Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    Ksylitolia on syötetty koko kansalle – mitä koivusokeribuumista jäi käteen? Nykylasten suussa muhii uusia katastrofeja

    Ksylitolia on syötetty koko kansalle – mitä koivusokeribuumista jäi käteen? Nykylasten suussa muhii uusia katastrofeja


    Tästä on kyseKsylitoli-innostus oli kovaa 1970-1990-luvuilla.Nyt julkinen puhe ja mainostus ksylitolista on vähentynyt muun muassa tutkimuksien vähentyessä ja ksylitolivalmistajien siirtyessä ulkomaalaisomistukseen.Ksylitolin käyttö on silti yhä...

    Tästä on kyseKsylitoli-innostus oli kovaa 1970-1990-luvuilla.Nyt julkinen puhe ja mainostus ksylitolista on vähentynyt muun muassa tutkimuksien vähentyessä ja ksylitolivalmistajien siirtyessä ulkomaalaisomistukseen.Ksylitolin käyttö on silti yhä suosittua.Ksylitolia on säännöllisesti kritisoitu, mutta ksylitolia tutkineet suomalaiset teilaavat kritiikin.Tällä hetkellä suomalaislasten ja -nuorten suuterveyttä vaanivat muun muassa napostelukulttuuri ja kiillevauriot.

    Jos olet kasvanut Suomessa etkä tiedä ksylitolista, olet elänyt tynnyrissä tai herännyt juuri koomasta.

    Valtaosa 1970–1990-luvuilla syntyneistä tai kasvaneista päätyi keskelle koivusokerihuumaa. Tarhatädit lusikoivat lapsille ksylitolipurukumityynyjä (kaksi kappaletta joka aterian jälkeen), ksylitolia imeskeltiin pastilleina ja sitä sai tahnoina.

    Televisiosta tuutattiin levypurukumia, joka oli makeutettu ksylitolilla. Saku Koivu hammashymyili itsensä uuden ihmetuotteen (Cloetta) keulakuvaksi.

    2000-luvulle tultaessa suomalaisten opettelemaan hammashymyyn alkoi tulla kiillevaurioita.

    Kotimaisia ksylitolituottajia myytiin ulkomaille (Tekniikka & Talous). Erityisesti eurooppalaisten tutkijoiden joukosta kuului kriittisiä äänenpainoja (Mediuutiset) ksylitolin suhteen. Kolme vuotta sitten muun muassa Helsingin Sanomat kertoi, että ulkomailta kantautuu taas soraääniä: tutkimustulokset ovat ristiriidassa suomalaisten suositusten kanssa! Ksylitolin tehosta ei ole kunnon todisteita!

    Kaiken kukkuraksi jotkut kunnat ja päiväkodit ovat heittäneet ksylitolipastillit kaivoon: Helsingissä niitä ei anneta päiväkoti-ikäisille lainkaan, koska tablettien jakelu osoittautui liian vaikeaksi.

    Mikä on totuus – mihin kaikkeen ksylitoli pystyy?

    Ja kuka edes haluaisi laittaa kapuloita ksylitolin rattaisiin?

    Makeuttajien kitkerä kritiikki Ksylitolin maailmanvalloitus

    1800-luku: ranskalaiset ja saksalaiset kemistit löytävät ksylitolin Euroopassa.

    1940-luku: toiseen maailmansotaan mennessä tiedettiin lähinnä, että ksylitoli on hyödyllinen diabeetikkojen ruokavaliossa.

    1969: suomalaisen ksylitoltutkimuksen isähahmo, emeritusprofessori Kauko K. Mäkinen aloittaa nuorena biokemistinä työt Turun hammaslääketieteellisessä laitoksessa.

    1970: ksylitolin käytöstä toteutetaan esikokeita.

    1972: kuuluisa Turku Sugar Studies alkaa. Tutkimus päättyi vuonna 1974 (Sitra). Ruokintatutkimus herätti runsaasti huomiota maailmalla. Ksylitolin vaikutus kariekseen osoitetaan.

    1970-1990-luku: ksylitolin kulta-aikaa, Kauko K. Mäkisen sanoin "jatkuva joulun aika" ksylitoltutkimusten kannalta. Pastilleja ja purukumeja ja muita ksylitoltuotteita saa kaupoista kuluttajakäyttöön, ksylitolin massatuotanto alkaa ja lähtee vauhtiin (Sitra).

    1988: Suomen Hammaslääkäriliitto ryhtyy antamaan ksylitolisuosituksia ensimmäisenä maailmassa (Savon Sanomat).

    2000-luku: Suomalaisia ksylitolituottajia siirtyy ulkomaalaisomistukseen. Ksylitol on kuitenkin vakiintunut suomalaisten hammashygieniakäytössä.

    Lähteet: Kauko K. Mäkinen, Sitra, Savon Sanomat

    Perhana, taas särkyi yksi myytti ja yksi syy vähemmän olla ylpeä suomalaisuudestaan.

    Kun Helsingin Sanomat pari vuotta sitten uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan ksylitolin tehosta ei ole kunnon todisteita, riitti kommenttikentässä surkuttelijoita. Manchesterin yliopiston Cochrane-nimisen katsauksen mukaan koivusokeri ei olekaan niin ihmeellinen kuin olimme luulleet, ja taas meni kansallisylpeydestä palanen – ksylitolihan on melkein kuin astiankuivauskaappi, äitiyspakkaus ja jääkiekon maailmanmestaruus.

    Kritiikki ei ollut ensimmäinen eikä ainutlaatuinen.

    Suomalaisen ksylitolitutkimuksen isä, emeritusprofessori Kauko K. Mäkinen on muistellut ksylitoliin liittyviä tarinoita ja teilauksia muutama vuosi sitten ilmestyneessä kirjassaan Sen täytyi tapahtua : mitä jokaisen suomalaisen tulisi tietää ksylitolista.

    Kirjasta käy ilmi, miten ksylitolia haluttiin teilata jo vuosikymmeniä sitten. Sokerialkoholien ja makeuttajien puolestapuhujien välillä kun on ollut kilpailua läpi vuosikymmenten – siis sellaisten aineiden, kuten sorbitoli, maltitoli ja aspartaami.

    – Kritiikki on oikeastaan minun aiheuttamaani, Mäkinen sanoo yllättäen puhelinhaastattelussa.

    Emeritusprofessori Kauko K. Mäkinen kirjoitti ksylitolin historiassa muun muassa siitä kritiikistä, mitä koivusokeri vuosikymmenten mittaan kohtasi.Jouni Koutonen / Yle

    Biokemistinä Mäkinen oli tutkimuksissaan itsekin kiinnostunut sokerialkoholien vaakakuppiin laittamisesta, jotta selviäisi, mikä niistä on tehokkain hammaskarieksen ehkäisyssä. Kaikki eivät olleet löydöksistä yhtä haltioissaan.

    – Ksylitoli oli niistä paras kariesta estävä aine. Se ei sopinut kaikkien ajatuksiin. Taustalla on esimerkiksi sorbitoliteollisuus: sorbitolia on tavattoman halpaa tehdä, ja sitä on joka paikassa, Mäkinen kertoo.

    Lisäksi Mäkinen kertoo, että fluoriteollisuus on pyrkinyt ajoittain estämään ksylitolin kruununkiillotusta. Fluoria löytyy lisättynä esimerkiksi hammastahnasta, ja sekin estää kariesta.

    – Fluoriyhdisteitä tutkivat ja tuottavat tahot ovat aivan tarpeettomasti katsoneet ksylitolin niiden kilpailijaksi. Minulle tämä asetelma on vieras, koska katson, että hammaslääketieteen tuotteista puhuttaessa paras on se, jossa on ksylitolia ja fluoria yhdessä, Mäkinen kertoo.

    Manchesterin yliopiston tuottama kritiikki ei itse asiassa ollut uusi tutkimus, vaan katsaus jo olemassaoleviin ksylitolitutkimuksiin. Kyseistä katsausta suomii Mäkisen lisäksi myös väitöskirjansa ksylitolista tehnyt hammaslääketieteen tohtori, erikoishammaslääkäri Aija Hietala-Lenkkeri.

    – Ksylitolista ja hammaskarieksesta on tehty yli 500 tutkimusta. Mainittuun katsaukseen kelpuutettiin ainoastaan 10, hän kertoo.

    Emeritusprofessori Mäkinen puolestaan päätti vielä eläkkeeltäänkin kirjoittaa vastineen katsaukseen. Cochrane-katsaus aiheutti sen verran kuplimista suomalaisen hammaslääketieteen saralla, että siitä kirjoitettiin vastine myös Hammaslääkärilehteen.

    – On varmaankin ymmärrettävää, että nuoret kirjoituspöytäepidemiologit, jotka eivät itse ole suorittaneet ainuttakaan kenttätutkimusta sokerialkoholeilla, saattavat eksyä erheellisiin johtopäätöksiin tieteellisiä tutkimuksia arvioidessaan, Mäkinen toteaa.

    Mehevät tutkimustulokset jäivät historiaan

    Hammaslääketieteen tohtori, erikoishammaslääkäri Aija Hietala-Lenkkeri on kyllästetty ksylitolilla jo nuoruudessa. Kun hän 1980-luvulla lähti vaihto-oppilaaksi Kanadaan, vanhemmat lähettivät perässä suomalaista purukumia.

    Hietala-Lenkkeri aloitti viime tiistaina uuden työn Suomen Hammaslääkäriseura Apollonian asiantuntijahammaslääkärinä. Vielä vuonna 2016 hän kuitenkin uurasti väitöskirjan parissa ksylitoliin liittyen.

    Tiiviisti ilmaistuna siinä selvisi, että jos kariesta eli kansankielellä hammasmätää ei juuri ole, ei ksylitolin lisäteho ollut merkittävä. Se ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö ksylitolilla olisi mitään merkitystä kenenkään hampaille.

    – Tutkimustuloksiani raportoitaessa on painotettava, että tutkitut lapset saivat jo lähtötilanteessa asuinpaikassaan varsin monipuolista karieksen ennaltaehkäisyä, Hietala-Lenkkeri muistuttaa.

    Pieni määrä ksylitolia ei auta – sitä on saatava riittävästi hammasterveyden ylläpitämiseksi.Niko Mannonen / Yle

    Jos tutkituilla lapsilla ei olisi ollut valmiiksi hyvää hammashoitoa, olisivat tulokset voineet olla hyvinkin erilaisia. Siinäpä piileekin väärinymmärryksen siemen ksylitolin suhteen: jos hampaat ovat valmiiksi terveet tai ksylitolia käytetään liian vähän, ei sen teho näy samalla tavalla kuin huonoissa hampaissa ja oikeilla määrillä.

    Hietala-Lenkkerin mukaan lapset ovatkin nykyään aiempaa tervehampaisempia: siinä missä 1970-luvun lapsilla saattoi olla 12-vuotiaana seitsemisen reikiintynyttä hammasta suussaan, 1990-luvulla samanikäisellä oli kenties yksi paikattu tai reikiintynyt hammas.

    Ja siinäpä voi olla yksi syy sille, miksi ksylitoli-into on laantunut 1990-luvun lukemista.

    – Nykyisillä kariestasoilla ei saada niin meheviä tuloksia kuin 1990-luvun tutkimuksissa. Silloin saatiin niin järkyttäviä karieksen alenemia, että hampaan vaurioiden korjaantuminen näkyi melkein silmissä, Hietala-Lenkkeri kuvailee.

    Ksylitolimämmiä, ksylitolikakkua?

    Ihmemakeuttaja lopettaa hammasmädän.

    Otsikko on suomennos yhdysvaltalaisen National Enquirer _-_aviisin ksylitolia koskevasta artikkelista vuodelta 1976. Siihen mennessä suomalainen ksylitolitutkimus oli päässyt jo maailmankartalle.

    Se alkoi vuonna 1969 Suomen Turusta. Silloin emeritusprofessori Kauko K. Mäkinen oli vielä nuori biokemisti, ja päätyi töihin Turun hammaslääketieteelliseen laitokseen. Pian alkoi selvitys siitä, olisiko mahdollista kehittää sokerille korviketta, joka ei aiheuta hammaskariesta.

    Samaan aikaan Suomen sokeri oli kaikessa hiljaisuudessa kehittänyt ksylitolille, koivusokerille, valmistusmenetelmää. Kun makeistuottaja ja tutkijat yhdistivät voimansa, alkoivat tutkimukset.

    – Emme koskaan tarkoittaneet ksylitolia karamelliksi tai makeiseksi, vaan hoitavaksi aineeksi, joka tarjoaa sokerille vaihtoehdon, emeritusprofessori Mäkinen kertoo.

    Ksylitolilla makeutetaan myös joitakin makeisia. 1970-luvun tutkimuksien kaltaista ksylitoliruokien paljoutta ei enää kuitenkaan ole.Eila Haikarainen / Yle

    Hampaiden kannalta hyödyllistä ainesosaa haluttiin hyödyntää moneen tarkoitusperään, ja alun perin ksylitolia tutkittiinkin tuuttaamalla sitä melkein kaikkeen mahdolliseen ruokaan.

    Oli ksylitolimämmiä, ksylitolikakkua, ksylitolijäätelöä. 1970-luvulla Turussa tutkimuksiin osallistuneille valmistettiin ksylitolista sen seitsemää sorttia. Pelkkä ajatuskin voi pierettää, eikä suotta – ksylitolin liikasaannin laksatiiviset vaikutukset (Duodecim) ovat hyvin tiedossa.

    Tutkimus laitettiin lopulta pakettiin muun muassa koehenkilöiden tutkimusväsymyksen vuoksi (Sitra) kaksi vuotta sen alkamisen jälkeen, vuonna 1974.

    Yhtä kaikki, tutkimustuloksista voidaan röyhistää yhteisesti rintaa: juuri Turun yliopiston tutkimus osoitti vihdoin, että ksylitolilla on vaikutuksia karieksen eli hammasmädän ehkäisyssä.

    Suomalainen menestystarina oli alkanut.

    Ksylitolin suomalaisväri hiipui

    1970–1990-luku oli emeritusprofessori Mäkisen mukaan "jatkuvan joulun aika" ksylitolin kannalta. Oli mainoksia ja ksylitolimannekiineja. Hammaslääkäriliitto julkaisi ensimmäisenä maailmassa ksylitolin saantisuositukset, ja viimein vuonna 1994 ksylitolituotteet vapautettiin makeisverosta (Savon Sanomat).

    Ikävä kyllä jatkuva joulu ei ollut ikuinen. Kotimainen ksylitolintuotanto alkoi hiipua.

    Ensin ulkomaille seilasivat purukumit, kun Huhtamäki-Hellas nimellä aloittanut Leaf myytiin hollantilaisomistukseen vuonna 1999. Sittemmin siitä tuli osa Cloetta-konsernia. Aikanaan Hellas oli ollut tiiviisti yhteistyössä ksylitolitutkimuksen kanssa ja tuonut markkinoille maailman ensimmäisen ksylitolipurukumin, Jenkin. Vuonna 2005 se oli Suomen myydyin makeistuote (Tekniikka ja Talous).

    Kotkassa sijaitseva ksylitolia valmistava sokeritehdas on puolestaan nyt amerikkalaisen Dupontin omistuksessa.

    Nämä seikat kismittävät Mäkistä, mutta toisaalta hän on iloinen siitä, että ksylitolia tutkitaan nyt muuallakin kuin Suomessa. Koivusokerin suomalaisväritteisyys on joka tapauksessa tosiasia.

    – Kotkassa oli ensimmäinen todellinen tehdas, jossa valmistettiin puhdasta ksylitolia. Tutkimus painottui koko 1970–80-lukujen ajan voimakkaasti Suomeen, Mäkinen summaa.

    Nykyään ksylitolia ei edes koivusta oikeastaan valmisteta: sen sijaan raaka-aineena käytetään muita lehtipuita tai maissia ja riisiä. Suomalaista ksylitolia ei käytännössä enää ole sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä raaka-aine tuodaan meille ulkomailta (Kauppalehti).

    Mäkinen arvioi, että ksylitolin kulta-aikana käytännössä kaikki suomalaiset tiesivät ksylitolista. Nuoriso vätkytti ksylitolipurkkaa, vanhempi väestö imeskeli ksylitolipastilleja.

    Ksylitoli on edelleen kuuluisa. Ksylitolipurukumia- ja pastilleja valmistavan makeistalo Cloettan tutkimuksen mukaan 98% suomalaisista vanhemmista pitää ksylitolituotteita tärkeinä tai erittäin tärkeinä lasten hammasterveydelle. Cloettan ksylitolitiedottaja Milla Vihanto kertoo tilastoista, joiden mukaan lasten ksylitolipastillien käyttö on lisääntynyt merkittävästi viimeisen 10 vuoden aikana.

    Pitäisikö ksylitolia sitten syytää kaikille jo tarhassa?

    Ksylitolin syöttö kansalle on kallista

    Hammaslääketieteen tohtori, erikoishammaslääkäri Aija Hietala-Lenkkerin omat lapset käyttävät ksylitolituotteita joka ikinen päivä. Sen sijaan joka päiväkodista ei ksylitolia enää välttämättä saa, ja siihen Hietala-Lenkkerillä onkin painavia tutkimuksellisia mielipiteitä.

    – Jos yhteiskunta joutuu korvaamaan ksylitolinkäyttöä, on mielekkäämpää antaa tuotetta niille, jotka sitä erityisesti tarvitsevat, hän kertoo.

    Korvaamisella Hietala-Lenkkeri viittaa esimerkiksi maksuttomaan ksylitolituotteiden jakamiseen päiväkodeissa tai kouluissa. Ksylitolin syöttäminen koko kansakunnalle on Hietala-Lenkkerin mukaan nimittäin kallista. Koska hyöty näkyy parhaiten sellaisilla, joilla on ongelmia karieksen kanssa, voisi olla tehokkaampaa laittaa yhteiskunnan maksamalle ksylitolikuurille sellaiset, jotka sitä kipeimmin tarvitsevat.

    Hyvähampaiset voisivat tässä tilanteessa ostaa ksylitolipurkkansa ja pastillinsa itse, sillä muun perushammashoidon kanssa yhdistettynä ksylitoli ylläpitää hyvää hammasterveyttä. Äidin ksylitolinkäytöllä on merkitystä jopa syntymättömän lapsen hammasterveydelle, kuten Hietala-Lenkkerin tutkimuksessa kävi ilmi.

    – Väestön eriarvoisuus voi jopa lisääntyä, jos ihminen on sosioekonomisesti heikommassa asemassa eikä hänellä ole varaa annostella ksylitolia kaikille lapsilleen viittä grammaa päivässä. Se voi joillekin olla kynnyskysymys, Hietala-Lenkkeri luonnehtii.

    Ksylitolin määrä purukumeissa vaihtelee täysksylitolista muiden makeutusaineiden sekoituksiin.

    Muuramen Hyvinvointi -liikelaitoksen vastaava hammaslääkäri, hammaslääketieteen tohtori Teemu Taipale pohtii ksylitolin nykytilannetta ja 1990-luvun jälkeistä mainonnan puutetta.

    – Hyvä, että kysyit tästä asiasta, hän toteaa.

    Taipale katsoo, että ihmeaineeksi nimetty ksylitoli pitäisi nostaa taas asialistalle. Päiväkodeistakin on välillä kuulunut kysymyksiä sen suhteen.

    – Jo kaupan hyllyiltä näkee, että ksylitoli ei ole kadonnut mihinkään. Sitä käytetään Suomessa paljon ja ihmiset tietävät siitä, Taipale luonnehtii.

    Hammaslääketieteen tohtori, hammaslääkäri Teemu Taipale on itsekin tutkinut ksylitolia 2010-luvulla. Tutkimuksessa huomattiin, että hyvin pienet määrät ksylitolia eivät vaikuta pienten lasten tai vauvojen hammasterveyteen.Niko Mannonen / Yle

    Hän arvelee, että Suomessa tehdään ksylitolitutkimusta enää varsin vähän, mutta itse ongelma eli hammaskaries ei ole kadonnut mihinkään. THL:n neljän vuoden takaisten tilastojen mukaan jopa joka neljännellä aikuisella esiintyy kariesta.

    Isoin ongelma ei kuitenkaan ole purukumin ja pastillien puute, vaan hampaiden harjaus. Sitä emme Taipaleen mukaan vieläkään osaa riittävän hyvin. Esimerkiksi suomalaisista aikuisista miehistä vain joka toinen harjaa riittävästi, 15-vuotiaista pojista reilusti alle puolet.

    – Olennaisin asia suun terveyden kannalta on, että hampaat pestään aamuin illoin fluorihammastahnalla. Pitäisi aterioida säännöllisesti ja käyttää janojuomana vettä, Taipale listaa.

    Siinä tilanteessa ksylitoli toimii bonuksena, jolla hampaiden ja suun puhtautta voidaan ylläpitää. Siksi Taipale muistuttaakin, että ksylitoli ei ole puhdistamattomien hampaiden taikakorjaaja.

    – On tietenkin mahdollista, että joku kuvittelee ksylitolin tai muunlaisen suuveden korvaavan hampaiden puhdistuksen. Niin ei tietenkään ole.

    Taipaleella on takataskussa myös muita syitä, miksi ksylitolista olisi syytä jälleen puhua.

    Mikä haastaa ksylitolin?

    Nouseva uhka suomalaisten hampaille on kiillevaurioiden syntyminen. Teemu Taipale toteaa, että hammaseroosio on tutkitusti tullut riesaksemme: STT:n mukaan lähes joka viides suomalainen kärsii asiasta.

    Niinpä ksylitolia pitäisi natustaa edelleen. Taipaleen mukaan aineen vaikutuksia juuri hammaseroosion kannalta ei ole tutkittu, mutta hän olettaa ksylitolin auttavan tilannetta.

    – Ksylitolin käyttö vähentää hammasplakin määrää, lisää syljeneritystä ja neutralisoi suun happamuuden, jolloin hammaskiilteen liukeneminen saattaa vähentyä, hän luettelee.

    Lisäksi hän muistuttaa, että ksylitoli on saanut EU:n siunauksen terveysväitteiden osalta. Luottoa koivusokeriin siis on.

    Mutta ksylitoli on kenties kohtaamassa vertaistaan haastajaa.

    Haastajan nimi on erytritoli, mutta se tunnetaan myös kauppanimellä karppisokeri, kertoo emeritusprofessori Kauko K. Mäkinen.

    – Sitä esiintyy pieniä määriä luonnossa. Se on helppo valmistaa glukoosista, ja se on tutkimuksissa todettu turvalliseksi. Se ei aiheuta kariesta eikä suolistovaivoja, Mäkinen sanoo.

    Erytritoli ei ole kuitenkaan vielä lyönyt läpi Suomessa. Mäkinen arvelee, että ksylitoli on tähän asti riittänyt suomalaisille.

    Aija Hietala-Lenkkeri tutki ksylitolin lisäksi erytritolia omassa väitöskirjassaan. Tutkimustulokset sen hyötyjen suhteen ovat vielä osittain ristiriitaisia, mutta rohkaisevia (Verkkouutiset). Hietala-Lenkkeri kertoo, että Japanissa erytritolia on käytetty ainakin 1990-luvulta asti.

    – Lapset ovat leiponeet siitä mokkapaloja. Sen makeus on yllättävän paljon tavallisen kidesokerin kaltainen.

    Syömiskulttuuri voi viedä hammasterveyden

    Ksylitoli on siis elänyt katukuvassa hiljaiseloa, mutta sen tarina on jatkunut suomalaisten suissa.

    Silti hammaslääketieteen tohtori, erikoishammaslääkäri Aija Hietala-Lenkkeri on huolestunut tulevaisuudesta. Hampaiden haasteille ei näy olevan loppua, ja tällä kertaa ne tulevat ruokavalion muodossa.

    – Minua ihan hirvittää ajatella tilannetta, jota kutsun laiduntamisen kulttuuriksi. Lapset saattavat istua koko iltapäivän tietokoneen ääressä ja lipittää jotain. Ja lisäksi meillä on napostelukulttuuri, hän toteaa.

    Lasten karies on Hietala-Lenkkerin mukaan alkanut paikoitellen jopa lisääntyä. Vanhemmat saattavat tuudittautua ajatukseen, että jos kariesta ei ole ollut itsellä, ei sitä tule lapsellekaan.

    Hietala-Lenkkeri kuitenkin varoittaa, että hyvä hammasterveys ei ole automaattisesti pysyvä tila.

    Ja siitä päästään takaisin ksylitoliin. Sitä Hietala-Lenkkeri suosittelee kaikille lämpimästi. Se ei korvaa hammashygieniaa, mutta voi toimia kainalosauvana energiajuomia ryystäville ja sipsejä nassuttaville suomalaisille.

    – Toivon, että ksylitoli saisi taas synninpäästön. Se pitää edelleen pintansa.

    Jättimäinen lämpöteltta nopeutti sillan rakennusta – nelostien uusi osuus avautui liikenteelle Äänekoskella

    Jättimäinen lämpöteltta nopeutti sillan rakennusta – nelostien uusi osuus avautui liikenteelle Äänekoskella


    Kuhnamonsalmen ylittävä Tärttämäen silta korvaa vanhan Kotakennään sillan. Tärttämäen silta on rakennettu uudella tekniikalla lämmitetyissä tiloissa. Menetelmä on ollut käytössä Suomessa vasta pari vuotta. – Kannen valun yhteydessä me...

    Kuhnamonsalmen ylittävä Tärttämäen silta korvaa vanhan Kotakennään sillan. Tärttämäen silta on rakennettu uudella tekniikalla lämmitetyissä tiloissa. Menetelmä on ollut käytössä Suomessa vasta pari vuotta.

    – Kannen valun yhteydessä me asennettiin noin 15 kilometriä lämmitysputkia betonivalun joukkoon ja kun teltta laitettiin päälle, saatiin hyvät lämmöt teltan sisään, kertoo projektipäällikkö Markku Hokkanen Graniittirakennus Kallio Oy:stä.

    Veronmaksajat saavat vähän vastiketta verorahoilleen. Markku Hokkanen

    Sillan eristys- ja päällystystyöt, liikuntalaitesaumojen ja kaiteiden asennukset tehtiin noin 15 asteen lämmössä eli käytännössä lähes sisätiloja vastaavissa olosuhteissa.

    – Kyllä näin voi sanoa, vahvistaa Hokkanen.

    Alunperin sillan oli määrä valmistua juhannusliikenteeseen eli työ nopettui noin puoli vuotta. Ilman lämmitystä eristystyöt olisivat siirtyneet huhtikuulle ja muut työt alkukesään.

    – Tällä tavalla veronmaksajat saavat vähän vastiketta verorahoilleen, sanoo Hokkanen.

    Neljä kilometriä uutta nelostietä ja uusi silta maksoivat 80 miljoonaa euroa.Simo Pitkänen / YleNeljä kilometriä uutta nelostietä

    Nelostien perusparannushanke Äänekoskellä lähti liikkelle heti uuden biotuotetehtaan rakentamispäätöksen jälkeen vuonna 2016, sanoo projektipäällikkö Jarmo Niskanen Väylävirastosta.

    – Työ on tehty erittäin lyhyessä aikataulussa, noin 16 kuukaudessa, sanoo Niskanen.

    Äänekoskella riittää vielä tänä keväänä viimeistelytöitä ja ensi vuonna tehdään viimeinen päällystyskierros.

    Keväällä alkava Kirri-Tikkakoski moottoritien rakentaminen on tätäkin isompi. Jarmo Niskanen

    Liikenneyhteyksien parantaminen Äänekoskella on biotuotetehtaan rakentamisen jälkeen suurin investointi Keski-Suomessa. Nyt valmistunut osuus 4-tien parantamisesta maksaa yli 80 miljoonaa euroa.

    – Tällä hetkellä tämä on suurin rakennuskohde, mutta Jyväskylän pohjoispuolella keväällä alkava Kirri-Tikkakoski moottoritien rakentaminen on tätäkin isompi, sanoo Niskanen.

    Uusi silta palvelee paremmin muun muassa biotuotetehtaan vilkasta rekkaliikennettä.Simo Pitkänen / YleKaupungille valtava merkitys

    Äänekosken kaupunginjohtaja Matti Tuononen pitää nelostien perusparantamista ennen kaikkea turvallisuusasiana.

    – Nelostie on viime vuosina havaittu varsin vaaralliseksi tieksi. Toisaalta uudesta tiestä hyötyvät sekä yritystoiminta että kaupungin asukkaat, sanoo Tuononen.

    Nelostien parantaminen yhteydessä muuttuvat myös Äänekosken keskustan sisääntuloliikenteen järjestelyt. Tuonosen mukaan se lisää myös turvallisuutta.

    – Ensi kesänä alkavassa remontissa me muutamme oman sisääntuloväylämme kaupungin omalla rahoituksella. Kyllä siihen kolme-neljä miljoonaa euroa menee.

    Tärttäsalmen silta rakennettiin valmiiksi lämpimässä jättiteltassa. Simo Pitkänen / Yle

    Biotuotetehtaalle ajaa puutavararekka Äänekosken keskustan läpi parin minuutin välein. Toistaiseksi liikenne on sujunut ongelmitta.

    – Minun tietoon ei ole tullut yhtään kolaria sen jälkeen kun tehdas aloitti noin vuosi sitten, sanoo Matti Tuononen.

    Uusia yrityksiä biotuotetehdas on jo tuonut Äänekoskelle ja lisää on Tuonosen mukaan tulossa.

    Tämä on ehkä sitten tuhat lottovoittoa. Matti Tuononen

    Vanhan ja uuden nelostien väliin tulevalle teollisuusalueelle sijoittuu uutta yritystoimintaa ja sinne on rakenteilla myös Äänekosken uusi monitoimihalli.

    – Jos lottovoitto on noin miljoona euroa, niin tämä on ehkä sitten tuhat lottovoittoa, myhäilee kaupunginjohtaja Matti Tuononen.

    Joutoheinässä on miljardin euron mahdollisuus – biokaasupioneeri taistelee uusiutuvalla energialla ilmastonmuutosta vastaan

    Joutoheinässä on miljardin euron mahdollisuus – biokaasupioneeri taistelee uusiutuvalla energialla ilmastonmuutosta vastaan


    Biokaasu SuomessaBiokaasun tuotanto Suomessa noin 1 TWh vuodessa.Eri kokoisia biokaasulaitoksia on maassamme kymmeniä.Kotimaista biokaasuteknologiaa tarjoaa alle 10 yritystä.Tuotantopotentiaalia viiden ydinvoimalan verran.Jäniksenjäljet halkovat...

    Biokaasu SuomessaBiokaasun tuotanto Suomessa noin 1 TWh vuodessa.Eri kokoisia biokaasulaitoksia on maassamme kymmeniä.Kotimaista biokaasuteknologiaa tarjoaa alle 10 yritystä.Tuotantopotentiaalia viiden ydinvoimalan verran.

    Jäniksenjäljet halkovat pellonreunan muuten koskematonta hankea. Lumen alla biokaasureaktorissa käy kuitenkin kova kuhina, kun lukematon määrä arkkieliöitä(Solunetti) tekee työtään ja tuottaa tilalle biokaasua.

    – Näyttää siltä, että mitään ei tapahdu ja kuitenkin tapahtuu paljon. Itse ei tarvitse tehdä mitään. Sehän tässä on niin innostavaa, naurahtaa Erkki Kalmari.

    Laukaalainen Kalmari tutustui biokaasuun jo 90-luvulla. Sysäyksen antoi EU:n säädös, joka rajoitti karjanlannan levittämistä pelloille entiseen tapaan. Maitotilan isäntä totesi, että lanta on jotenkin hygienisoitava, jotta sitä voi levittää ilman tautiriskiä myös lehmien laidunalueille.

    Ensimmäinen biokaasulaitos nousi sukutilalle vuonna 1998 (Moottori).

    – Lannan hygienisoinnin sivutuotteena tullut energia muuttui aika nopeasti päätuotteeksi, sanoo Kalmari.

    Biokaasulla maatila voi olla omavarainen energian ja lannoitteiden suhteen.Asmo Raimoaho / Yle

    Vuonna 2001 perustettiin Metener Oy, joka kehittää ja rakentaa biokaasun tuotantolaitoksia ja puhdistimia. Laitteita on toimitettu maailmalle parikymmentä Meksikoa ja Kiinaa myöten.

    Kalmarin tilalla on myös Suomen historian ensimmäinen julkinen biokaasun tankkausasema. Vuonna 2004 avattu asema (Maaseudun Tulevaisuus) pysyi maamme ainoana yleisenä kaasuntankkaupaikkana kahdeksan vuoden ajan.

    Tällä hetkellä Kalmarin tilalla tuotettu biokaasu liikuttaa noin sataa kaasuautoilijaa kuukaudessa ja lämmittää viisi taloa.

    – Maidon alhaisen hinnan takia liikennebiokaasu tuottaa nyt paremmin kuin tuo 30 lehmän navetta, kertoo Kalmari.

    Luonnon luoma prosessi

    Biokaasu on luonnossa esiintyvän prosessin tuotos, jonka hyödyntäminen ei ole mikään uusi keksintö. Suomessa Rajasaaren ja Kyläsaaren jätevedenpuhdistamo tuotti biokaasua (Liikennebiokaasu) Helsingin kaupungin kaasuverkostoon jo 1930-luvulla.

    Periaate kaasuntuotannossa on yksinkertainen: hapettomassa tilassa eloperäinen aines alkaa mädäntyä ja tuottaa metaanikaasua. Työn tekevät arkkieliöt eli arkit, jotka ovat maailman vanhimpia elämänmuotoja.

    Biokaasuprosessi muistuttaa kahvinkeitintä, jossa vesi kiertää.Asmo Raimoaho / Yle

    Metenerillä tutkimuksesta vastaava Juha Luostarinen kertoo, että biokaasulaitoksen toimintaperiaate muistuttaa kahvinkeitintä, jossa vettä kierrätetään biomassan läpi. Arkkieliöt syövät massaa ja "piereskelevät" metaanikaasua, joka otetaan talteen.

    Energian tuotto vaihtelee biomassan mukaan. Yksi hehtaari nurmea vastaa 1 500–4 000 litraa polttoöljyä vuodessa riippuen pellon satotasosta.

    Vastatuuleen tarpomista

    Vaikka biokaasua syntyy jopa kiinni solmitussa muovipussissa, ei teknologian kehittäminen ja biomateriaalien testaaminen ole aina ollut helppoa. Joskus reaktorista ei ole tullut ulos mitään, toisinaan taas putken päästä on kaasun sijaan tursunnut vaahtoa.

    – Mitä enemmän tässä kertyy tietoa, sitä paremmin ymmärtää, ettei tiedä mitään, nauraa Kalmari.

    Huumorilla ja sinnikkyydellä Kalmari on mennyt hankalien aikojen yli. Alkuvuosina valtiovalta ei juurikaan ymmärtänyt biokaasun potentiaalia esimerkiksi uusiutuvan energian tuotannossa. Suomen ensimmäisen biokaasuauton Kalmari hankki vuonna 2002.

    – No sehän oli ihan pakko ostaa, kun lainsäädäntö ei tuntenut biokaasua polttoaineena. Jos biokaasulla ajamisesta olisi jäänyt kiinni, olisi sakkomaksu ollut yli 30 000 euroa.

    Kalmari sai kuitenkin tuolloin valtiovarainministerinä toimineelta Suvi-Anne Siimekseltä kirjallisen luvan ajaa autollaan ilman rangaistusta.

    Kalmarin tilan traktori käy myös biokaasulla.Jaana Polamo / Yle

    Kaasuauton julkistamistilaisuuden jälkeen Kalmarin tilalla käyneet ympäristötarkastajat haistelivat auton pakoputkea ja pohtivat, voisiko kaasuautossa olla kyseessä mahdollisesti jätteenpoltto, jonka päästöille on aivan oma lainsäädäntönsä.

    Ilmastonmuutos ja päästövähennystavoitteet ovat sittemmin saaneet ihmisten päät kääntymään, ja biokaasu on nyt vakavasti otettava energian lähde.

    Innostus synnyttää myös tähdenlentoja

    Kilpailijoita biokaasun pariin on Metenerille vuosien mittaan tullut – ja osa myös mennyt.

    – Onhan noita tähdenlentoja ollut useita. Biokaasusta on helppo innostua, mutta toimivan teknologian kehittäminen vaatii kärsivällisyyttä ja oikeanlaisia osaajia, toteaa Erkki Kalmari.

    Viimeisin ja toistaiseksi näkyvin yritys BioGts kaatui konkurssiin vuoden 2018 loppupuolella. Useampi asiakas jäi (Uusiouutiset) taistelemaan toimimattomien laitteiden kanssa.

    Kalmarin mukaan BioGts:n konkurssi aiheutti markkinoille väliaikaisen häiriötilan.

    Polttoaineeksi käytettävästä biokaasusta poistetaan hiilidioksidi puhdistimella. Epäpuhdas kaasu aiheuttaa ajan kanssa korroosiota auton moottoriin. Jaana Polamo / Yle

    Uusiutuvan energian asiantuntijapalveluita tarjoavan Envitecpolis Oy:n johtava asiantuntija Toni Taavitsainen harmittelee BioGts:n kaatumista, mutta ei näe investointihalukkuuden biokaasuun vähentyneen. Rahoituspuolelle se on kuitenkin tuonut varovaisuutta.

    – BioGts sai ihmiset kiinnostumaan biokaasusta ja toi esille sen erilaisia mahdollisuuksia, sanoo Taavitsainen.

    Kalmarin vahvuus on ollut Metenerin perustamisesta lähtien tehty tiivis yhteistyö yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa. Yhteistyön kautta yritykseen on löytynyt myös asiaan vihkiytyneet työntekijät.

    Maaseudulla muhii miljoonabisnes

    Mahdollisuuksia biokaasusta löytyy monelle toimialalle. Kaasutus on hyvä tapa hyödyntää erilaiset biomassat energiana tai liikennepolttoaineena. Kun biomassasta on otettu kaasu pois, jäljelle jäävä mädäte on sopivaa lannoitetta viljelyyn.

    Suurin hyödyntämätön potentiaali löytyy kesantopelloista, joiden tuottamaa kasvimassaa ei nyt käytetä hyväksi mitenkään. Luonnonhoitopelloista, ympäristönurmista ja suojavyöhykkeistä maksetaan maanomistajille tukia, vaikka pellot eivät tuota mitään.

    – Hömppäheinät kannattaisi ottaa mukaan viljelykiertoon ja hyödyntää energian sekä luomulannoitteiden tuottamiseen. Niiden hyödyntäminen ei olisi millään lailla pois ruoantuotannosta, sanoo Kalmari.

    Maatalouden sivuvirroissa on paljon käyttämätöntä energiapotentiaalia.Jaana Polamo / Yle

    Maatalouden laskennallinen biokaasupotentiaali (ResearchGate) on yli 21 terawattituntia eli viiden Loviisan ydinvoimalan verran. Arvo verottomana nestemäisenä polttoaineena olisi 0,9 miljardia euroa. Biokaasutuksella syntyvissä luomulannoitteissa arvioidaan olevan 0,2–0,3 miljardin euron bisnes.

    Viljelemättömien peltojen kasvien ja lannan kaasuttamisella pystyttäisiin korvaamaan jopa yli puolet Suomeen tuotavista väkilannoitteista. Esimerkiksi Hyvinkäällä käynnistetyn Palopuron symbioosin biokaasulaitoksen yksi päätuotteista on luomulannoite viljatilalle.

    Suomen Biokaasuyhdistyksen toiminnanjohtaja Anna Virolainen-Hynnä kertoo, että kierrätyslannoitteiden liiketoimintapotentiaali on kehittymässä koko ajan. Muun muassa Keski-Euroopassa luomulannoitteille on kysyntää.

    – Kun tarkasteluun otetaan kiertotalous ja maatalouden päästöjen hallinta, kierrätyslannoitteet tukevat vahvasti biokaasun asemaa, toteaa Virolainen-Hynnä.

    Omakotitalo energiaomavaraiseksi heinällä

    Kalmarin tilan rehuvaraston isosta ovesta sisään puhaltava kylmä tuuli rapisuttaa vihreää pressua. Sen alla työtään tekee Metenerin uusin innovaatio: omakotitalon biokaasureaktori.

    Yhden kotitalouden kokoiset biokaasulaitokset ovat maailmalla tuttuja, mutta ne eivät toimi Suomen ilmastossa.Jaana Polamo / Yle

    Polttoaineeksi reaktoriin ladataan maataloudesta tuttu pyöröpaali. Sen tuottama energia vastaa 100 litraa polttoöljyä.

