Yle Uutiset | Kontiolahti | Tuoreimmat uutiset

    Siilihoitajalle on tuotu syksyllä 130 riutunutta piikkipalloa – villieläinten hoito on vapaaehtoisten varassa ja nyt heitä halutaan valvoa

    Siilihoitajalle on tuotu syksyllä 130 riutunutta piikkipalloa – villieläinten hoito on vapaaehtoisten varassa ja nyt heitä halutaan valvoa


    Tästä on kyseAvun tarpeessa olevien luonnonvaraisten eläinten hoito on Suomessa vapaaehtoisten vastuulla.Valmisteilla oleva eläinten hyvinvointilaki on lisäämässä vapaaehtoisten hoitoloiden valvontaa.Eläinjärjestöt toivoisivat, että valtio...

    Tästä on kyseAvun tarpeessa olevien luonnonvaraisten eläinten hoito on Suomessa vapaaehtoisten vastuulla.Valmisteilla oleva eläinten hyvinvointilaki on lisäämässä vapaaehtoisten hoitoloiden valvontaa.Eläinjärjestöt toivoisivat, että valtio tukisi luonnonvaraisten eläinten hoitoa nykyistä enemmän.

    Outokummussa siilihoitolaa pitävä Minna Tuupanen ei ole tänä syksynä saanut levätä. Elokuun alusta hänen hoiviinsa on tuotu 130 riutunutta siiliä.

    Kuivan ja helteisen kesän takia siilien ravintoa eli koppakuoriaisia, etanoita ja matoja on ollut niukalti. Sen lisäksi siilejä on piinannut viheliäisempi vaiva: liki kolmannes hoitolaan tuoduista siileistä kuoli nopeasti ruokinnasta huolimatta.

    – Lähetin kahdeksan siiliä tutkittavaksi Eviraan ja syyksi paljastui salmonella, Tuupanen kertoo.

    Tuupanen on hoitanut avun tarpeessa olevia siilejä viisi vuotta. Nyt hän jännittää, voiko hän jatkaa, kun uusi eläinsuojelulaki astuu voimaan parin vuoden päästä. Pahimpana pelkona on, että toiminnalle sanellaan niin tiukat ehdot, ettei jatkaminen ole enää mahdollista.

    Hyvää tarkoittava ihminen voi tehdä myös hallaa

    Uuden eläinten hyvinvointilain yksityiskohtia viilataan parhaillaan eduskunnassa. Jo nyt tiedetään, että uusi laki on nykyistä eläinsuojelulakia täsmällisempi.

    Voimassa olevan lain mukaan luonnonvarainen avun tarpeessa oleva nisäkäs tai lintu voidaan ottaa tilapäisesti elätettäväksi sille annettavaa hoitoa varten. Sen tarkemmin laissa ei asiasta lausuta, mistä on aiheutunut ongelmia.

    Hyvää tarkoittavat ihmiset ovat saattaneet pitää luonnonvaraisia eläimiä hoidossa puutteellisin tiedoin ja taidoin ja liian pitkään.

    Ihmisellä on valtava halu auttaa, mutta eläimen tulisi aina olla etusijalla. Tiina Pullola

    Maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Tiina Pullola korostaa, että luonnonvaraisten eläinten hoitaminen vaatii asiantuntemusta, jota tavallisilla kansalaisilla ei yleensä ole. On otettava huomioon eläimen luontaiset tarpeet ja tunnettava taudit. On myös osattava estää eläimen kesyyntyminen.

    – Ihmisellä on valtava halu auttaa, mutta eläimen tulisi aina olla etusijalla. Täytyy miettiä, mikä on sen eläimen kannalta järkevää, eikä vain toteuttaa sitä omaa auttamisen halua, Pullola huomauttaa.

    Valmisteilla olevan lain mukaan avun tarpeessa olevan eläimen saa jatkossakin ottaa haltuun, mutta vain lyhytaikaisesti. Ensiavun jälkeen eläin on joko vapautettava luontoon tai toimitettava asianmukaiseen hoitolaan.

    Jos taas eläintä ei voida auttaa, se pitää lopettaa mahdollisimman pian.

    Häntiäiseksi nimetty siili (vas.) on jo lihonut liki kilon painoiseksi. Sen sijaan Saku-siili on vielä liian pieni, se painaa vajaat 400 grammaa.Pauliina Tolvanen / YleLakiluonnos: luonnonvaraisten eläinten hoitamisesta täytyy ilmoittaa

    Merkittävä muutos uudessa laissa on eläinhoitoloille kaavailtu ilmoitusvelvollisuus. Mikäli luonnonvaraisia eläimiä haluaa jatkossa hoitaa, on siitä ilmoitettava.

    Näin valvontaviranomaisilla olisi tieto, missä eläinhoitoloita ylipäätään on. Tällä hetkellä sitä ei tiedetä, eikä hoitoloita siksi juuri valvota.

    Sen sijaan tarkkoja tilavaatimuksia tai hoitajille asetettuja pätevyysehtoja ei lakiin suunnitella.

    – Tietysti on huolehdittava, että yleiset eläinsuojeluvaatimukset täyttyvät. Lisäksi lainsäädäntöä voidaan tarvittaessa täsmentää, erityisasiantuntija Tiina Pullola huomauttaa.

    Yksi syy, miksi lakiin ei haluta tarkkoja vaatimuksia on se, ettei niiden laatiminen ole helppoa. Suomessa ei esimerkiksi ole virallista koulutusta, jolla voisi pätevöityä siilien hoitajaksi.

    Minna Tuupasen hoitolassa siilit keräävät voimia omissa laatikoissaan. Kun siilit ovat kunnossa, ne palautetaan sinne, mistä ne on löydetty.Pauliina Tolvanen / Yle"Voisin hyvin tehdä tätä työkseni"

    Outokummun siilihoitolaan tuoduista 130 hoidokista on marraskuussa elossa vajaa puolet. Osa siileistä on jo palautettu luontoon, osa horrostaa hoitolan tai sijaishoitajien pihamaalla, osa lihottaa vielä itseään kanalaan rakennetussa siililässä.

    Minna Tuupanen nostaa tottuneesti Sakuksi nimetyn siilin keittiövaa'alle. Tulos on vajaat 400 grammaa ja se on liian vähän näin marraskuussa. Siilin pitää painaa lähemmäs kilon, jotta se selviää talven yli horroksessa. Siksipä Saku nostetaan takaisin kuivikkeella vuorattuun muovilaatikkoon.

    – Minähän en ole eläintenhoitaja, olen lastentarhanopettaja. Olen opiskellut siilien hoitoa kirjoista ja saanut evästystä kokeneemmilta hoitajilta. Teen myös yhteistyötä eläinlääkäreiden kanssa, heiltä saa lääketietoutta, Minna Tuupanen kertoo.

    Jos lakiin kirjattaisiin tarkkoja ehtoja tiloille tai pätevyydelle, olisi Tuupanen valmis ne täyttämään. Yhdellä ehdolla.

    – Jos siihen saisi tukea. Voisin hyvin tehdä tätä työksenikin.

    Siilihoitolan pihamaalla on oma alue siilien horrospesille. Minna Tuupanen kutsuu sitä siilicampingiksi.Jeremias Perätalo / YleEläimen saama apu riippuu siitä, missä satutaan olemaan

    Suomessa avun tarpeessa olevien luonnonvaraisten eläinten hoito on pitkälti vapaaehtoisten vastuulla. Tällä hetkellä valtion tukea saavat vain Korkeasaari ja Pyhtään lintuhoitola, jonka jatko on vaakalaudalla.

    Valtion suunnitelmissa on jakaa ensi vuonna rahaa useammalle hoitopaikalle. Lisää rahaa ei kuitenkaan ole luvassa, vaan sama summa jaettaisiin useamman hoitolan kesken.

    Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto SEY on vuosia ajanut Suomeen valtion varoin rahoitettua hoitolaverkostoa. Nyt apu jakautuu epätasaisesti.

    Yhdistyksen eläinsuojeluneuvojat kiertävät ympäri Suomen hakemassa loukkaantuneita eläimiä ja tarvittaessa auttavat niiden lopettamisessa. Osa neuvojista myös kuntouttaa loukkaantuneita eläimiä.

    – Mutta etäisyydet ovat paikoin todella pitkiä, SEY:n toiminnanjohtaja Kati Pulli huomauttaa.

    Jos ajaa pienen oravan yli, sen pystyy lopettamaan. Mutta jos kyseessä on isompi eläin, ei sitä enää lopeteta omin avuin. Kati Pulli

    Hänen mukaansa kattava verkosto olisi tarpeen, sillä ihmiset törmäävät jatkuvasti vaikeisiin tilanteisiin.

    – Lain mukaan ihmisellä on vastuu auttaa, mutta eri asia on, miten hyvin eläintä pystyy auttamaan. Jos ajaa pienen oravan yli ja se jää kitumaan, sen pystyy lopettamaan ilman, että aiheuttaa enempää kärsimystä. Mutta jos kyseessä on isompi eläin, ei sitä lopeteta omin avuin, Pulli havainnollistaa.

    Tässä kohtaa uusi eläinten hyvinvointilaki tulee vastaan. Maakunnalle on tulossa velvollisuus järjestää eläinlääkäriin tuotujen, kärsivien luonnonvaraisten eläinten lopettaminen.

    Mutta valtion varoin tuettuja hoitoloita ei ole tulossa. Näin ollen eläinten, jotka olisivat vielä kuntoutettavissa, kohtalo riippuu siitä, missä päin Suomea ne sattuvat olemaan.

    Siili on erakko, minkä takia jokainen eläin tarvitsee oman horrosaitauksen ja pesän.Jeremias Perätalo / YleVapaaehtoiset tekevät tuhansia tunteja ilmaiseksi

    Virallisen hoitolaverkoston kalleus on toinen syy, miksi lakiin ei haluta kirjata vapaaehtoisille liian tiukkoja vaatimuksia. On parempi, että maassa on edes vapaaehtoisten ylläpitämiä hoitoloita kuin ei hoitoloita laisinkaan

    Minna Tuupanen on tänä syksynä huolehtinut siileistä siinä määrin, että perhe on tahtonut jäädä kakkossijalle.

    – Perhettä harmittaa, kun äiti on illat siililässä. Mutta siilit ovat yöeläimiä, enkä halua häiritä niitä päivällä, Tuupanen sanoo.

    Tuupanen tunnustaa, että hänessä on maailmanparantajan vikaa, mutta pelkästä auttamisen halusta ei ole kyse. Tuupanen katsoo, että ihmisillä on velvollisuus auttaa.

    Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitossa ollaan samaa mieltä. Apua tarvitsevia eläimiä ei tule jättää pelkästään luonnon hoidettavaksi, koska iso osa eläinten kohtaamista ongelmista on ihmisen aiheuttamia.

    – Ei ole kyse siitä, että mennään metsään etsimään sairaita eläimiä, Kati Pulli huomauttaa.

    Sen sijaan hirvi on saattanut sotkeutua muoviin, kettuemo jäädä auton alle tai joutsen lentää sähkölinjaan.

    Myös siilien elinpiiri on kaventunut ihmisen takia, eikä auton alle jäänyt siili ole harvinaisuus. Minna Tuupanen haluaa osaltaan huolehtia, että siilejä on Suomessa myös jatkossa.

    – Pahin uhkakuva on, ettei meillä ole 50 vuoden kuluttua siilejä. Eikä se ole ainoa eläinlaji. Me ihmiset olemme aika kamalia.

    Muistatko vielä, miltä kanaviillokki maistui? Kouluruokasuosikit ja inhokit kautta historian lapsiraadin testissä – kaksi kestohittiä yli muiden

    Muistatko vielä, miltä kanaviillokki maistui? Kouluruokasuosikit ja inhokit kautta historian lapsiraadin testissä – kaksi kestohittiä yli muiden


    Tilliliha, veriletut ja muut koululaisten inhokit ovat valtaosassa kouluista historiaa. Maksutonta kouluruokaa on Suomessa tarjottu 70 vuotta, ja vuosikymmenten aikana ruokalistaa on rukattu monta kertaa. Jotkut ruokalajit ovat kuitenkin pysyneet....

    Tilliliha, veriletut ja muut koululaisten inhokit ovat valtaosassa kouluista historiaa. Maksutonta kouluruokaa on Suomessa tarjottu 70 vuotta, ja vuosikymmenten aikana ruokalistaa on rukattu monta kertaa.

    Jotkut ruokalajit ovat kuitenkin pysyneet. Liperissä 30 vuotta kouluruokaa laittanut Eija Leppänen nostaa kaksi kestohittiä yli muiden.

    – Ohrasuurimopuuro ja lihakeitto. Niitä oli jo silloin, kun itse kävin koulua ja niitä tehdään edelleen.

    Erityisesti ohrapuuro on yhä koululaisten mieleen. Leppänen arvelee suosion johtuvan siitä, että ohrapuuroa on harvoin tarjolla.

    – Ohrasuurimopuuroa ei kukaan kehtaa kotona tehdä, kun sitä pitää hauduttaa niin pitkään, Leppänen sanoo.

    Kasarin kanaviillokki, ysärin italianpata

    Kouluissa maksutonta kouluruokaa on tänä vuonna juhlittu maistelemalla menneiden vuosikymmenten kouluruokia.

    Liperissä historiallinen ruokaviikko on alussa: listalla on 1950-luvun ohrapuuron lisäksi 60-luvun nakkikastike, 70-luvun seikeitto, 80-luvun kanaviillokki, 90-luvun italianpata ja 2000-luvun hampurilaiset. Tätä päivää edustavat kasvispyörykät.

    Ruoka on hyvää, eikä tämä oikeastaan voi paremmaksi enää muuttua. Jesse Tanskanen

    Ohrapuuro kuuluu koulujen ruokalistalle muutenkin, joten sen suosio ei yllätä. Kahdeksasluokkalainen Jesse Tanskanen kertoo syövänsä aina vähintään kaksi lautasellista.

    – Ruoka on hyvää, eikä tämä oikeastaan voi paremmaksi enää muuttua, Tanskanen tokaisee.

    Eija Leppänen ennustaa, että myös nakkikastike ja hampurilaiset maistuvat koululaisille varmasti.

    – Seikeiton kanssa voi olla vähän niin ja näin. Kanaviillokki on meille suurin kysymysmerkki, Eija Leppänen miettii.

    Kanaviillokin sijasta ruokalistalla on broileria niin kastikkeena kuin pyöryköinä. Kalakeitto taas tehdään Liperissä lohesta. Hampurilaisia tarjotaan satunnaisesti, yleensä koululaisten toivepäivänä.

    Liperin koulussa tarjoiltiin 1950-luvun hengessä ohrapuuroa marjahillolla.Jeremias Perätalo / YleMakkara maistuu, kasvissosekeitto ei

    Jokainen vuosikymmen on jättänyt jälkensä koulujen ruokalistaan. Monet nykylasten suosikeista ovat olleet jo heidän vanhempiensa suosikkeja.

    – Makkararuoat ja makaronilaatikko. Ne pysyvät kärjessä vuodesta toiseen, Eija Leppänen vahvistaa.

    Ravitsemussuositusten takia makkaraa on tarjolla harvemmin kuin vielä muutamia vuosia sitten. Nyt lautasille yritetään ujuttaa entistä enemmän kasviksia.

    Se harmittaa kahdeksasluokkalaista Piia Hämäläistä ja Jesse Tanskasta. Makkara maistuu molemmille, mutta kasvikset eivät niinkään.

    – Kasvispyöryköistä en vaan tykkää, Hämäläinen toteaa.

    Makaronivelli olisi aika kiva. Piia Hämäläinen

    Tanskanen nostaa inhokiksi kasvissosekeiton, joka on Liperissä osoittautunut poikkeuksellisen vaikeaksi palaksi.

    – Kasvisruokailijat kyllä syövät sitä, mutta kun keittoa yritetään tarjota kaikille, niin se ei millään uppoa, ruokapalvelupäällikkö Maarit Määttä kertoo.

    Kasviskeitosta on tehty useita versioita, eikä vielä aiota luovuttaa. Sillä vaikka liha maistuu monelle, on suosittujen joukossa myös kasvisruokia.

    – Pinaattilettuja on ollut ainakin 20 vuotta. Aiemmin sitä tarjottiin tonnikalasalaatin kanssa, nyt rinnalla on perunasalaattia. Saa nähdä, vieläkö maistuu, Eija Leppänen kertoo.

    Lihakeitto on toinen ruokalaji, joka on ollut koulujen ruokalistalla liki alusta asti.Oppilaiden maku näkyy ruokalistalla

    1950-luvulla ei ollut puhettakaan, että oppilaat olisivat päässeet vaikuttamaan ruokalistaan. Nyt tilanne on tyystin toinen. Koululaisten mielipiteitä kartoitetaan säännöllisesti. Tavoitteena on, että kaikki söisivät kouluruokaa.

    Tällä hetkellä etenkin yläkoululaiset tahtovat jättää joko koko aterian tai vähintään osan siitä syömättä.

    Toisinaan koululaisten toiveet yllättävät.

    – Spagettia on jo, joten makaronivelli olisi aika kiva. Se on ainakin meidän perheessä ollut semmoinen perinteinen ruoka, kahdeksasluokkalainen Piia Hämäläinen sanoo.

    Lue lisää:Tillilihaa, riisivelliä, kanaviillokkia – osaatko päätellä, miltä vuosikymmeneltä ovat nämä koulujen ruokalistat?

    Urheiluseuran ex-puheenjohtaja kavalsi yli 15 000 euroa juniorijalkapalloilijoilta Joensuussa

    Urheiluseuran ex-puheenjohtaja kavalsi yli 15 000 euroa juniorijalkapalloilijoilta Joensuussa


    Joensuulaisen jalkapalloseuran entiselle puheenjohtajalle vaaditaan oikeudessa vähintään yhdeksän kuukauden vankeusrangaistusta törkeästä kavalluksesta. Syytteen mukaan epäilty, vuonna 1970 syntynyt mies, siirsi urheiluseuran kahdelta tililtä...

    Joensuulaisen jalkapalloseuran entiselle puheenjohtajalle vaaditaan oikeudessa vähintään yhdeksän kuukauden vankeusrangaistusta törkeästä kavalluksesta. Syytteen mukaan epäilty, vuonna 1970 syntynyt mies, siirsi urheiluseuran kahdelta tililtä omalle tililleen yhteensä 19 500 euroa. Vankeusrangaistus voi syyttäjän mukaan olla ehdollinen.

    Perusteettomia tilisiirtoja oli kaikkiaan yli sata ja ne oli tehty vuosina 2016–2017. Syyttäjän mukaan mies käytti rahat omiin tarkoituksiinsa.

    Epäilty on tunnustanut teon ainakin 15 700 euron osalta ja on jo sopinut varojen takaisinmaksusta urheiluseuran kanssa.

    Juttua muokattu 13.11. klo 10:57: muutettu otsikon muotoilua.

    Loppuvatko rahat arjessa tai romahtiko elintaso erossa? Kokosimme neuvot rahavaikeuksista selviämiseksi

    Loppuvatko rahat arjessa tai romahtiko elintaso erossa? Kokosimme neuvot rahavaikeuksista selviämiseksi


    Maksuhäiriöisten määrä nousi lokakuussa uuteen ennätykseen eli 381 700 henkilöön. Tämä on kuitenkin vain jäävuoren huippu, sillä moni kamppailee oman taloutensa kanssa myös ilman luottotietojen menettämistä. Maksuhäiriömerkintä...

    Maksuhäiriöisten määrä nousi lokakuussa uuteen ennätykseen eli 381 700 henkilöön. Tämä on kuitenkin vain jäävuoren huippu, sillä moni kamppailee oman taloutensa kanssa myös ilman luottotietojen menettämistä. Maksuhäiriömerkintä vaikeuttaa luottojen, lainojen ja esimerkiksi puhelinliittymän hankkimista.

    Pikavippien aiheuttamat ongelmat näkyvät tilastoissa, mutta ne ovat vain pieni osa kokonaisuutta. Taustalla on usein jokin suurempi juurisyy, kuten peliongelma. Velkaantumiskierteen aiheuttaa monesti myös jokin äkillinen elämässä tapahtunut muutos, kuten avioero, työttömyys tai sairaus.

    Suomessa veloista on kuitenkin mahdollista selvitä nopeastikin.

    Kokosimme vinkit kolmee erilaiseen tilanteeseen, jossa oma talouden hallinta on karannut käsistä. Asiantuntijoina ovat takuusäätiön lakimies ja sosiaalisten rahoituspalveluiden johtaja Minna Backman sekä kuluttajaliiton ekonomisti Paula Pessi.

    1. Kun rahat loppuvat joka kuukausi reilusti ennen tilipäivää.

    Tämä on hyvä hetki ottaa ohjakset omiin käsiin. Rahaongelmia ei kannata hävetä, eikä niiden kanssa kannata jäädä yksin. Mitä nopeammin reagoit, sitä pienempänä ongelma voi pysyä, ja sitä helpompi se on ratkaista.

    Ota taloudestasi koppi! Seuraa pari kuukautta, mihin rahasi menevät, mikä on välttämätöntä ja mistä voisit nipistää. Apuvälineitä kulujen seuraamiseen löytyy netistä. Myös tiliotetta voi seurata, jos maksat kaiken kortilla.

    Jos tulosi vaihtelevat, siirrä toiselle tilille säästöön niinä kuukausina, kun tienaat enemmän. Näin sinulle kertyy puskuria.Jos eräpäivänä tilillä ei ole rahaa laskun maksamiseen, ole aktiivinen. Soita velkojalle ja sovi eräpäivän siirrosta. Muista varmistaa, että sinulla on rahat laskunmaksuun uutena eräpäivänä. Jos joudut pilkkomaan maksamiseen eriin, älä tee epärealistista maksusuunnitelmaa.Jos tiliotteilla on paljon pelaamista, mieti, tarvitsetko tukea pelaamisen lopettamiseen vai riittääkö, että kiinnität asiaan huomiota. Esimerkiksi Peluuri.fi voi auttaa.2. Kun velkoja alkaa olla niin monta, että rahat eivät riitä kuukausieriin.

    Velkaantuminen moneen eri paikkaan on iso riskitekijä oman talouden kannalta. Kun suuren asuntolainan päälle otetaan vielä autolaina, muita kulutusluottoja eri tarpeisiin ja vaikkapa monta määräaikaiseen sopimukseen perustuvaa palvelusopimusta, alkaa maksuvara olla äärimmilleen viritetty.

    Älä ota uutta velkaa vanhojen maksamiseen.Listaa kaikki velat, myös luottokorttilaskut, osamaksut ja maksamattomat laskut. Mieti, pystytkö maksamaan laskut ja kuukausierät, jos saat sovittua niihin uusia eräpäiviä ja pienempiä maksuja.Tee itsellesi budjetti. Elleivät tulot riitä menoihin ja velanmaksuun, priorisoi asumismenot, työmatkakulut, lääkkeet ja kohtuudella ruokamenot.3. Kun ensimmäinen maksuhäiriömerkintä vie luottotiedot.

    Maksuhäiriömerkintä sulkee velkahanat. Tämä voi olla myös helpotus. Tässä tilanteessa kannattaa välttää paniikkiratkaisuja ja pyrkiä sen sijaan kokonaisratkaisuun.

