Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    Liki 1 200 uutta ravintolaa tarjoilee alkoholia nyt aamuyöhön – katso kuinka monta uutta lupaa kotikuntaasi on tullut

    Liki 1 200 uutta ravintolaa tarjoilee alkoholia nyt aamuyöhön – katso kuinka monta uutta lupaa kotikuntaasi on tullut


    Vajaan 5 000 asukkaan Isossakyrössä sijaitsevassa anniskeluravintolassa valomerkki annettiin aiemmin viikonloppuisin jo puoli kahdelta. Tällöin asiakas joutui päättämään, matkustaako esimerkiksi naapurikunnan yökerhoon vai lähteäkö kotiin....

    Vajaan 5 000 asukkaan Isossakyrössä sijaitsevassa anniskeluravintolassa valomerkki annettiin aiemmin viikonloppuisin jo puoli kahdelta. Tällöin asiakas joutui päättämään, matkustaako esimerkiksi naapurikunnan yökerhoon vai lähteäkö kotiin. Nyt iltaa pystyy jatkamaan samassa paikassa pidempään.

    – Se antaa ihmisille sitä vapautta, että jääkö pubi-tyyppiseen paikkaan vai lähteekö yökerhoon. Tavallaan se tasoittaa pelikenttää pienten ja isojen yökerhojen välillä, kertoo Teemu Reiman Pub All In:sta.

    Teemu ReimanMerja Siirilä / YleUuden lain mukaisia jatkoaikoja lähes 1200

    Maaliskuun alusta voimaan tulleen alkoholilain myötä monet ravintolat ovat hakeneet innokkaasti jatkoaikaa. Uuden lain mukaisia jatkoaikoja on myönnetty jo lähes 1200 ravintolalle. Kun mukaan lasketaan vielä voimassa olevat vanhat jatkoaikaluvat, anniskelun jatkoaikoja hyödyntää Suomessa nyt reilut 1500 anniskelupaikkaa.

    Anniskeluajan jatkaminen 1.3.2018 alkaen

    Sisätiloissa anniskeluajan jatkamisesta klo 1.30 jälkeen klo 4 saakka riittää jatkoaikailmoitus aluehallintovirastoon

    Ulkotilaan anniskelupaikat voivat hakea aluehallintovirastolta jatkoaikalupaa

    Jatkoaikalupaa voi hakea myös niin sanottuun aamuanniskeluun, eli klo 7-9 majoituspaikan aamiaistarjoilun yhteydessä tapahtuvaan anniskeluun

    Vanhan lain mukaisia jatkoaikalupia on haettu klo 3 ja klo 4 saakka jatkuvaan anniskeluun ja ne myönnettiin määräaikaisina

    Osa vanhoista luvista on vielä voimassa, osa paikoista on jo uusinut lupansa uuden lain mukaisesti

    Lähde: Valvira

    Jatkoaikaa ovat hakeneet erityisesti suurten kaupunkien anniskelupaikat, mutta Isonkyrön tapaan myös pienten paikkakuntien ravintolat. Perinteisten yökerhojen lisäksi ovensa pitää myöhään auki esimerkiksi yhä useampi terassi ja pitseria.

    Matkailu ja ravintolapalvelut MaRa ry:n mukaan uudistuksesta hyötyvät ravintoloiden ja asiakkaiden lisäksi myös muut yrittäjät.

    – Nyt voidaan palvella asiakkaita silloin kun asiakkaat haluavat sitä palvelua. Se on keskeisin asia. Kaikki asiakkaat eivät lähde samaan aikaan, vaan lähtevät porrastetummin. Silloin taksijonot ovat pienempiä ja grillijonot ovat pienempiä. Kyllä tällä on monia myönteisiä vaikutuksia muillekin kuin ravintoloille, kertoo MaRa ry:n toimitusjohtaja Timo Lappi.

    Olutta tarjoillaan yhä useammassa ravintolassa pidempäänMerja Siirilä / YlePelkästään positiivisia vaikutuksia

    MaRan mukaan jatkoaika ei ole näkynyt ravintoloissa häiriökäyttäytymisenä, vaikka siitäkin esiintyi pelkoja. Isonkyrön Pub All In toimii aukiolojensa suhteen joustavasti: mikäli asiakkaita riittää vielä kahden aikaan, jatkuu meno neljään asti, tai niin kauan kuin asiakkaita riittää.

    – Me mennään sen jatkoajan suhteen ihan tilanteen mukaan, että millä fiiliksellä ihmiset on. Jos väki alkaa olla liian humaltunutta, niin sitten vihelletään peli poikki, Reiman toteaa ja lisää, että esimerkiksi poliisia paikalle ei ole tarvinnut soittaa vuosikausiin. Myös häiriökäyttäytymiset vuoden aikana pystyy laskemaan yhden käden sormin.

    MaRalla ei ole vielä tarkempia tutkimustuloksia, kuinka suuri taloudellinen hyöty uudistuksesta on. Itse anniskeluravintoloissa hyötyyn suhtaudutaan maltillisesti.

    – Ei siitä henkilöstökulujen ja muitten jälkeen paljoa jää, mutta jää kuitenkin nyt jonkin verran, Reiman toteaa.

    Jaksavatko ihmiset sitten juhlia valomerkkiin asti? Seinäjoen keskustassa sijaitsevassa ravintola Holy Smokessa sekä ylä- että alakerta tarjoilevat asiakkaille alkoholia nyt neljään asti.

    – Kun on paljon tapahtumia, niin tuntuu, että on sitä yökukkujaakin liikenteessä, että kyllä sitä neljän jälkeenkin riittää väkeä, kertoo ravintolapäällikkö Jani Ketola.

    Holy Smoken ravintolapäällikkö Jani KetolaMerja Siirilä / YleAlalla piristysruiske

    MaRan mukaan kulunut vuosi on ollut vaisu ravintola-alalla, etenkin anniskeluravintoloiden kannalta. Tammi-huhtikuun tilastot osoittavat, että anniskelu väheni edelliseen vuoteen verrattaessa 2,7 prosenttia. Yksi syy tähän ovat esimerkiksi viime vuoden panostukset satavuotiaan Suomen juhlintaan.

    Paikoissa, joissa tarjoillaan ruokaa, tilanne on ollut parempi. Ihmiset syövät innokkaasti ravintolaruokaa. Sen sijaan anniskeluravintoloiden alamäki on jatkunut Lapin mukaan parikymmentä vuotta. Isonkyrön pubin kaltaisille paikoille tilanne on haastava. Sen myöntää Teemu Reiman.

    – Ihmisten ravintolakäyttäytyminen on muuttunut viimeisten vuosien aikana hyvin paljon. Tullaan hirveän myöhään ravintolaan ja ei välttämättä lähdetä ollenkaan. On paljon enemmän kotibileitä varsinkin nuorison keskuudessa.

    Jatkoajoista toivotaankin nyt piristysruisketta alalle. Muitakin helpotustoiveita olisi.

    – Jos eduskunta haluaa suunnata kulutusta enemmän ravintoloihin, niin silloin arvonlisäveron alentaminen 24 prosentista 14 prosenttiin on se keino. Se alentaisi 8 prosenttia alkoholiannosten hintoja ja tarkoittaisi sitä, että kulutus ainakin jossakin määrin siirtyisi takaisin ravintoloihin, MaRa ry:n toimitusjohtaja Timo Lappi esittää.

    Nuori mies kuoli liikenneonnettomuudessa Seinäjoella

    Nuori mies kuoli liikenneonnettomuudessa Seinäjoella


    Seinäjoen Nurmossa sattui torstaina hieman ennen kello 18 vakava liikenneonnettomuus. Täysperävaunullinen rekka ja henkilöauto ajoivat nokkakolarin. Kolarissa menehtyi nuori, noin kaksikymmenvuotias mies. Hänen vammansa olivat niin vakavat, että...

    Seinäjoen Nurmossa sattui torstaina hieman ennen kello 18 vakava liikenneonnettomuus. Täysperävaunullinen rekka ja henkilöauto ajoivat nokkakolarin.

    Kolarissa menehtyi nuori, noin kaksikymmenvuotias mies. Hänen vammansa olivat niin vakavat, että hän menehtyi onnettomuuspaikalla.

    Onnettomuus tapahtui valtatiellä 19, suoralla tieosuudella, jossa jostain syystä henkilöauto oli ajautunut vastaantulevien kaistalle ja törmännyt rekkaan.

    Liikenne oli poikki paikalla pitkään eilisiltana, sillä rekka oli vaurioitunut törmäyksessä pahoin ja sen siirtäminen vei aikaa.

    Turpeennostossa huippukesä – työmailla huhkitaan pitkiä päiviä:

    Turpeennostossa huippukesä – työmailla huhkitaan pitkiä päiviä: "Sitten mennään nukkumaan, kun väsyttää"


    Seinäjoen Kurjennevalla turpeennosto on täydessä vauhdissa jo aamuvarhaisella. Mauno Katila on ollut ajossa koko yön. Turvetta kuskataan Kurjennevalta EPV Energia Oy:n Seinäjoen voimalaitokselle. Turvetyömailla painetaan nyt pitkää päivää, ja...

    Seinäjoen Kurjennevalla turpeennosto on täydessä vauhdissa jo aamuvarhaisella. Mauno Katila on ollut ajossa koko yön. Turvetta kuskataan Kurjennevalta EPV Energia Oy:n Seinäjoen voimalaitokselle.

    Turvetyömailla painetaan nyt pitkää päivää, ja Katilankin työvuoro jatkuu vielä.

    – Sitten mennään nukkumaan, kun väsyttää.

    Kuluvasta kesästä on tulossa turpeennoston huippukesä. Kentille päästiin koko maassa jo toukokuun ensimmäisellä viikolla ja pouta jatkui kesäkuulle saakka. Heinäkuussa tahti on jatkunut edelleen kiivaana.

    Ennätyskesä

    Huonojen kesien jälkeen turvetta saadaan nyt varastoonkin, sanoo seinäjokelainen turveyrittäjä Risto Lautamaja.

    – En muista, että olisi näin kuivaa kesää ollut ja kyllä turvetta on sitten kasallekin saatu. Kyllä tämä on ennätyskesä, toteaa Lautamaja ja silmäilee tyytyväisenä korkeita turveaumoja Kurjennevalla.

    Risto Lautamaja on ollut alalla 46 vuotta. Hänen yrityksellään Etelä-Pohjanmaan Turve Oy:llä on tuotannossa viisi suota, yhteensä noin 200 hehtaaria.

    Monet turvetuottajat ovat tähän mennessä jo tuplanneet viime vuoden tuotantomäärät. Lautamajan tuotantoalueilla on turvetta nostettu jo liki kolminkertainen määrä viime kesään verrattuna.

    Myös Suomen suurimman turvetuottajan Vapon nostomäärät ovat olleet tänä kesänä suuria ja turpeen laatu hyvää.

    – Ehdottomasti ykköskesä on käsillä. Tulipaloriski on tosin ollut suuri ja olemme pitäneet Vapon tuotantoalueilla tiukat rajat. Jos tuuli on yltynyt viiteen metriin sekunnissa, työt on keskeytetty, kertoo Vapon viestintäjohtaja Ahti Martikainen.

    Etelä-Pohjanmaan Turve Oy on nostanut tänä kesänä turvetta jo kolminkertaisesti viime kesän koko tuotantoon verrattuna, myhäilee yrittäjä Risto Lautamaja. Hän aloitti turvetyöt vuonna 1972.Anna Wikman/YleRutikuivaa

    Rutikuivien soiden suuri tulipaloriski onkin liki ainut asia, joka turpeennostoa on tänä kesänä hillinnyt. Risto Lautamajan turvesuolle palokunta on jouduttu kutsumaan yhden kerran.

    – Keruukoneessa ilmeisesti laakeri kuumeni ja sytytti palon ja aiheutti kovan savun. Siinä muutama hehtaari suon pintaa savusi. Sammutusväelle se oli tietysti kova urakka, mutta varsinaisia vahinkoja siitä ei tullut kuin koneen verran, kertoo Lautamaja.

    Kuivuus on ollut tänä kesänä sitä luokkaa, että turvetyömaalla kaikki ovat joutuneet olemaan valppaina koko ajan.

    – Kun yksikin kipinä voi sytyttää palon, niin jatkuvasti pitää silmäillä ympärille, sanoo Esko Saarijärvi, joka keruuvaunua vetäen taituroi traktorinsa turveauman päälle.

    Vaikka homma vaikuttaa vaaralliselta ja vaikealta, ei se sitä ole, vakuuttaa Saarijärvi.

    Työvoimapula

    Turvetyömailla kokeneiden ja osaavien työntekijöiden arvo tunnetaan, sillä ammattitaitoista työvoimaa ei ole läheskään joka paikassa kausitöihin tarjolla. Bioenergia ry:n mukaan tälle kaudelle on jopa 300 – 500 kausityöntekijän pula.

    Vapon Ahti Martikainen sanoo työvoimapulan koettelevan enemmän Itä- ja Keski-Suomea kuin pohjalaismaakuntia, jotka tuottavat arviolta puolet koko maan turpeesta.

    – Pohjalaismaakunnat ovat maatalousvaltaisia maakuntia, joissa on luonnostaan sekä väkeä että myös koneita.

    No, Risto tuli kotoa kysymään, että löytyykö täältä miehiä töihin... Niko Puntanen

    Eteläpohjalainen Risto Lautamaja ei ole työvoimapulasta kärsinyt.

    – Meillä on sellaisia vanhoja työntekijöitä, jotka ovat olleet täällä jo yli 20 vuoden ajan. Nyt jo heidän lapsiaan ja lapsenlapsiaankin on täällä kesätöissä.

    Nuorimmasta päästä Kurjennevan työmaalla on 19-vuotias Niko Puntanen. Hän on nyt jo kolmatta kesää Lautamajan palkkalistoilla. Vaikka nuori mies on valmistunut toiseen ammattiin, turvekenttä kutsui tänäkin kesänä. Palkkaus on yksi vetovoimatekijä, mutta muitakin on, virnistää Puntanen:

    – No, Risto tuli kotoa kysymään, että löytyykö täältä miehiä töihin...

    Turpeennostoa Seinäjoen Kurjennevalla heinäkuussa 2018.Anna Wikman/YleVarastoja täyteen

    Risto Lautamaja ei lähde arvailemaan, kuinka pitkään turpeennosto tänä kesänä vielä jatkuu.

    – Se on yhtä kuin sään ennustamista, ja sään ennustajaksi en rupea. Joka tapauksessa tahti hidastuu, kun elo-syyskuussa ilman kosteus lyhentää päiviä.

    Kesän tähänastinen tuotanto takaa jo sen, että varastoja saadaan täytettyä. Se on Lautamajan mukaan tärkeää, koska vuosikymmenien kokemuksella hän tietää, että huonoja kesiä voi olla taas piankin edessä. Muistissa on esimerkiksi kesä 1974, jolloin turpeennosto loppui kokonaan juhannuksena alkaneisiin sateisiin.

    – Sateisina kesinä kuiviketurpeesta on ollut pulaa.

    Vapolla on huomattu, että kuivike- ja kasvuturpeiden kysyntä on kasvussa, kun taas energiaturpeen kysyntä on hieman hiipunut.

    – Kuivike- ja kasvuturpeet nostetaan suon pintakerroksista. Energiaturve tulee sieltä syvemmistä, maatuneista kerroksista.

    Kiistelty ala

    Ahti Martikainen uskoo, että turvetuotanto jatkuu Suomessa vuosikymmenien kuluttuakin, mutta helppoa turvealalla ei ole.

    – Meiltäkin on poistunut tuotannosta vuosittain 1500 – 2000 hehtaaria suota ja tilalle on saatu vain muutamia satoja hehtaareja uutta tuotantoalaa.

    Pitkän uran turveyrittäjänä tehnyt Risto Lautamaja tietää, että turvetuotanto on kiistelty tuotannonala. Vastakkain ovat luontoarvot ja taloudelliset arvot, ja siinä välissä yrittäjäkin on joutunut tasapainoilemaan.

    – Niin olen ajatellut, että kyllä joka pitäjään joutaisi jäädä edes yksi luonnontilainen suo, että ihmiset tietäisivät mitä se on.

    Lämpö uhkaa lääkkeitäkin – Alkuperäiset pakkaukset suojaksi ja jääkaappilääkkeille kylmäketju apteekista kotiin

    Lämpö uhkaa lääkkeitäkin – Alkuperäiset pakkaukset suojaksi ja jääkaappilääkkeille kylmäketju apteekista kotiin


    Useimmat lääkkeet ohjeistetaan säilyttämään huoneenlämmössä eli alle 25 asteessa. Helteisinä päivinä lämpötila sisälläkin kohoaa helposti yli 25 asteeseen. Onko syytä olla huolissaan? – Ei nyt huolissaan tarvitse olla, mutta kyllä...

    Useimmat lääkkeet ohjeistetaan säilyttämään huoneenlämmössä eli alle 25 asteessa. Helteisinä päivinä lämpötila sisälläkin kohoaa helposti yli 25 asteeseen. Onko syytä olla huolissaan?

    – Ei nyt huolissaan tarvitse olla, mutta kyllä jonkin verran tarkkana, missä lääkkeitä ja voiteita kotona säilyttää, vastaa farmaseutti Anne Järvenpää Seinäjoen Ykkösapteekista.

    Varsinkin suoralla auringonvalolla ja UV-säteilyllä voi olla vaikutusta lääkkeiden säilyvyyteen. Siksi lääkkeitä ei saa jättää suoraan auringonvaloon ja ne on hyvä pitää alkuperäisissä pakkauksissaan.

    – Pakkaus, ruskea lasipullo ja esimerkiksi foliolevyt, joihin osa lääkkeistä on pakattu, suojaavat lääkettä, muistuttaa Järvenpää ja neuvoo sijoittamaan lääkkeet pakkauksissaan viileimpään paikkaan huoneessa.

    Linda Tammela / Yle

    Jääkaappiin ei huoneenlämmössä säilytettäviä lääkkeitä kuitenkaan kannata laittaa.

    – Jääkaapissa on ongelmana kosteus. Huoneenlämmössä säilytettäviä lääkkeitä ei ole tarkoitettu jääkaappiin. Niille jääkaapin kosteudella saatetaan aiheuttaa enemmän hallaa kuin tilapäisellä lämmön nousulla.

    Anne Järvenpään mukaan lääkkeet kestävät kyllä jonkin verran tilapäistä kuumuutta. Tabletit ja liuokset kestävät lämpöä paremmin kuin voiteet. Niiden ulkonäköä Järvenpää suosittelee tarkkailemaan.

    – Jos tuubista tulee vaikka vettä ensin tai rakeita, tai jos voide, joka on ollut ennen valkoista, onkin nyt keltaista, niin se voi olla merkki, että lämmön kanssa on käynyt huonosti. Siinä tilanteessa voide kannattaa vaihtaa uuteen.

