Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    Varusmies kuoli ajoneuvo-onnettomuudessa Arctic Shield 18 -harjoituksessa Kemijärvellä

    Varusmies kuoli ajoneuvo-onnettomuudessa Arctic Shield 18 -harjoituksessa Kemijärvellä


    Kainuun prikaatissa palveleva varusmies on menehtynyt ajoneuvo-onnettomuudessa torstaina 6.12. varhain aamulla Arctic Shield 18 -harjoituksessa Kemijärvellä, Rovajärven alueella. Asiasta tiedottaa puolustusvoimat. Varusmiehen kuljettama...

    Kainuun prikaatissa palveleva varusmies on menehtynyt ajoneuvo-onnettomuudessa torstaina 6.12. varhain aamulla Arctic Shield 18 -harjoituksessa Kemijärvellä, Rovajärven alueella. Asiasta tiedottaa puolustusvoimat.

    Varusmiehen kuljettama maastomönkijä kaatui liukkaassa rinteessä ja varusmies jäi sen alle menetettyään mönkijän hallinnan. Mönkijässä ei ollut muita kyydissä. Puolustusvoimien pelastusyksikkö, ensihoitoyksiköitä ja lääkäri sekä siviiliambulanssi tulivat paikalle.

    Poliisi tutkii onnettomuutta.

    Varusmiehen omaiset on tavoitettu. Kriisituki paikalla olleille on aloitettu.

    Veri vietiin rintamalle kekseliäin keinoin – Aune-Leea Huotari kantoi verta haavoittuneille sotilaille limonadipulloissa

    Veri vietiin rintamalle kekseliäin keinoin – Aune-Leea Huotari kantoi verta haavoittuneille sotilaille limonadipulloissa


    Tästä on kyseAune-Leea Huotari on nimetty Vuoden 2019 Lotaksi. Valinnan teki Lotta Svärd Säätiö.Huotari palveli talvisodassa Kajaanin sotasairaalassa ja jatkosodassa veripalvelun verilottana.Verilotta kuljetti verta kenttäsairaaloihin ja...

    Tästä on kyseAune-Leea Huotari on nimetty Vuoden 2019 Lotaksi. Valinnan teki Lotta Svärd Säätiö.Huotari palveli talvisodassa Kajaanin sotasairaalassa ja jatkosodassa veripalvelun verilottana.Verilotta kuljetti verta kenttäsairaaloihin ja joukkosidontapaikoille sekä avusti veren antamamisessa potilaille.

    Sota on jotain sellaista, joka ei lähde pois mielestä, sanoo kajaanilainen Aune-Leea Huotari. Nyt 98-vuotias Huotari oli mukana sekä talvi että jatkosodassa, ja joka päivä hänen mieleensä tulee tapahtumia sodan ajalta.

    – Luovutin vertani 38 kertaa. Monta kertaa enemmänkin olisin luovuttanut, jos se olisi ollut mahdollista, lottana toiminut Huotari kertoo.

    Talvisodan aikana Huotari oli Kajaanin sotasairaalassa tekemässä siteitä ja muita tarvikkeita. Jatkosodassa hän palveli verilottana. Huotari kuljetti verta Kajaanista kenttäsairaaloihin ja joukkosidontapaikoille Uhtuan suuntaan sekä auttoi veren antamisessa potilaille.

    Aune-Leea Huotari muistaa lottana päiviensä olleen pitkiä ja työntäyteisiä. Tunteja ei laskettu, tehtiin siteitä ja tarvikkeita sekä autettiin kaikessa, missä apua tarvittiin.Jarmo Nuotio / Yle

    Huotarin vastuulla oli myös verestä huolehtiminen. Veri pullotettiin limonadipulloihin, suljettiin tiiviillä korkilla ja kuljetettiin eteenpäin.

    Veri pakattiin 24 pullon laatikoihin, jotka painoivat niin paljon, että Huotari ei jaksanu nostaa niitä itse. Matkalla verilotan piti huolehtia, että kylmällä ilmalla pullot pysyivät riittävän lämpiminä ja lämpimällä kelillä viileinä. Välillä veri loppui määränpäässä, ja silloin Huotari luovutti sitä itse lisää.

    – Viimeisen kerran luovutin vertani Uhtualla saksalaisessa kenttäsairaalassa vaikeasti loukkaantuneen suomalaisen upseerin hoitamiseen. Hänen hevosensa oli vauhkoontunut venäläisen pommikoneen pudottaman pommin räjähdettyä. Miehen sisäelimet olivat käytännössä kokonaan hajalla, Huotari muistelee.

    Veren kuljettaminen rintamalle ei ollut helppoa

    Matka rintamalle piti sisällään omat vaaransa, kuten pommitukset.

    – Eräänäkin aamuna olimme lähdössä viemään verta lentokuljetuksena, mutta ilmatorjunta varoitti viidestä venäläisestä pommikoneesta, jolloin matka meni hevos-, auto- ja junayhdistelmäksi, Aune-Leea Huotari kertoo.

    Kotikaupunkia Kajaania pommitettiin useasti, ja se on jäänyt myös Huotarin mieleen. Talvisodassa parin kuukauden aikana pommituksissa tuhoutui suuri määrä rakennuksia ja kuolonuhreja pommit vaativat lähes sata.

    – Pahimpana yönä 54 erilaista asuntoa tuhoutui Kajaanissa, eniten raunioita oli Purolassa. Kajaani oli pieni maalaiskaupunki, jossa lähes jokaisessa talossa oli eläimiä. Niitä ihmiset veivät sitten tuttujen tai sukulaisten navetoihin suojaan pois kaupungista.

    Minulle annettiin ladattu pistooli ja sanottiin, että jos joku tuosta ovesta yrittää tulla sisään, ammu. Aune-Leea Huotari

    Lotta Svärd Säätiö nimesi Huotarin Vuoden 2019 Lotaksi. Kunniamaininnan perusteluissa korostetaan erityisesti Huotarin tekemän työn määrää sota-aikana.

    Huotarille tunnustus oli yllätys, sillä hän kokee tehneensä vain saman työn kuin muutkin rintamalla olleet lotat.

    – Ehkä valintaan vaikuttaa se, että viimeisen kerran rintamalla käydessäni vuonna 1944 olin viimeinen nainen, joka siellä oli jäljellä. Saksalaisetkin olivat lähettäneet omat sairaanhoitajansa pois. Tukikohdasta näin alhaalla venäläiset. Ei minua pelottanut, vaikka saman korsun ulkopuolelle venäläispartio oli ampunut kolme suomalaista pari päivää aiemmin.

    Rauhan hiljaisuus oli ensin järkytys

    Huotari kertoo rauhallisella äänellä, millainen viimeinen lähtö rintamalta oli vuonna 1944. Kaikille oli selvää, että mitä vain voi tapahtua.

    – Minulle annettiin ladattu pistooli ja sanottiin, että jos joku tuosta korsun ovesta yrittää tulla sisään, ammu. Aamulla tarkastuskäynnillä ollut kenraali otti minut omaan autoonsa ja suojaansa. Hän sanoi, että jos jotain selkkausta tulee, juokset minkä jaloista pääset ja menet piiloon johonkin ryteikköön.

    Kädet pantiin ristiin ja rukoiltiin, että rakas Jumala, anna tämän loppua nyt. Aune-Leea Huotari

    Auto selvisi omien puolelle, mistä Huotarille järjestettiin kyyti Kajaanin sotasairaalaan.

    – Olin niin heikossa kunnossa ja väsynyt, että jouduin kahdeksi viikoksi sairauslomalle.

    Sitten tuli rauha.

    – Tuntui, että se ei voi olla totta. Oli hiljaista. Se oli tilanne, jossa kädet pantiin ristiin ja rukoiltiin, että rakas Jumala, anna tämän loppua nyt.

    Ja sitten oli pakko jatkaa

    Rauhan aika oli lotalle uusi haaste. Hän jäi auttamaan sairaalaan, sillä siellä tarvittiin apua. Aseiden hiljeneminen ei merkinnyt sitä, että kaikki olisi jatkunut kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

    – Sairaala oli täynnä potilaita. Sotilaat tarvitsivat hoitoa edelleen. Nyt sinne tulivat myös siviilit, joille ei sodan aikana voitu tarjota hoitoa.

    Elämä jatkui myös Huotarilla. Työuraa kertyi vaatekaupan myyjänä sekä matkaoppaana.

    – Ei siinä vaihtoehtoja ollut. Olin kymmenhenkisen perheen vanhin lapsi, joten oli pakko jatkaa.

    Vaikka Suomi on vuosien aikana muuttunut, Huotari on ylpeä kotimaastaan.Jarmo Nuotio / Yle

    Aviomiehen kanssa Huotari sai kaksi lasta. Hän ei lopettanut palvelemista vaan on vuosien mittaan ollut vahvasti mukana Rintamanaisten toiminnassa.

    Huotari puhuu avoimesti asioista, joista moni veteraani vaikenee.

    – Ymmärrän haastatteluista kieltäytyjiä hyvin. Moni joutui katsomaan, kuinka kaveri vieressä kaatui ja itse jäi pystyyn. Se painaa monia veteraaneja vieläkin, tiedän sen.

    Huotari kulkee rollaattorin avulla asunnossaan ja pohtii Suomea.

    – Totta kai Suomi on muuttunut vuosien varrella, mutta suomalaiset ovat suomalaisia. Vaikka moni tiedemies ja muu on täältä muualle lähtenyt, kyllä oma kotimaa on kuitenkin kaikkein tärkein.

    Lue lisää aiheesta:

    94-vuotias Vuoden lotta asuu yksin keskellä maaseutua: "Tieto siitä, että meillä yhä liehuu sinivalkoinen lippu vapaan taivaan alla, riittää"

    Janne Autere sulki Facebookin kymmenen vuoden aktiivisen käytön jälkeen, eikä hän ole ainoa – Ylen lukijat kertovat miksi jättivät somen ja miten se vaikutti

    Janne Autere sulki Facebookin kymmenen vuoden aktiivisen käytön jälkeen, eikä hän ole ainoa – Ylen lukijat kertovat miksi jättivät somen ja miten se vaikutti


    Tästä on kyseNoin 300 000 suomalaista on poistanut tänä vuonna Facebook-tilinsä.Ylen lukijat kertoivat somen hylkäämisen syiksi kyllästymisen, ahdistumisen, mainosten lisääntymisen ja huolen tietoturvasta.Facebookista ei välttämättä...

    Tästä on kyseNoin 300 000 suomalaista on poistanut tänä vuonna Facebook-tilinsä.Ylen lukijat kertoivat somen hylkäämisen syiksi kyllästymisen, ahdistumisen, mainosten lisääntymisen ja huolen tietoturvasta.Facebookista ei välttämättä siirrytä toisiin somekanaviin, vaan jätetään some kokonaan.Paltamolainen luontomatkailuyrittäjä Janne Autere lähti Facebookista 10 vuoden käytön jälkeen.

    Facebook on vuosia ollut suosituin somekanava suomalaisten keskuudessa. Vielä huhtikuussa Facebookia käytti noin 3,2 miljoonaa suomalaista. Huhti-elokuun välisenä aikana noin 300 000 suomalaista on hylännyt Facebookin (IS).

    Yksi Facebookin hylänneistä on paltamolainen luontomatkailuyrittäjä Janne Autere, hän jätti Facebookin 10 vuoden ahkeran käytön jälkeen tänä syksynä.

    – Aloin kokea olevani stressaantunut siihen jatkuvaan informaatiotulvaan, mitä sieltä tuli. Minusta Facebookin pakonomainen käyttö on vähän sama kuin liiallinen alkoholinkäyttö. Ihan samanlainen riippuvuus siihen tulee, Autere sanoo.

    Autere ei ole turhautumisen tunteidensa kanssa yksin. Kun Yle kysyi ihmisiltä, miksi he ovat luopuneet sosiaalisesta mediasta, kyselyyn tuli lähes 900 vastausta. Osa kyselyn vastauksista on kirjoitettu tähän juttuun kursiivilla.

    Facebook-tilin poistaminen on suomalaisten suosiossa.Timo Sihvonen/Yle

    Vastauksista kävi ilmi, että suurimmat syyt somekanavien hylkäämiseen ovat ahdistuminen, kyllästyminen, liiallinen ajankulu, mainosten lisääntyminen, somen ulkonäkökeskeisyys ja tietoturva-asiat.

    Osa vastaajista myös näki liian suuren kaverimäärän vaikeana tilanteena: omia asioita ei haluttu jakaa liian monille ihmisille.

    “Vuosien mittaan oli hurjaa seurata, kuinka jotkut ihmiset jaksoivat laittaa päivityksiä monta kertaa päivässä. Tuntui hyvin vahvasti siltä, että ihmiset rakensivat, tiedostaen sen itse tai ei, itselleen virtuaali-egoa: päivitykset olivat aina positiivisia ja kuvat suoraan katumainoksista.”

    "Facebook jäi jo monta vuotta sitten, koska en osaa viestittää luontevasti samaan aikaan ystävilleni, tuttavilleni, työtovereilleni, rakastajalleni, lapsilleni ja äidilleni. Se jäi siihen."

    Somesta lähtö vapauttaa

    Somen käytön lopettamisesta tai ainakin alustojen vähentämisestä Ylen kyselyyn vastanneilla oli paljon positiivisia kokemuksia. Monet kokivat vapautuneensa ja saaneensa lisää aikaa tärkeämpiin asioihin.

    “Aikaa on enemmän ja elämänlaatu parani. Mistään tärkeästä en ole jäänyt paitsi. On rauhallisempi olo. Turhanpäiväiset päivitykset ja vastakkainasettelut keskusteluineen eivät enää vie turhaa energiaa. Olen onnellisempi nyt."

    Myös Janne Auterella on jäänyt enemmän aikaa töille ja lähipiirille.

    – Olen yrittänyt panostaa kasvokkaiseen keskusteluun. Perheenjäsenet ovat vielä Facebookissa, mutta meillä on ehkä enemmän keskustelua naamatusten kuin aiemmin. Yritän olla myös yhteydessä oikeisiin ystäviin puhelimitse tai tavata heitä, Autere kertoo.

    Minun ei tarvitse kirjoitella sinne tarinoita tämän päivän tekemisistä tai olla kiinnostunut toisten tekemisistä. Janne Autere

    Sosiaalisen median jättämisessä voi olla negatiivisiakin vaikutuksia. Ylen kyselyyn vastanneiden negatiivisia kokemuksia olivat muun muassa ulkopuolinen olo: somen ulkopuolella oleva ei saa tapahtumakutsuja, eikä pysy yhtä helposti kärryillä tuttavien kuulumisista.

    – Julkiset toimijat ilmoittavat omista tapahtumistaan ja kursseistaan aika usein Facebookin kautta. Tämä saattaa olla vaarallista, koska luulen, että yhä enenevässä määrin ihmiset jättäytyvät pois Facebookista, Autere sanoo.

    “Alussa se oli vähän outoa. Tuntui, että putosin kartalta. En tiennyt, mitä kaupungissa tapahtui kulttuurin osalta, en tiennyt oliko joku käynyt sienimetsässä tai leiponut kakun. Aika nopeasti kuitenkin huomasin, että suurin osa siitä tiedosta, jonka olin FB:n kautta saanut, oli jokseenkin aivan turhaa tietoa. Jollain tavalla koin helpotusta.”

    Huoli tietoturvasta syy joukkopakoon

    Sosiaalisen median tutkija ja kouluttaja Harto Pönkä näkee, että suuri syy suomalaisten joukkopakoon Facebookista on kasvava huoli omasta tietoturvasta. Pelkästään tänä vuonna on paljastunut, että miljoonien Facebookin käyttäjien tietoja on jaettu Cambridge Analytica -yhtiölle. Syksyllä tapahtui myös suora tietovuoto Facebookin käyttäjätiedoista.

    – Mietitään, onko Facebook luotettava taho, jolle voi antaa tietoja. Suomessakin on kyselyissä käynyt ilmi, että tietoturvaongelmien takia on vähennetty Facebookin käyttöä tai lopetettu kokonaan, Pönkä sanoo.

    “Sekä Googlen että Facebookin algoritmeista ja niiden salamyhkäisyydestä on ollut paljon puhetta. Meitä manipuloidaan, ohjataan ja asetetaan omiin kupliimme, ja se tuntuu pahalta. Googlen ja Facebookin ylivalta arveluttaa.”

    Suomessakin Facebookin käyttöä on vähennetty tietoturvaongelmien takia.AOP

    Pönkän mukaan myös Facebookin algoritmien muutos on vaikuttanut ihmisten some-käyttäytymiseen, koska ystävien päivityksiä ei välttämättä näe enää entiseen tapaan.

    – Nyt algoritmi valitsee mitä näet, etkä voi itse vaikuttaa siihen. Se vaikeuttaa tuttavapiirin välistä yhteydenpitoa, Pönkä sanoo

    "Syyt jäädä pois somesta ovat toisaalta teknologiaan, algoritmeihin, suurten toimijoiden ylivaltaan ja kuplautumiseen liittyvää pelkoa ja ahdistusta sekä toisaalta turhautumista siihen, millainen ihminen minusta oli tullut. Vaikka sosiaalisessa mediassa on paljon hyvää, sen haitat alkoivat olla suurempia kuin hyödyt."

    Sosiaalisen median tutkijan mukaan yleisin syy somen käyttöön onkin yhteydenpito ystävien, tuttavien ja sukulaisten kanssa. Ne palvelut, joissa tämä tarve täyttyy, ovat edelleen suosiossa.

    – Esimerkiksi WhatsApp keskittyy nimenomaan lähipiirin viestittelyyn ja siellä on paljon ryhmiä: lapsilla kouluporukat ja aikuisilla harrasteryhmiä, Pönkä sanoo

    Facebookissa tuhlataan tunteja

    "Tulin jatkuvasti huonolle tuulelle somesisällöistä. Olin silti liian koukussa someen ja piti päivittäin tarkistaa mitä missäkin tapahtuu."

    Ennen käyttäjätilinsä poistamista Autere saattoi käyttää 2–3 tuntia päivässä Facebookin selaamiseen ja päivittämiseen. Nykyään Autere käyttää muita somepalveluita, mutta mieltää käytön paljon vähäisemmäksi.

    – Lisään kuvia Instagramiin, mutta minun ei tarvitse kirjoitella sinne tarinoita tämän päivän tekemisistä tai olla kiinnostunut toisten tekemisistä. Minulla on myös LinkedIn-tili, jonka kautta olen löytänyt myös nykyisen työni, Autere kertoo.

    Janne Autereella on nyt enemmän aikaa esimerkiksi luonnosta nauttimiseen.Timo Sihvonen/Yle

    Harto Pönkän mukaan Facebookista lähteneet käyttäjät eivät ole suoraan siirtyneet muiden somekanavien käyttäjiksi.

    – Pikemminkin näyttää siltä, että Facebookin käyttö on vähentynyt eikä mitään välttämättä ole tullut tilalle. Voidaan huomata, että Instagram on ollut kasvussa, mutta ei niin paljon, että se selittäisi, että olisi siirrytty Facebookista Instagramiin.

    Pönkä uskoo suomalaisten somekäytön olevan murroksessa. Tulevaisuudessa tietoturvasta tullaan pitämään kiinni entistä kovemmin ja somekanavien käyttö tulee muuttumaan nykyisestä.

    – Facebook on hiljakseen tulossa alaspäin ja voi odottaa, että WhatsApp lisää käyttäjiä. Instagram tulee vielä kasvamaan ja löytämään paikkansa kaikenikäisten somekanavana, Pönkä ennustaa.

    "Kännykän käyttö on vähentynyt huomattavasti. Olen ollut "somevapaa" vuoden verran, enkä ole kyllä palveluita kaivannut. Koen, että keskityn enemmän omaan elämääni."

    Lue lisää aiheesta:

    Ylen kysely: Moni vähentänyt vuoden aikana somen käyttöä, osa ei onnistu vaikka haluaa

    "Hylkäsin Facebookin, luovuin älypuhelimesta, vaihdoin vanhaan” – kolme tarinaa siitä, miten digiähkyn voi selättää

    Suomalaisen hiihdon huippuopiston vaiettu historia: taustalla surevat miehet, pimitetty sotakorvaus ja huijattu ministeri

    Suomalaisen hiihdon huippuopiston vaiettu historia: taustalla surevat miehet, pimitetty sotakorvaus ja huijattu ministeri


    Tästä on kyseVuokatin urheiluopisto on perustettu sodassa kaatuneiden sotilaiden kunniaksi. Päätös perustamisesta tehtiin rintamalla ja sijoituspaikka päätettiin jatkosodan jälkeen.Urheiluopiston alkuperäiset rakennukset ovat peräisin...

    Tästä on kyseVuokatin urheiluopisto on perustettu sodassa kaatuneiden sotilaiden kunniaksi. Päätös perustamisesta tehtiin rintamalla ja sijoituspaikka päätettiin jatkosodan jälkeen.Urheiluopiston alkuperäiset rakennukset ovat peräisin Rukajärveltä ja ne olisi pitänyt palauttaa sotakorvauksena Venäjälle.Rakennusten alkuperää pidettiin salaisuutena 60 vuotta.

    Elettiin keskiviikkoa maaliskuun 17. päivää vuonna 1943 Rukajärvellä Ontajärven länsirannalla (Suomen sotahistoriallinen seura).

    Takana oli osittain onnistunut partioretki vihollisen selustaan. Miesvahvuudelta partioretki oli Suomen armeijan jatkosodan toisiksi suurin. Retkellä kaatui yhteensä 32 sotilasta.

    Suurin osa kaatuneista oli kersantti Paavo Lonkilan (Kiuruvesi-lehti) joukkueesta. Lonkilan partio joutui jäällä hiihtäessä vihollisen väijytykseen. Lonkila ja muutama muu sotilas onnistuivat hiihtämään turvaan.

    – Paavolta luodit katkaisivat repun ja konepistoolin viilekkeet sekä molemmat sauvat. Molemmilta puolilta jalkoja luodit läpäisivät tuulipuvun, mutta hän ei saanut osumaa, kertaa Rukajärven suunnan historiayhdistyksen puheenjohtaja Tenho Tikkanen.

    Menetykset olisivat olleet varmasti suuremmat, mutta suomalainen sotilas osasi hiihtää ja pääsi pakoon vihollisen luoteja. Hiihtotaidosta kertoo myös se, että Lonkila voitti myöhemmin Oslon talviolympialaisissa vuonna 1952 viestikultaa ja henkilökohtaisella matkalla pronssia.

    Partioretken jälkeen Lonkila, kenraalimajuri Erkki Raappana (Kansallisarkisto), ylikersantti Onni Palaste (ent. Bovellan) ja urheilu-upseeri kapteeni Akseli Kaskela (Biografiakeskus) kokoontuivat suremaan kaatuneita aseveljiään.

    Kunnioituksena kaatuneita aseveljiä kohtaan he tekivät herrasmiessopimuksen.

    – Sopimuksessa päätettiin, että sodan jälkeen Suomeen perustetaan säätiö ja talviurheilukasvatuslaitos, jolla edistetään talviurheilulajeja Suomen kansan keskuudessa. Tästä sai alkunsa Vuokatin urheiluopisto, kertoo Tikkanen.

    Tenho Tikkanen esittelee Rukajärven suunnan historiayhdistyksen seinälle asetettavia kylttejä.Mimmi Nietula / Yle

    Sodan jälkeen sopimuksessa mukana ollut ylikersantti Onni Palaste tuli Suomen Ladun palvelukseen ja sai tehtäväkseen etsiä urheiluopistolle sijoituspaikan. Vaihtoehtoja oli paljon, mutta monien vaiheiden jälkeen päädyttiin Vuokattiin, jossa rakennustyöt aloitettiin 1945 ja avajaiset pidettiin 23. helmikuuta 1947.

    Syntyi maailmankuulu urheilukasvatuslaitos, jossa valmennetaan Suomen ja maailman huippu-urheilijoita.

    – Tiesivätköhän miehet mitä suruissaan tekivät sen partioretken jälkeen ja mitä päätöksiä olivat tekemässä, tuumaa Tikkanen.

    Rakennusten salattu historia

    Vuokatin urheiluopiston päärakennuksella ja muilla alueelle tulleilla rakennuksilla on mielenkiintoinen ja salainen historia. Rakennukset sijaitsivat alun perin Rukajärvellä, josta ne siirrettiin Kainuuseen, kun Neuvostoliitto valtasi Viipurin 20. kesäkuuta 1944.

    Rukajärven rintamalla alkoivat evakuoinnit ja koko heinäkuun ajan rakennuksia siirrettiin villiä vauhtia säilytykseen.

    – Päärakennus Rukahovi sijoitettiin Kuhmon Särkijärvelle ja muut kuusi asevelitaloa sijoitettiin aivan Vuokatin lähelle Sotkamon Eevalaan, kertoo Rukajärven suunnan historiayhdistyksen puheenjohtaja Tenho Tikkanen.

