tulisi sellainen nimihirviö sukunimeksi, että sitä joutuisi selittämään vielä enemmän. Olisin Salla Hauska-Salli, vähän niin kuin Bond, James Bond, että ehkä pysyn vaan Hauskana.

    – En ole miettinyt nimen vaihtamista, mutta olen avoin ehdotuksille. Ehkä jos tapaisin vaimoehdokkaan, jonka sukunimi olisi esimerkiksi Rauha, voisimme yhdistää nimet ja olla Rauha-Raivoja, pohtii Justus Raivo.

    Minä tykkään nimestäni, en lähtisi sitä vaihtamaan. Minä haluan pysyä Hauskana. Salla Hauska

    Suomen nimilautakunta käsittelee vuosittain satoja sukunimen vaihdoksia. Usein kyse on siitä, että halutaan palata aiemmin suvussa olleeseen nimeen tai yksinkertaistaa monimutkaista tai ulkomaalaistaustaista nimeä. Yleistymässä on myös tapa, jossa avioparin molemmat osapuolet vaihtavat nimensä yhteiseen, uuteen sukunimeen (IS).

    – Uudisnimiä perustellaan usein tasa-arvokysymyksenä, eli halutaan valita yhdessä molemmille uusi sukunimi. Jotkut vaihtavat sukunimeään sen sisällön tai yleisyyden aiheuttaman haitan vuoksi, toiset hakevat nimenmuutoksella vahvistusta identiteetilleen, sanoo Kotimaisten kielten keskuksen nimistöntutkija Sirkka Paikkala.

    Hauska ja Raivo kantavat erikoisia sukunimiään ylpeänä ja kannustavat muitakin ihmisiä olemaan ylpeitä nimistään.

    – Kannattaa olla omasta nimestä ylpeä, oli se sitten mikä tahansa. Minä tykkään nimestäni, en lähtisi sitä vaihtamaan. Minä haluan pysyä Hauskana, sanoo Salla Hauska.

    – Kannan ylpeydellä pienen sukumme ylvästä nimeä, toteaa puolestaan Justus Raivo.

    Hauskat nimet suhteellisen yleisiä

    Suomessa on kymmeniä sukunimiä, jotka ovat adjektiiveja tai substantiiveja. Väestörekisterikeskuksen Sukunimipalvelusta kuka tahansa voi käydä etsimässä olemassa olevia sukunimiä. Palvelusta löytyvät muun muassa Ilonen, Raasu, Vakava, Kätevä, Rikas, Lager, Hento, Horkka ja Mölö.

    – Adjektiiveja on ensisijaisesti ruotsinkielisissä sotilasnimissä, mutta myös jossain määrin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella otetuissa suomalaistetuissa sukunimissä sekä uudissukunimissä, kertoo Kotimaisten kielten keskuksen nimistöntutkija Sirkka Paikkala.

    Salla Hauska ei aio vaihtaa nimeään edes avioituessaan. Timo Sihvonen / Yle

    Vaikka Hauskan sukunimi kuulostaa puhtaalta adjektiivilta, on se kuitenkin saanut alkunsa paikannimestä.

    – Ukin serkku on tehnyt sukututkimusta, ja nimi on jäljitetty 1700-luvulle. Nimi on lähtöisin Etelä-Karjalasta Joutsenon alueelta. Siellä on ollut tila nimeltä Pienhauska, entinen Hauskala, tietää Salla Hauska.

    – Olen kuullut sukututkimustarinan, jonka mukaan sisällissodan aikana oli kaksi hämäläistä veljestä, joista toinen otti nimen Raivo ja toinen Räyhänperä. Silloin oli kuulemma tapana, että otetaan ytimekäs nimi kun sota oli tulossa, kertoo Justus Raivo.

    Kuka tahansa voi tutkia omaa sukunimeään, ja sen alkuperää tekemällä sukututkimusta. Nimien sisällön selvittämiseen ei ole mitään yksinkertaista kaavaa tai lähdettä. Paikkalan mukaan ensin olisi hyvä selvittää, milloin nimi on tullut sukunimenä käyttöön. Myös tieto siitä, mihin säätyyn henkilö on kuulunut, voi auttaa nimen alkuperän selvittämisessä.

    – Jos henkilö on talonpoikaista juurta, hän on voinut Länsi-Suomessa saada sukunimekseen talon tai torpan nimen, jotka vakiintuivat sukunimiksi lähinnä 1800-luvulla, kertoo Kotimaisten kielten keskuksen nimistöntutkija Sirkka Paikkala.

    Variksenmarjasta uusi superruokahitti maailmalle? Suomalainen yritys aikoo viedä marjat lehtiä myöten Aasian markkinoille

    Variksenmarjasta uusi superruokahitti maailmalle? Suomalainen yritys aikoo viedä marjat lehtiä myöten Aasian markkinoille


    Tästä on kyseMetsämarjojen jalostus keskittyy vahvasti Sotkamoon, jossa avattiin viime kesänä marjanjalostuslaitos, jollaista Suomessa ei aikaisemmin ole ollut.Tavoitteena on, että tehdas käsittelee 3 vuoden kuluttua 10 miljoonaa kiloa...

    Tästä on kyseMetsämarjojen jalostus keskittyy vahvasti Sotkamoon, jossa avattiin viime kesänä marjanjalostuslaitos, jollaista Suomessa ei aikaisemmin ole ollut.Tavoitteena on, että tehdas käsittelee 3 vuoden kuluttua 10 miljoonaa kiloa metsämarjaa vuodessa. Tästä määrästä jalostetuista tuotteista 70 prosenttia lähtee vientiin ja pääosin Aasian hyvinvointialoille.Aasiassa ollaan kiinnostuneita suomalaisesta puhtaasta superfoodista eli metsämarjoista, joista tutkimukset paljastavat jatkuvasti lisää hyviä ominaisuuksia.

    Viimeisin kiinnostuksen kohde marjajalostusalalla on vähän arvostettu variksenmarja.

    Suomessa on kaksi eri variksenmarjalajiketta, eteläinen ja pohjoinen variksenmarja. Eteläisellä lajikkeella ei ole sadon pienuuden ja epävarmuuden vuoksi juurikaan kaupallista merkitystä. Pohjoisen marjan sadot ovat ihan eri luokkaa, koska se on tuulipölytteinen.

    Molemmilla marjoilla on korkea antosyaanipitoisuus, joka pohjoisen marjalla on kuitenkin eteläistä marjaa suurempi. Antosyaanit antavat marjoille niiden värin, mutta niillä uskotaan olevan myös paljon erilaisia terveyshyötyjä.

    – Yksi syy variksenmarjan arvostuksen puutteeseen voi olla se, että sen nimi on mollaava, sanoo Suomen suurimmaksi marjanjalostustehtaaksi tähtäävän sotkamolaisen Extrx:in toimitusjohtaja Satu Hongell.

    – Nimenä esimerkiksi kaarnikka on loistava, mutta paras jonka olen kuullut, on tunturimustikka. Imago saadaan ihan toiselle tasolle, jos sitä ryhdytään kutusumaan tunturimustikaksi. Uskomme, että variksenmarjalla on jatkossa enemmän käyttöä, Hongell jatkaa.

    Alkusysäys Aasiasta tulleesta isosta tilauksesta

    Sotkamossa marjatehtaan perustaminen sai alkunsa siitä, kun Aasiasta tuli Suomeen kolme vuotta sitten pyyntö toimittaa 200 tuhatta kiloa metsämarjoista valmistettua jauhetta. Suomessa tätä ei pystytty tehtaiden pienuuden vuoksi toteuttamaan.

    Satu Hongell oli ollut aikaisemmin mukana erilaisissa marjatutkimuksissa ja ryhtyi Aasiasta tulleen pyynnön jälkeen selvittämään sitä, pystyykö tulevaisuudessa kukaan Suomessa tätä toteuttamaan. Kun vastaus oli ei, teki Hongell tehtaan perustamisesta liiketoimintasuunnitelman.

    – Se tuntui aika isolta suunnitelmalta, mutta kun ympärilläni oli ihmisiä ja ystäviä, jotka siihen uskoivat, niin tässä sitä ollaan, Hongell sanoo.

    Extrx:n toimitusjohtaja Satu Hongell uskoo, että korkeajalostetuille marjatuotteille on kysyntää. Timo sihvonen / Yle

    Suomessa on useita marjajalostukseen erikoistuneita yrityksiä, mutta resurssien puuttumisen vuoksi niillä ei ole mahdollisuutta vastata Aasiasta tulevaan tarpeeseen.

    – Kova juttu olisi, jos marjat pystyisi poimimaan koneellisesti ja jalostamaan täällä. Tämä vaatii innovaatiota, sanoo Kainuun liiton aluekehitysjohtaja Jouni Ponnikas.

    Marjajalostuksessa sotkamolaistehtaalla ollaan vielä alkumetreillä, mutta suomalaisen mittapuun mukaan tavoitteet ovat hurjat. Jos marjasadot ovat odotettuja ja metsiimme saadaan tarpeeksi poimijoita, niin kolmen vuoden kuluttua tehtaalla käsitellään metsämarjoja 10 miljoonaa kiloa vuodessa (Työ- ja elinkeinoministeriö).

    – Tämän kokoista tehdasta ei ole muualla Suomessa, Hongell sanoo.

    Määrä ja kysyntä määrittävät hinnan

    Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) luonnontuotealan tutkimuksen mukaan luonnontuotteiden markkinat ovat globaalit. Myös hinta määräytyy markkinoilla tarjottavan raaka-ainemäärän ja kysynnän mukaan.

    Vaikka marjojen vuosittainen biologinen sato on Suomessa arvioitu olevan yli 500 miljoonaa kiloa, niin raaka-aineen tasainen saanti rajoittaa yritysten kasvua, koska se ei ole tasaista joka puolella Suomea. TEM arvioi tutkimuksessaan, että biologisesta kokonaissadosta kerätään talteen alle kymmenen prosenttia.

    Käytännössä marjapaikkojen sijainti ja heikko saavutettavuus aiheuttavat sen, että todellisuudessa kohtuullisin kustannuksin saatavilla oleva sato on ehkä 30-40 prosenttia biologisesta sadosta.

    Marja-alan ongelmana on ollut se, että marjat ovat lähteneet maailmalle marjoina, eivätkä korkean jalostusasteen tuotteina. Jos marjaa myy marjana, sen hinta on alhainen, jolloin poimijallekaan ei pystytä paljon maksamaan.

    Marjabisneksen avainsana onkin tänä päivänä korkea jalostus ja tähän pyritään myös Sotkamossa. Samalla ison tehtaan jalostus jäisi Suomeen, kun nyt sitä tehdään hyvin pitkälle Suomen rajojen ulkopuolella.

    Myös marjakasvien lehdet ovat superruokaa

    Myös marjojen lehtien hyödyntämistä tutkitaan Suomessa. Tutkimusten mukaan marjakasvustojen lehdissä on antioksidatiivisia ja antibakteerisia, eli bakteereja tappavia tai niiden lisääntymistä estäviä vaikutuksia (Terve.fi). Nämä hyvät ominaisuudet on tarkoitus saada käyttöön.

    Viime kesänä Sotkamossa avattu luonnonmarjoja jalostava tehdas käyttää hyväksi tulevaisuudessa myös lähes kaikki marjojen mukana tulevat roskat, josta suurin osa on marjojen lehtiä.

    – Meillä on tällä hetkellä käynnissä projekti, jossa tutkitaan, miten lehdet saadaan hyödynnettyä, kertoo Extrx Oy:n toimitusjohtaja Satu Hongell.

    Marjat puhdistetaan Euroopan nykyaikaisimmalla menetelmällä.Timo Sihvonen / Yle

    Tehtaan tavoitteena on saada 10 miljoonan kilon marjamäärästä 70 prosenttia vientiin. Loput jalostetuista tuotteista menevät elintarviketeollisuudelle ja luontaistuoteteollisuuteen Suomessa. Pitkän tähtäimen ja isojen suunnitelmien kohteena on kuitenkin Aasia, jossa luonnontuotealan ja varsinkin marjabisnesmarkkinat ovat todella laajat.

    – Vaikka olemme kotimaassa suuri tekijä, niin Aasiassa olemme mitätön. Siellä riittää, jos promille on kiinnostunut tuotteistamme, niin meidän kaikki tuotteet lähtevät Aasian markkinoille, Hongell pohtii.

    – Totta se on. Aasian markkinat vetäisivät helposti Suomen sadon moninkertaisesti, sanoo marjanjalostusyritysten kattojärjestön Arktisten Aromien toiminnanjohtaja Birgitta Partanen.

    Hyvinvointia marjoista ilman lääkkeitä

    Pohjoisen marjaa halajavista aasialaisista varsinkin kiinalaiset ja japanilaiset ovat kiinnostuneita perinteisesti mustikasta ja sen vaikutuksista muun muassa hämäränäkökykyyn ja muistiin.

    Sotkamolaisen yrityksen tavoitteena on Aasian isojen markkinoiden lisäksi saada jalansijaa myös Euroopan sisämarkkinoilla, sekä Yhdysvalloista. Amerikassa suurimmat haasteet ovat protektionistisia, eli ne liittyvät asetettuihin tuontitulleihin ja muihin toimiin, joilla suojellaan kotimaisia tuotteita torjumalla ulkomaista kilpailua.

    Aasialaisten ja myös muiden vientimaiden kiinnostus suomalaista marjaa kohtaa ovat sen puhtaus ja luotettavuus.

    – Marjabisneksessä tehdään maailmalla paljon väärinkäytöksiä muun muassa värjäämällä marjatuotteita. Väärinkäytöksiä tehdään myös laittamalla muualta kerättyjen marjojen joukkoon suomalaista marjaa ja markkinoimalla tuote suomalaisen marjan maineella, Birgitta Partanen kertoo.

    Hyvän sadon lisäksi tarvitaan myös marjanpoimijoita.Mikko Savolainen / Yle

    Aasiassa mustikan lisäksi myös muut antikoksidatiiviset marjat, joilla pystytään vähentämään tulehdusta elimistössä, ovat kysyttyjä. Tällaisia ovat muun muassa puolukka, karpalo ja variksenmarja.

    – Yleistä hyvinvointia näillä lähdetään hakemaan. Lisäksi sitä, ettei tarvita lääkkeitä ja pystytään ennaltaehkäisemään sairauksia, Hongell sanoo.

    Sotkamon tehtaalla voidaan tarvittaessa käsitellä myös muita hyvinvointiin liittyviä luonnontuotteita, kuten esimerkiksi kuusenkerkkiä. Nyt ja lähitulevaisuudessa marjat ovat kuitenkin se tuote, johon tehtaalla keskitytään. Silti vain taivas on rajana.

    – Uusia tutkimuksia tehdään koko ajan. Mitä enemmän niitä tehdään, sitä enemmän hyviä ominaisuuksia löytyy meidän omista marjoista, Hongell kertoo.

    Viimeisimmät selvitykset ovat tuoneet esille antimikrobisia ominaisuuksia. Esimerkiksi variksenmarjalta on löytynyt ominaisuus, jolla se pystyy taistelemaan sellaisia bakteereita vastaan, joilla on lisääntynyt vastustuskyky antibiootteja kohtaan.

    Jatkossa sotkamolaisessa marjateollisuudessa tullaan keskittymään tämän tyyppisiin tutkimuksiin, joihin pitää löytyä myös rahaa.

    – Sitä kautta marjat pystytään kaupallistamaan ja voimme kertoa maailmalle siitä, että puhtaita tuotteitta saadaan meidän metsistä, sanoo sotkamolaisen marjanjalostustehtaan Extrx:in toimitusjohtaja Satu Hongell.

    Lue myös:

    Sotkamoon avataan suuren luokan marjajalostustehdas – vientiä suunnataan Aasian ja Yhdysvaltojen markkinoille

    Tiesitkö nämä 6 marjojen terveyshyötyä? Yksi sopii näyttöpäätettä tuijottavalle, toista suosivat hävittäjälentäjät

    Kari Istala tiesi torstaina, että ulosottomies tulee maanantaina – muutaman päivän tapahtumat pelastivat hänet häädöltä

    Kari Istala tiesi torstaina, että ulosottomies tulee maanantaina – muutaman päivän tapahtumat pelastivat hänet häädöltä


    Tästä on kyseKajaanlaista Kari Istalaa uhkasi jo häätö vuokra-asunnosta, mutta hän sai apua sosiaali-isännöitsijältä.Vuonna 2017 Suomessa toimeenpantiin häätö yli 3 700 kertaa. Kasvua edellivuodesta oli 9,1...