    Kylmäketju jääkaappilääkkeille

    Pulmia saattaa tulla myös jääkaapissa säilytettävien lääkkeiden kanssa, jos ne jäävät apteekkireissulla kuumaan autoon tai kassiin niin pitkäksi aikaa, että ne pääsevät lämpenemään.

    – Erityisen tärkeätä on se, että niiden kylmäketju apteekista lähtiessä ei katkea. Niiden lääkkeiden, jotka on tarkoitettu säilytettäväksi jääkaapissa, pitää pysyä kylminä.

    Anne Järvenpään mukaan lämpö vaikuttaa niiden tehoon ja siksi on syytä varustautua niin, että lääkkeen saa kuljetettua kylmänä kotiin.

    Apteekeista saa neuvoja lääkkeiden säilyttämiseen. Jos on tarvetta saada tarkempaa tietoa lämmön vaikutuksesta yksittäisiin lääkkeisiin tai lääkeaineisiin, Järvenpää neuvoo ottamaan yhteyttä lääkkeen valmistajaan.

    Vaasan lähes 60 vuotta vanha lämpöennätys rikki – samalla koko maan kesän lämpöennätys meni uusiksi: 33,7 astetta

    Vaasan lähes 60 vuotta vanha lämpöennätys rikki – samalla koko maan kesän lämpöennätys meni uusiksi: 33,7 astetta


    Kesän helteet saavuttivat uuden huippunsa Vaasassa keskiviikkona. Kaupungin uusi lämpöennätys mitattiin Klemettilän mittauspisteellä. Kello 12:20 Ilmatieteenlaitos mittasi lämpötilaksi 32,8 astetta. Kymmenen minuuttia myöhemmin Vaasassa oli...

    Kesän helteet saavuttivat uuden huippunsa Vaasassa keskiviikkona. Kaupungin uusi lämpöennätys mitattiin Klemettilän mittauspisteellä. Kello 12:20 Ilmatieteenlaitos mittasi lämpötilaksi 32,8 astetta. Kymmenen minuuttia myöhemmin Vaasassa oli mittarissa jo 33,3 astetta.

    Kello yhden aikoihin lämpötila nousi Vaasassa 33,7 asteeseen, mikä on kesän korkein lämpötila koko maassa.

    Vaasan entinen virallinen ennätys on vuodelta 1960, jolloin Vaasan lentoasemalla mitattiin tasan 32 lämpöastetta. Ennätystä sivuttiin tarkalleen samalla lukemalla elokuussa 2014.

    Pohjanmaan ennätystä pitää hallussaan Kruunupyy, jossa mitattiin 34,3 astetta heinäkuun lopussa 2010. Etelä-Pohjanmaan ennätys ulottuu niinkin kauas kuin vuoteen 1935, jolloin kesäkuussa paistateltiin 33,8 asteen helteessä Ähtärissä.

    Suomenennätys on 37,2 astetta, joka mitattiin Joensuussa 29.7.2010.

    14:05 Uutista on päivitetty lämpötilan yhä noustessa

    Lue myös:

    Helteille ei näy loppua, järvetkin paikoin yli 25-asteisia – Meteorologi: Ukkoskuuroista vähän helpotusta

    Kokosimme vinkkejä helteistä selviytymiseen – THL suosittelee pysymään sisätiloissa kuumimpien keskipäivän tuntien aikaan

    Lapin virallinen lämpöennätys rikkoutui

    Uusi lämpöennätys Sodankylässä – yhtä lämmintä on ollut viimeksi yli 100 vuotta sitten

    Hauki iski kiinni uimarin peukaloon –

    Hauki iski kiinni uimarin peukaloon – "Ravistelin ja kiskoin kättäni, se väänsi tiukasti vastaan"


    Laura Kelemen ja 9-vuotias sukulaispoika kelluskelivat puhallettavilla uimaleluilla helteisenä iltapäivänä Pohjanmaan Teerijärvellä heinäkuun alkupuolella 2018. – Meloimme rauhallisesti käsillämme eteenpäin, Kelemen kertoo. Kaksikko ennätti...

    Laura Kelemen ja 9-vuotias sukulaispoika kelluskelivat puhallettavilla uimaleluilla helteisenä iltapäivänä Pohjanmaan Teerijärvellä heinäkuun alkupuolella 2018.

    – Meloimme rauhallisesti käsillämme eteenpäin, Kelemen kertoo.

    Kaksikko ennätti reilun matkan päähän rannasta, kun Kelemen tunsi yhtäkkiä kipua kädessään. Veden läpi kuulsi hauen pää ja vihertävä, täplikäs nahka.

    Arviolta 40 cm:n pituinen kala oli napannut Kelemenin peukalon tyviniveltä myöten kitaansa.

    – Ravistelin ja kiskoin kättäni. Hauki väänsi tiukasti vastaan ja roikkui kiinni peukalossani. Sain käteni irti vasta toisella ravistuksella. Järkyttävä kokemus, Kelemen kertaa tapahtunutta.

    Kita täynnä hampaita

    Hauen suu on täynnä satoja teräviä hampaita. Osa isoja, osa pieniä. Hampaat ovat myös hieman vinossa. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Lauri Urhon mukaan rakenne auttaa kalaa pitämään saaliin paremmin otteessaan.

    Vetäminen saa käden tarttumaan tiukemmin hampaisiin.

    – Hauen otteesta pääsee parhaiten irti, jos on jokin pulikka, millä pystyy vääntämään kalan leukaa auki. Mutta ymmärrän hyvin, että jokainen repii ja riuhtoo säikähtäneenä parhaansa mukaan, Urho miettii.

    Täytetyn kalan suu paljastaa melkoisen purukaluston. Laura Kelemeniä puraissut hauki oli kuvan esimerkkiä pienempi, mutta silläkin oli suu neulanteräviä hampaita täynnä.Heikki Rönty / Yle

    Hauki katosi tummaan veteen välittömästi, kun Kelemen sai peukalonsa irti kalan kidasta. Lääkärinä työskentelevä nainen muistaa ensin katsoneensa, tarvitsevatko haavat ompelua. Voimakas verenvuoto tuntui hälyttävältä järvellä.

    – Huusimme apua, mutta kukaan ei kuullut meitä. Sukulaispoikani päätti vetää minua rantaa kohti, kun en itse pystynyt kädelläni melomaan.

    Peukaloon tuli neljä syvempää haavaa ja lukuisia pieniä hampaanjälkiä. Ompelua ei tarvittu. Myös verenvuoto tyrehtyi vähitellen. Aviomies puhdisti haavat, ja Kelemen päätti varmuuden vuoksi aloittaa antibioottikuurin.

    – Yritin etsiä tietoa, mitä bakteereja hauen suussa voi elää, mutta en oikeastaan löytänyt mitään.

    Erikoistutkija Lauri Urhon tietojen mukaan kalojen suun bakteereita ei ole paljon edes tutkittu.

    Hauki luuli peukaloa saaliiksi

    Lauri Urho ei pidä kalan puraisua harvinaisena mutta ei valtavan yleisenäkään. Erikoistutkija on uransa aikana kuullut lukuisina kesinä vastaavantyyppisistä tapauksista, ja yleensä kiinni on käynyt hauki.

    Laura Kelemenin käteen hauki iski järvessä olevassa matalikossa.

    – Tyypillinen paikka. Hauki saalistaa karien ja matalikkojen kupeessa ja saarten rannoilla, Urho kertoo.

    Se myös käy kiinni liikkuvaan saaliiseen. Erikoistutkija uskoo, että Kelemenin vettä melova käsi on pinnan alta näyttänyt kalan silmissä veteen pudonneelta syötävältä.

    – Hauki on petokala, joka etsii ruokaa. Se ei vaani vedessä ihmistä. Uimariin se nappaa kiinni erehdyksessä, kun luulee vedessä vilahtavaa kättä tai jalkaa saaliiksi, Urho toteaa.

    Voimakasta liikettä kala säikkyy, joten kunnon polskuttelu saa hauet ampaisemaan pakosalle.

    – Haukien pelossa ei tarvitse jättää uimista väliin, Urho toteaa.

    Laura Kelemenin ja kalan kohtaamisesta on nyt kulunut viikko. Peukalo on alkanut parantua hyvin. Osa haavoista on jo mennyt täysin umpeen, mutta tyvinivelen päällä oleva vielä kipuilee.

    Kelemen kerää nyt rohkeutta, että uskaltaa mennä uimaan entiseen malliin.

    – En usko, että tällainen tapahtuu uudelleen, mutta antaa nyt käden ensin parantua kunnolla. Luulen, että sukulaispoikani uskaltaa veteen ennen minua, Laura Kelemen naurahtaa.

    Peukalo alkaa voida jo melko hyvin. Laura Kelemen kerää kuitenkin vielä jonkin aikaa rohkeutta mennä taas järveen.Laura Kelemenin arkisto
    Pandat tulivat pelastamaan Ähtärin nuupahtaneen matkailubisneksen – nyt suomalaiset jonottavat pandataloon, mutta ulkomaalaisia ei ainakaan vielä kiinnosta

    Pandat tulivat pelastamaan Ähtärin nuupahtaneen matkailubisneksen – nyt suomalaiset jonottavat pandataloon, mutta ulkomaalaisia ei ainakaan vielä kiinnosta


    Grilliyrittäjä Ari Viitanen on myynyt hampurilaisia Ähtärin keskustassa 15 vuoden ajan. Täksi kesäksi valmistui grillin laajennus. Helteisenä heinäkuun päivänä lounasaikaan Viitanen on yhtä hymyä. Ähtärin pääkadulla liikkuu mukavasti...

    Grilliyrittäjä Ari Viitanen on myynyt hampurilaisia Ähtärin keskustassa 15 vuoden ajan. Täksi kesäksi valmistui grillin laajennus. Helteisenä heinäkuun päivänä lounasaikaan Viitanen on yhtä hymyä.

    Ähtärin pääkadulla liikkuu mukavasti väkeä.

    – Turisteja on liikkeellä, pandoja on tultu katsomaan, toteaa Viitanen ja jatkaa, että hampurilaisia menee nyt mukavasti.

    – Mutta onhan tätä odotettukin.

    Ari Viitanen kertoo, että lisääntynyt pandaturismi alkaa jo näkyä ravintola-alalla työvoimapulana.

    – Ensi keväänä pitäisi saada pohjoiseen viestiä, että kun siellä sesonki loppuu, täällä on työtä tarjolla.

    Grilliyrittäjä Ari Viitanen työllistää kesäisin 10 ihmistä.Elina Kaakinen / YleTyötä ja toimeentuloa

    Jättiläispandat Pyry ja Lumi tulivat Suomeen päivälleen puoli vuotta sitten suurten odotusten saattelemana.

    Pandojen toivotaan nostavan jaloilleen Ähtärin nuupahtaneen matkailubisneksen. Niiden toivotaan tuovan elinvoimaa ja iloista ilmettä koko paikkakunnalle ja lähiseudullekin.

    – Kyllä kaivattua säpinää on saatu. Pandat ovat ihmisten puheissa ja ajatuksissa, toteaa Ähtärin S-marketin marketpäällikkö Mari Humppi.

    Myös S-marketin kassaan on kilahtanut pandalisää.

    – Ulkomaalaisia - ruotsalaisia ja saksalaisia - turisteja on ollut jonkin verran enemmän kuin ennen ja myös kotimaan matkailijoita.

    – Kun tulin tähän paikalle, ajattelin että nyt on niin suuri parkkipaikka että niinköhän koskaan saadaan se täyteen. No, nyt on sekin nähty, naurahtaa Humppi.

    Humpin mukaan entistä vilkkaampaan matkailukesään on myös varauduttu. Työvoimaa on palkattu lisää ja työntekijöiden kielitaitoon on kiinnitetty huomiota.

    Tavoite toteutumassa

    Ähtärin eläinpuiston tavoite ensimmäiselle pandavuodelle on 100 000 lisäkävijää edellisvuosiin verrattuna eli liki 300 000 kävijää. Jos tavoite toteutuu, eläinpuisto tekee positiivisen tuloksen ja Ähtärin kaupungin omistaman yhtiön talous saadaan tappioiden jälkeen nousu-uralle.

    Eläinpuiston toimitusjohtajan Jonna Pietilän mukaan kevään ja alkukesän aikana kävijöitä eläinpuistossa on ollut koko ajan kaksinkertainen määrä verrattuna viime vuoteen. Sen perusteella Pietilä uskaltaa ennustaa, että odotukset täyttyvät.

    – Nyt näyttää siltä, että 100 000 lisäkävijän tavoite saavutetaan.

    300 000 olisi jo kova kävijämäärä: Korkeasaaren eläintarhassa kävi viime vuonna vajaat 450 000 ihmistä. Ranualla puolestaan jääkarhunpentu Sisu siivitti viime vuoden kävijäennätykseen ja kävijöitä oli 157 000.

    Viime viikkoina on vierailijoita pandatalossa riittänyt jonoiksi asti. Jatkossa pandaturismia ei kuitenkaan ole tarkoitus rakentaa vain kesäsesongin varaan, sillä kesällä kasvun rajat tulevat vastaan. Jo nyt majoitustilat myydään seudulla loppuun heinäkuussa.

    Heinäkuussa pandataloon on jonotettu.Elina Kaakinen / Yle

    Jatkossa kasvua tavoitellaankin pidentämällä matkailukautta ja tähyämällä ulkomaille.

    Tilasto kertoo, että toukokuussa ulkomaisten yöpyjien määrä lisääntyi Etelä-Pohjanmaalla selvästi. Matkailun ammattilaiset arvelevat, että pandojen vaikutus voi jo näkyä yöpymistilastossa. Varmuutta siitä ei kuitenkaan ole.

    Toistaiseksi ulkomaalaisten osuus pandamatkailjoista on joka tapauksessa pieni.

    – Olemme vasta nyt aloittelemassa kansainvälistymistyötä ja se on pitkä ja kova tie. Kansainvälisten asiakkaiden haaliminen tänne on raakaa jalkatyötä ja myyntityötä ja siltä osin suuremmat odotukset ovat tuleville vuosille, toteaa Jonna Pietilä.

    Pandat eivät nuku talviunta

    Varsinkin alueen majoitusyrityksissä on tähän saakka kannattavuutta nakertanut se, että keväisin ja syksyisin tyhjiä huoneita on ollut aivan liikaa.

    Valkeisen Loman yrittäjä Altti Syrjänen luottaa siihen, että pandat voivat muuttaa tilanteen.

    – Pandat eivät nuku talviunta!

    Syrjänen sanoo, että jo nyt on nähtävissä merkkejä matkailukauden pitenemisestä.

    – Tänä vuonna helmikuu, huhtikuu ja toukokuu olivat ennätyksellisiä meidän mittapuun mukaan. Keväällä huomasi, että porukkaa tuli tänne pandoja katsomaan.

    Syrjänen toivoo, että tilanne jatkuu samanlaisena myös syksyllä. Syrjäsen pariskunta laajensi täksi kesäksi yritystään. Majoitustilaa on rakennettu lisää kymmenen huoneen verran.

    Valkeisen Lomakin aikoo tulevaisuudessa suunnata markkinointia ulkomaille. Uudet tilat on myös suunniteltu sopiviksi leirikouluja varten.

    – Kyllä tieto pandojen tulosta oli viimeinen niitti sille, että uskallettiin tähän investointiin ryhtyä.

    Pandakokemus on kokemus, joka halutaan jakaa.Anna Wikman / YlePerheuutisia

    Pyryn ja Lumin elämä Ähtärin pandatalossa sujuu hyvin. Helteisinä päivinä ne ovat viihtyneet tavanomaista enemmän viilennetyissä sisätiloissa, mutta ovat silti jaksaneet myös viihdyttää yleisöä.

    – Kaikki on mennyt odotusten mukaisesti. Bambua ne ovat syöneet jonkin verran budjetoitua enemmän, mutta sellaisista määristä ei ole kysymys, että se horjuttaisi eläinpuiston taloutta, hymyilee toimitusjohtaja Pietilä.

    Pietilän mukaan Ähtärin eläinpuiston tulevaisuutta ei rakenneta pelkästään pandojen varaan, vaikka ne yrityksen kärkituote ja markkinoinnin ykköstykki ovatkin. Matkailukautta pyritään pidentämään myös koko eläintarhakierrosta kehittämällä.

    Uusiakin eläinlajeja Ähtäriin on etsinnässä, mutta silti suurin odotus taitaa liittyä Pyryyn ja Lumiin ja siihen, että Lumi varttuu sukukypsäksi.

    – Lumi on vielä aika nuori, ei vielä neljää vuotta täyttänyt, mutta ilman muuta iloiset perheuutiset ovat odotuksissa.

    Kulutusjuhla riitti Haukan perheelle – Melbournen ja Abu Dhabin kautta Tuuriin junahotellin pitäjiksi

    Kulutusjuhla riitti Haukan perheelle – Melbournen ja Abu Dhabin kautta Tuuriin junahotellin pitäjiksi


    Entinen Abu Dhabin mies Ari Haukka viuhtoo edestakaisin Tuurin entisen aseman pihassa. Hän kilisyttelee avaimineen 30-luvulta peräisin olevan höyryveturin luo ja päästää asiakkaan sisään junahotelliin. Hetken päästä Haukka on jo ulkona...

    Entinen Abu Dhabin mies Ari Haukka viuhtoo edestakaisin Tuurin entisen aseman pihassa. Hän kilisyttelee avaimineen 30-luvulta peräisin olevan höyryveturin luo ja päästää asiakkaan sisään junahotelliin.

    Hetken päästä Haukka on jo ulkona tarkistamassa, onko kaikki kunnossa puutarhassa istuskelua varten.

    Tuurin rautatieasema

    - Arkkitehti Bruno Granholmin suunnittelema jugend-asemarakennus rakennettiin vuonna 1908 ja se on ainoa säilynyt tämän asemarakennustyypin edustaja

    - Tuurin asema lakkautettiin vuonna 1987

    - Junat pysähtyvät Tuurissa edelleen, mutta seisake on siirretty loitommas asemasta

    - Siirtyi valtiolta yksityisomistukseen parikymmentä vuotta sitten ja nykyisille omistajille viime vuonna

    - Museovirasto on luokitellut aseman valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi

    Lähde: Museovirasto

    Insinöörihommista "junakonnariksi" uransa vaihtanut Haukka on elementissään asiakaspalvelussa. Parinkymmenen vuoden kierros Australian Melbournesta ja Brisbanesta sekä Arabiemiraattien Abu Dhabista takaisin Suomeen on tehnyt tehtävänsä.

    Isäntä vaikuttaa aidosti tyytyväiseltä pienen Tuurin kylän ihmisvilinään.

    Vaikka aivan korvessa Tuurin asema ei sentään Vesa Keskisen ja kyläkaupan naapurissa ole.

    – Laskin, että yhtenä päivänä tuosta ajoi ohi 7000 autoa, Haukka yllättää ja sanoo, että liikennettä on melkein kuin Abu Dhabissa.

