Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    ”Äiti minut tähän toimintaan pakotti” – Sotilaskotisisaruus voi kulkea perintönä äidiltä tyttärelle

    ”Äiti minut tähän toimintaan pakotti” – Sotilaskotisisaruus voi kulkea perintönä äidiltä tyttärelle


    Tästä on kyseSotilaskotisisaruus ja -veljeys voivat kulkea suvussa. Se on monen äidin ja tyttären yhteinen harrastus.Sotilaskotijärjestö on maamme vanhin yhtäjaksoisesti toiminut maanpuolustusjärjestö.Varuskuntien lakkauttamisten vuoksi...

    Tästä on kyseSotilaskotisisaruus ja -veljeys voivat kulkea suvussa. Se on monen äidin ja tyttären yhteinen harrastus.Sotilaskotijärjestö on maamme vanhin yhtäjaksoisesti toiminut maanpuolustusjärjestö.Varuskuntien lakkauttamisten vuoksi jäsenmäärä on hieman pudonnut. Silti tällä hetkellä sotilaskotitoiminnassa on mukana lähes 5000 vapaaehtoista.

    Ei ole harvinaista, että äiti, isoäiti, jopa isoisoäiti ovat olleet vihreitä sisaria eli sotilaskotisisaria. Vapaaehtoisuuteen perustuva sotilaskotisisaruus ja -veljeys voi kulkea suvussa. Sotilaskotiliiton nykyisen toiminnanjohtajan Satu Mustalahden äiti oli myös sotilaskotisisar. Hän ei kuitenkaan päätynyt toimintaan kaikkein tavallisimpaan tapaan.

    – Äiti minut tähän toimintaan pakotti. Hänellä oli vuoro, johon ei ehtinyt ja kysyi voisinko mennä. Murrosikäisenä sanoin ettei se käy. Sitten käytiin keskustelua, ja lopulta menin tekemään äidin päivystysvuoron. Sille tielle jäin, kertoo Mustalahti.

    Sotilaskotiliiton toiminnanjohtaja Satu Mustalahti liittyi vihreisiin sisariin 40 vuotta sitten.Lucas Holm / Yle

    Ensimmäisen sotilaskotivuoden aikana toiminta alkoi tuntua Mustalahdesta omalta harrastukselta. Yksi syy oli, että palautteen työstä sai heti – varusmiehen iloisesta ilmeestä.

    – Pidin myös siitä, että eri-ikäiset naiset ja miehet tekevät yhdessä hommia, Mustalahti kertoo.

    100 vuotta sotilaskotityötä

    Sotilaskotien juuret ulottuvat sadan vuoden taakse. Sotilaskodit perustettiin, kun Saksassa jääkärikoulutuksessa olleet nuorukaiset palasivat Suomeen, ja alkoivat lehtikirjoituksissa toivoa maahamme Saksassa näkemiään taukopaikkoja – sotilaskoteja. Jääkärien vetoomukseen vastattiin ja vuoden 1918 aikana Suomeen perustettiin 16 sotilaskotia.

    Ensimmäiset sotilaskodit perustettiin sata vuotta sitten.Sotilaskotiliiton arkisto

    Yksi jäsen tekee vapaaehtoistyötä keskimäärin viisi työpäivää eli 37 tuntia vuodessa.

    – Joku voi tehdä 2,5 tuntia kuukaudessa ja toinen sata tuntia vuodessa. Tätä tehdään omilla ehdoilla, Satu Mustalahti selittää.

    – Minulle on tärkeää tehdä tätä yhdessä tyttäreni kanssa. Se on meille yhteinen harrastus, kertoo kajaanilainen vihreä sisar Piia Kemppainen.

    Äiti ja tytär lähtivät mukaan samaan aikaan

    Piia Kemppainen oli kiinnostunut toiminnasta usean vuoden ajan, mutta kaksivuorotyö ei antanut vapaaehtoistoiminnalle mahdollisuutta. Nyt opiskelijana illat ovat pääsääntöisesti vapaat.

    – Mieheni on ollut täällä armeijassa, ja sotkussa olemme juoneet munkkikahvit. Jo silloin tuli tunne, että tässä on jotakin. Lähdin mukaan yhteisöllisyyden ja vapaaehtoistoiminnan vuoksi, sanoo Kemppainen.

    Piia Kemppaisen tytär Jenni on myös mukana vihreissä sisarissa. Äiti ja tytär liittyivät joukkoon yhtä aikaa viime tammikuussa, kun Jenni täytti 16 vuotta.

    – Päätös lähteä mukaan tuli melko yllättäen. Kun äiti kysyi mukaan, päätin lähteä, sanoo Jenni Kemppainen.

    Piia Kemppainen toteutti pitkäaikaisen haaveen sotilaskotisisaruudesta yhdessä tyttärensä kanssa.Lucas Holm / Yle

    Nuoren sotilaskotisisaren motivaatio on ollut kohdallaan. Hän on tehnyt työvuoroja enemmän kuin kerran kuukaudessa. Myös kiinnostus kaupan alaan on lisännyt innostusta vapaaehtoistoimintaan.

    – Työvuorossa pystyy olemaan kassalla ja samalla voi piristää täällä palvelevia poikia ja tyttöjä. Mukavinta on, että saa auttaa, kertoo Jenni Kemppainen.

    Hymy, jonka varusmies saa kassalla saattaa olla ainoa hymy päivän aikana. Piia Kemppainen

    Tällä hetkellä Suomessa on 37 sotilaskotiyhdistystä ja 30 sotilaskotia. Toiminnassa on mukana lähes 5000 vapaaehtoista ja palkattuja työntekijöitä on hieman alle 200.

    Jäsenien kokonaismäärä on hieman pudonnut. Tähän on vaikuttanut puolustusvoimien uudistus, jossa varuskuntia lakkautettiin ja samalla sotilaskoteja suljettiin. Tästä huolimatta toimintaan tulee uusia sisaria ja veljiä tasaisesti.

    Sotilaskotitoiminnan iskulause on ”Hymyllä ja Sydämellä”. Tätä toteutetaan toiminnassa jokaisena päivänä.

    – Hymy näkyy ulospäin. Tässä harrastuksessa meillä on sydän mukana, sanoo toiminnanjohtaja Satu Mustalahti.

    – Täällä tehty vapaaehtoistyö tuntuu sydämessä. Hymy, jonka varusmies saa kassalla saattaa olla ainoa hymy päivän aikana, jatkaa Piia Kemppainen.

    Sotkun munkki on edelleen paras

    Varusmiehille vihreät sisaret ovat myös keskustelukumppaneita – kuin matalan kynnyksen sosiaalityöntekijöitä.

    – Ei tarvitse olla iso huoli, kun tullaan juttelemaan sotilaskotisisaren tai -veljen kanssa. Kun on isompia huolia, mennään kuraattorin tai papin juttusille. Olemme tällainen matalan kynnyksen tuki, sanoo toiminnanjohtaja Mustalahti.

    Sotkun munkki on edelleen suosittu herkku kahvin kyljessä.Petri Lassheikki / Yle

    Vaikka vihreät sisaret ja varusmiehet vaihtuvat vuosien aikana, yksi asia ei muutu.

    – Sotkun munkki on ja pysyy tunnettuna. Varsinkin iäkkäämmät miehet muistelevat että: "kyllä minä muistan silloin vuonna jotakin, kun olen sotkun munkkia syönyt ja yhtä hyvää se on edelleen", sanoo Piia Kemppainen.

    "Viime vuonna se tappoi kaikki" – Sudet pelottavat, mutta ahmat syövät kanat ja kaivavat lemmikit haudasta


    Tästä on kyseAhmojen tekemät vahingot pienkanaloissa ovat lisääntyneet moninkertaisiksi edelliseen vuosikymmeneen verrattuna.Korvauksia on vaikea saada, koska vahingossa on 170 euron vuosittainen omavastuu.Riistaihmiset ja tutkija pitävät yhtenä...

    Tästä on kyseAhmojen tekemät vahingot pienkanaloissa ovat lisääntyneet moninkertaisiksi edelliseen vuosikymmeneen verrattuna.Korvauksia on vaikea saada, koska vahingossa on 170 euron vuosittainen omavastuu.Riistaihmiset ja tutkija pitävät yhtenä syynä ahman käytöksen muutokseen pitkää metsästämättömyyttä.Ministeriön mukaan ahman käytökseen vaikuttavat myös muiden suurpetojen kantojen pienuus.

    – Tästä ei sitten oteta kuvaa, sanoo Kari Tuohineva hiljaisella äänellä.

    Kasvimaan kupeella on pieni musta muovi maassa. Tuohineva avaa varovaisesti muovin kulmaa. Näkyviin tulee kolme kirjavaa kanaa, joilla kaikilla on pahoja puremajälkiä kaulassa ja päässä.

    Vierekkäin makaavat kanat ovat kuolleet. Korostetun rauhallisesti puhuva mies kertoo, että hänellä on ollut kanoja 15 vuotta.

    – Kun lapset olivat pieniä, kaikilla kanoilla oli lempinimi.

    Melkein viikoittain tulee ilmoituksia vahingoista pienistä kanaloista. Matti Kulju

    Tuohinevoilla oli tänä kesänä kahdeksan kanaa. Torstaiaamuna niitä oli elossa enää yksi. Todennäköisesti ahma oli päässyt kanalaan salpaamattomasta ovesta.

    – Viime vuonna se tappoi kaikki kanat. Silloin ahma meni häkin alaosasta läpi. Nytkin tappaja oli yrittänyt samasta paikasta, mutta siinä oli edessä isoja kiviä, tiheäsilmäistä verkkoa ja pleksinpalanen. Se oli siirtänyt kivet syrjään, mutta ei päässyt läpi. Se on sitten kierrellyt kanalaa ja livahtanut ovesta sisään.

    Ahman hyökkäyksestä Kari Tuohinevan kanalaan selvisi hengissä vain yksi kana.Lucas Holm / Yle

    Kanalassa tunkeutuja oli repinyt irti verkon, jonka takana oli kanojen hoitoluukku. Kanasta revittyjä höyheniä oli lattialla aika läjä.

    – Kaksi kuollutta kanaa oli häkin sisällä. Puskan juurelta ulkoa löytyi kolmas kokonainen ja hiukan kynsiä sekä suolenpalasia neljännestä. Lisäksi kolme kanaa oli hävinnyt kokonaan.

    Viimeinen elossa oleva kana kyhjöttää surkean näköisenä kanalan nurkkapielessä ja vilkuilee pelokkaana ympärilleen.

    Ahma vierailee pienkanaloissa liki viikoittain

    Susien aiheuttamasta pelosta on puhuttu paljon (Yle Areena). Esimerkiksi Kainuussa kunnat ovat tehostaneet lasten koulukuljetuksia eivätkä metsästäjät uskalla päästää koiriaan metsään tiedetyillä susialueilla.

    Ahmaa ei pelätä samalla tavalla, vaikka sen aiheuttamat vahingot lemmikeille ja pienkanaloille yleistyvät.

    Ahmaa pidetään asutusta karttelevana (suurpedot.fi) raadonsyöjänä. Naaraan elinpiiri on satoja ja uroksen tuhansia neliökilometrejä. Ahma saattaa kulkea laajalla reviirillään kymmeniä kilometrejä vuorokauden aikana.

    Kajaanin riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Matti Kulju puhaltelee hiukan kertoessaan ahman tekosista Kajaanin ympäristössä.

    – Voi sanoa, että melkein viikoittain tulee ilmoituksia vahingoista pienistä kanaloista. On monta kanalaa, jossa ahma on vieraillut useampaan otteeseen ja hävittänyt käytännössä koko kanalan tihutöillään.

    Ahma kuvattuna Ähtärin eläinpuistossa.Wikimedia Commons

    Kuljun mukaan ilmoitukset ahman yöllisistä vierailuista ovat lisääntyneet viimeisten vuosien aikana. Myös päiväaikaisten havaintojen määrä on lisääntynyt.

    – Saattavat tulla keskellä päivää ihan muutamaan metriin ihmisestä. Niiltä on kyllä nyt hävinnyt luontainen ihmispelko, sanoo Kulju.

    Kuljun mukaan yksi syy siihen, että Kainuussa, Keski-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa ahma on käynyt yhä useammin pihoihin ja kanaloihin aivan kaupunkialueen liepeillä liittyy metsästämättömyyteen.

    – Ahmoja ei ole saanut kymmeniin vuosiin metsästää poronhoitoalueen ulkopuolella. Se on muuttanut ahman käytöstä. Niistä tulee luottavaisempia, ja ne eivät enää pelkää ihmistä.

    Käytännössä karkotusluvat ovat ihan yhtä tyhjän kanssa. Matti Kulju

    Ahma rauhoitettiin kokonaan Suomessa 37 vuotta sitten. Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessorin Ilpo Kojolan mukaan Kainuussa, Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa kanta on viimeisten 30 vuoden aikana nelin- tai viisinkertaistunut. Kainuun Sanomien haastattelussa Kojola arvioi, että metsästämättömyys vaikuttaa ahman luottavaisuuteen, mutta pohdinnassa on myös luontokuvaussafaritoiminnan vaikutus ahmojen käyttäytymiseen.

    Ahmaa on muutamina vuosina metsästetty poikkeusluvilla poronhoitoalueella, tarkoituksena hillitä mittavia porovahinkoja. Koko maassa ahmoja arvioidaan olevan noin 250.

    Rikolliseksi ei saa ryhtyä

    Kanalaa on vaikea tehdä ahmanpitäväksi.

    – Ahma on niin voimakas ja viekas eläin, että se tunkeutuu normaalista kanaverkosta läpi, jos se haluaa, sanoo Kajaanin riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Matti Kulju.

    Ahma pystyy myös purkamaan laudoista rakennettuja esteitä ja kääntelee jopa ovia pois saranoiltaan (Iltasanomat). Ahman karkottamiseksi on kokeiltu vaihtelevalla menestyksellä erilaisia hajusteita, valoja ja ääntä. Työssään Kulju on huomannut, etteivät konstit kerta kaikkiaan aina riitä.

    – Muuan kanalanomistaja laittoi useampia valoja ja oletti, että ahma säikähtää, kun valo räpsähtää yhtäkkiä päälle. Ahma oli niin viekas, että kävi repimässä töpselit irti valoista, etteivät ne häiritse ruokailua.

    Jossain on täytynyt mennä pahasti pieleen, koska ahman luontainen ihmispelko on hävinnyt. Matti Kulju

    Poliisi voi myöntää luvan ahman karkottamiseen koiran avulla, mikäli vahingot ovat jatkuvia. Matti Kulju toteaa saman tien, ettei karkotusluvista ole mitään hyötyä.

    – Käytännössä karkotusluvat ovat ihan yhtä tyhjän kanssa. Jos koira käy ahman muutaman kilometrin päähän metsään häätämässä, se saattaa seuraavana yönä olla takaisin.

    Matti Kulju harmittelee, etteivät ihmiset ilmoita kaikista ahmahavainnoista petoyhdysmiehille.Lucas Holm / Yle

    Matti Kulju muistuttaa, että laittomiin toimiin ei saa ryhtyä ahman karkottamiseksi. Ahmaa ei saa millään tavalla vahingoittaa tai ottaa kiinni.

    – Tärkeää on, että ahmahavainto saadaan kirjoihin ja kansiin, eli siitä ilmoitetaan petoyhdysmiehelle. Luonnonvarakeskus tekee vuosittaisen kanta-arvio suurpetoyhdysmiesten (riista.fi) havaintojen perusteella.

    Kulju harmittelee, etteivät ihmiset ilmoita havainnoistaan tarpeeksi.

    – Kun ihmiset näkevät ahmoja päivittäin, suurin osa jää ilmoittamatta. Koetaan, että havainnon ilmoittamisella ei ole mitään merkitystä.

    Tunteita ei korvata

    Ahman lemmikeille aiheuttamia vahinkoja ei juuri korvata. Esimerkiksi munivasta kanasta saa 2,7 euron korvauksen (Finlex), mutta korvauksessa on 170 euron vuosittainen omavastuu (Suurpedot.fi). Käytännössä ahman pitää tappaa ensin 70 kanaa, ja vasta seuraavasta kanasta saisi korvauksen. Usein kotitarvekanalassa ei ole kuin kymmenkunta kanaa.

    Vaikka Kari Tuohinevan kanat olivat erityistä suomalaista maatiaiskantaa, kuuluivat suomalaisen kanan säilytysohjelmaan ja olivat huomattavasti tavallisia kanoja arvokkaampia, ei sitä korvata erikseen. Vihastuneella miehellä riittää silti mustaa huumorintajua ahman ruokailuvalintaan.

    – Ehkä se oli aika herkullista. Eihän nuo rahallisesti niin arvokkaita ole, mutta ei niitä voi sillä tavalla mitatakaan, kun eivät kanat meillä pelkästään tuotantoeläimiä ole.

    En minä Helsingistä käsin osaa neuvoa tuohon antaa. Sami Niemi

    Viime syksynä kissoja saalistava ahma sai karkotuspäätöksen (Maaseudun Tulevaisuus) Kajaanissa. Tiedossa on myös tapaus, jossa ahma kaivoi lemmikkikissan haudasta. Kissa oli laitettu arkkuun, ja arkun päälle kiviä. Siitä huolimatta hauta oli kaivettu auki, arkun kulma oli revitty palasiksi ja kissan ruumis viety.

    Koska tunteet eivät ole realisoitavissa, ei niitä myöskään korvata. Eikä metsästyslupia juuri myönnetä.

    Kari Tuohinevan kanalassa ahma on vieraillut kahtena perättäisenä syksynä.Lucas Holm / Yle

    Maa- ja metsätalousministeriön mukaan poronhoitoalueen ulkopuolella korvauksia ahman tekemistä vahingoista on haettu tällä vuosikymmenellä 31 hakemuksella. Lähes 80 prosenttia hakemuksista on tehty kahden viime vuoden aikana.

    Suurin yksittäinen korvaus, 4 100 euroa, on maksettu ahman tappamasta koirasta Haapavedellä.

    Maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Sami Niemi sanoo, että muutosta vuonna 2014 päivitettyyn ahmanhoitosuunnitelmaan (mmm.fi) ei ole tulossa näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa.

    – Jossain on täytynyt mennä pahasti pieleen, koska ahman luontainen ihmispelko on hävinnyt. Eli niistä on tullut rohkeampia ja rohkeampia, Kajaanin riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Matti Kulju sanoo.

    Kaikki, mitä kanasta on jäljellä.Lucas Holm / Yle

    Sami Niemen mukaan ahmojen lisääntyvä käynti pihapiirissä voi johtua raatojen vähenemisestä metsässä.

    – Itäisen Suomen susitilanteen heikentyminen on näkynyt siinä, että raatoja ei enää samalla tavalla ole saatavissa

    Myös ilveskanta on laskenut. Niemen mukaan siinä saattaa olla toinen selittävä tekijä siihen, että ahma joutuu etsimään ruokaa muualta kuin ilveksen jäljiltä.

    Neuvoa ahmalta suojautumiseen ei Niemi osaa antaa.

    – Pitää suojautua entistä paremmin, yrittää olla fiksumpi kuin ahma. En minä Helsingistä käsin osaa neuvoa tuohon antaa.

    "Yksi mummo sanoi: sieltähän tuli ihminen" – Sirpa Niskanen on muistisairaan näkymätön avustaja, joka huolehtii, että kotiavain on mukana


    Tästä on kyseMuisti-KaVeRi on koulutettu vapaaehtoinen henkilö, joka viettää aikaa muistisairaan kanssa.Kajaanilainen Sirpa Niskanen on toiminut muistikaverina kymmenen vuotta. Hänelle vapaaehtoistyö tuo sisältöä elämään.Toiminta alkoi...

    Tästä on kyseMuisti-KaVeRi on koulutettu vapaaehtoinen henkilö, joka viettää aikaa muistisairaan kanssa.Kajaanilainen Sirpa Niskanen on toiminut muistikaverina kymmenen vuotta. Hänelle vapaaehtoistyö tuo sisältöä elämään.Toiminta alkoi vuonna 2008 Kainuusta, mutta on levinnyt nyt jokaiseen maakuntaan.Ainoastaan Kainuussa vapaaehtoinen tekee muistisairaan ja hänen läheisensä kanssa kirjallisen sopimuksen toiminnasta.

    "Minä en nouse tänä päivänä", muistisairas mummo tokaisee vuoteensa pohjalta. Kajaanilainen Sirpa Niskanen lähtee kävelemään toiseen huoneeseen. Laulaen.

    Vähitellen vanhus nousee ylös ja seuraa Niskasta keittiöön. Kohta he jo keittävät kahvia yhdessä.

    Niskanen on ollut muistisairaiden vapaaehtoisena kaverina kymmenen vuoden ajan. Osa kaverisuhteista on kestänyt lyhyemmän aikaa, toiset vuosia.

    – Tärkeintä on löytää yhteinen innostuksen kohde. Laulu on usein yhdistävä tekijä, mutta olen vienyt heille myös värityskirjoja ja palapelejä. Yhden papan kanssa pelasin jopa korttia, Niskanen kertoo.

    Muistisairas voi kysyä yhtäkkiä, ovatko äiti tai isä elossa, ja miksi he eivät käy täällä. Sirpa Niskanen

    Niskanen vierailee muistisairaan luona yleensä kerran viikossa. Tapaamisella vierähtää aikaa helposti pari tuntia. Niskasen mielestä on tärkeää, että hänellä ei ole kiire pois muistisairaan luota.

    – Varsinkin kotona asuva muistisairas on usein hyvin eksyksissä. Hän ei tiedä, missä on, vaan ihmettelee ja kävelee ympäriinsä. Hoitajat piipahtavat 10–20 minuuttia kerrallaan ja pyrähtävät pois. Minä huomaan muutokset hoitajia paremmin, Niskanen sanoo.

    Kaveria odotetaan kädet ojossa

    Muistiliitto aloitti vapaaehtoisten Muisti-KaVeReiden kouluttamisen muistisairaille vuonna 2008 Kainuusta. Sirpa Niskanen oli jäänyt juuri silloin osa-aikaeläkkeelle kuntohoitajan työstään ja muuttanut Kuhmosta Kajaaniin.

    – Olin viikon vapaalla ja viikon töissä, joten ajattelin, että täytän vapaan viikon jollakin toiminnalla. Minulla oli pikkuisen kokemusta muistisairaista työelämästä, joten kynnys lähteä mukaan ei ollut korkea, Niskanen kertoo.

    Muisti-KaVeRi Sirpa Niskanen kokee saavansa kaverisuhteesta paljon sisältöä elämäänsä.Timo Sihvonen / Yle

    Kun Sirpa Niskanen on muistisairaan ovella, hän sulkee hetkeksi silmänsä ja hengittää rauhallisesti. Vilkkaan ihmisen on hillittävä itseään, koska vastuu on suuri.

    – Jos olen hätäinen ja teen asiat liian nopeasti tai hermostun, se tarttuu muistisairaaseen.

    – Muistisairas voi myös kysyä yhtäkkiä, ovatko äiti tai isä elossa, ja miksi he eivät käy täällä. Vastausta pitää harkita tarkasti, jotta hänelle ei tule paha mieli, Niskanen sanoo.

    Useimmiten Niskanen otetaan iloisena vastaan. Hän on odotettu vieras, vaikka muistisairaan viikonpäivät ja kellon viisarit eivät kulje samassa tahdissa kuin aikaisemmin.

    – Kädet ojossa on montakin mummoa ollut vastassa. Muistan parhaiten hetken, kun avasin oven ja yksi mummo sanoi, että "sieltähän tuli ihminen". Silloin minulta pääsi kyyneleet. Hän koki sen niin arvokkaaksi, Niskanen kertoo.

    Kaveri on kuin näkymätön avustaja, joka kulkee rinnalla ja katsoo, että muistisairaalla on sään mukaiset varusteet päällä ja kotiavain mukana. Lea Torvinen

    Kainuussa on koulutettu kymmenen vuoden aikana noin 180 kaveria muistisairaille. Vapaaehtoiset voivat olla kaverina muistisairaalle tai hänen omaiselleen, käydä silloin tällöin muistisairaan kanssa asioilla tai osallistua ryhmätoimintaan avustajana.

    – Muistikaveri voi itse määritellä antaako hän aikaansa kaksi tuntia viikossa, joka toinen viikko vai kerran kuukaudessa. Vapaaehtoisille järjestetään säännöllisiä tukiohjaustapaamisia, ja he voivat myös aina ilmoittaa, jos eivät voi jatkaa kaverina, sanoo Lea Torvinen Kainuun Muistiyhdistyksestä.

    Puhumista tärkeämpää on läsnäolo

    Sirpa Niskasen mukaan osa muistisairaista on ajassa mukana: he katselevat televisiota ja muistelevat vanhoja elokuvia tai näyttelijöitä. Toiset eivät jaksa kiinnostua tästä päivästä, mutta heiltä löytyy paljon muuta, kuten vanhoja sanontoja.

    – Minulla on yksi vanha lorukirja, jota käytän aika paljon. Lorut ovat vanhuksille tuttuja jo lapsuudesta. He ovat niin onnellisia, kun muistavatkin lorun kokonaan ulkoa. Se ilo näkyy kasvoilta, Niskanen kertoo.

    Lea Torvisen mukaan muistoilla on suuri merkitys muistisairaalle.

    – Me kaikki rakennumme siitä, mitä elämässä on ollut. Jokaisella hetkellä ja kohtaamisella on joku merkitys. Kun muistelemme niitä asioita, ihmisen arvokkuus ja identiteetti nousevat enemmän esille,Torvinen sanoo.

    Aina puhumista ei kuitenkaan tarvita. Tärkeämpää ovat yhdessä tekeminen ja läsnäolo.

    – Voin seurata vierestä, kun hän värittää. Näen, miten hän suu mutrussa keskittyy tehtäväänsä, Niskanen sanoo.

    Muistisairaan elinympäristö pienenee, koska hänestä voi tuntua, ettei osaa yksin takaisin kotiin. Muisti-KaVeRi tuo turvaa ulkoiluun.Timo Sihvonen / Yle

    Vapaaehtoinen ei ole hoitaja eikä esimerkiksi korvaa omaishoitajien vapaapäiviä. Kaveritoiminnan tarkoituksena on mahdollistaa muistisairaalle oman näköinen arki ja kipinän säilyttäminen elämään.

    – Pitkälti se on sitä, että muistisairaalla tulisi lähdettyä vielä ulos. Hän voi tuntea, ettei osaa enää takaisin tai aivoista ei yksinkertaisesti tule enää käskyä, että pitäisi mennä ulkoilemaan. Kaveri on kuin näkymätön avustaja, joka kulkee rinnalla ja katsoo, että muistisairaalla on sään mukaiset varusteet päällä ja kotiavain mukana, Torvinen Kainuun Muistiyhdistyksestä kuvailee.

    Muistisairailla ei ole tarpeeksi kavereita

    Tänä päivänä Muistiliitolla on 18 Muistiluotsi-asiantuntija- ja tukikeskusta jokaisessa maakunnassa. Paikallisyhdistykset voivat tehdä esimerkiksi oppilaitosyhteistyötä, jolloin opiskelijat ovat muistisairaan kaverina osana opintojaan. Muistikavereita voidaan kouluttaa myös muiden järjestöjen ja toimijoiden vapaaehtoisista.

    Ainoastaan Kainuussa vapaaehtoinen ja muistisairas läheisineen tekevät kirjallisen sopimuksen siitä, milloin vapaaehtoinen käy muistisairaan luona ja mitä toiminta sisältää.

    – Sopimuksella vapaaehtoinen saa itselleen vakuutusturvan. Yhteydenotot tapahtuvat vain meidän kauttamme, eli vapaaehtoisen ei tarvitse antaa omia yhteystietojaan. Haluamme näin turvata sen, ettei hänelle tule ylimääräisiä velvoitteita, Lea Torvinen Kainuun Muistiyhdistyksestä kertoo.

    Minun ei tarvitse vain pyöritellä peukaloita. Sirpa Niskanen

    Niskasella on ollut parhaimmillaan yhtä aikaa kolme muistisairasta kaverina. Viikko-ohjelma täytyi suunnitella huolella. Kesällä Niskanen jäi toiminnasta pienelle tauolle, koska hän halusi keskittyä lastenlastensa hoitamiseen.

    – Muistiyhdistyksestäkin sanottiin, että tauko on välillä paikallaan. Taisivat huomata, että olen vähän liian innokas, Niskanen naurahtaa.

    Niskasen on tarkoitus palata takaisin kaveritoimintaa tammikuussa. Hän haluaa jatkaa, koska muistisairailla ei ole tarpeeksi kavereita tukemassa arjessa.

    Kaveritoiminta antaa paljon myös Niskaselle itselleen.

    – Minun ei tarvitse vain pyöritellä peukaloita. Olen ollut aina touhukas ihminen, joten se antaa minulle paljon sisältöä elämään, Niskanen sanoo.

    Hassuja asuja ja heittäytymistä – Kasiluokkalaiset tutustuvat taiteeseen tanssin välityksellä

    Hassuja asuja ja heittäytymistä – Kasiluokkalaiset tutustuvat taiteeseen tanssin välityksellä


    Tästä on kyseSyksyn aikana Kainuun yläkouluissa kiertää nykytanssin työpaja.Työpajojen jälkeen 500 peruskoulun kahdeksasluokkalaista pääsee katsomaan ja arvostelemaan Harmonia nykytanssi-esitystä Kajaanin Generaattorille.Työpaja on osa...

    Tästä on kyseSyksyn aikana Kainuun yläkouluissa kiertää nykytanssin työpaja.Työpajojen jälkeen 500 peruskoulun kahdeksasluokkalaista pääsee katsomaan ja arvostelemaan Harmonia nykytanssi-esitystä Kajaanin Generaattorille.Työpaja on osa Taidetestaajat-hanketta, johon osallistuvat kaikki Suomen kahdeksasluokkalaiset.

    Jokainen nuori saa oman tanssiliikkeen nimensä perusteella. Lopulta kaikki parikymmentä tanssiliikettä nivotaan yhteen, ja tuloksena on luokan oma nimitanssi.

