Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    Joukko primitivistejä muutti kuukaudeksi metsään ilman rahaa Keski-Suomessa –

    Joukko primitivistejä muutti kuukaudeksi metsään ilman rahaa Keski-Suomessa – "Emme voi jatkaa näin, maapallo ei kestä"


    Paarma pörrää hetken aikaa Huck Middeken pään ympärillä kesäisellä niityllä ja seisahtuu sitten kädelle. Nopea läimäys ja vielä nopeampi puraisu, ettei hyönteinen kärsi. Välipala on syöty nopeasti. Middeken mukaan isot nautapaarmat ovat...

    Paarma pörrää hetken aikaa Huck Middeken pään ympärillä kesäisellä niityllä ja seisahtuu sitten kädelle. Nopea läimäys ja vielä nopeampi puraisu, ettei hyönteinen kärsi. Välipala on syöty nopeasti. Middeken mukaan isot nautapaarmat ovat makeimpia, nyt saaliiksi tuli raidallinen sokkopaarma.

    – Erinomainen snack, mutta vähän niin kuin sipsit. Jos syöt liian paljon sipsejä, tulee huono olo. Sama juttu paarmojen kanssa, Huck Middeke sanoo.

    Middeke on joensuulainen eräopas ja moderni metsästäjä-keräilijä. Paarmojen lisäksi hän syö tilaisuuden tullen myös esimerkiksi supikoiraa, rottaa ja oravaa. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään erikoisesta ruokavaliosta, vaan jostakin isommasta.

    Leiripaikalla Keski-Suomessa joki laskee metsän keskeltä järveen.Jaana Polamo / Yle

    Aurinko porottaa järven rantaan keskellä keskisuomalaista metsää. Sotka ui rantavedessä, ja puro solisee kutsuvasti. Huck Middeke poimii suuhunsa tukun maitohorsman lehtiä ja muutaman itikan. Hellepäivän tunnelma on unelias.

    – Meillä on päällä hätätilanne. Emme voi enää odottaa, maapallo ei kestä, hän sanoo.

    Kuukausi ilman rahaa ja roskaa

    Heinäkuisessa metsässä on käynnissä ihmiskoe. Joukko ekologisesta elämäntavasta ja luonnossa selviämisestä kiinnostuneita ihmisiä aikoo elää kuukauden ajan metsäleirissä ilman rahaa, käyttämättä fossiilisia polttoaineita ja tuottamatta lainkaan roskaa.

    He uskovat, että ekoteot arjessa eivät riitä, vaan nykyisen elämäntavan tilalle on kehitettävä jotakin täysin uutta – tai oikeastaan jotakin hyvin vanhaa.

    Paula Kovalainen, Nipe Torstenson ja Julie Alva kokoontuvat nuotiolle survivalistileirillä.Jaana Polamo / Yle

    Leiriä on takana kaksi viikkoa, ja Middeke on tyytyväinen tuloksiin. Rahaa on mennyt ainoastaan bussilippuun paikalle pääsemiseksi ja kalastuslupaan. Katkennut kalastussiima on Middeken mukaan ainoa asia, joka voidaan luokitella roskaksi.

    Nälkää ei ole tarvinnut tuntea, vaikka suurin osa ajasta on kulunut ruuan etsintään: mustikoita metsästä, kalaa järvestä, salaattia syötävistä kasveista, höysteeksi hyönteisiä.

    Tarkoitus on elää kestävästi, ei pelkästään luonnon armoilla. Leiriläisillä on mukanaan kuivaruokavarasto hätävaraksi. Lisäksi he ovat saaneet läheiseltä kyläkaupalta lahjoituksena roskikseen menevää ruokaa.

    “Lapsen pitää oppia muutakin kuin tienaamaan”

    Näky nuotiopaikalta voisi olla reppureissaajien tulilta Aasiasta, paitsi että rastojen ja risupartojen lisäksi suomalais-norjalaisessa porukassa vilahtelee myös retkeilyvaatteita ja kunnon työkaluja. Pakurikääpätee porisee nokipannussa.

    Eletään auringon rytmissä, ja tähän aikaan vuodesta valoa on niin paljon, ettei aina tiedä vuorokaudenaikaa.

    – Kun aurinko tulee esiin noiden rantapuiden takaa, on kello noin yksi iltapäivällä, tietää joku.

    Huck Middeken 9-vuotias poika viettää kesää äitinsä kanssa kaupungissa, jossa kolmihenkinen perhe normaalisti asuu omakotitalossa. Isä on metsässä, jotta voisi opettaa pojalleen selviytymistaitoja. Ne ovat hänen mielestään välttämättömiä tulevaisuudessa.

    – Haluan, että poikani oppii muutakin kuin tienaamaan rahaa ja tilaamaan pizzan, Middeke sanoo.

    Vaimo ei innostu raatopaistista

    – Ihminen on ainoa eläin maapallolla, jonka jälkeläiset eivät enää voi kopioida vanhempiensa elämäntapaa. Maapallo ei kestä sitä. Meidän on ajateltava vähintään seitsemän sukupolvea eteenpäin, Middeke sanoo.

    Middeken perheen hiilijalanjälki on alle puolet keskimääräisen suomalaisperheen elämäntavan jättämästä jäljestä. Kotona kokataan tavallista vegaaniruokaa, sillä vaimo ja lapsi eivät innostu paarmojen syömisestä tai raatopaisteista.

    – Luonnonmuona ei ole koskaan aiheuttanut minulle terveysongelmia, Huck Middeke sanoo.Jaana Polamo / Yle

    Kun Middeken Brasiliassa asuva veli meni naimisiin, Middeke halusi mukaan juhliin ja matkusti maapallon toiselle puolelle bussilla, junalla ja rahtilaivalla. Matka kesti kolme viikkoa.

    Huck Middeke elää arjessaan niin ekologisesti kuin pystyy, mutta se ei ole hänen mielestään läheskään tarpeeksi. Jos hän saisi päättää, arki omakotitalossa vaihtuisi vaeltavaan elämäntapaan yhteisöllisessä telttaleirissä luonnossa.

    – Se olisi helpompaa, kestävämpää, halvempaa ja minulle onnellisempaa elämää, Middeke sanoo.

    Avokadon ostaja on paha poika

    Kaipuu luontoon ei ole mikään uusi ilmiö. Alkukantainen elämäntapa kiehtoo. Yhdysvalloissa moderni primitivismi on kokonainen alakulttuuri. Se tarkoittaa eri ihmisille eri asioita.

    Jotkut ovat kiinnostuneita villistä luonnosta ja vaistonvaraisesta elämästä, jossa pyritään pois teknologian ja sivilisaation rasitteista. Permakulttuuri taas tarkoittaa pyrkimystä kehittää ympäristöä suojelevaa maanviljelyä ja arkkitehtuuria. Survivalisti puolestaan opettelee selviytymään luonnossa ilman mukavuuksia ja varusteita. Ja onhan Suomessakin aina elänyt originelleja erakoita metsäpirteissään.

    Norjalaisen Nipe Torstensonin koti on Norjan vuoristossa. Lähimmät naapurit ovat kilometrien päässä.Jaana Polamo / Yle

    Keski-Suomen telttaleirillä laadukkaat makuupussit tuulettuvat pyykkinarulla ja aurinkokenno lataa pientä videokameraa ja yhtä kännykkää. Tällä kertaa Huck Middekellä on mukanaan kunnon retkeilyvarusteet. Ei sillä, etteikö hän pärjäisi ilmankin.

    Suomessa, Ruotsissa ja Saksassa eräoppaaksi opiskellut Middeke vetää myös selviytymisen alkeiskursseja. Silloin luonnon armoille mennään lähes kokonaan ilman varusteita ja aletaan opetella tulentekoa ja suojan rakentamista.

    Huck Middeke valmistaa puhdetöinä soppakauhaa. Se puuttui varusteista.Jaana Polamo / Yle

    Saksalaissyntyinen Middeke päätyi Suomeen vähän yli kymmenen vuotta sitten. Hän tapasi suomalaisen vaimonsa ympäristöjärjestö Greenpeacen metsien hakkuita vastustavalla aktivistileirillä Lapissa.

    – Työssä Greenpeacessa olen tottunut osoittelemaan pahoja poikia. Ihan yhtä lailla minä olen paha poika, kun ostan keskellä talvea suomalaismarketista pussillisen avokadoja, Middeke sanoo.

    Oravakeitto yllätti vieraan

    Ensiksi orava suolistetaan ja nyljetään. Sen jälkeen se huuhdellaan huolellisesti ja valutetaan. Perinteisen suomalaisen reseptin mukaan soppaan lisätään vain perunoita, sipulia ja nokare voita.

    Kun Huck Middeken luokse menee kylään, saattaa illallispöydässä odottaa yllätys. Jos Middeke löytää auton alle jääneen oravanraadon tuoreena, siitä saattaa syntyä soppa tai uunipaisti. Paikalliselta metsästäjältä hän saa toisinaan supikoiraa. Sen liha täytyy kypsentää huolella trikiinivaaran vuoksi.

    Telttakankaasta tehty laavu riittää suojaksi hyvällä säällä.Jaana Polamo / Yle

    Middeken mielestä edes riistan syöminen ei ole kestävää, jos ensin ajetaan satoja kilometrejä autolla metsästysmaille.

    Tutkimusten mukaan yli kaksi kolmannesta Suomen kasvihuonekaasupäästöistä syntyy kotitalouksien kulutuksesta eli siitä, mitä syömme, ja miten asumme ja millä liikumme.

    Niihin valintoihin vaikuttaminen on Huck Middeken elämäntehtävä. Ja myös hänen henkilökohtaisen elämänsä suurin ristiriita.

    Metsästäjä-keräilijä istuu tietokoneen ääressä

    Suurimman osan ajasta survivalisti asuu keskuslämmitteisessä talossa ja tallaa paljain jaloin metsäpolkujen sijaan kaupungin katuja. Se on kompromissi perheen vuoksi.

    Julie Alva ja Paula Kovalainen ottavat mutakylvyn.Jaana Polamo / Yle

    – Poika käy koulussa ja vaimo töissä. Rahatöitä on tehtävä jo asuntolainan vuoksi. Minusta on järjetöntä, että ihmisten tuloista niin suuri osa menee asuntoon, kun voisimme rakentaa turvallisen, lämpimän ja luonnollisen suojan paljon halvemmalla, Middeke sanoo.

    Jotta joku muukin ymmärtäisi järjettömyyden, moderni metsästäjä-keräilijä on valmis istumaan yökaudet tietokoneella takomassa kampanjasuunnitelmia ja antamassa vinkkejä kestävämpään elämäntapaan.

    Totta kai Middeke ymmärtää, ettei elämä luontoleirissä ole massojen valinta. Hän itse käyttää mieluummin maakuoppaa kuin vesivessaa ja puhdistaa kätensä kuusenoksalla eikä saippualla.

    – Ei selviytymisleiri tietenkään ole ratkaisu, mutta jostain on lähdettävä liikkeelle. Tarvitsemme ratkaisuja, jotka sopivat monille. Meidän täytyy löytää uusia tapoja elää, ei pelkästään yrittää tehdä niin sanotusta normaalista elämästä kestävämpää, Middeke sanoo.

    Kun on saanut yhteyden luontoon, alkaa välittää ja tehdä asioita, hän uskoo.

    Hänen mielestään hyvä alku on kerätä luonnosta jotakin syötävää, että tajuaa ruuan alkuperän. Tai viettää joka päivä pieni hetki luontoa katsellen, vaikka työmatkalla tai omalla parvekkeella.

    Iltapäivän helteessä Huck Middeke istuu nuotion ääreen ja kovertaa soppakauhaa puunpalasesta. Metsässä hän on onnellisempi kuin missään muualla. Kahdessa viikossa maitohorsmakin alkaa maistua makealta.

    – Jo lyhyt aika muuttaa mind setiä. Käsitys ajasta muuttuu. Paljon vähemmän tekee mieli ostaa kaupasta se suklaapatukka.

    Ravustusvuodesta luvassa mainio, vaikka rapurutto riivaa – luvattomat rapusiirrot ja puhdistamattomat merrat ovat kotimaiselle jokiravulle kuolemaksi

    Ravustusvuodesta luvassa mainio, vaikka rapurutto riivaa – luvattomat rapusiirrot ja puhdistamattomat merrat ovat kotimaiselle jokiravulle kuolemaksi


    Ravustuksen muistilista:Ravustus on aina luvanvaraista: ravustaja (18-64-vuotias) tarvitsee valtion kalastonhoitomaksun ja vesialueen omistajan luvan eli pyydysmerkin.Jokaisessa rapupyydyksessä tulee olla ravustajan yhteystiedot.Täpläravun...

    Ravustuksen muistilista:

    Ravustus on aina luvanvaraista: ravustaja (18-64-vuotias) tarvitsee valtion kalastonhoitomaksun ja vesialueen omistajan luvan eli pyydysmerkin.

    Jokaisessa rapupyydyksessä tulee olla ravustajan yhteystiedot.

    Täpläravun siirtäminen vesistöstä toiseen on luvatonta.

    Pyyntivälineiden desinfiointi on erityisen tärkeää siirryttäessä ravustuspaikalta toiseen.

    Ravustuskausi alkaa 21. heinäkuuta ja jatkuu lokakuun loppuun asti.

    Lähteet: Keljon kalastuskunnan kalastuksenvalvoja Risto Mankonen ja Pohjois-Savon Ely-keskuksen kalatalousasiantuntija Veli-Matti Paananen.

    Pohjois-Savon Ely-keskuksen kalatalousasiantuntija Veli-Matti Paananen vilkuilee koeravustusmertoja, joihin on pyydetty rapuja Päijänteestä. Kymmeneen mertaan on jäänyt reilun puolen vuorokauden aikana yhteensä seitsemän saksiniekkaa.

    – OIisin odottanut enemmän, mutta ravustuskausi on vielä tuloillaan. Varmaan saaliit paranevat sitä myötä, Paananen sanoo.

    Innokkaat rapujen narraajat saavat taas pian nauttia Ahdin antimista. Ravustuskausi nimittäin alkaa huomenna lauantaina, ja tänä vuonna rapuja pitäisi olla tarjolla runsaasti.

    Keski-Suomen kalatalouskeskuksen kalastusbiologi Saku Salonen ja Pohjois-Savon Ely-keskuksen kalatalousasiantuntija Veli-Matti Paananen nostavat koeravustusmertoja Päijänteellä.Isto Janhunen / Yle

    Kalastusbiologi Saku Salonen Keski-Suomen kalatalouskeskuksesta arvioi, että ravut kasvavat nyt hyvin lämpimän veden takia. Ne ehtivät vaihtaa kuorensa kerran tai kahdesti, pikkuravut jopa kolmesti kesän aikana.

    – Yleensä alkukaudesta päästään nauttimaan jo hyvin kasvaneista koirasravuista heti rapukauden alkuun, Salonen sanoo.

    Naarasravut pysyttelevät vielä hetken piiloissa poikasien kanssa, ja ne vaihtavat kuorta eri tahtiin koiraiden kanssa.

    Salonen itse pyytää rapuja kauden alussa hieman matalammista vesistä ja siirtyy kauden edetessä kohti syvyyksiä pyytämään niitä mattimyöhäisiä, jotka vaihtavat kuortaan myöhemmin.

    Rapurutto on herkkusuun kauhu

    Ravun kannalta mukavin ympäristö suojaisa vesistö jossa on kova pohja, jossa kituset eivät pääse tukkeutumaan. Kalastusbiologi Salonen neuvoo, että rapusaalista mielivän kannattaa siis etsiytyä kivikkopohjaisten tai kovien hiekka- ja savipohjaisten vesien ääreen.

    Ravinnon suhteen rapu ei ole nirso: se syö niin kasviainesta kuin kuollutta orgaanista ainesta, joka vajoaa pohjalle.

    – Rapu on eräänlainen puhtaanapitolaitos, Salonen sanoo.

    Esimerkiksi Keski-Suomessa Päijänteestä löytyy nyt pitkälti täplärapua, Pohjois-Amerikkalaista lajia, joka tuotiin aikoinaan Suomeen kotimaisen mutta lähes rapuruttoon kuolleen jokiravun rinnalle.

    Keljon kalastuskunnan kalastuksenvalvoja Risto Mankosen mukaan keskenään hyvin samannäköisen täplä- ja jokiravun voi erottaa toisistaan siitä, että täpläravulla on saksissa peukalon tyvessä valkoinen täplä.

    – Ja syöntivaiheessa huomaa, että sillä on kovempi kuori, Mankonen sanoo.

    Rapu muuttuu keitettäessä punaiseksi.Matti Myller / Yle

    Oikeastaan ravustajan suurin huoli lieneekin juuri rapurutto, leväsienen aiheuttama kiusa, joka voi tuhota koko jokirapukannan.

    Jokirapujen tilanne etenkin reittivesien osalta on kalastusbiologi Salosen mukaan todella huono. Kaikissa reittivesissä on rapuruttoa, eikä isoista vesistä jokirapua enää juuri löydykään. Onnekkaat voivat sen sijaan löytää sitä latvavesiltä.

    Rapuruttoa on kaksi eri päätyyppiä, ja jokirapuja kiusaava rutto jää usein järveen piilevänä. Rapukannan elpyessä rutto voi iskeä uudestaan, sillä se ei kokonaan häviä vedestä. Tämä taas hankaloittaa jokirapukannan nousua.

    Luvattomat istutukset ongelmana

    Koeravustuksesta mertaan jääneet seitsemän rapua ovat kaikki täplärapuja. Kalatalousasiantuntija Paanasen mukaan kaikkiin vesistöihin, joissa täplärapuja asustaa, iskee jossain vaiheessa rutto sataprosenttisen varmasti.

    – Jos siellä jokirapua sattuu olemaan, nehän ovat sen jälkeen sitten mennyttä.

    Jokiravun istutusta tehdään vuosittain noin kymmenen tuhannen ravun voimin. Puuha on kuitenkin sangen hidasta: se hoidetaan lähinnä kalatalousmaksurahoilla, ja kannan elpyminen on verkkaista.

    – Menee 10–20 vuotta ennen kuin muodostuu pyydettävä kanta. Jos silloinkaan, Paananen sanoo.

    Muovimertoja on vaikea desinfioida keittämällä, joten esimerkiksi pakastaminen on hyvä keino puhdistaa ne.Isto Janhunen / Yle

    Eräänä riesana onkin luvaton täplärapujen siirtely vesistöstä toiseen: tuontirapua kun ei missään nimessä saisi istuttaa enää minnekään.

    Paananen on seurannut luvattomia istutuksia jo muutaman vuosikymmenen ajan. Esimerkiksi Keski-Suomessa on 40 järveä, jonne täplärapuja on päästetty ihmisen toimesta.

    – Eivät ravut itse sinne kävele. Joku on ne sinne vienyt, toteaa Paananen.

    Täplärapukaan ei ole rutolle immuuni: toinen Suomessa esiintyvistä ruttolajeista voi iskeä esimerkiksi muutoin heikentyneeseen täplärapuun ja koitua sillekin kohtaloksi.

    Rapurutto on siitä rasittava tauti, että se voi levitä esimerkiksi itiöiden kiinnittyessä veneen pohjaan ja kulkea siten vesistöstä toiseen. Ruton leviämisen estämiseksi tärkeintä ravustajille olisi taas desinfioida esimerkiksi keittämällä tai pakastamalla rapupyydykset, etenkin liikuttaessa järven osasta toiseen tai vesistöstä toiseen.

    – Kolme vuorokautta 20 pakkasasteessa riittää desinfioimaan rapumerrat, kertoo Salonen.

    Yli 50 ihmistä evakuoitu Pyhärannassa suuren maastopalon takia, Venäjän maastopalot uhkaavat levitä Lappiin

    Yli 50 ihmistä evakuoitu Pyhärannassa suuren maastopalon takia, Venäjän maastopalot uhkaavat levitä Lappiin


    Pyhärannan laajan maastopalon sammutustyöt jatkuvat läpi yön Varsinais-Suomessa. Pelastuslaitos varautuu sammutustoimintaan koko viikonlopun ajaksi. Santtion kylätalon ovesta tulee palopaikalta saapuvia sammutusmiehiä tasaisena virtana. Paikalla on...

    Pyhärannan laajan maastopalon sammutustyöt jatkuvat läpi yön Varsinais-Suomessa. Pelastuslaitos varautuu sammutustoimintaan koko viikonlopun ajaksi.

    Santtion kylätalon ovesta tulee palopaikalta saapuvia sammutusmiehiä tasaisena virtana.

    Paikalla on myös useita varusmiehiä. Hätämuonituskeskuksen työntekijät laittavat ruokaa ja keittävät kahvia.

    Pyhämaan VPK:n vapaapalokuntalainen Iiro Kivistö sai hälytyksen palopaikalle keskiviikkoiltana. Kun hän saapui paikalle, oli palopaikka vielä ilmiliekeissä.

    Iiro Kivistö Pyhämaan VPK:sta.Minna Rosvall / Yle

    – Siellä on kuuma kuin saunassa. Meidän työmme on ollut lähinnä letkutusta. Kaivamista ei ole vielä tarvinnut tehdä.

    Kivistön kasvoilla ja hartioilla on nokijälkiä. Nuorukainen lusikoi jauhelihakeittoa kylätalossa.

    – Seuraavaksi täytyy päästä nukkumaan. Vanhempani asuvat tässä lähellä. Muutaman tunnin päästä täytyy tulla takaisin.

    Hinnerjoen VPK:n Jussi KirkkalaMinna Rosvall / Yle

    Jussi Kirkkala Hinnerjoen VPK:sta sai hälytyksen kello 18 keskiviikkona. Kello 23 hänen ryhmänsä lähti metsään. Koko Hinnerjoen ryhmällä on tuhkaa käsivarsissa ja kasvoilla. Olosuhteet ovat heidän mukaansa rajut.

    – Siellä on järkyttävää. Kuumaa, nokea ja silmät kirvelevät. Varusteet painavat. Kun olet kulkenut jostain, voi takanasi yhtäkkiä taas palaa, Kirkkala toteaa.

    – Sanoin mennessä nuorille varusmiehille, että te ette tiedä, mihin menette, Hinnerjoen VPK:n Virpi Tähtinen jatkaa.

    "Olosuhteet ovat meitä vastaan"

    Päivystävä päällikkö Juha Virto on joutunut toistelemaan pitkin päivää, että palo ei ole hallinnassa. Torstai-iltana Virto arvioi, että leviämisen vaara on yhä olemassa. Kaikki tehdään sen eteen, että ihmiset ja näiden omaisuus saadaan turvattua.

    – Nyt varaudutaan ensi yöhön, huomispäivään ja siihen, että tämä jatkuu vielä ainakin viikonvaihteeseen.

    – Palopesäkkeitä on hyvinkin paljon, ja olosuhteet ovat meitä vastaan. Tuulen voima ja lämpötila ovat kasvussa. Lisäksi sammuttajat ovat varsin väsyneitä, Virto kertoo.

    Torstai-iltana Virto oli toiveikas sen suhteen, tuuli tyyntyisi yöksi.

    – Toivon mukaan hetken kuluttua on näin käymässä, ja se helpottaa yön sammutustöissä.

    – Seuraavat tunnit ratkaisevat sen, mihin suuntaan tästä mennään, hän jatkaa.

    Metsää ja maastoa on palanut yli sadan jalkapallokentän kokoiselta alueelta.Paula Koskinen / Yle

    Paikalla on noin 200 henkeä, sammuttajia ja muuta henkilökuntaa. Puolustusvoimien virka-apuosasto on saapunut paikalle.

    Pyhärannan suuri maastopaloalue saatiin aamuyön aikana ympäröityä. Sammutusta tehdään nyt rajatun paloalueen sisäosissa.

    Ympyröidyn alueen sisällä on edelleen palamattomia alueita, jotka ovat vaarassa syttyä. Virton mukaan palamattomille alueille ei ole pelastushenkilöstöllä pääsyä.

    – Tulipaloissa on aina levimisen mahdollisuus. Ongelma on alueen koko ja keskellä olevat palamattomat alueet. Suuret metsäalueet voivat syttyä ja mahdollisesti levittää paloa, Virto toteaa.

    Monen päivän urakka edessä

    Kopterikameralla saatujen kuvien ansiosta sammuttajilla on aamulla ollut selkeä käsitys alueen palopesäkkeistä, kertoo päivystävä päällikkö Kari Alanko.

    – Nyt tiedetään, että sammutus kestää pitkään ja jatkuu varmasti huomennakin, ellei koko viikonlopun, Alanko sanoo.

    Paloa on sammutettu keskiviikkoiltapäivästä asti. Päivystävä päällikkö Juha Virto kertoi torstai-iltana, että paloalue on noin 70–90 hehtaarin kokoinen, eli hieman pienempi kuin aiempi 100 hehtaarin arvio.

    Virron mukaan tärkeintä olisi turvata palomiesten jaksaminen äärimmäisen raskaassa työssä.

    – Tärkeintä saada palomiesten vaihtuvuus paremmaksi, niin että he rasittuvat vähemmän.

    Pyhäranta sijaitsee Varsinais-Suomen pohjoisosassa, Uudenkaupungin ja Rauman välissä, lähellä Satakunnan rajaa.

    Yle UutisgrafiikkaEvakuoinnit jatkuivat torstaina

    Olosuhteet paloalueella ovat raskaat. Lämpötila on korkea, ja palava kangasmetsä on tiheää. Sammutustöissä avustaa kaksi helikopteria, mutta pääosin sammutusta tehdään maastosta käsin.

    Alanko kertoo, että vaikeimmissa paikoissa tuli palaa maan alla 30–40 senttimetrin syvyydessä.

    – Alueella on sellaista hetteistä kangasmaastoa. Kun tuli pääsee sinne, se palaa syvälle maahan. Nyt sitten kaivelemme maata lapiolla ja kastelemme samalla, Alanko kuvailee.

    Palon syntysyystä ei ole toistaiseksi tietoa.

    Alueella sijaitsee sekä vakituisesti asuttuja että vapaa-ajan asuntoja. Eilisen ja torstain aikana paloalueelta tai sen läheisyydestä on evakuoitu yli 50 ihmistä.

    Muun muassa Luhdantiellä kymmenkunta ihmistä joutui jättämään kotinsa. Pari tuntia myöhemmin tyhjennettiin vielä neljä taloa asukkaista. Palo ei ollut levinnyt, mutta asukkaat piti siirtää pois sammutustöiden tieltä.

    Palo ei ole levinnyt asuinrakennuksiin, mutta muutama pieni varasto- tai vajarakennus on tuhoutunut paloalueen läheisyydessä.

    Paula Koskinen / Yle

    Palo aiheuttaa haittaa myös liikenteelle. Rantatien liikenne on katkaistu kokonaan Varvintien ja Santtiontien välillä. Liikenteenohjaustehtävissä toimivat poliisin lisäksi Porin Prikaatin virka-apuosasto ja Vapaaehtoinen pelastuspalvelu.

    Aikaisemmin myös Unajantien suunnasta etelään suuntautuvaa liikennettä jouduttiin rajoittamaan. Liikennekatkon odotetaan kestävän jopa kaksi päivää.

    Paloalueen ympärillä liikkuu paljon pelastuslaitoksen kalustoa ja sammutushenkilökuntaa. Alueella liikkujia pyydetään käyttämään kiertoteitä.

    Hälytysmuonitus paikalla illasta lähtien

    Kylätalolle perustetussa huolto- ja evakuointikeskuksessa palomiehet pääsevät syömään, peseytymään ja lepäämään.

    Pyhärannan, Rautilan ja Kalannin palokuntanaiset ovat työskennelleet keskuksella keskiviikkoillasta lähtien. Alkuillasta kylätalolla muonitettiin myös alueelta evakuoituja asukkaita.

    Hätämuonituskeskus Santtion kylätalolla huoltaa pelastushenkilökuntaa tauotta.Paula Koskinen / Yle

    Palomiehet ovat Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksista, ja apua on pyydetty myös Pirkanmaalta ja Kanta-Hämeestä.

    – Olemme pyrkineet siihen, että sammuttajat saisivat tarvitsemansa lepotauot. Mutta on ymmärrettävää, että tilanteen ollessa kuumimmillaan on pakko sammuttaa, vaikka voimat olisivat vähissä, päivystävä päällikkö Alanko kertoo.

    Sammutuksessa avustavat rajavartiolaitoksen ja puolustusvoimien helikopterit. Helikopterit nostavat sammutusvettä merestä. Lisäksi aluetta yritetään raivata metsäkoneilla.