    Suunnittele ammattilaisen kanssa selviytymispolku. Muista, ettei pikaratkaisuja välttämättä ole tarjolla. Kestävän ja kohtuullisen ratkaisun saaminen voi viedä aikaa ja vaatia rutkasti omaa tahtoa.Osa kunnista tarjoaa lähes korotonta sosiaalista luottoa pienituloisille pienten velkamäärien järjestelyyn. Takuusäätiön takauksella voidaan järjestellä velat nippuun, jolloin maksettavaksesi jää kohtuuhintainen pankkilaina. Molempien lainojen saaminen edellyttää kykyä maksaa ne takaisin.Jos ylivelkatilanne pitkittyy eikä siitä selviydy aiemmin mainituilla keinoilla, käräjäoikeudesta voi hakea yksityishenkilön velkajärjestelyä. Sen edellytyksistä säädetään lailla. Velkajärjestelyn hakemisessa avustaa talous- ja velkaneuvonta.
    Ammattikorkeakoulun plagiointijupakka paisuu: yksi tutkinto perutaan, suurin osa epäillyistä on opettajia

    Ammattikorkeakoulun plagiointijupakka paisuu: yksi tutkinto perutaan, suurin osa epäillyistä on opettajia


    Kolme Karelia-ammattikorkeakoulun plagiointijupakassa epäiltyä tutkinnon suorittajaa toimii itse opettajana ammattikoulussa. Karelia-ammattikorkeakoulu tiedotti perjantaina, että viisi koulussa hyväksyttyä ylempään ammattikorkeakoulututkintoon...

    Kolme Karelia-ammattikorkeakoulun plagiointijupakassa epäiltyä tutkinnon suorittajaa toimii itse opettajana ammattikoulussa. Karelia-ammattikorkeakoulu tiedotti perjantaina, että viisi koulussa hyväksyttyä ylempään ammattikorkeakoulututkintoon liittyvää opinnäytetyötä on paljastunut osittain plagioiduksi.

    Ylen saamien tietojen mukaan kolme näihin plagiointitapauksiin liittyvää henkilöä työskentelee opettajina Riveria-ammattioppilaitoksessa Pohjois-Karjalassa.

    Riverian rehtori Esa Karvinen vahvistaa Ylen saamat tiedot.

    – Nyt on tärkeää, että asia selvitetään perinpohjin, Karvinen sanoo.

    Kaikki kolme plagiointitapausta liittyvät ylempiin ammattikorkeakoulututkintoihin (YAMK). YAMK-tutkinto rinnastetaan ylempään korkeakoulututkintoon. Pääsyvaatimuksena YAMK-opintoihin on korkeakoulututkinto sekä vähintään kolmen vuoden työkokemus. Yleensä tutkinto suoritetaan työn ohessa.

    Tutkinnosta satojen eurojen palkankorotus

    Riverian opettajille YAMK-tutkinnon suorittaminen tietää mojovaa palkankorotusta. Kun opettaja suorittaa tutkinnon, hänen palkkansa nousee useamman satasen kuukaudessa.

    – Opettajat ovat omaehtoisesti hakeutuneet kehittämään osaamistaan ja suorittamaan tutkintoa. On todella ikävä asia, jos ihmiset ovat syyllistyneet plagiointiin, Esa Karvinen sanoo.

    Riveria vastaa ammatillisesta koulutuksesta Pohjois-Karjalassa.Ari Haimakainen / Yle

    Yhden Riveriassa opettajana työskentelevän YAMK-opinnäytetyö paljastui suurelta osin plagioiduksi jo viime keväänä. Jo hyväksyttyä tutkintoa ei kuitenkaan peruttu, vaan Karelia-ammattikorkeakoulu päätyi alentamaan opinnäytetyön arvosanan alimmalle mahdolliselle tasolle. Henkilö työskentelee edelleen tuntiopettajana Riveriassa.

    – Meidän on varmaan syytä käydä keskustelu kyseisen henkilön kanssa siitä, miksi hän on menetellyt näin, Esa Karvinen toteaa.

    Hän ei halua vielä arvioida tarkemmin, millaisiin toimenpiteisiin Riveria ryhtyy kahden muun opettajan kohdalla.

    Kovat seuraamukset: yhden plagioijan tutkinto perutaan

    Karelia-ammattikorkeakoulu on päättänyt seuraamuksista neljän tapauksen osalta. Viidennen tapauksen esiselvitys on vielä kesken.

    Yhdessä jo selvitetyistä tapauksista plagioinnin katsottiin olleen niin vakavaa, että se johtaa tutkinnon peruuttamiseen. Se edellyttää, että tapaus käsitellään vielä hallinto-oikeudessa.

    Kahdessa tapauksessa ammattikorkeakoulu päätyi alentamaan opinnäytetyön arvosanaa.

    Yksi tutkinnon suorittaneista taas ei hyväksynyt omalta osaltaan selvitystyön tulosta, minkä seurauksena plagioinnista tehdään vielä ulkopuolinen tutkinta. Sen tulokset valmistuvat ensi vuonna. Plagioinnin kiistäminen on Karelia-ammattikorkeakoulun mukaan poikkeuksellista.

    Lisäksi kaikkiin opinnäytetöihin lisätään merkintä plagioinnista.

    "Plagioinneissa ollaan takamatkalla"

    Karelia-ammattikorkeakoulun rehtori Petri Raivo ei usko, että plagiointi on Karelia-ammattikorkeakoulussa sen yleisempää kuin muuallakaan.

    – Plagiointien suhteen ollaan aina vähän takamatkalla. On täysin mahdollista hämätä valvontajärjestelmiä, Petri Raivo sanoo.

    Hänen mukaansa Karelia-ammattikorkeakoulussa käytetään sähköisiä plagiaatintunnistusjärjestelmiä. Lisäksi jokaisen opinnäytetyön tekemisessä on mukana kaksi opettajaa, joista toinen ohjaa työn ja toinen toimii tarkastajana.

    Plagiaatintunnistusohjelmat eivät ole aukottomia. Ne vertaavat tekstiä aiemmin julkaistuihin teksteihin, ja huijaaminen on mahdollista muuttamalla esimerkiksi lauserakenteita. Ohjelmat voivat toimia yhtenä apuvälineenä plagiaatintunnistuksessa.

    – Ei ohjelmiin voida luottaa. Plagiaatin tunnistaminen vaatii opettajalta aika lailla silmä- ja jalkatyötä, Petri Raivo sanoo.

    Ammattikorkeakoulujen rahoitus on sidottu suoritettujen tutkintojen määrään. Sen vuoksi on koulujen etu, että tutkinnot valmistuvat.

    – Tutkinnoista toki saa rahaa, mutta emme halua sitä, jos se tulee huijaamalla. Niin paljon sitä ei tule ja niin tärkeää se ei ole, Petri Raivo vakuuttaa.

    Ilmiantaja paljasti plagioinnin

    Karelia-ammattikorkeakoulun plagiointitapaukset paljastuivat koulun ulkopuolisen ilmiantajan selvitysten perusteella. Ylen haastattelema ilmiantaja on perehtynyt plagiointikysymyksiin laajasti. Hän esiintyy tässä jutussa nimettömänä asian arkaluonteisuuden vuoksi.

    Ilmiantajan mukaan opinnäytetöiden plagiointi on paljon luultua suurempi ongelma.

    – Plagiointeja on ollut jo vuosikausia näkyvillä Theseuksessa (ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden tietokanta), ja niistä puhutaan käytävillä, ilmiantaja kertoo.

    Hänen mukaansa plagiointeja löytyy helposti yksinkertaisilla google-hauilla.

    Karelia-ammattikorkeakoulu on saanut kaikkia korkeakouluja koskeneessa laatuarvioinnissa parhaan mahdollisen arvosanan "edistynyt".Ari Haimakainen / Yle

    Nyt paljastuneita Karelia-ammattikorkeakoulun tapauksia yhdistää ilmiantajan mukaan se, että niiden aiheet ovat yleisiä.

    – Näissä töissä aiheina ovat muun muassa “osaamisen johtaminen”, “henkilöstön kehittäminen” tai “lean”. Tällaisissa aiheissa samat tekstit ja samat lähdeviitteet kiertävät työstä toiseen.

    Ilmiantaja uskoo, että plagiointitapauksia paljastuu vielä lisää eri ammattikorkeakouluista. Hänen mukaansa ainoa keino päästä ongelmaan käsiksi on tehdä esiselvityspyyntöjä yksittäisistä töistä, joissa epäillään plagiointia.

    Ongelma on kuitenkin rakenteellinen

    – Korkeakoulujen laatua ei arvioida riittävästi. Jokainen valmistunut opiskelija tai opinnäytetyö tuo rahoitusta. Laadulla ei näytä olevan enää väliä, ilmiantaja sanoo.

    Tutkintoa ei yleensä peruta

    Hallitusneuvos Laura Karppinen opetus- ja kulttuuriministeriöstä ei pysty arvioimaan, ovatko viime aikoina paljastuneet plagiointitapaukset yksittäisiä vai jäävuoren huippu.

    – Korkeakouluissa kiinnitetään plagiointiin entistä enemmän huomiota. Jos korkeakoulu tiedottaa tutkivansa plagiointiepäilyjä, sen ei pitäisi johtaa siihen, että organisaatio joutuu huonoon valoon. Päinvastoin se on merkki siitä, että asia otetaan vakavasti, Laura Karppinen sanoo.

    Plagiointiepäilyt ja -selvitykset tulevat julkiseksi silloin, kun kyse on ylemmästä korkeakoulututkinnosta, kuten YAMK- tai maisterintutkinnosta. Tällöin tiedon vilppiepäilystä saa myös Tutkimuseettinen neuvottelukunta. Näissä tapauksissa plagiointiepäilyn tutkinta perustuu Tutkimuseettisen neuvottelukunnan laatimaan ohjeeseen hyvästä tieteellisestä käytännöstä, johon muun muassa ammattikorkeakoulut ovat sitoutuneet.

    Jos vilppiä epäillään ammattikorkeakoulujen perustutkinnoissa, asia voidaan selvittää koulun sisäisesti.

    Plagiointi ei yleensä johda tutkinnon purkamiseen. Jo myönnetyn tutkinnon purkaminen on harvinaista ja hankalaa, ja sitä haetaan hallinto-oikeudelta. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan tiedossa on vain yksi aiempi tapaus, josas tutkinto on peruttu.

    Yleisempiä seuraamuksia plagioinnista ovat varoitus, puhuttelu, arvosanojen alentaminen ja opintosuorituksen uudelleen teettäminen.

    Opetus- ja kulttuuriministeriössä ei uskota, että korkeakoulut hyväksyvät puutteellisiakin opinnäytetöitä saadakseen lisää rahoitusta.

    – En ole havainnut sellaista, että vilppiä katsottaisiin läpi sormien, Laura Karppinen sanoo.

    Juttua päivitetty 12.11.2018 kello 16:02 Muokattu alaotsikkoa. Kello 17:30 lisätty tieto seuraamuksista.

    30-vuotias kätilö ryhtyi erakoksi – vaelsi vuoden yksin Lapin erämaissa

    30-vuotias kätilö ryhtyi erakoksi – vaelsi vuoden yksin Lapin erämaissa


    Kaikki kaunis on edessäpäin. Ajatus välähtää mieleen yhtäkkiä. Sara Kinnunen seisoo polun päässä Kilpisjärvellä käsivarressa. Lokakuu on riisunut värit tunturista. Halti nousee harmaana edessä, maisema sulaa taivaaseen. Kinnunen nostaa...

    Kaikki kaunis on edessäpäin. Ajatus välähtää mieleen yhtäkkiä. Sara Kinnunen seisoo polun päässä Kilpisjärvellä käsivarressa. Lokakuu on riisunut värit tunturista. Halti nousee harmaana edessä, maisema sulaa taivaaseen.

    Kinnunen nostaa rinkan selkään. Ensimmäinen askel. Sitten toinen ja kolmas. Tunturituuli käy kasvoihin, vihmoo vettä. Rytmi löytyy vähitellen. Viikon kuluttua kiire tippuu hartioilta. Kahdeksannen päivän kohdalla vastaan tulee yksi ihminen. Ja tämä on vasta alku.

    “Huomista päivää olen tässä kartalla ihmetellyt. Että minnekä sitä menisi. Että olisi mukava päivämatka. Ei kiire tai ahneus. Muttei laiskuus ja tylsyyskään.” (Ote Sara Kinnusen päiväkirjasta)

    Pihtsusjärvi kimmelsi iltavalossa lumikuurojen välissä lokakuussa.Sara Kinnusen kotialbumi136 yötä ulkona

    Kun joensuulaisen Sara Kinnusen 30-vuotispäivä lähestyi, hän halusi kunnon tauon kätilön töistä sairaalassa. Työuraa oli takana viisi vuotta. Potilastyö oli ihanaa, mutta muuten työ vei liikaa.

    – Mietin, olenko enää muuta kuin kätilö-Sara. Halusin selvittää sen, Kinnunen sanoo.

    Hän järjesti itselleen vuoden virkavapaata ja pakkasi rinkan, mutta ei suunnannut reppureissulle Aasiaan tai maailmanympärysmatkalle, kuten monet kolmekymppiset. Kinnunen asetti irtiotolleen kaksi tavoitetta. Nähdä vuodenkierto Lapin erämaissa. Elää luonnossa, mieluiten yksin.

    Toiveet täyttyivät.

    Vuoden aikana Kinnunen viettää 136 vuorokautta yöretkillä, ja siihen päiväreissut päälle. Talvikuukausiksi hän vuokraa pienen lomahuoneiston Kiilopäältä. Kinnunen hiihtää tunturissa paria pyrypäivää lukuun ottamatta joka päivä. Lisäksi hän tekee vähintään kerran kuukaudessa viikon tai kahden mittaisen hiihtovaelluksen teltta ja muut varusteet vetoahkiossa.

    Kaamoksen päätyttyä aurinko pilkisteli päivällä taivaanrannasta Urho Kekkosen kansallispuistossa tammikuussa.Sara Kinnusen kotialbumi

    “Mieli luovuttaa eikä missään ole mitään järkeä. Sitten taas hetken päästä pysähtyy ihmettelemään hiljaisuutta ja kauneutta ja on onnen kukkuloilla. Mitään en antaisi pois, vaikka välillä tuntuu, että voisi sitä helpommallakin päästä, päästää itsensä. Sääkin vaihtelee. -35 -> -1. Nyt on taas hyvä olla.”

    Syyskesä kuluu kokonaan teltassa. Kinnunen vaeltaa kymmenen viikkoa Itä-Lapissa kaukana merkatuilta vaellusreiteiltä. Kahden viikon välein hän suunnistaa ihmisten ilmoille täydentämään ruokavarastoja.

    Näissä retkissä ei ole Kinnusen mielestä mitään ihmeellistä.

    – Ei ulkona elämiseen tai retkeilyyn tarvita eräoppaan koulutusta tai ammattivaeltajan varusteita. Ihan tällainen tavallinen poluntallaaja pystyy kyllä siihen.

    Makuupussi peittyy paksuun kuuraan

    Maaliskuun iltapäivä Paistunturin erämaassa taittuu siniseen hämärään. Sara Kinnunen istuu ahkion päällä ja lopettelee termospulloon säilöttyä lounasta. Valkeus on loputon.

    Yhtäkkiä Kinnuselta häviää kuulo. Menivätkö korvat lukkoon, hän ihmettelee. Asiaa on pakko testata puhumalla ääneen yksikseen. Ei kuulo olekaan hävinnyt. Ympärillä vain on niin suuri hiljaisuus, että se tuntuu kuuroudelta. Tunturi nukkuu.

    Kinnunen haluaa reissuillaan oppia telttailemaan talvella ja sen hän oppii. Kaamoksen aikaan tuntuu kuin hiihtäisi monen tunnin mittaisessa auringonlaskussa. Valo kajastaa taivaanrannan takaa. Päivä on lyhyt. Jos sitä haluaa jatkaa, pitää suunnistaa otsalampun valossa.

    Talvi haastaa. Kun hanki upottaa nivusiin saakka ja ahkio tarttuu puunkäkkyröihin, on viisi kilometriä jo kunnon päivämatka. Iltaisin teltassa Kinnunen lukee, kirjoittaa päiväkirjaa tai neuloo otsalampun valossa. Kylmimpänä telttayönä pakkasta on 28 astetta. Kylmä ei tule, mutta aamulla makuupussi on peittynyt paksuun kuuraan.

    Tammikuussa hiihtovaelluksessa Urho Kekkosen kansallispuistossa vastaan tuli yksi ihminen.Sara Kinnusen kotialbumi

    Luirojärvellä Urho Kekkosen kansallispuistossa pakkanen kiristyy 37 asteeseen. Kinnunen ei aluksi tajua sitä, mutta ihmettelee, miksi varpaat jäätyvät autiotuvan saunan alalauteilla. Pikkuhiljaa hän oppii: pakkasella valo muuttuu. Tunturissa puut alkavat paukkua. Hanki narisee eri tavalla.

    “Kaunis, liikuttava päivä. Kun yksin on hiljaisuuden keskellä. Miljardi tähteä taivaalla. Onni. On vain tämä hetki tässä.”

    Pitkällä kaamosvaelluksella Pallaksella vastaan tulee yksi ihminen, samoin toisella retkellä Urho Kekkosen kansallispuistossa. Täydellistä, Kinnunen ajattelee.

    Hän viihtyy omissa oloissaan myös silloin, kun majailee Kiilopään asunnolla. Kinnuselle riittää ihmiskontaktiksi, että laduilla hiihtäessään hän moikkaa vastaantulijoita ja vaihtaa muutaman sanan myyjän kanssa käydessään ruokakaupassa parin viikon välein.

    Läheisiin hän pitää yhteyttä puhelimitse tarpeen mukaan ja päivittää silloin tällöin kuulumisiaan blogiin. Kinnunen on yksin, mutta ei yksinäinen.

    Suurperheen tyttö pakeni metsään

    Keväthangilla Kevon kanjonissa maailma on auki. Sininen taivas kaartuu korkealle ja katse yltää kilometrien päähän. Yöllä pakastaa. Sara Kinnunen astuu ulos laavusta ja näkee kirkkaammat ja kauniimmat revontulet kuin koskaan aikaisemmin. Aamulla koivujen käkkyräiset oksat ovat kuin timantteja täynnä. Itkettää. Sukulaistyttö rakastaisi tätä, valoa ja kirkkautta, prinsessatimantteja oksilla, Kinnunen ajattelee.

    "Sulamattomat jääkiteet valuivat teltan kangasta pitkin. Pomppasin ylös katsomaan, josko kuura olisi vielä maassa. Paikoitellen oli. Jokilaakso sumupilven peitossa. Aurinko paistoi. Kaunista. Niin kaunista. Teltta tietysti kastunut. Kamppeet kuivumaan ja aamupalalle."

    Aamuaurinko paljasti pakkastimantit puissa maaliskuussa Paistunturin erämaassa.Sara Kinnusen kotialbumi

    Retkillä arki typistyy olennaiseen: liike, lepo ja ruokailu. Ajatukset tulevat ja menevät, mutta niihin ei jää samalla tavalla kiinni kuin aikataulutetussa elämässä. Tunteet vahvistuvat, samoin aistit. Hämähäkinseitin täydellisyys liikuttaa kyyneliin.

    – Kun nostan rinkan selkään, tekee mieli sulkea suu. Haluan, että luonto puhuu, en minä, Sara Kinnunen sanoo.

    Sen puheen kuulee parhaiten yksin. Niin kauan kuin Kinnunen muistaa, luonto on ollut hänelle rauhan ja nautinnon paikka. Yhdeksänlapsisen perheen keskimmäisenä kasvanut Kinnunen livahti usein kotona Outokummussa talon takametsään. Kun omaa huonetta ei ollut, metsässä sai olla välillä yksin. Perhe, suku ja ystävät ovat Kinnuselle tärkeitä ja hän nauttii sosiaalisesta työstä, mutta tuntuu, että minä katoaa, jos ei saa olla yksin.

    Keväällä kesken vaellusvuoden Kinnusen ukki sairastuu. Kunto heikkenee nopeasti. Touko- ja kesäkuussa Kinnunen saattohoitaa ukkiaan perheen kanssa kotona Outokummussa. Päässä soivat laulut, joita Ukki lauloi, kun Sara oli lapsi. Lähtö on rauhallinen.

    Heinäkuussa Urho Kekkosen kansallispuistossa teki mieli istua tunturissa pitkään.Sara Kinnusen kotialbumiKuinka virran yli pääsee?

    Isojen ajatusten keskellä Kinnunen valmistautuu loppukesään ja syksyyn. Hän kuivaa kilotolkulla kasviksia, lihaa ja pataruokia, hankkii ruuat kolmen kuukauden tarpeiksi. Kinnunen tuijottelee karttoja, suunnittelee reittejä ja googlailee vinkkejä, mistä kohti erämaajoet on turvallista ylittää.

    Hyvissä ajoin ennen lähtöä hän pakkaa neljä suurta täydennyslaatikkoa. Niihin tulee ruokaa, retkikeittimen kaasua, vessapaperia, tulitikkuja, kengännauhat, romaani ja tyhjä päiväkirja, saippuaa ja lääkkeitä. Laatikoiden päälle hän kirjoittaa osoitteet valmiiksi. Perhe lähettäisi laatikot Matkahuollon kautta Lapin kyliin sitten, kun Kinnunen niin pyytäisi.

    Kerralla rinkkaan mahtuu noin kahden viikon tarpeet. Silloin painoa kertyy 23–25 kiloa. Ensimmäisinä kilometreinä se tuntuu, sen jälkeen ei juurikaan.

    Syksyn ensimmäinen pakkasyö takana Paistunturin erämaassa elokuussa. Aamuaurinko sulatti kuuran.Sara Kinnusen kotialbumi

    Kun Kinnunen suunnitteli vapaavuotta, moni kysyi, aikooko hän ulkomaille, kuhiseviin kaupunkeihin tai aurinkorannoille. Retkeilijöiden keskustelupalstalla netissä puolestaan ihmeteltiin, miksi jäädä Suomeen, kun Norjassa tai Ruotsissa maisemat ovat paljon jylhemmät.

    Kinnuselle valinta oli selvä. Hän halusi tutustua nimen omaan Suomeen. Kaupunkilomia oli tullut kokeiltua, se ei kiinnostanut. Luonto veti puoleensa, mutta ei extreme-seikkailu, varustekilpailu tai kropan kestokyvyn äärimmilleen venyttäminen. Kiinnosti ajaton aika, rauha ja hiljaisuus.

    Pizza kuukausien päässä

    Sydänkesällä Sara Kinnusta jännittää. Vaikka hän on kohtuullisen kokenut retkeilijä, kymmenen viikon yhtämittainen vaellus mietityttää. Kestävätkö jalat, entä pää? Miltä tuntuu, kun vaellus vain jatkuu ja jatkuu? Riittääkö luonnossa ihmeteltävää ja elämyksiä?

    Heinäkuussa Urho Kekkosen kansallispuistossa hiki virtaa. Aurinko paistaa yötä päivää ja teltan kuumuus herättää kulkijan aamuyöstä. Helle haastaa.