    Rukahovi alkuperäisessä sijainnissaan Tiiksassa.Pauli Jäniksen kokoelma / Museovirasto

    Välirauhasopimuksen artiklan 24. mukaan rintamalta mukaan tuodut rakennukset olisi pitänyt palauttaa sotakorvauksena Neuvostoliitolle.

    Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä silloinen sisäasiainministeri Yrjö Leino, joka teki päätökset sotakorvausasioista ja rakennuksista, kirjoitti tietämättään nimensä rakennuksia koskeviin papereihin, joissa luki ”Ei palauteta”.

    Asiakirjoja valmistellut ja asiasta tietoinen virkamies sujautti ”Ei palauteta” -paperit yksitellen paksun paperipinkan väliin, jossa luki ”Palautetaan”.

    Ministerin allekirjoituksen jälkeen opetusministeriö saattoi luovuttaa rintamalta tuodut rakennukset Vuokatin urheiluopistolle.

    – Rukahovi, joka oli kenraalimajuri Erkki Raappanan esikunnan alueella upseerien kanttiinina jäi arvokäyttöön ja samoin muut rakennukset, kertoo Tikkanen.

    Rukahovista tuli Vuokatin Maja

    Voimistelunopettajaksi valmistuneesta ylikersantti Onni Palasteesta tuli Vuokatin urheiluopiston ensimmäinen toimitusjohtaja vuoteen 1954 saakka, ja hän piti rakennusten menneisyyden sekä salaisuuden itsellään pitkään.

    Hän on kertonut sen elämänsä aikana vain kahdelle henkilölle. Toinen heistä oli urheiluopiston opettajana toiminut Aarno ”Aslak” Peltola.

    – Seuraavan kerran Palaste teki paljastuksen vuonna 2005, kun urheiluopisto vietti 60-vuotisjuhlaa. Tuolloin hän kertoi uutispommin opiston silloiselle rehtorille Pekka Vähäsöyringille, sanoo Tikkanen

    Rintamalla rakennetussa Rukahovissa on toiminut sen perustamisesta alkaen urheiluopiston hallinto, joka toimii edelleen.

    Päärakennusta laajennettiin hiukan vuonna 1955, mistä syystä sitä ei ole helppo tunnistaa Rukahoviksi. Myöhemmin myös sotakirjailijana tunnettu Onni Palaste vihittiin avioliittoon 16.2.1947 juuri tässä opiston päärakennuksessa eli entisessä Rukahovissa.

    Tuolloin rakennusta kutsuttiin Vuokatin Majaksi, jolla tarkoitettiin alkuaikoina myös koko urheiluopistoa.

    Vuokatin urheiluopiston alkuperäinen kyltti on edelleen paikallaan.Jarmo Nuotio / Yle

    Vuokatin urheiluopiston hallintorakennuksen sisällä olevilla hirsiseinillä on nähtävillä talviurheilun historian havinaa. Eteisseinää koristavat muun muassa monen tunnetun suomalaisen käyttämät sukset.

    – Paavo Lonkilan sukset puuttuvat, mutta meillä ne ovat ja pitää ehdottaa opiston johtajalle saako Paavon sukset tuoda tänne seinälle, sanoo Rukajärven suunnan historiayhdistyksen puheenjohtaja Tenho Tikkanen.

    Inka Nahkala ja Silja Inkamo päättivät jo hiekkalaatikolla haluavansa tanssijoiksi –

    Inka Nahkala ja Silja Inkamo päättivät jo hiekkalaatikolla haluavansa tanssijoiksi – "Olemme tietysti toisiamme vastaan"


    Tästä on kyseTanssikentällä kilpailu on ankaraa. Ammattilaistanssijaksi on lähes yhtä vaikea päästä kuin näyttelijäksi.Kajaani on näkyvä osa suomalaista tanssimaailmaa. Kaupungista on lähtenyt maailmalle kymmeniä ammattitanssijoita.Silja...

    Tästä on kyseTanssikentällä kilpailu on ankaraa. Ammattilaistanssijaksi on lähes yhtä vaikea päästä kuin näyttelijäksi.Kajaani on näkyvä osa suomalaista tanssimaailmaa. Kaupungista on lähtenyt maailmalle kymmeniä ammattitanssijoita.Silja Inkamo ja Inka Nahkala unelmoivat tanssiurasta maailmalla. He ovat aloittaneet harjoittelun hyvin nuorena.

    Tanssi on paljon enemmän kuin harrastus kajaanilaisille Inka Nahkalalle ja Silja Inkamolle. Inka aloitti tanssin kolmevuotiaana ja Silja neljävuotiaana, ja tähtäimessä on tanssi myös ammattina.

    – Haluan nähdä itseni jossain tosi korkealla. Ulkomaat houkuttelevat, sinne ainakin tähtään, Inka pohtii vähän ennen Kajaani Dancen joulunäytöstä.

    – Toivon, että kuuden vuoden päästä teen tanssin kanssa töitä. Haaveen toteutuminen vaatii vielä paljon töitä, mutta uskon pystyväni tekemään siitä totta, Silja kertoo.

    Inka Nahkala ja Silja Inkamo tietävät, että tanssissa menestyminen vaatii uhrauksia.Elisa Kinnunen / Yle

    Suomen tanssi- ja sirkustaiteilijoiden ammattiliiton hallituksen puheenjohtajan Veera Lambergin mukaan tanssiharrastuksen aikainen aloitus on hyvä pohja, mikäli mielii ammattilaiseksi.

    – Kehoaan voi harjoittaa paljon, mutta on parempi aloittaa nuorempana, kun keho muokkautuu paremmin, Lamberg sanoo.

    Inka ja Silja ovat Kajaani Dancen tanssijoista. Tanssikoulun rehtori Minna Palokangas kannustaa tyttöjä uskomaan mahdollisuuksiinsa ja tekemään töitä haaveiden eteen.

    – Kajaanista on lähtenyt kymmeniä tanssijoita, varsinkin nykytanssin ammattilaisiksi, Suomeen ja Keski-Eurooppaan. Heistä osa on myös tullut takaisin opettamaan Kajaaniin.

    Tanssimisen lisäksi, palautuminen on tärkeä osa tanssijan monipuolista harjoittelua.Elisa Kinnunen/Yle

    Valtakunnallisesti katsottuna Kajaani on näkyvä osa suomalaista tanssimaailmaa. Kajaani tanssii - tapahtuma on tunnettu koreografiakatselmus, joka on tunnettu ympäri maan.

    – Kajaanissa on paljon harrastajia ja ammattilaisia. Ei olisi hyviä harrastajia, jos ei olisi hyviä ammattilaisia heitä opettamassa, sanoo Veera Lamberg.

    Miten huipulle pääsee?

    Suomessa on noin tuhat ammattiliittoon kuuluvaa tanssijaa, mutta harrastajia on moninkertainen määrä. Kilpailu ammattilaiseksi pääsystä on Veera Lambergin mukaan todella kovaa.

    – Tilanne on vähän sama kuin muusikoilla tai näyttelijöillä, Lamberg kertoo.

    Silja Inkamolle ja Iina Nahkalalle lajin kilpailuhenkisyys on tuttua, mutta nuoret tanssijat ei pidä sitä pahana asiana.

    – Tanssi on urheilulaji, ja jos tanssit, olet urheilija. Kyllä siinä samat paineet tulee. Täällä koen kuitenkin, että kannustus on positiivista niin yleisöltä kuin kavereiltakin, SIlja sanoo.

    – Totta kai kaikki haluavat päästä huipulle, joten olemme tietysti toisiamme vastaan. Olemme samalla myös yksi iso joukkue ja taistelemme yhdessä menestyksen eteen, Inka jatkaa.

    Tavoitteellinen harjoittelu vie paljon aikaa sekä nuorelta tanssijalta itseltään että hänen perheeltään.Elisa Kinnunen/Yle

    Suomessa tanssitaiteen maisteriksi voi kouluttautua ainoastaan Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa, mutta ammattilaiseksi pääsemiseen ei aina vaadita virallista koulutusta.

    Joka tapauksessa menestyminen vaatii paljon harjoitusta ja henkistä kanttia.

    – Ammattilaiseksi pääseminen vaatii hirveästi motivaatiota ja myös pitkäjänteisyyttä, koska tanssimisessa pitää olla kokoajan valmis kehittymään.

    Silja Inkamo sanoo olevansa päättäväinen ihminen. Hän tekee töitä kovasti sen eteen, että tanssista tulisi hänelle ammatti. Kova treeni ei kuitenkaan tarkoita pelkkää hikoilemista.

    – Tanssiin menee paljon aikaa viikossa. Perustreenien lisäksi on paljon palautumista ja ajatuksellista harjoittelua, Inkamo kertoo.

    Kajaani on vahvasti esillä tanssin kartalla. Kaupungista on noussut kymmeniä ammattilaisia.Jarmo Nuotio / Yle

    Kajaani Dancen rehtori Minna Palokangas pystyy näkemään, kenellä on mahdollisuuksia menestyä tanssijana.

    – Jo alussa voi nähdä, kenellä keho on luontainen tanssijalle. Tosiasia kuitenkin on, että 95 prosenttia menestyksestä on työtä ja viisi prosenttia lahjoja. Kyse on siis siitä, kuinka kovasti jotain haluaa.

    Myöskään Veera Lamberg ei usko pelkkään lahjakkuuteen, mutta hänen mukaansa kaikkea ei kuitenkaan voi opettaa.

    – Asioita voi opetella paljon ja kehoaan voi treenata, mutta ihan loputtomiin ei voi asioita opettaa. Itsellä pitää olla ymmärrystä ja silmää nähdä mitä haetaan.

    Kajaanissa kehitytään entistä enemmän

    Silja Inkamon tanssiura alkoi suunnistusvirheestä.

    – Olin kolmevuotiaana menossa isän kanssa muskariin, ja eksyttiin väärälle ovelle. Näin tanssiharjoituksen ja sanoin silloin, että haluan tanssimaan heti kun vain pääsen.

    Siljan äiti Johanna Inkamo nauraa, että 16 vuotta sitten alkanut matka on ollut hyvä.

    – Meillä tanssii koko perhe, mies tanssiryhmä Äijissä ja poika Siljan kanssa samassa ryhmässä. Itse olen nykyään johtokunnassa. Kyllä tämä on ollut hyvä matka, ja jatkuu, Inkamo sanoo.

    Inka Nahkalan äidin Jenni Koistisen mukaan lapsen tanssiharrastus täyttää kalenterin.

    – Kaikki illat menee tähän, aikataulutus on rankkaa. Inka rakastaa tanssia, joten ilman muuta kaikkeni teen, että hän voi tanssia.

    Vuoden päästä tanssi on akatemialaji myös Kajaanin lukiossa.Jarmo Nuotio / Yle

    Tähän mennessä kajaanilaisen tanssijan taitepisteenä on ollut se, että jos lukioiässä haluaa tanssia tavoitteellisesti, on pitänyt lähteä esimerkiksi Kuopioon tanssilukioon.

    Nyt tilanteeseen on tulossa muutos. Vuoden päästä tanssi on akatemialaji myös Kajaanin lukiossa. Pääsykokeiden kautta valitaan 10–15 nuorta tanssijaa akatemiaan.

    Osalle lähtö on jokatapauksessa edessä. Inka Nahkala näkee tulevaisuutensa maailmalla, eikä äiti estele.

    – Ehdottomasti annan kaikki tukeni hänelle ja kannustan eteenpäin, jos hän sitä haluaa. Kotiin voi aina tulla takaisin, mutta jos maailma kutsuu, sinne vaan, Jenni Koistinen sanoo.

    Tiesitkö, että osa ledivalaisimista on kertakäyttöisiä? Ne voivat myös kestää huomattavasti väitettyä vähemmän

    Tiesitkö, että osa ledivalaisimista on kertakäyttöisiä? Ne voivat myös kestää huomattavasti väitettyä vähemmän


    Tästä on kyseLedeillä toteutetut valaisimet voivat olla kertakäyttöisiä eli niiden polttimoa ei voi vaihtaa.Ehdotettu EU:n direktiivimuutos määräisi, että asiasta on ilmoitettava jo myyntipakkauksessa.Mikäli ehdotus hyväksytään joulukuussa,...

    Tästä on kyseLedeillä toteutetut valaisimet voivat olla kertakäyttöisiä eli niiden polttimoa ei voi vaihtaa.Ehdotettu EU:n direktiivimuutos määräisi, että asiasta on ilmoitettava jo myyntipakkauksessa.Mikäli ehdotus hyväksytään joulukuussa, se tulisi voimaan siirtymäajan jälkeen vuodesta 2021 alkaen.

    Monille tulee yllätyksenä, että uusi hieno ledivalaisin onkin kertakäyttöinen. Jos valaisin rikkoontuu, siihen ei voikaan vaihtaa lamppua, kuten aiemman mallisiin valaisimiin pystyi.

    Kajaanilaisen ledvaloputkivalmistajan mukaan kertakäyttöisiä valaisimia on kuluttajamyynnissä huomattavan paljon.

    – Mitä erikoisempi muotoilu valaisimessa on, sitä todennäköisemmin valonlähde ei ole vaihdettavissa. Väittäisin, että iso osa kotikäyttöön tarkoitetuista valaisimista viime vuosina on ollut näitä, sanoo Valtavalo oy:n toimitusjohtaja Markku Laatikainen.

    Valtavalo oy:n toimitusjohtaja Markku Laatikaisen kädessä kiinteällä valonlähteellä varustettu valaisinMimmi Nietula / Yle

    Pientä apua valaisimen valintaan on tuloillaan – joulukuussa päätetään, pitääkö jo pakkauksessa lukea, että valaisimen lamppua ei voi vaihtaa. Pika-avuksi EU:n direktiivimuutoksesta ei ole, sillä se olisi ehdotuksen mukaan tulossa voimaan vasta vuonna 2021.

    – Joulukuussa tiedetään, miten ehdotuksen käy, sanoo Energiaviraston erityisasiantuntija Kaisa-Reeta Koskinen.

    Ehdotuksen mukaan valaisimen valomoduulin eli valonlähteen on oltava joko vaihdettava tai jos se ei ole kuluttajan vaihdettavissa, on siitä sanottava pakkauksessa. Lisäksi teknisenä vaatimuksena valomoduulin on oltava sellainen, että tuotteiden turvallisuutta valvova viranomainen voi testata sen, vaikka se irrotettaisiin.

    Vasemmalla kiinteä led-putkivalo, joka on vaihdettava kokonaan rikkontuessaan. Oikealla loisteputken tilalle vaihdettava led-putkilamppu.Mimmi Nietula / Yle20 000 tuntia ei ole 20 000 tuntia

    Ehdotuksen mukaan mitään tekniikkaa ei sinällään kielletä, mutta sen toivotaan ohjaavan markkinoita yhä energiatehokkaampaan suuntaan.

    Kertakäyttöisyyttä on perusteltu led-tekniikan pitkällä, jopa kymmenien tuhansien tuntien käyttöiällä. Valtavalo oy:n toimitusjohtajan Markku Laatikaisen mukaan tämä on osittain harhaa.

    – Usein unohdetaan, että ledit ja muu elektroniikka ovat hyvin alttiita ikääntymiselle silloin, kun lämpötilat nousevat.

    Elektroniikan käyttöikä ilmoitetaan huoneenlämmössä. Jos kaupasta ostetun lampun kestoiäksi ilmoitetaan 20 000 tuntia, lamppu kestää sen silloin, kun sitä käytetään huoneenlämmössä. Elektroniikka-alan sanonta ja laki kuuluu, että 10 asteen lämpötilan nousu puolittaa elektroniikan käyttöiän.

    – Kun lamppu nostetaan katon rajaan ja laitetaan suljetun valaisimen sisälle, käyttöympäristön lämpötila on herkästi jopa 20 astetta korkeampi. Eli käyttöikä putoaa neljännekseen, sanoo Laatikainen.

    Vanhanmallisten lamppujen liitinkannat ovat standardisoituja.Mimmi Nietula / Yle

    Ehdotus pakkausmerkinnän pakollisuudesta ei sinänsä muuta nykyistä tilannetta, jossa kaikenlaisille lampunkannoille löytyy standardisoinnin ansiosta sopiva led-versio. Moninaisuuteen ja oikean lampun valintaan on olemassa yksinkertainen kikka.

    – Kaikista paras keino on se, että ottaa vanhan lampun mukaan ja kysyy myyjältä, jos on vielä epävarma. Käytännössä jos kanta on sama, sillä pääsee jo pitkälle, sanoo Laatikainen.

    Sen sijaan Markku Laatikaista huolettaa mahdollisuus, että tulevaisuudessa kukin valaisinvalmistaja suunnittelee liitososan erikseen.

    – Silloin asiakas on kiinni yhdessä toimittajassa ja sen toimittamissa valonlähteissä. Ja meillä ei ole mitään takeita siitä, että sama valaisinmalli tai sama valaisinvalmistaja olisi viiden tai kymmenen vuoden päästä olemassa.

    Siksi Laatikainen toivookin, että myös uudet, vaihdettavat led-valonlähteet olisivat standardisoituja.

    – Silloin löytyisi vielä vuosikymmenten päästä korvaava lamppu valaisimeen.

    Lue lisää:

    Kaupan hyllyllä on yhä enemmän valaisimia, joiden lamppuja ei voi vaihtaa – silti ne voivat olla perinteisiä valaisimia ympäristöystävällisempiä

    Kyllästyitkö someen? Kerro meille miksi

    Kyllästyitkö someen? Kerro meille miksi


    Sosiaalinen media on toimiva kanava sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen ja uutisten seuraamiseen. Somessa voi kuitenkin vierähtää niin paljon aikaa, että alkaa jo uuvuttaa. Teemme juttua sosiaalisesta mediasta luopumisesta. Kerro meille oma...

    Sosiaalinen media on toimiva kanava sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen ja uutisten seuraamiseen.

    Somessa voi kuitenkin vierähtää niin paljon aikaa, että alkaa jo uuvuttaa.

    Teemme juttua sosiaalisesta mediasta luopumisesta. Kerro meille oma kokemuksesi ja miten se vaikutti sinuun.

    Jaa kokemuksesi täyttämällä alla oleva lomake tai lähettämällä suoraan sähköpostia toimittajallemme: johanna.laakkonen@yle.fi

    Koulu tarjoaa ilmaisen puuroaamiaisen, mutta moni opiskelija ostaa mieluummin munkin –

    Koulu tarjoaa ilmaisen puuroaamiaisen, mutta moni opiskelija ostaa mieluummin munkin – "Onhan siihen tullut sorruttua useasti"


    Tästä on kyseKainuun ammattiopisto tarjoaa maksuttoman puuroaamiaisen opiskelijoilleen.Tarkoituksena on antaa opiskelijoille paremmat eväät koulupäivään, sillä moni opiskelija jättää aamiaisen kokonaan syömättä. Opiskelijoiden tyhjä vatsa...

    Tästä on kyseKainuun ammattiopisto tarjoaa maksuttoman puuroaamiaisen opiskelijoilleen.Tarkoituksena on antaa opiskelijoille paremmat eväät koulupäivään, sillä moni opiskelija jättää aamiaisen kokonaan syömättä. Opiskelijoiden tyhjä vatsa on tuttu asia myös muualla Suomessa.Puuroaamiainen on maistunut opiskelijoille vaihtelevasti. Moni opiskelija korvaa sen ostamalla aamiaiseksi munkkia ja kahvia.Kainuun ammattiopistossa kokeilua jatketaan ainakin vuoden loppuun asti.

    Puuro höyryää valmiina linjastolla, kun ensimmäiset opiskelijat valuvat hiljalleen Kainuun ammattiopiston Vimpelin ruokalaan aamiaiselle.

    Ensin aamiaiselle tulijoita on yksi, kohta muutama ja pian puuroaamiaista syö jo parisenkymmentä nuorta.

    Koulun asuntolassa asuva sotkamolainen Emmi Puranen syö harvoin puuroa aamiaiseksi. Tällä kertaa se kelpaa hyvin.

    – Jääkaapissa ei ollut mitään, joten tulin tänne. Olen miettinyt usein, että kävisinkö koululla aamupalalla, mutta syystä tai toisesta en ole aiemmin käynyt. Ehkä olen vain halunnut nukkua pidempään, Puranen kertoo.

    Viereiseen pöytään istuvalla Joonatan Karjalaisella on lautanen kukkuroillaan puuroa.

    – Saan siitä energiaa päivän alkuun. Oikeastaan koko päivä kulkee paremmin, Karjalainen perustelee.

    Usein opiskelijat korvaavat aamiaisen ostamalla munkin tai viinerin ja kahvin. Liisa Härmä

    Kainuun ammattiopisto aloitti lokakuun alussa aamupalan tarjoamisen opiskelijoille Vimpelin ruokalassa. Aluksi aamupuuron rinnalla oli tarjolla leipää, voita ja vettä tai maitoa, mutta kahden euron hinta ei houkutellut opiskelijoita.

    – Opiskelijoilla ei ole tai he eivät halua käyttää aamiaiseen rahaa, joten vaihdoimme sen nopeasti maksuttomaan vaihtoehtoon. Samalla jouduimme karsimaan tarjontaa, eli aamupuuro ja juoma ovat ilmaisia, kertoo koulutusjohtaja Liisa Härmä.

    Kainuun ammattiopiston Vimpelin ruokalassa käy puuroaamiaisella vaihteleva määrä opiskelijoita: yhtenä aamuna paikalla voi olla viisi ja toisena jopa yli 30 opiskelijaa.Tiia Korhonen / Yle

    Aamupuuro on maistunut opiskelijoille vaihtelevasti. Kainuun ammattiopiston Seppälän toimipaikassa luonnonvara- ja logistiikka-alojen opiskelijat syövät mielellään puuroa, ja aamiaisella on yleensä 30–50 opiskelijaa. Vimpelissä erot kävijämäärissä ovat suuria: yhtenä aamuna puurolautasen äärellä istuu viisi ja toisena yli 30 opiskelijaa.

    – Aamupuuro on maistunut opiskelijoille jopa harmittavan vähän. Valitettavan usein opiskelijat korvaavat aamiaisen ostamalla munkin tai viinerin ja kahvin, Härmä sanoo.

    – Onhan siihen tullut sorruttua useasti. Ilmainen puuro on toisaalta paljon parempi, koska silloin jää rahaa myös johonkin muuhun, Emmi Puranen jatkaa naurahtaen.

    Tyhjä vatsa täytetään vasta lounaalla

    Opiskelijoiden tyhjä vatsa on tuttu asia eri puolilla Suomea. Kouluterveyskyselyn (THL) mukaan ammatillisten oppilaitosten opiskelijoista vain puolet syö joka arkiaamu aamiaisen. 17 prosenttia ei syö aamiaista yhtenäkään arkiaamuna. Maksuttoman aamupalan tarkoituksena on antaa opiskelijoille paremmat eväät koko koulupäivään.

    – Päivä käynnistyy silloin hitaasti ja on aamuväsymystä. Opiskelijat saattavat satsata vain lounaaseen, jolloin annokset ovat todella suuria. Se väsyttää taas iltapäivällä paljon, kertoo kuraattori Matti Ilvonen.

    Osa opettajista tuo opiskelijoita ryhmänä syömään aamupalaa. Kajaanilainen Tatu Korhonen (oikealla) sanoo olevansa puuroihmisiä: hän syö puuroaamiaisen joko kotona tai koulussa.Tiia Korhonen / Yle

    Pöydän ääressä istuu ryhmä turvallisuusalan opiskelijoita. He ovat tulleet aamupalalle opettajansa kanssa ensimmäisen oppitunnin aluksi. Vain yhdellä opiskelijoista on edessään puurolautanen, toinen syö sämpylää ja kolmas hörppii maitoa lasista.

    – Maito riittää, koska söin jo kotona aamulla puuron. Käyn syömässä täällä puuroa silloin, jos meinaa tulla kiire kouluun. Ei tarvitse olla nälissään heti aamusta, kertoo kajaanilainen Tatu Korhonen.

    Toisessa pöydässä poikaporukka syö pelkkää pullaa ja munkkia. Eikö ilmainen puuro kelpaa?

    – Tämä on poikkeuspäivä, koska yleensä syömme aamupuuron Seppälän toimipaikassa, suomussalmelainen Arttu Nevalainen naurahtaa kysymykselle.

    Mitä muuta tilalle?

    Kainuun ammattiopistossa kokeillaan maksutonta aamupuuroa vuoden loppuun asti. Koulutusjohtaja Liisa Härmän mukaan aamiaista tullaan todennäköisesti tarjoamaan myös tulevaisuudessa, mutta vielä ei tiedetä, mitä se sisältäisi.

    Jos opiskelijat haluavat syödä aamulla jotain muuta kuin puuroa, se nostaisi kustannuksia.

    – Opiskelijoilta on tullut paljon palautetta. Meiltä toivotaan esimerkiksi smoothieta. Puuro ei näytä vetävän Kainuussa yhtä hyvin kuin esimerkiksi Etelä-Suomen isoissa kouluissa. Kun keksisi, millä kahvin ja munkin voi ohittaa, olisi taitava, Härmä sanoo.