    Lapissa valmius Venäjän palojen leviämiseen

    Myös muualla maassa pelastuslaitoksilla riittää töitä. Lapissa valmistaudutaan useita päiviä roihunneiden maastopalojen leviämiseen Venäjältä Suomeen. Palotarkastaja Antti Kivelä kertoi Ylelle puoli kahdeksan aikaan torstai-iltana, että palo roihuaa noin puolen kilometrin päässä Suomen rajasta.

    Puuskittainen tuuli on levittänyt torstaina paloa Suomen suuntaan, mutta illalla tuuli tyyntynyt.

    Kivelän mukaan tilanne ei ole akuutti, mutta Lapin pelastuslaitos valmistautuu torjumaan paloja, mikäli ne leviävät Suomeen. Palomiehet ovat vieneet vesipaikoille varmuuden varalta moottoriruiskuja.

    Sallan palosta kulkeutuu savua Suomen puolelle jopa Savukoskelle asti. Savu voi aiheuttaa herkimmille hengitysvaikeuksia. Inarin palo on tänään pysytellyt noin puolen kilometrin päässä rajalta.

    Kuopiossa useita Pohjois-Savon pelastuslaitoksen yksiköitä hälytettiin sammuttamaan maastopaloa Vehmersalmen Suvasveden rannalla. Palo jäi melko pieneksi.

    Äänekoskella maastopalo saatu hallintaan

    Keski-Suomessa Äänekoskella syttyi tänään hieman ennen neljää iltapäivällä suuri ja uhkaava maastopalo. Palo on saatu hallintaan ja Keski-Suomen pelastuslaitos onnistui rajaamaan palon muutaman hehtaarin alueelle.

    Noin puolen kilometrin päässä palopaikasta on rakennuksia, joihin tuli uhkasi levitä. Ilmoituksen palosta tekivät mökkiläiset, jotka havaitsivat savua.

    Päivystävä palomestari Toni Jurmu kertoo, että tuulen suunnan muuttuminen helpotti sammutustöitä ratkaisevasti.

    Onnettomuuspaikalla on parhaillaan vielä 10 yksikköä ja jälkisammutustyöt ovat parhaillaan käynnissä.

    Pelastuslaitos varoitti tänään aiemmin erittäin suuresta maastopalojen syttymisriskistä Keski-Suomessa.

    Maastopalon kehittymistä voi seurata perjantain osalta täällä.

    Lue myös:

    Pyhärannassa maastopalo levinnyt jo yli 70 hehtaarin alueelle – parikymmentä rakennusta evakuoitu

    Pyhärannan maastopaloa paenneet rehkivät mukana avustustöissä – "Omasta kodista on kamala lähteä"

    Auto, jonka asiakkailla ei ole nimiä – kaksi sairaanhoitajaa auttaa pistämään huumeet oikein:

    Auto, jonka asiakkailla ei ole nimiä – kaksi sairaanhoitajaa auttaa pistämään huumeet oikein: "Meillä on herrasmiessopimus poliisin kanssa"


    Asuntoauto ajaa Jyväskylän halki. Näyttää siltä, että kaksi iloista naista on lähtenyt lomareissulle. Auto kaartaa kauppakeskuksen takapihalle ja pysähtyy. Erja Blomberg avaa oven, jossa lukee: “Tässä autossa ei ole lääkkeitä.” – Olen...

    Asuntoauto ajaa Jyväskylän halki. Näyttää siltä, että kaksi iloista naista on lähtenyt lomareissulle.

    Auto kaartaa kauppakeskuksen takapihalle ja pysähtyy. Erja Blomberg avaa oven, jossa lukee: “Tässä autossa ei ole lääkkeitä.”

    – Olen koukussa huumetyöhön, Blomberg naurahtaa ja astuu ulos.

    Hän etsii katseellaan mahdollisia asiakkaita.

    Visiitti-auton vastaava sairaanhoitaja Erja Blomberg kertoo, että asiakkaiden kanssa keskustellaan esimerkiksi huumevieroitusosastolle lähtemisestä.Petri Aaltonen / Yle

    Blomberg on tehnyt päihdetyötä parikymmentä vuotta. Tätä nykyä hän on Sovatek-säätiön terveysneuvontapalvelu Visiitin vastaava sairaanhoitaja.

    Visiitti-auto kiertää Keski-Suomessa viiden kunnan alueella. Auton palvelukokonaisuus on ainutlaatuinen.

    Blombergin mukaan muuallakin maassa huumeruiskuja ja neuloja vaihdetaan auton kyydissä, mutta vain Keski-Suomen Visiitti-autossa saa myös terveyspalveluja: siellä pääsee esimerkiksi hiv-testiin. Sovatek-säätiön Visiitti-autoja kiertää tiettävästi vain kaksi, joista toinen on Helsingissä.

    Äkkiseltään autosta saatavat palvelut eivät kuulosta vain terveellisiltä. Uusia huumeruiskuja ja neuloja saa ilmaiseksi, ja tarvittaessa auton henkilökunta opastaa pistämään oikein.

    Blomberg huikkaa kertovansa kohta, miksi työssä on järkeä.

    Ensin täytyy tehdä työt.

    Herrasmiessopimus poliisin kanssa

    Blombergin työpari, sairaanhoitaja Jenna Korpela nostaa termoskannun pöydälle. Kävijät otetaan vastaan kaikessa rauhassa kahvitellen, jos he niin haluavat.

    Korpela hyppää asfaltille ja katselee kadulle, sillä hän odottaa ensikertalaista kävijää. Uusi asiakas on ottanut yhteyttä Wickr-pikaviestinpalvelun kautta.

    Huumeisiin liittyvää terveyspalvelutyötä tehdään paljon nimettömänä tai salanimellä. Myös Wickr:ssä keskustelut käydään anonyymisti.

    – Nyt tulee asiakas, sanoo Korpela.

    Ammattilaisen silmä tunnistaa jo kaukaa ensikertalaisen kävijän. Lippalakkiin ja aurinkolaseihin pukeutunut hoikka poika astuu autoon. Hän ei halua kahvia, mutta tietää jo tullessaan, mitä palveluita autosta saa.

    Pojalla ei ole mukanaan käytettyjä neuloja, jotka vaihtaisi uusiin, mutta Blomberg lupaa hänelle puhtaita välineitä.

    Visiitti-auto parkissa.Petri Aaltonen / Yle

    Auto seisoo julkisella pysäköintipaikalla. Parkkipaikan käytöstä ei sovita kenenkään kanssa, vaan auto ajetaan sinne, missä sekä käyttäjien että henkilökunnan kannalta on hyvä tavata.

    – Meillä on herrasmiessopimus poliisien kanssa. He tietävät liikkeistämme, mutta eivät nappaa huumeidenkäyttäjiä auton kupeelta, Blomberg toteaa.

    Tieto auton sijainnista leviää puskaradiossa. Myös muutamien huumeiden käyttäjien kanssa on sovittu, että he levittävät tietoa auton palveluista Tor-verkossa.

    Kansainvälisessä pimeässä ja jäljet peittävässä verkossa tapahtuu huumeiden ostoa ja myyntiä, koska siellä voi toimia anonyymisti ja valvonnan ulottumattomissa.

    Ensikertalaiselle kymmenen ruiskua

    Lippalakkiin ja aurinkolaseihin pukeutunut poika jatkaa asiointia autossa.

    – Montako neulaa ja ruiskua laitetaan?, Blomberg kysyy.

    – Kymmenen riittää, poika sanoo ja kysyy, olisiko jotakin kassia, jonne hän voisi laittaa välineet.

    Blomberg repäisee mustan jätesäkin rullasta ja poika nakkaa ruiskut sen uumeniin.

    Käyttäjä on saanut muovipussiin uusia välineitä.Petri Aaltonen / Yle

    Lyhyen keskustelun jälkeen pojasta jää kirjanpitoon tunnisteeksi hänen kertomansa tiedot: ensimmäisen nimen ensimmäinen kirjain, toisen toinen, sukunimen kolmas kirjain ja syntymävuosi.

    Mielikuviin jää silmiin katsova poika ja paita, johon on painettu urheiluyrityksen logo kannabislehdiksi muutettuna.

    Poika on esimerkki asiakkaasta, jollaisia vain Visiitti-auto tavoittaa. Auto on vastaava sairaanhoitaja Erja Blombergin mukaan useille nuorille huumeiden käyttäjille ainoa päihdepalvelu.

    – Meille tulee lähes joka viikko kymmenkunta uutta kävijää tähän autoon. He eivät ole vielä kiinnittyneitä mihinkään muuhun päihdepalveluun, tai eivät ole koskaan edes käyneet päihdepalvelussa, Blomberg sanoo.

    Ovi käy entistä tiuhempaan, mutta Blombergin mukaan se ei kerro ainoastaan puskaradion toimivuudesta, vaan myös huumeiden käytön räjähdysmäisestä lisääntymisestä.

    Montako neulaa ja ruiskua laitetaan? Erja Blomberg

    Auton ovelle kolkutetaan. Sisään astuu kanta-asiakas.

    Hänellä on muovisessa karamellirasiassa 400 käytettyä neulaa, jotka hän vaihtaa uusiin. Blomberg avaa keltaisen huumeruiskujen keräysastian ja mies pudottaa välineet jätteisiin.

    Miehellä on kiire. Hän on kaatunut pyörällä, ja takaritsillä istunut kaveri on jäänyt istumaan asfaltille. Hoitajat tarkistavat käsivarsiin tulleen asfaltti-ihottuman ja kehottavat miestä viemään kaverinsa terveysasemalle.

    – Joo, sanoo mies, ja ovi käy.

    – Toivottavasti kaveri on kunnossa, sanoo sairaanhoitaja Jenna Korpela ja työntää keksipaketin kaappiin.

    Tänään on Korpelan vuoro keskustella kävijöiden kanssa ja kirjata ylös heidän tietonsa. Blomberg hoitaa neulojen pakkaamisen asiakkaiden tarpeiden mukaan.

    Sairaanhoitaja Jenna Korpela sanoo, että Visiitti-autoon on helppoa tulla, koska siellä asiakkaat kohdataan nimettöminä.Petri Aaltonen, Yle.

    Päivän ensimmäinen vastaanottotunti on päättynyt. Naiset kiipeävät auton etupenkeille ja ajavat Jyväskylän Pupuhuhdasta Vaajakoskelle.

    Likaisista neuloista kalliita hoitoja

    – Pistopaikkojen ympärillä on usein suonitulehduksia. Me opetamme hygieenistä pistämistä, jotta tulehduksilta vältyttäisiin, kertoo Blomberg.

    Samalla säästyy terveydenhoitokuluja. Myös huumeiden käyttövälineiden jakaminen ilmaiseksi tulee yhteiskunnalle halvemmaksi kuin likaisten neulojen aiheuttamat sairaudet.

    Jos käyttäjillä ei ole uusia neuloja, he käyttävät vanhoja. Likaisten huumeneulojen välityksellä leviää hengenvaarallisia sairauksia, ja niiden hoitaminen on kallista.

    – Esimerkiksi C-hepatiitin hoito maksaa yhteiskunnalle 150 000 euroa, hivin hoitoon voi mennä puoli miljoonaa euroa. Molempia sairauksia testataan autossa pikatesteillä, Blomberg kertoo.

    Jenna Korpela ottaa C-hepatiitti -testiä.Petri Aaltonen, Yle

    Terveysneuvontatyö on laissa määrättyä toimintaa: jokaisen kunnan on tuotettava terveysneuvontapalveluita ja järjestettävä neulojen ja ruiskujen vaihtomahdollisuus.

    Miksi käyttäjät sitten eivät osta puhtaita neuloja ja ruiskuja?

    – Sitä pitää kysyä heiltä itseltään.

    Kysytään.

    Seuraavassa paikassa se ei kuitenkaan onnistu. Vaajakoskella autossa käy kaksi nuorta naista, jotka ovat aineissa. Puheesta ei saa tolkkua.

    – Ei se haittaa, sanoo sairaanhoitaja Jenna Korpela.

    – Tänne saa tulla missä kunnossa vaan.

    C-hepatiitti-testiä varten Korpela nostaa pöydälle koesarjan ja vetää käteensä suojakäsineet. Verinäyte otetaan sormenpäästä. Kahdenkymmenen minuutin odotuksen jälkeen tulos paljastuu puhtaaksi. Hiv-testin tulos selviää kolmessa minuutissa.

    Ruiskusäiliö haisee vanhoille aineille ja verelle

    Ruokatunnin jälkeen Visiitti-auto kaartaa Kuokkalan ostoskeskuksen pihaan, aivan apteekin lähelle. On kuuma. Työtiloissa ei ole jäähdytystä, mutta talvella lämmitysjärjestelmä takaa säälliset työolot.

    Korpela nyrpistää nenäänsä ja painaa käytettyjen huumeruiskujen säiliön kantta kiinni: säiliö haisee vanhoille aineille ja verelle.

    Samassa asuntoauton viereen ajaa nopean näköinen henkilöauto. Etupenkiltä nousee nuori nainen, jonka ripset ja kynnet on rakennettu viimeisen päälle. Kutsumme häntä tässä Tinaksi.

    Hän vie omat ja puolisonsa neulat Visiitin keräysastiaan ja sanoo, kuinka paljon haluaa uusia tilalle.

    Nyt on mahdollista kysyä, miksi piikitettävien aineiden käyttäjä ei osta uusia neuloja ja ruiskuja itse.

    – Kun olen ruvennut käymään täällä, en ikinä voisi enää käyttää likaisia neuloja. Kun aloin käyttää suonensisäisiä aineita, piti juosta apteekeissa ostamassa neuloja, mutta niitä ei aina myyty minulle tai niitä ei ylipäätään ollut myytävänä.

    Käytettyjä huumeruiskuja.Petri Aaltonen / Yle

    Apteekeista kerrotaan, että kukin apteekki päättää itse, myydäänkö ruiskuja ja neuloja asiakkeille vai ei.

    Useissa apteekeissa on tarjolla niin kutsuttuja päivystyspakkauksia, jotka sisältävät muutamia ruiskuja, neuloja ja puhdistuspyyhkeitä. Pakkaus sisältää myös ohjeita ruiskujen hävittämiseen ja tietoa siitä, mistä voi hakea apua huumeongelmaan. Yhden ruiskun ja neulan hinnaksi tulee noin euro.

    Visiitti-autossa Tina koskettaa kädellä otsaansa ja sanoo voivansa vähän huonosti. Hänellä on usean vuoden huumetausta.

    Nykyään hän pistää Subutexia neljästä kymmeneen kertaan päivässä. Subutex on lääke, joka on karannut opiaattiriippuvaisten vieroitushoidosta huumausaineeksi.

    – Kun tapasin nykyisen mieheni, käytimme ihan kaikkea. Ensimmäisenä vuotena käytimme ekstaasia ja amfetamiinia. Kun miehelle tuli hirveitä selkäkipuja, hän sai niiden hoitoon tramalit ja niiden kautta siirryimme Subutexiin.

    Tina jäi nopeasti Subutex-koukkuun, vaikka siitä tuli aluksi huono olo.

    – Kun kokeilin Subutexia ensimmäiset kaksikymmentä kertaa, oksensin kolme päivää putkeen. En ymmärrä, miten on mahdollista, että jäin siihen riippuvaiseksi. Alussa ei ollut edes hyvä olo. Nyt kaikki rahat menevät siihen, eikä se edes tunnu enää missään.

    Sairaslomaa huumevieroituksesta

    Tina sanoo, että on käyttänyt aineita niin kauan, ettei kykene pääsemään niistä eroon omin voimin.

    Hän tietää myös, että kun puolisokin käyttää huumeita, pariskunnan on mentävä vieroitukseen yhtä aikaa. Muuten huumeista ei pääse eroon.

    Yhtäaikainen vieroitus taas vaikuttaa olevan mahdotonta, koskasilloin puolison työnantaja saisi tietää miehen ongelmasta ja työpaikka olisi vaarassa.

    – Se on hankalaa. Ei kukaan halua kertoa työpaikalla, että on huumeriippuvainen.

    Sairaanhoitaja Jenna Korpela yllättää Tinan kertomalla, että huumevieroituksesta on mahdollista saada sairaslomaa. Työnantajasta riippuu, jatkuuko työsopimus asian tultua ilmi.

    – Monet työnantajat ovat joustavia, kun huumeseulat ovat puhtaat. Kun asian hoitaa kunnialla loppuun, monella työ jatkuu, selittää Korpela Tinalle.

    Tina on jo kerran lopettanut huumeiden käytön päihdehoitajan avustuksella. Puolen vuoden ajan hänen huumeseulansa ja maksa-arvonsa olivat puhtaat. Mutta kun hoitosuhde loppui, Tina jatkoi huumeiden käyttöä.

    – Haluaisin lopettaa, mutta olen käyttänyt aineita jo niin pitkään, etten selviä siitä omin avuin. Pitäisi mennä vieroitukseen. Tällä autossa on siitä puhuttu.

    Mutta Tina ei ole vielä valmis kohtaamaan sitä hirveää oloa, jonka muistaa tulleen edellisten vieroitusoireiden iskiessä.

    Erja Blomberg ojentaa kassillisen huumevälineitä Tinalle.

    – Toivottavasti joku muu jättää kokeilematta, Tina sanoo ja lähtee.

    Blomberg katsoo kelloa. Naisten on siirryttävä seuraavaan kohteeseen. Ruiskujen ja testien lisäksi kahvit ja keksit ovat valmiina uusille asiakkaille.

    Jenna Korpela ja Erja Blomberg laittavat välineet valmiiksi seuraavaa paikkaa varten.Petri Aaltonen, Yle

    Työ tartuntatautien ehkäisemiseksi huumeiden käyttäjien keskuudessa ja tiedonvälitys huumevieroituksesta Visiitti-auton kyydissä on alkanut vuoden alussa. Sosiaali- ja terveysministeriön myöntämät rahat riittävät auton ja kahden työntekijän kuluihin vuoden loppuun saakka.

    Visiitti-auton työssä ei ole kyse ainoastaan yhteiskunnan varojen säästämisestä, muistuttaa Blomberg.

    – Asiakkaat eivät ole vain huumeiden käyttäjiä. He ovat tämän kaupungin nuoria, jonkun lapsia, siskoja ja veljiä, työkavereita ja ystäviä.

    Kun takana on kaksikymmentä vuotta päihdetyötä ja työsarka vain laajenee ja monimutkaistuu, voisi ihminen helposti kyynistyä.

    Blomberg pyörittää päätään.

    – Ei tässä kyynisty. Moni luulee, että tämä on jotenkin mystistä hommaa ja asiakkaat ovat pelottavia ja uhkaavia. Toki meillä on erilaisia asiakkaita, mutta meillä on myös tosi paljon mukavia kävijöitä.

    Huvijahti ajoi kiveen Äänekoskella – alus vuosi, 17 ihmistä pelastettiin

    Huvijahti ajoi kiveen Äänekoskella – alus vuosi, 17 ihmistä pelastettiin


    Sumiaisten lähistöllä isohko moottorivene joutui vuodon takia vaaratilanteeseen. Äänekosken vesillä ollut 42-jalkainen huvijahti ajoi kiveen, ja veneeseen tuli vuoto. Veneessä oli 17 ihmistä, jotka siirrettiin pienempiin veneisiin varmuuden...

    Sumiaisten lähistöllä isohko moottorivene joutui vuodon takia vaaratilanteeseen. Äänekosken vesillä ollut 42-jalkainen huvijahti ajoi kiveen, ja veneeseen tuli vuoto.

    Veneessä oli 17 ihmistä, jotka siirrettiin pienempiin veneisiin varmuuden vuoksi. Kaksi pelastuslaitoksen venettä saattoi veneen Sumiaisten sataman veneenlaskupaikalle. Kukaan ei loukkaantunut, mutta vene kärsi vahinkoja.

    Päivystävän palomestari Jari Korpelan mukaan ihmiset olivat rantaan päästessään rauhallisia.

    – Mitään sen ihmeellisempiä traumoja ei tuntunut olevan, Korpela arvioi.

    Korpela kertoo, että vahinko sattui tavanomaisessa ajossa, ja veneen kuljettaja oli selvin päin. Matkaa rantaan oli noin kaksi kilometriä.

    – Jos vene olisi pysynyt paikallaan, se todennäköisesti olisi voinut upota jonkin ajan sisällä. Tässä tilanteessa siirtymä oli pari kilometriä. Akuuttia vaaratilannetta ei ollut, Korpela sanoo.

    Pelastuslaitos sai asiasta hälytyksen tänään hieman ennen neljää iltapäivällä. Paikalla oli seitsemän pelastuslaitoksen yksikköä.

    Moni lapsuuden hiekkaranta on kadonnut heinien keskelle – pusikoituneissa alueissa voi piillä mahtirantoja, jotka löytyvät kaivamalla

    Moni lapsuuden hiekkaranta on kadonnut heinien keskelle – pusikoituneissa alueissa voi piillä mahtirantoja, jotka löytyvät kaivamalla


    Kannonkoskella pystyi vielä 1980-luvulla kirmaamaan Kivijärven rantaa valkoisessa hiekassa liki kolmen kilometrin matkan. Nyt hiekkaranta on kutistunut 150:een metriin. Alueen vesijättömaata hallinnoiva Jauhoniemen osakaskunta on päättänyt...

    Kannonkoskella pystyi vielä 1980-luvulla kirmaamaan Kivijärven rantaa valkoisessa hiekassa liki kolmen kilometrin matkan. Nyt hiekkaranta on kutistunut 150:een metriin.

    Alueen vesijättömaata hallinnoiva Jauhoniemen osakaskunta on päättänyt ennallistaa rantaa 900 metriä.

    – Kuntalaisena ajattelen, että yli kilometrin mittainen luonnonhiekkaranta voi lisätä kunnan vetovoimaa, sanoo osakaskunnan hallituksen puheenjohtaja Juha Leppänen.

    Paahteinen hiekkaranta tulee olemaan virkistyskäytössä jo ensi kesänä.

    Kannonkosken rantahietikko on valkeaa ja hienojakoista.Isto Janhunen / YleSisämaan luonnontilaiset hiekkarannat ovat kadonneet

    Keski-Suomen Ely-keskuksen biologi Johanna Viljanen on inventoinut sisämaan luonnontilaisia hiekkarantoja 1990-luvun lopulla.

    – 1980-luvulta peräisin olevasta kartta-aineistosta löytyi kohteita hyvin paljon, mutta kun menimme maastoon katsomaan, ne olivat käytännössä lähes kaikki kasvaneet umpeen.

    Ely-keskus tukee Kannonkosken hiekkarannan ennallistamista, sillä kyseessä on harvinaisen laaja rannan palauttaminen alkuperäiseen asuunsa.

    Ihminen syypää hiekkarantakatoon

    Useimmiten luonnonhiekkarannan häviämiseen on tavalla tai toisella syynä ihminen. Pajukko ja kaislikko levittäytyvät rantaan pikkuhiljaa.

    Kannonkoskella rantaa on muokannut 1960-luvulla aloitettu Kivijärven säännöstely. Enää eivät kevätjäät ole päässeet runnomaan rantaa puhtaaksi kasvillisuudesta.

    Lisäksi 1970-luvun lopussa rakennetun Suurussalmen sillan penger on estänyt hiekkaa huuhtovien aaltojen pääsyn järvenselältä rantaan.

    Suurussalmen silta estää hiekkaa liikuttelevien aaltojen pääsyn rantaan.Isto Janhunen / Yle

    – Vesistöt ovat rehevöityneet ihmisen toiminnan vuoksi. Rehevöittävää typpilaskeumaa tulee sateiden mukana, ja monia vesistöjä säännöstellään, sanoo biologi Johanna Viljanen.

    Myös karjan rantalaiduntaminen on vähentynyt merkittävästi.

    Luonnontilainen hiekkaranta tarvitsee sekä aaltoja, tuulta että kevätjäiden apua pysyäkseen avoimena.

    Heinät valtaavat hiekkarantaa hitaasti.Isto Janhunen / YleEsiin kaivetaan hiekkaa ja muistoja

    Kannonkoskella hiekkarannan kunnostus alkaa puiden kaatamisella. Rannasta tulee noin 20 metriä leveä, vaikka alunperin sillä on paikoin ollut leveyttä jopa 60 metriä.

    Puiden poiston jälkeen kaivinkoneet nostavat kannot ja kuorivat pintakuntan pois. Loppusilaus tapahtuu käsivoimin.

    – Toivotaan, että paikalliset ja mökkiläiset tulevat mukaan talkoisiin ja ottavat tämän rannan omakseen, sanoo Juha Leppänen.

    Hankkeen projektipäällikkönä toimiva Arto Hänninen muistelee, miten on pikkupoikana leikkinyt upealla valkoisen hiekan peittämällä rannalla.

    – Nyt kaivetaan esiin se valkea hiekka, mikä tuolla alla on. Samalla kaivetaan esiin muistoja lapsuuden kesistä.

    Suomalaistutkimus: Tšernobyl muutti myyrien suolistobakteereita  – tulevaisuudessa voidaan tutkia myös ihmissuolistoja

    Suomalaistutkimus: Tšernobyl muutti myyrien suolistobakteereita – tulevaisuudessa voidaan tutkia myös ihmissuolistoja


    Yli kolmenkymmenen vuoden takainen Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus vaikuttaa edelleen luonnossa. Jyväskylän ja Oulun yliopiston tutkijat yhdessä ranskalaisten ja amerikkalaisten kollegojen kanssa osoittavat uusimmassa tutkimuksessaan, että...

    Yli kolmenkymmenen vuoden takainen Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus vaikuttaa edelleen luonnossa.

    Jyväskylän ja Oulun yliopiston tutkijat yhdessä ranskalaisten ja amerikkalaisten kollegojen kanssa osoittavat uusimmassa tutkimuksessaan, että luonnossa elävien metsämyyrien suolistobakteeriyhteisökin voi muuttua, kun ne joutuvat elämään säteilyalueilla.

    Juuri myyrät valikoituivat tarkkailtavaksi dosentti, yliopistolehtori ja tutkimusjohtaja Tapio Mappesin mukaan siksi, että ne ovat yleisin nisäkäslaji sekä saastuneilla että saastumattomilla alueilla Tšernobylin ympäristössä.

    – Kaiken kaikkiaan säteily on alueella suhteellisen alhaisella tasolla, mutta siellä on sekä säteilyn kannalta kuumempia että puhtaita alueita. Myyrät on pyydetty korkeammilta säteilyalueilta, Mappes kertoo.

    Yhä enemmän ja enemmän tulee todisteita siitä, että suolistobakteereilla on hyvinkin suuri merkitys ihmisten terveydelle. Tapio Mappes

    Tuore tutkimus kertoo, että vuonna 1986 Neuvosto-Ukrainassa tapahtuneen onnettomuuden seurauksena ympäristöön levisi suuria määriä radioaktiivista ainetta. Sen aiheuttama alhainen, mutta hyvin pitkäaikainen krooninen säteily vaikuttaa moniin eri eliöryhmiin.

    Yliopiston mukaan dna-analyysit myyrien ulosteista osoittavat, että keskeisten bakteeriryhmien keskinäiset suhteet muuttuvat myyrien ruuansulatuskanavissa.

    Ero oli niin merkittävä, että pelkästään suolistobakteerien perusteella myyrät pystytään jakamaan 90% luotettavuudella korkean ja alhaisen säteilytason ympäristöstä peräisin oleviksi.

    Laskeumia Suomessa on tarkkailtu vuosikymmenien ajan

    Suomessakin on alueita, joissa säteilyn vaikutus on edelleen tavallista voimakkaampi ydinvoimalaräjähdyksen takia. Nykyään mahdolliset sisäiset säteilyannokset tulevat Säteilyturvakeskuksen mukaan nautitusta ravinnosta.

    Säteilyturvakeskuksen mukaan määrä on kuitenkin häviävän pieni ja terveyden kannalta merkityksetön. On siis epäterveellisempää jättää luonnonantimet syömättä niistä tulevan pienen säteilyannoksen takia, kuin syödä ravintoa luonnosta.

    Vuodesta 1988 lähtien eniten radioaktiivista cesiumia on saatu sisävesikaloista, riistasta, metsäsienistä ja metsämarjoista (Säteilyturvakeskus). Esimerkiksi Padasjoella, yhdellä pahimmista säteilyvyöhykkeistä, ihmisten säteilyarvot olivat koholla vielä kaksi vuotta sitten.