    Hiki, lika ja onni Lemmenjoen kansallispuistossa Morgam-Viipuksen huipulla heinäkuussa.Sara Kinnusen kotialbumi

    Yhtenä päivänä Paistunturilla rinteen takaa nousee tumma rintama. Kinnunen tuntee jo pilvet, tämä sataa. Hän käpertyy kivenkoloon avaruuspeitteen alle ja kuuntelee siellä ropinaa. Kuin lapsena majassa. Illalla nousee uusi pilvi, suurempi. Kinnunen pitää rankkasadetta teltassa ja miettii, viitsiikö enää lähteä ulos. Kun sade taukoaa, hän kävelee purolle ja katsoo taakseen. Tunturia ympäröi kirkas sateenkaari. Retkipaikka lepää sen sylissä.

    “Täällä sitä istutaan Haukkapään rinteellä, teltta edessä, vaatepuu takana, oikealla kohoaa Hammastunturi, edessä siintää suota ja järviä, niiden takana tuntureita. Kapustarinta viheltelee, itikat inisee (niitäkö ei muka ole?), poro kopsuttelee vasemmalla. Haukkapään rinteessä vatsa täynnä ruokaa. Aurinko lataa puhelinta. Olisi aika käydä levolle. On niin kaunista, ettei vielä malta.”

    Kuluu viikko, toinen, kolmas ja neljäs. Kinnunen ei enää muista olevansa yksin. Ajatukset lipuvat mieleen ja sieltä pois kuin pilvet. Joskus hän nukahtaa tunniksi mättäälle, unohtuu istumaan pitkäksi toviksi. Kilometrejä hän ei laske, ettei niitä ahnehtisi. Kelloa ei kaipaa.

    Olo on yleensä onnellinen. Kinnunen on oppinut, että jos tympäisee tai maisemat alkavat näyttää huonolta, kannattaa istua alas ja syödä jotakin. Sitten mieli kirkastuu. Reissussa rutiinit eivät uuvuta samalla tavalla kuin kotona: aamusta toiseen puuro, kahvi ja keksi maistuvat yhtä hyvältä. Pizzasta hän haaveilee, kun lähestyy Saariselkää, mutta ostaa sen vasta reissun jälkeen puolitoista kuukautta myöhemmin.

    Kaldoaivin erämaassa pystyyn kuolleet puut loivat aavemaisen tunnelman.Sara Kinnusen kotialbumi

    Tietoisuuden toisella puolella tapahtuu jotakin. Se purkautuu iltaisin päiväkirjaan: ukin elämä ja kuolema, oma elämä. Tulee tunne, että asiat tulevat käsitellyiksi.

    “Suota. Kuivempaa, hyvin ylitettävää suota. Märkää, juosten ylitettävää suota. Todella märkää suota, jota ylittäessä jännitti. Vuolaana virtaavan joen ylitys. Pilveä ja tuulta. Mustikoita ja lakkoja Lyhyt patikkamatka katoilevaa polkua pitkin.”

    Kolmas kulkija tunturissa

    Pelkoja ei ole eikä juuri vaarojakaan. Kinnunen säästyy tapaturmilta ja rasitusvammoilta. Hän on eksyä vain kerran. Suomen suurimmassa erämaassa Kaldoaivissa hän epäilee, että kompassi on mennyt rikki. Edessä näkyy silmänkantamattomiin suota, jota täplittävät vesilämpäreet. Maisemasta ei voi ottaa kiintopisteitä. Kinnunen päättää luottaa enemmän kompassiin kuin suuntavaistoonsa ja saa pian itsensä takaisin kartalle. Rinkassa kulkee mukana hätälähetin, jolla voi lähettää paikannus- ja apupyynnön viranomaisille. Sitä ei tarvita.

    Silloin tällöin Kinnunen lähettää viestiä kotiin ja kuvan tai pari läheisille. Hengissä ollaan. Hyvin menee.

    Lepohetki heinäkuussa avarissa maisemissa kapustarintojen vihellystä kuunnellen.Sara Kinnusen kotialbumi

    Syyskuun lopulla Kinnunen laskeutuu alas tunturilta Kaldoaivissa. Ympärillä aukeavat laajat suot, niiden keskellä kaksi järveä ja järvien välissä kaistaleella kota. Sinne Kinnunen menee yöksi ja näkee vieraskirjasta, että on kesän kolmas kulkija. Kaiken muun ajan tunturi, suo ja järvet ovat eläneet rikkumattomassa rauhassa.

    Miten saatoin ajatella, että voiko tähän kyllästyä, Kinnunen pohtii. Seuraava ajatus on: pitääkö täältä tulla pois?

    Reissun viimeiset päivät Kinnunen kulkee merkatuilla reiteillä, että tottuisi taas ihmisiin. Hän saa paluukyydin Ivaloon mukavilta retkeilijöiltä. Ensimmäisinä kertoina kaupassa oksettaa: mihin tätä kaikkea tavaraa oikeasti tarvitaan?

    “Voin olla ylpeä itsestäni. Halusin. Haaveilin. Toteutin. Tein. Jaksoin. Nautin. Elin ja olin.”

    Erakkoa ei saa unohtaa

    Lokakuussa tänä syksynä Kinnunen palaa töihin kätilöksi Pohjois-Karjalan keskussairaalaan ja täyttää 30 vuotta. Kroppa on jumissa. Se ei millään meinaa tottua siihen, ettei saa liikkua 3–12 tuntia päivässä.

    Kätilön työ tuntuu yhtä rakkaalta kuin aikaisemmin, mutta nyt Kinnunen ei aio kätilö-Saran antaa jyrätä kokonaan erakko-Saraa.

    Aamusumu on juuri hälvennyt Kaldoaivissa syyskuussa.Sara Kinnusen kotialbumi

    – Ajatus siitä, että minulla olisi työn lisäksi joku aikataulutettu harrastus, tuntuu kaukaiselta, hän sanoo.

    Työviikon jälkeen perjantaina Kinnunen nostaa rinkan auton peräkonttiin ja ajaa Patvinsuolle Lieksaan. Laavu löytyy pimeästä ja märästä metsästä. Tehdään tulet. Taas hiljaisuus puhuu.

    Rikosdraama Sorjosen seuraava kausi kuvataan talvisessa Pohjois-Karjalassa – Venäjän raja ei vetoa ulkomailla samalla tavalla kuin taikametsät

    Rikosdraama Sorjosen seuraava kausi kuvataan talvisessa Pohjois-Karjalassa – Venäjän raja ei vetoa ulkomailla samalla tavalla kuin taikametsät


    Supermenestyneen kotimaisen rikosdraaman Sorjosen kolmatta tuotantokautta kuvataan alkuvuodesta lumisessa Pohjois-Karjalassa. Kuvauspaikkoina ovat ainakin Joensuu, Juuka sekä Lieksa, kertoo Sorjonen-konseptin isä ja käsikirjoittaja Miikko...

    Supermenestyneen kotimaisen rikosdraaman Sorjosen kolmatta tuotantokautta kuvataan alkuvuodesta lumisessa Pohjois-Karjalassa. Kuvauspaikkoina ovat ainakin Joensuu, Juuka sekä Lieksa, kertoo Sorjonen-konseptin isä ja käsikirjoittaja Miikko Oikkonen.

    Kun Sorjosen kaksi edellistä tuotantokautta ovat sijoittuneet kesäiseen Lappeenrantaan, vie kolmas kausi talvisiin maisemiin. Joensuun seutu valikoitui kuvauspaikaksi järvien ja metsien takia. Kolmatta kautta on jo kuvattu viime talvena Lappeenrannan suunnalla, kertoo sanomalehti Etelä-Saimaa.

    Ylellä nähtävä kotimainen rikosdraama Sorjonen on yksi kansainvälisesti menestyneimmistä suomalaisista televisiosarjoista, sillä sen oikeudet on myyty yli 180 maahan.

    Hienoa nähdä, miten Pohjois-Karjala osaa palvella näin isoa tuotantoa. Kuvaukset tulevat näkymään alueellamme. Niina Myller

    Mikä ulkomaalaisia kiehtoo suomalaisessa rikosdraamassa? Yllättäen se ei olekaan Venäjän läheisyys, mikä on vahvasti mukana sarjassa. Käsikirjoittaja Miikko Oikkonen myöntää, että alun perin hän uskoi rajaseudun olevan eksoottista ulkomaalaisille katsojille, mutta toisin kävi.

    Palautteen perusteella katsojat ovat sen sijaan hurmaantuneita suomalaisesta luonnosta – niin kliseiseltä kuin se meistä voi kuulostaakin.

    – Etelä-Amerikasta tulevassa palautteessa puhutaan usein taikametsästä, puhtaasta kuulaasta ilmasta ja sinisestä vedestä. Suomalainen luonto vetoaa maailmalla, ja sitä pidetään hyvin kauniina ja eksoottisena, sanoo Oikkonen.

    Talven valtaama maisema tuo uutta tarinankerrontaan

    Joensuun seudulla haussa on luontomaisemien lisäksi myös kyläidylliä: Oikkosen mukaan Juuasta etsitään parhaillaan naapuriyhteisöä, jonka jäsenet elävät tiiviisti ja pitävät toisistaan huolta.

    – Kolmannella tuotantokaudella tullaan olemaan järven jäällä ja liikutaan talvisessa metsässä. Raskaan lumen peittämiä taloja ja talven valtaamia maisemia. Auton saaminen liikenteeseen voi olla hankalampaa, mikä tuo tarinankerrontaan uutta, sanoo Oikkonen.

    Tuotantoyhtiö Fisher Kingissä odotetaan siis lumista talvea Pohjois-Karjalan metsiin.

    Sorjosessa Venäjä ei ole pelkästään paha ja pelottava mörkö, josta ammattirikolliset ja alamaailma tulevat. Se nähdään myös mahdollisuutena. Miikko Oikkonen

    Maisemat ovat alusta asti näytelleet yhtä päärooleista sarjassa. Kahdella ensimmäisellä tuotantokaudella leikiteltiin veden kanssa: katsoja on viety Saimaalle veden alle ja päälle, uima-altaisiin ja bileisiin uimahalliin.

    – Edellisillä kausilla halusimme, että kesä on vastavoima pimeille rikoksille ja Saimaa saa kimmeltää.

    Oikkonen muistuttaa, että ensimmäisellä tuotantokaudella Venäjää lähestyttiin hyvin eri tavalla kuin miten itänaapuri on totuttu kansainvälisessä viihteessä näkemään.

    – Sorjosessa Venäjä ei ole pelkästään paha ja pelottava mörkö, josta ammattirikolliset ja alamaailma tulevat. Se nähdään myös mahdollisuutena. Ensimmäisellä kaudella ei taida olla yhtään venäläistä rikollista, Oikkonen huomauttaa.

    Sorjosen toisella kaudella Venäjä esitetään monisävyisemmällä väripaletilla, jossa itänaapurista tulee sekä hyvää että pahaa.

    Ohjaaja Juuso Syrjä (vasemmalla selin) ja pääosan näyttelijä Ville Virtanen Sorjosen toisen tuotantokauden kuvauksissa.Kalle Laukkanen

    Kuvausten käytännön järjestelyissä auttaa Itä-Suomen elokuvakomissio. Niina Myller elokuvakomissiosta on innoissaan siitä, että Joensuun seudulle on saatu Sorjosen kaltainen kovan luokan tuotanto. Myllerin mukaan tuotannossa on mukana paikallisia yrityksiä sekä oppilaitoksia.

    – Hienoa nähdä, miten meidän Pohjois-Karjala osaa palvella näin isoa tuotantoa. Kuvaukset näkevät alueellamme, Myller lupaa.

    Itä-Suomen elokuvakomissio on mukana tv- ja elokuva-alan verkostoissa ja festivaaleilla, joissa se esittelee Pohjois-Karjalan tarjoamia kuvausmahdollisuuksia kotimaisille ja kansainvälisille tuotantoyhtiöille.

    Kolmannella tuotantokaudella teemana on tulevaisuus

    Sorjosen toinen tuotantokausi alkoi lokakuussa Ylellä. Nyt teemana on menneisyys, sillä päähenkilöiden elämästä näytetään kipeitä muistoja. Oikkonen paljastaa, että kolmannelle kaudella puolestaan katsotaan tulevaisuuteen: mitä ihmiset ovat valmiita tekemään saadakseen itselleen toisenlaisen tulevaisuuden.

    – Talveen sijoittuvalla tuotantokaudella mennään kohti kevättä ja uuden elämän alkua, Oikkonen maalailee.

    Kolmas tuotantokausi saattaa olla Sorjosen viimeinen, sillä sanomalehti Etelä-Saimaan mukaan sarja oli alkujaan suunniteltu kolmen tuotantokauden mittaiseksi.

    Tuotantoyhtiö Fisher King etsii parhaillaan avustajia kolmannen tuotantokauden kuvauksiin, jotka järjestetään Joensuussa ja Juuassa tammi–helmikuussa. Haussa on erityisesti pelastusalan ammattilaisia: vartijoita, ensihoitajia, poliiseja sekä sairaanhoitajia.

    Kolmannen apulaisohjaaja Elina Tossavaisen mukaan avustajahakemuksia on jo tullut jonkin verran. Pulaa on edelleen erityisesti 18–25-vuotiaista nuorista, 30–60-vuotiaista miehistä sekä ikäihmisistä. Avustajapoliisiksi voi päästä, jos on jämerä ruumiinrakenteeltaan ja osaa käsitellä asetta.

    Sorjonen Yle Areenassa

    Viikonlopun sää ei tarjoile yllätyksiä – harmaa ja tihkuinen keli jatkuu

    Viikonlopun sää ei tarjoile yllätyksiä – harmaa ja tihkuinen keli jatkuu


    Viikonloppuna sää jatkuu marraskuisen harmaana ja tihkuisena. Ylen meteorologi Matti Huutonen sanoo, että tuuli voimistuu lauantaina, mikä tarkoittaa, että keli voi tuulen kanssa tuntua kylmemmältä kuin tällä hetkellä. Toisaalta tuulen myötä...

    Viikonloppuna sää jatkuu marraskuisen harmaana ja tihkuisena.

    Ylen meteorologi Matti Huutonen sanoo, että tuuli voimistuu lauantaina, mikä tarkoittaa, että keli voi tuulen kanssa tuntua kylmemmältä kuin tällä hetkellä. Toisaalta tuulen myötä myös utuisuus vähenee.

    – Vettä ei ole luvassa kaatamalla, vaan kyseessä on enemmänkin niin sanottu pisartelu, kertoo Huutonen.

    Suomessa on pilvistä ihan kauttaaltaan. Myös sunnuntain isänpäivä sujuu pilvisissä merkeissä.

    Ainoastaan Pohjois-Karjalassa on sunnuntaina ehkä mahdollisuus nähdä aurinkoa, koska idästä työntyilee korkeapainetta Suomeen ja näin aurinko voi päästä pilkahtamaan.

    Huutosen mukaan marraskuun sää on muutaman asteen normaalia lämpimämpää. Vain Lapissa on lähipäivinä paikoin vähän pakkasta.

    Yle

    On mahdollista, että sää hiukan kylmenee viikon kuluttua ja ensi viikon viikonloppuna on hyvin aurinkoista. Huutonen kuitenkin muistuttaa, että ennuste näin pitkälle on vielä tosi epävarma.

    Viisi plagiaattia paljastui kerralla ammattikorkeakoulussa Joensuussa – löydöt aktiivisen kansalaisen ansiosta

    Viisi plagiaattia paljastui kerralla ammattikorkeakoulussa Joensuussa – löydöt aktiivisen kansalaisen ansiosta


    Viisi Karelia-ammattikorkeakoulussa hyväksyttyä opinnäytetyötä on paljastunut osittain plagioiduksi. Kaikki viisi ovat ylempää ammattikorkeakoulututkintoa opiskelleiden tekemiä. Plagioinnit paljastuivat yksittäisen aktiivisen kansalaisen...

    Viisi Karelia-ammattikorkeakoulussa hyväksyttyä opinnäytetyötä on paljastunut osittain plagioiduksi. Kaikki viisi ovat ylempää ammattikorkeakoulututkintoa opiskelleiden tekemiä.

    Plagioinnit paljastuivat yksittäisen aktiivisen kansalaisen ansiosta.

    – Hänelle iso kiitos, kun on niin tarkka ja havaitsevainen, toteaa Karelian rehtori Petri Raivo.

    Hän ei vielä suostu kertomaan, miltä alalta tutkinnot ovat, koska asian selvittäminen on kesken.

    Plagioijat ovat muuttaneet lähdetekstejä juuri sen verran, että sähköinen tarkastusjärjestelmä Urkund ei ole havainnut tekstien samankaltaisuutta silloin, kun opinnäytetyöt on jätetty ammattikorkeakoululle, kerrotaan Karelian tiedotteessa.

    Raivo vakuuttaa, että opettajat ja ohjaajat ovat tarkastaneet hyväksytyt plagiaatit.

    – Jostain syystä kävi näin. Olemme takamatkalla näiden suhteen.

    Tutkinnot purkuun tai arvosana alemmaksi

    Havaintojen perusteella Karelia-ammattikorkeakoulu on aloittanut esiselvitykset, jotka tehdään Tutkimuseettisen neuvottelukunnan eli TENK:n ohjeistuksen mukaan. Kun esiselvitykset ovat valmiit, Karelia päättää jatkotoimista.

    Räikeimmissä plagiointitapauksissa haetaan korkeimmalta hallinto-oikeudelta tutkinnon purkamista. Lievemmissä tai epäselvissä tapauksissa voidaan käyttää myös arvosanan alentamista itsearviointimenettelyllä tai plagiaattimaininnan lisäämistä opinnäytetyörekisteriin, arkistokappaleisiin sekä muihin julkaistuihin sähköisiin versioihin.

    – Jatkossa tarkennamme entisestään käytäntöjämme opinnäytetöiden ohjaamisessa ja tarkastuksessa. Selvitämme myös sen, onko saatavilla kattavampia sähköisiä tarkastusjärjestelmiä. Plagiointi on törkeä väärinkäytös, ja meillä pitää olla keinot tunnistaa teko mahdollisimman varhain, kertoo Petri Raivo.

    Eduskuntavaalien kummajaiset: neljässä kunnassa asukkaiden on äänestettävä ehdokkaita, jotka eivät vaalien jälkeen edusta heitä

    Eduskuntavaalien kummajaiset: neljässä kunnassa asukkaiden on äänestettävä ehdokkaita, jotka eivät vaalien jälkeen edusta heitä


    Heinävesi, Iitti, Isokyrö, Joroinen ja Kuhmoinen. Kaikki viisi kuntaa haluavat maakuntauudistuksen myötä vaihtaa maakuntaa. Ja kaikille muilla paitsi Isollekyrölle se tarkoittaa vaalipiirin vaihtamista. Esimerkiksi Etelä-Savon pohjoisin kunta...

    Heinävesi, Iitti, Isokyrö, Joroinen ja Kuhmoinen. Kaikki viisi kuntaa haluavat maakuntauudistuksen myötä vaihtaa maakuntaa. Ja kaikille muilla paitsi Isollekyrölle se tarkoittaa vaalipiirin vaihtamista.

    Esimerkiksi Etelä-Savon pohjoisin kunta Heinävesi on hakenut siirtoa Pohjois-Karjalan maakuntaan. Kunta on vaatinut valtiolta, että se voisi vaihtaa Savo-Karjalan vaalipiiriin jo ensi kevään eduskuntavaaleissa.

    Valtiovarainministeriö kuitenkin torjuu Heinäveden vaalitoiveen.

    – Se ei ole mahdollista, ensi kevään eduskuntavaalit käydään niillä vaalipiireillä, jotka ovat tällä hetkellä voimassa, finanssineuvos Teemu Eriksson valtiovarainministeriöstä toteaa.

    Heinäveden kylänraitilla tämä herättää hämmennystä.

    – Onko sillä mitään merkitystä, ketä äänestää, kysyy heinäveteläinen Nea Kärkäs.

    – Ei tiedä yhtään, kuka ajaa meidän asioita vaalien jälkeen, sanoo Jussi Kukkonen.

    Myös Heinäveden vt. kunnanjohtaja Maarika Kasonen ihmettelee ministeriön päätöstä.

    – Meidän kannalta on hyvin harmillista, ettemme saa äänestää niitä ehdokkaita, joiden vaalipiiriin siirrymme, Kasonen sanoo.

    Pelkona on, etteivät heinäveteläiset innostu uurnille lainkaan. Jo vuoden 2015 eduskuntavaaleissa keskusteltiin Kaakkois-Suomen vaalipiiristä ja Heinäveden roolista siinä.

    – Jo silloin todettiin, että Savo-Karjala olisi meidän kannalta oikea vaalipiiri. Ja edellisissä vaaleissa näki, että äänestysprosentti laski, Maarika Kasonen toteaa.

    Maakunnan vaihtaminen on monimutkaista

    Vaalijohtaja Arto Jääskeläinen oikeusministeriöstä ymmärtää kuntalaisten tuntoja.

    – Tilanna ei ole hyvä, mutta juna on jo liikkeellä. Vaaleja tulee vielä , Jääskeläinen lohduttaa.

    Valtiovarainministeriöstä perustellaan päätöstä pitäytyä nykyisissä vaalipiireissä sillä, että maakunnan vaihtaminen on monimutkainen prosessi.

    – Tarkoituksena on laittaa kuntien siirtohakemukset lausuntokierrokselle ja käsitellä kaikki samaan aikaan, siitä lähtee päätöksentekoprosessi käyntiin, finanssineuvos Teemu Eriksson valtiovarainministeriöstä kertoo.

    – Lausuntokierros on käyty tammikuun alkuun mennessä. Jos tulee siirrolle kielteisiä lausuntoja, ne tulevat kuntiin vastineelle ja vievät aikansa. Sitten voidaan ruveta sorvaamaan päätösesityksiä, Eriksson laskee.

    Hän arvioi, että päätöksentekoon asiassa päästään aikaisintaan helmikuun loppupuolella.

    Näyttää siis siltä, että esimerkiksi heinäveteläisten äänestäjien on löydettävä vielä kerran kansanedustajaehdokkaansa Kaakkois-Suomen vaalipiiristä.

    Heinäveden siirtyminen Kaakkois-Suomen vaalipiiristä Savo-Karjalan vaalipiiriin ei valtiovarainministeriön mukaan onnistu kevään 2019 eduskuntavaaleissa, mikä harmittaa monia heinäveteläisiä.Marja-Liisa Kämppi / YleMaakuntavaaleissa uusi jako

    Eduskuntavaalien jälkeen ensi vuonna häämöttävät jo ensimmäiset maakuntavaalit. Minkä maakunnan mukana heinäveteläiset sitten äänestävät?

    Maakuntauudistusta valmistelevan Teemu Erikssonin mukaan maakuntien vaihdokset eivät vaikuta mitenkään maakuntavaaleihin.

    – Maakuntavaaleissa sovelletaan jo tulevaa maakuntajakoa, Eriksson kertoo.

    Näin Heinävedellä päästään äänestämään edustajia Pohjois-Karjalan maakuntavaltuustoon.

    Ja milloin siirtoa hakeneet kunnat sitten pääsevät vaihtamaan maakuntaa haluamaansa suuntaan?

    – Nämä ovat aika harvinaisia tapauksia ja ovat aina tulleet voimaan vuoden alusta. Näyttää siltä, että käytännössä aikaisintaan vuoden 2020 vaihteessa ratkaisut voisvat astua voimaan, Teemu Eriksson arvioi.

    Hän ei usko, että uusia maakunnan vaihtajia enää uudistuksen jälkeen ilmaantuu.

    – Koko maakuntajaotusta koskeva lainsäädäntö muuttuu siinä uudistuksessa ihan toiseksi ja maakunnan vaihtaminen muuttuu monimutkaisemmaksi, uudistuksen valmistelija Eriksson toteaa.

