Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    Itsenäisyyspäivän paraatin ylilento epäonnistui Mikkelissä – Ilmavoimat: "Virheitä voi joskus sattua meille jokaiselle"


    llmavoimille sattui itsenäisyyspäivänä poikkeuksellinen virhe. Hornet-osaston ylilento Mikkelin valtakunnalliseen itsenäisyyspäivän paraatiin harhautui kurssistaan. Ilmavoimien mukaan syynä oli osaston johtajan inhimillinen virhe. Hornet-parven...

    llmavoimille sattui itsenäisyyspäivänä poikkeuksellinen virhe. Hornet-osaston ylilento Mikkelin valtakunnalliseen itsenäisyyspäivän paraatiin harhautui kurssistaan. Ilmavoimien mukaan syynä oli osaston johtajan inhimillinen virhe.

    Hornet-parven johtaja oli vahingossa siirtänyt koordinaattipistettä sivuun lennon kohteesta, jolloin koneet lensivät sivuun tarkoitetulta lentolinjalta. Koneen laitteet olivat Ilmavoimien mukaan kunnossa, ja lennon valmistelu oli tehty huolellisesti.

    Matalalta paistanut aurinko häiritsi näkyvyyttä eikä osaston johtaja ollut nähnyt kohdealuetta. Muutoin ulkoisilla tekijöillä ei ollut vaikutusta tapahtuneeseen, Ilmavoimien tiedotteessa kerrotaan.

    Itsenäisyyspäivän paraatin juontaja Ahti Kaario yllättyi, että Hornetien ylilento näkyi niin vähän aikaa.

    – Odotin, että ylilento olisi näkynyt kauemmin tv-kuvissa. Yleensä ylilennot ovat näkyneet hyvin selvästi ja pidemmän aikaa, koska ne tehdään ohimarssin päältä, sanoo Kaario.

    Ilmavoimien viestintä kommentoi tapahtunutta perjantai-iltana Ylelle sähköpostin välityksellä.

    Kuinka usein vastaavaa on tapahtunut Ilmavoimille aiemmin?

    – Erittäin harvoin, enempää emme kommentoi asiaa.

    Pitääkö olla huolissaan, jos luonnonvoimat (auringon paiste) estävät lennon suunnitellun toteutumisen?

    – Ei tarvitse olla huolissaan, koska luonnonvoimat eivät estä lentojen suorittamista. Useana vuotena on todettu valtakunnallisissa paraateissa, että Ilmavoimat osuu kohdalle myös pilven sisällä.

    Onko tällainen virhe nolo asia Ilmavoimille?

    – Ei ole, inhimillisiä virheitä voi joskus sattua meille jokaiselle ja Ilmavoimat kantaa niistä vastuun.

    Miten tällaisilta virheiltä aiotaan välttyä jatkossa?

    – Analysoimme tapahtuman, otamme opiksi ja jatkamme normaalia koulutusta. Lento-osaston johtaminen paraateissa on osa lentäjien koulutusta. Ilmavoimat ei kommentoi asiaa enempää ja asia on julkisuudessa loppuun käsitelty.

    Lue myös:

    Kooste itsenäisyyspäivän paraatista

    Katso kuvat itsenäisyyspäivän juhlinnasta Mikkelissä – seppeleenlasku, paraati ja kalustonäyttely keräsivät tuhansia ihmisiä kaupungin kaduille

    Katso kuvat itsenäisyyspäivän juhlinnasta Mikkelissä – seppeleenlasku, paraati ja kalustonäyttely keräsivät tuhansia ihmisiä kaupungin kaduille


    Itsenäisyyspäivä alkoi juhlallisesti Mikkelin torilla, kun Päämajapatsaalle laskettiin seppele. Seppele laskettiin Mannerheimia esittävän patsaan juurelle.Emilia Korpela / YleSeppeleen laski Mikkelin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Seija Kuikka....

    Itsenäisyyspäivä alkoi juhlallisesti Mikkelin torilla, kun Päämajapatsaalle laskettiin seppele.

    Seppele laskettiin Mannerheimia esittävän patsaan juurelle.Emilia Korpela / YleSeppeleen laski Mikkelin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Seija Kuikka. Kuvassa kunniaa tekee maavoimien komentaja kenraaliluutnantti Petri Hulkko.Emilia Korpela / YleEtelä-Savon maakuntakomppania vastasi kunniavartiosta.Emilia Korpela / YlePäivän tunnelmaa loi Rakuunasoittokunnan musiikki, joka tahditti marssijoitakin.Emilia Korpela / Yle

    Ihmiset saivat päivän aikana ihmetellä puolustusvoimien kalustoa. Monet tulivat paikalle verestämään armeijamuistoja tai näkemään uusia ajoneuvoja ja koneita ensimmäisen kerran elämässään. Sotilaskodilta oli mahdollista ostaa munkki energiavajeeseen ja monen lapsen suupielestä pyyhittiinkin sokerimuruja.

    Emilia Korpela / YleKalustenäyttelyssä puolustusvoimien edustajat olivat valmiina vastaamaan yleisön kysymyksiin.Emilia Korpela / YleValkoiset naamiot erottuivat hyvin yleisön vilinästä.Emilia Korpela / YleMyös Minttu-kissa uskalsi tulla ihmisten ja kaluston joukkoon. Minttu ei olisi millään malttanut pysyä Arto Honkasen sylissä.Emilia Korpela / Yle

    Hieman ennen paraatia aurinko tuli esiin piilosta luoden paraatissa marssijoista dramaattisia varjoja. Pakkasta oli vain muutama aste, ja kadun reunoille kerääntyi katsojia niin tiiviisti, että harva todennäköisesti paleli.

    Paraatin mennessä yleisön ohitse sinivalkoliput liehuivat ja kännyköiden kamerat räpsivät.

    Erityisesti moottoriajoneuvot saivat yleisön kaivamaan kameroita esiin.Emilia Korpela / YleParaatin alkupäässä yleisön ohi kävelivät lippujoukkueet, joiden liput hehkuivat värejä.Emilia Korpela / YleAuringon valo saattoi häikäistä monia marssijoita, mutta sitä ei heidän ilmeistään voinut päätellä.Emilia Korpela / Yle

    Paraatissa kaupungin halki kulki 900 henkilöä sekä 51 ajoneuvoa. Paraatiin saapuneiden katseet luotiin myös kohti taivasta, kun paraativäen ylitse lensi ilmavoimien Hornet-hävittäjät ja Hawk-suihkuharjoitushävittäjät. Katsoja sai kuitenkin olla tarkkana, sillä hävittäjät lensivät 600 kilometriä tunnissa ja hetkessä ne olivat ylittäneet keskustan.

    Maavoimien kaluston marssiessa myöhemmin taivaalla lensivät myös kuusi NH90-kuljetushelikopteria sekä neljä pienempää Hughes MD500-kevythelikopteria.

    Helikopterit lensivät tiukassa muodostelmassa.Emilia Korpela / YlePanssariajoneuvojen jylyn pystyi kuulemaan kauempaakin.Emilia Korpela / YleParaatissa marssittiin tiukasti tahdissa.Emilia Korpela / Yle

    6.12.2018 klo:15:20 Arto Honkasen nimi korjattu oikeaksi.

    Puolustusvoimat marssittaa esiin valmiusyksiköitään – panssariarsenaalissa "Moukari" ja Leopardien erikoismallit, ylilentoja unohtamatta – seuraa suorana Yleltä


    Ylen paraatilähetyksetMikkelissä 6.12. järjestettävää itsenäisyyspäivän valtakunnallista paraatia voi seurata suorana Ylen kanavilta.Paraatikatselmus: Suorat lähetykset Yle Areenassa kello 11.50 ja Radio Suomessa kello 11.55 alkaen.Ohimarssi:...

    Ylen paraatilähetykset

    Mikkelissä 6.12. järjestettävää itsenäisyyspäivän valtakunnallista paraatia voi seurata suorana Ylen kanavilta.

    Paraatikatselmus: Suorat lähetykset Yle Areenassa kello 11.50 ja Radio Suomessa kello 11.55 alkaen.
    Ohimarssi: Suorat lähetykset Yle Areenassa ja TV1:ssä kello 13.00 sekä Radio Suomessa kello 12.55 alkaen.
    Koostelähetys: TV1:ssä ja Yle Areenassa kello 17.10–17.58.

    Itsenäisyyspäivän valtakunnallisen paraatin ohimarssissa Mikkelissä esitellään Maavoimien valmiusyksiköiden kalustoa. Ohimarssia voi seurata kello 13 alkaen suorana lähetyksenä Ylen verkkosivuilta, TV1:stä ja Radio Suomesta.

    Ohimarssiin osallistuu noin 700 henkilöä, 51 ajoneuvoa ja 18 ilma-alusta. Jalan marssivissa joukoissa on mm. Karjalan prikaatin, Panssariprikaatin, Porin prikaatin ja Kaartin jääkärirykmentin osastot.

    Ohimarssin moottoroidussa osassa nähdään saksalaisten Leopard 2A6 ja 2A4 -taistelupanssarivaunujen ohella Leopardin Suomessa muunnellut versiot: raivaamispanssarivaunu Leopard 2 R, jonka tunnistaa 4,2 metriä leveästä miina-aurastaan, sekä Leopard 2 L -siltapanssarivaunu, joka erottuu liki neljän metrin korkeuteen kohoavasta pinotusta sillasta.

    Muusta kolonnasta erottuu myös "Moukariksi" kutsuttu eteläkorealainen panssarihaupitsi K9 Thunder, jossa on 155 mm:n haupitsi.

    Paraatin ylilentoihin osallistuvat Maavoimien helikopteriosasto, jossa on NH90-kuljetushelikoptereita ja MD500-kevythelikoptereita, sekä Karjalan lennoston F/A-18 Hornet-hävittäjiä ja Hawk-suihkuharjoituskoneita. Ilmavoimien ylilento suoritetaan 400 metrin korkeudella, jossa koneiden nopeus on 600 kilometriä tunnissa.

    Ohimarssin ottaa vastaan Maavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Petri Hulkko seurassaan sotaveteraani Kalevi Raatikainen ja Mikkelin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Seija Kuikka.

    Lue lisää:

    Mikkelin paraatikatselmus Yle Areenassa

    Itsenäisyyspäivän paraati muuttaa Mikkelin liikennejärjestelyitä

    Ennen sotilaat menivät suon yli että heilahti – Niin menevät jatkossakin, mutta ensin katsotaan puhelimesta, miten se tehdään oikein

    Rotosesta kenraaliluutnantti – Yksi uusi nimi kenraalikuntaan

    97-vuotias Brita Oranen sytyttää kynttilän itsenäiselle Suomelle:

    97-vuotias Brita Oranen sytyttää kynttilän itsenäiselle Suomelle: "Miksi pitäisi lähteä ärsyttämään venäläisiä liittymällä Natoon?"


    Brita Oranen sytyttää tuliaisena saamansa sinivalkoisen kynttilän varmoin ottein. Käsi on vakaa ja katse tarkka. Kuulokin pelaa moitteetta kuulolaitteen avulla. – Olen onnellisessa asemassa. Saan elää terveenä vapaassa maassa, jossa on oma kieli...

    Brita Oranen sytyttää tuliaisena saamansa sinivalkoisen kynttilän varmoin ottein. Käsi on vakaa ja katse tarkka. Kuulokin pelaa moitteetta kuulolaitteen avulla.

    – Olen onnellisessa asemassa. Saan elää terveenä vapaassa maassa, jossa on oma kieli ja oma mieli. Mihinkään ei koske, eilistä päivä ei aina muista, mutta onko tuo tarpeenkaan, Viipurissa syntynyt ja kukkeimman nuoruuden elänyt Oranen pohtii.

    Orasen elämä on osa 101-vuotiaan Suomen historiaa. Orasen isä Voldemar Hägglund kuului suomalaisiin jääkäreihin, jotka lähtivät 1910-luvulla hakemaan sotilasoppeja Saksasta. Upseeriperheen asuinpaikka vaihtui kansalaissodan jälkeen tiheästi, vuoden tai kahden välein.

    Brita Oranen

    Brita Oranen (os. Hägglund) syntyi Viipurissa 1922

    Isä Woldemar Hägglund (1893-1963) oli suomalainen jääkärikenraaliluutnantti, joka osallistui kansalaissotaan, talvisotaan ja jatkosotaan

    Perhe isän upseeriuran takia Viipurin lisäksi Helsingissä, Tukholmassa, Mikkelissä, Joensuussa, Kuopiossa ja Pertunmaalla

    Oranen toimi talvisodan aikana Mikkelissä puhelinkeskuksessa ja jatkosodassa syksyllä 1941 armeijakunnan puhelinkeskuksessa

    Orasen veli, kenraali Gustav Hägglund toimi puolusvoimain komentajana 1994-2001

    Isän sotilaskoulutuksen takia perhe asui vajaan vuoden myös Tukholmassa. Paluu Viipuriin koitti 1930-luvun puolivälissä.

    Viipuri oli 15-17-vuotiaan Britan silmissä kansainvälinen kaupunki, jonka kaduilla porisi suomen ja venäjän kielten lisäksi ainakin ruotsi ja saksa. Viipurin linna ja Torkkelin puisto ovat jääneet lähtemättömästi mielen sopukoihin.

    – Kaiho sinne kesti aikansa, mutta melko nopeasti kotiuduin Mikkeliin.

    Myös Viipurin koti on piirtynyt mieleen tarkasti. Neitsytniemessä sijaitseva osoite löytyy tabletin google-kartasta yhdessä hujauksessa.

    – Sitä taloa ei enää ole. Sen lähellä on valtavan suuri ostoskeskus ja tuossa ihan lähellä oli sotilassairaala, Brita Oranen muistelee.

    Viipurista tuli äkkilähtö lokakuussa 1939. Talvisodan ennusmerkit olivat selvät, eikä perheitä haluttu jättää mahdollisen sodan jalkoihin.

    Sodan kauhut tulivat perässä Mikkeliin

    Hägglundin perheen evakkotie päätyi äidin kotikaupunkiin, isovanhempien luo Mikkeliin. Tosin sota tuli lentokoneiden mukana perässä päämajakaupunkiin. Vuoden 1940 loppiaisaattona Mikkeliä pommitettiin erityisen pahasti. Tuolloin Britakin päätyi Kirkkopuiston sirpalesuojiin.

    – Pommitus tuli aivan yllätyksenä, sillä venäläiset harhauttivat koukkaamalla idän kautta pohjoiseen ja sieltä kohti Mikkeliä. Juoksin Naisvuorelta kohti kotia, kun pommit iskivät. Torin sirpalesuojat olivat täynnä ja jouduin jatkamaan Kirkkopuistoon. Sille välillä oli iskenyt juuri pommi ja jouduin näkemään päättömiä ruumiita.

    Isä Voldemar tappeli samaan aikaan Kannaksella ylivoimaista vihollista vastaan. Hägglund tunnettiin yhtenä suomalaisten legendaarisen mottisodankäynnin luojana.

    – Isän ammatti näkyi tietysti sillä tavalla, että hän ei ollut kotona. Eikä hän puhunut sotakokemuksistaan koskaan. Olen aina harmitellut, ettei tullut koskaan kysytyksi mitään esimerkiksi niistä jääkäriajoista. Olin aika toope, Brita Oranen pohtii.

    Hägglundin johtama neljäs armeijakunta oli mukana motittamassa syvälle Suomen puolelle tunkeutuneita venäläisjoukkoja talvisodan ratkaisuhetkinä. Sotahistoriaan mies jäi myös tunnetusta "Viimeiseen mieheen"-käskystään.

    Isän jäljessä myös tyttären tie vei jatkosodassa sotatantereelle. Kotikaupungin puhelinkeskuksessa hankituilla taidoilla oli käyttöä syksyn 1941 hyökkäysvaiheessa. Kun Hägglund tarvitsi puhelinvaihteen hoitajaa armeijakunnalleen, sellainen löytyi omasta perheestä. Hägglundin komentama joukko eteni syksyllä 1941 rivakkaan tahtiin Äänislinnaan saakka.

    – Tein ihan normaalia puhelunvälittäjän työtä kauempana etulinjasta. Surullista oli nähdä tyhjentyneet kylät matkalla Äänislinnaan.

    Arkistokuva: Brita Oranen on säilyttänyt isänsä rntamalta lähettämiä kirjeitä.Petri Vironen / Yle

    Hyväkuntoinen Brita Oranen asuu reilun korttelin päässä Mikkelin torista. Tänä vuonna hän voi seurata puolusvoimain itsenäisyyspäivän juhlaparaatia vaikkapa Maaherrankadulla sijaitsevan kotinsa parvekkeelta.

    – Katson tilannetta hieman sään mukaan. Jos on pakkasta, seuraan paraatia parvekkeelta enkä mene välttämättä torille.

    Paraatiin liittyvät tunteet ovat hieman ristiriitaiset. Orasen mielestä on hyvä, että Suomi osoittaa olevansa valmis puolustamaan itsenäisyyttään aseellisesti. Toisaalta hän harmittelee sitä, että aseita ylipäätään valmistetaan.

    Suurvaltojen kiristyneet suhteet ja yleinen epävarmuus on pantu Maaherrankadulla tarkasti merkille. Oranen kehottaa suhtautumaan suurella varauksella jäsenyyteen läntisessä sotilasliitossa Natossa.

    – Miksi pitäisi lähteä ärsyttämään venäläisiä liittymällä Natoon? Miksei voida vain itse puolustaa itseämme. Ei ole yhtään sanottua, että amerikkalaiset tulevat kovin höylisti meitä auttamaan. Kyllä meidän pitää itse rakentaa puolustuksemme ja itsenäisyytemme.

    Kekkonen oli mies paikallaan, siinä maailman tilanteessa aivan välttämätön Brita Oranen

    Oranen seuraa uutisia eri medioista jatkuvasti. Hän jakaa yleisen huolen maailman muuttumisesta epävarmaan suuntaan. Suurvaltajohtajien tempaukset vetävät sodat nähneen naisen mietteliääksi.

    – Trump nyt on mitä on, mutta minusta näyttää, että Putin on mies paikallaan omassa valtakunnassaan. Hän ymmärtää kansansa ajatukset ja käsitykset.

    Suomen sotienjälkeiset presidentit saavat 97-vuotiaalta kansalaiselta kiitosta. Urho Kekkosen hahmo herättää edelleen voimakkaita mielipiteitä, mutta Oranen antaa isänmaan pitkäaikaisimmalle päämiehelle ison kiitoksen. Myös Mauno Koiviston tapa luotsata Suomi läpi Euroopan suuren murroksen miellyttää mikkeliläistä.

    – Niinistö taas on rauhallinen ja asiallinen. Mikä on positiivista, niin hän, Putin ja Trump pystyvät keskustelemaan noottien lähettämisen sijasta.

    "Suomi on hyvä maa elää ja sitä kannattaa puolustaa"

    Brita Oranen viettää itsenäisyyspäivän läheistensä kanssa. Tällä kertaa koolla on puolenkymmentä perheen jäsentä. Jos koko perhe, lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset tulisivat paikalle, tila kookkaassa asunnossa loppuisi kesken.

    – Saan olla paljosta kiitollinen elämässäni. Perhe on pysynyt terveenä ja Suomi itsenäisenä. Välillä tuntuu, että maristaan ihan joutavista asioista. Kun miettii mitä tapahtuu parhaillaan Ruotsissa, Saksassa tai Englannissa, ei meillä ole mitään hävettävää.

    Oranen toivoo, että nykyinen ja tuleva sukupolvi osaisivat antaa arvon suomalaiselle yhteiskunnalle.

    – Adolf Ernroothin sanoin Suomi on hyvä maa elää ja sitä kannattaa puolustaa. Meillä on vapaus, oma kieli ja oma mieli. Kaikista pidetään hyvää huolta, tai ainakin siihen pyritään.

    Puolustusvoimien satavuotisjuhlavuosi huipentuu itsenäisyyspäivän paraatiin – seuraa Ylen lähetyksiä kello 11.50 alkaen


    Ylen paraatilähetyksetMikkelissä 6.12. järjestettävää itsenäisyyspäivän valtakunnallista paraatia voi seurata suorana Ylen kanavilta.Paraatikatselmus: Suorat lähetykset Yle Areenassa kello 11.50 ja Radio Suomessa kello 11.55 alkaen.Ohimarssi:...

    Ylen paraatilähetykset

    Mikkelissä 6.12. järjestettävää itsenäisyyspäivän valtakunnallista paraatia voi seurata suorana Ylen kanavilta.

    Paraatikatselmus: Suorat lähetykset Yle Areenassa kello 11.50 ja Radio Suomessa kello 11.55 alkaen.
    Ohimarssi: Suorat lähetykset Yle Areenassa ja TV1:ssä kello 13.00 sekä Radio Suomessa kello 12.55 alkaen.
    Koostelähetys: TV1:ssä ja Yle Areenassa kello 17.10–17.58.

    Puolustusvoimien valtakunnallinen itsenäisyyspäivän paraati järjestetään torstaina Mikkelissä. Voit seurata tapahtumia Ylen suorissa lähetyksissä verkossa, Radio Suomessa ja TV1:ssä, jossa lähetetään ohimarssin lisäksi alkuillasta paraatin koostelähetys.

    Mikkeliin huipentuu Puolustusvoimien 100-vuotisjuhlavuosi. Paraatin teemana onkin Puolustusvoimat – 100 vuotta valmiutta.

    Itsenäisyyspäivän paraatiin osallistuu joukkoja ja kalustoa kaikista puolustushaaroista. Mukana on yhteensä noin 900 henkilöä ja ohimarssissa reilut 50 ajoneuvoa. Paraatin ylilentoihin osallistuu Maavoimien helikoptereita ja Ilmavoimien hävittäjiä.

    Paraatikatselmus alkaa puoliltapäivin Mikkelin torilla ja ohimarssi läheisellä Maaherrankadulla kello 13 alkaen.

