Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    Poliisikoira puri lumenauraajaa Hämeenlinnan poliisiaseman pihalla – ohjeistusta muutettu

    Poliisikoira puri lumenauraajaa Hämeenlinnan poliisiaseman pihalla – ohjeistusta muutettu


    Hämeenlinnan poliisitalon sisäpihalla ulkoilemassa ollut poliisikoira puri lumenauraustehtävissä ollutta miestä sunnuntaina aamupäivällä. Mies sai vertavuotavia haavoja reiteen ja käsivarteen, ja on nyt kahden viikon sairaslomalla, kertoo...

    Hämeenlinnan poliisitalon sisäpihalla ulkoilemassa ollut poliisikoira puri lumenauraustehtävissä ollutta miestä sunnuntaina aamupäivällä.

    Mies sai vertavuotavia haavoja reiteen ja käsivarteen, ja on nyt kahden viikon sairaslomalla, kertoo lumenaurauksesta vastaavan yhtiön Hakuko Oy:n toimitusjohtaja Olli Harjula.

    Mies on Harjulan mukaan järkyttynyt tapauksesta. Poliisi toimitti miehen sairaalaan ja lähetti hänelle myöhemmin tekstiviestitse pahoittelut tapahtuneesta.

    Ohjeistusta muutettu heti

    Olli Harjulan mukaan hän on nyt ohjeistanut työntekijöitään niin, että poliisilaitoksen sisäpihalle mentäessä ajoneuvon hytistä ei missään nimessä poistuta.

    Firma on hoitanut lumenaurausta jo pitkään. Toimitusjohtajan mukaan koskaan aiemmin ei koirien kanssa ole ollut mitään ongelmia.

    Poliisitalon piha on umpinainen. Lumet kuljetetaan ulos portin kautta. Iltalehden tietojen mukaan auraaja oli mennyt poliisiaseman valvomoon pyytämään portin avaamista.

    Tällöin ulkoilemassa ollut koira oli päässyt toistaiseksi tuntemattomasta syystä hihnasta huolimatta miehen kimppuun. Hämeenlinnan poliisiaseman toiminnasta vastaava komisario Ari Turunen kertoo, että kyseessä oli valitettava tapahtuma.

    – Asiaa tutkitaan perusteellisesti ja tiedotetaan myöhemmin, kun kaikki asiaan vaikuttavat tekijät ovat selvillä, kertoo Turunen.

    Asiasta kertoi ensimmäisenä Iltalehti.

    Maailmankuulun Janakkalan miekkamiehen mysteeri avautui DNA-tutkimuksissa: suomalaissoturi puolusti kyläänsä ja sai mahtimiehen hautajaiset

    Maailmankuulun Janakkalan miekkamiehen mysteeri avautui DNA-tutkimuksissa: suomalaissoturi puolusti kyläänsä ja sai mahtimiehen hautajaiset


    Janakkalasta hieman yli viisi vuotta sitten löytyneistä miehen jäänteistä on julkaistu ensimmäiset DNA-testien tulokset. Vuoden 1300 tienoilla elänyt ja kuollut mies kantoi isosti paikallista perimää. Miekkamiehen DNA:n ensituloksista kertoi...

    Janakkalasta hieman yli viisi vuotta sitten löytyneistä miehen jäänteistä on julkaistu ensimmäiset DNA-testien tulokset. Vuoden 1300 tienoilla elänyt ja kuollut mies kantoi isosti paikallista perimää. Miekkamiehen DNA:n ensituloksista kertoi lauantaina Tukholman yliopiston professori Jan Storå seminaarissa Tampereella.

    – Tämä geneettinen variaatio, minkä olemme miekkamiehestä löytäneet, muistuttaa eniten nykypäivän suomalaisen variaatiota, eli hän näyttäisi olleen paikallinen ihminen, kertoo Storå tutkimuksien tuloksista.

    Heti lausumansa perään Jan Storå varoittaa liian pitkälle menevistä päätelmistä: täyttä tietoa ei ole, sillä tutkijoilla ei ole vielä sen ajan vertailuaineistoa olemassa.

    – Miekkamiehen äidin puolen perimässä on tyyppi, joka on yleinen Suomessa. 30 prosentilla suomalaisista on tämä tyyppi. Sen sijaan isän puolelta tilanne on toinen, vain pari kolme prosenttia on samanlaista kuin nykysuomalaisilla, kertoo professori Jan Storå

    Miekkamies ei ollut viikinki

    Miekkamiehen haudasta löytyi viikinkimiekka, mutta hänen kuollessaan viikinkiaika oli jo ohi. DNA-tutkimukset murentavat melkoisella varmuudella senkin haaveen, että miekkamies olisi edes viikinkien jälkeläisiä.

    Janakkalan miekkamiehen haudasta löytynyt viikinkimiekka.Ville Välimäki / Yle

    – Meillä on tutkimustietoa perimästä Sigtunan kaupungissa asuneilta viikinkiajan henkilöiltä. Siihen verrattuna Janakkalan miekkamiehen DNA-variaatio on aika erilainen. Toisaalta, siinä on pari sataa vuotta eroa, eli siinä ajassa on saattanut tapahtua vaikka mitä, lohduttaa Jan Storå niitä, jotka toivoivat miekkamiehestä viikinkisoturien jälkeläistä.

    Tuoreiden DNA-tutkimusten perusteella suomalaisista miehistä suurin osa kuuluu niin sanottuun N-haploryhmään, jonka juuret ovat kaukana idässä. Näin kertoo muun muassa Marja Pirttivaara kirjassaan Juuresi näkyvät.

    Janakkalan miekkamiehen DNA kertoo muuta.

    – Tiedot näyttävät viittaavan siihen, että hänen perimänsä tulee ennemmin lännestä ja etelästä kuin idästä. Nämä ovat tosin alustavia tietoja, korostaa professori Jan Storå.

    Ei viikinki, mutta suomalainen soturi

    Janakkalan miekkamies oli todennäköisesti soturi. Yhtä todennäköistä on, että Hakoisten linnavuori oli hänelle tärkeä paikka.

    – Janakkalan Hyvikkälä on vanha kylä, josta on tietoja jo 1400-luvulta. Voi hyvin olettaa, että miekkamies on puolustanut kyläänsä ja sen asukkaita vihollisia vastaan. Se, että hän sai hautaansa ainakin kaksi miekkaa, kertoo suuresta arvostuksesta, arvioi tutkija Simo Vanhatalo.

    Miekkamiehen miekkoja on katsonut lasin sormenjäljistä päätellen usea ihminen lähempääkin. Antti Ruonaniemi / Yle

    Ainakin kaksi miekkaa tarkoittaa sitä, että Vanhatalo epäilee, että miekkamiehellä oli alun perin kolmaskin miekka.

    – Aiemmin samalta pellolta on löytynyt miekka, mutta miekkamiehen löydön jälkeisissä tutkimuksissa alueelta ei ole löytynyt toista hautaa. Voisiko olla, että tämä aiemmin löytynyt miekka on myös ollut haudassa, mutta tarttunut äkeeseen ja kulkeutunut kauemmas itse haudasta, miettii Vanhatalo.

    Miehen arvostuksesta kertoo myös se, että hän oli kuollessaan hyvässä kunnossa.

    – Esimerkiksi hampaiden perusteella voi sanoa, että mies on saanut hyvää ravintoa eläessään, kertoo Simo Vanhatalo.

    Piipparimiehet löysivät

    Ansio Janakkalan miekkamiehen löytymisestä kuuluu historian harrastajille. Harrastajat olivat lokakuun lopulla 2013 tutkimassa peltoa metallinilmaisimien kanssa Janakkalan Hyvikkälässä. Etsintä tuotti tulokseksi ensin keihäänkärjen ja kirveenterän. Kun maata kaivettaessa tuli esiin pala miekkaa, harrastajat keskeyttivät kaivamisen ja ilmoittivat löydöstä Museovirastolle.

    Miekkamiehen hauta löytyi pellosta Janakkalan Hyvikkälän kylästä.Simo Vanhatalo / Museovirasto

    Museovirasto saapui paikalle nopeasti ja löytö osoittautui harvinaiseksi ja arvokkaaksi. Maasta paljastui hauta, jossa miehen luurangon lisäksi oli kaksi eri aikakauden miekkaa. Myöhemmin miehen kuolinvuodeksi ajoitettiin noin vuosi 1300.

    Toinen löydetyistä miekoista oli viikinkiaikainen, noin tuhatluvulta. Toinen, harvinaisen pitkä ristiretkiaikainen ratsumiehen miekka on ajoitettu ristiretkiaikaan eli ajalle 1050–1200. Miekkojen lisäksi haudasta löytyi vainajan matkaan laitettuja työkaluja, kuten keihäänkärjen katkelma ja työkirveen terä.

    Miekat konservoitiin Suomen kansallismuseon konservointiyksikössä. Ne ovat yhdessä miekkamiehen kanssa parhaillaan näytteillä Birckala 1017 -näyttelyssä Tampereen Vapriikissa.

    Arkeologinen jättipotti

    Miekkamieslöytö herätti nopeasti maailmanlaajuista huomiota. Brittiläinen Yorkin yliopiston arkeologiryhmä ja keskiaikaisia hautalöytöjä tutkiva dokumentin tekijä saapuivat Janakkalaan miekkamiehen perässä. Löydöstä myös uutisoitiin laajasti eri puolilla maailmaa.

    Janakkalan miekkamiehen löytyminen ei ole lähellekään ainoa historian harrastajien merkittävä arkeologinen löytö. Puolitoista vuotta sitten löytyi Lopelta tuhat vuotta vanha viikinkimiekka. Samoihin aikoihin saaliiksi tuli Sastamalassa harvinainen koristeltu rautakautinen solki (Aamulehti) ja Hattulassa erittäin harvinainen raha.

    Lopelta löytynyt viikinkiajan miekka.Marianna Niukkanen / Museovirasto

    Piipparimiehet ovat löytäneet myös todennäköisen tuhat vuotta vanhan taistelupaikan Hämeenlinnan Tuuloksessa. Kaiken kaikkiaan löytöjä on niin paljon, että arkeologeilla riittää tutkittavaa vuosikausiksi.

    Arkeologian harrastajat ovat pääsääntöisesti toimineet vastuullisesti. Kun löytö on ollut riittävän arvokas, paikalle on ajoissa kutsuttu ammattilaiset, jotka ovat tehneet varsinaiset kaivaukset.

    Jo nyt voi sanoa, että metallinpaljastimia käyttäneet historian harrastajat ja heidän löytöjään tutkineet arkeologit ovat muuttaneet ja muuttamassa Suomen merovingi- ja viikinkiajan historiankirjoitusta uusiksi.

    Lue myös:

    Viikinkiajan kylässä paiskittiin töitä ja herkuteltiin possunlihalla – Vapriikki vie aikamatkalle vuoteen 1017

    Ilmastokriisin lapset oppivat ekotaitoja jo eskarissa – ympäristökasvatus rakentaa seuraavasta sukupolvesta edellistä viisaampaa

    Ilmastokriisin lapset oppivat ekotaitoja jo eskarissa – ympäristökasvatus rakentaa seuraavasta sukupolvesta edellistä viisaampaa


    Kirkonkulman koulun oppilaat havainnollistavat myyrien ja pöllöjen keskinäistä vuorovaikutusta leikillä koulun lähimetsässä. Osa lapsista on pöllöjä, osa myyriä. Kun pöllöt saalistavat myyriä, ne selviävät paremmin talvesta ja...

    Kirkonkulman koulun oppilaat havainnollistavat myyrien ja pöllöjen keskinäistä vuorovaikutusta leikillä koulun lähimetsässä. Osa lapsista on pöllöjä, osa myyriä.

    Kun pöllöt saalistavat myyriä, ne selviävät paremmin talvesta ja lisääntyvät. Se kääntää myyrien määrän laskuun. josta taas seuraa, ettei pöllöille ole riittävästi ruokaa ja pöllöjen määrä vähenee.

    – Talvi ei tietenkään ole tällaisen opetuksen kuuminta aikaa, mutta syksyllä ja keväällä meillä on luontojaksoja. Toki tiettyjä ajankohtaisia aiheita on talvellakin, kuten nämä pöllöt. Niitä on hyvä opiskella näin, sanoo kuudennen luokan luokanopettaja Mikko Ollila.

    Luontosuhdetta opitaan ulkona

    Kirkonkulman koululla opetussuunnitelma toimii ohjeena ympäristöopetukselle. Esimerkiksi kuudesluokkalaiset opiskelivat syksyllä metsään liittyviä asioita.

    – Perinteisestä luokkaopetuksesta saadaan paljon tietoa, mutta leikinkaltainen kertaus painaa tiedon tiukemmin mieliin ja havainnollistaa, miten vuorovaikutussuhteet luonnossa toimivat.

    – Se, että ollaan paljon ulkona, kasvattaa luontosuhdetta. Opitaan olemaan luonnossa ja löydetään sieltä kiinnostavia ilmiöitä. Silloin on mahdollista innostua luonnonilmiöistä, uskoo Mikko Ollila.

    Maarit Piri-Lahti / YleOpetuspolulta osaksi omaa elämää

    Ympäristökasvatuksen tavoitteena on kasvattaa lapsista ja nuorista elintavoiltaan ympäristövastuullisia, vahvistaa heidän luontosuhdettaan, sekä antaa valmiuksia elämänarvojen pohdintaan ja ohjata kestävään elämäntapaan.

    Hämeenlinnassa Hämeen Ammattikorkeakoulu, Vanajavesikeskus ja Lasten liikunnan tuki suunnittelevat opintopolkua, joka alkaa varhaiskasvatuksesta ja jatkuu aina korkea-asteelle saakka. Tavoitteena on, että lapsi ja nuori saa jokaisena vuonna opetusta ja ohjausta kestävän elämäntavan omaksumiseksi osaksi omaa elämää.

    Opintopolulle on haettu opetus- ja kulttuuriministeriön rahoitusta, kertoo Hämeen ammattikorkeakoulun biotalouden tutkimusyksikön johtaja Mona-Anitta Riihimäki.

    – Pala palalta, vuosi vuodelta vahvistetaan lapsen ja nuoren kestävän elämäntavan ja luontosuhteen vahvistumista ja hän oppii ymmärtämään omien valintojensa merkityksellisyyden.

    Ympäristökasvatuksessa vahva tahtotila

    Oulussa vastaavaa opetuspolkua noudatetaan jo nyt esiopetuksesta lukioasteelle saakka. Alun perin hankerahoituksella käynnistetty työ on muuttunut pysyväksi toiminnaksi, jossa päiväkotien, koulujen ja lukioiden yhdyshenkilöt tapaavat toisiaan ja saavat täydennyskoulutusta.

    – Me olemme luoneet polun erilaisille toiminnoille riippuen koulujen valmiudesta ympäristökasvatukseen, kertoo Oulun sivistys- ja kulttuuripalveluiden kehittäjäopettaja Jussi Tomberg, joka toimii myös biologian opettajana Laanilan yläasteella ja lukiossa.

    Helpoimmalla tasolla tarjolla on materiaalipankki oppitunteja varten. Vaativampi taso sisältää teemapäiviä ja koulun ulkopuolelta tulevia kouluvierailuja. Kaikkein vaativimmalla tasolla tehdään tutustumiskäyntejä koulun ulkopuolelle ja järjestetään leirikouluja.

    Tomberg näkee tänä päivänä ympäristökasvatuksessa vahvan tahtotilan, jossa ympäristöasiat tehdään näkyviksi ja merkityksellisiksi.

    Oulun lukioissa on jo alkanut kestävyystieteen kurssi, jossa opiskelijat yhdessä asiantuntijoiden kanssa pohtivat ympäristöasioita ja haastavat päättäjiä niillä. Jussi Tomberg kertoo, että keskustelua on käyty myös Hämeen ammattikorkeakoulun ja Oulun yliopiston kanssa jatko-opiskelumahdollisuuksista. Niistä yhtenä esimerkkinä on Oulun yliopiston suunnittelema ilmastoaiheinen sivuainekokonaisuus.

    Tutkien ja kokeillen

    Hämeenlinnassa ympäristökasvatus näkyy vahvasti muun muassa Verkatehtaan esiopetusryhmässä. Se on ollut syksystä lähtien mukana myös hallituksen ”Ravinteet kiertoon – vedet kuntoon” -kärkihankkeessa. Hankkeessa on neljä eri teemaa: ruoka, energia, maa ja vesi.

    Verkatehtaan esipetusryhmässä on huomattu, että lapset ovat rohkeita ja ennakkoluulottomia ajatuksissaan, sanoo lastentarhanopettaja Marjo Oksanen.Timo Leponiemi / Yle

    Nelivuotisen hankkeen loppuseminaari on maaliskuun lopulla. Tähän seminaariin pikkuverkalaisilta on pyydetty lasten näkökulmaa ympäristöasioihin, kertoo lastentarhanopettaja Marjo Oksanen. Jo helmikuussa lapset käyvät haastattelemassa ympäristöministeri Kimmo Tiilikaista.

    – Me olemme käsitelleet näitä asioita lasten kannalta ja tutkineet niitä kuvallisen ilmaisun kautta. On ollut hämmästyttävää huomata, kuinka lapset ovat ennakkoluulottomia ja rohkeita ajattelussaan.

    Lapset ovat tutkineet kuvan avulla lehmän toimintaa.Timo Leponiemi / Yle

    Esiopetusryhmässä lapsille ei puhuta maailman tuhoutumisesta tai fossiilisista polttoaineista, vaan pidetään yllä iloista ja tutkivaa asennetta. Yksi esimerkki tästä on laatikkoon laitettu peruna. Lapset kastelevat sitä ja seuraavat, miten siihen kehittyy ituja.

    – Lapset keksivät itse myös sen, että meidän pitää syödä vähemmän, jotta ruokaa riittää kaikille. He myös huomaavat, että meidän pitää auttaa köyhempiä ja meidän pitää kierrättää. Kukaan meistä aikuisista ei ole kertonut sitä lapsille, vaan he ovat oivaltaneet sen itse tutkimisen kautta.

    Lapsilla sanansa sanottavana

    Pikkuverkalaisten toiminta on osa Hämeenlinnan kaupungin Satakieli-pedagogiikkaa. Sen mallina on ollut italialainen Reggio Emilia -pedagogiikka. Sen ajatuksena on, että lapsia ei tule pitää suojassa yhteiskunnalta, vaan heidän tulee saada sanoa sanansa asioista, kertoo lastentarhanopettaja Marjo Oksanen.

    Oksanen toivookin, että lapsista kasvaa ympäristötietoisia ja ympäristöä ajattelevia ihmisiä.

    – Vaikka me toimimme keskellä kaupunkia, se ei silti estä meitä toteuttamasta luonto- ja ympäristökasvatusta. Meidän tulee vain käyttää siihen omaa mielikuvitusta.

    Opetussuunnitelma tukena

    Uusi opetussuunnitelma tukee vahvasti ympäristökasvatusta, sanoo tutkimusvapaalla oleva Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liiton toiminnanjohtaja Niina Mykrä. Opettajilta kuitenkin vaaditaan omaa panostusta, jotta kestävään kehitykseen liittyvät asiat ovat mukana jokapäiväisessä opetuksessa.

    Mykrä sanoo, että on paljon kiinni koulujen rehtoreista, miten ympäristökasvatus näkyy kouluissa. Sen vuoksi oppilaat ovat helposti eriarvoisessa asemassa.

    – Kukaan ei sinänsä vastusta näitä asioita, mutta ne pitää tuoda esille. Oppilaat ovat kyllä valmiita, mutta monesti opettajat ovat vielä vanhakantaisia. Olen silti koulutusoptimisti ja uskon, että asiat menevät eteenpäin, toteaa Mykrä, joka on väitöskirjassaan tutkinut ympäristökasvatuksen toteutumista perusopetuksessa.

    Uteliaisuus voimavarana

    Hämeenlinnalaisen Hirsimäen päiväkodin metsäeskarilaisille luonto ja sen vaihtelut tulevat tutuiksi jokapäiväisessä toiminnassa.

    – Me käymme läpi, minkälainen sää ja keli on, kun kaikki vaikuttaa kaikkeen. Me tutkimme, miten luonto herää henkiin ja mitä tapahtuu, kun tulee pakkasta. Ympäristö itsessään on mahtava kasvattaja, tietää lastenhoitaja Joni Virtanen.

    Ilmastonmuutoksella ei metsäeskarilaisiakaan rasiteta, mutta esimerkiksi roskaamisesta puhutaan kyllä.

    Hirsimäen päiväkodin metsäeskarilaisille luonnonilmiöt tulevat tutuiksi lastenhoitaja Joni Virtasen johdolla.Timo Leponiemi / Yle

    Lasten kysymykset luonnosta voivat olla maan ja taivaan väliltä. Vastauksia visaisiinkin kysymyksiin haetaan tutkien, kokeillen, havainnoiden ja yhdessä tehden, kertoo Joni Virtanen.

    – Lasten uteliaisuus on kantava voimavara. Se opettaa myös meitä aikuisia.

    Lähes 1,5 miljoonaa taloutta lämpiää kaukolämmöllä – uusiutuvat polttoaineet ja hukkalämpö lisääntyvät lämmön lähteenä

    Lähes 1,5 miljoonaa taloutta lämpiää kaukolämmöllä – uusiutuvat polttoaineet ja hukkalämpö lisääntyvät lämmön lähteenä


    Suomen kymmenenneksi suurimman kaukolämpövoimalaitoksen, Hämeenlinnassa sijaitsevan Vanajan voimalaitoksen, juuret ulottuvat 80 vuoden taakse. Kaikki alkoi sähköstä ja kivihiilestä. Kaukolämpö 2018Kaukolämmön tuotanto: 37,1 TWh...

    Suomen kymmenenneksi suurimman kaukolämpövoimalaitoksen, Hämeenlinnassa sijaitsevan Vanajan voimalaitoksen, juuret ulottuvat 80 vuoden taakse. Kaikki alkoi sähköstä ja kivihiilestä.

    Kaukolämpö 2018Kaukolämmön tuotanto: 37,1 TWh (terawattituntia)Hiilidioksidineutraali kaukolämpö 17,1 TWhKotimaiset energialähteet: 24,0 TWhKaukolämpökunnista 70 prosenttia tuottaa lämpönsä uusiutuvilla polttoaineilla tai hukkalämmöllä

    Lähde: Energiateollisuus ry

    1980-luvulla mukaan tulivat kaukolämpö, vähitellen uusiutuvat polttoaineet, kivihiilestä luopuminen ja myös kiertotalous lämmön lähteenä.

    Vanajan voimalaitos on hyvä esimerkki siitä, miten kaukolämmön tuotanto on muuttunut ja mihin se on menossa. Tilastokeskuksen mukaan kaukolämpö on Suomen yleisin rakennusten lämmitysmuoto. Myös uudisrakentamisessa lämmitystapa on halutuin.

    Esimerkiksi Hämeenlinnassa noin 35 000 ihmistä asuu kaukolämmitetyssä kiinteistössä. Koko maassa kaukolämpötalouksia on 1,46 miljoonaa.

    Imatran Voima valitsi Vanajan

    Imatran Voima etsi 1930-luvulla kuumeisesti paikkaa, jonne voisi rakentaa sähköä tuottavan höyryvoimalaitoksen. Laitoksen tehtävänä oli toimia kantaverkossa vara- ja huippuvoimalana sekä jännitteen säätäjänä.

    Katseet osuivat silloiseen Vanajan kuntaan Hämeenlinnan kupeessa. Vanajasta löytyi kaikki tarpeellinen: otollinen maaperä, vesistö jäähdytysveden saamiseksi, rautatie kivihiilikuljetuksille ja lähelle ulottuva sähköverkko.

    Höyryvoimalaitoksen rakentaminen alkoi vuonna 1937. Ensimmäinen vaihe kytkettiin verkkoon kaksi vuotta myöhemmin. Suomen ensimmäinen kaupalliseen toimintaan tarkoitettu höyryvoimalaitos oli valmiina toimimaan.

    Uusi kattila lisää uusiutuvien polttoaineiden käyttöä

    Vanajan voimalaitoksen ulkoseinät ovat entisensä. Oven päällä lukee edelleen Imatran Voima, vaikka omistaja on nykyään Elenia Lämpö Oy. Kirjaimia ei ole poistettu oven päältä, koska rakennus on suojeltu. Sisältä voimalaitos on kuitenkin kokenut tukun muutoksia ja saanut tontille myös lisärakennuksia.

    Yksi suurista muutoksista vuosien aikan on ollut se, että voimalaitoksesta on tullut myös kaukolämmön tuottaja. Parin vuoden päästä sähköntuotannosta ollaan luopumassa. Laitos keskittyy kaukolämpöön.