    Maakunnan merkitys kasvaa

    Nykyinen laki on Erikssonin mukaan melko yksinkertainen ja koskee suoraan maakuntaliiton lakisääteisiä tehtäviä, jotka ovat maakuntakaavoitus ja alueiden kehittäminen. Uutta sääntelyä hän pitää huomattavasti monimutkaisempana.

    – Ja se koskee huomattavasti laajempaa tehtäväaluetta. Sote yksinään on jo aivan valtava, nykyisen ELY-keskuksen tehtävistä suurin osa on siellä, samoin pelastustoimi. Kunnista siirtyy ympäristöterveydenhuoltoa ja vaalitkin pidetään neljän vuoden välein, virkamies luettelee.

    Mitä merkitystä maakuntaan kuulumisella tulevaisuudessa on?

    – Sillä on valtavan suuri merkitys, koska maakunta järjestää soten ja melkein kaikki nykyisen aluehallinnon tehtävät. Nykyisin merkitys on paljon pienempi, mutta sen mukaan on menty käytännössä monessa asiassa ja on tullut kerrannaisvaikutuksia. Ei kuitenkaan suoraan niin suurta vaikutusta kuin tulevassa järjestelmässä, Teemu Eriksson korostaa.

    Jutun otsikkoa korjattu 9.11.2018: Alkuperäisessä otsikossa luki, että viidessä kunnassa asukkaiden on äänestettävä ehdokkaita, jotka eivät vaalien jälkeen edusta heitä. Oikea lukumäärä on neljä kuntaa.

    Joensuun yökerhopuukotuksista vuosien vankeustuomiot

    Joensuun yökerhopuukotuksista vuosien vankeustuomiot


    Pohjois-Karjalan käräjäoikeus on tuominnut kaksi joensuulaista miestä ehdottomiin vankeusrangaistuksiin viime heinäkuisista yökerhopuukotuksista. Päätekijä eli 21-vuotias mies tuomittiin 7 vuoden ja 9 kuukauden vankeusrangaistukseen kolmesta...

    Pohjois-Karjalan käräjäoikeus on tuominnut kaksi joensuulaista miestä ehdottomiin vankeusrangaistuksiin viime heinäkuisista yökerhopuukotuksista.

    Päätekijä eli 21-vuotias mies tuomittiin 7 vuoden ja 9 kuukauden vankeusrangaistukseen kolmesta tapon yrityksestä. Tuomioon sisältyivät myös pahoinpitely, ryöstö, luvaton käyttö, rattijuopumus, kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta, törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen sekä virkamiehen väkivaltainen vastustaminen.

    20-vuotias mies puolestaan tuomittiin 3 vuoden ja 11 kuukauden vankeusrangaistukseen kahdesta tapon yrityksestä. Lisäksi hänet tuomittiin kahdesta pahoinpitelystä, ryöstöstä, luvattomasta käytöstä ja virkamiehen vastustamisesta.

    Kihlakunnansyyttäjä Osmo Manninen oli tuoreeltaan tyytyväinen tuomioon. Syyttäjän mielestä pitkät tuomiot ovat perusteltuja uhrien määrän ja tekojen törkeän väkivaltaisuuden vuoksi.

    Syyttäjä vaati tekijöistä vanhemmalle vähintään 7 vuoden ja nuoremmalle yli 5 vuoden vankeusrangaistusta.

    Tuomiot eivät ole lainvoimaisia. Niistä voi valittaa hovioikeuteen.

    Rikoksia ympäri vuorokauden

    Tuomion mukaan syytetyt olivat ennen yökerhossa tapahtunutta välikohtausta pahoinpidelleet yhden miehen tajuttomaksi sekä ryöstäneet toiselta mieheltä väkivalloin olutta.

    Myöhemmin yöllä miehet olivat riitaantuneet yökerhon tupakkakopissa entuudestaan tuntemattoman, vajaan kolmekymppisen miehen kanssa. Syntyi tappelu, jonka yhteydessä 21-vuotias mies oli puukottanut useita kertoja uutta tuttavuutta.

    Puukosta sai myös tupakkakopissa mukana ollut nuorukainen, joka oli puukottajan tuttu. 20-vuotias mies osallistui molempien uhrien pahoinpitelyyn lyöden ja potkien.

    Ravintolan järjestyksenvalvojat olivat poistaneet väkivaltaiset miehet tupakkakopista odottamaan poliisin tuloa, jolloin päätekijä oli puukottanut vielä yhtä järjestyksenvalvojista. Myös nuorempi tekijöistä löi nyrkillä portsaria.

    Miehet pakenivat paikalta, ja heidät saatiin myöhemmin kiinni Jyväskylästä. He olivat vastustaneet kiinniotossa poliisia, ja poliisi oli joutunut käyttämään etälamautinta.

    Teossa käytetty teräase löytyi Joensuun torin kupeessa olevasta sadevesiviemäristä.

    Lue lisää:

    Yle: Joensuun yökerhopuukotuksesta syytetyille vaaditaan usean vuoden vankeusrangaistuksia

    Yle: Joensuun epäillyt yökerhopuukottajat vastustivat kiinniottoa – uhkailivat poliisia väkivallalla: "Heillä oli kättä pidempää"

    Opiskelija on hieman kateellinen tulokuninkaille, mutta tähtää itse keskiluokkaan:

    Opiskelija on hieman kateellinen tulokuninkaille, mutta tähtää itse keskiluokkaan: "En edes katsonut, mitä sosionomi tienaa"


    Baari-illan jälkeisenä aamuna tuoreelle opiskelijalle Juho-Matti Tukiolle viimeistään valkeni, että nyt eletään opiskelijabudjetilla. Yöllä tuli tultua kotiin taksilla. Aamulla hän tajusi, ettei tilillä ollut yhtään rahaa jäljellä. Kun...

    Baari-illan jälkeisenä aamuna tuoreelle opiskelijalle Juho-Matti Tukiolle viimeistään valkeni, että nyt eletään opiskelijabudjetilla.

    Yöllä tuli tultua kotiin taksilla. Aamulla hän tajusi, ettei tilillä ollut yhtään rahaa jäljellä.

    Kun elämiseen on 700 euroa kuussa, veropäivänä uutisoidut satojen tuhansien tai miljoonien eurojen tulot voivat tuntua kaukaisilta. Tukiota ei harmita, sillä hän uskoo Supercellin Ilkka Paanasen, Mikko Kodisojan ja muiden tulokärjessä olevien ihmisten jättitulojen olevan ansaittua: kovan työn, osaamisen ja hyvän tuurin tulosta.

    No ehkä pienen pieni kateus kalvaa sittenkin.

    – Näitä miljoonatuloja katsoessa miettii, miksi minä kituutan opintotuella. Sillä maksan vuokrat ja laskut, sanoo joensuulainen Tukio.

    Millaisesta palkasta parikymppinen opiskelija haaveilee ja kuinka hän suhtautuu rahaan ylipäätään? Se selviää joensuulaisen opiskelijasolun eriparisohvilla.

    Tähän syksyyn asti 22-vuotias Juho-Matti Tukio teki pätkätöitä rakennusalalla Jyväskylän seudulla. Vaikka tulot olivat epäsäännölliset, jopa työttömänä hän sai enemmän rahaa kuin nyt opiskelijana.

    – Kyllähän se vähän yllätyksenä tuli, kuinka vähän rahaa opiskelijalla on, sanoo syksyllä opinnot Karelia-ammattikorkeakoulussa aloittanut Tukio.

    Tilastot lukuvuodelta 2016-2017.Yle

    Maailman mittakaavassa suomalaisella opiskelijalla menee aika hyvin: Kelan tuilla ja opintolainalla pääsee lähelle maailman keskipalkkaa, eli tuhatta euroa (Ilta-Sanomat). Harvassa ovat Suomen kaltaiset maat, joissa opiskelusta saa rahaa

    Tukiolla menee tällä hetkellä elämiseen noin 700 euroa kuussa. Toimeentulon perusta on opintotuki ja asumislisä, joita Tukio saa yhteensä noin 500 euroa. Lisäksi hän ottaa opintolainaa pari sataa kuussa, tarpeen mukaan.

    – Kovasti meitä ajetaan ottamaan opintolainaa. Itse koen sen välttämättömäksi ja kohtuulliseksi ehdoiltaan. Jos vielä ajallaan valmistuu, saa verovähennyksenkin, sanoo Tukio.

    Tämä näkyy myös tilastoissa: Suomalaisten ottamien opintolainojen kokonaismäärä on yli tuplaantunut kymmenen viime vuoden aikana.

    Tukio kuvailee rahankäyttöään melko maltilliseksi: toistaiseksi opiskelijan kulut ovat pysyneet kurissa. Ruuasta hän tinkii, opiskelijabileistä ei.

    – Kieltämättä hauskanpitoon on tullut kannettua turhan paljon rahaa näin opintojen alussa, Tukio naurahtaa.

    Silti Tukiolle on tärkeää, että laskut tulee maksettua ajallaan. Kuun alussa, kun opintotuki tipahtaa tilille, hän maksaa ensin vuokran ja laskut. Sitten vasta on vuorossa huvi.

    Juho-Matti Tukio asuu kahden kämppiksen kanssa opiskelijasolussa Joensuussa. Vuokraa hän pitää kohtuullisena: 345 euroa sisältää veden ja sähkön.Annika Martikainen / YleHaaveena keskiluokka ja huoleton elämä

    Millaisia odotuksia 22-vuotiaalla Tukiolla on tulevasta elintasostaan?

    Tukio ei haaveile Suomen tulokuninkaiden kaltaisista sadoista tuhansista euroista, vaan hän haluaa tulla mukavasti toimeen. Toisin sanoen tavoitteena on keskiluokka ja kuukausibruttopalkka 3 000 euron tienoilla.

    – Ettei tarvitse koko ajan laskea, mihin rahaa käyttää ja jäisi vähän ylimääräistä säästöön, Tukio kuvailee odotuksiaan.

    Tukion tavoitteena on saavuttaa sama elintaso, jossa hän on itsekin kasvanut. Nuorisopsykologina työskentelevä äiti ja valtion virkamiehenä toimiva isä pärjäävät hyvin, mutta eivät pröystäile. Poikansa uravalintoja he ovat tukeneet – vaikka isä yritti aikoinaan suostutella poikaa menemään lukioon ammattikoulun sijaan.

    Taloussanomien mukaan ylempi keskiluokka on jo selkeästi vähemmistö palkansaajista, sillä siihen kuuluu vain 10 prosenttia suomalaisista. Ylempään keskiluokkaan pääsee, kun nettotulo osuu kolmen ja neljän tuhannen euron väliin, eli palkka verojen ja vähennysten jälkeen. Korkeatuloisiin, eli yli 4 000 euron käyttörahaan, yltää vain kuusi prosenttia.

    Suomessa valtaosalla palkansaajista tulot jäävät alle kolmen tonnin.

    Tukion palkkaodotus on hieman korkeampi kuin ammattikorkeakouluopiskelijoilla keskimäärin: Nuorisobarometrin mukaan amk-opiskelijat toivovat noin 2500 euron kuukausitienestejä vuosi valmistumisen jälkeen. Yliopisto-opiskelijoilla palkkaodotus on 3000 euron tuntumassa, kirjoittaa Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiön Otuksen tutkija Rasmus Reinikainen Suomen Ylioppilaskuntien liiton blogissa.

    – Opiskelijoiden palkkaodotukset tuntuvat olevan realistisia. Uskon, että opiskelijat ovat nykyisin hyvin palkkatietoisia, sanoo Reinikainen.

    Reinikainen tekee parhaillaan tutkimusta pääkaupunkiseudun korkeakouluopiskelijoiden toimeentulosta ja palkkaodotuksista.

    Juho-Matti Tukiolla on yksi asia, josta hän ei tingi: laadukkaat hiustuotteet. Niihin hänellä voi mennä monta kymmentä euroa kuussa.Annika Martikainen / YleSosiaalialan ihmisläheisyys on palkkaa tärkeämpää

    Nykynuorille palkka ei enää ole ykkösasia: Studentworkin teettämän tutkimuksen mukaan milleniaalit haluavat työltään merkityksellisyyttä sekä tasapainoa työn ja vapaa-ajan välillä.

    Palkkataso ei ollut Juho-Matti Tukiolle ratkaiseva asia, kun hän etsi uutta suuntaa elämälleen. Tukio oli tehnyt pari vuotta pätkätöitä rakennustyömailla Jyväskylän seudulla, kun hän alkoi kyllästyä silpputöiden epävarmuuteen.

    Sosiaalialalle hänet ajoi auttamisen tarve.

    – Halusin sosionomiksi, koska se on ihmisläheistä työtä. Tässä hommassa pääsen auttamaan ihmisiä elämässään eteenpäin, sanoo Tukio.

    – En edes katsonut, mitä sosionomi tienaa. Tämä ala kiinnosti enemmän kuin se, mitä palkkaa tästä tulee saamaan.

    Sosionomin mediaanipalkka bruttona on 2 400 euron tuntumassa, mutta vaihtelut ovat suuria, kertoo ammattijärjestö Talentian jäsenkysely. Tukion kolmen tonnin palkkaodotus ei ole siis mahdoton.

    Vaikka opiskelijat olisivat tänä päivänä palkkatietoisempia, Tukion kaveriporukassa tulevaisuuden tulotaso ei ole vielä ollut puheenaihe.

    – Monet parikymppiset kaverini ovat vielä siinä vaiheessa elämää, että tehdään hanttihommia ihan vain sen takia, että saadaan vuokra maksettua. Opiskelevat kaverit ovat lähinnä tyytyväisiä siihen, että ovat löytäneen oikean alan.

    Juttua korjattu 7.11.2018 klo 12:46: Juho-Matti Tukion palkkaodotus sekä sosionomin mediaanipalkka ovat bruttopalkkoja eli palkka ennen veroja ja muita vähennyksiä. Jutussa mainittu keskiluokan palkka on kuitenkin nettopalkka eli palkka verojen ja muiden vähennysten jälkeen. Jutun alaotsikossa kerrottiin, että vain 16 prosenttia suomalaisista pääsisi yli kolmen tonnin kuukausituloihin. Tästä sai virheellisesti kuvan, että kyse olisi ennen veroja ja vähennyksiä saatavasta bruttopalkasta, vaikka oikeasti kyse on nettopalkasta, josta on vähennetty verot ja muut vähennykset.

    Lue lisää:

    Yle Uutiset: Katso 1 000 suurituloisimman lista – Jopa puolet kymmenestä kärkinimestä Supercellistä

    Yle Uutiset: Suomalaisilla on yli kolme miljardia euroa opintolainaa – määrä yli kaksinkertaistunut 10 vuodessa

    Kadonneen Jari Pesosen tapauksessa on nostettu syyte taposta – ruumis on edelleen kateissa

    Kadonneen Jari Pesosen tapauksessa on nostettu syyte taposta – ruumis on edelleen kateissa


    Vuonna 2005 kadonneen Jari Pesosen tapauksessa on nostettu syyte taposta. Epäilty on 41-vuotias ilomantsilainen mies. Hän on ollut vangittuna tammikuun alkupuolelta lähtien. Tapon lisäksi juttuun liittyy poliisin mukaan törkeä huumausainerikos,...

    Vuonna 2005 kadonneen Jari Pesosen tapauksessa on nostettu syyte taposta. Epäilty on 41-vuotias ilomantsilainen mies. Hän on ollut vangittuna tammikuun alkupuolelta lähtien. Tapon lisäksi juttuun liittyy poliisin mukaan törkeä huumausainerikos, ampuma-aserikos ja alkoholirikos. Syytteet tulevat käsittelyyn Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa kahden viikon kuluessa.

    Poliisin esitutkinnan perusteella Jari Pesonen surmattiin yöllä henkilöautossa Ilomantsin ja Joensuun välillä elokuun puolivälissä vuonna 2005. Kadonneen ruumista ei ole löytynyt. Poliisi on tehnyt laajoja maastoetsintöjä ja teknistä tutkintaa Ilomantsissa Korentovaaran, Hattuvaaran ja Iljalanvaaran alueilla.

    – En kommentoi maastolöydöksiä tarkemmin ennen oikeuskäsittelyä, sanoo rikoskomisario Jarkko Timonen keskusrikospoliisista. Hänen mukaansa on erittäin harvinaista, että tapposyyte etenee oikeuskäsittelyyn ilman, että ruumista on löytynyt.

    Timosen mukaan poliisi on tehnyt tapauksessa lisätutkimuksia ja kuulusteluja myös syyteharkinnan aikana.

    Alkuvuodesta vangittuna oli nyt epäillyn miehen lisäksi kaksi muuta henkilöä, jotka sittemmin vapautettiin.

    Ilomantsilainen 27-vuotias Pesonen nähtiin viimeisen kerran ennen katoamistaan Joensuun keskustassa elokuussa 2005.

    Lue myös:

    Elävä arkisto: Kadonneet: Jari Pesonen

    Karhuja kaadettiin ennätyksellisen paljon – määrä kasvoi edellissyksystä yli 40 prosenttia

    Karhuja kaadettiin ennätyksellisen paljon – määrä kasvoi edellissyksystä yli 40 prosenttia


    Kuluneen syksyn aikana kaadettiin yhteensä 335 karhua. Yhteensä kannanhoidollisesti kaadettujen karhujen määrä oli 103 enemmän kuin vuosi sitten, jolloin oli edellinen ennätysvuosi. Eniten karhuja kaadettiin poronhoitoalueen ulkopuolisella...

    Kuluneen syksyn aikana kaadettiin yhteensä 335 karhua. Yhteensä kannanhoidollisesti kaadettujen karhujen määrä oli 103 enemmän kuin vuosi sitten, jolloin oli edellinen ennätysvuosi.

    Eniten karhuja kaadettiin poronhoitoalueen ulkopuolisella alueella, 248. Lupamäärä oli 260, joten siitä jäätiin hieman, kertoo Suomen riistakeskus.

    Poronhoitoalueella kiintiö oli 95 karhua. Luvista käytettiin 87.

    Tilastojen mukaan karhusaalis oli tänä vuonna edellistä suurempi liki kaikkien riistakeskusten (pdf) alueilla. Vain Pohjanmaalla ja Pohjois-Hämeessä saalis oli tänä vuonna pienempi kuin vuosi sitten. Määrällisesti eniten kasvoi Pohjois-Karjalassa kaadettujen karhujen määrä, 87:stä aina 137:ään.

    Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomessa oli ennen metsästyskauden alkua noin 1 800 yli vuoden ikäistä karhua. Kanta täyttää suotuisan suojelutason kriteerit.

    Miten aivosi voivat? Vuoden neurologi kertoo, kuinka pidät niistä parempaa huolta

    Miten aivosi voivat? Vuoden neurologi kertoo, kuinka pidät niistä parempaa huolta


    Huolestuttaako keskittymiskyvyn heikkeneminen? Jäävätkö pitkät kirjat kesken, tai vaihtuvatko ne lyhyempiin opuksiin? Nykyaikana älylaitteiden tuottama ärsyketulva on monelle tuttua. Aivot ja hermosto ovat jatkuvassa valmiustilassa. Pahimmillaan...

    Huolestuttaako keskittymiskyvyn heikkeneminen? Jäävätkö pitkät kirjat kesken, tai vaihtuvatko ne lyhyempiin opuksiin? Nykyaikana älylaitteiden tuottama ärsyketulva on monelle tuttua. Aivot ja hermosto ovat jatkuvassa valmiustilassa. Pahimmillaan tämä aiheuttaa esimerkiksi uniongelmia.

    Vuoden neurologiksi valittu joensuulainen apulaisylilääkäri Anna Maija Saukkonen antaa viisi neuvoa oman aivoterveyden vaalimiseen. Neuvot liittyvät arkipäiväisiin asioihin, joita jokaisen on helppo muuttaa elämässään.

    1. Uni on aivojen jätehuoltoa

    Hyvän nukutun yön aikana aivot latautuvat ja saavat energiaa. Myös aivojen oma jätehuolto toimii eli kuona-aineet ja muut aivoja kuormittavat aineet poistuvat.

    Yksi valvottu yö vastaa promillen humalaa ja on riski esimerkiksi liikenteessä, Saukkonen kertoo.

    – Tutkimuksissa on havaittu, että yöllä päivystävät lääkärit eivät vaikuta nukkuvan, mutta kun heidän aivosähkötoimintaansa seurataan, havaitaan että kaiken toiminnan keskellä he ottavat mikrounia.

    Nämä sekuntien mittaiset torkahdukset voivat aiheuttaa kohtalokkaita virheitä.

    2. Vastusta älylaitteiden houkutuksia

    Älylaitteiden jatkuva piipitys ja ilmoitustulva virittävät aivot valmiustilaan pitkin päivää. Saukkonen kehottaakin downshiftaamaan älylaitteiden suhteen.

    – Piippaukset pois. Sitten ei tule jatkuvaa yllykettä katsoa puhelinta tai tietokonetta. Harvalla asialla on ihan minuutin päälle kiire.

    Sähköpostin kanssa kamppailevia Saukkonen kehottaa säännöllisyyteen. Sähköpostien luvulle kannattaa varata tietty aika päivästä.

    – Jos työ sitä vaatii, voi sähköpostin tarkistaa useamminkin. Kunhan se tulee tehtyä tehokkaasti. Ei niin, että sähköpostin vilkuilu jatkuvasti katkaisee muun työn.

    3. Aivot rakastavat hyvää rasvaa

    Ravinnon kannattaisi olla mahdollisimman värikästä, eli sisältää runsaasti kasviksia ja hedelmiä. Saukkonen painottaa hyvälaatuisten rasvojen merkitystä aivoille ja hermostolle.

    – Rasvaista kalaa kannattaa syödä kahdesti viikossa. Pähkinöistä saa myös hyviä rasvoja.

    Saukkonen sanoo, että erityisesti vällimerellinen ruokavalio on hyväksi aivoille. Siihen kuuluu oliiviöljyjä, kalaa, vihanneksia sekä täysjyväviljatuotteita.

    4. Liikunta piristää hermoverkkoa

    Liikunta kannattaisi aloittaa mieluusti nuorena, mutta viimeistään keski-ikäisenä. Aloittaminen ei ole kuitenkaan koskaan myöhäistä. Saukkonen sanoo, että liikunta pitää hermoverkon virkeämpänä. Tämä on tärkeää erityisesti, jos sairastaa muistisairautta.

    – Suomalaislähtöisessä FINGER -tutkimuksesta nähtiin, että kuntosalilla tehdyt ryhmäharjoitteet auttoivat ehkäisemään muistisairautta. Liikuntamuodot voivat siis olla mitä vain.

    5. Ylimääräisen painon pudottaminen auttaa aivoja

    Samat riskitekijät, jotka ovat vaaraksi sydämelle, ovat vaaraksi myös aivoille. Sokeritaudin, verenpainetaudin ja riskiryhmässä olevien korkean kolesterolin hoitaminen ennaltaehkäisevät aivojen ja hermoston sairauksia.

    – Jos sattuu olemaan ylipainoinen, jo muutaman kilon painonpudotus auttaa elimistöä. Insuliini toimii paremmin ja verensokerit pysyvät kurissa, Saukkonen lisää.

    Muista riskitekijöistä Saukkonen karsisi tupakoinnin ja liiallisen alkoholin käytön.