    Lue lisää:

    Itsenäisyyspäivän paraati muuttaa Mikkelin liikennejärjestelyitä

    Ennen sotilaat menivät suon yli että heilahti – Niin menevät jatkossakin, mutta ensin katsotaan puhelimesta, miten se tehdään oikein

    Rotosesta kenraaliluutnantti – Yksi uusi nimi kenraalikuntaan

    24-vuotias tunnustanut Leivonmäen henkirikoksen – uhri löytyi huoltoasemalta Pertunmaalta

    24-vuotias tunnustanut Leivonmäen henkirikoksen – uhri löytyi huoltoasemalta Pertunmaalta


    24-vuotias joutsalaismies on poliisin esitutkinnassa myöntänyt surmanneensa toisen miehen Leivonmäellä lokakuun puolivälin jälkeen. Uhri löytyi myöhemmin Pertunmaan Kuortista huoltoaseman pihasta. Tapaus herätti huomiota siihen liittyneen laajan...

    24-vuotias joutsalaismies on poliisin esitutkinnassa myöntänyt surmanneensa toisen miehen Leivonmäellä lokakuun puolivälin jälkeen. Uhri löytyi myöhemmin Pertunmaan Kuortista huoltoaseman pihasta.

    Tapaus herätti huomiota siihen liittyneen laajan poliisin ja puolustusvoimien yhteisoperaation vuoksi.

    Poliisin mukaan henkirikoksessa on käytetty muun muassa teräasetta, ja tekoa tutkitaan murhana sen erityisen raakuuden tai julmuuden vuoksi.

    Poliisi on vapauttanut kaksi muuta vangittuna ollutta joutsalaismiestä, sillä poliisin mukaan todennäköisiä syitä epäillä heitä henkirikoksesta ei enää ole. Heitä epäillään kuitenkin muista tapaukseen liittyvistä rikoksista.

    Poliisi otti kaikki kolme kiinni Pertunmaalta, jonne henkirikoksen uhri oli kuljetettu pakettiautolla. Esitutkinnan perusteella näyttää siltä, että kolmikon tarkoitus oli hävittää uhrin ruumis.

    Tapauksen tiimoilta otettiin alun perin kiinni neljä henkilöä, joista vangittuna on nyt siis ainoastaan surmatyön tunnustanut mies.

    Epäillyt otettiin kiinni Pertunmaan Kuortista uhrin kuljettamiseen käytetystä pakettiautosta ja sen ulkopuolelta.

    Karaokea sporassa? Helsingin vanhat ratikat siirtyvät viihdyttämään hipstereitä ja vanhuksia, osa vaunuista matkaa Mikkeliin

    Karaokea sporassa? Helsingin vanhat ratikat siirtyvät viihdyttämään hipstereitä ja vanhuksia, osa vaunuista matkaa Mikkeliin


    Tästä on kyseHelsingin HKL julkisti käytöstä poistettujen raitiovaunujen saajat tänään maanantaina.Vaunut matkaavat muun muassa Kustaankartanon palvelukeskukseen, tislaamoyritykselle sekä Mikkelin kaupungille.Uudet omistajat aikovat pitää...

    Tästä on kyseHelsingin HKL julkisti käytöstä poistettujen raitiovaunujen saajat tänään maanantaina.Vaunut matkaavat muun muassa Kustaankartanon palvelukeskukseen, tislaamoyritykselle sekä Mikkelin kaupungille.Uudet omistajat aikovat pitää vaunuissa erilaisia tapahtumia, kuten konsertteja ja muuta kulttuuritoimintaa.

    Helsinkiläiset saivat tänään maanantaina sanoa lopulliset hyvästit ainakin kahdelle vanhalle raitiovaunulle 1950-luvulta, kun Helsingin kaupungin liikennelaitos HKL luovutti raitiovaunut Mikkeliin.

    Raitiovaunulle olisi ollut muitakin ottajia ympäri Suomen, mutta HKL:n toimitusjohtajan Ville Lehmuskosken mukaan Mikkelin hakemus viehätti heitä eniten.

    Mukaan pala kiskoja

    Mikkelissä vuosilta 1958 ja 1959 olevat raitiovaunu ja perävaunu laitetaan kaupungin keskustan läheisyydessä sijaitsevaan Mikkelinpuistoon. Tarkoitus on, että vaunut elävöittävät aluetta.

    Mukaan lähtee Helsingistä myös pala kiskoja.

    Mikkelin tekninen johtaja Jouni Riihelä iloitsee, että Mikkelistä tulee nyt raitiovaunukaupunki.

    – Vähän pilke silmäkulmassa tätä tullaan käyttämään kaupungin imagon myönteisessä markkinoinnissa, sanoo Riihelä.

    HKL luovutti tänään viisi vanhaa raitiovaunua uusille omistajilleen.

    Hän uskoo, että mikkeliläiset ottavat raitiovaunut hyvin vastaan.

    – Minusta kaupunki koostuu ruutukaavasta, kaupunkikulttuurista ja raitiovaunuista. Meiltä on puuttunut vain raitiovaunut. Kaikki muu meillä jo on.

    Loput ratikat jäävät Helsinkiin

    Loput tänään luovutetuista ratikoista jäävät Helsinkiin.

    Yksi lähtee Teurastamon alueelle. Hipstereiden iloksi siirtyvä vaunu on vuodelta 1923.

    Teurastamon alueella vanhassa raitiovaunussa nähdään muun muassa kokeellista taidetta, taide- ja tiedeprojekteja, ehkä myös yökaraokea.

    Yksi vaunuista siirtyy puolestaan Helsingissä sijaitsevaan Kustaankartanon palvelukeskukseen ilahduttamaan keskuksessa asuvia vanhuksia.

    – Meillä on asukkaina kaksi entistä raitiovaunun rahastajaa. Toivottavasti he ovat siinä kunnossa, että pääsevät vielä muistelemaan raitiovaunuun, sanoo Kustaankartanon johtaja Tarja Sanio.

    Vanhin raitiovaunuista, vuodelta 1916, entisöidään. Tulevaisuudessa se kulkee museolinjalla 2020-luvulla.

    Tarja Sainio Kustaankartanon palvelukeskuksesta ratikan ohjaksissa.Ratikoiden kierrätys innosti ihmisiä

    Kaiken kaikkiaan vanhoja raitiovaunuja havitteli yli yhdeksänkymmentä tahoa.

    HKL:n toimitusjohtaja Ville Lehmuskoski iloitsee onnistuneesta ratikoiden luovutuksesta. Luovuttamisella HKL vältti käytöstä poistettujen raitiovaunujen romuttamisen.

    – Olipa hyvä, että ei hävitetty näitä vaunuja. Tällä on niin paljon enemmän arvoa kuin laittaa vanhat vaunut niin sanotusti pataan.

    Vaunut eivät maksaneet mitään, mutta uusien omistajien kontolle jää kuitenkin vaunujen siirtokuljetus.

    Aiemmin aiheesta:

    Pikkupoika haluaa ratikan leikkimökiksi, joku toinen mansikanpoimijoiden taukotuvaksi, kolmas saunakäyttöön – vanhoista vaunuista lähes 100 hakemusta

    Hankkisitko käyttöösi vanhan, käytöstä poistetun raitiovaunun? HKL lahjoittaa neljä ratikkaa ja kaksi perävaunua hyvin perusteltuun käyttöön

    Itse tehty ovikranssi säilyy vaikka vuosia – tarvitset vain henkarin, rautalankaa ja oksia

    Itse tehty ovikranssi säilyy vaikka vuosia – tarvitset vain henkarin, rautalankaa ja oksia


    Viljam TiainenTänä talvena on trendikästä tehdä kransseja eukalyptuksen oksista. Eukalyptuksia on eri näköisiä: joillakin on pyöreät lehdet ja toisilla pitkät ja kapeat. Yhden kranssin saa tehtyä noin kahdesta oksasta. Eukalyptus on helppo...

    Viljam Tiainen

    Tänä talvena on trendikästä tehdä kransseja eukalyptuksen oksista. Eukalyptuksia on eri näköisiä: joillakin on pyöreät lehdet ja toisilla pitkät ja kapeat. Yhden kranssin saa tehtyä noin kahdesta oksasta.

    Eukalyptus on helppo materiaali askarteluun: Se ei pistele ja siitä leikattuja pätkiä on helppo käsitellä. Kun sen oksat kuivuvat, ne säilyttävät harmaanvihreän värinsä. Kranssi kestää edustuskunnossa vuosia, jos pitää huolta, etteivät lehdet pääse murenemaan.

    Kranssin voi toki tehdä perinteisestä havustakin. Silloin kranssia täytyy pitää ulkona, jotta se ei ruskistu ja pudota neulasia. Muita vaihtoehtoja ovat esimerkiksi tuijan oksat tai vaikka liimattava sammal.

    Viljam Tiainen

    Yksinkertaisen kranssin valmistaminen vie puolesta tunnista tuntiin. Rautalankakehikon ympärille sidotaan eukalyptuksen oksia kieputtamalla rautalankaa oksien ja kehikon ympäri. Väliin voi laittaa kuivuessaan värinsä säilyttäviä kukkia tuomaan väriä. Kranssin ei tarvitse olla viimeiseen asti huoliteltu, vaan siinä saa näkyä rohkeasti tekijänsä kädenjälki.

    Viljam Tiainen

    Rautalankakehikkoja voi ostaa valmiina, mutta sellaisen voi muotoilla myös itse vanhasta metallisesta henkarista. Valmiin kranssin voi koristella esimerkiksi liimaamalla siihen jouluisen rusetin tai kiertämällä ympärille valosarjan.

    Kranssi ei ole vain joulunajan ilo, vaan sen koristeluita voi vaihdella vuodenaikojen mukaan. Esimerkiksi joulun jälkeen kranssiin voi kiinnittää vaikkapa koristelumihiutaleita.

    Ampu tulee! WhatsApp-viestillä varoitetaan valtatien lähiasukkaita tulevista paukuista – työmaainsinööri tarvittaessa soittaa hevosenomistajalle

    Ampu tulee! WhatsApp-viestillä varoitetaan valtatien lähiasukkaita tulevista paukuista – työmaainsinööri tarvittaessa soittaa hevosenomistajalle


    Tuulikki Sepänmaan puhelin pirahtaa kuulaana marraskuisena aamuna. Langan toisessa päässä on Destian työmaainsinööri Oskari Jantunen. Sepänmaasta ja Jantusesta on tullut puhelintuttuja lähimmän vuoden aikana. – Oskari soittaa hyvissä ajoin,...

    Tuulikki Sepänmaan puhelin pirahtaa kuulaana marraskuisena aamuna. Langan toisessa päässä on Destian työmaainsinööri Oskari Jantunen. Sepänmaasta ja Jantusesta on tullut puhelintuttuja lähimmän vuoden aikana.

    – Oskari soittaa hyvissä ajoin, etten mene hevosen kanssa käppäileen kun räjäytyksiä on tiedossa. Soitto tulee yleensä aamupäivällä, jos räjäytys tehdään iltapäivällä, Sepänmaa kertoo.

    Jantunen työskentelee Mikkelin ja Juvan Siikakosken välisellä tietyömaalla. Uuden, 22 kilometriä pitkän valtatien tieltä louhitaan kahden vuoden kuluessa lähes 1,5 miljoonaa kuutiota kalliota. Vajaan kahden vuoden aikana nelikaistaisen tien alta siirretään 200 000 kuorma-autolastillista kalliota. Niiden louhiminen vaatii tuhansia räjäytyksiä.

    Oskari Jantunen varoittaa Sepänmaata iltapäivän paukusta soittamalla, sillä hän haluaa olla varma, että tieto tavoittaa Sepänmaan. Viesti voi jäädä huomaamatta, jos puhelin on ratsastuspuseron taskussa.

    Suurin osa työmaan lähistön asukkaista saa tiedon räjäytyksistä älypuhelimeensa WhatsApp-viestinä.

    – Sovelluksen avulla viestin voi kohdentaa mahdollisimman tarkasti niille asukkaille, joita räjäytys kulloinkin koskee, Jantunen huomauttaa.

    "Ihminen tukehtuu turhiin viesteihin"

    Idea WhatsApp-ryhmistä sai alkunsa tilaisuudesta, jota tienrakentajat pitivät työmaan alkuvaiheessa alueen asukkaille. Jantunen keräsi yhteystiedot ja ryhmitteli asukkaat asuinpaikan mukaan.

    – Annoin vielä ryhmien nimeksi asuinalueen, jolloin saan viestin osoitettua helposti juuri niille, joita räjäytys tai muu liikenteeseen vaikuttava asia koskee.

    Jantunen tietää omasta kokemuksesta, että viestitulva hukuttaa alleen nykypäivänä monelle tärkeätkin sanomat.

    – Ihminen tukehtuu helposti turhiin viesteihin. Me pystymme kohdentamaan viestin tarkasti niille asukkaille, joita kyseinen räjäytys koskee.

    Tieto voimakkaista räjäytyksistä on tarpeen erityisesti lähialueen kotieläintiloille, mutta palvelu on saanut kiitosta kauttaaltaan.

    – Työmatkalaiset ovat tyytyväisiä, kun he tiedon saatuaan voivat lähteä töihin hieman aiemmin tai valita vaihtoehtoisen reitin.

    Jantusella on käytössä neljä WhatsApp-ryhmää. Pienimmässä on kaksi vastaanottajaa, suurimmassa vajaat 20. Viestintä ryhmissä on kaksisuuntaista. Työmaan liikenne voi aiheuttaa lisäharmia asukkaiden käyttämille teille ja myös järjestelyt muuttuvat kaksi vuotta kestävän urakan edetessä.

    – Meille tulee vastaavasti viestiä esimerkiksi tien huonosta kunnossa. Me pystymme tekemään korjaustyöt mahdollisimman nopeasti.

    Tuulikki Sepänmaa.Kalle Purhonen / Yle"Taidan itse hätkähtää hevosta enemmän"

    Tuulikki Sepänmaa asuu Espoossa, mutta viettää suurimman osan vuodesta Mikkelissä. Vapaa-ajan asunto on hieman kauempana tietyömaalta, mutta ratsuhevosen tallipaikka sijaitsee lähes tietyömaan vieressä.

    –Aika lähellä ne ovat tallin nurkkia olleet. Melkoisia jysäyksiä on kuulunut, ja maakin on vavahdellut, mutta eivät ne eläimet niin kauheasti säiky. Enemmän taidan itse hätkähtää kuin hevonen.

    Tieurakan eteneminen on muuttanut alueen tiejärjestelyitä ja monet ratsukoiden käyttämät tutut lenkkipolut jäivät tulevan moottoritien taakse.

    Uudet viestintätavat yleistyvät

    Erilaisten viestintäkanavien käyttö yleistyy tierakentamisen yhteydessä nopeasti. Verkon kautta toimiva WhatsApp-sovellus on perinteistä tekstiviestiä monipuolisempi, mutta edellyttää älypuhelinta ja verkkoyhteyttä.

    – Se sopiii hyvin täsmätiedottamiseen. Käytämme useita eri viestintäkanavia kohteesta ja tarpeesta riippuen. Perinteisen mediaviestinnnän sekä verkkosivujen ja facebookin rinnalle on tullut uusia tapoja, joilla ihmisiä pystytään palvelemaan paremmin. Ala muuttuu nopeasti ja toisaalta myös vaatimustaso varmaan kasvaa, Liikenneviraston digitaalisesta viestinnästä vastaava Juha Stjärnstedt kertoo.

    – Esimerkiksi WhatsApp on ketterä tapa viestiä esimerkiksi asukkaille ja paljon tietyllä alueella liikkuville kuten liikennöitsijöille ja takseille.

    Stjärnstedtin mukaan WhatsApp-viestejä käytettiin ensimmäisen kerran Kehä 1:n työmaalla Espoon rajan ja Hämeenlinnanväylän väliselle osuudella.

    – Ryhmässä oli toista tuhatta jäsentä. Tämän kanavan käyttäminen sai paljon kiitosta tiellä liikkujilta

    Oskari Jantunen, Destian työmaainsinööri.Kalle Purhonen / Yle
    Yksi kuoli auton ajauduttua kallioleikkaukseen Kangasniemellä, valtatien 13 liikenne ohjataan kiertotielle

    Yksi kuoli auton ajauduttua kallioleikkaukseen Kangasniemellä, valtatien 13 liikenne ohjataan kiertotielle


    Yksi ihminen on kuollut valtatiellä 13 tapahtuneessa onnettomuudessa Etelä-Savon Kangasniemellä. 44-vuotiaan kangasniemeläismiehen kuljettama pakettiauto ajautui kallioleikkaukseen ja kaatui poikittain tielle. Pakettiauton kuljettaja kuoli...

    Yksi ihminen on kuollut valtatiellä 13 tapahtuneessa onnettomuudessa Etelä-Savon Kangasniemellä.

    44-vuotiaan kangasniemeläismiehen kuljettama pakettiauto ajautui kallioleikkaukseen ja kaatui poikittain tielle. Pakettiauton kuljettaja kuoli onnettomuudessa.

    Autossa ei ollut muita ihmisiä. Onnettomuus sattui keskiviikkona hieman kymmenen jälkeen.

    Valtatien 13 liikenteen arvioidaan olevan poikki noin kello 13.30 saakka Mikkelin ja Jyväskylän välisellä tieosuudella. Tarkempi onnettomuuspaikka on noin seitsemän kilometriä Kangasniemeltä Jyväskylän suuntaan.

    Henkilöautoille on järjestetty onnettomuuspaikan ohi kiertotie Seppäläntien kautta. Pelastuslaitos toivoo raskaan liikenteen kulkevan Toivakan kautta.

    Poliisi on aloittanut tapahtuneen osalta tutkinnan ja tutkii onnettomuuden syytä.

    Päivitetty kello 11.56: Muutettu uutisen otsikkoa ja tarkennettu tietoja. Lisätty tieto yhdestä kuolonuhrista.

    Päivitetty kello 12.50: Lisätty tieto kuljettajan iästä.

    Perheenäiti helpottaa tekijäpulaa ryhtymällä avustajaksi, mutta ei kiitä aktiivimallia: Työstä jää käteen 300 euroa, päivähoitomaksu 245 euroa

    Perheenäiti helpottaa tekijäpulaa ryhtymällä avustajaksi, mutta ei kiitä aktiivimallia: Työstä jää käteen 300 euroa, päivähoitomaksu 245 euroa


    Savonlinnalainen kuusilapsisen perheen äiti Teresa Paaso-Rantala aloitti henkilökohtaisena avustajana heinäkuussa. Hän käy Aulis Arvelin luona kaksi kertaa viikossa, ja työtä on kolmisenkymmentä tuntia kuukaudessa. Työhön kuuluu arkisia...

    Savonlinnalainen kuusilapsisen perheen äiti Teresa Paaso-Rantala aloitti henkilökohtaisena avustajana heinäkuussa. Hän käy Aulis Arvelin luona kaksi kertaa viikossa, ja työtä on kolmisenkymmentä tuntia kuukaudessa. Työhön kuuluu arkisia asioita, kuten asioilla käyntiä, ulkoilua, siivoamista ja ruoanlaittoa. Paaso-Rantala kokee tärkeäksi myös sen, että henkilökohtainen avustaja ehtii istua ja keskustella avustettavansa kanssa.

    – Itse ainakin koen, että olen aina tärkeä ihminen, kun tulen töihin.

    Paaso-Rantalan mies tekee pitkiä työpäiviä ja on paljon työmatkoilla. Henkilökohtaiseksi avustajaksi hakeutumiseen ei vaadittu ammatillista koulutusta. Työ on perheen elämäntilanteeseen sopiva.

    – Kun on pieniä lapsia, en halua tässä elämäntilanteessa lähteä opiskelemaan, Paaso-Rantala sanoo.

    Hän on ammatiltaan leipuri-kondiittori.

    "Aktiivimalli ei huomioi lapsiperheitä"

    Vuoden alussa voimaan tullut työttömyysturvan aktiivimalli on helpottanut henkilökohtaisten avustajien saantia Savonlinnassa. Avustajien paikat täyttyvät keskimäärin 23 päivässä, mikä on yli puolet nopeammin kuin Suomessa keskimäärin. Koko Suomen keskiarvo on yli 50 päivää.

    Vaikka aktiivimalli ainakin tilastojen valossa on Savonlinnassa helpottanut avustajien löytämistä, ei se kuitenkaan saa yksiselitteisesti kiitosta. Avustajana työskentelevän Teresa Paaso-Rantalan mielestä aktiivimallissa on unohdettu lapsiperheet kokonaan. Hän kritisoi sitä, että kotiäidit ja -isät velvoitetaan töihin sillä uhalla, että työttömyysturvaa leikataan, eikä katsota kokonaisuutta. Kun kotona ollut vanhempi lähtee osa-aikatöihin, täytyy perheen maksaa lasten päivähoitomaksut.

    – Minulle jää käteen tästä työstä kolmesataa euroa kuukaudessa ja päivähoidosta maksan 245 euroa. Siitä voi laskea, onko tämä perheellisen näkökulmasta kannattavaa vai ei.

    Paaso-Rantala toivoo, että työllä olisi oikeasti taloudellinen merkitys.

    – Jos pienten lasten äiti tai isä saa tällaisen osa-aikaisen työpaikan, yksi kannustin voisi olla esimerkiksi yhden vuoden maksuton päivähoito, hän ehdottaa.

    Yksi kannustin voisi olla esimerkiksi yhden vuoden maksuton päivähoito. Teresa Paaso-Rantala, henkilökohtainen avustaja Avustajan pysyminen samana tärkeää

    Kolme vuotta pyörätuolilla liikkuneella Arvelilla on nyt ensimmäistä kertaa henkilökohtainen avustaja. Arveli odottaa jalkaleikkaukseen pääsyä.

    – Lonkasta vietiin nivel pois, ja vasenta jalkaa lyhennettiin kuusi senttiä. Se vei minut tähän pyörätuoliin.

    Itä-Savon sairaanhoitopiiri Sosterilta käy hoitaja Arvelin luona kaksi kertaa päivässä. Hoitajat vaihtuvat usein. Arvelille on tärkeää, että Sosterin ulkopuolelta tuleva henkilökohtainen avustaja olisi mahdollisimman pitkään sama.

    – Toivottavasti hän olisi niin pitkään kuin minua täällä pidetään, ikäihmisten vuokratalossa asuva Arveli sanoo ja katsoo Paaso-Rantalaa.

    Arvelin mielestä henkilökohtaisen avustajan täytyy ymmärtää potilasta.

    – Meillä ei ole mitään ristiriitoja, kaikesta ollaan selvitty.