    Tästä on kyseKajaanlaista Kari Istalaa uhkasi jo häätö vuokra-asunnosta, mutta hän sai apua sosiaali-isännöitsijältä.Vuonna 2017 Suomessa toimeenpantiin häätö yli 3 700 kertaa. Kasvua edellivuodesta oli 9,1 prosenttia.Sosiaali-isännöitsijän mukaan erilaiset elämänhallinnan ongelmat ovat lisääntyneet.Istalan asiat järjestyivät. Nyt hän tekee paljon vapaaehtoistyötä ja tukee kohtalotovereitaan.

    Se oli torstai. Kajaanilainen Kari Istala muistaa viikonpäivän hyvin, vaikka siitä on kulunut aikaa nyt pari vuotta.

    Istalan elämä oli ajautunut pahasti solmuun. Vuokrarästejä oli kertynyt paljon ja häätömääräyskin oli tullut.

    Maanantaina ulosottomies tulisi kantamaan Istalan tavarat ulos hänen vuokra-asunnostaan.

    – Siinä kävi mielessä jo niin sanottu lopullinen ratkaisu, en kestä tätä enää. Tilanne oli tosi vaikea, Istala kertoo rauhallisella äänellä.

    Siitä, miten asiat rupesivat menemään pieleen, voisi Istalan mukaan kirjoittaa kokonaisen romaanin.

    – Se johtui monestakin syystä. Oli elämän toivottomuutta, turhautumista ja jaksamattomuutta. Siihen liittyi aika paljon myös alkoholin liikakäyttöä, joten hommat pääsivät siihen pisteeseen, Istala sanoo.

    Tunsin heti, että tästä selvitään. Se oli hirvittävän suuri helpotus. Kari Istala

    Istalan vaihtoehdot olivat vähissä. Hän tiesi, ettei tilanteesta ollut ulospääsyä ilman jonkinlaista ratkaisua.

    Istala tarttui puhelimeen ja soitti vuokranantajan, kaupungin vuokrataloyhtiö Kajaanin Pietarin sosiaali-isännöitsijä Jaana Leppäselle ja pyysi apua.

    Ensimmäinen tapaaminen järjestyi nopeasti. Istala, Leppänen ja sosiaalityöntekijä ryhtyivät etsimään yhdessä ratkaisua tilanteeseen.

    Istala muistaa edelleen hetken, kun hän tapasi Leppäsen ensimmäisen kerran sosiaalitoimiston alakerrassa.

    – Jaanan asenne oli lämmin, hän kohtasi minut ihmisenä, ei niinkään häädettävänä. Tunsin heti, että tästä selvitään. Se oli hirvittävän suuri helpotus, kauhea taakka putosi sydämeltäni, Istala kertoo.

    Kuka tahansa voi menettää otteen elämästä

    Kajaanin kaupungin vuokrataloyhtiö Pietarilla on ollut sosiaali-isännöitsijä 15 vuoden ajan. Samankaltaista työtä Suomessa tekevät myös asumisneuvojat.

    Esimerkiksi Jyväskylässä häädöt saatiin estettyä lähes kokonaan ennaltaehkäisevällä asumisneuvonnalla. Lahdessa puolestaan sosiaali-isännöitsijä on pitänyt seuraa samassa talossa asuville vammaisille.

    Molempien työnkuvien lähtökohtana on auttaa asumisen ja elämänhallinnan ongelmissa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

    – Kun apua, tukea ja neuvoja saa mahdollisimman aikaisin, asiat eivät mene liian pitkälle, Kajaanin Pietarin sosiaali-isännöitsijä Jaana Leppänen sanoo.

    Kari Istala ja sosiaali-isännöitsijä Jaana Leppänen halaavat toisiaan lämpimästi tavatessaan.Tiia Korhonen / Yle

    Leppänen on työskennellyt sosiaali-isännöitsijänä nyt kahden ja puolen vuoden ajan. Hän sanoo, että erilaiset elämänhallinnan ongelmat ovat lisääntyneet.

    Se näkyy varsinkin nuorten kohdalla, jotka muuttavat ensimmäiseen omaan kotiin ja opettelevat elämäntaitoja siivouksesta lähtien.

    – Nuori voi aiheuttaa häiriötä, meluta, sotkea tai rikkoa paikkoja. Postia ei avata, jolloin vuokraakaan ei tule maksettua. Sellaisiin tilanteisiin on hyvä tarttua, Leppänen kertoo.

    Leppänen korostaa, että ongelmia voi tulla kenelle tahansa. Elämän muutokset tapahtuvat yleensä yllättäen ja äkkiä, mutta ongelmat voivat myös kasaantua, jolloin vaikeaan tilanteeseen havahtuu vasta, kun joku ulkopuolinen puuttuu asiaan.

    – Jokaisella meillä on oma elämänhistoria. Minulla ja myös sinulla. Voi tulla esimerkiksi työttömyyttä, sairastuminen tai avioero, mikä vaikuttaa normaaliin elämään. Se voi tulla vastaan meille kaikille, Leppänen sanoo.

    "Apu tuli viime tipassa"

    Suomen ulosottovirastoihin jätettiin vuonna 2017 yhteensä 7 000 häätöhakemusta (Valtakunnanvoudinvirasto), joiden perusteella häätö toimeenpantiin 3 737 kertaa. Kasvua edellisvuoteen verrattuna oli 9,1 prosenttia.

    Leppäsen mukaan Kajaanin Pietarin asunnoista joudutaan häätämään asukas keskimäärin 10–15 kertaa vuodessa. Vuokrataloyhtiössä on noin 4 000 asuntoa, joten siihen suhteutettuna määrä on pieni.

    Leppäsen mielestä yksikin häätö on kuitenkin liikaa. Kari Istalan kaltaisia asukkaita, jotka ottavat itse yhteyttä ja hakevat apua, hän toivoisi olevan enemmän.

    – Huonoin vaihtoehto on se, etten saa asukkaaseen yhteyttä lainkaan. Kun menen asuntoon häätöpäivänä ulosottomiehen kanssa, se on tyhjä. Silloin nousee huoli siitä, mihin ihminen lähti. Varsinkin, jos perheessä on ollut pieniä lapsia, Leppänen kertoo.

    Kari Istala ja sosiaali-isännöitsijä Jaana Leppänen tapaavat toisiaan Kajaanin Päiväkeskuksella. Istalan mukaan hänen elämänsä on muuttunut parissa vuodessa paljon.Tiia Korhonen / Yle

    Kari Istalan asiat järjestyivät. Sosiaalitoimisto maksoi Istalan vuokrarästit ja hän hakeutui edunvalvonnan asiakkaaksi.

    – Olen vielä edunvalvonnassa vähän aikaa, mutta sillä tavalla saimme asiat hoidettua. Voi sanoa, että vajaan kahden vuoden jälkeen elämä on muuttunut todella paljon, Istala kertoo hymyillen.

    Täällä on ihmisiä, jotka ovat olleet tai ovat ajautumassa samaan tilanteeseen. Kari Istala

    Kari Istala ja Jaana Leppänen halaavat toisiaan lämpimästi tavatessaan. Leppänen käy usein Kajaanin Päiväkeskuksella, missä Istala tekee paljon vapaaehtoistyötä.

    Kari Istala uskoo, että omista kokemuksistaan puhumalla hän voi auttaa kohtalotovereitaan.

    – Täällä on ihmisiä, jotka ovat olleet tai ovat ajautumassa samaan tilanteeseen. Kun saman kokenut kertoo, kuinka hän on selvinnyt ja kuinka häntä on autettu, se kannustaa muita, Istala sanoo.

    Istalan elämä sujuu tällä hetkellä olosuhteisiin nähden hyvin. Vaikka eläke on pieni, kiviriippa hartioilta on kadonnut.

    – Oikeastaan olen aika tyytyväinen. Elämään on tullut paljon uutta sisältöä, on ystäviä ja tuttavia. Entiset ongelmat ovat jääneet taakse, mutta apu tuli viime tipassa. llman sitä tuskin olisin tässä istumassa, Kari Istala kertoo.

    Uudenvuoden myräkkä tuo useamman päivän pyryn – maan keskiosiin sataa lunta jopa 30 senttiä

    Uudenvuoden myräkkä tuo useamman päivän pyryn – maan keskiosiin sataa lunta jopa 30 senttiä


    Uudenvuoden talvimyrskyssä lunta sataa paikoitellen jopa 20–30 senttiä. Eniten lunta sataa maan keskivaiheilla eli Pohjanmaalla, Keski-Suomessa, Pohjois-Savossa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa, ennustaa Yle uutisten meteorologi Toni Hellinen. –...

    Uudenvuoden talvimyrskyssä lunta sataa paikoitellen jopa 20–30 senttiä. Eniten lunta sataa maan keskivaiheilla eli Pohjanmaalla, Keski-Suomessa, Pohjois-Savossa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa, ennustaa Yle uutisten meteorologi Toni Hellinen.

    – Hetkittäin lunta voi tulla sakeastikin, mutta olennaista on lumisateen kesto. Sade kestää pari päivää, ja Itä-Suomessa sää selkenee vasta lähempänä torstaita, Toni Hellinen sanoo.

    Huomisaamuun mennessä runsaimmin lunta kertyy maan länsirannikolle. Uudenvuodenpäivän ja sitä seuraavan yön aikana sadealueet liikkuvat itään. Etelä- ja Länsi-Suomessa saadaan vuorotellen lunta, räntää ja vettä. Itä- ja Pohjois-Suomessa kaikki sade tulee todennäköisesti lumena.

    – Voimakkaiden tuulten osalta myräkkä on kahdessa osassa. Uudenvuodenyönä on jo luvassa myrskylukemia, mutta vielä voimakkaampia tuulia ennustetaan tiistain ja keskiviikon väliseksi yöksi, Toni Hellinen kertoo.

    Merialueilla tuuli saattaa yltyä yli 25 metriin sekunnissa.

    – Tämän kaltaisia talvimyrskyjä esiintyy lähes joka vuosi, mutta näin voimakasta myrskytuulta ei nähdä joka vuosi, Toni Hellinen sanoo.

    Sähköyhtiöt varoittavat katkoksista

    Todennäköistä on, että myrsky aiheuttaa monenlaista haittaa. Ajokeli on huono lähes koko maassa. Lumisade haittaa liikennettä, ja tuuli saattaa kasata lunta kinoksiksi teille.

    Muiden muassa Kainuun, Pohjois-Karjalan, Pohjanmaan ja Satakunnan alueilla toimivat sähköyhtiöt ovat jo varoittaneet sähkökatkoksista.

    Pohjois-Karjalan Sähkö pitää jakeluhäiriöitä todennäköisinä. Alkutalven kosteat kelit ovat keränneet puihin lunta ja jäätä, jolloin uusi lumi tarttuu oksiin helposti. Myös viime talvena tykkylumituhoista kärsittiin Itä-Suomessa ja Kainuussa laajalti.

    Tykkylumituhoista ja sähkökatkoksista kärsittiin myös viime vuonna Itä-Suomessa ja Kainuussa.Jarmo Nuotio / Yle

    Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa on hälytysvalmiudessa muun muassa metsureita ja metsäkoneita sähkölinjojen päälle mahdollisesti kaatuvia puita raivaamaan.

    – Kaatuneita puita ei saa mennä missään nimessä poistamaan sähkölinjoilta itse, vaan niistä on ilmoitettava sähköyhtiön vikapalvelunumeroon, muistuttaa Pohjois-Karjalan Sähkön käyttöpäällikkö Jukka Leppänen.

    Kainuun pelastuslaitos antaa Facebook-päivityksessään ohjeita sähkökatkojen varalle: ihmisiä kehotetaan varaamaan riittävästi juomavettä, valmista ruokaa ja ilman sähköä toimivia valaisimia sekä polttopuita lämmitystä varten. Kainuun pelastuslaitos muistuttaa myös lataamaan mahdolliset varavirtalähteet valmiiksi, jolloin kännykän saa tarvittaessa ladattua niiden avulla.

    “Myös paristokäyttöinen radio on hyvä lisä tiedotteiden kuuntelemista varten”, ohjeissa muistutetaan.

    Kun alaikäiset Ali, Jawad ja Najib tulivat Suomeen ilman perhettään, tukikoti antoi pohjan elämälle – jatkossa he joutuvat pärjäämään yksin

    Kun alaikäiset Ali, Jawad ja Najib tulivat Suomeen ilman perhettään, tukikoti antoi pohjan elämälle – jatkossa he joutuvat pärjäämään yksin


    Tästä on kyseLokakuussa 2015 Kainuun Opisto vastaanotti 15 alaikäisenä yksi Suomeen saapunutta turvapaikanhakijaa. Kuntaan perustettiin tukiasumisyksikkö, Veikkola-koti.Tukikodin tavoitteena oli nuorten opiskelun ja kotouttamisen tukeminen....

    Tästä on kyseLokakuussa 2015 Kainuun Opisto vastaanotti 15 alaikäisenä yksi Suomeen saapunutta turvapaikanhakijaa. Kuntaan perustettiin tukiasumisyksikkö, Veikkola-koti.Tukikodin tavoitteena oli nuorten opiskelun ja kotouttamisen tukeminen. Tukikodissa asui enimmillään 28 nuorta.Suurin osa Paltamoon saapuneista pakolaisnuorista on suorittanut aikuisperuskoulun ja saanut opiskelupaikan eri puolilta Suomea.Nuorten tukikotitoiminta päättyy vuoden vaihteessa.

    Oli kylmää ja pimeää. Suomen lokakuu näytti aivan erilaiselta kuin kotimaassa Afganistanissa tai naapurimaassa Iranissa.

    Kaikki oli outoa, ihmeteltävää riitti.

    – Näin ensimmäistä kertaa paljon luontoa ympärilläni. Oli myös niin kylmä, 19-vuotias Ali Alizadeh muistelee ensimmäisiä ajatuksiaan Paltamosta.

    – Suomessa on tosi kylmä. Sen takia joka päivä on oltava kengät ja farkut, 18-vuotias Jawad Haidari jatkaa naurahtaen.

    Suomen kieli on minulle vähän vaikea, koska en käynyt omassa maassa koulua enkä osaa englantia. Najib Alizada

    Alizadehin, Haidarin ja 19-vuotiaan Najib Alizadan Paltamoon saapumisesta on nyt kolme vuotta. Suomeen saapui vuonna 2015 ennätysmäärä turvapaikanhakijoita (sisäministeriö).

    Kainuun Opisto vastaanotti silloin 15 alaikäisenä yksin Suomeen saapunutta turvapaikanhakijaa.

    Suurin osa yksin alaikäisenä turvapaikanhakijana Paltamoon saapuneista nuorista on suorittanut jo peruskoulun.Tiia Korhonen / Yle

    Pakolaisnuorille järjestettiin koti kunnan rivitaloista ja he aloittivat heti suomen kielen ja kulttuurin opiskelun Kainuun Opistolla.

    – Suomen kieli on minulle vähän vaikea, koska en käynyt omassa maassa koulua enkä osaa englantia. Nyt osaan suomea jo jonkin verran, Najib Alizada kertoo.

    Seuraavaksi ammattikouluun ja töihin

    Alia, Jawadia ja Najibia auttanut tukikoti Veikkola sulkee ovensa vuoden vaihteessa. Enimmillään tukikodissa on asunut 28 nuorta, joista suurin osa on saanut aikuisperuskoulun suoritettua ja opiskelupaikan eri puolilta Suomea.

    – On aina hieman haikeaa, kun nuoret lähtevät, mutta se on myös tavoitteena. He ovat muuttaneet opiskelija-asuntoihin tai saaneet oman vuokra-asunnon. Se on monelle nuorelle ensimmäinen oma pikku koti, Veikkolakodin ohjaaja Taina Nuorala kertoo.

    Jawad Haidari on viihtynyt Paltamossa. Hän sanoo puhuvansa suomea tai englantia joka päivä.Tiia Korhonen / Yle

    Jäljellä olevat viisi nuorta ovat jo täysi-ikäisiä ja saavat peruskoulun päätökseen kevääseen mennessä. Jawad Haidari miettii vielä, haluaisiko hän opiskella peruskoulun jälkeen lähihoitajaksi vai metallialaa. Myös lukio on käynyt mielessä.

    Najib Alizada haluaisi opiskella putkimieheksi ja myös Ali Alizadeh tietää, mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa työkseen.

