Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    "Vanhentuneita minttukarkkeja ja rikkinäinen sateenvarjo" – Lukijoiden kokemukset paljastavat jättimäiset erot työpaikan muistamisissa


    Tästä on kyseKysyimme lukijoiltamme, pitääkö työnantajan muistaa työntekijäänsä uran ja elämän varrella ja miten se kuuluisi tehdä. Lisäksi pyysimme lukijoitamme jakamaan omat kokemuksensa.Joukkoistus keräsi vuorokaudessa 448 vastausta....

    Tästä on kyseKysyimme lukijoiltamme, pitääkö työnantajan muistaa työntekijäänsä uran ja elämän varrella ja miten se kuuluisi tehdä. Lisäksi pyysimme lukijoitamme jakamaan omat kokemuksensa.Joukkoistus keräsi vuorokaudessa 448 vastausta. Noin 80 prosenttia oli sitä mieltä, että työnantajan kuuluu muistaa työntekijää ainakin joissain uran ja elämän merkkipaaluissa.Työpaikkojen muistamiskäytänteet ovat kirjavia ja vaihtelevat laidasta laitaan.Professori kannustaa työpaikkoja avoimeen keskusteluun ja tasapuolisiin palkitsemisiin.

    Yritykset muistavat työntekijöitään kirjavin käytäntein esimerkiksi eläköitymisen, avioitumisen tai läksiäisten yhteydessä.

    Toisaalla työntekijä saa palkkioksi kuukauden palkan, toisaalla kahvilipukkeen, kertoivat Ylen valtakunnalliseen verkkojoukkoistuksen vastanneet lukijat. Näin kuvaili läksiäislahjakokemuksiaan eräs vastaaja:

    "Esimies haali päivän päätteeksi kaiken ilmaisen mainoskaman, mitä varastosta löytyi. Mukana oli vanhentuneita minttukarkkeja, rikkinäinen sateenvarjo, vääränkokoinen läppärinsuoja, kyniä, vihkoja... Lopetus tässä yrityksessä helpotus, joten en halunnut tämän jälkeen edes nähdä kyseisen yrityksen logoa." (32v)

    Pyysimme joukkoistuksessa lukijoitamme ottamaan kantaa siihen, kuuluuko työnantajan muistaa työntekijäänsä ja miten se kuuluisi tehdä. Lisäksi pyysimme lukijoita jakamaan omat kokemuksensa työpaikoilla muistamisesta. Joukkoistus keräsi vuorokaudessa 448 vastausta. Vastaajat ovat iältään 18–80-vuotiaita.

    Neljä viidestä vastaajasta oli sitä mieltä, että työnantajan kuuluu muistaa työntekijäänsä. Loput vastaajista eivät pitäneet muistamista työnantajan velvollisuutena. Osa näin vastanneista kuitenkin korosti, että muistaminen on mukava ja tervetullut ele.

    Pätkätyötodellisuus haastaa nykyiset palkitsemisjärjestelmät

    Kaikenikäiset joukkoistukseen vastanneet pitivät eläkkeelle siirtymistä muistamisen arvoisena asiana. Lisäksi erityisesti vanhemmat sukupolvet pitivät myös pitkistä työurista palkitsemista tärkeänä. Nykypäivänä työsuhteet jäävät kuitenkin usein lyhyiksi, mikä haastaa firmojen vanhoja palkitsemissysteemejä:

    "Akateemisena pätkätyöläisenä jaksan ihmetellä tapaa, jossa muistetaan vain yli 10 vuotta työsuhteessa olleita. Aina vanhat jäärät eivät ole parasta mitä työnantajalla on." (47 v)

    Myös OP-ryhmän Compensation and performance management -osaston johtaja Teemu Sihvola kyseenalaistaa palvelusvuosiin liittyvän palkitsemissysteemin tulevaisuuden.

    – Työurat pirstaloituvat, ja systeemi rapautuu. Pitää myös miettiä, olisiko parempi antaa kunniamerkkien sijaan vapaata. Nuoret ehkä arvostavat sitä enemmän, Sihvola pohtii.

    Toisaalta monilla työnantajilla on jo tapana muistaa työntekijöitään myös alle kymmenen vuoden työsuhteiden päätteeksi:

    "Olin töissä kuusi vuotta tilinhoitajana sekä työnvalvojana. Kun irtisanoin itseni, työpaikkani antoi minulle 1,000€ palkan lisäksi kiitoksena kuudesta vuodesta, jotka olin ollut heillä töissä." (25v)

    "Kun lähdin ensimmäisestä "kunnollisesta" työpaikastani (ei siis vain kesätyö), sain muistamiseksi läksiäisjuhlat ja Jopon. Se lämmittää edelleen ja on pitkäaikainen, ellei ikuinen lahja." (26v)

    Vauvalahjat jakavat mielipiteitä – missä menee raja?

    Yksityiselämään liittyvien juhlan aiheiden tuominen työpaikoille jakoi vastaajien mielipiteitä. Joku piti perheenlisäyksestä ja avioitumisesta muistamista vanhanaikaisena. Osassa vastauksissa muistutettiin myös, ettei menettely ole tasa-arvoista: kaikki eivät mene naimisiin tai hanki lapsia.

    Toisaalta muistamisperinne näyttää elävän suomalaisilla työpaikoilla: jollekin oli järjestetty vauvakutsut, toinen oli saanut lahjakortin. Muutama vastaaja kertoi, että äitien lisäksi myös tuoreille isille annetaan lahjoja. Elettä kuvailtiin yhteenkuuluvuuden tunnetta vahvistavaksi ja työpaikkaan sitouttavaksi.

    "Naimisiin mennessäni sain Tapas-kokkikirjan sekä espanjalaista viiniä häämatkakohteen mukaisesti. Äitiyslomalle lähdin 50 € arvoisen lahjakortin kanssa lastentarvikeliikkeeseen. Lapsen synnyttyä kotiini lähetettiin kukkia. Työyhteisössämme tilataan myös herkkuja kahvihetkiin pienistäkin juhlan aiheista." (25v)

    Joissakin organisaatioissa on tehty ryhmätasolla linjauksia tai suosituksia siitä, miten yksityiselämän saavutuksista muistetaan. OP-ryhmästä kerrotaan, että ryhmän suosituksen mukaan organisaation avioituva työntekijä saa noin 100 euron arvoisen häälahjan ja yhden palkallisen vapaan.

    Joillakin työpaikoilla järjestetään jopa vauvakutsuja.Yle

    Keskossa puolestaan on viime aikoina pohdittu, pitäisikö yhtiön joissakin tilanteissa muistaa työntekijöiden sijasta heidän lapsiaan. Henkilöstöjohtaja Sampo Ahonala kertoo, että näin voisi tehdä esimerkiksi, kun työntekijän lapsi pääsee ripille tai valmistuu.

    Työelämän vuorovaikutusta tutkinut puheviestinnän professori Maarit Valo muistuttaa, että hyvästä työstä ja yksityiselämän saavutuksista palkitseminen ovat eri asioita.

    – Missä kulkee raja? Siinä on työyhteisölle ja johdolle miettimistä. Kaikki ihmisethän eivät jaa kaikkia asioitaan töissä, Valo pohtii.

    Lahja yksinään ei ole vuorovaikutuksen laadun mittari

    Moni vastaaja korosti, että muistaminen on tapa osoittaa arvostusta, luo hyvää ilmapiiriä ja on osa käytöstapoja. Muistamatta jättäminen puolestaan oli jättänyt monelle pahan maun suuhun ja jäljelle tunteen siitä, ettei työntekijää arvosteta.

    "Toiset saa monen sadan euron arvoisia lahjoja ja toiset eivät edes kukkia tai kiitosta." (31v)

    Puheviestinnän professori Maarit Valo muistuttaa, etteivät työpaikan sisäiset muistamis- ja palkitsemiskäytännöt itsessään toimi työpaikan vuorovaikutuksen laadun mittarina. Erilaiset toimintamallit voivat olla niin juurtuneita työpaikan kulttuuriin, ettei niitä edes hoksata kyseenalaistaa.

    On väärin, jos esimerkiksi sosiaalisuudesta tai omia asioitaan kertomalla saa erityiskohtelua. Maarit Valo, puheviestinnän professori

    Valo pitää työpaikkojen sisäistä epätasa-arvoisuuden kokemusta Ylen joukkoistuksen pysäyttävimpänä tietona. Valo kannustaa työpaikkoja luomaan näkyvät ja yhdenvertaisuutta tukevat käytännöt työntekijöidensä muistamiseen. Tärkeää on myös muistaa, etteivät kaikki kerro kahvipöydässä oman yksityiselämänsä tapahtumista.

    – On väärin, jos esimerkiksi sosiaalisuudesta tai omia asioitaan kertomalla saa erityiskohtelua, Valo painottaa.

    Kahvilippu, kuukauden palkka vai pala ikimetsää?

    Suomalaisilla työpaikoilla työntekijöitä palkitaan hyvin eriarvoisesti. Joku kertoi saavansa kymmenestä työvuodesta ylimääräisen kuukausipalkan tai osan siitä. Toisessa työpaikassa kymmenen vuoden työura merkitsi ilmaista lounasta ja kolmannessa 12 euron kahvilipuketta.

    Moni vastanneista koki, että esineiden ja tavaroiden sijaan raha, lahjakortti tai ylimääräinen vapaa olisivat hyviä tapoja palkita tai muistaa työntekijää. Erityisesti pitkistä palvelusajoista ja eläkkeelle jäämisestä palkitaan työpaikoilla rahalla ja vapaalla.

    Valion henkilöstöjohtaja Lassi Lintilä kertoo, että yrityksen vakituinen työntekijä saa eläköityessään tililleen kuukausipalkkaa vastaavan summan. Kun palvelusvuosia kertyy tasakymmen, työntekijä saa bonuksena joko tietyn osuuden kuukausipalkastaan tai vapaapäiviä.

    OP-ryhmän suosituksen mukaan eläkkeelle jäävä työntekijä saa noin 250 euron arvoisen lahjan ja kahvittelutilaisuuden.

    Myös Keskosta kerrotaan, että firman isoin tapa palkita on palvelusvuosista palkitseminen. Palkitseminen tapahtuu palkallisilla vapailla tai rahalla. Keskosta ei halua kertoa yksittäisiä summia. Eläkkeelle jäävä saa muistoksi Keskon viirin, ja muita elämän merkkipaaluja muistetaan pienemmillä lahjoilla kuten kukilla ja kakkukahveilla

    .

    Nuoret vastaajat pitävät valmistujaisten muistamista tärkeänä.Derrick Frilund / Yle

    Muutama vastaaja kertoi, että työpaikalla on tapana antaa ekologisia lahjoja, kuten pala ikimetsää tai lahjoitus Itämerelle tai muuhun hyväntekeväisyyteen. Osa piti käytäntöä hyvänä, osa taas toivoi, työnantajat noudattaisivat lahjoitusten yhteydessä avoimuutta:

    "Pahimmat tapaukset on, että firma ilmoittaa siirtäneensä joululahjarahat hyväntekeväisyyteen. Työntekijä ei voi koskaan tietää, siirsikö työnantaja ne rahat oikeasti sinne ja ikinä ei ilmoiteta paljonko siirrettiin. 10 senttiä per nokka?" (31v)

    Moni vastaaja korosti, että ajatus on tärkein ja edes pieni huomionosoitus riittäisi. Lisäksi useampi arvosti kasvotusten tapahtuvaa muistamista. Pieninä huomionosoituksina pidettiin esimerkiksi onnittelua, pullaa, kahvittelua, kukan antamista tai pientä puhetta. Nuoremman sukupolven mieleen oli jäänyt erityisesti arkipäiväinen muistaminen:

    "Joka työpäivän jälkeen sana "kiitos". Viimeisen kesätyöpäivän jälkeinen kakkukahvittelu. Helatorstain jälkeinen perjantai on aina pizzaperjantai." (20v)

    "Entisessä työpaikassa toimarilla oli kiva tapa muistaa ylitöitä tekeviä häviämällä hetkeksi ja tuomalla tullessaan patonkeja, limua yms, ylitöitä tekeville." (32v)

    Nuoret vastaajat pitivät valmistumisesta muistamista tärkeänä. Eräs vastaaja kertoo, miten pomo oli vienyt vasta valmistuneen työntekijänsä kohottamaan maljan terassille. Mutta myös toisin on käynyt: joku suree sitä, miten valmistuminen ohitettiin työpaikalla täysin. Kukaan ei edes onnitellut, vaikka todistuksen saaminen oli kaikkien tiedossa.

    Puheviestinnän professori Valo korostaa, että nimenomaan arkipäivän teoilla on merkitystä työpaikan vuorovaikutuksessa.

    – Se ei ole niin tärkeää, että kerran vuodessa syntymäpäivän yhteydessä sanotaan, että olet tärkeä. Tärkeämpää on, että arvostus on mukana jokapäiväisessä vuorovaikutuksessa, Valo sanoo.

    Tasapuolisesti, tilanteeseen sopivasti ja henkilö huomioiden

    Monet Ylen joukkoistukseen vastanneet korostivat, että työpaikkojen sisäisten palkitsemisjärjestelmien on hyvä olla avoimia, monipuolisia ja sovellettavissa. Ihmiset arvostavat erilaisia asioita – yhdelle on enempi merkitystä julkisella tunnustuksella, kun taas toinen tykkää syntymäpäiväkahveista. Kolmannelle taasen tavarat ovat tärkeitä ja neljäs nauttii vapaista.

    Monet pitivät tavaralahjojen kohdalla tärkeänä sitä, että lahja on valittu nimenomaan henkilö edellä.

    "Ei ehkä kuitenkaan moottorisahaa eläköityvälle city-mummolle…" (52v)

    Toiset taas kertoivat, että heille tulee vaivaantunut olo kaikenlaisesta muistamisesta.

    "Hoidan työni josta saan korvauksen, en tarvitse turhaa löpinää ja lahjuksia." (60v)

    Naistenpäivänä muistaminen herätti reaktioita sekä suuntaan että toiseen. Toiset pitivät sitä ilahduttavana eleenä, toisen naureskelivat vastauksissaan pinkeille kuoharipulloille ja imelille suklaarasioille.

    "Työskentelen koodarina miesvaltaisessa firmassa, enkä todellakaan halua että sukupuoltani otetaan millään verukkeella esille. Jos naistenpäivää halutaan muistaa, kiusaannuttavia kukkia / suklaita enemmän ilahduttaisi geneerinen ryhmäsähköposti, jossa ilmoitettaisiin firman lahjoittaneen naistenpäivän kunniaksi rahaa esimerkiksi Unionille." (28v)

    Tärkeää on, että kaikkia muistettaisiin, mutta tavat vaihtelisivat. Sampo Ahonala, Keskon henkilöstöjohtaja

    Sekä joukkoistukseen vastanneet että puheviestinnän professori Maarit Valo toivovat, että työpaikoilla uskallettaisiin avoimemmin keskustella aiheesta ja siitä, haluaako joku henkilö tulla muistetuksi.

    – Ettei menisi niin, että joku juoksee sankarin perässä ja yrittää houkutella kakkukahveille ja sankari ei vain tule. Harvoin lahjan saaminen on kielteistä, mutta on se hyvä huomioida, Valo hahmottelee.

    Myös Keskossa pidetään hyvänä, että muistamiseen liittyvät, firman sisäiset ohjeistukset ovat sovellettavissa.

    – Tärkeää on, että kaikkia muistettaisiin, mutta tavat vaihtelisivat. Jos syntymäpäiväsankari tai eläkkeelle jäävä kokee kakkukahvit epämieluisiksi, voi esimies järjestää jonkin enemmän päivänsankarin oloisen muistamisen, Keskon Sampo Ahonala sanoo.

    Moukkamainen muistaminen jää mieleen

    Useampi vastaaja nosti vastauksissaan firman omat mainostuotteet yhdeksi pahimmista tavoista muistaa työntekijäänsä. Yksi kertoo saaneensa firman logolla varustetun vyön, toinen hiirimaton.

    Eräs vastaaja kertoi yksikön kaikkien työntekijöiden saaneen joululahjaksi puisen katuharjan varren.

    "Oikeasti pelkän puisen varren. Ideana oli kai että sitä olisi käytetty hartialihasten jumppaan. Minä ja moni muu pidettiin sitä työntekijöiden pilkkaamisena." (66v)

    Myös tapa, jolla muistaminen tehdään, on monelle tärkeää. Eräässä työpaikassa kesätyöntekijöille oli ostettu kiitokseksi kääretorttu, joka työntekijän oli tarkoitus syödä yksin 12 minuutin tauollaan.

    Joissakin työpaikoissa sama lahja lahjoitetaan useampaan kertaan. Valtion konsernissa työskennellyt nainen kertoo, miten hän oli vuosia ennen lähtöään saanut työpaikaltaan silkkihuivin edustuspukeutumista varten.

    "Johtaja oli laittanut sihteerin asialle pyytämään huivin takaisin minulta, jotta sihteeri voi pestä sen ja taitella lahjapakettiin minulle lahjaksi ojennettavaksi. Nauroin kun pidin sitä vitsinä. Kun näin läksiäisissä sihteerin kädessä sen paketin, ajattelin, että ei todellista, sotilaat ovat tunnetusti tyhmiä kuin hölmöläiset mutta, että niin tyhmiä, että toimivat noin. No, otin lahjan patsastellen vastaan ja vasta kotona huomasin, että silkkihuivi olikin aivan uusi. Sihteeriä oli kertomansa mukaan hävettänyt johtajan ehdotus niin paljon, että oli salaa vaihtanut vanhan huivin aivan uuteen, jopa tilannut minulle varta vasten lempiväriäni johtajan tietämättä." (52v)

    Kolehti vai osa firman budjettia?

    Työpaikoilla annettavia lahjoja tuetaan sekä yritysten budjeteista että työkavereiden pusseista. Valiolta kerrotaan, että heillä vauvauutisiin ja avioitumisiin liittyvät lahjat kerätään niin sanotusti kolehtina. Ylen joukkoistus osoitti, että käytäntö aiheuttaa työpaikoilla myös närkästystä.

    "Isossa työpaikassa oli viikottain rahakeräyksiä. Milloin oli syntymäpäivä, kihlajaiset, häät, muksuja, väitöksiä, virkaannimityksiä, eläköitymisiä. Parhaat ehti rahastaa useasti. Jos joka viikko annat vitosen joskus jopa kympin, kaksi paremmalle, läheisemmälle työkaverille, summa on jo merkittävä antajalle - useita satasia." (50v)

    Kolehdin kerääminen voi olla käytäntönä ongelmallinen, vahvistaa puheviestinnän professori Maarit Valo. Keräykset saattavat paisua liiallisuuksiin ja työntekijää vaaditaan antamaan enemmän kuin hänellä on varaa tai halua osallistua tietyn työyhteisön jäsenen lahjaan. Yhtenä ratkaisuna Valo tarjoaa sitä, ettei kortissa lue osallistujien nimiä, vaan toteamus siitä, että lahja tulee työyhteisöltä.

    Joissakin vastauksissa muistutettiin, että muistamisen pitäisi toimia molempiin suuntiin. Jos työnantaja muistaa työntekijää, myös työntekijöiden pitää kantaa kortensa kekoon.

    "Työntekijät järjestivät yhtiön perustajalle kahvittelutilaisuuden tuotannon tiloihin, jossa nostettiin kyseisen henkilön liivit nimellä ja numerolla varustettuna tehtaan kattoon. Koskettava tilaisuus. Siitä oli hyvä aloittaa matka kohti eläkepäiviä." (32v)

    Sairaanhoitopiirit haukkuvat terveydenhuoltolain uudistuksen: Yksityisten sairaaloiden leikkausmokat tulisivat veronmaksajien piikkiin

    Sairaanhoitopiirit haukkuvat terveydenhuoltolain uudistuksen: Yksityisten sairaaloiden leikkausmokat tulisivat veronmaksajien piikkiin


    Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) valmistelee kiireellä muutoksia vasta uudistettuun terveydenhuoltolakiin. Vuonna 2017 voimaan tulleeseen lakiuudistukseen jäi puutteita. Uudistuksessa nukutusta vaativa leikkaushoito siirrettiin kahteenkymmeneen...

    Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) valmistelee kiireellä muutoksia vasta uudistettuun terveydenhuoltolakiin. Vuonna 2017 voimaan tulleeseen lakiuudistukseen jäi puutteita.

    Uudistuksessa nukutusta vaativa leikkaushoito siirrettiin kahteenkymmeneen päivystävään keskussairaalaan. Käytännössä se lopetti leikkaustoiminnan aluesairaaloista. Näin kävi esimerkiksi Kouvolassa.

    Lakiin lipsahti kuitenkin virhe. Uudistusta tehtäessä unohdettiin, että erillisen sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta annetun lain mukaan kunta tai kuntayhtymä ei voi ostaa palveluita toimijalta, joiden palvelut eivät ole samalla tasolla kuin ostajalla.

    Jos keskussairaala haluaisi ostaa nukutusleikkauksen terveysyritykseltä, pitäisi yrityksellä olla omat kellon ympäri päivystävät lääkärinsä. Se olisi yritykselle niin kallista, että ajatus on mahdoton.

    Käytännössä lakiuudistus siis estää julkista sektoria ostamasta kiireettömiä nukutusleikkauksia terveysyrityksiltä.

    Ministeriö on aiemmin myöntänyt, että edellinen lakiuudistus oli osittain epäonnistunut.

    Huolena leikkausten laatu ja epäreilu kilpailu

    Lakia ja siihen liittyviä asetuksia ollaan nyt uudistamassa siten, että kiireettömiä nukutusta vaativia leikkauksia voitaisiin tehdä myös suurten sairaaloiden ulkopuolella. Tavoitteena on saada yksityispuolen leikkaussalit tehokkaampaan käyttöön ja selkiyttää nykykäytäntöjä.

    Pääehtona on, että päivystävän sairaalan on oltava alle puolen tunnin ajomatkan päässä, jos potilaan leikkauksessa tapahtuu jotain odottamatonta. Puolen tunnin aikaraja on niin tiukka, että käytännössä leikkaussalien on sijaittava keskussairaaloiden lähistöllä. Vaatimus tarkoittaa siis sitä, että lakiuudistuksen vaikutukset näkyisivät pääasiassa suuremmissa kaupungeissa.

    Sairaanhoitopiireille laki toisi uusia velvoitteita. Kriitikoiden mielestä se voisi tuoda myös lisäkustannuksia.

    Lakitekstin luonnos kävi lausuntokierroksella alkuvuodesta 2018. Silloin sitä kritisoitiin niin julkiselta kuin yksityiseltä puolelta. Uudistusten piti tulla voimaan jo heinäkuussa 2018, mutta toisin kävi.

    Lokakuussa lakiluonnoksesta kerättiin mielipiteitä toisen kerran. Yle kävi läpi luonnoksesta annetut uudet kirjalliset lausunnot. Voit itse tutustua niihin täällä.

    Uudistusta kammoksuu etenkin julkinen sektori.

    Matti Myller / YleKeskussairaaloista "tukisairaaloita"

    Uudistuksen tavoitteena on, että laki kohtelisi yksityisiä ja julkisia leikkaussaleja nykyistä yhdenvertaisemmin. Sen pelätään kuitenkin toimivan juuri päinvastoin.

    Sairaanhoitopiireissä uskotaan, että uudistus toisi julkiselle puolelle lisää kustannuksia. Samalla se keikauttaisi kilpailutilannetta epäreilusti yksityissektorin eduksi.

    Julkiset sairaalat velvoitettaisiin hoitamaan terveysyritysten leikkausten ongelmatilanteita kellon ympäri. Ongelmia voi ilmetä leikkauksen aikana tai sen jälkeen esimerkiksi verenvuotona tai infektiona.

    Julkinen sektori katsoo, että hoitovastuu ja jälkihoidon kustannukset eivät tällaisissa tapauksissa kuulu niille.

    "Järjestelystä aiheutuisi kustannusten ja hoitovastuun siirtymistä yksityiseltä palveluntuottajalta julkiselle sairaalalle", todetaan Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän lausunnossa.

    Lähes kaikki sairaanhoitopiirit kritisoivat samaa asiaa. Myös terveydenhuoltoa valvova Valvira pelkää, että tällaisenaan uudistus voisi johtaa päivystyssairaaloiden kuormittumiseen.

    Antti Eintola / Yle

    Ylen haastattelema sosiaali- ja terveysministeriön hallitusneuvos Anne Koskela on eri mieltä kuin kriittiset sairaanhoitopiirit.

    – Nykylainsäädännön mukaankin päivystyssairaalat joutuvat hoitamaan ongelmatilanteet, mutta asiasta ei vain ole mitään sopimusta, Koskela sanoo.

    Uudistuksessa julkiset sairaalat velvoitettaisiin varmistamaan, että yksityiset leikkaussalit täyttävät laatu- ja potilasturvallisuusvaatimukset. Tällä hetkellä päävastuu valvonnasta on aluehallintovirastoilla, jotka myös myöntävät terveysyrityksille luvat leikkaustoiminnan pyörittämiseen.

    Julkisen sektorin mukaan uudistus lisäisi päivystyssairaaloiden työtaakkaa, kun laki velvoittaisi ne valvomaan yksityisiä leikkaussaleja.

    Lakiluonnoksessa julkisista sairaaloista puhutaan “tukisairaaloina”, jotka mahdollistavat julkisin varoin tapahtuvat leikkausoperaatiot yrityspuolella.

    Kuka kuittaa leikkausvirheen laskun?

    Kuka sitten maksaisi leikkauskomplikaatioiden eli mahdollisten ongelmien hoidon ja niihin varautumisen? Sitä lakiluonnos ei määrittele. Asiasta tulisi sopia erikseen julkisten sairaaloiden ja terveysyritysten välillä.

    – Sopimuksen tekeminen parantaisi sitä, että tilanteet olisivat ennakoitavissa, hallitusneuvos Koskela sanoo.

    Sairaanhoitopiirit pelkäävät, että lasku yksityisten leikkauskomplikaatioista jäisi lopulta niiden maksettavaksi, vaikka periaatteessa asiasta voisikin neuvotella yksityisten terveysyritysten kanssa. Asia linkittyy yhteen sairaanhoitopiirien huolen kanssa siitä, että yksityiset terveysyritykset imuroisivat kirurgit työmarkkinoilta.

    Otetaan havainnollistava esimerkki, joka on kuvitteellinen, mutta mahdollinen:

    Keskussairaalan vieressä on yksityisen yrityksen pyörittämä leikkaussali. Uravaihtoehtojaan pohtiva kirurgi voisi käytännössä tehdä samaa työtä kummassakin, mutta yrityspuolella hänen ei tarvitsisi kärsiä kuluttavista päivystysvuoroista. Kirurgi valitsee yksityispuolen.

    Yhä useampi lääkäri tulee samaan johtopäätökseen, jolloin keskussairaala ajautuu vähitellen työvoimapulaan. Leikkausjonot pitenevät. Jonoja päätetään lyhentää ostamalla leikkauksia yksityiseltä.

    Koska keskussairaala on ajautunut tilanteeseen, jossa sen on käytännössä pakko käyttää ostopalveluita, sen voisi olla vaikeaa neuvotella tasapuolista sopimusta ongelmallisten leikkausten jälkihoidon kustannuksista.

    AOP

    Tilanne voisi muuttua sairaanhoitopiirille hankalaksi myös, jos sen alueella oleva yksityinen leikkaussali pystyisi haalimaan potilasmassoja laajalta alueelta: Jos esimerkiksi Lahdessa toimiva yksityinen leikkaussali saisi runsaasti asiakkaita ympäri Suomea, Lahden keskussairaala saattaisi joutua satsaamaan lisää päivystykseensä, vaikka potilaat tulevatkin muiden sairaanhoitopiirien alueelta.

    Sosiaali- ja terveysministeriössä ei uskota, että muutokset vaikuttaisivat sairaanhoitopiirien talouteen tai työvoiman saantiin.