    Teresa Paaso-Rantalan mielestä on tärkeää ehtiä istua ja keskustella elämänmenosta Aulis Arvelin kanssa.Kati Rantala / YleAktiivimalli pähkinänkuoressa

    Työttömän työnhakijan aktiivisuusedellytys täyttyy, jos hän noin kolmen kuukauden tarkastelujakson aikana:

    tekee 18 tuntia palkkatyötä TAIansaitsee yritystoiminnassa 241 euroa (vähintään 23 prosenttia yrittäjän työssäoloehtoon vaaditusta kuukausiansiosta) TAIon viisi päivää TE-toimiston työllistymistä edistävässä palvelussa (esimerkiksi työvoimakoulutus, työhönvalmennus tai uraohjaus)

    Jos aktiivisuusedellytys ei täyty, työttömyysetuus pienenee seuraavan tarkastelujakson (noin 3 kk) ajaksi 4,65 prosenttia. Leikkaus vastaa yhtä korvauksetonta päivää kuukaudessa.

    Aktiivimalli ei koske työnhakijaa, joka

    saa työkyvyttömyyden tai vamman perusteella myönnettyä etuuttatyöskentelee omais- tai perhehoitajanaon hakenut työkyvyttömyyseläkettä ja odottaa päätöstäPieni työmarkkina-alue helpottaa rekrytointia

    Etelä-Savon työ- ja elinkeinotoimiston palvelujohtaja Kari Joutsalainen arvioi, että Savonlinnan pieni työmarkkina-alue on helpottanut avustajien rekrytointia.

    – Täällä on vähemmän avoinna sellaisia työpaikkoja, joihin ei vaadita ammatillista koulutusta. Avoinna olevat paikat on helpompi täyttää, ja niitä haetaankin aktiivisemmin, Joutsalainen selventää.

    Suuressa osassa maata tilanne on lähes päinvastainen. Viime vuonna Suomessa paikat täyttyivät keskimäärin kuukaudessa eli 32 päivässä, tällä hetkellä henkilökohtaisen avustajan löytymisessä kestää valtakunnallisesti noin kaksi kuukautta eli yli 50 päivää.

    Täällä on vähemmän avoinna sellaisia työpaikkoja, joihin ei vaadita ammatillista koulutusta. Kari Joutsalainen, Etelä-Savon työ- ja elinkeinotoimiston palvelujohtaja

    Henkilökohtaisen avustajan työ perustuu vammaispalvelulakiin, jossa on määritelty, miten vammaisen palvelut voidaan järjestää. Avustajia haetaan Savonlinnassa TE-toimiston lisäksi Itä-Savon sairaanhoitopiirin Sosterin ja HLS-avustajapalveluiden kautta.

    Yksityiset henkilöt voivat hakea henkilökohtaista avustajaa myös suoraan. Avustajan palkkaamisesta aiheutuviin kustannuksiin vammainen saa kunnalta korvausta.

    Savonlinnassa aktiivimalliin sopeutuminen on luontevampaa

    Savonlinnan seutukunnassa työttömien osuus työvoimasta on selvästi muita alueita korkeampi. Etelä-Savon Ely-keskuksesta arvioidaan, että siksi aktiivimalliin sopeutuminen ja henkilökohtaisten avustajien paikkojen nopeampi täyttyminen on luontevampaa kuin suuressa osassa maata.

    Etelä-Savon työ- ja elinkeinotoimiston yrityspalveluiden asiantuntija Teija Sironen kertoo Savonlinnassa olevan avoinna noin viisi henkilökohtaisen avustajan paikkaa kuukaudessa. Valtakunnallisesti tällä hetkellä on avustajan paikkoja avoinna yli 400.

    Paikat ovat monesti lyhytkestoisia pestejä. Koska henkilökohtaisen avustajan työhön ei vaadita ammatillista koulutusta, osa työnhakijoista voi kokeilla soveltuvuuttaan avustajan työhön. Samalla avustettavalla saattaa olla useampi henkilökohtainen avustaja.

    – Joku voi muutaman viikon päästä lopettaa, jos kokee olevansa soveltumaton alalle, Sironen sanoo.

    Aktiivisuusehtojen täyttäminen herättää edelleen kysymyksiä

    Vuodenvaihteessa käyttöönotettu aktiivimalli on herättänyt hämmennystä työttömissä työnhakijoissa. Kari Joutsalainen Etelä-Savon työ- ja elinkeinotoimistosta myöntää, että alkuaikoina osaan työnhakijoiden kysymyksistä jouduttiin vastaamaan epävarmasti, koska kaikkiin kysymyksiin ei ollut selviä vastauksia.

    – Kaikki työnhakijat eivät ole vieläkään täysin mieltäneet sitä, miten aktiivisuusehdot voi täyttää, hän kertoo.

    Yksi edellytyksistä on, että kolmessa kuukaudessa on tehtävä 18 tuntia palkkatöitä. Usein osa-aikainen henkilökohtaisen avustajan työ täyttää hyvin aktiivisuusehdon.

    Ehdon täyttäminen voi olla vaikeaa esimerkiksi silloin, jos työnhakija asuu pienellä paikkakunnalla, jossa on vähän avoinna sellaisia työpaikkoja, joihin voi työllistyä ilman erityistä ammatillista osaamista.

    Saimaan rannalta löydetty uusia kivikautisia kalliomaalauksia

    Saimaan rannalta löydetty uusia kivikautisia kalliomaalauksia


    Mikkelin Anttolasta on löydetty uusia kivikautisia kalliomaalauksia. Maalaukset sijaitsevat Saimaan Luonterin rannalla Tikaskaarteenvuorella. Alueelta on löydetty jo aiemmin kalliomaalauksia 1990-luvulla, mutta nyt löydetyt uudet maalaukset...

    Mikkelin Anttolasta on löydetty uusia kivikautisia kalliomaalauksia. Maalaukset sijaitsevat Saimaan Luonterin rannalla Tikaskaarteenvuorella. Alueelta on löydetty jo aiemmin kalliomaalauksia 1990-luvulla, mutta nyt löydetyt uudet maalaukset sijaitsevat viitisen metriä aikaisempia löytöjä alempana.

    – Se tarkoittaa sitä, että nämä nyt löydetyt ovat nuorempia kuin aiemmat löydökset, kertoo paikan päällä maalauksia tutkinut arkeologi Timo Sepänmaa.

    Maalaukset löysi viime toukokuussa kalliomaalausharrastaja. Hänen tekemänsä löytö Tikaskaarteenvuoren seinämästä muistutti oikeaa kämmenjälkeä. Arkeologi Sepänmaan havintojen mukaan paikan päällä tarkastuksessa havaittiin uusia varmana pidettäviä maalauksia yhdeksän ja puolen metrin matkalta.

    Kämmenjäljen lisäksi muut löydetyt kalliomaalaukset ovat pääosin punaisia viivamaisia noin kaksi senttimetriä leveitä jälkiä. Pituutta viivataiteella on viidestä sentistä 25 senttimetriin.

    Maalaukset sijaitsevat osin jäkälän alla.

    – Siellä ne maalaukset myös pysyvät ja odottavat jatkotutkimuksia. Jäkälää saa harjata ainoastaan museoviraston luvalla, Sepänmaa kertoo.

    Kyseessä on suhteellisen harvinainen löytö, sillä uusia kalliomaalauksia löydetään Sepänmaan arvion mukaan yhdestä kahteen kertaan vuodessa.

    Tea Takkinen, 4, pääsee taas päiväkotiin ilman perusteluita – Eriarvoistuuko lapsuus, kun osa kunnista luopuu subjektiivisen päivähoidon rajauksesta, osa ei?

    Tea Takkinen, 4, pääsee taas päiväkotiin ilman perusteluita – Eriarvoistuuko lapsuus, kun osa kunnista luopuu subjektiivisen päivähoidon rajauksesta, osa ei?


    Tästä on kyseVuoden 2016 lakimuutos mahdollisti subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaamisen kunnissaVuonna 2016 2/3 kunnista päätti rajata varhaiskasvatusoikeuden 20 tuntiin niiltä lapsilta, joiden vanhemmista toinen on kotona esimerkiksi...

    Tästä on kyseVuoden 2016 lakimuutos mahdollisti subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaamisen kunnissaVuonna 2016 2/3 kunnista päätti rajata varhaiskasvatusoikeuden 20 tuntiin niiltä lapsilta, joiden vanhemmista toinen on kotona esimerkiksi työttömyyden tai hoitovapaan takiaKymmenestä suurimmasta kaupungista Helsinki, Espoo, Tampere ja Turku eivät alun alkaenkaan rajanneet lasten päivähoito-oikeuttaKymmenestä suurimmasta kaupungista valtaosa joko harkitsee tai on jo luopunut rajauksesta

    Tea Takkinen, 4, heiluttaa violettia, kimaltavaa taikasauvaa Lähemäen lastentalolla Mikkelissä. Hän kertoo pitävänsä päiväkodissa eniten leikkimisestä. Kotona on seitsemän kuukauden ikäiset kaksosvauvat, jotka pitävät äiti-Teijan kiireisenä.

    – Jo kaksosraskauden loppuajasta minun piti saada levätä, ja silloin haettiin Tealle pidennettyä hoitoaikaa. Täällä Tealla riittää tekemistä, kertoo Teija Takkinen.

    Siitä lähtien puolen vuoden välein Takkisen perheen on pitänyt hankkia neuvolasta suositus, että 4-vuotiaalle Tealle tarvitaan kokopäivähoitopaikka. Suosituspaperi pitää hankkia, koska kaksi kolmesta kunnasta päätti rajoittaa subjektiivista päivähoito-oikeutta vuonna 2016, kun se lain mukaan tuli mahdolliseksi. Näin teki myös Mikkeli.

    Teija Takkinen on helpottunut Mikkelin kaupungin päätöksestä luopua päivähoito-oikeuden rajauksesta. Tea Takkinen kertoo pitävänsä päiväkodissa eniten leikkimisestä.Esa Huuhko / Yle

    Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen tarkoittaa käytännössä, että kunnilla on mahdollisuus rajata lapsen varhaiskasvatusoikeus kokopäiväisestä 20 tuntiin viikossa, mikäli lapsen huoltajat eivät työskentele kokoaikaisesti, opiskele päätoimisesti tai toimi yrittäjänä. Lisää hoitoaikaa voi hakea perustellusta syystä.

    Tilanne muuttuu. Ensi vuoden elokuussa Takkisen perheen ei enää erikseen tarvitse todistaa Tean tarvetta kokopäivähoitoon. Mikkelin kaupunginvaltuusto päätti juuri, että päivähoito-oikeuden rajauksista luovutaan. Syynä oli huoli ryhmäkoon kasvusta, lasten vaihtuvuudesta ja lasten saaman pedagogisen kasvatuksen epätasa-arvosta.

    – Se helpottaa arkea kummasti, kun ei tarvitse hakea suosituksia ja täytellä hakemuksia, sanoo Teija Takkinen.

    Päätöksen myötä Mikkelissä on edessä kahden uuden päiväkodin rakentaminen.

    Kunnat soutavat ja huopaavat päätöksissään

    Kuntaliitolla ei ole ajantasaista tietoa siitä, miten monella kunnalla on subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaus käytössä. Vuoden 2016 lakimuutoksen jälkeen etenkin pienet kunnat päätyivät rajaamaan palveluita. Kuntaliiton opetus- ja kulttuuriyksikön kehittämispäällikkö Jarkko Lahtinen sanoo, että on hyvin tavallista, että kunnat hakevat omaa linjaansa uudistuksen keskellä.

    Suomen kymmenessä suurimmassa kaupungissa suunta on selkeä: valtaosassa halutaan lapsille vapaa oikeus varhaiskasvatukseen. Helsinki ja Espoo eivät alun perinkään ottaneet käyttöön rajausta päivähoito-oikeudessa. Myöskään Tampereella ja Turussa oikeutta varhaiskasvatukseen ei ole rajattu eikä rajata ainakaan ensi vuonna.

    Suurista kaupungeista Vantaa poisti päivähoidon rajaukset elokuun alusta alkaen. Saman teki myös Lahti. Vantaalla noin kaksi kolmannesta osa-aikaisessa hoidossa olleista lapsista on palannut pidempään hoitoaikaan.

    – Kun rajaukset otettiin käyttöön, vähensimme varhaiskasvatuksen tiloja. Nyt niitä on täytynyt jälleen lisätä kuuden paviljonkipäiväkodin verran, sanoo Vantaan varhaiskasvatuksen johtaja Sole Askola-Vehviläinen.

    Paviljonki- eli parakkipäiväkoti on valmiista elementeistä nopeasti pystytettävä rakennus.

    Vantaalla kulut kasvavat Askola-Vehviläisen mukaan 5,5 miljoonaa euroa. Vapaa päivähoito-oikeus kasvattaa kuntien varhaiskasvatukseen varattua budjettia. Monessa kunnassa rahaa tärkeämpää on kuitenkin periaate.

    – Helsingissä on vahvistunut ajattelu, että lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen ja että varhaiskasvatus nähdään myös syrjäytymistä ennaltaehkäisevänä palveluna, sanoo varhaiskasvatusjohtaja Satu Järvenkallas Helsingin kaupungilta.

    Myös Jyväskylä on päättänyt poistaa päivähoito-oikeuden rajoitukset ensi vuodesta alkaen. Päätös tehtiin talousarvion hyväksymisen yhteydessä maanantaisessa valtuuston kokouksessa. Rajoitus ehti olla voimassa pari vuotta. Talousarviossa lisättiin määrärahaa varhaiskasvatukseen 740 000 euroa tämän muutoksen takia.

    Kuopiossa on esitetty rajausten poistamista, mutta päätöstä asiasta ei vielä ole tehty. Samoin Joensuu harkitsee rajauksista luopumista. Myös Oulussa asia on vielä auki, ja ensi vuoden budjetista päätetään joulukuussa.

    Kymmenestä suurimmasta kaupungista ainoastaan Pori on tehnyt päätöksen, että päivähoidon rajaukset ovat voimassa myös ensi vuonna.

    Varhaiskasvatuksen professori: Vaarana lasten eriarvoistuminen

    Varhaiskasvatuksen professori Kirsti Karila Tampereen yliopistosta on huolissaan lasten eriarvoistumisesta, kun käytännöt vaihtelevat alueittain.

    – Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajauksella on jo nähtävissä negatiivisia vaikutuksia. Myös kokoaikaisesti varhaiskasvatuksessa olevat lapset kärsivät, koska lapsiryhmissä on entistä enemmän vaihtuvuutta ja levottomuutta.

    Eriarvoistumista voi Karilan mukaan seurata myös saman kunnan sisällä. Niillä asuinalueilla, joissa on runsaasti työttömiä, voi myös päiväkotien lapsiryhmissä olla enemmän vaihtelua siinä, kuka on milloinkin hoidossa. Esimerkiksi kaksi osa-aikaista lasta voi käyttää yhtä ja samaa paikkaa ja silloin kokonaisuudessaan lapsiryhmän koko kasvaa. Tämän tiedetään lisäävän lasten sosiaalista kuormittumista.

    – Näiden lasten kohdalle kasaantuu enemmän vielä haasteita, eikä se kai voi olla tarkoitus. Tällä alkaa olla jo yhteiskunnallista merkitystä, puhumattakaan merkityksestä lapselle ja hänen perheelleen, Karila pohtii.

    Päiväkodin johtaja Tuula Rahikainen leikkii lasten kanssa Lähemäen lastentalolla.Esa Huuhko / Yle

    Ei ihme, että keskustelu rajoitusten vaikutuksista on käynyt kuumana niin päiväkotien eteisissä kuin julkisesti. Mikkelissä Lähemäen päiväkodin johtaja Tuula Rahikainen kertoo saaneensa tulikivenkatkuista palautetta vanhemmilta, kun päivähoito-oikeutta rajoitettiin.

    – Päätös luopua rajoituksista helpottaa meidänkin työtä, kun hoitovuorojen palapelissa on vähemmän vaihtelua.

    Julkisuudessa on epäilty, että perheet jakautuvat kahteen kastiin häpeäleimojen saattelemana. Myös tutkijat ovat ryhtyneet selvittämään lasten polkuja varhaiskasvatuksessa eri kunnissa. Oulun yliopiston vuonna 2017 tehdyn tutkimuksen mukaan vanhemmat suhtautuvat kriittisesti rajoituksiin.

    Yksivuotiaiden lasten huoltajien asenteita kartoittavassa tutkimuksessa selvisi, että myönteisesti subjektiivisen päivähoidon rajaukseen suhtautuvien (Yhteiskuntapolitiikka: 4/2018) määrä on noussut erityisesti äitien keskuudessa. Vertailukohtana oli aiempi tutkimus vuodelta 2013.

    Kenen oikeudesta pitäisi puhua?

    Kuntaliiton opetus- ja kulttuuriyksikön kehittämispäällikkö Jarkko Lahtinen ei ole huolissaan samoista asioista kuin varhaiskasvatuksen professori Kirsti Karila. Lahtisen mielestä 20 tuntia viikossa on yleisesti ottaen riittävä määrä varhaiskasvatusta. Jos se ei jollekin lapselle riitä, perustelemalla saa lisää.

    – Aluksi oli ehkä ylilyöntejä siinä, mitä perusteita vaadittiin. Minun käsitykseni on, että aika matalalla kynnyksellä saa hoitoaikaa lisää tällä hetkellä kunnissa.

    Lahtinen pohtii, että julkinen keskustelu kääntyy tällä hetkellä helposti aikuisten oikeuteen saada lapsi hoitoon työpäivän ajaksi, kun pitäisi puhua lasten oikeudesta saada laadukasta varhaiskasvatusta.

    Puhetapa juontaa juurensa aikaan, kun päivähoito oli sosiaalitoimen alainen palvelu. Tätä nykyä varhaiskasvatus nähdään osana lapsen koulupolkua, ja siksi sen järjestäminen on kunnassa sivistyksen ja hyvinvoinnin palvelualueen asioita.

    – Yhteiskunnallisesti pitäsi puhua siitä, mikä on riittävä määrä varhaiskasvatusta. Nyt on päätetty, että 20 tuntia viikossa on riittävä määrä. Eihän vanhemmilla ole suvereenia määräämisoikeutta esiopetukseen tai koulun tuntimääriinkään, sanoo Lahtinen.

    Kuntien säästöhalu voi osua omaan nilkkaan

    Varhaiskasvatuksen professori Kirsti Karila näkee vaaranpaikan siinä, että kunnat laskevat saavansa säästöjä. Kuntapoliitikkojen voi Karilan mielestä olla vaikea nähdä, mitä kuluja voi tulla myöhemmin, jos esimerkiksi lapsen oppimisvaikeuksia ei huomata ajoissa.

    – Keinot auttaa peruskouluaikana ovat kalliimpia kuin varhaiskasvatusvaiheessa. Osallistuminen varhaiskasvatukseen kasvattaa lapsessa sellaisia tietoja ja taitoja, jonka varassa he pystyvät toimimaan koululaisina ja kansalaisina. Mikä on sellaisen kunnan tulevaisuus, jossa lapset ovat eriarvoisia?

    Karila sanoo, että tasa-arvo lapsen näkökulmasta tarkoittaisi sitä, että jokaisella olisi mahdollisuus osallistua varhaiskasvatukseen riippumatta siitä, millaisesta perheestä on.

    –Tiedetään, että erityisesti heikommassa elämäntilanteessa olevat lapset hyötyvät varhaiskasvatuksesta. Samoin maahanmuuttajalapset ihan jo kielikysymysten takia.

    Esa Huuhko / Yle

    Lähemäen lastentalolla Perhoset-ryhmän lapset ottavat selvästi mallia toisistaan. He jonottavat innolla heijastinliivejä, joita on tarjolla ulkoilua varten.

    Tea Takkinen pukee itse jalkaansa toppakenkiä ilme keskittyneenä. Kun Tealta kysyy, onko hänellä päiväkodissa kavereita, tyttö tuhahtaa.

    – No katso nyt taaksesi, hän sanoo ja viittilöi ulko-ovelle päin. Siellä on rivi toppapukuisia lapsia, jotka odottavat Teaa metsäretkelle.

    Viljasiilot olivat aikansa muotiluomuksia, ja niiden ulkonäköä ihailtiin – Mikkelin murskatessa betonijättiäisensä palasiksi, monet kaupungit miettivät, mitä niille pitäisi tehdä

    Viljasiilot olivat aikansa muotiluomuksia, ja niiden ulkonäköä ihailtiin – Mikkelin murskatessa betonijättiäisensä palasiksi, monet kaupungit miettivät, mitä niille pitäisi tehdä


    Tästä on kyseMikkelin viljasiilot puretaan uusien rakennusten tieltä.Valtio ja yksityiset toimijat rakensivat viljasiiloja kymmenittäin 1950- ja 1960-luvulla.Betoniset siilot edustivat aikansa funktionalismia ja niiden muotokieltä ihailtiin.Vaikka...

    Tästä on kyseMikkelin viljasiilot puretaan uusien rakennusten tieltä.Valtio ja yksityiset toimijat rakensivat viljasiiloja kymmenittäin 1950- ja 1960-luvulla.Betoniset siilot edustivat aikansa funktionalismia ja niiden muotokieltä ihailtiin.Vaikka osa siiloista on purettu, on niitä jäljellä kymmenittäin. Monissa säilytetään viljaa edelleen.

    Maailman ensimmäinen sylinterimäinen betonisiilo valmistettiin Amerikassa 1911. Eurooppalaiset arkkitehdit vaikuttuivat historiallisista tyyleistä vapaista, koruttomista rakennuksista.

    Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta (SOK) rakennutti ensimmäisen betonitekniikalla valetun siilon Viipuriin 1932. Viipurin siilot kumosivat ulkomaalaisten asiantuntijoiden epäilykset siitä, ettei Suomen ilmastossa voisi rakentaa siiloja rautabetonirakenteella.

    Nykyihmiselle paljas laaja betonipinta voi tuntua karkottavalta ja ankealta, mutta Museoviraston intendentti Timo Kantosen mukaan siilot edustivat aikanaan muodissa ollutta funktionalismia.