    Osittain maan alle piilotettavan reaktorin lisäksi täytyy vain vaihtaa öljylämmitteisen talon öljypoltin kaasupolttimeksi.

    Laitoksesta voi lisäksi myös tankata kaasuauton.

    – Reaktorien täyttö ja tyhjennys toisivat lisätöitä koneurakoitsijoille ja asukkaat voisivat olla energiaomavaraisia, sanoo Kalmari.

    Kalmarin maatila on ollut energian suhteen omavarainen jo 15 vuotta.

    Pelkkä hyvä mieli ei riitä tuottajille

    Suomen energia- ja ilmastostrategia vuoteen 2030 (valtioneuvosto) sisältää biokaasulle useita linjauksia. Yksi tavoitteista on edistää maatalouden biomassojen kaasupotentiaalin nykyistä parempaa hyödyntämistä.

    Kalmari tavoittelee Suomeen biokaasun hajautettua tuotantoa, jolla voisi muuttaa maatalouden päästölähteestä hiilensitojaksi.

    – Hyödyntämättömän peltobiomassan ja lannan prosessointi pitäisi ottaa hallituksen kärkihankkeisiin ja tuet ohjata hajautettuun tuotantoon, ei suuryrityksille.

    Suomen ensimmäinen julkinen biokaasun tankkausasema on toiminut jo 15 vuotta.Jaana Polamo / Yle

    Kalmarin ajatuksena on, että energia tuotetaan siellä, missä polttoaine syntyy ja loppumassa saadaan helposti takaisin peltoon.

    Biokaasulaitos on yhdelle toimijalle iso investointi, eikä hiilensidontaan panostaminen hyödytä maatiloja taloudellisesti.

    – Hiilinegatiivisesti tuotetulle lihalle, leivälle tai maidolle pitäisi saada lisähintaa, jotta tilat innostuisivat muuttamaan tuotantoaan.

    Teknologia hiilinegatiiviselle maataloudelle on jo olemassa.

    Kun Erkki Kalmarilta kysyy biokaasun huonoja puolia, innostunut puhe taukoaa ja huoneeseen laskeutuu hiljaisuus.

    Pitkän pohdinnan jälkeen tulee jykevä vastaus:

    – Ei niitä ole.

    Syyttäjä: Karjalan lennoston entistä komentajaa ja Ilmavoimien komentajaa epäillään sotilasrikoksista – Ilmavoimien komentaja saa jatkaa toistaiseksi tehtävässään

    Syyttäjä: Karjalan lennoston entistä komentajaa ja Ilmavoimien komentajaa epäillään sotilasrikoksista – Ilmavoimien komentaja saa jatkaa toistaiseksi tehtävässään


    Karjalan lennoston entistä komentajaa eversti Markus Päiviötä ja Ilmavoimien komentajaa Sampo Eskelistä epäillään sotilasrikoksista Syytteet liittyvät syyskuussa 2017 Inarissa järjestetyn vapaaehtoisen kertausharjoituksen tapahtumiin. Lennoston...

    Karjalan lennoston entistä komentajaa eversti Markus Päiviötä ja Ilmavoimien komentajaa Sampo Eskelistä epäillään sotilasrikoksista

    Syytteet liittyvät syyskuussa 2017 Inarissa järjestetyn vapaaehtoisen kertausharjoituksen tapahtumiin.

    Lennoston silloisena komentajana toimineen eversti Markus Päiviön epäillään rikkoneen sotilaan käyttäytymisvelvoitteita sekä kohdelleen alaisiaan epäasiallisesti johtamansa harjoituksen aikana.

    Everstin esimiehenä toimineen Ilmavoimien komentaja Sampo Eskelisen epäillään laiminlyöneen velvollisuuttaan huolehtia esitutkinnan aloittamisesta viipymättä.

    Tutkintapyyntö everstin toiminnasta tehtiin 18.12.2017. Ilmavoimien komentajan osalta esitutkinta käynnistettiin puolustusvoimien aloitteesta. Päiviötä vastaan on nostettu syytteet esimiesaseman väärinkäyttämisestä, palvelusrikoksesta ja kunnianloukkauksesta. Eskelistä vastaan on nostettu syyte palvelusrikoksesta tai vaihtoehtoisesti tuottamuksellisesta palvelusrikoksesta.

    Syyttäjänviraston tiedotteen mukaan sekä eversti Päiviö että Ilmavoimien komentaja Eskelinen ovat kiistäneet syyllisyytensä. Päiviö siirrettiin viime vuoden helmikuussa toisiin tehtäviin. STT:n mukaan Puolustusvoimat antaa Eskelisen jatkaa tehtävässään toistaiseksi.

    Puolustusvoimien tiedotuspäällikkö Max Arhippainen kertoi STT:lle, että pääesikunta aloittaa nyt arvioinnin, jossa pohditaan mahdollisia Eskeliseen kohdistuvia toimenpiteitä. Arhippainen ei halua arvioida, kuinka kauan arviointi vie.

    Esitutkinnat on epäiltyä kunnianloukkausta lukuun ottamatta suorittanut Puolustusvoimien pääesikunnan oikeudellinen osasto.

    Rikoksista epäiltyjen korkeiden sotilasarvojen vuoksi asian ensimmäinen käsittely on hovioikeudessa. Istuntopäivä ei ole vielä tiedossa. Syytteiden sisältö tulee julkiseksi, kun oikeudenkäynti alkaa.

    8.1.2019 klo 15:37 lisätty STT:n tiedot.

    Mikä tappaa seksihalut? Yle kerää näkemyksiä

    Mikä tappaa seksihalut? Yle kerää näkemyksiä


    Suurin osa suomalaisista haluaisi seksiä useammin kuin sitä saa, kertoo FINSEX-tutkimus. Keskimäärin suomalainen on yhdynnässä noin kerran viikossa, kun miehet toivoivat tutkimuksen mukaan keskimäärin kolmea yhdyntää viikossa ja naiset...

    Suurin osa suomalaisista haluaisi seksiä useammin kuin sitä saa, kertoo FINSEX-tutkimus. Keskimäärin suomalainen on yhdynnässä noin kerran viikossa, kun miehet toivoivat tutkimuksen mukaan keskimäärin kolmea yhdyntää viikossa ja naiset kahta.

    Seksikertojen määrä on vähentynyt 2000-luvulla, erityisesti ruuhkavuosiaan elävillä 30-40 -vuotiailla.

    Laajemmalla tasolla seksin väheneminen voi liittyä moniin tekijöihin. Niitä saattavat olla esimerkiksi stressi, parisuhteen ongelmat, univaje, lääkkeet, liiallinen alkoholinkäyttö tai itsetunto-ongelmat. Myös älylaitteiden yleistymisellä saattaa olla seksiä vähentäviä vaikutuksia (Helsingin Sanomat).

    Henkilökohtaisella tasolla taas jokaisella lienee asioita, joiden he pelkäävät varsinkin tuoreessa suhteessa tappavan toiselta halut seksiin. Haiseeko hengitys? Ovatko alushousut puhtaat? Mitenkäs tuo purentakisko? – ja niin edelleen.

    Teemme juttua aiheesta, ja keräämme nyt sitä varten näkemyksiä aiheesta. Nimettömiä vastauksiasi voidaan käyttää tarvittaessa jutun yhteydessä.

    Kysely on päättynyt. Kiitos kaikille vastaajille, koostamme aiheesta juttua lähipäivinä.

    Nuoret Leijonat kukitetaan ja kahvitetaan lähipäivinä sekä koti- että vieraskentillä – myös ainakin yhdet leijonavanhemmat huomioidaan

    Nuoret Leijonat kukitetaan ja kahvitetaan lähipäivinä sekä koti- että vieraskentillä – myös ainakin yhdet leijonavanhemmat huomioidaan


    Suomen Nuoret Leijonat voitti jääkiekon alle 20-vuotiaiden MM-kultaa sunnuntaina Vancouverissa. Loppuottelussa Yhdysvallat kukistui maalein 3–2. Maailmanmestaruuden ratkaisi TPS:n Kaapo Kakko vain puolitoista minuuttia ennen loppusummeria. Seura on...

    Suomen Nuoret Leijonat voitti jääkiekon alle 20-vuotiaiden MM-kultaa sunnuntaina Vancouverissa. Loppuottelussa Yhdysvallat kukistui maalein 3–2.

    Maailmanmestaruuden ratkaisi TPS:n Kaapo Kakko vain puolitoista minuuttia ennen loppusummeria. Seura on hehkuttanut 17-vuotiaan temppua somessa ja verkkosivuillaan.

    Kakkoa sekä Nuorten Leijonien maalivahtivalmentajaa Fredrik Norrenaa tullaan onnittelemaan seuraavassa kotiottelussa Tapparaa vastaan. Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, pääsee koko Turku näkemään ja tapaamaan Kakkoa ensi perjantaina TPS-Tappara-ottelun yhteydessä, TPS kertoo verkkosivuillaan.

    Rauman Lukon riveissä pelaavat mestarit ovat Lassi Lehtinen, Ville Heinola ja Linus Nyman. Lukko aikoo muistaa heitä ja fysioterapeutti Antti Honkaheimoa mitalikahveilla keskiviikkona. Sen jälkeen on yleisötilaisuus, jossa fanit saavat kimppakuvia ja nimmareita.

    Rauman kaupunginjohtaja Kari Koski uskoo, että kaupunki osallistuu yhteisiin mitalikahveihin Lukon kanssa. Tarkempaa aikaa tai paikkaa muistamiselle hän ei vielä vahvista.

    Hämeenlinnassa HPK:n Otto Latvala ja Valtteri Puustinen onnitellaan seuran puolesta lauantaina 12.1. HPK-Ilves-pelissä. Maailmanmestarit saavat lahjat ja kukkia.

    Tilaajapäällikkö Päivi Joenmäki kertoo, että myös Hämeenlinnan kaupunki aikoo muistaa mestareita esinelahjalla.

    HPK:n markkinointi- ja viestintäpäällikkö Kati Savolainen kertoo, että samalla onnitellaan myös vierasjoukkueessa pelaavia Nuoria Leijonia. Kukkia saavat Ilveksen Oskari Laaksonen, Samuli Vainionpää ja valmentaja Olli Salo.

    Ilveksen kotisivulla kerrotaan, että Laaksosta, Vainionpäätä ja Saloa tullaan muistamaan kotijäällä jo perjantaina 11.1. pelattavassa Ilves-Ässät-ottelussa. Ilves on onnitellut omia kasvattejaan ja koko maailmanmestarijoukkuetta verkkosivuillaan ja somessa.

    Tampereen pormestari Lauri Lyly tviittasi tuoreeltaan sunnuntaiaamuna onnitellen erityisesti tamperelaismestareita ja toteamalla, että “Raatihuoneella tavataan”.

    Tapparan toimitusjohtaja Mikko Leinonen kertoo, että oman joukkueen pelaajia muistetaan keskiviikkona Tapparan kotipelissä.

    – Jonkinlainen seuran muistamisesine pojille jaetaan, tarkentaa Tapparan viestinnästä vastaava Tero Aalto.

    Myös Kokkolan kaupunki aikoo muistaa Toni Utusta vähintään kakkukahveilla. Utusen kasvattajaseura on Kokkolan Hermes.

    Kultaa kisoista toi Keski-Suomeen Anttoni Honka. JYP onnitteli Anttonia verkkosivuillaan toteamuksella "Voittajat muistetaan!" Somessa seura levitti mestarin leveää hymykuvaa.

    Toimitusjohtaja Jussi Markkanen sanoo, että Lappeenrannan SaiPa muistaa hyökkääjä Santeri Virtasta seuraavassa kotiottelussa 18. tammikuuta. Seura haluaa pitää yllätyksenä, mitä muistaminen käytännössä on.

    Titaanit aikoo muistaa nykyisin Kärpissä pelaavaa kasvattiaan Rasmus Kuparia jollain tavalla. Tarkempaa tapaa ei vielä ole päätetty eikä Kotkan kaupunki ole vielä keskustellut asiasta.

    Oulun Kärpät onnitteli Twitterissä Rasmus Kuparia ja Aleksi Heponiemeä, sekä koko muuta joukkuetta upeasta suorituksesta.

    HIFK hehkutti Nuorten Leijonien voittoa Twitterissä jakamalla kuvan mestareistaan Anton Lundellista ja Teemu Engbergistä.

    Urho Vaakanaisen kasvattajaseura on joensuulainen Jokipojat. Sisällöntuottaja Antti Saarivainio sanoo, että seura haluaa muistaa tulevana perjantaina pelattavassa ottelussa erikseen Vaakanaisen vanhempia. Vaakanainen pelasi Jokipojissa 14-vuotiaaksi ja pelaa nyt Boston Bruinsissa.

    Lahden Pelicans onnitteli Twitterissä Jesse Ylöstä ja koko mestaruusjoukkuetta.

    Maailmanmestaruus on Suomelle historian viides alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa. Edelliset mestaruudet ovat vuosilta 1987, 1998, 2014 ja 2016.

    Katso, kun Nuorten Leijonien MM-kultajoukkue palaa kotiin – suora lähetys kello 21 alkaen Yle Areenassa.

    Nainen hylkäsi kaupungin ja mukavuudet, muutti ypöyksin korpeen ja raivasi vanhasta, hylätystä tilasta itselleen onnen:

    Nainen hylkäsi kaupungin ja mukavuudet, muutti ypöyksin korpeen ja raivasi vanhasta, hylätystä tilasta itselleen onnen: "Ihmisen pitää saada nähdä taivaanranta"


    Tästä on kyseAmbrosia Valoriihi, 53, muutti vajaa vuosi sitten kaupungista syrjäseudulle luonnonrauhaan.Keski-Suomessa sijaitseva 1950-luvulla rakennettu tila on vaatinut paljon kunnostamista.Lähin isompi maantie ja kauppa ovat 20 kilometrin...

    Tästä on kyseAmbrosia Valoriihi, 53, muutti vajaa vuosi sitten kaupungista syrjäseudulle luonnonrauhaan.Keski-Suomessa sijaitseva 1950-luvulla rakennettu tila on vaatinut paljon kunnostamista.Lähin isompi maantie ja kauppa ovat 20 kilometrin päässä.Tilalla on sähköt, mutta ei vesijohtovettä eikä sisävessaa.Valoriihi on kärsinyt pitkään sisäilmaongelmista, mutta tuntee nyt kuntoutuvansa hengittävässä hirsitalossa ja puhtaassa luonnossa.

    Suuret lumihiutaleet tanssahtelevat hiljalleen putoillen saunan portaille. Punaisen, puisen saunan piipusta tupruttelee valkeaa savua. Pienikokoinen nainen, harmaa pipo syvälle korvien yli vedettynä, kiskoo perässään pihan poikki maitokärryjä, joissa on iso lastillinen polttopuita.

    Viima tunkee puseron alle - talvi teroittaa kynsiään. Puulämmitteinen talo ja sauna nielevät täyden kärryllisen puita päivittäin, kovilla pakkasilla vielä paljon enemmän.

    Jyväskyläläinen Ambrosia Valoriihi, 53, muutti metsän keskelle järven rantaan viime maaliskuussa. Hänen erikoiselle nimelleen on syynsä: se selviää hieman myöhemmin.

    Pohjoisessa Keski-Suomessa sijaitsevan pienen maatilan lähin kauppa ja isompi maantie ovat 20 kilometrin päässä. Valoriihellä on auto käytössä ja hän käy kyläkaupassa kerran kahdessa viikossa.

    Oma talo luonnon keskellä on ollut aina Valoriihen haaveissa.

    – Kun olin lapsi, vierailimme kesäisin isän serkkujen maatilalla heinänteossa. Olen aina halunnut asua maalla, jo silloin kun nyt kolmekymppiset lapseni olivat pieniä.

    Kahden lapsen äiti on koulutukseltaan sosionomi ja toimi aikoinaan muun muassa nuorisopsykiatrialla. Altistuttuaan huonolle sisäilmalle hän kouluttautui hierojaksi, mutta kaikilla työpaikoilla törmäsi samaan ongelmaan: sisäilmaltaan puhtaita työtiloja ei tahtonut löytyä. Hän oli vuosia työttömänä.

    1950-luvulta peräisin oleva tila on rinteen päällä, josta avautuu näkymä järvelle.Niko Mannonen / Yle

    Valoriihi kärsi pitkään sisäilman aiheuttamasta päänsäryistä ja kuumeilusta.

    – Terveyden takia minä tänne muutin. Tärkein asia oli, että halusin hengittävään hirsitaloon ja puhtaaseen luontoon asumaan.

    Monen vuoden etsintöjen jälkeen Valoriihen haave toteutui. Netissä tuli vastaan 11 vuotta asuttamattomana ollut talovanhus piharakennuksineen juuri siltä seudulta, josta hän oli uutta kotiaan etsinytkin. Ja johon hänen rahansa riittivät.

    – Kun tulin tätä paikkaa katsomaan, odotin, että vastassa on taas jokin hirveä pommi. Mutta sitten olikin tupa, ranta ja maakellari, ajattelin, että ehkä tämä on nyt minun paikkani.

    Korjaustarpeita vuonna 1951 rakennetussa puutalossa toki riittää. Talon hirret saattavat hyvin olla lähes 200 vuotta vanhoja, koska 1800-luvulla samoilla sijoilla on kukoistanut saha ja sata vuotta myöhemmin mylly.

    Ennen talon kunnostusta osa alimmista hirsistä oli lahoja, savupiippu rapistunut, monet ikkunoista rikki, eikä leivinuunikaan ollut enää käyttökunnossa.

    Uudisraivaaja tai pikemminkin uusioraivaaja

    Sorkkarauta, vasara ja petkele nojaavat ajan tummentamaa hirsiseinää vasten tuvassa. Ne olivat ensimmäiset työkalut, joilla Ambrosia Valoriihi tarttui suururakkaansa, tilan peruskunnostamiseen.

    Työsarkaa tilalla on riittänyt, mutta ei Valoriihi koskaan ole työtä vieroksunut.

    Alimmat huonokuntoiset hirret on nyt vaihdettu uusiin ja tuvassa on hyvä ja raikas ilma. Tuli leimuaa uudelleen muuratussa, vaaleatiilisessä leivinuunissa ja puuhellalla porisee hirvikeitto.

    Ambrosia Valoriihi tekee kerralla ison määrän ruokaa, jotta sitä riittää useammaksi päiväksi.Niko Mannonen / Yle

    Valoriihi häärii tuvassa ja keittiönurkkauksessa villasukat jalassa.

    – Villasukat ovat sisällä tarpeen, koska tuvassa on pakkasilla vähän vilpoista. Tekee mieli mennä leivinuunin ääreen lämmittelemään, kun ikkunoista käy pieni veto.

    Tilalle tulee sähkö, mutta Valoriihi käyttää sitä hyvin säästeliäästi. Taloa pitävät lämpimänä leivinuuni, puuhella ja kaksi pönttöuunia. Valoriihi on vaihtanut rikkonaisten ikkunoiden paikalle uudet, kertaalleen kierrätetyt ikkunat. Hyvin hiotut ja valkoiseksi maalatut ikkunat näyttävät lähes uusilta, mutta vaativat vielä lisää tilkitsemistä.

    – Kun teen jotakin, teen sen hyvin ja perusteellisesti. Se tuo minulle rauhaa. Mieli lepää kädenjäljessä. Olen aina arvostanut arjen työtä.

    Valoriihi sytyttelee pitkiä kynttilöitä, ne tuovat tupaan valoa paremmin kuin matalat kynttilät. Katossa roikkuu pari valaisinta, mutta niistä ovat töpselit irti seinästä. Valoriihi ei niin välitä sähkölampuista.

    Ilman sähköä ja muita nykyajan mukavuuksia eläminen vaatii aikaa ja voimia.

    Taloon ei tule vesijohtovettä, joten käytössä on ainoastaan ulkohuussi ja juomavesi on kannettava kaivosta. Saunan pesuveden Valoriihi saa nostettua tonttia halkovasta purosta.

    Saunaan Valoriihi kantaa kerrallaan kuudesta kahdeksaan sangollista vettä ja kaivosta hän nostaa kerralla yleensä 30 litraa vettä, mutta se riittää useammaksi päiväksi.

    Oma maakellari on yksi asia, mikä sai Ambrosia Valoriihen ihastumaan tilaan.Niko Mannonen / Yle

    Valoriihi katselee tuvan ikkunasta avautuvaa järvimaisemaa. Lahden pohjukka on jääriitteessä. Vajaa vuosi sitten näkymän peitti vielä tiheä risukko, jonka on käynyt raivaamassa 85-vuotias metsuri. Hän ja talkootuttavat ovat olleet yksin asuvalle naiselle suureksi avuksi.

    – Olen todella kiitollinen kaikesta saamastani avusta. Yritän löytää myös itselleni käytettyä naisten moottorisahaa, sille olisi täällä paljon käyttöä.

    Kirves kyllä pysyy sisukkaan naisen kädessä. Talven polttopuissa oli iso työ, mutta hän sai siihen apua. Toisella puolella tonttia asuvien naapureiden neuvot ja apu ovat olleet muutenkin monesti tarpeen.

    Auttavaisten naapureiden ansiosta Valoriihi tietää nyt myös miten leivinuunia lämmitetään, milloin tuliset kekäleet tulee kaapia pois uunista.

    Naapureita Valoriihen sisukkuus hämmästyttää ja he kutsuvat häntä uudisraivaajaksi. Itse hän tuntee olevansa ehkä ennemminkin uusioraivaaja, koska vaalii vanhaa ja suosii uusiokäyttöä.

    Kierrätystä ja vanhan kunnostusta

    Lumisade on lakannut. Kolmen hehtaarin tontti on kääriytynyt puhtaan valkeaan, hentoon lumipeittoon. Valoriihi pistää vuorelliset mustat, kumisaappaat jalkoihinsa ja lähtee lisäämään puita saunaan.

    Pihan toisella puolella on vanha, harmaa tiilinavetta ja sen päädyssä puinen hevostalli. Tallissa ei ole ollut eläimiä vuosikymmeniin, mutta sisällä tuoksuu yhä tallilta: heinän, kauran ja hevosen tuoksu on pinttynyt puisiin lattialankkuihin.

    Tallin perällä on huussi. Huussin alusenkin Valoriihi puhdisti viime kesänä omin käsin perusteellisesti, kuten saunan takaa löytyneen tunkion. Yksitellen hän tonki vuosia vanhat jätteet ylös montusta ja eritteli ne kaikki omiin pinoihinsa.

    – Hylätyn hetekan ja muun metalliromun laitoin omaan kasaansa. Muoviroskat ja kaikki muut jätteet, kuten vanhat vaipat omiinsa. Kaiken käyttökelpoisen tavaran otin talteen.

    Vanha kuparipannu on pelastettu tunkiolta.Niko Mannonen / Yle

    Lumiset, korkeat kuuset seisovat ylväinä kuin juhlapukuihinsa sonnustautuneina saunan nurkalla.

    Valoriihi haaveili aluksi aivan umpimetsään muuttamisesta, mutta tuli toisiin ajatuksiin, koska ei halunnut raiskata koskematonta luontoa. Sen sijaan hän päätyi korjaamaan ja puhdistamaan vanhaa asumusta.

    Valoriihen mielestä on tärkeää puhdistaa vuosikymmenten roskat ympäriltä maasta siltä osin kuin hän siihen kykenee. Hän pyrkii aina kierrättämään ja erittelemään kaikki pienistä metalliniiteistä lähtien.

    Luonnon säästämisen lisäksi vanhan uudistaminen auttaa häntä venyttämään penniä.

    Rahan kanssa Valoriihi onkin saanut olla tarkkana. Ulkopuolisen työvoiman käyttö on ollut kallista ja budjetti on jo käytetty. Mutta Valoriihi on hyvä keksimään vanhalle tavaralle uusiokäyttöä ja tulee vähällä toimeen.

    Valoriihi asettelee ruokapöydälle tunkiolta pelastamansa posliinilautaset. Eripariset lautaskoristeet sopivat hyvin talon henkeen. Lautasille hän annostelee hirvisoppaa, johon makua tuovat luomukasvikset.

    Tuvassa leivinuunin tuoma lämpö tuntuu turvalliselta.

    Vastatuulien vahvistama

    Kaikkea mitä Valoriihi ei kunnostustöissä ole osannut tehdä, hän on opetellut. Häntä on neuvonut kauempana asuva yli 80-vuotias naapuri, joka on tehnyt hänelle myös työkaluja. Valoriihi on esimerkiksi nykyisin mestari irrottamaan nauloja, sen hän oppi, kun purki niitä tuhansia lattiasta.

    Valoriihi on muutenkin sitkeää tekoa.

    Hän on kahdesti taltuttanut rintasyövän, vaikka toisella kerralla syöpä oli päässyt jo imusolmukkeisiin leviämään. Nyt hän on ollut syövästä kohta viisi vuotta terveenä.

    Reilu viisi vuotta on kulunut myös siitä, kun hänen puolisonsa menehtyi syöpään. Timon menetettyään Heini karisti entisestä elämästään kaiken vanhaa nimeä myöten. Uusi nimi, Ambrosia, kuvastaa jumalten ruokaa.

    Valoriihi uskoo mahdollisimman luonnonmukaisen ruoan edistävän terveyttä ja sitä hän saa puhtaasta luonnosta.

    Ambrosia Valoriihi nauttii eniten tuvan ikkunasta avautuvasta järvinäkymästä.Niko Mannonen / Yle

    Valoriihi poistatti toisen syövän jälkeen molemmat rintansa. Hän hoitaa nykyisin itseään syömällä terveellisesti ja lepäämällä riittävästi. Hän pyrkii käyttämään paljon lähiruokaa ja luomua yrtteineen.

    Hän jopa jauhaa käsikäyttöisellä myllyllä viljan ja leipoo itse leipänsä. Tosin nyt tilan peruskunnostaminen ahmaisee niin paljon aikaa päivästä, ettei sitä leipomiselle ole liiemmin liiennyt.

    Valoriihin iloitsee, että oma maapaikka antaa nyt mahdollisuuden lähiruoan luonnonmukaiseen kasvattamiseen.

    – Tuonne rantaan johtavaan rinteeseen aion ensi kesänä kaivaa oman kasvi- ja mansikkamaan. Sinne istutan myös Siperian karhunvadelma- ja mustaherukkapensaan.

    Yksin asuva, kaupungista muuttanut nainen on herättänyt kyläläisissä hieman ihmetystä. Yksinäisyyttä Valoriihi ei kuitenkaan ole kummasteluista huolimatta tuntenut, eikä päätöstään korpeen muuttamisesta katunut. Hänellä saattaa vierähtää helposti yli viikkokin, ettei hän tapaa ketään, mutta se ei häntä hetkauta.

    – Onhan pihalla pikkulinnut, joita voin seurata. Ja sitten minulla on kaktus, joka aloitti kukkimisen aina jouluisin heti Timon kuoleman jälkeen. Se on elävä ja siitä on minulle seuraa, viihdyn yksin.

    Joulukaktus on saanut nimensä Valoriihen edesmenneen puolison, Timon mukaan. Kaktus alkoi kukkia aina jouluisin Timon kuoleman jälkeen. Niko Mannonen / Yle

    Valoriihen aikuinen poika asuu Saksassa. Poikaansa hän pitää yhteyttä netin kautta aina, kun käy aikuisen tyttärensä luona Jyväskylässä. Nettiyhteyttä ei hänen kotonaan ole, eikä televisiota. Mutta radiota hän toisinaan kuuntelee ja seuraa sitä kautta uutisia.

    – Vielä kun kertoisivat radiossa kymmenen päivän sääennusteen, niin olisi hyvä! Sellaista ohjelmaa ei valitettavasti kukaan ole toistaiseksi keksinyt.

    Ei ikävä kaupungin hyörinää

    Valoriihi herää yleensä aamuisin ilman herätyskelloa, jos ei ole mitään menoa ja harvoin on. Aamupuuron hän keittää hiljalleen puuhellalla, samoin kuin teevedenkin.

    Päivät kuluvat pihahommissa, talon kunnostamisessa ja muissa kotiaskareissa. Esimerkiksi tiskaaminen on oma projektinsa. Hän pesee astiat aina saunaa lämmittäessä, koska silloin saa helpoiten lämmintä vettä.

    – Olen oppinut huolehtimaan, etteivät likaiset astiat jää kauaksi aikaa lojumaan saunalle, muuten hiiret riemastuvat niistä, pistävät bileet pystyyn. Ja saippua kannattaa muuten säilyttää rasiassa, koska se on hiirten suurta herkkua, nauraa Valoriihi.

    Pikkupyykin Valoriihi pesee nyrkkipyykillä ja isommat vaatteet hän kuskaa pestäväksi kahden tunnin ajomatkan päähän Jyväskylään tyttärensä pesukoneessa.

    Puulämmitteinen talo vaatii paljon polttopuita talvisin.Niko Mannonen / Yle

    Entisestä elämästä ja mukavuuksista Valoriihi ei kaipaa muuta kuin ehkä sisävessaa.

    – Olisi kiva, jos saisin tänne lähemmäksi sisätiloja kuivakäymälän, ei tarvitsisi talvipakkasilla lähteä ulos. Ja jonkun vesipisteen myös.

    Ja toki hän ikävöi kaupungista perhettään ja erityisesti kahta lastenlastaan. Viisi- ja kahdeksanvuotiaat tytöt käyvät tosinaan mummon luona kylässä. Viimeksi he kävivät joulun alla. Mutta muuten Valoriihi nauttii hiljaisuudesta, vapaudesta ja kiireettömyydestä.

    – Kaupungissa ihmisillä on aina niin kiire, he eivät ehdi pysähtyä. Täällä ihmiset pysähtyvät ja juttelevat ihan asiaa, eivätkä vaan, että oliko jossain juhlissa ollut hauskaa.

    Hiljaisuutta ja pimeyttä

    Keltarintaiset talintintit pyrähtelevät ikkunan alla pensaassa. Iloinen sirkutus kuuluu sisälle asti – niiden laulua ei peitä liikenteen jylinä.

    Ambrosia Valoriihi kertoo voivansa hyvin luonnon helmassa, hänestä hiljaisuus on ihanaa. Hän valitsi asuinpaikan mahdollisimman kaukaa kaikista voimalinjoista ja mastoista, hän tuntee silloin päänsä pelaavan paremmin.

    – Toivoisin, että Suomeen jätettäisiin edes pieni alue, jossa ei olisi mitään sähkö- tai tietoliikenneverkkoja. Vaikka semmoinen nukkumapaikkarakennus, missä ihmiset voisivat käydä kokeilemassa miltä tuntuu, jos ei ole mitään sähköistä ympärillä.

    Näppäinkännykkä Valoriiheltä löytyy, mutta hän käyttää sitä säännöstellen. Ystäviä hänellä käy toisinaan kylässä ja hän keskustelee ihmisten kanssaan enemmin juuri kasvotusten kuin puhelimessa.

    Toiveena on saada sisälle vesipiste, joka helpottaisi veden kantamista. Niko Mannonen / Yle

    Ilta hiipii hissukseen ja heittää pimeyden hupun ylle.

    Valoriiheä ei pimeys pelota, hän oikeastaan rakastaa sitä. Hän nukkuu paljon paremmin, kun on pimeää. Ja nauttii säihkyvistä tähtitaivaista.

    – Eihän täällä mitään pelättävää ole. On ainoastaan luonnon eläimiä, kuten jäniksiä ja kauriita ja eivät ne mitään pahaa tee. Kaupungissa on paljon enemmän pelättävää.

    Ja mitä hän oikeastaan edes pelkäisi, kun on kuoleman kanssa niin sujut kaiken kokemansa jälkeen.

    Leivinuuni on talon sydän. Se lämpiää talvisin joka päivä.Niko Mannonen / Yle

    Valoriihi kohentaa leivinuunin hehkuvia kekäleitä. Kun hän ei näe tehdä enää ulkohommia, hän siirtyy aina iltapäivisin puuhastelemaan sisälle. Tekemistä piisaa sielläkin, muuttolaatikot odottavat tyhjentämistä, keittiöön pitäisi saada tiskialtaat asennettua ja kaapit laitettua. Uusi vesiputki on jo ruostuneen tilalle vaihdettu.

    Ensi kesälle, valoisalle ajalle Valoriihellä on myös vielä paljon suunnitelmia.

    Rantaan hän haluaisi rakentaa laiturin ja kodan. Ja risukasat pitäisi saada siivottua. Kaivon päältä puuttuu katos, mutta muuten Valoriihi on jo kuusi puoli metriä syvän kuilun omin käsin puhdistanut ja vaihtanut pohjalle uudet hiekat.

    Onni piilee pienissä asioissa

    Ambrosia Valoriiheä harmittaa, etteivät pienituloiset saa tukea kotona teetettyihin remontteihin. Vähätuloisilla ei ole riittävästi verotettavaa tuloa, jotta he voisivat hyödyntää kotitalousvähennystä.

    Valoriihi tulee muuten toimeen pienen työkyvyttömyyseläkkeensä turvin. Hän sai viime kesänä eläkepäätöksen masennuksen vuoksi käytyään kolme vuotta terapiassa. Hän uskoo masennuksen johtuneen hänen huonosta terveydentilastaan.

    Nyt hän on tyytyväinen, kun saa taas nukuttua hyvin ja tuntee koko ajan voimiensa palautuvan.

    Valoriihi haaveilee vielä kuntoutuvansa niin hyvin, että jonain päivänä pystyisi tekemään jälleen töitä. Hän haluaisi auttaa muita ihmisiä parantumaan, esimerkiksi hieronnalla.

    Valoriihen talo oli ollut asumaton 11 vuotta.Niko Mannonen / Yle

    Mutta nyt Valoriihi elää oman näköistä elämäänsä päivän kerrallaan, nauttien luonnosta ja terveydestä.

    Hänen lempihetkensä päivästä on istahtaa aherruksen lomassa lampaantaljalla pehmustettuun keinutuoliin leivinuuniin eteen. Siinä hän katselee vuoroin vastarannan jylhää kalliomaisemaa ja tulenliekkien leiskuntaa uunissa.

    – Tuli rauhoittaa minua. Ja ei minua nyt enää mikään muu huolestuta kuin se, että miten tarkenen tuvassa 30 asteen pakkasessa.

    Ambrosia Valoriihi nauttii olostaan tilallaan.Niko Mannonen / Yle

    Valoriihen mieltä painaa myös se, että jos lähistölle kaavailtu tuulivoimalahanke nytkähtää eteenpäin. Hän on pistänyt kaikki kerrostalokaksionsa myynnistä saamansa rahat ja säästönsä kiinni tilaan ja sen korjaamiseen. Hänestä olisi iso sääli ja suru joutua luopumaan siitä.

    Hän pelkää tuulivoiman tuottamia sähkömagneettisia kenttiä ja maakaapelin tuomia haittoja sekä aliäänitaajuutta.

    – Pelottaa, että minulle tulee uudelleen jatkuva stressitila kehoon, mikä on juuri helpottamassa. Ja miten tuo kaikki vaikuttaisi myös luontoon ja eläimiin, niin kuin Lapissa ollaan huolestuneita tuulivoiman vaikutuksista poroihin.

    – Sain oman rannan ja näkymäksi kalliot vastarannalle. Kuulen pihalla puron solinan. Minun sielu lepää täällä. Ihmisen pitää saada nähdä taivaanranta. On iso siunaus, että pääsin tänne.

    Valoriihi pakkaa saunakamppeitaan. Hän kertoo pitävänsä talvesta, mutta haaveilevansa pääsevänsä ensi kesänä heittämään lahjaksi saamansa katiskan järveen ja paistamaan ahvenia pannulla puuhellalla.

    Ammattikorkeakouluille rahan lahjoittaminen ei houkutellut suurlahjoittajia – kokonaissumma jää murto-osaan yliopistojen vastaavan keräyksen tuloksesta

    Ammattikorkeakouluille rahan lahjoittaminen ei houkutellut suurlahjoittajia – kokonaissumma jää murto-osaan yliopistojen vastaavan keräyksen tuloksesta


    Viime vuoden aikana Suomen ammattikorkeakouluista on tehty tuhansia yritysvierailuja ja yhteydenottoja organisaatioihin ja säätiöihin. Myös yksityisihmisiä on lähestytty käsi ojossa. Tavoitteena on ollut kerätä lahjoituksia ammattikorkeakoulujen...

    Viime vuoden aikana Suomen ammattikorkeakouluista on tehty tuhansia yritysvierailuja ja yhteydenottoja organisaatioihin ja säätiöihin. Myös yksityisihmisiä on lähestytty käsi ojossa. Tavoitteena on ollut kerätä lahjoituksia ammattikorkeakoulujen toiminnan rahoittamiseksi, samaan tapaan kuin yliopistot (opetus- ja kulttuuriministeriö) tekivät pari vuotta aikaisemmin.

    Ammattikorkeakoulujen keräystulos jäi kuitenkin murto-osaan yliopistojen vastaavan varainhankinnan summasta. Siinä missä yliopistot kokosivat yhteensä 130 miljoonan euron potin yksityisiltä lahjoittajilta, ammattikorkeakoulujen kokonaissumma jäänee 25 miljoonan euron tienoille. Tulos tarkentuu, kun ammattikorkeakoulut ilmoittavat keräystietonsa opetus- ja kulttuuriministeriölle tammikuun lopulla.

    Humanismi ei vedä rahaa puoleensa, ruotsinkieliselle koulutukselle jättipotti

    Yle teki ammattikorkeakoulujen rehtoreille sähköpostikyselyn varainkeruun onnistumisesta. Vastauksia saatiin kahdestakymmenestä koulusta. Lista eri koulujen saamista lahjoituksista löytyy kokonaisuudessaan jutun lopusta.

    Kyselyyn vastanneista eniten rahaa keräsivät ruotsinkielistä koulutusta tarjoava Yrkeshögskolan Novia, joka sai lahjoituksia 6,2 miljoonaa, sekä ruotsin- ja englanninkielistä koulutusta tarjoava Yrkeshögskolan Arcada. Sille tehtiin lahjoituksia yli kuuden miljoonan euron arvosta. Mukana on yritysten lisäksi myös yksityishenkilöiden ja säätiöiden tekemiä lahjoituksia.

    Varainkeruussaan onnistuivat myös Metropolia sekä Tampereen ja Turun ammattikorkeakoulut. Tampere ja Metropolia ilmoittavat keräystuloksekseen yli 2 miljoonaan euroa. Turun kokonaispotti on 1,88 miljoonaa euroa.

    Lahjoitusten määrään kertovat pettyneensä ainakin Jyväskylän, Satakunnan, Lapin ja Lahden ammattikorkeakoulut.

    Heikoimman tuloksen teki Humanistinen ammattikorkeakoulu, jonka keräyssumma jäänee muutamiin kymmeniin tuhansiin euroihin. Parempaa tulosta toivottiin, vaikka HUMAKin osalta keräys pääsi kunnolla alkamaan vasta syksyn aikana.

    – Toisille aloille lahjoittajia on helpompi löytää kuin toisille. Humanistiset alat, joita meidän ammattikorkeakoulumme edustaa, on tältä osin haasteellisemmassa tilanteessa, viestittää HUMAKin rehtori Jukka Määttä.

    Yle

    Suurin osa ammattikorkeakoulujen rehtoreista uskoo, että korkeakoulujen oma varainkeruu on tullut jäädäkseen. Ammattikorkeakouluille annettua lupaa varainkeruuseen koettiin tärkeäksi myös, koska vastaava lupa on myös yliopistoilla. Valtion vastinrahan uskottiin selvästi lisänneen kumppaneiden intoa lahjoitusten tekemiseen.

    Useampi Ylen kyselyyn vastannut ammattikorkeakoulun rehtori kuitenkin muistuttaa, että ammattikorkeakoulujen rahoitusta ei voi pitkäjänteisesti rakentaa lahjoitusten varaan.

    – Varainkeruun rooli suomalaisessa korkeakoulutuksessa ei saa korvata pitkäjänteistä perusrahoitusta. Suhdanteet vaihtelevat ja pitää muistaa, että koulutuksen kautta kilpailukyvyn rakentamisessa kvartaali on ennemmin neljännes vuosisata kuin neljännes vuosi, pohtii Kainuun ammattikorkeakoulun rehtori Matti Sarén.

    Jyväskylässä saavutettiin vain kuudesosa tavoitteesta

    Jyväskylän ammattikorkeakoulussa aloitettiin varainkeräyskampanja suurin odotuksin. Tavoitteeksi asetettiin noin kolmen miljoonan euron keräyssumma. Saman verran Jyväskylän yliopisto oli saanut lahjoituksina kesäkuussa 2017 päättyneessä keräyksessään.