    – Joillain alueilla voi olla työvoiman kanssa ongelmia, mutta ne ovat sellaisia alueita, että ongelmia saattaisi olla muutenkin, hallitusneuvos Anne Koskela sanoo.

    Koskelan mukaan päivystyksiä saatetaan kuitenkin joissain tilanteissa joutua laajentamaan.

    – En tiedä, onko se nyt niin iso riski, hän sanoo.

    Kritiikkiä tulee myös yksityissektorilta

    Yksityinen terveyspalveluyritys Pihlajalinna on mielipiteessään lähes yhtä ankara kuin sairaanhoitopiiritkin. Myös osa terveysyrityksiä edustavia etujärjestöjä kritisoi uudistusta, tosin astetta laimeammin.

    Mielenkiintoista on, että Pihlajalinnassakin nähdään lain johtavan epäreiluun kilpailutilanteeseen – tosin eri syystä kuin julkissektorilla.

    Pihlajalinnaa korpeaa etenkin lakiin kirjattu puolen tunnin aikaraja, jonka kuluessa potilas on saatava päivystyssairaalaan. Tämä rajaa käytännössä leikkaustoiminnan suurempiin asutuskeskuksiin.

    "Laadun näkökulmasta leikkaavan yksikön laadukas ja tasalaatuinen toiminta on huomattavasti oleellisempaa kuin sen maantieteellinen sijainti", toteaa Pihlajalinna lausunnossaan.

    Moni muukin mielipiteensä kertonut kritisoi sitä, että aikarajalle ei ole lääketieteellistä perustetta. Tätä mieltä on myös Helsingin yliopiston professori Lasse Lehtonen.

    Usea lausunnonantaja haluaisi poistaa aikarajan kokonaan tai vaihtaa sen puolesta tunnista tuntiin.

    Aikarajan tilalle on ehdotettu esimerkiksi leikkaushoidon laadullista mittaamista. Anne Koskelan mukaan se ei tällä hetkellä yksinkertaisesti ole mahdollista.

    – Kukaan ei ole pystynyt ehdottamaan konkreettisia laadullisia mittareita, niitä on niin hirveän vaikea tehdä. Parempaakaan systeemiä ei olla nyt keksitty tähän.

    Sekä yksityisellä että julkisella puolella epäillään, että uudistus voisi vaikuttaa leikkaushoidon laatuun: Pihlajalinnan mielestä puolen tunnin aikaraja heikentää leikkausten laatua. Julkiselta puolelta esimerkiksi HUS näkee, että hoitoa voivat huonontaa laatukriteerit, jotka ovat yksityispuolella löyhempiä kuin julkisella.

    Lakiuudistus myös laajentaisi terveydenhuoltolaissa määritellyt vuosittaiset vaaditut leikkausmäärät koskemaan terveyspalveluyrityksiä.

    Matti Myller / Yle"Kyllähän tämä on aika nopealla aikataululla valmisteltu"

    Lääketieteellisten asioiden lisäksi lausunnonantajat kritisoivat tapaa, jolla lain ja asetusten valmistelua on tehty. Siitä paistaa kiire.

    Kirjallisten lausuntojen toimittamiseen annettiin aikaa vain reilu viikko. Esimerkiksi Lapin sairaanhoitopiiri pitää aikataulua kohtuuttomana.

    Kaupungeilta mielipidettä ei pyydetty. Jämsän kaupunki lähetti asiasta kimpaantuneen lausunnon, koska se katsoo, että lakimuutoksen vaikutukset osuisivat rankasti juuri sinne.

    Jämsässä toimii terveysyritys Pihlajalinnan pyörittämä Jokilaakson sairaala, jonne kaupunki on ulkoistanut terveyspalveluitaan. Kaupunki pelkää, että sairaalassa tehtävät leikkaukset joudutaan lopettamaan.

    Ministeriön Anne Koskela korostaa, että kyseessä ei ollut varsinainen lausuntokierros, vaan kuulemistilaisuus, johon sai lähettää myös kirjallisen lausunnon. Jämsän tilanteeseen laki ei Koskelan mukaan tuo muutoksia, koska Jokilaakson sairaala ei tälläkään hetkellä täytä lain vaatimuksia.

    Hoppu paistaa myös lakiluonnoksen mukana tulleesta asetusluonnoksesta. Siitä ei esimerkiksi käy selkeästi ilmi, tarkoitetaanko “tukisairaaloilla” terveydenhuoltolain mukaisia laajan päivystyksen sairaaloita vai kaikkia päivystäviä keskussairaaloita.

    Anne Koskelan mukaan virheitä sisältävä asetusluonnos on vielä raakile, mutta se haluttiin lähettää lakiluonnoksen mukana, jotta asiasta muodostuisi parempi kokonaiskuva.

    Kiirettä Koskela ei kiellä.

    – Kyllähän tämä on aika nopealla aikataululla valmisteltu. Se tuli ihan siitä, että tämä on pakko saada eduskuntaan joulukuun alkupuolella. Meidän ministeri (Annika Saarikko, kesk.) päätti, että tehdään tämä kuitenkin, hän toteaa.

    Lakiuudistus aiotaan esitellä eduskunnalle joulukuussa. Muutosten on määrä tulla voimaan keväällä 2019.

    Kansalaistaito hiipumassa – Yhä useampi lapsi ei osaa ajaa polkupyörällä

    Kansalaistaito hiipumassa – Yhä useampi lapsi ei osaa ajaa polkupyörällä


    Kömpelyyttä on aina ollut olemassa, mutta nyt on enemmän ymmärrystä, mistä se johtuu, tietää marraskuun alussa motorisen oppimisen vaikeuden tunnistamisesta ja tukemisesta kouluympäristössä väitellyt Piritta Asunta Jyväskylän...

    Kömpelyyttä on aina ollut olemassa, mutta nyt on enemmän ymmärrystä, mistä se johtuu, tietää marraskuun alussa motorisen oppimisen vaikeuden tunnistamisesta ja tukemisesta kouluympäristössä väitellyt Piritta Asunta Jyväskylän yliopistosta.

    Asunta sanoo, että 5-6 prosentilla alle 12-vuotiaista on kehityksellinen neurobiologinen vaikeus, joka on tähän saakka ollut aika huonosti tunnettu. Monella on se vuoksi muun muassa vaikeuksia ajaa pyörällä.

    – Se on aivoperäinen oppimisvaikeus, joka vaikeuttaa uusien ja vaikeiden motoristen taitojen oppimista. Lapset kyllä oppivat, mutta se vaatii paljon enemmän harjoittelua ja toistoa.

    Miten kannustaa lasta ajamaan, jolla on motoristen taitojen oppimisvaikeus?

    Pyöräily on monimutkainen motorinen taito. Se vaatii sekä tasapainoa että koordinaatiota.

    Piritta Asunta Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta antaa seuraavat vinkit pyöräilyn opetteluun:

    Pyöräilyyn vaadittavat taidot kannattaa pilkkoa pieniin osakokonaisuuksiin.

    Polkupyörällä ei pidä suoraan lähteä ajamaan, vaan ensimmäisenä kannattaa harjoitella pyörän hallintaa potkuttelemalla ilman polkemista.

    8-10 -vuotiaille ei enää ole potkuttelupyöriä, mutta he voivat harjoitella polkupyörällä, josta otetaan polkimet pois. Se on osoittautunut parhaaksi tavaksi oppia.

    Aluksi pyörän kanssa kävellään siten, että pyörä on jalkojen välissä. Satula lasketaan tarpeeksi alas, jotta pystytään potkuttelemaan niin, että jalat ylettyvät maahan.

    Potkuttelusta oppii tasapainon ja myös pyörän hallintaa.

    Seuraavaksi toinen poljin laitetaan paikoilleen. Opettelu jatkuu yhdellä jalalla potkuttelemalla. Samalla opitaan laittamaan toinen jalka polkimelle. Pyörällä liikkeelle lähdettäessä haastavinta on yleensä jalan nostaminen maasta polkimelle.

    Kun tämä onnistuu, myös toinen poljin kiinnitetään takaisin.

    Pelkkää polkemistakin voi jo harjoitella ilman pyöräilyltä vaadittavaa tasapainoa esimerkiksi polkuautolla tai kuntopyörällä. Silloin polkemisliike tulee tutuksi.

    Monilla lapsilla on vaikeuksia hahmottaa polkemisen suuntaa. He saattavat polkaista vahingossa väärään suuntaan, jonka vuoksi jalkajarrulla varustettu pyörä ei ole paras vaihtoehto. Käsijarruilla varustettu pyörä on parempi. Sillä voidaan vähentää vauhdin yllättävästä pysähtymisestä johtuvia kaatumisia.

    Koska kaatuminen pelottaa, voi ajamista ensin harjoitella jollakin pehmeämmällä alustalla kuten urheilukentällä tai sisällä matolla. Alustan on oltava mahdollisimman tasainen.

    Motoristen taitojen oppimisvaikeus näkyy juuri kömpelyytenä tai niin, että liikkuminen ei ole ainakaan yhtä sujuvaa kuin muilla.

    – Ja nämä lapset alkavat aika varhain vältellä kaikenlaista liikunnallista toimintaa kun huomaavat, etteivät pysy muiden vauhdissa mukana eivätkä ole yhtä taitavia, Asunta sanoo.

    Luovuttaa ei tarvitse, pyörällä voi oppia ajamaan

    Piritta Asunta muistuttaa, että pyöräilyn oppiminen vaatii kärsivällisyyttä myös vanhemmilta. Monet vanhemmat luovuttavat, kun lapsi ei meinaa oppia.

    Mutta ongelmat kuitenkin lievenevät, kun vain jaksaa harjoitella. Vanhempien tuki on äärimmäisen tärkeää. Lapsi ei opi itsekseen. Liikuntatieteilijä toivoo, että tieto aivoperäisestä oppimisvaikeudesta leviäisi nyt laajemmalle.

    – Tämähän tarkoittaa sitä, että jokaisesta noin 20 lapsen ryhmästä löytyy yksi, jolla on tämä oppimisvaikeus taustalla. Sen yleisyys yllätti minutkin, Asunta toteaa.

    Kehityksellinen neurobiologinen vaikeus on osin geneettistä, mutta myös ympäristöllä ja äidin raskauden aikaisilla tekijöillä on vaikutusta.

    Oppimisvaikeus voi olla peräisin jo raskauden varhaisesta vaiheesta, jolloin aivot kehittyvät. Vaikeus on siten lapsella jo syntyessään. Oppimisvaikeuksisia poikia on runsaasti enemmän kuin tyttöjä.

    Monilla lapsilla ei edes ole polkupyörää

    Suomessa on myös paljon lapsia, jotka eivät ole varhaislapsuudessa saaneet harjoitella pyöräilyä. Esimerkiksi monille maahanmuuttajataustaisille pyöräily on aivan uusi taito.

    Ajamaan kuitenkin oppii vanhempanakin. Suomessakin järjestetään pyöräkouluja aikuisille. Yleensä siellä myös opitaan.

    Pyöräliiton pyöräilykasvattaja Erika Weckström työskentelee esikoulu- ja kouluikäisten lasten pyöräilymahdollisuuksien edistämiseksi. Weckström tietää, että edelleen suurin osa koululaisista osaa ainakin jollakin taitotasolla pyöräillä.

    – Mutta nyt on ruvennut tulemaan lapsia, joilla on hyvin heikot taidot tai ei taitoja ollenkaan. Eikä heillä myöskään ole polkupyörää.

    Kouluissa se aiheuttaa päänvaivaa esimerkiksi tilanteissa, jossa uima- tai liikuntahallille on reilun parin kilometrin matka. Matka on koululaisille liian pitkä käveltäväksi, mutta turhan lyhyt linja-auton tilaamiseksi. Kustannustehokkaita kulkumuotoja on mietittävä uudelleen, jos kaikki eivät voi pyöräillä.

    Pyöräliiton Weckström näkee jo pienten koululaisten ajoasennosta, jos lapsella on vaikeuksia pyörän hallinnassa. Tankoa puristetaan silloin liian lujaa, hartiat ovat kyyryssä ja keho on jäykkänä.

    – Kaikki eivät uskalla irrottaa kättä tangosta, vaikka tasapainohan ei ole niissä käsissä. Se voi kuitenkin tuntua siltä ja siksi siitä ei uskalla laskea irti.

    Pienempien ajo-opetteluun Weckström suosittelee leikkimistä. Tehtävien olisi oltava helppoja, jotta uusi pyöräilijä saa onnistumisen kokemuksia.

    – Lapset saa irrottamaan kädet vaikkapa nappaamalla saippuakuplia. Leikkiminen tempaa mukaansa. Sitten se pyörä vähän unohtuu.

    Peloteltu lapsi ei uskalla

    Liikenneturvan yhteyspäällikkö Leena Piippa laatii kouluille aineistoa liikennesäännöistä ja pyörän hallinnasta. Hän opettaa esimerkiksi rakentamaan ajotaitoratoja.

    Taitoradalla ajaminen on monille yllättävän vaikeaa. Kovaa kyllä ajettaisiin, mutta hidas suoraan ajaminen ei kaikilta enää onnistukaan. 3-4 -luokkalaisissa näkee valtaisia taitoeroja, kun pitäisi osata myös pujotella, jarruttaa ja ajaa sujuvasti yhdellä kädellä.

    – Isommilla lapsilla lisätään vaikeuskerrointa eli he ajavat ja yrittävät hallita pyörää tekemällä ajattelutehtävää samalla. He näkevät, että jos joutuu ajaessaan miettimään vaikkapa l-alkuisia työn nimiä, niin jompikumpi tehtävä silloin häiriintyy, Piippa kertoo.

    Monet lapset joutuvat pyöräillessään miettimään niin paljon jarruttamista ja muuta tekniseen ajamiseen liittyvää, että he eivät pysty enää huomioimaan liikennettä. Toiset osaavat ajaa, mutta eivät silti keskity.

    – Välttämättä se tekninen ajotaito ei korreloi sen liikenneturvallisuuden kanssa. Se riski voi jopa lisääntyä. Se riippuu, mihin sitä taitoa käyttää.

    Liikenneturvan Leena Piippa on huomannut, että vanhemmat kuljettavat lastaan usein lyhyitäkin matkoja autolla, koska koetaan, että esimerkiksi koulumatka on turvaton. Silloin pyöräilykokemusta ei kerry.

    Pyöräliiton Erika Weckström muistuttaa, että myös vieras aikuinen voi vaikuttaa siihen, että aloitteleva pyöräilijä ei haluakaan pyöräillä. Se voi olla pienestä kiinni.

    – Jos ohittaa esimerkiksi pyörätiellä liian läheltä, niin lapsi säikähtää, että tämä olikin hyvin pelottavaa.

    Usein pelottelu lähtee kuitenkin kotoa. Vanhemmat, jotka itse eivät pyöräile, näkevät pyöräilyssä pelkkiä vaaroja. Aikuisten pelotteluasenne ja kieltäminen johtavat siihen, että pyöräily ei kiinnosta lastakaan.

    – Pyöräilytaito on kansalaistaito ja tasa-arvokysymys. Myös monissa kouluissa suhtaudutaan nuivasti pyöräilyyn, Weckström sanoo.

    Pitäisikö miehenkin tutkia rintansa? Markku Syrénin rutiiniterveystarkastus johti harvinaiseen rintasyöpädiagnoosiin

    Pitäisikö miehenkin tutkia rintansa? Markku Syrénin rutiiniterveystarkastus johti harvinaiseen rintasyöpädiagnoosiin


    Tästä on kyseYksi 1 250 suomalaismiehestä sairastuu rintasyöpään elämänsä aikana. Naisilla taas riski sairastua on yhdellä kahdeksasta.Harvinainen miesten rintasyöpä on länsimaiseen korkeaan elintasoon liittyvä sairaus.Välillä...

    Tästä on kyseYksi 1 250 suomalaismiehestä sairastuu rintasyöpään elämänsä aikana. Naisilla taas riski sairastua on yhdellä kahdeksasta.Harvinainen miesten rintasyöpä on länsimaiseen korkeaan elintasoon liittyvä sairaus.Välillä rintasyöpä iskee odottamattomasti: se voi kehittyä myös nuorelle, alle 30-vuotiaalle miehelle.

    "Muistat sitten sanoa siitä rinnastasi."

    Rutiiniterveystarkastuksen lähestyessä vaimo vannotti mikkeliläistä Markku Syréniä kertomaan lääkärille hiljattain ilmestyneestä oireesta. Miehen rinnanpää oli painunut selkeästi sisään päin.

    Näky oli terveyskeskuslääkärillekin niin uusi, ettei hän löytänyt oireelle suoraa selitystä pitkällä esimerkkikuvien selaamisellakaan. Jos potilas olisi ollut nainen, epäilys taudista olisi ollut todennäköisesti ilmiselvä.

    Painuneen nännin ja pattilöydöksen jälkeen terveyskeskuslääkäri määräsi potilaan kuitenkin laboratorioon.

    Koepalan tulos oli selkeä: rintasyöpä. Tuumori oli kooltaan 13 millimetriä.

    Markku Syrén on aina pitänyt kunnostaan huolta. Liikunnasta saatu hyvä peruskunto auttoi myös toipumisessa.Niko Mannonen / Yle

    Harva syöpälääkäri kohtaa koko uransa aikana miehen, jolla on rintasyöpä. Vuosittain diagnoosin saa 14–30 miestä (Syöpärekisteri). Naisilla vastaava luku on 4 000–5 000.

    Miehillä syöpäsairauksia todetaan vuosittain kaikkiaan 15 000–16 000 kertaa. Rintasyöpätapaukset häviävät joukkoon kuin pisara mereen.

    – Kun kyseessä on miesten rintasyöpä, puhutaan harvinaisesta sairaudesta. Miesten yleisin syöpä on eturauhassyöpä. Lisäksi miehillä todetaan usein suolistosyöpää ja keuhkosyöpää. Viimeisimpänä mainittua onneksi nykyisin vähemmän kuin aikaisemmin, syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, Keski-Suomen sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Vesa Kataja luettelee.

    27 vuotta kliinistä työtä tehneenä hän on kohdannut alle viisi Syrénin kaltaista potilasta.

    Koska sairastuneita on suhteellisen vähän, tutkimustuloksetkin ovat vähäisiä.

    Syövän hälyttävät merkit ja riskitekijät ovat kuitenkin hyvin tiedossa.

    Nuoren sairastuminen on äärimmäisen harvinaista

    Miesten ja naisten rintasyövissä on paljon yhtäläisyyksiä. Syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkärin Vesa Katajan mukaan sairauden diagnostiikka, ominaisuudet ja hoito ovat hyvin samanlaisia.

    Kyhmyn tai vetäytyneen nännin lisäksi rintasyövästä voivat varoittaa nännierite ja rinnan kipu sekä turvonneet kainalon imusolmukkeet.

    Miehet ovat sairastuessaan naisia vanhempia (Rintasyöpäyhdistys – Europa Donna Finland ry), keskimäärin 70-vuotiaita. Joskus kuitenkin rintasyöpä iskee odottamattomasti: se voi kehittyä myös nuorelle, alle 30-vuotiaalle miehelle.

    – Yleensä syöpäsairaudet ovat ikääntyvän väestön sairauksia, ja niin se on myöskin tässä tapauksessa. Naisten kohdalla tilanne on hieman toinen, koska rintasyöpää seulotaan. Hyppy tapahtuu seulontaikäluokissa 50 ikävuoden jälkeen, Kataja kertoo.

    Markku Syrénin rinnassa komeilee tuttu merkki. Hänelle sille on erityinen merkitys.Niko Mannonen / Yle

    Katajan mukaan nuoret potilaat ovat vielä harvalukuisempia muutenkin harvinaisen sairauden potilaskirjossa.

    – Missään nimessä tämä ei ole nuoren miehen tauti. Alle 30-vuotiailla naisillakin rintasyöpä on harvinainen. Omalle kohdalleni tapauksia on sattunut alle kymmenen, hän sanoo.

    Rintasyöpä syntyy rintarauhaskudokseen, jota miehillä on hyvin vähän.

    – Ennuste on todella hyvä, jos kasvain on paikallinen ja rintarauhasen alueella oleva, eikä se ole levinnyt kainalon imusolmukkeisiin tai laajemmin. Siinä tapauksessa, jos syöpä on levinnyt kainaloimusolmukkeisiin, niin liitännäishoidot, kuten säde-, sytostaatti- ja lääkehoito tulevat leikkauksen jälkeen kuvioon, Kataja kertoo.

    Rintasyöpä on estrogeeniriippuvainen syöpätyyppi. Estrogeeni itsessään ei synnytä syöpää, vaan tukee sen kasvamista ja kehittymistä. Kataja muistuttaa, että tavallisesti naisten estrogeenitasot ennen vaihdevuosi-ikää korkeat ja miehillä taas koko elinajan hyvin matalat.

    – Miehillä, joilla estrogeeni-androgeenisuhde eli naissukupuolihormonin suhde miessukupuolihormoniin, on jonkin verran korkeampi, on riski sairastua tähän syöpään, hän kertoo.

    "Tietysti tieto vähän järkytti"

    Miesten, kuten myös naisten rintasyöpä, on länsimaiseen korkeaan elintasoon liittyvä sairaus.

    – Estrogeeni-androgeenisuhde on korkeampi ylipainoisilla miehillä, ja niillä, jotka käyttävät paljon alkoholia. Sen huomaa myös maksakirroosipotilailla, Kataja lisää.

    Syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri kertoo tavanneensa vuosikymmeniä sitten potilaan, joka oli sairastunut eturauhassyöpään ja sen jälkeen rintasyöpään.

    – Hänellä oli molemmat niin sanotut hormoniriippuvaiset syövät. Niillä on yhteys, koska eturauhassyövässä käytettiin aiemmin estrogeenihoitoa. Se edesauttoi rintasyövän syntymistä.

    Markku Syrén kutsuu sairauttaan lottovoitoksi, mutta käänteisessä merkityksessä.

    Leikkauksessa käytetty varjoaine paljasti, että Syrénin syöpä oli levinnyt kainalon imusolmukkeisiin saakka. Isoa leikkausta seurasivat sytostaatit ja lääkehoito.

    Syrén on ollut ennen ja jälkeen sairautensa liikunnallinen mies. Se on hänen pelastuksensa.

    On tutkittu (Duodecim), että liikunta, terveellinen ruokavalio ja painonhallinta voivat vähentää syöpätapauksien ilmaantumista jopa kolmanneksella.

    Syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, Keski-Suomen sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Vesa Kataja sanoo, ettei miehillä ole syytä alkaa tutkia rintojaan säännöllisesti. Sairaus on hyvin harvinainen.Niko Mannonen / Yle

    Kataja kertoo, että 2000-luvulla tehdyn suomalaisen tutkimuksen mukaan rintasyöpäpotilaat, jotka osallistuivat ohjattuun liikuntaryhmään, selvisivät sairaudesta paljon paremmin kuin ne, jotka eivät harrastaneet liikuntaa.

    Koepalan tulosten kuuleminen käynnisti eläkkeelle jääneen Syrénin elämässä uuden vaiheen. Hän muistaa lääkärin kertoneen, että naisten paranemistulokset ovat hyviä, mutta lääkärillä ei ollut tietoa miesten tilanteesta.

    – Tietysti tieto vähän järkytti. Kahden tunnin kuluttua olin kuitenkin jo menossa tiekunnan kokoukseen. Päätin, ettei tätä kannata jäädä murehtimaan, Syrén kertoo.

    Läheiset ottivat tiedon raskaammin.

    – Varsinkin lapset olivat järkyttyneitä puolestani. Vaimo on terveydenhoidon ammattilainen, hän tiesi mikä tilanne on.

    Riski periytyy

    Yksi 1 250 suomalaismiehestä sairastuu rintasyöpään elämänsä aikana. Naisilla taas riski sairastua on yhdellä kahdeksasta.

    Miesten rintasyövälle tyypillistä on se, että sairastumisen riski on periytyvämpää sorttia. BRCA1- ja erityisesti BRCA2-geenien mutaatiot (Rintasyöpäyhdistys – Europa Donna Finland ry) moninkertaistavat miehen riskin sairastua.

    Johtajaylilääkäri Vesa Kataja muistuttaa, että monenlaisia perimämuutoksia on jokaisella. Syöpä ei periydy, mutta riski sairastumiseen periytyy altistavien perimämuutosten mukana. Useimmiten tämä riski jää kuitenkin ilmenemättä sairastumisena, eivätkä kaikki mutaation kantajat sairastu.

    Rintasyöpään sairastuneet miehet ohjataan perinnöllisyysselvityksiin. Niin kävi myös Markku Syrénille.

    – Siinä tutkittiin koko suvun historia: kenellä on ollut mitäkin sairauksia. Pitkällehän sitä ei tiedä, kun ihmiset kuolivat siihen aikaan vanhuuteen.

    Syrénin tyttäretkin halusivat tietää, mikäli sairastumisen riski on olemassa heilläkin.

    – Minua varoiteltiin, että kannattaa miettiä, miten asian kertoo lapsille – järkyttyvät pahemman kerran. Mutta eivät he siitä kauhistuneet, sillä molemmat ovat järkeviä. He sanoivat, että hyvä tietää, jos on olemassa riski.

    Lääkärin uutiset olivat sillä kertaa hyviä. Koska riski ei ollut hälyttävän suuri, tytärten ei tarvitse osallistua mammografiatutkimuksiin vuosittain.

    "Mies saattaa pitää pattinsa pidempään"

    Kaksi vuotta sitten julkaistun artikkelin (Duodecim) mukaan miesten rintasyöpädiagnoosi saattaa viivästyä, koska lääkäri tai potilas eivät osaa sitä epäillä.

    Vesa Katajan mukaan väitteessä saattaa olla perää.

    – Mies saattaa pitää pattinsa pidempään. On tietenkin mahdollista, että miesten rintasyöpä voisi tästä syystä olla diagnoosivaiheessa hieman pidemmälle ehtinyt kuin naisilla vastaavassa tilanteessa. Se ei vaan tule mieleen, eikä mies lähde tutkimuksiin, Kataja pohtii.

    Europa Donna Finlandian laatimassa Miehet, rintasyöpä ja omatarkkailu -ohjeessa kannustetaan, että rinnan alueen muutokset kannattaa aina näyttää lääkärille, sillä rintasyövän mahdollisimman varhainen toteaminen ja hoito parantavat ennustetta. Miehilläkin useimmat rinnan muutokset ovat hyvälaatuisia.

    Vuosina 2010–2015 rintasyöpään kuoli Syöpärekisterin mukaan 23 miestä. Samana aikana rintasyöpään kuolleita naisia oli 4 251.

    Naisia kehotetaan tutkimaan rintansa säännöllisesti. Sen sanotaan kuuluvan jopa naisen perustaitoihin (Terve.fi).

    Pitäisikö miehenkin tutkia rintansa?

    – Ei. Ei, hyvänen aika sentään. Tämä on niin harvinainen sairaus, ettei siitä kannata liikaa murehtia ja kenellekään elämäntehtävää luoda, Kataja toteaa.

    Kataja sanoo, ettei ihmiselle ole tarpeellista tehdä säännöllisesti terveystarkastuksia, jos mitään oireita ei ole. Se ei edesauta hänen mukaansa sairauden diagnosointia ja ihmisen terveyttä merkittävästi. Pahimmassa tapauksessa se on vain keino polttaa rahaa.

    – Lopputulos on masentava. Oireettomana tehdyillä kohdentamattomilla terveystarkastuksilla ei ole vaikutusta eliniänodotteeseen ja sairastuvuuteen, hän toteaa.

    Muutenkin hän kehottaa suhtautumaan "tarkkaile itseäsi" –tyylisiin ohjeisiin maltilla.

    – Siitä saattaa tulla ihmiselle kiusa tai riesa, jos ei osaa suhtautua asiaan oikein.

    "Kun tukka läks, niin se ei niin nuukaa ole"

    Siisti arpi kulkee rinnasta kainaloon. Leikkauksesta on kulunut 3,5 vuotta.