    – Siilot yhdistettiin virtaviivaisuuteen ja sellaiseen rakentamiseen, jossa toiminnan tarkoitus näkyy yhdellä vilkaisulla. Sitä ei pyritty millään tavoin peittämään, vaan katsoja voi oivaltaa siiloja katsoessaan funktionalismin idean.

    1950- ja 1960-luku olivat Kantosen mukaan vilkasta rakentamisen aikaa, kuten sotien jälkeinen aika muutenkin. Rakentamisinto kesti aina 1980-luvulle saakka.

    1960-luvun alussa SOK:n viljakauppoja haittasi varastotilojen puute . SOK päätyi rakentamaan viljasiilot Mikkeliin, josta oli hyvät yhteydet muihin kaupunkeihin. Mikkelin kaupunginhallitus myönsi rakennusluvan viljasiiloille. Luvan mukaan siilot tuli rakentaa siten, että ne sopivat kaupunkikuvaan. Siilojen rakentamisessa käytettiin samaa tekniikkaa kuin Viipurin siiloissa oli käytetty.

    Vuonna 1963 viljasiilot nousivat hallitsemaan Mikkelin kaupunkikuvaa satamasta päin katsottuna.

    Teknoreivit myllyssä ja köysillä laskeutumista siilosta

    Viljasiilot olivat käytössä vain hieman yli kaksikymmentä vuotta. Jo ennen SOK:n toiminnan lopettamista Mannerheimintien varrella olevissa rakennuksissa, niihin alettiin suunnitella rehutehdasta. Rehuviljan vaikea saanti kuitenkin ajoi kaupungin rakennuslautakunnan hylkäämään rakennushankkeen.

    Alkoi lukemattomien ideoiden esittäminen ja kokeileminen. Mitä vanhalle myllylle ja siiloille pitäisi tehdä?

    1980-luvulla tontille kaavailtiin linja-autoasemaa. Suunnitelmia varten järjestettiin arkkitehtikilpailu. Suosituimman ehdotuksen mukaan aseman lisäksi tontille olisi rakennettu taidetalo, jossa olisi ollut nuoriso- ja koulutustiloja sekä liikehuoneistoja.

    Aseman rakentaminen nytkähti eteenpäin, kun vuosikymmenen lopulla Mikkelin kaupunki ja Matkahuolto oy perustivat Mikkelin Liikennetalo oy:n hanketta varten. Vuoden 1991 asemakaava mahdollisti myllyn ja siilojen paikalle rakentamisen.

    Ilmakuva Mikkelin kaupungista 1960-luvulta. Etualalla näkyvät korkeat viljasiilot.Kansallisarkisto, Mikkelin maakunta-arkisto

    Linja-autoasemahanke kuitenkin hyytyi alkaneeseen lamaan. 1990-luvun lopulla yritettiin vielä herättää henkiin ajatusta aseman rakentamisesta niin, että myllyä ja siiloja olisi hyödynnetty purkamatta niitä.

    Kuitenkin suunnitelmat linja-autoasemasta unohtuivat, ja vuonna 2007 siilotonttia vastapäätä rakennettiinkin matkakeskus.

    Entisen SOK:n rakennusten ei tarvinnut olla tyhjillään odotellessaan uutta linja-autoasemaa. Tiloja vuokrattiin 1990-luvun alkuun esimerkiksi lasiliikkeelle, autokorjaamolle, puusepänverstaalle ja varastotiloiksi.

    Valssimylly ja viljasiilot jäivät seisomaan tontille kahdestaan, kun varastorakennus viljasiilojen vierestä tuhoutui tulipalossa ja loput rakennukset purettiin.

    1990-luvun lopulla hurjapäät pääsivät laskeutumaan köysien avulla siilosta alas, kun siiloissa ja myllyssä toimi matkailualan yritys. Siilot ja mylly joutuivat kuitenkin purkamisuhan alle.

    Pro Siilo -kansalaisliike yritti löytää vaihtoehtoja rakennusten käytölle. Myllyn seinien sisällä järjestettiin performanssia, teknoreivit, taidetyöpajoja ja musiikkiesityksiä, kun liike järjesti Kulttuurimylly-tapahtuman.

    Mikkelin valssimyllyrakennus kuvattuna Mannerheimintieltä 1920-1930-luvulla.Kansallisarkisto, Mikkelin maakunta-arkisto

    Vuonna 2007 viljasiilojen seinää peitti ensimmäinen mainosbanderolli. Siilojen seinään maalattiin myös yhdeksäsluokkalaisten suunnittelema maalaus,. Teoksen tarkoituksena oli lisätä viihtyvyyttä ja antaa koululaisille mahdollisuus vaikuttaa kaupungin kehittämiseen. Ensimmäisen banderollin jälkeen viljasiilojen seinät ovat olleet mukana monenlaisessa mainonnassa.

    Vuonna 2010 uutisoitiin, että kaupunki oli tekemässä tontista miljoonakaupat. Joensuulainen Movera oy suunnitteli rakentavansa tontille hotellin. Hotellin rakentamisessa olisi hyödynnetty siiloja esimerkiksi aulatilana tai kahvilana.

    Kaupunki ehti järjestää vielä yhden kilpailun, jossa etsittiin ideoita tontin käytölle. Museovirasto olisi halunnut säilyttää rakennukset, mutta niiden todettiin olevan kelvottomia uusiokäyttöön. Tyhjillään olo säiden armoilla oli tehnyt tehtävänsä.

    Viimeisenä mainoksena siilojen kupeessa roikkui purkufirman mainos.

    Museovirasto jää kaipaamaan historiallisia siiloja

    Kuulaassa ilmassa kaikuvat rytmikkäät pamaukset, kun purkukone moukaroi siilon betonipintaa. Välillä kuuluu rytkettä, kun korkeuksista maahan putoaa irrotettuja metalliputkia tai raskaita betonilohkareita.

    Purkutyö on paljastanut siilojen seinältä hävyttömän graffitin. Tarkka voi huomata erikoisia yksityiskohtia, jotka purettu seinä on paljastanut, kuten portaat, jotka eivät johda mihinkään.

    Siilojen juurella ahkeroi lumitykki, joka on tuotu paikalle suihkuttamaan vesisumua, jotta ilma ei täyttyisi betonipölystä.

    Purkutyömaan viereisellä paikalla käy jatkuvasti ihmisiä seuraamassa siilojen katoamista. Työmaa tarjoaa näytelmän, jossa riittää katsottavaa. Suurten koneiden väsymättömässä työssä on myös jotakin rauhoittavaa. Monet tulevat paikalle uteliaisuudesta, mutta jotkut myös hyvästelemään siiloja, jotka ovat rakennettu heidän lapsuudessaan tai nuoruudessaan.

    Purkukone työn touhussa. Kone yltää 43 metristen siilojen huipulle, jossa se pala palalta nakertaa betonia irti rakennuksesta.Jarkko Hyttinen

    Myllyn ja siilojen purkamispäätös harmitti Museovirastoa, olivathan siilot olleet jo vuosikymmeniä kaupunkia hallitseva maamerkki kertoen aikansa rakennusperinteestä. Valtakunnan tasolla hätä ei kuitenkaan ole suuri, sillä Museoviraston intendentti Timo Kantonen arvelee, että viljasiiloja rakennettiin 1950- ja 1960-luvulla noin puolisataa niin valtion kuin yksityisten yritystenkin toimesta.

    Jotkin siilot jäivät tyhjilleen, kun viljan säilytyksessä siirryttiin suurempiin yksiköihin. Suurin osa tuolloin rakennetuista siiloista on kuitenkin vielä jäljellä. Vaikka siilot toisivatkin mielikuvia 1960-luvulta, varastoidaan viljaa tänäkin päivänä samoissa tai samannäköisissä pystysiiloissa.

    Esimerkiksi valtion omistama Viljava oy säilöö viljaa siiloissa melkein kahdellakymmenellä paikkakunnalla.

    Eri puolella Suomea jäljellä olevat viljasiilot ovat vielä tänäkin päivänä vaikuttavia rakennuksia niiden korkeuden vuoksi. Vaikka niiden ulkonäkö on peräisin vuosikymmenten takaa, on niiden habitukseen vaikutettu esimerkiksi valaisulla tai banderolleilla. Esimerkiksi Mikkelin siilot ovat loistaneet liloina keskoslasten kunniaksi ja vihreinä mielenterveyspäivänä.

    Hämeenlinnassa vanhat siilot päivitettiin 2000-luvulle, kun niiden kylkeen maalattiin Pohjoismaiden suurin seinämaalaus. Raumalaiset aikovat nokittaa hämeenlinnalaiset ja seuraavana kesänä heidän siilojensa kylkeen saatetaan maalata vielä Hämeenlinnan muraaliakin isompi taideteos (Satakunnan kansa).

    Hämeenlinnan seinämaalaus on toistaiseksi Pohjoismaiden suurin.Timo Leponiemi / Yle

    Kantonen harmittelee, että Suomessa ei ole vielä otettu vanhoja siiloja uusiokäyttöön, vaikka esimerkiksi Oslossa ja Kööpenhaminassa niitä on muutettu asunnoiksi ja toimistorakennuksiksi.

    Suomessa muutamat kaupungit ovat pohtineet betonijättien uusiokäyttöä, mutta ongelmaksi on yleensä noussut rakennusten huono kunto.

    Porissa suojellut viljavarastot kunnostettiin asunnoiksi, vaikka rakennuksen yhteydessä olevat siilot jäivätkin tyhjileen. Oulussa taas siilot räjäytettin loft-asuntojen tieltä. Uusien asuntojen ulkonäköön otettiin mallia siilojen pyöriestä muodoista.

    Kantonen toivoo ja uskoo, että siiloja jätettäisiin seuraavienkin sukupolvien ihailtavaksi.

    – Toivotaan, että ne ymmärrettäisiin säilytettäväksi. Runsaan määrän vuoksi uskon, että osa jää maamerkeiksi ja muistuttamaan viljavarastoinnin historiasta.

    Korjattu kello 8.30 Kantosen nimen kirjoitusasu.

    Korjattu kello 11:24 Kuvassa sanottiin Mannerheimintien ylitse kulkevan Savilahden silta. Silta onkin Vilhonkadun silta.

    Tässä huojuu Suomen pisin puu – 140-vuotias roikale pitää haastajat loitolla, mutta kuinka pitkään?

    Tässä huojuu Suomen pisin puu – 140-vuotias roikale pitää haastajat loitolla, mutta kuinka pitkään?


    Luonnonvarakeskus ylläpitää rekisteriä Suomen pisimmistä ja tilavuudeltaan suurimmista puista. Savonlinnan yksikön asiantuntija Esko Oksa hälytetään silloin tällöin paikalle, kun eri puolelta Suomea tulee tietoa haastajista. – Kukaan ei ole...

    Luonnonvarakeskus ylläpitää rekisteriä Suomen pisimmistä ja tilavuudeltaan suurimmista puista. Savonlinnan yksikön asiantuntija Esko Oksa hälytetään silloin tällöin paikalle, kun eri puolelta Suomea tulee tietoa haastajista.

    – Kukaan ei ole vielä ilmoittanut pidempää puuta. Mielellään me viemme tämän kyltin muualle. Vuosittain niitä ilmoituksia tulee. Usein sähköpostilla ja minä käyn työmatkojen yhteydessä sitten mittaamassa. Viimeksi kävin hiljattain Heinävedellä, mutta ei pituus riittänyt, Esko Oksa kertoo.

    Savonlinnan Punkaharjulla majaansa pitävä euroopanlehtikuusi kurkottaa latvansa reilun 47 metrin korkeuteen. Puun historia tunnetaan varsin tarkasti, sillä siitä on tehty istutuskortti syksyllä 1880.

    – Se oli tuotu Evon metsäoppilaitokselta kolmivuotiaana. Siellä oli aloitettu metsänhoitajakoulutus ja haluttiin tutkia, voisiko ulkomainen puulaji sopeutua Suomen oloihin, Esko Oksa sanoo.

    Tilavuutta puulla on kymmenen kuutiometriä. Tavallisen hakkuuikään päätyvän puun tilavuus on kuution verran. Suomen tilavimman puun titteli on Punkaharjun hujopille toivottoman kaukana.

    Tilavuudella mitattuna Suomen suurin on Heinolan rantapuistossa. Senkin Esko Oksa on käynyt mittaamassa. Ympärysmittaa tsaarinpoppelilla on seitsemän metriä ja tilavuutta komeat 30 kuutiota.

    – Käytiin muutama vuosi sitten mittaamassa laserilla, joten luku on tarkka.

    Kannaksella pidempiä, haastaja ehkä Elimäellä

    Suomen pisimmän puun titteli pysynee Punkaharjulla vielä tovin aikaa, vaikka kasvuvauhti on pudonnut parhaiden vuosien jopa puolen metrin pyrähdyksistä noin 10 sentin tahtiin. Mahdolliset haastajat ovat vielä metrien päässä, mutta seuraava haastajaehdokas on jo tiedossa. Pikavoittoja puiden pituuskilvassa ei kuitenkaan jaeta, sillä euroopanlehtikuusi voi elää jopa 400-vuotiaaksi.

    – Douglaskuusi voisi olla ehkä seuraava ennätyspuu. Se kasvaa yllättävän hyvin ja Elimäen Mustilassa ne ovat vasta 100-vuotiaita. Amerikassa on hyvin pitkiä tämän lajin puita, Esko Oksa pohtii.

    Punkaharjun puut saavat elää ja huojua rauhassa. Venäjän tsaarin määräyksestä muodostetulla tutkimusmetsällä on tärkeä rooli metsäntutkimuksessa.

    – Näitä puita tuskin kaadetaan. Tämä on näyteala, jota pidetään hengissä ja käytetään tutkimustarkoituksessa. Tämä on erikoinen kuvio kaikkinensa. Jos normaalimetsässä on päätehakkuuvaiheessa 400 kuutiota, niin tässä on 800 kuutiota hehtaarilla, vaikka puita on vain 200 kappaletta, Esko Oksa tuumii.

    Punkaharjun puu ei ole pisin, jonka Esko Oksa on tavannut. Entisen Suomen alueelle Kannaksella, Raivolan pitäjässä on saman puulajin yksilöitä, joilla on mittaa yli 50 metriä.

    – Ne ovat yli sata vuotta vanhempia. Ne istutettiin aikoinaan Pietarin laivanrakennusteollisuutta varten.

    Savonlinnan surmatyön käsittely jatkuu viikon päästä – Kuljetti tyttöystävän ruumista 150 km

    Savonlinnan surmatyön käsittely jatkuu viikon päästä – Kuljetti tyttöystävän ruumista 150 km


    Savonlinnan heinäkuisen surmajutun käsittely alkoi Etelä-Savon käräjäoikeuden Savonlinnan istuntosalissa perjantaina. Miestä syytetään ensisijaisesti taposta ja hautarauhan rikkomisesta. 32-vuotias savonlinnalaismies ja 29-vuotias...

    Savonlinnan heinäkuisen surmajutun käsittely alkoi Etelä-Savon käräjäoikeuden Savonlinnan istuntosalissa perjantaina. Miestä syytetään ensisijaisesti taposta ja hautarauhan rikkomisesta.

    32-vuotias savonlinnalaismies ja 29-vuotias mikkeliläisnainen olivat seurustelleet keväästä alkaen. Surmaa edeltävänä iltana he olivat olleet yhdessä samoissa juhlissa. Miehen asunnon yön tuntien tapahtumasarja johti naisen kuolemaan ilmeisesti muutamien minuuttien kuluessa.

    Oikeudessa kuultiin perjantaina syytettyä. Mies on esitutkinassa tunnustanut muun muassa lyöneensä naisystäväänsä kolmesti nyrkillä kasvoihin ja piilottaneensa ruumiin syyttäjän kuvaamalla tavalla. Hän on kuitenkin kiistänyt syyllistyneensä tappoon tai hautarauhan rikkomiseen.

    Asian käsittely jatkuu ensi viikon perjantaina asianomistajien ja todistajien sekä mahdollisesti vielä syytetyn kuulemisella. Perjantaina kuultiin syytettyä.

    Mies pahoinpiteli uhrin kuoliaaksi, sulloi ruumiin autoon ja kuljetti tämän Juukaan. Matkalla syytetty poikkesi huoltoasemalla ja Joensuussa. Ajomatkaa kertyi reilusti yli 150 kilometriä.

    Useat mediat, muun muassa Iltalehti ovat kertoneet, että ovat kertoneet, että uhri ja syytetty odottivat surmahetkellä yhteistä lasta.

    Naisystävänsä Savonlinnassa surmannut mies piilotti ruumiin metsään kaivamaansa kuoppaan

    Naisystävänsä Savonlinnassa surmannut mies piilotti ruumiin metsään kaivamaansa kuoppaan

    Naisystävänsä Savonlinnassa surmannut mies piilotti ruumiin metsään kaivamaansa kuoppaan


    Savonlinnassa kesällä kadonneen naisen taposta syytetty miesystävä piilotti naisen ruumiin metsään kaivamaansa kuoppaan, ilmenee syyttäjän perjantaina julki tulleesta haastehakemuksesta. Syyttäjä vaatii 32-vuotiaalle miehelle...

    Savonlinnassa kesällä kadonneen naisen taposta syytetty miesystävä piilotti naisen ruumiin metsään kaivamaansa kuoppaan, ilmenee syyttäjän perjantaina julki tulleesta haastehakemuksesta. Syyttäjä vaatii 32-vuotiaalle miehelle vankeusrangaistusta taposta ja hautarauhan rikkomisesta.

    Kolmikymppinen nainen katosi heinäkuussa syntymäpäiväjuhlien jälkeen, ja poliisi alkoi nopeasti epäillä henkirikosta. Pian poliisi pidätti naisen kanssa seurustelleen syytetyn, joka kertoi tuoreeltaan myötävaikuttaneensa naisen kuolemaan Syyttäjän mukaan mies tappoi naisen asuntonsa kylpyhuoneessa juhlista lähtemisen jälkeen pahoinpitelemällä tätä.

    – (Syytetty) on kohdistanut (uhriin) voimakasta ja määrällisesti runsasta väkivaltaa, joka on kohdistunut pääasiassa uhrin päähän, syyttäjä sanoo syytekirjelmässä.

    Ilta-Sanomien ja MTV:n uutisten mukaan nainen oli raskaana syytetylle kuollessaan ja epäiltyä rikosta edelsi riita edellisistä kumppaneista.

    Kuljetti ruumiin autolla Savonlinnasta Juukaan

    Naisen ruumista ehdittiin etsiä viikon verran, kunnes poliisi löysi ruumiin miehen kertoman avulla. Ruumis löydettiin vajaa viikko tapahtuneen jälkeen Juuasta.

    Mies oli syyttäjän mukaan raahannut kuolleen naisystävänsä ulos asunnosta ja kuljettanut tämän henkilöauton takakontissa Savonlinnasta Juukaan käyden välillä muun muassa Joensuussa. Sen jälkeen hän oli paketoinut naisen ruumiin teollisuusmuoviin ja raahannut tämän metsään, jonne hän hautasi sen kaivamaansa kuoppaan.

    Syyttäjän mukaan mies syyllistyi hautarauhan rikkomiseen, koska käsitteli ruumista pahennusta herättävällä tavalla.

    Syytetty mies on tunnustanut muun muassa lyöneensä naisystäväänsä kolmesti nyrkillä kasvoihin ja piilottaneensa ruumiin syyttäjän kuvaamalla tavalla. Hän on kuitenkin kiistänyt syyllistyneensä tappoon tai hautarauhan rikkomiseen.

    Jos miestä ei tuomita taposta, syyttäjä vaatii hänelle toissijaisesti rangaistusta törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta. Tapauksen käsittely alkoi perjantaina Etelä-Savon käräjäoikeudessa.

    Puun paksuus vaihtelee luultua paljon enemmän – Korjuuhetki voi tuoda satoja euroja paksumman tai ohuemman tilin hehtaarilta

    Puun paksuus vaihtelee luultua paljon enemmän – Korjuuhetki voi tuoda satoja euroja paksumman tai ohuemman tilin hehtaarilta


    Kaksi perättäistä, sääolosuhteistaan vastakkaista kesää ovat tuoneet uutta tietoa puiden paksuuskasvusta. Luonnonvarakeskuksen pantapuututkimuksen tuloksilla on rahallista merkitystä metsänomistajille puukaupan yhteydessä. Havupuiden eli kuusen...

    Kaksi perättäistä, sääolosuhteistaan vastakkaista kesää ovat tuoneet uutta tietoa puiden paksuuskasvusta. Luonnonvarakeskuksen pantapuututkimuksen tuloksilla on rahallista merkitystä metsänomistajille puukaupan yhteydessä.

    Havupuiden eli kuusen ja männyn paksuus vaihtelee luultua enemmän kosteusoloista riippuen. Sadesäällä puu turpoaa ja kuivalla kelillä vastaavasti kutistuu. Vaihteluväli voi olla jopa kaksi millimetriä.

    – Näitä havaintoja on ollut aiemminkin, mutta ne on pantu mittaustavan epäluotettavuuden nimiin. Nyt voidaan sanoa, että puun paksuuden vaihtelu on systemaattista ja äkillistä kosteuden mukaan, tutkija Pentti Niemistö Luonnonvarakeskukselta sanoo.

    Millimetrin tai kahden heitto puun paksuudessa voi merkitä puukaupan yhteydessä jopa useiden kuutioiden eroa hehtaaria kohti. Rahassa ero voi olla useita satoja euroja.

    – Omassa metsässäni näkisin hakkuukoneen mieluummin syksyn sateisena aamuyön tunteina kuin paukkupakkasilla tai vapun jälkeisinä päivinä. Hehtaarilla millin kahden vaihtelu puun tilavuudessa tekee useita kuutioita hehtaarilla. Useita satoja euroja siis, Pentti Niemistö muistuttaa.

    Puiden kokonaiskasvuun kutistumis- ja turpoamisilmiöllä ei ole merkitystä. Vaikutus tasaantuu pitkällä aikavälillä. Käytännössä havainnolla on merkitystä puukaupassa.

    Luken pantaseuranta tuo erilaista tietoa

    Luonnonvarakeskus on seurannut vuodesta 2009 lähtien puiden kasvua ja käyttäytymistä erilaisissa olosuhteissa viidellä paikkakunnalla eri puolilla Suomea. Kasvupannat on viritetty 45 männyn, 30 kuusen ja 10 koivun ympärille.

