Yle Uutiset | Kontiolahti | Tuoreimmat uutiset

    Kolin paimenviikot jatkuvat ensi kesänä petohyökkäyksistä huolimatta – lampaat saavat hevosia seurakseen

    Kolin paimenviikot jatkuvat ensi kesänä petohyökkäyksistä huolimatta – lampaat saavat hevosia seurakseen


    Lampaat palaavat Metsähallituksen Kolin paimentiloille ensi kesänä. Paimenviikot jouduttiin keskeyttämään viime kesänä heinäkuun alussa ja lampaat siirtämään turvaan, kun ahma hyökkäsi kahtena yönä lampaiden kimppuun. Ahman hyökkäysten...

    Lampaat palaavat Metsähallituksen Kolin paimentiloille ensi kesänä. Paimenviikot jouduttiin keskeyttämään viime kesänä heinäkuun alussa ja lampaat siirtämään turvaan, kun ahma hyökkäsi kahtena yönä lampaiden kimppuun. Ahman hyökkäysten seurauksena kuoli kymmenkunta lammasta.

    Ensi kesänä Lakkalan ja Seppälän tiloilla perinnemaisemia on hoitamassa suomenhevosia ja pieni määrä lampaita. Metsähallituksen suunnittelija Tarja Teppo kertoo, että petojen uhkaan on nyt varauduttu viime vuotta paremmin. Lampaille on rakennettu metallinen ja sähköistetty yöaitaus, jonka pitäisi pitää ahmat poissa lampaiden kimpusta.

    Teppo kertoo, että laiduneläimiksi suunniteltiin myös kyyttöjä, mutta niistä luovuttiin, koska niiden kuljettaminen laitumille oli liian hankalaa. Varsinkin Lakkalan tila on niin syrjässä ja huonon tien päässä, että isolla karja-autolla sinne ei pääse. Lehmien kävelyttäminen tiloille olisi puolestaan ollut liian työlästä.

    Haku Metsähallituksen paimenviikoille käynnistyi tänään tiistaina. Koli on ollut aikaisempina vuosina suosittu kohde. Hakijoita on ollut noin 300–400, kun viikkoja jaettavana on ollut vain 30. Teppo kertoo, että tänä vuonna Kolilla hakijoille ei voida ennalta taata, mitä eläimiä tiloilla tietyillä viikoilla on hoidettavana.

    – Siellä voi olla vain hevosia, vain lampaita tai molempia. Hoidoltaan eläimet eivät poikkea toisistaan. Huolehditaan, että niillä on vettä ja annetaan niille kivennäisiä säännöllisin välein.

    Teppo myös lohduttaa, että halutessaan myös hevosia voi rapsuttaa samalla tavalla kuin lampaitakin.

    Ylempien amk-tutkintojen plagiointisoppa sakenee – nyt jo 26 selvityspyyntöä epäilyttävistä opinnäytetöistä

    Ylempien amk-tutkintojen plagiointisoppa sakenee – nyt jo 26 selvityspyyntöä epäilyttävistä opinnäytetöistä


    Tästä on kyseYlempien amk-tutkintojen opinnäytteistä on tehty viime aikoina runsaasti plagiointi-ilmoituksia.Yksi plagiointitapaus on jo edennyt korkeimpaan hallinto-oikeuteen.Osassa opinnäytteitä on suoraan toisilta kopioituja tutkimustuloksia...

    Tästä on kyseYlempien amk-tutkintojen opinnäytteistä on tehty viime aikoina runsaasti plagiointi-ilmoituksia.Yksi plagiointitapaus on jo edennyt korkeimpaan hallinto-oikeuteen.Osassa opinnäytteitä on suoraan toisilta kopioituja tutkimustuloksia vailla lähdeviitteitä.

    Erityisesti ylempiin ammattikorkeakoulututkintoihin liittyvät opinnäytetyöt ja niiden laatuongelmat ovat nousseet viime aikoina valokeilaan. Entinen amk-yliopettaja, tohtori Erja Moore on tehnyt jo 26 selvityspyyntöä plagiointiepäilyistään ammattikorkeakouluille ympäri Suomen. Viimeisimmät pyynnöt hän on laatinut loppuvuodesta.

    Opinnäytetöiden plagiointien yleisyydestä on vaikea saada tietoa, sillä ammattikorkeakoulut selvittävät tapauksia pitkälti itsenäisesti, tosin tavallisimmin tutkimustieteellisen neuvottelukunnan TENKin ohjeistuksella. Neuvottelukunnasta kerrotaan, että tapauksia tulee heidän tietoonsa harvakseltaan, mutta nyt Mooren selvityspyyntöjen kautta selvitystyön määrä on lisääntynyt rajusti.

    Sanomalehti Karjalainen kysyi plagiointien yleisyydestä oppilaitoksilta itseltään. Lehti sai toukokuussa vastauksen 36 korkeakoululta, jotka itse arvioivat plagiointien olevan harvinaisia.

    Moore on ollut aiemminkin julkisuudessa plagiointien paljastajana, kun hän löysi Karelia-ammattikorkeakoulun hyväksymiä osin kopioituja opinnäytetöitä. Kolme kyseisessä plagiointijupakassa epäiltyä tutkinnon suorittajaa toimii opettajana ammattioppilaitoksessa. He olivat suorittamassa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa, mikä tiesi roimaa palkankorotusta, kertoi Yle marraskuussa.

    – Minusta on kummallista, että opinnäytetöitä on kirjoitettu, ohjattu ja hyväksytty niin leväperäisesti, toteaa Moore.

    Moore ei ole yksin: hän ja toinen entinen amk-yliopettaja, tohtori Pirkko Laukkanen ovat olleet vuosien aikana aktiivisesti yhteydessä esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriöön niin opinnäytetöiden epäillyistä plagioinneista kuin sairaanhoitajaopetuksen tasosta maamme ammattikorkeakouluissa. He ovat tyytymättömiä siihen, että ministeriöstä ei ole tullut kunnon vastausta heidän kysymyksiinsä.

    Kirjoittamisen taidot puuttuvat, eikä lähdeviittauksista aina ymmärretä tarpeeksi. Erja Moore

    Yle sai ministeriöstä vastauksia tähän juttuun sähköpostilla useamman päivän yrityksen jälkeen.

    – Plagiointi ja muut vilpilliset ja vastuuttomat menettelyt ovat aina tuomittavia niin tutkimuksessa kuin opiskelussakin. Ei ole kuitenkaan tutkittua tietoa tai tilastoja siitä, että korkeakouluopiskelijoiden tekemät plagioinnit olisivat Suomessa lisääntyneet, todetaan sähköpostissa.

    Ministeriön vastaukset on annettu korkeakoulu- ja tiedepolitiikan sekä lukiokoulutuksen osaston nimissä.

    Yhteiskuntatieteiden tohtori Erja Moore työskenteli Kareliassa tutkimus- ja menetelmäopintojen yliopettajana ja filosofian tohtori Pirkko Laukkanen terveyden edistämisen yliopettajana. Molemmat irtisanottiin ammattikorkeakoulun yt-neuvotteluissa vuonna 2014. Irtisanomiset etenivät käräjäoikeuteen, mutta lopputuloksena oli salainen sopimus työnantajan kanssa.

    Moore ja Laukkanen sanovat nyt Ylelle, että eivät ole nostaneet asioitaan katkeruuksissaan. He sanovat olevansa aidosti huolissaan sairaanhoitajaopetuksen ja ylempien ammattikorkeakoulututkintojen opinnäytetöiden laadusta Suomessa.

    – Lopulta kyse on ammattikorkeakouluista valmistuneiden ammattitaidosta ja esimerkiksi sairaanhoitajien osalta potilasturvallisuudesta, huomauttaa Laukkanen.

    Erja Moore on lähestynyt viimeksi 31.12.2018 opetus- ja kulttuuriministeriötä. Hän vetoaa blogissaankin julkaisemassaan kirjeessä opetusministeri Sanni Grahn-Laasoseen (kok.), että suomalaisissa korkeakouluissa esiintyvä plagiointi otettaisiin lopultakin vakavasti.

    – Aika tylysti minuun on suhtauduttu näinä vuosina, kokee Moore.

    Pomotason opinnäyte katosi yllättäen Lahdessa

    Erja Mooren nyt tekemät 26 selvityspyyntöä opinnäytetöistä koskevat ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja, useita koulutusaloja sekä useita ammattikorkeakouluja ympäri Suomen. Yksi Mooren kaivama ihmeellisyys liittyy Lahden ammattikorkeakoulussa vuonna 2011 tehtyyn opinnäytetyöhön.

    – Koko opinnäytetyötä ei löydy mistään. Sen on suorittanut julkisella sektorilla johtavassa asemassa työskentelevä henkilö, sanoo Moore.

    Lahden ammattikorkeakoulusta vahvistetaan asia.

    – Tapaus on kyllä meillä selvityksen alla. Olemme saaneet ohjeistuksen selvittämiseen tutkimuseettiseltä neuvottelukunnalta (TENK). Tässä vaiheessa asiaa on vaikea kommentoida, sanoo rehtori Turo Kilpeläinen.

    TENK on opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijaelin, joka edistää hyvää tieteellistä käytäntöä, ennaltaehkäisee tutkimusvilppiä ja edistää tutkimusetiikkaa koskevaa keskustelua ja tiedotusta.

    TENKin pääsihteeri Sanna Kaisa Spoof vaikuttaa väsähtäneeltä isoon nippuun selvityspyyntöjä. Joensuulaiselle Karelia-ammattikorkeakoululle hän antaa kiitosta siitä, että oppilaitos on avoimesti informoinut plagioinneista ja puuttunut asiaan.

    – Mielestäni Mooren tekemät plagiointipaljastukset eivät kuuluisi julkisuuteen. Jos opinnäytetöiden ohjauksessa on puutteita, pitää ohjausta oppilaitoksessa kehittää. Nämä selvityspyynnöt kuormittavat valtavasti ammattikorkeakouluja ja meitä.

    Karelia-amk:n opinnäytetöistä on löytynyt useampia plagiaatteja.Jouki Väinämö / Yle

    Opetusministeriön Ylelle lähettämässä sähköpostissa korostetaan katsetta tulevaan.

    – Nyt esille tulleet epäilyt kohdistuvat jo hyväksyttyihin yamk-opinnäytetöihin. Katse on kuitenkin jo kohdistettu eteenpäin kehittämistoimenpiteisiin. Opetus- ja kulttuuriministeriö on panostanut yhdessä tutkimuseettisen neuvottelukunnan TENKin kanssa konkreettisiin toimiin tutkimusetiikan käytäntöjen omaksumiseksi korkeakouluissa.

    Sähköpostissa kerrotaan, että opetusministeriö on muun muassa rahoittanut tutkimusetiikan tukihenkilöverkoston koulutuksen sekä parhaillaan käynnissä olevan, korkeakouluille suunnatun, tiedevilpin yleisyyttä selvittävän barometrikyselyn. Opetus- ja kulttuuriministeriö yhdessä Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenen ja tutkimuksesta vastaavien vararehtoreiden kanssa ottaa tutkimuseettiset käytännöt ja opinnäytetöidenohjauksen esille vielä kevään aikana.

    "Vailla lukiopohjaa ja tajua lähdeviitteistä"

    Mikä sitten Erja Mooren syynäämissä opinnäytteissä on ollut vialla? Niissä kun ainakin osassa on kiistatta ollut vakaviakin puutteita. Mooren mukaan heikoimmat suoritukset amk-opinnäytetöissä koskevat erityisesti jatkotutkintoja, joissa opiskelijat ovat aikuisia ja ilman lukiopohjaa.

    – Kirjoittamisen taidot puuttuvat, eikä lähdeviittauksista aina ymmärretä tarpeeksi. Näissä tapauksissa plagioitua tekstiä voi olla paljonkin. Toisen omaa tekstiä ja jopa tutkimustuloksia on otettu omiin nimiin.

    Jos opinnäytteissä on loukattu hyvää tieteellistä käytäntöä, asiaa voidaan selvittää koulun sisällä niin sanotulla HTK-prosessilla, josta tutkimustieteellinen neuvottelukunta TENK kertoo nettisivullaan. Karelia-ammattikorkeakoulun osalta plagiaatit ovat viimeisimmän kohun myötä johtaneet yhden opinnäytetyön arvosanan pudottamiseen alimmalle mahdolliselle tasolle, tiedotti oppilaitos marraskuussa. Oppilaitoksen apuna selvittelyissä ovat olleet muut ammattikorkeakoulut sekä TENK ohjeistajana.

    Lisäksi yksi Kareliassa suoritettu ylempi insinööritutkinto ollaan perumassa. Ammattikorkeakoulu on hakenut tutkinnon purkua korkeimmasta hallinto-oikeudesta loppututkinnolla, jonka se on myöntänyt 31.5.2018. Asia on tullut KHO:ssa vireille marraskuussa.

    – Erja Moorella on oikeus tehdä selvityspyyntöjä, mutta hän tekee niitä mielestäni henkilökohtaisista syistä. Tällä en tarkoita sitä, etteikö Moore olisi ollut oikeassa näissä plagiointiasioissa, muotoilee rehtori Petri Raivo.

    Yksi Karelian tilannetta tiiviisti seurannut ihminen on oppilaitoksessa itsekin yliopettajana aikanaan työskennellyt terveystieteiden tohtori ja kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.). Hänen työtehtäviinsä kuului opinnäytetöiden ohjaus 1998–2001.

    Mäkisalo-Ropposen mielestä Suomen ammattikorkeakouluilla saattaa olla jo liian vahva autonomia, mikä heijastuu opinnäytetöiden löysään ohjaukseen ja toisaalta opetuksen laatuunkin.

    – Ammattikorkeakoulukohtaiset erot ovat valitettavan suuret.

    Lue myös:

    Ammattikorkeakoulun rehtori: Huono suomen kieli paljon isompi ongelma kuin plagiointi

    Ammattikorkeakoulun plagiointijupakka paisuu: yksi tutkinto perutaan, suurin osa epäillyistä on opettajia

    Viisi plagiaattia paljastui kerralla ammattikorkeakoulussa Joensuussa – löydöt aktiivisen kansalaisen ansiosta

    Poimittuihin klementiineihin lisätään jopa 6 käsittelyainetta – uskaltaako talven suosikkihedelmää syödä?

    Poimittuihin klementiineihin lisätään jopa 6 käsittelyainetta – uskaltaako talven suosikkihedelmää syödä?


    Vieremäläinen lammastilan emäntä Niina Lohva jakoi vuodenvaihteessa Facebookissa kuvan klementiinipussista. Hedelmäpussiin kiinnitetyssä tarrassa oli lueteltu sadonkorjuun jälkeen käytetyt aineet: E914, E904, tiabendatsoli, fosetyyli-alumiini,...

    Vieremäläinen lammastilan emäntä Niina Lohva jakoi vuodenvaihteessa Facebookissa kuvan klementiinipussista.

    Hedelmäpussiin kiinnitetyssä tarrassa oli lueteltu sadonkorjuun jälkeen käytetyt aineet: E914, E904, tiabendatsoli, fosetyyli-alumiini, imatsaliili, propikonatsoli.

    E-koodien takana on kaksi pintakäsittelyainetta: E914 on kemiallisesti valmistettua hapetettua polyeteenivahaa ja E904 sellakkaa eli intialaisen lakkakilpikirvan puhdistettua vahamaista eritettä.

    Loput listasta taas ovat sieni- ja kasvitautien ehkäisyyn käytettyjä torjunta-aineita. Näistä propikonatsolin EU kielsi lokakuussa, koska se on luokiteltu lisääntymiselle vaaralliseksi aineeksi.

    Lohva kertoo tienneensä, että tuontihedelmissä on torjunta-ainejäämiä, mutta torjunta-aineiden lisääminen sadonkorjuun jälkeen yllätti.

    Samoin yllättyivät sadat päivitystä jakaneet ja kommentoineet suomalaiset. Moni teki johtopäätöksen, että klementiinit ja muut ulkomaalaiset hedelmät saavat jäädä jatkossa kauppaan. Mutta onko boikottiin syytä?

    Tieto vaaroista leviää Euroopassa nopeasti

    Suomessa maahantuotujen elintarvikkeiden turvallisuutta valvoo Tulli. Käytännössä kaikkia tuontieriä ei pystytä käymään läpi, vaan tarkastukset perustuvat ennalta arvioituun riskiin.

    – Jos tiedämme, että jonkun maan tietyssä tuotteessa on ollut ongelmia, otamme näytteitä tiuhempaan, jaostopäällikkö Suvi Ojanperä Tullin laboratoriosta kertoo.

    Osviittaa saadaan aiemmista tutkimuksista sekä Euroopan Unionin hälytysjärjestelmästä (Euroopan komissio), jonka kautta jäsenmaat voivat raportoida havaitsemistaan ongelmista.

    Jos Suomessa tutkitaan vuosittain 2 000–3 000 maahan tuotavaa ruokaerää, Euroopassa kasvinsuojeluainejäämiä tutkitaan vuosittain noin 80 000 näytteestä (EFSA).

    Ruokaviraston mukaan omenoita ei tarvitse kuoria, sillä kasvinsuojeluaineiden raja-arvot on asetettu niin, että tuote on turvallinen myös kuorineen syötynä. Jos oman kuormituksen haluaa minimoida, omenat voi kuoria. Hedelmien pesu poistaa karkeasti arvioiden noin 30–40 prosenttia kuoren jäämistä.Mostphotos/ Lev Dolgachov

    Joidenkin hedelmien kanssa Tulli on tavanomaista tarkempi. EU:n laatimalla listalla on esimerkiksi Turkissa tuotetut päärynät, joissa on havaittu jäämiä torjunta-aine amitratsista. Samoin Dominikaanisessa tasavallassa tuotetut mangot, banaanit ja paprikat ovat päätyneet listalle torjunta-ainejäämien takia.

    Myös tuontimäärällä on merkitystä. Tulli syynää tarkemmin hedelmiä ja vihanneksia, joita myydään paljon, vaikka niissä ei olisi ollut ongelmia.

    Huono satokausi lisää torjunta-ainejäämiä

    Monissa tavanomaisissa hedelmissä ja vihanneksissa on jäämiä torjunta-aineista. Esimerkiksi appelsiineista, viinirypäleistä, mansikoista, omenoista, päärynöistä, tomaateista ja paprikoista on löytynyt torjunta-aineita. Rajat ylittyvät harvoin, mutta joka vuosi tarkastuksissa tulee myös yllätyksiä.

    Tullin tuoreimmat valvontatilastot ovat vuodelta 2017 (Tulli, pdf). Tuolloin ongelmia oli etenkin granaattiomenoissa.

    – Useampi Turkista tuotu granaattiomenaerä hylättiin torjunta-ainejäämien takia, jäämiä oli myös espanjalaisissa granaattiomenoissa, Suvi Ojanperä Tullista kertoo.

    Ojanperän mukaan määräysten vastaisia tuotteita tulee usein maista, joissa satokausi on ollut huono.

    Suositusten mukaan viinirypäleet tulee huuhdella huolellisesti. Rypäleiden kuljetuslaatikoissa käytetään yleisesti homehtumisen estämiseksi natriumvetysulfiittia, josta muodostuu rypäleen pintaan rikkihapoketta. Se voi aiheuttaa oireita sulfiitille herkille henkilöille, kuten astmaatikoille. Peseminen vähentää sulfiittien määrää, mutta ei poista sitä kokonaan.Jyrki Lyytikkä / Yle

    Kokonaisuutena ongelmallisten hedelmäerien osuus on kuitenkin pieni. Esimerkiksi vuonna 2017 tutkituista tuoreista hedelmistä ja hedelmävalmisteista kaksi prosenttia hylättiin torjunta-ainejäämien takia.

    Elintarvikkeiden kemiallisia tutkimuksia Tullissa luotsaava Suvi Ojanperä muistuttaa, ettei paniikkiin ole syytä, vaikka myyntiin pääsisikin erä, jossa raja-arvot ylittyvät.

    – Torjunta-aineiden raja-arvot on asetettu siten, että vaikka silloin tällöin joku raja-arvoista ylittyisi, niin siitä ei aiheudu välitöntä vaaraa ihmisille, Ojanperä huomauttaa.

    Mikäli haluaa välttää kemikaaleja, tilastojen valossa turvallisinta on syödä kotimaisia kasviksia ja hedelmiä (Ruokavirasto). Myös EU:ssa tuotettuja hedelmiä voi syödä huoletta.

    Eniten ongelmia on kolmansissa maissa tuotetuissa hedelmissä ja kasviksissa. Esimerkiksi vuonna 2017 Suomessa tehdyt takaisinvedot koskivat kumpikin EU:n ulkopuolisia tuotteita, ecuadorilaista keltapassiota ja pakistanilaista vihreää chiliä.

    Sitrushedelmien sadonkorjuun jälkeinen käsittely torjunta-aineilla, kuten imatsaliililla ja tiabendatsolilla, hyväksytään homeen ehkäisemiseksi.Pauliina Tolvanen / YleSyö monipuolisesti ja pese

    Omaa kemikaalikuormitusta voi vähentää syömällä hedelmiä ja vihanneksia monipuolisesti.

    Ruokavirasto kehottaa pesemään hedelmät ja kasvikset riippumatta niiden kotimaasta. Kuljetuksen aikana pintaan on voinut kertyä pölyä ja muuta likaa. Kaupassa hedelmät ovat saaneet osansa ihmisten käsissä kulkevista bakteereista.

    Kuorittavia hedelmiä ei välttämättä tarvitse pestä. Tällöin kannattaa kuitenkin pestä kädet kuorimisen jälkeen.

    Klementiinejä voi siis syödä, varsinkin jos syö niitä sesonkiaikaan eikä kilotolkulla ympäri vuoden.

    Luomutuotteissa kemiallisia käsittelyaineita ei saa käyttää.Pauliina Tolvanen / Yle
    Ipestä tehtiin rukkaset, Eepi sai pienen alttarin – lemmikin kuolemaa surraan kuin ihmisen, mutta harva puhuu siitä ääneen

    Ipestä tehtiin rukkaset, Eepi sai pienen alttarin – lemmikin kuolemaa surraan kuin ihmisen, mutta harva puhuu siitä ääneen


    Hyllyllä on pieni rasia, ympärillä kaksi kynttilää ja yläpuolella taulu pienestä valkoisesta koirasta. Maalauksessa on Eepi ja rasiassa se, mitä koirasta on jäljellä. Eepi oli ollut Meijun silmäterä jo 14 vuotta, kunnes viime kesänä sen...

    Hyllyllä on pieni rasia, ympärillä kaksi kynttilää ja yläpuolella taulu pienestä valkoisesta koirasta. Maalauksessa on Eepi ja rasiassa se, mitä koirasta on jäljellä.

    Eepi oli ollut Meijun silmäterä jo 14 vuotta, kunnes viime kesänä sen voimat alkoivat ehtyä. Diagnoosi oli diabetes, jonka hoito olisi työlästä eikä takeita parantumisesta olisi. Meijun piti päättää, vieläkö koiravanhusta yritettäisiin hoitaa.

    "Sen illan ja yön itkin ja puhuin itselleni järkeä, että nyt on aika laskea irti."

    Eepin tarina on yksi kirjoituksista, jonka saimme, kun pyysimme lukijoita kertomaan, miten he ovat haudanneet lemmikkinsä. Tarinat vahvistavat käsitystä, että lemmikeistä on tullut lähes ihmiseen verrattavia perheenjäseniä.

    Eepikin oli ennen kaikkea perheenjäsen.

    “Kun ajoin lääkäriin ja itkin, hän oli apukuskin puolen jalkotilassa. Muistan, kun hän huojuvasti nousi istumaan ja kun silitin, hän laski päänsä käteni päälle ja katsoi niin syvälle silmiini. Aivan kuin merkiksi, että näin on oikein, ja hän on valmis.”

    Eepi tuhkattiin, mutta Meiju ei ole keksinyt rakkaalle koiralleen lopullista hautapaikkaa. Perhe on miettinyt muuttamista, joten tuhkan hautaaminen tai sirottelu kotipihalle ei tuntunut oikealta vaihtoehdolta. Siksi Eepille on toistaiseksi järjestetty erikoispaikka olohuoneeseen.

    Moni haluaa paikan, missä muistella lemmikkiä. Liikkuvan elämän takia sellaisen järjestäminen ei aina ole helppoa.

    Eepin tuhkat ovat hyllyllä pienessä rasiassa. Perhe ei ole vielä keksinyt niille lopullista hautapaikkaa.Meijun kotialbumi1950-luku ja rukkaset

    Lemmikkien rooli perheissä on muuttunut nopeasti, vain muutamassa vuosikymmenessä. Tutkijat näkevät taustalla perhekoon pienentymisen ja yksinäisyyden lisääntymisen (pdf). Lemmikkien tunnearvo on kasvanut.

    Kari kertoo tarinan lapsuudestaan 1950-luvun Kaavilta.

    Perheen suomenpystykorva Ippe oli väsymätön häntänsä jahtaaja ja haukkui innokkaasti niin oravat kuin autot. Innokkuus koitui koiran kohtaloksi, kun Ippe eräänä päivänä löytyi navetan vintiltä nuolemasta haavojaan.

    Auto oli töytäissyt ja koira loukkaantunut pahasti.

    Kari kertoo isänsä lopettaneen koiran ja sanoneen lapsille, että Ippe on haudattu mutahautaan. Lapset järjestivät asianmukaisen muistotilaisuuden.