    Kerrostaloasunnon olohuoneessa istuvan miehen rintaa koristaa Roosa-nauha. Tänä päivänä Markku Syrén on vapaa syövästä ja muistelee saamaansa hoitoa hyvällä. Vaimon ohjetta rinnan näyttämisestä kannatti kuunnella.

    – Syöpähän on sellainen, että jos joku sanoo, että syöpä on voitettu, niin se ei oikein pidä paikkansa. Se on sellainen, että se saattaa muhia siellä taikka ei.

    Syrén käy tänä päivänä Mikkelissä Saimaan syöpäyhdistyksen vertaisryhmässä. Sieltä on löytynyt saman sairauden kokeneita. Vertaistuki on tärkeää, sillä sairaus voi jättää jälkensä myös miehen kehonkuvaan.Niko Mannonen / Yle

    Vaikka rinta on poistettu ja haavat ovat parantuneet, isosta operaatiosta muistuttaa hetkittäin aristava kipu vasemmassa kädessä. Sairaudesta puhuminen on hänelle helppoa, koska tilanne on tasaantunut. Lääkkeellinen hoito ja seuranta jatkuvat vielä.

    – Pitää luottaa hyvään hoitoon. Olen tavannut erilaisissa tilaisuuksissa ihmisiä, joilla on ollut useita kertoja näitä samaisia hoitoja. Meistä ei kukaan jää tänne maan päälle. Kun ikää alkaa olla yli 70 vuotta, niin on yhtä suuri mahdollisuus kuolla sydäninfarktiin tai aivoverenvuotoon kuin tähän tautiin.

    Viimeinen isompi puolivuotistarkastus verikokeineen ja ultraäänitutkimuksineen tehtiin pari viikkoa sitten.

    Miten naistensairaudeksi luettu rintasyöpä vaikutti Syrénin miehisyyteen?

    – En minä voi sanoa, että kovinkaan paljon. Minun pitää syödä viisi vuotta hormonilääkkeitä, jotka ovat samoja kuin naisetkin syövät rintasyövässä. En tiedä sitten muuttuuko ääni vai onko muuttumatta, mutta olen nyt 3,5 vuotta syönyt niitä, eikä siinä sen ihmeempää, hän vastaa.

    Tänä päivänä hän osaa laskea huumoria kokemastaan.

    – Meillä miehillä on sikäli helpompaa, että tukka kun läks, niin se ei niin nuukaa ole. Rintaankaan ei tarvinnut pistää mitään täytettä, Syrén sanoo lämpimästi hymyillen.

    Menetelmä lisää päällysteiden käyttöikää – rovaniemeläisyritykselle palkinto Yhdysvalloista

    Menetelmä lisää päällysteiden käyttöikää – rovaniemeläisyritykselle palkinto Yhdysvalloista


    Rovaniemeläinen Roadscanners-yritys on saanut kansainvälisen palkinnon. Yritys vastaanotti kansainvälisen tiealan järjestön International Road Federationin palkinnon Yhdysvalloissa torstaina aamulla Suomen aikaa. Palkinto myönnettiin ensimmäisen...

    Rovaniemeläinen Roadscanners-yritys on saanut kansainvälisen palkinnon. Yritys vastaanotti kansainvälisen tiealan järjestön International Road Federationin palkinnon Yhdysvalloissa torstaina aamulla Suomen aikaa.

    Palkinto myönnettiin ensimmäisen kerran Suomeen.

    Palkinnon sai Roadscannersin ja Liikenneviraston yhteinen PEHKO-niminen projekti, jonka tavoitteena on kasvattaa päällysteiden käyttöikää.

    Rovaniemeläisyrityksen kehittämällä menetelmällä voidaan paikantaa teiden heikot kohdat, määrittää ongelmien syyt ja korjata ne ennen vakavien vahinkojen syntymistä.

    Suomessa käytetään vuosittain 130-150 miljoonaa euroa noin 50 000 kilometriä sisältävän päällystetyn tieverkoston ylläpitoon. Väyläverkoston korjausvelan arvioidaan olevan yli miljardi euroa.

    Kolme vuotta käynnissä olleen projektin tuloksena Lapin ja Keski-Suomen testialueilla päällysteiden vuosikustannukset ovat pudonneet 10-36 prosenttia. Lopullisen tavoitteena on vuosikustannusten lasku 50 prosentilla vuoteen 2025 mennessä. Tutkimusta on laajennettu vuonna 2018 Hyvinkään alueelle Uusimaalle.

    Selvitys: yli 40 prosenttia raskaasta liikenteestä voisi kulkea biokaasulla –

    Selvitys: yli 40 prosenttia raskaasta liikenteestä voisi kulkea biokaasulla – "Ensimmäinen askel olisi asian tunnustaminen poliittisesti"


    Tästä on kyseBiokaasu on tällä hetkellä ainoa uusiutuva polttoaine raskaalle liikenteelle.Raskaan liikenteen sähköistämiseen on vielä matkaa, biokaasu soveltuu siirtymävaiheen energiaksi.Biokaasun tuotantoon ja jakeluun kaivataan selkeää...

    Tästä on kyseBiokaasu on tällä hetkellä ainoa uusiutuva polttoaine raskaalle liikenteelle.Raskaan liikenteen sähköistämiseen on vielä matkaa, biokaasu soveltuu siirtymävaiheen energiaksi.Biokaasun tuotantoon ja jakeluun kaivataan selkeää toimintasuunnitelmaa.

    Kuuluu vain pieni suhaus ja poksahdus, kun jäteauton kuljettaja Elias Sibakov irrottaa tankkausletkun auton kaasusäiliöstä. Sibakov on ajanut jätehuoltoyhtiö Sihvarin biokaasuautoa Jyväskylän seudulla vuoden verran ja on tyytyväinen kalustoon.

    – Eipä se juuri dieselistä eroa, moottori pistää vähän vähemmän vastaan alamäessä. Hyvin on auto pelannut, toteaa Sibakov.

    Sihvari investoi viime vuonna noin 700 000 euroa kolmeen biokaasulla kulkevaan jäteautoon. Toistaiseksi kaasuautojen hankkiminen saa jäädä tähän, sanoo Sihvarin toimitusjohtaja Janne Andersin.

    – Jotta me vapaaehtoisesti korvaisimme dieselkalustoa kaasuautoilla, pitäisi tapahtua paljon muutoksia. Tällä hetkellä tilanne on tämä, toteaa Andersin.

    Andersinin turhautumisen takana on pitkälti tankkausverkoston puuttuminen.

    Jyväskylän Seppälään loppuvuodesta avattava kaasuasema helpottaa kaasuautoilijoiden arkea.Niko Mannonen / Yle

    Jyväskylässä jäteautojen toiminta-alueella on vain kaksi kaasuntankkauspaikkaa. Niistä toinen, Mustankorkean jäteaseman tankkauspiste, on väliaikaisesti pois käytöstä. Ylimääräiset tankkausajot kaatuvat kuljetusyrityksen niskaan.

    Lähikuntien omistama Mustankorkean jäteyhtiö on edellyttänyt kaasukäyttöisiä autoja kilpailuttaessaan jätekuljetuksiaan.

    Ensi keväänä Jyväskylän ja Muuramen alueella jätteitä kerää yhteensä kahdeksan kaasulla kulkevaa jäteautoa. Sihvarin kolmen kaasuauton lisäksi aluetta tulee kiertämään Jätehuolto Laineen kolme ja L&T:n kaksi kaasuautoa.

    Jyväskylä biokaasuttelee tulevaisuuteen

    Mustankorkean kanssa samaa polkua kulkee Jyväskylän kaupunki omissa kilpailutuksissaan. Muun muassa kotihoidon ja vanhuspalveluiden käyttöön on otettu leasingsopimuksilla vain kaasuautoja. Kaasukäyttöisiä henkilöautoja on tällä hetkellä jo toistakymmentä.

    Jyväskylä kilpailuttaa parhaillaan linja-autoreittejä ja ensimmäisten neljän biokaasubussin odotetaan aloittavan ensi keväänä, kertoo Jyväskylän kaupungin tutkimus- ja kehittämispäällikkö Pirkko Melville.

    – Tarkoitus on kerätä ensimmäisten kaasubussien avulla kokemusta ja tietoa siitä, kannattaako meidän muuttaa koko joukkoliikenne biokaasukäyttöiseksi.

    "Seuraava kilpailutus on jo vuonna 2020 ja silloin olisi tilausta kymmenelle biokaasubussille." kertoo Jyväskylän kaupungin tutkimus- ja kehittämispäällikkö Pirkko Melville.Niko Mannonen / Yle

    Jyväskylässä kaupungin johtoryhmä on tehnyt pari vuotta sitten linjauksen, että biokaasua tarkastellaan kilpailutuksissa aina ensisijaisena vaihtoehtona.

    Yliopistokonsortio EL-TRAN tekemän selvityksen mukaan (EL-TRAN analyysi) julkisten toimijoiden luoma biokaasun kysyntä onkin yksi niistä keinoista, joilla kaasu voidaan saada laajemmin myös raskaan liikenteen käyttöön.

    Kehityksen jarruna kokonaiskuvan puuttuminen

    Yksi kaupunki ei kuitenkaan voi vaikuttaa omaa aluettaan pidemmälle.

    Jotta CO2-päästövähennykset voidaan saavuttaa, on raskaan tieliikenteen siirryttävä kohti vaihtoehtoisia käyttövoimia. Toistaiseksi ainoita ei-fossiilisia vaihtoehtoja raskaalle liikenteelle on biokaasu. Neste tarjoaa polttoaineeksi jäterasvoista valmistettua biodieseliä, mutta ei ole avannut tuotetietojaan tarkemmin tutkijoille.

    Raskaalle liikenteelle on pakko tehdä jotain, sanoo EL-TRAN konsortion johtaja, professori Pami Aalto.

    – Raskaan liikenteen sähköistäminen on vielä melko kaukana. Biokaasu on realistinen siirtymäkauden ratkaisu, toteaa Aalto.

    Gasumin kaasuasema Jyväskylän Kanavuoressa on toinen kaupungissa olevista tankkauspaikoista.Niko Mannonen / Yle

    EL-TRAN analyysin mukaan kotimaisella biokaasulla olisi mahdollista kattaa yli 40 prosenttia raskaan tieliikenteen energiankulutuksesta. Tämä tosin vaatisi, että kaikki teknisesti ja taloudellisesti kerättävissä oleva kaasun raaka-aine käytettäisiin liikenteeseen.

    Tällä hetkellä suurin osa Suomessa tuotetusta biokaasusta muutetaan lämmöksi ja sähköksi ja liikennekaasuksi päätyy vain pieni osa.

    – Raskas liikenne ei voi jatkaa nykyisen polttoaineen ja käyttövoiman pohjalta, sille on pakko tehdä jotain. Ensimmäinen askel olisi asian tunnustaminen poliittisesti. Nythän valtakunnan tasolla biokaasun osalta ei priorisoida yhtään mitään, toteaa Aalto.

    Sipilän hallituksen energia- ja ilmastostrategian mukaan Suomi pyrkii nostamaan liikenteen uusiutuvien polttoaineiden osuuden vuoteen 2030 mennessä 40 prosenttiin (työ- ja elinkeinoministeriö). Raskaan liikenteen osalta strategia tukeutuu pääasiassa rasva- ja puupohjaisten biopolttoaineiden sekoitevelvoitteeseen.

    – Meidän näkemyksen mukaan biopolttoaineet on huonompi vaihtoehto kuin biokaasu. Monessa tapauksessa biopolttoaineen ympäristötase on huonompi kuin öljyn, sanoo Aalto.

    Biokaasusta olisi alueellista hyötyä

    Tällä hetkellä biokaasuinvestointien tilanne on melko villi. Ympäri Suomen erilaiset alueet, energiayhtiöt ja kunnat virittelevät omia kaasulaitoshankkeitaan.

    Uusien polttoaineiden jakeluasemaverkoston rakentaminen on jätetty markkinoiden varaan (ympäristöministeriö).

    – Asiaa voisi koordinoida valtakunnallisesti siten, että alueellisten infrastruktuurien verkko olisi myös taloudellisesti optimaalinen ja järkevä, sanoo Aalto.

    Biokaasun tuotantoon tarvittavat massat löytyvät kaupunkien ulkopuolelta, maatiloilta. Aalto näkee järkevimpänä ratkaisuna biokaasun hajautetun tuotannon. Kaasun raaka-ainetta, siis kasvimassaa ja lantaa, ei kannata kuljettaa satojen kilometrien päähän.

    Maatilat ja kaasulaitosten rakentajat tarvitsevat sekä koulutusta että tukea laajentaakseen liiketoimintaansa. Biokaasun tuotantolaitosten ja tankkausasemien verkoston rakentamiseen olisi myös osoitettava investointitukia.

    – Nämä asiat eivät tapahdu itsestään. Nyt tarvitaan poliittista ohjausta todella paljon, jotta etenemisvauhti olisi riittävän ripeä, hoputtaa Aalto.

    Nelostien liukkaudesta tietoa suoraan kumipyörien päältä – tekniikka auttaa paikantamaan myös arvaamattomimmat mutkat

    Nelostien liukkaudesta tietoa suoraan kumipyörien päältä – tekniikka auttaa paikantamaan myös arvaamattomimmat mutkat


    Tästä on kyseNelostien keliolosuhteista on alettu tuottaa aiempaa tarkempaa tietoa uusin menetelmin.Kuljetusliike Vähälän rekkoihin ja bussifirma Koiviston auton busseihin on asennettu mittarit ja kamerat, jotka lähettävät tietoa.Tietojen avulla...

    Tästä on kyseNelostien keliolosuhteista on alettu tuottaa aiempaa tarkempaa tietoa uusin menetelmin.Kuljetusliike Vähälän rekkoihin ja bussifirma Koiviston auton busseihin on asennettu mittarit ja kamerat, jotka lähettävät tietoa.Tietojen avulla urakoitsijat ja ely-keskukset näkevät entistä tarkemmin, missä on tarvetta aurauksille ja liukkaudentorjunnalle.

    Nelostien keliolosuhteista on alettu tuottaa aiempaa tarkempaa tietoa uusin menetelmin. Kuljetusliike Vähälä Logisticsin neljään rekkaan ja bussifirma Koiviston Auton neljään linja-autoon on asennettu laitteet, jotka mittaavat olosuhteita tien päällä.

    Lisäksi autoissa on kännykkäkamera, joka kuvaa koko ajan kuljettajan näkymää tielle. Mittari tarkastelee kitkaa eli sitä, miten liukas tie on, tien pintalämpötilaa ja veden määrää tai olomuotoa.

    Tieto lähtee tien päältä jatkuvasti eteenpäin. Mittaustulosten avulla urakoitsijat näkevät entistä tarkemmin, missä on tarvetta aurauksille ja liukkaudentorjunnalle.

    Data on avointa, joten kuka tahansa voi käyttää sitä tarpeidensa mukaan. Tietojen tarkasteluun on jo kehitetty yksi karttapalvelu, Roadweather. Tien päältä tulevaa tietoa on mahdollista hyödyntää tulevaisuudessa esimerkiksi sääpalveluissa ja navigaattoreissa.

    Kunnossapidon korjausliikkeet tarkemmiksi

    Tiedonkeruu auttaa myös tieurakat tilaavia ely-keskuksia pitämään silmällä sitä, miten kunnossapito sujuu. Näin pyritään vastaamaan kentältä tulleeseen kritiikkiin.

    – Taustalla on se, että elinkeinoelämä on kokenut tiestön hoidossa puutteita, kertoo projektipäällikkö Hannu Onkila Keski-Suomen ely-keskuksesta.

    Datan avulla tilaaja myös näkee, ovatko korjausliikkeet, joilla kunnossapitoa yritetään parantaa, oikeanlaisia.

    Oikukkaat pienilmastot kartalle

    Uusi tiedonkeruumenetelmä mahdollistaa aiempaa paremmin paikallisten olosuhteiden huomioimisen.

    – Nelostien varrella voi olla jokin notko tai mutka, jonka vieressä on vesistö tai suo. Sellaisessa kohdassa saattaa olla pienilmasto, Onkila selittää.

    Tällaiset paikat ovat tienpitäjille hankalia ja arvaamattomia, sillä tienpinta voi olla liukas, vaikka keliolosuhteet olisivat lähialueella hyvät. Tien päältä kerätystä tiedolla nämä tienpidon kipeät kohdat saadaan esiin.

    Tiedontuotanto aloitettiin tänä syksynä ja sitä tehdään kolmena talvena Oulu–Jyväskylä–Helsinki-välillä. Projektipäällikkö Hannu Onkilan mukaan toiveena on, että tiedonkeruu saataisiin kattamaan koko maan päätieverkko.

    Työntekijöitä huolestuttaa palkkaromahdus – kuntien ja valtion henkilöstön palkan maksaa yhä useammin osakeyhtiö

    Työntekijöitä huolestuttaa palkkaromahdus – kuntien ja valtion henkilöstön palkan maksaa yhä useammin osakeyhtiö


    Kuntien omistamien osakeyhtiöiden määrä on lisääntynyt yli 2 500:aan ja liikelaitoksia on jäljellä noin sata. Esimerkiksi Tampereella on yhtiöitetty reilun vuoden aikana viimeisiä liikelaitoksia oikein jonossa. Noin 1 300 Tampereen kaupungin...

    Kuntien omistamien osakeyhtiöiden määrä on lisääntynyt yli 2 500:aan ja liikelaitoksia on jäljellä noin sata.

    Esimerkiksi Tampereella on yhtiöitetty reilun vuoden aikana viimeisiä liikelaitoksia oikein jonossa. Noin 1 300 Tampereen kaupungin työntekijää on poistunut tai poistuu kaupungin palkkalistoilta.

    Kaupungin rakennuksista vastannut Tilakeskus on nykyisin Tilapalvelut Oy, ateria- ja siivouspalvelut muuttuvat Pirkanmaan Voimia Oy:ksi. Päätös Infran yhtiöittämisestä odottaa valtuuston vahvistusta. Sen jälkeen kaduista, puistoista ja kaupungin työkoneista vastaa osakeyhtiö.

    Myös talous- ja henkilöstöhallinto muuttuu. Sitä varten muodostetaan yhteinen osakeyhtiö sairaanhoitopiirin ja Oulun kaupungin perustaman Monetra Oy:n kanssa.

    Ohjaaja nimittää hallitukset

    Yhtiöittämisestä Tampereella vastaa kaupunginhallituksen konsernijaosto. Sen puheenjohtaja Kalervo Kummola (kok.) sanoo yhtiömuodon olevan liikelaitoksia parempi sujuvamman johtamisen takia.

    – Osakeyhtiö on hyvin ketterä päätöksenteossa. Hallitus voidaan kutsua vaikka samana päivänä paikalle. Liikelaitoksissa isot asiat menevät valtuuston ja budjetin kautta ja johtokunta valitaan valtuustossa neljäksi vuodeksi kerrallaan. Sitä on vaikea ohjata. Yhtiöissä on omistajaohjauksen valitsemat hallituksen jäsenet, Kalervo Kummola perustelee.

    Tampereella suuntana on ollut se, että yhtiöiden hallituksiin nimitetään liiketoiminnan ammattilaisia kunnallispoliitikkojen sijaan.

    Kalervo Kummola on vakuuttunut liikelaitosten yhtiöittämisen eduista.Jani Aarnio / YleYhtiöittäminen vie tarjouskilpailutalouteen

    Osakeyhtiön tavoitteena on tuottaa voittoa.

    Kunnallinen yhtiö tuottaa palveluja pääasiassa omistajalleen. Kaupunki voi hankkia palvelut omalta yhtiöltään kilpailuttamatta.

    Kaupunkiyhtiössä päätetään, mitä omana työnä tehdään ja mihin hankitaan aliurakoitsijoita.

    Kunta voi hakea edullisinta hintaa markkinoilta kilpailuttamalla koko palvelutuotannon, silloin omat yhtiöt ovat yksiä tarjoustentekijöitä muiden firmojen joukossa.

    Miten kaupungin koneita on tehokkainta huoltaa?Turkka Korkiamäki / Yle

    Tässä piilee työntekijäpuolen mukaan suurin uhka. Eikä se ole pelkkää vilkasta mielikuvitusta.

    Esimerkiksi elinkeinoministeri Mika Lintilän tilaama selvitys kansalliseksi yrittäjyysstrategiaksi valmistui lokakuun alussa. Sen mukaan kuntien odotetaan vetäytyvän järjestelmällisesti markkinoilta ja tekevän tilaa yksityiselle tarjonnalle.

    Yrittäjyysselvityksen ajatusten odotetaan kantavan seuraavan hallituksen ohjelmaan.

    Yksityisten alojen työehdot huolestuttavat

    Yhtiöittämisessä työehtosopimukset vaihtuvat yleensä kunta-alan virka- ja työehtosopimuksesta kuntayhtiöille perustetun Avaintyönantajien kanssa neuvoteltuun AVAINTES:iin.

    Sopimukset ovat pääpiirteittäin samankaltaisia, mutta soveltamista on esimerkiksi tuntipalkkaisten lomapäivien laskemistavassa. Jos työntekijä siirtyy myöhemmin yksityisen puolen työehtosopimuksiin, voi edessä olla ammatista riippuen huomattava palkkojen ja muiden etujen huononeminen.

    Infran verstaalla huolletaan pääasiassa kaupungin kalustoa, mutta yksityisiäkin asiakkaita on.Turkka Korkiamäki / Yle

    Kokeneen työntekijän palkkaa voi pudota sadoilla euroilla, jos työsuhde alkaa alusta yksityisen puolen minimipalkalla.

    – Tällaisesta niin sanotusta kaupungin sisäisestä osakeyhtiöstä ei ole pitkä matka vapaaseen kilpailuun. Ja mitä esimerkkejä on nähty, niin kyytihän on Suomessa melko kylmää, sanoo Tampereen JHL:n ammattiosasto 3:n puheenjohtaja Markku Kivistö.

    Mikään pakkohan yhtiöittäminen ei ole. Markku Kivistö muistuttaa, että esimerkiksi Helsingissä Tampereen Infraa vastaavasta rakentamispalveluvirastosta Starasta tehtiin liikelaitos vuonna 2017.

    Ensimmäinen askel on jo otettu

    Tampereen Tilapalvelut Oy:n pääluottamusmiehellä Jani Moisiolla on takanaan tuore kokemus yhtiöittämisestä. Henkilöstölle neuvoteltiin siirtosopimus, jossa he tulivat liikelaitoksesta yhtiöön vanhoina työntekijöinä.

    Muutos arkisessa työssä on ollut aika huomaamatonta. Työntekijät saivat edustajan yhtiön hallitukseen ja tähän järjestelyyn on oltu tyytyväisiä.

    Jani Moision mukaan yhtiöittämisen alkutaival on sujunut ongelmitta, mutta yhtiön toimintatapa voi muuttua.Jari Hakkarainen / Yle

    – Byrokratia on keventynyt, mutta liikelaitoksenkin toimintaa olisi voitu keventää samaan suuntaan.

    Jani Moisio vastusti yhtiöittämistä.

    – Tulevaisuus on kiinni yhtiön hallituksesta, millaisia suuntaviivoja se vetää. Näköpiirissä ei ole nyt muutoksia, mutta politiikka voi aina muuttua. Kun ensimmäinen askel yhtiömuotoon on otettu, on helppo ottaa sitten se seuraava askel, Jani Moiso miettii.

    Keräämme muidenkin tarinoita siitä, mitä työntekijöille tapahtuu yksityistämisessä. Kerro, miten sinulle ja sinun työpaikallasi kävi.

    ”Pientä voittoakin on tarkoitus tehdä”

    Tampereen omistajaohjausta linjaava Kalervo Kummola arvioi, että esimerkiksi Infra on ainakin alkuvaiheessa vielä pitkään niin sanottu in house -yhtiö, eli se tuottaa pääasiassa kaupungin tarvitsemia palveluja.

    – Esimerkiksi Turussa ollaan aika paljon pidemmällä näissä asioissa.

    Infran keskittyy yhtiönäkin kaupungin töihin. "Ainakin aluksi", Kalervo Kummola toteaa.Turkka Korkiamäki / Yle

    Turku on kilpailuttanut osakeyhtiöittensä kanssa tekemät palvelusopimukset. Omat yhtiöt ovat olleet samalla viivalla mukana tarjouskilpailussa kuin yksityisetkin. Työtä on siirtynyt kaupungin yhtiöiltä urakoitsijoille ja kustannustaso on pudonnut selvästi.

    – Totta kai tarkoitus on tehdä pientä voittoakin, Kalervo Kummola palaa perusasioihin.

    Osakeyhtiömallin suosio perustuu myös siihen, että yhtiöiden on helpompi toimia ylikunnallisesti. Yhtiöitä voidaan perustaa yhdessä sairaanhoitopiirin ja eri kuntien kanssa. Kuntarajojen yli mennään ja tullaan tilanteen mukaan. Oulun kaupungin talous- ja henkilöstöhallintoon perustettu Monetra Oy on mukana myös uudessa yhtiössä keskellä Suomea.

    – Nyt esimerkiksi yhtiöitettiin Tampereen taloushallinto Oulun, Jyväskylän ja Kuopion kanssa yhdessä. Nämä tulevat olemaan isompia ja isompia kokonaisuuksia. Silloin oikeastaan yhtiömalli on ainoa mahdollisuus.

    ”Yhtiöittäminen on muotia, mutta ei pakollista”

    Yliopistotutkija Helena Hirvonen Jyväskylän yliopistosta on tutkinut yhtiöittämistä työn ja peruspalvelujen näkökulmasta. Esimerkiksi kuinka sosiaali- ja terveydenhoitotyö tai tukipalvelutyöt muuttuvat.

    Helena Hirvosen mielestä yhtiöittäminen on trendi, mutta kuntapalvelut voidaan järjestää toisinkin.Marko Melto / Yle

    – Yhtiöittämiselle on vaihtoehtoja. Liikelaitokset eivät monessa tapauksessa ole taloudellisesti tehottomia suinkaan. Hyvin monessa paikkaa palvelut toimivat aika sujuvasti ja erittäin taloudellisesti, eli mitään välttämätöntä pakkoa sille yhtiöittämiselle ei ole.

    Se on siis poliittinen valinta?

    – Se on poliittinen valinta, jonkinlainen trendi, joka vallitsee julkishallinnossa säästöjen tekemiseksi.

    Työssäkäyviä köyhiä tulee lisää

    Suurin muutos tapahtuu toimintalogiikassa, Helena Hirvonen kertoo.

    Liikelaitoksen tavoitteena on palvelujen tuottaminen kuntalaisille, yhtiöiden tavoite on tuottaa voittoa.

    – Kaikki osapuolet osallistetaan voitontavoitteluun tavalla tai toisella. Työntekijälle se näkyy työn ehtojen muuttumisena ja monessa tapauksessa palkkauksen heikkenemisenä.

    – Meillä on entistä enemmän työssäkäyviä köyhiä. Tämä on selkeä ilmiö jo Suomessa, ihmiset eivät tule toimeen palkallaan.

    Epävarmuus lisääntyy, kun yhtiö joutuukin kilpailutilanteeseen muiden yritysten kanssa.

    – Kilpailutuksia voi myös hävitä ja siinä tapauksessa myös työntekijän irtisanominen on herkemmässä, Helena Hirvonen muistuttaa.

    Ne tuotannollistaloudelliset syyt siis.

    Palkkapussit ovat keventyneet monilla aloilla

    Tilastokeskuksen palkkataulukoista saa jonkin verran vertailukelpoista tietoa julkisen ja yksityisen työnantajan maksamista palkoista. Tilastoissa on esimerkiksi päiväkodeissa ja hoitoalalla kymmenen prosentin eroja kuukauspalkkaisten keskiansioissa.

    Kokemusperäisiä esimerkkejä työehtojen huononnuksista riittää. Soittokierros muutamaan ammattiliittoon vahvistaa käsitystä.