    Koulutusjohtaja Liisa Härmän mukaan metriviinerit ja berliininmunkit kiilaavat puuron ohi osalla opiskelijoista.Tiia Korhonen / Yle

    Metallialaa opiskelevat Jere Toivanen ja Leevi Peltokangas ovat tottuneet syömään puuroa aamiaiseksi lapsesta saakka. Siitä huolimatta puuro ei kyllästytä, vaan he käyvät koulun aamiaisella lähes jokaisena arkiaamuna.

    – En jaksa tehdä itse ruokaa aamulla, selittää hyrynsalmelainen Jere Toivonen.

    Onhan tämä ihan kuin äidin tekemää. Emmi Puranen

    Munkkikahvit eivät ole Toivasen ja Peltokankaan mielestä riittävä aamiainen. Puuro on hyvää, eikä sen tilalle kaivata sen ihmeellisempiä ruokia.

    – Kahvi ja leipä olisi hyvä puuron lisäksi, sanoo kajaanilainen Leevi Peltokangas.

    Sotkamolainen Emmi Puranen kävi koulun puuroaamiaisella ensimmäistä kertaa. Hänen mielestään puuro maistui kuin äidin tekemälle.Tiia Korhonen / Yle

    Tatu Korhonen on samaa mieltä. Leipä, vaikka sämpylä, olisi puuron lisukkeena hyvä asia.

    – Olen aina ollut puuroihmisiä, joten muuta minulle ei tule edes mieleen aamupalaksi. Joskus tulee muutama leipä syötyä siihen väliin, Korhonen kertoo.

    Emmi Puranen syö yleensä aamiaiseksi hedelmiä, ja niitä hän kaipaisi myös koulun aamupalalle. Puuroaamiainen maistui kuitenkin hyvin.

    – Onhan tämä ihan kuin äidin tekemää, Puranen kertoo hymyillen.

    "Kuului kummallinen pamaus, jota seurasi välähdys" – varavirtalähde syttyi palamaan varusmiehen kaapissa


    Torstaina iltapäivällä Kainuun prikaatissa varusmiehen varustekaapista kuului kummallinen pamaus, jota seurasi välähdys. – Myös yksi kouluttajista oli kuullut pamauksen rakennuksen alakertaan. Varustekaapille saavuttuaan he olivat huomanneet...

    Torstaina iltapäivällä Kainuun prikaatissa varusmiehen varustekaapista kuului kummallinen pamaus, jota seurasi välähdys.

    – Myös yksi kouluttajista oli kuullut pamauksen rakennuksen alakertaan. Varustekaapille saavuttuaan he olivat huomanneet savua katon rajassa, mutta liekkejä ei siinä vaiheessa havaittu, kuvailee Kainuun prikaatin tiedottaja Satu Hujanen.

    Varusmiehet ja kouluttaja olivat rikkoneet kaapin munalukon kenttälapiolla. Kaapissa oli tuolloin ollut jo liekkejä.

    Kouluttaja ja varusmiehet ottivat käsisammutuslaitteet ja sammuttivat aluillaan olleen palon.

    Tulipalo oli saanut alkunsa varavirtalähteestä.

    – Palomestarin mukaan varavirtalähde oli palon ilmeisen syy. Se ei ollut palon alkamisen aikana lataamassa mitään laitetta, Hujanen kertoo.

    Varusmiesten ripeä toiminta esti isompien tuhojen syntymisen. Varusmiehen kaapissa oli vaatteita, puolustusvoimien materiaalia ja varusmiehen omia henkilökohtaisia tavaroita.

    Laitteita ei saisi jättää yksin

    Turvallisuus- ja kemikaaliviraston mukaan varavirtalähteiden aiheuttamia paloja raportoidaan aika ajoin. Esimerkiksi viime viikolla Oulussa varavirtalähde syttyi palamaan kerrostalossa (Kaleva).

    – Nämä tilanteet liittyvät litiumioniakkujen kuumenemiseen, joissa tekniikka on epävakaata ja niiden kanssa saa olla tarkkana, kertoo Tukesin ryhmäpäällikkö Hannu Mattila.

    – Ihmiset käyttävät laitteita paljon. Käyttömäärän verrattuna paloja ei satu kovin usein, sanoo Mattila.

    Hannu Mattilan mukaan varavirtalähteitä ei kannata jättää lataamaan tai latautumaan ilman valvontaa. Jos laite pullistuu tai kuumentuu poikkeuksellisesti, on syytä huolestua.

    – Varsinkin, jos niihin tulee kolhuja, niin sisäisen oikosulun riski kasvaa. Jos laite pullistuu tai kuumenee, sen käyttö kannattaa lopettaa.

    Sotkamolaismies palkittiin maailmalla hauskoista karhukuvista: pikkukarhut eivät malttaneet pysyä paikoillaan, vaikka emo komensi

    Sotkamolaismies palkittiin maailmalla hauskoista karhukuvista: pikkukarhut eivät malttaneet pysyä paikoillaan, vaikka emo komensi


    Sotkamolaisen harrastusvalokuvaajan Valtteri Mulkahaisen lempiaiheisiin kuuluvat karhut ja etenkin pienet karhut. – Olen 57-vuotias. Olen itsestäni huomannut, että on tällainen ikään liittyvä kaipuu lapsenlapsiin. Pienet karhut ovat kuin pieniä...

    Sotkamolaisen harrastusvalokuvaajan Valtteri Mulkahaisen lempiaiheisiin kuuluvat karhut ja etenkin pienet karhut.

    – Olen 57-vuotias. Olen itsestäni huomannut, että on tällainen ikään liittyvä kaipuu lapsenlapsiin. Pienet karhut ovat kuin pieniä lapsia. Samalla tavalla ne leikkivät keskenään, riitelevät, sitten taas leikkivät. Myös maailmalla ihmiset tykkäävät pienistä karhuista tosi paljon, Mulkahainen selittää innostustaan karhuihin.

    Suloiset karhukuvat ovat poikineet Mulkahaiselle jo pari kansainvälisen valokuvauskilpailun voittoa. Viimeisimpänä Mulkahainen voitti kahdessa sarjassa muutama päivä sitten Comedy Wildlife Photography Awards -kilpailussa, joka nimensä mukaisesti palkitsee humoristisia villieläinkuvia.

    Voittokuvia on julkaissut muun muassa Ison-Britannian yleisradioyhtiö BBC. Mulkahaisen karhukuvista uutisoitiin Ylellä myös vuonna 2014. Tuolloin kameraan oli tarttunut kuva tanssivista karhunpennuista.

    – Vuosia ovat ystävät ja tuttavat sanoneet, että pitäisi osallistua kilpailuihin. Olen kuitenkin vähätellyt, että eivät ne ole niin hyviä. Nyt olen huomannut, että hyvänen aika, minähän pärjään, Mulkahainen kertoo.

    Valtteri Mulkahainen

    Mulkahainen opettaa Sotkamon lukiossa liikuntaa ja terveystietoa. Lähes joka ilta hän nappaa kameran mukaansa ja lähtee luontoon.

    – Sotkamo ja Vuokatti ovat kaunista aluetta. Tuntuu, että melkein joka kivi rannalla on kuvattu ja kaikki vaarat kävelty läpi, Mulkahainen sanoo.

    Comedy Wildlife Photography -kisassa Mulkahainen voitti sarjat parhaasta kuvan nimestä ja parhaasta portfoliosta.

    Karhukuvia Mulkahainen on käynyt ottamassa erityisesti Martinselkosessa Suomussalmen lähellä. BBC:n julkaisema kilpailukuva on otettu juuri siellä vuonna 2015.

    Valtteri Mulkahainen

    Mulkahainen kertoo, että iso uroskarhu oli tullut lähelle emoa ja pentuja, minkä takia emo patisti pentunsa puuhun turvaan ja jäi itse viereen vartioimaan.

    – Pennut olivat puussa puoli tuntia tai tunnin. Ne olivat kuin pienet lapset, eivät yhtään osanneet olla rauhassa. Sahasivat ylös ja alas puussa. Emo murahteli välillä ja ne palasivat taas ylös, Mulkahainen kuvailee tilannetta.

    Haistatko kassajonossa hometalossa asujan? Olet todennäköisesti väärässä – huono sisäilma voi tuoksua jopa omenalle ja kanelille

    Haistatko kassajonossa hometalossa asujan? Olet todennäköisesti väärässä – huono sisäilma voi tuoksua jopa omenalle ja kanelille


    Tästä on kyseMummolan haju vanhassa talossa ei tule homeesta, sanoo Asumisterveysliiton toiminnanjohtaja Hannele Rämö.Talo voi tuoksua myös hyvälle, vaikka hajun lähde on kellarisieni.Suurin osa asuntokaupoista tehdään tunteella, eikä ostaja...

    Tästä on kyseMummolan haju vanhassa talossa ei tule homeesta, sanoo Asumisterveysliiton toiminnanjohtaja Hannele Rämö.Talo voi tuoksua myös hyvälle, vaikka hajun lähde on kellarisieni.Suurin osa asuntokaupoista tehdään tunteella, eikä ostaja aina kiinnitä huomiota talon hajuihin.

    Moni kuvittelee esimerkiksi kaupan kassajonossa, että tunnistaa homeisessa talossa asujan. Vaatteet haisevat tietyllä tavalla epämiellyttävälle.

    Kyse ei kuitenkaan ole hometalosta, eivätkä vaatteet haise homeelle tai ”mummolalle”, vaan kemialliselle yhdisteelle, tetrakloorianisolille.

    Haju tulee Asumisterveysliiton toiminnanjohtajan Hannele Rämön mukaan kloorifenolivalmisteella käsitellystä puutavarasta. Mahdollinen vesivahinko nopeuttaa pitkää, 15–30 vuoden prosessia, jossa puutavara alkaa haista.

    Kloorifenolivalmisteet kiellettiin puunsuojauksessa kymmeniä vuosia sitten myrkyllisyytensä ja syöpävaarallisuutensa takia.

    Home ei aina näy ulospäin. Kuntotarkastuksestakin voi tulla puhtaat paperit, vaikka talon rakenteissa olisi hometta.Yle

    Tetrakloorianisolin haju tarttuu helposti (Asumisterveysliitto) vaatteisiin, ihoon, astioihin ja jopa muoveihin.

    – Haju on epämiellyttävä, mutta sillä ei pitäisi olla terveydellisiä haittoja. Siihen tottuu ja siihen on totuttava, Rämö kertoo.

    Sen sijaan sosiaalisia haittoja on. Esimerkiksi oppilaiden vaatteet haisevat koulussa.

    – Ihmiset valittavat, että heidät syrjäytetään yhteiskunnasta tai työpaikalla työyhteisöstä. On jopa käynyt niin, että koulussa opettajat ovat hakeneet sairauslomaa, kun joku lapsi on haissut tetrakloorianisolille, Rämö kertoo.

    Se ei missään tapauksessa tuoksu epämiellyttävälle, vaan suorastaan ihastuttavalle. Hannele Rämö

    Toinen puun kyllästämiseen käytetty aine, joka voi haista vanhoissa taloissa on kreosootti. Asumisterveysliiton toiminnanjohtajan Hannele Rämön mukaan sen tunnistaminen voi olla vaikeaa, jos ei muista puisia ratapölkkyjä.

    – Kun sanotaan, että haisee Linnanmäelle, monet aavistavat, että ai se oli tätä se haju.

    Kyseessä on syöpävaarallinen aine, jota on aikanaan käytetty ratapölkkyjen lisäksi esimerkiksi puhelin- ja sähköpylväissä sekä merirakentamisessa.

    – Haju on hyvin peittyvä ja jää rakenteiden alle. Sen haju sekoitetaan sellaiseen epämääräiseen vieraaseen, kemialliseen tuoksuun.

    Omenan tai kanelin tuoksu voi olla vaaran merkki

    Asunnossa voi haista moni muukin kuin ikiaikainen kyllästysaine tai sen hajoamistuotteet. Jos talossa tuoksuu omena, kaneli tai jopa sipuli ilman syytä, kannattaa huolestua.

    – Se on useimmiten kellarisienestä tuleva tuoksu. Ja se ei missään tapauksessa tuoksu epämiellyttävälle, vaan suorastaan ihastuttavalle, sanoo Asumisterveysliiton toiminnanjohtaja Rämö.

    Rämö kertoo asiakkaastaan, jotka pitivät sipulista. Myös talossa tuoksui sipulille, mutta tutkittaessa paljastui laaja lahovaurio.

    Eteisen lattian alta löytynyt lattiasienen itiöemä.Asumisterveysliitto

    Rämö muistuttaa, että kellarissa kasvavat myös vähemmän ihania tuoksuja levittävät lahottajasienet ja mikrobit. Silloin puhutaan maakellarin hajusta.

    – Esimerkiksi sädesienet tuottavat hyvin ällöttäviä hajuja.

    Jos talo haisee homeelle, se tarkoittaa, että jossain päin rakennusta on menossa biologinen prosessi. Myös homeiden hajut tarttuvat vaatteisiin, mutta eivät yhtä voimakkaana kuin tetrakloorianisoli.

    Hannele Rämön mukaan myyjä ei aina itsekään tiedä, että hänen talossaan on hometta.Mimmi Nietula / Yle

    Rämön mukaan asiantuntija erottaa tunkkaiset hajut muista kokemuksen perusteella. Tavallisen ihmisen nokka ei välttämättä erota kaikkia hajuja toisistaan. Jos ilma ei vaihdu, talo haisee tunkkaiselta pelkästään sen takia, kun siellä asutaan.

    Terveydensuojelulaki lähteekin siitä, että pelkkä haju on mahdollinen terveyshaitta. Rämön mukaan hajuttomuus on sinällään tae hyvästä sisäilmasta, mikäli asukkaat eivät oireile.

    – Sisäilma on hyvää silloin kun sitä ei edes huomaa.

    Rakkaus sokaisee, asuntokaupoissakin

    Asuntokauppa tehdään 70 prosenttisesti tunteella. Silloin ei aina tule kiinnittäneeksi huomiota rakennuksen tuoksuihin ja hajuihin.

    Myyjätkään eivät ole aina lainkaan tietoisia siitä, että heidän rakennuksessaan on mitään vikaa.

    – Sitten sinne muuttaa uusi perhe, he tekevät pintaremontin ja vähän fiksaavat ilmanvaihtoa. Ilmanvaihdon korjauksen seurauksena vedetään epäpuhtaudet rakenteiden kautta sisäilmaan, Asumisterveysliiton toiminnanjohtaja Hannele Rämö kertoo.

    Rämön mukaan asuntokauppariidoissa on kuitenkin usein taustalla kuntotarkastus, jota eivät ole kunnolla ymmärtäneet sen enempää ostaja kuin myyjäkään.

    – Kuntotarkastuksessa saattaa ilmetä seikkoja, joihin tulisi kiinnittää erityistä huomiota ja tehdä lisätutkimuksia. Kun ostaja on tunteiden vallassa, sitä ei ymmärretä, Rämö sanoo.

    Juhani Seppäsen mukaan sekä ostajan että myyjän kannattaa panostaa kunnon kuntotutkimuksiin.Mimmi Nietula / Yle

    Lakimies Juhani Seppänen kuluu Omakotiliiton neuvontalakimiesrinkiin. Liitto neuvoo jäseniään maksutta muun muassa asunto- ja kiinteistökauppa-asioissa. Seppänen sanoo, että asuntokaupan osapuolten kannattaisi satsata huomattavasti nykyistä enemmän kuntotutkimukseen.

    Kuntotarkastuksessa tutkitaan kohteet pääasiassa pintapuolisesti, mutta myös määritetään ne paikat, joiden kunnon selvittäminen vaatii tarkempaa tutkimusta ja rakenteen avaamista. Silloin puhutaan kuntotutkimuksesta (Kuluttajavirasto), jossa selvitetään rakenteiden toteutus sekä mahdolliset ja piilevät mikrobikasvustot.

    – Niihin todella kannattaa kaupan molempien osapuolten satsata, vaikka niin, että kustannukset maksetaan puoliksi. Ja vähänkin epäilyttävissä tapauksissa myös rakenteita kannattaisi raottaa.

    Juhani Seppänen korostaa, että ottamalla ongelmat keskusteluun riidat vähenevät. Tärkeää on pitää myös pää kylmänä ostaessa.

    – Saa ihastella maisemaa ja miljöötä, mutta ei pidä sokaistua siitä.

    Lähes 300 000 lypsylehmän sorkkia hoitaa vain 80 ammattilaista – pahimmillaan kipeä jalka johtaa lehmän lopettamiseen

    Lähes 300 000 lypsylehmän sorkkia hoitaa vain 80 ammattilaista – pahimmillaan kipeä jalka johtaa lehmän lopettamiseen


    Tästä on kyseSuomessa on vain noin 60 täyspäiväisesti työskentelevää sorkkahoidon ammattilaista. Suomen sorkkahoitajien yhdistyksessä on kaikkiaan 80 jäsentä.Sorkkaterveys on yksi tärkeimmistä nautojen...

    Tästä on kyseSuomessa on vain noin 60 täyspäiväisesti työskentelevää sorkkahoidon ammattilaista. Suomen sorkkahoitajien yhdistyksessä on kaikkiaan 80 jäsentä.Sorkkaterveys on yksi tärkeimmistä nautojen hyvinvointitekijöistä.Sorkkasairauksien ennaltaehkäisyyn on isossa karjassa panostettava entistäkin enemmän.

    Sarveislastut lentelevät ja rälläkkä laulaa, kun Juha Ohra-aho hioo Kokkilan maitotilan lehmärouvien sorkkia. Työpäivän aikana ehtii hoitaa kymmeniä eläimiä.

    – Suurin määrä yhden päivän aikana on ollut 115 lehmää. Kyllähän se pitkä päivä oli, kertoo Ohra-aho.

    Ohra-aho on yksi maamme harvalukuisesta sorkkien hoidon ammattilaisista. Suomen sorkkahoitajien yhdistyksessä on 80 jäsentä, heistä vain noin 60 tekee sorkkahoitoa täyspäiväisesti.

    Vanhemmat lehmät ovat telineessä rauhallisesti, mutta nuori saattaa pyristellä niin, että räminä käy.Riikka Pennanen / Yle

    Ohra-aho tekee tällä hetkellä seitsenpäiväistä työviikkoa eläinten hyvinvoinnin eteen.

    – Tekijöitä mahtuisi kentälle ainakin 40 lisää, huokaisee Ohra-aho.

    Työsarkaa sorkkahoitajilla riittää, vaikka maitotilojen määrä onkin laskussa. Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan vuoden 2018 alkupuolella Suomessa oli noin 10 500 tilaa, joilla yhteensä reilu 882 000 nautaa.

    Tästä eläinmäärästä 271 400 on lypsylehmiä, jotka ovat ensisijalla sorkkien hoidossa. Lihakarjan, emolehmien ja sonnien sorkkahoitoon ei tekijöitä juurikaan riitä.

    Paikoin sorkkahoitajia löytyy hyvin, mutta etenkin Keski-Suomessa, Etelä-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Pohjois-Karjalan alueilla tilat joutuvat odottamaan sorkkahoitajaa pitkiäkin aikoja.

    Lehmä oireilee ontumalla

    Sorkkien kunto on yksi tärkeimmistä lehmän hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä, kertoo sorkkiin erikoistunut eläinlääkäri ja märehtijöiden kliinisen terveydenhuollon opettaja Minna Kujala-Wirth Helsingin yliopistosta.

    – Lehmä voi painaa 700–800 kiloa eivätkä sen jalat ole kovin isot, eli lehmän kintuilta ja sorkilta vaaditaan paljon. Siksi sorkat on tärkeää pitää kunnossa, sanoo Kujala-Wirth.

    Ilmastointiteippi on kätevää myös sorkkien hoidossa.Riikka Pennanen / Yle

    Sorkkia voisi verrata ihmisen kynsiin – nekin ovat sarveisainetta, jota on säännöllisesti leikattava. Ja jokainen tietää, miten kipeä voi olla koko sormi, jos kynnen reunaan tulee pienikin vaurio.

    – Lehmän martosorkka vastaa ihmisen kynnen alaosaa, ja jos siihen tulee jotakin, niin se on ihan järkyttävän kipeä, kertoo Kujala-Wirth.

    Liian pitkiksi kasvaneet sorkat voivat myös muuttaa eläimen jalan asentoa ja syntyy helpommin sorkkavaurioita, jolloin liikkuminen aiheuttaa kipua. Kipeä lehmä ei halua liikkua ja jos lehmä ei käy syömässä, se ei myöskään tuota maitoa. Pahimmassa tapauksessa kipeäjalkainen lehmä joudutaan lopettamaan.

    – Ennaltaehkäisevä sorkkahoito on hieman kuin auton renkaiden aurauskulman kuntoon laittaminen. Hoidolla joka sorkka pyritään saamaan mahdollisimman hyvään asentoon niin, että lehmä kävelee tasapainoisesti molemmilla jaloilla, sanoo Kujala-Wirth.

    Hoitamattomat sorkat voivat tulla kalliiksi

    Moni tilallinen on kurssittautunut itse sorkkien hoitoon, niin myös Kokkilan maitotilan yrittäjä Otto Kokkila.

    – Meillä on oma sorkanhoitoteline, jotta akuutit tilanteet ja yksittäiset ontuvat eläimet pystyy katsomaan itse. Ammattimies käy hoitamassa koko 170-päisen karjan kolmesti vuodessa, kertoo Kokkila.

    Kun lehmä ontuu, oireen syy on selvitettävä mahdollisimman pian. Hoitamattomaan sorkkaan voi tulla tulehdus, joka pahimmassa tapauksessa saattaa levitä myös muuhun karjaan.

    Sorkkahoitaja Juha Ohra-ahon työpäivät venyvät usein pitkälle iltaan.Riikka Pennanen / Yle

    Suomi on muiden pohjoismaiden tapaan pysynyt vielä suojassa pahimmilta epidemioilta. Karjakokojen suurentuessa on turha kuvitella, että hyvä tilanne on pysyvä, muistuttaa Kujala-Wirth.

    – Toistaiseksi tarttuvien sorkkasairauksien esiintyminen on karjakohtaista ja pientä, mutta nyt meneillään olevan projektin mukaan näyttäisi siltä, että niitä on jo useammalla tilalla, mitä olisin halunnut uskoa, kertoo Kujala-Wirth.

    Sorkkahoitajan työvälineitä ovat kulmahiomakone ja erityinen sorkkapuukko.Riikka Pennanen / Yle

    Maatiloilla tiedostetaan se, että huonojalkaiset lehmät tuottavat maitoa huonosti. Siksi myös sorkista halutaan pitää huolta, vaikka se ei mitenkään ilmaista hupia ole, toteaa Otto Kokkila.

    – Kyllähän se sorkkahoitajan lasku on iso, mutta vielä isommat kustannukset tulee, jos sen työn jättää tekemättä. Sorkkaterveys on niin tärkeä asia, että siitä ei parane tinkiä, sanoo Kokkila.

    On hyviä sorkkahoitajia ja huippuhyviä sorkkahoitajia

    Juha Ohra-aho hakee navetasta seuraavan eläimen sorkkahoitotelineeseen tottunein ottein. Huomaa kyllä, että mies on tehnyt eläinten kanssa työtä koko ikänsä. Sorkkia Ohra-aho on hoitanut jo 28 vuotta.

    – Vanhemmat lehmät tunnistavat sorkkahoidon saapumisen jo kolinasta ja yrittävät piiloutua navetan perälle. Ensikot sen sijaan ovat niin uteliaita, että ne saa helposti huijattua telineeseen, myhäilee Ohra-aho eläinten suhtautumista.

    Nuoret lehmät ovat niin uteliaita, että ne saa usein helposti huijattua sorkanhoitotelineeseen.Riikka Pennanen / Yle

    Auton perässä vedettävä sorkkahoitoteline keventää fyysisesti raskasta työtä. Koneessa on lehmän mahan alla liina, jonka varaan eläin nostetaan. Sen jälkeen koneen avulla nostetaan yksi jalka kerrallaan koukkuun, jotta sorkkaan pääsee helposti käsiksi. Sarveisainetta työstetään rälläkällä ja terävällä veitsellä.

    Laitteisiin sorkkahoitajalta uppoaa 40 000–80 000 euroa, mutta työtä tekemällä investoinnit saa maksettua.

    – Kyllä tässä omilleen pääsee, toteaa Ohra-aho.

    "Onhan tämä likaista, mutta myös mielenkiintoista hommaa" sanoo sorkkahoitaja Juha Ohra-aho.Riikka Pennanen / Yle

    Sorkkiin erikoistunut eläinlääkäri Minna Kujala-Wirth kertoo, että Suomesta löytyy hyviä sorkkahoitajia ja huippuhyviä sorkkahoitajia.

    Kun työn tekee toiminnallisen sorkkahoidon perusperiaatteiden mukaan, niin jälki on kohtuullista. Ja sitten on sorkkahoitajia, jotka ovat äärimmäisen hyviä käsittelemään eläimiä ja tehneet paljon työtä, kertoo Kujala-Wirth.