    “Laulettiin, isosisko piti puheen, laulettiin. Kukkia, pikkukiviä ja oksia aseteltiin mutahaudan reunalla. Alle kouluikäinen tomera serkkumme Erkki ehdotti, että hän voisi tuoda päreitä. Haettiin porukalla päreet naapurin riiheltä ja aseteltiin ne haudan reunoille. Tilaisuus oli juhlallisen harras ja kesti kauemmin kuin kuolleena löytyneiden lintujen maahanpanijaiset.”

    Seuraavana talvena isälle ilmestyi pehmeät, lämpimät ja tutun punertavat koirannahkarukkaset. Kari kertoo kilpailleensa sisarustensa kanssa, kuka rukkasia saa käyttää. Totuus Ipen kohtalosta valkeni vasta myöhemmin.

    Kovina routatalvina osa lemmikkien hautausmaista on joutunut keskeyttämään hautaukset.Kati Siponmaa / Yle Kotiin, mökille, metsänreunaan

    Mikään ei tänäkään päivänä estä tekemästä omasta koirasta rukkasia, mutta yleisenä tapana se on jäänyt historiaan.

    Nykypäivänä valtaosa suomalaisista hautaa lemmikkinsä. Pieneläinten hautausmaat ovat yleistyneet, mutta mieluisin hautapaikka on monelle joko omalla pihalla tai kesämökillä.

    Saksanpaimenkoiran ja belgianpaimenkoiran sekoitus Rölli oli 10-vuotias, kun sen kaulalle ilmestyi patit. Kolme kuukautta Tiina ravasi Röllin kanssa eläinlääkärissä. Eutanasia ei ollut helppo päätös, mutta hautapaikan valinta oli.

    “Poika kaivoi haudan ja tytär teki hautakiven. Omalle maalle hautaaminen oli ainoa oikea vaihtoehto. Silloin voi olla varma, ettei hautarauhaa rikota.”

    Sulan maan aikaan hautaaminen käy helposti. Mutta jos lemmikki kuolee talvella, voi routa estää haudan kaivamisen.

    Perinteinen tapa on polttaa hautapaikan päällä kokkoa, jotta routa sulaa. Jos lemmikki on pieni ja pakastimessa on tilaa, voi eläimen pakastaa ja haudata keväällä. Kolmas vaihtoehto on lemmikin tuhkaaminen. Se on yleistynyt nopeasti.

    Lemmikkien hautausmaalla on hautakiviä, ristejä ja lyhtyjä samaan tapaan kuin ihmistenkin hautausmaalla.Nelli Kallinen / Yle

    Kesälahdella Sirpa ja Jari Tompurin pieneläintuhkaamossa asiakasmäärä on kasvanut tasaisesti. Etenkin talvet ovat kiireisiä. Lähistöllä ei ole toista tuhkaamoa, joten eläimiä tuodaan jopa parinsadan kilometrin päästä.

    Jokainen eläin tuhkataan Kesälahdella erikseen, sillä suurin osa asiakkaista haluaa lemmikkinsä tuhkan takaisin itselleen.

    Sirpa Tompuri kertoo, että moni asiakkaista hautaa tuhkan kotipihalle tai sirottelee sen tutulle lenkkipolulle.

    Suomessa eläimen tuhkan saa haudata tai sirotella vapaasti. Sen sijaan kuolleen eläimen hautapaikassa on rajoituksia, esimerkiksi pohjavesialueelle ei lemmikkiä saa haudata. Hautapaikan lainmukaisuuden voi tarkastaa oman kuntansa ympäristötoimesta.

    Kukkia, kynttilöitä ja koristeita

    Eläinten haudat ovat koristeellisia siinä missä ihmistenkin: on hautakiviä, ristejä, kukkia ja lyhtyjä. Kotipihalla tai kesämökillä hautapaikka on usein huomaamattomampi.

    Tarja hautasi rakkaan koiransa kotipihaan pihlajan juurelle. Päätös piti tehdä nopeasti. Tarja oli ollut viettämässä syntymäpäiväänsä, kun koiravahtina ollut äiti soitti ja onnittelujen sijaan kertoi suru-uutisen: Rikin takapää oli halvaantunut ja eläinlääkäriin soitettu.

    “Äiti kysyi, minne haluaisin pojan haudattavan. Paikaksi valikoitui kohta kotipihalta pihlajan juurelta. Pyysin laittamaan mukaan rakkaan pehmoleluhevosen. Isäni vei tätini miehen kanssa koirani eläinlääkäriin, kun itse yritin ‘juhlia’ kavereideni kanssa itkuani pidätellen. Jälkeenpäin äiti soitti minulle ja kertoi, että poika lepäsi nyt sovitussa paikassa, omaan peittoonsa käärittynä ja pehmolelu kainalossa. Seuraavana päivänä, kun sukulaiset toivat minulle onnittelukukkasia, vein ne talon taakse pihlajan alle.”

    Nyt hauta on ympäröity kivillä. Yhteen on maalattu Rikin nimi, syntymäaika ja kuolinpäivä. Vahtia haudalla pitää pieni koirapatsas, jolla on enkelinsiivet.

    Suomalaiset hautaavat lemmikin mielellään omalle pihalleen, jos se vain on mahdollista. Rikin hautapaikka on kotipihalla pihlajan alla.Tarjan kotialbumi

    Tarinoista nousee vahvasti esiin, että lemmikin kuolemaa surraan pienimuotoisesti perheen kesken. Suomessa eläimille ei järjestetä hautajaisia, ainakaan sellaisia mihin kutsuttaisiin ystävät ja sukulaiset.

    Lemmikin kuolemaan ja etenkin sen aiheuttamaan suruun liittyy yhä häpeää. Kissa, koira, kani tai marsu voi olla todella tärkeä, mutta kaikille sitä ei haluta myöntää.

    Jani Koskinen ei arvannut, mikä kohu nousisi Pohjois-Karjalassa puhutulla murteella kirjoitetusta gradusta:

    Jani Koskinen ei arvannut, mikä kohu nousisi Pohjois-Karjalassa puhutulla murteella kirjoitetusta gradusta: "Syytökset kuulostavat hyvin kummallisilta"


    Kun Jani Koskinen kiinnostui kymmenen vuotta sitten kielistä, oli kiinnostus enemmänkin teoreettista. Sittemmin hän tutustui opinnoissaan kielisosiologiaan, jossa tutkitaan muun muassa kielien välisiä valtasuhteita sekä vähemmistökielten...

    Kun Jani Koskinen kiinnostui kymmenen vuotta sitten kielistä, oli kiinnostus enemmänkin teoreettista. Sittemmin hän tutustui opinnoissaan kielisosiologiaan, jossa tutkitaan muun muassa kielien välisiä valtasuhteita sekä vähemmistökielten yhteiskunnallista asemaa. Nyt hän on kieliaktivisti, jonka viime joulukuussa julkaistu pro gradu -tutkielma on ensimmäinen Keski-Karjalan murteella tehty tutkielma Suomessa.

    Mistä on kyse?Helsingin yliopistossa hyväksyttiin murteella kirjoitettu gradu viime joulukuussa.Tutkielmassa on käytetty savolaismurteisiin kuuluvaa Keski-Karjalan murretta.Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan yleisessä ohjeessa kerrotaan, että mikäli gradu halutaan kirjoittaa muulla kuin suomen tai ruotsin yleiskielellä, tuleekielivalinnasta neuvotella etukäteen gradun ohjaajan kanssa, ellei kyse olekieliaineessa kyseessä olevalla kielellä tai englanninkielisessämaisteriohjelmassa englannin kielellä kirjoitettavasta työstä.Pro gradu on maisterin tutkinnon lopputyö. Opiskelija osoittaa sillä omaa oppineisuuttaan. Gradu on pituudeltaan yleensä noin 50–100 sivua.

    Gradu on jatkumoa Koskisen kandidaatintutkielmalle, joka on myös kirjoitettu samalla murteella.

    Mutta miksi hän päätyi kirjoittamaan juuri pienellä alueella Pohjois-Karjalassa puhutulla kielellä?

    – Olin ensin kiinnostunut yleisesti uhanalaisista vähemmistökielistä. Aloin miettiä, että pitäisikö murteitakin pitää uhanalaisina kielimuotoina ja miten niitä voisi elvyttää.

    Siksi Koskisesta tuntui itsestäänselvältä laajentaa murteen käyttöä myös kirjalliseen ilmaisuun gradussaan – vaikka hän onkin opetellut murteen vasta aikuisena.

    Pohjois-Karjalassa Kiteellä, Rääkkylässä ja Kesälahdella puhuttu murre puolestaan valikoitui Koskisen käyttöön ihmissuhteen kautta.

    – Vietin suhteen myötä paljon aikaa tuolla alueella, jolloin kiinnostuin alueen murteesta, hän kertoo.
    Koskinen on elvyttänyt alueen murretta esimerkiksi perustamalla Facebook-ryhmän, jossa keskustellaan kyseisellä murteella.
    Koskisella on myös sukujuuria isovanhemman ja isoisovanhemman kautta Itä-Suomessa.

    Maisteriksi mutkien kautta

    Gradun saaminen hyväksytyksi ei ollut läpihuutojuttu. Se vaati ohjaajan sekä pääaineen vaihtoa. Itä-Suomen yliopiston suomen kielen professori Marjatta Palander kertoo, että gradua tarjottiin myös Itä-Suomen yliopiston suomen kielen laitoksen julkaistavaksi. Laitoksella kuitenkin linjattiin, että puhekielisiä opinnäytteitä ei hyväksytä.

    Koskinen sopi myös ohjaajansa kanssa, että gradun alku- ja loppuosa kirjoitettaisiin suomen kirjakielellä, mutta hän palautti gradunsa kuitenkin täysin murteella kirjoitettuna.

    Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan tiedekuntaneuvoston piti kokoontua kahdesti, ennen kuin Koskisen opinnäyte päätettiin lopulta hyväksyä.

    Gradun tarkastajat perustelivat kannanotossaan Helsingin Sanomissa gradun hyväksymistä sillä, että kyseessä on toimintatutkimus, johon murteella kirjoittaminen sopii. Toisaalta itse gradussa ei sanallakaan mainita tällaista metodia.

    Koskinen kertoo, että tarkastajat nostivat ajatuksen toimintatutkimuksesta esiin vasta tarkastusprosessin aikana.

    Murresarjakuvat ovat yksi keino laajentaa murteiden käyttöä yhteiskunnassa.Marja Väänänen / Yle

    Koskisen gradusta tehty aiempi juttu Helsingin Sanomissa Helsingin Sanomissa herätti kiivasta keskustelua, ja jutussa haastateltu Helsingin yliopiston dekaani syytti Koskista kulttuurisesta omimisesta.

    – Se on vähän sama kuin käyttäisi saamelaislakkia ajaakseen omaa asiaansa olematta itse saamelainen, dekaani kritisoi.

    Syytös on kova. Varsinkin, kun se tulee humanistisen tiedekuntaneuvoston johtajalta, joka oli itse gradua hyväksymässä.
    Koskinen kertoo, että tiesi etukäteen gradun olevan kiistanalainen.

    – Mutta en osannut odottaa, että sen hyväksymisen jälkeen dekaani lähtisi esittämään julkisuudessa näin kovaa kritiikkiä, Koskinen oudoksuu.

    Syytökset kulttuurisesta omimisesta menevät hänen mielestään metsään.

    – Syytökset kuulostavat hyvin kummallisilta. En ole valinnut käyttämääni murretta sattumanvaraisesti. Ja vaikka näin olisin tehnytkin, saamelaislakkivertaus ei ole millään tasolla toimiva.

    Tiedeyhteisössä on erimielisyyttä

    Gradun hyväksyminen ja siihen liittyvät hankaluudet kuvastavat tieteiden sisällä käytyjä kiistoja. Toinen puoli korostaa suomen kirjakielen merkitystä, toinen taas vähemmistökielten asemaa.

    Itä-Suomen yliopiston suomen kielen professori ja murretutkija Marjatta Palander edustaa ensimmäistä kantaa. Hänestä murregradu on ilmiönä mielenkiintoinen, mutta tarpeeton.

    – Meillä on virallista tiedonvälitystä varten kehitetty yhteinen kirjakieli, joka palvelee sekä itä- että länsimurteita. Siksi en näe tarvetta kirjoittaa virallisia opinnäytteitä puhekielisesti.

    Suomen kielen professori Marjatta Palander Itä-Suomen yliopistosta. Hän on tutkinut myös murteita. Matti Myller / Yle

    Suomen kirjakieli on alun perin perustettu pohjautuen murteisiin. Palanderin mielestä yksi yhteinen kirjallinen kielimuoto riittää, eikä uusia tarvita.

    Ongelmia tulisi Palanderin mukaan myös, jos puhuttua kieltä lähdettäisiin normittamaan, eli sille tehtäisiin esimerkiksi kirjakieli.

    – Sittenhän meidän pitäisi normittaa hirveä määrä suomen kielen murteita.
    Suomessa on kahdeksan isoa murreryhmää ja vielä niiden alaryhmät, joissa on keskinäisiä eroja.

    Palander kysyykin, että mihin raja vedettäisiin.

    – Se on järjetön ajatus, että puhuttua kielimuotoa pakotettaisiin muottiin. Että sitä on pakko puhua nyt näin. Murteet elävät ajassa ja muuttuvat, hän jatkaa.

    Yksityiskohta Mikael Agricolan Abckiriasta (1543). Aapinen oli ensimmäinen suomeksi painettu kirja. Suomen kirjakieli syntyi uskonpuhdistuksen myötä 1500-luvulla. Kansalliskirjasto

    Palander kertoo myös, että suurin osa suomen kielen laitoksista on samalla kannalla murteella julkaisun suhteen kuin Itä-Suomen yliopiston laitos.

    Koskinen sanoo puolestaan, että tähän mennessä asiaa ovat kommentoineet tiedeyhteisön puolelta vain ne, jotka vastustavat murteiden käyttöä. Muitakin näkökulmia on olemassa.

    – Jakolinja on suunnilleen sellainen, että laajalti eri vähemmistökieliä tuntevat kielentukijat suhtautuvat ymmärtäväisesti, kun taas suomen kieleen erikoistuneet tutkijat eivät tunne niin hyvin sitä kansainvälistä kontekstia, johon tutkimukseni ja kielivalinta juontavat juurensa.

    Murre kouluihin ja tienviittoihin

    Joka tapauksessa Koskinen toivoisi, että Suomessa alettaisiin pohtia sitä, miten murteet voitaisiin säilyttää. Murteet tarvitsisivat hänen mielestään jonkinlaisen virallisen aseman puhuma-alueillaan yleiskielen rinnalla. Koskinen jatkaa, että käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi paikallismurteen opetusta kouluissa ja murteiden lisäämistä virallisiin tieviittoihin.

    – Monessa Euroopan maassa on alettu suhtautua ennen valtakielen murteina pidettyihin kielimuotoihin vähemmistökielinä, ja lisätä tietoisesti niiden käyttöä yhteiskunnassa.

    Murretta voip opetela perjaatteessa ihan niin kun mitä tahhaa vierasta kieltä, tosin sillä erola, jotta varsinaissii oppimaterijaaliloita on harvonj suatavila. Jani Koskinen

    Professori Palander puolestaan painottaa, että murteilla ei ole mitään hätää, sillä puhuttu kieli elää ajassa. Esimerkiksi hän nostaa vanhoja maanviljelyyn liittyviä sanoja, jotka olivat käytössä 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella. Ne ovat karsiutuneet puheesta melkein kokonaan, koska niille ei ole enää käyttöä.

    – Näin murteet muuttuvat luonnostaan. Ei niitä voi pelastaa siten, että ne pakotettaisiin kirjalliseen muottiin.

    Koskinen haluaa vaalia murteen käyttöä myös arjessa, sillä hän vastasi haastattelukysymyksiin Keski-Karjalan murteella kirjoittaen. Tältä näyttää Koskisen vastaus kysymykseen, onko murteen oppiminen vaikeaa.

    – Murretta voip opetela perjaatteessa ihan niin kun mitä tahhaa vierasta kieltä, tosin sillä erola, jotta varsinaissii oppimaterijaaliloita on harvonj suatavila. Kieljtietteelistä tutkimusta murtteista on kuitennii olemassa ja oun hyövyntänä sitä opetelesanj murretta. Lisäks oun tietennii viettänä paljon aikkoo murttiin syntyperässiin huastajjiin seurassa ja varsinnii vanahemmalta sukupolovelta oppina sitä kautta paljon murretta.

    Muokattu 14.1.2019 kello 16:30. Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan ohje gradun kielestä korjattu niin, että kielen ei tarvitse olla tiedekunnassa opetettava kieli.

    Silminnäkijät vaitonaisia välikohtauksesta Ilmavoimien kertausharjoituksessa – SS: Yksi haukutuista oli Nurmeksen kaupunginjohtaja

    Silminnäkijät vaitonaisia välikohtauksesta Ilmavoimien kertausharjoituksessa – SS: Yksi haukutuista oli Nurmeksen kaupunginjohtaja


    Ilmavoimien kertausharjoituksessa tapahtuneen välikohtauksen silminnäkijät ovat vaitonaisia tapauksen yksityiskohdista. Karjalan lennoston entinen komentaja, eversti Markus Päiviö sai tiistaina syytteet esimiesaseman väärinkäyttämisestä,...

    Ilmavoimien kertausharjoituksessa tapahtuneen välikohtauksen silminnäkijät ovat vaitonaisia tapauksen yksityiskohdista.

    Karjalan lennoston entinen komentaja, eversti Markus Päiviö sai tiistaina syytteet esimiesaseman väärinkäyttämisestä, palvelusrikoksesta ja kunnianloukkauksesta. Epäillyt rikokset tapahtuivat Inarin Lemmenjoella syyskuussa 2017 Ilmavoimien Lapinmajalla järjestetyissä vapaaehtoisissa kertausharjoituksissa.

    Ilta-Sanomat ja Helsingin Sanomat kertoivat torstaina, että syyte liittyi epäasialliseen käytökseen, johon alkoholilla oli osuutta. Savon Sanomien mukaan yksi 12 asianomistajasta oli Nurmeksen kaupunginjohtaja Asko Saatsi. Hän vahvistaa tapahtuneen Ylelle.

    – Pitää paikkansa, olin yksi uhreista. En kommentoi asiaa enempää ennen kuin hovioikeus on käsitellyt asian.

    Hän vetoaa myös kertausharjoituksia koskevaan vaitiolovelvoitteeseen, joka hänellä on reservin upseerina. Saatsi on sotilasarvoltaan reservin kapteeni.

    Savon Sanomien tietojen mukaan haukkumisen ja arvostelun kohteiksi joutuivat Saatsin lisäksi myös muut kertausharjoituksen vieraat sekä paikalla olleet lennoston henkilöstön edustajat.

    "Tapahtumat ovat herättäneet ajatuksia"

    Kertausharjoitukseen osallistui johtotehtävissä olevia henkilöitä Karjalan lennoston alueen yrityksistä. Yksi heistä oli Keskon Itä-Suomen aluejohtaja Jari Kuosmanen. Häntä on kuultu rikosepäilyyn liittyen todistajana.

    – Tapahtumat ovat toki herättäneet ajatuksia ja minun piti miettiä, ennen kuin menin todistajanlausuntoa antamaan. Mutta enempää en halua nyt julkisesti kertoa, hän kertoo Ylelle.

    Mikä "vapaaehtoinen kertausharjoitus"?Puolustusvoimat järjestää sekä velvoittavia että vapaaehtoisia harjoituksiaVarsinaisista kertausharjoituksista maksetaan päivärahaa, vapaaehtoisista ei. Molemmista kertyy kertausharjoitusvuorokausia, jotka edistävät mahdollisuuksia sotilasarvon ylennykseen.Vapaaehtoisissa harjoituksissa parannetaan esimerkiksi viranomaisyhteistyötä tai yhteistyötä paikallisten yritysten kanssa. Karjalan lennoston Lemmenjoen harjoituksessa mukana oli pohjoiskarjalaisia päättäjiä ja johtajia.Puolustusvoimien henkilökunnalle kaikki harjoitukset ovat työtä.Alkoholinkäytöstä puolustusvoimilla on ohjeet, samoin edustamisesta.Lemmenjoen majaa käyttävät harjoituksiin ja sidosryhmätilaisuuksiin lennostot ja ilmavoimien johto.

    Toinen julkisuudessa ollut kertausharjoituksen osallistuja on Lujabetonin toimitusjohtaja Mikko Isotalo. Hän kertoi Ilta-Sanomille, ettei Lapinmajalla tapahtunut "mitään kuolemanvakavaa".

    – Ehkä oli vähän huonoa käytöstä, mutta mitään väkivaltaa ei kuitenkaan ollut, Isotalo kertoi lehden mukaan.

    Syytteessä myös Ilmavoimien komentaja

    Päiviön lisäksi syytteessä on hänen esimiehenään toiminut Ilmavoimien komentaja Sampo Eskelinen. Hänen epäillään laiminlyöneen velvollisuuttaan huolehtia esitutkinnan aloittamisesta viipymättä.

    Syyttäjänviraston tiedotteen mukaan sekä eversti Päiviö että Ilmavoimien komentaja Eskelinen ovat kiistäneet syyllisyytensä sotilasrikoksiin. Päiviö siirrettiin viime vuoden helmikuussa toisiin tehtäviin.

    Eskelisen virkakausi päättyy 1. huhtikuuta, eikä hän ole hakenut jatkoa tehtäväänsä.

    Esitutkinnat on epäiltyä kunnianloukkausta lukuun ottamatta suorittanut Puolustusvoimien pääesikunnan oikeudellinen osasto.

    Rikoksista epäiltyjen korkeiden sotilasarvojen vuoksi asian ensimmäinen käsittely on hovioikeudessa. Istuntopäivä ei ole vielä tiedossa. Syytteiden sisältö tulee julkiseksi, kun oikeudenkäynti alkaa.

    Lemmenjoen kansallispuiston läheisyydessä sijaitsevalla Lapinmajalla on järjestetty monia muitakin vastaavankaltaisia vapaaehtoisia kertausharjoituksia, joihin on kutsuttu sidosryhmien edustajia. Esimerkiksi Keskon Jari Kuosmanen muistelee olleensa kolmessa harjoituksessa.

    Vuoden professoriksi valittu Helmi Järviluoma-Mäkelä: “Tutkijan pitää sommitella Twitter-tiivistys sen sijaan, että hän ajattelisi ja kirjoittaisi”

    Vuoden professoriksi valittu Helmi Järviluoma-Mäkelä: “Tutkijan pitää sommitella Twitter-tiivistys sen sijaan, että hän ajattelisi ja kirjoittaisi”


    Kulttuurintutkimuksen professori Helmi Järviluoma-Mäkelä Itä-Suomen yliopistosta on nimitetty vuoden professoriksi. Professoriliitto julkisti valintansa Tieteen päivillä Helsingissä. Taustaltaan Järviluoma-Mäkelä on musiikkitieteilijä. Hän on...

    Kulttuurintutkimuksen professori Helmi Järviluoma-Mäkelä Itä-Suomen yliopistosta on nimitetty vuoden professoriksi. Professoriliitto julkisti valintansa Tieteen päivillä Helsingissä.

    Taustaltaan Järviluoma-Mäkelä on musiikkitieteilijä. Hän on äänimaisematutkimuksen uranuurtajia Suomessa. Professoriliiton mukaan Järviluoma-Mäkelä on urallaan yhdistellyt rohkeasti eri tieteenaloja sekä taidetta.

    Palkittu professori on huolissaan luovuuden katoamisesta tutkimustyössä.

    – Rajoja ylittävä ajatteleminen ja uuden kokeileminen on vähentynyt. Tieteellinen kirjoittaminen on kaavamaisempaa kuin ennen, eivätkä tärkeät tiederahoittajat tue totuttuja rajoja rikkovia hankkeita, Järviluoma-Mäkelä sanoo.

    Yliopisto kärsii uupumuksesta

    Järviluoma-Mäkelä on pistänyt merkille uupumuksen koko yliopistomaailmassa.

    – Opiskelijat tulevat lukion opintoputkesta usein jo valmiiksi uupuneina. Opetushenkilöstö ja professorit väsähtävät arkirumban pyörittämiseen. Jääkö siinä aikaa ajatella?

    Palkitsemispuheessaan Järviluoma-Mäkelä kuvaili ironisoiden fiktiivisen nuoren tutkijan työpäivää:

    “Avokonttorista saa paikan, kun on liikkeellä seitsemän jälkeen aamulla. Tutkija tietää, että monografiaa pitäisi kirjoittaa, mutta se on idealistinen ajatus. Läppärin yläkulmassa välkkyy muistutus, että hän on tällä viikolla some-vastaava. Huokaisten hän kaivaa kuvia viime viikon seminaarista, sommittelee Twitter-päivitystä.”

    Järviluoma-Mäkelän mielestä myös professorin työmäärä nyky-yliopistossa on mahdoton. Hän ehdottaa professoreille ja yliopiston lehtoreille tutkimusvapaata tai sapattivapaata seitsemän vuoden välein.

    – Sen vuoksi, että rohkeat ideat vaativat aikaa. Melkein kaikissa maailman maissa yliopistoissa on käytössä tutkimusvapaat, Järviluoma-Mäkelä huomauttaa.

    Maakuntayliopistojen puolustaja

    Järviluoma-Mäkelä on toiminut professorina Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella vuodesta 2005. Hänen mielestään yliopistoja ja tiedeyhteisöjä tarvitaan eri puolilla Suomea, ei pelkästään pääkaupunkiseudulla.