    Tarkkaa metsien kasvua seurataan valtakunnallisella metsäinventoinnilla, jossa koealoja on paljon ja puiden kasvua analysoidaan muun muassa koeporausten avulla.

    Kasvupantojen avulla on haettu enemmänkin tietoa puiden päivittäisestä elämästä kuten kasvusta, kuoresta ja olosuhteiden vaikutuksesta yksittäisiin puihin.

    – Ilmiö näyttäisi koskevan nimenomaan havupuita ja sen kuoriosaa. Koivulla samaa ilmiötä ei ole havaittavissa, koivun kuori on rakenteeltaan aivan erilaista, Pentti Niemistö muistuttaa.

    Esa Huuhko / YlePuiden kasvutiedot tulevat vasta viiveellä

    Tuoreita tietoja Suomen metsien kokonaiskasvusta saadaan tammikuussa. Viime vuosien tietoja ja erityisesti kahden perättäisen sääoloiltaan lähes vastakkaisen kesän 2017 ja 2018 kasvutuloksia odotetaan suurella mielenkiinnolla. Keskustelu metsien hakkuutavoista, hiilinielusta ja kestävästä kasvatuksesta käy kuumana.

    – Aivan varmasti näin on, että kasvu luvut kiinnostavat. Esimerkiksi hakkuutavat ovat vapautuneet metsälainsäädännössä: metsän voi päätehakata minkä ikäisenä vaan ja voi käyttää jatkuvan kasvatuksen menetelmiä. Nämä molemmat tekijät voivat aiheuttaa kasvun pienenemistä, jos puustopääoma pienenee. Metsien kasvulla on tietysti suora vaikutus hiilinielunkin suuruuteen, Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Kari T. Korhonen.

    Korhonen kuitenkin muistuttaa, että valtakunnallisen metsien inventoinnin tulokset vuoden 2018 valmistuvat vasta vuoden 2020 puolella.

    – Olemme harkinneet kasvutietojen julkaisemista, mutta se vaatisi lisärahoista 70 000 euron verran. Tämä edellyttäisi, että tieto koettaisiin niin tärkeäksi, Kari T. Korhonen sanoo.

    Pantapuuseurannassa olevien puiden kasvu kärsi sekä kesien 2017 ja 2018 sääilmiöistä.

    – Taustalla oli 2017 viileys ja pilvisyys, tänä kesänä taas kuivuus, tutkija Pentti Niemistö sanoo.

    Pantapuiden kasvu jäi molempina kesinä 2010-luvun alkuvuosien keskiarvosta. Vaihtelu eri puulajien ja paikkakuntien välillä oli suurta. Kuusi kasvoi kosteilla kasvupaikoilla hyvin, mutta mänty näyttäisi kärsineen kuivuudesta yleisesti.

    – Pantapuiden perusteella kuuma kesä 2018 ei ollut puiden kannalta mitenkään erinomainen. Mielenkiinnolla odotan, vahvistuuko tulos valtakunnan metsien inventoinnin tuloksissa, vai oliko kyse sittenkin kuoren kuivumisesta, Kari T. Korhonen pohtii.

    Esa Huuhko / Yle
    Aapo Repo luo leikkimaailmoja nukketeatterillaan – on saanut 30 000 euron valtionpalkinnon

    Aapo Repo luo leikkimaailmoja nukketeatterillaan – on saanut 30 000 euron valtionpalkinnon


    Mikkeliläinen nukketeatteritaiteilija, näyttelijä Aapo Repo on saanut lastenkulttuurin valtionpalkinnon. Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho jakoi 30 000 euron suuruisen palkinnon maanantaiaamuna. Taiteen edistämiskeskuksen johtaja...

    Mikkeliläinen nukketeatteritaiteilija, näyttelijä Aapo Repo on saanut lastenkulttuurin valtionpalkinnon. Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho jakoi 30 000 euron suuruisen palkinnon maanantaiaamuna.

    Taiteen edistämiskeskuksen johtaja Paula Tuovinen halusi tänä vuonna korostaa lastenkulttuurin valtionpalkinnon vaikuttavuutta ja merkitystä saajalleen, minkä takia palkintoja jaettiin tänä vuonna vain yksi.

    Palkinnon perustelujen mukaan Repo tunnetaan taidostaan loihtia paperista kokonaisia, käsinkosketeltavia maailmoja. Repo ideoi, käsikirjoittaa, ohjaa, lavastaa, luo rekvisiitat valoineen ja äänineen, näyttelee ja leikkii esityksissään. Hänen seurassaan voi matkata aarresaarelta peikkoprinsessan maailmaan.

    Nukketeatterin asialla kotimaassa ja maailmalla

    Imatralla syntynyt Repo perusti vuonna 2007 oman, yhden miehen nukketeatterin, Reaktorin. Hän on ollut myös Etelä-Savon lastenkulttuurin läänintaiteilijana ja toiminut esimerkiksi nukketeatterifestivaalin taiteellisena johtajana.

    Sittemmin hänen toimintansa on laajentunut kansainväliseksi, kun hän liittyi tanskalais-irlantilaiseen Teater Refleksion -ryhmään. Nukketeatterin asioita hän on ajanut myös Suomen UNIMA ry:ssä.

    Lastenkulttuurin valtionpalkinto on Taiteen edistämiskeskuksen myöntämä tunnustus kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana tehdystä lastenkulttuurityöstä. Palkinnon voi saada myös pitkään ja ansiokkaasti lastenkulttuurin hyväksi toiminut taiteilija.

    “Teen kaikkeni, ettei kaivos tule Heinävedelle” – Näin pieni ihminen voi sanoa sanansa kaivoksen perustamiseen

    “Teen kaikkeni, ettei kaivos tule Heinävedelle” – Näin pieni ihminen voi sanoa sanansa kaivoksen perustamiseen


    Jukka Leppänen asuu Heinävedellä Saimaan rannalla. Kun miehen viime aikaisia toimia katsoo, voisi luulla, että hänen kotinsa olisi juuri siellä päin Heinävettä, mihin brittiyhtiö haaveilee laittavansa grafiittikaivoksen. Mutta Leppänen asuu 25...

    Jukka Leppänen asuu Heinävedellä Saimaan rannalla. Kun miehen viime aikaisia toimia katsoo, voisi luulla, että hänen kotinsa olisi juuri siellä päin Heinävettä, mihin brittiyhtiö haaveilee laittavansa grafiittikaivoksen. Mutta Leppänen asuu 25 kilometrin päässä Aitolammen korpimaisemista.

    Mies vastustaa kotikuntaansa suunniteltua grafiittikaivosta henkeen ja vereen. Vaikka louhoksen äänet eivät kantautuisi omaan kotirantaan saakka, Saimaan kohtalo huolestuttaa.

    Leppäsen edellinen ilta meni pitkäksi. Hän oli Helsingissä puhumassa Saimaan puhtauden puolesta eduskunnassa.

    – Välillä tuntuu, että vuorokaudesta loppuvat tunnit kesken. Mutta kaivoksen torjuminen on niin tärkeä asia, että haluan nyt panostaa siihen.

    Suunnitelmat kaivoksesta paljastuivat vajaat neljä kuukautta sitten. Siitä asti Leppänen on vetänyt tuhansien ihmisten kansanliikettä, Pro Heinävettä, joka yrittää estää kaivoksen perustamisen Heinävedelle.

    Vielä neljä kuukautta sitten Leppäsen arki koostui opettamisesta, omien lasten kasvattamisesta ja vanhojen autojen rassailusta. Leppänen on aina ollut vaikuttamishaluinen. Se on johtanut hänet järjestämään tapahtumia ja osallistumaan järjestötoimintaan. Leppänen on ollut yli kymmenen vuotta Heinäveden luonnonystävien sihteeri ja rahastonhoitaja.

    Se johti hänet myös Pro Heinäveden vetäjäksi.

    – Kaivos ei suoraan uhkaa elinympäristöäni. Jos voin tehdä jotain sen eteen, että luonto säilyy tulevillekin sukupolville, teen sen, Leppänen sanoo.

    Jukka Leppänen vetää tuhansien ihmisten kansanliikettä Pro Heinävettä.Riina Kasurinen / Yle

    Vielä hetki sitten Leppänen ei tiennyt juuri mitään kaivoksen perustamista koskevista laeista. Eikä siitä, mitä voi tehdä, jos haluaa estää kaivoksen perustamisen.

    Nyt Leppänen kertoilee sujuvasti yksityiskohtaisia piirteitä grafiitin ominaisuuksista ja siitä, missä päin maailmaa tuotanto on suurimmillaan. Hän puhuu puhelimessa, tapaa ihmisiä, kirjoittaa sähköposteja ja ottaa selvää kaivostoimintaan liittyvistä asioista pari-kolme tuntia joka päivä.

    Ja ajattelee. Miettii kaivoksia, lakeja, ympäristövaikutusten arviointia ja kaavoitusta.

    Leppänen kuulostaa poikkeustapaukselta. Harva uskoo, että omat, pienet voimanponnistukset ovat minkään arvoisia, kun vastassa ovat kansainväliset markkinavoimat.

    Paitsi Heinävedellä. Siellä niin uskoo aika moni.

    Meeri Torvisen öljyväriteos Maisema Kermajärveltä vuodelta 1982 koristaa Heinäveden kunnan valtuustosalia.Yle

    Heinäveden kunnan valtuustosalin seinällä on taulu, jossa kasvaa korpimetsä. Kuusikon takaa avautuu järvien ja lampien rikkoma Saimaan maisema. Melkein kuin näkymä Aitolammelle, kaivoksen maisemiin.

    Valtuustosali on täynnä. On arki-ilta, mutta kunnanjohtajan järjestämä tilaisuus on vetänyt paikalle neljättäkymmentä heinäveteläistä. Salin edessä Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden professori Ismo Pölönen luennoi, miten tavallinen kuntalainen voi vaikuttaa kaivoshankkeiden toteutumiseen.

    Pölösellä on tiivistetysti kaksi ohjenuoraa.

    Yksi: Äänestä.

    Kaksi: Kerro perusteltu mielipiteesi aina kun mahdollista.

    Ensimmäinen kohta on suhteellisen helppo. Demokratiassa kuntalaisten asioista päättävät kansalaisten valitsemat valtuutetut. Kun kuntavaalit koittavat, etsi itsellesi ehdokas, jolla on samanlainen arvomaailma kuin itselläsi, ja äänestä häntä, neuvoo Pölönen. Äänestäminen kannattaa, sillä kunnanvaltuustolla on oma osansa, kun päätetään, tuleeko kunnan alueelle kaivos vai ei.

    Jos perusteet ovat riittävän vankat, kunta voi kaavoittaa kaivostoimintaan soveltuvan alueen vaikkapa matkailukäyttöön. Valtuustosalissa käytetyissä puheenvuoroissa nouseekin esiin monta kertaa, voisiko Heinävesi nyt kiireen vilkkaa kaavoittaa vaikkapa virkistysalueen sinne, mistä grafiittia on löydetty. Ihan niin yksinkertaista se ei ole.

    – Kunta ei voi asettaa mitään yleiskieltoa sinne. Ensin täytyy saada riittävästi tietoa kaivoksesta, jotta voidaan nähdä, ovatko esimerkiksi alueen muut elinkeinot yhteensovitettavissa kaivostoimintaan, Pölönen sanoo.

    Keinotekoinen kaavoittaminen kaivostoiminnan estämiseksi voisi johtaa kaavapäätöksen kumoutumiseen lainvastaisena. Kuusamossa hallinto-oikeus katsoi, ettei kunta ollut tehnyt riittäviä selvityksiä ennen kaavoitusta. Kaavapäätös kumottiin, ja tapaus on nyt korkeimmassa hallinto-oikeudessa

    Ympäristöoikeuden professori Ismo Pölönen Itä-Suomen yliopistosta.Yle

    Tiedon levittyä mahdollisesta grafiittikaivoksesta Heinävedellä päättäjien ikuinen toive aidosti vuorovaikutteisesta päätöksenteosta on tullut todeksi. Kunnan virkamiehet, kunnanjohtaja ja valtuutetut saavat päivittäin yhteydenottoja kuntalaisilta. Puheluita ja sähköposteja tulee niin paljon, että kunnassa pohditaan nyt, miten kansan ääni saataisiin järkevimmin kuuluville.

    Kaivosasia on kuumentanut tunteita Heinävedellä toden teolla. Vaikka tilanne on kestänyt vasta muutaman kuukauden jotkut valtuutetut kertovat kokeneensa painostusta. Moni kuntalainen odottaa, että valtuusto tekisi jo kaivoksen suhteen jotakin.

    – Jos päättäjät tulisivat rohkeasti ulos omine mielipiteineen, se rauhoittaisi varmasti myös päättäjiin kohdistuvaa painetta, sanoo Pro Heinäveden puheenjohtaja Jukka Leppänen.

    Leppänen kertoo käyvänsä aktiivisesti vuoropuhelua kuntansa valtuutettujen kanssa.

    – Minun roolini on etsiä heille tietoa, ja sillä tavalla tukea heitä työssään. Toivottavasti voin auttaa päätöksenteossa.

    Kuka hyvänsä voi tuottaa arvokasta tietoa suunnittelua ja päätöksentekoa varten. Ympäristöoikeuden professori Ismo Leppänen

    Leppänen on hyvin perillä kunnan ja muiden tahojen mahdollisuuksista toimia tilanteessa. Pro Heinävedellä on takanaan iso joukko eri alojen asiantuntijoita. Kaikki eivät syystä tai toisesta halua kertoa julkisesti olevansa mukana, mutta taustalla työ on käynnissä.

    – Meillä on tosi mahtava tiimi. Nojaamme paljon tutkimustietoon ja kyselemme asioita eri alojen professoreilta. Tietoa on helppo saada, Leppänen sanoo.

    Toiminta on myös hyvin organisoitua. Ei ole sattumaa, että joukko julkkiksia on antanut kasvonsa kaivoksen vastustamiselle. Pro Heinävesi kartoitti, kellä julkisuuden ihmisillä on yhteys Saimaaseen, otti yhteyttä heihin ja pyysi heitä mukaan vastustamaan kaivosta.

    Professori Ismo Pölönen uskoo, että Heinävedellä heränneellä poikkeuksellisella kansalaisaktiivisuudella voi olla vaikutusta kaivoshankkeen suunnitteluun ja toteutumiseen.

    – Laaja kansanliike voi vaikuttaa käytännössä siihen, miten kunta käyttää kaavoitusmonopolia.

    Professori Ismo Leppänen luennoi Heinävedellä vaikutusmahdollisuuksista kaivosasioihin marraskuun alussa.Yle

    Heinäveden valtuustosalissa puheenvuoroissa on kuultavissa pinnan alla kytevät tunteet. Rivien välistä voi kuulla syytöksiä päättäjiä kohtaan: ettekö te tajua, mitä on tapahtumassa? Vaikka tunteet kuohuvat, Pölönen näkee aktiivisen kuntalaiset voimavarana.

    Siitä päästäänkin Pölösen vaikuttamiskeinoon numero kaksi: Kerro perusteltu mielipiteesi aina kun mahdollista.

    Tuuleen huutamisesta ei ole hyötyä, mutta kaivoksen perustamista edeltävät lukuisat eri arviointi- ja lupamenettelyt. Niissä kuka tahansa asiasta kiinnostunut voi antaa neuvoja siitä, miten asiassa pitäisi toimia. Oma mielipide tai huolenaihe kannattaa tuoda julki.

    Tärkeimmät vaiheet, joissa tavallinen ihminen voi tulla kuulluksi kaivosasiassa, ovat ympäristövaikutusten arviointi, kaavoitus, kaivoslupa ja ympäristölupamenettely.

    – Lähtökohtana on, että kuka hyvänsä voi tuottaa arvokasta tietoa suunnittelua ja päätöksentekoa varten, Pölönen sanoo.

    Asmo Raimoaho / Yle

    Etenkin ympäristövaikutusten arviointi eli YVA-menettely on kaivosasioissa keskeinen. YVA toimii niin, että ensin päätetään, mitä selvitetään ja sitten tehdään itse selvitys.

    YVAssa on siis mahdollista kertoa, mitä kaikkea pitäisi tutkia. Paikallisilla on menettelyssä aitiopaikka, sillä he tietävät hyvin vaikkapa sen, millaisten lintujen, eläinten tai kasvien olemassaoloa kaivos voi uhata.

    Pölösen mukaan niin YVAssa, kuin kaikissa muissakin kaivoksen arviointi- ja lupamenettelyissä voi kertoa myös pieniä asioita.

    – Kuvaile ihan suoraan, mikä asiassa huolestuttaa.

    Ympäristövaikutusten arviointi -yhdistys YVA ry on julkaissut helppotajuisen oppaan, jossa kerrotaan askel askeleelta, miten menettelyyn voi osallistua.

    Monessa kunnassa kaivos on ilouutinen

    Heinäveden valtuustosalissa moni huokaa tuskastuneena. Miten paljon tavallisen matti meikäläisen sana muka painaa, kun vastassa on kansainvälinen yritys, jonka resursseja tavalliseen ihmiseen ei voi edes verrata? Pölönen uskoo, että kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet ovat hyvät.

    – Perustelut ratkaisevat. Viranomaisilla on velvollisuus ottaa hyvin perustellut, oikeudellisesti merkitykselliset kannat huomioon riippumatta siitä, kuka ne esittää.

    Pölönen muistuttaa, että mielipiteitä voi jättää kaivosta vastaan, mutta yhtä hyvin kaivoksen puolesta.

    Valtuustosalissa vallitsevassa tunnelmassa tuskin kukaan rohkenisi kertoa puolustavansa kaivosta. Joku yleisöstä kysyykin Pölöseltä, tietääkö tämä yhtään tapausta, jossa kaivoksesta olisi riemuittu.

    Pölönen tietää monta. Perinteisesti kunnat ovat toivottaneet kaiken elinkeinotoiminnan tervetulleeksi.

    – Esimerkiksi Sodankylässä on hyvin myönteinen kaivosilmapiiri. Sitä on tutkittukin, ja valtaosa asukkaista suhtautuu kaivokseen hyväksyvästi. Myös esimerkiksi Ilomantsissa on hyviä kokemuksia.

    Pölösen mielestä kaivoshankkeen ampuminen alas jo tässä vaiheessa, ennen kuin malminetsintäyhtiö on edes ehtinyt esitellä hankettaan, on ennenaikaista.

    – Yhtiöllä on oikeus kertoa suunnitelmansa ja edetä halutessaan YVA- ja lupamenettelyihin, Pölönen sanoo.

    Tässä voi tulla osallistumisväsyminen. Ympäristöoikeuden professori Ismo Pölönen

    Heinävedellä herännyt kansalaisten aktiivisuus on tämän ajan ilmiö: ihmiset hakevat uudenlaisia väyliä vaikuttaa. Tästä kertoo esimerkiksi kansalaisaloitelain aikaansaama aloiteryöppy eduskuntaan.

    Pro Heinävesikin suunnittelee kansalaisaloitetta kaivoslain muuttamiseksi. Jukka Leppänen ei koe nykyisiä vaikuttamismahdollisuuksia riittäviksi. Kansalaisaloitteen tekeminenkin on kuin osapäivätyö.

    – Kansalaisaloite lain muuttamiseksi vaatii asiaan koulutettujen ihmisten panosta. Kaikki täytyy saada kerralla kohdalleen. Muuten asiantuntijoiden on helppo kumota aloite.

    Sama koskee kaikkia kaivoksen perustamisen vaiheita, joissa ihmiset voivat sanoa sanansa. On työlästä löytää riittävän vankat perustelut asialleen. On työlästä pysyä perässä edes siinä, kuka viranomainen milloinkin on vastuussa ja mistä menettelystä.

    – Tässä voi tulla osallistumisväsyminen. Monimutkaisuus on koko järjestelmän haaste. Sitä yritetään korjata lainsäädännössä, Pölönen sanoo.

    Jukka Leppäsellä ei ole taskussaan viisasten kiveä siihen, miten työtä vaativaan kansalaisvaikuttamiseen löytää energiaa. Hän itse on luopunut toistaiseksi esimerkiksi harrastuksestaan saadakseen aikaa Pro Heinävedelle.

    – Ei minulla ollut tähän hommaan mitään pyrkimystä. Asioista pitää vaan ottaa koppi ja lähteä viemään niitä eteenpäin.

    Opettajien aika alkoi mennä muuhun kuin opettamiseen – pikkukunta palkkasi psykiatrisen sairaanhoitajan ja psykologin pysyvästi koululle

    Opettajien aika alkoi mennä muuhun kuin opettamiseen – pikkukunta palkkasi psykiatrisen sairaanhoitajan ja psykologin pysyvästi koululle


    Tästä on kyseJoroinen palkkasi psykiatrisen sairaanhoitajan sekä psykologin pysyvästi koululeVarhainen hoito ehkäisee vakavampien mielenterveyshäiriöiden kehittymistäSuomessa joka neljäs lapsi ja nuori kärsii...

    Tästä on kyseJoroinen palkkasi psykiatrisen sairaanhoitajan sekä psykologin pysyvästi koululeVarhainen hoito ehkäisee vakavampien mielenterveyshäiriöiden kehittymistäSuomessa joka neljäs lapsi ja nuori kärsii mielenterveysongelmista

    Etelä-Savossa Joroisten kunnassa on tartuttu järeällä kädellä oppilaiden pahoinvointiin. Kirkonkylän ainoassa yhtenäiskoulussa havahduttiin siihen, että yhä isompi osa opettajien työajasta menee nykyään muuhun kuin opettamiseen. Oppilaiden kasvava henkinen pahoinvointi näkyy luokissa muun muassa rauhattomuutena ja ennalta-arvaamattomana käytöksenä. Kaikkien oppilaiden kanssa opettajat eivät enää yksinkertaisesti edes pärjää.

    – On alkanut tulla tilanteita, joissa joutuu miettimään, että mitä nyt tekisi. Nämä tilanteet liittyvät psyykkisiin oireiluihin, mutta sen tarkemmin en halua niistä kertoa, sanoo Joroisten yhtenäiskoulun erityisopettaja Mari Lahti.