    –Tupakointi on ihmiselle turhaa, ja alkoholin voisi jättää juhlapäiviin.

    Vain joka kolmas vuosi valittava Vuoden neurologi -palkinto annettiin erityisesti käytännön työssä pätevöityneelle Saukkoselle. Hänellä on yli 20 vuoden kokemus neurologiasta.

    Lapsia ollut mahdollisesti vaarassa Joensuussa autoilijan paetessa paikalta – kaatoi aitaa ja törmäsi puihin

    Lapsia ollut mahdollisesti vaarassa Joensuussa autoilijan paetessa paikalta – kaatoi aitaa ja törmäsi puihin


    Lapsia on mahdollisesti ollut vaarassa jäädä auton yliajamiksi Joensuussa, kun autoilija pakeni lauantain-iltana S-Market Utran parkkialueelta. Autoilija oli ennen pakenemistaan peruuttanut parkkipaikalle pysäköityyn taksiin. Poliisin tietojen...

    Lapsia on mahdollisesti ollut vaarassa jäädä auton yliajamiksi Joensuussa, kun autoilija pakeni lauantain-iltana S-Market Utran parkkialueelta.

    Autoilija oli ennen pakenemistaan peruuttanut parkkipaikalle pysäköityyn taksiin.

    Poliisin tietojen mukaan henkilöauto oli ajautunut hetkeä myöhemmin kovalla vauhdilla ulos tieltä kevyen liikenteen väylällä Ranta-Mutalantien ja Tiirantien välissä rikkoen lauta-aitaa ja törmäten puihin.

    Autossa oli useita henkilöitä, jotka poistuivat paikalta ennen poliisin tuloa. Kuitenkin osa heistä tavoitettiin lähistöltä ja otettiin kiinni.

    Poliisi pyytää silminnäkijöiden tai lasten vanhempia, joille lapset ovat kertoneet tilanteesta, ottamaan yhteyttä Itä-Suomen poliisiin numeroon 0295 456 461 tai toissijaisesti vihjeet.ita-suomi@poliisi.fi.

    120 tempuntekijää paljasti salaisuutensa – huipputaikuriksi kasvetaan oppi-isän avulla

    120 tempuntekijää paljasti salaisuutensa – huipputaikuriksi kasvetaan oppi-isän avulla


    Kahdeksan vuoden ikäisenä Olli Rissanen, 51, harjoitteli ahkerasti taikatemppuja. Hän oli saanut lahjaksi Solmu Mäkelän taikakirjan, joka oli sytyttänyt nuoren pojan innostuksen. Nuori taikurinalku ei kuitenkaan löytänyt itselleen kokeneempaa...

    Kahdeksan vuoden ikäisenä Olli Rissanen, 51, harjoitteli ahkerasti taikatemppuja. Hän oli saanut lahjaksi Solmu Mäkelän taikakirjan, joka oli sytyttänyt nuoren pojan innostuksen. Nuori taikurinalku ei kuitenkaan löytänyt itselleen kokeneempaa opastajaa eli mentoria, joka olisi auttanut taikatemppujen hiomisessa. Muodollista koulutustakaan ei ollut tarjolla. Aikaa kului, ja harrastus sai jäädä. Muut lajit, kuten nyrkkeily ja musisointi kiinnostivat Rissasta enemmän.

    Juuri oppi-isän tai mentorin löytyminen on ratkaiseva seikka taikuuden asiantuntijaksi kasvamisessa. Tämä selviää Rissasen tuoreesta väitöskirjasta Ammattitaikurin henkilökohtainen ja verkostoitunut asiantuntijuus.

    Rissasen mukaan tästä näkökulmasta ei ole aiemmin tehty tutkimusta koko maailmassa. Taikatemppuja sinänsä on tutkittu, mutta ei asiantuntijuutta.

    – Halusin selvittää, miten tullaan asiantuntijaksi alalle, jolle ei ole muodollista koulutusta, hän tiivistää.

    Väitöksestä selviää, että taikuri oppii toiselta taikurilta. Sitä eivät korvaa edes internetin videot ja oppaat, jotka ovat kuitenkin helpottaneet ja nopeuttaneet temppujen oppimista.

    Mentori antoi murskakritiikin

    Rissanen itse palasi taikuuden maailmaan kolmekymppisenä, kun perheeseen odotettiin ensimmäistä lasta.

    – Lainasin kasan taikaoppaita kirjastosta. Aloin harjoitella vanhoja temppuja.

    Rissanen halusi kehitettyä tällä kertaa todelliseksi taikuriksi, joten harjoittelun lisäksi hän kävi taikuuteen liittyvissä tapahtumissa ja konferensseissa. Rissanen alkoi tekemään myös keikkoja.

    – Ihmiset tykkäsivät, mutta tuumin itse, että jokin tässä mättää.

    Rissanen painottaa, että ammattitaikurien asiantuntijuus perustuu myös siihen, että he verkostoituvat toistensa kanssa.

    – Lisäksi he tekevät itsenäisesti ja päämäärätietoisesti todella paljon töitä.

    Taikuri Olli Rissanen kertoo, että taikuudessa parasta on yhdessäolo muiden ihmisten kanssa ja hyvän mielen tuottaminen muille.Tanja Perkkiö / Yle

    Verkostoitumisen kautta Rissanenkin löysi itselleen mentorin, joka siivitti hänen uransa uuteen nousuun. Taikatapahtumista mieleen oli jäänyt valtakunnallisesti tunnettu taikuri Jarmo Luttinen. Rissanen soitti Luttiselle ja kysyi, haluaisiko hän neuvoa uusvanhaa taikurinalkua. Luttinen lupautui arvioimaan Rissasen videoidun esityksen. Sitten hän antoi täyslaidallisen rakentavaa kritiikkiä.

    – Hän totesi tekniikan olevan hyvä, mutta muuten esitys oli täyttä soopaa, Rissanen muistelee.

    Seuraava viikko meni tyrmäyksestä toipumiseen, mutta lopulta innostus palasi.

    – Tajusin, että tämä on hirveän tarkkaa puuhaa. Kaikki on käsikirjoitettua.

    Rissanen kertoo, että tekniikka on vain yksi osa onnistunutta taikatemppua. Esiintyminen, ajoitus sekä kyky harhauttaa katsojia ovat vähintään yhtä tärkeä osa show'ta.

    Innostukselle ei näy loppua, sillä Rissanen on harjoittanut taikuruutta jo 20 vuotta. Temppuja ovat nähneet kyllästymiseen asti perheenjäsenet, mutta myös muun muassa presidentti Tarja Halonen sekä Suomen suurlähettiläs Lontoossa.

    Taikurit jakavat temppujensa salat

    Rissasen väitöstutkimukseen osallistui 120 suomalaistaikuria, joista Rissanen syvähaastatteli 16. Osa heistä oli ammattilaisina toimivia huipputaikureita.

    Väitöksestä selvisi myös, että tieto tempuista siirtyy sanallisesti ja epävirallisesti taikurilta toiselle.

    – Taikurin ammatti perustuu nimittäin salaisuuksiin ja niiden varjelemiseen, Rissanen lisää.

    Taikuudesta kiinnostuneita Rissanen kehottaa rohkeasti ottamaan yhteyttä kokeneisiin taikureihin.

    – Meillä taikureilla on sellainen perinne, että soihtua kannetaan eteenpäin. Pidämme toisistamme huolta, teemme yhteistyötä ja jaamme tietoa eteenpäin

    Tästä jokainen voisi hänen mielestään ottaa oppia omaankin elämäänsä.

    Näin kansanedustajien paikat jaetaan vaalipiireittäin seuraavissa vaaleissa: Savo-Karjala menettää yhden, Uusimaa voittaa

    Näin kansanedustajien paikat jaetaan vaalipiireittäin seuraavissa vaaleissa: Savo-Karjala menettää yhden, Uusimaa voittaa


    Savo-Karjalan vaalipiiristä valitaan seuraavissa eduskuntavaaleissa yksi kansanedustaja vähemmän kuin viime vaaleissa. Vastaavasti Uudenmaan vaalipiiriin tulee yksi edustajanpaikka lisää. Muutos varmistui tänään, kun Väestörekisterikeskus...

    Savo-Karjalan vaalipiiristä valitaan seuraavissa eduskuntavaaleissa yksi kansanedustaja vähemmän kuin viime vaaleissa. Vastaavasti Uudenmaan vaalipiiriin tulee yksi edustajanpaikka lisää.

    Muutos varmistui tänään, kun Väestörekisterikeskus vahvisti oikeusministeriölle tiedot vaalipiirien asukasluvuista lokakuussa. Muodollisesti oikeusministeriö vahvistaa paikkajaon virallisesti myöhemmin marraskuussa.

    Näin kansanedustajapaikat jakautuvat vaalipiireittäin vuoden 2019 eduskuntavaaleissa:

    Helsinki 22Uusimaa 36Varsinais-Suomi 17Satakunta 8Häme 14Pirkanmaa 19Kaakkois-Suomi 17Savo-Karjala 15Vaasa 16Keski-Suomi 10Oulu 18Lappi 7Ahvenanmaa 1

    Paikkajako määräytyy asukasluvun mukaan. Jokaisen vaalipiirin asukasluku jaetaan vaalipiirien yhteenlasketulla Suomen kansalaisten asukasluvulla ja kerrotaan 199:llä. Ahvenanmaan yksi edustajanpaikka on vakio.

    Vuoden 2019 eduskuntavaalit pidetään sunnuntaina 14. huhtikuuta.

    Jos tuleva paikkajako olisi ollut käytössä jo edellisissä eduskuntavaaleissa, varasijalle olisi pudonnut Savo-Karjalasta keskustan Markku Rossi. Vastaavasti Uudeltamaalta eduskuntaan olisi noussut vihreiden Inka Hopsu.

    Lieksa on Suomen kivilöytöjen aarreaitta – meteoriittilöydöt tehneet palkittiin

    Lieksa on Suomen kivilöytöjen aarreaitta – meteoriittilöydöt tehneet palkittiin


    Suomen ensimmäisen rautameteoriitin löytänyt lieksalainen Pekka Vallimies on saanut Geologian tutkimuskeskuksen kansannäytepalkinnon löydöstään. Vallimies teki meteoriittilöydön toukokuussa 2017 sieniretkellä Lieksan Löpönvaarassa....

    Suomen ensimmäisen rautameteoriitin löytänyt lieksalainen Pekka Vallimies on saanut Geologian tutkimuskeskuksen kansannäytepalkinnon löydöstään. Vallimies teki meteoriittilöydön toukokuussa 2017 sieniretkellä Lieksan Löpönvaarassa. Malmiharrastaja kiinnitti huomionsa ruosteisen näköiseen, oudon painavaan kivenmurikkaan.

    – Jo kappaleen paino kertoi, että nyt on kyse jostakin erityisestä. Reilun kuuden sentin mittaisella kappaleella oli painoa 230 grammaa, Pekka Vallimies kertoo.

    Geologian tutkimuskeskus varmisti harvinaisen löydön Suomen ensimmäiseksi rautameteoriitiksi. Kyseessä on 14. Suomesta löydetty meteoriitti. Vallimiehen saaman kansannäytepalkinnon suuruus on 4 000 euroa.

    Kiiltelevä kallio paljasti malmiesiintymät

    Geologian tutkimuskeskuksen toisen, 2 000 euron suuruisen pääpalkinnon sai niin ikään lieksalainen Juha Turpeinen. Hän löysi Lieksasta uuden kallioalueen, jossa on huomattavan korkeita pitoisuuksia kuparia, kultaa, hopeaa ja sinkkiä.

    – Eräänä sateisena päivänä löysin kookkaan kuparikiisulohkareen. Myöhemmin löysin samalta alueelta kaatuneen puunjuurakon alta vaalean, kumman näköisen kallion, jossa kiviaines oli kiiltelevää, Turpeinen kertoo.

    Löytö johtaa kallioperän jatkotutkimuksiin, sillä se kiinnostaa kaivosyhtiöitä. Turpeinen sai palkinnon myös vuonna 2013 aiemmista kultalöydöistään.

    Geologian tutkimuskeskus jakoi kansannäytepalkinnot parhaista vuosina 2016–2017 tehdyistä kivilöydöistä. Kaikkiaan Geologian tutkimuskeskukselle lähetettiin tuolloin yhteensä noin 3 500 kivinäytettä. GTK palkitsi kaikkiaan 30 kiviharrastajaa eri puolilta Suomea.

    – Harrastajien ja maallikoiden tekemät kivilöydöt ovat erittäin tärkeitä. Ne ovat johtaneet useiden metallimalmikaivosten syntyyn, sanoo Jari Nenonen Geologian tutkimuskeskuksesta.

    Keräsen perheellä oli kovat odotukset 5-vuotiaan adhd-lääkkeiden suhteen – asuinpaikasta riippuu, millaista hoitoa adhd-lapsi saa

    Keräsen perheellä oli kovat odotukset 5-vuotiaan adhd-lääkkeiden suhteen – asuinpaikasta riippuu, millaista hoitoa adhd-lapsi saa


    Lääkäri ehdotti lääkitystä 5-vuotiaalle ilomantsilaiselle Sara Hirvoselle noin vuosi adhd-diagnoosin jälkeen. Äiti Kaisa Keränen oli halukas aloittamaan parin kuukauden lääkekokeiluun, koska moni lapsi on saanut lääkityksestä apua puheen...

    Lääkäri ehdotti lääkitystä 5-vuotiaalle ilomantsilaiselle Sara Hirvoselle noin vuosi adhd-diagnoosin jälkeen. Äiti Kaisa Keränen oli halukas aloittamaan parin kuukauden lääkekokeiluun, koska moni lapsi on saanut lääkityksestä apua puheen kehityksen ongelmiin.

    Lapsen adhd-diagnoosi oli tullut Kaisa Keräselle yllätyksenä. Sara-tyttären puhe ei ollut kehittynyt niin kuin muilla samanikäisillä, joten neuvola oli antanut lähetteen Siun Soten lastenneurologian poliklinikalle Pohjois-Karjalassa.

    Keräsen kolmella lapsella on todettu aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö adhd. Kahdelle lapsista on etsitty apua lääkityksestä, mutta lääkekokeilut jouduttiin molempien kohdalla keskeyttämään hurjien sivuvaikutusten takia.

    Lasten ja nuorten adhd-lääkityksen yleisyydessä on suuria alueellisia eroja, osoittaa Kelan, Helsingin yliopiston ja Turun yliopiston tutkimus (Kela).

    Alueelliset erot ovat suuria

    Näissä sairaanhoitopiireissä lääkehoito on yleisintä:

    Pohjois-Karjala 3,8 % ikäluokastaLappi 3,4 %Etelä-Savo 3,3 %

    Lääkitys on vähäisintä:

    Keski-Pohjanmaa 1,0 %Länsi-Pohja 1,0 %Etelä-Pohjanmaa 1,1 %

    Lähde: Kela, Helsingin yliopisto ja Turun yliopisto

    Yleisintä 4–17-vuotiaiden adhd-lääkitys on Pohjois-Karjalassa, jossa 3,8 % lapsista saa sairausvakuutuskorvausta adhd-lääkkeistä. Vähiten lääkehoitoa käytetään Pohjanmaalla, jossa luku on yhden prosentin luokkaa. Maan keskiarvo on 1,8 % eli yhteensä hieman yli 15 000 lasta.

    Yleisintä adhd-lääkkeiden käyttö on 9–13-vuotiailla. Adhd:n oireet korostuvat kouluiässä, kun ulkoiset vaatimukset kasvavat.

    Kuopion yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatri Anita Puustjärven mukaan Pohjois-Karjalassa lääkityksen määrä on kohdillaan verrattuna siihen arvioon, kuinka moni lapsi sairastaa adhd:tä. Tutkimusten mukaan häiriötä esiintyy 7–8,5 prosentilla suomalaisista lapsista, kertoo Helsingin Sanomat. Puustjärvi johtaa adhd-hoidon suositusten Käypä hoito -työryhmää.

    – Joillakin alueilla lääkitystä annetaan aivan liian vähän, jos ottaa huomioon, että adhd:n yleisyys on melko samanlainen eri puolilla Suomea. Samalla tavalla vammaistukia myönnetään eri puolilla Suomea eri määriä, mikä tarkoittaa, että adhd-lapsia jää ilman hoitoa ja tukea, sanoo Puustjärvi.

    Puustjärven mukaan alueelliset erot johtuvat erilaisista hoitokulttuureista: kuinka paljon hoitoa ja millaisia erilaisia hoitomuotoja on saatavilla, miten hyvin hoitohenkilökunta on perehtynyt lääkehoitoon sekä painottuuko hoito psykiatrian vai neurologian poliklinikoille.

    – Pohjois-Karjalassa on pitkät perinteet ja olemassa oleva hoitoketju adhd:n aktiiviseen tunnistamiseen ja hoitamiseen, Puustjärvi sanoo.

    Terveyskeskuslääkäri voi aloittaa lääkekokeilun

    Pohjois-Karjalassa lapsella on useampi tie adhd-diagnoosin saamiseksi: lastenneurologian ja lastenpsykiatrian lisäksi myös terveyskeskuslääkäri voi tehdä diagnoosin ja aloittaa lääkekokeilun, kertoo Siun Soten lastenneurologian ylilääkäri Marika Jantunen.

    Maakunnan lasten korkeat lääkitysmäärät eivät kuitenkaan johdu terveyskeskuslääkärien tekemistä diagnooseista, sanoo Puustjärvi. Lääkityksen määrässä ei ole nimittäin ollut suurta muutosta sen jälkeen, kun hoitoa vietiin perustasolle terveyskeskuksiin. Siun Soten ylilääkäri Jantunen kertoo, että Pohjois-Karjalan terveyskeskuslääkäreitä koulutetaan säännöllisesti adhd:n diagnosoinnista ja lääkityksestä.

    Puustjärven mukaan lääkehoidon määrään voi mahdollisesti vaikuttaa myös koulun antaman tuki – ja varsinkin sen puute.

    – Koulujen tukitoimet näkyvät suoraan lapsen pärjäämisessä. Jos tukea ei ole riittävästi, sitä saatetaan paikata lääkityksellä, sanoo Puustjärvi.

    Puustjärvi muistuttaa, että kaikki adhd-lapset eivät tarvitse lääkitystä. Pienten lasten kanssa hoito on käytöksen ohjaamista ja vanhempien tukemista. Lääkitys on ajankohtaisempaa vasta kouluikäisillä.

    Adhd:tä hoidetaan vahvoilla psykostimulanttilääkkeillä, joista voi parhaimmassa tapauksessa olla suurta apua lapsen oppimisessa ja sosiaalisten taitojen jalostumisessa – ja sitä kautta itsetunnon kehittymisessä.

    Toisaalta haittavaikutukset voivat olla rajuja: ilomantsilaisessa Keräsen perheessä lääkekokeilu jouduttiin lopettamaan, kun lasten käytös muuttui huolestuttavan paljon.

    Kun mikään lääkkeistä ei sovi lapselle

    Keräsen lapsista sekä Sara että pikkuveli Rasmus ovat kokeilleet adhd-lääkitystä, mutta kummallekaan se ei sopinut. Nyt 8-vuotias Rasmus testasi kaikkia markkinoilla olevia adhd-lääkkeitä – huonoin tuloksin.

    Kaisa-äiti ei olisi ikinä voinut arvata, kuinka vakavia lääkkeiden sivuvaikutukset voivat olla. Niin rajua itkuisuutta ja kärttyisyyttä, että äiti pelkäsi, palaako lapsi enää ennalleen.

    Tällä hetkellä kumpikaan lapsista ei käytä adhd-lääkkeitä. Perheen kolmannelle adhd-diagnoosin saaneelle lapselle ei lääkitystä koskaan ehdotettu.

    Kaisa Keränen ei ollut osannut epäillä lapsillaan adhd:tä ennen ensimmäistä diagnoosia.Annika Martikainen / Yle

    Kaisa Keränen ei ole lääkevastainen, vaikka resepteistä ei ollut apua hänen lapsilleen.

    – Joillekin lapsille lääkkeistä voi olla suuri apu puheen ja muun kehityksen kanssa. Siksi uskalsin kokeilla kolmatta eri lääkettä, vaikka pelotti hurjan paljon. En halunnut olla Rasmuksen tulevaisuuden esteenä, sanoo Keränen.

    – Vanhempana joutuu tekemään isoja päätöksiä, että varmasti tekee lapsensa kannalta oikein.

    Ylilääkäri Jantusen mukaan vanhempien suhtautuminen adhd-lääkitykseen on nykyisin myönteisempää, koska lääkkeiden hyvistä vaikutuksista on jo paljon näyttöä. Jantusen mukaan vanhemmilla on myös mahdollisuus kieltäytyä adhd-lääkityksestä.

    Jantunen muistuttaa, että lääkitys aloitetaan muutaman kuukauden kokeilulla, jolloin nähdään lääkkeen hyödyt ja haitat.

    – Lasta ei lääkitä sen takia, että muut kestäisivät hänen vilkkauttaan, vaan että lapsi pystyy oppimaan, saa sosiaalisia taitoja ja impulsiivisuus vähenee. Parhaassa tapauksessa lääkitys ja muu hoito vaikuttavat lapsen ja perheen elämään hyvin laajasti, sanoo Jantunen.

    Lääke ei saa olla ainoa hoito

    Käypä hoito -suosituksen mukaan lääkehoidon lisäksi adhd-lapsille ja hänen perheelleen tulisi tarjota muuta tukea jo varhaisessa vaiheessa: esimerkiksi ohjeistusta vanhemmille, puhe- tai toimintaterapiaa sekä tukea oppimiseen koulussa tai päivähoidossa.

    Kaisa Keräsen mukaan perhe on saanut tukea Pohjois-Karjalassa: neuropsykiatrinen valmentaja käy Saran luona kerran viikossa ja Rasmuksella on toimintaterapeutti. Puheterapeuttia ei ole Ilomantsiin asti vielä saatu. Lähin on tunnin ajomatkan päässä Joensuussa, mutta siellä terapeuttien jonot ovat pitkät. Molemmat lapset opiskelevat pienryhmissä, mistä on ollut paljon apua oppimiseen.

    – Tukea on tullut ihan kivasti, mutta vanhemman tukemista ja ohjeistusta olisi voinut olla enemmänkin, sanoo Keränen.

    Keräsen perheessä elämä jatkuu ilman adhd-lääkitystä, mutta ainakin eri vaihtoehdot on kokeiltu. Kuinka adhd näkyy perheen arjessa?

    – Kuinka se ei näkyisi? Tämä on jatkuvaa toiminnan ohjausta. Samalla elämän pitää olla aika vapaamuotoista, että saa arjen toimimaan.

    Rakennetaanko Kiihtelysvaaraan uusi kirkko palaneen tilalle? Kirkkoneuvosto käsittelee asiaa lähipäivinä

    Rakennetaanko Kiihtelysvaaraan uusi kirkko palaneen tilalle? Kirkkoneuvosto käsittelee asiaa lähipäivinä


    Kirkkoneuvoston on määrä käsitellä mahdollista Kiihtelysvaaran uuden kirkon rakentamista kokouksessaan keskiviikkona. Kiihtelysvaaran kyläläiset ovat olleet kiinnostuneita järjestämään rahankeräyksen uuden kirkon hyväksi. Keräystä ei voida...

    Kirkkoneuvoston on määrä käsitellä mahdollista Kiihtelysvaaran uuden kirkon rakentamista kokouksessaan keskiviikkona.