    Tällä tavalla aloitettiin kahden tanssitaiteilijan, Laura Koistisen ja Vera Tegelmanin, vetämä nykytanssin työpaja Kajaanissa.

    Työpaja on osa valtakunnallista Taidetestaajat-hanketta. Projektilla halutaan purkaa taiteen maine vaikeana lajina ja tuoda eri taidemuotoja tutuksi kaikille Suomen kahdeksasluokkalaisille. Kainuussa nuoret sukeltavat nykytanssin syövereihin.

    Syksyn aikana tanssityöpajoihin osallistuu viisisataa kainuulaista peruskoulun kahdeksasluokkalaista. Tämän toivotaan avartavan koululaisten näkemystä tanssitaiteesta.

    – Vaikka ei tiedä tanssista mitään, voi silti kiinnostua siitä ja osallistua työpajaan. Ajatus heittäytymisestä on kaiken ydin. On mahtavaa, jos joku innostuu tanssitaiteesta tämän kautta, sanoo helsinkiläinen tanssitaiteilija Vera Tegelman.

    Kajaanin lyseon 8E luokan oppilaat saivat päättää tanssijoiden esiintymisasut.Elisa Kinnunen / Yle

    Työpajassa toteutettava nykytanssiesitys on interaktiivinen eli nuoret saavat vaikuttaa sen lopputulokseen. Lyseon lukion kasiluokkalaiset vaihtoivat tanssiteoksen musiikin, pienensivät tanssilattian kokoa sekä valitsivat esiintyjille mitä oudoimpia vaatteita.

    – Lähdemme sellaisella ideologialla, jossa kaikki on mahdollista. Nuoret ovat mahtavia. Tämä on meille energiapiikki, kertoo innostunut tanssija Laura Koistinen.

    Hymyssä suin show'n jälkeen

    Kukka-Maaria Kyllönen on yksi Kajaanin lyseon 8E-luokan oppilaista, joka pääsi osallistumaan työpajaesitykseen. Hänen mukaansa taidetta on välillä vaikea ymmärtää.

    – Työpaja oli ihan hauska. Olen nuorempana harrastanut vähän tanssia, ja luokan oma nimitanssi tuntui kivalta, kertoo Kyllönen.

    Myöhemmin syksyllä kahdeksasluokkalaiset näkevät Laura Koistisen ja Vera Tegelmanin Harmonia-esityksen oikeana versiona ja pääsevät arvostelemaan sen.

    On ihanaa, jos katsoja lähtee seikkailemaan omiin mielikuviin. Vera Tegelman

    Työpajan jälkeen Tegelmanin tunnelmat olivat yhtä energiset kuin ison esiintymisen jälkeen.

    – Tässä ollaan vielä tosi lähellä yleisöä. Se on jännittävä ja ihana kokemus, kertoo helsinkiläinen freelance tanssitaiteilija.

    Kaikki Taidetestaajat-hankkeen työpajat eivät ole saaneet positiivista palautetta. Esimerkiksi Oulussa osa koululaisista boikotoi esityksiä uskonnollisen vakaumuksen vuoksi. Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen mielestä osa ohjelmasta oli sopimatonta.

    Tärkeintä on tulkinnan vapaus

    Tanssitaiteilijat toivovat, että katsojat tulkitsevat heidän esitystään omalla tavallaan.

    – Eräässä esityksessä eturivissä istui biologi, joka oli koko teoksen ajan vakava. Hän kertoi esityksen jälkeen, että oli nähnyt esityksessä organismeja. On ihanaa, jos katsoja lähtee seikkailemaan omiin mielikuviin, sanoo Vera Tegelman.

    Nykytanssissa heittäydytään ja seikkaillaan.Elisa Kinnunen / Yle

    Samanlaiseen seikkailuun halutaan päästä myös koululaisille järjestetyissä työpajoissa. Tanssi vaatii heittäytymistä, ja se on paljon pyydetty kahdeksasluokkalaisilta.

    – Kun nuoret ovat hetkeksi heittäytyneet tähän taidemuotoon, uskon sen olevan heille arvokas ja ainutlaatuinen kokemus, sanoo tanssitaiteilija Laura Koistinen.

    Tampereen ratikan ulkomuoto paljastuu viikon päästä: Kohuttua väriä ei kerrota vieläkään

    Tampereen ratikan ulkomuoto paljastuu viikon päästä: Kohuttua väriä ei kerrota vieläkään


    Tampereen raitiovaunun ulkomuoto julkistetaan ensi viikolla. Ratikan muotoilua on tehty tämän vuoden alusta asti. Julkisuudessa nähdään ensimmäistä kertaa, minkänäköinen raitiovaunu Tampereelle tulee. Ratikka alkaa liikkua Tampereella vuonna...

    Tampereen raitiovaunun ulkomuoto julkistetaan ensi viikolla. Ratikan muotoilua on tehty tämän vuoden alusta asti.

    Julkisuudessa nähdään ensimmäistä kertaa, minkänäköinen raitiovaunu Tampereelle tulee.

    Ratikka alkaa liikkua Tampereella vuonna 2021.

    – Raitiovaunulle on suunniteltu ajaton, aito ja pelkistetty ilme, tiedotteessa kerrotaan.

    Ensi keskiviikkona ei vielä selviä, minkävärinen ratikasta tulee. Lopulliset värivaihtoehdot on tarkoitus tuoda tamperelaisten arvioitaviksi vielä ennen päätöstä.

    Aiemmin on kerrottu, että ratikka on joko punainen, tummansininen tai vaaleansininen pääväriltään. Näitä värejä on sosiaalisessa mediassa luonnehdittu täysmaidoksi, kevytmaidoksi ja rasvattomaksi maidoksi.

    "Ei mene kauan"

    Tampereen Raitiotie Oy:n toimitusjohtaja Pekka Sirviö sanoo, että tiedotustilaisuudessa viikon päästä keskiviikkona selviää, milloin vaunun väri on selvä.

    – Kerromme, miten värin kanssa edetään. Ei mene enää kauan, Sirviö sanoo.

    Ratikan väristä on ollut paljon polemiikkia Tampereella. Pinkin ratikan puolesta on syntynyt oikein kansanliike.

    Aiemmin on kerrottu, ettei pinkki väri ole työpöydällä.

    Ratikka on innostanut tamperelaiset myös tekemään kuvamanipulaatioita.

    Tampereelle on tilattu 19 raitiovaunua. Aiemmin on kerrottu, että ratikan kaikista vaunuista ei tule samanvärisiä.

    ForCity Smart Artic X34 -mallin raitiovaunut ovat 37 metriä pitkiä, kolmiosaisia ja kahteen suuntaan ajettavia.

    Raitiovaunut valmistetaan Transtech Oy:n Kajaanin Otanmäen -tehtaalla.

    Lue lisää:

    Tampereen suurin työmaa ikinä tukkii pääväyliä vuosikausia: "Valmistuu koko ajan"

    Tampereen ratikan väriä arvioitiin yli 14 300 kertaa

    Tampereella kasvatetaan Suomen ehkä erikoisinta nurmikkoa ratikan alle

    Kielten opiskelu on lasten leikkiä – Tämän päivän 5-vuotiaat oppivat englantia paremmin kuin sinä

    Kielten opiskelu on lasten leikkiä – Tämän päivän 5-vuotiaat oppivat englantia paremmin kuin sinä


    Tästä on kyseLasten kieltenopetuksen varhaistaminen etenee kokeiluvaiheesta säännölliseen toimintaan keväällä 2020.Kokeiluvaiheessa on etsitty sopivia malleja opetuksen varhaistamiseen.Siirtymäkautena samalla luokalla voi olla oppilaita, joista...

    Tästä on kyseLasten kieltenopetuksen varhaistaminen etenee kokeiluvaiheesta säännölliseen toimintaan keväällä 2020.Kokeiluvaiheessa on etsitty sopivia malleja opetuksen varhaistamiseen.Siirtymäkautena samalla luokalla voi olla oppilaita, joista osalle kieli on kokonaan uusi, ja osa on saanut opetusta jopa kolme vuotta.

    Lapset istuvat piirissä lattialla. Kukin lapsista heittää kahta suurta arpanoppaa, ensin sinistä, sitten keltaista. Kun nopat pysähtyvät alkaa rytminen numeroiden lukeminen – one, two, three, four. Välillä numeroiden sanomisen mukana taputetaan käsiä, välillä kyykistytään.

    Kajaanin Otanmäessä päiväkoti osallistuu yhdessä satojen muiden koulujen ja päiväkotien kanssa kokeiluun, jossa lapsille opetetaan vierasta kieltä jo ennen kolmatta luokkaa.

    Otanmäen koulun kieltenopettajan Tuire Mikkosen mukaan kielten opiskelu on sitä tehokkaampaa, mitä aikaisemmin sen aloittaa.

    – Oppiminen on vähä erilaista kuin koulussa. Mennään leikkien, pelien, laulujen ja lorujen kautta – eli tehdään sitä, mitä lapset muutenkin tekevät.

    Lapset saavat "uudet" nimet englannintunnilla.Elisa Kinnunen / Yle

    Lapset ovat Mikkosen opissa vasta kolmatta kertaa. Jokaisella lapsella on uusi, englanninkielinen nimi, jota tehdään tutuksi. Myös värien englanninkieliset nimet vilahtelevat lasten puheessa.

    Päiväkodin johtajan Tiina Heikkisen mukaan englantia opiskellaan kerran viikossa maanantaiaamuisin. Samaa aihetta käsitellään sitten pitkin viikkoa muussakin toiminnassa.

    Hyödynnetään herkkyyttä

    Kun eskarilaiset menevät kolmoselle, opettajille voi tulla eteen pulma. Luokassa saattaa olla oppilaita, joille englannin kieli tulee ensimmäistä kertaa eteen, kun toiset ovat tutustuneet kieleen jo kolme vuotta: ensin eskarissa, sitten eka- ja tokaluokalla. Se ei kuitenkaan huoleta opetusneuvos Minna Polvista opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Vasta kolmannella luokalla otetaan käyttöön luku- ja kirjoitusharjoitukset.

    – Siinä tarvitaan opettajan ammattitaitoa. Emme usko, että erot taidollisessa tasossa ovat merkittäviä kolmannella luokalla. Tämä siirtymävaihe varmasti menee kuntatasollakin ihan hyvin.

    Iin kunnassa eskarilaiset opiskelevat ruokasanoja englanniksi.Saila Sarre

    Polvisen mukaan uudistus on tarpeen. Tähän mennessä kieltenopetus on alkanut noin yhdeksän vuoden iässä.

    – Se ei ole täysin tavoittanut lasten luontaista herkkyyskautta, Polvinen sanoo.

    Kielellisellä herkkyyskaudella tarkoitetaan lapsen kykyä oppia muita kieliä jo esikouluiästä lähtien. Herkkyys vähenee lapsen kasvaessa.

    Neuropsykologian näkökulmasta vieraiden kielten opiskelu kannattaisi siis aloittaa mahdollisimman nuorella iällä. Ylen Tiedeykkönen -ohjelmassa Helsingin yliopiston neuropsykologian dosentti Eero Vuoksimaa kertoo, että lapsi voi oppia tunnistamaan äänimaailmaa jo ennen syntymää.

    Suomessa halutaan myös seurata eurooppalaista kieltenopetuksen trendiä. Monissa maissa kieltenopetus aloitetaan varhemmin kuin Suomessa.

    Kolmea kieltä vuodessa

    Herkkyyskauden hyödyt on huomattu myös Iin kunnassa Pohjois-Pohjanmaalla. Kunta on kokeilussa mukana toista vuotta. Ensimmäisenä vuonna kunnassa tarjottiin kielisuihkuja liki kaikille, eskarilaisista yhdeksäsluokkalaisiin.

    Tänä vuonna on keskitytty nuorempiin.

    – Tapaan jokaisen luokan noin kahden viikon välein. Aloitimme saksalla, tulossa on englanti ja kolmantena kielenä luultavasti ranska. Kielen oppimisen herkkyyskaudella lapsi oppii ääntämistä paremmin kuin aikuiset, sanoo tutoropettaja Marjo Frondelius.

    Kun lapsi saa tuntumaa kieleen jo ennen varsinaisen opiskelun alkamista, vieraan kielen oppiminen on helpompaa. Marjo Frondelius

    Frondeliuksen mukaan varhennetun kieltenopetuksen menetelmät, leikit, laulut ja lorut, muistuttavat lapsen äidinkielen oppimista. Se myös helpottaa vieraan kielen omaksumista ja tekee siitä mielekästä.

    – Toivotaan, että lapset haluaisivat opiskella muutakin vierasta kieltä kuin ruotsia ja englantia. Kun lapsi saa tuntumaa kieleen jo ennen varsinaisen opiskelun alkamista, vieraan kielen oppiminen on helpompaa.

    Viimeistä niittiä vaille valmis

    Varhennettu kieltenopetus on ollut mahdollista jo melkein neljännesvuosisadan, vuodesta 1994, mutta pelkkä mahdollisuus ei ole juuri saanut kuntia innostumaan. Vasta hallituksen erikseen osoittamat määrärahat muutamana viime vuonna ovat saaneet kunnat aktivoitumaan.

    Nyt parin vuoden aikana kokeeseen on osallistunut tuhansia pikkukoululaisia tai eskarilaisia eri puolilla maata. Hallituksen kärkihankkeessa kunnille ja koulutuksen järjestäjille on annettu hyvin vapaat kädet toteuttaa kielen opetusta.

    – On käytetty kielisuihkuttelua tai kielikylpyyn ja kaksikieliseen opetukseen perustuvia toiminnallisia menetelmiä. On haettu uudenlaisia, leikkiin ja toimintaan perustuvia tapoja opettaa kieltä pienimmille koululaisille, kertoo opetusneuvos Minna Polvinen.

    Kielisuihkuttelussa osa opetuksesta tapahtuu vieraalla kielellä – leikkien sekä tekemisen ja puhumisen kautta. Kielikylvyssä opettaja puhuu koko ajan opiskeltavaa kieltä, mutta oppilaat voivat käyttää myös äidinkieltään.

    Numeroita opiskellaan pelien ja leikkien kanssa.Elisa Kinnunen / Yle

    Tämä koe on päättymässä kaikkia ekaluokkalaisia koskettavaan lopputulokseen: Hallitus päätti huhtikuussa, että vuonna 2020 keväällä aloitetaan kielten opettaminen jo ensimmäisellä luokalla. Ihan loppuun asti niittiä ei ole isketty – asetus voimaantulosta on vielä valmistelussa (Jyväskylän yliopisto).

    Joka tapauksessa kunnat ja koulutuksen järjestäjät pääsevät vuodesta 2020 pedagogisesti valmiin pöydän ääreen. Opetushallitus laatii opetussuunnitelman perusteet tulevan vuoden aikana.

    – Jyväskylän yliopisto on tehnyt koko ajan seurantatutkimusta. Nyt voimme hakea oppia (Jyväskylän yliopisto) kentän toteutuksista – mikä on ollut hyvää, mikä ei toimi, sanoo Minna Polvinen.

    Jyväskylän yliopiston tutkimuksen seurantatietoja tuodaan tarkemmin esiin vuodenvaihteessa, jolloin hallituksen kärkihankkeet tulevat päätökseen.

    Masentunut nuori pelaa puhelimella terapeutin vastaanotolla ja hoksaa ongelmansa – mobiilipelissä nuori voi ratkaista ahdistavat tilanteet etukäteen

    Masentunut nuori pelaa puhelimella terapeutin vastaanotolla ja hoksaa ongelmansa – mobiilipelissä nuori voi ratkaista ahdistavat tilanteet etukäteen


    Tästä on kyseKajaanin ammattikorkeakoulussa on kehitetty uusi mobiilipeli tukemaan nuorten mielenterveyttä ja elämänhallintataitoja.Pelin on tarkoitus toimia keskustelunavaajana nuorten ja nuorten parissa työskentelevien...

    Tästä on kyseKajaanin ammattikorkeakoulussa on kehitetty uusi mobiilipeli tukemaan nuorten mielenterveyttä ja elämänhallintataitoja.Pelin on tarkoitus toimia keskustelunavaajana nuorten ja nuorten parissa työskentelevien välillä.Mielenterveydenhäiriöt ovat nuorten merkittävin terveysongelma. Nuoret uskoutuvat ongelmistaan esimerkiksi tubettajille.Pelin ensimmäisen version testiryhmissä on nuoria Kajaanista, Sotkamosta ja Oulusta. Pelin on tarkoitus olla valtakunnallisesti pelattavissa ensi vuoden loppuun mennessä.

    Kaikki puhuvat koulun tutustumisbileistä. Miska miettii, uskaltaako hän lähteä. Häntä ujostuttaa, koska sosiaaliset tilanteet tuntuvat ahdistavilta. Toisaalta bileissä voisi tutustua uusiin ihmisiin.

    Tabletin ruudulle ilmestyy kolme vaihtoehtoa: Miska voi kysyä bileistä lisää luokkatovereilta, pysytellä hiljaa tai etsiä lisätietoa somesta.

    – Minulle ujona ihmisenä omin vaihtoehto olisi pysytellä hiljaa. Pelissä voin katsoa, miten käy, jos uskaltaisin kysyä lisää, kertoo Elämäni peli -pelinkehitystiimin tuottaja Nanne Leskinen Kajaanin ammattikorkeakoulusta.

    Leskisen valinnan seurauksena Miska saa kutsun bileisiin.

    Peli syntyi nuorisopsykiatrian tarpeesta

    Kajaanin ammattikorkeakoulussa kehitetty mobiilipeli tukee nuorten mielenterveyttä ja elämänhallintataitoja. Pelin idea tuli Kainuun keskussairaalan nuorisopsykiatrian tarpeesta löytää uusia menetelmiä, joilla tavoitetaan nuori hänen oman maailmansa kautta.

    – Lähes kaikilla nuorilla on taskussaan älypuhelin. Mobiilipeli tavoittaa nuoret hyvin, koska muita välineitä ei tarvitse. Peli ladataan ja heti pääsee pelaamaan, DIMMI-hankkeen projektipäällikkö Tanja Korhonen kertoo.

    Sinä voit aina puhua siitä, jos sinulla on huono olla. Joona Hellman

    Pelissä on neljä hahmoa, jotka pohjautuvat nuorilta kerättyihin tarinoihin. Jokaisella hahmolla on kahdeksan tarinaa, joiden etenemiseen pelaaja voi vaikuttaa.

    Elämäni peli on Visual novel -genren peli, eli käytännössä se on audiovisuaalinen kirja. Hahmot liikkuvat ja dialogit näkyvät ruudulla.

    – Sitä voi lukea ja pelissä voi edetä omaa tahtia. Kirjoihin verrattuna pelaaja saa itse vallan valita, miten toimii erilaisissa tilanteissa, Nanne Leskinen kuvailee.

    Tubettaja Joona Hellman kertoo, että hän saa paljon viestejä seuraajiltaan. Osa viesteistä on kannustavia kommentteja, mutta myös koskettavia avautumisia.Elisa Kinnunen / Yle

    Tarinat kertovat nuorten arkisista elämänvalinnoista koulussa, kotona ja vapaa-ajalla. Pelaaja voi pohtia, hoitaako kotityöt ennemmin kuin viettää aikaa kavereiden kanssa, koska lupaukset ovat menneet ristiin. Lähteekö kotoa ulos, vai jääkö hän mieluummin neljän seinän sisälle.

    – Pelin vakavuusaste vaihtelee paljon. Hahmot ovat eri-ikäisiä nuoria, jotka ovat hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Joidenkin ongelmat ovat arkisempia, toiset kamppailevat mielenterveysongelmien kanssa. Ilmassa on sosiaalista ahdistusta ja masennusta, Leskinen kertoo.

    Nuoret uskoutuvat tubettajalle

    Mielenterveyden häiriöt ovat nousseet alle 18-vuotiaiden merkittävimmäksi terveysongelmaksi Suomessa. Yleisimpiä ongelmia ovat mielialan lasku ja masennus.

    Vaikka nuorten lähetteet mielenterveyshoitoon ovat lisääntyneet koko maassa, tutkimusten mukaan nuoret eivät voi merkittävästi aiempaa huonommin. Nykyisin mielialaoireita tunnistetaan helpommin, ja myös mielenterveysongelmiin liittynyt häpeä on vähentynyt.

    Mobiilipeli tavoittaa nuoret hyvin. He ovat tottuneet pelaamaan ja käyttämään älylaitteita.Elisa Kinnunen / Yle

    Nuoret uskaltavat puhua ongelmistaan. Tämän on huomannut myös tubettaja Joona Hellman. Hän puhuu videoillaan nuorille tärkeistä asioista kuten yksinäisyydestä. Hellmanilla on kanavallaan yli 90 000 seuraajaa.

    – Näistä asioista ei voi koskaan puhua liikaa. On hyvä, että nuoret pystyvät samaistumaan tubettajiin. He saavat vertaistukea ja ymmärtävät, etteivät ole asioiden kanssa yksin, Hellman sanoo.

    Peli ei itsessään osoita nuorelle ongelmaa, vaan hänen on havaittava se itse. Tanja Korhonen

    Hellman saa nuorilta paljon palautetta. Viestit ovat kannustavia kommentteja, mutta myös raakoja ja koskettavia avautumisia. Varsinkin #joonajeesaa -videot (Youtube) saavat aikaan lumivyöryn, kun nuoret haluavat uskoutua Hellmanille.

    – Ihmiset kertovat, että heitä masentaa ja ahdistaa. En tiedä, onko masentuneiden nuorien määrä vuosien varrella kasvanut, mutta siitä puhutaan nyt paljon enemmän.

    – Ehkä kaikkia ei masenna paljon, mutta he heittävät lauseen nyt ulos, koska muutkin sanovat niin. Toisaalta on hyvä, jos he saavat rohkeutta sanoa, että on huono olla, Hellman jatkaa.

    23-vuotias salolainen pyrkii vastaamaan seuraajiensa viesteihin, mutta korostaa, ettei hänellä ole alalle koulutusta.

    – Jos jollakin on oikeasti tosi paha olla, voin vain kehottaa puhumaan ammattilaiselle. Jos oikeasti tarvitsee apua, pitää suunnata sellaisen luo, jonka kanssa on fyysisessä kontaktissa, Hellman sanoo.

    Peli ei osoita ongelmaa, vaan avaa keskustelun

    Kajaanin ammattikorkeakoulu ja Diakonia-ammattikorkeakoulu testaavat Elämäni pelin ensimmäistä versiota syksyn aikana nuorten kanssa. Pilottiryhmät toimivat Kajaanissa, Sotkamossa ja Oulussa. Samalla nuorten parissa työskenteleviä koulutetaan käyttämään peliä työvälineenä.

    Peliä voi pelata esimerkiksi kuraattorin tai terapeutin tapaamista odottaessa tai nuoriso-ohjaajan kanssa nuorisotiloissa.

    – Peli ei itsessään osoita nuorelle ongelmaa, vaan hänen on havaittava se itse. Hän huomaa ongelman itsessään tai pystyy samaistumaan hahmoon, jolloin pelistä tulee keskusteluväline esimerkiksi nuorisotyöntekijän kanssa, projektipäällikkö Tanja Korhonen Kajaanin ammattikorkeakoulusta kertoo.

    Tuottaja Nanne Leskisen mukaan Elämäni pelin lopullista versiota voi pelata koko maassa ensi vuoden loppuun mennessä.Elisa Kinnunen / Yle

    Peliä kehitetään edelleen nuorilta saatujen kokemusten pohjalta. Valtakunnallisesti sen on tarkoitus olla pelattavissa ensi vuoden loppuun mennessä. Silloin pelin tarinat voivat pureutua vielä syvemmälle nuorten ongelmiin.

    – Nyt olemme enemmän arkisissa asioissa, emmekä käsittele vakavia ongelmia kuten traumaa tai erilaisia oireyhtymiä. Toivottavasti saamme testauksissa nuorilta tietoa, jonka avulla voidaan tukea vielä paremmin mielenterveysongelmien kanssa kamppailevia nuoria, Leskinen kertoo.

    "Päivittäin käy mielessä, pitäisikö tehdä jotain muuta" – Kun sähkökatkos iskee, metsuri tuntee piston sydämessään


    Tästä on kyseSähkölinjojen johtokatujen raivauksella ennaltaehkäistään sähkökatkoja. Raivaus tehdään monitoimikoneilla sekä metsurien avulla.Sähkölinjoja raivaavan metsurin työ on fyysistä. Erityisesti Kainuussa sähkölinjaa on asukasta...

    Tästä on kyseSähkölinjojen johtokatujen raivauksella ennaltaehkäistään sähkökatkoja. Raivaus tehdään monitoimikoneilla sekä metsurien avulla.Sähkölinjoja raivaavan metsurin työ on fyysistä. Erityisesti Kainuussa sähkölinjaa on asukasta kohti paljon ja välimatkat ovat pitkiä.Kainuussa tehdään töitä, ettei viime talven sähkökaaos toistuisi.

    Kun ajetaan sata kilometriä pois Kajaanin keskustasta, viisitoista kilometriä hiekkatietä ja vielä muutama lisää pienempää tietä, korven keskeltä löytyy yksi talo.

    Talo on autio. Silti sinne menevät monta kilometriä pitkät sähkölinjat.

    Tämä autiotalo ei ole ainut laatuaan.

    – Autioihin taloihin saattaa mennä kilometrikaupalla linjaa metsän halki. Silti ne täytyy pitää kunnossa, kainuulainen metsuri Seppo Karjalainen kertoo.

    Metsuri Seppo Karjalainen ei ota negatiivista palautetta itseenä.Jarmo Nuotio

    Karjalainen on pitkän linjan metsuri. Hänen hommiinsa kuuluu sähkölinjojen johtokatujen raivaaminen. Eli käytännössä puiden kaataminen ja oksiston siistiminen sähköjohtojen ympäriltä. Raivaamisella pyritään ennaltaehkäisemään puiden kaatuminen sähkölinjojen päälle.

    Työ Kainuun metsissä on fyysistä, mutta ammattilainen ei valita. Hommiin lähdetään säällä kuin säällä, jos taloja on ilman sähköä.

    – Kova pakkanen on pahin. Vesisadekin menee, mutta kova pakkanen ja sähkökatko on huono yhdistelmä. Mutta minä pärjään kyllä, Karjalainen sanoo.

    Metsuri ei ole ennustaja

    Viime talvena Kainuuta riivannut sähkökaaos on vielä kirkkaasti monien mielessä. Sähkökatkojen vuoksi tuhannet kotitaloudet olivat päiviä ilman sähköä.

    Katkoksien syynä oli tykkylumi, joka taivutti puita sähkölinjojen päälle. Lisäksi sitä oli kertynyt myös itse linjojen päälle.

    Etenkin Kainuun pohjoisosassa työskenteli vuoroissa pari sataa asentajaa, reilut sata metsuria, metsäkoneenkuljettajaa sekä kaivinkoneenkuljettajaa.

    Seppo Karjalainen oli yksi heistä.

    Eihän se tietenkään hyvältä tunnu. Tässä on kuitenkin vuosien aikana oppinut, että ei ota itseensä. Seppo Karjalainen

    Karjalaisen mukaan sähkökatkoja ei voida täysin estää. Luontoäidin kujeita ei voi ennustaa.

    – Kesällä ei näe, millaisella lumikuormalla puu lähtee kallistumaan sähkölinjan päälle. Se ei ole meidän taidoista kiinni.

    Kuitenkin hän haluaa tehdä työt parhaansa mukaan.

    – Yritän ainakin tehdä siistiä jälkeä, että kehtaa sanoa omatekemäksi.

    Joskus kuitenkin kuulee, että alueella, jonka linjat on itse raivannut, ei ole sähköjä. Se painaa mieltä.

    – Kyllä siinä miettii, onko jäänyt jotain huomaamatta. Pystyyn kuivuneet ja lahot puut poistetaan automaattisesti raivauksen yhteydessä, mutta silti myrskyjen aikana puita kaatuu. Sille ei voi mitään, Karjalainen sanoo.

    Johtokatu siistitään kuuden vuoden välein.Jarmo Nuotio

    Pitkää päivää sään armoilla, fyysistä ponnistelua ja parhaansa tekemistä. Se ei aina riitä. Pimeässä kodissa tympääntynyt asukas osoittaa herkästi syyttävän sormen kohti metsuria.

    – Eihän se tietenkään hyvältä tunnu. Tässä on kuitenkin vuosien aikana oppinut, että ei ota itseensä, Karjalainen sanoo.

    Metsässä riittää töitä kilometritolkulla

    Kaikkiaan Kainuun alueella on hoidettavana 13 000 kilometriä sähköverkkoa. Se on saman verran kuin matka linnuntietä Helsingistä Pekingiin ja takaisin. Siinä on linjaa kerrakseen.

    Kuitenkin sähkön käyttöpaikkoja on vain 55 000, joten verkkoa asiakasta kohden on paljon.

    Metsuri Seppo Karjalainen myöntää, että Kainuu ei ole työympäristönä helpoimmasta päästä.

    – Kainuun metsät ja sähköverkot on vaikea yhtälö. Välimatkat ovat pitkiä, liikkuminen metsissä voi olla hankalaa ja jalkapelillä mennään.

    Meidän sukupolvi täällä jaksaa olla, mutta nuoret pitäisi saada metsään. Seppo Karjalainen

    Johtokatuja raivataan vuosittain 1500–1800 kilometriä. Sama paikka osuu monitoimikoneen tai metsurin työn alle kuuden vuoden välein.

    Puustoa raivataan kymmenen metriä johtokadun kummaltakin puolelta. Sääntönä on, että puiden oksat eivät saa ulottua 2,5 metriä lähemmäksi johtimia.

    Puiden raivaus ei ole äkkipikaista hommaa

    Loiste energia Oy:n kunnossapitopäällikön Eetu Niskasen mukaan Kainuussa tehdään parhaansa, että sähkökatkoja ei tule, eikä viime talven kaltainen sotku toistu.