    Yksityisiin hoivakoteihin siirtyneet hoitajat ovat huomanneet palkoissa isoja pudotuksia. Terveydenhoitoalan ammattiliiton Tehyn mukaan lähihoitajan kuukausipalkka on voinut pudota 200 eurolla ja sairaanhoitajan 300 eurolla kuukaudessa, kun on siirrytty yksityisen sosiaalipalvelualan puolelle.

    Tilastojen tasolla esimerkiksi hoitoalalla kuukausipalkka on noin kymmenen prosenttia julkista huonompi yksityisissä firmoissa. Tapauskohtaisesti muutokset voivat olla suurempia.Ere Ek / Yle

    Ikävimmillään on jouduttu tekemään nollatuntisopimuksia, eli töitä on vain tipotellen.

    Kokeneen kunta-alan siivoojan palkasta on ainakin yksittäistapauksissa pudonnut lähes 400 euroa, kun muutosten jälkeen palkkaa maksetaan kiinteistöalan yksityisen sopimuksen mukaan.

    Mitä mahtaa miettiä siivooja, jonka kuukausipalkkaa oli parhaimmillaan melkein 2 100 euroa ja nyt alle 1 700 euroa?

    Tietysti vielä ikävämpää, on jos työt loppuvat kokonaan.

    Valtio on jo yksityistynyt melkoisesti

    Myös valtionhallinnossa on kokemusta peruspalvelujen yhtiöittämisestä. Esimerkiksi sopankeitto varuskunnissa on osakeyhtiön hommia.

    Puolustusvoimien ruokahuollon palvelukeskus on nykyisin Leijona Catering, se tekee ruokaa maanpuolustajille.

    Valtion ravitsemustyöntekijöistä on tullut yksityisen puolen sopimuksissa ravintolatyöntekijöitä.Yle

    Leijona on ainakin vielä täysin valtion omistuksessa.

    Siirtymäkauden jälkeen on siirrytty noudattamaan yksityisen Majoitus- ja ravintola-alan työehtosopimusta. Toimenkuvasta ja tilanteista riippuen palkat ovat pudonneet 250 eurosta jopa 600 euroon kuukaudessa. Samalla lomat lyhenivät, työntekijät kertovat.

    Kuka muistaa vielä Tie- ja vesirakennushallituksen? TVH käy esimerkistä julkisen sektorin kehityskaaresta. Se jakaantui eri vaiheiden jälkeen hallinnoksi ja tuotannoksi. Tuotannosta vastannut Tliikelaitos muuttui valtionyhtiö Destia Oy:ksi ja vuonna 2014 sen osti yksityinenen sijoitusyhtiö Ahlström Capital.

    Tiepuolella yhtiö kilpailee valtion rahasta eli Liikenneviraston alueellista tieurakoista ja kilpailuttaa työtä edelleen aliurakoitsijoille. Oman keltaisen kaluston rinnalla teiden kunnosta vastaa paikoin "isä, poika ja Belarus", eli perheyritys vanhalla traktorillaan, Destian konkarit vitsailevat.

    Osakeyhtiöissä osakkeenomistajat ovat voittajia, jos tulosta syntyy. Kunnallisissa yhtiöissä hyötyjiä ovat kunnat ja kaupungit. Myöhemmin, jos yhtiöt myydään eteenpäin yksityisille sijoittajille, yksityistetään voitotkin. Ja riskit, koska aina ei voi voittaa.

    Täsmennetty TVH:n muutosta valtionyhtiöksi lisäämällä tietoja välivaiheesta klo 11.10.

    Teemme myöhemminkin juttua siitä, mitä julkisen sektorin työpaikoilla oikeasti tapahtuu, kun tehokkuutta ja säästöjä haetaan kilpailuttamalla. Kerro oma tarinasi: mikä muuttui, kun työnantaja vaihtui yksityiseksi

    Tuntuuko, että juuri sinun junasi on aina myöhässä? Tarkista oman kaukojunasi myöhästymistiedot

    Tuntuuko, että juuri sinun junasi on aina myöhässä? Tarkista oman kaukojunasi myöhästymistiedot


    Paula Collin / YlePendolino 976 lähtee Turusta Helsinkiin joka arkiaamu kello 7:08. Paitsi jos se on myöhässä jo tässä vaiheessa. Runsasta työmatkalaisten joukkoa kuljettava juna on yksi tämän vuoden aikana eniten myöhästelleistä Suomessa....

    Paula Collin / Yle

    Pendolino 976 lähtee Turusta Helsinkiin joka arkiaamu kello 7:08. Paitsi jos se on myöhässä jo tässä vaiheessa.

    Runsasta työmatkalaisten joukkoa kuljettava juna on yksi tämän vuoden aikana eniten myöhästelleistä Suomessa. Verraten lyhyestä matkasta huolimatta se on ollut yli vartin myöhässä keskimäärin joka neljäntenä aamuna.

    – Muutaman kerran tuolla pellon keskellä seistessä ja palavereita siirrellessä on tullut mieleen vaihtaa kulkuneuvoa, sanoo viikottain Turusta Helsinkiin reissaava Jani Itkonen.

    – Otan yleensä aikaisemman junan kuin aikataulun mukaan tarvitsisi, minulla on sellainen työ, että siitä ei saa myöhästyä. Herään sitten hirvittävän aikaisin, että sillä lailla se vaikuttaa elämään, kertoo Liedosta matkaan lähtenyt Maria Höyssä.

    Ja samanlaista on junailu muuallakin Suomessa. Minna Koskinen matkustaa tällä kertaa poikittaissuuntaan, Vaasasta Varkauteen. Hän on vaihtanut Pendolino 145:een Tampereelta.

    Yleensä Koskinen matkustaa työasioissa Varkauden ja Helsingin välillä.

    – Jos minun pitää tiettyyn aikaan jossain olla, varaan sellaisen aikareservin, että tiedän olevani perillä ajoissa, hän sanoo.

    Kymmeniä tuhansia kertoja myöhässä asemalle

    Liikenneviraston digitraffic-tietopankista koottujen tietojen mukaan 77 prosenttia kaikista junista saapuu asemalle aikataulussa tai alle viisi minuuttia myöhässä. 15 minuuttia tai enemmän myöhässä asemalle saapuu 7 prosenttia junista. VR:n oman tilastoinnin mukaan ajoissa on noin 79 prosenttia junista. Alle kahden prosenttiyksikön ero johtuu erilaisista analyysitavoista.

    – Onhan se aika turhauttavaa. Matkustan paljon Euroopassa, ja siellähän ei ole tällaista. Jos juna lähtee Firenzestä kymmenen minuuttia myöhässä, se on lentoasemalla aikataulun mukaan, sanoo Dan Holm Turun ja Helsingin välillä.

    – Jos katsotaan eurooppalaista standardia, niin ovathan nämä luvut kohtalaisen korkeita, vahvistaa VR:n täsmällisyyspäällikkö Jonas Eriksson.

    Koska junia ja asemia on paljon, juna on tullut tammi-syyskuun aikana asemalle yli 15 minuuttia myöhässä yli 25 000 kertaa.

    – Puolisen vuotta olen tällä junalla matkustanut, ja ehkä 30 kertaa se on ollut myöhässä, sanoo Aart de Heer Turun ja Helsingin välisestä aamu-Pendolinosta.

    Jotkin junavuorot ovat pahempia murheenkryynejä kuin toiset. Eniten myöhästelleillä väleillä on ollut hyvinkin epätodennäköistä päästä perille aikataulun mukaan.

    Eniten myöhästelleet junat ovat:

    IC 445 Seinäjoki - Vaasa, täsmällisiä 7,4 prosenttiaIC 443 Seinäjoki - Vaasa, täsmällisiä 8,3 prosenttiaS 455 Seinäjoki - Vaasa, täsmällisiä 49,1 prosenttiaIC 115 Helsinki - Imatra, täsmällisiä 52 prosenttiaIC 273 Helsinki - Rovaniemi, täsmällisiä 52,5 prosenttia

    VR on saanut Seinäjoen ja Vaasan välisten junien myöhästymisistä runsaasti palautetta, ja yhtiö aikookin muuttaa välin aikatauluja. Myöhästymisten syynä ovat olleet muun muassa junaradan rakenteista johtuvat nopeusrajoitukset sekä kohtaavien junien odottelu yksiraiteisella radalla.

    Täsmällisimmät junat ovat:

    HDM 393 (Taajamajuna) Hanko - Karjaa, täsmällisiä 99,4 prosenttia.HSM 353 (Taajamajuna) Kotkan satama - Kouvola, täsmällisiä 99,1 prosenttia.HDM 748 (Taajamajuna) Savonlinna - Parikkala, täsmällisiä 98,8 prosenttia.HSM 350 (Taajamajuna) Kouvola - Kotkan satama, täsmällisiä 98,7 prosenttia.HDM 481 (Taajamajuna) Jyväskylä - Seinäjoki, täsmällisiä 98,6 prosenttia.Antti Hämäläinen / Yle

    Ylläoleva kartta ei ota kantaa siihen, onko asema osa kaukojunien aikatauluja. Esimerkiksi Keravan asema ei ole sellainen missä kaukojunat pysähtyisivät aikataulunsa mukaisesti, vaan junat joutuvat pysähtymään asemalla muista syistä.

    Miksi juna myöhästyy?

    VR:llä myöhästymisten alkusyyt jaetaan kolmeen koriin:

    Antti Hämäläinen / Yle

    Suurin yksittäinen syy junan myöhästymiselle on se, että jokin toinen juna on myöhässä.

    Myöhästymisten syyt, top 5:

    Junakohtaus, edellä kulkeva juna tai ohitus. Yhteensä 204 201 minuuttia, eli lähes viisi kuukautta.Pysähtymisajan ylitys. Yhteensä 99 540 minuuttia, eli runsaat kaksi kuukautta.Pitkäaikaiset nopeusrajoitukset 82 290 minuuttia, eli lähes kaksi kuukauttaRatainfran laiteviat. 78 317 minuuttia, eli vajaat kaksi kuukautta.Yhteysliikenteen odotus (jatkoyhteydet). 50 663 minuuttia, eli yli kuukausi.

    – Etenkin yksiraiteisilla osuuksilla jokainen minuutti, jonka juna on myöhässä kertautuu jollekin toiselle yksikölle, sanoo täsmällisyyspäällikkö Jonas Eriksson.

    Eriksson nostaa esiin myös sen, että eniten myöhästyneet junat kulkevat merkittävän osan matkastaan yksiraiteisella rataverkolla.

    – Myöhästyneissä junissa ei juuri ole esimerkiksi Helsingin ja Tampereen välisiä vuoroja.

    Mutta palataan Turun ja Helsingin väliseen aamujunaan. Miksi esimerkiksi se on myöhästellyt niin paljon?

    – Kesällä se kärsi Karjaan ja Kirkkonummen välillä tehdyistä ratatöistä, nopeusrajoituksista sekä siitä, että useampana aamuna liikenteenohjauksen järjestelmät olivat häiriötilassa, sanoo Eriksson.

    Syyt löytyvät siis VR:n mielestä Liikennevirastosta – ja Liikennevirasto myöntää asian.

    – Siellä eivät ennalta sovitut asiat aivan pitäneet, toteaa Väylien käyttöpalvelut ja turvallisuus -yksikön päällikkö Jukka Ronni Liikennevirastosta.

    Antti Hämäläinen / YleRatatyöt huomioidaan aikatauluissa – jos voidaan

    Junien kulkuun vaikuttaa vahvasti kaksi tahoa: ratainfrasta vastaava Liikennevirasto ja raideliikenteestä vastaava VR.

    VR:ää hieman harmittanee se, että junien myöhästelyt nähdään aina VR:n syynä.

    – Rataverkon kunto ja tieto siitä ovat täysin ensisijaisia asioita. Mitä parempi näkymä meillä on niihin, sitä paremmin me voimme tehdä aikataulut siihen. Jos me tiedämme nämä hyvissä ajoin, yleensä näitä täsmällisyysongelmia ei silloin ole, sanoo VR:n Eriksson painokkaasti.

    – Kaikki ennalta tiedetyt ratatyöt käydään kyllä läpi VR:n kanssa, mutta rataverkko alkaa olla joiltain osin elinkaarensa loppupuolella, joten yllättäviä vikoja tulee, sanoo Liikenneviraston Ronni.

    Junalla matkustetaan, koska siellä voi tehdä töitä

    Runsaat myöhästelyt ovat saaneet Turun ja Helsingin välisellä aamujunalla matkustavista monet miettimään kulkuneuvon vaihtoa, ja on mahdotonta tietää kuinka moni tällaiseen ratkaisuun on päätynyt.

    – Olen miettinyt bussia. Sillä pääsisi ajoissa ja halvemmalla, mutta toisaalta tämä juna on niin ehdoton työhuone, että olen toistaiseksi valinnut herätä aikaisemmin, sanoo Maria Höyssä.

    Samaa mieltä on Jyväskylän ja Pieksämäen välille ehtinyt Minna Koskinen.

    – Tässä voi tehdä töitä, ja voi jonkin verran liikkua, mikä tekee matkasta mukavamman, hän toteaa.

    Joillekin vaihtoehtoja ei oikein edes ole.

    – Teen töitä Pasilassa, ja sinne ei helposti bussilla pääse. Eikä henkilöautoakaan ole käytössä, kertoo Aart de Heer.

    Ja sitten on niitä, jotka valitsevat kulkuvälineen tilanteen mukaan.

    – Jos on tärkeä kokous aamulla, otan aina auton, sanoo Dan Holm.

    Vanhusten palveluasunnossa Jämsässä tulipalo – rivitalon asukkaat evakuoitiin, ei henkilövahinkoja

    Vanhusten palveluasunnossa Jämsässä tulipalo – rivitalon asukkaat evakuoitiin, ei henkilövahinkoja


    Vanhusten palveluasunnossa Jämsässä syttyi varhain sunnuntaiaamuna tulipalo. Pelastuslaitoksen mukaan seitsemän huoneiston rivitalossa yksi asunnoista tuhoutui palossa kauttaaltaan. Tulipalo ei levinnyt muihin asuntoihin. Huoneiston asukas pääsi...

    Vanhusten palveluasunnossa Jämsässä syttyi varhain sunnuntaiaamuna tulipalo. Pelastuslaitoksen mukaan seitsemän huoneiston rivitalossa yksi asunnoista tuhoutui palossa kauttaaltaan. Tulipalo ei levinnyt muihin asuntoihin.

    Huoneiston asukas pääsi päivystävän palomestarin Tuomas Lyytikän mukaan itse pois asunnosta, eikä palosta aiheutunut henkilövahinkoja.

    – Muut rivitalon asukkaat evakuoitiin, Lyytikkä sanoo.

    Pelastuslaitoksella ei ole tietoa palon syttymissyystä. Jälkisammutuksessa kestää vielä parisen tuntia, arvioi päivystävä palomestari ennen aamukahdeksaa. Vielä ei myöskään tiedetä, koska asukkaat pääsevät palaamaan koteihinsa.

    Viisi huippujuttua lauantai-iltaan: Viikonloppu lopetti kymmenen vuoden mykkäkoulun, nainen elvytti suomenhevosen värit ja salaperäisen Airiston Helmen uudet isännät

    Viisi huippujuttua lauantai-iltaan: Viikonloppu lopetti kymmenen vuoden mykkäkoulun, nainen elvytti suomenhevosen värit ja salaperäisen Airiston Helmen uudet isännät


    Anita Viitanen elvytti suomenhevosten jo melkein unholaan vaipuneet värit: "Ne eivät olisi ikinä palanneet" Tiesitkö, että on olemassa suomenhevonen, jolla on siniset silmät ja lähes valkea karva? Keuruulainen Anita Viitanen tekee työtä...

    Anita Viitanen elvytti suomenhevosten jo melkein unholaan vaipuneet värit: "Ne eivät olisi ikinä palanneet"

    Tiesitkö, että on olemassa suomenhevonen, jolla on siniset silmät ja lähes valkea karva? Keuruulainen Anita Viitanen tekee työtä harvinaisten suomenhevosen värien säilyttämiseksi. Suomenhevosten määrä on laskenut viimeisten vuosikymmenten aikana tuntuvasti.

    Bjørn Stenersen, 14, ei eroa kännykästään koskaan.Thomas Thomasson

    "Norjalaisen miehen pitää kestää kylmää" – Kaikki norjalaisnuoret eivät hiihdä, mutta yllättävän monella on tuhannen euron takki

    Juttusarjassa teinipojat eri maista kertovat, mikä tekee pojasta miehen. Ensimmäisessä osassa tavataan Oslossa 14-vuotias Bjørn Stenersen ja 15-vuotias Jonatan Molaug.

    Maryan Jama tietää hyvin, miksi monella Somaliasta muuttaneella naisella on vaikeuksia oppia suomen kieltä.Mikko Koski

    Miksi maahanmuuttajanainen ei ole töissä? Maryan Jamalla on siihen vastaus

    Lähi-idästä ja Afrikasta Suomeen muuttaneiden naisten työllisyysaste on erittäin matala. Kysyimme digitaitokurssilla olleilta maahanmuuttajanaisilta, mistä se heidän mielestään johtuu. Saimme viisi vastausta.

    Tero ja Vuokko SuutariTuuli Suutari

    Suurperheen ja yhteisen tilan pyörittäminen ajoi viljelijäparin 10 vuodeksi mykkäkouluun – sitten tuli eräs viikonloppu, jonka ansiosta he saavat taas toisensa hymyilemään

    Talousvaikeudet, sukutilan jatkamisen paineet ja jaksamisongelmat ovat yhä useamman maatalousyrittäjän riesana. Se heijastuu myös parisuhteisiin, joiden hoitamiseen on nyt uskallettu alkaa hakea apua.

    Kiinteistörekisterin mukaan Airiston Helmi osti vuosien 2007 ja 2011 välisenä aikana ainakin yksitoista tonttia Varsinais-Suomesta.Jussi Nukari / Lehtikuva

    Airiston Helmeä pyörittävät nyt uudet miehet: Hallituksessa istuvat suomalainen eläkeläinen ja latvialainen jääkiekkoilija – ja lakiasioita hoitaa Kari Uoti

    Airiston Helmen omistaja puhuu ensimmäistä kertaa julkisuudessa avustajansa Kari Uotin välityksellä. Venäläismies kiistää jyrkästi syyllisyytensä.

    Etkö saanut selvää Hossan kalliomaalauksista? Ei hätää, tähänkin on nyt puhelinsovellus

    Etkö saanut selvää Hossan kalliomaalauksista? Ei hätää, tähänkin on nyt puhelinsovellus


    Tästä on kyseHossan kalliomaalausten tulkintaan on kehitelty mobiilisovellus.Käyttäjä saa sovelluksella lisätietoa ja se myös ohjaa muiden samankaltaisten kuvien äärelle.Sovellus tarjoaa Hossan kävijälle myös laajasti tieteellistä...

    Tästä on kyseHossan kalliomaalausten tulkintaan on kehitelty mobiilisovellus.Käyttäjä saa sovelluksella lisätietoa ja se myös ohjaa muiden samankaltaisten kuvien äärelle.Sovellus tarjoaa Hossan kävijälle myös laajasti tieteellistä taustatietoa Värikalliosta ja sen tutkimisesta sekä Suomen kalliomaalauksista yleensä

    Kuluneet ja vuosituhansia vanhat kalliomaalaukset ovat usein hankalasti tulkittavissa paikan päällä. Ihmiset menevät useasti katsomaan maalauksia kirkkaalla kesäsäällä, kun ne ovat mahdollisimman vaikeasti havaittavissa.

    Uudella mobiilisovelluksella pyritään avaamaan Hossan esihistoriallista kalliomaalausseinämää ja sen kuva-aiheita ja sitä, mitä eri kuva-aiheet voisivat symboloida.

    – Siinä on virtuaalinen kallioseinämä, johon on vahvistettu kuva-aiheita. Niitä painamalla käyttäjä saa lisätietoa ja se myös ohjaa muiden samankaltaisten kuvien äärelle, kertoo sovelluksen kehittäneen Memorandum unlimitedin toimitusjohtaja Elina Rauhala.

    Suomussalmella sijaitsevassa Hossan kansallispuistossa olevat kalliomaalaukset ovat Suomen pohjoisimmat. Värikalliona tunnettua kohdetta pääsee katsomaan paikan päällä veden päällä makaavan laiturin päältä.

    Värikalliolle rakennettiin uusi laituri maalausten katselua varten.Kimmo Hiltunen / Yle

    Sovellus tarjoaa Hossan kävijälle myös laajasti tieteellistä taustatietoa Värikalliosta ja sen tutkimisesta, sekä Suomen kalliomaalauksista yleensä. Värikallion maalaukset on yleensä ajoitettu myöhäiskampakeraamisen ja varhaismetallikauden väliseen aikaan eli vuosiin 2500–1500 ennen ajanlaskun alkua.

    Mukana on myös kartta, joka opastaa lähimmältä parkkipaikalta kalliomaalausten äärelle. Hossassa vierailevat pääsevät myös jättämään jälkensä digitaaliseen värikallioon.

    – Sovelluksessa on mietitty myös paljon käytettävyyttä ja visuaalista ilmettä, että se olisi moderni ja käyttäjälle helposti avautuva. Toisaalta taas tietopuoli on kunnossa ja se perustuu ihan tieteellisiin lähteisiin, Rauhala sanoo.

    Yhteistyötä yli akateemisten rajojen

    Värikalliosovelluksen taustalla oleva yritys Memorandum unlimited on humanistien ja IT-puolen ihmisten yhteenliittymä. Yritys kertoo verkkosivuillaan halusta levittää historiallista tietoa akateemisen maailman ulkopuolelle.

    Toimitusjohtajana toimiva Elina Rauhala on koulutukseltaan arkeologi ja toinen perustajajäsen Juha Laakkonen on väitöskirjaansa tekevä historiantutkija.

    – Yhteistyöllä saadaan paljon enemmän aikaan tällaisissa kohteissa. Pystymme jo suunnitteluvaiheessa miettimään, miten teknologia taipuu palvelemaan kulttuurihistoriallista aineistoa. Tässä tehdään hyvin läheistä kehitystyötä koko ajan, Rauhala kertoo.

    Värikallion tunnetuimpia hahmoja ovat sarvipäinen ihmishahmo, sekä kolmiopäiset ihmishahmot.Niko Mannonen / Yle

    Aiemmin yritys on tehnyt Jyväskylän kaupungille Discover Jyväskylä -sovelluksen, jossa hyödynnettiin lisätyn todellisuuden ominaisuuksia ja historiallista alkuperäismateriaalia. Värikalliosovelluksen idea tuli yritykseltä itseltään.

    – Hossan värikallio on hyvin mielenkiintoinen kohde. Me itse lähestyimme Suomussalmen kuntaa, että olisiko heillä kiinnostusta toteuttaa yhteistyössä tällaista sovellusideaa ja meidän onneksemme he olivat kiinnostuneita, Rauhala sanoo.

    Lue lisää: Ratkaisiko kaiku kalliomaalausten paikan? Hossan Värikallio kiehtoo tutkijoita

    Punkin puremasta sairastuneet saattavat saada useamman taudin kerralla

    Punkin puremasta sairastuneet saattavat saada useamman taudin kerralla


    Punkkien eli puutiaisten levittämät taudit ovat maailmanlaajuinen terveysuhka. Arvioiden mukaan 2050 yli kolmannes maailman ihmisistä sairastaa jotakin punkkien levittämää sairautta. Yleisin ja tutuin punkkien levittämä sairaus on punkkien...

    Punkkien eli puutiaisten levittämät taudit ovat maailmanlaajuinen terveysuhka. Arvioiden mukaan 2050 yli kolmannes maailman ihmisistä sairastaa jotakin punkkien levittämää sairautta.

    Yleisin ja tutuin punkkien levittämä sairaus on punkkien kantaman borrelia-bakteerin aiheuttama borrelioosi (Terveyskirjasto). Suomessa borreliaa on punkeissa vähintään Oulun korkeudelle saakka, eniten eteläisessä Suomessa.

    Punkit saattavat kantaa useita eri taudinaiheuttajia, joita ne levittävät yhdellä puremalla. Suurin osa punkkien levittämiin tauteihin tarkoitetuista testeistä testaa kuitenkin vain borrelioosia.

    Jyväskylän yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa (Scientific Reports) havaittiin, että 65% borrelioosiin sairastuneista on saanut punkinpuremasta itseensä myös muita taudinaiheuttajia. Tutkimuksessa selvitettiin yli 400 borrelioosin takia lääkäriin tulleen immuunireaktiota kahtakymmentä muuta punkkien levittämää taudinaiheuttajaa kohtaan.

    Useampi yhtäaikainen punkkien levittämä tauti saattaa heikentää immuunipuolustusta, ja sitä kautta lisätä alttiutta sairastua myös muihin kuin puutiaissairauksiin.

    Tutkimus osoittaa nyt ensimmäistä kertaa, että useammalla kuin neljällä viidestä borrelioosia sairastavalla on joko jokin muu punkkien levittämä taudinaiheuttaja tai muu infektio.

    Lue lisää:

    Lähes kolmasosa puutiaisista kantaa ainakin yhtä taudinaiheuttajaa – eniten sellaisia on Suomen etelärannikolla

    Junaliikenne on palautunut normaaliksi aamuyön onnettomuuden jälkeen

    Junaliikenne on palautunut normaaliksi aamuyön onnettomuuden jälkeen


    Aamun lähijunaliikenteessä peruttiin vuoroja Oulunkylässä sattuneen henkilöonnettomuuden takia, jossa kuoli yksi ihminen. Hätäkeskus sai tiedon asiasta kello 4.40. Yli kymmenen A, I, ja N -linjojen lähijunaa peruttiin. Myös R-junat...

    Aamun lähijunaliikenteessä peruttiin vuoroja Oulunkylässä sattuneen henkilöonnettomuuden takia, jossa kuoli yksi ihminen.

    Hätäkeskus sai tiedon asiasta kello 4.40.

    Yli kymmenen A, I, ja N -linjojen lähijunaa peruttiin. Myös R-junat myöhästelivät.

    Viivästykset kestivät jopa 40 minuuttia. Lisäksi yksi kaukojuna Jyväskylään pääsi lähtemään 20 minuuttia myöhässä.

    Junaliikenteen häiriöitä voit seurata täältä HSL:n sivulta.

    Onnettomuuden suhteen poliisi ei epäile rikosta vaan tutkii asiaa kuolemansyyntutkintana.

    Omista tuloista ei huudella torilla, vaikka verotiedot ovatkin julkisia – Kysyimme gallupissa ihmisiltä, mitä he tienaavat

    Omista tuloista ei huudella torilla, vaikka verotiedot ovatkin julkisia – Kysyimme gallupissa ihmisiltä, mitä he tienaavat


    Veropäivä nostaa keskustelunaiheeksi ihmisten tulot. Rahasta puhuminen on silti monelle suomalaiselle tabu. Kaikki eivät halua kertoa tuloistaan edes lähipiirille, vaikka monet haluavat, että tuloista puhutaan avoimesti. Miikka RepoEsa Huuhko /...

    Veropäivä nostaa keskustelunaiheeksi ihmisten tulot. Rahasta puhuminen on silti monelle suomalaiselle tabu. Kaikki eivät halua kertoa tuloistaan edes lähipiirille, vaikka monet haluavat, että tuloista puhutaan avoimesti.

    Miikka RepoEsa Huuhko / Yle

    Miikka Repo, Mikkeli

    Se on sen verran vähän, että en viitsi kertoa. Tienaan sen, mitä aika lailla keskimäärin 2000–3000 välillä. Joillekin kavereille kerron, jos puhutaan raha-asioista.

    Marika UusimäkiArvo Vuorela / Yle

    Marika Uusimäki, Jyväskylä

    Haluan pitää tuloni salaisuutena. Kerron niistä miehelleni, ja lähipiirissä tulee vähän juteltua. Muille en kerro. Verotietouutisia tulee aika vähän seurattua. Lähinnä saatan lukea julkkisten tietoja lehdestä viihteen vuoksi.