    – Peruskoulun jälkeen menen ammattikouluun autoalalle, koska olen kiinnostunut autoista. Kun valmistun, menen autokorjaamoon töihin, Ali Alizadeh kertoo.

    Ajattelen perhettäni ja muita sukulaisia paljon. En ole kuullut heistä kahteen, kolmeen kuukauteen. Najib Alizada

    Ali Alizadeh on muuttanut jo omaan asuntoon, mutta Jawad Haidari ja Najib Alizada asuvat edelleen tukikoti Veikkolassa.

    – Se on hyvä paikka asua. Jos tarvitsen apua, siellä on ohjaaja. Hän auttaa meitä, Najib Alizada kertoo.

    Kun ohjaajalla on tylsää, asiat ovat kunnossa

    Tukikodissa asuessaan nuorten tuen tarve on usein samanlaista kuin kenen tahansa suomalaisen nuoren: he tarvitsevat apua ja tukea läksyissä, raha-asioiden hoitamisessa, vaatehuollossa ja ruoanlaitossa.

    – Tukikodissa ohjaajat pyrkivät tekemään itsensä tarpeettomiksi, jotta nuoret olisivat mahdollisimman itsenäisiä. He eivät täytä esimerkiksi hakemuksia nuoren puolesta, vaan ovat vieressä ja neuvovat, jos se on tarpeen, Kainuun Opiston rehtori Helena Ahonen sanoo.

    Kainuun Opiston rehtori Helena Ahonen näyttää kahta paperilappua, joiden avulla nuoret ovat pyrkineet puhumaan pahaa oloaan auki.Tiia Korhonen / Yle

    Ahosen mukaan tukikodin nuorissa erityistä on kuitenkin se, että jokaisella on traumaattinen tausta. He ovat jättäneet kotimaansa kaoottisissa olosuhteissa, ja useimmilla kotimaahan on jäänyt myös perhe.

    – Ajattelen perhettäni ja muita sukulaisia paljon. En ole kuullut heistä kahteen, kolmeen kuukauteen, Najib Alizada kertoo.

    Tukikotien pitää olla niin sanottuja pop up -koteja, jotka voidaan laittaa laadukkaasti ja harkitusti pystyyn silloin, kun on tarve. Helena Ahonen

    Rehtori Helena Ahonen kertoo, että epätietoisuus voi vaikuttaa nuoren jaksamiseen ja opintojen etenemiseen. Tilannetta on pyritty purkamaan yksinkertaisten esimerkkilappujen avulla.

    Punaisten lappujen pinoon kasataan asiat, joille nuori ei voi tehdä mitään ja keltaisten lappujen avulla nuori voi miettiä, mihin hän voi itse vaikuttaa.

    – Olemme yrittäneet puhua prosessia auki, jotta nuori voi siirtää ne asiat vähäksi aikaa sivuun, joille hän ei voi mitään ja opetella vaikka matematiikan polynomeja, Ahonen selittää.

    Nuoret suunnittelevat tulevaisuutta myös paljon pidemmälle. He voivat saada Suomen kansalaisuuden 4–5 vuoden päästä, jonka jälkeen he voivat käydä tapaamassa perhettään entisessä kotimaassaan tai naapurimaassa.

    – Suomen lain mukaan 18-vuotiaalla ei ole enää lapsuusperhettä siinä mielessä, että perheenyhdistäminen olisi mahdollista. Nuorten suunnitelmat ovat pitkäkantoisia, mutta ne antavat toivoa, Ahonen kertoo.

    Paikalliset ovat hyviä, mutta hiljaisia ihmisiä

    Ali, Jawad ja Najib kertovat kotiutuneensa Paltamoon hyvin. He käyvät peruskoulua ja pelaavat jalkapalloa tai lentopalloa. Elämä pienessä, runsaan 3 400 asukkaan kunnassa on rauhallista.

    – Paltamossa on vähän ihmisiä. Kun tulen koulusta kotiin, vain yksi ihminen on kävelemässä kadulla, Jawad Haidari kuvailee.

    – Paltamolaiset ovat hyviä ihmisiä, mutta eivät puhu kanssamme. Jos kysymme jotain, he vastaavat meille, mutta jos emme kysy, he eivät puhu. Ehkä he ovat ujoja, Najib Alizada jatkaa.

    Jawad Haidari (edessä oikealla), Ali Alizadeh ja Najib Alizada suunnittelevat jo peruskoulun jälkeisiä opintoja.Tiia Korhonen / Yle

    Tarpeen vaatiessa Paltamon tukikoti voidaan avata uudelleen nopeasti, sillä Kainuun Opisto on Maahanmuuttoviraston valmiuslistalla. Vastaavanlainen sopimus on parillakymmenellä kansanopistolla ympäri maata.

    – Tukikotien pitää olla niin sanottuja pop up -koteja, jotka voidaan laittaa laadukkaasti ja harkitusti pystyyn silloin, kun on tarve, sanoo rehtori Helena Ahonen.

    Ahosen mukaan tukikodin ripeästä pystyttämisestä saatiin kokemusta jo kolme vuotta sitten.

    – Maahanmuuttovirastosta soitettiin minulle perjantaina iltapäivällä, että nuoret olisivat tulossa meille tiistaina. Haastattelin lauantaina ihmisiä, ja työntekijät ryhtyivät heti siivoamaan ja kalustamaan tukikotia. Se oli todella ripeää toimintaa, Ahonen kertoo.

    27.12. klo 23: Keskustelu on suljettu kommentointiohjeen toistuvan rikkomisen vuoksi.

    Kontiomäellä palaneesta omakotitalosta löytyi vainaja

    Kontiomäellä palaneesta omakotitalosta löytyi vainaja


    Kontiomäellä Paltamossa paloi lauantaiaamuna omakotitalo. Pelastuslaitos saapui paikalle sammuttamaan paloa saatuaan hälytyksen ennen aamuyhdeksää, ja myöhemmin talosta löytyi kuollut henkilö. Poliisin mukaan sillä on käsitys vainajan...

    Kontiomäellä Paltamossa paloi lauantaiaamuna omakotitalo. Pelastuslaitos saapui paikalle sammuttamaan paloa saatuaan hälytyksen ennen aamuyhdeksää, ja myöhemmin talosta löytyi kuollut henkilö.

    Poliisin mukaan sillä on käsitys vainajan henkilöllisyydestä, mutta tälle ei ole vielä vahvistusta. Meneillään on palonsyyn ja kuolemansyyn tutkinta.

    Palon syttymissyystä ei ole tietoa.

    Rahoitusyhtiön autolla voi joutua Venäjän rajalla jälleen vaikeuksiin ensi vuoden alussa

    Rahoitusyhtiön autolla voi joutua Venäjän rajalla jälleen vaikeuksiin ensi vuoden alussa


    Rahoitusyhtiön autolla voi joutua jälleen Venäjän rajalla vaikeuksiin ensi vuoden alussa. Nykyinen rahoitusyhtiön autoihin liittyvä määräaikainen järjestely on voimassa tammikuun 3. päivään saakka. Sen perusteella ajoneuvon voi viedä ilman...

    Rahoitusyhtiön autolla voi joutua jälleen Venäjän rajalla vaikeuksiin ensi vuoden alussa. Nykyinen rahoitusyhtiön autoihin liittyvä määräaikainen järjestely on voimassa tammikuun 3. päivään saakka. Sen perusteella ajoneuvon voi viedä ilman vakuutta Venäjälle.

    Venäjä hallituksen uusi rahoitusyhtiöiden autoihin liittyvä asetus tulee voimaan tammikuun 14. päivänä. Asetuksella vapautetaan vakuudesta rahoitusyhtiöiden omistamien, yksityiskäytössä olevien ajoneuvojen väliaikainen maahantuonti.

    Venäjän tullin ilmoituksen mukaan tavoitteena on saada aikaistettua uuden asetuksen voimaan tuloa heti vuoden 2019 alkuun.

    Nuijamaan tullin päällikkö neuvoo kuitenkin välttämään auton vientiä rahoitusyhtiön autolla Suomelta Venäjälle 4.–14. tammikuuta.

    Tulli pyytää vuoden alussa Venäjälle rahoitusyhtiöiden omistamilla autoilla matkustamista suunnittelevia varautumaan siihen, että Venäjän tulli vaatii autosta vakuutta Venäjälle matkustettaessa.

    Venäjän tulli on luvannut tiedottaa asiasta viimeistään joulukuun 28. päivänä.

    Yksisarvinen pelasti kuusivuotiaan Elsien joulun – ilman hyväntekeväisyysjärjestöä sairas äiti ei olisi voinut antaa lapsilleen lahjoja

    Yksisarvinen pelasti kuusivuotiaan Elsien joulun – ilman hyväntekeväisyysjärjestöä sairas äiti ei olisi voinut antaa lapsilleen lahjoja


    Tästä on kyseHope ry auttaa vuosittain 6 500 vähävaraista lapsiperhettä.Kajaanin Hope ry auttaa noin sataa perhettä tänä jouluna.Chloe Järvinen haki Hopelta apua perheelleen sairastuttuaan vakavasti.Perhe sai lahjoituksena talvivaatteita ja...

    Tästä on kyseHope ry auttaa vuosittain 6 500 vähävaraista lapsiperhettä.Kajaanin Hope ry auttaa noin sataa perhettä tänä jouluna.Chloe Järvinen haki Hopelta apua perheelleen sairastuttuaan vakavasti.Perhe sai lahjoituksena talvivaatteita ja joululahjoja lapsille.

    Tänä vuonna kajaanilainen Järvisen perhe ei vietä suureellista joulua kotona notkuvine joulupöytineen. Perheen lapset ymmärtävät, että tänä jouluna ei saa suurta määrää upeita lahjoja.

    – He ymmärtävät, että nyt meillä on vähän vaikea aika. Tiedän, että tämä on haastavaa, koska heillä tietenkin on omat toiveet lahjojen suhteen, perheen äiti Chloe Järvinen sanoo.

    Järvinen sairastui syksyllä vakavasti ja joutui keskeyttämään sekä koulunsa että osa-aikatyönsä. Sairaala- ja lääkelaskut tekivät suuren loven jo valmiiksi pienentyneisiin tuloihin.

    – Onneksi sosiaalityöntekijämme kehotti ottamaan yhteyttä Hope-yhdistykseen. Saimme Hopelta joulupaketin, jossa oli tyttärellemme Elsielle pehmolelu, pojallemme Vincentille Legoja ja myös kirjoja ja suklaata. Se oli iso apu, Järvinen kertoo.

    Chloe Järvinen ja hänen tyttärensä Elsie Millar viettävät joulua tänä vuonna pienimuotoisesti. Mimmi Nietula / Yle

    Joulun alla hyväntekeväisyysjärjestöillä on kiirettä, kun ihmiset haluavat jakaa joulumieltä vähäosaisille.

    Kajaanin Hope-yhdistys on toiminut kohta kaksi vuotta, jonka aikana asiakaskunta on kasvanut tasaisesti. Tänä jouluna Kajaanin Hopen kautta kulkee 300 lahjoituspakettia, 300 makeisrasiaa ja 300 lahjakorttia. Kirkkokadun toimitiloissa pöydät ovat pullollaan joulukasseja, joista pilkistää Lego-paketteja, Frozen-nukkeja, suloisia pehmoleluja ja ruokalahjakortteja.

    – Meillä on noin sata perhettä, jotka ovat pyytäneet apua ja pystymme tarjoamaan apua heille kaikille, sanoo Kajaanin Hope-yhdistyksen tiiminvetäjä Anne Huotari.

    Ahdinko voi iskeä nopeastikin

    Aluksi nopeasti huonontunut taloudellinen tilanne ja avun pyytäminen aiheuttivat Järviselle hankalan olon.

    – Se on vähän hassua, koska jos joku toinen tarvitsee apua, minä autan mielelläni. Mutta kun itse tarvitsee apua, olen vähän ujo ja häpeissäni, Chloe Järvinen kertoo.

    Kiitoksena oman häpeän voittamisesta on kuusivuotiaan Elsie-tyttären hellästi rutistama, Hopen paketista ennakkojoululahjana saatu pehmo yksisarvinen, jonka hän on nimennyt Elsaksi. Yksisarvisen lisäksi Elsie esittelee Hopelta saatuja My Little Pony -sormuksia, jotka ovat tytölle kuin pieniä aarteita. Joulupakettien lisäksi Järvisten perhe sai apua myös lasten talvivaatteiden hankintaan.

    – Suomessa ei voi odottaa talvivaatteiden ostossa pitkään, koska kohta on todella kylmä. Lapset tarvitsivat myös luistimet ja sukset, joita tarvitaan koulussa, Järvinen sanoo.

    Kajaanin Hope ry:n Anne Huotari varmistaa, että lahjapaketeissa on kaikki sinne tarkoitetut joululahjat. Mimmi Nietula / Yle

    Tiukassa tilanteessa saatu apu toi Järviselle niin suuren ilon ja helpotuksen, että hän harkitsee auttamista myös itse, kun oma taloudellinen tilanne parantuu.

    – Olen jo miettinyt, että kaikki perheen käyttämättömät vaatteet ja lelut voidaan lahjoittaa Hopelle ja siten auttaa toisia perheitä, Järvinen sanoo.

    Lapsiperheiden tilanne huono koko maassa

    Hope ry:n toiminnanjohtajan Eveliina Hostilan mukaan monien lapsiperheiden tilanne on Suomessa vaikea. Asiakasperheiden elämäntilanteet ja vähävaraisuuden syyt vaihtelevat, mutta valitettavan usein ongelmat kasautuvat ja syvenevät.

    – Etuuksien leikkaukset ja esimerkiksi asumisen kohonneet kustannukset ovat vaikeuttaneet perheiden pärjäämistä. Pohjimmiltaan toivoisimme, että kolmannen sektorin apua ei tarvittaisi taloudellisen pärjäämisen paikkaamiseen.

    Hope ry:lle on lahjoitettu tänä vuonna satoja erilaisia joulupaketteja. Mimmi Nietula / Yle

    Jouluna Hope ry pyrkii saamaan jokaiselle vuoden aikana autetulle perheelle joululahjan, mikä tekee joulunajasta erityisen kiireisen. Hostila arvioi, että vuoden aikana Hope ry saa lahjoituksia noin 3,5 miljoonan euron edestä, ja autettavia perheitä kertyi viime vuonna 6 500.

    – Tavaralahjoituksia saamme onneksi melko tasaisesti ympäri vuoden, mutta rahalahjoitukset ja tietenkin konkreettiset joululahjat keskittyvät joulun alle. Vuodessa on hetkiä kun on pulaa lahjoitustavaroista, esimerkiksi lasten ulkovaatteista ja harrastusvälineistä. Hostila sanoo.

    Vaikka lahjoitukset kohdistetaan vähävaraisille ja kriisiperheille, Hope-yhdistyksen periaatteisiin ei kuulu tutkia perheen taloudellista tilannetta. Halutessaan perhe voi avunpyyntölomakkeessa avata taustojaan, mutta avustukset perustuvat luottamukseen.

    – Me luotamme siihen, että jos ihminen pyytää apua, hän sitä silloin tarvitsee. Me puolestaan yritämme tehdä parhaamme auttaaksemme, Kajaanin Hope ry:n tiimin vetäjä Anne Huotari sanoo.

    Pellepelottomat tuunaavat pilkkimisestä lämpimämpää harrastusta – "Hulluistakaan ideoista ei ole haittaa"


    Kainuussa pilkkikausi on alkanut aikaisemmin kuin viime vuonna. Pilkkijän alla alkaa olla tässä vaiheessa vuotta 10–15 senttiä jäätä. Kajaanilainen Juha Väisänen on tottunut jäällä liikkuja, mutta muutama vuosi sitten harrastusta haitannut...

    Kainuussa pilkkikausi on alkanut aikaisemmin kuin viime vuonna. Pilkkijän alla alkaa olla tässä vaiheessa vuotta 10–15 senttiä jäätä. Kajaanilainen Juha Väisänen on tottunut jäällä liikkuja, mutta muutama vuosi sitten harrastusta haitannut kylmyys sai miehen ideoimaan suojaa jäällä puhaltavaa viimaa vastaan.

    – Tämä ahkion päälle rakentamani mökki blokkaa tuulen pois. Sen sisällä lämpimässä on helpompi käsitellä kylmiä kaloja, ohuita siimoja ja verkkoja.

    – Siellä on myös mukava syödä eväitä, kun ei palele käsiä. Keittelen samalla trangialla kahvia. Keväällä bongailen sieltä muuttolintuja, summaa Väisänen.

