Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    Asuntosijoittajista tuli kimppashoppailijoita – miten käy vuokralaisen, kun kokonainen kerrostalo myydään?

    Asuntosijoittajista tuli kimppashoppailijoita – miten käy vuokralaisen, kun kokonainen kerrostalo myydään?


    Tästä on kyseSijoittajat hankkivat asuntoja yhä useammin erilaisina yhteenliittyminä. Näin sijoittajat saavat ostettua suuren määrän asuntoja edullisemmalla hinnalla, koska kulut jakautuvat useammalle ostajalle.Esimerkiksi Kajaanissa kolme...

    Tästä on kyseSijoittajat hankkivat asuntoja yhä useammin erilaisina yhteenliittyminä. Näin sijoittajat saavat ostettua suuren määrän asuntoja edullisemmalla hinnalla, koska kulut jakautuvat useammalle ostajalle.Esimerkiksi Kajaanissa kolme paikallista yritystä on ostanut kolme kerrostaloa yhdessä. Tuorein kauppa solmittiin vuodenvaihteessa.Vuokralaisten vuokrasuhde jatkuu kaupan jälkeen entisin ehdoin. Välittömästi tehtävät korjaustyöt ja huollot eivät tuo vuokraan korotuspainetta.

    Kajaanilainen Anni Suutari sai joulun alla siskoltaan yllättävän viestin. Lehdessä oli lukenut, että Pohjolankadulla oleva vuokrakerrostalo on myyty kiinteistösijoittajille.

    Suutari on asunut talossa yli vuoden. Asunto on mieluinen ja keskustan tuntumassa – kaikki tarpeellinen on lähellä kotia.

    – Ensin mietin, pitääkö minun suunnitella muuttoa. Mitä se käytännössä tarkoittaa? Rupesin itsekin selvittämään asiaa, Suutari kertoo.

    Suutarin naapurissa asuvaa Pia Snickeria kauppa ei huolestuttanut. Hän luotti siihen, että talo ei tyhjene, sillä ostajat olivat paikallisia sijoittajia.

    – Olen ollut Kajaanissa pitkään yrittäjänä, joten tiesin sijoittajat. Olisi ollut eri asia, jos talon olisi ostanut joku eteläsuomalainen tai ulkomaalainen sijoittaja, Snicker kertoo.

    Sijoittajat ovat oppineet tuntemaan toisensa ja verkostoituvat yhä enemmän. Mia Koro-Kanerva

    Ostajina oli kolme yritystä, Kouta Kiinteistöt Oy, Kajaanin Kiinteistökulma Oy ja Kajana Oy. Kerrostalo oli kolmas kohde, jonka yritykset ovat ostaneet yhdessä.

    – Ostamme asuntoja niin sanotusti nipussa, eli määrä alennuksella ja myymme ne vähitellen eteenpäin, Kouta Kiinteistöt Oy:n toimitusjohtaja Jari Tervonen kertoo.

    Sijoittajat jakavat kulut ja riskit

    Kiinteistösijoittajat haalivat pieniä kerrostaloasuntoja etenkin kasvukeskuksista. Kokonaisia kerrostalo on myyty jopa päivässä. Sijoittajista kolmasosa on suuria yhtiöitä tai institutionaalisia sijoittajia, kuten eläkeyhtiöitä tai rahastoja, jotka omistavat kymmeniä tuhansia vuokra-asuntoja.

    Kajaanilaisten yhtiöiden tapaan yhä useammin kauppoja hierovat myös erilaiset sijoittajien yhteenliittymät. Sijoittajat ovat oppineet tuntemaan toisensa ja verkostoituvat yhä enemmän.

    – Voimavaroja yhdistämällä he voivat ostaa suuria kokonaisuuksia edullisemmin, koska kuluja on jakamassa useampi ostaja. Myös rahoittajan näkökulmasta riski jakautuu useammalle, Suomen Vuokranantajat ry:n toiminnanjohtaja Mia Koro-Kanerva sanoo.

    Myös pienemmät paikkakunnat voivat olla sijoittajille tuottoisia kohteita, koska asunnot ovat edullisempia kuin suurissa kaupungeissa. Koro-Kanervan mukaan esimerkiksi Tampereen keskustassa asunnot ovat kalliita ja kokonaiset kerrostalot vielä kalliimpia. Vaikka vuokratuotto olisi hyvä, se ei välttämättä riitä kompensoimaan asunnon hintaa.

    – Kajaani on hyvä esimerkki pienemmästä paikkakunnasta, jonka vuokratasot ovat kaupunkimaiset, mutta sijoittajan on mahdollista myös ostaa sieltä asuntoja, Koro-Kanerva kertoo.

    Kolme kiinteistösijoitusyhtiötä osti kimpassa Kajaanin keskustan tuntumassa olevan vuokrakerrostalo, As. Oy Kajaanin Kuovin. Timo Sihvonen / Yle

    Kokonaisista kerrostaloista Kajaanin kokoisessa kaupungissa ei kuitenkaan käydä kauppaa jatkuvasti. Ostettavia kohteita on haettava myös muualta.

    – Tässä mittakaavassa, missä me toimimme, kokonaisen kerrostalon ostaminen Kajaanista on perin harvinaista. Olemme ostaneet kerrostaloja myös Jyväskylästä ja Kuopiosta. Lisäksi meillä on kohteita Sotkamossa ja Kuusamossa, Kouta Kiinteistöt Oy:n toimitusjohtaja Jari Tervonen kertoo.

    Pelkästään Kajaanista kiinteistösijoitusyhtiö on ostanut viime vuosina noin 250 asuntoa ja liiketilaa.

    Asunto on mahdollista ostaa, kun vuokralainen muuttaa pois ja asunto jää tyhjilleen. Jari Tervonen

    Viimeisin hankinta, Pohjolankadun vuokrakerrostalo, poikkeaa yhtiön aikaisemmista kaupoista.

    – Talon omisti yksi perhe, eli se on ainoa, jonka olemme ostaneet yksityishenkilöiltä. Olemme ostaneet aikaisemmin vuokrataloja suurilta yhtiöiltä, jotka ovat rakennuttaneet niitä aikoinaan esimerkiksi työntekijöilleen, Tervonen kertoo.

    Vuonna 1969 rakennetussa kerrostalossa on 18 asuntoa ja neljä liiketilaa. Kauppahinta oli reilusti yli miljoona euroa.

    – Tämä on kerrostaloksi aika pikkuinen. Kajaanissa ja kohtuu keskustassa neliöhinta tukkuun ostettaessa on yli tuhat euroa. Lähiössä hinnat olisivat kymmeniä prosentteja vähemmän, Tervonen kertoo.

    Vuokralaiset osaavat odottaa remonttia

    Kajaanilaisen kerrostalon kaupasta on kulunut nyt pari kuukautta. Vuokralaisten vuokrasuhde on jatkunut entisin ehdoin. Asukkaat ovat allekirjoittaneet vuokrasopimukset uuden omistajan kanssa, mutta toistaiseksi omistajanvaihdos ei ole juuri näkynyt kerrostalon arjessa.

    – Toki saimme heti takapihalle uudet roskasäiliöt, biojäte- ja muut astiat. Ne olivat aikaisemmin vähän hunningolla. Katsotaan nyt, minkälaisia remontteja tai uudistuksia on tulossa, Pia Snicker kertoo.

    Kerrostalo on hyvässä kunnossa, mutta viime vuosien huoltokorjaukset ovat jääneet tekemättä. Syy on toimitusjohtaja Jari Tervosen mukaan yksinkertainen: talon hyvästä kunnosta on ollut hieman hankala huolehtia, koska omistajat asuivat pääkaupunkiseudulla ja isännöinti oli eri kaupungissa.

    – Olemme siirtäneet hallinnon ja isännöinnin Kajaaniin ja rupeamme aktiivisesti hoitamaan taloa ja peruskorjauksia. Tarkoituksena on saada asumismukavuus paremmalle tasolle, jotta asukkaat viihtyvät eivätkä vuokralaiset vaihdu niin useasti, Tervonen sanoo.

    Kajaanilainen Anni Suutari huolestui aluksi hieman, kun hän sai kuulla, että koko kerrostalo myydään sijoittajille. Asiat kuitenkin selvisivät nopeasti.Timo Sihvonen / Yle

    Vuokralaisilla ei ole suoraa listaa kohennuksen kohteista, mutta joitain toiveita omistajalle on jo kerrottavana.

    – Pientä yleistä siistimistä, käytävien ja yhteisten tilojen fiksaamista. En tiedä, tarvitaanko talossa esimerkiksi julkisivuremonttia, Snicker pohtii.

    – Asiantuntija saa tehdä listan tulevien vuosien tärkeimmistä remonteista, mutta sanoisin, että alkupäässä ovat lukkojen uusiminen, ikkunoitten uusiminen tai huoltaminen ja hissin huoltaminen, Tervonen jatkaa.

    Välittömät korjaustyöt ja huollot eivät aiheuta vuokriin korotuspainetta. Jos kiinteistöön tehdään tulevina vuosina laajamittainen peruskorjaus, tilanne voi olla toinen. Toisaalta siitä hyötyisivät myös vuokralaiset.

    – Asukkaan pitää asua hyväkuntoisessa asunnossa, ja siitähän hän myös vuokraa maksaa, Tervonen sanoo.

    Sijoitusyhtiön omistus sulaa hiljalleen pois

    Vuokrakerrostalon asunnot laitetaan myyntiin sitä mukaa, kun asunnot tyhjenevät. Ensimmäiset asunnot tulevat myyntiin tämän vuoden puolella, mahdollisesti kesällä.

    Asunnon myynti ei oikeuta vuokralaisten irtisanomiseen. Vaikka omistajalla olisi oikeus katkaista vuokrasuhde, harva sijoittaja luopuu varmasta vuokralaisesta.

    – Emme ole koskaan irtisanoneet vuokralaisia asunnon myynnin vuoksi. Asunto on mahdollista ostaa, kun vuokralainen muuttaa pois ja asunto jää tyhjilleen, Tervonen sanoo.

    Samalla tavalla on toimittu myös muissa Kouta Kiinteistöt Oy:n kohteissa. Yhtiöllä on edelleen vuokralaisia esimerkiksi Kajaanissa toissa vuonna ostetuissa kahdessa kerrostalossa sekä vuonna 2012 ostetuissa kolmessa kerrostalossa.

    – Omistus sulaa hiljalleen pois. Perinteisen taloyhtiön läpimenoaika on noin kahdeksan vuotta ennen kuin viimeinen asunto on myyty. Tällaisen pienen taloyhtiön läpimenoaika on noin puolet pienempi, Tervonen kertoo.

    Kiinteistösijoitusyhtiö Kouta Kiinteistöjen toimitusjohtaja Jari Tervonen sanoo, että Kajaanissa kerrostalokohteet alkavat käydä vähiin. Siksi yritys hakee ostettavia taloja ja asuntoja myös muualta maasta.Timo Sihvonen / Yle

    Asuntoja tarjotaan ensisijaisesti myös vuokralaisille eli asukkaille itselleen. He saavat pienen hintaedun ja voivat ostaa asunnon omakseen heti tai vuosien päästä.

    Anni Suutari ei tartu tarjoukseen ainakaan vielä, sillä omistusasunnon hankkiminen ei ole ajankohtaista. Pia Snicker ostaisi asunnon vaikka heti, mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista.

    – Ajattelin sitä jo aikaisemmin ja ystävänikin sanoi, että miksi et osta asuntoa tästä. Tällä hetkellä opiskelen, enkä tiedä, pysynkö Kajaanissa. Siksi en osta asuntoa juuri nyt, mutta ehkä myöhemmin, Snicker kertoo.

    Lapsia ei tehdä ja työikäiset muuttavat pois – Itä-Suomen väki vähenee ennustettua jyrkemmin

    Lapsia ei tehdä ja työikäiset muuttavat pois – Itä-Suomen väki vähenee ennustettua jyrkemmin


    Tästä on kyseEtelä-Karjalan liitto laati vaihtoehtoisia laskelmia Itä- ja Kaakkois-Suomen väkiluvun kehityksestä.Asukkaiden määrä vähenee nopeammin kuin Tilastokeskus ennusti vuonna 2015.Yhden laskelman mukaan maakuntien asukkaiden määrä...

    Tästä on kyseEtelä-Karjalan liitto laati vaihtoehtoisia laskelmia Itä- ja Kaakkois-Suomen väkiluvun kehityksestä.Asukkaiden määrä vähenee nopeammin kuin Tilastokeskus ennusti vuonna 2015.Yhden laskelman mukaan maakuntien asukkaiden määrä laskea yhteensä lähes 130 000 asukkaalla vuoteen 2040 mennessä.Väestöennusteet koskevat Kymenlaaksoa, Etelä-Karjalaa, Pohjois-Karjalaa, Etelä-Savoa, Pohjois-Savoa ja Kainuuta.

    Etelä-Karjalan liiton talousasiantuntija Olli Seppänen hätkähti nähtyään maakunnan asukasluvun kehityksen kolmen viime vuoden ajalta.

    Maakunnasta oli hävinnyt vuoden 2015 jälkeen runsaat 2000 asukasta. Asukkaiden määrä on vähentynyt huomattavasti nopeammin kuin Tilastokeskus ennusti vuonna 2015.

    – Suhteellisesti eniten on vähentynyt lasten ja nuorten määrä, Seppänen sanoo.

    Asukaskato ei koske ainoastaan Etelä-Karjalaa vaan koko Kaakkois- ja Itä-Suomea Kymenlaaksosta Kainuuseen. Vuonna 2015 Itä- ja Kaakkois-Suomessa oli liki 950 000 asukasta. Vuonna 2018 asukkaita oli vajaat 930 000.

    – Suurimmat syyt asukasmäärän vähenemiselle ovat kuolleisuutta alhaisempi syntyvyys sekä työikäisten muutto muualle, Seppänen kertoo.

    Väkeä voi hävitä maakunnan asukasluvun verran

    Etelä-Karjalan liitossa päätettiin laatia uusia arvioita maakuntien asukasluvun kehityksestä. Tulokset ovat kylmääviä.

    Mikäli asukkaiden määrä vähenee kolmen edellisvuoden tahtiin, häviää itäisestä Suomesta 20 vuoden aikana liki 130 000 asukasta. Eli Etelä-Karjalan nykyisen asukasmäärän verran.

    – Muutos on dramaattinen. Se tarkoittaa palvelujen puolella isoja haasteita eli miten nykyinen hyvinvointiyhteiskunta pystytään turvaamaan, sanoo Etelä-Karjalan liiton aluekehitysjohtaja Satu Sikanen.

    Palvelujen järjestäminen pitää miettiä uusiksi, kun veronmaksajia on vähemmän. Samalla sosiaali- ja terveyspuolen menot kasvavat, kun väestö ikääntyy.

    Maakuntaliitto laati myös kaksi vaihtoehtoista väestölaskelmaa. Niiden mukaan asukasluku laskee, mutta toisen mallin mukaan loivemmin ja toisen mallin mukaan jyrkemmin.

    Jyrkemmän vaihtoehdon mukaan maakunnissa olisi vuonna 2040 noin 180 000 asukasta vähemmän kuin tällä hetkellä.

    Kainuussa väkiluku laskenut maltillisemmin

    Maakuntien tilanteet ovat toki erilaisia ja esimerkiksi Savonlinnassa opettajankoulutuksen lopettaminen aiheutti hetkellisen, reilusti alaspäin menevän piikin asukkaiden määrässä.

    Kainuun asukasluku ei ole laskenut yhtä dramaattisesti kuin muissa Itä-Suomen maakunnissa. Maakunnan talous on aluekehitysjohtaja Jouni Ponnikkaan mukaan kasvanut kolme viime vuotta vahvasti ja työpaikkojen määrän kasvu on pitänyt väestöä maakunnassa.

    Lähivuosina Kainuuseen voi syntyä jopa 5000 uutta työpaikkaa, mikäli suunnitteilla olevat investoinnit toteutuvat. Samalla työntekijöitä eläköityy nykyisistä työpaikoista.

    – Haasteena on työikäisten ihmisten saanti, Ponnikas sanoo.

    Asukkaita haalittava erilaisin keinoin

    Itä-Suomen maakunnissa tarvitaan järeitä toimia, jotta väkiluvun väheneminen saataisiin edes hidastumaan.

    – Ei tässä usko auta vaan jotain on tehtävä, Etelä-Karjalan liiton aluekehitysjohtaja Satu Sikanen toteaa.

    Keinoja on monia. Tärkeintä olisi saada lisää työpaikkoja ja uusia investointeja. Ja jotta investointeja ja työntekijöitä saataisiin, olisi kulkuyhteyksien oltava kunnossa.

    – On todella tärkeää, että meillä on nopeat raideyhteydet, hyvät tieliikenneyhteydet ja myös suoria lentoyhteyksiä. Se antaa myös tunteen siitä, että on helppo liikkua paikasta toiseen, Sikanen sanoo.

    Oma osansa on koulutuksella, jotta investointeja miettivät yritykset saisivat osaavaa työvoimaa. Myös matkailun kehittäminen toisi lisää palveluja ja työpaikkoja.

    Toisaalta joillakin aloilla on tälläkin hetkellä pulaa osaavista tekijöistä. Kuvaan astuukin myös työperäisen maahanmuuton edistäminen.

    – Kotimainen työvoima ei riitä kaikille, Kainuun liiton aluekehitysjohtaja Jouni Ponnikas sano.

    Tilastokeskus julkaisee virallisen väestöennusteen ensi syksynä. Etelä-Karjalan liitto päätti tehdä Itä-Suomea koskevat laskelmat nyt, koska niitä tarvitaan maakuntien rahoituksen sekä palvelujen suunnittelussa.

    Maakuntaliitto hyödynsi laskelmissa Tilastokeskukselta saamiaan lukuja.

    Hannele Pokka: On häpeällistä, että Kainuussa ollaan yhä ilman korvauksia Talvivaaran aiheuttamista vahingoista

    Hannele Pokka: On häpeällistä, että Kainuussa ollaan yhä ilman korvauksia Talvivaaran aiheuttamista vahingoista


    Hannele PokkaKansanedustaja (kesk.) 1979 – 1994Oikeusministeri 1991 – 1994 (Esko Ahon hallitus)Väitteli oikeustieteen tohtoriksi Helsingin yliopistossa ministerikautensa alussaLapin läänin maaherra 1994 – 2008Ympäristöministeriön...

    Hannele PokkaKansanedustaja (kesk.) 1979 – 1994Oikeusministeri 1991 – 1994 (Esko Ahon hallitus)Väitteli oikeustieteen tohtoriksi Helsingin yliopistossa ministerikautensa alussaLapin läänin maaherra 1994 – 2008Ympäristöministeriön kansliapäällikkö 1.9.2008 alkaenKirjoittanut useita, pääosin Lapin maisemiin sijoittuvia romaaneja

    Lapin läänin entinen maaherra Hannele Pokka siirtyi Rovaniemeltä Helsinkiin syksyllä 2008, kun tuli nimitetyksi ympäristöministeriön kansliapäälliköksi. Hän joutui lähes tervetulokahveiltaan Talvivaaran kaivoksen jätevesiongelmien ratkojaksi.

    Ministeriössä on vierähtänyt nyt jo kymmenisen vuotta – niistä kahdeksan meni paljolti Talvivaaran sotkuja selvitellessä.

    Pahimman pyörityksen helpotettua syntyi ajatus kirjasta, josta ehkä olisi hyötyä jatkossa erilaisten ympäristökriisien hoitamisessa. Parin vuoden viikonloput ja osa lomista kului päiväkirjamerkintöjä purkaessa ja muistiinpanoja tarkistaessa.

    Talvivaaran sisäpiirissä -kirja kertoo tiiviisti Kainuussa sijaitsevan Talvivaaran kaivoksen pahimmista kriisivuosista, kun ympäristöön pääsi ja päästettiin valtavia määriä kaivoksen jätevesiä.

    Vahinkoa kärsineiden kohtalo hävettää

    Kirja ei etsi syyllisiä saati heitä tuomitse. Se päättyy kuitenkin pohdintaan, miten kaikkein viattomimmat vahingonkärsijät joutuvat yhä odottamaan oikeutta vaatimuksilleen.

    – Yksityiset korvauksensaajat ovat edelleen käräjäoikeudessa odottamassa päätöstä [korvauksista]. Oikeuteen astihan jaksoi heistä vain osa, joten kyllä yksityisten vahingonkärsijöiden asema on häpeätahra tässä Talvivaaran asioiden käsittelyssä, kun sitä ei ole saatu parempaan kuntoon, Pokka sanoo Ylen haastattelussa.

    Talvivaaran kaivoksen jätevesiä pääsi ympäristöön valtavia määriä vuodesta 2010 alkaen moneen eri otteeseen. Sulfaattipitoiset jätevedet pilasivat lähistön lampia ja järviä sekä asukkaiden kaivoja.

    Viranomaiset kielsivät pitkäksi ajaksi lähistön vesien talouskäytön eikä saastunutta järvivettä suositeltu saunavedeksikään.

    Mökkitonttien arvot romahtivat, kalastus kärsi ja ympäristön pilaaminen tuotti monella muullakin tavalla vahinkoa alueen asukkaille. Korvauksia haettiin, mutta päätöksiä on jouduttu odottamaan monipolvisessa prosessissa vuosia ja odotetaan edelleen.

    Hannele Pokan Talvivaaran sisäpiirissä -kirja julkaistiin tiistaina Helsingissä.Nella Nuora / Yle

    Prosessi on tuonut Pokan mieleen 30 vuotta kestäneen kiistan Kemijoen kalakorvauksista, kun joki valjastettiin sähköntuotantoon ja vaelluslohet katosivat joesta kokonaan. Tarvittiin karvalakkilähetystö Helsinkiin ennen kuin korvaukset saatiin lopulta maksuun poikkeuslailla ja voimayhtiöiden rahoilla.

    Kirjassaan Lapin läänin entinen maaherra muistelee, miten legendaarinen kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö Bror Wahlroos pani ruotuun lohikorvauksia vastaan hangoitelleen Pohjolan Voiman. Wahlroos uhkasi pakkolunastaa yhtiöltä Kemijoen suulla sijaitsevan Isohaaran voimalaitoksen. Rahat löytyivät.

    – Talvivaarassa on nyt uusi toiminnanharjoittaja [Terrafame]. Minusta sen pitäisi ottaa vastuu yksityisille aiheutuneista vahingoista. Kysymys on parista sadasta henkilöstä eikä korvaussumma ole lähelläkään sitä viittä sataa miljoonaa euroa, jolla valtio on yhtiötä tukenut. Toivon, että asian hoitamiseen löytyisi vapaaehtoista mieltä, Pokka vetoaa.

    Pokan mukaan vahingonkärsijää kohden kysymys on tyypillisesti muutamasta sadasta tai tuhannesta eurosta.

    Mihin katosi luvattu oikeusapu?

    Matkan varrella oikeuksiensa perään kysyneille kainuulaisille luvattiin myös oikeusapua valtion varoista. Hannele Pokan mukaan apulupauksen antoi vuonna 2012 silloinen ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr.) ehkä rauhoitellakseen tuohtunutta mielenosoittajajoukkoa kaivoksen porteilla koleassa marraskuun säässä.

    – No se jäi kyllä hoitamatta, kuittaa Pokka kysymyksen, mitä Niinistön antamalle lupaukselle kuuluu nyt.

    Talvivaaran vesikriisin aikana saatiin voimaan uusi ympäristönsuojelulaki. Sen toivottiin parantavan ympäristönsuojelun asemaa kaivosten perustamisesta niiden lopettamiseen saakka.

    – Ympäristönsuojelulakiin tulleet valvontasäännökset ovat toimineet varsin hyvin. Laki on ollut voimassa muutaman vuoden, joten ehkä nyt olisi aika arvioida laajemmin sitä, miten laki toimii nykymaailmassa.

    Hannele Pokka haluaisi Sotkamossa nykyisin toimivan Terrafamen ottavan vastuun vahinkojen korvaamisesta yksityisille.Mikko Koski / Yle

    Sotkamossa kaivostoiminnan aloittanut Talvivaara-pörssiyhtiö meni sittemmin konkurssiin ja monien vaiheiden jälkeen sen toimintaa jatkaa nyt pääosin valtion omistama Terrafame-yhtiö.

    Kaivoksen vedenkäyttö on saatu hallintaan ja nikkelin tuotantoennätyksiä rikotaan. Uutta ja parempaa tulevaisuutta toivotaan myös tehtaalta, joka alkaa valmistaa sähköautoissa tarvittavia akkukemikaaleja.

    Valtio on tukenut Terrafamen toimintaa kaikkiaan noin 500 miljoonalla eurolla tähän mennessä. Tukisumma kasvaa sadoilla miljoonilla euroilla, jos laskuun otetaan mukaan Talvivaara-yhtiön aikaiset tuet ja arvonsa menettäneet osakeomistukset.

    Saadaanko näitä rahoja koskaan takaisin?

    – Ehkä, ajan kanssa, mutta ei varmaan heti, Hannele Pokka vastaa.

    Hannele Pokan kirjoittama Talvivaaran sisäpiirissä -kirja julkaistiin tiistaina Helsingissä. Kirjan on kustantanut Otava.

    Sadat kiinalaiset olympialupaukset muuttivat Vuokattiin – alueelle syntyi

    Sadat kiinalaiset olympialupaukset muuttivat Vuokattiin – alueelle syntyi "Chinatown", missä meno herättää hetkittäin hilpeyttä


    Tästä on kyseVuokatissa harjoittelee lähes 200 kiinalaista vuoden 2022 Pekingin talviolympialaisiin saakka.Kiinalaiset ovat muodostaneet Vuokattiin oman "Chinatownin", sillä suurin osa urheilijoista on majoittunut samalle alueelle.Alueella kulttuurit...

    Tästä on kyseVuokatissa harjoittelee lähes 200 kiinalaista vuoden 2022 Pekingin talviolympialaisiin saakka.Kiinalaiset ovat muodostaneet Vuokattiin oman "Chinatownin", sillä suurin osa urheilijoista on majoittunut samalle alueelle.Alueella kulttuurit törmäävät sekä hyvässä että pahassa.

    On lauantain alkuilta ja Vuokatin ruokakaupan käytävillä käy melkoinen kuhina ja iloinen puheensorina. Paikallinen asiakas toteaa heti, että puhe on kiinaa ja varmistuksen hän saa pitkistä mustista talvitakeista, joiden selässä lukee ”China”.

    Osa Vuokatissa asuvista ja harjoittelevista kiinalaisurheilijoista on tullut iltapalaostoksille. Kun kiinalaiset tulivat, he kaipasivat enimmäkseen tuttua ja turvallista ruokaa. Siksi esimerkiksi nuudelien määrä lähikaupassa lähes kaksinkertaistettiin.

    – Kyllä he kokeilevat myös erilaisia tuotteita. Vaikka he ovat urheilijoita, heidänkin suussa suomalainen suklaa maistuu, naurahtaa kauppias Hannu Korhonen.

    Kiinalaisurheilijat värittävät Vuokatin ja koko Sotkamon katuja. Mimmi Nietula / Yle

    Vuokatissa on käynnissä Kiina-kuhina. Kiina haluaa, että 300 miljoonaa kiinalaista tutustutetaan talviurheiluun ennen vuoden 2022 Pekingin talviolympialaisia. Maa on solminut Vuokatin urheiluopiston kanssa sopimuksen, jonka perusteella opistolle saapui tulevia lupauksia valmentautumaan.

    Ensimmäiset Kiinan maajoukkueen talviurheilijat tulivat Vuokattiin pari vuotta sitten. Yhteistyö laajeni niin, että viime kesänä ja syksynä tuli 150 uutta kiinalaisurheilijaa. He elävät omassa yhteisössään ja ovat muodostaneet sotkamolaisen ”Chinatownin” Vuokatinhovin alueelle, jonka urheiluopisto on vuokrannut kokonaisuudessa kiinalaisille.

    Yle halusi haastatella tätä juttua varten myös kiinalaisurheilijoita, mutta heitä on kielletty antamasta haastatteluja.

    Naurettavia ja outoja tilanteita

    Kiinalaiset urheilijat ovat kertoneet olleensa tyytyväisiä paikallisiin olosuhteisiin ja siihen, että saavat edustaa maataan. He ovat palkkaurheilijoita, jotka saavat Kiinan valtiolta palkkion harjoittelusta.

    – Sillä rahalla varmaan koko perhe elää heidän kotimaassaan. Motivaatio on korkealla, vaikka he eivät tiedä, milloin pääsevät käymään kotona, kertoo Vuokatti Sportin toimitusjohtaja Veikko Halonen.

    He kysyvät, miksi tiellä ei saa kävellä, vaikka autoja ei näy. Veikko Halonen

    Kiinalaisyhteisö on tuonut monenlaisia haasteita niin Vuokatin urheiluopistolle kuin lähialueille. Valmennuskulttuurissa suurin haaste on, että Kiinassa käsketään ja totellaan, kun taas Suomessa ohjataan ja motivoidaan. Yhteiselossa on siis opettelua, vaikka hiihtäjien valmentaminen sujuukin rutiinilla.

    Älypuhelin on nuoren kiinalaisurheilijan vakiovaruste.Mimmi Nietula/Yle

    Myös tavallisessa arjessa on haasteita, jotka välillä naurattavat ja herättävät outoja tilanteita. Yksi sellainen on käveleminen joukkona keskellä autotietä. Nuoret kiinalaiset ihmettelevät, miksi heidät patistetaan jalkakäytävälle.

    – He kysyvät, miksi tiellä ei saa kävellä, vaikka autoja ei näy, sanoo Vuokatti Sportin toimitusjohtaja Veikko Halonen.

    Kohtaamiset paikallisen väestön ja kiinalaisten välillä ovat sen sijaan sujuneet ongelmitta. Kiinalaiset ovat ystävällisiä, hyväntuulisia ja innostuneita kohtaamaan uusia asioita. Sotkamossa ja Vuokatissa heidät on otettu avosylin vastaan.

    – Minua liikutti paljon, kun vanhempi suomalainen herra tuli Vuokatinhoviin, puristi kättäni ja sanoi, että tämä polkupyörä on ilmainen täällä asuville kiinalaisille urheilijoille, kertoo tulkkina toimiva Vuokatti Sportin johdon assistentti Lou Van.

    Eksoottinen suomalainen ruoka kiehtoo

    Vuokatinhovin päärakennuksessa on myös urheilijoille tarkoitetut kuntosalit, opiskelutilat, fysioterapia ja lääkäripalvelut. Urheilijat ruokailevat omassa ravintolassa, joka on muutettu kiinalaiseksi.

    – Täkäläisille kokeille on hieman haastavaa valmistaa ruokaa kiinalaisille, joskus esimerkiksi riisi ei ole ihan täydellisen kypsää. Kokit tekevät parhaansa, joten kiitos siitä heille, kertoo tulkkina toimiva Lou Van.

    Vuokatin Chinatownin ravintolassa on tarjolla urheilijoille tuttua ruokaa. Mimmi Nietula / Yle

    Majoitustiloissa urheilijat valmistavat myös itse ruokaa, varsinkin koti-ikävän vaivatessa. Urheilijoiden tarpeet on huomioitu myös siellä. Koska kotipuolesta löytyviä mausteita ei saa Vuokatin kaupoista, niitä on tilattu Kiinasta. Kuten kaikkia matkailijoita, kiinalaisia urheilijoita kiinnostavat myös eksoottiset maut.

    – Toivelistalle on tullut pyyntöjä saada suomalaisia makuja, kertoo Veikko Halonen.

    Sama ilmiö on huomattu ruokakaupan kassalla.

    – Joku ostaa suomalaisia tuotteita ja sitten he porukassa maistelevat. Kun se on todettu hyväksi, kaikki tulevat ostamaan samaa tuotetta, kertoo kauppias Hannu Korhonen.

    Keskustelua älypuhelinten välityksellä

    Päivittäisten harjoitusten lisäksi urheilijat käyttävät myös muita palveluja. Vapaa-aikaa on vietetty Kajaanissa, jossa urheilijat ovat käyneet katsomassa muun muassa jääkiekko-otteluja.

    Kiinalaiset ovat tuttu näky myös Vuokatin suksihuollossa. He tarvitsevat hiihtovälineiden huoltoa sekä uusia välineitä. Suksia korjataan heidän kohdalla muita enemmän.

    – Koska heillä on taitotaso vielä aika alhainen, suksen kärkiä on poikki ja myös muuta korjattavaa löytyy, sanoo yrittäjä Roni Liljeroos.

    Kiinalaiset seurasivat kotimaansa uudenvuoden viettoa helmikuussa valtavan television välityksellä.Mimmi Nietula / Yle

    Erityisvaatimuksia kiinalaisilla ei ole, mutta Liljeroosin mukaan he ovat kiinnostuneita kaikesta.

    – Porukkaa on pirusti ja he kuvaavat paljon, kun tulevat tänne, sanoo Liljeroos.

    Kiinalaisten harjoitteluun kuuluu myös englanninkielen opiskelua, jota on neljä tuntia viikossa. Englanninkieli on kuitenkin vielä vajavaista, joten kommunikointi tapahtuu älypuhelinten kautta.

    – Minä puhun englantia, he kiinaa ja kännykkä kääntää, niin helppoa se on, kertoo yrittäjä Roni Liljeroos.

