Yle Uutiset | Kontiolahti | Tuoreimmat uutiset

    Poliisi: Joensuun heinäkuinen yökerhopuukotus sai alkunsa pikkuriidasta

    Poliisi: Joensuun heinäkuinen yökerhopuukotus sai alkunsa pikkuriidasta


    Poliisi on saanut valmiiksi esitutkinnan Joensuun heinäkuisesta yökerhopuukotuksesta. Rikoksesta epäiltynä on kaksi parikymppistä, paikkakuntalaista miestä. Vuonna 1998 syntynyttä miestä epäillään kahdesta ja 1997 syntynyttä miestä kolmesta...

    Poliisi on saanut valmiiksi esitutkinnan Joensuun heinäkuisesta yökerhopuukotuksesta.

    Rikoksesta epäiltynä on kaksi parikymppistä, paikkakuntalaista miestä. Vuonna 1998 syntynyttä miestä epäillään kahdesta ja 1997 syntynyttä miestä kolmesta tapon yrityksestä.

    Esitutkinnan mukaan epäillyt olivat riitantuneet heinäkuun puolivälissä yökerhon tupakkakopissa entuudestaan tuntemattoman vajaan kolmekymppisen miehen kanssa. Tappelun yhteydessä epäillyistä vanhempi oli puukottanut useita kertoja kolmekymppistä miestä sekä tilanteessa mukana ollutta vuonna 2000 syntynyttä tuttuaan.

    Ravintolan järjestyksenvalvojat olivat poistaneet miehet tupakkakopista odottamaan poliisin tuloa, jolloin nämä olivat puukottaneet vielä yhtä järjestyksenvalvojista.

    Miehet pakenivat paikalta, ja heidät saatiin myöhemmin kiinni Jyväskylästä. Teossa käytetty teräase löytyi Joensuun torin kupeessa olevasta sadevesiviemäristä.

    Poliisin mukaan epäillyt eivät ole osanneet kertoa teolleen pientä sanallista riitaa suurempaa motiivia. Vuonna 1997 syntynyt mies ei ole halunnut kommentoida rikosepäilyä millään tavalla. Molemmilla epäillyistä on aiempaa väkivaltarikostaustaa.

    Mahdolliset syytteet on nostettava 11. lokakuuta mennessä.

    Kiihtelysvaaran kirkon palosta otettu kiinni neljä epäiltyä

    Kiihtelysvaaran kirkon palosta otettu kiinni neljä epäiltyä


    Poliisi on ottanut kiinni neljä ihmistä epäiltynä Kiihtelysvaaran kirkon palosta. Epäillyt ovat joensuulaisia ja heidät otettiin maanantaina kiinni kotietsinnän yhteydessä. Tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Kimmo Wetterstrand kertoo, että...

    Poliisi on ottanut kiinni neljä ihmistä epäiltynä Kiihtelysvaaran kirkon palosta. Epäillyt ovat joensuulaisia ja heidät otettiin maanantaina kiinni kotietsinnän yhteydessä.

    Tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Kimmo Wetterstrand kertoo, että epäiltyjen jäljille päästiin poliisin omien tutkimusten ja yleisövihjeiden avulla.

    – Läpimurrosta ei vielä voida puhua, mutta näyttöä on niin paljon, että neljää henkilöä voidaan pitää epäiltynä rikoksesta, Wetterstrand sanoo.

    Epäiltyjen ikää tai sukupuolta poliisi ei vielä kerro, sillä tutkinta on vasta alkuvaiheessa. Epäiltyjen kuulustelut on aloitettu, ja poliisi kertoo tekevänsä vielä lukuisia kotietsintöjä.

    Epäiltyjen mahdollisesta vangitsemisesta on päätettävä torstaihin puoleen päivään mennessä.

    Kiihtelysvaaran puinen lähes 250 vuotta vanha kirkko tuhoutui tulipalossa sunnuntaiaamuna. Poliisi pitää todennäköisenä, että palo on tahallaan sytytetty.

    Kiihtelysvaaran kirkon raunioissa tehdyt tutkimukset vahvistavat epäilyä rikoksesta – palokoirat löysivät mahdollisesti jälkiä palavista nesteistä

    Kiihtelysvaaran kirkon raunioissa tehdyt tutkimukset vahvistavat epäilyä rikoksesta – palokoirat löysivät mahdollisesti jälkiä palavista nesteistä


    Kiihtelysvaaran kirkon palo on vahvistumassa tahallaan sytytetyksi. Uusia todisteita saatiin maanantaina aamupäivällä, kun rauniot olivat jäähtyneet siinä määrin, että tekninen tutkinta voitiin aloittaa. Poliisin palokoirat tekivät kirkon...

    Kiihtelysvaaran kirkon palo on vahvistumassa tahallaan sytytetyksi. Uusia todisteita saatiin maanantaina aamupäivällä, kun rauniot olivat jäähtyneet siinä määrin, että tekninen tutkinta voitiin aloittaa.

    Poliisin palokoirat tekivät kirkon raunioissa ilmaisuja. Rikoskomisario Kimmo Wetterstrandin mukaan tämä viittaa siihen, että kirkon sytyttämisessä on käytetty mahdollisesti palavia nesteitä.

    Koirien ilmaisemista kohdista on otettu näytteitä, jotka lähetetään laboratorioon tutkittavaksi.

    – Pidän todennäköisenä, että palon taustalla on rikos. Lopullisen varmuuden saaminen kestää vielä oman aikansa. Liikkuvia osia ja varmistettavia asioita on paljon, Wetterstrand kertoo.

    Poliisi pyytää edelleen havaintoja Kiihtelysvaaran kirkon läheisyydessä sunnuntain vastaisena yönä liikkuneista ihmisistä ja autoista. Toistaiseksi poliisi ei ole saanut silminnäkijähavaintoja, vaan vihjeet ovat olleet lähinnä arvailuja kuka voisi olla mahdollisesti teon takana.

    Palon tekninen tutkinta pääsi käyntiin runsas vuorokausi palon syttymisen jälkeen, kun rauniot olivat jäähtyneet.Petri Lassheikki / Yle

    Kiihtelysvaaralainen Eija Pussinen on yksi palopaikalle ensimmäisenä saapuneista kyläläisistä. Tuolloin liekit iskivät jo korkealle ja pelastuslaitos oli paikalla.

    – Mie en kuulu kirkkoon, mutta en silti olisi tätä toivonut. Kun kirkko näkyi, tiesi, että on kotona. Nyt siellä näkyy pelkkä aukko, Pussinen huokaa.

    Kirkon palo on järkyttänyt paikallisia. Vapaaehtoiset kyläläiset ovat päivystäneet vuorollaan läpi yön kyteviä raunioita. Illalla vahtivuorossa ollut Kiihtelyksen kyläyhdistyksen puheenjohtaja Eevi Väistö kertoo, että palopaikalla on käynyt tasaisesti ihmisiä.

    – Kauhun tunne on ollut päällimmäisenä. Ihmiset tulivat juttelemaan ja muistelivat suvun tarinoita, ketä kirkossa on kastettu, vihitty ja siunattu hautaan.

    Petri Lassheikki / Yle

    Etenkin epäily rikoksesta saa monet sanattomaksi.

    – En tiedä, tekee niin sääliä. En osaa käsittää, mitä joku on voinut siitä saada, joensuulainen Markus Silvennoinen sanoo.

    Osa kirkon raunioille saapuneista surijoista kertoo pelänneensä puukirkon puolesta.

    – Kai sitä on alitajuntaisesti pelännyt, mutta kun se tuli kohdalle, niin ei sitä ymmärrä, Pia Nieminen sanoo.

    Kiihtelysvaaran puukirkko kuvattuna vuonna 2007.Ismo Pekkarinen / AOP

    Kiihtelysvaaran kirkon työntekijät ovat saaneet sosiaalisen median ja sähköpostin kautta useita yhteydenottoja ympäri Pohjois-Karjalaa ja koko maata.

    Diakoni Reima Hassinen kertoo vastanneensa myös lukuisiin puheluihin. Parhaimmillaan kaksi puhelinta hälytti yhtä aikaa. Lohdun ja rohkaisun sanoja on etsitty Raamatusta.

    – Kohtaamalla, keskustellen ja kuunnellen. Yritämme muistuttaa, että suuressa surussakin tie avautuu jollain tavalla eteenpäin, Hassinen sanoo.

    Kiihtelysvaarassa elämän jatkumista helpottaa monipuolinen seurakuntatalo, missä pystytään järjestämään jumalanpalveluksia ja messuja.

    Kiihtelysvaaran kirkon tulipalosta pelastettu alttaritaulu.Ismo Pekkarinen / AOP

    Eniten ongelmia on hautajaisten järjestämisessä. Kiihtelysvaarassa ei ole siunauskappelia, missä hautaan siunaaminen onnistuisi.

    – Todennäköisesti siunauksia järjestetään Joensuun kappeleissa. Lisäksi olen tarjonnut johtoryhmälle ajatusta, löytyisikö hautausmaaalle väliaikainen moduuliratkaisu, diakoni Reima Hassinen kertoo.

    Kiihtelysvaaran kirkon palo heijastuu myös Joensuun seurakuntayhtymän muihin kirkkoihin. Enon ja Tuupovaaran kirkot on päätetty ottaa tehovalvontaan. Vartiointiliike seuraa kirkkojen ympäristöä etenkin pimeän aikaan ja tarvittaessa vuorokauden ympäri.

    Joensuun seurakuntayhtymästä kerrotaan, että kyse on varotoimenpiteestä, jota jatketaan toistaiseksi.

    Yli sadan vuoden tilastot: neljä suomalaiskaupunkia on Euroopan kymmenen eniten lämmenneen paikkakunnan joukossa

    Yli sadan vuoden tilastot: neljä suomalaiskaupunkia on Euroopan kymmenen eniten lämmenneen paikkakunnan joukossa


    Lappeenrannan keskilämpötila on noussut hitaasti, mutta varmasti ennätyslukemiin. Lappeenrannan vuotuinen keskilämpötila on reilun sadan vuoden aikana noussut kolmella asteella. Asteissa mitattuna muutos on suurin Suomessa ja toiseksi suurin koko...

    Lappeenrannan keskilämpötila on noussut hitaasti, mutta varmasti ennätyslukemiin. Lappeenrannan vuotuinen keskilämpötila on reilun sadan vuoden aikana noussut kolmella asteella. Asteissa mitattuna muutos on suurin Suomessa ja toiseksi suurin koko Euroopassa.

    Lappeenrannan edellä on ainoastaan Ruotsin Kiiruna, missä vuotuinen keskilämpötila on noussut 3,4 astetta. Norjalaisessa Fredrikstadissa lämpötila nousi yhtä paljon kuin Lappeenrannassa.

    Euroopassa vuotuiset keskilämpötilat ovat nousseet eniten Pohjoismaissa. Neljä Suomen paikkakuntaa on Euroopan kymmenen eniten lämmenneen paikkakunnan joukossa. Kouvolassa keskilämpötila on noussut 2,9 asteella, Joensuussa 2,8 asteella ja Vaasassa 2,5 asteella.

    Lämpötiloja tilastoitu vuodesta 1900

    Lämpötilan muutoksista uutisoi Ruotsin radio. Lämpötilatietoja 558 Euroopan paikkakunnalta on tilastoitu vuodesta 1900. Mittauspisteiden tietoja on koonnut Eurooppalainen datajournalismin verkosto (European Data Journalism Network, EDJN).

    Pariisin vuoden 2015 sopimuksessa ilmaston lämpeneminen yritetään pysäyttää alle kahteen asteeseen verrattuna teollistumista edeltävään aikaan. Lisäksi maat pyrkivät jopa tiukempaan tavoitteeseen, 1,5 asteeseen, koska se vähentäisi ilmastonmuutoksen aiheuttamia vahinkoja huomattavasti.

    Eurooppalaisen datajournalismin verkoston mukaan tiedemiehet ovat kuitenkin jo vuosikymmeniä olettaneet, että napa-alueet lämpenevät enemmän kuin alueet päiväntasaajan lähellä. Lämpötilan nousu Pohjoismaiden kaupungeissa on linjassa tämän ajatuksen kanssa.

    Lue myös:

    UV-säteilyä kertyi kesällä ennätysmäärä – 14 prosenttia enemmän kuin 20 kesässä keskimäärin

    Väitös: Ilmastonmuutos tuo metsiimme Euroopan pelätyimpiä toukkia

    Liperissä sattunut jo toinen kuolonkolari vuorokauden sisällä

    Liperissä sattunut jo toinen kuolonkolari vuorokauden sisällä


    Liperissä on sattunut jo toinen vakava liikenneonnettomuus vuorokauden sisällä. Yksi ihminen on kuollut ja neljä ihmistä on loukkaantunut henkilöauton ja hevoskärryä vetäneen pakettiauton välisessä törmäyksessä. Onnettomuus sattui...

    Liperissä on sattunut jo toinen vakava liikenneonnettomuus vuorokauden sisällä.

    Yksi ihminen on kuollut ja neljä ihmistä on loukkaantunut henkilöauton ja hevoskärryä vetäneen pakettiauton välisessä törmäyksessä. Onnettomuus sattui Kuopiontiellä, Kuoringan kohdalla, maanantaina aamuyöstä.

    Poliisi kertoo onnettomuudestä lisää maanantaina aamupäivällä.

    Edellinen kuolonkolari sattui Liperin Roukalahdessa, Tutjuntiellä, sunnuntaiaamuna.

    Turmassa kuoli 63-vuotias liperiläinen nainen. Onnettomuus tapahtui, kun Tutjuntietä Rääkkylän suuntaan henkilöautolla ajanut liperiläinen 71-vuotias mies lähti ohittamaan edellä ajanutta skootteria. Ohitustilanteessa auto osui tiellä jalan kulkeneeseen naiseen.

    Kiinteistömestari Jouni Heiskanen pelasti ehtoollishopeat ja alttaritaulun Kiihtelysvaaran kirkkopalosta:

    Kiinteistömestari Jouni Heiskanen pelasti ehtoollishopeat ja alttaritaulun Kiihtelysvaaran kirkkopalosta: "Lie tuossa ollut pari enkeliä kaverina"


    Kiinteistömestari Jouni Heiskanen oli sunnuntaiaamuna palaneen Kiihtelysvaaran kirkon luona jo minuutteja hälytyksen jälkeen. Hän sai tiedon palosta aamuyöllä kello 4:52 ja lähti välittömästi ajamaan autolla kotoaan kirkolle noin kahden...

    Kiinteistömestari Jouni Heiskanen oli sunnuntaiaamuna palaneen Kiihtelysvaaran kirkon luona jo minuutteja hälytyksen jälkeen. Hän sai tiedon palosta aamuyöllä kello 4:52 ja lähti välittömästi ajamaan autolla kotoaan kirkolle noin kahden kilometrin päähän.

    – Näin jo pappilan tienhaarassa, neljäsataa metriä ennen kirkkoa, että taivaalla loimuaa. Silloin mietin, että tämä on nyt oikea hälytys – siellä palaa, Heiskanen sanoo Ylen haastattelussa.

    Yli kolmekymmentä vuotta seurakunnassa työskennellyt mies ei muista palohälytystä aiemmin tapahtuneen työurallaan. Vika- ja murtohälytyksiä on ollut silloin tällöin. Hän tunsi tuhoutuneen kirkon jokaista naulaa myöten.

    – Kirkon ovista on tullut käytyä aika monesti sisään ja ulos.

    Kiinteistömestari Jouni HeiskanenTanja Perkkiö / Yle

    Mennessään sisään kirkkoon Heiskanen huomasi, että palokunta oli jo sammuttamassa paloa ja totesi, että kirkon lappeessa näkyy liekkejä.

    – Sanoin varmaankin (palokunnalle), että tämä taitaa olla nyt kirkon menoa, palo ei pysähdy tähän. Ja että minä lähden hakemaan sisältä sen, mitä on haettavissa, Heiskanen sanoo.

    Kun Heiskanen astui kirkkoon sisään, siellä ei vielä näkynyt liekkejä tai savua. Siksi hän uskalsi mennä sisälle.

    – Otin ensimmäisenä ehtoollishopeat ulos. Sitten kävin repimässä alttaritaulun ja kannoin sen pihalle. Ja otin kaapista alttarivaatteet mukaan. Vihreät alttarivaatteet jäivät sinne ja ne paloivat poroksi.

    Ehtoollishopeiden, alttaritaulun ja alttarivaatteiden kantaminen tapahtui kolmella eri kerralla.

    Kirkosta pelastetut ehtoollisviinimaljat.Tanja Perkkiö / YleYläkerrasta tuli apua alttaritaulun kanssa

    Alttaritaulu on todella suurikokoinen. Heiskanen on itsekin ihmeissään, miten ihmeessä hän sai painavan alttaritaulun kannettua ulos.

    – Lie tuossa ollut pari enkeliä kaverina, en tiedä, hän pohtii.

    Kiihtelysvaaran kirkon pelastettu alttaritaulu.Tanja Perkkiö / Yle

    Miltä se tuntuu, kun oma kotikirkko ja työpaikka palaa?

    – On sitä monesti miettinyt kirkkopalojen jälkeen, millainen tilanne se olisi täällä, jos meillä kävisi näin. Kai sen lähipäivinä tuntee, minkälainen tilanne se on. Nyt on vähän sekava olo, Heiskanen sanoo.

    Kiihtelysvaaran seurakunnan työyhteistöä kiinteistömestari kuvailee pieneksi ja tiiviiksi. Kirkossa olisi tänäänkin, kuten joka sunnuntai, pidetty jumalanpalvelus. Kirkko on tärkeä paikka ja maamerkki kyläläisille.

    – Monta ihmistä jo tapasin kirkon palopaikalla. Järkyttyneitä ilmeitä ja tuntoja on ollut. Nyt tänne seurakuntatalolle alkaa kokoontua ihmisiä kymmeneltä alkavaan muistohartauteen. Kyynelsilmäisiä näyttää olevan muitakin kuin minä.

    Miten tästä eteenpäin?

    Heiskanen huokaa syvään ja sanoo, että jumalanpalveluksia ja muita kirkollisia toimituksia jatketaan toistaiseksi seurakuntatalolla.

    – Ensimmäinen ongelma tulee talven tullessa hautaan siunauksista, koska meillä ei ole täällä Kiihtelysvaarassa siunauskappelia. Siunaukset on toimitettu kirkossa. Ainut paikka on järjestää siunaukset täällä seurakuntatalolla tai sitten hautausmaalla ulkona.

    Lue lisää:

    Poliisi: Rikos "näyttää todennäköiseltä" Kiihtelysvaaran palossa – 1700-luvun kirkko tuhoutui maan tasalle

    Herätys: Obama tulossa Suomeen, Spike Lee huolissaan äärioikeiston noususta, sää jatkuu sateisena

    Herätys: Obama tulossa Suomeen, Spike Lee huolissaan äärioikeiston noususta, sää jatkuu sateisena


    Kiihtelysvaaran vanha puukirkko tuhoutui tulipalossa Joensuussa – jäljellä enää rauniot Kiihtelysvaarassa Joensuussa vanha puukirkko on tuhoutunut tulipalossa varhain sunnuntaiaamuna. Palopaikalla oleva Ylen toimittaja Tanja Perkkiö kertoo,...

    Kiihtelysvaaran vanha puukirkko tuhoutui tulipalossa Joensuussa – jäljellä enää rauniot

    Kiihtelysvaarassa Joensuussa vanha puukirkko on tuhoutunut tulipalossa varhain sunnuntaiaamuna. Palopaikalla oleva Ylen toimittaja Tanja Perkkiö kertoo, kirkosta on jäljellä enää savuavat rauniot. Palon syttymissyytä ei toistaiseksi tiedetä.

    Tanja Perkkiö / YleMiten eläkkeellä oleva presidentti saa aikansa kulumaan?

    57-vuotias Barack Obama ei ole jättänyt politiikkaa ja siirtynyt pelkästään lomailemaan. Hän on ennen marraskuun kongressivaaleja alkanut taas kampanjoida demokraattien puolesta. Lisäksi hän matkustaa innokkaasti, pitää kovapalkkaisia puheita - ja torstaina hän saapuu Suomeen puhumaan yritysjohtajien verkostoitumiskonferenssiin, Nordic Business Forumiin. Lue lisää täältä.

    Stina Tuominen / YleOhjaajalegenda Spike Lee pitää pelonlietsontaa vastenmielisenä taktiikkana

    Helsingin Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvajuhlilla lauantaina vieraillut amerikkalaisohjaaja on huolissaan äärioikeiston noususta. Spike Lee sanoo olevansa valmis vääntämään poliittisen viestinsä vaikka rautatangosta, sillä kuilun reunalla seistessä ei ole oikea aika olla hienovarainen. Ylen yksinoikeudella saamassa haastattelussa Lee puhuu myös Hollywoodin valkoisesta hegemoniasta ja jäänmurtajista.

    Jyrki Lyytikkä / YleTuuli heikkenee ja sadekuuroja saadaan monin paikoin

    Sunnuntaina tuuli heikkenee, mutta etenkin Lapissa tuuli on edelleen puuskaista. Sadekuuroja tulee niin etelässä kuin idässäkin. Lämpötilat liikkuvat kymmenen ja viidentoista asteen välillä. Viileämpää ilmaa alkaa virrata pikkhiljaa Suomeen ja ensi viikko näyttää selvästi viime aikoja viileämmältä. Lue lisää Ylen sääsivulta.

    Sääennuste sunnuntaille 23. syyskuuta.Yle
    Tutkija istui satoja tunteja rekkakuskien kyydissä ja yllättyi sääntelyn määrästä – Pakkotauko 10 kilometriä ennen määränpäätä

    Tutkija istui satoja tunteja rekkakuskien kyydissä ja yllättyi sääntelyn määrästä – Pakkotauko 10 kilometriä ennen määränpäätä


    Silloin sapetti. Lieksalainen rekkakuski Jukka Jaatinen oli ajamassa viimeistä kuormaa työpäivän päätteeksi, kun lakisääteinen ajoaika napsahti täyteen. Jaatisen oli pakko pysähtyä puolen tunnin tauolle, vaikka määränpäähän oli matkaa...

    Silloin sapetti. Lieksalainen rekkakuski Jukka Jaatinen oli ajamassa viimeistä kuormaa työpäivän päätteeksi, kun lakisääteinen ajoaika napsahti täyteen. Jaatisen oli pakko pysähtyä puolen tunnin tauolle, vaikka määränpäähän oli matkaa vain 10 kilometriä.

    – Missä muussa ammatissa joutuisi tekemään näin? Jaatinen sanoo.

    Rekkakuskien ja muiden ammattikuljettajien työaika on yksi tarkimmin säännellyistä Euroopassa. Sen pääsi huomaamaan myös tutkija Timo Aho, joka reissasi rekkojen kyydissä ristiin rastiin Suomea seuraten rekkakuskien työkulttuuria. Satojen rekoissa vietettyjen tuntien pohjalta Aho viimeistelee parhaillaan Jyväskylän yliopistoon sosiologian väitöstutkimusta.

    Aho ei istunut Jaatisen kyydissä, mutta samanlaisia kokemuksia oli muillakin rekkakuskeilla:

    – Taukoja ei saa pitää silloin, kun se olisi itselle mielekästä, vaan silloin kun digipiirturi määrää, Aho toteaa.

    Aho antaa esimerkin: Useamman päivän reissulla pitkä lepotauko alkaa iltapäivällä. Kuski ei kuitenkaan saa unta, koska aurinko paistaa. Ahon haastattelemista kuskeista moni haluaisi ajaa valoisan ajan, kun näkyvyys on hyvä, mutta käytännössä se ei aina ole mahdollista.