    – Huippuhyvä sorkkahoitaja on painonsa arvosta kultaa tilalle, koska hän pystyy auttamaan lehmää sekä ennaltaehkäisevästi että helpottamaan kipua, sanoo Kujala-Wirth.

    Bensiinin hinta 60 senttiä litralta vain parin kilometrin päässä Suomen rajasta – itärajan asukkaista tuli bensakansaa

    Bensiinin hinta 60 senttiä litralta vain parin kilometrin päässä Suomen rajasta – itärajan asukkaista tuli bensakansaa


    Polttoaineen hinnalla näyttää olevan suuri vaikutus siihen, valitseeko autoilija itselleen diesel- vai bensiinikäyttöisen auton. Tähän viittaa ainakin se, että itärajalla, aina Suomenlahdelta Kuhmoon saakka, levittäytyy vyöhyke, jossa on...

    Polttoaineen hinnalla näyttää olevan suuri vaikutus siihen, valitseeko autoilija itselleen diesel- vai bensiinikäyttöisen auton. Tähän viittaa ainakin se, että itärajalla, aina Suomenlahdelta Kuhmoon saakka, levittäytyy vyöhyke, jossa on rekisterissä huomattavasti vähemmän dieselhenkilöautoja kuin muualla Suomessa.

    Asiaa näyttää selvittävän se, että itärajalla monet autoilijat käyvät tankkaamassa halpaa bensiiniä rajan takana Venäjällä. Hintaero Suomen ja Venäjän välillä on merkittävä, sillä esimerkiksi tänään tiistaina itärajan takana sekä 95-oktaanisen bensiinin että dieselin hinta oli noin 60 senttiä litralta. Suomessa molemmista saa maksaa euron enemmän.

    Suomalaisia bensajonossa Svetogorskissa Venäjällä.Kari Kosonen / YleImatra ja Toholampi vastakkain

    Taloussanomat julkaisi äskettäin bensiini- ja dieselautojen levinnäisyyttä Suomessa havainnollistavan kartan. Siitä selviää, että käytännössä kaikissa itärajan kunnissa, Keski-Suomesta alaspäin, bensiiniautoja on huomattavasti enemmän kuin yleisesti Suomessa.

    Erityisen selvästi eron näkee vertaamalla autokantaa Etelä-Karjalassa ja Pohjois-Pohjanmaalla, jossa näyttää olevan oikea dieselautojen keskittymä. Eniten dieselautoja on rekisterissä Keski-Pohjanmaan Toholammella, jossa niitä on Trafin tilaston mukaan lähes puolet eli 49,2 prosenttia henkilöautokannasta.

    Vähiten dieselautoja on sen sijaan Etelä-Karjalassa Imatralla, jossa niitä on rekisterissä vain 15,8 prosenttia.

    Polttoaineen hintaero selittää

    Imatra on kaupunki aivan itärajan pinnassa. Jotkut pitävät sitä käytännössä kaksoiskaupunkina, koska rajan takana kaupunki jatkuu venäläisenä Svetogorskina eli entisenä Ensona. Imatran keskustasta Suomen ja Venäjän väliselle rajalle on matkaa vain muutama kilometri.

    Bensiiniautokeskittymää Imatralla ja muuallakin itärajalla on vaikea selittää millään muulla, kuin Venäjän tankkaamisella.

    – Oma käsitykseni on, että se johtuu nimenomaan siitä, että itärajan takaa haetaan juuri bensaa. Näin oli varsinkin silloin, kun bensan hintaero dieseliin oli Suomessa suurempi kuin nykyään, Lappeenrannan Lauritsalan ST1-huoltoaseman asemanhoitaja Timo Mäntylä anoo.

    Imatralainen Esko Molkentin ei itse käy tankkaamassa rajan takana.Kalle Schönberg/Yle

    Samaa mieltä on myös imatralainen dieselautoilija.

    – Täällä on aika paljon niitä, jotka käyvät hakemassa sitä halpaa bensaa tuolta rajan takaa, kertoo Esko Molkentin.

    Viime aikoina dieselin hinta on noussut Suomessa jo samoihin lukemiin kuin bensan. Jos tilanne säilyy, itärajan taakse saattaa suunnatta enemmän myös dieselautoilijoita.

    Dieselmersulla ajava Esko Molkentin ei ole vielä itse käynyt tankkaamassa rajan takana.

    – Sitten, kun niin pitäisi tehdä, niin luopuisin varmaan koko autoilusta, Molkentin sanoo.

    Tehokkuus kasvaa, kun robotit tekevät tylsää ja toistuvaa työtä –

    Tehokkuus kasvaa, kun robotit tekevät tylsää ja toistuvaa työtä – "Asiat tehdään kerralla valmiiksi ja oikein”


    Tästä on kyseSartorius Biohitin tehtaalla Kajaanissa on ollut käytössä nivelvarsirobotteja jo 20 vuotta. Nyt käytössä on yli 20 robottia.Robotit auttavat ihmistä tekemään tylsiä ja toistuvia töitä sekä lisäämään tehokkuutta.Keväällä...

    Tästä on kyseSartorius Biohitin tehtaalla Kajaanissa on ollut käytössä nivelvarsirobotteja jo 20 vuotta. Nyt käytössä on yli 20 robottia.Robotit auttavat ihmistä tekemään tylsiä ja toistuvia töitä sekä lisäämään tehokkuutta.Keväällä valmistuvan tehtaan laajennuksen myötä tuotanto lisääntyy merkittävästi. Myös robottien määrä kasvaa.

    Nivelvarsirobotin käsi siirtää linjastolla tuotteita eteenpäin. Toisella linjalla toinen käsi pakkaa ne rasioihin.

    Ennen robottien tuloa Sartorius Biohitin tehtaalle toistakymmentä ihmistä teki tämän kaiken käsin.

    Nyt tylsä sekä toistuva työ on täysin automatisoitu. Tämä tarkoittaa kahdeksan tunnin mittaisen työpäivän aikana sitä, että osa toiminnasta on lähes 500 kertaa nopeampaa.

    – Robotit ovat tulleet auttamaan ihmistä tekemään tylsiä ja toistuvia töitä sekä sellaisia, missä tehokkuus tulee hyvin käytetyksi, kertoo tehdaspäällikkö Pertti Pulkkinen.

    Sartoris Biohit Liquid Oy on Kajaanissa toimiva huipputeknologian yritys, joka valmistaa pipettejä sekä pipettien kertakäyttökärkiä sairaaloiden ja eri alojen laboratorioiden käyttöön.

    Sartorius Bohitin Kajaanin tehtaalla valmistetaan muun muassa automaattipipettejä. Tehdaspäällikkö Pertti Pulkkisella on kädessään Kajaanin tehtaalla valmistettu pipetti.Mimmi Nietula / Yle

    Edelleen ihmiset tekevät lopputarkastuksen, laadunvalvonnan ja pakkaavat putkesta tulevat tuotteet lähetettäväksi tehtaan varastolle Saksaan.

    Tehtaalla on ollut automaatiota jo ennen robotteja, mutta se oli yksinkertaisempaa. Kajaanin tehtaalle hankittiin ensimmäinen nivelvarsirobotti 20 vuotta sitten.

    Nyt käytössä on yli 20 robottia ja parhaillaan tehtävän laajennuksen jälkeen niiden määrä kasvaa entisestään. Robottien ja ihmisten työtä on yhdistetty siten, että ihminen jatkaa siitä, mihin robotti lopettaa.

    Osaaminen on tehokkuuden tae

    Menneinä vuosina on puhuttu suomalaisten työn tekemisen tehottomuudesta ja kiitelty muun muassa kiinalaisten ja japanilaisten työtehoa. Samalla myös moni suomalainen tehdas on siirtänyt ainakin osan tuotannosta juuri itäisiin maihin. Näin teki myös Sartorius Biohit, joka avasi noin 10 vuotta sitten tehtaan Kiinassa.

    Tuotteiden laatua tarkkailee edelleen ihminen.Mimmi Nietula / Yle

    Nyt tämä on historiaa, sillä tuotanto siirrettiin Kiinasta Kajaaniin viime keväänä. Tehdaspäällikkö Pulkkisen mielestä suomalainen työvoima on ollut aina osaavaa ja tehokasta.

    – Tehokkuus ei synny siitä, että kädet heiluvat nopeasti ja saadaan näennäisesti asioita tehtyä. Tehokkuus syntyy siitä, että asiat tehdään kerralla valmiiksi ja oikein. Niitä ei tarvitse korjailla ja lähteä paikkaamaan uudelleen, kertoo Pulkkinen.

    Kunnossapitoasentaja Samuli Kemppainen työskentelee päivät robottien parissa. Hän on ollut Sartorius Biohitin tehtaalla 15 vuotta. Kemppaisen työhistorian aikana robotiikka sekä automaatio ovat kehittyneet huimasti ja robottien kanssa työskennellään nyt huomattavasti enemmän kuin uran alkuvaiheessa.

    – Robottien tarvitsemat huollot, korjaukset, säädöt, asennukset ja muut sellaiset ovat lisääntyneet todella paljon kaiken muun automaation ohessa, Kemppainen sanoo.

    Kunnossapitoasentaja Samuli Kemppainen kertoo, että robotit pystyvät nyt paljon ripeämpään toimintaan kuin aikaisemmin.Mimmi Nietula / Yle

    Vaikka robottien määrä on lisääntynyt ja uusia versioita on tullut, perusidea teollisuusroboteissa on säilynyt samana, ainoastaan vauhti on kasvanut.

    – Kappaleiden käsittely on nopeampaa ja vauhti on kovempaa. Ne pystyvät paljon nopeampaan toimintaan kuin aikaisemmin, Kemppainen kertoo.

    Lisää robotteja, lisää töitä

    Kajaanin tehtaalla on parhaillaan menossa mittavat laajennukset, jonka yhteydessä hankitaan uusia robotteja. Työpaikkoja ei laajennuksen myötä synny, mutta tuotteiden määrät lisääntyvät.

    – Kehittyneen automaation ja tekniikan myötä tehtaamme volyymi kasvaa, tehdaspäällikkö Pertti Pulkkinen kertoo.

    Tällä hetkellä Kajaanin tehtaalla on 120 työntekijää ja Kiinan toimintojen siirtyessä Kajaaniin toiminta laajeni entisestään, kun palkattiin 20 uutta työntekijää.Mimmi Nietula / Yle

    Kunnossapitoasentajan näkökulmasta robottien lisääntyminen on positiivinen ilmiö. Töitä on riittänyt, kun robotteja on enemmän.

    – Jos samassa suhteessa lisääntyy automaatio, niin työt eivät vähene, kunnossapitoasentaja Kemppainen toteaa.

    Lukemattomuus ja kertakäyttökulttuuri näkyvät divariyrittäjien arjessa –

    Lukemattomuus ja kertakäyttökulttuuri näkyvät divariyrittäjien arjessa – "Pelkillä kirjoilla ja elokuvilla ei enää pärjää"


    Tästä on kyseAntikvariaattien määrä on vähentynyt rajusti. Divariyrittäjän mukaan esimerkiksi Oulussa oli parhaimmillaan 15 antikvariaattia, mutta tänä päivänä niitä on jäljellä kaksi.Divariyrittäjien mukaan antikvariaattien...

    Tästä on kyseAntikvariaattien määrä on vähentynyt rajusti. Divariyrittäjän mukaan esimerkiksi Oulussa oli parhaimmillaan 15 antikvariaattia, mutta tänä päivänä niitä on jäljellä kaksi.Divariyrittäjien mukaan antikvariaattien väheneminen johtuu lukemattomuudesta ja siitä, että kirjoja myydään paljon kirpputoreilla ja marketeissa.Sotkamolainen Merja Hukkanen on ollut divariyrittäjä jo yli 20 vuotta. Hän myy liikkeessään myös muutakin kuin kirjoja, koska pelkästään kirjojen ja elokuvien myynnillä ei enää pärjää.

    Hyllyt ovat täynnä luettavaa. Yhdellä seinustalla on siistissä rivissä lasten ja nuorten kirjoja, toisella dekkareita.

    Nurkan takana on oma hyllynsä suomalaiselle kaunokirjallisuudelle ja elämäkerroille. Kaiken keskellä on sarjakuvia, LP-levyjä ja elokuvia.

    Yrittäjä Merja Hukkanen laittaa kirjoja aakkosjärjestykseen. Hän muutti antikvariaattinsa viime viikolla uusiin, aikaisempaa valoisampiin tiloihin.

    – Olen luullakseni Kainuun ainoa divarin pitäjä. Eikä tämäkään ole enää pelkkä divari, vaan tässä on lisäksi tavarapuoli. Ne tukevat hyvin toisiaan, sillä pelkillä kirjoilla, lehdillä, levyillä ja elokuvilla ei enää pärjää, Hukkanen kertoo.

    Hukkanen on pitänyt antikvariaattia Sotkamossa yli 20 vuoden ajan. Ensimmäiset 17 vuotta liike oli pienessä, 25 neliön tilassa. Sisälle mahtui kerralla pari, kolme asiakasta. Seuraavat viisi vuotta kuluivat hulppean suurissa tiloissa, mutta ne olivat yksin työskentelevälle hankalasti kahdessa kerroksessa.

    Uusissa tiloissa ovi käy jo tiuhaan. Sotkamon Divari pyörii pitkälti turistien varassa, mutta antikvariaatilla on myös paljon vakiokävijöitä Sotkamosta ja lähikunnista.

    – Ovesta tulee asiakkaita laidasta laitaan, lapsia ja aikuisia. Sellaisiakin, jotka olivat hommia aloittaessani pikkutaaperoita, mutta nyt he käyvät täällä omien lastensa kanssa. Asiakassuhteet ovat säilyneet jopa vuosikymmenten halki, Hukkanen kertoo hymyillen.

    Kilpailu on kiristynyt

    Antikvariaattien määrä on vähentynyt rajusti. Oulun Ale-Kirjan yrittäjä Suvi Viitasaari kertoo, että parhaimpina päivinä esimerkiksi Oulussa oli 15 antikvariaattia, mutta tänä päivänä liikkeitä on jäljellä enää kaksi.

    – Lukeminen on vähentynyt huomattavasti. Olen surrut sitä ihan oikeasti, etteivät ihmiset enää lue. En ymmärrä, mitä he oikein tekevät, kertoo lokakuussa ovensa sulkeneen Divari Lehtitoukan entinen yrittäjä Irja Räsänen.

    Suvi Viitasaari on huomannut saman ilmiön. Lukeminen on vähentynyt ja esimerkiksi nuorten lukemisto on huomattavasti suppeampi kuin aikaisemmin.

    – Kaikki on mennyt verkkoon. Myös kilpailuasetelma on muuttunut, koska marketit ja kirpputorit myyvät kirjoja edullisesti ja laajalla skaalalla, Viitasaari sanoo.

    80-90-luvuilla antikvariaattien määritelmä oli löyhempi. Silloin divareiksi laskettiin kaikki liikkeet, jotka myivät sarjakuvalehtiä, miestenlehtiä, kioskipokkareita ja savukkeita.Tiia Korhonen / Yle

    Määrällisesti eniten antikvariaatteja oli 1970-luvulta 1980-luvun alkuun. Silloin monessa pienemmässä kaupungissa oli useita antikvariaatteja. Helsingissä liikkeitä oli jokaisessa kaupunginosassa kolme tai neljä.

    Tosin siihen aikaan antikvariaattien määritelmä oli löyhempi, sanoo Suomen Antikvariaattiyhdistys ry:n puheenjohtaja Timo Surojegin. Antikvariaateiksi laskettiin kaikki liikkeet, jotka myivät sarjakuvalehtiä, miestenlehtiä, kioskipokkareita ja savukkeita. Myös kirjoja oli kaupan, mutta niillä tehtävä liikevaihto oli pientä verrattuna muuhun valikoimaan.

    – Kulta-aika ajoittui myynnillisessä mielessä 80-90-luvuille, jolloin asiakkaita oli paljon. Suuret sukupolvet ostivat kirjoja, ja niitä ostettiin nimenomaan keräilymielessä. Nykyisin kirjojen keräily on vähentynyt, mikä on heijastunut alan toimintatapoihin, Surojegin kertoo.

    Sotkamolainen divariyrittäjä kokee, että kirjat ovat muuttuneet kertakäyttötavaraksi. Ne nakataan vaikka roskiin lukemisen jälkeen.

    – En tiedä, ovatko e-kirjat ja sähköiset lukulaitteet syöneet asiakaskuntaa, mutta itse en osaisi lukea kirjaa tietokoneelta. Kirjan pitää olla käsissä, sanoo yrittäjä Merja Hukkanen.

    "Aallon pohja on ohitettu"

    Suomen Antikvariaattiyhdistys ry:n puheenjohtaja Timo Surojeginin mukaan tänä päivänä toimiville liikkeille kuuluu kuitenkin pääosin hyvää. Jäljellä olevat liikkeet ovat elinvoimaisimpia.

    – Aallon pohja on ohitettu. Liikkeillä on painotuseroja valikoimissa riippuen sijainnista tai pitäjän omista kiinnostuksen kohteista. Se antaa asiakkaille valinnan varaa, Surojegin kertoo.

    Surojegin pitää nykyistä tilannetta vakaana. Osa jäljellä olevista liikkeistä tulee todennäköisesti sulkemaan ovensa lähiaikoina, koska yrittäjät eläköityvät eikä jatkajaa välttämättä löydy.

    Toinen laajeneva tai ainakin keskittyvä trendi on, että myös antikvariaatit myyvät valikoimaansa verkossa.

    – Pidän sitä hyvänä asiana, koska etäisyydet ovat Suomessa pitkiä. Asiakas voi tehdä kirjaostoksia olohuoneessa eikä hänen tarvitse jalkautua lähimpään kaupunkiin.

    Sotkamon Divarin yrittäjä Merja Hukkasen mukaan on tärkeää, että lapsille luetaan satuja jo pienestä pitäen, koska lukemisharrastus lähtee vanhemmista.Tiia Korhonen / Yle

    Oululaiselle Ale-Kirjalle verkko on pieni lisuke kaupankäyntiin. Pääosa kirjoista myydään edelleen kivijalkaliikkeestä. Yrittäjä Suvi Viitasaaren mukaan verkkokauppa vaatii paljon työtä ja tietojen päivittämistä, joten ainakaan hänen liikkeessään se ei ole ajanut vielä kasvokkain tehtävän kaupan ohi.

    – Jos kaikki divarit loppuisivat, olisi se yhden aikakauden totaalinen loppuminen. Se riippuu pitkälti asiakkaista. Mielestäni lapsille olisi hyvä opettaa, ettei kirjan tarvitse olla aina tuliterä, vaan kerran luettu lastenkirja voi olla yhtä hyvä kuin uusi, Viitasaari sanoo.

    Divarin pitäjällä harva kirja jää kesken

    Sotkamon Divarissa yrittäjä Merja Hukkanen nostaa kuppeja ja maljakoita muuttolaatikoista hyllyille. Vaikka liikkeessä on myynnissä myös vanhoja tavaroita, ovat kirjat edelleen myydyin artikkeli ja päätuote.

    – Ne ovat ykkösasia, ja tulevat säilymään sellaisena myös tulevaisuudessa, Hukkanen sanoo.

    Hukkanen tietää kokemuksesta, millainen kirja myy Sotkamossa ja mitä ei kannata ottaa hyllyyn seisomaan. Asiakkaat tulevat usein hakemaan jotain tiettyä kirjaa tai tekevät heräteostoksia. Hukkanen lukee itse paljon, joten hänen on helppo suositella kirjoja asiakkailleen.

    – Siitä into tähän hommaan lähtikin, olen lukenut lapsesta asti hirveän paljon. Luen kirjoja laidasta laitaan, ja hyvin harva kirja on jäänyt kesken. Usein asiakkaat tuovat tänne kirjoja vaihdossa ja sanovat, että lue sinäkin tämä, tämä oli hyvä. Se on vuorovaikutusta, Hukkanen kertoo.

    Suomen antikvariaattiyhdistys ry:n puheenjohtajan mukaan laajeneva trendi on se, että myös antikvariaatit myyvät valikoimaansa verkossa.Tiia Korhonen / Yle

    Antikvariaatin lehtihyllyllä salolainen Olavi Rönkkö on etsimässä lomalukemista. Rönkkö kiertää antikvariaatteja aina, kun se on mahdollista muun muassa Kuopiossa, Iisalmessa, Turussa ja Helsingissä. Sotkamon Divarissa hän on jo tuttu vieras.

    – Olen käynyt täällä lähes 20 vuoden ajan pari kertaa vuodessa, kun olemme lomailemassa täällä. Tämä on niitä ensimmäisiä paikkoja, joissa käyn Sotkamon kirkonkylällä.

    Rönkkö etsii antikvariaateista etenkin tiedelehtiä, jotka käsittelevät historiallisia tai poliittisia aiheita.

    – Useimmiten löydän täältä sitä, mitä haen, Rönkkö kertoo.

    Sotkamosta lähtöisin oleva sisäliikuntapuisto hyppyyttää nyt singaporelaislapsia –

    Sotkamosta lähtöisin oleva sisäliikuntapuisto hyppyyttää nyt singaporelaislapsia – "Hongkongin avaaminen jännitti enemmän"


    Tästä on kyseSotkamolaislähtöinen SuperPark laajentaa sisäliikuntapuistojaan Singaporeen.Yhtiöllä on nyt yhteensä 17 liikuntapuistoa Euroopassa ja Aasiassa. Kaksi uutta puistoa avataan lähikuukausina.Yhtiön tavoitteena on avata 15–20 uutta...

    Tästä on kyseSotkamolaislähtöinen SuperPark laajentaa sisäliikuntapuistojaan Singaporeen.Yhtiöllä on nyt yhteensä 17 liikuntapuistoa Euroopassa ja Aasiassa. Kaksi uutta puistoa avataan lähikuukausina.Yhtiön tavoitteena on avata 15–20 uutta puistoa lähinnä Aasian suurissa kaupungeissa.

    Vuokatissa kehitetty sisäliikuntapuistomalli on levinnyt vanhasta elektroniikkatehtaasta ensin pitkin Suomea, nyttemmin jo Aasiaan.

    SuperPark -ketju avasi viikonloppuna jo kolmannen sisäaktiviteettipuiston toiselle puolen maapalloa, tällä kertaa Singaporen keskustaan.

    Perusajatus ei ole paljon muuttunut siitä, kun nyt yhtiön Suomen maajohtajana toimiva Taneli Sutinen naputteli vanhassa teollisuushallissa kasaan skeittiramppeja.

    – Visuaalinen puoli on kehittynyt, mutta konsepti on muuten pitkälle sama kuin alkuperäisessä puistossa. Tekemistä lapsille, varhaisteineille, teineille ja aikuisille. Eli tekemistä ja aikaa perheen yhdessäololle.

    Hongkong on ollut huippumenestys. Taneli Sutinen

    Yhtiöllä on aiemmin ollut Suomessa seitsemän omaa ja kuusi lisenssisopimuksella toimivaa puistoa. Lisäksi länsinaapurissa, Ruotsin Uppsalassa on yksi puisto sekä puistot Kiinan Suzhoussa ja Hongkongissa.

    Ulkomailla olevia puistoja yhdistää omistusmalli, jossa mukana on paikallisia yrityksiä.

    – Paikalliset tuntevat paremmin paikalliset markkinat ja hintatason. Lisäksi he tuntevat sikäläisten viranomaisten vaatimukset, mikä nopeuttaa puistojen rakentamista, perustelee Sutinen omistusmallia.

    Hongkong jännitti enemmän kuin Singapore

    Ensimmäisenä kun puhutaan liikkeen nostamisesta pystyyn singaporelaisessa kauppakeskuksesta, tulee mieleen hirvittävän kalliit vuokrat. Kauppakeskuksessa käy 40 miljoonaa ihmistä. Eikä liikuntapuiston pinta-alavaatimus ole pienimmästä päästä – uusien puistojen keskikoko on noin puoli hehtaaria.

    SuperPark Oy:n Suomen maajohtaja Taneli Sutinen valtaa Aasiaa luottavaisin mielin.Niko Mannonen / Yle

    Sutinen naurahtaa ja sanoo, että vuosi sitten oli paljon enemmän perhosia vatsassa. Oltiin avaamassa uutta puistoa huippukalliiseen Hongkongiin.

    – Hongkongin avaaminen jännitti enemmän. Täällä Sotkamossa asuu kymmenentuhatta ihmistä ja Hongkongissa pelkästään siinä rakennuksessa, jossa puisto on, asuu 6 000 ihmistä.

    Sutinen sanoo, että vaikka Singaporen vuokrataso on kovempi, hän on levollisin mielin. Jos homma toimii Hongkongissa, se toimii muuallakin.

    – Hongkong on ollut huippumenestys. Konsepti on testattu ja hyväksi havaittu.

    Kasvu jatkuu kovalla vauhdilla

    Yhtiö aikoo avata muutaman kuukauden sisällä kaksi uutta puistoa Aasiassa, Malesian Kuala Lumpuriin ja Kiinan Shanghaihin.