    Ammattikorkeakoulu joutui pettymään odotuksiinsa. Lähes 400 yritysvierailua poiki lahjoituksina vain noin puoli miljoonaa euroa.

    – Apurahojen hakeminen ei ole meille uusi asia, mutta rahan kerääminen ilman vastiketta on. Ja se näyttää selvästi olevan myös yrityksille outo käsite, arvioi Jyväskylän ammattikorkeakoulun hallintojohtaja Mikko R. Salminen.

    Jamkin pääkampus.Enja Heikkilä / Yle

    Jyväskylän ammattikorkeakoulun varainhankinnassa parikymmentä koulutusalojen johtajaa ja opettajaa jalkautui tekemään yrityskäyntejä. Hallintojohtaja myöntää, että keräyksestä olisi voitu saada taloudellisesti parempi tulos, jos varainkeruu olisi keskitetty yhdelle henkilölle. Näin toimittiin esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa aikoinaan.

    Valittu tyyli ei kuitenkaan kaduta, päin vastoin. Lähes kaikkien ammattikorkeakoulujen tavoin Jyväskylässä kiitellään varainkeruun ja yrityskäyntien mukanaan tuomia kontakteja jopa rahaakin arvokkaampina saavutuksina.

    – Alkanut vuosi näyttää olevan ennätyksellinen tutkimus- ja kehitystoiminnassa ja yritysten kanssa tehtävässä palvelutoiminnassa. Eli työmme näkyy siellä puolella. Kyllä työtä vastaan rahaa löytyy, arvioi itsekin yrityskäynneillä kiertänyt Jyväskylän ammattikorkeakoulun teknologiayksikön johtaja Pasi Raiskinmäki.

    Säätiöt laiskasti liikkeellä

    Yliopistojen vastaavassa varainkeräyksessä pari vuotta sitten yli puolet lahjoituksista tuli erilaisilta säätiöiltä (Talouselämä).

    Ammattikorkeakoulujen huutoon säätiöt eivät vastanneet yhtä hanakasti.

    Hallintojohtaja arvioi, että osasyy Jyväskylän ammattikorkeakoulun heikkoon keräystulokseen oli juuri säätiöiden ennakoitua nihkeämpi suhtautuminen varainkeruuta kohtaan.

    Esimerkiksi Koneen säätiö päätti pari vuotta sitten tukea tieteen ja taiteen vapautta lahjoittamalla yliopistojen pääomakeräykseen yhteensä kaksi miljoonaa euroa. Tukea sai kolme yliopistoa. Koneen säätiön johtaja Anna Talasniemi selittää silloisen päätöksen olleen poikkeus säätiön toimintatapaan. Yleensä avustuksia taiteelle ja tutkimukselle jaetaan kerran vuodessa hakemusten perusteella.

    Ammattikorkeakoulujen varainkeruun kohdalla vastaavaa poikkeusta ei Koneen säätiössä haluttu tehdä.

    – Olemme kehottaneet ammattikorkeakouluja hakemaan rahoitusta projekteilleen meidän yleisessä haussamme, Talasniemi vastaa.

    Vaasan alueella huomattiin, että osassa säätiöistä säännöt saattavat estää lahjoittamisen ammattikorkeakoululle.

    – Useimmilla, rahakkaimmilla, rahaa voidaan antaa joko “ruotsinkieliseen” tai “yliopistotoimintaan”. Joiltakin säätiöiltä kuitenkin rahaa saatiin, kuvailee Vaasan ammattikorkeakoulun rehtori Tauno Kekäle.

    Kokonaan ilman säätiöiden rahoitusta ammattikorkeakoulut eivät kuitenkaan jääneet. Esimerkiksi Jane ja Aatos Erkon säätiö kertoo tukeneensa Arcadan varainkeruuta miljoonan euron lahjoituksella. Myös Teknologiateollisuus ry ja Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö jakoivat lahjoituksia useammalle ammattikorkeakoululle.

    AOPValtion rahaa oman ahkeroinnin vastineeksi

    Ammattikorkeakoulujen varainhankinta tuli mahdolliseksi lakimuutoksen myötä vuoden 2017 alussa. Valtio kannusti varainkeruun aloittamista (Valtioneuvosto) lupaamalla niin sanottua vastinrahaa siinä suhteessa, kuin omaa rahaa on saatu kerättyä.

    Ammattikorkeakouluille varattu kokonaispotti on 24 miljoonaa euroa, eli käytännössä ammattikorkeakoulu voisi saada toisen euron jokaista itse keräämäänsä euroa kohden. Yhdelle koululle voidaan myöntää enintään neljä miljoonaa euroa.

    Ehdot ovat kuitenkin tiukat, eivätkä kaikki lahjoitukset välttämättä kerrytä vastinrahaa. Esimerkiksi kunnat ja kaupungit tai niiden omistamat liikelaitokset eivät voi lahjoittaa rahaa niin, että valtio maksaisi sille vastinrahaa. Omistajienkaan raha ei oikeuta vastinrahaan.

    Vastinrahaan oikeuttava varainkeruu päättyi vuoden vaihteessa ja päätökset kullekin koululle myönnettävästä summasta tehdään helmi-maaliskuussa.

    Ammattikorkeakoulujen varainkeruun tulokset

    Ylen Ammattikorkeakoulujen rehtoreille tekemän sähköpostikyselyn perusteella.

    Diakonia ammattikorkeakoulu - 147 000 €

    Centria ammattikorkeakoulu - 413 000 €

    Hämeen ammattikorkeakoulu - 590 000 €

    Jyväskylän ammattikorkeakoulu - n. 500 000 €

    Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu (XAMK) - 1 362 000 €

    Kajaanin ammattikorkeakoulu - alle 400 000 €

    Karelia-ammattikorkeakoulu - 615 000 €

    Lahden ammattikorkeakoulu - 760 000 €

    Lapin ammattikorkeakoulu - noin 400 000 €

    Laurea-ammattikorkeakoulu - 185 000 €

    Metropolia Ammattikorkeakoulu - 2 050 000 €

    Oulun Ammattikorkeakoulu - 669 000 €

    Saimaan ammattikorkeakoulu - 621 000 €

    Satakunnan ammattikorkeakoulu - 317 045 €

    Seinäjoen ammattikorkeakoulu - 1 215 000 €

    Tampereen ammattikorkeakoulu - yli 2 000 000 €

    Turun ammattikorkeakoulu - 1 880 000 €

    Vaasan ammattikorkeakoulu - 685 000 €

    Yrkeshögskolan Arcada - yli 6 000 000 €

    Yrkeshögskolan Novia - 6 200 000 €

    HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu - 1 065 000 €, josta vastinrahaan oikeuttava osuus on 365.000 €

    Humanistinen ammattikorkeakoulu - Tulos vielä tarkistamatta, arviolta muutamia kymmeniä tuhansia

    Muutettu 4.1.2019 klo 18.50: Lisätty tieto Yrkehögskolan Noviasta, joka oli yksi eniten keränneistä ammattikorkeakouluista.

    Täydennetty 7.1. klo 13.12: Lisätty Diakonia-ammattikorkeakoulun ilmoittama keräystulos

    Aapeli-myrskyn vaikutus: Nelihenkinen perhe on elänyt liki 40 tuntia aggregaatin varassa, hevostilallinen sai sähköt 27 tunnin odottamisen jälkeen

    Aapeli-myrskyn vaikutus: Nelihenkinen perhe on elänyt liki 40 tuntia aggregaatin varassa, hevostilallinen sai sähköt 27 tunnin odottamisen jälkeen


    Jämsän Koskenpäällä vanhan maalaistalon pihassa pörisee aggregaatti. Jorma Honkanen on reilun vuorokauden aikana tankannut siihen reilut 30 litraa bensaa. Keskiviikkona Suomen poikki pyyhältäneen talvimyrskyn vuoksi viisihenkisellä perheellä...

    Jämsän Koskenpäällä vanhan maalaistalon pihassa pörisee aggregaatti. Jorma Honkanen on reilun vuorokauden aikana tankannut siihen reilut 30 litraa bensaa. Keskiviikkona Suomen poikki pyyhältäneen talvimyrskyn vuoksi viisihenkisellä perheellä oli iltapäivällä sähköttömiä tunteja takana liki 40.

    Honkanen ei enää tarkkaan muista, montako vuotta sitten hän aggregaatin, omin sanoin vakuutuksen, hankki.

    – Olemme sähköstä kovin riippuvaisia. Syrjäkylällä on vaikea pärjätä ilman sitä. Taloon saa lämmintä uunilla ja puuhellalla, mutta tällä pakkasella vesiputket voisivat silti jäätyä.

    Koska pienkonebensa säilyy hyvin, Honkasella on sitä aina varastossa. Kesällä se kelpaa ruohonleikkuriin ja talvella sillä saa aggregaatin käyntiin.

    Pörinä talon nurkalla on pieni haitta, sillä sen ansiosta talon hakelämmitys toimii, vesi nousee porakaivosta ja jääkaappi pysyy kylmänä. Tärkeimpien asioiden ohella perhe voi harkitusti saada energiaa myös pieniin sähkölaitteisiin.

    Pelko aggregaatin rikkoutumisesta

    Aapeli-talvimyrsky toi muitakin lisätöitä Honkasen arkeen kuin aggregaatin asennuksen. Keskiviikkona hän oli kellonympäryksen auraamassa teitä. Kesken päivän hän kävi käynnistämässä kotona aggregaatin, kun sähköjä ei kuulunut takaisin.

    Tänään hän on jo pari kertaa saanut jo tekstiviestillä kellonajan, jolloin sähköjen pitäisi palata, mutta niin ei ole käynyt.

    Rekka jäi keskiviikkona Aapeli-myrskyn tuiskuttamaan lumeen kiinni Ysitiellä. Simo Pitkänen / Yle

    – Olen tosi onnellinen, jos tänään sähköt palaavat. Niinhän Eleniakin on luvannut. Tässä on koko ajan pieni pelko, että aggregaatti rikkoontuu. Mitä sitten putkille käy?

    Huolen lisäksi sekin harmittaa, että perhe ei voi lasten joululomalla lähteä minnekään.

    Honkanen kävi torstaina puoliltapäivin katsomassa, joko maassa olevia sähkölankoja oltaisiin nostamassa, mutta paikalla ei näkynyt edes jälkiä.

    – Vaikka tämä nyt kestää, niin silti nostan hattua asentajille, jotka rämpivät hangessa ja tekevät 16 tunnin työpäivää.

    Neljän aikaan torstai-iltapäivänä Honkasen talo oli yksi reilusta sadasta jämsäläistaloudesta, jolta sähköt katkesivat puoliltaöin tiistaina.

    Aamulla 13 astetta lämmintä sisällä

    Vaikka jämsäläinen Katri Pirttijärvi kantoi koko keskiviikon puita leivinuuniin, hellaan ja kahteen pönttöuunin, lämmintä oli torstaiaamuna sisällä vain 13 astetta. Sähköt olivat tulleet takaisin aamuyöllä 27 tunnin katkoksen jälkeen, mutta lämmitysjärjestelmä ei ollutkaan käynnistynyt. Noin 20 vuoden aikana hevostilallinen on jo tottunut siihen, että kaikki ei katkoksen jälkeen palaudukaan heti normaaliksi.

    – En aluksi tiennyt, ovatko keskuslämmitysjärjestelmän putket jäätyneet vai onko kiertovesipumppu rikki. Lopulta selvisi, että järjestelmään oli päässyt ilmaa.

    Kun sääennuste lupaa myrskyä, Katri Pirttijärvi osaa jo varata vettä niin ihmisille kuin hevosille. Seitsemän islanninhevosta telmii mielellään ulkona ja syö kuivaheinää. Molemmat janottavat ja hevoset voivat hörpätä vuorokaudessa yhteensä jopa 200 litraa vettä. Tällä kertaa vesi riitti juuri ja juuri, sillä tarhan juomapaljukin jäätyi, kun sähkövastus lakkasi sitä lämmittämästä. Pirttijärvi ehti silti jo pohtia, kumpi olisi järkevämpää: hakea vettä kirkolta vai järvestä.

    Katri Pirttijärvi

    Jämsänniemellä, 14 kilometrin päässä Jämsän keskustan valoista asuva Pirttijärvi on tottunut myös siihen, että sähkökatkokset voivat olla pitkiä. Vuorokauden ylittäviä katkoksia talvisaikaan ei silti kovin monta ole ollut.

    – Kun sähköt katkeavat, silloin pistetään puita uuniin ja keskitytään olennaiseen. Suurin ongelma on saada ihmiset ja rakennukset pysymään sulana.

    Ja sitten on vielä pimeys, joka on keskellä metsää täydellinen. Kynttilöitä kuluu ja otsalamppujen paristoja.

    Issikat nauttivat tuulesta ja tuiskusta

    Hevosten kannalta on kaikkein oleellisinta, että niillä riittää vettä ja ruokaa, sillä Pirttijärven kaikki hevoset ovat varttuneet aikuisiksi Islannin karuissa oloissa. Omistajansa mukaan ne pysyvät paljon paremmin terveinä kylmässä kuin lämpimässä ja kosteassa ilmassa.

    – Hevosilla oli oikein hauskaa telmiä ja leikkiä, kun oli lunta ja tuulta. Rotu on kotimaassaankin tottunut vain kääntämään takapuolen tuuleen. Paksu talvikarva pitää lämpimänä.

    Keskiviikkona illansuussa Pirttijärvi kävi ajelemassa autolla sen verran, että sai kännykän ladattua. Kovin kauan tilalta ei voi olla pois, sillä hevosia on pidettävä silmällä, koska sähköpaimen ei toimi.

    Kotona syytä olla myös silloin kun sähköt palaavat. Pitää tarkistaa, että lämmitys lähtee toimimaan, eivätkä putket ole jäässä.

    – Tiedän, että asentajat tekevät parhaansa, mutta silti minua ihmetyttää, miksi sähkökatkot tuntuvat myrskyissä vain pidentyvän. Meidän on Jämsän seudulla usein viimeisiä, jotka sähköt saavat takaisin.

    Hevos- ja matkailuyrittäjä on pohtinut varavoiman hankkimista.

    – Kun meillä ei ole miesväkeä, niin aggregaatin osto vähän pelottaa. Nytkin traktori jäätyi heti kättelyssä keskelle pihaa.

    Sähkökatkoskonkari Raija Vehmala on tullut toimeen vuorokauden ilman sähköjä – Sähköasentajat ovat tulleet tutuksi ja kännykkä ladataan kirkonkylällä

    Sähkökatkoskonkari Raija Vehmala on tullut toimeen vuorokauden ilman sähköjä – Sähköasentajat ovat tulleet tutuksi ja kännykkä ladataan kirkonkylällä


    Kangasniemeläisen Raija Vehmalan aamupala valmistui kynttilänvalossa. Hänelle sähkökatkos ei tullut yllätyksenä. – Voi aina epäillä, että jos tulee epänormaali luonnonilmiö, sähköt menee lyhyeksi tai pitkäksi ajaksi. Vehmalan kodissa...

    Kangasniemeläisen Raija Vehmalan aamupala valmistui kynttilänvalossa. Hänelle sähkökatkos ei tullut yllätyksenä.

    – Voi aina epäillä, että jos tulee epänormaali luonnonilmiö, sähköt menee lyhyeksi tai pitkäksi ajaksi.

    Vehmalan kodissa sähköt katkesivat uuden vuoden päivänä yhdentoista aikaan. Keskiviikkoaamuna hän toivoi, että sähköt olisivat jo palanneet, sillä talossa oltiin oltu ilman sähköä jo lähes vuorokausi.

    Toivoa sähköistä toivat Vehmalan pihaan aamulla ajaneet sähköasentajat. He ovatkin tulleet Vehmalalle tututuiksi jo edellisistä sähkökatkoista.

    Vehmalalla on onneksi puuhella, joten ruuanlaitto ei ole haaste. Suurempi ongelma talossa on se, ettei vesi juokse ilman sähköä. Ilman vettä myöskään vesivessat eivät toimi.

    Vehmalalla on kotonaan ämpäreitä, sillä vessaan kirkonkylälle on toistakymmentä kilometriä. Kylältä saa myös vettä, ja vieraisilla olevat nuoret pääsevät lataamaan kännyköitään.

    Maakunnassa poikkeuksellinen sähkökatkotilanne

    Etelä-Savossa oli aamulla noin kymmenentuhatta kotia ilman sähköjä. Koko maassa ilman sähköä aamulla oli 90 000 taloutta.

    Verkkoyhtiö Järvi-Suomen Energia siirtyi aamulla punaiseen valmiustilaan eli suurhäiriötilaan. Ongelman aiheuttaa painava lumi, joka on taivuttanut paljon puita ja oksia sähkölinjojen päälle

    Järvi-Suomen Energian käyttöpäällikkö Mika Huttu kuvailee tilannetta hyvin pahaksi.

    – Pahin skenaario on toteutunut. Yöllä satoi lisää lunta, ja se on kiinnittynyt puiden oksiin. Myrsky ehti tulla ennen kuin puut puhdistuivat lumesta.

    Aamulla sata asentajaa lähti korjaamaan tilannetta. Uutinen Aapeli-myrskyn laantumisesta otettiin Järvi-Suomen Energialla ilolla vastaan, sillä Hutun mukaan nykyisissä vioissa riittää korjattavaa.

    – Työpäivät tulee olemaan pitkiä. Seuraavat kaksi vuorokautta menee aika vähillä unilla.

    Mikäli tarve vaatii ja sää sallii, helikopterit nousevat torstaina ilmaan kartoittamaan vielä tilannetta.

    Korjaus 2.1. klo: 12:42 Kirjonkylälle on matkaa toistakymmentä ei kaksikymmentä kilometriä.

    Matkapuhelinverkoissa edelleen häiriöitä – myrskytuulet katkoneet sähköjä tukiasemilta

    Matkapuhelinverkoissa edelleen häiriöitä – myrskytuulet katkoneet sähköjä tukiasemilta


    Myrskytuulista ja tykkylumesta johtuvat sähkökatkot ovat aiheuttaneet häiriöitä matkapuhelinliikenteeseen keskiviikkona. Elisan ja DNA:n matkapuhelinverkoissa oli iltayhdeksän jälkeen edelleen lukuisia häiriöitä eri puolilla Suomea. Ongelmat...

    Myrskytuulista ja tykkylumesta johtuvat sähkökatkot ovat aiheuttaneet häiriöitä matkapuhelinliikenteeseen keskiviikkona. Elisan ja DNA:n matkapuhelinverkoissa oli iltayhdeksän jälkeen edelleen lukuisia häiriöitä eri puolilla Suomea.

    Ongelmat ovat koskettaneet kymmeniä tuhansia asiakkaita. Häiriöt vaikuttavat puhe-, tekstiviesti- sekä datapalveluiden toimivuuteen. Telian matkapuhelinverkoissa osa häiriöistä on korjautunut sähköjen palautumisen myötä.

    Matkapuhelinverkon kuuluvuus saattaa olla jopa paikoin estynyt kokonaan. Ongelmista huolimatta hätäpuheluiden pitäisi pääasiassa toimia häiriöalueillakin.

    Vaikka puhelut hätäkeskukseen ohjautuvat tarvittaessa automaattisesti toisen operaattorin verkkoon, voi matkapuhelinverkon toimivuudessa olla silti ongelmia paikoittain. Hätäkeskus ohjeistaa, että tällaisessa tilanteessa on paras yrittää soittaa uudelleen numeroon 112 ja tarvittaessa hakeutua verkon kantamalle. Mikäli puhelu ei matkapuhelimesta onnistu, on etsittävä lähin lankapuhelin.

    Hätäkeskuspuheluihin vaikuttavat verkon viat ovat melko harvinaisia. Edellisen kerran mahdollisista ongelmista hätäpuheluiden soittamisessa on jouduttu varoittamaan viime vuodenvaihteessa Kainuussa.

    Matkapuhelinverkon häiriöt poistuvat sähköjen palautumisen myötä, kertoo Timo Saxen Telian viestinnästä.

    – Se on ennen kaikkea siitä kiinni, kuinka nopeasti saadaan sähkönjakelu palautettua normaaliksi tukiasemilla..

    Operaattorit ovat päivän mittaan toimittaneet varavirtaa tärkeimmille tukiasemilleen.

    Auttaako huutaminen hallitsemaan tunteita? Performanssitaiteilija purkaa tunteitaan huutamalla, psykologi näkee siinä enemmän haittaa kuin hyötyä

    Auttaako huutaminen hallitsemaan tunteita? Performanssitaiteilija purkaa tunteitaan huutamalla, psykologi näkee siinä enemmän haittaa kuin hyötyä


    Mies huutaa metsässä. Sylkipisarat roiskuvat poskille. Hän suoltaa kirosanoja raivon vallassa. Kädet puristuvat nyrkkiin. Kynnet painautuvat kämmeniin. Kun hän suoristautuu vetämään henkeä, hän tuntee sydämensä jyskytyksen ohimoissaan...

    Mies huutaa metsässä. Sylkipisarat roiskuvat poskille. Hän suoltaa kirosanoja raivon vallassa. Kädet puristuvat nyrkkiin. Kynnet painautuvat kämmeniin.

    Kun hän suoristautuu vetämään henkeä, hän tuntee sydämensä jyskytyksen ohimoissaan asti.

    Myöhemmin hän tekee huudosta taidetta.

    Mies on Ilkka Hautala, nykyisin performanssitaiteilija "Shouting Man" eli huutomies.

    Taiteilija itse kärsi nuorempana ahdistuksesta. Hän kokee, että pääsi huutamisen kautta käsiksi sisällään muhivaan möykkyyn, joka tuotti pahaa oloa.

    Mies muistaa, miten helpottunut olo hänellä oli varhaisten huutosessioiden jälkeen.

    – Sain kanavoitua alkuperäisen ahdistuksen lähteen siihen mitä minä huusin. Se helpotti. Tosi paljon.

    Huutamaan hän päätyi opiskeluaikoinaan. Oulunkylän lenkkipoluilta Hautala loikkasi kerran syvemmälle metsään ja huusi.

    Emme ehdoin tahdoin saisi kaventaa mahdollisuuksia käyttää ääntämme Malla Kuuranne, professori

    Ilkka Hautala tekee verkkoon videoita, joissa hän huutaa itse tai ohjeistaa ihmisiä huutamaan. Hän kokee, etteivät ihmiset osaa Suomessa käsitellä toistensa vihaa ja suuttumusta. Tämä näkyy siinä, että tunne tarttuu heti.

    – Elämässäni on ollut niin, että ihmiset "triggeröityvät" eli ärsyyntyvät itse yhden ihmisen suuttumuksesta. Lopulta kaikki kärsivät samasta epätietoisesta tunnesotkusta.

    Hautalan mielestä huutaminen jätetään tunteiden ilmaisun muotona kokonaan huomioitta.

    – Kun ihmiset kokevat, että huutaminen tunteiden ilmaisumuotona saa muut voimaan huonosti, niin he hautaavat sen alkuperäisen tunteen.

    Kaikki eivät kuitenkaan ole Hautalan kanssa samaa mieltä huutamisen eduista.

    Lopeta huutaminen, sillä selviät ilmankin

    Tunnelma vanhassa kerrostaloyksiössä keskellä Jyväskylää henkii tyyneyttä. Beige, ornamenttikuvioinen divaani odottaa tyhjänä seuraavaa potilasta. Psykologi ja psykoanalyytikko Sirpa Helenius istuu rauhallisena harmaassa nojatuolissaan, mutta ajatus huutamisen hyvää tekevistä vaikutuksista saa hänen huulensa tiukkenemaan suoraksi viivaksi.

    Helenius suhtautuu nihkeästi huutamiseen. Hänen mukaansa huutamisesta on ihmiselle ja hänen mielenterveydelleen lähtökohtaisesti enemmän haittaa kuin hyötyä.

    Minun teki mieli huutaa aivan hetki sitten, kun oli lukukauden viimeinen tentti Joose Kokko, opiskelija

    Poikkeuksen tekevät vain tuskan huuto ja avun huutaminen hädässä.

    – Tuskanhuuto on avunhuudon tavoin tarpeellinen, mutta se liittyy enemmän siihen, kun tunteet menevät yli. Tiukan paikan tullen palaamme varhaisiin kommunikointitapoihin. Silloin kun ei löydy enää mitään muuta keinoa ilmaista itseä, niin huuto on vielä mahdollinen, Helenius sanoo.

    Sen sijaan varsinkaan vihaisena huutaminen ei auta mielenterveyttä, pikemminkin päinvastoin. Vihaisen käytöksen on tutkimuksissa todettu olevan yhteydessä myös esimerkiksi sydänterveyteen. Vihanpurkaus voi johtaa jopa sydänkohtaukseen.

    Usein ihmisen olo on huonompi huutamisen jälkeen. Näin käy etenkin, jos ihminen repsahtaa huutamaan muiden ihmisten nähden.

    – Äärimmillään se voi olla sellainen kasvojen menetyksen ja suuren häpeän kokemus. Silloin ihminen kokee, ettei kehtaa enää koskaan mennä siihen paikkaan takaisin, missä huusi. Ihminen voi myös tehdä häpeän pohjalta itselleen hankalia ratkaisuja, Helenius kertoo.

    Huutamalla voi rikkoa ihmissuhteita, mistä aiheutuu harmia huutajalle itselleen.

    Huonoa käytöstä ja itsekontrollin puutetta

    Pettymys itseen.

    Opiskelija Joose Kokkoa huvittaa tunne, jonka hän hiljattain koki luentosalissa.

    – Minun teki mieli huutaa aivan hetki sitten, kun oli lukukauden viimeinen tentti, hän tyrskähtää.

    Nuori mies ei muistanut vastausta tentissä esitettyyn kysymykseen. Se otti pattiin.

    Omien sanojen mukaan hän ei kuitenkaan ole ihminen, joka sortuu purkamaan tunteitaan huutamalla. Viimeksi hän huusi sählypelissä.

    Urheiluun huutaminen Kokon mielestä sopii. Joihinkin taistelulajeihin huutaminen kuuluu osana vastustajan häiritsemistä. Esimerkiksi japanilaisessa kendossa taisteluhuudot voivat suorastaan viiltää ilmaa.

    Muuten nuorella miehellä on selvä mielipide huutavista ihmisistä.

    – Se kertoo mielestäni huonosta itsekontrollista. Silloin kun ollaan muiden ihmisten kanssa kanssakäymisessä, pitää pystyä käyttäytymään kontrolloidusti.

    Monen on helppo olla Kokon kanssa samaa mieltä siitä, että huutaminen on huonoa käytöstä. Pelkästään sivullisenakin sitä on kiusallista kuunnella, saati sitten olla itse sen kohteena.

    Toisen mitätöitävänä.

    Sen sijaan ajatukset huutamisen tarpeellisuudesta mielenterveydelle vaihtelevat.

    Kokon mielestä asiat pitäisi pystyä käsittelemään jo hyvissä ajoin niin, ettei ihmiselle synny tarvetta karjua pidäkkeettömästi.

    Jotkut taas kokevat saavansa helpotusta ahdistuneeseen ja stressaantuneeseen oloonsa huutamalla(Kotivinkki).

    Kuten Ilkka Hautala.

    Huudon pidättely sai taiteilijan vahingoittamaan itseään

    Hautala kasvoi Keski-Suomessa Jyväskylässä. Miehen lapsuus oli hänen omien sanojensa mukaan ihan onnellinen, mutta lapsena Hautala sai voimakkaita raivokohtauksia. Luonnollisesti vanhemmat koettivat poikaa kasvattaessaan hillitä niitä.

    Hautalalle jäi kokemus, että hermostua ei saa eikä pinnan sovi kärähtää. Jos niin tekee, muut suuttuvat.

    Miehen tapa kokea raivoa ja kiukkua vaikuttaa hyvin fyysiseltä. Ihan pienenä hän saattoi huutaa niin kovaa, että pyörtyi.

    Hän muistaa, kuinka kerran lapsena kiehui raivosta. Kiukun puuskaa ei kuitenkaan ollut sopivaa päästää ilmoille, sillä kotona oli käymässä vieraita. Hautala pidätteli raivoa sisällään ja kaatui suoraan portaita päin.

    – Minulla vaan jotenkin löi niin yli, että yksinkertaisesti kaaduin ja löin naamani portaisiin. Se meni niin pitkälle, että vahingoitin itseäni.

    Kun ihminen huutaa, siihen on joku syy. Ilkka Hautala, performanssitaiteilija

    Hautala rykäisee.

    – Nuorempana käytökseni oli itsetuhoista. Tunnetasolla raivo ja sen hillitseminen aiheuttivat häpeää. Sitten tunteet heilahtivat itsesääliksi, taiteilija kuvailee.

    Nykyään hän tunnustaa olevansa rauhallinen ihminen ja suhtautuvansa huutavaan ihmisen ymmärtäväisesti.

    – Pyrin rakastavaan elämänasenteeseen. Kun ihminen huutaa, siihen on joku syy. Jos huutamista ilmaisukeinona käyttävä ihminen olisi kovin tietoinen tunteistaan, hän tuskin olisi huutamista käyttänyt.

    Hautalan kokemuksista herää kysymys, voiko stressistä, ahdistuksista ja muista sisintä kalvavista asioista päästä eroon yksinkertaisesti vain huutamalla?

    Yksi huuto, monta tunnetta

    Sirpa Helenius on työskennellyt psykoterapeuttina noin kolmekymmentä vuotta. Hän painottaa, että huutaminen on hyvin monitahoinen ilmiö. Huutaminen on loppujen lopuksi yksi ilmaisu, joka voi kätkeä sisälleen monia erilaisia tunteita ja elämäntilanteita.

    – Tavallinen esimerkki on, että vanhempi on huolissaan, mitä lapsi tai nuori tekee tai miten hän toimii. Se huoli purkautuu huutamisena. Jatkon kannalta on tärkeää, mitä tästä seuraa, hän huomauttaa.

    Toki lapsen ja nuoren voi kohdata myös toisella tavalla ja verrata uuden käyttäytymistavan tehoa huutamiseen. Vanhempi voi esimerkiksi halata niskuroivaa teiniä ja kuiskata hänen korvaansa ja kertoa, että oli kovasti huolissaan koska lapsi on hänelle rakas.

    Nykyään voi monilla paikkakunnilla osallistua huutotyöpajoihin, joissa saa päästää äänensä valloilleen ohjatusti. Huutoryhmien kerrotaan laukaisevan muun muassa stressiä.

    Tulee tunne, että täällä pitää olla "hys hys" eikä saa pitää itsestään meteliä. Ilkka Hautala, performanssitaitelija

    Psykologin mukaan huutaminen voi helpottaa oloa hetkellisesti, mutta pitkällä aikavälillä se ei auta tunteiden tai stressin hallinnassa. Tärkeämpää on tarkastella surutta tunteita, jotka lymyävät huutamisen takana.

    – Ihmisen olisi hyvä tavoitella tunteita, joita mielessä liikkuu. Näin voi selvittää, mikä hiertää elämässä niin, että ihmiselle tulee tarve huutaa. Minä ajattelen, että se on kestävämpi, mutta vaikeampi tie, Helenius sanoo.

    Käytöksenä huutaminen kielii tunteiden hallinnan ongelmasta. Helenius muistuttaa, ettei huutamisen syy läheskään aina tule ihmisen ulkopuolelta. Huutamisen yllykkeet löytyvät varsin usein ihmisestä itsestään.

    – Kun emme esimerkiksi saa toista olemaan samaa mieltä kanssamme tai rakastamaan meitä, voi se tuntua meistä täysin kohtuuttomalta. Silloin tunteista ei selviä huutamatta.

    Hyvä, paha huuto

    Ihmiset suhtautuvat huutoon eri tavalla. Esimerkiksi kriisityössä huuto voi olla enemmän koskettavaa kuin pelottavaa.

    Tätä mieltä on Kriisikeskus Mobilen työntekijä Sinikka Vuorela Jyväskylästä. Vuorelan kokemuksen mukaan ihmisen mielenterveys tarvitsee huutoa. Hän itse erottaa huudon takaa viisi yleistä asiaa.

    – Hätä, suru, viha, pettymys sekä se, että ihmistä ei ole kohdattu, Vuorela kuvailee.

    Hän työskentelee kriisikeskuksessa pitkälti väkivaltaan liittyvien asioiden kanssa. Hyvää huutoa on Vuorelan mukaan se, mikä päästää vaikeat tunteet ulos. Pahaa huuto on silloin, kun se pyrkii vääränlaiseen vallankäyttöön.

    Huutamisen idealisoiminen väittämällä, että niin pidämme puolemme ja että se tekee meille hyvää, ei minusta pidä paikkansa. Sirpa Helenius, psykologi ja psykoanalyytikko

    Huutaminen on vallankäyttöä. Se voi pahimmillaan olla voimakasta väkivaltaa, joka vahingoittaa kuin lyönti.

    – Kun ihmiselle huudetaan, se nujertaa hänen itseluottamustaan ja -arvostustaan. Huutaminen mitätöi ja alistaa, psykologi ja terapeutti Sirpa Helenius sanoo.

    Eikö huutaminen pitäisi siis kriminalisoida?

    Helenius hymähtää hieman.

    – Ei varmaankaan. Silloin meillä tapahtuisi niin paljon rikoksia, ettei niin pitkälle voida mennä.

    Mutta ei hiljaisuuskaan ole aina viaton. Sekin voi olla väkivaltaa.

    Kun hiljaisuus huutaa

    Vaikenemisella voidaan sivuuttaa toisen tunteet eli mitätöidä häntä, aivan kuten huutamisellakin. Mykkäkoulu on parisuhteessa vanha ja perinteinen vallankäytön muoto.

    Myös kasvatuksessa sillä saadaan aikaan vahinkoa.

    – Lapsen kannalta voi olla hyvin vaurioittavaa, jos vanhempi esimerkiksi rangaistuksena kääntää selkänsä lapselle silloin, kun tämä hätänsä keskellä aikuista eniten tarvitsee, Helenius huomauttaa.

    Eikä ääntä tule aina hädänkään keskellä. Hukkumaisillaan oleva ihminen on usein hiljaa. Onnettomuuspaikalla niillä, jotka ovat hiljaa, voi hyvin usein olla suurempi hätä kuin niillä, jotka huutavat tuskissaan.

    Vaaran kohdatessa ihminen voi yhtä hyvin lamaantua ja pysyä hiljaa kuin huutaa apua. Heleniuksen mukaan kukaan ei voi tietää ennalta, kuinka reagoi hädän hetkellä, ennen kuin se tapahtuu.

    Myös hiljaisuus voi huutaa aivan äärettömän kovaa. Malla Kuuranne, professori

    Ihminen voi lamaantua esimerkiksi joutuessaan raiskauksen tai ryöstön kohteeksi.

    – Raiskausten osalta on keskusteltu siitä, että jos uhri ei ole vastustanut tekoa, niin tarkoittaako se myöntymistä. Vastaus on, että ei todellakaan, koska lamaantuminen voi estää kaiken huutamisen ja pelastautumisen.

    Huudon ja hiljaisuuden taakse pitää siis osata katsoa. Kumpikaan ei välttämättä ole sitä, miltä kuulostaa.

    Huutaminen on huonoa käytöstä, joka voi lisätä ihmisen henkistä kuormaa. Mikä sitten selittää sen, että joillekin, kuten taiteilija Ilkka Hautalalle, huutamisesta on tullut myös hyvä olo?

    Vastaus ei löydy mielestä, vaan kehosta.

    Aloitetaan äänestä.

    Puhu hiljempaa eli ole toisenlainen

    Eri ihmisillä voi olla hyvin poikkeava käsitys siitä, milloin ääni on huutoa. Ääniherkälle ihmiselle kovaa kailottava ihminen huutaa, kun taas jonkun toisen mielestä puhetavassa ei ole mitään häiritsevää.

    Huudon rajan voi määritellä ainakin desibelien eli äänenvoimakkuutta mittavan yksikön avulla.

    – Huudosta on kyse, kun äänen voimakkuus nousee lähelle 90–100 desibeliä, sanoo äänenkäytön ja puhetekniikan lehtori, professori Malla Kuuranne Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta.

    Tavallisesti ihmisen puheen voimakkuus on 50–60 desibeliä. Yksilölliset erot ovat kuitenkin suuria.

    Jonkun ihmisen luonteva puheäänen voimakkuus saattaa nousta jopa 65 desibeliin. Toisille näin kova puheääni voi olla liikaa.

    Tällöin ihmiselle, usein jo pienelle lapselle, voidaan tehdä sanallisesti selväksi tai annetaan muutoin ymmärtää, että hänen pitäisi puhua toisella tavalla, siis hiljempaa. Käytännössä hänen pitää siis olla vähän toisenlainen, jotta kelpaisi muille.

    – Äänen voimakkuuden taso ja hiljaisuuden kestäminen vuorovaikutustilanteissa hyvin erilainen eri yhteisöissä. Meillä on erilaisia toleransseja kestää toistemme puhevallan käyttöä, Kuuranne tiivistää.

    Erottamattomat ääni ja keho

    Oman luonnollisen puheäänen hillitseminen voi pitkällä aikavälillä rasittaa ääntä.

    Jos keho alkaa pidättää äänen voimaa, se alkaa rasittaa äänielimistöä. Ajan myötä tämä saattaa vaurioittaa äänihuulia. Jos äänen voimaa käytetään satunnaisesti, voi äänihuuliin syntyä pieniä verenpurkaumia.

    Meillä kaikilla on luonnostaan kyky tuottaa mieletöntä ääntä, mutta aikuisena se hiipuu. Syynä on se, että lapselle aletaan nopeasti opettaa, kuinka voimakkaita tunteiden purskahduksia ja äänenkäyttöä pitää oppia hillitsemään.

    – Kuinka moni meistä on kuullut sen, että "älä huuda", "puhu normaalisti" ? Malla Kuuranne kysyy.

    Aikuistuessaan ihmiset oppivat pois spontaanisesta äänenkäytön kyvystä. Aikuisen onkin vaikea huutaa niin, ettei ääni kärsi. Toisin on vastasyntyneen laita.

    Vauva pystyy tuottamaan huutoitkua tuntitolkulla menettämättä ääntään. Syy on fysiologinen.

    – Vauvan keho pystyy rakentamaan sellaisen tilan, että keho pystyy reagoimaan ääneen ja ikään kuin joustamaan sen mukana. Aikuisiällä ihminen sen sijaan kadottaa spontaanin äänenkäytön taidon, kertoo Kuuranne.

    Mikä selittää sen, että huutaminen tai kovan äänen tuottaminen voi joskus tuntua sanomattoman hyvältä?

    Kuurannetta naurattaa.

    – Kysymys on varmaan siitä, että jotakin on paineistunut minussa. Jos saan huutaa sen ulos, niin koen adrenaliiniryöpyn, joka vapauttaa ja tekee hyvää mielelle. Kasaantunut paine pääsee ikään kuin purkautumaan.

    Äänen ja kehon yhteys onkin paljon suurempi, mitä arkielämässä puurtaessaan luulisi. Äänenkäyttö on aina kehollista toimintaa.

    Esimerkiksi Ilkka Hautalan tapauksessa ahdistuksen helpottuminen oli hyvin fyysinen kokemus. Huuto laukaisi jännityksiä kehossa.

    Mielen hyvinvoinnin kannalta katsoen huuto voi auttaa samalla tavoin kuin liikunta.

    – Joskus liikkuminen tai liikkeelle lähtö voi rauhoittaa kehoa ja sitä kautta on helpompi keskittyä kuuntelemaan tunteitaan, psykologi ja psykoanalyytikko Sirpa Helenius vahvistaa.

    Puolustan itseäni huutamalla eli ehkä huijaan itseäni

    Huutoon on joskus hyvä vastata huutamalla. Tätä mieltä on ainakin huutotaiteilija Ilkka Hautala. Hän kuitenkin huomauttaa, että aggressiiviseen haastamiseen vastatessa täytyy olla tietoinen omista tunteistaan ja ilmaisustaan.

    – Jos jollain ihmisellä menee maltti ja hän käyttäytyy päällekäyvästi, niin hänet on hyvä kohdata samalla energialla. Sen jälkeen omaa äänenkäyttöään voi tietoisesti laskea rauhallisemmalle ja empaattiselle tasolle. Tällöin henkilö voi helpommin seurata perässä, hän pohtii.

    Ilmiö liittyy hänen mukaansa miehiseen kulttuuriin, jossa jotkut haastavat muita. Tilanteeseen ei aina edes liity raivokasta huutamista, vaan painostaminen viestitään muulla tavoin.