    Elenia Lämmön toimitusjohtaja Matti Tynjälä (vas.), operatiivinen johtaja Janne Lamberg ja voimalaitospäällikkö Eki Muranen Vanajan voimalaitoksen vanhojen mittareiden äärellä. Näitä ei enää käytetä.Tiina Kokko / Yle

    Elenia Lämmön toimitusjohtaja Matti Tynjälä kertoo, että laitoksen yhtenä ohjenuorana on lisätä uusiutuvien polttoaineiden käyttöä.

    – Meillä on käynnistynyt laitoksella investointi. Meille tulee uusi kattila, joka entisestään lisää uusiutuvan polttoaineen osuutta.

    Kun voimalaitoksella puupohjaisen polttoaineen osuus on tällä hetkellä 75 prosenttia, nousee se parin vuoden kuluttua noin 90 prosenttiin. Puupohjaisella polttoaineella tarkoitetaan hakkuista ja teollisuudesta saatavia metsä- ja puutähteitä.

    Tynjälä kehuu Vanajan voimalaitoksen olevan edelläkävijöiden joukossa uusiutuvien polttoaineiden käytössä. Sitä voimalaitos onkin, jos verrataan vain prosenttilukuja. Valtakunnallisesti uusiutuvien polttoaineiden osuus kaukolämmön tuotannossa on 36 prosenttia.

    Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelä myöntää, että Vanajan voimalaitoksen luvut ovat selvästi yli maan keskiarvon. Hän kuitenkin muistuttaa, että koko maan luvuissa on isoja voimalaitoksia, jotka laskevat koko maan prosenttilukua. Suuntaus myös valtakunnallisesti on se, että uusiutuvien polttoaineiden käyttö kasvaa.

    Ylijäämälämpö hyötykäyttöön

    Suomessa tuotetaan edelleen viidennes Suomen kaukolämmöstä kivihiilellä. Energiateollisuuden mukaan käyttö on kuitenkin vähentynyt. Vanajan voimalaitos luopui kivihiilestä kokonaan vuonna 2006.

    Uusiutuvien polttoaineiden lisäämisen lisäksi toinen trendi kaukolämmössä on kiertotalous. Esimerkiksi hukkalämpö kannattaa ottaa käyttöön.

    – Me hyödynnämme paikallisen teollisuuden ylijäämälämpöä. Meille tulee esimerkiksi Hämeenlinnassa lämpöä SSAB:ltä, vedenpuhdistamolta ja ST1:n bioetanolitehtaalta. Viimeisimpänä kaupungin uimahallikäyttäjät ovat osana kiertotaloutta. Uimahallissa otetaan aurinkoenergia talteen paneeleilla. Tietyssä tilanteessa ylijäämälämpö tulee meidän verkkoon, Matti Tynjälä listaa.

    Vanajan voimalaitoksen ulkokuori on suojeltu.Tiina Kokko / Yle

    Energiateollisuuden Jukka Leskelä sanoo, että kiertotalous lisääntyy koko ajan. Puupohjaisten polttoaineiden käyttö kaukolämmössä kasvaa vielä lähivuosina, mutta kymmenen vuoden kuluttua tilanne voi olla jo toinen.

    – Pidemmällä tähtäimellä en näe, että Suomessa tehtäisiin kaukolämpöä polttamalla.

    Teollisuuden tuottaman lämmön lisäksi esimerkiksi maalämpöratkaisut tulevat myös kaukolämpöön.

    Kivihiiltä entistä vähemmän

    Energiateollisuus kertoo, että kaukolämmön hiilidioksidipäästöt ovat laskeneet kuluvalla vuosikymmenellä 26 prosenttia. Viime vuonna päästöt tosin nousivat prosentin edellisvuoteen verrattuna. Syynä oli muun muassa kylmä alkutalvi sekä heikkolaatuinen ja märkä energiapuu, jolloin turpeen käyttö lisääntyi.

    Suuntaus hiilidioksidipäästöissä on laskusuunnassa tulevinakin vuosina, ainakin Hämeenlinnan ja Vanajan voimalaitoksen osalta. Matti Tynjälä kertoo, että voimalaitoksen vuonna 2020 lopulla valmistuva uusi kattila ja savukaasupesuri vaikuttavat myös Hämeenlinnan kantakaupungin hiilidioksidipäästöihin.

    Elenia Lämmössä uskotaan, että kaukolämmön hiilidioksidipäästöt vähenevät näin Hämeenlinnassa kolmanneksella vuodesta 2019.

    Puukerrostalorakentamisen näyteikkuna avautuu Riihimäelle: 9 puukerrostaloa, yli 300 asuntoa

    Puukerrostalorakentamisen näyteikkuna avautuu Riihimäelle: 9 puukerrostaloa, yli 300 asuntoa


    Puukerrostaloja rakennetaan Suomessa nyt paljon. Puurakentamisen lippulaivaksi valmistui viime vuonna Oodi-kirjasto Helsinkiin. Pirkanmaan liitto on puolestaan linjannut, että vuoteen 2025 mennessä vähintään kymmenesosa Pirkanmaan uusista...

    Puukerrostaloja rakennetaan Suomessa nyt paljon. Puurakentamisen lippulaivaksi valmistui viime vuonna Oodi-kirjasto Helsinkiin. Pirkanmaan liitto on puolestaan linjannut, että vuoteen 2025 mennessä vähintään kymmenesosa Pirkanmaan uusista kerrostalokohteista tehdään puusta. Rakenteilla tai suunnitteilla oli ympäristöministeriön selvityksen mukaan viitisenkymmentä hanketta.

    Riihimäki harppaa nyt mukaan maan puukerrostalorakentamisen etunenään. ICON Kiinteistörahastot toteuttaa Riihimäelle vuosina 2019–2020 yhdeksän nelikerroksista puukerrostaloa.

    – Päädyimme puukerrostalojen toteuttamiseen, koska se on edullisin ja nopein tapa rakentaa asuntoja. Suomihan on täynnä puuta ja omakotitaloja on tehty puusta jo pitkään. Siitä se ajatus puukerrostaloalueestakin lähti, kertoo ICON Kiinteistörahastojen toimitusjohtaja Markus Havulehto.

    Nopeaa puutalojen moduulirakentamista

    ICON Kiinteistörahasto etsi pitkään hankkeelleen tonttia Suomesta ja löysi sen lopulta Riihimäeltä vuonna 2017. Alue on teollisuushistoriallisesti kiinnostava. Asuinalueen tuntumassa on entinen Riihimäen Lasitehtaan alue, joka on muuntunut käsityöläis- ja taidekortteliksi. Puukerrostaloalueen tuntumassa on myös kansainvälisesti tunnettu asetehdas Sako.

    – Olemme luottavaisia, että asunnot menevät hyvin kaupaksi. Riihimäellähän on muutakin uustuotantoa ja kaikki uudet asunnot ovat menneet hyvin kaupaksi, kertoo ICONin toimitusjohtaja Havulehto.

    ICON Kiinteistörahastot

    Ensimmäiset neljä puukerrostaloa ovat valmiita loppuvuodesta. Heti tämän jälkeen jatketaan seuraavien talojen toteutusta. Riihimäen Kristalliksi nimettyyn kohteeseen tulee yli 300 asuntoa. Ne ovat pääasiassa yksiöitä, mutta myös kaksioita ja kolmioita.

    Tehdasvalmisteiset puukerrostalot valmistuvat nopeasti. Teollisesti Virossa tehtävät asunnot kuljetetaan paikalle Riihimäelle lavettiautoilla ja kootaan ja kiinnitetään yhteen kuin lego-rakennelmat.

    Puurakentamisessa runsaasti mahdollisuuksia

    Puukerrostalot ovat kivirakenteisia ekologisempia materiaaliltaan. Riihimäen Kristallin alue on myös energiantuotannoltaan omavarainen. Lämpö tuotetaan ilmasta veteen pumpuilla. Rakennuttaja väläyttääkin, että puukerrostalojen hoitovastike olisi uusien asuntojen matalin Riihimäellä.

    Puukerrostalorakentaminen on tehnyt tuloa Suomeen runsaat kaksikymmentä vuotta. Maan ensimmäinen puukerrostalo valmistui Ylöjärvelle Pirkanmaalle vuonna 1997. Ennen Riihimäen aluetta suurin hanke on ollut Vantaan Kivistöön vuonna 2015 tehty Puumera. Asuntoja siinä on 168.

    Suomeen on toteutettu tähän mennessä kaikkiaan noin seitsemänkymmentä puukerrostaloa, joissa on asuntoja yhteensä noin 1 700. Puukerrostalojen määrän on odotettu tuplaantuvan vuosina 2018-2020. Puukerrostaloasuntoja on tulossa Suomeen lähivuosina jopa yli 6 000 kappaletta, jos kaikki hankkeet toteutuvat. Esimerkiksi Turussa rakentuu useita puukerrostaloja noin 1 500 asukkaalle.

    Hämeenlinnassa lapset pääsevät nyt kielisuihkutukseen – ensi vuonna vierasta kieltä oppivat kaikki Suomen ekaluokkalaiset

    Hämeenlinnassa lapset pääsevät nyt kielisuihkutukseen – ensi vuonna vierasta kieltä oppivat kaikki Suomen ekaluokkalaiset


    Tästä on kyseVuoden 2020 alusta kaikissa Suomen kouluissa vierasta kieltä ryhdytään oppimaan jo ensimmäisellä luokalla.Hämeenlinna on yksi monista kunnista, joissa annetaan parhaillaan varhennettua kieltenopetusta Opetushallituksen...

    Tästä on kyseVuoden 2020 alusta kaikissa Suomen kouluissa vierasta kieltä ryhdytään oppimaan jo ensimmäisellä luokalla.Hämeenlinna on yksi monista kunnista, joissa annetaan parhaillaan varhennettua kieltenopetusta Opetushallituksen myöntämällä hankerahoituksella.Kielisuihkutuksessa lapset tutustuvat useaan eri kieleen kevätlukukauden aikana.

    Kieltenopettaja Meeri Sarvikas pukee käsinukkesammakon toiseen käteensä ja aloittaa saksankielen suihkutustunnin Ruununmyllyn ala-asteen kakkosluokalle Hämeenlinnassa. Menossa on vasta toinen tunti, mutta suuri osa tunnin puheesta on saksaa. Niin sanotussa kielisuihkutuksessa lapset pääsevät tutustumaan useaan eri kieleen kevätlukukauden aikana.

    Wie heißt du? – Ich heiße Jerry. – Ich heiße Elmo. Jooa Hurme, Jerry Koivisto ja Elmo Laine

    – Se on hyvin toiminnallista, pelataan leikitään lauletaan ja lapset pääsee myös sitä kautta tosi nopeasti mukaan. Kun tulee paljon toistoa, niin lapset rohkaistuvat myös itse käyttämään sitä kieltä. Sitten tuolla käytävällä ja pihalla kuulee tsyyssit ja halloot.

    Jooa Hurme osaa jo toisella saksantunnilla kysyä kavereittensa kuulumisia, Jerry Koivistolta ja Elmo Laineelta kohtelias vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä. Hiukan hihitellen, tosin.

    – Wie heißt du?

    – Ich heiße Jerry.

    – Ich heiße Elmo.

    Kielimaistiaisia kaikille aisteille

    Kielisuihkutuksessa Ruununmyllyn koulun tokaluokkalaiset oppivat ensin saksaa tunnin viikossa. Kuuden viikon jälkeen kieli vaihtuu ruotsiin ja sitä seuraavat englannin opinnot. Tällä koululla oppilaat saavat pieniä kielimaistiaisia myös viron, espanjan ja venäjän kielistä kevään aikana.

    – Wie gehts? – Danke gut. Manuel Tavisalo ja Lenni Ollikainen

    – Kakkosluokkalaiset ovat vielä sellaisia supersankareita eli he oppivat ja osaavat kaikenlaista. Heillä on iloa, riemua ja uteliaisuutta lähteä tekemään asioita, kertoo hankekoordinaattori, kieltenopettaja Terhi Lahdenpohja Hämeenlinnan kaupungilta.

    Kokenutta kieltenopettajaa innostaa erityisesti se, että kielisuihkutuksessa lapsilla ei ole käytössään kirjoja. Lapset oppivat lukemaan kehon kieltä ja muita vinkkejä, millä oppia ymmärtämään kieltä.

    – On tärkeää, että kieltä tulee joka aistien avulla huomioitavaksi. Kielisuihku tarkoittaa nimenomaan sitä, että kieltä kuullaan mahdollisimman paljon ja sitä puhutaan mahdollisimman paljon, että se ei ole paperinmakuista, jatkaa Lahdenpohja.

    Ensi vuonna kieltenopetus alkaa jo ekaluokalla

    Hämeenlinna on yksi yli sadasta kunnasta, joissa parhaillaan annetaan varhennettua kieltenopetusta Opetushallituksen myöntämällä hankerahoituksella.

    Vuoden 2020 alusta varhennettu kieltenopetus tulee koskemaan kaikkia kouluja Suomessa. Syksyn ekaluokkalaiset aloittavat siis kaikki ensimmäisen vieraan kielen opiskelunsa jo ensimmäisen luokan aikana.

    – Varsinkin ykkös-kakkosluokkalaiset ovat vielä siinä herkkyysiässä, että kieli tarttuu heihin todella helposti, perustelee kieltenopettaja Meeri Sarvikas kielenopetuksen aloituksen aikaistamista.

    Jos vaikka menen Saksaan tai tapaan saksalaisia, sitten voin puhua saksankielellä heille. Iivari Rosenberg

    Ruununmyllyn koulun toisen luokan oppilas Iivari Rosenberg on niin ikään parin ensimmäisen saksansuihkutustunnin aikana oppinut esittelemään itsensä ja tervehtimään toisia. Pienen koululaisen mielestä on perusteltua opiskella uutta kieltä.

    – Jos vaikka menen Saksaan tai tapaan saksalaisia, sitten voin puhua saksankielellä heille, hän sanoo.

    EU pyrkii varhentamaan kieltenopetusta

    Suomen päätös aikaistaa kieltenopetuksen aloittamista on linjassa EU-maiden kanssa. Suuressa osassa EU-maita on viime vuosina pyritty siihen, että kieltenopetusta varhennetaan. Näin halutaan lisätä muidenkin kuin englannin kielen opiskelua ensimmäisenä vieraana kielenä.

    – Tavoitteena on ollut tarjota kaikille yhdenvertaisesti mahdollisuus. Lisäksi halutaan varhentamisen kautta tukea oppilaiden luontaista kieltenopiskelua ja varhaista herkkyyttä. Toivomme tietysti, että tässä nyt saataisiin aikaan innostus kieltenopiskelussa tämän varhentamisen kautta, kertoo opetusneuvos Minna Polvinen opetusministeriöstä.

    Varhennettava kieli on A1-kieli. Opetuksen järjestäjä eli kunta päättää siitä, mikä kieli koululaisille on tarjolla ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi. Tällä hetkellä suurimmassa osassa kouluja se on englanti.

    Likaisilla tossuilla ei saa nousta pöydälle - muita sääntöjä tässä päiväkodissa ei juuri olekaan

    Likaisilla tossuilla ei saa nousta pöydälle - muita sääntöjä tässä päiväkodissa ei juuri olekaan


    Hämeenlinnassa sijaitsevan Hirsimäen päiväkodin käytävällä juoksee kymmenen lapsen joukko. Juostessaan he ohittavat ruokalan tuolit ja pöydät, kurvaavat tiukasta mutkasta kohti pitkää suoraa ja jatkavat hyppäämällä pehmeiden tyynyjen yli...

    Hämeenlinnassa sijaitsevan Hirsimäen päiväkodin käytävällä juoksee kymmenen lapsen joukko. Juostessaan he ohittavat ruokalan tuolit ja pöydät, kurvaavat tiukasta mutkasta kohti pitkää suoraa ja jatkavat hyppäämällä pehmeiden tyynyjen yli kohti seuraavaa kierrosta.

    – Täällä saa juosta taloa ympäri niin monta kertaa kuin haluaa. Mä meen kolmekymmentä kertaa aika usein, kertoo kuusivuotias Noona

    – Meillä on periaatteessa vain yksi sääntö. Ei saa kiivetä tuolille eikä pöydälle likaisilla tossuilla. Pianoa ei saa itse avata koska siinä voi jäädä sormet väliin, Noona vielä muistuttaa ennen kuin jatkaa juoksuaan.

    Päiväkodin käytävät ovat vapaasti lasten käytössä. Hirsimäen johtava ajatus on sallivuus.Jari Pussinen / YleSallivuus kasvattaa lasten itseluottamusta

    Hirsimäessä keskeisenä ajatuksena on sallivuus ja lasten vapaa leikki. Päiväkodissa on purettu aikuislähtöistä toimintaa ja mietitään mitä asioita on oikeasti tarpeen kieltää.

    Henkilökunnalta se vaatii totuttujen toimintamallien kyseenalaistamista, kertoo hankekoordinaattorina työskentelevä Joni Virtanen.

    – Itsereflektointi on tärkeää. Jokaisen ei –sanan jälkeen on hyvä pysähtyä miettimään mikä siihen oli syynä. Oliko se tässä tilanteessa tarpeellista vai olinko esteenä lasten ideoille. Meillä varhaiskasvattajilla pitää olla rohkeutta ja uskallusta purkaa itse luomiamme sääntöjä ja normeja, joita päiväkotimaailmassa vielä paljon on.

    Liikuntatuokioiden sijaan arjen liikkumista

    Virtanen puhuu liikunnan sijaan liikkumisesta. Hirsimäen päiväkodissakin on ohjattuja liikuntatuokioita mutta suurin osa lasten päivästä täyttyy omatoimisesta liikkumisesta. Päiväkodin sisätiloja on muokattu tähän tarkoitukseen sopivaksi.

    Huonekaluja voi siirrellä ja pienissä tiloissa käytetään hyväksi huoneen eri tasoja. Käytävillä on köysiä ja renkaita ja lattoille on teipattu hyppimiseen ja tasapainoiluun houkuttelevia tarroja.

    Liikuntavälineet ovat samalla tavalla lasten saatavilla kuin pelit, lelut ja tehtäväkirjatkin.

    Päiväkodin arjessa istutaan liikaa

    Joni Virtanen kertoo huolestuneena, että lapsen päivästä suuri osa voi mennä istumiseen jos tähän ei kiinnitetä huomiota.

    – Ulkoilussakin suuri osa voi kulua terassilla muun ryhmän saapumista odotellessa, ja sitten siirrytäänkin jo syömään ja päivälevolle. Liikkumiseen ei jää mahdollisuutta.

    – Meillä ei ole liikuntasalissa erikseen ryhmien vuoroja, vaan ovet ovat auki kaikille halukkaille. Tila on jaettu pelikenttään ja vapaan liikkumisen tilaan ja lapset vaihtavat toimintaa oman halunsa mukaisesti. Henkilökunta liikkuu tiloihin lasten mukaan ja aikuiset auttavat toisiaan, Virtanen kertoo.

    Vatsalaudat ovat Hirsimäen päiväkodin uusin hankinta.Jari Pussinen / YleLasten raati suunnittelee yhteisiä tapahtumia

    Päiväkodissa kokoontuu kuukausittain lasten raati, jossa on mukana yksi edustaja jokaisesta ryhmästä.

    Raati suunnittelee yhdessä koko päiväkodin yhteisiä tapahtumia. Aikuiset eivät tyrmää lasten ideoita, vaan työstävät niitä eteenpäin. Nyt työn alla on sählyturnaus.

    Esikoululaiset Luka ja Elmo toivovat turnaukseen katsomoa ja kenttäkuulutuksia. Myös kahvilaa ehdotetaan ja ohjaajat kirjaavat senkin ylös.

    Elmo muistelee yhä viime vuoden tähtihetkeään kun kaksi hämeenlinnan pallokerhon liigakiekkoilijaa kävi pelaamassa sählyä lasten kanssa.

    – Mä pelasin Joonas Lehtivuoren joukkueessa mutta Ukko-Pekka Luukkosen joukkue voitti, Elmo kertoo ja hymyilee leveästi.

    Raadin jälkeen päiväkodin arki jatkuu normaalisti. Liikuntasalin kenttä täyttyy sählyn pelaajista. 4-vuotias Verneri tulee mukaan kentälle tuomariksi. Salin ulkopuolella juoksuralli jatkuu taas uusin juoksijoin.

    Hirsimäen päiväkoti palkittiin Ilo kasvaa liikkuen –varhaiskasvatusyksikkönä 2018.

    Poikkeuksellinen kotietsintä: Naisen epäillään piilotelleen susia

    Poikkeuksellinen kotietsintä: Naisen epäillään piilotelleen susia


    Poliisi tutkii törkeää eläinsuojelurikosta ja luonnonsuojelurikosta tapauksessa, jossa naisen epäillään hankkineen luonnonvaraisia susia koirasusien kasvattamistarkoituksessa. Epäilty asuu Kanta-Hämeessä. Tapauksessa tehtiin kotietsintä...

    Poliisi tutkii törkeää eläinsuojelurikosta ja luonnonsuojelurikosta tapauksessa, jossa naisen epäillään hankkineen luonnonvaraisia susia koirasusien kasvattamistarkoituksessa.

    Epäilty asuu Kanta-Hämeessä. Tapauksessa tehtiin kotietsintä kolmeen kohteeseen Etelä-Suomessa.

    Poliisi oli saanut vihjeen asiaan liittyen tammikuussa. Nainen oli toimittanut eläimiä piiloon tuttavilleen, jotka pitivät kahta eläimistä ulkosaunassa. Löytöhetkellä niillä ei ollut ruokaa eikä vettä. Eläimet olivat stressaantuneita ja arkoja.

    Kotietsinnöissä tavattiin kaikkiaan kolme sellaista eläintä, jotka asiantuntijat arvioivat aidoiksi susiksi. Kaikki kolme jouduttiin huonon kunnon vuoksi lopettamaan. Esitutkinnan mukaan pääepäilty olisi joko vienyt susia luonnosta tai tuonut ne Suomeen Venäjältä.

    Esitutkinta on laaja ja alkuvaiheessa, poliisi kertoo. Myös kahta pääepäillyn tuttavaa epäillään susien pitämisen vuoksi luonnonsuojelurikoksista ja toista tuttavaa myös eläinsuojelurikoksesta.

    Toiminnassa saattaa olla myös syytä epäillä talousrikoksia. Nainen on kasvattanut koirasusia vuosien ajan, ja hänen tilallaan oli kotietsinnässä yli 60 erirotuista koiraa. Poliisin tiedon mukaan nainen oli kohdellut eläimiään epäasiallisesti.

    Koirasudet ovat koiran ja suden risteymiä tai niiden jälkeläisiä.

    Lue lisää:

    Susi, susi – Mitä tehdä, kun sellaisen näkee?

    "Unelma olisi, että pystyisi itsenäisesti kävelemään" – robotit kuntouttavat kaukalossa halvaantunutta juniorikiekkoilijaa


    Teemu Tenhusen ilme on keskittynyt, kun hän ottaa hieman hapuilevia askelia Laitilan Terveyskodin kapealla käytävällä. Kävelyseurana on kaksi fysioterapeuttia – ja kävelyrobotti Indego. Sähkömoottorit sirisevät ohjaillen jalkoja, ja välillä...

    Teemu Tenhusen ilme on keskittynyt, kun hän ottaa hieman hapuilevia askelia Laitilan Terveyskodin kapealla käytävällä. Kävelyseurana on kaksi fysioterapeuttia – ja kävelyrobotti Indego.

    Sähkömoottorit sirisevät ohjaillen jalkoja, ja välillä laite varottaa huonosta asennosta tärisemällä. Robotisoitu ulkoinen tukiranka, eksoskeleton, on väsymätön kuntouttaja, vaikka sekin kuumenee kovassa treenissä.

    – Ei sitä oikeastaan tule ajatelleeksi, että tässä nyt kävellään robotin kanssa. Enemmän keskittyy siihen itse kävelyyn, sanoo 22-vuotias Teemu Tenhunen.

    Totta kai välillä tulee turhautumisia, mutta kyllä enemmän on positiivisia päiviä kuin niitä huonoja. Teemu Tenhunen

    Tällä kertaa kävely ei sujunut aivan niin mallikkaasti kuin parhaimmillaan. Automatka Nurmijärveltä Varsinais-Suomeen aiheutti spastisuutta, joka karisee kolmepäiväisen kuntoutusjakson aikana.

    – Pitkästä matkasta tulee hieman lihasjäykkyyttä. Mutta se oli tänään sellainen, ja toivottavasti huomenna menee taas vähän paremmin.