    – Tulimme maalle, mutta löysimme itsemme keskustasta.

    Rakkauden perässä

    Ari Haukka ei tullut Suomeen sattumalta. Eteläpohjalaisena seutu on hänelle ennestään tuttua ja syntymäpaikka sekä suku Alajärvellä. Parinkymmenen vuoden maailmalla olon jälkeen ympyrä sulkeutuu.

    Maailmalle miehen vei tietenkin rakkaus.

    – Tekussa Vaasassa vappubileissä kaverit sanoivat, että meillä on opiskelijavaihto Kiinaan: Et tohdi lähteä. Mulla oli pari olutta rohkaisuna ja sanoin, että varmaan lähden Kiinaan. Keskellä Kiinaa ei ollut yhtään länsimaista naista, paitsi Sandra, joka oli Australiasta. Ajattelin, että tuossa on mulle vaimo!

    Piiritys onnistui, ja sittemmin perheeseen syntyi Australiassa poika, nyt jo 18-vuotias Alex. Lisäksi perheeseen kuuluu 8-vuotias monirotukoira Timmy.

    Abu Dhabin maisemissa.Ari Haukka

    Kun vaimo aikanaan head-huntattiin Abu Dhabiin, perhe muuttii kengurujen maasta hiekka-aavikoiden tuntumaan lähes kuudeksi vuodeksi. Suomeen perhe puolestaan päätyi, kun miehen sydämen veivät junahotelli ja vanha asemarakennus.

    – Tampereelta etsin remonttikohdetta, rintamamiestaloa, kun sattumalta vastaan tuli tämä: Herranjumala mikä paikka! Näytin vaimolle kuvaa, ja se katsoi minua, että oletko ihan hullu, Ari Haukka hykertelee.

    Haukka lensi Suomeen helmikuussa 2017 ja totesi, että paikka oli ihan pakko saada.

    Neuvottelut kestivät melkein vuoden. Kun sopimus saatiin hierottua kuntoon, Haukat huomasivat, että oli pakko muuttaa.

    – Kaverit sanoivat, että mitä sä tänne tuut, täällä ei makseta kuin veroja ja vettä sataa.

    Rakkaus numero kaksi

    Nyt Haukat ovat pyörittäneet junahotellia keväästä saakka.

    – Tänne tultiin ja kyllä elämänlaatu parani heti kerralla, Ari Haukka vakuuttaa ja puhuu pitkään ihmisten luotettavuudesta, puhtaasta luonnosta ja vedestä..

    – Meidän koira meinasi melkein hukkua, kun se alkoi ensimmäisellä viikolla juomaan suomalaista vettä.

    Haukkojen side Suomeen on pitänyt kaikki nämä vuodet. He ovat käyneet mökillä Saarijärvellä ja hakanneet halkoja, sukuloineet. Tuurin kodin lisäksi nyt myös Alexilla on hyvä syy jäädä Suomeen: Hän aloittaa opinnot syksyllä Tampereen ammattikorkeakoulussa.

    Alexilla on tilaa palloilla Tuurin vanhan aseman ja junahotellin välissä. Asema on rakennettu vuonna 1908 ja junahotellin veturina toimii vuonna 1931 valmistunut "Ankka".Anne Elhaimer / Yle

    Muuton jälkeen suurin kulttuurishokki on ollut silti Suomen sää, joka on heinäkuun alussakin vielä kylmä ja sateinen. Myös se, että nuorimies ei osaa vielä suomea, saa olon tuntumaan välillä yksinäiseltä ja eristäytyneeltä.

    – Suomalaiset kyllä puhuvat englantia, mutta ovat usein liian ujoja käyttämään sitä, Alex huomauttaa.

    Isä on kuitenkin todennut, että suomalainen luonto on herkistänyt poikaa. Tämä haluaa oppia korjaamaan autoa, kalastamaan ja rakentamaan, kuten muutkin suomalaiset miehet.

    Pois itsekkyydestä Sandra ja Alex Arabiemiraateissa.Ari Haukka

    Mutta miten ihmeessä Haukka sai käännytettyä australialaissyntyisen vaimonsa Sandran muuttamaan Suomeen?

    – Siihen ehkä auttaa arabimaailmassa eläminen. Elämäntyyli on aika itsekästä, siellä juostaan aika paljon pelkästään rahan perässä, Ari Haukka miettii.

    – Vaimo ei itse asiassa enää tykkää Australiasta, vaikka minä ja poika rakastamme sitä. Siellä on hienot rannat ja ihmiset ovat ystävällisiä: hymyilevät hississä ja juttelevatkin. Mutta Australia on kyllä tosi kaukana. Ja me olimme siellä jo 15 vuotta, joten nyt on kiva nähdä seuraava paikka.

    Suomessa Haukat ovat huomanneet, että muitakin arvoja on kuin kuluttaminen.

    – Tämä oli yksi maailman parhaita päätöksiä, hullun päätös. Hirveesti töitä, eikä tule yhtään rahaa. Mutta elämänlaatu on mahtava.

    Vaimo Sandra joutuu tosin käymään Abu Dhabissa vielä työprojektiensa takia. Siksi hän ei ole nytkään kotona, vaan miesten on pärjättävä kahdestaan.

    – Muistakaa vaihtaa lakanat itsellekin joskus, vaimo sanoi lähtiessään, Ari Haukka nauraa.

    Oriental Express ja ratikka

    Vielä toistaiseksi junahotelli on melko lailla edellisen omistajan laittamassa kunnossa. Muutoksia on kuitenkin tulossa: Kiinasta tilatut brodeeratut vuodevaatteet ja pyyhkeet ovat jo käytössä, ja myös Abu Dhabissa teetetyt verhot pääsevät pikku hiljaa kaikkiin junan ikkunoihin.

    Veturi saa mustan maalin ja tarkoitus on, että tulevaisuudessa junasta henkisi Oriental Expressin henki.

    Ari Haukka perheineen tuli maailmalta Tuuriin junahotellin "konnariksi". Vaimo Sandra viimeistelee vielä Abu Dhabissa töitään. Alex auttelee ja aloittaa opinnot syksyllä Tampereella.Anne Elhaimer / Yle

    Asemarakennus vuodelta 1908 kunnostetaan pikkuhiljaa. Museovirastolla onkin vanhoille rautatieasemille aivan omat korjausohjeet. Vaikka moni vanha asema on päätynyt asuinkäyttöön, Museoviraston toiveena olisi, että alkuperäinen luonne julkisena tilana säilyy.

    Näin Ari Haukkakin mielellään toimisi ja avaisi kernaasti aseman ovet myös muiden käyttöön – ja seinille voisi ripustaa vaikka taidenäyttelyn.

    Tällä hetkellä tontille on tilauksessa myös Helsingin kaupungin vanha ratikka. Jos onni on myötäinen, bisnestä voi laajentaa sinne lähiaikoina.

    Sitä, viihtyvätkö maailmankansalaisiksi oppineet Haukat Tuurissa loppuelämänsä, on vielä vaikea sanoa.

    – Ollaan tässä vähintään viisi tai seitsemän vuotta. Meillä on yleensä seitsemän vuoden suunnitelma. Sitten.... en mä kyllä sano, ettei me mentäisi Australiaan. Tai Kiinaan, tai muualle, Ari Haukka innostuu.

    – Mutta kyllä me nyt ollaan taas tässä.

    Arvostettu brittilehti nosti esiin Suomen mokat keskustojen kehittämisessä – näin Kouvola ja Tampere vastaavat

    Arvostettu brittilehti nosti esiin Suomen mokat keskustojen kehittämisessä – näin Kouvola ja Tampere vastaavat


    Brittilehti The Guardian pohtii, miksi kaupungit toistavat jatkuvasti samoja virheitä pyrkiessään lisäämään elinvoimaansa. Lehti on listannut artikkelissaan kolme surkeinta ideaa, joilla kaupungit pyrkivät vuodesta toiseen houkuttelemaan sekä...

    Brittilehti The Guardian pohtii, miksi kaupungit toistavat jatkuvasti samoja virheitä pyrkiessään lisäämään elinvoimaansa. Lehti on listannut artikkelissaan kolme surkeinta ideaa, joilla kaupungit pyrkivät vuodesta toiseen houkuttelemaan sekä turisteja että uusia asukkaita.

    Ensimmäinen niistä on lehden mukaan ison ostoskeskuksen rakentaminen. The Guardianin juttu kertoo, kuinka Suomen Kouvola ei ottanut opikseen esimerkiksi Saksassa sijaitsevan Oberhausenin huonoista kokemuksista vaan rakensi kaupungin laitamille ison ostoskeskuksen, Veturin. Artikkelin mukaan Kouvola on tunnettu kauppakeskuksen avaamisen jälkeen lähinnä kuolevasta keskustastaan ja epätoivoisista yrityksistään elvyttää sitä.

    Myös Yle Uutiset on kertonut, että Kouvolan keskustassa on ollut Veturin avautumisen jälkeen runsaasti liiketiloja tyhjillään, kun liikkeet ja palvelut ovat valuneet asiakkaiden perässä keskustan ulkopuolelle. Kaupunki on järjestänyt myös ideakilpailun keskustansa elvyttämiseksi.

    Boston vs. Tampere

    The Guardian nostaa esiin myös Seinäjoella pitkään vireillä olleen kauppakeskushankkeen, jonka tavoitteena oli houkutella väkeä erityisesti maakunnan ulkopuolelta ja samaan aikaan vahvistaa keskustan vetovoimaa. Seinäjoen Jouppiin suunnitellun jättimäisen kauppakeskuksen, Lakeuden Ankkurin, piti valmistua vuoden 2016 joulumyynnin kynnyksellä. Viime kesänä YIT ilmoitti vetäytyvänsä hankkeesta.

    Nyt samalle paikalle rakennetaan uutta Ideaparkia. Tavoitteena on, että kauppakeskus avautuisi ennen joulua 2019. The Guardian epäilee, etteivät sille asetetut tavoitteet täyty.

    Jutussa kummastellaan myös sitä, miksi jotkut kaupungit haluavat kätkeä autot ja muun liikenteen maan alle. Se nostaa esimerkiksi Tampereen maantietunnelin, jonka tavoitteena on ollut poistaa muun muassa keskustan läpikulkuliikenteestä aiheutuvia haittoja. Yle Uutiset on kertonut myös kaupungin suunnitelmista rakentaa junaradan päälle kansi, johon tulee muun muassa monitoimiareena, hotelli ja asuntoja.

    The Guardianin artikkelin mukaan Tampereen olisi pitänyt ottaa oppia Bostonista, jonka samantyyppiset aikeet menivät pieleen jo 1990-luvulla. Sekin halusi lievittää ruuhkia ja lisätä kävelykatuja. The Guardianin mukaan lopputulos oli, että hanke valmistui pahasti myöhässä ja kaupungin asukkaat viettävät nyt aikaa liikenteessä enemmän kuin koskaan.

    The Guardianin jutun on kirjoittanut suomalainen freelance-toimittaja.

    Kauppakeskus on vain yksi uhka Kouvolan keskustalle

    Kauppakeskus Veturista on Kouvolan keskustaan noin kolme kilometriä. Veturin rakentaminen maksoi sata miljoonaa euroa, ja se oli yksi Keskon kaikkien aikojen suurimmista vähittäiskaupan investoinneista.

    Kauppakeskus avattiin vuonna 2012, mutta sen suunnittelun aloitti Kuusankosken kaupunki jo vuosia ennen avajaisia ja ennen kuin Kouvolan seudun kunnat yhdistyivät. Kuusankoski halusi, että kauppakeskus rakennetaan lähelle silloisen Kuusankosken ja Kouvolan rajaa.

    Kouvolan keskustan elävöittämisestä vastaava asiantuntija huokaa, kun häneltä kysyy, oliko Veturin rakentaminen virhe.

    – Ajattelen mieluummin niin, että nyt pitää tehdä hyviä ratkaisuja eteenpäin, sanoo Reijo Saksa. Kouvolan kehitysyhtiö on palkannut hänet kehittämään Kouvolan keskustaa.

    Saksan mielestä iso kauppakeskus on vain yksi Kouvolan keskustan monista kilpailijoista.

    – Samaan aikaan kun Veturi tuli lisäämään tarjontaa, ihmisten kulutus laski ja venäläisten ostosmatkailu väheni. Myös verkkokauppa on muuttanut ihmisten ostoskäyttäytymistä.

    Saksa muistuttaa, että nykyisen Kouvolan alueella on kuntaliitoksen jäljiltä useita pieniä keskustoja, joissa ihmiset ovat tottuneet asioimaan. Kaikki eivät siis suinkaan lähde ostoksille Kouvolan ydinkeskustaan.

    – Ja jos ajatellaan koko Kouvolaa, niin Veturi on tuonut lisää kävijöitä kaupunkiin. Esimerkiksi Saimaalle mökkeilemään ajavat ihmiset pysähtyvät usein Veturissa.

    Saksan mukaan Kouvolan keskusta on viime aikoina alkanut osoittaa viriämisen merkkejä. Siitä on kiittäminen ainakin kävelykadun remonttia, joka valmistui viime keväänä. Lähes kaksi vuotta kestäneissä uudistustöissä Kouvolan kaupunki vaihdatti valtaosan kadun kivistä ja uudisti muun muassa suihkulähteitä.

    Kävelykatu Manskin ihmismääriä mittaavat jalankulkulaskurit, jotka tunnistavat liikkeen ja muuttavat sen dataksi. Laskurit laskevat jokaisen käynnin kävelykadulla.

    – Kulkijoita on ollut nyt lähes 500 000 kesäkuukausittain, sanoo Reijo Saksa.

    Tampere on listannut maantietunnelin onnistumiset

    Tampereen kaupunkiympäristön palvelualueen johtajan Mikko Nurmisen mielestä The Guardianin jutussa Tampereen vertaaminen Bostoniin ontuu.

    – Siinä rinnastetaan Bostonin hankkeen aikataulu- ja kustannusongelmat Tampereen tunneliin. Meillähän näitä ongelmia ei ole ollut.

    Rantaväylän tunnelia rakennettiin Tampereella vuosina 2014-2016.Antti Eintola / Yle

    Tampereen Rantaväylän tunneli otettiin käyttöön marraskuussa 2016, puoli vuotta rakentamisaikataulua edellä. Lisäksi Tampereen kaupunginhallituksen toukokuussa käsittelemän loppuyhteenvedon mukaan tunnelin rakentamisen kokonaiskustannukset, noin 198 miljoonaa euroa, näyttävät pysyvän kurissa.

    – Rantaväylän tunnelin rakentaminen on toteuttanut valtaosin sille asetetut tavoitteet. Kaikkia vaikutuksia ei vielä tiedetä, mutta sen perusteella, mitä tiedetään, voi näin sanoa, Mikko Nurminen sanoo.

    Loppuyhteenveto listaa maantietunnelin ansioksi esimerkiksi sen, että liikenneonnettomuudet ovat vähentyneet Rantaväylällä selvästi. Lisäksi ilmanlaatu on parantunut, maantien melu vähentynyt ja raitiotien rakentaminen Tampereelle on voinut alkaa.

    – Lisäksi ennen liikenteen käytössä olleet rannat voidaan ottaa ihmisten käyttöön, Mikko Nurminen luettelee.

    Esimerkiksi Ranta-Tampellan alueelle on suunniteltu asuntoja.

    Täydellinen Rantaväylän tunneli ei kuitenkaan ole. Vaitinaron liittymä esimerkiksi joudutaan ajoittain sulkemaan, koska sen kapasiteetti voi ylittyä ruuhka-aikaan. Lisäksi keskustan ruuhkien vähenemisestä on vaikea sanoa mitään varmaa, koska tällä hetkellä Tampereen keskustaa ruuhkauttaa raitiotietyömaa.

    Merikotka levittäytyy sisämaahan – nyt petolintu pesii jo Pohjois-Savossa

    Merikotka levittäytyy sisämaahan – nyt petolintu pesii jo Pohjois-Savossa


    Vaasalaiset Tapio Osala ja Pekka Peura olivat viikko sitten Pohjois-Savossa tarkastamassa sääksien pesiä, kun he huomasivat aikuisen valkopyrstöisen merikotkan liitelevän Nilakka-järven yllä. – Seurasimme kotkan liikkeitä ja huomasimme sen...

    Vaasalaiset Tapio Osala ja Pekka Peura olivat viikko sitten Pohjois-Savossa tarkastamassa sääksien pesiä, kun he huomasivat aikuisen valkopyrstöisen merikotkan liitelevän Nilakka-järven yllä.

    – Seurasimme kotkan liikkeitä ja huomasimme sen laskeutuvan. Arvelimme, että mikä muu syy sillä voisi olla kuin laskeutua pesälle, Osala kertoo.

    Pesä löytyi saaren isosta männystä noin 25 metrin korkeudelta. Merikotkiakin rengastavat Osala ja Peura lennättivät kuvauskopterin pesän yläpuolelle.

    – Siellä oli yksi poikanen, joka oli lähes lähtövalmis lentoon. Pesä näytti jo aiemmin rakennetulta, pesän rakenne oli vähän valunut ja siellä oli vanhempia pesämateriaaleja.

    Osala epäilee, että kyseessä on nuori pari, joka on harjoitellut pesintää viime kesänä. Merikotkia on nähty Pohjois-Savossa aiemminkin, mutta pesää ei ole aiemmin löydetty. Nilakka on Tervon, Keiteleen ja Pielaveden kuntien alueella.

    Lintuyhdistys Kuikan puheenjohtaja Liisa Tolvanen ei ole yllättynyt merikotkan pesinnästä sisämaassa. Vuonna 2003 myös itäisestä naapurimaakunnasta Pohjois-Karjalasta löytyi kautta aikain ensimmäinen merikotkan pesä.

    Pesintätiedot salataan

    Merikotkat olivat sukupuuton partaalla vielä 1970-luvulla. Vuonna 2016 merikotkia oli WWF:n mukaan noin 670. Merikotkat ovat alkaneet viime vuosina pesiä myös sisämaassa. Viime kesänä merikotkan pesä löytyi Keski-Suomesta Viitasaarelta.

    – Aikamoista invaasiota merikotkat tekevät, naurahtaa Tapio Osala.

    BirdLife Suomen lintuhavaintopalvelu Tiiran mukaan Pohjois-Savossa ei ole tänä kesänä nähty merikotkia. Merikotkan pesintätiedot kuitenkin salataan.

    – Se voisi aiheuttaa sellaisen ryntäyksen pesälle, että se voisi häiritä pesintää, Lintuyhdistys Kuikan puheenjohtaja Liisa Tolvanen sanoo.

    Merikotkia on nähty tänä kesänä myös muun muassa Pohjois-Karjalassa Kiteellä, Ilomantsissa, Polvijärvellä ja Outokummussa. Myös Etelä-Karjalassa Lappeenrannassa on nähty maamme suurin petolintu.