    – Rajoistaan täytyy pitää huolta. Jos itseä vastaan tulee kovia iskuja, niin toisinaan täytyy vastata sillä samalla energialla, mies perustelee.

    Huutamista pidetään usein hyvänä keinona puolustaa itseään ja omia rajojaan. Psykologi ja psykoanalyytikko Sirpa Helenius on kuitenkin eri mieltä.

    Hän haluaa kyseenalaistaa huutamisen nauttiman arvostuksen itsensä puolustamisen keinona.

    Itseään voi puolustaa myös esimerkiksi jämäkkyydellä, päättäväisyydellä ja sillä, että ilmaisee asiansa selkeästi ja pitää huolta rajoistaan.

    – Elämässä tulee tietenkin vastaan ääritilanteita, joissa emme saa ääntämme kuuluviin muuten kuin huutamalla. Sen sijaan huutamisen idealisoiminen väittämällä, että niin pidämme puolemme ja että se tekee meille hyvää, ei minusta pidä paikkaansa, psykologi napauttaa.

    Auktoriteetti rakentuu paljon hienovaraisemmin, kuin äänen voimakkuutta säätelemällä.

    Esimerkiksi Helenius nostaa koulun.

    – Usein suurinta arvostusta nauttivat opettajat, jotka saavat muut tottelemaan ilman, että joutuvat korottamaan ääntään.

    Ei huutamista, mutta reippaampaa tunteiden ilmaisua kylläkin

    Suomalaisessa kulttuurissa olisi performanssitaiteilija Ilkka Hautalan mukaan pidäkkeettömän äänen mentävä aukko. Omia tunteita on Suomessa toki ilmaistu kovaäänisesti ja suoraan, mutta usein alkoholin ryydittämänä.

    Hautalan mielestä suomalaisten olisi tarpeen kokea myös kokea ilmaisun voima, joka ei perustu satunnaiseen irrotteluun kännissä.

    – Vaikenemme liikaa, Hautala väittää.

    Äänenkäytön ja puhetekniikan parissa työskentelevä Malla Kuuranne taas kannustaa ihmisiä suhtautumaan suvaitsevaisesti ja mielenkiinnolla toistensa ääniin.

    – Voi ajatella, että "aijaa, tuo ihminen käyttää ääntään tuolla tavalla". Samalla voi pysähtyä tarkastelemaan, mitä reaktioita se itsessä herättää. Äänen laaja-alaisuuden tajuaminen on rikastavaa.

    Kuuranteen mukaan ihmiset sopeutuvat muiden äänenkäyttöön, puhetapaan ja vallitsevaan normiin, jolloin ihmiset tiedostamattaan saattavat kaventaa ilmaisuaan. Tuloksena on, että ihmisistä tulee monotonisia.

    – Emme ehdoin tahdoin saisi kaventaa mahdollisuuksia käyttää ääntämme.

    Kuuranteen mielestä huutaminen tai kohtuuttoman voimakas ilmaisu ei aina teatterissakaan olisi tarpeen.

    – Jos huutaminen on ulkoinen keino tehostaa viestiä, sen ilmaisullinen merkitys tyhjenee. Myös hiljaisuus voi huutaa aivan äärettömän kovaa.

    Miten huutoon ja huutamiseen tai ylipäätään kovaan äänenkäyttöön pitäisi Suomessa suhtautua?

    Ihmisen olisi hyvä tavoitella tunteita, joita mielessä liikkuu. Näin voi selvittää, mikä hiertää elämässä niin, että ihmiselle tulee tarve huutaa. Sirpa Helenius, psykologi ja psykoanalyytikko

    Hautala myöntää, ettei hänkään pidä siitä, jos joku möykkää yöllä linja-autossa. Hän pitää siitä, että Suomessa on rauhallista ja että täältä löytyy rutkasti tilaa ja hiljaisuutta.

    Suomen hiljaisuudella on kuitenkin kääntöpuolensa.

    – Omaa ilmaisuaan alkaa helposti rajoittamaan kaupunkitilassa. Tulee tunne, että täällä pitää olla "hys hys" eikä saa pitää itsestään meteliä, Hautala pohtii.

    Nykyään taiteilija kertoo olevansa hyvin tietoinen huutamisen vaikutuksista. Kun hän kuulee muiden huutoa esimerkiksi kaupungilla, hän kääntyy katsomaan.

    Loppujen lopuksi huutaminen ei kiinnosta, vaan se, mitä sen taustalla on.

    Yle seurasi: Aapeli-myrsky iski Suomeen

    Yle seurasi: Aapeli-myrsky iski Suomeen


    Talvimyrsky riepotteli SuomeaPahimmillaan sähköttömiä talouksia oli 120 000.Ahvenanmaalla viranomaiset ovat kehottaneet välttämään liikkumista ulkona.Matkapuhelinverkoissa on häiriöitä keskisessä Suomessa.Ilmatieteen laitoksen mukaan...

    Talvimyrsky riepotteli SuomeaPahimmillaan sähköttömiä talouksia oli 120 000.Ahvenanmaalla viranomaiset ovat kehottaneet välttämään liikkumista ulkona.Matkapuhelinverkoissa on häiriöitä keskisessä Suomessa.Ilmatieteen laitoksen mukaan liikennesää on vaarallinen laajalti eri puolilla maata.Kaukojunaliikenteessä on runsaasti viivästyksiä, kahdella rataosuudella junaliikenne on poikki.Tuuli ylsi merialueilla hirmumyrskylukemiin. Bogskärissä keskituulennopeus on 32,5 metriä sekunnissa. Puuskissa tuuli puhalsi kovimmillaan 41,6 metriä sekunnissa.

    Kymmenettuhannet taloudet eri puolilla Suomea ovat yhä vailla sähköä Aapeli-myrskyn jäljiltä. Iltapäivällä viiden aikaan ilman sähköä oli vajaat 30 000 taloutta.

    Pahimmillaan sähköttä on sähköyhtiöiden mukaan ollut yöllä pahimman myrskyn aikaan yhteensä 120 000 asiakasta. Pääosin sähkökatkoista on kärsitty maan länsi-, keski- ja itäosissa. Sähkökatkojen taustalla ovat runsas lumisade ja kova tuuli, joka on kaatanut puita sähkölinjoille.

    Eniten sähköttömiä asiakkaita on ollut sähköverkkoyhtiö Elenialla, jonka asiakkaista lähes 15 000:lla sähköt olivat poikki vielä iltapäivällä.

    Elenian viestintäjohtaja Heini Kuusela-Opas sanoi aamulla, että sääoloissa toteutui "pahin mahdollinen".

    – Lumentulo alkoi märkänä, ja lumi tarttui puihin. Myrskyisät puhurit ovat sitten kaataneet puita. Yöllä olosuhteet olivat niin rajut, ettei korjaustöihin päästy turvallisuussyistä, Kuusela-Opas sanoi Ylen aamu-tv:ssä.

    Etelä-Savossa toimiva Järvi-Suomen Energia kertoi keskiviikkoaamuna siirtyvänsä suurhäiriötilaan.

    Käyttöpäällikkö Mika Huttu Järvi-Suomen Energiasta kertoi aamulla, että sähkökatkot olivat lisääntyneet alueella yön aikana ja sähköttömiä asiakkaita oli aamulla vajaat 20 000. Hutun mukaan suurhäiriötilaan siirryttäessä yhtiö pyytää aluksi viranomaiset mukaan kartoittamaan tilannetta.

    Sähkökatkokarttaa voi seurata Energiateollisuuden sivuilta. Sivut toimivat yön aikana vain osittain, mutta vika on saatu aamulla korjattua.

    Myös kännykkäverkoissa ongelmia

    Sähkökatkot aiheuttavat häiriöitä myös matkapuhelinverkoissa. Teleoperaattoreista sekä Telia, Elisa että DNA kertovat, että niiden verkoissa on ollut häiriöitä tiistaista lähtien sääolojen takia.

    DNA kertoo vioista Pohjanmaalla, Pirkanmaalla, Keski-Suomessa ja Etelä-Savossa. Elisalla häiriöitä on myös Pohjois-Savossa ja Satakunnassa.

    Ahvenanmaa ollut rajussa pyörityksessä

    Suomea riepotellut ennätyksellisen voimakas talvimyrsky on aiheuttanut paljon omaisuustuhoja Ahvenanmaalla. Talojen ja autojen päälle kaatuneiden puiden lisäksi tuuli on paiskonut muun muassa kioskeja liikkeelle.

    Viranomaiset eivät enää suosittele ulkonaliikkumiskieltoa, mutta kehottavat harkitsemaan mahdollisimman tarkkaan ulos menoa pimeän aikaan.

    Ennätystuulista huolimatta Ahvenanmaalla on säilytty ilman vakavampia onnettomuuksia.

    Tuulen voimakkuus on heikentynyt, mutta ujeltaa vielä melko lähellä myrskylukemia. Pelastusviranomaiset kehottavat saarelaisia jättämään aamusta jatkuneet raivaustyöt ammattilaisille.

    Pelastuspäällikkö Karl Nordlund kertoo, että saaren päätiet on saatu raivattua ajokuntoon, mutta tilanne ei ole vielä rauhoittunut.

    – Myös pääteille kaatuu edelleen uusia puita. Pienemmillä teillä voi olla useita kymmeniä puita poikittain.

    Tuuli ja sen kaatamat puut ovat katkoneet Maarianhaminaa lukuun ottamatta sähköt lähes koko maakunnasta. Iltapäivällä sähköt oli saatu päälle puolelle saarelaisista.

    – Itse olen asunut yli 20 vuotta Ahvenanmaalla, ja oli kyllä poikkeuksellisen kova tuuli yöllä, kyllä täällä on lennellyt tavaraa. En usko, että ahvenanmaalaiset ovat nukkuneet kovin paljon tänä yönä. Tuuli oli kova ja ulkona paukkui eri kohdissa. Kyllä tämä oli poikkeuksellisen myrskyisä yö, kuvaa tilannetta Maarianhaminassa asuva Viking Linen tiedotusjohtaja Johanna Boijer-Svanström.

    Ahvenanmaan maakunnallinen radio- ja tv-yhtiö Ålands Radio och Tv pystyi aamulla lähettämään ohjelmaa vain internetin kautta. Syynä oli tekninen vika Smedsbölen lähetysasemalla. Nya Åland -lehden mukaan ongelmia oli aseman varageneraattorissa.

    Ålands Radio och Tv kertoi aamupäivällä, että lähetykset jatkuvat jälleen normaalisti.

    Suomeen iskenyt talvimyrsky tuntuu myös muualla Skandinaviassa. Tanskassa Juutinrauman silta ja muut suuret sillat on pidetty aamun ajan kiinni. Kuusi ihmistä on kuollut Ison-Beltin sillalla sattuneessa rajussa junaonnettomuudessa Själlandin ja Fynin saarten välillä. Vielä ei ole täyttä varmuutta siitä, aiheutuiko Ison-Beltin onnettomuus myrskystä vai muista syistä. Ruotsissa taas oli pahimmillaan noin 100 000 taloutta ilman sähköä.

    Mittaushistorian voimakkaimmat tuulet merialueilla

    Yöllä koettiin Suomen mittaushistorian voimakkaimmat tuulet merialueilla, kun Pohjois-Itämerellä Bogskärin luotoryhmällä mitattiin keskituulen nopeudeksi 32,5 metriä sekunnissa.

    Aivan hirmumyrskyksi myrskyä ei voida Ilmatieteen laitoksen mukaan luokitella, sillä hirmumyrskyn rajana pidetään 33 metriä sekunnissa.

    Puuskissa tuuli puhalsi peräti 41,6 metriä sekunnissa. Tuulen nopeus ylitti hirmumyrskylukemat puuskissa myös Ahvenanmerellä Märketin sääasemalla ja Mustasaaren, Maalahden ja Kalajoen mittauspaikoilla.

    Ilmatieteen laitoksen mukaan Selkämerellä keskimmäräinen aallonkorkeus oli 7,9 metriä, joka on uusi ennätys. Aiempi ennätys oli 6,5 metriä.

    Ennätyslukemista voit lukea tarkemmin täältä.

    Aallokko- ja tuulivaroitukset jatkuvat edelleen.Yle, lähde: Ilmatieteen laitosHuonosta ajokelistä varoitus laajalla alueella

    Huonosta tai erittäin huonosta ajokelistä varoitetaan laajalla alueella.

    Tuuli on tehnyt tuhoja yön aikana ja Liikennevirasto eli nykyinen Väylävirasto on tiedottanut useista teille kaatuneista puista ja sähkölinjoista. Joitain tieosuuksia on paikoin jouduttu sulkemaan.

    Ilmatieteen laitoksen mukaan liikennesää on vaarallinen Satakunnassa, Pirkanmaalla, Keski-Suomessa, Etelä-Savossa, Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa, Etelä-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaan länsiosassa.

    Ajokeli on lisäksi mahdollisesti vaarallinen Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla, Kanta-Hämeessä, Päijät-Hämeessä, Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa.

    Tieliikennekeskuksesta kerrottiin puoli kymmenen aikaan, että liikenne näyttää sujuneen keskiviikkoaamun aikana olosuhteisiin nähden hyvin. Raskas liikenne on kuitenkin ollut vaikeuksissa valtateillä, ja rekkoja on juuttunut kiinni jäisiin ja lumisiin mäkiin.

    Myös jalankulkijoiden on syytä olla tarkkana, sillä pakastuva sää tekee tienpinnat erittäin liukkaiksi.

    Iltapäivällä tuulet maa-alueella alkavat rauhoittua mutta Suomenlahdella, pohjoisella Itämerellä, Selkämeren eteläosissa, Ahvenanmerellä ja Saaristomerellä on luvassa myrskypuuskia.

    Yöllä on tupruttanut myös runsaasti lunta. Lumisade on ollut hyvin sakeaa Pirkanmaalla, Keski-Suomessa, Pohjois-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa. Iltapäivällä lumisateet painottuvat maan etelä- ja itäosaan.

    Junaliikenteessä runsaasti viivästyksiä

    Myrsky aiheuttaa runsaasti viivästyksiä myös VR:n kaukojunille. Puoli yhdeksältä keskiviikkona toistakymmentä kaukojunaa kulki aikataulustaan myöhässä. Myöhästykset vaihtelivat 20 ja 85 minuutin välillä. Liikennetilannetta voi seurata VR:n sivuilta.

    Etelä-Karjalassa Joutsenon ja Muukon välillä radalle on kaatunut puita, jotka ovat vaurioittaneet ratajohtoja. Rataliikennekeskuksen mukaan junat korvataan linja-autoilla korjaustöiden ajan. Korjauksen kestosta ei toistaiseksi ole arviota.

    Lisäksi Vaasan ja Seinäjoen välinen junaliikenne korvataan toistaiseksi linja-autoilla. Myrsky on kaatanut puita radalle Laihian ja Vaasan välisellä rataosuudella, jonka vuoksi sähköradan ratajohto on vaurioitunut.

    Alustavan korjausarvion mukaan puiden raivaus ja ratajohdon korjaus vievät aikaa, ja rata saadaan kuntoon päivän aikana.

    Mikkelin ja Pieksämäen välillä tiistai-iltana vaurioitunut juna on kuljetettu Mikkeliin, kertoi Finrailin Rataliikennekeskuksen liikennepäällikkö Mari Helander. Junan kyydissä oli kolmisensataa matkustajaa. Rataosuus on avattu liikenteelle.

    IC-juna vioittui, kun sen katolla ollut virroitin osui puuhun tiistaina noin kello kuuden aikaan. Helanderin mukaan märkä lumi oli painanut puita alaspäin, ja virroitin oli osunut niihin.

    Ypäjällä linja-auto suistui myräkässä tieltä ja kaatui kyljelleen

    Tiistai-iltana Kanta-Hämeessä linja-auto suistui ojaan ja kaatui kyljelleen valtatie 10:llä Ypäjän ja Someron rajalla.

    Kaksi linja-autossa olleista 18 loukkaantui lievästi. Alueella oli tapahtuma-aikaan kova myräkkä, jonka arvellaan vaikuttaneen turman syntymiseen.

    Laivayhtiöt varautuivat rajuun myrskyyn

    Ilmatieteen laitos varoitti hyvin vaarallisesta aallokosta Pohjois-Itämeren länsiosassa, Ahvenanmerellä ja Selkämeren eteläosassa. Ahvenanmaalla tuuli on ollut hyvin vaarallista myös maa-alueilla.

    Ruotsiin liikennöivät laivayhtiöt kertoivat tiistaina varautuvansa myrskyyn. Viking Line perui Rosella-laivan vuoroja Ahvenanmaan ja Ruotsin välillä, mutta muut laivat kulkivat normaalisti.

    Laivayhtiö Tallink Siljalta kerrottiin keskiviikkoaamuna, että yhtiön Ruotsiin liikennöivät laivat eivät ole pystyneet sääolojen takia pysähtymään Ahvenanmaalla. Yhtiön mukaan laivat saapuivat perille aikataulussa.

    Tallink Siljan matkustajalaivat eivät pääse todennäköisesti tänään iltapäivälläkään pysähtymään Ahvenanmaalle kovan tuulen vuoksi. Tallink Siljan viestintäjohtaja Marika Nöjd kertoi keskiviikkona aamupäivällä, että Baltic Princess ja Silja Galaxy liikennöivät suurella todenäköisyydellä suoraan pääteasemiinsa.

    Viking Linen viestinnästä kerrottiin, että näillä näkymin varustamon molemmat Turusta liikennöivät alukset pääsevät pysähtymään Ahvenanmaalla päivällä, mutta päätös tehdään olosuhteiden mukaan.

    Valtion luotsausyhtiö Finnpilotin mukaan luotsauspalvelu on keskeytetty tiistaina monin paikoin länsirannikolla Kalajoelta Raumalle. Finnpilotista kerrottiin keskiviikkoaamuna, että tällä tietoa keskeytys vaikuttaa muutamaan alukseen. Luotsausta jatketaan ennusteiden mukaan keskiviikkoiltana.

    Siljan Galaxy toipui merimatkasta Turun satamassa keskiviikkoaamuna.Kalle Mäkelä / Yle

    Lentoliikenteesssä on Finavian mukaan ollut pieniä myöhästymisiä Helsinki-Vantaan kentällä. Yksi lento Joensuusta Helsinkiin on aamulla peruttu. Muista kentistä ainakaan Turussa tai Kittilässä kovat tuulet eivät ole normaalista poikkeavia viipeitä, kertoo Finavia.

    Yöllä laivalla keinutti, muttei pelottanut

    Yle tavoitti Turun satamasta laivalta palanneita matkustajia. Yö tuli vietettyä visusti omassa hytissä, sillä laiva keinui hurjassa myrskytuulessa.

    – Kyllä se vähän haasteita toi, keikutti sen verran että joutui keskittymään, ettei mitään tulisi ylös. Mutta ei se nyt niin paha ollut kuin mitä pelkäsin, kommentoi loimaalainen Antti Kaskiluoto.

    Omat tavarat säilyivät kuta kuinkin ehjänä, mutta Kaskiluoto tiesi kertoa, että laivan kaupassa oli kelmutuksesta huolimatta jonkin verran tavaraa pudonnut lattioille.

    Tamperelainen Leila Mäkelä kuvasi yötään kamalaksi ja kertoi, ettei ollut nukkunut yhtään.

    – Kyllä minä niissä laineissa olisin nukkunut, mutta kun se tuuli vinkui. Siinä oli niin kauhea vinkuna, ettei saanut unta.

    Huono olo ei Mäkelällekään keinutuksessa tullut, sillä yö tuli vietettyä pitkällään omassa hytissä.

    Antti Kaskiluoto ja Leila Mäkelä.Kalle Mäkelä / Yle
    S-ryhmän kauppoihin levitetty häkkikananmunia vastustavia vastamainoksia

    S-ryhmän kauppoihin levitetty häkkikananmunia vastustavia vastamainoksia


    Tästä on kyseS-ryhmän kauppoihin on levitetty virikehäkkikananmunien vastaisia lappusia.Oikeutta eläimille -järjestö toivoo S-ryhmän lopettavan häkkikanojen munien myynnin.S-ryhmä ei aio luopua häkkikananmunien myymisestä.Osassa S-ryhmän...

    Tästä on kyseS-ryhmän kauppoihin on levitetty virikehäkkikananmunien vastaisia lappusia.Oikeutta eläimille -järjestö toivoo S-ryhmän lopettavan häkkikanojen munien myynnin.S-ryhmä ei aio luopua häkkikananmunien myymisestä.

    Osassa S-ryhmän Prismoja on käynnissä virikehäkkikanaloita vastustava vastamainoskampanja, kertoo Oikeutta eläimille -järjestö. Niinsanottuja vastamainoksia on järjestön mukaan levitetty Prismoihin ainakin Porissa, Tampereella ja Jyväskylässä.

    Esimerkiksi ostoskärryihin on kiinnitetty kuvia häkkikanoista, ja teksti kertoo häkeissä olevan kanalle tilaa suunnilleen mainoksen koon verran. S-ryhmästä vahvistetaan, että tiedotteita on levitetty sen kauppoihin.

    Oikeutta eläimille -järjestö kerää parhaillaan nettisivuillaan nimiä vetoomukseen, jossa pyydetään S-ryhmää luopumaan häkkimunien myynnistä. Vastamainokset eivät kuitenkaan ole järjestön levittämiä, vaan niiden takana ovat yksittäiset aktivistit, sanoo Oikeutta eläimille -järjestön yrityskampanjavastaava Juhis Ranta.

    S-ryhmä: Ikävää, jos syyllistetään

    S-ryhmän tuoretuotteiden valikoimajohtajan Antti Oksan mukaan "lehdyköitä tai papereita", joissa on vedottu kauppoihin, on löytynyt muutamasta Prismasta. Oksan mukaan S-ryhmässä suhtaudutaan toistaiseksi asiaan maltillisesti.

    – Sinänsä kansalaisyhteiskunnassa on mielipidevapaus ja oikeus sitä ilmaista. Siinä mielessä yritämme olla ymmärtäväisiä ja positiivisia. Toisaalta on ikävää, jos kuluttajaa kovin paljon syyllistetään raflaavalla viestillä, Oksa sanoo.

    Häkkimunat vastatuulessa

    Muista suurista elintarvikekaupan ketjuista Lidl luopui virikehäkeissä tuotettujen kananmunien myynnistä vuonna 2016. Kesko puolestaan aikoo luopua häkkimunien myynnistä siirtymäajan jälkeen vuoden 2025 loppuun mennessä.

    Virikehäkkikananmunien myynti on vähentynyt Suomessa voimakkaasti viime vuosina. Samaan aikaan muiden kananmunien myynti on kasvanut.

    Uusia kanalainvestointeja tehdään pääasiassa lattiakanaloihin ja luomutuotantoon, tosin investoinnit ovat viime vuosina Siipikarjaliiton mukaan olleet vähissä.

    Valikoimajohtaja Antti Oksan mukaan S-ryhmä jakaa huolen eläinten hyvinvoinnista ja eettisemmästä ruoantuotannosta. Ryhmä ei kuitenkaan ole luopumassa häkkikananmunista omalla linjauksellaan.

    Häkkimunia on S-ryhmässä myydyistä kananmunista noin 60 prosenttia. Hinnaltaan ne ovat edullisimpia munia. Perinteiset kanahäkit vaihtuivat virikehäkkeihin vuoden 2012 alussa.

    Korkein oikeus piti Laukaan rakennustarkastajan sakkorangaistuksen voimassa – ratsastusmaneesiturmassa kuoli yksi ja neljä loukkaantui

    Korkein oikeus piti Laukaan rakennustarkastajan sakkorangaistuksen voimassa – ratsastusmaneesiturmassa kuoli yksi ja neljä loukkaantui


    Korkein oikeus tuomitsi Laukaan kunnan johtavan rakennustarkastajan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta 30 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen. Laukaassa sortui 70 metriä pitkä ja 24 metriä leveä, yksityisessä omistuksessa...

    Korkein oikeus tuomitsi Laukaan kunnan johtavan rakennustarkastajan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta 30 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen.

    Laukaassa sortui 70 metriä pitkä ja 24 metriä leveä, yksityisessä omistuksessa ollut ratsastusmaneesi vuonna 2013. Sortuminen tapahtui kesken ratsastusoppitunnin, ja sen seurauksena yksi lapsi kuoli ja neljä muuta henkilöä loukkaantui.

    Rakennustarkastaja oli saanut ELY-keskuksen välittämänä ympäristöministeriöltä sähköpostiviestin, jonka aiheena oli suurten hallien riskit. Viestin liitteenä oli kaksi onnettomuustutkintakeskuksen onnettomuusuhkailmoitusta, jotka koskivat aiemmin sortuneita urheilu- ja ratsastushalleja. Rakennustarkastaja ei ryhtynyt viestin perusteella toimenpiteisiin.

    Vähän yli kahden ja puolen vuoden kuluttua viestin saapumisesta ratsastusmaneesi sortui. Maneesi oli samanlainen kuin toinen ilmoituksissa mainituista halleista.

    KKO katsoi, että rakennustarkastaja oli huolimattomuudesta laiminlyönyt virkavelvollisuutensa valvoa ratsastusmaneesin kunnossapitoa. Hän ei myöskään välittänyt tietoa maneesia koskeneesta turvallisuusuhasta rakennuksen kunnosta vastanneelle omistajalle. Lisäksi rakennustarkastajan johtamalla rakennusvalvonnalla katsottiin olleen runsaasti aikaa, ammatillinen kyky ja tietotekniset mahdollisuudet ryhtyä etsimään toimialueella sijaitsevia, onnettomuusuhkailmoituksessa määriteltyjä halleja.

    Keski-Suomen käräjäoikeus hylkäsi maaliskuussa 2016 rakennustarkastajaa koskeneet syytteet. Maaliskuussa 2017 Vaasan hovioikeus tuomitsi rakennustarkastajan 30 päiväsakon sakkorangaistukseen tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. KKO piti hovioikeuden tuomion ennallaan muuten, mutta vapautti rakennustarkastajan velvollisuudesta korvata valtiolle asianomistajien asiamiehille hovioikeudessa maksetut palkkiot.

    KKO:ssa rakennustarkastaja vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja syyte tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta hylätään.

    Suvi Kauranen joutui Espanjassa kuntapäättäjäksi, jaksoi pönötystä hetken ja sanoi politiikalle adiós – tämän hän oppi:

    Suvi Kauranen joutui Espanjassa kuntapäättäjäksi, jaksoi pönötystä hetken ja sanoi politiikalle adiós – tämän hän oppi: "Olemme vieraana toisessa maassa"


    Tästä on kyseFuengirolan entinen kaupunginvaltuutettu Suvi Kauranen ei ole ainoa suomalainen, joka on astunut maailmalla päättäjän saappaisiin.Suomalaislähtöisistä päättäjistä maailmalla ei löydy tarkkoja tilastotietoja Suomi-Seuralta tai...

    Tästä on kyseFuengirolan entinen kaupunginvaltuutettu Suvi Kauranen ei ole ainoa suomalainen, joka on astunut maailmalla päättäjän saappaisiin.Suomalaislähtöisistä päättäjistä maailmalla ei löydy tarkkoja tilastotietoja Suomi-Seuralta tai Siirtolaisuusinstituutilta, mutta monista tapauksista on uutisoitu näyttävästi.Päättäjän asemaan on päädytty muun muassa Ruotsissa ja Japanissa.Suvi Kauranen valittiin Fuengirolan kaupunginvaltuustoon Partido Popularin listalta.

    Mitä voi odottaa, kun on sopinut tapaamisen Fuengirolan Los Bolichesissa sijaitsevaan kahvilaan kuusikymppisen entisen kuntapäättäjän kanssa? Se, joka ajatteli paatoksellista ja pölyttynyttä puhetta puoluepolitiikan syövereistä, saa tomuttaa korvienväliään nyt kunnolla.

    Kiinteistövälittäjä-yrittäjä Suvi Kauranen puhuu puhelimeen papereita ja kansioita aaltoilevan työpöytänsä ääressä kahvilan yläkerrassa. Puhe kuulostaa värikkäältä ja sointuisalta vokaalien ilotulitukselta. Hän pulputtaa hymy kasvoillaan espanjan kieltä, niin kuin olisi aina puhunut pelkästään sitä.

    Käytännössä onkin, liki puolet elämästään.

    – Hasta luego!

    Nainen laskee puhelimen, kääntää katseensa, vaihtaa kielen lennosta suomeen ja tervehtii sydämellisesti.

    Kun hän aloittaa puhumisen, keskustelusta ei meinaa tulla loppua.

    Tarinat polveilevat Espanjan historiasta (jossa riittäisi kokopäiväistä tutkittavaa vähintään kymmeneksi vuodeksi) asuntokauppaan (Espanjassa eletään pitkään kestäneen laman jälkeen nousukautta) ja suomen kielen nykytilasta (hänen mielestään se on karsea) Välimeren maiden gastronomiaan (se taas on ihan omaa luokkaansa) sekä hänen kotipihassaan muniviin kanoihin.

    Kaiken kirjava kattaus kotieläimiä löytyi myös hänen lapsuuskodistaan, maatilalta, joka sijaitsi Keski-Suomessa alle 3000 asukkaan kunnassa Konnevedellä Särkisalon kylässä.

    Kaikesta tästä hän puhuu intohimolla.

    Entä se politiikka?

    – Puoluekuri on esimerkiksi sellainen seikka, jota minä en välttämättä ymmärrä, hän lataa.

    – Jos puolue on valmis ottamaan riveihinsä henkilön, jota pitää täysjärkisenä, niin minun mielestäni hänen kriteereihinsä täytyy luottaa siinä vaiheessa kun äänestetään, eikä sanella ratkaisuja. Eikö tämä nyt jo selkeästi osoita, ettei minusta ole politiikkaan mitenkään?

    Silti hänestä tuli sattuman kaupalla ensimmäinen Espanjassa kunnallispolitiikkaan päässyt suomalainen.

    – En päässyt mukaan politiikkaan. Enemmänkin jouduin, Kauranen korjaa.

    Vuonna 2007 Fuengirolan silloinen pormestari Esperanza Oña sattui päättämään, että Kaurasen on tultava hänen puolueensa listalle ehdokkaaksi. Kahden voimakastahtoisen naisen sananvaihto kesti aikansa, ja päättyi siihen, että Kauranen asettui ehdolle mahdollisimman suurella ehdokasnumerolla.

    Espanjassa vaalit käydään suljettuna listavaalina. Listalta tulevat valituiksi ne henkilöt, jotka listan laatija, esimerkiksi puolue tai vaaliliitto, on asettanut listan kärkeen (Demokratiasanasto). Enemmistö Euroopan äänestäjistä äänestää ensisijaisesti puoluetta (Demokraatti).

    Äänestäjät osoittivat luottamuksensa ja Kauranen päätyi valtuutetuksi.

    – Enkä sano, että olisin paljon pitänyt näkemästäni, hän kuvaa aikaansa kuntapäättäjänä alleviivaten mennyttä aikamuotoa.

    Työtä, lomaa vai molempia?

    Yöllä alkanut sade on kastellut kadut ja palmupuiden raskaina roikkuvilta lehdiltä tippuu vielä pisaroita.

    – Tämä on ollut sateisin syksy vuosiin, Kauranen kertoo kävellessään toimistonsa alakertaan sisarensa pyörittämään kahvilaan.

    Silloinkin satoi, kun Kauranen alun perin päätti muuttaa Suomesta auringon alle Fuengirolaan. Sade tuli tosin lumena.

    – Pystyn sanomaan kellonajankin. Kyseessä oli kiirastorstai vuonna 1992, kun satoi minun mielestäni väärään aikaan lunta Lahden korkeudella.

    Vain muutamia vuosia aiemmin perhe oli viettänyt sapattivuoden Aurinkorannikolla Marbellassa ja Fuengirolassa.

    – Se jätti pysyvän jäljen sydämeen ja halusimme tulla tänne takaisin.

    Sateiset syyspäivät ovat tänä vuonna tulleet tutuiksi Espanjassa asuville suomalaisille.Niko Mannonen / Yle

    Kauranen asetti tavoitteen: puolessa vuodessa oli saatava selville, pystyykö Espanjassa ansaitsemaan elantonsa.

    Pystyi. Sen jälkeen perheenäiti ei epäröinyt hetkeäkään. Hän aloitti hulluna pidetyn ideansa toteuttamisen ja perusti golf-ravintolan kaupungin keskustaan. 6- ja 7-vuotiaat lapset saivat paikat espanjalaisesta yksityiskoulusta ja elämä asettui uomiinsa.

    Par 1 Golf on edelleen pystyssä, mutta eri muodossa. Ruuan sijaan se tarjoaa nyt golf-matkoja ja toimintaa ylläpitää Kaurasen lanko.

    Kauranen keskittyy asuntokauppaan.

    – Edelleenkin minulla on autolla töihin ajaessa ja auringon paistaessa sellainen tunne, että mitähän hyvää minä olen tehnyt, että saan tehdä töitä nimenomaan tässä paikassa? Lomatunnelma tulee välittömästi auringon myötä, hän huokaa.

    Myös tälle aamupäivälle luvattu auringonpaiste tekee tuloaan ja tekee ilman kuuman kosteaksi.

    On selvää, että Kauranen ei osaisi olla ilman yrittäjyyttä. Oman kahvila-ravintola-yrityksensä ylläpidosta hän luopui valtuustouran edessä hetkeksi pitkin hampain.

    Suomesta poiketen Espanjassa kaupunginvaltuutetun pesti ei ole luottamustehtävä, vaan täyspäiväinen virka.

    – Minut on tehty työhevoseksi. Normaali arki ja työelämä ovat minua varten, Kauranen kertoo.

    Marutei Tsurunen raivasi tietä Japanissa, suomalaisehdokkaita myös Somalimaan presidentiksi

    Kauranen ei ole ainoa suomalainen, joka on astunut maailmalla päättäjän saappaisiin. Heistä ei löydy tarkkoja tilastotietoja Suomi-Seuralta tai Siirtolaisuusinstituutilta, mutta monista tapauksista on uutisoitu näyttävästi.

    Suomi-Seura on kerännyt uutisia talteen. Toiminnanjohtaja Tina Strandberg kertoo, että Ruotsin parlamentissa on merkittävästi suomalaisväriä.

    Ruotsin Sisuradion mukaan ainakin 15 suomalais- tai tornionlaaksolaistaustaista ehdokasta olivat kärkikahinoissa valtiopäiville.

    Heistä läpi pääsivät muun muassa puolustusministeri Peter Hultqvist, jonka juuret ovat Kuusamossa sekä moderaattien Jämtlannin ykköshahmo Saila Quicklund, joka puolestaan on juuriltaan keskisuomalainen. Uusiin Suomi-taustaisiin edustajiin kuului muun muassa keskustan Linda Ylivainio. Myös elinkeinoministeri Mikael Dambergilla on suomalainen äiti.

    Kaikki läpi päässeet löytyvät Vaalilautakunnan verkkosivuilta.

    Maassa ei ole vieläkään uutta hallitusta (Kauppalehti), vaikka Ruotsin valtiopäivävaalit järjestettiin 9. syyskuuta. Moni asia on siis edelleen auki.

    Kansanaedustajien lisäksi Ruotsissa toimii tietysti myös muiden alojen suomalaisvaikuuttajia, kuten esimerkiksi Sveriges Riksbankin johtaja Stefan Ingves ja Nationalmuseetin johtaja Susanna Pettersson. Vastaavia esimerkkejä löytyy useilta eri aloilta.

    Vaikuttamaan on lähdetty kauemmaskin.

    Marutei Tsurunen, eli alkujaan Pielisjärven Höntönvaarasta kotoisin oleva Martti Turunen, oli ensimmäinen ulkomaalaissyntyinen kansanedustaja Japanissa.

    Turunen on aiemmin kertonut omaksuneensa jo 12-vuotiaana pasifistisen ideologian. Tuolloin hän päätti lähteä lähetyssaarnaajaksi Afrikkaan. Kohtalo johdatti kuitenkin Kaukoitään. Turunen päätyi 27-vuotiaana Japaniin, jossa hän alkoi levittää kristillistä sanomaa. Lopulta hänestä tuli kansanedustaja.

    Somalimaan presidenttiehdokkaana oli viime vuonna kaksi Suomen kansalaista: Abdirahman Mohamed Abdullahi "Irro" sekä Faisal Ali "Warabe". Lopulta molemmat joutuivat nielemään tappionsa (Helsingin Sanomat).

    Valtuutetut, jotka eivät osanneet avata tietokonetta

    Suomalaisten suosima Fuengirola on kaupunki Málagan maakunnassa. Hallinnollisesti se kuuluu Andalusian itsehallintoalueeseen. Jokaisella näistä on omat vastuualueensa – tai ainakin pitäisi olla.

    Esimerkiksi sosiaali- ja terveysasioissa päätäntävalta on autonomian tasolla. Kauranen sanoo, että Andalusiassa kunnat ja kaupungit joutuvat itse tarttumaan ongelmiin, jotka periaatteessa eivät niille kuuluisi.

    – On perheitä, joilla ei ole toimeentuloa. Kunnan on pakko tavalla tai toisella rahoittaa tai auttaa näitä henkilöitä. Käytännössä kunta on pakotettu toimimaan sillä toimialalla, vaikkei se kuulukaan sen toimivaltuuksiin, hän kertoo.

    Par 1 Golfin toimintaa pyöittää tänä päivänä Suvi Kaurasen lanko.Niko Mannonen / Yle

    Valtuutettuna Kauranen sai luonnollisesti kontolleen Espanjassa vakituisesti asuvien ulkomaalaisten, residenttien, asiat.

    Toisena Kaurasen vastuualueena oli uusien teknologioiden käyttöönotto.

    – Tässä voisin vähän säikäyttää suomalaista. Esimerkiksi vuosina 2007–2009 kaikki meistä valtuutetuista eivät osanneet edes käynnistää tietokonetta tai käyttää sähköpostia. Siinä oli paljon työkenttää.

    Kukin valtuutetuista toimi oman toimialueensa johtajana virkamiesten keralla johtaen heidän työtään.

    Kaurasen mukaan on oikein, että 80 000 asukkaan Fuengirolan kunnallispolitiikassa on mukana ulkomaalaisia.

    – Asukasmäärästä meitä on virallisesti yli 40 prosenttia – ja todellisuudessa yli puolet. Esimerkiksi tällä hetkellä valtuustossa ei ole ketään ulkomaalaista mukana, mikä on käsittämätöntä.

    Prosenttiluku on pysäyttävä.

    Suomalaisten vastuusta: "Meidän täytyy itse hoitaa omat ongelmamme"

    Äkkiseltään voisi luulla, että näin suuri massa auringon perässä tulleita turisteja sekä pysyviä asukkaita aiheuttaisi jonkinlaista tunnetta Fuengirolan espanjalaisväestössä tai painetta valtuustossa?

    Kaurasen mielestä esimerkiksi Katalonian alueella turisteja kohtaan kytevä vihamielisyys loistaa poissaolollaan Andalusiassa.

    – On tärkeää todeta, että tämä maa elää turismista. Toisin sanoen monet palvelut on suunnattu joko turisteille tai täällä vakituisesti asuville ulkomaalaisille, hän sanoo.

    – Se, mikä on positiivista, on se, ettei Espanjaa koeta enää pelkäksi rantalomapaikaksi.

    Noin 30 vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. EU:n tavoite vapaasta liikkuvuudesta (Euroopan parlamentti) on Kaurasen mukaan toteutumassa koko ajan paremmin. Se näkyy siinä, kuinka suomalaisten yritysten määrä Aurinkorannikolla lisääntyy, parempien nettiyhteyksien myötä etätyö tuo alueelle perheitä ja nuoria asukkaita ja koulujen ilmoittautumislistat pullistelevat.

    – Voimme vapaasti katsoa, missä haluamme olla. Enää ei voi sanoa, että se olisi vain rikkaiden etuoikeus asua ulkomailla.

    Suvi Kaurasen päivät täyttyvät kiinteistövälittäjän työstä. Niko Mannonen / Yle

    Kauranen painottaa, että residenttien pitäisi kantaa myös vastuunsa yhteiskunnan toimivuudesta ja pitää huolta omistaan.

    – Olemme vieraana toisessa maassa ja mielestäni on tärkeää, että me vauraat suomalaiset, jotka tulemme nauttimaan tästä kaikesta Espanjan hyvästä, emme olisi taakkana tälle yhteiskunnalle.