    Aho puhuu väitöstutkimuksessaan rekkamiehen työn rytmihäiriöistä: työn rytmi ja yhteiskunnan rytmi eivät kohtaa.

    Timo Aho on nähnyt rekkamiehen arkea lapsesta asti. Hänen isänsä on jäänyt jo eläkkeelle, mutta ei silti osaa pysyä poissa rekan ratista. "Minun oli helpompi lähestyä haastateltavia, kun minulla oli omaa taustaa rekkamieselämästä. Näin en ollut vain teoreettisissa sfääreissä lentävä tutkija".Annika Martikainen / YleOdotusta ankeissa paikoissa

    Jyväskylän yliopistossa työskentelevän Timo Ahon piti alun perin tutkia rekkakuskien suhtautumista terveyteen: rekkamiehet ovat terveystutkimusten hännillä monilla eri mittareilla. Rekan hytissä istuessa nousi toistuvasti esiin jotain aivan muuta, joka sai Ahon vaihtamaan näkökulmaansa.

    – Yllätyin, kuinka paljon rekkakuskin työssä odotetaan, että pääsee tekemään töitä, tauon loppumista. Odotetaan satamissa ja terminaaleissa ilman tietoa siitä, milloin kuorman saa. Odotetaan olosuhteissa, joissa ei ole virikkeitä eikä pääse tekemään oikein mitään, sanoo Aho.

    Rekassa odottavan aika kuluu Ahon mukaan läppärillä tai tabletilla surffaten ja elokuvia katsellen. Kirjoja ja lehtiä lukien. Jos tauko osuu huoltoaseman kohdalle, peseytyen tai kahvilla. Punkalla huilaillen.

    Lieksalaisen Jukka Jaatisen pelastus on kiinteähintainen puhelinliittymä. Ajaessa hän puhuu työkavereidensa kanssa tuntikaupalla työstä, maailmanmenosta ja kotiasioista. Samalla soi Radio Rock tai metallimusiikki.

    Seitsemänvuotias Jukka Jaatinen isänsä kuljetusliikkeen auton kyydissä vuonna 1992.Jukka Jaatisen kotialbumi

    Entä vapaus, joka rekkakuskin työhön usein liitetään? Onko sitä? Timo Ahon haastattelemat kuljettajat muistavat vielä, kuinka 20–30 vuotta sitten kuski sai ajopaperit kouraan ajojärjestelijän kopilta eikä sen jälkeen rekan liikkeistä tiedetty paljoakaan. Kännyköitäkään ei ollut.

    Tänä päivänä isompien kuljetusliikkeiden rekoissa on gps-paikantimet. Näin asiakas ja työnantaja näkevät koko ajan, missä tavara kulkee.

    Ahon mukaan erilaiset uudet kontrollin muodot jäytävät hieman rekkakuskeja, mutta silti he pitävät itseään vapaampina kuin muut duunarimiehet.

    – Rekkakuskit tekivät eroa duunarimieheen, jotka ovat suljetussa aikatilassa tehtaassa, suoran työnjohdon kontrollin alla. He ovat sentään vapaana liikkuvassa rekassa tien päällä, Aho sanoo.

    Puurekan kanssa pääsee pikkuteille

    Itä-Suomessa puukuormaa ajava Jukka Jaatinen on sittemmin tottunut suunnittelemaan ajonsa niin, ettei puoliväliin tarvitse pysähtyä odottelemaan puoleksi tunniksi.

    Vaikka lakisääteiset tauot eivät aina osu kuskin haluamaan aikaan, Jaatinen ymmärtää hyvin tiukkojen työaikasäädösten syyn.

    – Rekassa on kyse isoista massoista. Sillä saisi isoa tuhoa aikaan liikenteessä, jos kuski tekee virheen väsyneenä, sanoo Jaatinen.

    Jaatinen on ajanut rekkaa 11 vuotta pienen lieksalaisen kuljetusliikkeen palveluksessa. Muutaman vuoden hän teki pidempiä matkoja Kajaanista Ouluun, jolloin yöunet nukuttiin rekan kopissa huoltoaseman pihalla – jos sai unta. Autossa elämiseen hän kyllästyi, ja halusi työhönsä vaihtelua.

    Nykyään Jaatinen ajaa puukuormaa metsäteiden varsilta sahoille ja sellutehtaiden käyttöön – ja pääsee yöksi omaan sänkyyn nukkumaan. Parasta työssä on hänen mielestään se, että kahta samanlaista päivää ei ole.

    – Puukuorman kanssa saa mennä muuallakin kuin asfalttitiellä. Siinä on haastetta, kun joka viikko ajaa eri mökkitiellä.

    Jukka Jaatiainen tykkää työstään, koska se ei ole pelkkää ajamista: hän saa myös kuormata puut kyytiin Pohjois-Karjalan pieniltä metsäteiltä.Jukka Jaatisen kotialbumi

    Lue lisää:

    Savon Sanomat: Rekkakuski nukkuu lyhimpiä yöunia

    Poliisi epäilee rikosta Kiihtelysvaaran palossa – 1700-luvun kirkko tuhoutui maan tasalle

    Poliisi epäilee rikosta Kiihtelysvaaran palossa – 1700-luvun kirkko tuhoutui maan tasalle


    Poliisi on käynnistänyt esitutkinnan Kiihtelysvaaran kirkon palosta. Poliisin mukaan rikoksen mahdollisuus näyttää todennäköisimmältä syttymissyyltä ja sen vuoksi asiaa tutkitaan törkeänä vahingontekona. Rikosepäily perustuu siihen, että...

    Poliisi on käynnistänyt esitutkinnan Kiihtelysvaaran kirkon palosta. Poliisin mukaan rikoksen mahdollisuus näyttää todennäköisimmältä syttymissyyltä ja sen vuoksi asiaa tutkitaan törkeänä vahingontekona.

    Rikosepäily perustuu siihen, että ensimmäisenä paikalle tulleet henkilöt havaitsivat palon olevan käynnissä kirkon ulkoseinässä. Alustavien tietojen mukaan kirkon sisällä oli ollut savua, mutta ei liekkejä, poliisi kertoo.

    – Tänään pyrimme saamaan haltuun kaikki mahdolliset valokuvat ja videot, joita paikalle ensimmäisinä tulleet ovat ottaneet. Tekniset tutkijat saapuvat palopaikalle huomenna maanantaina yhdessä palokoiran kanssa, kertoo tutkinnanjohtaja Kimmo Wetterstrand Joensuun poliislaitokselta tiedotustilaisuudessa.

    Teknisessä tutkinassa selvitetään muun muassa onko sytyttämisessä käytetty palavia nesteitä. Poliisi ei tutkinnallisista syistä lähde vielä arvioimaan, mistä päin kirkkoa palo on mahdollisesti saanut alkunsa.

    Sitäkään ei ole vielä voitu sulkea pois, etteikö palo olisi voinut saada alkunsa myös sähköpääkeskuksesta. Sähköpääkeskus sijaitsee kirkon sisällä sen alueen läheisyydessä, jossa palo havaittiin ensimmäisten silminnäkijöiden tullessa paikalle.

    Itse kirkossa ei seurakunnan mukaan valvontakameroita. Poliisi selvittää parhaillaan, onko valvontakameroita ollut kirkon lähettyvillä.

    Kiihtelysvaaran kirkosta on jäljellä enää vain rauniot

    Joensuun Kiihtelysvaarassa vanha puukirkko tuhoutui tulipalossa varhain sunnuntaiaamuna. Palopaikalla oleva Ylen toimittaja Tanja Perkkiö kertoo, kirkosta on jäljellä enää savuavat rauniot.

    – Palo eteni nopeasti. Kun pelastuslaitos saapui palopaikalle varhain aamuviideltä, mitään ei ollut käytännössä enää tehtävissä kirkon pelastamiseksi, Perkkiö kertoo.

    Kiihtelysvaaralainen Hannu Vepsäläinen heräsi aamulla tulipalosta kantautuviin ääniin ja oli palopaikalla aivan ensi hetkillä.

    Kiihtelysvaaran kirkko ilmiliekeissä varhain sunnuntaina 23. syyskuuta.Pohjois-Karjalan pelastuslaitosKiihtelysvaaran kirkon paloa sammutettiin Joensuussa 23. syyskuuta.Minna Raitavuo / LehtikuvaPalomies Kiihtelysvaaran kirkon sammutustöissä 23. syyskuuta.Ismo Pekkarinen / AOP

    – Ihan siinä alkuvaiheessa se oli kyllä karmea näky. Ihan uskomatonta, että tällaista voi tapahtua. Ei kukaan olisi halunnut nähdä tällaista päivää tulevan. Kirkko oli vuosikausia säilynyt kansallisaarre ja nyt sitä ei vain enää ole, sanoo Vepsäläinen.

    Seurakuntapastori Jukka Erkkilä kertoo, että kirkkopalo on järkyttänyt ihmisiä laajalti Kiihtelysvaarassa. Seurakuntapastori kuvailee tragediaa pahimman pelon toteutumiseksi.

    Seurakuntapastori Jukka ErkkiläTanja Perkkiö / Yle

    – Tämä on hyvin henkilökohtaista kaikille kiihtelysvaaralaisille, sillä monilla kyläläisillä liittyy kirkkoon hyvin henkilökohtaisia muistoja. Kyllä tämä suru ja järkytys on nyt melkoinen, paitsi kaikille Kiihtelysvaarassa ja Vaara-Karjalan seurakunnassa, myös varmasti koko maakunnassakin, ja vetää ihan sanattomaksi.

    Päivystävä päällikkö Lari Parkkinen Pohjois-Karjalan pelastuslaitokselta kertoo, että palon aiheuttajasta ei ole vielä tietoa. Poliisin ja pelastuslaitoksen palonsyyntutkijat tutkivat palon syttymissyytä.

    Kiihtelysvaaran kirkon sammutustöitä 23. syyskuuta.Ismo Pekkarinen / AOP

    Parkkisen mukaan palosta ei koitunut henkilövahinkoja.

    Paikalle lähetettiin pelastushenkilöstöä Hammaslahden, Ilomantsin, Joensuun, Kiihtelysvaaran ja Reijolan paloasemilta.

    Kiihtelysvaaran kirkko.Heikki Haapalainen / YleKiihtelysvaaran kirkko.Ismo Pekkarinen / AOPAlttaritaulu ehdittiin pelastaa

    Museoviraston mukaan Kiihtelysvaaran 1700-luvun puukirkko on Pohjois-Karjalan vanhimpia.

    – Kirkko on historiallinen. Valmistauduimme 270-vuotisjuhliin vuonna 2020, kirkkoaktiivi ja Kiihtelyksen kyläyhdistyksen puheenjohtaja Eevi Väistö sanoo STT:lle.

    Rakennusmestari Henrik Hägerin johdolla 1769–1770 rakennettu kirkko uudistettiin 1931 arkkitehti Juhani Vikstedtin suunnittelemassa korjauksessa. Vuonna 1967 sisäseinistä poistettiin myöhempi ponttilaudoitus ja kirkon maalauskoristelu restauroitiin.

    Palossa oli STT:n haastatteleman Väistön mukaan hieman onnea matkassa, sillä seurakunnan seurakuntamestari onnistui nopeasti hälytyksen saatuaan pelastamaan kirkosta muun muassa alttaritaulun ja 1700-luvulta peräisin olevat ehtoollismaljat.

    Kiihtelysvaaran kirkon pelastettu alttaritaulu.Tanja Perkkiö / YleKirkosta pelastetut ehtoollisviinimaljat.Tanja Perkkiö / Yle

    – Tätä alttaritaulua aivan ihmetellään, että miten hän jaksoi sen yksin kuljettaa. Hän tiesi, miten se lähtee irti. Ennakointi on hirveän tärkeää.

    Kiihtelysvaaran kirkko on ollut suosittu vihkikirkko ja toiminut myös alueen nähtävyytenä kesäisin.

    23.9.2018 klo 13:18 korjattu tutkinnanjohtajan sukunimi.

    Ahdistaako ilmastonmuutos? Hyvä, sillä tutkijan mukaan tunteet voivat pelastaa meidät

    Ahdistaako ilmastonmuutos? Hyvä, sillä tutkijan mukaan tunteet voivat pelastaa meidät


    Hirmumyrskyt riehuvat lännessä ja idässä. Tuhohyönteiset leviävät pohjoiseen. Maapallo lämpenee ennennäkemätöntä tahtia. Uutisvirta syöttää jatkuvasti huolestuttavaa tietoa maailman tilasta, ja se vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiimme....

    Hirmumyrskyt riehuvat lännessä ja idässä. Tuhohyönteiset leviävät pohjoiseen. Maapallo lämpenee ennennäkemätöntä tahtia.

    Uutisvirta syöttää jatkuvasti huolestuttavaa tietoa maailman tilasta, ja se vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiimme. Tutkijatohtori ja teologi Panu Pihkala arvioi, että ympäristöahdistus on yleistynyt nopeasti. Tunne on tuttu etenkin nuorille ja nuorille aikuisille.

    – Meni mihin tahansa lukioon, niin kauaa ei tarvitse kaivella, kun nuoret kertovat ahdistuvansa ajatellessaan maailman tulevaisuutta, Pihkala toteaa.

    Ahdistus on lavea määre, mutta se kuvaa Pihkalan mukaan ilmiötä hyvin. Ympäristöahdistuksen taustalla on monenlaisia tuntemuksia ja niiden yhdistelmiä. Kyse ei ole pelkästään ilmastonmuutoksesta vaan lähimetsän hakkaaminen tai kotipitäjän kaivossuunnitelmat voivat yhtä lailla aiheuttaa ahdistusta.

    Pihkala puhuu metsäsurusta. Suomalaiset kantavat huolta itselle tärkeistä luontoalueista, mutta lopulta vain harva tuo tuntonsa julki.

    – Ihmiset pelkäävät saavansa hörhön tai ylitunteilijan leiman, Pihkala toteaa.

    Lisäksi avautuminen voi aiheuttaa ärtymystä muissa ihmisissä. Jos kertoo kokevansa tunnon tuskia autoilusta tai lihansyönnistä, tulee helposti syyllistäneeksi myös keskustelukumppanin.

    Ihmiselle on luontaista sysätä ahdistus sivuun

    Suomalaisten ajatusmaailma on tullut Panu Pihkalalle tutuksi, kun hän on kiertänyt puhumassa vuosi sitten julkaistusta tietokirjastaan.

    Yhdestä asiasta hän on vakuuttunut: ihmiset välittävät maapallon tulevaisuudesta enemmän kuin esiin tulee. Vaikenemisen lisäksi moni vain sysää tunteet sivuun.

    – Ohittamisreaktio on ymmärrettävä, sillä ihminen haluaa suojella itseään. Etenkin jos on nuori ja elämä vielä edessä, on liian masentavaa ajatella, ettei tulevaisuutta olekaan, Pihkala sanoo.

    Suhtautumistapaa voi pitää jossain määrin luonnollisena. Vaikeina aikoina ihmiset turvautuvat mielellään vahvaan johtajaan, jota seuraamalla voi ajatella vapautuvansa itse vastuusta.

    Ratkaisu on kuitenkin kestämätön, sillä ahdistuksen sivuuttaminen johtaa yhä paheneviin ympäristöongelmiin.

    Teologi Panu Pihkala avaa ympäristöahdistuksen monimuotoisuutta teoksessaan "Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo"YleTunteet ajavat toimimaan

    Vaikenemisen ja vähättelyn sijaan Panu Pihkala kannustaa puhumaan. Hänen mukaansa ilmastonmuutoksen ja ympäristökatastrofien aiheuttamia tunteita pitäisi käsitellä mediassa, kouluissa ja terveydenhuollossa eli oikeastaan kaikkialla.

    Esimerkkiä voi ottaa Aalto-yliopistosta, joka järjestää keskusteluryhmiä ilmastonmuutoksen aiheuttamien tunteiden purkamiseen.

    – Tunteiden käsittely auttaa ymmärtämään, mitä itseasiassa pelkäämme ja miten voimme yhdessä varautua, Pihkala toteaa.

    Kun tunteensa sanoittaa, niitä on helpompi hallita. Näin ahdistus ei pääse vaikuttamaan liikaa hyvinvointiin. Sivutuotteena voi herätä halu toimia.

    Pihkalan mukaan tunteiden tuominen julkisuuteen vahvistaa valpasta kansalaisyhteiskuntaa. Sitä taas tarvitaan suitsimaan ilmastonmuutosta ja turvaamaan tärkeät luontoarvot.

    Hyvänä esimerkkinä Pihkala pitää Heinäveden kaivoshankkeen herättämää vastustusta. Siinä tunteet ovat toimineet pontimena toiminnalle.

    – Kun on kyse isoista rahoista, on kiusaus mennä voitot edellä. Silloin tarvitaan valpasta kansalaisyhteiskuntaa ja demokratiaa.

    Pidä uutispaastoa, etsi toivon lähteitä

    Toisinaan tunteisiin on kuitenkin hyvä ottaa etäisyyttä. Panu Pihkala on koonnut omaan blogiinsa kymmenen suositusta ympäristöahdistuneelle.

    Esimerkiksi aamut ja illat kannattaa yrittää rauhoittaa synkimmiltä ajatuksilta. Siihen auttaa somen sulkeminen ja toivon lähteiden etsiminen. Niitä tosiaan täytyy etsiä, sillä hyvät uutiset eivät saa yhtä paljon palstatilaa kuin huonot uutiset.

    – Suomen vesien ja ilmansuojelu on esimerkiksi kehittynyt 50 vuodessa huimasti, mutta ei siitä juuri kerrota uutisissa, Pihkala huomauttaa.

    Vaikka optimismiin ei enää ole varaa, toivosta ei Pihkalan mukaan kannata luopua.

    – Olkoon sitten vaikka radikaalia toivoa eli vaikka ei tiedetä tarkalleen, mikä voi pelastaa, niin kuitenkin luotetaan tulevaisuuteen ja mennään toivon varassa eteenpäin.

    Houkuttelimme miehet kertomaan migreenistään, joka mielletään naisten vaivaksi – pääkipuinen Kimmo Perkkiö närkästytti kokouksessa lippis silmillään

    Houkuttelimme miehet kertomaan migreenistään, joka mielletään naisten vaivaksi – pääkipuinen Kimmo Perkkiö närkästytti kokouksessa lippis silmillään


    Tästä on kyseSuomen migreeniyhdistyksessä on tehty havaintoja miesten häpeästä migreeniään kohtaan.Naisilla migreeniä esiintyy kolme kertaa yleisemmin kuin miehillä muun muassa kuukautisiin liittyvistä hormonaalisista syistä.Yksi...

    Tästä on kyseSuomen migreeniyhdistyksessä on tehty havaintoja miesten häpeästä migreeniään kohtaan.Naisilla migreeniä esiintyy kolme kertaa yleisemmin kuin miehillä muun muassa kuukautisiin liittyvistä hormonaalisista syistä.Yksi migreenityypeistä, Hortonin päänsärky, on miehillä kuitenkin naisia yleisempää.

    Naisten sairaudeksi mielletty migreeni vaivaa miehiäkin. Kimmo Perkkiö, 43, pyörittää Kontiolahdella äänistudiota. Siellä ovat levyttäneet muun muassa Kotiteollisuus, Stam1na, Happoradio, Insomnium ja CMX. Perkkiö toimii myös kunnanvaltuutettuna vihreiden riveissä.

    Monessa mukana olevalla miehellä on ikävä riesa. Migreeni on vaivannut jo yli 20 vuotta.

    – Minulle posahtaa migreeni yleensä stressaavan tilanteen jälkeen. Samoin niska-hartiaseudun jumit voivat laukaista kohtauksen.

    Perkkiö muistaa tilanteen kunnanvaltuuston kokouksessa, kun hammasta piti purra yhteen.

    – Jouduin pitämään lippistä päässäni kovan päänsäryn ja loisteputkivalojen vuoksi. Lippikseni herätti osassa vanhoillisimpia valtuutettuja närkästystä. Mutta eivätpä minua nuo paheksuvat reaktiot kummemmin haitanneet.

    Joskus pelkästään kännykän tai kannettavan tietokoneen kirkas valo saavat Perkkiölle migreenikohtauksen päälle. Kun ensimmäiset migreenit tulivat nuorena, oli kokemus musertava.

    – Makasin vessan lattialla pimeässä. Kohtaukset olivat rajuja ja tulivat todella nopeasti. Nykyisin nappaan äkkiä kohtauslääkkeen.

    Pitkät päällä liikenteessä myrkkyä

    Miehen migreeni on vähemmän julkisuudessa käsitelty aihe, koska se mielletään naisten sairaudeksi. Toki naisilla migreeniä esiintyy kolme kertaa yleisemmin kuin miehillä muun muassa kuukautisiin liittyvistä hormonaalisista syistä. Silti migreeni vaivaa miehiäkin.

    Yle pyysi migreeniä sairastavilta miehiltä kokemuksia, joita saatiinkin useita kymmeniä. Useimmiten kohtauksen laukaisivat muun muassa auringonvalo, stressi tai alkoholi. Estolääkitys joko auttoi tai ei. Vastaajat eivät pääsääntöisesti hävenneet migreeniään. Osa oli saanut ensimmäisen kohtauksensa jo lapsena tai teininä ja se oli säikäyttänyt.

    "Olen nyt 29-vuotias. Minulla on ollut migreenikohtauksia kymmenvuotiaasta saakka. Kohtaukset ovat olleet hirvittäviä. Niihin liittyy oksentelua, päänsärkyä sekä valo- ja ääniyliherkkyyttä. Olen huomannut, että laukaiseva tekijä on auringonvalo tai kirkas lamppu. Tästä syystä vältän katsomasta kirkasta valoa kohti paljain silmin."

    "Paljon autoilevana on harmillista, kun monet autoilijat ajavat pitkät päällä. Migreeni alkaa minulla usein juuri tuosta syystä, kun pitkät ajovalot ärsyttävät valoherkkiä silmiäni."

    Migreenin laukaisee yksilöstä riippuen esimerkiksi alkoholi, huonosti nukuttu yö, kirkas auringonvalo, nälkä tai sopimattomat silmälasit, kerrotaan Terveyskirjastossa. Migreeni johtuu useimmiten ulkoisten tekijöiden aiheuttamasta reaktiivisesta häiriöstä aivorungossa.

    Uudenlaisia migreenilääkkeitä kehitetään kaiken aikaa. Lääkkeet ovat esto- tai kohtauslääkkeitä.Lauri Rautavuori / Yle

    Neurologi tutustui pyynnöstämme miesten vastauksiin, eikä yllättynyt.

    – Miesten migreeni ei juurikaan eroa naisten migreenistä. Ainoastaan kuukautismigeeni jää miehiltä pois. Häpeää miehillä ei tunnu vastausten perusteella olevan. En kyllä ole potilastyössänikään törmännyt häpeilyyn niin miehillä kuin naisillakaan, sanoo dosentti ja neurologian erikoislääkäri Juha-Pekka Erälinna Mehiläisestä.

    Suomen migreeniyhdistyksessä on kuitenkin tehty havaintoja miesten häpeästä. Yhdistyksen vertaistukiryhmissä ympäri Suomen on vain vähän miehiä ja useissa ei lainkaan.

    – Miehet voivat jopa valehdella työnantajalle olevansa krapulassa, vaikka oikea syy olisi migreeni, paljastaa toiminnanjohtaja Sirpa Hietaranta.

    "Esimieheni olettaa, että migreenin aiheuttama olotila menee pois Buranalla 30 minuutissa."

    "Töitä hakiessani nykyisessä ammatissani terveydenhoitoalalla olen kokenut suoranaista syrjintää, jos olen erehtynyt mainitsemaan migreenistä. Olenkin jo pidemmän aikaa valehdellut työhaastattelutilanteessa."