    Osala on asentanut kameran merikotkan pesään Vaasassa, pesän tapahtumia voi seurata suorana täältä.

    Jälleen yksi hullu ja harvinainen laji, josta suomalaiset ovat innostuneet – lapualainen Matias Kivisaari on parhaimmillaan ajanut moottoripyörällä veden päällä yli 40 kilometriä

    Jälleen yksi hullu ja harvinainen laji, josta suomalaiset ovat innostuneet – lapualainen Matias Kivisaari on parhaimmillaan ajanut moottoripyörällä veden päällä yli 40 kilometriä


    Robbie Maddison ajoi crossipyörällään 32 kilometrin matkan veden päällä. Pyörään oli rakennettu sukset alle. Takarengas oli niin sanottu laparengas. Se toimi samalla tavalla vedessä kuin siipiratas. Sen avulla kasvoi vauhti tarpeeksi kovaksi...

    Robbie Maddison ajoi crossipyörällään 32 kilometrin matkan veden päällä. Pyörään oli rakennettu sukset alle. Takarengas oli niin sanottu laparengas. Se toimi samalla tavalla vedessä kuin siipiratas. Sen avulla kasvoi vauhti tarpeeksi kovaksi pinnalla pysymiseen.

    Lapualainen Seinäjoen ammattikorkeakoulussa autoinsinööriksi opiskeleva Matias Kivisaari näki videon Robbie Maddisonista jokunen vuosi sitten ja innostui lajista. Nyt hän ajaa itse jo toisella, ensimmäistä tehokkaammalla pyörällä.

    Harvinaiseen lajiin perehtynyt 24-vuotias Kivisaari kehittää itse pyöräänsä.

    – Olen rakentanut useammat sukset. Edessä ja takana on 8 millimetrin vahvuiset polyeteenistä valmistetut sukset. Renkaat tulevat suksista läpi eli pyörällä pystyy ajamaan sekä maalla että vedessä. Takarenkaana on raakakumista valmistettu laparengas. Teimme itse kolmen yhteistyökumppanin kanssa renkaan ja se on maailman suurin laparengas.

    Pyörä pysyy veden päällä lapapyörän ja suksien ansiosta.Antti Kettumäki / Yle

    Kun alle tuli uusi, tehokkaampi crossipyörä, tarvittiin myös kunnon laparengas nopeuden takia. Maailmalta ei haluttua rengasta löytynyt.

    – Jos amerikkalaiset pystyy renkaan tekemään, niin pystyy myös suomalaiset. Siitä tulikin tosi onnistunut rengas, joka puskee pyörää hyvin eteenpäin, eikä aallokkokaan enää tunnu.

    Matias Kivisaari on harrastanut lajia kolme vuotta, joista kaksi ensimmäistä 450-kuutioisella crossipyörällä. Nykyinen on 700-kuutioinen.

    "Ei tämä saa olla vakavaa"

    Tapaamme Alajärven Menkijärvellä, joka on yksi Kivisaaren suosikkiharjoittelupaikka. Järvi on mataluutensa takia harjoitteluun sopiva. Tavoitteena on ajaa mahdollisimman pitkään, mutta joskus matka veden päällä voi jäädä lyhyeksi.

    Kivisaari on rauhallinen ja heittää huumoria ennen kuin lähtee järvelle. Pitääkö ajoon valmistautua ja keskittyä jollain tavalla?

    – Pitää katsoa WhatsApp-viestit ja sitten vaan ajamaan. Ei tämä saa olla vakavaa, hän toteaa naurahtaen.

    Kivisaari valmistautuu ajoon rennoin ottein. Hän pukeutuu märkäpukuun. Puvussa ei saa olla ylimääräisiä naruja, ettei niistä takerru pyörään kiinni.

    Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin crossia ei tarvitse ajon jälkeen sukeltaa ja hinata kovin syvältä.

    Matias Kivisaari on yksi harvoista vesicrossin harrastajista koko maailmassa.Antti Kettumäki / YleYmpäristö huomioitu harvinaisessa lajissa

    Matias Kivisaaren oma ennätys on 42 kilometriä veden päällä. Sen matkan hän saavutti Kuortaneella viime kesänä.

    Vauhtia pitää olla vähintään 35 kilometriä tunnissa, että motocrosspyörä pysyy veden päällä. Kivisaaren tuttava on ajanut kovimmillaan jopa 77 kilometriä tunnissa poliisin tutkalla mitattuna.

    Aina pyörä ei kuitenkaan pysy veden päällä vaan välillä vajotaan pohjaan. Yleensä syynä on se, että kaasuttimeen pääsee vettä tai vesi aiheuttaa sähköpuolelle häiriöitä. Myös kuljettajalle sattuu joskus virheitä.

    – Moottorissa ja tankissa on takaiskuventtiilit eli kun se uppoaa, niin vesistöön ei pääse mitään haitallisia aineita. Kaikki laakerit on rasvattu ympäristöystävälliseillä laakerirasvalla. Jos näin ei tekisi, niin ei voisi tätä harrastaa. Se on kaikessa moottoriurheilussa sama homma.

    Vesicrossin harrastajia on Suomessa seitsemän ja koko maailmassa vain 10.

    – En tiedä miksi harrastajia on niin vähän. Kai se on vähän samaa kuin vesimoottorikelkkailussa, joka on käytännössä pohjoismaalaisten laji.

    Epävirallisia aikoja

    Vesicrossin harrastajat järjestävät myös kilpailuja ja näytösajoja erilaisissa tilaisuuksissa. Matka- ja nopeusennätykset ovat kuitenkin vain epävirallisia, koska niiden virallinen mittaaminen olisi kallista.

    – Jos mietitään esimerkiksi tuota mun kilometrimäärää, niin se maksaisi tuhansia euroja. Virallinen ennätys on 70 metriä. Me emme ole harrastajien kesken nähneet tarpeelliseksi hankkia virallisia ennätyksiä. Jos joku on ajanut 50 kilometriä, niin kyllä me uskomme toisiamme.

    Suoranaisia kilpailuja suunnitellaan tulevalle kesälle. Harrastajat eivät tyydy ajamaan vain SM-tasoa.

    – Kaikki on kutsuttu aina ajamaan MM-tasoa, naurahtaa Matias Kivisaari. Ensi kesälle on suunniteltu kilpailuja ja mietitty paikkoja.

    Tällä kertaa kävi näin. Matias Kivisaarta ei kuitenkaan pahemmin harmita.Antti Kettumäki / YleAjo ei aina onnistu

    Vaikka Kivisaari on onnistunut yleensä ajamaan pitkiäkin matkoja, niin tällä kertaa matka jää lyhyemmäksi ja pyörä vajoaa pohjaan. Kaveria lähdetään soutuveneellä auttamaan ja hinaamaan rantaan.

    – Olin kääntymässä takaisinpäin ja sähköjärjestelmään tai kaasariin meni vettä. Pitää kaikki tiivistää illalla ja ajaa huomenna uudestaan. Kyllä se siitä rupeaa pelaamaan. Pitää katsoa tästä uudesta pyörästä kaikki heikot kohdat pois.

    Kivisaari muistelee, että ihan ensimmäistä kertaa näissä hommissa ei olla. Viime kesänä pyörä vajosi seitsemän kertaa ajovirheiden takia. Tämän kesän teknisten ongelmien vuoksi vajoaminen oli kolmas.

    – Se kuuluu tähän lajiin, että ollaan välillä pinnalla ja välillä pinnan alla. Tässä uudessa pyörässä ei ole päästy vielä kaikista ongelmista eroon.

    Harmittaako silti?

    – Ehkä tänään vähän, mutta ei enää huomenna. Kokeileppa itte ajaa, hän summaa vitsaillen.

    Helteisessä tangokaupungissa juhlitaan nyt yötä päivää –

    Helteisessä tangokaupungissa juhlitaan nyt yötä päivää – "Tango on parasta nauttia oikein lähekkäin tanssien"


    Seija Lepistö ja Matti Laamanen ovat tangovieraina myöhäisheränneitä. Pariskunnalla on menossa kahdeksas vuosi Seinäjoella. Ensimmäinen markkinapäivä oli pitkä. – Yli puolenyön meni. Tanssipaviljongissa kuunneltiin kaikki miesfinalistit,...

    Seija Lepistö ja Matti Laamanen ovat tangovieraina myöhäisheränneitä. Pariskunnalla on menossa kahdeksas vuosi Seinäjoella. Ensimmäinen markkinapäivä oli pitkä.

    – Yli puolenyön meni. Tanssipaviljongissa kuunneltiin kaikki miesfinalistit, Seija sanoo.

    – Se oli kolmen jälkeen yöllä kun päästiin nukkumaan ja parikymmentä minuuttia yli aamukuuden olin jo hereillä, Matti komppaa vierestä.

    Vuoden 2013 Tangokuningatar Heidi Pakarinen kaappasi Seijan ja Matin kainaloonsaTuomo Rintamaa / Yle

    Tangomarkkinat järjestetään tänä vuonna 34. kerran. Vuosittain järjestettävä laulukilpailu on hakenut muotoaan, mutta tavaksi on vakiintunut valita erikseen tangokuningas ja -kuningatar.

    Tangokuninkaallisia onkin vuosien mittaan kertynyt kymmeniä.

    Tangokadulla vastaan kävelee vuoden 2013 tangokuningatar Heidi Pakarinen. Kuulumiset vaihdetaan halausten kera.

    – Seikku ja Masa ovat käyneet meillä kahvillakin, joten tuttuja ollaan, Pakarinen nauraa.

    Tuomo Rintamaa / Yle

    Seijan ja Matin viiteen Tangomarkkinapäivään mahtuu ohjelmaa. Kaupungin keskustaan viritetyllä tangokadulla ja sen lähiympäristössä on ohjelmaa vilkkaimpina markkinapäivinä kellon ympäri. Kaikkea ei millään ehdi kokea.

    – Osa jää väkisinkin näkemättä. Ei voi millään jakaantua kaikkeen, tai sitten katsoo pätkän sitä ja toisen tätä, Seija laskee.

    – Otetaan toisesta puoli tuntia ja toisesta viisitoista minuuttia, Matti lisää.

    Tangolaulukilpailun finaalit eivät kuitenkaan kuulu pariskunnan ohjelmaan.

    – Ne ehtii sitten myöhemmin katsoa kotona.

    Seija ja Matti, sekä Tangokuningatarkokelas Virpi PiippoTuomo Rintamaa / Yle

    Tangokadulla aurinko paahtaa markkinaväkeä. Koko viikoksi on luvassa hellettä ja aurinkoa.

    Tangomarkkinoiden hallituksen puheenjohtaja Kalle Lähdesmäki hykertelee. Sateet ovat latistaneet tunnelmaa aiempina vuosina.

    – 100 000 kävijää on tavoitteena. Enempää ei Seinäjoen keskustan alue pysty palvelemaan. Meillä on aiemmilta vuosilta patoutunutta kävijäpotentiaalia, Lähdesmäki summaa.

    Jarno Kokon faneja TangokuningasfinaalissaTuomo Rintamaa / Yle

    Tangokuningas valittiin tänä vuonna torstaina Seinäjoki Areenalla. Tittelin vei espoolainen 37-vuotias Jarno Kokko. Kolmatta kertaa kisaan osallistunut Kokko on sanonut, että tangokuninkuus on hänelle päämäärä, ei haave.

    – Minulla ei ole oikeastaan haaveita ollut koskaan. Elän tässä päivässä. Kun joskus 80-luvun lopulla kun näin ensimmäisen kerran Tangomarkkinoita televisiosta, niin ajattelin että tuo on hieno juttu, tuonne minä haluan, Kokko sanoi finaalin ratkettua.

    Kokko haluaa olla viihdyttävä ja helposti lähestyttävä tangokuningas. Hänen mielestään suomalaisilla tanssilavoilla väkeä viihdytetään monipuolisella tanssimusiikilla, sekä rempseällä ja reilulla meiningillä.

    Fanit odottavat uutta tangokuningastaTuomo Rintamaa / Yle

    Perinteisiin kuuluu, että kruunatut kuninkaalliset siirtyvät Areenasta heti tangokadulle esiintymään tangokansalle. Juontaja Piia Koriseva johdattaa tuoreen kuninkaan fanijoukon eteen.

    Tangokuningas 2018 Jarno Kokko ja Piia KorisevaTuomo Rintamaa / Yle

    Seija Lepistön ja Matti Laamasen intohimona on tanssiminen. Pariskunta käy tanssilavoilla parhaimmillaan kolmesti viikossa. Tanssiminen on ohjelmassa monesti päivässä myös Tangomarkkinoilla.

    –Tango on parasta nauttia oikein lähekkäin tanssien. Minä en tosin tykkää ihan poski poskea vasten mennä. Pitää olla tietty liikkumisvara, Seija sanoo.

    Tuomo Rintamaa / Yle
    Villisika leviää nopeasti ja huoli maatalousalueilla kasvaa:

    Villisika leviää nopeasti ja huoli maatalousalueilla kasvaa: "Jos sikatilalta löytyy rutto, se voi lopettaa sianlihan viennin kokonaan"


    Suomessa on vielä seutuja, joissa ei ole saatu saaliiksi villisikoja. Peräseinäjoella historian ensimmäinen villisika kaatui heinäkuun alussa. Juha Koliini, Peräseinäjoen metsästysseuran villisikahavaintojen yhteyshenkilö, kaatoi sian lopulta...

    Suomessa on vielä seutuja, joissa ei ole saatu saaliiksi villisikoja. Peräseinäjoella historian ensimmäinen villisika kaatui heinäkuun alussa.

    Juha Koliini, Peräseinäjoen metsästysseuran villisikahavaintojen yhteyshenkilö, kaatoi sian lopulta lavalta vaanimalla.

    – Villisika on suhteellisen pieni maali, ja lisäksi se on nopea ja vikkelä eläin. Se on myös hyvin hankala erottaa maastosta varsinkin näin kesällä, joten sen tullessa ruokintapaikalle se pystytään valikoimaan ja suorittamaan tarkka harkittu laukaus, Koliini kertoo.

    Riistakamerakuvaa Peräseinäjoella ammutusta villisiasta 30.6.2018.Riistakamerakuvaa / Karri LaitilaHavainnoista tulee ilmoittaa

    Villisikoja on Suomessa Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan noin 3155 yksilöä. Etelä-Pohjanmaalla niitä arvioidaan olevan muutamia kymmeniä, mutta määrä on kasvussa. Tarkkaa lukua on vaikea määrittää, ja laskukaavat perustuvat pääasiassa havaintoihin - joita niitäkin tulee harvakseltaan.

    – Ilmasto on muuttunut, ja mitä vähemmän on routaa, sitä paremmin villisika pärjää Suomen talvessa. Lumi ei ole sille este, mutta routa rajoittaa sen levinneisyyttä, sanoo Peräseinäjoen riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Henri Honkala.

    Villisikojen lukumäärä on voinut kasvaa myös viime syksystä, koska tuolloin peltoihin jäi paljon korjaamatonta viljaa.

    – Pelloille oli katettu ruokapöytä, eli ruokaa on ollut joka paikassa saatavilla, Honkala kuvaa.

    Peräseinäjoen metsästysseuran villisikahavaintojen yhteyshenkilö Juha Koliini (vas.) ja riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Henri Honkala.Mirva Ekman / Yle

    Jokaisesta villisikahavainnosta tulisi ilmoittaa metsästysseuran havaintojen yhteyshenkilölle. Vain siten kantaa pystytään seuraamaan reaaliajassa.

    Kanta halutaan pitää pienenä

    Pohjanmaan riistaneuvosto on linjannut, että villisikakanta halutaan paljon pienemmäksi kuin mitä se on nyt. Laji haluttaisiin jopa kokonaan pois alueelta.

    Suurin pelko on afrikkalainen sikarutto, joka voi levitä villisikojen myötä myös Suomeen.

    – Jos sikatilalta löytyy rutto, se voi lopettaa sianlihan viennin kokonaan. Villisika on vaaraksi elinkeinoille, kuten maataloudelle, sikataloudelle, perunantuotannolle, ja villisika voi aiheuttaa metsätuhoja taimikoille. On nähty siis, että haitat ovat hyötyjä suuremmat, Henri Honkala kuvaa, ja lisää myös, että hänen mielestään villisikaa ei enää Suomesta pois saa, mutta se voidaan pitää kurissa.

    Eviran tulosten mukaan Peräseinäjoella ammuttu yksilö ei kantanut afrikkalaista sikaruttoa.

    Lähes vapaata riistaa

    Kun metsästysluvat ovat kunnossa, villisian saa ampua sen kohdatessaan.

    – Ainoa lakisääteinen rajoitus on se, että maaliskuun alusta heinäkuun loppuun emakko, jolla on possuja, on rauhoitettu. Muuten villisika on vapaata riistaa, Peräseinäjoen metsästysseuran villisikahavaintojen yhteyshenkilö Juha Koliini sanoo.

    Mirva Ekman / Yle

    Haavoittuneen tai ampuessa haavoitetun villisian perään ei saa lähteä. Villisika on haavoittuneena ihmiselle erittäin vaarallinen, muistuttavat Koliini ja Henri Honkala.

    – Ennemmin tai myöhemmin Etelä-Pohjanmaallakin ajetaan ensimmäinen villisikakolari, ja silloin pitää muistaa, ettei autosta saa missään tapauksessa poistua. Tilanteessa pitää soittaa hätänumeroon, ja haavoittuneen eläimen voivat lopettaa suurriistan virka-apuhenkilöt poliisin apuna, Honkala sanoo.

    Miehet esittelevät Peräseinäjoella ammutun yksilön torahampaita. Ne ovat lähes 10-senttiset ja kärjistään terävät kuin puukot.

    – Hampailla sika pyrkii viiltämään jalkoja tai mahanalusta eläimestä riippumatta. Kun tilanne on sialle uhkaava, nämä ovat sen aseet, Koliini kuvailee.

    Atria antoi tulosvaroituksen

    Atria antoi tulosvaroituksen


    Lihanjalostusyhtiö Atrian mukaan konsernin koko vuoden liikevoitto jäänee viime vuoden lukemista. Liikevaihto pysyy uuden ennusteen mukaan vuoden 2017 tasolla. Heti tulosvaroitustietojen julkistamisen jälkeen Atrian tulos lähti selvään laskuun....

    Lihanjalostusyhtiö Atrian mukaan konsernin koko vuoden liikevoitto jäänee viime vuoden lukemista. Liikevaihto pysyy uuden ennusteen mukaan vuoden 2017 tasolla.

    Heti tulosvaroitustietojen julkistamisen jälkeen Atrian tulos lähti selvään laskuun. A-osakkeen kurssi oli perjantaina yhden jälkeen iltapäivällä lähes 10 prosenttia miinuksella.

    Yhtiön tiedotteen mukaan odotettua heikompi tulos johtuu Atria Ruotsin alkuvuoden tilanteesta. Liikevaihtoa painoivat Ruotsin kruunun ja Venäjän ruplan alhaiset kurssit.