    Loukkaantuminen tavallisessa pelitilanteessa

    Yksi viaton kiekon nouto oman maalin takaa muutti lupaavan kiekkojuniorin elämän kertaheitolla. SM-kultaakin HPK:n paidassa voittanut Teemu Tenhunen kaatui loppuvuodesta 2017 päin laitaa murtaen seitsemännen niskanikamansa. Seurauksena oli osittainen neliraajahalvaus.

    – Kaikki on niin pienestä kiinni. Ei sitä ikinä tiedä, milloin se tapahtuu jos tapahtuu. Sille vaan ei voinut sillä kertaa mitään, miettii Tenhunen.

    Jääkiekkovarusteet ovat vaihtuneet päälle puettavaan kävelyrobottiin.Jouni Koutonen / Yle

    Kiekkounelmat vaihtuivat tavoitteeseen nousta pyörätuolista takaisin omille jaloilleen. Jo tehohoitojakson aikana Tampereella aloitettiin kuntoutus, ja käsiin saatiinkin suhteellisen nopeasti liikettä.

    – Nykyään näissä selkäydinvammoissa halutaan aika nopeasti ylös sängystä. Kuntoutusosastolta muutin takaisin kotikonnuille, ja kuntoutus jatkui siellä. Nyt on tullut tätä robottikävelyä, ja fysioterapiaa jatketaan. Näin se menee eteenpäin pikkuhiljaa, kertoo Tenhunen.

    Sinuiksi robottien kanssa

    Teemu Tenhunen on viime syksystä alkaen matkannut Laitilaan kerran kuukaudessa Indegon sekä massiivisemman Lokomat-kävelyrobotin kuntoutettavaksi.

    – Kuntoutus on edennyt ainakin omasta mielestä ihan hyvin. Koko ajan siitä on tullut helpompaa, ja tulen enemmän sinuiksi noiden robottien kanssa. Motivaatiota ainakin riittää.

    Kuten kaikessa, aaltoliikettä on myös kuntoutuksessa. Jos kävely yhtenä päivänä onkin kankeampaa, ei Teemu Tenhunen anna sen hämärtää päämäärää.

    – Totta kai välillä tulee turhautumisia, mutta kyllä enemmän on positiivisia päiviä kuin niitä huonoja. Mielestäni on aika inhimillistä, että välillä ei ole niin hyvä mieli ja välillä on parempi mieli.

    Indego on robotisoitu alaraajojen ulkoinen tukiranka eli eksoskeleton.Jouni Koutonen / Yle

    Teemu Tenhunen ja hänen kaltaisensa loukkaantuneet jääkiekkoilijat ovat Laitilan Terveyskodin tuoreempaa asiakaskuntaa. Aiemmin Veljeskotina tunnettu kuntoutuskeskus on perinteisesti hoitanut sotaveteraaneja, ja viime vuosina myös komennuksilla loukkaantuneita rauhanturvaajia.

    Ensimmäinen kävelyrobotti, kiinteästi asennettu Lokomat tuli taloon seitsemän vuotta sitten. Päälle puettava Indego-tukiranka on tuoreempi tulokas, mahdollistaen oikean liikkumisen kävelymaton sijaan.

    Kävelyrobotin etuja ovat sen väsymättömyys ja tarkasti potilaan tarpeisiin säädettävät kuntoutusohjelmat. Liikeratoja uudelleen opetellessa tärkeintä on toistaa, toistaa ja toistaa liikkeitä siinäkin vaiheessa, kun potilasta kannatteleva fysioterapeutti olisi jo väsähtänyt.

    Pienin askelin eteenpäin läheisten tuella

    Lähipiirin tuki on luonnollisesti tärkeää kuntoutumisessa.

    Perheen ohella Teemu Tenhusen kaveripiiri, etenkin loukkaantumisen aikaiset seurakaverit ovat yhä mukana elämässä kuin ennenkin. Playstationin pelaaminen ystävien kanssa käy käsien kuntoutuksesta, eikä tasoitusta kuulemma matseissa anneta.

    – Totta kai se on tärkeää, sitä haluaa pitää kavereihin yhteyttä ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin. Ei ole mikään muuttunut siltä osin.

    Teemu Tenhusen tärkein tavoite on kyetä jälleen kävelemään itsenäisesti.Jouni Koutonen / Yle

    Lämmin osoitus lähipiirin tuesta koettiin viime elokuussa hyväntekeväisyysottelussa, kun Teemu Tenhusen pelipaita nousi Hämeenlinnan Ritari-areenan kattoon. Numero 33 on nyt HPK:n U20-joukkueessa ikuisesti hänen nimissään. Hyväntekeväisyyshuutokaupalla kerättiin sievoinen summa nuoren miehen kuntoutukseen.

    Tulevaisuuden tärkein tavoite onkin nyt nousta jälleen omille jaloilleen.

    – Isoimmat tavoitteet liittyvät tietenkin kävelyyn. Tietysti unelma olisi, että pystyisi itsenäisesti kävelemään. Pieniä tavoitteita arjessa ja pienin askelin mennään koko ajan eteenpäin, hymähtää Teemu Tenhunen.

    Lue lisää:

    Robotti opettaa kävelemään uudelleen

    Kävelyrobotti voi auttaa liikuntakyvyn palauttamisessa

    Nyt myös rauhanturvaajat saavat veteraanikuntoutusta – hoitoa tarjotaan ulkomaalaisillekin

    Auttaako RoboCopin asu raskaissa kiinteistötöissä? Turkulaisfirma testaa, vähentääkö päälle puettava tukiranka sairauslomia

    Ulla-Maija Soininen etsi keikkatöistä kiinnostuneita eläkeläisiä – paikalle tuli satakunta ihmistä, jotka kaipasivat tekemistä

    Ulla-Maija Soininen etsi keikkatöistä kiinnostuneita eläkeläisiä – paikalle tuli satakunta ihmistä, jotka kaipasivat tekemistä


    Tästä on kyseRiihimäkeläisestä työvoiman vuokrausyhtiö Onnexista voi varata sopivaa kotiapua nettiportaalin kautta.Yritys haluaa valtakunnallistaa konseptin vuoteen 2020 mennessä.Tavoitteena on luoda väljä työyhteisö, jonka säännöllisissä...

    Tästä on kyseRiihimäkeläisestä työvoiman vuokrausyhtiö Onnexista voi varata sopivaa kotiapua nettiportaalin kautta.Yritys haluaa valtakunnallistaa konseptin vuoteen 2020 mennessä.Tavoitteena on luoda väljä työyhteisö, jonka säännöllisissä tapaamisissa on mukana myös työnohjausta.Työtä tekeviä eläkeläisiä on Suomessa noin 60 000.

    Ehkä ajatus eläkeläisten keikkafirmasta sai alkunsa Ulla-Maija Soinisen äidistä. Hän asuu 900 kilometrin päässä Kemijärvellä isossa kiinteistössä, jossa riittää paljon tehtävää. Etelä-Suomessa asuvan tyttären olisi mukava tietää, että apulainen, joka äidin kotiin kutsutaan, on turvallinen ja luotettava tekijä.

    Tai ehkä Ulla-Maija halusi vain tehdä työtä, jossa olisi enemmän arvopohjaa ja merkitystä.

    Tai ehkä se johtui eräistä kuukausimarkkinoista Hämeenlinnan torilla. Ulla-Maija laittoi paikallislehteen ilmoituksen, jossa etsittiin keikkatyöstä kiinnostuneita eläkeläisiä.

    – Heitä tuli paikalle varmaan sata, vanhin ehdokas oli 90-vuotias. Ihmiset etsivät paikkaa, missä voi ilmoittautua. Hyvin vahvasti tuli viesti siitä, että antaisin heille tekemistä. Että omalle osaamiselle olisi vielä käyttöä ja tuntisi itsensä tärkeäksi. Osalliseksi yhteiskunnassa, kertoo Onnexin perustanut Ulla-Maija Soininen.

    Erityisesti mieleen jäivät hoitoalalta eläkkeelle jääneet ihmiset. Osaa heistä työelämän raadollisuus hoitoalalla oli jäänyt kaivertamaan siinä määrin, että he halusivat tehdä hoitotyön eläkkeellä niin, kuin se heidän mielestään kuuluisi oikeasti tehdä.

    Eläkeläiset työhön omilla ehdoillaan

    Eläkeläisten tekemää työtä tarkastellaan liian työelämäkeskeisesti. He eivät ole sijaispalvelua, hätävaraa tai lyhyellä varoitusajalla töihin tulevia tuuraajia. Keikkatyötä tekevät eläkeläiset ovat joukko, joka haluaa tehdä töitä omilla ehdoillaan ja omien aikataulujensa mukaisesti.

    – Työmarkkinat ovat liian mustavalkoiset. Joko olet kokonaan töissä tai sieltä poissa. Osaamme hyödyntää huonosti näiden välillä olevia malleja, vaikka samaan aikaan työelämän tarpeet pirstaloituvat osiin, pohtii Soininen.

    Eläkeläisissä piilevää potentiaalia hän pitää todella suurena, mutta huonosti hyödynnettynä.

    – Osaamisen kirjo on valtava. Tuntuu aivan ihmeelliseltä, kuinka monipuolista osaamista yhteydenotoissa tulee esiin, kiittelee Ulla-Maija Soininen.

    Aikuista seuraa ja särvintä leivälle

    Askartelutarvikkeiden parissa työuransa tehnyt Päivi Hakoma Janakkalasta jäi eläkkeelle muutama vuosi sitten. Hän kuuli Onnexin kutsun kuukausimarkkinoilla ja oli työhaastattelussa seuraavana päivänä. Työhulluksi tunnustautuva nainen hoitaa erityisen mieluusti lapsia. Mutta nyt hän seisoo moppi kädessä hämeenlinnalaisen Terttu Tolosen oven takana. Tertun kahden tunnin lahjakortti siivoukseen odottaa tekijäänsä.

    Päivi Hakoma tekee mielellään keikkahommaa.Hannu Harhama / Yle

    – Parasta tässä on vapaus valita, sekä asiakkaalla että minulla. Kun saan tiedon keikasta, katson sopiiko se kalenteriini vai ei. Sitten voin itse päättää otanko sen vastaan. Asiakas puolestaan voi valita kenet hän omaan kotiinsa haluaa, kertoo Päivi Hakoma.

    Parhaimmillaan keikkatyö poikii elantoa ja sisältöä elämään. Uudet tuttavuudet rikastavat viikkoa ja katkovat pitkäksi venyvää aikaa.

    – Asun yksin, ja kaipaan myös aikuista seuraa. Kun kerran on virtaa ja terveyttä, niin on myös halua olla menossa mukana, summaa Hakoma.

    Mobiilisti työmarkkinoille

    Ulla-Maija Soininen muistuttaa, että eläkevaihe voi olla vuosikymmenten mittainen ja yhteiskunnallisesti potentiaalin hukkaaminen on menetys monella tavalla.

    Soininen työskenteli Koneen palveluksessa kansainvälisellä kentällä. Hän näki, miten digitaalisten mahdollisuuksien eturintamassa marssitaan. Toimialat sekoittuvat, parhaat kokemukset jaetaan ja rakenteet ovat kevyitä.

    Työmarkkinat ovat liian mustavalkoiset. Joko olet kokonaan töissä tai sieltä poissa Ulla-Maija Soininen

    – Eläkeläisten keikkafirma ei ikinä olisi kannattavaa vanhanaikaisella yritysrakenteella. Nyt konttori kulkee repussa ja kännykässä, ja palvelun tilaaminen ja palkan maksaminen tapahtuu mobiilisti. Moderneilla välineillä vanhan ajan kotiavusta saadaan myös kannattavaa liiketoimintaa, sanoo Ulla-Maija Soininen.

    Työssäkäyvien eläkeläisten määrä kasvussa

    Eläketurvakeskuksen kehityspäällikön Jari Kanniston mukaan työssä käyvien eläkeläisten lukumääräinen kasvu on ollut suurta. Alle 68-vuotiaista eläkevakuutettavaa työtä tekee vuositasolla 60 000 vanhuuseläkkeen saajaa.

    Tämä selittyy sillä, että suuret ikäluokat ovat tulleet kymmenen viime vuoden aikana vanhuuseläkeikään. Myös suhteessa ikäluokkien kokoon työnteko on lisääntynyt. Vuoden 2017 joulukuussa työssä kävi 35 000 eläkeläistä (ilman osa-aikaeläkettä ja osittaista vanhuuseläkettä), kun vuonna 2007 vastaava luku oli 18 000. Osuus ikäluokasta kasvoi 6,7 prosentista 9,3 prosenttiin.

    Eläketurvakeskuksen tilastoissa näkyy sama ilmiö kuin Onnexin riveissä käytännössä. Eläkeläisten työnteko on pitkälti omasta kiinnostuksesta ja motivaatiosta lähtevää. Se on yleensä osa-aikaista ja tilapäistä. Jos terveys on hyvä, moni haluaa osallistua työelämään jollakin omavalintaisella panoksella.

    – Vain harvoja motivoi pelkkä raha eikä yleensä pääsyynä ole niin pieni eläke, että he olisivat sen vuoksi pakotettuja tekemään töitä, vaikka toki lisätulo elintasoa korottaakin. Moni käyttää lisätulot esimerkiksi matkusteluun, kertoo kehityspäällikkö Jari Kannisto.

    Ylempien amk-tutkintojen plagiointisoppa sakenee – nyt jo 26 selvityspyyntöä epäilyttävistä opinnäytetöistä

    Ylempien amk-tutkintojen plagiointisoppa sakenee – nyt jo 26 selvityspyyntöä epäilyttävistä opinnäytetöistä


    Tästä on kyseYlempien amk-tutkintojen opinnäytteistä on tehty viime aikoina runsaasti plagiointi-ilmoituksia.Yksi plagiointitapaus on jo edennyt korkeimpaan hallinto-oikeuteen.Osassa opinnäytteitä on suoraan toisilta kopioituja tutkimustuloksia...

    Tästä on kyseYlempien amk-tutkintojen opinnäytteistä on tehty viime aikoina runsaasti plagiointi-ilmoituksia.Yksi plagiointitapaus on jo edennyt korkeimpaan hallinto-oikeuteen.Osassa opinnäytteitä on suoraan toisilta kopioituja tutkimustuloksia vailla lähdeviitteitä.

    Erityisesti ylempiin ammattikorkeakoulututkintoihin liittyvät opinnäytetyöt ja niiden laatuongelmat ovat nousseet viime aikoina valokeilaan. Entinen amk-yliopettaja, tohtori Erja Moore on tehnyt jo 26 selvityspyyntöä plagiointiepäilyistään ammattikorkeakouluille ympäri Suomen. Viimeisimmät pyynnöt hän on laatinut loppuvuodesta.

    Opinnäytetöiden plagiointien yleisyydestä on vaikea saada tietoa, sillä ammattikorkeakoulut selvittävät tapauksia pitkälti itsenäisesti, tosin tavallisimmin tutkimustieteellisen neuvottelukunnan TENKin ohjeistuksella. Neuvottelukunnasta kerrotaan, että tapauksia tulee heidän tietoonsa harvakseltaan, mutta nyt Mooren selvityspyyntöjen kautta selvitystyön määrä on lisääntynyt rajusti.

    Sanomalehti Karjalainen kysyi plagiointien yleisyydestä oppilaitoksilta itseltään. Lehti sai toukokuussa vastauksen 36 korkeakoululta, jotka itse arvioivat plagiointien olevan harvinaisia.

    Moore on ollut aiemminkin julkisuudessa plagiointien paljastajana, kun hän löysi Karelia-ammattikorkeakoulun hyväksymiä osin kopioituja opinnäytetöitä. Kolme kyseisessä plagiointijupakassa epäiltyä tutkinnon suorittajaa toimii opettajana ammattioppilaitoksessa. He olivat suorittamassa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa, mikä tiesi roimaa palkankorotusta, kertoi Yle marraskuussa.

    – Minusta on kummallista, että opinnäytetöitä on kirjoitettu, ohjattu ja hyväksytty niin leväperäisesti, toteaa Moore.

    Moore ei ole yksin: hän ja toinen entinen amk-yliopettaja, tohtori Pirkko Laukkanen ovat olleet vuosien aikana aktiivisesti yhteydessä esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriöön niin opinnäytetöiden epäillyistä plagioinneista kuin sairaanhoitajaopetuksen tasosta maamme ammattikorkeakouluissa. He ovat tyytymättömiä siihen, että ministeriöstä ei ole tullut kunnon vastausta heidän kysymyksiinsä.

    Kirjoittamisen taidot puuttuvat, eikä lähdeviittauksista aina ymmärretä tarpeeksi. Erja Moore

    Yle sai ministeriöstä vastauksia tähän juttuun sähköpostilla useamman päivän yrityksen jälkeen.

    – Plagiointi ja muut vilpilliset ja vastuuttomat menettelyt ovat aina tuomittavia niin tutkimuksessa kuin opiskelussakin. Ei ole kuitenkaan tutkittua tietoa tai tilastoja siitä, että korkeakouluopiskelijoiden tekemät plagioinnit olisivat Suomessa lisääntyneet, todetaan sähköpostissa.

    Ministeriön vastaukset on annettu korkeakoulu- ja tiedepolitiikan sekä lukiokoulutuksen osaston nimissä.

    Yhteiskuntatieteiden tohtori Erja Moore työskenteli Kareliassa tutkimus- ja menetelmäopintojen yliopettajana ja filosofian tohtori Pirkko Laukkanen terveyden edistämisen yliopettajana. Molemmat irtisanottiin ammattikorkeakoulun yt-neuvotteluissa vuonna 2014. Irtisanomiset etenivät käräjäoikeuteen, mutta lopputuloksena oli salainen sopimus työnantajan kanssa.

    Moore ja Laukkanen sanovat nyt Ylelle, että eivät ole nostaneet asioitaan katkeruuksissaan. He sanovat olevansa aidosti huolissaan sairaanhoitajaopetuksen ja ylempien ammattikorkeakoulututkintojen opinnäytetöiden laadusta Suomessa.

    – Lopulta kyse on ammattikorkeakouluista valmistuneiden ammattitaidosta ja esimerkiksi sairaanhoitajien osalta potilasturvallisuudesta, huomauttaa Laukkanen.

    Erja Moore on lähestynyt viimeksi 31.12.2018 opetus- ja kulttuuriministeriötä. Hän vetoaa blogissaankin julkaisemassaan kirjeessä opetusministeri Sanni Grahn-Laasoseen (kok.), että suomalaisissa korkeakouluissa esiintyvä plagiointi otettaisiin lopultakin vakavasti.

    – Aika tylysti minuun on suhtauduttu näinä vuosina, kokee Moore.

    Pomotason opinnäyte katosi yllättäen Lahdessa

    Erja Mooren nyt tekemät 26 selvityspyyntöä opinnäytetöistä koskevat ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja, useita koulutusaloja sekä useita ammattikorkeakouluja ympäri Suomen. Yksi Mooren kaivama ihmeellisyys liittyy Lahden ammattikorkeakoulussa vuonna 2011 tehtyyn opinnäytetyöhön.

    – Koko opinnäytetyötä ei löydy mistään. Sen on suorittanut julkisella sektorilla johtavassa asemassa työskentelevä henkilö, sanoo Moore.

    Lahden ammattikorkeakoulusta vahvistetaan asia.

    – Tapaus on kyllä meillä selvityksen alla. Olemme saaneet ohjeistuksen selvittämiseen tutkimuseettiseltä neuvottelukunnalta (TENK). Tässä vaiheessa asiaa on vaikea kommentoida, sanoo rehtori Turo Kilpeläinen.

    TENK on opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijaelin, joka edistää hyvää tieteellistä käytäntöä, ennaltaehkäisee tutkimusvilppiä ja edistää tutkimusetiikkaa koskevaa keskustelua ja tiedotusta.

    TENKin pääsihteeri Sanna Kaisa Spoof vaikuttaa väsähtäneeltä isoon nippuun selvityspyyntöjä. Joensuulaiselle Karelia-ammattikorkeakoululle hän antaa kiitosta siitä, että oppilaitos on avoimesti informoinut plagioinneista ja puuttunut asiaan.

    – Mielestäni Mooren tekemät plagiointipaljastukset eivät kuuluisi julkisuuteen. Jos opinnäytetöiden ohjauksessa on puutteita, pitää ohjausta oppilaitoksessa kehittää. Nämä selvityspyynnöt kuormittavat valtavasti ammattikorkeakouluja ja meitä.

    Karelia-amk:n opinnäytetöistä on löytynyt useampia plagiaatteja.Jouki Väinämö / Yle

    Opetusministeriön Ylelle lähettämässä sähköpostissa korostetaan katsetta tulevaan.

    – Nyt esille tulleet epäilyt kohdistuvat jo hyväksyttyihin yamk-opinnäytetöihin. Katse on kuitenkin jo kohdistettu eteenpäin kehittämistoimenpiteisiin. Opetus- ja kulttuuriministeriö on panostanut yhdessä tutkimuseettisen neuvottelukunnan TENKin kanssa konkreettisiin toimiin tutkimusetiikan käytäntöjen omaksumiseksi korkeakouluissa.

    Sähköpostissa kerrotaan, että opetusministeriö on muun muassa rahoittanut tutkimusetiikan tukihenkilöverkoston koulutuksen sekä parhaillaan käynnissä olevan, korkeakouluille suunnatun, tiedevilpin yleisyyttä selvittävän barometrikyselyn. Opetus- ja kulttuuriministeriö yhdessä Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenen ja tutkimuksesta vastaavien vararehtoreiden kanssa ottaa tutkimuseettiset käytännöt ja opinnäytetöidenohjauksen esille vielä kevään aikana.

    "Vailla lukiopohjaa ja tajua lähdeviitteistä"

    Mikä sitten Erja Mooren syynäämissä opinnäytteissä on ollut vialla? Niissä kun ainakin osassa on kiistatta ollut vakaviakin puutteita. Mooren mukaan heikoimmat suoritukset amk-opinnäytetöissä koskevat erityisesti jatkotutkintoja, joissa opiskelijat ovat aikuisia ja ilman lukiopohjaa.

    – Kirjoittamisen taidot puuttuvat, eikä lähdeviittauksista aina ymmärretä tarpeeksi. Näissä tapauksissa plagioitua tekstiä voi olla paljonkin. Toisen omaa tekstiä ja jopa tutkimustuloksia on otettu omiin nimiin.

    Jos opinnäytteissä on loukattu hyvää tieteellistä käytäntöä, asiaa voidaan selvittää koulun sisällä niin sanotulla HTK-prosessilla, josta tutkimustieteellinen neuvottelukunta TENK kertoo nettisivullaan. Karelia-ammattikorkeakoulun osalta plagiaatit ovat viimeisimmän kohun myötä johtaneet yhden opinnäytetyön arvosanan pudottamiseen alimmalle mahdolliselle tasolle, tiedotti oppilaitos marraskuussa. Oppilaitoksen apuna selvittelyissä ovat olleet muut ammattikorkeakoulut sekä TENK ohjeistajana.

    Lisäksi yksi Kareliassa suoritettu ylempi insinööritutkinto ollaan perumassa. Ammattikorkeakoulu on hakenut tutkinnon purkua korkeimmasta hallinto-oikeudesta loppututkinnolla, jonka se on myöntänyt 31.5.2018. Asia on tullut KHO:ssa vireille marraskuussa.

    – Erja Moorella on oikeus tehdä selvityspyyntöjä, mutta hän tekee niitä mielestäni henkilökohtaisista syistä. Tällä en tarkoita sitä, etteikö Moore olisi ollut oikeassa näissä plagiointiasioissa, muotoilee rehtori Petri Raivo.

    Yksi Karelian tilannetta tiiviisti seurannut ihminen on oppilaitoksessa itsekin yliopettajana aikanaan työskennellyt terveystieteiden tohtori ja kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.). Hänen työtehtäviinsä kuului opinnäytetöiden ohjaus 1998–2001.

    Mäkisalo-Ropposen mielestä Suomen ammattikorkeakouluilla saattaa olla jo liian vahva autonomia, mikä heijastuu opinnäytetöiden löysään ohjaukseen ja toisaalta opetuksen laatuunkin.

    – Ammattikorkeakoulukohtaiset erot ovat valitettavan suuret.