    – Vastustan sitä, että yksi tieteenala keskitetään yhteen yliopistoon ja muut ajetaan alas. Koko tiedemaailma hyötyy siitä, että tutkimukselle on useampia paikkoja ja yhteisöjä.

    Yli puolet sote-alan työntekijöistä raportoi väkivallasta – Ensihoitaja:

    Yli puolet sote-alan työntekijöistä raportoi väkivallasta – Ensihoitaja: "Uhkailu on päivittäistä, kiinni käydään joka kuukausi"


    Kun joensuulainen ensihoitaja Tuomas Valtonen jokin aika sitten astui sisään asuntoon, johon oli hälytetty ambulanssi, vastassa oli puukolla uhkaileva mies. Valtonen pääsi työparinsa kanssa pakenemaan paikalta, ja avuksi kutsuttiin poliisit....

    Kun joensuulainen ensihoitaja Tuomas Valtonen jokin aika sitten astui sisään asuntoon, johon oli hälytetty ambulanssi, vastassa oli puukolla uhkaileva mies. Valtonen pääsi työparinsa kanssa pakenemaan paikalta, ja avuksi kutsuttiin poliisit. Väkivalta tai sen uhka ovat läsnä jokaisessa työvuorossa.

    – Sanallinen uhkailu on päivittäistä. Keskimäärin kerran kuussa meillä on tilanne, jossa käydään fyysisesti käsiksi. Sitäkin vakavampia tapauksia on muutama vuosittain, kertoo Valtosen työpari, ensihoitaja Vesa Parviainen Pohjois-Karjalan pelastuslaitokselta.

    Ensihoitaja menee ihmisten kohteihin ja kohtaa työssään väkivallan koko kirjon: vastassa voi olla sekava vanhus tai sekakäyttäjä.Markku Pitkänen / YLE

    Väkivalta hoitotyössä lisääntyy vuosi vuodelta. Siitä kertovat esimerkiksi Työterveyslaitoksen Mitä kuuluu -työhyvinvointikyselyn tuoreet tulokset. Kysely toteutettiin viime vuonna Pohjois- ja Etelä-Karjalassa, Etelä-Savossa, Päijät-Hämeessä, Pohjois-Pohjanmaalla sekä Kainuussa. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 24 000 sote-alan työntekijää.

    Kaikista vastaajista 54 prosenttia kertoi kokeneensa väkivalta- ja uhkatilanteita työssä, kerrotaan Työterveyslaitokselta. Pohjois-Karjalan Siun Sotessa väkivallasta raportoi 60 prosenttia vastaajista. Joillakin toimialoilla kyselyn luvut ovat huomattavan korkeat: Siun Sotessa ikäihmisten kanssa työskentelevistä lähes 80 prosenttia ja pelastuslaitoksen henkilöstöstä 70 prosenttia oli kokenut väkivalta- ja uhkatilanteita. Seksuaalista häirintää asiakkaiden taholta oli kokenut 15 prosenttia vastaajista.

    1500 ilmoitusta väkivallasta

    – Luvut pitävät varmasti paikkansa, sillä meillä on samansuuntaista tietoa myös muista lähteistä. Siun Soten henkilöstö teki viime vuonna lähes 1 500 ilmoitusta väkivallasta Haipro-ilmoitusjärjestelmään. Kasvua edellisestä vuodesta on 14 prosenttia, sanoo Siun Soten työsuojelupäällikkö Mikko Simonen.

    Ensihoitaja näkee työssään potilasväkivallan koko kirjon: vastassa voi olla sekava vanhus, harhainen mielenterveyspotilas tai aggressiivinen päihteiden sekakäyttäjä. Päihteet ovat mukana suuressa osassa väkivaltatilanteita, mutta joskus taustalla ovat myös somaattiset sairaudet. Esimerkiksi potilaan matala verensokeri, epileptisen kohtauksen jälkitila tai sydäninfarktin aiheuttama aivojen hapenpuute voivat selittää väkivaltaista käytöstä.

    Hoitoalan työntekijät raportoivat väkivaltatilanteista aiempaa herkemmin. Käytännön tuntuma kuitenkin on, että väkivalta on selvästi lisääntynyt, ei pelkästään siitä ilmoittaminen. Viime vuosien selvitykset tukevat huomiota.

    Eniten väkivaltaa esiintyy vanhustenhoidossa, päivystyksissä, mielenterveyspuolella ja kehitysvammahuollossa.Kalevi Rytkölä / Yle

    Suomen Ensihoitoalan Liiton kyselyssä viime vuonna yli 90 prosenttia vastaajista kertoi kokeneensa työssä väkivaltaa ja joka neljäs vastaaja oli joutunut pahoinpidellyksi. Reilu vuosi sitten Terveyden ja hyvivoinnin laitos teki kyselyn vanhuspalveluiden työntekijöille. Siinä kahdeksan kymmenestä vastaajasta oli joutunut ruumiillisen väkivallan kohteeksi.

    – Väkivaltatilanteita on huolestuttavan paljon ja niiden kirjo on laaja. Lievemmässä päässä on huutamista ja haukkumista, ja vakavimmat tapaukset ovat työtapaturmia, joissa työntekijä loukkaantuu ja vammat vaativat sairaalahoitoa, Siun Soten työ suojelupäällikkö Mikko Simonen kuvailee.

    Viime vuonna Siun Sotessa väkivalta aiheutti sairaanhoidon tarvetta 30 työntekijälle.

    Nuoret naiset lähtevät alalta uhkien vuoksi

    Työterveyslaitoksen johtava asiantuntija Tuula Oksanen on huolissaan valtakunnallisen Mitä kuuluu -kyselyn tuloksista.

    – Väkivalta on sote-alalla selvä kuormitustekijä. Sitä kokevat erityisesti nuoret ja naiset, esimerkiksi lähihoitajat ja sairaanhoitajat. Se on huolestuttavaa nuorten työurien ja alalla pysymisen näkökulmasta, Tuula Oksanen sanoo.

    Vanhustyössä väkivaltaa ehkäisee, jos hoitajat tuntevat potilaansa hyvin.

    Myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö otti asiaan kantaa uudenvuodenpuheessaan.

    Väkivallan lisääntymiseen on monia syitä. Ensihoitaja Tuomas Valtosen mielestä päihteiden sekakäyttö aiheuttaa suuren osan väkivaltatilanteista ambulanssissa.

    – Tuntuu myös, että viranomaisten kunnioittaminen on vähentynyt. Auttaja nähdäänkin uhkana, Valtonen sanoo.

    Vanhustyössä väkivaltaa aiheuttaa usein potilaiden sekavuus. Pitkäaikaisosastoilla hoidettavat ovat aiempaa huonokuntoisempia. Kotihoidossa puolestaan työskennellään yksin, mikä myös kasvattaa väkivallan riskiä.

    Kädet näkyvillä, älä tuijota

    Väkivaltaa tuskin saadaan sote-alalta kitkettyä, toteaa työsuojelupäällikkö Mikko Simonen. Silloin ratkaisuksi jää tilanteiden ennakointi. Siihen Siun Sotessa pyritään kouluttamalla henkilökuntaa. Tähän mennessä noin viidennes henkilöstöstä on käynyt väkivaltatilanteita käsittelevän Avekki-koulutuksen.

    – Tavoitteena on, että meidän henkilöstö osaa lukea uhkatilanteita etukäteen ja pyrkii rauhoittamaan tilanteen ennen kuin mitään tapahtuu. Ja kun tapahtuu, on tärkeää osata toimia niin, ettei kukaan vahingoitu, Mikko Simonen sanoo.

    Pidä kädet näkyvillä, mutta ei puuskassa. Puhu selkeitä, lyhyitä lauseita. Kerro, mitä teet. Katso silmiin, mutta älä tuijota. Pysy rauhallisena. Varmista, että pääset tarvittaessa pois tilanteesta.

    Tuomas Valtonen ja Vesa Parviainen purkavat väkivaltatilanteet yleensä työparin kanssa heti tapahtuman jälkeen.Laura Kosonen / Yle

    Muun muassa tällaisia perustaitoja Siun Soten turvallisuuskouluttaja Markus Haukka neuvoo ensihoitajille.

    – Jos ihminen on sekava, sanat eivät mene läpi. Yli puolet viestinnästä tapahtuu kehon kielellä. Tärkeintä on pysyä itse rauhallisena, Haukka sanoo.

    Vanhustyössä avainasia Haukan mielestä on, että hoitajat tuntevat potilaansa ja heidän tapansa. Jos vanhus vastustelee, kannattaa pohtia, voisiko pesun tai vaipanvaihdon siirtää rauhallisempaan hetkeen.

    Uhkailuun turtuu

    Väkivalta sote-alalla on myös resurssikysymys. Sitä voidaan ennaltaehkäistä niin, että hoitajia on työvuoroissa riittävästi. Erityisesti ilta- ja yöaikaan sairaalaosastoilla on yleensä pienempi miehitys, jolloin työntekijöiden asema on turvattomampi.

    Ensihoitajat Tuomas Valtonen ja Vesa Parviainen tunnistavat väkivallan aiheuttaman kuormituksen.

    – Uhkailuun tottuu, vaikka ei varmaan pitäisi. Useimmiten asiat puretaan työparin kanssa, mutta työpaikalla on myös mahdollisuus ohjattuun jälkipurkuun. Väkivallasta puhutaan selvästi enemmän kuin ennen, Vesa Parviainen sanoo.

    Jättirekkoja huristaa Suomen teillä jo noin parikymmentä – Katso video, miten rekkakuski käsittelee yli 30-metristä ajoneuvoa


    Antti Kososen ohjaama jättirekka on tuonut Kiteen Puhokseen, Stora Enson sahalle lastin kuusitukkia. Iso trukki purkaa lastin käden käänteessä. Kyytiin lastataan uusi kuorma sahatavaraksi kelpaamatonta puuta. Ne matkaavat selluksi Uimaharjun...

    Antti Kososen ohjaama jättirekka on tuonut Kiteen Puhokseen, Stora Enson sahalle lastin kuusitukkia. Iso trukki purkaa lastin käden käänteessä. Kyytiin lastataan uusi kuorma sahatavaraksi kelpaamatonta puuta. Ne matkaavat selluksi Uimaharjun tehtaalle. Lastaus tapahtuu Kososen kuljettaman rekan omalla lastauslaitteella, niinpä lastaus vie aikaa noin kolme varttia.

    Kosonen kehuu rekan ajo-ominaisuuksia.

    Jättirekat Suomen teillä

    Trafi antoi vuonna 2013 luvan kehittää suurempia rekkoja Suomen teille. Kahdeksan vanhinta lupaa on nyt jo umpeutunut, kertoo johtava asiantuntija Otto Lahti Trafista.

    Suomen teillä huristaa tällä hetkellä noin kaksikymmentä yli 76-tonnista rekkaa.

    Raakapuun ajossa on neljä 84–100-tonnista rekka-autoa

    Haketta ajaa viisi rekka, joiden paino on 84–100 tonnia.

    – Ensi alkuun kyllä vähän jännitti miten se käyttäytyy, kun ei ollut minkäänlaista kokemusta tämäntyyppisestä rekasta. Mutta yllätyin kuitenkin siitä, miten vakaa se on ollut ajaa. Jarrutusmatkakaan ei ole kovin paljoa pidempi verrattuna tavalliseen rekkaan, sanoo Kosonen.

    Rekka on enonkoskelaisen Kari Malmstedtin pääosin suunnittelema 32-metrinen ja 92-tonninen raakapuun kuljetukseen tehty auto. Siinä on 12 akselia ja 20 rengasta, joten paino jakautuu melko pitkälle matkalle. Malmstedin rekka pystyy kuljettamaan keskimäärin 25 prosenttia isompia puukuormia kuin tavallinen puurekka. Puutavaraa mahtuu kyytiin 65 tonnia. Rekan perävaunut on valmistettu Heinolassa A. Weckman Oy:n tehtaalla. Perävaunuissa on useita Weckmannin henkilökunnan kehittämiä innovaatioita.

    Ennakoiva ajotapa korostuu jättirekan ratissa

    Liikkeellelähtö Puhoksesta tuottaa pieniä ongelmia nollakelissä. Rekan vakiovarustukseen kuuluu hiekoituslaatikot, joista saa ripautetttua hiekkaa vetävien pyörien eteen. Hiekka auttaa, matka kohti Joensuuta ja Uimaharjua alkaa.

    – Myös rekan peruuttaminen onnistuu. Se vaatii tosin ajattelua ja totuttelua tavallisen rekan jäljiltä, naurahtaa Kosonen.

    Rekan perässä lukee "PITKÄ KULJETUS". 32-metrisen auton ohittaminen vie muutaman sekunnin pidempään, ohitustilanteessa metrit ovat joskus tiukalla. Toistaiseksi Malmstedin omistama rekka on saanut matkata ilman onnettomuuksia. Kuljettaja Antti Kosonen toivoo kuitenkin muilta tiellä liikkujilta malttia.

    – Kyllä joitain turhan hurjia ohituksia ja läheltä piti -tilanteita on tämänkin ratissa vastaan tullut, mutta muutoin nämä muutamat kuukaudet, jotka rekka on ollut ajossa, ovat sujuneet mukavasti.

    Ennakoiva ajotapa korostuu entisestään tällaisen ajopelin ratissa, toteaa Antti Kosonen.

    Juttua täydennetty 10.1.2019 klo 11.10: Tarkennus rekan perävaunujen valmistuksesta

    Synkkä ennuste: Joka kolmas opettaja ja lähihoitaja jää kymmenen vuoden kuluessa eläkkeelle – “Riittääkö työvoimaa peruspalveluihin?

    Synkkä ennuste: Joka kolmas opettaja ja lähihoitaja jää kymmenen vuoden kuluessa eläkkeelle – “Riittääkö työvoimaa peruspalveluihin?"


    Suomea odottaa lähivuosina työvoimapula. Eläkevakuuttaja Kevan mukaan valtion ja kunta-alan työntekijöitä jää pian joukoittain eläkkeelle. Sairaanhoitajat, opettajat, poliisit, sihteerit, siivoojat, vartijat... Valtioiden ja kuntien työvoimasta...

    Suomea odottaa lähivuosina työvoimapula. Eläkevakuuttaja Kevan mukaan valtion ja kunta-alan työntekijöitä jää pian joukoittain eläkkeelle.

    Sairaanhoitajat, opettajat, poliisit, sihteerit, siivoojat, vartijat...

    Valtioiden ja kuntien työvoimasta jää eläkkeelle seuraavan vuosikymmenen aikana noin kolmannes, kun lasketaan yhteen sekä vanhuuseläkkeet että työkyvyttömyyseläkkeet.

    Juha-Matti Mäntylä / Yle

    Kevan toimitusjohtaja Timo Kietäväisen mukaan edessä on työvoimapula.

    – Kyllä tämä uhkakuva on vakava ja ihan todellinen. Erityisesti, koska erot alueiden kesken ovat niin huomattavat. Pitää vakavasti miettiä, riittääkö kaikilla alueilla työvoimaa turvaamaan peruspalveluiden toimivuus.

    Kuntien, valtion ja kirkon henkilöstön eläkeasioita hoitavan Kevan tänään julkaisema ennuste kertoo, että nopein eläköitymisen tahti on Lapissa, Kainuussa, Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Savossa. Maltillisempi taas mm. Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa.

    Kietäväisen mukaan työvoimapula uhkaa peruspalveluja erityisesti alueilla, joilla on voimakas muuttotappio.

    Timo KietäväinenJuha-Matti Mäntylä / Yle

    – Tämä on haasteellinen aika ja nyt tarvitaan kaikkia keinoja, joilla pyritään työvoiman riittävyys varmistamaan.

    Kunta-alalla on noin puoli miljoonaa työntekijää. Valtiolla työntekijöitä on noin sata tuhatta.

    Seuraavassa listassa on lueteltu suurimmat työntekijäryhmät sekä Kevan ennuste työntekijöiden eläköitymisestä seuraavan kymmenen vuoden kuluessa.

    Artikkeli jatkuu taulukon jälkeen.

    Juha-Matti Mäntylä / YleOpettajat pakkaavat reppunsa

    Opetusalan henkilöstöstä lähes kolmannes lähtee eläkkeelle seuraavan kymmenen vuoden kuluessa, kertoo Kevan Ylelle toimittama laskelma.

    Alueelliset erot ovat kuitenkin suuria.

    Yle

    Turun sivistystoimialan johtaja Timo Jalonen uskoo Turun kaupungin pärjäävän hyvin kilpailussa työvoimasta.

    – Tähän asti opettajian eläköityminen ei ole ollut Turussa ollut haaste, sillä meillä on opettajankoulutusta kaupungissa. Samoin päivähoidon henkilöstöä koulutetaan täällä. Lastentarhanopettajia taas Raumalla.

    Jalonen uskoo myös, että Suomen alhainen syntyvyys tulee helpottamaan mahdollista työvoimapulaa.

    – Jos lasten määrä laskee, silloin laskee henkilöstön kysyntä. Ikäluokkien pienentyminen voi johtaa jopa työttömyyteen – jos esimerkiksi opettajankoulutusta ei vastaavasti vähennettäisi, Jalonen pohtii.

    – Turussa lasten määrä ei kuitenkaan tule ennusteiden mukaan juurikaan muuttumaan.

    YleHoitotyö vie sairaseläkkeelle

    Opetusala saattaa jossain määrin hyötyä siitä, että ikäluokat pienenevät. Se on kuitenkin varmaa, että terveydenhuollon tarve Suomessa kasvaa.

    Samaan aikaan joka kolmas kunta-alalla työskentelevä lähihoitaja ja lähes joka toinen sairaala-apulainen jää Kevan ennusteen mukaan eläkkeelle seuraavan kymmenen vuoden kuluessa.

    Hoiva-alalla eläköitymistä lisää henkilöstön ikärakenteen lisäksi työn rasittavuus. Työkyvyttömyys ja osatyökyvyttömyys rumentavat myös alla olevan kaavion rivejä.

    Juha-Matti Mäntylä / Yle

    Sote-alan ammattilaisten eläköityminen painaa esimerkiksi Pohjois-Karjalaa, jonka lähihoitajista lähes neljä kymmenestä eläköityy seuraavan kymmenen vuoden kuluessa.

    Sosiaali- ja terveydenpalveluiden kuntayhtymä Siun soten henkilöstöjohtaja Johanna Bjerregård Madsenin mukaan sairaanhoitajista on Nurmeksen, Juuan ja Lieksan suunnalla selvästi pulaa jo nyt.

    – Pula on näkynyt niin, että sairaanhoitajien vakituisiinkaan tehtäviin ei ole löytynyt aina hakijoita, Bjerregård Madsen sanoo.

    Onneksi Joensuussa toimiva ammattikorkeakoulu on käynnistänyt Lieksassa koulutusohjelman, jossa voi lukea sairaanhoitajakoulutuksen ensimmäisen vuoden opinnot.

    – Lähihoitajissa ja sairaanhoitajissa meillä on se etu, että pystymme kouluttamaan heitä täällä maakunnassa. Meillä on erinomainen yhteistyö paikallisten oppilaitosten kanssa.

    AOP

    Suurin ongelma on Bjerregård Madsenin mukaan niissä ammattiryhmissä, joissa maakaunnassa ei ole omaa koulutusta.

    – Meillä on myös lääkärivajetta ja sosiaalityöntekijävajetta. Tilanne on huolestuttava. Noissa ammattiryhmissä odotetaan viiden vuoden sisällä jopa 30 prosentin eläköitymistä.

    "Robotit eivät auta"

    Kevan toimitusjohtaja Timo Kietäväisen mukaan tänään julkaistut eläkeköitymisaineistot tulisi käydä jokaisessa kunnassa perusteellisesti läpi.

    – Kunnissa on tutkittava, mitä tämä tarkoittaa juuri heille. Lisäksi koulutuksen kehittäjien on syytä pohtia, onko koulutuspaikkoja riittävästi, hän sanoo.

    Eläköitymistä kuvaava ennuste on ehkä uusi, mutta ratkaisuehdotus on tuttu.

    – Työssäjaksamisen edistäminen, työperäisen maahanmuuton mahdollisuuksien selvittäminen ja työllisyysasteen nostaminen. Nämä ovat ne kolme tärkeintä asiaa, Kietäväinen listaa.

    Teknologia-alan visionäärien mukaan työvoiman supistuminen ei ole ongelma, koska digitalisaatio ja robotiikka tulee joka tapauksessa korvaamaan merkittävän osan ihmistyöstä. Kevan toimitusjohtaja Timo Kietäväisen mukaan näin ei julkisella sektorilla käy.

    – Niin käy aika vähäisessä määrin. Hoivaan tarvitaan käsiä, opettajiksi tarvitaan ihmisiä. Tämä on selvä asia myös tulevaisuudessa.

    Joensuussa uimahallissa lapsien hyväksikäytöstä epäilty mies on saatu kiinni – 87-vuotias pidätettynä rikoksista

    Joensuussa uimahallissa lapsien hyväksikäytöstä epäilty mies on saatu kiinni – 87-vuotias pidätettynä rikoksista


    Poliisi on selvittänyt Joensuussa lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäillyn miehen henkilöllisyyden. Hän on 87-vuotias heinäveteläinen mies. Poliisi pääsi epäillyn jäljille Vesikon uimahallin valvontakameratallenteiden...

    Poliisi on selvittänyt Joensuussa lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäillyn miehen henkilöllisyyden. Hän on 87-vuotias heinäveteläinen mies. Poliisi pääsi epäillyn jäljille Vesikon uimahallin valvontakameratallenteiden perusteella.

    Poliisin tiedotteen mukaan mies on pidätettynä tällä hetkellä. Häntä on kuulusteltu, mutta kuulustelujen sisältöä ei voida vielä esitutkinnan keskeneräisyyden vuoksi avata enempää, poliisi kertoo.

    Tapaus tuli poliisin tietoon joulukuussa, kun kaksi alle 16-vuotiasta poikaa kertoi miehen seuranneen heitä höyrysaunaan ja tyydyttäneen itseään saunassa.

    Pojat olivat poistuneet paikalta, mutta heidän kertomuksensa mukaan mies oli seurannut saunaan myös muita lapsia. Poliisin tietoon ei ole tulllut uusia tapauksia, mutta Poliisin mukaan on kuitenkin mahdollista, että mies on kohdistanut vastaavaa toimintaa myös muihin tuolloin paikalla olleisiin lapsiin. Tämän hetken tiedon mukaan mies ei ole koskenut tilanteessa poikiin.

    Epäilty hyväksikäyttö tapahtui joulukuun 7. päivä.

    Tämän hetkisen tiedon perusteella kyse on yksittäisestä teosta. Poliisille ei ole tullut muita ilmoituksia vastaavista tapauksista kyseisestä uimahallista tai muistakaan Joensuun alueen uimahalleista.

    Kiihtelysvaaran kirkon tuhopoltosta on nostettu syyte – tapaus oikeudessa tammikuun lopussa

    Kiihtelysvaaran kirkon tuhopoltosta on nostettu syyte – tapaus oikeudessa tammikuun lopussa


    Itä-Suomen syyttäjänvirasto on nostanut syytteen Kiihtelysvaaran kirkon polttamisesta. Teosta epäiltyä 29-vuotiasta paikkakunnalta kotoisin olevaa miestä syytetään törkeästä tuhotyöstä. Tapausta käsitellään Pohjois-Karjalan...

    Itä-Suomen syyttäjänvirasto on nostanut syytteen Kiihtelysvaaran kirkon polttamisesta. Teosta epäiltyä 29-vuotiasta paikkakunnalta kotoisin olevaa miestä syytetään törkeästä tuhotyöstä. Tapausta käsitellään Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa tammikuun lopulla.

    Poliisin esitutkinnan mukaan epäilty sytytti palon hetken mielijohteesta. Hän pyöräili tapahtumayönä kirkolle, siirsi pihamaalla olleen roska-astian kirkon seinustalle ja sytytti sen bensiinillä ja tupakansytyttimellä. Esitutkinnan mukaan mies oli nauttinut jonkun verran alkoholia edellisenä iltana.

    Poliisin mukaan tekoon ei liity minkäänlaista suunnitelmallisuutta. Epäilty on jo aiemmin tunnustanut teon. Joensuun Kiihtelysvaarassa sijainnut, vuonna 1770 valmistunut puukirkko tuhoutui täysin tulipalossa 23. syyskuuta.

    Lue lisää:

    Palosta epäilty 29-vuotias mies on tunnustanut sytyttäneensä Kiihtelysvaaran kirkon – poliisi ei paljasta vielä motiivia

    Kiihtelysvaaran kirkon raunioissa tehdyt tutkimukset vahvistavat epäilyä rikoksesta – palokoirat löysivät mahdollisesti jälkiä palavista nesteistä

    Postin toiminnassa ärsyttää kolme asiaa – Asiakkaan kirjattu kirje hukattiin:

    Postin toiminnassa ärsyttää kolme asiaa – Asiakkaan kirjattu kirje hukattiin: "Vain postimaksu luvattiin palauttaa, siinä kaikki"


    "Viime kesänä lähettämäni kirjattu kirje Ruotsin veroviranomaiselle katosi. Sisältönä oli muun muassa viranomaisen myöntämä todistus, josta ilmenee ruotsalainen henkilötunnukseni. Useiden soittojeni jälkeen sain pyytämäni kirjallisen...