    Atrian aiemman ennusteen mukaan konsernin liikevoiton piti ylittää viime vuoden lukema 40,9 miljoonaa euroa ja liikevaihdon kasvavan jonkin verran viimevuodesta.

    Atria julkistaa puolivuotiskatsauksensa 19. heinäkuuta.

    Lintujen pesintä onnistui vuosien tauon jälkeen: moni pikkulintu ehti pesiä kahdesti

    Lintujen pesintä onnistui vuosien tauon jälkeen: moni pikkulintu ehti pesiä kahdesti


    Lämmin kesä on suosinut lintujen pesintää ainakin Keski-Pohjanmaalla. Pesintäsaldo on todella hyvä monen vuoden tauon jälkeen. Lisäksi moni laji on saanut kaksi poikuetta, kertoo Marko Pohjoismäki Keski-Pohjanmaan lintutieteellisestä...

    Lämmin kesä on suosinut lintujen pesintää ainakin Keski-Pohjanmaalla. Pesintäsaldo on todella hyvä monen vuoden tauon jälkeen. Lisäksi moni laji on saanut kaksi poikuetta, kertoo Marko Pohjoismäki Keski-Pohjanmaan lintutieteellisestä yhdistyksestä.

    – Toisen poikueen ovat tehneet muun muassa tiaiset, uunilinnut, peipot ja mustarastaat. Poikueet ovat myös suurempia viime vuosiin verrattuna. Esimerkiksi vesi- ja kanalinnut ovat saaneet jopa viidestä kymmeneen poikasta, Pohjoismäki myhäilee.

    Hyönteisravintoa on tänä kesänä riittänyt. Sää on pysynyt läpi kesän tasaisen hyvänä, mikä on parantanut pesinnän onnistumista.

    – Vaikka varhaisilla pesijöillä oli hyönteisiä tavallista vähemmän toukokuun alkupuolella, niin tilanne onneksi korjaantui nopeasti kuun lopulla.

    Suuret harvinaisuudet eivät ole tänä kesänä Keski-Pohjanmaalla pesineet, mutta melko vähälukuiset nokkavarpuset saivat poikasia ainakin Pietarsaaren seudulla.

    Nyt pesintä on jo loppusuoralla ja osalla syysmuuttokin on alkanut. Kesäkuun alussa lähtivät jo ensimmäiset kahlaajat. Elokuussa alkaa hyönteissyöjien muutto.

    Nuorten Prometheus-leirit ovat vielä harvinaisia pohjoisessa – Uskonnollisesti sitoutumattomilla leireillä ei kaihdeta hankaliakaan kysymyksiä:

    Nuorten Prometheus-leirit ovat vielä harvinaisia pohjoisessa – Uskonnollisesti sitoutumattomilla leireillä ei kaihdeta hankaliakaan kysymyksiä: "Jos teidän kulttuurissa on oikein syödä eläimiä, niin miksei ihmisiä?"


    15 hengen ryhmä nuoria jaetaan pienemmiksi ryhmiksi ja lähetetään kiertämään tehtävärasteja. Wilhelmiina Kurki, Myy Rantanen, Helmi Kujanpää ja Ilona Varga kohtaavat yhdellä rastilla kaksi henkilöä, joista toinen makaa pöydällä. Pöydän...

    15 hengen ryhmä nuoria jaetaan pienemmiksi ryhmiksi ja lähetetään kiertämään tehtävärasteja. Wilhelmiina Kurki, Myy Rantanen, Helmi Kujanpää ja Ilona Varga kohtaavat yhdellä rastilla kaksi henkilöä, joista toinen makaa pöydällä. Pöydän vierellä on muun muassa pihtejä, mustapippuria ja suolaa.

    – Elämäntarkoituksenani on tulla syödyksi. Se on osa minun kulttuuriani, toteaa pöydällä makaava nainen.

    Toinen henkilö kehoittaa tyttöjä osallistumaan paloitteluun ja pohtimaan, mikä mauste soveltuisi hyvin ihmislihalle. Tytöt eivät näytä olevan kovin innokkaita maistamaan ihmislihaa.

    – Jos teidän kulttuurissa on oikein syödä eläimiä, niin miksei sitten ihmisiä?, kysyy paloitteluun yllyttävä henkilö.

    Leiriohjaaja Tuomas Rutasen mukaan tämänkaltaisen, ehkä hieman provosoivan tehtävän on tarkoitus houkutella nuoret pohtimaan arvovalintoja ja mikä on oikein tai väärin. Onko toisen ihmisen elämä arvokkaampi kuin toisen?

    Onko toisen ihmisen elämä arvokkaampi kuin toisen? Nuoret pohtimassa, onko orjuutus oikein.Merja Siirilä / YleEnnätysmäärä osallistujia

    Prometheus-leirille osallistuu tänä kesänä ennätyksellisen paljon nuoria. Uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumattomille leireille on ilmoittautunut yli tuhat osallistujaa. Prometheus-leirejä on järjestetty Suomessa jo lähes 30 vuoden ajan. Vaikka Prometheus-leirit ovat yleisiä Etelä-Suomessa, ovat ne pohjoisemmassa Suomessa vielä harvinaisuus.

    Pohjanmaalla leirejä on järjestetty vasta muutamana vuotena. Yksi syy tähän voi olla rippileirien vahva asema alueella.

    – Pohjanmaalla voi olla luonnollisempaa mennä riparille ja välttämättä ei ajatella, että voisi mennä myös protuleirille, ylivieskalaissyntyinen Prometheus-leirin tuki ry:n puheenjohtaja Ansku Ahvenainen kertoo.

    Prometheus-leirin tukiyhdistys haluaakin muistuttaa, että leirille voi osallistua, vaikka kävisi rippileirin.

    – Prometheus-leiri ja rippileiri eivät sulje missään nimessä pois toisiaan, vaan ihan hyvin voi käydä kummankin, jos siltä tuntuu ja sehän olisi ihanteellistakin, kertoo Vaasan leiriohjaaja Tuomo Rutanen.

    Ahvenaisen mukaan myös tietoisuus protuleireistä on lisääntynyt viime vuosien aikana. Markkinointia on tehty erityisesti sosiaalisessa mediassa ja kouluvierailuilla.

    Hämeenlinnasta kotoisin oleva Wilhelmiina Kurki ja Nokialta leirille tullut Helmi Kujanpää valitsivat Promotheus-leirin rippileirin sijaan.

    – En kuulu kirkkoon, mutta tykkään kuitenkin keskustella ja tämä vaikutti kivalta, Kurki kertoo.

    Promotheus-leirillä teemoja käydään läpi yhdessä keskustellenMerja Siirilä / Yle"Mieleenjäävimmät jutut on kyllä ollut keskusteluita"

    Viikon kestävän leirin teemoihin kuuluu nuoria koskettavia aiheita, kuten ihmissuhteet, erilaisuus, tulevaisuus ja maailmankuvat. Aiheisiin ei pyritä antamaan valmiita vastauksia, vaan tärkeää on auttaa nuoria muodostamaan omat mielipiteensä asioista. Teemoja käydään läpi yhdessä keskustellen.

    Yksi päivän tehtävärasteista käsittelee ihmisen arvoa. Tehtävärastilla aihetta herätellään orjakauppiaana esiintyvän henkilön avulla. Aihe herättää nuorissa paljon keskustelua ja nuoret pohtivatkin, mikä oikeuttaa itsensä laittamaan ylempiarvoiseksi kuin toisen.

    – Mä aloin heti ekana miettimään sitä, että mitä on koulussa opetettu orjakaupasta ja kuinka väärin se oli. Mä en halua, että sitä koskaan enää tulisi, Helmi Kujanpää toteaa.

    Tulisiko tällaisista aiheista keskusteltua normaalisti kavereiden kanssa? Wilhelmiina Kurjen mukaan ei ainakaan näin syvällisesti.

    – Hyvinkin saatetaan sivuta näitä aiheita, mutta täällä niihin pääsee perehtymään oikein kunnolla.

    Viikon kestävä aikuistumisleiri tarjoaa nuorille elämyksen, josta jää ikuinen muisto.

    – Me ollaan leikitty paljon, keskusteltu tosi paljon, myös syöty paljon hyvää ruokaa. Ne mieleenjäävimmät jutut on kyllä ollut keskusteluita, Wilhelmiina Kurki toteaa.

    – Jos ne nuoret saisivat jotain eväitä elämäänsä tämän kautta, niin se olisi todella antoisaa, myös mullekin, lisää leiriohjaaja Tuomas Rutanen.

    Espoolainen Jarno Kokko on uusi tangokuningas

    Espoolainen Jarno Kokko on uusi tangokuningas


    Seinäjoen Tangomarkkinoilla on kruunattu uudeksi tangokuninkaaksi Jarno Kokko. Tuomaristo valitsi voittajan kuudesta loppukilpailuun edenneestä laulajasta torstai-illan finaalissa. Toiseksi sijoittui Petri Kiiski. Espoolainen Kokko, 37, on nähty...

    Seinäjoen Tangomarkkinoilla on kruunattu uudeksi tangokuninkaaksi Jarno Kokko. Tuomaristo valitsi voittajan kuudesta loppukilpailuun edenneestä laulajasta torstai-illan finaalissa. Toiseksi sijoittui Petri Kiiski.

    Espoolainen Kokko, 37, on nähty tangokuningasfinaalissa aikaisemminkin, vuonna 2014.

    Kokko on opiskellut musiikkia Oulun konservatoriossa ja Sibelius-Akatemiassa.

    Tuomaristo kuvaili Kokkoa muun muassa varmaksi, vapautuneeksi, vivahteikkaaksi ja mystiseksi.

    Tangokuningatar-finaali kilpaillaan puolestaan lauantaina Seinäjoella.

    Tänä vuonna tangokuninkaallisia valitaan 34. kerran. Neljänä vuonna naiset ja miehet kilpailivat toisiaan vastaan, ja tangokilpailuissa valittiin vain yksi kuninkaallinen.

    Vöyrin kuolonkolari vaati kaksi uhria

    Vöyrin kuolonkolari vaati kaksi uhria


    Pohjalaisteillä on sattunut torstaina iltapäivällä vakavia liikenneonnettomuuksia. Kaksi henkilöä kuoli Vöyrin Maksamaalla henkilöauton ja rekka-auton nokkakolarissa. – Henkilöauto oli ajautunut toistaiseksi tuntemattomasta syystä suoralla...

    Pohjalaisteillä on sattunut torstaina iltapäivällä vakavia liikenneonnettomuuksia. Kaksi henkilöä kuoli Vöyrin Maksamaalla henkilöauton ja rekka-auton nokkakolarissa.

    – Henkilöauto oli ajautunut toistaiseksi tuntemattomasta syystä suoralla tieosuudella vastaantulevan rekka-auton keulaan. Henkilöautossa oli kuljettajan lisäksi matkustaja. Molemmat menehtyivät välittömästi, Pohjanmaan poliisilaitos tiedottaa.

    Valtatie 8 on ollut suljettuna liikenteeltä Vöyrin Öliksen kohdalla onnettomuuden pelastus- ja raivaustöiden aikana. Kiertotie kulkee Maksamaan kautta.

    Risteyskolarista sairaalaan Ähtärissä

    Ähtärin Inhassa puolestaan sattui kahden henkilöuton peräänajokolari risteyksessä. Pelastuslaitokselta kerrotaan, että takana ajanut ei huomannut edellä ajavan kääntymisaikeita.

    Ähtärin onnettomuudesta yksi loukkaantunut henkilö on toimitettu sairaalahoitoon Seinäjoelle ja kolme henkilöä on käynyt tarkistuksissa terveyskeskuksissa. Onnettomuus tapahtui valtatiellä 18.

    Neljälle telakalle tarjouspyyntö Merenkurkun uudesta laivasta

    Neljälle telakalle tarjouspyyntö Merenkurkun uudesta laivasta


    Suunnitelmat uuden laivan saamiseksi Merenkurkkuun etenevät. Kvarken Link Ab on kutsunut neljä telakkaa jättämään sitovat tarjoukset uuden laivan rakentamisesta. Telakoista kolme on eurooppalaisia ja yksi aasialainen. Telakoiden on määrä...

    Suunnitelmat uuden laivan saamiseksi Merenkurkkuun etenevät. Kvarken Link Ab on kutsunut neljä telakkaa jättämään sitovat tarjoukset uuden laivan rakentamisesta. Telakoista kolme on eurooppalaisia ja yksi aasialainen.

    Telakoiden on määrä jättää tarjouksensa jo elokuun loppuun mennessä. Tavoitteena on, että sopimus voidaan allekirjoittaa ennen vuodenvaihdetta. Merenkurkun uuden laivan toimitusajaksi on määritelty huhtikuu 2021.

    Merenkurkussa liikennöivän varustamo Wasalinen toimitusjohtaja Peter Ståhlberg uskoo, että tarjous saadaan kaikilta telakoilta.

    – Olen tavannut kaikkien neljän telakan edustajat, ja he ovat hyvin kiinnostuneita.

    Energiaratkaisut tärkeitä

    Ståhlbergin mukaan varustamossa ollaan erittäin tyytyväisiä, että suunnitelmat etenevät. Nykyisellä laivalla pärjätään vuoteen 2021 saakka, mutta nopeampi ja energiataloudellisempi uusi alus merkitsee paljon Merenkurkun liikenteelle.

    – Rahtimäärät kasvavat luonnollisesti, kun kapasiteettia tulee lisää. Myös matkustajamääriä on mahdollista kasvattaa nykyisestä 200 tuhannesta, toteaa Ståhlberg.

    Kvarken Linkin hallituksen puheenjohtajan, Vaasan kaupunginjohtaja Tomas Häyryn mukaan tarjouksia pyydettäessä ja niitä arvioitaessa on uuden laivan energiaratkaisuilla suuri rooli.

    – Meillä on peruskonsepti laivalle jo olemassa ja olemme itse vieneet jo teknistä suunnittelua pitkälle. Erilaisille energiaratkaisuille pyydetään nyt hintaa telakoilta, toteaa Häyry.

    Häyryn mukaan nyt pyydetyt tarjoukset ovat alustavia tarjouksia, jotka eivät edellytä telakoilta lopullista suunnittelua vaan niillä rajataan joukkoa vielä neljää telakkaa pienemmäksi.

    Rahoitus riittää

    Laivan kokonaishinnaksi on arvioitu 115 miljoonaa euroa. Vaasan kaupunki aikoo osallistua laivan ja uuden perustettavan yhtiön rahoitukseen 25 miljoonalla. Myös Uumajan kaupunki on tehnyt kesäkuussa päätöksen laivan rahoittamisesta 25 miljoonalla.

    Suomen hallitus on luvannut laivahankkeelle 25 miljoonan euron tuen, ja myös Euroopan investointipankki suhtautuu myönteisesti lainanantoon.

    Ruotsin nykyinen hallitus ei sen sijaan ole Kvarken Linkin lähettämän tiedotteen mukaan myöntänyt tukea Merenkurkun laivahankkeelle.

    Tomas Häyryn mukaan jo tähän mennessä tehdyt rahoituspäätökset takaavat sen, että laivan tilaus voidaan tehdä.

    – Tietysti neuvottelut rahoituksesta jatkuvat, ja vastuuta pyritään jakamaan vielä laajemmalle, sanoo Häyry.

    Peter Ståhlbergin ja Tomas Häyryn kommentit lisätty 12.7. klo 14:10. ja 14:45.

    Puolalaiskaksikko vangittiin epäiltynä yli 20 asuntomurrosta – rikoksia tehtailtiin Helsingistä Ouluun

    Puolalaiskaksikko vangittiin epäiltynä yli 20 asuntomurrosta – rikoksia tehtailtiin Helsingistä Ouluun


    Etelä-Savon käräjäoikeus on vanginnut asuntomurtojen sarjasta epäillyn puolalaiskaksikon. Hieman alle 50-vuotiaiden miesten epäillään murtautuneen eri puolilla Suomea omakotitaloihin anastaen rahaa, koruja ja käyttötavaraa. Esitutkinnan mukaan...

    Etelä-Savon käräjäoikeus on vanginnut asuntomurtojen sarjasta epäillyn puolalaiskaksikon.

    Hieman alle 50-vuotiaiden miesten epäillään murtautuneen eri puolilla Suomea omakotitaloihin anastaen rahaa, koruja ja käyttötavaraa.

    Esitutkinnan mukaan miehet ovat käyneet kuluvan kesän aikana Suomessa neljä kertaa murtoja tehtailemassa.

    Matkareitti on kulkenut Puolasta Tallinnaan, josta miehet ovat matkustaneet laivalla Helsinkiin. Sieltä matka on jatkunut autolla Porvooseen, Kouvolaan, Mikkeliin, Kuopioon, Iisalmeen, Kajaaniin, Ouluun, Seinäjoelle, Tampereelle, Turkuun ja takaisin Helsinkiin. Reitti kierrettiin muutamassa päivässä.

    Reitin varrella miesten epäillään murtautuneen kaikkiaan yli 20 omakotitaloon.

    Humalainen veneilijä aiheutti pelastusoperaation Luodon saaristossa – loukkaantui irrottaessaan venettä verkosta

    Humalainen veneilijä aiheutti pelastusoperaation Luodon saaristossa – loukkaantui irrottaessaan venettä verkosta


    Humalainen veneilijä aiheutti pelastusoperaation keskiviikkoiltana Luodon saaristossa. Kokkolan merivartioston partio ja useita pelastuslaitoksen yksiköitä hälytettiin iltaseitsemältä saaristoon, kun hätäkeskus sai ilmoituksen verkkoon...

    Humalainen veneilijä aiheutti pelastusoperaation keskiviikkoiltana Luodon saaristossa.

    Kokkolan merivartioston partio ja useita pelastuslaitoksen yksiköitä hälytettiin iltaseitsemältä saaristoon, kun hätäkeskus sai ilmoituksen verkkoon takertuneesta veneestä. Veneilijä oli ilmoittanut poliisille menevänsä veteen irrottamaan venettä verkosta.

    Pelastuslaitoksen alus löysi lopulta veneilijän ja kuljetti hänet rantaan. Veneilijä oli saanut rintaansa ruhjeita, joten hänet vietiin jatkohoitoon Pietarsaaren sairaalaan. Myös vene hinattiin rantaan.

    Veneilijän epäillään ottaneen veneen käyttöönsä ilman lupaa. Häntä epäillään myös vesiliikennejuopumuksesta.

    Onnellista miestä näytellyt Harri Tirkkonen on kuollut

    Onnellista miestä näytellyt Harri Tirkkonen on kuollut


    Näyttelijä Harri Tirkkonen on kuollut. Hän oli 87-vuotias. Tirkkonen kuoli keskiviikkona Laakson sairaalassa Helsingissä sairastettuaan jo pitkään. Tirkkosen pojan Jarko von Schönemanin mukaan näyttelijä päihitti vakavan sairauden vuoksi...