    "Olen nyt 53-vuotias, enkä ole koskaan hävennyt migreeniä. Olen avoimesti kertonut, mistä on kyse. Toisaalta kun nyt asiaa miettii, en muista kuulleeni muilta miehiltä heidän kokemuksistaan."

    Vaikka neurologi Juha-Pekka Erälinna ei henkilökohtaisesti ole juurikaan törmännyt migreeniä häpeileviin miehiin, hän kuitenkin myöntää, että migreeni voi olla nimenomaan miehillä alidiagnosoitu sairaus.

    Kuin puukkoa väännettäisiin silmässä

    On olemassa migreenityyppi, joka riivaa miehiä hieman naisia enemmän. Se on tuskallisen kivulias sarjoittainen päänsärky, joka tunnetaan nimellä Hortonin neuralgia. Vaivaan liittyy neurologi Juha-Pekka Erälinnan mukaan erittäin kova kipu silmässä tai silmän takana.

    – Silmä voi punoittaa ja vuotaa kyyneleitä, luomi saattaa roikkua ja pupilli olla pieni. Myös sierain voi olla tukossa. Tuntuu kuin silmässä olisi puukko, jota käännetään. Sitä kuulee joskus voimakkuutensa takia kutsuttavan itsemurhapäänsäryksi. Tämä erittäin voimakas päänsärky iskee usein öisin ja voi tulla sarjoissa.

    Sarjoittainen Hortonin päänsärky vaivaa kolmea henkilöä tuhannesta. Tauti saattaa tuntua harvinaiselta, mutta Suomessa potilaita on noin 15 000, kerrotaan Terveyskirjastossa.

    "Minulla on todettu Hortonin päänsärky. Ennen diagnoosia, jota sain odottaa 15 vuotta, oli yleistä, että kohtauksia ja kipua vähäteltiin ympärilläni. En varsinaisesti peitellyt kohtauksiani, mutta monesti jätin kertomatta niistä. Sain nimittäin kertoessani kohtauksistani kuulla paremmin tietäviä ohjeita. Yksi ohje oli, että oksenna niin helpottaa."

    Kun neurologi Juha-Pekka Erälinna luki Ylen keräämiä miesten migreenikokemuksia, heräsi hänelle ajatuksia hyvän hoidon tärkeydestä.

    – Miesten kirjoittamista kokemuksista jäi tunne, että suhtautuminen migreenin aiheuttamiin oireisiin ja niiden hoitomahdollisuuksiin vaihtelee terveydenhuollon eri toimijoiden keskuudessa. Ehkä tämän takia apua ei aina onnistuta antamaan riittävän tehokkaasti.

    Estolääkitystä käytetään määräaikaisesti (esimerkiksi kuusi kuukautta) ja säännöllisesti estämään kohtausten tuloa ja vähentämään niiden esiintymistä. Kohtauslääke puolestaan otetaan heti, kun kohtaus alkaa ja mennään lepäämään.

    Erälinna korostaa, että nykyiset migreenin estolääkkeet toimivat useimmiten hyvin ja uusista estolääkkeistä on odotettavissa lisää apua. Hänen mielestään migreenipotilaiden ei pitäisi sinnitellä liian pitkään pelkillä särkylääkkeillä, jos ne eivät tepsi levon kanssa kunnolla.

    – Jos migreeniin ei puututa, seuraava kohtaus voi tulla aiempaa helpommin. Kohtaus saattaa myös olla rajumpi.

    "Sairauteeni yritettiin erilaisia lääkityksiä, mutta ne eivät oikein tehonneet, jos kohtaus oli jo päässyt alkamaan. Pistoksena annettavan lääkityksen piti normaalisti auttaa, mutta yleensä se vain siirsi kohtausta seuraavaan päivään."

    Migreenin jälkeinen toipuminen vie Perkkiöltä helposti päivänkin.Ari Haimakainen / Yle

    Ennaltaehkäisyn kulmakivet ovat Erälinnan mukaan riittävä yöuni ja säännölliset ateriointivälit. Jos kohtaus on jo tullut, oireita helpottavat viileä, pimeä ja hiljainen ympäristö, lepo ja nukkuminen sekä kylmä kääre.

    "Millään mitä tekee, ei ole vaikutusta kipuun. Silti sitä kaikenlaista koettaa eli suihkua, Buranaa, vessassa käyntiä, saunaa ja seksiä. Kylmä suihku ja pimeä hiljainen huone helpottavat, mutta eivät paranna."

    Kun migreenikohtaus ilmoittaa tulostaan, kontiolahtelainen Kimmo Perkkiö ei aikaile.

    – Kun pääkipu alkaa, kaikenlainen tekeminen on lopetettava välittömästi. Aivan kuin olisi pampulla lyöty päähän. Joskus näkökentässäni on palloja. Silloin otan välittömästi kohtauslääkkeen, joka taittaa migreenin tunnissa, kahdessa.

    Lääkkeen ottamisen jälkeen Perkkiö joutuu menemään unille.

    – Migreenin jälkeinen höntti olo kestää yleensä päivän.

    Lue myös:

    Alakoulun oppilas ei saanut särkylääkettä kouluterveydenhoitajalta kipuunsa, lääke piti hakea omin avuin kotoa – kuntien ohjeissa on isoja eroja

    Migreeni periytyy tuhansien geenien välityksellä, selviää uraauurtavasta suomalaistutkimuksesta – ”Pelkään kuollakseni, että tyttäreni saa sen”

    Migreenikkomiesten estrogeenitasot koholla – saattaa selittää oireilua

    Migreenistä kärsivä abi joutui kirjoituksista kahdesti sairaalaan, koska lautakunta ei joustanut – Hallinto-oikeus: koe on saatava tehdä paperisena

    WHO luokitteli kroonisen kivun sairaudeksi – Suomessa kipudiagnoosi ei ole vielä käytössä

    Migreenin perussyy löytyy genomeista ja uudelta lääkkeeltä odotetaan paljon – Kysyimme 10 kysymystä migreenistä

    Hän keksi kasvattaa Suomessa inkivääriä – sato viedään käsistä, vaikka kasvia ei meinattu tunnistaa samaksi

    Hän keksi kasvattaa Suomessa inkivääriä – sato viedään käsistä, vaikka kasvia ei meinattu tunnistaa samaksi


    Hanne ja Jukka Kinnunen myöntävät olevansa aika nopeita liikkeissään. Vielä kaksi vuotta sitten he vannoivat parsanviljelyn nimiin ja Hanne kirjoitti jopa parsankasvatusoppaan, mutta nyt parsaa ei Puromäen puutarhalla enää kasvateta. – Ei...

    Hanne ja Jukka Kinnunen myöntävät olevansa aika nopeita liikkeissään. Vielä kaksi vuotta sitten he vannoivat parsanviljelyn nimiin ja Hanne kirjoitti jopa parsankasvatusoppaan, mutta nyt parsaa ei Puromäen puutarhalla enää kasvateta.

    – Ei saatu siitä kannattavaa työtunteihin nähden, niin lopetettiin, selittää Jukka Kinnunen.

    Liperiläinen parsa olisi kyllä kuluttajille kelvannut, mutta se hinta. Oli parempi suunnata katseet keskieurooppalaisten kevätherkusta kauas itään, Intiaan ja Kiinaan saakka.

    Hanne ja Jukka Kinnunen ovat kokeilleet monien kasvien kasvatusta. Nyt kasvihuone on täynnä inkivääriä.Heikki Haapalainen / Yle

    – Minä tykkään inkivääristä ja olen sitä käyttänyt juomissa. Siitä lähti idea. Otettiin Jukan kanssa asioista selvää ja huomattiin, ettei kukaan Suomessa kasvata inkivääriä kaupallisesti. Päätimme kokeilla, sanoo Hanne Kinnunen.

    Ensimmäinen satokausi oli menestys. Kaikki meni kaupaksi ja kasvattajat saivat vielä itse määritellä tuotteen hinnankin.

    Valikoimapäällikkö Tiina Pensanen SOK Vähittäiskaupasta sanoo, että kotimaisen tuoreen inkiväärin saamien kauppoihin on hieno juttu. Tavallisen inkiväärin myynti on kasvanut S-kaupoissa jo tänä vuonna noin 20 prosenttia ja vuodesta 2014 vuoden 2017 loppuun kasvu oli 50 prosenttia.

    Keskon osto- ja myyntipällikkö Liisa Eronen kertoo K-kaupoissakin inkiväärin olevan hyvin trendikäs tuote. Vuoden aikana tavanomaisesti viljellyn inkiväärin myynti on kasvanut 40 prosenttia ja luomun sitäkin vauhdikkaammin.

    Koska tuoretta kotimaista inkivääriä ei ole Suomen markkinoilla ollut, tukun lajittelussa olivat ruvenneet heittämään pois kasvinosia, jossa on punaista väriä. Puutarhayrittäjä Hanne Kinnunen

    Sekä S- että K-kauppojen inkiväärin yleisin alkuperämaa on Kiina. Myös Perusta tuodaan kuivattua inkivääriä eli sitä, joka mielletään tuoreeksi inkivääriksi yleensä puhekielessä.

    – Tosin koska tuoretta kotimaista inkivääriä ei ole Suomen markkinoilla ollut, tukun lajittelussa olivat ruvenneet heittämään pois kasvinosia, jossa on punaista väriä, kertoo Hanne Kinnunen kauhistuneena.

    Inkivääristä syödään mullan alle muodostunut maajuuri. Kuivattuna inkiväärin syötävä osa on vaaleanruskea mukulainen möykky.

    Vastanostetussa tuoreessa inkiväärissä maajuuri on kauniin vaaleankellertävä, vivahtaen vaaleanpunaiseen ja varsien tyvien kiinnistyskohdissa on punaiset tuppilehdet. Vihanneksia lajittelevassa tukussa ei ollut ennen käsitelty tuoretta inkivääriä, siitä erehdys.

    Inkiväärin maajuuri, syötävä osa on heleän värinen tuoreena.Heikki Haapalainen / Yle

    Kun sadonkorjuu Liperin Roukalahdessa nyt alkaa, takana on hyvin erilainen kesä kuin vuonna 2017.

    – Kesällä 2017 paistoi aurinko ehkä kolmena päivänä, oli viileää ja pimeää. Inkivääri pukkasi kaksimetriset lehtivarret. Nyt on takana kuuma ja kuiva kesä ja lehtivarret ovat metrin mittaisia. Millaisia syötävät osat ovat, se nähdään vasta sadonkorjuun jälkeen, mutta merkit ovat lupaavia.

    Hanne ja Jukka Kinnunen pitivät suoramyyntipäivän viikkoa ennen varsinaista sadonkorjuuta ja möivät kaikki nostamansa inkiväärit kiinnostuneille lähiasiakkaille. Hannen unelma olisi myydä koko sato Pohjois-Karjalaan ja paikallinen panimo onkin hankkinut inkivääriolueen materiaalia. Mutta inkivääri ei ole massatuote.

    – Tuhansien kilojen tuoresatomme ei mahdu kotimaakunnan markkinoille.

    Mutta Suomeen inkivääriä mahtuu. Aasialaisista ruuista tuttu, sushin kaverina syötävä, intialaisten ruokien mausteena käytettävä ja juomia maustava inkivääri on eräänlainen trendikasvi, etenkin kun sen kipuja ja tulehduksia hillitsevästä vaikutuksistakin on hieman tutkimustietoa.

    Inkiväärin lehtiä ei ole EU-lainsäädännössä määritelty elintarvikkeiksi. Niistä leijuu ilmoille kasville ominainen tuoksu.Heikki Haapalainen / Yle

    Jo nyt inkivääristä tulee viidennes Puromäen puutarhan 200 000 euron liikevaihdosta, vaikka sen kasvatukseen ei saa tuotantotukea. Ensi vuoden helmikuussa istutetaan vielä lisää tymäkkää kasvia, vaikka sadon onnistuminen on aina arvoitus. Varsinkin kun kasvi on kotoisin alueelta, jossa on vuoden varrella kostea ja kuiva kausi ja kasvukaudellakin välillä pimeää, kaikki toisin kuin Suomessa.

    Toista viljelijää ohjeita antamaan tai tietoa kasvatuksen vinkeistä ei ole löytynyt koko Euroopasta. Lähimmät kirjalliset aineistot ovat intialaisen Keralan yliopiston julkaisemasta tutkimuksesta, selittää Hanne Kinnunen. Yritys ja erehdys opettavat.

    – Ei me varmaan edes vielä tiedetä mikä tässä inkiväärin kasvattamisessa on vaikeinta, kaikki se on kahden kauden jälkeen vasta edessäpäin.

    Inkiväärin lähin sukulaiskasvi on kurkuma.

    – Sitä voisikin kokeilla seuraavaksi, vai mitä Jukka, kokeillaanko kotimaista kurkumaa, Hanne Kinnunen huikkaa puolisolleen.

    Nurmeksen ammuskelusta tuomioita – syytteet murhan yrityksestä kaatuivat

    Nurmeksen ammuskelusta tuomioita – syytteet murhan yrityksestä kaatuivat


    Nurmeksen kesäkuisesta ammuskelusta annettiin eilen tuomioita. Veljekset tuomittiin muun muassa törkeästä pahoinpitelyn yrityksestä, ampuma-aserikoksesta ja vaaran aiheuttamisesta. Vanhempi veljeksistä sai 3 vuotta ja nuorempi 2 vuotta ja 9...

    Nurmeksen kesäkuisesta ammuskelusta annettiin eilen tuomioita. Veljekset tuomittiin muun muassa törkeästä pahoinpitelyn yrityksestä, ampuma-aserikoksesta ja vaaran aiheuttamisesta.

    Vanhempi veljeksistä sai 3 vuotta ja nuorempi 2 vuotta ja 9 kuukautta vankeutta. Syyttäjä vaatii alun perin molemmille 7 vuoden ehdotonta vankeustuomioita murhan yrityksestä.

    Veljekset ampuivat paikkakuntalaista 51-vuotiasta miestä kohti kerrostalon pihalla ja rappukäytävässä useita laukauksia kesäkuun puolivälissä. Tuomion mukaan ampumaetäisyys oli lyhyt, joidenkin laukausten kohdalla vain joitakin metrejä. Mukana olleen kolmannen ihmisen henkilöllisyyttä ei saatu selvitettyä.

    Oikeuden istunnossa todisteena käytettiin sivullisen kuvaamaa videota.

    Tuomitut velvoitetaan maksamaan uhreille korvauksia kärsimyksestä yhteensä noin 10 000 euroa. Veljekset tuomittiin menettämään valtiolle laittomasti pitämänsä revolverin ja pistoolin.

    Lue lisää:

    Yle Uutiset: Syyttäjä vaatii kovia tuomioita Nurmeksen ammuskelusta

    Yllättävä somehitti: mies tatuoi kantakuppilan logon pyllyynsä – yritykset osaavat jo hyödyntää tempauksia markkinoinnissa

    Yllättävä somehitti: mies tatuoi kantakuppilan logon pyllyynsä – yritykset osaavat jo hyödyntää tempauksia markkinoinnissa


    Yli 200 000 ihmistä on nähnyt Facebookissa Juha Pakarisen pakaraa koristavan tuoreen tatuoinnin. Siinä komeilee Pakarisen kantapaikan, joensuulaisen Ravintola Mikon logo. Se on lähes sata kertaa enemmän silmäpareja kuin pienen yrityksen postaukset...

    Yli 200 000 ihmistä on nähnyt Facebookissa Juha Pakarisen pakaraa koristavan tuoreen tatuoinnin. Siinä komeilee Pakarisen kantapaikan, joensuulaisen Ravintola Mikon logo.

    Se on lähes sata kertaa enemmän silmäpareja kuin pienen yrityksen postaukset saavat yleensä somessa. Julkaisu on saanut parissa päivässä 19 000 tykkäystä ja nimikkodrinkki on suunnitteilla.

    Niin kuin monet laajalle leviävät somehitit, Ravintola Mikon ravintolapäällikön Ville Seppäsen mukaan kaikki lähti vitsistä.

    Yliopisto-opiskelijat olivat jokasyksyiseen tapaan tulleet myymään sponsoripaikkaa haalareihinsa. Seppänen oli vastannut, että vain haalarin takapuoli on kannattava mainospaikka.

    Tiskillä istui kanta-asiakas Juha Pakarinen. Hän heitti vitsillä, että maksaisiko Ravintola Mikko, jos hän tatuoisi firman logon kankkuunsa. Asiasta lyötiin kättä päälle ja kolmen viikon päästä Pakarisen takapuolta koristi uusi leima.

    – Ajattelin, että ihan sama mitä siellä kankussa lukee, koska kukaan ei tule sitä näkemään. Mutta onhan sen muutama ihminen nyt nähnyt, Pakarinen naurahtaa.

    Pakarista ei silti tatuointi kaduta. Hän kertoo olleensa selvinpäin, toista olutta juomassa, kun hän sopi asiasta Seppäsen kanssa.

    Kanta-asiakkaan tatuointi tuli maksamaan Ravintola Mikolle alle 150 euroa.Ravintola MikkoJoessa kelluvasta pakettiautosta otettiin kaikki irti

    Yritykset osaavat jo käyttää tempauksia markkinoinnissa, sanoo someasiantuntija Harto Pönkä.

    Pönkä ei ota kantaa Ravintola Mikon somehittiin, koska ei ole perehtynyt tapaukseen. Yleisellä tasolla hän sanoo kuitenkin, että nykyään yrityksissä hoksataan mahdolliset somehitit herkemmin: otetaan kuva tai kirjoitetaan juttu someen jaettavaksi. Näin saadaan ansaittua näkyvyyttä – kuten markkinointikielellä kutsutaan näkyvyyttä, jota ei ole ostettu mainosrahalla.

    Ravintola Mikon ravintolapäällikkö Ville Seppäsen mukaan somehitti ei synny pakolla, mutta hereillä on oltava. Esimerkkinä hän antaa toisen joensuulaisen ravintolan Kerubin, jonka Pielisjokeen valunut pakettiauto herätti hilpeyttä mediassa asti (Karjalainen). Kerubi on ottanut mokastaan kaiken huomioarvon irti somessa.

    – Voihan tällaisia tempauksia yrittää suunnitella, mutta eihän keneltäkään voi mennä kysymään, että ottaisitko tatuoinnin takapuoleesi. Kyllä se pitää lähteä sattuman kautta, sanoo Seppänen.

    Someasiantuntija Pöngän mukaan somehitti edellyttää, että hyvä pohjatyö somessa on tehty: tilit ovat pystyssä, julkaisuja on säännöllisesti ja seuraajia löytyy. Lisäksi on oltava tuntumaa siihen, mikä uppoaa juuri siihen omaan yleisöön.

    – Jokapäiväisellä somepäivittämisellä pyritään siihen, että joskus osutaan kultajyvään, sanoo Pönkä.

    Pakaraansa tatuoinnin ottanut Juha Pakarinen on uskollinen Ravintola Mikolle, vaikka käy muissakin joensuulaisissa baareissa.

    – Toisen baarin tatuointia en aio enää ottaa.

    Lue lisää:

    Karjalainen: Video: Veteen luisunut pakettiauto ajelehti Pielisjoessa - "Siinä sitten katseltiin sen menoa", kuljettaja kertoo

    Kansan Uutiset: Tekijät kertovat miten syntyy somehitti

    Joensuun keskustassa epäilty rasistinen pahoinpitely: uhrit opiskelijoita – kaupunki ja yliopisto tuomitsevat jyrkästi rasismin

    Joensuun keskustassa epäilty rasistinen pahoinpitely: uhrit opiskelijoita – kaupunki ja yliopisto tuomitsevat jyrkästi rasismin


    Joensuun Vapaudenpuistossa on tapahtunut pahoinpitely, jonka motiivin poliisi epäilee olevan rasistisen. Tiistai-iltapäivänä Vapaudenpuistossa oli noin seitsemän suomalaista henkilöä, joista osa oli alkanut huudella rasistisia kommentteja kahdelle...

    Joensuun Vapaudenpuistossa on tapahtunut pahoinpitely, jonka motiivin poliisi epäilee olevan rasistisen.

    Tiistai-iltapäivänä Vapaudenpuistossa oli noin seitsemän suomalaista henkilöä, joista osa oli alkanut huudella rasistisia kommentteja kahdelle paikalle osuneelle ulkomaalaiselle miehelle.

    Yksi suomalaisista ryhtyi potkimaan ja lyömään ulkomaalaisia. Todistajien mukaan pahoinpitelyyn osallistui myös kaksi muuta ihmistä. Pahoinpitelyn uhrit ovat Itä-Suomen yliopiston opiskelijoita. Alustavien tietojen mukaan pahoinpidellyt miehet eivät saaneet tapahtumassa vakavia vammoja.

    Joensuun kaupunki ja Itä-Suomen yliopisto tuomitsevat jyrkästi tiistain teon. Kaupunginjohtaja Kari Karjalainen kommentoi tiedotteessa, että kaupunki, viranhaltijat, päätöksentekijät sekä myös kaupunkilaiset ovat tuominneet aiemmin ja tuomitsevat nytkin kaikenlaisen rasismin ja väkivallanteot.

    Uhreille on tarjottu kriisiapua, ja yliopisto käy tapausta läpi useiden eri tahojen kanssa.

    – Huolehdimme yliopistona siitä, että uhreilla on mahdollisuus käydä läpi tapahtunutta myös jälkikäteen, kertoo Itä-Suomen yliopiston hallintojohtaja Tuomo Meriläinen tiedotteessa.

    Kaupunki kutsuu koolle turvallisuustyöryhmän

    Joensuussa on viimeksi tapahtunut rasistinen väkivaltarikos tämän vuoden tammikuussa. Poliisin mukaan tilastojen perusteella ei voida tehdä johtopäätöstä rasismin lisääntymisestä kaupungissa.

    Tästä huolimatta Joensuun kaupunki kutsuu ensi viikolla koolle vakiintuneesti toimivan turvallisuustyöryhmän, johon kutsutaan myös yliopiston edustus. Tavoitteena on arvioida yhdessä järjestöjen ja viranomaisten kanssa rasismin ja väkivallan vastaisia toimintatapoja.

    – Kaupungissa asuvien sekä täällä käyvien fyysinen ja henkinen koskemattomuus ja turvallisuus on taattava riippumatta kansallisuudesta, Karjalainen toteaa tiedotteessa.

    Poliisi on tiistain pahoinpitelystä kiinni kaksi miestä ja yhden naisen epäiltynä tehtyyn rikokseen. Heidän kuulustelujaan ei oltu aloitettu vielä keskiviikkoon puolenpäivään mennessä.

    Juttua päivitetty 19.9.2018 klo 14.47: Muokattu jutun otsikkoa ja leipätekstiä laajasti lisäämällä tietoja kaupungin ja yliopiston kannanotoista.

    Metsissä saattaa lymytä jopa tuhat löytämätöntä sienilajia – Suurista ruokasienistäkin on Suomessa vähän tutkimustietoa

    Metsissä saattaa lymytä jopa tuhat löytämätöntä sienilajia – Suurista ruokasienistäkin on Suomessa vähän tutkimustietoa


    Suomessa on paljaalla silmällä havaittavia sieniä, niin kutsuttuja suursieniä vielä paljon löytämättä ja tutkimatta. – Satoja, jopa tuhat lajia voi olla vielä löytymättä. Sienitutkijoita on Suomessa aika vähän, joten isoista...

    Suomessa on paljaalla silmällä havaittavia sieniä, niin kutsuttuja suursieniä vielä paljon löytämättä ja tutkimatta.