    Lahti ei ole ainoa opettaja, joka ei halua avata nykypäivän koulujen arkea julkisesti. Opetusalan Ammattijärjestön (OAJ) mukaan opettajat eivät uskalla kertoa koulujen ahdingosta. Taustalla on pelko siitä, että ongelmat yhdistetään heidän omiin oppilaisiinsa ja vanhemmat pahoittavat mielensä. Osa on huolissaan myös oman työpaikkansa puolesta.

    Joroisissa ei jääty pyörittelemään peukaloita ongelman edessä vaan eteläsavolainen pikkukunta päätti ottaa härkää sarvista.

    Psyykkarin luo on helppo mennä

    Joroisten yhtenäiskoulua käy päivittäin 450 oppilasta eskarilaisista lukioikäisiin. Koulukeskukseen palkattiin tänä syksynä oma psykologi sekä psykiatrinen sairaanhoitaja. Molempien varauskirjat ovat olleet koko syksyn täynnä.

    – Minun luo tullaan joko opettajan tai vanhempien lähettämänä. Ja nyt yhä useampi nuori jo itsekin hakeutuu luokseni, jos on mieltä painavia asioita, psykiatrinen sairaanhoitaja Mari Karvonen sanoo.

    Psykiatrinen sairaanhoitaja Mari Karvonen on syksystä lähtien työskennellyt Joroisten yhtenäiskoululla oppilaiden henkisen hyvinvoinnin parantamiseksi.Esa Huuhko / Yle

    Psykiatrisen sairaanhoitajan, eli koulutermein psyykkarin, tehtävä on olla tukihenkilönä nuorille. Mari Karvosen työhuone sijaitsee koulun käytävän varrella lähellä nuoria.

    – Kanssani voi tulla juttelemaan, jos jokin asia vaivaa mieltä, on ahdistusta, masennusta tai mieli maassa. Työhöni kuuluu myös hoidon tarpeen arviointi, eli minulla on yhteys nuorisopsykiatrian lääkärille.

    Joroisissa on tehty juuri niin, kuin moni nuorten henkiseen hyvinvointiin erikoistunut asiantuntija on viime aikoina julkisuudessa toivonut. Palvelut on tuotu koululle lähelle oppilaita. Varsinkin pienemmissä kunnissa tämä on harvinaista.

    Koulu on muuttunut paljon vuosien varrella. Nyt tukea tarvitaan myös muuhun kuin oppimiseen Jaakko Kuronen, sivistysjohtaja

    Joroisten sivistysjohtaja Jaakko Kuronen sanoo, ettei mallia ole erikseen haettu mistään, vaan kunnassa on itsenäisesti mietitty, mitä asialle voidaan tehdä.

    – Meillä oli vaikeuksia saada tiettyjä erikoissairaanhoidon palveluita. Korjaavia palveluita jouduttiin käyttämään aika paljon, kun ei ollut niitä ennaltaehkäiseviä saatavilla. Nyt pyritään saamaan tuki ja apu nopeasti lapsille ja nuorille, jotta korjaavia toimia tarvittaisiin vähemmän.

    Henkiseen hyvinvointiin keskittyvään moniammatilliseen työryhmään kuuluvat psyykkarin ja psykologin lisäksi kasvatusohjaaja sekä kuraattori. Sekä tietysti koko koulun henkilökunta, sillä opettajan työ ei ole enää pelkkää opettamista.

    – Koulu on muuttunut paljon vuosien varrella. Nyt tukea tarvitaan myös muuhun kuin oppimiseen, ja kasvun tukeminen on yksi iso osa koulua, sanoo Joroisten sivistysjohtaja Jaakko Kuronen.

    Ainutlaatuista työryhmän yhteistyössä on se, että kuraattori, psykologi, psyykkari, terveydenhoitaja ja kasvatusohjaaja edustavat hallinnollisesti sivistystoimea, sosiaalitoimea ja terveydenhuoltoa. Tämä ei kuitenkaan näy arjessa hallinnollisina seininä.

    – Kaikki työskentelevät samaan tavoitteen eli lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin hyväksi. Missään tilanteessa ei törmätä aiemmin yleiseenkin lausahdukseen "tämä ei kuulu meille", Jaakko Kuronen sanoo.

    Joka neljäs lapsi oireilee

    Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen tilastojen mukaan jopa joka neljäs lapsi ja nuori kärsii mielenterveysongelmista. Osalla oppilaista ongelmat ovat niin pahoja, ettei koulunkäynnistä tule mitään.

    – Ongelmat ilmenevät luokassa esimerkiksi niin, ettei pystytä toimimaan ryhmässä. Oppilas voi tarvita omaa aikaa ja räätälöityjä koulupäiviä niin, että päivät ovat lyhennettyjä esimerkiksi. Koulujaksaminen siellä on taustalla näihin joustaviin ratkaisuihin, erityisopettaja Mari Lahti kertoo.

    Neljä vuotta sitten uudistettu oppilashuoltolaki velvoittaa kouluja tarjoamaan psykologi-ja kuraattoripalveluja oppilaille. Palvelut ovat usein kuitenkin tarjolla muualla kuin koulujen tiloissa kuten esimerkiksi terveyskeskuksissa tai kunnanvirastoissa. Koulupsykologin vastaanotto voi myös olla vain kerran viikossa, sillä psykologeilla on usein monta koulua vastuullaan.

    Suomen Psykologiliiton suositus olisi 2–3 koulua ja 600–800 oppilasta yhtä koulupsykologia kohti.

    Koen, että psyykkarin ja psykologin kanssa tehty yhteistyö tukee myös omaa työssä jaksamistani Mari Lahti, erityisopettaja

    Joroisissa psykiatrinen sairaanhoitaja ja psykologi ovat osana koulun henkilökuntaan ja arkea päivittäin. Oppilaiden lisäksi koulun uusista työntekijöistä hyötyvät myös opettajat.

    – Opettajien kanssa yhdessä mietitään ratkaisuja haasteellisiin tilanteisiin. Tai jos opettajalla on huoli jostakin oppilaasta, pohditaan porukalla mitä me voitaisiin tehdä, Mari Karvonen sanoo.

    Opettajille tällainen tuki on kullanarvoista.

    – Oppilaskirjo on laaja, ja oppimisvaikeuksien taustalla on usein monenlaisia asioita. Koen, että psyykkarin ja psykologin kanssa tehty yhteistyö tukee myös omaa työssä jaksamistani, erityisopettaja Mari Lahti kertoo.

    Runsaat poissaolot koulusta ovat yhteydessä syrjäytymiseen

    THL:n lasten ja nuorten mielenterveydestä vastaava ylilääkäri Terhi Aalto-Setälä kertoo, että hoitamaton mielenterveysoireilu ja pahoinvointi tässä tärkeässä kehitysvaiheessa voivat vaikuttaa koko loppuelämän.

    – Voi tulla alisuoriutumista opinnoissa, ammattiin hakeutumisessa, työelämään sijoittumisessa sekä ihmissuhteissa. Vaikutukset voivat kantaa pitkälle vielä seuraavaankin sukupolveen vaikuttamalla nuoren aikuisen pärjäämiseen myöhemmin vanhempana.

    Aalto-Setälä pitää tätä liian kovana hintana siitä, ettei apua ole saatavilla silloin kun nuori sitä kokee tarvitsevansa.

    – Säästö tuossa vaiheessa tulee kalliiksi paitsi nuorelle itselleen myös laajemmin: mielenterveys- ja päihdehäiriöt ovat yleisimpiä työkyvyttömyyteen johtavia sairauksia nuorilla ja nuorilla aikuisilla.

    Hän kiteyttää asian tarkastelemalla tutkimustietoa koulupoissaoloista.

    – Runsaat poissaolot koulusta ovat yhteydessä poissaoloihin yhteiskunnasta, toisin sanoen yhteydessä myöhempään syrjäytymiseen, Terhi Aalto-Setälä sanoo.

    Joroisissa on laskettu, että oman psykologin palkkaaminen koululle tulee 1,5 kertaa halvemmaksi, kuin mitä se ostopalveluna olisi.

    – Jos mietitään kahden ihmisen henkilötyövuoden palkkoja suhteessa niihin mahdollisiin korjaaviin kustannuksiin, joita syntyy, jos tätä apua ei pystytä ennaltaehkäisevästi antamaan, niin varmasti säästön puolelle jäädään myös taloudellisesti nyt, sivistysjohtaja Jaakko Kuronen kertoo.

    Vähemmän häpeää, enemmän apua

    Henkilökohtaisen keskusteluavun lisäksi Joroisissa on perustettu ryhmiä, joissa ongelmia voidaan käsitellä joko toiminnan tai vertaistuen avulla. Eskarilaisten ja alakouluikäisten kärsivällisyyttä kasvatetaan psykologin ja erityisopettajan vetämässä malttiryhmässä.

    Suunnitteilla on myös koulumotivaatiota lisäävä tsemppiryhmä. Lukiossa on alkamassa stressinhallintaryhmä sekä tytöille tarkoitettu arjenhallinta sekä naisena olemisen -ryhmä.

    Oppilaiden keskuudessa koulun uudet työntekijät ja toimintatavat on otettu hyvin vastaan.

    – Se on tosi hyvä asia. Tämä vahvistaa nuorten mahdollisuuksia saada paljon apua ja tukea, ja se lisää jaksamista, sanoo Joroisten lukion tokaluokkalainen Konsta Hannelin.

    Jos kasvatustyötä ei tehdä perheessä, eikä koulu ota siitä vastuuta, herää kysymys, kuka sitten ottaa? Jaakko Kuronen, sivistysjohtaja, Joroinen

    Mielenterveysasiat eivät enää ole samanlainen tabu nuorten keskuudessa kuin joku vuosikymmen sitten. Tämä on yksi selitys sille, että nuorten mielenterveyspalveluiden käyttö on viime vuosina lisääntynyt voimakkaasti. Häpeä, joka on liittynyt mielenterveyden ongelmiin, on vähentynyt ja nuoret hakevat helpommin apua. Toisaalta mielialaoireita tunnistetaan helpommin ja lähettämisen kynnys on laskenut.

    THL:n lasten ja nuorten mielenterveydestä vastaava ylilääkäri Terhi Aalto-Setälä näkee psyykkareiden tulon kouluihin hyvin tervetulleena uutena matalan kynnyksen lähipalveluna.

    – Nuorten kohdalla korostuu se, että nimenomaan lähipalveluihin pitää päästä helposti, ilman monimutkaisia lähetekäytäntöjä. Nyt erikoissairaanhoito tukkeutuu, koska lähipalvelut nuorille eivät ole riittäviä. Jos perustasolla olisi riittävästi matalan kynnyksen tukea tarjolla sitä tarvitseville, paine erikoissairaanhoitoon vähenisi, ja vaativampaa hoitoa tarvitsevat nuoret pääsisivät hoitoon oikea-aikaisesti.

    Joroisissa lasten ja nuorten hyvinvointi nähdään koko kuntaa koskettavana asiana.

    – Jos kasvatustyötä ei syystä tai toisesta pystytä perheissä tekemään, eikä koulu ota siitä vastuuta, herää kysymys, kuka sitten ottaa? sivistysjohtaja Jaakko Kuronen heittää.

    Se on tiedossa, että varhain tarjottu tuki auttaa paremmin kuin myöhemmin tarjottu apu eli varhainen apu on kustannusvaikuttavaa. Tiedetään myös , että varhainen hoito ehkäisee osaltaan vakavampien häiriömuotojen kehittymistä. Joroisissa on asetettu selkeä tavoite tuleville vuosille.

    – Kun meiltä oppilas lopettaa peruskoulun, tai lukion, niin hän on hyvinvoiva nuori, joka on halukas oppimaan ja menemään seuraavaan vaiheeseen elämässään, Joroisten sivistysjohtaja Jaakko Kuronen sanoo.

    Juttua korjattu 15.11. klo 15:26: Koulupsykologin oppilasmääräsuositus on Suomen Psykologiliiton antama, ei THL:n, kuten jutussa aiemmin oli.

    Liuta liigapelaajia, huippu-uimari ja SM-tason taitoluistelija – Näin pienestä asuinalueesta kehkeytyi huippu-urheilun hautomo

    Liuta liigapelaajia, huippu-uimari ja SM-tason taitoluistelija – Näin pienestä asuinalueesta kehkeytyi huippu-urheilun hautomo


    Yle uutisoi tiistaina Mikkelin Rantakylän ihmeestä. Noin 5 000 asukkaan alueelta on ponnahtanut jääkiekon SM-liigaan syksyn aikana kolme liigapelajaa, neljä nuorten maajoukkuepelaajaa ja omien ikäluokkiensa ykköset hiihdossa ja...

    Yle uutisoi tiistaina Mikkelin Rantakylän ihmeestä. Noin 5 000 asukkaan alueelta on ponnahtanut jääkiekon SM-liigaan syksyn aikana kolme liigapelajaa, neljä nuorten maajoukkuepelaajaa ja omien ikäluokkiensa ykköset hiihdossa ja yleisurheilussa.

    Liigajäillä pelanneet rantakyläläiset ovat Mikko Kokkonen ja Eetu Randelin Jukureissa sekä Leevi Aaltonen KalPassa. Heidän lisäkseen oman ikäluokkansa maajoukkueryhmään kuuluu KalPaa nykyisin edustava Veikka Hahl. Jasmin ja Jessica Kähärä ovat hallineet omia juniorisarjojaan yleisurheilussa ja hiihdossa.

    Heidän lisäkseen Rantakylästä on ponnistanut urheilun parrasvaloihin taitoluistelija Lauri Lankila ja Suomen eturivin uimareihin kuuluva Iida Hulkko.

    Salibandyssa A-nuorten SM-liigaa Jyväskylässä pelaavat Saukkosen sisarukset Miikka ja Meeri. Joensuun Katajan A-pojissa korisukkaa heiluttaa Rantakylän Roy Juuti.

    Kaikki ovat Rantakylän kasvatteja ja suurin osa heistä on viettänyt lapsuutensa Orijärven puutaloalueella. 2000-luvun alussa rakennettu alue käsittää 150 omakotitaloa. Asukkaita puutaloalueella on vajaat 500.

    Orijärven asukasyhdistyksen puheenjohtaja Kari Saukkonen on seurannut alueen nuorten esiinmarssia suomalaiselle urheiluhuipulle ihan vierestä ja osallistumalla itsekin muiden alueen vanhempien tavoin lukemattomiin höntsäpeleihin.

    Saukkosen mielestä urheilumenestyksen taustalla on asuinalueen rakenne, joka on lasten kannalta ihanteellinen. Talot alueella ovat keskimääräistä isompia ja lapsia on alueella paljon.

    – Käytännössä kaikki asuinkadut ovat umpikujia, joiden päässä on kääntöpaikka. Niihin on syntynyt pihapelipaikkoja, joissa lapset ovat voineet höntsäillä turvallisesti ilman pelkoa liikenteestä. Jos auto on tullut, maali on siirretty pois tieltä ja nostettu auton mentyä takaisin paikoilleen.

    Yhteisöllisyys mukana alueen suunnittelussa

    Orijärven asuinalue oli 1990-luvun lopun valtakunnallista Moderni puutalokaupunki -hanketta, jossa haluttiin malleja viihtyisään ja ympäristön näkökannalta korkealaatuiseen rakentamiseen. Ainakin Mikkelin mittakaavassa Orijärvessä muodostui omaperäinen alue, jollaista ei ainakaan lähiseudulla ole.

    Kaupunkiin myöhemmin liittynyt Mikkelin maalaiskunta hankki vanhan ja uuden viitostien välistä maa-alueen 1990-luvulla. Asuinalueesta haluttiin tehdä uudenlainen ja erilainen perinteisiin laatikkolähiöihin verrattuna.

    – Meillä oli kaavoituksessa töissä fanaattisia puurakentamisen puolestapuhujia, jotka saivat puhuttua meidät muut ympäri. Alueen lähtökohtana on perinteisen maalaiskylän yhteisöllisyys. Haluttiin tehdä alue, jossa asukkaiden vuorovaikutus syntyy luonnostaan, Mikkelin maalaiskunnan silloinen kunnanjohtaja Juhani Alanen muistelee.

    – Kaikki kulkureitit suunniteltiin niin, että asukkaat joutuvat kohtaamaan toisensa arkipäivässään. Asukkaat olivat mukana vaikuttamassa tulevaan asuinympäristöönsä.

    Käytännössä kaavoittajan ja asukkaiden yhteinen kädenjälki näkyy lukemattomina umpikujina. Valtaosa Orijärven 150 omakotitalosta sijaitsee umpikujan varressa. Jokaisen kujan päässä on autojen kääntöpaikka, johon on syntynyt luontainen liikuntapaikka lasten höntsäpeleihin. Myös jätepisteet on sijoiteltu yhteisiksi.

    – Hieman me pelkäsimme, että syntyy turhia pussinperiä, mutta pelko oli turha, Mikkelin apulaiskaupunginjohtajana kuntaliitoksen jälkeen toiminut Alanen hehkuttaa.

    – Tämä nuorten menestys, josta Yle nyt uutisoi, lämmittää aivan valtavasti. Ei voisi uskoa, miten paljon.

    Atso Karhi toimi luokanopettajana vuonna 2001 syntyneille 3-6-luokilla.Petri Vironen / YleKoulu ja lähiliikuntapaikat hyvässä iskussa

    Myös Orijärven asukasyhdistyksen puheenjohtaja Kari Saukkonen pitää Orijärven hanketta onnistuneena, vaikka "aivan kaikki asukkaille tehtyjä lupauksia ei pystytty lunastamaan".

    – Edesmenneen kaupunginarkkitehdin haave oli yhteisöllinen asuinalue ja se mielestäni toteutui. Sanoisin, että eräänlainen mahdollistaminen on poikinut tällaisen urheilullisen menestyksen. Nuoret ovat saaneet harrastaa ja höntsäillä pihoilla ja kujilla ilman, että kukaan sitä on ollut kieltämässä, Orijärven asukasyhdistyksen puheenjohtaja Kari Saukkonen sanoo.

    Rantakylässä itsekin asuva Juhani Alanen alleviivaa myös Rantakylän lähiliikuntapaikkojen ja yhtenäiskoulun roolia huikea menestystarinan taustalla.

    – Rantakylä ollut aina maakunnan ykköskoulun maineessa. Opettajat ovat aina olleet innostuneita ja maan kärkikouluja esimerkiksi kirjattomassa opetuksessa ja digiopetuksessa.

    Atso Karhi toimii Rantakylän yhtenäiskoulun luokanopettajana. Syksyllä 2010 Karhi sai 3. luokalleen parikymmentä lasta, joista kasvoi yläkouluun mennessä nuoria, joista monen urheiluharrastus jatkuu edelleen. Suurimmat nimet tuolta luokalta ovat liigapelaajat Mikko Kokkonen ja Leevi Aaltonen sekä yleisurheilija, nuorten olympialaisissa hiljattain pronssia lokakuussa hypännyt Jessica Kähärä.

    – Kyllä tuo luokka jäi hyvin mieleen. Ehkä vielä kolmannella luokalla poikkeuslahjakkuudet eivät vielä niin erottuneet, mutta pikkuhiljaa se tuli esiin. Voitimme eri lajeissa mestaruuksia ja harrastimme liikuntaa monipuolisesti, Karhi muistelee.

    – Nyt tässä odotellaan kutsua NHL-otteluihin ja Timantti-liigan osakilpailuihin. Eikös se niin mene, Karhi virnistää.

    Pienen Rantakylän ihme: 5000 asukkaan taajamasta ponnahti kertarysäyksellä kuusi nuorta urheilijaa Suomen huipulle

    Savonlinja karsii linja-autovuoroja kovalla kädellä, liikenne Kouvolaan loppuu kokonaan

    Savonlinja karsii linja-autovuoroja kovalla kädellä, liikenne Kouvolaan loppuu kokonaan


    Linja-autoyhtiö Savonlinja karsii kaukoliikenteen vuorojaan tammikuun alusta alkaen. Yhtiö lakkauttaa yli kolmanneksen nykyisistä vuoroistaan. Tulevaisuudessa yhtiö ajaa noin 70 linja-autovuoroa päivittäin, kun tänä vuonna yhtiö on ajanut noin...

    Linja-autoyhtiö Savonlinja karsii kaukoliikenteen vuorojaan tammikuun alusta alkaen. Yhtiö lakkauttaa yli kolmanneksen nykyisistä vuoroistaan.

    Tulevaisuudessa yhtiö ajaa noin 70 linja-autovuoroa päivittäin, kun tänä vuonna yhtiö on ajanut noin 120 kaukoliikenteen vuoroa joka päivä.

    Osaa paikkakunnista kaukoliikenteen vuorojen lakkauttaminen koskettaa toisia kovemmin. Savonlinjan autot eivät enää vuodenvaihteen jälkeen pysähdy Kouvolassa, kun tähän asti yhtiö on ajanut neljä edestakaista vuoroa Helsinkiin päivittäin.

    – Kouvola-Helsinki-väli on niin kilpailtu, että jätämme sen toistaiseksi. Selvitämme, onko siellä jossain vaiheessa mahdollista aloittaa liikennettä, sanoo Savonlinjan aluejohtaja Teuvo Punavaara.

    Aikataulujen karsiminen iskee varsinkin keskellä päivää ajettaviin vuoroihin.

    – Ne vuorot, missä on aamun työliikennettä tai opiskelijaliikennettä, on pyritty säilyttämään.

    Yhtiön kotimaakunnassa Etelä-Savossa vuoroja lakkautetaan Mikkelin, Juvan ja Savonlinnan välisestä liikenteestä.

    –Yhteydet säilyvät edelleen Mikkelistä Savonlinnaan ja Savonlinnasta Mikkeliin päin. Päivän hiljaisemmat vuorot on karsittu.

    "Ala on jatkuvassa muutoksessa ja murroksessa"

    Savonlinjan aluejohtaja Teuvo Punavaarakertoo, että vuorojen karsimisen taustalla on alan kova kilpailu.

    – Jokainen varmasti ymmärtää, että taustalla on kannattavuus. Emme voi ajaa vuoroja, millä matkustajia on niin vähän, ettei ajaminen kannata. Tappiota ei minkään yrityksen kannata ajaa.