    Näyttelijä Harri Tirkkonen on kuollut. Hän oli 87-vuotias.

    Tirkkonen kuoli keskiviikkona Laakson sairaalassa Helsingissä sairastettuaan jo pitkään.

    Tirkkosen pojan Jarko von Schönemanin mukaan näyttelijä päihitti vakavan sairauden vuoksi annetut elinaikaennusteet kirkkaasti.

    – Siinä auttoi vahva henkinen kantti, von Schöneman toteaa Ylelle.

    Vielä vuosi sitten Tirkkonen teki sairaudestaan huolimatta töitä, hän mm. avusti poikaansa radiodokumentin tekemisessä.

    Tunnetuimman pääroolinsa elokuvissa Tirkkonen teki insinööri Jaatisena Arto Paasilinnan romaaniin perustuvassa elokuvassa Onnellinen mies (1979).

    Hänet muistetaan myös monista sivuosarooleistaan mm. elokuvissa Ulvova mylläri, Manillaköysi, Pedon merkki ja Mommilan veriteot 1917.

    Tirkkonen näytteli myös Rannanjärveä kaksiosaiseksi tv-elokuvaksi tehdyssä Häjyt-filmatisoinnissa vuonna 1978.

    > Onnellinen mies on kokonaan katsottavissa Elävässä arkistossa

    Korjaus 11.7. klo 18:35: Tirkkonen kuoli Helsingissä, ei Vaasassa kuten uutisessa aiemmin luki.

    Viisikymppinen cowboy Suomen raamattuvyöhykkeeltä kehottaa olemaan ylpeä Trumpin vierailusta:

    Viisikymppinen cowboy Suomen raamattuvyöhykkeeltä kehottaa olemaan ylpeä Trumpin vierailusta: "Tämä on amerikkalaisuudelle otollista maaperää"


    Colt Peacemaker tuntuu hämmästyttävän raskaalta kädessä. On vaikea uskoa, että villin lännen sankarit saivat tempaistua revolverin kotelostaan ja tähdättyä vakaasti yhden silmänräpäyksen aikana. Lempiesinettään esittelevän Johan...

    Colt Peacemaker tuntuu hämmästyttävän raskaalta kädessä. On vaikea uskoa, että villin lännen sankarit saivat tempaistua revolverin kotelostaan ja tähdättyä vakaasti yhden silmänräpäyksen aikana.

    Lempiesinettään esittelevän Johan Österbackan silmissä syttyy kipinä. Intohimoista amerikkalaisuuden ystävää ei haittaa, vaikka ase on vain koriste. Se on kuuluisan esikuvansa täydellinen kopio myös kooltaan ja painoltaan.

    52-vuotias pedersöreläinen öljysatamapäällikkö on koko ikänsä ihaillut Yhdysvaltoja ja ennen kaikkea periamerikkalaisina pitämiään arvoja. Perhekeskeisyyttä, kovaa työntekoa, rohkeutta, vapautta yrittää ja menestyä. Listalta löytyy sunnuntain kirkossakäyntikin.

    Voiko Trumpin Yhdysvalloissa enää laittaa moneenkaan ruutuun rastia? Ovatko hyveelliset arvot hengissä vain Österbackan omassa kuplassa?

    – Kuplassani kyllä. Totta on, ettei Amerikka ole enää sama kuin vanhoina aikoina. Entisten Etelävaltioiden alueella on vielä pikkuisen vanhaa maata jäljellä, mies miettii.

    Kati Latva-Teikari/ Yle

    Pieni pohjalaispoika lumoutui aikoinaan perjantai-iltaisin television ääressä. Uudisraivaajaperhe familjen Macahanin kovat mutta rehelliset karjapaimenet jättivät ikuisen jäljen.

    Kova mutta rehti. Onko Donald Trump Österbackan silmissä kelvollinen cowboyksi? Entä Vladimir Putin? Hänethän on kuvattu paidatta hevosen selässä lännenfilmin tyyliin.

    Österbacka pohtii miten asettelee sanansa. Lopulta hän hymähtää:

    – Putin ei ainakaan… En tiedä, ehkä kuitenkin Trump enemmän.

    Pohjalaiscowboy painaa päähänsä Teksasista ostetun aidon stetsonin ja hyppää mustaan pick up -autoonsa. Hän valitsee USB-tikun viidestäsadasta kappaleesta mieluisimman countrybiisin soimaan ja karauttaa markettiin ostamaan maitopurkin.

    Rakkain hattu. Aito teksasilainen.Kati Latva-Teikari / Yle

    Kaupassa vastaantulevilla on yleensä hymy herkässä.

    – Muut varmaan miettivät, että tuo uskoo asiaansa, eikä välitä mitä muut ajattelevat. Se on sitä cowboy-rohkeutta.

    Österbacka sanoo, että vaatteet ovat vain osa harrastusta.

    – Harrikkatyypeillä on nahkaliivit ja pääkallomerkit, mulla stetsonhattu. Tämä on elämäntapa.

    Mies kohentaa hattuaan ja siristää silmiään. Ruskettuneilla kasvoilla on parransänki. Ruutupaitaan ja farkkuihin pukeutuneen Pohjanmaan cowboyn voi hyvinkin kuvitella ratsastavan valkokankaalla auringonlaskuun.

    – Kyllä mä tulen kuplastani uloskin ja elän ihan vuotta 2018 Suomessa, Österbacka nauraa.

    Lähes täysin ruotsinkielinen, reilun 11 000 asukkaan pohjalaiskunta kylpee auringossa. Päivää paistattelee myös kirkko, jonka asema on vahva. Pedersören rovastikunnan alueella noin 85 prosenttia asukkaista kuuluu kirkkoon. Lähinaapureissa luku on vielä suurempi.

    Pohjalaismaakuntia ei turhaan kutsuta epävirallisesti Suomen raamattuvyöhykkeeksi. Österbacka ei pidä nimitystä ollenkaan huonona.

    – Olemme myös Suomen Teksas. Yrittäjyys ja usko ovat kunniassa. Se yhdistää meitä.

    Österbacka tuntuu elävän ihailemiensa amerikkalaisarvojen mukaan. Perhe ja seurakunta ovat tärkeä voimavara. Hän myös paiskii töitä: leipä irtoaa Uudenkaarlepyyn Kanäsin öljysatamasta ja opetushommista Pietarsaaren aikuiskoulutuskeskuksessa.

    Sitten on vielä isän "leikkipaikka”. Österbackan omakotitalon hyvin hoidetun pihan perällä on pieni lännentyyliin rakennettu putiikki.

    Oma firma tuo maahan amerikkalaisia tuotteita, lähinnä cowboy-tavaraa. Polttariporukoiden lisäksi asiakaskunnassa on vannoutuneita USA-faneja eri puolelta Suomea.

    Johan Österbackan kotipihaa koristaa myös kärrynpyörä.Kati Latva-Teikari / Yle

    Kotikulmillaankaan Johan Österbacka ei ole elämäntapansa kanssa yksin. Yhdysvallat kiinnostaa, jenkkiautoja harrastetaan ja country-musiikki soi myös muutaman oman alueen bändin voimin. Yksi paikallisista on Österbackan ja poikansa kantrigospelia soittava Homeward Bound. Pari festivaaliakin löytyy: uudelleen henkiin herätetty Country 13 consert Kruunupyyn Emetissä, ja Österbackan oma ”baby”, American Bluegrass Gospel Night.

    – Tämä on amerikkalaisuudelle otollista maaperää. Lähes jokaisella suvulla on oma tarinansa Atlantin taakse lähteneestä sukulaisesta, ja tarinat elävät edelleen.

    Näiltä nurkilta löytyi rohkeutta kokeilla siipiä taalojen maassa. Reino Keron kirjoittamasta suomalaisen siirtolaisuuden historiasta selviää, että vilkkaimpina maastamuuton aikana 1870 – 1914 peräti 52 prosenttia Amerikkaan lähteneistä oli Pohjanmaalta.

    Österbacka ei itse kuitenkaan vaihtaisi Suomea Yhdysvaltoihin kuin pimeimpien kuukausien ajaksi. Teksasilaiset ystävät ovat jo luvanneet omalta maatilaltaan asuntovaunulle paikan. Sähköroikkakin odottaa.

    – Eläkepäivinä voisi lähteä. Olisihan se mahtava istua vaunun portailla ja soittaa kitaraa, kun Suomessa tulee lunta ja räntää. Uskon, että saisin vaimonkin ylipuhuttua mukaan.

    Vaikka Pohjanmaan cowboy on vannoutunut Amerikka-fani, miestä ei kiinnosta lähteä pääkaupunkiin bongaamaan vilahdusta Donald Trumpista ja Vladimir Putinista. Miesten tapaamista Helsingissä hän pitää asiana, mistä suomalaisten kannattaa olla ylpeitä.

    – Toivon, että Putin ja Trump neuvottelevat niin hyvin, että tulos on jotakin, joka takaa turvallisuutta meille kaikille Suomessa ja ulkomailla, Johan Österbacka sanoo, ja laskee käsissään pyörittelemänsä Colt Peacemakerin takaisin pöydälle.

    Yksi kuuluisimmista villin lännen aseista, Colt PeacemakerKati Latva-Teikari/ Yle

    .

    Kauhavan kiihdytysradan rakentaminen alkoi kiireellä – ympäristölupakin vielä puuttuu

    Kauhavan kiihdytysradan rakentaminen alkoi kiireellä – ympäristölupakin vielä puuttuu


    Kiihdytysradan rakentaminen on alkanut Kauhavalla. Kansainväliset vaatimukset täyttävä areena tulee entisen lentosotakoulun alueelle. Rakentamisen aikataulu on tiukka, sillä kiihdytysajon SM-kilpailujen kaksi viimeistä osakilpailua on tarkoitus...

    Kiihdytysradan rakentaminen on alkanut Kauhavalla. Kansainväliset vaatimukset täyttävä areena tulee entisen lentosotakoulun alueelle.

    Rakentamisen aikataulu on tiukka, sillä kiihdytysajon SM-kilpailujen kaksi viimeistä osakilpailua on tarkoitus järjestää Kauhavalla jo elokuussa.

    Ratahankevastaava Mika Marjamäki lupaa, että elokuussa päästään Kauhavalla kiihdyttämään kilpaa.

    – Kyllä itsekin ensin ihmettelin aikataulua, kun urakoitsija lupasi, että tässä ajassa onnistuu, mutta nyt kun olen nähnyt millä vauhdilla työt ovat käynnistyneet, niin olen varma, että valmista tulee.

    Työt lentokentän rullaustiellä alkoivat tämän viikon maanantaina radan strippiosan pohjatöillä. Elokuun kisoihin mennessä alueelle nousee myös tuhannen hengen siirrettävä katsomo. Kokonaisuudessaan areena on tarkoitus saada valmiiksi vuoden päähän EM-kisoja varten.

    Ratahankevastaava Mika Marjamäki kiihdytysareenan työmaalla Kauhavan lentokentällä.Mirva Ekman / Yle

    Radan rakentamisesta vastaa LSK Business Park Oy, jolla on sopimuskumppanina moottoriurheilutapahtumia järjestävä FHRA Marketing Oy.

    Moottoriurheilupiireissä uuden radan rakentamista on kiitelty, koska se takaa sen, että Suomessa voidaan järjestää tulevaisuudessakin kansainvälisen tason kiihdytyskilpailuja.

    Myös Kauhavan kaupungille uudella areenalla on suuri merkitys, huomauttaa Mika Marjamäki, jonka mukaan kiihdytyskisat tuovat paikkakunnalle tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia ihmisiä.

    Ympäristöluvasta odotetaan päätöstä

    Kauhavan kiihdytysradan ympäristöluvan käsittely on vielä kesken. Toiminnan käynnistyminen edellyttää kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen myöntämää lupaa.

    – Päätös luvasta tulee elokuun ensimmäisellä viikolla, toteaa Kauhavan kaupungin ympäristösihteeri Miia Ylirinne.

    Nähtävilläoloaikana hakemuksesta jätettiin kuusi muistutusta. Ne koskivat pääosin kiihdytysajojen aiheuttamaa melua. Jos ympäristölupa kiihdytysradalle myönnetään, voidaan siitä valittaa kuukauden ajan Vaasan hallinto-oikeuteen.

    Emme pidä riskiä suurena. Jos valituksia tulee, ne käsitellään ajallaan. Mika Marjamäki

    Ylirinteen mukaan toiminta radalla voi kuitenkin käynnistyä, vaikka mahdollisesta luvasta valitettaisiinkin. LSK Business Park on hakenut lupaa toiminnan aloittamiselle muutoksenhausta huolimatta eli käytännössä yritys on valmis käynnistämään kiihdytysajot omalla riskillä.

    – Emme pidä riskiä suurena. Jos valituksia tulee, ne käsitellään ajallaan. Se kuuluu demokratiaan, toteaa Mika Marjamäki LSK Business Parkista.

    Marjamäki huomauttaa, että kiihdytyskisojen aiheuttama melu on niin lyhytkestoista ja tapahtumia on niin harvakseltaan, ettei hanke voi kaatua ympäristölupaan.

    Kiihdytysrata rakennetaan kiitotien viereen rullaustielle.LSK Business Park
    5,5 metrin tukilla tasapainoilu vaatii kanttia - Parikymppiset nuoret löysivät astetta suppailua kovemman action-lajin

    5,5 metrin tukilla tasapainoilu vaatii kanttia - Parikymppiset nuoret löysivät astetta suppailua kovemman action-lajin


    Milla Sulkakoski, 18, Iida Mäntylä, 21, ja Joonas Luoma, 23, kaivavat puiset sestat eli kepit esiin ja hyppäävät varmoin elein tennareissaan 5,5 -metrisille tukeille. Ähtävänjoki virtaa nuorten ja tukkien alla hiljalleen. Evijärvellä pidetään...

    Milla Sulkakoski, 18, Iida Mäntylä, 21, ja Joonas Luoma, 23, kaivavat puiset sestat eli kepit esiin ja hyppäävät varmoin elein tennareissaan 5,5 -metrisille tukeille. Ähtävänjoki virtaa nuorten ja tukkien alla hiljalleen.

    Evijärvellä pidetään kesän aikana ilmaisia tukkilaiskursseja tukkilaistaidoista kiinnostuneille, mutta nämä nuoret ovat harrastajia, eivät vasta-alkajia.

    – Näitkö?! Ne sai vaihdettua tukkeja lennosta keskenään, hihkuu rannalla seisova eläkkeellä oleva uittomies ja nyt nuoria evijärveläisiä tukkilaistaidoissa kouluttava Reijo Saari.

    23-vuotias Joonas Luoma osallistuu ensimmäisiin SM-tukkilaiskisoihin tänä vuonna.Mirva Ekman / YleNuoria tukkilaisia vain vähän

    Tukinuitolla on Suomessa satavuotiset perinteet. Tänä päivänä lajin parissa on aktiivisia kisailijoita kolmisenkymmentä. Harrastajia löytyy noin 60, ja luku on hiljalleen nousussa.

    Nuoria harrastajia on luvusta vain murto-osa. Evijärvellä ei kuitenkaan tunnu olevan syytä huoleen. Puolisenkymmentä nuorta harrastaa lajia, ja heistä osa kisaa myös SM-tasolla.

    – Tämä on niin monipuolista ja tässä on monta osa-aluetta, ettei pääse kyllästymään. Pitää olla myös pitkä pinna, kun tässä kuitenkin aina välillä kastuu ja tippuu. Vettä ei saa myöskään pelätä, kertoo tänä vuonna toista kertaa SM-tukkilaiskisoihin osallistuva Milla Sulkakoski.

    Evijärveläiset Iida Mäntylä ja Milla Sulkakoski treenaamassa SM-kisoja varten Ähtävänjoella.Mirva Ekman / Yle

    Kuningasjätkä -kisa eli suomenmestaruuskisat miteltiin 7. heinäkuuta Iin Raasakkakoskella. Menestystäkin evijärveläisnuorille tuli mukavasti. Iida Mäntylä ja Milla Sulkakoski sijoittuivat kahden kärkeen sekä tukkilaismaratonissa että koskenlaskussa.

    Pariskunnan yhteinen harrastus

    Tukkilaistaidot yhdistävät myös yhtä pariskuntaa. Iida Mäntylä ja Joonas Luoma aloittivat harrastuksen vuosi sitten kesällä, ja Iida osallistui SM-kisoihin vain kolmen viikon harjoittelun jälkeen. Tänä vuonna molemmat lähtevät kokeilemaan Iissä Tukkilaismaratonia.

    – Täällä (harjoittelemassa) tulee käytyä monta kertaa viikossa. Yhdessä tullaan ja melkein aina töidenkin jälkeen, jos on vain hyvä sää, Iida Mäntylä kertoo.

    Joonas Luoma innostui lajista tyttöystävänsä perässä.

    – Iida alkoi olla tässä hyvä, niin tuli olo, että yhdessä tämä voisi olla mukavaa. Vähäsen pitää yrittää voittaakin Iidaa välillä, Luoma nauraa.

    "Astetta kovempaa touhua"

    Tukilla taiteilu on liikuntamuotona fyysinen ja raskas, ja tukilla tasapainoillessaan joutuu käyttämään koko kehoaan.

    MIlla Sulkakoski treenaamassa tukinuiton SM-kisoihin Evijärvellä kouluttaja Reijo Saaren kanssa.Mirva Ekman / Yle

    – Ensimmäinen kesä on uimista. Sitten kun lantion ja vartalon käyttö sekä reagointiaika alkaa toimia yhteistyössä, niin lähtee pyörimään, Reijo Saari kuvailee.

    Tukkilaiskisoissa on tapahtunut viime vuosina myös muutoksia. Kuusamossa kisaohjelmaan lisättiin vuonna 2016 koskenlasku sup-laudalla. Tasapainottelu lähes 6-metrisellä tukilla on kuitenkin suppailua haastavampaa.

    – On tämä astetta kovempaa touhua, voisiko sanoa että tämä on yhdenlainen action-laji. Kaikki vaan kokeilemaan!, yli 20 vuotta lajissa kisannut ja jo 10-vuotiaana uittoon kasteen saanut Saari lataa.

    Reijo Saari on eläkkeellä oleva uittomies, joka jakaa nyt tietoaan ja taitoaan nuorille.Mirva Ekman / Yle
    Tältä näyttää Vaasan asuntomessualue 10 vuoden jälkeen – pintaremonttia jo tarvitaan, mutta sopu on säilynyt:

    Tältä näyttää Vaasan asuntomessualue 10 vuoden jälkeen – pintaremonttia jo tarvitaan, mutta sopu on säilynyt: "Naapurit morjestelevat toisiaan terasseilta"


    Tomi ja Jenny Vuollet ovat Vaasan asuntomessualueen alkuperäisasukkaita. He rakensivat 10 vuotta sitten valkoisen talon itselleen ja kolmelle lapselleen. Messujen jälkeen perheeseen on syntynyt neljäs lapsi. – Yksi lisähuone olisi tehty, jos olisi...