    Lue myös:

    Ammattikorkeakoulun rehtori: Huono suomen kieli paljon isompi ongelma kuin plagiointi

    Ammattikorkeakoulun plagiointijupakka paisuu: yksi tutkinto perutaan, suurin osa epäillyistä on opettajia

    Viisi plagiaattia paljastui kerralla ammattikorkeakoulussa Joensuussa – löydöt aktiivisen kansalaisen ansiosta

    Lukiolaiset Jeremiah Allred ja Eemil Lähteenmäki ovat jo robotiikkakonkareita –

    Lukiolaiset Jeremiah Allred ja Eemil Lähteenmäki ovat jo robotiikkakonkareita – "Voi olla, että tulevaisuudessa tehdään robottien kanssa töitä"


    Tästä on kyseRiihimäellä järjestetään 9.-13.1.2019 koululaisten robotiikkaosaamisen SM- ja EM-kilpailut.Kilpailut tuovat kaupunkiin 66 joukkuetta kuudesta eri Euroopan maasta.Riihimäki on edelläkävijä robotiikkaopetuksen...

    Tästä on kyseRiihimäellä järjestetään 9.-13.1.2019 koululaisten robotiikkaosaamisen SM- ja EM-kilpailut.Kilpailut tuovat kaupunkiin 66 joukkuetta kuudesta eri Euroopan maasta.Riihimäki on edelläkävijä robotiikkaopetuksen järjestämisessä.

    Riihimäen lukion ekaluokkalaiset Jeremiah Allred ja Eemil Lähteenmäki nostavat varovasti pöydältä itse rakentamansa robotin ja kantavat laitteen kilpailualueelle Riihimäen urheilutalolla. Menossa ovat koululaisten robotiikkaosaamisen SM-kilpailut.

    Allred ja Lähteenmäki osallistuvat toisen asteen oppilaille tarkoitettuun VEX EDR -robotiikan kisaan. Robottia on rakennettu huhtikuusta asti ja molemmilta on kulunut sen rakentamiseen yli 150 tuntia.

    Näiden nuorten tiimityöskentely on jo hioutunutta, sillä he ovat osallistuneet robotiikkakilpailuihin jo useasti, myös ulkomailla.

    – Olen valinnut robotiikkakurssin, koska siinä tulee hyvin esiin tosi monia hyödyllisiä taitoja: yhteistyötaidot, ongelmanratkaisu ja luova ajattelu ja tykkään siitä tosi paljon, selittää Eemil Lähteenmäki omaa innostustaa robotiikkaan.

    – Moni ajattelee robotiikasta, että se on sellaisia käveleviä robotteja. Mutta mielestäni se on tosi paljon enemmänkin, jatkaa Eemil Lähteenmäki.

    Riihimäkeläiset lukiolaiset Jeremiah Allred ja Eemil Lähteenmäki ovat opiskelleet robotiikkaa ala-asteelta asti.Mika Halme / Yle Robotiikan osaajia tarvitaan lisää

    Robotiikkataidoille on tulevaisuudessa tarvetta, sillä robotiikan osaajista on Suomessa huutava pula, jo nyt. Laura Juvonen, kasvun ja uudistumisen johtaja Teknologiateollisuus ry:stä myöntää, että teollisuudessa kaivataan sekä uudenlaista osaamista että lisää työvoimaa.

    – Kokonaisuutena tarve on yli 50 000 uutta ihmistä vuoteen 2021 mennessä. Näistä osaajista suurin yksittäinen osaamistarve liittyy digitalisaatioon ja teknologiaosaamiseen. Automaatio ja robotiikka ovat tässä keskeisessä roolissa. Erityisesti valmistavassa teollisuudessa tarvitaan hyvin paljon automatiikan ja robotiikan osaamista, sanoo Juvonen.

    Ala-asteella robotiikan opintonsa aloittaneet Allred ja Lähteenmäkikin tietävät, että heidän robotiikkataitonsa saattavat olla valttikortti työelämässä.

    – Voi olla, että tulevaisuudessa tehdään robottien kanssa töitä, nyökkää Jeremiah Allred.

    Esimerkkinä työn kuvien muuttumisesta Juvonen mainitsee hitsaustyön, jossa robotisaatio tulee muuttamaan työn kuvaa voimakkaasti.

    – Nyt tarvitaan monialaisesti ihmisiä, jotka pystyvät toimimaan esimerkiksi yhdessä robotiikka-automaatiota hyödyntävien järjestelmien kanssa. Se on meille ihan elinehto, että pärjätään kansainvälisessä kilpailussa, jatkaa Juvonen.

    Riihimäki on robotiikkaopetuksen edelläkävijä

    Kisojen järjestäjäkaupunki Riihimäki on Suomessa edelläkävijä robotiikan opettamisessa. Sivistysjohtaja Esa Santakallion mukaan kaupungin tavoitteena on saada aikaan järjestelmällinen robotiikan koulutuspolku, joka jatkuu varhaiskasvatuksesta korkeakoulu-asteelle saakka.

    Vuonna 2017 Riihimäen valtuusto kirjasi robotiikan myös kaupungin strategiaan. Tällä hetkellä Riihimäki on ainut kunta, jossa jokaisella peruskoulun oppilaalla on mahdollisuus opiskella robotiikkaa.

    – 1.–7.-luokilla jokaisella oppilaalla on mahdollisuus vähintään yhdeksän viikon ajan opiskella robotiikkaa kaksi tuntia viikossa yleisinä opintoina. Sen lisäksi jokaisella oppilaalla on mahdollisuus valita robotiikkaa valinnaisaineena 5.–6.-luokilla sekä 8.–9.-luokilla, listaa Santakallio.

    Joulukuussa robotiikkaopetus on laajentunut myös toiselle asteelle, kun ensimmäinen robotiikan lukiokurssi saatiin käyntiin Riihimäen lukiossa.

    "Saa luoda jotain uutta"

    Luokanopettaja Reetta Viitanen on yksi riihimäkeläisen robotiikkaopetuksen luotsaajista. Eri-ikäisille robotiikkaa opettava Viitanen tietää, että robotiikkaopinnoissa lapset ja nuoret ovat innostuneita erityisesti siitä, että he saavat tehdä itse.

    – Saa suunnitella, toteuttaa, ohjelmoida ja nähdä, kuinka se fyysisesti olemassa oleva laite toimii. Saa luoda jotain uutta, saa tehdä yhdessä toisten kanssa ja ratkoa ongelmia, kertoo Viitanen oppilaiden kokemuksia.

    Viitanen on vakuuttunut robotiikkaopetuksen tarpeellisuudesta. Robotiikka alkaa hänen mielestään olla taito, joka jokaisen on syytä hallita, jotta pysyy hoitamaan asiansa.

    – Toisaalta me tarvitsemme asiantuntijoita, jotka voivat tulevaisuudessa työllistyä esimerkiksi teollisuuden palvelukseen ja olla niitä johtavia asiantuntijoita ja osaajia, jotta saamme työpaikkoja tänne Suomeen, linjaa Viitanen.

    Tärkeintä on yhteistyö

    Kisojen kuuluttaja kannustaa kilpailijoita, robottien säksättävän äänen säestämänä. Joukkueet keskustelevat samalla, kun luotsaavat robottejaan kilpailuradalla. Tässä kilpailumuodossa tärkeintä onkin juuri yhteistyö, ei niinkään yksittäinen voitto.

    Lukiolaisten VEX EDR -kilpailussa kaksi joukkuetta muodostaa yhden allianssin, jotka molemmat pyrkivät tekemään pisteitä. Kilpailuhaasteen alussa robotit toimivat täysin ohjelmoidusti. Lisäksi kilpailussa on ajohaaste, jossa oppilaat kuljettavat robotteja käsiohjaimilla ja pyrkivät tekemään pisteitä.

    Ensimmäinen kilpailulaji on nimeltään Turning Point, joka käydään toisen asteen opiskelijoille tarkoitetulla VEX EDR -kehitysalustalla.Mika Halme / Yle

    Kilpailuajan päätteeksi kello pirisee ja Jeremiah Allred ja Eemil Lähteenmäki nostavat robottinsa syliin. Miten meni?

    – Meni ihan hyvin, mutta olisi se voinut mennä paljon paremminkin, toteaa Lähteenmäki rauhallisesti.

    – Me ei saatu niitä palloja aina tuolta alustalta imuroitua meidän robotin sisälle. Se ei oikein toiminut ja täytyy parannella sitä sitten jatkoon, selittää Allred.

    Ministeriö toppuuttelee jälleen yksityisten lääkäriketjujen laajennusintoa – tyrmää Pihlajalinnan terveysasemahankkeen Lopella

    Ministeriö toppuuttelee jälleen yksityisten lääkäriketjujen laajennusintoa – tyrmää Pihlajalinnan terveysasemahankkeen Lopella


    Yksityinen sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottaja Pihlajalinna ilmoitti maanantaina perustavansa Kanta-Hämeeseen Lopelle terveysaseman, jossa tarjottaisiin julkisen perusterveydenhuollon palveluja. Loppilaiset saisivat palveluja, kun ilmoittautuisivat...

    Yksityinen sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottaja Pihlajalinna ilmoitti maanantaina perustavansa Kanta-Hämeeseen Lopelle terveysaseman, jossa tarjottaisiin julkisen perusterveydenhuollon palveluja. Loppilaiset saisivat palveluja, kun ilmoittautuisivat Pihlajalinnan Hattulan terveysaseman asiakkaiksi.

    Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Maria Porko sanoo, että toiminta ei ole tällä tavalla mahdollista.

    – Kun Pihlajalinna tekisi toimintaa Lopen yksikössä ikään kuin Hattulan kunnan nimissä ja kunnan kanssa tehdyn ostopalvelusopimuksen perusteella, syntyisi tilanne, jossa julkista terveydenhuoltoa tarjottaisiin toisen kunnan alueella. Näiden tietojen perusteella mitä tapauksesta on saatu, on kyse toiminnasta, joka ei olisi mahdollista.

    Kunta ei voi mennä toisen tontille

    Porko vertaa tapausta Siikalatvan ja Oulun tapaukseen, vaikka Hattulan kunta ei ole suoraan mukana uudessa terveysasemahankkeessa. Mehiläinen aikoi perustaa Ouluun Siikalatvan terveysaseman etäpisteen. STM ja valtionvarainministeriö kuitenkin torppasivat suunnitelman lainvastaisena.

    Kunta ei voi tarjota julkista terveydenhuoltoa toisen kunnan alueella ilman yhteistoimintasopimusta. Hattulan kunta ei ole tehnyt sopimusta sivutoimipisteen perustamisesta Lopen kunnan kanssa.

    – Pihlajalinna voi yksikössään Lopella tarjota yksityisenä toimijana yksityisellä rahalla kenelle vain palveluja. Pihlajalinna voi myös mainostaa Hattulan palvelua ulkopuolisille, mutta silloin käytetään valinnanvapautta ja valitaan koko Hattulan palvelu, muistuttaa Porko.

    Maria Porko on neuvotellut Hattulan kunnan ja Pihlajalinnan edustajien kanssa asiasta puhelimitse. Lisäksi Riihimäellä järjestettiin tänään aamupäivällä osapuolten neuvottelu, jossa mukana olivat edustajat Pihlajalinnasta, Hattulan kunnasta ja Riihimäen seudun terveyskeskuskuntayhtymästä.

    Lopen asukkaille perusterveyspalveluja tällä hetkellä tarjoavan Riihimäen seudun terveyskeskuksen kuntayhtymän johto arvioi tuoreeltaan, että Pihlajalinnan terveysasema saattaa olla lainvastainen.

    Vaihdos tarkoittaisi hammaslääkäri- ja neuvolamatkan pitenemistä

    Tarkoitus oli, että loppilaiset voisivat valita terveysasemapalveluiden tuottajaksi Hattulan Terveyden. Näin he saisivat lääkärin ja sairaanhoitajan, fysioterapeutin, psykiatrisen sairaanhoitajan ja geriatrian erikoislääkärin vastaanottopalveluita Lopella.

    Myös laboratoriopalvelut sekä etälääkäri- ja hoitajapalvelut olisivat kuntalaisten käytettävissä. Muut palvelut olisi tuotettu Hattulassa ja Hämeenlinnassa.

    Neuvola- ja kuntoutuspalvelut sekä hammashoito toimivat Hattulassa. Jos siis loppilainen käyttäisi valinnanvapauttaan ottaen Hattulan kunnan terveyskeskuksen (eli Pihlajalinnan) perusterveydenhuollon palvelujen tuottajakseen, hänen olisi jatkossa mentävä hammaslääkäriin tai neuvolaan Hattulaan. Valinnanvapauden nojalla ei voi valita vain joitain perusterveydenhuollon palveluja, vaan valinta tehdään kaikki tai ei mitään -periaatteella.

    Asiakas maksaisi palveluista Hattulan asiakasmaksuhinnaston mukaisesti. Valinta ei koske koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoa, kotisairaanhoitoa eikä pitkäaikaista laitoshoitoa.

    Hattulalle koko hanke tuli yllätyksenä

    Hattulan kunnanjohtaja Katariina Koivisto kuuli Pihlajalinnan Loppi-hankkeesta ensi kertaa maanantaina, kun yhtiö julkisti aikeensa. Kunta ei ole ollut hankkeesta tietoinen. Koiviston, perusturvajohtaja Anitta Leinosen ja hallintoylilääkäri Kai Vesterisen tiedotteessa alleviivataan, että Hattulan kunta ei ole perustamassa Lopen kuntaan terveysasemaa.

    – Hattulan kunnan tavoite on nyt ja tulevaisuudessa turvata hattulalaisten perusterveydenhuollon palvelut Hattulassa. Pihlajalinnan täytyy neuvotella meidän kanssamme asiasta, sillä kyllähän tämäntyyppisestä ratkaisusta tulisi meille kustannuksia, arvioi Koivisto Ylelle.

    Hausjärvi ja Loppi menettivät omat julkiset lääkäripäivystyksensä keväällä 2016. Lopella joukko ihmisiä keräsi nimiä adressiin lääkärin saamiseksi takaisin kuntaan. Tarjolle saatiin etälääkärin palvelut keväällä 2017.

    Hattula puolestaan on ulkoistanut koko perus- ja työterveydenhuoltonsa Pihlajalinnalle.

    Päivitetty 9.1.2019 kello 18.26: Täsmennetty tietoja Maria Porkon ja muiden asianosaisten neuvottelusta. Toisin kuin jutussa aiemmin kerrottiin, Porko ei ollut läsnä osapuolten tapaamisessa, vaan on neuvotellut puhelimitse Hattulan kunnan ja Pihlajalinnan edustajien kanssa.

    Suomen ruokaviennille selkävoitto – Kiinasta vihdoin vientiluvat äidinmaidonkorvikkeelle ja kalatuotteille

    Suomen ruokaviennille selkävoitto – Kiinasta vihdoin vientiluvat äidinmaidonkorvikkeelle ja kalatuotteille


    Valio voi viedä lupien myötä Kiinaan Lapinlahden tehtaalla valmistettuja äidinmaidonkorvikejauheita ja Turengissa tehtyä käyttövalmista, nestemäistä äidinmaidonkorviketta. – Vienti voi alkaa arviolta vuoden kuluttua. Markkinoille meneminen on...

    Valio voi viedä lupien myötä Kiinaan Lapinlahden tehtaalla valmistettuja äidinmaidonkorvikejauheita ja Turengissa tehtyä käyttövalmista, nestemäistä äidinmaidonkorviketta.

    – Vienti voi alkaa arviolta vuoden kuluttua. Markkinoille meneminen on suunniteltava huolellisesti eikä suunnittelutyötä ole vielä voitu aloittaa, koska lupien saamisesta ei ole ollut varmuutta, kategoriajohtaja Jussi Mattsson Valiolta kertoo.

    Kalatuotteiden osalta vientilupa koskee Kalaneuvos Oy:n tuotteita. Sastamalan kalanjalostuslaitokselta saa viedä Kiinaan kirjolohta, taimenta, siikaa, muikkua ja särkeä. Kalat viedään savustettuna, suolattuna tai pakastettuna.

    Norjalaista lohta ei Suomen kautta voi viedä Kiinaan.

    Valio etsii kumppania

    Valion mukaan viennin arvo ei nouse ainakaan aivan heti satoihin miljooniin euroihin, vaan korkeintaan puhutaan kymmenistä miljoonista euroista. Samoilla apajilla on kymmeniä muita yrityksiä. Ne pitävät markkinaosuuksistaan kiinni kynsin hampain.

    – Tavoittelemme toki lisää myyntiä, mutta tästä työ vasta alkaa. Tarvitaan malttia, Mattsson huomauttaa.

    Valion saamilla vientiluvilla voi valmistaa äidinmaidonkorviketta myös muille tuotemerkeille. Valio ryhtyykin nyt kartoittamaan mahdollisia yhteistyökumppaneita, jotka ovat tunnetumpia merkkejä kuin Valio.

    Kategoriajohtaja Mattsson sanoo kuitenkin, että lastenruokabisnes on yksi Valion painopisteistä Kiinassa. Siksi maailman nopeimmin kasvavilta Kiinan maitomarkkinoilta odotetaan paljon.

    Valio

    Myös Kalaneuvos Oy pyrkii saamaan viennin käyntiin vielä tämän vuoden aikana. Sopimuksia ryhdytään työstämään saman tien.

    – Kalaa viedään Kiinaan aluksi arviolta miljoona kiloa vuodessa. Tarkkoja määriä tai hintoja ei luonnollisesti voi vielä arvioida, Kalaneuvoksen toimitusjohtaja Veijo Hukkanen kertoo.

    Neljä vuotta töitä takana

    Eläinlääkintäneuvos Hentriikka Kontio maa– ja metsätalousministeriöstä kertoo, että lupien saamiseksi tekivät viranomaiset ja Valio sekä Kalaneuvos töitä nelisen vuotta.

    Lupaehdot Kiinassa ovat tiukentuneet sen jälkeen, kun sikäläisten tehtaiden maitojauheesta löytyi 10 vuotta sitten myrkyllistä melamiinia. Skandaalin seurauksena kuusi lasta kuoli ja jopa 100 000 sairastui.

    – Nyt Suomesta Kiinaan voidaan viedä korkeammalle jalostettua äidinmaidonkorviketta maito– ja herajauheen sijaan. Ja Kiinan markkinat ovat valtavat, eläinlääkintäneuvos Kontio korostaa vientilupien merkitystä.

    Lisäksi vientilupien saamista pidetään merkittävänä senkin takia, että Suomi sai vietyä vaativan projektin maaliin.

    Vientilupien avaamista valmistelivat yhdessä maa–, ja metsätalousministeriö, Ruokavirasto, Valio ja Kalaneuvos. Kiinalaiset ovat käyneet Suomessa arvioimassa ja tarkastamassa Valion ja Kalaneuvoksen laitokset.

    Uusi suomalainen unelma: kerrostaloasunto järven rannalla ja kaupungin keskustassa?

    Uusi suomalainen unelma: kerrostaloasunto järven rannalla ja kaupungin keskustassa?


    Muuttolaatikot on jo saatu raivattua pois, saunassa heitetty ensimmäiset löylyt ja talon äänieristystäkin on koeteltu haitarinsoitolla. Aino ja Asko Anttila ovat muuttaneet pientaloalueelta kerrostaloon ja esittelevät uutta saunallista kolmiotaan...

    Muuttolaatikot on jo saatu raivattua pois, saunassa heitetty ensimmäiset löylyt ja talon äänieristystäkin on koeteltu haitarinsoitolla. Aino ja Asko Anttila ovat muuttaneet pientaloalueelta kerrostaloon ja esittelevät uutta saunallista kolmiotaan innostuneesti.

    – Tämä on keskellä kaupunkia ja me olemme aika ahkeria kulttuurin harrastajia, tässä on sellaisetkin paikat lähellä, listaa Aino Anttila muuton syitä.

    – Kauppakin on lähellä, ja tietysti täytyy sanoa, että terveyskeskuskin on vieressä, jos sitä tarvitsee, lisää Asko Anttila.

    Toivotaan enemmän tiivistä kaupunkiasumista. Emma Terämä

    Yhä useampi suomalainen haluaakin Anttiloiden tapaan asua kaupungin keskustassa. Anttilat ovat eläkkeellä, mutta suurin muutos asumistoiveissa on tapahtunut erityisesti lapsiperheillä, joilla kerrostalo- ja keskusta-asumisen toiveet ovat lisääntyneet eniten.

    – Toivotaan enemmän tiivistä kaupunkiasumista. Omakotitalon sijaan pidetään kulkuyhteyksiä ja palveluiden läheisyyttä erittäin tärkeänä, sanoo Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) Kestävän kaupungistumisen strategisen ohjelman johtaja Emma Terämä.

    Aino Anttilan kasvimaa on kerrostalossa vaihtunut huonekasveihin.Hannu Harhama / YleUnelma-asunto voi olla kerrostalossa

    SYKE:n Asukasbarometrin 2016 mukaan kaupungistuminen on Suomessa edelleen kasvava trendi. Yhä useammin suomalainen unelma omakotitalosta kaupungin keskustassa ja järven rannalla on vaihtunut kerrostaloasumiseksi kaupungin keskustassa järven rannalla. Suurin muutos suomalaisten asumistoiveissa on tapahtunut lapsiperheillä, joiden toiveet keskusta-asumisesta ovat lisääntyneet eniten.

    – Työikäiset henkilöt kaupungistuvat. Yhä enemmän nuoret, jotka opintojen tai muiden takia lähtevät kaupunkiin, myös jäävät kaupunkiin, kertoo Terämä.

    Kerrostaloasumisen suosion noususta huolimatta toive omasta talosta elää kuitenkin edelleen suomalaisten mielissä. Yleisin asumisen toive on haave kaupunkipientalosta, jossa voi hoitaa pientä pihaa ja josta pääsee kävellen kauppaan sekä linja-autolle.

    – Merkittävänä tekijänä pidetään nykyään nimenomaan sijaintia ja liikenneyhteyksiä. Esimerkiksi rakentamisen väljyyttä ei pidetä niin tärkeänä tekijänä eli ollaan valmiita asumaan kerrostalossa omakotitalon sijaan, sanoo Terämä.

    Koti rautatieaseman naapurissa

    Uusi Asemanrannan asuinalue Hämeenlinnassa on esimerkkialue tulevaisuuden kaupunkisuunnittelusta. Rautatieaseman naapuriin rakentumassa oleva kerrostaloalue sijaitsee Vanajaveden rannalla. Torille on matkaa kilometrin verran ja elokuvateatteriin muutama sata metriä.

    – Hyvien liikenneyhteyksien varressa, kaunis yksilöllinen paikka. Taitaa olla harvoja rautatieasemia rannalla ja silti kaupungin keskustassa sekä vanhassa ympäristössä, sanoo yksikönjohtaja Sami Viitanen YIT:stä.

    Harva varmaan sieltä ensiasuntoa ostaa. Sami Viitanen

    Alueelle valmistuu 10 vuoden aikana kaikkiaan 1 000-1 200 asukkaan alue. Tähän mennessä 60 prosenttia myydyistä asunnoista on myyty Hämeenlinnan ulkopuolisille ostajille. Tarkempaa profiilia asunnon ostajista ei ole selvitetty.

    – Emme ole tehneet tutkimusta esimerkiksi asukkaiden iästä. Se on selvä asia, että uusiin rakennuksiin muuttaa selkeästi ihmisiä, jotka ovat jo pidempään olleet työelämässä. Harva varmaan sieltä ensiasuntoa ostaa, toteaa Viitanen.

    Tavoitteena monipuolinen asukasrakenne

    Hämeenlinnan kaupunki kaipaa kipeästi uusia asukkaita. Asemanranta onkin nimetty kaupungin ykkösvetonaulaksi. Apulaiskaupunginjohtaja Juha Isosuon mukaan asuinalueelle halutaan monenlaisia asukkaita. Noin puolet alueesta on kaupungin omistuksessa.

    – Kaupunki ei ryhdy itse rakennuttajaksi, vaan kyse on siitä, millä ehdoilla kaupunki luovuttaa omat tonttinsa. Kaupungin tavoite on, että tässä alueella on vähintään 25 prosenttia muuta kuin kovan rahan tuotantoa. Me haluamme pitää huolen siitä, että tässä on monipuolinen asukasrakenne, kertoo Isosuo.

    Anttilan pariskunta katselee uuden kotinsa parvekkeelta järven suuntaan. Selän taakse jää rakenteilla oleva viereinen talo, joka suojaa Aino Anttilan mukaan hyvin parveketta pohjatuulelta.

    Kesällä innokas entinen kotipuutarhuri aikoo laittaa parvekkeen täyteen kukkasia. Ruukuiksi valitaan altakasteluruukkuja. Kasvien on pärjättävä itsekseen, kun isäntäpariskunta lähtee reissuun.