    – Pyrimme palvelemaan asiakkaita niillä vuoroilla, millä asiakkaita on ja pitämään liikenteen kannattavana. Kilpailu on tehnyt linja-autoliikenteen sellaiseksi, että ala on jatkuvassa muutoksessa ja murroksessa. Esimerkkinä käy vaikka Pohjolan Liikenteen luopuminen kaukoliikenteestä.

    Pohjolan Liikenne ilmoitti lokakuussa aikeistaan lopettaa kaukoliikenteen vuoronsa kokonaan. Pohjolan Liikenne aikoo keskittyä jatkossa sopimusliikenteeseen ja kaupunkien lähiliikenteeseen. Lahtelainen Koiviston Auto -konserni puolestaan ilmoitti lokakuun alussa ostavansa Onnibus-yhtiön.

    Vuorojen karsimisesta huolimatta Savonlinja pitää oven auki uusille vuoroille myös tulevaisuudessa, mikäli asiakkaita riittää.

    – Pyrimme asiakkaita kuuntelemalla ottamaan asiakkaiden toiveet huomioon. Asiakkaat viime kädessä päättävät itse, liikennöidäänkö vai eikö liikennöidä.

    Pienen Rantakylän ihme: 5000 asukkaan taajamasta ponnahti kertarysäyksellä kuusi nuorta urheilijaa Suomen huipulle

    Pienen Rantakylän ihme: 5000 asukkaan taajamasta ponnahti kertarysäyksellä kuusi nuorta urheilijaa Suomen huipulle


    Mikkelin Juniori-Jukureiden valmennuspäällikön Ville Suovalkaman suu vääntyy leveään hymyyn. Vuonna 2001 syntyneessä ikäluokassa on muhinut ilmiö, jollaista ei suomalaisessa jääkiekossa tai urheilussa yleensä ole aiemmin nähty. Ilmiöllä...

    Mikkelin Juniori-Jukureiden valmennuspäällikön Ville Suovalkaman suu vääntyy leveään hymyyn. Vuonna 2001 syntyneessä ikäluokassa on muhinut ilmiö, jollaista ei suomalaisessa jääkiekossa tai urheilussa yleensä ole aiemmin nähty.

    Ilmiöllä ei uskalleta vielä leveillä, sillä nuorten urheilijoiden kohdalla voi sattua mikä tahansa: Kehitys voi yllättäen pysähtyä tai loukkaantuminen saattaa vaarantaa koko urana.

    2000-luvulla syntyneet liigapelaajat

    Jääkiekon SM-liigassa on tänä syksynä pelannut 10 pelaajaa, jotka ovat syntyneet 2000-luvulla.

    Mikkelin Jukureista on lähtenyt neljä vuonna 2001 syntynyttä pelaajaa, jotka ovat pelanneet tällä kaudella liigassa. Mikko Kokkonen, Henri Nikkanen ja Eetu Randelin edustavat Jukureita, Leevi Aaltonen Kalpaa.

    Heistä Kokkonen, Randelin ja Aaltonen ovat Rantakylästä. Samasta taajamasta ovat lähtöisin yleisurheilija Jessica Kähärä ja hiihtäjä Jasmin Kähärä.

    Mikkelin ilmiö nostaa kuitenkin päätään lähes päivittäin. Jääkiekon SM-liiga on ammattilaissarja, jonne kipuaminen onnistuu vain harvalta 20-vuotiaalta A-juniorilta.

    Mikkelistä on noussut liigaan syksyn aikana neljä B-juniori-ikäistä, vuonna 2001 syntynyttä kiekkoilijaa.

    Mikko Kokkonen (s. 18.1.2001) ja Henri Nikkanen (s. 28.4.2001) ovat pelannet pitkin syksyä Mikkelin Jukureiden liigamiehistössä. Kokkonen on puolustuksen vakiokasvo isoilla peliminuuteilla, Nikkanen on pelannut yhdeksän ottelua liigassa.

    Eetu Randelin (s. 12.11.2001) on astunut Jukureiden liigamiehistöön, kun toinen vakioveskareista, Juhana Aho joutui sivuun loukkaantumisen takia. Liigassa Randelin on vielä luukkuvahti, mutta debyytti U18-maajoukkueeseen on juuri takana.

    Neljäs vuonna 2001 syntynyt jukurikasvatti Leevi Aaltonen (s. 24.1.2001) pelaa KalPan liigajoukkueessa. Aaltonen lähti KalPaan C-juniori-ikäisenä. Myös hän kuuluu U18-maajoukkuerinkiin.

    KalPassa pelaa toinenkin Jukureiden juniorikoulun käynyt pelimies Veikka Hahl. Hän on syntynyt 17. heinäkuuta 2002. Hahl pelaa B-junioreiden SM-liigaa ja ikäluokkansa maajoukkueessa.

    Viisikosta Kokkonen, Aaltonen, Randelin ja Hahl tulevat samalta asuinalueelta. Rantakylä on 2000-luvun alussa Mikkeliin yhdistyneen maalaiskunnan vanha kuntakeskus, jossa on 5 000 asukasta.

    Kiekkoilijoiden lisäksi samasta taajamasta ovat lähtöisin Suomen yleisurheilun suurimpiin tulevaisuuden lupauksiin kuuluva hyppääjä Jessica Kähärä (s. 2001) ja hiihdossa ikäluokkansa suomenmestaruudet viime talvena kahminut Jasmin Kähärä (s. 2000). Jessica Kähärä hyppäsi lokakuussa korkeuspronssia nuorten olympialaisissa Argentiinassa.

    Ovatko tässä Suomen 2020-luvun urheilun supertähdet? – Kähärän supersiskokset ylivoimaisia ikäluokissaan

    Tulevat kiekkoilijat Veikka Hahl, Mikko Kokkonen, Eetu Randelin ja Leevi Aaltonen.Sami Hahlin perhealbumiVanhemmat, monipuolisuus ja oma tahto

    Rantakylän poikien näinkin tiivis yhteinen tausta on hieman yllätys myös Juniori-Jukureiden valmennuspäällikölle Ville Suovalkamalle.

    – Kun asia noin esitetään, voi kuulostaa aika uskomattomalta, mutta kyllä taustalta löytyy loogisia syitä. Samanhenkiset lapset ovat touhunneet yhdessä ja tukeneet toisiaan. Se on selvä, että aina kun puhutaan lapsista urheilussa, taustavoimilla on suuri merkitys. Tässä tapauksessa siellä on perheet ja erilainen tukiverkosto ollut tosi tärkeässä roolissa, Ville Suovalkama korostaa.

    Rantakylän kiekkonelikko on viettänyt aikaa yhdessä lähes hiekkalaatikolta lähtien. Laji on vaihdellut vuodenajasta riippuen jääkiekosta jalkapalloon ja salibandystä jääpalloon. Myös suksi on kulkenut liukkaasti ainakin koulun kilpailuissa.

    Leevi Aaltonen, Mikko Kokkonen ja Jessica Kähärä Rantakylän koulun 3B-luokalla vv. 2010-2011.Kotialbumi / kuvanmuokkaus Yle

    Ville Suovalkama uskoo, että monipuolisuus ja keskinäinen kilvoittelu ovat tekijöitä poikajoukon menestyksen taustalla.

    – Lahjakkuus tulee monipuolisen liikuntatausta kautta – jääkiekko, jalkapallo ja jääpallo. Harrastaminen on ollut ympärivuotista ja omaehtoista, mikä äärimmäisen tärkeää. Se, että pojat ovat saaneet taistella toisiaan vastaan ja monipuolisesti.

    – On ensiarvoista, että lapsi on mukana aidosti omasta halustaan. Toisaalta vanhempien rooli on vain korostunut siinä, millaisten harrastusten pariin lapsi viedään. Aika helppo on huomata lapsesta, kenellä sellainen sisäinen motivaatio on syttynyt. Kovin pitkään lapsi ei jaksa, ellei hän rakasta sitä mitä tekee, Suovalkama muistuttaa

    Yhden ikäluokan poikkeuksellinen menestys on yllättänyt osaltaan myös mikkeliläiset. Kähärän siskokset ovat lajeissaan oman ikäluokkansa selviä ykkösiä. Jääkiekossa 2001 syntyneiden joukossa on ponnahtanut neljän saman juniorijoukkueen kasvattia liigatasolle.

    – Lahjakkuutta on tutkittu todella paljon, mutta edelleenkään ei ole löydetty niin sanottua lahjakkuusgeeniä. Tietyt motoriset taidot ja pelaamiseen liittyvä niin sanottu pelisilmä syntyy toistojen ja monipuolisten kokemusten kautta. Toki suvusta ja vanhemmilta tulevilla geeneillä on tietty merkitys, mutta erityiseen lahjakkuusgeeniin en usko, valmennuspäällikkö Ville Suovalkama pohtii.

    Tutkija: Pienet paikkakunnat tuottavat paljon pelaajia

    Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen erikoistutkija Outi Aarresola kertoo, että Suomessa huippu-urheilijoiden kotipaikan merkitystä on tutkittu varsin vähän. Pohjois-Amerikasta tutkimustietoa löytyy. Aineistona oli alle 20-vuotiaiden MM-kisojen pelaajat useilta vuosilta.

    – Siellä käy ilmi, että pienten paikkakuntien pelaajat ovat yliedustettuina. Ruotsissa alle 10 000 asukkaan ja Suomessa hieman suurempien, Aarresola kertoo.

    Jessica Kähärä on yleisurheilun superlupaus.Petri Vironen / Yle

    Syitä pienten paikkakuntien yliedustukseen ei sen sijaan ole tutkittu. Arvailuja sen sijaan voi esittää.

    – On ajateltu, että taustalla voi olla se, on pienissä paikoissa on helpompi saada jääaikaa, jolloin tällaisen höntsäilyn merkitys korostuu. Ihmiset tuntevat toisensa, sinne muodostuu yhteisö. Pelaajat ovat porukassa pidemmän aikaa. Samasta on puhuttu myös Islannin jalkapallomaajoukkueen menestyksen kohdalla. Pienessä maassa kaikki tuntevat toisensa.

    – Sitten voi sattua hyvä, innokas valmentaja, on hyvä vanhempien tuki tai koulu voi järjestää sellaista toimintaa, joka tukee urheilu-uraa, Aarresola pohdiskelee.

    KIHUn erikoistutkijan mielestä menestyksen kannalta näyttäisi olevan tärkeää, että varhaisvuosina lapset pääsevät urheilemaan mahdollisimman monipuolisesti.

    – Meillä on huomattu, että liikkuvuus eri lajien välillä on hyvin paljon henkilöistä kiinni, käytännössä valmentajista. Nuorille liikkuvuus lajien välillä ja monipuolisuus on hyväksi.

    Rantakylän tapauksessa vuonna 2001 syntyneiden sakki on päässyt liikkumaan juohevasti esimerkiksi jalkapallon ja jääkiekon välillä. Veikka Hahlin isä Sami Hahl toimi ikäluokan valmentajana MP:ssä, Leevi Aaltosen isä apuvalmentajana ja Mikko Kokkosen isä joukkueenjohtajana.

    – Jääkiekossa roolit oli toisinpäin. Aaltosen Jukka-Pekka oli päävalmentaja ja minä kakkonen, Sami Hahl kertoo.

    Hahlin mukaan Rantakylän perheet muodostivat tiiviin yhteisön, jossa perheet olivat paljon tekemisissä keskenään myös urheilun ulkopuolella.

    – Pojat yökyläilivät toistensa luona, mökkeilivät yhdessä ja tietysti pelien takia kierrettiin Suomea kesät ja talvet. Alkuvaiheessa pelattiin höntsää aamusta iltaan. Ensin tossulätkää pihalla, sitten lähijäälle ja seuraavaksi Rantakylän kaukaloille, Hahl muistelee.

    Eetu Randelin, Veikka Hahl, Mikko Kokkonen ja Leevi Aaltonen siviilissä.Sami Hahlin perhealbumiMikko Kokkosen tähtäin korkealla

    Mikko Kokkonen pelaa poikajoukosta pisimpiä minuutteja liigassa. Paikka Jukureiden viidentenä puolustajana tuo peliaikaa ajoittain myös ali- ja ylivoimilla. Vuoden 2001 ikäluokka on NHL-joukkueiden varattavissa ensi kesänä. Kokkosesta on veikkailtu jopa ensimmäisen kierroksen varausta.

    – Totta kai tavoite on siellä, mutta ensin pelataan Jukureille ja toivottavasti nuorten MM-kisoissa Suomelle. Keväällä annetaan sitten tärkeimmät näytöt NHL:ää ajatellen, Kokkonen muotoilee.

    Mikko Kokkosen mielestä Rantakylän poikien menestyksen salaisuus on hyvässä yhteishengessä ja keskinäisessä kilvoittelussa.

    – Meillä on aina ollut hyvät pihapelit siellä Rantakylässä. Ja sit ehkä nuoruusvuosina valmennus. Pelattiin kaikki samassa joukkueessa täällä. Ehkä mä näen että silloin jo oltiin kilpailuhenkisiä eikä ollut sellaista nuori Suomi-meininkiä, Kokkonen tuumii.

    Mikko Kokkonen.Petri Vironen / Yle

    Lue myös: Vuonna 2000 syntyneet täysi-ikäistyvät nyt – kaksi oman alansa huippulupausta kertoo, mitä he tavoittelevat ja pelkäävät

    Valtakunnallinen sote-soppa ruohonjuuritasolla – 
Kahden sairaalan selviämistaistelu kulminoituu polvien ja lonkkien leikkauksiin

    Valtakunnallinen sote-soppa ruohonjuuritasolla – Kahden sairaalan selviämistaistelu kulminoituu polvien ja lonkkien leikkauksiin


    Hallituksen ajama sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus on ajanut kaksi sairaalaa tiukkaan kiistaan Etelä-Savossa. Mikkelin ja Savonlinnan keskussairaalat eivät pääse yhteisymmärrykseen siitä, missä sairaalassa tulevaisuudessa leikataan polvia...

    Hallituksen ajama sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus on ajanut kaksi sairaalaa tiukkaan kiistaan Etelä-Savossa. Mikkelin ja Savonlinnan keskussairaalat eivät pääse yhteisymmärrykseen siitä, missä sairaalassa tulevaisuudessa leikataan polvia ja lonkkia, jotka tarvitsevat tekonivelen.

    Nyt Etelä-Savossa on koko maan tasolla poikkeuksellinen tilanne, sillä suhteellisen pienellä 150 000 ihmisen alueella on kaksi sairaanhoitopiiriä. Ainoastaan Suomen laajimmassa maakunnassa Lapissa on sama tilanne.

    Sote-uudistus tarkoittaisi toteutuessaan sitä, että Etelä-Savo ei voisi enää jatkaa kahden sairaanhoitopiirin mallilla. Alueelle muodostuisi muun maan tavoin yksi maakunnallinen organisaatio.

    Ja tämä on asia, mikä saimaannorppamaakunnassa hiertää.

    Kaksi sairaanhoitopiriiä tarkoittaa nimittäin myös kahta keskussairaalaa. Sekä Mikkelissä että Savonlinnassa pelätään yhdistymisen heikentävän oman sairaalan tulevaisuutta.

    Jännitettä lisää se, että kummallekin sairaalalle tärkeitä tekonivelleikkauksia tehdään tällä hetkellä sairaaloissa liian vähän. Varsinkin Savonlinna tarvitsee huomattavasti enemmän leikattavia potilaita, jotta toiminta voisi jatkua.

    Yhteistyötä on suunniteltu esimerkiksi perusterveydenhuollon ja kotihoidon osalta, mutta kirurgian osalta työnjako pysähtyi kuitenkin kuin seinään viime kesänä.

    Kumpikaan sairaala ei halua eikä aio luopua tekonivelkirurgiasta.

    "Mitään muuria ei rakennu"

    Saimaan rannalla Savonlinnan keskussairaalassa Itä-Savon sairaanhoitopiiriä Sosteria johtaa Panu Peitsaro. Savonlinnan keskussairaalan palvelualueella asuu 42 000 ihmistä.

    Eduskuntaan ensi kesänä pyrkivä Panu Peitsaro (kok.) astelee varmasti kohti Savonlinnan keskussairaalan leikkaussaleja. Hän kertoo, että Savonlinna ei aio luovuttaa tekonivelkirurgiaa Mikkeliin.

    – Meillä on aivan selkeä päämäärä tämän asian kanssa ja se on tekonivelkirurgia Savonlinnassa Coxan kanssa. Tai vähintääkin se, että tekonivelkirurgia turvataan Savonlinnassa.

    Sosterin kuntayhtymäjohtaja Panu Peitsaro Savonlinnan keskussairaalan edustalla.Esa Huuhko / Yle

    Tekonivelkirurgia Savonlinnassa turvaisi oman päivystyspisteen säilymistä.

    – Meillä on isot laivaväylät, kauppaliikennettä, turisteja ja Oopperajuhlat. Tarvitsemme oman päivystyspisteen.

    Peitsaro kumppaneineen yllätti Itä- ja Keski-Suomen sairaanhoitopiirit syyskuussa ilmoittamalla mahdollisesta yhteistyöstä tekoniveliin erikoistuneen pirkanmaalaisen Coxa-sairaalan kanssa.

    Savonlinna alkoi tähyillä maakunnan ulkopuolella yhteistyön merkeissä, koska sopua työnjaosta ei naapurisairaalan kanssa löytynyt.

    – Coxan väkeä on ollut täällä tutustumassa sairaalan tiloihin ja osastoihin. Lisäksi on tehty henkilöstösuunnittelua, Peitsaro kertoo.

    Coxa tutkii parhaillaan, kannattaako heidän lähteä Savonlinnan seudulle. Selvitykset on tarkoitus saada valmiiksi vuoden loppuun mennessä. Coxan saapuminen Savonlinnan seudulle todennäköisesti takaisi tekonivelleikkausten jatkumisen sairaalassa.

    Lisää tekonivelleikkauksia Savonlinnassa tarvitaankin.

    Nykyisillä määrillä toiminta ei voisi jatkua, sillä keskittämisasetuksen mukaan sairaalassa pitää leikata vuosittain 600 tekoniveltä. Siirtymäaika tähän muutokseen on päättynyt jo viime kesänä, mutta esimerkiksi tänä vuonna Savonlinnassa leikataan vain noin 280 tekoniveltä.

    Sairaaloiden on tällä hetkellä vaikea puhua keskenään tekonivelistä.

    – Maakuntavalmistelua tehdään, mutta tekonivelistä ei puhuta. Joskus se vain on niin, että täytyy laittaa vaikea asiat huilaamaan. Vaikka Coxa-malli toteutuisi, ei se sulje yhteistyötä Mikkelin kanssa pois. Mitään muuria ei rakennu.

    "Meillä pitää olla päiväaikaista toimintaa tekonivelkirurgiassa"

    Savonlinnan ja Mikkelin keskussairaaloiden välillä on 103 kilometriä.

    Mikkelin keskussairaalassa Etelä-Savon sairaanhoitopiiriä johtaa Risto Kortelainen. Mikkelin keskussairaalan väestöpohja on naapuria huomattavasti suurempi väkiluvulla mitattuna. Etelä-Savon sairaanhoitopiirin kuntien alueella asuu 100 000 ihmistä.

    Sairaalaassa ja sen ympärillä jyrisevät rakentamisen äänet. Alueella tehdään 100 miljoonan euron uudisrakentamista ja muun muassa leikkaussalit uusitaan.

    Toisessa kerroksessa leikkaussaleilla on kuitenkin rauhallista. Kortelainen istahtaa, ja kertoo, että Mikkelin keskussairaalassa leikataan tänä vuonna 550 tekoniveltä. Mikkeli ei myöskään aio luovuttaa polvi- ja lonkkaleikkauksia naapuriin.

    – Jotta trauma- ja ortopediapäivystys toimii Mikkelin keskussairaalassa, meillä pitää olla myös päiväaikaista toimintaa tekonivelkirurgiassa, Kortelainen kertoo.

    Essote kuntayhtymän johtaja Risto Kortelainen Mikkelin keskussairaalan edustalla.Esa Huuhko / Yle

    Tekoniveliä leikkavat ortopedit ovat tärkeitä päivystystoiminnalle, sillä he leikkaavat myös ortopedian päivystysleikkauksia kuten onnettomuuksien uhreja. Etelä-Savon maakuntaa halkoo vilkas viitostie ja esimerkiksi liikenneonnettomuuksissa loukkaantuneet hoidetaan Mikkelin keskussairaalassa.

    Tekonivelet taas ovat tärkeitä ortopedeille, jotta heillä on päiväsaikaan mielestä työtä.

    Sairaalassa pelätään, että lääkärit lähtevät, jos tekoniveliä ei enää leikata.

    Taustalla kiistoja ja erilaisia tulkintoja ministeriön muistiosta

    Viime keväänä sairaanhoitopiirit yrittivät kuumeisesti löytää ratkaisua kirurgian työnjakoon ja hetken jo näyttikin siltä, että sairaanhoitopiirit ovat löytäneet sovun.

    Maaliskuussa kumpikin sairaanhoitopiiri julkaisi tiedotteen (Essote tässä ja Sosteri tässä), jonka mukaan ensisijaisena vaihtoehtona Savonlinnaan keskitettäisiin tekonivelkirurgia.

    Nyt naapurukset näkevät asian eri tavalla. Kortelaisen mukaan keväällä oli ainoastaan kyse siitä, että työnjaon kaikki vaihtoehdot selvitetään.

    – Meidän päätös tehtiin 11.6. viime kevänä. Sitä ennen ei päätöksiä ollut, ainoastaan neuvotteluja.

    Savonlinnassa kevään tapahtumat tulkitaan eri tavalla.

    – Viime maaliskuussa oli vielä malli, jonka mukaan tekonivelkirurgia tuotettaisiin Savonlinnassa. Päivystyskirurgia, selkäkirurgia ja tietyt syöpäleikkaukset Mikkelissä, Peitsaro sanoo.

    Se on ainakin selvää, että leikkausten keskittämisestä Savonlinnaan puhuttiin vielä toukokuussa ministeri Annika Saarikon (kesk.) vetämässä keskustelussa sosiaali- ja terveysministeriössä. Paikalla on ollut sekä Peitsaro että Kortelainen ja lisäksi edustajia ministeriöstä ja kaikista Itä- ja Keski-Suomen sairaanhoitopiireistä.