    Sisäliikuntapuistojen pinta-ala on keskimäärin puoli hehtaaria.SuperPark Oy

    Lisäksi ensi vuonna on tavoitteena 15–20 uutta puistoa pääasiassa Aasiaan.

    SuperParkin omistus on laajentunut matkan varrella ja hyvästä syystä, sanoo Sutinen

    – Uudet omistajat ovat tuoneet mukanaan osaamista rahoitusneuvotteluihin, kiinteistöneuvotteluihin ja kansainvälisten yhteistyösopimusten tekemiseen.

    Omistusyhtiöiden taustalla hääräävät muiden muassa kainuulainen verokuningas Seppo Saastamoinen ja Holiday Club –kylpyläketjun maailmanmaineeseen nostanut Vesa Tengman (Talouselämä).

    Keväällä mukaan lähtivät yksityinen pääomasijoitusyhtiö Sentica Partners ja valtion omistama Suomen teollisuussijoitus.

    – Heidän ansiostaan tämä iso kansainvallinen hyppäys onnistuu ja voidaan rakentaa uusia puistoja kohtuullisen nopealla aikataululla, Sutinen sanoo.

    Lue lisää:

    Sotkamolaislähtöisen aktiviteettipuiston laajeneminen jatkuu Kiinassa ja Ruotsissa

    Miten käy sometileillesi ja veloillesi, jos kuolet yllättäen? Näin voit helpottaa läheistesi selviytymistä

    Miten käy sometileillesi ja veloillesi, jos kuolet yllättäen? Näin voit helpottaa läheistesi selviytymistä


    Tästä on kyseJokainen voi tehdä valintoja oman kuoleman varalta helpottaakseen omaisten asemaa.Valinnat on tehtävä oikeustoimikelpoisena, eli on oltava täysissä sielun ja ruumiin voimissa.Osa valinnoista on tehtävä määrämuotoisesti, osan voi...

    Tästä on kyseJokainen voi tehdä valintoja oman kuoleman varalta helpottaakseen omaisten asemaa.Valinnat on tehtävä oikeustoimikelpoisena, eli on oltava täysissä sielun ja ruumiin voimissa.Osa valinnoista on tehtävä määrämuotoisesti, osan voi tehdä vapaamuotoisemmin.

    Moni ajattelee, ettei omaa kuolemaa tarvitse ajatella juuri nyt, vaan mielummin sitten myöhemmin. Kun elämä hymyilee, asunto on ostettu ja perhe juuri perustettu, kuolema tuntuu kaukaiselta.

    Muutama ajatus kuolemalle kannattaa uhrata jo hyvän sään aikana.

    Suomessa kuitenkin kuolee työikäinen ihminen keskimäärin kerran tunnissa, joka päivä, vuoden ympäri.

    Tilastokeskuksen aineistosta selviää, että 18–45-vuotiaita kuolee joka päivä neljä. Kun mukaan otetaan alle 18- ja yli 65-vuotiaat, keskimäärin kuolema kohtaa jonkun kerran kymmenessä minuutissa, hieman vajaa 54 000 kertaa vuodessa.

    Monelle työikäiselle kuolema tai sairauden aiheuttama kyvyttömyys hoitaa asioitaan tulee yllätyksenä. Mitä voi tehdä, että omaisilla olisi mahdollisimman helppo hoitaa asioita eteenpäin?

    Hoitotahto

    Miten sinua hoidetaan, jos joudut vakavaan onnettomuuteen tai sairaus vie sinut niin heikkoon tilaan, ettet pysty itse kertomaan, millaista hoitoa haluat?

    Hoitotahdossa määritellään ne tilat, jolloin luovutaan potilaan elämää lyhytaikaisesti pidentävistä, keinotekoisista elintoimintoja ylläpitävistä hoitotoimista.

    Hoitotahdon voi tehdä suullisesti, mutta parasta on tehdä se kirjallisesti ja hankkia sitä varten todistajat. Hoitotahdon voi myös merkitä Kansaneläkelaitoksen ylläpitämään sähköiseen tietojärjestelmään, Omakantaan ja mukanaan voi kantaa esimerkiksi Muistiliiton hoitotahtokorttia.

    Edunvalvontavaltuutus

    Entä jos käy niin, että joudut onnettomuuden tai vaikkapa mielen tai muistin sairauden takia kuukausiksi tilaan, jossa et pysty hoitamaan asioitasi? Silloin etukäteen tehty edunvalvontavaltuutus auttaa.

    EdunvalvontavaltuutusEdunvalvontavaltuutuksen on täytettävä tarkat muotovaatimukset. Valtuutukseen on määriteltävä esimerkiksi kiinteistöjen myyntiin ja omaisuuden lahjoittamiseen liittyvistä ehdoista.Edunvalvontavaltuutus ei tule voimaan, ennen maistraatin vahvistusta. Siihen tarvitaan lääkärintodistus. Myös muutokset on aina hyväksytettävä maistraatissa.Maistraatin hyväksyntään vaaditaan kaksi perheen ulkopuolista todistajaa.Todistaja ei saa olla sukua, eikä myöskään lähisukulaisten puoliso tai heidän lähisukulaisensa. Valtuutetun lisäksi nimetään toissijainen valtuutettu, jos ensisijainen valtuutettu ei pysty tai ei halua hoitaa edunvalvontaa.

    Edunvalvontavaltuutus on juuri niin vahva asiakirja, millaiseksi se tehdään. Siihen voi määritellä ehtoja omaan hoitoon liittyvistä toiveista ja siitä, kuka saa tietoja viranomaisilta hoitoon liittyvistä asioista.

    Siinä voi olla myös ehtoja, miten omaisuutta on käytettävä ja kenellä on oikeus saada siitä tietoa.

    Valtuutukseen on määriteltävä erikseen esimerkiksi kiinteistöjen myyntiin ja omaisuuden lahjoittamiseen liittyvistä ehdoista.

    Eturistiriitojen takia, esimerkiksi juuri kiinteistöjen myynnin tai lahjoitusten tekemisen mahdollistamiseksi, valtuutukseen on nimettävä myös varavaltuutettu, joka on oltava perheen ulkopuolinen henkilö.

    Edunvalvontavaltuutus päättyy aina sillä hetkellä, kun valtuuttaja kuolee. Valtuutuksen tekemiseen on syytä käyttää asiantuntija-apua, esimerkiksi juristia tai julkista oikeusavustajaa.

    Sometilit, pelitilit, salasanapankki

    Useimmilla on verkossa käyttäjätilien ja salasanojen takana vähintään digitaalista omaisuutta, joskus myös selvää rahaa, esimerkiksi pelitileillä.

    Eri palvelujen käytännöt vaihtelevat, kuinka kuolleen ihmisen tiliä voi käyttää kuoleman jälkeen. Tileillä on usein valokuvia, videoita ja asiakirjoja, joilla on suuri muistoarvo omaisille.

    Digitaalinen jäämistö voi hävitä kokonaan, jos kukaan ei pääse tilillesi.Shutterstock/laschi/Kuvankäsittely Yle

    Digitaalisen jäämistön salasanoineen ja toimintaohjeineen voi testamentata, kuten tässä Helsingin Sanomien (maksumuurin takana) jutussa neuvotaan. Esimerkiksi Facebookissa voit nimetä tilillesi perintöyhdyshenkilön (Facebook), joka voi muun muassa päivittää profiili- ja kansikuvasi tai pyytää tilisi poistamista.

    Veikkaus saa tiedon asiakkaansa kuolemasta Väestörekisterikeskukselta. Pelitilillä olevat varat ja mahdolliset avoimien pelien voitot ohjautuvat automaattisesti asiakkaan ilmoittamalle pankkitilille ja pelitili suljetaan.

    Käyttämällä salasanojen hallintaohjelmaa riittää, että tietää yhden salasanan, jotta pääsee käsiksi kaikkiin palveluun liitettyihin käyttäjätileihin. Tällöin yhden salasanan testamenttaamalla omaiset pääsevät käsiksi palveluihin.

    Testamentti

    Omaisuutesi jaetaan lain määräämällä tavalla, jos et ole tehnyt testamenttia. Perimysjärjestyksestä löytyy tietoa esimerkiksi Oikeusministeriön sivuilta.

    Testamentti on tehtävä määrämuotoisesti (Suomi.fi). Siihen tarvitaan kaksi esteetöntä todistajaa, jotka ovat läsnä silloin allekirjoituksen hetkellä.

    Esteetön tarkoittaa käytännössä sitä, että puoliso, lähisukulaiset, testamentin saaja tai hänen lähisukulaisensa eivät voi toimia todistajina. Todistajien on oltava myös tietoisia, että kyseessä on testamentti, mutta sen sisältöä ei tarvitse esitellä.

    Testamentissa voidaan määrätä muistakin asioista kuin omaisuudenjaosta, esimerkiksi haudan hoidosta.

    Testamentti pitää kirjata perukirjaan ja antaa tiedoksi perillisille.

    Rintaperillisillä on joka tapauksessa oikeus lakiosaan omaisuudestasi, huolimatta siitä, mitä testamentissa määrätään. Lakiosaa vaaditaan kirjallisesti.

    Tästä jutusta voit lukea, miten kuoleman jälkeen voi saada sopuisankin kuolinpesän asiat pahasti solmuun.

    Velat voi tyriä perillisille

    Tavallisesti Suomessa ei peritä velkaa (Takuusäätiö), vaan vainajan velat maksetaan ensin pesästä. Velkojen ylittäessä varat, jää loppuosa velkojan vahingoksi. Eli velkoja ei saa lainaamaansa rahaa takaisin.

    Jos kuolinpesän varoja otetaan perillisten käyttöön ennen perukirjan valmistumista ja pesään jääkin velkaa, syntyy velkavastuu.

    Velat voivat kuitenkin periytyä, mikäli kuolet ulkomailla, esimerkiksi Saksassa.

    Euroopan Unionin kolme vuotta sitten voimaan tullut perintöoikeusasetus nimittäin määrää, että kuolinpesän selvitys ja perinnönjako tehdään sen maan lainsäädännön mukaan, jossa viimeinen kotipaikka oli. (Asianajotoimisto Roihu)

    Tältä kuitenkin voi välttyä, mikäli testamentissa on ilmaissut tahtonaan, että jäämistöön sovelletaan Suomen lakia.

    Lesken toimeentulo, henkivakuutus

    Lesken kohtalo voi olla karu, jos kuoleman jälkeen tulot eivät riitä maksamaan esimerkiksi asuntolainaa. Pankeilla on erilaisia lainaturvavakuutuksia, joiden tarkoitus on turvata taloutta yllättävissä tilanteissa.

    Jos olet töissä, sinulla on todennäköisesti työnantajan kustantama ryhmähenkivakuutus. Sen korvaussummat eivät kuitenkaan päätä huimaa, eikä leski maksa niillä isoa asuntolainaa pois. Suurimmillaan korvaus on 16 550 euroa, lisäksi lapsikorotus on noin 7 500 euroa.

    Henkivakuutuksen voi myös hankkia vapailta markkinoilta. Yleensä vakuutuksen hinta on sitä alhaisempi, mitä nuoremmasta vakuutetusta on kyse.

    Leskeneläkettä ei yleensä saa, jos pari on nuori ja lapseton.

    Oman näköiset hautajaiset

    Jos haluat määritellä, miten ja millaisin menoin sinut haudataan tai tuhkataan, kannattaa se ilmaista selkeästi – mieluummin kirjallisena.

    Helposti käy niin, että hautajaisjärjestelyt menevät helpoimman mukaan. Toisaalta kuolemalla ja hautajaisilla on erilaisia merkityksiä ihmisille – joskus ristiriitaisiakin.

    Kuolemaan liittyvät käytännöt muuttuvat ajan saatossa.Yle / Anne Hämäläinen

    Tiedeykkönen -ohjelmassa kuolemantutkija, sosiaalihistorian dosentti Ilona Pajari kertoo, että vaikka suomalaisista alle 70 prosenttia kuuluu kirkkoon, hautajaisista yhdeksän kymmenestä pidetään kirkollisen tradition mukaisesti.

    Lue lisää:

    Muistotilaisuudet nykyään yhä vaatimattomampia – paikaksi käy huoltoasemakin

    Näkökulma: Haluan hautajaiset, joista minut tunnistaa

    "Vaikuttivat olevan uskottavan oloinen toimija" – massiivisia datakeskuksia suunnitteleva amerikkalaisyhtiö on aloittanut neuvottelut laitospaikkakuntien kanssa


    Tästä on kyseAmerikkalainen Silent Partner Group on kertonut suunnittelevansa Suomeen neljää datakeskusta: Haminaan, Tornioon ja kahta Sotkamoon.Laitokset olisivat kooltaan huomattavan suuria, 250 MW, ja ne toimisivat omavaraisesti LNG:llä ja...

    Tästä on kyseAmerikkalainen Silent Partner Group on kertonut suunnittelevansa Suomeen neljää datakeskusta: Haminaan, Tornioon ja kahta Sotkamoon.Laitokset olisivat kooltaan huomattavan suuria, 250 MW, ja ne toimisivat omavaraisesti LNG:llä ja uusiutuvilla energianlähteilläHanke on herättänyt kysymyksiä, sillä yhtiöllä ei ole toistaiseksi muuta merkittävää toimintaa, eikä esimerkiksi rahoitukseseta ole esitetty suunnitelmia

    Jättimäisistä datakeskussuunnitelmista Suomessa kertonut amerikkalaisyhtiö Silent Partner Group on ottanut ensimmäiset yhteydet kaavailemiensa laitospaikkakuntien johtoon. Kaupunginjohtajien mukaan yhtiöstä muodostui neuvottelujen perusteella uskottava kuva.

    Silent Partner Group on kertonut suunnittelevansa Suomeen yhteensä neljää datakeskusta: Tornioon ja Haminaan sekä peräti kahta Sotkamoon. Palvelinkeskukset olisivat valtavia, noin 250 MW, eli yli kaksinkertaisia esimerkiksi Googlen Haminaan aiemmin rakentamaan datakeskukseen nähden.

    Yhtiön kertomien suunnitelmien mukaan massiiviset serverihallit olisivat riippumattomia sähköverkosta ja tuottaisivat oman energiansa esimerkiksi nesteytetyllä maakaasulla, LNG:llä ja uusiutuvilla energianlähteillä.

    Julkisuudessa herätti ihmetystä, miksi hankkeesta ei oltu kerrottu aiottujen laitospaikkakuntien johtoon. Tällä viikolla Silent Partner Group on lopulta järjestänyt ensimmäiset etäneuvottelut kuntien kanssa. Laitospaikkakuntien johtajat vahvistavat, että ensimmäiset palaverit on pidetty tiistaina ja keskiviikkona.

    – Meillä oli hyvä keskustelu ja neuvotteluja jatketaan, vahvistaa Haminan kaupunginjohtaja Hannu Muhonen.

    Hänen mukaansa seuraava tapaaminen on tarkoitus järjestää kasvotusten.

    "Vaikuttivat olevan uskottavan oloinen toimija"

    Kaupunginjohtajat eivät paljasta neuvottelujen sisältöä, eivätkä esimerkiksi sitä esittelikö Silent Partner Group heille jo rahoitussuunnitelmiaan.

    Tornion kaupunginjohtajan Timo Nousiaisen mukaan yhtiö vaikutti kuitenkin esimerkiksi olevan perillä suomalaisesta lupakäytännöstä ja ja lainsäädännöstä.

    – Neuvottelujen perusteella he vaikuttavat olevan aivan uskottavan oloinen toimija, Nousiainen sanoo.

    Miksi yhtiö sitten ei ollut yhteyksissä laitospaikkakuntiin ennen asian päätymistä julkisuuteen, kuten tapana on?

    Se saattoi Nousiaisen mukaan olla vahinko.

    – Ilmeisesti tämä oli heiltäkin vähän lipsahtanut julkisuuteen, kuvailee Nousiainen.

    Kunnissa seurataan "tarkkana, mutta avoimin mielin"

    Sotkamon kunnanjohtaja Mika Kilpeläinen kertoo, että tapaaminen Silent Partner Groupin edustajien kanssa on tarkoitus järjestää vuodenvaihteen jomman kumman puolen.

    – Sinänsä tässä ensimmäisessä tapaamisessa ei hirveästi uutta tullut, että käytiin läpi heidän ajatuksiaan ja ideoitaan mitä on jo julkisuudessakin ollut, summaa Kilpeläinen.

    Hän korostaa, että kunnan rooli tässä vaiheessa rajoittuu lähinnä kaavoitus- ja luvitusasioihin. Taloudelliset riskit kuuluvat yrittäjälle, Kilpeläinen painottaa.

    Silent Partner Groupin hankkeen toteuttamiskelpoisuus on herättänyt julkisuudessa myös epäilevää pohdintaa (juttu maksumuurin takana). Erityisesti rahoitus ja oma energiantuotanto ovat nostaneet kysymyksiä.

    Kunnissa hankkeeseen suhtaudutaan "tarkkana, mutta avoimin mielin", kuten Kilpeläinen kuvailee. Mahdolliset kansainväliset investoinnit toki kiinnostavat, mutta toteutumien on vielä pitkässä kuusessa.

    Kun valtava sairaala muuttaa, sitä harjoitellaan vuosia etukäteen –

    Kun valtava sairaala muuttaa, sitä harjoitellaan vuosia etukäteen – "Joudumme toimimaan hetken aikaa kahdessa rakennuksessa"


    Tästä on kyseKajaanissa päivystyspoliklinikan hoitohenkilöstö on harjoitellut uudessa sairaalassa työskentelyä jo kolme vuotta, vaikka sairaalan rakentaminen on vielä kesken.Päivittäinen työ tehdään vanhoissa tiloissa samalla tavalla kuin...

    Tästä on kyseKajaanissa päivystyspoliklinikan hoitohenkilöstö on harjoitellut uudessa sairaalassa työskentelyä jo kolme vuotta, vaikka sairaalan rakentaminen on vielä kesken.Päivittäinen työ tehdään vanhoissa tiloissa samalla tavalla kuin tullaan työskentelemään uudessa sairaalassa.Kainuun uuden sairaalan rakentaminen etenee aikataulussaan. Kustannukset ovat tämän hetkisen arvion mukaan ylittymässä 1–1,5 miljoonalla eurolla.Pääosa uudesta sairaalasta valmistuu vuoden 2020 tammikuussa.

    Vanhan Kainuun keskussairaalan käytävän ikkunasta näkyy suoraan uuden sairaalan rakennustyömaalle. Työkoneiden valot vilkkuvat mutaisella pihalla. Ikkunan äärelle on helppo jäädä seuraamaan uuden sairaalan edistymistä.

    – Onhan se erilainen, mihin täällä on totuttu. Nykyinen potilastorni on vanhanaikainen, mutta nyt on niin hienoa ja modernia tulossa, kajaanilainen Minna Liuski kertoo.

    Uuteen sairaalaan keskitetään perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja sosiaalihuolto. Sairaala tulee olemaan myös Liuskin uusi työpaikka, sillä hän työskentelee kuntoutushoitajana.

    Kainuussa uuden sairaalan suunnittelu alkoi jo kuusi vuotta sitten. Kainua-allianssi niminen sairaalahanke on valittu myös Suomen parhaaksi tietomallihankkeeksi Tekla BIM Awards -kilpailussa, jossa olivat mukana myös muun muassa Helsingin Olympiastadionin ja uuden keskustakirjaston projektit.

    Kajaanilaisen Minna Liuskan mukaan modernin näköinen sairaala poikkeaa siitä, mitä Kainuussa on totuttu näkemään.Tiia Korhonen / Yle

    Sairaalan odotusaulan sohvalla taksiautoilija Rami Seppänen odottaa asiakastaan lääkärikäynniltä. Hän ajaa Puolangan ja Kajaanin väliä välillä jopa päivittäin. Samalla on hän seurannut uuden sairaalan rakentumista.

    – Ainakin päällepäin se näyttää hyvältä, mutta sisältä on vielä vaikea hahmottaa. Vielä en tiedä, mistä edes mennään sisälle ja mihin päin pitää ajaa, mutta varmasti siitä kerrotaan myös meille taksiautoilijoille, Seppänen uskoo.

    Seppäsen mukaan tärkeintä on, että myös uudessa sairaalassa palvelut pelaavat. Odotusaulalta hän odottaa vain yhtä asiaa.

    – Olisi pehmyt, reilu sohva, mihin pystyy istahtamaan toviksi. Ettei ainakaan puupenkkiä.

    Vain hoitohenkilökunta ja väestö säilyvät ennallaan

    Sairaalan rakentaminen on vielä kesken, mutta päivystyspoliklinikan hoitohenkilöstö on harjoitellut uusissa tiloissa työskentelyä jo kolmen vuoden ajan. Muutto tapahtuu tämän hetken suunnitelmien mukaan vuoden 2020 tammikuussa.

    Päivittäinen työ tehdään vanhoissa tiloissa samalla tavalla kuin se tehdään muuton jälkeen uudessa sairaalassa.

    – Uudessa sairaalassa tilat ja laitteet ovat uusia. Olemme harjoitelleet toimintatapoja ja muuttaneet työvuorosuunnittelua, jotta kaikki pystyvät työskentelemään jokaisessa pisteessä. Työtavat ovat vakiintuneet, mikä on tärkeää, kertoo päivystyspoliklinikan osastonhoitaja Heli Elfving.

    Uuden sairaalan akuuttipalvelujen eli päivystyksen sekä ensi ja tehohoidon tilat ovat saaneet jo väriä seinien pintaan ja muovimatot lattialle.Tiia Korhonen / Yle

    Muutos on kuitenkin suuri – vain hoitohenkilökunta ja väestö säilyvät ennallaan. Tavoitteena on, että uuden talon tekniikoita ehditään omaksua ainakin puoli vuotta ennen muuttoa.

    – Haluamme, että toiminnalliset ratkaisut kuten, miten henkilökunta työskentelee, miten palveluja tuotetaan ja mihin aikaan, olisi tehty valmiiksi jo hyvissä ajoin ennen muuttoa, ylilääkäri Olli-Pekka Koukkari sanoo.

    Päivystyksen on oltava auki 24/7

    Kainuun uuden sairaalan suunnitelmia on tehty yhdessä henkilöstön kanssa ja työryhmissä on ollut mukana satoja ihmisiä. Myös käyttöönottoon valmistautumisessa tarvitaan paljon henkilökunnan apua.

    – Pyrimme tsemppaamaan henkilöstöä jaksamisessa. Jossain vaiheessa kuulin, että muutokset saisivat jo riittää, mutta asiat eivät ole olleet koskaan näin hyvin. Kaksi ääripäätä samassa lauseessa, päivystyspoliklinikan ylilääkäri Olli-Pekka Kuokkari kertoo.

    Kainuun uuden sairaalan konehuone tulee olemaan maakunnan suurin.Elisa Kinnunen / Yle

    Osastonhoitaja Heli Elfvingin mukaan muutos tuo aina stressiä ja pelkoja, mutta toimintatapojen harjoittelu auttaa myös jaksamisessa.

    – Arjen mukana vastaan voi silti tulla asioita, joita ei ole osattu ennalta ajatella. Esimerkiksi tilojen toimivuuden tai laitteiden kanssa. Totta kai myös niitä pyritään simuloimaan hyvissä ajoin, ettei tulisi yllätyksiä, Elfving kertoo.

    Pelkästään päivystyksessä työskentelee 80–90 ihmistä. Työtä tehdään ympäri vuorokauden. Vaikka uusia toimintatapoja on harjoiteltu pitkään, tarvitaan päivystykseen muuton ajaksi tuplamiehitys.

    – Päivystystä ei voi laittaa viikoksi kiinni, koska muutamme. Joudumme toimimaan hetken aikaa kahdessa eri rakennuksessa, joiden välillä on kapea pitkä käytävä. Henkilökunta joudutaan hajottamaan kahteen paikkaan.

    – Ja, vaikka kuinka treenaamme uutta tekniikkaa, rutiinia siihen ei voi vielä olla, ylilääkäri Koukkari sanoo.

    Rakentaminen etenee aikataulussaan

    Kainuun uuden sairaalan rakentaminen etenee aikataulussa. Ensimmäisenä uuden sairaalan kupeeseen on valmistumassa logistiikkakeskus. Myös päärakennuksessa tehdään jo taloteknisiä töitä: pääosa väliseinistä valmistui viime viikolla ja myös mattotyöt ovat alkaneet.

    – Ylimääräistä aikaa ei ole, mutta etenemme suunnitelmien mukaan, sanoo Kainuun uusi sairaala-allianssin projektijohtaja Kimmo Ahonen.

    Minulle tämä on iso juttu, koska olen ollut alusta lähtien tekemässä tätä. En ole aiemmin päässyt edes käymään sairaalatyömaalla. Emma Hakamäki

    Koko sairaalan alkuperäinen kustannusarvio on 153 miljoonaa euroa. Ahosen mukaan ylitystä on tulossa tämän hetken arvion mukaan 1–1,5 miljoonaa euroa.

    – Ylitys on vielä kohtuullinen. Toisaalta hankintoja on tekemättä 30 miljoonan euron edestä. Mahdollisuuksia kulujen kuromiseen on. Teemme laadukasta sairaalaa, siitä emme tingi, vaikka rahan puolesta tekee tiukkaa, Ahonen sanoo.

