Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset

    Suomalaisen insinöörin neronleimaus Humu täristää musiikin eloon – Keksintö on piilotettu myös elokuvateatterin penkkiin ja auton istuimeen

    Suomalaisen insinöörin neronleimaus Humu täristää musiikin eloon – Keksintö on piilotettu myös elokuvateatterin penkkiin ja auton istuimeen


    Suomalaiskeksintö lupaa mullistaa katselu- ja kuuntelukokemuksen. Humu-tyyny soi. Ja soinnin lisäksi se värisee. Hurisevasta terapiatyynystä täräyttävään elokuvakokemukseen Flexoundin teknologiajohtajan, akustiikan tohtorin Jukka Linjaman vaimo...

    Suomalaiskeksintö lupaa mullistaa katselu- ja kuuntelukokemuksen. Humu-tyyny soi. Ja soinnin lisäksi se värisee.

    Hurisevasta terapiatyynystä täräyttävään elokuvakokemukseen

    Flexoundin teknologiajohtajan, akustiikan tohtorin Jukka Linjaman vaimo Mirja työskenteli toimintaterapeuttina. Hän kaipasi työhönsä autistien apuna työkalua, joka kulkisi helposti mukana ja pystyisi toistamaan erilaisia ääniä vaihtelevista lähteistä.

    Linjama makoili kolme viikkoa riippumatossa, kunnes idea syntyi.

    Pehmeiden materiaalien käyttö äänentoistossa on espoolaisen Flexoundin käänteentekevä oivallus. Teknologiajohtaja Jukka Linjama on joutunut rakentamaan mittalaitteetkin itse. Mårten Lampén / Yle

    Oivallus vaati ymmärrystä soitinrakennuksesta. Esimerkiksi viulu soidessaan pumppaa puurakenteellaan ympäröivää ilmaa.

    – Me vain pumppaamme mekaanista soitinta, joka on pehmeiden rakenteiden sisällä, selittää Linjama.

    Hoitotarkoitukseen kehitetty terapiatyyny Taikofon täytyi kääntää nopeasti suuremman yleisön kuluttajatuotteeksi.

    Humu-tyyny onkin herättänyt audiofiilit eri puolilla maailmaa. Hitaasti, tosin.

    Toimitusjohtaja Mervi Heinaron ongelma on ymmärrettävä.

    – Humua kun on aika vaikea sanoin kuvailla, se pitää päästä kokemaan.

    Peking, Mäntyharju, maailma

    Äänentoiston kuluttajamarkkinoille on pitkä matka Espoon Suomenojalta. Mutta lisätyn äänen kokemusta voi jakaa helposti vaikkapa elokuvissa.

    "Tekniikallamme elokuvateatterin jokaiseen tuoliin räätälöidään paras mahdollinen äänentoisto" vakuuttaa Mika Oesch, Flexoundin elokuvat ja teatteri -toimialan johtaja. Tässäkin käytössä pannaan pehmeät materiaalit värähtelemään. Mårten Lampén / Yle

    Heiluvia ja täriseviä istuimia on ennenkin pultattu elokuvateattereihin, mutta ääniraita niihin täytyy rakentaa erikseen. Flexoundin tuoli tuottaa kaikki äänet - bassotärähdyksiä myöten - olemassa olevasta miksauksesta.

    – Yhdessä elokuvateatterikaiuttimien kanssa jokaiseen istuimeen muodostuu oma äänikupla, selittää Mika Oesch, elokuvat ja teatteri -toimialan johtaja.

    Yritys on ehtinyt tuunata elokuvateatterin istuimia Kiinan pääkaupungissa Pekingissä.

    Helmikuun puolivälissä avautui maailman ensimmäinen kaupallinen elokuvateatteri, johon tulee 20 Flexoundin tekniikalla varustettua istuinta. Teatteri on luonnollisesti Suomessa, mutta yllättävän kaukana isoista yleisöistä, Kino Mäntyharju.