    Lue lisää:

    Kiina ostaa olympiamenestystä Vuokatista – Vuokattiin nousee noin 200 kiinalaisnuoren urheiluakatemia

    Kiina ostaa jättipaketin Suomesta: 5 vuodeksi valmennus ja leiritys talviurheilijoille

    Kolat esiin: Jopa 30 senttiä lunta luvassa – saderintama toisensa perään vyöryy Suomen yli

    Kolat esiin: Jopa 30 senttiä lunta luvassa – saderintama toisensa perään vyöryy Suomen yli


    Poutaisen keskiviikon jälkeen Suomeen on jälleen tiedossa sateita. Ainakin kolme eri sadealuetta liikkuu loppuviikon aikana Suomen yli, ja niistä voi kertyä maan keski- ja itäosiin 20-30 senttiä lunta. Ensimmäinen sadealue leviää Suomeen jo...

    Poutaisen keskiviikon jälkeen Suomeen on jälleen tiedossa sateita. Ainakin kolme eri sadealuetta liikkuu loppuviikon aikana Suomen yli, ja niistä voi kertyä maan keski- ja itäosiin 20-30 senttiä lunta.

    Ensimmäinen sadealue leviää Suomeen jo torstaiyön aikana ja se liikkuu nopeasti Suomen yli itään niin, että päivällä lunta sataa vielä idässä ja pohjoisessa.

    Perjantaina maan etelä- ja keskiosaan leviää jälleen uusia sateita. Keskiosassa maata sekä Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa sateet ovat lunta, etelässä tulee myös räntää tai vettä.

    Lisää sateita on leviämässä Suomeen viikonlopun aikana lounaasta. Samalla Suomeen leviää lauhaa ilmaa ja lämpötila kohoaakin viikonlopun aikana suojan puolelle aina Pohjois-Pohjanmaata ja Kainuuta myöten. Lapissa lämpötila pysyttelee vielä pakkasella.

    Ajokeli tulee olemaan hankala useampana päivänä sekä lumisateen että myös jäätävien sateiden vuoksi. Lisäksi lisääntyvä lumikuorma voi tuoda ongelmia sähkönjakeluun varsinkin maan keski- ja itäosassa.

    Kun kortit on jaettu, Juha Luostarinen sulkee ulkomaailman ympäriltään – pelkkä taito ei riitä, jos mielii bridgen mestariksi

    Kun kortit on jaettu, Juha Luostarinen sulkee ulkomaailman ympäriltään – pelkkä taito ei riitä, jos mielii bridgen mestariksi


    Mikä on bridge?Bridge on nelinpeli, jossa kaksi peliparia pelaa vastakkain.Pelissä pelataan useita jakoja. Jaossa jaetaan koko korttipakka neljän pelaajan kesken.Bridge koostuu kahdesta osasta: tarjousvaiheesta ja pelivaiheesta. Peli itsessään...

    Mikä on bridge?Bridge on nelinpeli, jossa kaksi peliparia pelaa vastakkain.Pelissä pelataan useita jakoja. Jaossa jaetaan koko korttipakka neljän pelaajan kesken.Bridge koostuu kahdesta osasta: tarjousvaiheesta ja pelivaiheesta. Peli itsessään muistuttaa hyvin paljon korttipeli tikkiä.Suomessa on 1 500 rekisteröitynyttä bridgen pelaajaa.Suomalainen Erik Hanssen on bridgen maailmanmestari vuodelta 2018.

    Neljän hengen pöydässä kortit liikkuvat nopeaan tahtiin eikä maallikko hoksaa, kuka on voitolla. Bridgepeli etenee rytmikkäästi, mutta kukaan ei sano sanaakaan.

    Ilmekään ei värähdä, vaikka vastustaja olisi huikeassa johdossa, sillä bridgepöydässä naaman on pysyttävä peruslukemilla.

    Omalle parille eli partnerille ei saa viestittää mitään pelin ollessa käynnissä. Ainoastaan tarjousvaiheessa tarjouskorttien avulla ja pelissä korttien taitavalla pelaamisella. Jos kärähtää viestimisestä, napsahtaa kilpailukieltoa.

    – Mitään epäeettisiä rykimisiä tai korvan rapsutteluja ei missään tapauksessa hyväksytä. Maailman paras parikin on saanut kilpailukiellon ja sitä asiaa on puitu siviilioikeusistuimessa asti, kertoo Kainuun bridgekerhon puheenjohtaja Juha Luostarinen.

    Luostarinen ei itse edes vilkuile partneriaan tai vastapelureitaan pelin aikana, ettei ajatus herpaantuisi. Kun peli on käynnissä, hän näkee vain kortit – vaikka taivas putoaisi.

    – Katson vain, miten kaikki pelaavat, ettei tule edes luultua informaatiota, jota voi tulkita väärin.

    Kymmenen tuntia taktikointia

    Sen lisäksi, ettei pöydässä ilveillä, edes jakojen välissä ei juuri nähdä suuria tunteita. Taitava pelaaja ei jää vellomaan huonoon tulokseen.

    – Voitto on tärkein, eikä huono tulos merkitse mitään. Joskus tietenkin tunteet purkautuvat parin kanssa lounastauolla, mutta sehän on vain inhimillistä, Juha Luostarinen sanoo.

    Bridge on myös kestävyyslaji: kilpailu voi kestää kymmenenkin tuntia. Yksi jako kestää korkeintaan kahdeksan minuuttia, mutta jakoja voi olla useita kymmeniä. Pitkän kisarupeaman jälkeen moni jaksaa vielä pelata huvikseen.

    – Jos on innokas bridgeporukka kasassa, miksei sitä käyttäisi hyväkseen, Luostarinen sanoo.

    Bridge pitää iäntuomat aivo-ongelmat loitolla. Juha Luostarinen

    Kajaanilainen Luostarinen pelaa viikoittain bridgekerhon kanssa ja matkustaa myös kilpailemaan lähikaupungeissa pelattaviin turnauksiin. Miehen ura bridgepöydässä lähenee suurmestarin arvoa, joka on kokeneen ja taitavan kilpailijan merkki. 35 vuotta pelannut mies ei silti pidä itseään mestarina. Siinä juuri piilee bridgen kiinnostavuus: aina tulee uusia tilanteita.

    – Ei voi olla sellaista joka tietää kaiken bridgestä. Sitä ei osaa koskaan täydellisesti.

    Ikimuistoisin hetki Luostarisen peliuralla liittyy ensimmäisiin kilpailuihin, noin 30 vuoden takaa.

    – Sain ensimmäiset mestaripisteet, joita ei siinä vaiheessa ollut vielä kenelläkään Kainuussa. Se oli niin kunkkua. Siinä oli oikein pentumainen ylpeys.

    Mainetta, mutta ei mammonaa

    Bridgen pelaaminen on aivojumppaa. Aikaisemmassa Ylen haastattelussa aivotutkija Minna Huotilainen kertoo, että korttipelissä aivot käyvät kuumina, mikä auttaa yleiseen aivoterveyteen.

    – Kortti- ja lautapelit laittavat tiukat vaatimukset aivoille. Pelissä on tietyt säännöt ja koko ajan täytyy tietää, mitä on tekemässä. Se ei ole ollenkaan yksinkertainen tehtävä aivojen näkökulmasta, Huotilainen kertoo.

    Tämän huomaa myös siitä, että bridgen pelaajista osa on virkeitä senioreita. Kainuun bridgekerhossa vanhimmat pelaajat ovat 75–80 -vuotiaita. Yli 60-vuotiaalla Juha Luostarisella ei ole vielä ikä alkanut painaa, mutta hän uskoo harrastuksen olevan ennaltaehkäisevä lääke.

    – Kyllä sen omallakin kohdalla huomaa, että bridge pitää iäntuomat aivo-ongelmat loitolla. Eivät ne ehkä poistu kokonaan, mutta ainakin siirtyvät, Luostarinen sanoo.

    Bridgessä jokaisessa jaossa pelaajalla on aluksi kolmetoista korttia.Mimmi Nietula / Yle

    Bridgepöydässä onnistuminen on suuressa roolissa. Kyseessä on ehdottomasti älypeli, jossa tarkoituksena on taktikoida ja voittaa tikkejä. Raha ei vaihda kilpailuissa omistajaa, vaan peliä pelataan kunniasta ja onnistumisen tuomasta mielihyvästä.

    – Se antaa onnistumiseen tunteen, että olinpas hyvä tässä tilanteessa, Luostarinen kertoo.

    Sosiaalisuus ja hyvä porukka ovat iso osa suomalaista bridgekulttuuria. Kaikki Suomen 1 500 rekisteröitynyttä pelaajaa tuntevat toisensa eikä pelipöydissä turhia kyräillä.

    – Se on se kaunis sosiaalinen suola. Kaikki ihmiset tulevat toimeen keskenään.

    Lue lisää:

    Isä tarvitsi bridgeharrastukseensa pelikaverin – nyt 18-vuotias poika on lajin maailmanmestari

    Puolen Suomen sairaalat jakavat leikkauksensa – veitsen alle voi joutua 200 kilometrin päähän, mutta hoitoon pääsisi nopeammin

    Puolen Suomen sairaalat jakavat leikkauksensa – veitsen alle voi joutua 200 kilometrin päähän, mutta hoitoon pääsisi nopeammin


    Tästä on kyseViisi pohjoista sairaanhoitopiiriä jakaa erikoissairaanhoidon työnjakosasetuksen listaamat leikkaukset, jos suunnitteilla oleva yhteinen osuuskunta toteutuu.Potilasvirtoja ohjattaisiin yli maakunta- ja sairaanhoitopiirirajojen, jotta...

    Tästä on kyseViisi pohjoista sairaanhoitopiiriä jakaa erikoissairaanhoidon työnjakosasetuksen listaamat leikkaukset, jos suunnitteilla oleva yhteinen osuuskunta toteutuu.Potilasvirtoja ohjattaisiin yli maakunta- ja sairaanhoitopiirirajojen, jotta leikkausten sairaalakohtaiset lukumäärävaatimukset täyttyisivät.Kainuussa suunnitelma on herättänyt kiivasta keskustelua. Huolta aiheuttaa etenkin rintasyöpäleikkauksien siirtyminen Ouluun.Suunnitelman mukaan Kainuun keskussairaalaan tulisi lisää lonkan ja polven tekonivelleikkauksia sekä selkäleikkauksia.

    – Jos olisi pakko, vastaa hyrynsalmelainen Martti Iija kysymykseen, olisiko hän valmis lähtemään leikkaukseen Kajaania kauemmaksi.

    Hänet on leikattu kerran Kainuun keskussairaalassa, ja leikkaus sujui hienosti.

    Vuodenvaihteessa Kajaaniin muuttanut Satu Rinnetmäki on samoilla linjoilla. Hän ei koe hyvänä sitä, että leikkauksen perässä pitäisi matkustaa muualle.

    – Tämä on kuitenkin kaupunki ja maakunnassa asuu kymmeniä tuhansia ihmisiä, Rinnetmäki perustelee.

    Keskustelu leikkausten keskittämisestä käy Kainuussa kiivaana. Etenkin rintasyöpäleikkausten mahdollinen siirtyminen Ouluun on herättänyt tunteikkaita kommentteja mielipidepalstoilla ja sosiaalisessa mediassa. Oman sävynsä keskusteluun tuovat myös kevään eduskuntavaalit.

    Mistä keskustelussa on kyse? Viime vuoden alussa voimaan astunut erikoissairaanhoidon työnjakoasetus määrää tietyille kirurgisille leikkauksille sairaalakohtaiset lukumäärät. Esimerkiksi lonkan ja polven tekonivelleikkauksia pitäisi olla vuodessa 600 kappaletta ja rintasyöpäleikkauksia vähintään 150.

    Jos potilas joutuu menemään isoon ja outoon sairaalaan yksin, se ei ole enää inhimillistä. Marja-Leena Tuhkanen

    Tämän takia pohjoisen viisi sairaanhoitopiiriä suunnittelevat yhteistä osuuskuntaa, joka jakaisi asetuksen listaamat leikkaukset sairaaloiden kesken. Lukumäärät täyttyvät Oulun yliopistollisessa sairaalassa, mutta eivät läheskään kaikissa Pohjois-Suomen keskussairaaloissa.

    Jos mitään ei tehdä, keskussairaaloiden leikkausvalikoima uhkaa kaventua ja päivystys heikentyä.

    – Meidän tulee kyetä ohjaamaan potilasvirtoja yli maakunta- ja sairaanhoitopiirien rajojen, jotta myös pienimmissä sairaanhoitopiireissä saavutettaisiin asetuksen edellyttämät lukumäärävaatimukset, sanoo Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtaja Ilkka Luoma.

    Rintasyövän hoitotulokset maan kärkeä – entä jatkossa?

    Potilaalla on terveydenhoitolain mukainen oikeus valita julkisista sairaaloista hoitopaikka, kun hoidon tarve on todettu ja perusteltu. Myös osuuskunnassa potilasvirtojen ohjaaminen perustuisi vapaaehtoisuuteen.

    Tähän liittyy myös riski – mikä saisi esimerkiksi kajaanilaisen potilaan hakeutumaan vapaaehtoisesti leikkaukseen Ouluun tai vastavuoroisesti oululaisen potilaan Kajaaniin?

    – Yhtenä kannustimena on nopeampi hoitoon pääsy. Jo nyt potilaat ovat olleet valmiita liikkumaan esimerkiksi Oulaskankaan ja Oulun yliopistollisen sairaalan välillä, kun he tietävät, että hoidon laatu on sama riippumatta leikkauspaikasta, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtaja Ilkka Luoma kertoo.

    Erikoissairaanhoidon työnjakoasetus määrää tietyille leikkauksille sairaalakohtaiset lukumäärät. Jos vaatimukset eivät täyty, leikkauksia ei voi enää tehdä sairaalassa.Mimmi Nietula / Yle

    Suunnitelman mukaan Kainuun keskussairaala luopuu rintasyöpä- ja paksusuolensyöpäleikkauksista (Kainuun Sanomat). Viime vuonna Kainuussa tehtiin 66 rintasyöpäleikkausta. Paksusuolensyöpäleikkauksia tehtiin 12 kappaletta, kun niitä pitäisi asetuksen mukaan tehdä vähintään noin 70 vuodessa. Molemmat syövät leikattaisiin jatkossa Oulun yliopistollisessa sairaalassa.

    – Emme haluaisi luopua mistään, mutta lukumäärät eivät täyty. Tarvitsisimme muilta alueilta 84 rintasyöpäleikkausta lisää vuodessa. Sellaista ei ole osuuskuntavalmistelussa ainakaan vielä luvattu, Kainuun sote-kuntayhtymän johtaja Maire Ahopelto sanoo.

    Kainuulaisten huoli on suuri. Tästä kertoo muun muassa se, että Pohjois-Suomen Syöpäyhdistyksen Kajaanin osasto sai lyhyessä ajassa lähes 1 300 nimeä (Kainuun Sanomat) adressiin, jolla vaaditaan rintasyöpäleikkausten säilymistä Kainuun keskussairaalassa. Asetuksen kohtuullistamista vaativaan adressiin on kertynyt nimiä huomattavasti vähemmän: 77 allekirjoitusta.

    – Rintasyöpäpotilaita on paljon, mutta hoito uhkaa pirstoutua. Kainuun keskussairaalassa hoito on hyvää ja tulokset ovat maan kärkeä, sanoo Kajaanin osaston puheenjohtaja Marja-Leena Tuhkanen.

    Yhtenä kannustimena on nopeampi hoitoon pääsy. Ilkka Luoma

    Kainuussa rintasyövän hoidon laatujärjestelmää on hiottu parikymmentä vuotta. Asetus ei vaikuta potilaiden hoitoon, ainoastaan leikkaus tapahtuisi toisessa sairaalassa.

    – Toivomme, että hoitoketju ei katkea. Osaajiemme on mahdollista käydä hoitamassa potilaitaan myös muissa sairaaloissa, eli sama lääkäri kävisi leikkaamassa asiakkaan toisessa sairaalassa osuuskunnan kautta, Maire Ahopelto sanoo.

    Marja-Leena Tuhkanen korostaa, että leikkaustapahtuma on syöpäpotilaalle rankka. Välimatkan takia omaiset eivät välttämättä pääsisi potilaan tueksi sairaalaan.

    – Jos potilas joutuu menemään isoon ja outoon sairaalaan yksin, se ei ole enää inhimillistä, Tuhkanen toteaa.

    Jokainen sairaala luopuisi jostakin toisen hyväksi

    Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtaja Ilkka Luoma sanoo ymmärtävänsä kainuulaisten huolen ja harmituksen. Kysymys ei ole siitä, etteikö rintasyöpäleikkausten laatu olisi Kainuussa asianmukaisella tasolla. Leikkauksia ei yksinkertaisesti riitä Pohjois-Suomessa useampaan kuin kolmeen sairaalaan.

    – Sairaaloiden välinen työnjako ja roolittaminen edellyttävät sitä, että jokainen sairaala joutuu luopumaan jostakin toisen sairaalan hyväksi. Muutoin vastassa olisi massiivinen leikkausten keskittyminen Pohjois-Pohjanmaalle, Luoma sanoo.

    Näin leikkaukset jakaantuisivat sairaaloittain

    Kainuun keskussairaala, Kajaani: lonkan ja polven tekonivelleikkaukset sekä selkäkirurgia.

    Keski-Pohjanmaan keskussairaala, Kokkola: rintasyöpäleikkaukset, lonkan ja polven tekonivelleikkaukset sekä selkäkirurgia.

    Lapin keskussairaala, Rovaniemi: rintasyöpä- ja paksusuolisyöpäleikkaukset, lonkan ja polven tekonivelleikkaukset sekä selkäkirurgia.

    Länsi-Pohjan keskussairaala, Kemi: asetuksen 7. pykälän ulkopuoliset leikkaukset, kuten tyrä- ja sappileikkaukset.

    Oulun yliopistollinen sairaala: rintasyöpä- ja paksusuolisyöpäleikkaukset, lonkan ja polven tekonivelleikkaukset sekä selkäkirurgia. Munuais-, kilpirauhas- ja eturauhassyöpäleikkaukset.

    Esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla Kokkolan keskussairaala ei tekisi jatkossa paksusuolensyövän leikkauksia. Rovaniemellä Lapin keskussairaala joutuisi puolestaan luopumaan muun muassa lonkan ja polven tekonivelten uusintaleikkauksista sekä munuaissyövän leikkauksista.

    – Tässä työnjaossa Kainuussa olisi säilymässä lonkan ja polven tekonivelleikkaukset sekä selkäleikkaukset, jotka eivät jatkuisi ilman sairaaloiden roolittamista ja osuuskunnan ohjausvaikutusta, Luoma sanoo.

    Samalla tavalla esimerkiksi Lapin keskussairaalassa pyrittäisiin lisäämään rintasyövän sekä paksusuolisyövän leikkauksia, jotta asetuksen vaatimukset täyttyisivät. Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa puolestaan lisättäisiin rintasyöpäleikkausten lisäksi lonkan ja polven tekonivelleikkauksia.

    Kainuun keskussairaalassa tehdään vuosittain lähes 6 000 leikkausta. Ilman työnjakoa KAKS menettäisi asetuksen piirissä olevat noin 730 leikkausta vuodessa.

    – Joistakin asioista täytyy pyrkiä sopimaan. Emme menettäisi kaikkea, vaan saisimme pitää omat lonkan ja polven tekonivelleikkaukset sekä selkäleikkaukset, ja saisimme niitä mahdollisesti jonkin verran myös lisää, sanoo Kainuun sote-johtaja Maire Ahopelto.

    Enää ei voi jahkailla

    Kajaanilaiset Ritva ja Osmo Korhonen ovat seuranneet leikkausten ympärillä käytävää keskustelua. Heidän mielestään kainuulaiset tulisi hoitaa lähellä, Kajaanissa. Toisaalta, jos keskittäminen toisi Kajaaniin lisää leikkauksia, olisi se myös hyvä asia.

    – Käyttöä pitää olla, tänne tulisi lääkäreitä ja hoitoon olisi mahdollista päästä ilman pitkää odottamista, Ritva Korhonen sanoo.

    Puoliso Osmo Korhosen mielestä tärkeintä on, että paikalla on ammattitaitoinen henkilökunta.

    – Se on iso tekijä, onnistuuko leikkaus vai tuleeko siinä jokin ikävä häiriö, Korhonen sanoo.

    Kainuun sote-kuntayhtymän johtaja Maire Ahopelto sanoo, että Kainuun keskussairaala tarvitsisi muualta 130 lonkan ja polven tekonivelleikkausta vuodessa, jotta lukumäärävaatimukset täyttyisivät. Selkäleikkauksia tarvittaisiin noin 15 lisää vuodessa.Mimmi Nietula / Yle

    Pohjois-Suomen sairaanhoitopiirit ovat sitoutuneet esittämään työnjakoa hallituksilleen helmikuussa, ja valtuustot päättäisivät asiasta mahdollisesti maaliskuussa. Luoma arvioi Lääkärilehdelle aikaisemmin, että osuuskunta voisi olla toiminnassa huhtikuussa.

    Selvää on, että pohjoisen sairaanhoitopiirien on ratkaistava asia nopeasti, sillä asetuksen siirtymäaika päättyi viime heinäkuussa.

    Maire Ahopellon mukaan asetus on hyvin yksiselitteinen, eikä siihen ole luvassa muutoksia. Tosin sosiaali- ja terveysministeriö on jo käynnistänyt selvityksen siitä, miten asetus on vaikuttanut keskussairaaloiden päivystystoimintaan koko maassa.

    – Sen pohjalta voidaan tehdä johtopäätöksiä, onko asetus vaikuttanut toimintoihin positiivisesti vai negatiivisesti, tai mahdollisesti kustannuksiin. Toivottavasti selvityksen valmistuttua asiaa voidaan tarkastella, Ahopelto sanoo.

    Lue lisää:

    Pienet sairaalat on pakotettu kilpailemaan tekonivelpotilaista – samalla leikkausten määrä on alkanut kasvaa huomiota herättävästi

    "Ei erivapauksia" – vaativat hoidot keskitetään, vaikka osa sairaaloista kapinoi loppuun asti

    Vauvakato uhkaa synnytyssairaaloita – neljä osastoa jo liipaisimen alla, muillakin voi olla edessä poikkeusluvan hakeminen

    Vauvakato uhkaa synnytyssairaaloita – neljä osastoa jo liipaisimen alla, muillakin voi olla edessä poikkeusluvan hakeminen


    Viime juhannuksena Janni Rikama kiidätettiin hätäsektioon Mikkelin keskussairaalassa. Vauvan sydänäänet olivat heikentyneet, kun synnytystä oli sairaalassa yritetty käynnistää useamman päivän ajan. Silti Heta-vauvan syntymästä ja...

    Viime juhannuksena Janni Rikama kiidätettiin hätäsektioon Mikkelin keskussairaalassa. Vauvan sydänäänet olivat heikentyneet, kun synnytystä oli sairaalassa yritetty käynnistää useamman päivän ajan. Silti Heta-vauvan syntymästä ja synnytysosastosta on hyvät muistot.

    – Se on semmoinen turvallinen paikka. Siellä on ammattitaitoinen, empaattinen henkilökunta ja äideistä pidetään tosi hyvä huoli. Perhehuoneet ovat myös hyvä asia, sillä siellä saa olla rauhassa perheen kesken, Rikama kertoo.

    Heta saatettiin maailmaan yhdessä 732:sta Mikkelin keskussairaalan synnytyksestä viime vuonna. Synnytyksiä oli yli 90 vähemmän kuin edellisvuonna. Ensi vuonna Mikkelin synnytystoiminta on jälleen katkolla, ja edessä on uuden poikkeusluvan hakeminen.

    Heta-vauva viihtyy äitinsä Janni Rikaman sylissä.Esa Huuhko / Yle

    Sairaalassa pitäisi olla yli tuhat synnytystä vuodessa, jotta toiminta voisi jatkua ilman poikkeuslupaa. Mikkelissä ja Kainuussa poikkeuslupaa on haettu jo kaksi kertaa vuoden 2015 jälkeen.

    Tuolloin sosiaali- ja terveysministeriö asetti tuhannen synnytyksen alarajan ehtona synnytystoiminnalle. Sen myötä hyvästit on heitetty jo esimerkiksi Savonlinnan ja Porvoon synnytyksille.

    Tuhatta synnytystä pidetään Suomessa rajana sille, että synnytysosaston henkilökunnalle tulee riittävän usein vastaan tilanteita, joissa synnytys ei suju ilman komplikaatioita.

    Enää 23 synnytyssairaalaa jäljellä

    Synnytyssairaaloiden määrä (THL) on vähentynyt huippuvuosista dramaattisesti. Suomessa toimii enää 23 synnytyssairaalaa, kun vuonna 1975 niitä oli 62. Viimeisimpänä lakkasi Oulaskankaan sairaalan synnytystoiminta vuoden 2019 alusta, sillä Valviran päätöksen mukaan siellä potilasturvallisuus vaarantui.

    Syntyvyyden lasku heittää varjon entistä useamman synnytyssairaalan toiminnan päälle. Muuttotappioalueiden nuoret muuttavat opiskelemaan suurempiin kaupunkeihin ja jäävät kauas kotipaikkakunniltaan perustamaan perhettä.

    Se taas merkitsee, että synnytykset keskittyvät tiettyihin sairaaloihin. Eniten synnytyksiä oli vuonna 2018 Helsingin yliopistollisen sairaalan Naistenklinikalla. Siellä hoidettiin lähes 9 000 synnytystä. Toisaalta myös pääkaupunkiseudulla on tapahtunut keskittymistä, kun Kätilöopiston sairaala lakkautettiin sisäilmaongelmien takia.

    Kukaan ei varmaan arvannut, että meidän synnytysluvut putoavat näin nopeasti. Tutkimusprofessori Mika Gissler, THL

    Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimusprofessori Mika Gissler visioi jo marraskuussa 2017 Vauva-lehden haastattelussa, että kaikki alle tuhannen synnytyksen synnytyssairaalat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta lakkaavat viiden vuoden kuluessa. Kun synnytysmäärät ovat jo tuostakin ajankohdasta pienentyneet, ennuste on entistä vahvemmin tämä.

    – Kukaan ei varmaan arvannut, että meidän synnytysluvut putoavat näin nopeasti. Syntyvyyden lasku on pudottanut yhä useampia sairaaloita alle tuhannen synnytyksen rajan alle, sanoo Gissler.

    Erityisesti Itä-Suomessa ja Lapissa synnytykset ovat vähentyneet jo niin selvästi, että jos sama tahti jatkuu, edessä on suuria päätöksiä.

    Uutena sairaalana Lapin keskussairaala joutuu tänä vuonna hakemaan poikkeuslupaa toiminnan jatkamiseen, sillä Rovaniemellä synnytettiin viime vuonna enää 860 kertaa.

    Gissler muistuttaa, että alueelliset tilanteet pitää päivystysasetuksenkin mukaan huomioida.

    – Joustoa varmasti on päivystysasetuksen hengen mukaisesti. Olisi hurjaa, jos esimerkiksi Ivalosta lähdettäisiin Ouluun synnyttämään, kun matkaa on 700 kilometriä.

    Myös Etelä-Karjalassa on tiputtu niukin naukin alle tuhannen synnytyksen alarajan. Etelä-Karjalan keskussairaalassa Lappeenrannassa synnytyksiä oli viime vuonna enää 861. Lappeenrannassa ratkaisua tilanteeseen haetaan markkinoimalla synnytysosastoa venäläisille.

    AOPSTM: Synnytykset maakuntien vastuulla tulevaisuudessa

    Sosiaali- ja terveysministeriöstä toppuutellaan perheiden ja sairaalan henkilökunnan huolta siitä, mitä synnytysosastoille tapahtuu nykyisten poikkeuslupien umpeuduttua.

    – Sairaalat tekevät uuden anomuksen, jos ja kun katsovat sen tarpeelliseksi. Tavoitteena on, että sote-uudistuksen jälkeen maakunnat tekisivät tässä asiassa päätöksiä, toteaa lääkintöneuvos Timo Keistinen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

    Sote- ja maakuntauudistusta odotellessa terveydenhuoltolaki (Finlex) ja sen asetukset ovat voimassa entiseen tapaan ja sairaaloilla on mahdollisuus hakea uusia poikkeuslupia. Tämä ei poikkeusluvalla toimivia sairaaloita lohduta, sillä tulevien maakuntien päätöksiä on vähintään yhtä vaikea ennakoida kuin ministeriön linjauksia.

    – Se vaikuttaa kaikkeen toimintaan, työntekijöiden hyvinvointiin ja tulevaisuuden ajatuksiin, ja ehkä myös maakuntalaiset miettivät, onko meillä tätä palvelua jatkossa vai ei, naistentautien ja synnytysten ylilääkäri Jaana Kröger Mikkelin keskussairaalasta.

    Kröger muistuttaa, että Etelä-Savo on pieni maakunta, ja Itä-Suomen alueella toimii kaksi muutakin synnytyssairaalaa. Ei ole mitenkään varmaa, että nykytilanne säilyy, vaikka matkat synnytyssairaalan alueelta toiselle ovat pitkiä.

    Kuopiossa yliopistollisessa sairaalassa synnytyksiä oli viime vuonna vähemmän kuin koskaan ennen. Kuopiossa keikutaan kuitenkin nykyisen alarajan kannalta katsottuna turvallisesti 2120 synnytyksessä. Joensuussa synnytettiin viime vuonna 1230 kertaa.

    Etelä-Savon lisäksi myös Kainuussa ja Meri-Lapissa synnytysten määrä on jo aiemmin pudonnut niin paljon, että synnytystoiminnalle on pitänyt hakea poikkeuslupaa ministeriöltä.

    Ministeriön vakuuttamiseksi on haettu eri keinoja osoittaa synnytystoiminnan laatu. Kemissä synnytykset siirtyivät Mehiläinen Länsi-Pohja -yhteisyrityksen hoidettavaksi. Mikkelin keskussairaalassa tehdään mittavaa laajennusta. Poikkeuslupaa on pitänyt hakea myös yli 100 miljoonan euron peruskorjaus- ja rakennushankkeeseen (Essote), joka tuo myös kaivatut uudet tilat synnytysosastolle.

    Maarianhamina on Suomen synnytyskartalla se pienin piste, ja sen keskussairaalan toiminta ja palvelut ovat Ahvenanmaan maakuntapäivien käsissä. Ahvenanmaan keskussairaalassa Maarianhaminassa synnytettiin viime vuonna 270 kertaa, mikä on koko maan pienin määrä.

    Matkasynnytyksiä suhteessa yhtä paljon pohjoisessa ja etelässä

    Jos matka synnytyssairaalaan on pitkä, perheet varautuvat yleensä menemällä paikkakunnalle tuttavien luo tai potilashotelliin ennen laskettua aikaa.

    Matkasynnytysten määrä on kaksinkertaistunut 2000-luvulla, mutta niiden osuus synnytyksistä on sama pohjoisessa ja eteläisessä Suomessa (Maaseudun tulevaisuus). Eri puolilla Suomea onkin kokeiltu kätilön ottamista mukaan ambulanssiin.

    Ensisynnyttäjän saattaa olla vaikeampi arvioida etukäteen, milloin synnytys saattaa käynnistyä. Toisaalta toisen lapsen kohdalla asiat voivatkin edetä yllättävän nopeasti. Osa äideistä taas tarvitsee synnytysosaston apua jo ennen synnytystä.

    Tutkimusprofessori Mika Gissler THL:stä sanoo, että esimerkiksi pääkaupunkiseudulla huomattiin, että synnytysvalmennuksen vähentäminen toi epävarmuutta synnyttäjille siitä, miten ja milloin synnyttämään tullaan.

    – Videoiden katselusta on siirrytty takaisin ihan oikeassa elämässä tapahtuviin synnytysvalmennuksiin, jolloin perhe saa paremmin tietoa.

    Gissler kertoo, että kaikissa Pohjoismaissa syntyvyys laskee. Gissler sanoo, että Ruotsista on jo kantautunut tietoa, että myös pitkä matka synnytyssairaalaan vaikuttaa perheiden lapsihaaveisiin.

    – Mietitään kaksi kertaa, tehdäänkö uutta lasta, jos lähisairaala on lopettanut. Yleensä kyllä lastenhankintapäätökset tehdään muilla perusteilla, että ei se ehkä suureen linjaan vaikuta.

    Minulla olisi varmaan tullut kamala ikävä perhettäni, mikä olisi vaikuttanut jaksamiseen ja mielialaankin. Janni Rikama, Mikkeli

    Jos mikkeliläisen Janni Rikaman olisi pitänyt lähteä synnyttämään kauemmas, olisi se kuopuksen synnytyksen kohdalla tarkoittanut pitkää erossa olemista perheestä. Rikama oli sairaalassa noin viikon ennen kuin Heta syntyi.

    – Mieheni ei olisi voinut matkustaa joka päivä esikoisen kanssa pitkää matkaa minua katsomaan. Minulla olisi varmaan tullut kamala ikävä perhettäni, mikä olisi vaikuttanut jaksamiseen ja mielialaankin, sanoo Rikama.

    Esa Huuhko / Yle

    Rikama on huolissaan siitä, että toiminnan jatkuvuudesta ei ole takeita.