    Tomi ja Jenny Vuollet ovat Vaasan asuntomessualueen alkuperäisasukkaita. He rakensivat 10 vuotta sitten valkoisen talon itselleen ja kolmelle lapselleen. Messujen jälkeen perheeseen on syntynyt neljäs lapsi.

    – Yksi lisähuone olisi tehty, jos olisi tiedetty, että vielä iltatähti perheeseen tulee, hymyilee Jenny Vuollet.

    Perhe on viihtynyt hyvin messutalossaan. Rakentajina he olivat kokeneita, ja siksi virheet osattiin välttää. Talo on osoittautunut kaikin puolin toimivaksi ja vastannut asukkaiden tarpeita.

    Pieni tontti on riittänyt

    Kaikista isoimman plussan asuntomessualue saa pariskunnalta sijainnista. Kaupungin keskusta on kolmen kilometrin päässä, mutta silti asuntoalue on rauhallinen ja luonto on lähellä.

    – Sopivasti meri mieltä rauhoittaa, kun sen äärellä asuu. Pitää vaan muistaa sitä arvostaa, sillä nyt kun on asuttu tässä 10 vuotta, on meri tavallaan arkipäiväistynyt, toteaa Tomi Vuollet.

    Vuolletin perheen talo on yksi messualueen 20 omakotitalosta. Talot on rakennettu pienille tonteille vieri viereen rantaa seurailevan kadun varteen. Alueella on lisäksi 28 yhtiömuotoista pientaloa ja kolme kerrostaloa, yhteensä 130 asuntoa.

    – Meille pieni tontti ja kaupunkimainen omakotiasuminen sopii. Emme ole mitään puutarhaihmisiä. Tietysti välillä tuntuu hassulta, kun naapurit morjestelevat toisiaan terasseilta, mutta 10 vuotta täällä on nyt eletty hyvässä sovussa, joten eiköhän jatkossakin, toteaa Jenny Vuollet.

    Tomi ja Jenny Vuollet ovat tyytyväisiä taloonsa ja asumiseensa Suvilahden asuntomessualueella.Tuomo Rintamaa / YlePysyvä jälki

    Merenrantavyöhykkeelle sijoittuva messualue on osa 70-luvulla syntynyttä Suvilahden lähiötä. Toiveena ja odotuksena 10 vuotta sitten oli, että asuntomessujen ansiosta vanha lähiö kokisi uuden kukoistuksen.

    Elämä Suvilahdessa piristyikin, kun asuntomessut toivat alueelle noin 500 uutta asukasta. Samalla väheni huoli peruspalveluiden säilymisestä alueella.

    Tomi ja Jenny Vuollet sanovat, että Suvilahden palvelut riittävät hyvin varsinkin kun keskustan palvelut ovat lähes kävelymatkan päässä.

    Suomen Asuntomessujen kehitys- ja tutkimuspäällikön Kari Tervosen mukaan tavoitteena on, että asuntomessuilla olisi aina myönteistä vaikutusta messukaupunkiin.

    – Vaasaan jäi hyvä ja pysyvä jälki, toteaa Tervonen.

    Uhkiakin on ollut

    Vaasan asuntomessualueen asukkaille tehty kyselytutkimus vahvistaa, että alueella asuu tyytyväistä väkeä. Kiitosta asukkailta on tullut muun muassa juuri alueen peruspalveluista.

    – Tämä mielipide korostuu jonkin verran kerrostaloasukkaiden keskuudessa. Asukkaat kokevat, että koko alue on nyt vilkkaampi ja toimii paremmin, toteaa Tervonen.

    Myös Suvilahden kaupunginosayhdistyksessä on iloittu siitä, että lähiöön on tullut uutta elämää. Suvilahti-seuran puheenjohtajan Pirjo Andrejeffin mukaan asuntomessuilla on ollut myönteistä vaikutusta kaupunginosan kehitykseen.

    Mikään taikasana asuntomessut ei ole kuitenkaan ollut - palveluiden säilymiseksi on tarvittu työtä ja kansalaisaktiivisuutta. Esimerkiksi Suvilahden kirjaston lakkauttaminen on ollut esillä useampaan kertaan.

    Ranta kaipaa kehittämistä

    Pirjo Andrejeff toivoo, että Suvilahden lähiluontoa hoidettaisiin nykyistä paremmin. Rannan kävelyreitti kaipaisi ehostamista ja kohentamista.

    Myös Vuolletin perheessä on mietitty, että rantareitissä olisi kehittämisen varaa. Kaupunkilaiset ulkoilevat mielellään Suvilahden kävelyreitillä. Alueen luonto ja runsas linnusto houkuttelevat retkeilijöitä.

    – On huomattu, että täällä liikkuu paljon ihmisiä. Rannan kävelyreittiä pitäisi pidentää vaikka ihan niin, että se kiertäisi koko Sundominlahden ympäri. Sellaisena reitti houkuttelisi vaasalaisia ja miksei turistejakin, pohtii Tomi Vuollet.

    Valkoinen talo on vastannut rakentajiensa kaikkia odotuksia.Jarkko Heikkinen / YleYhteistä toimintaa

    Tehdyn kyselyn mukaan osa messualueen asukkaista kaipaisi enemmän yhteisöllisyyttä, yhteistä toimintaa muiden alueen asukkaiden kanssa.

    – Juttelu ja yhteydenpito naapureiden kanssa ei ole kovin vilkasta, mutta tämä taitaa olla haaste koko Suomessa, ei pelkästään Vaasassa, toteaa Kari Tervonen.

    Tomi ja Jenny Vuollet kuitenkin sanovat, että messualueen asukkaista on muodostunut oma yhteisönsä.

    – Ainakin meidän kadulla meillä alkuperäisasukkailla on yhteisöllisyyttä. Me jotka ollaan savessa ja mudassa ryömitty ne ensimmäiset vaiheet - kyllä meillä on yhteisöllisyyttä.

    Pientä pintaremonttia

    Ajan kuluminen näkyy messualueella. Asunnoissa alkaa olla pintaremontin tarvetta. Vuolletin perheessä on huomattu, että kodinkoneiden ikä ei nykyisin ole pitkä.

    – Taitaa liesituuletin olla keittiössä ainut laite, jota vielä ei ole jouduttu vaihtamaan.

    Ajan kuluminen näkyy myös lasten kasvamisessa. Vuolletin perheessäkin suunnitellaan jo lakkiaisia. Tietääkö se remonttia?

    – Jos rouvalta kysytään, niin kyllä. Maalata voisi ja myös puutarhanhoitoon voisi vähän panostaa, naurahtaa Jenny Vuollet. Puoliso lupaa tarttua siveltimeen - ainakin jos sateisia päiviä tulee.

    Marja Mikkola ja Seppo Eriksson päätyivät Kaskisiin googlaamalla ja herättivät henkiin kaupungin vanhan kalasavustamon –

    Marja Mikkola ja Seppo Eriksson päätyivät Kaskisiin googlaamalla ja herättivät henkiin kaupungin vanhan kalasavustamon – "Tuntuu ettei tämmöistä paratiisia voi ollakaan!"


    – Arvaapa minkä ikäinen tämä kissa on, kysyy Seppo Eriksson samalla kun silittelee pikimustaa naapurin Julia-kissaa. Kissa on virkeän oloinen ja kiinnostunut ihmisistä, joten arvelen sen iäksi yhdeksän , korkeintaan kymmenen vuotta mutta...

    – Arvaapa minkä ikäinen tämä kissa on, kysyy Seppo Eriksson samalla kun silittelee pikimustaa naapurin Julia-kissaa.

    Kissa on virkeän oloinen ja kiinnostunut ihmisistä, joten arvelen sen iäksi yhdeksän , korkeintaan kymmenen vuotta mutta pieleen menee. Julia-kissa on jo 17-vuotias.

    Julia viihtyy savustamon pihapiirissä.Terhi Varjonen/Yle

    Se on nykyään tuttu näky Erikssonin ja puolisonsa Marja Mikkolan omistaman savustamon pihapiissä.

    Kissa alkoi viihtyä rannassa sen jälkeen kun pariskunta oli ostanut rakennuksen ja paikalla alkoi taas tapahtua.

    – Se vähän niin kuin kuuluu tänne, hymähtää Eriksson.

    Savustamon henki elää

    Myös Seppo ja Marja tuntevat nyt kuuluvansa Kaskisiin. Viitisen vuotta sitten he ostivat Kaskisten keskustasta Lindénin talon ja ryhtyivät remontoimaan sitä. Tai oikeastaan he olivat aloittelemassa sitä kun savustamo rannassa tulikin myyntiin.

    – Aika nopeasti päätettiin, että ostetaan se, muistelee Eriksson.

    Savustamon uunitTerhi Varjonen/Yle

    Seppo ja Marja ovat aina pitäneet merestä ja vanhoista taloista ja halu säilyttää savustamon hieno miljöö vaikutti ostopäätökseen paljon.

    Mutta jotta rakennus säilyisi, olisi siinä oltava jotakin toimintaa. Museoksi he eivät paikkaa halunneet muuttaa.

    Rakennus sijaitsee kaupungin vuokratontilla ja vuokrasopimuksesta kävi ilmi, että paikalla pitäisi olla jotakin kalastukseen liittyvää toimintaa.

    Kaupunkilaisilta tuli pyyntöjä aloittaa paikalla uudestaan savustaminen ja tähän Seppo innostuikin. Hänellä ei tosin ollut aikaisempaa kokemusta muusta kuin kotona savustuspöntöllä savustamisesta, mutta hän ryhtyi hankkimaan tietoa ja taitoa.

    Kalaa savustetaan nykyisin kesällä kerran viikossa ja talvella joka toinen viikko. Kaupunkilaiset tietävät tarkkaan milloin savustettua kalaa on saatavilla.

    Pasi Takkunen/YlePaluu juurille

    Marjan matka on ollut pitkä takaisin kotiseudulle. Hän muutti 3-vuotiaana perheensä kanssa Närpiön Pirttikylästä Varsinais-Suomeen Perniöön ja vietti lapsuutensa ja nuoruutensa etelässä.

    Opiskelut veivät hänet edelleen Helsinkiin mutta nyt siis takaisin Etelä-Pohjanmaalle. Mikkola on toki seudulla vuosien varrella käynyt muun muassa omien vanhempiensa kanssa.

    – Heillä oli tapana tehdä kerran vuodessa sellainen Etelä-Pohjanmaan kiertue ja kun olivat jo sen verran iäkkäitä, etteivät voineet itse enää ajaa tänne, niin me kyyditsimme heidät, kertoo Mikkola.

    Tällaisen matkan yhteydessä Marja ja Seppo päätyivät Kristiinankaupunkiin ja jostain syystä he ryhtyivät googlaamaan seudun myytäviä taloja.

    Marja Mikkola on syntyisin Närpiön Pirttikylästä.Terhi Varjonen/Yle

    Tämä haku jatkui matkan jälkeenkin, mutta asia konkretisoitui kun listauksessa näkyi myytävänä oleva puutalo Kaskisten keskustassa. Sitä lähdettiin katsomaan ja vaikka ensimmäisellä kerralla ei talossa päässyt kaikkialle edes sisälle, oli ihastus syntynyt.

    – Silloin tammikuussa oli satanut niin paljon lunta, että ihan kaikkialle ei päästy ja kiinteistönvälittäjäkin sanoi meille, että tulkaa uudestaan sitten kun pääsette koko taloon. Tulimme maaliskuussa tutun rakennesuunnittelijan kanssa uudestaan ja hän totesi, että ei tässä mitään vikaa ole, mutta tämä on liian iso!, nauraa Mikkola.

    Se ei pariskuntaa kuitenkaan haitannut.

    "Olen saanut sukulaiseni takaisin"

    Kaskinen on väkiluvultaan Suomen pienin kaupunki ja pinta-alaltaan toiseksi pienin kunta. 1300 asukkaan kaupunki on menettänyt tasaisesti asukkaita, mutta asuntokaupoissa on nyt näkynyt pieniä piristymisen merkkejä lähinnä paluumuuttajien toimesta.

    Pariskunta kehuukin kilvan kuinka hyvin heidät on otettu Kaskisissa vastaan. Heistä ollaan kiinnostuneita ja tervehdyksiä ja kuulumisia vaihdetaan vaikkei ihan tuttuja oltaisikaan. Kaupunkilaiset ovat olleet iloisia, että savustamossa on jälleen toimintaa , uskoo Marja Mikkola.

    – Meidät on otettu niin hyvin vastaan ja sekin voi olla yhtenä syynä, että me pidämme tätä savustamoa. Se on kuitenkin aina ollut tärkeä maamerkki Kaskisissa, miettii Mikkola.

    Seppo Eriksson viihtyy merimaisemassa.Terhi Varjonen/Yle

    Samaa mieltä on Seppokin.

    – Aivan uskomatonta, tuntuu ettei tämmöistä paratiisia voi ollakaan!

    Kahta puutaloa remontoidessa apuja tarvitaan ja sitä onkin saatu kaupunkilaisilta. Kiirettä remonttien kanssa ei pidetä ja aluksi kunnostustyöt ovat keskittyneet savustamon miljööseen.

    Savustamon miljöössä näkyvät saaristolaisperinteet.Terhi Varjonen/Yle

    Marja Mikkola työskentelee maisema-arkkitehtina Helsingissä eli hänellä riittää kulkemista vielä muutaman vuoden ajan Helsingin ja Kaskisten välillä. Seppo Eriksson on eläkkeellä.

    Marjan myötä myös hänen poikansa on muuttanut Kaskisiin ja se ilahduttaa kovasti. Iso asia on myös se, että Pohjanmaalta löytyy oma suku.

    – Olen saanut sukulaiseni takaisin lähelleni. Osa entisistä naapureistani jopa muistaa vielä, kun olen ollut 3-vuotiaana täällä ja se tuntuu mukavalta, hymyilee Mikkola.

    Ultramatkat pitenevät ja pitenevät, nyt juostaan jo kuusi vuorokautta putkeen –

    Ultramatkat pitenevät ja pitenevät, nyt juostaan jo kuusi vuorokautta putkeen – "Jos aivan suoraa sanotaan, niin ei tässä mitään järkeä ole"


    Ultrajuoksijoilla nälkä kasvaa syödessä. Kun maraton ei enää riitä omien rajojen mittaamiseen, kokeillaan kuuden tunnin juoksua, sitten 100 kilometriä, seuraavaksi jo kokonaista vuorokautta... ja jossain vaiheessa sekään ei riitä. 15...

    Ultrajuoksijoilla nälkä kasvaa syödessä. Kun maraton ei enää riitä omien rajojen mittaamiseen, kokeillaan kuuden tunnin juoksua, sitten 100 kilometriä, seuraavaksi jo kokonaista vuorokautta... ja jossain vaiheessa sekään ei riitä.

    15 ultrajuoksijaa osallistuu parhaillaan Kauhajoella Etelä-Pohjanmaalla järjestettävään kuuden vuorokauden juoksuun. Se on lajissaan ensimmäinen Suomessa. Osallistujia on Suomen lisäksi Ruotsista, Italiasta, Sveitsistä, Tanskasta ja Yhdysvalloista.

    – Jos aivan suoraa sanotaan, niin ei tässä mitään järkeä ole, sanoo tapahtumapäällikkö Antti Oksanen.

    Kysymys onkin tunteesta, jatkaa Oksanen:

    – Sitä ei pysty sanoin kuvailemaan mitä juoksijat tuossa matkan aikana kokevat, mutta kyllä voi sanoa, että ne maanpäällisessä taivaassa ovat.

    Ultrajuoksujen suosio lisääntyy. Suomessa järjestetään tänä vuonna jo kymmeniä maratonia pidempiä juoksukilpailuja.

    Hyvä mieli ja paljon rakkoja

    Kauhajoki Ultra Running Festival -tapahtuman aikana järjestetään eri mittaisia juoksukilpailuja. Mahdollisuus on myös osallistua maratonille kuutena päivänä peräkkäin.

    Kuuden vuorokauden juoksu on kuitenkin kovin juttu, kuninkuusmatka. Juoksu starttasi maanantaina kello 18 ja se päättyy sunnuntaina kello 18.

    Osallistujat juoksevat 1500 metrin kierrosta ja lepäävät välillä sen verran kuin tarvetta on. Lepotauot jäävät monilla lyhyiksi.

    Torstaina aamulla kärjessä olleella ruotsalaisella Andreas Falkilla oli takana 241 kierrosta eli reilut 360 kilometriä.

    – Jos mies pysyy kunnossa, niin yli 800 kilometriä menee, ennustaa Antti Oksanen.

    Eniten kilometrejä sunnuntai-iltaan mennessä kerännyt juoksija on voittaja. Rahan toivossa Kauhajoella ei urakoida.

    – Palkinnoksi saa hyvän mielen ja lukemattoman määrän rakkoja jalkoihin. Joitakin tavarapalkintojakin sieltä löytyy.

    Energiaa tankataan nopeasti. Torstaina kuuden vuorokauden juoksun kärjessä eteni Andreas Falk (nro 6001).Pauliina Jaakkola / YleHuolto on tärkeä

    Kuuden vuorokauden urakka koettelee juoksijan kroppaa jo ankarasti. Siksi huolto on tärkeää.

    Tossuja on vaihdettava isommiksi, kun jalkoihin kertyy nestettä. Oksanen tietää, että kuuden juoksuvuorokauden jälkeen kenenkään jalat eivät ole kaunista katsottavaa. Rakkoja tulee ja kynnet irtoilevat.

    Ravinnon määrästä ja laadusta on huolehdittava. Huoltopisteessä on aamulla tarjolla puuroa, hedelmiä, rusinoita, suolapähkinöitä, suolaa...

    – Osa syö ruokansa nautiskellen pitkän kaavan mukaan, jotkut kävelevät kierroksen lautanen kädessä, kertoo Oksanen.

    Huoltopisteessä on tarjolla myös sipsejä ja karkkeja. Miten ne sopivat kovan luokan urheilutapahtumaan?

    – Hyvää naposteltavaa pitää olla, että säilyy hyvä mieli, sanoo Oksanen.

    Pitkillä juoksumatkoilla myös ihmisen psyyken kestävyys on kovassa testissä. Huoltopisteellä annetaan myös henkistä tukea. Lyhyen pysähdyksen aikana voidaan pikaisesti päivittää tilanne:

    – 14 kierrosta vaille kuusi maratonia, ynnää yksi juoksija ja painaa takaisin kierrokselle.

    Vatsa, pää, jalat

    Suomalaisen ultrajuoksun uranuurtaja Seppo Leinonen painottaa myös pääkopan merkitystä. Hän sanoo, että juoksijoilla on tapana pitkän matkan aikana tehdä kaikenlaisia päässälaskuja.

    – Lasketaan kilometriaikoja, tehdään välitavoitteita ja lasketaan kilometrejä niihin. Se on hyvä konsti pitää pää kasassa.