    Kiihtelysvaaran kyläläiset ovat olleet kiinnostuneita järjestämään rahankeräyksen uuden kirkon hyväksi. Keräystä ei voida kuitenkaan aloittaa ennen kuin uuden kirkon rakentamisesta on päätetty.

    Rakennuksen vakuutusarvo on noin 2,1 miljoonaa euroa ja irtaimiston 0,5 miljoonaa euroa.

    Kiihtelysvaaran vuonna 1770 valmistunut puukirkko tuhoutui tulipalossa syyskuun lopulla. Palossa onnistuttiin pelastamaan alttaritaulu, messukasukoita, ehtoollisliinoja ja stoolia sekä hopeinen ehtoolliskalusto. Kirkon raunioita tutkitaan parhaillaan arkeologisin menetelmin, sillä Museovirasto oli näin suositellut.

    Lähimmät kirkot 30 kilometrin päässä

    Joensuun evankelisluterilaisen seurakuntayhtymän kirkkoneuvostolle esitetään, että se asettaisi keskiviikon kokouksessaan suunnittelutoimikunnan uuden kirkon rakennushankkeen käynnistämiseksi. Lopullisen päätöksen uudesta kirkosta tekee kirkkovaltuusto.

    Kiihtelysvaaran jumalanpalveluksiin osallistui viime vuonna keskimäärin 50 ihmistä per messu eli noin 2 600 henkilöä vuodessa. Vainajien siunaamistilaisuuksia oli viime vuonna 19. Tällä hetkellä jumalanpalvelukset järjestetään Kiihtelysvaaran seurakuntatalolla.

    Kiihtelysvaaralaisten lähimmät evankelisluterilaiset kirkot ovat Pyhäselän kirkko 30 kilometrin päässä ja Tuupovaaran kirkko 35 kilometrin päässä.

    Lue lisää:

    Yle Uutiset: Kiinteistömestari Jouni Heiskanen pelasti ehtoollishopeat ja alttaritaulun Kiihtelysvaaran kirkkopalosta: "Lie tuossa ollut pari enkeliä kaverina"

    Bileissä liikkuu tappavan arvaamattomia huumeita – Suomeen ehdotettu huumetunnistuspalvelu pelastaisi satunnaiskäyttäjiä?

    Bileissä liikkuu tappavan arvaamattomia huumeita – Suomeen ehdotettu huumetunnistuspalvelu pelastaisi satunnaiskäyttäjiä?


    A-klinikkasäätiö ehdottaa, että Suomessa otettaisiin käyttöön huumetunnistus osana sosiaali- ja terveyspalveluja. Huumeenkäyttäjä voisi tuoda pienen määrän saamaansa ainetta kemiallisesti analysoitavaksi. Tunnistus toimisi...

    A-klinikkasäätiö ehdottaa, että Suomessa otettaisiin käyttöön huumetunnistus osana sosiaali- ja terveyspalveluja. Huumeenkäyttäjä voisi tuoda pienen määrän saamaansa ainetta kemiallisesti analysoitavaksi. Tunnistus toimisi projektikoordinaattori Miina Kajoksen mukaan neulojenvaihdosta tunnetuissa terveysneuvontapisteissä sekä muissa sote-palveluissa.

    – Lisäksi palvelua voitaisiin tarjota suurten festivaalien tai bileiden yhteydessä, jotta tavoitetaan muutkin kuin huumeiden ongelmakäyttäjä.

    Vähäinen määrä huumetta hallussa, kuinka poliisi toimii?Poliisilla on lähtökohtainen puuttumisvelvollisuus johtuen esitutkintalain "esitutkintapakosta".Yleisimmin asiasta kirjataan rikosilmoitus. Mikäli hallussa on epäiltyä huumausainetta, se takavarikoidaan.Jos määrä on vähäinen, kyseessä on huumausaineen käyttörikos.Käyttörikoksesta voidaan antaa sakkovaatimus – joissakin tapauksissa huomautus.On myös mahdollista, että asiaa esitetään syyttäjän rajoitettavaksi. Lisäksi on mahdollista, että asiassa suoritetaan esitutkinta, joka menee syyttäjälle syyteharkintaan.Alle 18-vuotiaiden osalta ei käytetä poliisialoitteista sakkovaatimusta. Alle 18-vuotiaalle ensikertalaiselle järjestetään puhuttelutilaisuus, johon osallistuu myös syyttäjä. Keskeistä on tukea käytöstä irtautumista ja hoitoon ohjausta.

    Lähde: Poliisihallitus

    Esimerkiksi satunnaiset bilekäyttäjät olisi Kajoksen mukaan hyvä tavoittaa mahdollisimman helposti.

    – Huumeisiin kerran hairahtuneelle nuorelle nykymuotoinen rangaistuskäytäntö voi olla kohtuuton seuraus, jos ajatellaan hänen tulevia opintojaan ja työuraansa.

    Ainetunnistus on tuttu palvelu muun muassa keskieurooppalaisilla musiikkifestivaaleilla. Tunnistus voisi toimia A-klinikkasäätiön mielestä Suomessakin matalan kynnyksen palveluna ihmisen herättäjänä huumeiden vaaroihin. Palveluun tuodun näytteen koostumus analysoitaisiin joko paikan päällä tai lähetetään laboratorioon tutkittavaksi. Kun analyysitulos on valmis, se kerrotaan näytteen tuojalle.

    – Korostaisin sitä, että ainetunnistuspalvelu vaatii ammatillista päihdetyötä sekä laboratoriotason laitteita. Pikatestit eivät anna riittävän tarkkoja tuloksia, sanoo projektikoordinaattori Miina Kajos.

    Palvelu voisi vähentää huumeista johtuvia kuolemantapauksia. Matti Tolvanen

    Joissakin huume-erissä vaikuttavan aineen pitoisuus saattaa olla erittäin suuri. Se lisää yliannostuksen ja kuoleman riskiä. A-klinikkasäätiön mielestä ihmisen riskitietoisuutta edistävät paitsi analyysitulos, myös henkilön käyttötapoihin räätälöidyn riskitiedon jakaminen. Samalla huumetta kokeillut ohjattaisiin tarvittaessa muihin sosiaali- ja terveyspalveluihin.

    Näytettä ei annettaisi takaisin näytteen tuojalle.

    Ainetunnistuspalvelu on hiljattain ollut esillä Helsingin kaupungin päätöksenteossa, koska 28 valtuutettua teki asiasta aloitteen. Sosiaali- ja terveyslautakunta totesi syyskuussa pitämässään kokouksessa, että palvelun käyttöönotossa on lainsäädännöllisiä haasteita.

    "Huumeiden tunnistamisen suurimpana haasteena lainsäädännön näkökulmasta on, että palvelun henkilökunta käsittelisi huumausaineita ja siihen pitäisi olla huumausainelain mukainen käsittelylupa. Tällä hetkellä käsittelyluvan kriteerit ja niiden tulkinta on sellainen, ettei käsittelylupaa vaikuta olevan mahdollista saada tähän tarkoitukseen edes tieteellisen tutkimuksen tekemisen kannalta."

    Huumeruiskujen keräysastia.Emilia Korpela/Yle

    Sosiaali- ja terveyslautakunnan lausunnossa kaupunginhallitukselle todetaan, että esimerkiksi Isossa-Britanniassa on tehty ainetunnistuksella täydennettyä terveysneuvontaa ilman huumausaineiden käsittelylupaa. Asia on ratkaistu maassa niin, että poliisi on toiminnassa mukana.

    Nyt Helsingissä aiotaan jatkaa huumeiden tunnistamispalvelun toteutukseen liittyvien kysymysten käsittelyä eri toimijoiden kesken.

    Professori: Voisi lisätä käyttöä, mutta vähentäisi kuolemia?

    Ainetunnistuspalvelun esteenä Suomessa on, että huumeiden käyttö, hallussapito ja välittäminen ovat rangaistavia tekoja. Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvasen mukaan ainetunnistuspalvelun tuomisessa Suomeen olisi nykytilanteessa pulmia.

    – Nykylainsäädännön mukaan poliisin pitäisi puuttua siihen, jos ihminen vie huumetta testattavaksi. Se on huumeen hallussapitoa.

    – Riskinsä on siinäkin, edistettäisiinkö huumeiden käyttöä. Ihminen voisi käydä testauttamassa pienen määrän huumetta ennakkoon ainetunnistuspalvelussa. Tältä pohjalta hän saattaisi innostua pohtimaan, ostaisiko huumetta enemmän, pohtii Tolvanen.

    Ainetunnistuspalvelun mahdollisena myönteisenä puolena professori Matti Tolvanen näkee terveysseikat.

    – Palvelu voisi vähentää huumeista johtuvia kuolemantapauksia.

    Tolvanen myöntää, että yksittäinen hairahdus voi haitata joskus kohtuuttomastikin ihmisen opintoja ja työuraa.

    – Jos huumetta on ollut hallussa vähäinenkin määrä, voi se näkyä poliisin rekistereissä ja tulla eteen esimerkiksi silloin, kun henkilöstä tehdään turvallisuusselvitys. Selvityksiä tehdään muun muassa poliisikoulussa, rajavartiostossa, armeijassa ja hoitoalalla.

    Kokaiinia.AOPPelkkä huomautuskin kirjautuu järjestelmiin

    Poliisilla on mahdollisuus harkintaan, jos esimerkiksi nuorella on hallussaan vähäiseksi katsottava määrä huumausainetta. Hämeen poliisilaitoksen poliisipäällikkö Ilkka Koskimäen mukaan näissä tilanteissa mukana neuvottelussa saattavat olla vanhemmat, ja nuori sitoutetaan lähtemään hoitoon.

    Lievimmillään poliisi voi antaa huomautuksen sakon sijaan.

    – Huomautuksenkin antaessaan poliisi dokumentoi tapauksen. Merkintä voi siis tulla eteen myöhemmin esimerkiksi työnhaussa. Tietyissä ammateissa näin pitääkin olla, koska näin saadaan varmistettua henkilön turvallisuus, toteaa Koskimäki.

    Koskimäellä ei ole vahvaa kantaa huumeiden tunnistuspalveluun: ei puolesta eikä vastaan.

    – Huumeidenkäyttäjiä on joka tapauksessa aina.

    Huumeiden yliannostukseen tai huumeiden vuoksi tapahtuvaan häiriökäyttäytymiseen törmätään muun muassa käytännön ambulanssityössä. Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän ensihoitopäällikkö Sami Rive suhtautuu huumeiden tunnistuspalveluun skeptisesti.

    – Siinähän voisi käydä niin, että ihminen käy testaamassa ostamansa huumeen epäpuhtauden asteen: onko se liian vahvaa kamaa, sekoitettua vai jatkettua. Jos huume olisi puhdasta, innostaisi se ehkä kokeilemaan ja ostamaan lisää.

    Takavarikoituja amfetamiinipusseja.Poliisi

    A-klinikkasäätiön mukaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella puolestaan on keskusteltu siitä, että ainetunnistus päinvastoin helpottaisi ensihoidon työtä.

    – Ensihoito saisi nopeasti tietoa liikkeellä olevista aineista. Niistä voitaisiin myös varoittaa ennen laajempien haittojen ilmenemistä. Lisäksi saataisiin kerättyä nykyisellään piiloon jäävää tutkimus- ja seurantatietoa huumetilanteesta, uskoo projektikoordinaattori Miina Kajos.

    Kajoksen mukaan muiden maiden esimerkkien perusteella ei ole vaikuttanut siltä, että ainetunnistus lisäisi käyttöä.

    – Pikemminkin ihmiset usein jättävät hävitettäväksi odotuksista poikkeavat aineet taikka vähintäänkin säätävät annostusta ja käyttötapoja vähemmän riskialttiiseen suuntaan.

    Lue myös:

    Pitäisikö ihmisten antaa testauttaa huumeitaan festareilla? Asiantuntijoiden mielestä kyllä

    Työelämä vaatii meiltä yhä enemmän skarppiutta ja kokonaisuuden hallintaa – lääkäri näkee kasvaneen kannabismyönteisyyden uhkana

    Kannabisosakkeet ovat saaneet kansainväliset sijoittajat ekstaasiin, mutta kestääkö huuma?

    Kanada laillisti kannabiksen – seuraavatko muut maat? Professori: Nykyinen kieltopolitiikka ei ole ollut kovin onnistunutta

    Kiskobussien ongelmat kismittävät matkustajia: istumapaikat eivät riitä, junia korvataan linja-autoilla

    Kiskobussien ongelmat kismittävät matkustajia: istumapaikat eivät riitä, junia korvataan linja-autoilla


    Ongelmat kiskobussiliikenteessä kismittävät matkustajia. Kiskobussit ovat ruuhka-aikoina täynnä, eikä istumapaikkoja aina riitä kaikille. Huollossa tai epäkunnossa olevia junia joudutaan korvaamaan linja-autolla. Matkustajien mielestä...

    Ongelmat kiskobussiliikenteessä kismittävät matkustajia. Kiskobussit ovat ruuhka-aikoina täynnä, eikä istumapaikkoja aina riitä kaikille. Huollossa tai epäkunnossa olevia junia joudutaan korvaamaan linja-autolla. Matkustajien mielestä lipputarkastajia näkyy junissa aivan liian harvoin. Lisäksi junan lippuautomaatti ei aina toimi.

    VR:n mukaan se ei ole unohtanut hiljaisia osuuksia, vaikka ongelmat kiskobussiliikenteessä saavat käyttäjät epäilemään toista. Liikenteen ongelmista on kertonut muun muassa Lieksan Lehti.

    Liikenne- ja viestintäministeriön tietoon ongelmia on tullut kaikkialta Suomesta. Tosin lippuautomaatin toimimattomuudesta ministeriössä ei ole tietoa kuin Joensuun ja Nurmeksen välillä.

    Loma-aikoina matkustetaan kuin sillit suolassa

    Helsinkiläinen Kati Hovi matkustaa junalla Helsingistä Lieksaan. Viimeinen pätkä Joensuusta perille Lieksaan taittuu kiskobussilla.

    Syyslomaviikon torstaina kaikki matkustajat pääsivät istumaan, mutta aina näin ei ole.

    Kati Hovi matkusti syyslomalla Lieksaan.Petri Lassheikki / Yle

    – Loma-aikoina liikenteessä pitäisi kyllä olla vähän pidempi kiskobussi. Kyllä täällä aika lailla tungosta on. Toivoisi kyllä, että VR kiinnittäisi tällaiseen asiaan huomiota.

    Kiskobussit kulkevat sähköistämättömillä rataosuuksilla, joilla matkustajamäärät voivat vaihdella suuresti. Kiskobusseja on käytössä koko maassa kuusitoista.

    Joensuun ja Nurmeksen väli on yksi seitsemästä rataosuudesta, joilla dieselkäyttöiset kiskobussit liikennöivät.

    Kaluston rajallinen määrä tekee tilanteen hankalaksi

    VR:n matkustajajunaliikenteen suunnittelujohtaja Juho Hannukainen kertoo, että yhtiö on saanut palautetta kiskobussiliikenteestä.

    – Ongelmat ovat valitettavia, mutta ne pyritään ratkaisemaan.

    Etelästä tulevien matka jatkuu Joensuusta Nurmeksen suuntaan kiskobussilla.Petri Lassheikki / Yle

    Koko kalusto on jo käytössä, eikä VR:n mukaan pelkästään ruuhkapiikkejä varten ole taloudellisesti järkevää hankkia lisää kiskobusseja. Uuden kaluston hankkimisen riskiä lisää se, että kaikki kiskobussiliikenne on liikenne- ja viestintäministeriön tilaamaa osto- ja velvoiteliikennettä. Liikenteen määrä on riippuvainen eduskunnan budjettipäätöksistä.

    Nurmeksen välillä käytössä on vain yksi kiskobussi. Pieksämäen ja Joensuun välillä VR voi käyttää kahden kiskobussin junia ruuhka-aikoina. Aina sekään ei kuitenkaan riitä. Kolmatta kiskobussia Pieksämäen ja Joensuun välille ei ole saattavilla.

    Suurimpina ruuhkapäivinä, jouluna ja juhannuksena VR käyttää ennakkoon tilattuja linja-autoja junien lisäksi. Myös yllättäviä ruuhkapiikkejä tasoitetaan linja-autoilla.

    Lieksassa epäillään junayhteyden tahallista kampittamista

    Lieksassa tyytymättömyys on mennyt jo niin pitkälle, että osa kaupunkilaisista ajattelee, että yhteyttä ajetaan tahallaan alas. Epäilyksiä lieksalaisissa herättää varsinkin takkuava lipunmyynti junassa ja lipputarkastajien näkymättömyys. Ongelmia junan lippuautomaatissa on ollut jo aikaisemmin. Pummilla matkustaminen vaikuttaisi olevan suhteellisen vähäriskinen matkustusmuoto. Lieksalaisten mielestä tämä vääristää matkustajamääriä alaspäin.

    VR:n Juho Hannukaisen mielestä yhtiöllä on realistinen kuva matkustajamääristä. Matkustajamääriä arvioitaessa käytetään lipunmyyntilukujen lisäksi junan kuljettajan havaintoja ja lipputarkastuksista kertynyttä tietoa ilman lippua matkustavien osuudesta.

    Lipputarkastuksia hoitavat HSL:n tarkastajat koko maassa.

    Ministeriössäkin pohditaan matkustustilastojen luotettavuutta

    Myös liikenne- ja viestintäministeriön suuntaan epäilyksiä matkustajamäärien luotettavuudesta tulee toistuvasti. Ylitarkastaja Joel Karjalainen myöntää, että pelkkä lipunmyynti ei välttämättä anna oikeaa kuvaa, mutta toisaalta se ei ole ainoa tapa seurata matkustajamääriä. Lipunmyyntitietoa täydennetään erillisten matkustajalaskentojen ja lipputarkastusten tulosten avulla.

    Petri Lassheikki / Yle

    – Isossa kuvassa lipunmyyntitieto näyttäisi antavan varsin oikeansuuntaista tietoa matkustajamääristä, mutta esimerkiksi yksittäisten vuorojen kohdalla siinä voi olla paljonkin epätarkkuutta.

    VR haluaa kasvattaa matkustajamääriä entisestään

    Jokaisen myydyn lipun hinta kilahtaa VR:n kassaan, joten yhtiöllä on intressi pitää ilman lippua matkustaminen minimissä.

    VR:n Juho Hannukainen painottaa, että yhteyksiin panostetaan ja kiskobussien matkustajamääriä halutaan edelleen kasvattaa. Raideliikenteen matkustajamäärät ovat tänä vuonna kasvaneet noin kuusi prosenttia. Hannukainen kertoo, että kasvua on ollut myös hiljaisilla rataosuuksilla.

    – Lippujen hintoja on alennettu läpi koko verkoston, ei pelkästään suosituimmilla yhteysväleillä.

    Hannukainen kertoo, että matkustajamääriä halutaan yhä kasvattaa, varsinkin ruuhkapiikkien ulkopuolella. Samalla myös ruuhkapiikkeihin halutaan varautua paremmin.

    Kiskobussiliikenne jatkunee nykytasolla

    Nykyinen osto- ja velvoiteliikenteen sopimus päättyy ensi vuoden lopussa. Uuden sopimuskauden valmistelu on jo käynnistetty liikenne- ja viestintäministeriössä. Lausuntokierroksella ministeriö on pyytänyt tuomaan esiin kiskobussiliikenteen ongelmia ja kehitystarpeita. Palautetta hyödynnetään uuden sopimuskauden valmistelussa.

    Ylitarkastaja Joel Karjalainen kertoo, että vielä kiskobussiliikenteen jatkosta ei pysty sanomaan mitään varmaa, koska eduskunta myöntää rahoituksen vuosittain. Karjalainen sanoo, että ministeriön tavoitteena on, että nykyinen liikenne säilyy.

    – Tämän hetken näköpiirissä ei ole, että liikenne ainakaan vähenisi.

    Raideliikenteen kilpailutukseen uskotaan Ruotsin kokemusten perusteella

    Koko Suomen raideliikenne on tarkoitus avata tulevaisuudessa kilpailulle. Tosin muista kun Etelä-Suomen liikenteen kilpailutuksesta ei ole vielä tehty päätöksiä.

    Etelä-Suomessa kilpailutetun liikenteen on tarkoitus käynnistyä vuoden 2022 kesällä.

    Petri Lassheikki / Yle

    Joel Karjalainen kertoo, että ministeriössä kilpailutuksessa nähdään suuria mahdollisuuksia myös hiljaisille rataosuuksille. Karjalaisen mukaan Ruotsissa kilpailun ansiosta nimenomaan hiljaisilla osuuksilla on raideliikenteessä noustu uuteen kukoistukseen.

    – Vuoroja on lisätty ja uusia asemia on avattu. Matkustajamäärät ovat moninkertaistuneet sen jälkeen, kun hiljaisten osuuksien liikennettä on alettu kilpailuttaa 1990-luvun alusta lähtien. Ei ole mitään syytä epäillä etteikö myös Suomessa kävisi näin.

    Karjalainen kertoo, että lopullinen kilpailutusmalli ei ole vielä selvillä, mutta ministeriön suunnitelmissa on kilpailuttaa vilkasliikenteisistä ja vähäliikenteisistä rataosista muodostettavia kokonaisuuksia.

    Karjalaisen mukaan oletuksena on, että ainakin valtaosassa kilpailutettavia kokonaisuuksia raideliikennettä operoivien yhtiöiden tulot muodostuisivat sekä julkisesta tuesta että lipputuloista.

    Joensuun yökerhopuukotuksesta syytetyille vaaditaan usean vuoden vankeusrangaistuksia

    Joensuun yökerhopuukotuksesta syytetyille vaaditaan usean vuoden vankeusrangaistuksia


    Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa on tällä viikolla käsitelty joensuulaisessa yökerhossa heinäkuun puolivälissä tapahtunutta puukotusta. Kovimmat syytteet luettiin kahdelle, paikkakuntalaiselle miehelle. Vuonna 1997 syntyttä miestä...

    Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa on tällä viikolla käsitelty joensuulaisessa yökerhossa heinäkuun puolivälissä tapahtunutta puukotusta.

    Kovimmat syytteet luettiin kahdelle, paikkakuntalaiselle miehelle. Vuonna 1997 syntyttä miestä syytetään kolmesta tapon yrityksestä ja vuonna 1998 syntynyttä kahdesta tapon yrityksestä.

    Lisäksi molempia syytetään muun muassa pahoinpitelystä, ryöstöstä, moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta ja virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta.

    Syyttäjä vaatii vanhemmalle miehelle vähintään 7 vuoden ja nuoremmalle yli 5 vuoden vankeusrangaistusta.

    Haastehakemuksen mukaan syytetyt olivat ennen yökerhossa tapahtunutta välikohtausta pahoinpidelleet yhden miehen tajuttomaksi sekä ryöstäneet toiselta mieheltä väkivalloin olutta.

    Myöhemmin yöllä miehet olivat riitaantuneet yökerhon tupakkakopissa entuudestaan tuntemattoman vajaan kolmekymppisen miehen kanssa.

    Tappelun yhteydessä vuonna 1997 syntynyt mies oli puukottanut useita kertoja kolmekymppistä miestä sekä tilanteessa mukana ollutta vuonna 2000 syntynyttä tuttuaan.