    – Pyrkimys on parantaa raivausta. Nyt saadaan mennä myös johtokadun ulkopuolelle raivaamaan, jos on tarvetta, Niskanen sanoo.

    Puiden raivaus ei kuitenkaan ole nopea projekti. Johtokadun ulkopuolelta raivaamiseen on oltava maanomistajan lupa, ja puutkin on kaupattava etukäteen.

    – Laajennus tehdään heti akuuteissa paikoissa, joissa sähköturvallisuus vaarantuu. Kiireettömissä tilanteissa suunnittelu ja luvitus voivat viedä vuoden verran, Niskanen selittää.

    Loiste energia Oy:n kunnossapitopäällikön Eetu Niskasen mukaan sähkölinjojen raivausta pyritään koko ajan kehittämään.Jarmo Nuotio

    Seppo Karjalaisen mukaan metsurin työ on muuttunut järjestelmällisemmäksi tämän vuosituhannen aikana. Työ on tehostunut ja alueet raivataan nopeammin. Silti Kainuussa puut eivät lopu ja töitä riittää vielä tulevaisuudessakin.

    – Meidän sukupolvi täällä jaksaa olla, mutta nuoret pitäisi saada metsään, Karjalainen naureskelee.

    Sitten hän vakavoituu.

    – Se on ihan oikeasti haaste.

    Karjalainen tosiaan jaksaa raahautua raivaussahan kanssa metsään, vaikka hän välillä kyseenalaistaakin valintojaan.

    – Päivittäin käy mielessä, pitäisikö tehdä jotain muuta, mutta kai tähän on turtunut. Se on työtä, jota tehdään ja jonkun se on tehtävä, Karjalainen toteaa.

    Mitä yhteistä on kalakukolla ja premium burgerilla? Suomen pikaruokakulttuuri on kypsynyt vuosikymmeniä

    Mitä yhteistä on kalakukolla ja premium burgerilla? Suomen pikaruokakulttuuri on kypsynyt vuosikymmeniä


    Tästä on kyseSuomella on oma pitkäaikainen pikaruokakulttuurinsa. Ajan saatossa tarjontaan on tullut myös maailman trendiruokia.Pikaruokakulttuuri muuttuu koko ajan monipuolisemmaksi. Nyt asiakkaat haluavat laatumielikuvaltaan korkealuokkaisempaa...

    Tästä on kyseSuomella on oma pitkäaikainen pikaruokakulttuurinsa. Ajan saatossa tarjontaan on tullut myös maailman trendiruokia.Pikaruokakulttuuri muuttuu koko ajan monipuolisemmaksi. Nyt asiakkaat haluavat laatumielikuvaltaan korkealuokkaisempaa pikaruokaa.Pikaruoka sanana viittaa nopeasti saatavilla olevaan ruokaan, ei nopeaan valmistusaikaan.

    Nätisti leikattu naudan etuselkäpala uppoaa hitaasti lihamyllyyn ja muuttuu punaiseksi, muodottomaksi massaksi.

    Voisi ajatella, että siinä meni murea sunnuntaipaisti ihan hukkaan, mutta asiat ovat toisin. Jauhelihasta muotoillaan 180 gramman pihvi, ja lähes neljänneksen rasvaa sisältävä liha tulee tärkeimmäksi premium-hampurilaisen ainesosaksi.

    Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professorin Johanna Mäkelän mukaan hampurilaista pidetään yleisesti amerikkalaisena tuotteena, vaikka sillä on juuret Euroopassa.

    Siirtolaisten mukana kulkeutunut, niin sanottu hampurin pihvi, jalostui rapakon takana kädessä syötäväksi, kun kahden leipäpalan väliin laitettiin naudanlihapihvi.

    Simppelin pikahampurilaisen sijaan halutaan herkutella premium burgerilla.Elisa Kinnunen / Yle

    Simppeli ruoka on jalostunut edelleen mitä erilaisimmiksi versioiksi. Samaan aikaan, kun pizzaa saa pakastealtaasta, ravintolat myyvät perinteiseksi pikaruoaksi miellettyjä herkkuja korkealaatuisempina kulinaristien makuelämyksinä.

    Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry:n tekemän tutkimuksen mukaan ihmiset haluavat myös ravintolaruualta nopeutta ja helppoutta. Premium-hampurilaisiin haetaan makuja maailman eri kulttuureista.

    Mättömössöstä erotutaan itse tekemällä

    Ravintolan lihavarasto ja käsittelylaitteet ovat kellarissa. Kapeahkoa käytävää koristaa suurikokoinen sateenkaarilippu.

    – Täällä kun ravaa monta kertaa päivässä, pysyy pylly pinkeänä, virnistää ravintolayrittäjä Olli Kolehmainen.

    Naudan etuselkä jauhetaan ennen kuin siitä muotoillaan hampurilaispihvi.Elisa Kinnunen / Yle

    Kolehmaisen puheessa vilahtelevat laatu, tuoreus ja itse tekeminen. Silti, kun pitää nimetä mättöhampurilaisen ja premium-hampurilaisen ero, katse kääntyy tiukasti lihaan.

    – Eniten se eroaa pihvin laadussa. Harvempi paikka niitä itse jauhaa ja tekee.

    Monet suomalaiset haluavat hampurilaispihvinsä kypsänä, siksi lihassa on oltava rasvaa. Muuten siitä häviää mehevyys.

    Roskaruoka tarkoitti aiemmin kääreroskan määrää

    Pikaruoka, roskaruoka, mättöruoka – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Harva kuitenkin muistaa, että Suomessa on ollut monipuolinen pikaruokakulttuuri jo ennen hampurilaisen maailmanvalloitusta.

    – Pikaruoka sanana viittaa nopeasti saatavilla olevaan ruokaan, ei välttämättä nopeaan valmistusaikaan. Esimerkiksi kalakukkoja on käytetty nopeasti hotkaistavana eväsruokana, vaikka valmistusprosessi on pitkä, kertoo ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä.

    Kalakukkoa on syöty pikaruokana jo ennen hampurilaisia.Sakari Partanen / Yle

    Hyvin vanhaa suomalaista pikaruokaa ovat myös torimyynnissä olleet vatruskat, lörtsyt, karjalanpiirakat ja vaikkapa rönttöset. Kaikkia niitä yhdistää sama ominaisuus – ne voidaan syödä kädestä, vaikka kävellessä. Ruokakulttuurin professorin mukaan yksi suomalaisimmaksi mielletty pikaruoka on lihapiirakka eli lihis.

    – Ne liittyvät suomalaiseen monipuoliseen piirakkakulttuuriin. Toisaalta on hankala löytää maata, jossa ei olisi tämänkaltaisia ruokia, Mäkelä kertoo.

    Mäkelän mukaan myös Suomen nakkikioskikulttuuri on erityisen mielenkiintoinen. Hän muistuttaa vastikään edesmenneen maailmankokki Anthony Bourdainin Suomi-jaksosta (Dailymotion), jossa esiteltiin nimenomaan nakkikioskikulttuuria.

    – Nakkikioskikulttuuriin liittyy muutakin kuin pikainen ruoka – myyttisiä ajatuksia siitä, mitä jonossa voi tapahtua. Siellähän voi tapahtua ihan mitä vain, hehkuttaa Mäkelä.

    Katuruoka tuo mieleen matkustamisen ja globaalin maailman, kaupunkien urbaanin sykkeen. Johanna Mäkelä

    Paistotaso tirisee Kolehmaisen yrityksen keittiössä niin, ettei puheesta tahdo saada selvää. Samalla kun vasta tehty pihvi paistuu tasolla, Kolehmainen laittaa briossisämpylän paahtumaan.

    Sämpylällä on hampurilaisessa iso merkitys. Jos se on liian sitkeä, hampurilainen ei pysy koossa ja täytteet tursuavat ulos ensi puraisulla – jos sämpylä taas on liian pehmeä, hampurilaisesta tulee lötkö syötävä, kun sämpylä vetää kaikki nesteet itseensä.

    Ruokakulttuurin professorin mukaan suomalaisten kotona syöminen vähentyy ja hampurilainen sopii edulliseen ja nopeaan ruokakategoriaan.Elisa Kinnunen / Yle

    Kolehmainen lisää suolaa ja pippuria pihville sen jälkeen, kun se on käännetty. Muita mausteita siihen ei tulekaan.

    Paistintasolle läsähtää kaksi siankyljestä sipaistua pekoninpalaa. Ruskeaksi paistuneelle pihville Kolehmainen laittaa ensin aurajuustoa ja sitten marinoitua punasipulia. Paahtuneet sämpyläviipaleet käännetään, ja alaosan päälle tulee salaattia ja rucolaa, yläosan päälle itsetehtyä majoneesia pari ruokalusikallista.

    Pikaruuasta katuruuaksi

    Ruokakulttuurin professorin Johanna Mäkelän mukaan hampurilainen on Suomessa varsin uusi tulokas. Aiemmin ruokatrendit tulivat hitaasti Suomeen ja kun tulivat, niitä ihmeteltiin isoon ääneen.

    – Kun hampurilaiset tulivat Suomeen, Yle teki ohjelman jossa sille tehtiin ruumiinavaus. Ensin katsottiin, miten se on tehty, sitten pohdittiin, kuinka se syödään.

    Hampurilaisen maku perustuu edelleen suolaan ja rasvaan. Olli Kolehmainen

    Nyt ihmiset kulkevat ympäri maailmaa, ja trendit tulevat nopeammin. Ihmisillä on kokemusta erilaisesta katuruuasta. Se luo kysyntää, koska makukokemus halutaan kokea uudestaan.

    Pikaruuasta onkin alettu puhua myös katuruokana. Sen arvolataus on erilainen.

    – Katuruoka tuo mieleen matkustamisen ja globaalin maailman, kaupunkien urbaanin sykkeen, Mäkelä sanoo.

    Hampurilaisen raskas maine

    Hampurilaisen koukuttava maku perustuu pitkälti rasvaan, suolaan ja sämpylän nopeisiin hiilihydraatteihin. Terveellisemmäksi hampurilaisia voi koettaa saada korvaamalla ainesosia kasvislisäyksillä, käyttämällä täysjyväsämpylöitä, korvaamalla rasvainen liha vähärasvaisemmalla lihalla, kalalla tai kanalla.

    Vaikka premium burgerit ovat aallon harjalla kulkeva trendi, hampurilaisen on vaikea karistaa roskaruuan maine. Pikaruoka liittyy usein ”huonoon syömiseen”, mutta nimitys roskaruoka ei alun perin ole kuvannut ruuan ravintoarvoja.

    – Käsite junkfood, roskaruoka, tarkoitti alun perin ruuan kääreistä tulevaa roskaa, professori Mäkelä kertoo.

    Yrittäjä Olli Kolehmaisen mukaan kaikki premium-hampurilaisen raaka-aineet on mietitty tarkkaan.Elisa Kinnunen / Yle

    Yrittäjä Kolehmaisen mukaan hyvää burgeria on vaikea tehdä paremmilla ravintoarvoilla.

    – Ei ole tullut vastaan sellaista reseptiä, Olli Kolehmainen toteaa.

    Kolehmainen tökkää nitriilihanskan peittämällä sormellaan paistuvaa pihviä.

    – Alkaa olla pikkuhiljaa medium plus. Sen oppii tietämään, kun tarpeeksi paistaa.

    Hän nostaa pihvin leveällä teräslastalla salaattien ja tomaatin peittämän sämpylänpuolikkaan päälle. Majoneesilla sivelty yläpuoli natsaa pihvin päälle, kuin se olisi siihen suunniteltu.

    – Pikku prässi ja a vot, se on siinä. Kyllä tällä jaksaa.

    ”Puolitoista vuotta olemme syöneet ruokailussa kertakäyttöastioista” – Pienen kunnan kouluun tehtiin miljoonien remontti: kahden vuoden jälkeen alkoi uusi evakkoreissu

    ”Puolitoista vuotta olemme syöneet ruokailussa kertakäyttöastioista” – Pienen kunnan kouluun tehtiin miljoonien remontti: kahden vuoden jälkeen alkoi uusi evakkoreissu


    Tästä on kyseHyrynsalmella tehtiin laaja peruskorjaus yhtenäiskouluun vuosina 2011 ja 2012. Uusituissa tiloissa huomattiin kuitenkin pian sisäilmaongelmia.Koulu on toiminut väistötiloissa nyt puolitoista vuotta, ja takaisin uudistettuun...

    Tästä on kyseHyrynsalmella tehtiin laaja peruskorjaus yhtenäiskouluun vuosina 2011 ja 2012. Uusituissa tiloissa huomattiin kuitenkin pian sisäilmaongelmia.Koulu on toiminut väistötiloissa nyt puolitoista vuotta, ja takaisin uudistettuun koulurakennukseen päästään aikaisintaan lokakuussa.Väliaikaisissa tiloissa toimiminen on tuonut monenlaisia haasteita. Opetus on kuitenkin pystytty toteuttamaan lähes normaalisti.

    Hyrynsalmella kaikki yhtenäiskoulun 122 oppilasta ja koulun henkilökunta odottavat muuttoa pois väistötiloista. Varsinaiseen koulurakennukseen tehdään parhaillaan jo toista remonttia, joka tulee maksamaan lähes puoli miljoonaa euroa. Ensimmäinen 3,8 miljoonaa euroa maksanut peruskorjaus tehtiin vuosina 2011–2012.

    Peruskorjauksen jälkeen uudistettu rakennus oli käytössä pari vuotta, kunnes oppilaiden ja henkilökunnan oireilujen vuoksi todettiin, että sisäilmassa ei ole kaikki kunnossa.

    Edessä oli uusi evakkoreissu väliaikaisiin tiloihin.

    Hyrynsalmen yhtenäiskoulun tilat ovat valmiina ottamaan oppilaat ja henkilökunnan takaisin remontoituun rakennukseen.Lucas Holm / Yle

    Yhdeksäsluokkalaisten Aapo Rohnerin ja Eetu Kelan mielestä opiskelu väistötiloissa on sujunut hyvin, vaikka pojat kaipaavat takaisin uusiin tiloihin.

    – Puolitoista vuotta olemme syöneet ruokailussa kertakäyttöastioista, joten odotamme sitä, että saamme ihan oikeat lautaset, kun muutto omaan kouluun toteutuu, sanoo Aapo Rohner.

    – Opiskelutilat olisivat voineet olla paljon huonommatkin. Tosin olemme joutuneet tekemään erilaisia ratkaisuja muun muassa elektroniikkalaitteiden kanssa, jatkaa Eetu Kela.

    Se oli haastavin syksy kahteenkymmeneen vuoteen, jonka olen rehtorina ollut. Veli-Pekka Mäkeläinen

    Kuntien Ylelle ilmoittamien tietojen mukaan peruskoululaisista lähes 48 000 eli runsaat yhdeksän prosenttia käy opinahjoa väliaikaisissa väistötiloissa joko kokonaan tai osittain syyslukukaudella 2018. Väestöpohjaan verrattuna maakunnista pahin tilanne on Päijät-Hämeessä, jossa peruskoululaisista 20,3 prosenttia opiskelee väliaikaisissa tiloissa. Toisena tulee Lappi (17,5 %) ja kolmantena Kainuu (16,9 %).

    Peruskorjauksessa ei huomioitu vanhaa ilmastointia

    Kun Hyrynsalmen yhtenäiskoulun sisäilmaongelmat havaittiin kaksi vuotta sitten, vanhempien suhtautuminen oli kriittistä ja kipakkaa. Palaute oli kovaa, koska kyse oli lasten ja henkilökunnan terveydestä.

    – Se oli haastavin syksy kahteenkymmeneen vuoteen, jonka olen rehtorina ollut, kertoo koulun rehtori Veli-Pekka Mäkeläinen.

    Hyrynsalmen yhtenäiskoulun rehtori Veli-Matti Mäkeläinen sai vanhemmilta kovaa palautetta, kun oppilaat alkoivat oireilla sisäilmaongelmien vuoksi.Lucas Holm / Yle

    Koulussa aloitettiin perusteelliset tutkimukset, ja sitä varten perustettiin sisäilmatyöryhmä.

    – Suurin puute oli vanhimman koulusiiven ilmanvaihtojärjestelmän riittämättömyys, johon laajassa remontissa ei tehty muutoksia, sanoo Hyrynsalmen kunnan rakennusmestari Jouni Romppainen.

    Tässä Iston koulurakennuksessa ei toimi edes kuulutusjärjestelmä. Veli-Pekka Mäkeläinen

    Yhtenäiskoulu on rakennettu kolmella eri vuosikymmenellä. Vanhin siipi tehtiin 60-luvun lopulla, ja sen jälkeen on tehty kaksi laajennusta 80- ja 90-luvuilla. Kahdessa uudemmassa siivessä ilmanvaihtojärjestelmät ovat toimivia ja nykyaikaisempia.

    – Vanhaan siipeen on tehty uusi ilmanvaihtojärjestelmä ja -koneisto. Luotan sen toimintaan, uskoo rakennusmestari Romppainen.

    Väistötiloissa on paljon ongelmia

    Hyrynsalmella koululaiset ja henkilökunta ovat olleet evakossa nyt puolitoista vuotta. Väistötiloissa toimiminen ei ole näkynyt oppilaissa tai koulun käynnissä.

    – Yllättävän vähän on ollut poissaoloja. Huoltajat ovat olleet tyytyväisiä, että tilanne saatiin ratkaistua tällä tavalla, kertoo Mäkeläinen.

    Rakennusmestari Jouni Romppainen uskoo, että väistötiloihin ei ole paluuta toisen remontin jälkeen.Lucas Holm / Yle

    Hyrynsalmelaisille oli onni, että väistötiloja ei tarvinnut ripotella pitkin kylää, vaan koululaiset pääsivät saman pihan äärellä oleviin entisiin koulurakennuksiin – vanhaan lukioon ja Iston kouluun. Ongelmilta ei kuitenkaan ole vältytty. Langattomien verkkojen toimiminen on tuottanut hankaluuksia ja henkilökunnan tiedonkulku kahden talon välillä takkuilee.

    – Käsityöluokat ovat vanhan koulun lähistöllä ja sinne pitää kävellä. Eikä talvella ole kaukaloa tai jäädytettyä kenttää, harmittelee yhdeksäsluokkalainen Eetu Kela.

    – Tässä väliaikaisessa koulurakennuksessa ei toimi edes kuulutusjärjestelmä. Tärkeintä kuitenkin on, että peruskoulutusta on pystytty pitämään ja opetussuunnitelma on tullut toteutettua, kertoo rehtori Mäkeläinen.

    Modernit tilat odottavat muuttoa

    Väliaikaisissa tiloissa oleminen on kohta taakse jäänyttä elämää. Omaan kouluun on tarkoitus päästä takaisin lokakuussa.

    – Pidimme koululla turvallisuusiltapäivän, jossa perehdytettiin opettajia tulevan tilanteen varalle. Olemme siihen valmiita, sanoo Mäkeläinen.

    Kainuussa on maakunnista kolmanneksi eniten oppilaita väistötiloissa.Lucas Holm / Yle

    Myös oppilaat odottavat pääsyä takaisin omaan kouluun. Toisaalta joitakin asioita jäädään myös kaipaamaan väliaikaisesta koulusta. Yksi sellainen on lähellä oleva kauppa.

    – Onhan se hyvä, jos aamupala unohtuu, sen pääsee nopeasti hakemaan kaupasta, naurahtaa yhdeksäsluokkalainen Aapo Rohner.

    Kaikki haluavat nyt hämähäkkikeinuun – Seisoskelu välitunneilla loppui, kun koululaiset saivat itse suunnitella koulupihansa

    Kaikki haluavat nyt hämähäkkikeinuun – Seisoskelu välitunneilla loppui, kun koululaiset saivat itse suunnitella koulupihansa


    Tästä on kyseKajaanilaisen Nakertajan koulun oppilaat saivat toivoa laitteita uudelle lähiliikunta-alueelle. Nyt koululaiset liikkuvat aikaisempaa aktiivisemmin välitunneilla.Myös perheet ja alueen muut nuoret käyttävät ilmaista...

    Tästä on kyseKajaanilaisen Nakertajan koulun oppilaat saivat toivoa laitteita uudelle lähiliikunta-alueelle. Nyt koululaiset liikkuvat aikaisempaa aktiivisemmin välitunneilla.Myös perheet ja alueen muut nuoret käyttävät ilmaista lähiliikuntapaikkaa iltaisin ja viikonloppuisin.Ainakin 39 kuntaa aikoo kunnostaa yhden koulupihan lähiliikuntapaikaksi tänä vuonna.

    Nakertajan koulun oppilaita ei tarvitse kehottaa kahta kertaa välitunnille. Kellon soidessa oppilaat juoksevat jo pitkin koulun uudistettua pihaa.

    Kumirouheinen piha joustaa kenkien alla. Koululaiset ryhtyvät pelaamaan palloa peliareenalla, keikkuvat tasapainolaudoilla, kiikkuvat erilaisissa kiikuissa ja kiipeilevät kiipeilytelineessä.

    – Välitunnit ovat olleet aina suosittuja, mutta uusi lähiliikunta-alue on tuonut uuden säväyksen. Leikkialueet ovat aivan erilaisia kuin vuosi sitten, koulun rehtori Elias Rissanen kertoo.

    Lähiliikunta-alueen vauhdikkaissa laitteissa tulee harrastettua liikuntaa lähes huomaamattaan.Tiia Korhonen / Yle

    Nakertajan koulussa on lähes 250 oppilasta, joista jokainen sai osallistua alueen suunnitteluun. Pihalle tulevat laitteet valittiin äänestämällä.

    – Oppilaskunta järjesti luokissa äänestyksen laitevaihtoehdoista. Se oli oppilaille todella mielekästä, koska he saivat itse vaikuttaa lopputulokseen, sanoo luokanopettaja Tarja Arola.

    5. -luokkalainen Juho-Markus Puhakka kipuaa kiipeilytornin huipulle. Se on hänen mielestään pihan paras paikka.

    – Jokainen sai antaa yhden äänen jollekin laitteelle. Minä äänestin kiipeilytelinettä, koska siinä on hauska kiipeillä, Puhakka perustelee.

    – Kiikut on tosi kivoja. Niissä saa aina tosi kovat vauhdit, jatkaa 2. -luokkalainen Aaro Hänninen.

    Uudella lähiliikunta-alueella voi hypätä myös ruutua.Tiia Korhonen / Yle

    Kolmosluokkalaisen Essi Alatalon luokka halusi pihalle kiipeilytelineen ja hämähäkkikeinun, molemmat löytyvät nyt koulun pihalta.

    – Oli hyvä, että oppilaiden mielipidettä kysyttiin. Ei tullut sellaisia laitteita, mistä ei tykätä, Siiri Mustikkamaa ja Essi Alatalo sanovat.

    Aktiivisuus kasvanut myös vapaa-ajalla

    Nuorten liikkumattomuus on herättänyt huolta jo pitkään. Tällä hetkellä vain kolmannes peruskoululaisista liikkuu suositusten mukaisesti eli tunnin päivässä.

    Kuten aikuiset, myös lapset ja nuoret istuvat tai ovat makuullaan yli puolet valveillaoloajastaan (UKK-Instituutti). Reippaasti tai rasittavasti he liikkuvat keskimäärin vain kymmenesosan ajasta eli alle kaksi tuntia.

    Nakertajan koulun pihalla voi pelata pallopelejä peliareenassa tai perinteisellä kentällä.Tiia Korhonen / Yle

    Nakertajan koulun rehtori seuraa tyytyväisenä piha-alueella juoksevia koululaisia. Aktiivisuus on lisääntynyt huomattavasti, koska olosuhteet ovat parantuneet.

    – Pihalla ei enää paljoa seisoskella. Oppilaille tulee päivän aikana luonnollisesti yli tunti liikkumista välitunnin aikana. Lisäksi on vielä liikuntatunnit. Lapset käyvät täällä myös ennen koulua ja vielä koulun jälkeen, joten suositus tulee monen kohdalla täyteen, Elias Rissanen kertoo.

    Suomessa oli vuonna 2015 noin 750 lähiliikuntapaikkaa (Suomen Olympiakomitea). Silloin arvioitiin, että noin 600–700 koulupihaa odottaa vielä kohennusta. Tänä vuonna ainakin 39 kuntaa aikoo kunnostaa yhden koulupihan lähiliikuntapaikaksi.

    Hämähäkkikeinu on monen koululaisen suosikkilaite.Tiia Korhonen / Yle

    Lähiliikuntapaikat ovat kaikkien maksuttomassa käytössä ja palvelevat myös muita kuin alueen koululaisia. Tämä on huomattu myös Nakertajan lähiliikunta-alueella.

    – Alueen yläkoululaiset käyvät koulua keskustassa, mutta kokoontuvat peruskoulun piha-alueelle iltaisin. Viikonloppuisin perheet tulevat tänne, eli mukana ovat myös isät ja äidit, rehtori Elias Rissanen kertoo.

    Suosituimmille laitteille jonotetaan

    Nakertajan lähiliikunta-alue on niin uusi, että jokainen oppilas haluaa kokeilla laitteita välitunnin aikana. Hämähäkkikeinun luokse syntyy jo hieman jonoa.

    – Jos tekee temppuja, meillä on aikarajat, kuinka monta saa tehdä. Sitten on seuraavan vuoro, Siiri Mustikkamaa kertoo.

    Mustikkamaan mukaan liikuntaa tulee aikaisempaa enemmän, lähes huomaamatta. Juho-Markus Puhakka, Aaro Hänninen ja Essi Alatalo ovat samaa mieltä.

    – Täällä on nyt enemmän tekemistä, Puhakka sanoo.

    Essi Alatalo ja Siiri Mustikkamaa viettävät lähiliikunta-alueella aikaa myös iltaisin ja viikonloppuisin.Tiia Korhonen / Yle

    Koulupäivän aikana uudesta pihasta ei saa vielä tarpeeksi, vaan Mustikkamaa, Alatalo ja Puhakka aikovat palata sinne vielä illallakin.

    – Täällä on kiva ulkoilla ja tehdä kaikkea kivaa kavereiden kanssa, Mustikkamaa sanoo.

    – Me pelaamme kavereiden kanssa täällä iltaisin jalkapalloa ja heitämme frisbeetä. Kaikkien mielestä tämä uusi piha on ollut hyvä, Puhakka jatkaa.

    Intiaan kaivataan kymmeniä suomalaisia pelialan opettajia –

    Intiaan kaivataan kymmeniä suomalaisia pelialan opettajia – "Mietimme kuinka tähän huutoon voidaan vastata"


    Tästä on kyseKajaanin ammattikorkeakoulu järjesti kesäkoulun Intiassa, missä kahdeksan kajaanilaista peliteknologian opettajaa opetti pelisunnittelua intialaisille opiskelijoille.Intian kesäkoulu oli erittäin suosittu, ja ensi vuodeksi maahan on...

    Tästä on kyseKajaanin ammattikorkeakoulu järjesti kesäkoulun Intiassa, missä kahdeksan kajaanilaista peliteknologian opettajaa opetti pelisunnittelua intialaisille opiskelijoille.Intian kesäkoulu oli erittäin suosittu, ja ensi vuodeksi maahan on pyydetty kymmentä kesäkoulua yhden sijaan.Kajaanissa suunnitellaan yhteistyötä muiden korkeakoulujen kanssa, jotta kysyntään voidaan vastata.

    Viime kesänä kahdeksan kajaanilaista peliteknologian opettajaa pakkasi laukkunsa ja lensi Intiaan. Paikan päällä heitä odotti 500 pelialan opiskelijaa valmiina kesäkouluun.

    Kesän aikana opiskelijat suunnittelivat ja toteuttivat pelejä suomalaisten opettajien johdolla.

    Kaksi kuukautta kestäneessä kesäkoulussa syntyi lähes viisikymmentä peliä. Koulutuksesta pidettiin ja ensi kesäksi Kajaanin ammattikorkeakoululta onkin pyydetty kymmenen kesäkoulua yhden sijaan.

    – Se tarkoittaisi kahdeksaakymmentä opettajaa. Meillä on Kajaanin ammattikorkeakoulussa noin 125 opettajaa, joista läheskään kaikki eivät ole peliteknologian opettajia. Nyt mietimme kuinka tähän huutoon voidaan vastata, ammattikorkeakoulun rehtori Matti Sarén sanoo.

    Kesäkoulusta Kajaanin ammattikorkeakoulu löytää lahjakkaita opiskelijoita, joille voidaan tarjota opiskelupaikkaa Suomesta.Filip Sever

    Kovan kysynnän vuoksi, Kajaani on suunnitellut yhteistyötä muiden Suomen korkeakoulujen kanssa.

    – Olemme kouluttaneet Intian Andhra Pradeshin osavaltiossa, joka yksinään on noin kymmenen kertaa suurempi kuin Suomi. Siitä kakusta riittää myös muille ammattikorkeakouluille ja yliopistoille, Sarén selittää.

    Sarénin mukaan oppilaitokset ovat olleet kiinnostuneita yhteistyöstä Kajaanin ammattikorkeakoulun kanssa.

    – Tämä konsepti on uniikki. Se on herättänyt kiinnostusta, koska olemme päässeet nopeasti tuloksiin, jotka hakevat vertaansa koulutusviennin saralla.

    Sarén kertoo, että on Intiaan voitaisiin viedä peliteknologian opetuksen lisäksi muun muassa yrittäjyys-, liikunta-, matkailu- ja hyvinvointialan koulutusta.

    Intialainen osaaminen on tervetullutta Kainuuseen

    Kesäkoulun tavoitteena oli tuoda uusia pelialan opiskelijoita Kajaanin ammattikorkeakouluun. Tänä vuonna viidestäsadasta kesäkouluun osallistuneesta opiskelijasta, 25 opiskelijaa haluaa tulla Kajaaniin opiskelemaan lukuvuodeksi.

    Lisäksi koulutusviennillä halutaan kilpailuetua muihin koulutuksen tarjoajiin.

    – Koulutusvienti tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden toimia kansainvälisesti. Lisäksi se kehittää materiaalia, jolla koulutamme opiskelijoita Suomessa, kertoo Kajaanin ammattikorkeakoulun rehtori Matti Sarén.