    Aino KeijonenEsa Huuhko / Yle

    Aino Keijonen, Puumala

    Olen eläkkeellä ja eläkkeeni on noin parin tonnin luokkaa verojen jälkeen. Voin kertoa tuloni, koska jostain joku saa ne tietää kuitenkin. Miksi sitä pitäisi piilotella, kun se on ansaittua rahaa? Ansiot on sellainen asia, että siitä ei puhuta paljon. Avoimuus on kaikessa kuitenkin parempi, vaikka se saattaisi lisätä kateutta.

    Henna KaarlelaArvo Vuorela / Yle

    Henna Kaarlela, Jyväskylä

    Tienaan 700 euroa kuukaudessa. Voin sen kertoa, koska olen pienituloinen ja edustan eläkkeensaajia. Itse olen tienannut tämän verran jo neljä vuotta. Minusta on pöyristyttävää, että voi tienata näin vähän. Laskujen jälkeen jää käteen 200 euroa kuukaudessa elämiseen. Joutuu kiertämään kaikki ruokapankit. Koko sukuni tietää, että olen pienituloinen. En ymmärrä, miksi eduskunta on taas supistamassa eläkkeensaajien tuloja, kun ne ovat valmiiksi pienet.

    Päivi LeikasEsa Huuhko / Yle

    Päivi Leikas, Mikkeli

    Tienaan liian vähän. Pääasiassa en kerro muille tienesteistäni. Tulot ovat jokaisen henkilökohtainen asia.

    Matti VirolainenArvo Vuorela / Yle

    Matti Virolainen, Jyväskylä

    Tienaan keskipalkasta hieman alaspäin eli 3000–4000 euron välillä. Minusta tulojen pitää olla julkisia, eikä niiden kertomisessa ole mitään ihmeellistä. Olen työmies ja meillä on kaikilla melko samat palkat, jotka työehtosopimus määrää. Itselläni on suhteellisen pieni palkka, mutta pärjään sillä. En ole kauhean kateellinen ihminen. Jos naapuri saa enemmän, se ei minua haittaa.

    Keijo JukarainenEsa Huuhko / Yle

    Keijo Jukarainen, Mikkeli

    Minulla on pieni eläke. Suurin osa tietää minun tulot ja eläkkeen. Minä olin alalla, jossa kaikki tiesivät toistensa palkat melko tarkasti, joten se ei aiheuttanut riitoja. En käy katsomassa muiden verotietoja paitsi sen, mitä lehdissä on. Se on kaksipiippuinen juttu, tarvitseeko sitä tietää. Kyllä me tiedämme muutenkin, ketkä ovat köyhiä ja ketkä rikkaita.

    Ville LehtoArvo Vuorela / Yle

    Ville Lehto, Muurame

    Tienaan sopivasti keskivertokansalaisen verran. En kerro tuloistani muille kuin äidille. Minua ei kiinnosta muiden tulot. Kaikki tienaa, mitä tienaa.

    Helena LindqvistArvo Vuorela / Yle

    Helena Lindqvist, Jyväskylä

    Tienaan jonkun roposen eläkettä. En oikein muista summaa, mutta netto on jotain alle 2000 euroa. Kerron tuloista, jos joku kysyy. En julkisesti kertomaan rupea, mutta jos joku haluaa tietää, se ei ole salaisuus. Ei ole minun häpeä, jos minulla on pieni eläke. En ole utelias muiden tuloista. Minua ei kiinnosta, kuka tienaa Suomessa eniten ja kuka vähiten. Se on minulle aivan sama.

    Biokaasusta maatalouden uusi valttikortti? Kaasuautojen määrä kasvaa, mutta raaka-aineet kuluvat nyt lämpöön ja sähköön

    Biokaasusta maatalouden uusi valttikortti? Kaasuautojen määrä kasvaa, mutta raaka-aineet kuluvat nyt lämpöön ja sähköön


    Liikenteen fossiilisten päästöjen kuriin saamiseksi sähkö- ja kaasuautojen määrää halutaan Suomessa kasvattaa roimasti. Tavoitteena on saada tien päälle 250 000 sähköautoa ja 50 000 kaasuautoa vuoteen 2030 mennessä. Tällä hetkellä suurin...

    Liikenteen fossiilisten päästöjen kuriin saamiseksi sähkö- ja kaasuautojen määrää halutaan Suomessa kasvattaa roimasti. Tavoitteena on saada tien päälle 250 000 sähköautoa ja 50 000 kaasuautoa vuoteen 2030 mennessä.

    Tällä hetkellä suurin osa biokaasusta valmistetaan erilaisista eloperäisistä jätteistä eli kotitalouksien biojätteistä ja jäteveden puhdistamojen lietteistä. Kaasu käytetään pääosin lämpö- ja sähköenergiana. Mutta jos biokaasusta halutaan ottaa irti kaikki mahdollinen hyöty, tarvitaan raaka-ainetta muualtakin kuin jätteistä.

    Tällä hetkellä biokaasua tuotetaan noin yhden terawattitunnin verran vuodessa, kertoo Circwaste-kiertotaloushankkeen projektipäällikkö Outi Pakarinen Keski-Suomen liitosta.

    – Tuotantopotentiaali on vähintään 10 terawattituntia, joka vastaa noin 20 prosenttia Suomen tieliikenteen energiantarpeesta, sanoo Pakarinen.

    Teemu Laitila / Yle

    Koska kaasuautoissa on sama polttomoottoritekniikka kuin bensa-autoissa, biokaasu on otettavissa liikennekäyttöön hyvinkin nopeasti. Kaasuauto ei esimerkiksi vaadi erillistä latauspistettä kotipihaan, kuten sähköauto. Lisäksi kaasu sopii hyvin myös raskaan liikenteen tarpeisiin.

    Valtio on tukenut bensiinikäyttöisen ajokin muuntamista kaasulla toimivaksi tuhannella eurolla vuoden 2018 alusta lähtien.

    Kaasutellen pääsee jo Helsingistä Ouluun

    Vuonna 2017 julkisten biokaasun tankkausasemien verkko kasvoi kymmenellä uudella asemalla, ja samaan aikaan kaasuautojen määrä yli kaksinkertaistui.

    Nyt Suomen teillä kulkee jo yli 5 600 kaasuautoa. Biokaasun tankkauspisteitä (Gasum) löytyy 41, niistä pohjoisin on Oulussa.

    – Ympäri Suomen on meneillään erilaisia selvityksiä biokaasutuotannon käynnistämiseksi. Toivottavasti niistä edes osa toteutuu, huokaisee Outi Pakarinen.

    Antti Kolppo / Yle

    Myös Pohjoismaiden suurin bio- ja maakaasunjakelija Gasum on laajentamassa tankkausverkostoaan, kertoo Gasumin kehityspäällikkö Eeli Mykkänen.

    – Esimerkiksi Keski-Suomen kaasuautoilijoille avautuu lähiaikoina tankkausasemia Lahden, Kuopion ja Oulun suuntaan, sanoo Mykkänen.

    Biokaasu on otettu käyttöön raskaassa liikenteessä. Muun muassa Jyväskylän ja Muuramen alueella bio- ja sekajäteastioita tyhjentää kaasun voimalla ensi vuonna yhteensä kahdeksan jäteautoa.

    Maatiloilla paljon käyttämätöntä potentiaalia

    Jos kaasunkäytössä päästään energia- ja ilmastostrategian 50 000 kaasuauton tavoitteeseen, tarvitaan raaka-ainetta kaasun tuotantoon muualtakin kuin jätteistä.

    – Maataloudessa on valtavasti käyttämätöntä potentiaalia biokaasun raaka-aineeksi, sanoo Outi Pakarinen.

    Yle / Antti Heikinmatti

    Keski-Suomessa on selvitetty maatilojen kiinnostusta biokaasuun ja innostusta löytyy, kertoo Bika-hankkeen projektipäällikkö Jaakko Tukia Jyväskylän ammattikorkeakoulusta.

    – Odotimme, että pääasiassa kehitettäisiin maatilojen yhteistä kaasuntuotantoa, mutta esiin tulikin täysin yllättäviä liiketoiminta-ajatuksia, joita lähdetään viemään eteenpäin, sanoo Tukia.

    Vegelannoitteita kaasuttamalla

    Yksi yllätyksistä on lannoitevalmistaja Ecolan, joka suunnittelee luomulannoitteiden valmistamista biokaasun mädätysjäännöksestä. Raaka-aineeksi ostetaan sopimusviljelijöiltä typensitojakasveja eli apilaa, härkäpapua ja sinimailasta.

    – Suunnitelmissa on, että lannoitetuotanto olisi käynnissä vuonna 2020, kertoo Ecolanin toimitusjohtaja Hannu Tukiainen.

    Risto Degerman

    Ecolan haluaa raaka-aineen kaasulaitokseen suoraan pelloilta, koska jätevesilietteen kaasutuksesta syntyvä mädäte ei kelpaa luomulannoitteeksi.

    Biokaasun raaka-aineen viljely tuo maatiloille myös muita hyötyjä. Sen lisäksi, että typensitojakasvit parantavat maata, voidaan suojavyöhykenurmista ja EU:n kesantovelvoitepelloista saada viljelijälle taloudellista hyötyä tätä kautta.

    Kaasulla ja kaasulla on eroa

    Biokaasun tuotanto ja käyttö on kiertotaloutta parhaimmillaan. Kaasun raaka-aineina voidaan käyttää biohajoavia jätteitä sekä maatalouden sivuvirtoja, muun muassa lantaa.

    Biokaasuautoiluun polttoaine voidaan tuottaa paikallisesti ja paikallisista raaka-aineista.

    Yle

    Kaasuautoilijan onkin hyvä olla tarkkana tankilla, koska kaikki kaasuautot nielevät niin biokaasua kuin maakaasuakin. Maakaasu on fossiilinen polttoaine, joka tuodaan Suomeen pääasiassa Venäjältä. Transport & Environment -järjestön tuoreen raportin mukaan fossiilisen kaasun käyttäminen polttoaineena päästää yhtä paljon saasteita ilmaan kuin bensiini.

    Biokaasuautot eivät toki ole täysin päästöttömiä, sillä niiden polttomoottorit syytävät ulos hiilidioksidia. Mutta yhtä lailla hiilidioksidia vapautuu jätteestä, jos se jätetään kompostoitumaan. Kaasutuksen avulla jätteessä oleva energia ei jää käyttämättä.

    Rivitalo tuhoutui tulipalossa Jämsässä, mutta vakavilta henkilövahingoilta vältyttiin – palo levisi nopeasti yläpohjaa pitkin

    Rivitalo tuhoutui tulipalossa Jämsässä, mutta vakavilta henkilövahingoilta vältyttiin – palo levisi nopeasti yläpohjaa pitkin


    Rivitalo paloi tänään tiistaina Jämsässä Pispalantiellä. Pelastuslaitos arvioi, että rivitalossa asuntoja olisi kymmenen. Paikalla oleva Ylen toimittaja Riika Raitio kertoo, että asuntoja on kahdeksan. Keski-Suomen pelastuslaitoksen...

    Rivitalo paloi tänään tiistaina Jämsässä Pispalantiellä. Pelastuslaitos arvioi, että rivitalossa asuntoja olisi kymmenen. Paikalla oleva Ylen toimittaja Riika Raitio kertoo, että asuntoja on kahdeksan.

    Keski-Suomen pelastuslaitoksen päivystävä päällikkö Pauli Nurminen kertoo, että palossa vältyttiin henkilövahingoilta, sillä kaikki asukkaat saatiin ajoissa ulos. Vain yksi heistä altistui savulle ja hänet vietiin tarkkailtavaksi.

    Jarkko Riikonen / Yle

    Pelastuslaitos tarkisti kaikki asuintilat. Aluetta raivattiin ja kattorakenteita purettiin. Kattorakenteissa oli vielä tiistaina alkuiltapäivästä kyteviä palopesäkkeitä. Nurminen arvioi, että jälkisammutustyöt kestävät pitkälle iltaan ja lisäksi paikalle järjestetään palovartiointi.

    Koko rivitalo vaurioitui palossa, ja savu- ja vesivahinkoja tuli kaikkiin asuntoihin. Ylen toimittaja arvioi, että puolet rivitalosta on tuhoutunut pahoin ja toinen puolikin on kärsinyt vaurioita. Asuntojen ikkunat ovat rikki ja sisällä näkyi vielä kyteviä liekkejä useita tunteja palon syttymisen jälkeen.

    Jarkko Riikonen / Yle

    Palo pääsi etenemään nopeasti osittain siksi, että vuonna 1979 rakennetun rivitalon yläpohja oli osastoimaton.

    – Nykyiset määräykset edellyttävät, että yläpohjat on osastoitu vesikatteeseen asti. Osastoja on tehty jälkeenpäin vanhoihin rivitaloihin turvallisuussyistä. Osastojen avulla palo saadaan paremmin rajattua yhden asunnon kohdalle, Nurminen kertoo.

    Nurminen kuvailee, että talon yläpohjassa tuli on todennäköisesti päässyt vapaassa ja kuivassa tilassa etenemään kävelyvauhtia.

    Riika Raitio / Yle

    Palon syttymissyytä Nurminen ei lähtenyt vielä arvioimaan. Pelastuslaitos sai ilmoituksen palosta kello 11.02. Kun yksiköt tulivat paikalle, palo oli jo täyden palon vaiheessa. Yhden asukkaan mukaan palo sai alkunsa rivitalon Jämsänkosken puoleisesta päästä. Myös Keskisuomalainen kertoo (vain tilaajille), että palo olisi saanut alkunsa päätyasunnosta.

    Asukkaat eivät voi palata asuntoihinsa. Osa heistä pääsee ystäviensä tai sukulaistensa luo ja osalle Jämsän kaupunki (Jämsän Seutu) tarjoaa yösijan.

    Suomessa palaa vuosittain noin 300 rivitaloa eivätkä kokonaan talon tuhoavat palot ole harvinaisia.

    Lähipäiviksi luvassa kummallista säätä: Pohjois-Suomessa tulee vaarallista jäätävää sadetta

    Lähipäiviksi luvassa kummallista säätä: Pohjois-Suomessa tulee vaarallista jäätävää sadetta


    Lähipäiviksi on luvassa keskimääräistä lämpimämpää säätä koko maahan. Sää on myös melko sateista. Ylen meteorologin Elina Suorsan mukaan ensimmäiset sateet tulevat Länsi-Suomeen jo tänään tiistaina. Samalla sää lauhtuu, joten sade...

    Lähipäiviksi on luvassa keskimääräistä lämpimämpää säätä koko maahan. Sää on myös melko sateista.

    Ylen meteorologin Elina Suorsan mukaan ensimmäiset sateet tulevat Länsi-Suomeen jo tänään tiistaina. Samalla sää lauhtuu, joten sade tulee vetenä.

    Idässä ja pohjoisessa on tänään osittain aurinkoista ja talvista pakkassäätä.

    Tiistai-illan aikana sateet leviävät myös Pohjois-Suomeen. Suorsan mukaan ylhäällä noin kilometrin korkeudessa ilmamassa on hyvin lämmintä, noin +10 astetta, mutta pohjoisessa lämpötila on edelleen pakkasella maan pinnan tuntumassa. Tästä on seurauksena erikoinen ilmiö: jäätävät sateet.

    – Taivaalta sataa vettä, mutta vesi jäätyy saman tien, kun se osuu johonkin, Suorsa selittää.

    Suorsan mukaan jäätävä sade on hyvin vaarallista liikenteessä. Vesi jäätyy heti osuessaan auton tuulilasiin.

    – Sitä täytyy välillä pysähtyä skrapaamaan, Suorsa neuvoo.

    Jäätäviä sateita on luvassa Pohjois-Pohjanmaalle, Kainuuseen ja Lappiin tiistai-iltana, keskiviikon vastaisena yönä ja keskiviikkoaamuna.

    Suorsa ei muista, että olisi ennustanut aiemmin Suomessa vastaavanlaista jäätävää sadetta. Keski-Euroopassa sitä esiintyy hänen mukaansa joka vuosi.

    Yle SääEtelään jopa + 10 astetta

    Keskiviikkona lämpötila nousee Suorsan mukaan jo melkein koko maassa plussalle. Koko maassa sataa vettä.

    Torstai on välipäivä sateista ja sää on hetkellisesti kuivempaa. Koko maassa on puolipilvistä.

    Perjantaina tulee taas uusia sateita. Etelässä on edelleen hyvin lämmintä.

    Keskiviikkona, torstaina ja perjantaina päivälämpötila nousee etelässä jopa +10 asteeseen. Keski-Suomessa plussaa on noin viisi astetta ja Pohjois-Suomessakin on muutama lämpöaste keskiviikkona ja torstaina.

    Lämpötilat ovat selvästi keskimääräistä korkeampia. Tähän aikaan vuodesta päivän ylin lämpötila on etelässä keskimäärin + 6 astetta. ja pohjoisessa ollaan keskimäärin jo pakkasen puolella.

    Perjantaina lämpötila painuu pohjoisessa taas pakkaselle. Suorsan mukaan seurauksena saattaa olla näyttävä kuura.

    – Siellä saattaa näyttää aika kivalta, Suorsa sanoo.

    Mielen järkkyessä terveyskeskuksen apu on parhaimmillaan pelastavaa, pahimmillaan tyrmäävää:

    Mielen järkkyessä terveyskeskuksen apu on parhaimmillaan pelastavaa, pahimmillaan tyrmäävää: "Itsetuhoiselle lapselle kirjoitettiin sairaslomaa. Mistä? Elämästäkö?"


    Tästä on kyseYle teki valtakunnallisen joukkoistuksen, jossa kysyttiin, millaisia kokemuksia suomalaisilla on päivystyspalveluista mielenterveyden järkkyessä.Joukkoistukseen vastasi yli 500 ihmistä, ja vastauksia tuli eri vuosikymmeniltä ja eri...

    Tästä on kyseYle teki valtakunnallisen joukkoistuksen, jossa kysyttiin, millaisia kokemuksia suomalaisilla on päivystyspalveluista mielenterveyden järkkyessä.Joukkoistukseen vastasi yli 500 ihmistä, ja vastauksia tuli eri vuosikymmeniltä ja eri puolilta Suomea.Kertomuksista käy ilmi, että kokemukset ovat kirjavia, ja vaihtelevat jopa saman paikkakunnan sisällä.Itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Marena Kukkonen kuvailee mielenterveyskriisien hoitoa päivystyksessä sattumanvaraiseksi.Lääkäriseura Duodecim on parhaillaan laatimassa Käypä hoito -suositusta terveydenhuollon kenttätyöhön itsemurhaa yrittäneiden hoitamiseen ja itsemurhien ehkäisyyn.

    Kun 24-vuotias Riikka muutti Jyväskylään opiskelemaan kaksi vuotta sitten, pitkään jatkuneet mielenterveysongelmat heräsivät jälleen mielen sopukoissa. Nukkuminen alkoi vaikeutua, itkuisuus lisääntyi, olo oli työpäivän jälkeen lopen uupunut. Siitä Riikka tunnisti, että masennusjakso oli taas lähdössä laukalle.

    Riikka ei tahdo kertoa sukunimeään asian arkaluonteisuuden vuoksi.

    Syksyllä 2016 Riikka päätti, että tarvitsee jälleen apua. Hän otti yhteyttä oman terveyskeskuksensa päivystykseen, kuten ohje kuuluu.

    Siellä hän tyrmistyi hoitajan neuvoista:

    – Menin terveyskeskukseen depressiohoitajalle, mutta hänen ensimmäinen ohjeensa oli: "Syö paljon D-vitamiinia ja liiku". Se ei ehkä oikein auta minua, kun olen jo pitkään sairastanut, Riikka toteaa.

    Riikka kokee, että avunsaanti jäi vähäiseksi myös ulkoisista syistä: Riikka näyttää siltä, että pärjää. Talous, opiskelu ja ihmissuhteet ovat peruskunnossa, mutta masennusta se ei poista.

    Riikan päivät kuluvat muun muassa käsitöiden parissa.Niko Mannonen / Yle

    Terveyskeskuksen psykologille päästyään Riikka sai hämmästyä toisen kerran. Psykologi totesi naiselle, että tämä tulisi olemaan masentunut koko loppuelämänsä, ja tilanteeseen eivät auta lääkkeet eivätkä terapia.

    Lisäksi psykologi kertoi Riikalle olevansa toivoton asiakkaansa tilanteen kanssa.

    – Se oli aika vaikea paikka. Olin itse huonossa kunnossa ja todella väsynyt, ja tuntui, että täytyy varmaan luovuttaa. Jos ei ammattilainen osaa tehdä mitään kanssani, ei kai siinä ole enää mitään tehtävissä, Riikka kertoo.

    Käynnit kuitenkin jatkuivat, ja psykologi kertoi Riikalle dystymiasta eli pitkäaikaisesta, toistuvasta masennuksesta. Riikka ymmärsi, että koska sairaus ei ole tyypillinen, sitä ei oltu aiemmin tunnistettu. Psykiatrian polilta hän sai lääkitysyhdistelmän, josta oli hiukan apua monen kokeilun jälkeen.

    Viime kevään jälkeen hän ei ole psykologia nähnyt.

    – Välissä oli kesä, ja sen jälkeen ei psykologista kuulunut oikeastaan enää. Toisaalta itselleni nousi kysymys, voidaanko siellä enää tehdä mitään. Jos psykologilla oli avuton olo kanssani, miten se voisi muuttua tässä vaiheessa.

    Nyt Riikka elää ilman hoitosuhdetta ja apua.

    Kirjavia käytäntöjä ja kohtaloita

    Riikka ei ole kokemuksiensa kanssa yksin. Yle teki puolitoista viikkoa sitten joukkoistuksen koskien sitä, millaista palvelua suomalaiset ovat saaneet perusterveydenhuollon päivystyksestä mielen järkkyessä. Vastauksia tuli noin vuorokauden aikana 567 kappaletta, ja kokemuksia jaettiin ympäri Suomea, aina Pohjois-Lapista pääkaupunkiseudulle saakka.

    Kertomuksista käy ilmi, miten kirjavaa palvelu terveysasemalla voi olla mielen kriisiä hoitaessa.

    "Itsetuhoiselle lapselle kirjoitettiin sairaslomaa. Mistä? Elämästäkö?" (Nainen, 42, Jyväskylä)

    "Sain pikaisesti lääkärinajan, kuuntelevan ja ymmärtävän lääkärin, ja sairauslomaa. Olisin saanut mennä tarkkailuun, jos olisin halunnut. Sain juuri sitä, mitä halusin sillä hetkellä. (Nainen, 54, Jyväskylä)

    "Itsemurhaa hautovana sain terveysasemalta akuuttiajan psykiatriselle sairaanhoitajalle kolmen kuukauden päähän." (Mies 33, Espoo).

    "Menin päivystykseen, kun raskaassa elämäntilanteessa tuli rivakoita rytmihäiriöitä (muuten terve sydän). Kokeen jälkeen lääkäri kutsui luokseen, ja ensimmäiset sanat olivat nuivat: "mitä teet täällä, sydämessä ei ongelmia". Ei mitään muuta, ulos." (Nainen, 47, Turku)

    Vastauksista noin puolet olivat tulkinnanvaraisia sen suhteen, oliko henkilö kokenut saavansa apua ongelmiinsa vai ei. Selkeästi myönteisiä kokemuksia ja avun saaneita ihmisiä oli vastanneissa 80 kappaletta, kun taas kielteisiä kokemuksia ja avun puutetta koki lähes kaksinkertainen määrä, 158 vastaajaa.

    Monelle mielenterveyskriisin kohdatessa ensimmäinen ammattilaisapu tulee päivystyksen kautta.Niko Mannonen / Yle

    Osa vastaajista kertoi kokemuksistaan vuosien takaa, osa taas tuoreista tapauksista. Kertomuksista ei voi päätellä, millä tolalla terveyspalvelujen mielenterveysapu on Suomessa. Selkeää on kuitenkin, että apua ei edelleenkään ole saatavilla kaikille, ja käytännöt ja kokemukset vaihtelevat jopa paikkakuntien sisällä.

    Esimerkiksi Jyväskylästä kantautuu Riikan vaikeuksien lisäksi toisenlaisiakin kokemuksia. Kuvataiteilija Jukka-Pekka Jalovaara oli kolmisen vuotta sitten juuri muuttanut maaseutumökiltä Jyväskylään, kun kaksisuuntaisen mielialahäiriön hallitsematon vauhtijakso puski päälle. Sen jälkeen tuli romahdus – "kuoleman depressio", kuten Jalovaara kuvailee.

    Hänen tapauksessaan nimenomaan illat ja yöt olivat toivottominta aikaa. Onnekseen Jalovaara pääsi päivystyksen kautta psykiatriseen arviointiin sekä jatkohoitoon.

    – Olen päässyt hoitoon välittömästi, kun tarve on ollut. Tästä olen hyvin kiitollinen. Vastaanotot, päivystys ja hoito on ollut pätevää, samoin jälkiseuranta, Jalovaara toteaa.

    Olo tuntuu turvalliselta, kun avunsaantiin voi luottaa. Jalovaara arvelee, että oma diagnoosi on voinut vaikuttaa hoidon laatuun.

    – Diagnoosini kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä luokitellaan kohtalaisen vakavaksi, joten tilanne on kenties päivystyksessä painokkaampi.

    Pirstaleinen apu

    Mielenterveysongelmien yksi vakavimpia oireita on itsetuhoisuus. Viime vuosina itsemurhien ehkäisemiseen on kiinnitetty huomiota, ja tilastojen perusteella ne ovat vähentyneet. Asia ei kuitenkaan ole missään nimessä käsitelty.

    Maaliskuussa perustettu Itsemurhien ehkäisykeskus on lyhyessä toiminta-ajassaan ehtinyt auttaa jo 200 asiakasta. Keskus auttaa erityisesti niitä, jotka ovat jo kertaalleen yrittäneet itsemurhaa, sillä heidän riskinsä uusia yritys on jopa 60–100 kertainen muihin verrattuna.

    Päihteiden ja itsetuhoisuuden yhdistelmä on arkinen tapaus päivistyksessä.Niko Mannonen / Yle

    Itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Marena Kukkonen tunnistaa terveyskeskuspäivystyksen ongelmat, sillä työssään hän tapaa asiakkaita, jotka ovat usein käyneet jo hakemassa apua julkisista palveluista.

    Hän kuvailee mielenterveyskriisien hoitoa päivystyksessä sattumanvaraiseksi.

    – Joskus hoitopolku lähtee käyntiin hienosti, ja kriisissä oleva ihminen otetaan vastaan ja ohjataan eteenpäin, mutta joskus sitä ei tapahdu. Meille tulee asiakkaita, jotka ovat usean itsemurhayrityksen jälkeen toivoneet saavansa hoitoa, mutta jatkohoito ei järjesty, Kukkonen sanoo.

    Hän ajattelee, että hoidon laatu on umpimähkäistä, koska se riippuu monesta tekijästä: paikkakunnasta, sairaalan resursseista, kiiretilanteesta, lähetteiden onnistumisesta, henkilökunnan työkulttuurista – jopa yksittäisen työntekijän valmiuksista kohdata ihminen, joka on kriisissä.

    Itsetuhoisan potilaan kohtaamiselle ohjeistusta

    Lääkäriseura Duodecim on parhaillaan laatimassa Käypä hoito -suositusta itsemurhaa yrittäneiden hoitamiseen ja itsemurhien ehkäisyyn.

    – Suositus tulee nimenomaan terveydenhuollon kentän tarpeisiin: ohjaamaan ja neuvomaan toimintaa sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa, mukaan lukien psykiatrisessa sairaanhoidossa, sanoo Käypä hoito -suositusten päätoimittaja Jorma Komulainen.

    Hankkeen takana on Mielenterveysseuran ehdotus suosituksen laatimisesta. Komulainen iloitsee siitä, että sosiaali- ja terveysministeriö teki päätöksen rahoittaa valtaosan Käypä hoito -suosituksesta, joten työ pystyttiin käynnistämään varsin nopeasti. Mukana laatimisessa on noin parikymmentä terveydenhuollon asiantuntijaa sekä perusterveydenhuollosta että erikoissairaanhoidosta.