    Väisänen ei ole jäiden ainut pellepeloton, pilkkimisvälineiden virittely on yleistynyt. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestöstä kerrotaan, että jäälle on ilmestynyt esimerkiksi laskettelusuksilla tuunattuja potkuahkioita.

    – Niiden käyttö pilkkimisessä on yleistynyt, koska ahkiot ovat hinnaltaan kohtuullisia ja niillä on helppo kuljettaa varusteita, kertoo kalatalousneuvoja Petter Nissén.

    Ite ku tekee, niin onpahan jotain mitä puuhastella. Juha Väisänen

    Osa tekee ahkioihin vielä telineen kairalle ja lokeroita erilaisille säilytyslaatikoille. Pilkkimisessä yleistyneille kaikuluotaimille voidaan tehdä myös oma paikkansa.

    Selvästi eniten on yleistynyt Väisäsen keksinnön kaltaisten tuulensuojatelttojen käyttö. Suojan valmistamiseen Väisäsellä meni kaksi viikkoa.

    – Ydinideani oli itse tehty kevytrakenteinen ahkio, jonka päälle on kasattu teltta, joka kulkee mukana. Ite ku tekee, niin onpahan jotain mitä puuhastella, sanoo Väisänen.

    Sähkömoottorilla toiminut pilkkivapa ei lyönyt läpi

    Nyt käytössä oleva pilkkisuoja ei ole Juha Väisäsen ensimmäinen. Edellinen alkoi olla jo huonossa kunnossa palveltuaan useamman vuoden ajan. Sitä piti kuljettaa moottorikelkalla.

    – Tätä versiota on kevyempi vetää, ja se on helppo saada mahtumaan autoon. Tykkään pilkkiä Oulujärven lisäksi Hossassa, Lapissa, Ruotsissa ja Norjassa, Väisänen kertoo.

    Pilkkimisharrastuksen parissa on nähty vuosien saatossa monenlaista apuvälinettä. Niistä osa on jäänyt pysyviksi, kuten akkukäyttöinen kaira, joka helpottaa avannon tekemistä. Sähkömoottorilla toiminut pilkkivapa ei saanut aikoinaan yhtä suurta suosiota.

    – Lajin kehityksen kannalta hulluistakaan ideoista ei ole haittaa. On ihmisiä, jotka haluavat pilkkiä helpoissa, lämpimissä ja mukavissa olosuhteissa, sanoo kalatalousneuvoja Petter Nissén.

    Lue lisää:

    Kangasniemeläinen pilkkimies lopetti palelemisen ja rakensi vedettävän suojan – "Siperia opettaa"

    Vaalan uusi vankila tulee maaseudun sijaan kunnan keskustaan

    Vaalan uusi vankila tulee maaseudun sijaan kunnan keskustaan


    Vaalan uusi ja aiempaa isompi vankila tulee kunnan keskustaan. Oikeusministeriö on tänään ohjeistanut Rikosseuraamuslaitosta uuden vankilan sijoittamisesta. Uusi vankila otetaan käyttöön vuonna 2022. Vankilalle valittu tontti on kunnan keskustan...

    Vaalan uusi ja aiempaa isompi vankila tulee kunnan keskustaan.

    Oikeusministeriö on tänään ohjeistanut Rikosseuraamuslaitosta uuden vankilan sijoittamisesta. Uusi vankila otetaan käyttöön vuonna 2022. Vankilalle valittu tontti on kunnan keskustan läheisyydessä.

    Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun rajalla sijaitsevassa Vaalassa suunnitelmat vankilan sijoittamisesta keskustaan ovat aiheuttaneet myös ristivetoa. Osa kuntalaisista on halunnut pitää vankilan Pelson kylässä, jossa myös vangeilla on mahdollisuus työpalveluun vankilan yhteydessä olevalla maatilalla. Pelson vankilassa sijaitsee maailman mittakaavassa ainutlaatuinen lapinlehmän ja suomenlampaan geenipankki.

    Rikosseuraamusvirasto haluaisi kuitenkin luopua maatilasta ja siellä olevasta lehmien ja lampaiden geenipankkitoiminnasta. Oikeusministeriön osastopäällikkö Arto Kujala kertoo, että Pelson vankilan karjan, lampaiden sekä geenipankin kohtalo on vielä auki.

    Vaalan uuteen vankilaan maatilatoiminta ei kuitenkaan tule mukaan. Neuvottelut ovat kesken maa- ja metsätalousministeriön kanssa.

    Alun perin Rikosseuraamuslaitos oli ehdottanut, että Vaalaan ei tulisi enää uutta vankilaa Pelson tilalle, vaan kaikki vangit sijoitettaisiin Ouluun. Kevään kehysriihessä kuitenkin päätettiin toisin.

    Piristysruiske Vaalan kunnalle

    Uuteen suljettuun vankilaan tulee 100 vankipaikkaa, eli paikkamäärä liki tuplaantuu nykyiseen Pelson vankilaan verrattuna. Myös työntekijöiden määrä kasvaa jonkin verran, virkoja uuteen vankilaan tulee 80.

    Nykyinen Pelson vankila on homeessa ja väliaikaiset tilat 32 vangille on jo rakennettu lähes valmiiksi.

    Noin kolmentuhannen asukkaan Vaalan kunnanjohtaja Miira Raiskila sanoo uuden vankilan rakentamisen ja sen myötä tulevien työpaikkojen olevan iso piristysruiske kunnalle. Hän toivoo, että tontteja rupeaa menemään paremmin kaupaksi. Raiskilan mukaan paikalliset yrittäjät hyötyvät työpaikkaliikenteestä ja työpaikkojen lisääntymisestä Vaalan kunnan alueella.

    – Ymmärtääkseni vankilakonseptissa tukeudutaan osittain ostopalveluna hankittuihin toimintoihin. Toivottavasti vaalalaiset yritykset pääsevät tarjoamaan toimintojaan vankilan toimintaan. Tämä asia selviää myöhemmin, Raiskila sanoo.

    Raiskilan mukaan kunnanhallituksessa kaikki olivat yksimielisesti sen kannalla, että vankila tulisi keskustaan.

    Sotakoira Egosta tulee

    Sotakoira Egosta tulee "tyhmä" kerran vuodessa – muistissa on silti koko ajan noin 2000 hajua


    Tästä on kyseKainuun prikaatin sotakoira Ego palkittiin vuoden 2018 sotakoirana.Sotakoiria on Kainuun prikaatissa kuusi, joista Ego on vanhin. Sotakoirien ohjaajia koulutetaan Porin prikaatin Niinisalossa ja Kainuun prikaatissa...

    Tästä on kyseKainuun prikaatin sotakoira Ego palkittiin vuoden 2018 sotakoirana.Sotakoiria on Kainuun prikaatissa kuusi, joista Ego on vanhin. Sotakoirien ohjaajia koulutetaan Porin prikaatin Niinisalossa ja Kainuun prikaatissa Kajaanissa.Varusmiesohjaajan koulutus antaa hyvän pohjan myös siviilielämään palveluskoirien kouluttajaksi.

    Varusmiesohjaaja ja viestimies Oskar Rautiolla on jäljellä vajaat sata aamua varusmiespalvelusta, jonka jälkeen sotakoira Ego jää odottamaan seuraavaa ohjaajaa.

    Ohjaajan vaihtuminen tietää sitä, että Egosta tulee hetkellisesti "tyhmä". Näin käy myös muille sotakoirille, joiden ohjaajat lähtevät varusmiespalveluksen jälkeen siviiliin.

    Hetkellinen tyhmyys johtuu siitä, että koulutetut koirat eivät ota vastaan käskyjä tuntemattomilta, vaan omalta luotettavalta ohjaajaltaan.

    Uudet ohjaajat joutuvat käymään koirien kanssa läpi samat asiat kuin edellisetkin ohjaajat. Jossain vaiheessa koiran muisti palautuu, ja se omaksuu uuden varusmiehen ohjaajakseen.

    – Aika nopeasti se tapahtui. Ego on varmasti tottunut siihen, että ohjaajat vaihtuvat. Kuukauden jälkeen mentiin jo hyvin yhdessä parina, sanoo sotakoira Egon varusmiesohjaaja Oskar Rautio.

    Koiralla on hyvä muisti ja myös aiemmat ohjaajat palautuvat hyvin niiden mieleen. Tämä on huomattu, kun edelliset ohjaajat ovat tulleet käymään koiratarhalla.

    – Esimerkiksi ihmisjoukossa koirat ovat reagoineet eri tavalla entisiin ohjaajiin kuin muihin ihmisiin, sanoo Kainuun prikaatin koiraosaston johtaja, vääpeli Jasu Honkila.

    Kahdeksanvuotias sotakoira Ego on ollut Kainuun prikaatin palveluksessa kuusi vuotta. Timo Sihvonen / Yle

    Hyvän vainun ja kuulon ansiosta sotakoirat pelastivat talvi- ja jatkosodassa monen suomalaisen sotilaan hengen. Koira paikallisti vihollisen ennen ihmisen reagointia.

    Jos kriisitilanteeseen jouduttaisiin nyt, sotakoiria käytettäisiin edelleen samalla tavalla.

    – Tällä tavalla saadaan etua ja aikaa miettiä, miten toimitaan vihollista vastaan, kertoo vääpeli Jasu Honkila.

    Puolustusvoimien omistuksessa tai hallinnassa on nyt runsaat sata sotakoiraa, joista suurin osa on henkilökunnan ohjauksessa. Pieni määrä koiria on myös Porin ja Kainuun prikaateissa, joissa varusmiehistä koulutetaan koirien avulla niiden ohjaajia.

    Kainuun prikaatissa on kuusi sotakoiraa, jotka rauhan aikana toimivat sotilaspoliisin tukena ja varusmieskoiranohjaajakoulutuksessa. Kahdeksanvuotias saksanpaimenkoira Ego on Kainuun prikaatin vanhin koira. Kuusi vuotta varusmiesten koulutuksessa työskennellyt koira palkittiin vuoden 2018 sotakoirana.

    – Parasta Egossa on tasainen suorittaminen, ja se on todella hyvä kaikessa, mitä tekee. Se onnistuu lähes aina ja sillä ei ole huonoja päiviä, kertoo Egon varusmiesohjaaja Oskar Rautio.

    Sotakoirat opettavat varusmiehiä

    Sotakoirat jaetaan partio- ja etsintäkoiriin. Partiotehtäviin kuuluvat vartiointi, suojelu ja jäljestys. Etsintäkoiria käytetään räjähteiden, aseiden ja huumeiden etsintään.

    Sotakoira Ego on koulutettu henkilöiden etsintään ja esineilmaisuun, jossa gongin avulla stimuloidaan räjähdettä, jonka koira etsii. Räjähdettä voi esittää jokin esine, jonka koira etsii.

    – Ego ei ole räjähdekoira, mutta se on helposti koulutettavissa siihen, sanoo sotakoira Egon varusmiesohjaaja Oskar Rautio.

    Sotakoira Ego on koulutettu muun muassa henkilöiden etsintäänJukka Pätynen.

    Sotakoiran tärkein työkalu on hajuihin reagoiva nenä, jonka avulla tehdään melkein kaikki, mikä liittyy koiran käyttöön.

    – Koiran muistiin on tallentunut noin 2000 tärkeää hajua, joista se poimii ne hajut, jotka kokee tärkeiksi sen hetkisessä toiminnassa, sanoo Kainuun prikaatin koiraosaston johtaja Jasu Honkila.

    Koiranohjaajakoulutuksessa koirat opettavat varusmiehiä. Koulutuksessa opitaan ohjaamaan koiraa erilaisissa tilanteissa.

    – Ohjaajakoulutuksessa pitää olla valmis oppimaan uusia ja erilaisia opetustyylejä. Siihen on monenlaisia harjoituksia ja sitä kautta tulee monipuolinen koulutus, kertoo Rautio.

    Katso alta sodan jälkeen valmistunut filmi, jossa esitellään palveluskoiratoimintaa ja niitä tehtäviä, joihin palveluskoiria tarvitaan.

    Varusmiespalveluksesta valmiudet siviiliammattiin

    Siviilielämässä Egon ohjaajan Oskar Raution tarkoituksena on hyödyntää palveluksessa saatuja oppeja, kun tavoitteena on hakeutua palvelukoirien kouluttajaksi.

    – Tämä on ainutlaatuinen mahdollisuus, josta saa hyvän pohjan siviilissä tapahtuvaan mahdolliseen koirahommaan, sanoo Rautio.

    Oskar Rautio ja sotakoira Ego toimivat parina vielä kolme kuukautta.Timo Sihvonen / Yle

    Raution rinnalla kulkenut Ego on vielä hyvässä kunnossa, ja sillä on useita palvelusvuosia edessä ennen eläkepäiviä. Pääsääntöisesti koirat palvelevat 10-vuotiaaksi, mutta ikää enemmän ratkaisee koiran kunto.

    – Nykyisin koirien kunto ja jalostus on vienyt sellaiseen tilanteeseen, että harvoin ne 10-vuotiaaksi saakka palvelevat, ainakaan täällä meillä, kertoo Kainuun prikaatin koiraosaston johtaja, vääpeli Jasu Honkila.

    Lue lisää:

    Ei mikään perinteinen sotakoira – polvenkorkuinen Indy on haka huume-etsinnöissä

    Sotakoirille uudet tilat Niinisalossa

    Työttömyys ajoi Ewelina Szczyrka-Chemloulin Suomeen – uuden kotimaan nihkeä vastaanotto yllätti: ystäviä ei löytynyt ilman apua

    Työttömyys ajoi Ewelina Szczyrka-Chemloulin Suomeen – uuden kotimaan nihkeä vastaanotto yllätti: ystäviä ei löytynyt ilman apua


    Tästä on kyseKainuussa on haettu vapaaehtoisia ystäviä maahanmuuttajaäideille keväästä 2017.Tähän mennessä 12 kajaanilaista maahanmuuttajaäitiä on löytänyt suomalaisen ystävän. Yksi heistä on puolalaislähtöinen Ewelina...

    Tästä on kyseKainuussa on haettu vapaaehtoisia ystäviä maahanmuuttajaäideille keväästä 2017.Tähän mennessä 12 kajaanilaista maahanmuuttajaäitiä on löytänyt suomalaisen ystävän. Yksi heistä on puolalaislähtöinen Ewelina Szczyrka-Chemloul.Maahanmuuttajaäiti pitää suomalaista ystävyyttä aitona ja vahvana.

    Puolalaislähtöinen Ewelina Szczyrka-Chemloul on asunut useissa maissa ja kokenut erilaisia kulttuureja. Silti suomalaisten nuorten avoimuuden puute ihmetytti, kun hän saapui Suomeen.

    Szczyrka-Chemloul kokee, että nuoret ovat ujoja, eivätkä halua puhua vieraille. Tämä on vaikeuttanut ystävien löytämistä uudesta kotimaasta.

    – Olette hiljaisempia kuin puolalaiset. Vanhemmat ihmiset ovat avoimempia ja yrittävät puhua kanssamme, sanoo Szczyrka-Chemloul.

    Mannerheimin lastensuojeluliiton Kainuun piirin tukihenkilötoiminnan koordinaattori Sari Liuski-Ursin sekä uudet ystävät Kirsi Kemppainen ja Ewelina Szczyrka-Chemloul löysivät toisensa MLL:n toiminnan kautta.Timo Sihvonen / Yle

    Szczyrka-Chemloul on kuitenkin löytänyt yhden suomalaisen ystävän, Kirsi Kemppaisen. Naiset tapasivat Mannerheimin lastensuojeluliiton ystäväksi maahanmuuttajaäidille -toiminnan kautta.

    – Pidän siitä, että kun te ystävystytte, olette todella aitoja, toisin kuin esimerkiksi englantilaiset. Arvostan ystävyyden aitoutta, sanoo Ewelina Szczyrka-Chemloul.

    Szczyrka-Chemloulia ja Kemppaista yhdistää muun muassa lapsiperheen arki.

    – Pidämme huolta toisistamme ja vietämme aikaa yhdessä. Pyrimme tapaamaan aikanakin kerran viikossa ja lähettelemme myös tekstiviestejä, sanoo Szczyrka-Chemloul.

    Suomessa parasta on sauna

    Ewelina Szczyrka-Chemloul ja hänen miehensä menettivät työpaikkansa Puolassa ja joutuivat lähtemään toimeentulon perässä maailmalle. Alkoi matkustuselämä, jonka ensimmäinen kohde oli Hollanti, josta Ewelinan mies sai töitä.