    Sotkamolainen sähköasentaja Emma Hakamäki työskentelee sairaalatyömaalla sen valmistumiseen saakka.Elisa Kinnunen / Yle

    Kainuun uusi sairaala on laajuudeltaan noin 46 000 bruttoneliömetriä. Käytännössä se tarkoittaa 7–8 päällekkäin rakennettua jalkapallokenttää.

    Rakennustyömaalla työskentelee tällä hetkellä noin 220 ihmistä, joista kaksi kolmasosaa on kainuulaisia. Monille reissuhommia tehneille työ kotimaakunnassa on kuin lottovoitto. Sotkamolainen sähköasentaja Emma Hakamäki ei ole vielä matkalaukkuelämää aloittanut, mutta näkee asiassa myös muita hyviä puolia.

    – Tämä on poikkeuksellisen iso työmaa Kainuussa. Täällä on paikallisia pienyrityksiä, mutta myös isoja yrityksiä. Minulle tämä on iso juttu, koska olen ollut alusta lähtien tekemässä tätä. En ole aiemmin päässyt edes käymään sairaalatyömaalla, Hakamäki kertoo.

    Lue lisää:

    Kolmiulotteiset mallit tehokäytössä sairaalan rakennusprojektissa – virtuaalitodellisuus auttaa pysymään budjetissa

    400 000 euroa Kainuun uuden sairaalan taiteeseen – somessa suututtiin, taiteilijat innoissaan

    "Roskia katselee aivan eri tavalla kuin aiemmin" – Nukkekotiharrastajan käsissä tyhjä hammastahnapurkki ja jäätelötikku muuntautuvat huonekaluiksi


    Tästä on kyseNukkekotiharrastuksella on pitkät perinteet ja harrastajia arvioidaan olevan kymmenentuhatta.Nukkekotien kotimaana pidetään Saksaa, jossa nukkekodit olivat kasvatus- ja opetusvälineitä sekä samalla käsityöläisten...

    Tästä on kyseNukkekotiharrastuksella on pitkät perinteet ja harrastajia arvioidaan olevan kymmenentuhatta.Nukkekotien kotimaana pidetään Saksaa, jossa nukkekodit olivat kasvatus- ja opetusvälineitä sekä samalla käsityöläisten taidonnäytteitä.Harrastajat valmistavat suurimman osan nukkekotien kalusteista itse.Huonekaluihin käytetään paljon sellaista materiaalia, mikä tavallisessa perheessä päätyy roskikseen.

    Vain mielikuvitus on rajana, kun aikuiset rakentavat nukkekoteja.

    Kajaanilainen nukkekotiharrastaja ja mininikkari Eija Lukkari-Määttä esittelee valmistamiaan kierreportaita. Portaiden askelmat on valmistettu kiinalaisesta puuviuhkasta, johon on porattu reiät.

    – Reikien läpi menee tukena oleva tolppa, joka on tehty grillitikusta ja kaide on taivuteltu tuikkukynttilän pidikkeestä. Nämä kaikki ovat maalattu muistuttamaan valurautaista vanhaa esinettä, Lukkari-Määttä kertoo.

    Videolta näet, miltä valmiit portaat näyttävät.

    Vaikka nukkekoti mielettään usein lasten leluksi, alun perin nukketalot tai nukkekaapit olivat tarkoitettu pienoismalleiksi aikuisten ihailtavaksi.

    Nukkekotiharrastuksella on pitkät perinteet ja Suomessa on tällä hetkellä arviolta kymmenentuhatta alan harrastajaa. Valtakunnallisessa Nukkekotiyhdistyksessä on noin tuhat jäsentä.

    Pikkutarkassa rakentamisessa käytetään apuna muun muassa suurennuslasia, askarteluveistä, pinsettejä, saksia ja pientä sahaa.Mimmi Nietula / Yle

    Kajaanissa nukkekotiharrastajat eli Mininikkarit kokoontuvat kahden viikon välein keskustelemaan nukkekotien rakentamisesta. Mininikkareissa on kymmenkunta aktiivijäsentä.

    Aikuisia nukkekotiharrastuksessa kiehtookin itsensä ilmaiseminen ja yllättävien materiaalien käyttö.

    Materiaalina käytetään paljon sellaista, mikä tavallisessa perheessä päätyy roskikseen. Tällaisia ovat muun muassa jäätelötikut, erilaiset purkit ja hammastahnatuubien sekä pesuaineiden korkit.

    – Perhe ja työkaverit osaavat kysyä ennen kuin heittävät mitään roskiin, sanoo Eija Lukkari-Määttä.

    Sopivien raaka-aineiden löytäminen vaatii melkoista kekseliäisyyttä. Tuolin selkänoja on tehty puretusta käsikorusta, istuin valokuvakehyksen taustasta ja jalat vanerista.Mimmi Nietula / Yle

    Huonekalujen ja tavaroiden valmistuksessa kuluu aikaa. Pienenkin asian, kuten kahden saunavastan tekemiseen, menee aikaa kuusi tuntia tai enemmänkin.

    Saunavastan jokainen lehti tehdään ja leikataan erikseen maalarinteipistä ja maalataan vihreäksi. Joidenkin huonekalujen tekemiseen voi mennä aikaa useita työpäiviä, mutta työtunteja ei lasketa. Työmäärän ja tunnearvon vuoksi nukkekodin hinnan määritteleminen voi olla vaikeaa.

    – Nukkekoti on minulle erittäin rakas, melkein korvaamaton. Hinta olisi viisinumeroinen ja alkaisi kolmosella, jos lähtisin keskustelemaan myymisestä, kajaanilainen nukkekotiharrastaja ja mininikkari Jaana Sirviö kertoo.

    Pojat opetettiin sotimaan ja tytöt emännän rooliin

    Nukkekotien kotimaana pidetään Saksaa (Wikipedia), josta harrastus levisi vähitellen Hollantiin ja Englantiin. Erityisesti Saksassa nukkekodit olivat kasvatus- ja opetusvälineitä sekä samalla käsityöläisten taidonnäytteitä kuvaamalla aikansa ihannesisustusta, jossa oli paljon yksityiskohtaisia elementtejä.

    Pohjoismaissa nukkekoti yleistyi leikkikaluna 1800-luvun jälkeen, ja Suomessa tuohon aikaan talomallia suositumpi nukkekoti oli kaappimallinen nukkekoti.

    Nukkekotien valmistaminen pienine huonekaluineen ja kokonaisine koteineen on aina kuulunut nukkekodeilla leikkimiseen.

    Poikia opetettiin sotataitojen salaisuuksiin tinasotilaiden avulla, kun taas tyttöjen valmistautuminen perheenemännän rooliin hoitui nukkekodilla leikkimisen kautta.

    Jaana Sirviö harkitsee tarkkaan mikä tavara menee roskiin ja mikä uusiokäytetään nukkekotituotteiden valmistuksessa.Mimmi Nietula / Yle

    Nukkekodit tehdään yleensä oikeassa mittasuhteessa. Kaikkia tavaroita ei ole kuitenkaan tehty millilleen, vaan myös sen mukaan, miten ne sopivat tyyliin ja huoneisiin. Valmiita nukkekotikalusteita on myynnissä monissa lelu- ja nettikaupoissa. Todelliset alan harrastajat tekevät ne itse.

    Ensin suunnitellaan, sen jälkeen tehdään piirustukset ja lopuksi mietitään toteutustapa. Esimerkiksi hiiriperheen saunan vesipata on tehty jauhemaisesta deodoranttipurkista ja uuninluukku sinappituubin kuoresta, jotka kaikki on maalattu aidon näköiseksi.

    – Kaikki eivät koe olevansa niin taitavia, että pystyvät itse tekemään huonekaluja ja silloin ostokalusteilla on oma tehtävänsä. Itse tehdylle antaa kuitenkin suuremman arvon, Jaana Sirviö sanoo.

    Afrikan tähti- ja Kimble-pelien koteloiden valmistuksessa on käytetty apuna skannausta ja kuvan käsittelyä.Mimmi Nietula / Yle

    Harrastuksen edetessä toimintavoissa tapahtuu muutoksia ja se avaa aivan uudenlaisen maailman, jota havainnoi myös eri tavalla.

    – Silmä kehittyy ja esimerkiksi kadulla kävellessä roskia tai vastaavia katselee aivan eri tavalla kuin aiemmin. Sitä miettii, että mitähän tuosta saisi valmistettua nukkekotiin, Sirviö opastaa.

    Tuskainen työ palkitsee

    Vaikka kyseessä on yhden ihmisen harrastus, ovat siinä mukana myös perhe, ystävät ja työkaverit.

    Jaana Sirviö sai perheeltään vanhan radion, josta purkamalla voi löytää osia nukkekodin rakentamiseen. Hänellä on myös blogi, jossa kerrotaan harrastuksesta ja annetaan vinkkejä muille alan ihmisille. Tämän lisäksi ajatuksia vaihdetaan sosiaalisessa mediassa sekä erilaisissa tapahtumissa.

    Enkelikellon tekeminen kesti 4-5 tuntia.Mimmi Nietula / Yle

    Esine, jonka valmistuksessa oli eniten haasteita, löytyy nukkekodin pöydältä. Se on pienen pieni enkelikello, jonka hän oli saanut ystävältä valmiina kittinä eli siinä olivat osat valmiina. Tarkoituksena oli liittää palaset yhteen pikaliimalla.

    – Sormet olivat liimasta tahmeat ja jokainen osa putosi vähintään kerran räsymatolle. Se oli tuskallista tehdä, mutta se on palkinnut kauneudellaan, Sirviö sanoo.

    Lue lisää aiheesta:

    Aikuiselle nukkekotiharrastajalle leikki on vakava paikka: "Kamalinta olisi, jos tämä joskus oikeasti valmistuisi"

    Eläkeläisrouvan nukeilla on salatut elämät - "Mietin esimerkiksi, kuinkahan heidän joulunsa tänä vuonna sujuu"

    Pohjoiset sairaalat haluavat osuuskunnan päättämään leikkausten jaosta – Mehiläinen Länsi-Pohjalle tulossa erillissopimus

    Pohjoiset sairaalat haluavat osuuskunnan päättämään leikkausten jaosta – Mehiläinen Länsi-Pohjalle tulossa erillissopimus


    Tästä on kyseOsuuskunta jakaisi keskittämisasetuksen listaamat leikkaukset neljän sairaalan kesken.Mehiläinen Länsi-Pohjan kanssa asiasta tehtäisiin erillissopimus.Esitystä on valmisteltu Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin vetämissä Oulun...

    Tästä on kyseOsuuskunta jakaisi keskittämisasetuksen listaamat leikkaukset neljän sairaalan kesken.Mehiläinen Länsi-Pohjan kanssa asiasta tehtäisiin erillissopimus.Esitystä on valmisteltu Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin vetämissä Oulun yliopistosairaalan erva-neuvotteluissa.Päätöksiä tehdään aikaisintaan joulukuussa.

    Pohjoisen sairaanhoitopiirit valmistelevat yhteistä osuuskuntaa vastaamaan leikkausten keskittämisasetuksen vaatimuksiin. Osuuskunta olisi pohjoisen vastaus päivystysasetuksen ja erikoissairaanhoidon keskittämisasetuksen asettamiin haasteisiin.

    Esitystä on valmisteltu Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin vetämissä Oulun yliopistosairaalan erityisvastuualueen sairaanhoitopiirien neuvotteluissa. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtajan Ilkka Luoman mukaan pohjoisessa on aivan erityiset haasteet vastata lainsäädännön tuomiin keskittämisvaatimuksiin.

    – Tilanne on keskimääräistä haasteellisempi, koska meillä on hyvin iso alue, puoli Suomea, ja samalla väestöpohja on aika pieni, Luoma luonnehtii.

    Osuuskunnan rinnalla pohdittiin muitakin vaihtoehtoja

    Luoman mukaan osuuskuntamalliin on päädytty paitsi "ideologisista" syistä, myös siksi että maakuntalainsäädäntö ei tunnista maakuntien yhteistä liikelaitosmallia, jota myös pohdittiin vaihtoehtona. Luoman mukaan pelkällä sopimisella ei saavutettaisi riittävää potilasvirtojen ohjausvaikutusta, joten tarvitaan myös yhteisiä rakenteita.

    Lisävaikeutta työnjakoneuvotteluihin tuo se, että osuuskuntaan voidaan ottaa suoraan mukaan kaikki sairaanhoitopiirit, mutta ei Meri-Lapin yhteisyritystä Mehiläinen Länsi-Pohja Oy:tä.

    Osuuskunta toimisi niin sanottuna inhouse-yhtiönä, jonka asiakkaat tulisivat "omasta piiristä", eli se tuottaisi palveluita vain sairaanhoitopiireille. Mehiläinen Länsi-Pohja on valtaosin yksityisessä omistuksessa, mikä Luoman mukaan estää sen mukaantulon.

    "Länsi-Pohja tarvitsee päivystävän sairaalan"

    Luoman mukaan neuvotteluissa on pidetty tiiviisti yhteyttä Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin ja Mehiläinen Länsi-Pohjan kanssa. Hänen mukaansa Kemiä ei olla jättämässä sivuun, vaikka sen kohdalla tarvitaankin omanlaisiaan neuvotteluja yhteisyritykseen siirtymisen vuoksi.

    Neuvottelut ovat sujuneet hyvässä yhteishengessä, Luoma kehuu.

    – Yhteinen ymmärrys ja tavoite on, että Länsi-Pohja tarvitsee päivystävän sairaalan. Se edellyttää, että tiettyjä pehmytkudoskirurgisia toimenpiteitä siellä tehdään, Luoma sanoo.

    Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin hallituksen puheenjohtaja Martti Ruotsalainen pitää osuuskuntamallia ja Meri-Lapin sote-yhteisyritykselle suunniteltua erillissopimusta hyvänä ratkaisuna.

    – Olennaistahan tässä tietysti olisi Länsi-Pohjan kannalta, että koko tämä palveluvalikko, mikä meillä on tässä tarjolla osin yhteisyrityksen toimesta, niin se olisi kokonaisuutena mukana tavalla tai toisella. Tässä minusta hyvä lähtökohta on se, että Länsi-Pohjan palvelut saataisiin siihen kokonaisuutena mukaan, Ruotsalainen sanoo.

    – Kyllä nämä muut osapuolet, jotka ovat mukana tässä neuvonpidossa ovat hyväksyneet periaatteena tämän toimintatavan. Katotaan nyt sitten miten se saadaan lopullisiin sopimuksiin ja päätöksiin aikaiseksi.

    Päätöksiä vielä tämän vuoden puolella

    Erikoissairaanhoidon keskittämisasetus edellyttää tiettyjen erityisen vaativien leikkausten, kuten avosydänleikkausten ja neurokirurgian keskittämistä viiteen yliopistosairaalaan. Esimerkiksi lonkkien ja polvien tekonivelleikkauksiin ja tiettyihin syöpäleikkauksiin asetuksessa on määritelty alarajat vuosittaisten leikkausten lukumäärille.

    – Pienemmät keskussairaalat pohjoisessa eivät täytä näitä rajoja ja Lapin keskussairaalakin vain joiltain osin, Luoma muistuttaa.

    Asian varsinaisesta pihvistä, eli siitä, mitä leikkauksia missäkin sairaalassa sitten lopulta hoidettaisiin, ei vielä ole lopullista selvyyttä, sanoo Luoma. Työnjakomallia sairaaloiden välillä on kuitenkin hahmoteltu jo pitkälle. Päätöksenteon tueksi on kerätty nyt dataa, eli tietoa siitä missä määrin mitäkin leikkauksia sairaaloissa tehdään.

    Luoman mukaan osuuskuntamallia on kuitenkin valmisteltu sitä silmällä pitäen, että sairaanhoitopiirien hallitukset saisivat asian eteensä päätöksentekoa varten loppuvuoden aikana.

    "Tässä seutukunnassa ei ole tavatonta, että ihmisillä on teräase mukana" – passia hakiessakin saa nykyään varautua turvatarkastukseen


    Tästä on kyseKajaanin oikeus- ja poliisitalolla on tehty turvatarkastus kaikille taloon tulijoille syyskuun alusta lähtien. Tarkoituksena on lisätä asiakkaiden ja henkilökunnan turvallisuuden tunnetta.Turvatarkastukset ovat käytössä lähes...

    Tästä on kyseKajaanin oikeus- ja poliisitalolla on tehty turvatarkastus kaikille taloon tulijoille syyskuun alusta lähtien. Tarkoituksena on lisätä asiakkaiden ja henkilökunnan turvallisuuden tunnetta.Turvatarkastukset ovat käytössä lähes kaikissa Suomen käräjäoikeuksissa. Kajaanin oikeuden ja poliisin yhteinen turvatarkastus on ensimmäinen laatuaan Pohjois-Suomessa.Valtaosa turvatarkastuksista on sujunut ongelmitta, mutta tarkastuksissa on löydetty myös teräaseita.

    Pääoven takana on jonossa muutama ihminen. Kajaanilainen Kari Lähdesmäki ottaa takin pois päältään, tyhjentää taskut ja laittaa tavarat läpivalaisulaitteeseen menevään muovilaatikkoon.

    Sen jälkeen hän kävelee metallinilmaisinportin läpi – ja se hälyttää.

    – Kengissä on ilmeisesti sen verran rautaa, Lähdesmäki naurahtaa.

    Vartija tarkastaa Lähdesmäen vielä käsikäyttöisellä metallinilmaisimella ja toteaa asian olevan kunnossa. Lähdesmäki jatkaa matkaa poliisin lupatoimistoon.

    – Ei tämä haittaa, kun ei ole mitään vaarallista mukana. Hidastaa ehkä hieman, mutta minulla ei ole kiire mihinkään, Lähdesmäki sanoo.

    Kaikkien Kajaanin oikeus- ja poliisitaloon tulevien tavarat läpivalaistaan.Tiia Korhonen / Yle

    Kajaanin oikeus- ja poliisitalolla on tehty turvatarkastus kaikille taloon tulijoille syyskuun alusta (Kainuun Sanomat) lähtien. Tarkastus koskee samalla tavalla niin tuomioistuimessa asioivia kuin vaikkapa passia tai ajokorttia poliisin lupatoimistosta hakevaa henkilöä.

    Tarkoituksena on lisätä sekä asiakkaiden että henkilökunnan turvallisuuden tunnetta.

    – Taustalla ei ole mitään erityistä uhkatilannetta. Ajatuksenani oli, että tällainen on hyvä olla olemassa, jotta turvallisuutta vaarantavia tilanteita ei tulisi myöskään tulevaisuudessa, turvatarkastuksesta aloitteen tehnyt Kainuun käräjäoikeuden laamanni Pekka Määttä kertoo.

    Joku on kääntynyt ovelta pois, joten ehkä tässä on jotain jo ennalta estetty. Arto Lumikari

    Tähän mennessä portin läpi on kulkenut yli 6 600 ihmistä. Valtaosa turvatarkastuksista on sujunut ongelmitta. Aina joukosta löytyy myös niitä, joiden taskussa on jotain ylimääräistä.

    – Tässä seutukunnassa ei ole tavatonta, että ihmisillä on teräase mukana. Siihen voi olla hyvä syykin: on remontti menossa tai ollaan tulossa metsältä tai kalasta, Määttä kertoo.

    Läpivalaisulaite paljastaa, ettei taloon tulijan repussa ole kiellettyjä aineita tai esineitä, kuten alkoholijuomia, huumeita tai teräaseita.Tiia Korhonen / Yle

    Kyse voi olla puhtaasta unohduksesta, mutta Määtän mukaan ihmiset saattavat pitää mukanaan myös erilaisia esineitä joko oman turvallisuuden lisäämiseksi tai toisen vahingoittamiseksi.

    – Tästä kulkee päivittäin 90–140 henkilöä, joista suurin osa on poliisin asiakkaita. Joku on kääntynyt ovelta pois, joten ehkä tässä on jotain jo ennalta estetty, ylikomisario Arto Lumikari Kajaanin poliisiasemalta kertoo.

    Teräaseita päätyy myös pusikkoihin

    Turvatarkastukset ovat tätä päivää lähes kaikissa käräjäoikeuksissa. Tarkastus voidaan toteuttaa Kajaanin tapaan metallinilmaisuportin ja läpivalaisukoneen avulla tai käyttämällä käsimetallinilmaisimia.

    Esimerkiksi Oulun käräjäoikeudessa turvatarkastus on ollut arkea jo vuosia, mutta kaupungin poliisilaitoksilla turvatarkastuslaitteita ei ole.

    – Kajaani on poikkeus, mutta se ei ole ainoa paikka, jossa turvatarkastus on toteutettu yhdessä poliisin kanssa, tarkastaja Sakari Perkiömäki oikeusministeriöstä sanoo.

    Vastaavanlaisia turvatarkastuksia tehdään myös esimerkiksi Kuopion oikeus- ja poliisitalolla.

    Leikkisästi yhden käräjäoikeuden kiinteistöhuolto totesi, että ette usko, miten paljon puukkoja löytyy pusikosta pääoven vierestä. Sakari Perkiömäki

    Oikeusministeriön tavoitteena on varustaa kaikki pääistuntopaikat turvatarkastuslaitteilla ja jonkin verran myös sivuistuntopaikkoja istuntomäärien mukaan. Jos asiakasvirtaa on yhtään enemmän, tarvitaan turvatarkastukseen kaksi turvatarkastajaa. Se on iso menoerä.

    – Se maksaa noin 100 000 euroa vuodessa. Metallinilmaisuportti ja läpivalaisinlaite maksavat noin 40 000 euroa, joten laitteisto on työn tekemiseen verrattuna halvempaa, Perkiömäki kertoo.

    Turvatarkastukset aloitettiin vaaratilanteiden ehkäisemiseksi.Tiia Korhonen / Yle

    Perkiömäen mukaan suurin syy turvatarkastusten yleistymiselle on se, että maailmanmeno ja uhkakuvat ovat muuttuneet. Kyse on kuitenkin ennen kaikkea ennaltaehkäisystä.

    – Viimeisin vakava uhkatilanne tapahtui reilut 10 vuotta sitten Kymenlaaksossa. Pommiuhkaus laukaisi liikkeelle käräjäoikeuksien varustamisen turvatarkastuslaitteilla.

    Perkiömäen mukaan tarkastuksissa on löytynyt kuitenkin "puukkoja ja puntareita", joten tarve on perusteltu.

    – Leikkisästi yhden käräjäoikeuden kiinteistöhuolto totesi, että ette usko, miten paljon puukkoja löytyy pusikosta pääoven vierestä, Perkiömäki sanoo.

    Kajaanin oikeus- ja poliisitalolla haetaan kokemuksia turvatarkastuslaitteistoista sekä viranomaisyhteistyöstä. Laitteet hankittiin taloon Kainuun käräjäoikeuden laamannin Pekka Määtän aloitteesta.Tiia Korhonen / Yle

    Tilanne on samanlainen myös Kajaanissa. Käräjäoikeuden laamanni Pekka Määttä kertoo, että oikeus- ja poliisitalon lähimaastosta on löydetty teräaseita.

    Määttä muistuttaa, että oikeudenhoidon kenttä on murroksessa. Käräjäoikeuksien toimipaikkojen määrä vähenee (oikeusministeriö) ensi vuonna nykyisestä 57:stä 36:een. Kajaanissa toimintaa on haluttu kehittää yhteistyössä poliisin kanssa, koska siitä on hyötyä.

    – Olemme eräänlaisia edelläkävijöitä. Hankimme kokemuksia laitteistosta ja viranomaisyhteistyöstä. Ymmärtääkseni tällainen tulee yleistymään myös muualla, Määttä sanoo.

    Turvatarkastus ihmetyttää, mutta harva kieltäytyy siitä

    Palataan Kajaanin oikeus- ja poliisitalon turvatarkastukseen.Turvatarkastukseen tulee ihmisiä yksittäin ja välillä ryppäinä. Turvatarkastaja ottaa jokaisen vastaan ja opastaa talossa eteenpäin.

    Keskellä jonoa olevalta asiakkaalta otetaan haltuun kaksi oluttölkkiä, sillä alkoholijuomia ei taloon saa tuoda. Muut jonossa olijat eivät tilannetta edes huomaa.

    – Ihmiset ovat ottaneet tarkastuksen yllättävän hyvin vastaan. Kommentit ovat positiivisia ja ihmiset ovat sanoneet, että heidän on turvallisempaa asioida talossa kuin aiemmin, kohde-esimies Tomi Valtanen Prevent 360 Turvallisuuspalvelut Oy:stä kertoo.

    Myös poliisin mielestä talon turvallisuustaso on noussut. Turvatarkastus on herättänyt kuitenkin jonkin verran myös ihmetystä.

    – Esimerkiksi löytötavaratoimistoon lompakkoa vievä on voinut hieman ihmetellä tarkastuksen tarpeellisuutta. Kun olemme kertoneet, että kyse on koko talon turvallisuustason nostosta, tähän on suhtauduttu myönteisesti, ylikomisario Arto Lumikari sanoo.