    "Viime kesänä lähettämäni kirjattu kirje Ruotsin veroviranomaiselle katosi. Sisältönä oli muun muassa viranomaisen myöntämä todistus, josta ilmenee ruotsalainen henkilötunnukseni. Useiden soittojeni jälkeen sain pyytämäni kirjallisen todistuksen kadonneesta kirjeestä.
    Seurantakoodin mukaan se ei ole milloinkaan lähtenyt Pasilassa sijaitsevasta ulkomaanterminaalista eteenpäin. Vain postimaksu luvattiin palauttaa, mikäli sitä vaadin. Siinä kaikki."

    "Meiltä on kadonnut useita laskuja ja kirjeitä. Pahin katoaminen vei minulta luottotiedot, kun karhukirjeetkään eivät tulleet perille. Posti ”korvasi” ikimerkeillä. Kaikkiaan olemme saaneet kolme kertaa ikimerkkejä, joilla ei tee yhtään mitään. Ne eivät korvaa mielipahaa eivätkä varsinkaan rahallista tappiota."

    Kysyimme aiemmin kokemuksia kadonneista postilähetyksistä. Vastauksia tuli satoja, ja yllä olevat tarinat ovat esimerkkejä niistä. Kokosimme tähän juttuun kolme keskeistä ongelmaa, jotka toistuivat vastauksissa. Ne olivat lähetysten katoaminen, asiakaspalvelun hitaus ja valitusten teon hankaluus sekä yleinen luottamuspula Postia kohtaan. Postin sidosryhmäjohtaja Timo Anttila vastaa kritiikkiin.

    Kirjeen katoaminen harmittaa

    Postin kautta lähetetyt kirjeet ja kortit olivat usealta vastaajalta kadonneet. Eräs yrittäjä kertoi viime kesän aikana Postin hävittäneen yli kymmenen hänen lähettämäänsä kirjettä. Postin omien tilastojen mukaan kadonneita kirjaamattomia kirjeitä oli vuonna 2016 kuitenkin vain 189 kappaletta.

    Postin sidosryhmäjohtaja Timo Anttila kertoo, että Posti jakoi vuonna 2017 yhteensä 690 miljoonaa osoitteellista kirjettä, joista tiedusteluja tuli asiakkailta 2857 kappaletta.

    – Tämä vastaa 0,0004 prosenttia koko lähetysmäärästä, hän toteaa.

    "Seitsemän vuotta sitten teetin valokuvista joulukortit. Lähetin niitä noin 50 ihmiselle. Sain viestejä, että olenko loukkaantunut jostakin, kun en lähettänyt heille korttia. Todellisuudessa lähetin, mutta läheskään kaikki eivät saaneet korttia. Harmittaa korttien kalliimpi hinta sekä joulumerkin hinta. Maksoin ne aivan turhasta. Esimerkiksi kummityttöni ei ole tähän päivään mennessä saanut tällaista korttia. Nykyään en edes lähetä enää kortteja, vaan laitan mieluummin kuvaviestin ja annan rahat hyväntekeväisyyteen."

    Anttila kertoo myös, että suurin osa tiedusteluista päätyy ratkaisemattomiksi siksi, koska Posti ei kykene selvittämään yksittäisten kirjeiden kulkua.

    – Posti ei tilastoi kadonneiksi kirjeiksi reklamaatioita, joista ei ole voitu todeta lähetyksen saapumista Postin verkkoon.

    Käytännössä tämä tarkoittaa suurta osaa postimerkillisistä kirjeistä ja korteista, joita ei ole kirjattu.

    Yrittäjä: katoamiset jäävät reklamoimatta

    Toinen asia, joka nousi esille kyselyssämme, oli asiakaspalvelun toiminnan jähmeys. Tämä on johtanut siihen, että kadonneista kirjeistä ei välttämättä viitsitä enää valittaa. Monia harmittaa myös Postin kykenemättömyys hyvittää tilanne asiakkaalleen.

    Osalle on tarjottu ainoastaan postimerkkejä hyvitykseksi mielipahasta. Erään Suomessa ja ulkomailla toimivan yrityksen toimitusjohtaja kuvasi tuntojaan näin:

    "Postin asiakaspalvelu toimii niin hitaasti, että se nostaa kynnystä hoitaa asioita. Käytännössä monet tapaukset jäävät kokonaan reklamoimatta, koska asian hoitaminen on Postin toiminnan takia vaikeaa. Lisäksi reklamointeihin kadonneista kirjaamattomista kirjeistä ei ole tullut välttämättä ollenkaan vastausta."

    Postin kautta lähetetään entistä enemmän paketteja, kun taas kirjeiden lähettäminen on vähentynyt.Yle/Anne Elhaimer

    Yrittäjän lisäksi useampi vastaaja kertoi tuskastuneensa valitusten tekoon kadonneista lähetyksistään. Postin Anttila puolestaan kertoo, että asiakkaat ottavat kyllä yhteyttä asiakaspalveluun, kun epäilevät kirjeen kadonneen.

    – Mutta he eivät yleensä ilmoita, jos kyseinen kadonnut kirje saapuukin myöhässä. Jos yhteydenotossa asiakaspalveluun alkaa vaikuttaa siltä, että kirjaamaton kirje on todella kadonnut eikä ole todennäköistä, että se on enää vain myöhässä, teemme itse tai pyydämme asiakasta tekemään aiheesta reklamaation.

    Anttila kertoo, että kaikkiin kontakteihin vastataan asiakaspalvelussa, myös kirjaamattomien kirjeiden katoamiseen tai myöhästymiseen liittyviin asioihin.

    – Seurannan puuttuminen kirjeestä toki aiheuttaa sen, että kovinkaan paljoa ei asiakaspalvelu pysty tekemään kirjeen etsinnän suhteen, hän lisää.

    Jos asiakkaalta katoaa toistuvasti kirjeitä, Posti käynnistää tehostetun seurannan. Seurantatapa riippuu siitä, onko kyseessä lähettäjä vai vastaanottaja. Anttila kertoo, että näitä tapauksia on vain muutamia vuodessa.

    Luottamus vaakalaudalla

    Kolmas esiin noussut asia oli kokemus luottamuksen menetyksestä Postiin. Tämän takia osa vastanneista aikoi tai oli jo siirtynyt käyttämään muita jakelu- ja kuljetuspalveluita.

    Postin sidosryhmäjohtaja Timo Anttila kertoo, että asiakastyytyväisyysmittausten mukaan tyytyväisyys Postiin on parantunut vuoden 2018 aikana.

    – Kirje-, lehti- ja pakettijakelu on nykyään Suomessa täysin kilpailtua, mutta Posti on pärjännyt tässä kilpailussa hyvin, ja esimerkiksi viime vuonna Posti toimitti ennätyksellisen paljon paketteja. Tämä kertoo asiakkaidemme luottamuksesta.

    Anttila haluaa korostaa, että Postin lisäksi Suomessa toimii 15 muuta jakeluyhtiötä, jotka jakavat esimerkiksi lehtiä ja laskuja. Myös niille sattuu jakeluvirheitä.

    Anttila kertookin, että vuoden 2018 aikana marraskuun loppuun mennessä Postille on toimitettu yli 110 000 kappaletta jakeluyhtiöiden väärin jakamia kirjeitä postinsaajilta. Monesti ihmiset laittavat nämä virheet Postin piikkiin, koska eivät tiedä, kuka kadonneen kirjeen on jakanut.

    Tässäkö ratkaisu vuosikymmenten lohiongelmaan? Keskelle kaupunkia rakennettu tekopuro kuhisee taimenia:

    Tässäkö ratkaisu vuosikymmenten lohiongelmaan? Keskelle kaupunkia rakennettu tekopuro kuhisee taimenia: "Olemme tosi yllättyneitä"


    Tästä on kyseImatran keskustaan rakennettiin vuonna 2014 noin kilometrin mittainen tekopuro.Imatran voimalaitoksen alajuoksulla ollut uhanalainen taimen otti puron kutupaikakseen.Asiantuntijan mielestä tällainen tekopuro voisi korvata voimalaitoisten...

    Tästä on kyseImatran keskustaan rakennettiin vuonna 2014 noin kilometrin mittainen tekopuro.Imatran voimalaitoksen alajuoksulla ollut uhanalainen taimen otti puron kutupaikakseen.Asiantuntijan mielestä tällainen tekopuro voisi korvata voimalaitoisten epävarmasti toimivat kalaportaat.

    Imatran keskustan reunamalla virtaa pakkaspäivänä leveä Vuoksi-joki. Virtaus on niin voimakas, ettei joki jäädy edes talven kovimmillakaan pakkasilla.

    Vuoksi alkaa Saimaasta ja laskee Venäjälle aina Laatokkaan saakka. Suomen puolella tästä yli 150 kilometriä pitkästä joesta on vain runsas 10 kilometriä.

    Aikanaan valtoimenaan virrannut Imatrankoski oli niin valtava, etteivät edes lohet päässeet siitä yli. Nyt paikalla oleva Fortumin Imatrankosken voimalaitos on Suomen suurin vesivoimalaitos.

    Vuonna 1929 valmistuneen padon alapuolelle jäi kuitenkin elämään pieni, mutta sitkeä taimenkanta. Se pystyi lisääntymään harvoissa pienissä puroissa, joita on Imatrankosken voimalaitoksen ja muutaman kilometrin päässä olevan, mutta Venäjän puolella sijaitsevan toisen voimalaitoksen välissä.

    Kun koski vielä humisi, oli sen viereen rakennettu pieni ränni, jota pitkin uitettiin tukkipuita kosken ohi. Tätä vanhaa käytöstä poistettua ränniuomaa hyödynnettiin osittain, kun Imatrankoskelle rakennettiin padon yläpuolelta alajuoksulle johtava kaupunkipuro. Varovaisena ajatuksena oli, että taimenet saattaisivat löytää puron ja tulla siihen kutemaan.

    Kaupunkipuro valmistui vuonna 2014, ja nyt tutkijat ovat kuin ällikällä lyötyjä. Purosta kehittyi ennätysnopeasti mainio kutupaikka taimenille ja uintipaikka muillekin kaloille.

    – Siitä on tullut tosi mahtavia tuloksia. Kaikki me jotka olemme olleet puroa tutkimassa, olemme tosi yllättyneitä, miten hyvät ne tulokset ovat, sanoo erikoistutkija Saija Koljonen Suomen ympäristökeskuksesta.

    Kaupunkipuro on pituudeltaan noin kilometrin. Pudotusta siinä on noin 27 metriä. Kalle Schönberg / YleErinomaiset olosuhteet

    Imatran kaupunkipuro on pituudeltaan noin kilometrin mittainen. Leveyttä sillä on parisen metriä, paikoin jopa viisi. Kun puro valmistui, pyrittiin siitä tekemään mahdollisimman luonnonmukainen.

    Puron pohjalle alkoikin kertyä kasvillisuutta, ja monet hyönteiset ottivat sen munimispaikakseen. Tämä alkoi houkutella paikalle myös taimenia, sillä ne syövät mielellään planktonia, pohjaeläimiä, hyönteisten toukkia ja veden pinnalle tulleita hyönteisiä.

    – Kokonaisuudessaan kaupunkipurossa on taimenelle paremmat olosuhteet kuin luonnonpurossa, kertoo erikoistutkija Saija Koljonen.

    Hyvät olosuhteet selittyvät sillä, että purossa ei ole taimenelle vihollisia eikä kamppailua elintilasta. Sen takia poikasilla on hyvät mahdollisuudet selvitä aikuisiksi.

    Kaupunkipuro on Kruunupuistossa, joka sijaitsee kartassa keskellä näkyvässä saaressa. Puro alkaa saaren pohjoisosasta ja luikertelee saaren halki kohti saaren lounaisosaa. Lopussa näkyy sinisenä puron serpentiinimäinen muoto. Imatran kaupunki

    Vuoksen taimenkanta oli pitkään uhanalainen, mutta nyt sen tulevaisuus näyttää hyvältä.

    Palaa syntysijoilleen

    Imatran kaupungin kalastusmestari Tomi Menna oli yksi niistä, jotka 2010-luvun alussa voimakkaasti ajoivat kaupunkipuron rakentamista Imatralle. Vastustus kaupunkilaisten keskuudessa oli suuri, vaikka merkittävä osa rahoituksesta saatiinkin paikallisen ely-keskuksen avustuksena. Nyt on aihetta hymyyn.

    – Ensimmäiset taimenet löysivät tämän puron vuoden kuluttua puron valmistumisesta. Siitä se rupesi lisääntymään, ja nyt on tosi hyvin taimenta tässä purossa.

    Taimenten elinkaari alkaa toteutua kaupunkipurossa itsestään, sillä kalastusmestari Tomi Mennan arvion mukaan viime lokakuussa puroon kutemaan nousseet taimenet ovat todennäköisesti syntyneet tässä purossa.

    Tomi Menna kertoo, miten hän alusta asti uskoi taimenten löytävän kaupunkipuron. Siitä huolimatta hän on ällistynyt, että kaikki kävi niin äkkiä.

    – Se vaan kertoo, miten suuri tarve tällä kaupunkipurolla oli, sanoo Menna.

    Paitsi että kaupunkipurossa viihtyvät taimenet, on kaupunkipurosta tullut myös täysin uusi virkistyskohde Imatran Kruununpuistoon. Puron elämää on helppo käydä seuraamassa. Myös alueelle asennetut, paikallisesta historiasta ja kaupunkipurosta kertovat opastaulut ovat lisänneet parantamaan paikan viihtyvyyttä.

    – Tavoitteet ovat toteutuneet juuri niin kuin ajateltiin, ja onhan tämä nyt ihan toisenlainen alue kuin silloin, kun tätä pusikkoa alettiin raivata, kertoo Tomi Menna.

    Kaupunkipuro on yritetty tehdä mahdollisimman luonnonmukaiseksi.Kalle Schönberg / YleElintila kasvaa

    Vuoksen taimen pysyy luonnostaan melko hyvin omalla alueellaan. Taimen kuuluu lohikaloihin, mutta Vuoksessa elävä taimen on varsin paikkauskollinen, eikä ole edes halukas vaeltamaan.

    Lokakuussa taimen nousee puroon kutemaan. Poikaset kuoriutuvat seuraavan vuoden huhtikuussa ja jäävät sen jälkeen pariksi vuodeksi elämään puroon. Purossa ravinnoksi kelpaavat hyönteiset ja puron kasvit.

    Kun taimen kasvaa ja siirtyy hyönteisravinnosta kalaravintoon, jättää se puron ja muuttaa elämään Vuoksen pääuomaan. Siellä se syö pääasiassa muikkua.

    – Taimen kasvaa nopeasti ja tulee sukukypsäksi 3–4 vuoden ikäisenä. Sen jälkeen se lohikalojen tapaan palaa lisääntymään siihen samaan paikkaan, missä se on syntynytkin, kertoo kalastusmestari Tomi Menna.

    Taimen vaatii kutupaikakseen sorapohjaisen puron. Veden tulee virrata myös soran läpi.

    – Kutemisen onnistuminen vaatii hapekasta vettä läpi vuoden, ja se onnistuu vain tällaisilla virtapaikoilla, kertoo erikoistutkija Saija Koljonen Suomen ympäristökeskuksesta.

    Tutkijoiden toiveena on, että aikuisiksi kasvaneet taimenet nousisivat joskus myös Imatrankosken padon yläpuoliselle osalle, jossa niillä ennen Tainionkosken voimalaitosta olisi iso elintila.

    Taimenten hedelmöittynyt mäti lepää talven puron pohjalla olevassa sorassa. Ville Toijonen/YleVoisi korvata lohiportaat ja kalatiet

    Suomessa lukuisissa joissa kalojen luontainen liikkuminen on estynyt voimalaitospatojen takia. Esimerkiksi Pielisjoessa Pohjois-Karjalassa, Hiitolanjoessa Etelä-Karjalan Rautjärvellä ja Pohjois-Suomen Oulujoessa lohi ei pääse nousemaan kutupaikoilleen.

    Imatran kaupunkipuron kaltainen ohituskaista voisikin olla yksinkertainen ratkaisu lohien liikkumiseen. Erikoistutkija Saija Koljosen mukaan on tärkeätä, että rakennettava puro on kokonaisuutena luonnonmukainen. Siinä pitää olla kasvillisuutta ja muutakin elämää.

    – Pelkästään se, että rakennetaan vanhanaikainen kalatie tai lohiporras, josta lohet pääsevät ylös ja alas, ei ratkaise kovin paljon. Tällainen kaupunkipuron tyyppinen ratkaisi paljon, sillä siinä olisi koko elinkierto.

    Koljonen uskoo, että Suomessa pystyttäisiin voimalaitospatojen viereen helposti rakentamaan purotyyppisiä ratkaisuja. Kun se rakennetaan tarpeeksi loivaksi, on kaikkien kalojen siitä helpompi kulkea.

    – Mitä suurempi on voimalaitoksen putouskorkeus, siitä pitempi pitää puronkin olla. Ja mitä pitemmän matkan puron saa kulkemaan, sitä enemmän sinne voidaan rakentaa eliöille luontaista elinympäristöä.

    Saija Koljosen mukaan Suomessa voimalaitosten ympärillä on yleensä paljon rakentamatonta seutua, joten niihin purot hyvin mahtuisivat. Kyse on Koljosen mukaan enemmänkin vanhakantaisesta ajattelusta, mikä on rakentamisen esteenä.

    Energiayhtiö odottelee tuloksia

    Vanhasta Imatrankoskesta on tällä hetkellä jäljellä vain vanha kuiva koskiuoma. Kaupunkipuro kulkee uoman ja voimalaitoksen välissä olevalla harjanteella Kruununpuistossa.

    Imatrankosken voimalaitoksen omistaa energiayhtiö Fortum. Se on osaltaan ollut tukemassa kaupunkipuron rakentamista Imatralle.

    Fortumin ympäristöpäällikkö Marja Savolaisen mukaan myös he keräävät suurella mielenkiinnolla kokemuksia Imatran kaupunkipurosta. Hän ei kuitenkaan suoralta kädeltä lähde lupaamaan, että niitä rakennettaisiin myös Fortumin muiden vesivoimaloiden yhteyteen.

    – Kaikki voimalaitosten yhteyteen rakennettavat ohitusratkaisut ovat hyvin tapauskohtaisia. Periaatteessa Imatralla tehty kaupunkipuro voisi olla mahdollinen muuallakin.

    Savolaisen mukaan Imatralle puro sopii hyvin, koska se on kaupunkiympäristössä ja sillä on samalla myös virkistyskäyttöä kaupunkilaisille. Imatran tapauksessa puroa puoltaa myös paikallinen taimenkanta, jota kaupunkipuro palvelee hyvin.

    Jos tarkoitus on saada isoja määriä suuria lohia nousemaan, niin puro ei Savolaisen mielestä ole siihen paras ratkaisu.

    Kalahissi Oulujoessa

    Esimerkiksi Pohjois-Suomen Oulujoessa on kahdeksan voimalaitosta. Eteläisimmän Merikosken voimalaitoksen omistaa Oulun Energia, mutta muut seitsemän ovat Fortumin omistuksessa.

    Merikoskessa on kalatie, jota kautta lohet pääsevät voimalaitoksen ohittamaan. Tosin matka kalatietä pitkin on lohille raskas, eivätkä kaikki siitä selviä tai edes löydä kalatielle.

    Kun Merikosken kalatiestä selvinneet lohet sieltä tulevat seuraavalle Montan voimalaitokselle, otetaan kalat siellä erityisellä kalahissillä kiinni ja kuljetetaan tankkiautolla lisääntymispaikoille.

    Lohiportaita tai kalateitä Fortumin Oulujoen voimalaitoksiin ei ole rakennettu, sillä Savolainen ei usko, että pienikantaiselle Oulunjoen lohelle olisi hyötyä erikseen rakennetuista kalateistä.

    – Kalat eivät selviäisi monien kalaportaiden läpi ja riittävän moni kala ei pääsisi lisääntymisalueille. Tällöin kalapopulaatio ei kasvaisi suvun jatkamisen kannalta riittävän isoksi, sanoo Fortumin ympäristöpäällikkö Marja Savolainen.

    Savolaisen mukaan tällä hetkellä lohien kuljettaminen Oulujoessa on paras ratkaisu, eikä suunnitelmissa ole tässä vaiheessa rakentaa seitsemään voimalaitokseen lohiportaita tai Imatran kaupunkipuron kaltaista ohituskaistaa.

    Ruotsin Eldbäckenissä Eldforsenin voimalaitoksessa Fortumilla on hieman Imatran kaupunkipuroa vastaava biouoma. Sielläkin puroa käyttävät muun muassa taimenet.

    – Keräämme kokemuksia Imatralta ja Edlbäckenistä. Imatran kokemukset ovat kyllä hyviä, sanoo Fortumin ympäristöpäällikkö Marja Savolainen.

    Imatralle rakennettu kaupunkipuro tuli maksamaan kaikkiaan 788 000 euroa. Esimerkiksi Fortumin Montan voimalaitokselle rakentama kalahissi maksoi 2,6 miljoonaa euroa.

    Suomalaisnuori lähti vapaaehtoistöihin Unkariin ja 10 vuotta myöhemmin hänet nimettiin televisiossa valtionviholliseksi – Annastiina Kallius tutkii nykyajan fasismia, mutta tuntee sen myös nahoissaan

    Suomalaisnuori lähti vapaaehtoistöihin Unkariin ja 10 vuotta myöhemmin hänet nimettiin televisiossa valtionviholliseksi – Annastiina Kallius tutkii nykyajan fasismia, mutta tuntee sen myös nahoissaan


    Kasvokuva on napattu yliopiston sivuilta. Etunimi on kirjoitettu väärin, mutta henkilöstä ei voi erehtyä. On vaali-ilta keväisessä Budapestissa huhtikuussa 2018 ja Annastiina Kallius, 32, on epäuskoinen. Hänen kuvansa on juuri ollut esillä...

    Kasvokuva on napattu yliopiston sivuilta. Etunimi on kirjoitettu väärin, mutta henkilöstä ei voi erehtyä. On vaali-ilta keväisessä Budapestissa huhtikuussa 2018 ja Annastiina Kallius, 32, on epäuskoinen. Hänen kuvansa on juuri ollut esillä television vaaliohjelmassa. Hallituksen hallussa olevalla TV2-kanavalla hänet on nimetty valtionviholliseksi.

    Annastiina Kallius on asunut Budapestissa yli kymmenen vuotta. Muuttaessaan Unkariin heti lukion jälkeen hän ei arvannut, kuinka työ ja yksityiselämä kietoutuisivat samojen asioiden ympärille. Kallius tutkii työkseen totalitarismia ja propagandaa. Ja niitä hän myös elää todeksi vapaa-ajallaan.

    "Tämä on pahempaa kuin Iranissa"

    Kallius on elänyt Unkarissa poikkeuksellisen ajanjakson. Hän on nähnyt itsevaltaisen pääministeri Viktor Orbánin uuden valtaannousun vuonna 2010 ja sen, miten ruuvia on Unkarissa sen jälkeen kiristetty. Demokratia maassa on rapautunut pahoin 2010-luvulla.

    Valtaannousunsa jälkeen Orbánin Fidesz-puolue on uudistanut perustuslain ja muuttanut vaalijärjestelmää niin, että sillä on maan parlamentissa enemmistö, jota oppositio ei pysty realistisesti haastamaan. Tiedotusvälineet ja valtionhallinto ovat nyt puolueen tiukassa ohjauksessa, ja tällä hetkellä Unkari muistuttaa yksipuoluejärjestelmää.

    Vuodesta 2015 lähtien Viktor Orbán on esiintynyt voimakkaasti kristillisen Euroopan puolustajana maahanmuuttoa vastaan. Hänen vihollisiaan ovat “Brysselin byrokraatit”, jotka haluavat “tuhota unkarilaiset perheet” ja “tuoda Eurooppaan miljoonia muslimeja”.

    Unkarin pääministeri ja Fidesz-puolueen puheenjohtaja Viktor Orban (oik.) ja varapääministeri, kristillisdemokraattisen puolueen puheenjohtaja Zsolt Semjen juhlistivat vaalivoittoaan laulamalla Budapestissa 8. huhtikuuta 2018.Zoltan Mathe / EPA

    Samaan aikaan kun Orbán pönkitti valtaansa pala palalta, kasvoi joensuulaissyntyinen Kallius aikuiseksi Budapestin liberaaleissa piireissä. Hän muutti ensimmäisen kerran Unkariin vuonna 2005. Kallius opiskeli maan kielen ja teki kandidaatintutkinnon Unkarin asioista britannialaiseen yliopistoon. Maisteriksi hän valmistui Budapestissä toimineesta Central European Universitystä.

    Nuoruusvuodet Budapestissa olivat kiihkeää aikaa. Kallius rakastui iranilaissyntyiseen mieheen teatteriryhmässä. Yhdessä he olivat mukana perustamassa turvapaikanhakijoita auttavaa MigSzol-aktivistiryhmää. Pariskunta suunnitteli yhteistä elämää Budapestissa.

    Nyt Kalliuksen käymä yliopisto on savustettu ulos maasta ja pariskunnan tulevaisuus Unkarissa tuhottu. Kun Orbánin itsevaltaiset otteet alkoivat kiristyä, Kalliuksen puoliso sanoi usein: “Tämä on aivan kuin Iranissa.”

    – Nyt hän sanoo usein, että “tämä on pahempaa kuin Iranissa”, Kallius toteaa.