    Suomeen perhe muutti Maltalta. Sitä ennen he olivat asuneet Englannissa ja muutaman kuukauden myös Saksassa.

    Vapaaehtoisten ystävien tarve on suurempi kuin tarjonta. Sari Liuski-Ursin

    ParastaSzczyrka-Chemloulin mielestä suomalaisessa kulttuurissa on sauna, vaikka se alkuun herätti ihmetystä ja tuntui jopa oudolta. Nyt hän on ihastunut suomalaiseen kulttuurielämykseen.

    – On todella ihanaa mennä saunan jälkeen ulos vilvoittelemaan. Se on uskomaton tunne ja rakastan sitä, sanoo Szczyrka-Chemloul.

    Ystäviä haetaan koko ajan lisää

    Mannerheimin lastensuojeluliitto (MLL) on etsinyt maahanmuuttajaäideille ystäviä jo useamman vuoden. Toimintaa on eri puolilla Suomea ja se kasvaa edelleen.

    MLL:n Kainuun piiri aloitti hankkeen puolitoista vuotta sitten ja tähän mennessä 12 maahanmuuttajaäitiä on solminut ystävyyssuhteen suomalaisen kanssa.

    – Vapaaehtoisten ystävien tarve on suurempi kuin tarjonta, ja ystäväehdokkaita haetaan koko ajan lisää, kertoo tukihenkilötoiminnan koordinaattori Sari Liuski-Ursin Mannerheimin lastensuojeluliitosta.

    Kirsi Kemppainen ja Eino-poika. Uuden ystävän kautta Kirsille on tullut paljon kielellistä oppia ja kokemusta.Timo Sihvonen / Yle

    Ewelina Szczyrka-Chemloulin ja Kirsi Kemppaisen ystävyyttä on kestänyt nyt muutaman kuukauden. Kemppaiselle ystävyys on merkinnyt myös englanninkielen osaamisen kehittymistä.

    – Tärkeintä on kuitenkin se, että olen tutustunut Eweliinaan ja hänen perheeseensä. Siinä sivussa tulee mukana kielellistä oppia ja kokemusta, sanoo Kemppainen.

    Vaikka Kirsi Kemppaisen ja Ewelina Szczyrka-Chemloulin ystävyys on vielä nuori, naiset uskovat sen olevan vasta alkua loppuelämän mittaiselle ystävyydelle.

    – Uskon sen kestävän pitkään ja toivon, että yhteyttä pidetään jatkossakin, ehkä loppuelämän, sanoo Kirsi Kemppainen.

    Maria Schildt tietää kuolevansa pian – Kun hänen kuntonsa romahti, edes lääkärit eivät epäilleet taustalla olevan maailman yleisin syöpä

    Maria Schildt tietää kuolevansa pian – Kun hänen kuntonsa romahti, edes lääkärit eivät epäilleet taustalla olevan maailman yleisin syöpä


    Tästä on kyseMaria Schildt sai 1,5 vuotta sitten keuhkosyöpädiagnoosin ja kaksi kuukautta elinaikaa.43-vuotias nainen ei ole tupakoinut 20 vuoteen.10 prosenttia keuhkosyövistä diagnosoidaan ihmisillä, jotka eivät ole koskaan tupakoineet.90...

    Tästä on kyseMaria Schildt sai 1,5 vuotta sitten keuhkosyöpädiagnoosin ja kaksi kuukautta elinaikaa.43-vuotias nainen ei ole tupakoinut 20 vuoteen.10 prosenttia keuhkosyövistä diagnosoidaan ihmisillä, jotka eivät ole koskaan tupakoineet.90 prosenttia keuhkosyöpään sairastuneista kuolee viiden vuoden sisällä diagnoosista.

    Kuhmolainen Maria Schildt valitsee arkkua ja uurnaa parhaan ystävättärensä kanssa. iPadille on kirjattu hautajaisten vieraslista ja hautakiveen tuleva kirjoitus.

    Tulossa ei ole läheisen hautajaiset, vaan Schildtin omat. Tarkkaan on kirjattu ylös myös Topi-koiran hoito-ohjeet.

    – Olin aivan shokissa ja ajattelin, että elämä oli nyt tässä. Se oli hyvin mustaa aikaa. Suunnitelmien tekeminen oli minulle selviytymiskeino, Schildt kertoo.

    Voisin syyttää lääkäreitä, mutta mitä se hyödyttäisi? Ei asialle enää voi mitään. Maria Schildt

    Tästä hetkestä on nyt aikaa 1,5 vuotta, eikä Schildtin hautajaissuunnitelmia ole vielä tarvinnut pistää käytäntöön.

    – Uskoin kuolevani vielä samana syksynä. Vasta tammikuun lopulla elämä alkoi valjeta, kun huomasin, että olo oli selvästi kohentunut ja kiusallinen limainen yskäkin kaikonnut, Schildt sanoo.

    Schildt on omien sanojensa mukaan kärsinyt yskästä jo yli kymmenen vuotta. Fyysisen toimintakyvyn nopea alentuminen ajoi naisen lääkäriin muutamia vuosia sitten. Astmadiagnoosin ja pitkien kokeiden jälkeen syyksi paljastui pitkälle levinnyt keuhkosyöpä.

    – Olin niin huonossa kunnossa, että meinasin kuolla jo ensimmäisiin sytostaattihoitoihin, Schildt kertoo.

    Maria Schildtin kotia koristava sisustustaulu muistuttaa elämän tärkeistä asioista.Mimmi Nietula / Yle Kajaani

    Schildt uskoo diagnoosinsa myöhästyneen useita vuosia, sillä lääkärit eivät tulleet edes ajatelleeksi, että nuorta tupakoimatonta naista piinaavan yskän taustalla voisi olla syöpä.

    – Voisin syyttää lääkäreitä, mutta mitä se hyödyttäisi? Ei asialle enää voi mitään.

    Lääkärit antoivat Schildtille kaksi kuukautta elinaikaa. Vaikka hän on vielä elossa, hän on tietoinen tulevaisuudestaan.

    – Tiesin heti, ettei syöpä parane, vaan tähän minä kuolen.

    Pyrkimys eroon stigmasta

    Keuhkosyövän elinennuste on karu: vain 10 prosenttia diagnosoiduista elää viittä vuotta pidempään (Kaikki syövästä). Harvinaisemmissa, pienisoluisissa keuhkosyövissä, kuten Schildtin tapauksessa, viiden vuoden päästä elossa on alle kolme prosenttia potilaista.

    Vaikka tupakointi on taustalla 90 prosentissa keuhkosyöpädiagnooseista, voivat myös tupakoimattomat sairastua. Schildt on tupakoinut nuorempana, mutta lopettanut sen yli 20 vuotta sitten.

    – Kun kerron ihmisille sairaudestani, heidän on vaikea uskoa sitä. Yleensä keuhkosyöpä liitetään vanhoihin, ikänsä tupakoineisiin miehiin. Jos ihminen tupakoi, ajatellaan, että keuhkosyöpä on potilaan oma vika. Koska en tupakoi, minua ei kohdella leimaavasti, Schildt kertoo.

    Maria Schildt on pitänyt huolta, että Topi-koiralla on asiat hyvin hänen kuolemansa jälkeenkin.Mimmi Nietula / Yle Kajaani

    Keuhkosyövän stigma on yksi aihe, jota vastaan Suomen syöpäpotilaat ry taistelee. Suomen syöpäpotilaat ry:n järjestökoordinaattori Emmi Toivonen kertoo, että Suomen laaja tupakkavalistus vaikuttaa osaltaan siihen, että tupakointi yhdistetään keuhkosyöpään niin vahvasti, että se voi vaikuttaa jopa keuhkosyövän diagnosointiin.

    Kuten Schildtin tapauksessa, lääkäri voi tutkimuksissaan ohittaa keuhkosyövän mahdollisuuden, jos potilas ei tupakoi.

    Keuhkosyöpä on monessa asiassa jäänyt muiden syöpien jalkoihin. Maria Schildt

    Tällä hetkellä Maria Schildt elää Kuhmossa koiransa Topin kanssa ja nauttii elämästään mahdollisuuksiensa mukaan. Sytostaattihoidoissa hän käy kolmen viikon välein.

    Hoitojen jälkeen Schildt on viikon huonossa kunnossa ja kaksi viikkoa hyvässä kunnossa, kunnes seuraava hoito romahduttaa kunnon uudelleen.

    – Tämä on ollut myös henkisesti hyvin raskasta, koska ei voi tietää kuinka pitkään tämä elämä enää jatkuu: kuolenko minä kahden viikon vai kolmen vuoden päästä. Nyt on pakko elää päivä kerrallaan. Olen hyvin kiitollinen siitä, että olen saanut hoitoa, jonka ansiosta olen saanut jo vuoden lisäaikaa elämääni, Schildt sanoo.

    Loppuelämän elämäntyö

    Rajut hoidot nostavat myös Maria Schildtin infektioherkkyyttä, mikä on vaikuttanut hänen sosiaaliseen elämäänsä. Työ jäi, niin myös monet harrastukset.

    – Minun täytyy tarkkaan varoa, etten saa mitään tartuntoja. En voi esimerkiksi harrastaa asioita, joissa on paljon ihmisiä sisätiloissa. Myöskään kavereita en voi tavata, jos heillä on vaikka flunssa, Schildt harmittelee.

    Schildt ei parantumattomasta syövästään huolimatta vaivu epätoivoon. Hän on ottanut loppuelämän tehtäväkseen lisätä keuhkosyövän tietoisuutta ja erityisesti tietoa siitä, että nuori tupakoimatonkin voi sairastua.

    – Keuhkosyöpä on monessa asiassa jäänyt muiden syöpien jalkoihin. Rintasyövästä parantuvat jo melkein kaikki, toisin kuin keuhkosyövästä. Keuhkosyöpätutkimukseen ja lääketutkimukseen pitäisi panostaa hyvin paljon enemmän, Schildt toteaa.

    Maria Schildtin tekemät helmenvalkeat keuhkosyöpätietoisuusnauhat ovat levinneet ympäri Suomen.Mimmi Nietula / Yle Kajaani

    Keuhkosyöpä on Suomessa miesten toiseksi yleisin syöpä ja naisten keskuudessakin kuudenneksi yleisin. Sen lisäksi se on maailman yleisin syöpä (Keuhkosyopä.fi). Suomen syöpäpotilaat ry:n järjestökoordinaattori Emmi Toivonen kokee, että sairaudesta pitäisi puhua entistä enemmän.

    – Esimerkiksi mediassa näkyvyys on hyvin pientä. Potilaat kokevat usein, että heidät on unohdettu, Toivonen sanoo.

    Kaikki varmasti tietävät ja tunnistavat rintasyöpätietoisuuden tunnuksen, Roosa nauhan. Schildtin ansiosta myös keuhkosyöpää sairastavilla on oma tunnuksensa.

    – Kävi ilmi, että näitä helmenvalkoisia keuhkosyöpätietoisuutta kuvastavia nauhoja ei ole olemassa. Niinpä tein niitä 225 kappaletta ja levitin ympäri Suomea keuhkosyöpätietoisuuden kasvattamiseksi.

    Korjattu 18.12.2018 klo 09.27 : Keuhkosyöpä on Suomessa miesten toiseksi yleisin syöpä ja naisilla kuudenneksi yleisin, ei koko maan toiseksi yleisin syöpä, kuten aiemmin ilmoitettiin.

    Hirvi upposi heikkoihin jäihin – Katso videolta, kuinka rauhassa eläin tekee yhteistyötä pelastajiensa kanssa


    Hirvenmetsästys sai poikkeuksellisen päätöksen Vaalassa sunnuntaina, kun metsästyskoira ajoi hirven jäälle. – Hirvi meni jäälle ja koira perässä. Jossain vaiheessa jää petti. Koira pelastautui rannalle ja omistaja vei sen kotiin kuivumaan....

    Hirvenmetsästys sai poikkeuksellisen päätöksen Vaalassa sunnuntaina, kun metsästyskoira ajoi hirven jäälle.

    – Hirvi meni jäälle ja koira perässä. Jossain vaiheessa jää petti. Koira pelastautui rannalle ja omistaja vei sen kotiin kuivumaan. Me muut mietimme, kuinka hirvi saataisiin pelastettua ja päätimme soittaa pelastuslaitokselle, kertoo metsästäjä Jusa Niskanen.

    Paikalle hälytetyn Kainuun pelastuslaitoksen Paltamon yksikön johtaja Pertti Kemppainen kertoo, että hirvi oli harvinaisen nöyrä ja yhteistyökykyinen.

    – Ajattelimme, että se jäisi sivummalle odottamaan ja tulisi sitten omassa rauhassa pois. Se kuitenkin seurasi meitä sitä mukaa, kun saimme rikottua jäätä. Lopulta jää muuttui niin kestäväksi, että se pääsi ponnistamaan vedestä pois ja jatkamaan matkaansa.

    Välillä eläin loukkaantuu niin, että siitä ei ole eläjäksi. Janne Tamio

    Eläinten pelastaminen on yksi pelastuslaitoksen tehtävistä, ja esimerkiksi Kainuun pelastuslaitos saa vuosittain 20–30 eläimen pelastustehtävää. Eläimet joutuvat kiipeliin muun muassa metsästystilanteissa, kuten sunnuntaina Vaalan Manamansalon Kaivannossa.

    Kainuussa on pelastettu kuluneen vuoden aikana myös sonneja lietealtaasta, jäälautalla ajelehtinut koira ja sähköpylvääseen paennut kissa.

    – Valtaosa näistä on saatu pelastettua, mutta välillä eläin loukkaantuu niin, että siitä ei ole eläjäksi, sanoo Kainuun pelastuslaitoksen päivystävä palomestari Janne Tamio.

    Tamion mukaan sunnuntaina pelastetun hirven kohtalosta päättää luonto.

    – Emme voi tietää, kuinka se loukkaantui pudotessaan jäihin tai kuinka kovasti se koki stressiä, Tamio sanoo.

    Miltä tuntuu, kun kuulet sanan Talvivaara? Yhdestä kaivoksesta tuli kansallinen trauma, joka määritteli uudelleen koko alan

    Miltä tuntuu, kun kuulet sanan Talvivaara? Yhdestä kaivoksesta tuli kansallinen trauma, joka määritteli uudelleen koko alan


    Mikä on ensimmäinen asia, joka tulee mieleen sanasta kaivos? Jos vastauksesi oli Talvivaara, et ole yksin. Ympäristöpolitiikan tutkija Tuija Mononen on tutkinut kaivostoiminnan vaikutusta lähiseudun ihmisten elämään kymmenen vuoden ajan. Hän on...

    Mikä on ensimmäinen asia, joka tulee mieleen sanasta kaivos?

    Jos vastauksesi oli Talvivaara, et ole yksin.

    Ympäristöpolitiikan tutkija Tuija Mononen on tutkinut kaivostoiminnan vaikutusta lähiseudun ihmisten elämään kymmenen vuoden ajan. Hän on huomannut, että Talvivaara on suomalaisille kansallinen kokemus. Yhteisesti jaettu, käänteen tekevä tapahtuma, joka on muuttanut käsityksemme maailmasta.

    – Kaikilla on mielipide Talvivaarasta ja se on negatiivinen. Usein se on myös mielipide koko kaivostoiminnasta, Mononen toteaa.

    Mononen on ollut mukana toimittamassa marraskuun lopussa julkaistua tietokirjaa Kaivos koettuna (Itä-Suomen yliopisto). Kansien väliin on koottu näkemyksiä kaivosten johtajilta, tutkijoilta ja viranomaisilta mutta myös kaivoksen takia kotinsa jättäneeltä.

    Teoksen perusviesti on, että kaivostoimintaan liittyvät konfliktit kumpuavat ensisijaisesti kokemuksista.

    Heinäveden grafiittikaivoksen vastustus saa voimaa Talvivaarasta

    Talvivaaran seuraajasta Terrafamesta käyty keskustelu on laantunut, mutta Talvivaaran kaiku ei. Se kuuluu kaikessa kaivoksista käytävässä keskustelussa.

    Kun brittiläisen kaivosyhtiön kartoitus Heinävedelle ja naapurikuntiin perustettavasta grafiittikaivoksesta tuli julkisuuteen, kokosivat vastustajat rivinsä hetkessä. Rintamaan liittyivät muun muassa ortodoksinen kirkko, eturivin näyttelijät (Itä-Savo) Jasper Pääkkönen ja Krista Kosonen mukaan lukien sekä yli parikymmentä kansanedustajaa yli puoluerajojen.