    – Satoja, jopa tuhat lajia voi olla vielä löytymättä. Sienitutkijoita on Suomessa aika vähän, joten isoista ruokasienistäkin löydetään uusia lajeja. Lajien tutkimuksen edistyminen on pitkälti kiinni osaajista ja tutkimuksen rahoituksesta, toteaa Luonnontieteellisen keskusmuseo Luomuksen sieni-tiimissä työskentelevä suojelusuunnittelija Tea von Bonsdorff.

    Tutkijat ovat tähän mennessä tunnistaneet noin 2000 paljaalla silmällä nähtävää sienilajia Suomesta. Lisäksi tiede tuntee vielä tuhansia suomalaisia hyvin pieniä tai mikroskooppisen pieniä sieniä.

    Sienitutkijoilla on apunaan muitakin tunnistuskeinoja kuin sienen ulkonäkö ja rakenne. DNA-tutkimusten ja mikroskoopin avulla esimerkiksi rusakkonuljaskasta erotettiin vastikään viisi lajia.

    – Rusakkonuljaskaa kerättiin ja syötiin, mutta ihmeteltiin pitkään, että miten sieni voi olla niin muunteleva. Luonnontieteellisten museonäytteiden ja mikroskoopin avulla sekä DNA-menetelmillä pystyttiin erottamaan, että kyseessä olikin viisi eri lajia. Yleisimmälle niistä jätettiin nimi rusakkonuljaska, muut saivat uudet nimet, kertoo von Bonsdorff.

    Uusista lajeista ainakin neljä on suomalaisia: jänönnuljaska, purppuranuljaska, rusojalkanuljaska ja rusakkonuljaska. Ruskonuljaskaa ei suomesta ole vielä tavattu. Mukana hankkeessa oli kaksi suomalaistutkijaa.

    Parhaillaan kerätäänkin sieniharrastajien avulla verkossa uutta tietoa sienistä Sieniatlashankkeen avulla Suomen lajitietokeskukseen. Siihen on kertynyt jo yli 18 000 havaintoa lähes 1900 lajista. Kuka tahansa kansalainen voi ilmoittaa palveluun havaintonsa.

    Osa sienistä uhanalaisia

    Tea von Bonsdorffin työhön Helsingin yliopiston Luomuksessa kuuluu esimerkiksi sienten uhanalaisuusarvioinnin tekeminen. Arviointi tehdään kymmenen vuoden välein, uusin valmistuu ensi vuoden puolella.

    – Iso osa sienistä elää puiden kanssa yhteiselämää. Kun metsiä käsitellään voimakkaasti, jotkut sienilajit kärsivät. Toiset lajit taas kärsivät perinnebiotooppien katoamisesta ja maatalouden muuttuessa. Jotkut lajit puolestaan kärsivät, kun lahopuuta poistetaan metsästä, kertoo von Bonsdorff.

    Uhanalaisissa lajeissa on esimerkiksi muutamia tattilajeja. Rusohelttavahakas arvioidaan sen sijaan kokonaan hävinneeksi. Sitä ei ole tiettävästi havaittu (Iltalehti) vuoden 1876 jälkeen.

    – Mielenkiintoista nähdä, löydetäänkö se joskus vielä Suomesta, sanoo von Bonsdorff.

    Von Bonsdorff viihtyy sienimetsässä myös vapaa-aikana, ja on Suomen sieniseuran varapuheenjohtaja.

    – Omia lempisieniäni ovat korvasieni, ukonsieni, mustatorvisieni ja mustavahakas.

    Kalle Purhonen / YleSienisadossa suuria vaihteluita

    Alkusyksystä näytti siltä, että sienisato jää tavallista pienemmäksi. Koko maassa sieniä oli harvakseltaan kuivan kesän jäljiltä. Syyskuun puolessa välissä satonäkymät ovat hyvät, vaikka paikallista vaihtelua on edelleen paljon.

    – Itä-Suomeen on saatu enemmän sadetta, minkä ansiosta sienisato voi siellä olla muuta maata runsaampi. Itä-Suomessa on totuttu keräämään varsinkin tatteja, ja sinne on noussut paljon erilaisia tatteja. Myös mustavahakasta on Itä-Suomessa paljon, kun se taas täältä pääkaupunkiseudulta lähes puuttuu, arvioi von Bonsdorff.

    Nyt tehdään siideriä kotipihan omenoista – bloggaaja paljastaa helpon reseptinsä

    Nyt tehdään siideriä kotipihan omenoista – bloggaaja paljastaa helpon reseptinsä


    Suomalaisista omenoista syntyy raikkaan hapokasta siideriä, jossa maistuu puhtaasti omenan maku. Ja sen valmistaminen on helppoa, lupaa siideriharrastaja ja bloggaaja Mika Laitinen. Omenamehu laitetaan käymään ja pullotetaan. Poreet syntyvät...

    Suomalaisista omenoista syntyy raikkaan hapokasta siideriä, jossa maistuu puhtaasti omenan maku.

    Ja sen valmistaminen on helppoa, lupaa siideriharrastaja ja bloggaaja Mika Laitinen. Omenamehu laitetaan käymään ja pullotetaan. Poreet syntyvät makeutusaineella pullossa.

    – Suomalainen siideri eroaa perinteisten siiderimaiden tuotteista: englantilaisissa ja ranskalaisissa siidereissä on voimakkaita mausteisia ja tanniinisia piirteitä, sanoo Laitinen.

    Perinteinen siideri on siis käynyttä omenamehua. Valtaosa kaupan siidereistä valmistetaan omenamehutiivisteestä ja lisätyistä aromeista, ja niiden mehupitoisuus voi olla alle 40 prosenttia.

    Itsetehdyn siiderin maku ja hapokkuus riippuvat omenoiden sokeripitoisuudesta, happamuudesta ja tanniineista. Laitisen mukaan tasapainoinen siideri syntyy useita omenalajikkeita yhdistämällä. Myös hiivalla voidaan korostaa tai peittää omenan omia piirteitä.

    Suomalaisesta laimentamattomasta omenamehusta saa alkoholipitoisuudeltaan noin 5-prosenttista siideriä.Maltainen-blogi

    Jyväskyläläisen Mika Laitisen päälaji on itse asiassa oluen paneminen: hän on ehtinyt tehdä kahdessa kymmenessä vuodessa 300 erää olutta. Kokemuksiaan hän jakaa suositussa Maltainen-blogissa.

    Laitinen on tehnyt siideriä kotipihan talviomenoista kymmenen vuoden ajan.

    – Talviomenat eivät ole parhaita siideriomenoita, koska ne ovat erittäin hapokkaita, sanoo Laitinen.

    Hapokkuuteen on löytynyt ratkaisu: blogissaan Laitinen kertoo käyttävänsä Nouveau-tyylistä viinihiivaa, joka tuottaa hedelmäisiä käymisaromeja.

    Jouluna avataan ensimmäiset pullot

    Perinteisesti siideri on määritelty juuri omenoista valmistetuksi alkoholijuomaksi. Laitisen mukaan siideriä on mahdollista maustaa pienellä määrällä marjamehua, jolloin saa rosé-tyyppistä siideriä.

    Varmimmin ensimmäinen siideri onnistuu kuitenkin pelkillä omenoilla, sillä marjat tai muut hedelmät saattavat muuttaa nesteen pH-tasoa hankalammin hallittavaksi.

    – Itse tykkään pitää sen pelkkänä omenajuomana, sanoo Laitinen.

    Nopeimmillaan siideri on valmista kolmessa viikossa. Toisena ääripäänä on perinteinen siiderinvalmistus Englannissa ja Ranskassa, jossa siideri laitetaan syksyllä sadonkorjuun aikaan käymään ja pullotetaan keväällä.

    Laitinen on valinnut keskitien: jouluna avataan ensimmäiset pullot eli siideri on puolessatoista kuukaudessa valmista.

    Mitä vähemmän mehua on käsitelty, sen parempi. Jukka Kaksonen valmistelee murskattuja omenoita puristettavaksi Kaksolan mehuasemalla Outokummussa.Reijo OinonenMika Laitisen helppo siideriohje

    Tarvikkeet:

    20-25 litraa omenamehua

    Käymisastia

    Siideri- tai viinihiiva

    Desinfiointiaine

    Lappo

    Lämpömittari

    Lasipulloja, korkituslaite, kruununkorkkeja

    1. Laadukas omenamehu on siiderin perusta

    Mitä kypsempi omena, sen parempi – kypsyminen lisää omenoiden sokeripitoisuutta, jota tarvitaan käymisessä. Kymmenien kilojen mehustus onnistuu helpoiten mehustusasemalla tai kotona mehulingolla. Höyrymehustamista ei suositella, koska se antaa siideriin epätoivotun keitetyn hedelmän maun. Omenoista saa mehua noin 50–70 prosenttia omenoiden painosta.

    2. Mikä hiiva on paras?

    Siiderin valmistukseen käyvät siiderihiivat, viinihiivat ja jopa oluthiivat – Mika Laitisen suositus aloittelevalle siiderintekijälle on toimintavarma kuivattu sampanjahiiva.

    Viini- ja oluttarvikkeita myyvissä kaupoissa on myynnissä laaja valikoima erilaisia siiderintekoon sopivia hiivoja, marketeissa puolestaan valikoima on suppeampi. Hiivat myydään yleensä alle 10 gramman paketeissa, joka riittää 20-25 litraan siideriä eli marketeissa myytävien käymisastian tilavuuden verran.

    Jokainen hiiva vaikuttaa omalla tavallaan siiderin makuun: yksi hiiva peittää ja toinen korostaa omenan omia piirteitä.Annika Martikainen / Yle

    3. Älä anna pöpöjen pilata siideriä

    Ensin käymisastiat, lappoletkut ja pullot puhdistetaan liottamalla päivän tai pari puhdistusaineessa. Tehokkaan pesuliuoksen saa sekoittamalla 100g natriumperkarbonaattia sisältävää valkaisuainetta 25 litraan vettä. Puhdistuksen jälkeen välineet desinfioidaan esimerkiksi Star San -aineella, jota ei tarvitse erikseen huuhdella pois.

    4. Valitse käymiseen tasainen lämpötila

    Kuivahiiva nesteytetään valmistajan ohjeiden mukaisesti. Kaada huoneenlämpöinen omenamehu desinfioituun käymisastiaan ja lisää hiiva. Ilmalukko kiinni kanteen ja siihen vettä sisään. Säilytä käymisastiaa paikassa, jossa on tasainen, 18–23 asteen lämpötila. Anna omenamehun käydä 2–4 viikkoa, kunnes siideri on kirkastunut ja käyminen loppunut. Mitä korkeampi lämpötila, sitä lyhyempi kypsytysaika.

    5. Poreet syntyvät pullossa

    Varmista ennen pullotusta, että käyminen on loppunut – muuten pullot saattavat räjähtää! Käyminen on loppuvaiheessa, kun vesilukon pulputus on vähentynyt.

    Lappoa siideri desinfioituihin pulloihin. Jos haluat poreilua, lisää pulloon sokeria, hunajaa tai omenamehua: esimerkiksi teelusikallinen sokeria puoleen litraan. Siideriin voi halutessaan lisätä säilöntäainetta, kuten sulfiitteja. Sulje kruununkorkkipullot.

    Pidä siideri jälkikäymisen aikana huoneenlämmössä noin 1–2 viikkoa, jonka jälkeen siideri voidaan siirtää kylmään. Siideri on valmis nautittavaksi: jos juoma on liian kuivaa, sitä voi makeuttaa lisäämällä lasiin sokerisiirappia.

    Lähde: Maltainen-blogi

    Vasemmalla mehu ennen käymistä. Oikealla kirkastunut siideri odottaa pullotusta.Maltainen-blogi

    Lue lisää:

    Yle Uutiset: Kova, pieni ja pahanmakuinen – suomalainen aito siideri tehdään omenasta, josta et haluaisi haukata

    Sininen valo piristää, punainen sävy rauhoittaa: Nykypäivän luokkahuoneessa vireystilaa nostetaan valoilla

    Sininen valo piristää, punainen sävy rauhoittaa: Nykypäivän luokkahuoneessa vireystilaa nostetaan valoilla


    Heti luokkaan astuessa huomion vie kaksi isoa valopaneelia, joiden valosävyä ja valon voimakkuutta voi säätää. Toinen paneeleista on sijoitettu kattoon ja toinen seinälle. Joensuun Tulliportin normaalikoulun viitosluokkalaisten luokkatiloja on...

    Heti luokkaan astuessa huomion vie kaksi isoa valopaneelia, joiden valosävyä ja valon voimakkuutta voi säätää. Toinen paneeleista on sijoitettu kattoon ja toinen seinälle.

    Joensuun Tulliportin normaalikoulun viitosluokkalaisten luokkatiloja on rakennettu ajatuksella, että siellä voidaan kokeilla valon ja äänen hyödyntämistä uudella tavalla opetuksessa.

    Luokanopettaja Minna Haringin mukaan paneelien valaistusta säätämällä luokkatilaa voidaan luokan vireystilaa joko rauhoittaa tai nostaa.

    – Tutkimuksissa on todettu, että valomäärä, joka yleensä luokkahuoneissa on, ei riitä nostamaan vireystilaa.

    Haring kertoo, että sininen valo lisää vireyttä ja punaisen sävyyn kääntyvä valo rauhoittaa. Oppilaat saavat itse myös kokeilla ja testata sitä, minkä tyyppisessä valaistuksessa he haluavat työskennellä.

    Viidesluokkalaisen Emilio Kivivuoren mielestä on hyvä, että valoja voi säätää.

    – Minä pidän sellaisesta sinisestä valosta. Se on sellainen taivasmainen.

    Petri Lassheikki / Yle

    Haring kertoo, että jo nyt on huomattu, että oppilaat käyttäytyvät eri tavalla.

    – Osa hakeutuu vähän pimeämpiin tiloihin: meidän kotaan tai luolaan, tai he säätävät valoja himmeämmälle tai laittavat rauhoittavamman valosävyn. Osa taas hakee selvästi sinisempää valoa.

    Tavoitteena on myös valojen ja äänten avulla luoda tila, joka tukee oppimista ja tarjoaa elämyksiä.

    Luokanopettaja Ulla Sten kertoo esimerkkinä, että luokkahuoneen keskellä oleva katsomo on toiminut amfiteatterina, kun opetuksessa on käsitelty antiikin Kreikkaa ja Roomaa. Valojen ja äänten avulla on luotu tunnelma, joka on vienyt oppilaat antiikin ajan tunnelmaan.

    – Meillä on ollut oraakkeli pimeässä aistihuoneessa. Tunnelma siellä oli aika jännittävä.

    Työt on jaettu ja oppilaat ryhtyvät töihin.Petri Lassheikki / YleOppilaat halusivat luokkaan rauhallisia paikkoja

    Luokkatilan rakentaminen on vielä vähän kesken. Esimerkiksi kaikki kaiuttimet eivät vielä ole paikallaan. Ympäri luokkahuonetta on tarkoitus myös sijoitella vielä luku- ja jalkalamppuja.

    Päätilaa hallitsee keskellä lähes katonrajaan nouseva porrasmainen katsomo. Katsomon alle on rakennettu luola. Pitkän huoneen päädyssä on kiipeilyseinä. Lattialla on patjoja ja katosta roikkuu kiipeilynaru. Liikuntapäädystä pääsee viereiseen tummaseinäiseen aistihuoneeseen.

    Vastakkaisessa päädyssä on kaksi hiljaista huonetta pöytineen ja tuoleineen. Päätilan yhdessä nurkassa on myös varta vasten luokkaa varten huovasta tehty kota.

    Luokanopettaja Minna Haring kertoo, että luokkatilasta on tarkoitus tehdä houkutteleva ja kahvilamainen. Hallimaisuudesta halutaan eroon.

    Ulla Sten opettaa oppilaita hiljaisessa huoneessa. Kota on tehty varta vasten koulua varten.Petri Lassheikki / Yle

    Viitosluokkalaisen Tia Hartikaisen lempipaikka uudessa luokassahuoneessa on kota: pienessä ja rauhallisessa kodassa on hyvä opiskella.

    Iiris Voutilainen puolestaan tykkää hiljaisesta huoneesta, koska siellä voi tehdä rauhassa töitä. Alvari Akkanen kertoo, että hän lempipaikkansa on aistihuone.

    Opettajat aloittivat tilojen suunnittelun yhdessä arkkitehdin ja sisustussuunnittelijan kanssa viime vuoden keväällä. Myös oppilaat olivat mukana suunnittelussa. Lapset toivoivat varsinkin sellaisia paikkoja, jossa he voivat opiskella omassa rauhassa.

    Kolme luokkaa opiskelee samassa tilassa

    Tulliportin koulu on Itä-Suomen yliopiston alaisuudessa toimiva harjoittelukoulu. Siellä tulevat opettajat ottavat ensikosketuksia työhönsä. Koulussa kokeillaan myös uuden tekniikan hyödyntämistä opetuksessa.

    Valot ja äänet nivoutuvat osaksi laajemman uudentyyppisen opetuksen kokonaisuutta, jossa yhteisopettajuudella on suuri merkitys.

    Noin 250 neliön luokkahuoneessa opiskelee kolme viitosluokkaa, joita luokanopettajat opettavat yhdessä. Kahtena päivänä viikossa opetuksessa on mukana erityisopettaja. Myös aineenopettajia saadaan avuksi tarpeen mukaan.

    Opetuksessa käytetään virtuaalilaseja.Petri Lassheikki / Yle
    Linja-auto törmäsi hirveen Juuassa, kukaan ei loukkaantunut

    Linja-auto törmäsi hirveen Juuassa, kukaan ei loukkaantunut


    Linja-auto törmäsi hirveen Juuassa Pohjois-Karjalassa sunnuntai-iltana. Pelastuslaitokselta kerrotaan, että kukaan ei loukkaantunut onnettomuudessa. Hirvi kuoli törmäyksessä, ja linja-auto vaurioitui ajokelvottomaksi. Onnettomuus sattui...

    Linja-auto törmäsi hirveen Juuassa Pohjois-Karjalassa sunnuntai-iltana.

    Pelastuslaitokselta kerrotaan, että kukaan ei loukkaantunut onnettomuudessa. Hirvi kuoli törmäyksessä, ja linja-auto vaurioitui ajokelvottomaksi.

    Onnettomuus sattui valtatiellä kuusi muutama kilometri Kolinportilta Joensuuhun päin.

    Linja-auto oli matkalla Joensuuhun, kun hirvi juoksi sen keulaan.

    Poikaystäväksi valikoitui se, kenellä oli isoin piripussi –  raitistunut Mervi Heino joutui opettelemaan parisuhdetaidot uusiksi

    Poikaystäväksi valikoitui se, kenellä oli isoin piripussi – raitistunut Mervi Heino joutui opettelemaan parisuhdetaidot uusiksi


    Joensuulaisen Mervi Heinon ensimmäinen raitis parisuhde oli niinkin myöhään kuin kolmikymppisenä. Se vasta vaikeaa olikin. Päälle puskivat vanhat toimintatavat, joita hän oli oppinut edellisissä suhteissaan. Niissä kolmantena pyöränä olivat...

    Joensuulaisen Mervi Heinon ensimmäinen raitis parisuhde oli niinkin myöhään kuin kolmikymppisenä. Se vasta vaikeaa olikin.

    Päälle puskivat vanhat toimintatavat, joita hän oli oppinut edellisissä suhteissaan. Niissä kolmantena pyöränä olivat amfetamiini, alkoholi ja lääkkeet.

    Heino oli esimerkiksi tottunut siihen, että seksillä sai haluamansa. Tai että jopa omalle puolisolle pystyi valehtelemaan päin naamaa, ettei kamaa muka ollut enää jäljellä. Sen halusi mieluummin vetää yksin kuin jakaa rakkaansa kanssa.

    Sellaista arki oli. Salailua. Väkivaltaa. Pakonomaista yksinäisyyden välttelyä. Päivästä toiseen selviytymistä.

    – Joko se oli kärvistelyä. Silloin mietimme pää punaisena, mistä saisi rahaa tai millaisia rikoksia pitäisi tehdä, että saisi kamaa. Tai sitten kun sitä kamaa oli, olimme ihan sekaisin, sanoo Heino.

    Nopeasti muuttuvia suhdekuvioita

    Mervi Heinon kokemukset ovat vain yksi sävy päihdesuhteiden värikartalla, muistuttaa Tampereen seudun huumeidenkäyttäjien kanssa työtä tekevä Elina Autio.

    Hän on nähnyt asiakkaidensa elämässä tiuhaan tahtiin muuttuvia suhdekuvioita ja draamaa. Toinen ääripää ovat pitkät ja sitoutuneet suhteet, joissa kumppani on se ainut vakaa asia, kun kaikki muu elämässä on kaoottista.

    A-klinikkasäätiön haittoja ehkäisevässä työssä Autio kohtaa sen kaikkein syrjäytyneimmän osan huumeidenkäyttäjistä: suonensisäisesti käyttävät, joiden päihdehistoria voi olla jopa vuosikymmeniä pitkä.

    Yhteistä kaikille huumeidenkäyttäjien suhteille on Aution mukaan kuitenkin se, että huumeet ovat suhteen kolmas osapuoli. Ne vaikuttavat arjen kulkuun: kuinka huumeita hankitaan ja miten ne maksetaan. Jos toisella on paremmat suhteet vetojen hankkimiseen, on hänellä myös valtaa.

    Parisuhteet olivat Mervi Heinolle läheisriippuvuuden ruokkimista, pakonomaista tarvetta olla vain jonkun kanssa.Annika Martikainen / Yle

    Riippuvuus ei ole ainut asia, joka keikuttaa parisuhdetta. Autio muistuttaa, että monella hänen asiakkaallaan on jo lapsuudesta asti isoja railoja sielussaan: kaltoinkohtelua, seksuaalista hyväksikäyttöä ja säröjä kiintymyssuhteissa.

    Huumepiireissä meno on karua, eivätkä traumat siellä ainakaan vähene - päinvastoin.

    – Osa hakeutuu tuhoisiin ihmissuhteisiin, osalle taas sitoutuminen on todella vaikeaa, Autio summaa.

    Lopettaminen ei onnistu, kun toinen juo

    Mervi Heinon ensimmäinen känni on tarina, jonka olemme kuulleet niin monesti aiemmin: alkoholi teki ujosta 12-vuotiaasta tytöstä vihdoinkin itsevarman ja coolin. Heino ihastui tunteeseen samantien ja joi joka viikonloppu.

    Alkoholia seurasivat lääkkeet, kannabis ja amfetamiini.

    Parikymppisenä Heino sai lapsen keskellä alkoholisoitunutta parisuhdetta. Heino haaveili normaalista perhe-elämästä ja viidestä lapsesta.

    Heino mietti usein korkin laittamista kiinni. Se oli mahdotonta, kun rakas jatkoi juomista.

    – Olin mustasukkainen, kun hän lähti juomaan. Koin suurta vääryyttä, että minun piti jäädä kotiin lapsen kanssa, sanoo Heino.

    Ja niin Heino hankki lapsensa hoitoon jonnekin, ihan minne vaan, että pääsi itsekin radalle. Lopulta lapsi otettiin huostaan.

    Mervi Heino tuntee vertaistukiryhmien kautta muutaman pariskunnan, joka on raitistunut yhdessä: "Onhan siinä haastetta. Henkisen kasvun prosessi on paljon suurempi ja aika helposti se menee toisen perään kyttäämiseksi."Annika Martikainen / Yle

    Päihdesuhteita on niin monenlaisia kuin on käyttäjiäkin, mutta Heinolla on näin jälkikäteen hyvin karu näkemys sekavien vuosien parisuhteistaan. Hän kokee tulleensa hyväksikäytetyksi - ja itsekin hyväksikäyttäneensä muita.