    Tšernobylin laskeuma koetteli Päijät-Hämettä ja paikoin Keski-Suomea. Radioaktiivinen cesium-137 oli laskeuman pääaines. Kartta kuvaa tilannetta 1987.Yle Uutisgrafiikka

    Keski-Suomessa ja Pirkanmaalla on vielä alueita, jotka ovat Cesium-137-laskeuman suhteen Säteilyturvakeskuksen mitta-asteikolla korkeimpaan päähän.

    Säteilyturvakeskus muistuttaa kuitenkin, että suomalaisille suurin säteilyannos tulee sisäilman radonista, joka aiheuttaa keuhkosyöpää. Sen sijaan Tšernobylin ja ydinkokeiden aiheuttamasta laskeumasta yhteensä saamme vain 0,6% vuosittaisesta säteilyannoksestamme.

    Tuoretta tutkimusta ei voida soveltaa ihmisiin tai suomalaiseen eliöstöön sellaisenaan. Mappesin mukaan dataa ei aikanaan kerätty heti onnettomuuden jälkeen, kun säteilypitoisuudet olivat korkeimmillaan.

    Lisäksi säteilyn jälkivaikutus suolistobakteeristoon on Mappesin mukaan täällä epätodennäköistä.

    – Mutta eihän sitä tietysti tiedä. Varsinkin eliöt jotka käyttävät korkean cessium-pitoisuuden ravintoa, kuten sieniä, saattavat kerryttää itseensä aika paljonkin sätelyä vieläkin, hän toteaa.

    Mappes myös muistuttaa, että pienet järvikalat, kuten hauet, voivat yhä sisältää aimo annoksia säteilyä, mutta ei pidä todennäköisenä, että asialla on juurikaan vaikutusta ihmisiin.

    Tutkimusta tulevaisuudessa myös ihmisillä?

    Vielä ei tiedetä, ovatko tutkimuksen osoittamat muutokset haitallisia myyrille, vai onko muuttunut bakteeriyhteisö sopeutumista säteilyn aiheuttamiin ympäristömuutoksiin.

    Seuraava askel tutkimuksessa on Mappesin mukaan katsoa, pystytäänkö eläimiä siirtämään puhtaalta alueelta säteilyn turmelemalle alueelle ja päinvastoin, jotta tutkimuksia voidaan jatkaa.

    Suolistobakteerien tutkiminen ylipäätään on juuri nyt varsin hyvässä nousussa. On siis mahdollista, että yhteistyökumppanien kanssa yliopistot voisivat ruveta tutkimaan säteilyn vaikutusta myös ihmisten suolistobakteereihin.

    – Luulen, että sellaisiakin mahdollisuuksia voi avautua tämän julkaisun kautta. Yhä enemmän ja enemmän tulee todisteita siitä, että suolistobakteereilla on hyvinkin suuri merkitys ihmisten terveydelle, Mappes toteaa.

    Säteilyn vaikutus suolistomikrobeihin avaa siis aivan uuden tutkimusalueen ydinonnettomuuksien vaikutusten tutkimuksessa. Kansainvälistä tutkimusta on rahoittanut Suomen Akatemia ja tutkimus on julkaistu arvostetussa ISME Journal lehdessä.

    Lisäys 17.7.2018 klo 12:26: Lisätty Stukin tarkentavia tietoja laskeuman ja säteilyn laadusta ja sen vaikutuksesta ravintoon ja terveyteen. Lisätty sana "sisäiset" lauseeseen "Nykyään mahdolliset sisäiset säteilyannokset tulevat Säteilyturvakeskuksen mukaan nautitusta ravinnosta." Lisätty karttaan tarkentava tieto siitä, että se kuvaa tilannetta vuodelta 1987.

    Pitääkö työnantajalle kertoa jo unetkin?

    Pitääkö työnantajalle kertoa jo unetkin? "Toivottavasti", sanoo psykoterapeutti


    Unityöpajan pitäjät avaavat uskonnottoman kappelin oven Jyväskylän yliopiston kampuksella. Paksut graniittiseinät leikkaavat ulkoa tulevaa ääntä, mutta puheessa soi hienoinen kaiku. Kaupungin hälinästä saapuvalle paikka on epätavallinen kuin...

    Unityöpajan pitäjät avaavat uskonnottoman kappelin oven Jyväskylän yliopiston kampuksella.

    Paksut graniittiseinät leikkaavat ulkoa tulevaa ääntä, mutta puheessa soi hienoinen kaiku. Kaupungin hälinästä saapuvalle paikka on epätavallinen kuin uni.

    – Tämä on hyvä paikka pitää työpaja, toteaa Rauno Lehtonen.

    – Yksilöllinen ja yhteisöllinen kuin uni, jatkaa Risto Puutio.

    Risto Puutio on työn ja organisaatioiden erikoispsykologi, Rauno Lehtonen psykoterapeutti.

    Unityöpajaa edeltävänä yönä Puutio näki unta, jossa entisen kotitalon räystäät roikkuivat. Hän muistelee ymmärtäneensä unessa, että hänen täytyy pitää räystäistä luento kollegoilleen. Nyt ajatus huvittaa miestä.

    Puutio on järjestänyt unista keskustelemisen työpajoja yhdessä psykoterapeutti Rauno Lehtosen kanssa parinkymmenen vuoden ajan. Miesten työkaluna on menetelmä, jolla unia tutkaillaan yhteisön kuvajaisena.

    Rauno Lehtonen ja Risto Puutio sanovat, että unista keskustelemalla luodaan kuvaa yhteisöstä.Petri Aaltonen / Yle

    Unia on pitkään tutkittu ja tulkittu yksilöllisinä kokemuksina. Niiden on ajateltu kertovan jotakin näkijästään.

    1980-luvulla Lontoossa yhteisöjä tutkinut Gordon Lawrence alkoi lähestyä unta uudella tavalla.

    Lawrence siirsi huomion unen näkijästä uneen ja unista puhumiseen. Hänen kehittämänsä työskentelytapa, Social Dreaming, kiinnosti myös Puutiota ja Lehtosta niin paljon, sitä opiskeltuaan he ottivat metodin käyttöön.

    Unista keskustellaan kuin taideteoksista

    Kappelin ovi kolahtelee, kun unityöpajaan saapuu osallistujia. Puutio ja Lehtonen ovat asettaneet tuolit ympyrän muotoon. Kurssin aluksi miehet kertovat Social Dreaming- metodin synnystä ja työtavoista, joissa huomio siirretään yksilöstä yhteisöön.

    Esittelytuokion jälkeen tuolit levitetään tilaan satunnaisesti. Jokainen osallistuja valitsee istumapaikkansa sen mukaan, haluaako katsoa muita, vai suuntaako katseensa yksityiseen kohteeseen.

    Keskustelussa unia lähestytään kuin taidenäyttelyssä olevia teoksia: unet näytetään muille kuin taideteokset, kertomalla niistä.

    Puution mukaan unista keskustellessa pajaan osallistuvat alkavat löytää yhteisiä ja yhdistäviä merkityksiä.

    – Unen ei ajatella kertovan persoonallisuudesta, vaan se pikemminkin kantaa yhteisöllisiä merkityksiä, kertoo Puutio työtavasta.

    Työn ja organisaatioiden erikoispsykologi Risto Puutio päätti unessa pitää työtovereilleen luennon irrallaan roikkuvista räystäistä. Aamulla idea meni uudelleen harkintaan.Petri Aaltonen / Yle

    Keskustelun edetessä osallistujat kertovat lisää unia. Puutio ja Lehtonen johdattavat pohtimaan uniin liittyviä samankaltaisuuksia ja eroja. Yhdistely tapahtuu vapaasti assosioiden, ilman toimintakaavaa.

    – Ei niin, että joku tietäisi todellisen merkityksen. Emme ajattele, että olisi olemassa yksi merkitys, johon uni olisi palautettavissa, vaan että sille voidaan antaa erilaisia merkityksiä, sanoo Puutio.

    Tunteet roihuavat unessa

    Unessa voi viritä tunteita, ja ne voivat tuntua nukkuvasta voimakkailta.

    Kun henkilö herää ja muistelee unta, hän saattaa ihmetellä, miksi liikuttui niin kovasti tai miksi oli vihainen viattomassa tilanteessa.

    Uni on mielen toimintaa. Aivotutkimus on osoittanut, että mieli puhdistaa itseään unen avulla. Psykoanalyysin mukaan mielellä on kaksi puolta: tuttu ja piilossa oleva. Jotkut ajattelevat, että piilossa oleva puoli välähtää esille unen aikana.

    Yhtäältä unta pidetään roskakorina edellisen päivän tapahtumille, toisaalta sen nähdään olevan mielen valmistautumista seuraavan päivän haasteisiin.

    Psykoterapeutti Rauno Lehtonen sanoo, että vaikka pitäisi unista keskustelemista huuhaana, siitä voi silti saada oivalluksia.Petri Aaltonen / Yle

    Rauno Lehtonen kertoo asiasta havainnollistavan esimerkin: hän itse näki haastattelua edeltävänä yönä puolipainajaista, jonka hän ajattelee olleen valmistautumista tapahtumaan.

    Unessa Lehtonen saapui kuumissaan puolisonsa kanssa tuntemattomaan paikkaan.

    Pariskunta kävi keskustelua aiheesta onko "sinne" pakko mennä. Lehtonen ajattelee päivänvalossa, että "sinne" viittasi tulevaan haastatteluun. Vaimo lohdutti unessa miestään ja totesi, ettei tämän tietenkään tarvitse mennä "sinne".

    Uneen ilmaantunut viranomaiselta näyttävä henkilö kuitenkin katkaisi pariskunnan keskustelun tokaisemalla hyvin paheksuvaan äänen sävyyn:

    "Kuinka kukaan voi edes ajatella noin! Totta kai sinne pitää mennä, minne pitää mennä!"

    Vallatkaa Wall Street unissa

    Puution ja Lehtosen mukaan Social Dreaming -metodia on käytetty maailmalla, kun kriiseissä on haettu eri osapuolille ymmärrystä tapahtumista.

    Esimerkkinä tästä miehet kertovat Vallatkaa Wall Street eli Occupy Wall Street -mielenosoituksesta.

    Vajaat kymmenen vuotta sitten 950 kaupungissa eri puolilla maailmaa järjestettiin mielenosoituksia tasa-arvoisen talouspolitiikan puolesta. Lontoossa talouspolitiikan protestoijien telttakylä nousi St. Paulin katedraalin eteen.

    Kapitalismia vastustavien mielenosoittajien telttoja St. Paulin katedraalin ulkopuolella Lontoossa 30. lokakuuta.Kerim Okten / EPA

    Lehtosen ja Puution mukaan mielenosoitusalueella järjestettiin Social Dreaming -keskustelutilaisuuksia (Social Dreaming-sivusto), joihin osallistui mielenosoittajia, kansalaisia, pankkiireita ja osakkeenomistajia.

    Lehtonen sanoo, että tilanteessa puhuttiin unista siksi, että uni kertoo ajasta jotakin sellaista, mitä ei pystytä älyllisesti sanoittamaan.

    – Sen vuoksi unen näkemisen ja kertomisen kautta voi syntyä uusi näkökulma käsillä olevaan tilanteeseen.

    Puutio puolestaan muistuttaa, että ihmisellä on yhteisöllinen mieli.

    – Se on osa ihmisen laumaeläimen puolta. Kun yksilö on huolissaan, hän on yleensä huolissaan samoista asioista kuin muutkin, esimerkiksi tulevaisuudesta tai ilmastonmuutoksesta.

    Unikeskustelu kiinnostaa ihmissuhdetyöntekijöitä

    Kiviseinien sisällä Puutio ja Lehtonen pyytävät osallistuijia kertomaan lisää unia. Tällä kertaa Jyväskylän Social Dreaming -kokoontuminen on kolmipäiväinen.

    Kurssille osallistuva Johanna Barkman sanoo nähneensä unia viikon verran joka yö, mutta muistaa niistä vain viimeisen. Siinä kuului ensin ihanaa kuorolaulua, ja sitten Barkman osallistui tanssiesityksen valmistamiseen. Hän muistelee untaan ja nauraa.

    – Tanssi oli yhteiskunnallinen, kantaaottava esitys... mutta kun en muista, mihin otimme kantaa!

    Jyväskylän yliopiston kampuksen uskonnoton kappeli on kätevä paikka kurssille.Petri Aaltonen / Yle

    Barkmanille kävi kuten herätessä usein käy: muistikuva unesta hälvenee herätessä kuin sumuhattara aamuauringossa. Mieli osaa yllättää unen näkijän.

    Mielen toiminta panee myös ihmissuhdetyötä tekevät opiskelemaan. Social Dreaming -kursseille osallistuu tavallisesti yhteisöjen ja yksilöjen kanssa terapeuttista tai muutostyötä tekeviä ammattilaisia.

    – He hakevat seminaareista ideoita ja ymmärrystä ihmisen moninaisuuteen tai ihmismielen rikkauteen, toteaa Puutio.

    Johanna Barkman kertoo aiemmin tulkinneensa unia itsensä kautta, mutta suunnittelee nyt alkavansa miettiä niitä yhteisöllisestä näkökulmasta. Hän sanoo kuuluvansa moneen eri yhteisöön ja pohtii, että on mielenkiintoista selvittää, mitä uni kertoo niistä.

    Social Dreaming -työpaja alkaa työtavan esittelyllä. Kun siirrytään keskustelemaan unista, tuolit asetetaan vapaamuotoisesti, osassa voi istua kasvokkain, osassa katsoa pois.Petri Aaltonen / Yle

    Kysymykseen "Joko työelämässä on tultu siihen, että työnantajalle on kerrottava omat unensa?", psykoterapeutti Rauno Lehtonen vastaa ykskantaan:

    – Toivottavasti.

    Lehtosen mukaan uni paljastaa jotakin sellaista, minkä työpaikan strategiat ja päivittäiset työtehtävät peittävät alleen. Unista voitaisiin keskustella työporukalla kerran viikossa työnantajan kustannuksella, mutta se olisi tehtävä yhdessä sopien.

    Kun unia jaetaan työkavereille, keskustellaan unien lisäksi ajatuksista, joita unet sattuvat herättämään. Keskustelun edetessä osallistujat kertovat lisää unia, ja vähitellen keskustelussa kehkeytyy kuva yhteisestä todellisuudesta.

    – Unia jaettaessa voi tunnistaa eri ammattien ja töiden erityispiirteitä. Esimerkiksi asiakaspalvelutyötä tekevät huomaavat kantavansa yhteisiä tunneongelmia kohdatessaan tyytymättömiä asiakkaita, kertoo Risto Puutio.

    Etukäteen ei voi tietää, mitä kurssilta saa

    Social Dreaming työpajassa etsitään merkityksiä, joita keskustelu unista voi paljastaa. Järjestäjät kertovat, että tapahtumissa myös nauretaan paljon.

    Mitä tulosta työnantaja sitten saisi, jos hän laittaisi työntekijänsä keskustelemaan unistaan?

    – Unityöltä ei voi kysyä, milloin se tuottaa tulosta, toteaa Puutio.

    – Social Dreaming vertautuu pikemminkin leikkiin kuin toimintaan, jossa pyritään saamaan aikaiseksi välitön lopputulos.

    Unta voi jo heti herätessä olla vaikea muistaa.Petri Aaltonen / Yle

    Työyhteisö on esimerkki siitä, että kerrottu uni voi kertoa yhteisön kipukohdista tai jostakin yhteisölle merkityksellisestä. Silloin leikki on tuottanut kuvan yhteisesti merkityksellisestä asiasta ja osoittaa sen, että ollaan vakavien asioiden äärellä.

    Puutio vertaa kysymystä unikeskustelun tuottavuudesta siihen, että konserttiin menijältä kysyttäisiin, minkälaisia tuloksia haluat. Nopean tuloksen sijaan unipajan järjestäjät hakevat sisäistä rikastumista ja jaettua kokemusta.

    – Se itsessään arvokasta ja riittävää, sanoo Puutio.

    16.7. kello 14.56 toisen haastateltavan nimi korjattu.

    Hylätyt maatilaeläimet päätyvät usein teuraaksi – Yksinhuoltaja huolehtii lastensa lisäksi kymmenistä kodittomista eläimistä

    Hylätyt maatilaeläimet päätyvät usein teuraaksi – Yksinhuoltaja huolehtii lastensa lisäksi kymmenistä kodittomista eläimistä


    Pieni musta kani viipottaa pitkin pihatietä Kuorevedellä. Talosta ei voi erehtyä – se on eläintenkouluttaja Maria Pesosen vuosi sitten hankkima pieni tila. Siro 38-vuotias Pesonen häärii kanalan edustalla lampaiden, aasien, kanojen ja ankkojen...

    Pieni musta kani viipottaa pitkin pihatietä Kuorevedellä. Talosta ei voi erehtyä – se on eläintenkouluttaja Maria Pesosen vuosi sitten hankkima pieni tila.

    Siro 38-vuotias Pesonen häärii kanalan edustalla lampaiden, aasien, kanojen ja ankkojen ympäröimänä. Hän päästää osan 40 kotieläimestään pihapiiriin vapaaksi tepastelemaan.

    Vierailijalle tulee olo Huvikumpuun saapumisesta.

    Jämsäläinen Pesonen ohjeistaa eläimiään tottuneen lempeästi. Hänellä on aina ollut lemmikkejä ja hän on koko elämänsä ajan haaveillut omasta tilasta.

    Hän hankki viime kesänä talon maalta, ulkorakennukset aivan kuin vaativat hänen mielestään täyttämistä.

    – Ensin ostin kaksi kanaa ja sitten kolme lammasta. Pikkuhiljaa myös muut alkoivat tarjota omia eläimiään minulle ja nyt kun vuosi on kulunut, niin näitä on pikkasen enemmän, kertoo Pesonen onnellisesti hymyillen.

    Sana Pesosen eläinkoulutustaidoista ja hänen lemmikkiystävällisestä tilastaan on kiirinyt. Nykyisin hänelle tarjotaan kotieläimiä sijoitettavaksi enemmän kuin hän pystyy vastaanottamaan.

    – Vasta tarjottiin alpakoita ja jouduin sanomaan ei, kun ei ole tarpeeksi suuria tiloja niille. Kyllä se tuntui tosi pahalta, sanoo Pesonen.

    Vialliset eläimet eivät kelpaa ihmisille

    Kotieläimistä halutaan päästä eroon useimmiten niiden korkean iän tai vaikean luonteen vuoksi. Myös eläimen loukkaantuminen tai sairastuminen saattavat olla hylkäämisen syynä.

    Suomen ainoa eläinten turvakoti on Tuulispää Somerolla. Siellä hylättyjen eläinten vastaanottamisessa ovat tulleet seinät vastaan, eikä suurempia eläimiä, kuten nautoja ja hevosia, voida enää sijoittaa.

    Kuusi vuotta toimineessa turvakodissa asustaa tällä hetkellä 65 eläintä.

    – Olemme keskittyneet nimenomaan maatila- ja tuotantoeläimiin, sekä niihin, joilla on kaikista huonoimmat todennäköisyydet saada uusi koti. Tarpeeseen tuli tämä paikka, ja olisi varmaan tarvetta useammallekin vastaavalle, kertoo yrittäjä Pia Anttonen.

    Jarkko Riikonen / YleLoukkaantunut ravihevonen syrjään jo nuorena

    Anttonen sai idean eläinten turvakodin perustamisesta Kanadasta. Hän oli myös pitkään pohtinut kotieläinten tarkoitusta: ovatko ne olemassa vain ihmistä varten.

    Hän haluaa tarjota eläimille turvapaikan ja puhua näin myös eläinten puolesta.

    Turvakotiin tarjotaan paljon myös nuoria eläimiä, erityisesti hevosia. Usein ravihevosen loukkaannuttua, siitä halutaan eroon. Anttonen on suruissaan ilmiöstä, jossa hevonen muuttuu ihmisen välineeksi.

    – Se on harmillista miten ihmisen oma kilpaura on ainoastaan tärkeä ja hevoseen ei haluta sitoutua. Hyödyttömästä eläimestä halutaan vain luopua ja ostaa tilalle uusi.

    Myös ratsastushevosen käydessä vanhaksi, niin siitä ei monesti haluta enää huolehtia.

    – Toivoisin, että kun eläin otetaan, niin siitä pidettäisiin hyvää huolta ihan loppuun saakka, sanoo Pia Anttonen.

    Onnettomin tilanne on naudoilla, niitä ei yleensä kukaan huoli, koska niistä ei ole hyötyä. Naudat päätyvätkin lähes aina suoraan teuraaksi.

    Kodittomat kotieläimet päätyvät usein lopetettavaksi

    Toisinaan muuttunut elämäntilanne pistää luopumaan kotieläimistä. Taustalla saattaa olla avioero, rahahuolet tai muutto maalta kaupunkiin ja osa on eläinsuojelutapauksia. Myös eläinten vanhainkodissa Wanha Markissa Ylistarossa tällaiset tilanteet ovat tuttuja.

    – Eläimien hylkäämisen takana on useimmiten allergiaa, alkoholiongelmaa tai avioeroa. Hevosia tarjotaan meille ihan ylivoimaisesti eniten, sanoo yrittäjä Heikki Laaksonen.

    Wanhaan Markikiin tulee tarjouksia kotieläinten ottamisesta erityisesti syksyisin, jopa useita kymmeniä päivässä.

    Eläinten vanhainkoti ei kuitenkaan pysty ottamaan enää vastaan muuta kuin luonnollisen poistuman kautta. He huolehtivat tällä hetkellä yli sadasta kotieläimestä.

    Useimmiten uutta sijoituspaikkaa tarvitsevat maatila- ja tuotantoeläimet päätyvät lopetettavaksi. Omistajat pelkäävät eläinten joutuvan huonoihin oloihin tai kierrätettäväksi paikasta toiseen, joten he mieluummin päättävät eläimen päivät.

    – Se on niin harmillista, kun meillekin sanotaan, että jos ette ota meidän eläintä, niin se joutuu teuraaksi. Tällaisia eläinten vanhainkotejakin tarvittaisiin paljon lisää, mutta näiden ylläpito on hankala rahoittaa, tietää Laaksonen.

    Wanha Markki rahoittaa toimintaansa vastaanottamalla ryhmiä ja muita vieraita.

    Jarkko Riikonen / YleSijoitettavia maatila- ja tuotantoeläimiä ei edes tilastoida

    Kissat ovat selkeästi yleisin koditon eläin, niistä tehdään vuosittain noin 10 000 ilmoitusta löytöeläintaloille. Sen jälkeen tulevat koirat, noin tuhat koiraa vuodessa jää kodittomaksi.

    Kissojen ja koirien ohella eläinsuojeluyhdistyksillä on melko usein sijoitettavina kaneja ja jonkin verran myös esimerkiksi pieniä jyrsijöitä ja kilpikonnia, kerrotaan Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitosta.

    Tuotantoeläimistä tilastoja ei ole.

    – Tuotantoeläimiä sijoitetaan harvoin uudelleen. Yleensä, jos näiden eläinten kohdalla esimerkiksi viranomaiset ryhtyvät kiiretoimiin, niin eläimet viedään teurastettaviksi tai lopetetaan paikalla, sanoo Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton SEY:n toiminnanjohtaja Kati Pulli.

    Viranomaiset huutokauppaavat jonkin verran hevosia ja poneja. Satunnaisesti hevosia on myös eläinsuojeluyhdistyksillä.

    Ongelmaksi ovat nyt nousseet myös minisiat. Minisikayhdistyksen mukaan kodinvaihtajia on paljon ja määrä tulee todennäköisesti lisääntymään, koska minisikojen aitausmääräykset ovat muuttuneet.

    – Afrikkalaisen sikaruton leviämisen estämiseksi minipossuille vaaditaan verkkoaitojen kaksinkertaistamista ja monella ei ole varaa niitä rakentaa, kertoo Pia Anttonen eläinten turvakoti Tuulispäästä.

    Iloa ja voimaa eläimistä

    Maria Pesosen pihapiirissä Kuorevedellä Hiutale-karitsa ja muutama vanhempi lammas sekä aasiveljekset jolkottelevat tottelevaisesti emäntänsä kutsusta takaisin pellolta.

    Jotkut lampaista innostuvat joskus popsimaan Pesosen istuttamia kesäkukkia, mutta muuten eläimet käyskentelevät aitaamattomalla pihalla ilman paimennusta.

    Jarkko Riikonen / Yle

    Eläintenkouluttaja sanoo, ettei ole suoranaisesti opettanut eläimiä olemaan karkaamatta pihalta.

    – Pyrin alusta asti siihen, kun eläimet tulivat tilalle, että niillä on pihassa sellaisia paikkoja, mitkä niitä kiinnostavat, esimerkiksi heinää, niin ne viihtyvät hyvin siellä.

    Pesonen viettää myös esi- ja alakouluikäisten poikiensa kanssa päivittäin paljon aikaa eläinten parissa, joten eläimet haluavat olla ihmisen lähellä. Hän esimerkiksi keinuttaa kaksi kuukautta vanhaa Hiutale-karitsaa usein sylissään pihakeinussa.

    Pesonen haluaa tarjota eläimiltä saatavaa voimaa ja iloa myös muille. Hän pitää tilalla avointen ovien päiviä ja vastaanottaa myös erilaisia ryhmiä.

    – Kun itse tajusin, että miten paljon näistä saa iloa ja onnea ja miten helppo näiden eläinten lähellä on rauhoittua, niin sitten tuli sellanen olo, että haluan jakaa sitä muillekin.

    Haaveena suurempi tila

    Pesonen on yksinhuoltaja, ja kouluttaa päivätyönään eläintenkouluttajia. Samalla hän pyörittää samalla kotieläinten täyttämää huushollia, poikiensa auttamana.

    Ensimmäinen vuosi on ollut hänen mukaansa harjoittelua. Talo on puulämmitteinen ja talvella hän teki itse myös polttopuut.

    – Se vaatii tosi paljon suunnittelua ja kyllä olen joutunut aika paljon asioita opettelemaan, mutta kyllä toivon, että minulla on vielä joku päivä sellaiset läänit, että on voin ottaa vielä paljon lisää eläimiä, haaveilee Pesonen.

    Maria Pesosen sydämessä on paikka jokaiselle hänen neljästäkymmenestä kotieläimestään ja hänen mukaansa sydämeen mahtuisi vielä myös uusia eläimiä. Hän on hyvin tyytyväinen elämäänsä.

    Jarkko Riikonen / YleAasiveljekset

    Yksi suuri huoli varjostaa kuitenkin Pesosen mieltä.

    Viime syksynä tilalle saapuivat ylläpitoon aasiveljekset Ilari ja Olavi ja ne ovat Pesosen mielestä koko paikan sydän. Aasit pitävät halauksista ja ne painavat päänsä mielellään ihmisen syliin. Pesonen on nähnyt monen lähtevän tilalta voimaantuneena ja hymyissä suin juuri aasien ansiosta.

    Nyt hän saattaaa joutua luopumaan aaseista, koska niiden omistaja on laittanut ne myyntiin.

    – Kyllä minulla on valitettavasti sellainen tilanne tällä hetkellä, että en pysty niitä tällä aikataululla ostamaan, se on ihan varma juttu. Niistä on tullut oikeestaan koko homman symboli ja hyvin monet ihmiset ovat saaneet niiltä niin paljon, sanoo Pesonen suruissaan.

    Maria Pesonen haluaisi kovasti jatkaa aasien hellyyden jakamista.

    Hänen suureksi ilokseen, aasien ostoon kerättävien rahojen kokoon saamiseksi on tempaistu pystyyn hyväntekeväisyyskampanja. Toiveissa siis on, että hellyydenkipeät Ilari ja Olavi rouskuttaisivat heinää Pesosen pihamaalla myös ensi kesänä.

    Lue myös: Savolaisperheellä on 13 lemmikkiä, koska heidän kotinsa on hylättyjen eläinten turvapaikka – "Kerran nukahdin sänkyyn syöttökaritsan kanssa"

    Joensuun epäillyt yökerhopuukottajat vastustivat kiinniottoa – uhkailivat poliisia väkivallalla:

    Joensuun epäillyt yökerhopuukottajat vastustivat kiinniottoa – uhkailivat poliisia väkivallalla: "Heillä oli kättä pidempää"


    Poliisi on ottanut kiinni Joensuun puukotuksista epäillyt henkilöt Jyväskylästä varhain lauantaiaamuna. Rikoksesta epäillyt olivat liikenteessä Kontioniemestä anastetulla Venäjän rekisterissä olevalla pakettiautolla. Itä-Suomen...