    Kaikki ennen kuin tiedettiin, kannattaako grafiittia edes louhia alueelta.

    Ilman Talvivaaraa yhtä voimakasta ja nopeaa kriittistä liikettä tuskin olisi syntynyt.

    – Että jos jotain hyvää Talvivaarasta on seurannut, niin sen ansiosta ihmiset tietävät nyt paljon enemmän kaivostoiminnasta ja osaavat olla valppaina mahdollisten vaikutusten suhteen, Tuija Mononen toteaa.

    Heinäveden grafiittikaivos herättää huolta, sillä se sijoittuisi arvokkaan vesistöreitin kupeeseen, Valamon ja Lintulan luostarien läheisyyteen.Esa Huuhko / Yle"Ihmisillä on liipasinsormi herkillä"

    Toisinaan Talvivaaran kaivostoimintaan painama leima turhauttaa tutkijaa. Talvivaara kun on vain yksi kaivos.

    – Kaivokset ovat yksilöitä. Mitä tapahtuu yhdellä kaivoksella, ei tapahdu toisella, ja se meidän pitäisi muistaa. Ihmisillä on välillä liipasinsormi herkillä, Tuija Mononen huomauttaa.

    Hyviäkin kaivoksia on.

    Mononen luettelee hetkessä monta: ensi vuonna suljettava Pyhäsalmen sinkki- ja kuparikaivos Pyhäjärvellä, Pampalon kultakaivos Ilomantsissa, Kylylahden kaivos Polvijärvellä. Elijärven kromikaivos Kemissä on toiminut 1960-luvun lopulta, mutta harva edes tietää sen olemassaolosta.

    Mutta ei Talvivaarasta kertynyttä kokemusta voi sivuuttaa, sitä Mononenkin painottaa. Se pitää ottaa huomioon.

    Kokemusten vähättely ajaa keskustelun törmäyskurssille

    Ihmisten kokemusten sivuuttaminen on yksi syy siihen, miksi kaivoshankkeet kärjistyvät. Tuija Mononen kertoo esimerkin kymmenen vuoden takaa.

    Kaivoksen lähistön asukas valitti, että kaivostoiminta aiheuttaa melua. Ääntä ei ollut aiemmin ollut, joten se oli asukkaalle selvä häiriötekijä. Mutta kaivosyhtiön edustajan mielestä asukas oli väärässä. Hänen mielestään kyse ei ollut melusta vaan kaivostoimintaan luontaisesti kuuluvasta äänestä.

    – Mutta kokemus on aina totta. Se ei välttämättä ole tieteellisesti todistettavissa tai tilastollisesti nähtävissä, mutta sille ihmiselle se on totta, Mononen selittää.

    Jos kokemus sivuutetaan, ollaan heti törmäyskurssilla. Mononen kertoo olleensa paikalla useissa tilaisuuksissa, joissa on esitelty kaivoshankkeiden ympäristövaikutuksia. Joistakin ihmisistä turhautumisen on voinut nähdä jo kauas.

    – Heitä ei kuunnella ja he ovat kuitenkin niitä, jotka joutuvat joka päivä elämään kaivoksen kanssa.

    Teräsyhtiö Outokummun Elijärven kaivos on Suomen suurin maanalainen kaivos. Toiminta keskittyy maan alle, mikä on osaltaan voinut vaikuttaa siihen, ettei kaivosta juuri vastusteta.Riikka Rautiainen/ YleTieto ei auta, kuunteleminen auttaa

    Ihmisten kokemus on kaivosyhtiöille vaikea pala.

    Tunteilla on iso merkitys kokemuksen muodostumisessa. Kattavakaan tietomäärä ei välttämättä riitä muuttamaan tunteeseen pohjautuvaa kokemusta. Ja kun sekä kaivoksen puolustajat että vastustajat ovat mukana tunteella, ajaudutaan helposti pattitilanteeseen.

    Tässä kokemusten kuunteleminen voi auttaa. Monosen mukaan kaivosyhtiöiden pitäisi kyetä aidosti kohtaamaan paikalliset ihmiset ja heidän huolensa.

    – Usein kuulee vain todettavan, että onhan se huomioitu siellä ympäristövaikutusten arviointiraportissa sivulla 169. Mutta ihmisille olisi tärkeää, että joku on siinä vastapäätä kertomassa ikävätkin asiat ja että saa kysyä.

    Kuuntelemalla ja etenkin ottamalla huolet huomioon kaivosyhtiö voi ehkäistä konflikteja.

    Tällä kertaa Monosen esimerkki on Polvijärveltä, missä paikalliset pelkäsivät Kylylahden kaivoksen pilaavan heidän lenkkipolkunsa ja hiihtolatunsa. Kaivosyhtiö kuuli huolen, ja lenkkipolulle rakennettiin silta siten, että polkua pystyi edelleen kulkemaan.

    Ihmisiä, jotka vastustavat kaikkea kaivostoimintaa, on Monosen kokemuksen mukaan hyvin vähän. Yleensä kritiikki kohdistuu ympäristövaikutusten hallintaan tai kaivosyhtiön toimintatapoihin.

    Ylläksen kupeeseen suunnitellulla Hannukaisen kaivoksella on Kolarissa sekä kannattajia että vastustajia. Ihmiset ovat huolissaan etenkin kaivosalueen vierestä virtaavan Äkäsjoen kalakannoista ja kaivoksen vaikutuksista matkailuun.Jarmo Honkanen / YleKovimmat kaivostaistelut käydään tulevaisuudessa

    Kovimmat väännöt lienevät vielä edessä.

    Yhteiskuntamme ja eritoten teknologia nojaavat edelleen vahvasti mineraalien hyödyntämiseen. Helposti hyödynnettävät esiintymät on jo käytetty ja seuraavaksi mineraaleja on etsittävä entistä herkemmiltä ja arvokkaammilta alueilta.

    – Kaivoksen herättämä vastustus riippuu siitä, millaiselle alueelle kaivosta suunnitellaan, millaisia luontoarvoja alueella on. Myös se vaikuttaa mitä kaivetaan, olisiko mineraali korvattavissa ja miten pitkä on kaivoksen toiminta-aika. Lyhytikäiset kaivokset herättävät kritiikkiä, koska vaikutukset ovat kuitenkin kauaskantoisia, Tuija Mononen selittää.

    Viime kädessä kyse on siitä, minkä hinnan olemme valmiita maksamaan elintasostamme. Jotta tämä keskustelu pystytään käymään, tarvitaan ymmärrystä, mitä kaivos kenellekin maksaa.

    Bussikuskit ja kirjastonhoitajat pitäisi saada suunnittelemaan tekoälyä –

    Bussikuskit ja kirjastonhoitajat pitäisi saada suunnittelemaan tekoälyä – "meillä on huutava pula lähes kaikkien alojen tekoälykoulutuksesta"


    Tästä on kyseTällä hetkellä Suomessa ei pysty opiskelemaan tekoälyä pääaineena. Yliopistot tarjoavat kuitenkin kymmeniä tekoälykursseja.Kajaanin ammattikorkeakoulu aloittaa Suomen ensimmäisen insinööritutkintoon johtavan...

    Tästä on kyseTällä hetkellä Suomessa ei pysty opiskelemaan tekoälyä pääaineena. Yliopistot tarjoavat kuitenkin kymmeniä tekoälykursseja.Kajaanin ammattikorkeakoulu aloittaa Suomen ensimmäisen insinööritutkintoon johtavan tekoälykoulutuksen.Asiantuntija uskoo, että tekoälyn ammattilaiset työllistyvät hyvin tulevaisuudessa.

    Bussikuski, kirjastonhoitaja, lääkäri ja lakimies. Heidän kaikkien pitäisi tietää, kuinka tekoälyä hyödynnetään.

    Tätä mieltä on Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen apulaisprofessori Teemu Roos. Hän on muun muassa vetänyt Helsingin Yliopiston avointa tekoälykurssia (HS), johon rekisteröityi noin 100 000 suomalaista.

    Roosin mielestä tekoälykoulutusta ei pitäisi mainostaa vain insinööreille ja muille "tietokonenörteille". Tekoälyn pitäisi kiinnostaa kaikkien alojen ihmisiä, ja kaikilla pitäisi olla mahdollisuus opiskella sitä.

    – Näkisin, että meillä on huutava pula lähes kaikkien alojen tekoäly- ja teknologiakoulutuksesta ja siihen pitäisi tarttua. On tärkeää, että meillä olisi mahdollisimman laajasti erilaisia ihmisiä miettimässä, mitä haluamme tekoälyllä tehdä, Roos sanoo.

    Myös pääministeri Juha Sipilä julisti alkuvuodesta, että yli miljoona suomalaista on koulutettava uudelleen seuraavan kymmenen vuoden aikana, jotta Suomesta tulee tekoälyn soveltamisen kärkimaa.

    Tekoälyn hyödyntäjistä suurempi pula kuin koodareista

    Tällä hetkellä missään Suomessa ei kuitenkaan pysty opiskelemaan tekoälyä pääaineena.

    Muun muassa Helsingin yliopisto ja Aalto-yliopisto tarjoavat kymmeniä kursseja tekoälystä, joita voi opiskella esimerkiksi tietotekniikan tutkinnon ohella.

    Opiskelijoiden, jotka eivät opiskele teknologiaa on tällä hetkellä vaikea opiskella tekoälyä, koska kursseille osallistuminen vaatii, että tekoälyn ja koodauksen perusteet ovat hallussa.

    Tietojenkäsittelytieteen apulaisprofessorin Teemu Roosin mielestä tekoälyn suunnitteluun tarvitaan monipuolisesti ihmisiä eri aloilta.Mimmi Nietula / Yle

    Tietojenkäsittelytieteen apulaisprofessorin Teemu Roosin mukaan alalla on pulaa juuri muista kuin teknologisten alojen opiskelijoista, jotka pystyisivät omaksumaan tekoälyn periaatteet ja sitä kautta tunnistamaan sen mahdollisuuksia.

    – Onhan selvää, että koodari, joka ei tunne varhaiskasvatusalaa, ja jolla ei ole omia taaperoita, ei tunnista kaikkia uusia mahdollisuuksia, jotka voisivat helpottaa päiväkotien arkea, Roos sanoo.

    Suomen ensimmäinen tutkintoon johtava koulutus alkaa

    Tähän voi olla tulossa muutos.

    Nimittäin Kajaanin ammattikorkeakoulu kertoo tarjoavansa ensi vuoden syyskuusta alkaen insinööritutkintoon johtavaa koulusta, jossa voi erikoistua tekoälyn kehittämiseen. Tämä olisi tiettävästi ensimmäinen koulutus Suomessa, jossa opiskelija voi keskittyä pelkästään tekoälyn opiskeluun.

    – Koulutuksessa lähdetään siitä, kuinka teknologiaa ymmärretään ja kuinka sen päälle oikeasti tehdään lisäarvoa tuottavia palveluita, sanoo Kajaanin ammattikorkeakoulun rehtori Matti Sarén.

    Voidaan suorittaa esimerkiksi tilastotieteiden kurssia, ja se on sitten tekoälyä jos niin sanotaan. Teemu Roos

    Muissakin Suomen korkeakouluissa on tekoälyn ammattilaisuuteen johtavia koulutuksia, mutta ei samaa mallia kuin Kajaanin ammattikorkeakoulussa. Osittain on myös kyse siitä, miten tekoäly missäkin määritellään.

    Tietojenkäsittelytieteen apulaisprofessorin Teemu Roosin mukaan tekoälystä puhuttaessa törmää usein siihen, ettei tiedetä, mikä on tekoälyä.

    – Onko esimerkiksi tilastotiede tekoälyä? Mielestäni se on ainakin hyvin lähellä sitä. On väärä kysymys, kuinka paljon koulutuksia on tekoälyotsikon alla, koska se miten koulutus nimetään ei ole niin merkityksellistä kuin se, mitä kyvykkyyksiä opiskelijoilla on.

    Roos kertoo törmänneensä tapauksiin, joissa olemassa olevia koulutuksia markkinoidaan tekoälykoulutuksina, vaikka koulutus ei tarjoaisi uutta oppia.

    – Koska tekoäly on niin pinnalla, trendinä on ollut, että olemassa olevaa koulutusta brändätään tekoälynä, vaikka vain jatketaan sitä, mitä ollaan aiemmin jo tehty. Voidaan suorittaa esimerkiksi tilastotieteiden kurssia, ja se on sitten tekoälyä jos niin sanotaan, Roos sanoo.

    Supertietokone mukana koulun penkillä

    Kajaanin ammattikorkeakoulun rehtorin mukaan heidän koulutuksessaan uutta on muun muassa opiskelijoiden käyttöön valjastettu supertietokone, jota hyödynnetään opintojen aikana. Kyseessä on Euroopan ensimmäinen opiskelijoiden käytössä oleva supertietokone, joka vastaa teholtaan satoja kotitietokoneita.

    – Tuomme supertietokoneen kapasiteettia uusien käyttäjien saataville. Uusilla käyttäjillä tarkoitan opiskelijoiden lisäksi yrityksiä, joilla tähän saakka on ollut haastavaa päästä supertietokoneitten käyttäjiksi.

    Kajaanin ammattikorkeakoulun rehtori Matti Sarén uskoo, että eri alojen tuottaman datan hyödyntäminen tekoälyn avulla on tulevaisuudessa iso bisnes.Mimmi Nietula/Yle

    Supertietokone hankittiin opiskelijoiden käyttöön yhteistyössä tieteen tietotekniikan keskuksen CSC:n kanssa. Supertietokone ehti olla tutkimuskäytössä viisi vuotta.

    – Sillä pystytään ajamaan edelleen aika tehokkaita koodeja, vaikka se ei meidän tutkimuskäytössä ole enää sitä ajankohtaisinta ja uusinta teknologiaa. Tämä on opiskelijakäytössä erinomaisen hyvä alusta harjoittelulle ja opiskelulle, CSC:n toimitusjohtaja Kimmo Koski sanoo.

    Uudessa tutkinnossa opetellaan muun muassa rakentamaan ja suunnittelemaan tekoälyyn perustuvia palveluita. Insinööriopiskelijat voivat esimerkiksi poimia dataa teollisesta prosessista, peleistä tai liikuntasuorituksista ja miettiä kuinka datalla tehdään uusia palveluita.

    Meillä on Suomessa ymmärrys kuinka asioita tehdään, mutta emme ole osanneet sitä kaupallistaa. Matti Sarén

    Rehtori Matti Sarén kertoo esimerkin:

    – Kotihoidossa olevan potilaan sänkyyn voidaan asentaa liikesensori, joka kertoo onko potilas käynyt yöllä vessassa.

    Insinööriopiskelijoiden tehtävänä on miettiä, kuinka liikesensorista saatu data kaupallistetaan. Data pitäisi esimerkiksi järjestellä niin, että kone oppii tietyn potilaan kohdalla vessassa ramppaamisen olevan riski diabetesta.

    Tutkinnon tavoitteena onkin tuoda uudenlaista tekoälyosaamista Suomeen, ja sitä kautta saada kotimaisia palveluita markkinoille.

    – Meillä on Suomessa ymmärrys kuinka asioita tehdään, mutta emme ole osanneet kaupallistaa sitä. Pyrimme antamaan eväät, jotta Suomeenkin saataisiin lisäarvoa näistä datapohjaisista palveluista, sanoo Kajaanin ammattikorkeakoulun rehtori Matti Sarén.

    Seksikkään tittelin omaaville ammattilaisille riittää kysyntää

    Datatieteilijä on seksikäs ammatti. Titteli on keikkunut kysyttyjen ammattilaisten listoilla jo pitkään ja alan ammattilaiset ovat monessa yrityksessä kovaa valuuttaa.

    – Jos jokin oppilaitos profiloituu tälle alalle, ja koulutus on laadukasta, uskon opiskelijoiden työllistyvän tulevaisuudessa erinomaisesti, Yliopiston tietojenkäsittelytieteen apulaisprofessoriTeemu Roos sanoo.

    Kajaanin ammattikorkeakoulussa on otettu käyttöön supertietokone, jota uuden tekoälykoulutuksen insinöörit hyödyntävät koulutuksessaan.Mimmi Nietula/Yle

    Jos Kajaanin ammattikorkeakoulun tekoälyn insinööritutkinto on ensimmäinen laatuaan, kuinka voidaan varmistaa, että koulutus on laadukasta ja opiskelijoista tulee oikeasti tekoälyn ammattilaisia?