    Media on kuin MV-lehti

    “Nainen raiskattiin Allahin nimeen Saksassa”. “Helvetti irti Ruotsissa, hyvinvointivaltion loppu (maahanmuuttajien tekemien rikosten vuoksi)”.

    Tällaisia uutisotsikoita unkarilaiset näkevät televisiossa, lehdissä ja verkossa. Suurimmat televisio- ja radiokanavat ja kaikki pääsanomalehdet ovat hallituksen äänenkannattajia. Ja se ääni on nationalistinen ja täynnä uhkakuvia.

    – Olisi sama, jos Suomessa Helsingin Sanomat, Yle, MTV3, Nelonen, Aamulehti ja lähes kaikki paikallislehdet olisivat samaa MV-lehteä, Kallius vertaa.

    Hallitusta ja Orbánia kritisoivat journalistit julkaisevat tekstejään blogeissa, mutta niiden näkyvyys jää pieneksi.

    Yksi olennaisista propagandan keinoista on julkisen tilan ja keskustelun haltuunotto. Kun meillä lyhtypylväissä roikkuu hampurilaisfirman mainoksia, Unkarissa bussipysäkeillä ja kadunvarsilla voi nähdä hallituksen julistekampanjan. Viime huhtikuussa vaalien alla julisteissa oli joukko ulkomaalaistaustaisia ihmisiä kävelemässä pellolla. Heidän päälleen oli präntätty iso Stop-merkki.

    Unkarin hallituksen maahanmuuttovastainen mainos bussipysäkillä huhtikuun parlamenttivaalien alla.Annastiina Kallius

    Krittiikkiä hallitusta vastaan on runsaasti, mutta hallituksen kontrollissa oleva media vaikenee siitä. Joulun alla Budapestissa järjestettiin jälleen kerran mielenosoituksia. Tällä kertaa niissä vastustettiin Orbánin viimeisimpiä uudistuksia, työaikalainsäädäntöä kiristävää lakia sekä oikeusistuimia koskevaa lakia, jota järjestöt ja oppositio pitävät vakavana uhkana oikeusvaltiolle.

    Myös hallituksen englanninkielinen Twitter-tili kertoi mielenosoituksista: “Mielenosoittajat haluavat riistää kristilllisen joulun vähävaraisilta lapsilta”, kuului twiitti kuvan alla.

    Unkarin kansallisooppera puolestaan perui Billy Elliot -musikaalin esityksiä sen jälkeen, kun kolumnisti hallituksen lehdessä oli luonnehtinut sitä homopropagandaksi ja lipunmyynti oli romahtanut

    Vastarinta muuttuu kolkoksi nauruksi

    Annastiina Kalliuksen mukaan Orbánin koneisto tuottaa viestintämateriaalia paitsi unkariksi, myös englanniksi, saksaksi, venäjäksi ja kiinaksi. Se kertoo pääministerin suunnitelmasta tulla nähdyksi suurena eurooppalaisena johtajana.

    Hallituksen massakampanjoiden kieli on karkeaa ja johdattelevaa. Se tuntuu Suomesta katsottuna absurdilta ja jopa naurettavalta. Niin se tuntuu monista unkarilaisistakin, Annastiina Kallius vakuuttaa.

    Momentum-puolueen varapuheenjohtaja Anna Donath piteli savukranaattia hallituksenvastaisessa mielenosoituksessa Budapestissa joulun alla.Balazs Mohai / EPA

    Mutta räikeäänkin propagandaan turtuu ja tottuu. Kallius kuvailee, miten pääkaupungin aktivistipiireissä pöyristymisen tunteet ja kiivas vastarinta ovat muuttuneet kolkoksi naurahteluksi. Propaganda uuvuttaa: tällaista tämä nyt on, ei voi mitään. Julisteita revitään alas paljon aiempaa vähemmän.

    Moni unkarilainen näkee ainoana ratkaisuna lähtemisen pois maasta. Työikäisten ihmisten aivovuoto ullkomaille on huomattava. Kalliuksen mukaan esimerkiksi mielenosoitusten järjestäminen on viime aikoina ollut hankalampaa, koska järjestelyistä aiemmin vastanneet aktivistit ovat muuttaneet pois.

    Niin teki lopulta myös Kallius puolisoineen. Samaan ratkaisuun päätyi myös lähes puolet eräästä budapestilaisesta abiluokasta. Heidät Annastiina Kallius oppi tuntemaan poikkeuksellisen hyvin.

    Astioita paiskitaan päivällispöydässä

    Kallius seurasi tiiviisti erään abiluokan elämää Budapestissa yhden lukuvuoden ajan väitöstutkimustaan varten. Hän lyöttäytyi vuodeksi luokan matkaan, istui heidän oppitunneillaan ja osallistui iltabileisiin. Kyseessä oli eräänlainen eliittikoulu, jossa monen oppilaan vanhemmat kuuluivat liberaaliin, Orbánia vastustavaan älymystöön.

    Kallius näki läheltä, miten politiikka tunkeutui perheisiin. Hän sai riipaisevia viestejä itkeviltä lukiolaisilta sen jälkeen, kun Orbánin vaalivoitto huhtikuun parlamenttivaaleissa varmistui. Hän kuuli kertomuksia, kuinka poliittiset näkemykset ovat repineet hajalle sukuja: perintöastiat lentelevät perhepäivällisillä, jos samaan pöytään istuneet Orbánin vastustajat ja kannattajat erehtyvät puhumaan politiikasta. Normaaliin kielenkäyttöön on tullut sellaisia sanoja kuin “kätyri” tai “kansanvihollinen”.

    Ihmiset osoittavat mieltään Central European University -yliopiston puolesta 26. lokakuuta 2018.Zsolt Szigetvary / EPA

    Noin 40 prosenttia Kalliuksen seuraaman abiluokan oppilaista lähti ulkomaille heti lukion jälkeen. Monia siihen kannustivat vanhemmat, jotka eivät näe lapsillaan tulevaisuutta Unkarissa.

    – Yksi perhe myi asuntonsa, että tyttö pääsee johonkin muualle opiskelemaan, Kallius sanoo.

    Toisen oppilaan isä oli kertonut tyttärelleen, että hän itse äänestää valtapuolue Fidesziä, jotta oma työpaikka säilyisi, mutta kannustaa kyllä lapsiaan lähtemään pois.

    Kallius liikkui Unkarissa Orbánia vastustavissa piireissä, mutta pääministerillä on myös vankka kannattajakunta. Fidesz-puolue liittolaisineen voitti viime kevään parlamenttivaalit. He saivat 49 prosenttia äänistä. Oppositio on hajanainen, ja bisnesmaailmassa pärjäävät pääministerille myötämieliset yritykset. Erityisen huolissaan Kallius on siitä, ettei kukaan tiedä, mihin kaikkialle Fideszin taloudelliset lonkerot yltävät.

    Kännykkä ei enää epäilytä

    Kun Annastiina Kallius lähti Unkarista viime kevään vaalien jälkeen, meni hetki totutellessa uudenlaiseen arkeen. Enää ei tarvinnutkaan varmistaa, ettei kännykkä ole lähettyvillä, kun puhuu poliittisesti arkaluontoisista asioista. Suomessa kukaan ei salakuuntelisi. Kallius ymmärsi, kuinka propaganda sekä opettaa varautumaan että tekee vainoharhaiseksi.

    Kallius puolisoineen on päättänyt asettua Suomeen. Hän kuvailee, kuinka hänen puolisonsa maahanmuuttajuus ei vielä viisi vuotta sitten ollut Unkarissa mikään kysymys. Nyt se on. Kalliukselta on esimerkiksi kysytty, eikö häntä arveluta seurustella muslimimaasta tulevan ihmisen kanssa.

    Yleisradiotalon ulkopuolella mieltään osoittavan Demokraattinen koalitio -puolueen kannattajan kyltissä sanotaan unkarilaisten kuuluvan Eurooppaan.Jeroen Mortier

    Kalliuksen puoliso työskenteli Budapestissa Nokialla ja toimi unkarilaisessa yhteiskunnassa aktiivisesti.

    – Hänen elämänsä muuttui hankalammaksi, mutta se ei ole mitään verrattuna esimerkiksi turvapaikanhakijoihin, Kallius muistuttaa.

    Ihmisoikeusjärjestöt raportoivat, että väkivalta Serbian vastaisella rajalla on arkipäivää. Maahanmuuttajatyö, jota Kallius puolisoineen teki aktivisteina, on nyt kielletty rangaistusten uhalla.

    Joululahja sisälsi synkkää huumoria

    Joulun alla Annastiina Kalliuksen postilaatikkoon kolahti kirje eräältä tutuksi tulleen abiluokan tytöistä. Se sisälsi mustaa huumoria. Tyttö oli lähettänyt Kalliukselle esimerkin Orbánin hallituksen uudesta kampanjasta.

    “Kansallisen konsultaation kirjeen” on allekirjoittanut pääministeri itse ja se on lähetetty jokaiseen unkarilaiseen kotiin.

    Teksti kuuluu vapaasti suomennettuna näin: “Hyvä kansallistoverini, muualta tulleet ihmiset eivät voi kertoa meille, kuinka meidän täytyy elää. Unkarilaiset ihmiset voivat päättää omasta kohtalostaan. Ehkä tekin olette kuulleet, että Brysselin byrokraatit tukevat maahanmuuttoa ratkaisuna väestön vähenemiseen ja ikääntymiseen. Me olemme sitä mieltä, että maahanmuuton sijaan meidän täytyy tukea unkarilaisia lapsia ja perheitä. Oletteko samaa mieltä, että ongelma täytyy ratkaista maahanmuuton sijaan tukemalla perheitä? Vastatkaa kyllä tai ei.”

    Kirjeessä on 10 samantyyppistä väittämää ja mukana palautuskuori, jossa mielipidekyselyn voi postittaa takaisin.

    Annastiina Kallius tutustui tutkimusta tehdessään hyvin budapestiläiseen abiluokkaan. Nuoret heittävät mustaa huumoria politiikasta.Laura Kosonen / Yle

    Annastiina Kalliusta joululahja naurattaa, vaikka oikeastaan sen pitäisi kauhistuttaa. Hän ihailee tutkimusluokkansa abien ironian kykyä eikä ole huolissaan näiden nuorten medianlukutaidosta.

    – Tutkimallani abiluokalla yhden lukuvuoden päätöspuheista piti retorisesti lahjakas poika. Puhe oli taitava kopio Orbánin voittopuheesta, mutta hulvattomalla sisällöllä. Satapäinen yleisö nauroi täysillä, Kallius kertoo.

    Vähän vanhempia Unkarin nykyhallinnon vastustajia sen sijaan ei naurata. Osana tutkimustaan Kallius haastatteli parikymmentä liberaalin älymystön edustajaa.

    Moni heistä oli sitä mieltä, ettei Unkarin tilanne ratkea ilman verenvuodatusta. Suurin osa ajatteli, että käännettä parempaan ei ole odotettavissa ainakaan 20 vuoteen. Toiveikas ei ollut kukaan.

    “Sinäkin lähdet. Haista paska”, sanoi eräs Kalliuksen unkarilainen ystävä halatessaan häntä jäähyväisiksi.

    Vankilassa istuvan sarjahukuttajan maapaikat myydään pakkohuutokaupalla – velkoja rästissä yli 100 000 euroa

    Vankilassa istuvan sarjahukuttajan maapaikat myydään pakkohuutokaupalla – velkoja rästissä yli 100 000 euroa


    Kahdesta taposta ja kolmesta tapon yrityksestä tuomitun sarjahukuttajan, kontiolahtelaisen Pekka Seppäsen maapaikat myydään pakkohuutokaupalla velkojen maksamiseksi. Henkirikoksista saatua yli 14 vuoden vankeustuomiota parhaillaan suorittava...

    Kahdesta taposta ja kolmesta tapon yrityksestä tuomitun sarjahukuttajan, kontiolahtelaisen Pekka Seppäsen maapaikat myydään pakkohuutokaupalla velkojen maksamiseksi. Henkirikoksista saatua yli 14 vuoden vankeustuomiota parhaillaan suorittava Seppänen omistaa kiinteistöt sekä Kontiolahdessa että Tohmajärvellä.

    Pohjois-Karjalan ulosottovirasto on järjestänyt viralliset keskustelut Seppäsen velkojien kanssa joulukuussa.

    Ulosottoviraston mukaan rikosten uhreilla, omaisilla ja muilla tahoilla on saatavia Seppäseltä yhteensä noin 130 000 euroa. Pelkästään rikosasioihin liittyviä vahingonkorvaussaatavia on muun muassa Seppäsen uhreilla tai omaisilla lähes 60 000 euroa.

    Ulosotossa monenlaisia maksuja

    Muitakin tuomioistuimen määräämiä maksettavia on ulosottorekisterissä yhteensä yli 50 000 euron edestä. Isohkoja saatavia on myös Maaseutuvirastolla.

    Velkojen joukossa on lisäksi pienempiä saatavia, kuten maksamattomia hammashoitomaksuja ja jätehuoltomaksuja.

    Useista henkirikoksista tuomitun miehen molemmat kiinteistöt myy Pohjois-Karjalan ulosottovirasto nettihuutokaupassa. Huutokaupan ajankohta ei ole vielä tiedossa.

    Mikäli kiinteistöt eivät käy kaupaksi tai niistä saadaan pienempi hinta kuin on velkojen yhteismäärä, eri tahot saavat rahaa velkasumman suuruuden mukaisesti. Ensin huutokauppahinnasta kuitenkin vähennetään ulosmittauksen täytäntöönpanokulut.

    Lue lisää:

    Hovioikeus tuomitsi sarjahukuttajan 14,5 vuoden vankeusrangaistukseen – istuu koko tuomionsa vankilassa

    Sarjahukuttaja ei saanut valituslupaa korkeimpaan oikeuteen: pitkä tuomio jää voimaan

    Tohmajärvellä poliisia moottorisahalla uhannut mies on vangittu

    Tohmajärvellä poliisia moottorisahalla uhannut mies on vangittu


    Pohjois-Karjalan käräjäoikeus on vanginnut poliisia moottorisahalla uhanneen miehen. Tänään torstaina sairaalahoidosta päässyt mies vangittiin todennäköisin syin epäiltynä murhan yrityksestä. Kontiolahtelainen 42-vuotias mies uhkasi poliisia...

    Pohjois-Karjalan käräjäoikeus on vanginnut poliisia moottorisahalla uhanneen miehen. Tänään torstaina sairaalahoidosta päässyt mies vangittiin todennäköisin syin epäiltynä murhan yrityksestä.

    Kontiolahtelainen 42-vuotias mies uhkasi poliisia moottorisahalla Tohmajärvellä vajaat kaksi viikkoa sitten perjantaina. Poliisi pysäytti miehen ampumalla tätä ylävartaloon, ja mies vietiin hoidettavaksi Pohjois-Karjalan keskussairaalaan.

    Poliisi kertoi, että mies oli ensin pahoinpidellyt puolisoaan ja lähtenyt sitten ulos moottorisahan kanssa. Poliisipartio tavoitti miehen vapaa-ajan asunnon pihalta.

    Poliisin mukaan tapahtumapaikalla olleita kuulustellaan yhä, minkä vuoksi tarkkoja yksityiskohtia ei kerrota julkisuuteen.

    Aiheesta aiemmin: Mies uhkasi poliisia moottorisahalla Tohmajärvellä, poliisi ampui miestä pysäyttääkseen hänet

    Uudenvuoden myräkkä tuo useamman päivän pyryn – maan keskiosiin sataa lunta jopa 30 senttiä

    Uudenvuoden myräkkä tuo useamman päivän pyryn – maan keskiosiin sataa lunta jopa 30 senttiä


    Uudenvuoden talvimyrskyssä lunta sataa paikoitellen jopa 20–30 senttiä. Eniten lunta sataa maan keskivaiheilla eli Pohjanmaalla, Keski-Suomessa, Pohjois-Savossa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa, ennustaa Yle uutisten meteorologi Toni Hellinen. –...

    Uudenvuoden talvimyrskyssä lunta sataa paikoitellen jopa 20–30 senttiä. Eniten lunta sataa maan keskivaiheilla eli Pohjanmaalla, Keski-Suomessa, Pohjois-Savossa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa, ennustaa Yle uutisten meteorologi Toni Hellinen.

    – Hetkittäin lunta voi tulla sakeastikin, mutta olennaista on lumisateen kesto. Sade kestää pari päivää, ja Itä-Suomessa sää selkenee vasta lähempänä torstaita, Toni Hellinen sanoo.

    Huomisaamuun mennessä runsaimmin lunta kertyy maan länsirannikolle. Uudenvuodenpäivän ja sitä seuraavan yön aikana sadealueet liikkuvat itään. Etelä- ja Länsi-Suomessa saadaan vuorotellen lunta, räntää ja vettä. Itä- ja Pohjois-Suomessa kaikki sade tulee todennäköisesti lumena.

    – Voimakkaiden tuulten osalta myräkkä on kahdessa osassa. Uudenvuodenyönä on jo luvassa myrskylukemia, mutta vielä voimakkaampia tuulia ennustetaan tiistain ja keskiviikon väliseksi yöksi, Toni Hellinen kertoo.

    Merialueilla tuuli saattaa yltyä yli 25 metriin sekunnissa.

    – Tämän kaltaisia talvimyrskyjä esiintyy lähes joka vuosi, mutta näin voimakasta myrskytuulta ei nähdä joka vuosi, Toni Hellinen sanoo.

    Sähköyhtiöt varoittavat katkoksista

    Todennäköistä on, että myrsky aiheuttaa monenlaista haittaa. Ajokeli on huono lähes koko maassa. Lumisade haittaa liikennettä, ja tuuli saattaa kasata lunta kinoksiksi teille.

    Muiden muassa Kainuun, Pohjois-Karjalan, Pohjanmaan ja Satakunnan alueilla toimivat sähköyhtiöt ovat jo varoittaneet sähkökatkoksista.

    Pohjois-Karjalan Sähkö pitää jakeluhäiriöitä todennäköisinä. Alkutalven kosteat kelit ovat keränneet puihin lunta ja jäätä, jolloin uusi lumi tarttuu oksiin helposti. Myös viime talvena tykkylumituhoista kärsittiin Itä-Suomessa ja Kainuussa laajalti.

    Tykkylumituhoista ja sähkökatkoksista kärsittiin myös viime vuonna Itä-Suomessa ja Kainuussa.Jarmo Nuotio / Yle

    Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa on hälytysvalmiudessa muun muassa metsureita ja metsäkoneita sähkölinjojen päälle mahdollisesti kaatuvia puita raivaamaan.

    – Kaatuneita puita ei saa mennä missään nimessä poistamaan sähkölinjoilta itse, vaan niistä on ilmoitettava sähköyhtiön vikapalvelunumeroon, muistuttaa Pohjois-Karjalan Sähkön käyttöpäällikkö Jukka Leppänen.

    Kainuun pelastuslaitos antaa Facebook-päivityksessään ohjeita sähkökatkojen varalle: ihmisiä kehotetaan varaamaan riittävästi juomavettä, valmista ruokaa ja ilman sähköä toimivia valaisimia sekä polttopuita lämmitystä varten. Kainuun pelastuslaitos muistuttaa myös lataamaan mahdolliset varavirtalähteet valmiiksi, jolloin kännykän saa tarvittaessa ladattua niiden avulla.

    “Myös paristokäyttöinen radio on hyvä lisä tiedotteiden kuuntelemista varten”, ohjeissa muistutetaan.

    Siirtyykö ilmastoahdistus sanoista tekoihin vuonna 2019? Lentäminen saattaa pian olla häpeällistä

    Siirtyykö ilmastoahdistus sanoista tekoihin vuonna 2019? Lentäminen saattaa pian olla häpeällistä


    Onko lentomatka vuonna 2019 teko, jota pitää perustella? Moni tiedostava ihminen tuntuu tällä hetkellä häpeävän lentomatkailuaan tai ainakin sanoo tekevänsä niin. Samaan aikaan miljardit ihmiset kehittyvissä ja köyhissä maissa haaveilevat...

    Onko lentomatka vuonna 2019 teko, jota pitää perustella? Moni tiedostava ihminen tuntuu tällä hetkellä häpeävän lentomatkailuaan tai ainakin sanoo tekevänsä niin. Samaan aikaan miljardit ihmiset kehittyvissä ja köyhissä maissa haaveilevat lentomatkailusta ja yrittävät nostaa elintasoaan.

    Uudet trendit lähtevät liikkeelle pienistä ihmisryhmistä. He ovat edelläkävijöitä, jotka ovat jo aloittaneet lentomatkustamisen rajoittamisen, sanoo Antti Honkanen Lapin yliopiston matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutista.

    Lentäminen saattaakin poistua muodista, uumoillaan Maaseudun Tulevaisuuden artikkelissa.

    Lentämisestä puhutaan koko ajan

    Yhdestä sattumanvaraisesti valitusta aikakauslehdestä (Anna, 49/2018) löytyi nopeasti useita ilmastoahdistuksesta kumpuavia kommenttia. Ne kaikki liittyivät lentämiseen.

    Näyttelijä Iina Kuustonen sanoo: “Enää minulle ei tulisi mieleenkään lentää Aasiaan kolme kertaa vuodessa. Ilmastonmuutosta ei voi ohittaa, jos haluan tehdä maailmasta paremman paikan omille lapsilleni ja heidän lapsilleen.”

    Toimittaja Mervi Alatalo kirjoittaa: “Nyt kun joka puolella puhutaan siltä, että lentäminen tuntuu nololta ja vanhanaikaiselta. ---Mutta ne hommat menevät nyt tauolle…”

    Media-alan monitoimija Riku Rantala tuntee Annan kuvatekstin mukaan huonoa omaatuntoa jatkuvasta lentomatkailustaan. Hän on miettinyt, että on pakko vähentää lentämistä.

    Samassa Anna-lehdessä on myös mainos, jossa hehkutetaan uutuuskohteesta, että “unelmiesi loma lyhyen lentomatkan päässä” ja tyylikonsultti Leena Sarvi kertoo tartuttaneensa ainaisen matkakuumeen tyttäreensä: “Meillä pitää olla aina vähintään seuraava matka tiedossa. Maaliskuussa lähdemme yhdessä Dubaihin.”

    Sitra ja kumppanit ovat lanseeranneet Lentolakko-haasteen, johon liittyy LitAdvisor, tunnettua matkavinkkaussivua mukaileva kampanja. Siinä kehotetaan vinkkaamaan kirjasta, jolla on tehnyt lukumatkan tarvitsematta lentää mihinkään.

    Lentämisen välttäminen on yksi suurimmista ilmastoteoista, mitä yksilö voi tehdä, perustellaan kampanjassa. Lomalennoista on kuitenkin ehtinyt tulla monelle tuttu tapa, jota voi olla vaikeaa muuttaa, epäillään.

    – Kampanjamme tarjoaa lennottomalle valinnalle yhteisön tukea sekä runsaasti vinkkejä vaihtoehtoisista rentoutumistavoista, lupaa Lentolakko-kampanjan koordinaattori Laura Nurminen.

    Arktiset alueet ja Perun vuoristo lähellä toisiaan

    Antropologi Martta Haveria kiinnostavat erityisesti ilmastomuutokseen liittyvät käyttäytymisen muutokset. Haveri on työskennellyt sekä saamelaisten keskuudessa että Perun vuoristossa. Hän on nähnyt, että kun ilmastonmuutos vaikuttaa negatiivisesti ihmisten elämään, he myös muuttavat käytöstään ja haluavat löytää tapoja torjua muutosta..

    Omassa elinympäristössään Helsingissä ilmastouhkan torjuminen näkyy ainakin kierrätyksenä.

    – En näe vielä suurta muutosta ihmisten käyttäytymisessä lentämisen suhteen. Vielä vähän täällä naureskellaan sille, että matkustetaan kauas. Mutta saatetaan sanoa, että tämä on sitten viimeinen reissu, pohtii antropologi.

    Haverin mielestä Suomessa ilmastomuutoksen vaikutukset eivät vielä ole niin vakavia, että niillä olisi vaikutusta ihmisiin. Esmeriksi ruuan kasvattamisessa ei Suomessa ole ongelmia.

    Haverin Perussa havainnoimien maanviljelijöiden elämässä pyrkimykset ovat samat kuin niin monella miljardilla muullakin ihmisellä: tienata enemmän, syödä hyvin, hankkia kulutustavaroita ja nostaa omaa elintasoa. Sekä matkustaa, nähdä maailmaa. Tämä ihmisten halu on ilmastonmuutoksen torjunnan suurimpia haasteita.

    Ongelmat ovat samanlaisia ympäri maailman, mutta korostuvat äärialueilla. Ilmastonmuutos on tehnyt joistakin alueista viljelykelvottomia, eikä perinteisillä elinkeinoilla tulla toimeen.

    – Silloin ihmisten on pakko muuttaa kaupunkeihin, mutta ruokamme tulee maalta.

    Lentämisen rajoittaminen ei ole yksinkertaista

    Kaukomatkailu lentämällä on arvoiltaan monimutkainen asia. Lentomatkailusta on tullut mahdollista myös muille kuin varakkaille vasta viime vuosikymmenien aikana. Kun hiilipäästöjä ryhdytään suitsimaan esimerkiksi polttoaineiden hinnannostolla, vaikutukset osuvat eniten köyhimpiin. Turismi tuo tuloja myös köyhiin maihin.