    – Minä olin aina sen jäbän kanssa, jolla oli isoin piripussi taskussa tai parhaat suhteet. Ei sillä ollut mitään tekemistä todellisen rakkauden tai minkään todellisen kanssa.

    Hetki, joka muutti kaiken

    Jokin naksahti Mervi Heinon päässä 12 vuotta sitten. Hän istui tuolilla perheneuvolan käytävällä Joensuun Penttilässä ja odotti, että Eetu-poika tulisi sijaisvanhempien kanssa tapaamiseen. Heino oli samana päivänä heitetty ulos katkolta, koska hän oli sääntöjen vastaisesti päätynyt sänkyyn toisen katkolaisen kanssa.

    Vihdoinkin Eetu astui perheneuvolan pääovista sisään. Äidin nähdessään kuusivuotias poika lähti juoksemaan pitkin pitkää käytävää, itkien ja äitiä huutaen.

    Se hetki muutti kaiken. Heino päätti sillä sekunnilla, että hänen on pakko lopettaa lapsensa takia. Samana iltana hän oli ensimmäistä kertaa vertaistukiryhmän kokouksessa ja aloitti pitkän tien raitistumiseen.

    Heinon nykyinen parisuhde on hänen elämänsä ensimmäinen raitis suhde. He ihastuivat vertaistukiryhmässä - niin kuin moni muukin raitistumisen alkuvaiheessa oleva päihdekuntoutuja.

    Heino ei suosittele tätä muille: parisuhteesta tulee helposti ykkösasia ja itsensä hoitaminen jää taka-alalle. Hänen kokemuksensa mukaan ihan samalla lailla naiset kuin miehet ovat hanakoita pakenemaan itseään parisuhteeseen raitistumisen ensimetreillä.

    – Kannattaisi olla pari vuotta yksinään, mutta harva siihen pystyy. En pystynyt minäkään, sanoo Heino.

    Mervi Heinon käteen on tatuoitu uskontunnustus.Annika Martikainen / Yle

    Kahden toipuvan addiktin suhteen alku ei ollut helppoa.

    – Minä olen ollut meidän suhteessa se tosi sairas tyyppi. Minun on pitänyt kasvaa henkisesti älyttömän paljon. Itse en ole aina siihen uskonut, mutta onneksi minulla on mies, joka on tiennyt, että kyllä tuo tuosta vielä muuttuu, Heino sanoo.

    Heinolle vaikeinta raittiissa elämässä on ollut seksuaalisuus. Sekavina vuosina häntä käytettiin seksuaalisesti hyväksi ja hän myös käytti itseään maksuvälineenä. Näitä traumoja hän on joutunut työstämään saadakseen itsensä taas ehjäksi. Naisena, tyttöystävänä ja seksikumppanina.

    – Minulla oli aivan vääristynyt käsitys siitä, mitä naisen ja miehen välillä pitäisi tapahtua. Olin oppinut sen kaiken pornoelokuvista.

    Seksuaalinen hyväksikäyttö on aihe, josta päihdetyöntekijä Elina Aution asiakkaiden on hankala puhua. Hänen mukaansa monella riippuvuuksien kanssa painivilla naisella ja miehellä on omanarvontunne hukassa, mikä altistaa hyväksikäytölle ja väkivallalle.

    – Moni kokee ansainneensa kaiken sen paskan, tai että se oli oma syy, kun meni sinne kämpälle, Autio sanoo.

    Oman riippuvuuden selättäminen on ykkösasia

    Ensimmäiset seitsemän vuotta raittiudesta olivat aivan karseita. Entinen elämä jätti Mervi Heinoon niin pahoja jälkiä, että se vaati valtavasti työskentelyä itsensä kanssa.

    Onneksi tänä päivänä on jo helpompaa, kun raitistumisesta on kulunut lähes 13 vuotta. Sievän omakotitalon keittiössä hymyilevä nainen hörppii rasvakahvia aamiaiseksi. Lapset on juuri viety kouluun ja tässä on pieni hetki omaa aikaa ennen töihin lähtöä.

    Edelleen Heinon laukussa kulkee mukana Anonyymien Alkoholistien kirja. Jokaikinen päivä.

    Sekä Heino että hänen kumppaninsa tekevät töitä päihdekuntoutujien kanssa: Heino opiskelee oppisopimuksella lähihoitajaksi naisten hoitokoti Tuhkimossa ja aviomies on töissä päihdekuntoutuksessa Liperissä.

    Pari on kulkenut pitkän tien yhdessä, mutta suurin urakka on tehty oman pään sisällä.

    – Ehdoton edellytys meidän suhteemme onnistumiselle on ollut se, että olemme kumpikin omilla tahoillamme hoitaneet ensisijaisesti omaa päihdeongelmaa. Ilman sitä emme olisi tässä nyt.

    Lue lisää:

    Yle Areena: "Poikaystäväksi valikoitui se, kellä oli isoin piripussi"

    Yle Uutiset: Toisen hiusten letittäminen on kielletty, samoin elokuvat arkisin – ankaran kurin päihdehoitola naisille tekee kovaa tulosta

    Pärjäisitkö ilman juoksevaa vettä ja naapureiden turvaa? Eliisa Kiiskinen muutti Helsingistä metsän keskelle Lieksaan ja viihtyy 22 huskynsa kanssa

    Pärjäisitkö ilman juoksevaa vettä ja naapureiden turvaa? Eliisa Kiiskinen muutti Helsingistä metsän keskelle Lieksaan ja viihtyy 22 huskynsa kanssa


    Eteläsuomalainen tiheään asuttu taajama peltoineen ja iloisen keltaisine puutaloineen vaihtui lieksalaiseen vaara- ja metsämaisemaan. Lähinaapureita ja katuvaloja ei ole. Rauhaa ja tilaa sen sijaan on, kotiovelta voi lähteä sadan kilometrin...

    Eteläsuomalainen tiheään asuttu taajama peltoineen ja iloisen keltaisine puutaloineen vaihtui lieksalaiseen vaara- ja metsämaisemaan. Lähinaapureita ja katuvaloja ei ole. Rauhaa ja tilaa sen sijaan on, kotiovelta voi lähteä sadan kilometrin valjakkolenkille.

    Elämää ja työtä on yhä muuallakin, kuin pääkaupungissa päätteen äärellä. Entinen helsinkiläinen eläintarvikeliikkeen myyjä Eliisa Kiiskinen on nykyisin lieksalainen. Ikiomaa lääniä on yli 20 hehtaaria, elämää koiralauman kanssa eletään ilman kaupunkilaisen kiireitä.

    Viime talven lumimäärä oli yllätys, muutoin kotiutuminen Ilvesvaaralle on sujunut kohtuullisella harjoittelulla.

    – Ihmiset arastelevat turhaan. Minäkin olen kerrostalon kasvatti, joten kädentaitoja ei tullessa ollut liikaa. Niitä on pitänyt opetella, mutta kokeilemalla ja joskus erehtymälläkin oppii, Kiiskinen toteaa.

    Kehäkolmosen ulkopuolella olevien kiinteistöjen hintataso voi olla avain omannäköiseen elämään. Viisinumeroisella luvulla löytyy täysin asuttavia paikkoja, usein niiden mukana saa myös maata ympärilleen. Katuvalot tosin harvemmin sisältyvät hintaan, mutta tilalle saa tähtitaivaan ja revontulet.

    Eliisa Kiiskinen ja Koirien Tasavallan kesämökkejä. Tulevan talven koko lauma asustaa tässä maisemassa.Siru Päivinen YleKoiraharrastusta vuosikymmeniä – lajin vaihto tarjoaa haastetta

    Helsingissä asuessaan Kiiskinen oli tuttu näky koirakoulutusten vetäjänä. Hän on kilpaillut palveluskoiralajeissa, joita hän harrasti aluksi bokserin ja malinoisien kanssa.

    Vuonna 2006 huskyt ja rekikoiraharrastus veivät mennessään. Lieksa löytyi valjakkokilpailureissulla vuonna 2009, ja vuonna 2012 Eliisa muutti laumoineen Lieksaan.

    – Se on ollut elämäni paras ratkaisu. Olen varmaan jossain entisessä elämässäni ollut metsäpirtin tyttö, tunnen niin vahvasti kuuluvani tänne, Kiiskinen toteaa.

    Ilvesvaaralla pidettiin elokuun lopussa treeniviikonloppu, koulutushommatkin siis jatkuvat. 20 ihmistä ja 50 koiraa kävi ottamassa tuntumaa Ilvesvaaran maastoihin, valjakkotreenaajia ajeli Lieksaan ympäri maata.

    – Viihdyn hyvin itseksenikin, en ole koskaan kaivannut suuria ihmisjoukkoja jatkuvasti ympärilleni. Toisaalta tämä harraste kyllä yhdistää ihmisiä. Lieksassa on huikeita treenipaikkoja muuallakin kuin Ilvesvaarassa, Eliisa kertoo.

    Koirien Tasavalta ja suojeltu suo

    Elisa Kiiskinen osti itselleen ja koirilleen talon ja hehtaarin maata sen ympäriltä. Pihassa seisoo maasturi, ja mönkijä on tarpeen lumettoman ajan koiratreeneissä.

    Eliisa Kiiskisen äiti huomasi muutamassa vuodessa, että tytär on päättänyt jäädä lieksalaiseksi. Kymmenien koirien kanssa ei käväistä Helsingissä sukuloimassa. Niinpä Lieksaan ajettiin toinenkin muuttokuorma.

    – Koko ikänsä Helsingissä asunut äitini teki myös päätöksen muuttaa tänne. Myös hän myi asuntonsa ja osti Lieksasta itselleen kerrostalohuoneiston, Eliisa Kiiskinen kertoo.

    Lisäksi äiti osti Eliisan läheltä kesäpaikan ja suon. Suo on nyt suojeltu ja saanut pienen maisematornin, josta aluetta on mukava tarkkailla.

    – Suo on huikean kaunis paikka. Siihen tutustuminen eri vuodenaikoina on upeaa, kertoo valokuvauksesta viime aikoina innostunut Kiiskinen.

    Vaikka Ilvesvaaran Rekikoirat ovat melkoinen lauma, ne ovat enimmäkseen varsin hiljaista väkeä.Eliisa Kiiskisen kotialbumiMitä ihminen lopulta tarvitsee?

    Tulevan talven Kiiskinen asuu kokonaan pienessä kesämökissä. Käytössä on 17 neliötä, johon sisältyy sauna. Kaminaa on kesytelty ja valmisteluja tehty. Koirilla on aidattua tilaa omassa Tasavallassaan kolmisen hehtaaria.

    – Kuulostelen talven yli, miten vähällä tavaralla oikeastaan pärjää. Mikä on todella tarpeellista, mikä taas aivan turhaa lastia, Kiiskinen kertoo.

    – Maailma näyttää täällä kovin erilaiselta. Pienestäkin ennättää iloita, ja asioita myös huomaa ja havainnoi aivan toisella tapaa. Täällä myös näkee paljon sellaista, josta kaupungissa voi vain unelmoida.

    Mökkilammen majava ja kuikat ovat ehdottomasti sitä osastoa. Kiiskinen seurasi niiden touhuja kesän aikana yhdessä koirien kanssa.

    – Koiratkin olivat aivan hiljaa ja tarkkailivat lammen kulkijoita, hyviä bongareita!

    Eliisa Kiiskisen kotialbumiMistä elanto?

    Lieksaan muuttoa suunnitellessaan Kiiskinen otti yhteyttä työvoimatoimistoon, ja selvitti millaisia töitä Lieksassa olisi tarjolla. Löytyi ilmoitus navettatöistä.

    - Otin yhteyttä, esittelin itseni, ja kerroin etten ole ikinä ollut tekemisissä lehmien kanssa, mutta pärjään eläinten kanssa hyvin. Pääsin navetalle, Kiiskinen muistelee.

    Vuoden Eliisa Kiiskinen työskenteli parsinavetassa, sitten tuttavien kautta löytyi paikka kotikylän kupeelta robottilypsynavetasta. Siellä Kiiskisellä on töitä takana viitisen vuotta. Tällä hetkellä palkka tulee henkilökohtaisen avustajan työstä.

    Mutta entäs ne pedot ja pimeä?

    Syksyn hämärtyvät illat eivät ole Eliisalle kauhistus, pimeys on hänestä rauhoittavaa. Lisäksi se tarkoittaa koiraharrastajalle myös treenikauden käynnistymistä. Ilvesvaaralla koulitaan parhaillaan teinikoiria mukaan valjakkoon konkareiden sekaan.

    - En ole keksinyt yhtäkään asiaa, mitä täällä pitäisi oman lauman keskellä pelätä, Eliisa Kiiskinen toteaa levollisesti.

    - Ilveksiähän täällä on niin paljon, etten edes muista enää, monestiko olen niihin törmännyt. Karhun olen nähnyt automatkalla muutaman kerran. Susien ja ahmojen jälkiä näen, vuodesta riippuen aika runsaastikin, mutta ne eivät ole itseään toistaiseksi minulle näyttäneet, Kiiskinen kertoo.

    Kiiskisellä ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia petojen kanssa. Koiravaljakkoharrastaminen sujuu sovussa metsän alkuasukkaiden kanssa. Treenejä ei ole tarvinnut jättää väliin, tai pelätä petoeläinten takia.

    - Koirien haukusta ja pihapiirin tuntumasta löytyneistä jäljistä tiedän kyllä, että tästä läheltä on öisin joskus kuljettu. Myös ajoreissuilla olen joskus huomannut, että menomatkalla hanki reitin varrella on ehjä, mutta tulomatkalla saattaakin kulkea suden tai ahman jäljet reitin yli. Minulle tulee siitä vain hyvä mieli, Eliisa toteaa.

    Eliisan lauma on iso. Yli 20 huskya päästää tarvittaessa komeasti ääntä, jonka viesti metsän asukeille tuskin jää epäselväksi. Arkea Ilvesvaaran korkeuksissa eletään kuitenkin pääsääntöisesti kuin huopatossutehtaalla. Satunnaisia remuamisia lukuunottamatta ei arvaisi, että tontilla asuu pari valjakollista koiria.

    Eliisa Kiiskisen kotialbumi
    Väärä lääke vei pojan vuosiksi psykiatriseen hoitoon – 16-vuotiaana hän onnistui paljastamaan, kuinka lapsia alistetaan ja nöyryytetään laitoksissa ympäri maata

    Väärä lääke vei pojan vuosiksi psykiatriseen hoitoon – 16-vuotiaana hän onnistui paljastamaan, kuinka lapsia alistetaan ja nöyryytetään laitoksissa ympäri maata


    – Soita ambulanssi! 9-vuotias Jere valui hikeä ja raapi itseään. Jeren äiti oli kauhuissaan. Vain hetkeä aikaisemmin poika oli käynyt isänsä kanssa saunassa ja alkanut sen jälkeen piirtää. Kohtaus oli alkanut sekunnissa. Takana oli hauska...

    – Soita ambulanssi!

    9-vuotias Jere valui hikeä ja raapi itseään. Jeren äiti oli kauhuissaan. Vain hetkeä aikaisemmin poika oli käynyt isänsä kanssa saunassa ja alkanut sen jälkeen piirtää. Kohtaus oli alkanut sekunnissa.

    Takana oli hauska päivä, sillä Jere ja hänen isänsä olivat olleet pelaamassa jalkapalloa. Ennen lähtöä hän oli nielaissut ensimmäisen ADHD-lääkkeensä.

    Itä-Suomessa asuva Jere oli villi lapsi. Toisen luokan lopussa opettajat kyllästyivät vilkkauteen.

    Haluan, että kaikki tietävät millaista se on. Jere

    Jere ja hänen vanhempansa kutsuttiin palaveriin kasvatusperheneuvolan sosiaalityöntekijän ja psykiatrin kanssa. He halusivat, että poika aloittaisi ADHD-lääkityksen. Diagnoosia Jerellä ei ollut.

    – Emme olisi millään halunneet antaa lääkettä, sillä sairaudesta oli vain epäilys. Meitä kiristettiin lastensuojelutoimilla ja pelkäsimme huostaanottoa, kertoo Jeren äiti Katja.

    Lääkäri kirjasi asian papereihin näin:

    Vakavan neuvottelun ja lastensuojelulla uhkaamisen jälkeen vanhemmat suostuivat lääkekokeiluun.

    Jere otti seuraavana päivänä ensimmäisen pillerin. Kaikki meni hyvin, kunnes jokin piirroksessa meni pieleen.

    – Yhtäkkiä hän suttasi piirustuksen ja huusi, ettei hänestä ole mihinkään. Poika alkoi raapia itseään lattialla. Luulin ensin, että hän pelleilee, Katja kertoo.

    Sukellus painajaiseen

    Ambulanssi tuli. Ensihoitajat kirjasivat ylös, kuinka poika oli “aivan sekaisin”, pyöri lattialla ja puri itseään. Kiroili, ärhenteli, kukaan ei saanut häneen kontaktia.

    Kohtaus kesti viisi tuntia. Diagnoosi oli lääkkeen aiheuttama, määrittelemätön psykoottinen häiriö. Lääkärit kertoivat Katjalle, että Jeren geeneissä oli alttius sairastua psykoottiseen sairauteen eikä kyseistä lääkettä olisi missään tapauksessa saanut hänelle antaa.

    Yksi pilleri puhkaisi sairauden, joka vei pojan laitoskierteeseen. Siitä muodostui koko perheelle vuosien pituinen painajainen.

    Jere kävi läpi kuusi laitosta. Kaikissa niissä Jere, ja samalla koko perhe, kokee saaneensa mielivaltaista kohtelua. Siksi Jere haluaa kertoa tarinansa.

    – Haluan, että kaikki tietävät millaista se on. Tahallista ärsyttämistä ja sen jälkeen kohtuuttomia rangaistuksia. Lapsia pitää alkaa kohdella paremmin.

    Paljastui, että Jerellä on kohtalotovereina paljon lapsia ympäri maata.

    Nalletyyny on kulkenut Jeren mukana pikkupojasta asti. Jere antoi lapsena sille nimen Kanne.Tommi Parkkinen / Yle

    Eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan ja aluehallintovirastoille tulee vuosittain satoja kanteluja huostaanotetuilta tai mielenterveysongelmista kärsiviltä lapsilta ja heidän vanhemmiltaan.

    Kanteluissa kerrotaan alistavasta ja loukkaavasta kohtelusta laitoksissa. Näihin lukeutuvat esimerkiksi psykiatrinen osastohoito, lastenkodit ja koulukodit. Moniongelmaiset lapset kulkevat usein niiden väliä.

    – Nyt puhutaan jäävuoren huipusta. Meille kantelevat vain ne ihmiset, jotka ymmärtävät, että niin voi tehdä, sanoo esittelijäneuvos Tapio Räty eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta.

    Nyt puhutaan jäävuoren huipusta. Tapio Räty

    Oikeusasiamies on ratsannut viimeisten kahden vuoden kymmeniä lastensuojelulaitoksia, koska epäilyksiä kyseenalaisista menetelmistä on ollut. Lähes kaikista löytyi ongelmia.

    – Olen aika huolissani. On noussut esiin hyvin paljon epäkohtia, jotka eivät koske vain yhtä lasta vaan kaikkia laitokseen sijoitettuja lapsia. Lasten elämää on rajoitettu vetoamalla siihen, että kyseessä on kasvatuskeino, kertoo Räty.

    Julkisuudessa tikunnokkaan on nostettu koulukodit ja erityisesti Muhoksella sijaitseva Pohjolakoti, josta löytyi useita mielivaltaisia ja lapsia nöyryyttäviä käytäntöjä. Kun Jere ja Katja ottivat yhteyttä Ylen toimitukseen paljastui, että lasten kaltoinkohtelu on laajempi ilmiö.

    Sitä esiintyy myös laitoksissa, joissa hoidetaan kehitysvammaisia tai mielenterveysongelmaisia lapsia.

    Tommi Parkkinen / YleYllätystarkastuksia

    Kun kantelua ruvetaan selvittämään, ollaan usein sana sanaa vastaan -tilanteessa. Eduskunnan oikeusasiamies pyrkii selvittämään totuuden muun muassa tekemällä laitoksiin yllätystarkastuksia. Se on puuttunut viime vuosina esimerkiksi erään sairaalan käytäntöön, jossa aggressiivisesti käyttäytyviä lapsia ja nuoria käärittiin mattoon. Osastolla oli käytössä erityinen matto tätä tarkoitusta varten.

    Kehitysvammaisten lasten hoitokotiin viime syksynä suuntautuneella tarkastuksella puolestaan selvisi, että lähes kaikkien lasten liikkumisvapautta oli rajoitettu laittomasti. Laitoksen ovia pidettiin lukossa ja lapsilla käytettiin automatkoilla ylimääräisiä turvavöitä ilman lain vaatimia perusteluja. Hoitokoti myös piti yhtä lapsista talutusvyössä, jota hän ei saanut itse riisuttua pois. Laittomat käytännöt olivat jatkuneet lähes kaksi vuotta.

    Tapio Räty on yksi laitoksia kiertävistä tarkastajista. Hän sanoo, että lastensuojelulaitosten yleisimmät puutteet ovat liikkumisvapauden ja yhteydenpidon laiton rajoittaminen.

    – Laitoksilla voi olla lukuisia omia mielivaltaisia sääntöjä ja käytäntöjä, joiden nojalla estetään lapsia lähtemästä ulos tai pitämästä yhteyttä kotiin.

    Laitoksilla voi olla lukuisia omia mielivaltaisia sääntöjä ja käytäntöjä. Tapio Räty

    Työntekijät myös puuttuvat nuorten asioihin tavalla, joka ei heille kuulu. Räty kertoo, kuinka erääseen lastensuojelulaitokseen sijoitettu tyttö halusi e-pillerit.

    – Laitos halusi tietää, miksi tyttö menee lääkäriin, vaikka se ei liity huostaanottoon eikä kuulu laitokselle pätkääkään. Tyttö kertoi, että työntekijät tuppautuivat lääkärin vastaanotolle mukaan.

    Laitoksiin sijoitetut lapset myös ovat myös kertoneet, että ohjaajat kirjaavat heitä koskeviin raportteihin vääriä tietoja. Lapset pelkäävät väärien kirjausten vaikuttavan heitä koskeviin päätöksiin.

    Niin kävi ainakin Jerelle, joka päätyi epäonnistuneiden lääkekokeilujen ja kyseenalaisten kirjausten jälkeen pakkohoitoon erittäin vaikeahoitoisten nuorten osastolle Niuvanniemen sairaalaan.

    Outoja kirjauksia

    Jere oli suutuspäissään viiltänyt kotona käteensä haavan vanerinpalalla, jonka hän oli irrottanut rikkinäisestä ovesta. Oli kesä 2014, ja hän oli tapauksen aikaan kotilomalla Kuopiossa sijaitsevan Alavan sairaalan psykiatriselta osastolta. Takana oli jälleen yksi pieleen mennyt lääkekokeilu.

    – Poika on reagoinut lääkkeen lopettamiseen aina vahvasti. Toivoin, että lääke olisi sen takia ajettu alas reilusti ennen kotilomaa, mutta niin ei tapahtunut, Katja sanoo.

    Katja kertoi kotiloman jälkeen vaneripalaepisodista lääkäreille. Hänelläkin sattui tuolloin olemaan jalassaan tuore haava, jonka lääkärit näkivät. Katja kertoo huomauttaneensa erikseen, että se ei ollut Jeren aiheuttama.

    Papereihin kirjattiin, että poika oli hajottanut oven ja aiheuttanut äidilleen ison haavan. Jere päätettiin lähettää pakkohoitoon Niuvanniemen sairaalaan. Päätöksen perusteluna oli, että Jere oli vaaraksi itselleen ja muille. Katja oli ihmeissään.