    Kajaanin ammattikorkeakoulun pelialan opinnot ovat osin englanninkielisiä.Jarmo Nuotio

    Kajaanin ammattikorkeakoulu on erikoistunut virtuaalitodellisuuteen, keinotodellisuuteen ja peliteknologiaan. Näillä aloilla osaajille on tarvetta niin Intiassa kuin Suomessa. Kesäkoulun toivotaan tuovan työntekijöitä, pelialan lisäksi, muillekin teollisuuden aloille Kainuuseen.

    – Koulutusviennin kautta saadaan osaajia. Mahdollisuus tulla töihin Suomeen on myös intialaisille opiskelijoille kiinnostava.

    Suomalaisten erilainen opetustyyli kiinnostaa Intiassa

    Myös oululainen Sean Hoe valitsi Kajaanin ammattikorkeakoulun pelialan koulutuslinjan vuoksi.

    – Tämä oli Suomen kouluista ainoa, jossa oli kunnollinen pelialan koulutus. Esimerkiksi Oulussa oli tarjolla vain muutama kurssi.

    Pelialan kurssit ovat osittain kansainvälisiä, ja opintojen aikana tutustutaan opiskelijoihin eri puolilta maailmaa.

    – On ollut mukava oppia uusien ihmisten näkökulmia pelialasta. Minullakin on ollut ajatuksissa opiskella ulkomailla ensi vuonna, Hoe sanoo.

    Kesäkoulun opiskelijoiden keskuudessa puhuttiin yhteensä 63 eriä äidinkieltä, mutta opetuskielenä oli englanti.Filip Sever

    Suomalainen pelialan opetus on omaa luokkaansa. Kajaanin ammattikorkeakoulun rehtorin Matti Sarénin mukaan ammattikorkeakoulujen kaltaiselle koulutukselle on kysyntää maailmalla, koska vastaavanlainen käytännön koulutus on harvinaista.

    – Suomessa opiskellaan tiimeissä, ja opettaja on valmentaja eikä totuuksia puhuva pää. Pedagoginen innovaatio, jonka tuomme koulutukseen on iso osa Intian kesäkoulun erinomaista vastaanottoa, Sarén kertoo.

    Rehtori Matti Sarén on kokonaisuudessaan tyytyväinen Intian kesän tuloksiin.

    – Suomalaiset ovat yleensä vaatimattomia, mutta tässä voimme henkseleitä paukutella.

    Tuulet voivat puhaltaa keskiviikkona jopa myrskylukemissa – Meteorologi: säätyyppi vaihtuu selvästi syksyisemmäksi


    Säätyyppi muuttuu selvästi syksyisempään suuntaan. Ensi yöstä alkaen sadealue pyyhkäisee Suomen yli koilliseen ja tuulet voimistuvat, sanoo Ylen meteorologi Matti Huutonen. Hänen mukaansa tuulet voivat voimistua sekä maalla että merellä...

    Säätyyppi muuttuu selvästi syksyisempään suuntaan. Ensi yöstä alkaen sadealue pyyhkäisee Suomen yli koilliseen ja tuulet voimistuvat, sanoo Ylen meteorologi Matti Huutonen. Hänen mukaansa tuulet voivat voimistua sekä maalla että merellä myrskylukemiin.

    Ilmatieteen laitos on antanut keskiviikoksi varoituksen vaarallisen voimakkaasta tuulesta maan etelä- ja itäosiin. Tuulen nopeus voi olla puuskissa 15–20 metriä sekunnissa. Myös merialueilla liikkuvia varoitetaan kovasta tuulesta.

    – Keskiviikosta on tulossa hyvin tuulinen päivä. Etelässä on iltapäivästä jo poutaa ja sateet painottuvat maan keskiosiin, Pohjois-Pohjanmaalle ja Kainuuseen, sanoo Huutonen.

    Torstaiaamuun mennessä maan keski- ja itäosassa voi sataa 30–40 millimetriä vettä. Lämpötilat ovat Huutosen mukaan sateesta huolimatta hieman keskimääräisen yläpuolella. Lämpötilat ovat pohjoisessa reilussa 10 asteessa ja etelämpänä 15 asteen hujakoilla.

    Kovia tuulia edeltää ukkosrintama, joka on tiistaina aamun aikana jytistänyt Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Huutosen mukaan aamulla on esiintynyt jo lähes tuhat salamaa.

    – Kyllä se vielä jytistelee maan eteläosassa ja siirtyy siitä sen jälkeen koilliseen.

    Yli 500 ihmistä menetti työnsä, kun Kajaanin paperitehdas lopetettiin kymmenen vuotta sitten –

    Yli 500 ihmistä menetti työnsä, kun Kajaanin paperitehdas lopetettiin kymmenen vuotta sitten – "Ne, joille kävi kaikkein kehnoimmin, eivät puhu"


    Kajaanin paperitehtaan vaiheet1907 Kajaanin Puutavara Osakeyhtiö aloitti toimintansa sahauksella.1910 Kajaanin sellutehdas käynnistyi.1919 Paperikone 1 käynnistyi.1945 Yhtiön nimi muuttui Kajaani Oy:ksi.1963 Paperikone 2 käynnistyi.1971 Paperikone 3...

    Kajaanin paperitehtaan vaiheet

    1907 Kajaanin Puutavara Osakeyhtiö aloitti toimintansa sahauksella.

    1910 Kajaanin sellutehdas käynnistyi.

    1919 Paperikone 1 käynnistyi.

    1945 Yhtiön nimi muuttui Kajaani Oy:ksi.

    1963 Paperikone 2 käynnistyi.

    1971 Paperikone 3 käynnistyi.

    1982 Paperikone 4 käynnistyi.

    1983 Paperikone 1 pysäytettiin.

    1989 Kajaani Oy yhdistyi osaksi Yhtyneitä Paperitehtaita.

    1996 Kajaanin tehdas tuli osaksi UPM-konsernia.

    2008 Paperikone 4 pysäytettiin ensin kymmeneksi kuukaudeksi ja 10.syyskuuta lopullisesti.

    17.12.2008 Tehdas suljettiin lopullisesti.

    Pienikokoisen naisen silmät rävähtävät levälleen, eikä suusta pääse hetkeen ääntäkään.

    – Minä olen ihan pihalla, ei tämä hahmotu ollenkaan, kuuluu lopulta Tarja Oksasen huulien välistä.

    Oksanen on entisellä työpaikallaan, UPM Kajaanin pakkaamossa. Hän kulki tehtaalla töissä vuodesta 1992, alkuun muissa tehtävissä, kunnes sai paikan pakkaamossa. Työt loppuivat, kun tehdas lakkautettiin vuonna 2008. Hän ei ole käynyt paikalla kymmeneen vuoteen.

    Tehdasalueen julkisivuun vuosikymmen ei ole tuonut paljon muutoksia, mutta sisältä Oksasen entinen työpaikka on kokenut valtaisan muutoksen. Ennen suuressa hallissa työskenteli kaksi tai kolme henkilöä vuoroissaan, nyt siellä ahertaa toistasataa ihmistä näyttöpäätteiden ääressä.

    Tarja Oksanen entisellä työpaikallaan 10 vuoden tauon jälkeen. Paperirullapakkaamosta on tullut konttoritila.Elisa Kinnunen / Yle

    Hitaasti hallia kiertäessään Oksaselle alkaa hahmottua, miten asiat olivat ennen.

    – Tuossa montussa oli paperirullien kääreet. Suurin paperirulla oli sellainen jumborulla, joka piti kuljettaa hississä vinossa, että se sopi sisään.

    Samainen hissi on edelleen paikallaan. Sen ovet ovat ainakin neljä metriä korkeat. Kahdesta sihahtamalla avautuvasta ovesta sopii kulkemaan yli kolme metriä leveä tavara.

    – Jos vanhat koneet olisivat täällä paikallaan, osaisin varmaan vieläkin niitä käyttää, sanoo 52-vuotias Oksanen.

    Oksasella oli tehtaalla erikoinen rooli. Hänet palkattiin pakkaamoon vuoden testiajaksi, jolloin kokeiltiin parjäisikö työssä nainen.

    – Sen jälkeen sinne palkattiin muitakin naisia. Ja hyvin hekin pärjäsivät, sanoo Oksanen vieläkin ylpeyttä äänessään.

    Siitä tuesta verottaja vei heti kuningasosuuden, puolet. Jussi Korhonen

    Kun tehdas lakkautettiin syksyllä 2008, se oli järkytys sekä työntekijöille, tehtaan johdolle että koko Kainuulle. Sadan vuoden aikana paperitehdas oli synnyttänyt Kajaaniin uusia asuinalueita, tuonut leipää ja vaurauttakin tuhansiin ja taas tuhansiin kainuulaiskoteihin.

    Tehtaalta sai lopputilin 535 ihmistä, mutta arvioiden mukaan se vaikutti kaikkiaan noin kahteen tuhanteen työpaikkaan. Silloinen maakuntajohtaja Alpo Jokelainen totesikin, että UPM:n tehtaan osuus koko Kainuun kansantulosta oli kymmenen prosenttia.

    Kun tieto tehtaan lakkautuksesta tuli, eläinrakkaalla Oksasella oli suunnitelma valmiina. Hän aloitti kouluttautumisen uuteen ammattiin jo irtisanomisajalla.

    – Piti keksiä sellainen ala, joka kiinnosti, eikä tarvinnut kouluttautua työttömäksi. Kouluttauduin maatalouslomittajaksi, vaikka jotkut sanoivatkin hulluksi.

    Lomitustöitä on ollut toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän. Nyt tilojen määrä on vähentynyt niin paljon, että mielessä on ollut jälleen hommien vaihto, mutta toistaiseksi töitä on riittänyt.

    Katsellessaan toisen kerroksen tasanteelta entisen työpaikkansa nykyistä työväkeä Oksanen kuitenkin toteaa, ettei hänestä olisi tuollaiseen työhön. Konttorityöhön.

    Tiet veivät eri suuntiin

    Paperitehtaan työntekijöistä noin kolmannes meni eläkkeelle ja eläkeputkeen, kolmannes siirtyi suoraan töihin muihin yrityksiin ja kolmannes uuden ammatin koulutuksiin. Yksi suurimmista tehtaan työntekijöitä palkanneista yrityksistä oli juuri toimintaansa aloitteleva Talvivaaran kaivos.

    Kuitenkin jo vuoden 2013 syksyllä alueella työskenteli sama määrä ihmisiä kuin tehtaalta irtisanottiin, 535 henkilöä.

    Paperitehdas elää Renforsin Rannan käytävien valokuvissa.Elisa Kinnunen / Yle

    Myös Jarmo Torvinen oli UPM:n palkkalistoilla, kun ilmoitus tehtaan lopettamisesta tuli. Hän oli paperitehtaan tekninen johtaja. Hän on edelleen entisellä tehdasalueella töissä: Renforsin Rannaksi muuttuneen yritysalueen johtajana.

    Tehdas lopetettiin syksyllä 2008, muutamaa kuukautta ennen sen hetkisen noususuhdanteen viimeisiä hetkiä (Helsingin Sanomat). Yritysalueeksi muuttuminen alkoi vaikeasti.

    – Heti vuodenvaihteen jälkeen alkoi pankkikriisi. Oli todella vaikea löytää yrityksille rahoitusta ja investointirahaa.

    Kaikki, jotka olivat täällä töissä, kaipaavat jotenkin niitä aikoja. Jarmo Torvinen

    Nyt tehdasalueen tiloista on käytössä noin 60 prosenttia. Yrityksiä on nelisenkymmentä ja alueella käy päivittäin noin 600–650 työntekijää.

    – Täällä on aikamoinen kirjo eri alojen yrityksiä: konttorityöntekijöitä, palvelukeskuksia, teollisia yrityksiä kuten sahoja, voimalaitos, St1:n etanolitehdas, konepaja, lediputkien valmistusta ja niin edelleen, luettelee Jarmo Torvinen.

    Yrittäjyys tuo nyt leivän

    Kun nosturiautoyrittäjä Jussi Korhoselta kysyy, mitä hän kaipaa paperitehtaan ajoilta, seuraa pitkä hiljaisuus. Ajatus kääntyy pitkälle menneisyyteen, Korhosen 21 vuoden uraan tehtaalla.

    – Se oli tiivis yhteisö. Se on muuttunut nyt paljon.

    Ne, joille kävi kaikkein kehnoimmin, he eivät puhu. Puristavat vain nyrkkiä taskussaan. Pertti Tervonen

    Kun tehdas lopetti, Korhonen sai työnantajalta rahaa uuden uran alkuun.

    – Sain 20 000 euroa ensimmäisen nosturiauton hankintaan. Siitä tuesta verottaja vei heti kuningasosuuden, puolet, virnistää Korhonen iloisesti tämänkertaisella työmaalla.

    Nyt Korhosella on jo kolmas nosturiauto käytössä, jolla hän tienaa leivän perheelleen.

    Jussi Korhonen törmää satunnaisesti vanhoihin työkavereihinsa paperitehtaalta.Elisa Kinnunen / Yle

    Ensi vuonna 50 vuotta täyttävä Korhonen kehuu työtään erilaiseksi kuin tehtaan aikana – joka päivä eri työmaalla näkee uusia ihmisiä.

    Vanhoja työkavereita näkee silloin tällöin eri työmailla.

    – Ne aina tupsahtaa näkyviin, että ”Ai, sinä olet täällä”, ja siitä se juttu lähtee luistamaan.

    Väliinputoajat kärsivät eniten

    Kaikille ei myllerryksessä käynyt hyvin. Paperiliiton Kajaanin osaston puheenjohtaja Pertti Tervonen muistuttaa, että vaikka työllisyyspolkuja rakennettiin, kaikkien kohdalla hommat eivät toimineet kuin Strömsössä.

    – Ne, joille kävi kaikkein kehnoimmin, eivät puhu. Puristavat vain nyrkkiä taskussaan, sanoo Tervonen.

    Väliinputoajat olivat liian nuoria eläkeputkeen, mutta liian vanhoja työllistymään.

    – Elannolta putosi pohja pois. Monia näki tuolla kierrätyskeskuksella. Kuinka monelle niin kävi, siitä ei ole tietoa.

    Osa tehtaan väestä jäi työttömäksi.Pekka Sipilä / Yle

    Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen raportissa vuodelta 2010 sanotaan, että 15–25 henkilöä tehtaalta työttömäksi jääneistä oli terveysrajoitteisia. Heidän olisi pitänyt päästä eläkkeelle, mutta eläkepäätös olisi edellyttänyt sairaslomaa, jota ei kuitenkaan ollut tarpeeksi eläkelausuntoa varten.

    Näiden henkilöiden kohdalla UPM oli kovana, kun luottamusmiehet yrittivät neuvotella räätälöityä ratkaisua. Raportin mukaan yhtiön kanta oli, että kyseiset henkilöt eivät olleet ”työkykyisiä” tai työmarkkinakelpoisia, mutta eivät sairaitakaan. UPM:n mukaan työttömäksi jääneiden terveysrajoitteet johtuivat muun muassa motivaatio-ongelmista ja alkoholiongelmista.

    THL:n raportissa todetaan kuitenkin suoraan, että tehtaalta oli jo aiemmin karsittu väkeä tehostamisen nimissä siihen tahtiin, ettei ”suojatyöpaikkoja” ehkä enää lakkautusvaiheessa juuri ollut.

    Toisen kuolema on toisen leipä

    Entisellä tehdasalueella toimivan Renforsin Rannan yritysalueen suurin yritys on nyt SOK Palveluässä. Se toimii entisessä pakkaamorakennuksessa ja tuottaa S-ryhmän yrityksille palkka- ja taloushallinnan palveluja eri puolille maata.

    Jonkinlainen yhteisö on syntymässä. Mutta se on täysin erilainen kuin paperitehtaan aikana. Jarmo Torvinen

    Palvelukeskuksen päällikkö Tiina Mikonsaari sanoo, että he tulivat alueelle 20 henkilön voimin tehtaan lopettamisen jälkeen keväällä 2009. Mikosaaren mukaan Kajaaniin tuloon vaikuttivat erityisesti työvoiman ja toimitilojen saatavuus.

    – Kun tilat kävivät ahtaaksi, siirryttiin nykyiseen Pakkaamo-konttoritilaan. Tällä hetkellä meitä on 150 henkilöä töissä.

    SOK Palveluässä on Renforsin Rannan suurin työnantaja.Elisa Kinnunen / Yle

    Kysyttäessä paperitehtaan voimakkaasta yhteisöstä, tehtaan entinen tekninen johtaja Jarmo Torvinen vakavoituu. Hän on huomannut merkkejä hajonneen yhteisön paluusta.

    – Moni yritys ja ihminen toteaa, että he ovat töissä Renforsin Rannassa. Kai se on merkki, että jonkinlainen yhteisö on syntymässä. Mutta se on täysin erilainen kuin paperitehtaan aikana.

    Kaipaus entisiin aikoihin välittyy vahvasti.

    – Luulen, että kaikki, jotka olivat täällä töissä, kaipaavat jotenkin niitä aikoja.

    Sonja Koskelo joutui lapsena huostaanotetuksi, nyt hän on 6-vuotiaan pojan yksinhuoltaja:

    Sonja Koskelo joutui lapsena huostaanotetuksi, nyt hän on 6-vuotiaan pojan yksinhuoltaja: "Kukaan ei voi olla täysin valmis äidiksi"


    Pieni poika juoksee kohti lampea. Pipo on hieman vinossa, mutta poika tuuppaa sen pois silmiltään. Hän vetää äitiään kädestä ja hoputtaa, sorsat uivat jo rantaa kohti. Sonja Koskelo, 27, ottaa pussista leivän ja antaa siitä pieniä palasia...

    Pieni poika juoksee kohti lampea. Pipo on hieman vinossa, mutta poika tuuppaa sen pois silmiltään. Hän vetää äitiään kädestä ja hoputtaa, sorsat uivat jo rantaa kohti.

    Sonja Koskelo, 27, ottaa pussista leivän ja antaa siitä pieniä palasia pojalleen. Aleksi, 6, on erityislapsi.

    – Kvaak, kvaak, poika juttelee ympärilleen kerääntyville linnuille.

    Sorsat syövät melkein kädestä, niin kesyjä ne ovat.

    – Tämä on leppoisaa puuhaa. Arki on yleensä kiireistä ja aikataulutettua, joten viikonloput pyhitetään yhteiselle tekemiselle, Koskelo kertoo.

    Sonja ja Aleksi Koskelo käyvät usein ruokkimassa sorsia Ankkalammella tai keinumassa läheisessä leikkipuistossa. Viikonloppuisin ei ole kiire minnekään.Tiia Korhonen / Yle

    Aleksin pipossa lukee brodeeratuin kirjaimin Leijonanpentu. Se kuvastaa Koskelon mukaan hyvin heitä molempia: kummallakin on sisukas luonne ja taistelutahtoa.

    – Aleksi on aurinkoinen ja hymyilevä lapsi. Hänellä on vaikea älyllinen kehitysvamma, joka on vaatinut paljon kuntoutusta ja terapiaa. Ilman niitä emme olisi näin hyvässä tilanteessa.

    "Siinä seurassa minulle tapahtui ikäviä asioita"

    Reilut kymmenen vuotta sitten Koskelon viikonloput olivat aivan toisenlaisia. Silloin häntä kiinnostivat lähinnä kaverit ja viinanhuuruinen hauskanpito.

    Vanhemmat eivät tienneet, missä tai kenen kanssa Koskelo liikkui. Se ei kuulunut hänen mielestään kenellekään.

    – Rälläsin, koska halusin näyttää muille, että minäkin voin. Olin kuitenkin ajautunut porukkaan, missä käytettiin paljon alkoholia. Siinä seurassa minulle tapahtui ikäviä asioita. Olin vaarassa, joten minut otettiin aika pian huostaan.

    Silloin Koskelosta tuntui, että kaikki ovat häntä vastaan. Hänen piti opetella lastenkodin tavoille, ja hänelle asetettiin rajoja. Nyt Koskelo katsoo, että ratkaisu oli kuitenkin oikea.

    – En tiedä, missä olisin, jos minua ei olisi huostaanotettu. Minun oli aika mennä rauhoittumaan. Tavallaan piti miettiä oman elämän tarkoitusta.

    Sonja Koskelo kirjoittaa ajatuksiaan runoiksi. Kirjoittamalla hän saa purettua omaa pahaa oloaan.Tiia Korhonen / Yle

    Kolmen vuoden jälkeen Koskelo muutti omilleen. Isä tuki tytärtään ja auttoi asunnon etsimisessä. Koskelo opiskeli catering-alaa, ja elämä tuntui hymyilevän.

    Hän tapasi Aleksin isän ja huomasi pian olevansa raskaana. Koskelo halusi pitää lapsen, vaikka suhde kariutui, ja hän jäi yksin.

    – Olin pienestä asti haaveillut äitiydestä. Jo pikkutyttönä hoidin naapureiden lapsia ja touhusin heidän kanssaan ulkona, Koskelo kertoo.

    Päätös ei ollut kuitenkaan helppo. Koskelo ei tiennyt, mitä äitiys oikeasti on. Millaista on kasvattaa ja kantaa vastuuta lapsesta yksin? Avuksi tulivat omat vanhemmat. Koskelo sai muuttaa Aleksin kanssa takaisin lapsuudenkotiinsa.

    – Pikkuhiljaa rohkenin kylvettää Aleksia itse ensimmäiset kerrat ja siitä se lähti. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kukaan ei voi olla täysin valmis äidiksi ensimmäisen lapsen kohdalla. Siihen kasvaa, Koskelo sanoo.

    Väestöliiton vanhemmuustiimin esimies, psykologi Suvi Laru on Koskelon kanssa samaa mieltä. Hän puhuu vanhemmuudesta yleisellä tasolla.

    Larun mukaan vanhemmat voivat valmistautua uuteen tilanteeseen pohtimalla, miten elämä muuttuu käytännössä. Tunnetasolla vanhemmuuteen ei voi kuitenkaan etukäteen varautua.

    – Emme voi tietää, miltä vanhemmuus oikeasti tuntuu ennen kuin tilanne on aidosti kohdalla. Se on hämmentävää.

    – Etenkin, jos lapsi tarvitsee erityistä tukea. Silloin esiin nousee omanlaisiaan tunteita. Se vaatii aikaa ja mahdolliset hämmennyksen tunteet vanhemmuudessa ovat normaaleja, Laru jatkaa.

    Sonja Koskelon poika Aleksi on erityislapsi. Koskelo kertoo, että Aleksi aloitti elokuussa koulun ja on saanut siellä jo monia onnistumisen tunteita.Tiia Korhonen / Yle

    Jo odotusaikana moni käy aktiivisesti läpi omaa taustaansa. Vanhemman rooliin asettuminen voi olla hankalaa, jos oma lapsuus tai nuoruus on ollut jollakin tavalla turvaton tai haasteellinen. Rooli voi myös korostua, jolloin maailmassa ei ole mitään muuta kuin vanhemmuus.

    Larun mukaan taustalla on vanhemmuuteen vaikutusta, mutta se ei määrittele ketään täysin.

    – Olemme edelleen naisia ja miehiä, vaikka olemme vanhempia. Myös lapsi on oma yksilönsä, jolla on oma temperamentti ja luonne. Lapseen pitää uskaltaa aidosti tutustua, Laru kertoo.

    Maailma tuntui romahtavan, mitä olen tehnyt väärin?

    – Se otti sen, Aleksi hihkaisee äidilleen, kun lokki käy nappaamassa sorsille tarkoitetun leipäpalan.

    Sonja Koskelo hymyilee ja rauhoittelee poikaansa, leipää on vielä jäljellä.

    Vielä odotusaikana Koskelo ajatteli kuten muutkin vanhemmat, että kaikki on hyvin, kunhan lapsi on terve. Kun hän sai kuulla, ettei Aleksi välttämättä kävele koskaan, hänestä tuntui, että maailma romahtaa. Koskelo tunsi epäonnistuneensa. Hän syytti itseään ja mietti, mitä on tehnyt väärin.

    – Aleksi päätti kuitenkin 3-vuotiaana ruveta kävelemään ja tällä hetkellä hän juoksee. Äiti saa olla hyvin valppaana, Koskelo naurahtaa.

    Lastensuojelun piirissä ollut vanhempi ei välttämättä uskalla pyytää tai ottaa yhteiskunnan apua vastaan, koska hän pelkää leimautumista. Myös Koskelo ajatteli, että taustansa takia häneen suhtauduttiin vanhempana eri tavalla kuin muihin vanhempiin.

    Hän kävi kontrolleissa ja koetti vastata kysymyksiin, mutta Koskelosta tuntui, ettei häntä ymmärretty. Toisaalta hän ei tiennyt itsekään, minkälaista tukea olisi tarvinnut.

    – Olin jotenkin siinä raskauden ja äitiyden humussa vielä, joten se oli hankalaa. Ehkä olisin kaivannut enemmän henkistä tukea ja keskusteluja, Koskelo kertoo.

    Sonja Koskelo auttaa nyt muita elämässä kolhuja saaneita nuoria. Hän aloitti elokuussa Kulttuuripaja Marilynissa avotyöntekijänä.Tiia Korhonen / Yle

    Väestöliiton psykologi Suvi Laru tunnistaa mahdollisen leimautumisen kokemukset ja siihen liittyvät ongelmat. Siksi hän pitää hyvänä sitä, että tukea voi hakea myös matalan kynnyksen palveluista kuten järjestöistä ja kunnilta verkosta.

    Laru muistuttaa, että asioista kannattaa puhua mieluusti liian aikaisin kuin liian myöhään.

    – Apua on mahdollista saada ja sitä saa hakea. Jos verkostoja ei jostain syystä ole, niitä kannattaa luoda itse. Silloin ei tule ulkopuolelle jäämisen kokemusta ja yksinäisyyden tunteita, jotka ovat vanhemmilla aika yleisiä.

    Omat kolhut auttavat ymmärtämään

    Sonja Koskelo löysi oman tukiverkostonsa Kulttuuripaja Marilynista (Sosped säätiö). Luottamukselliset keskustelut vahvistivat uskoa tulevaan. Omaa pahaa oloaan Koskelo rupesi purkamaan kirjoittamalla ajatuksiaan ylös. Pienessä ruutuvihkossa on kohta kirjan verran runoja.

    – Se on voimavara itselleni. Saan sen pienen hetken aikana taas kasattua itseni, Koskelo kertoo.

    Sonja Koskelosta arki lapsen kanssa on mittaamattoman arvokasta. Hän toivoo, että myös tulevaisuudessa hän saa jakaa Aleksin kanssa paljon yhteisiä hetkiä.Tiia Korhonen / Yle

    Elokuun alussa Koskelo aloitti Kulttuuripaja Marilynissa avotyöntekijänä. Tukea kaivanneesta tuli samalla vertaistukihenkilö.

    Vaikka välillä menneisyyden kertaaminen tuntuu raskaalta, Koskelo on tyytyväinen. Hän ymmärtää, millaisia asioita samantyyppisissä tilanteissa olevat nuoret käyvät mielessään läpi.

    – Minun ei tarvitse kertoa kaikkea yksityiskohtaisesti. Pieni pintaraapaisu riittää. Yksi sana, ilme tai ele voi kertoa jo kaiken, Koskelo sanoo.

    Leipäpussi on tyhjä ja sorsat lähtevät uimaan keskelle lampea. Koskelo ottaa pussin talteen ja pukee Aleksille sormikkaat. On aika lähteä kotiin.

    – Olen miettinyt paljon, miksi juuri minä olen ollut perheeni musta lammas, jolle on tapahtunut aina jotain. Ehkä tällä kaikella on ollut tarkoitus. Minulla on lapsi. Toivon, että myös tulevaisuudessa meillä on paljon hyviä yhteisiä hetkiä, ja Aleksilla on kaikki hyvin.

    Pelkkä maku ei riitä, vaan oluista janotaan nyt tarinoita – Suomalaisilla pienpanimoilla on mahdollisuus nousta ilmiöiksi maailmalla

    Pelkkä maku ei riitä, vaan oluista janotaan nyt tarinoita – Suomalaisilla pienpanimoilla on mahdollisuus nousta ilmiöiksi maailmalla


    Tästä on kyseOlutbuumi siivittää pienpanimoiden menestystä eikä erikoisten olueiden suosiolle näy loppua.Toukokuussa Suomessa oli jo yli sata pienpanimoa.Pienpanimoiden täytyy erottua muista kilpailijoista. Maun lisäksi tärkeää on juoman...

    Tästä on kyseOlutbuumi siivittää pienpanimoiden menestystä eikä erikoisten olueiden suosiolle näy loppua.Toukokuussa Suomessa oli jo yli sata pienpanimoa.Pienpanimoiden täytyy erottua muista kilpailijoista. Maun lisäksi tärkeää on juoman tarina sekä raaka-aineiden paikallisuus.Suomalaiset pienpanimot tutkivat tarkasti maailmalla nousevia trendejä, mutta haluavat myös luoda omannäköistään huurteista.

    Kone metelöi kun Craig Tyler kaataa mallasta koneeseen jauhettavaksi. Jauhettu mallas valuu märkänä tynnyriin, jonka äärellä Juho Korhonen seisoo sekoittaen sisältöä pitkällä kepillä.

    Pian huoneen täyttää paahtuneen ohran tuoksu. Mistään taikajuomasta ei kuitenkaan ole kyse. Kaksikko on valmistamassa Haapalan tilalla rukiilla maustettua India pale alea.

    Haapalan tila juhlii tänä vuonna 150-vuotisjuhlia. Jokainen sukupolvi on jättänyt tilaan oman kädenjälkensä. Nyt navetassa eivät ammu lehmät, vaan tila toimii ravintolana, ja kromi kiiltää uutuuttaan ravintolan viereen rakennettussa panimossa. Kyseessä on Kainuun ensimmäinen pienpanimo.

    Pienpanimoiden määrä Suomessa on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa ja toukokuussa määrä ylitti jo sadan. Olutbuumista puhuttiin jo muutamia vuosia sitten, eikä erikoisoluiden suosiolle näy loppua.