    Seuraavaksi suositus menee lausuntokierrokselle. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, kesällä aloitettu suosituksen laatiminen voidaan saada julki ensi vuoden lopussa tai vuoden 2020 alussa.

    Joissakin tapauksissa asiakkaan puolustusreaktio kasvaa, kun itsemurhan yrityksestä kuluu aikaa. Silloin valmius käsitellä asiaa voi muuttua.Niko Mannonen / Yle

    Toistaiseksi itsetuhoisen avunsaanti on vielä ajoittain epävakaalla pohjalla. Itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Marena Kukkosen mukaan edes itsemurhayritys ei aina ole tae avusta.

    – Näin asiakkaamme meille kertovat. Moni olisi halunnut apua, mutta joko he eivät täytä hoidon kriteereitä tai sitten jonotusajat ovat niin pitkät, että he eivät ole enää lopulta valmiita käsittelemään asiaa ja haluavat kieltää tapahtuneen, Kukkonen kuvailee.

    Kaikki tiet vievät päivystykseen

    "5–6 vuotta oksensin aamuisin, kun piti lähteä töihin, itkin illat kun tulin töistä ja valvoin yöt. Aivan selvä burn out -depressio. Lääkäri sanoi, ettei ole sairaus, jos oksentaa vuosia joka aamu töihin lähtiessä. Vasta se on sairaus, jos oksentaa 20 tuntia yhtä mittaa." (Nainen, 47, Espoo)

    "Ahdistuksen lisääntyessä terveyskeskuksesta kehotettiin menemään päivystykseen, 'jos oikein kovasti ahdistaa', ja että 'alkuviikosta psykiatrinen hoitaja soittaa sinulle ja määrittelee, tarvitsetko lääkäriajan'. 3 viikkoa on kulunut, ja yhä odotan soittoa. (Nainen, 61, Joensuu).

    "Terveysasemalla sain erinomaista palvelua, minulle saatiin hoitajan toimesta järjestettyä lääkärin vastaanotto, pahoiteltiin että menee muutaman tunnin päähän. Varmistettiin, että pärjään, kun kerroin meneväni kotiin odottamaan. (...) Erinomaista palvelua. Vaihtoehtona oli itsemurha, joka olisi toteutunut ilman näitä kohtaamisia." (Mies, 55, Espoo)

    Osa Ylen kyselyyn vastaajista oli erittäin tyytyväisiä saamaansa terveyskeskusapuun. Moni kiitteli hoitoa vastauksissaan ja kertoi saaneensa juuri sitä hoitoa, mitä tarvitsi.Niko Mannonen / Yle

    Peruspäivystyksessä nähdään koko ihmisyyden kriisien kirjo. Jotkut kaupungit tarjoavat erillistä mielenterveyspäivystystä, mutta sinne hakeudutaan yhteispäivystyksen kautta. Suurista kaupungeista esimerkiksi Helsingin, Vantaan, Espoon, Turun ja Jyväskylän terveyspalvelut neuvovat ottamaan ensin yhteyttä omiin terveyspalveluihin.

    Oulussa mielenterveyspäivystys rajoittuu virka-aikaan, joten kriisin iskiessä vaikkapa viikonloppuna osoite on yhteispäivystys. Tampereella nopeaa apua tarjotaan ilta-aikoina ja viikonloppuisin niin ikään peruspäivystyksessä.

    Keski-Suomen keskussairaalan päivystyksen osastonylilääkäri Arja Lehtola toteaakin, että käytännössä kaikki tiet vievät päivystykseen. Fyysisten ongelmien lisäksi terveyskeskuksen henkilökunta käsittelee myös esimerkiksi seksuaalirikoksien uhreja, psykoottisia, itsetuhoisia ja paniikkikohtauksen saaneita.

    Jyväskylässä tilanne on verrattain hyvä, sillä päivystystiimissä on psykiatrisia sairaanhoitajia joka päivä aamusta iltaan. Selkeä ongelma on kuitenkin Lehtolan mukaan se, että öistä puuttuu psykologiseen apuun erikoistunutta henkilökuntaa.

    – Usein paha olo tulee yöaikaan ja viikonloppuisin. Jos siihen yhdistetään päihteet, päivystys on ainoa paikka, minne hakeutua, Lehtola sanoo.

    Mikä avuksi?

    Lehtola toivoo, että Keski-Suomen keskussairaalan päivystyshenkilökuntaan saataisiin psykiatrista osaamista ympäri vuorokauden. Mielenterveyskriisin kohdannut tarvitsee kohtaamisessa usein ennen kaikkea aikaa, ja päivystyksessä se on usein kortilla.

    – Henkilökunnalla olisi varmasti halua kohdata aidosti ihmisiä, mutta meillä on kiire. Tulee riittämättömyyden tunne, kun ei ole aikaa, Lehtola toteaa.

    Keski-Suomen keskussairaalan päivystyksen osastonylilääkäri Arja Lehtola toteaa, että päivystyksestä saa aina apua. Öihin hän toivoisi psykiatrista henkilökuntaa.Niko Mannonen / Yle

    Päivystykseen hakeutuu myös niin sanottuja päihdepsykiatrisia potilaita: sellaisia, jotka ovat ottaneet joko huumeita tai alkoholia, ja joilla on myös päällä akuutti mielenterveyden järkkyminen.

    Lehtolan mukaan tällaisten potilaiden määrä on lisääntynyt. Joissakin tapauksissa jatkoseuranta muodostuu ongelmaksi: potilas otetaan hoitoon, ja pään selvittyä aamulla tarjotaan lisäapua, mutta silloin potilas saattaakin jo pyörtää itsetuhoiset ajatuksensa ja poistua tilanteesta.

    – Pitäisi olla matalan kynnyksen paikkoja, johon potilaat voisivat hakeutua. Palvelut ovat tällä hetkellä aika pirstaloituneita, ja potilaat voivat olla vähän hukassa sen suhteen, mistä apua saa. Mutta tietysti päivystys on aina auki.

    Matalan kynnyksen paikkoja toivoo myös Päivi Antila-Kokko, JST Solum Oy:n kehittämiskoordinaattori ja päihde- ja mielenterveysverkoston puheenjohtaja, Antila-Kokon työhön Jyväskylässä kuuluu vastata psykiatristen palveluasumisyksiköiden toiminnan laadusta ja kehittämisestä. Hän myös kiertää yksiköiden asukkaiden palavereissa.

    – Asiakkailta saadun palautteen mukaan he kokevat usein, etteivät ole tulleet kuulluksi riittävästi vastaanotolla. Toinen ongelma on, ettei asiakas koe aina olevansa oikeassa paikassa oikeaan aikaan, jos hänet on esimerkiksi ohjattu eteenpäin väärälle ovelle. Ensiavun hakeminen tuntuu heistä vaikealta, Antila-Kokko luettelee.

    JST Solum Oy:n kehittämiskoordinaattori Päivi Antila-Kokko tapaa päihde- ja mielenterveystyön asiakkaita. Heidän toiveensa on, että avunsaanti selkeytyisi, eikä asiakasta pompoteltaisi luukulta toiselle.Niko Mannonen / Yle

    Antila-Kokko toivoisi, että hoitoputki selkeytyisi. Tällä hetkellä esimerkiksi psykoottinen asiakas voi joutua ensin jonottamaan terveyskeskuksessa tunteja päästäkseen ensiarvioon. Sen jälkeen jonotus jatkuu, jotta hän pääsisi päivystyksessä psykiatrisen akuuttiryhmän arvioon, ja pahimmassa tapauksessa kolmanteen arvioon osastolle saakka.

    Sellainen turhauttaa asiakkaita, ja jotkut voivat jättää avun hankkimisen sikseen. Lisämausteena sopassa on se, että usein mielenterveys- ja päihdeongelmia hoidetaan erikseen, vaikka asiat liittyvät kiinteästi yhteen. Silloin asiakasta ei nähdä kokonaisuutena, vaan häntä ohjataan eri luukuille.

    Antila-Kokko arvelee, että tässä on yksi syy siihen, miksi itsetuhoiset päihdepotilaat ovat kasvava ryhmä.

    – Matalan kynnyksen paikkoja ei mielenterveys- ja päihdekuntoutujille juuri ole. Joka paikkaan tarvitaan lähete. Ennaltaehkäisevään työhön on panostettava yhä enemmän.

    Avunsaanti omissa käsissä?

    Dystymian kanssa elävän Riikan tilanne on yhä tauolla. Hän ei ole vielä suunnitellut seuraavia askeleita, ja päivät kuluvat opinnäytetyön edistämisessä ja käsitöitä tehden. Lääkitystä on sentään vielä jäljellä.

    – Seuraan vointiani, ja yritän ylläpitää toimintakykyäni omilla keinoillani, jotta asiat pysyisivät kasassa. Jos tuntuu, että jossain vaiheessa alkaa luisua, minun pitää ottaa johonkin yhteys, Riikka toteaa.

    "Johonkin" tarkoittaa jälleen omaa terveyskeskusta ja psykologia. Jos Riikka saisi esittää hoidollensa jälkitoivetta, hän olisi halunnut, että tilannetta olisi katsottu kokonaisvaltaisesti jo alusta alkaen. Hoitoa hakiessa hän koki jatkuvaa pompottelua lääkäriltä toiselle ilman, että kukaan olisi ollut täysin kartalla naisen tilanteesta.

    Nyt näyttää siltä, että hoitosuhteen jatkuminen on Riikan omasta yhteydenotosta kiinni.

    – En tunne, että olisin täysin tyhjän päällä. Mutta jollain tapaa on silti vähän yksinäinen olo tällä hetkellä.

    Korjaus 29.10.2018 klo 10.28: Korjattu Jukka-Pekka Jalovaaran sukunimi virheellisestä muodosta "Salovaara" oikeaan muotoon.

    Linkkejä mielenterveyspalveluihin:

    Kriisipuhelinnumeroita ja chat-palveluja kootusti

    Mielenterveysseuran kriisipuhelin

    Apua eroon

    Itsemurhien ehkäisykeskus

    Sekasin-chat

    Valokuvaaja Mikko Puttonen myi kaiken ja muutti unelman perässä Lontooseen – nyt hän tekee töitä huippubrändien parissa:

    Valokuvaaja Mikko Puttonen myi kaiken ja muutti unelman perässä Lontooseen – nyt hän tekee töitä huippubrändien parissa: "Tähtihetki oli päästä David Beckhamin kanssa kuvauksiin"


    Kuka Mikko Puttonen?Berliinissä asuva, Muuramesta kotoisin oleva 23-vuotias valokuvaaja, malli ja bloggaaja.Myi kaiken omaisuutensa 19-vuotiaana ja muutti tyhjän päälle Lontooseen.Luonut uraa muotialalla Lontoossa ja Berliinissä Instagram-tilinsä...

    Kuka Mikko Puttonen?Berliinissä asuva, Muuramesta kotoisin oleva 23-vuotias valokuvaaja, malli ja bloggaaja.Myi kaiken omaisuutensa 19-vuotiaana ja muutti tyhjän päälle Lontooseen.Luonut uraa muotialalla Lontoossa ja Berliinissä Instagram-tilinsä avulla.Solminut sopimuksen mallitoimisto Nextin kanssa.Tehnyt töitä muun muassa Hugo Bossille, Ralph Laurenille ja Christian Diorille.

    Kirkkaanpunaiseen, muhkeaan neuleeseen ja mustiin farkkuihin pukeutunut hoikka nuorimies pöyhäisee vaaleita hiuksiaan ja halaa lämpimästi. Jalassa hänellä on paksupohjaiset, huippumuodikkaat nahkakengät.

    Valokuvaaja, malli ja bloggaaja Mikko Puttonen, 23, on tullut muutaman päivän lomalle kotiseudulleen Muurameen yhdestä maailman muotikeskuksista Berliinistä.

    Edellisen kerran tapasimme kuusi vuotta sitten. Silloin 17-vuotias Puttonen piti ensimmäistä valokuvanäyttelyään ja haaveili urastaan muodin huipulla maailmalla.

    Näyttelystä meni kaksi vuotta, kun Puttonen valmistui valokuvaajaksi. Hän alkoi heti tehdä nopeasti unelmaansa todeksi. Alkajaisiksi Puttonen matkusti ensimmäistä kertaa elämässään ulkomaille: hän lensi malliystävänsä luo Meksikoon.

    – Ystäväni kautta tapasin juhlissa paikallisen vaatesuunnittelijan. Illan aikana sovimme yhteiset kuvaukset seuraavaksi päiväksi. Kuvasimme hänen suunnittelemia vaatteitaan hänen showroomillaan.

    Puttonen lähetti kuvat Meksikon Voguen toimittajalle, joka oli jo kuullut Puttosesta Voguen meikkaajalta. Toimittaja piti kuvista ja ne päätyivät printtilehteen.

    Muuramesta Lontooseen

    Meksikosta palattuaan määrätietoinen 19-vuotias Mikko Puttonen päätti muuttaa sen kummemmin suunnittelematta Lontooseen.

    – Mä vaan Googletin "muuttaminen Lontooseen". Tunsin Lontoosta etukäteen ainoastaan yhden bloggaajan.

    Mikko Puttonen suunnittelee kuvien sisällöt ja poikaystävä Lucas kuvaa.Simo Pitkänen / Yle

    Ennen lähtöään Puttonen myi kaiken omaisuutensa euron lähtöhintaan kappaleelta.

    – Se oli aika vapauttava tunne. Mä muutin vain kolmen matkalaukun kanssa. Ainoa hankaluus oli, että englanti ei tahtonut aluksi luistaa.

    Ennen Lontooseen lähtöä Puttonen oli löytänyt Facebookista ryhmän, jossa kolme suomalaista tyttöä etsi yhtä yhteistä kämppistä. Asunnon saatuaan Puttonen alkoi tehdä töitä Lontoossa toisen suomalaisen bloggaajan Sandra Hagelstamin valokuvaajana.

    Samalla hän etsi Instagramin ja Facebookin kautta uusia kontakteja muotimaailmasta.

    Somesta uusi tehokas työnhakuväylä

    Työnhaku on muuttunut ratkaisevasti myös Suomessa. Pari vuotta sitten Suomen täyttämättömistä työpaikoista kolme neljäsosaa eli noin 270 000 oli Sitran mukaan niin sanottuja piilotyöpaikkoja, jotka eivät löydy työnhakupalveluista.

    Ei sillä ole merkitystä, mitä kouluja on käynyt ja millainen CV on. Mikko Puttonen

    Suurin syy piilossa oleviin työpaikkoihin on kiire, kertoo someasiantuntija Johanna Janhonen Piillotettu Aarre -yrityksestä.

    – Uusi työntekijä pitää löytää heti ja tässä piilee somen voima: kun omaa ammattitaitoaan tuo siellä esille, voi saada tarjouksen piilotyöpaikasta.

    Ennen valmistauduttiin huolella työhaastatteluihin, nyt eroa muihin oman alan ammattilaisiin kannattaa tehdä kiinnittämällä huomiota omaan maineeseen ja imagoon. Parhaiten tätä henkilöbrändäystä voi tehdä Janhosen mukaan somessa.

    On hyvä miettiä huolella, miten sosiaalisen median kuvissa pukeutuu ja mistä asioista siellä puhuu.

    Mikko Puttosella on lähes 60 000 seuraajaa Instagramissa.Mikko Puttosen Instagram

    Ilman somea Mikko Puttonen saattaisi olla edelleen Muuramessa.

    – Ei sillä ole merkitystä, mitä kouluja on käynyt ja millainen CV on. Kun Instagram-tili on tehty huolella, niin se on se, mikä merkitsee.

    Puttonen on onnistunut elättämään itsensä muotialalla jo neljä vuotta seilaten Lontoon ja Berliinin väliä. Hän tekee nykyisin töitä kameran molemmin puolin eli kuvaajana, mallina ja bloggaajana yhdessä saksalaisen poikaystävänsä Lucas Ruska Martinin kanssa.

    Tämän kaiken on tehnyt mahdolliseksi Instagram-tili: se on Puttosen portfolio eli ansiokansio.

    Instagram ja Youtube tasavertaistavat mahdollisuuksia

    Instagram toimii someasiantuntija Johanna Janhosen mukaan portfoliona jo yllättävän monella alalla. Erityisesti luovan alan ammattilaisten kannattaisi hänen mielestään rakentaa Instagramiin julkinen portfolio.

    – Erityisen hyvin se toimii valokuvaajilla, mutta myös asiantuntija-ammateissa. Portfolion voi toki rakentaa muuallekin: vaikka Pinterestiin, YouTubeen, blogiin tai LinkedIniin, kehottaa Janhonen.

    Somen hyvä puoli on myös siinä, että se tekee alan ammattilaisista entistä tasa-arvoisempia. Kuka tahansa voi nousta esiin, vaikkei tuntisikaan oikeita ihmisiä tai olisi käynyt tiettyä koulua tai asuisi tietyssä kaupungissa tai maassa.

    Mikko Puttonen haluaa kertoa kuvillaan tarinaa.Simo Pitkänen / Yle

    Riskinä työpaikkojen välittämisessä somessa Janhonen pitää sitä, että ihmiset, jotka ovat arkoja tuomaan itseään esiin, jäävät sivuun.

    – Jos et ole somessa, sinua ei ole, tuntuu olevan monen rekrytoijan ääneen lausumaton motto.

    Linkedlnin on vanhin ja käytetyin väylä työnhaussa, erityisesti asiantuntijatöissä ja korkeakoulutusta vaativilla aloilla. On jo yrityksiä, jotka ilmoittavat avoimista työpaikoistaan vain LinkedInissä

    Mutta Janhosen mielestä lähes mistä tahansa somepalvelusta voi tulla löydetyksi, jos sinne tuottaa säännöllisesti hyvää sisältöä.

    – Kun on paljon esillä sosiaalisessa mediassa, niin ihmiset löytää sut helpommin ja se on myös helppo tapa luoda kontakteja, sanoo valokuvaaja Mikko Puttonen.

    Puttonen on saanut Lontoossa ja Berliinissä somen kautta myös ystäviä ja kutsuja juhliin, joissa on voinut tavata muotialan ihmisiä.

    Somekuplan vaarat

    Mikko Puttonen poseeraa tottuneesti Muuramesalin lavalla mustia samettiverhoja vasten hänen poikaystävänsä Lucaksen kuvatessa häntä.

    Muoti on yksi kovimmin kilpaillummista aloista. Lukuisat nuoret lahjakkuudet matkustavat suurien haaveiden kera Lontooseen ja pyrkivät saamaan oman palasensa menestyksestä.

    Puttonen on seurannut vierestä, kuinka moni on joutunut palaamaan maitojunalla takaisin kotiin. Todellisuus ei ole aina vastannut odotuksia: työ on ollut raskaampaa tai vaikeampaa kuin moni on etukäteen kuvitellut.

    Puhelin on koko ajan käsissä ja Instaa tulee selaistua, niin sitä on vaikea enää sanoa, että mikä on työntekoa ja mikä ei. Mikko Puttonen

    Useat ovat hukkuneet myös "somepilveen". Liika uppoutuminen sosiaaliseen mediaan on vaikeuttanut todellisen elämän erottamista illuusiosta. Puttonen pitää elämässään tasapainoa yllä tekemällä tavallisia arkisia asioita, joogaamalla ja meditoimalla.

    – Pitää ymmärtää, että elämä ei ole pelkkiä tykkäyksiä Instassa. Täytyy oikeasti olla valmis tekemään paljon töitä menestyksen eteen ja jatkuvasti on pystyttävä myös uudistumaan.

    Puttoselle kunnon eväät kotoa maailmalle

    Puttosta on auttanut lahjakkuuden ja kovan tekemisen palon lisäksi se, että hän on lähtöisin pieneltä paikkakunnalta ja suuresta perheestä. Hänen valttikorttinsa on aitous ja vahva jalat maassa -asenne.

    – Täytyy olla oma itsensä. On tosi hyvä olla nöyrä, mutta ei kuitenkaan liian vaatimaton. Semmoinen suomalainen asenne, että en mä nyt oikeen mitään, niin se ei vie kovin pitkälle maailmalla.

    Usko itseen ja omiin kykyihin sekä oma tyylinsä löytäminen ovat Puttosen mielestä tärkeitä massasta erottumisessa.

    Muoti on kiinnostanut Mikko Puttosta lapsesta asti.Simo Pitkänen / Yle

    Puttonen kertoo olevansa tarkka, kenen kanssa ryhtyy yhteistyöhön. Liika innokkuus ja sinisilmäisyys voivat viedä uraa väärille urille. Puttonen tekee töitä ainoastaan niiden brändien ja ihmisten kanssa, joihin uskoo.

    – Mua on pyydetty esimerkiksi jalkojenkuorintasukkia tai hampaiden valkaisua kuvaamaan. Ne ei ole mun juttuja. Haluan keskittyä laadukkaisiin brändeihin.

    Puttonen on saanut solmituksi yhteistyösopimuksen mallitoimisto Nextin kanssa. Hän on tehnyt töitä myös muun muassa Christian Diorille, Hugo Bosslle ja Ralph Laurenille.

    Uransa tähänastisen tähtihetken hän sai kokea viime kesän Lontoon muotiviikoilla. Puttosta tuli autonkuljettaja hakemaa kotiovelta.

    – Se tuntui jo tämmöiselle Muuramen pojalle tosi kummalliselta ja saavuttuani paikalle mua odotti kuvaukset yhdessä David Beckhamin kanssa.

    Hän oli ollut tapaamisesta jännittynyt ja hämillään, vaikka ei erityisemmin pidä jalkapallosta. Mutta Puttosen isä oli ollut kuvauksista hyvin innoissaan.

    Elämä muodin parissa ei ole pelkkää glamouria

    Siirrymme ottamaan kuvia ulos syksyiseen luontoon ja Mikko Puttonen kietaisee pitkän, mustan villakangastakin ylleen.

    Puttonen paiskii paljon töitä, helposti kellon ympäri seitsemänä päivänä viikossa. Hänen on vaikea erottaa töitä vapaa-ajasta.

    – Puhelin on koko ajan käsissä ja Instaa tulee selaistua, niin sitä on vaikea enää sanoa, että mikä on työntekoa ja mikä ei.

    Kiireisinä aikoina Puttonen pyrkii rentoutumaan galleriavisiiteillä ja kokkailemalla ystävien kanssa. Hän pyrkii myös käymään kotona Muuramessa ainakin kahdesti vuodessa vetämässä henkeä. Kova työtahti voisi muuten kostautua.

    – Kun käy saunassa ja metsässä kävelyllä, niin kyllä siinä nopeasti taas palautuu ja voimaantuu, sanoo Puttonen.

    Juhlia ja matkoja kuuluu myös bloggarin elämään. Mutta vaikka elämä helposti kuulostaa glamourilta ja se on jännittävämpää kuin Puttonen aiemmin osasi edes odottaa, niin arki on tullut myös vastaan.

    – Missä ikinä asuukin niin kyllä elämä aina arkiintuu loppujen lopuksi. Lontoossakin täytyy pestä pyykkiä ja käydä ruokakaupassa, nauraa Puttonen.

    Takaisin Muurameen ei Puttonen näe itsensä hetkeen muuttavan, hän viihtyy suurkaupunkien vilinässä ja työmahdollisuudet ovat siellä.

    – Ehkä me joskus hankitaan Lucaksen kanssa joku pieni tila tai mökki täältä järven rannalta, haaveilee Mikko Puttonen ja vetää raitista syysilmaa henkeensä.

    Tärkeintä muotialalla on Mikko Puttosen mielestä oman tyylin löytäminen.Mikko Puttonen
    Syksyn pakkasennätys rikki – Muoniossa Lapissa mitattiin yöllä 16,5 astetta

    Syksyn pakkasennätys rikki – Muoniossa Lapissa mitattiin yöllä 16,5 astetta


    Syksyn pakkasennätys on mennyt yöllä rikki, kertoo Ilmatieteen laitos. Muoniossa Lapissa mitattiin yöllä 16,5 astetta pakkasta. Muualla Lapissa liikuttiin 10–15 pakkasasteessa. Maanantain vastainen yö on ennusteen mukaan vielä kylmempi, ja...

    Syksyn pakkasennätys on mennyt yöllä rikki, kertoo Ilmatieteen laitos. Muoniossa Lapissa mitattiin yöllä 16,5 astetta pakkasta. Muualla Lapissa liikuttiin 10–15 pakkasasteessa.

    Maanantain vastainen yö on ennusteen mukaan vielä kylmempi, ja mittari voi laskea esimerkiksi Muoniossa 19 asteeseen.

    Pakkaslukemat eivät ole tähän vuodenaikaan nähden poikkeuksellisia, tosin ne voivat tuntua kylmiltä poikkeuksellisen lämpimän syksyn jälkeen, myöntää Ilmatieteen laitoksen päivystävä meteorologi Ari Mustala.

    Sää lämpenee tiistaista lähtien

    Tämä päivä ja huominen ovat monin paikoin poutaisia. Mittari on pakkasasteissa, mutta lumikuuroja voi tulla lähinnä Itä-Suomessa.

    Etelä- ja keskiosissa maata on maanantaina muutamia pakkasasteita, Keski-Suomessa jopa 10. Ennusteen mukaan varsinkin iltapäivällä on etelässä plusasteitakin.

    Sää kuitenkin lämpenee tiistaina etelässä ja keskiviikkona pohjoisempana, ja sateet alkavat virrata Suomeen.

    Ensilunta saadaan etelässä vielä odottaa, eikä lumisateista ole Etelä-Suomen sääennusteissa Ilmatieteen laitoksen mukaan mitään merkkejä.

    Lunta on tällä hetkellä maassa lähinnä Keski-Suomessa, Oulun eteläpuolella ja paikoin Lapissa.

    Köyhyystutkija on asunut Ähtärin ekokylässä useaan otteeseen, välillä yksinkin, mutta ei luovuta –

    Köyhyystutkija on asunut Ähtärin ekokylässä useaan otteeseen, välillä yksinkin, mutta ei luovuta – "Jos tämä paikka kaikista epäonnistumista huolimatta saataisiin toimimaan"


    Ossi Kakko kerää käsin ruistähkiä pellolta Ähtärin Kaijanniemen entisen vanhainkodin pihapiirissä. Juhannuksena kylvetty vanha virolaislajike sangaste alkoi tehdä jo tänä vuonna tähkää, vaikka tarkoitus oli vasta ensi vuonna. Vaikka...

    Ossi Kakko kerää käsin ruistähkiä pellolta Ähtärin Kaijanniemen entisen vanhainkodin pihapiirissä. Juhannuksena kylvetty vanha virolaislajike sangaste alkoi tehdä jo tänä vuonna tähkää, vaikka tarkoitus oli vasta ensi vuonna.

    Vaikka tähkät ovat jo homeessa, niin juuri ja juuri kypsymään ehtineet siemenet ovat vielä Kakon mukaan kunnossa. Kakko sanoo, että saunassa toteutettavan savustuksen ja varstomisen jälkeen sieni-itiöt saa poistettua.

    – Käsittelyn jälkeen siemenet kelpaavat kylvösiemeniksi ja korjattu ruis myös syötäväksi, Kakko kertoo ja heittää tähkiä puukoriinsa.

    Talvi on tulossa, mutta luomukylä Gaijan asukkaat ovat varautuneet siihen. Talteen on kerätty vihannekset, marjat, hedelmät, liina (hamppu) ja perunat.

    Yhteisön jäsenet saivat tänä vuonna perunasadosta niin hyvän, että sitä riittää jopa myyntiin asti. Syksyn sato kolmen hehtaarin kokoiselta viljelyalueelta on kerätty viljaa ja maa-artisokkaa lukuun ottamatta.