    – Se, mitä papereissa luki, ei ollut totta. Poika ei hajottanut ovea vaan se oli jo valmiiksi rikki. Minun haavani oli ihan omaa syytäni. Jere ei ole ollut koskaan väkivaltainen. Lapsi sekoitettiin ensin lääkkeillä ja sitten hän joutui pakkohoitoon liian kevyin perustein.

    En todellakaan ole koskaan kuvitellut olevani muurahainen. Jere

    Hoitoraportteihin päätyi muutakin sellaista, jota Jere ja Katja ovat kummastelleet. Jere kertoo avautuneensa ennen Niuvanniemeen joutumistaan psykologille siitä, kuinka pahalta hänestä tuntui. Kuinka hän tunsi itsensä pieneksi muurahaiseksi, jota isot pahat aikuiset jahtaavat. Hoitoraporttiin pojan tuntemukset kirjattiin näin:

    Jere kokee olevansa muurahainen.

    Väite muurahaiskokemuksesta kertautui jatkossa aina uusiin hoitoraportteihin, joissa käytiin läpi Jeren taustoja. Se on siellä tänä päivänäkin.

    – Se oli kielikuva. En todellakaan ole koskaan kuvitellut olevani muurahainen, Jere puuskahtaa.

    Asmo Raimoaho / Yle

    12-vuotias poika suljettiin Niuvanniemeen lähes puoleksi vuodeksi. Perhettään hän sai tavata valvotusti kaksi kertaa viikossa, mutta kotilomille hän ei päässyt. Joskus perheen jo sovitut vierailutkin peruttiin.

    – Minulle oli kerrottu, että Niuvanniemi olisi tosi kiva paikka ja siellä saisi käydä koulua. Kaikki oli valetta. Oikeasti siellä ei ollut mitään tekemistä. Olin vain huoneessani, itkin ja nukuin. Nukkuessa aika kului nopeammin, Jere sanoo.

    Jere ei päässyt kouluun viiteen kuukauteen. Niuvanniemestä kerrotaan, että lapsipotilaat käyvät koulua ja saavat liikkua ohjaajien kanssa sairaalan ulkopuolella kuntonsa mukaan. Kotilomakäytäntöön ei sairaalan mukaan voida kaikkien lasten kohdalla mennä lainkaan, koska potilaat ovat vakavasti sairaita.

    Koti-ikävä

    Koko Jeren perheelle oli kova isku, kun poika ei päässyt kotiin edes jouluksi. Kaikki hoitajat tuntuivat Jeren mielestä vihaisilta ja kylmiltä.

    – Koti-ikävä oli ihan kamala koko ajan, mutta kukaan ei lohduttanut.

    Jere alkoi osoittaa mieltään eikä totellut käskyjä. Katja sai pojaltaan itkuisia, hätääntyneitä puheluita.

    – Hän kertoi, kuinka hoitajat vääntävät hänen käsiään selän taakse niin että häntä sattuu. Olin ihmeissäni. Hoitajat sanoivat, että nämä lapset keksivät asioita.

    Kun Katja meni joulun jälkeen Niuvanniemeen tapaamaan Jereä, häntä odotti mustelmille rusikoitu poika.

    Asmo Raimoaho / Yle

    Kaulassa ja käsissä oli verenpurkaumajäljet. Kyynärpäistä olivat nahkat palaneet.

    Tilanne oli alkanut siitä, ettei Jere suostunut menemään huoneeseensa. Mieshoitaja oli taluttanut hänet sinne, mutta Jere oli sanonut ettei aio pysyä siellä.

    Nyt poika kertoi itkuisena äidilleen, mitä sen jälkeen oli tapahtunut.

    – Hoitaja laittoi huoneen oven kiinni ja nosti minut ryntäistä kaappia vasten. Sitten hän hakkasi päätäni seinään.

    Jeren papereissa tilanteen kirjaus päättyy siihen, että hoitaja talutti hänet huoneeseen. Myöhemmin päivätyistä teksteistä löytyy silti kirjauksia, joiden mukaan poika on näyttänyt hoitajille ruhjeita sekä puhunut kovakouraisesta käsittelystä.

    Potilas näyttänyt kyynärpään rupea, joka hänen harhamaailmansa mukaan syntynyt hoitajan syynä.

    Potilas kertoo, kuinka on kokenut joutuneensa mieshoitajan pahoinpitelemäksi jokin aika sitten. Kyseenalaistettu potilaan kokemusta tapahtuneesta. Potilas kuitenkin jatkaa ”jankkaamista” ja väittää uhmakkaasti puhuvansa totta.

    Katja oli useita kertoja yhteydessä Niuvanniemen hoitajiin. Raporteista käy ilmi, että myös Katjan kertomus on kyseenalaistettu ja puheluita on kirjattu muun muassa "saman asian jauhamisena", jonka seurauksena hänelle on ainakin kerran lyöty luuri korvaan.

    Kirjaus "katosi"

    Katja sai lopulta kiinni lääkärin, joka kirjasi pahoinpitelyepäilyn ylös. Yle on nähnyt tekstin. Myöhempien kirjausten mukaan pahoinpitelyepäily ei kuitenkaan koskaan päätynyt lääkäreiden tietoon.

    Äidille todettiin, ettei tällaista viestiä ole lääkäreille tullut. Vanhemmille todettiin, ettei dokumentoitua näyttöä äidin kuvailemista pahoinpitelyepäilyistä ole.

    Katja kertoo, että kuukausia myöhemmin sairaalan ylihoitaja soitti hänelle ja kertoi, että pojan kohtelusta tehdään sisäinen selvitys. Myöhemmin kaksi hoitajaa siirrettiin syrjään Jeren hoidosta.

    – Muut hoitajat olivat kertoneet nähneensä, että poikaa oli kohdeltu osastolla muulloinkin väkivaltaisesti. Poika oli ollut kontillaan ja häntä oli potkittu polvella selkään, Katja sanoo.

    Hän yritti saada asiasta mustaa valkoiselle, mutta se ei onnistunut.

    – Syyksi kerrottiin, että tapauksen nähneet hoitajat eivät muistaneet tapahtumien päivämääriä.

    Rajankäyntiä

    Niuvanniemen sairaala ei voi kommentoida yksittäistapauksia, mutta sen mukaan epäilyt väkivallasta selvitetään aina. Jos tekijäksi epäillään hoitajaa, tapauksen selvittää ylihoitaja. Potilaan lisäksi kuullaan syytösten kohteeksi joutunutta henkilöä.

    – Se on helppoa silloin, kun tiedetään ajankohta, milloin tapaus on sattunut. Jos sitä ei tiedetä, selvittäminen on vaikeampaa. Ei saada tietoa siitä, keitä on ollut paikalla, sanoo ylihoitaja Satu Tuovinen.

    Tilanteiden selvittäminen voi olla hankalaa myös siksi, että psykoosisairauksien oireisiin kuuluu usein harhoja. Potilas voi esimerkiksi luulla, että hänen kimppuunsa hyökätään.

    – Usein harhan tunnistaa, jos väite on niin epätodellinen ettei se mitenkään voi pitää paikkaansa. Joskus sitä on vaikea erottaa. Siksi tilanne pitäisi pystyä käsittelemään mahdollisimman nopeasti sen jälkeen, kun se on tapahtunut, Tuovinen toteaa.

    Hoitajan reaktio voi joskus olla tarpeettoman voimakas. Satu Tuovinen

    Satu Tuovinen vetää Niuvanniemessä hoitajille koulutusta, jolla opetetaan fyysisiä tekniikoita aggressiivisen potilaan kohtaamiseen. Tavoitteena on antaa sitä kautta potilaille keinoja, jotka auttavat heitä hillitsemään itseään.

    Tuovisen mukaan sairaala on pyrkinyt viime vuosina aktiivisesti vähentämään pakkotoimia kuten fyysistä rajoittamista, sitomista ja eristämistä. Tuovinen arvioi, että sairaala on myös onnistunut siinä. Hoitajan reaktio voi silti joskus olla tarpeettoman voimakas.

    – Hoitajat ottavat toisinaan esiin asioita, joissa olisivat itse toimineet toisin. Paljon keskustellaan siitä, olisiko tilanteessa ollut tarpeen käyttää voimaa vai ei. Se on sellaista rajankäyntiä.

    Jere oli 8-vuotiaana hyvä piirtäjä. Kynän jälki muuttui kömpelöksi, kun hän alkoi syödä lääkkeitä.Jeren kotialbumiVäkivaltaepäilyt poliisille

    Niuvanniemen sairaalan johdolle ei ole kantautunut tietoa Jeren kokemuksista. Johtava lääkäri Eila Tiihonen sanoo, ettei sairaala missään nimessä hyväksy väkivaltaa eikä huonoa kohtelua.

    – Jos sellaista on tapahtunut, teemme sen kitkemiseksi kaiken voitavamme. Minusta epäilyt väkivallasta pitää ilmoittaa poliisille. Toivon, että vanhemmat ottavat myös yhteyttä sairaalaan tai aluehallintovirastoon.

    Tiihonen huomauttaa, että joskus alaikäisestäkin potilaasta joudutaan pitämään tiukasti kiinni, ettei hän käy toisen potilaan tai henkilökunnan kimppuun.

    – Alaikäinenkin potilas voi olla aikuisen kokoinen. Siinä voi tulla potilaalle myös mustelmia.

    Emme missään nimessä hyväksy väkivaltaa tai huonoa kohtelua. Eila Tiihonen

    Tiihonen korostaa, ettei potilasta saa koskaan näissä tilanteissa lyödä, piestä eikä alistaa. Kun häneltä kysyy, voiko sairaalassa tapahtua Jeren kuvaamia asioita, hän vastaa näin:

    – Olen ollut täällä johtavana lääkärinä 20 vuotta ja pääasiassa psykiatrian alalla 40 vuotta. Voin sanoa, että kaikki on mahdollista. Jos on aihetta, ilmoitamme epäilyistä poliisille. On kaikkien osapuolten edun mukaista, että ulkopuolinen taho tutkii vakavat moitteet.

    Tiihosen mukaan yksi sairaalan hoitaja on tuomittu sakkoihin toistakymmentä vuotta sitten. Tiihonen kertoo saavansa potilailta ja heidän vanhemmiltaan jonkin verran viestejä, joissa sairaalaa syytetään asiattomasta kohtelusta. Hänen mukaansa syytökset selvitetään aina.

    – Yleensä kyse on mielen pahoittamisesta tai väärinkäsityksestä.

    Moni lapsi ei tunne oikeuksiaan

    Laitoksissa elävien lasten ja nuorten huono kohtelu jää silti helposti piiloon. Monet lapsista eivät tunne oikeuksiaan tai tiedä, mihin koetuista vääryyksistä voi kannella. Jotkut eivät tunnista, mikä on väkivaltaa ja mikä ei. Myös valvonnassa on porsaanreikiä.

    Esimerkiksi lasta koskevien raporttien kirjaaminen on usein laitoksen hoitajan tai ohjaajan vastuulla. Kukaan muu ei välttämättä tiedä, kirjataanko tapahtumat oikein tai jääkö jotain tärkeää kirjaamatta.

    Ja ilman asiakirjoja ei ole näyttöä.

    Asmo Raimoaho / Yle

    Aluehallintovirastot käsittelevät kantelut kirjallisesti. Ilman kirjallisia todisteita kantelija on heikoilla, jos osapuolten näkemykset tapahtumista ovat erilaiset.

    – Jos tilanteessa on ollut läsnä vaikkapa yksi hoitaja ja potilas eikä huonoon kohteluun viittaavaa tulee esiin asiakirjoissa ja selvityksissä, tapahtuneesta ei saada enempää tietoa, sanoo aluehallintoylilääkäri Marja Kuronen Itä-Suomen aluehallintovirastosta.

    Kun Yle otti Niuvanniemeen yhteyttä pahoinpitelyepäilyyn liittyen, sairaalan johtava lääkäri pyysi aluehallintoviraston edustajaa tarkastuskäynnille. Avi ei nähnyt käyntiä tarpeelliseksi vaan pyysi asiasta kirjallisen selvityksen.

    – Niuvanniemessä on pitkälle viety omavalvontajärjestelmä, ja saimme sieltä laajat selvitykset, Kuronen toteaa.

    Kolme valvovaa psykiatria

    Suljetun psykiatrisen osastohoidon yksiköt lähettävät kahden viikon välein aluehallintovirastoon luettelon potilaista, joiden hoidossa on käytetty sitomista ja eristämistä. Myös pakkotoimien syy ja kesto on ilmoitettava. Kuronen myöntää, että laitoksissa on varmasti puutteita omavalvonnasta huolimatta.

    Se, että samasta laitoksesta tulee useita kanteluita, voikin johtaa valvontakäyntiin. Niitä aluehallintovirastot tekevät yleensä siten, että käynti sovitaan laitoksen kanssa etukäteen. Yllätystarkastuksia tehdään hyvin harvoin. Kuronen sanoo, että tavoitteeksi on asetettu yksi käynti vuodessa.

    – Minusta yllätystarkastuksilla ei ole automaattisesti suurta etua verrattuna siihen, että kaikki osapuolet ovat voineet valmistautua keskusteluaiheisiin. Voimme silti ottaa haastatteluun työntekijöitä ja potilaita oman valintamme mukaisesti.

    Mahdollisuus käydä edes jokaisessa oman alueen yksikössä on hyvin rajallinen. Marja Kuronen

    Kurosen mukaan käyntejä psykiatrisissa laitoksissa rajoittaa työtehtävien laajuus. Aluehallintovirastoilla on hänen lisäkseen koko maassa vain kaksi valvovaa psykiatria. Kurosella on valvottavanaan kymmeniä yksiköitä pelkästään omalla alueellaan Itä-Suomessa.

    – Mahdollisuus käydä edes jokaisessa oman alueen yksikössä on hyvin rajallinen.

    Lisäksi Valvira siirtää nykyään lasten ja nuorten psykiatrista osastohoitoa koskevat kantelut aveille.

    Viime vuosina avit ovat pyrkineet ottamaan käsittelyyn vain ne kantelut, jotka herättävät epäilyn merkittävästä lainvastaisesta toiminnasta. Suuri osa kanteluista siirretään kantelun kohteena olevaan yksikköön käsiteltäviksi muistutuksina.

    Nälkä

    Mutta voiko laitos käsitellä kantelun neutraalisti, kun siinä esitetään omaan nilkkaan osuvia syytöksiä? Katja epäilee, että ei. Siksi hän ei ole kannellut poikansa kohtelusta eteenpäin, vaikka huonoja kokemuksia on kaikista laitoksista. Joistakin enemmän, toisista vähemmän.

    – Se on tuntunut minusta turhalta, kun kirjallisia todisteita ei ole. Samoin rikosilmoituksen tekeminen. Olen myös pelännyt, että laitos kostaa pojalle.

    Kovakourainen käsittely ei ollut ainoa huoli. Kuudessa laitoksessa hoidettu Jere kertoo, että hänellä oli melkein kaikissa nälkä. Pitkä ja ruumiinrakenteeltaan roteva poika ei mielestään saanut tarpeeksi ruokaa. Annokset olivat hänestä myös sisällöltään yksipuolisia.

    – Samaan aikaan hoitajat tilasivat itselleen pitsaa. Jos jotain hyvää välipalaa olikin tiedossa, sen menetti yhdestä kirosanasta. Älyttömiä rangaistuksia tuli joka paikassa tosi pienistä asioista, Jere kertoo.

    Jeren perhe vei nälkäiselle pojalle ruokaa käydessään tapaamassa häntä. Omien eväiden ja etenkin herkkujen syöntiä säädeltiin laitoksissa kuitenkin tiukasti. Annosten kokoa ja herkkukiintiöitä perusteltiin sillä, että mielenterveyspotilaat lihovat helposti lääkityksensä takia.

    – Pahimmillaan ei saanut edes kurkkupastilleja flunssaan, jos viikon herkkukiintiö oli täynnä, Jere sanoo.

    Perhe nosti ravintoasiat laitoksissa esiin toistuvasti. Katjan mukaan ruoka-annosten laatu nousi ja koko kasvoi kuitenkin vasta, kun pojan veriarvot huononivat. Jeren papereihin on kirjattu pelkät veriarvot. Niihin vaikuttaneista asioista on saatavilla vain pojan ja hänen äitinsä kertomus.

    Koulukoti poisti kuvat

    Entä, jos laitoksen henkilökunta tekee vääriä kirjauksia ja jopa tuhoaa todisteita? Piiloon oli jäädä ainakin 12-vuotiaan espoolaisen Miian kohtelu Sippolan koulukodissa Kouvolassa.

    Ongelma oli puhelin. Miia käytti opettajan mielestä jatkuvasti puhelintaan oppituntien aikana, vaikka se oli kielletty. Tyttö ei suostunut antamaan puhelinta pois. Tilanne eteni kiinnipitoon.

    Miian mukaan hänelle tuli tilanteessa mustelmia ja haava. Puhelin oli otettu Miialta pois, joten hän ei voinut ottaa jäljistä kuvaa. Ohjaajat kuitenkin kuvasivat jäljet tytön vaatimuksesta seuraavana päivänä koulukodin järjestelmäkameralla.

    Asmo Raimoaho / Yle

    Ohjaajat näyttivät kuvat koulukodin johtajalle, minkä jälkeen koulukoti päätti poistaa kuvat muistikortilta. Kun Miian isä halusi nähdä kuvat, niitä ei ollut.

    Miian isä kanteli kiinnipitotilanteesta Etelä-Suomen aluehallintovirastolle. Koulukodin antaman selvityksen mukaan lapselle ei tullut tilanteessa ruhjeita. Koulukoti oli ennen kuvien poistoa arvioinut, että mustelmat olivat haaleat eivätkä ne olleet paikassa, josta tätä oltiin pidetty kiinni.

    Kuvien poistamisen syy oli koulukodin mukaan se, ettei niitä ollut tarpeellista säilyttää eikä edes ottaa. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan koulukodin olisi tullut säilyttää kuvat.

    Avi totesi myös, ettei laitos ollut tehnyt kiinnipidosta lain vaatimaa rajoituspäätöstä. Päätöksestä ei huolehtinut Espoon lastensuojelun sosiaalityöntekijäkään, jonka olisi kuulunut niin tehdä.

    Sippolan koulukoti ei kommentoinut Miian tapausta Ylelle. Se ei myöskään halunnut avata laitoksen toimintatapoja yleisellä tasolla.

    Tahatonta satuttamista

    Lastensuojelun keskusliiton selvityksen mukaan laitoksissa voi olla käytäntöjä, joita ei ole tarkoitettu väkivaltaisiksi. Niiden toteuttaminen saattaa silti saada laitoksen arjessa väkivaltaisia piirteitä. Nuoret kokivat, että kiinnipitoja tehdään mielivaltaisesti ja nuoren on mahdoton tietää, toimiiko ohjaaja lain puitteissa vai ei.

    Koulukotitoiminnan johtaja Matti Salminen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sanoo, että hankala tilanne pyritään aina rauhoittamaan puhumalla. Tahatonta satuttamista voi silti tapahtua esimerkiksi kiinnipitotilanteessa, jonka tulisi lain mukaan olla luonteeltaan mahdollisimman lempeä.

    – Jos aggressiivinen nuori on isokokoinen ja voimakas, tilanne voi olla työntekijän näkökulmasta erittäin haastava. Pyrkimys on, ettei näitä tilanteita tulisi, mutta käytännössä niitä ei pystytä estämään, Salminen toteaa.

    En näe puutteellisia kirjauksia isona ongelmana. Matti Salminen

    Rajanveto voi olla laitoksissa vaikeaa, sillä väkivallan määrittelystä syntyy joskus tulkinnallisia ristiriitoja. Salminen kertoo, että valtion koulukodeissa on viime aikoina tehostettu aggression hallintaan liittyvää koulutusta.

    Koulukotien rajoituspäätöksiä on tilastoitu vasta viime vuoden alusta lähtien. Salmisen mukaan niistä ei ole vielä vertailukelpoista tietoa. Hän arvioi, että laitokset ovat rajoituspäätösten suhteen kuuliaisia.

    – En usko, että niitä jäisi kirjaamatta. Työntekijöillä on hyvin tiedossa, että rajoituspäätös antaa oikeusturvaa sekä työntekijälle että lapselle.

    Miian lainvastainen kohtelu sai kuitenkin Sippolassa jatkoa. Sekin olisi jäänyt osin piiloon ilman erästä puhelua.

    Asmo Raimoaho / YleAlastiriisutuksen kaksi versiota

    Miia joutui Sippolasta osastojaksolle Kymenlaakson psykiatriseen sairaalaan. Kun häntä kuljetettiin takaisin koulukotiin, hän kieltäytyi jälleen antamasta puhelintaan pois.

    Ohjaajat tekivät rajoituspäätöksen puhelimen haltuunotosta. Lisäksi he tekivät henkilöntarkastuksen löytääkseen puhelimen Miian vaatteista tai tavaroista. Lain mukaan henkilöntarkastus on sallittu tilanteissa, joissa lapselta etsitään päihteitä tai esineitä, joilla hän voisi vahingoittaa itseään tai muita.

    Miia määrättiin rauhoittumishuoneeseen henkilötarkastusta varten. Myöhemmin Miian isä kuuli tilanteessa mukana olleelta ohjaajalta, mitä huoneessa oli tapahtunut. Ohjaajan mukaan ovi oli ollut tilanteessa auki ja Miia oli riisunut vaatteensa verhon takana. Ohjaaja kertoi myös, tytöllä oli alasti riisuutuessaan pyyhe suojanaan.

    Sippolan koulukodin antaman selvityksen mukaan tytön päällä olleet vaatteet tarkastettiin. Tyttöä ei ollut riisutettu alasti ja hän oli vaihtanut vaatteensa yksin suljetun oven takana.

    Olennaista on, kokeeko lapsi tilanteen nöyryyttävänä. Tapio Räty

    Miian isä valitti puhelimen haltuunottoa koskevasta rajoituspäätöksestä Itä-Suomen hallinto-oikeuteen. Oikeus totesi, ettei Sippolan koulukodilla ollut edellytyksiä puhelimen haltuunotolle. Se ei ottanut kantaa riisuttamiseen, koska henkilöntarkastuksesta ei voi valittaa oikeusteitse.

    Koulukoti ei halunnut kommentoida Ylelle edes yleisellä tasolla syitä sille, miten kirjaus voi poiketa olennaisilta osin ohjaajan kertomuksesta. Valtion koulukotitoiminnan johtaja Matti Salminen THL:stä pitää tapausta yksittäisenä.

    – En näe puutteellisia kirjauksia isona ongelmana. Minulla on se käsitys ja usko, että kirjaaminen on laitoksissa hyvällä tasolla.

    Salmisen mukaan koulukotien ohjaajat kirjaavat tiedot asiakastietojärjestelmään, ja lapsella on oikeus nähdä itseään koskevat kirjaukset. Lasta pitää myös kuulla, jos jokin ei hänen mielestään pidä paikkaansa.

    – Kaikki on nykyään hyvin läpinäkyvää toisin kuin menneinä vuosina. Silloin lapsikohtaisia kirjauksia ei tehty välttämättä lainkaan.

    Laki ei oikeuta riisuttamaan

    Lastensuojelulaitoksia tarkastavan esittelijäneuvos Tapio Rädyn mukaan alasti riisuttaminen on laitoksissa melko yleinen käytäntö, vaikka laki ei oikeuta siihen. Riisuttamiseen kokeneen lapsen keinot ovat vähissä, sillä henkilöntarkastuksia koskevat rajoituspäätökset eivät ole valituskelpoisia oikeudessa.

    Kannella voi.