    Lentämisen rajoituksilla, vaikkapa hinnannousun kautta, on varakkaiden liikkumiseen ja matkustamiseen vain vähän merkitystä. Vaikutukset osuvat köyhimpiin.

    Ilmastonmuutoksen torjunta uhkaa lisätä eriarvoisuutta, jota köyhyyden torjunnalla on viime vuosikymmeninä vähennetty.

    Aiotko sinä rajoittaa vapaaehtoisesti lentämistä? Vai pitäisikö lentämisestä tehdä kalliimpaa? Uskotko, että lentäminen kaukomaille vähenee? Onko lentolakko-tyylisellä kampanjoinnilla vaikutusta? Mitä kaipaat lentokeskusteluun? Keskustele lentomatkailusta jutun alla.

    Keskustelu oli avoinna uudenvuodenaattona 31.12.2018 klo 8–15. Kiitoksia kaikille keskusteluun osallistuneille.

    Viisi vuotta sitten Kitee oli velkainen kriisikunta, nyt se laskee kuntaveroa jo kolmatta kertaa – mitä kunnassa tehtiin oikein?

    Viisi vuotta sitten Kitee oli velkainen kriisikunta, nyt se laskee kuntaveroa jo kolmatta kertaa – mitä kunnassa tehtiin oikein?


    Vain kourallinen kuntia kykenee laskemaan kunnallisveroa vuodenvaihteessa. Niistäkin valtaosa sijaitsee Ahvenanmaalla, käy ilmi Kuntaliiton keräämistä tiedoista. Manner-Suomessa kunnallisveroa laskevat ainoastaan varsinaissuomalainen Kustavi sekä...

    Vain kourallinen kuntia kykenee laskemaan kunnallisveroa vuodenvaihteessa. Niistäkin valtaosa sijaitsee Ahvenanmaalla, käy ilmi Kuntaliiton keräämistä tiedoista.

    Manner-Suomessa kunnallisveroa laskevat ainoastaan varsinaissuomalainen Kustavi sekä pohjoiskarjalainen Kitee.

    Muut veronlaskijat ovat Ahvenanmaan hallintokeskus Maarianhamina sekä Kumlinge ja Finström.

    Mikä on kunnallisvero?Kunnallisveroa peritään kunnan asukkaiden ansiotuloista, eli lähinnä palkoista ja eläkkeistäKyseessä on kuntien merkittävin tulonlähde valtionkirstusta tulevien valtionosuuksien ohellaKeskituloinen, noin 3 600 euroa kuussa tienaava, palkansaaja maksaa kunnallisveroa keskimäärin noin 7 500 euroa vuodessaKunnat pyörittävät kunnallisveron tuotoilla esimerkiksi terveyskeskuksia, kouluja ja päiväkotejaKuntien keskimääräinen tuloveroprosentti on vuonna 2019 vajaat 20 prosenttia

    Lähde: Kuntaliitto

    Kitee on tässä listassa mielenkiintoinen tapaus. Se nimittäin tunnettiin vielä viisi vuotta sitten kriisikuntana.

    Reilun 10 000 asukkaan pikkukaupunki oli vuonna 2013 pahasti velkaantunut, kertynyttä alijäämää oli 11 miljoonaa euroa ja päätöksenteko oli sekaisin kuntaliitoksen jäljiltä.

    Nyt Kitee kuitenkin laskee kunnallisveroa jo kolmatta kertaa muutaman vuoden sisällä. Kunnallisvero laskee puolikkaan prosenttiyksikön 21 prosenttiin, mikä lähenee jo valtakunnallista keskiarvoa.

    Vielä vuonna 2014 Kitee oli kärkiverottaja 22,50:n tuloveroprosentilla.

    Mitä ihmettä on tapahtunut?

    Kulukuuri pelasti talouden

    Marraskuusta 2013 lähtien Kiteen kaupunginjohtajana toiminut Eeva-Liisa Auvinen kertoo, että talous pantiin kuntoon tasapainottamisohjelman avulla.

    Aluksi tuloja lisättiin nostamalla kunnallisveroa ja samalla kuluja karsittiin tekemällä muutoksia palvelurakenteeseen ja tehostamalla palveluita.

    Esimerkiksi vanhusten hoiva- ja hoitoketjua kevennettiin vähentämällä vuodeosastopaikkoja ja lisäämällä kotihoitoa ja muita hoitomuotoja.

    Kunnan työntekijöiden määrää saatiin vähennettyä eläköitymisten myötä ilman irtisanomisia tai joukkolomautuksia. Myös kunnan hallintoa kevennettiin ja johtamista uudistettiin.

    – Nettomenot tippuivat jo heti ensimmäisenä vuonna 3,5 prosenttia, kun valtakunnallisesti kuntien menot kasvoivat tuolloin lähes saman verran, Auvinen sanoo.

    Samalla Kitee investoi rakentamalla esimerkiksi uuden yläkoulun ja terveysaseman. Velkataakka putosi 25 miljoonasta noin viiteen miljoonaan euroon, sillä tulokset käytettiin investointeihin ja velan vähentämiseen.

    Entä heikkenivätkö palvelut?

    – Kuntalaiset eivät nähneet kovinkaan paljoa palveluiden heikentymistä. Itse asiassa palvelut ovat Kiteellä nyt paremmat kuin viisi vuotta sitten, Auvinen sanoo.

    Auvisen mukaan onnistumisessa keskeistä on ollut suunnitelmallisuus sekä kunnan päättäjien, työntekijöiden ja kuntalaisten sitoutuminen talousremonttiin.

    Kuntien taloustilanne kiristymässä

    Kuntalaisen vinkkelistä Kiteen esimerkki on harvinaista herkkua.

    Kuntaliiton tilastoista käy ilmi, että Suomen kuntien keskimääräinen tuloveroprosentti on kasvanut melko tasaisesti 1980-luvun puolivälistä lähtien.

    2000-luvulla kuntaveroa on laskenut keskimäärin vain noin neljä kuntaa vuodessa.

    Nyt laskuintoa alentaa entisestään kuntien taloustilanteen vaikeutuminen, sanoo Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Reina.

    Kuntien kulut ovat kasvaneet odotuksia enemmän. Samaan aikaan verotulot sekä asukkailta että yrityksiltä ovat kääntyneet laskuun.

    Lisäksi monella kunnalla on edessään isot investoinnit esimerkiksi koulurakennusten korjaamisen myötä.

    Tähän suhteutettuna ehkä jopa yllättävän harva kunta nostaa kunnallisveroa vuodelle 2019.

    – Verojen korottaminen on kunnilla aivan viimeinen keino turvata rahoituksen riittävyyttä. Sen tämä osoittaa, Reina sanoo.

    Reinan mukaan kunnat paikkaavat nyt alijäämää velanotolla, menosäästöillä ja investointien lykkäämisellä.

    Kunnallisvero nousee vain 46 kunnassa. Tämäkin tosin koskee isoa määrää ihmisiä: noin puolen miljoonan suomalaisen kuntavero nousee vuodenvaihteessa.

    Kunnallisvero pysyy ennallaan 260 kunnassa, esimerkiksi suurimmissa kaupungeissa.

    Vero vaikuttaa kunnan imagoon

    Kunnat ovat haluttomia nostamaan veroprosenttejaan usein myös imagosyistä.

    Kuntaveron lasku taas toimii vastakkaiseen suuntaan. Tämä on huomattu myös Kiteellä.

    – Saamme valtakunnallista ja paikallista huomiota. (Kunnallisveroa laskeva) paikkakunta kiinnostaa yrityksiä ja mahdollisia muuttajia, Auvinen arvioi.

    Toisaalta veroprosentin lasku vaikeuttaa lähtökohtaisesti menojen rahoittamista. Kitee aikookin panostaa ensi vuonna uusien työpaikkojen ja siten verotulojen syntymiseen.

    – Haluamme saada tänne uutta työtä ja uusia yrityksiä, Auvinen sanoo.

    Yrityksien houkutteluun on palkattu esimerkiksi uusi elinkeinojohtaja.

    Uudet työpaikat ovat elintärkeitä kunnassa, jonka väki vanhenee ja vähenee. Saman pulman kanssa painii suurin osa Suomen kunnista.

    Lapsiperhe rakentaa omakotitaloa 10 000 euron budjetilla – seinät muurataan oljesta ja savesta, jääkaappia ja sähköhellaa ei tule

    Lapsiperhe rakentaa omakotitaloa 10 000 euron budjetilla – seinät muurataan oljesta ja savesta, jääkaappia ja sähköhellaa ei tule


    Unelma on perisuomalainen: itse rakennettu omakotitalo järven rannalla. Toteutustapakin on kuin Täällä pohjantähden alla -romaanista: mies raivaa torpan paikan umpimetsään omin käsin ja rakentaa perheelleen kodin itseään säästämättä. Mutta...

    Unelma on perisuomalainen: itse rakennettu omakotitalo järven rannalla. Toteutustapakin on kuin Täällä pohjantähden alla -romaanista: mies raivaa torpan paikan umpimetsään omin käsin ja rakentaa perheelleen kodin itseään säästämättä.

    Mutta tässä tarinassa lopputulos yllättää: Liperin maaseudulle Pohjois-Karjalaan nousee savesta ja oljista tehty pyöreä ekotalo, joka muistuttaa ulkonäöltään valtavaa afrikkalaista savimajaa. Siellä nelihenkinen lapsiperhe aikoo elää omavaraista elämää vailla jääkaappia, pyykkikonetta, keskuslämmitystä tai vesivessaa.

    Taloon rakennetaan parhaillaan kattoa. Ensi kesänä on vuorossa seinät, joihin tulee savirappaus.Laura Kosonen / Yle

    Näky metsän keskeltä aukeavalla tontilla pysäyttää. Pystyssä on kahdeksan metriä korkea pyöreän talon kehikko. Yhdeksän tanakkaa pystyhirttä kannattelee kattorakenteita. Ylhäällä omatekoisilla rakennustelineillä tasapainoilee rakenteilla olevan talon isäntä Mick Walsh ja kiinnittää kattopeltiä paikalleen.

    Talvi puskee päälle. Työ on pakko keskeyttää sydäntalven kylmimmiksi kuukausiksi, ja katto jää kesken. Katon rakentaminen jatkuu keväällä, sen jälkeen on seinien vuoro. Muuttamaan perhe pääsee kahden vuoden kuluttua. Ehkä.

    Savimajasta saattaa tulla muumitalo

    Hämmästyttävintä Mick Walshin ja Marja Houtbeckersin taloprojektissa on sen budjetti: ekotalo metsän keskelle nousee noin kymppitonnilla. Kun mukaan lasketaan tontin hinta ja tien rakentamisen kustannukset, tulee kokonaisbudjetiksi noin 30 000 euroa. Summassa ei tosin ole mukana hintaa työlle. Mick Walsh on ammatiltaan kirvesmies ja hän haluaa tehdä rakennuksella kaiken omin käsin. Siis aivan kaiken, lähtien kehikon hirsien kuorimisesta käsipelillä.

    – Rakennamme halvalla, sillä emme halua ottaa asuntolainaa. Jos meillä olisi lainaa, molempien aikuisten pitäisi käydä kodin ulkopuolella kokopäivätöissä, ja emme halua sellaista elämää, sanoo Marja Houtbeckers.

    Talon kehikko seisoo yhdeksän luonnonkiven päällä.Laura Kosonen / Yle

    Perhe rakentaa säästöjen turvin, ja Houtbeckers ja Walsh käyvät palkkatöissä satunnaisesti.

    Millaisen talon kymppitonnilla voi rakentaa? Mick Walsh ja Marja Houtbeckers haluavat rakentaa talonsa mahdollisimman pitkälti luonnonmateriaaleista. Hirsikehikko seisoo yhdeksän luonnonkiven päällä. Eristeeksi talon pohjaan ja kattoon tulee selluvillaa. Seinät eristetään puolen metrin olkikerroksella, jonka päälle ulko- ja sisäpuolelle tehdään savirappaus.

    Melkein kaikki mahdollinen rakennusmateriaali on kierrätettyä, esimerkiksi kattopelti, ovet ja ikkunat.

    – Olemme saaneet joensuulaisilta rakennustyömailta jätteeksi menevää lautatavaraa. Oikeastaan vain naulat ja muu pientavara sekä leivinuunin pohjan lekaharkot on ostettu uutena, Marja Houtbeckers sanoo.

    Kun talo aikanaan valmistuu, se muistuttaa todennäköisesti jättimäistä afrikkalaista pyöreää savimajaa.

    – Tai jos maalaamme katon punaiseksi ja ulkoseinät siniseksi, asumme muumitalossa, Marja Houtbeckers lisää.

    Tuleeko pyykkikonetta ikävä?

    Talosta tulee erikoinen, mutta ei siellä elettäväksi suunniteltu arki kuulosta sekään aivan tavalliselta. Walsh ja Houtbeckers haluavat elää mahdollisimman ekologisesti ja omavaraisesti. Unelmissa on, ettei taloa tarvitse liittää sähköverkkoon, vaan sähkö omiin tarpeisiin tuotetaan aurinkoenergialla ja pienen tuulimyllyn avulla.

    Silloin sähköä riittää lähinnä tietokoneen ja kännykän lataamiseen, valaistukseen ja auton lämmitykseen talvisin, pariskunta arvioi. Perheeseen kuuluvat myös nyt 2- ja 4-vuotiaat lapset Luna ja Leo. Suunnitteilla on lapsiperhe-elämä vailla juuri mitään nykyajan mukavuuksia.

    – Meille ei tule jääkaappia, pakastinta, pyykkikonetta tai sähköhellaa. Oikeastaan juuri mitään ei tule, Marja Houtbeckers nauraa.

    Marja Houtbeckers iloitsee siitä, että perhe on asettunut asumaan lähelle lapsuudenperhettä ja ystäviä. Laura Kosonen / Yle

    Tällä hetkellä perhe asuu vuokralla vanhassa puutalossa rakennustyömaan lähellä.

    – Ruuat laitamme puuhellalla jo nyt, mutta pyykkikonetta saattaa tulla ikävä. Tosin sitten meillä ei ole enää vaippaikäisiä, Marja Houtbeckers pohtii.

    Tarkoitus on tulla toimeen pienillä tuloilla myös sen jälkeen, kun talo on valmis. Pyykkääminen ja tiskaaminen käsin tai ruuanlaitto puuhellalla on työlästä, mutta Marja Houtbeckersin mielestä mielekästä puuhaa. Suomalais–irlantilainen pariskunta rakentaa itselleen elämää, jossa aikaa jää muuhunkin kuin palkkatyöhön. Lapset he haluavat hoitaa kouluikään asti kotona.

    Kompostikäymälä korvaa vesivessan

    Tavallisesti talon rakentamisessa kalleimpia ovat ammattilaisen tekemät sähkö- ja putkityöt. Niistäkin Walsh ja Houtbeckers aikovat selvitä halvalla. Talon sisälle tulee kompostikäymälä. Vesi saadaan omasta pihakaivosta. Voi olla, että se joudutaan kantamaan sisälle käsin.

    – Toivoimme kaivoa ylärinteeseen, jolloin veden olisi voinut pumpata taloon käsikäyttöisellä pumpulla. Maaperä oli kuitenkin liian kivinen, ja kaivo piti rakentaa alarinteen puolelle, Marja Houtbeckers sanoo.

    Talosta johdetaan ulos vain harmaat jätevedet eli tiski- ja pesuvedet, mutta ei ulosteperäisiä vesiä. Jätevesiä varten pihalle on rakennettu kymmenen neliön kokoinen imeytyskenttä esimerkiksi sorasta. Se suodattaa ja puhdistaa jäteveden maaperässä.

    Peseytymistilat tulevat pihasaunaan. Pyöreän talon keskelle pystytetään suuri käytetty vuolukiviuuni. Talo lämpiää pelkästään puulla.

    Minikokoinen talo kiertää rakennusmääräyksiä

    Walsh ja Houtbeckers kutsuvat taloaan ekotaloksi. Ekorakentaminen on häilyvä termi. Se voi tarkoittaa yhtä lailla talon energiatehokkuutta kuin rakentamista luonnonmateriaaleista. Joka tapauksessa ekorakentamisen tavoitteena on mahdollisimman pieni ympäristörasitus. Useimmiten ekotalolla tarkoitetaan taloa, jossa on tavallista parempi lämmöneristys, energiatehokkaat lämmitysratkaisut ja keskimääräistä pienempi sähkön- ja vedenkulutus.

    Mick Walsh ja Marja Houtbeckers ovat yhdessä rakennushommissa vain harvoin. Yleensä Mick rakentaa ja Marja hoitaa lapsia. Laura Kosonen / Yle

    Ekologisina valintoina voi ajatella myös kierrätetyn rakennusmateriaalin käyttöä. Toisaalta rakennusmääräykset rajoittavat esimerkiksi kierrätettyjen ikkunoiden ja ovien käyttöä, jos niiden lämmöneristävyys ei ole riittävä.

    Marja Houtbeckersin ja Mick Walshin taloon tulee ratkaisuja, jotka eivät täytä nykyisiä, yli 50 neliömetrin kokoisten talojen rakennusmääräyksiä. Talon asuinpinta-ala on alle 50 neliötä, sillä tällöin määräykset ovat löyhemmät. Esimerkiksi talon lämmittäminen pelkästään puulla ei olisi isommassa talossa salittua, mutta liperiläisperheen minitalossa se on mahdollista.

    – Rakennusvalvoja on suhtautunut suunnitelmiimme kiinnostuneen positiivisesti, Mick Walsh sanoo.

    Itse hän on saanut vastata monta kertaa kysymykseen, miksi käyttää elämästään monta vuotta rakennusprojektiin, joka on hankala ja vie kaiken ajan. Kyse on unelmasta ja sen toteuttamisesta. Kirvesmiehelle oman talon rakentaminen on pitkäaikainen haave. Eikä minkä tahansa talon, vaan todellisen hartiapankkitalon, jossa jokaisen ratkaisun saa miettiä itse.

    Talon pyöreä muoto on aiheuttanut lisähaasteita rakentamiseen. Ongelmanratkaisu kuitenkin kiehtoo Mick Walshia.Laura Kosonen / Yle

    Unelma oli mielessä silloin, kun Walsh vajaat pari vuotta sitten seisoi juuri hankitulla metsätontilla, alkoi kaataa puita ja kuoria tukkeja. Sama unelma on mielessä nyt, kun Walsh puhaltelee lämmintä ilmaa pakkasviiman kylmettämiin sormiinsa talon kattotöissä.

    – Yksi haave on paanukatto. Se on kuitenkin niin hidas rakentaa, että tyydymme nyt aluksi peltiin, Walsh sanoo.

    Nosturi rikkoisi tee se itse -idean

    On monen sattuman summa, että irlantilainen kirvesmies rakentaa savitaloa Pohjois-Karjalan maaseudulle. Walsh ja Houtbeckers tapasivat aikoinaan Irlannissa ja miettivät pitkään, mihin alkaisivat elämäänsä rakentaa. Lopulta asiasta päätettiin heittää kolikkoa. Kolikko valitsi Irlannin.

    – Sitten tulimme käymään Suomessa ja alkoikin tuntua siltä, että meidän täytyy asettua tänne minun kotiseudulleni, Marja Houtbeckers kertoo.

    Hän on kasvanut maatilalla vain kivenheiton päässä talotyömaasta.

    Aluksi pariskunta etsi vanhaa maalaistaloa Pohjois-Karjalasta. Unelmapaikkaa ei löytynyt, sillä vaatimukset olivat korkealla: talon piti sijaita omassa rauhassa, tien päässä, keskellä metsää ja lähellä järveä.

    Vähitellen myös Marja Houtbeckers lämpeni miehensä unelmalle kokonaan itse rakennetusta talosta. Sopiva tontti löytyi läheltä Houtbeckersin vanhempien tilaa, ja maan omistaja suostui kauppoihin.

    Marja Houtbeckers haluaa, että lapset Leo ja Luna oppivat erilaisia käytännön taitoja. 4-vuotias Leo on taitava vasaran käyttäjä.Laura Kosonen / Yle

    Talon hirsikehikon puut on saatu omalta tontilta. Pariskunta ei kuitenkaan halunnut rakentaa perinteistä hirsitaloa, sillä järeiden seinähirsien käsitteleminen ja nostaminen olisi ollut fyysisesti hyvin raskasta. Nosturin ja koneiden käyttäminen taas olisi rikkonut ajatuksen tee se itse -talosta. Seinämateriaaleiksi valittiin olki ja savi, koska ne ovat ekologisia ja yhtä aikaa hengittäviä ja eristäviä.

    Tähän mennessä ulkopuolisten ammattilaisten apua tontilla on tarvittu vain silloin, kun kaivinkoneyrittäjä kävi rakentamassa tien- ja tontinpohjan.

    Täysin ilman apua pariskunnan ei ole kuitenkaan tarvinnut rakentaa. Työmaalla on ollut apuna talkoolaisia eri puolilta Eurooppaa kolmen eri järjestön kautta. Jotkut ovat viipyneet useamman kuukauden, toiset jokusen viikon. Walsh on samalla opettanut hanslankareille käsin rakentamisen taitoja.

    – Vaikka kyllä meidän Leo on taitavampi naulaaja kuin monet talkoolaisista, Marja Houtbeckers huomauttaa.

    Pariskunta haluaa opettaa lapsilleen, että asioita voi tehdä itse. Kesällä lapset ovat mukana tontilla. Viime kesänä Marja ja lapset aloittivat kasvimaan rakentamisen ja tekivät polttopuut useamman vuoden tarpeiksi.

    Pyöreä on vaikea muoto

    Konkreettinen rakentaminen on vain pieni osa taloprojektia. Paljon enemmän aikaa kuluu suunnitteluun, kierrätysmateriaalien hankkimiseen ja erilaisten ratkaisujen pohdintaan. Ekorakentamisesta kiinnostuneiden verkosto netissä on vilkas ja vinkkejä jaetaan ahkerasti.

    Mick Walsh on esimerkiksi joutunut ratkomaan monta ongelmaa, joita talon pyöreä muoto aiheuttaa. Perinteisen neliskanttisen talon rakentaminen olisi ollut helpompaa.

    Talon rakentaminen omin käsin on Mick Walshille pitkäaikainen unelma.Laura Kosonen / Yle

    – Pyöreä muoto kuitenkin viehätti meitä ja samat neliöt tuntuvat siinä tilavammilta. Se tuntuu luonnolliselta ratkaisulta, vaikka rakennusvaihe on vaikeampi, Marja Houtbeckers sanoo.

    Pariskunta myöntää, että työlään unelman toteuttaminen on hetkittäin kaduttanutkin. Rakentamisen hidas tahti sen sijaan ei tullut yllätyksenä. Oikeastaan se on tarjonnut mahdollisuuden uuden elämänasenteen opetteluun.

    – Ennen elin elämääni keskittyen tavoitteisiin ja tuloksiin. Talon rakentaminen on opettanut keskittymään käsillä olevaan hetkeen ja nauttimaan matkasta, Mick Walsh sanoo.

    Venäjä rajoittaa matkustajien ruuan ja tavaroiden vientiä Suomesta Venäjälle – vaikutukset voivat näkyä kaupoissa

    Venäjä rajoittaa matkustajien ruuan ja tavaroiden vientiä Suomesta Venäjälle – vaikutukset voivat näkyä kaupoissa


    Vuodenvaihde tuo muutoksia itärajalle. Jatkossa Suomesta saa viedä Venäjälle omaan käyttöön entistä vähemmän elintarvikkeita tai tavaroita ilman tullimaksuja. Niiralan tullin päällikkö Erkki Multamäki kertoo, että Suomen puolella...

    Vuodenvaihde tuo muutoksia itärajalle. Jatkossa Suomesta saa viedä Venäjälle omaan käyttöön entistä vähemmän elintarvikkeita tai tavaroita ilman tullimaksuja. Niiralan tullin päällikkö Erkki Multamäki kertoo, että Suomen puolella säädöksiin ei ole tulossa muutoksia.

    – Venäjän puolella matkustajavienti muuttuu siten, että sallittu yläraja on jatkossa 25 kiloa, kun ennen se oli 50 kiloa. Rahallisen arvon yläraja putoaa 1500 eurosta 500 euroon.

    Jos tavaraa haluaa viedä Venäjälle yli näiden määrien tai arvojen, joutuu maksamaan tullimaksun. Multamäki ei osaa sanoa varmasti, miksi Venäjä on päättänyt toimia näin.

    – Varmaankin Venäjän valtio haluaisi, että ihmiset käyttävät rahansa kotimaassaan.

    Uusien rajoitusten vaikutuksia rajanylitysten määrään Multamäki ei osaa vielä arvioida.

    – Helmi–maaliskuulla näemme paremmin mihin tilanne kehittyy.

    Venälästuristien määrän arvioidaan kasvavan prosentin tänä vuonna viime vuoteen verrattuna.

    Niiralan tullin päällikkö Erkki Multamäki.Yle / Ari HaimakainenRajoitukset voivat rajoittaa kauppaa

    Uudet rajoitukset voivat vähentää erityisesti kalliin elektroniikan ja painavien esineiden ostoja Suomesta. Esimerkiksi painavat veneiden perämoottorit tai kalliit älypuhelimet ovat tällaisia tavaroita.

    Painorajoja on kierretty aiemmin siten, että tavarat on purettu osiin ja tuotu usean henkilön mukana yli rajan. Tämä vaikeutuu muutosten myötä, ja erityisesti esineet, joita ei voi purkaa, ovat ongelmallisia.