    Paikallisuus on hyvä tarina

    Haapalan panimoa ei kilpailu pelota. Lähimpiin pienpanimoihin on matkaa muutama sata kilometriä.

    Tilan on tarkoitus myydä oluitaan omassa ravintolassa, mutta haaveena on saada niitä laajempaankin levitykseen. Ensimmäisinä askeleina ovat lähikaupat ja Kainuun Alkot. Tilan yhteyteen avataan myös oma panimomyymälä.

    Olut syntyy neljästä ainesosasta: vedestä, hiivasta, maltaasta ja humalasta.Lucas Holm / Yle

    Moni suomalainen pienpanimo toimii Haapalan tilan tavoin ravintolan yhteydessä. Matkailu- ja ravintolapalvelu MaRan varatoimitusjohtaja Veli-Matti Aittoniemi sanoo, että laajentuminen vaatii kovaa työtä ja taitoa. Seuraavat askeleet Suomen valloituksessa voivat olla olutmessuilla kiertäminen ja juuri paikalliset kaupat. Aittoniemen mukaan kaikki pienpanimot eivät kuitenkaan edes hae rajatonta kasvua verotuksen takia.

    – Ne hakevat optimikokoa. Ei ole tarkoitus tulla uudeksi Koffiksi, vaan ottaa haltuun joku markkina-alue ja pärjätä siellä.

    Aittoniemen mukaan paikallisuus ja paikalliset raaka-aineet ovat pienpanimoiden myyntivaltti, mutta vaikka mallas olisi tullut vieressä olevasta pellosta, on tarina se, millä erotutaan. Vaikka tuote olisi hyvä, siinä täytyy olla tarina.

    Nyt ollaan kiinnostuttu muustakin, kuin sangollisesta lageria perjantaina. Veli-Matti Aittoniemi

    Esimerkiksi kuopiolainen RPS Brewing -panimo valmisti erikoiserän olutta Yhdysvaltojen ja Venäjän huippukokouksen kunniaksi. Valmistetut kymmenentuhatta pulloa myytiin loppuun silmän räpäyksessä.

    Hyvä kertomus ei kuitenkaan pelasta, jos tuotteen maku ei miellytä.

    Kun Juho Korhonen luettelee huippuoluen ominaisuuksia, maku on melkein viimeinen, jonka hän mainitsee. Se kertoo jotain siitä, mikä olutvalinnoissa ratkaisee.

    – Kun avaat pullon: Mikä on ensivaikutelma, millainen tuoksu tulee? Myös ulkonäkö, maku ja suutuntuma vaikuttavat. Hyvässä oluessa on heti kaikki kohdallaan.

    Pienpanimoiden kulta-aika

    Pienpanimoliiton hallituksen jäsenen Jussi Tammisen mukaan käsityöläisoluiden buumi lähti liikkeelle Amerikasta 1990-luvulla. Suomen sanotaan usein olevan jäljessä maailman trendeissä, ja nytkin melkein kolme vuosikymmentä on tehnyt tehtävänsä. Yhä useampi suomalaisen kurkkuun valuva olutpullollinen on pienpanimosta peräisin.

    Pienpanimoala näyttää Tammisen mukaan kasvavan edelleen Amerikassa ja naapurimaissa. Se on hyvä merkki Suomen pienpanimoille.

    Olut täytyy mäskätä. Mäskäyksessä maltaita liotetaan lämpimässä vedessä, jotta tärkkelys liukenee sokereiksi käymistä varten.Lucas Holm / Yle

    MaRan varatoimitusjohtaja Veli-Matti Aittoniemi on huomannut muutoksen kuluttajissa. Ihmiset haluavat määrän sijaan laatua ja ovat valmiita maksamaan siitä enemmän.

    – Me ollaan olutmaa. Viinan merkitys vähenee. Nyt ollaan kiinnostuttu muustakin kuin sangollisesta lageria perjantaina.

    Myös Juho Korhonen Haapalan tilalta on huomannut, että olut ei ole asiakkaille ainoastaan janon sammuttaja. Monet kysyvät ravintolassa tietynlaista olutta ja haluavat saada lasiinsa juomaa, joka erottuu muista. Oluttieto ei ole enää vain oluenharrastajien knoppeja, vaan monet tietävät, mitä ovat bitteri ja portteri.

    Alkoholin juominen ei ole paha asia. Ruoka ja olut on loistava yhdistelmä. Craig Tyler

    Pienpanimoiden suosion seurauksena myös suuret panimot ovat alkaneet tehdä käsityöläistyyppisiä oluita. Jussi Tamminen uskoo, että suurien panimoiden erikoisemmat oluet ovat hyödyksi myös pienemmille oluenvalmistajille: Asiakkaiden voi olla helpompi kokeilla erikoisempaa olutta, jos valmistaja on entuudestaan tuttu. Näin asiakkaiden mieltymys muuttuu, ja monet ennen erikoisemmiksi mielletyt oluet alkavat olla jo valtavirtaa.

    Kuusenkerkkää ja tervaa oluessa

    Craig Tyler on brittiläinen, vaikka Juho Korhosen mukaan hänellä on skandinaavinen sielu. Haapalan tilalle hän tuli rakkauden perässä. Suomalainen ja varsinkin kainuulainen juomakulttuuri ovat kovin erilaisia kuin pubien luvatussa maassa.

    – Britanniassa on valtavasti pubeja. Meillä on hyväksyttävämpää mennä sinne lounasaikaan ja sitten takaisin töihin. Maanantaina, tiistaina, keskiviikkona, torstaina – melkein joka päivä.

    Tyler ei kuitenkaan muuttaisi suomalaista juomakulttuuria, mutta haluaisi rohkaista kokeilemaan oluen juomista ruuan kanssa.

    – Alkoholin juominen ei ole paha asia. Ruoka ja olut ovat loistava yhdistelmä. Kuten juusto ja viini, samalla tavalla olut ja juusto toimivat hyvin.

    Panimotyössä yhdistyvät kemistin tarkkuus ja taiteilijan luovuus.Lucas Holm / Yle

    Tyler sanoo, että hänen vahvuutensa on nähdä kiinnostavina asioita, joita suomalaiset itse eivät osaa arvostaa tai eivät tajua hyödyntää. Hän on innoissaan esimerkiksi tervaoluesta.

    Haapalan panimossa Tylerin ja Korhosen yhteinen tavoite on tehdä oluita, joiden maussa hyödynnetään suomalaista luontoa. Siksi oluen sekaan heitetään tervan lisäksi esimerkiksi kuusenkerkkää.

    Haapalan panimo, kuten muutkin pienpanimot, tutkii kansainvälisiä trendejä. Vaikutteita otetaan panimoista maailmalta, mutta Korhonen muistuttaa, että suomalainen tapa tehdä olutta on kuitenkin omanlainen.

    Esimerkiksi Saksassa oluissa ei käytetä ollenkaan mausteita, sillä heidän mielestään olut syntyy neljästä ainesosasta: vedestä, hiivasta, maltaasta ja humalasta. Tämä perustuu yhteen maailman vanhimmista ruoan turvallisuutta määrittävistä laeista, joka tunnetaan nimellä das Reinheitsgebot.

    Pienpanimoliiton hallituksen jäsenen Jussi Tammisen mukaan panimot voivat olla ylpeitä suomalaisista raaka-aineista. Suomalainen vesi ja vilja ovat Tammisen mielestä todella laadukkaita, ja panimoilla olisi hänestä mahdollisuuksia viedä erikoisoluita ulkomaillekin. Hänen mukaansa suomalaisella pienpanimo-oluella olisi mahdollisuuksia nousta samanlaiseksi ilmiöksi kuin skandinaavinen ruoka ja muotoilu.

    Oluenpanija on kemisti ja taiteilija

    Tyler ja Korhonen valmistavat ensimmäistä erää pullotettavaksi menevää rukiista India pale ale -olutta. Korhosen mukaan oluen tekeminen on melko konservatiivista, jos haluaa myydä sitä isommalle yleisölle. Pieni panimo tarjoaa kuitenkin kokeilukentän uusille ideoille.

    Miehet kehittelevät reseptit yhdessä. Tylerillä on panimokokemusta, ja Haapala on kiertänyt maailmaa kokemusten perässä. Erilaisista lähtökohdista syntyy erilaisia ajatuksia. Tylerin mukaan juuri ristiriidat ovat osa luomis- ja oppimisprosessia.

    Oluttaiteilija Juho Korhonen työssään. Lopputuloksen maistamista saa mäskäyksen jälkeen odottaa noin kuukauden.Lucas Holm / yle

    Mäskäystynnyrissä oleva mallas alkaa turvota. Ruismallas turpoaakin tavallista mallasta enemmän, mikä yllättää kaksikon. Oluen tekeminen on kokeilua ja erehdyksiä ennen kuin täydellinen tapa löytyy. Panimotyössä yhdistyvät kemistin tarkka työ määrissä ja lämpötiloissa sekä taiteilijan luovuus, jolla syntyy tuotteen kiinnostavuus.

    Panimoala ei ole hoppuilijan hommaa. Maltaan mäskäykseen ja keittämiseen menee kokonainen päivä, jonka jälkeen seoksen pitää käydä kahdesta viikosta kuukauteen.

    Kuukauden päästä saa nauttia omaa huurteista kädenjälkeä.

    Herätys: Kuumuus koetteli järvien rantoja, suomalaiset kulkevat kolanjuojina valtavirtaa vastaan ja Filippiinien Duterte jahtaa vastustajiaan

    Herätys: Kuumuus koetteli järvien rantoja, suomalaiset kulkevat kolanjuojina valtavirtaa vastaan ja Filippiinien Duterte jahtaa vastustajiaan


    Järvien pinnat todella alhaalla – kaislikko haisee, eikä veneitä saa vesille Kuivan ja kuuman kesän jäljiltä järvien vedenpinnat ovat todella matalalla. Tämä näkyy konkreettisesti Lounais-Hämeessä Tammelan Pyhäjärvellä, missä ranta on...

    Järvien pinnat todella alhaalla – kaislikko haisee, eikä veneitä saa vesille

    Kuivan ja kuuman kesän jäljiltä järvien vedenpinnat ovat todella matalalla. Tämä näkyy konkreettisesti Lounais-Hämeessä Tammelan Pyhäjärvellä, missä ranta on paennut kauas tavallisilta sijoiltaan. Paikalliset asukkaat kärsivät seisovan liejun hajusta, eikä veneitä saa vesille. Vain kunnon syyssateista olisi nyt apua.

    Kola maistuu suomalaisille – mutta yhä useammin sokerittomana

    Suomalaiset kulkevat kolan juonnissa valtavirtaa vastaan. Meillä sen suosio kasvaa, monessa muussa maassa hiipuu. Suomalaisten valinnat näkyvät myös siinä, että sokeriton vaihtoehto on hiljalleen ohittamassa sokerisen vaihtoehdon. Meillä sokerittoman vaihtoehdon nappaa hyllystä noin 47 prosenttia kolanjuojista, muualla maailmassa vain noin 17 prosenttia.

    Richard Levine / AOPFilippiineillä presidentti Duterten poliittiset vastustajat ovat ahtaalla

    Omapäisistä otteistaan tunnettu Filippiinien presidentti Rodrigo Duterte on erottanut häntä vastustaneen korkeimman oikeuden

    Erotettu korkeimman oikeuden presidentti Maria Lourdes Sereno kiertää puhumassa filippiiniläisille maan tilasta. Presidentti Rodrigo Duterte julisti hänet vihollisekseen, kun hän arvosteli huumeiden vastaista sotaa.Francis R. Malasig / Yle

    presidentin ja antanut pidätysmääräyksiä oppositiopoliitikoista. Korkeimman oikeuden entinen presidentti Maria Lourder Sereno kertoo Ylelle, että presidentti pyrkii nitistämään vastustelijat.

    Sää on keskimääräistä lämpimämpi – edelleen

    Tänään perjantaina on etelässä ja keskiosassa maata vaihtelevan pilvistä ja taivaalta voi ripsahtaa muutama sadekuuro. Aurinkoisempaa on Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Myös Länsi-Lapissa voi tulla kuurosateita. Pilvimaton takia lämpötila ei ehkä nouse niin korkealle kuin Suomen eteläpuolella oleva helteinen ilma antaisi odottaa, mutta lämpötilat ovat silti monin paikoin keskimääräistä korkeammat. Hellerajaa kuitenkin kutitellaan ihan etelässä, jos aurinko pääsee kunnolla paistamaan.

    Yle

    Lue lisää Ylen sääsivuilta.

    Transtech muuttui Škodaksi, ja Kajaani pääsee mukaan Saksan ratikkabuumiin –

    Transtech muuttui Škodaksi, ja Kajaani pääsee mukaan Saksan ratikkabuumiin – "Tarjouspyyntöjä tulee lähivuosina iso määrä"


    Tästä on kyseTsekkiläisen Škodan ostama Transtech luottaa vientimarkkinoiden kasvuun. Saksassa on käynnissä ratikkabuumi, ja ison kaupan syntyminen olisi tärkeä meriitti Kajaanin tehtaalle.Ammattilaisille olisi paljon töitä tarjolla. Viime...

    Tästä on kyseTsekkiläisen Škodan ostama Transtech luottaa vientimarkkinoiden kasvuun. Saksassa on käynnissä ratikkabuumi, ja ison kaupan syntyminen olisi tärkeä meriitti Kajaanin tehtaalle.Ammattilaisille olisi paljon töitä tarjolla. Viime vuonna Transtech palkkasi 280 uutta työntekijää. Työvoimapula huolettaa koko ajan.Kajaanin tehtaan tilauskanta on noin 350 miljoonaa ja optiokanta on lähes 700 miljoonaa euroa. 10 vuotta sitten tilauksia oli vain 4 miljoonan euron edestä.

    Käyttöönottoasentaja Ari Sivoselle on kertynyt yli 20 vuotta uraa Transtechilla. Vuonna 2009 hän oli reilun puolen vuoden ajan pakkolomalla, mutta muuten Sivosella töitä on riittänyt yrityksen aaltoliikkeistä huolimatta.

    Ari Sivosen työnantaja Transtech on suomalainen kiskokalustovalmistaja, jonka tehdas on Kajaanin Otanmäessä ja pääkonttori Oulussa. Kolme vuotta sitten Transtechin hankki omistukseensa tšekkiläinen joukkoliikennevälineiden ja niiden komponenttien valmistukseen erikoistunut Škoda Transportation.

    Ari Sivonen on työskennellyt Transtechillä yli 20 vuotta.Elisa Kinnunen / Yle

    Uusi, ulkomainen omistaja on ollut tehtaalla ainoastaan hyvä asia.

    – Ainakin minusta tuntuu hyvältä ja uskon, että melkein kaikki työntekijät ajattelevat samalla tavalla. Vientitilaukset tuntuvat positiiviselta, ja jos siitä meille tulee lisää töitä, se on hieno asia. Täältähän on lyhyt matka viedä tavaraa maailmalle, naurahtaa Ari Sivonen.

    Škodan omistajuus antaa pienelle otanmäkeläiselle tehtaalle paremmat mahdollisuudet vientimarkkinoille, varsinkin Eurooppaan.

    – Škoda Transportation on tuonut meille isommat hartiat, kun pääomaa on enemmän. Tämä antaa paremmat mahdollisuudet vientiin, kertoo Transtechin toimitusjohtaja Lasse Orre.

    Tilanne on tällä hetkellä niin hyvä, että on runsauden pula. Lasse Orre

    Kesällä varmistui ensimmäinen Transtechin ja Škodan yhteinen iso raitiovaunukauppa Saksan Mannheimiin. Kaupan syntymisessä ei ratkaissut pelkkä iso alan toimija, vaan suuri merkitys oli myös itse tuotteella eli Transtechin valmistamalla Artic-raitiovaunulla.

    Saksa rakentaa raitioteitä

    Saksassa raitiotiemarkkinat ovat melkoisessa kasvussa, sillä seuraavan kahden tai kolmen vuoden sisällä tehdään päätökset noin 600 raitiovaunun hankinnasta. Mannheimin kaltaisen ison kaupan syntyminen on tärkeä meriitti yritykselle tulevissa kilpailutilanteissa.

    – Tarjouspyyntöjä tulee lähivuosina iso määrä. Se, joka voittaa ensimmäisen ison kaupan on merkittävässä asemassa seuraaviin kisoihin nähden, kertoo Orre.

    Transtechin toimitusjohtaja Lasse Orre on tyytyväinen tämän hetken tilauskantaan.Elisa Kinunen / Yle

    Tällä hetkellä Otanmäen tehtaalla on vauhti päällä. Pelkästään raitiovaunuja valmistetaan lähivuosien aikana useita. Helsingin liikelaitoksen 20 vaunun tilauksesta on toimittamatta kuusi vaunua, ja ensi vuoden syksyyn mennessä valmistuu Helsinkiin vielä 10 vaunun tilaus.

    Suunnittelupöydällä puolestaan ovat Tampereen raitiovaunut sekä vaunut pikaraitiolinja Raide-Jokeriin, joka kulkee Helsingin Itäkeskuksesta Espoon Keilaniemeen.

    – Jokerista on tehty ensimmäinen puusta valmistettu malli, johon eritysryhmät sekä asiakkaat pääsevät tutustumaan ja tekemään viimeisiä viilauksia ennen kuin sarjatuotanto alkaa 2020-luvun alkupuolella, sanoo Orre.

    Näiden kotimaahan valmistettavien raidevaunujen lisäksi tulevaisuudessa työllistävät Saksan Mannheimin noin 80 raitiovaunua sekä 34 vaunun optio, joiden tuotanto tullaan jakamaan todennäköisesti Otanmäessä ja Tsekin Plzenissä sijaitsevien tehtaiden välillä.

    Kilpailukyvyn säilyttämisellä iso merkitys

    Transtechin historia on ylä- ja alamäkeä. Vielä vuonna 2007 työntekijöitä oli 15 ja tilauskanta neljä miljoonaa euroa. Nyt työntekijöitä on 550, ja tehtaan tilauskanta on noin 350 miljoonaa euroa ja optiokanta lähes 700 miljoonaa.

    Kiskokaluston valmistamisen kannattavuus Kainuussa ja kainuulaisen työvoiman kilpailukyvyn säilyminen huolettavat Transtechilla koko ajan. Viime vuonna kerrottiin, että isot tilaukset jopa alensivat työtehoa tehtaalla, ja työntekijöiden väitettiin alkaneen hidastella, koska töitä näytti riittävän pitkälle tulevaisuuteen.

    – Jos emme ole kilpailukykyisiä omalla tehtaalla, valitettavasti menetämme tuotantoa konsernin sisällä muille tehtaille. Olemme miettineet, miten voimme olla tehokkaampia ja pitää työt myös Suomessa, sanoo Orre.

    Artic-raitiovaunun uumenissa on erilaisia johtoja 20 kilometriä.Elisa Kinnunen / Yle

    Varsinkin viennin tulevaisuus näyttää hyvältä, sillä Keski-Euroopassa päätetään lähivuosina satojen raitiovaunujen hankinnasta. Resurssien kanssa on kuitenkin oltava tarkkana, sillä yhden tarjouksen tekeminen vaatii monen kuukauden, jopa puolen vuoden työn.

    – Tilanne on niin hyvä, että mietimme tarkasti, mihin tarjouspyyntöön lähdemme mukaan, pohtii Transtechin toimitusjohtaja Lasse Orre.

    Työvoimapula tahtoo vaivata

    Kainuun työttömyys on vähentynyt nopeasti, ja vapaata työvoimaa on aiempaa vähemmän käytössä. Otanmäen tehtaalla työvoiman pysyvyys on hyvä, mutta silti viime vuonna palkattiin 280 uutta ihmistä joko suoraan tai vuokrayhtiöiden kautta.

    – Keväällä huomasimme, että rekrytointiin menee enemmän aikaa ja työvoimaa ei ole niin helppo saada. Kysyntää on varsinkin metallimiehistä, särmääjistä ja hitsareista. Meillä on paljon ulkomaista työvoimaa etenkin Venäjältä ja Puolasta, kertoo Orre.

    Otanmäen tehtaalla on pulaa ammattitaitoisista tehdastyöläistä.Elisa Kinnunen / Yle

    Suomessa teolliset työpaikat ovat viimeisen 15–20 vuoden aikana vähentyneet ja samoin on käynyt myös koulutustarjonnalle. Transtech oli myös järjestämässä ELY-keskuksen kanssa hitsauskurssia, kun keväällä oli tarvetta viidellekymmenelle ammattilaiselle. Kurssille ilmoittautui kuitenkin vain yksi halukas, mutta lopulta tehtaalle saatiin kuitenkin palkattua 20 hitsaajaa.

    Sesam aukene! Ja Tuomas Laatikaisen ulko-ovi avautuu – Älykotien yleistyminen vaatisi perinteiden murtamista

    Sesam aukene! Ja Tuomas Laatikaisen ulko-ovi avautuu – Älykotien yleistyminen vaatisi perinteiden murtamista


    Tästä on kyseKajaanilainen Tuomas Laatikainen on tehnyt kodistaan älykodin, jossa suurin osa laitteista toimii puheella.Älylaitteiden on tarkoitus lisätä viihtyvyyttä ja säästää rutiinitoimiin kuluvaa aikaa.Älykodit yleistyvät hitaasti,...

    Tästä on kyseKajaanilainen Tuomas Laatikainen on tehnyt kodistaan älykodin, jossa suurin osa laitteista toimii puheella.Älylaitteiden on tarkoitus lisätä viihtyvyyttä ja säästää rutiinitoimiin kuluvaa aikaa.Älykodit yleistyvät hitaasti, koska asuminen ja rakentaminen elävät vahvasti perinteissä.Asiantuntija kuitenkin uskoo, että lähitulevaisuudessa älykodit ovat jo arkipäivää.

    Kun Tuomas Laatikainen tulee kotiin, ulko-ovi aukeaa puheesta. Sen jälkeen hän komentaa kellon, kännykän tai tabletin laittamaan valot päälle. Jos valo on liian kirkas, hän käskee himmentämään valaistusta. Myös ilmastointi hyrähtää käyntiin äänenvoimalla ja tietenkin televisio ja videotykki tottelevat käskyjä.

    Vessassa valo muuttuu kellon sekä vuodenajan mukaan ja illalla peiton alla voi komentaa pimennysverhon alas.

    Kajaanilainen Laatikainen tekee rivitaloasunnostaan pikkuhiljaa älykotia. Oma tutkimus- ja tuotekehityshanke, kuten mies itse hommaa kutsuu, on kestänyt nyt puolitoista vuotta.

    – Käytännössä koodaan kotiin uusia ominaisuuksia. Perhe on suhtautunut tähän pääosin hyvin, mutta on käynyt niinkin, että en ole muistanut kertoa uudesta asiasta.

    Tuomas Laatikainen ei kaipaa uusia älylaitteita, mutta haluaisi kehittää olemassa olevia.Jarmo Nuotio

    Viimeisin yllätys kävi ulko-oven lukituksen muuttuessa älylukoksi.

    – Ensiyllätyksen jälkeen vaimo ehdotti, että siihen voisi liittää ääniominaisuuden, jolla oven voi avata ja sulkea automaattisesti. Minä sitten rakensin sellaisen.

    Tuomas Laatikainen uskookin, että tulevaisuudessa remonttimiehet voivat olla koodaajia, jotka rakentavat kotiin uusia ominaisuuksia.

    Älylukkoja on toki jo käytössä muuallakin, mutta Laatikaisen älykoti on hyvä esimerkki siitä, millaisia taloja tulevaisuudessa rakennetaan.

    – Älykodit yleistyvät hitaasti, koska asuminen ja rakentaminen elävät vahvasti perinteissä. Esimerkiksi automaailmassa perinteitä on haastettu viime vuosina voimakkaasti, ja se näkyy esimerkiksi uusien tekniikkojen ja merkkien esiinmarssina, sanoo tulevaisuuden asumisen asiantuntija Kimmo Rönkä Suomen Asuntomessuilta.

    Siivouspäivä yhdessä älyimurin kanssa

    Laatikainen rakentaa kotiaan käytännön tarpeisiin eikä hän kaipaile uusia laitteita.

    – Laitteita on jo tarpeeksi, mutta siinä on vielä haastetta, miten saan niistä meille enemmän hyötyä.

    Esimerkkinä Laatikainen käyttää siivoamista. Älyimureita on markkinoilla ollut jo pitkään, mutta Laatikainen rakensi sellaisesta itselleen siivouskaverin.

    – Eilen käskin kännykällä imurin liikkeelle, ja itse raivasin sille tilaa. Imuri ei edelleenkään poimi leluja lattialta, joten yhteistyöstä tässä on kysymys. Kuudenkymmenen neliömetrin asunto tuli imuroitua ja siivottua tunnissa.

    Uskon erilaisten puheliittymien olevan kodeissa arkipäivää seuraavan 10 vuoden aikana. Kimmo Rönkä

    Pölyjen hävittämisen lisäksi laitteessa on toinen innostuneelle älykotirakentajalle tärkeä ominaisuus.

    – Älykäs imuri lähettää minulle kartan imuroimastaan alueesta, joten voin vielä siitä tarkistaa, onko työ tehty kunnolla.

    Tulevaisuuden asumisen asiantuntija Kimmo Rönkä korostaa, että älylaitteet eivät kuitenkaan poista ihmisen merkitystä.

    – Kone tekee mitä sen käskee tehdä. Jos kone lisää ihmisen viihtyvyyttä ja säästää rutiinitoimiin kuluvaa aikaa, silloin ollaan oikealla tiellä.

    Eteenpäin älyn tiellä

    Rönkä uskoo älykotien saavan enemmän jalansijaa lähitulevaisuudessa.

    – Uskon erilaisten puheliittymien olevan kodeissa arkipäivää seuraavan 10 vuoden aikana. Toki nytkin lukot saadaan sähköisiksi, ja esimerkiksi sauna- ja pesulavuorot jakoon pilvipalvelujen kautta, mutta niiden hintalappu on vielä suurehko.

    Rönkän mukaan taustalla on kilpailun ja kysynnän puute. Kun palveluita aletaan kysyä, myös tarjolle alkaa tulla vaihtoehtoja.

    Tulevaisuuden asumisen asiantuntija Kimmo Rönkä uskoo, että älykodit yleistyvät lähitulevaisuudessa.Stina Tuominen / Yle

    Tuomas Laatikaisen mukaan tällä hetkellä myynnissä olevat valaisimet ovat yhteensopivia kolmen suuren ohjainjärjestelmän, Applen, Googlen tai Amazonin kanssa. Kun valitsee jonkin näistä, käytössä on lähes rajaton mahdollisuus kehittää kotiaan.

    Rajoitteita toki on, mutta ne kuulostavat hyvin perinteisiltä.

    – Aika ja raha. En ole heittänyt oikeastaan yhtään syntynyttä ideaa romukoppaan sen takia, että sitä ei voi toteuttaa vaan siksi, että sen tekeminen veisi liian paljon aikaa tai se maksaisi liikaa.

    Äly helpottaa arkista eloa

    Laatikainen istuu nojatuolissa ja miettii tovin, mikä kodin tämän hetken älyratkaisuista olisi suurin ylpeyden aihe.

    – Oikeastaan se on se, millä tavalla olen saanut nämä ratkaisut hyödyttämään arkista eloa.

    Vaikka Laatikainen ei periaatteessa kaipaa uusia laitteita, pohdinnassa kuitenkin on, mitä tehdä seuraavaksi.

    – Esimerkiksi sälekaihtimet haluaisin muuttaa älykaihtimiksi, mutta se on toistaiseksi turhan kallis tehtäväksi. Toinen on sauna. Tekstiviestillä saunan kiukaan on saanut lämpenemään jo 30 vuotta, mutta älyversioksi en ole saanut sitä rakennettua.

    Jos hankkii nettikameran, tuskin kukaan haluaa, että joku kurkkii sen kautta kotiin. Kimmo Rönkä

    Saunan kohdalla Laatikaista jarruttaa myös maalaisjärki.

    – Kuumenemiskäskyn voisi laittaa etänä kiukaalle, mutta entä jos siihen lauteiden viereen kaiteelle on unohtunut laudeliina kuivumaan? Sitä ei kone osaa tunnistaa.

    Toinen riski on tietoturva.

    – Kun liikutaan pilvipalvelussa, aina on mahdollista, että joku pääsee murtautumaan järjestelmään. Se kannattaa ottaa huomioon jo rakentamisvaiheessa.

    Tulevaisuuden asumisen asiantuntija Kimmo Rönkä on samoilla linjoilla.

    – Älykotia kannattaa rakentaa ammattilaisten kanssa. Jos hankkii nettikameran, tuskin kukaan haluaa, että joku kurkkii sen kautta kotiin.

    Rönkä kuitenkin kehottaa rakentajia tarttumaan älyn mahdollisuuksiin.

    – Esimerkiksi lämmityksen säätäminen sen mukaan, onko ketään kotona tai millainen sää on ulkona, on täysin mahdollista jo nyt.

    Paikkakunnalla on väliä, kun valitset korkeakoulua –

    Paikkakunnalla on väliä, kun valitset korkeakoulua – "Ei haluta muuttaa ihan mihin tahansa"


    Tästä on kyseKoulutusalan lisäksi paikkakunnalla on merkitystä, kun nuori valitsee korkeakouluaan.Opiskelijoilta itseltään löytyy monia eri syitä, miksi he ovat päätyneet opiskelemaan tietylle paikkakunnalle.Valitessaan korkeakoulua nuorelle...

    Tästä on kyseKoulutusalan lisäksi paikkakunnalla on merkitystä, kun nuori valitsee korkeakouluaan.Opiskelijoilta itseltään löytyy monia eri syitä, miksi he ovat päätyneet opiskelemaan tietylle paikkakunnalle.

    Valitessaan korkeakoulua nuorelle koulutusalan lisäksi paikkakunnalla on merkitystä. Taloustutkimuksen Korkeakoulujen imago -tutkimuksesta käy ilmi, että paikkakunnan houkuttelevuus tulee jo toisena kriteerinä, ensimmäisenä on koulutusalan kiinnostavuus.