    Poliisi- ja oikeustalolla kävijällä on oikeus kieltäytyä turvatarkastuksesta, mutta silloin sisälle ei pääse.Tiia Korhonen / Yle

    Turvatarkastaja on talon kasvot. Hän on ensimmäinen, jonka asiakkaat oikeus- ja poliisitalossa kohtaavat, oli asia mikä hyvänsä. Yleensä asiat sujuvat jouhevasti, mutta silloin tällöin vastaan tulee tilanteita, jolloin asiakas kieltäytyy turvatarkastuksesta. Hänellä on siihen oikeus.

    – Yleensä, kun hetken juttelee, he ymmärtävät, mistä lopulta on kyse ja suostuvat tarkastukseen, kohde-esimies Tomi Valtanen sanoo.

    Turvatarkastuksesta kieltäytyjällä ei ole taloon asiaa. Käräjäoikeuteen henkilökohtaisesti kutsutulle se tietää ikäviä seurauksia, sillä kieltäytyminen tarkastuksesta ei ole laillinen syy olla tulematta käräjille.

    – Silloin henkilö katsotaan omasta tahdostaan poissaolevaksi. Siitä seuraa yleensä sakkorangaistus, ja henkilö määrätään tuotavaksi seuraavaan istuntoon. Tämä tarkoittaa vapauden menetystä, eli useiden päivien oleskelua poliisivankilassa, laamanni Pekka Määttä kertoo.

    Uutta pottua joulupöydässä? Perunan voikin nostaa maasta vasta marraskuussa –

    Uutta pottua joulupöydässä? Perunan voikin nostaa maasta vasta marraskuussa – "Niissä on jopa parempi taivaallinen maku"


    Tästä on kyseSotkamolainen Jari Kropsu huomasi vahingossa, että perunan voi nostaa vasta loppuvuodesta.Juuri ennen talvea nostetussa perunassa on makeahko varhaisperunan maku. Perunan maku muuttuu makeammaksi, kun sen säilytyslämpötila on alle...

    Tästä on kyseSotkamolainen Jari Kropsu huomasi vahingossa, että perunan voi nostaa vasta loppuvuodesta.Juuri ennen talvea nostetussa perunassa on makeahko varhaisperunan maku. Perunan maku muuttuu makeammaksi, kun sen säilytyslämpötila on alle kahdeksan astetta.Myöhäisemmällä perunannoston ajankohdalla voi olla tulevaisuudessa jopa kaupallista arvoa.

    Peruna on suomalaisille perusruokaa ja yksi eniten käytetyistä ravintokasveista. Nyt perunalle on löytynyt uusi ulottuvuus, josta moni potun syöjä ja kasvattaja ei ole tietoinen.

    Perunat nimittäin voi nostaa maasta vaikka marraskuussa, juuri ennen talvea. Maku voi yllättää.

    – Juuri maasta nostetut perunat maistuvat yhtä hyvältä marraskuussa kuin heinä–elokuussa. Niissä on parempi, jopa taivaallinen maku, kertoo sotkamolainen Paistinkääntäjä Jari Kropsu.

    Juuri ennen talvea nostetussa perunassa on makeahko varhaisperunan maku.Mimmi Nietula / Yle

    Ravintola-alan ammattilainen Kropsu oivalsi makean herkun vahingossa kolme vuotta sitten, kun unohti perunan noston ja kuokki ne vasta marraskuussa.

    Kerta ei jäänyt viimeiseksi. Samalla tavalla hän teki viime vuonna ja tänä syksynä. Tosin vuosi sitten talvi yllätti ja perunat nostettiin lumen seasta vasaran avulla.

    – Käänsin muodostuneen pinnan kuin arkun kannen. Kaivoin perunat sieltä ja ne olivat ihan erinomaisia. Tietysti jäässä kiinni olleet perunat jäivät peltoon, muut kyllä syötiin, kertoo Kropsu.

    Kaikki tutut, jotka käyvät syömässä meillä silliä ja uusia perunoita, ovat suu ymmyrkäisenä. Jari Kropsu

    Suomessa perunasato korjataan tavallisesti syys–lokakuun vaihteessa.

    Perunantutkimuslaitos Petlan tutkijan Anne Rahkosen mukaan keväällä nostettavan varhaisperunan makeus perustuu nopeaan kasvuprosessiin, jossa energia kulkeutuu sokerina varsista mukulaan. Kasvu on myös kesken, eikä peruna ole tuleentunut.

    Perunaan voi saada makeutta myös odottamalla maan kylmentymistä.

    – Peruna alkaa muodostamaan tärkkelystä sokeriksi, kun maa jäähtyy. Se siis kehittää omaa pakkasnestettä pakkasten varalle, mikä vaikuttaa perunan makeuteen, sanoo tutkija Anne Rahkonen.

    Jos perunaa varastoidaan alle 3 lämpöasteessa (MTT), se imeltyy. Makeutumista tapahtuu Rahkosen mukaan jonkin verran kuitenkin jo 6–8 plusasteessa. Sen vuoksi esimerkiksi ruokaperunaa varastoidaan hieman lämpimämmässä, ettei peruna mene liian imeläksi.

    Vanhassa perunassa uuden perunan maku

    Jari Kropsun ystävät ja läheiset tuntevat hänet kulinaristina, jonka erikoisuus ovat joulukinkut. Kinkkuja valmistetaan jopa juhannuksena, jolloin se valmistuu rosvopaistina. Nyt tarjoilussa ovat mukana myöhäissyksyiset, jopa alkutalven uudet perunat.

    – Kaikki tutut, jotka käyvät syömässä meillä silliä ja uusia perunoita, ovat suu ymmyrkäisenä, sanoo Kropsu.

    Perunankuokkija Jari Kropsu herkuttelee uusilla perunoilla vielä loppuvuodesta.Mimmi Nietula / Yle

    Perunan tuottajille uudella myöhäisemmällä perunannoston ajankohdalla voi olla tulevaisuudessa jopa kaupallista arvoa. Makeampaa perunaa voisi saada vaikka joulupöytään kinkun kylkeen.

    – Mukavaahan tämä perunan nosto on tähän aikaan. Tärkeintä on mullan tuoksu ja se, että kohta päästään maistamaan, miltä nämä juuri kuokitut perunat maistuvat, sanoo sotkamolainen Jari Kropsu.

    Koti korkealta? Puolangan vesitorni on myytävänä eurolla

    Koti korkealta? Puolangan vesitorni on myytävänä eurolla


    Puolangan kunnan maamerkki eli vesitorni jää kokonaan pois käytöstä. Vesitorni on ollut suljettuna jo viime vuodesta, koska remontoinnin kustannukset olisivat nousseet satoihin tuhansiin euroihin. Vuosi sitten Puolangalla vesijohtovedestä...

    Puolangan kunnan maamerkki eli vesitorni jää kokonaan pois käytöstä. Vesitorni on ollut suljettuna jo viime vuodesta, koska remontoinnin kustannukset olisivat nousseet satoihin tuhansiin euroihin.

    Vuosi sitten Puolangalla vesijohtovedestä löydettiin koli- ja enterokokkibakteereja. Syylliseksi saastumiseen epäiltiin vesitornia.

    – Sen jälkeen torni päätettiin laittaa pois käytöstä, ja olemme miettineet kunnassa, mitä sille tehtäisiin, sanoo Puolangan tekninen johtaja Ismo Moilanen.

    Moilasen mukaan vesitorni on myös myytävänä.

    – Sen saa vaikka eurolla. Jos joku ei kiinnostu tekemään siitä itselleen esimerkiksi asuinrakennusta, kutsumme tarvittaessa armeijan harjoittelemaan tänne ja poksauttamaan sen alas. Nyt se on valaistuna ihan hyvännäköinen, niin olkoot vielä pystyssä, kuvailee Moilanen.

    Puolangan kunnan uusi ylävesisäiliö rakennetaan tämän vuoden puolella Honkavaaraan. Moilasen arvion mukaan se on valmis jo jouluksi. Uuden ylävesisäiliön hinta on vajaa 130 000 euroa.

    – Honkavaaran uusi ylävesisäiliö nykyaikaisempi, huolettomampi ja helpompi käyttää, Moilanen kertoo.

    Täällä ei mietitä kumpaa kotimaista kieltä puhutaan –

    Täällä ei mietitä kumpaa kotimaista kieltä puhutaan – "Se avaa oven Tanskan, Ruotsin ja Norjan työmarkkinoille"


    Tästä on kyseSuomussalmen ja Mustasaaren lukiot ovat tehneet yhteistyötä yli kielirajojen vuodesta 2005.Suomussalmella kiinnostus ruotsin kieltä kohtaan on kasvanut. Myös Mustasaaressa asenteet ja ennakkokäsitykset suomen kieltä kohtaan ovat...

    Tästä on kyseSuomussalmen ja Mustasaaren lukiot ovat tehneet yhteistyötä yli kielirajojen vuodesta 2005.Suomussalmella kiinnostus ruotsin kieltä kohtaan on kasvanut. Myös Mustasaaressa asenteet ja ennakkokäsitykset suomen kieltä kohtaan ovat hälventyneet.Kaksikielisyys avaa ovia muun muassa jatko-opintoihin ja työmarkkinoille.Yhteisten retkien ja tapahtumien aikana nuoret ovat myös ystävystyneet.

    – Man har bra nytta av att skriva finska, dom flesta gör nog det i Korsholm.

    Mustasaaren ruotsinkielisen lukion abiturientti Julia Latva-Pirilä kertoo Suomussalmen lukiolaisille, miksi valtaosa Mustasaaren lukiolaisista kirjoittaa ylioppilaskokeessa myös suomen kielen. Siitä on selvästi hyötyä.

    Koulun sali on täynnä lukiolaisia. Nuoret keskustelevat kahdella kielellä opiskelusta, harrastuksista, julkisuuden henkilöistä ja urheilutähdistä.

    – Onhan se ihan erilaista. Ei täällä normaalisti ruotsia kuule, kertoo Suomussalmen lukiossa toista vuotta opiskeleva Vilma Anttonen.

    Mustasaaren lukion oppilaat kertoivat Suomussalmen lukiolaisille ruotsin kielestä ja Mustasaaresta.Tiia Korhonen / Yle

    Mustasaaren ja Suomussalmen lukiot ovat tehneet yhteistyötä yli kielirajojen vuodesta 2005. Koulut järjestävät vuorotellen erilaisia leirejä ja tapahtumia Svenska Kulturfondenin tuella.

    Nuoret ovat käyneet muun muassa vaeltamassa Suomussalmen Hossassa ja melomassa Mustasaaren saaristossa.

    – Mustasaaren lukio on täysin ruotsinkielinen, joten olen joskus kaivannut suomen kieltä. Se on minulle kuitenkin toinen kieli. Tämä on tuonut lisämaustetta lukion käyntiin, kertoo abiturientti Rasmus Kupi.

    – Olen ollut aina kiinnostunut ruotsin kielestä, mutta nyt se on muuttunut vielä kiinnostavammaksi, jatkaa Hossassa vaeltamassa ollut Tiia Väisänen Suomussalmen lukiosta.

    Ennakkoluulot ovat hälventyneet

    Kaikki sai alkunsa sattumasta. Opettajat Heikki Nilkku ja Terho Jalkanen huomasivat pitävänsä samoista asioista: luonnossa ja kulttuurin parissa liikkumisesta yhdessä oppilaiden kanssa.

    – Yhteistyö on hyvin moninaista. Meillä on esimerkiksi yhteinen ystävyyskoulu Venäjällä ja olemme käyneet Paanajärven ja Kalevalan kansallispuistoissa, suomussalmelainen historian lehtori Nilkku kertoo.

    Päätehtävämme on levittää tietoa ja ymmärrystä kummastakin kulttuurista, kielestä ja identiteetistä. Terho Jalkanen

    Koko maassa innostus ruotsin kielen opiskeluun on romahtanut. Keväällä 2017 valmistuneista ylioppilaista reilusti yli puolet jätti ruotsin kielen kirjoittamatta. Kymmenen vuotta sitten näin teki vain alle kolmannes.

    Eniten ruotsin kielen ylioppilaskokeen suosio on laskenut Itä-Suomessa, jossa ruotsin kirjoittavien määrä on laskenut lähes 60 prosenttia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Myös kaksikielisillä alueilla on laskua, mutta ei niin paljon.

    Suomussalmella kiinnostus ruotsin kieltä kohtaan on sen sijaan lisääntynyt. Nilkun mukaan yleensä yli puolet lukiolaisista kirjoittaa ruotsin kielen.

    – Suomenruotsalaisuus on kainuulaisille aika outoa ja puhutaan helposti ruotsalaisista. Kun olemme olleet yhdessä, huomaamme, että he ovat osa kansaamme. Ennakkoluulot ovat vähentyneet, Nilkku kertoo.

    Suomussalmelaiset Tiia Väisänen ja Vilma Anttonen kertovat, että ystävien kanssa jutellessa ei ole väliä, kumpaa kieltä he käyttävät.Tiia Korhonen / Yle

    Sama voidaan todeta Mustasaaressa – asenteet ja ennakkokäsitykset suomen kieltä kohtaan ovat muuttuneet.

    – Päätehtävämme on levittää tietoa ja ymmärrystä kummastakin kulttuurista, kielestä ja identiteetistä, sanoo Mustasaaren lukion suomen kielen lehtori Terho Jalkanen.

    Mustasaaren lukiossa suomea luetaan toisena kotimaisena kielenä. Osa lukion opiskelijoista kirjoittaa suomen kielen myös äidinkielenään, eli he tekevät saman äidinkielen kokeen kuin esimerkiksi Suomussalmella.

    – Sen ansiosta heillä on mahdollisuus saada kielitodistus kahdesta äidinkielestä. Se on mielestäni kova juttu varsinkin työmarkkinoilla, Jalkanen sanoo.

    Leirinuotion äärellä kieltä ei mietitä

    Suomussalmelaisten Vilma Anttosen ja Tiia Väisäsen mielestä on tärkeää, että he oppivat kieliopin lisäksi puhumaan ruotsia. Siitä on hyötyä käytännön elämässä. Molemmat aikovat myös kirjoittaa ruotsin kielen ylioppilaskokeessa.

    – Tarvitsen ruotsin kieltä jatko-opinnoissa. Se myös auttaa uusien ystävyyssuhteiden luomisessa, Väisänen perustelee.

    – Täällä on Pohjanmaata enemmän korkeuseroja, havumetsää ja järviä, mutta muuten eroja ei ole paljon. Suomussalmi tuntuu ihan kotoisalta. Tietysti täällä ei kuule ruotsia, mutta siihen on tottunut, jos kulkee muuallakin Suomessa, Rasmus Kupi kertoo.Tiia Korhonen / Yle

    Rasmus Kupi on jo kirjoittanut suomen kielen Mustasaaren lukiossa. Se tuntui luontevalta, koska kieli on hallinnassa. Hän pitää kaksikielisyyttä suurena mahdollisuutena.

    – Se avaa oven Tanskan, Ruotsin ja Norjan työmarkkinoille. Saksaankin, koska kieltä voi oppia helpommin, kun sanat kuulostavat samanlaisilta, Kupi sanoo.

    Tarvitsen ruotsin kieltä jatko-opinnoissa. Se myös auttaa uusien ystävyyssuhteiden luomisessa. Tiia Väisänen

    Suomussalmelaiset ja mustasaarelaiset lukiolaiset ovat ystävystyneet yhteisten retkien aikana. Leirinuotion äärellä tai kotimajoituksessa ei pohdita, puhutaanko suomea vai ruotsia.

    – Ei sitä silloin mieti. Kummallakin pärjää, Tiia Väisänen kertoo.

    Vaikka välissä on satoja kilometrejä, nuoret aikovat pitää toisiinsa yhteyttä myös muulloin.

    – Suomenkielisiä kavereita ei ole kuitenkaan yhtä paljon kuin ruotsinkielisiä, joten on kiva, että on joku yhteys, Julia Latva-Pirilä sanoo.

    Susia on Suomessa nyt jopa 50 prosenttia enemmän kuin keväällä  – kanta jopa päälle 300 yksilöä

    Susia on Suomessa nyt jopa 50 prosenttia enemmän kuin keväällä – kanta jopa päälle 300 yksilöä


    Suomen susikanta on kasvanut viime keväästä jopa 50 prosenttia. Luonnonvarakeskuksen kehittämän ja tänään julkistaman uuden ennustemallin mukaan susia voi nyt olla luonnossa jopa päälle 300, kun niitä oli viime kevään kanta-arvion mukaan...

    Suomen susikanta on kasvanut viime keväästä jopa 50 prosenttia. Luonnonvarakeskuksen kehittämän ja tänään julkistaman uuden ennustemallin mukaan susia voi nyt olla luonnossa jopa päälle 300, kun niitä oli viime kevään kanta-arvion mukaan pari sataa.

    Susia kuitenkin kuolee paljon talviaikaan, joten ensi keväänä määrä on laskenut taas pariin sataan yksilöön.

    Yle Uutisgrafiikka

    – Susikanta on pienimmillään maaliskuussa, jolloin vuosittainen kanta-arvio laaditaan. Ja kuten ennustemalli näyttää, kanta voi hyvin kasvaa 50 prosenttia parissa kuukaudessa loppukeväällä, kun pennut syntyvät. Jos meillä on vajaat 200 sutta maaliskuussa, niin toukokuun lopulla ja siitä eteenpäin voi hyvin olla tuommoiset 300 sutta, sanoo erikoistutkija Samu Mäntyniemi Luonnonvarakeskuksesta.

    – Ei ihme, että susia näkyy loppuvuodesta enemmän verrattuna maaliskuuhun, Mäntyniemi toteaa.

    Kanta painottuu länteen

    Itä-Suomea on pidetty suden perinteisenä elinalueena, mutta viime vuosina sudet ovat levittäytyneet etenkin Pohjanmaalle ja Varsinais-Suomeen. Ennusteen mukaan suurin osa uusien susiparien reviireistä muodostuukin Länsi-Suomeen.

    Lue tästä jutusta tarkemmin, millä tavalla sudet ovat viime aikoina levittäytyneet Länsi-Suomeen.

    Tutkimusprofessori Ilpo Kojola Luonnonvarakeskuksesta selittää Länsi-Suomen suosiota erinomaisella saaliseläintilanteella suden näkökulmasta.

    – Länsi-Suomessa on sopivia alueita susille ja tiheämpi hirvikanta. Lounais- ja Etelä-Suomessa on valkohäntäpeuraa ja metsäkaurista, jotka pääosin puuttuvat Itä-Suomesta, kertoo Kojola.

    Susi karttaa Järvi-Suomea

    Järvi-Suomessa susia on vähemmän, hiukan pohjoisemmassa Kuhmon seudulla ja Oulujärven eteläpuolella taas runsaammin.

    – Järvi-Suomessa susia ei tämän hetken tietojen mukaan juurikaan ole. Ennustemallin mukaan siellä tämmöisiä vaeltavia susia liikkuu silloin tällöin ja parissa sopivassa kohtaa on todennäköisesti lauma. Ennustemallin mukaan sudet kuitenkin kiertävät järvialuetta, jolloin siellä ei niin helposti törmätä lisääntymiskumppaniin. Näin järvialueella on pienempi todennäköisyys syntyä laumoja, Mäntyniemi selittää.

    Susikanta kasvaa voimakkaasti loppukeväällä, kun pennut syntyvät.AOPTalvi verottaa susikantaa

    Pian koittava talvi on kuitenkin ankaraa aikaa sudelle. Aliravitsemus, taudit ja loiset verottavat susikantaa, samoin niin laillinen kuin laiton pyynti on helpompaa talvella, koska suden jäljet näkyvät lumessa helposti. Siksi Luken Mäntyniemi arveleekin, että ensi keväänä susikanta on palautunut viime kevään lukemille.

    – Suomen susikannalle on tyypillistä, että talvella kuolleisuus on huomattavasti suurempaa kuin kesällä ja siksi ensi keväänä päädytään varmaan noin parin sadan suden kantaan, Mäntyniemi ynnäilee.

    Lue myös:

    Huolestuneet vanhemmat pitävät lapsiaan sisällä susien pelossa ja saavat haukut suojelijoilta – Suomen sudet asuvat nyt lännessä, Pohjanmaalla kanta on kaksinkertaistunut

    Susi vai koira – tunnistatko kuvista?

    Juhliminen saattaa helpottaa opiskelustressiä, mutta liika alkoholi pahentaa ahdistusta

    Juhliminen saattaa helpottaa opiskelustressiä, mutta liika alkoholi pahentaa ahdistusta


    Tästä on kyseOpiskelijat kokevat yhä enemmän stressiä, joka useimmiten johtuu opintojen tiukasta aikataulusta ja paineista menestyä.Stressiä lievitetään opiskelijabileissä. Psykologin mukaan alkoholinkäyttö kuitenkin vain pahentaa...

    Tästä on kyseOpiskelijat kokevat yhä enemmän stressiä, joka useimmiten johtuu opintojen tiukasta aikataulusta ja paineista menestyä.Stressiä lievitetään opiskelijabileissä. Psykologin mukaan alkoholinkäyttö kuitenkin vain pahentaa stressiä.Kajaanin ammattikorkeakoulun opiskelijatapahtumat ovat lähtökohtaisesti päihteettömiä.

    Koulussa painetaan pitkää päivää, viikonloppuna tehdään töitä, ettei tarvitsisi kituuttaa opintotuella, ja ystäviä ja perhettäkin olisi mukava ehtiä tavata.

    Kuulostaako tutulta?

    Opiskelijaelämä ei ole usein niin huoletonta kuin voisi luulla ja stressaavaan puolen vastapainona opiskelijaelämään kuuluvatkin oleellisena osana opiskelijabileet. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen erilaiset tapahtumat näkyvät ja kuuluvat opiskelukaupungeissa haalaripukuisten porukkojen täyttäessä puistot ja ravintolat.

    Kajaanin ammattikorkeakoulun toisen vuoden tradenomiopiskelija Tuomas Heikkinen ajattelee, että opiskelijabileet tuovat hyvää tasapainoa opiskelulle.

    – Kun täällä päivät ja viikot pakerretaan putkeen, on mukava lähteä juhliin vähän rentoutumaan. On jotakin, mitä odottaa.

    Opiskelijabileistä voi saada muistoksi haalarimerkin. Merkkien määrä haalareissa kertookin usein kuinka aktiivisesti opiskelija käy tapahtumissa.Noora Takamäki / Yle

    Opiskelijat kokevat yhä useammin stressiä. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön yhteisöterveyden psykologin Maria Valtarin mukaan opintomenestys ja opintojen tiukka aikataulu ovat eniten stressiä aiheuttavat tekijät.

    – Stressi voi ilmetä monella tavalla, ja oireet voivat olla esimerkiksi unettomuutta ja keskittymisvaikeuksia. Stressi voi muuttaa jopa käyttäytymistä, jolloin ei esimerkiksi halua tavata kavereita.

    Myös Tuomas Heikkiselle opiskelujen aiheuttama stressi on tuttua. Vaikka opiskelija-aika on hänen mielestään ainutlaatuista, hommaa riittää välillä liiaksikin asti.

    – Ainahan opiskelu tuottaa stressiä, mutta ehkä jokainen tuntee sisimmissään, mikä on sopiva määrä. Jos se alkaa menemään yli, on se enemmänkin taakka, Heikkinen sanoo.

    Alkoholi ei ole hyvä lääke stressiin

    Yhteisöterveyden psykologi Valtarin mukaan opiskelijariennoista voi saada apua stressiin, mutta paljon riippuu siitä, millä asenteella juhliin lähtee.

    – Yleisesti ottaen ystävien kanssa ajan viettäminen ja muun ajateltavan saaminen helpottaa stressiä, kun pääsee hetkeksi irtautumaan.

    Minulle tässä ei ole kyse mistään suorituksesta, että pitää nyt käydä juomassa ja saada kavereita. Tuomas Heikkinen

    Opiskelijaelämään ja etenkin juhliin kuuluu usein vahvasti myös alkoholi. Se ei saa Valtarilta vihreää valoa. Varsinkaan silloin, jos alkoholia käytetään stressinhallintakeinona tai tapana paeta pahaa oloa.

    – Mutta jos alkoholinkäyttö on enemmänkin sosiaalista, eli käydään parilla kaverin kanssa, ja fokus on enemmän siinä yhdessäolossa, on se ihan eri juttu.

    Psykologi Maria Valtarin mukaan alkoholin käyttäminen stressinpoistoon ainoastaan pahentaa stressiä.

    Yhteisöllisyydessä on voima

    Opiskelijabileiden ainoa tehtävä ei ole saada ajatuksia pois opiskeluista ja tavallisesta arjesta. Juhlissa tutustuu myös usein helpommin uusiin ihmisiin.

    Yhteisöllisyydellä on tärkeä tehtävä ihmisen jaksamisessa. Yhteisterveyden psykologin Maria Valtarin mukaan opiskelijaporukasta poisjättäytyminen voikin vaikuttaa hyvinvointiin.