    Nuoret Leijonat kukitetaan ja kahvitetaan lähipäivinä sekä koti- että vieraskentillä – myös ainakin yhdet leijonavanhemmat huomioidaan

    Nuoret Leijonat kukitetaan ja kahvitetaan lähipäivinä sekä koti- että vieraskentillä – myös ainakin yhdet leijonavanhemmat huomioidaan


    Suomen Nuoret Leijonat voitti jääkiekon alle 20-vuotiaiden MM-kultaa sunnuntaina Vancouverissa. Loppuottelussa Yhdysvallat kukistui maalein 3–2. Maailmanmestaruuden ratkaisi TPS:n Kaapo Kakko vain puolitoista minuuttia ennen loppusummeria. Seura on...

    Suomen Nuoret Leijonat voitti jääkiekon alle 20-vuotiaiden MM-kultaa sunnuntaina Vancouverissa. Loppuottelussa Yhdysvallat kukistui maalein 3–2.

    Maailmanmestaruuden ratkaisi TPS:n Kaapo Kakko vain puolitoista minuuttia ennen loppusummeria. Seura on hehkuttanut 17-vuotiaan temppua somessa ja verkkosivuillaan.

    Kakkoa sekä Nuorten Leijonien maalivahtivalmentajaa Fredrik Norrenaa tullaan onnittelemaan seuraavassa kotiottelussa Tapparaa vastaan. Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, pääsee koko Turku näkemään ja tapaamaan Kakkoa ensi perjantaina TPS-Tappara-ottelun yhteydessä, TPS kertoo verkkosivuillaan.

    Rauman Lukon riveissä pelaavat mestarit ovat Lassi Lehtinen, Ville Heinola ja Linus Nyman. Lukko aikoo muistaa heitä ja fysioterapeutti Antti Honkaheimoa mitalikahveilla keskiviikkona. Sen jälkeen on yleisötilaisuus, jossa fanit saavat kimppakuvia ja nimmareita.

    Rauman kaupunginjohtaja Kari Koski uskoo, että kaupunki osallistuu yhteisiin mitalikahveihin Lukon kanssa. Tarkempaa aikaa tai paikkaa muistamiselle hän ei vielä vahvista.

    Hämeenlinnassa HPK:n Otto Latvala ja Valtteri Puustinen onnitellaan seuran puolesta lauantaina 12.1. HPK-Ilves-pelissä. Maailmanmestarit saavat lahjat ja kukkia.

    Tilaajapäällikkö Päivi Joenmäki kertoo, että myös Hämeenlinnan kaupunki aikoo muistaa mestareita esinelahjalla.

    HPK:n markkinointi- ja viestintäpäällikkö Kati Savolainen kertoo, että samalla onnitellaan myös vierasjoukkueessa pelaavia Nuoria Leijonia. Kukkia saavat Ilveksen Oskari Laaksonen, Samuli Vainionpää ja valmentaja Olli Salo.

    Ilveksen kotisivulla kerrotaan, että Laaksosta, Vainionpäätä ja Saloa tullaan muistamaan kotijäällä jo perjantaina 11.1. pelattavassa Ilves-Ässät-ottelussa. Ilves on onnitellut omia kasvattejaan ja koko maailmanmestarijoukkuetta verkkosivuillaan ja somessa.

    Tampereen pormestari Lauri Lyly tviittasi tuoreeltaan sunnuntaiaamuna onnitellen erityisesti tamperelaismestareita ja toteamalla, että “Raatihuoneella tavataan”.

    Tapparan toimitusjohtaja Mikko Leinonen kertoo, että oman joukkueen pelaajia muistetaan keskiviikkona Tapparan kotipelissä.

    – Jonkinlainen seuran muistamisesine pojille jaetaan, tarkentaa Tapparan viestinnästä vastaava Tero Aalto.

    Myös Kokkolan kaupunki aikoo muistaa Toni Utusta vähintään kakkukahveilla. Utusen kasvattajaseura on Kokkolan Hermes.

    Kultaa kisoista toi Keski-Suomeen Anttoni Honka. JYP onnitteli Anttonia verkkosivuillaan toteamuksella "Voittajat muistetaan!" Somessa seura levitti mestarin leveää hymykuvaa.

    Toimitusjohtaja Jussi Markkanen sanoo, että Lappeenrannan SaiPa muistaa hyökkääjä Santeri Virtasta seuraavassa kotiottelussa 18. tammikuuta. Seura haluaa pitää yllätyksenä, mitä muistaminen käytännössä on.

    Titaanit aikoo muistaa nykyisin Kärpissä pelaavaa kasvattiaan Rasmus Kuparia jollain tavalla. Tarkempaa tapaa ei vielä ole päätetty eikä Kotkan kaupunki ole vielä keskustellut asiasta.

    Oulun Kärpät onnitteli Twitterissä Rasmus Kuparia ja Aleksi Heponiemeä, sekä koko muuta joukkuetta upeasta suorituksesta.

    HIFK hehkutti Nuorten Leijonien voittoa Twitterissä jakamalla kuvan mestareistaan Anton Lundellista ja Teemu Engbergistä.

    Urho Vaakanaisen kasvattajaseura on joensuulainen Jokipojat. Sisällöntuottaja Antti Saarivainio sanoo, että seura haluaa muistaa tulevana perjantaina pelattavassa ottelussa erikseen Vaakanaisen vanhempia. Vaakanainen pelasi Jokipojissa 14-vuotiaaksi ja pelaa nyt Boston Bruinsissa.

    Lahden Pelicans onnitteli Twitterissä Jesse Ylöstä ja koko mestaruusjoukkuetta.

    Maailmanmestaruus on Suomelle historian viides alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa. Edelliset mestaruudet ovat vuosilta 1987, 1998, 2014 ja 2016.

    Katso, kun Nuorten Leijonien MM-kultajoukkue palaa kotiin – suora lähetys kello 21 alkaen Yle Areenassa.

    Pieni forssalaisfirma taistelee maailman muovittumista vastaan uudella pakkauskeksinnöllä – ja kisaa samassa sarjassa juomajätti Coca-Colan kanssa

    Pieni forssalaisfirma taistelee maailman muovittumista vastaan uudella pakkauskeksinnöllä – ja kisaa samassa sarjassa juomajätti Coca-Colan kanssa


    Forssalaisen tehdasrakennuksen valoisan tilan takanurkassa kaksi automatisoitua konetta tekee tarkkaan ennalta ohjelmoituja liikkeitä. Ne kokoavat elintarvikkeille tarkoitettuja pakkauksia. Kahdeksan hengen yrityksessä huokuu innostuksen ilmapiiri....

    Forssalaisen tehdasrakennuksen valoisan tilan takanurkassa kaksi automatisoitua konetta tekee tarkkaan ennalta ohjelmoituja liikkeitä. Ne kokoavat elintarvikkeille tarkoitettuja pakkauksia.

    Kahdeksan hengen yrityksessä huokuu innostuksen ilmapiiri. Tekeillä on jotain uutta, joka voi parantaa maailmaa vähentämällä muovin käyttöä.

    Vähentää muovin tarvetta

    Idea uudenlaisesta elintarvikepakkauksesta alkoi muhia automaattisia pakkauskoneita valmistavan Jomet Oy:n perustajan ja nykyisen hallituksen puheenjohtajan Jouni Suokkaan päässä jo tämän vuosikymmenen alkupuolella.

    – Metsä Boardilta kävivät meillä Jometissa esittelemässä ohutta aaltopahvia ja kyselemässä, löytyisikö sille ideoita sovelluksiin, vaikka vuokiin, joita on kaupan hyllyt väärällään. Usein on tullut tartuttua haasteisiin, myöntää Jouni Suokas.

    Hän kuitenkin katsoi, ettei tämä tuote oikein sovi metalliyrityksen pirtaan. Niinpä sitä varten perustettiin vuonna 2014 uusi yritys.

    Tuotekehittelyjen jälkeen startup-yritys Jospak Oy toi viime huhtikuussa markkinoille uudenlaisen elintarvikevuoan. Siinä tarvitaan jopa 85 prosenttia vähemmän muovia kuin perinteisissä muovivuoissa.

    Kuitupohjan päälle kiinnitetään erillinen, ohut muovikalvo, jonka ansiosta pakkaukseen voidaan pakata esimerkiksi jauhelihaa suojakaasuun.

    Isojen megabrändien rinnalla

    Uutuus on jo nyt saavuttanut menestystä pakkausalan kilpailuissa. Elokuussa Jospakin vuoka sai tunnustuksen pohjoismaisessa ScanStar-kilpailussa. Täältä vuoka eteni maailman pakkausalan yhdistyksen World Packaging Organization WPO:n järjestämään WorldStar-kilpailuun. Sieltä saavutuksena oli WorldStar 2019 -tunnustus. Sen palkinnot jaetaan toukokuussa Prahassa.

    Jospakin vuoka nimettiin vielä finalistiksi erikoiskategoriaan (WPO), jonka kaksi muuta finalistia ovat tunnettuja megaluokan nimiä: virvoitusjuomajätti CocaCola ja paperi- ja pakkausyhtiö Mondi.

    Jospakin elintarvikevuoissa muovi voidaan irrottaa helposti kartonkipohjasta. Molemmat osat voidaan kierrättää erikseen. Timo Leponiemi / Yle

    Meriiteistä on hyötyä, kun pyritään isoille markkinoille, tietää Jospakin toimitusjohtaja Tarja Heikkilä.

    – Sillä rakennetaan nimenomaan brändin tunnettuutta ja yrityksen uskottavuutta kansainvälisille markkinoille, joille mekin tähtäämme.

    Samalla, kun yhtiö kehittelee tuotteitaan, se hakee myös kasvua. Kasvu on kuitenkin kaksiteräinen miekka. Kasvua halutaan, mutta se ei saa tulla liian nopeasti, että tuotanto ja tekeminen pysyvät perässä. Mieluummin sopivankokoisia uusia asiakkaita erilaisilta aloilta, jolloin tuotteita voidaan kehittää, Heikkilä pohtii.

    Vauhtia muovivastaisuudesta

    Muovin käytön vähentäminen on yksi suurista ympäristöhaasteista. Muovien maailmanlaajuinen tuotanto on kasvanut 1960-luvulta lähtien 20-kertaiseksi ja sen odotetaan kaksinkertaistuvan seuraavan 20 vuoden aikana. Suurimmiksi ongelmiksi koetaan muovien päätyminen ympäristöön ja mahdollisesti myös ravintoketjuihin.

    Suomessa muovin erilliskeräys alkoi vuonna 2016. Tätä nykyä muovipakkauksista kierrätetään meillä neljäsosa. EU:ssa tavoitteeksi on asetettu, että vuonna 2025 muovista kierrätetään jo puolet.

    Kerätyistä kuluttajamuovipakkauksista oli viime vuonna tavoitteena 75 prosentin kierrätysaste uusien tuotteiden raaka-aineeksi, loput poltetaan energiahyötykäyttöön kotimaassa.

    Elintarvikepakkauksista kaksi kolmasosaa on edelleen tehty muovista, mutta vaatimukset muovin käytön vähentämisestä ovat voimistuneet. Tämä pakottaa pakkausvalmistajia etsimään uusia, kierrätettävämpiä vaihtoehtoja.

    Jospakin vuoissa elintarvikkeita suojaava muovi voidaan irrottaa helposti kartonkipohjasta. Molemmat osat voidaan kierrättää erikseen. Muovivastaisuuden nousu on sattunut Jospakin kannalta hyvään aikaan, myöntää toimitusjohtaja Tarja Heikkilä.

    – Kyllä meidän ajoitus markkinoille tulon suhteen on ollut erittäin oikea. Totta kai nämä trendit, yleinen mielipide, sekä entisestään tiukkeneva lainsäädäntö ohjaavat meidän pakkauksemme kaltaisten pakkausratkaisujen käyttöön.

    Pikkufirmat "moottoritien rampilla polkupyörällä"

    VTT tutkii aktiivisesti pakkausratkaisuja. Uusiutuvien materiaalien tutkimusprofessori Ali Harlin vertaa Jospakin elintarvikevuoan muovimäärää maitopurkin muovimäärään.

    – Vuoka on oikeansuuntainen askel ja parantaa pakkauksen kierrätettävyyttä. Kuitu antaa pakkaukselle jäykkyyttä ja lujuutta. Yhdistelmäpakkaukset ovat usein varsin tehokkaita ratkaisuja.

    Pystyykö pieni yritys kasvamaan isoksi ja pelastamaan maailmaa tuotteillaan? Kasvussa pakkausmarkkinoille tärkeää on löytää asiakkaat, jonka brändille ympäristötietoisuus on tarpeeksi tärkeää. Moni firma haluaa olla ympäristötietoinen ja kiinnostusta löytyy – mutta miten saadaan pienten tuotantomäärien pakkauksen hinta tarpeeksi alhaiseksi, kun halpa yksikköhinta perustuu isoon volyymiin?

    – Pieni yritys on kasvuvaiheessa kuin olisi moottoritien rampilla polkupyörän kanssa. Markkina ja tarve on loppumaton, ja kasvaa pitäisi nopeasti.

    Harlinin mukaan pakkaaminen kasvattaa muovin käyttöä 150 miljoonaa tonnia seuraavan viidentoista vuoden aikana, ellei mitään tehdä. Tämä on puolet tämänhetkisestä paperin ja kartongin valmistuskapasiteetista maailmassa.

    Uudet kulutustavat voivat kuitenkin muuttaa pakkausten tarvetta, esimerkiksi ravintoloissa syöminen tai lähiruuan itsevalmistus voisivat muuttaa pakkaamisen tarpeet ja ratkaisut. Koko ajan kehitetään myös uusia teknisiä ratkaisuja muovin vähentämiseksi, esimerkkinä Kotka Millsin muoviton kertakäyttökahvikuppi.

    Itse kehitetyt koneet

    Forssalaisen tehdassalin lattiapintaa on vielä paljon vapaana, sillä valmiita vuokia täyteen pakatut laatikot vievät vain pienen osan tuotantotiloista. Laajentamisen varaa on siis jäljellä tulevaisuuden varalle. Tuotantoa varten rakennetut koneet ovat omaa innovaatiota, esittelee Jospakin työnjohtaja Juha Raistakka.

    Vuokia valmistavat koneet ovat prototyyppejä, joilla haetaan kokemuksia tehokkaampiin koneisiin.Timo Leponiemi / Yle

    – Tätä kehitetään jatkuvasti tässä tuotannon aikana. Meillä on kaksi prototyyppikonetta. Niistä saadaan koko ajan lisää oppia tulevaan volyymikoneeseen, missä on korkeampi kapasiteetti ja suurempi tuotos per tunti.

    Tänä vuonna Jospak on hankkimassa kolmannen koneen. Jospakin koneet valmistaneen Jometin hallituksen puheenjohtaja Jouni Suokas lupaa, että uudessa koneessa tuotanto voidaan nostaa kymmenkertaiseksi. Sen lisäksi tuotannossa on tarkoitus siirtyä tänä vuonna yhdestä vuorosta kolmeen vuoroon ja palkata lisää väkeä.

    Tuotekehityksen edetessä Jospakilla ei pantaisi yhtään pahakseen, vaikka nyt pakkauksiin käytetty muovi voitaisiin vaihtaa ympäristöystävällisempään materiaaliin.

    – Olisihan se ihan mahtavaa, jos jossakin vaiheessa voisimme sanoa, että Jospakin vuokaratkaisu on kokonaan uusiutuvista raaka-aineista valmistettu, Tarja Heikkilä sanoo.

    Uuden vuoden lupaukset ovat

    Uuden vuoden lupaukset ovat "so last season" – mitäpä jos viettäisitkin oman elämäsi teemavuotta 2019?


    Hämeenlinnalainen näyttelijä, tuottaja Miikka J. Anttila on jo aikapäiviä sitten hylännyt uuden vuoden lupaukset. – En ole tehnyt uuden vuoden lupausta tänäkään vuonna. Tein niitä joskus ja totesin, kuinka helppo se on unohtaa ja lipsua...

    Hämeenlinnalainen näyttelijä, tuottaja Miikka J. Anttila on jo aikapäiviä sitten hylännyt uuden vuoden lupaukset.

    – En ole tehnyt uuden vuoden lupausta tänäkään vuonna. Tein niitä joskus ja totesin, kuinka helppo se on unohtaa ja lipsua siitä.

    Sen sijaan hän on jo useiden vuosien ajan tehnyt kullekin vuodelle itselleen oman, yhden sanan teeman.

    – Jos vuoden aikana tulee hetki, jolloin koen olevani jotenkin hukassa, niin muistutan itseäni, että ai niin, tämä oli vuoden teema. Aiemmin se oli rohkeus: mietin, mitä se tarkoittaa minulle juuri tänä vuonna ja miten se voisi ilmetä arjessa ja teoissa.

    Tänä vuonna Anttilan vuoden teema on rehellisyys.

    – Olla rehellinen itselleen kaikessa tekemisessä ja olemisessa, ja sitä kautta myös muille.

    Aiemmin Anttila toteutti perinnettä kirjoittaa itselleen kirje vuoden viimeisenä päivänä. Kirjeen sai avata seuraavan vuoden viimeisenä päivänä.

    – Siinä huomasi muutoksen, mitä on ajattelutavassa vuoden aikana tapahtunut. Rustasin kirjeisiin toiveita ja tavoitteita ja ehkä lupauksiakin. Sitten tuli pettymyksiäkin, ettei käynytkään näin, hän naurahtaa.

    Ole lempeämpi itsellesi

    Lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri, psykoterapeuttiopiskelija Riikka Riihonen pitää Anttilan teemavuosiajatusta hyvänä ja hauskana ideana.

    – Kun se lähtee sisäisestä motivaatiosta ja halusta kehittyä, niin se yksi sana ei liikaa rajoita vapautta tai tuo paineita arkeen. Liian ankarat lupaukset tai tarkat säännöt voivat olla myös ahdistavia tai rajoittavia, ne eivät tuota tulosta vaan niihin väsyy.

    Riihonen suosittelee teemavaihtoehdoiksi vaikkapa lempeyttä ja hyvinvointia, myös eräänlaista itseen syventymistä. Jollekin tärkeää voisi olla oman puolen pitäminen, rakastaminen tai ystävyys. Toiselle se voi olla jotain konkreettisempaa, kuten ympäristöystävälliset valinnat.

    – Ihmiset ovat aika kuormittuneita ja joskus toivoisi, että lupaukset voisivat olla lempeämpiä itseä kohtaan.

    Pelkkä saavutusten, mitattavien kilojen tai liikuntaminuuttien etsiminen voi turhauttaa. Sen sijaan kannattaisi käydä läpi, mistä asioista on tullut hyvä olo, millaiset asiat ovat vieneet eteenpäin ja mitkä eivät.

    Hyväksy epävarmuus

    Vuodenvaihde voi olla ihmiselle siirtymäriitti tai rituaali, jossa suuntaudutaan uutta kohti. Samalla käydään läpi vanhaa, jo elettyä elämää. Joissain ikävaiheissa välitilinpäätöksen tekeminen on voimakkaampaa: sanotaan, että nelikymppisenä ihminen uudistuu.

    Omien arvojen löytämisen kautta vahvistuu, mitkä asiat ovat itselle tärkeitä. Riihosen mielestä kannattaa tehdä enemmän sellaisia asioita, jotka vievät näitä itselle tärkeitä asioita ja arvoja kohti – löytyivät ne sitten ihmissuhteista, perheestä, työstä, opinnoista tai harrastuksista. Tee siis vuonna 2019 lisää sitä, mistä sinulle tulee parempi mieli.

    Elämme harhassa, että ihmisyys ja ihmisenä oleminen on jotenkin hallittavissa ja kaikki ennustettavissa. Riikka Riihonen

    Riihosen mielestä nyt vallalla oleva mittaamisen ja hallitsemisen kulttuuri on poikkeuksellinen. Melkein kaikkea voidaan mitata: hengitystiheyttä, sykettä, palautumista, unta.

    – Elämme harhassa, että ihmisyys ja ihmisenä oleminen on jotenkin hallittavissa ja kaikki ennustettavissa. Tarve mitata kaikkea ja luvata itsellemme, mitä olemme ensi vuonna, ei kerro hyvinvoinnista vaan ahdistuksesta.

    Asiat eivät ehkä mene suunnitelmien mukaan, mutta usein yllätykset, ne ikävätkin, johtavat kasvuun. Niistä voi alkaa myönteinen kehitys, kun tiedostaa tarkemmin omat arvonsa.

    – Epävarmuuden ja ei-ennustettavuuden hyväksyminen todennäköisesti tekisi ihmisistä tyytyväisempiä siihen, mitä heillä tällä hetkellä on tai millaista elämä on.

    Lue myös:

    Älä tee uudenvuodenlupauksia – hyödynnä ystävien hyviä neuvoja

    Vuodenvaihde on ladattu lupauksilla – psykologi kehottaa asettamaan riman korkealle: "Hyvä tavoite on sellainen, että itseäkin pelottaa"

    Talviuintiharrastus on nousussa – nyt myös nuoret aikuiset ovat innostuneita kylmästä kylvystä

    Talviuintiharrastus on nousussa – nyt myös nuoret aikuiset ovat innostuneita kylmästä kylvystä


    Pakkaslumi leijailee hiljalleen Ahvenistonjärven rannalla Hämeenlinnassa. Uppopumppu pulputtaa avannossa ja kymmenkunta uima-asuista nuorta aikuista jonottaa laiturilla päästäkseen pulahtamaan jääkylmään veteen. Tyylejä on monia: rohkeimmat...

    Pakkaslumi leijailee hiljalleen Ahvenistonjärven rannalla Hämeenlinnassa. Uppopumppu pulputtaa avannossa ja kymmenkunta uima-asuista nuorta aikuista jonottaa laiturilla päästäkseen pulahtamaan jääkylmään veteen.

    Tyylejä on monia: rohkeimmat kroolaavat kunnon kierroksen, toiset pikapulahtavat. Pari naista seisoo kaulaansa myöten vedessä kädet ylös kohotettuina, laskevat kahteenkymmeneen ja säntäävät sitten kohti saunaa.

    – Kädet palelevat niin herkästi, selittävät nuoret naiset ohi juostessaan.

    Cross fit -harrastajien viikoittainen avantouintivuoro on juuri alkanut.

    Itsensä haastajien trendilajiksi

    Avantouintia harrastavat kaikenikäiset ja -kokoiset, mutta avantouintikonkarit ovat huomanneet, että myös nuoret ovat alkaneet yhä enemmän käydä avannossa.

    Suomen Ladun talviuintityöryhmän puheenjohtaja Jukka Vuorinen kertoo, että laji on noussut nuorten aikuisten keskuudessa trendilajiksi. Usein nuoret talviuintiharrastajat ovat aktiiviurheilijoita tai innokkaita kuntoilijoita.

    Anna Savolainen rentouttaa lihaksiaan treenien jälkeen avannossa.Mika Halme / Yle

    Vuorisen mukaan muun muassa Joensuussa kaikki vaihto-opiskelijat pääsevät tutustumaan talviuintiin. Talviuintityöryhmän sihteeri, talviuintikouluttaja Päivi Pälvimäkikin on ilahtunut nuorten talviuintiharrastuksen lisääntymisestä.

    – Siinä on kiva sellainen extreme-puoli. Vähän itsensä haastamista, minkä nuoret kokevat tärkeäksi, pohtii Pälvimäki, ennen kuin itse liukuu veteen.

    Pipo päässä uiva Pälvimäki tekee rauhallisen lenkin avannossa ja astelee sitten verkkaan saunaan.

    Lihakset palautuvat kylmässä vedessä

    Hämeenlinnalaisten cross fit -harrastajien joukossa avantouinti on lisännyt suosiotaan joka vuosi vähän enemmän. Kylmä vesi tekee hyvää treenin kipeyttämille lihaksille, ja saunassa tutun porukan kesken juttu luistaa. Löylyn sihahdusten lomasta kuuluu naurun hörähdyksiä.

    Yksi uimareista on Anna Savolainen, joka uskaltautui ensimmäisen kerran avantoon kolme vuotta sitten Turussa, merivedessä. Talviuintiharrastus herättää toisinaan myös kauhistuneita kommentteja.

    Kuka hitto tuonne nyt menee? Ihan hullun hommaa. Anna Savolainen

    – Kuka hitto tuonne nyt menee? Ihan hullun hommaa. Mutta sitten, kun ne tajuaa, kuinka hyvä olo siitä tulee, niin kyllä se porukka vain kasvaa koko ajan, selittää Savolainen.

    Savolaisellakin talviuintiharrastus liittyy ensisijaisesti lihasten palautumiseen, vaikka hän uskookin kylmän veden lievittävän myös stressiä ja lisäävän hyvinvointia muutenkin arjessaan.