    – Jos Mikkelissä synnytykset lakkaisivat, siinä tulisi paljon turhia riskejä. Ei ole mitään järkeä siinä, että välimatkat pitenevät entisestään. Nytkin on jo sellaisia paikkakuntia, josta joutuu hirveän pitkän matkan menemään lähimpään sairaalaan.

    Korjattu 4.2.2019 kello 7.02: Korjattu sitaattiin paikkakunnaksi Oulu. Aiemmin jutussa luki Rovaniemi.

    Korjattu 4.2.2019 kello 13:50: Korjattu Lappeenrannan synnytysten määrä viime vuonna. Etelä-Karjalan keskussairaalassa Lappeenrannassa synnytyksiä oli viime vuonna enää 861. Jutussa oli väärä luku.

    Korjattu 5.2.2019 kello 9:45. Naistenklinkikalla hoidettiin viime vuonna lähes 9 000 synnytystä eikä lähes 6 000, kuten jutussa aiemmin kerrottiin.

    Lue myös:

    Syntyneiden lapsien määrä jatkaa vähenemistään Suomessa: Yhä harvemmassa perheessä on tulevaisuudessa kaksi lasta

    Syntyneiden määrä historiallisen pieni: vauvoja syntyi viimeksi vähemmän vuonna 1868 – katso tästä kuntasi tilanne

    Päivittäisiä tekstareita, tunteista puhumista, yhdessä harrastamista – ongelmanuoren ja nuorisotyöntekijän suhteesta voi tulla hyvin tiivis

    Päivittäisiä tekstareita, tunteista puhumista, yhdessä harrastamista – ongelmanuoren ja nuorisotyöntekijän suhteesta voi tulla hyvin tiivis


    Tästä on kyseEtsivä nuorisotyö tukee nuoria aikuisia muun muassa arjen hallinnassa ja koulutuspolun etsimisessä.Etsivän nuorisotyöntekijä ja nuori voivat olla hyvin läheisiä.Nuorisotyöntekijän työ on ajoittain raskasta, jos nuoren elämä ei...

    Tästä on kyseEtsivä nuorisotyö tukee nuoria aikuisia muun muassa arjen hallinnassa ja koulutuspolun etsimisessä.Etsivän nuorisotyöntekijä ja nuori voivat olla hyvin läheisiä.Nuorisotyöntekijän työ on ajoittain raskasta, jos nuoren elämä ei etene suunnitellusti.

    21-vuotiaan Salla Lehtimäen elämä ajautui solmuun muutama vuosi sitten. Hän on yksi nuorista, joka on saanut korvaamatonta apua etsivästä nuorisotyöstä.

    Lehtimäki ja etsivä nuorisotyöntekijä Riika Ukonaho tapasivat yli kaksi vuotta sitten, kun Lehtimäki hakeutui oma-aloitteisesti etsivän nuorisotyön asiakkaaksi. Kahdessa vuodessa on yhdessä käyty läpi ihmissuhteita, koulutusta ja ihan tavallisia arkisia asioita.

    – Riikalle on tosi helppo puhua ja hän löytää aina oikeat sanat. Meillä on hyvä ja lämmin suhde, Lehtimäki sanoo ja vilkaisee Ukonahoa kiitollisena.

    Salla Lehtimäki on saanut paljon apua etsivältä nuorisotyöntekijältä Riika Ukonaholta. Timo Sihvonen/Yle

    Lehtimäki ei halua avata tarkemmin omaa tilannettaan, mutta kertoo, että on asiakkuutensa aikana saanut uuden koulupaikan.

    – Olemme Riikan kanssa käyneet yhdessä tutustumassa kouluun ja eri koulutusaloihin. Olen saanut täältä ihan konkreettista apua, Lehtimäki sanoo.

    Etsivän nuorisotyöntekijän ja nuoren suhde voi muodostua hyvinkin tiiviiksi. Tekstareita lähetetään pienestäkin syystä, ja työntekijä on mukana arjessa juuri sen verran kuin nuori tarvitsee.

    – Teemme myös kotikäyntejä ja voimme käydä nuoren kanssa harrastamassa tai yhdessä hoitamassa asioita. Kyllä siinä väkisinkin tulee läheiseksi, etsivä nuorisotyöntekijä Veli-Pekka Kontio sanoo.

    Läheinen yhteistyö johtaa helposti siihen, että nuoren tilanne tulee nuorisotyöntekijöillä henkilökohtaiseksi.

    – Kun nuoret avautuvat elämästään, meneehän se melkein päivittäin ihon alle. En kuitenkaan vapaa-ajalla mieti työasioita, starttipajan ohjaaja Teemu Eskelinen sanoo.

    Etsivä, joka löytää

    Etsivä nuorisotyö saattaa nimenä kuulostaa salapoliisityöltä, mutta enemmän työ on löytämistä kuin etsimistä. Ensimmäinen askel on on luoda kontakti nuoreen.

    – Joskus tilanne vaatii useamman soiton ja tavoittelun, että nuori tarttuu annettavaan apuun, etsivä nuorisotyöntekijä Veli-Pekka Kontio sanoo.

    – Tottakai myös nuoren täytyy ottaa vastuu itsestään ja elämästään. Ei kukaan voi tehdä toisen puolesta asioita, mutta voidaan auttaa, etsivä nuorisotyöntekijä Riika Ukonaho sanoo.

    Kontio ja Ukonaho toimivat etsivinä nuorisotyöntekijöinä Kajaanissa. Tavanomainen asiakas on parikymppinen koulunsa keskeyttänyt nuori aikuinen.

    – Nuorilla on paljon samankaltaisia ongelmia, kuten koulukiusaamista, ongelmia vanhempien kanssa, päihteitä tai sopeutumisongelmia, Ukonaho ja Kontio kertovat.

    Asiat eivät aina mene kuin ajattelisi, mutta se kuuluu tähän työhön. Veli-Pekka Kontio

    Kajaanilaisen Ohjaamo Nupan tiloissa toimivat päivittäin etsivät nuorisotyöntekijät ja nuorten starttipaja. Nuori voi saada matalalla kynnyksellä apua elämänsä ongelmatilanteisiin. Paikalla ovat säännöllisesti myös te-toimiston työntekijä, diakoniatyö, sosiaali-isännöitsijä ja muita nuorille suunnattuja palveluja.

    Nupan starttipajassa opetellaan ryhmissä arjen perustaitoja. Pienryhmissä toimiminen lisää syrjäytyneen nuoren sosiaalisia taitoja, tuo vertaistukea ja vahvistaa minäkuvaa.

    – Me ollaan aina näissä tilanteissa nuoren puolella pöytää, etsivä nuorisotyöntekijä Veli-Pekka Kontio sanoo.

    Kontion, Ukonahon ja Eskelisen mielestä etsivällä nuorisotyöllä on iso rooli syrjäytymisen ehkäisyssä ja hoitamisessa. Etsivä nuorisotyö toimii jo lähes kaikissa Suomen kunnissa.

    Iloa pienistä onnistumisista

    Nuorisotyöntekijä voi kokea itsensä riittämättömäksi, jos nuori ei ota apua vastaan tai kohtaa jo vaikeassa tilanteessa takapakkia.

    – Silloin pitää löytää ne pienetkin hetket, missä asiat ovat menneet eteenpäin. Asiat eivät aina mene kuin ajattelisi, mutta se kuuluu tähän työhön, Veli-Pekka Kontio sanoo.

    Kajaanin, Pyhännän ja Ristijärven alueella toimii viisi etsivää nuorisotyöntekijää, jotka tekevät vuosittain töitä noin 200 nuoren kanssa. Yhdellä työntekijällä voi olla kerrallaan lähes 20 asiakassuhdetta.

    Etsivät nuorisotyöntekijät voivat käydä nuoren kanssa esimerkiksi harrastuksissa. Timo Sihvonen/Yle

    Työstä saatu palaute on vähäistä, mutta ajoittain hyvin palkitsevaa. Auttaminen ja sillä saavutettu muutos ovat paras palkinto tehdystä työstä.

    – Kun asiakkuuden päättyessä, nuori kertoo saaneensa paljon apua ja tukea, se on merkittävä ja hieno palaute, etsivä nuorisotyöntekijä Riika Ukonaho sanoo.

    Lue lisää: Yksi haluaa kuolla, toinen on korvaushoidossa ja raskaana – Yle seurasi päivän etsivää nuorisotyötä: "Yhteiskunta asettaa nuorelle valtavasti paineita"

    "Kuin olisi vieressä ja osoittaisi sormella" – Kun auto hajoaa keskelle korpea, mekaanikko voi saada korjausohjeet silmille Australiasta


    Tästä on kyseLisätyn todellisuuden (AR) ja virtuaalitodellisuuden (VR) avulla mekaanikkoja voidaan opastaa tarkasti ja varmasti pitkänkin välimatkan päästä.Kainuun ammattiopisto ja Kajaanin ammattikorkeakoulu yhdistävät lisättyä todellisuutta...

    Tästä on kyseLisätyn todellisuuden (AR) ja virtuaalitodellisuuden (VR) avulla mekaanikkoja voidaan opastaa tarkasti ja varmasti pitkänkin välimatkan päästä.Kainuun ammattiopisto ja Kajaanin ammattikorkeakoulu yhdistävät lisättyä todellisuutta ja virtuaalitodellisuutta myös opetukseen.Hankeessa on mukana myös paikallisia yrittäjiä.

    Kainuun ammattiopiston hallissa on vierekkäin suuri dieselmoottori ja taulutelevisio. Raskaan kaluston huollon kouluttaja Ari Kananen seisoo laitteiden vieressä, päässään scifimäinen laitepanta. Kyseessä on Realwear HMT1, tuttavallisemmin Hattrick-laite.

    Sen avulla Kananen voi auttaa maailman toisella puolella olevaa mekaanikkoa moottorin korjaamisessa. Laite ja ohjelmisto käyttävät hyväkseen virtuaalitodellisuutta (VR) ja lisättyä todellisuutta (AR).

    – Tätä tekniikkaa voidaan käyttää mekaanikkojen, korjaamopäälliköiden sekä työnjohtajien väliseen viestintään ja dokumentaatioon, Kananen sanoo.

    Hattrick-laitteistolla voi ottaa yhteyden maailman toisella puolen olevaan oppilaaseen ja kouluttaa tätä etänä. Lucas Holm/Yle

    Pannan avulla käyttäjä näkee esimerkiksi tietokoneen näytön silmiensä edessä, vaikka henkilö itse seisoisi metsässä rikkinäisen metsäkoneen vierellä.

    Pannassa olevan kameran avulla metsäkoneen kimpussa työskentelevä mekaanikko voi ottaa edessä olevasta laitteesta kuvan, johon etäyhteyden päässä oleva henkilö voi tehdä merkintöjä. Kaikki nämä merkinnät näkyvät mekaanikon silmien edessä.

    – Kuin olisi vieressä ja osoittaisi sormella, että tuossa vika on, Kananen tiivistää.

    Lisättyä todellisuutta voi hyödyntää myös opetuksessa monilla eri tavoilla, sillä laitteet ja ohjelmistot ovat jo olemassa.

    Opit maailman toiselle puolelle

    Hattrick-pannan kautta jaettu data voidaan lähettää tabletteihin, älypuhelimiin tai vaikka luokan älytelevisioruudulle. Silloin opettaja voi pysyä koululla ja jakaa etäoppilaille virtuaalisesti kuvaa tai dataa. Toisaalta oppilas voi olla satojen, jopa tuhansien kilometrien päässä kiinnostavan asian äärellä, ja materiaali voidaan jakaa luokalle opetusmateriaalina.

    Mitä ovat AR ja VR?Virtual reality (VR) tarkoittaa virtuaalista todellisuutta, eli esimerkiksi virtuaalilaseilla silmien eteen tuotua keinotekoista ympäristöä.Augmented reality (AR) eli lisätty todellisuus tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kännykän kameralla kuvattuun reaaliaikaiseen kuvaan on lisätty virtuaalista sisältöä.

    Lisätyn todellisuuden ja virtuaalitodellisuuden käyttö siis tehostaa opetusta ja lisää sen laatua, kun käytössä on entistä suurempi oppimisalue ja laitteisto. Se voi tulevaisuudessa olla hyödyksi useilla aloilla esimerkiksi ammattiin valmistavien näyttötöiden arvioinnissa.

    Hattrick-laitteella on onnistuneesti kokeiltu jo yhteyksiä muun muassa Equadoriin ja Australiaan. Yhteys pelaa lähes viiveettömästi ja maapallon toiselta puolelta onnistuttiin antamaan kännykän näytölle ohjeita.

    – Merkinnät kiinnittyvät ympäristöön ja niihin voi palata, vaikka ensin käyttäisi kameraa muualla, Ari Kananen kertoo.

    Tablettitietokoneen näytölle voi luoda 3D-mallinnoksen laitteesta, joka muuten voisi olla saavuttamattomissa. Lucas Holm /Yle

    Teknologian hyödyntäminen on osa hanketta, jossa ovat mukana Kainuun ammattiopisto, Kajaanin Ammattikorkeakoulu, kainuulaisia yrityksiä ja koneenrakentajia. Hankkeessa halutaan kehittää toimiva, yksinkertainen ja monipuolinen tapa helpottaa mekaanikkojen työtä ja uudistaa opetusta.

    Teknologiaa voidaan käyttää useilla eri aloilla, mutta tämänhetkinen hanke keskittyy raskaan kaluston koulutukseen.

    Hankkeen puitteissa Kajaanin ammattikorkeakoulussa luodaan myös 3D-mallinnusta. 3D-mallit tuovat koneet ja koneiden osat kaikkien saataville. Malleja voidaan pyöritellä ja tutkia mobiililaitteilla ja tietokoneilla. Koulussa voidaan siis tutkia laitteistoja, joita ei ole varaa hankkia koulutustarkoituksiin.

    Mekaanikko ei ole "rasvapeikko"

    Raskaan kaluston huollon kouluttaja Ari Kanasen mukaan teknologian kehittymisessä suuri haaste on saada sekä opettajien, yrittäjien että opiskelijoidenkin mielikuvat muuttumaan. Enää työmailla ei heiluta vain ruuvimeisselien ja jakoavaimien kanssa.

    – Nykyajan mekaanikko ei ole enää mikään "rasvapeikko", vaan työ liittyy koko ajan enemmän sähköön ja elektroniikkaan. Tätä puolta pitäisi pystyä markkinoimaan myös nuorille, sillä osaavista raskaan kaluston mekaanikoista on jatkuvasti pulaa, Kananen sanoo.

    Näen, miten tätä teknologiaa voidaan käyttää hyödyksi käytännön tilanteissa. Juha Merta

    Uuden teknologian siirtyminen käytäntöön vaatii hieman siirtymäaikaa, mutta sekä oppilaitosten että yritysten edustajat uskovat Hattrick-teknologian siirtyvän arkipäivään. Hanke valmistuu vuoden kuluttua, ja sen jälkeen tekniikkaa aletaan käyttää opetuksessa ja työelämässä.

    – Uskon, että tämä teknologia jalkautuu käytännön työhön hyvin nopeasti ja poikii muita konkreettisia asioita, Kananen sanoo.

    "Tulevaisuus on tässä"

    Hattrickin kaltaisten laitteistojen käyttö aivan tavallisen mekaanikon työssä ei välttämättä ole kaukana. Toimittajan testatessa laitetta kävi ilmi, että dieselmoottoreista tietämätönkin voi tehdä pieniä korjaus- ja mittaustöitä lisätyn todellisuuden avustuksella.

    On hyvin yksinkertaista ottaa ääniohjattavalla kameralla kuva moottorista ja sen jälkeen opettaja voi ympyröidä silmien eteen kuvasta löytyvät osan, jossa vika on. Tuntuu kuin opettaja olisi vierellä opastamassa.

    Lisätyn todellisuuden avulla amatöörikin voi korjata auton moottoria. Lucas Holm / Yle

    Raskaan kaluston kanssa toimivat yrittäjät näkevät laitteessa suunnatonta potentiaalia: huoltoseisokit lyhentyvät, ongelmien täsmädiagnosointi nopeutuu ja kustannukset pysyvät alhaisina, kun mekaanikkojen matkustaminen vähenee.

    – Näen, miten tätä teknologiaa voidaan käyttää hyödyksi käytännön tilanteissa. Meillä on yksi yksikkö tällä hetkellä Afrikassa, ja laitteisto mahdollistaa meille yhteisen koulutuksen heidän kanssaan, Real Machineryn huoltopäällikkö Juha Merta sanoo.

    Sama teknologiaa voi käyttää monilla eri aloilla, esimerkiksi kirurgien kouluttamisessa. Silloin oikeat leikkaustilanteet voidaan tuoda oppilaiden nähtäville paikasta riippumatta. Kainuulaisen hankkeen tekijät uskovat, että AR ja VR ovat niin koulutuksen kuin työelämänkin uutta arkipäivää.

    – Tulevaisuus on tässä, Kananen sanoo.

    – Tuon minä allekirjoitan. Isoilla kirjaimilla, Juha Merta lisää.

    Parikymppinen yrittäjä Pinja Nahkala onnistuu siinä, missä monet konkarit eivät – työt jäävät työpaikalle

    Parikymppinen yrittäjä Pinja Nahkala onnistuu siinä, missä monet konkarit eivät – työt jäävät työpaikalle


    Tästä on kysePinja Nahkala alkoi yrittäjäksi 20-vuotiaana.Nahkala omistaa Sillä Chic -alusvaateliikkeen Kajaanin keskustassa.Yrittäjät stressaavat usein töitä vapaa-ajalla, mutta Nahkala jättää työt aina työpaikalle.21-vuotias Pinja Nahkala...

    Tästä on kysePinja Nahkala alkoi yrittäjäksi 20-vuotiaana.Nahkala omistaa Sillä Chic -alusvaateliikkeen Kajaanin keskustassa.Yrittäjät stressaavat usein töitä vapaa-ajalla, mutta Nahkala jättää työt aina työpaikalle.

    21-vuotias Pinja Nahkala ei ikätovereidensa tavoin käy koulua tai pätkätöissä, vaan pyörittää omaa alusvaateliikettä.

    Nahkalan yrittäjäpolku alkoi puhelinsoitosta. Nahkalan äiti kertoi Kajaanin keskustassa sijaitsevan Sillä Chic -alusvaateliikkeen olevan myynnissä.

    Vanhempien ja ystävien vankkumattoman tuen ansiosta suuri päätös oli helppo tehdä nopeasti.

    – Meni parisen minuuttia ja olin jo juoksemassa kaupalle jututtamaan vanhaa kauppiasta. Sanoin, että minä tulen tänne yrittäjäksi.

    Yrittäjäperheen lapselle ajatus yrittäjyydestä on kasvanut hiljalleen, eikä hyppy pelottanut tai ahdistanut lainkaan. Nahkala kertoo haaveilleensa vaatealan yrittäjän urasta jo pitkään ja asiasta on puhuttu avoimesti kotona vanhempien kanssa.

    Koulutukseltaan Nahkala on stylisti, pukeutumisneuvoja ja muotialan asiakaspalvelija. Kajaanin Ammattiopistossa opiskellut Nahkala sai oppia yrittäjyyteen jo koulussa.

    – Opiskelin, miten yritys perustetaan, ja mitä kaikkea yrittämiseen kuuluu.

    Pelottaa melkein jo se, että ei oikeasti pelota ollenkaan. Pinja Nahkala

    Nahkala on ihminen, joka ajattelee ongelmatkin positiivisesti. Jos haasteita ilmenee, hän ei hätkähdä vaan tarttuu toimeen ja kysyy apua.

    Nahkala ei siis juuri jahkaile. Puoli vuotta yrittäjäuran jälkeen hän on laajentamassa toimintaansa suurempiin liiketiloihin.

    – Pelottaa melkein jo se, että ei oikeasti pelota ollenkaan, Nahkala sanoo.

    "Teen sen huomenna"

    Nahkala aloittaa aamunsa lukemalla sähköpostit ja suunnittelemalla yrityksen somemarkkinointia. Päivä kuluu asiakkaita palvellessa. Asiakaspalvelu onkin Nahkalan työn suola ja sokeri

    – Minusta on kivaa olla toisille iloksi ja avuksi, Nahkala sanoo ja väläyttää iloista hymyä.

    Pinja Nahkalan työssä asiakaspalvelu on pääroolissa. Mimmi Nietula / Yle

    Kun liikkeen valot on sammutettu ja ovi lukittu, jäävät työasiat liikkeeseen. Kahdeksan tuntinen työpäivä riittää töille, ja vapaa-aika kuluu ystävien, koirien ja perheen kanssa. Raskaastakin työpäivästä pääsee yli lähtemällä lenkille tai kuntosalille.

    – Joskus tulee olo, että olen unohtanut jotain tai keksin illalla uuden somemarkkinointi-idean. Silloin ajattelen, että teen sen huomenna. Harvoin sille kotona voi mitään, Nahkala toteaa rennosti.

    Aivan täysin ilman stressiä Nahkalakaan ei pysty elämään, mutta työasioita ei vatvota turhaan.

    – Olen varmaan oppinut tämän vanhemmiltani: meillä on kotona aina ajateltu, että työt jäävät työpaikalle. Jotkut asiat tietenkin stressaavat, mutta kun ajattelee järjellä, työasiat eivät syö vapaa-aikaa, Nahkala sanoo.

    Kouluaikoinakaan ei stressattu turhista, koska asiat hoidettiin ajallaan ja tunnollisesti.

    – Jos tulee ongelma, hoidan sen heti alta pois, muuten se alkaa vaivaamaan. Kun hoitaa asiat huolella, säästyy turhalta stressiltä.

    Nahkala siis poikkeaa massasta ja onnistuu siinä, missä monet konkariyrittäjät eivät.

    Ongelmat eivät ratkea väsyneenä

    Töiden vieminen kotiin on yrittäjien keskuudessa yleistä.

    – Moni yrittäjä ei erota työtä ja vapaa-aikaa toisistaan ja välillä vähintäänkin aivot on koko ajan työasioissa. Jos väsyneenä lähtee ratkomaan haastetta, se tuntuu helposti ainakin kaksinkertaiselta, sanoo stressin ja palautumisen asiantuntija, psykologi Satu Kettunen.

    Kettunen neuvoo, että olisi hyvä aina nukkua yön yli ja ratkaista ongelma vasta virkeänä. Kun työtä ja vapaa-aikaa ei erota toisistaan, keho ja ja aivot kuormittuvat, vaikka työ olisi itsessään mukavaa.

    – Jos jatkuvasti miettii ongelmanratkaisua, se virittää kehoa. Ja jos keho on virittyneessä tilassa 3–4 tuntia ennen nukkumaan menoa, se vaikuttaa myös uneen, eikä unien alkutunteina tapahdu tärkeää palautumista, Kettunen kertoo.

    Monen yrittäjän, ja myös monen palkansaajan, kokemasta ongelmasta voi kuitenkin päästä eroon. Se vaatii vain päätöksen.

    – Itsekin olen yrittäjänä tehnyt sen päätöksen, että nyt en mieti tätä ja keskityn selvästi myönteisiin asioihin, jotka eivät kuormita, Kettunen sanoo.

    Alusvaatteita on vaikea ostaa netissä, mikä saattaa olla kivijalkaliikkeen pelastus.Mimmi Nietula / Yle

    Pinja Nahkalan kaltaisia nuoria yrittäjiä todella tarvitaan, sillä Kainuun Yrittäjien toimitusjohtajan Anu Tervosen mukaan Kainuussa noin kolmasosa yrityksistä kaipaa jatkajaa seuraavan viiden vuoden kuluttua. Hyvin tuottavan yrityksen kanssa yrityskaupat yleensä menevät sujuvasti.

    – Yleisin ongelma yrityskaupoissa on, että yrittäjä herää asiaan liian myöhään. Pitäisi muistaa, että oikean ostajan löytäminen voi kestää vuosia, kertoo Tervonen.

    Persoona peliin somessa

    Pinja Nahkala palvelee asiakkaita aina suuri hymy kasvoillaan. Nahkala nauttii työstään joka päivä ja haluaa näyttää sen myös muille.

    – Persoonana olen tosi ulospäinsuuntautunut ja energinen.

    Hän on tuonut persoonansa esille myös yrityksen sosiaalisessa mediassa. Nahkala uskoo, että perinteinen kivijalkaliike tarvitsee somen tuekseen.

    – Se on iso osa arkipäivää ja ihan äärimmäisen hyvä tapa saada yhteyttä ihmisiin.

    Kivijalkamyymälöiden katoamisesta on huhuiltu jo pitkään, mutta Nahkala ei usko vanhanaikaisen asiakaspalvelukulttuurin kuolemaan.

    – Minusta tuntuu, että kivijalkaliikkeet ovat nouseva trendi. Varsinkin alusvaateliikkeissä. joiden tuotteita on tosi vaikea myydä netissä, kaivataan sitä asiakaspalvelijaa. Hyvällä somemarkkinoinnilla kivijalkaliikkeitä saa nostettua sieltä pohjalta, johon nyt on vähän vajottu, Nahkala sanoo.

    Yksi hotellivieras voi aiheuttaa pyykkiä kahden edestä – pienellä vaivalla teet itsestäsi ekomatkailijan

    Yksi hotellivieras voi aiheuttaa pyykkiä kahden edestä – pienellä vaivalla teet itsestäsi ekomatkailijan


    Tästä on kyseHotellit pyrkivät vähentämään jatkuvaa pyykin määrää. Tarkoituksena on säästää luontoa ja rahaa.Kuluttaja voi vaikuttaa asiaan pienillä teoilla.Pyyhkeet ja vuodevaatteet ovat useimmiten vuokratekstiilejä, joiden pesusta...

    Tästä on kyseHotellit pyrkivät vähentämään jatkuvaa pyykin määrää. Tarkoituksena on säästää luontoa ja rahaa.Kuluttaja voi vaikuttaa asiaan pienillä teoilla.Pyyhkeet ja vuodevaatteet ovat useimmiten vuokratekstiilejä, joiden pesusta vastaa hotellin yhteistyökumppani.

    Naantalilainen Koivun perhe ulkoilee lomallaan paljon. Perheen lapset ovat tällä hetkellä laskettelukoulussa, mutta he ovat käyneet loman aikana katsomassa myös poroja ja laskemassa kelkkamäessä.

    Reippailun jälkeen perhe palaa hotellihuoneeseen, jossa jokaisella on oma pyyhe odottamassa käyttöä. Samalla tavalla kuin kotona.

    – Emme oleta, että pyyhkeet vaihdetaan joka päivä. Katsomme, mikä pyyhe on kenenkin, ripustamme ne paikalleen ja käytämme samoja pyyhkeitä, Kuusamon Rukalla lomailevan perheen äiti Marja Koivu kertoo.

    Vaikka perhe on lomalla, hotellissa ei haluta tehdä turhaan pyykkiä.

    – Pikkuisen tulee myös ekologisuutta mietittyä, mutta enemmän tämä on kotona opittu tapa, Koivu sanoo.

    Naantalilainen Marja Koivu hyppäsi lapsiensa kanssa gondoli-hissiin Kuusamon Rukalla. Perhe ulkoilee loman aikana paljon.Ensio Karjalainen / Yle

    Moni hotelli pyrkii vähentämään jatkuvaa pyykin määrää. Tarkoituksena on säästää luontoa ja rahaa. Kysyimme muutamasta hotellista, millä tavalla asiakas voi aidosti vaikuttaa pyyhkeiden ja liinavaatteiden pesutahtiin hotelleissa.

    Lattialla pyyhe on pyykkikoneen oma

    Kertyvän pyykin määrään vaikuttaa ennen kaikkea se, onko asiakas hotellissa yhden vai useamman yön. Scandic Hotels -ketjussa ohjeistetaan asiakkaita jättämään pyyhkeet lattialle, jos ne halutaan vaihtaa puhtaisiin kesken vierailun. Kylpyhuoneeseen ripustettuun pyyhkeeseen ei kosketa.

    – Jokainen lomailee kuten haluaa, mutta ajatuksenamme on, että myös hotellissa samaa pyyhettä voi käyttää kaksi tai kolmekin kertaa. Se on vastuullisempaa kuin pestä pyyhe jokaisen käytön jälkeen, sanoo Scandic Rukahovin hotellinjohtaja Lea Riekki.

    Hotellihuoneeseen saapuvaa asiakasta odottavat aina puhtaat liinavaatteet ja pyyhkeet.Pixabay

    Samankaltainen ohjeistus odottaa asiakasta myös Sokos Hotels Oy:n hotelleissa. Lattialle jätetyt pyyhkeet ovat pyykkikoneen omaisuutta.

    – Pyykin määrä on vähentynyt huomattavasti, koska emme vaihda pyyhkeitä turhaan. Asiakas pyytää puhtaita pyyhkeitä yleensä vain siinä tapauksessa, että pyyhe on märkä tai likaantunut, Break Sokos Hotel Kolin asiakaspalvelupäällikkö Sari Otalahti kertoo.

    Ajatusmalli ei ole uusi. Riekin mukaan jo vuonna 1994 ketjun työntekijä keksi kertoa asiakkaille, että he voivat pienentää hotellissa kertyvää pyykkivuorta käyttämällä samaa pyyhettä useamman kerran.

    – Ajatuksen taustalla oli säästää liinavaatekulutuksessa ja sitä kautta säästää myös ympäristöä. Tänä päivänä käytäntö on käytössä ympäri maailmaa, Riekki kertoo.

    Löhöä vain omalla vuoteella

    Usein hotellissa saa yöpyä kahden hengen huoneessa, vaikka olisi reissussa yksin. Jos matkailija haluaa vähentää turhan pyykin syntymistä, vapaana olevaa vuodetta ei kannata käyttää löhöilyyn tai tavaroiden säilyttämiseen.

    Liinavaatteita ei vaihdeta toisesta vuoteesta, jos ne ovat täysin koskemattomia.

    – Siinä olemme tarkkoja. Jos selkeästi näemme, ettei toista vuodetta ole käytetty, emme vaihda tekstiilejä. Se olisi turhaa, asiakaspalvelupäällikkö Sari Otalahti kertoo.

    Se on pieni asia, mutta lämmittää mieltä. Sari Otalahti

    Asiakas voi välttää liinavaatteiden ylimääräistä myös pesua yhdellä pienellä eleellä. Useimmissa hotelleissa oveen voi ripustaa kyltin, joka kertoo huoneen olevan vielä siisti, sitä ei tarvitse siivota.

    – Asiakkaan viipyessä esimerkiksi viikon, liinavaatteet vaihdetaan vasta kolmannen yön jälkeen, jos asiakas niin haluaa, Otalahti sanoo.

    Moni asiakas haluaa helpottaa myös kerroshoitajan työtä. Silloin Otalahdella tekisi mieli halata asiakasta.

    – Asiakkaat tietävät, että kerroshoitajan työ on fyysisesti raskasta. Monet vieraat ottavatkin itse pussilakanat ja tyynyliinat pois ja viikkaavat ne nätisti pinoon. Se on pieni asia, mutta lämmittää mieltä.

    Pyyhe pyörii koneessa vähintään sata kertaa

    Hotellin asiakas ei välttämättä huomaa, minkälainen järjestelmä pyykkikuorman vähentämiseksi on rakennettu. Puhtaita pyyhkeitä ja vuodevaatteita ei ole hotellin varastossa vinossa pinossa odottamassa käyttöä, vaan tekstiilit tilataan yleensä varausten mukaan.

    Pyyhkeet ja vuodevaatteet ovat useimmiten vuokratekstiilejä, joiden pesusta ja huollosta vastaa hotellin yhteistyökumppani. Esimerkiksi Scandic Hotels -ketjussa tekstiilien elinkaari on 4–6 vuotta. Froteepyyhkeitä pestään minimissään sata ja liinavaatteita vähintään 200 kertaa.

    – Yhteistyökumppanimme Comforta Oy kierrättää loppuun kulutetut tekstiilit sataprosenttisesti. Niistä tehdään muun muassa teollisuuden tarpeisiin imeytysmattoja, sanoo Scandic Hotels Oy:n kestävän kehityksen koordinaattori Henna Kokko.

    Etenkin kotimaiset asiakkaat ovat tottuneet siihen, ettei pyyhettä vaihdeta useasti, sanoo Scandic Rukahovin hotellinjohtaja Lea Riekki. Taustalla työskentelee vastaanottovirkailija Milla Mustola.Ensio Karjalainen / Yle

    Hotellitekstiilien on oltava aina priimakunnossa – esimerkiksi pussilakanat ovat rypyttömiä ja puhtaan valkoisia. Asiakas tietää silloin nukkuvansa puhtaassa pedissä.

    Myös materiaalien on oltava laadukkaita, koska silloin ne kestävät käyttöä ja pesua.

    – Hotellitekstiileillä on paljon käyttöä. Se on otettu huomioon hankinnasta lähtien, eli materiaalivaihtoehdot ovat harkittuja ja pitkäikäisiä, kertoo kajaanilaisen Pohjolan Tekstiilihuolto Oy:n toimitusjohtaja Terhi Tuomainen.

    Yritys toimittaa hotellitekstiilejä Kainuuseen ja lähimaakuntiin. Vaikka teollisessa pesulassa pesuerät ovat suuria, jokainen erä voidaan käsitellä likaisuusasteen ja tekstiilityypin mukaan.

    – Esimerkiksi pesuaineet on määritetty tietylle pesuerälle sopivaksi. Tämä vaikuttaa paljon tekstiilien pitkäikäisyyteen, Tuomainen kertoo.