    Ravintolan järjestyksenvalvojat olivat poistaneet miehet tupakkakopista odottamaan poliisin tuloa, jolloin nämä olivat puukottaneet vielä yhtä järjestyksenvalvojista.

    Miehet pakenivat paikalta, ja heidät saatiin myöhemmin kiinni Jyväskylästä. Teossa käytetty teräase löytyi Joensuun torin kupeessa olevasta sadevesiviemäristä.

    Itä-Suomessa elätellään toiveita, että Savonlinnasta tulisi seuraava suomalainen kulttuuripääkaupunki vuonna 2026

    Itä-Suomessa elätellään toiveita, että Savonlinnasta tulisi seuraava suomalainen kulttuuripääkaupunki vuonna 2026


    Yksi suomalaiskaupungeista valitaan Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2026. Haussa ovat mukana ainakin Oulu, Tampere ja Mänttä-Vilppula. Myös Itä-Suomessa suunnitellaan lähtemistä mukaan kisaan. Savonlinnan kaupunki ei ole vielä tehnyt...

    Yksi suomalaiskaupungeista valitaan Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2026. Haussa ovat mukana ainakin Oulu, Tampere ja Mänttä-Vilppula. Myös Itä-Suomessa suunnitellaan lähtemistä mukaan kisaan. Savonlinnan kaupunki ei ole vielä tehnyt virallista päätöstä hausta.

    Kulttuuripääkaupunkivuoden markkinointi ja ohjelma kattaisivat koko Itä-Suomen. Aloite viiden maakunnan yhteishakuun tuli Pohjois-Savolta. Pohjois-Savon maakuntajohtaja Marko Korhonen peräänkuuluttaa laajaa yhteistyötä.

    – Kyllähän se yhteinen tekeminen on tässä se avainsana. Itä-Suomi kaipaa nyt yhteistä draivia monella eri elämän osa-alueella.

    Kulttuuripääkaupunkihaussa Korhonen näkee vahvuutena maakuntien voimien yhdistämisen ja Savonlinnan pitkät kulttuuriset perinteet. Hänen mielestään kulttuurin ja matkailun avulla pystytään kehittämään ja parantamaan itäsuomalaista vetovoimaa.

    – Savonlinna on Itä-Suomen vanhin kaupunki Olavinlinnoineen ja oopperajuhlineen. Se nauttii varauksetonta maakuntien luottamusta, ja seutumme muut isot kaupungit ovat jo ilmaisseet tukensa tälle hankkeelle, Korhonen kehuu.

    Kaupunkilaiset mukaan kulttuuripääkaupunkiohjelmaan

    Euroopan unionin kulttuuripääkaupunkiohjelman kriteereissä edellytetään kaupunkeja sisällyttämään asukkaat ohjelman toteuttamiseen. Hannele Winterin mielestä kesä on Savonlinnassa hyvin markkinoitu, mutta talvisin on hiljaista.

    – Täällähän voisi olla enemmän teatterijuttuja ja yleistapahtumia niin kuin Olavinlinnan ympärille onkin järjestetty esimerkiksi valonäytöksiä. Ja lumenveistokisat oli täällä ennen vanhaan, silloin oli todella paljon porukkaa helmikuussa, Winter muistelee.

    Lauri Tiaisen mielestä kulttuuripääkaupunkihausta olisi hyötyä kaupungille. Hänestä kulttuuriin kannattaa investoida.

    – Kovin olisi tylsää täällä, jos vaan tehtäisiin töitä ja nukuttaisiin. Minusta olisi mukavaa, että pienempiäkin kaupunkeja välillä muistettaisiin, että kaikki ei menisi Suomen mittapuussa isoihin kaupunkeihin, Tiainen toivoo.

    Winter puolestaan toivoo vastavuoroisuutta muiden itäsuomalaisten kaupunkien kanssa.

    – Vaikka jotain saaristoon liittyvää, näytettäisiin ulkomaisille ryhmille minkälaista tämä lähiympäristö on. Jos vaikka Lappeenranta toisi turisteja tänne ja me veisimme matkailijoita Lappeenrantaan, hän innostuu ideoimaan.

    Arvokasta näkyvyyttä

    Kulttuuripääkaupunkivuodella voi olla pitkäkestoisia myönteisiä vaikutuksia kaupungille. Titteliä havitellaan, koska se tuo mukanaan muun muassa kansainvälistä näkyvyyttä, turismia ja monipuolisempaa kulttuuritarjontaa.

    – Meidän pitäisi vielä laajemmin nähdä luonto, kulttuuri ja sen sisällä esittävät taiteet ja matkailu yhtenä kokonaisuutena ja nähdä myös yli maakuntarajojen, sanoo Savonlinnan Kulttuurikellari ry:n puheenjohtaja Matti Makkonen.

    Suomesta kulttuuripääkaupunkeina ovat olleet Helsinki vuonna 2000 ja Turku 2011. Makkonen korostaa kulttuuripääkaupunkistatuksen tuomaa näkyvyyttä.

    – Jo pelkästään prosessi kohti sitä vuotta ja mitkä sen jälkeen olisivat hyödyt, niin se olisi merkityksellistä tälle alueelle.

    Savonlinnan Kulttuurikellari ry:n puheenjohtajan Matti Makkosen mielestä kulttuuripääkaupunkihaussa tärkeintä on yhteistyö yli maakuntarajojen.Esa Huuhko / YleLaaja yhteistyö erottautumiskeinona

    Maakuntien yhteishankkeet vaativat vahvaa yhteistä näkemystä ja hyvän organisaation ja johdon. Näin arvioi aluetieteen professori Markku Sotarauta Tampereen yliopistosta. Hän sanoo Savonlinnan voivan erottautua muista kulttuuripääkaupunkihakijoista maantieteellisellä laajuudella ja maakuntien laajalla yhteistyöllä.

    – Kyllä se varmasti näkyvyyttä toisi, ja laaja yhteistyö voisi olla tulos jo itsessään. Nämähän eivät yleensä ole erityisen helppoja projekteja viedä läpi, jos on useita kaupunkeja ja maakuntia mukana.

    Sotarauta korostaa vahvan ja jaetun johtajuuden merkitystä ja kykyä ylittää erilaiset nurkkakuntaiset intressit.

    – Olennaista on ymmärtää, mistä elämys syntyy ja mikä saa alueen ihmiset ja ulkopuoliset innostumaan.

    EU-rahoitusta jo hakuvaiheessa

    Kulttuuripääkaupunkihakemuksen sisällöstä tai budjetista ei ole vielä suunnitelmaa. Maakunnat keskustelevat asiasta ensimmäisen kerran virallisesti Itä-Suomen neuvottelukunnan kokouksessa tänä iltana. Pohjois-Savon maakuntajohtaja Marko Korhonen sanoo, että hankkeelle haetaan EU-rahoitusta ensi vuoden alkupuolella.

    – Arvioisin, että se on miljoonan euron luokkaa se hakuvaiheen rahoitus, ja siihen on mahdollisuus saada EU-rahoitusta.

    Kulttuuripääkaupunkihankkeen edistämiseen tarvitaan rahaa. Kokonaisuudessaan hankkeiden talousarviot ovat liikkuneet usein kymmenissä miljoonissa euroissa, mutta osa rahasta tulee esimerkiksi valtiolta, säätiöiltä ja yksityisiltä toimijoilta. Esimerkiksi Oulussa hintalapuksi on arvioitu 20 miljoonaa.

    Tulevaisuutta kohti

    Savonlinna on ollut viime aikoina otsikoissa kuihtuvana seutukaupunkina. Olipa tilanne mikä tahansa, aluetieteen professorin Markku Sotaraudan mielestä aina pitäisi olla jotain uskoa luovaa ja identiteettiä vahvistavaa. Jotain, jolla rakennetaan tulevaisuutta.

    – Varmasti näinä aikoina tekee tiukkaa panostaa näin isoon hankkeeseen. Siinä laaja yhteistyö voi olla se, joka kantaa pidemmälle eteenpäin, Sotarauta rohkaisee.

    Etelä- ja Pohjois-Savon, Etelä- ja Pohjois-Karjalan sekä Kainuun yhteishankkeen tavoitteena on tehdä Järvi-Suomesta Suomen kiehtovin matkailukohde. Kulttuuripääkaupunkihaku on osa alueen tunnetuksi tekemistä.

    – Meillä on kyllä nämä helmet olemassa, mutta tämä tunnetuksi tekeminen vaatii vielä yhteisiä ponnistuksia, Pohjois-Savon maakuntajohtaja sanoo.

    Kulttuuripääkaupunkihaussa hakemukset jätetään vuoden 2020 loppupuolella, ja lopullisen nimityksen tekee riippumaton valintalautakunta vuonna 2022.

    Oma maa tarjoaa naisnäkökulmaa raivaajavuosiin – Paula Vesala pyyhki käsikirjoituksesta pölyyntyneimmät suomikliseet

    Oma maa tarjoaa naisnäkökulmaa raivaajavuosiin – Paula Vesala pyyhki käsikirjoituksesta pölyyntyneimmät suomikliseet


    Tulevana perjantaina ensi-iltansa saava Oma maa -elokuva tuo valkokankaalle vahvan naiskuvan. Pääosaa näyttelevä Jussi-palkittu Oona Airola toteaa Oman maan olevan ensimmäinen sotaan ja sen jälkeiseen aikaan sijoittuva suomalainen elokuva, joka on...

    Tulevana perjantaina ensi-iltansa saava Oma maa -elokuva tuo valkokankaalle vahvan naiskuvan. Pääosaa näyttelevä Jussi-palkittu Oona Airola toteaa Oman maan olevan ensimmäinen sotaan ja sen jälkeiseen aikaan sijoittuva suomalainen elokuva, joka on naisen näkökulmasta kirjoitettu.

    – Elokuva on merkittävä ylistys naiselle ja ylipäätään sukupolvelle, joka rakensi tämän maan kuntoon sodan jälkeen. Se on ollut valtaisa työ, Airola toteaa.

    Varsinkin naiset kuvataan fiktiossa tosi kivoina ja rakastettavina. Haluan kysyä, että voiko hahmo olla jotain muuta, kuten mokaileva tai uppiniskainen. Oona Airola

    Juonen keskiössä on varakkaan Annin (Airola) ja jatkosodassa haavoittuneen varattoman Veikon (Konsta Laakso) rakkaus. Yhdessä he muuttavat Pohjois-Karjalaan raivaamaan umpimetsäisestä tontista uutta asutustilaa. Ei ole sähköjä saatikka kunnon teitä, mutta toivoa paremmasta tulevaisuudesta riittää.

    Roolisuoritustaan Airola on lähestynyt uudenlaisesta kulmasta. Hän halusi kyseenalaistaa ajatusta siitä, että päähenkilöä pitäisi aina rakastaa.

    – Varsinkin naiset kuvataan fiktiossa tosi kivoina ja rakastettavina. Haluan kysyä, että voiko hahmo olla jotain muuta, kuten mokaileva tai uppiniskainen.

    Airola myöntää, että käsikirjoituksen Anni herätti hänessä aluksi ärsytystä.

    – Ajattelin, että vitsi mikä tyyppi. Hain esikuvia hahmolleni miettimällä muutamaa kaveria, joiden piirteitä varastin. Mietin myös Peppi Pitkätossua, joka on aina ollut minulle ristiriitainen hahmo.

    Kuvaukset avannossa aiheuttivat sairaalareissun

    Oma maa kuvattiin kahdessa jaksossa, ja kuvauspäiviä kertyi yhteensä 33. Ensimmäisen jakso sijoittui vuoden 2017 kesään ja syksyyn. Toinen sijoittui puolestaan kevättalveen 2018. Tuolloin kuvattiin elokuvassa nähtävä avantokohtaus, joka oli Airolalle mieleenpainuva kokemus.

    – Käteni menivät tunnottomaksi, enkä huomannut kuinka kovaa hakkaan jäätä.

    Tästä seurasi lääkärireissu. Airola kuitenkin vakuuttaa, että asia hoidettiin tuotantoyhtiön puolelta hyvin. Näyttelijöille oli järjestetty märkäpuvut ja lämmin palju avantokohtauksen ajaksi.

    Konsta Laakso näyttelee elokuvassa toista pääroolia.Anton Rinta-Jouppi / Yle

    Elokuvan toista pääroolia esittää ilomantsilaislähtöinen Konsta Laakso. Tällä hetkellä Tampereen yliopistossa näyttelijäksi opiskeleva Laakso kertoo, ettei pystynyt samaistumaan hahmonsa traagisiin kokemuksiin.

    – Roolihahmon saappaisiin hyppääminen täytyi löytää jollain muulla keinoin. Rooli oli haastava ja iso. Kokemus on kuitenkin ollut todella hieno.

    Ensimmäistä elokuvarooliaan näytellyt Laakso sanoo olevansa tyytyväinen, että sodanjälkeistä aikaa kuvaava elokuva saatiin valkokankaalle.

    – Tämä on meidän isien, äitien ja isovanhempien tarina.

    Televisiosarjasta tulikin elokuva

    Elokuvan tekeminen kesti pitkään. Ensimmäiset maininnat Omasta maasta ovat ohjaaja Markku Pölösen mukaan jo vuodelta 2010. Tuolloin vielä televisiosarjaksi tarkoitetusta ideasta muovautui myöhemmin kokopitkä elokuva.

    – Tuli sössittyä kymmenen vuotta sitten. Tein hätäisesti elokuvia, joita olisi pitänyt valmistella huomattavasti pidempään. Siksi olen tehnyt tämän olosuhteiden pakostakin tarkasti.

    Pölösen edelliset elokuvaohjaukset Lieksa! (2007) ja Ralliraita (2009) eivät menestyneet odotetusti.

    Ohjaaja Markku Pölönen Oman maan kuvauksissa Joensuussa viime kevättalvena.Heikki Haapalainen / Yle

    Pölönen aloitti Oman maan käsikirjoituksen kirjoittamisen yksin. Kun työ rupesi sakkaamaan, apuun riensi kirjailija Antti Heikkinen.

    – Hän ei ainakaan kärsi kirjallisesta ummetuksesta. Tekstiä rupesi syntymään.

    Pölönen korostaa, että tärkeä tekijä elokuvan syntymisen taustalla oli myös tuottaja Rimbo Salomaa. Kiitosta saa lisäksi dramaturgiasta vastannut Paula Vesala, joka on tunnettu musiikistaan. Hän pyyhki suomielokuvien kliseistä pölyt pois ja raikasti käsikirjoitusta.

    – Ei mennyt kuin pari minuuttia ensitapaamisestamme, kun Paula jo lätki Post-it-lappuja työhuoneen seinälle. Hän kirkasti käsikirjoituksesta naiskuvan ja teki siitä uskottavamman, Pölönen sanoo.

    Elokuva kuvaa unohdettua aikaa

    Oma maa kertoo Pölösen mukaan unohduksiin jääneestä ajasta. Kyseessä ovat sodanjälkeiset raivaajavuodet, jotka sijoittuvat aikavälille 1945–1952. Ohjaaja sanoo, että aikakaudesta ei löydy valtakunnallista julkisuutta saanutta elokuvaa. Muutenkin huomio on ollut vähäistä.

    Pölösen mukaan aikaa leimasi valtava innostus ja yhteisöllisyys.

    – Oli tunne siitä, ettei tästä selvitä yksinään, vaan meidän pitää auttaa toisiamme. Sosiaaliturva oli niin onneton tuolloin, että saattoi turvata vain toisiin ihmisiin.

    Intohimoa riitti myös. Sodan jälkeen syntyi parhaimmillaan yli 100 000 lasta vuodessa.

    – Sänky on köyhän ooppera, Pölönen veistelee.

    Elokuvan tarinaa Pölönen kuvaa yhteiseksi, sillä monissa perheissä on kerrattu sodanjälkeisiä vuosia vanhempien ja isovanhempien toimesta.

    – Se oli taistelua ankeita olosuhteita vastaan.

    Miksi Metsähallitus hakkaa keskeneräistä metsää, ihmettelevät monet metsäomistajat – syynä laskentakaava ja tulospaineet

    Miksi Metsähallitus hakkaa keskeneräistä metsää, ihmettelevät monet metsäomistajat – syynä laskentakaava ja tulospaineet


    Kokenut metsäammattilainen Juhani Saarikoski ihmettelee metsähallituksen hakkuita kotikulmillaan Kärsämäellä. – Avohakkuita tehdään aika runsaasti ja aika pientä on metsä. Ihmetyttää, että mitenkä se voi kannattaa, Saarikoski toteaa...

    Kokenut metsäammattilainen Juhani Saarikoski ihmettelee metsähallituksen hakkuita kotikulmillaan Kärsämäellä.

    – Avohakkuita tehdään aika runsaasti ja aika pientä on metsä. Ihmetyttää, että mitenkä se voi kannattaa, Saarikoski toteaa tuoreella hakkuuaukealla kotikylänsä lähellä.

    Saarikoski kiinnostui Metsähallituksen tienvarteen tekemästä hakkuusta sen verran, että kävi mittailemassa kantoja ja jätettyjä säästöpuita, ja teki omia laskelmiaan.

    – Eihän tässä ole tukkimetästä kyse ollenkaan. Kannot on 15 sentin luokassa, Saarikoski päivittelee.

    Nuoressa metsässä on vähän arvokasta tukkipuuta, josta metsänomistaja saa parhaan tuoton. Saarikoski hämmästelee, mitä taloudellista järkeä on avohakata halpaa kuitupuuta sellukattilaan.

    Ville Honkonen Hakattavat metsät ovat nuorentuneet

    Samanlaisia tarinoita kuuluu paljon muualtakin Suomesta. Metsähallitus tuntuu hakkaavan paljon isoja aukkoja ja ns. ”keskeneräistä metsää”.

    Taustakeskusteluissa käy ilmi, että samaa on ihmetelty Metsähallituksen sisälläkin. Kokeneet kenttäihmiset vahvistavat, että hakattavat metsät ovat nyt selvästi nuorempia ja puiden läpimitat pienempiä kuin takavuosina.

    Metsälaki sääteli aiemmin tarkasti minkä ikäisenä metsää sai hakata. Nyt rajoitukset ovat poistuneet.

    Ville Honkonen

    Metsähallituksen hakkuutapojen muutos on tapahtunut vähitellen tällä vuosituhannella. Kyse ei ole siitä, että juuri nyt olisi alettu hakata nuoria metsiä.

    Kaksi asiaa ohjaa metsähallituksen hakkuita

    Mutta miksi Metsähallitus sitten hakkaa nuorta metsää, jos siitä saatava hakkuutulo on pieni?

    – Siinä on kaksi toisiinsa linkittyvää syytä, arvelee eläkkeellä oleva metsäntutkija Juha Lappi.

    – Ensinnäkin Metsähallitus laskee hakkuita käyttäen laskelmissaan liian korkeaa korkoa. Jos käytetään korkeaa korkoa näissä hakkuulaskelmissa, päädytään hyvin lyhyisiin kiertoaikoihin, Lappi toteaa.

    Kiertoajalla tarkoitetaan niin sanotussa viljelymetsätaloudessa sitä ikää, jossa metsä avohakataan.

    – Toinen syy on se, että valtio on asettanut Metsähallitukselle liian korkean tuottotavoitteen. Metsähallitus ei saa sitä tuottovaatimusta täytettyä, ellei hakkaa hyvässä kasvuvaiheessa olevia metsiä, Lappi uskoo.

    Eläkkeellä oleva metsäntutkija Juha Lappi.Joni Tammela / Yle

    Metsähallituksen laskelmiinsa valitsemalla korolla on hämmästyttävän suuri vaikutus siihen, miten suomalaisten kansallisomaisuutta hoidetaan.

    Metsähallituksen johto ei usko pääsevänsä tuottotavoitteeseensa pienemmällä korolla.

    Siksi siihen korkoon on syytä perehtyä tarkemmin.

    Tärkeä korkoprosentti

    Vielä 1990-luvun alussa metsänkasvatuksessa pyrittiin lähinnä puuntuotannon maksimointiin.

    Nykyaikaisessa metsätaloudessa haetaan kuitenkin taloudellisesti parasta hakkuuhetkeä erilaisilla laskentamalleilla. Metsähallituksen suunnittelussa pyritään maksimoimaan nettotuloja laskemalla tulevien hakkuiden niin sanottua nykyarvoa neljän prosentin diskonttokorolla.

    Nettotulojen nykyarvon maksimoinnissa valittu korko vaikuttaa olennaisesti siihen, minkä ikäiseksi metsä puhtaasti talousmielessä kannattaa kasvattaa. Helsingin yliopiston metsäekonomian professori Olli Tahvosen työryhmän laskelmasta näkyy, miten valittu korko vaikuttaa siihen, koska metsä kannattaa kaataa.

    Esimerkkilaskelman metsä on eteläsuomalainen kuivahko kangasmännikkö.Yle Uutisgrafiikka

    Laskelmasta nähdään, että esimerkkimetsä kannattaisi 2 prosentin korolla kasvattaa 107-vuotiaaksi, mutta Metsähallituksen käyttämällä 4 prosentin korolla ainoastaan 63 vuotiaaksi.

    – Mitä korkeampi korkokanta on, sitä nuorempana metsät uudistetaan, Itä-Suomen yliopiston metsätalouden suunnittelun professori Timo Pukkala selventää.

    – Eli mitä suurempi korkokanta, sitä vähemmän metsässä on puuta, Pukkala tiivistää.

    Ville HonkonenMetsähallitus uskoo laskelmiinsa

    Metsähallituksen mielestä sen käyttämä neljän prosentin korko nettotulojen nykyarvon maksimoinnissa on oikein valittu.

    – Meillä tämä korko johtaa parhaaseen lopputulokseen, Metsähallituksen liiketoimintayksikön, Metsätalous Oy:n toimitusjohtaja Jussi Kumpula sanoo.

    – Pienempi kolmen prosentin korko tai sitä pienemmät korkokannat johtavat pienempään nettotulojen nykyarvoon, ainakin 30 vuoden sihdillä, Kumpula selittää.

    Metsähallituksen Metsätalous Oy:n toimitusjohtaja Jussi KumpulaJyrki Ojala / Yle

    Tutkija Juha Lappi on kuitenkin eri mieltä. Hänen mielestään Metsähallituksen kannattaisi puhtaasti talousmielessä käyttää matalampaa korkokantaa.

    – Pidemmällä tähtäimellä se tarkoittaisi sitä, että valtiolle tulisi enemmän tuloja, Lappi sanoo.

    Lappi tuntee asiaa hyvin, sillä hän on aikanaan tehnyt Metsähallituksen laskelmissaan käyttämän niin sanotun melaohjelmiston optimointiosan, siis juuri sen osan, jolla haetaan parasta tuottoa.

    Käytettäessä pienempää korkoa metsä hakataan järeämpänä, ja puuntuotto on suurempi.

    Tästä Timo Pukkalan laskelmasta nähdään, miten hakkuutulo kehittyy 50 vuoden laskelmassa esimerkkimetsässä.

    Hakkuutulot ovat aluksi suuremmat, kun käytetään suurta korkoa. Seuraavan 40 vuoden aikana pienemmän koron hakkuutulot kuitenkin kasvavat, kun puusto on suurempaa. Olennainen ero syntyy kuitenkin siinä vaiheessa, kun huomioon otetaan metsään 50 vuoden jälkeen jäävä puusto.Yle Uutisgrafiikka

    – Jos korkoa pienennetään, hakkuutulot siirtyvät myöhemmäksi, mutta 50 vuoden kokonaishakkuukertymä kuitenkin suurenee, samoin nettotulot, Pukkala summaa.