    Vähittäiskaupan puolella ei odoteta suuria muutoksia Venäjältä tulevaan kysyntään, kertoo Pohjois-Karjalan Osuuskaupan vähittäiskaupan toimialajohtaja Henrik Härkönen.

    - Rajoitusten tulo on tiedossa, ja kaupan näkökulmasta ne eivät ole toivottavia. En kuitenkaan usko, että ne merkittävästi tai nopeasti muuttavat meidän tax-free-kauppaa.

    Härkönen perustelee kantaansa sillä, että suurin osa Venäjältä tulevista asiakkaista ostaa päivittäistavaratuotteita.

    - Heidän ostoksensa jäävät usein pienemmäksi kuin nämä kaavaillut rajat.

    Härkösen mukaan kysyntään vaikuttavat enemmän venäläisten kotitalouksien käytettävissä olevat varat ja ruplan kurssi.

    Niiralan raja-aseman varapäällikkö luutantti Pentti Jeskanen toivoo rajanylittäjiltä malttia.Yle / Ari HaimakainenRuuhkaa rajalla

    Ostosreissulla olevien venäläisten määrä on rajalla kasvanut ennen rajoituksen voimaantuloa. Matkustajien määrää kasvattaa myös venäläisten loma-aika, joka ajoittuu uuden vuoden ympärille.

    Niiralan raja-aseman varapäällikkö luutantti Pentti Jeskanen kertoo, että Niiralan raja-asemalla suurin osa matkustajista on tulossa Joensuuhun tai lähiympäristöön ostoksille.

    - Tuleva viikonloppu saattaa olla vielä vilkkaampaa. Venäläisillä alkavat vapaat 30.12. ja ne kestävät 8.1.2019 asti.

    Ruuhkiin kannattaa siis varautua. Jeskasella on neuvo suomalaisille rajanylittäjille.

    - Maltti on valttia ja ei hermostuta pienestä.

    Huippututkijat ovat asuneet Suomen itäisimmässä kolkassa 40 vuotta: ahma kävi ikkunan alla, eikä mikään vedä kaupunkiin

    Huippututkijat ovat asuneet Suomen itäisimmässä kolkassa 40 vuotta: ahma kävi ikkunan alla, eikä mikään vedä kaupunkiin


    Nygrénin pariskunnan talon kivijalka on muurattu pyöreistä luonnonkivistä. Riistantutkija, tohtori Tuire Nygrén opetteli tarkan lusikalla tehtävän työn ja muurasi kivijalan taloonsa itse. Muuraus vei kaksi vuotta, sitten he pääsivät...

    Nygrénin pariskunnan talon kivijalka on muurattu pyöreistä luonnonkivistä. Riistantutkija, tohtori Tuire Nygrén opetteli tarkan lusikalla tehtävän työn ja muurasi kivijalan taloonsa itse. Muuraus vei kaksi vuotta, sitten he pääsivät rakentamaan varsinaista taloa. Viiden vuoden kuluttua tuli valmista. Vuosi oli 1986.

    Koitajoen rannoilla on asuttu jo kivikaudella. Talon paikan niemen kärjessä valitsi muurauksen hanslankari, Tuiren puoliso, riistantutkija Kaarlo Nygrén. Ulkotasanne kiertää kaarevaa kolmikerroksista taloa keskikerroksen kohdalla. Siellä kulki ahma ruokaa etsimässä, mutta palataan siihen vähän myöhemmin.

    Pohditaan ensin syrjäseutujen tyhjenemistä.

    – Kuoleva kylä, sitä valitusta on saanut kuulla jo 1980-luvun alusta asti, puuskahtaa Tuire Nygrén.

    Valokuitu on tuonut Ilomantsin kyliin nopeat tietoliikenneyhteydet. Nygrénit eivät usko, että valot sammuvat seudulta, vaikka väestöennusteet kertovat toista. Hirvibiologian maailmanlaajuisesti arvostetut tutkimusurat tehtiin Ilomantsissa, kaukana perinteisestä akateemisesta maailmasta. Ne tehtiin ennen kuin kaiken maailman tutkimustieto oli saatavilla verkossa ja ne tehtiin liikkumalla luonnossa.

    Arkkitehti Viljo Suonmaa suunnitteli talon perheen toiveiden mukaan. Tuire Nygrén opetteli muuramaan ja teki itse kivijalan. Sittemmin tohtoria on kysytty muuraamaan muuallekin. Heikki Haapalainen / Yle

    Talolta lähtee puiden reunustama tie vanhaan lossirantaan. Lumikko on jättänyt parijälkiä jonon, loikkinut tien yli. Jäniksenpolku puolestaan vie Koitajoen jäälle, jossa on sulia mustia aukkoja läpi talven. Lumessa on myyränkolo. Päivänvaloon tulleen jyrsijän maallinen taival on päättynyt katajan alle talvipakkaseen.

    Kaarlo Nygrén nostaa jäätyneen ruumiin kouraansa ja varmistaa määrityksen.

    – Metsämyyrä. Kohta näitä on niin paljon, että lähtevät vaeltamaan. Niitä on jo talossakin.

    Ilomantsissa elävät kaikki Suomen maaeläimet.

    – Miten luontoa ja eläimiä nykyään voidaan tutkia vain kaupungeissa, kummastelee Kaarlo Nygrén.

    Tuire on optimisti ja Kaarlo pessimisti. Varsinaissuomalainen ja karjalainen ovat oppineet täydentämään toisiaan. Heikki Haapalainen / Yle

    Tuire ja Kaarlo Nygrén tulivat nuorina kahden lapsen vanhempina Ilomantsiin aikoinaan ikäänkuin kokeeksi, kun riistantutkimusasemalle tarvittiin työntekijöitä. Viisi vuotta Helsingissä, joista viimeiset kahden lapsen kanssa 32 neliön asunnossa Pohjois-Haagassa, vahvisti halun päästä pois lyijyä hengittämästä.

    Oli vuosi 1978. Jo ensimmäinen kesä ja talvi vakuuttivat pariskunnan, että täällä he haluavat lapsensa kasvattaa. Ja kun Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos oli myötämielinen, teki pariskunta pitkän uran kaukana yliopistomaailmasta. Aikuistuneista lapsista toinen asuu edelleen Ilomantsissa vielä kauempana katuvaloista kuin vanhempansa ja toinen Isossa-Britanniassa.

    Kaupunkilaisesta on tullut maalaisten puolustaja

    Tuire Nygrén väitteli tohtoriksi vuonna 2009. Väitöskirjan aihe oli hirvikannan säätely. Hän on eläkkeelläkin Suomen johtavia hirvitutkijoita.

    Maalla on osattava monenlaista, että pärjää. Tuire Nygrén sanoo kokevansa, että Ilomantsin tapaisissa paikoissa asuvia pidetään silti tyhmempinä ja sivistymättömämpinä kuin kaupunkilaisia. Hän pohtii, että miksi ne, jotka jäävät asumaan maalle kuulevat arvostelua, mutta kaupunkiin on aivan hyväksyttävää jäädä koko elämäkseen.

    – Automaattinen oletus on, että maalta pitäisi lähteä pois. Muuten on epäonnistuja. Se asenne suututtaa. Olisin paljon köyhempi henkisesti, jos olisin jäänyt Turkuun.

    Tutkija Tuire Nygrén on tutkija myös eläkkeellä. Uusi intohimon kohde on sukututkimus. Kaarlo puolestaan on uppoutunut syvälle sotahistoriaan. Siinä oman isän kokemat, mutta vaikenemat kolme sotaa ovat olleet sytyttäjänä.

    Ilomantsissa on taisteltu paljon. Sotien jäljet näkyvät muistomerkkeinä ja edelleen tehdään monenlaisia löytöjä. Kun lähimaastossa kaivettiin maaperää, tuli esiin valtava kasa luita.

    – Minut pyydettiin tunnistamaan, etteivät ne ole ihmisten. Eivät olleet, mutta olivat hevosten luita. Taisin siinä törmätä isäni sotaan.

    Kaarlo Nygrénin isä kertoi aikoinaan pojalleen, että hänen pahin sotakokemuksensa oli haavoittuneiden hevosten äänten kuunteleminen. Eräässä taistelutilanteessa hän joutui lopettamaan kärsiviä hevosia. Sodan jälkeen Nygrénin isä ei halunnut teurastaa eläimiä.

    – Äiti meillä tappoi siat ja lampaat lahtipäivinä, muistelee Enossa maatilalla kasvanut Kaarlo Nygrén.

    Muflonin kallo on Kaarlon metsästysmuisto.Heikki Haapalainen / YleKuolema liippasi läheltä

    Kun asuu kaukana suuresta yleisöstä, työt vievät usein reissuihin. Autolla on ajettavassa kaikissa keleissä. Kaksi vuotta sitten Tuire Nygrén oli tulossa kotiin asiantuntijakeikalta. Tie oli loskainen ja auto lähti otteesta, lensi ulos tieltä ja törmäsi koivuun.

    – Ehdin mielessäni hyvästellä rakkaani.

    Vanhan auton toimiva turvatyyny pelasti pahimmalta. Loukkaantuminen oli niin vakava, että Tuire oli sairaalassa kaksi kuukautta ja kotona vielä toisen mokoman toipilaana Kaarlon hoidettavana.

    Ja silloin tuli ahma.

    Tuire istui olohuoneessa laiskanlinnassaan ja katseli ulos. Talon ulkotasanteella näytti puuhailevan koirankokoinen ja -oloinen otus. Ahma oli tullut tutkimaan olisiko tasanteella roikkuvista hauenpäistä syötäviksi. Tuire katseli ahmaa ja pohti mielessään, että peto on varsin peloton, ehkä liian tottunut ihmisiin.

    – Jospa se haistoi sinussa raadon, sanoo Kaarlo tarinaa kuunnellessaan.

    Tuire nauraa. Itäsuomalainen huumorintaju on ilon lähde. Pariskunta kertoo monta juttua vieraistaan, joista useille puheliaat ja silmiin katsovat ilomantsilaiset ovat olleet ihmetyksen aihe.

    Kaarlo Nygrén on aktiivinen sotahistorian harrastaja, mutta haluaa toimia käytännön hommissa. "Kun tekivät Ilomantsin sotahistoriallisesta touhusta ry:n, jäin pois. Järjestöbyrokratiaa en ala pyörittämään."Heikki Haapalainen / Yle

    Näillä selkosilla ihmiset ja pedot kohtaavat muutenkin, mutta Kaarlo kertoo, että heidän pihallaan ahma aiheutti omanlaisensa petovahingon. Hankeen tökätty harja ei sopinut ahman fengshuihin, joten se rempoi harjanvarren poikki mennessään.

    Susi puhuttaa, hirvi kuljettaa

    Kun sudet tekevät jotain, Kaarlo Nygrénin puhelin saattaa soida. Ennen susia oli vain näillä Suomen itäisimmillä saloilla, nyt myös muualla. Harmaaturkki osaa ylittää Koitajoen juuri siitä ainoasta kohdasta, josta virtaava vesi jäätyy kuljettavaksi. Sudet ovat nykyään kantavina milloin sattuu, koska ne parittelevat koirien kanssa. Suden jäljissä tulee usein ahma. Kaarlolta pukkaa susitarinaa toisensa perään.

    – Sudet ovat vieneet Kallen mennessään, Tuire sanoo.

    Tuirelle puolestaan soitetaan aina, kun hirvet tekevät jotain ihmisten mielestä epätavallista. Kaarlo harmittelee, ettei puolison elämäntyölle ole tarpeeksi omistautunutta jatkajaa.

    Kurkistamme talon alakertaan, luonnonkivimuurin sisälle. Siellä on metrikaupalla ruskeita mappeja, joiden selkämyksessä on juokseva numerointi. Siinä on Suomen laajin tutkimusaineisto hirvistä.

    Aiemmin tänä keväänä eläkeläispariskunta matkusti vuorokauden Yhdysvaltoihin Seattleen ottamaan vastaan Kaarlon saaman yhdysvaltalaisen hirviyhteisön myöntämän tunnustuksen pitkäaikaisesta työstä.

    Tuire kokosi Kaarlon ansioluettelon sadoista julkaisuista ja puhui itse konferenssissa uusimmasta tutkimuksestaan. Hän sai tietää, että meikäläisen kruunupään kookkaalla serkulla, amerikkalaisella hirvellä ei mene hyvin. Ilmastonmuutos vaikuttaa sen elinympäristöön.

    "Päällepäin näyttää samalta kuin 40 vuotta sitten, mutta luonto on kärsinyt paljon. Vesistöt ovat huonossa kunnossa ja metsät vallankin köyhtyneet." Tuire Nygrén kuitenkin iloitsee, että tavalliset ihmiset ovat heränneet puolustamaan ympäristöä monin tavoin.Heikki Haapalainen / Yle

    Tämäkin talvena Ilomantsi kuuluu Suomen lumisimpiin kuntiin. Viime talvi oli todella runsasluminen, erityisen kunnollinen. Lunta oli paikoin reilusti yli metri. Kaarlo Nygrén odottaa talven kirkkaiden öiden myötä myös tähtitaivaan näkymiä.

    Koitajoen rannalla pimeys on todella pimeää. Ja kesällä hyttysiä, itikoita, kuten täällä sanotaan, on todella paljon. Niihin Tuire ei totu koskaan.

    – Kaikki rakennukset pitäisi verkottaa hormeja myöten, ei yksikään matkailija tule tänne toista kertaa, jos nukkuu yön itikoiden ininässä, tuskailee Tuire.

    Luonnon keskellä eläessä sen kokee ihollaan. Kun Koitajoella ja Mekrijärvellä myrskyää, oma paikka universumissa asettuu kohdilleen. Ja jos sähköt menevät poikki, ei pussinperä ole ensimmäisenä korjauslistalla. Talvella sähköttömyydessä pärjää, mutta kesällä on ainainen huoli pakastimen aarteista. Joskus ovat tutkimusasemalla olleet arvokkaat näytteet vaarassa, kun aggregaateista on ollut uupelo.

    Kaarlo ja Tuire Nygrénin työpaikka, Ilomantsin Ahvenjärven tutkimusyksikkö, lakkautettiin vuonna 2009. Työ jatkui Mekrijärvellä Joensuun yliopiston tutkimusaseman vuokralaisena. Yliopistonkin asema lakkautettiin vuoden 2016 lopussa. Keskittämisvimma ja säästöihin vetoaminen kummastuttavat Nygrénejä.

    – Miten paljon köyhemmässä maassa oli varaa paljon enempään kuin rikkaassa maassa nyt?

    On tilaa olla vieraanvarainen

    Syntyjään enolainen Kaarlo Nygrén ei ole Ilomantsin Koitajokivarressa kaukana synnyinseudustaan. Äitinsä puolelta suomenruotsalainen, Turussa syntynyt Tuire puhuu vielä selkeästi varsinaissuomalaisella nuotilla. Tarvittaessa se tarttuu Kaarloonkin, kun pariskunta matkustaa mökille Kustaviin.

    Suomen itäisin kunta Ilomantsi, sen karhut, ihmiset ja itsenäisyys ovat 40 vuoden jälkeen molemmilla verissä.

    – Jos meidän täytyy täältä itse rakentamastamme talosta lähteä, on ihan sama missä asumme hoivattavina.

    Talonpito vaatii työtä lämmityksineen ja lumitöineen, mutta vielä on pärjätty hyvin. Syrjäseuduilla asuvien vieraanvaraisuus perustuu siihen, että itse saattaa olla seuraava avuntarvitsija. Jos historiaan peilataan, niin erikoisesti maisemaa kirjova, biologin sanoin meanderoiva, Koitajoki, hetteiset lakkasuot, hongikot, harjut ja kosteikot kelpaavat asuinpaikoiksi vielä pitkään.

    Kaarlo on löytänyt lähistöltä kiviaikaisia kvartsi-iskoksia.

    On ajatus, joka toimii sekä joululahjana että uudenvuoden toiveena. Ei enää koskaan 32 neliöön.

    Jutun keskustelu on päättynyt. Kiitoksia kaikille keskusteluun osallistuneille.

    Nygrénit kotiympäristössään Koitajoen rantatiellä.Heikki Haapalainen / Yle
    Miten valmistaa täydellinen vegaaninen burgerpihvi? Voiko kasvissyöjä noudattaa FODMAP-ruokavaliota? 12 kysymystä ja vastausta kasvisruuasta

    Miten valmistaa täydellinen vegaaninen burgerpihvi? Voiko kasvissyöjä noudattaa FODMAP-ruokavaliota? 12 kysymystä ja vastausta kasvisruuasta


    Yle keräsi viime viikolla lukijoilta kysymyksiä kasvisruuasta. Valitsimme 12 kiinnostavaa kysymystä ja etsimme asiantuntijat vastaamaan niihin. 1. Mitä on tehtävissä, jos pavut ja muut palkokasvit aiheuttavat ilmavaivoja? Monien ruuansulatus tottuu...

    Yle keräsi viime viikolla lukijoilta kysymyksiä kasvisruuasta. Valitsimme 12 kiinnostavaa kysymystä ja etsimme asiantuntijat vastaamaan niihin.

    1. Mitä on tehtävissä, jos pavut ja muut palkokasvit aiheuttavat ilmavaivoja?

    Monien ruuansulatus tottuu papuihin, ja mahavaivat saattavat väistyä muutaman viikon tai kuukauden kuluessa, sanoo laillistettu ravitsemusterapeutti Lotta Pelkonen.

    – Jos kyse on ärtyvän suolen oireyhtymästä, tottumista ei tapahdu, Pelkonen huomauttaa.

    Vatsavaivoja voi vähentää liottamalla pavut ja herneet hyvin, mielellään 10-12 tuntia. Herneitä voi liotuksen jälkeen myös hetken "herätellä" eli antaa niiden seisoa muutamia tunteja sen jälkeen, kun liotusvesi on kaadettu pois. Myös veden vaihtaminen kerran keittämisen aikana saattaa vähentää syöjän vatsavaivoja, vinkkaa kokki Petja Viittanen.

    Pavuista valkeat säilykepavut ja pakasteesta löytyvät edamame-soijapavut ovat yleensä hyvin siedettyjä. Tofu ja seitan, joka on valmistettu ilman kikhernejauhoja, sopivat hyvin lähes kaikille.

    2. Voiko kasvissyöjä noudattaa FODMAP-ruokavaliota?

    FODMAP-ruokavalio on herkkävatsaisille tai ärtyvän suolen oireyhtymän hoitoon tarkoitettu ruokavalio. Siinä ideana on välttää tiettyjä, huonosti ohutsuolesta imeytyviä hiilihydraatteja, jotka voivat aiheuttaa turvotusta, vatsakipuja tai ilmavaivoja. FODMAP-hiilihydraatteja on paljon kasvikunnan tuotteissa, ja vältettävien aineiden listalla ovat esimerkiksi pavut, sipuli ja tietyt hedelmät.

    – Kasvisruokavalion voi koostaa ilman FODMAP-hiilihydraatteja. Kyse on aina myös yksilöllisestä sietokyvystä. Osa FODMAP-ruokavaliosta hyötyvistä sietää esimerkiksi jonkin verran vehnää ja valkosipulia, osa taas ei, sanoo ravitsemusterapeutti Lotta Pelkonen.

    Kasviproteiineista tofussa FODMAP-hiilihydraatteja on vain vähän ja se on hyvin siedetty. Myös tempe sopii herkkävatsaisille, samoin seitan, jos se on valmistettu ilman sipulia. Esimerkiksi vegaaninen “kebabliha” vöner on seitan-valmiste.

    Siemenet sopivat useimmille ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsiville, samoin pähkinät lukuun ottamatta cashew- ja pistaasipähkinöitä.

    – Säilykepavuissa ja -linsseissä on vähemmän FODMAP-yhdisteitä kuin itse keitetyissä, koska ne liukenevat papujen säilöntäliemeen, Pelkonen huomauttaa.

    Hampurilaispihvissä täytyy olla rasvaa ja makua. Grillaaminen avotulella kruunaa hampurilaisen kasvispihvin, vinkkaa kasvisravintolan omistaja.Impossible Foods Inc3. Lehmien metaanipäästöistä puhutaan, mutta entäpä ihminen? Jos papuruoka pierettää, lämpeneekö ilmasto?

    Lehmä on märehtijä, ihminen ei. Lehmät päästävät metaania ilmakehään uloshengityksen, röyhtäyksien ja pierujen kautta. Lehmien tuottama metaani liittyy niiden ruoansulatukseen, ja 95 prosenttia siitä vapautuu röyhtäyksinä. Yksi lehmä tuottaa 250–800 litraa metaania päivässä. Ihmisen kaasupäästöt muodostuvat eri mekanismin kautta ja niinpä kaasun määrä ja koostumuskin ovat erilaiset, toteaa tutkija Merja Saarinen Luonnonvarakeskuksesta.

    Ihminen tuottaa suolikaasua vuorokaudessa puolesta litrasta litraan. Ihmisen pieruissa metaanin osuus vaihtelee, ja on korkeimmillaan noin 25 %. Kokonaispäästöt jäävät pieneksi, vaikka papujen syönti pierettäisi tavallista enemmän. Asiasta on tehty myös teoreettisia laskelmia (Vihreä Lanka). Yksiselitteinen fakta on, etteivät ihmisen pierut pahenna ilmastonmuutosta.

    4. Miten valmistaa täydellinen vegaaninen burgerpihvi?

    Kasvishampurilaisiin erikoistuneiden ravintoloiden pihvireseptit ja valmistustavat ovat salaisia. Helsinkiläisen Soi Soi -kasvisravintolan omistaja Sonja Numminen kuitenkin neuvoo, että kotikeittiössä kannattaa kokeilla soija- ja seitan-pohjaisia hampurilaispihvejä.

    – Ne ovat sitkeitä kasvisproteiineja ja niihin saa kivan suutuntuman. Hampurilainen on lohturuokaa ja sen oletetaan maistuvan tietynlaiselta, Numminen sanoo.

    Tarkkaa reseptiä hän ei anna, mutta kehottaa tekemään esivalmistelut huolella. Esimerkiksi seitania voi ensin keittää ja sen jälkeen marinoida ja paistaa tai käyttää välillä uunissakin. Soijapihvin raaka-aineena voi käyttää esimerkiksi vegekaupoista saatavaa soijajauhopohjaista pihviainesta. Mausteina kannattaa kokeilla lihan maustamisesta tuttuja perusmausteita. Soijakastikkeesta tai sienistä saa pihviin lihaisaa umamin makua ja pitkä marinointi takaa maukkaan lopputuloksen. Rasvassa ja suolassa ei kannata säästellä.

    – Raaka-aineissa itsessään ei ole rasvaa, joten paistaisin burgerpihvin reilussa öljyssä. Grillaamalla avotulella siihen saa muhkean maun, Numminen vinkkaa.

    5. Voiko kasvisruokatrendi aiheuttaa kärsimystä toisella puolella maailmaa? Millaisissa olosuhteissa esimerkiksi kiinalainen soija tai kikherneet tuotetaan?

    Elintarvikkeen koko tuotantoketjun sosiaalisia vaikutuksia selvittäviä elinkaariarviointeja on tehty vain vähän. On tietenkin mahdollista, että ulkomailta tuotujen elintarvikkeiden tuottamiseeen liittyy alkuperämaassa esimerkiksi lapsi- tai pakkotyövoiman käyttöä tai vaikkapa haitallisten kemikaalien käyttämistä ilman suojautumista, toteaa Luonnonvarakeskuksen tutkija Merja Saarinen.

    – Sosiaalisten vaikutusten riskit ovat maa- ja tuotannonalakohtaisia, ja asia pitää aina selvittää tapauskohtaisesti. Kuluttaja voi penätä vastauksia tuotteen valmistajilta ja vaatia heiltä läpinäkyvyyttä. Näin tuotantoketjujen vastuullisuus paranee, sanoo erikoistutkija Minna Kaljonen Suomen ympäristökeskuksesta.

    Ruuan raaka-aineiden ympäristövaikutusten arviointi ei ole helppoa. Sosiaalisia vaikutuksia täytyy selvittää tuotantoketju kerrallaan.Minna Rosval / Yle6. Syön päivittäin avokadoa ja pähkinöitä. Kumpikaan ei ole erityisen ympäristöystävällistä ruokaa. Mitä tilalle, jos haluan saman ravintohyödyn ja makuelämyksen?

    Ihan vastaavia tuotteita ei taida löytyä, arvioi vegaanikokki Petja Viittanen.

    Siemenet ovat yksi hyvä ravintoaineiden lähde pähkinöiden tilalle. Niistä saa välttämättömiä rasvahappoja. Kotimaiset pellavansiemenet sekä kuoritut hampunsiemenet ovat hyviä sekä proteiinin että hyvälaatuisen rasvan lähteinä. Niitä voi ripotella suoraan puuron tai myslin päälle tai paahtaa hampunsiemeniä kuivalla pannulla. Rouhituista siemenistä ravintoaineet imeytyvät paremmin. Suositeltu päiväannos on pari ruokalusikallista siemenlaatuja vaihdellen.

    Naposteluun pähkinöiden sijaan voi kokeilla uunissa öljyn ja mausteiden kera paahdettuja herneitä

    Hyvälaatuisia rasvoja saa myös suosimalla rypsi- ja oliiviöljyä.

    – Avokadon sijasta salaattiin voi lorauttaa laadukkaasta öljystä tehdyn kastikkeen – tosin samaa makuelämystä siitä ei saa, Petja Viittanen toteaa.