    Koulun rehtori Matti Sarén uskoo laadukkuuden perustuvan yhteistyöhön. Kaikkia sisältöjä ei tehdä Kajaanissa vaan koulu nojaa siihen, että maailmalta löytyy kumppaneita ja materiaaleja, joiden avulla opiskelijoista voidaan leipoa rautaisia ammattilaisia.

    – Koulutusten sisältöjen tekemiseen käytetään Suomen kovimpia kavereita, jotka tekevät alan liiketoimintaa suomalaisissa yhtiöissä. Haemme toimintamallia, jossa tämän nopeasti kehittyvän alan uusin osaaminen olisi tarjolla myös opiskelijoille, Sarén sanoo.

    Sarén vilauttelee isoja kansainvälisiä tekijöitä, kuten teknologiayritys IBM, Microsoft ja virtualisointiin erikoistunut yritys VMware.

    Yritysten kanssa aiotaan tehdä paljon yhteistyötä, ja tarkoituksena on, että opiskelijoiden projektit keskittyvät oikeisiin palveluihin ja oikeiden ongelmien ratkaisuun.

    Tekoäly tulee olemaan joka paikassa ja melkeinpä jo on. Teemu Roos

    Tietojenkäsittelytieteen apulaisprofessorin Teemu Roosin mukaan tekoäly sopii mihin tahansa alaan ja juuri siksi kaikkien pitäisi ymmärtää sen mahdollisuudet.

    Miten bussikuski, kirjastonhoitaja, lääkäri tai lakimies sitten voi tekoälyä hyödyntää?

    Tekoäly voi tehdä diagnooseja sairauksista tai käydä läpi korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä. Lääkärin työn ydin voikin tulevaisuudessa olla diagnosoinnin sijaan potilaan kohtaamisessa.

    – Tekoäly tulee olemaan joka paikassa ja melkeinpä jo on. Se ei tarkoita, että se olisi mitään mystistä mustaa magiaa vaan se on systemaattista datan hyödyntämistä ja asioiden automatisointia, Roos sanoo.

    Samaan aikaan kun Helsingissä harkitaan huumeiden käyttäjien pistohuoneita, Kajaani asensi vasta ensimmäiset ruiskuroskikset –

    Samaan aikaan kun Helsingissä harkitaan huumeiden käyttäjien pistohuoneita, Kajaani asensi vasta ensimmäiset ruiskuroskikset – "jo oli aikakin"


    Kajaanin puistoissa voi huomata postilaatikkoa muistuttavia metallisia jäteastioita, jotka on tarkoitettu käytetyille huumeruiskuille ja -neuloille. Astiassa on yksi pieni aukko, josta mahtuu huumeruisku, mutta ei juuri muuta. – Ihmetyttää, miksi...

    Kajaanin puistoissa voi huomata postilaatikkoa muistuttavia metallisia jäteastioita, jotka on tarkoitettu käytetyille huumeruiskuille ja -neuloille. Astiassa on yksi pieni aukko, josta mahtuu huumeruisku, mutta ei juuri muuta.

    – Ihmetyttää, miksi niitä on. Tarkoittaako tämä, että huumeiden käyttö hyväksytään? Toisaalta on hyvä asia, että niitä ei nakata luontoon, mutta tuleeko neulat oikeasti laitettua sinne? kajaanilainen Elsa Sylander pohtii.

    Sylanderin tuntemukset ovat tyypillisiä, keräysastiat ovat hätkähdyttäneet myös muualla Suomessa (MTV). Kajaanin kaupungin hortonomi Hanna Pasula kertoo saaneensa huolestuneita puheluita kaupunkilaisilta, jotka ovat ihmetelleet näiden astioiden tarkoitusta.

    Kajaanin kaupungin hortonomi Hanna Pasula tarkastaa huumeroskisten sisällön tasaisin väliajoin.Mimmi Nietula/Yle Kajaani

    Huumeruiskuroskiksia on asennettu vuosia sitten muun muassa Helsinkiin, Tampereelle ja Lahteen. Helsingissä ollaan jo niin pitkällä, että harkitaan jo erillisen piikityshuoneen perustamista.

    – Jos Kajaanissa nyt vasta asennetaan ensimmäisiä ruiskuroskiksia, niin jo oli aikakin, Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen erikoissuunnittelija Sanna Kailanto kommentoi.

    Kajaanissa ei ole aiemmin ollut ongelmaa yleisiltä paikoilta löytyneistä neuloista, eikä ruiskuroskiksille ole aiemmin nähty tarvetta. Kajaanin A-klinikan mukaan kaupungin huumeongelmat eivät kuitenkaan juuri eroa valtakunnallisista ongelmista.

    – Kajaanissa suonensisäisiä huumeita käyttävien määrä on suhteessa väkilukuun sama kuin muuallakin Suomessa, Kainuun soten aikuisten mielenterveyspalveluiden ja riippuvuuksien hoidon koordinoiva osastonhoitaja Maarit Leinonen kertoo.

    Nyt keskustan alueen puistoissa sijaitsevat keräysastiat tyhjennetään turvallisesti niiden ollessa täynnä. Tähän mennessä tarkastuskäynneillä on havaittu ainoastaan yhdessä roskiksessa useampia neuloja.

    Rikosylikomisario Jarkko Maksniemi kertoo, että huumeruiskuja löytyy yleensä asunnoista tai autoista.Mimmi Nietula/Yle Kajaani

    Enimmäkseen poliisi törmää huumeneuloihin ja -ruiskuihin kotietsinnöissä, henkilötarkastuksissa ja autoihin tehdyissä etsinnöissä. Poliisi pitää ruiskuille osoitettuja jäteastioita hyvänä asiana.

    – Totta kai se on hyvä asia, jos ne tällä tavalla saadaan kerättyä pois. Vaihtoehtona on, että ruiskut jäisivät luontoon, jossa ne voivat aiheuttaa vaaraa ihmisille tai eläimille, kertoo Kajaanin poliisiaseman rikosylikomisario Jarkko Maksniemi.

    Piikkihuumeet suosittuja kaikkialla Suomessa

    Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen erikoissuunnittelijan Sanna Kailannon mukaan Suomessa suonensisäisten huumeiden käyttö on yleisempää kuin useimmissa Euroopan maissa. Suomessa käytetään eniten kannabista, mutta myös buprenorfiinin ja amfetamiinin suonensisäinen käyttö on Suomessa yleistä.

    THL:n mukaan ongelmakäyttäjiä on Suomessa yli 10 000, toissavuonna Suomessa kuoli huumeisiin 194 henkilöä.

    – On tosiasia, että meillä piikitetään huomattavasti enemmän kuin muissa maissa keskimäärin. Se on Suomen erikoispiirre ja todennäköisesti hyvin kulttuurillinen asia. Kun sitä tietyissä piireissä nähdään, voi kynnys suonensisäiseen käyttöön olla itselläkin huomattavasti matalampi, Kailanto sanoo.

    Kajaanin A-klinikan väki suhtautuu uusiin huumeruiskujen keräysastioihin positiivisesti, mutta hieman epäillen.

    – Ne ovat ehdottomasti hyvä asia. Olemme kuitenkin miettineet, tuleeko käyttäjien erikseen lähdettyä puistoihin ”roskia viemään”? Ehkä käytetyt neulat palautuisivat paremmin, jos käyttäjät saisivat puhtaita neuloja tilalle, sanoo Maarit Leinonen Kainuun sotesta.

    Yleiset asuntoesittelyt kiinnostavat yksityisnäyttöjä vähemmän – Silti niitä tarvitaan, koska suomalaiset ovat ujoja asunnonostajia

    Yleiset asuntoesittelyt kiinnostavat yksityisnäyttöjä vähemmän – Silti niitä tarvitaan, koska suomalaiset ovat ujoja asunnonostajia


    Tästä on kyseYleisiä asuntonäyttöjä järjestetään hieman vähemmän kuin aiemmin, koska ostajilla on jo valmiiksi netistä hankittuna tietoa.Näytöissä käydään entistä harvemmin myös silkasta uteliaisuudesta.Yleisiä asuntonäyttöja...

    Tästä on kyseYleisiä asuntonäyttöjä järjestetään hieman vähemmän kuin aiemmin, koska ostajilla on jo valmiiksi netistä hankittuna tietoa.Näytöissä käydään entistä harvemmin myös silkasta uteliaisuudesta.Yleisiä asuntonäyttöja tarvitaan edelleen, sillä suomalaiset ovat ujoja asunnonostajia.

    Muutama vuosi sitten kajaanilainen Hanna Rytkönen katseli ahkerasti netistä asuntojen myynti-ilmoituksia. Perhe oli kasvanut, joten asunnon vaihtaminen tuli ajankohtaiseksi.

    Asunnon etsimisestä tuli Rytkösen mukaan melkein harrastus.

    – Se oli kivaa ajankulua. Olin silloin äitiyslomalla, ja kun lapset olivat päiväunilla, äiti kävi "shoppaamassa" asuntoja netissä, Rytkönen naurahtaa.

    Perhe kävi katsomassa useita vaihtoehtoja, koska aina asuntojen pohjaratkaisu ei hahmottunut pelkkien kuvien ja piirustusten perusteella.

    – Netissä asunnot on kuvattu usein edustavista kulmista, mutta se kuuluu asiaan. Parhaat puolet pitää olla esillä. Kiersimme paljon yleisissä näytöissä, ja kun sopiva sattui kohdalle, teimme kaupat, Rytkönen kertoo.

    On myös kävijöitä, jotka suunnittelevat remonttia, hakevat sisustusideoita tai jopa hintaa omalle asunnolleen. Juho Kasa

    Kajaanilainen Paavo Haverinen hankki vasta omistusasunnon. Hän selasi nettikuvia ja tilasi kiinnostavasta kohteesta yksityisnäytön.

    – Sain katsella rauhassa ja nähdä asunnon kunnolla. En ole koskaan käynyt yleisissä näytöissä, mutta ei se olisi haitannut, jos siellä olisi ollut samaan aikaan joku muukin katsomassa asuntoa, Haverinen kertoo.

    Uteliaita yhä vähemmän

    Asuntoja myytiin ennen pääasiassa lehti-ilmoituksella, jossa saattoi olla yksi kuva julkisivusta. Kiinnostuneet tai muuten vain uteliaat pääsivät katsomaan asuntoa yleensä sunnuntaisin järjestettävissä yleisissä näytöissä. Puolen tunnin esittelyn aikana tupa saattoi olla täynnä väkeä.

    Nykyään myynnissä olevia asuntoja voi ihastella vaikka kotisohvalla, mikä on vähentänyt yleisten näyttöjen tarvetta.

    – Yleisesittelyt eivät ole nykypäivänä tapa, millä asunto myydään. Trendi on ennemminkin, että ihmiset sopivat näytön etukäteen, kertoo Suomen Kiinteistönvälittäjät ry:n toimitusjohtaja Jussi Mannerberg.

    Yleisten asuntonäyttöjen määrä on hieman laskenut aiemmasta. Arkistokuva.Markku Rantala / Yle

    Mannerbergin mukaan yksityisnäyttöjä sovitaan myös sen takia, että ihmiset ovat kiireisiä. Etenkin kasvukeskusten ulkopuolella välimatkat voivat olla niin pitkiä, että asuntoa ei lähdetä katsomaan vain mielenkiinnosta.

    – Autojonon saaminen pihaan asuntoesittelyssä sunnuntaina kello 12 on aika harvinaista, jos kohde ei ole aivan erityisen kiinnostava, Mannerberg sanoo.

    Lähes 15 vuotta kiinteistönvälittäjänä toiminut kajaanilainen yrittäjä Juho Kasa on pitänyt uransa aikana tuhansia asuntojen yleisiä näyttöjä. Hän sanoo, että silkasta uteliaisuudesta asuntonäytöissä käyvien määrä on vuosien varrella vähentynyt.

    – Toki yleisnäytöille tulee silloin tällöin myös ohikulkijoita, mutta yleensä sinne tullaan katsomaan asuntoa. On myös kävijöitä, jotka suunnittelevat remonttia, hakevat sisustusideoita tai jopa hintaa omalle asunnolleen, Kasa kertoo.

    Lähes kolme vuosikymmentä asuntokauppaa tehnyt kajaanilainen OP-Kiinteistökeskuksen toimitusjohtaja Olli-Pekka Hyyryläinen on huomannut saman ilmiön.

    – Yleisesittelyssä kävijöillä tai yksityisesittelyn tilaavilla on yleensä jo hyvä pohjatieto olemassa netin kautta. He ovat tosissaan liikkeellä. Sellaisia, jotka tulisivat ihan vain uteliaisuuttaan, on hirvittävän vähän, Hyyryläinen sanoo.

    Suomalainen on ujo asunnonostaja

    Kun yksityisnäyttöjen suosio kasvaa, tarvitaanko yleisiä asuntonäyttöjä enää lainkaan? Suomen Kiinteistönvälittäjät ry:n toimitusjohtajan Jussi Mannerbergin mielestä kyllä.

    – Olemme edelleen hieman ujoja asunnon ostajia. Voimme käydä katsomassa netissä, mutta emme silti kehtaa kysyä lisää. Suomalaisuuden piirteet korostuvat, tarvitsemme yleisen näytön, jotta uskallamme tulla paikalle.

    Se on tietyllä tavalla myös henkistä valmistautumista siihen, että asunnon vaihto on jossain vaiheessa edessä. Jussi Mannerberg

    Yleinen asuntoesittely on Mannerbergin mukaan mahdollisuus myös välittäjälle. Asuntonäyttöön voidaan mennä katsomaan esimerkiksi sitä, miten välittäjä toimii; kuka on aktiivinen alueella ja osaa myydä.

    – Yleisnäytössä kävijällä on aina joku agenda takana. Ihmisillä on kuitenkin unelmia ja haaveita. Se on tietyllä tavalla myös henkistä valmistautumista siihen, että asunnon vaihto on jossain vaiheessa edessä.

    Kajaanilainen kiinteistönvälittäjä, yrittäjä Juho Kasa pitää nykyisin pääasiassa vain yksityisnäyttöjä asunnoista. Hänen mielestään toimintamalli on hyvä, koska harva asuntoa oikeasti etsivä jää odottamaan, että välittäjä pitää mielenkiintoisesta kohteesta yleisen näytön.

    – Yleisnäyttöjä tarvitaan, ne eivät tule koskaan täysin poistumaan. Uskon kuitenkin, että suomalaiset ovat muuttumassa avoimempaan suuntaan. Tosiostaja osaa ottaa välittäjään suoraan yhteyttä. Netissä se on tehty myös helpoksi, yhteydenotto vaatii vain muutaman klikkauksen, Kasa sanoo.

    Haaveilijat näkyvät piikkinä nettisivuilla

    Kiinteistönvälittäjä Kasan mukaan asuntoesittelyssä huomaa helposti, onko kävijä oikeasti katsomassa asuntoa vai hakemassa vaikka sisustusideoita omaan kotiinsa.

    – Tosiostaja on kiinnostunut talosta tai taloyhtiöstä ja kyselee tarkasti esimerkiksi tilinpäätöstietoja ja kunnossapidosta. Ohikulkijat kävelevät ympäri taloa, mutta eivät kysele mitään. He eivät vaivaa välittäjää lainkaan, Juho Kasa sanoo.

    OP-Kiinteistökeskuksen toimitusjohtajan Olli-Pekka Hyyryläisen mukaan tänä päivänä ihmiset myös sanovat suoraan, jos he ovat tulleet yleiseen näyttöön vain katselemaan.

    – Yleensä asia selviää nopeasti, kun asiakasta hieman jututtaa ja kartoittaa tarpeita. Joskus se voi myös käynnistää asuntokaupan. Se ei ole välttämättä kohde, jota hän kävi katsomassa, mutta antaa kipinän asunnon vaihtamiseen.

    Asuntoesittelyt ovat myös mahdollinen asiakkaidenhankintakanava kiinteistönvälittäjille. Arkistokuva.Markku Rantala / Yle

    Osa käy selaamassa netin asuntoilmoituksia, vaikka ei olisi muuttamassa mihinkään. Se on koukuttavaa ajanvietettä (Helsingin Sanomat). Hyyryläisen mukaan asuntoja käydään selailemassa etenkin viikonloppuisin.