    Seppo Leinonen on Kauhajoella kilpailujen johtajana. Hän jos kuka tietää mistä puhuu. Miehellä on mittarissa 267 000 juostua kilometriä. Juoksutossuja hän on kuluttanut puhki useita satoja.

    Leinonen on osallistunut 15 kertaa legendaariseen Spartathlon-kisaan Kreikassa. Leinonen pitää myös Nuorgam–Helsinki -juoksun reittiennätystä yhä itsellään.

    – 1396 kilometriä 13 päivää, 23 tuntia, 16 minuuttia ja 16 sekuntia.

    Vaikka pään merkitys on suuri, vieläkin tärkeämpää on Leinosen mukaan se, että vatsa toimii. Ensin tulee vatsa, sitten pää ja kolmantena vasta jalat.

    – Jos vatsa on kunnossa niin että energia imeytyy ja pääkin pysyy kasassa, niin jalat kyllä kestävät, toteaa Leinonen.

    Antti Oksanen ja Seppo LeinonenPauliina Jaakkola / YleItsensä voittaminen

    Myös Seppo Leinonen myöntää, että ylipitkissä juoksumatkoissa ei varsinaisesti ole mitään järkeä.

    Jostakin syystä ultraaminen nyt kuitenkin leviää. Perinteisten ultrajuoksutapahtumien rinnalle on tullut myös polkujuoksutapahtumia, joissa juostaan ultramatkoja.

    – Tässä ihmiset kokeilevat rajojaan. Ja kun matka pitenee ja se alkaa tuntua mukavalta, niin pitää päästä aina vaan pidemmälle matkalle.

    Sekä Leinonen että Antti Oksanen kehuvat myös ultrajuoksutapahtumien henkeä. Juoksijat tsemppaavat ja auttavat toinen toisiaan.

    – Kyllä se on se itsensä voittaminen, mistä tässä on kysymys. Jokaisella juoksijalla tuolla on oma matkatavoite ja toivon mukaan sen saavuttavat.

    Vaikka kovimman kilpailun jokainen osallistuja käy itsensä kanssa, on Kauhajoelle tultu myös kilpailemaan keskenään. Siinä kohtaa pelin henki on armoton.

    – Se voittaa, joka nukkuu vähiten, kiteyttää Seppo Leinonen.

    Testasimme, onko 5 kilon mansikkalaatikossa todella sen verran mansikkaa – Viljelijä:

    Testasimme, onko 5 kilon mansikkalaatikossa todella sen verran mansikkaa – Viljelijä: "Lisäämme laatikkoon aina varmuuden vuoksi vähän ekstraa"


    Ostimme testiä varten kolme viiden kilon mansikkalaatikkoa Kokkolasta. Mansikat olivat peräisin eri tiloilta, eri puolelta maata ja ne ostettiin eri myyntipaikoista. Kaksi laatikoista hankittiin markettien edustan myyntipisteistä, yksi...

    Ostimme testiä varten kolme viiden kilon mansikkalaatikkoa Kokkolasta. Mansikat olivat peräisin eri tiloilta, eri puolelta maata ja ne ostettiin eri myyntipaikoista. Kaksi laatikoista hankittiin markettien edustan myyntipisteistä, yksi torilta.

    Punnituksessa päätimme turvautua vanhaan tekniikkaan, koska käytössämme olleet digitaaliset keittiövaa’at näyttivät painoa vain viiteen kiloon saakka. Tehokkaampaa modernia punnitusvälinettä ei löytynyt lainaan edes elintarvikevalvonnasta tai Martoilta.

    Vanhassa vara parempi. Museovehje eli vanha postivaaka pelitti kuin parhaina päivinään mansikkatestissämme.Kati Latva-Teikari / Yle

    Testasimme vanhan postivaa’an toimivuuden metallipunnuksilla. Vaaka näytti tasan kaksi kiloa kahden kilon punnusmäärällä.

    Punnitsimme mansikat ensin omissa laatikoissaan ja sitten samassa 10 litran sangossa, joka tyhjänä painoi 250 grammaa.

    Näyte A: Maalahden marjat

    Ensimmäisenä vaa’alle päätyi Maalahden marjat-yrityksen mansikkaa. Anders ja Niklas Långin tila viljelee Pohjanmaalla Närpiössä ja Etelä-Pohjanmaalla Kurikassa.

    5 kilon laatikko polkaa maksoi 40 euroa tiistaina 3.7.2018. Laatikko painoi sisältöineen 5 kg 450 grammaa. Sangossa punnittuna painoa kertyi sata grammaa vähemmän.

    Näyte B: Rantamarjat

    Laitilalaisen mansikkatilan 5 kilon laatikko polkaa oli testattavistamme edullisin 39,80 hintaan. Silmämääräisesti vajaimmalta näyttävä, Varsinais-Suomesta tuleva mansikkalaatikko, osoittautui myös punnituksessa kevyimmäksi. Omassa laatikossaan punnittuna painoa kertyi 5 kg 350 grammaa, sangossa punnittuna 5 kg 250 grammaa.

    Näyte C: Etelätalon tila

    Kolmas mansikkalaatikkomme oli matkannut kokkolalaiselle myyntipöydälle Pohjois-Savosta, Kuopioon kuuluvasta Karttulasta. Päivän hinta tiistaina oli 40 euroa. Viiden kilon laatikkoon oli pakattu fleur-lajiketta.

    Etelätalon tilan mansikkalaatikko painoi täsmälleen saman kuin pohjalaistilan tuote eli 5 kg 450 grammaa. Sangossa punnittuna lukemiksi tuli 5 kg 350 grammaa.

    Jokainen läpäisi testimme

    Kun sankopunnituksen jälkeen vähensimme sangon painon 250 grammaa kokonaispainosta, saimme lopullisen tuloksen testiimme: jokainen mansikkalaatikko sisälsi sen mitä lupasi.

    Rantamarjoilla tulos oli tasan 5 kg mansikkaa. Maalahden marjojen ja Etelätalon tilan laatikoissa kuluttaja sai vähän ekstraa eli 5 kg 100 g mansikkaa.

    Viiden kilon mansikkalaatikot vasemmalta oikealle: Etelätalon tila Karttulasta, Rantamarjat Laitilasta ja Maalahden Marjat Pohjanmaalta.Kati Latva-Teikari / YleLisämarjoja painohävikin takia

    Anders Lång Maalahden marjoista kertoo, että heillä laatikoissa on aina yli viisi kiloa marjaa painohävikin takia.

    Kun mansikka on viileässä, se alkaa menettää painoaan. Näin voi käydä esimerkiksi kylmäkuljetusten aikana.

    – Mansikasta haihtuu viileässä kosteutta, joten lisäämme aina varmuuden vuoksi joka laatikkoon vähintään 100 grammaa ekstraa. Ellemme tekisi näin, myyntipöydillä laatikoissa olisi päivän mittaan alle viiden kilon nettopaino.

    Långin viljelmillä kymmenkunta työntekijää pakkaa kovimman sesongin aikana tuhansia laatikoita vuorokaudessa. Pakkaajan pitää olla nopea mutta varovainen, koska mansikka ei kestä kolhimista. Pahvilaatikko täyttyy reilusti alle minuutissa.

    Jokainen laatikko punnitaan, vaikka rutinoituneen pakkaajan silmä olisikin harjaantunut arvioimaan viiden kilon laatikkoon tarvittavan mansikkamäärän.

    – Kun kilomäärä on merkitty laatikkoon, siinä on oltava luvattu määrä. Ei tällaisessa asiassa voi mitenkään joustaa, Lång sanoo.

    Kuluttajat eivät valita painosta

    Mansikanviljelijä Anders Lång kertoo, että kuluttajat eivät ole koskaan ottaneet yhteyttä ja valittaneet, että mansikkalaatikossa olisi ollut liian vähän mansikoita.

    Vastaavanlaisia valituksia ei ole myöskään tullut kuluttajaviranomaisten korviin.

    Kuluttajaneuvojien ja kuluttaja-asiamiehen tietokantaan on viimeisen kuuden vuoden aikana kirjattu vain muutama mansikkaan liittyvä yhteydenotto. Valitukset ovat koskeneet mansikkalaatikoiden tai –rasioiden hintojen puuttumista tai alkuperämaan ilmoittamatta jättämistä.

    Toiminnanjohtaja Miika Ilomäki Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitosta uskoo, että kuluttaja voi luottaa mansikkalaatikkoon merkittyyn kilomäärään.

    – Kaikissa pakkaamoissa käytetään vaakoja, ei mitään silmämääräistä pakkaamista, Ilomäki painottaa.

    Kuluttajien luottamus on tärkeää nyt ja jatkossa. Ilomäen mielestä kotimainen mansikka on Suomen kovin brändi.

    – Jokainen tietää sen ja jokaisella on siitä mielikuva. Yleensä myönteinen ja hyvä niin.

    Perhe sai 2 400 euroa nukkumisesta lentokentällä – Uusi ilmiö rantautunut Suomeen lentokorvausten hakemisessa

    Perhe sai 2 400 euroa nukkumisesta lentokentällä – Uusi ilmiö rantautunut Suomeen lentokorvausten hakemisessa


    Lentomme Miamista ei pääse lähtemään. – Lentokoneen uunista tulee palaneen hajua ja meidän on pakko tarkistaa tilanne, lentokapteeni kuuluttaa englanniksi. Lento saapuu Pariisiin yli tunnin myöhässä ja myöhästymme jatkolennolta. Nelihenkinen...

    Lentomme Miamista ei pääse lähtemään.

    – Lentokoneen uunista tulee palaneen hajua ja meidän on pakko tarkistaa tilanne, lentokapteeni kuuluttaa englanniksi.

    Lento saapuu Pariisiin yli tunnin myöhässä ja myöhästymme jatkolennolta. Nelihenkinen perheemme nukkuu tuntikausia lentokentän penkeillä. Meille tehdään uudet liput jatkolennolle ilman eri kustannusta. Suomessa olemme noin kahdeksan tuntia myöhemmin kuin piti.

    Haemme Air Francelta korvauksia. Viikko myöhemmin tulee päätös. Lentoyhtiön etuuskäsittelijä lupaa maksumääräyksessä korvauksia yhteensä 2 400 euroa. Summa tuntuu suurelta, koska sillä kattaisi neljän ihmisen lentomatkat Amerikkaan ja takaisin ja vuokra-auton kahdeksi viikoksi.

    "Vähintäänkin tiukka korvauspolitiikka"

    Yhä useampi suomalainen hakee korvauksia lennon myöhästymisestä. Esimerkiksi Finnairin mukaan hakemusten määrä on kasvanut hieman, kun tietoisuus vakiokorvauksista on lisääntynyt. Lentojen viivästyksistä tai peruutuksista johtuvia vakiokorvaushakemuksia tulee Finnairin arvion mukaan muutamia tuhansia vuodessa.

    EU-tuomioistuin teki ennakkoratkaisun jo yli kymmenen vuotta sitten. Sen mukaan matkustajalla on oikeus samanlaiseen vakiokorvaukseen kuin lennon peruuntuessa, jos hän saapuu määräpaikkaansa vähintään kolme tuntia aikataulusta jäljessä.

    EPA

    Yli 700 ihmistä otti yhteyttä kilpailu- ja kuluttajavirastoon lentoihin liittyen viime vuonna.

    Riidat korvauksista työllistävät myös kuluttajariitalautakuntaa. Lautakuntaan saapui viime vuonna yli 6 300 uutta ratkaisupyyntöä. Näistä yli tuhat koski lentojen viivästyksiä. Valtaosa ratkaisupyynnöistä koski lautakunnan mukaan kotimaista lentoyritystä eli Finnairia.

    Kuluttajariitalautakunnan puheenjohtaja Pauli Ståhlberg sanoo, että lentoyhtiöt ovat varsin tiukkoja korvausten antamisessa.

    – Suurin osa ratkaisupyynnöistä päättyy kuluttajan hyväksi. Lentoyhtiöiden korvauspolitiikka on vähintäänkin tiukka, Ståhlberg sanoo.

    Milloin korvausta saa ja paljonko?

    Korvausta ei saa, jos viivästys johtuu poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei olisi voitu välttää.

    – Tekninen vika on hyvin harvoin poikkeuksellinen syy. Lintuun törmääminen tai salama voi sen sijaan olla, Ståhlberg kuvaa.

    Poikkeuksellisiksi oloiksi katsotaan myös esimerkiksi työtaistelu, sää, turvallisuusriskit ja lentoturvallisuuteen vaikuttavat odottamattomat puutteet, poliittisesti epävakaat olot ja ilmaliikenteen hallintaa koskeva päätös.

    EU-tuomioistuimen mukaan tekninen vika on harvoin syy olla maksamatta vakiokorvausta. Sen sijaan sabotaasin, terroriteon, valmistusvirheen tai lintutörmäyksen aiheuttama tekninen vika katsotaan poikkeukselliseksi olosuhteeksi, Kilpailu- ja kuluttajavirastosta kerrotaan.

    EPA

    Korvaussumma määräytyy lennon pituuden ja uudelleenreitityksestä johtuvan viivästyksen mukaan. Vakiokorvaukset ovat 250–600 euroa. Jos Euroopan unionin ulkopuolelta tulevan lennon pituus on yli 3 500 kilometriä ja viivästys on yli neljä tuntia, korvaukset henkeä kohti voivat olla 600 euroa.

    – Jos viisihenkisen perheen lento myöhästyy Bangkokissa, se on helposti 3 000 euroa. Korvaukset ovat aika suuria, koska ne voivat olla suurempia kuin aiheutunut vahinko. Suomalaiseen oikeusjärjestelmään nähden summat menevät överiksi, Ståhlberg sanoo.

    Useita firmoja hakee korvauksia

    Korvauksia voi hakea suoraan lentoyhtiöiden verkkosivuilla. Lisäksi maailmalle ja Suomeen on syntynyt useita yrityksiä, jotka hakevat korvauksia asiakkaan puolesta.

    Peruutetutlennot.fi-niminen yritys kertoo, että viime vuonna asiakkaana oli noin 7 000 matkustajaa. Tänä vuonna asiakkaita on yrityksen arvion mukaan jopa 10 0000.

    Yrityksen mukaan liian harva tietää matkustajan oikeuksista. Tapauskäsittelijä Elina Koponen arvioi, että reilusti alle puolet matkustajista hakee korvausta.

    – Lentoyhtiöiden korvaamishalukkuudessa on suuria eroja. Osa lentoyhtiöistä ei vastaa korvausvaatimuksiin ollenkaan, osa ilmoittaa maksettavasta korvauksesta jo parin viikon sisällä. Sitten on tietysti lentoyhtiöitä, joilta löytyy aina selitys sille, miksi myöhästyminen luokiteltaisiin johtuneeksi poikkeuksellisista tekijöistä, jotka vapauttavat sen korvausvastuusta.

    EPA

    Firmat pyytävät Koposen mukaan maksua tavallisesti noin 25–30 prosenttia maksetusta korvauksesta. Eroja on siinä, miten muut kulut katetaan.

    Paljon työkseen matkustavalla vaasalaisella Milka Aholla on kokemusta korvausten hakemisesta. Hän on hakenut korvauksia suoraan lentoyhtiöiltä ja Flightright-yrityksen kautta.

    – Siirryin käyttämään firmaa, kun lentoyhtiö antoi ensin kieltävän päätöksen omaan hakemukseeni. Muutaman kerran ovat myös tarjonneet lahjakortteja lentoihin rahakorvauksen sijasta, Aho kertoo.

    Uusi ilmiö tullut Suomeen

    Kuluttajariitalautakunta on havainnut korvausten hakemisessa uuden piirteen. Tyyli muistuttaa Pauli Ståhlbergin mukaan amerikkalaisten joukkokanneoikeudenkäyntejä, jossa asiakkailta kerätään valtakirjoja. Tämä ei ole kiellettyä, mutta Pauli Ståhlbergia ihmetyttää, mistä firmat tietävät, kuka lennolla on.

    – Bangkokin lennolla voi olla 300 matkustajaa ja kaikille tulee korvausta 600 euroa. Jos lähdetään jenkkityyliin hakemaan kaikille korvauksia, se on uusi ilmiö, jota Suomessa ei ole ollut. En tiedä, mistä firmat saavat yhteystietoja.

    Finnairilla on myös kokemusta tästä.

    – Jonkin verran tällaista toimintaa on havaittu. Me emme anna asiakastietoja kyseisille yrityksille. Suosittelemme, että asiakkaat ottavat meihin suoraan yhteyttä, eivätkä kolmannen osapuolen kautta, Mari Kanerva Finnairin viestinnästä sanoo.

    EPA

    Peruutetutlennot.fi-yrityksen Elina Koponen sanoo, että sana korvauksista leviää etenkin ryhmämatkoilla.

    – Meidänkin kauttamme on lentoja, joilta suuri määrä matkustajista saa korvauksen. Kuitenkin on paljon tavallisempaa, että vain kourallinen hakee korvausta.

    Koponen kertoo, että oikeuteen on menossa tapauksia, joiden ratkaisu voi vaikuttaa hyvin moniin matkustajiin samalta lennolta.

    Kuinka ison loven korvaukset tekevät lentoyhtiöille? Korvaussummat ja niiden aiheuttamat kuluerät eivät ole Finnairin mukaan julkista tietoa.

    Suurista summista voi olla kuitenkin kyse. Finnair perui viikonloppuna kaksi lentoa Bangkokiin. Niillä olisi pitänyt matkata yhteensä 574 matkustajaa. Aamulehti laski, että Finnair voi joutua maksamaan asiakkailleen yhteensä jopa 344 400 euron korvaukset.

    Joskus myös sylilapselle

    Nokialainen Maria Asunta oli perheensä kanssa menossa Mauritiukselle vuonna 2014, kun British Airwaysin lento Suomesta Lontooseen myöhästyi. Perhe sai 600 euron korvauksen jopa sylilapselle, vaikka hänen lentolippunsa ei maksanut juuri mitään.

    – Saimme myöhästymisestä neljä kertaa 600 euroa, hotellin Lontoossa, kyydin sinne, ruuat ja korvaukset laukkujen jäämisestä Lontooseen. Yhtiö maksoi kuitteja vastaan ensimmäisten päivien ostoksia kuten kosmetiikkaa. Harmitti jälkeenpäin, etteivät kaikki kuitit olleet tallessa. Olisi voitu ostaa kaikille vaikka kokonaiset vaatekerrat, Asunta sanoo.

    Kuluttajariitalautakunnan mukaan sylilapsien korvauksista on erilaisia käytäntöjä.

    Riidat korvauksista ovat yleisiä EU-maissa. Kuluttajariitalautakunnan Pauli Ståhlberg toivoo, että korvaukset maksettaisiin kansainvälisestä rahastosta tai vakuutuksista, jolloin käytännöt eivät vaihtelisi niin paljon.

    Korjattu 4.7. British Airwaysin kirjoitusasu.