    Hän muistuttaa, että Espanjan verotusprosentti on alhainen, joka tarkoittaa samalla sitä, että Espanjan sosiaaliturva on huomattavan paljon alhaisempi.

    Kauranen antaa esimerkin: Fuengirolan ja saman kokoisen Mijasin alueella on käytössään parhaimmillaan yhteensä kaksi ambulanssia. Mitä tapahtuu, jos ambulanssia tarvitaan vain siitä syystä, että suomalainen humalainen makaa kadulla? Samaan aikaan avuntarpeessa saattaa olla joku jolla on aivoverenvuoto tai sydämeen liittyvä ongelma.

    – Resursseja on vähän ja ne pitää pystyä jakamaan oikein. Minusta on oikein, että me ulkomaalaiset pyrimme itse ratkaisemaan omia ongelmiamme, emmekä ole valittamassa, onpa maan nimi mikä hyvänsä, että yhteiskunnan täytyy hoitaa. Meidän täytyy itse hoitaa omat ongelmamme. Me olemme se yhteiskunta, Kauranen sanoo.

    Hampailla kodittomuutta vastaan

    Kuinka paljon humalassa makaavia suomalaisia todellisuudessa on?

    Suvi Kaurasen mukaan Aurinkorannikon suomalaisten alkoholiongelmat ovat sivuuttamaton kysymys, mutta todellisuudessa kyse on kuitenkin pienestä marginaaliryhmästä.

    – Jos ihmisellä on ongelmia alkoholin käytön kanssa Suomessa, ongelma ei tule paranemaan Espanjaan muuttamisella – päinvastoin. Alkoholin saatavuus ja halpa hinta voivat valitettavasti hankaloittaa joitakin ongelmia.

    Kauranen kertoo, että Fuengirolan kaduilla asuu arviolta viisi suomalaista koditonta. Kokonaisuudessaan Fuengirolan alueella asuu 50 koditonta henkilöä.

    Kauranen on mukana sekä Rotareissa että SOS-ryhmässä, joista ensin mainittu toimii muun muassa kodittomuuden ehkäisemiseksi ja katottomien auttamiseksi. Jälkimmäinen on parustettu hätätilanteessa olevien suomalaisten avuksi.

    Ongelmana on se, etteivät kaikki halua ottaa apua vastaan.

    Niillä, jotka haluavat asua kadulla, on mahdollisuus siihen.

    – Tulee mieleen yksi keskustelu, jonka kävin lähipuistossa suomalaisen miehen kanssa. Pyysin häntä antamaan tietonsa, että voimme keksiä keinon saada hänet Suomeen. Hänellä alkoikin olla monia syitä jättää ottamatta apu vastaan: "Ei minä en lennä, minulla on nämä kolme koiraa."

    Fuengirolan ilmasto on suotuisa harrastamiselle vuoden ympäri.Niko Mannonen / Yle

    Joukosta löytyy onneksi hyviäkin kokemuksia, jotka muistuttavat avustustyön tärkeydestä.

    – Suomessa on tällä hetkellä henkilöitä, jotka ovat lähteneet täältä kaduilta ja halunneet ottaa avun vastaan.

    Suvi Kauranen muistuttaa, että myös pienillä teoilla on merkitystä. Symboliksi hän nostaa kodittomien ruokahetkessä jälkiruuaksi tarjotun omenan.

    – Lähes kaikki jättivät sen syömättä. Kysyin vieressä istuvalta, eikö hän pidä omenasta. Sitten hän näytti hampaitaan. Vastaus oli selvä.

    Fuengirolan Rotarit saivat siitä idean auttaa asunnottomia hoitamalla heidän hampaansa kuntoon.

    – Hampaattomuus voi olla oire, jonka hoitaminen auttaa kaikin puolin, jopa työllistymiseen.

    "Kun tulen käymään Suomessa, minusta tuntuu, että olen valtavan köyhä"

    Espanjan tapaan kuuluu, että kerran poliitikoksi ryhtyvä on aina poliitikko. Suvi Kauranen jaksoi sitä tietä kokonaiset kolme vuotta, vuoteen 2010.

    Viimeiset puoli vuotta tuosta ajasta hän pyrki saamaan pormestari Esperanza Oñalta eron tehtävästään.

    – Häntä luonnollisesti mietitytti, että miten se koetaan poliittisesti, että joku lähtee pois hänen riveistään. Espanjassa politiikasta ei kukaan poistu vapaaehtoisesti. Sieltä poistutaan, koska heitetään pois.

    Sen takia suomalaisnaisen päätös oli ennenkuulumaton.

    Kaurasen jälkeen Fuengirolan kaupunginvaltuustoon valittiin (Uusi Suomi) toinen suomalainen edustaja, Katia Westerdahl. Hän oli Kaurasen tapaan ehdokkaana keskustaoikeistolaisen Partido Popularin (PP) listalla. Westerdahl vaikutti valtuustossa koko kauden 2011–2015, mutta päätti kyselyistä huolimatta olla pyrkimättä jatkokaudelle ja laittoi yritystoimintansa kaupunginvaltuutetun pestin edelle. Westerdahl on asunut Espanjassa vuodesta 1984 ja työskentelee päätoimittajana sekä kustantajana kahdessa lehdessä.

    Suvi Kauranen näyttää tyytyväiseltä valintaansa, ja miksipä ei, nyt asuntokauppa on herännyt uuteen kukoistukseensa. Haastattelun aikanakin suomalaispariskunta tulee kysymään myytävästä asunnosta.

    Vaikka Kauranen on tehnyt pesäeron politiikan tekemiseen, hänen entinen roolinsa on seurannut tähän päivään saakka.

    – Olen kahdeksan vuotta jo ollut kunnallispolitiikasta pois. Silti kiinteistövälityksessäni toimii jonkinlainen kunnan alatoimisto, jossa kysytään katutöihin ja muuhun sellaiseen liittyvistä asioista. Sanovat, että Suvilta saa vastauksen helpommin.

    Entä sitten Suomeen palaaminen? Suvi Kauranen sanoo, että 35 vuodessa synnyinmaa antoi pysyvänä asuinpaikkana sen, mitä sillä oli annettavana.

    Jo ylioppilaskeväänään hän haaveili maailmalle lähtemisestä.

    – Minä en tiedä, tulisinko Suomessa toimeen enää ollenkaan, hän pohtii

    – Kun tulen käymään Suomessa, minusta tuntuu, että olen valtavan köyhä. On seitsemän asiaa muovikassin pohjalla ja ne maksavat saman verran kuin käytän täällä täyttääkseni kaksi kassillista ruokaa. Toisin sanoen Espanjassa asuminen on edullisempaa.

    Niko Mannonen / Yle

    Lopulta hän tiivistää:

    – Espanjassa asuminen on ihanaa.

    – Tänne tultiin sata vuotta sitten toipumaan vaikeista sairauksista. Nyt ei tarvitse olla sairas, voi tulla nauttimaan elämästä.

    Eikä nyt pidä käsittää väärin. Kauranen sanoo samaan hengenvetoon rakastavansa synnyinmaataan ja sen kieltä.

    – En millään tavalla puhu Suomea vastaan. Jonkin verran kyseenalaistan kuitenkin esi-isiemme löytöä periferiasta. Ilmastollisesti se ei ole kaikista helpompia paikkoja asua ja olla. Helpommaksi ihmisen elämä käy täällä Euroopan etelälaidalla, hän sanoo.

    Kaurasen elämä on juuri tällä hetkellä sitä, mitä hän siltä haluaa. Työtä, työtä, työtä ja siinä välissä vetäytymistä omaan kotiin ja sen pihapiirissä sijaitsevalle kasvimaalle. Siellä politiikka loistaa poissaolollaan – ainakin melkein.

    – Takapihalla on kaksi kanaa. Ruskea Tipu ja musta Obama.

    Espanjansuomalaiset avasivat päiväkirjansa tunti tunnilta: Videot ja kuvat paljastavat, miltä näyttää karavaanareiden, sapattivapaan viettäjien ja perheiden arki

    Espanjansuomalaiset avasivat päiväkirjansa tunti tunnilta: Videot ja kuvat paljastavat, miltä näyttää karavaanareiden, sapattivapaan viettäjien ja perheiden arki


    Espanjan Aurinkorannikolla asuva suomalainen saa vastata usein kysymykseen: miten te siellä vietätte arkenne? Itse asiassa kysymys on kaunisteltu versio siitä, mitä moni oikeasti kuulee: ryyppäättekö te siellä päivät? Otimme asiasta...

    Espanjan Aurinkorannikolla asuva suomalainen saa vastata usein kysymykseen: miten te siellä vietätte arkenne? Itse asiassa kysymys on kaunisteltu versio siitä, mitä moni oikeasti kuulee: ryyppäättekö te siellä päivät?

    Otimme asiasta selvää.

    Kadut täyttyvät vilinästä jo varhain aamulla. Niko Mannonen / Yle

    Jutussa ääneen pääsevät elämänsä Espanjaan siirtänyt lapsiperhe, sapattivapaata viettävät teinipojan vanhemmat, karavaanaripariskunta, Espanjassa lapsensa kasvattanut pariskunta sekä suomalaisyhdistyksen puuhamies.

    Entä mitä ennakkoluuloista sanoo itsekin Espanjassa asuva Siirtolaisuusinstituutin tutkija Paula Könnilä?

    Suomalaisyhteisö on viihtynyt Fuengirolassa pitkään. Monille tuttu Los Pacosin alue täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Teuvo Hakulinen aloitti alueen rakentamisen 60-luvun lopulla, eikä sen vetovoima ole hälventynyt.

    Sapattivapaalla isä pyörittää arkea, äiti opiskelee ja poika rullakiekkoilee Pohjolan perheen päivä

    6:30 Jouni herää. Aamujumpan aika.

    7:00 Suihkuun. Aamukahvi porisemaan sekä patonkia uuniin paistumaan.

    7:15 Hanna ja Karri heräävät aamutoimille.

    7:50 Sataa vettä joten Karri ei lähde skootterilla kouluun, vaan Jouni vie hänet. Samalla isä lataa pojalleen saldoa välipalakioskiin.

    8:00 Hanna avaa tietokoneen ja aloittaa opiskelut.

    9.00 Jouni tekee kotitöitä ja tekee internetin välityksellä valmisteluja Suomeen palaamisesta.

    12.30 Lounaan syöminen ja pyykit kuivumaan parvekkeelle. Jos aurinko paistaa, kuivat pyykit saadaan illalla kaappiin. Hannan opinnot jatkuvat ja Jouni aloittaa iltaruuan valmistelun maustamalla lihat.

    15:00 Vanhempainvartti Karrin koululla.

    17:00 Ruokailu ennen Karrin rullakiekkotreenien alkua.

    18:30 Fuengirola Lionsin rullakiekkotreenit, jonne lähtee koko perhe. Hanna ja Jouni ovat lupautuneet joukkueenjohtajiksi.

    20:00 Iltapala ja Suomi tv:n ohjelmia.

    23:00 Nukkumaan.

    Los Boliches. Auringonlaskukuvia toisensa jälkeen. Jouni Pohjolan kännykän muisti on täynnä otoksia, joiden maisema avautuu heidän perheensä Los Bolichesin vuokrakodin parvekkeelta: pilviä kurottelevia vuoria, värikkäitä kerrostaloja, palmuja sekä vilkas moottoritie. Reunan yli kurkatessa näkee sinisenä hehkuvan uima-altaan.

    – Haluamme olla talvellakin auringonvalossa, Pohjola huokaa.

    On tavallinen arkipäivä. Aamun sade on tauonnut ja kirkkaana paistava keskipäivän aurinko tulvii ikkunoista olohuoneeseen. Syksy on ollut Espanjassa tavanomaista sateisempi. Säätila vaihtelee auringon porotuksesta vilpoisaan rankkasateeseen.

    Äiti on lyhyellä tauolla opinnoistaan, joita hän tekee etänä Suomeen. Isä on saanut aamurutiininsa hoidettua. Kotiaskareet ovat sapattivapaalla isoksi osaksi hänen heiniään.

    Perheen pojan, 15-vuotiaan Karri Pohjolan, koulumatka taittui tänään skootterin sijaan autokyydillä. Hän käy peruskoulunsa viimeistä luokkaa Aurinkorannikon suomalaisessa koulussa, jossa opiskellaan suomalaisen opetussuunnitelman mukaisesti.

    – Hänellä on täällä tiiviimmät kaverisuhteet kuin Suomessa. Vaikka Aurinkorannikon suomalaisyhteisö on iso, niin tietyllä tavalla kuitenkin se on tiivis, Hanna Pohjola sanoo.

    Myös koululaisten vanhemmilla on oma yhteisönsä. Perheen äiti on ollut mukana koulun myyjäisten kakku- ja joululaatikkotalkoissa.

    Pohjolan perheen parvekkeelta avautuu kaupunkimaisema. Perheelle oli tärkeää, että talohtiöstä löytyy uima-allas.Niko Mannonen / Yle

    Uuraisten Höytiältä kotoisin oleva perhe viettää jo toista sapattiviipymäänsä Aurinkorannikolla. Kauppiaspariskunnan elämä kulki Suomessa päivä toisensa jälkeen työn ehdoilla. Siksi talvet auringon alla ovat tuoneet elämään kaivatun muutoksen.

    Pohjoloiden ensimmäinen Espanja-vuosi oli 2012. Silloin mukana oli myös perheen vanhin poika.

    – Meillä oli suuri onni, kun oli täällä tuttuja, jotka pystyivät auttamaan tänne asettumisessa. Se helpotti esimerkiksi sopivan asunnon löytämistä, Jouni Pohjola kertoo.

    Pohjolat pitävät paljon yhteyttä Suomessa asuviin sukulaisiin. Erityisesti he soittevat ja kirjoittelevat paljon Jyväskylässä asuvalle pojalleen.Niko Mannonen / Yle

    Nyt meneillään oleva viipymä alkoi vuonna 2016. Tänä aikana Karri Pohjola on ehtinyt muun muassa käydä rippikoulun 20 muun suomalaisnuoren ryhmässä.

    – Nyt kun tulimme uudestaan ja satuimme pääsemään samaan taloyhtiöön asumaan, niin kyllähän tämä oli kuin kotiin olisi tullut, Hanna Pohjola lisää.

    Kuvassa Fuengirola Lionsien 14-15-vuotiaiden joukkue. Ylhäältä vasemmalta alkaen: Karri Pohjola (Höytiä), Oskari Parikka (Espoo), Okko Kinnunen (Haukipudas), Hugo Martín (Málaga). Alarivissä vasemmalta alkaen: Arttu Simonsuuri (Espoo), Manu Mielikäinen (Muurame) sekä Lenni Westman (Joensuu). Suluissa nuorten kotipaikkakunnat Suomessa.Niko Mannonen / Yle

    Perheen yhteiseksi intohimon kohteeksi on muodostunut rullakiekko. Karri pelaa infantiilien, eli nuorten, joukkueessa ja Pohjolan vanhemmat ovat hoitaneet joukkueenjohtajan tehtävää. Monet illat vierähtävät rullakiekkohallilla, joka sijaitsee kivenheiton päässä perheen kodista.

    – Kun jäätä ei ole, rullakiekko on hyvä vaihtoehto. Meillä keskisuomalaisilla sykkii sydän JYP:n suuntaan. Katsomme matseja televisiosta säännöllisesti, perheen isä lisää hymyillen.

    Sapattivapaata viettävän perheen arki kuulostaa ja näyttää letkeältä.

    Rullakiekkojoukkueessa vallitsee hyvä tunnelma. Kun jäätä ei ole, rullaluistimilla pelaaminen on paras vaihtoehto.Niko Mannonen / Yle

    Ovatko he kohdanneet ikinä kateutta Suomessa värjötteleviltä tutuiltaan?

    – Emme ole! Monet ovat kyllä halunneet vierailla luonamme, ja se on ollut mukavaa, Jouni Pohjola sanoo.

    – Kaikilla on mahdollisuus kulkea ja liikkua sekä kokea mitä haluaa. Minulla on ystäviä, jotka ovat sanoneet, etteivät he halua ikinä Suomen rajojen ulkopuolelle, hän lisää.

    Vaikka Espanjan elämä ja arki maistuvat Pohjoloille tällä hetkellä hyvin, heidän ajatuksissaan siintää myös ajatus elämästä ja uuden työarjen alkamisesta Suomessa.

    – Varmasti palaamme Suomeen pysyvästi ainakin jossakin vaiheessa. Jopa hyvinkin nopealla aikataululla, Jouni Pohjola pohtii.

    – En vaihtaisi näitä vuosia pois, perheen äiti lisää.

    Tältä näyttää naapurusto.Niko Mannonen / Yle

    Yhden asian he haluavat viedä mukanaan Suomeen Espanjan-vuosina opitusta elämäntyylistä. Se on rentous.

    – Ihmiset ovat täällä rennompia, suomalaisetkin! Kun sanotaan, että suomalaiset ovat juroja, niin eivät he täällä ole. Asiat eivät ihan mene niin jouhevasti, mutta niihin ei välttämättä niin jämähdetä, Hanna Pohjola sanoo.

    Kurapuvut jäivät historiaan, kun lapsiperhe muutti Espanjaan Merikannon perheen tiistai

    6:30 Vanhemmat heräävät: rauhallinen kahvihetki ja omat aamutoimet, Sylvi-koiran ulkoilutus.

    7:15 Lasten herätys.

    9:00 Olavin eskari alkaa ja isommat lapset tulevat koululle samaan aikaan. 2.luokkalainen Okko menee aamupäiväkerhoon ja 4.luokkalainen Ellen jää pihaan voimistelemaan ennen koulun alkua. Yrittäjänä toimiva Jukka-isä suuntaa tapaamaan asiakkaita.

    9:45 Okon ja Ellenin koulu alkaa, samoin opettajana työskentelevän Tiina-äidin oppitunnit lukiolla. Koulupäivien alkamisajat vaihtelevat.

    8.15–9.45 Ellen valitsi vapaaehtoisen saksan kielen, joka lisää oppituntien määrää kahdella vuosiviikkotunnilla. Kaikki esikoulun lapset ja perusopetuksen oppilaat opiskelevat espanjan kieltä sekä kolmannelta luokalta alkaen englantia.

    13:00 Olavin eskari loppuu, mutta hän jää iltapäiväkerhoon.

    14.40 Okon ja Ellenin koulupäivä päättyy, samoin Tiinan opetus. Lapset menevät kerhoon, Okko koulun kuoroon ja Ellen kuvataidekerhoon. Äiti seuraavan päivän tunteja.

    16:00 Kotiin, läksyjen teko ja pikainen täyttävä välipala.

    17–19 Ellenin rytmisen kilpavoimistelun harjoitukset. Muut suuntaavat rannalle leikkimään ja sen jälkeen kauppaan.

    19.30 Ilallinen kotona. Usein ateriarytmi on espanjalainen: aamupala, lounas, välipala koulussa, runsas välipala kotona ja myöhäinen illallinen. Illallisen jälkeen hetki leikkimistä ja läksyjen tarkastus.

    20:00 Sänkyyn ja iltasatuhetki.

    21:00 Lapset nukkumaan ja vanhemmat jatkavat työntekoa. Isä tekee omia töitään ja äiti korjaa kokeita sekä katsoo vielä seuraavan päivän materiaaleja tunneille.

    23:00 Nukkumaan.

    Los Pacos, Aurinkorannikon suomalainen koulu. – Si! Si! huudahtaa 8-vuotias Okko Merikanto, kun häneltä kysytään, osaako hän espanjaa.

    Vieressä istuva 10-vuotias Ellen Merikanto nauraa pikkuveljensä innokkaalle vastaukselle. Hänkin kertoo ymmärtävänsä ja osaavansa puhua uuden kotimaansa kieltä. Tulevathan espanjalaisen naapuruston lapsetkin kysymään Merikannon perheen lapsia luokseen leikkimään omalla äidinkielellään.

    Okko Merikanto tutkii kirjaston varauslistaa. Aurinkorannikon suomalaisen koulun kirjaston hyllyt ovat täynnä suomenkielisiä kirjoja: Jaana Kapari-Jatan kääntämiä Pottereita, Anni Polvan Tiina-kirjoja sekä Nopolan sisarusten Risto Räppääjiä.

    Suomi on myös Okon, Ellenin ja heidän pikkuveljensä, eskarilaisen Olavin, koulukieli. Espanjaa opetellaan suomalaisessa peruskoulussa kahden viikkotunnin verran.

    Merikantojen äiti, Jyväskylässä lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Tiina Raassina-Merikanto, opettaa yläkoululaisille ja lukiolaisille historiaa.

    – Koulu on hyvin lämminhenkinen. Meillä on suhteellisen pienet luokat ja lukioryhmät, vaikka ne ovat kasvaneet. Opettajat oppivat tuntemaan nopeasti oppilaat ja opiskelijat. Se tekee tästä turvallisen paikan myös lapsille ja nuorille, Raassina-Merikanto kertoo.

    Koulussa on kuluvalla lukukaudella 283 esi- ja perusopetuksen oppilasta. Heidän lisäkseen lukiossa on 73 opiskelijaa. Kaikkiaan Aurinkorannikon suomalaisessa koulussa on 356 oppilasta ja osalle luokista on jonoa.

    Vuonna 2003 oppilaita oli 127. Kasvu kertoo siitä, että Aurinkorannikon lapsiperheiden määrä on kasvanut nopeasti.

    Okko ja Ellen Merinkanto ovat löytäneet Espanjasta paljon uusia kavereita. Okon vastaus parhaasta kaverista voi yllättää: hänen bestiksensä on koulun huoltomies. Ystävykset ovat kiinnostuneita tekniikasta.Niko Mannonen / Yle

    Ellen Merikannon mielestä Aurinkorannikolla sijaitseva suomalainen koulu eroaa Suomessa sijaitsevasta koulusta erityisesti ruokatarjonnaltaan.

    – Ruoka on parempaa.

    Keskimmäinen lapsista löytää vastauksen siihen, mikä tekee ruuasta erityisen hyvää: siinä yhdistyvät eri maiden ruokakulttuurit.

    – Se on jokamaalaista. Sellaista joka maasta tullutta ruokaa, Okko Merikanto kuvailee.

    Aurinkorannikon suomalainen koulu sijaitsee Los Pacosissa.Niko Mannonen / Yle

    Perhe asui ensimmäistä kertaa Aurinkorannikolla lukukauden 2013–2014 aikana. Vuonna 2016 he palasivat takaisin, sillä kertaa pysyvästi.

    – Olemme aina halunneet asua ulkomailla. Se on asia johon molemmat, minä ja mieheni, olemme pyrkineet. Koska itse olen ammatiltani opettaja, niin konkreettiset työskentelymahdollisuudet ulkomailla ovat aika vähäisiä, perheen äiti kertoo.

    Lukio taas sijaitsee kivenheiton päässä peruskoulun rakennuksesta.Niko Mannonen / Yle

    Nyt koti, työt ja miehen yrittäjyys sitovat Merikannon perheen Espanjaan.

    – Myös lapset ovat espanjalaistuneet, Tiina Raassina-Merikanto kertoo.

    Missä voi käydä koulua suomeksi?

    Suomen ulkopuolella on yhteensä kuusi suomalaista peruskoulua ja yksi lukio.

    Koulut sijaitsevat:

    Ruotsissa: Monissa Ruotsin kunnissa on suomenkielistä koulu- ja esikoulutoimintaa. Opetusta tarjoaa muun muassa Tukholman ruotsinsuomalainen koulu.

    Virossa: Tallinnan suomalainen koulu ja Tarton suomalainen koulu

    Venäjällä: Pietarin suomalainen koulu ja Moskovan suomalainen koulu

    Espanjassa: Aurinkorannikon suomalainen koulu ja lukio

    Belgiassa: Brysselin suomalainen koulu

    Lisäksi on maailmalla on noin 140 Suomi-koulua, jotka toimivat yli 40 maassa. Suomi-kouluilla tarkoitetaan kielikouluja, joissa annetaan ulkosuomalaislapsille täydentävää opetusta suomen kielessä sekä tutustutetaan heitä suomalaiseen kulttuuriin. Täydentävällä opetuksella tarkoitetaan varsinaisen kouluopetuksen rinnalla annettavaa opetusta.

    Lähde: Suomi-Seura ry

    Jos lasten pitäisi mainita jotain, mitä Suomesta on ikävä, he nostavat esille kaverit ja liikkumisen vapauden. Espanjassa liikenne on vilkkaampi kuin Suomessa, joten kavereiden luokse ja harrastuksiin mennään yhdessä vanhempien kanssa.

    Näin talvella lasten voisi kuvitella ikävöivän lunta.

    – Vaikka on lämmin, täällä siltikin on lunta. Tietysti Sierra Nevadassa vain, Okko Merikanto huomauttaa.

    Perhe harrastaa Espanjassa paljon yhdessä ja erikseen.

    – Kungfua ja partiota, Okko luettelee harrastuksiaan.

    – Mä harrastan kilpavoimistelua, isosisko jatkaa.

    – Pyrimme lähtemään joka viikonloppu vaellusreissuille. Haarukoimme tunnin matkan päästä luontokohteen. Käymme myös kaupunkireissuilla. On ihana, kun tästä pääsee helposti oman työnkin kautta kiinnostaviin historiallisiin kohteisiin. Feria-lomalla, eli syyslomalla, olimme Cordobassa, äiti lisää.

    Viime kesänä peruskoulu sai lisätilaa tien toiselta puolelta. Puurakenteisessa D-rakennuksessa on neljä luokkatilaa.Niko Mannonen / Yle

    Varsinkin kesäkaudella perhe nauttii rantaelämästä.

    Silti tavallinen arki ei poikkea paljon siitä, mitä se on ollut Suomessa: aamulla mennään kouluun ja töihin, sieltä kaupan kautta kotiin ja harrastuksiin.

    Tämä kaikki tapahtuu vain suotuisammissa sääolosuhteissa.

    80 muun suomalaispariskunnan joukossa leirintäalueella Karavaanareiden päivä

    Herätys! Aamupalaksi puuroa marjoilla, jotka on tuotu Suomesta. Pirkko pesee pyykkiä ja Pentti selaa uutiset netistä.

    Aamukahvin jälkeen pyöräily kahden kilometrin päässä sijaitsevaan kauppaan. Ostoskorin kalleimmat esineet ovat jouluvalot, kalenteri sekä juustot. Muut ostokset maksavat alle 4 euroa kappaleelta. Halvimmat ostokset olivat cava- ja gluhwein-juomat. Loppusumma on 77 euroa.

    12:00 Lounaan kokkaaminen ja syöminen. Pentin vuoro käydä tiskaamassa.

    13:00 Kuoroharjoituksiin valmistautumista, nuottien ja kokouspöytäkirjojen järjestelyä.

    14:30 Fuengirolaa ja Seurakuntataloa kohti. Tällä kertaa Pentti pääsee toisen leirintäalueella asuvan suomalaisen kyydillä. Monesti matka taittuu pyörällä.

    15–16 Pentin kuoroharjoitukset.

    17:30 Takaisin leirintäalueelle.

    18:00 Iltapala. Illalla Pirkko ja Pentti koristelivat etutelttaa jouluvaloilla. Ilta kului rennosti uusista valoista nautiskellen.

    Camping Fuengirola. Vieri viereen parkkeeratuista asuntoautoista ja -vaunuista loistavat valot valaisevat pimenevää iltaa. Camping Fuengirolan alueella on hiljaista. Sade rummuttaa matkailuautojen ja niiden eteen pystytettyjen etutelttojen kattoja vasten. Muutamat karavaanarit kävelevät astiakoriensa kanssa kohti huoltorakennuksen tiskauspaikkaa.

    Useat kakkoskodit on parkkeerattu pidemmäksi aikaa. Suomalaisen karavaanarin tunnistaa SF-Caravan -tarrasta ja Suomen lipusta auton vieressä – ja täällä niitä riittää.

    – Olemme laskeneet, että parhaimmillaan täällä on 80 suomalaispariskuntaa, jyväskyläläiset Pentti ja Pirkko Äijö kertovat.

    Meneillään on pariskunnan neljäs talvi Aurinkorannikolla. Sitä ennen he viettivät kaksi talvea Marokon Agadirissa.

    40 vuotta sitten karavaanarielämään hurahtaneet Äijöt kuuluvat Rutusakkiin, eli Välimeren maissa talvehtivien karavaanareiden yhdistykseen. Jotain elämäntavan yleisyydestä kertoo se, että yhdistykseen kuuluu noin 600 jäsentä.

    Pentti ja Pirkko Äijö viettävät Suomessakin enemmän aikaa matkustaen asuntoautollaan kuin kotona ollen.Niko Mannonen / Yle

    Yksistään Fuengirolan alueella on kaksi suomalaisten karavaanareiden suosimaa aluetta. Toinen niistä on Äijöjen tukikohta Camping Fuengirola, mutta sen lisäksi Fuengirola-Mijas tien varrella sijaitsee kokonaan suomalaisille tarkoitettu Camping Suomi Village.

    Äijöt ajoivat syyskuussa Suomesta Euroopan halki Espanjaan puoleksi vuodeksi. Matka kesti kaksi viikkoa. Edestakaisen reissun aikana kilometrejä kertyy noin 7 500.

    Pentin ostoskori – mihin karavaanari kuluttaa?

    Karavaanari Pentti Äijö keräsi kauppareissullaan esimerkkejä siitä, mitä ostoskoriin päätyy ja kuinka paljon ostokset maksavat. Entä millainen lasku tulee leirintäalueella asumisesta tai ravintolaillallisesta?

    "Ostimme 77 € edestä tuotteita. Hintavimmasta päästä ostoksia olivat jouluvaloverho 9,99 €, kaksi 400 gr pakettia cheddar-juustoa yht 5,98 €, vuosikalenteri ensi vuodelle ja muistiinpanosivuineen 4,99 €. Loput maksoivat alle 4 €/ostosrivi. Mukana oli halvempia tuotteita, kuten pullo cavaa (1,95/pll) ja pari pulloa gluhweinia (1,69/pll) joulugögijuomaksi."

    "Kävin hoitamassa ensimmäisen kerran leirintäaluemaksun. Tulimme tänne lokakuun puolivälissä. Maksua menee sähköineen noin 400 €/kk. Lisäksi on nettiyhteys 15 €/kk, sitä voi käyttää yhdessä laitteessa kerrallaan. Seuraavista yhteyksistä käyttömaksu on alempi. Nettinopeus on ollut noin 4 Mbps."

    "Menimme ruokailemaan kaupungille kiinalaiseen ravintolaan. Alkupalat, lämmin ruoka ja jäätelö maksoivat hengeltä n. 5,5 € ja olutannos (0,3 l) 1,45 €."

    "Persimonit maksoivat 1,5 kg 1,25 €/kg. Omenien hinnat tietysti vaihtelevat laadun mukaan. Manzana Royal Gala 1,5 kg maksoi 1,39 €/kg. Pari levyä tummaa suklaata 72 % 100 gr maksoi 0,80 €/levy ja kilo hyvää mysliä 2,00 €. Muovinen ostoskassi maksoi 0,02 €. Hedelmiä syömme täällä huomattavasti enemmän kuin Suomessa."

    "Pyörän sisäkumi maksoi 3,50 € ja ulkokumi 15,08 €. Kumin vaihtaminen taas maksoi 3,50 €. Työn osuus ihmetyttää kovasti, miten edullista palvelu tässä tapauksessa ainakin oli."

    Pentti Äijön mukaan asuntoautolla reissaaminen on nykyisin mutkatonta: navigaattoriin asetetaan määränpää ja lähdetään ajelemaan.

    – Suunnittelemme matkan niin, että leirintäpaikat ovat lähtiessä tiedossa. Välillä liikumme yhdessä muiden kanssa. Joskus liikkeellä on yhdessä neljän perheen ryhmiä, Äijö sanoo.

    Matkalla olisi paljon nähtävää, mutta Äijöt halusivat asettua Fuengirolaan mahdollisimman nopeasti.

    – Meillä on tiettyjä harrastuksia, jotka vetävät tänne, Pentti Äijö kertoo hymyillen.

    Elämä Espanjassa ei todellakaan pyöri ainoastaan leirintäalueen ympärillä. Usein pariskunta hyppää pyörän selkään ja polkee viikoittaisiin harrastuksiinsa keskustaan.

    Pirkko Äijö käy maanantaisin vapaaehtoistyössä Fuengirolan suomalaisen seurakuntakodin kahviossa. Hänen miehensä taas osallistuu Aurinkorannikon kuoron stemmaharjoituksiin keskiviikkoisin ja perjantaisin. Varsinkin joulun aikana kuoron esiintymiskalenteri on ahdettu täyteen.

    Suomalaiset pelaavat leirintäalueella kaksi kertaa viikossa petankkia ja kerran mölkkyä. Aamujumppaa on kaksi kertaa viikossa ja Lähivuorten vaeltajat järjestävät patikointiretken tiistaisin.

    Leirintäalueen suomalainen sauna lämpiää kolme kertaa viikossa.

    Kaikkien näiden lisäksi tapahtumia ja tekemistä järjestävät muutkin Aurinkorannikon alueen suomalaiset yritykset, ryhmät ja toimijat.

    – On monenlaista viihdykettä ja tarjontaa, Pentti Äijö sanoo.

    Fuengirola Campingin miljöö on monelle suomalaiselle karavaanarille tuttu jo useammalta vuodelta. Maata peittävä valkoinen kivimurske tuo mieleen lumen. Siksi moni joutuukin hieraisemaan alueelle tullessaan silmiään.Niko Mannonen / YleFuengirola Camping sijaitsee Sohailin linnan lähistöllä pienen matkan päässä kaupungin keskustasta.Niko Mannonen / Yle

    Milloin auton nokka sitten kääntyy takaisin kohti pohjoista?

    – Silloin kun siellä ei tarvitse enää nastarenkaita. Kun tulemme Vuosaaren satamaan laivalla, pitää uskaltaa lähteä tienpäälle. Meillä on kitkarenkaat matkailuauton alla. Lähtiessä ne ovat tarpeettomat, mutta palatessa ne voivat olla hyvinkin tarpeelliset.

    Suomalaispariskunnan Espanjassa syntynyt lapsi kokee pohjolan etäisenä Lukkarin perheen maanantai

    Seppo:

    7:45 Herätys

    8:15 Aamulenkki

    9:15 Aamupala

    10:00 Töihin

    15:30 Lounas

    Siesta-tauko

    17–20 Iltatreeni tai töitä kotona.

    20:30 Illallinen

    23–23:30 Nukkumaan

    Sanna:

    03:50 Herätys

    04:15 Töihin leipomaan ja tekemään päivän myyntituotteet

    9:30–15 Kahvila auki

    16:00 Kauppaan tai tukkuun

    17:30 Kotiin, kotihommia

    20–20.30 Illallinen

    21–21.30 Nukkumaan

    Aino, opiskelijan päivä Madridissa:

    9:00 Herätys

    9:30 Metro yliopistoon

    10:00–13:00 Universidad

    13:00–13:30 Metro asuntolaan

    14:30–16:00 Ruoka- ja lepotauko

    16:00–19:00 Kuntosalilla

    20:00 Suihku

    21:00 Illallinen

    22.30–23 Nukkumaan

    Los Pacos. Bungalow-tyylisen talon ympärillä kasvavat sitrus- ja koristebanaanipuut. Kypsät sitruunat päätyvät Sanna Lukkarin kahvilan leivonnaisiin, jotka tunnetaan Los Bolichesin alueella hyvin.

    Lukkarin perheen Katti-kissa istuu vaativan näköisenä ikkunalla. Pian on sen ruoka-aika.

    Sanna, Seppo ja Aino Lukkarin koti sijaitsee suomalaisten suosimalla Los Pacosin alueella, josta löytyy myös katu nimeltä Avenida de Finlandia. Vaikka ympärillä on tiivis asuinalue, talo tuntuu nököttävän omassa rauhassaan.

    Pihan grillipaikalta näkee paikan, josta koko asuinalueen historia alkoi 50 vuotta sitten. Rinteen korkeimmalla kohtaa sijaitseva talo kuuluu Los Pacosin perustajalle, Teuvo Hakuliselle.

    – Aluksi olimme sitä mieltä, ettemme missään nimessä muuta Pacosiin. Täällä kuitenkin ollaan, Sanna Lukkari sanoo nauraen.

    Sanna ja Seppo Lukkari päättivät vuonna 1994 järjestää elämänsä niin, että he voivat muuttaa mahdollisimman pian Espanjaan. Päätös sinetöityi vuonna 1995.

    – Seppo sai silloin myytyä yrityksensä, Sanna Lukkari kertoo.

    Pariskunta asui ensimmäiset vuotensa vuokralla.

    – Saimme vuokrattua asunnon syyskuusta toukokuuhun, joka on aika tyypillistä espanjalaisasunnoissa. Espanjalaiset haluavat ne itse käyttöön kesäkuukausiksi. Kesällä pistettiin kamat varastoon ja olimme Suomessa. Taas syksyllä palasimme samaan tai johonkin toiseen vuokra-asuntoon.

    Kahvilayrittäjä Sanna Lukkarin päivät alkavat jo kolmelta aamuyöllä. Tuntia myöhemmin hän suuntaa leipomaan ja valmistelemaan päivää kahvilaansa Los Bolichesiin.Niko Mannonen / Yle

    Espanja alkoi tuntua äidin mukaan kodilta vasta siinä vaiheessa, kun tavarat löysivät paikkansa pysyvästä osoitteesta, eikä niitä tarvinnut kantaa enää varaston ja vuokrakotien välillä.

    Vuonna 2000 syntyi perheen tytär Aino. Pacosin talon he ostivat 10 vuotta sitten.

    Nyt perheen arki on jälleen muuttunut. Aino opiskelee psykologiaa yliopistossa Madridissa ja vanhemmat ovat ison osan viikosta kotona kaksin.

    Tänään koko perhe on kuitenkin koossa. Tytär maanittelee Kattia sisälle taloon.

    Vaikka kotona on puhuttu aina suomea, Aino Lukkari kokee espanjan kielen vahvemmaksi. Hän on puhunut sitä siitä saakka, kun meni 2,5-vuotiaana päiväkotiin.

    – Täällä on loistava suomalainen koulu, mutta olimme siinä vaiheessa jo päättäneet, että elämme Espanjassa. Meidän tulevaisuutemme on täällä, Sanna Lukkari sanoo.

    Aino Lukkari kertoo, että lähes kaikki hänen ystävänsä ovat espanjalaisia tai puhuvat espanjaa.

    – Tunnistan kyllä suomalaiset kaduilla ja yökerhossa. En ymmärrä suomalaisten nuorten tapaa juoda paljon, se näyttää pahalta. Meillä on tapana lähteä ulos tanssimaan ja pitämään hauskaa, Aino Lukkari sanoo.

    – No joo. Siellä sinä tunnut viihtyvän, isä naljailee tyttärelleen isällisesti.

    Espanjalaisilla nuorilla on käytössä oma sanansa turisteille: Guiris. Sitä ei käytetä kovin mairittelevassa sävyssä.

    Seppo Lukkarin arki kuluu golf-matkojen järjestämisen parissa. Kuvassa hän selaa viikkokisaan ilmoittautuneiden tuloskortteja.Niko Mannonen / Yle

    Ihmetystä aiheuttavat myös suomalaiset ruokailuajat. Lounas ja päivällinen syödään espanjalaiseen ryhmiin verrattuna hirvittävän aikaisin.

    – Sitä hän on ihmetellyt pienestä pitäen aina kun olemme käyneet Suomessa, Sanna Lukkari paljastaa.

    Perheen talossa näkyy se, että Lukkarit rakastavat kotona olemista. Pehmeä sohva ja muhkeat tyynyt oikein kutsuvat istumaan ja avokeittiö laittamaan ruokaa. Kotiin on rakennettu pieni ja tunnelmallinen sauna. Sen lämmöstä on mukavaa pulahtaa pihalla olevaan uima-altaaseen.

    Ei kotia ilman saunaa. Lukkarin perheen sauna on viikottaisessa käytössä.Niko Mannonen / Yle

    Erityisesti kesäisin kotona olemiseen on enemmän aikaa, kun perheen äidin kahvila on laittaa ovensa kiinni. Kyllä, päätös kuulostaa kovin oudolta, mutta Sanna Lukkarin kahvilan vilkkain sesonki on juuri nyt, talvella.

    – Täällä asuvat suomalaiset muodostavat suuren osan asiakaskunnastani. Toki on paljon skandeja, englantilaisia ja espanjalaisia. Kesän turistiaikana hiljenee.