    – Olennaista on, kokeeko lapsi tilanteen nöyryyttävänä. Emme ole hyväksyneet tapaa, jossa pyyhettä pidetään lapsen edessä kun lapsi riisuutuu. Silloin lapsen paljas keho näkyy. Lapsen pitäisi saada suojakseen aamutakki tai iso pyyhe, Räty sanoo.

    Esimerkiksi Muhoksen Pohjolakotiin sijoitetut lapset kertoivat, että heidät oli pakotettu riisuutumaan alasti ohjaajien edessä. Kaikki riisuttamisen kokeneet lapset pitivät menettelyä nöyryyttävänä. Lastensuojelulakiin on kuitenkin kaavailtu muutosta, joka sallisi riisuttamisen yksiköissä, joihin on sijoitettu vaikeasti oireilevia lapsia.

    – Nuoret tuovat mukanaan aineita ja itsensä tai muiden vahingoittamiseen tarkoitettuja teräaseita, joita kätketään kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Lakimuutoksen avulla pystyisimme turvaamaan, ettei näitä tulisi, sanoo koulukotitoiminnan johtaja Matti Salminen THL:stä.

    Ei keskustella avoimesti vaan yritetään aktiivisesti peitellä lasten huonoa kohtelua. Leeni Ikonen

    Miian asiaa on ajanut oikeudessa varatuomari Leeni Ikonen. Yli 20 vuotta lastensuojelun toimintaa seuranneella Ikosella on paljon Miian ja Jeren kaltaisia päämiehiä.

    – Alistamista, huonoa kohtelua ja huonosti perusteltuja psyykelääkityksiä. Sellainen kuva minulle on piirtynyt. Jos lapsi on villi tai käyttäytyy huonosti, hän voi saada lääkityksen puhelinsoitolla.

    Ikonen kertoo olleensa syksyllä 2016 tilaisuudessa, jossa silloinen perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) esitti valtiollisen anteeksipyynnön lastensuojelun sijaishuollossa vuosien varrella kaltoin kohdelluille. Ikonen näkee lastensuojelun nykyisen tilan vielä kurjempana kuin ennen.

    – Tilaisuudessa sanottiin, että vaikenemisen aika on ohi. Minusta se on päinvastoin. Siitä, onko sijaishuollossa jotain vikaa, ei keskustella avoimesti vaan yritetään aktiivisesti peitellä lasten huonoa kohtelua. Lapsia eristetään ja ärsytetään, on kovakouraista käsittelyä. Jos sama tapahtuisi kotona, se olisi huostaanoton peruste.

    "Vallankäyttöä"

    Ikosen mukaan lapsia laitoksiin sijoittavat kunnat eivät tunnista omia vastuitaan. Usein ainoa, joka pitää lapsen puolta, on äiti tai isä. Kun hän yrittää puuttua epäkohtiin, hänet Ikosen mukaan vaiennetaan.

    – Ruvetaan syyttämään vanhempia mielenterveyspotilaiksi ja rajoittamaan yhteydenpitoa. Se on vallankäyttöä, eikä perheillä käytännössä ole tehokkaita keinoja puuttua siihen.

    Lastensuojelulain kokonaisuudistuksella ja uudella sosiaalihuoltolailla oli tarkoitus korjata lapsen ja perheen asemaa, mutta niin ei ole Ikosen mukaan tapahtunut. Hänen mielestään perheen ja nuoren oikeusturva on sivuutettu ja sosiaaliviranomaisen valtaa vahvistettu.

    – Ei ymmärretä sitä näkökulmaa, että huostaanotto on väliaikainen toimi ja perhe on tarkoitus yhdistää. Koko systeemin pitää muuttua.

    Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mielestä sosiaali- ja terveysministeriö ja vastuuministeri eivät ole kiinnittäneet riittävästi huomiota koulukodeissa olevien lasten oikeuksien toteutumiseen.

    Lapsiasiavaltuutettu uudisti viime viikolla STM:lle suunnatun aloitteensa sijoitettujen lasten kuulemisesta. Ministeriöllä on syyskuun loppuun saakka asti aikaa vastata siihen.

    Tommi Parkkinen / Yle

    Jere on nyt 16-vuotias. Puhe kangertaa, sanoja pitää hakea. Jere on aloittanut tänä syksynä opiskelun, mutta hänellä on oppimisvaikeuksia. Hän on asunut kotona vähän yli vuoden.

    Poika voisi asua koulun asuntolassa, mutta hän ei halua. Tärkeämpää on ottaa nyt kotona kiinni vuosia, jotka hän lapsena menetti.

    Kun Jere ottaa kynän käteensä ja alkaa kirjoittaa, teksti kääntyy vinoon, harakanvarpaiksi. Kun hän piirtää kuvan, jälki on vallaton. Lääkärien mukaan muutos ulosannissa ja kynänjäljessä johtuu sairaudesta. Jere on eri mieltä.

    – Ne muuttuivat, kun aloin syödä lääkkeitä. Silloin tulin tosi väsyneeksi ja kömpelöksi.

    Pienestä asti runoja kirjoittanut poika ei enää saa tekstiä paperille siten kuin haluaisi. Hän näyttää lapsena kirjoittamaansa runoa.

    En yksin halua jäädä, vaikka kohta yksin jään tuskaan viileään

    Kohta tähtiin jään tuskassa ainiaan

    Vaikka muille hyvää haluan silti yksin jään.

    Jere kertoo kirjoittaneensa runon juuri ennen ensimmäistä pidempää psykiatrista hoitojaksoa laitoksessa. Hän oli silloin 11-vuotias.

    Tommi Parkkinen / Yle

    Jere, Katja ja Miia eivät esiinny jutussa omilla nimillään lasten henkilöllisyyden suojelemiseksi. Kertomusten paikkansapitävyys on varmistettu hoitoraporteista, lääkärinlausunnoista ja oikeuspöytäkirjoista. Jutussa on käytetty lähteinä myös puhelintallenteita, aluehallintovirastojen tilastoja sekä ratkaisuja eduskunnan oikeusasiamiehelle tehtyihin kanteluihin vuodesta 2013 lähtien.

    Lieksan kaupunginvaltuuston ex-puheenjohtajan syyte hylättiin – käräjäoikeus ei tuominnut lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä

    Lieksan kaupunginvaltuuston ex-puheenjohtajan syyte hylättiin – käräjäoikeus ei tuominnut lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä


    Pohjois-Karjalan käräjäoikeus vapautti lieksalaisen kunnallisvaikuttajan ja papin Ari Marjetan syytteistä, jotka koskivat lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Käräjäoikeus katsoi, että Marjetan käytöksessä mökkireissulla ei ollut...

    Pohjois-Karjalan käräjäoikeus vapautti lieksalaisen kunnallisvaikuttajan ja papin Ari Marjetan syytteistä, jotka koskivat lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Käräjäoikeus katsoi, että Marjetan käytöksessä mökkireissulla ei ollut seksuaalista tarkoitusta, ja siksi se ei täyttänyt lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistöä.

    Asianomistajana on tapahtuman aikaan 17-vuotias tyttö, joka on kuulunut Marjetan lähipiiriin noin seitsemän vuoden ajan. Käräjäoikeus kuvaili heidän välejään varsin lämpimiksi ja luottamuksellisiksi ennen tapausta.

    Syytökset koskivat Marjetan ja tytön yhteistä reissua Heinolaan ja Lahteen, kertoo oikeudenkäynnin julkinen seloste. Marjeta oli menomatkalla tarttunut tyttöä kädestä kiinni ja sanonut häntä kauniiksi ja seksikkääksi. Lisäksi hän oli kertonut oman parisuhteensa ongelmista.

    Mökillä Heinolassa Marjeta oli sanonut rakastavansa tyttöä.

    Käräjäoikeus: Normaalia kanssakäymistä

    Marjeta ja tyttö osallistuivat samalla reissulla kokoukseen ja iltajuhlaan Lahdessa. Marjeta oli suuttunut tytölle, koska hän oli lähtenyt iltajuhlista nuoren miehen matkaan.

    Paluumatkalla Marjeta oli halannut tyttöä ja antanut tälle kaksi poskisuukkoa. Lisäksi Marjeta oli sanonut, että tyttö voisi tulla matkailuautossa hänen viereensä sängylle lepäämään.

    Käräjäoikeus katsoi tekojen olleen osa normaalia kanssakäymistä eikä niissä olleen seksuaalista tarkoitusta. Käräjäoikeus viittasi päätöksessään kaksikon lämpimiin väleihin. Tyttö ei ollut missään vaiheessa väittänyt, että Marjeta olisi kosketellut häntä sukupuolielimiin tai muihin seksuaalisesti erityisen herkkiin kohtiin.

    Oikeudenkäynti alkoi syyskuun alussa ja se pidettiin suljetuin ovin. Valtio velvoitettiin maksamaan Marjetan oikeudenkäyntikulut.

    Marjeta on ollut poliittinen vaikuttaja niin Lieksan kaupungissa, maakuntatasolla kuin puolueensa valtakunnallisissakin elimissä. Vuonna 2017 hän olki ehdolla SDP:n varapuheenjohtajaksi. Lieksan kaupunginvaltuuston puheenjohtajana Marjeta oli viime vuoteen saakka.

    Papin koulutuksen saanut mies on pääomistaja yhtiössä, joka pitää Lieksassa muun muassa perhekotia ja kehitysvammaisten nuorten palvelukotia. Yrityksestä kerrottiin keväällä julkisuuteen, että Marjeta on vetäytynyt pois palvelukodin päivittäisestä toiminnasta.

    Lue lisää:

    Yle Uutiset: SDP:n puheenjohtajistoon ehdolla olleen oikeudenkäynti alkoi – syyte lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä

    Kouvolaan keskitetään koko Itä- ja Kaakkois-Suomen käräjäoikeuksien riidattomat velka-asiat

    Kouvolaan keskitetään koko Itä- ja Kaakkois-Suomen käräjäoikeuksien riidattomat velka-asiat


    Kymenlaakson käräjäoikeudessa Kouvolassa aletaan käsitellä koko Itä- ja Kaakkois-Suomen riidattomia velka-asioita ensi syksystä lähtien. Valtioneuvosto vahvisti torstaina riidattomien velkomisasioiden käsittelyn keskittämisen yhdeksään...

    Kymenlaakson käräjäoikeudessa Kouvolassa aletaan käsitellä koko Itä- ja Kaakkois-Suomen riidattomia velka-asioita ensi syksystä lähtien.

    Valtioneuvosto vahvisti torstaina riidattomien velkomisasioiden käsittelyn keskittämisen yhdeksään käräjäoikeuteen. Niin sanottujen summaaristen riita-asioiden käsittely keskitetään syyskuun 2019 alusta alkaen Kymenlaakson lisäksi Ahvenanmaan, Helsingin, Itä-Uudenmaan, Lapin, Oulun, Pirkanmaan, Pohjanmaan ja Varsinais-Suomen käräjäoikeuksiin.

    Kymenlaakson käräjäoikeus Kouvolassa vastaa vuoden päästä Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Etelä-Savon, Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson alueista niin sanotuissa summaarisissa riita-asioissa.

    – Tämä vahvistaa Kouvolassa Kymenlaakson käräjäoikeutta oikeudellisena osaamiskeskittymänä. Keskittäminen tuo Kouvolan käräjäoikeuteen alustavien arvioiden mukaan 15-20 uutta tehtävää, toteaa oikeusministeri Antti Häkkänen.

    Työpaikkoja siirtyy Kouvolaan pääasiassa muista Itä-Suomen käräjäoikeuksista.

    Summaarisia ovat sellaiset riidattomat velkomisasiat, jotka käräjäoikeus ratkaisee kirjallisessa menettelyssä. Tyypillisiä tapauksia ovat maksamattomia laskuja ja vuokria koskevat velkomisasiat. Lisäksi niihin kuuluvat muun muassa häätöä koskevat riidattomat asiat.

    Vuonna 2017 käräjäoikeuksissa ratkaistiin lähes 376 000 summaarista riita-asiaa.

    Ohjaako raha liiaksi yliopistoja? Professori:

    Ohjaako raha liiaksi yliopistoja? Professori: "Opetusministeriö määrää, mikä on huippututkimusta"


    Yliopistojen tilanne saa Itä-Suomen yliopiston yleisen historian professorilta Jukka Korpelalta kovaa kritiikkiä. Hän totesi Sanomalehti Karjalaisen mielipidekirjoituksessa, että kuskin paikalla on nykyisin raha. Erityisesti häntä hiertää suhde...

    Yliopistojen tilanne saa Itä-Suomen yliopiston yleisen historian professorilta Jukka Korpelalta kovaa kritiikkiä. Hän totesi Sanomalehti Karjalaisen mielipidekirjoituksessa, että kuskin paikalla on nykyisin raha.

    Erityisesti häntä hiertää suhde opetus- ja kulttuuriministeriöön, joka jakaa perusrahoitusta yliopistoille. Korpelan mukaan kyseessä on puhdas asiakassuhde, joka matkii markkinoita siten, että yliopistot ansaitsevat rahansa tuottamalla ministeriön haluamia tuotteita.

    – Laskentamalli, jolla perusrahoitusta jaetaan, on hirveän epävapaa. Tiedettä ei ohjaa tiedeyhteisö, vaan kaikki perustuu virkamiesten mielikuvitukseen, Korpela sanoo Ylen haastattelussa.

    Näin rahaa jaetaanYliopistojen rahoitus pohjaa vahvasti perusrahoitukseen, jonka oli vuonna 2017 yhteensä 1,8 miljardia euroa.Määrä on pienentynyt leikkausten takia vuodesta 2010 lähtien.Ennen yliopistouudistusta perusrahoitus tuli suoraa valtion budjetista.Nykyisin keskeinen rahanjakoperuste on esimerkiksi suoritettujen tutkintojen, julkaisujen sekä kansainvälisten opiskelijoiden määrä.

    Korpela sanoo, että yliopistouudistuksessa valtion piti vapauttaa yliopistot holhouksestaan.

    – Tosiasiassa me saimme massiiviset asiakkaat eli opetusministeriön ja Suomen Akatemian. Heidän kauttaan kanavoituu rahaa yliopistoille. Opetusministeriö päätää, mikä on huippututkimusta, sillä asiakas on aina oikeassa, Korpela sanoo vakavana.

    Hänen mukaansa huippututkimusta on hankala määritellä, sillä tiede perustuu usein sattumanvaraisuuteen ja tuloksia löydetään vahingossa.

    – Minun kaltaiselleni historiantutkijalle tämä ei ole niin suuri ongelma, sillä pärjään pitkälti palkallani ja riittävällä ajalla. Pelkään luonnontieteiden puolesta, joissa tätä sattumanvaraisuutta on paljon.

    Professori Jukka Korpela toteaa, että yliopistouudistuksessa oli paljon hyvääkin: "Mutta vähän on karannut mopedi käsistä."YLE / Heikki HaapalainenRehtori ja ministeriö eri mieltä

    Itä-Suomen yliopiston rehtori Jukka Mönkkösen mielestä yliopistojen asiakas on edelleen yhteiskunta. Hän ei ole havainnut perustavanlaatuista muutosta rahoituksessa.

    – Yliopistojen rahoitusmalli perustuu meidän akateemisiin tuotoksiin eli tutkintoihin ja tutkimukseen. Siinä mielessä se ei ole markkinaehtoista.

    Opetusministeriössä ollaan Mönkkösen kanssa samoilla linjoilla. Virkamiesten vaikutusvaltaa ei myöskään tunnisteta.

    – Ministeriö on tietysti poliittisesti johdettu organisaatio, joten yksittäinen virkamies ei pysty ihan kovin paljon vaikuttamaan. Valmistelutyötä täällä kyllä tehdään, opetusneuvos Jukka Haapamäki toteaa.

    Korpela ei ole kritiikkinsä kanssa kuitenkaan yksin. Professoriliiton puheenjohtaja Jouni Kivistö-Rahnasto toteaa, että perusrahoituksessa on uudistamisen tarvetta.

    – Meidän pitää varoa, ettei tutkimus lähde ohjautumaan pelkästään sellaisille alueille, joissa näyttää olevan rahoitusta tällä hetkellä. Kun tieto lisääntyy, muutaman vuoden päästä tärkeät tutkimusaiheet voivat olla aivan toiset.

    Opetusneuvos Jukka Haapamäki ei ymmärrä kritiikkiä laskentamallia kohtaan.Toni Määttä / YleMyös rehtorit saavat kritiikkiä

    Professori Korpela toteaa myös rehtorin muuttuneen tieteen suunnannäyttäjästä lobbariksi tai marketin toimitusjohtajaksi, jonka pitää olla nöyränä asiakkaan edessä.

    – Lisäksi pitää tuottaa strategioita ja kaikennäköistä puppupuhuntaa, jotta se miellyttää tätä systeemiä. Eivät he voi toimia toisin, vaikka haluaisivat.

    Mönkkönen ei pidä tilannetta näin surullisena, vaan hänen mielestään rehtorin rooli on sama kuin ennenkin eli koulutuksesta ja tutkimuksesta huolehtiminen.

    – Totta kai rehtorille kuuluu myös keskustelu ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Tänä päivänä se on aika paljon elinkeinoelämän kanssa käytävää keskustelua. Tässä ajassa korostuu yleisestikin talouden näkökulmat.

    Korpela kaipaa tilanteeseen muutosta, joka lähtisi tiedeyhteisöstä itsestään. Yliopisto on hänen mielestään kapinajärjestelmä.

    – Se on kapinoinut tietoa ja vallitsevaa totuutta vastaan. Sen pitäisi nyt laajassa mitassa ruveta kapinoimaan tätä normia vastaan, joka on ikään kuin tullut meille kyökin kautta.

    Lue lisää:

    Karjalainen: Mielipide: Professori Korpelan mielipidekirjoitus Sanomalehti Karjalaisessa.

    Kaleva: Mielipide: Professorien mielestä yliopistolaki on epäonnistunut – "Varat pitäisi jakaa suoraan yliopistoille ilman poliitikkojen ohjailua"

    Liivijengien velanperintä käräjillä: uhkasivat polttaa perheen talon yöllä

    Liivijengien velanperintä käräjillä: uhkasivat polttaa perheen talon yöllä


    Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa käsitellään parhaillaan joensuulaisiin liivijengeihin kohdistuvia rikosepäilyjä. Kahdelle miehelle vaaditaan rangaistusta törkeästä ryöstön yrityksestä ja ampuma-aserikoksesta. Vastaajat kiistävät...

    Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa käsitellään parhaillaan joensuulaisiin liivijengeihin kohdistuvia rikosepäilyjä. Kahdelle miehelle vaaditaan rangaistusta törkeästä ryöstön yrityksestä ja ampuma-aserikoksesta. Vastaajat kiistävät pääosin syyllisyytensä.

    Syyttäjän mukaan taustalla on vuokrasaatavista ja rahalainasta lähtenyt velanperintä. Asianomistajana oleva mies vuokrasi Joensuun Hukanhaudalla sijaitsevan asunnon toiselta syytetyistä vuoden alussa. Lisäksi vuokralainen lainasi 4 000 euroa rahaa vuokraisännältään.

    Syytettynä oleva vuokraisäntä sekä hänen kaverinsa vaativat vuokrarahoja ja rahalainaa takaisin uhaten vuokralaisen ja hänen läheistensä henkeä. Uhkailut kohdistuivat myös alaikäisiin lapsiin ja ne tapahtuivat tänä keväänä ja kesänä Joensuun seudulla.

    Syyttäjän mukaan miehet uhkasivat eri tilanteissa muun muassa polttaa läheisten kodit yöllä, paloitella heidät ja ajaa perheen lasten päälle autolla.

    Vaadittu summa nousi 24 000 euroon asti, mitä syyttäjä piti oikeudettomana. Kun miehet eivät saaneet vaatimiaan rahoja, alkoivat he uhkailla suoraan vuokralaisen äitiä kasvotusten ja kirjeitse.

    Syytetyt kuuluvat moottoripyöräjengeihin

    Ampuma-aserikos tapahtui syyttäjän mukaan maaliskuussa Kuurnankadulla, jossa vuokraisäntä uhkasi ampua luvattomalla aseella vuokralaista.

    Vuokralainen tai hänen perheensä eivät luovuttaneet rahoja kahdelle miehelle, joten rikos jäi yritykseksi.

    Syyttäjä vaatii kahdelle miehelle yli kahden vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta. Rangaistusvaatimusta kovennettiin, koska syyttäjä katsoi rikosten tehdyn osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa: yksi syytetyistä on Hells Angels MC Finland Red Riverin jäsen ja toinen The Chosen One's Joensuun jäsen.

    Itä-Suomesta halutaan uusi nopea junayhteys Helsinkiin, koska lännelläkin on – ministeriö selvittää, voiko se toteutua

    Itä-Suomesta halutaan uusi nopea junayhteys Helsinkiin, koska lännelläkin on – ministeriö selvittää, voiko se toteutua


    Tästä on kyseItä-Suomen maakunnat, kaupungit, yrittäjäjärjestöt ja kauppakamarit haluavat nopeamman, kolmen tunnin junayhteyden pääkaupunkiseudulleLiikenne- ja viestintäministeriö on ryhtynyt selvittämään, mitä vaikutuksia niin sanotulla...

    Tästä on kyseItä-Suomen maakunnat, kaupungit, yrittäjäjärjestöt ja kauppakamarit haluavat nopeamman, kolmen tunnin junayhteyden pääkaupunkiseudulleLiikenne- ja viestintäministeriö on ryhtynyt selvittämään, mitä vaikutuksia niin sanotulla itäradalla voisi ollaNopeampi junayhteys Joensuuhun ja Kuopioon edellyttäisi kokonaan uuden oikoradan rakentamista pääkaupunkiseudulta Porvoon kautta Kouvolaan

    Liikenne- ja viestintäministeriö on ryhtynyt selvittämään Helsingistä Porvoon ja Kouvolan kautta Itä-Suomeen kulkevan uuden junaratalinjauksen vaikutuksia.

    Ministeriö tekee selvityksen yhteistyössä Liikenneviraston sekä itäradan puolesta vedonneiden maakuntien ja kuntien kanssa.

    – Itäradan hankkeesta löytyy vanhoja selvityksiä ennestään. Nyt on päätetty, että niitä päivitetään ja katsotaan vaikutusarviointeja laajemmasta näkökulmasta kuin aikaisemmin on tehty, verkko-osaston johtaja Sabina Lindström Liikenne- ja viestintäministeriöstä sanoo.

    – Selvitämme, miten itärata vaikuttaisi matka-aikaan tai matkustajapotentiaaliin, mutta myös muun muassa sitä miten se vaikuttaisi työssäkäyntialueeseen, mitä tarpeita elinkeinoelämällä on tai mitä vaikutuksia on maan arvoon tai kaavoitukseen, Lindström kertoo.

    Selvitys valmistuu tämän vuoden loppuun mennessä.

    Yle Uutisgrafiikka

    Itä-Suomen edustajat kävivät tiistaina puhumassa itäradan puolesta liikenneministeri Anne Bernerin luona. Kutsu tuli sen jälkeen, kun Itä-Suomesta lähetettiin vetoomus kolmen tunnin junayhteyden saamiseksi Joensuusta ja Kuopiosta Helsinkiin. Yhteys tarvitsisi uuden oikoradan, joka kulkisi pääkaupunkiseudulta Porvoon kautta Kouvolaan.

    Vetoomuksessa ovat mukana Itä-Suomen maakuntaliitot, kaupungit, yrittäjäjärjestöt ja kauppakamarit, Etelä-Karjalan liitto sekä Lappeenrannan, Kouvolan ja Porvoon kaupungit.

    Vetoomuksessa oikoradan tarvetta perustellaan sillä, että Itä-Suomen kaupunkien saavutettavuus junalla on Länsi-Suomea merkittävästi heikompi.