    Poliisi on ottanut kiinni Joensuun puukotuksista epäillyt henkilöt Jyväskylästä varhain lauantaiaamuna. Rikoksesta epäillyt olivat liikenteessä Kontioniemestä anastetulla Venäjän rekisterissä olevalla pakettiautolla. Itä-Suomen poliisilaitoksen rikoskomisario Johanna Halttunen kertoo, että kiinniottotilanne oli väkivaltainen.

    – He vastustivat kiinniottoa. Heillä oli kättä pidempää, millä he uhkasivat poliiseja. Erilaisia työkaluja, kertoo Halttunen.

    Poliisit eivät vahingoittuneet tilanteessa, mutta poliisin ajoneuvo vaurioitui.

    Kolme ihmistä sai vakavia vammoja puukotuksessa torstain ja perjantain välisenä yönä ravintola Ilonassa Joensuussa. Yksi uhreista oli tilanteeseen puuttunut ravintolan järjestyksenvalvoja.

    Kumpaakin kiinniotettua miestä epäillään kolmesta tapon yrityksestä ja virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta. Pakoautossa oli mukana myös kaksi muuta henkilöä. Poliisi tutkii heidän osuuttaan auton anastukseen ja virkavallan vastustamiseen liittyen.

    Kolme uhria ovat yhä sairaalahoidossa. Heidät on leikattu eilen. Puukon iskuja on tullut kaulaan ja sisäelimiin.

    – Kenelläkään ei ole enää välitöntä hengenvaaraa, Halttunen sanoo

    Poliisi jatkaa asian esitutkintaa. Halttusen seuraavaksi kuullaan asianomistajia, todistajia ja epäiltyjä. Epäillyt miehet ovat tällä hetkellä kiinniotettuina Jyväskylässä. Heidät kuljetetaan Joensuuhun.

    Halttunen arvelee, että miehiä tullaan esittämään ensi viikolla vangittaviksi. Poliisin mukaan molemmilla on tilillään myös aiempia väkivaltarikoksia. Epäillyt ovat poliisille tuttuja 20–30-vuotiaita miehiä, jotka ovat kotoisin Joensuun seudulta.

    Lue lisää:

    Joensuun yökerhopuukotusten tekijät vielä tavoittamatta – poliisin mukaan epäillyt ovat vaarallisia, eikä heitä tule lähestyä

    Kolmea ihmistä puukotettu ravintolassa Joensuussa – yksi uhreista väliin mennyt vahtimestari, poliisilla vahva epäily tekijöistä

    Luontokuvaajan neljä kuvankaunista suosikkia: Vieraile näissä Suomen vähemmän tunnetuissa kansallispuistoissa ja luontokohteissa

    Luontokuvaajan neljä kuvankaunista suosikkia: Vieraile näissä Suomen vähemmän tunnetuissa kansallispuistoissa ja luontokohteissa


    Kun yhä useampi lähtee kansallispuistoon, täyttyvät tunnetuimpien kohteiden kuten Nuuksion ja Kolin kansallispuistot uusista innokkaista retkeilijöistä. Vuonna 2017 kansallispuistoissa vieraili Metsähallituksen mukaan ennätysmäärä eli 3,1...

    Kun yhä useampi lähtee kansallispuistoon, täyttyvät tunnetuimpien kohteiden kuten Nuuksion ja Kolin kansallispuistot uusista innokkaista retkeilijöistä. Vuonna 2017 kansallispuistoissa vieraili Metsähallituksen mukaan ennätysmäärä eli 3,1 miljoonaa kävijää. Suomen neljässäkymmenessä kansallispuistossa on kuitenkin muutakin nähtävää kuin Ukko-Koli.

    Luontokuvaaja Eeva Mäkinen kertoo myös huomanneensa luontoretkeilyn suosion omilla reissuillaan.

    – Olen tosi paljon jutellut sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat olleet ensimmäistä kertaa retkellä.

    Oletko vieraillut kansallis- tai luonnonpuistossa upeassa kohteessa, josta liian harva on kuullut? Lähetä meille kuva Suomen luontoalueiden unohdetuista kohteista! Lähetä kuvasi sähköpostilla suoraan toimittajalle [email protected] Kerro samalla mahdollisimman tarkasti, missä kohde tai reitti sijaitsee ja miksi juuri se on käymisen arvoinen paikka.

    Ennen kuvan lähettämistä lue Ylen kuvajoukkoistuksen säännöt täältä.

    Yle pyysi Eeva Mäkistä jakamaan omat, vähemmän tunnetut suosikkikohteensa.

    1. Liesjärven ja Torronsuon kansallispuistot, Kanta-Häme

    Vain hieman kauempana suositusta Nuuksiosta sijaitsevat vierekkäin Liesjärven ja Torronsuon kansallispuistot. Tammelassa Forssan kupeessa olevat puistot ovat Mäkisen mielestä Etelä-Suomen parhaita.

    Liesjärvellä helppo melontareitti on tehdä esimerkiksi noin viiden kilometrin matkan Kopinlahden parkkipaikalta Korteniemen perinnetilalle. Toinen vaihtoehto on meloa pitkin Kyynäränharjua, joka näkyy yllä olevassa kuvassa.

    Torronsuolla Kiljamon kierros on helppo, noin 1,6 kilometrin kävely. Keskivaiheilla sijaitsee Kiljamon lintutorni, josta maisemat ovat näkemisen arvoiset erityisesti auringonnousun aikaan. Alla oleva kuva on otettu tornista.

    2. Syötteen kansallispuisto, Pohjois-Pohjanmaa ja Etelä-Lappi

    – Suomalaiseen makuun älyttömän hieno paikka talvella ja kesällä, kuvailee Mäkinen.

    Kesällä hienoimmaksi kohteeksi Mäkinen nimeää Taivalkosken puolella sijaitsevan Pyhitystunturin, jonka huipulle on parin kilometrin nousu. Ylhäällä retkeilijä palkitaan 360 asteen maisemilla. Yllä oleva kuva on otettu Pyhitystunturin laelta.

    Talviretkeilijän kannattaa lähteä Ahmavaaralle. Hiihtämällä kymmenen kilometrin matkan pääsee tunturin alalaidalle, minkä jälkeen on noin 1,5 kilometriä kiipeämistä vaaran huipulle. Tunturimaisemasta pääsee nauttimaan näkötornista käsin.

    – Siellä on alueen yksi upeimmista tykkylumimaisemista.

    3. Oulangan kansallispuisto, Pohjois-Pohjanmaa ja Itä-Lappi

    Oulanka on monille tuttu, sillä puistossa sijaitsee Karhunkierros, joka on yksi Suomen tunnetuimmista vaellusreiteistä. Suosion takia monet paikat ovat täynnä retkeilijöitä. Mäkinen kertoo käyneensä melomassa Oulankajoella, minkä aikana ei näkynyt yhtäkään ihmistä.

    – Pyöräilemällä ja melomalla löytää ihan uusia ulottuvuuksia tutuistakin paikoista.

    Oulankajoen Kiutakönkään suvannolta Jäkälämutkaan voi meloa yhdessä päivässä tiiviisti tai kahdessa päivässä rennommin. Yhteensä matkaa on 25 kilometriä.

    – Suomessa oli aika eksoottista yöpyä hiekkarannalla teltassa, Mäkinen kertoo.

    4. Sompion luonnonpuisto, Sodankylä

    Vaikka Sompio ei olekaan kansallispuisto, Mäkinen haluaa suositella Pyhä-Nattasen tunturia. Kahden kilometrin matkan jälkeen jälkeen tunturin laella retkeilijöitä odottaa päivätupa.

    – Pyhä-Nattanen on yksi maagisimmista paikoista, missä olen käynyt. Siellä on erikoinen tunnelma, kun nousee kivikasojen päälle. Hyvällä säällä näkee melkein Venäjälle asti.

    Sompion vieressä sijaitsee varsin tunnettu Urho Kekkosen kansallispuisto.

    Yle järjestää tänä vuonna Mennään metsään -kampanjan, jonka aikana järjestetään yhteislenkkejä kaikissa Suomen kansallispuistoissa. Vinkit polkujuoksuun ja ilmoittautumiset lenkeille täältä. Tutustu kansallispuistoihin kampanjan videoilta Areenassa.

    Lue lisää:

    Somekuvat ja ekotrendit innostavat nuoretkin kansallispuistoihin – "Luonto on nyt pop"

    Riippumatto vaipanvaihtoon ja telttayö parkkipaikan läheisyydessä – näillä vinkeillä nautit lasten kanssa luonnosta

    Nuoret naiset innostuivat luonnosta – satumainen kuva somessa sysää ihmiset vaellukselle

    Mennään metsään -kampanjan polkujuoksukiertue kulkee Saaristomereltä Lemmenjoelle - tule mukaan!

    Toimeentulotukihakemusten ruuhka helpottui – hakemukset saadaan taas käsiteltyä lain sallimissa rajoissa

    Toimeentulotukihakemusten ruuhka helpottui – hakemukset saadaan taas käsiteltyä lain sallimissa rajoissa


    Toimeentulotukihakemukset saadaan taas käsiteltyä koko maassa lain määräämän seitsemän arkipäivän aikana. Kela on saanut tänä kesänä ennätysmäärän toimeentulotukihakemuksia ja sen vuoksi hakemusten käsittely viivästyi. Nyt tilanne on...

    Toimeentulotukihakemukset saadaan taas käsiteltyä koko maassa lain määräämän seitsemän arkipäivän aikana. Kela on saanut tänä kesänä ennätysmäärän toimeentulotukihakemuksia ja sen vuoksi hakemusten käsittely viivästyi. Nyt tilanne on rauhoittunut ja hakemukset käsitellään noin 5–6 arkipäivässä.

    – Myös Eteläiseen vakuutuspiiriin on tullut viime ja tällä viikolla alkukesää vähemmän hakemuksia ja pystymme ratkaisemaan hakemukset alle seitsemässä arkipäivässä, kertoo Kelan Eteläisen vakuutuspiirin johtaja Antti Jussila.

    Kelan Itäisen vakuutuspiirin alueella on tehty kesäkuussa lähes 24 000 toimeentulotukea koskevaa ratkaisua, kun viime vuonna vastaavaan aikaan luku oli hieman alle 23 000. Itäisen vakuutuspiirin alueeseen kuuluvat Pohjois- ja Etelä-Savo, Pohjois-Karjala sekä Keski-Suomi.

    Tiina Ahponen Kelan Itäisestä vakuutuspiiristä kertoo, että kesän hakemusruuhkaa voidaan hillitä esimerkiksi jakamalla töitä eri piirien kesken. Tilannetta auttaa sekin, että osa Kelan työntekijöistä osaa käsitellä useampia etuuksia koskevia hakemuksia.

    Ilman kesätyöntekijöitä olisi tullut vielä enemmän ruuhkia. Tiina Ahponen

    – Pystymme valtakunnallisesti tasaamaan töitä, koska meillä on sähköiset työjonot. Siten me täällä Itäisessä vakuutuspiirissä pystymme auttamaan jotain toista vakuutuspiiriä ja päinvastoin. Näin saamme läpi Suomen pidettyä tilanteen mahdollisimman hyvänä ja asiakkaat ympäri Suomen mahdollisimman yhdenvertaisessa asemassa.

    Toimeentulotukiasiat siirtyivät Kelan hoidettavaksi vuoden 2017 alussa. Ahposen mukaan Kelassa otettiin oppia viime kesän kokemuksista ja palkattiin enemmän kesätyöntekijöitä tälle kesälle.

    – Ilman kesätyöntekijöitä olisi tullut vielä enemmän ruuhkia. Toinen asia, mihin on kiinnitetty huomiota on se, että teemme toimeentulotukipäätökset yli kesän ajaksi aina kun se suinkin on mahdollista.

    Somekuvat ja ekotrendit innostavat nuoretkin kansallispuistoihin –

    Somekuvat ja ekotrendit innostavat nuoretkin kansallispuistoihin – "Luonto on nyt pop"


    Selfie Ukko-Kolin laella, noin. Aihetunnisteiksi vaikkapa #naturephotos, #finland, #adventure. Kansallispuistoissa otettujen kuvien, selfieiden ja videoiden määrä on esimerkiksi Instagramissa melko huima. Metsähallituksen viestintäpäällikkö...

    Selfie Ukko-Kolin laella, noin. Aihetunnisteiksi vaikkapa #naturephotos, #finland, #adventure.

    Kansallispuistoissa otettujen kuvien, selfieiden ja videoiden määrä on esimerkiksi Instagramissa melko huima.

    Metsähallituksen viestintäpäällikkö Päivi Rosqvist kertoo, että usein etenkin nuoret ihmiset voivat innostua kansallispuistokohteista somen ansiosta.

    Se on helppo uskoa: aihetunnisteella #kansallispuisto löytyy Instagramista yli 26 000 julkaisua. #nuuksionationalpark tunnisteen takana on yli 12 000 julkaisua, #kolinationalparkilla lähes 6 000.

    Rosqvist kertoo, että somekuvien kautta tapahtuvassa innostuksessa on kyse niin sanotusti hyvästä kehästä.

    – Luonto on pop. Sen vaikutukset hyvinvointiin innostavat. Kun hyvät kokemukset jaetaan somessa, kävijämäärät nousevat ja luonto on entistä trendikkäämpi, Rosqvist kuvailee.

    Somekuvat eivät kuitenkaan yksinään ole syy rynniä puistoon. Rosqvistin mukaan ilmiöön vaikuttaa yleinen terveyden, hyvinvoinnin, kiireettömyyden ja vihreyden ihannointi.

    – Tavallinen kansallispuistojen kävijä on 40–60-vuotias aika kokenut retkeilijä. Mutta nuorien, Instagramissa aktiivisten parissa sosiaalisen median vaikutus on varmasti ollut suurin.

    Perinteisiä käyttäjiä ei kansallispuistoihin tarvitsekaan houkutella. Mutta jos paikalle saadaan tunnettu joogaaja venyttelemään kauniisiin maisemiin, löytävät kansallispuistot uusia yleisöjä, Rosqvist kuvailee.

    – Tavallisesti ajatellaan, että retkeily tehdään fjällravenit päällä ja rinkan kanssa telttaillen. On kuitenkin valtavasti moderneja tapoja nauttia kansallispuistoista, kuten suppailu, jooga ja maastopyöräily.

    Puistojen kävijämäärät ovatkin olleet viime vuodet kovassa kasvussa, ja ainakin Keski-Suomen Etelä-Konneveden kansallispuistossa palvelujen kysyntä on ollut tänäkin vuonna vilkasta.

    Esimerkiksi matkailijoita järvellä kyyditsevän E-K-Lines Oy:n yrittäjä Seppo Puttosen mukaan järvikuljetukset ovat huomattavassa kasvussa viime vuoteen verrattuna. Etelä-Konnevesi on Keski-Suomen suosituin kansallispuisto, jossa kirjattiin viime vuonna noin 30 000 kävijää.

    Päivi Rosqvistin mukaan usein käy niin, että ihmiset käyvät ensin innostumassa somekuvien kautta kohteesta, jonka jälkeen moni päätyy Googlen kautta esimerkiksi Metsähallituksen virallisille ohjesivuille tutkimaan, saako kohteessa sytyttää nuotiota tai yöpyä. Some ja perinteinen verkkomedia paiskaavat siis kättä.

    Metsähallituksen Luontoon.fi-Instagram-tilillä käyttäjämäärät ovat nousseet tämän vuoden toukokuusta lähtien jo tuhannella.

    – Varmasti luontopaikalle tullaan kuvienkin houkuttelemina. Kyllähän sen huomaa, että monessa kansallispuistossa on tietty kohta, missä pitää käydä ottamassa selfie, ja paikka on tuttu somesta ennakolta, sanoo Rosqvist.

    Kun kaikki sitten käyvät ottamassa selfien juuri Ukko-Kolin laella, syntyy pieni trendi siitä, missä kuva on ihan pakko ottaa.

    Suomi miljoonien espanjankielisten ulottuville

    Metsähallitus on havainnut sissimarkkinoinnin tehon: perinteisten mediajuttujen rinnalle kansallispuistoihin kutsutaan myös bloggareita ja Instagram-vaikuttajia, jotka levittävät somekuvilla ja verkkosivuilla paikan tunnettuvuutta.

    Etelä-Konneveden kansallispuistossa oli tänään vierailemassa espanjalaisten bloggarien ryhmä, jotka ylläpitävät espanjankielisille tarkoitettua matkailusivustoa. Suomi-esittelyyn kuuluu kansallispuistojen lisäksi muun muassa kierros Linnansaaressa ja Punkaharjulla.

    Suomeen bloggarit tulivat Visit Finlandin kautta yhteistyönä.

    – Tarkoituksena on mainostaa Suomea, eikä vain tyypillisiä kohteita, kuten Rovaniemeä ja Helsinkiä. Olemme Suomessa seitsemän viikkoa ja yksi tärkeimmistä asioista täällä on luonto. Vierailemmekin useammassa kansallispuistossa, kertoo Iñigo Pedrueza Carranza, toinen matkailusivuston edustajista.

    Carranzan mukaan sosiaalinen media on tärkeä väline, mutta hän ja blogaajakollega Maria Calvo-Santos pistävät paukkunsa nimenomaan matkailusivustoon nimeltään El Giróscopo Viajero.

    Tarkoituksena ei ole tehdä Suomesta massaturismikohdetta. Esimerkiksi Islantiin on vyöryy suorastaan liikaa turisteja, mikä ei ole ongelmatonta pienelle maalle.

    Carranzan mukaan Suomi voisi olla pienien, pohjoisesta kiinnostuneiden yleisölokerojen unelmakohde, jos he vain löytäisivät tänne.

    Vaikka kaksikko on ollut Suomessa ennenkin, Etelä-Konneveden kansallispuisto teki vaikutuksen blogaajiin erityisesti siksi, että luonto on villiä ja siitä huolehditaan.

    – Voi yhtä aikaa tuntea olevansa todella yksin, mutta käden ulottuvilla on kaikki tarvittavat palvelut, Carranza kuvailee.

    Tehokas metsätalous uhkaa jopa viittä tuhatta eliölajia Suomessa

    Tehokas metsätalous uhkaa jopa viittä tuhatta eliölajia Suomessa


    Tsää, tsää! Hömötiaisen kutsuääni katkeaa metsäkoneen käynnistymiseen. Lintu lehahtaa kuusen oksalta syvemmälle metsään. Kuljettaja ohjaa metsäkoneensa puiden väliin ja nostaa kouran kuusen juurelle. Saha katkaisee rungon ja muutamassa...

    Tsää, tsää!

    Hömötiaisen kutsuääni katkeaa metsäkoneen käynnistymiseen. Lintu lehahtaa kuusen oksalta syvemmälle metsään.

    Kuljettaja ohjaa metsäkoneensa puiden väliin ja nostaa kouran kuusen juurelle. Saha katkaisee rungon ja muutamassa sekunnissa karsittu puu on valmis pinottavaksi.

    Jyväskylässä kokoontui vastikään 800 luonnonsuojelubiologian asiantuntijaa eri puolilta maailmaa. He lausuvat painavia sanoja luonnon monimuotoisuuden kuihtumisesta.

    – Ekosysteemissä alkanut muutos voi saavuttaa pisteen, jonka jälkeen emme enää voi kontrolloida luonnon reaktioita, sanoo Cristiana Pașca Palmer.

    Pașca Palmer johtaa YK:n luonnon monimuotoisuus -sopimusta, jossa ovat mukana lähes kaikki maailman maat (Ympäristöministeriö). Tällä hetkellä neuvotellaan eri maiden hallitusten kanssa uudesta kansainvälisestä sopimuksesta.

    Elämän säilyttämiseen maapallolla tähtäävä sopimus on tarkoitus allekirjoittaa kahden vuoden kuluttua Pekingissä.

    YK:ssa luonnon monimuotoisuuteen liittyvistä asioista vastaava Cristiana Pașca Palmer kertoo, että valtioilla on kaksi vuotta aikaa saavuttaa kansainvälisen sopimuksen tavoitteet: suojella 17 % maapinta-alasta ja 10% meristä.Antro Valo, Yle

    Suomessa luonnon monimuotoisuutta uhkaa pula lahopuusta.

    Talousmetsät kasvavat humisten, mutta niitä myös hakataan ja uudistetaan tehokkaasti, niin ettei laholle jää mahdollisuutta. Nykyään valtaosa metsän uudistamisesta tehdään avohakkuuna.

    Metsäkone myllertää ekosysteemin

    Taitava metsäkoneenkuljettaja mullistaa paikallisen ekosysteemin nopeasti vuosikymmeniksi. Kun puut on kaadettu, hakkuuaukosta korjataan usein talteen myös oksat ja kannot.

    Lämpötilaa tasaavan kasvuston kadottua jäljelle jää kuuma aukko. Sen maaperään tehdään laikkuja tai mättäitä parantamaan taimen kasvuun lähtöä (Metsälehti).

    – Ihminen ei voi parantaa luonnon tilaa, sanoo Jyväskylän yliopiston ekologian professori Janne Kotiaho. Hän katsoo kotimaista avohakkuuta globaalista näkökulmasta. Hänen mukaansa luonto ei tarvitse avohakkuuta eikä mitään muutakaan hakkuuta.

    Ainoa, joka hakkuita tarvitsee, on ihminen.

    – Jos meillä kuolee yksilöitä avohakkuualalla, ei sillä ole ihan hirvittävän suurta väliä, kun se on yksittäinen tapahtuma. Mutta, kun tätä tapahtuu maailmalla laajasti, on vaarallista ajatella, että se ei haittaa, sanoo ekologian professori Janne Kotiaho.Niko Mannonen, Yle.Hakkuu uudistaa

    Suomessa yli hakataan 100 000 hehtaaria metsää vuodessa.

    – Osa lajeista vaatii avohakkuuta, koska ne uudistuvat sillä tavoin. Opin tämän asiantuntijoilta ollessani Romanian ympäristö- ja metsäministerinä, toteaa YK:n biodiversiteettisopimuksen pääsihteeri Cristiana Pașca Palmer.

    – Mutta muut lajit!, hän jatkaa: – jos avohakkaat, tuhoat metsän. Ekosysteemi on sitä kestävämpi, mitä enemmän monimuotoisuutta metsässä on.

    Avohakkuun reunoilla tuuli on kallistanut jäljelle jäänyttä metsää.Jaana Polamo, YlePaikallisen kolon puute

    Kun metsäkone alkaa kaataa metsästä puuta, eläimet poistuvat paikalta. Suurille eläimille aukkohakkuu ei näytä aiheuttavan suurta harmia, koska mitä suurempi eläin on, sitä laajemmalla alalla se elää ja liikkuu.

    – Parin hehtaarin aukko ei välttämättä aiheuta suuria muutoksia naapurustossa, koska naapurit tuntevat toisensa jo muutenkin. Eikä hakkuuaukosta metsään siirtyminen aiheuta erityistä taistelua elintilastakaan, koska luonnossa ravinnosta ja resursseista kilpaillaan muutenkin päivittäin, sanoo Kotiaho.

    Hakkuuaukosta vanhaan metsään lentäneiden lintujen keskuudessakaan ei ala alfaurosten välistä ottelua siitä, kenestä tulee uuden oksan valtias.

    Soveltavan ekologian professori Mikko Mönkkönen Jyväskylän yliopistosta kertoo, että lintujen reviirit eivät ole täynnä.

    – Sen vuoksi muutto hakkuuaukosta metsään ei johda kilpailutilanteeseen. Liito-oravalla taas voi olla vaikeuksia löytää suomalaisesta talousmetsästä korvaavaa paikkaa. Liito-orava pesii ja tarvitsee puun koloja, joissa päivät vietetään. Sillä voikin olla paikallista kolon puutetta.

    Soveltavan ekologian professori Mikko Mönkkönen muistuttaa, että vaikka linnut ovat sitoutuneita reviireihinsä, ne liikkuvat laajasti oman reviirinsä ulkopuolella hakemassa ruokaa ja pariutumiskumppaneita.Niko Mannonen, YleAvohakkuu muuttaa linnuston

    Avohakkuun jälkeen kaikki sulkeutuneen metsän lintulajit etsivät uuden elinpiirin.

    – Aukkoon tulee tilalle avomaan lajeja, kuten kivitasku, pensastasku ja pikkulepinkäinen, kertoo vastaava suojelubiologi Panu Kuokkanen Metsähallituksen Luontopalveluista.

    Elinvoimainen pensastasku elää hakkuuaukossa.Maarit Myyrä, Saarijärvi

    Pensaston kehittyessa aukon valtaavat yleistyneet lajit.

    Hakkuuaukko vesakoituu viidessä vuodessa, samalla lintujen yleismies-Jantuset valtaavat taimikon

    – Tällaisia lintuja ovat esimerkiksi pajulinnut, punakylkirastas ja lehtokerttu. Nuoressa metsässä viipottaa myös yleistyneitä lajeja kuten peippo, punarinta ja laulurastas, kertoo professori Mönkkönen.

    Talvisin vesakoista tulee hirvilaitumia, kun hirvet kahlaavat lumen poikki syömään lehtipuita ja taimia.

    Metsäkone tatuoi maaperään kestävän jäljen Pekka Pantsu / Yle

    Työskennellessään metsäkone painaa renkaan kuvioita maan pintaan. Karu maa sietää mylläystä paremmin kuin kostea, sen vuoksi esimerkiksi puolukka voi menestyä hakkuuaukoilla.

    – Sammalet eivät kestä avointa ilmastoa, niiden tilalle aukkoon puskevat heinäkasvit ja vadelma, kertoo ekologian professori Janne Kotiaho.

    Hakkuun jälkeen tuoreella kankaalla kasvaa mustikoita ja sammalta, mutta muutamassa vuodessa metsäkasvit häviävät.

    – Mitä kosteampi ja tuoreempi hakkuupaikka on, sitä isompi muutos tapahtuu kasvilajistossa. Lehdoissa se on totaalinen, selittää ekologian professori Mikko Mönkkönen.

    Kun mustikka katoaa metsästä, kärsii yllättävän moni laji.

    – Esimerkiksi kanalintujen poikaset viettävät elämänsä alkutaipaleen mustikkavarvikossa nautiskellen helposta hyönteisravinnosta, sanoo Mönkkönen.

    Metsien monimuotoisuus lahoaa

    Uuden metsän kiertokulussa kymmenen vuoden ikäinen metsä on nuorta. Parikymppinen metsä kokee ensimmäiset harvennuksensa, joissa raivataan kasvutilaa halutuille puulajeille.

    Aika ajoin metsästä harvennetaan puuta ja lopulta, 60-70 vuoden iässä, metsä hakataan paljaaksi.

    Suomessa on harjoitettu avohakkuuta vuosikymmenien ajan, mutta nyt sitä halutaan rajoittaa lailla. Toukokuussa alulle laitettu kansalaisaloite pyrkii lopettamaan avohakkuut valtion metsissä.

    Kansalaisaloite etenee eduskunnan käsiteltäväksi, jos se saa vähintään 50 000 kannatusilmoitusta kuudessa kuukaudessa kertoo Kansalaisaloite -sivusto.

    – Jos meillä ei olisi niin paljon avohakkuita kuin tällä hetkellä on, luonto voisi paremmin. Voi olla, että se sama puumäärä voitaisiin saada menetelmillä, jotka aiheuttavat pienemmän häiriön, toteaa ekologian professori Janne Kotiaho.

    Myös käytännöllisen ekologian professorin Mikko Mönkkönen myötäilee lakialoitetta, koska avohakkuu on hänen mielestään liian yksipuolinen tapa hakata metsää.

    Toisaalta Mönkkösen mielestä Suomeen mahtuu sekä avohakkuuta että jatkuvaa kasvatusta. Hänen mukaansa olennainen kysymys on se, kuinka paljon Suomessa vuosittain otetaan puuta metsistä.

    Talousmetsä ei koskaan muutu varttuneeksi, vanhaksi metsäksi, koska puut korjataan ennen kuin ne lahoavat. Lahopuun puute on keskeinen metsän monimuotoisuutta pienentävä ongelma varsinkin, kun iso osa suomalaisista metsälajeista tarvitsee lahoa elääkseen.

    Jaana Polamo, Yle

    Kotiaho kertoo, että Suomen 45 000 lajista joka kymmenes, eli 4000-5000 lajia, on riippuvaisia lahopuusta.