    Kesällä myös golf-matkoja järjestävän yrityksen toimitusjohtajana työskentelevällä isällä on enemmän vapaa-aikaa.

    Sanna Lukkarin päivät alkavat jo aamuneljältä, kun hän alkaa valmistaa kahvilansa keittiössä tarjottavia tulevaa päivää varten.

    – Monella on sellainen harhakuva, kun tulee Espanjaan töihin, niin tämä on hirmu helppoa ja täällä pääsee helpolla. Firman menestyksen eteen täytyy kuitenkin tehdä oikeasti töitä.

    Kahvilatunnelmaa. Iso osa Sanna Lukkarin kahvilan asiakkaista on suomalaisia.Niko Mannonen / Yle

    Lukkarit eivät haaveile Suomeen palaamisesta – eivätkä he ole ainoita.

    Yle selvitti, missä päin maapalloa ulkosuomalaiset ovat ja mitä he tekevät asuinalueillaan. Laajassa kyselyssä puolet vastaajista (3 156) ilmoitti, ettei aio palata Suomeen.

    Arkea rantaelämää. Espanjassa ne ovat yhtä. Syksy on ollut Aurinkorannikolla poikkeuksellisen sateinen.Niko Mannonen / Yle

    Samaan vastaukseen päätyi huomattavan moni Espanjan Aurinkorannikolle muuttanut. Vastaajista noin 80 prosenttia ilmoitti aikovansa jäädä niille sijoilleen.

    Aurinkorannikon monitoimimies kuulee parhaat juorut suomalaisessa saunassa Paavo Ässämäen päivä

    7:30 Herätys, aamupala ja Keskisuomalaisen lukemista tabletilta.

    9:00 Fribeegolfin viikkokisa DiscGolfpark Mijasissa.

    12:15 Suihku ja lounas.

    13:30 Skype-palaveri Suomelan jäsenrekisterin kehittämisestä .

    15:00 Kauppaan.

    17:00 Sähköpostien lukemista ja uutisten katsomista TV:stä.

    18:00 Karaokekerho.

    19:00 Ystävän 70-vuotisjuhlissa.

    23:00 Nukkumaan.

    Los Pacos, Suomela. Vettä tulee taivaan täydeltä. Syviä lätäköitä ei kannata edes väistää, sillä vesi tirsuu kaikesta huolimatta lenkkareiden läpi varpaisiin saakka.

    Silti Los Pacosissa sijaitsevan Suomelan toimiston, kirjaston ja päivätoimintatilojen ovet käyvät tiuhaan. Oven edustalle on jätetty sateenvarjoja. Suomelassa syödään keskiviikkoisin lounasta. Silloin talo on täynnä.

    Paavo Ässämäki ripottaa pikakahvin puruja pahvimukin pohjalle ja kaataa päälle höyryävää vettä. Suomela on hänelle enemmän kuin harrastus. Kolme päivää hänen viikostaan kuluu yhdistystoiminnassa.

    Lounas on Suomelan aktiivisten talkoolaisten tekemää.Niko Mannonen / Yle

    Asociación Finlandesa Suomela on Aurinkorannikolla lyhyemmän tai pitemmän aikaa viipyville suomalaisille perustettu oma yhdistys. Jäseniä on tuhatkunta ja toimintaa riittää maanantaista sunnuntaihin. Harrastuksia on kirjallisuuspiiristä korupajoihin ja rivitanssista kamarikuoroon. Kaikki toiminta järjestetään talkoovoimin.

    Harrastepiireissä voi olla jopa 50–60 jäsentä.

    – Ihmiset ovat paljon avoimempia täällä Espanjassa. Liekö auringon vaikutus siihen, vai joku muu. Sitä en yksiselitteisesti tiedä. Täällä halutaan kuulua porukkaan, Suomelan puheenjohtaja Paavo Ässämäki sanoo.

    Keskiviikkoisin lounaalla sali on yleensä täynnä.Niko Mannonen / Yle

    Tällä hetkellä ratkaistavana on yksi haaste. Suomalaiset rakastavat Suomelassa järjestettäviä tansseja. Monet tulevat kuitenkin sinne pariskunnittain, eikä yksin tansseihin tuleville naisille meinaa löytyä tanssiparia.

    Siirtolaisuusinstituutin viime vuoden tilastojen mukaan Espanjassa asuvista Suomessa syntyneistä valtaosa 56 prosenttia on naisia.

    Halu kuulua yhteisöön ja viettää toiminnantäyteisiä eläkepäiviä olivat Ässämäelle syitä valita Fuengirola. Idea muutosta virisi jo kuutisen vuotta sitten, mutta hän siirsi elämänsä osaksi Espanjaan kolme vuotta sitten.

    – En viihtyisi rannalla aurinkoa ottaen. Minulla pitää olla tekemistä. Täällä sitä on niin mahdoton määrä. Tulee oikeastaan valinnanvaikeus, että mitä harrastaa.

    Suomelan harrastetilat ovat täynnä aamusta iltaan.Niko Mannonen / Yle

    Parhaiten maailmanmenosta, tai tarkemmin Aurinkorannikon suomalaisten kuumimmista kuulumisista, pysyy kuitenkin kartalla istahtamalla lauteille jokaviikkoisen saunavuoron aikaan.

    – Siellä tapaa mukavaa porukkaa. Puhumme milloin mistäkin, Ässämäki kertoo.

    Mies myöntää vihaavansa Espanjassa asuvia suomalaisia kohtaan vallitsevia ennakkoluuloja. Ainakin ajatusta siitä, että suomalaiset ryyppäisivät kaikki päivät ja olisivat kaiken hyvän lisäksi paossa verottajalta.

    – Moni luulee, että olemme veropakolaisia. Suurin osa täällä asuvista maksaa veronsa Suomeen. Vuoden 2021 jälkeen kaikki eläkkeellä olevat suomalaiset maksavat veronsa Suomeen: osan Suomeen ja osan Espanjaan.

    Lounasaika! Suomelan kävijät tuntevat Paavo Ässämäen hyvin.Niko Mannonen / Yle

    Suomen ja Espanjan välinen verosopimus muuttuu ensi vuoden alusta alkaen. Uuden Espanjan verosopimuksen mukaan Suomesta saatavasta eläkkeestä maksetaan veroa Suomeen. Yksityissektorin eläkkeitä koskee kuitenkin kolmen vuoden siirtymäaika.

    Ajantasaiset Suomea sitovat verotuksen valtiosopimukset löytyvät valtiovarainministeriön verkkosivuilta.

    Verottaja on listannut käytännöt ulkomaille muuttaville. Suomen kansalaista sitoo kolmen vuoden sääntö.

    Suomalaisia palveluja autokorjaamosta kampaajaan ja pullapuodista kiinteistövälitykseen

    Vieri vieressä suomalaisia kauppoja, korjaamoita, seurakuntatalo, leipomoita, kahviloita, kiinteistövälityksiä... Espanjaa tai englantia taitamaton suomalainen pärjää Aurinkorannikolla hyvin.

    Lappeenrantalainen Aleksi Vahla muutti Fuengirolaan vaimonsa ja nuorimman lapsensa kanssa. Oman ravintolan perustaminen Aurinkorannikolle oli monen vuoden suunnittelun tulos. "Elämä on ollut juuri sellaista kuin kuvittelinkin. Tämä on meidän perheen juttu." Vahlan ravintolasta voi bongata tutun jääkiekkojoukkueen huivin. Saipan pelit kokoavat ravintolan täyteen jääkiekon ystäviä.Niko Mannonen / Yle

    Siirtolaisuusinstituutin tutkija Paula Könnilä on tehnyt vuonna 2014 alueen suomalaista tutkimuksen ja kirjoittanut aiheesta kirjat; Sisua ja mañanaa – Suomalaiset Espanjan Aurinkorannikolla sekä tilastollisesti päivitetyn espanjalaiskäännöksen Las raíces finalndesas en España.

    Tulokset kertovat, että ihmisiä vetävät nykyisin Aurinkorannikolle monet syyt. Ilmasto ei ole enää niin keskeisellä sijalla kuin aiemmin.

    – Nyt on tullut esille muita seikkoja: kulttuuri, kielen opiskeleminen, lähialueilla seikkaileminen ja erilaiset harrastukset. Kaikkea voi harrastaa ulkoilmassa ympäri vuoden, Könnilä sanoo.

    Ketkä muuttavat?

    Aurinkorannikon suomalaisten tarkistettu määrä oli viime vuonna noin 20 500.

    Mukaan on laskettu residentit ja ei-residentit, eli Espanjaan veronsa maksavat ja Suomeen veronsa maksavat.

    Siirtolaisuusinstituutin tutkija Paula Könnilä tilastoi viime vuonna Aurinkorannikon suomalaisten ikärakennetta. Tutkimuksessa oli mukana 540 suomalaista 16-vuotiaasta 81-vuotiaaseen.

    Tutkimukseen osallistuneiden keskimääräinen ikä oli 59 vuotta.

    Tutkijan mukaan suomalaisten into muuttaa Espanjaan on ollut kasvavaa viimeiset 30 vuotta.

    Vuodesta 2013 lähtien vuosittainen kasvu on ollut 10-20 prosentin luokkaa.

    Keskimäärin Suomesta Espanjan Aurinkorannikolle muuttaa vuosittain noin 100 henkilöä, joista puolet kirjautuu asumaan Espanjaan pysyvästi.

    Tällä hetkellä muuttajien määrä on tasaantumassa ja nähtäväksi jää, vaikuttavatko vuoden 2019 alusta voimaan tulevat veropoliittiset muutokset suomalaisten Espanjassa asumiseen tai maahan muuttamiseen.

    Yhtenä muuton syynä nousivat esille myös käytännön asiat.

    – Tänne saattaa olla syntynyt perhettä jopa kolmessa sukupolvessa. Lisäksi on muodostunut tiivis ystävä- ja tuttavapiiri, ja on ostettu asuntoja. Yhä useammalle on käynyt niin hienosti, että on saanut työn täältä, Könnilä sanoo.

    Mutta entäs ne tiukassa olevat ennakkoluulot?

    – Tutkimuksen aikana olin hämmästynyt siitä, miten ennakkoluulot elävät niin pitkään. Kun ensimmäiset suomalaiset turistit tulivat vuosikymmeniä sitten Aurinkorannikolle viettämään lyhyttä lomaa, niin saatettiin olla vaihtelun tarpeessa. Elämä oli erilaista, Könnilä sanoo.

    Ei voi väittää, että suomalaisten mahdolliset alkoholiongelmat tai sairaudet katoaisivat Espanjaan muuttaessa.

    – Ihan samoissa prosenttimäärissä ne ovat kuin Suomessakin. Eivät suomalaiset synny uudestaan, kun tulevat tänne – traditiot saattavat tulla mukana.

    Avenida de Finlandia -niminen katu Los Pacosissa.Niko Mannonen / Yle

    – Täällä on niin paljon ystäviä ja tuttavia sekä harrastusmahdollisuuksia, että elämä saattaa muuttua – ja on monella muuttunutkin – rikkaammaksi ja terveellisemmäksi, Könnilä tiivistää.

    Joka viides Aurinkorannikolle muuttavista suomalaisista asuu yksin. Könnilän mukaan se ei kuitenkaan tarkoita, että ihmiset olisivat yksinäisiä.

    Kaikkialta voi bongata suomalaisia kylttejä.Niko Mannonen / Yle

    Kuitenkin 12% Könnilän tutkimukseen vastanneista oli kokenut yksinäisyyden tunnetta. Koska suomalaisten sosiaalinen toiminta on alueella jatkuvasti kasvanut, todennäköistä on, ettei trendi ei ole kuitenkaan kasvamassa.

    – Täällä ihmiset eivät jää niin helposti yksin, ellei siihen ole omaa halua. Evankelis-luterilainen seurakunta tekee paljon työtä myös yksinäisyyden poistamiseksi, kuten myös Turistikirkko.

    Los Bolichesissa sijaitseva kauppa mainostaa tuoresuolattuja joulukinkkuja.Niko Mannonen / Yle

    Kiinnostavaa on myös se, miten kauan positiivinen muuttoliike Espanjaan voi jatkua samanlaisena.

    Vuosikymmeniä sitten Espanjaan muuttaneet eläkeläiset ovat myös seuraavan ison kysymyksen edessä: riittääkö kielitaito espanjalaisessa vanhainkodissa asumiseen? Suomalaisia vanhainkoteja ei nimittäin ole.

    Iän karttuessa "Suomi-kupla" voi muodostua ongelmaksi.

    – Tutkimukseni yksi selkeä ja tärkeä löytö oli, että useimmilla ikäihmisillä ei ole tarpeeksi mahdollisuuksia jäädä tänne palvelutaloon. Erityisesti pienituloisille eläkeläisille ne ovat liian kalliita. Kuukausimaksut voivat olla tuhansia euroja.

    Aurinkorannikon suomalainen koulu ei suinkaan ole ainoa opetusta suomeksi tarjoava koulu Fuengirolassa. Fuengirolan kotikoulu noudattaa suomalaisen opetussuunnitelman sisältöjä. Mukaan voi ilmoittautua lyhimmillään vain viikoksi. Myös Aurinkorannikon opetus ja valmennus tarjoaa yksityisopetusta peruskoulua suorittaville lapsille.Niko Mannonen / Yle

    Ongelmia tuo myös kielimuuri.

    – Yli puolet ikäihmisistä eivät hallitse riittävästi espanjaa, iso osa ei ollenkaan. Suomen yhteiskunta ei voi nykyisin tukea tällaista hoitoa ulkomailla taloudellisesti. Se kaatuu toistaiseksi kustannuskysymyksiin. Otin tutkimuksessani kantaa siihen, että olisi tärkeää selvittää, olisiko tämä sellainen sektori, jossa EU:n tuki olisi tarpeellinen, Könnilä sanoo.

    Nykyisin alueella on kuitenkin saatavilla suomalaisia kotihoitopalveluja (Helsingin Sanomat).

    Seurakuntakoti tai tuttavallisemmin "Seuris" yhdistää Aurinkorannikon suomalaisia. Siellä on järjestetty myös rippikouluja.Niko Mannonen / Yle

    Könnilä arvioi, että tulevaisuudessa Aurinkorannikon suomalaisyhteisö on todennäköisesti vuosi vuodelta nykyistä nuorempi, koska koulutus- ja työpaikkoja on tarjolla entistä enemmän kielitaitoisille nuorille ja työikäisille.

    Notkollaan olevat hedelmäpuut reunustavat katuja.Niko Mannonen / Yle

    Liikenteen turvallisuusviraston Trafin neuvontapalveluista osa hoidetaan Espanjasta ja Aurinkorannikolla sijaitsee myös Baronan toimipiste, jonka työpaikkoja on markkinoitu aktiivisesti suomalaisille.

    – Toistaiseksi näyttää, että seuraavatkin sukupolvet viihtyvät täällä hyvin ja luovat uudenlaista suomalaisyhteisöä. Toisaalta tulevaa on aina hankalaa tarkasti ennakoida, hän sanoo.

    Jäähyväiset puulattioille? 111 vuotta lattialankkuja höylännyt saha meni konkurssiin, vaikka kiinnostus puuhun on taas kasvussa

    Jäähyväiset puulattioille? 111 vuotta lattialankkuja höylännyt saha meni konkurssiin, vaikka kiinnostus puuhun on taas kasvussa


    Kun kello lyö kymmenen, Leena Mäntynen vilkaisee veljeään Heikkiä. Katse sanoo, että se on nyt ohi. Kyyjärven Sahan tarina on sammunut ja vastuu on siirtynyt konkurssipesän hoitajalle. Molempien kasvoilta voi nähdä pilkahduksen helpotusta,...

    Kun kello lyö kymmenen, Leena Mäntynen vilkaisee veljeään Heikkiä. Katse sanoo, että se on nyt ohi. Kyyjärven Sahan tarina on sammunut ja vastuu on siirtynyt konkurssipesän hoitajalle.

    Molempien kasvoilta voi nähdä pilkahduksen helpotusta, mutta Heikki Mäntysen ääni värähtää, kun hän myöntää, että viikkoa aikaisemmin oli kova paikka. Silloin piti kertoa seitsemälle työntekijälle, että Mäntysten suvun lähes 112 vuotta vanha saha sulkee ovensa.

    Saha on tehnyt yhteistyötä muun muassa Museoviraston kanssa ja sen työntekijöiden kädenjälkeä on näkyvissä esimerkiksi Helsingin musiikkitalon orkesterilavan mäntylattiassa.

    Heikki MäntynenNiko Mannonen / Yle

    – Näistä miehistä, joita täällä nyt vielä on töissä, moni on tuntenut meidät koko meidän eliniän. Kun heille joutuu kertomaan tuommoisen uutisen, niin vaikeaahan se on.

    Tunteikkuudesta huolimatta päätös oli väistämätön. Muun muassa lattialankkuja, paneeleja ja ulkoverhouslautoja valmistavan sahan liikevaihto jää tänä vuonna alle 600 000 euroon, kun se vielä kymmenkunta vuotta sitten oli 1,5 miljoonaa.

    Syitä tulokseen heikkenemiseen on lukuisia. Saha on tällä vuosituhannella kaksi kertaa lähes tuhoutunut tulipalossa. Myös esimerkiksi omakotirakentaminen on romahtanut ja puun hinta noussut. (Pientaloteollisuus PTT ja Talouselämä) Puulattioille sen sijaan olisi kysyntää, mutta suurin osa uusista taloista rakennetaan betonilaatalle, eikä sen päälle voi suoraan tehdä lankkulattiaa.

    Saha oli osa elämää

    Kaikenlaatuisia jauhoja ja ryyniä, kaikenlaatuisia lankkuja, lautoja, piiruja ja rimoja sekä kattoparruja ja päreitä.

    Näin mainostivat Kyyjärven Sahan ja Myllyn perustaneet neljä isäntää vuonna 1907.

    Niko Mannonen / Yle

    Mylly lopetti toimintansa jo 1960-luvulla. Saha jatkoi ja sen viimeiset omistajat Leena, 49, Heikki 47, ja Anna Mäntynen, 42, olivat neljännen polven sahayrittäjiä. Lapsinakin saha oli heille paljon enemmän kuin isän työpaikka. Tapio Mäntynen malttoi olla sahalta pois vain muutamia päiviä vuodessa.

    Perheen muutaman päivän mittaiset kesälomat alkoivat sillä, että peräkärryyn lastattiin kuorma asiakkaalle, joka sattui asumaan vähän samalla suunnalla. Ja tullessa ajettiin sähkömoottoriliikkeen tai huutokaupan kautta.

    Leena MäntynenNiko Mannonen / Yle

    Kun saha oli osa kodin pihapiiriä, sen jokainen kolkka tuli sisaruksille tutuksi. Sahan työpäivien aikana leikkiminen alueella kiellettiin vasta, kun Heikki 7-vuotiaana esitteli parhaita leikkipaikkoja kaverilleen, hyppäsi liikkuvasta purukuljettimesta alas ja katkaisi sääriluunsa.

    – Viikonloppuisin leikittiin piilosta, juostiin tukkilautoilla ja rakennettiin majoja, mutta niiden rakennuspuut piti muistaa sunnuntai-iltana palauttaa oikeaan kasaan, Leena Mäntynen kertoo.

    Ongelmana betonilaatta

    Rakennustutkimus RTS:n mukaan puulattioiden suosio niin uusissa omakotitaloissa kuin loma-asunnoissa on 15 vuodessa pudonnut noin kolmannekseen. Yksi syy on betonilaatassa, jonka päälle talo useimmiten rakennetaan.

    Lautalattia pitää pystyä naulaamaan tai ruuvaamaan kiinni puuhun. Jos betonilattian päälle rakennetaan koolaus ja siihen lyödään lähes kolme senttimetriä paksu puulankku, lattian pinta nousee noin 15 senttimetriä. Se tarkoittaisi esimerkiksi, että ikkunat olisivat 15 senttiä matalammalla kuin piirustuksissa ja vakiokokoisia ovia ei voisi käyttää.

    Lankkulattia vaatii korkeutta lähes kymmenen kertaa niin paljon kuin parketti tai laminaatti, joiden mukaan lattian nousuvara tavallisesti suunnitellaan. Puulattia pitäisi siis ottaa huomioon jo talon perustuksia suunniteltaessa.

    Niko Mannonen / Yle

    Ongelma on tuttu monille puulattioiden tekijöille.

    – Viikoittain tulee kyselyitä lankkulattiasta, mutta sitten kun keskustellaan asiasta lisää, usein todetaan, että betonilaatan vuoksi taloon ei ole mahdollista tehdä massiivipuista lattiaa. Sitten päädytään parkettiratkaisuun, Arborettin yrittäjä Janne Antikainen sanoo.

    Janne AntikainenArborett

    Kiinnostuksen puutteeseen Kyyjärven Sahakaan ei kaatunut: puu houkuttelee taas ihmisiä. Sen näkee messuosastoilta, aikakauslehdistä ja sisustusblogeista. (Gloria) Yksi syy voi olla puun kotimaisuudessa ja ekologisuudessa. Ehkä sekin voi vaikuttaa, että moni on konmarittanut, karsinut tavaraa ja keskittynyt tarpeelliseen. Silloin halutaan, että tavara kestää ja se luo sauman puulle.

    Betonilaattaongelman lisäksi toinen hankaluus on lattialämmitys. Sen järkevyydestä puulattian kanssa on monia käsityksiä, mielipiteitä ja kokemuksia.

    Melkein kaikki haluavat lattialämmityksen

    Rakennustutkimus RTS:n Ylelle tekemän tilaston mukaan noin 95 prosenttiin uusista omakotitaloista tulee lattialämmitys, jonka putket upotetaan betonivalun sisään. Lämpöteho riittää hyvin, kun päälle asennetaan parketti, laatta tai laminaatti, mutta koolauksen vaativalle puulattialle putket jäävät liian kauas.

    Niko Mannonen / Yle

    Sinänsä puulattia ei ole este lattialämmitykselle, kun materiaali on tarpeeksi kuivaa. Niin sanoo Leena Mäntynen, joka on sisarustensa tavoin käännösalan yrittäjä, mutta myös materiaalitekniikasta valmistunut diplomi-insinööri. Hän toivoisi, että puulattiasta voitaisiin kehittää moderni tuote, joka sopisi myös betonilaatan päälle – kerrostaloasuntoihinkin.

    Asiaa on puolestaan tutkinut (PDF) toinen diplomi-insinööri Matti Poussa, jonka mukaan lattialämmitys ei juurikaan lisää puun "elämistä."

    Huomioitavia asioita on muutamia. Esimerkiksi alapohja tarvitsee eristyksen, ettei energia karkaa talon alla olevan maan lämmittämiseen. Putkisto on myös saatava mahdollisimman lähelle puulankkua ja kiertoveden on oltava 10 astetta lämpimämpää kuin muita lattiamateriaaleja käytettäessä.

    – Koelattioissa ei ollut puolen vuoden testijaksolla ongelmia. Myös niin sanottu kelluva puulattia oli toimiva ratkaisu. Siinä lankut liimataan toisiinsa ja alle tulee esimerkiksi solumuovi, Poussa sanoo.

    Arborettin yrittäjä Janne Antikainen sen sijaan ei pidä kelluvaa lattiaa hyvänä ratkaisuna, koska liimatut saumat saattavat repeillä hallitsemattomasti. Joillekin, puulattian hinnalla millä hyvänsä haluaville asiakkailleen hän on tehnyt ratkaisun, jossa ohennettuja lankkuja on liimattu vaneriin.

    Niko Mannonen / Yle

    – Siinä vastuu jää asiakkaalle, koska ei voi ennustaa, miten sellainen lattia käyttäytyy.

    Myös Poussa myöntää, että rossipohja olisi silti paras rakenneratkaisu puulattialle. Tutkimuksestaan huolimatta Poussa laittaisi lattialämmitetyn lautalattian rinnalle myös perinteiset lämpöpatterit. Myös Antikainen on sitä mieltä, että lattialämmitetty puulattia ei voi olla ainoa lämmitystapa talossa.

    Oma tuote syntyy

    Kyyjärvellä sahan työntekijöillä on vielä muutama työpäivä jäljellä. Jukka Eteläkari paukuttaa pajavasaralla taltan päähän. Vanhaa höyläkonetta on pitänyt korjata usein, mutta se on onnistunut tavallisilla työkaluilla. Uudenaikaisessa koneessa vikaa olisi pitänyt etsiä piirilevyiltä.

    Höyläkone on ollut sahan sydän. Sen läpi ovat kulkenee paitsi jykevät koivulankut myös ihan jokainen laudan ja listan pätkä, joka asiakkaille on lähtenyt. Eteläkari tarkistaa koneen kylkeen stanssatusta kyltistä, että valmistusaika on 12. kuukausi vuonna 1977. Kone ehti siis täyttää Kyyjärven Sahan omistuksessa 41 vuotta.

    Niko Mannonen / Yle

    Leena Mäntynen muistaa käytettynä Norjasta ostetun, 10-teräisen höyläkoneen hankinnan hyvin. 1980-luvun alkupuolella hän oli peruskoulun yhdeksäsluokkalainen, kun hän istui isänsä kanssa Helsingissä patenttitoimistossa.

    Tapio Mäntynen oli keksinyt päätypontin, jonka avulla lattianrakentaja säästää puutavaraa. Hukkapaloja ei synny, kun jatkosta ei tarvinnut enää tehdä ruoteen eli tukipuun kohdalle. Keksinnön ansiosta sahalla syntyi oma tuotemerkki, vaikka patenttia ei irronnut, koska niiden valmistamiseen käytettävä höylä oli jo patentoitu.

    Niko Mannonen / Yle

    Puulattioista tuli suosittuja ja ennen melkein talossa kuin talossa oli puulattia. Enää niin ei ole edes kesämökeillä.

    Laminaatti ykkösenä

    Rakennustutkimus RTS:n mukaan tänä vuonna laminaatti on suosituin lattianpäällyste niin uudisrakennuksissa kuin remontoitavissa asunnoissa.

    Esimerkiksi maan suurimpiin valmistalotoimittajiin kuuluvan Kastellin asiakkaat kysyvät vain ani harvoin lautalattiaa, eikä sitä edes tarjota vaihtoehdoksi.

    – Massiivipuulle ei ole tarvetta, koska saman ulkonäköfiiliksen saa laadukkaalla parketilla. Lautalattia ei ole toimiva ratkaisu betonilaatan päällä ja lattialämmityksen kanssa, Etelä-Suomen myyntipäällikkö Kari Lammervo sanoo.

    Valmistaloasiakkaat valitsevat useimmiten lattianpäällysteeksi laminaatin. Vinyylin kysyntä on kasvanut, mutta parketin suosio on pysynyt ennallaan. Lammervon mukaan betonilattiasta puhutaan paljon useammin kuin se sitten lopulta valitaan.

    Parkettivalmistajista esimerkiksi Parlalta kerrotaan, että puuparketilla on vakaa kysyntä, eikä sen uskota muuttuvan.

    Niko Mannonen / Yle

    – Moni haluaa aidon luonnontuotteen. Tänä vuonna kysyntä on hieman kasvanutkin, sanoo aluemyyntipäällikkö Ari Hämäläinen.

    Puulattiat ja parketit ovat puolestaan kysyttyjä Honkarakenteella, mutta betonin osuus on kasvanut.

    – Me teemme enimmäkseen yksilöityjä ratkaisuja asiakkaille, joten perinteinen puulattiakin on mahdollinen. Esimerkiksi saunamökkeihin sitä välillä toimitetaan. Lattialämmityksen kanssa perinteistä puulattia emme suosittele, markkinointijohtaja Sanna Huovinen sanoo.

    Korjausrakentamisessa laminaatti on ylivoimainen: sitä käytetään yli kaksinkertaisesti verrattuna kakkossijalla olevaan parkettiin.

    Kymmenen vuotta ja kaksi tulipaloa

    Kyyjärven Sahan kohtaloon osaltaan vaikuttivat myös kaksi suurta tulipaloa vuosina 2004 ja 2014. Ensimmäinen oli tuhopoltto, joka tuhosi höyläämörakennuksen.

    Tapio Mäntynen oli muutamaa kuukautta ennen paloa täyttänyt 65 vuotta. Kansaneläkeiästä huolimatta työrukkasten laittaminen naulaan liki 50 vuoden työvuoden jälkeen ei tullut kuuloonkaan.

    Niko Mannonen / Yle

    – Sauma olisi ollut hyvin luonteva, mutta isälle tuli entistä kovempi into, Leena Mäntynen sanoo.

    Tapio Mäntynen aloitti työt sahalla 16-vuotiaana. Hänelle saha oli olosuhteiden pakosta ainoa vaihtoehto työuraksi, mutta omille lapsilleen hän sanoi, että sahalle "ei tarvihte" tulla, kun ammatinvalinta oli edessä tai kun hänen oma askeleensa alkoi lyhentyä.

    Vielä 75-vuotiaana Mäntysen saattoi kuitenkin hyvin nähdä sunnuntaiaamuna kiipeilemässä tukkipinojen päällä ja siirtelemässä puita kosteina pitäviä sadettimia.

    Tapio Mäntynen jäi eläkkeelle liki 60 työvuoden jälkeen. Siihen tarvittiin toinen tulipalo kesällä 2014 ja pari kuukautta sen jälkeen tehty avosydänleikkaus.

    "Tukkikauppa ylikuumentunut"

    Vuoden 2014 teknisestä viasta johtunut tulipalo tuhosi tukinkäsittely- ja sahauslinjaston. Liekkimeri melkein nuoli Tapio ja Maija-Liisa Mäntysen kodin kuistia. Kuin ihmeen kaupalla asuinrakennuksia ei palanut, mutta saha sai kovan iskun.

    Kun omaa sahaustoimintaa ei ollut, lämmitykseen käytettävä hake oli ostettava samoin kuin puu. Enää ei päästy itse valitsemaan, minkälaisesta metsästä tukit kaadetaan, vaan oli ostettava sitä, mitä oli tarjolla ja usein vielä kovaan hintaan.

    Tukinkäsittely- ja sahauslinjaston tulipalossa jäi jäljelle vain 110 vuotta vanha raamisaha, joka soveltui myös suurten tukkien sahaamaan. Niko Mannonen / Yle

    Kokonaisuutena suomalainen sahateollisuus on varsin kovilla. Tämä vuosi jää viime vuoden tuloksesta ja ensi vuodesta ennakoidaan tätä vuotta haastavampaa.

    – Tukkikaupassa tilanne on ylikuumentunut. Tukin hinta on karannut käsistä suhteessa sahatavaran hintakehitykseen, vahvistaa projektipäällikkö Kari Perttilä Sahateollisuus ry:stä.

    Luopuminen vai kuoliaaksi rakastaminen?

    Kyyjärven Saha olisi saman suvun omistuksessa täyttänyt 112 vuotta ensi vuoden helmikuussa. Perheyritysten historiassa ikä ei ole poikkeuksellinen. Perheyritysten liitolla on 450 jäsenyritystä, joista yli 100-vuotiaita on 57.

    Kun Mäntysen sisarukset sahan ulkopuolisista työuristaan huolimatta päättivät jatkaa toimintaa isänsä jälkeen, juuri jatkuvuus ja työpaikkojen turvaaminen heillä oli mielessä. Sopeuttamistoimet eivät purreet riittävän nopeasti ja tulos pysyi tappiolla. Kun kukaan ei edes ilmaiseksi huolinut sahaa, konkurssi oli ainoa vaihtoehto.

    Niko Mannonen / Yle

    Sahan kohtalon oli osittain sinetöinyt, ettei sille ollut mietitty jatkajaa. Mutta vaikka saha loppuu, Mäntyset uskovat, että puu on tulevaisuuden tuote.

    Sen sijaan lähes 45 vuotta sahalla töissä ollut Reino Pölkki epäilee, että hänen työuransa on nyt ohi. Työhaluja olisi ollut vielä niiksi muutamaksi vuodeksi, jotka ennen virallista eläkeikää olisivat olleet edessä.

    Reino PölkkiNiko Mannonen / Yle

    Saha on ollut tärkeä työllistäjä myös Pölkin isälle ja veljelle, jotka molemmat ehtivät olla sahalla töissä vuosikymmeniä. Yli sadan vuoden historian aikana kyyjärveläisiä ja lähikuntien ihmisiä on ehtinyt sahalla käydä töissä satoja.

    Tai niin kuin Pölkki asian ilmaisee: monet leipäjauhot monen suolalahnan alle kaavittu.

    Joulukuisena tiistai-iltapäivänä sahan seitsemän työntekijää sai kuulla, että työnantaja jättäisi seuraavana päivänä konkurssihakemuksen. Tiedon jälkeen kukaan ei lähtenyt kotiin, vaikka Mäntyset antoivat siihen luvan.

    "Eiköhän lähdetä höyläämään lankkuja, kun konekin on taas viimeisen päälle kunnossa. "

    Tämä mies on pauhannut itsensä kaupunkilaisten tietoisuuteen – Katusaarnaaja David Abreu sai kutsumuksensa Havaijilla ja päätyi pohjolaan:

    Tämä mies on pauhannut itsensä kaupunkilaisten tietoisuuteen – Katusaarnaaja David Abreu sai kutsumuksensa Havaijilla ja päätyi pohjolaan: "Minä olen Jumalan orja Jyväskylässä"


    Tästä on kyseKatusaarnaaja David Abreu on tunnettu hahmo Jyväskylän keskustassa.Hän on saarnannut Jeesuksesta ja pelastuksesta Jyväskylässä jo 24 vuoden ajan.Abreu saapui Jyväskylään Yhdysvalloista perheen perässä.Tutkija Veli-Matti Salmisen...

    Tästä on kyseKatusaarnaaja David Abreu on tunnettu hahmo Jyväskylän keskustassa.Hän on saarnannut Jeesuksesta ja pelastuksesta Jyväskylässä jo 24 vuoden ajan.Abreu saapui Jyväskylään Yhdysvalloista perheen perässä.Tutkija Veli-Matti Salmisen mukaan julkinen uskonnon julistaminen voi hätkähdyttää nykyihmistä.Katusaarnaamista on esiintynyt Suomessa aalloittain, viimeksi 1960-luvulla herännäisyyden yhteydessä.David Abreu kokee saarnatessa täyttyvänsä Pyhällä Hengellä ja kertovansa viestejä suoraan taivaasta.Nyt hän odottaa, lähettääkö Jumala hänet vihdoin pois Suomesta.

    – Saarnamiehestä tehdään videohaastista kompassilla (itkunauruhymiö)

    – Hahah hauskaa

    Jyväskylän Jodelilta ei nähtävästi mene mikään ohi. Ei varsinkaan tilanne, jossa yhtä kaupungin kiistatta kuuluisimmista hahmoista jututetaan kameroiden kera ydinkeskustassa.

    "Saarnamiehen" tuntuvat tietävän kaikki, mutta harva tietää, kuka oikeasti on tämä aurinkolaseihin ja talvivaatteisiin sonnustautunut mies, joka huutaa englanniksi Jeesuksesta ja synnistä.

    Mutta ensin mies täytyy pysäyttää – ei niinkään löytää, sillä saarnaaja ilmestyy lähes päivittäin evankeiloimaan jonnekin päin Jyväskylän keskustaa. On hieman vaikeaa keskeyttää miestä, joka on keskellä kovaäänistä saarnaa, mutta se onnistuu.

    Nyt saadaan hänen tarinansa.

    Kuuluisa katupauhaaja

    Saarnaajan nimi on David Abreu. Juuri ennen haastattelua hänet löytää keskustelemasta Jyväskylän ydinkeskustassa miehen kanssa, joka toivottaa siunausta ja aamenet ja poistuu paikalta. Abreu kertoo, ettei tunne miestä lainkaan ennestään.

    – Ihmiset pyytävät keskimäärin kerran päivässä rahaa minulta, yleensä alkoholiin, Abreu sanoo.

    Puheääni poikkeaa saarnaäänestä: saarnatessa Abreu lähes huutaa, mutta peruskeskustelussa hän jutustelee tyystin tavallisella äänentasolla.

    David Abreu on saarnannut Jyväskylän kaduilla jo vuosikymmenien ajan. Märkä sää ei miestä pidättele.Jaana Polamo / Yle

    Abreu on 56-vuotias, kotoisin Kaliforniasta ja puhuu mieluiten englantia. Siksi tulikivenkatkuiset saarnat tulevat jenkkikorostuksen kera. Mies tiedostaa olevansa melko tunnettu Jyväskylässä, sillä hän on ulkona käytännössä joka päivä "pauhaamassa Jumalan puolesta", kuten hän sanoo.

    – Mutta kyse ei ole minusta, vaan Hänestä, Abreu sanoo.

    Siis Jumalasta, isolla J:llä.

    Abreu kertoo ihmisten tulevan joskus vihaisiksi, koska he ajattelevat saarnamiehen yrittävän mainostaa itseään. Abreun mukaan kyse on kuitenkin evankeliumista ja sen voimasta.

    – Jos vain seisoisin kadulla ja sanoisin "Hei, minä olen Dave", minulla ei olisi mitään sanottavaa.

    Abreu on ollut Suomessa 28 vuotta. Niistä 27 vuotta hän on evankeloinut, toisin sanoen jaellut kristillistä sanomaa sisältäviä traktaatteja eli pamfletteja. Saarnaamista on takana 24 vuotta.

    Traktaattien jakamista hän pitää jälkikäteen ajateltuna pelkuruutena, sillä tuolloin hän ei vielä uskaltanut kertoa ihmisille suoraan kristillisestä sanomastaan. Taustalla oli kuitenkin kaksi valtavaa muutosta, jotka saivat Abreun avaamaan sanaisen arkkunsa. Niihin liittyvät vahvasti LSD, Havaiji, kyyhky ja ruotsinlaiva.

    Pimeyden voimien voittaminen

    Tutkija Veli-Matti Salminen Kirkon tutkimuskeskuksesta kertoo, että julkinen julistaminen liittyy karismaattisuuteen ja erityisesti yhdysvaltalaiseen perinteeseen.

    – Suomalaiseen kristillisyyteen taas liitetään hillitympi ilmaisu, joka ei hyppää liikaa silmille, Salminen sanoo.

    Varsinaista katusaarnaajien kulta-aikaa Suomessa saa hakea hiukan kauempaa. Yhden julkisaarnaamisen aikakauden Salminen paikallistaa 1800-luvulle, jolloin Suomessakin syntyi herätysliikkeitä. Silloin muun muassa herännäiset Paavo Ruotsalainen ja Lars Leevi Lestadius saarnasivat vahvasti ja julistivat voimakkaasti.

    Yhdysvaltalainen karismaattisuus taas rantautui Suomeen Salmisen mukaan 1960-luvulla. Kun saarnaaja Billy Graham saapui Atlantin takaa julistamaan ilosanomaa Helsinkiin vuonna 1987, kärrättiin Olympiastadionille bussilasteittan suomalaisia kuulemaan häntä.

    Salmisen mukaan yksittäisen katusaarnaajan taustalla voi olla ajatus Jeesuksen lähetyskäskystä, mutta lisäksi mukana voi olla omasta kokemuksesta johtuva henkilökohtainen palo tai kutsumus: ajatus siitä, että Jumala puhuu juuri minulle.

    Mistä Abreu sai oman kutsumuksensa?

    Lapsuuden pakanalauma

    Abreun lapsuudenperhe oli hänen mukaansa "pakanalauma". Äiti oli presbyteeri, isä katolinen, eikä kumpikaan käynyt kirkossa.

    – Me emme uskoneet mihinkään. Olimme vain... olemassa, Abreu toteaa.

    Veli ja sisko eivät olleet hurmoshenkisempiä kuin vanhemmatkaan. Abreulle itselleen taas tuli tarve tavoitella jotain suurempaa henkistä vastausta.

    Tietoa aiheesta tulee saarnaajalta hiukan tiputellen. Abreu tuntuu punnitsevan, kuinka tarkasti hänen tarinansa oikeastaan kiinnostaa.

    – Haluatko, että selitän tästä lisää? No hyvä on. Noin 18-vuotiaana päätin selvittää, miksi olen täällä, tällä planeetallamme, Abreu aloittaa.

    – Joten hakeuduin astrologian ja siitä new agen pariin, syvästi. Kytkeydyin pimeisiin voimiin.

    Pimeyden voimiin? Millaisiin?

    – Paholaiseen.

    Saatananpalvontaan?

    – Kyllä.

    Lopulta tilanne johti nuoren miehen masennukseen, josta selviämiseksi Abreu päätti lähteä Havaijille etsimään elämäänsä vastauksia.