    Idän kaupungeissa on myös suuria vientiteollisuuden keskittymiä, jotka tarvitsevat toimivat yhteydet Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Nopeammat junayhteydet tukisivat vetoomuksen mukaan myös Itä-Suomen matkailukohteiden toimintaa.

    Työpöydällä tunnin junien rinnalla

    Pääkaupunkiseudulta meneviä nopeita junayhteyksiä on selvitetty myös Turkuun ja Tampereelle.

    Kouvolaa Bernerin tapaamisessa edustanut kehitysjohtaja Petteri Portaankorvan mukaan itärata on päässyt samaan sarjaan Turun ja Tampereen nopeiden junayhteyksien rinnalle.

    – Ministerin selkeä viesti oli se, että tällä selvityksellä itärata nostetaan näiden kahden muun linjauksen kaltaiseen asemaan, sanoo kehitysjohtaja Petteri Portaankorva.

    Soile Laaksonen / VR Group

    Ministeriöstä vahvistetaan, että itäradan voidaan katsoa olevan nyt rinnasteinen selvityshanke Turun ja Tampereen niin kutsuttujen tunnin junien rinnalla.

    – En uskalla sanoa, että nämä olisivat ainoita tai tärkeimpiä hankkeita tällä hetkellä, mutta nämä ovat juuri nyt työpöydällä. Muitakin keskusteluja käydään, Lindström sanoo.

    Uusia rahoitusvaihtoehtoja etsitään

    Toistaiseksi on mahdotonta sanoa, koska itärata voisi olla totta tai mitä se voisi maksaa.

    – Nyt selvitetään vasta, mitä mahdollisuuksia uudessa ratalinjauksessa voisi olla, Lindström liikenne- ja viestintäministeriöstä sanoo.

    Lindströmin mukaan tuntuma on kuitenkin se, että itärata kiinnostaa jo vain siksikin, että sen yhdessä päässä olisi Venäjän suurkaupunki Pietari. Ministeriössä on haluttu liikenneverkkoja tarkasteltaessa miettiä sitä, miten Suomi linkittyy osaksi kansainvälisiä yhteyksiä. Oikorata Kouvolasta pääkaupunkiseudulle nopeuttaisi myös Venäjälle suuntaavaa liikennettä.

    Julkisella budjettirahoituksella itäradan kokoluokan hankkeita on vaikea saada toteutukseen.

    – Jos budjettirahalla mennään, katsotaan 30–40 vuoden päähän. Se on todella pitkässä juoksussa, Lindström sanoo.

    Ministeriö tutkii muita rahoitusmalleja. Yksi vaihtoehto on hankeyhtiö, jossa olisi mukana myös yksityisiä sijoituksia.

    Rantarataa ei edistetä

    Kymenlaaksossa keväällä esiin nostettua uutta ratalinjausta ei ole katsottu pelkästään hyvällä.

    Maakunnan eteläosissa, Kotkan ja Haminan seudulla on pitkään puhuttu etelärannikolle kaavaillun, niin sanotun rantaradan puolesta.

    Esimerkiksi Kymenlaakson uuteen maakuntakaavan luonnokseen on merkitty raiteet kulkemaan Pyhtään ja Kotkan kautta Haminaan. Ministeriön mukaan rantarataa ei kuitenkaan tällä haavaa edistetä.

    – Rantarataa ei nyt selvitetä, enkä ole kuullut, että siitä olisi käynnistymässä uusia selvityksiä, verkko-osaston johtaja Lindström sanoo.

    Ministeri Bernerin Itä-Suomen delegaatiolle tiistaina jakama viesti oli sama.

    – Ministeriltä tuli selkeä viesti, että rantarata ei näyttäydy tulevaisuuden hankkeena, sanoo Portaankorva.

    Kahden ratalinjauksen väkeä

    Kouvolassa asiaa katsotaan niin, että maakunnan olisi syytä olla yhtä mieltä siitä, kumpaa rataa kannatetaan rakennettavaksi.

    – Tulkitsin eilisen keskustelun antia siten, että mikäli Kymenlaaksossa ei päästä yksimielisyyteen, niin itärataa ei tulla toteuttamaan eli tilanne on erittäin kriittinen, Portaankorva sanoo.

    Ministeriöstä kommentoidaan kuitenkin pehmeämmin.

    – Ainahan se helpottaa valtakunnallisella tasolla, jos alueet ovat yksimielisiä linjauksesta. Nythän tätä kuitenkin jo selvitetään, mutta olisihan se helpompaa, jos riitoja ei ole, Lindström sanoo.

    Kymenlaakson etuja ajava Kymenlaakson Liitto on suhtautunut itärataan varauksella. Rata voisi toteutuessaan heikentää HaminaKotkan satamaa. HaminaKotka saattaisi radan rakentuessa menettää tavaraliikennettä Vuosaaren satamalle Helsingissä.

    Vanhusten hoivakotiin avattiin kuukaudeksi ateljee – kun asukkaat maalasivat sielunmaisemaansa, heidän muistinsa terästyi

    Vanhusten hoivakotiin avattiin kuukaudeksi ateljee – kun asukkaat maalasivat sielunmaisemaansa, heidän muistinsa terästyi


    Palvelukoti Hopearinteen aulan seinistä saa etsiä tyhjää tilaa. Taiteilijaresidenssi on päättynyt, ja valkoiset seinät täyttyneet yhdessä tehdyistä taideteoksista. Kuukauden ajan yhteisötaiteilija Sanni-Maaria Puustinen on päivystänyt...

    Palvelukoti Hopearinteen aulan seinistä saa etsiä tyhjää tilaa. Taiteilijaresidenssi on päättynyt, ja valkoiset seinät täyttyneet yhdessä tehdyistä taideteoksista.

    Kuukauden ajan yhteisötaiteilija Sanni-Maaria Puustinen on päivystänyt palvelukodin aulaan avatussa ateljeessa. Tarjolla on ollut paperia, taidetarvikkeita ja muovailumassaa. Halutessaan Hopearinteen asukkaat ovat saaneet istahtaa ja taiteilla, mitä mieleen juolahtaa.

    – Tein tuommosen ukon, koukkunokan. Ehkä siinä on omakuva. Minulla tämä nenä on tämmöinen koukkunokka, eikö olekin? Olen katsonut sivupeilistä, Reino Jeskanen virnuilee.

    Nyt naurattaa, mutta ensin ei edes hymyilyttänyt. Kynnys tarttua kynään ja siveltimeen oli sodan ja jälleenrakennuksen sukupolvelle korkea. Kun taiteilija ja hoitajat houkuttelivat asukkaita maalaamaan, vastaus oli ei.

    Mutta kun Sanni-Maaria Puustinen istui pöydän ääressä vielä seuraavana ja sitä seuraavana päivänä, uteliaisuus voitti.

    Eeva Savinainen taipui, kun hoitajat vetivät oikeasta narusta ja ehdottivat ruusun maalaamista. Savinainen on kasvattanut ruusuja puutarhassa ja kerännyt ruusukortteja. Omaan tulkintaansa Savinainen suhtautuu vaatimattomasti.

    – Ei se kovin kummoinen ole, mutta minä olen elänyt omalla tavallani tuon ruusun. Päässyt sen sisuksiin.

    Vasemmalla Eeva Soinisen maalaama ruusu ja oikealla Reino Jeskasen "Ukko".Pauliina Tolvanen / Yle"Maalaismaisema on heidän sukupolvikokemuksensa"

    Hoperinteen asukkaat ovat iäkkäitä. Valtaosa heistä on syntynyt ennen sotia, pienviljelijäperheeseen.

    Se näkyy heidän teoksissaan; lähes kaikki halusivat maalata perinteisen maalaismaiseman.

    – Se on heidän sukupolvikokemuksensa. Torppa, navetta, sauna ja viljapelto, siinä maisemassa on tapahtunut kaikki, Sanni-Maaria Puustinen huomauttaa.

    Nuoremmassa sukupolvessa perinteinen maalaismaisema ei herätä suuria tunteita. Mutta kun Hilkka Ronkainen katsoo maalaamaansa kylämaisemaa, hänen silmänsä kostuvat. Hän näkee maisemassa sekä kodin että elannon.

    – Tuulessa lainehtiva viljapelto oli niin kaunis, mutta se ei ollut kaunis pelkästään sen takia, että se näytti kauniilta, vaan koska siinä kasvoi leipä, Ronkainen kuvaa.

    Yhteisötaiteilija Sanni-Maaria Puustinen on koonnut Hilkka Ronkaisen maalaamista maatiloista kylämaiseman.Pauliina Tolvanen / YleElämäntarina tarkentuu

    Yhteisötaiteilija Sanni-Maaria Puustinen ottaa Hilkka Ronkaisen kainaloonsa.

    – Tämä on ollut tosi hieno kuukausi. Voin vain toivoa, että nämä asukkaat ovat saaneet edes puolet siitä, mitä olen itse saanut, Puustinen sanoo.

    Vaikka päämäärä on ollut tehdä taidetta, se ei ole ollut tärkeintä. Parasta antia ovat olleet keskustelut. Kenelläkään ei ole ollut kiire, vaan muistoja on voitu kokea yhdessä päivästä toiseen.

    Se on syventänyt muistamista.

    Monella vanhuksella muistissa on vain elämän tärkeät taitekohdat. Kertoessaan itsestään he toistavat samaa tarinaa kerta toisensa jälkeen. Keskustelun kautta elämäntarina tarkentui.

    – Kun minä kuuntelin ja kyselin, he muistivat uusia yksityiskohtia. Lopulta se hyvinkin suppea ydinkertomus sai kokonaan uusia puolia, Sanni-Maaria Puustinen kertoo.

    Lisäksi taidehetki on tuonut arkeen kaivattua rytmiä. Kun päivällä ei ole joutanut nukkumaan, yöllä on nukuttanut paremmin.

    Hilkka Ronkainen liikuttuu kertoessaan lapsuutensa kotimaisemasta Sanni-Maaria Puustiselle.Pauliina Tolvanen / Yle"Taide on erilaista kuin tavallinen elämä"

    Näyttää siltä, että Taiteen edistämiskeskuksen taiteilijaresidenssi on täyttänyt sille asetetut tavoitteet. Hankekielellä sanottuna taiteesta ovat päässeet osallisiksi ihmiset, jotka elämäntilanteensa vuoksi ovat rajoitettuja taiteen kokijoita ja tekijöitä.

    Erityisen ilahtuneita ovat olleet he, joiden elämään taide on kuulunut aina.

    Omakuvan tehneen Reino Jeskasen taideharrastus on viime vuosina hiipunut. Joensuun keskustassa asuessaan hän maalasi pastelliväreillä ja kävi taidemuseon näyttelyissä. Tuupovaarassa on täytynyt turvautua internetiin ja äänikirjoihin.

    Yksi maalaus on tehnyt Jeskaseen lähtemättömän vaikutuksen: Akseli Gallen-Kallelan klassikkoteos Lemminkäisen äiti, missä äiti yrittää herättää poikansa henkiin Tuonelan virran rannalla.

    – Minulla on omakohtainen kokemus kuoleman läheisyydestä, kun vaimoni kuoli vuosia sitten. Taiteessa on sekin ulottuvuus, kuoleman ulottuvuus, Jeskanen sanoo.

    Taide auttaa käsittelemään vaikeita asioita?

    – Niin. Taiteella on joku syvempi ulottuvaisuus tässä arjessa. Se on erilaista kuin tavallinen elämä.

    Jeskasella on haaveissa maalata vielä joskus iso taulu. Mutta taulupohja ja tarvikkeet puuttuvat.

    – Olin ajatellut toivoa joulupukilta bluetooth-kaiutinta, mutta ehkä voisinkin toivoa taiteilijatarvikkeita.

    .

    Talvimaisema on Hilkka Ronkaisen mielikuvituksen tuotetta.Pauliina Tolvanen / Yle
    Lieksassa kiehuu riitaisa soppa järvilohen salakalastuksesta – Poliisin vihjaillaan jarruttaneen tutkintaa, kansanedustajat älähtivät

    Lieksassa kiehuu riitaisa soppa järvilohen salakalastuksesta – Poliisin vihjaillaan jarruttaneen tutkintaa, kansanedustajat älähtivät


    Pohjois-Karjalassa Pielisen rannalla jylläävät epäilyt äärimmäisen uhanalaisen Saimaan järvilohen poikkeuksellisen laajasta salakalastuksesta. Soppaan on vedetty mukaan myös poliisi, jonka on vihjailtu jarruttavan tarkoituksella...

    Pohjois-Karjalassa Pielisen rannalla jylläävät epäilyt äärimmäisen uhanalaisen Saimaan järvilohen poikkeuksellisen laajasta salakalastuksesta. Soppaan on vedetty mukaan myös poliisi, jonka on vihjailtu jarruttavan tarkoituksella tutkintaa.

    Jupakka on kasvanut niin isoksi, että kaksi kansanedustajaa on tehnyt kirjallisen kysymyksen Lieksan kalastusrikkomusepäilystä. Mistä tässä on kyse?

    Lieksan kalastuskunta syyttää paikallista kalastajaa 41 äärimmäisen uhanalaisen Saimaan järvilohen laittomasta kalastamisesta. Kalastuskunnan puheenjohtajan Jukka Turusen mukaan mies olisi pyytänyt rauhoitettuja kaloja Pielisellä Lieksan keskustan läheisyydessä rysällä ja verkolla syksyllä 2017.

    Järvilohta ei saisi ottaa, ei edes kuolleenaLaki kieltää rasvaevällisen eli luonnossa syntyneen Saimaan järvilohen viemisen pois vedestä elävänä tai kuolleena Vuoksen vesistössä, johon Pielinen kuuluu.Myös istutetun järvilohen pyydystämisessä on rajoituksia.

    Jos epäilyt pitävät paikkansa, on näin mittava salakalastus merkittävä isku vuosien työlle Saimaan järvilohikannan pelastamiseksi.

    Ylen haastattelema kalastaja kiistää syytökset: hän kertoo nostaneensa neljä kuollutta tai sairauden takia huonokuntoista järvilohta pois vedestä, etteivät raadot tartuttaisi muita kaloja tai häiritsisi läheisen uimarannan käyttäjiä.

    Kalastaja kumoaa väitteet, että kalat olisivat menneet ruuaksi. Hän kertoo jättäneensä kuolleet kalat rantaan.

    Kalastajan mukaan kyse on mustamaalauksesta: taustalla on vuosia jatkuneet erimielisyydet Lieksan kalastuskunnan johdon ja hänen välillä.

    Koska kyse on vasta epäilystä, syytösten kohteena oleva kalastaja esiintyy jutussa nimettömänä.

    Salakalastuksesta syytetty mies näyttää kartalla paikan, jossa hänen pyydyksensä olivat Pielisellä vuonna 2017. Silloin siellä sai vielä kalastaa, mutta nykyään rauhoitusaluetta Lieksanjoen suulla on laajennettu.Annika Martikainen / YlePoliisi ei tutki eikä suostu kommentoimaan

    Poliisin toimettomuus kalastusrikosepäilyksen tutkimisessa on närkästyttänyt Lieksan kalastuskuntaa, mutta myös maa- ja metsätalousministeriössä, maakuntaliitossa ja ely-keskuksessa asti (Karjalainen).

    Poliisi sai tutkintapyynnön kalastusrikosepäilystä marraskuussa 2017, mutta kalastajan mukaan poliisi ei ole ollut häneen yhteydessä vielä ollenkaan.

    Tutkintopyynnön tehnyt ely-keskuksen johtava kalatalousasiantuntija Timo Turunen epäili sanomalehti Karjalaisen jutussa, että poliisi jarruttaisi tutkintaa mahdollisen painostamisen takia. Turunen on ely-keskuksen edustaja Lieksan kalastuskunnan kokouksissa.

    Siinä vaiheessa älähti myös Itä-Suomen poliisilaitoksen johto. Poliisipäällikkö Taisto Huokko lähetti Karjalaiselle vastineen, jossa hän kiistää väitteet tutkintaan kohdistuvasta painostuksesta ja lupaa tutkinnan saatavan loppuun tämän syksyn aikana.

    Tutkinnanjohtaja Kari Juntusen mukaan tapaus on jäänyt tutkimatta, koska poliisia on työllistänyt useiden vakavien väkivalta- ja henkirikosten tutkinta Lieksan alueella.

    Tutkinnanjohtaja Juntunen ei halunnut kommentoida tutkinnan edistymistä Ylelle lukuisista kyselyistä huolimatta. Myöskään Itä-Suomen poliisilaitoksen johtaja Huokko ei suostunut kommentoimaan asiaa Ylelle.

    Lieksalainen kalastaja on ottanut kuvia Pielisellä vastaan tulleista sairastuneista istutuskaloista.Annika Martikainen / Yle

    Lieksan kalastusrikosepäily on saanut huomiota myös eduskunnassa. Vihreiden kansanedustajat Krista Mikkonen ja Hanna Halmeenpää ovat jättäneet kirjallisen kysymyksen siitä, mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että epäilyt Lieksassa tapahtuneesta kalastusrikkomuksesta eivät vaaranna järvilohen suojelua.

    Kansanedustaja ja Saimaan lohikalojen ystävät ry:n puheenjohtaja Kari Kulmala (sin.) harmitteli Karjalaisen mielipidekirjoituksessa, että salakalastuksella tuhotaan mittavat järvilohen pelastamiseen eteen tehdyt ponnistukset ja rahalliset panostukset.

    Äärimmäisen uhanalaisen Saimaan järvilohen suojelu on yksi hallituksen kärkihankkeita. Esimerkiksi Lieksan alueella panostetaan vuosina 2016–2018 yhteensä 800 000 euroa äärimmäisen uhanalaisen järvilohen pelastamiseksi.

    Sana sanaa vastaan

    Kaikki sai alkunsa Lieksan kalastuskunnan kokouksesta syksyllä 2017. Siellä paikallinen kalastaja esitteli kuvia pyydyksiinsä jääneistä lohikaloista.

    Tässä kohtaa eri osapuolien tarinat eroavat: Osa kalastuskunnan jäsenistä tulkitsee, että kalastaja olisi esitellyt kuvia kymmenien rauhoitettujen kalojen pyynnistä. Kalastaja itse kertoo, että kuvat olivat monen vuoden ajalta ja laillisesti pyydystetyistä kaloista.

    Kalastajan mukaan salakalastuksesta liikkuvien huhujen takia hän on joutunut ikävään valoon kotikaupungissaan Lieksassa.

    Kalastus on ollut miehelle elämäntapa 60 vuotta. Enää hän ei jaksa taistella vastaan: hän aikoo nostaa verkot pois Pielisestä ja lopettaa kalastamisen kokonaan.

    Lue lisää:

    Karjalainen: Lieksassa paljastunut salakalastusrikos hakee törkeydessään vertaistaan, mutta tutkinta ei jostain syystä etene - "Painostaako joku poliisia?

    Karjalainen: Poliisipäällikkö: Lieksan salakalastustapauksen tutkintaa kiirehditään - poliisi käynnistänyt myös selvityksen, onko esitutkinta toimitettu asianmukaisesti

    Karjalainen: Mielipide: Saimaanlohen salapyynnin pitäisi soittaa hätäkelloja

    Yle Uutiset: Lieksan kalastusrikosepäilyt esille myös eduskunnassa

    Koululaiset innostuivat arkeologiasta – neljäsluokkalainen Jeremias Tuhkanen:

    Koululaiset innostuivat arkeologiasta – neljäsluokkalainen Jeremias Tuhkanen: "Mie aion omalla rahalla ostaa metallinpaljastimen"


    Rikkalapio täyttyy nopeasti mullasta, hiekasta ja kasvinosista, kun Kontioniemen koulun oppilaat tutkivat maaperää. – Kaivetaan tarkasti, eikä jätetä yhtään palaa tutkimatta, neljäsluokkalainen Jeremias Tuhkanen opastaa. 1800-luvun lopulla...

    Rikkalapio täyttyy nopeasti mullasta, hiekasta ja kasvinosista, kun Kontioniemen koulun oppilaat tutkivat maaperää.

    – Kaivetaan tarkasti, eikä jätetä yhtään palaa tutkimatta, neljäsluokkalainen Jeremias Tuhkanen opastaa.

    1800-luvun lopulla samoilla tiluksilla ahersi vaskiseppä Tobias Takkunen, joten maaperästä voi löytyä yli sata vuotta vanhoja tavaroita.

    Arkeologisesti merkittäviä löytöjä ei odoteta. Kontiolahden kenttätyöviikko on osa valtakunnallista Mullankaivajat-hanketta, jonka tavoitteena on tutustuttaa lapset tieteelliseen tutkimukseen ja omaan kotiseutuun.

    Teoriapuoli on otettu haltuun jo edellisellä viikolla luokkahuoneessa.

    – Me ollaan katsottu kirjoista, miten kaivetaan, Neea Vilanen kertoo.

    Kaivamisen lisäksi lapset tutkivat maaperää metallinpaljastimella sekä mittaavat vaskisepän taloa ja pihapiiriä. Yksi ryhmä tallentaa työnkulkua valokuvaamalla.

    Peetu Vannas kertoo, että maaperää tutkittaessa on kaivettava tasaisesti.Heikki Haapalainen / YleIlmiöoppimista puhtaimmillaan

    Puolessatoista tunnissa koululaiset löytävät pihapiiristä rautanauloja ja koukkuja, kivettynyttä kaarnaa, lasinsiruja ja astian palasia.

    – Tämä pala on kaikista todistavin, koska tässä lukee Suomi Finland. Ensin luin tämän tekstin "Arabia" ja luulin, että tämä on jostain kaukaa, mutta ei se ollutkaan, Jeremias Tuhkanen kertoo.

    Löydöt pakataan yksitellen paperipussiin. Niitä on tarkoitus tutkia vielä jälkikäteen koulussa.

    – Näistä voi tutkia menneisyyttä, mitä ihmiset on tehnyt ja syönyt. Täällä on ainakin käytetty posliiniastioita, Peetu Vannas selittää.

    Arkeologian etu on, että historiasta tulee käsinkosketeltavaa. Samalla mieleen voi tarttua tietoa muistakin aineista, kuten ympäristö- ja luonnontietoa.

    – Lapset oppivat näkemään historiaa omassa elinympäristössään. Se taas auttaa sitoutumaan omaan kotiseutuun ja ymmärtämään kulttuuriperintöä, museolehtori Hanna Korhonen Kansallismuseosta summaa.

    Vanhojen astioiden palaset ovat koululaisille päivän tärkein löytö.Heikki Haapalainen / YleOppimateriaaleja kaikkien käyttöön

    Kenttätyön oppeja on tarkoitus hyödyntää opetuksessa myös jatkossa. Nyt saadun kokemuksen pohjalta Kansallismuseo ja Museovirasto tuottavat oppimateriaalia koko maan koulujen käyttöön.

    Leikkikaivauksen voi perustaa vaikka koulun pihalle.

    – Edelliset vuosiluokat voivat piilottaa maahan viestin, mikä seuraavien pitää kaivaa. Näin menetelmät tulevat tutuksi, mutta kuitenkin niin, että lapset ymmärtävät, että kyse on nykyhetkestä eikä muinaisista löydöistä, Hanna Korhonen sanoo.

    Jännittynyt hiljaisuus ja sen rikkovat riemun kiljahdukset kertovat, että oppitunti on lapsille mieluinen.

    Jeremias Tuhkanen aikoo hyödyntää opittuja taitoja myös kotioloissa.

    – Mie aion omalla rahalla ostaa metallinpaljastimen. Jos meidän pihalla on kultakolikoita, niin löydän sitten ne.

    Kontiolahdella mullankaivajien tutkimuskohteena oli vaskiseppä Takkusen talon pihapiiri.Heikki Haapalainen / Yle