    – Jos luontaisessa metsässä on lahopuuta 60-120 kuutiometriä hehtaarilla, niin tällä hetkellä sitä on metsissä alle viisi kuutiota. Olemme vieneet 95% näiden lajien resursseista pois. Sillä on suuri vaikutus lajien elämään.

    Lahoa hyödyntävät sienet ja koko joukko selkärangattomia. Mönkkönen kertoo, että lahoavan puun sisällä on melkoinen ekosysteemi.

    – Monesti ihmiset ajattelevat, että on haaskausta jättää puuta lahoamaan metsiin. Ekologina ajattelen, että lahoavassa puussa on oma ekosysteeminsä, ja sen lajit ovat täydellisen riippuvaisia tuosta elinympäristöstä. Jos se viedään pois, se on kyllä kylmää kyytiä lajeille.

    Viljelijä hyötyy lahosta

    Ihmisen kannalta lahon puun hyöty näyttäytyy vasta muutaman mutkan takaa.

    Lahopuu auttaa esimerkiksi kuminan viljelijää. Yli neljännes maailman kuminasta viljellään Suomessa, ja maustekasvi tarvitsee pölyttäjiä.

    – Esimerkiksi kuminapeltojen vieressä olisi hyvä olla metsiä, joissa on jonkin verran lahopuuta, koska pölyttäjähyönteiset viihtyvät aluksi metsässä. Sieltä ne siirtyvät pelloille pölyttämään kasveja, ja tätä kautta tuotto on suurempi, toteaa suunnittelija Reijo Hokkanen Metsähallituksesta.

    Tehomaatalouden vaikutukset ovat kuitenkin ajaneet pölyttäjät maailmanlaajuiseen kriisiin, jonka vaikutuksia on syytä pohtia Suomessakin, todetaan Jyväskylän yliopiston tiedotteessa.

    Kukkakärpäset elävät toukkavaiheessa lahopuissa, mutta pölyttävät aikuisena esimerkiksi kuminaa.Petri Aaltonen / YleLahopuussa elää “biologisia aseita”

    Osa tuholaisten luontaisista vihollisista elää toukkavaiheessa lahopuussa. Aikuisena ne siirtyvät pellolle syömään kirvoja tai muita tuhohyönteisiä.

    – Lahopuuta ei tarvitakaan vain sen vuoksi, että suojellaan uhanalaisia lajeja, vaan siksi, että saadaan tuikitavallisten pölyttäjähyönteisten määrää lisättyä, kertoo suunnittelija Reijo Hokkanen Metsähallituksesta.

    Vähenevästä lahosta käydään kovaa kisaa myös pinnan alla.

    – Sienet käyvät sotaa keskenään: ne erittävät rimastoillaan aineita, joilla ne puolustavat omaa lahopuun kappalettaan ja estävät muita sieniä tulemasta sille, kertoo ekologian professori Janne Kotiaho Jyväskylän yliopistosta.

    Luonnon törsääminen osuu omaan nilkkaan

    Metsäkoneen poistuttua hömötiainen palaa katsomaan entistä pesäpaikkaansa.

    Vastaava suojelubiologi Panu Kuokkanen Metsähallituksen luontopalveluista kertoo, että kerroksellista ja lahopuustoista metsää tarvitsevat lintulajit ovat vähentyneet Suomesta. Niitä ovat esimerkiksi juuri hömötiainen sekä töyhtötiainen.

    Lajien määrän vähenemisestä on huolissaan myös YK:n biodiversiteettisopimuksen pääsihteeri Cristiana Pașca Palmer. Hänen mukaansa lajien määrän väheneminen kiihtyy vuoteen 2050 mennessä, jollemme muuta tapojamme toimia luonnossa.

    Pașca Palmerin mukaan laskelmat ja tutkimukset ovat hyvin huolestuttavia. Jokaisen on oltava tietoinen vaarasta ja kaikkien on toimittava yhdessä voidaksemme muuttaa kurssia. Eikä luonnon monimuotoisuuden kuihtuminen tarkoita vain lajien katoa, se tarkoittaa myös taloudellisten mahdollisuuksien häviämistä.

    – Esimerkiksi moni teollisuuden ala on riippuvainen merikalastuksesta. Jos kala loppuu, ei ole enää kalastukseen liittyvää työtä eikä taloutta. Meidän on oltava viisaita, kun suunnittelemme resurssien käyttöä: jotakin on jätettävä tulevaisuuden sukupolville sanoo Pașca Palmer.

    Huoleen yhtyy myös ekologian professori Janne Kotiaho.

    – Jos ympäristöjä muutetaan ihmisen käyttöön nykyistä tahtia, vuonna 2050 enää kymmenen prosenttia maapallon maapinta-alasta on ilman merkittävää ihmisvaikutusta. Koskematta ovat enää autiomaat, vuoren huiput, napa-alueet ja tundra.

    Kaikki ovat vastuussa

    Kansainväliseen luonnonsuojelubiologian kokoukseen osallistuvat asiantuntijat haluavat herättää ihmiset tiedostamaan omaa käyttäytymistään. Samalla kaivataan entistä ympäristöystävällisiä bisnemalleja ja - käytäntöjä. Jos aiemmin sysättiin vastuuta hallituksille, nyt ajatellaan, että vastuussa ovat kaikki.

    – Tietenkin kansalaisilla on paljon voimaa! He voivat vaikuttaa kulutustottumuksillaan. Kansalaisilla on myös demokraattinen etuoikeus äänestää sellaisia hallituksia, jotka joko kiinnittävät tai eivät kiinnitä huomiota tällaisiin asioihin, sanoo Cristiana Pașca Palmer.

    Kansainvälisen tiede-politiikka -paneelin IPBS:n pääsihteeri Anne Larigauderien mielestä metsänkäytössä ajatellaan voittoja liian lyhyellä tähtäimellä.Antro Valo, Yle

    Kansainvälisen tiede-politiikka -paneeli IPBES analysoi tieteellistä kirjallisuutta ja julkaisee raportteja luonnon monimuotoisuuden tilasta.

    Paneelin pääsihteeri Anne Larigauderie odottaa poliittiseen päätöksentekoon uutta aaltoa, henkilöitä, jotka ymmärtävät, missä tilassa luonto ja luonnon käyttö maailmanlaajuisesti on.

    Larigauderie muistuttaa, että vaikka ilmastonmuutokseen liittyviä tosiaisoita pyritään kieltämään, sama ei ole tapahtunut luonnon monimuotoisuuteen liittyvässä keskustelussa (Maaseudun tulevaisuus).

    Pääsihteeri haluaa herättää niin päättäjät kuin kansalaisetkin ymmärtämään luonnon monimuotoisuuden merkityksellisen.

    – Aiomme tiedottaa yleisöä ja mediaa ja aiomme tuoda luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin todella poliittiseen päätöksentekoon - se luo toivoa.

    Näin syntyy taideteos: taiteilijat ja yleisö maalasivat livenä Jyväskylässä

    Näin syntyy taideteos: taiteilijat ja yleisö maalasivat livenä Jyväskylässä


    Suomalaisen kuvataiteen päivää vietetään näin 10. 7., Helene Schjerfbeckin syntymäpäivänä. Jyväskylässä taiteilijat päättivät viedä telineensä ja tarvikkeensa ihmisten keskelle Kirkkopuistoon. – Ostin uudet värit, ja kokeilen niitä...

    Suomalaisen kuvataiteen päivää vietetään näin 10. 7., Helene Schjerfbeckin syntymäpäivänä.

    Jyväskylässä taiteilijat päättivät viedä telineensä ja tarvikkeensa ihmisten keskelle Kirkkopuistoon.

    – Ostin uudet värit, ja kokeilen niitä nyt. En ole vielä päättänyt mitä teen, sanoo Torniossa taidetta opiskeleva Kreetta Nivaoja.

    Lehmuksen alla taidemaalari Päivi Meriläinen sekoittaa itselleen oikeanlaista vihreää. Häntä eivät olanylikurkkijat häiritse.

    – Sanon suoraan, että aivan ihanaa. Arkeni on sitä, että olen täysin yksin työhuoneella, suurenmoista vaihtelua, Meriläinen nauraa.

    Päivi Meriläinen maalaa.Petri Aaltonen / Yle

    Meriläinen maalaa Jyväskylän kaupunginkirkkoa, mutta näköisteoksesta ei ole kyse.

    – Tänä päivänä tarvitaan hengellistä kuvaa. Enkä nyt tarkoita uskonnollista, vaan hengellistä, arvokasta kuvaa, sanoo Meriläinen.

    Lähistöllä työskentelee taidegraafikko Kaisa Koljonen. Hänen tulokulmansa on tänään aivan toisenlainen kuin Meriläisen.

    – Tällä hetkellä, kun ennakoidaan tekoälyä, taiteelta tarvitaan ihmisyyden ja ihmisen kokemusten käsittelyä, hän sanoo.

    Petri Aaltonen / Yle

    Koljonen työstää puistossa kuvia ihmisten luista.

    – Teen niistä abstraktimpia ja värikkäämpiä versioita, että niitä ei enää tunnista luiksi, vaan niistä tulee surrealistisia objekteja, hän sanoo.

    Koljonen kertoo olleensa aina kiinnostunut biologiasta ja psykologiasta. Hänen vieressään onkin muun muassa solunjakautumisesta innoituksensa saanut teos.

    – Teoksissa käsitellään lihallisia ja henkisiä elementtejä, ja sitä, miten ne ihmisessä yhdistyvät, Koljonen sanoo.

    Patsaan juurella puistossa työtään tekee taiteilija Minja Revonkorpi. Hän maalaa kukkia ja naisten päitä.

    – Valitsin aiheen Helene Schjerfbeckin syntymäpäivän kunniaksi, hän teki paljon omakuvia – eli naisen päitä, Revonkorpi sanoo.

    Petri Aaltonen / Yle

    Revonkorpi on kokenut livemaalaaja, sillä hän kuvittaa lennossa lastenorkesteri Loiskiksen konsertteja.

    – Maalaan pleksilevylle levyn takaa. Ihmiset näkevät, miten kuva hiljalleen syntyy levylle. Siinä on sitten laulujen hahmoja ja muita aiheita, hän kertoo.

    Revonkorpi näkee, että kuvalle on tärkeää se, että se muuttuu.

    – Perinnettä pitää olla, mutta pitää olla myös monimuotoisuutta ja liikkuvaa kuvaa mukana. Semmoinen yhdistelmä on paras.

    Petri Aaltonen / Yle
    Video: Mitä jos Trump ja Putin tapaisivatkin Tampereella? Mustaamakkaraa sädetikulla, uintiretki järvessä ja takuuvarma yllätys Pikku Kakkosen puistossa

    Video: Mitä jos Trump ja Putin tapaisivatkin Tampereella? Mustaamakkaraa sädetikulla, uintiretki järvessä ja takuuvarma yllätys Pikku Kakkosen puistossa


    Helsinki valmistautuu parhaillaan isännöimään Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin huippukokousta 16. heinäkuuta. Kahden suuren valtion johtajien tapaaminen Suomessa on herättänyt paljon mielenkiintoa,...

    Helsinki valmistautuu parhaillaan isännöimään Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin huippukokousta 16. heinäkuuta. Kahden suuren valtion johtajien tapaaminen Suomessa on herättänyt paljon mielenkiintoa, ja moni pohtii ohjelman yksityiskohtia tapaamispaikasta majoitukseen ja presidenteille tarjottavaan ruokaan.

    Vaan mitä jos tapaaminen olisikin järjestetty Suomessa jossakin muualla kuin Helsingissä, vaikkapa Tampereella, voisiko se vaikuttaa neuvottelujen lopputulokseen. Kävimme kysymässä asiaa Tampereen keskustassa.

    – Ei niille sopua syntyisi, vaikka he täällä tapaisivat. On ne niin erilaiset tyypit, Väinö Koskinen sanoo.

    Tamperelaisen Katariina Suvannon mielestä neuvottelujen lopputulokseen vaikuttaisi varmasti se, jos ne käytäisiin Tampereella.

    – Täällä on positiivisia, energisiä ihmisiä, jotka saavat hyvälle mielelle, Suvanto sanoo.

    – En mä usko, että sillä olisi mitään vaikutusta keskusteluihin, Päivi Nieminen arvelee puolestaan.

    – Kyllähän tämä niille pieni paikka olisi, Veijo Virtanen miettii.

    Huippukokous voitaisiin tamperelaisten mielestä järjestää esimerkiksi Näsinneulassa (kuvan keskellä) tai Torni-hotellissa (vasemmalla).Jani Aarnio / YleMaailmanpolitiikkaa uimareissulla ja hattaraa huvipuistossa

    Ajatusleikki kahden maailman vaikutusvaltaisimpiin johtajiin kuuluvan presidentin kohtaamisesta Tampereella tuntuu alkuun monista oudolta, mutta pyydettäessä tamperelaiset keksivät useita paikkoja huippukokoukselle.

    Kannatusta kokouspaikaksi saa niin Näsinneula, Torni-hotelli, Tampere-talo kuin Pyynikin munkkikahvila.

    Teemu Soravirran mielestä paras tapaamispaikka olisi jokin Tampereen puisto tai uimaranta. Hän veisi Trumpin ja Putin uimaan järveen ja hyppäisi itsekin mukaan, jos vain turvamiesten sekaan mahtuisi.

    – Varmaan juttelisimme maailmanpolitiikasta ja muista perusjutuista, mistä yleensä uintireissulla jutellaan.

    Myös Tampereen tunnettua huvipuistoa ehdotetaan presidenttien kohtaamispaikaksi.

    – Särkänniemeen veisin ja hattaraa tarjoaisin. Se sopii Trumpin tukkamuotiin, Antti Savolainen nauraa.

    Rauhaa Lähi-itään ja saunadiplomatiaa

    Yhdysvaltain Donald Trumpilta ja Venäjän Vladimir Putinilta tuskin keskustelunaiheet loppuvat Suomen huippukokouksessa, mutta tamperelaisilta löytyy lisävinkkejä varalle.

    Presidenttien pitäisi keskustella Krimin miehityksestä, rauhasta, ydinaseiden vähentämisestä, pakolaisasioista sekä kauppasodan lopettamisesta. Heiltä toivotaan järkeviä, hyviä päätöksiä.

    – Jaa-a, jos sinne Lähi-itään jonkinlaisen rauhan saisi, niin se olisi aika mukava juttu monen kohdalla, Väinö Koskinen sanoo.

    – Kannattaa varmaan se Pohjois-Korean homma saada hoidettua, niin sitten kaikki on hyvin sen jälkeen, Teemu Soravirta lähettää terveisiä.

    Rauhaniemen kansankylpylä on suosittu saunomis- ja uimapaikka Tampereella.Jani Aarnio / Yle

    Saunadiplomatia saa lämmintä kannatusta.

    – Putin on kovempi saunamies. Kyllä se aika kipakkaa löylyä heittäisi, Juhani Mäkinen Jämsästä arvelee.

    – Trump saattaisi viipyä löylyissä pidempään ihan sisun takia vaikka nahka palaisikin, Maria Rajakorpi tuumaa.

    Mustaamakkaraa ja hippaa Pikku Kakkosen puistossa

    Jos tamperelaiset keksivätkin monta kokouspaikkaa, tarjoiluehdotuksia vasta riittääkin: presidenteille haluttaisiin tarjota loimulohta, muikkuja, puolukkajäädykettä, mansikkaviinereitä, tamperelaista pizzaa, munkkikahvia Pyynikillä ja pihviä Tammerkosken rannalla, mutta ehdottomasti eniten ääniä saa mustamakkara.

    – Tarjoiltuna hiukan hienommin. Makkaroista voisi tehdä hienon tornin, ja siihen voisi laittaa Amerikan ja Venäjän liput, ja ehkä vielä sädetikku, Maria Rajakorpi ehdottaa.

    Tamperelaiset haluaisivat tarjota arvovieraille mustaamakkaraa joko torilla pahvilautaselta tai vähän hienommin posliinilautasilta.Jani Aarnio / Yle

    Tärkeänä pidetään, että tarjottava ruoka kuvastaa suomalaista ruokakulttuuria.

    – Hämeenkyrön Siikliä. Siihen kylkeen voita ja jotain suolaista. Hyvä sillipurkki aukaistaisiin, Eeva Arhenius suunnittelee tapaamisen tarjoilua.

    Tiukkojen neuvottelujen lomassa presidentit voisivat käydä kiertoajelulla ja nauttia piknikistä sekä jaloittelusta Tammerkosken rannnalla.

    – Hippaa! Pikku Kakkosen puistossa leikkivät lapset Louna ja Veikko Ylikoski ehdottavat presidenttien ohjelmaan. Putin kuulemma voittaisi.

    – Tervetuloa Suomeen! Louna ja Veikko huikkaavat ja jatkavat pokémonien metsästystä leikkipuistossa.

    Veikko ja Louna Ylikoski lähettävät terveisiä Trumpille ja Putinille Pikku Kakkosen puistosta Tammerkosken rannalta.Jani Aarnio / Yle

    Lue myös:

    Huippukokki tarjoaisi Trumpille ja Putinille järvivettä, Juha Mieto mämmiä – mitä sinä kattaisit presidenttien pöytään?

    Suurvaltajohtajien vierailusta Suomeen jäi massiivinen lahja, jota kukaan ei nyt halua – ollut kymmeniä vuosia varastossa

    Yle Uutisten verkkojutut Trumpin ja Putinin huippukokouksesta Helsingissä

    Korkein oikeus linjasi: Oikeus elää rauhassa kuuluu myös tuomituille –

    Korkein oikeus linjasi: Oikeus elää rauhassa kuuluu myös tuomituille – "Pedofiilinmetsästäjä" rikkoi lakia Facebook-ryhmässä


    Korkein oikeus (KKO) piti ennallaan tuomion niin kutsutun pedofiilinmetsästäjän tapauksessa. Äänekoskelainen Mikko Parantainen tuomittiin huhtikussa 2015 Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa 40 päiväsakkoon yksityiselämää loukkaavasta tiedon...

    Korkein oikeus (KKO) piti ennallaan tuomion niin kutsutun pedofiilinmetsästäjän tapauksessa.

    Äänekoskelainen Mikko Parantainen tuomittiin huhtikussa 2015 Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa 40 päiväsakkoon yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä.

    Parantainen valitti tuomiostaan Itä-Suomen hovioikeuteen ja lopulta korkeimpaan oikeuteen, jotka molemmat pitivät käräjäoikeuden tuomion ennallaan.

    Syyte koski Parantaisen menettelyä hänen ylläpitämällään Pedofillien uhrien puolesta -Facebook-sivulla. Parantainen julkaisi siellä lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitun miehen kuvan.

    Kuva oli peräisin tuomitun omasta Facebook-profiilista. Kuvan yhteyteen Parantainen oli linkittänyt uutisen, jossa kerrottiin tekijän nimi.

    Seksuaalirikokseen syyllistynyt mies teki Parantaisen menettelystä tutkintapyynnön poliisille. Hän oli saanut reilun kahden vuoden ehdottomaan vankeustuomion. Mies oli käyttänyt hyväkseen 14-vuotiasta tyttöä Outokummussa.

    KKO katsoi ratkaisussaan, että yksityiselämään sisältyvä oikeus elää rauhassa kuuluu lähtökohtaisesti myös rikoksesta tuomitulle.

    KKO:n mukaan rikoksentekijää koskevat tiedot internetissä eivät tarkoita sitä, että ne olisivat olleet vapaasti eri tahojen julkaistavissa eri yhteyksissä. Erityisesti valokuvan julkaiseminen oli korkeimman oikeuden mukaan loukannut voimakkaasti tekijän yksityisyyttä.

    Korjattu 10.7. kello 13.04 rikosnimike 'yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä' 'yksityiselämää loukkaavaksi tiedon levittämiseksi'.

    Lue lisää:

    Hovioikeus: "Pedofiilinmetsästäjälle" tuomio kuvan ja uutisen yhdistämisestä

    Rikosoikeuden professori "pedofiilinmetsästäjän" tuomiosta: Aineksia ennakkoratkaisuun

    Rikostutkinta moottoripyöräturmasta: Bemarilla liikkuneet miehet ilmoittautuivat itse poliisille

    Rikostutkinta moottoripyöräturmasta: Bemarilla liikkuneet miehet ilmoittautuivat itse poliisille


    Poliisin etsimät, BMW-henkilöautolla liikkuneet miehet ovat ilmoittautuneet itse poliisille. Noin 30-vuotias moottoripyöräilijä kuoli sunnuntaina aamupäivällä Orivedellä 9-tiellä. Poliisi tutkii bemarilla liikkuneiden miesten osallisuutta...

    Poliisin etsimät, BMW-henkilöautolla liikkuneet miehet ovat ilmoittautuneet itse poliisille.

    Noin 30-vuotias moottoripyöräilijä kuoli sunnuntaina aamupäivällä Orivedellä 9-tiellä. Poliisi tutkii bemarilla liikkuneiden miesten osallisuutta onnettomuuteen. Sisä-Suomen poliisilaitoksen rikoskomisario Antti Uusipaikka sanoo, että asiasta on käynnissä rikostutkinta. Hän ei vielä avaa tutkintanimikkeitä.

    Uutinen poliisin etsinnästä herätti suurta huomiota maanantaina. Miehet ilmoittautuivat itse poliisille maanantaina iltapäivällä Etelä-Suomessa. Miehet eivät ole pirkanmaalaisia.

    Uusipaikan mukaan asian saamalla julkisuudella oli varmasti vaikutusta siihen, että miehet tavoitettiin nopeasti.

    Onnettomuustilanteessa kaksi moottoripyöräilijää lähti ohittamaan BMW-merkkistä henkilöautoa. Edellä mennyt moottoripyöräilijä onnistui ohituksessa. Takana ajanut moottoripyöräilijä törmäsi autoa ohittaessaan ajosuuntia erottavaan keskikaiteeseen sekä mahdollisesti myös ohitettavaan autoon. Moottoripyöräilijä menehtyi välittömästi tapahtumapaikalla.

    Poliisin mukaan ohitettava auto pysähtyi aluksi tapahtumapaikalle. Kaksi noin 30-vuotiasta miestä nousi autosta ja havaitsi poliisin mukaan uhrin. Poliisin mukaan kaksikko ei auttanut tilanteessa, vaan poistui tämän jälkeen välittömästi onnettomuuspaikalta kohti Jämsää.

    Bemarilla liikkuneet miehet ovat antaneet asiasta oman lausuntonsa. Heillä on rikoskomisario Uusipaikan mukaan eriävä käsitys siitä, miten nopeasti he ovat paikalta lähteneet ja olisiko onnettomuuspaikalle ollut tarvetta jäädä.

    – Liikenneonnettomuuspaikalle tulee lain mukaan jäädä auttamaan ja tehdä parhaansa auttamiseksi, Uusipaikka muistuttaa.

    Poliisi kertoo tutkivansa onnettomuuden syitä sekä myös kuljettajan mahdollista osuutta tapahtuneeseen.

    Tarkka onnettomuuspaikka on Talviaisten jälkeen olevilla ohituskaistoilla 9-tiellä.

    Lue lisää:

    Uutta tietoa moottoripyöräilijän kuolemaan johtaneesta turmasta: Poliisi kaipaa tietoa paikalta paenneesta bemarista

    Uutta tietoa moottoripyöräilijän kuolemaan johtaneesta turmasta: Poliisi kaipaa tietoa paikalta paenneesta bemarista

    Uutta tietoa moottoripyöräilijän kuolemaan johtaneesta turmasta: Poliisi kaipaa tietoa paikalta paenneesta bemarista


    Noin 30-vuotias moottoripyöräilijä kuoli sunnuntaina aamupäivällä Orivedellä 9-tiellä. Poliisi kaipaa yleisöltä lisätietoja tapahtuneesta. Onnettomuustilanteessa kaksi moottoripyöräilijää lähti ohittamaan BMW-merkkistä henkilöautoa....

    Noin 30-vuotias moottoripyöräilijä kuoli sunnuntaina aamupäivällä Orivedellä 9-tiellä. Poliisi kaipaa yleisöltä lisätietoja tapahtuneesta.

    Onnettomuustilanteessa kaksi moottoripyöräilijää lähti ohittamaan BMW-merkkistä henkilöautoa. Edellä mennyt moottoripyöräilijä onnistui ohituksessa. Takana ajanut moottoripyöräilijä törmäsi autoa ohittaessaan ajosuuntia erottavaan keskikaiteeseen sekä mahdollisesti myös ohitettavaan autoon.

    Poliisin mukaan ohitettava auto pysähtyi aluksi tapahtumapaikalle. Kaksi noin 30-vuotiasta miestä nousi autosta ja havaitsi poliisin mukaan uhrin.

    Poliisin mukaan kaksikko ei auttanut tilanteessa, vaan poistui tämän jälkeen välittömästi onnettomuuspaikalta kohti Jämsää.

    Moottoripyöräilijä menehtyi välittömästi tapahtumapaikalla. Poliisi kertoo tutkivansa onnettomuuden syitä sekä myös autoilijan mahdollista osuutta tapahtuneeseen.

    Tarkka onnettomuuspaikka on Talviaisten jälkeen olevilla ohituskaistoilla 9-tiellä.

    BMW- henkilöauto on ollut silminnäkijän havainnon mukaan 500-sarjan coupe/sedan-mallinen, koriltaan toiseksi uusinta korimallia, väriltään musta, alla isohkot urheilulliset vanteet ja takana spoileri. Autossa olleet miehet olivat noin 30- vuotiaita, hoikkia ja pukeutuneina kesävaatteisiin. Toisella oli lippalakki päässä ja tämän henkilön pituus noin 185 senttiä.

    Yhteydenotot Sisä-Suomen poliisille numeroon 0295 445322 tai [email protected] tai puhelimitse vastaajaan 0800-90022.

    Sisäilmaongelmat haittaavat jo poliisin arkityötä ympäri Suomea – viimeksi Vantaalla 50 poliisia pakeni väistötiloihin

    Sisäilmaongelmat haittaavat jo poliisin arkityötä ympäri Suomea – viimeksi Vantaalla 50 poliisia pakeni väistötiloihin


    Poliisit kamppailevat kelvottomien työtilojen kanssa ympäri Suomea. Viimeisin tapaus tulee Vantaan Tikkurilasta. Yli 50 ihmistä joutui toukokuussa siirtymään Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen pääpoliisiasemalta väistötiloihin sisäilmaoireilun...

    Poliisit kamppailevat kelvottomien työtilojen kanssa ympäri Suomea.

    Viimeisin tapaus tulee Vantaan Tikkurilasta. Yli 50 ihmistä joutui toukokuussa siirtymään Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen pääpoliisiasemalta väistötiloihin sisäilmaoireilun vuoksi.

    – Tiloista on löydetty erilaisia sädesieniä ja ilman epäpuhtauksia, jotka on todettu sellaiseksi että niistä on haittaa ja vaaraa terveydelle, Rantala kertoo väistötiloissa parinsadan metrin päässä poliisitalosta.

    Tilanne alkoi Rantalan mukaan yllättäen keväällä. Henkilökunta sai muun muassa hengitystie- ja silmäoireita.

    Löydöksiä on tehty vain muutamasta huoneesta, mutta väistöön siirrettiin huoneiden ympäriltä koko noin 40 hengen talousrikosyksikkö, osa hallintohenkilökuntaa ja laitoksen johto, mukaan lukien poliisipäällikkö Kari Rantala.

    Talousrikosyksikkö saatiin mahtumaan Helsinkiin Malmin poliisitaloon. Hallinnon väistötilat ovat vanhassa virastotalossa, jonka toisessa päässä on myös todettu sisäilmaongelmia ja joka on määrä purkaa syksyllä.

    Ongelmat alkoivat näistä tiloista, jotka on nyt suljettu. Taustalla poliisipäällikkö Kari Rantala (oik.) ja SPJL:n puheenjohtaja Jonne Rinne.Markku Rantala / YleOngelmia useilla asemilla

    Sisäilmaongelmia on ainakin viidellä isolla ja yhdellä pienemmällä poliisiasemalla. Yle kertoi aiemmin tällä viikolla Oulun poliisin toissasyksynä rajusti kärjistyneestä oireilusta.

    Vantaan poliisijohto kävi Oulussa kysymässä neuvoa toimintatavoista, kun oireita keväällä tuli.

    – Kyllä kokonaiskuva kiinteistöistä näyttää aika synkältä. Koko ajan tehdään korjaavia toimenpiteitä, eikä käsiä voi nostaa pystyyn koska kyse on henkilöiden terveydestä, sanoo Poliisihallituksen materiaalihallintopäällikkö Jouni Jantunen.