    David Abreu kokee, että saarnaamisessa ei ole kyse hänestä, vaan Jumalasta ja Jeesuksesta.Jaana Polamo / Yle

    Syy juuri Havaijiille lähtemiseen oli näky, jonka Abreu oli todistanut 13-vuotiaana ollessaan Havaijilla lomalla perheensä kanssa. Istuessaan iltahämärässä merenrannalla veljensä ja isänsä kanssa hän oli nähnyt valkoisten vaahtopäiden joukossa pinkin lainelaudan, jolla joku laski aaltoja.

    Syystä tai toisesta pinkki lainelauta jäi mieleen niin vahvasti, että hän päätti jo tuolloin palata paikalle selvittämään elämänsä tarkoitusta.

    – Havaijille lähtö oli eräänlainen pyhiinvaellukseni, hän sanoo.

    Kaksi kuukautta saapumisestaan hän törmäsi kristittyihin, joista yksi saarnasi Abreulle evankeliumia puun alla istuessaan.

    – Viisi päivää myöhemmin – pum! Tapasin Jumalan.

    Happomatka ja pelastus

    Tarvitsemme yksityiskohtia. Miten Jumala tavataan Havaijilla, ja missä olosuhteissa?

    – Alright, Abreu toteaa ja vaihtaa asentoa.

    Hän kertoo työskennelleensä Havaijilla vesiurheilun parissa, ja asui tuolloin samassa talossa muiden työntekijöiden kanssa. Eräänä iltana istuessaan kotona hän alkoi tuntea lämpimän tunteen kehossaan.

    – Jos haluat likaiset yksityiskohdat, niin olin ottanut LSD:tä sinä iltana, hän toteaa.

    Siihen mennessä Abreu oli ehtinyt kajota elämässään jo muihinkin huumausaineisiin, kuten marihuanaan ja amfetamiiniin.

    Abreun elämään on mahtunut raskaita vaiheita ja huumeidenkäyttöä, mutta nyt hän kokee pelastuneensa. Jaana Polamo / Yle

    Mutta LSD ei Abreun mukaan aiheuta mukavaa ja lämmintä oloa. Hän kertoo katsoneensa tuona iltana edessä olevaa ikkunaa, sanoneensa ääneen kuinka hukassa oli, ja kutsuneensa Jeesusta luokseen. Kontakti syntyi.

    – Kristus sanoi, että on läsnä täällä ikuisesti. Huoneen nurkassa alkoi näkyä valonsäteitä, ja näin kyyhkysen saapuvan sisälle. Se oli sangen yliluonnollista. Ja sitten näin silmän, joka teki näin:

    Abreu iskee silmäänsä havainnollistaakseen tilannetta ja nauraa.

    – Se oli Jumala, joka siten tervehti minua sanoen: "Hei, poika!"

    Kuulostaa aika kovan luokan happomatkalta. Abreu tunnistaa tuon arvion itsekin. Moni voisi todeta, että kyseessä ei ole jumalallinen ilmestys, vaan psykedeelien aiheuttama sangen huuruinen mielikuvamatka.

    Abreu ottaa kritiikin vastaan rauhallisesti. Hän kokee, että kokemus poikkesi normaalista tyystin, ja luottaa omaan ymmärrykseensä asiasta.

    – Jotkut narkit sanovat, että olen vieläkin sekaisin, joten tämän tarinan kertominen sisältää riskin, Abreu toteaa.

    Abreunkin todistamat mystiset kokemukset eivät ole poikkeuksellisia, ja niitä on perattu muun muassa uskontotieteen näkökulmasta. Abreun kokemuksen voi liittää uskonnollisessa kontekstissa myös niin sanottuihin Pyhän Hengen armolahjoihin.

    Seurakuntalainen-lehti pohti artikkelissaan viimeksi toukokuussa, josko niin sanotut Pyhän Hengen armolahjat, kuten näkyjen näkeminen, loppuivat apostolien aikaan.

    Abreu itse kokee, että Jumala nimenomaan pelasti hänet tuona iltana Havaijilla.

    – En pelännyt, vaan tunnustin Jeesuksen, ja se oli siinä. Siitä alkoi odysseiani.

    Evankelista ja avioliitot

    Huumeet jäivät siltä istumalta lopullisesti. Tilalle Abreun elämään tulivat Pyhä Henki ja evankelioiminen, mutta lapsuuden perhe ei ottanut muutosta kovin hyvällä.

    – Isäni ei tahdo kuullakaan asiasta. Hänen mielestään minun pitäisi olla Yhdysvalloissa, mutta en minä voi. En mene takaisin ennen kuin Jumala niin käskee, enkä muutenkaan vaihda Jumalaani hänen jumalattomuuteensa.

    Havaijilla viettämiensä vuosien aikana Abreu tapasi suomalaisen naisen. Siihenkin liittyi johdatusta: kätellessään naista Abreu tunsi pienen sähköisen latauksen ja koki, että hänelle ilmaistiin tässä olevan hänen tuleva vaimonsa. Pariskunta muutti Suomeen Korpilahdelle, joka on nykyään osa Jyväskylää.

    – Elämä nytkähti eteenpäin. Meillä oli perhe, ja asiat menivät jonkin aikaa hyvin, kunnes kaikki pirstoutui, Abreu sanoo.

    Hän jatkoi saarnaamista ja evankelioimista, jonka koki nyt missiokseen, mutta tiet erkanivat vaimon kanssa. Liitosta jäi kaksi lasta, jotka ovat nyt aikuisia.

    Suomessa uskonnon tuominen julkisiin tiloihin voi aiheuttaa otsaryppyjä, ja uskonto voidaan mieltää yksityisasiaksi.Jaana Polamo / Yle

    Abreu meni toisenkin kerran naimisiin, jälleen suomalaisen kanssa, mutta tuokin liitto päättyi eroon. Kaksi nuorinta lasta ovat vielä melko pieniä, ja Abreun mukaan he ovat uskovia.

    Se, miten Abreu jaottelee ihmiset uskoviin ja hukassa oleviin, on yksinkertaista:

    – Täytyy tuntea Jumala henkilökohtaisesti ollakseen uskova. Moni on nimellisesti kristitty, mutta tässä on kyse heräämisestä. Silloin olet uskovainen.

    Pyhä Henki ruotsinlaivalla

    Se, miten Abreusta tuli juuri katusaarnaaja, johtaa kokemukseen ruotsinlaivalla, matkalla Norjaan vuonna 1994 (Jylkkäri). Kun yksi kristityistä matkaseuralaisista rukoili kaikille Pyhän Hengen kosketusta, Abreu ei ajatellut, että se iskisi juuri häneen.

    Toisin kävi.

    – Tunsin voiman aaltoja vyöryvän ylitseni, tuntien ajan. Ääneni madaltui, ja tiesin, että minulla oli menossa eräänlainen kokemus. Se oli siistiä, hän sanoo.

    Sen hän laskee Pyhän Hengen kosketukseksi, ja siitä alkoi myös saarnamiehen ura lappusten jakamisen sijaan. Lillehammeriin mennessä hän saarnasi jo Johannes Kastaja -tyyliin, joskin oppi myöhemmin rajoittamaan kanavointiaan.

    – Johannes Kastajan tyyli on tässä ajassa vähän raskas, Abreu myöntää.

    Abreu sai kutsun saarnata ja kanavoida viestejä taivaasta ruotsinlaivalla.Jaana Polamo / Yle

    Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Veli-Matti Salminen miettii, missä määrin esimerkiksi synneistä saarnaaminen istuu nykypäivään.

    – Kyllähän kaikki kirkot sitä tekevät. Mutta ehkä sanoitukset ovat erilaisia, Salminen sanoo.

    Maailmanlopusta rummuttaminen voi tuntua melko etäiseltä keskellä kynttilöin valaistua kirkkoa tai lumista joulumaisemaa, mutta toisaalta sekään ei ole ollut vierasta kirkkohistoriassa. Salmisen omassa nuoruudessa 1990-luvulla oli tavallista lukea seurakuntanuorien kanssa Ilmestyskirjaa ja miettiä maailmanloppua.

    – Kun oli sisällä siinä kentässä, se ei tuntunut oudolta. Mutta jos nyt lähtisi sillä kärjellä puhuttelemaan ihmisiä, se tuntuisi varmasti aika etäiseltä.

    Abreu kertoo, että hänen ydinsanomansa ihmisille kiteytyy muutamaan perusasiaan: uskokaa Jeesukseen ja katukaa. Abreun mielestä mikään muu ei kelpaa: ei Buddha, ei Allah, eivätkä muutkaan uskonnot.

    Sehän on aika poissulkevaa? Muihin uskontoihin kuuluvat saattavat hyvinkin loukkaantua moisesta?

    – Kukaan ei pääse taivaaseen paitsi Jeesuksen kautta, piste, Abreu vastaa painottaen viimeistä sanaa suomeksi.

    Hän myöntää, että viesti on poissulkeva, mutta ei tunnu pitävän sitä ongelmana. Viesti on, mikä on, ja sillä hyvä.

    Joitakin saarnaajan ehdottomuus ja pauhu saattaakin pelottaa, etenkin jos viestiä jaetaan pyytämättä ja yllätyksenä kesken jouluostoksien tekoa. Abreun mukaan saarna tulee lujaa siksi, että hänellä ei ole mikrofonia. Saarnamiehen mukaan häntä ei silti tarvitse pelätä.

    – En minä ole pelottava, vaan äänekäs.

    Kritiikkiä toisilta kristityiltä

    Vaikka Jyväskylän kaduilla näkee kaikenlaista, Abreun kimppuun on käyty toden teolla vain yhden kerran.

    Eräänä kesäpäivänä tuttu kristitty oli vetänyt itsensä tukevaan jurriin, lähestyi saarnamiestä ja veti tätä turpaan. Abreu ei lyönyt takaisin.

    – Ei saarnaaminen ole turvallista. Ulkona tapahtuu kaikenlaista, hän sanoo.

    Joskus Abreu on harkinnut jopa oman kirkon perustamista, sillä se olisi katusaarnaamista turvallisempaa. Toistaiseksi hän on tulkinnut, ettei se kuitenkaan ole Jumalan tahto, ja altistaa itsensä kadulla ohikulkijoille.

    – Ajattelen, että jos saan turpaani, saan turpaani. Jos kuolen, sitten kuolen. Minä olen pelastettu ja oikeassa. Se on pääasia.

    Kun Abreu astuu kadulle ja avaa suunsa, hän ajattelee täyttyvänsä Pyhällä Hengellä ja kanavoivansa viestejä suoraan taivaasta. Hän saapuu kadulle käytännössä joka päivä, satoi tai paistoi, pakasti tai ei. Kiintoisaa kyllä, suurin kritiikki tulee toisilta kristityiltä.

    – Minä ärsytän ihmisiä, minä ärsytän pastoreita ja kristittyjä. He eivät pidä siitä, että olen tällä mesoamassa, Abreu sanoo.

    Hän uskoo sen johtuvan siitä, että muut tahtovat olla kristinuskostaan hiljaa ja keskittyä käymään kirkossa, joten uskon rantautuminen kadulle on epäsuotavaa.

    Samaa ajatusta pohtii tutkija Salminen, joka muistuttaa positiivisesta ja negatiivisesta uskonnonvapaudesta. Ensimmäinen on vapautta uskoa, toinen on vapautta olla joutumatta uskonnon vaikutuspiiriin.

    – Uskonto on yhteiskunnassamme vahvasti yksityinen asia. Tuntuu, että kaikki keskustelut liittyvät siihen, että uskonto halutaan rajata omaan tilaansa, Salminen kiteyttää.

    Katusaarnaaminen voi hätkähdyttää kesken jouluostosten tai työpäivän.Jaana Polamo / Yle

    Viimeksi tällä viikolla keskustelua herätti uutinen siitä, miten vanhemmat ovat oppineet vaatimaan uskonnottomia juhlia. Ilmapiiri on suotuisa Suomen yhtäaikaiselle maallistumiselle, mutta toisaalta myös uskontojen moninaisuudelle ja samalla luterilaisuuden säilymiselle.

    Moninaistuvassa uskontojen kentässä voi käydä niin, että David Abreun kaltaiset viestistään varmat katusaarnaajat ovat yhä harvinaisempaa sakkia. Abreu on nimittäin harvinaisen tiukasti sitä mieltä, että on oikeassa, ja pitää uskoa Jeesukseen ainoana väylänä pelastukseen.

    Mistä hän sitten tietää, ettei ole---

    – Harhaanjohdettu? Abreu keskeyttää arvaten kysymyksen lopun.

    Niin, harhaanjohdettu tai hullu.

    Abreuta kysymys naurattaa.

    – Viimeksi kun tarkistin, olin ihan kunnossa. Voin paremmin kuin koskaan. Tunnen yhä Jeesuksen, enkä ole hukannut asiaani.

    Miksi juuri minä?

    Jyväskylän joulukuu on ollut vuoroin sateinen, vuoroin niukkaluminen. Abreu on saarnannut keskustassa tasaiseen tahtiin. Hän rahoittaa evankelioimistaan tekemällä rakennusmaalaustöitä silloin, kun niitä on saatavilla, mutta muuta päivätyötä hänellä ei ole. Hän myös sanoo, että raha-asiat ovat aina järjestyneet jollain mystisellä tavalla.

    – Minä olen Jumalan orja Jyväskylässä, hän toteaa.

    Abreu on tosin vuosien mittaan myös valittanut Jumalalle siitä, että on juuri Jyväskylässä. Miksi minä -mankuminen on kuitenkin ajan mittaan laantunut, sillä hän kokee olevansa käsketty saarnaamaan juuri täällä, Keski-Suomessa. Abreun mukaan Jyväskylässä on jotain erikoista, ja sen ovat todenneet muutkin hänen tuntemansa evankelistat.

    Viimeisen parin vuoden ajan hän kuitenkin kokee Jumalan antaneen merkkejä siitä, että saarnamiehen matka saattaisi johtaa takaisin Havaijille. Toistaiseksi vahvistuksia viestille ei ole vain tullut, ja suunnitelma otti hieman takapakkia.

    En minä ole pelottava, vaan äänekäs. David Abreu

    Eikä Abreu ollut ensin ihan varma siitäkään, tulkitsiko viestiä oikein.

    – Paholainen tykkää pulista, hän sanoo.

    – Ja hän puhuu kristityillekin. Minusta hän varmaan pitää ihan erityisesti, sillä kolkuttelen hänen porttejaan. Mutta olen varma siitä, että olen pelastunut, Abreu toteaa.

    Jumalan orjan rooli on siis odotella, milloin kutsu käy uudestaan, ja ovet aukeavat lämpimämpään ilmastoon. Sitä odotellessa Abreu käy pitämässä ääntä Jyväskylän keskustassa, joka päivä jos mahdollista. Näiden vuosien aikana Abreu ajattelee kylväneensä henkisiä siemeniä. Muutama ihminen on vaikuttunut saarnaamisesta ja löytänyt hänen tulkintansa mukaan Jumalan ja Jeesuksen.

    Iso osa katukuvassa näyttää kulkevan saarnaajan ohi, mutta hän jatkaa silti.

    – 28 vuoden jälkeen jossain vaiheessa tulee aikani lähteä. Joku muu jatkaa työtäni.

    Korjaus 27.12.2018 klo 10:38: Muokattu lause "Abreu toivoo, että heistäkin tulisi uskovia" muotoon "Abreun mukaan he ovat uskovia".

    Pori ja Rovaniemi vesistöjen merkittävimmät tulvariskialueet

    Pori ja Rovaniemi vesistöjen merkittävimmät tulvariskialueet


    Tästä on kyseMaa- ja metsätalousministeriö on nimennyt uudet tulvariskialueet.Merkittävimmät turvariskialueet ovat Pori, Rovaniemi ja pääkaupunkiseutu.Tulvariskien ennustetaan lisääntyvän merkittävästi vuosikymmenen loppuun mennessä.Maa- ja...

    Tästä on kyseMaa- ja metsätalousministeriö on nimennyt uudet tulvariskialueet.Merkittävimmät turvariskialueet ovat Pori, Rovaniemi ja pääkaupunkiseutu.Tulvariskien ennustetaan lisääntyvän merkittävästi vuosikymmenen loppuun mennessä.

    Maa- ja metsätalousministeriö on nimennyt lähivuosien merkittävimmät turvariskialueet.

    Suomessa on päätöksen mukaan 22 merkittävää tulvariskialuetta, joista 17 on sisävesistöjen varrella ja viisi meren rannikolla. Päätös on voimassa vuoteen 2024.

    Suurimmat vesistöjen varren tulvariskit ovat edelleen Kokemäenjoen varrella Porissa ja Kemijoen varrella Rovaniemellä. Meriveden noususta aiheutuu merkittäviä riskejä muun muassa pääkaupunkiseudulla.

    Merkittävillä tulvariskialueilla tulva voi pahimmillaan koskea noin 40 000 asukasta ja 25 000 rakennusta.

    Uusia ja poistuneita alueita

    Uusina tulvariskialueina maa- ja metsätalousministeriö on nimennyt listaansa Lapväärtin ja Pyhäjoen alaosan sekä Kemin kaupungin. Aiempaa pienemmäksi tulvariski on todettu Jyväskylässä sekä Raision, Naantalin ja Rauman rannikkoalueilla, jotka on nyt jätetty pois merkittävien tulvariskialueiden joukosta.

    Myös Salo on jätetty pois tulvariskilistasta, koska Uskelanjoen jääpatojen torjuntatoimet ovat edenneet hyvin.

    Ilmastonmuutos taustalla

    Lähivuosina ja -vuosikymmeninä tulvariskeihin vaikuttaa ilmastonmuutos. Myös asumisen keskittyminen tulvavaarassa oleville seuduille vaikuttaa.

    Arvioiden perusteella Suomen tulvariskit kaksin- tai kolminkertaistuvat vuoteen 2100 mennessä.

    Tulvasuojeluun pitää Suomen ympäristökeskuksen mukaan käyttää voimavaroja. Uusimpien arvioiden perusteella tulvista aiheutuisi vuosisadan lopulla todennäköisesti vuosittain noin 30 miljoonan euron suorat vahingot ja yli 500 asukkaan koti kastuu, jos mitään tulvanaikaisia toimenpiteitä ei toteuteta.

    Loimaan ja Uuraisten bussivälikohtauksia tutkitaan kaappauksina

    Loimaan ja Uuraisten bussivälikohtauksia tutkitaan kaappauksina


    Poliisi tutkii kaappauksina sekä Uuraisilla että Loimaalla joulukuun alussa linja-autoissa tapahtuneita välikohtauksia. Kaappaus on rikoslain mukaan ankarammin rangaistava teko kuin liikennetuhon yritys. Poliisin tiedotteen mukaan kummatkin teot...

    Poliisi tutkii kaappauksina sekä Uuraisilla että Loimaalla joulukuun alussa linja-autoissa tapahtuneita välikohtauksia.

    Kaappaus on rikoslain mukaan ankarammin rangaistava teko kuin liikennetuhon yritys. Poliisin tiedotteen mukaan kummatkin teot aiheuttivat kokonaisuus arvostellen muuta kuin vähäistä vaaraa.

    Vielä esitutkinnan alussa tekoja tutkittiin liikennetuhon yrityksenä.

    – Nimikkeitä on tarkennettu, kuten esitutkinnassa usein tehdään. Nimikkeissä konsultointiin syyttäjiä ja on päädytty siihen, että kyseessä olisi tällä hetkellä kaappausrikos, koska nähdään, että molemmat teot ovat kokonaisuuteen arvostellen törkeitä, keskusrikospoliisista tutkinnanjohtaja Sanna Springare kertoo.

    Epäillyt ovat kuulusteluissa kertoneet versionsa tapausten kulusta, mutta motiivi ei ole kummassakaan tapauksessa selvinnyt. Poliisi kertoo myös, ettei tapaukset yhdistäviä tekoja ole esitutkinnassa selvinnyt, eivätkä miehet tunteneet toisiaan.

    – Vielä ei ole tarkkaa tietoa motiivista. Kumpikaan epäilyistä ei sitä ole kertonut.

    Tutkinnassa on selvinnyt, että molemmat teoista epäillyt miehet olivat sekavassa tilassa välikohtausten aikana. Syytä miesten sekavaan tilaan ei vielä tiedetä. Springare kertoo, että poliisi selvittää yhä, johtuiko miesten sekavuus mahdollisesti alkoholista tai huumeista.

    – Jatkamme vielä kuulusteluja. Lisäksi odotamme lausuntoja esimerkiksi sekavuuteen liittyen. Luultavasti esitutkinta valmistuu tammikuun lopulla, Springare sanoo.

    Teoista epäillyt ovat vangittuina. He ovat ulkomaalaistaustaisia ja kotoisin eri maista.

    Peräkkäiset tapahtumat Loimaalla ja Uuraisilla

    Poliisin mukaan toinen välikohtaus sattui Uuraisilla 5. joulukuuta. Siinä toinen nyt epäillyistä miehistä alkoi käyttäytyä aggressiivisesti. Mies ryntäsi linja-auton kuljettaa kohti ja tarttui tätä ranteesta. Linja-auton nopeus tapahtumahetkellä oli noin 80 kilometriä tunnissa.

    Tapahtuman jälkeen muut matkustajat olivat taltuttaneet epäillyn ja pitäneet häntä kiinni poliisipartion saapumiseen saakka. Mies oli jatkanut aggressiivista käyttäytymistä myös poliisia kohtaan. Tämän takia tapahtumaan tutkitaan myös virkamiehen vastustamisena.

    Loimaan tapaus sattui 4. joulukuuta. Silloin toinen epäilty oli tarttunut linja-auton rattiin ja vääntänyt sitä niin, että auto oli ohjautunut vastaantulevien kaistalla osuen yhteen autoon. Nopeus tapahtumahetkellä oli taajama-alueella noin 35 kilometriä tunnissa.

    Myös tässä tapauksessa matkustajat puuttuivat tilanteeseen.

    Lue lisää:

    Uuraisten ja Loimaan bussihyökkäysten motiivi edelleen epäselvä

    Uuraisten bussihyökkääjä vangittiin

    Bussihyökkäykset saivat linja-autonkuljettajat mietteliäiksi – "Jos pelottaisi, olisi hankalaa tehdä tätä työtä"

    KRP vaatii kahta vangittavaksi välikohtauksista linja-autoissa – toinen vangittiin, toinen oikeudessa lauantaina

    Varusmiehiä loukkaantui ilmavoimien harjoituksessa – puolustusvoimat epäilee pariakymmentä henkilöä sotilasrikoksesta

    Varusmiehiä loukkaantui ilmavoimien harjoituksessa – puolustusvoimat epäilee pariakymmentä henkilöä sotilasrikoksesta


    Puolustusvoimat epäilee useita sotilasrikoksia ilmavoimien sotaharjoituksen tapahtumiin liittyen. Tapahtumat liittyvät Jämsän Hallissa Keski-Suomessa marraskuun lopussa pidettyyn varusmiesten joukkokoulutuskauden päättöharjoitukseen eli niin...

    Puolustusvoimat epäilee useita sotilasrikoksia ilmavoimien sotaharjoituksen tapahtumiin liittyen.

    Tapahtumat liittyvät Jämsän Hallissa Keski-Suomessa marraskuun lopussa pidettyyn varusmiesten joukkokoulutuskauden päättöharjoitukseen eli niin sanottuun loppusotaan.

    Puolustusvoimat kertoo, että tapauksessa epäiltyjä rikoksia ovat toiseen sotilaaseen kohdistunut pahoinpitely ja palvelusrikos. Rikoksesta epäiltyjä on noin parikymmentä henkilöä Ilmasotakoulusta ja Porin prikaatista. Epäiltyinä on sekä varusmiehiä että ammattisotilaita.

    Kaikki epäiltyjen rikosten uhrit ovat varusmiehiä Porin prikaatista. Heistä osa sai tekojen vuoksi lieviä vammoja, jotka vaativat sairaalahoitoa. Kyse on ollut puolustusvoimien mukaan harjoituksessa tapahtuneesta maaliosastona toimineen tiedusteluryhmän kiinniotosta ja kuulusteluista.

    – Tilanteessa epäillään tapahtuneen sellaisia ylilyöntejä, joiden epäillään täyttävän pahoinpitelyn ja palvelusrikoksen tunnusmerkistön, puolustusvoimien tiedotteessa sanotaan.

    Puolustusvoimat ei kerro tapahtumista tai tekotavasta tutkinnallisista syistä enempää. Esitutkinnan se arvioi kestävän viikkoja ennen kuin asia siirtyy syyteharkintaan.

    Lue lisää:

    Varusmiehiä loukkaantui ilmavoimien sotaharjoituksessa – puolustusvoimat epäilee ammattisotilaita ja varusmiehiä sotilasrikoksista

    Jumbon tillin haistelu -episodi sai kauppiaan tempaisemaan: Nyt tarjolla on erikseen haistelutilli - kuva

    Jumbon tillin haistelu -episodi sai kauppiaan tempaisemaan: Nyt tarjolla on erikseen haistelutilli - kuva


    Kauppakeskus Jumbossa Vantaalla tapahtui viime sunnuntaina hyvin ainutlaatuinen tapaus, joka puhutti suomalaisia ja suomalaista mediaa alkuviikosta. Kerrataan vielä, mitä tapahtui. Keski-ikäinen mies oli ottanut kaupan yrttihyllyltä tillin ja...

    Kauppakeskus Jumbossa Vantaalla tapahtui viime sunnuntaina hyvin ainutlaatuinen tapaus, joka puhutti suomalaisia ja suomalaista mediaa alkuviikosta. Kerrataan vielä, mitä tapahtui.

    Keski-ikäinen mies oli ottanut kaupan yrttihyllyltä tillin ja laittanut sen ostoskoriinsa. Hetken kuluttua mies otti tillin kärjestä palasen ja laittoi sen taskuunsa. Tillin laatu ei kuitenkaan miellyttänyt miestä, joten hän palautti yrtin takaisin hyllyyn, selviää poliisin kertomuksesta.

    Tämän jälkeen mies suunnisti kassoille ja maksoi ostoksensa. Valpas henkilökunta oli kuitenkin huomannut miehen tekoset ja otti hänet kiinni kassojen jälkeen.

    – Mies kertoi, että hän oli ostamassa muiden ostosten lisäksi tilliä. Hän halusi haistaa tilliä varmistuakseen sen tuoreudesta, poliisi kuvaili tapahtunutta.

    Vaikka mies oli ehtinyt maksaa haistamansa 1,75 euron arvoisen tilliruukun ennen kuin poliisipartio saapui paikalle, häntä epäillään lievästä vahingonteosta.

    Tänään keskiviikkona jyväskyläläisen K-Supermarket Kotikentän kauppias Harri Minkkinen sai idean kävellessään kauppansa tilliruukkujen ohi. Minkkinen laittoi esille tilliruukun, jota kaikki saa vapaasti haistella ilman seuraamuksia.

    – Mietin, että miksi jutusta tuli alun perin niin iso ja halusin vain keventää tunnelmaa, hän kertoo ajatuksensa taustaa.

    Minkkinen ei ole ensimmäistä kertaa keventämässä tunnelmaa, vaan kertoo laittavansa ympäri kauppaa erilaisia huomiolappuja, joilla yrittää luoda hyvää mieltä asiakkailleen.

    Viimeisen "tillilapun" satoa hän ei ollut paikan päällä todistamassa.

    – Lähdin pois töistä, kun olin laittanut lapun tillien viereen, joten en tiedä, miten asiakkaat sen ottivat. Ainakin somessa on ollut mukavasti pöhinää asian ympärillä.

    Jyväskylä palkkaa yli 60 uutta vakituista työntekijää varhaiskasvatukseen

    Jyväskylä palkkaa yli 60 uutta vakituista työntekijää varhaiskasvatukseen


    Jyväskylä palkkaa yli 60 uutta vakituista työntekijää varhaiskasvatukseen. Avoinna on muun muassa 51 lastenhoitajan tehtävää ja 14 varhaiskasvatuksen opettajan tehtävää. Kaupungin mukaan työntekijätarve saattaa ensi vuonna kasvaa vielä...

    Jyväskylä palkkaa yli 60 uutta vakituista työntekijää varhaiskasvatukseen. Avoinna on muun muassa 51 lastenhoitajan tehtävää ja 14 varhaiskasvatuksen opettajan tehtävää. Kaupungin mukaan työntekijätarve saattaa ensi vuonna kasvaa vielä tästäkin.

    Tehtävät ovat täysin uusia, eivätkä esimerkiksi määräaikaisten työsuhteiden jatkamista.

    Työpaikoista yli 40 on vakituisten varahenkilöiden paikkoja. Jyväskylän kaupungin mukaan kyseessä on satsaus palvelun laatuun ja työhyvinvointiin.

    Kaupungin mukaan hyvä työllisyyskehitys näkyy varhaiskasvatuksen kysynnässä.

    – Uusia varhaiskasvatuspaikkoja tarvitaan lisää jo alkuvuodesta 2019, kertoo palvelujohtaja Tarja Ahlqvist.

    Paikkatarvetta lisää myös Jyväskylän päätös subjektiivisen päivähoidon rajauksen lopettamisesta ensi vuoden elokuun alusta alkaen. Rajauksen lopettaminen saattaa myös johtaa lisähenkilöstön tarpeeseen vielä ensi syksynä.

    Jyväskylässä on 53 päiväkotia, ja varhaiskasvatuksen henkilöstöä kaikkiaan noin 1200.

    Avoimet paikat löytyvät Jyväskylän kaupungin verkkosivuilta.

    Kuulostiko asiakaspalvelija heliumia hengittäneeltä tai ylipirteältä? Myyjät paljastavat, mistä on kyse:

    Kuulostiko asiakaspalvelija heliumia hengittäneeltä tai ylipirteältä? Myyjät paljastavat, mistä on kyse: "Minulla on tällainen alter ego"


    Tästä on kyseYle teki PAM:n kautta verkkokyselyn, jossa moni asiakaspalvelija kertoi käyttävänsä työssään tavallisesta poikkeavaa ääntä.Moni asiakaspalvelija käyttää normaalia korkeampaa ääntä töissään muun muassa osoittaakseen...

    Tästä on kyseYle teki PAM:n kautta verkkokyselyn, jossa moni asiakaspalvelija kertoi käyttävänsä työssään tavallisesta poikkeavaa ääntä.Moni asiakaspalvelija käyttää normaalia korkeampaa ääntä töissään muun muassa osoittaakseen ystävällisyyttä asiakkaalle.Asiantuntijoiden mukaan on luonnollista, että ihmisen ääni voi muuttua tilanteen mukaan esimerkiksi töissä tai esiintyessä.Korkea ääni liitetään usein ystävällisyyteen ja pehmeyteen, matala taas auktoriteettiin.

    – Moikka! Mitäs sulle sais olla?

    Suvi Kuparin lausahdus kajahtaa salaattibaarin tiskin takaa, ja äänessä on jotain piirroshahmomaista: herttaista, pehmeää, ja korkealta kuuluvaa.

    Se on Kuparin asiakaspalveluääni, josta hän ei ollut itse tietoinen, ennen kuin lähipiiri huomautti asiasta.

    – Sain tietää kavereiden kautta, että minulla on tällainen alter ego asiakaspalvelijaroolissa, Kupari sanoo.

    Kuparin ystävät kävivät salaattibaarissa, kun hän itse oli keskellä asiakaspalvelutilannetta. Kaverit seurasivat työskentelyä ja avasivat lopulta oman vuoron kohdalla sanaisen arkkunsa:

    – He kysyivät heti, että "kuka olet ja mitä olet tehnyt Suville, et kuulosta yhtään samalta", Kupari sanoo ja nauraa.

    Myös Kuparin esimies, yrittäjä Marjo Syvänperä on huomannut palveluäänen tositilanteessa.

    – Auta armias, jos joku asiakas kysyy, että "anteeksi kuinka?". Silloin Suvin ääni nousee vielä korkeammalle, ja artikulointi on vielä selvempää, Syvänperä sanoo ja nauraa Kuparin kanssa.

    Suvi Kupari ei tiennyt asiakaspalveluäänestään ennen kuin kaverit kertoivat hänelle siitä.Nadja Mikkonen / Yle

    Kupari ei ole asiakaspalveluäänensä kanssa yksin. Yle teki asiasta verkkokyselyn asiakaspalvelutehtävissä oleville Palvelualojen ammattiliiton kautta. Saimme monta vastausta, jossa asiakaspalvelijat itse tunnistivat käyttävänsä asiakkaan kanssa tavallisesta äänestään huomattavasti poikkeavaa ääntä.

    "Olen työskennellyt yli 8 vuotta kaupan alalla, ääni tulee minulle luonnostaan enkä tiedä miksi tai mistä se on lähtöisin. Tavallaan ”työminällä” suojelen todellista minää koska vuosien varrella on ilkeitäkin asiakkaita sattunut useita kohdalle. Osaan paremmin työminällä blokata ilkeydet, enkä ota niitä henkilökohtaisesti." Nainen 33, Pirkanmaa, vähittäistavarakaupan työntekijä

    "Lähinnä vanhemmille asiakkaille huomaamatta alan enemmän "vääntämään murretta", muuten muille kuin vakiasiakkaille tulee puhuttua normaalia korkeammalla äänellä." Nainen 30, Imatra, huoltoaseman työntekijä

    Tätä kysyimme asiakaspalvelijoilta:Yle Jyväskylä lähetti Palvelualojen ammattiliiton kautta alan someryhmään kyselyn asiakaspalveluäänestä asiakaspalvelijoiden keskuudessa.46:sta vastaajasta 45 kertoi käyttävänsä asiakaspalvelutilanteessa selkeästi poikkeavaa ääntä, äänenkorkeutta tai puhuttelutapaa.19 vastaajaa kertoi käyttävänsä palvelutilanteessa normaalia korkeampaa ääntä; 7 kertoi madaltavansa ääntä, muutama taas kertoi käyttävänsä tavallista voimakkaampaa murretta asiakaspalvelutyössä.Ääni voi vaihtua itsestään

    Jyväskyläläinen vaatekaupan myyjä Essi Laaksonen on Kuparin kanssa samassa seurassa. Myös hän puhuu asiakkaille normaalia korkeammalla äänellä, eikä hänkään ollut huomannut asiaa ennen kuin hänen ystävänsä huomautti äänestä liikkeessä asioidessaan.

    – En tiedä, mistä se ääni tulee, se vain tulee jostain, Laaksonen miettii.

    – Nyt kun olen vielä kiinnittänyt siihen huomiota, yritän madaltaa ääntäni, mutta ei se siltikään madallu. Se oikeastaan alkaa jopa sattumaan kurkkuun, kun sitä rupeaa miettimään.

    Essi Laaksosen ääni nousee korkeaksi vaatekaupan myyntipuuhissa, sillä hän haluaa kuulostaa pirteältä asiakkaiden keskuudessa.Nadja Mikkonen / Yle

    Äänen synty on mysteeri sekä Laaksoselle että Kuparille. Se vain tulee luontaisesti osana työminää.

    Äänen muuttuminen eri tilanteissa on kuitenkin luonnollista kaikille meistä, eikä ihminen aina itse hoksaa muuttaneensa ääntään. Sen on pistänyt merkille Anne Alanne, puheviestinnän tuntiopettaja Jyväskylän yliopiston Kielikeskuksessa, seuratessaan opiskelijoita esimerkiksi esiintymistilanteessa.

    – Opetuksessa voi käydä niinkin, että opiskelija huomaa äänensä muuttuneen ja sanoo: "Hei, tämä en ole minä", Alanne kertoo.

    Hän muistuttaa, että puhe äänen "vaihtamisesta" tai "muuttamisesta" on hieman harhaanjohtava ajatus, sillä ääntä ei aina vaihdeta tietoisesti: se vain yksinkertaisesti muuttuu.

    – Sille ei välttämättä voi tai tarvitse tehdä mitään. Elämä olisi aika tylsää, jos ääni ei vaihtelisi tilanteiden mukaan, hän sanoo.

    Alanne arvelee, että omaa ääntään ei pistä erikseen merkille, jos se on vahvasti osa omaa roolia.

    Puheviestinnän tuntiopettaja Anne Alanne muistuttaa, että oma ääni on lähtökohtaisesti hyvä sellaisena kuin se on. Jos äänelleen välttämättä haluaa tehdä jotain, sekin on mahdollista.Nadja Mikkonen / Yle

    Ylen tekemän verkkokyselyn vastauksissa nousi esiin se, että moni käyttää ääntä erottaakseen työminän ja vapaa-ajan minän toisistaan. Äänestä tulee siis osa asiakaspalveluroolia, ja ääntä käytetään välittämään asiakkaalle toivottuja mielikuvia: esimerkiksi pirteyttä, iloisuutta, asiantuntijuutta tai virallisuutta.

    Yhtä vastaajaa äänenmuutos auttoi jaksamaan vaikeissakin asiakaskohtaamisissa. Toisista vastauksista kuuluu asiakaspalvelijan tapa käyttää ääntä asiakkaan käytöksen taltuttamiseen.

    "Ne luulee sen hyväksi asiakaspalveluksi ja se riittää. Mitä ärsyttävämpi asiakas, sitä maireampi pitää olla. Siitä se sarkastisuus." Nainen 42, Vaasa, myyjä.

    Essi Laaksonen pohtii ajatusta siitä, että ääni on tapa suojata yksityisyyttään asiakaspalvelutyössä. Myyjä on päivittäin töissä tuikituntemattomien ihmisten kanssa, joten ääni voi toimia suojamuurina, jotta itsestään ei tarvitse paljastaa ihan kaikkea asiakkaille.

    – Vertaan ilmiötä esimerkiksi someen. Ihmisethän antavat tietoisesti siellä sellaisen kuvan kuin itse haluavat, ja asiakaspalveluroolissa haluaa antaa tietynlaisen kuvan ihmiselle, joka ei sinua tunne.

    Mitä mielikuvia äänen korkeus herättää?

    Anne Alanne kertoo tunnistavansa asiakaspalveluääni-ilmiön esimerkiksi puhelinmyyjien osalta. Hän kokee, että moni myyjä saattaa alkaa puhua asiakkaalle kuin automaattikelan pohjalta, ja sen huomaa helposti.

    – Minulla on sellainen harrastus, että yritän tiputtaa heitä siitä kelasta, että pääsisi juttelemaan itse ihmisen kanssa, Alanne sanoo ja myhäilee hieman.

    Hän on myös huomannut, että joskus tietynlainen ääni voi mielikuvissa liittyä tiettyyn ammattikuntaan. Esimerkiksi psykologian opiskelijoilla saattaa olla "psykologin ääni", joka perustuu mielikuvaan siitä, millaiselta psykologin pitäisi kuulostaa. Muina vastaavina esimerkkeinä Alanne mainitsee bingoemäntien, pappien ja lentoemäntien puhetavat.

    Äänen korkeuteen liitetään monenlaisia mielikuvia, ja osa mielikuvista on kulttuurisidonnaisia.Nadja Mikkonen / Yle

    Tampereen yliopiston suomen kielen apulaisprofessori Johanna Vaattovaaran mukaan äänen korkeudella on merkitystä mielikuvien tasolla.

    – Kun esimerkiksi tavoittelemme auktoriteettia, puhumme matalammalta, etenkin naiset, kertoo Vaattovaara.

    Asiakaspalveluääneen liittyvä aihe ei tule Vaattovaaralle tyystin puun takaa. Muutamia vuosia sitten hän kommentoi Ylen verkkojuttua varten nuorten naisten lässyttävää puhetapaa, ja aihe paisui lopulta monen valtakunnanmedian käsittelyyn. Silloin Vaattovaara huomasi, että ilmiö herätti valtavan määrän kommentteja, ja osassa niistä puututtiin myös asiakaspalvelijoiden käyttämään puhetapaan.

    Hän kuuntelee kyselyn tuloksia kiinnostuneena.

    – Koska asiakaspalvelijat itse tunnistavat ilmiön, voimme päätellä, että tässä on jokin myyjäidentiteettiin liittyvä asia, Vaattovaara kiteyttää.

    Miksi tietynlainen ääni ärsyttää toisia?

    Vaattovaaran mukaan korkea ääni liitetään helposti pehmeyteen, ystävällisyyteen ja naisellisuuteen. Ylen kyselyn vastauksien perusteella riippuu asiakaspalvelutehtävästä, onko äänen nostamisesta vai madaltamisesta enemmän hyötyä. Voidaan olettaa, että esimerkiksi myymälävartija käyttää todennäköisesti erilaista äänen korkeutta kuin kosmetiikkaosaston myyjä.