    Lue lisää:

    Lomalainen, oletko buffet- ja energiasyöppö? Hotellit heräsivät säästämään luontoa ja rahaa

    Koulut kyllästyivät kritisoituun KiVa Koulu -ohjelmaan ja tekivät oman versionsa – ensimmäiseksi opetellaan, miten kaveri kohdataan oikein

    Koulut kyllästyivät kritisoituun KiVa Koulu -ohjelmaan ja tekivät oman versionsa – ensimmäiseksi opetellaan, miten kaveri kohdataan oikein


    Tästä on kyseKajaanissa on otettu käyttöön oma SoPu-ohjelma, jolla pyritään ennaltaehkäisemään koulukiusaamista.SoPu-ohjelma on koulujen oma versio noin 10 vuotta käytössä olleesta KiVa Koulu -ohjelmasta.Kainuussa on THL:n tutkimusten mukaan...

    Tästä on kyseKajaanissa on otettu käyttöön oma SoPu-ohjelma, jolla pyritään ennaltaehkäisemään koulukiusaamista.SoPu-ohjelma on koulujen oma versio noin 10 vuotta käytössä olleesta KiVa Koulu -ohjelmasta.Kainuussa on THL:n tutkimusten mukaan valtakunnan alhaisimmat koulukiusaamisprosentit.

    Seinällä on päällekkäin kuvia. Ylimmän rivin piirroksissa lukee ystävällisyys, kaveruus ja auttavaisuus. Seuraavaksi sinne nostetaan kortti, jossa lukee "huomioon ottava".

    Oppilaat viittaavat ja saavat kukin vuorollaan kertoa, minkä kuvallisen kortin he ylimmälle riville nostaisivat. Kuvallisessa kortissa on adjektiivi, jolla kuvataan hyvän koulukaverin luonnetta.

    Wiljami Heikkilä saa esittää omaa ehdotustaan, ja se on "harkitsevaisuus". Muut oppilaat antavat hyväksyvän nyökkäyksen ja kortti nostetaan ylimmälle riville.

    Kajaanin opinahjoissa kokeillaan uusia keinoja koulukiusaamisen ehkäisemiseksi. Timo Sihvonen / Yle

    Lehtikankaan koulussa Kajaanissa 3B-luokan oppilaat pohtivat kuvallisten esimerkkien avulla, miten luokalle tullut uusi oppilas tulisi ottaa vastaan.

    Oppitunti on osa kajaanilaista SoPu-ohjelmaa, jolla pyritään ennaltaehkäisemään koulukiusaamista. Oppitunnilla halutaan lisätä luokan yhteenkuuluvuutta, sitä kuuluisaa me-henkeä. Samalla oppilaat opettelevat tunteiden ja vuorovaikutuksen merkitystä.

    Jo ennen SoPu-ohjelman käyttöönottoa Kainuussa on onnistuttu kitkemään koulukiusaamista. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen viimeisimmän keväällä 2017 tehdyn valtakunnallisen kouluterveyskyselyn mukaan maakunnassa koulukiusaamista koetaan vähiten koko Suomessa.

    Kun tekee itse, saa sellaisen kuin haluaa

    SoPu tulee sanoista sovitaan puhumalla. Kaksi vuotta käytössä ollut ohjelma pohjautuu Kiva Koulu -ohjelmaan, joka on saanut viime aikoina kritiikkiä, koska osa kouluista on käyttänyt sitä väärin. Hankkeen on jopa sanottu olevan kiusatulle vahingollinen ja lisäävän kiusaamista.

    Lehtikankaan koulun apulaisrehtori Liisa Halonen ei lähde moittimaan KiVa Koulua. Kajaanissa kuitenkin kyllästyttiin siihen, että maksulliseksi syksyllä 2016 muuttunut hanke ei ole päivittynyt, vaikka tarjolla on uutta materiaalia.

    Kiva-koulun lisenssimaksut ovat koulun oppilasmäärän mukaan 50–400 euroa lukuvuodessa. Tarjolla on myös kuntalisenssihinnoittelu, jossa kunta maksaa kaikkien koulujen lisessimaksut. Tällöin yli puolet kunnan peruskouluista on oltava mukana KiVa Koulu -hankkeessa. Kuntalisenssihinnoittelussa lisenssimaksu on 60 senttiä oppilasta kohden.

    SoPu on nykyaikainen malli KiVa-koulu hankkeesta. Liisa Halonen

    Kajaanilaisista rehtoreista ja opettajista koostunut ryhmä päätti suunnitella itse päivitetyn ohjelman. Ohjelmaan lisättiin maailmalta ja Internetistä löydettyjä sekä arjessa hyväksi huomattuja käytäntöjä.

    – Halusimme tuoda uusia tuulia koulun arkeen sekä uutta tutkittua tietoa. SoPu on nykyaikainen malli KiVa Koulu -ohjelmasta, sanoo Halonen.

    Kiva Koulu -ohjelman perustaja Christina Salmivalli on tyytyväinen, että Kajaanissa on kehitetty oma ohjelma.

    – On hienoa, kun Kajaanissa on saatu aikaiseksi oma ohjelma, jonka taustana Kiva Koulu on, sanoo Salmivalli.

    Eroavuudet näiden kahden eri koulukiusaamista käsittelevän ohjelman välillä ovat kuitenkin vähäiset.

    Kränää, mutta ei kiusaamista

    Apulaisrehtori Liisa Halosen mukaan KiVa Koulusta ja SoPusta löytyy hyvin pitkälti samoja ohjeita ja harjoituksia, mutta SoPu-ohjelmassa ne on otettu laajemmin käyttöön.

    – KiVa Koulu -ohjelma painottuu enemmän kiusaamistilanteiden selvittelyyn, kun SoPu keskittyy ennaltaehkäisyyn, arvioi apulaisrehtori Halonen.

    SoPu-ohjelma on myös päivitetty nykypäivän tasolle. Halosen mielestä oppilailla menee helposti uskottavuus ohjelmaan, kun KiVa Koulun videot ovat 10 vuoden takaa.

    – Ne jopa naurattavat tämän päivän oppilaita, sanoo Halonen.

    Kiva Koulun perustaja Christina Salmivalli kertoo, että väite vanhoista videoista ei pidä enää paikkaansa, sillä KiVa Koulun videot on uusittu viime vuonna. Muitakin uudistuksia ohjelmaan on tehty. Opettajille on muun muassa uudistettu opas ja älypuhelimiin on tullut ladattavaksi KIVA-mobiilisovellus.

    Jasmin Kemppaisen ja Tanja Juntusen mielestä pienet riidat selvitetään joko välitunnilla tai luokassa.Timo Sihvonen / Yle

    Luokan oppilaille jäi vuorovaikutusta käsittelevästä oppitunnista mieleen ainakin muutama yhteisöllisyyttä lisäävä asia.

    – Kaikki luokkalaiset pitää ottaa leikkiin mukaan, kertoo Wiljami Heikkilä.

    – Jos opettaja ei päättäisi pareista, voisi olla, että aina olisi sama pari ja toiset jäisivät ulkopuolelle, sanoo Tanja Juntunen.

    Wiljami Heikkilän kotona keskustellaan aina välillä koulukiusaamisesta.Timo Sihvonen / Yle

    Varsinaista koulukiusaamista 3B-luokan kolmikko ei ole kohdannut, mutta erimielisyyksiä ja pieniä riitoja on välillä tullut.

    – Jos riita on tapahtunut välitunnilla, se selvitetään toisella välitunnilla tai luokassa, sanoo Juntunen.

    – Siitä kerrotaan opettajalle. Jos riita on ollut pieni, voidaan selvittää se itse, joko luokassa tai välitunnilla, jatkaa Jasmin Kemppainen.

    "Ihmisenä kasvaminen" ehkäisee kiusaamista

    SoPu-ohjelman koulukiusaamista ennaltaehkäisevä työ koostuu monesta osatekijästä, joista yksi on Kajaanin koulujen yhteinen aihe: ”ihmisenä kasvaminen”. Tällä tarkoitetaan sitä, että nuori oppii asettamaan tavoitteita ja ratkaisemaan ongelmia itsenäisesti sekä yhdessä muiden kanssa.

    Aihekokonaisuuden sisällä koulut ovat tehneet omia kampanjoita. Lehtikankaan koululla käynnissä on ”Siisti kieli” -kampanja, jonka tavoitteena on keskustelujen, ryhmätöiden ja kannustusten kautta kiroilun vähentäminen ja asiallisemman puhetavan edistäminen. Kevään aikana on tulossa myös kampanja ”Anna Hyvän Kiertää”.

    – Sen avulla pyritään välttämään ennakkoluuloja tutustumalla toisiimme positiivisen kohtaamisen kautta, kertoo 3B:n luokan opettaja Maria Niemelä.

    Oppilaat eivät voi varata välitunnille kavereita. Siellä ollaan kaikkien kanssa. Maria Niemelä

    Ennakkoluulojen lisäksi myös erilaisuus on nostettu koulussa esiin eri tavoin. Viime vuonna oppilaat kävivät katsomassa elokuvan Wonder, joka kertoo pojasta, jolla on kasvojen kehityshäiriön vuoksi poikkeava ulkonäkö.

    – Elokuvan jälkeen oppilaat pohtivat kirjoitelmassa aiheita, jotka liittyvät erilaisuuteen, sanoo Niemelä.

    Kaveria ei saa varata

    Lehtikankaankoulun 3B-luokalla on luotu SoPu-ohjelman pohjalta yhdessä oppilaiden kanssa säännöt, joiden mukaan toimitaan. Yhteiset pelisäännöt eivät ole uusi asia, sillä koulumaailmassa niitä on tehty jo ennen KiVa- ja SoPu-ohjelmia.

    Maria Niemelän luokalla oppilaat eivät saa itse valita pareja, vaan sen tekee opettaja. Hän vaihtaa pareja säännöllisesti, jotta kaikki pääsevät työskentelemään yhdessä. Myös välitunneille on samat säännöt.

    – Oppilaat eivät voi varata välitunnille kavereita. Siellä ollaan kaikkien kanssa, sanoo Niemelä.

    Opettaja Maria Niemelä vaihtaa luokassaan pareja säännöllisesti, jotta kaikki pääsevät työskentelemään eri oppilaiden kanssa.Timo Sihvonen / Yle

    Maria Niemelän mielestä SoPun ohjeistus on selkeä, jolloin opettajan on helppo ottaa se käyttöön.

    – Siinä on huomioitu, mitä tehdään oppilaan kanssa, miten opettaja voi toimia, kuinka koulun tasolla toimitaan, ja miten asiaa käsitellään vanhempien kanssa, kertoo Niemelä.

    Kiusaamisen käsittelyssä on kolme erilaista tasoa.

    Sopimista ei teeskennellä

    Kiusaamis- ja riitatapauksia selvitellään uudessa SoPu-ohjelmassa kolmella tasolla.

    Ensimmäisessä tasossa asiaan puuttuu aikuinen: välituntivalvoja, oma opettaja tai koulunkäyntiavustaja. Keskustelut käydään luokassa, jossa tarvittaessa on mukana oppilaan huoltaja.

    Vaikka Kainuussa on alhaiset prosentit koulukiusaamisessa, apulaisrehtori Liisa Halosen mielestä ei kannata tuudittautua tulokseen.Timo Sihvonen / Yle

    Toisessa tasossa on kysymyksessä selkeä kiusaamistapaus, joka on ollut jatkuvaa, tahallista vihamielistä käyttäytymistä tai pahan mielen aiheuttamista. Kiusaamiselle on tyypillistä, että kiusaaja on jollakin tavalla kiusattua vahvempi.

    Tällöin asiaa käsitellään SoPu-tiimissä, jossa mukana on kaksi opettajaa ja kuullaan erikseen kiusattua sekä kiusaajaa. Aiemmin tällä viikolla kerrottiin, että joissakin Suomen kouluissa kiusattu ja kiusaajat on istutettu saman pöydän ääreen ja pakotettu teennäisesti paiskaamaan kättä. Väkinäinen sovinto on ollut kiusatulle huono kokemus. SoPussa tällaista pyritään välttämään.

    KiVa Koulun kehittäjä, professori Christina Salmivallikuitenkin kommentoi aiemmin Ylelle, että tällaisissa tilanteissa on toimittu myös vastoin KiVa Koulun suosituksia.

    SoPu-ohjelman kolmas taso otetaan käyttöön, jos koulun keinot eivät enää riitä. Silloin apuun kutsutaan ankkuriryhmä, jonka muodostavat koulupoliisi, sosiaalityöntekijä ja nuorisotyöntekijä. Tällöin poliisitalolla järjestettävään keskusteluun kutsutaan oppilaat huoltajineen.

    Kun joku vertainen kertoo kiusaamisesta, seuraavakin uskaltaa tuoda sen julki. Tina Holmberg-Kalenius

    Kiusaamisen ennaltaehkäisyä ja SoPu-ohjelman vaikuttavuutta seurataan lukuvuosittain. Kyselyistä tehdään luokkakohtaiset koonnit, jotka toimitetaan oppilashuoltoryhmälle, joka suunnittelee jatkotoimenpiteet.

    SoPu-kyselyn sekä muiden vastaavien kyselyjen ongelma on se, kuinka moni nuorista uskaltaa kertoa kiusaamisesta edes anonyymisti. Monella on pelko siitä, että kiusaaminen jatkuu tavalla tai toisella.

    Tämä tulee esiin, kun yksi tai useampi oppilas kertoo kiusatuksi tulemisesta, jolloin muutkin hiljaa olleet kohtalotoverit kertovat helpommin omista kokemuksistaan.

    – Vertaistuki on iso asia. Kun joku vertainen kertoo kiusaamisesta, seuraavakin uskaltaa tuoda sen julki, kertoo valtakunnallisen kiusaamisasioiden tuki- ja neuvontakeskus Valopilkun,koordinaattori ja perustaja Tina Holmberg-Kalenius.

    Lue lisää:

    KiVa Koulu -hankkeen äiti torjuu kritiikin: Ohje on ollut alusta asti, ettei kiusattua istuteta pakolla samaan pöytään kiusaajiensa kanssa.

    Ylistettyä Kiva koulu -ohjelmaa käytetään jopa vahingollisella tavalla: ”Jättää aikamoisia traumoja kiusatulle”

    ”Outoa, että 12-vuotiaat ilmoittavat olevansa homoja”

    Neea oli koulussa vuosikausia yksin, kunnes ei enää jaksanut ja vaihtoi koulua – Pitääkö koulussa olla kaikkien kaveri?

    Nainen vastusti 1 500 euron vakuutta sähköyhtiölle, maksu peruttiin – osa yrityksistä vaatii edelleen vakuuksia liian kevein perustein

    Nainen vastusti 1 500 euron vakuutta sähköyhtiölle, maksu peruttiin – osa yrityksistä vaatii edelleen vakuuksia liian kevein perustein


    Tästä on kyseMonet sähköyhtiöt vaativat yksityisasiakkailtaan vakuuksia liian heppoisin perustein.Ylen kyselyyn vastanneista sähkön siirtoyhtioistä neljännes ja sähkön myyjistä kolmannes vaati vakuuksia luottotietojen...

    Tästä on kyseMonet sähköyhtiöt vaativat yksityisasiakkailtaan vakuuksia liian heppoisin perustein.Ylen kyselyyn vastanneista sähkön siirtoyhtioistä neljännes ja sähkön myyjistä kolmannes vaati vakuuksia luottotietojen perusteella.Kuluttaja-asiamiehen parin vuoden takaisen päätöksen mukaan yhtiöt eivät saisi vaatia vakuuksia pelkän häriömerkinnän perusteella.

    – Olin ollut saman sähköyhtiön asiakas noin 10 vuotta ja sitten paukahti tällainen kirje.

    Vartijana työskentelevä nainen vaikuttaa vieläkin kiihtyneeltä, vaikka tapahtumasta on likimain vuosi.

    Hän oli muuttamassa toisessa kerrostaloasunnossa asuvan miehensä ja lastensa kanssa saman katon alle, isoon omakotitaloon. Kumpikin oli hoitanut sähkölaskunsa aiemmin säntillisesti.

    Sähköyhtiö vaati heitä maksamaan 1 500 euron vakuuden, tai sähköt ja vesi katkaistaisiin keskellä talvea sähkölämmitteisestä talosta. Perusteena oli yksittäinen muutaman vuoden takainen luottotietohäiriömerkintä, joka näkyi rekisterissä, vaikka velka oli jo maksettu.

    – Eivät katsoneet, mihin se liittyi. Sähköyhtiö toimi niin, että jos on merkintä, vakuusmaksuvaatimus lähtee automaattisesti.

    Nainen haluaa esiintyä jutussa nimettömänä ammattinsa vuoksi.

    Sähköyhtiön menettely oli virheellinen – kilpailu- ja kuluttajavirasto linjasi jo muutama vuosi sitten, ettei vakuuksia saisi vaatia pelkän häiriömerkinnän perusteella.

    Kuluttajaneuvontaan tulee asiasta vuosittain muutamia kymmeniä yhteydenottoja vuosittain. Tämä on kuitenkin vain jäävuoren huippu, arvioi viraston lakimies Jukka Kaakkola.

    – Useimmat maksavat vakuuden enempää kyselemättä, jos pystyvät.

    Mutta eivät kaikki.

    Neljännes vaatii vakuutta vain luottotietojen perusteella

    Yle kysyi 68 sähkönmyyjältä ja 52 sähkön siirtoyhtiöltä, millä perusteella ja missä tilanteessa he vaativat vakuuksia.

    – Tuntuma on, että vakuuksia vaaditaan edelleen melko kevein perustein, sanoo lakimies Jukka Kaakkola.

    Kyselyn perusteella noin neljännes siirtoyhtiöistä katsoo, että pelkkä maksuhäiriömerkintä riittää vakuuden vaatimuksen perusteeksi. Toisaalta toinen neljännes ei vaadi yksityisasiakkailtaan missään tilanteessa vakuutta. Siirtoyhtiöistä lähes 60 prosenttia vastasi kyselyyn.

    Sähköyhtiö voi joutua korvausvastuuseen, jos se on katkaissut sähköt ehtojen vastaisesti. Jukka Kaakkola

    Sähköä myyvistä yhtiöistä alle 20 prosenttia vastasi. Näistä yhtiöistä noin kolmannes vaati vakuuksia joko pelkän maksuhäiriömerkinnän tai uuden asiakkuuden perusteella.

    Kaakkolan mukaan jonkin verran ongelmia ilmenee sähkön talviaikaisessa katkaisussa. Sähkömarkkinalaissa kielletään tietyin ehdoin katkaisemasta sähköjä lokakuun ja huhtikuun välisenä aikana, jos vakituisen asunnon lämmitys on sähköstä riippuvainen.

    Rajatapauksia on ollut, kun asunto ei ole ollut sähkölämmitteinen, mutta lämmitysjärjestelmä ei toimi ilman sähköä.

    – Sähköyhtiö voi joutua korvausvastuuseen, jos se on katkaissut sähköt ehtojen vastaisesti ja kuluttajalle aiheutuu vahinkoa, sanoo Kaakkola.

    Tuttua huttua rahavaikeuksissa painiville

    Sähköyhtiöiden vakuusasioiden selvittely on tuttua Sosped säätiön kulttuuripajapäällikölle Jaana Vanhalalle. Säätiön Kainuun kulttuuripaja Marilyn tukee nuoria aikuisia mielenterveyskuntoutujia.

    Vanhala ymmärtää sähköyhtiön kannan turvata rahojensa saanti. Toisaalta hänellä on ollut asiakkaita, jotka ovat selvinneet vuosia riivanneista velkaongelmista, mutta silti vakuuksia on vaadittu. Yhteinen tekijä on, että vanha luottohäiriömerkintä on edelleen rekisterissä. Vanhalan kokemuksen mukaan sähköyhtiöt käsittelevät tuoreita ja vanhoja merkintöjä usein samalla tavalla.

    – Tilanteissa on aina pyritty näyttämään, että ihminen on kykenevä hoitamaan asioita. Mutta ikävä kyllä siitä ei hirveästi ole apua, Vanhala kertoo.

    Kilpailu- ja kuluttajaviraston lakimies Jukka Kaakkolan mukaan monet sähköyhtiöt vaativat vakuuksia kuluttajilta vastoin viraston ohjetta.

    Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan sähköyhtiöllä on oikeus vaatia kuluttajalta vakuus tai ennakkomaksu, jos siihen on erittäin painava syy. Syy voi olla esimerkiksi se, että kuluttaja on ilmeisen kyvytön suoriutumaan maksuistaan.

    Tuumasin, että nyt laitoitte postia väärälle naiselle. Nainen

    Viraston vakuusvaatimuksen esittämistä koskeva ratkaisu on heidän näkemyksensä siitä, kuinka lakia on noudatettava. Varsinaisiin sanktioihin päädytään vasta mahdollisen markkinaoikeuden päätöksen jälkeen.

    Kuluttaja-asiamiehen tulkinnan mukaan painavaksi syyksi ei riitä pelkästään se, että kuluttajalla on maksuhäiriömerkintä. Sähkö on välttämättömyyspalvelu, jota ilman nyky-yhteiskunnassa ei tule toimeen. Sen saatavuus on turvattava kaikille taloudellisesta asemasta ja muista henkilökohtaisista olosuhteista riippumatta, mutta ei millä tahansa ehdoilla.

    – Maksukykyä on tarkasteltava vakuuksia vaadittaessa tarkemmin. Jos maksukyvyttömyys on mennyt ohitse, ei vakuuksien vaatimiselle välttämättä ole perusteita, sanoo Jukka Kaakkola.

    Kuluttaja-asiamiehen ratkaisu on tuttu Energiateollisuus ry:n markkinoista vastaavalle johtaja Pekka Salomaalle. Siitä on myös yhtiön sisäisissä koulutuksissa.

    – Olemme linjauksen kanssa samaa mieltä, että kuluttajan maksukykyä pitää harkita kokonaisuutena. Jokainen yritys toki päättää itse, milloin vakuutta vaatii – noudattaen tasapuolisuutta.

    Vakuuden määrä voi olla tuhansia euroja

    Sähköyhtiön haluaman vakuuden määrä vaihtelee. Ylen kyselyn mukaan yleisimmin vaadittava vakuus vastaa kolmen kuukauden kulutusta tai siirtomaksun määrää. Pisin vakuusvaatimus oli eräällä sähkönsiirtoyhtiöllä: puolen vuoden arvioitu sähkönsiirtolasku piti suorittaa etukäteen, tai sähköä ei toimittaisi.

    Käytännössä vakuuden euromäärä riippuu siitä, millaisesta asunnosta on kysymys. Suuren sähkölämmitteisen omakotitalon vakuus voi olla tuhansia euroja, kun pienen kerrostaloasunnon vakuus saattaa jäädä satasiin.

    Ylen kyselyyn vastasi 30 sähkön siirtoyhtiötä, mutta vain 12 myyjää.Asmo Raimoaho/Yle

    Ylen kyselyyn vastanneista sähkön myyjistä reilu 40 prosenttia haluaa vakuuden tililleen ennen kuin sähköä toimitetaan. Sähkön siirtoyhtiöt ovat pitkämielisempiä, noin neljännes haluaa rahat ensin.

    Toisaalta ilman rahoja jäänyt siirtoyhtiö on tylympi: lähes 60 prosenttia Ylen kyselyyn vastanneista ilmoittaa lopettavansa sähkön toimituksen siihen. Sähkön myyjistä puolestaan kaksi kolmesta yrittää neuvotella asiakkaalleen uuden maksuaikataulun.

    Lakitekstien kaivelu kannatti

    Miten kävi vartijanaiselle, joka sai mielestään kohtuuttoman, 1 500 euron vakuusvaatimuksen?

    – Tuumasin, että nyt laitoitte postia väärälle naiselle. Ei ole järkeä, että vaaditaan vakuuksia, jos on ollut vuosia asiakkaana ja vain osoite muuttuu.

    Hän kysyi yhtiöltä vaatimuksen perustetta, mutta alkoi saman tien etsiä ennakkopäätöksiä. Ennen kuin yhtiö ehti vastata, nainen toimitti sinne ennakkotapauksia ja lakitekstiä.

    Yhtiöltä tuli muutaman päivän päästä viesti, jossa he kertoivat olevansa väärässä ja pahoittelivat tietämättömyyttään.

    – Ja aikoivat muuttaa käytäntöjään saman tien.

    Kaikki sähköyhtiöiden vakuusvaatimukset eivät kuitenkaan ole turhia.

    Perhe pelastaa

    Monelle ongelmissa painivalle talouden hallinta on vaikeaa. Luottohäiriöitä on Suomessa tällä hetkellä pelkästään Asiakastiedon rekistereissä lähes 400 000 ihmisellä.

    – Elämäntilanteiden sekamelskassa ja etuisuuksien vaihtumisessa sekä mielenterveys että talous kuormittuvat, sanoo kulttuuripajapäällikkö Jaana Vanhala.

    Suuren sähkölämmitteisen omakotitalon vakuus voi olla tuhansia euroja, kun pienen kerrostaloasunnon vakuus saattaa jäädä satasiin.Asmo Raimoaho/Yle

    Vanhalan mukaan vakuusvaatimukset ovat ongelmiin joutuneelle suuri kynnys. Vakuuksia vaativat muutkin kuin sähköyhtiöt, esimerkiksi vakuutus- ja puhelinyhtiöt.

    – Jotta saadaan sähköt auki, pitäisi pystyä maksamaan vakuusmaksu sekä rästissä olevat sähkölaskut. Se saattaa olla esimerkiksi 1 500 euroa, eli kolmen kuukauden bruttotulot, sanoo Vanhala.

    Onko sinulla omakohtaisia kokemuksia kohtuuttomilta tuntuvista vakuusvaatimuksista? Kerro minkälaisia, laita sähköpostia osoitteeseen heikki.ronty@yle.fi.

    Satavuotias leipäjuuri selvisi tulipalosta, puu-uuni ei – jatkossa perinteikäs kajaanilainen Pekka Heikkisen leipomo pöllyttää jauhoja uudessa osoitteessa

    Satavuotias leipäjuuri selvisi tulipalosta, puu-uuni ei – jatkossa perinteikäs kajaanilainen Pekka Heikkisen leipomo pöllyttää jauhoja uudessa osoitteessa


    Tästä on kyseKajaanilaisen perheleipomon katto tuhoutui täysin toukokuisessa tulipalossa.Leipomo etsii parhaillaan uusi liiketiloja Kajaanista.Leipomon yhteydessä ollut kahvila ja konditoria avaavat ovensa maaliskuussa vanhalla paikalla.Kajaanilainen...

    Tästä on kyseKajaanilaisen perheleipomon katto tuhoutui täysin toukokuisessa tulipalossa.Leipomo etsii parhaillaan uusi liiketiloja Kajaanista.Leipomon yhteydessä ollut kahvila ja konditoria avaavat ovensa maaliskuussa vanhalla paikalla.

    Kajaanilainen perheleipomo on ollut suojapeitteen ja rakennustelineiden alla piilossa jo lähes vuoden. Leipomo Pekka Heikkinen kärsi pahoja vahinkoja viime vuoden toukokuussa sattuneessa tulipalossa. Siitä lähtien kaupungissa on liikkunut monia huhuja yli sata vuotta toimineen leipomon tulevaisuudesta.

    Leipomon yrittäjä Kaisa Marin paljasti tänään, että leipomon toiminta ei enää jatku vanhoissa tiloissa. Kahvila, myymälä ja konditoria löytyvät edelleen vanhasta osoitteesta Kajaanin keskustassa maaliskuussa.

    Leipomolle etsitään parhaillaan uusia tiloja. Marinin mukaan todennäköisin sijainti on Kajaanin Petäisenniska.

    – Tämä ei ole pikkujuttu. Puhutaan yli miljoonan euro täräyksestä, joten haluamme suunnitella uutta tilaa rauhassa.

    Vanha leipomo rakennettiin vuonna 1947 sen aikaisen leipomotoiminnan mukaiseksi. Uusi leipomo päivitetään vastaamaan tämän päivän vaatimuksia.

    Vanhalle leipomorakennukselle on haettu purkulupaa.

    Tuli vei puu-uunin

    Yrittäjä Kaisa Marinin mukaan viimeiset kahdeksan kuukautta ovat olleet haastavat.

    – Ajattelen kuitenkin, ettei tämä ole loppu, vaan uuden alku. Kaupunkilaisten tuki on ollut valtavaa, Marin sanoo.

    Puu-uunileipä on ollut leipomon avaintuote läpi yrityksen pitkän historian. Leipää ei vielä maaliskuussa päästä maistelemaan, sillä puu-uuni ei selvinnyt tulipalosta. Parhaillaan leipomo etsii uutta uunia Espanjasta asti.

    Kaupunkilaisten huolenaiheena on ollut myös puu-uunileivän satavuotias juuri. Marin kertoo, ettei leipäjuuri tuhoutunut palossa. Juuri on turvassa useassa eri kohteessa, muun muassa kassakaapissa.

    – Se on yksi leipomomme suurista aarteista. Siitä pidetään huolta.

    Tällä hetkellä vanhan leipomon kattorakenteissa tehdään purkutöitä, joissa puretaan tulipalossa vaurioituneet päätykolmiot.

    Lisäksi leipomon henkilökunta tekee ulko- ja sisätiloissa siivous- ja järjestelytöitä.

    Lue lisää:

    Perinteikkään leipomon tulipalo yhdisti ihmisiä – "Emme ole tässä tilanteessa yksin"

    28-vuotias Anniina Rytkönen kärsii kahdenkympin kriisistä – aikuistuminen muuttaa ystävyyttä, eikä siihen osaa valmistautua

    28-vuotias Anniina Rytkönen kärsii kahdenkympin kriisistä – aikuistuminen muuttaa ystävyyttä, eikä siihen osaa valmistautua


    Anniina Rytkönen avaa kerrostalokaksionsa oven ja välittömästi kaksi vikkelää itämaista kissaa on vastassa vaatimassa huomiota. Tämä päivä on ollut lähes samanlainen kuin moni muukin Rytkösen päivä tällä viikolla. Aamulla toimistolle,...

    Anniina Rytkönen avaa kerrostalokaksionsa oven ja välittömästi kaksi vikkelää itämaista kissaa on vastassa vaatimassa huomiota.

    Tämä päivä on ollut lähes samanlainen kuin moni muukin Rytkösen päivä tällä viikolla. Aamulla toimistolle, töitä ja kouluhommia, kotiin.

    Elämä pyörii mukavasti, mutta jotain on tuntunut silti puuttuvan. Rytkönen havahtui siihen, että hän viettää suuren osan vapaa-ajastaan yksin, sillä kotikaupungissa Kajaanissa ei enää asu ystäviä. Lapsuuden ja nuoruuden ystävät ovat hajaantuneet pikkuhiljaa työn, koulun ja puolisoiden perässä ympäriinsä.

    – Nuoruuden huolettomuus oli sitä, että näki paljon kavereita ja vietettiin paljon aikaa yhdessä. Sitä ei enää ole. Nykyään vaatii hirveästi sopimista, että ehdimme nähdä.

    Vielä jonkin aikaa sitten Rytkönen oli tyytyväinen elämäänsä reilun 30 000 asukkaan kaupungissa. Hän kävi kuukausittain opiskelemassa Joensuussa ja hänellä oli työ sekä ystäviä, joiden kanssa viihtyi.

    – Ei sitä osannut odottaa, kuinka paljon vaikuttaa, ettei voi lähteä kaverin kanssa kahville, Rytkönen toteaa.

    Aikuistuessa ystäviä ei näe yhtä paljon kuin ennen. Se voi aiheuttaa yksinäisyyttä. Mimmi Nietula/Yle

    Yksi syy sille, että moni kajaanilainen päättää lähteä kotiseudultaan aikuistumisen kynnyksellä, on korkeakouluopintojen niukkuus. Kaupungista ei löydy esimerkiksi yliopistoa.

    Anniina Rytköselläkin oli mahdollisuus lähteä, mutta hän päätti jäädä tuttuihin kuvioihin.

    Aikuisena ystävyys on erilaista

    Anniina Rytkösellä on aina ollut paljon ystäviä. Osa on ollut elämässä aina ja toiset ovat tarttuneet mukaan matkan varrella.

    Lapsena kavereiden kanssa vietettiin aikaa ulkona leikkien tai jonkun kotona hengaillen. Vuosien kuluessa mukaan tulivat myös juhliminen ja baareissa käyminen. Kukaan ystävistä ei ole koskaan ollut ylitse muiden, eikä Rytkösellä ole parasta ystävää.

    Elämä monien hyvien ystävien kanssa on ollut mukavaa ja huoletonta.

    Nyt voi mennä pitkänkin aikaa, etteivät Rytkönen ja hänen ystävänsä pidä yhteyttä. Se ei kuitenkaan ole tehnyt kaverista vähemmän tärkeää.

    – Kun näemme, se jatkuu siitä mihin on jääty. Mutta ei se ole samanlaista kuin nuorena. Silloin viestiteltiin ja nähtiin jatkuvasti.

    Jos Rytkönen haluaa kysellä ystäviensä kuulumisia, hän tekee sen sosiaalisen median kautta. Kun “Kreisit sinkkumedianomit” -ryhmään kilahtaa viestejä, ne piristävät aina päivää. Ystävät ovat voimavara ja auttavat jaksamaan arjessa.