    – Saamme netissä olevista kohteista tarkkaa dataa, klikkauksia tulee ylivoimaisesti eniten viikonloppuisin. Moni käy siellä varmasti vain fiilistelemässä. Ilman muuta pitää aina myös haaveilla, se kuuluu suomalaiseen perikuvaan, Hyyryläinen sanoo.

    Hanna Rytkönen on jättänyt asuntoilmoitusten seuraamisen nyt vähemmälle, koska hän on tyytyväinen tämän hetkiseen kotiinsa. Paavo Haverinen puolestaan sanoo katselevansa asuntoilmoituksia edelleen silloin tällöin etenkin, jos asunto tulee vastaan sosiaalisessa mediassa.

    – Silloin tulee katsottua, minkälainen asunto on myynnissä. Ehkä se on jotenkin alitajuisesti myös haaveilua, mutta en myönnä sitä suoraan, Haverinen naurahtaa.

    Lisää aiheesta:

    Yle tutki 300 000 asuntokauppaa viideltä vuodelta – katso missä asuntokauppa käy ja mihin hintaan

    Myytkö kotiasi itse? Varaudu kauppaamisen nurjaan puoleen: "Sopiiko näyttö 10 minuutin päästä?"

    Putkassa majailevan taideteokset eivät enää jää seinille muistoksi – töherrykset poistetaan heti ja tekijästä tehdään rikosilmoitus

    Putkassa majailevan taideteokset eivät enää jää seinille muistoksi – töherrykset poistetaan heti ja tekijästä tehdään rikosilmoitus


    Tästä on kysePoliisivankiloissa on kiinnitetty entistä enemmän huomiota turvallisuuteen, ruokahuoltoon ja yksityisyyden säilyttämiseen.Kajaanissa poliisivankilan paloturvallisuutta lisättiin kaksi vuotta sitten, samalla ehostettiin sellejä ja...

    Tästä on kysePoliisivankiloissa on kiinnitetty entistä enemmän huomiota turvallisuuteen, ruokahuoltoon ja yksityisyyden säilyttämiseen.Kajaanissa poliisivankilan paloturvallisuutta lisättiin kaksi vuotta sitten, samalla ehostettiin sellejä ja uudistettiin muita tiloja nykyaikaisiksi.Jatkossa töherrykset poistetaan välittömästi ja töhrijästä tehdään rikosilmoitus.

    Viime viikolla Kajaanin poliisivankilan uusi sammutusjärjestelmä osoitti tarpeellisuutensa, kun talteen otettu henkilö sytytti sellin roskakorin tuleen.

    – Se tapaus oli minuutissa ohi, kun järjestelmä lähti käyntiin ja sadan baarin voimalla putkaan tuli vesisumu, jonka jälkeen siellä ei palanut enää mikään, kertoo ylikomisario Arto Lumikari Kajaanin poliisista.

    Poliisivankiloissa sellien vaatimustaso on kasvanut viime vuosina. Lumikari kertoo, että aikaisempaa enemmän kiinnitetään huomiota muun muassa sellien paloturvallisuuteen, kiinniotettujen ruokahuoltoon ja yksityisyyteen.

    Kajaanin poliisivankilan remontin yhteydessä tehtiin uusi sisäänkäynti ja asetarkastuspiste.Elisa Kinnunen / Yle

    Kajaanin poliisivankilan putkat uusittiin kaksi vuotta sitten vastaamaan uutta vaatimustasoa. Remontissa asennettiin uudenlainen sammutusjärjestelmä ja seinillä olleet kannanotot, piirrokset ja töherrykset piilotettiin maalin alle.

    Jatkossa uudet mahdolliset töherrykset poistetaan välittömästi.

    – Töherryksen tekijälle tulee perään myös rikosilmoitus. Uskon, että kaikille on parempi, kun pinnat ovat siistit ja puhtaat, sanoo Lumikari.

    Poliisivankilaan saatiin myös toimintaan sopiva keittiötila sekä suurempi valvomo, jossa pystytään seuraamaan poliisivankilan lisäksi Kajaanin keskustan toimintaa.

    Uutta on myös kiinniotettujen tapaamistila, jossa vierailijan ja tavattavan välillä ei ole enää kiinteää lasiseinää. Nyt tilanteen niin vaatiessa tapaamispöytien väliin saadaan sähköisesti nostettava lasiseinä tai kalterit.

    Siisti ja paremman hajuinen

    Ylikomisario Arto Lumikarin mukaan uudistukset eivät ole vaikuttanut putkissa majailevien käytökseen, mutta henkilökunta on ollut tiloihin tyytyväinen.

    Vartijat ovat kiitelleet keittiötä, sillä aikaisemmin kiinniotettujen ruoka lämmitettiin käytävällä olleessa mikroaaltouunissa.

    Poliisivankiloiden yksityisyyteen on kiinnitetty entistä enemmän huomiota. Sellejä, joissa on poliisilain perusteella kiinniotettuja, voidaan kuitenkin valvoa kameroilla.Elisa Kinnunen / Yle

    Merkittävin muutos on kuitenkin huomattavissa hajuaistilla.

    – Nyt poissa ovat epämiellyttävät hajut ja epäsiisteys. Tilat ovat kliiniset ja puhtaat, joten siellä on mukavampi työskennellä, sanoo Lumikari.

    Suomessa on 44 poliisivankilaa, joista noin puolet on kohennettu vastaamaan nykypäivän vaatimustasoa. Seuraavan viiden vuoden aikana on tarkoituksena saada myös muut poliisivankilat ajanmukaisiksi.

    Tuhannen henkilön säilytyspaikka

    Kainuussa kiinniotettujen säilytys on keskitetty Kajaanin poliisivankilaan, jossa yöpyy noin tuhat henkilöä vuodessa.

    – Näistä kiinniotetuista noin 600 on poliisilakiperusteisia ja 400 rikoksesta epäiltyä, laskee Lumikari.

    Tällä hetkellä Kajaanin poliisivankilassa on kolme poliisilakiin ja yhdeksän rikoslakiin perustuvaa putkaa. Poliisilakiin perustuvien sellien varustus on vaatimaton. Kaksi nahkapäällysteistä patjaa lattialla, wc-pönttö ja pieni käsienpesuallas, johon tulee kylmä vesi.

    Näihin selleihin tuodaan yleensä juopuneita tai muuten häiriötä aiheuttaneita asiakkaita, ja putkassa olemista valvotaan kameroiden avulla.

    Ylikomisario Arto Lumikari on tyytyväinen Kajaanin poliisivankilan remonttiin.Elisa Kinnunen / Yle

    Rikoslakiin perustuvissa selleissä taso on hieman parempi. Sieltä löytyy wc-pöntön ja käsienpesualtaan lisäksi betonisänky, jossa on patja, lakanat sekä peitto. Näistä yhdeksästä sellistä yhdessä on muita parempi varustelu, ja se on saanut lempinimen sviitti.

    – Sviitti tarkoittaa sitä, että kylmän veden lisäksi sinne tulee lämmin vesi ja siellä on myös televisio, sanoo Lumikari.

    Varusmies kuoli ajoneuvo-onnettomuudessa Arctic Shield 18 -harjoituksessa Kemijärvellä

    Varusmies kuoli ajoneuvo-onnettomuudessa Arctic Shield 18 -harjoituksessa Kemijärvellä


    Kainuun prikaatissa palveleva varusmies on menehtynyt ajoneuvo-onnettomuudessa torstaina 6.12. varhain aamulla Arctic Shield 18 -harjoituksessa Kemijärvellä, Rovajärven alueella. Asiasta tiedottaa puolustusvoimat. Varusmiehen kuljettama...

    Kainuun prikaatissa palveleva varusmies on menehtynyt ajoneuvo-onnettomuudessa torstaina 6.12. varhain aamulla Arctic Shield 18 -harjoituksessa Kemijärvellä, Rovajärven alueella. Asiasta tiedottaa puolustusvoimat.

    Varusmiehen kuljettama maastomönkijä kaatui liukkaassa rinteessä ja varusmies jäi sen alle menetettyään mönkijän hallinnan. Mönkijässä ei ollut muita kyydissä. Puolustusvoimien pelastusyksikkö, ensihoitoyksiköitä ja lääkäri sekä siviiliambulanssi tulivat paikalle.

    Poliisi tutkii onnettomuutta.

    Varusmiehen omaiset on tavoitettu. Kriisituki paikalla olleille on aloitettu.

    Veri vietiin rintamalle kekseliäin keinoin – Aune-Leea Huotari kantoi verta haavoittuneille sotilaille limonadipulloissa

    Veri vietiin rintamalle kekseliäin keinoin – Aune-Leea Huotari kantoi verta haavoittuneille sotilaille limonadipulloissa


    Tästä on kyseAune-Leea Huotari on nimetty Vuoden 2019 Lotaksi. Valinnan teki Lotta Svärd Säätiö.Huotari palveli talvisodassa Kajaanin sotasairaalassa ja jatkosodassa veripalvelun verilottana.Verilotta kuljetti verta kenttäsairaaloihin ja...

    Tästä on kyseAune-Leea Huotari on nimetty Vuoden 2019 Lotaksi. Valinnan teki Lotta Svärd Säätiö.Huotari palveli talvisodassa Kajaanin sotasairaalassa ja jatkosodassa veripalvelun verilottana.Verilotta kuljetti verta kenttäsairaaloihin ja joukkosidontapaikoille sekä avusti veren antamamisessa potilaille.

    Sota on jotain sellaista, joka ei lähde pois mielestä, sanoo kajaanilainen Aune-Leea Huotari. Nyt 98-vuotias Huotari oli mukana sekä talvi että jatkosodassa, ja joka päivä hänen mieleensä tulee tapahtumia sodan ajalta.

    – Luovutin vertani 38 kertaa. Monta kertaa enemmänkin olisin luovuttanut, jos se olisi ollut mahdollista, lottana toiminut Huotari kertoo.

    Talvisodan aikana Huotari oli Kajaanin sotasairaalassa tekemässä siteitä ja muita tarvikkeita. Jatkosodassa hän palveli verilottana. Huotari kuljetti verta Kajaanista kenttäsairaaloihin ja joukkosidontapaikoille Uhtuan suuntaan sekä auttoi veren antamisessa potilaille.

    Aune-Leea Huotari muistaa lottana päiviensä olleen pitkiä ja työntäyteisiä. Tunteja ei laskettu, tehtiin siteitä ja tarvikkeita sekä autettiin kaikessa, missä apua tarvittiin.Jarmo Nuotio / Yle

    Huotarin vastuulla oli myös verestä huolehtiminen. Veri pullotettiin limonadipulloihin, suljettiin tiiviillä korkilla ja kuljetettiin eteenpäin.

    Veri pakattiin 24 pullon laatikoihin, jotka painoivat niin paljon, että Huotari ei jaksanu nostaa niitä itse. Matkalla verilotan piti huolehtia, että kylmällä ilmalla pullot pysyivät riittävän lämpiminä ja lämpimällä kelillä viileinä. Välillä veri loppui määränpäässä, ja silloin Huotari luovutti sitä itse lisää.

    – Viimeisen kerran luovutin vertani Uhtualla saksalaisessa kenttäsairaalassa vaikeasti loukkaantuneen suomalaisen upseerin hoitamiseen. Hänen hevosensa oli vauhkoontunut venäläisen pommikoneen pudottaman pommin räjähdettyä. Miehen sisäelimet olivat käytännössä kokonaan hajalla, Huotari muistelee.

    Veren kuljettaminen rintamalle ei ollut helppoa

    Matka rintamalle piti sisällään omat vaaransa, kuten pommitukset.

    – Eräänäkin aamuna olimme lähdössä viemään verta lentokuljetuksena, mutta ilmatorjunta varoitti viidestä venäläisestä pommikoneesta, jolloin matka meni hevos-, auto- ja junayhdistelmäksi, Aune-Leea Huotari kertoo.

    Kotikaupunkia Kajaania pommitettiin useasti, ja se on jäänyt myös Huotarin mieleen. Talvisodassa parin kuukauden aikana pommituksissa tuhoutui suuri määrä rakennuksia ja kuolonuhreja pommit vaativat lähes sata.

    – Pahimpana yönä 54 erilaista asuntoa tuhoutui Kajaanissa, eniten raunioita oli Purolassa. Kajaani oli pieni maalaiskaupunki, jossa lähes jokaisessa talossa oli eläimiä. Niitä ihmiset veivät sitten tuttujen tai sukulaisten navetoihin suojaan pois kaupungista.

    Minulle annettiin ladattu pistooli ja sanottiin, että jos joku tuosta ovesta yrittää tulla sisään, ammu. Aune-Leea Huotari

    Lotta Svärd Säätiö nimesi Huotarin Vuoden 2019 Lotaksi. Kunniamaininnan perusteluissa korostetaan erityisesti Huotarin tekemän työn määrää sota-aikana.

    Huotarille tunnustus oli yllätys, sillä hän kokee tehneensä vain saman työn kuin muutkin rintamalla olleet lotat.

    – Ehkä valintaan vaikuttaa se, että viimeisen kerran rintamalla käydessäni vuonna 1944 olin viimeinen nainen, joka siellä oli jäljellä. Saksalaisetkin olivat lähettäneet omat sairaanhoitajansa pois. Tukikohdasta näin alhaalla venäläiset. Ei minua pelottanut, vaikka saman korsun ulkopuolelle venäläispartio oli ampunut kolme suomalaista pari päivää aiemmin.

    Rauhan hiljaisuus oli ensin järkytys

    Huotari kertoo rauhallisella äänellä, millainen viimeinen lähtö rintamalta oli vuonna 1944. Kaikille oli selvää, että mitä vain voi tapahtua.

    – Minulle annettiin ladattu pistooli ja sanottiin, että jos joku tuosta korsun ovesta yrittää tulla sisään, ammu. Aamulla tarkastuskäynnillä ollut kenraali otti minut omaan autoonsa ja suojaansa. Hän sanoi, että jos jotain selkkausta tulee, juokset minkä jaloista pääset ja menet piiloon johonkin ryteikköön.

    Kädet pantiin ristiin ja rukoiltiin, että rakas Jumala, anna tämän loppua nyt. Aune-Leea Huotari

    Auto selvisi omien puolelle, mistä Huotarille järjestettiin kyyti Kajaanin sotasairaalaan.

    – Olin niin heikossa kunnossa ja väsynyt, että jouduin kahdeksi viikoksi sairauslomalle.

    Sitten tuli rauha.

    – Tuntui, että se ei voi olla totta. Oli hiljaista. Se oli tilanne, jossa kädet pantiin ristiin ja rukoiltiin, että rakas Jumala, anna tämän loppua nyt.

    Ja sitten oli pakko jatkaa

    Rauhan aika oli lotalle uusi haaste. Hän jäi auttamaan sairaalaan, sillä siellä tarvittiin apua. Aseiden hiljeneminen ei merkinnyt sitä, että kaikki olisi jatkunut kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

    – Sairaala oli täynnä potilaita. Sotilaat tarvitsivat hoitoa edelleen. Nyt sinne tulivat myös siviilit, joille ei sodan aikana voitu tarjota hoitoa.

    Elämä jatkui myös Huotarilla. Työuraa kertyi vaatekaupan myyjänä sekä matkaoppaana.

    – Ei siinä vaihtoehtoja ollut. Olin kymmenhenkisen perheen vanhin lapsi, joten oli pakko jatkaa.

    Vaikka Suomi on vuosien aikana muuttunut, Huotari on ylpeä kotimaastaan.Jarmo Nuotio / Yle

    Aviomiehen kanssa Huotari sai kaksi lasta. Hän ei lopettanut palvelemista vaan on vuosien mittaan ollut vahvasti mukana Rintamanaisten toiminnassa.

    Huotari puhuu avoimesti asioista, joista moni veteraani vaikenee.

    – Ymmärrän haastatteluista kieltäytyjiä hyvin. Moni joutui katsomaan, kuinka kaveri vieressä kaatui ja itse jäi pystyyn. Se painaa monia veteraaneja vieläkin, tiedän sen.

    Huotari kulkee rollaattorin avulla asunnossaan ja pohtii Suomea.

    – Totta kai Suomi on muuttunut vuosien varrella, mutta suomalaiset ovat suomalaisia. Vaikka moni tiedemies ja muu on täältä muualle lähtenyt, kyllä oma kotimaa on kuitenkin kaikkein tärkein.

    Lue lisää aiheesta:

    94-vuotias Vuoden lotta asuu yksin keskellä maaseutua: "Tieto siitä, että meillä yhä liehuu sinivalkoinen lippu vapaan taivaan alla, riittää"