    Ossi Kakko kaataa peräkärryyn ruistähkiä, jotka on tarkoitus kylvää maahan ensi vuonna. Ensi kesäksi on saatu myös hieman vanhaa kaskiruista.Pasi Takkunen/YleVanhainkodista ekokyläksi

    Gaijan asukkaat ovat vuokralla Ähtärin kaupungin omistamassa 1940-luvulla entisessä kunnalliskodissa. Tiilinen päärakennus tyhjeni vanhuksista vuonna 1996, jonka jälkeen alueelle rakentui Suomineito -yhteisö.

    Suomineito-yhteisön vetäjänä toimi tuolloin valtiotieteiden maisteri Marketta Horn, joka sai ekologisen yhteisön perustamiseen apua yllättävältä taholta. Suomineidon perusta nimittäin luotiin Jari Sarasvuon televisio-ohjelmassa Minä ja Sarasvuo. Ohjelmassa esiintymisen jälkeen Horn sai kymmenen ehdotusta ekokylän mahdollisesta sijainnista. Voittajaksi valikoitui seitsemän kilometriä Ähtärin keskustasta sijaitseva Kaijanniemi.

    Enimmillään Suomineito-yhteisössä asui 14 ihmistä ja satakunta erilaista kotieläintä. Asukkaat pyrkivät kasvattamaan mahdollisimman paljon ruokatarvikkeistaan itse: kaupasta hankittiin pääasiassa vain sokeria, kahvia ja öljyä. Yhteisön ihmiset parkkasivat teurastamiensa eläinten nahkoja virtsaliuoksessa ja tekivät suolista saippuaa.

    Välillä meno yhteisössä oli hurjaakin. Horn kertoo _Unelmien ekokylät-_kirjassa, kuinka yhteisöön muutti paljon mielenterveysongelmista kärsiviä, eläköityneitä ihmisiä. Asukkaaksi hakeutui myös miehiä, joita veti yhteisöön seksi. Ongelmat kasvoivat ja kasvoivat: vuonna 2004 yhteisö ajautui taloudellisiin vaikeuksiin ja hajosi.

    Ähtärissä ei kuitenkaan luovuttu ekoasumisesta ja tilalle perustettiin vuonna 2006 Gaija. Elämä tilalla alkoi puhtaalta pöydältä.

    Suomineidosta kuoriutuu Gaija

    Elo Gaijassakaan ei ole ollut helppoa. Kuten Suomineito-yhteisön aikana, on toiminta myös Gaijan aikana hiipunut pariinkin kertaan. Yhteisöasumisessa henkilökemiat ratkaisevat ja ihmisiä tulee ja menee. Tähän vaikuttaa muun muassa yhteisön asukkaiden nuori ikä: suuri osa asukkaista on keskimäärin 30-vuotiaita. Välillä tila on ollut lähes tyhjillään.

    Parhaimmillaan Gaijassa on asunut lähes neljäkymmentä asukasta ja suuri joukko eläimiä, kuten hevosia, kanoja ja lampaita. Pihapiirissä on toiminut niin hostellia kuin luomupuotiakin. Kasvitieteeseen keskittynyt kurssitoiminta on ollut aktiivista.

    Tällä hetkellä asukkaita on 11, eikä tilalla ole muita eläimiä kuin koiria ja kissoja.

    Ossi Kakko on asunut Gaijassa jo muutamaan otteeseen. Ensimmäisen kerran hän saapui yhteisöön vuonna 2009 tyttöystävänsä perässä, mutta on käynyt välillä muun muassa Intiassa tekemässä tutkimusta kaskiviljelystä ja alkuperäiskansojen elämästä.

    –Tulin takaisin, kun kävi ilmi, että isoisäni isä on tämän paikan alullepanija. Kolmannen sukupolven köyhyystutkijana sitten ajattelin, että tehtäväni on jatkaa tätä työtä täällä, Kakko kertoo.

    Ekokylä Gaijan päärakennus on toiminut ennen vanhainkotina.Pasi Takkunen/YleHometalo kuntoon

    Kello 12 on päiväkahvien aika. Gaijan sydän, päärakennuksessa sijaitseva pitkä puinen pirtinpöytä, täyttyy asukkaista ja vierailijoista. Tarjolla on omenapiirakkaa, taikinajuureen leivottua ruislimppua, marinoituja härkäpapuja ja hapatettuja voikukannuppuja.

    Tunnelma huoneessa on lämminhenkinen: sohvalla opetellaan kutomista ja yhdessä nurkkauksessa soitetaan pianoa. Kahvipöydän äärellä suunnitellaan jo tulevaa yhteisön kokousta, jossa on tarkoitus katsoa työtehtäviä.

    Olohuoneessa on rummut ja piano, jotka ovat ahkerassa käytössä yhteisissä illanvietoissa. Lisäksi rakennuksesta löytyy muun muassa joogastudio. Tätä yhteisöasuminen voi olla parhaimmillaan.

    Vaikka tunnelma on rento, painaa erityisesti Kakon mieltä päärakennuksen kunto. Ulkoapäin se näyttää olevan kunnossa, mutta todellisuudessa talo kärsii osittain kosteusvaurioista. Tämän vuoksi muun muassa hostellitoiminta on jouduttu lopettamaan.

    Gaijan luomukyläyhteisö on tehnyt vuosien varrella Ähtärin kaupungille useita osto-ehdotuksia tuloksetta. Asukkaat haluaisivat ostaa talon lisäksi myös maat. Koska kaupunki ei ole hyväksynyt ostotarjouksia, ei yhteisö halua korjata taloa omalla rahalla.

    Irti oravanpyörästä

    Yksikään tämän hetkisistä asukkaista lapsia lukuunottamatta ei ole syntyperäinen ähtäriläinen, vaan ihmiset ovat tulleet yhteisöön ympäri Suomen. Monilla on kuitenkin sukujuuria alueella. Esimerkiksi Kakon tekemän sukututkimuksen polveutumiskaaviossa kaikki tunnetut 12 isoisää ovat syntyneet Ähtärissä.

    Yksi uusimmista asukkaista on elokuussa Jyväskylästä virallisesti muuttanut Ilkka Haurinen, joka tutustui paikkaan puolisonsa kautta. Suomi-filmin maisema teki häneen vaikutuksen.

    – Olen kesät ollut lapsuudessa aina mökillä ja tällaisessa ympäristössä. Ne ovat olleet elämäni onnellisimpia aikoja. Siksi halusin palata tällaiseen yksinkertaisempaan elämään, missä kannetaan oma vesi ja lämmitetään puulla. Se on ollut mulle vähän romantisoitukin kuva ja sitä lähdin tavoittelemaan, Haurinen kertoo.

    Syitä ekoyhteisöihin muuttoihin voi olla monia: osa on kyllästynyt nykypolitiikkaan ja haluaa irti oravanpyörästä. Osa pyrkii taas pois kulutuskeskeisestä elämäntavasta. Haurinen myöntää, että hänen elämänsä kului aiemmin näyttöpäätteen äärellä.

    – Kyllä se elämä oli editointia, pelaamista. Olin hyvin kiinni siinä koneessa ja internetissä. Nyt siihen on tosi iso ero.

    Nyt hän raivaa Gaijassa metsikköä ja suunnittelee ekopuodin uudelleenavausta. Päivät täyttyvät paikan kunnostamisesta ja koiran kanssa luonnossa olemisesta.

    – Iltaisin täällä on sauna ja muuta ohjelmaa, mutta olen aika aikainen nukkuja, että menen kymmenen aikaan nukkumaan, Haurinen kertoo rutiineistaan.

    Ilkka Haurinen on asunut ekokylässä virallisesti elokuusta lähtienPasi Takkunen/YleEkoyhteisöjen kirjo laaja

    Suomessa on noin parikymmentä erilaista eko- ja luomuyhteisöä, joiden koot ja muodot voivat vaihdella paljonkin. Esimerkiksi Mustasaaren ekokylä sai alkunsa seitsemän perheen aloitteesta vuonna 1993. Perheitä yhdisti halu asua lähellä luontoa, viljellä ja hoitaa maata luonnonmukaisesti ja toteuttaa ekologisia rakennusratkaisuja.

    Maailmanlaajuisesti ekokyliä on noin 10 000. Erityisen suosittua on kyllä monessa muussa paikassa, esimerkiksi Italiassa, Saksassa, Espanjassa, Venäjällä. Tanskassa ekokylistä on tullut valtavirtaa, mikä on muun muassa poikinut kaupallisia toimijoita, jotka ovat erikoistuneet ekokylien rakennuttamiseen. Suomessa ekoyhteisöt ovat pieniä, sillä Euroopassa ja maailmalla on satojen ja tuhansien ihmisten kokoisia ekokyliä- ja yhteisöjä.

    Yksi suurimmista ja "vakaimmista" ekokylistä sijaitsee Keuruulla. Vuosi sitten kesällä 20-vuotissyntymäpäiviä viettäneen yhteisön toiminta on vakiintunutta. Ekokylässä asuu 24 aikuista ja 11 lasta. Noin puolet aikuisista on asunut kylässä yli kymmenen vuotta, kuusi aikuisista 2-8 vuotta. Vaihtuvuutta on ajoittain jonkin verran.

    – Jotkut ihmiset hakeutuvat yhteisöihin kokeillakseen yhteisöasumista, tietäen jo tullessaan, että he viipyvät vain vuoden-pari. Osalla näistä ihmisistä saattaa olla haaveena oman yhteisön perustaminen ja sitä varten kokemuksen kerryttäminen yhteisöelämästä, kertoo Maria Pulli Keuruun Ekokylästä.

    Suomen Kestävän Elämäntavan Yhteisöt ry:n (SKEY) hallituksen puheenjohtaja Pauliina Helteen mukaan ekokylä on asuinyhteisö, joka tavoitteellisesti edistää ja huomioi toiminnassaan kestävyyden neljää osa-aluetta – ekologista, ekonomista, sosiaalista ja maailmankuvallista kestävyyttä. Määritelmä kattaa maaseudun uudisasuttamista edesauttavat ideologiset yhteisöt sekä perinteiset kylät, jotka ovat tietoisesti ja asukaslähtöisesti sitoutuneet kehittämään kestävyyttään.

    – Lisäksi myös kaupunkiyhteisöt voivat päättää ryhtyä muokkaamaan itseään kestävään suuntaan. Nekin voivat muuttua ekoyhdyskunniksi, Helle kertoo.

    Stereotypiat haasteena

    Ekoyhteisöissä asuvista ihmisistä liikkuu paljon stereotypioita: hippejä, pilvenpolttajia, yhteiskunnan tuilla elätettyjä, dyykkareita... Gaijassa yleistykset "hihhuleista ja hörhöistä" huvittavat. Jopa vajaan 6 000 asukkaan Ähtärissä ekokylä Gaijan elämä näyttäytyy kaupunkilaisille hyvin mystisenä. Mitä siellä ekokylässä oikein tapahtuu?

    Yleistämään ekokyliä ei kuitenkaan pysty. Tällä hetkellä esimerkiksi Siilinjärvellä on suunnitteilla kunnianhimoinen visio: puolen miljardin ekokylä, jossa on jopa kelluvia mökkejä.

    – On olemassa vapaamuotoisia yhteistaloudellisia yhteisöjä, joissa korostuu tiivis yhdessä eläminen ja omavaraisuuteen pyrkiminen. Sitten on isollakin rahalla tehtyjä ekokyliä, joihin liittyminen vaatii pääomaa ja vakaan toimeentulon, joka lähtökohtaisesti hankitaan ekokylän ulkopuolelta. Niissä saattaa korostua erityisesti kiinnostus ekorakentamiseen ja ulkoisesti sekä arkisen elämän kannalta ne saattavat vaikuttaa tavanomaisilta asuinalueilta, SKEY:n Pauliina Helle kertoo.

    Yhteistä useille yhteisöille on kuitenkin ekologiset tavoitteet. Gaijassa päärakennusta lämmitetään puukattilan avulla. Puuta ison talon lämmittämiseen kuluu sata kuutiota vuodessa.

    Myös Keuruulla 50 hehtaarin kokoisen maatilan kaikki energiatarpeet on katettu uusiutuvalla energialla vuodesta 2005 lähtien. Lämmön energialähteinä ovat hake, pelletit, polttopuut ja aurinko.

    Yhteisön jäsenet päiväkahvilla. Tarjolla on omenapiirakkaa, taikinajuureen leivottua ruislimppua, marinoituja härkäpapuja ja hapatettuja voikukannuppuja.Pasi Takkunen/YleKiinnostus ekokyliä kohtaan kasvussa

    Uusia yhteisöaloitteita syntyy Suomeen pari vuodessa samalla kun vanhoja häviää. Helteen mukaan nykypäivänä on paljon vanhoja maatiloja, joihin halutaan tuoda uusia asukkaita ja joiden toimintaa halutaan muuttaa yhteisöllisemmiksi.

    – Se, että missä kohtaa se voidaan määritellä ekoyhteisöksi tai ekokyläksi, niin sitä on haastava sanoa.

    Keuruun ekokylän Maria Pullin mukaan kiinnostusta yhteisöelämää kohtaan on tällä hetkellä melko runsaasti.

    – Tyypillisin syy muuttaa ekokylään taitaa olla halu elää yhdessä toisten ihmisten kanssa ja lähellä luontoa. Myös pyrkimys pois kulutuskeskeisestä elämäntavasta kohti kohtuullisuutta ja luonnonmukaisuutta on tärkeä syy monille, Pulli kertoo.

    Myös Gaijassa on huomattu, että keskustelu maapallon varojen hupenemisesta on lisännyt kiinnostusta ekokylää kohtaan.

    – Kyllä ihmisillä tuntuu nyt yhä enemmän olevan kiinnostusta tehdä konkreettisempia toimenpiteitä elämäntavan muuttamiseksi. Niitä toimenpiteitä tarvitsisi tehdä laajassa yhteiskunnallisessa mittakaavassa. Henkilökohtaiseen paratiisiin ei kenelläkään ole oikeutta paeta, että olemme kaikki tässä samassa veneessä, Ossi Kakko toteaa.

    Käsityöläisyys arvostukseen

    Rovaniemeltä kotoisin oleva Kaisa Väyrynen oli haastatteluhetkellä vierailulla Gaijassa. Hän on viettänyt yhteisössä aiemmin yhden kesän ja kokee paikan kotoisaksi. Pysyvämpikin muutto olisi mahdollinen.

    – Ihmiset saavat olla vapaasti täällä luonnossa ja tiloissa. Täällä on paljon mahdollisuuksia ja ihmisiä, joilla on pitkälle vietyjä filosofioita ja visioita, Väyrynen kertoo.

    Väyrynen on kouluttautunut artesaaniksi ja hopeasepäksi. Hän näkee paikassa paljon potentiaalia erityisesti seppäkulttuurin elvyttämisessä.

    – Täällä viihtyy hyvin. Täällä eletään luonnon mukaan. Ei täällä tule mieleen, että lähtisinpä nyt kaupungille shoppailemaan, Väyrynen naurahtaa.

    Kaisa Väyrynen ja Tuuli Kaukoranta kutomassaPasi Takkunen/Yle"En mä halua enää täältä pois lähteä"

    Gaijassa palo palauttaa paikka uuteen loistoonsa elää vahvana. Kakolla ja muilla yhteisön ihmisillä on runsaasti suunnitelmia, miten toimintaa alueella voisi kehittää. Suunnitelmissa on järjestää erilaista työpajatoimintaa. Kakon intohimo on luonnonkasvien hyödyntäminen ravintona. Hän järjestää kursseja muun muassa kivikauden ruokakasveista ja ilmastoystävällisestä ruoasta.

    – Täällä voisi pitää erilaisia kursseja ja muuttaa tämä opastetuksi kasvitieteelliseksi puutarhaksi, jota yhteisö ylläpitäisi. Sitten voisi pyörittää pienimuotoista maatilatoimintaa, nuorisotoimintaa, sirkusleirejä, Kakko kertoo.

    Ensi kesänä on tarkoitus tuoda tilalle lampaita, kanoja ja vuohia. Haaveissa on rakentaa pihapiiriin kymmenen neliön kevythirsiaittoja, joissa kurssilaiset voivat yöpyä. Yhteisöstä huokuu henki, että periksi ei anneta.

    Kakko toivoo, että tilalle muuttaisi tulevaisuudessa ihmisiä, jotka olisivat sitoutuneita paikan kehittämiseen. Vaikka tarkempia työvuorolistoja ei ole, täytyy yhteisön jäsenten osallistua jotenkin tilan töihin.

    – Ei kukaan yksin oikein pysty mitään tekemään. Jokaisen yksilön potentiaali tulee esiin yhteistoiminnan kautta. Se minua kiehtoo, että jos tämä paikka kaikista epäonnistumista huolimatta saataisiin toimimaan. Minä pidän tätä paikkaan erittäin suurena mahdollisuutena edelleenkin, Kakko kertoo.

    Vaikka Ilkka Haurinen on asunut yhteisössä vasta lyhyen ajan, on paikka tehnyt häneen syvän vaikutuksen.

    – Täällä on hyvä elää. Täällä on hommaa, hyviä ihmisiä, mukava yhteisöllisyys. En mä halua enää täältä pois lähteä, Haurinen kertoo.

    Kymmenen hehtaarin kokoinen Gaija sijaitsee seitsemän kilometriä Ähtärin keskustasta.Pasi Takkunen / Yle

    Artikkelin lähteenä haastatteluiden lisäksi on käytetty Kirsi Haapamatin & Suvi Elon kirjoittamaa Unelmien ekokylät - kurkistuksia suomalaiseen ekoyhteisöasumiseen -kirjaa (Basam Books, 2015)

    Viirupöllö Varpu sai siipensä takaisin – kuvareportaasi kotipihalta, jossa loukkaantuneet linnut saavat levätä

    Viirupöllö Varpu sai siipensä takaisin – kuvareportaasi kotipihalta, jossa loukkaantuneet linnut saavat levätä


    Ihmisen vihan kohteeksi joutunut muuttohaukka ja siipensä loukannut viirupöllö saivat avun lintuihin erikoistuneelta eläinsuojeluneuvojalta, Vesa Virtaselta. Hän hoivaa ja ruokkii siipirikkoja, kunnes niiden on aika lentää takaisin...

    Ihmisen vihan kohteeksi joutunut muuttohaukka ja siipensä loukannut viirupöllö saivat avun lintuihin erikoistuneelta eläinsuojeluneuvojalta, Vesa Virtaselta. Hän hoivaa ja ruokkii siipirikkoja, kunnes niiden on aika lentää takaisin vapauteen.

    Sää kylmenee viikonloppuna – ensin lumisade saattaa sotkea liikennettä etelärannikolla


    Sää kylmenee viikonlopun aikana, kun korkeapaine tuo pohjoisesta kylmää ilmaa. Lauantaina päivällä saattaa aivan eteläisimpään Suomeen sataa runsaasti lunta tai räntää, kertoo Ylen meteorologi Matti Huutonen. Huutosen mukaan lauantaina on...

    Sää kylmenee viikonlopun aikana, kun korkeapaine tuo pohjoisesta kylmää ilmaa. Lauantaina päivällä saattaa aivan eteläisimpään Suomeen sataa runsaasti lunta tai räntää, kertoo Ylen meteorologi Matti Huutonen.

    Huutosen mukaan lauantaina on riski, että Suomenlahdelta saapuva lumisade sotkisi liikennettä etelärannikolla. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että runsain sade jää Suomen eteläpuolelle.

    Lämpötila laskee alimmilleen maanantaina. Luvassa on melko kylmää pakkassäätä koko maahan.

    Monta syytä Keski-Suomen lumisateisiin

    Perjantaiaamun lumikaaos Keski-Suomessa johtui pienestä matalapaineen keskuksesta, joka on nyt liikkeellä kohti kaakkoa. Huutosen mukaan ilmamassa oli sopivan kylmää, joten sateet tulivat pääasiassa lumena ja räntänä.

    Osasyitä liikennettä sotkeneeseen lumipyryyn olivat sopiva tuulen suunta, ilmakehässä ollut kosteus sekä Päijänteen ja sen itäpuolisten järvien suhteellisen lämpimät vedet, jotka nostivat lisää kosteutta alailmakehään.

    Huutosen mukaan Joutsan havaintoasemalla tuli noin 25 senttimetriä lunta. Paikka paikoin Päijänteen alueella nelostien ja ysitien tienoilla lunta tuli jopa 20–30 senttiä.

    Ensi viikolla sää lauhtuu jälleen

    Meteorologi Matti Huutonen kertoo, että ensi tiistain tai keskiviikon aikana korkeapaine väistyy länteen ja etelästä virtaa lauhaa ilmaa tulevan viikon puolivälin tienoilla.

    – Siinä vaiheessa lumet käytännössä sulavat pois koko maasta, Huutonen sanoo.

    Lumikaaoksen tukkima ysitie jälleen auki Jyväskylän ja Jämsän välillä – Video: Useita raskaita ajoneuvoja jäi jumiin

    Lumikaaoksen tukkima ysitie jälleen auki Jyväskylän ja Jämsän välillä – Video: Useita raskaita ajoneuvoja jäi jumiin


    Ysitien liikenne tukkiutui aamulla Jämsän ja Jyväskylän välillä, kun useita raskaita ajoneuvoja jäi jumiin sohjoisella ja liukkaalla tiellä. Tieliikenneviraston mukaan tie saatiin avattua liikenteelle hieman kello puoli kymmenen...

    Ysitien liikenne tukkiutui aamulla Jämsän ja Jyväskylän välillä, kun useita raskaita ajoneuvoja jäi jumiin sohjoisella ja liukkaalla tiellä. Tieliikenneviraston mukaan tie saatiin avattua liikenteelle hieman kello puoli kymmenen jälkeen.

    Paikalla olleen Ylen toimittajan Petri Aaltosen mukaan jono Ysitiellä venyi pahimmillaan useiden kilometrien mittaiseksi.

    Rekat jäivät jumiin ylämäkeen Ysitiellä Juokslahden kohdalla.Petri Aaltonen / Yle

    – Keli oli hurja, lunta satoi tosi sakeasti. Sekä Ysitie että tie 24 olivat huonossa kunnossa: teillä oli vain kapeat urat ja paksusti lunta.

    Aaltosen mukaan lukuisia rekkoja oli Ysitiellä pysähdyksissä Juokslahden kohdalla, koska niiden eteen mäkeen oli juuttunut rekkoja. Levikkeelle pysähtynyt rekan kuljettaja Markus Niemi kertoi Aaltoselle aamulla kahdeksan jälkeen odottaneensa jo kaksi ja puoli tuntia.

    Aamulla ennen kahdeksaa Ysitiellä oli paksusti lumisohjoa.Petri Aaltonen / Yle

    Kokenut kuljettaja piti keliä huolestuttavana.

    – Paha tilanne, monessa kohdassa oli liukasta.

    Henkilöautoliikenne Jämsästä Jyväskylän suuntaan kulki koko ajan, mutta ei pohjoisesta etelään. Myös tiellä 24 Jämsästä Lahteen oli useampi yhdistelmä jumissa Arvajan paikkeilla.

    Jämsän seudulla lumisade on hellittämässä, mutta muualla eteläisessä Suomessa lunta on vielä odotettavissa. Tieliikennekeskuksen päivystäjä Osmo Peltosen mukaan keli voi hankaloitua nopeasti, koska lämpötila on nollan tuntumassa.

    Vaikea tilanne tien päällä useita tunteja

    Vanhempi konstaapeli Jukka Polkutie Sisä-Suomen poliisilaitoksen tilannekeskuksesta kertoi aamulla, että alueella oli maassa noin kymmenen senttiä sohjoista lunta. Siksi painavammat rekat eivät päässeet mäkiä ylös ja aiheuttivat liikennetukoksia.

    Vaikeat keliolosuhteet hankaloittivat liikennettä useita tunteja: tieliikennekeskuksen tieliikennepäivystäjä Jori Hilden kertoi aamulla kello seitsemän jälkeen, että rekat olivat jumissa lumessa ja tien kunnossapitotoimet olivat käynnissä.

    Mäkeen juuttuneiden rekkojen perään kerääntyi kilometrien jono. Osa rekoista ehti odottaa tien aukeamista yli 2,5 tuntia.Petri Aaltonen / Yle

    Polkutien mukaan Korpilahden kohdalla ysitiellä on tapahtunut yksi kahden henkilöauton kylkikolari, jossa ei syntynyt henkilövahinkoja.

    Jämsässä Seppolantiellä yksi henkilöauto on ajanut ulos tieltä noin 70 kilometrin tuntinopeudella. Ensitietojen mukaan ulosajossa yksi henkilö on loukkaantunut lievästi.

    Ylen meteorologin Matti Huutosen mukaan eteläiseen Keski-Suomeen on satanut parikymmentä senttiä lunta.

    Kaikki tarjolla oleva aurauskalusto liikenteessä

    Polkutie kertoi, että kaikki hälytettävissä oleva aurauskalusto oli kutsuttu töihin.

    Poliisi ohjasi tukospaikoilla liikennettä. Kiertotie järjestetiin Juokslahdentien kautta.

    Petri Aaltonen / Yle

    Keski-Suomen pelastuslaitoksen alueella on tapahtunut muutamia ulosajoja. Pelastuslaitos on myös raivannut teille kaatuneita puita.

    Yle Uutisgrafiikka
    Ensilumenladuilla sivakoivat keski-ikäiset hyvätuloiset miehet

    Ensilumenladuilla sivakoivat keski-ikäiset hyvätuloiset miehet


    Jyväskylään rakennetaan parasta aikaa ensilumenlatua. Lunta on säilötty viime talvelta kymmenen tuhatta kuutiometriä, ja se on selvinnyt hellekesästä sahanpurujen eristämänä. Lumi riittää pariin kilometriin latua. Jyväskylän ensilumenlatua...

    Jyväskylään rakennetaan parasta aikaa ensilumenlatua. Lunta on säilötty viime talvelta kymmenen tuhatta kuutiometriä, ja se on selvinnyt hellekesästä sahanpurujen eristämänä. Lumi riittää pariin kilometriin latua.

    Jyväskylän ensilumenlatua tehdään nyt yhdeksättä kertaa, ja Jyväskylän yliopistossa on kerätty tietoa siitä, ketkä maksullista ensilumenlatua käyttävät.

    – He ovat himohiihtäjiä, ja niin kuin himoliikunta yleensäkin, se korreloi korkean sosioekonomisen aseman kanssa, sanoo liikuntasosiologi Hanna Vehmas Jyväskylän yliopistosta.

    Sivakoijien profiilia Vehmas ei vedä hatusta, vaan hänellä on tukenaan tutkimustietoa. Jyväskylän ensilumenladusta viime talvena tehdyn selvityksen mukaan käyttäjistä:

    75 prosenttia on miehiä – keski-ikä on 48 vuotta.64 prosentilla on yliopistotutkinto.74 prosenttia urheilee enemmän kuin kolme kertaa viikossa.Lähes 90 prosenttia on aktiivisia harrastajia tai kilpahiihtäjiä.

    – Meillä on huolestuttavaa tietoa siitä, että harrastaminen ylipäätään ja liikunnan harrastaminen varsinkin on enemmän kuin aikaisemmin hyväosaisten vapaa-aikaa, sanoo Vehmas.

    Ilmiön taustalla ovat esimerkiksi taloudelliset tekijät, mutta myös kulttuurinen pääoma.

    – Koulutetuilla on sekä rahaa että tietopääomaa liikunnan ja muiden harrastusten terveyshyödyistä. Samalla vapaa-aikaan on tullut työmäisiä ja projektimaisia piirteitä. Kerätään esimerkiksi kilometrejä, Vehmas toteaa.

    Aktiivisesta harrastamisesta kertovatkin myös hiihtäjien selvityksessä ilmoittamat kilometrimäärät: harrastehiihtäjät suksivat keskimäärin lähes 1 250 kilometriä kaudessa, ja kilpailevat hiihtäjät yli 2 100 kilometriä kaudessa.

    Maksulliselle ensilumenladulle hiihtäjät lähtevät useammasta syystä, mutta tärkein niistä on yksinkertaisesti päästä hiihtämään mahdollisimman aikaisin. Muita syitä ovat esimerkiksi paikallisen yrittäjän tukeminen ja muiden hiihtäjien tapaaminen.