    – Haluan pitää yhteyttä ja kysyä mitä kuuluu, edes silloin tällöin, ettei ystävä unohdu. Välillä voi tulla riitojakin, mutta sitten ne selvitetään, Rytkönen sanoo.

    Ehdin tottua siihen, että opiskelen. Nyt se revitään auki ja pitää keksiä jotain muuta. Anniina Rytkönen

    Ystävyyden muuttuminen on osa aikuistumista. Erikoispsykologi Sami Kivikkokankaan mukaan on hyvin tyypillistä, että kahdenkympin kynnyksellä lapsuuden ja nuoruuden kestäneet kaveripiirit hajoavat.

    Kun yhtäkkiä arjesta joutuu selviämään enemmän yksin, kriisi voi iskeä.

    Kun Anniina Rytkösen olo on yksinäinen, hän pyrkii keksimään itselleen muuta ajateltavaa tai tekemistä. Hän täyttää arkensa muun muassa urheilulla ja järjestötoiminnalla.

    Ystävien häviäminen on kuitenkin vain yksi syy, miksi Anniina Rytköstä ahdistaa. Viime aikoina Rytkönen on havahtunut siihen, että tulevaisuudessa häämöttävä aikuistuminen on kuin musta aukko, josta ei tiedä, mihin se johtaa.

    – Ehdin tottua siihen, että opiskelen. Nyt se revitään auki ja pitää keksiä jotain muuta.

    Vastakohta keski-iän kriisille?

    28-vuotias Anniina Rytkönen asuu vuokralla, tekee töitä toiminimellä graafisena suunnittelijana ja valmistuu keväällä medianomiksi ammattikorkeakoulusta.

    – Eniten tällä hetkellä ahdistaa, miten ja mihin työllistyn. En tiedä, mitä tapahtuu, kun valmistun.

    Erikoispsykologi Sami Kivikkokankaan mukaan aikuistuminen on uudenlainen roolin muutos suhteessa itseen, muihin ja maailmaan.

    Moni muuttaa parikymppisenä omaan asuntoon tai opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Kun kukaan ei huolehdi ruoan laittamisesta, laskujen maksamisesta tai muista velvollisuuksista, on alettava edustamaan itse itseään.

    Anniina Rytkönen uskoo, että kahdenkympin kriisi on elämänvaihe, jonka kanssa täytyy oppia elämään. Mimmi Nietula/Yle

    Keski-iän kriisi on tunnettu letkautus. Se iskee, kun on jo pidempään eletty tasaista arkea ja alkaa kaivata muutosta. Rytkönen kuvailee ahdistustaan keski-iän kriisin vastakohdaksi, joka iski yllättäen opintojen viimeisen lukuvuoden aikana.

    Kun taloudellinen tilanne ja tulevaisuuden suunnitelmat ovat hataralla pohjalla, Rytkönen kaipaa arjen tylsyyttä, elämää joka olisi turvattua kaikilla osa-alueilla.

    Onko kyseessä kahdenkympin kriisi?

    Nuoruutta eletään pidempään kuin ennen

    Isot elämänmuutokset ovat aina aiheuttaneet nuorille ahdistusta. Erikoispsykologi Sami Kivikkokankaan mukaan kahdenkympin kriisi on vain muuttanut muotoaan.

    Kivikkokankaan kokemusten perusteella kriisivaihe jää nuorilla nykyään helposti päälle ja kahdenkympin kriisin murheita ratkotaan vasta kolmekymppisenä. Kuten Anniina Rytkösen tapauksessa.

    Ei ole epätyypillistä, että nuorena lukittu ammatti tai opinpolku ei tunnu enää siinä vaiheessa omalta ja tästä seuraa kriisi. Sami Kivikkokangas

    Rytkönen lähenee kolmeakymmentä, ja se on yksi syy, miksi hänestä tuntuu, että pitäisi olla jo aikuinen. Kuitenkaan hänellä ei ole käsitystä, mitä aikuisuus loppupeleissä on.

    Erikoispsykologi Kivikkokangas kertoo, että tänä päivänä nuoruusikä pitenee molemmista päistä. Murrosikä alkaa aikaisemmin ja samalla siirtymä aikuisuuteen on pitkittynyt.

    Hän ei kuitenkaan suoraan osaa sanoa, mistä tämä ilmiö johtuu. Hän epäilee syyksi kulttuurinmuutosta. Omaa polkua etsitään pidempään yhä useammin.

    – Nuoret eivät halua työtä työn vuoksi vaan ovat kiinnostuneita sen merkityksestä, siihen liittyvistä arvoista, Kivikkokangas kertoo.

    Anniina Rytkönenkin tunnistaa ilmiön. Työelämään siirtyminen ja esimerkiksi perheen perustaminen pitkittyvät, jos oma ala ei ole heti selvillä peruskoulun jälkeen ja kouluja käydään pitempään.

    – Olen itsekin ajatellut, että elämä alkaa vasta sitten, kun on työ ja rahaa tehdä asioita.

    Sami Kivikkokankaan mukaan perinteiset itsenäistymisen ankkurit, kuten työ, opiskelu ja seurustelu eivät tahdita elämää samalla tavoin kuin aiemmin. Moni aikuisuuteen siirtyvä pohtii uudella tapaa kuljettua tietä: miten ja miksi opiskelee, millaista elämää haluaa elää.

    – Ei ole epätyypillistä, että nuorena lukittu ammatti tai opinpolku ei tunnu enää siinä vaiheessa omalta ja tästä seuraa kriisi, Kivikkokangas sanoo.

    Elämä ei muutu rysäyksellä

    Anniina Rytkönen on tiennyt jo 12-vuotiaasta, millä alalla haluaa työskennellä. Audiovisuaalisen viestinnän ja medianomin tutkinnot ovat vieneet häntä sitä tavoitetta kohti. Rohkein hyppy oli ryhtyä yrittäjäksi, kun Kajaanista ei löytynyt oman alan töitä opiskelujen ohelle.

    – Jos on tyytymätön elämäänsä, ratkaisu on tehdä sille jotain. Olen tehnyt pieniäkin juttuja, jotka vievät minua päämäärääni kohti.

    Pieni askel oli luopua turhista tavaroista, joita hän ei halua mukaan seuraavaan elämänvaiheeseen.

    Anniina Rytköstä aikuistumiseen liittyvä epävarmuus ahdistaa. Hän kaipaa tasaista arkea. Mimmi Nietula/Yle

    Rytkösen elämänasenne on tullut esille muissakin kuin työelämään liittyvissä tilanteissa. Hän ei pelkää myllätä kotinsa sisustusta uusiksi, jos se ei enää miellytä silmää.

    Hän ei kuitenkaan usko, että ihminen voi yhdellä rysäyksellä muuttaa itseään tai elämäänsä.

    – Asian pitää kypsyä ja sillä matkalla voi ottaa pieniä askeleita uutta kohti.

    Seuraava siirto kahdenkympin kriisin ratkaisuksi on muutto lähemmäs ystäviä ja paikkakunnalle, josta on helpompi löytää oman alan töitä. Siten hän haluaa varmistaa, ettei jää tyhjän päälle ja pääse elämään sellaista arkea kuin haluaa.

    Turvattu tulevaisuus ja elämästä nauttimista. Ja niitä kahvihetkiä ystävien kanssa. Kummemmasta Rytkönen ei haaveile.

    Kainuussa ei huolehdita huumeidenkäyttäjien turvallisuudesta lain vaatimalla tavalla – Miksi käyttäjät eivät saa puhtaita neuloja?

    Kainuussa ei huolehdita huumeidenkäyttäjien turvallisuudesta lain vaatimalla tavalla – Miksi käyttäjät eivät saa puhtaita neuloja?


    Tästä on kyseKainuussa ei ole lakiasetuksen vaatimia neulan vaihtopisteitä huumeidenkäyttäjille.Kun Ylen toimittaja alkoi selvittämään syytä, kukaan ei tuntunut tietävän kenen vastuulla asia on.Valvova viranomainen eli Aluehallintovirasto ei...

    Tästä on kyseKainuussa ei ole lakiasetuksen vaatimia neulan vaihtopisteitä huumeidenkäyttäjille.Kun Ylen toimittaja alkoi selvittämään syytä, kukaan ei tuntunut tietävän kenen vastuulla asia on.Valvova viranomainen eli Aluehallintovirasto ei ole puuttunut asiaan, koska ei ole tiennyt, ettei asia ole hoidossa.Neulanvaihtopisteitä suunnittellaan nyt Kainuuseen.

    Tartuntatautilain mukaan jokaisessa Suomen kunnassa tulee olla neulojen vaihtopiste huumeidenkäyttäjille. Tällä halutaan pitää esimerkiksi HIV:n ja C-hepatiitin tartunnat aisoissa.

    Neulojen vaihtopisteitä on isommilla paikkakunnilla (Vinkki.info), muttei yhtäkään esimerkiksi Kainuun maakunnassa. Hoidon piirissä olevat saavat terveysneuvontaa ja ohjausta, mutta hoitoon ei kuulu käyttövälineiden vaihtaminen. Kainuun alueella 80 prosenttia C-hepatiittitartunnoista johtuu likaisista neuloista.

    Miten lakiasetus on voitu sivuuttaa koko maakunnassa? Kun Ylen toimittaja alkoi selvittää asiaa, kävi ilmi, ettei asia ole aivan yksinkertainen.

    Vinkki.info -sivustolla näkyy kaikki Suomen terveysneuvontapisteet. Vinkki.info /A-klinikkasäätiö

    Kainuun soten toimintaa valvoo Pohjois-Suomen Aluehallintovirasto. Aluehallintovirastolta asiaa tiedustellessa toimittaja joutui ottamaan yhteyttä vuorotellen viiteen eri virkamieheen, joista jokainen ohjasi toimittajan seuraavan henkilön puheille. Kukaan ei tuntunut tietävän, kenen vastuualueelle asia kuuluu.

    Lopulta yhteys saatiin Pohjois-Suomen Aluehallintoviraston peruspalvelujen vastuualueen johtajaan, joka ei kuitenkaan tiennyt Kainuun tilanteesta mitään. Eikö Aluehallintovirastolla ole vastuu valvoa asetusten noudattamista?

    – Periaatteessa kyllä, mutta meille ei ole tullut tietoa, ettei asia olisi hoidossa. Me emme ylläpidä listoja, eikä kunnilla ole palveluistaan ilmoitusvelvollisuutta, peruspalvelujen vastuualueen päällikkö Hanna Toiviainen sanoo.

    Nykyinen tartuntatautiasetus tuli voimaan 2017. Asetuksessa ei ole tulkinnan varaa: neulojen vaihtopiste on järjestettävä kaikissa Suomen kunnissa. Kainuun sote on toiminut asetuksen vastaisesti jo kaksi vuotta.

    Tällä hetkellä Kainuussa puhtaita neuloja saa vain ostamalla ne apteekista.

    Neulanvaihtopisteen poissaolo ei tarkoita suoraan sitä, että suonensisäisiä huumeita käytettäisiin aina likaisilla neuloilla. Pelkästään Kajaanin Ykkösapteekissa myydään viikoittain reilut kymmenen kappaletta Stoppi-pusseja, jotka sisältävät kolme neulaa, ruiskua, desinfiointivälineitä ja myös infoa päihdehoidosta. Lisäksi apteekki myy tarvittaessa irtonaisia neuloja ja ruiskuja.

    Tarve on huomattu ja raportoitu

    2010-luvulla Kainuussa on tehty kaksi hanketta, joiden yhteenvetoraporteissa mainitaan neulanvaihtopisteiden puute ja niiden tarpeellisuus. Tarve on selvitetty muun muassa Kainuun soten hankkeessa vuodelta 2015.

    – Tarve tunnistettiin ja huomattiin, että pisteen tulisi olla sosiaali- ja terveysneuvontapiste, jossa olisi moniammatillista ohjausta, neuvontaa ja apua sitä tarvitseville, kertoo hankkeen projektipäällikkö Saara Pikkarainen.

    Tarve on havaittu neljä vuotta sitten. Miksi asialle ei ole tehty mitään?

    Suomen kartalla on musta aukko Kainuun kohdalla. Olli-Pekka Koukkari

    Asiaa kysytään Kainuun soten kuntayhtymän johtaja Maire Ahopellolta.

    Ahopelto kuulee asiasta ensimmäistä kertaa Ylen toimittajalta. Hän ei ole tietoinen ongelmasta, sillä aihetta ei ole esitelty kuntayhtymän hallituksessa.

    – Ei ole tullut mitään esitystä, että olisi ongelmaa tässä asiassa, kertoo Ahopelto.

    Musta aukko Kainuun kohdalla

    Neulanvaihto- eli terveysneuvontapisteiden puutetta ei ole siis huomioitu päätöksenteossa, hankkeiden tuloksista huolimatta. Osasyynä on byrokratia.

    – Silloin kun asia liittyy monelle alalle, voi toinen taho olettaa, että toinen on tehnyt. Samalla toinen olettaa, että toinen on tehnyt ja sitten asia on siinä välissä. Mutta varmaan parannetaan tuo tilanne tämän osalta, Ahopelto sanoo.

    Ahopelto kertoo, että vastuu neulanvaihtopisteistä kuuluu Kainuun soten päihde- ja mielenterveystyöryhmälle sekä tartuntatautilääkäri Olli-Pekka Koukkarille. Ahopelto on oikeassa, tartuntatautilaissa lukee, että asia on tartuntatautien torjumisesta vastaavan toimielimen ja tartuntatautilääkärin vastuulla.

    Toimittaja sopii haastattelun Koukkarin kanssa.

    Tartuntatautilääkäri Olli-Pekka Koukkari tapaa työssään paljon huumeiden riskikäyttäjiä.Tiia Korhonen / Yle

    Koukkari kertoo, ettei asialle ole tehty mitään ennen kuin lakiasetusta muokattiin yksiselitteisemmäksi kaksi vuotta sitten. Kysymys on moniammatillisesta toiminnasta, jossa täytyy yhdistää laboratorio, kansanterveystyön toimijat ja päihdevieroitusta ymmärtävät terveydenhuollon ja sosiaalitoimen ammattihenkilöt.

    – Suomen kartalla on musta aukko Kainuun kohdalla. Näyttää siltä, että tämä ottaa aikansa, Koukkari sanoo.

    Neulanvaihtopisteiden puuttumiseen yksi syy on ollut asetuksen aiempi tulkinnanvaraisuus. On ajateltu, että suonensisäisten huumeiden käyttäjiä on Kainuussa niin vähän, ettei pisteitä tarvita.

    – On muistettava, että tämä ei ole Kainuun etuoikeus, vaan tällaisia lainvastaisia tilanteita on muuallakin, Koukkari kertoo.

    Koukkarin mukaan asian pohtiminen ja puiminen on kuitenkin turhaa. Ei ole väliä, tarvitaanko palvelua Kainuussa, jossa suonensisäisten huumeiden käyttö on vähäistä, koska asetus määrää, että palvelu tulee olla olemassa.

    – Sen, onko siitä apua, näkee vasta kun neulanvaihtopiste järjestetään, Koukkari sanoo.

    Ratkaisu tulossa?

    Toimittajaa kehotettiin ottamaan yhteyttä myös aikuisten mielenterveys- ja päihdepalveluiden tulosyksikön johtajaan Juha Luukiseen. Hänen mukaansa Kainuuseen on suunniteltu ratkaisua, jossa päihteiden käyttäjät voisivat saada terveysneuvontaa ja puhtaita neuloja suurempien terveysasemien yhteyteen perustettavista terveysneuvontapisteistä.

    Tällöin sosiaaliohjaus ja terveysneuvonta voisivat olla yhdessä paikassa, sillä kohderyhmällä on usein muitakin elämänhallinnan ongelmia.

    – Tällaisessa pisteessä olisi nimettömästi mahdollisuus saada ohjausta, miten omia asioita voisi lähteä järjestämään, Luukinen sanoo.

    Kainuussa puhtaita neuloja ei saa mistään ilmaiseksi. Timo Sihvonen/Yle

    Viikon kestäneen selvittelyn sekä lukemattomien sähköpostien ja puheluiden jälkeen asia alkaa ratketa. Olli-Pekka Koukkari oli ottanut selvää neulanvaihtopisteiden tilanteesta ja kertoi, että Kainuun sotella on suunnitelma pisteen perustamisesta. Neulanvaihtopiste voisi olla toiminnassa jo tänä vuonna. Asiasta ei viikon aikana maininnut kukaan monista soten virkamiehistä. Tieto tuntui ilmestyvän kuin tyhjästä.

    – Tällä hetkellä tehdään muutosta, jossa huumausaineiden korvaushoito keskitetään keskussairaalan alueelle, ja ilmeisesti tähän yhteyteen on tulossa myös neulojen vaihtopiste, kertoo tartuntatautilääkäri Olli-Pekka Koukkari.

    Kainuun soten kuntayhtymän johtaja Maire Ahopelto pitää omituisena, että tämä asia on päässyt livahtamaan päätöksenteon ulkopuolelle. Kun laissa määrätään, tulee asia hänen mukaansa laittaa kuntoon.

    Käsivarresta vedettiin valokaapeli Norjaan – nopeat yhteydet voivat houkutella datakeskuksia

    Käsivarresta vedettiin valokaapeli Norjaan – nopeat yhteydet voivat houkutella datakeskuksia


    Järeitä verkkopalvelujen tietokonehalleja eli datakeskuksia houkutellaan nyt toden teolla Pohjois-Suomeen yhä paremmilla tietoliikenneyhteyksillä. Elisa ja sen norjalainen kumppani Bredbåndstylket Troms Ab saivat joulukuussa valmiiksi...

    Järeitä verkkopalvelujen tietokonehalleja eli datakeskuksia houkutellaan nyt toden teolla Pohjois-Suomeen yhä paremmilla tietoliikenneyhteyksillä.

    Elisa ja sen norjalainen kumppani Bredbåndstylket Troms Ab saivat joulukuussa valmiiksi valokuitukaapelin Suomen Käsivarresta Norjaan.

    Elisalla on jo yksi valokuitukaapeli Pohjois-Suomesta Norjaan Utsjoen kunnan kohdalla. Uusi kaapeli varmistaa ja vahvistaa tietoliikenneyhteyksiä.

    Timo Nykyri / Yle

    Aiempaa sujuvammelle tiedonsiirrolle voi olla tulevaisuudessa tarvetta pohjoisessa, jos Tornioon ja Sotkamoon tulee datakeskuksia, kuten amerikkalainen Silent Partner Group lupaili alkutalvesta.

    – Nyt voimme osoittaa, että meillä on jo valmiit yhteydet, käytössä olevaa ja koeteltua tekniikkaa, sanoo Elisan Pohjois-Suomen aluejohtaja Jarmo Mikkola.

    Yritysten ei tarvitse käyttää omaa rahaa ja aikaa kansainvälisten tiedonsiirtoyhteyksien rakentamiseen Pohjois-Suomen routivaan maahan.

    Pohjoisimman Lapin väki hyötyy

    Amerikkalaisyhtiön suunnitelmat Tornioon, Sotkamoon ja Haminaan ovat vielä pitkissä kantimissa, mutta jo nyt osakemarkkinoille ja erilaisille tutkimushankkeille on hyötyä siitä, että tiedonsiirto on varmasti nopeaa.

    – Esimerkkinä on Lapissa käytössä oleva Eiscat-tutkajärjestelmä, jossa tutkitaan ilmakehän ilmiöitä yhteistyössä Norjan kanssa. Tällaisessa tapauksessa siirrettävää tietoa on paljon, jolloin kapasiteetin tulee olla kunnossa, Mikkola kertoo.

    Pidemmällä aikavälillä Mikkola nostaa esille myös Norjasta Aasiaan kaavaillun miljardihankkeen, Koilliskaapelin, jossa nyt avattua tiedonsiirtokanavaa voidaan myös hyödyntää.

    Paikallisesti uudesta valokuitukaapelista hyötyvät myös Tunturi-Lappi ja Ylä-Lappi. Muonio, Enontekiö ja Utsjoki saavat nyt Elisan varayhteyden häiriö- ja vikatilanteisiin.

    – Mahdollisissa häiriötilanteissa meillä on vaihtoehtoinen reitti pohjoisen kautta, Mikkola täsmentää.

    Esimerkiksi Enontekiöllä oli viime kesän ja syksyn aikana ainakin kaksi pidempää vikatilannetta Elisan verkossa.

    Puoli vuotta ajokorttilain uudistuksesta: reputtajien määrä kasvussa, ajoharjoitteluradat hädässä –

    Puoli vuotta ajokorttilain uudistuksesta: reputtajien määrä kasvussa, ajoharjoitteluradat hädässä – "Hyvin harva pärjää kymmenellä tunnilla"


    Tästä on kysePuoli vuotta sitten muuttunut ajokorttilaki muutti autokoulun yksivaiheiseksi ja vähensi pakollisen opetuksen määrää.Tarkoituksena oli laskea ajokortin hintaa. Nyt teoriatunnit voi suorittaa vaikka kännykällä ja liukkaan kelin...

    Tästä on kysePuoli vuotta sitten muuttunut ajokorttilaki muutti autokoulun yksivaiheiseksi ja vähensi pakollisen opetuksen määrää.Tarkoituksena oli laskea ajokortin hintaa. Nyt teoriatunnit voi suorittaa vaikka kännykällä ja liukkaan kelin ajoharjoittelun simulaattorilla.Uudistuksen jälkeen yhä harvempi on saanut teoriakokeen ja ajokokeen ensimmäisellä yrityksellä läpi.Autokoulut sopeuttavat toimintaansa uudistuksen mukaiseksi. Kalustoa on vähennetty ja virtuaalisen koulutuksen johdosta myös tilojen tarve vähenee.

    – Jännittää aina, kajaanilainen Ronja Rusanen myöntää istuessaan autoon.

    Rusasella on juuri alkamassa autokoulun neljäs ajotunti.

    Hänellä ei ole mopokorttia, joten aikaisempaa kokemusta ajamisesta, ajoneuvon käsittelemisestä tai muun liikenteen huomioimisesta ei ole.

    – Aluksi asioita tuli tosi paljon kerralla. Kun olen hetken ajanut tunnilla, se alkaa tuntua hieman helpommalta, Rusanen sanoo.

    Heinäkuun alussa uudistunut ajokorttilaki laski ajokortin hintaa, mutta samalla pakollisen opetuksen määrä väheni lähes puoleen aikaisemmasta.

    Varsinaisia ajotunteja on minimissään 10.

    – Ajotunteja pitäisi olla hieman enemmän, jotta oppii kunnolla auton käsittelyn ja sen, miten muuta liikennettä pitää huomioida. Siellä et ole yksin, se on vaikein asia, Rusanen sanoo.

    Meillä tulee olemaan tuhansia nuoria, jotka tulevat ensimmäisille liukkaille opettelemaan ajamista omatoimisesti. Jarmo Jokilampi

    Kainuun Autokoulun yrittäjä, liikenneopettaja Marko Juntunen on saanut samanlaista palautetta myös muilta ajo-oppilailta. Minimimäärä riittää yleensä sellaisille oppilaille, joilla on aikaisempaa kokemusta sekä asenne ja motivaatio kohdallaan.

    – Hyvin harva pärjää kymmenellä tunnilla ja oppii kaiken. Jokainen on yksilö ja tämä on yksilöopetusta. Sama tilanne kuin lukiossa, kaikki eivät kirjoita kuutta tai kahdeksaa laudaturia, Juntunen sanoo.

    Pakollisten ajotuntien lisäksi jokaisen oppilaan on suoritettava ennen ajokoetta riskienhallintakoulutus. Se sisältää muun muassa liukkaan ja pimeän ajoharjoittelun.

    Vastaavanlainen koulutus oli aikaisemmin syventävän vaiheen aikana, jolloin ajokokemusta oli kertynyt puolesta vuodesta kahteen vuoteen.

    Juntusen mielestä ajankohta on nyt väärä.

    – Oppilaalla saattaa olla muutama ajotunti pohjalla, jolloin on opeteltu auton käsittelyä ja liikkeelle lähtöä. Silloin ei pysty välttämättä kiinnittämään huomiota riskien tunnistamiseen, Juntunen sanoo.

    Teoria kännykällä, ajoharjoittelu simulaattorilla

    Autokoulut sopeuttavat toimintaansa uudistuksen mukaiseksi. Kalustoa on vähennetty, ja virtuaalisen koulutuksen johdosta myös tilojen tarve vähenee. Esimerkiksi teoriatunnit voi käydä halutessaan vaikka tietokoneella, tabletilla tai kännykällä.

    – Ajokorttiuudistuksessa on hyviä puolia. Asiakkaan valinnanvapaus lisääntyi, mutta liikenneturvallisuus sivutettiin muutamassa kohdassa täysin, sanoo Suomen Autokoululiiton puheenjohtaja Jarmo Jokilampi.

    Uudistus mahdollistaa nyt, että liukkaan kelin ajoharjoittelua ei tarvitse suorittaa ajoharjoitteluradalla oikeissa olosuhteissa, vaan sen voi korvata simulaattorilla. Missään muussa pohjoismaassa se ei ole mahdollista, Jokilampi sanoo.

    – Simulaattori on hyvä apuväline, mutta ei anna oikeaa liukkaalla ajamisen tuntumaa. Meillä tulee olemaan tuhansia nuoria, jotka tulevat ensimmäisille liukkaille opettelemaan ajamista omatoimisesti liikenteen seassa.

    Suomessa on nyt noin 30 ajoharjoittelurataa ja verkosto uhkaa harventua.

    – Etenkin pienillä paikkakunnilla olevat radat tulevat laittamaan portit kiinni, koska niiden ylläpitäminen ei ole enää kannattavaa, Jokilampi sanoo.

    Liukkaan kelin ajoharjoittelua voi tehdä ajoharjoitteluradalla myös kesällä.Antti Pylväs / Yle

    Pakollisia opetusmääriä vähennettiin kaikissa ajokorttiluokissa. Autokoululiiton puheenjohtaja Jarmo Jokilammen mukaan suurin virhe kohdistui mopokorttia suorittaviin lapsiin. Heillä ei ole liikennekoulutusta eikä liikennekoetta.

    Kaikille muille ikäryhmille ja ajokorttiluokille, jopa ammattikuljettajille, on määrätty opetusta, mutta ei 15-vuotiaille lapsille.

    – Se on meiltä aikuisilta vastuutonta. Laitamme lapset liikenteeseen ja sanomme, että koeta pärjätä. Osa pärjää, osa ei.

    Aikaisemmin ajo-opetusta oli kolme tuntia. Määrä ei ole suuri, mutta Jokilammen mukaan se tuotti hyviä tuloksia. Koulutus alkoi vuonna 2011, ja heti seuraavana vuonna mopoilijoiden vakavat onnettomuudet putosivat yli 40 prosenttia.

    Liikenneturvan mukaan kuolleiden mopoilijoiden määrä on laskenut lähes kolmannekseen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Samassa ajassa loukkaantuneiden mopoilijoiden määrä on yli puolittunut.

    Mopokorttia varten voi hankkia käytännön ajo-opetusta, vaikka laki ei siihen velvoita. Liikenne- ja viestintäministeriön osastopäällikkö Kimmo Pylväs sanoi aikaisemmin Ylen haastattelussa luottavansa siihen, että vanhemmat kantavat vastuunsa.

    Reputtajat maksavat enemmän

    Ajokorttiuudistuksen jälkeen liikenteessä on aikaisempaa enemmän reputtajia (Suomen Kuvalehti). Suurin muutos on tapahtunut mopokorttien kohdalla.

    Teoriakokeiden hylkäysmäärät ovat kasvaneet rajusti. Ennen uudistusta teoriakokeen pääsi ensiyrittämällä läpi 83 prosenttia oppilaista, nyt hyväksymisprosentti on 36. Myös ajokokeiden hylkäyksen ovat lisääntyneet.

    Mopokortti maksoi aikaisemmin keskimäärin 350 euroa. Nyt ajokorttia suorittavan kustannukset saattavat jopa kasvaa.

    – Hyvä esimerkki on mopoikäinen poika, joka kävi teoriakokeessa 12 kertaa ennen kuin pääsi sen läpi. Pelkät tutkintomaksut maksoivat 420 euroa, mutta opetus jäi saamatta, Jokilampi sanoo.

    Jokainen harkitsee itse, tarvitseeko lisätunteja, mutta valitettavan harva niitä hylätyn tutkinnon jälkeen ajaa. Marko Juntunen

    Myös B-luokan korttien kohdalla reputtaneita on enemmän kuin aikaisemmin, mutta kehitys on maltillisempi. Viime vuonna ennen uudistusta ajokokeen pääsi ensimmäisellä yrityksellä läpi 66 prosenttia kokelaista, kun uudistuksen jälkeen vastaava luku oli 62 prosenttia.

    Uudistus teki kokeista aikaisempaa vaativampia (Liikenne- ja viestintävirasto). Tämä olisi pitänyt Jokilammen mielestä kertoa ennen uudistusta.

    – Kun koe vaikeutuu, opetus vähenee ja kuljettajatutkinnon hinta nousee, kuluttajan maksama hinta ei laske. Se vain menee tutkinnon suorittamiseen, Jokilampi toteaa.

    Kajaanilainen Ronja Rusanen aikoo ottaa lisää ajotunteja, jos hän tuntee itsensä epävarmaksi ennen ajokoetta.Mimmi Nietula / Yle

    Kajaanilaisella Ronja Rusasella on tämän päivän jälkeen jäljellä vielä kuusi ajotuntia. Jos Rusanen tuntee itsensä ennen ajokoetta epävarmaksi, aikoo hän ottaa vielä lisää ajotunteja.

    – Jos on epävarma, liikenteeseen ei kannata lähteä itsekseen ajamaan ja kokeilemaan inssiä. Jos minusta tuntuu, että pystyn ajamaan inssin läpi, totta kai silloin yritän tehdä niin, Rusanen sanoo.

    Aikaisemmin hylätyn ajokokeen jälkeen oppilaalle määrättiin 1–5 lisätuntia auton ratissa.

    – Jokainen harkitsee itse, tarvitseeko lisätunteja, mutta valitettavan harva niitä hylätyn tutkinnon jälkeen ajaa, yrittäjä Marko Juntunen sanoo.

    Lue lisää aiheesta:

    Huomasitko, että ajokorttilaki uudistui heinäkuun alussa – kortin hinnan odotetaan putoavan satasilla, mutta ajotuntien määrän leikkaus huolestuttaa

    Autoilija ei huomaa liikenteessä läheskään kaikkea – paitsi jos ajaa 6 km/h

    Vääränlaiset alushousut voivat pilata miehen urheilusuorituksen –

    Vääränlaiset alushousut voivat pilata miehen urheilusuorituksen – "Jos alapäässä ei ole mukava tunne, pelaaminen on vastenmielistä"


    Tästä on kyseMiesten alushousuissa on paljon eri malleja ja materiaaleja. Vapaa-ajalla ja urheillessa toimivat erilaiset alusvaatteet.Huonot alushousut voivat vaikuttaa jopa urheilusuoritukseen.Täydellinen alushousu on silloin, kun käyttäjä...

    Tästä on kyseMiesten alushousuissa on paljon eri malleja ja materiaaleja. Vapaa-ajalla ja urheillessa toimivat erilaiset alusvaatteet.Huonot alushousut voivat vaikuttaa jopa urheilusuoritukseen.Täydellinen alushousu on silloin, kun käyttäjä unohtaa, että kalsarit ovat jalassa.

    Huoliteltu pukeutuminen alkaa alusvaatteista, myös miehillä. Vaihtoehtoja housun alle löytyy monia, aina klassisesta mallista boksereihin.

    Alushousut valitaan tyypillisesti käyttömukavuuden ja -tarkoituksen mukaan. Esimerkiksi urheilevan miehen tärkeimmät valintaperusteet ovat istuvuus ja mukavuus.

    – Tärkeintä on, että niitä ei huomaa, kun ne ovat jalassa. Ne eivät hierrä tai paina mistään, kertoo Kajaanin Hokin edustusjoukkueessa jääkiekkoa pelaava Jarkko Harjula.

    Jääkiekkoilija Jarkko Harjulalle alushousuilla on merkitystä niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella.Mimmi Nietula / Yle

    Kaukalossa Harjulalla on aina eri alusvaatteet, kuin sen ulkopuolella. Sopimattomien tai löysien alushousujen vuoksi jääkiekkoilijan sukukalleudet eivät ole "sirklaantuneet", vaikka epämiellyttäviä hiertymiä on joskus tullut.

    Siksi Harjula käyttää pelatessa teknisiä alusasuja, joissa on pidempi lahje.

    – Alushousujen pitää olla sopivan tiukat, ei löysät. Jos alapäässä ei ole mukava tunne, pelaaminen on vastenmielistä, sanoo Harjula.

    Alushousuissa pitää pysyä mukavuusalueella. Jarkko Harjula

    Myös hiihtäjä Martti Jylhälle alusasuilla ja -housuilla on iso merkitys. Ihoa vasten oleva vaatekerta on mietitty tarkoin, sillä se voi jopa vaikuttaa urheilusuoritukseen. Kesäharjoittelussa housujen on siirrettävä kosteutta pois iholta, sillä muuten vaate aiheuttaa helposti hiertymiä. Talvella niiden on oltava myös riittävän lämpimät.