    Korkeakoulun valintaperusteissa koulutusala vaikuttaa 87 prosentilla nuorista erittäin paljon. Vastaava luku paikkakunnan houkuttelevuudella on 52 prosenttia. Näiden jälkeen tulevat sellaiset kriteerit kuten koulun maine, tutkintoa arvostetaan työmarkkinoilla ja opetuksen taso.

    Vuodesta 2002 tehdyssä tutkimuksessa ei kärkikriteerien osalta ole tapahtunut juurikaan vaihtelua. On siis selvää, että opiskelupaikkakunta ei ole mikä tahansa, jos nuorella on mahdollisuus valita.

    – Mitä tarjontaa muulle ajalle kaupungista löytyy, minkälaisia työnsaantimahdollisuuksia kaupungissa on ja yleinen fiilis, minkälaista kaupungissa on elää. Ei haluta muuttaa ihan mihin tahansa, vaan sellaiseen paikkaan missä viihtyy myös opiskelujen ohessa, sanoo tutkimuspäällikkö Timo Myllymäki Taloustutkimus Oy:ltä.

    Viime keväänä julkistettuun tutkimukseen (Taloustutkimus) vastasi noin 2 000 17–29-vuotiasta nuorta.

    Jos haluat katsoa, mikä opiskelukaupunki sopisi parhaiten sinulle, voit kokeilla Ylen Opiskelijakaupunkikonetta.

    Yhtä monta syytä kuin opiskelijaakin

    Opiskelijoilta itseltään löytyy monia eri syitä, miksi he ovat päätyneet opiskelemaan tietylle paikkakunnalle. Esimerkiksi jyväskyläläinen opiskelija Teemu Tervo muutti Kuopiosta Jyväskylään, koska halusi vaihtelua sekä sellaiselle paikkakunnalle, mistä on hyvä liikkua muuallekin. Toinen Jyväskylässä ensimmäistä vuottaan opiskeleva, Mirva Kallioinen, puolestaan jäi kotikonnuilleen.

    – Olen kotoisin Jyväskylästä ja oli luonnollista etsiä tästä läheltä opiskelupaikka. En oikeastaan edes miettinyt mitään toista paikkakuntaa.

    Noin 300 kilometriä pohjoisemmassa neljännen vuoden opiskelija Anni Kivikko päätti aikoinaan palata synnyinseudulleen Kajaaniin.

    – Kävin ammattiopiston Oulussa, mutta päätin tulla takaisin, koska perheeni on täällä. Kuulin myös paljon hyviä juttuja Kajaanin ammattikorkeakoulusta, joten siksi ajattelin, että sinne haluan.

    Niko Mannonen / Yle

    Niin ikään Kajaanissa opiskeleva Juho Kaartinen mietti joitakin vuosia sitten, että perheen vuoksi opiskelupaikka pitäisi saada noin 250 kilometrin säteellä Kajaanista. Hänen alaansa olisi voinut opiskella muun muassa Oulussa ja Kuopiossa, mutta Kajaanista tieto- ja viestintätekniikan opetus löytyi pelialan puolelta.

    – Lisäksi se sisälsi paljon ohjelmointia, joten valinta oli kohtuu helppo.

    Kaikki opiskelijat ovat varsin tyytyväisiä valintaan, esimerkiksi Kaartinen ja Kivikko nostavat molemmat hyvänä puolena Kajaanista esiin sen pienuuden: kaupungissa on helppo kulkea.

    Puolestaan Kallioinen ja niin ikään Jyväskylässä opiskeleva Ella Vilén pitävät kaupungista muun muassa siksi, koska siellä on paljon opiskelijoita. Tervonkin mielestä Jyväskylä vaikuttaa positiiviselta, sillä siellä on helppo liikkua, asunto löytyi hyvältä paikalta ja ihmiset ovat mukavia.

    Unelmien opiskelukaupunki

    Viimeisten kahden vuoden aikana Korkeakoulujen imago -tutkimuksessa on kysytty myös sitä, millä perusteella nuori suosittelisi tai ei suosittelisi jotakin paikkakuntaa opiskelupaikkana. Suurien kaupunkien ja pienten paikkakuntien välillä on selkeitä eroja.

    – Suurien kaupunkien suositteluperusteina ovat muun muassa hyvät kulkuyhteydet, kaupungilla on hyvä maine opiskelukaupunkina, se on tarpeeksi iso, julkinen liikenne toimii ja siellä on hyvät mahdollisuudet saada töitä opiskelujen aikana sekä niiden jälkeen. Pieniä paikkakuntia puolestaan suositellaan tunnepohjaisilla asioilla, kuten luonto on lähellä tai että siellä on mukava ilmapiiri, Myllymäki sanoo.

    Puolestaan niitä suuria kaupunkeja, joita ei haluta suositella, sanotaan muun muassa turvattomiksi, kalliiksi ja liian suuriksi. Pienien paikkakuntien kohdalla esiin nousevat esimerkiksi syrjäisyys ja pienuus.

    Opiskelijoilta kysyttäessä unelma opiskelupaikkakuntaa, lähes kaikkien vastauksessa nousee esille hyvät liikenneyhteydet niin paikkakunnan sisällä kuin muuallekin. Lisäksi myönteisyyttä opiskelijoita kohtaan pidetään tärkeänä.

    – Hyvässä opiskelukaupungissa olisi esimerkiksi opiskelija ystävälliset hinnat, hyvä terveydenhuolto opiskelijoille sekä yrityselämä, joka tukee opintoja myös koulusta valmistumisen jälkeen, Juho Kaartinen toteaa.

    Piirteitä, mitä opiskelijakaupungissa ei tarvitsisi olla, ovat opiskelijoiden mukaan esimerkiksi nimenomaan negatiivisuus opiskelijoita kohtaan sekä korkea hintataso.

    Suuret maatilat laajentavat toimintaansa – Suunnitelmista ei hiiskuta, ettei projektin hintalappu kasva

    Suuret maatilat laajentavat toimintaansa – Suunnitelmista ei hiiskuta, ettei projektin hintalappu kasva


    Tästä on kyseMaatilat laajentavat toimintaansa, jotta tulot pysyisivät ennallaan.Karjatiloilla laajentaminen tarkoittaa aina myös lisäpellon hankintaa.Pellot hankitaan hyvissä ajoin ennen laajentamisesta ilmoittamista, jotta sen hinta ei...

    Tästä on kyseMaatilat laajentavat toimintaansa, jotta tulot pysyisivät ennallaan.Karjatiloilla laajentaminen tarkoittaa aina myös lisäpellon hankintaa.Pellot hankitaan hyvissä ajoin ennen laajentamisesta ilmoittamista, jotta sen hinta ei nousisi.Valmista peltoa ei ole tarpeeksi saatavilla, joten laajentavat tilat joutuvat myös raivaamaan kokonaan uutta peltoa.Keskustelu turvemaiden kohtalosta maataloustuotannossa on myös käynnistynyt uudestaan.

    Valtavan koneen 800 hevosvoimaa kurisevat tasaisesti, kun jyrsin silppuaa yli puolimetrisiä kuusenkantoja pikkurillinkokoisiksi palasiksi. Vielä hetki sitten tässä kasvoi metsä, koneen takana aukeaa nyt likimain kylvövalmis peltomaa.

    Alueen omistaja vannottaa, että häntä ei saa mainita jutussa. Hänellä on suunnitelma. Lypsykarjatila laajenee jonkin ajan kuluttua, robotti tulee ja eläinmäärä kasvaa kolminkertaiseksi.

    Ennen sitä on saatava lisää omaa peltoa, koska rehuntarve kasvaa ja eläinten lanta on saatava levitettyä entistä suuremmalle pinta-alalle. Suunnitelmista pitää kuitenkin olla hiljaa, koska järjellisen matkan päässä myytävän pellon hinta nousisi. Myyjät tietäisivät, että laajentajan on pakko ostaa.

    Riku Leinosen mukaan tiloja laajennetaan taloudellisista syistä.Lucas Holm

    Pro Agria Kainuun palvelupäällikkö Riku Leinonen vahvistaa laajentavien tilojen vaiteliaisuuden. Leinosen mukaan suuret tilat kehittyvät entistä suuremmiksi. Tilojen on laajennettava toimintaansa, jotta tulot säilyvät ennallaan.

    – Maatalouden kustannukset ovat nousseet hyvin paljon. Jotta saavuttaisi entisen tulostason, täytyy olla entistä laajempaa toimintaa, sanoo Leinonen.

    Entisenä pankkimiehenä Leinonen kertoo myös muita syitä pellon ostoon tai raivaamiseen.

    – Peltoa käytetään lainojen vakuuksina ja vuokrapelto ei siihen tarkoitukseen kelpaa, koska toisen omistamaa peltoa ei voi myydä mahdollisen vakuusrealisoinnin yhteydessä.

    Kun itse tekee, tulee hyvä

    Valtavalla koneella ei ole nimeä. Ovessa lukee omistajan nimi, joka on samalla koneen rakentaja. Pekka Herajärvi rakensi alkuperäisen koneen melkein kymmenen vuotta sitten poikansa kanssa.

    – Sillä on painoa lähes 30 tonnia ja työvälineet päälle. Konetta on paranneltu melkein joka vuosi, Herajärvi kertoo.

    Ilmakuvassa pieneltä näyttävä jyrsinkone on todellisuudessa lähes kahdeksan metriä pitkä.Lucas Holm

    Konetta kannattelee reilun metrin levyiset telat. Maata vasten pinta-alaa on lähes yhtä paljon kuin Helsinkiin rakennettavissa uusissa pikkuyksiöissä (Ilta-Sanomat), lähes 12 neliömetriä.

    Koneella tehdään peltoa joka vuosi noin 300 hehtaaria ympäri Suomea. Vaatimattoman oloinen Herajärvi sanoo, että joinain vuosina on tehty enemmänkin.

    Pekka Herajärven raivauskonetta käytetään ympäri Suomea.

    Herajärvi sanoo, ettei kukaan raivaa peltoa huvikseen. Valmiin pellon hinta liikkuu noin 5000 euron kieppeillä, ennen kuin siitä saadaan ensimmäinen sato. Jyrsinnän lisäksi raivion eli uuden pellon vesi- ja ravinnetalous on laitettava kuntoon, jotta se tuottaa satoa.

    Pro Agria Kainuun palvelupäällikön Riku Leinosen mukaan raivattua peltoa ei saa helposti maataloustukien piiriin, mutta raivioille on tarvetta.

    – Raiviot tehdään akuuttiin tarpeeseen ja yleensä tilakeskuksen läheisyyteen tai muiden lohkojen laajennukseksi.

    Kannattavuus katoaa helposti maantielle

    Yleisimmin karjatila laajentaa robottiluokkaan tai lisää robottien määrää jopa neljään. Yhden robotin hankkimiseen tarvitaan noin 60 lehmää. Kun yhden lehmän vaatima peltoala on noin yksi hehtaari, lisäpellon tarve on tavallisesti huomattava.

    Laajentaja joutuu hankkimaan lisäpeltoja suurelta alueelta, sieltä mistä saadaan joko ostettua tai vuokrattua. Se johtaa yhä pahenevaan pirstaloitumisongelmaan (Maanmittauslaitos). Se tarkoittaa, että peltolohkoja voi olla eri suunnilla kymmenien kilometrien päässä.

    – Tulee lisää kustannuksia siitä, että kuljetetaan tarvikkeita, lantaa ja satoa paikasta toiseen. Kannattavuus palaa tien päälle hyvin äkkiä, sanoo Riku Leinonen.

    Kun tilan laajentaja joutuu hankkimaan lisäpeltoa kauempaa, kustannukset kasvavat.Lucas Holm

    Suomeksi sanottuna vaikka tilakoko jatkuvasti kasvaa, tilan suuruuteen perustuvat hyödyt valuvat siirtokustannuksina maantielle. Juuri tähän ongelmaan peltojen raivaamisella pyritään vastaamaan.

    Vuosittain Suomessa raivataankin tuhansia hehtaareja uutta peltoa – viime vuonna valmistui noin 6500 hehtaaria. Suurin osa pelloista raivataan metsäpohjille. Tästä noin neljännes on raivattu eloperäiselle turvemaalle.

    Tuleeko raivauskielto, miettii moni

    Erityisesti pohjoisessa Suomessa peltoja on raivattu turvemaille – osin siksi, ettei muuta maata ole tarjolla. Vuonna 2015 Euroopan Unioni ehdotti niin sanottua ”ensimmäisen kynnön kieltoa” turvemaille, joka kuitenkaan ei toteutunut.Käytännössä se olisi tarkoittanut turvemaiden raivauskieltoa. Suurin perustelu oli, ettei unionitasolla voi tehdä eri maita hyvin epätasa-arvoisesti kohtelevia päätöksiä.

    – Turvemaita on Suomen lisäksi Ruotsissa, Skotlannissa, Baltian maissa ja Saksassa. Sellaista vaatimusta ei voida toteuttaa, joka kohdistuu vain osaan jäsenmaista ja olisi aiheuttanut merkittäviä rajoituksia maataloustoiminnan harjoittamiselle, sanoo Maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Pia Lehmusvuori.

    Nyt keskustelu turvemaiden kohtalosta maataloustuotannossa on käynnistynyt uudestaan. Esimerkiksi kokoomuksen ympäristöohjelman (Maaseudun Tulevaisuus) luonnoksessa esitetään turvemaiden raivauskieltoa. Viljelymenetelmien käyttöön vaikuttavat myös uudet tiedot suoperäisen maan kasvihuonekaasupäästöistä.

    Pellonteko on koneelle rajua työtä, eikä remonteilta voi välttyä.Lucas Holm

    Mikäli turvemaiden raivauskielto tulisi voimaan, sen vaikutukset tuntuisivat nimenomaan Itä- ja Pohjois-Suomessa laajentavilla karjatiloilla.

    Turvepeltoja on Suomessa noin 2,8 prosenttia koko turvealasta. Peltoalasta turvemaita on noin 10 prosenttia, joista jopa kolmannes Pohjois-Suomessa.

    – On määrättyjä alueita Suomessa, missä on turvepeltoa melkein kaikki. Tilat ovat uskoneet hyvään huomiseen, rakentaneet uudet tuotantolaitokset ja laajentaneet. Rajoitukset ovat minun mielestäni niitä tiloja kohtaan väärin. Niiltä lakkautetaan elinkeino kokonaan, sanoo tiloja kiertänyt urakoitsija Pekka Herajärvi.

    Viljelytoimenpiteiden kehittämisellä päästään parempaan lopputulokseen kuin ehdottomilla rajoituksilla. Pia Lehmusvuori

    Pia Lehmusvuoren mukaan EU:n maatalouspolitiikan suunnasta päättävissä neuvotteluissa turvemaiden viljely on tullut esille uuden termin muodossa. Puhutaan ”Turvemaiden asianmukainen suojelu” –vaatimuksesta, mutta sen tarkempi sisältö on hyvinkin epäselvä.

    – Mitä se käytännössä tarkoittaa, sitä ei vielä pysty sanomaan. Komissio ei ole ehdotuksensa sisällöstä kertonut tarkemmin.

    Suomi on muutamien muiden maiden mukana halunnut tietää, miten turvemaa tässä yhteydessä määriteltäisiin mutta vastausta ei ole saatu.

    – Mihin ne rajat laitettaisiin? Yhdellä lohkolla maalaji voi vaihdella, joten mikä sitten olisi se turvemaa, mitä tässä mahdollisesti tarkoitettaisiin, Lehmusvuori selittää.

    Komissio esittää, mutta ei ole vielä kertonut

    EU:n maatalouspolitiikan edellytys on, että jos vaaditaan jotain, sitä myös valvotaan. On kallista, jos joka lohkolta tulisi ottaa maanäytteitä valvontaa varten.

    Maa- ja metsätalousministeriön neuvottelevan virkamiehen Pia Lehmusvuoren mukaan turvemaiden viljelyllä on myös haitallisia ilmastovaikutuksia ja viljelytavoilla niihin voidaan vaikuttaa. Ilmastotavoitteet ovat vahvasti mukana EU:n uuden maatalouspolitiikan valmistelussa.

    – Viljelytoimenpiteiden kehittämisellä päästään parempaan lopputulokseen kuin ehdottomilla rajoituksilla. Silloin voitaisiin korvata maatalouden ympäristökorvauksen kautta viljelijälle kustannukset, mitä niistä aiheutuu.

    Turvemaiden viljelyllä on myös haitallisia ilmastovaikutuksia.Lucas Holm

    Kysymykseen, uskaltaako tilansa tulevaisuutta ajatteleva viljelijä aloittaa uuden pellon raivauksen turvemaalle,Lehmusvuori vastaa kieli keskellä suuta.

    – En voi sanoa asiaan mitään. Esityksessä ei puhuta raivauskiellosta, mutta se on auki, mitä ehdotus uudesta vaatimuksesta tarkoittaa.

    Avoinna on myös se, valmistuvatko uuden maatalouspolitiikan suuntaviivat ajoissa, niin että uusi ohjelmakausi voisi alkaa vuoden 2021 alussa.

    – Laajasti esitetään arvailuja siitä, että valmista ei vielä ensi vuonna tule. Se tarkoittaisi siirtymäaikaa nykyiselle kaudelle.

    Kohta loppuu maitohyllyn luona paleleminen – Kaupat säästävät energiaa sulkemalla kylmätuotteet ovien taakse

    Kohta loppuu maitohyllyn luona paleleminen – Kaupat säästävät energiaa sulkemalla kylmätuotteet ovien taakse


    Tästä on kyseKaupat vähentävät energiankäyttöä. Taustalla ovat energiatehokkuusopimukset, joilla pyritään siihen, että Euroopan unionin säästövaatimukset toteutuvat.Ensimmäisen sopimuskaudella 2008–2016 totetutettiin vuodessa...

    Tästä on kyseKaupat vähentävät energiankäyttöä. Taustalla ovat energiatehokkuusopimukset, joilla pyritään siihen, että Euroopan unionin säästövaatimukset toteutuvat.Ensimmäisen sopimuskaudella 2008–2016 totetutettiin vuodessa keskimäärin 410 toimenpidettä, jotka säästivät noin 20 gigawattituntia energiaa. Investoinnit maksoivat keskimäärin 3,4 miljoonaa euroa vuodessa.Uuden sopimuskauden 2016–2025 ensimmäisenä vuonna toteutettiin jo 1166 toimenpidettä, jotka säästivät noin 76 gigawattituntia energiaa. Investoinnit maksoivat 15 miljoonaa euroa.Viime vuoden säästöt, investoinnit ja toimenpiteiden määrät olivat suuremmat kuin minään aiempana sopimusvuonna.

    Portaat Kajaanin Prisman katolle kiertyvät useamman kerran ympäri, ennen kuin päästään ylös. Kun laskeudutaan teräsristikolta katolle, hämmästyttää kattohuovan pehmeys. Se joustaa mukavasti jalan alla.

    Kiinteistöpäällikkö Keijo Tuikka vie meidät valtavan lauhdutinkoneikon ohi isolle katolle. Siellä on vaakatasosta katsoen silmänkantamattomiin aurinkopaneeleja, nätisti etelän suuntaan kallellaan.

    – Meillä on reilu 2500 paneelia, lähes kaikki on jo asennettu. Huhtikuun ja lokakuun välisenä aikana ne tuottavat energiamäärän, jolla katettaisiin noin 30 omakotitalon vuosittainen energiantarve.

    Aurinko sähköistää kylmän

    Kesällä aurinkoisena päivänä Kajaanin Prisma saa lähes kaiken kuluttamansa energian pelkästään auringosta.

    – Vuositasolla puhutaan noin kymmenen prosentin osuudesta, kiinteistöpäällikkö Tuikka kertoo.

    Tuikka varoo kertomasta Prisman koko energiankulutusta, mutta aurinkovoimalan edut tulevat ilmeisiksi. Kauppa kuluttaa kylmälaitteiden takia eniten juuri kesällä ja aurinkovoimala tuottaa energiaa eniten silloin, kun tarve on suurin. Tämän ansiosta ulkopuolelta ostettavan energian kulut pienenevät. Kiinteistössä tuotettu energia jää myös vapaaksi siirtomaksusta.

    Osuuskauppa Maakunnan kiinteistöpäällikön Keijo Tuikan mukaan kauppojen kylmäkaappeja uusitaan pikkuhiljaa.Lucas Holm / Yle

    Vaikka onkin kesän viimeisiä lämpimiä t-paitapäiviä, katolla seistessä tulee mieleen viime talvi ja lumen painosta romahtaneet katot. Kun paneelit ovat katolla vieri vieressä, ei tilaa lumenpudottajille ole. Miten tällaiselta laajalta katolta, jossa on esteitä vieri vieressä, pudotetaan tarvittaessa lumi pois?

    – No käytännössä ei oikein mitenkään, sanoo Tuikka.

    Voi olla, että vapaaehtoisuudella päästään jopa parempiin säästölukuihin. Marja Ola

    Tuikan mukaan laajoilla katoilla pitää varautua siihen, että katto jaksaa kantaa lumen painon ja vähän enemmänkin.

    – Tämä katto on valmistunut vuonna 2009 ja on mitoitettu todella järeästi. Lunta saa tulla ihan reilusti.

    Kaiken taustalla ovat säästövaatimukset

    Prisman aurinkovoimala ei ole syntynyt tyhjästä. Taustalla on Elinkeinoelämän sopimat energiatehokkuusopimukset (Motiva), joilla pyritään siihen, että Euroopan unionin säästövaatimukset toteutuvat ilman, että niitä säädetään lailla. Osuuskappa Maakunnan Prisma on yksi 2200 kaupan toimipaikasta, joka on sopimuksessa mukana.

    Elinkeinoelämän puolelta yhtenä sopijapuolena on Kaupan Liitto.

    – Voi olla, että vapaaehtoisuudella päästään jopa parempiin säästölukuihin, sanoo Kaupan Liiton johtava asiantuntija Marja Ola.

    Kaupan alan vapaaehtoiset energiansäästötoimenpiteet ovat lyöneet entiset ennätyksetLucas Holm / Yle

    Sitä todistavat ainakin alustavat luvut viime vuodelta, sillä edellisellä sopimuskaudella kaupat saavuttivat sovitut säästöt. Nyt uuden, vuonna 2017 alkaneen sopimuskauden ensimmäinen vuosi vaikuttaa jopa hurjalta.

    – Säästötavoite koko kaudelle 2017–2025 on 186 gigawattituntia. Viime vuonna sopimukseen liittyneet yritykset tekivät yhteensä 1166 eri toimenpidettä, joilla energiaa säästyy vuositasolla 76 gigawattituntia, Oja sanoo.

    Työn tulos ja suunta ovat erinomaiset. Marja Ola

    Säästötavoitetta voi verrata koko Oulujoen vesistä voimantuottoon valjastettuun Merikosken voimalaan (Oulun Energia) Oulun keskustassa – sen pitkän ajan keskituotto on saman verran kuin säästötavoite.

    Myös energiatehokkuusinvestointien määrä yli nelinkertaistui edellisen kauden (Motiva, pdf) keskiarvosta, 3,4 miljoonasta eurosta vuodessa viime vuoden yli 15 miljoonaan euroon.

    Hyllyjen välissä palelee, mutta ei kauaa

    Kun pääsemme kaupan sisälle, t-paita tuntuu aivan liian vähäiseltä. Varsinkin tänä kesänä kauppojen kylmyys on ollut suorastaan hytisyttävää. Mitä älyä on hankkia auringosta sähköä ja muuttaa se hyytäväksi kylmyydeksi kaupan käytäville? Kiinteistöpäällikkö Keijo Tuikan mukaan avonaiset kylmäkaapit siirtyvätkin pikkuhiljaa historiaan.

    – Kylmäjärjestelmiä uusitaan meillä muutamia vuodessa. Sitä on tehty nyt muutaman vuoden ajan ja tekemistä vielä riittää.

    Muun muassa maito- ja lihatuotteet siirtyvät lasiovien taakse.Yle

    Ihan hyvää hyvyyttään kylmälaitteita ei uusita, vaan taustalla on kylmäaineina käytettävien fluorattujen kasvihuonekaasujen käyttörajoitukset ja kiellot (ympäristö.fi), jotka tulevat voimaan asteittain vuoteen 2030 mennessä. Voimakkaimmat aineet kielletään vuoteen 2020 mennessä, eikä niitä käyttäviä laitteita saa enää huoltaa.

    Vanhasta kylmäjärjestelmästä ei jää mitään jäljelle, kun ne uusitaan. Kun kylmäaineeksi vaihtuu hiilidioksidi, kaikki paineputketkin joudutaan vaihtamaan. Samalla kylmäkalusteisiin tulee ovet. Tuikan mukaan Kajaanin Prismassa lakkaa palelemasta parin vuoden sisällä.

    Tuikan mukaan kalusteovia on kauppiaspiirissä jonkin verran vastustettu, koska niiden on ajateltu rajoittavan tuotevalikoiman näkemistä ja ruuhkauttavan asiakkaita vaikkapa maitohyllylle. Uusimmat ovet ovatkin kokonaan lasia, ilman kehyksiä.

    Energiaa säästöön ajastuksella

    Energiaa säästyy ovien lisäksi muillakin keinoilla. Kylmälaiteremonttien yhteydessä joudutaan muuttamaan sähköistyksiä ja valaistus muutetaan ledivalaisuun perustuvaksi.

    Tulevaisuudessa myös haetaan eri laitteiden tuottamia huipputehopiikkejä ja pyritään tasoittamaan piikkejä rytmittämällä käyttöaikoja.

    – Haetaan sähkön käyttöaikoja ja katsotaan, pystytäänkö siirtämään jonkun laitteiston käyttöä eri aikaan.

    Kaikki kauppiaat eivät ole innoissaan uusista kylmäkaapeista, sillä niiden ajatellaan ruuhkauttavan hyllyjä.Lucas Holm / Yle

    Kaupan Liiton Marja Ola ei edes pyri peittelemään ansaittua ylpeyttä äänestään, kun hän kertaa viime vuoden lukuja.

    – Viime vuoden säästöt, investoinnit ja toimenpiteiden määrät olivat suuremmat kuin minään aiempana vuonna. Työn tulos ja suunta ovat erinomaiset.

    Mutta kun puhe kääntyy tulevaisuuteen, puhe käy varovaisemmaksi. Voiko säästöjen määrä jatkua samalla tahdilla?

    – Vaikea ennustaa. Kaupan omaan, itse tuotettuun energiaan kohdistuvat panostukset ovat olleet aika mittavia, mihin ollaan tyytyväisiä. Ehkä kaivataan jotain uutta energiankäyttöä tehostavaa teknistä innovaatiota, kuten ledivalaistus aikanaan oli, muotoilee Ola.

    Lämmin kesä sai hirvikärpäset kuoriutumaan joukolla ja nyt niitä on liikkeellä poikkeuksellisen paljon –

    Lämmin kesä sai hirvikärpäset kuoriutumaan joukolla ja nyt niitä on liikkeellä poikkeuksellisen paljon – "Suurin selittävä tekijä on kuitenkin hirvien tiheys"


    Tästä on kyseHirvikärpäsiä on liikkeellä runsaastiLämmin kesä on saanut kärpäset kuoriutumaan tavallista aikaisemmin ja yhtä aikaaLämmin ja kuiva sää on hirvikärpäselle paras lentokeliLämmin sää hellii syksyisessä luonnossa liikkujia....

    Tästä on kyseHirvikärpäsiä on liikkeellä runsaastiLämmin kesä on saanut kärpäset kuoriutumaan tavallista aikaisemmin ja yhtä aikaaLämmin ja kuiva sää on hirvikärpäselle paras lentokeli

    Lämmin sää hellii syksyisessä luonnossa liikkujia. Samalla se kuitenkin suosii myös hirvikärpäsiä, joita tuntuu olevan metsissä nyt keskivertoa enemmän.

    Yleensä hirvikärpästen runsain esiintyminen ajoittuu elokuun puolivälin ja syyskuun lopun välille. Tänä kesänä aikuiset hirvikärpäset ovat kuoriutuneet koteloistaan hiukan tavallista aikaisemin ja ryminällä, sanovat asiantuntijat.

    – Hirvikärpäset ovat aikuistuneet normaalia aikaisemmin, koska on ollut lämmintä. Myös lentokelit ovat olleet hyvät, ja hirvikärpäset ovat olleet liikkeessä tavallista enemmän, eläintieteen professori Arja Kaitala Oulun yliopistosta sanoo.

    Hirvikärpäset ovat olleet kotelona maaperässä talven ja kesän ajan. Otolliset olosuhteet ovat saaneet hirvikärpäsyksilöt kuoriutumaan lähes yhtä aikaa.

    – Niitä voi tulla valtavia määriä hetkessä liikenteeseen, kun kuoriutumisen aika on, arvioi Kainuun ELY-keskuksen ympäristöasiantuntija Reima Leinonen.

    – Hirvikärpäsen aikuistumiseen tarvitaan tietty lämpösumma ja se on nyt tullut täyteen samaan aikaan isolle joukolle yksilöitä, Kaitala sanoo.

    Suurin selittävä tekijä runsas hirvikanta

    Lämpimät ja kuivat säät ovat suosineet hirvikärpästen liikkumista. Hirvikärpänen on huono lentäjä, joten tuuli, vesisade ja kylmä keli pitävät ne tehokkaasti paikoillaan. Ne eivät muutenkaan lennä pitkiä matkoja, vaan odottavat kasvuston seassa, että isäntäeläin tulee sopivan lentoetäisyyden päähän.

    Kaikkein eniten hirvikärpästen määrään vaikuttaa hirvikannan koko.

    – Jos alueella on talvella liikkunut paljon hirviä, kesällä on paljon kärpäsiä, Kaitala sanoo.

    – Hirvikanta on kohtuullisen iso tällä hetkellä ja nämä asiat ovat kytköksissä toisiinsa, Leinonen vahvistaa.

    "Huppua vaan tiukemmalle"

    Ihmiselle hirvikärpänen on lähinnä kiusallinen, mutta joskus hirvikärpäset myös pistävät ihmistä. Pistot voivat aiheuttaa tulehduksia ja ihottumaa allergikoille.