    – Ainakin tässä aineistossa tämä porukka kokee yhdeksi keskeiseksi motiiviksi sen, että siellä tapaa tuttuja. Jotkut jopa nimeävät sen, että tällaisella lyhyellä ladulla ei tarvitse hiihtää yksin, Vehmas sanoo.

    26-vuotias raviohjastaja unelmoi häistä ja ajamisesta maailmalla – ysärin lapset ovat nousemassa Suomen ajajatilaston huippusukupolveksi

    26-vuotias raviohjastaja unelmoi häistä ja ajamisesta maailmalla – ysärin lapset ovat nousemassa Suomen ajajatilaston huippusukupolveksi


    Tästä on kyse1992 syntynyt Hannu Torvinen on Jämsästä kotoisin oleva ammattilaisohjastaja.Hän on viimeisen kuuden vuoden aikana kivunnut ajajatilastojen kirkkaimpaan kärkeen.Tilaston huipulta löytyy muitakin 1990-luvulla syntyneitä ohjastajia,...

    Tästä on kyse1992 syntynyt Hannu Torvinen on Jämsästä kotoisin oleva ammattilaisohjastaja.Hän on viimeisen kuuden vuoden aikana kivunnut ajajatilastojen kirkkaimpaan kärkeen.Tilaston huipulta löytyy muitakin 1990-luvulla syntyneitä ohjastajia, myös Hannu Torvisen veli Jukka Torvinen.Uuden sukupolven menestys ilahduttaa ravipiireissä. Toisaalta lainaohjastajien määrän kasvaessa huolta aiheuttaa se, mistä saadaan tulevaisuuden valmentajat?

    26-vuotias mies nostaa autonsa kyydistä painavan urheilukassin kevyesti heilauttaen. Viikko on vasta aluillaan, mutta ammattiohjastaja Hannu Torvinen on ehtinyt jo tehdä autokaupat ja hurauttaa Helsingistä Jyväskylään.

    Hän on silminnähden hyvällä tuulella.

    Edes JyväskylänKillerin raviradalla navakasti puhaltava syystuuli ei latista tunnelmaa. On ravipäivä, ja kolmen tunnin päästä miehen pitäisi istahtaa ohjaksiin.

    Torvinen on tämän vuoden ajajatilastossa (Hippos) voittosummissa mitattuna kakkonen yli miljoonan euron potilla. Kirkkaimmalle mitalille hän on ohjastanut tälle vuotta kolmanneksi useiten kaikista suomalaisista ajajista.

    Hannu Torvisen arki on kiireinen. Välillä vapaapäivien välillä saattaa vierähtää viikkoja.Simo Pitkänen / Yle

    Lähtöjä on takana yli 1 300 ja voittoja 159. Yksi tämän vuoden hienoimmista tapauksista oli Torvisen ja savolaistamma Ranch Kellyn marraskuun voittoisa Ranskan-matka.

    Raviura on tarkoittanut matkalaukkuelämää, pitkiä automatkoja ja välillä kaipuuta kotiin tyttöystävän luokse.

    – On viikkoja, jolloin ei ole ollenkaan vapaapäiviä ja toisinaan seuraavaan vapaaseen on kolmekin viikkoa, hän kertoo.

    Torvinen on yksi niistä 1990-luvulla syntyneistä, jotka ovat nousseet raviratojen mittelöihin ja ottaneet paikkansa tilastokärjestä rytinällä. Pitkään ohjastajien pukukopeissa olikin jo tuoksunut varttuneempien, 40–60-vuotiaiden ohjastajien hiki.

    Pohjoisen huiput tulevat Suomesta

    Hevosurheilu-lehti uutisoi elokuussa, että Pohjoismaiden nuorimmat huippuohjastajat löytyvät tänä päivänä Suomesta. Elokuun puoliväliin mennessä vuonna 1989 tai sen jälkeen syntyneet olivat ohjastaneet Suomen totolähdöissä yhteensä 693 voittoa, joka on viidesosa kokonaismäärästä.

    Santtu Raitala (1991), Olli Koivunen (1995), Iikka Nurmonen (1993) – ja tietysti Hannu Torvisen veli Jukka Torvinen (1995). Kaikki kuuluvat samaan voitokkaaseen sakkiin.

    Suomen ravivalmentajat ry:n toiminnanjohtaja Mikko Korpela luettelee nimet ylpeyttä äänessään.

    Ravimaailma on kaivannut raikasta tuulahdusta, sillä uudet läpi lyöneet roolimallit saavat parhaimmillaan uudet ihmiset kiinnostumaan lajista. Pari vuotta sitten uumoiltiin katsojalukujenkin kertovan, että ravimaailman on muututtava, tai laji kuolee (Taloussanomat).

    – Osalla nuorista ohjastajista on ravitausta jo oman perheen takia, mikä on edesauttanut alalle hakeutumista. Kun muutama ohjastaja on löynyt itsensä läpi, se on antanut innoitusta myös muille. 1990-luvun alun sukupolvi on tässä nyt noussut otsikoihin ja framille, Mikko Korpela sanoo.

    – Uskoisin, että sillä on lajia piristävä vaikutus.

    Silti ajajatilaston 20 parhaan keski-ikä on edelleen Suomessa reilusti yli 40 vuotta.

    – Suurin osa ammattilisenssin haltijoista on 60- ja 70-luvuilla syntyneitä. Heidän ikäluokkansa on tällä hetkellä aktiivisin ohjastaja- sekä valmentajaryhmässä, Korpela kertoo.

    Myös Torvinen on huomannut ilmiön.

    – On ollut outoa, että siinä välissä ei ole ketään. On pitkä väli meidän ja vanhempien aktiivien välillä, hän sanoo.

    – Faktahan on se, että minulle ja pikkuveljelleni Jukalle on ollut etua isästä, joka valmentaa. Kaikki oppi on tullut kädestä pitäen heti nuoresta alkaen. Silti virheistä on pitänyt oppia itse.

    "Jos pärjää, niin pärjää"

    Torvinen laskee kassinsa lattialle keltaisten pukukoppien viereen. Hän kaivaa sen uumenista ison kasan kisavarusteita laskien ne ohjastajien taukotilan elämää nähneen muovisen pihapöytäkaluston päälle.

    Sukkaparia etsiessä miehen käsi kurottelee laukun pohjaa. Musta sukka saa parikseen harmaan.

    Jämsästä kotoisin oleva Hannu Torvinen on kasvanut kavioiden kopseessa ja ravipiireissä. Isä Heikki Torvinen piti 30 vuotta ravitallia Jämsässä. Hevosurheilun ammattilaiseksi hakeutuminen ei kuitenkaan ollut täysin itsestäänselvyys.

    Urheilullinen ja kilpailunhaluinen poika mitteli kaikessa kuulantyönnöstä pallolajeihin veljensä ja serkkujensa kanssa.

    Jääkiekkotausta on tuonut Hannu Torviselle taidon lukea ja ennakoida kisatilannetta.Simo Pitkänen / Yle

    Nuori mies pelasi tavoitteellisesti jääkiekkoa. Ura jatkui A-junioreihin saakka JYP:ssä ja viimeiseksi SaiPassa.

    – Olin aamut tallilla, treenasimme hevosia ja lähdin Jyväskylään jääkiekkotreeneihin. Pari vuotta arki oli sellaista.

    Toisesta oli luovuttava, että toisessa oli mahdollisuus menestyä.

    – Se oli valinnan hetki, Torvinen muistelee.

    Meneillään on kuudes kausi, kun Torvinen ajaa täysin työkseen kilpaa. Ensimmäisinä vuosinaan hän ohjasti isänsä hevosia sekä muutamia yksittäisiä laina-ajokkeja.

    Nyt kilpailemisesta on muodostunut hänen tavallinen arkensa: iltaravipäivinä aamupäivä on vapaata, mutta viimeistään lounaan jälkeen on lähdettävä jo seuraavia kisoja kohti.

    Vuoden aikana järjestetään 544 Toto-ravipäivää (Hippos). Kilpailupäivien määrä on kasvanut, tammi-maaliskuussa ja loka-joulukuussa jokaisena maanantaina ajetaan kahden raviradan lähdöistä koostuva Magic Monday -Toto65-kierros.

    Ajettavaa siis riittää, ja Torvinen tietää, että radalle on mentävä, mikäli mielii pärjätä. Osaaminen ei tule ilmaiseksi, ja hyvä menestys takaa sen, että lajia saa pitkään tehdä leipätyönään.

    Voiko ravihevosen ohjastamisella pärjätä taloudellisesti?

    – Jos pärjää, niin pärjää. Se on niin yksiselitteistä. Ei siinä ole mitään oikotietä, Torvinen sanoo.

    Ilman hevosten valmentajia ei ole ammattiohjastajia

    Ravimaailmassa on käynnissä nuorten ohjastajien rynnistyksen lisäksi toisenlainenkin murros. Lainaohjastamisen suosio kasvaa, mutta valmentajakunnan pian ikääntyessä voi nousta pula taitavista valmentajista.

    Tätä mieltä on ainakin Suomen ravivalmentajat ry:n toiminnajohtaja Mikko Korpela.

    – Lainaohjastajatrendi alkoi 90-luvun lopusta. Siitä se on kasvanut. On paljon ohjastajia, jotka ovat luopuneet oman tallin pidosta. He haluavat erikoistua kapeampaan osaamisalueeseen, kuten muillakin aloilla, Korpela sanoo.

    Yhä harvemmin kohtaa kilpa-ajajia, jotka pitävät omaa tallia tai valmentavat. Korpela sanoo, että yksi, ja todennäköisesti suurin syy tähän on se, että lainaohjastaminen vie aikaa.

    – Taloudellisetkin näkökulmat ovat tärkeässä osassa. Ammattilaisemme ovat itsenäisiä yrittäjiä. He miettivät, miten saadaan parasta mahdollista taloudellista tulosta, hän muistuttaa.

    Ilman hevosten valmentajia ei kuitenkaan ole ammattiohjastajia.

    – Kaikki eivät voi olla lainaohjastajia, vaan valmennustyökin täytyy tehdä taustalla. Mistä pohjatyöntekijät löytyvät tulevaisuudessa? Millä keinoin pyritään kannustamaan nuorempia raviohjastajia myös valmennuspuuhiin? Onko koulutuksen avulla mahdollista tehdä jotain? Tässä on monia asioita, joita tulee kyllä miettiä.

    Hannu Torvinen laskee lähivuosien tavoitteekseen tulla entistä paremmaksi ohjastajaksi. Jo valmiiksi täyteen ahdetussa aikataulussa harrastuksetkin jäävät liian vähälle, joten hän ei suunnittele ainakaan vielä ohjastamisen ohella valmentamista.

    – Ei koskaan voi sanoa ei. Nuorten hevosten kanssa toimiminen ja ravimaailman aakkosiin opettaminen on mielenkiintoista. Siihenkin täytyisi olla oma paikka. Tulevaisuus tuo, mitä on tuodakseen.

    "Se tekee tästä hommasta mielenkiintoista"

    Mahtava. Se on Hannu Torvisen mukaan sana, joka kuvailee parhaiten tänä vuonna raveissa ulkomailla ja Suomessa menestynyttä Ranch Kellyä.

    – Se on yksilö, omalaatuinen tamma, mutta sen kanssa on kaikki mennyt hyvin. Ollaan hyvissä väleissä, Torvinen sanoo.

    Ohjastaja sanoo, että tärkein asia, jossa hän haluaa edelleen kehittyä, on hevosen kanssa työskenteleminen. Se, että jo ohjaksista kiinni pitäessä ja korvien sekä hännän asentoa tarkkaillessa voi lukea, millaisen eläimen kanssa on tekemisissä.

    – Kaikki hevoset ovat erilaisia, ja se tekee tästä hommasta mielenkiintoista. Siihen minä sytyn joka päivä uudelleen, mies huokaa.

    Ohjastajan hevoset vaihtuvat tiuhaan. Siksi hevosen käytöksen lukeminen on tärkeää.Jonna Karjalainen / Yle

    Torvinen muistuttaa työnjaosta: hevonen on urheilija, ohjastaja taas avustaja, joka hakee oikeat väylät onnistumisiin.

    Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ohjastaja saisi lorvia vapaa-aikansa pitämättä huolta peruskunnostaan.

    – Minusta ohjastajankin pitää olla hyvässä kunnossa. Vaikka moni voi ajatella, että ohjastaja vain istuu kyydissä, niin käsille se on kovaa työtä.

    Torvinen pukee ylleen turvaliivin.

    Mies joutui vähän yli vuosi sitten pahaan onnettomuuteen Vermon 65-raveissa (Aamulehti). Torvisen ohjastama, lähtöä pitkään johtanut Creation Primero kompastui ja kaatui loppusuoralla radalle. Torvinen vietiin ambulanssilla sairaalaan. Pahalta näyttäneestä tilanteesta selvittiin kuitenkin säikähdyksellä, eikä se jättänyt pelkoa kavuta uudelleen rattaisiin.

    – Ei hevosen pidä kaatua ihan noin vain. Toivotaan, ettei sellaista tilannetta tule uudelleen.

    Ojastajan kropassa kovimpaan pinteeseen joutuu käsien lisäksi pää. Hannu Torvisen etulyöntiasema tulee jääkiekkotaustasta. Hän osaa ennakoida meneillään olevaa ja tulevaa hetkeä.

    Ohjastajan täytyy tulla toimeen myös ihmisten kanssa. Hevosten lisäksi tärkeimpiä yhteistyökumppaneita ovat niiden omistajat ja valmentajat.

    – He ovat tykänneet minusta tähän asti. Toivottavasti tykkäävät vielä jatkossa monta vuotta eteenpäinkin. Silloin ei ole mitään hätää.

    Onko veli pahin kilpakumppani?

    Ohjastajien taukotiloista on turha hakea minkäänlaista glamouria.

    Vanhempi kollega valkoisissa haalareissaan napsauttaa kahvinkeittimen pulputtamaan ja heittää nuorelle ohjastajalle hyväntahtoisen herjan siitä, kuinka haastattelussa kannattaa itseään edustaa. Molemmat nauravat päälle.

    Hannu Torvinen sanoo, että uran alkuvuosina pukukoppitunnelma tuntui hyvin erilaiselta kuin meininki jääkiekkoilijoiden kesken.

    – Nyt vanhemmatkin miehet ovat nuortuneet kanssamme. Kisailu jätetään radalle, vähän kuten kamppailut jäällekin. Aika moni ohjastajista on plus viisikymppisiä. Minusta he ovat kuin kaksikymppiset pojat nykyään, Torvinen paljastaa.

    Kuka on Torvisen pahin kilpakumppani?

    – En osaa oikein sanoa tuohon mitään. Kaikkihan he ovat pahoja radalla, hän toteaa ja jää hetkeksi pohtimaan.

    – Ei edes pikkuveli. Hänkin menee samaan kastiin, kun ollaan radalla. Se on niin herkkä laji, ettei niitä tule mietittyä.

    Jonna Karjalainen / Yle

    Ammattiohjastajan ura lähensi ainakin isoveljen mielestä veljesten, Hannun ja Jukan, suhteita entisestään. Vielä pari vuotta sitten he kulkivat samaa matkaa raveihin ja sieltä pois.

    – Olemme paremmissa väleissä kuin nuorempana. Silloin molemmilla oli omat harrastukset ja mentiin niiden mukaan. Nyt työn kautta välimme ovat lähentyneet paljonkin.

    Perheen tuki on muutenkin tärkeää.

    – Kyllä meidän isälle ja äidille menevät pointsit. He ovat edelleen aktiivisesti mukana elämässämme.

    "Naimisiin haluaisin mennä jossakin vaiheessa"

    Torvinen ottaa lokoisan asennon ja katsoo mietiskellen lähtölistaa. Se on hänen rutiininsa ennen kisaa.

    Pöydällä lojuvat kypärä, ajolasit, raippa sekä sekuntikello.

    Nuorella miehellä on paljon unelmia. Tärkeimmät niistä liittyvät työhön ja parisuhteeseen. Torvinen paljastaa parhaillaan opiskelevansa parhaillaan ranskaa ja ruotsia.

    – Raviurheiluun liittyvä unelma on se, että pysyy terveenä pitkään ja pystyisi ajamaan paljon kilpaa. Toivottavasti löytyy yhteyksiä ulkomaillekin. Se olisi mahtava, että jossakin vaiheessa pystyisi olemaan all-around-ajaja, että pystyisi ajamaan missä vain, Torvinen kertoo.

    Vaikka ravikärryssä kiitäessään hän tuntee elävänsä unelmaansa, hän on päättänyt, ettei työ voi olla koko elämän suola. Kiireinen ohjastaja opettelee pitämään vapaapäiviä ja jättämään raviradalla sattuneet pettymykset taakseen avatessaan kotioven.

    – Pitää ottaa aikaa omalle pienelle perheellekin. Tyttöystävän kanssa pitää koittaa viettää aikaa. Se on tosi tärkeä homma.

    Entä henkilökohtainen unelma? Mahtuuko siihen muuta kuin ravia?

    – Naimisiin haluaisin mennä jossakin vaiheessa. Se on sellainen pieni unelma, mutta toivottavasti se tapahtuu, hän hykertelee.

    26 siltaa ja reilut kolme kilometriä uutta tietä Nelostielle – Vaajakosken ruuhkat jäävät historiaan

    26 siltaa ja reilut kolme kilometriä uutta tietä Nelostielle – Vaajakosken ruuhkat jäävät historiaan


    Mikäli Keski-Suomen Ely-keskuksen toive toteutuu, ruuhkissa köröttelyn sijaan Vaajakosken kohdalla päästellään satasta moottoritiellä vielä 2020-luvulla. Se tietää muutoksia esimerkiksi Hupelin asuinalueelle, jonka läpi uusi tielinjaus...

    Mikäli Keski-Suomen Ely-keskuksen toive toteutuu, ruuhkissa köröttelyn sijaan Vaajakosken kohdalla päästellään satasta moottoritiellä vielä 2020-luvulla.

    Se tietää muutoksia esimerkiksi Hupelin asuinalueelle, jonka läpi uusi tielinjaus kulkee. Hupelissa asuva Kirsi Hokkanen ei ole pitkään aikaan suonut ajatustakaan moottoritielinjauksille, sillä niitä on suunnitteltu jo yli 30 vuotta.

    Vaajakosken moottoritien uusi linjaus vihreällä, vanha punaisella.A-Insinöörit

    Nyt, kun Ely-keskus aikoo aloittaa tiesuunnitelman kilpailutuksen, Hokkasenkin kiinnostus on uudestaan herännyt. Eniten häntä tällä hetkellä jännittää, jääkö hänen hieman salainen uimapaikkansa uuden moottoritien alle.

    – Se löytyi yllättäin. Se on hyvä paikka, jossa on kalliota. Muutamat muutkin sitä käyttävät. Onhan täällä yleisiäkin uimarantoja, mutta tämä oma paikka on niitä rauhallisempi.

    Hupelissa asuva Kirsi Hokkanen.Petri Aaltonen / Yle

    Nelostien uusi linjaus on melkoinen projekti, sillä se siirtää tien uuteen paikkaan Varassaaren kautta noin 3,5 kilometrin matkalta ja esimerkiksi uusia siltoja rakennetaan 26. Silloista näyttävin ylittää Vaajavirran.

    Tarkoituksena on, että uudelle moottoritielle tulee satasen nopeusrajoitus, kun tällä hetkellä Vaajakosken ohi körötellään enimmäkseen viittäkymppiä. Siitä seuraa ruuhkia, sillä esimerkiksi Naissaaren sillan ylittää päivittäin yli 20 000 autoa.

    – Määrä on kaksikaistaiselle tielle hyvin, hyvin paljon, siksi siitä seuraa ongelmia päivittäin, tiejohtaja Jukka Lehtinen Keski-Suomen Ely-keskuksesta sanoo.

    Havainnekuva Haapaniemen ylikulkusillan koivikkovaihtoehdosta Vaajakosken moottoritiellä.Aihio Arkkitehdit

    Suuruusluokaltaan tiehanke on samanlainen kuin Kirrin ja Tikkakosken välille suunniteltu moottoritie eli lähes 140 miljoonaa euroa.

    Valtakunnallisesti merkittävä liikenteen solmu

    Kilpailutettavassa tiesuunnitelmassa suurimmat haasteet liittyvät hankkeen projektipäällikkö Minna Immosen mukaan moottoritien ja rautatien kohtaamiseen, Vaajavirran ylittämiseen ja kunnollisen meluvallien saamiseen.

    Uusi tienlinjaus kulkee pääosin asemakaavoitetulla ja tiiviisti rakennetulla alueella, jossa on jo ennestään useita siltoja ja melunsuojausrakenteita. Lisäksi linjaus halkaisee valtakunnallisesti merkittävän, rakennetun kulttuuriympäristön ja sivuaa Natura-aluetta.

    – Tästä syystä olemme tiiviissä yhteydessä niin alueen asukkaiden kuin sidosryhmien kanssa, Immonen toteaa.

    Uusi Nelostien linjaus kulkisi Vaajavirran yli valkoisen veneen takaa.Arvo Vuorela / Yle

    Immonen pitää kuitenkin Nelostien merkitystä Vaajakosken kohdalla niin paikallisesti, kansallisesti kuin kansainvälisestikin isona. Kanavuoren ja Haapalahden välinen osuus on Jyväskylän eteläinen sisääntuloreitti ja osa Nelos- ja Ysiteitä, mutta myös teitä 13 ja 23.

    Nelostien ja Ysitien risteys siirtyy huoltoaseman eteläpuolelle suunnilleen kuvan ottopaikalle ja siihen on suunnitteilla eritasoliittymä.Arvo Vuorela / Yle

    Kotinsa puolesta Kirsi Hokkasen ei tarvitse uuden tielinjauksen vuoksi jännittää, vaikka tie melko lähelle tuleekin. Hän asuu 100 vuotta vanhassa, suojellussa kerrostalossa, jonka yli ei voi noin vain jyrätä.

    Hokkanen pitää silti hyvänä, että tieremontti on nyt oikeasti suunnitteilla.

    – Hupelista on vaikea tulla Nelostielle. Se on sellainen liikenteen solmukohta, jolle on jotain tehtävä.

    Hokkasen kotitien liittymä sijoittuu Kanavuoren ja Vaajakosken kiertoliittymien erityisen ruuhkaiselle välille.

    Jyväskylästä ajettaessa uusi moottoritie oikaisee Vaajavirran yli Hutungin mainostornin takaa savujen välistä.Arvo Vuorela / Yle

    – Kiertoliittymien tulosuuntiin muodostuu pitkiä jonoja. Vaajakosken kiertoliittymän ruuhkautumisen takia autojonon pää ulottuu pahimmillaan Haapalahteen saakka ja se on aiheuttanut esimerkiksi peräänajoja, Immonen kertoo.

    Nyt kilpailutettavan tiesuunnitelman olisi tarkoitus valmistua vuoden 2020 lopulla. Rakentamiselle ei ole aikataulua, koska rahoituspäätöstä ei ole vielä tehty.

    Poliisi tutkii Kuortissa ilmitullutta henkirikosta murhana – pyytää havaintoja valkoisesta pakettiautosta

    Poliisi tutkii Kuortissa ilmitullutta henkirikosta murhana – pyytää havaintoja valkoisesta pakettiautosta


    Keski-Suomen käräjäoikeus on vanginnut kolme Joutsan murhasta epäiltyä miestä. Poliisin mukaan yhdellä epäillyistä on aiempaa taustaa väkivaltarikoksista. Neljäs kiinniotettuna ollut henkilö on vapautettu kuulustelujen jälkeen. Henkirikoksen...

    Keski-Suomen käräjäoikeus on vanginnut kolme Joutsan murhasta epäiltyä miestä.

    Poliisin mukaan yhdellä epäillyistä on aiempaa taustaa väkivaltarikoksista. Neljäs kiinniotettuna ollut henkilö on vapautettu kuulustelujen jälkeen.

    Henkirikoksen uhri löytyi kymmenien kilometrien päästä surmapaikasta Pertunmaan Kuortista huoltoaseman lähettyviltä. Paikkatutkinta huoltoaseman pihassa herätti runsaasti huomiota, sillä mukana oli myös puolustusvoimien henkilöstöä ja kalustoa.

    – Kyse oli puhtaasti puolustusvoimien virka-avusta tapahtumapaikan eristämisessä ja koskemattomuuden turvaamisessa, sanoo tapauksen tutkinnanjohtaja rikosylikomisario Timo Hänninen Sisä-Suomen poliisista.

    Rikoksen uhrin henkilöllisyys on varmistettu, hän on joutsalainen 35-vuotias mies. Hännisen mukaan tekijöiksi epäillyt ja uhri tunsivat kaikki toisensa.

    Poliisi ei toistaiseksi ota kantaa rikoksen tekotapaan tai mahdolliseen välineistöön.

    Poliisi kaipaa nyt havaintoja valkoisesta Ford Transit -pakettiautosta, joka on liikkunut Leivonmäen ja Kuortin välillä viime viikon torstaina, eli 18. 10. Auto on Suomen rekisterissä, mutta sen takaosassa on Viroon viittaava verkkotunnus.

    Havainnot pakettiautosta voi ilmoittaa poliisille numeroon 050 456 0471 tai sähköpostilla [email protected].

    Päivitetty 22.10. klo 16.53: Lisätty STT:n tieto, että Keski-Suomen käräjäoikeus on vanginnut epäillyt.

    Reipasta tuulta ja sateita luvassa yöksi – paikoin tuuli voi olla jopa vaarallisen voimakasta

    Reipasta tuulta ja sateita luvassa yöksi – paikoin tuuli voi olla jopa vaarallisen voimakasta


    Voimakas matalapaineen rintama liikkuu yön aikana rivakkaa vauhtia Suomen yli koilliseen. Rintaman etupuolella sataa jo nyt, lähinnä maan keskiosissa. Kun nuo sateet siirtyvät itään, kehittyy lännessä jo uusi matalapaine sateineen. Se tulee...

    Voimakas matalapaineen rintama liikkuu yön aikana rivakkaa vauhtia Suomen yli koilliseen.

    Rintaman etupuolella sataa jo nyt, lähinnä maan keskiosissa. Kun nuo sateet siirtyvät itään, kehittyy lännessä jo uusi matalapaine sateineen. Se tulee Suomen ylle illan, viimeistään puolenyön aikoihin ja ylittää maan ripeästi koillisen suuntaan aamuun tai viimeistään aamupäivään mennessä.

    Maan yli vyöryvän matalan etupuolella tuulee kovaa. Tuuli voimistuu ensin merialueilla ja sitten lounaassa. Paikoin tuulen voimakkuus yltää maa-alueilla noin 18 metriin sekunnissa ja puuskissa jopa yli 20 metriin sekunnissa. Idässä puhaltaa rajuimmin yöllä tai aamuyöllä.

    – Varsinainen myrsky tämä ei kuitenkaan ole, mutta kyllä se voi aiheuttaa vaikeuksia varsinkin Itä-Suomessa, kertoo Ylen meteorologi Matti Huutonen.

    Vettä sataa yli 20 millimetriä

    Runsaimmat sateet rintama tuo Vaasasta Kokkolaan ja siitä Kuhmoon ja Suomussalmelle yltävälle vajaan 200 kilometrin levyiselle kaistaleelle.

    Vettä sataa yön aikana monin paikoin 10–20 millimetriä, mutta Kainuussa sademäärä voi olla jopa yli 20 millimetriä. Yön aikana sataa yleisesti koko maassa Lappia lukuun ottamatta.

    Huutosen mukaan rintama ei tuo sateita helpottamaan Keski-Suomen matalalla olevia pohjavesiä.

    – Vähän alempaa olisi rintama voinut siinä mielessä kulkea.

    Huomenna maanantaina rintaman perässä sää poutaantuu ja aurinko paistaa, mutta tuulet ovat edelleen reippaita ja on koleaa.

    Yle Sää