    – Ne ovat tärkeässä osassa, etteivät suoritukset kaadu siihen minkälaiset housut tai bokserit on jalassa, sanoo Jylhä.

    Miehillä ei ole kuppikokoa

    Kärsämäellä toimiva Finnsvala on yksi harvoista suomalaisista yrityksistä, jotka tekevät miesten alusvaatteita kotimaassa. Alusvaatteiden tärkeimpiä ominaisuuksia ovat kosteuden siirto sekä suojaaminen tuulelta, tulelta ja kylmyydeltä. Niihin on käytetty erilaisia materiaaleja: osa kuiduista on kosteutta imemättömiä ja osa neuloksista on kaksikerrosrakenteisia.

    – Neuloksiin sitoutuu ilmaa, ja se eristää siten kylmältä sekä kuumalta, sanoo Finnsvalan toimitusjohtaja Onerva Aakko.

    Finnsvalan toimitusjohtajan Onerva Aakkon mukaan miesten alushousuissa tärkeintä ovat materiaali ja istuvuus. Paulus Markkula / Yle

    Vaikka naisten rintaliiveissä kuppikoko vaihtelee, miesten alushousuissa sukukalleudet eivät tarvitse erityismuotoilua. Siitä pitää huolen materiaalin joustavuus.

    – Housujen kaavoja ja istuvuutta voidaan tietenkin tarvittaessa muuttaa, sanoo Aakko.

    Miehet ostavat tummempia sävyjä, ja naiset hankkivat lahjaksi värikkäämpiä. Mikko Heikkinen

    Finnsvalan toimitusjohtajan Onerva Aakkon kokemuksen mukaan kansainvälisillä miesten alusvaatemarkkinoilla kaivataan väriskaaloja, mutta kotimaassa väreillä ei ole leikitelty.

    – Tietysti tekninen vaate saa olla myös hyvännäköinen, mutta meillä materiaali ja istuvuus ovat ykkösjuttu, sanoo Aakko.

    Alushousujen värit vaihtelevat luonnollisesti myös ostajan mieltymysten mukaan.

    – Kesällä mennään kirkkaisiin ja syksyllä tummempiin väreihin. Miehet ostavat tummempia sävyjä, ja naiset hankkivat lahjaksi värikkäämpiä, sanoo Kajaanin Dressmannin myymäläpäällikkö Mikko Heikkinen.

    Perinteiset bokserit pitävät pintansa

    Vaikka alusvaatteissa valinnanvaraa riittää, bokseri-malli päätyy useimmin miesten ostoskassiin. Niistäkin löytyy monia lahjemittoja ja materiaaleja. Yksi uusimmista tekstiileistä on bambu, joka tekee alushousuista puuvillaa pehmeämmät. Monille miehille hyvä kangas onkin usein hintaa tärkeämpi.

    Oikean kokoiset bokserit löytyvät ostajalle helpoiten paketin takana olevan mittataulukon avulla.Lucas Holm/Yle

    Jääkiekkoilija Jarkko Harjula tietää, mikä hänelle sopii, myös kaukalon ulkopuolella. Tärkeää on, miltä alushousut näyttävät.

    – Sillä on merkitystä, minkälaisilla alushousuilla kulkee, ettei ihan missä sattuu riejuissa tuolla liiku. Alushousuissa pitää pysyä mukavuusalueella, sanoo Harjula.

    Korjattu 16.1 klo 10:02 : Haastateltavan nimi on Jarkko Harjula ei Jaakko Harjula kuten jutussa aiemmin kerrottiin.

    Lue lisää:

    Kalsarit hiersivät suomalaismiestä New Yorkissa, päätyi rasvaamaan hiertymiä naistenvessaan – syntyi yksi monista firmoista, jotka brändäävät tuotteensa tarinan kautta.

    Kotimaiset kalsarit ovat harvinaisuus – vain muutama yritys selvisi halpatuonnista ja neuvostoviennin romahduksesta

    Arvoituksellinen amerikkalaisyhtiö aikoo viisinkertaistaa Suomen datakeskuskapasiteetin – Kysyimme asiantuntijoilta, onko se mahdollista

    Arvoituksellinen amerikkalaisyhtiö aikoo viisinkertaistaa Suomen datakeskuskapasiteetin – Kysyimme asiantuntijoilta, onko se mahdollista


    Tästä on kyseYhdysvaltalainen yhtiö Silent Partner Group ilmoitti lokakuussa aikovansa rakentaa Suomeen neljä jättimäistä datakeskusta.Mikäli suunnitelmat toteutuvat, Suomen konesalikapasiteetti kasvaa yli viisinkertaiseksi.Yle kysyi useilta...

    Tästä on kyseYhdysvaltalainen yhtiö Silent Partner Group ilmoitti lokakuussa aikovansa rakentaa Suomeen neljä jättimäistä datakeskusta.Mikäli suunnitelmat toteutuvat, Suomen konesalikapasiteetti kasvaa yli viisinkertaiseksi.Yle kysyi useilta asiantuntijoilta, millaisia resursseja valtavan hankkeen toteutuminen vaatisi, ja kuinka todennäköistä datakeskusten valmistuminen on.

    Amerikkalainen Silent Partner Group (SPG) ilmoitti syystalvella tuovansa valtavan kokoisia datakeskuksia Suomeen ja Norjaan.

    Hankkeen koko herätti heti runsaasti kysymyksiä, eikä niihin ole toistaiseksi saatu kunnollisia vastauksia.

    Sijoituspaikkakuntien kaupunginjohtajat kertovat Ylelle allekirjoittaneensa salassapitosopimukset joulun alla, jotka estävät heitä puhumasta yhtiön liikeideasta.

    Yhtiön taustoista ja sen suunnitelmista Suomessa ei siis tiedetä juuri mitään (HS). Kysyimme asiantuntijoilta joistain askarruttavista kysymyksistä. Hankkeen koon perusteella voi arvioida muun muassa seuraavia asioita.

    Käytettävän energian määrä

    Yhtiö on ilmoittanut neljän datakeskuksen sijoittamisesta Suomeen, joista kaksi tulisi Sotkamoon sekä yksi Tornioon ja yksi Haminaan. Kunkin keskuksen sähkönkäyttö on ilmoituksen mukaan vähintään 250 megawattia.

    Yhteenlaskettu sähkönkäyttö olisi yksi gigawatti. Se tarkoittaa noin 10 prosentin lisäystä koko Suomen sähkönkulutukseen (Fingrid).

    Datakeskusten käyttämästä energiasta 90 prosenttia vapautuu lopulta lämmöksi. Se tarkoittaa Sotkamoon 450 megawattia, Tornioon ja Haminaan kumpaankin 225 megawattia lämpötehoa.

    Yhtiö on ilmoittanut hyödyntävänsä tämän energian uudelleen. Palaamme tähän asiaan myöhemmin.

    Hintalappu on miljardeja euroja

    Suomen datakeskusyhdistykselle tehdyn selvityksen mukaan keskuksen hinta on karkeasti 10 miljoonaa euroa yhtä megawattia kohden.

    Tuolla laskukaavalla SPG:n hankkeen hinta olisi noin 10 miljardia euroa pelkkien konesalien osalta.

    Yhtiö on ilmoittanut tekevänsä energiansa itse tuuli-, aurinko- ja bioenergialla sekä kaasulla. Lisäksi yhtiö sanoo käyttävänsä akkutekniikkaa.

    Yhdysvalloissa gigawatin konesali on ihan tätä päivää. Pekka Järveläinen

    Käytännössä uusi energiatuotanto vaatii useiden miljardien eurojen lisäkustannusta. Kokonaisinvestointina datakeskushanke ja Helsinki-Tallinna meritunneli painivat siis samassa sarjassa.

    Datakeskuskapasiteetti moninkertaistuu

    Mikäli SPG:n suunnitelmat toteutuvat, Suomen konesalikapasiteetti kasvaa yli viisinkertaiseksi. Viime vuoden helmikuussa Suomessa oli kapasiteettia noin 190 megawatin edestä.

    Määrä on iso, mutta ei mahdoton. Kapasiteetin kasvun tarve on raju.

    Valtion dataverkkoyhtiö Cinian toimitusjohtaja Ari-Jussi Knaapila sanoo, että markkinat eivät juuri nyt kykene syömään tuollaista kapasiteetin kasvua, mutta myöhemmin kyllä.

    Suomen datakeskusyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Järveläinen ei sinänsä hätkähdä kokoluokasta.

    – Yhdysvalloissa gigawatin konesali on tätä päivää. IT-alan energiankulutus on kasvanut valtavaksi. Ihmetyttää, kun ei täällä Euroopassa ole vielä tämän kokoisia nähty.

    Sähköä pitää tuottaa sijoituspaikoissa

    Datakeskusasiantuntijat sanovat, että vaikka energia tuotettaisiin paikallisesti, datakeskus tarvitsee myös varayhteyden, käytännössä yhteyden kantaverkkoon.

    Suomen kantaverkkoyhtiö Fingridin voimajärjestelmän käytön kehityspäällikkö Jonne Jäppisen mukaan periaatteellista estettä kantaverkkoyhteydelle ei ole.

    Vaihtoehdot sähköntuottamiseen Seuraavat esimerkit pätisivät, jos SPG käyttäisi vain yhtä alla mainittua energiamuotoa.Kaasuturbiini: Sotkamon laitokset vaatisivat vuosittain 3500–4000 rekka-autollista LNG:tä. Myös hinta on kova. Saman verran LNG:tä kuluisi Torniossa ja Haminassa, mutta siellä LNG-terminaalit ovat valmiina.Tuulivoima: Silent Partner Groupin pitäisi rakentaa yli tuhat uutta tuulivoimalaa, jotta se saisi niistä tarvittavan sähkön. Suomessa sähköä tuulivoimalla tuotti viime vuoden lopulla 700 voimalaa.Aurinkovoima: Sotkamon 500 megawatin aurinkovoimala vaatisi 1 850 000 aurinkopaneelia. Saman verran kapasiteettia tarvittaisiin Tornion ja Haminan pyörittämiseen yhteensä.Esimerkiksi maailman kahdeksanneksi suurimman aurinkovoimalan, intialaisen Kamuthi Solar Power Stationin pinta-ala on noin 10 neliökilometriä ja sen teho on noin 650 megawattia.

    – Julkisuudessa olleet paikkakunnat ovat joko entisiä metsäteollisuuspaikkakuntia tai lähistöllä on saatavissa isoja sähkötehoja.

    Jäppinen korostaa, että hän puhuu vain yleisistä edellytyksistä, koska tarvittavia tietoja ei hänellä ole. Lisäksi hän muistuttaa, että tarvittavan kokoisten linjojen suunnittelu, rakentaminen ja tarvittavat vahvistukset kestävät vuosikausia.

    Jos yhtiö tuottaisi energian omavaraisesti, se ei olisi riippuvainen kantaverkosta tulevasta sähköstä. Käytännössä se tarkoittaisi tarvittavan sähkön tuottamisen lähellä datakeskuksen sijoituspaikkaa.

    Tällöinkin kantaverkkoyhteyttä tarvitaan mahdollisen ylimääräisen energian myymiseksi. Yhtiöllä on jo sopimus yhteistyöstä Energia Myynti Suomi Oy -nimisen yhtiön kanssa.

    Tässä Tornion ja Haminan tilanne poikkeaa Sotkamosta voimakkaasti.

    Torniossa ja Haminassa on LNG-terminaalit, josta saadaan energiantuotantoa muualta kuin sähköverkkoa käyttäen, sanoo Pekka Järveläinen.

    LNG on maakaasua, joka on nesteytetty kuljetuskustannusten pienentämiseksi.

    Sotkamoon energiantuotannon kapasiteetti pitäisi rakentaa kokonaan alusta alkaen.

    Lupaurakka on raskas ja pitkä

    Yhtiö on ilmoittanut viime lokakuussa (tivi), että heidän tavoitteensa on vajaan kahden vuoden kuluttua olla toiminnassa. Toimitusjohtaja visioi jopa nopeammasta aikataulusta “kunhan asiat lähtevät rullaamaan”.

    Jo lupabyrokratian selättämiseen kuluvan ajan perusteella voidaan arvioida, ettei hanke tule tuossa aikataulussa toteutumaan. Siitä pitää huolen luparuljanssi.

    Muun muassa maakuntakaavaan on tehtävä tarvittavat voimalinjavaraukset, kunnissa asemakaavat ja yleiskaavat on päivitettävä kaikille suunnitelluille toiminnoille. Lisäksi kunnista on saatava tarvittavat rakennusluvat rakennuksille ja mahdollisille tuulivoimaloille. Vielä näidenkin lisäksi lupahakemusten lista jatkuu. Esimerkiksi Turvallisuus- ja kemikaalivirastolta on saatava erinäinen joukko laitoslupia.

    Jos lupaa haetaan kokonaan uudentyyppiselle, uutta tekniikkaa sisältävälle voimalaitokselle, se voi vaatia perehtymistä. Kari Pehkonen

    Kainuun ELY-keskuksen ylijohtajan sijainen Kari Pehkonen arvioi, että kaksi vuotta riittää lupakäsittelyyn, mikäli kaikki menee jouhevimmalla mahdollisella tavalla.

    – Jos hakemukset eivät tarvitse täydennyksiä ja lisätyöstöjä. Jos lupaa haetaan kokonaan uudentyyppiselle, uutta tekniikkaa sisältävälle voimalaitokselle, se voi vaatia perehtymistä.

    Ja kaikissa luvissa on olemassa valittamisen mahdollisuus, joka voi venyttää lainvoimaisen päätöksen saamista useilla vuosilla.

    Vertailun vuoksi: Paltamoon suunniteltu sellu- ja biotuotehdas, KaiCell Fibers, tarvitsee suuren sähkölinjan Kajaanista Paltamoon.

    – Siinä menee noin kolme vuotta, että se saadaan rakennettua, sanoo yhtiön hallituksen puheenjohtaja, kokoomuksen kansanedustaja Eero Suutari.

    Hukkalämmön hyödyntäminen kysymysmerkki

    Yhtiö ei ole kertonut, mihin se aikoo käyttää hukkalämmön. Datakeskusten ominaisuus on, että niiden käyttämästä sähköstä 90 prosenttia vapautuu lopulta lämmöksi. Eli 250 megawatin sähkönkäytöstä jää 225 megawattia lämpötehoa.

    Tornio ja Hamina ovat teollisuuspaikkakuntia, joihin arviolta 225 megawatin lämpömäärän voisi jotenkin hyödyntää, arvioi Suomen datakeskusyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Järveläinen.

    Sen sijaan Sotkamossa ei paljon energiaa käyttävää teollisuutta ole. Kunnassa on hajallaan kolme kaivosta, Terrafame, Mondo Minerals ja Sotkamo Silver, mutta ne eivät yhteenlaskienkaan kykenisi nielemään kahden valtavan datakeskuksen tuottamaa hukkalämpöä.

    Hukkalämmön hyödyntäminen parantaisi SPG:n taloutta. Mikäli lämmön saa myytyä eteenpäin, se pienentää konesalin energiakustannuksia. Yhtiö aikoo hyödyntää lämmön, mutta ei ole paljastanut, miten he tulevat energiaa käyttämään hyödyksi.

    Silent Partner Groupin datakeskushanke käyttäisi kymmenesosan kaikesta Suomen sähköstäJyrki Lyytikkä / Yle

    Esimerkiksi Telian konesali syöttää hukkalämmön Espoon kaukolämpöverkkoon, Yandex Mäntsälän. Lisäksi Suomen ensimmäistä datakeskuslämpöä hyödyntävää tomaattihuonetta ollaan suunnittelemassa Yandexin konesalin naapuriin (Mäntsälän Uutiset). Sen koko on Suomen olosuhteissa poikkeuksellisen suuri, 7,5 hehtaaria.

    Mikäli Silent Partner Groupin suunnittelemien datakeskusten ylimääräinen lämpö hyödynnetään kasvihuoneissa, se tarkoittaisi Kauppapuutarhaliiton Jyrki Jalkasen mukaan sitä, että lähes kaikki Suomen kasvihuoneet voitaisiin lämmittää talvikautena. Valaistussähkö toki pitää hankkia erikseen.

    Tällä hetkellä Suomessa on kasvihuonepinta-alaa 340 hehtaaria, mutta vain yksi kolmasosa lämmitetään talvella.

    Eikä kasvihuoneisiin tarvittavaa lämpöä voi siirtää pitkiä matkoja. Sotkamoon tarvittaisiin siis 150 hehtaaria uusia kasvihuoneita, Tornioon ja Haminaan riittäisi noin 75 hehtaaria kumpaankin, jos hukkalämpö hyödynnettäisiin vain kasvihuoneissa.

    Kansanedustaja Eero Suutari sanoo, ettei noin suurelle lämpömäärälle ole valmiiksi kysyntää sen enempää Sotkamossa kuin lähikunnassa Kajaanissakaan.

    – Ei meillä ole asutusta, teollisuutta eikä muutakaan niin paljon, että tarvittaisiin niin paljon lämmitysenergiaa. Voihan se olla, että hyödyntäminen tehdään lämmönvaihtimella, joka muuttaa sen esimerkiksi sähköiseksi energiaksi. En usko, että siinä muuta mahdollisuutta on, arvioi Suutari.

    Sijoituspaikkakunnat eivät ole sattumaa

    Datakeskusyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Järveläinen sanoo, että joku on tehnyt sijoituspaikkojen valinnassa ihan perustavaa laatua olevaa pohjatyötä. Kaikki keskukset ovat joko olemassa olevien tai suunniteltujen suurikapasiteettisten datareittien varrella.

    Valtion dataverkkoyhtiö Cinia on valmistellut projektia, jossa rakennetaan kuitu Etelä-Suomesta Pohjois-Suomen läpi Murmanskiin ja Norjan Kirkkoniemeen. Lisäksi Sotkamosta on jatkossa todella lyhyt matka Murmanskiin, sillä kaupunkiin suunnitellaan arktista maakaapelia. Kaapeli tulisi Aasian ja Euroopan välille. Pitkään suunnittelun yhteyden lopullista rakentamispäätöstä ei ole kuitenkaan vielä tehty.

    Sotkamosta on myös jo olemassa oleva yhteys Venäjälle.

    Torniosta puolestaan suunnitellaan arktisen merikaapelin haaraa Perämeren pohjaan. Kaapeli kiinnittyisi suoraan Saksaan menevään kuitukaapeliin. Haminasta nämä yhteydet jo ovat olemassa.

    Kysymykseen, miksi Sotkamoon on ilmoitettu rakennettavaksi kaksi laitosta, ei kukaan haastatelluista asiantuntijoista osannut antaa edes arvauksia.

    Markkinointi voi olla tahallisesti raflaavaa

    Silent Partner Group on tullut konesalialalle poikkeuksellisen voimakkaasti esiin jo suunnitelmien alkuvaiheessa.

    Cinian toimitusjohtaja Ari-Jussi Knaapila muistuttaa, että yhdysvaltalainen ja eurooppalainen markkinointikulttuuri eroavat toisistaan.

    – Heitot 250 megawatin tehonkäytöstä ovat tahallisesti raflaavia. Minusta kyse on aggressiivisesta markkinoinnista alueille, asiakkaille ja rahoittajille, Knaapila sanoo.

    On huijaushankkeita, joissa tarkoituskaan ei ole lopulta rakentaa mitään. Ari-Jussi Knaapila

    Knaapila pitää 250 megawatin tehonkäyttöä mahdollisena jossain tulevaisuudessa, ehkä 10 vuoden kuluessa. Sinänsä hän uskoo, että yrityksen taustalla on vakavia teknologiatoimijoita, jotka eivät halua itseään nyt julki.

    Pekka Järveläinen sanoo Silent Partner Groupin tiedotuspolitiikan alkaneen poikkeuksellinen alussa.

    – Konesaliala on tällainen maanalainen toimiala, täällä ei yleensä kyllä juurikaan mitään lehdissä huudella ennen kuin oikeasti tehdään. Toisaalta nyt he ovat olleet kunnanisiin yhteydessä. Sikäli konkretiaa näyttäisi olevan, Järveläinen sanoo.

    Ota rahat ja juokse?

    Koska konesaliala on maailmallakin kuumentunut, ala houkuttelee myös epärehellisiä yrittäjiä. Esimerkiksi Ruotsissa yrittäjä häipyi sähkölaskuja maksamatta (Talouselämä).

    – On huijaushankkeita, joissa tarkoituskaan ei ole lopulta rakentaa mitään, sanoo Cinian toimitusjohtaja Ari-Jussi Knaapila.

    Toisaalta monta hanketta on lähdetty viemään vilpittömin mielin, mutta joista vain ei ole tullut mitään.

    – Mutta on myös niitä, jotka aloitettu hyvällä tarkoituksella ja huomattu, ettei tule mitään. Mutta jatkettu silti rahan keräämistä, Knaapila sanoo.

    Mistä tiedämme, että Silent Partner Group on luotettava taho, ja että yhtiön suunnittelemat massiiviset datakeskukset todella nousevat Suomeen?

    Kainuulainen kansanedustaja Eero Suutari on yrittänyt saada tietoja amerikkalaisyrityksestä eri puolilta, mutta asiat ja niiden taustat eivät ole vielä selvinneet.

    – Tällä hetkellä kellään ei ole mitään sanottavaa. Tai sitten on sanottu, että tässä ei ole vielä uskottavuutta sillä tavalla, että tätä kannattaa vielä hehkuttaa. Ei ole esitetty tarpeeksi pitävää faktaa asioiden mahdollistamiseksi.

    Toimitusjohtaja Ari-Jussi Knaapila sanoo kokonaisarvionaan, että jos jotain ei ole tehty aiemmin, se ei tarkoita, että idea olisi huono.

    – Digitalisaatio on tuonut ihmeellisiä asioita lyhyellä aikavälillä.

    Yle kysyi myös SPG:n toimitusjohtaja Dale Hobbielta tarkentavia kysymyksiä juttua varten, mutta yhteydenottoihin ei vastattu.

    Lue lisää:

    Asiantuntija amerikkalaisyhtiön jättimäisistä datakeskussuunnitelmista: "Täysin päinvastainen toimintatapa kuin alalla yleensä"

    Suomeen kaavaillut datakeskukset olisivat maailman suurimpia – epäilyt heräsivät: "Viittaa suureen epävarmuuteen"

    Yli puolet sote-alan työntekijöistä raportoi väkivallasta – Ensihoitaja:

    Yli puolet sote-alan työntekijöistä raportoi väkivallasta – Ensihoitaja: "Uhkailu on päivittäistä, kiinni käydään joka kuukausi"


    Kun joensuulainen ensihoitaja Tuomas Valtonen jokin aika sitten astui sisään asuntoon, johon oli hälytetty ambulanssi, vastassa oli puukolla uhkaileva mies. Valtonen pääsi työparinsa kanssa pakenemaan paikalta, ja avuksi kutsuttiin poliisit....

    Kun joensuulainen ensihoitaja Tuomas Valtonen jokin aika sitten astui sisään asuntoon, johon oli hälytetty ambulanssi, vastassa oli puukolla uhkaileva mies. Valtonen pääsi työparinsa kanssa pakenemaan paikalta, ja avuksi kutsuttiin poliisit. Väkivalta tai sen uhka ovat läsnä jokaisessa työvuorossa.

    – Sanallinen uhkailu on päivittäistä. Keskimäärin kerran kuussa meillä on tilanne, jossa käydään fyysisesti käsiksi. Sitäkin vakavampia tapauksia on muutama vuosittain, kertoo Valtosen työpari, ensihoitaja Vesa Parviainen Pohjois-Karjalan pelastuslaitokselta.

    Ensihoitaja menee ihmisten kohteihin ja kohtaa työssään väkivallan koko kirjon: vastassa voi olla sekava vanhus tai sekakäyttäjä.Markku Pitkänen / YLE

    Väkivalta hoitotyössä lisääntyy vuosi vuodelta. Siitä kertovat esimerkiksi Työterveyslaitoksen Mitä kuuluu -työhyvinvointikyselyn tuoreet tulokset. Kysely toteutettiin viime vuonna Pohjois- ja Etelä-Karjalassa, Etelä-Savossa, Päijät-Hämeessä, Pohjois-Pohjanmaalla sekä Kainuussa. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 24 000 sote-alan työntekijää.

    Kaikista vastaajista 54 prosenttia kertoi kokeneensa väkivalta- ja uhkatilanteita työssä, kerrotaan Työterveyslaitokselta. Pohjois-Karjalan Siun Sotessa väkivallasta raportoi 60 prosenttia vastaajista. Joillakin toimialoilla kyselyn luvut ovat huomattavan korkeat: Siun Sotessa ikäihmisten kanssa työskentelevistä lähes 80 prosenttia ja pelastuslaitoksen henkilöstöstä 70 prosenttia oli kokenut väkivalta- ja uhkatilanteita. Seksuaalista häirintää asiakkaiden taholta oli kokenut 15 prosenttia vastaajista.

    1500 ilmoitusta väkivallasta

    – Luvut pitävät varmasti paikkansa, sillä meillä on samansuuntaista tietoa myös muista lähteistä. Siun Soten henkilöstö teki viime vuonna lähes 1 500 ilmoitusta väkivallasta Haipro-ilmoitusjärjestelmään. Kasvua edellisestä vuodesta on 14 prosenttia, sanoo Siun Soten työsuojelupäällikkö Mikko Simonen.

    Ensihoitaja näkee työssään potilasväkivallan koko kirjon: vastassa voi olla sekava vanhus, harhainen mielenterveyspotilas tai aggressiivinen päihteiden sekakäyttäjä. Päihteet ovat mukana suuressa osassa väkivaltatilanteita, mutta joskus taustalla ovat myös somaattiset sairaudet. Esimerkiksi potilaan matala verensokeri, epileptisen kohtauksen jälkitila tai sydäninfarktin aiheuttama aivojen hapenpuute voivat selittää väkivaltaista käytöstä.

    Hoitoalan työntekijät raportoivat väkivaltatilanteista aiempaa herkemmin. Käytännön tuntuma kuitenkin on, että väkivalta on selvästi lisääntynyt, ei pelkästään siitä ilmoittaminen. Viime vuosien selvitykset tukevat huomiota.

    Eniten väkivaltaa esiintyy vanhustenhoidossa, päivystyksissä, mielenterveyspuolella ja kehitysvammahuollossa.Kalevi Rytkölä / Yle

    Suomen Ensihoitoalan Liiton kyselyssä viime vuonna yli 90 prosenttia vastaajista kertoi kokeneensa työssä väkivaltaa ja joka neljäs vastaaja oli joutunut pahoinpidellyksi. Reilu vuosi sitten Terveyden ja hyvivoinnin laitos teki kyselyn vanhuspalveluiden työntekijöille. Siinä kahdeksan kymmenestä vastaajasta oli joutunut ruumiillisen väkivallan kohteeksi.

    – Väkivaltatilanteita on huolestuttavan paljon ja niiden kirjo on laaja. Lievemmässä päässä on huutamista ja haukkumista, ja vakavimmat tapaukset ovat työtapaturmia, joissa työntekijä loukkaantuu ja vammat vaativat sairaalahoitoa, Siun Soten työ suojelupäällikkö Mikko Simonen kuvailee.

    Viime vuonna Siun Sotessa väkivalta aiheutti sairaanhoidon tarvetta 30 työntekijälle.

    Nuoret naiset lähtevät alalta uhkien vuoksi

    Työterveyslaitoksen johtava asiantuntija Tuula Oksanen on huolissaan valtakunnallisen Mitä kuuluu -kyselyn tuloksista.

    – Väkivalta on sote-alalla selvä kuormitustekijä. Sitä kokevat erityisesti nuoret ja naiset, esimerkiksi lähihoitajat ja sairaanhoitajat. Se on huolestuttavaa nuorten työurien ja alalla pysymisen näkökulmasta, Tuula Oksanen sanoo.

    Vanhustyössä väkivaltaa ehkäisee, jos hoitajat tuntevat potilaansa hyvin.

    Myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö otti asiaan kantaa uudenvuodenpuheessaan.

    Väkivallan lisääntymiseen on monia syitä. Ensihoitaja Tuomas Valtosen mielestä päihteiden sekakäyttö aiheuttaa suuren osan väkivaltatilanteista ambulanssissa.

    – Tuntuu myös, että viranomaisten kunnioittaminen on vähentynyt. Auttaja nähdäänkin uhkana, Valtonen sanoo.

    Vanhustyössä väkivaltaa aiheuttaa usein potilaiden sekavuus. Pitkäaikaisosastoilla hoidettavat ovat aiempaa huonokuntoisempia. Kotihoidossa puolestaan työskennellään yksin, mikä myös kasvattaa väkivallan riskiä.

    Kädet näkyvillä, älä tuijota

    Väkivaltaa tuskin saadaan sote-alalta kitkettyä, toteaa työsuojelupäällikkö Mikko Simonen. Silloin ratkaisuksi jää tilanteiden ennakointi. Siihen Siun Sotessa pyritään kouluttamalla henkilökuntaa. Tähän mennessä noin viidennes henkilöstöstä on käynyt väkivaltatilanteita käsittelevän Avekki-koulutuksen.

    – Tavoitteena on, että meidän henkilöstö osaa lukea uhkatilanteita etukäteen ja pyrkii rauhoittamaan tilanteen ennen kuin mitään tapahtuu. Ja kun tapahtuu, on tärkeää osata toimia niin, ettei kukaan vahingoitu, Mikko Simonen sanoo.

    Pidä kädet näkyvillä, mutta ei puuskassa. Puhu selkeitä, lyhyitä lauseita. Kerro, mitä teet. Katso silmiin, mutta älä tuijota. Pysy rauhallisena. Varmista, että pääset tarvittaessa pois tilanteesta.

    Tuomas Valtonen ja Vesa Parviainen purkavat väkivaltatilanteet yleensä työparin kanssa heti tapahtuman jälkeen.Laura Kosonen / Yle

    Muun muassa tällaisia perustaitoja Siun Soten turvallisuuskouluttaja Markus Haukka neuvoo ensihoitajille.

    – Jos ihminen on sekava, sanat eivät mene läpi. Yli puolet viestinnästä tapahtuu kehon kielellä. Tärkeintä on pysyä itse rauhallisena, Haukka sanoo.

    Vanhustyössä avainasia Haukan mielestä on, että hoitajat tuntevat potilaansa ja heidän tapansa. Jos vanhus vastustelee, kannattaa pohtia, voisiko pesun tai vaipanvaihdon siirtää rauhallisempaan hetkeen.

    Uhkailuun turtuu

    Väkivalta sote-alalla on myös resurssikysymys. Sitä voidaan ennaltaehkäistä niin, että hoitajia on työvuoroissa riittävästi. Erityisesti ilta- ja yöaikaan sairaalaosastoilla on yleensä pienempi miehitys, jolloin työntekijöiden asema on turvattomampi.

    Ensihoitajat Tuomas Valtonen ja Vesa Parviainen tunnistavat väkivallan aiheuttaman kuormituksen.

    – Uhkailuun tottuu, vaikka ei varmaan pitäisi. Useimmiten asiat puretaan työparin kanssa, mutta työpaikalla on myös mahdollisuus ohjattuun jälkipurkuun. Väkivallasta puhutaan selvästi enemmän kuin ennen, Vesa Parviainen sanoo.

    Esitys: Poliisille minimiaika hälytystehtäville

    Esitys: Poliisille minimiaika hälytystehtäville


    Harvaan asutun maaseudun verkosto haluaa, että poliisille säädettäisiin minimiaika, jonka kuluessa poliisin on oltava paikalla kiireellisimmissä hälytystehtävissä. Mikä se minimiaika olisi ja mitä se maksaisi? Siihen ei osaa verkoston...

    Harvaan asutun maaseudun verkosto haluaa, että poliisille säädettäisiin minimiaika, jonka kuluessa poliisin on oltava paikalla kiireellisimmissä hälytystehtävissä.

    Mikä se minimiaika olisi ja mitä se maksaisi? Siihen ei osaa verkoston puheenjohtaja Tytti Määttä Kuhmosta vastata.

    – Olemme pyytäneet Poliisihallitukselta arviota siitä, paljonko se vaatisi lisää rahaa ja mikä minimivasteaika olisi, mutta emme ole saaneet vastausta. Se on tosiasia, että minimivasteajan säätäminen vaatii lisää rahaa poliiseille, Määttä sanoo.

    Toiveissa myös nopea laajakaista ja kaivosvero

    Maaseudun verkosto haluaa myös muun muassa antaa nopean laajakaistan kaikille, kunnostaa teitä nykyistä paremmin, säätää kaivosveron ja säilyttää kuljetustuen. Harvaan asutun maaseudun verkosto esitteli eduskuntavaaliteemojaan Rovaniemellä torstaina.

    Määttä sanoo, että verkoston esitysten hintaa ei ole laskettu.

    – Osa ei maksa mitään ja osa tuo lisää tuloja. Esimerkiksi esittämämme kaivosvero jaettaisiin osaksi kunnalle, jossa kaivos sijaitsee.

    Harvaan asutun maaseudun verkostossa on asiantuntijoita eri puolilta maata saaristosta Itä- ja Pohjois-Suomeen. Verkoston vetäjä on Kajaanin ammattikorkeakoulu Oy.