    Tutkija Merja Saarinen Luonnonvarakeskuksesta muistuttaa, että nykyisen kaltaisesta ruuantuotannosta aiheutuu aina ympäristövaikutuksia.

    – On kestämätön ajatus, ettei riittävästä ravitsemuksesta pidettäisi huolta. Kun ravitsemusvaikutukset otetaan huomioon, pähkinät ja siemenet ovat ainakin ilmastovaikutusten suhteen ihan hyvä valinta, Saarinen toteaa.

    7. Voiko täysipainoisen kasvisruokavalion rakentaa kokonaan kotimaisista aineksista?

    Periaatteessa kyllä, mutta jos ruokavalio on vegaaninen, B12-vitamiini täytyy ottaa purkista kuten vegaanien muutenkin. Kasvisruokavalio ilman tuontituotteita vaatii kuitenkin viitseliäisyyttä. Etenkin kevättalvella kasvisvalikoima jää niukaksi, jos edellisen syksyn juuressato on jo syöty. Kotimaiset viljatuotteet ovat keskeisiä tällaisessa ruokavaliossa.

    – Nokkosella ja muilla villivihanneksilla saa monipuolisuutta ruokavalioon, huomauttaa ravitsemusterapeutti Lotta Pelkonen.

    Kotimaisia palkokasveja on kaupasta hankala löytää härkäpapua lukuun ottamatta.

    Kasvisruokavalion koostaminen kokonaan kotimaisista raaka-aineista on työlästä.AOP8. Voiko kasvimaidosta tehdä itse jugurttia tai juustoa?

    Jugurtti onnistuu itse hapattamalla. Kasvimaitoon tehty jugurtti jää tosin löysemmäksi kuin lehmänmaitojugurtti, joten neste kannattaa ensin suurustaa tärkkelyksellä vähän paksummaksi. Jugurtinsiemen voi ottaa soija- tai kasvijugurtista.

    – Jugurtin kotivalmistus vaatii kuitenkin puhtautta ja sen, että lämpötila on mahdollista pitää vakaana fermentoinnin ajan, kokki Petja Viittanen sanoo.

    Ruokahifistelijä voi kokeilla valmistaa “homejuustoa” liotetuista cashewpähkinöistä tehdystä massasta. Viittanen kertoo, että maailmalla tunnetaan esimerkiksi Camembert-juuston vastine cashewbert. Pähkinämassaan lisätään maitohappobakteereja ja homestartteri, jonka voi tilata joistakin nettikaupoista.

    – Valmistus on työlästä, mutta maku ja juuston ulkonäkö on täysin verrattavissa homejuustoon, Viittanen sanoo.

    9. Bataatti on paremman makuinen kuin peruna, mutta mikä on bataatin hiilijalanjälki verrattuna kotimaiseen perunaan?

    Kotimaisen perunan ilmastovaikutus tuotekiloa kohden on varsin alhainen, toteaa tutkija Merja Saarinen Luonnonvarakeskuksesta. Bataatin ilmastovaikutusta sen sijaan ei ole vielä tutkittu kovin paljon.

    – Joitakin erityisesti bioenergiaan liittyviä tutkimuksia on saatavilla. Niiden perusteella arvioiden bataatin ilmastovaikutus on korkeampi kuin perunan, mutta ei kuitenkaan mitenkään kovin suuri, Saarinen sanoo.

    10. Miten kasvisproteiineja kannattaa maustaa?

    Vaikein maustettava lienee tofu, arvioi kokki Petja Viittanen. Se kannattaa marinoida halutun kokoisina paloina jääkaapissa. Toinen vaihtoehto on kuivata tofuviipaleet huolella keittiöliinaan ja puristella niistä ylimääräinen neste pois. Sen jälkeen tofun voi paistaa pannulla ja maustaa samalla. Tofu itsessään on miedon makuista, joten mausteita kannattaa käyttää runsaasti.

    – Soijasuikaleet puolestaan eivät jää lötköiksi ja mauttomiksi, kun keittää ne ensin kasvisliemessä oikein pehmeiksi, painelee kunnolla kuivaksi ja paistaa sen jälkeen pannulla esimerkiksi maustekastikkeessa, Viittanen neuvoo.

    Papujen ja linssien maustamisessa voi pohtia niiden alkuperämaata ja hakea ideoita maustamiseen sieltä. Esimerkiksi Lähi-idän, Intian tai Meksikon makumaailmoja kannattaa testata.

    – Valmiit kasvisproteiinivalmisteet, kuten härkis ja nyhtis ovat voimakassuolaisia. Niihin ei kannata enää lisätä suolaa kotikeittiössä, huomauttaa ravitsemusterapeutti Lotta Pelkonen.

    Pähkinät ovat terveellinen lisä kasvisruokavalioon.Henrietta Hassinen / Yle11. Mitä kasviproteiinin lähteitä on helpointa kasvattaa itse viljelypalstalla?

    Härkäpapua ja hernettä kannattaa kokeilla, ja etenkin härkäpapu on varma valinta aloittelevalle viljelijälle. Molemmista löytyy useita Suomen oloihin soveltuvia lajikkeita esimerkiksi Hyötykasviyhdistykseltä. Härkäpapu kannattaa tukea kasvattaessa samalla tavalla kuin herne.

    12. Pitääkö siementen ja pähkinöiden raskasmetallipitoisuuksista olla huolissaan, jos kulutus on suurta?

    Öljykasveilla on luontainen ominaisuus kerätä siemeniinsä maaperän raskasmetalleja, erityisesti nikkeliä ja kadmiumia. Oireilevien nikkeliallergikkojen on syytä keskustella öljykasvien siementen käytöstä terveydenhuollon ammattilaisten kanssa, neuvoo elintarviketurvallisuusvirasto Eviran suositus. Öljykasvien siemeniä ovat esimerkiksi pellavan-, pinjan-, chian-, hampun- ja auringonkukansiemenet. Evira suosittaa käyttämään siemeniä enintään 2 rkl päivässä siemenlajia vaihdellen. Raskaana oleville ja pikkulapsille ohjeistus on tiukempi (Evira).

    Pähkinöihin raskasmetalleja ei kerry samalla tavalla.

    – Ravitsemussuositusten näkökulmasta käyttöä kannattaa rajoittaa sen vuoksi, että pähkinöissä on runsaasti rasvaa ja energiaa. Pieni kourallinen, noin 30 grammaa pähkinöitä, on aikuisen normaali annos, sanoo valtion ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteeri Arja Lyytikäinen.

    Mies uhkasi poliisia moottorisahalla Tohmajärvellä, poliisi ampui miestä pysäyttääkseen hänet

    Mies uhkasi poliisia moottorisahalla Tohmajärvellä, poliisi ampui miestä pysäyttääkseen hänet


    Tohmajärvellä Pohjois-Karjalassa 42-vuotias mies uhkasi perjantai-iltana poliisia moottorisahalla, ja poliisi pysäytti miehen ampumalla tätä ylävartaloon. Itä-Suomen poliisilaitoksen mukaan mies oli ensin pahoinpidellyt puolisoaan lyömällä...

    Tohmajärvellä Pohjois-Karjalassa 42-vuotias mies uhkasi perjantai-iltana poliisia moottorisahalla, ja poliisi pysäytti miehen ampumalla tätä ylävartaloon.

    Itä-Suomen poliisilaitoksen mukaan mies oli ensin pahoinpidellyt puolisoaan lyömällä tätä nyrkillä ja lähtenyt sen jälkeen ulos moottorisahan kanssa.

    Poliisipartio saapui paikalle saatuaan pahoinpitelystä ilmoituksen iltayhdeksän jälkeen. Partio tapasi miehen vapaa-ajan asunnon piha-alueella.

    Poliisin mukaan mies ei totellut käskyjä vaan käveli käynnissä ollut moottorisaha kädessään partiota kohti. Poliisi turvautui tällöin aseeseen miehen pysäyttämiseksi.

    Mies vietiin hoidettavaksi Pohjois-Karjalan keskussairaalaan. Poliisilla ei ole tietoa hänen tilastaan.

    Poliisi tutkii asiaa perheväkivallan osalta pahoinpitelynä ja poliisiin kohdistuneen toiminnan osalta murhan yrityksenä. Epäilty on kontiolahtelainen mies.

    Rahoitusyhtiön autolla voi joutua Venäjän rajalla jälleen vaikeuksiin ensi vuoden alussa

    Rahoitusyhtiön autolla voi joutua Venäjän rajalla jälleen vaikeuksiin ensi vuoden alussa


    Rahoitusyhtiön autolla voi joutua jälleen Venäjän rajalla vaikeuksiin ensi vuoden alussa. Nykyinen rahoitusyhtiön autoihin liittyvä määräaikainen järjestely on voimassa tammikuun 3. päivään saakka. Sen perusteella ajoneuvon voi viedä ilman...

    Rahoitusyhtiön autolla voi joutua jälleen Venäjän rajalla vaikeuksiin ensi vuoden alussa. Nykyinen rahoitusyhtiön autoihin liittyvä määräaikainen järjestely on voimassa tammikuun 3. päivään saakka. Sen perusteella ajoneuvon voi viedä ilman vakuutta Venäjälle.

    Venäjä hallituksen uusi rahoitusyhtiöiden autoihin liittyvä asetus tulee voimaan tammikuun 14. päivänä. Asetuksella vapautetaan vakuudesta rahoitusyhtiöiden omistamien, yksityiskäytössä olevien ajoneuvojen väliaikainen maahantuonti.

    Venäjän tullin ilmoituksen mukaan tavoitteena on saada aikaistettua uuden asetuksen voimaan tuloa heti vuoden 2019 alkuun.

    Nuijamaan tullin päällikkö neuvoo kuitenkin välttämään auton vientiä rahoitusyhtiön autolla Suomelta Venäjälle 4.–14. tammikuuta.

    Tulli pyytää vuoden alussa Venäjälle rahoitusyhtiöiden omistamilla autoilla matkustamista suunnittelevia varautumaan siihen, että Venäjän tulli vaatii autosta vakuutta Venäjälle matkustettaessa.

    Venäjän tulli on luvannut tiedottaa asiasta viimeistään joulukuun 28. päivänä.

    "Voiko homeeseen kuolla?" Sisäilmakummi kuulee koululaisten huolen ja vastaa kysymyksiin


    Kontiolahden Kirkonkylän koulun 4. luokkien tunnilla lähes koko luokka viittaa. Tunnin aiheena ei ole matematiikka tai äidinkieli vaan sisäilma. Kysymyksenä puolestaan on, kuinka moni oireili tai sairasti vanhassa suljettuna olevassa...

    Kontiolahden Kirkonkylän koulun 4. luokkien tunnilla lähes koko luokka viittaa. Tunnin aiheena ei ole matematiikka tai äidinkieli vaan sisäilma. Kysymyksenä puolestaan on, kuinka moni oireili tai sairasti vanhassa suljettuna olevassa koulurakennuksessa. Seuraavaksi sisäilmakummi eli Jukka-Pekka Kärki havainnollistaa paperien ja tekosavun avulla, miten luokan ilmanvaihto toimii. Lapset seuraavat tarkkaavaisina.

    –Jatkossa te voitte toimia sisäilma-agentteina ja seurata koulussa sekä kotona, että ilmanvaihto toimii oikein, Kärki opastaa oppilaita.

    Tunnin jälkeen nelosluokkalainen HenriJaatinen, 10, kertoo, että vanhassa koulussa ei ollut mukava olla.

    –Olin yskässä viisi vuotta, hän muistelee.

    Huomio aikuisten sijasta lapsiin

    Kontiolahden Kirkonkylän alakoululla oli vuosia sisäilmaongelmia. Sekä lapset, että henkilökunta oireilivat. Viime syksynä asiaan tuli muutos, kun opetus siirrettiin väistötiloihin parakkeihin. Julkinen keskustelu pyöri lähinnä teknisissä seikoissa. Sisäilma-asioissa lapset usein unohdetaan.

    –Käytännössä aina vanhemmat sekä varsinkin koulun henkilökunta ovat hyvin perillä asioista, ja heidän mielipiteitään kuunnellaan, sanoo Kärki, joka on myös Sisäilmatalo Kärjen toimitusjohtaja.

    Nyt päätettiin toimia toisin ja kiinnittää huomiota lapsiin syksyllä alkaneessa sisäilmakummitoiminnassa. Kummit vierailevat koulussa muutaman kerran vuodessa. He keskustelevat, kuuntelevat sekä vastaavat lasten kysymyksiin. Näin lisätään tietoa sisäilmasta ja vähennetään väärän tiedon aiheuttamia huolia sekä murheita.

    Saaga Kurvinen aikoo jatkossakin seurata ilmanvaihdon toimintaa kotona sekä koulussa. "Pitää katsoa ettei ilma mene huonoksi".Heikki Haapalainen / Yle

    Neljäsluokkalainen Saaga Kurvinen, 10, kertoo, että sisäilma-asiat pelottivat aiemmin.

    – En ollut kuullut niistä aiemmin. Nyt kun tiedän enemmän, ja olemme täällä väistötiloissa, on pelko helpottanut.

    Kurvisen mielestä sisäilmasta kuuleminen on kiinnostavaa, vaikka kyseessä ei olekaan iloinen asia.

    – Kysyin kummilta, että voiko home tarttua vaatteisiin. Ja kuinka paljon sitä on, koska meille ei ollut aiemmin kerrottu kauheasti, paljonko sitä on.

    Kärki kertoo, että lapsilta kerättyjä kysymyksiä tuli jo ennen ensimmäistä tapaamista runsaasti. Kysymykset vaihtelivat laidasta laitaan, kuten voiko homeeseen kuolla tai miltä home haisee.

    Kärki lisää vielä, että tämän hetkisen tietämyksen perusteella homeeseen ei voi kuolla, ja home voi haista esimerkiksi vihreälle omenalle tai paahdetulle sipulille.

    Rehtori Juha Rytkönen on tyytyväinen kummitoiminnan tuloksiin. "Sisäilmaongelmat eivät ole lasten, huoltajien tai henkilökunnan vika. Nämä ongelmat pitää ratkaista yhdessä."Heikki Haapalainen / YleTieto on kulkeutunut myös koteihin

    Kirkonkylän koulun rehtori Juha Rytkönen on tyytyväinen kummitoiminnan tuloksiin. Lasten kautta tieto on kulkeutunut hyvin myös koteihin, ja huolestuneiden Wilma- ja sähköpostiviestien tulo on loppunut. Rehtori arvelee, että keskustelu kotona on muuttunut.

    – Lapset keskittyvät nyt opiskeluun, koulussa olemiseen ja leikkimiseen, emmekä mieti jatkuvasti, missä niitä homeita on tai missä voi olla ja missä ei.

    Kummit ovat vierailleet myös vanhempaintoimikunnan tapaamisissa kertomassa toiminnastaan.

    –Osallistaminen ja osallisuus ovat päivän juttuja. Siihen me tällä kummitoiminnallakin pyrimme, Rytkönen tiivistää.

    Kummitoiminta on saanut kiitosta. Itä-Suomen aluehallintovirasto myönsi vuoden 2018 Sisäilmateko-kunniakirjan Kontiolahden kunnalle sekä Sisäilmatalo Kärjelle. Perusteluna oli esimerkillinen lapset ja nuoret huomioon ottava toiminta.

    Kiihtelysvaara hiljentyy jouluun poltetun kirkon raunioilla – pappi:

    Kiihtelysvaara hiljentyy jouluun poltetun kirkon raunioilla – pappi: "Meiltä lyötiin ilmat pihalle"


    Hiiltyneistä hirsistä tehty risti on pystytetty entisen kirkon raunioille. Kiihtelysvaaran kylän maisemaa lähes 250 vuotta hallinnut puukirkko tuhoutui tulipalossa syyskuun lopulla. Joulun alla lumi peittää jäljelle jääneen kivijalan, sen mitä...

    Hiiltyneistä hirsistä tehty risti on pystytetty entisen kirkon raunioille. Kiihtelysvaaran kylän maisemaa lähes 250 vuotta hallinnut puukirkko tuhoutui tulipalossa syyskuun lopulla. Joulun alla lumi peittää jäljelle jääneen kivijalan, sen mitä kirkosta on jäljellä.

    Kirkosta pelastetut tavarat, alttaritaulu, ehtoollishopeat ja joitakin tekstiilejä on siirretty seurakuntatalolle, jonka seinälle on nostettu niin ikään kirkon nurkkahirsistä muodostuva musta risti. Sen äärellä on pidetty jumalanpalvelukset syyskuun lopusta lähtien.

    Mutta jouluna seurakunta kokoontuu aattohartauteen kirkon raunioille ulkoilmaan. Vanhan kirkon paikalle halutaan myös uusi kirkko, jonka rakentamispäätös on tehty Joensuun yhteisessä kirkkovaltuustossa.

    Kiihtelysvaaran vuodelta 1770 peräisin olleesta ristikirkosta jäi jäljelle kivijalka. Heikki Haapalainen / Yle

    Kiihtelysvaarassa tahallaan sytytetyn tulipalon jäljiltä on saatu nopeasti aikaan kansanliike tukikonsertteineen ja kansalaiskeräyksineen. Uusi kirkko on toiveissa jo kolmen vuoden päähän jouluksi, uskaltaa suunnittelutoimikunnan jäsen, seurakunta-aktiivi Eevi Väistö unelmoida.

    Seurakuntapastori Jukka Erkkilän kirkon menettäminen on saanut pohtimaan jouluakin uudelta kannalta. Kristillinen seurakunta juhlii ilosanomaa, mutta Kiihtelysvaarassa joulun vietossa on surullisia sävyjä.

    – Meiltä lyötiin ilmat pihalle, mutta olemme nousseet polvillemme. Jos tällainen ilmaisu tähän yhteyteen sallitaan, niin me myös puhallamme yhteen hiileen.

    Seurakuntapastori Jukka Erkkilä kertoo, että tulipalopäivä tuntui, että osa tapahtumista on pyyhkiytynyt muistista.Heikki Haapalainen / Yle

    Joensuun seurakuntayhtymässä otetaan kiihtelysvaaralaiset, tavalliset seurakuntalaiset, mukaan uuden kirkon suunnitteluun. Ensimmäinen tilaisuus esittää ajatuksiaan ja toiveitaan uudesta kirkosta on tammikuussa heti joulukauden päätyttyä.

    Eevi Väistö kuuluu seurakuntayhtymän asettamaan suunnittelutoimikuntaan. Uuden kirkon saaminen kylään on kiihtelysvaaralaisille todella tärkeää. Viime kuukaudet jumalanpalvelukset on pidetty seurakuntatalon salissa. Hautaansiunaamiset on järjestetty naapuripitäjien kirkoissa.

    – Kauneimmissa joululauluissa ihmiset puhuivat, että ne olivat tynkälaulajaiset. Yleensä sinä iltana kylällä on ollut juhlavalaistus, Eevi Väistö sanoo.

    Seurakuntalainen Martti Halonen kertoo, että vaikka joulussa on nyt murheellinen sävy, niin Jeesuksen syntymäjuhlan aattona mennään kirkon raunioille ilman muuta.

    – Tuhkasta nousee vielä meille kirkko. Minä uskon siihen.

    Joensuun Vesikon uimahallissa epäily lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä – poliisi pyytää havaintoja

    Joensuun Vesikon uimahallissa epäily lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä – poliisi pyytää havaintoja


    Poliisi on käynnistänyt esitutkinnan Joensuussa perjantaina 7.12.2018 tapahtuneesta epäillystä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.Epäilty rikos on tapahtunut Joensuussa uimahalli Vesikon saunatiloissa kello 16.00–19.00 välisenä...

    Poliisi on käynnistänyt esitutkinnan Joensuussa perjantaina 7.12.2018 tapahtuneesta epäillystä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
    Epäilty rikos on tapahtunut Joensuussa uimahalli Vesikon saunatiloissa kello 16.00–19.00 välisenä aikana.

    Poliisi sai tiedon, jonka mukaan kaksi alle 16-vuotiasta poikaa oli ollut uimahallin höyrysaunassa, kun heidän jälkeensä tullut mies oli alkanut tyydyttää itseään käsin.

    Pojat olivat poistuneet välittömästi tilanteesta, ja he kertoivat asiasta myöhemmin vanhemmilleen. Miestä ei tuolloin tavattu enää uimahallin tiloista. Poikien havaintojen mukaan sama mies oli mennyt myös muiden uimahallissa olleiden lasten perässä saunatiloihin. Poliisin mukaan on siis mahdollista, että mies on kohdistanut vastaavaa toimintaa myös muihin paikalla olleisiin lapsiin. Tämän hetken tiedon mukaan mies ei ole koskenut tilanteessa poikiin.

    Epäilty on noin 65 –75-vuotias mies

    Mies on ihonväriltään vaalea, pituudeltaan noin 165–175 cm, ruumiinrakenteeltaan vatsakas, hänellä on harmaa hapsukas tukka ja pojat arvioivat miehen iäksi 65 –75 vuotta.

    Poliisi pyytää havaintoja 7.12.2018 uimahallissa asioineilta kansalaisilta. Erityisesti poliisi toivoo havaintoja lapsilta ja heidän vanhemmiltaan, mikäli havaintoja vastaavasta käyttäytymisestä on tehty kyseisenä päivänä.

    Poliisi jatkaa rikoksesta epäillyn henkilöllisyyden selvittämistä käytössä olevin keinoin. Tällä hetkellä rikoksesta epäillyn henkilöllisyys ei ole poliisin tiedossa.

    Vihjeet ja havainnot asiaan liittyen Itä-Suomen poliisilaitoksen puhelinpäivystykseen puh: 0295 415 455 tai vihjeet.ita-suomi@poliisi.fi

    Vapo alkaa valmistaa aktiivihiiltä Ilomantsissa – Euroopassa kasvava tarve teollisuuden päästöjä puhdistaville ratkaisuille

    Vapo alkaa valmistaa aktiivihiiltä Ilomantsissa – Euroopassa kasvava tarve teollisuuden päästöjä puhdistaville ratkaisuille


    Energiayhtiö Vapo rakentaa uuden aktiivihiiltä jalostavan tehtaan Ilomantsiin. Vapo alkaa valmistaa Ilomantsissa aktiivihiiltä lähinnä jyrsinturpeesta. Laitoksen rakentaminen alkaa ensi keväänä, ja sen on tarkoitus valmistua vuoden 2020 loppuun...

    Energiayhtiö Vapo rakentaa uuden aktiivihiiltä jalostavan tehtaan Ilomantsiin. Vapo alkaa valmistaa Ilomantsissa aktiivihiiltä lähinnä jyrsinturpeesta. Laitoksen rakentaminen alkaa ensi keväänä, ja sen on tarkoitus valmistua vuoden 2020 loppuun mennessä. Aktiivihiiltä käytetään esimerkiksi veden ja kaasujen puhdistuksessa.

    Uuden tehtaan sijaintipaikaksi olivat ehdolla Ilomantsi, Haapavesi ja Seinäjoki. Ilomantsi voitti kilvan, koska tehtaan ympäristössä on saatavilla riittävästi sopivaa raaka-ainetta aktiivihiilen valmistukseen ja koska ratayhteys mahdollistaa tuotteen kuljettamisen.

    Ilomantsin kunta on luvannut tukea Vapoa henkilökunnan löytämisessä laitokselle. Rakennusvaiheessa laitoksen työllistävyys on yli sata henkilötyövuotta. Kun laitos valmistuu, töitä on luvassa yhteensä noin 50 henkilölle.

    Vapo valmistautuu kouluttamaan tulevat työntekijät.

    – Uskomme, että tarvittava henkilökunta löytyy. Tarvetta on niin prosessityöntekijöille, esimiehille kuin tuotekehittäjille, kertoo Vapon toimitusjohtaja Vesa Tempakka.

    Laitoksen kapasiteetti on aluksi 5 000 tonnia vuodessa. Tehdas on suunniteltu niin, että sitä voidaan tarvittaessa laajentaa. Rakentaminen maksaa noin 25 miljoonaa euroa.

    Aktiivihiilitehdas rakentuu Vapon nykyisen pellettitehtaan itäpuolelle. Kuvassa uuden tehtaan paikka on sahanpurukasan takana.Marja-Liisa Kämppi / YleIlmastonmuutos ajaa Vapon etsimään uutta liiketoimintaa

    Aktiivihiilen markkina on kasvussa. Tällä hetkellä valtaosa Euroopassa käytettävästä aktiivihiilestä tulee Aasiasta ja Pohjois-Amerikasta. Vapon mukaan Euroopassa on kasvava tarve ilman, veden ja teollisten päästöjen puhdistamiseen soveltuville ratkaisuille.

    Vesa Tempakan mukaan Ilomantsiin rakennettava laitos pystyy tuottamaan noin kolmasosan siitä määrästä, minkä Euroopan korkealaatuisen aktiivihiilen markkina kasvaa vuosittain. Vapo onkin varautunut rakentamaan lähivuosina useita aktiivihiilitehtaita.

    Suunnan muutos on perinteisen energiayhtiön vastaus ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haasteisiin.

    – Meidän täytyy valmistautua siihen, että turpeen ja puupohjaisten tuotteiden kysyntä polttoaineena vähenee. Suomen on jalostettava raaka-aineensa korkealaatuisemmiksi tuotteiksi ja tämä on ensimmäinen askel siihen suuntaan, Tempakka muotoilee.

    Uutista päivitetty 20.12.2018 kello 11:45 Vapon toimitusjohtajan kommenteilla.