    – Treenin jälkeen kun tänne tulee, niin on uudestisyntynyt olo, kiittelee Savolainen.

    Avantoon pitää jonottaa

    Talviuinnin suosio on lisääntynyt viime vuosina huimasti. Suomen Latu viettää parhaillaan talviuinnin merkkivuotta, ja maaliskuisiin SM-kilpailuihin odotetaan jopa pariatuhatta osallistujaa.

    Talviuintikouluttaja Päivi Pälvimäki arvioi, että tällä hetkellä Suomessa on avantouintiaktiiveja jopa 150 000. Satunnaisia pulahtelijoita on moninkertaisesti.

    – Meillä on monta sellaista talviuintipaikkaa, johon jonotetaan. Saunan lauteille tai pukukoppiin ei mahdu. Talviuintipaikkoja toivotaankin Suomeen lisää, tietää Pälvimäki.

    Talviuintipaikkojen lukumäärää on vaikea arvioida. Kuntien, Suomen Ladun jäsenjärjestöjen ja muiden yhdistysten lisäksi paikkakunnilla on usein myös yksityisiä uimapaikkoja, joista tiedetään vain puskaradion kautta. Verkossa ylläpidettävälle Uimapaikat.fi-sivustolle on listattu 240 avantouintipaikkaa.

    Mindfulnessia avannosta

    Pälvimäki toteaa, että väki koukuttuu talviuintiin yksikertaisesti sen vuoksi, että se on hauskaa. Talvisesta luonnosta ja toisten uimareitten seurasta saa hyviä elämyksiä. Kylmästä kylvystä haetaan myös meditatiivista mindfulness-hetkeä.

    – On paljon kokemustietoa myös siitä, että unen laatu paranee, stressi vähenee ja mielialakin paranee.

    Moni harrastaa avantouintia sen terveysvaikutusten takia. Tieteellisiä tutkimuksia talviuinnin vaikutuksista ihmiskehoon on Pälvimäen mukaan kuitenkin edelleen melko vähän.

    Tiedetään, että verenpaine laskee hiukan, kun talviuintia harrastaa monta kuukautta säännöllisesti 3-4 kertaa viikossa. Päivi Pälvimäki

    Avantouinnin sanotaan muun muassa parantavan verenkiertoa ja kudosten aineenvaihduntaa, kohentavan kylmänsietoa sekä unen laatua ja lievittävän mahdollisesti kipuja. Satunnainen pulahtelu ei auta: heti, kun säännöllinen harrastus loppuu, myös terveysvaikutukset loppuvat.

    – Tiedetään, että verenpaine laskee hiukan, kun talviuintia harrastaa monta kuukautta säännöllisesti 3-4 kertaa viikossa, kertoo Pälvimäki.

    Anna Savolainen ja Titta Rapila polskivat hyisessä vedessä.Mika Halme / YleSaunan lauteilla parannetaan maailmaa

    Tällä hetkellä eletään yleisten saunojen buumia. Muutaman vuosikymmenen hiljaiselon jälkeen 2010-luvulla uusia, kaikille tarkoitettuja saunoja on taas noussut ja niistä puhutaan julkisuudessa paljon.

    Avannossa voi käydä myös ilman saunaa, mutta mahdollisuus yhteissaunomiseen tekee avantouintiharrastuksesta sosiaalisen.

    Saunan lauteilla on rento tunnelma.Mika Halme / Yle

    Anna Savolainen käy aina ensin avannossa ja istuu vasta sitten lauteille nautiskelemaan löylyistä. Täysin ilman saunaa Savolainen ei innostu hyppäämään kylmään kylpyyn.

    Kaikista ei tiedä etunimeäkään, mutta ei se ole tärkeää siellä lauteilla. Titta Rapila

    – Aina sanon, ettei saa mennä ensin saunaan, sinne saunaan jää asumaan. Kyllä minä sen verran palelen, että haluan säästää itseäni ja mennä saunaan, sanoo Savolainen.

    Hämeenlinnalainen avantouintiaktiivi Titta Rapila kuuluu myös siihen joukkoon, joka käy avantoreissulla aina myös saunassa. Erityisesti saunomisessa Rapilaa miellyttää sen sosiaalisuus.

    Talviuimarin turvallisuusvihjeetOma terveydentila on tunnettava ennen talviuintiharrastuksen aloittamista. Esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudit voivat estää harrastuksen, joten lääkärissä käynti saattaa olla tarpeen.Avantouintipaikoilla on usein liukasta, avantoon on syytä kulkea rauhallisesti.Muista juoda tarpeeksi.Pue uinnin jälkeen lämpimät, löysät vaatteet ja kävele reippaasti kotiin, niin hyvä olo säilyy.Käy aina avannossa niin, että paikalla on myös muita ihmisiä.

    Lähde: Päivi Pälvimäki

    – Siellä parannetaan maailmaa. Kaikista ei tiedä etunimeäkään, mutta ei se ole tärkeää siellä lauteilla. Tittelit eivät ole mitenkään tärkeitä. Olemme samanhenkisiä ihmisiä, jotka jaamme kiinnostuksemme avantouintiin. Se on se yhdistävä tekijä, sanoo avantouintia kymmenen vuotta aktiivisesti harrastanut Rapila.

    Rapila on perustanut kotikaupunkinsa talviuimareille oman Facebook-ryhmän ja puuhaa parhaillaan myös harrastajien yhdistystä.

    Vajaan tunnin saunavuoron aikana uimarit ehtivät käydä uimassa muutamaan otteeseen. Ensimmäisen kastautumisen jälkeen porukka säntää vikkelästi lämpimään, mutta viimeisillä kerroilla saunaan kävellään jo paljon rauhallisemmin. Uinnin jälkeen veri kiertää ja iho kihelmöi huumaavasti. Ensi viikolla taas.

    Katso myös:

    "Piipparimiehet" ja tutkijat muuttavat Suomen historiaa: linnavuoren juurella taisteltiin tuhat vuotta sitten


    Tästä on kyseHämeellä ja hämäläisillä on pidempi ja vaikuttavampi historia kuin aiemmin on luultu.Uudet arkeologiset löydöt vahvistavat tarinoita siitä, että Hämeessä on ollut vahvoja yhteisöjä jo puolitoista tuhatta vuotta sitten.Aiemmin...

    Tästä on kyseHämeellä ja hämäläisillä on pidempi ja vaikuttavampi historia kuin aiemmin on luultu.Uudet arkeologiset löydöt vahvistavat tarinoita siitä, että Hämeessä on ollut vahvoja yhteisöjä jo puolitoista tuhatta vuotta sitten.Aiemmin Hämettä pidettiin ennen tuhatlukua erämaa-alueena, jossa siellä täällä oli satunnainen asukas. Nyt kuva on muuttunut.

    Laurinkallio kohoaa jylhänä talvisessa maisemassa Hämeenlinnan Tuuloksessa. Sen lounaisrinne on jyrkkä ja äärimmäisen vaikeakulkuinen louhikko. Ei ole ihme, että muinaiset asukkaat tekivät kalliosta turvapaikan. Laurinkallio on yksi Hämeen kymmenistä linnavuorista.

    Noin tuhat vuotta sitten kallion juurella käytiin taistelu. Emeritustutkija Simo Vanhatalolla on perusteet oletukselleen taistelusta.

    – Yleensä vanhat aselöydöt tehdään kalmistoista. Täältä emme ole kalmistoa löytäneet, mutta silti runsaasti aseita, jotka ovat vielä kohtuullisen lähellä maan pintaa. Esimerkiksi taipuneet keihäänkärjet ja katkennut miekka viittaavat taisteluun, arvioi Vanhatalo.

    Selvää on, että taistelussa puolustajina olivat hämäläiset. Oliko vastassa joukko novgorodilaisia? Heidän rosvoretkistään Hämeeseen on kertomuksia jo tuhatluvun alkuvuosilta. Vai ovatko asialla olleet viikingit? Hekin tekivät retkiä Suomeen ja Hämeeseen jo aiemmin.

    Vuosille 1030–1050 ajoitetussa ruotsalaisessa riimukivessä (Wikipedia) on kirjoitus, jonka mukaan kiven on pystyttänyt Brusi veljelleen Egilille, joka kuoli taistelussa Hämeessä. Sitä ei tiedetä tarkkaan, mitä viikingit Hämeellä tuolloin tarkoittivat.

    Toisaalta voi tietenkin olla, että jo tuhat vuotta sitten veljeä oli vastassa veli eli kahakka oli alueen asukkaiden välinen.

    Yhteisöjä vai kokonaisia kyliä?

    Kahakoiden käyminen merkitsee sitä, että hämäläisillä oli yhteisöjä jo rautakauden lopulla. Rautakauden katsotaan päättyneen Suomessa 1200–1300-luvulla. Emeritustutkija Simo Vanhatalo pitää asiaa varmana.

    Laurinkallion kupeesta löytynyt taipunut keihäänkärki. Simo Vanhatalo arvioi, että keihäs on saattanut taipua osuessaan kilpeen.Janne Rantanen

    – Uudet löydöt antavat selvän viitteen siitä, että Hämeessä oli enemmän asukkaita kuin aiemmin oletettiin. Alueella oli myös yhteisöjä, kenties jopa kyliäkin.

    Eräs merkittävimpiä suomalaisia arkeologisia kaivauksia vime vuosina on tehty Tursiannotkon rautakautisella asuinpaikalla Pirkkalankylässä Pirkanmaalla. Kaivausten löydöistä on koottu Tampereelle Museokeskus Vapriikkiin Birckala 1017 -näyttely, joka antaa hyvän kuvan ihmisten elämästä vuosina 800–1200.

    Tursiannotkon rautakautista asuinpaikkaa tutkimassa ollut filosofian maisteri Sami Raninen Museovirastosta arvioi, että Tursiannotkossa saattaa olla ollut kylämäistä asutusta jo rautakaudella.

    – Rautakautisia asuinpaikkoja on Suomessa tutkittu vielä aika vähän, joten myös rautakautisten kyläyhteisöjen mahdollisesta olemassaolosta on vähän tietoa. Tursiannotkon keskiaikaisen kylätontin synnyn ajoittaminen onkin tärkeää, sanoo Sami Raninen.

    Simo Vanhataloa hieman huvittavat arviot siitä, mikä on kylä.

    – Olen kysynyt joskus, että onko yksi talo kylä ja saanut siihen joiltain tutkijoilta myöntävän vastauksen, naurahtaa Vanhatalo.

    – Joka tapauksessa on selvää, että sotajoukon kokoaminen vaatii pitkälle menevää yhteistoimintaa.

    Metallinpaljastimet mullistivat löydöt

    Metallinpaljastimet käsissään arkeologian harrastajat ovat kulkeneet ahkerasti pitkin Hämeen ja Etelä-Suomen maastoja. He ovat löytäneet viime vuosina valtavan määrän muinaisia esineitä ja hautapaikkoja. Harrastajat havaitsivat ensimmäisenä myös Laurinkallion todennäköisen taistelukentän.

    Tutkimukset jäävät ammattilaisille ja tutkittavaa riittää.

    – Sitä riittää ja tuntuu, ettei loppua tule, mietti Museovirastosta eläkkeelle jäänyt Simo Vanhatalo. Hän jatkaa eläkkeelläkin tutkijan toimiaan.

    Emeritustutkija Simo Vanhatalo Laurinkallion löytöpaikalla.Antti Ruonaniemi / Yle

    Vaikka "piipparimiesten" kunniaksi on annettava huomattava määrä historiallisia löytöjä, niitä tekevät myös ammattilaiset. Esimerkiksi Janakkalan kuuluisan miekkamiehen kaivoivat esille arkeologit. Tosin harrastajien tekemät kiinnostavat löydöt houkuttelivat arkeologit paikalle.

    Uudet löydöt ja niiden määrä muuttaa erityisesti Hämeen historiaa vuosina 500–1000.

    – Jo neljäsataaluvulta lähtien tänne on tullut aseita, jotka ovat Pohjois-Saksasta, saksilaisten valmistamia. Eli kyllä Häme jo tuolloin on kuulunut Eurooppaan.

    – Täällä on ollut hyvin järjestäytynyt yhteiskunta jo rautakauden lopulla, päättelee Vanhatalo.

    Dna tuo lisävalaistusta

    Siitä ei ole pitkä aika, kun rautakautinen Häme kuvattiin vielä erämaaksi, jossa saattoi olla pieni vaatimaton tönö siellä täällä. Yksin Tursiannotkosta löytynyt 4 kertaa 6 metriä laaja savupirtti osoittaa, että asumukset saattoivat olla ihan kohtuullisen kokoisia.

    Laurinkallio kohoaa edelleen Pyhäjärven läheisyydessä, vaikka järvi on vuosien saatossa vetäytynyt kauemmaksi linnavuoresta. Kuka voitti kahakan linnavuoren kupeessa? Sitä tuskin koskaan saadaan selville.

    Linnavuoria on vanhan Hämeen alueella kymmeniä. Lähistöltä löydettäneen vielä paljon uusia löytöjä. Vielä on arvoitus, kuinka paljon ne ja uudet tekniikat, kuten parantuneet dna-analyysit, tuovat lisätietoa tulevaisuudessa.

    – On todella jännittävää nähdä, mitä kaikkea saamme tietää seuraavan kymmenen vuoden aikana, tuumaa pitkän tutkijan uran tehnyt Simo Vanhatalo.

    Ypäjällä linja-auto suistui tieltä ja kaatui kyljelleen – kyydissä 18 ihmistä

    Ypäjällä linja-auto suistui tieltä ja kaatui kyljelleen – kyydissä 18 ihmistä


    Kanta-Hämeessä linja-auto suistui tiistai-iltana tieltä ojaan valtatie 10:llä Ypäjän ja Someron rajalla. Auto kaatui kyljelleen. Pelastuslaitoksen mukaan linja-autossa oli yhteensä 18 ihmistä, joista kaksi loukkaantui lievästi. Päivystävä...

    Kanta-Hämeessä linja-auto suistui tiistai-iltana tieltä ojaan valtatie 10:llä Ypäjän ja Someron rajalla. Auto kaatui kyljelleen.

    Pelastuslaitoksen mukaan linja-autossa oli yhteensä 18 ihmistä, joista kaksi loukkaantui lievästi.

    Päivystävä palomestari kertoi STT:lle, että kaikki linja-autossa olleet pääsivät itse ulos kulkuneuvosta. Loukkaantuneet vietiin tarkastettavaksi sairaalaan.

    Pelastuslaitoksen mukaan alueella oli kova myräkkä, joka todennäköisesti vaikutti turman syntymiseen. Poliisin mukaan matkustajat pääsivät suojaan paikalle pysähtyneeseen toiseen linja-autoon.

    Paikalla oli illalla runsaasti pelastuslaitoksen ja poliisin kalustoa, ja liikennettä ohjattiin onnettomuuspaikan kohdalla.

    Hätäkeskus sai ilmoituksen onnettomuudesta noin varttia vaille kymmenen illalla.

    Kitaralla on sielu, sanoo mies, joka toteutti haaveensa ja rakensi itselleen sähkökitaran

    Kitaralla on sielu, sanoo mies, joka toteutti haaveensa ja rakensi itselleen sähkökitaran


    Reijo Harju, 52, hioo santapaperilla leppäpuista lankkua. Hän aloitti työn koneella, mutta viimeistely tehdään käsin. Lankku on saanut kauniin pehmeän muodon, joka on tuttu legendaarisesta Fender Stratocaster -sähkökitaramallista. Leppälankusta...

    Reijo Harju, 52, hioo santapaperilla leppäpuista lankkua. Hän aloitti työn koneella, mutta viimeistely tehdään käsin.

    Lankku on saanut kauniin pehmeän muodon, joka on tuttu legendaarisesta Fender Stratocaster -sähkökitaramallista. Leppälankusta on tullut kitaran runko.

    Kyseessä on jo miehen toinen itse työstämä soitin. Se ensimmäinenkin oli samaa mallia ja sen tunnistaa itse tehdyksi Fender-tyylisestä logosta, joka nyt on saanut muodon Fredflinstone.

    – Fredflintstone juontaa lempinimestäni Retu, ja se tuntui hauskalta idealta kitaran nimeksi. Se erottuu muista, Harju sanoo.

    Kitara on hieno jo esineenä, sen muoto ja sitten se ääni, mikä siitä lähtee. Reijo Harju

    Juuri Stratocaster-mallisella kitaralla brittiläinen Shadows-yhtye aloitti rautalankavillityksen. Sitä Harju ei tosin vielä ollut näkemässä, mutta sähköisen soittimen kolahdus tuli myöhemmin.

    – Hausjärvellä Oitin kylän palokunnantalolla oli perjantain disco. Bändi tuli naapurikaupungista Riihimäeltä. Se taisi olla nimeltään Hic-Cup Shakers, ja soolokitaristilla oli valkoinen Fender Stratocaster. Se jäi mieleen lähtemättömästi, Harju muistelee.

    Tuolloin hän oli teini-ikäinen diinari bootseissa ja pillifarkuissa kiharat otsallaan. Ensimmäinen oma rockabillybändi oli nimeltään The Shoestrings. Merkkikitaran sijaan töyhtöpään oli silloin tyydyttävä halvempaan soittimeen.

    – Fender oli työläisperheen vekaralle liian kallis.

    Harjun toinen innoitus kitaraan alkoi, kun Esa Pulliaisen Agents aloitti rautalangan renessanssin 1980-luvulla. Harjun tie vei moneenkin paikalliseen yhtyeeseen.

    Nyt soittaminen on katkolla, koska Harju opiskelee Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa Ikatassa.

    Kitaran rakentamiseen on monta syytä

    Kitaran rakentaminen on haave, joka pitää kerran elämässä toteuttaa, ajatteli Harju, ja päätti pyrkiä Ikaalisiin soitinrakennusta opiskelemaan.

    Pääsykoetta varten hän valmisti yhden kitaran osista kokoamalla. Pääsykokeen haastatteluosuus sujui rennolla otteella.

    Oli aika päästä tosi toimeen.

    – Kitara on hieno jo esineenä, sen muoto ja sitten se ääni, mikä siitä lähtee, Harju hehkuttaa.

    Tämä kitara ei ole puuta. Se on 3D-tulostettu muovimateriaalista Ikaalisissa soitinrakennuskoulutuksessa. Jani Aarnio / Yle

    Kitaran tekeminen ei sovellu hätähousulle, koska jokaisen osan on istuttava millin sadasosalleen paikalleen. Sähkökitaraan pitää osata myös asentaa sen vaatima tekniikka mikrofoneineen.

    – Tämä on mitä parhainta vastapainoa stressaavalle edustajan työlle. Toki tässäkin joutuu koville, ainakin tottumattomat sormet kun hioo puuta, Harju kertoo.

    Ikaalisissa Harjun päivät venyvät, sillä hän tulee verstaalle myös iltaisin. Silloin hän harjoittelun vuoksi huoltaa vanhoja kitaroitaan tai saattaa parannella jotain halpaa kitaramallia.

    – Jos puu on hyvää, sellaisestakin saa kelpo soittimen.

    Soitinrakennuksen suosio kasvaa

    Ikaalisten soitinrakennuskoulu aloitti 1980-luvulla. Moni sieltä valmistunut on jatkanut soitinten tekoa ammatikseen.

    Alan pienet yritteliäät pajat kilpailevat kansainvälisten tehtaitten kanssa laadulla. Kun Fenderin tai Gibsonin sarjatuotannon tulokset eivät tyydytä, saattaa soittoniekka hankkia käsin tehdyn, yksilöllisen soittopelin.

    Suomalaiset kitarat ovat päätyneet monien supertähtien soitinvalikoimaan.

    – Jokaisessa kaupungissa taitaa olla soitinrakennuksen harrastuspiiri tai linja kansalaisopistossa. Se on hyvällä mallilla, kertoo Tero Siromaa Ikasta. Hän on soitinrakennuksen opettaja.

    Siromaa on itsekin koulun kasvatteja ja on rakentanut uransa aikana noin 30 kitaraa.

    Tero Siromaa on soitinrakennuksen opettaja Ikaalisissa. Alalla käytetään yhä enemmän kotimaista puuta, koska eksoottiset lajit ovat harvinaistuneet ja laatu huonontunut. Jani Aarnio / Yle Raaka-aineet entistä lähempää

    Suomessa on yli sata soitinrakentamiseen perustuvaa yritystä. Muovipohjainen materiaali lisääntyy 3D-tulostuksen myötä, mutta puu on yhä halutuin materiaali.

    Ulkomaisen jalopuun sijaan etsitään raaka-aineita nyt lähempää.

    – Ulkomaisen jalopuun kauppa on mennyt sellaiseen tilanteeseen, että huonon laadun lisäksi sen hinta on pompsahtanut ylös. On luonnollista etsiä vaihtoehtoja kotimaasta, Siromaa sanoo.

    – Esimerkiksi Belgian soitinrakennuskoulujen kanssa on vuosien ajan tutkittu mahdollisuuksia käyttää ei-eksoottisia puulajeja. Tulokset ovat olleet hyviä. Kyllä niitä löytyy, hän vakuuttaa.

    Viime vuosina on perustettu soitinrakentamista varten pieniä ”tehtaita”, joissa on monta osakasta. Koneet ostetaan yhdessä ja osakkaitten erilaista osaamista voidaan hyödyntää kätevästi.

    – Pajatyyppinen yritystoiminta kasvaa kuin pullataikina, Siromaa sanoo.

    Tuleeko tästä surujen kitara? Akustisen kitaran teko vaatii vielä enemmän kuin lankkupohjaisen soittimen teko. Jani Aarnio / YleLumoava ja helppo soitin

    Palataan pajalle, jossa hyvinkääläinen Reijo Harju hioo lankkuaan, josta tulee joskus kitara.

    – Kitarat ovat yksilöitä. Niillä on sielu, jos sen saa vain kaivettua esille ja soimaan, Harju huokaa työnsä äärellä.

    Harjun mukaan melkein joka kodista löytyy jonkinlainen kitara.

    – Kitaraan on helppo tarttua, sitä on helppo oppia soittamaan ja sitä on helppo kuljettaa mukana.

    Kitaran rakentaminen ei Harjun kohdalla jää kahteen sähkökitaraan.

    – Joululoman jälkeen alan tehdä akustista kitaraa, se on seuraava tavoite. Siinä on enemmän haastetta kuin lankkukitaran teossa: tarkkuutta vaativia työvaiheita, liimaamista ja rimoittamista.

    Lue myös:

    Hevirummun soundi syntyy suomalaisesta puusta – Pekka Helasen pienestä hämäläispajasta lähtee maailmalle huippuluokan rumpuja

    Hevirummun soundi syntyy suomalaisesta puusta – Pekka Helasen pienestä hämäläispajasta lähtee maailmalle huippuluokan rumpuja

    Hevirummun soundi syntyy suomalaisesta puusta – Pekka Helasen pienestä hämäläispajasta lähtee maailmalle huippuluokan rumpuja


    Pekka Helasen rumpupajassa kuuluu kunnon mäiske buum, buum, buum. Meteliä pitää erityisesti todella kummallinen keltainen bassorumpu, jota mestari itse antaumuksella polkee. Yhteen bassorumpuun on liitetty kaksi muuta bassorumpua. Kokonaisuus...

    Pekka Helasen rumpupajassa kuuluu kunnon mäiske buum, buum, buum. Meteliä pitää erityisesti todella kummallinen keltainen bassorumpu, jota mestari itse antaumuksella polkee.

    Yhteen bassorumpuun on liitetty kaksi muuta bassorumpua. Kokonaisuus sojottaa kolmeen eri suuntaan.

    Kolmihaarainen bassorumpu herättää aina ihmisten uteliaisuuden, kun vieras astuu rumpupajan esittelytiloihin.Miki Wallenius / Yle

    – Tämä on maailman ainoa kolmikalvoinen bassorumpu. Vaikka se on hullunnäköinen, niin siinä on todella hieno saundi. Sen ääni on napakka, iso ja hyvin kurissa pysyvä, rumpalin pallilla istuva Pekka Helanen virnistää.

    Keltainen komeus oli vastikään rumpali Anssi Nykäsen käsittelyssä Turussa. Mies oli sitä mieltä, että rumpu pitää ehdottomasti saada mukaan seuraavaan äänityssessioon.

    Rumpujen salaisuus on koivussa

    Ensi vuonna tulee 35 vuotta täyteen siitä, kun Pekka Helanen aloitti ammattimaisen rumpujen valmistuksen.

    Ensimmäiset rumpunsa hämeenlinnalainen rakensi jo kansakoulussa.