    Ville Heikkinen pelasti nälkiintyneen pöllön hiihtoreissulla ja sai kuvata sitä kuukausia – koskettavan luontokuvan takana on usein tuuria

    Ville Heikkinen pelasti nälkiintyneen pöllön hiihtoreissulla ja sai kuvata sitä kuukausia – koskettavan luontokuvan takana on usein tuuria


    Tästä on kyseKuhmon Iivantiirassa asuva Ville Heikkinen teki luontokuvauksesta itselleen ammatin. Tänä talvena hän on kuvannut muun muassa kuukkeleita, käpytikkoja sekä monia erilaisia tiaisia.Heikkinen voitti vuonna 2017 Vuoden...

    Tästä on kyseKuhmon Iivantiirassa asuva Ville Heikkinen teki luontokuvauksesta itselleen ammatin. Tänä talvena hän on kuvannut muun muassa kuukkeleita, käpytikkoja sekä monia erilaisia tiaisia.Heikkinen voitti vuonna 2017 Vuoden luontokuva-kilpailun kotipihassaan kuvaamallaan kärppäkuvalla. Viime vuonna hän sai kilpailussa kaksi yleisöpalkintoa "Revontulikarhu"-kuvallaan.Luontokuvassa Heikkiselle on tärkeintä, että kuva on puhutteleva. Kuvassa on oltava tarina sekä tunnelmaa, jotain joka koskettaa katsojaa.

    Lumi pöllyää moottorikelkan alta, kun luontokuvaaja Ville Heikkinen, 26, ajaa metsässä kohti lintujen ruokintapaikkaa. Aikaisempien päivien ajourat ovat jääneet vasta sataneen lumen alle piiloon.

    Moottorikelkan perässä oleva reki uppoaa pari kertaa syvälle hankeen, mutta Heikkinen irrottaa reen kelkan perästä ja tamppaa uraa vahvemmaksi ajamalla kelkalla muutaman kierroksen.

    – Lunta alkaa olla nyt malliksi, mutta viime vuoteen verrattuna sitä on vielä vähän, Kuhmon Iivantiirassa asuva Heikkinen naurahtaa.

    Lintujen ruokintapaikka on parin kilometrin päässä Heikkisen kotitalosta. Sen kauemmaksi metsään hänen ei yleensä tarvitse mennä hakemaan kuvauskohteita.

    – Käyn ruokintapaikalla usein myös hiihtämällä. Silloin pystyy tarkkailemaan luontoa ja tekemään havaintoja paljon paremmin, kun etenee hiljoksiin, Heikkinen kertoo.

    Kun luontokuvaaja Ville Heikkinen levittää siemenet tutulle ruokintapaikalle, lintuja saapuu paikalle sankoin joukoin. Mimmi Nietula / Yle

    Ruokintapaikka on metsäaukean laidassa pienen mäennyppylän päällä. Heikkinen ottaa repustaan rasiallisen siemeniä, kaataa ne hangelle ja vuolee läskistä pieniä paloja siementen joukkoon.

    Heikkinen on pitänyt erilaisia ruokintapaikkoja kuvaustarkoituksessa yli 10 vuoden ajan.

    – Paikka on valittu talvivaloja ajatellen. Vuodenvaihteessa päivä on usein niin lyhyt, ettei auringonvalo osu moneen kohtaan. Tässä aukean reunassa on valoa melkein koko päivän ajan, jos vain sattuu paistamaan, Heikkinen kertoo.

    Se on paljon tuuristakin kiinni. Ville Heikkinen

    Pikkulinnut pyrähtävät paikalle Heikkisestä välittämättä. Sinitiaiset, talitiaiset, hömötiaiset ja töyhtötiaiset ovat tottuneet luontokuvaajan läsnäoloon. Pian joukkoon liittyy muutama kuukkeli ja pari käpytikkaa. Muutaman kerran ruokintapaikalla on vieraillut myös harmaapäätikka.

    – Erikoisuutena on lapintiainen. Olen saanut niitä nyt ensimmäistä kertaa tässä ruokinnalle. Näin lapintiaisia ensimmäisen kerran elämässäni viime syksynä, kun niillä oli jonkinlainen vaellus ja hyvä pesimävuosi.

    Kärppä tulee, jos on tullakseen

    Talvisin luontokuvaaja Ville Heikkinen kuvaa pääsääntöisesti lintuja, mutta hän on kuvannut vuosien varrella kaikkea mahdollista suurista metsän pedoista ja piennisäkkäistä sammakonkutuun asti. Kuvaamisen hän aloitti vuonna 2004, kun lapsuuden piirtämisharrastus vaihtui todellisuuden taltioinniksi.

    Tänä päivänä Heikkinen ei puhu enää harrastuksesta, vaan luontokuvaamisesta on tullut kokopäiväistä. Kuvauskohteet riippuvat paljolti siitä, mitä luonto tarjoaa. Kaikkea kun ei voi ennustaa.

    – Kuukkelit, metson soitimet ja hanhet ovat satavarmoja kohteita vuodesta toiseen, mutta esimerkiksi pöllön pesintä riippuu paljon ravintotilanteesta, metsäpeurat taas liikkuvat paljon eikä niitä pysty houkuttelemaan millään ja kärppä tulee, jos on tullakseen. Se on paljon tuuristakin kiinni, Heikkinen kertoo.

    Ville Heikkisen palkittu "Revontulikarhu" -kuva napattiin liiketunnistimen avulla.Ville Heikkinen

    Sattumalla oli Heikkisen mukaan sormensa pelissä myös silloin, kun hän onnistui kuvaamaan kotipihassaan liikkuneen talviasuisen kärpän vain 20 senttimetrin päästä kamerasta.

    – Kamera oli liiketunnistimella ja olin itse sisällä kotona, joten en ollut ihan vieressä. Ajan ollen kärppä kuitenkin tottui siihen, että vien sille ruokaa. Joskus se on hakenut jopa metrin päästä ruokaa, vaikka itse olen ollut läsnä, Heikkinen kertoo.

    Heikkinen oli kuvannut kärppää pihallaan kahdeksan vuoden ajan. Vaiva palkittiin, sillä kärppäkuva "Talven odotus" voitti vuonna 2017 Vuoden luontokuva -kilpailun ja nosti Heikkisen suuren yleisön tietoisuuteen.

    Nokka on suunnattava sinne, missä milloinkin on jotain mielenkiintoista kuvattavaa. Ville Heikkinen

    Kuhmon Viiksimossa Heikkinen kuvasi kauas kaukaisuuteen katsovan karhun revontulien loimutessa taustalla. Heikkinen sai "Revontulikarhu" -kuvallaan viime vuonna kaksi yleisöpalkintoa Vuoden luontokuva -kilpailussa (Kainuun Sanomat), ja kuva palkittiin myös oman sarjansa kuudentena.

    Heikkinen otti kuvan samaan tapaan kuin palkitun kärppäkuvankin. Kamera oli yön yli passissa, mutta tällä kertaa Heikkinen oli itse kauempana, 70 kilometrin päässä kotona.

    – Karhukuva oli yhtä helppo ja samalla kaavalla toteutettavissa kuin kärppäkin. Kaikki on vain vähän isommassa mittakaavassa. Myös houkuttimet olivat samat. Molempien suurta herkkua on lohi, ja karhu on perso myös koiranmuonalle.

    Luonnon edessä on oltava nöyrä

    Menestyminen kilpailuissa ei ole juurikaan muuttanut luontokuvaaja Ville Heikkisen elämää. Julkisuus on tuonut hieman lisää keikkoja, mutta muuten päiväohjelma muodostuu sään, olosuhteiden ja vuodenajan mukaan.

    – Nokka on suunnattava sinne, missä milloinkin on jotain mielenkiintoista kuvattavaa, Heikkinen sanoo.

    Ville Heikkisen mukaan kuvaaja ei voi aina toteuttaa suunnitelmiaan vaan kuvat on otettava luonnon ehdoilla. Mimmi Nietula / Yle

    Myös sosiaalinen media on tuonut lisää näkyvyyttä. Somessa harrastajakuvaajat ja ammattilaiset voivat jakaa kuvia luonnosta, joita ihmiset eivät välttämättä pääsisi muuten näkemään. Heikkisellä on Instagramissa noin 3 000 seuraajaa, joista moni on myös itse luontokuvaaja.

    – Piirit ovat aika suppeat. Seuraan myös itse muita luontokuvaajia somessa päivittäin, koska se on niin helppoa nykyaikana. Pitihän sitä itsekin kokeilla, mutta en tiedä, onko niillä tykkäyksillä loppupeleissä suurta merkitystä, Heikkinen naurahtaa.

    Heikkinen on kuvannut kuhmolaista luontoa jo pitkään, mutta kaikkea hän ei ole saanut ikuistettua. Moni laji odottaa vielä kuvaajaa, mutta Heikkisen mukaan luonnon edessä on oltava nöyrä.

    – Monesti ne kuvat, joista haaveilee tai suunnittelee, eivät toteudu. Loppupelissä luonto antaa, mitä se haluaa antaa ja sen ehdoilla on mentävä, Heikkinen sanoo.

    Kuvassa on oltava jotain, joka koskettaa

    Käpytikka on asettunut vakiopaikalleen nakuttelemaan ruokintapaikan läheistä puuta. Luontokuvaaja Ville Heikkinen hakee moottorikelkan reestä kameran ja katselee rauhallisesti ympärilleen.

    Päivänvaloa on vielä jäljellä, mutta sääennusteen mukaan kohta sataa lunta. Se ei Heikkistä haittaa.

    – Kova lumisade ja aurinko kelpaavat kumpikin. Kevätpuolella päivät alkavat olla kirkkaampia, jolloin kehtaan hyödyntää enää vain aamu- ja iltavaloja. Silloin lumisade on jopa mieluisampi.

    Talvisin luontokuvaaja Ville Heikkinen keskittyy lintujen ikuistamiseen. Tiia Korhonen / Yle

    Mieluisan kuvauskohteen tai onnistuneen valokuvan taustalla on usein myös mieleen painunut kohtaaminen luonnossa.

    – Esimerkiksi viime maaliskuussa lapinpöllö lensi perässäni ja tavoitteli suksensauvoja. Se oli nälkiintynyt, joten ruokin sitä kuolleilla myyrillä. Se jäi tänne pesimään ja oli koko kesän yhtä rohkea ja kuvauksellinen, Heikkinen kertoo.

    Luonnolla on Heikkisen mukaan aina jotain uutta annettavaa. Hutilaukauksia tulee jokaisella, eikä kamera ole välttämättä aina mukana, kun luontokuvaaja näkee jotain mielenkiintoista.

    – Pari viikkoa sitten ilves meni auton edestä läheltä ja jäi vielä tienvarteen istumaan. Olisihan sitä siinä saanut kuvata, mutta kamera oli 50 kilometrin päässä kotona, Heikkinen kertoo hymyillen.

    Armeijassa yksityisyys katoaa, mutta sopeutumisen eteen tehdään töitä –

    Armeijassa yksityisyys katoaa, mutta sopeutumisen eteen tehdään töitä – "Ettei ainakaan heti alussa säikäytettäisi ketään pois"


    Tästä on kyseArmeijan harmaisiin astuminen vaatii alokkailta sopeutumista.Muun muassa yksityisyydestä on tingittävä, kun toimitaan tiiviisti ryhmässä.Valtaosa palveluksen aloittaneista sopeutuu armeijan arkeen hyvin, mutta kussakin...

    Tästä on kyseArmeijan harmaisiin astuminen vaatii alokkailta sopeutumista.Muun muassa yksityisyydestä on tingittävä, kun toimitaan tiiviisti ryhmässä.Valtaosa palveluksen aloittaneista sopeutuu armeijan arkeen hyvin, mutta kussakin saapumiserästä arviolta sata alokasta jättää palveluksen kesken sopeutumisongelmien vuoksi.

    Kello 5.30 tapahtunut herätys tuntuu Saku Lindqvistin mielestä raskaalta. Nuorella miehellä on takanaan ensimmäinen yö armeijan harmaissa Kainuun prikaatissa.

    Lindqvist on yksi noin 12 500 maanantaina palveluksensa aloittaneista uusista alokkaista.

    Armeijassa oma yksityisyys katoaa ja elämä jaetaan tiukasti tupakavereiden kanssa. Lindqvistin mielestä ajatus tuntuu jännittävältä, mutta hän uskoo, että siihen myös tottuu.

    Pääesikunnan koulutusosaston osastoesiupseeri Ville Kostian kertoo, että osalle alokkaista armeijan käytännöt voivat olla aluksi kulttuurishokki.

    – Heti alusta käytössä oleva kellokuri, aikaiset herätykset ja muiden pillin mukaan meneminen voivat tuntua raskailta armeijaan tottumattomilta.

    Kostianin mukaan noin sata alokasta per alokaserä keskeyttää palveluksensa alussa sopeutumisvaikeuksien vuoksi.

    Määrä ei ole suuri, kun sitä vertaa alokaserän kokonaismäärään eli noin 12 000:een.

    – Kyseessä on kuitenkin melkein komppanian verran miehiä, ja lähtökohta on, että kaikki palveluskelpoiset koulutetaan, Kostian muistuttaa.

    Sopeutumisongelmiin yritetään vaikuttaa

    Sopeutumisvaikeuksien vuoksi keskeyttämiset otetaan puolustusvoimissa vakavasti. Kostianin mukaan sopeutumiseen on mahdollista vaikuttaa, toisin kuin esimerkiksi fyysisten vammojen tai vakavampien mielenterveydellisten ongelmien, kuten ahdistuneisuuden tai masennuksen vuoksi palveluksen keskeyttämisiin.

    Mimmi Nietula / Yle

    Sopeutumisvaikeudet tulevat yleensä ilmi heti varusmiespalveluksen alkuvaiheessa. Kostianin mukaan ensimmäiset pari viikkoa ovat yleensä ratkaisevia, jatkaako alokas palvelustaan vai keskeyttääkö hän sen.

    – Lääkärintarkastus järjestetään ensimmäisen parin viikon aikana ja moni jättää palveluksensa kesken siellä esille tulleiden seikkojen vuoksi.

    Suurin osa alokkaista keskeyttää varusmiesmiespalveluksensa kuitenkin ihan muista syistä kuin sopeutumisvaikeuksien vuoksi. Esimerkiksi päihdeongelmat ovat pieni, mutta kasvava syy keskeyttää palvelus, Kostian kertoo.

    Fyysisistä syistä tuki- ja liikuntaelinten sekä sidekudosten sairaudet ovat merkittävin syy palveluksen keskeyttämiselle.

    Oma tausta vaikuttaa sopeutumiseen

    Joulukuussa varusmiespalveluksensa päättänyt kuhmolainen Jaakko Malinen kertoo sopeutuneensa armeijan tapoihin nopeasti. Malinen on lähtöisin viisilapsisesta perheestä, joten samassa huoneessa muiden kanssa nukkuminen ja asioiden jakaminen oli hänelle tuttua.

    Malisen mukaan kaikille nukkuminen yhteisessä tuvassa ei kuitenkaan onnistunut.

    – Univaikeuksista kärsivillä oli varmasti vaikeaa.

    Omaa tilaa kunnioitettiin ja ymmärrettiin, jos joku halusi olla rauhassa. Eemeli Nisula

    Myös Oulun Haukiputaalta lähtöisin Eemeli Nisula kertoo sopeutuneensa armeijaan nopeasti, parissa päivässä. Malisen tapaan myös Nisula sai vuoden mittaisen palveluksensa päätökseen joulukuussa.

    Nisula kertoo saaneensa unen illalla nopeasti, sillä päivät olivat raskaita. Myös hän muistelee, että kaikki eivät kuitenkaan pystyneet nukkumaan.

    Nisulan kanssa samassa tuvassa oli 12 miestä.

    Nisulan mukaan esimerkiksi pesulla käyminen samaan aikaan muiden kanssa ei tuntunut oudolta, sillä hän on painiharrastuksensa myötä tottunut jakamaan pukuhuonetiloja muiden kanssa. Osa tupakavereista siirsi iltapesunsa hiljaisuuden jälkeiseen aikaan, jolloin oli rauhallisempaa.

    Yksin voi käydä urheilemassa ja wc:ssä

    Jaakko Malisen mukaan yksityisyys oli koetuksella etenkin ensimmäisten parin viikon aikana, jolloin esimerkiksi aamutoimet hoidettiin yhdessä.

    Hän muistuttaa, että tuolloin opeteltiin ripeästi toimimista isossa porukassa. Myöhemmin aamutoimet sai hoitaa vapaammin.

    Malisen mukaan armeijassa on myös asioita, joita voi tehdä yksin. Esimerkiksi vapaa-ajalla sai käydä itsekseen urheilemassa ja wc:ssä pystyi käymään yksin, sillä kopeissa oli ovet.

    Eemeli Nisulan mukaan rauhassa sai olla myös silloin, kun meni omaan punkkaansa kuulokkeet korvilla.

    – Omaa tilaa kunnioitettiin ja ymmärrettiin, jos joku halusi olla rauhassa.

    Sopeutumisen ja yksityisyyden parantamiseen tehdään töitä

    Osastoesiupseeri Ville Kostianin mukaan yksityisyyden varjeleminen on armeijassa kasarmiolosuhteissa haastavaa. Omaa aikaa saa hänen mukaansa esimerkiksi urheilemalla. Varuskuntiin on myös järjestetty hiljaisia huoneita, joihin voi vetäytyä.

    Kostian uskoo, että varusmiesten yksityisyyteen pystytään kiinnittämään paremmin huomiota tulossa olevan kasarmiuudistuksen yhteydessä. Uudistuksessa esimerkiksi varusmiestuvat menevät kokonaan uusiksi.

    Kasarmien uudistus alkaa tänä keväänä ja se kestää jopa vuosikymmeniä.

    Niko Mannonen / Yle

    Sitä ennen kiinnitetään huomiota muihin seikkoihin, joilla voidaan parantaa sopeutumista. Varusmiespalveluksen alussa keskitytään esimerkiksi ryhmäytymiseen ja ryhmätoimintataitojen kehittämiseen, Kostian sanoo.

    Varusmiehille opetetaan myös stressinhallintaa.

    Myös ennakkoviestintä on tärkeää, jotta armeijaan tulevat osaavat varautua oikealla tavalla. Jo nyt suuri osa tulevista alokkaista tavoitetaan sosiaalisen median kautta, jossa he voivat esimerkiksi kysellä asioista muilta varusmiehiltä.

    Kostianin mielestä myös kutsuntojen valintajärjestelmään ollaan tekemässä isoja muutoksia. Niiden toivotaan osaltaan lisäävän viihtyvyyttä, kun oikeat ihmiset saadaan nykyistä paremmin oikeisiin paikkoihin, ja myös siviilielämän kokemus saadaan paremmin hyödynnettyä.

    Myös armeijan esimiesten koulutus on Kostianin mielestä tärkeää ja sillä voidaan vaikuttaa sopeutumiseen.

    – Ettei ainakaan heti alussa säikäytettäisi ketään pois.

    Kolme päivää opiskelua Suomessa, sitten lykästi – Matthías Gíslason pääsi töihin Bittiumille, joka hamuaa osaajia ulkomaita myöten

    Kolme päivää opiskelua Suomessa, sitten lykästi – Matthías Gíslason pääsi töihin Bittiumille, joka hamuaa osaajia ulkomaita myöten


    Tästä on kyseBittium on Oulussa ja Kajaanissa toimiva teknologia-alan yritys.Yritys on viimeaikoina solminut useita miljoonien eurojen arvoisia sopimuksia.Nousujohteiseen yritykseen haetaan jatkuvasti lisää ammattilaisia toteuttamaan muun muassa...

    Tästä on kyseBittium on Oulussa ja Kajaanissa toimiva teknologia-alan yritys.Yritys on viimeaikoina solminut useita miljoonien eurojen arvoisia sopimuksia.Nousujohteiseen yritykseen haetaan jatkuvasti lisää ammattilaisia toteuttamaan muun muassa kommunikaatioratkaisuja puolustusvoimille.Matthías Gíslason muutti syksyllä Islannista Suomeen ja työskentelee Bittiumilla ohjelmistokehittäjänä.

    Matthías Gíslason muutti syksyllä Sukevalle kotimaastaan Islannista ja sai heti työpaikan Kajaanista Bittium Wireless Oy:ssä ohjelmistokehittäjänä. Gíslason muutti Suomeen käydäkseen koulua, jossa ehti olla kuitenkin vain kolme päivää ennen kuin sai työpaikan Bittiumilla.

    Sukeva valikoitui asuinpaikaksi, koska Gíslasonin suomalaisen kihlatun perhe on sieltä kotoisin. Pieni Savon ja Kainuun rajalla sijaitseva 1 100 asukkaan, Sonkajärven kuntaan kuuluva Sukeva on Gíslasonin mittakaavassa iso paikka.

    – Olen pienestä kalastajakylästä, jossa asuu 200 ihmistä. Minulle Sukevakin on suuri kaupunki, Matthías Gíslason nauraa.

    Matthías Gíslason on kotiutunut hyvin Suomeen, vaikka kirpsakka pakkanen onkin hieman yllättänyt.

    – Olen käynyt täällä 12 vuotta kihlattuni kanssa ja tiesin aika hyvin, mitä odottaa. Mutta en ihan odottanut tällaista kylmyyttä.

    Jos ihmisiä löytyy niin, emme katso kansallisuutta palkkaamisessa. Toni Kinkki

    Bittium Wireless Oy on kasvava teknologia-alan pörssiyhtiö, joka tarvitsee joukkoonsa jatkuvasti lisää ammattilaisia. Työntekijöitä palkataan tarpeen tullen vaikka ulkomailta.

    – Hakemuksia tulee paljon myös ulkomailta. Jos ihmisiä löytyy niin, emme katso kansallisuutta palkkaamisessa. Pitää vain olla sopiva henkilö ja hyvä meidän yritykselle, Bittiumin Kajaanin yksikön johtaja Toni Kinkki sanoo.

    Ammattilaisia tarvitaan useisiin eri toimiin aina ohjelmistojen suunnittelusta, laitteiston fyysiseen testaamiseen ja automatisointiin.

    – Tarvitaan ohjelmistoarkkitehtejä, systeemisuunnittelijoita, ja myös tiiminvetäjiä tuotehallintoon ja projektihallintoon. Tarvetta on ihan laidasta laitaan, Kinkki luettelee.

    Bittiumilla on jatkuva tarve kovan tason ammattilaisille. Mimmi Nietula / Yle

    Yritys etsii tulevia työntekijöitä jatkuvasti nettisivujensa, somen ja työnvälityssivustojen kautta. Yrityksen rekrytoinnissa on monta rautaa tulessa.

    – Teemme myös yhteistyötä rekryKainuu -hankkeen kanssa ja tärkeä yhteistyökumppani on myös Kajaanin ammattikorkeakoulu. Sieltä saamme harjoittelijoita, jotka usein tulevat meille töihin valmistumisensa jälkeen, Kinkki sanoo.

    Kinkin mukaan Bittiumilla työntekijöiden vaihtuvuus on suurta, sillä IT- ja ICT-alan kilpailu on kovaa. Korkeakoulutettuja asiantuntijoita joutuu alun perinkin etsimään monen kiven alta.

    – Meillä on sellaisia erityisasiantuntijan tehtäviä, joihin potentiaalisia hakijoita on lähialueilla vain kourallinen. Näissä tilanteissa pitää miettiä erilaisia houkutteluvuustekijöitä, että saadaan nämä henkilöt juuri meille töihin, Kinkki sanoo.

    Kasvava yritys vaatii kasvuunsa paljon ammattilaisia, minkä takia yrityksessä joudutaan pohtimaan rekrytointia myös pitkällä tähtäimellä.

    – Todennäköisesti tulevaisuudessa täsmäkoulutetaan ihmisiä tiettyihin töihin. Vielä tähän ei ole kuitenkaan ollut akuuttia tarvetta, Kinkki sanoo.

    Huippusalaista työtä

    Bittiumin hankkeista ei voi kertoa ulkopuolisille, saati toimittajille tarkemmin. Yrityksen nettisivuja selaamalla syy selviää nopeasti: yritys tekee töitä muun muassa Suomen Puolustusvoimille (Kaleva). Yhteistyötä on tehty myös Adidaksen kaltaisten jättien kanssa. Näistä asioista ei siis paljoa hiiskuta. Joka tapauksessa yrityksen käytössä on alan huipputeknologiaa.

    – Minun on pitänyt opetella ainakin kymmenen uutta teknologiaa täällä ollessani. Pidän sitä hyvänä haasteena, Bittiumin ohjelmistokehittäjä Matthías Gíslason kertoo.

    Bittiumin nousuun vaikuttaa suuresti Suomen puolustusvoimien kanssa tehty aiesopimus (Arvopaperi), joka voi toteutuessaan olla jopa 130 miljoonan arvoinen. Lisäksi Bittiumilla on tulossa suuri yhteistyö Itävallan puolustusvoimien kanssa (Bittium). Nämä ja lukuisat muut sopimukset ovat nostaneet Bittiumin erittäin kovan luokan yritykseksi (Kauppalehti).

    Bittium Wireless Oy valmistaa muun muassa kommunikaatiovälineistöä muun muassa puolustuvoimien käyttöön. Mimmi Nietula / Yle

    Yrityksen 700 työntekijästä Kajaanin toimipisteellä työskentelee noin 80 henkeä, joista islantilainen Matthías Gíslason on ainoa ulkomaalainen.

    – Minua vähän jännitti, kun kuulin, että olin ainoa Kajaanin ulkomaalainen työntekijä. Olin iloisesti yllättynyt, että täällä kaikki puhuvat hyvää englantia, hän sanoo.

    Millaisen kuvan on toisesta pohjoismaasta Suomeen muuttanut mies saanut? Mikä on hulluinta meissä suomalaisissa?

    – Ehdottomasti suomalaiset urheilulajit! Kävin katsomassa eukonkannon maailmanmestaruuskisoja pari vuotta sitten. Se oli aika omituista, mutta tosi hauskaa, Matthías Gíslason toteaa.

    Pojan lähtö armeijaan on monelle isälle itkun paikka, mutta siitä ei puhuta —

    Pojan lähtö armeijaan on monelle isälle itkun paikka, mutta siitä ei puhuta — "Kun Henri tuli lomille, hössötin hirveästi ja siivosin talon viimeisen päälle"


    Tästä on kyseSiilinjärveläisen Helveen perheeseen kuuluvat isä Heikki, äiti Kaisa sekä pojat Henri, 22, ja Hannu, 19.Lapsen itsenäistyminen ja armeijaan lähteminen voi olla kova paikka myös isille, mutta ikävän sanoittaminen voi olla...

    Tästä on kyseSiilinjärveläisen Helveen perheeseen kuuluvat isä Heikki, äiti Kaisa sekä pojat Henri, 22, ja Hannu, 19.Lapsen itsenäistyminen ja armeijaan lähteminen voi olla kova paikka myös isille, mutta ikävän sanoittaminen voi olla vaikeaa.Isyystutkija Johanna Terävä ja Heikki Helve kannustavat miehiä puhumaan lapsilleen tunteistaan.

    Kuinkahan sillä menee? Saakohan se unen päästä kiinni?

    Kolme vuotta sitten tammikuussa siilinjärveläinen Heikki Helve istui keskellä yötä poikansa Henrin sängyllä. Kammari tuntui tyhjältä ja olo ontolta. Pari päivää aikaisemmin Helve oli kyydinnyt esikoisensa Kainuun prikaatin porteille.

    – Tajusin, kuinka iso ja vääjämätön muutos se oli, kun poika itsenäistyi. Kävin mielessäni läpi mennyttä aikaa, yhteisiä tekemisiämme ja lasten kasvua, Helve muistelee.

    – Se pani miettimään myös omaa roolia isänä. Miten olen toiminut ja miten minun pitäisi jatkossa toimia? Osasinko nauttia yhteisistä hetkistä?

    Ikävä ja haikea olo vetivät miehen mielen molliin, mutta samalla Helve katsoi ylpeänä, kun poika lähti armeijaan hyvillä mielin. Tunteiden tuiverrus hämmensi isää.

    – Siitä oli jopa yllättävän vaikea päästä eteenpäin, Helve muistelee.

    Isyys kriisissä

    Tammikuussa ikävä kaihertaa monia suomalaisperheitä, kun uudet alokkaat aloittavat asepalveluksensa. Vuoden ensimmäisessä saapumiserässä palveluksensa aloittaa noin 12 500 alokasta.

    Helveen kolmen vuoden takaisista muistoista on jo aikaa, mutta perheessä aihe on jälleen ajankohtainen. Helve vaimoineen asuttaa omakotitaloaan kaksin, sillä esikoinen muutti omilleen asepalveluksen jälkeen ja kuopus on suorittanut asepalvelustaan Kainuun prikaatissa viime kesästä lähtien.

    Isällä on lämpimät välit poikiinsa. Helveen 22-vuotias esikoispoika Henri suoritti reserviupseerikoulun ja kotiutui armeijasta vänrikkinä vuonna 2017. Antti Karhunen / Yle

    Heikki Helve on keskustellut lasten itsenäistymiseen liittyneestä ahdistuksesta ystäviensä kanssa, mutta pitää isän tunteita muutoin vaiettuna aiheena. Aihe on sattumalta tullut puheeksi niin polkupyöräkorjaamossa kuin lääkärintarkastuksessa.

    – Moni mies sanoo tunteneensa samoin, muttei ole koskaan jutellut aiheesta. He sanovat, että hienoa, kun uskallat tunnustaa. Tunteille on järkevät syyt, varsinkin, kun ajattelen asiaa jälkikäteen, Helve pohtii.

    Lasten poismuutto voi tuntua vanhemmista sekä helpotukselta että huolelta. Parisuhde voi kopsahtaa karikolle (Kodin Kuvalehti) ja isyys kohdata identiteettikriisin (Väestöliitto), kun perheen dynamiikka muuttuu.

    Eräänlainen identiteettikriisi tuli myös Heikki Helveelle, jonka elämää keikauttivat samanaikaisesti esikoisen itsenäistyminen ja työpaikan vaihtuminen. Kun poika meni armeijaan, isän piti pitää useampi viikko pitämättä jääneitä lomia. Muutos korostui entisestään, kun omia ajatuksiaan ei voinut kohdentaa työntekoon.

    Äiti saa puheenvuoron isää useammin

    Mitä suomalainen perhetutkimus sitten sanoo isien tunteista lasten itsenäistyessä?

    – Eipä juuri mitään. Minulla ei nimittäin tule mieleen yhtään tutkimusta, joka käsittelisi tätä aihetta. Aihetta pitäisi kyllä tutkia, koska lapsen itsenäistyminen on vanhemmille elämänkaarellisesti iso asia, isyystutkija Johanna Terävä innostuu.

    Jyväskylän yliopistossa isien kokemus- ja tunnemaailmaa on jo tutkittu perhesuunnittelussa, syntymän yhteydessä ja pikkulapsivaiheessa, mutta Terävän mukaan nuoruusikä ja lasten aikuistuminen ovat vielä melko koskemattomia aiheita.

    Ensimmäisellä lomalla takaisin tulee sama poika kuin ennenkin, mutta yksi asia muuttuu pysyvästi. Ystävän neuvo Heikki Helveelle

    Jo tehty tutkimus kertoo, että jotkut isät kokevat olevansa jo lapsen syntymän yhteydessä sivuutettuja. Terävän mukaan yhteiskunta on piirretty malliin, jossa puheenvuoro annetaan jo synnytyslaitoksella äidille.

    – Usein mielikuvissa äiti kertoo, miten synnytys meni ja millainen lapsi syntyi. Isä seisoo vieressä ja nyökyttelee, Terävä hahmottelee.

    – Ehkä äitien on luontevampaa kertoa tunteistaan myös silloin, kun lapset lentävät pesästä. Toisaalta jo syntymän yhteydessä sivuutettujen isien on kenties vaikea avata tunteitaan myöhemmissä vaiheissa.

    Oma isä lähetti kirjeitä armeijaan jo 80-luvulla

    Pelkkä puheenvuoro synnytyslaitoksella ei tietenkään yksikseen ennusta sitä, miten avoimesti isät pystyvät avaamaan tunnemaailmaansa lapsilleen, muulle perheelle ja ystävilleen isyyden myöhemmissä vaiheissa.

    Heikki Helve on koonnut omat 80-luvun armeijamuistonsa albumiin.Antti Karhunen / Yle

    Isät, jotka sitoutuvat lapsiperheen arkeen, ovat läsnä ja touhuavat lastensa kanssa, pystyvät todennäköisesti paremmin sanoittamaan tunteitaan myös lapsen aikuistumisen kynnyksellä, ennustaa isyystutkija Terävä.

    – Isä tuntee olevansa rakastettu ja myös näyttää rakkautta lapselleen ja pitää huolta lapsen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Jos tämä on jaettua perheessä, niin uskon että tunteista puhuminen on isille helpompaa myös myöhemmissä vaiheessa, Terävä summaa.

    Emme me koskaan niistä tunteista puhuneet, mutta nyt olen ymmärtänyt, että myös isä kaipasi minua. Heikki Helve

    Helveen perheessä isä on aina ollut läsnä poikiensa elämässä. Yhdessä on koettu niin nuoruuden kapinoinnit kuin yhteiset harrastukset.

    – Meillä on ollut pienestä lähtien hyvin luottamukselliset välit. Aina olemme tulleet toimeen keskenämme, vakuuttaa Henri Helve, 22.

    – Isään on aina pystynyt tukeutumaan kaikissa asioissa, täydentää veli Hannu Helve, 19.