    Tilannetta kuvaa hyvin myös se, että uudet poliisiasemat on otettu tänä ja viime vuonna käyttöön peräti neljässä kaupungissa: Lahdessa, Lappeenrannassa, Joensuussa ja Kotkassa. Kaikissa oli taustalla pitkittyneitä sisäilmaongelmia.

    Yle Uutisgrafiikka

    Alan ammattijärjestö Suomen Poliisijärjestöjen Liitto (SPJL) sanoo suoraan, että tilanne vaikeuttaa jo päivittäisten töiden hoitamista. Erityisesti tämä näkyy tutkintapuolella, jossa työ tehdään valtaosin sisätiloissa.

    – Kyllä ongelmat näkyvät päivittäisessä henkilöstötilanteessa. Poliisimiesten määrä paperilla ei ole tärkeää, vaan se moniko on rivissä. Tilojen täytyy olla terveet ja turvalliset, jotta pystytään tekemään tulosta, SPJL:n puheenjohtaja Jonne Rinne sanoo.

    Rinteen mukaan tilanne tulisi saada äkkiä kuriin.

    – Tätä työtä tehdään veronmaksajien rahoilla. Ja jokaisella meillä on vain yksi terveys.

    Vakavin tilanne Tampereella ja Jyväskylässä

    Poliisin toimitilat ovat valmistuneet pääosin 1960–1980-luvuilla. Tilat ovat monessa paikassa käyttöikänsä päässä, ja rakennuskannassa on runsaasti korjausvelkaa.

    Isoimmista ongelmista on kärsitty Oulun lisäksi Tampereella ja Jyväskylässä. Jyväskylän poliisitalo on ollut erikoinen murheenkryyni.

    Oireilu alkoi vuonna 1998 käyttöön otetussa talossa lähes samantien, ja jo vuonna 2007 alkoi mittava peruskorjaus. Ongelmat eivät ole kuitenkaan hellittäneet. Kuluvan vuoden aikana jopa kolmannes 270 työntekijästä on ilmoittanut oireista. Oulun tavoin oireilu oli vakavinta poliisivankilassa, joka suljettiin tammikuussa. Kiinniotettuja on kuskattu pisimmillään Tampereelle asti. Sen jälkeen poliisitalon sisäpihalle on valmistunut väliaikainen konttiputka.

    SPJL:n puheenjohtaja Jonne Rinne.Markku Rantala / Yle

    Tampereella pääpoliisiaseman vanha osa eli niin sanottu A-talo on surkeassa kunnossa. Osa väestä on väistötiloissa, mutta päätöstä mahdollisesta uudesta poliisitalosta ei ole vielä tehty. Myös uudemmassa B-talossa on tehty rakennetiivistyksiä.

    – Sokkelit olisivat uudessa talossa jo korkealla, jos olisi alusta asti toimittu ripeästi. Taloon on laitettu paljon rahaa. Nyt ongelmaan on paneuduttu, ja tällä hetkellä näen tilanteen hieman valoisampana, Sisä-Suomen poliisilaitoksen työsuojeluvaltuutettu Veijo Niemi kertoo Tampereen tilanteesta.

    Niemi on ollut työsuojeluvaltuutettuna useita kausia ja todistanut leväperäisyyksiä.

    – A-taloon tehtiin vuonna 1993 remontti, jossa talo purettiin luurangoksi asti. Oli sateinen kesä, mutta työt tehtiin ilman huputusta. Muistan yhä, miten karmealta lupapalveluaula näytti. Rakennusmiehet olivat tehneet vanhoista ovista pitkospuut, joita pitkin he kulkivat kun lattia lainehti vedestä, Niemi sanoo.

    – B-talon kiinniottotiloissa taas asiakkaiden kuset levisivät käytävälle vuosikausia. Se oli rakenneongelma. Kun päihtyneet asiakkaat virtsasivat ohi pytyistä, kuset valuivat käytävälle jossa niitä kuivailtiin. Tämä sai jatkua pitkään, ennen kuin rakennevirhe korjattiin.

    Senaatti myöntää vakavuuden

    Valtion kiinteistöliikelaitos Senaatti-kiinteistöt hallinnoi isoa osaa poliisitaloista.

    – Totta kai tilanne on vakava, kun on tällaisia ongelmia. Varmaan yksittäisenä syynä on se, ettei ole oikea-aikaisesti lähdetty kaikkiin tarpeellisiin korjauksiin, Senaatin toimialajohtaja Riitta Juutilainen sanoo.

    Ongelmat kietoutuvat rahaan. Senaatti ja Poliisihallitus eivät ole löytäneet yhteistä linjaa tilojen saamiseksi ajoissa kuntoon. Peruskorjaukset ja toiminnalliset muutokset ovat mittavia, kun 1960–80-luvun rakennuksia päivitetään 2020-luvun tarpeisiin.

    Tilannetta hankaloittaa se, että poliisi joutuu maksamaan sitä korkeampia vuokria, mitä enemmän tiloihin ja tilamuutoksiin on investoitu rahaa. Senaatti ei osaa arvioida poliisitalojen kokonaiskorjausvelkaa.

    – Toiminnallisia muutostarpeita on paljon, ja kohteiden vaativuuden vuoksi korjausten suunnittelu vie aikaa, Juutilainen sanoo.

    Senaatti on kartoittanut poliisitalojen tilannetta. Tarkempi kartoitus valmistuu sen mukaan vasta syksyllä, eikä Yle saanut korjaustarpeista kohdekohtaisia tietoja.

    Toisaalta kaikki SPJL:n puheenjohtaja Rinnettä myöten vakuuttavat, että asennemuutos näkyy. Ongelmiin on herätty, eikä Oulun poliisilaitoksen kaltaisia umpisolmuja pitäisi enää syntyä. Senaatti on tehostanut muun muassa kiinteistöjen ennaltaehkäisevää seurantaa.

    Poliisipäällikkö Kari Rantala.Markku Rantala / YleRemontit venyvät, oireet pahenevat

    Poliisien terveyden kannalta pahinta on, että sisäilmaongelmien korjaaminen venyy helposti vuosien mittaiseksi.

    Samalla oireilu usein laajenee, eli tilojen käyttäjät maksavat odottelusta terveytensä heikkenemisellä. Oireilu on yksilöllistä, joten missään kohteessa kaikki eivät saa oireita.

    – Ajan kuluminen ja asioiden pitkittyminen on ihmiselle rankka juttu, poliisien ammattijärjestö SPJL:n puheenjohtaja Jonne Rinne sanoo.

    – Usein tutkitaan paljon, mutta mitään ratkaisevaa ei löydy. Olen mukana useissa selvityksissä ja työryhmissä, mutta mistään ei edelleenkään löydy yhtä luotettavaa mittaria, joka kertoisi milloin altistusta on liikaa.

    Vantaalla taloon on päätetty tehdä peruskorjaus. Työntekijöille eli kaikille poliiseille, tuomioistuinväelle ja syyttäjänvirastolle etsitään nyt yhteistä väistötilaa.

    Evakosta on tulossa pitkä: ajatus on, että poliisit voisivat muuttaa korjattuihin ja laajennettuihin tiloihin vuonna 2022.

    – Peruskorjaus on ollut tulossa joka tapauksessa. Mutta sisäilmaongelmat ajoivat meidät väistöön jo nyt, sanoo poliisipäällikkö Kari Rantala.

    Oireilusta on luvassa pian lisätietoa. Turun yliopisto selvittää parhaillaan poliisien oireilun laajuutta koko maassa.

    Väitöskirjasta huussilukemistoon – Timo J. Tuikka kuunteli lapsena etelän herroille irvailua, käänsi selkänsä yliopistolle ja kirjoittaa nyt satiiria vessassa lukeville

    Väitöskirjasta huussilukemistoon – Timo J. Tuikka kuunteli lapsena etelän herroille irvailua, käänsi selkänsä yliopistolle ja kirjoittaa nyt satiiria vessassa lukeville


    Timo J. Tuikka tietää, mistä päin Jyväskylää löytyy hyviä ulkohuusseja. Ne sijaitsevat uimarannalla Säynätsalontien varrella, jonne Tuikka saapuu kahden tuolin kanssa. Ne asetetaan vessojen viereen. Käymälässä ei nimittäin pysty...

    Timo J. Tuikka tietää, mistä päin Jyväskylää löytyy hyviä ulkohuusseja. Ne sijaitsevat uimarannalla Säynätsalontien varrella, jonne Tuikka saapuu kahden tuolin kanssa. Ne asetetaan vessojen viereen.

    Käymälässä ei nimittäin pysty haastattelemaan, sillä ne haisevat liikaa, jopa vessakirjailijalle.

    Juuri huussikansaa varten Tuikka on julkaissut viimeisimmän hengentuotoksensa, kirjan nimeltään Täysistunto.

    Kirja kakalla kävijöille.

    Miksi Kekkosesta väitellyt akateemikko päätyi kirjoittamaan vessalukemistoa?

    Lapissa lapsi oppii rehevää puhetta

    Tuikka kävi syntymässä Oulussa, mutta kasvoi ja asui parikymppiseksi asti Muoniossa. Juuri Muoniosta tuli myös varhainen kasvualusta Tuikan rakkaudelle satiiriin ja kielenkäyttöön, jota on luonnehdittu jopa alatyyliseksi (Kaltio).

    Timo J. Tuikka on suurelle yleisölle tuttu mediassa käytettynä politiikan, ja erityisesti poliittisen historian asiantuntijana.

    Useimmiten toimittajat kääntyvät Tuikan puoleen esimerkiksi vaalien alla, kun tarvitaan suorasukaista lausuntoa vaaliteemoista tai silloin kun puoluepolitiikan mielekkyyttä halutaan ruotia.

    Jotkut muistavat hänet myös tutkijana, joka ilmoitti julkisesti olevansa äänestyslakossa.

    Jaana Polamo / Yle

    Tuikan satiirirakkauden suurena innoittajana on lappilainen herroille irvailemisen perinne ja rehevä puheenparsi, jota etenkin Tuikan nyt 95-vuotias vaari harjoitti tiuhaan tahtiin. Pohjoisen "herraviha" on Tuikan mukaan tyystin omaa lajiaan, sillä etäisyys etelän päättäjistä luo otollisen tilaisuuden kritiikille.

    Etäisyys vaikuttaa Tuikan mielestä jopa poliittisten puolueiden tyyliin.

    – On kiintoisaa verrata vaikka kokoomuslaisuutta Helsingissä ja Muoniossa. Jos kuuntelee Muonion kokoomuslaisia, ei heitä välttämättä erota kommunisteista.

    Lapsuus Muoniossa vaikutti paitsi Tuikan tyyliin, myös tulevan koulutuksen ja myöhemmin myös uran muotoutumiseen.

    Aamu-uniselle pojalle oppitunneille ehtiminen kaamosaamujen olemattomassa kajastuksessa oli nimittäin liki mahdotonta. Lopputuloksena oli surkea ylioppilastodistus.

    Vaikka välivuodet ja pääsykoemenestys lopulta takasivat akateemisen opiskelupaikan, juuri yliopistoon ja sen maailmaan tulisi Tuikka myöhemmin myös tympääntymään.

    Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen

    Tuikalla oli fiksaatio kaljuun presidenttiin jo lapsena, ainakin jos sukulaiden puheisiin on uskomista.

    – Tätini Kekkos-tarinan mukaan minun ensimmäinen sanani on ollut Kekko, joka on tarkoittanut minulle kaljua miestä, Tuikka sanoo.

    Vaikka Tuikka oli 6-vuotias kun Urkki luopui vallastaan, muodostui presidentistä sukupolvikokemus. Tuikan muistoissa Kekkonen oli 1970- ja 80-luvun lapsille politiikan Puuha-Pete, jopa hieman hassu hahmo.

    Se jätti lähtemättömiä muistijälkiä.

    Yliopistossa Muonion pojalle maistui valtio-oppi ja historia. Yksi gradu ei riittänyt, vaan niitä tuli tehtailtua kaksi, ja myöhemmin Tuikka ahkeroi vielä väitöskirjan.

    Ne kaikki kertovat Kekkosesta.

    Nauroin puoli tuntia itselleni, että kuinka ihminen voi olla näin saatanan pöljä. Timo J. Tuikka

    Maisteriksi valmistuttuaan Tuikka lähti opettajaksi, sillä akateeminen ura ei vielä kutsunut. Hän ehti opettaa historiaa Jyväskylän Steiner-lukiossa kolmisen vuotta.

    Uran kohtaloksi koitui kuitenkin sama ongelma, jonka Tuikka oli kohdannut jo kouluaikoina.

    Aamuherätykset eivät olleet Tuikan puolella.

    Kun aivot ja ajatukset tanssivat kongaa vielä kahdelta–kolmelta yöllä, palautumisaikaa jäi vähän. Tuikka syyttää siitä maanviljelykseen perustuvaa yhteiskuntarytmiä.

    – Koko kouluaika oli ihan samanlaista. Ensin juoksin kouluun aamuisin 12 vuotta, ja ollessani opettajana juoksin kouluun jälleen.

    Se riitti.

    Kun tuli tilaisuus ryhtyä politiikan tutkijaksi, Tuikka vetäytyi aamujen tyranniasta oitis.

    Väitöskirjasta irtisanoutuminen

    Tuikan akateeminen ura Jyväskylän yliopistossa eteni aivan mukavasti parin vuoden ajan.

    Valtio-opin gradu koski Kekkosen politiikkakäsityksiä, historian gradu Kekkosen historiakäsityksiä ja väitöskirja Kekkosen historian politiikkakäsityksiä.

    Tuikan myöhemmästä tyylistä tuttu satiiri oli kuitenkin vielä piilossa. Akateemisessa tekstissä ei sovi olla ivaileva, joten Tuikka piti yllä tieteellisen kirjoittamisen tapaa ja kirjoitti tutkimuksessaan odotuksien mukaista tekstiä. Asiallista ja teoreettista.

    Se risoi.

    – Voin rehellisesti sanoa, etten ikinä jaksanut lukea omaa väitöskirjaani, enkä varmaan ymmärtäisikään, mitä siellä lukee. Se on aivan kauhea, Tuikka toteaa.

    Nykyään Tuikka sanoo irtisanoutuvansa väitöskirjastaan tyylimielessä, sillä pitää sitä tappavan tylsänä. Se ei kuitenkaan aivan pysäyttänyt miehen akateemista uraa, sillä Kekkosessa marinoituminen jatkui vielä seuraavaan aiheeseen.

    Juuri tuo aihe koitui lopulta Tuikan akateemisen uran kohtaloksi.

    Tuikka selvitti, että UKK:n ajattelutapaan vaikutti voimakkaasti Kaarlo Hillilä, moninkertainen ministeri sekä maaherra ja Kansaneläkelaitoksen johtaja.Håkan Sandblom / Yle

    Presidentin elämää tutkiessa Tuikka törmäsi henkilöön, jonka nimesi pian "Kekkosen takapiruksi" tulevaa tietokirjaansa varten.

    Tuo pirulainen oli mies nimeltään Kaarlo Hillilä. Moninkertainen ministeri sekä maaherra ja Kansaneläkelaitoksen johtaja (Kansallisbiografia).

    – Hän oli täysin uskomaton mies. Suurin piirtein Mannerheimin, natsien ja KGB:n agenttien sekä tietysti Kekkosen paras kaveri, Tuikka tokaisee.

    Moinen mies sai Tuikan entistä uteliaammaksi. Hillilän vaikutus Kekkosen ajatteluun oli Tuikan tutkimusten mukaan niin suurta, että hän ryhtyi penkomaan presidentin ja takapirun suhdetta.

    Tuikka löysi miesten ajattelusta suuntauksen liittyen kansalliseen yhtenäisyyteen, jota hän kutsui "ruutulaiseksi ajatteluksi" poliitikko Yrjö Ruudun vaikutuksen mukaan.

    Tästä löydöstä Tuikka oli erityisen mielissään. Hän ehtikin vetää montakymmentä sivua teoreettisia johtopäätöksiä siitä, millaisia yhteyksiä Kekkosella ja Hillilällä oli Ruudun ajatuksiin ja millaisia vaikutuksia asialla olisi.

    Tutkimusta oli kulunut puoli vuotta, kunnes Tuikan käsiin päätyi käänteentekevä aineisto.

    – Löysin yhden Hillilän paperin, jossa hän sanoi, että he Kekkosen kanssa eivät muuten ymmärtäneet Ruudun ajattelusta yhtään mitään, Tuikka sanoo.

    Sitten hän hekottaa päälle kovaa ja hartaasti.

    – Nauroin puoli tuntia itselleni, että kuinka ihminen voi olla näin saatanan pöljä. Laitoin raksit puolen vuoden työni päälle ja mietin, että nyt lähden tekemään jotain ihan uudestaan. Ja oikeastaan olen nyt sillä tiellä.

    "Oho, tulikin tällainen hallitus"

    Siihen loppui Tuikan akateeminen intressi. Vaikka kirja Hillilästä lopulta syntyikin, Tuikka oli jo kypsynyt tutkimuspiireihin. Alun perin tutkimukseksi ajateltu kirja muutti muotoaan, ja siitä tulikin tarinallinen tietokirja.

    Tuikka itse koki Hillilä-episodin takia, ettei niin sanotulla tieteellisellä ajattelulla päässyt käsiksi mihinkään oikeaan. Hän koki jääneensä yliopistoinstituution vangiksi.

    Tiedeartikkeleita tehdään Tuikan mielestä vain toisten tutkijoiden kaluttavaksi eikä niinkään suurelle yleisölle. Hän pitää vanhanaikaista stereotypiaa yliopiston norsunluutornissa istuvista ajattelijoista melko paikkansapitävänä, joskin tietää myös monia hyviä akateemisia kirjoittajia.

    Kaverit sanoivat, että historia-aiheisia tietokirjoja lukee vessassa kakalla. Timo J. Tuikka

    Tuikka itse pitää mukavampana mahdollisuutta sanoa mitä lystää, vailla yliopiston tuomaa painolastia ja edustusvaatimusta.

    Kun ei edusta ketään, voi myös sanoa, mitä haluaa.

    Siksi Tuikka voikin kirjoittaa esimerkiksi seuraavanlaisia lauseita uudessa Täysistunto-kirjassaan:

    On vaikea nukkua yönsä levollisesti, kun tietää, ketkä kaikki maassamme toimivat asiantuntijoina ja päättävät maan asioista. Pääministeriksi naamioitunutta Juha Sipilää kuunnellessani mietin, uskooko hän aivan vakavissaan siihen, ettei suomalaisjärjestelmä tee virheitä turvapaikanhakijoiden palautuksissa. Jos hän on tosissaan, mieshän on hengenvaarallinen ja pitäisi pikaisesti palauttaa turvalliseksi todistettuun lähtöpaikkaansa.

    Ei siis ihme, että Tuikka pesi kätensä tutkijan roolista ja haluaakin kutsua itseään ex-politiikan tutkijaksi ja kaikista mieluiten kirjoittamisen sekatyöläiseksi.

    Tuikka kyllästyi yliopiston tärkeilevään tyyliin ja päätti lopulta ryhtyä vapaaksi kirjailijaksi.Jaana Polamo / Yle

    Tuikka ryhtyi vapaaksi kirjoittajaksi kahdeksan vuotta sitten. Tilanteeseen ei liittynyt dramatiikkaa Jyväskylän yliopiston kanssa: osapuolet vain kasvoivat hiljalleen erilleen, kuin huonosti yhteensopiva pariskunta.

    Vapaan kirjoittajan leipä on joskus tiukassa. Yliopistorahoitus ei koskaan ollut järin suurta, mutta ainakin se oli Tuikan mukaan tasaista. Kirjailija on laskeskellut, että esimerkiksi tarinallisesta Suomen demokratian historiasta kertovan teoksen tuntipalkaksi jäi käteen vain pari euroa.

    Siispä Tuikka tekee nykyään monenlaisia tekstityöhön liittyviä töitä: kirjoittaa kirjoja sekä Keskisuomalaisen kolumneja ja opettaa kursseja.

    Kuka nyt oikeasti on enää viiteen vuoteen uskonut, että sote-uudistuksesta tulee yhtään mitään? Timo J. Tuikka

    Yliopistomaailmaan kyllästymisen rinnalle hiipi myös täyskyllästyminen politiikkaan.

    Tuikka on muun muassa lausunut puoluekentän pyörivän kuin karuselli ja ilmaissut vahvasti eriävän mielipiteensä siihen, että puolueet tekevät vaaliohjelmaansa vasta vaalien jälkeen.

    Tuikka pitää sitä äänestäjän sumuttamisena.

    – Puolueet vain sopivat hallitusohjelman jollakin ihmeellisellä matemaattisella kaavalla vaalien jälkeen ja toteavat: "Oho, tulikin tällainen hallitus", Tuikka puuskahtaa.

    Tuikka kuvaileekin itseään nykyään politiikan sangen huvittuneeksi sivustaseuraajaksi. Hän kokee, ettei ironiaa tai satiiria edes tarvita, sillä poliitikot tekevät parhaat vitsit aivan omin voimin.

    Kuten esimerkiksi sote-uudistus.

    – Kuka nyt oikeasti on enää viiteen vuoteen uskonut, että sote-uudistuksesta tulee yhtään mitään?, Tuikka kysyy, ja nauraa jälleen.

    Joka vuosi Tuikka on Korpilahden Alkio-opistossa pitämillään kursseilla todennut, ettei sote-uudistus tule toteutumaan. Viimeksi sote-uudistus jäikin jäähylle heti juhannuksen jälkeen. Tuikan sanoin: tilanne ei "kovin raposelta" näytä.

    Vessapalaute kirjan innoittajana

    Vaikka Tuikalla on usein sokka irti sanojensa suhteen, ei pahaa palautetta ole tullut, edes poliitikoilta. Kiukkuisia kirjeitä ei saapunut edes silloin, kun Tuikka kirjoitti kirjanVuosisadan sankarit ja pelurit, jossa hän kertoo kaunistelematta suomalaisesta kansanvallasta ja sen puutteesta.

    – Tutkijana sai paljon enemmän suoraa palautetta silloin 2000-luvun lopussa. Ihmisiä tuntui kiinnostavan enemmän esimerkiksi se, minkälaisen Kekkos-kuvan annoin, Tuikka toteaa.

    Tuikka arvio, että satiiriin ollaan pikkuhiljaa totuttu. Jopa urheilun ivaamista siedetään. Aikaisemmin se oli varma reitti siihen, että sähköposti lauloi palautteesta.

    Tuikka on koonnut uuteen kirjaan vanhoja tekstejään sopivissa mitoissa ja lisännyt niiden väliin aasinsiltoja, jotka johdattelevat aiheesta toiseen.Nadja Mikkonen / Yle

    Ja oikeastaan juuri palautteen takia Tuikka päätyi kirjoittamaan huussikirjansakin.

    – Kaverit sanoivat, että historia-aiheisia tietokirjoja lukee vessassa kakalla. He totesivat, että ne ovat kiinnostavia, mutta luvut ovat niin pitkiä, että jalat menevät kuolioon, Tuikka kuvailee.

    Yhteiskuntavastuullisena kirjailijana Tuikka päätti ratkaista kansanterveydellisen vaivan. Huussikirjaan tuli sen pituisia juttuja, että niitä kestää lukea ikiomassa täysistunnossa ilman verenkierron katkeamista.

    Mutta oli taustalla toki muitakin syitä.

    – Jos olisin kirjoittanut kokoelman nimeltä Timo J. Tuikan yhteiskunta- ja mediakriittisiä esseitä, media olisi tarttunut vähän huonommin asiaan.

    Iva on osuva.

    Lämmintä mutta epävakaista – Viikonloppu vietetään

    Lämmintä mutta epävakaista – Viikonloppu vietetään "kelvossa kesäsäässä"


    Viikonloppu vietetään ennusteiden mukaan lämpimässä, mutta epävakaisessa säässä. Pilvisyydestä huolimatta lämpötilat pysyttelevät 20 asteen tietämillä. Perjantaina lämpötila on ollut monin paikoin yli 20 astetta. Idässä ja...

    Viikonloppu vietetään ennusteiden mukaan lämpimässä, mutta epävakaisessa säässä. Pilvisyydestä huolimatta lämpötilat pysyttelevät 20 asteen tietämillä.

    Perjantaina lämpötila on ollut monin paikoin yli 20 astetta. Idässä ja Keski-Suomessa on saatu sadekuuroja, ja itään annetusta ukkosvaroituksesta huolimatta ukkoset ovat jääneet vaisuiksi.

    Lauantaina idässä ja maan keskiosissa jatketaan sateisella linjalla, mutta länteen ja pohjoiseen on luvassa poutaa. Illat, yöt ja aamut ovat viikonloppuna todennäköisesti kirkkaita koko maassa, kun taas iltapäivät vietetään pilvisessä säässä. Päivisin aurinkoisinta on meren äärellä Pohjanlahden rannikolla ja Turun saaristossa.

    Poudalla lämpötila kipuaa 20–24 asteeseen, sateen sattuessa taas laskee 15–20 asteen tuntumaan.

    – Kuurosateita tulee paikoin, mutta suurimmassa osassa maata sademäärä jää muutamaan millimetriin, kertoo Ylen meteorologi Matti Huutonen.

    – Luvassa on suht kelpoa kesäsäätä.

    Alkuviikosta korkeapaine alkaa pikkuhiljaa voimistua. Etelään ennustetaan kuurosateita, mutta tiistaina ja keskiviikkona voidaan hätyytellä jopa hellerajoja.

    – Ensi viikolla voi olla hyvinkin lämpöistä koko maassa, Huutonen kertoo.

    Kela uhkaa taksikeskuksia sakolla, jos kyytejä ei hoideta – välittäjä: Normaalitasollakin aina joku kyyti jää toteutumatta

    Kela uhkaa taksikeskuksia sakolla, jos kyytejä ei hoideta – välittäjä: Normaalitasollakin aina joku kyyti jää toteutumatta


    Sanktiot uhkaavat Kelan taksikyytejä välittäviä palvelukeskuksia, jos Kela-taksien toiminta ei tule kuntoon lähipäivinä. Kelan pääsuunnittelijan Anne Gissin mukaan sanktiot voivat olla jopa tuhansia euroja. Kela-kyytien järjestämisessä on...

    Sanktiot uhkaavat Kelan taksikyytejä välittäviä palvelukeskuksia, jos Kela-taksien toiminta ei tule kuntoon lähipäivinä. Kelan pääsuunnittelijan Anne Gissin mukaan sanktiot voivat olla jopa tuhansia euroja.

    Kela-kyytien järjestämisessä on ollut ajoittain suuria ongelmia varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomessa.

    Nyt tilanne on lähellä normaalitasoa, kertoo Pro Keskuksen hallituksen jäsen ja Savon Taksidata Oy:n toimitusjohtaja Jarmo Immonen. Yhtiö vastaa Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Etelä-Savon, Keski-Suomen ja Lapin maakuntien alueilla järjestettävistä Kela-kuljetuksista.

    – Tilanne on nyt kohtalaisella tasolla ja lähellä normaalitasoa, mutta ei ihan vielä siellä. Normaalitasollakin aina joku kyyti jää toteutumatta.

    Jokaisessa maakunnassa omat ongelma-alueet

    Immosen mukaan jokaisessa maakunnassa tilanne on paranemaan päin, vaikka ongelma-alueita on edelleen jokaisessa maakunnassa. Ongelmallisin tilanne vaikuttaa olevan Pohjois-Karjalassa.

    – Siellä ei ole riittävästi autoja, mutta koko ajan on korjattu tilannetta ja automäärää lisätty ja lisätään päivä päivältä sitä mukaa, kun pystytään.

    Pohjois-Savossa ennakolta tilattuja kyytejä jäi eilen torstaina ajamatta kaksi. Immosen mukaan molemmissa tapauksissa oli kyse siitä, ettei taksia ollut saatavilla riittävän nopeasti paikalle.

    – Toisessa tapauksessa auto oli kyllä tullut, mutta asiakas oli lähtenyt jonnekin.

    Pro Keskuksen hallituksen jäsen Jarmo ImmonenToni Pitkänen / YleOsa kieltäytyy yhä yhteistyöstä

    Pro Keskuksen näkökulmasta Pohjois-Savon ongelma-alue on Ylä-Savo, jonka Kela-kyytitilauksia on jouduttu ajamaan myös Mikkelistä ja Kuopiosta. Yle kertoi kesäkuussa, että muun muassa Ylä-Savossa osa taksikuskeista on kieltäytynyt tekemästä yhteistyötä Pro Keskuksen kanssa.