    Autossa istutaan jo valmiiksi tuolissa

    Elokuvateatterista haetaan elämyksiä vapaaehtoisesti. Autossa istutaan usein pakosta eikä musiikista tai puhelimen kautta kuuluvasta puheesta tahdo aina saada selvää.

    Värähtelevä äänityyny Humu niskan takana pääsee yksityiseen kuuntelu- ja tuntemuskuplaan. "Melkein kuin kuulokkeet, mutta parempi," luonnehtii tyynyä viikon verran testannut toimittaja Matti Toivonen. Mårten Lampén / Yle

    Toimitusjohtaja Heinaro kävikin tammikuussa kuluttajaelektroniikan CES 2019 -messuilla Las Vegasissa kertomassa, kuinka Flexoundin tekniikka parantaa kuuluvuutta melun keskellä.

    Yhteistyökumppanina oli Suomesta Saksaan 2015 myyty Elektrobit, joka on osa autoteollisuuden alihankinnan jättiläistä, Continentalia.

    Autotehtaat asentavat miljoona istuinta päivässä.

    – Ei meidän tarvitse saada montaakaan euroa joka sadannesta tai tuhannennesta tuolista, niin se on miljardibisnes, laskee Heinaro.

    Lapsia ei tehdä ja työikäiset muuttavat pois – Itä-Suomen väki vähenee ennustettua jyrkemmin

    Lapsia ei tehdä ja työikäiset muuttavat pois – Itä-Suomen väki vähenee ennustettua jyrkemmin


    Tästä on kyseEtelä-Karjalan liitto laati vaihtoehtoisia laskelmia Itä- ja Kaakkois-Suomen väkiluvun kehityksestä.Asukkaiden määrä vähenee nopeammin kuin Tilastokeskus ennusti vuonna 2015.Yhden laskelman mukaan maakuntien asukkaiden määrä...

    Tästä on kyseEtelä-Karjalan liitto laati vaihtoehtoisia laskelmia Itä- ja Kaakkois-Suomen väkiluvun kehityksestä.Asukkaiden määrä vähenee nopeammin kuin Tilastokeskus ennusti vuonna 2015.Yhden laskelman mukaan maakuntien asukkaiden määrä laskea yhteensä lähes 130 000 asukkaalla vuoteen 2040 mennessä.Väestöennusteet koskevat Kymenlaaksoa, Etelä-Karjalaa, Pohjois-Karjalaa, Etelä-Savoa, Pohjois-Savoa ja Kainuuta.

    Etelä-Karjalan liiton talousasiantuntija Olli Seppänen hätkähti nähtyään maakunnan asukasluvun kehityksen kolmen viime vuoden ajalta.

    Maakunnasta oli hävinnyt vuoden 2015 jälkeen runsaat 2000 asukasta. Asukkaiden määrä on vähentynyt huomattavasti nopeammin kuin Tilastokeskus ennusti vuonna 2015.

    – Suhteellisesti eniten on vähentynyt lasten ja nuorten määrä, Seppänen sanoo.

    Asukaskato ei koske ainoastaan Etelä-Karjalaa vaan koko Kaakkois- ja Itä-Suomea Kymenlaaksosta Kainuuseen. Vuonna 2015 Itä- ja Kaakkois-Suomessa oli liki 950 000 asukasta. Vuonna 2018 asukkaita oli vajaat 930 000.

    – Suurimmat syyt asukasmäärän vähenemiselle ovat kuolleisuutta alhaisempi syntyvyys sekä työikäisten muutto muualle, Seppänen kertoo.

    Väkeä voi hävitä maakunnan asukasluvun verran

    Etelä-Karjalan liitossa päätettiin laatia uusia arvioita maakuntien asukasluvun kehityksestä. Tulokset ovat kylmääviä.

    Mikäli asukkaiden määrä vähenee kolmen edellisvuoden tahtiin, häviää itäisestä Suomesta 20 vuoden aikana liki 130 000 asukasta. Eli Etelä-Karjalan nykyisen asukasmäärän verran.