    Pukkalan laskemassa on siis laskettu ylipäätään hakkuutulon kehitystä. Se on eri asia kuin Metsähallituksen käyttämä nettotulojen nykyarvon maksimointi, jossa olennaista on nimenomaan se, kuinka pitkään tuloa kannattaa odottaa.

    Itä-Suomen yliopiston metsätalouden suunnittelun professori Timo PukkalaJeremias Perätalo / YleSuuremmalla korolla hakkuutulot ovat aluksi selvästi suuremmat

    Metsähallituksen laskelmat tehdään 30 vuodeksi, ja sinä aikana nettotulojen nykyarvo näyttäisi kuitenkin pysyvän neljän prosentin korolla korkeampana kuin kolmen prosentin korolla. Ero kuitenkin kapenee, mitä pidemmälle ajalle laskelma tehdään.

    Ville Honkonen

    Metsähallituksen Kumpula uskoo, että monet metsäsijoittajat tekevät suunnittelua vielä korkeammalla korolla.

    – Toisten mielestähän neljä prosenttia on pieni. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin metsärahastoissa käytetään vielä korkeampaa korkoa, Kumpula arvioi.

    Metsärahastot ovat sijoitusrahastoja, jotka hakevat osakkeiden sijasta tuottoa ostamalla metsää.

    Lappi uskoo kuitenkin, että yksityismetsätaloudessa pääsääntöisesti käytetään pienempää korkoa.

    Ville HonkonenPieni korko johtaa järeämpiin metsiin

    Lappi ja Pukkala peräänkuuluttavat malttia hakkuisiin. Heidän mielestään pienemmällä korolla saataisiin paljon parempi lopputulos. Pitkällä aikavälillä valtion tulot nousisivat, kun puun tuotanto olisi korkeampi.

    – Jos pidennetään kiertoaikaa, puuntuotoskin olisi korkeampi. Samalla suurenee hiilivarasto ja hiilinielukin voimistuu. Metsät olisivat myös keskimäärin parempia ulkoiluun, kun puut olisivat isompia ja avoaloja olisi vähemmän, Pukkala ynnää.

    Yle Uutisgrafiikka

    Metsähallitus laskee, että sen nykyiselläkin hakkuumallilla valtion talousmetsien keski-ikä edelleen nousee vielä useita vuosikymmeniä.

    Se johtuu kuitenkin paljolti metsien nykyisestä ikärakenteesta. Viime kädessä neljän prosentin korkokanta ohjaa hakkaamaan metsiä huomattavasti nuorempana kuin mihin useimmat suomalaiset ovat tottuneet.

    Metsähallituksen hakkuita hillitsevät lukuisat rajoitteet

    Metsähallitus ei kuitenkaan tee suunnitelmiaan puhtaasti neljän prosentin mukaan, vaan käyttää hakkuissaan erilaisia rajoittimia ja uudistuskriteereitä, kuten Tapion metsähoitosuositusten mukaisia puuston minimiläpimittoja. Käytännössä Metsähallitus käyttää kuitenkin minimiläpimittasuositusten pienimpiä arvoja.

    Ville Honkonen

    Minimihakkuuiät, 70 vuotta Pohjois-Suomessa ja 50 vuotta Etelä-Suomessa Metsähallitus otti käyttöön vuonna 2014, osittain juuri siksi, että se oli aiemmin hakannut paikoin vieläkin nuorempaa metsää.

    – Nämä rajoitteet aiheuttavat sen, että neljästä tipahdetaan lähemmäs kolmea prosenttia, siinä lopullisessa tuloksessa, Metsähallituksen Kumpula selittää.

    Kumpula korostaa, että Metsähallituksen laskelmien pohjana on lukuisia kestävän metsänhoidon periaatteita.

    Metsähallituksen suunnittelulaskelmia tekevä Juha Salmi arvioi kuitenkin Ylelle, että neljän prosentin koron käyttö johtaa kaikkien Metsähallituksen käyttämien rajoitteidenkin kanssa noin 20 prosenttia suurempiin hakkuisiin kuin 3 prosentin korkokannan käyttö, siis nykyisissä lyhyen välin hakkuusuunnitelmissa.

    Ville Honkonen

    Metsähallitus on käyttänyt neljää prosenttia laskelmissaan jo vuosia. Aikaisemmin Metsähallituksella riitti kuitenkin enemmän vanhoja metsiä hakattavaksi, joten nuorten metsien hakkuu ei näkynyt yhtä selvästi kansalaisille.

    Iso osa Metsähallituksen metsästä on myös suojeltu tai rajoitetun metsän käytön piirissä, mikä lisää painetta repiä tulosta puhtaasta talousmetsästä.

    Metsähallituksen tuottovaatimuksia on kiristetty

    Valtion omistajaohjauksessa Metsähallitukselle esittämät tuottovaatimukset ovat nousseet. Nyt liiketoiminnan voitto pitäisi nostaa viime vuoden 107 miljoonasta 120 miljoonaan euroon vuoteen 2020 mennessä.

    Kumpulan mukaan tuottotavoite on kuitenkin mahdollista saavuttaa, mikäli nykyinen hyvä suhdanne puutavaramarkkinoilla jatkuu.

    Mutta onko tuottovaatimuksia mahdollista saavuttaa pienempää diskonttokorkoa käyttäen?

    – En usko, Kumpula arvioi.

    – Nämä kaikki laskelmat meidän tuottoarvolle perustuvat tälle neljän prosentin korolle, joka käytännössä on hieman sen alle, 3–4 prosentin välissä näiden rajoitteiden vuoksi, Kumpula selittää.

    Ville HonkonenTutkijat pitävät Metsähallituksen tuottotavoitetta liian korkeana

    Professori Pukkala ja tutkija Lappi ovat molemmat sitä mieltä, että Metsähallituksen tuottotavoitetta pitäisi laskea.

    – Pitkällä tähtäyksellä ilman muuta olisi parempi, että tuottotavoitetta pienennetään. Siitä hyötyisivät kaikki suomalaiset, monellakin tavalla, Pukkala toteaa.

    Pukkalan mukaan erilaisten metsän ekopalveluiden, siis esimerkiksi metsän ekologisen ja sosiaalisen käytön tuottaminen toimii selvästi parempi metsissä, joiden annetaan kasvaa suuremmaksi. Hiilitase on parempi kun metsän annetaan kasvaa suuremmaksi, siitä hyötyvät myös vaikkapa marjastajat ja metsästäjät.

    Juha Lapin mielestä kyse on niin suuresta asiasta, että se pitäisi ottaa seuraaviin hallitusneuvotteluihin mukaan.

    – Poliitikkojen tulisi ottaa tämä asia päätettäväksi, koska tässä on sen tason kysymys, että sitä ei pitäisi jättää Metsähallituksen sisäiseksi asiaksi, Lappi sanoo.

    Keskiviikon A-studiossa aiheesta jatkavat ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) ja ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen. TV1 klo 21.05. Voit katsoa ohjelman Yle Areenasta

    Paluu juurille ja muotitietoiset kaupunkilaiset pelastivat erävaatemerkin – Toimitusjohtaja:

    Paluu juurille ja muotitietoiset kaupunkilaiset pelastivat erävaatemerkin – Toimitusjohtaja: "Emme tule koskaan tekemään muotivaatteita"


    Salissa on toistakymmentä erilaista ompelukonetta ja työpistettä, mutta vain yksi kone kerrallaan tikkaa sileästä kankaasta ulkoilutakin hihasaumaa. Sastan tarina on suomalaisen vaatevalmistuksen tarinan pienoismalli. Vuonna 1969 perustettu...

    Salissa on toistakymmentä erilaista ompelukonetta ja työpistettä, mutta vain yksi kone kerrallaan tikkaa sileästä kankaasta ulkoilutakin hihasaumaa.

    Sastan tarina on suomalaisen vaatevalmistuksen tarinan pienoismalli. Vuonna 1969 perustettu perheyritys työllisti parhaimmillaan 120 ompelijaa Pohjois-Karjalan Nurmeksessa. Nyt niinsanotun tehtaan ompelimossa on yksi ihminen, malliompelija Ritva Korhonen, joka on työskennellyt Sastan palkkalistoilla 1970-luvulta saakka.

    – Ompelen mallit, osallistun suunnitteluun ja korjaan vanhoja Sasta-vaatteita, kertoo Korhonen työnkuvastaan.

    Korjausompelu on kuulunut Sastalla kauppaan aina, mutta nyt sitä on nostettu myös markkinoinnissa, koska se on osa kestävän kehityksen megatrendiä. Eniten tietoisia tästä tai kiinni trendissä ovat metsästäjämiehet.

    – 15 vuotta vanha metsästystakki voidaan lähettää korjattavaksi. Saatekirjeessä on toive, että voisiko vielä korjata, kun takki on niin rakas, Korhonen kertoo.

    Vaatteita urbaaniin erämaahan

    Metsästys- ja retkeilyvaatteisiin keskittynyt Sasta ompeluttaa vaatteet Baltian maissa ja joitain tuotteita muualla Euroopassa. Yrityksen kotipaikassa Nurmeksessa on töissä puolentusinaa ihmistä, mutta toimitusjohtaja Juha Latvalan työpaikka on Helsingissä. Venäjän ruplan romahdus meinasi viedä yhtiön mennessään, mutta yrityssaneerauksen pääsy vuonna 2017 korjasi kurssia.

    – Liikevaihto tulee tänä vuonna asettumaan 2–2,4 miljoonaan euroon ja siinä on kasvua noin 20 prosenttia, toimitusjohtaja Latvala arvioi.

    Takavuosina Nurmeksessa tehtiin kaikkea lastenvaatteista ja farkuista lähtien, mutta nyt yritys on keskittynyt siihen, mistä sen tarina alkoi, asuihin metsässä liikkuville.

    Ritva Korhosella oli aikoinaan 120 työkaveria. Nyt hän on ainoa ompelija Sastan Nurmeksen päämajassa.Jeremias Perätalo / Yle

    Nykyisen pääosakkaan, yrittäjä Jari Saastamoisen isä Urpo Saastamoinen aloitti sarkakankaisten metsästysasujen valmistuksen. Metsästäjä Urpo Saastamoinen ei löytänyt mieleistään pukua kaupoista. Kun metsästyskaverit halusivat samanlaisen, syntyi Sasta.

    Syntytarina on vahva osa Sastan markkinointia. Tällainen tarina halutaan ja se myy, kertoo myös yliopistotutkija toisesta vaatefirmasta kertovassa uutisessa. Toimitusjohtaja Juha Latvala on nostanut tarinan viestinnän kärkeen ja muutenkin lisännyt markkinointia, johon kuuluu myös oma vaellustapahtuma, joka on järjestetty kolme kertaa yrityksen kotimaisemissa Pielisen-Karjalassa. Myös vientiä on kasvatettu.

    Toinen kotimainen ulkoiluvaatevalmistaja, Sastaan verrattuna jättimäinen L-Fashion Group tekee Rukka-merkillä itseänsä tykö suomalaisille aikuisille aktiiviseen outdoor-käyttöön. Rukka-merkillä valmistettavat vaatteet suunnitellaan Lahdessa ja myydään 90-prosenttisesti Suomessa. Rukka-merkin brändissä käytetään myös Suomen lippua. Vaatteet valmistetaan Kiinassa ja muualla Aasiassa.

    – Suomalaisuus korostuu luotettavuutenamme kauppakumppaneillemme, toteaa Luhdan toimitusjohtaja Vesa Luhtanen.

    Jahtiasu myy vielä katutakkia enemmän

    Sastan myydyin yksittäinen vaate on edelleen metsästystakkimalli, jota on tehty jo 25 vuotta. Mutta kovaa tulevat uutuudet, joiden kohderyhmä kulkee metsissä ilman tuliaseita ja suosii samoja asuja myös asfaltilla.

    Vaeltajat, retkeilijät ja viimeisimpänä urbaanit katujen tallaajat ovat uusia asiakkaita, joille Sasta tulee katumerkki Billebeinon kylkiäisenä. Billebeinon ja Sastan yhteistyönä syntynyt villakangasduffeli löysi markkinaraon samointein myös Nurmeksessa.

    – Meillä on täällä enää yksi takki jäljellä, sanoo vaatekaupan myyjä Hille Piirainen vaateliike E. Saastamoisesta.

    Sastan tuotteita E.Saastamoisen vaateliikkeessä.Tanja Perkkiö / Yle

    Toimitusjohtaja Juha Latvala sanoo, ettei Sastan tarkoitus ole yhteistyön myötä siirtyä katumuotiin, mutta se voi näin tehdä merkkiään tunnetuksi niille, joille se on vielä tuntematon. Jos kamppeet toimivat nurmeslaisessa erämaassa, ne toimivat muuallakin, Sastalla uskotaan.

    – Me emme tule koskaan tekemään muotivaatteita, vaan käyttövaatteita, toimitusjohtaja Latvala vakuuttaa.

    Ulkoiluvaaterekissä on kilpailua

    Sastan perustajan tytär, tuotepäällikkö Kirsi Kärkkäinen kertoo, että vaatekaupat lopulta ratkaisevat mitkä mallit päätyvät tuotantoon ja sitä kautta kuluttajien ulottuville. Sastan pääkonttorin tangoissa roikkuu myös takkeja, jotka pitkästä tuotekehityksestä huolimatta eivät ole herättäneet uskoa kauppojen sisäänostajissa.

    Kirsi Kärkkäinen Sastan malliompelimossa.Tanja Perkkiö / Yle

    L- Fashion Group vie ulkomaille, pääasiassa Keski-Eurooppaan, Rukan sijaan pääasiassa Icepeak-brändiä, jossa suomalaisuus ei korostu. Toimitusjohtaja Vesa Luhtanen arvioi kansainvälisen kilpailun ulkoiluvaatteiden tuoteryhmässä olevan kova. Hän toivoo, että suomalaiset merkit ylipäänsä kykenisivät haastamaan pohjoismaiset kilpailijansa.

    – Suomalaisen brändin lisäksi tarvitaan muitakin erottavia tekijöitä.

    Rukan tapaan Sastan takin sisävuorista voi löytää Suomen lipun. Kilpailijoista Sastan Latvala nostaa esiin Ruotsin lipulla pelaavan Fjällrävenin ja jahtivaatepuolella tanskalaisen Härkilan.

    Muista Pohjoismaista poiketen Suomi on hieman erilainen maa, kuvaa toimitusjohtaja Juha Latvala.

    – Emme ole vuorenvalloittajia. Joskus joku ruotsalainen sanoi, että ettekös te suomalaiset ole vähän metsäläisiä. Vastasin siihen, että ollaan ja siinä me ollaan tosi hyviä.

    Muodit, trendit ja pysyvyys

    Metsästysvaatteiden värejä trendit eivät heilauttele, mutta myös retkeilyvaatteissa palataan nyt lähemmäksi maata. Muutamia vuosia sitten etenkin retkeilyhousuissa oli hyvin monivärinen, tilkkumainen trendi.

    – Värikkäät housut näyttivät raikkailta ja uusilta. Kun halvemmat merkit valmistivat housuista omat versionsa, perinteiset outdoor-merkit perääntyivät ja palasivat hillitympiin väreihin, yrittäjä Jari Saastamoinen sanoo.

    – Varsinkin jos takki on värikäs, niin housut eivät saa olla, analysoi Kirsi Kärkkäinen.

    Luhdan toimitusjohtaja Vesa Luhtanen arvioi, että outdoor-vaatteiden pitää olla ylipäänsä ajanmukaisia.

    – Tekniset ominaisuudet pysyvät, mutta leikkauksien, värien ja materiaalien pitää soveltua arkikaupunkikäyttöön.

    Katu-uskottavuus lienee termi, jonka ulkoiluvaatevalmistaja mieluusti kuulee merkistään. Urheilukaupoissa ei ole muotitalojen vaatteita, mutta ulkoiluvaatevalmistavat työntyvät muotimerkkien rinnalle.

    – Tuotteiden autenttisuus on se, mikä tuntuu kelpaavan kaduille. Meidän erätakki voi yhtäkkiä olla kaduilla muodikas, kuvaa kehitystä Sastan toimitusjohtaja Juha Latvala.

    Tutkimus: Pyöräilijöiden tapaturmista ei tiedetä tarpeeksi, koska vain harva niistä päätyy tilastoihin

    Tutkimus: Pyöräilijöiden tapaturmista ei tiedetä tarpeeksi, koska vain harva niistä päätyy tilastoihin


    Polkupyöräilijöille sattuneita tapaturmia tapahtuu jopa neljä kertaa niin paljon kuin virallinen tilasto kertoo, ilmenee tuoreesta väitöstutkimuksesta. Mopo- ja moottoripyörätapaturmia sattuu tutkimuksen mukaan puolestaan noin 1,5-kertaisesti...

    Polkupyöräilijöille sattuneita tapaturmia tapahtuu jopa neljä kertaa niin paljon kuin virallinen tilasto kertoo, ilmenee tuoreesta väitöstutkimuksesta. Mopo- ja moottoripyörätapaturmia sattuu tutkimuksen mukaan puolestaan noin 1,5-kertaisesti poliisin tietoihin perustuvaan tilastoon verrattuna.

    Virallisen tilastoinnin ulkopuolelle jäävät yleensä sellaiset onnettomuudet, joissa pyöräilijä, mopoilija tai moottoripyöräilijä kaatuu yksin eikä törmää keneenkään. Tällaisissa tapauksissa poliisi kutsutaan paikalle vain harvoin.

    "Tapaturmien määrä on todella paljon suurempi kuin tilastot kertovat"

    Tutkimuksessa analysoitiin Pohjois-Kymen sairaalan tapaturma-aineistosta polkupyörä-, mopo- ja moottoripyörätapaturmat sekä niissä loukkaantuneiden vammat, vammojen vakavuus ja muut seuraukset kahden vuoden ajalta kesäkuusta 2004 alkaen.

    Tietoja verrattiin poliisin tietoihin perustuvaan tieliikenneonnettomuustilastoon. Poliisin tilastojen perusteella polkupyöräturmia oli tapahtunut 54, mutta sairaala-aineiston perusteella 216.

    – Pyöräilijöiden kohdalla sairaala-aineistossa ja poliisin tietoon perustuvan onnettomuustilastossa oli täsmälleen samoja tapauksia vain kahdeksan prosenttia eli pyöräilijöiden tapaturmia jää todellakin piiloon paljon. Moottoripyörä- ja mopotapaturmien osalta tilanne oli parempi, väitöstutkija, diplomi-insinööri Noora Airaksinen huomauttaa.

    Airaksisen mukaan joissakin aiemmissa tutkimuksissa on arvioitu, että pyöräilijöiden loukkaantumiseen johtavia tapaturmia sattuisi Suomessa 20 000–30 000 vuodessa, vaikka poliisin tietojen mukaan pyöräilijöitä loukkaantuu noin 700 vuodessa.

    – Näitäkin tutkimuksia on tehty Suomessa hyvin vähän eikä täsmällisiä tietoja loukkaantuneiden kokonaismäärästä ole. Mutta tapaturmien määrä on joka tapauksessa todella paljon suurempi kuin viralliset tilastot kertovat, Airaksinen arvioi.

    Lisätieto auttaisi ehkäisemään tapaturmia

    Puutteet tilastoinnissa vaikeuttavat tutkimuksen mukaan turvallisuustilanteen seurantaa ja jättävät piiloon tapaturmiin liittyviä tekijöitä. Myös tapaturmien ehkäisemiseksi niistä tarvitaan tarkempaa tietoa.

    – Herää kysymys, onko virallisen onnettomuustilaston perusteella tehtävä liikenneturvallisuustyö tehokasta ja oikein painotettua, kun etenkin pyöräilijöiden tapaturmia on aliarvioitu. Erityisesti nyt, kun pyöräilyä edistetään voimakkaasti, tähän tulisi kiinnittää huomiota, Airaksinen painottaa.

    Airaksisen väitöstutkimus valotti myös sitä, että alkoholilla on suuri rooli pyöräilijöiden kaatumistapaturmissa.

    – Aineistoni perusteella humalassa kaatumiset olivat yleisiä. Noin joka kolmas hoitoon tulleista, kaatuneista pyöräilijöistä oli humalassa. Tämä jää lähes kokonaan piiloon virallisessa tilastosta, ja siitä pitäisi puhua enemmän.

    "Ensin tulisi tiedostaa puutteet"

    Airaksisen mukaan tilastoinnin kattavuuden parantamiseksi tulisi kehittää tietokanta, joka yhdistää poliisin ja terveydenhuollon tietoja. Tapaturmamäärien seurannassa pitäisi myös hänen mielestään hyödyntää jo nyt useampia tietolähteitä.

    – Ensin tulisi tiedostaa ja nostaa keskusteluun tilastoinnin puutteet. Sen jälkeen tulisi suunnitella ja toteuttaa ratkaisut.

    Väitöstutkimus tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa perjantaina 2. marraskuuta.

    MPY Palvelut aloittaa yt-neuvottelut, vähennystarve jopa 25 työntekijää kymmenellä eri paikkakunnalla

    MPY Palvelut aloittaa yt-neuvottelut, vähennystarve jopa 25 työntekijää kymmenellä eri paikkakunnalla


    Tietotekniikan asiantuntijapalveluita tuottava MPY Palvelut aloittaa koko yhtiön henkilökuntaa koskevat yt-neuvottelut. Yt-neuvottelut voivat johtaa jopa 25 työntekijän vähentämiseen tai osa-aikaistamiseen kymmeneltä eri paikkakunnalta. Yhtiöllä...

    Tietotekniikan asiantuntijapalveluita tuottava MPY Palvelut aloittaa koko yhtiön henkilökuntaa koskevat yt-neuvottelut.

    Yt-neuvottelut voivat johtaa jopa 25 työntekijän vähentämiseen tai osa-aikaistamiseen kymmeneltä eri paikkakunnalta. Yhtiöllä on toimipisteet Mikkelissä, Joensuussa, Kuopiossa, Kouvolassa, Vantaalla, Turussa, Tampereella, Seinäjoella, Nivalassa ja Oulussa.

    Mikkelissä päämajaansa pitävällä yhtiöllä on tällä hetkellä 180 työntekijää. Suurin osa yhtiön työntekijöistä on töissä Mikkelin, Vantaan ja Oulun toimipisteissä.

    Yt-neuvottelujen taustalla on toimialan murros, joka on nakertanut MPY Palvelujen kannattavuutta. Toimitusjohtaja Pekka Mettälän mukaan yhtiö pyrkii uudistamaan toimintaansa neuvottelujen kautta.

    – 70 prosenttia yhtiön liikevaihdosta tulee yritysten ICT-ulkoistuksista. Aiemmin ulkoistukset ovat olleet infrastruktuuripohjaisia, mutta nyt infrastuktuuri siirtyy toimistoista pilvipohjaisiin ratkaisuihin.

    Tavoitteena on myös kohentaa yrityksen kilpailukykyä muuttuvassa toimintaympäristössä.

    – Tietotekniikka ei ole enää pelkkiä laitteita ja ohjelmistoja. Nykypäivänä tietotekniikka on usein todella syvällä mukana asiakasyritysten liiketoiminnan kehittämisessä. Niin sanottu liiketoiminta-IT vaatii ihan erilaista osaamista kuin perinteinen tietotekniikkaan liittyvä tekeminen.