    – "Tässä olisi tämä kuitti" kuulostaa matalalla äänellä sanottuna melkein uhkaavalta, Vaattovaara sanoo naurahtaen.

    Hän huomauttaa, että puhetapoihin on kiinnitetty Suomessa huomiota sekä tutkimuksessa että julkisessa keskustelussa jo toistasataa vuotta. Välillä kiinnitetään huomiota Stadin ässään, välillä nuorten puhetapaan. Vaattovaaran mukaan ihmiset suhteuttavat eri puhetapoja kuulemiinsa tyyleihin, ja aina silloin tällöin jokin ilmiö ylittää erityisen huomiokynnyksen.

    Puheviestinnän tuntiopettaja Anne Alanne arvioi, että syy äänen ja puhetavan saamaan huomioon on se, että ääni on niin läheinen asia ihmiselle.

    – Ääni on koko ajan läsnä. Ja jos jokin alkaa toisessa ärsyttää, se on usein ulkonäköön tai muuhun vastaavaan liittyvä asia. Ääni on samaa sarjaa, Alanne sanoo.

    Elämä olisi aika tylsää, jos ääni ei vaihtelisi tilanteiden mukaan. Anne Alanne

    Vaikka asiakaspalvelijat itse tuntuvat tunnistavan tietyn äänenkäyttöilmiön, on epäselvää, tunnistavatko kaikki asiakkaat sitä. Suvi Kupari on saanut toistaiseksi vain myönteistä palautetta äänestään.

    – Minulle on sanottu monesti, että minulla on todella söpö ääni ja kuulostan pirteältä. Mitään kielteistä ei ole äänestäni sanottu, mutta ehkä sitä ei vain sanota ääneen, vaikka se ärsyttäisi, hän toteaa.

    Kuparilla on yksinkertainen neuvo niille asiakaspalvelijoille, jotka kokevat asian esille nostamisesta itsetietoisuutta tai harmia:

    – Ei mitään stressiä! Asiakaspalvelijana saa olla sellanen kun on. Jos siihen kuuluu se ääni, niin sitten kuuluu, hän sanoo.

    Myös Anne Alanne on sitä mieltä, että omaa ääntä ei pidä ylikritisoida.

    – Aina kannattaa ajatella, että oma ääni on hyvä sellaisena kuin on. Jos sille sitten haluaa tehdä jotain, se on mahdollista.

    Kokonaisen kylän vesiputket uhkaavat jäätyä Vesannolla, koska järvenranta pakenee –

    Kokonaisen kylän vesiputket uhkaavat jäätyä Vesannolla, koska järvenranta pakenee – "Ei tiedetty, että Keitele voi laskea näin alas"


    Viitasaarelainen Ari Hautsalo sanoo, että pahin painajainen on toteutumassa. Hänen maatilaltaan uhkaa loppua juokseva vesi tänä talvena. Paikallinen vesiosuuskunta veti 30 vuotta sitten runkoputket Keitele-järvelle. Nyt järven pinta on tavallista...

    Viitasaarelainen Ari Hautsalo sanoo, että pahin painajainen on toteutumassa. Hänen maatilaltaan uhkaa loppua juokseva vesi tänä talvena.

    Paikallinen vesiosuuskunta veti 30 vuotta sitten runkoputket Keitele-järvelle. Nyt järven pinta on tavallista 40–50 senttiä alempana. Osa vesiputkista on jäänyt kuivalle maalle ja osan päällä on vain muutamia kymmeniä senttejä vettä.

    Vesiputket ovat pysyneet sulana, koska järven vesi on suojannut niitä. Koska vedenpinnat ovat nyt poikkeuksellisen alhaalla, putket uhkaavat jäätyä ja jäädä jäiden sisään. Jos putket jäävät jäiden sisään, ne saattavat ruhjoutua kappaleiksi jäiden paineessa.

    Yksi runkovesiputki on jo jäässä, mutta se estää vedentulon vain yhdelle kesämökille. Kaikkiaan noin viisi kilometriä putkea on jäätymis- ja rikkoutumisvaarassa.

    – Meillä on useita paikkoja, jotka uhkaavat jäätyä. Jos pahin tapahtuu, vedettä jää useita kymmeniä talouksia, Hautsalo arvioi.

    Viitasaaren ja Vesannon alueella toimiva Suovanlahti-Vesijärven vesiosuuskunta on yrittänyt ennaltaehkäistä putkien jäätymistä.

    – Esiin tulleita putkia peitettiin maalla. Rantavedessä olevia putkia ei pääse peittämään tai kaivamaan syvemmälle, koska järven pohja on liian pehmeä, vesiosuuskunnan toimitusjohtaja Jorma Ritvanen kertoo.

    Ongelmia isolla alueella

    Sama ongelma on kaikilla vesilaitoksilla, joilla vesiputkia matalissa rantavesissä, kertoo Suomen Vesihuolto-osuuskunnan ry:n puheenjohtaja Vesa Arvola. Suomen ympäristökeskuksen mukaan ongelmia on erityisesti Kymijoen ja Kokemäenjoen latva-alueilla.

    Suomen ympäristökeskuksen johtava hydrologi Bertel Vehviläinen neuvoo, että putkia voisi suojata kasaamalla lunta putkien päälle. Ratkaisu ei toimi, koska lunta ei ole nyt riittävästi.

    Yksi keino ehkäistä jäätymistä on juoksuttaa vettä putkissa, jos pohjavettä on riittävästi. Juoksuttaminenkaan ei auta, jos putket jäävät jäiden puristuksiin ja rikkoutuvat sen vuoksi.

    – Kun jäät kestävät, peitämme putkia viljan korsilla, Jorma Ritvanen kertoo vesantolaisten suunnitelmista.

    – Runkoputkia on useita kilometrejä rannoilla. Jo putkirikko tulee haaraan, sitä ei saa suljettua, koska sulut ovat rannalla. Se tarkoittaa sitä, että halkeaman tultua vedenpaine karkaa muiltakin talouksilta ja sitten ollaan vesipulassa, Ari Hautsalo toteaa.

    Ongelmaa ei olisi tullut, jos putket olisi kaivettu alun perin syvemmälle.

    – Ei ole tiedetty, että Keitele voi näin alas laskea, vesiosuuskunnan toimitusjohtaja Jorma Ritvanen sanoo.

    Suovanlahti-Vesijärven vesiosuuskunnan toimitusjohtaja Jorma Ritvanen sanoo, ettei muista Keiteleen vedenpinnan koskaan laskeneen näin alas.Toni Pitkänen / Yle

    Vesiosuuskunta on lain silmissä vastuussa alueen vedenjakelusta ja se on ostanut 8 000 -litraisen kuljetussäiliön ja kaksi pienempää varastosäiliötä, joilla tarvittaessa kuljetetaan vettä kriisikohteisiin.

    Ari Hautsalo on valmistautunut siihen, että vedentulo hänen maatilalleen katkeaa viimeistään kevättalvella. Hän on hankkinut itselleen vesisäiliön, johon vesiosuuskunta voi tuoda vettä vuorokauden tarpeisiin.

    – Ihan varmasti menee putkia rikki viimeistään helmi–maaliskuussa, Ari Hautsalo uskoo.

    Hautsalon ja Jorma Ritvasen mukaan on mahdollista, että putkirikot pystytään korjaamaan vasta ensi keväänä ja kesänä, joten alueella saatetaan olla kantovesien varassa kuukausia.

    Verkkokaupan kasvu tuonut jo yli tuhat pakettiautomaattia Suomeen ja lisää tulee – katso kartasta mistä löytyy lähin automaatti

    Verkkokaupan kasvu tuonut jo yli tuhat pakettiautomaattia Suomeen ja lisää tulee – katso kartasta mistä löytyy lähin automaatti


    Verkkokaupan reipas kasvu on kiihdyttänyt pakettiautomaattiverkoston kasvua. Suomalaiset voivat noutaa pakettinsa nyt jo tuhannesta Postin pakettiautomaatista ja kohta noin sadasta Pakettipisteen automaatista. Pakettipiste tuli kilpailemaan...

    Verkkokaupan reipas kasvu on kiihdyttänyt pakettiautomaattiverkoston kasvua. Suomalaiset voivat noutaa pakettinsa nyt jo tuhannesta Postin pakettiautomaatista ja kohta noin sadasta Pakettipisteen automaatista. Pakettipiste tuli kilpailemaan jakelumarkkinoista vasta lokakuussa.

    Posti aikoo lisätä pakettiautomaattien määrää ensi vuonna ainakin 500 yksiköllä. Pakettipisteen tavoitteena on helmikuun loppuun mennessä saada 300 pakettiautomaattia keskeisiin kohteisiin Suomessa. Vuoden kuluttua käytössä on jo ainakin 1 800 automaattia.

    Etsi kartasta lähin pakettiautomaatti yli tuhannen joukosta

    Postin paketeista jo joka kolmas luovutetaan automaateista ja osuus kasvaa koko ajan. Pakettimäärä on suuri, sillä posti toimitti vuonna 2017 yhteensä yli 37 miljoonaa pakettia eli noin seitsemän pakettia per suomalainen.

    – Pystymme yhä enemmän ohjaamaan lähetyksiä automaatteihin kuluttajien toivomusten mukaisesti ja automaatteja tarvitaan yksinkertaisesti lisää, kertoo paketti- ja logistiikkapalvelun johtaja Sami Finne Postista.

    Läheisyys ja helppokäyttöisyys lisäävät suosiota

    Pakettiautomaattien suosion kasvun syitä ovat käytön helppous ja niiden tuleminen lähelle asiakkaita. Automaateilla asiointi on niin nopeaa, että jonoja ei juurikaan synny. Automaatteja on sijoitettu paikkoihin, joissa on laajat aukioloajat. Muun muassa ruokakauppoihin, kerrostalojen portaikoihin ja jopa toimistoihin.

    – Mitä lähemmäksi mennään kuluttajaa, sitä helpompaa palveluiden käyttö on, korostaa Finne.

    – Kuluttajalle se tuo helpotusta, kun tietää, että paketin voi hakea automaatista itselle sopivaan aikaan. Esimerkiksi kauppakeskus Kaaressa Helsingin Kannelmäessä automaatit ovat auki 24 tuntia vuorokaudessa, kertoo myyntijohtaja Juha Teinilä Pakettipisteestä.

    Pakettiautomaateista löytyy lokeroita monenkokoisille paketeille.Simo Pitkänen / Yle

    Pakettipiste on Tradeka-Yhtiöihin kuuluvan Lehtipisteen perustama uusi pakettiautomaattipalvelu. Pakettipiste hyödyntää Lehtipisteen yli 5 000 myyntipisteen verkostoa.

    – Lehtipisteissä jaetaan lehtiä joka aamu kello viiden ja yhdeksän välillä kaikkialla Suomessa. Sellaista jakeluverkostoa ei ole kenelläkään muulla tuohon aikatauluun liittyen, kertoo Juha Teinilä.

    Kun Pakettipiste on saanut valmiiksi 300 automaatin verkoston, on edessä seuraava tavoite.

    – Jotta voimme kutsua itseämme valtakunnalliseksi toimijaksi, on tavoitteenamme saada 400 automaatin verkosto keskeisille paikoille, kertoo Juha Teinilä.

    Postin tavoin Pakettipiste ei tällä hetkellä suunnittele pakettiautomaatteja kerrostaloihin, mutta isoille teollisuusalueille ja yliopiston kampusalueelle automaatteja mietitään.

    Pakettipisteen ensimmäinen pakettiautomaatti avattiin Kauppakeskus Kaaressa lokakuussa 2018.Pakettipiste

    Suomen suurin pakettiautomaattikuja otettiin käyttöön lokakuussa Jyväskylän keskustan Postissa. Pakettiautomaattikäytävä on auki joka päivä kello 7-22.

    – Tämä on lähtenyt hyvin käyntiin ja asiakkaat hakevat lähetyksiä tosi nopeasti. Tänne mahtuu kerralla melkein 400 pakettia, kertoo myyntiesimies Eija Toikkanen Jyväskylän keskustan Postista.

    Pakettien lähettäminen vielä kangertelee

    Pakettien vastaanottaminen koetaan automaateilla helpoksi, mutta lähettäminen tuottaa monille päänvaivaa. Automaatilla lähetys on naputeltava loppuun asti. Eija Toikkanen suosittelee naputtelemaan lähetettävän paketin tiedot kaikessa rauhassa jo kotona posti.fi -sivustolla tai älypuhelimen sovelluksella.

    Myyntiesimies Eija Toikkanen Jyväskylän keskustan Postista.Simo Pitkänen / Yle

    Nuorille tietotekniikan ja kännykkäsovellusten käyttö on tuttua, mutta automaattipaketin lähettämisessä oli silti ongelmia.

    – Lähettäminen oli haastavaa näin eka kerralla. Kaipasin vähän parempaa ohjeistusta, tuo tarra ei ole riittävä, kritisoi Satu Leinonen Jyväskylästä.

    – Olisi voinut olla helpompaakin, sillä ohjeet olivat epäselvät. Tämmöiselle blondille tuli pari tenkkapoota, mutta kysymällä apua lähti paketti onneksi matkaan, kertoo Fanni Jääskeläinen Jyväskylästä.

    Verkkokaupan arvioidaan moninkertaistuvan

    Verkkokauppa on edelleenkin Suomessa verrattain pientä suhteessa suurimpiin verkkokauppamarkkinoihin. Esimerkiksi yhdysvaltalaisen Amazon Primen pakettimäärät ovat noin kuusinkertaisia Suomeen verrattuna, kun lasketaan paketteja asukasta kohti. Sami Finne Postista uskoo pakettimarkkinan monikertaistuvan Suomessakin lähitulevaisuudessa.

    – Odotamme verkkokaupan kasvavan kaksinumeroisin luvuin tänä jouluna. Viime vuonna loka-joulukuussa toimittamiemme verkkokauppapakettien määrä kasvoi 18 prosenttia ja pakettiautomaattien kautta kulkeneiden pakettien määrä kasvoi viime vuonna 36 prosenttia.

    Pakettipisteen Juha Teinilä on seurannut tarkasti suomalaisen verkkokaupan kehittymistä. Vielä muutama vuosi sitten kotimainen verkkokauppa lähetti paketteja asiakkaille 3-8 päivän toimitusajalla. Kun ulkomaiset verkkokaupat alkoivat laivojen sijasta käyttämään kuriireja, niin paketit tulevat Euroopasta Suomeen muutamassa tunnissa ja Yhdysvalloistakin vuorokaudessa.

    – Suomalainen verkkokauppa jäi jalkoihin. Nyt on meneillään kilpa kuinka nopeasti suomalainen verkkokauppa pystyy toimittamaan tilauksen, käytäntö on nyt parissa kolmessa päivässä.

    Toni Mattila piipahti noutamassa pakettinsa automaatilta.Simo Pitkänen / YleNuori sukupolvi murtaa kaupankäynnin tapoja

    Tutkimukset paljastavat, että verkkokaupan paketit noudetaan automaateista nyt noin puolentoista vuorokauden sisällä paketin saapumisesta. Muutama vuosi sitten paketin noudettiin neljässä viidessä päivässä.

    – Nuori sukupolvi on oppinut, että kun painaa enteriä, niin paketti on jo miltei kädessä. Kuluttajien päätöksenteko pirstaloituu ja se ei ole jatkossa kiinni yhdessä liikkeessä, kaupassa tai verkkokaupassakaan. Nuoret hakevat tuotteita suoraan hakusanoilla eikä enää mitään yrityksiä ja tilaavat tavaroita ympäri maailman, kuvailee Juha Teinilä.

    Suomen kaupalla onkin Teinilän mukaan todella kova haaste kilpailla ja pysyä kehityksessä mukana. Kuluttajille on tulossa yhä enemmän valinnanvaraa saada tuotteita joko suoraan kotiin tai lähelle.

    – Nyt on tulossa jo paketti- ja palvelukioskeja, jotka voivat olla ulkotiloissa. Drone- eli pienoiskopteriverkostojakin on maailmalla paketteja kuljettamassa. Amerikkalainen verkkojätti Amazon on rakentamassa Ruotsiin isoa keskusvarastoa ja on palkannut Suomeen jo ensimmäiset henkilöt suunnittelemaan logistiikkaa ja toiminnan aloittamista, luettelee Teinilä tulevaisuuden näkymiä.

    Toimitusnopeus kasvaa

    Postin Sami Finne arvioi, että kymmenen vuoden sisällä pakettimäärä tulee kasvamaan huikeasti ja kilpailu tuo alalle uusia toimintamalleja. Posti aloitti viime viikolla Helsingin keskustassa pilotin kahden tunnin toimituksista. Niistä suurin osa pystytään toimittamaan jo tunnin sisällä.

    Finne arvioi verkkokauppojen yleisen läpinäkyvyyden parantuvan niin, että myymälävarastojen saldot tulevat suoraan näkyviin ja asiakas voi tilata tuotteen haluamallaan palvelutasolla Kemijärveltä, Vaasasta tai Espoosta.

    – Verkkokaupasta tulee päivittäistä toimintaa. Aamulla mietit mitä tänään syötäisiin ja teet tilauksen, illalla tilaus on toimitettuna joko kotiin tai automaattiin, henkilökohtaiseen tai julkiseen.

    Suomen suurimmasta pakettiautomaattikujasta Jyväskylästä löytyy kerrallaan tilaa 400 paketille.Simo Pitkänen / Yle
    Kaksi henkilöä kuoli nokkakolarissa Karstulassa

    Kaksi henkilöä kuoli nokkakolarissa Karstulassa


    Onnettomuudessa kaksi henkilöautoa ajautui nokkakolariin maanantaiaamuna kello 10. Lisäksi yksi pakettiauto törmäsi kolariautoihin. Päivystävän palomestarin Pertti Hännisen mukaan ajoneuvoissa oli yhteensä viisi henkilöä, joista kaksi on...

    Onnettomuudessa kaksi henkilöautoa ajautui nokkakolariin maanantaiaamuna kello 10. Lisäksi yksi pakettiauto törmäsi kolariautoihin.

    Päivystävän palomestarin Pertti Hännisen mukaan ajoneuvoissa oli yhteensä viisi henkilöä, joista kaksi on kuollut. Lisäksi kolme ihmistä on toimitettu sairaalahoitoon. Yksi heistä on toisen henkilöauton kuljettaja ja kaksi pakettiautolla matkanneita.

    Rikoskomisario Reima Rossi Sisä-Suomen poliisilaitokselta kertoi iltapäivällä, että onnettomuuden tutkinta on vielä alkuvaiheessa.

    – Onnettomuudesta tiedetään se, että Saarijärven suunnasta ajanut henkilöauto lähti ohittamaan pakettiautoa. Kyyjärven suunnasta tuli toinen henkilöauto ja henkilöautot törmäsivät nokkakolarissa yhteen. Kyyjärven suunnasta tulleen auton kuljettaja ja matkustaja menehtyivät kolarissa, kertoo Rossi.

    Ohittamaan lähteneen auton kuljettaja on loukaantunut vakavasti. Poliisilla ei ole vielä kerrottavaa autojen nopeudesta tapahtumahetkellä.

    Turmakolari tapahtui 13-tiellä Kimingistä noin viisi kilometriä Humpin suuntaan.

    Tie suljettiin molempiin suuntiin muutamaksi toviksi ja jonot ehtivät muodostua kilometrien mittaisiksi. Toinen kaista saatiin auki puolen päivän aikaan.

    Mikä on romanien puskaradio? Mitä vastaan pappi taistelee? Mitä ovat saamelais-suomalaiset arvot? Kolme nuorta aikuista kertoo, miten perinteet istuvat suomalaiseen arkeen

    Mikä on romanien puskaradio? Mitä vastaan pappi taistelee? Mitä ovat saamelais-suomalaiset arvot? Kolme nuorta aikuista kertoo, miten perinteet istuvat suomalaiseen arkeen


    Kuinka usein joudut pysähtymään ja pohtimaan omia arvojasi? Saatat ostaa halpavaatteita siitä huolimatta, ettet haluaisi tukea hetkessä jätteeksi muuttuvaa ketjutuotantoa. Tai ehkä joudut tinkimään aatteistasi: luovit kristillisen suomalaisen...

    Kuinka usein joudut pysähtymään ja pohtimaan omia arvojasi?

    Saatat ostaa halpavaatteita siitä huolimatta, ettet haluaisi tukea hetkessä jätteeksi muuttuvaa ketjutuotantoa. Tai ehkä joudut tinkimään aatteistasi: luovit kristillisen suomalaisen kalenterivuoden kanssa siitä huolimatta, ettet pidä jumalallisia juhlapyhiä tärkeinä tai tarpeellisina.

    Useimmat meistä perivät jonkinlaisen arvomaailman kotoa. Siihen voi liittyä esimerkiksi vakaumukseen liittyviä arvoja, perhearvoja tai kulttuurisia arvoja. Tilanteesta riippuen omia arvojaan joutuu pohtimaan yhä uudelleen, ja niistä joutuu joskus myös joustamaan.

    Kun esimerkiksi Jäämeren rata -hanke nytkähti eteenpäin, moni saamelainen koki elämäntapansa olevan uhattuna. Elokuussa taas runsasta huomiota herätti ulkoministeri Timo Soinin aborttikanta, jonka ilmaistiin olevan "ristiriidassa Suomen linjan kanssa". Keskustelu ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksista on saanut uusia kierroksia, ja moni saattaa joutua miettimään, miten oma etiikka kestää tilanteessa.

    Arvojen, perinteiden ja vakaumusten kanssa on mahdollista luovia. Tässä kolme tarinaa siitä, miten erilaiset elämäntavat istuvat arkeen.

    Natja Florin: "Minulle ei ole ongelma olla romani tässä yhteiskunnassa"

    28-vuotias Natja Florin on pukeutunut muhkeaan, yönmustaan samettihameeseen ja koristeelliseen röijyyn eli paitamaiseen yläosaan. Pitkiin hiuksiin on kammattu sileä laine. Katukuvassa Florinin tunnistaa välittömästi Suomen romaniväestöön kuuluvaksi.

    Moni saattaa miettiä, mitä tapahtuu, jos romani mielii esimerkiksi kahvilatyöntekijäksi tai sairaanhoitajaksi, ja perinteinen puku vaihtuu työvaatteisiin. Tapojen mukaisesti romani ei voi kohdata vanhempia romaneja ilman perinteistä pukua yllään. Katso videolta, mitä Florin kertoo tilanteen ratkaisemisesta:

    Florin kulkee perinteisessä asussaan minne haluaa. JyväsRoman tyttö- ja naistyön ohjaajana hän saattaa työskennellä milloin toimistossa, milloin ihmisten kodeissa tai kadulla: siellä, missä asiakkaat liikkuvat.

    Florinin intohimo on saada romaninaiset liikkeelle ja ulos kodeistaan, jonne he ovat saattaneet esimerkiksi pikkulapsiarjessa jumittua – aivan kuten valtaväestöllekin voi käydä. Florinin työssä romaniasu on osa arkea.

    – Minulle ei ole ongelma olla romani tässä yhteiskunnassa. Joku toinen voi kokea asian toisin, mutta itse ajattelen, että jos en tee siitä ongelmaa, se ei ole ongelma, Florin sanoo tiukasti.

    Florinin parhaat ystävätkin ovat valtaväestöstä, joten mitään mystistä kulttuurien ristiriitaa ei ole.

    Juho Puhto: "Suomessa on erityisen helppoa olla kristittynä ja pappina"

    Juho Puhto, 25, pohtii, miksi hänellä ei ole videohaastattelua varten yllään kaftaania eli pitkää papin juhlapukua. Valkoinen panta sentään löytyy kaulasta. Kirpeä sää on tehnyt papille punaisen nenän, mutta siitä viis: kampusalueella kulkeminen kuuluu hänen toimenkuvaansa.

    Mitä vastaan pappi taistelee yhteiskunnassamme? Katso videolta Juho Puhdon vastaus:

    Puhto on melko nuori papiksi, mutta sitä selittää jo 17-vuotiaana herännyt ammatillinen kutsumus.

    – Lapsena jumalanpalveluksessa oli aika tylsää. Muistan, että piti olla paljon rusinoita mukana, että kestin messun loppuun asti, Puhto sanoo naureskellen.

    Teini-iässä tylsyys muuttui kysymykseksi: mitä juuri Puhto voisi tehdä sille, että vaikkapa jumalanpalveluksista tulisi mielekkäämpiä? Niinpä hänestä tuli pappi, joka tekee erityisesti töitä opiskelijoiden kanssa – keskustelee, auttaa ja ohjaa sieluja, jotka kaipaavat tukea.

    Puhdon mukaan ihmisiä tuntuu hämmästyttävän se, että nuoresta sukupolvesta nousee vielä papiksi haluavia. Hän itse kokee asemansa jopa etuoikeutetuksi, ainakin verrattuna muiden maiden kollegoihin.

    Áile Torikka: "Maalla asuvan suomalaisen ja saamelaisen arvot ovat aika samanlaisia"

    32-vuotias Jyväskylään kotiutunut Áile Torikka on sekä suomalainen että saamelainen, mutta sitä ei moni osaa arvata. Torikka ei omien sanojensa mukaan ole tyypillisen saamelaisen näköinen, joten harva hoksaa heti, että Torikan juuret johtavat alkuperäiskansaan.

    Kerran Torikka muistaa kuitenkin joutuneensa tekemään kompromissin suomalaisuuden ja saamelaisuuden välillä. Katso videolta, miksi Torikka joutui vaihtamaan saamen muutamaksi vuodeksi suomen kieleen kotonaan:

    Gákti eli lapinpuku yllään Torikka huomaa, että moni tahtoisi valokuvata pukua, ja siitä hän ei ole erityisen mielissään.

    – Minusta on vähän hassua välillä olla kuin näyteikkunassa esillä siksi, että edustan omaa kulttuuriperintöäni, Torikka toteaa.

    Kahden kansan sujuva liitto tarkoittaa sitä, että hän ei erottele, mitkä omista arvoista ovat suomalaisia, mitkä saamelaisia.

    – Ehkä näin aikuisena näkee jonkinlaista pientä eroavaisuutta. Mutta toisaalta, jos miettii maalla asuvaa suomalaista ja pohjoisessa asuvaa saamelaista, arvomaailma on aika samanlainen, Torikka ajattelee.

    Torikalla on omakohtaista kokemusta siitä, että saamelaisuus ja suomalaisuus lyövät kättä suvun arvostamisen osalta. Molemmissa perheissä pikkuserkutkin lasketaan lähisuvuksi, ja sukulaisiin pidetään tiiviisti yhteyttä.

    – Se on ihan erilaista kuin täällä kaupungissa. Monet täällä tuntemistani sanovat, etteivät he tiedä edes kaikkia serkkujaan, pikkuserkuista puhumattakaan.

    Kaikki joutuvat joskus joustamaan

    Ihmisoikeusliiton asiantuntija Matti Jutila muistuttaa, että identiteettien yhteensovittaminen kuuluu elämään. Kysymys valtaväestön ja vähemmistön vastakkainasettelusta sisältää oletuksia siitä, että olisi yksi, yhtenäinen enemmistö ja että vähemmistöt poikkeavat enemmistöstä automaattisesti.

    – Ei ole mitään yksittäistä suomalaista kulttuuria tai edes yhtenäistä suomen kieltä, vaan moninaisia murteita ja miljoona tapaa olla suomalainen, Jutila toteaa.

    Suomessa on kuitenkin erilaisia kulttuuriin sidottuja käytäntöjä, jotka muodostavat kokonaisuuden – eräänlaisen enemmistön tavan hoitaa asioita. Sellaisia ovat vaikkapa tietyt vapaapäivät koulusta ja töistä, jotka usein määrittyvät esimerkiksi evankelisluterilaisen kalenterin mukaan. Keskustelua herättänyt saunakulttuuriin liittyvä alastomuus voidaan sekin katsoa enemmistön tavaksi suorittaa kylpeminen oikeaoppisesti.

    Tapojen lisäksi on erilaisia arvoja, joiden suomalaisuudesta keskustellaan säännöllisesti. Jutilan mukaan juuri arvoristiriidat saavat usein palstatilaa. Jutila kuitenkin katsoo, että tällaisia ristiriitoja usein liioitellaan – viime kädessä ihmisillä on yhteisymmärrys perustavanlaatuisista moraalisista käsityksistä.

    – Perus- ja ihmisoikeudet antavat hyvän tukijalan näihin kysymyksiin. Niin kauan, kuin kulttuuriset arvot kunnioittavat näitä oikeuksia, pitäisi jokaisen saada toteuttaa omaa arvokasta, hyvää elämäänsä siten kuin itse haluaa, Jutila kiteyttää.

    Meidän pitää yhteiskuntana mahdollistaa, ettei kenenkään identiteettiä vähätellä tai pyritä mitätöimään Antti Kivijärvi

    Aina elämäntapojen ja arvojen sovittaminen enemmistöön ei ole helppoa. Viimeksi kesällä uutisoitiin siitä, miten Jehovan todistajien vakaumuksellinen vapautus asevelvollisuudesta otettiin uuteen arvioon.

    Noin neljän kuukauden päästä koittavat eduskuntavaalit vaalikoneineen saavat taas miljoonat suomalaiset miettimään, kenen ehdokkaan arvot istuvat parhaiten omiin ihanteisiin.

    Tutkija Antti Kivijärvi Nuorisotutkimusseurasta tähdentää, ettei omien ja yhteiskunnan arvojen välillä tasapainottelu ole yhdenkään yksittäisen ihmisen vastuulla. Tärkeää olisi, että jokaisella olisi mahdollisuus kuulua useampaan yhteisöön yhtä aikaa, jos niin kokee tarpeelliseksi, eikä ketään ahdisteltaisi yhteen ainoaan muottiin.

    Florinin, Puhton ja Torikan kertomuksista käy ilmi, että kulttuurien yhteensovittaminen voi olla parhaimmillaan joustavaa ja jopa mutkatonta.

    – Meidän pitää yhteiskuntana mahdollistaa, ettei kenenkään identiteettiä vähätellä tai pyritä mitätöimään, Kivijärvi toteaa.

    Pala tonttia vieraalla maalla: Suomessa on alueita, jotka jäivät satoja vuosia sitten saarroksiin naapurikunnan sisälle – ja pian niistä halutaan eroon

    Pala tonttia vieraalla maalla: Suomessa on alueita, jotka jäivät satoja vuosia sitten saarroksiin naapurikunnan sisälle – ja pian niistä halutaan eroon


    Tästä on kyseEnklaavintie on yli 50 hehtaarin alue, joka kuuluu Joutsaan, mutta on Toivakan ympäröimä.Enklaavi on maantieteellinen käsite. Se tarkoittaa hallinnollista aluetta, joka on toisen hallinnollisen alueen ympäröimä.Joutsaan kuuluvalla...

    Tästä on kyseEnklaavintie on yli 50 hehtaarin alue, joka kuuluu Joutsaan, mutta on Toivakan ympäröimä.Enklaavi on maantieteellinen käsite. Se tarkoittaa hallinnollista aluetta, joka on toisen hallinnollisen alueen ympäröimä.Joutsaan kuuluvalla Enklaavintiellä sijaitsee yksi vakituisesti asuttu talo ja vajaat kymmenen kesäasuntoa.Suomessa on jäljellä alle 500 enklaavia ja niistä pyritään pääsemään eroon kuntarajojen selkeyttämiseksi.

    Suuret, märät lumihiutaleet läiskähtelevät auton tuulilasiin. Kapea ja mutkikas hiekkatie johdattaa suurien kuusien syleilyyn, tien ylle ojentuvien oksien tervehtiessä tulijaa.

    Vaikka Toivakan kunnan kyltti on juuri ohitettu, alle puolentoista kilometrin mittainen tienpätkä sitä ympäröivine peltoineen ja metsineen kuuluu Joutsan kuntaan. Vastaavia toisen kunnan sisällä sijaitsevia alueita – maantieteellisiä kummajaisia – kutsutaan enklaaveiksi.

    Enklaavintiellä, yli 50 hehtaarin kokoisella Joutsan alueella Toivakassa, on pitkä ja värikäs historia.

    Tien varrelta puikahtaa peltoaukeaman jälkeen näkyviin vanha, puinen omakotitalo. Keltaisen talon pihapuussa tuikkivat jouluvalot ja portailla lepattavat lasilyhdyissä kynttilät. Talon omistajat ovat ainoat tämän enklaavialueen joutsalaiset vakiasukkaat.

    Kun Enklaavintietä on ajanut reilun kilometrin verran, se päättyy T-risteykseen Päijänteen rantaan. Sieltä se haarautuu vielä muutaman sadan metrin verran molempiin suuntiin vieden kesämökkien pihoihin. Kallioiselta rannalta löytyy puiden katveesta kymmenkunta hyvin hoidettua hirsimökkiä.

    Pekka Hujanen nauttii Enklaavintiellä sijaisevan mökkinsä rauhasta.Petri Aaltonen / YleAsukkaalle nimellä ei ole merkitystä

    Yhden vaalean pyöröhirsisen huvilan pihassa näkyy liikettä. Pekka Hujanen on käymässä mökillään ja lakaisee luudalla portailta vasta satanutta, märkää lunta.

    – Kyllä me olemme Joutsassa, Hujanen vahvistaa.

    – Ennen tämä oli Leivonmäen kuntaa, mutta nykyään Joutsaa. Täällä on vähän yli puolenkymmentä mökkiä, peltotilkkuja, metsää ja yksi vakituinen asukaskin. Tosi kaunista aluetta, kertoo Hujanen.

    Edessä avautuu silmiä ja sielua hivelevä näky, ylväs Päijänteen Ristinselkä. Utuisessa säässä vastarannalta näkyy juuri ja juuri Korpilahden metsämaisemaa. Kellastunut kaislikko koristaa kivistä rantaa. Jäähileisessä vedessä lipuu kuusi valkoista joutsenta jonossa. Raikasta ilmaa haluaa nuuhkia ahmien. Syvää hiljaisuutta pysähtyy kuuntelemaan ja kiire karisee.

    Enklaavintien edustalla avautuu Päijänteen Ristinselkä.Petri Aaltonen / Yle

    Hujanen kertoo hankkineensa tontin vuonna 1990 ja rakentaneensa sille kaksi mökkiä. Toinen hirsinen rakennus pilkottaa ylempää mäen päältä. He asuvat vaimonsa kanssa parinkymmenen kilometrin päässä Leivonmäellä ja käyvät mökillään kesäisin joka viikonloppu.

    – Kyllä täällä kelpaa lastenlasten kanssa touhuta ja saunoa. Ei tätä parempaa paikkaa olekaan.

    Hujaselle ei ole käytännössä mitään eroa onko alue Joutsaa vai Toivakkaa. He käyttävät mökkipaikastaan vaimon kanssa nimitystä Rutalahti läheisen Joutsaan kuuluvan kylän mukaisesti, vaikka Toivakalle kuuluvia maita onkin hyvän matkaa välissä ennen kylää.

    Enklaavit ovat katoamassa kartoilta

    Enklaaveja syntyi isojaon aikaan 1700-luvun puolivälissä. Niitä on kuntaliitosten yhteydessä aktiivisesti sulautettu ympäröiviin kuntiin kuntarajojen selkeyttämiseksi. Maanmittauslaitoksen vuonna 2011 tehdyn tilaston mukaan Suomessa on jäljellä enää alle viisisataa enklaavia.

    Enklaaveista halutaan eroon, jotta kuntien rajat olisivat selkeitä.Petri Aaltonen / Yle

    Myös Enklaavintiellä saattaa olla loppu edessä.

    – Saa nähdä, mitä maakuntauudistukset tuovat mukanaan, mutta päämääränä on, että enklaaveista päästäisiin kokonaan eroon, sanoo rekisteripäällikkö Mauno Pyykönen Maanmittauslaitokselta.

    Päijänteen rannassa Enklaavinteillä on kalliota ja suuria kiviä.Petri Aaltonen / Yle

    Vesiraja on karannut kauaksi Päijänteessä. Hiekkapohjaa paljastuu entisen järven pohjasta. Pekka Hujanen kertoo, ettei muista koskaan veden olleen näin alhaalla ja kaivokin on päässyt kuulemma kuivumaan. Viereisen mökin omistaja, Annikki Lehto tulee tervehtimään naapuriaan. Molemmat ylistävät alueen luonnonkauneutta ja rauhaa.

    – Kyllä täällä maalliset murheet unohtuvat, kun katsoo auringonlaskua, värikästä taivasta ja horisonttia, sanoo Lehto.

    Joutsenet töräyttävät huutonsa, levittävät suuret siipensä ja lehahtavat lentoon tyyntä järven pintaa hipoen. Hento auringon kajo kultaa taivaanrantaa.

    Hujasta ei hetkauta, vaikka Enklaavintie kuuluisikin vielä jonain päivänä Toivakkaan. Lehto ehkä toivoisikin Enklaavintien siirtyvän Toivakkaan, samaan kuntaan ympäröivän kotikylänsä, Nisulan kanssa.

    Miten enklaavi voi syntyä?

    Viitisenkymmentä vuotta Rutalahdessa asunut mutta nykyisin jyväskyläläinen Anja Pailio on perehtynyt alueen historiaan. Pailio kertoo maiden kuuluneen aikoinaan Korpilahdella sijaitsevalle Vihisen tilalle.

    Kun Korpilahdelle kuuluneista alueista osa siirrettiin Toivakalle, palanen Vihisen maita jäi keskelle Toivakkaa saarroksiin. Maat päätettiin jättää kuuluvaksi Korpilahdelle, sinne minne päätilakin kuului.

    – Jotenkin muistelisin, että tämä olisi ollut verotuksellinen juttu, ja että olisi ollut hankalaa, kun samalla omistajalla olisi ollut maita kahden kunnan ja lääninkin alueella, Pailio kertoo.

    Rutalahden kylän matkassa Enklaavintie on sittemmin siirtynyt ensin Leivonmäelle ja sen jälkeen vielä osaksi Joutsaa.

    Annikki Lehto viihtyy Enklaavintiellä sijaisevalla mökillään ja kehuu kauniita järvimaisemia ja marjametsiä.Petri Aaltonen / Yle

    Hujasen mökiltä jäistä ja yhä kapenevaa Enklaavintietä eteenpäin mentäessä tulee vastaan Lehdon vaaleanvihreä hirsinen mökki. Annikki Lehto alkaa kärrätä kottikärryillä polttopuita liiteristä mökin verannalle. Joutsenet näkyvät hänen rannastaan vielä paremmin.

    Koska Lehto on lähtöisin enklaavia ympäröivältä Nisulan kylältä Toivakasta, muistaa hänkin Enklaavintien historiaa.

    – Aikoinaan Suomessa on ollut suuria tiloja ja tämä Enklaavintien alue on ennen kuulunut Korpilahteen. Kun maa-alueita on jäänyt toisen kunnan sisälle, tämä on kuin toisen kunnan sisällä oleva siirtomaa.

    Enklaavintie on kapea ja mutkikas. Tien varrella on yksi talo ja yhdeksän mökkiä.Petri Aaltonen / Yle

    Annikki Lehto kertoo keksineensä tien nimenkin. Aiemmin Enklaavintiellä ei ollut minkäänlaista nimeä, mutta sitten tuli laki: jos tiellä on yksikin vakituinen asukas, on sillä oltava nimi.

    – En tiedä, onko toista Enklaavintietä koko Suomessa, mutta minusta tämä oli tälle tielle oikein sopiva nimi! Lehto toteaa.

    Lehdolle ei koidu mitään käytännön ongelmia siitä, että alue kuuluu Joutsaan. Mökkiläiset ovat kuulemma henkisesti rutalahtelaisia ja nisulaisia.

    Joutsan kuntaan kuuluu toinenkin enklaavi, Ansioniemi, joka sijaitsee Hartolan keskellä. Kunnanjohtajalle asiaa toisinaan kummeksutaan, mutta kummastakaan enklaavista ei kunnalle kunnanjohtaja Harri Nissisen mukaan ole harmia. Hyötyä sen sijaa kylläkin.

    – On kiva, että on enklaaveja. Se tarkoittaa lisää joutsalaisia ja veronmaksajia, nimekkäitäkin sellaisia. Jos siellä pitäisi järjestää joitain lähipalveluita, asiasta voisi olla haittaa, mutta siihenhän ei kuntaa nykyisin velvoiteta, sanoo Nissinen.

    Rutalahtelaiset ovat toivoneet pitkään siirtymistä Joutsasta Toivakkaan. Nähtäväksi jää, mikä on Enklaavintien kohtalo.