    Keskustelusta on tehty muistio, jossa sanotaan, että keskusteluissa suosittiin ajatusta siitä, että tekonivelkirurgia keskitettäisiin Savonlinnaan.

    – Olemme edelleen sillä kannalla, että tämä on myös ministeriön näkemys. Keskusteluissa oli mukana koko Kuopion erityisvastuualueen sairaanhoitopiiri. Keskuisteluista tehtiin muistio, jossa lukee, että tekonivelkirurgia pitäisi keskittyä Savonlinnaan.

    Ministeriön näkökulmasta asia ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertainen. Sosiaali- ja terveysministeriön hyvinvointi- ja palveluosaston johtaja Tuija Kumpulainen muistuttaa, että ministeriöllä ei ole päätösvaltaa sairaanhoitopiirien sisäisiin asioihin. Kumpulainen sanoo, että ympäripyöreä muotoilu muistiossa ei ole ministeriön kanta, vaan kyseisessä keskustelussa esillä ollut vaihtoehto.

    – Meidän ensisijainen tavoite on edistää alueiden välistä yhteistyötä, jotta asiat etenisivät. Alueella on se uhka, että tässä keskinäisen epäsovun tiimellyksessä molemmat sairaalat saattavat heikentyä.

    Kevään tiimellyksessä sairanhoitopiirit palkkasivat jopa yhteisen kirurgian ylilääkärin tekemään selvitystä kirurgian työnjaosta, mutta yhteisesti valitun ylilääkärin työt loppuivat ennen kuin kunnolla ehtivät edes alkaa. Tehtävään valittu kirurgi koki tehtävän mahdottomana (Länsi-Savo).

    Isto Janhunen / Yle

    Kesäkuussa asia kiepsahti lopullisesti ympäri, kun Essoten hallitus linjasi, että Mikkelin keskussairaala ei voi luopua tekonivelkirurgiasta. Se vaarantaisi liikaa päivystystoiminnan pysymisen Mikkelissä.

    Kortelaisen mukaan neuvottelu tekonivelistä on ollut haasteellista, sillä vastapuoli Sosterilla on ollut koko ajan yksi ainut vaihtoehto, josta he eivät ole suostuneet joustamaan.

    – Me sitä koko kevät arvioitiin, ja todettiin kesäkuussa, että tekonivelkirurgian siirrolla Savonlinnaan olisi liian suuri vaikutus Mikkelin tärkeälle päivystykselle.

    Neuvottelujen jumiutuminen tekoniveliin on ehkä hieman yllättävää, koska tekonivelkirurgia ei lukujen valossa ole kovin merkittävä osa kummankaan sairaalan kirurgisesta toiminnasta. Esimerkiksi Mikkelin keskussairaalassa tehdään vuosittain noin 4000 kirurgista toimenpidettä. 550 tekonivelleikkausta ei siis muodostua kovin suurta osaa kirurgisista toimenpiteistä.

    Tilanne on sama Savonlinnassa. Siellä tehdään vuosittain noin 2000 kirurgista toimenpidettä, ja tekoniveliä leikataan tänä vuonna noin 280 kappaletta.

    Kuka sanoo viimeisen sanan?

    Jos sairaalat kykenisivat tekemään työnjakoa, maakunnassa riittäisi lonkka- ja polvipotilaita pitkälle yli vaaditun määrän.

    Yhteistä säveltä ei kuitenkaan ole löytynyt, joten esimerkiksi Savonlinna pyrkii omalta osaltaan ratkomaan tilanteen tekonivelsairaala Coxan kanssa. Coxan tulo alueelle aiheutti aluksi harmaita hiuksia Etelä-Savon sairaanhoitopiirin lisäksi koko Keski- ja Itä-Suomessa.

    Nyt Essoten ääni kellossa on muuttunut, ja myös heitä kiinnostaa yhteistyö Coxan kanssa.

    – Pidetään sitä ihan yhtenä vaihtoehtona, että näitä leikkauksia voitaisiin tehdä Mikkelissä ja Savonlinnassa Coxan nimen alla. Keskusteluja Coxan kanssa on käyty, Kortelainen kertoo.

    Yksi ratkaisu voisi löytyä Kuopion suunnalta, sillä Kortelainen ja Peitsaro ovat samaa mieltä siitä, että Kuopion erityisvastuualueelta saattaisi löytyä ratkaisu.

    Neuvotteluja onkin käyty syksyn aikana Kuopion johdolla, mutta tilanne on niin kinkkinen, että tuloksia ei ole saatu suuremmissakaan neuvottelupöydissä aikaan. Toiveena Etelä-Savossa on, että alueen suuremmista sairaanhoitopiireistä lähetettäisiin potilaita Savonlinnan ja Mikkelin sairaaloihin.

    – Keski-Suomessa ja Pohjois-Savossa on myös ikääntyvä väestö. Leikkausten määrät tulevat kasvamaan. Selvä näkymä on se, että leikkauksia voitaisiin tehdä muutamassa tekonivelkeskukssessa enemmän, Kortelainen sanoo.

    Oman lisänsä sote-soppaan tuo se, että sairaaloiden pitää täyttää keskittämisasetuksen mukaiset leikkausmäärät. Jos niitä ei täytetä, jossain vaiheessa valvoa viranomainen Valvira alkaa vaatia selvityksiä.

    Vaikka sairaaloiden välillä väännetäänkin työnjaosta sekä Kortelainen että Peitsaro vakuuttavat, että 150 000 maakunnassa asuvaa ihmistä ei tilanteesta kärsi.

    – Se on kummallekin ihan selvä, että tämä ei saa häiritä asiakkaisen palvelunsaantia, Peitsaro sanoo.

    Mäntyharjun ympäristöonnettomuus herätti ministeriön –  junayhtiöille velvollisuus ilmoittaa vaarallisten aineiden kuljetuksista

    Mäntyharjun ympäristöonnettomuus herätti ministeriön – junayhtiöille velvollisuus ilmoittaa vaarallisten aineiden kuljetuksista


    Etelä-Savon Mäntyharjussa huhtikuun alussa sattunut kemikaalionnettomuus herätti liikenne- ja viestintäministeriön miettimään vaarallisten aineiden kuljetuksia säätelevää lainsäädäntöä. Etenkin vaarallisten aineiden kuljetuksista...

    Etelä-Savon Mäntyharjussa huhtikuun alussa sattunut kemikaalionnettomuus herätti liikenne- ja viestintäministeriön miettimään vaarallisten aineiden kuljetuksia säätelevää lainsäädäntöä.

    Etenkin vaarallisten aineiden kuljetuksista säädetty ilmoitusvelvollisuus oli määritelty asetustekstissä epäselvästi. Pelastusviranomaisilla ei Mäntyharjun Kinnin onnettomuuden sattuessa ollut tietoa siitä, että tavaraliikenteen vaunujen tilapäisellä säilytyspaikalla säilytettiin ympäristölle vaarallista bensiinin lisäainetta sisältäviä säiliövaunuja.

    Hallituksen antamassa asetuksessa vuodelta 2002 säädettiin, että mikäli säiliövaunua joudutaan säilyttämään tilapäisesti ratapihalla, satamassa tai muussa vastaavassa paikassa, säilyttämisestä on tehtävä ilmoitus paikallisille pelastusviranomaisille. Asetuksessa jäi epäselväksi, kenen vastuulla ilmoituksen tekeminen pelastusviranomaisille on.

    VR oli tehnyt vaunujen säilyttämisestä Kinnissä ilmoituksen Liikennevirastolle, mutta tieto ei kulkeutunut pelastusviranomaisille asti.

    Ilmoitusvelvollisuus halutaan junayhtiölle

    Nyt lausuntokierrokselle lähteneessä asetusluonnoksessa ilmoitusvelvollisuutta on täsmennetty. Ilmoitusvelvollisuus vaarallisen aineen kuljetuksista olisi tulevaisuudessa kuljetusta operoivalla yhtiöllä. Kuljetuksista ja välivarastoinnista olisi asetuksen voimaantullessa tehtävä ilmoitus pelastuslaitokselle riippumatta siitä, säilytetäänkö vaarallista ainetta käsittelyyn sopivalla ratapihalla, satamassa tai tilapäisellä liikennepaikalla.

    Kinnin onnettomuusvaunuista vastannut junayhtiö VR ei aio enää säilyttää vaarallisten aineiden kuljetuksia Kinnin tyyppisillä pysähdyspaikoilla. Vaunut seisovat rautatieverkosta vastaavan Liikenneviraston vaatimuksesta tulevaisuudessa vain VAK-hyväksytyillä ratapihoilla. VAK-ratapihoilla on varauduttu onnettomuuksiin ja niiden torjuntaan.

    Säiliövaunuonnettomuus pilasi vesistöjä laajalta alueelta

    Kinnin säiliövaunuonnettomuus sattui, kun välivarastoinnissa Mäntyharjun Kinnin liikennepaikalla olleet säiliövaunut lähtivät tuntemattomasta syystä itsestään liikkeelle. Raiteita pitkin liikkuneista vaunuista viimeinen kaatui ja repesi, jolloin vaunusta valui ympäristöön kymmeniä tuhansia litroja bensiinin lisäaineena käytettävää MTBE-kemikaalia.

    Pelastuslaitos imeytti tuhansia litroja kemikaalia onnettomuuspaikalta, mutta arviolta 35 tonnia pääsi lähialueen vesistöihin. VR otti toukokuussa vastuun onnettomuuden pilaamien vesistöjen ja pintamaiden puhdistamisesta.

    Mäntyharjussa jatkokuljetusta odottaneet 50 säiliövaunua olivat poikkeuksellisen pitkään välivarastoinnissa Kinnin liikepaikalla. Säiliöt olivat ylittäneet Venäjän ja Suomen rajan Vainikkalan kohdalla, ja junavaunut olivat matkalla Kotkan Mussalon satamaan. Sataman ruuhkien takia säiliöitä ei oltu päästy lastaamaan, vaan ne olivat odottaneet Kinnin liikennepaikalla ennen onnettomuutta noin kolme viikkoa.

    Onnettomuuden raivaustyöt kestivät yli viikon ajan, ja Kinnin ohitse Kouvolan ja Mikkelin välillä kulkenut junaliikenne jouduttiin korvaamaan raivaustöiden ajaksi linja-autoilla.

    Eduskuntavaalien kummajaiset: neljässä kunnassa asukkaiden on äänestettävä ehdokkaita, jotka eivät vaalien jälkeen edusta heitä

    Eduskuntavaalien kummajaiset: neljässä kunnassa asukkaiden on äänestettävä ehdokkaita, jotka eivät vaalien jälkeen edusta heitä


    Heinävesi, Iitti, Isokyrö, Joroinen ja Kuhmoinen. Kaikki viisi kuntaa haluavat maakuntauudistuksen myötä vaihtaa maakuntaa. Ja kaikille muilla paitsi Isollekyrölle se tarkoittaa vaalipiirin vaihtamista. Esimerkiksi Etelä-Savon pohjoisin kunta...

    Heinävesi, Iitti, Isokyrö, Joroinen ja Kuhmoinen. Kaikki viisi kuntaa haluavat maakuntauudistuksen myötä vaihtaa maakuntaa. Ja kaikille muilla paitsi Isollekyrölle se tarkoittaa vaalipiirin vaihtamista.

    Esimerkiksi Etelä-Savon pohjoisin kunta Heinävesi on hakenut siirtoa Pohjois-Karjalan maakuntaan. Kunta on vaatinut valtiolta, että se voisi vaihtaa Savo-Karjalan vaalipiiriin jo ensi kevään eduskuntavaaleissa.

    Valtiovarainministeriö kuitenkin torjuu Heinäveden vaalitoiveen.

    – Se ei ole mahdollista, ensi kevään eduskuntavaalit käydään niillä vaalipiireillä, jotka ovat tällä hetkellä voimassa, finanssineuvos Teemu Eriksson valtiovarainministeriöstä toteaa.

    Heinäveden kylänraitilla tämä herättää hämmennystä.

    – Onko sillä mitään merkitystä, ketä äänestää, kysyy heinäveteläinen Nea Kärkäs.

    – Ei tiedä yhtään, kuka ajaa meidän asioita vaalien jälkeen, sanoo Jussi Kukkonen.

    Myös Heinäveden vt. kunnanjohtaja Maarika Kasonen ihmettelee ministeriön päätöstä.

    – Meidän kannalta on hyvin harmillista, ettemme saa äänestää niitä ehdokkaita, joiden vaalipiiriin siirrymme, Kasonen sanoo.

    Pelkona on, etteivät heinäveteläiset innostu uurnille lainkaan. Jo vuoden 2015 eduskuntavaaleissa keskusteltiin Kaakkois-Suomen vaalipiiristä ja Heinäveden roolista siinä.

    – Jo silloin todettiin, että Savo-Karjala olisi meidän kannalta oikea vaalipiiri. Ja edellisissä vaaleissa näki, että äänestysprosentti laski, Maarika Kasonen toteaa.

    Maakunnan vaihtaminen on monimutkaista

    Vaalijohtaja Arto Jääskeläinen oikeusministeriöstä ymmärtää kuntalaisten tuntoja.

    – Tilanna ei ole hyvä, mutta juna on jo liikkeellä. Vaaleja tulee vielä , Jääskeläinen lohduttaa.

    Valtiovarainministeriöstä perustellaan päätöstä pitäytyä nykyisissä vaalipiireissä sillä, että maakunnan vaihtaminen on monimutkainen prosessi.

    – Tarkoituksena on laittaa kuntien siirtohakemukset lausuntokierrokselle ja käsitellä kaikki samaan aikaan, siitä lähtee päätöksentekoprosessi käyntiin, finanssineuvos Teemu Eriksson valtiovarainministeriöstä kertoo.

    – Lausuntokierros on käyty tammikuun alkuun mennessä. Jos tulee siirrolle kielteisiä lausuntoja, ne tulevat kuntiin vastineelle ja vievät aikansa. Sitten voidaan ruveta sorvaamaan päätösesityksiä, Eriksson laskee.

    Hän arvioi, että päätöksentekoon asiassa päästään aikaisintaan helmikuun loppupuolella.

    Näyttää siis siltä, että esimerkiksi heinäveteläisten äänestäjien on löydettävä vielä kerran kansanedustajaehdokkaansa Kaakkois-Suomen vaalipiiristä.

    Heinäveden siirtyminen Kaakkois-Suomen vaalipiiristä Savo-Karjalan vaalipiiriin ei valtiovarainministeriön mukaan onnistu kevään 2019 eduskuntavaaleissa, mikä harmittaa monia heinäveteläisiä.Marja-Liisa Kämppi / YleMaakuntavaaleissa uusi jako

    Eduskuntavaalien jälkeen ensi vuonna häämöttävät jo ensimmäiset maakuntavaalit. Minkä maakunnan mukana heinäveteläiset sitten äänestävät?

    Maakuntauudistusta valmistelevan Teemu Erikssonin mukaan maakuntien vaihdokset eivät vaikuta mitenkään maakuntavaaleihin.

    – Maakuntavaaleissa sovelletaan jo tulevaa maakuntajakoa, Eriksson kertoo.

    Näin Heinävedellä päästään äänestämään edustajia Pohjois-Karjalan maakuntavaltuustoon.

    Ja milloin siirtoa hakeneet kunnat sitten pääsevät vaihtamaan maakuntaa haluamaansa suuntaan?

    – Nämä ovat aika harvinaisia tapauksia ja ovat aina tulleet voimaan vuoden alusta. Näyttää siltä, että käytännössä aikaisintaan vuoden 2020 vaihteessa ratkaisut voisvat astua voimaan, Teemu Eriksson arvioi.

    Hän ei usko, että uusia maakunnan vaihtajia enää uudistuksen jälkeen ilmaantuu.

    – Koko maakuntajaotusta koskeva lainsäädäntö muuttuu siinä uudistuksessa ihan toiseksi ja maakunnan vaihtaminen muuttuu monimutkaisemmaksi, uudistuksen valmistelija Eriksson toteaa.

    Maakunnan merkitys kasvaa

    Nykyinen laki on Erikssonin mukaan melko yksinkertainen ja koskee suoraan maakuntaliiton lakisääteisiä tehtäviä, jotka ovat maakuntakaavoitus ja alueiden kehittäminen. Uutta sääntelyä hän pitää huomattavasti monimutkaisempana.

    – Ja se koskee huomattavasti laajempaa tehtäväaluetta. Sote yksinään on jo aivan valtava, nykyisen ELY-keskuksen tehtävistä suurin osa on siellä, samoin pelastustoimi. Kunnista siirtyy ympäristöterveydenhuoltoa ja vaalitkin pidetään neljän vuoden välein, virkamies luettelee.

    Mitä merkitystä maakuntaan kuulumisella tulevaisuudessa on?

    – Sillä on valtavan suuri merkitys, koska maakunta järjestää soten ja melkein kaikki nykyisen aluehallinnon tehtävät. Nykyisin merkitys on paljon pienempi, mutta sen mukaan on menty käytännössä monessa asiassa ja on tullut kerrannaisvaikutuksia. Ei kuitenkaan suoraan niin suurta vaikutusta kuin tulevassa järjestelmässä, Teemu Eriksson korostaa.

    Jutun otsikkoa korjattu 9.11.2018: Alkuperäisessä otsikossa luki, että viidessä kunnassa asukkaiden on äänestettävä ehdokkaita, jotka eivät vaalien jälkeen edusta heitä. Oikea lukumäärä on neljä kuntaa.

    Itsestään syttynyt satojen kuutioiden lantalapalo saatiin sammumaan Savonlinnassa


    Savonlinnassa Jääniityn alueella aamulla syttynyt lantalapalo on saatu hallintaan. Jääniityssä paloi lantaa noin 130 metriä pitkän ja 30 metriä leveän kaarihallin keskellä. Lantaa oli hallissa noin 3-4 metrin kerros, eli kokonaisuudessaan jopa...

    Savonlinnassa Jääniityn alueella aamulla syttynyt lantalapalo on saatu hallintaan.

    Jääniityssä paloi lantaa noin 130 metriä pitkän ja 30 metriä leveän kaarihallin keskellä. Lantaa oli hallissa noin 3-4 metrin kerros, eli kokonaisuudessaan jopa yli tuhat kuutiometriä.

    Poikkeukselliset olosuhteet ja runsas savunmuodostus vaikeuttivat pelastuslaitoksen sammutustöitä.

    – Alkuvaiheessa savunmuodostus oli runsasta. Hallin molemmista päistä tuprutti vaaleaa savua ja näkyvyys oli huono. Palon löytäminen oli hankalaa savun ja rakennuksen koon takia, mutta palomiehet löysivät lopulta palopaikan paineilmalaitteiden avulla, palopäällikkö Antti Peltonen kertoi.

    Palo syttyi luultavasti itsestään

    Etelä-Savon pelastuslaitoksen palopäällikkö Antti Peltonen arvioi palon syttyneen itsestään lannan käymisen seurauksena. Lannan syttyminen itsestään on harvinaista, eikä savonlinnalaiselle palopäällikölle ollut tullut eteen vastaavaa tapausta.

    – Ensimmäistä kertaa kukaan sammutusmiehistä oli lantapaloa sammuttamassa.

    Pelastuslaitos sai hälytyksen palopaikalle puoli kahdeksan aikaan aamulla. Palo saatiin haltuun sen jälkeen, kun lantaa saatiin siirrettyä sammutustöiden tieltä apuun hälytetyllä kauhakuormaajalla.

    – Alussa huomattiin, että pystymme suurimmat liekit sammuttamaan. Tuli ehti tehdä onteloita lannan sisään, ja kun tavaraa on satoja kuutioita, ei käsipelillä sammuttaminen tullut kysymykseenkään.

    – Läheltä hälytetyllä kauhakuormaajalla siirrettiin useiden tuntien ajan lantaa. Ilman konetta sammutustyöt eivät olisi onnistuneet.

    Jälkisammutustyöt saatiin päätökseen noin yhden aikaan iltapäivällä. Jälkivalvonta on siirretty hallin omistajan vastuulle.

    Mäntyharjun heinäkuisen kuolonkolarin tutkinta päättyi – Paennut mies ajoi humalassa

    Mäntyharjun heinäkuisen kuolonkolarin tutkinta päättyi – Paennut mies ajoi humalassa


    Poliisi on päättänyt Etelä-Savossa Mäntyharjulla heinäkuussa kolmen ihmiseen kuolemaan johtaneen liikenneonnettomuuden tutkinnan. Onnettomuudessa kuolivat poliisia paennut päihtynyt mies ja kaksi sivullista. Esitutkinnassa varmistui, että...

    Poliisi on päättänyt Etelä-Savossa Mäntyharjulla heinäkuussa kolmen ihmiseen kuolemaan johtaneen liikenneonnettomuuden tutkinnan. Onnettomuudessa kuolivat poliisia paennut päihtynyt mies ja kaksi sivullista.

    Esitutkinnassa varmistui, että onnettomuuden aiheuttanut kuljettaja oli humalassa.

    Tapausta tutkittiin törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena, törkeänä rattijuopumuksena, törkeänä kuolemantuottamuksena ja kulkuneuvon kuljettamisena oikeudetta.

    Pöytäkirjaa ei lähetetä syyteharkintaan, koska epäilty kuoli kolarissa. Tapahtumien kulussa ei ilmennyt tutkinnan aikana uusia tietoja.

    Kolari tapahtui Mäntyharjulla heinäkuussa, kun päihtynyt mies pakeni häntä pysäyttänyttä poliisipartiota. Poliisia paennut mies törmäsi suurella nopeudella kahteen autoon. Mies ja kaksi muuta ihmistä kuolivat kolarissa. Toisessa onnettomuusautossa olleet nainen ja lapsi loukkaantuivat lievästi.

    Lue myös:

    Mäntyharjun kuolonkolarissa sai surmansa keskisuomalainen pariskunta – poliisia paenneella kuskilla ei ajo-oikeutta

    Syyttäjä: Poliisit toimivat oikein Mäntyharjun takaa-ajossa – ei syy-yhteyttä kuolonkolariin

    Poliisin takaa-ajotilanteet johtavat kuolemaan ani harvoin, tyypillinen pakenija on rattijuoppo – "Näitäkin on, jotka hakevat jännitystä"

    Poliisin takaa-ajo päättyi nokkakolariin Mäntyharjulla, kolme kuollut