    – Tilanne ei ole siellä muuttunut tuosta. Olemme kuitenkin tehneet sopimuksia myös Kuopion pohjoispuolelle, että kyllä se tilanne sielläkin helpottuu pikkuhiljaa.

    Iisalmen taksipalvelun toimitusjohtajan Juha Sirviön mukaan suurin syy tilanteeseen on se, että Pro Keskus vaatii käyttämään Semelin taksamittarijärjestelmää.

    – Ylä-Savossa on jo aikaisemmin sitouduttu ajamaan Mitax-järjestelmällä niin sanotut sote-ajot eli muun muassa vammaispalveluajot täällä, ja se sopimus on edelleen voimassa.

    – Sopimusta ei voi keskeyttää ja siirtyä ajamaan Pro Keskukselle, koska kaksia laitteita noihin autoihin on mahdotonta saada.

    Sirviö pitää Pro Keskuksen laitevaatimusta kohtuuttomana.

    – Jos sitä vaatimusta ei olisi, niin tällaisia ongelmia ei olisi Ylä-Savossa

    Immosen mukaan kilpailutuksen voittaja määrää, mitä järjestelmää käytetään.

    – Tiedän, että jos yksi meidän kilpailijoistamme olisi voittanut, niin kaikkialla olisi pitänyt vaihtaa toisen järjestelmätoimittajan laitteisiin, että ne olisivat olleet yhteensopivat.

    Iisalmelainen taksiyrittäjä Juha SirviöToni Pitkänen / Yle"Vaihto tulisi liian kalliiksi"

    Iisalmelaisen Sirviön mukaan Semel-laitteet tulevat myös kalliiksi.

    – Semelin kuukausittainen leasing-maksu on todella kova. Laskin, että jos laitan omat autot siihen, niin olen kymmenen vuoteen maksanut 130 000 euroa pelkästään leasing-maksuja ja minulle ei jää mitään käteen.

    Immosen mukaan Semelin täyden vuokralaitteiston hankkiminen uuteen autoon maksaa 220 euroa kuukaudessa.

    – Ainakin ne autoilijat, joilla on Semelin omistuslaitteet ja maksavat niistä ylläpidot ja lisenssimaksut, sanovat, että vuokrakonsepti on erittäin kilpailukykyinen heidän mielestään.

    Semel Oy omistaa osan Pro Keskuksesta. Tässä ei ole Immosen mukaan mitään kummallista.

    – Halusimme sitouttaa järjestelmätoimittajan kehittämään näitä järjestelmiä eteenpäin. En tiedä, mikä kilpailulainsäädännössä kieltäisi tällaisen omistajuuden.

    Tekoäly oppi syynäämään syöpäkasvaimet kuvista

    Tekoäly oppi syynäämään syöpäkasvaimet kuvista


    Kun syöpää selvitellään, tarvitaan yleensä merkittävä määrä ihmistyötä ja aikaa. Lääkärin tai patologin on esimerkiksi analysoitava kasvainkudosnäytteiden mikroskooppikuvat. Jyväskylän yliopiston tutkijat yhdessä Keski-Suomen...

    Kun syöpää selvitellään, tarvitaan yleensä merkittävä määrä ihmistyötä ja aikaa. Lääkärin tai patologin on esimerkiksi analysoitava kasvainkudosnäytteiden mikroskooppikuvat.

    Jyväskylän yliopiston tutkijat yhdessä Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kanssa ovat nyt opettaneet tekoälyn tekemään tämän työn. Tekoäly pystyy määrittämään digikuvasta syövän torjuntaan osallistuvien t-solujen määrän muutaman prosentin tarkkuudella.

    Tekoälyä testattiin yli viidellä ja puolella tuhannella kuvalla suolistosyövän kasvaimista. Lääkärit tai patologit olivat jo määrittäneet kuvien t-solujen määrän, ja tekoäly onnistui useammassa kuin yhdeksässä kymmenestä tapauksesta tunnistamaan syövät kuin ihminen.

    – Tämä on niitä alueita, joissa tekoälystä voidaan saada konkreettista hyötyä. Saadaan järjestettyä lääkäreille aikaa keskittyä hoitoihin ja hoitomenetelmien kehittämisen kannalta keskeisempiin asioihin, kun heidän käyttöönsä saadaan automatisoitua älyä, sanoo tutkimusta vetänyt dosentti Sami Äyrämö.

    Tulos tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että lähes joka kymmenennessä kuvassa tekoälyn työssä oli puutteita. Tutkijoiden mukaan syynä voi olla se, että tekoälyn opettamiseen käytetyssä aineistossa on ollut puutteita. Silloin ongelma ratkeaa lisäopetuksella.

    Sopivassa laskentaympäristössä tekoäly analysoi kasvainkuvan muutamassa sekunnissa, eli vuorokauden aikana näytteitä voidaan analysoida tuhansia.

    Tutkimus on pilotti, ja sen tulokset on todennettava käytettävistä laitteistoista riippumattomiksi.

    Suomen ainoat Neulefestarit on saanut laajaa kansainvälistä näkyvyyttä – Jyväskylässä neulotaan ja myydään lankoja

    Suomen ainoat Neulefestarit on saanut laajaa kansainvälistä näkyvyyttä – Jyväskylässä neulotaan ja myydään lankoja


    Kansainväliset Jyväskylän Kesän Neulefestarit kokoaa Keski-Suomeen ennätysmäärän neulojia ympäri maailmaa. Kolmannen kerran järjestettävä tapahtuma alkaa torstaina ja päättyy sunnuntaina. Järjestäjien mukaan tapahtuma on saanut laajaa...

    Kansainväliset Jyväskylän Kesän Neulefestarit kokoaa Keski-Suomeen ennätysmäärän neulojia ympäri maailmaa. Kolmannen kerran järjestettävä tapahtuma alkaa torstaina ja päättyy sunnuntaina.

    Järjestäjien mukaan tapahtuma on saanut laajaa kansainvälistä näkyvyyttä. Kansainvälisille lankamarkkinoille tulee ennätysmäärä ulkomaisia myyjiä, muun muassa yksi maailman tunnetuimmista lankakaupoista Stephen & Penelope sekä kotimaisia värjäreitä ja lähilankojen tuottajia.

    Neulefestarit / Tanja Koskinen

    Nelipäiväisen festarin päätapahtumapaikkana on Toivolan Vanha Piha. Erilaisia kursseja järjestetään eri puolilla Jyväskylän kaupunkia.

    – Olemme pyrkineet ottamaan huomioon myös opettajien persoonallisuuksia tiloja valitessamme, esimerkiksi Stephen West ihastui Vakiopaineeseen ensimmäisellä Suomen vierailullaan ja hänen värikäs ja omintakeinen tyylinsä sopii paikan luonteeseen hyvin, sanoo festivaalin tuottaja Eveliina Eronen.

    Tapahtuma on kaikille avoin ja maksuton. Ohjelmassa on lukuisia kursseja, luentoja ja työpajoja. Lisäksi on muun muassa neuleiltoja, neuleparaati ja risteily. Festivaalin taustalla ovat lankakauppa TitiTyy ja Jyväskylän Kesä.

    Neulefestarit / Tanja Koskinen
    Isätkin halutaan saada puhumaan – nyt mietitään, miten se onnistuu

    Isätkin halutaan saada puhumaan – nyt mietitään, miten se onnistuu


    – Vanhemmuudessa erityisesti isät jäävät helposti äitien varjoon, sanoo Heli Lappeteläinen. Hän työskentelee projektisuunnittelijana Isän näköinen -hankkeessa, jossa ammattilaisia koulutetaan kohtaamaan isät entistä paremmin. – Että...

    – Vanhemmuudessa erityisesti isät jäävät helposti äitien varjoon, sanoo Heli Lappeteläinen.

    Hän työskentelee projektisuunnittelijana Isän näköinen -hankkeessa, jossa ammattilaisia koulutetaan kohtaamaan isät entistä paremmin.

    – Että isien asema paranisi ja he paremmin voisivat ottaa vastuuta omasta isyydestään, vanhemmuudestaan, sitä kautta lapsen ja perheen hyvinvoinnista ja myös omasta hyvinvoinnistaan.

    Lisäksi testataan konkreettisia tapoja saada miehet vahvistamaan vanhemmuuttaan. Isäryhmiä aiotaan käynnistää viimeistään ensi vuonna paikallisten Setlementtiyhdistysten kanssa.

    Isien saaminen mukaan tulee olemaan haasteellista, myöntää Lappeteläinen.

    – Johtunee siitä, että meidän kulttuurimme ei ole tukenut poikien, nuorten miesten ryhmämuotoista osallistumista, emme osaa ehkä oikeanlaisia ryhmiä vetää.

    – Isät eivät koe työntekijöitä vertaisekseen. Pyrimme nyt tekemään toiminnan sellaiseksi, että siihen olisi helppo osallistua, Heli Lappeteläinen sanoo.

    Pohjoisessa tuetaan maahanmuuttajien isyyttä

    Tukea halutaan tarjota isyyden muutostilanteisiin. Oli kysymys sitten leskeydestä, erosta, äkillisestä työttömyydestä tai muusta elämän taitekohdasta.

    Pohjois-Suomessa ensimmäisiä kohderyhmiä ovat maahanmuuttajat, kertoo Oulussa toimistoaan pitävä Heli Lappeteläinen.

    Myös isyyteen voi tarvita kotoutusta. Sosiaalityön kentältä on kantautunut viestiä, että maahanmuuttajaäidit saavat ja hakevat tukea, mutta isejä perhetapahtumissakaan harvoin näkyy.

    – Maahanmuuttajataustaisilla isillä on paljonkin haasteita siinä, että tullaan kasvattamaan omat lapset erilaisessa kasvatuskulttuurissa kuin mistä ollaan tultu, Lappeteläinen kertoo.

    – Erityisesti siellä on nousemassa kohderyhmäksi isät, jotka ovat perheenyhdistämisen kautta saamassa lapsensa Suomeen.

    Esimerkiksi Lappeteläisen toimialueella maahanmuuttajaperheiden isille kaavaillaan toimintaa Ouluun ja Kemiin. Pohjoisessa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia aiotaan kouluttaa edellä mainittujen lisäksi Rovaniemellä ja Kemijärvellä.

    Olichel / Pixabay

    Myös vankilataustaisten isien tukeminen on nähty ensi vaiheessa tärkeäksi.

    – Vertaisryhmätoiminta on meillä tärkein työväline. Pyrimme tekemään ryhmiä, jossa samanlaisesta taustasta tulevat isät kohtaavat toisensa. Ja pystyisivät tukemaan toisiansa, jakamaan kokemuksiaan vertaisesti ja mahdollisesti sitä kautta saada apua, Lappeteläinen sanoo.

    Työntekijä neljällä paikkakunnalla

    Isän näköinen on Miessakit ry:n ja Suomen Setlementtiliitto ry:n kaksivuotinen hanke, jonka pyrkimys on saada tukea isyyteen. Helmikuussa 2020 loppuvan hankkeen rahoitus saadaan Euroopan unionin ESR-rahastosta.

    Heli Lappeteläisen mukaan hankkeen hallinto sijaitsee Kuopiossa, lisäksi toimipaikkoja on Oulussa ja Jyväskylässä. Helsingissä Miessakit ry on palkannut hanketta varten toimistoonsa työntekijän.

    Näin mansikkalaatikon hinta heittelee eri puolella Suomea: halvin torihinta 30 euroa, kallein 48 euroa

    Näin mansikkalaatikon hinta heittelee eri puolella Suomea: halvin torihinta 30 euroa, kallein 48 euroa


    Mansikkasesonki kiihtyy lähipäivinä vähitellen ympäri Suomea. Venälän tilalla Kuopion Pellesmäessä poimittiin maanantaina Honeoye- ja Polka-lajikkeita. Tilalla on viljelty mansikkaa 1960-luvulta lähtien. Nykyään Venäläinen viljelee...

    Mansikkasesonki kiihtyy lähipäivinä vähitellen ympäri Suomea. Venälän tilalla Kuopion Pellesmäessä poimittiin maanantaina Honeoye- ja Polka-lajikkeita. Tilalla on viljelty mansikkaa 1960-luvulta lähtien.

    Nykyään Venäläinen viljelee mansikkaa noin kolmen hehtaarin alalla ja pelloissa on kolmea eri lajiketta. Yrittäjä Pirkko Venäläisen mukaan paras mansikkakausi on Kuopion seudulla ja Sisä-Savon pelloilla vielä edessä.

    – Alkuvaiheessa ollaan, kesäsää ratkaisee mitä sieltä tulee. Kaikilta lohkoilta ei ole vielä edes ensimmäisiä marjoja kerätty, kertoo Venäläinen.

    Sortavalalaiset Artem ja Irina Klemzikova poimivat mansikoita Venälän tilalla Kuopiossa.Sakari Partanen / Yle

    Venälän mansikkapellolla ahersi maanantaina neljä poimijaa. Tämä on jo 14. kesä kun sortavalalainen Irina Klemzikova on tilalla poimijana omalla kesälomallaan. Edessä on vielä noin 1,5 kuukauden kesäpesti.

    – Mansikka kukkii paljon. Vihreää marjaa on paljon ja kohta tulee satoa. Tämä on varmaan hyvä mansikkakesä, arvioi Klemzikova.

    Torihinnoissa on melkoisia eroja ympäri Suomea

    Ylen toreilla tekemän selvityksen mukaan litran mansikoita sai maanantaina halvimmillaan eli neljällä eurolla Kuopiossa ja Porissa. Kallein litrahinta, seitsemän euroa oli Kokkolassa ja Rovaniemellä.

    Viiden kilon laatikoissa hintahaitari oli lähes 20 euroa. Laatikko maksoi maanantaina vähiten eli 30 euroa Kuopiossa, Kouvolassa ja Tampereella.

    Sakari Partanen / Yle

    Kallein mansikkalaatikko oli Helsingin Kauppatorilla, 48 euroa. 40 euroa tai enemmän laatikko maksoi myös Kotkassa, Kokkolassa, Seinäjoella ja Kajaanissa.

    Ainakin Kuopion torilla mansikkakauppaan kuuluu myös tinkiminen. Riihimäkeläinen Matti Koskelo oli palaamassa Rautavaaralta mökkireissulta kotiinsa eikä mansikan listahinta tyydyttänyt. Koskelo tivasi hyvää tarjousta yrittäjä Esa Hokkaselta.

    – Minä tarjosin 60 euroa kahdesta laatikosta, mutta kauppias on kauppias. Ei vielä täysin tyrmännyt, mutta ei suoraan luvannutkaan, mietti Koskelo.

    Muutaman minuutin kuluttua tämä hintavääntö päättyi siihen, että Koskelon ja lastenlasten kyytiin lähti neljä neljän kilon mansikkalaatikkoa sadalla eurolla. Kilohinnaksi tuli siis 6,25 euroa.

    Yrittäjä Esa Hokkanen Kuopion torilla.Sakari Partanen / Yle

    Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitto ennakoi kesän mansikkasadosta hieman tavallista pienempää. Keskimäärin Suomessa tulee mansikkaa noin 12–13 miljoonaa kiloa vuodessa. Viime vuonna sato oli 14 miljoonaa kiloa. Tämän kesän satoarvio tarkentuu heinäkuun aikana.

    Kuopiolainen toriyrittäjä Esa Hokkanen odottaa vielä kuuminta mansikkasesonkia.

    – Kyllä se tästä vasta vilkastuu. Tämän viikon loppupuoli ja ensi viikon alku on parhaimmat, arvioi Hokkanen.

    Mansikkahinnat Ylen selvityksessä maanantaina 2.7.

    Helsinki, Hakaniemen tori, 6€/litra, 45€/viiden kilon laatikko

    Helsinki, Kauppatori, 5€/litra, 48€/viiden kilon laatikko

    Hämeenlinna, tori, 5€/litra, 38€/viiden kilon laatikko

    Joensuu, tori, 5€/litra, 35€/viiden kilon laatikko

    Jyväskylä, tori, 5€/litra, 35,90€/viiden kilon laatikko

    Kajaani, tori, 6€/litra, 40€/viiden kilon laatikko

    Kemi, Citymarketin edusta, 7€/litra, 39€/viiden kilon laatikko

    Kemi, Berry Center/Prisma + S-marketin aula, 7,50€/litra, 39,90€/viiden kilon laatikko

    Kokkola, tori, 7€/litra, 43€/viiden kilon laatikko

    Kotka, tori, 6€/litra, 45€/viiden kilon laatikko

    Kouvola, tori, 5€/litra, 30€/viiden kilon laatikko

    Kuopio, tori, 4€/litra, 30€/viiden kilon laatikko

    Lahti, tori, 5€/litra, 35€/viiden kilon laatikko

    Lappeenranta, tori, 5€/litra, 35€/viiden kilon laatikko

    Mikkeli, tori, 5€/litra, 32€/viiden kilon laatikko

    Oulu, tori, 6€/litra, 38€/viiden kilon laatikko

    Pori, tori, 4€/litra, 35€/viiden kilon laatikko

    Rovaniemi, tori, 7€/litra, 39€/viiden kilon laatikko

    Seinäjoki, tori, 5€/litra, 40€/viiden kilon laatikko

    Tampere, Tammelantori, 5€/litra, 30€/viiden kilon laatikko

    Turku, tori, 5€/litra, 35€/viiden kilon laatikko

    Vaasa, tori, 6€/litra, 39€/viiden kilon laatikko

    Jyväskylän keskusta kätkee harvojen tunteman temppelin – perustajan mukaan Väinämöisen enkeli määräsi rakennuksen paikan, mutta keitä siellä käy?

    Jyväskylän keskusta kätkee harvojen tunteman temppelin – perustajan mukaan Väinämöisen enkeli määräsi rakennuksen paikan, mutta keitä siellä käy?


    Tästä on kyseJyväskylässä sijaitseva teosofis-kristosofinen Pekka Ervast -temppeli on tärkeä osa suomalaista hengentiedon historiaa.Teosofia oli Suomessa hyvin tunnettua lähes satakunta vuotta sitten. Suomalainen teosofia ottaa huomioon paitsi...

    Tästä on kyseJyväskylässä sijaitseva teosofis-kristosofinen Pekka Ervast -temppeli on tärkeä osa suomalaista hengentiedon historiaa.Teosofia oli Suomessa hyvin tunnettua lähes satakunta vuotta sitten. Suomalainen teosofia ottaa huomioon paitsi maailmanuskontojen viisauden, myös kansanviisauden kuten kalevalaisen tiedon.Pekka Ervast (1875–1934) jätti jälkeensä teosofiasta ponnistavan Kristosofisen seuran, joka korostaa Ervastin merkitystä suurena opettajana sekä ammentavat muun muassa Kristuksen Vuorisaarnasta.Kristosofis-teosofisten kesäkurssien osallistujamäärä on laskenut rajusti viime vuosikymmeninä. Järjestö ei tee käännytystyötä.Kristosofeja on koko Suomessa vain noin satakunta.

    Jyväskylän ytimessä on ihan tavallinen kaupunkikeskusta. On kauppoja, kampaamoja ja pizzerioita, on penkkejä joille istua.

    Ja sitten on Pekka Ervast -temppeli.

    Yhdeksänkymmentä vuotta sitten rakennettu kerrostalojen sisäpihalle kätketty rakennus, jossa ovat kokoontuneet vapaamuurarit ja teosofit, ruusuristiläiset ja kristosofit. Onpa siellä myös laulettu meedion välityksellä Elvistä, Kirkaa ja Kari Tapiota (Jylkkäri).

    Ohikulkija ei huomaa temppeliä, ellei pelaa Pokémon Go -mobiilipeliä, jossa rakennus on maamerkkinä. Muutoin temppeli näkyy vain ympärillä olevien kerrostalojen ikkunoista.

    Pekka Ervast -temppeli on vihitty käyttöön vuonna 1928. Se seisoo nyt sumpussa kerrostalojen keskellä.Niko Mannonen / Yle

    Sana "temppeli" loihtii mieleen jylhiä mielikuvia antiikin Parthenonista tai Japanin šintolaistemppeleistä. Pekka Ervast -temppeli taas henkii suomalaista kainoutta: se on tervattu puinen rakennus, jossa on kalteva katto ja vanhat portaat. Temppeliksi sitä voisi epäillä lähinnä suurien ikkunoiden ja rakennuksen päädyssä olevien lasimaalauksien takia.

    Verkkofoorumeilla kysellään, miksi temppeli on juuri Jyväskylässä. Yksi vastaajista kertoo huhusta, jonka mukaan kaupungissa olisi jotain poikkeuksellisia voimia, ja siksi temppeli olisi sijoitettu juuri tänne, Keski-Suomen sydämeen.

    Temppeli on niin ympäröivien puiden oksien peitossa, että sisäänkäyntiä pitää hetki hakea. Lopulta löytyy ovi ja sen vieressä oleva pikkuruinen ovikello. Valoa ei ikkunoissa ole.

    Kuka tätä ovea edes tulisi avaamaan?

    Suomalainen Ervast Kristuksen tilalle

    Temppelin entinen vahtimestari ja nykyinen rahastonhoitaja Sampsa Kuukasjärvi vastaa ovikellon soittoon ja puristaa kättä hymyillen.

    Kuukasjärvi on 46-vuotias ja Keski-Suomen teosofis-kristosofisten piirien nuorimmainen. Se kertoo paljon porukan keski-iästä. Vaikka Kuukasjärvi ei enää ole vahtimestari – ja uutta etsitään parhaillaan – hän kertoo tietävänsä eniten Jyväskylässä temppelin toiminnasta.

    Nopeasti on selvää, että vieraat ovat täysin tervetulleita temppeliin. Tosin hieman kasvuston alle kätkeytynyt sisäänkäynti herättää kysymyksiä siitä, eksyykö kukaan ovelle noin vain.

    – Ilkivallalta on vältytty juuri sen ansiosta, että tässä asuu vahtimestari. Jos tässä ei asuisi ketään, uskoisin, että joku tunkeutuisi sisälle tekemään graffiteja, Kuukasjärvi toteaa.

    – Pensaikossa voi joskus olla vähän kusijälkiä, mutta ei mitään isompaa.

    Kuukasjärvi johdattaa temppelin aulaan ja käy avaamassa ovia peremmältä. Temppelin keskukseen vievässä ovessa on humoristinen kyltti, jossa varoitellaan tilassa lentävistä enkeleistä. Niiden siipiä kannattaa ohjeen mukaan varoa.

    Toistaiseksi enkeleistä ei näy muita viitteitä.

    Pekka Ervast -temppeliä ei heti arvaisi temppeliksi, mutta prameat ikkunat antavat vihjeitä siitä, että kyseessä ei ole tavanomainen rakennus.Niko Mannonen / Yle

    Temppeli pystytettiin talkootyönä, ja Pekka Ervast itse vihki sen käyttöön vuonna 1928. Rakennuksen sydämessä on käytävä ja sali, joka muistuttaa muodoltaan kirkkojen sisätiloja. Pikkuhiljaa silmä kuitenkin löytää yksityiskohtia, joita ei kirkoissa ole.

    Puupenkit ovat yksittäisiä tuoleja riveissä eivätkä pitkiä penkkejä. Kohti korkeaa kattoa kohoavat pylväät ovat kreikkalaistyylisiä ja niissä on lehtikoristeet. Seinällä on maalaus Egyptin sfinksistä.

    Ja siinä kohdassa, missä kirkossa on alttari ja krusifiksi, on tässä temppelissä valtaisa kuva Pekka Ervastista.

    – Se ehkä vieraannuttaa ihmisiä vähän, Kuukasjärvi aprikoi katsellen Ervastin muotokuvaa temppelin paraatipaikalla.

    Pekka Ervastin kuva temppelin näyttämöllä on erittäin näkyvällä paikalla. Temppelin entinen vahtimestari Sampsa Kuukasjärvi pohtii, josko kuva saattaa herättää joissakin vierailijoissa hieman kummastusta.Niko Mannonen / YleMystinen Suomen kartta temppelin seinällä

    Nykyihminen ei välttämättä ole kuullut teosofiasta tai kristosofiasta mitään. Kuitenkin vuonna 1926 Helsingin kaupunginkirjaston lainatuin kirjailija (Aamulehti) oli Pekka Ervast.

    Itsenäisyyden kynnyksellä Suomi eli henkisen etsinnän, mystiikan ja jopa okkultismin kulta-aikaa. Muun muassa Eino Leino, Akseli Gallén-Kallela, Jean Sibelius, Risto Ryti ja Minna Canth ovat tavalla tai toisella kastaneet kynänsä teosofiaan ja vapaamuurariuteen (Aamulehti).

    Teosofia, "jumalviisaus", on liike, joka tutkii uskontoja, filosofiaa ja ihmisen yliaistillisia kykyjä. Se sai alkunsa 1800-luvun lopulla Yhdysvalloissa. Helsinkiläinen Pekka Ervast oli ensimmäisiä teosofisia luennoijia Suomessa sekä Teosofisen Seuran Suomen osaston ensimmäinen puheenjohtaja.

    Shakkiruudullinen matto on jäänyt 1940-luvulta ajalta, kun vapaamuurarit löivät vielä kättä kristosofien kanssa.Niko Mannonen / Yle

    Ervastin teosofia on hengästyttävä yhdistelmä kristinuskoa, salatieteitä, itämaisia uskontoja ja mystiikkaa sekä suomalaista kalevalaista hengenperintöä.

    Onneksi helsinkiläinen kirjakauppias ja Pekka Ervast -sivuston ylläpitäjä Pirjo Aalto on tutkinut Pekka Ervastia 50 vuoden ajan, ja osaa valottaa Ervastin mystistä elämää.

    Lisäksi kuulun vielä yhteen salaisempaan järjestöön, mutta en halua nimetä sitä. Sampsa Kuukasjärvi

    Suomalaiset teosofit jakaantuivat ristiriitojen takia kaksi kertaa.

    Ensimmäinen kerta tapahtui, kun Ervast ajoi teosofiseen seuraan okkultistista, sisäistä viisautta tutkivaa ajattelutapaa, jota kaikki eivät katsoneet hyvällä. Jaosta syntyi Ruusu-Risti-niminen liike, jonne siirtyivät Ervastin ajattelutapaa kannattavat teosofit. Liike on yhä olemassa.

    Seuraava jako syntyi vasta Ervastin kuoleman jälkeen. Yksi Ruusu-Ristin jäsenistä, temppelissäkin potrettinsa esille saanut J.R. Hannula sai henkisen kokemuksen Ervastin korkeasta asemasta, ja alkoi esittää Ervastia muillekin suurena opettajana. Sekään ei kaikille käynyt.

    – Okkultistisessa maailmassa on sääntö, jonka mukaan toisen henkistä asemaa ei saisi esittää ennen kuin on kulunut 100 vuotta henkilön kuolemasta, Aalto tarkentaa.

    Ervastin suuruutta korostavat veljet erosivat – tai erotettiin – Ruusu-Risti-järjestöstä. Pekka Ervastin asemaa vaaliva Kristosofinen eli Kristus-viisautta vaaliva järjestö oli syntynyt.

    Nykyään puhutaan sellaisesta termistä kuin eksistentiaalinen kriisi. Minulla varmasti oli se. Sampsa Kuukasjärvi

    Aallon mukaan teosofian lähtökohta on, että kunkin kulttuurin tulisi tehdä oman valtauskontonsa "uskonpuhdistus" ja palata alkuperäänsä.

    Siksipä Ervast korosti teksteissään juuri suomalaisten valtauskontoa kristinuskoa, ja Kristuksen opetuksista erityisesti Vuorisaarnan merkitystä ja rauhanaatetta.

    Jeesus Kristus ja Väinämöinen lyövät kättä "Kristus-viisaudessa", sillä Ervast piti uskonnollista tietoa ja suomalaiskansallista perinnetietoa pitkälti samanarvoisina.

    Kuukasjärvi esittelee temppelin kreikkalaistyyppisten pylväiden alkuperäisiä suunnitelmapiirroksia.Niko Mannonen / Yle

    Vapaamuurarius taas astui kuvioon osittain käytännöllisistä syistä.

    Aallon mukaan teosofisiin piireihin tullessaan ihmisillä oli taipumusta kertoa kaikenlaisista vaivoistaan ja keskittyminen opiskeluun herpaantui.