    Perheessä on harjoiteltu ampumista ja erätaitoja jo hyvissä ajoin ennen palvelukseen astumista. Sekä Henri että Hannu osasivat jo ennen armeijaa suunnistaa, tehdä leiripaikan ja sytyttää nuotion vaikka tuoreesta puusta. Yhdessä harjoiteltiin myös armeijan arvomerkit.

    Ylisukupolvista maanpuolustustahtoa tutkinut dosentti Mikko Salasuo on haastatellut tutkimustyössään isiä ja poikia.

    – Omien havaintojeni mukaan nykyään on melko harvinaista, että perheissä valmistellaan lapsia sen kummemmin kohti asepalvelusta. Kollektiivinen inttistoori ja isien tarinat aktivoituvat kunnolla vasta armeijaan lähdön hetkellä. Silloin isät antavat ohjeita pojilleen ja jakavat hyväksi näkemiään oppeja, Salasuo arvioi.

    Heikki Helveen kotialbumi

    Helveen perheen aktiivisuuteen on myötävaikuttanut isän into asepalvelusta kohtaan. Heikki Helve aloitti Kainuun prikaatissa kesäkuussa 1986, kävi aliupseerikoulun Sodankylässä, kotiutui reservin varusmieskersanttina ja on tällä hetkellä sotilasmestari. Armeijainnostus periytyy jo kolmannessa polvessa.

    – Myös oma isäni halusi aina lomillani tarkkaan tietää, mitä olen tehnyt ja miten se on sujunut. Hän laittoi minulle jopa kirjeitä armeijaan, mikä ei 80-luvulla ollut yleistä. Emme me koskaan niistä tunteista puhuneet, mutta nyt olen ymmärtänyt, että myös isä kaipasi minua, Heikki Helve sanoo.

    Viime kesänä Helve seurasi ajatukset haikeina kuopustaan Hannua, joka aloitti asepalveluksen paahtavassa helteessä. Esikoispojan itsenäistyminen oli kuitenkin jo koulinut isän mieltä, ja siksi kuopuksen armeijaan lähtö tuntui helpommalta käsitellä.

    – Poikien asepalvelukset ovat herättäneet minussa myös nostalgian tunteita. Katsoin heidän kävelevän läpi porteista, joista minäkin kävelin reilu 30 vuotta sitten, Helve muistelee hymyissä suin.

    Isäkin voi itkeä tirauttaa

    Joulun välipäivinä Heikki Helve istuu poikiensa kanssa pöydän ääressä kotonaan Siilinjärvellä ja selaa vanhoja, armeija-aikaisia kuviaan. Helveen esikoinen on jo muuttanut opintojen perässä Tampereelle, ja kuopus Hannu on lomilla asepalveluksesta. Tammikuussa Hannulla alkaa puolen vuoden ponnistus apulaiskouluttajana Kainuun prikaatissa.

    Heikki Helveen kotialbumi

    Kellastuneiden kuvien kolmenkymmenen vuoden takaiset varusteet saavat miehet pyörittelemään päitään ja keskustelemaan siitä, mikä kasarmilla on muuttunut ja mikä pysynyt vuosien saatossa. Nämä ovat aiheita, joista monissa perheissä puhutaan. Mutta miksi ikävästä kertominen on niin vaikeaa?

    – Suomalaisessa yhteiskunnassa miehet eivät puhu herkistä aiheista, joista koetaan onnea ja surua sekaisin. Me emme ole tottuneita siihen, Heikki Helve toteaa.

    Isyystutkija Johanna Terävä vahvistaa tavan juurtuneen tiukasti kulttuuriimme. Ajatuksissa maskuliinisuuteen liitetään vahvasti rationaalinen käyttäytyminen, vaikkei tieteestä Terävän mukaan löydy todisteita sille, että miehet tuntisivat naisia vähemmän.

    Kaava näkyy jo puheessa. Jos mies käyttää sanaa 'ihana', hän saattaa itse sanoa, että olipas hassusti sanottu. Isyystutkija Johanna Terävä

    Työssään Terävä on jututtanut monenlaisia vanhempia. Tällä hetkellä hän tekee tutkimusta vankilassa olevista isistä.

    – Kaava näkyy jo puheessa. Jos mies käyttää sanaa 'ihana', hän saattaa itse sanoa, että olipas hassusti sanottu. Hän tunnistaa, ettei minun kuulu sanoa näin vaikka haluaisin, Terävä kuvailee.

    Sekä isyystutkija että isä kertovat olevansa tyytyväisiä siihen, että ajatusmallia riitautetaan nykypäivänä.

    – Tarvitsemme tarinoita siitä, että isä voi itkeä tirauttaa, kun lapset aikuistuvat, Terävä pohtii.

    – Lapsetkin liikuttuvat tietäessään, että isästä tuntuu haikealle, Heikki Helve muistuttaa.

    Kun Heikki Helve kaksi vuotta sitten puhui muiden miesten kanssa lasten itsenäistymiseen liittyvistä tunteistaan, hän sai neuvon, joka on jäänyt mieleen. Ystävällä on kolme poikaa, jotka olivat jo käyneet armeijan.

    – Hän sanoi minulle, että kuulepas Heikki. Ensimmäisellä lomalla takaisin tulee sama poika kuin ennenkin, mutta yksi asia muuttuu pysyvästi: teillä on jälleen uusi, jaettu kokemus. Kun Henri tuli lomille, hössötin hirveästi ja siivosin talon viimeisen päälle. Ihan sama poika sieltä tuli kotiin, Heikki Helve virnistää.

    Viranomainen ei uskonut Salla Hauskan sukunimeä todeksi ilman passia – hullunkurisen nimen taustalta voi paljastua erikoisia sukutarinoita

    Viranomainen ei uskonut Salla Hauskan sukunimeä todeksi ilman passia – hullunkurisen nimen taustalta voi paljastua erikoisia sukutarinoita


    Tästä on kyseSuomessa on paljon adjektiiveja ja substantiiveja sukuniminä.Salla Hauska ja Justus Raivo kantavat erikoisia nimiään ylpeänä.Sukunimen vaihtaminen on Suomessa suhteellisen helppoa.Miltä tuntuisi toistaa nimesi useita kertoja,...

    Tästä on kyseSuomessa on paljon adjektiiveja ja substantiiveja sukuniminä.Salla Hauska ja Justus Raivo kantavat erikoisia nimiään ylpeänä.Sukunimen vaihtaminen on Suomessa suhteellisen helppoa.

    Miltä tuntuisi toistaa nimesi useita kertoja, ennenkuin kuulija uskoo kuulleensa sen oikein?

    Kajaanilainen Salla Hauska ja oululainen Justus Raivo törmäävät usein hämmästykseen esitellessään itseään. Molemmat ovat tyytyväisiä nimeensä, vaikka se ei kuvastakaan heidän persooniaan.

    – Monet sanovat, että olen rauhallisin tyyppi, jonka he tuntevat. Mutta se on hyvä olla olemassa pienenä pelotteena, että minulle ei kannata urputtaa, kun sukunimi on Raivo, naurahtaa Justus Raivo.

    – Mietin, että velvoittaako nimi minut johonkin: en ehkä välttämättä ole niin hauska, kuin nimi on, pohtii Salla Hauska.

    Hämmennystä ja huvitusta

    Salla Hauska on törmännyt nimensä kautta moniin erikoisiin tilanteisiin. Hän on muun muassa joutunut todistamaan nimensä passista, kun viranomainen ei uskonut nimeä oikeaksi. Kertoessaan nimensä uudelle tuttavalle Hauska on tottunut kuulemaan puujalkavitsejä.

    – Ne on nämä perinteiset, “Onpa hyvä, että kerrankin on hauskaa”. Kerran soitin sähköyhtiölle ja siellä asiakaspalvelija puhelimen toisessa päässä repesi niin totaalisesti, että hänellä meni minuutti, että sai itsensä kerättyä, Hauska kertoo.

    – Takapuoleni on tietenkin takaraivo, ja aina kun olen flunssassa se on raivotauti. Kyllä näitä juttuja on kuullut aika paljon, mutta odotan innolla, että ihmiset keksisivät vielä lisääkin, Raivo sanoo.

    Ari Suomalaisen ja Justus Raivon postiluukku herättää monissa hilpeyttä. Justus Raivo

    Hullunkurisia sattumuksia syntyy myös väärinkuullusta tai väärinkirjoitetusta nimestä.

    – Aikoinaan sain Radiolinjalta sata käyntikorttia nimellä Salla Hanska. Olihan se kieltämättä aika hauskaa. Taisin jopa jakaakin ne, muistelee Salla Hauska.

    Raivo puolestaan nauttii nimensä luomasta hämmennyksestä ja luo sitä mielellään itsekin.

    – Kämppikseni nimi on Ari Suomalainen. Meidän postiluukussa lukee siis Suomalainen Raivo. Sitä postiluukkua tullaan ihan erikseen katsomaan, nauraa Raivo.

    Nimen vaihtaminen ei houkuta

    Salla Hauska ei aio vaihtaa sukunimeään edes avioituessaan. Uutta sukunimeä on kyllä harkittu, mutta hyvin lyhyesti.

    – Minulle tulisi sellainen nimihirviö sukunimeksi, että sitä joutuisi selittämään vielä enemmän. Olisin Salla Hauska-Salli, vähän niin kuin Bond, James Bond, että ehkä pysyn vaan Hauskana.

    – En ole miettinyt nimen vaihtamista, mutta olen avoin ehdotuksille. Ehkä jos tapaisin vaimoehdokkaan, jonka sukunimi olisi esimerkiksi Rauha, voisimme yhdistää nimet ja olla Rauha-Raivoja, pohtii Justus Raivo.

    Minä tykkään nimestäni, en lähtisi sitä vaihtamaan. Minä haluan pysyä Hauskana. Salla Hauska

    Suomen nimilautakunta käsittelee vuosittain satoja sukunimen vaihdoksia. Usein kyse on siitä, että halutaan palata aiemmin suvussa olleeseen nimeen tai yksinkertaistaa monimutkaista tai ulkomaalaistaustaista nimeä. Yleistymässä on myös tapa, jossa avioparin molemmat osapuolet vaihtavat nimensä yhteiseen, uuteen sukunimeen (IS).

    – Uudisnimiä perustellaan usein tasa-arvokysymyksenä, eli halutaan valita yhdessä molemmille uusi sukunimi. Jotkut vaihtavat sukunimeään sen sisällön tai yleisyyden aiheuttaman haitan vuoksi, toiset hakevat nimenmuutoksella vahvistusta identiteetilleen, sanoo Kotimaisten kielten keskuksen nimistöntutkija Sirkka Paikkala.

    Hauska ja Raivo kantavat erikoisia sukunimiään ylpeänä ja kannustavat muitakin ihmisiä olemaan ylpeitä nimistään.

    – Kannattaa olla omasta nimestä ylpeä, oli se sitten mikä tahansa. Minä tykkään nimestäni, en lähtisi sitä vaihtamaan. Minä haluan pysyä Hauskana, sanoo Salla Hauska.

    – Kannan ylpeydellä pienen sukumme ylvästä nimeä, toteaa puolestaan Justus Raivo.

    Hauskat nimet suhteellisen yleisiä

    Suomessa on kymmeniä sukunimiä, jotka ovat adjektiiveja tai substantiiveja. Väestörekisterikeskuksen Sukunimipalvelusta kuka tahansa voi käydä etsimässä olemassa olevia sukunimiä. Palvelusta löytyvät muun muassa Ilonen, Raasu, Vakava, Kätevä, Rikas, Lager, Hento, Horkka ja Mölö.

    – Adjektiiveja on ensisijaisesti ruotsinkielisissä sotilasnimissä, mutta myös jossain määrin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella otetuissa suomalaistetuissa sukunimissä sekä uudissukunimissä, kertoo Kotimaisten kielten keskuksen nimistöntutkija Sirkka Paikkala.

    Salla Hauska ei aio vaihtaa nimeään edes avioituessaan. Timo Sihvonen / Yle

    Vaikka Hauskan sukunimi kuulostaa puhtaalta adjektiivilta, on se kuitenkin saanut alkunsa paikannimestä.

    – Ukin serkku on tehnyt sukututkimusta, ja nimi on jäljitetty 1700-luvulle. Nimi on lähtöisin Etelä-Karjalasta Joutsenon alueelta. Siellä on ollut tila nimeltä Pienhauska, entinen Hauskala, tietää Salla Hauska.

    – Olen kuullut sukututkimustarinan, jonka mukaan sisällissodan aikana oli kaksi hämäläistä veljestä, joista toinen otti nimen Raivo ja toinen Räyhänperä. Silloin oli kuulemma tapana, että otetaan ytimekäs nimi kun sota oli tulossa, kertoo Justus Raivo.

    Kuka tahansa voi tutkia omaa sukunimeään, ja sen alkuperää tekemällä sukututkimusta. Nimien sisällön selvittämiseen ei ole mitään yksinkertaista kaavaa tai lähdettä. Paikkalan mukaan ensin olisi hyvä selvittää, milloin nimi on tullut sukunimenä käyttöön. Myös tieto siitä, mihin säätyyn henkilö on kuulunut, voi auttaa nimen alkuperän selvittämisessä.

    – Jos henkilö on talonpoikaista juurta, hän on voinut Länsi-Suomessa saada sukunimekseen talon tai torpan nimen, jotka vakiintuivat sukunimiksi lähinnä 1800-luvulla, kertoo Kotimaisten kielten keskuksen nimistöntutkija Sirkka Paikkala.

    Variksenmarjasta uusi superruokahitti maailmalle? Suomalainen yritys aikoo viedä marjat lehtiä myöten Aasian markkinoille

    Variksenmarjasta uusi superruokahitti maailmalle? Suomalainen yritys aikoo viedä marjat lehtiä myöten Aasian markkinoille


    Tästä on kyseMetsämarjojen jalostus keskittyy vahvasti Sotkamoon, jossa avattiin viime kesänä marjanjalostuslaitos, jollaista Suomessa ei aikaisemmin ole ollut.Tavoitteena on, että tehdas käsittelee 3 vuoden kuluttua 10 miljoonaa kiloa...

    Tästä on kyseMetsämarjojen jalostus keskittyy vahvasti Sotkamoon, jossa avattiin viime kesänä marjanjalostuslaitos, jollaista Suomessa ei aikaisemmin ole ollut.Tavoitteena on, että tehdas käsittelee 3 vuoden kuluttua 10 miljoonaa kiloa metsämarjaa vuodessa. Tästä määrästä jalostetuista tuotteista 70 prosenttia lähtee vientiin ja pääosin Aasian hyvinvointialoille.Aasiassa ollaan kiinnostuneita suomalaisesta puhtaasta superfoodista eli metsämarjoista, joista tutkimukset paljastavat jatkuvasti lisää hyviä ominaisuuksia.

    Viimeisin kiinnostuksen kohde marjajalostusalalla on vähän arvostettu variksenmarja.

    Suomessa on kaksi eri variksenmarjalajiketta, eteläinen ja pohjoinen variksenmarja. Eteläisellä lajikkeella ei ole sadon pienuuden ja epävarmuuden vuoksi juurikaan kaupallista merkitystä. Pohjoisen marjan sadot ovat ihan eri luokkaa, koska se on tuulipölytteinen.

    Molemmilla marjoilla on korkea antosyaanipitoisuus, joka pohjoisen marjalla on kuitenkin eteläistä marjaa suurempi. Antosyaanit antavat marjoille niiden värin, mutta niillä uskotaan olevan myös paljon erilaisia terveyshyötyjä.

    – Yksi syy variksenmarjan arvostuksen puutteeseen voi olla se, että sen nimi on mollaava, sanoo Suomen suurimmaksi marjanjalostustehtaaksi tähtäävän sotkamolaisen Extrx:in toimitusjohtaja Satu Hongell.

    – Nimenä esimerkiksi kaarnikka on loistava, mutta paras jonka olen kuullut, on tunturimustikka. Imago saadaan ihan toiselle tasolle, jos sitä ryhdytään kutusumaan tunturimustikaksi. Uskomme, että variksenmarjalla on jatkossa enemmän käyttöä, Hongell jatkaa.

    Alkusysäys Aasiasta tulleesta isosta tilauksesta

    Sotkamossa marjatehtaan perustaminen sai alkunsa siitä, kun Aasiasta tuli Suomeen kolme vuotta sitten pyyntö toimittaa 200 tuhatta kiloa metsämarjoista valmistettua jauhetta. Suomessa tätä ei pystytty tehtaiden pienuuden vuoksi toteuttamaan.

    Satu Hongell oli ollut aikaisemmin mukana erilaisissa marjatutkimuksissa ja ryhtyi Aasiasta tulleen pyynnön jälkeen selvittämään sitä, pystyykö tulevaisuudessa kukaan Suomessa tätä toteuttamaan. Kun vastaus oli ei, teki Hongell tehtaan perustamisesta liiketoimintasuunnitelman.

    – Se tuntui aika isolta suunnitelmalta, mutta kun ympärilläni oli ihmisiä ja ystäviä, jotka siihen uskoivat, niin tässä sitä ollaan, Hongell sanoo.

    Extrx:n toimitusjohtaja Satu Hongell uskoo, että korkeajalostetuille marjatuotteille on kysyntää. Timo sihvonen / Yle

    Suomessa on useita marjajalostukseen erikoistuneita yrityksiä, mutta resurssien puuttumisen vuoksi niillä ei ole mahdollisuutta vastata Aasiasta tulevaan tarpeeseen.

    – Kova juttu olisi, jos marjat pystyisi poimimaan koneellisesti ja jalostamaan täällä. Tämä vaatii innovaatiota, sanoo Kainuun liiton aluekehitysjohtaja Jouni Ponnikas.

    Marjajalostuksessa sotkamolaistehtaalla ollaan vielä alkumetreillä, mutta suomalaisen mittapuun mukaan tavoitteet ovat hurjat. Jos marjasadot ovat odotettuja ja metsiimme saadaan tarpeeksi poimijoita, niin kolmen vuoden kuluttua tehtaalla käsitellään metsämarjoja 10 miljoonaa kiloa vuodessa (Työ- ja elinkeinoministeriö).

    – Tämän kokoista tehdasta ei ole muualla Suomessa, Hongell sanoo.

    Määrä ja kysyntä määrittävät hinnan

    Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) luonnontuotealan tutkimuksen mukaan luonnontuotteiden markkinat ovat globaalit. Myös hinta määräytyy markkinoilla tarjottavan raaka-ainemäärän ja kysynnän mukaan.

    Vaikka marjojen vuosittainen biologinen sato on Suomessa arvioitu olevan yli 500 miljoonaa kiloa, niin raaka-aineen tasainen saanti rajoittaa yritysten kasvua, koska se ei ole tasaista joka puolella Suomea. TEM arvioi tutkimuksessaan, että biologisesta kokonaissadosta kerätään talteen alle kymmenen prosenttia.

    Käytännössä marjapaikkojen sijainti ja heikko saavutettavuus aiheuttavat sen, että todellisuudessa kohtuullisin kustannuksin saatavilla oleva sato on ehkä 30-40 prosenttia biologisesta sadosta.

    Marja-alan ongelmana on ollut se, että marjat ovat lähteneet maailmalle marjoina, eivätkä korkean jalostusasteen tuotteina. Jos marjaa myy marjana, sen hinta on alhainen, jolloin poimijallekaan ei pystytä paljon maksamaan.

    Marjabisneksen avainsana onkin tänä päivänä korkea jalostus ja tähän pyritään myös Sotkamossa. Samalla ison tehtaan jalostus jäisi Suomeen, kun nyt sitä tehdään hyvin pitkälle Suomen rajojen ulkopuolella.

    Myös marjakasvien lehdet ovat superruokaa

    Myös marjojen lehtien hyödyntämistä tutkitaan Suomessa. Tutkimusten mukaan marjakasvustojen lehdissä on antioksidatiivisia ja antibakteerisia, eli bakteereja tappavia tai niiden lisääntymistä estäviä vaikutuksia (Terve.fi). Nämä hyvät ominaisuudet on tarkoitus saada käyttöön.

    Viime kesänä Sotkamossa avattu luonnonmarjoja jalostava tehdas käyttää hyväksi tulevaisuudessa myös lähes kaikki marjojen mukana tulevat roskat, josta suurin osa on marjojen lehtiä.

    – Meillä on tällä hetkellä käynnissä projekti, jossa tutkitaan, miten lehdet saadaan hyödynnettyä, kertoo Extrx Oy:n toimitusjohtaja Satu Hongell.

    Marjat puhdistetaan Euroopan nykyaikaisimmalla menetelmällä.Timo Sihvonen / Yle

    Tehtaan tavoitteena on saada 10 miljoonan kilon marjamäärästä 70 prosenttia vientiin. Loput jalostetuista tuotteista menevät elintarviketeollisuudelle ja luontaistuoteteollisuuteen Suomessa. Pitkän tähtäimen ja isojen suunnitelmien kohteena on kuitenkin Aasia, jossa luonnontuotealan ja varsinkin marjabisnesmarkkinat ovat todella laajat.

    – Vaikka olemme kotimaassa suuri tekijä, niin Aasiassa olemme mitätön. Siellä riittää, jos promille on kiinnostunut tuotteistamme, niin meidän kaikki tuotteet lähtevät Aasian markkinoille, Hongell pohtii.

    – Totta se on. Aasian markkinat vetäisivät helposti Suomen sadon moninkertaisesti, sanoo marjanjalostusyritysten kattojärjestön Arktisten Aromien toiminnanjohtaja Birgitta Partanen.

    Hyvinvointia marjoista ilman lääkkeitä

    Pohjoisen marjaa halajavista aasialaisista varsinkin kiinalaiset ja japanilaiset ovat kiinnostuneita perinteisesti mustikasta ja sen vaikutuksista muun muassa hämäränäkökykyyn ja muistiin.

    Sotkamolaisen yrityksen tavoitteena on Aasian isojen markkinoiden lisäksi saada jalansijaa myös Euroopan sisämarkkinoilla, sekä Yhdysvalloista. Amerikassa suurimmat haasteet ovat protektionistisia, eli ne liittyvät asetettuihin tuontitulleihin ja muihin toimiin, joilla suojellaan kotimaisia tuotteita torjumalla ulkomaista kilpailua.

    Aasialaisten ja myös muiden vientimaiden kiinnostus suomalaista marjaa kohtaa ovat sen puhtaus ja luotettavuus.

    – Marjabisneksessä tehdään maailmalla paljon väärinkäytöksiä muun muassa värjäämällä marjatuotteita. Väärinkäytöksiä tehdään myös laittamalla muualta kerättyjen marjojen joukkoon suomalaista marjaa ja markkinoimalla tuote suomalaisen marjan maineella, Birgitta Partanen kertoo.

    Hyvän sadon lisäksi tarvitaan myös marjanpoimijoita.Mikko Savolainen / Yle

    Aasiassa mustikan lisäksi myös muut antikoksidatiiviset marjat, joilla pystytään vähentämään tulehdusta elimistössä, ovat kysyttyjä. Tällaisia ovat muun muassa puolukka, karpalo ja variksenmarja.

    – Yleistä hyvinvointia näillä lähdetään hakemaan. Lisäksi sitä, ettei tarvita lääkkeitä ja pystytään ennaltaehkäisemään sairauksia, Hongell sanoo.

    Sotkamon tehtaalla voidaan tarvittaessa käsitellä myös muita hyvinvointiin liittyviä luonnontuotteita, kuten esimerkiksi kuusenkerkkiä. Nyt ja lähitulevaisuudessa marjat ovat kuitenkin se tuote, johon tehtaalla keskitytään. Silti vain taivas on rajana.

    – Uusia tutkimuksia tehdään koko ajan. Mitä enemmän niitä tehdään, sitä enemmän hyviä ominaisuuksia löytyy meidän omista marjoista, Hongell kertoo.

    Viimeisimmät selvitykset ovat tuoneet esille antimikrobisia ominaisuuksia. Esimerkiksi variksenmarjalta on löytynyt ominaisuus, jolla se pystyy taistelemaan sellaisia bakteereita vastaan, joilla on lisääntynyt vastustuskyky antibiootteja kohtaan.

    Jatkossa sotkamolaisessa marjateollisuudessa tullaan keskittymään tämän tyyppisiin tutkimuksiin, joihin pitää löytyä myös rahaa.

    – Sitä kautta marjat pystytään kaupallistamaan ja voimme kertoa maailmalle siitä, että puhtaita tuotteitta saadaan meidän metsistä, sanoo sotkamolaisen marjanjalostustehtaan Extrx:in toimitusjohtaja Satu Hongell.

    Lue myös:

    Sotkamoon avataan suuren luokan marjajalostustehdas – vientiä suunnataan Aasian ja Yhdysvaltojen markkinoille

    Tiesitkö nämä 6 marjojen terveyshyötyä? Yksi sopii näyttöpäätettä tuijottavalle, toista suosivat hävittäjälentäjät

    Kari Istala tiesi torstaina, että ulosottomies tulee maanantaina – muutaman päivän tapahtumat pelastivat hänet häädöltä

    Kari Istala tiesi torstaina, että ulosottomies tulee maanantaina – muutaman päivän tapahtumat pelastivat hänet häädöltä


    Tästä on kyseKajaanlaista Kari Istalaa uhkasi jo häätö vuokra-asunnosta, mutta hän sai apua sosiaali-isännöitsijältä.Vuonna 2017 Suomessa toimeenpantiin häätö yli 3 700 kertaa. Kasvua edellivuodesta oli 9,1...

    Tästä on kyseKajaanlaista Kari Istalaa uhkasi jo häätö vuokra-asunnosta, mutta hän sai apua sosiaali-isännöitsijältä.Vuonna 2017 Suomessa toimeenpantiin häätö yli 3 700 kertaa. Kasvua edellivuodesta oli 9,1 prosenttia.Sosiaali-isännöitsijän mukaan erilaiset elämänhallinnan ongelmat ovat lisääntyneet.Istalan asiat järjestyivät. Nyt hän tekee paljon vapaaehtoistyötä ja tukee kohtalotovereitaan.

    Se oli torstai. Kajaanilainen Kari Istala muistaa viikonpäivän hyvin, vaikka siitä on kulunut aikaa nyt pari vuotta.

    Istalan elämä oli ajautunut pahasti solmuun. Vuokrarästejä oli kertynyt paljon ja häätömääräyskin oli tullut.

    Maanantaina ulosottomies tulisi kantamaan Istalan tavarat ulos hänen vuokra-asunnostaan.

    – Siinä kävi mielessä jo niin sanottu lopullinen ratkaisu, en kestä tätä enää. Tilanne oli tosi vaikea, Istala kertoo rauhallisella äänellä.

    Siitä, miten asiat rupesivat menemään pieleen, voisi Istalan mukaan kirjoittaa kokonaisen romaanin.

    – Se johtui monestakin syystä. Oli elämän toivottomuutta, turhautumista ja jaksamattomuutta. Siihen liittyi aika paljon myös alkoholin liikakäyttöä, joten hommat pääsivät siihen pisteeseen, Istala sanoo.

    Tunsin heti, että tästä selvitään. Se oli hirvittävän suuri helpotus. Kari Istala

    Istalan vaihtoehdot olivat vähissä. Hän tiesi, ettei tilanteesta ollut ulospääsyä ilman jonkinlaista ratkaisua.

    Istala tarttui puhelimeen ja soitti vuokranantajan, kaupungin vuokrataloyhtiö Kajaanin Pietarin sosiaali-isännöitsijä Jaana Leppäselle ja pyysi apua.

    Ensimmäinen tapaaminen järjestyi nopeasti. Istala, Leppänen ja sosiaalityöntekijä ryhtyivät etsimään yhdessä ratkaisua tilanteeseen.

    Istala muistaa edelleen hetken, kun hän tapasi Leppäsen ensimmäisen kerran sosiaalitoimiston alakerrassa.

    – Jaanan asenne oli lämmin, hän kohtasi minut ihmisenä, ei niinkään häädettävänä. Tunsin heti, että tästä selvitään. Se oli hirvittävän suuri helpotus, kauhea taakka putosi sydämeltäni, Istala kertoo.

    Kuka tahansa voi menettää otteen elämästä

    Kajaanin kaupungin vuokrataloyhtiö Pietarilla on ollut sosiaali-isännöitsijä 15 vuoden ajan. Samankaltaista työtä Suomessa tekevät myös asumisneuvojat.

    Esimerkiksi Jyväskylässä häädöt saatiin estettyä lähes kokonaan ennaltaehkäisevällä asumisneuvonnalla. Lahdessa puolestaan sosiaali-isännöitsijä on pitänyt seuraa samassa talossa asuville vammaisille.

    Molempien työnkuvien lähtökohtana on auttaa asumisen ja elämänhallinnan ongelmissa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

    – Kun apua, tukea ja neuvoja saa mahdollisimman aikaisin, asiat eivät mene liian pitkälle, Kajaanin Pietarin sosiaali-isännöitsijä Jaana Leppänen sanoo.

    Kari Istala ja sosiaali-isännöitsijä Jaana Leppänen halaavat toisiaan lämpimästi tavatessaan.Tiia Korhonen / Yle

    Leppänen on työskennellyt sosiaali-isännöitsijänä nyt kahden ja puolen vuoden ajan. Hän sanoo, että erilaiset elämänhallinnan ongelmat ovat lisääntyneet.

    Se näkyy varsinkin nuorten kohdalla, jotka muuttavat ensimmäiseen omaan kotiin ja opettelevat elämäntaitoja siivouksesta lähtien.

    – Nuori voi aiheuttaa häiriötä, meluta, sotkea tai rikkoa paikkoja. Postia ei avata, jolloin vuokraakaan ei tule maksettua. Sellaisiin tilanteisiin on hyvä tarttua, Leppänen kertoo.

    Leppänen korostaa, että ongelmia voi tulla kenelle tahansa. Elämän muutokset tapahtuvat yleensä yllättäen ja äkkiä, mutta ongelmat voivat myös kasaantua, jolloin vaikeaan tilanteeseen havahtuu vasta, kun joku ulkopuolinen puuttuu asiaan.

    – Jokaisella meillä on oma elämänhistoria. Minulla ja myös sinulla. Voi tulla esimerkiksi työttömyyttä, sairastuminen tai avioero, mikä vaikuttaa normaaliin elämään. Se voi tulla vastaan meille kaikille, Leppänen sanoo.

    "Apu tuli viime tipassa"

    Suomen ulosottovirastoihin jätettiin vuonna 2017 yhteensä 7 000 häätöhakemusta (Valtakunnanvoudinvirasto), joiden perusteella häätö toimeenpantiin 3 737 kertaa. Kasvua edellisvuoteen verrattuna oli 9,1 prosenttia.

    Leppäsen mukaan Kajaanin Pietarin asunnoista joudutaan häätämään asukas keskimäärin 10–15 kertaa vuodessa. Vuokrataloyhtiössä on noin 4 000 asuntoa, joten siihen suhteutettuna määrä on pieni.

    Leppäsen mielestä yksikin häätö on kuitenkin liikaa. Kari Istalan kaltaisia asukkaita, jotka ottavat itse yhteyttä ja hakevat apua, hän toivoisi olevan enemmän.

    – Huonoin vaihtoehto on se, etten saa asukkaaseen yhteyttä lainkaan. Kun menen asuntoon häätöpäivänä ulosottomiehen kanssa, se on tyhjä. Silloin nousee huoli siitä, mihin ihminen lähti. Varsinkin, jos perheessä on ollut pieniä lapsia, Leppänen kertoo.

    Kari Istala ja sosiaali-isännöitsijä Jaana Leppänen tapaavat toisiaan Kajaanin Päiväkeskuksella. Istalan mukaan hänen elämänsä on muuttunut parissa vuodessa paljon.Tiia Korhonen / Yle

    Kari Istalan asiat järjestyivät. Sosiaalitoimisto maksoi Istalan vuokrarästit ja hän hakeutui edunvalvonnan asiakkaaksi.

    – Olen vielä edunvalvonnassa vähän aikaa, mutta sillä tavalla saimme asiat hoidettua. Voi sanoa, että vajaan kahden vuoden jälkeen elämä on muuttunut todella paljon, Istala kertoo hymyillen.

    Täällä on ihmisiä, jotka ovat olleet tai ovat ajautumassa samaan tilanteeseen. Kari Istala

    Kari Istala ja Jaana Leppänen halaavat toisiaan lämpimästi tavatessaan. Leppänen käy usein Kajaanin Päiväkeskuksella, missä Istala tekee paljon vapaaehtoistyötä.

    Kari Istala uskoo, että omista kokemuksistaan puhumalla hän voi auttaa kohtalotovereitaan.

    – Täällä on ihmisiä, jotka ovat olleet tai ovat ajautumassa samaan tilanteeseen. Kun saman kokenut kertoo, kuinka hän on selvinnyt ja kuinka häntä on autettu, se kannustaa muita, Istala sanoo.

    Istalan elämä sujuu tällä hetkellä olosuhteisiin nähden hyvin. Vaikka eläke on pieni, kiviriippa hartioilta on kadonnut.

    – Oikeastaan olen aika tyytyväinen. Elämään on tullut paljon uutta sisältöä, on ystäviä ja tuttavia. Entiset ongelmat ovat jääneet taakse, mutta apu tuli viime tipassa. llman sitä tuskin olisin tässä istumassa, Kari Istala kertoo.