    – Muutos on dramaattinen. Se tarkoittaa palvelujen puolella isoja haasteita eli miten nykyinen hyvinvointiyhteiskunta pystytään turvaamaan, sanoo Etelä-Karjalan liiton aluekehitysjohtaja Satu Sikanen.

    Palvelujen järjestäminen pitää miettiä uusiksi, kun veronmaksajia on vähemmän. Samalla sosiaali- ja terveyspuolen menot kasvavat, kun väestö ikääntyy.

    Maakuntaliitto laati myös kaksi vaihtoehtoista väestölaskelmaa. Niiden mukaan asukasluku laskee, mutta toisen mallin mukaan loivemmin ja toisen mallin mukaan jyrkemmin.

    Jyrkemmän vaihtoehdon mukaan maakunnissa olisi vuonna 2040 noin 180 000 asukasta vähemmän kuin tällä hetkellä.

    Kainuussa väkiluku laskenut maltillisemmin

    Maakuntien tilanteet ovat toki erilaisia ja esimerkiksi Savonlinnassa opettajankoulutuksen lopettaminen aiheutti hetkellisen, reilusti alaspäin menevän piikin asukkaiden määrässä.

    Kainuun asukasluku ei ole laskenut yhtä dramaattisesti kuin muissa Itä-Suomen maakunnissa. Maakunnan talous on aluekehitysjohtaja Jouni Ponnikkaan mukaan kasvanut kolme viime vuotta vahvasti ja työpaikkojen määrän kasvu on pitänyt väestöä maakunnassa.

    Lähivuosina Kainuuseen voi syntyä jopa 5000 uutta työpaikkaa, mikäli suunnitteilla olevat investoinnit toteutuvat. Samalla työntekijöitä eläköityy nykyisistä työpaikoista.

    – Haasteena on työikäisten ihmisten saanti, Ponnikas sanoo.

    Asukkaita haalittava erilaisin keinoin

    Itä-Suomen maakunnissa tarvitaan järeitä toimia, jotta väkiluvun väheneminen saataisiin edes hidastumaan.

    – Ei tässä usko auta vaan jotain on tehtävä, Etelä-Karjalan liiton aluekehitysjohtaja Satu Sikanen toteaa.

    Keinoja on monia. Tärkeintä olisi saada lisää työpaikkoja ja uusia investointeja. Ja jotta investointeja ja työntekijöitä saataisiin, olisi kulkuyhteyksien oltava kunnossa.

    – On todella tärkeää, että meillä on nopeat raideyhteydet, hyvät tieliikenneyhteydet ja myös suoria lentoyhteyksiä. Se antaa myös tunteen siitä, että on helppo liikkua paikasta toiseen, Sikanen sanoo.

    Oma osansa on koulutuksella, jotta investointeja miettivät yritykset saisivat osaavaa työvoimaa. Myös matkailun kehittäminen toisi lisää palveluja ja työpaikkoja.

    Toisaalta joillakin aloilla on tälläkin hetkellä pulaa osaavista tekijöistä. Kuvaan astuukin myös työperäisen maahanmuuton edistäminen.

    – Kotimainen työvoima ei riitä kaikille, Kainuun liiton aluekehitysjohtaja Jouni Ponnikas sano.

    Tilastokeskus julkaisee virallisen väestöennusteen ensi syksynä. Etelä-Karjalan liitto päätti tehdä Itä-Suomea koskevat laskelmat nyt, koska niitä tarvitaan maakuntien rahoituksen sekä palvelujen suunnittelussa.

    Maakuntaliitto hyödynsi laskelmissa Tilastokeskukselta saamiaan lukuja.