    Kumu-sana kuvaa rummun ääntä. Hyvin sana on kelvannut muissakin maissa.Miki Wallenius / Yle

    Tänään Helanen on maailmalla tunnettu suomalaisten Kumu-merkkisten rumpujen tekijänä. Rumpujen salaisuus on suomalaisessa koivussa, josta Kumut tehdään.

    Kumussa soi keskisuomalainen koivu

    Hämeenlinnalainen Pekka Helanen on suomalaisen rummunrakentamisen pioneeri.

    Hän tekee Kumu-rumpunsa koivuviilusta, joka toimitetaan hankasalmelaiselta viilutehtaalta.

    Suomalaisella koivulla on maailmalla erityinen maine puurumpujen materiaalina.

    Kumuilla soittavat useimmat suomalaiset huippurumpalit, mutta ne ovat kelvanneet myös ulkomaille.

    Kumuja on toimitettu 35 vuoden aikana viidelle maapallon kuudesta mantereesta, tänä vuonna uusia maita olivat Japaniin ja Ghana.

    Koivupuu antaa Kumuille ääneen lämpimän sävyn. Rumpalit sanovat, että koivurumpu tuottaa ääntä helposti: ääni syttyy herkästi.

    Ennen rumpuja Helanen tunnettiin kanteleiden ja kitaroiden tekijänä, mutta rumpuja ei tehnyt kukaan. Siinä oli siis selvä markkinarako.

    Helasen mukaan koivun saundin ja puun ulkonäön lisäksi myös pitkä kokemus ja innovatiivisuus näkyvät hänen tuotteidensa laadussa ja menestyksessä.

    – Olin ensimmäinen, joka Suomessa ryhtyi tekemään puusta rumpuja. Olin uranuurtaja, eikä alkuvaiheessa ollut kilpailua. Rumpaleihin oli helppo luoda asiakassuhteita.

    Suomalaiset rumpalit innostuivat, koska nyt heilläkin oli kitaristien tapaan mahdollisuus teettää omannäköiset, persoonalliset työvälineet.

    Pohjolassa vain suomalaiset tekevät rumpuja

    Kumu-merkillä tehtyjä yksittäisiä rumpuja valmistuu vuodessa noin 200-300 kappaletta. Rumpusettejä valmistuu arviolta yksi viikossa. Käsintehdyn, yksinkertaisen rumpusetin hinta liikkuu 2 500–3 500 euron välillä.

    Pekka Helanen haluaa pitää valmistuksen omissa näpeissään varmistaakseen laadun. Niinpä tuotantoa ei juuri voi enää laajentaa.

    Suomeen on jostakin syystä syntynyt vuosien varrella useitakin rumpuverstaita, mutta kukaan ei käytä settien valmistamisessa aivan samaa tekniikkaa kuin Helanen.

    – Minun tietooni ei ole tullut, että Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassa olisi lainkaan rumpurakentajia, Pekka Helanen hämmästelee.

    Sen sijaan Saksassa ja Englannissa on rumpujen valmistusta.

    Rumpu onkin koivuvaneria

    Kumu-rummut tehdään suomalaisesta koivusta, jolla on maailmallakin tunnustettu, hyvä maine. Malliksi Helanen heiluttelee viilulevyä, jossa on päällekkäin liimattuna kaksi millin paksuista koivuviilua. Siis oikeasti vaneria.

    Rummun runkomateriaali tulee Hämeenlinnaan Hankasalmelta.Miki Wallenius / Yle

    – Käytän usein tätä kaksikerroksista ja kolmikerroksista sekä joissakin tapauksissa myös millistä koivuviilua.

    Viilut asetetaan muottikoneeseen, jossa ne liimataan päällekkäin ja taivutetaan syliteriksi.

    – Meidän koivussa on just oikea saundi. Suomalainen koivu on kestävä, hyvännäköinen, vaalea puu, jossa kaikki värit toistuvat luonnollisesti ja kauniisti.

    Malliksi Helanen näyttää miten rumpulieriö asetetaan yhden sormen varaan ja toisella napautetaan vaneria. Kopautus sytyttää äänen helposti ja se soi kuulaasti ja pitkään.

    Sointiin vaikuttaa rummun seinämän paksuus ja vahvuus.

    Niinpä esimerkiksi heavymusiikkiin tulevat rummut tukevoitetaan tekemällä viilukerroksia lisää rummun sisäpuolelle.

    Sormitesti paljastaa heti kuinka eri tavoin runko soi, jos viiluja on yksi, kaksi tai kolme.Miki Wallenius / Yle

    – Silloin rummun seinämän paksuun voi olla jo 9 millimetriä. Ääneen tulee näin kestoa ja tanakkuutta. Sellaista rumpua voi soittaa todella kovaa ja paksuilla kapuloilla, Pekka Helanen selittää.

    Hämeenlinnalaisen rumpumestarin käyttämän koivuviilun toimittaa erikoistilauksesta Koskisen Oy Hirvensalmelta. Paitsi juuri halutun paksuista, viilun täytyy olla myös oksatonta ja kauniskuvioista.

    Stop! No Entry!

    Pekka Helanen ei pyynnöstä huolimatta suostu avaamaan valkoista ovea, johon kiinnitetyssä lapussa lukee: Stop! Pääsy kielletty! No entry!

    – Mulla on niin paljon salassa pidettäviä työkoneita ja työmenetelmiä, joten ulkopuolisia ihmisiä ei työtiloihini pääse.

    Pekka Helasen muottipajaan ei ole muilla asiaan. Mestari kehitteli omat runkomuottinsa tutkimalla pieniä valokuvia vanhoista rumpulehdistä.Miki Wallenius / Yle

    Suljetussa huoneessa on kuulemma miehen vaivalla itse suunnittelemat laitteet, joilla koivuviilut puristetaan sylinterin muotoon. Muotit nopeuttavat erikokoisten rumpujen valmistusta.

    – Rumpu rakennetaan sinne muotin sisälle. Rummun paksuutta voidaan lisätä, mutta vain sisäänpäin, jotta rummut kalvot vielä mahtuvat päälle. Kalvoilla on maailmalla standardimitat, niitä ei voi muuttaa.

    Kun koivusta tehty rumpusylinteri on valmis, niin sitten sitä jyrsitään ja hiotaan. Seuraavaksi tehtävän pintakäsittelyn merkitys on viime vuosina entisestään korostunut.

    Ruskean sävyt ovat suosittuja rummuissa

    Hämeenlinnan Olympiakadulla sijaitsevan talon rumpupajassa seisoo lukuisia erivärisiä petsipurkkeja. Uusia väriyhdistelmiä sekoitetaan asiakkaan toiveiden mukaisesti. Usein pintaa elävöitetään liuttamalla ja sekoittamalla väriä sävystä toiseen.

    Rummut voidaan pinnoittaa muillakin tavoilla.

    Petsi levitetään rungon päälle ruiskulla. Lopputulos jättää puun syyt kauniisti näkyviin.Miki Wallenius / Yle

    – Öljyvaha tekee satiinin himmeän pinnan. Kiiltävään lakkapintaan tulee kymmenen kerrosta. Työvaiheita on paljon ja siksi se on kalliimpaa.

    Tilauskirjoista käy ilmi, että erilaiset ruskean sävyt ovat suosittuja, mutta myös punaiset, siniset ja violetit pitävät pintansa.

    Mieluiten Pekka Helanen antaisi puunsyiden näkyä, mutta joskus rummut myös maalataan tai pinnoitetaan kauttaan esimerkiksi vinyylillä.

    Pintavärjäyksen jälkeen seuraa kalvojen kiristimien ja muiden kiinnittimien asentaminen. Niitä varten porataan reiät.

    Kun rumpu on kalvojen asentamista ja virittämistä vaille valmis, kiinnittää Pekka Helanen vielä sisälle tarralapun. Siitä käy ilmi valmistusnumero, mallinumero ja sen asiakkaan nimi, jolle rumpu on tehty.

    Rumpujen hankkija voi valita oman soittimeensa suosikkivärin laajasta värimallikartasta.Miki Wallenius / Yle

    Kumujen tulevaisuuskin on kuulemma turvattu.

    – Vanhin poikani on puuseppä ja on osoittanut kiinnostusta, että haluaa jatkaa näitä hommia.

    Toton rumpali ihastui koivun kumuun

    Kumuihin ovat tykästyneet niin Toto-yhtyeen rumpali Simon Phillips, kuin myös edesmenneen Tom Pettyn bändin rumpali Steve Ferrone. Phillips tietävästi omassa jazzyhtyeessään.

    Kotimaisista näkyviä ja nimekkäitä Kumu-rumpaleita ovat muun muassa Eppu Normaalin Aku Syrjä ja ahkerat studiorumpalit Anssi Nykänen ja Sami Kuoppamäki.

    Pekka Helanen kehitteli rumpuihinsa f-mallisen kiristyspesän. Yllättäen pieni yksityiskohta herätti heti ammattilaisten mielenkiinnon.Miki Wallenius /Yle

    – Asiakkaitani ovat myös studiot, koulut ja oppilaitokset, soittokunnat ja sinfoniaorkesterit.

    Esimerkiksi Kansallisoopperaan lähtee pajalta kohta kuuden rummun setti. Kumut kaikuvat myös uudessa Oodi-kirjastossa. Varusmiessoittokunnalle Pekka Helanen teki näyttävän violetin rumpusetin, jonka lakkapintaan sekoitettiin hileitä. Rumpusetin haluttiin kimaltelevan valoissa.

    – Se menee showbändin käyttöön ja kiertää ensi kesänä Suomea.

    Kuoleman läheisyys tekee elämästä yksinkertaista –

    Kuoleman läheisyys tekee elämästä yksinkertaista – "Elinkö kuten halusin vai tanssinko liikaa muiden pillin mukaan?"


    Johtavan sairaalasielunhoitajan Jukka Lehdon työhuone sijaitsee Kanta-Hämeen keskussairaalan psykiatriayksikön viidennessä kerroksessa. Aikanaan keuhkoparantolana toimineiden rakennusten ikkunat avautuvat hämäläiselle mäntykankaalle. Ikkunasta...

    Johtavan sairaalasielunhoitajan Jukka Lehdon työhuone sijaitsee Kanta-Hämeen keskussairaalan psykiatriayksikön viidennessä kerroksessa. Aikanaan keuhkoparantolana toimineiden rakennusten ikkunat avautuvat hämäläiselle mäntykankaalle.

    Ikkunasta näkyy pala taivasta ja komeita, korkeita mäntyjä.

    – Yhdeksän kymmenestä potilaasta lähtee kotiin hyvien uutisten kanssa. Mutta yksi kymmenestä ei. Heidän tarpeitaan varten minä teen tätä työtä, toteaa Lehto, joka on työskennellyt pitkään myös sotilaspastorina.

    Jukka Lehto tapaa työhuoneellaan sekä potilaita että sairaalan henkilökuntaa.Heidi Kononen / Yle

    Sairaalassa kuolema on läsnä päivittäisessä työssä. Yksi kuulee kuolevansa pian, toinen on toivonut kuolemaa ehkä jo pitkään. Jollekin kuolema tulee syliin, ilman varoitusta. Yksi menettää äidin, toinen lapsen. Joudumme luopumaan ystävistä, vanhemmista, lapsista tai naapureista. Niin terveet kuin sairaatkin voivat menehtyä.

    – Kuolema on yhtä kiinteä osa elämää kuin itse elämäkin.

    Pappi huolehtii perustarpeista

    Onnettomuus, väkivaltainen teko tai itsemurha vievät ihmisen äkkiarvaamatta.

    Omaiselle äkillisyys aiheuttaa sokin, jonka alkuvaiheessa vain perustarpeet ovat tärkeitä. Ihmisen oma psyyke suojaa häntä itseään liian rankoilta uutisilta. Surun, menetyksen ja miksi-kysymysten aika tulee Lehdon mukaan päivien, tai vasta viikkojen kuluttua tapahtuneesta.

    – Tuntuu ehkä hassulta, mutta siinä tilanteessa minun tehtäväni on huolehtia siitä, että omainen saa lämpöä, ehkä ravintoa ja olen valmiina mahdollista tunnevyöryä varten.

    Surutyö on helpompaa, jos kaikki asiat on ehditty keskustella yhdessä. Aina se ei ole mahdollista.Marko Siekkinen / Yle

    Sanojen merkitys suuren menetyksen keskellä on sairaalasielunhoitajan kokemuksen mukaan melko ohut. Ihmiset pohtivat, millä sanoilla toista voisi lohduttaa. Niiden puuttuessa sureva voi jäädä yksin. Surua halutaan kunnioittaa, mutta auttaako se surevaa ihmistä?

    – Tärkeintä on olla läsnä, olla olemassa. Olla vieressä ja kuunnella.

    Viimeisellä viivalla

    Mitä lähemmäksi kuolema tulee, sitä yksinkertaisimmiksi kysymykset käyvät.

    Kuoleman lähellä turha koristeellisuus tippuu pois. Sairaalalasielunhoitaja Jukka Lehto on työssään tavannut satoja kuolevia ihmisiä. Kuolema ei sinänsä pelota enää silloin, kun sen tulo on hyvin lähellä.

    Ihmisten ajatuksia kuolinvuoteellaan on tutkittukin. Lehdon mukaan esiin nousee tavallisesti kolme asiaa.

    – Ethän jätä minua yksin? Kuoleman kynnyksellä toivotaan, että vieressä on läheinen ihminen. Toiseksi pohditaan, onko elämä varmasti eletty omien, eikä toisten toiveiden mukaan. Kysytään, että elinkö kuten halusin, vai tanssinko liikaa muiden pillin mukaan.

    Kolmanneksi mietitään, huolehdinko perheestäni tarpeeksi hyvin. Olinko tarpeeksi läsnä omalle perheelleni, vai olinko aina töissä?

    "Saatiin kaikki selvitettyä"

    "Onneksi ehdimme selvittää kaikki asiat. Ei jäänyt puhumatta mieltä askarruttaneet asiat". Omaiselle viimeiset keskustelut ovat tärkeitä ja helpottavat surusta toipumista ja surun käsittelyä.

    – Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Jos keskustelua ei ehditä tai pystytä käymään, tämä kysymys jää vaivaamaan omaisia. Se hidastaa surusta toipumista.

    Suru on hidasta, kivuliastakin.

    Surua ei kannata pelätä tai juosta karkuun. Se ei ole sairaus, vaan sen tehtävä on ohjata ihmistä kohti uusia polkuja.

    – Suru on hidasta, kivuliastakin. Mutta kun aikaa kuluu, surun kokemus voi olla terapeuttinen.

    "Kun pääsisi jo pois"

    Sairaalassa kuolema tulee myös toivottuna ja odotettuna. Pitkään sairastanut tai pitkän elämän elänyt ihminen toivoo usein myös ääneen, että kuolema tulisi pian. Yleensä omainen torjuu ajatuksen ja yrittää kannustaa vielä jaksamaan.

    Jaksamaan elämistä.

    Surun tehtävä on ohjata kohti uutta.Nella Nuora / Yle

    – Ehkä siinä tilanteessa yrittäisin vain todeta, että elämä on ollut rikas mutta pian se päättyy. Että nyt on hyvä näin.

    Vaikka kuolema tulisi odotettuna, sen lopullisuus yllättää silloinkin. Siinä suhteessa surun kokemuksessa on paljon samaa äkillisen menettämisen kanssa.

    – Eräässä tapaamisessa sairaalahenkilöstöön kuuluva sanoi, että tästä ei tule mitään, kun olen tällainen itkupilli. Totesin siihen, että anna itkun tulla jos se on tullakseen. Silloin olo helpottuu. Loppujen lopuksi kyse on melko yksinkertaisista asioista, tiivistää johtava sairaalasielunhoitaja Jukka Lehto.

    Lue myös:

    Läheisen kuolema tai ero rikkoo joulun perinteet, eikä itkuakaan tarvitse peitellä – "Joulu saa olla elämäntilanteen näköinen" Henkistä selviytymiskykyä voi harjoittaa: "Mikään tapahtuma itsessään ei murskaa ihmistä"

    "Tämä vauva on valitettavasti kuollut" – Hannele Tervahaudan lapsi menehtyi kohtuun, ja niin käy yhä monelle naiselle joka vuosi

    Miltä tuntuu kertoa äidille, että hänen lapsensa on surmattu? – Kuolinviestien viejä: "Olen onnistunut, jos omainen selviää tunninkin eteenpäin elämässään"

    Läheisen itsemurha on "pahinta kidutusta, mitä ihminen voi joutua kokemaan" – Saavatko surevat riittävästi tukea?

    Stressaatko pienestä? Ota mallia aasista: älä hötkyile ja ole hetkessä kiinni

    Stressaatko pienestä? Ota mallia aasista: älä hötkyile ja ole hetkessä kiinni


    Tästä on kyseAaseja on rekisteröity Suomessa noin 300, kaikkiaan niitä on 400.Suurin osa aaseista asuu eteläisessä Suomessa.Syntyperältään aasit ovat aavikkoeläimiä, ja niitä käytetään yhä useammin apuna kuntoutuksessa.Kolmet pitkäkorvat...

    Tästä on kyseAaseja on rekisteröity Suomessa noin 300, kaikkiaan niitä on 400.Suurin osa aaseista asuu eteläisessä Suomessa.Syntyperältään aasit ovat aavikkoeläimiä, ja niitä käytetään yhä useammin apuna kuntoutuksessa.

    Kolmet pitkäkorvat nousevat pystyyn uteliaasti, kun vieras kävelee kohti aasiaitausta Valkkaan tilalla.

    Lopen Tevännöllä elävät miniaasit Rölli ja Calle sekä hieman suurempi Omie-aasi toivovat saavansa rapsutuksia ja kenties jotain hyvää syötävääkin. Rölli ja Calle ovat Välimeren miniaaseja, joita Suomessa elää kaikkiaan kuusitoista.

    Pitkäkorvia on Suomen aasiyhdistyksen laskelmien mukaan tällä hetkellä Suomessa nelisensataa. Suurin osa niistä asuu eteläisessä Suomessa.Mika Halme / Yle

    Aasien emäntä Satu Valkas ottaa lauman pienimmän erityiskohteluun ja kaataa sille sapuskaa muovivatiin.

    – Kalle syntyi täällä meillä heinäkuun lopulla ja saa vielä omia herkkujaan, varsarehua, joka takaa pienelle kasvavalle aasipojalle tarvittavat ravinteet, selittää Valkas ja rapsuttelee pikkuista aasia lempeästi.

    Aasi ei hötkyile

    Aasit mielletään sympaattisiksi eläimiksi. Ne ovat ihmisrakkaita ja rauhallisia, kertoo Suomen aasiyhdistyksen puheenjohtaja Kaisa Määttänen. Ihmiselle, joka suunnittelee uuden vuoden lupauksenaan tahtinsa hidastamista, aasin tapa elää voi toimia oivana ohjenuorana.

    – Aasit eivät ihan turhasta hötkyile. Ne katsovat ja miettivät, selittää Satu Valkas.

    Välimeren miniaasi Röllillä on pörheä talvikarva.Kati Turtola / Yle

    Valkkaan mukaan mielikuva jääräpäisestä aasista onkin väärinymmärrystä. Aasi on pikemminkin harkitsevainen ja opettaa omistajalleenkin pitkämielisyyttä. Pakko on aasin kanssa toimiessa huono motivaattori.

    – Aasi voi olla epävarma tilanteesta. Jos siinä vaiheessa sitä rupeaa pakottamaan, niin se ajattelee, että nyt kuolema korjaa. En tee mitään. Kun näiden kanssa toimii rauhassa, ne ovat todella yhteistyökykyisiä eläimiä.

    Aasi on sosiaalinen

    Satu Valkas kertoo, että aasien sosiaalisuus yllättää usein ihmiset.

    – Ne haluavat olla ihmisten kanssa tekemisissä ja myös lajitoveriensa kanssa.

    Hän muistuttaa, että aasilla olisi oltava seurana mieluusti ainakin yksi aasi. Valkkaan tilalla kolmen aasin kanssa samassa aitauksessa käyskentelee vuononhevonen Kirppu.

    Aasit ovat sosiaalisia eläimiä. Ne kaipaavat toisen aasin seuraa ja viihtyvät myös hevosten kanssa.Kati Turtola / Yle

    Aikaisemmin aaseja hankittiin seuraksi, maskotiksi ja hevosen kaveriksi, mutta parin viime vuoden aikana aaseja on ryhdytty hankkimaan myös eläinavusteiseen kuntoutustyöhän. Pienikokoinen, rauhallinen ja sympaattisen näköinen aasi onkin Kaisa Määttäsen mukaan oiva kuntoutuseläin.

    – Yleensä ihmisillä ei ole aaseja kohtaan ole mitään semmoisia ennakkoluuloja, joten se sopii siihen työhön hyvin.

    Omie-aasin laumaan kuuluu kiinteästi myös vuononhevonen Kirppu.Kati Turtola / Yle

    Molemmat Valkkaan miniaasitkin tekevät eläinavusteista kuntoutustyötä ja ovat taas lähdössä tapaamaan yksityisen lastensuojelulaitoksen asiakkaita. Pienet pitkäkorvat on koulutettu toimimaan asiakastilanteissa, ja kiltisti ne kopsuttelevat myös sisälle rakennuksiin.

    – Tuntuu, että nämä ovat ehkä vielä sosiaalisempia kuin muut aasit. Syntymästään saakka luottavaisia ja rauhallisia, kuvailee Valkas.

    Ne ovat koko ajan aidosti läsnä tässä hetkessä. Satu Valkas

    Monen nykyihmisen on vaikea keskittyä hetkeen. Valkas itse on koulutukseltaan psykologi ja tietää, että aaseilla tätä ongelmaa ei ole.

    – Ne ovat koko ajan aidosti läsnä tässä hetkessä ja se on se, miksi eläimet ovat kuntoutustyössä hyödyllisiä.

    Aasi on kohtelias

    Aasi on herkkusuu, jolle maistuvat erityisesti heinä, porkkanat ja oljet. Kaisa Määttäsen mukaan aasi on perso hyvälle ruoalle, mutta se ei kuitenkaan vouhota ruoan perässä.

    – Aasi on kohteliaampi ja varovaisempi kuin hevonen, vertaa Suomen aasiyhdistyksen puheenjohtaja Kaisa Määttänen.

    – Kun menee kyykkyyn tuolla niityllä, ne tulevat suoraan syliin rapsutettavaksi. Eivät mitenkään puskien ja tönien, vaan kohteliaasti asettuvat siihen rapsutusetäisyydelle, kehuu puolestaan Satu Valkas suojattiensa tapoja.

    Aasi on sopuisa

    Suomen aasiyhdistyksen puheenjohtaja Kaisa Määttänen kertoo, että toisin kuin hevos- tai ponilauma laitumella oleva aasilauma päästää yleensä laupiaasti esimerkiksi hoitajansa lauman keskelle.

    Määttänen kuvailee aasia sopuisaksi eläimeksi, joka ei omassa laumassaankaan liiemmin nahistele.

    Aasi on yksi niistä eläimistä, jotka ovat sosiaalisen median myötä päässeen valokeilaan. Suomen aasiyhdistyksessäkin on huomattu, että kuvat pitkäkorvaisista, söpöistä aaseista keräävät aina runsaasti tykkäyksiä.

    Suomen aasiyhdistyksen arvion mukaan puolet Suomessa elävistä aaseista on syntynyt Suomessa. Vielä kymmenisen vuotta sitten Suomen aasikanta oli varsin kotimaista, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana ulkomailta tuonti on lisääntynyt.

    Myös arkeologi valvoo ikivanhan lintujärven vesiuoman kaivuuta – kohta pienpedot pysyvät kaukana lintujen pesistä

    Myös arkeologi valvoo ikivanhan lintujärven vesiuoman kaivuuta – kohta pienpedot pysyvät kaukana lintujen pesistä


    Tästä on kyseHattelmalan suojellulle lintujärvelle rakennetaan saareke.Saareke lisää vesilintujen pesimärauhaa.Avovesiuoman kaivuuta valvoo arkeologi, koska lähellä on rautakautinen asutus.Vanhan rautakautisen asuinpaikan läheisyydessä,...

    Tästä on kyseHattelmalan suojellulle lintujärvelle rakennetaan saareke.Saareke lisää vesilintujen pesimärauhaa.Avovesiuoman kaivuuta valvoo arkeologi, koska lähellä on rautakautinen asutus.

    Vanhan rautakautisen asuinpaikan läheisyydessä, Hämeenlinnan Hattelmalanjärvellä, on liikkunut joulunalusviikolla ruoppaajakaivuri. Suojellulle lintujärvelle rakennetaan turvallinen saareke, jotta vesilintujen pesimärauha säilyy. Minkit, supikoirat ja ketut verottavat yleensä rankasti lintujärvien pesimäkantoja, jos ne pystyvät liikkumaan umpeen kasvaneessa kaislikossa.