    Tamperelaisille Laura Haikoselle ja Olga Pohjolaiselle hirvikärpänen on tuttu kiusankappale. Pohjolainen kertoo, että on törmännyt hirvikärpäseen muun muassa kerran huussissa, kun ötökkä käveli reittä pitkin.

    Kaupin metsässä ulkoilevat naiset kuitenkin vakuuttavat, etteivät hirvikärpäset estä metsään menemistä.

    – Ei se vaikuta, mutta kyllä sitä tutkii tarkmmin. Eihän se kivalta tunnu, kun joku möngertää päässä, Olga Pohjolainen sanoo.

    – Huppua vaan tiukemmalle, niin sillä selviää, kuittaa Laura Haikonen.

    Onko sinulla kokemuksia kohtaamisista hirvikärpästen kanssa? Voit kertoa niistä jutun alta löytyvässä "Keskustele"-osiossa.

    "Yläkouluikäiset tytöt käyttävät nuuskaa jo ihan jämysti" – Terveydenhoitaja on nähnyt koululaisten terveyden muutoksen neljältä vuosikymmeneltä


    Tästä on kyseKoululaisten uupumus, ahdistuneisuus, masennus ja nuuskan käyttö kasvavat edelleen. Yhä useampi nuori on kuitenkin raitis.Kouluterveyskyselyillä on kerätty tietoa koululaisten hyvinvoinnista jo vuodesta 1996.Terveyden ja hyvinvoinnin...

    Tästä on kyseKoululaisten uupumus, ahdistuneisuus, masennus ja nuuskan käyttö kasvavat edelleen. Yhä useampi nuori on kuitenkin raitis.Kouluterveyskyselyillä on kerätty tietoa koululaisten hyvinvoinnista jo vuodesta 1996.Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on kerännyt tietoa lapsista ja nuorista jo 1980-luvulta alkaen.

    Koulujen pihoilla kulkee nykyään uupuneempia ja ahdistuneempia nuoria, jotka eivät kuitenkaan tupakoi tai juuri käytä alkoholia. Kiusaamiseenkaan ei enää törmää välitunneilla, vaan se tapahtuu yhä enemmän vapaa-aikana sosiaalisessa mediassa.

    Koulumaailman muutos näkyy terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kouluterveyskyselyistä.

    Raili Hauhialla on koululaisten terveydestä kokemusta neljältä vuosikymmeneltä.Elisa Kinnunen

    Hyvinvointi koulussa kuuluu lakisääteisesti kaikille siellä työskenteleville ammattilaisille. Edelleen monelle oppilaalle tärkein ja läheisin henkilö on oma opettaja.

    – Uskallus pyytää apua mielenterveyden ja ahdistuksen asioihin on lisääntynyt. Kouluterveyskyselyjen tulokset kertovat, että nuorten kynnys ottaa asioita puheeksi on madaltunut, ja opettajat ovat siinä hyvin tärkeässä roolissa, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Nina Halme.

    Kouluterveydenhoitaja Raili Hauhia on seurannut kouluterveydenhoidon kehitystä jo neljällä vuosikymmenellä. Hauhia ja Halme nostavat esille neljä ongelma-aluetta, jotka vaivaavat nuoria tällä hetkellä: mielenterveyden, nuuskaamisen, ylipainon ja nettikiusaamisen.

    Mielenterveysongelmat ja uupumus vaanivat

    THL:n erikoistutkija Nina Halmeen mukaan nuorista vähän yli 10 prosenttia kokee keskivaikeaa tai vaikeaa ahdistuneisuutta.

    Terveydenhoitaja Raili Hauhia on havainnut, että mielenterveyden ongelmat tulevat mukaan kuvioihin murrosiän kynnyksellä.

    – Yleisesti ottaen alakoululaiset ovat innokkaita koululaisia. Heistä on kiva tulla kouluun ja heillä on kavereita. Murrosiässä epävarmuus, itsetunto-ongelmat, uupumus ja masennus kuitenkin lisääntyvät, Hauhia sanoo.

    Yläkouluikäisillä, myös tytöillä, on ihan jämysti jo nuuskan käyttöä. Raili Hauhia

    Kouluikäiset ovat myös aiempaa väsyneempiä. Tutkija Nina Halmeen mukaan yläkoulun 8–9-luokkalaisista sekä lukiolaisista tytöistä lähes 20 prosenttia on uupuneita. Koulu-uupumuksessa opinnot kuormittavat liikaa ja aiheuttavat riittämättömyyden tunteita.

    –Koulu-uupumus on etenkin menestyshakuisilla tytöillä hyvinkin yleistä. Nämä asiat ovat yhteydessä vuorokausirytmiin ja siihen, miten löytää aikaa itselle, opiskelulle ja harrastuksille. Toivoisin, että nuorten elämänhallinnan taitoja vahvistettaisiin, Halme taustoittaa.

    Koulu-uupumus vaivaa erityisesti tyttöjä.Kari Saastamoinen / Yle

    Erikoistutkija Halmeesta on huolestuttavaa, että ongelmilla on tapana kasaantua samoille nuorille.

    – Ongelmien kasaantumisen taustalla voivat olla vuorovaikutusvaikeudet vanhempien kanssa, yksinäisyys, kiusatuksi tuleminen, henkinen väkivalta, koulupoissaolot ja alkoholinkäytön lisääntyminen. Tämän joukon varhainen tunnistaminen olisi tärkeää.

    Terveydenhoitaja Hauhian mukaan oppilashuollon palvelut ovat koko ajan täyteen buukattuja. Nyt apua on kuitenkin saatavilla enemmän kuin aiemmin. Esimerkiksi vielä 1980-luvulla Kajaanissa oli yksi ainoa kuraattori vastuussa kolmen yläkoulun nuorista.

    – 80-luvulla ei ollut alakoulussa kuraattoreita. Koulupsykologejakaan ei ollut ollenkaan ja perheneuvolapalveluitakin vähemmän, Hauhia muistelee.

    Alkoholi vaihtui nuuskaan

    THL:n tutkijan Nina Halmeen mukaan nykyään nuoret ovat entistä raittiimpia, ja humalahakuinen juominen on vähentynyt viimeisen 10 vuoden aikana. Myös päivittäin tupakoivien nuorten osuus on puolittunut, ja asenteet polttamista kohtaan ovat muuttuneet negatiivisemmiksi.

    – Alakoululaiset kokeilevat alkoholia ja tupakkatuotteita vähemmän. He kokeilevat vähän nuuskaa, mutta myös yläkouluikäiset tytöt käyttävät nuuskaa jo ihan jämysti, kertoo terveydenhoitaja Railia Hauhia.

    Nuuskankäyttö on yleistynyt.Antti J. Leinonen / Yle

    Tutkija Halme vahvistaa Hauhian havainnot.

    – Ammattioppilaitosten nuorista yli 10 prosenttia nuuskaa päivittäin. 8–9-luokkalaisista nuuskaa noin viisi prosenttia, Nina Halme taustoittaa.

    Nuuskan käytössä alueelliset erot ovat suuria. Suurissa kaupungeissa sekä rajojen läheisyydessä sitä käytetään eniten.

    Kannabiksen käyttö ei ole Halmeen mukaan lisääntynyt, vaikka edelleen Suomessa on paljon nuoria, jotka ovat kokeilleet huumeita.

    Lapset joko liikkuvat paljon tai eivät ollenkaan

    Terveydenhoitaja Raili Hauhian mukaan osa nuorista syö terveellisesti, osa todella epäterveellisesti. Kouluikäisten ruokailutottumuksiin vaikuttaminen on kuitenkin vaikeaa.

    – Vanhempien on mahdoton vahtia, mitä lapsi oikeasti syö. Osa lapsista käy jopa itse ostamassa kaupasta herkkuja, kertoo Hauhia.

    Jotkut lapset saavat ainoan liikunnan välitunneilla. Raili Hauhia

    Ylipainoisten nuorten ja lasten määrä on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvussa, ja THL:n tutkijan Nina Halmeen mukaan kasvu näyttää yhä jatkuvan.

    – Nuorten ylipaino on pitkällä tähtäimellä haasteena, vaikka kaupungeissa ja kunnissa on tehty paljon töitä ylipainon vähentämiseksi. Arviolta yli 20 prosenttia 8–9-luokkalaisista on ylipainoisia.

    Myös liikuntatottumukset ovat nuorten keskuudessa kahtia jakautuneita. Osa liikkuu todella paljon, mutta osa aivan liian vähän. Runsaasti liikkuvilla lapsilla voi olla kasapäin liikuntaharrastuksia jo alakoulussa.

    – Jo neljännellä ja viidennellä luokalla on lapsia, joilla on melkein joka päivälle liikuntaharrastus. Se ei ole haitallista niin kauan, kun on kivaa eikä koulutyö kärsi, Hauhia sanoo.

    Osa kouluikäisistä liikkuu paljon ja osa ei juuri ollenkaan.Elisa Kinnunen

    Raili Hauhian mukaan esimerkiksi Kainuun haja-asutusalueilla koulujen lakkautukset ovat vähentäneet nuorten liikuntaa, koska kouluun kuljetaan autolla.

    – Nyt koulumatkat istutaan linja-autossa. Jotkut lapset saavat ainoan liikunnan välitunneilla ja illan he ovat kotona sisällä, toteaa Hauhia.

    Enää ei kiusata kasvotusten

    THL:n keräämien tietojen mukaan koulukiusaaminen on vähentynyt, mutta siitä huolimatta säännöllisesti kiusattujen nuorten osuus on pysynyt samana. Syytä tähän ei tiedetä.

    Tutkija Nina Halmeen mukaan kiusaaminen on siirtynyt koulun pihoilta nettiin.

    – Somekiusaaminen lisääntyy, kun tulee uusia sosiaalisen median muotoja käyttöön.

    Osa aikuisviihteen ja väkivaltavideoiden sivustoilla käyneistä lapsista on pahoittanut mielensä pitkäksi aikaa ja tarvinnut tukea asian käsittelyyn. Raili Hauhia

    Muutos näkyy myös kouluterveydenhoitajan arjessa.

    – Kun ei ollut puhelimia, ei ollut muuta kanavaa kuin lyijykynä ja ruutupaperi, jos halusi haukkua toista. Nyt netti on helppo foorumi mollata tai eristää toisia. Ei esimerkiksi oteta viestiryhmiin mukaan tai laitetaan huhuja liikkeelle, Raili Hauhia sanoo.

    Lämpötilat pysyvät tavanomaista korkeammalla seuraavat viikot – pitkän ajan ennusteet lupailevat lämmintä syksyä

    Lämpötilat pysyvät tavanomaista korkeammalla seuraavat viikot – pitkän ajan ennusteet lupailevat lämmintä syksyä


    Lämpötilat ovat koko maassa ajankohtaan nähden tavallista korkeammat, kertoo Ylen meteorologi Toni Hellinen. Maan keski- ja pohjoisosissa päivälämpötila on jopa viisi astetta tavanomaista korkeammalla seuraavat viisi päivää. Maan eteläosassa...

    Lämpötilat ovat koko maassa ajankohtaan nähden tavallista korkeammat, kertoo Ylen meteorologi Toni Hellinen.

    Maan keski- ja pohjoisosissa päivälämpötila on jopa viisi astetta tavanomaista korkeammalla seuraavat viisi päivää. Maan eteläosassa lämpötila on puolestaan kolmestä neljään astetta tavallista korkeammalla.

    Esimerkiksi Etelä-Suomessa lämpötilat liikkuvat 20 asteen tienoilla, kun yleensä tähän aikaan on noin 16 lämpöastetta.

    Tavanomaista lämpimämpi sää jatkuu Hellisen mukaan suurella todennäköisyydellä syyskuun ensimmäisen viikon ja mahdollisesti myös syyskuun toisen viikon.

    – Mikään ei viittaa siihen, että tulisi äkillistä viilenemistä, Hellinen sanoo.

    Pohjois-Suomessa lämpötilat muuttunevat vuodenaikaan nähden tavanomaisiksi syyskuun puolivälissä.

    Hellisen mukaan pitkän ajan ennusteissa on viitteitä siitä, että koko syksy olisi lämmin. Hän kuitenkin huomauttaa, että pitkän ajan ennusteet sisältävät paljon epävarmuuksia.

    Viikonlopuksi luvassa sadekuuroja

    Maan etelä- ja keskiosassa sekä Kainuussa esiintyy sadekuuroja lauantaina. Kyseisillä alueilla on myös runsasta pilvisyyttä.

    Lapissa ja Oulun seudulla lauantaita voidaan viettää aurinkoisessa säässä.

    Maan etelä- ja keskiosassa lämpötilat liikuvat 20 asteen molemmin puolin ja Lapissa 15 asteen molemmin puolin.

    Sunnuntaina sää muuttuu aurinkoisemmaksi. Itä-Suomessa ja Kainuussa voi vielä tulla yksittäisia sadekuuroja.

    – Siitä alkaa se trendi, sää muuttuu aurinkoisemmaksi ja lämpenee koko maassa, Hellinen kertoo.

    Ensi viikon alkupuolella elohopea kohoaa lähes koko maassa yli 20 asteeseen, mutta helteisiin ei luultavasti enää ylletä. Esimerkiksi Etelä-Suomessa lämpötila liikkuu ylimmillään 23–24 asteessa.

    Lue lisää:

    Suomalaistutkijan animaatio ilmastonmuutoksesta kohahduttaa jälleen maailmalla – "Ei näytä, että ilmaston lämpeneminen olisi vähenemässä"

    Sää suosi risteily-yrityksiä: Kesähelteillä kaikki halukkaat eivät aina edes mahtuneet laivaan

    Itävallassa yllätystalvi – katso, kuinka kesäinen maisema peittyi valkoiseen

    Kysyimme viideltä johtajalta, mitä ikä merkitsee –

    Kysyimme viideltä johtajalta, mitä ikä merkitsee – "Nuoruus on yleensä synonyymi kokemattomuudelle tai jopa sille, että ei osaa"


    Erno Heikkinen, 26, Suomussalmen kunnanjohtaja Erno Heikkinen astui kunnanjohtajan tehtävään 26-vuotiaana (Kuntalehti). Suomussalmen kunnassa on noin 330 työntekijää ja hieman alle 8 000 asukasta. "Olin Nakkilan kunnassa hallintojohtajana, kun...

    Erno Heikkinen, 26, Suomussalmen kunnanjohtaja

    Erno Heikkinen astui kunnanjohtajan tehtävään 26-vuotiaana (Kuntalehti). Suomussalmen kunnassa on noin 330 työntekijää ja hieman alle 8 000 asukasta.

    "Olin Nakkilan kunnassa hallintojohtajana, kun huomasin, että Suomussalmen kunnassa on kunnanjohtajan virka auki. Ajattelin, että jäisi harmittamaan, jos en hakisi. Montaa on puhututtanut varmasti, kun on 26-vuotias kunnanjohtaja.

    Erno Heikkinen on opiskellut Tampereella kunta- ja aluejohtamista. Hänellä on jääkiekkojunioritaustaa kotikylällään.Lasse HInkula / Yle

    Kunta-alalla on tällä hetkellä tosi voimakas nuorennusleikkaus käynnissä. Minusta tuntuu, että työpaikat ja organisaatiot ovat valmiimpia siihen, että nuoria tulee. Sitä ei nähdä negatiivisena asiana.

    Kunnanjohtajan työ on hyvin julkinen työ. Siinä ollaan paljon esillä ja tavallaan kunnan kasvot. Paineita tietenkin jonkin verran tulee, kun odotetaan, että pystyy muuttamaan asioita. Silloin oman työn jaksottaminen on tosi tärkeää, ja täytyy itse pitää huolta, että kalenteri ei tule liian täyteen. Junnukiekon tuomarointi 16-vuotiaana kasvatti nahkaa paksummaksi jo silloin.

    Nuorista johtajista ei ole yhtä teoriaa. Voidaan tunnistaa piirteitä tai asioita, jotka ovat haastavia asioita uran alkuvaiheessa. Johtamisen tutkijatohtori Anna Heikkinen

    Mielestäni johtamisessa tärkeää on itsensä tunteminen ja omien heikkouksien sekä vahvuuksien tiedostaminen. Johtamis- ja esimiestyössä oppii tuntemaan paremmin itseään ja miten erilaisissa tilanteissa luontaisesti toimii."

    Juha Huotari, 41, Prometec Tools Oy:n toimitusjohtaja

    Juha Huotari sai ensimmäisen johtajapestinsä 32-vuotiaana Kajaanin kaupungin talousjohtajana. Myöhemmin hän siirtyi talousjohtajan paikalta yritysmaailmaan ja perusti yhtiökumppaninsa kanssa yrityksen tyhjentyneen paperitehtaan tiluksille.

    Uran alkuvaiheessa nuori rakentaa omaa identiteettiään: mikä on hänen tyylinsä ja tavoitteensa. On todettu, että parhaiten voivat nuoret johtajat, joilla on selkeä näkemys identiteetistään. Johtamisen tutkijatohtori Anna Heikkinen

    "Kun ura alkoi, ikä nousi monesti esille. Olin kuntaorganisaatiossa nuori, mutta ei sekään loppujen lopuksi ollut mikään ongelma. Asenne, toisten ihmisten kunnioitus ja aito halu tehdä työtä ratkaisevat. Pelkkä tieto ei riitä vaikka sitäkin pitää olla. Oma asenne ratkaisee, kun ensimmäistä johtajapaikkaa hakee.

    32-vuotiaana Juha Huotaria pidettiin nuorena talousjohtajaksi.Lucas Holm / Yle

    Edellisessä työssä opin, että kannattaa olla saavutettavissa, eikä se ole koskaan haitannut. Tasapaino on pikkuhiljaa muotoutunut, ja vapaa-aikaakin on ruvennut arvostamaan."

    Tytti Määttä, 37, Kuhmon kaupunginjohtaja

    Tytti Määttä aloitti johtajauransa 28-vuotiaana Vaalan kunnanjohtajan (Suomenmaa) tehtävästä. Kuhmossa hänellä on työntekijöitä johdettavanaan 360 ja asukkaita kunnassa on 8 500.

    "En tiedä, johtuiko nuoruudestani, että en arvostanut itseäni johtajana riittävästi. Vasta kun johtajakokemusta on kertynyt, olen ymmärtänyt, että kenties olen hyvä johtaja.

    Nuoren johtajan on tärkeää ymmärtää oma ikänsä. Vaikka ei kokisi itseään nuoreksi, joku näkee nuorena siitä huolimatta. Nuoruus on yleensä synonyymi kokemattomuudelle tai jopa sille, että ei osaa.

    Tytti Määttä oli ensimmäistä kertaa johtajana lukion oppilaskunnan hallituksessa.Lucas Holm / Yle

    Johtajan muut ominaisuudet vaikuttavat enemmän kuin ikä. Johtajan tulisi aina kyetä innostamaan ja kannustamaan ihmisiä. Olla empaattinen, aito ja hakea vaikeisiinkin asioihin ratkaisuja. Ja olla rohkea.

    Jos ihmisellä on monipuolinen elämänkokemus ja hän on ollut paljon ihmisten kanssa tekemisissä, hän pärjää nuorena johtajana hyvin.

    Perinteiden kunnioittaminen on erittäin tärkeää, koska sillä osoitetaan arvostusta organisaation historiaa kohtaan. Johtamisen tutkijatohtori Anna Heikkinen

    Mielestäni aina kannattaa kuitenkin muistaa, että jokainen ihminen, jonka kohtaat, opettaa sinulle jotain uutta.

    Tärkeää johtamisessa on huomioida myös itsensä ja pyytää tarvittaessa apua eli esimerkiksi työnohjausta. Johtajahan on monesti yksin työssään."

    Paavo Haataja, 38, KoulutusAvain Oy:n yrittäjä

    Paavo Haataja seuraa isäänsä kajaanilaisen KoulutusAvain Oy:n toimitusjohtajana ja yrittäjänä. Sitä ennen Haataja toimi Metsäkeskuksen metsäpalvelupäällikkönä jo 28-vuotiaana.

    "Aluksi varmasti elämänkokemuksen puute näkyi. En osannut ottaa huomioon jokaisen ihmisen erityispiirteitä. Joillekin pitää olla pilkuntarkat ohjeet, ja joillekin riittää yleispätevä ohjeistus. Nyt, kun on tullut mittariin melkein neljäkymmentä, osaa ottaa huomioon näitä asioita.

    Johtajavuosien alussa oli kova into ja kovat paineet siitä, miten pitää onnistua ja mitä muut ajattelevat siitä. Ehkä jopa liikaakin. Päätöksenteon vaikeus peilautuu siinä, kun ei ole alasta välttämättä tietoa.

    Paavo Haataja myöntää, että päätösten tekeminen on helpompaa, kun ikää tulee lisää.Lucas Holm / Yle

    Varsinkin alle kolmekymppisenä oli tiettyä uskottavuusongelmaa. Siinä on muutama kivi käännettävänä vanhan linjan henkilöiden kanssa, jotka olivat tehneet ikänsä asiat tietyllä tavalla. Minä olin sitten se kolmekymmentä vuotta nuorempi kaveri, joka tuli sanomaan, että tämä asia pitäisikin tehdä toisin.

    Pysy uskollisena omille arvoillesi. Kehitä vuorovaikutustaitojasi. Säilytä analyyttisyys ja kyky tarkastella asioita kokonaisuutena. Johtamisen tutkijatohtori Anna Heikkinen

    Pyrin johtamaan vuorovaikutuksen kautta. Minun ei tarvitse sanoa viimeistä sanaa, vaan voin hyvin pakittaa, jos muilla on hyvät argumentit siitä, miten asia pitää tehdä.

    Alan osaamista tärkeämpää on se, miten kohtaat työntekijän henkilönä. Joskus esimiesasemaan nousee nohevin työntekijä, jolla on vuosia työkokemusta, mutta hän ei välttämättä ole paras henkilöstön johtaja esimiestyössä."

    Mikko Soininen, 46, RTG Sales Oy:n toimitusjohtaja

    32-vuotiaana johtajauransa aloittaneella Mikko Soinisella on 260 alaista matkailun asiakaspalveluyrityksessä.

    "Nuorena pitää miettiä, mikä on sopiva balanssi työn ja vapaa-ajan välillä. Tämä nuorilla välillä unohtuu, unohtui itsellänikin.

    Ihailen sellaisia nuoria ihmisiä, jotka osaavat erottaa työn ja vapaa-ajan. He tulevat rentoutuneempina töihin ja saavat paremman lopputuloksen työpäivästä. Tämän haluaisin opettaa 25-vuotiaalle itselleni, jos pystyisin menemään ajassa taaksepäin.

    Nuorten korostama johtaminen tänä päivänä ei ole määräilevää ja käskyttävää, vaan kuuntelevaa, motivoivaa, innostavaa ja eettistä. Johtamisen tutkijatohtori Anna Heikkinen

    Monesti nuorena aikaa käytetään liikaa asioiden tekemiseen, eikä pysähdytä miettimään vaikutuksia. Hyvä johtaja kuuntelee alaisia, mutta pysyy jämäkkänä ja tekee ratkaisuja, jotka välillä ovat kipeitä. Ihmisiä kuuntelemalla löytää päätöksentekoon parhaat lopputulokset.

    Mikko Soininen korostaa työn ja vapaa-ajan tasapainoa.Lucas Holm / Yle

    Haluaisin välttää ajattelua, että kun me nuorena teimme asiat tietyllä tavalla ja tämä nykynuoriso taas toisella tavalla. Meidän pitää oppia uudelta sukupolvelta.

    Osaaminen tulee tietenkin teoista ja kokemuksista. Siitä saadaan lihaa johtajuuden ympärille. Myöskin auktoriteetti kasvaa kokemuksen myötä. Ne ovat asioita, joita ei yksinkertaisesti koulussa voi oppia."

    Korjattu 31.8.2018 kello 12.47: Prometec Solutions Oy:n nimi Prometec Tools Oy:ksi.

    Päiväkodin lapset ottavat älylaitteella lääkärileikin röntgenkuvia ja leikkivät lelupiilosta – Koukuttavuus huolettaa kehitysneuropsykologian dosenttia

    Päiväkodin lapset ottavat älylaitteella lääkärileikin röntgenkuvia ja leikkivät lelupiilosta – Koukuttavuus huolettaa kehitysneuropsykologian dosenttia


    Tästä on kyseVarhaiskasvatuksen osa-alueita ovat muun muassa mediakasvatus ja teknologiaosaaminen.Monissa päiväkodeissa tabletit on arkipäivää, mutta työntekijät kaipaavat lisää koulutusta laitteiden käyttämisestä.Varhaiskasvatuksen...

    Tästä on kyseVarhaiskasvatuksen osa-alueita ovat muun muassa mediakasvatus ja teknologiaosaaminen.Monissa päiväkodeissa tabletit on arkipäivää, mutta työntekijät kaipaavat lisää koulutusta laitteiden käyttämisestä.Varhaiskasvatuksen professori ja kehitysneurolopsykologian dosentti Nina Sajaniemi on huolissaan laitteiden koukuttavuudesta ja kaipaa lisää keskustelua siitä, onko laitteista hyötyä päiväkoti-ikäisten käytössä.

    Mikko Miranda ja Vili Karjalainen istuvat päiväkotiopettaja Tarja Kemppaisen sylissä. Kemppainen pitää kädessään tablettia, jonka näytöltä pojat vuorotellen etsivät kotieläimiä. Pojat ihmettelevät, kun Mikko painaa kukon kuvan sijasta tipua. Koneesta alkaa kuulua piipitystä, ja Kemppainen selittää tipun olevan pieni kukko.

    Päiväkoti Menninkäisen alle kolmevuotiaiden ryhmä Kiitäjät on yksi Kajaanin päiväkotiryhmistä, joihin on pilotoitu tablettien käyttöä. Tabletit ovat olleet käytössä nyt vuoden ajan.

    Tarja Kemppainen sylissään Mikko Miranda ja Vili Karjalainen. Kemppainen korostaa, että aikuisen seura on tärkeää myös silloin, kun lapsi pelaa tabletilla.Lucas Holm / Yle

    Tarja Kemppainen on ollut mukana pilotoinnissa ensin esikouluikäisten ryhmän ja sitten Kiitäjien kanssa. Ensimmäinen asia, joka täytyi selättää digilaitteiden tuonnissa päiväkotiin, oli oma asenne.

    – Opettelin itse ajattelemaan, että tämä voi olla opettavainen juttu eikä vain pelkkää pelien räiskintää.

    Varhaiskasvatuksen palvelupäällikön Riikka Sipilän mukaan myös perheissä on ollut ennakkoluuloja tablettien käytöstä päiväkodeissa. Eivät kai lapset vain pelaa kaiken päivää? Vanhempien epäilykset kuitenkin haihtuvat, kun heille näytetään, millaisia asioita tableteilla pystyy tekemään.

    – Peleissä on todella paljon eroja. On aivan eri asia, jos lapsi harjoittelee tabletilla kirjaimia kuin tappaa ihmisiä.

    Lapset ovat usein opettavia aikuisia näppärämpiä käyttämään laitteita

    Teknologia tulosta päiväkoteihin on puhuttu jo pidemmän aikaa. Varhaiskasvatuksen palvelupäällikön Riikka Sipilän mukaan jokaisesta Kajaanin päiväkodista löytyy tabletteja. Viime vuonna Helsingin Sanomat uutisoi (Helsingin Sanomat) Helsingin laittavan miljoonia euroja opettaakseen päiväkoti-ikäisille digitaitoja.

    Myös opetushallituksen varhaiskasvatussuunnitelmassa puhutaan mediakasvatuksesta ja teknologiaosaamisesta. Suunnitelman mukaan lasten kanssa tutkitaan viestintää arjessa myös teknologian keinoin ja tutustutaan erilaisiin välineisiin, sovelluksiin ja peleihin.

    Eila Haikarainen / Yle

    Kolme vuotta sitten Ylen uutisessa visioitiin tulevaisuuden päiväkotia, ja teknologia nähtiin tulevan osaksi opettamista. Suurimpina jarruina tälle nähtiin laitteiden vähyys ja työntekijöiden taidot.

    Samat asiat jarruttavat kehitystä edelleen.

    Nyt laitteita alkaa olla pikku käsille kokeiltaviksi, mutta työntekijöiden osaaminen on edelleen heidän oman kiinnostuksensa varassa.

    – Töitä on paljon vielä, jotta me aikuisetkin opimme käyttämään. Onneksi voimme opetella yhdessä lasten kanssa. He uskaltavat paljon enemmän laitteita käyttää. Aikuisella on paha tapa pelätä, että tämä menee jotenkin rikki, kun kosken tätä väärin.

    Tarja Kemppainen Menninkäisen päiväkodista sanoo ongelmaksi juuri sen, ettei päiväkodin työntekijöillä ole aikaa opetella laitteden käyttöä. Monet opettelevat ja suunnittelevat muutenkin toimintaa iltapuhteinaan vapaa-ajallaan.

    Myös Kemppainen opetteli itse kesän aikana, mihin kaikkeen tablettia pystyi käyttämään.

    Kuinka hikistä on hevikitaristin homma?

    Lapsi piilottaa unilelun ja ottaa kätköpaikasta valokuvan, jonka avulla toinen etsii lelun. Valokuvasuunnistuksessa lapsi on itse mukana pelin suunnittelussa.

    Menninkäisen päiväkodissa Kiiturit ovat käyttäneet tabletteja pelaamisen lisäksi esimerkiksi lasten kysymyksiin vastaamiseen ja ympäristön havainnointiin valokuvaamalla.

    Varhaiskasvatuksen palvelupäällikkö Riikka Sipilä sanoo, että tabletit tuovat lapsille uusia ilmaisukeinoja, kuten omien videoiden tekeminen. Valokuvien avulla lapset pystyvät ottamaan kuvia siitä, mikä heitä kiinnostaa.

    Sipilä kertoo esimerkin, jossa aikuinen esitteli innoissaan kirkossa urkuja, mutta lapsi otti kuvan soittajan jaloista. Ne olivat hänestä kiehtovampi juttu.