    Ervast ajatteli, että vapaamuurarius veisi ajatukset pois henkilökohtaisesta elämästä, sillä rituaalien aikana suun tulee olla supussa eikä kertoa tauotta omista asioistaan. Vapaamuurarius on ilmiönä jo satoja vuosia vanha, ja termiä käytetään nimityksenä uskonnoista riippumattomalle salaseuralle, joka korostaa henkistä kehittymistä ja toimii erilaisten kokousten ja rituaalien avulla.

    En ole kiinnostunut humanoideista ja vampyyreistä. Sampsa Kuukasjärvi

    Ruusu-Ristin vapaamuurarius oli sekä miehille ja naisille yhteistä. Vaikka Ruusu-Ristin vapaamuurarit jäivät Jyväskylän temppelistä pois 1940-luvulla, näyttämökorokkeella on yhä shakkiruudullinen matto siltä ajalta, kun he vielä käyttivät temppeliä rituaaleissaan ja kokoontumisissaan.

    Yksi uudemmista temppelin esineistä on seinälle kehystetty, piirretty Suomen kartta. Siihen on merkitty ruusukuvioin koristeltuja jakolinjoja.

    Yksi niistä kulkee Keski-Suomen pohjoispuolen läpi.

    Humppa, tango ja hevi jäävät meedioiden ja joogan jalkoihin

    Kun Pekka Ervast -temppelin vahtimestarin paikka avautui vuonna 2004, Kuukasjärvi otti pestin ja muutti asumaan rakennuksen yläkertaan. Temppeliin tullessaan etsijä tunsi tulleensa kotiin.

    Kuukasjärven teosofinen tarina alkoi jo 30 vuotta sitten. Antroposofisia Rudolf Steinerin oppeja seuraavien vanhempien pojasta tuli totuuden etsijä, ja samalla häipyivät maalliset pyyteet.

    – Nykyään puhutaan sellaisesta termistä kuin eksistentiaalinen kriisi. Minulla varmasti oli se, Kuukasjärvi toteaa.

    Elämä meni uusiksi. Kunnianhimo esimerkiksi ammatteja kohtaan hävisi kokonaan, ja Kuukasjärvi päätyi siihen ajatukseen, että Suomessa tarvitaan henkisen työn tekijöitä.

    Okkultismi tarkoittaa salatiedettä. Sampsa Kuukasjärvi

    Yliopistossa aloitetut journalistiikan opinnot keskeytyivät, ja kirjoituskone vaihtui siivoojan varusteisiin. Henkinen totuus kutsui kovempaa kuin korkeakouluopinnot.

    Kahden vuoden ajan Kuukasjärvi luki kuumeisesti. Hän kävi läpi tekstejä ja esoterismin salaisia oppeja ja teki muistiinpanoja kaikesta.

    – En oikeastaan tehnyt mitään muuta. Yritin yhdistää kaiken loogiseksi kokonaisuudeksi.

    Sellaista ei löytynyt, eikä Kuukasjärvi sellaista enää etsikään. Hänen mielestään totuudet puhuttelevat intuitiota eivätkä vain järkeä.

    Sampsa Kuukasjärvi löysi itse teosofian nuoruuden etsintävuosina yliopistoaikoina. Siitä ei ollut paluuta: Kuukasjärvi on yhä Keski-Suomen nuorin teosofiaktiivi.Niko Mannonen / Yle

    Nykynuoriso surffailee Kuukasjärven mielestä mieluummin netissä tiedon perässä ja katsoo, että se riittää. Ilmeisesti opintopiireissä istuminen ja luennot kuten "Saatana ja Elämänpuu" tai "Jeesus-tutkimuksen probleemeja" eivät kiinnosta ylioppilasjuhliansa viettäneitä tai My day -videoita YouTubeen tekeviä teinejä.

    – New age vetää ihmisiä hirveästi. Se on käytännöllistä ja konkreettista, kun on parantavia kiviä, tarot-kortteja ja muuta jännää. Se viehättää ihmisiä ehkä enemmän kuin vähän filosofisempi keskustelu, Kuukasjärvi arvioi aavistuksen kitkerään sävyyn.

    Kuukasjärvi on mukana kristosofisessa kannatusyhdistyksessä, jonka varat pyörittävät temppeliä vuokratulojen lisäksi. Hän kuuluu myös Teosofiseen Seuraan.

    – Lisäksi kuulun vielä yhteen salaisempaan järjestöön, mutta en halua nimetä sitä, Kuukasjärvi sanoo.

    Temppelin näyttämön katonrajassa on alkemistinen symboli eli kuusisakarainen tähti. Se edustaa ihmistä. Alaspäin suuntautuva ihminen symboloi aineen vaikutusta, ylöspäinen tähti taas hengen vaikutusta, ja sateenkaaren värit symboloivat teosofien ajatuksien mukaisesti ihmisen seitsemää eri kehoa.Niko Mannonen / Yle

    Niin, niistä salaisista rituaaleista ja okkultismista. Ne kutkuttavat mielikuvitusta, mutta Kuukasjärvi on selvästi joutunut uteluiden kohteeksi ennenkin. Vastaukset tulevat pienen terän kanssa.

    – Okkultismi tarkoittaa salatiedettä. Se on tekemisissä ihmisen sisäisen maailman kanssa, ja siinä kehitetään ihmisen sisäistä puolta ja veljeyttä. Sellainenkin on okkultismia, hän toteaa.

    Vaikka rituaalit kuuluvat okkultismin historiaan, Kuukasjärven mielestä kyseessä on viime kädessä itsensä kehittämisen tiede.

    Kaikki eivät tosin näe okkultismia vain itsensä kehittämisenä, eivät ennen eivätkä ehkä nytkään. Pekka Ervast joutui omana aikanaan epäillyksi kuuluisasta Tattarisuon tapauksesta, jossa helsinkiläisestä lähteestä löytyi silvottuja ruumiinkappaleita. Vaikka Ervast oli täysin syytön, olivat ennakkoluulot vapaamuurarien rituaaleista riittävät miehen pidättämiseen.

    Niko Mannonen / Yle

    Vahtimestariaikanaan Kuukasjärvi ehti nähdä temppelin monenkirjavat vuokralaiset. Oli edellämainittuja meedioita, kuoroja, bändejä, uskonnollisia yhteisöjä, joogaajia ja paranormaalien ilmiöiden tutkijoita. Häitä, ristiäisiä ja juhlia.

    Tosin ihan kaikkia ei temppeliin ole kelpuutettu edes vuokralle. Kristosofien hallitus päätti, että hevi- ja humppapumput ovat liian pinnallisia harjoittelemaan temppeliin.

    – Kerran ei otettu tangoa. Se oli liian seksuaalista. Arvokkuus ratkaisee, Kuukasjärvi kertoo.

    Henkilökohtaisesti hän vetää rajan hyvän ja kyseenalaisen toiminnan kohdalla siihen, otetaanko henkisen tiedon tarjoamisesta rahaa.

    – Ja aiheen pitää liittyä ihmiselämään. En ole kiinnostunut humanoideista ja vampyyreistä, Kuukasjärvi tuhahtaa ja naurahtaa hieman.

    Enkelit Jyväskylän yllä

    Hiljainen Pekka Ervast -temppeli on Suomessa harvinaisessa seurassa. Täällä uskonnollista maisemaa koristavat perinteisesti kirkot. Katoliset, luterilaiset, ortodoksiset, Myöhempien Aikojen Pyhien ja vapaiden suuntien kirkot. Kivikirkot, tienvarsikirkot, puukirkot, autiokirkot.

    Pekka Ervast -temppeli on Jyväskylässä syystä. Samasta syystä, miksi temppelin seinällä on kartta, jossa Suomen yllä on ruusulinjoja.

    Enkelit astuvat kuvaan.

    "Varovasti – huoneessa saattaa lentää enkeleitä, joten varo siipiä", kerrotaan humoristisessa kyltissä temppelin sisäovessa.Niko Mannonen / Yle

    Vuonna 1934 Ervast kirjoitti kirjassaan Suuri Seikkailu saamastaan näystä. Siinä joukko enkeleitä ja henkiolentoja kiisivät verkalleen yli Suomen niemen, pienten keijukaisten sirotellessa vaaleanpunaisia ruusuja kaikkialle.

    Heidän keskelleen Päijänteen pohjoispuolelle ilmestyi itse Väinämöinen. Häntä Ervast nimitti koko Suomen suojelusenkeliksi.

    Koen aina välillä, että saan inspiraatiota itseni ulkopuolella olevilta olennoilta Sampsa Kuukasjärvi

    Deevat eli enkelit ovat Ervastin ajattelussa olentoja, joiden kanssa ihminen voi olla yhteistyössä. Hyvät deevat opettavat veljeydestä ja rauhanomaisuudesta, kuten vaka vanha Väinämöinen.

    – Kansallishenkikin on deeva. Hän inspiroi suomalaisia Ervastin mukaan erityisesti aseettomuuteen, ja Ervast löysi Kalevalastakin kyseisen aseettomuusaatteen, Kuukasjärvi täsmentää.

    Ervast siis piti Jyväskylää otollisena paikkana temppelille, koska hänen saamassaan näyssä itse Väinämöinen ja muut enkelit asuivat siellä. Siispä vielä tänä päivänä Ruusu-Risti-teosofien ja kristosofien tärkeimmät valtakunnalliset kesäkurssit pidetään Jyväskylässä.

    Mutta kohta Väinämöinen ja muut enkelit joutuvat kohtaamaan heihin uskovien katoamisen. Kristosofisille kesäkursseille osallistuu Kuukasjärven mukaan yhä vähemmän porukkaa. Nuoria ei ole tullut matkaan.

    Miten lähes 90-vuotias temppeli jatkaa?

    Voiko aate kuolla?

    Vaikka temppelillä on kirjava historia, Kuukasjärvi ei muista vahtimestarivuosiltaan mitään erityisen tajunnanräjäyttävää tapausta. Ei henkien puhumista, ei Väinämöisen tapaamista eikä aurojen näkemistä.

    Sen sijaan hän kokee saaneensa johdatusta elämässään valittuaan teosofisen tien. Oikea kirja tipahtaa syliin, oikea ihminen tulee vastaan.

    – Koen aina välillä, että saan inspiraatiota itseni ulkopuolella olevilta olennoilta, Kuukasjärvi kiteyttää.

    Lisäksi hän muistelee auttaneensa joitakin henkilöitä unen tasolla esimerkiksi opettamalla teosofian perusteita hätäisille.

    Kuukasjärvi kokee, että Pekka Ervast -temppeli on henkinen symboli ja vastapaino maallisille, väkivaltaisille symboleille. Niiksi hän laskee esimerkiksi sotamuistomerkit ja sankarihaudat. Rauhan aate on teosofiassa ja kristosofiassa voimakkaasti läsnä.

    Nykyihmiset kaipaavat konkretiaa ja nopeita ratkaisuja. Sampsa Kuukasjärvi

    Mutta vuosikymmenien aikana kristosofien kesäkurssien kävijämäärät ovat vähentyneet. 1950-luvulla osallistujat mitattiin sataluvuissa, nyt osallistujia on viitisenkymmentä. Kristosofeja on Kuukasjärven mukaan Suomessa satakunta, ja teosofeja jäsenrekisterissä muutamia kymmeniä.

    Käännyttämistä tai "uskonopetusta" ei ole, joten monelle tieto liikkeistä tulee kuulopuheena tai esimerkiksi kouluesitelmien kautta.

    Pelkääkö Kuukasjärvi, että aate ja toiminta kuolee iäkkäiden jäsenten mukana?

    Pekka Peltola maalasi tämän taulun Ervastin näyn mukaisesti 2000-luvulla.Niko Mannonen / Yle

    – Sitten se on tarkoitus. Aate löytää muodon jollain toisella tavalla. Mutta kyllähän se on vahinko, jos toiminta loppuu, Kuukasjärvi sanoo.

    Hän on itse panostanut teosofisen seuran toimintaan ja temppelin ylläpitämiseen sekä aikaa että rahaa. Toiminnan hiipuminen harmittaa.

    – Nykyihmiset kaipaavat konkretiaa ja nopeita ratkaisuja. Eivät he jaksa miettiä vuosikaupalla jotain filosofista kysymystä, kuten esimerkiksi mitä veljeys on.

    Tonttikaan ei kuulu temppelin väelle vaan taloyhtiölle. Kristosofit yrittivät aikoinaan ostaa temppelin tontin, mutta taloyhtiö ei sitä suostunut myymään.

    Silti temppeli on kestänyt. Rahaa ja vapaaehtoistyöntekijöitä on löytynyt aina jostain, ja vaanivat purkutuomiot on väistetty.

    Vastikään temppelin ovet aukesivat jälleen jokavuotisia kristosofien kesäkursseja varten. Aika näyttää, montako vuotta ne vielä pyörivät.

    Temppelin lasimaalaukset näkyvät päädyssä. Ne ovat 1950-luvulta, sillä edelliset tuhoutuivat sota-aikana.Niko Mannonen / Yle

    On pakko kysyä vielä yksi asia ennen lähtöä.

    Kun yhdistetään salatieteitä, enkeleitä, Väinämöinen ja Kristus, on tuloksena todella omintakeinen kokonaisuus. Vapaamuuraritausta ja okkultistinen perintö lisäävät keitokseen pikantin lisän.

    Eivätkö ihmiset pidä kaikkea tätä vähintäänkin kyseenalaisena touhuna?

    Kuukasjärven napakka vastaus kertoo sen, että asiaa on kysytty aiemminkin.

    – Se on heidän ongelmansa, Kuukasjärvi toteaa ykskantaan.

    Kuukasjärven ajattelu käy harvoin ilmi ulkopuolisille tavallisessa keskustelussa, mutta joskus teosofia paljastuu silti. Varsinkin, jos puhutaan uskonnosta tai politiikasta. Värähtelyistä tai enkeliolennoista.

    – Kyllähän minulle on tullut hörhön maine. Mutta ei se minua haittaa.

    Tilastot sen kertovat: Heinäkuu on Suomen lämpimin ja sateisin kuukausi – korkein lämpötila mitattiin 8 vuotta sitten

    Tilastot sen kertovat: Heinäkuu on Suomen lämpimin ja sateisin kuukausi – korkein lämpötila mitattiin 8 vuotta sitten


    Heinäkuu on Suomen lämpimin ja sateisin kuukausi, ilmenee Ylen meteorologin Kerttu Kotakorven kokoamista tilastotiedoista. Tilastotietojen mukaan keskilämpötila heinäkuussa on etelässä 18 astetta, ja pohjoisessa 11 astetta. Kuukauden ylin mitattu...

    Heinäkuu on Suomen lämpimin ja sateisin kuukausi, ilmenee Ylen meteorologin Kerttu Kotakorven kokoamista tilastotiedoista. Tilastotietojen mukaan keskilämpötila heinäkuussa on etelässä 18 astetta, ja pohjoisessa 11 astetta.

    Kuukauden ylin mitattu keskilämpötila on 23 astetta, joka mitattiin Puumalan kirkonkylässä vuonna 2010.

    Päivän ylimmät lämpötilat ovat etelässä keskimäärin yli 20 astetta ja Lapissa 15 asteen tienoilla. Ylin lämpötila 37,2 astetta mitattiin Joensuun lentoasemalla 2010.

    Heinäkuussa on aina hellettä, eli 25,1 asteen lämpötiloja jossain kohtaa kuuta. Keskimäärin hellepäiviä on etelässä kahdeksana päivänä, pohjoisessa hellepäiviä esiintyy yksittäisinä. Pisimmillään helle on kestänyt 26 päivää, luku saatiin Helsingin Kumpulassa heinä-elokussa 2014.

    Yhtäjaksoisia, yli 30 asteen lämpötiloja mitattiin pisimmillään 10 päivää Inarissa heinäkuussa vuonna 1972.

    Yli 30 asteen lukemia on mitattu heinäkuussa viimeksi kolme vuotta sitten.

    Jossain kohtaa heinäkuuta on myös pakkasta, aste tai pari. Alin heinäkuun lämpötila, -5 astetta, mitattiin vuonna 1958 Enontekijöllä Kilpisjärvellä.

    Joka toinen päivä sataa

    Heinäkuussa sataa keskimäärin 60–85 millimetriä, ja suurimmat sademäärät tulevat keskimäärin sisämaassa.

    Paikalliset vaihtelut sademäärissä ovat merkittäviä, sillä korkeassa lämpötilassa ilman vesihöyrypitoisuus on suuri. Sateet ovat myös, ainakin osittain, kuurotyyppisiä.

    Heinäkuussa sataa keskimäärin joka toinen päivä. Vähiten sadepäiviä on etelä- ja länsirannikolla. Suurin heinäkuinen kuukausisademäärä, 302 millimetriä, mitattiin Laukaalla vuonna 1934.

    Hallituksen lempilapsi joutui hankaluuksiin: Biokaasulaitosten valmistajalla maksuhäiriöitä ja katteettomia lupauksia tuotoista

    Hallituksen lempilapsi joutui hankaluuksiin: Biokaasulaitosten valmistajalla maksuhäiriöitä ja katteettomia lupauksia tuotoista


    Jyväskylässä toimiva BioGTS on joutunut ongelmiin biokaasulaitosten rakentamisessa. Yhtiön toimittamissa laitoksissa on ollut asiakkaiden mukaan paljon lastentauteja. Biokaasun tuotto ei ole ollut luvatulla tasolla, ja laitosten käyttövarmuudessa...

    Jyväskylässä toimiva BioGTS on joutunut ongelmiin biokaasulaitosten rakentamisessa. Yhtiön toimittamissa laitoksissa on ollut asiakkaiden mukaan paljon lastentauteja. Biokaasun tuotto ei ole ollut luvatulla tasolla, ja laitosten käyttövarmuudessa on ollut parannettavaa.

    – Alkuvaiheen kehitystyö on vienyt odotettua enemmän aikaa. Se on vaikuttanut laitosten ylösajon aikatauluihin ensimmäisissä laitoksissa, mutta työtä on tehty yhdessä asiakkaidemme kanssa, jotka samalla ovat opetelleet laitoksien operoimista, sanoo BioGTS:n toimitusjohtaja Mika Rautiainen Ylelle lähettämässään sähköpostissa.

    BioGTS:n kuivamädätystekniikkaan perustuvia, erikokoisia laitoksia on tilattu useilla kymmenillä miljoonilla euroilla eri puolille Suomea. Investointitukea saaneita hankkeita on kymmenkunta. Näistä osaa ei ole vielä alettu rakentaa.

    Alkuvaiheen kehitystyö on vienyt odotettua enemmän aikaa. Mika Rautiainen

    BioGTS on ajautunut myös talousvaikeuksiin. Yritys on joutunut muun muassa protestilistalle maksuhäiriön vuoksi. Merkintä reilun kuuden tuhannen euron maksuhäiriöstä on tehty toukokuussa. Toimitusjohtajan mukaan maksuhäiriömerkintä johtui maksuliikennejärjestelmän ja tilitoimiston vaihdosta.

    – Joitain laskuja tai huomautuslaskuja ei siitä syystä ollut tullut meille perille asti, ja ne pääsivät etenemään maksuhäiriömerkinnäksi.

    Ainakin yksi BioGTS:n asiakkaana ollut biokaasualan yritys on ehtinyt laittaa yli kymmenen miljoonan euron projektinsa jäihin. Se on aloittanut kokonaan uudet neuvottelut toisen laitostoimittajan kanssa.

    Kauhajoella saatiin ulos vain puolet luvatusta kaasusta

    BioGTS:n toimittamia laitteistoja on ollut toiminnassa jo jonkin aikaa eri puolilla Suomea. Suupohjan ammatti-instituutti hankki Kauhajoelle rakentamansa uuden navetan yhteyteen biokaasulaitoksen, jonka toimittajaksi valittiin BioGTS. Pitkälti yli miljoona euroa maksanut maatilaluokan laitos on ollut käytössä puolitoista vuotta.

    Nurmirehua, perunan solunestettä ja navetan lietelantaa raaka-aineena käyttävällä laitoksella järjestettiin toukokuussa viikon testijakso, jonka tulokset eivät olleet hyviä. Luvatusta kaasutuotosta laitos kykenee vain puoleen, ja käyttövarmuus on samaa luokkaa.

    Totta kai halusimme investointituet. Esko Lehtimäki

    Suupohjan ammatti-instituutin koulutusjohtajan Esko Lehtimäen mukaan laitos otettiin vastaan investointitukien menetyksen pelossa.

    – Hankeaika alkoi umpeutua. Totta kai halusimme investointituet. Kaasua on kuitenkin riittänyt siihen tarpeeseen, jota meillä on mahdollisuus täällä käyttää.

    Toistaiseksi laitostoimittaja on operoinut laitosta Kauhajoella ja pyrkinyt saattamaan sitä sovittuun toimintakuntoon.

    Koulutusjohtaja Esko Lehtimäki penää valtiolta investointituen lisäksi tukea myös tekniikan kehitystyöhön ja innovointiin. Hänen mukaansa biokaasualan kehitystyö on nyt liikaa pienten yritysten harteilla.

    Mustankorkea sai toimimattoman laitoksen

    Jyväskylässä toimiva Mustankorkea Oy on joutunut turvautumaan järeämpiin toimiin BioGTS:n toimittamassa laitosprojektissa. Se purki viime helmikuussa toimitussopimuksen reilun puolen vuoden ylösajon ja käytön jälkeen.

    Mustankorkean mukaan laitos ei kyennyt vastaanottamaan ja käsittelemään lähellekään sellaista määrää raaka-ainetta, joka alunperin oli tarkoitus. Myös liikennekaasun tuotannossa oli ongelmia.

    Biokaasulaitos pystyy käsittelemään vuodessa 20 000 tonnia biojätteittä ja puhdistamolietteitä.Isto Janhunen / Yle

    Puutteet ja ongelmat laitoksen toiminnassa olivat yrityksen mukaan sen verran olennaisia, että Mustankorkea päätti purkaa sopimuksen yksipuolisesti. Se ei ollut helppo ratkaisu. Nyt Mustankorkea joutuu saattamaan laitosta kuntoon omin avuin.

    Sanomalehti Keskisuomalaisen mukaan BioGTS piti sopimuksen yksipuolista purkamista laittomana. Toistaiseksi asiassa ei kuitenkaan ole käynnistetty oikeustoimia, ainakaan Mustankorkean tietojen mukaan.

    Jyväskylän, Muuramen, Laukaan ja Toivakan kuntien yhteisomistuksessa oleva yritys ei halua kommentoida projektin vaikeuksia sen enempää julkisuudessa. Toimitusjohtaja Esko Martikainen kuitenkin myöntää, että biokaasulaitoksessa havaitut ongelmat olivat yhtiölle suuri pettymys.

    Mustankorkean tavoitteena on edelleen saada laitos toimintaan niin, että laitosta voi käyttää täydellä kapasiteetilla viimeistään ensi keväänä. Tavoitteen saavuttaminen vaatii usean koneen ja laitteen uusimista huomattavasti alkuperäisiä suunnitelmia järeämmiksi.

    BioGTS on useasti palkittu kasvuyritys

    BioGTS on nauttinut mainetta yhtenä Suomen johtavista biokaasulaitosten valmistajista. Sen kasvuvauhti on ollut hurjaa ja monesti palkittua.

    Yritys on saanut arvostettuja tunnustuksia muun muassa cleantech-osaamisestaan ja kasvuvauhdistaan. Se valittiin esimerkiksi Kauppalehden Suomen Kovimmaksi kasvuyritykseksi vuonna 2016.

    BioGTS on ponnistellut myös kiertotalouden viennin eteen. Sen edustajia on osallistunut useille vienninedistämismatkoille varsinkin Aasiaan ja Afrikkaan. Matkat ovat tuottaneet tulosta, sillä yritys on solminut sopimuksia biokaasulaitosten rakentamisesta myös Kiinaan ja Vietnamiin.

    Kasvussa on aina omat haasteensa. Mika Rautiainen

    Vuonna 2011 perustettu yritys on palkannut uusia työntekijöitä runsaasti. Vuonna 2015 sen liikevaihto oli 5,3 miljoonaa euroa, kun se viime vuonna oli jo 16,8 miljoonaa euroa.

    – Kasvussa on aina omat haasteensa. Mielestäni se ei ole ollut liian hurjaa, päinvastoin, toimitusjohtaja Mika Rautiainen sanoo.

    Bisnestä veronmaksajien rahoilla

    Biokaasuala on nauttinut viime vuodet Suomen hallituksen vankkumatonta tukea. Pääministeri Juha Sipilän hallituksen asettaman tavoitteen mukaan Suomesta tulee bio- ja kiertotalouden sekä cleantechin edelläkävijä vuoteen 2025 mennessä.

    BioGTS:ltä tilatut laitokset ovat saaneet investointeihinsa tukea valtiolta useita kymmeniä prosentteja. Yhteensä investointitukia hankkeille on kertynyt vajaat 20 miljoonaa euroa. Osa laitoksista on ollut hallituksen kärkihankkeita.

    Ilman veronmaksajien tukieuroja biokaasulaitoksiin investoiminen olisi ollut Suomessa huomattavasti rauhallisempaa. Nyt voidaan puhua kuitenkin biokaasulaitosten hulluista päivistä. Sen verran tiuhaan biokaasulaitoksia nousee eri puolille Suomea. Biokaasualaa voidaankin pitää hallituskauden yhtenä lempilapsena.

    Harjavallan laitos neuvottelee jo uuden toimittajan kanssa

    BioGTS:n toimittamia ison kokoluokan laitoshankkeita on useita, jotka ovat parhaillaan käynnistymässä tai jo käynnistyneet.

    Esimerkiksi Punkalaitumelle rakennetaan vajaan viiden miljoonan euron laitosta. Se on viivästynyt aikataulustaan. Yhtiö toivoo, että laitos valmistuu vuoden loppuun mennessä, kun alkuperäinen aikataulu oli vuoden alussa.

    Myös Mäntsälän Hirvihaarassa kamppaillaan biokaasulaitoksen rakentamisaikataulujen kanssa. Syynä viivästykseen ovat olleet valitukset laitoksen luvituksessa. Sekä Mäntsälässä että Punkalaitumella uskotaan edelleen, että laitos valmistuu lopulta sovitun mukaisesti ja muita paremmilla komponenteilla.

    Harjavallassa toimiva Satbiogas Oy oli aloittamassa laitoksen rakentamista tänä keväänä. Juhannuksen jälkeen yrityksen hallituksen puheenjohtaja Juha Mäntylä kuitenkin ilmoitti Yle Uutisille, että se on laittanut projektinsa jäihin BioGTS:n vaikeuksien vuoksi.

    Mäntylän mukaan jäädyttäminen johtui BioGTS:n rahoitusongelmista ja siitä, että yrityksen rakentamissa laitoksissa on ollut ongelmia. Mäntylän mukaan neuvottelut uuden laitostoimittajan kanssa ovat jo käynnissä.

    VSS Biopower Oy:n toimitusjohtaja Jouni Virtanen esittelee aluetta, jolle nousee Säkylän biokaasulaitos.Jari Pelkonen / YleVSS Biopower luottaa edelleen tekniikkaan

    Säkylässä toimiva VSS Biopower Oy jatkaa normaalisti avaimet käteen toimitettavan laitoksensa rakennustöitä. Reaktoreita rakennetaan parhaillaan BioGTS:n tiloissa Jyväskylässä.

    BioGTS:n talousongelmat eivät ole horjuttaneet Säkylässä uskoa toimivaan laitokseen. Yrityksen toimitusjohtaja Jouni Virtanen myöntää kuitenkin käyneensä neuvotteluja BioGTS:n kanssa muun muassa yrityksessä ilmenneistä talousongelmista.

    – Olemme päätyneet yhteisymmärrykseen siitä, mistä ongelmat ovat johtuneet.

    Siinä on omat rahat ja isän mökki kiinni. Olen todella luottavaisin mielin. Jouni Virtanen

    VSS Biopower Oy päätti neuvottelujen jälkeen jatkaa projektiaan suunnitellusti eteenpäin.

    – Pientä viivästystä tuli talven takia. Pikkuhiljaa pääsemme rakentamaan laitosta suurin piirtein kaavaillussa aikataulussa.

    Jouni Virtanen on tullut tunnetuksi alueella pelottomana nuorena biokaasumiehenä, joka on enojensa kanssa laittanut kaikki peliin biokaasulaitoksen rakentamiseksi. Rahoitusta kymmenen miljoonan euron hankkeeseen kerättiin muun muassa joukkovelkakirjalainalla.

    – Siinä on omat rahat ja isän mökki kiinni. Olen todella luottavaisin mielin.