    Kanta-Hämeen lintutieteellinen yhdistys on ollut myös mukana järven saarekkeen suunnittelussa. Ari Lehtinen kertoo, että vähitellen umpeutuvasta Hattelmalanjärvestä on jo aiemmin poistettu sinne kasvanutta puustoa.

    – On todella tärkeää, että linnut saavat nyt saarekkeessa oman rauhan pesimiselle. Olemme olleet mukana miettimässä järveen tehtyjä toimia. Pienpedot välttelevät aina uimista, vaikka osaavatkin uida. Nyt linnusto on paremmassa turvassa muna- ja poikasrosvoilta.

    Hattelmalanjärvellä lintuja kurjista luhtakanaan

    Alueella pesii säännöllisesti kurkipariskunta. Esimerkiksi vuonna 2018 järven tärkeimmät linnut ovat olleet mustakurkku-uikku, luhtakana, taivaanvuohi, töyhtöhyyppä sekä tietysti sinisorsa.

    Hattelmalanjärvellä pesii lisäksi lukuisia härkälintuja sekä nokikanoja. Myös naurulokkiyhdyskunta on tärkeä vesilintukantojen suojelija, sillä lokit ilmoittavat herkästi vaarasta.

    Kaivurin kauha nostaa lietettä noin 60 sentin syvyydestä ja seitsemän metrin leveydeltä. Massat jäävät reunoille, koska kahlaajalinnut tarvitsevat lietepintaa ravinnon etsiskelyyn. Lähivuosina isompia saarekkeita tehdään myös järven itä- ja pohjoisnurkkaan sekä pienempiä allikoita helpottamaan lintujen pesimistä.

    Hattelmalanjärvi on yli 25 hehtaarin järvi. Sitä ympäröivä luhta-alue on liitetty Natura 2000-verkostoon. Valtakunnallisesti arvokas lintuvesi on kuulunut lintuvesisuojeluohjelmaan jo vuodesta 1982 lähtien.

    Rautakautisen asuinpaikan järvi

    Hattelmalanjärven avovesiuoman kaivuuta valvoo myös arkeologi Juuso Koskinen Museoviraston pyynnöstä. Hattelmalanjärven ympäristö on tunnetusti vanhaa asutusaluetta, joten järven seutua on syytä tarkastella mahdollisten löydösten vuoksi.

    Eeva Einola Vanajavesikeskuksesta ihailee joulukuista Hattelmalanjärveä lintutornista.Timo Leponiemi / Yle

    Esimerkiksi koko Vanajaveden laakso on vesiarkeologian kannalta mielenkiintoinen kohde. Rautakautisia asuinpaikkoja on löydetty Hattelmalanjärven pohjoispuolelta.

    – Tällä kohdalla ei ole koskaan ollut kuivaa maata, mutta irtolöytönä on noussut jo 1900-luvun alusta veneenkappaleita. Ja yhtä hyvin voisi löytyä rautakauden ruuhia tai suksia. Ainahan sitä toivoo, että löytyisi jotain.

    "Tämä oli joululahja"

    Hankekoordinaattori Eeva Einola Vanajavesikeskuksesta huolehtii valtakunnallisesti Freshabi-hankkeesta Kanta-Hämeessä ja Pirkanmaalla. Suomen niin sanotun Life-hankkeen tarkoituksena on kunnostaa lintujärviä sekä esimerkiksi Vanajanselän lintuluotoja.

    Pirkanmaan puolella pääpaino on ollut Saarioisjärven ja Tykölänjärven kunnostustöissä. Myös Lammin Ormajärven kosteutusaltaat kuuluvat seuraavan kuuden vuoden aikana projektiin.

    Hattelmalanjärven kaivuutyöt ovat keränneet paikalle myös lintuharrastajia. Jarmo Vainio katseli lintutornilta järvelle syntyvää avouomaa tyytyväisenä.

    – Järven tila on mennyt viime vuosina huonompaan suuntaan. Olen tästä tosi tyytyväinen, että vihdoin tulee este nälkäisille ketuille ja supille. Tämä on enemmänkin kuin joululahja.

    Sunny Car Centerin konkurssipesä vaatii Markku Ritaluomalta reilun miljoonan korvauksia

    Sunny Car Centerin konkurssipesä vaatii Markku Ritaluomalta reilun miljoonan korvauksia


    Konkurssipesä vaatii Sunny Car Centerin entiseltä suuromistajalta ja toimitusjohtajalta Markku Ritaluomalta vajaan 1,1 miljoonan euron takaisinmaksua konkurssipesälle. Kyse on toisesta konkurssiin menneen autokauppakeskuksen...

    Konkurssipesä vaatii Sunny Car Centerin entiseltä suuromistajalta ja toimitusjohtajalta Markku Ritaluomalta vajaan 1,1 miljoonan euron takaisinmaksua konkurssipesälle. Kyse on toisesta konkurssiin menneen autokauppakeskuksen korvausoikeudenkäynnistä, jossa vaaditaan Ritaluomalta miljoonakorvauksia. Oikeudenkäynnin valmisteluistunto pidettiin maanantaina.

    Julkisselvittäjä Jorma Tuomaala on katsonut, että Markku Ritaluoma on nostanut yhtiöstään ylisuurta palkkaa, vaikka Sunny Car Centerin taloudellinen tilanne oli huono. Vuonna 2014 Ritaluoman kuukausipalkka oli kanteen mukaan parhaimmillaan bruttona yli 46 000 euroa.

    Palkan lisäksi julkisselvittäjä katsoo, että Ritaluoma on tehnyt yhtiön varoilla erilaisia ostoja ja maksuja, jotka eivät kuuluneet liiketoimintaan. Alunperin julkisselvittäjä vaati Ritaluomalta lähes 1,4 miljoonan euron takaisinmaksua pesälle. Valmisteluoikeudenkäynnissä summa oli pudonnut hieman alle 1,1 miljoonaan euroon.

    Ritaluoma on omassa vastineessaan kiistänyt käytännössä kaikki julkisselvittäjän vaatimukset.

    Yksi osa oikeudenkäyntien vyyhtiä

    Kanta-Hämeen käräjäoikeus tuomitsi Markku Ritaluoman noin 6,2 miljoonan euron korvauksiin konkurssipesälle autokauppayhtiön rahallisesti suurimmassa kanteessa.

    Samassa yhteydessä hämeenlinnalainen entinen kunnallispoliitikko ja Sunny Car Centerin hallituksessa ollut Iisakki Kiemunki tuomittiin maksamaan konkurssipesälle 350 000 euroa yhteisvastuullisesti Markku Ritaluoman kanssa. Käräjäoikeus sovitteli Kiemungin korvaussummaa huomattavasti alaspäin tuomittuun vahinkoon verrattuna.

    Molemmat vastaajat ovat valittaneet päätöksestä Turun hovioikeuteen.

    Sunny Car Centerin suuromistaja ja toimitusjohtaja Markku Ritaluoma.Yle

    Nyt käräjillä aloitettiin toinen Ritaluomaa ja Sunny Car Centeriä koskeva oikeudenkäynti. Tämän oikeudenkäynnin pääistunto pidetään huhtikuussa.

    Suuret palkat johtavat toiseenkin oikeuden istuntoon

    Oikeudenkäynnissä on kysymys osittain Ritaluoman suurista palkoista. Niihin liittyen myös Iisakki Kiemunki joutuu uudelleen käräjille maaliskuussa, sillä konkurssipesän mukaan Kiemunki oli ollut hallituksessa ollessaan hyväksymässä Ritaluoman palkankorotuksen.

    Kanta-Hämeen käräjäoikeus on antanut myös yksipuolisen tuomion Sunny Car Centerin jääkiekkoaition vuokriin liittyvään tapaukseen. Tässä oikeudenkäynnissä korvauksiin tuomittiin Markku Ritaluoman äiti. Tämäkään oikeudenkäynti ei ole vielä käsitelty loppuun, sillä vastaaja on jättänyt asiassa takaisinsaantia koskevan haastehakemuksen. Tätä koskevan oikeudenkäynnin ajankohtaa ei ole vielä päätetty.

    Näiden lisäksi avoinna on 320 000 euron takaisinsaantilanne, jossa vastaajina ovat Hämeenlinnan kaupungin omistama Linnan kiinteistökehitysyhtiö ja koko Sunny Car Centerin hallitus eli Markku Ritaluoma, Iisakki Kiemunki ja hallituksessa vain reilut yhdeksän kuukautta ollut kolmas henkilö.

    Kanta-Hämeen käräjäoikeus päätti, että tapausta ei käsitellä oikeudessa, vaan sen oikea käsittelypaikka on välimiesmenettely. Tästä päätöksestä julkisselvittäjä Jorma Tuomaala on jättänyt valituksen Turun hovioikeudelle.

    Varmaa on, että Sunny Car Center työllistää oikeutta vielä pitkään ja pysyy samalla myös esillä julkisuudessa.

    Hasispallo, itsetehty heittoveitsi, kahleita, sensuroituja kirjeitä – ainutlaatuinen Vankilamuseon kokoelma tutkitaan ensimmäistä kertaa

    Hasispallo, itsetehty heittoveitsi, kahleita, sensuroituja kirjeitä – ainutlaatuinen Vankilamuseon kokoelma tutkitaan ensimmäistä kertaa


    Tästä on kyseKansallismuseo vastaa jatkossa Hämeenlinnan Vankilamuseosta.Tutkijat käyvät parhaillaan läpi Rikosseuraamuslaitoksen varastoissa lepäävää aineistoa.Yli 15 000 esineen kokoelmaa ei ole koskaan aiemmin kartoitettu...

    Tästä on kyseKansallismuseo vastaa jatkossa Hämeenlinnan Vankilamuseosta.Tutkijat käyvät parhaillaan läpi Rikosseuraamuslaitoksen varastoissa lepäävää aineistoa.Yli 15 000 esineen kokoelmaa ei ole koskaan aiemmin kartoitettu kokonaan.Vankilamuseo avautuu yleisölle seuraavan kerran heti vapun jälkeen vuonna 2019.

    – Tämä on kyllä oikeasti aika pelottava, puuskahtaa tutkija Laura Yli-Seppälä Hämeenlinnan kaupunginmuseosta.

    Hän pyörittelee valkoisilla hansikkailla peitetyissä käsissään joltakin Riihimäen vankilassa istuneelta vangilta takavarikoitua, itse tehtyä, moniteräistä heittoveistä.

    Esine kuuluu Rikosseuraamusviraston Hämeenlinnassa sijaitsevan vankilamuseon esinekokoelmaan.

    Laura Yli-Seppälä ja museoapulainen Jenni Varteva saivat viime keväänä mielenkiintoisen pestin: käydä läpi ainutlaatuinen kokoelma. Sitä ei ole koskaan aiemmin vielä tehty.

    Aineistoa on varovaisesti arvellen yli 15 000 kappaletta.

    Suomen ensimmäinen sellivankila

    Syy kokoelman kartoittamiseen löytyy Kansallismuseosta, joka on ottanut vastuun Suomen ainoasta vankilamuseosta.

    Kaksi nuorta naista ovat pyörineet kolmessa eri varastotilassa, tutkineet, valokuvanneet ja luetteloineet esineitä, edenneet hyllyillä laatikko laatikolta, kuukausi kuukaudelta. Töitä riittää vielä helmikuun loppuun.

    Vankilamuseota pyöritti 20 vuotta Hämeenlinnan kaupunginmuseo. Seuraavaksi vetovastuun ottava Kansallismuseo aikoo uudistaa näyttelyn täysin kesäksi 2020.Antti Mälkönen / Yle

    Apuna kaksikolla on ollut tutkija Saija Sillanpää Hämeenlinnan kaupunginmuseosta.

    – Perusaineisto sekä vanhin ja arvokkain aineisto on jo aiemmin luetteloitu, mutta sitten on paljon tuplakappaleita ja salaperäisiä laatikoita, joita Laura ja Jenni ovat kaivelleet vähän tarkemmin, kertoo Sillanpää.

    Sillanpää ennätti nähdä, kun viimeiset vangit lähtivät rakennuksesta maaliskuussa 1993.

    Tutkijan mielestä itse rakennus on tärkein museoesine, sillä se valmistui Suomen ensimmäiseksi sellivankilaksi vuonna 1871. Vankila oli tuolloin nimellä ”miesten kuritushuone.”

    Kansallismuseon on helpompi aloittaa työt Vankilamuseossa ja koota näyttelyitä, kun esineet on koottu tietokantaan ja niiden tarkka sijainti on tiedossa.

    Suunnitelmissa on ollut ensi vuoden aikana siirtää kokoelma inventoituna osaksi Kansallismuseon kokoelmia.

    Hämeenlinnaan kertyi tavaraa kaikista vankiloista

    – Nyt kun on nähnyt tätä kokoelmaa näinkin laajasti, niin kyllä sitä väistämättä miettii millaista ihmisen elämä on vankilassa voinut olla. Siitä saa pienen pintaraapaisun näiden esineiden kautta, huokaa museoapulainen Jenni Varteva.

    Laura Yli-Seppälä (edessä) ja Jenni Varteva kertovat omien tunteidensa olleen välillä pinnassa museovarastoja läpi käydessä.Mika Halme / Yle

    Kansallismuseon on helpompi ottaa Vankilamuseo haltuun, kun museokokoelma on koottu tietokantaan.

    20 vuoden ajan, aina syksyyn 2015 asti, Vankilamuseota hallinnoi Hämeenlinnan kaupunginmuseo. Sen onnistui kerätä museovieraita parhaina vuosina noin 20 000.

    Hämeenlinnaan on kertynyt tavaraa kaikista Suomen vankiloista viimeisen 150 vuoden ajalta. Museoesineiksi on päätynyt kaikkea mahdollista: tuhansia leimasimia, erilaisia kahleita, sänkyjä, pottia, itse tehtyjä pelikortteja, liinavaatteita, työvaatteita, avainnippuja, naisvankien käsintehtyjä kerholehtiä, astioita ja jopa vankien lasten leikkivaatteita.

    Papereita, kylttejä, sensuroituja kirjeitä, lippuja ja lappuja on laatikkokaupalla.

    Heittoveitsen vieressä auki revitty tennispallo

    Heittoveitsen vieressä lepää pöydällä tavallinen keltainen tennispallo. Pallo on puhkaistu nätisti saumaa pitkin. Miksi sekin on kiellettyjen esineiden hyllyssä?

    – Se näyttää tavalliselta tennispallolta, mutta sitä on käytetty huumekätkönä. Tämä oli heitetty Helsingin keskusvankilan muurin yli joskus 1980-luvulla ja sen sisällä oli ollut hasista. Ovela yritys saada huumeita vankilan sisäpuolelle, Laura Yli-Seppälä tietää.

    Nuorten naisten tunteet ovat liikkuneet laidasta toiseen, kun heille aivan täysin tuntematon maailma on laatikko laatikolta avautunut heidän silmiensä edessä. Välillä on suru uinut vahvasti puseroon.

    – Sitten on toki näitä ilon hetkiä, kun historiaa opiskelleena ihmisenä törmää aarteisiin. Esimerkiksi kun löytyi 1800-luvun loppupuolen Turun vankilan kirjastoluettelo, niin hihkuin ilosta. Oli se niin mielenkiintoinen.

    Tämä 1800-luvulta peräisin oleva Turun vankilakirjaston kirjaluettelo sai tutkijan hihkumaan innosta.Mika Halme / Yle

    Kansallismuseosta kerrotaan, että vankilamuseo avautuu yleisölle vuonna 2019 heti vapun jälkeen. Sitä hoidetaan vieressä olevasta Hämeen vanhasta linnasta käsin.

    – Ensi vuodeksi teemme jo joitakin vetovoimaisuutta lisääviä uudistuksia sisältöihin, kuten äänimaailmaa ja tilojen uudelleen kalustusta. Suurempi uudistus on suunnitelmissa talven 2019-2020 aikana, kertoo Hämeen linnan intendentti Jouni Marjamäki.

    Ehkä kesällä vankilamuseo avautuu jo täysin uudistettuna, vaikuttavana moniaistisena kokemuksena.

    Kunta otti mallia Hollannista – uudenlaisella koulutiellä säästyy liki 100 000 euroa:

    Kunta otti mallia Hollannista – uudenlaisella koulutiellä säästyy liki 100 000 euroa: "Tämä on ilmainen verrattuna kevyenliikenteenväylään"


    Kotkan naapurikunnassa Pyhtäällä kokeillaan Suomessa vielä harvinaista kylätien mallia. Noin 50 oppilaan Suur-Ahvenkosken koululle johtava Pyhtäänkuja muutetaan ensi keväänä Hollannin mallin mukaiseksi kylätieksi, jossa jalankulkijat tai...

    Kotkan naapurikunnassa Pyhtäällä kokeillaan Suomessa vielä harvinaista kylätien mallia. Noin 50 oppilaan Suur-Ahvenkosken koululle johtava Pyhtäänkuja muutetaan ensi keväänä Hollannin mallin mukaiseksi kylätieksi, jossa jalankulkijat tai pyöräilijät ovat etusijalla.

    Tiehen maalataan kävelijöitä ja pyöräilijöitä varten molempiin reunoihin puolitoista metriä leveät kaistat. Autoilijat käyttävät yhtä keskelle jäävää kaksisuuntaista kaistaa, jonka leveys on kolme metriä.

    Tiellä autot väistävät, ja kevyt liikenne on kuningas. Nopeusrajoitus on kolmekymmentä kilometriä tunnissa.

    – Autoilijoiden asennemuutosta tämä vaatii, jotta se toimii, sanoo Pyhtään tekninen johtaja Janne Kaulio.

    Tiemerkintöjen lisäksi kylätien molempiin päihin tulevat opastekyltit, joissa kerrotaan, miten tietä pitkin kuuluu ajaa. Niiden varassa toimitaan etenkin talviaikaan, jolloin lumi peittää tiemerkinnät.

    – Toivotaan, että kun ollaan kesä harjoiteltu sitä ajamista, niin talveen mennessä tiedettäisiin, miten siinä ajetaan, Kaulio sanoo.

    Kaksisuuntainen autoliikenne kulkee yhdellä kolmen metrin levyisellä kaistalla. Tiellä autot väistävät toisiaan ja kevyttä liikennettä.Uudenmaan Ely-keskusTurvallinen koulutie

    Pyhtään kunta tähtää siihen, että koululle johtava tie olisi nykyistä turvallisempi koululaisten kulkea. Toisaalta hollantilainen kylätie säästää rahaa.

    – Olemme saaneet aloitteita ja pyyntöjä kevyenliikenteenväylän rakentamiseksi. Meillä ei aikaisemmin ole ollut siihen resursseja. Tämä on halvempi vaihtoehto, jolla pyritään saamaan sama vaikutus, sanoo Pyhtään tekninen johtaja Janne Kaulio.

    Kaulion mukaan kevyenliikenteenväylä maksaisi noin 100 000 euroa. Hollantilaisen kylätielle tarvittavat tiemerkinnät ja liikennemerkit saadaan noin 5 000 eurolla.

    – Tämä on ilmainen siihen verrattuna. Jos tämä toimii, niin on kyllä hyvä ratkaisu veronmaksajankin kannalta, Kaulio sanoo.

    Suur-Ahvenkosken koululla opiskelee 46 peruskouIulaista ja 9 esikoululaista. Niinpä iso osa tien autoliikenteestä onkin vanhempia, jotka ovat saattamassa ja hakemassa lapsiaan koulusta.

    Tiemerkinnät ja liikennemerkit on tarkoitus saada paikalleen talven jälkeen. Kaulio toivoo, että kokemuksia tien käytöstä saataisiin jo ennen kesää, jolloin koulut päättyvät.

    Kokeilun myötä selviää, tullaanko muitakin kunnan omistamia teitä muuttamaan Hollannin mallin mukaisiksi.

    – Meillä on esimerkiksi joitain asuinalueiden katuja, joilla kevyenliikenteenväyliä ei ole, Kaulio sanoo.

    Edelläkävijät Hattulasta

    Suomessa ensimmäinen hollantilainen kylätie otettiin viime elokuussa käyttöön Hattulassa, Kanta-Hämeessä.

    Uudenmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksessa riemuittiin, kun paikallinen Sattulan kyläyhdistys ehdotti kylätien toteuttamista. ELY-keskus oli jo jonkin aikaa halunnut kokeilla hollantilaista tiemallia, mutta ihmisten vastustus pelotti.

    Sattulassa tuli mahdollisuus kokeilla hollantilaismallia Suomen oloissa. Haja-asutusalueille tarkoitettu liikennemalli saattaa tulevaisuudessa levitä Suomeen laajemminkin. Se riippuu Sattulantien tuloksista.

    Tienkäyttöä kylänraitilla on seurattu syksyn ajan. Seurantajakso on kuitenkin vielä kesken. Tiekokeilun toimivuutta on vielä liian aikaista arvioida.

    – Olen positiivisilla mielin. Ei ole kuulunut, että tiellä olisi tästä johtuen sattunut mitään, Uudenmaan ELY-keskuksen projektipäällikkö Jaakko Kuha sanoo.

    Kuhan mukaan tienkäyttöä seurataan muun muassa talven yli, jolloin tiemerkinnät eivät välttämättä näy. Kokeilulle annetaan aikaa myös siksi, että aluksi tietä kävi moni kiinnostunut katsomassa ja liikennettä oli normaalia enemmän.

    Vaihtoehto haja-asutusalueilla

    Joka paikkaan kylätie ei sovi. Siitä toivotaan ratkaisua etenkin haja-asutusalueen liikkumisen ongelmiin.

    – Liikenneturvallisuus on yksi asia, mutta tällaisen tien toivotaan houkuttelevan käyttämään ajamaan sitä pitkin muullakin kuin sillä peltikotterolla, Jaakko Kuha sanoo.

    Hollantilainen malli toimii, jos tienkäyttäjien määrä on tarpeeksi vähäinen. Kylätien varrella on usein asutusta ja kevyen liikenteen käyttäjiä.

    Haja-asutusalueille tarkoitettu liikennemalli saattaa tulevaisuudessa levitä Suomeen laajemminkin.

    – Ainakin kyselyjä on tullut esimerkiksi asukas- ja kyläyhdistyksiltä. Se onkin hyvä tapa lähteä liikkeelle, koska silloin kylä ja sen asukkaat saadaan hankkeeseen mukaan, Kuha sanoo.

    Riihimäen Teatterin myynti varmistui: kauppakirja allekirjoitettiin maanantaina

    Riihimäen Teatterin myynti varmistui: kauppakirja allekirjoitettiin maanantaina


    Riihimäen Teatteri on vaihtanut omistajaa. Kaupunki ja helsinkiläinen Bulevardin teatteriyhdistys ovat maanantaina allekirjoittaneet kauppakirjan Riihimäen Teatterin koko osakekannan myynnistä. Teatterisopimuksen tarkoituksena on varmistaa, että...

    Riihimäen Teatteri on vaihtanut omistajaa. Kaupunki ja helsinkiläinen Bulevardin teatteriyhdistys ovat maanantaina allekirjoittaneet kauppakirjan Riihimäen Teatterin koko osakekannan myynnistä.

    Teatterisopimuksen tarkoituksena on varmistaa, että ammattiteatteritoiminta jatkuu Riihimäellä.

    – Eteenpäin pitää päästä ja osoittaa, että tämä on järkevä teko, sanoo Bulevardin teatteriyhdistyksen puheenjohtaja Reima Jokinen.

    – Pyrimme tekemään kaikkemme, jotta saamme Riihimäen Teatterin toimivaksi ja sellaiseksi, joka löytää yleisönsä ja tulee pärjäämään hienosti tässä kokonaiskentässä.

    Riihimäellä jatkuvat omat tuotannot

    Kevätkauden ohjelmisto on vielä vanhan teatterin johdon suunnittelemaa. Keväällä jatkaa muun muassa Täti ja Minä. Tulevan syyskauden ohjelmistosta Jokinen ei suostu vielä kertomaan. Riihimäen omat tuotannot jatkuvat kuitenkin myös tulevaisuudessa.

    – Meidän täytyy saada kaikki asiat loppuun asti neuvoteltua eri tahojen kanssa, jotta me pystymme turvallisin mielin kertomaan, mitä kaikkea tapahtuu. Tämähän on aina sellainen iso palapeli, tämä ohjelmiston rakentaminen, Jokinen huomauttaa.

    Bulevardin teatteriyhdistyksen pääasiallisena tehtävänä on vastata helsinkiläisen Aleksanterin Teatterin taiteellisesta ja vierailuteatteritoiminnasta.