    QR-koodit auttavat lasta esimerkiksi toimimaan itsenäisemmin maailmassa, jossa paljon asioita kätkeytyy tekstin taakse. Laitteella lapsi voi avata koodin takana olevan kuvan tai videon, eikä hänen tarvitse odottaa, että aikuinen jakaa tietonsa.

    Valokuvien avulla lapsi psytyy kertomaan aikuisille itseään kiinnostavista asioista, vaikka ei osaisi vielä puhua.Toni Pitkänen / Yle

    Sipilä näkee, että varhaiskasvatus lisää lasten tasa-arvoa. Riippumatta siitä, käyttääkö lapsi kotona laitteita, oppii lapsi varhaiskasvatuksessa digitaitoja.

    Tekniikasta on iloa myös vanhemmille, sillä alle kolmevuotiaat eivät vielä osaa kertoa päivästään vanhemmille. Videot ja kuvat ovat helppo tapa näyttää, mitä heidän pikkuisensa on päivän aikana puuhannut.

    Menninkäisen päiväkodissa hoidossa olevan kolmevuotiaan Lennen äiti Outi Laatikainen kertoo huomanneensa, että hänen vauhdikkaat lapsensa ovat oppineet päiväkodissa vuorottelemaan. Yleensä päiväkodeissa jokaiselle ei ole omaa tablettia, ja asioita tehdäänkin yhteistyöllä. Kun lapset tekevät yhdessä elokuvaa, täytyy heidän samalla neuvotella ja tehdä kompromisseja.

    Laatikainen kertoo, että heillä lapset käyttävät laitteita muutamana päivänä viikossa. Laitteita käytetään ohjelmien katsomiseen, mutta niillä selvitetään myös asioita, jotka hämmästyttävät ja kummastuttavat pientä kulkijaa. Esimerkiksi kumpi on hikisempää hommaa: kitaralla heviä vai viululla Vivaldia soittavan?

    Pitäisi pystyä enemmän argumentoimaan, tuovatko laitteet pedagogista lisäarvoa. Nina Sajaniemi

    Laitteella vanhemmat voivat ikään kuin ostaa lapselta hetken hiljaisuutta, mutta toisaalta vanhempien täytyy koko ajan seurata, mitä lapsi niillä tekee. Laatikainen on huomannut, että väsyneenä laitteiden esille ottaminen ei ole hyvä ajatus.

    Ruudun ääressä oleminen on myös usein niin koukuttavaa, että ruutuajan loppumista lapset eivät purematta niele.

    – Jos lapset ovat väsyneitä, tuntuu että ruudun äärellä tekeminen väsyttää vielä enemmän. Se ei yleensä sellaisiin hyvän mielen tilanteisiin päädy.

    Pelit eivät kannusta lapsia käyttämään kaikkia aisteja

    Varhaiskasvatuksen professori ja kehitysneuropsykologian dosentti Nina Sajaniemi Helsingin yliopistosta on huolissaan juuri laitteiden koukuttavuudesta. Hänen mukaansa monet pelit on rakennettu niin, että ne antavat välitöntä palautetta ja mielihyvää, jolloin lapsi ei opi pitkäjänteisyyttä ja omien reaktioiden hillitsemistä.

    Sajaniemen mukaan lasten pelejä ei valmisteta tukemaan pitkäjänteistä oppimista.Yle

    Jos lapsen vuorovaikutus ja kommunikaatio ovat vahvasti laitekeskeisiä, kaikkien aistien käyttö ja merkitysten etsiminen jäävät pinnallisiksi. Tämä voi haitata kehittymistä jopa niin, että myöhemmässä vaiheessa monimutkaisten käsitteiden kehittyminen voi kärsiä.

    Sajaniemen mukaan kaivattaisiin vielä pohtimista, tarvitaanko laitteita pienten lasten käyttöön.

    – Laitteiden voittokulku on yksipuolisesti markkinoitua ja toisesta puolesta on ollut vähemmän puhetta. Pitäisi pystyä enemmän argumentoimaan, tuovatko laitteet pedagogista lisäarvoa.

    Jos opetellaan leikkaamaan, edelleen kannattaa ottaa ne sakset käteen. Riikka Sipilä

    Myös vanhempien oma esimerkki laitteiden käyttämisestä on asia, johon Sajaniemen mukaan tulisi kiinnittää huomiota. Laitteiden käyttö lasten seurassa voi tehdä vanhemmasta sitoutumattomamman, jolloin vuorovaikutuksesta tulee lapselle vaikeaa ennakoida.

    – Lapset mallintavat ympäristöään ja jos he näkevät, että vanhemmat ovat koko ajan laitteissa, lapsille rakentuu kuva, että tämä on oikea malli elämästä. Keskittyminen ja tarkkaavaisuus yhdessä vähenevät, kun laite on välissä.

    Sajaniemi suositteleekin, että varhaiskasvatuksen työntekijät ja vanhemmat miettisivät aina laitteen hyötyä, ennen kuin käyttävät laitetta opetuksessa. Saavutetaanko laitteella jotain, mitä ei muilla tavoin saavutettaisi?

    Sajaniemi ei kuitenkaan halua kieltää kaikkea laitteiden käyttöä lapsilta, vaikka ei ymmärräkään niitä alle kolmevuotiaiden käytössä.

    Lapsen oppimiselle on tärkeää käyttää kaikkia aisteja.Linus Hoffman / Yle

    Varhaiskasvatuksen palvelupäällikkö Riikka Sipilä ei näe syytä huoleen.

    – Älylaitteet ovat arjen työvälineitä. Ne eivät ole päätarkoitus, vaan niitä hyödynnetään silloin, kun saadaan jotain hyötyä. Jos opetellaan leikkaamaan, otetaan sakset käteen.

    Lapset myös käyttävät laitteita omilla tavoillaan osana leikkiä. Tärkeää päiväkodeissa on, että aikuiset eivät päätä kaikkea lasten puolesta ja kerro, miten asiat pitäisi tehdä, vaan lapset saavat myös itse osallistua arjen suunnitteluun. Lapset ovat esimerkiksi käyttäneet laitteita röntgenkuvien ottamiseen lääkärileikeissään.

    Menninkäisen päiväkodissa tabletit ovat koko ajan saatavilla, mutta aikuisen valvonnan alla. Tabletit ovat osa arkea ja väline muiden joukossa. Vaikka Lenne, Vili ja Mikko pelaavat tableteilla työntekijöiden kanssa, haluaa Viljami Juusola, että hänelle luetaan kirjaa. Vanha viihdyke lumoaa edelleen ja kuvassa olevaa karvaista koiran nenää voi jopa tunnustella. Voi kuinka pehmeä se on.

    Sairaalabakteeri syö lääkärintakeista hihat:

    Sairaalabakteeri syö lääkärintakeista hihat: "Ei ole niin pyhä, etteikö sitä voisi nykyaikaistaa"


    Tästä on kyseLääkärin ja hoitajien työvaatteet ovat uudistumassa ainakin tekstiiliyritys Sakupella ja yksityisellä terveydenhuoltopalvelu Mehiläisellä.Lääkärintakin hihan lyhentäminen on suunnitelmissa molemmilla yrityksillä.Sakupe aloittaa...

    Tästä on kyseLääkärin ja hoitajien työvaatteet ovat uudistumassa ainakin tekstiiliyritys Sakupella ja yksityisellä terveydenhuoltopalvelu Mehiläisellä.Lääkärintakin hihan lyhentäminen on suunnitelmissa molemmilla yrityksillä.Sakupe aloittaa uusien työvaatteiden kokeilukäytön syyskuussa. Ensimmäiset sairaalat ryhtyvät käyttämään uuden malliston mukaisia työvaatteita vuonna 2020.Tulevaisuudessa pukeutumisvaihtoehtona voi olla myös värillinen suojavaate.

    Yksi Suomen symbolisimmista työvaatteista saattaa kokea merkittävän muodonmuutoksen. Perinteinen valkoinen ja pitkähihainen lääkärintakki on päätynyt suunnittelupöydälle tutkailtavaksi.

    Ja ilmeisesti myös leikkurin alle. Värikin voi muuttua vaikka turkoosiksi – jos lääkärit sitä haluavat. Esimerkiksi Tampereen ja Kuopion yliopistosairaaloihin työvaatteita toimittava Sakupe aloittaa uuden malliston koekäytön ensi kuussa. Hoitohenkilökunnan testikäyttöön on valittu kolme erilaista vaatekertaa.

    Kaikissa testikäyttöön valituissa lääkärintakeissa hiha on kolmasosan nykyistä lyhyempi. Hiha asettuu ranteen ja kyynärpään välille. Tällä pyritään lisäämään lääkärintakin hygienisyyttä ja hillitä bakteerien leviämistä.

    Mehiläisen lääketieteellisen johtajan Jarmo Karpakan mukaan keskustelu hihan lyhentämisestä on tarpeen.

    – Hihansuu on aina ongelma. Silloin kun lääkäri tekee toimenpiteitä, on hänen käärittävä hihansuut ylös.

    Aika on kypsä uudelle trendille

    Maailmalla hihat ovat paikka paikoin jo lyhentyneetkin. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa pitkähihainen lääkärintakki on ollut kielletty (Turun Sanomat) vuodesta 2008 alkaen.

    2000-luvun lopussa tutkittiin lääkärintakkien ja käsihygienian yhteyttä sairaalabakteereihin. Britannian yleisradioyhtiön BBC:n mukaan käsihygienian parantamisen ja takkien hihan lyhentämisen jälkeen muun muassa MRSA-bakteerin esiintyvyys pieneni (BBC) sairaaloiden johtajien mukaan 50 prosenttia.

    Sakupen toimitusjohtaja Antti Tervo kertoo, että lääkärintakin hihan lyhentäminen on tämän päivän trendi.

    – Sairaaloiden kanssa tästä on keskusteltu jo vuosia sitten aikaisemminkin. Silloin tuntui, että aika ei ollut kypsä hihan lyhentämiselle.

    Yksi esimerkki Sakupen koekäyttöön tulevasta lääkärintakista. Hiha on kuvassa täysimittainen ja siinä on käytetty tehosteväriä.Sakupe Oy

    Nyt homma vaikuttaa olevan toisenlainen, sillä myös Mehiläisessä selvitetään lääkärien ja hoitohenkilökunnan uusien työasujen mallia.

    – Ensi vuonna käymme läpi mallistoa vaatevuokrayrityksen kanssa ja hihan pituutta tullaan myös arvioimaan, toteaa Mehiläisen lääketieteellinen johtaja Jarmo Karpakka.

    Se on vähän sellainen traditio niin kuin frakin yhteydessä käytetään valkoista liiviä. Jarmo Karpakka

    Antti Tervon mukaan lääkärintakki ei kuitenkaan tule uudistuksessa muuttumaan merkittävästi.

    – En usko ettei sitä enää lääkärintakiksi tunnistaisi. Hoitohenkilökunnan vaatteissa tapahtuu varmaan suurempia muutoksia. Mallistot ovat pitkäaikaisia, joten uuden malliston käyttöönotto harkitaan hyvin huolellisesti.

    Materiaalilla on välillä

    Jarmo Karpakka muistaa vielä hetken, kun hän ensikertaa puki lääkärintakin päälle.

    – Kyllähän sitä piti mennä peilin eteen katsomaan, miltä nuori mies näyttää. Siitä on kyllä jo 40 vuotta aikaa.

    Hänen mukaansa takin mallissa ei ole sinä aikana tapahtunut merkittäviä muutoksia. Nykyään takin kankaissa on antimikrobinen käsittely. Karpakka kuitenkin arvioi, että Mehiläisen käyttämät työasut ovat puuvillan ja polyesterin sekoitusta.

    Ehdotuksia terveydenhuollon vaatteista, joita hoitohenkilökunnan lisäksi voivat käyttää esimerkiksi lääkärit. Mallit ovat luonnoksia. Lopullista mallia tai väritystä ei ole vielä päätetty.Sakupe Oy

    Sakupen vaatteista suurin osa on mikrokuitua, mutta vielä jonkin verran käytössä on puuvilla-polyesteriä.

    – Vaatekokeilussa tulee olemaan ainakin kolme eri materiaalivaihtoehtoa. Näillä on erilaisia käyttöominaisuuksia ja esimerkiksi pölyämättömyys on yksi tärkeä kriteeri sairaalavaatteissa. Mikrokankaat ovat nykyään joustavia ja ne kestävät.

    Käyttäjät päättävät vaatteistaan

    Syyskuun alussa alkavassa kokeilussa lyhythihaiset lääkärintakit rantautuvat Taysiin, Kysiin, Keski-Suomen keskussairaalaan ja myöhemmin Pohjois-Karjalan keskussairaalaan sekä Savonlinnan keskussairaalaan.

    – Näissä kokeilussa on mukana pieni määrä henkilökuntaa. Se on koekäytössä riittävä, työvaatevalmistaja Sakupen toimitusjohtaja Tervo kertoo.

    Ensimmäiset sairaalat ryhtyvät käyttämään uuden malliston mukaisia työvaatteita vuonna 2020. Matka tähän on kuitenkin vielä pitkä, sillä käyttäjien kokemuksia uusista vaatemalleista kerätään, ja asiassa edetään takkien käyttäjien toiveiden mukaan.

    – Uusia malleja kokeillaan parin kuukauden ajan ja kerätään palautetta. Asiakas lopulta päättää, millaisia vaatteita työkäytössä nähdään, Tervo kertoo.

    Lääkärin tulee toimenpidettä tehdessään kääriä pitkän takin hihat ylös bakteerien leviämisen estämiseksi.Derrick Frilund / Yle

    Myös valkoisen takin väriä tullaan arvioimaan uudistuksessa.

    – Täysin valkoinen väri on haasteellinen, koska se voi olla tietyille potilasryhmille vaikea hahmottaa. Toisaalta tummat vaatteet voivat värjätä vaaleita kankaita.

    Mehiläisen lääketieteellisen johtajan Jarmo Karpakan mukaan lääkärintakki voisi olla muunkin värinen, vaikka valkoinen tuntuu luontevalta.

    – Maailmalla näin varmasti jo onkin, mutta kai olen sen verran konservatiivi, että ajattelen lääkärintakkia valkoisena. Se on vähän sellainen traditio kuin frakin yhteydessä käytetään valkoista liiviä.

    Suomalaiseenkin kulttuuriin kuuluu, että lääkäri tunnetaan valkoisesta takistaan, mutta se ei tee siitä niin pyhää, etteikö sitä voisi hiukan nykyaikaistaa. Antti Tervo

    Lääkärintakki on myös merkittävä auktoriteetin luoja. Se antaa itsevarmuutta kantajalleen. Amerikkalaistutkijoiden mukaan lääkärintakki päällä tehdään jopa vähemmän virheitä.

    – Suomalaisessa kulttuurissa lääkäri tunnetaan valkoisesta takistaan. Takki ei kuitenkaan ole niin pyhä, etteikö sitä voisi hiukan nykyaikaistaa, Antti Tervo Sakupelta toteaa.

    Vastaanotoilla on eri käytännöt

    Vaikka silmämääräisesti vastaanotolla saattaa näkyä vähemmän valkotakkisia, perinteisen lääkärintakin käyttö ei ole vähentynyt, ilmenee niin Sakupen kuin Mehiläisenkin pesulatilastoista.

    – Takkien käyttötahti on täsmälleen sama kuin viime vuonna, toteaa Antti Tervo.

    Uusia potilasvaatteita esiteltiin Kuopion yliopistollisessa sairaalassa kesäkuussa 2015. Seuraavaksi päivittyvät hoitohenkilökunnan vaatteet.

    Lääkäri saa kuitenkin pukeutua vastaanotolla kuinka haluaa.

    – Lääkärintakki on ensisijaisesti suojavaate ja sitä on käytettävä kun lääkäri suorittaa potilaalle toimenpiteitä. Vastaanotolla lääkäri työskentelee omissa vaatteissaan ja toivon mukaan pukeutuu siististi, Mehiläisen lääketieteellinen johtaja Jarmo Karpakka sanoo.

    Karpakan mielestä pukeutumisen muuttamisesta voisi olla jopa hyötyä.

    – Joillekin potilaille valkoinen takki voi synnyttää pelkoa. Potilas-lääkärisuhde voisi olla helpompi ja luotettavampi ilman takkia.

    Kello 15.21 lisätty tietoa lääkärintakin hihoista Isossa-Britanniassa.

    Kouluissa aletaan kehittää uusia ruokakasvatusmalleja:

    Kouluissa aletaan kehittää uusia ruokakasvatusmalleja: "Tärkeää, että oppilaatkin osallistuvat"


    Tästä on kyseMaistuva koulu -hankkeen toteuttavat Ruokakulttuurikeskus Ruukku ry sekä ruoka- ja ravitsemuskasvatuksen tutkimusryhmä Itä-Suomen yliopistostaMukana on viisi kuntaa: Tampere, Kuopio, Salo, Järvenpää, SotkamoHanke rahoitetaan...

    Tästä on kyseMaistuva koulu -hankkeen toteuttavat Ruokakulttuurikeskus Ruukku ry sekä ruoka- ja ravitsemuskasvatuksen tutkimusryhmä Itä-Suomen yliopistostaMukana on viisi kuntaa: Tampere, Kuopio, Salo, Järvenpää, SotkamoHanke rahoitetaan sosiaali- ja terveysministeriön terveyden edistämisen määrärahastaLukuvuonna 2018–19 mallia kehitetään pilottikouluissa ja testataan sekä tutkitaan seuraavana lukuvuonnaLukuvuodesta 2020–2021 toimintamalli on valmiina käyttöön myös muissa kunnissa ja kouluissa

    Kouluissa aletaan kehittää uutta ruokakasvatusmallia koulun henkilökunnan, oppilaiden ja asiantuntijoiden voimin. Maistuva koulu -hankkeen tarkoituksena on parantaa lasten ruokailutottumuksia.

    Itä-Suomen yliopiston Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikössä työskentelevän tutkijatohtorin Tanja Tilles-Tirkkosen mukaan ruokakasvatusta on hyvä tehdä kouluissa, sillä peruskoulu tavoittaa koko ikäryhmän ja ruokavalion perusta rakentuu pitkälti lapsuudessa.

    Säännöllinen ateriarytmi on tutkijan mukaan keskeinen paitsi koulussa jaksamisen kannalta myös koulun jälkeen leikeissä ja harrastuksissa.

    Hankkeessa pyritään myös pysäyttämään koululounaan suosion lasku. Yläkouluun siirryttäessä yhä useampi oppilas jättää lounaan väliin koulussa. Vielä suurempi ongelma on Tilles-Tirkkosen mukaan kuitenkin se, että lounaasta jätetään osia pois.

    Juttu jatkuu kuvan jälkeen

    Timo Nykyri / Yle

    – Useista aikaisemmista tutkimuksista tiedetään, että koululaisten koululounas toteutuu vain harvoin täysipainoisesti, niin että siinä on kaikkia aterian osia, pääruoka, kasviksia, leipää kasvirasvalevitteellä ja maitotuotteita, laillistettu ravitsemusterapeutti Tilles-Tirkkonen huomauttaa.

    Ylipäänsä kasvisten, marjojen ja hedelmien kulutus jää lapsilla Tilles-Tirkkosen mukaan liian vähäiseksi. Niitä ei välttämättä syödä edes kerran päivässä.

    Ruokakasvatus osaksi koulun arkea

    Tilles-Tirkkosen mukaan pelkkä tieto terveellisistä ruokatottumuksista ei kuitenkaan johda toimintaan. Sen vuoksi ruokakasvatukseen tarvitaan uusia lähestymistapoja.

    − Nämä uudet lähestymistavat pohjautuvat aisteihin ja tunteisiin sekä antavat oppilaille kokemuksia osallisuudesta. On tärkeää, että oppilaat itse osallistuvat uusien ruokakasvatusmallien kehittämiseen.

    Tilles-Tirkkosen mukaan opetussuunnitelma velvoittaa koulut antamaan ruokakasvatusta, mutta sen tarkempia tavoitteita tai sisältöjä ei ole määritelty. Hankkeen tarkoituksena on auttaa kouluja ruokakasvatuksen suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa.

    Ruokakasvatusta voidaan tehdä osana useita oppiaineita, kuten luonnontieteitä ja historiaa.

    – Jokainen koulun henkilökunnasta on jollain tavalla ruokakasvattaja, ja ruokakasvatusta on luontevaa toteuttaa osana muuta, päivittäistä koulutyötä.

    Hankkeen toteuttavat Ruokakulttuurikeskus Ruukku ry sekä ruoka- ja ravitsemuskasvatuksen tutkimusryhmä Itä-Suomen yliopistosta. Kunnista mukana ovat Kuopio, Tampere, Salo, Järvenpää ja Sotkamo.

    Mallia kehitetään tänä lukuvuonna kahdeksassa pilottikoulussa ja seuraavana vuonna sitä testataan ja tutkitaan 15 koulussa. Toimintamallin on määrä olla valmis lukuvuonna 2020–21.

    – Hankkeen tarkoituksena ei ole luoda yhtä tiettyä sapluunaa, vaan työväline, millä jokainen koulu voi suunnitella sitä, kuinka meidän koulustamme tulee maistuva koulu, Tilles-Tirkkonen painottaa.

    Puu tappaa bakteereita, mutta miksi sitä ei hyödynnetä sairaaloissa tai päiväkodeissa? –

    Puu tappaa bakteereita, mutta miksi sitä ei hyödynnetä sairaaloissa tai päiväkodeissa? – "Jonkun pitää olla ensimmäinen, mutta kuka uskaltaa"


    Tästä on kyseViime vuonna tehty tutkimus osoittaa, että bakteerit kuolevat tehokkaasti käsittelemättömillä mänty- ja kuusipinnoilla.Vaikka puun antibakteerisuus on merkittävä löytö, sitä ei voida vielä hyödyntää käytännössä.Kainuun...

    Tästä on kyseViime vuonna tehty tutkimus osoittaa, että bakteerit kuolevat tehokkaasti käsittelemättömillä mänty- ja kuusipinnoilla.Vaikka puun antibakteerisuus on merkittävä löytö, sitä ei voida vielä hyödyntää käytännössä.Kainuun uudessa sairaalassa puun käyttöä harkittiin, mutta keskustelut kaatuivat hygieniasyihin ja tuotekehittelyn puutteeseen.Puulla on antibakteerisuuden lisäksi mieltä rauhoittava vaikutus.

    Kun tutkija Tiina Vainio-Kaila kertoi, että puun pinta on antibakteerista, hän sai osakseen epäileviä kommentteja.

    Puppua se ei kuitenkaan ollut. Vainio-Kailan viime vuoden lopussa julkaistu väitöskirja osoittaa, että bakteerit kuolevat tehokkaasti käsittelemättömillä kuusi -ja mäntypinnoilla.

    Tarkoittaako tämä siis sitä, että tulevaisuudessa julkiset rakennukset, kuten sairaalat, voisivat olla puisia bakteerintappajia?

    – Jos huoneilmasta pystyy vähentämään bakteereja vaikka vain vähän, niin kyllä se monessa julkisessa rakennuksessa kuten päiväkodissa tai sairaalassa olisi aivan mahtava asia, Vainio-Kaila kommentoi.

    Tarvitaan vielä lisää tutkimusta ja tuotekehittelyä, jottaa puun antibakteerisuutta voidaan käytännössä hyödyntää.Elisa Kinnunen

    Vaikka tuloksissa oli paljon sellaista, mikä puhuu puun hygienisyyden puolesta,Vainio-Kailan mukaan sitä ei ainakaan vielä voida käyttää kaikkialla.

    – Ajattelisin, että esimerkiksi seinät voisi olla ainakin osin sopiva paikka puulle. Samoin sellaiset kohdat mihin ei juuri kosketa, kuten pöydän alapinta tai katto, Vainio-Kaila ehdottaa.

    Yksi tutkimus ei ole tarpeeksi

    Kainuun uuden sairaalaprojektin, Kainua-alliansin johtoryhmän puheenjohtajan Jukka Juvosen mukaan, on vielä pitkä matka ennen kuin puun antibakteerisuutta voidaan hyödyntää sairaaloissa käytännössä, sillä kokemukset ovat vähäisiä ja tarvitaan lisää tuotekehittelyä ja tutkimusta.

    – Jos otetaan tuollainen puhdas lakkaamaton puupinta, niin ei ole kokemuksia siitä, miten puumateriaalit käyttäytyvät, kun ne joutuvat sairaalassa erilaisille viruksille ja bakteereille alttiiksi ja niitä toistuvasti pestään. Tarvitaan vielä kokemuksia, että pöytäpintoja tai hoitotiloja voitaisiin puulla päällystää ja antibakteerisia hyötyjä hyväksikäyttää.

    Turvallisuus on sairaalassa kuitenkin se keskeinen asia materiaalien suhteen. Jouko Juvonen

    Tiina Vainio-Kaila on samaa mieltä.

    – Tätä kannattaisi ehdottomasti tutkia lisää, että saadaisiin käytännön ongelmia ratkottua. Ja on ihan totta, että käsittelemätön puupinta ei välttämättä ole ollenkaan paras ratkaisu sairaalassa pintoihin, joita paljon pestään.

    Jukka Juvosen mukaan puun käytössä sairaalarakentamisessa on vielä kolme merkittävää ongelmaa.

    – Puuttuvat käyttökokemukset on yksi ja toinen on kalliit kustannukset. Kolmantena on muuntojoustavuus eli se, että toiminnan kehittyessä ja muuttuessa rakennus voidaan ottaa uudenlaisiin käyttötarkoituksiin. Siinä muuntojoustavuudessa puulla on vielä isoja haasteita.

    Jukka Juvosen mukaan Kainuun uudessa sairaalassa käsittelemättömän puun käyttö tyssäsi muun muassa hygieniasyihinElisa Kinnunen

    Tällä hetkellä sairaaloissa pintoina on rosteria, metallia ja laatoitusta sekä muovimattoja. Juvosen mukaan eri tilat vaativat erilaisia materiaaleja

    – Turvallisuus on sairaalassa kuitenkin se keskeinen asia materiaalien suhteen. Ja erityisesti hygieenisyys.

    Bakteerit luupin alla

    Tutkija Tiina Vainio-Kaila teki kokeita puisilla ja lasisilla napeilla, joiden pinnalle hän laittoi bakteeriliuosta. Tutkittavat bakteerit olivat yleisiä tautien aiheuttajia.

    Testialustalle päätyi esimerkiksi Listeria- ja salmonellabakteereita, jotka vaivaavat erityisesti elintarviketeollisuutta, sairaalabakteereja ja ripulia aiheuttavaa Escheria coli -bakteeria. Lisäksi mukana oli päiväkotilasten korvatulehduksen tavallisin syy, Streptococcus pneumonia.

    Vainio-Kaila testasi eri väliajoin kuinka bakteerit elävät eri pinnoilla.

    – Neljän tunnin jälkeen puupinnalla oli kymmeniä bakteereja, mutta lasipinnalla niitä oli vielä tuhansia. Vuorokauden kuluttua kaikki puun pinnan bakteerit olivat kuolleet. Myös lasisella pinnalla niitä oli selvästi vähemmän, mutta oli kuitenkin.

    Myös puun tuoksun auheuttavat VOC-yhdisteet ovat antibakteerisia.Matti Myller / Yle

    Hän tutki myös puusta haihtuvien orgaanisten VOC-yhdisteiden vaikutusta bakteereihin. VOC-yhdisteet luovat puulle sen ominaisen tuoksun. Yhdisteitä on siis esimerkiksi kaikissa puutaloissa, vaikka niiden pinnat olisikin lakattu.

    VOC-yhdisteitä testattiin lasipurkeilla, joissa molemmissa oli bakteereja, mutta vain toiseen lisättiin VOC-yhdisteitä. Bakteerit kuolivat nopeammin yhdisteitä sisältävissä purkeissa.

    – Se ei hirveän voimakas ollut eli ei voi ajatella, että puutalossa asuva ei saisi koskaan flunssaa, mutta pienikin bakteerimäärän väheneminen on toki positiivista.

    Tiina Vainio-Kaila on sitä mieltä, että hänen tutkimuksensa ei vielä yksinään riitä.

    – Näillä tuloksilla on tällaisenaan ihan imagollinen merkitys ja tulokset petraavat käsitystä puusta. Mutta onhan se nyt hieno asia, että puu on materiaalina antibakteerinen, kun nämä bakteerit kuitenkin aiheuttavat tauteja.

    Mielenrauhaa puuseinistä

    Vaikka puuta ei vielä voida käyttää antibakteerisuuden vuoksi, sillä on myös muita hyötyjä. Puun on todettu parantavan sisäilmaa ja muun muassa rauhoittavan mieltä ja kehoa.

    Kansainvälisten tutkimuksien mukaan puusisustus jopa alentaa verenpainetta ja pulssia sekä vähentää stressihormonin määrää. Puun käyttö rauhoittavana elementtinä ei ole uutta ja sitä hyödynnetään myös Kainuun uudessa sairaalassa.

    – Siinä tarkoituksessa sitä tullaan meidän sisustuksessa käyttämään. Kyllä puuta potilashuoneissa ja odotustiloissa tulee selvästi näkymään, Kainuun uuden sairaalan johtoryhmän puheenjohtaja Jukka Juvonen kertoo.

    Puuta nähdään kuitenkin uuden sairaalan seinissä ja sisustuksessa, mutta päällystetyllä puulla antibakteerisia vaikutuksia ei ole.Johanna Laakkonen

    Puisia sairaaloita ei siis ainakaan lähiaikoina tulla näkemään, mutta entä tulevaisuudessa?

    – Sehän vaatii tuotekehittelyä sitten. Siihen pitäisi firmojen itsekin tarttua ja miettiä, miten sitä voisi hyödyntää. Tässä on nyt tällainen perustutkimus tehty, tutkija Tiina Vainio-Kaila toteaa.

    Jukka Juvonenkaan ei pidä mahdottomana, että puun antibakteerisuutta hyödynnettäisiin tulevaisuudessa.

    – Jonkun pitää olla ensimmäinen, mutta kuka uskaltaa olla.