    – Sillä on vaikutusta myös sen kannalta, miten opinnot sujuvat. Jos ei lähde mukaan opiskelijatoimintaan, jää helposti porukan ulkopuolelle.

    Siksi Valtarin mukaan on myös käyty keskustelua siitä, että opiskelijoille tarjottaisiin monipuolista toimintaa, josta löytyisi jokaiselle jotakin.

    – Tämä tarkoittaa esimerkiksi alkoholittomia tapahtumia heille, jotka eivät halua juoda, Valtari kertoo.

    Psykologin mukaan opiskelijabileissä voi saada myös vertaistukea.AOP

    Paltamosta opiskelujen perässä Kajaaniin muuttanut Tuomas Heikkinen on tyytyväinen omaan opiskelijayhteisöönsä.

    – Jos minä kävelen tuolla koulun käytävillä, en näe että siellä kukaan olisi yksin. Olen saanut todella paljon kavereita, kun muutin tänne. En tuntenut ketään silloin, kun aloitin opinnot Kajaanissa.

    Heikkisen mukaan kaikki opiskelijajärjestö KAMO:n järjestämät bileet ovat lähtökohtaisesti päihteettömiä. Heikkinen kertoo, että alkoholin juonti tapahtumissa on omakustanteista ja vapaaehtoista.

    – Juomisessa on itse tajuttava hyvän maun rajat, että selviytyy seuraavana päivänä kouluun.

    Niin hauskan pitämiseen kuin hölmöilyynkään ei tarvita vettä väkevämpää.

    – Tyhmä voi olla selvinkin päin. Minulle tässäei ole kyse mistään suorituksesta, että pitää käydä juomassa ja saada kavereita. Jotkut voivat niin tehdä, mutta minulle on tärkeämpää meiningissä mukana oleminen, Heikkinen toteaa.

    Mistä rahat? Mistä sähkö? Jättimäisiä datakeskuksia Suomeen suunnittelevan yhtiön johtaja vastasi viiteen polttavaan kysymykseen

    Mistä rahat? Mistä sähkö? Jättimäisiä datakeskuksia Suomeen suunnittelevan yhtiön johtaja vastasi viiteen polttavaan kysymykseen


    Tästä on kyseAmerikkalainen Silent Partner Group suunnittelee usean datakeskuksen rakentamista SuomeenToimitusjohtaja Dale Hobbie sanoo Ylelle, että yhtiö aikoo rakentaa jokaisen keskuksen yhteyteen oman voimalaitoksenHankkeen rahoituksen...

    Tästä on kyseAmerikkalainen Silent Partner Group suunnittelee usean datakeskuksen rakentamista SuomeenToimitusjohtaja Dale Hobbie sanoo Ylelle, että yhtiö aikoo rakentaa jokaisen keskuksen yhteyteen oman voimalaitoksenHankkeen rahoituksen yksityiskohdat ovat vielä aukiYhtiö aikoo lähiaikoina olla yhteydessä sijoituspaikkakuntiin ja kertoa myös keskusten tarkemmista paikoista

    Amerikkalainen yritysryhmä Silent Partner Group kertoi maanantaina lisätietoja Suomeen kaavailluista datakeskuksistaan. Suunnitelmat vaikuttavat vähintäänkin jättimäisiltä, sillä yhtiö haluaisi rakentaa Suomeen peräti neljä keskusta. Kaksi keskuksista tulisi Sotkamoon, yksi Haminaan ja yksi Tornioon.

    Yhtiö avasi suunnitelmiaan ensin Finnish Data Center Forumin verkkosivuilla julkaistussa artikkelissa. Sen jälkeen toimitusjohtaja Dale Hobbie antoi Ylelle haastattelun.

    Tiivistimme haastattelun viiteen kysymykseen, jotka ovat kiinnostaneet yleisöä.

    1. Miksi haluatte rakentaa datakeskukset juuri näille paikkakunnille?

    Dale Hobbien mukaan yhtiö keskittyi aluksi pelkästään Norjaan. Hobbien mukaan Suomea ehdotti SPG:n kumppani Energi Danmark. Suomen etuna oli vakaa sähköverkko ja hyvät tietoliikenneyhteydet. Vaihtoehtoja sijaintipaikaksi oli kymmenkunta.

    – Sotkamossa on teollisuutta ja riittävästi valokuitua. Torniossa on puolestaan teollisuuden lisäksi erittäin suuri kaasusatama, jolla on suuri rooli voimalaitoksen kannalta. Haminaan pätevät samat perustelut. Tarkempia sijainteja emme voi vielä paljastaa, ja se johtuu asiakkaistamme ja sopimusten viimeistelystä. Julkistuksia voi odottaa seuraavan kuukauden sisällä.

    2. Mistä saatte datakeskusten käyttöön noin valtavan määrän sähköä?

    Silent Partner Group kertoo, että datakeskusten sähkökapasiteetti olisi vähintään 250 megawattia. Se olisi merkittävästi suurempi kuin esimerkiksi Googlen datakeskus Haminassa. Yhtiön mukaan se ei aio olla riippuvainen Suomen kantaverkosta, ja yhtenä perusteluna on turvallisuus.

    – Aiomme rakentaa jokaisen keskuksen yhteyteen voimalaitoksen, joka yhdistelee kolmea erilaista tuotantomuotoa. Se pitää sisällään maakaasua, uusiutuvaa energiaa ja akkuteknologiaa. Uusiutuva energia riippuu rakennuspaikasta, eli se voi olla esimerkiksi tuuli- tai aurinkovoimaa. Käytämme siis vuorokauden aikana maakaasua, uusiutuvia energialähteitä, ja kun sitä ei ole enää saatavilla, siirrymme käyttämään akkuja. Tällä tavoin voimme taata toiminnan vuorokauden ympäri. Selvitämme vielä myös vesivoiman hyödyntämistä ja mahdollisuutta myydä keskuksen tuottama hukkalämpö paikallisesti.

    – Maailmasta löytyy kyllä keskuksia, jotka pystyvät 250 megawatin kapasiteettiin, ja suurempiakin on ihan mahdollista rakentaa. Ongelmana on sähkön saatavuus. Datakeskusten koko kasvaa jatkuvasti, kun esimerkiksi pilvipalvelut laajenevat ja dataa pitää säilyttää enemmän ja enemmän. Kasvattaminen ei vain onnistu perinteisellä kantaverkkoon sidotulla mallilla. Tässä me eroamme kaikista muista, sillä pystymme tarjoamaan asiakkaalle sähkömäärän, jota he oikeasti tarvitsevat.

    3. Sijoituspaikkakunnille tämä hanke tuli täytenä yllätyksenä. Miksi ette ole olleet yhteydessä paikkakuntiin, joihin haluatte rakentaa datakeskuksia?

    – Kuten aiemmin kerroin, oli Norja ensimmäinen vaihtoehto ja olimme siellä pidemmällä keskusteluissa paikallisten tahojen kanssa. Suomi tuli mukaan vasta myöhemmin. Päätimme silloin vain tarttua tilaisuuteen. Tiedämme, että aiemmin tapana on ollut ottaa ensin yhteyttä viranomaisiin ja maanomistajiin. Meillä oli kuitenkin kumppanimme Energi Danmark, joka toimii Suomessa ja tarjosi tietoa sopivista paikoista. Aiomme kuitenkin piakkoin olla yhteydessä kaupunkeihin.

    4. Miten aiotte rahoittaa tämän hankkeen?

    Hobbie aloittaa vastauksen kertomalla, miten heidän asemansa yksityisenä yhtiönä on heikompi rahoituksen etsimisessä verrattuna isoihin pörssiyhtiöihin ja datakeskuksia rakentaneisiin jätteihin kuten Googleen ja Facebookiin. Rahoitustapaa on hänen mukaansa pohdittu parisen vuotta.

    – Kyse ei ole pelkästä kiinteistöhankkeesta, joten on turha lainata rahaa sellaiseen. Rahoitus toimii kuin toimistorakennusta rakennettaessa. Siitä käytetään termiä credit tenant lease, ja se on rahoituksemme pohja. Se perustuu vuokralaisen vahvuuteen ja luottokelpoisuuteen sekä sopimustemme vahvuuteen. Koska rahaa ei tule osakkeenomistajilta, on tärkein omaisuus vuokrasopimus ja muut sopimukset. Esimerkiksi meidän tapauksessamme se voi tarkoittaa energiatoimitussopimuksia. En mene yksityiskohtiin rahoitusmallin suhteen, mutta asiakkaamme ovat siinä erittäin tärkeitä. Emme aio keksiä pyörää uudelleen, vaan muokkaamme sitä hieman tarpeisiimme

    Voiko tuosta päätellä, että kun kerrotte asiakkaistanne ja vuokralaisistanne, se selventää myös rahoitustanne?

    – Ei oikeastaan. Kun kerromme asiakkaista, se kertoo kyvystämme saada rahoitusta. Tärkeää on, että vuokralaiset ovat riittävän suuria ja tuovat mukanaan oikeaa osaamista. Esimerkiksi energian suhteen kumppanimme Energi Danmark on juuri sellainen kumppani. Meillä on sekä julkisen sektorin asiakkaita että yksityisiä.

    5. Millainen kokemus teillä on datakeskuksista?

    Silent Partner Group koostuu joukosta yrityksiä, joihin lukeutuvat muun muassa Level5 Data Center Group ja Diversfield Global Systems. Yhtiöillä on Yhdysvalloissa toimistoja muun muassa Tampassa, Kaliforniassa, Teksasissa ja Euroopassa Bulgariassa. Kovin paljoa tietoa yhtiöiden toiminnasta ei silti verkosta löydy.

    Norjan datakeskushankkeita varten on perustettu kaksi yhtiötä, jotka ovat vain parin viikon ikäisiä ja niillä on osakepääomaa vain muutama tuhat euroa. Dale Hobbie sanoo, että yhtiöitä tullaan perustamaan myös Suomeen. Kysymykseen kokemuksesta hän vastaa näin:

    – Olemme tiimi, joka koostuu tiimeistä. Meillä ei ole yhtä tiettyä asiantuntijaa, joka tietäisi kaiken. Meillä on joukko yksilöitä, jotka ovat asiantuntijoita omalla alallaan. Sillä tavalla olemme lähestyneet hanketta. Kumppaneillamme on vuosien kokemus energia-alalta ja myös datakeskuksista.

    – Mitä tulee yhtiöiden kokoon ja ikään, niin muistaakseni Apple aloitti aikoinaan autotallista. Eikä Googlenkaan ensimmäinen toimisto tainnut sijaita Manhattanilla. Yhtiön rekisteröimisen ja toimiston avaamisen tärkein tarkoitus on vastaanottaa postit. Emme myy suoraan yleisölle, joten emme tarvitse isoja toimitiloja.

    Rakentamisaikataulusta Hobbie sanoo, että hankkeita porrastetaan rahoituksen mukaan. Yhden keskuksen rakentaminen kestää noin 22 kuukautta. Kun yhden rakentaminen on alkanut, voisi seuraavan aloittaa kolmen kuukauden päästä.

    Asiantuntija amerikkalaisyhtiön jättimäisistä datakeskussuunnitelmista:

    Asiantuntija amerikkalaisyhtiön jättimäisistä datakeskussuunnitelmista: "Täysin päinvastainen toimintatapa kuin alalla yleensä"


    Tästä on kyseAmerikkalaisyhtiö suunnittelee neljää datakeskusta Sotkamoon, Haminaan ja Tornioon.Amerikkalainen Silent Partner Group ei ole edelleenkään ollut yhteydessä valitsemiensa paikkakuntien johtoon.Finnish Data Center Forumin puheenjohtaja...

    Tästä on kyseAmerikkalaisyhtiö suunnittelee neljää datakeskusta Sotkamoon, Haminaan ja Tornioon.Amerikkalainen Silent Partner Group ei ole edelleenkään ollut yhteydessä valitsemiensa paikkakuntien johtoon.Finnish Data Center Forumin puheenjohtaja Pekka Järveläinen suhtautuu hankkeeseen varauksellisen innostuneesti.

    Tornioon, Sotkamoon ja Haminaan datakeskuksia havittelevan amerikkalaisen Silent Partner Groupin hankkeeseen voi suhtautua varauksellisen innostuneesti, luonnehtii Finnish Data Center Forumin puheenjohtaja Pekka Järveläinen.

    – IT-alan yritykset, nämä uudet start upit, niistä ei oikein tiedä mikä on niin sanottu "rising star" eli mistä tulee iso jonain kauniina päivänä. Esimerkiksi Überista ei kymmenen vuotta sitten tiedetty mitään ja nyt se on maailman suurimpia yrityksiä, Järveläinen vertaa.

    – Ikinä ei pidä aliarvioida, mutta kyllähän suomalaisen perusluonteeseen pieni varauksellisuus kuuluu.

    Yhteydenpidon puute herättää ihmetystä

    Järveläinen haastatteli Silent Partner Groupin avainhenkilöitä, toimitusjohtaja Dale Hobbieta ja teknistä johtajaa Nick Glinkowskia. Hänen mukaansa haastattelun perusteella Silent Partner Group "vaikuttaa ammattilaiselta" ja esimerkiksi sijoituspaikkojen suhteen on tehty taustatyötä.

    Ihmetystä sen sijaan herättää se, miksi yhtiö ei ole ollut yhteydessä nimeämiinsä tulevien laitospaikkakuntien johtoon.

    Silent Partner Group on kertonut konesaliensa toimivan sähköverkosta riippumattomina omien energianlähteidensä varassa. Sähköntuotantoon on määrä käyttää uusiutuvia energianlähteitä ja esimerkiksi nesteytettyä maakaasua, LNG:tä.

    Myös konesalien jäähdytyksestä syntyvä hukkalämpö ja jopa energiantuotannossa syntyvät hiilipäästöt halutaan hyödyntää esimerkiksi läheisen teollisuuden tarpeisiin.

    Järveläinen pitää Silent Partner Groupin esittelemää datakeskuskonseptia erittäin mielenkiintoisena, mutta haastavana. Esimerkiksi energiaratkaisuiden osalta yhtiön suunnitelmien toteutuminen ei välttämättä ole aivan suoraviivaista.

    – Se on energialaitos, gigawatin energialaitos ja se on aikamoinen lupaprosessi ja tuollaisen energiamäärän siirtäminen on aikamoinen rekkaralli ja laivaralli. Energia-alan asiantuntijat ovat laskeneet, että tuo saattaisi olla jopa kaksi kertaa kalliimpi tapa tehdä sähköä palvelimille, kuin sen ostaminen Suomen kantaverkosta, Järveläinen sanoo.

    – Sillä tavalla täytyy asiantuntijana vähän varauksella suhtautua, että mikä on se konkretia täällä [suunnitelmien] takana. Pakko seurata mielenkiinnolla.

    Neuvottelut Norjassa paljon pidemmällä

    Järveläisen mukaan Silent Partner Groupilla on vastaavia datakeskushankkeita käynnissä myös Norjassa. Siellä neuvottelut paikallisten yhteisöjen kanssa ovat pidemmällä ja kumppanit tunnetumpia, sanoo Järveläinen. Silti yhtiön toimintatapa ihmetyttää myös Järveläistä.

    Yhtiö tullut julkisuuteen valtavilla datakeskushankkeillaan varsin aikaisessa vaiheessa.

    – Kyllä tämä on ihan täysin päinvastainen toimintatapa kuin alalla yleensä. Tällaiset Googlen kaltaiset yhtiöt tai vastaavan kokoiset, jotka tulevat johonkin maahan niin toimivat hyvinkin hiljaa taustalla ja sopivat asiat todella pitkälle ennen kuin tekevät minkäänlaista tiedotetta asiasta, Järveläinen sanoo.

    – Lähestymistapojahan on monta. Tämä vaikuttaa start upilta, joka on päättänyt aloittaa tällaisella disruptiivisella, vähän hajottavalla tiedotteella liikkeelle.

    Silent Partner Group on kertonut suunnittelevansa Suomeen neljää datakeskusta eli konesalia Haminaan, Sotkamoon (2 datakeskusta) ja Tornioon. Jopa 250 megawatin laitokset olisivat merkittävästi suurempia kuin esimerkiksi Googlen Haminaan rakentama datakeskus.

    Amerikkalaisyhtiön mittavat datakeskussuunnitelmat tarkentuivat: neljä jättimäistä datakeskusta Sotkamoon, Haminaan ja Tornioon

    Amerikkalaisyhtiön mittavat datakeskussuunnitelmat tarkentuivat: neljä jättimäistä datakeskusta Sotkamoon, Haminaan ja Tornioon


    Tästä on kyseAmerikkalainen Silent Partner Group kertoo suunnittelevansa suuria, 250 megawatin datakeskuksia Suomeen.Kolmanneksi sijoituspaikkakunnaksi on vahvistettu Tornio. Aikaisemmin kerrottiin datakeskusten rakentamisesta Haminaan ja...

    Tästä on kyseAmerikkalainen Silent Partner Group kertoo suunnittelevansa suuria, 250 megawatin datakeskuksia Suomeen.Kolmanneksi sijoituspaikkakunnaksi on vahvistettu Tornio. Aikaisemmin kerrottiin datakeskusten rakentamisesta Haminaan ja Sotkamoon.Esimerkiksi Sotkamon ja Haminan kaupunkien johtoon yhtiö ei kuitenkaan ole ollut yhteydessä.

    Amerikkalainen Silent Partner Group on kertonut tarkemmin mittavista datakeskussuunnitelmistaan Suomessa.

    Yhtiö suunnittelee neljän suuren, peräti 250 megawatin datakeskuksen rakentamista Suomeen.

    Yhtiö on aiemmin vahvistanut suunnittelevansa datakeskuksia Haminaan ja Sotkamoon. Tänään julkistettiin kolmas paikkakunta, joka on Tornio. Keskuksista kaksi tulisi Sotkamoon, Haminaan ja Tornioon kumpaankin yksi.

    Amerikkalaisyhtiön datakeskushanke tuli julkisuuteen viikko sitten.

    Maailman suurimpia

    Silent Partner Groupin toimitusjohtaja Dale Hobbie sanoo Ylen haastattelussa, että tietoa keskusten tarkemmista sijainneista voisi olla luvassa runsaan kuukauden sisällä. Syy tiedon panttaamiseen on Hobbien mukaan asiakkaissa.

    Miksi datakeskuksia sitten suunnitellaan juuri näille paikkakunnille?

    Sotkamo valikoitui Hobbien mukaan kahden keskuksen sijoituspaikaksi alueen teollisuuden ja tietoliikenneyhteyksien vuoksi. Pitkälle kehittynyt tietoliikenne oli myös Haminan etu. Tornion etuna oli puolestaan teollisuuden lisäksi suuri kaasusatama, josta olisi hyötyä datakeskusten yhteyteen suunniteltujen voimaloiden kannalta.

    Ihmetystä on herättänyt se, että sijoituspaikkakunnilla ei ole ollut mitään tietoa datakeskussuunnitelmista etukäteen. Yhtiön tapaa toimia Hobbie perustelee sillä, että Norja oli yhtiön ensisijainen kohde ja siellä keskustelut paikallisten viranomaisten kanssa olivat pitkällä. Suomi tuli mukaan keskusteluihin myöhemmin toisena vaihtoehtona.

    – Päätimme silloin vain tarttua tilaisuuteen. Tiedämme, että aiemmin tapana on ollut ottaa ensin yhteyttä viranomaisiin ja maanomistajiin. Meillä oli kuitenkin kumppanimme Energi Danmark, joka toimii Suomessa ja tarjosi tietoa sopivista paikoista. Aiomme kuitenkin piakkoin olla yhteydessä kaupunkeihin, Hobbie toteaa.

    Toteutuessaan amerikkalaisyhtiön datakeskukset olisivat maailman suurimpia.

    Invest in Finlandin datakeskuksista vastaava johtaja Alpo Akujärvi on kommentoinut Ylelle, ettei äkkiseltään muista yhtään saman kokoista laitosta maailmassa. Akujärven mukaan puhutaan hyper scale -kokoluokasta. Invest in Finland houkuttelee maahan suuria investointeja.

    Keskusten kokoluokka on herättänyt epäilyksiä hankkeen toteutumismahdollisuuksista.

    Amerikkalaisyhtiön mukaan sillä on riittävä kyky tuottaa tuottaa tarvittava määrä energiaa ja siinä hyödynnettäisiin useita energialähteitä. Datakeskuksista tulisi yhtiön mukaan energiaomavaraisia ja sähkön kantaverkosta riippumattomia.

    "Applekin aloitti autotallista"

    Yhtiö ei kerro tarkkaa aikataulua datakeskusten valmistumiselle. Hobbien mukaan niiden rakentaminen kestää 22 kuukautta eli hieman alle kaksi vuotta sen jälkeen, kun tarvittavat luvat on saatu.

    Yhtiön mukaan heidän tärkein kumppaninsa Suomessa on Energia Myynti Suomi Oy -yhtiö. Toimitusjohtaja Olli Puranen on kertonut Ylelle, ettei pysty kommentoimaan datakeskusten rakentamista tarkemmin, sillä se kuuluu Silent Partner Groupille.

    Energia Myynti Suomi on hankkeessa mukana tanskalaisen emoyhtiönsä Energi Danmarkin kautta. Purasen mukaan Suomen yhtiön roolina on sähkön välittäminen siinä vaiheessa, kun datakeskus on valmis.

    Silent Partner Groupin mukaan projektia vievät eteenpäin kaksi Norjaan rekisteröityä yhtiötä, jotka ovat nimeltään Power Systems Group Norway (PSGN) sekä Asgard Development Group (ADG). Kyseiset yhtiöt on rekisteröity vasta noin 15 päivää sitten, ja molemmilla on osakepääomaa vain 30 000 Norjan kruunua eli noin 3 100 euroa.

    Dale Hobbie sanoo Ylelle, että vaatimattomista toimitiloista tai yhtiön koosta ei pidä vetää suuria johtopäätöksiä.

    – Muistaakseni Apple aloitti aikoinaan autotallista. Eikä Googlenkaan ensimmäinen toimisto tainnut sijaita Manhattanilla. Yhtiön rekisteröimisen ja toimiston avaamisen tärkein tarkoitus on vastaanottaa postit. Emme myy suoraan yleisölle, joten emme tarvitse isoja toimitiloja, Hobbie toteaa.

    Datakeskukset eivät yleensä ole suuria työllistäjiä. SPG:n osalta Hobbie sanoo, että vuorokauden ympäri toimivaa datakeskusta voisi pyörittää kolmessa vuorossa ja yksi vuoro vaatisi noin kahdeksan työntekijää. Pelkkä datakeskus vaatisi siis vähintään 24 työntekijää ja voimalaitoksen työntekijät päälle.

    Iso kala, jota kannattaa pyytää

    Suunnitelmat ovat herättäneet runsaasti kysymyksiä, sillä yritys ei ole ollut etukäteen yhteydessä kuntiin rakennussuunnitelmistaan.

    Amerikkalaisyhtiön suunnitelma rakentaa suuret datakeskukset Sotkamoon ja Haminaan yllätti kuntien päättäjät ja asiantuntijat.

    Kaupunginjohtaja Hannu Muhosen mukaan amerikkalaisyhtiö ei ole edelleenkään ollut yhteydessä Haminaan. Yhteydenottoa ei ole kuulunut myöskään Sotkamoon tai Tornioon, joka kuuli aikeista vasta tänään.

    Haminan kaupunki on itse yrittänyt selvittää lisätietoa hankkeesta, josta se sai itsekin kuulla vasta viikko sitten. Tietoa on etsitty esimerkiksi Haminan-Kotkan seudun kehittämisyhtiö Cursorin ja investointeja Suomeen houkuttelevan Invest in Finlandin kanssa.

    Muhosen mukaan Sotkamon kunta puolestaan on selvittänyt asiaa työ- ja elinkeinoministeriön kautta. Tarkempaa tietoa ei kuitenkaan ole löytynyt.

    – Vielä on epävarma olo, Muhonen sanoo.

    Etelä-Kymenlaaksossa on jo pitkään varauduttu siihen, että seudulle voitaisiin sijoittaa uusi datakeskus. Haminassa sijaitsee jo ennestään Googlen suuri datakeskus.

    – Tämä on niin iso kala, että sitä kannattaa pyytää. Maltamme odottaa yhteydenottoa ja sitä, että yritys tulee itse esiin. Teemme sitten kaikkemme, jos hanke konkretisoituu. Aivan ensin pitää kuitenkin tavata ja kuulla, mitkä yhtiön lähtökohdat ovat, Muhonen sanoo.

    Sotkamon kunnanjohtaja Mika Kilpeläisen mukaan kunnassa on katsottu sopivia alueita ja kaavoituksia.

    Tarvittaessa kunta toimii ripeästikin, mutta Kilpeläisen mukaan voi mennä vajaa vuosi, että kaavoitukset saadaan kuntoon näin isoille laitoksille.

    Googlen datakeskuksen lisäksi suuria keskuksia Suomessa ovat venäläisen Yandexin keskus Mäntsälässä ja Hetznerin keskus Tuusulassa.