    Varkauden kaupunki on tehnyt rikosilmoituksen Attendon hoivakoti Jalavasta – huumausaineeksi luokiteltavan lääkkeen käyttöä ei ole kirjattu

    Varkauden kaupunki on tehnyt rikosilmoituksen Attendon hoivakoti Jalavasta – huumausaineeksi luokiteltavan lääkkeen käyttöä ei ole kirjattu


    Varkauden kaupunki on tehnyt rikosilmoituksen Joroisissa sijaitsevasta Attendon hoivakoti Jalavasta. Rikosilmoitusta alettiin valmistella eilen. Itä-Suomen poliisi vahvistaa saaneensa tutkintapyynnön. Palvelualuepäällikkö Kirsi Laitinen Varkauden...

    Varkauden kaupunki on tehnyt rikosilmoituksen Joroisissa sijaitsevasta Attendon hoivakoti Jalavasta. Rikosilmoitusta alettiin valmistella eilen. Itä-Suomen poliisi vahvistaa saaneensa tutkintapyynnön.

    Palvelualuepäällikkö Kirsi Laitinen Varkauden kaupungilta sanoo, että huumausaineeksi luokiteltavan lääkeliuoksen Oxynormin käytöstä ei ole Jalavassa pidetty kirjaa, kuten pitäisi tällaisen lääkkeen kohdalla.

    – Siellä oli niin vakava tilanne, että tässä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tehdä rikosilmoitus. Kyseessä oli myös suuri määrä tätä lääkettä. Näistä pitäisi aina olla asianmukainen selvitys, kenelle asiakkaalle ne on annettu ja miten, toteaa Laitinen.

    Aluehallintoviraston tarkastuskäynnin kertomuksen mukaan kahdesta 120 ml Oxynorm-pullosta on otettu vajaat 10 ml, eikä lopun liuoksen kohtalosta ole tietoa.

    Attendolta kerrottiin tiistai-iltana STT:lle, että kateissa ollut kipulääke on palautettu apteekkiin. Attendon toimitusjohtaja Pertti Karjalaisen mukaan epäselvyys kipulääkkeen sijainnista johtui siitä, ettei apteekilta ollut pyydetty kirjallista vahvistusta lääkkeen palautuksesta, eikä siitä ollut kirjausta Jalava-hoivakodin asiakirjoissa.

    – Haluamme tietää, onko tässä syytä epäillä rikosta. Meillä on nyt vain Attendolta saatu kertomus, sanoo Varkauden ja Joroisten kotihoidon esimies Kirsi Hynninen.

    Hoivakodin toimintaa valvotaan

    Aluehallintovirasto teki tarkastuskäynnin hoivakotiin viime viikon tiistaina. Tarkastuksen taustalla oli Varkauden kaupungin sosiaali- ja terveystoimesta tulleet ilmoitukset ja valvontakäyntien tarkastuskertomusten aiheuttama huoli esimerkiksi henkilömitoituksesta. Attendo on jo lisännyt hoitajia aluehallintoviraston suosituksen mukaisesti.

    Varkauden kaupungin edustajat käyvät nyt päivittäin valvomassa hoitokodin toimintaa. Valvontaa tapahtuu myös öisin.

    – Tämä teetättää useamman tunnin lisätöitä, mutta tällä hetkellä työtehtävissä tämä valvontatyö on priorisoitu. Hoivakodissa käydään pareittain, kertoo palvelualuepäällikkö Kirsi Laitinen Varkauden kaupungilta.

    Korjattu 12.2.2019 klo 14:28: Kotihoidon esimiehen etunimi on Kirsi, ei Liisa, kuten jutussa alunperin luki.

    Jäätä vain vähän – Lunta, vettä ja sohjoa reiteen asti: Suomen järvien jäätilanne heikoin vuosikymmeniin

    Jäätä vain vähän – Lunta, vettä ja sohjoa reiteen asti: Suomen järvien jäätilanne heikoin vuosikymmeniin


    Valtaosa Suomen suurista järvistä jäätyi melko lailla normaalisti joulun alla. Vahvaa teräsjäätä kertyi eri puolilla maata vajaasta kymmenestä sentistä ylöspäin. Vuoden vaihteessa tilanne muuttui. Teräsjään päälle nousi vesi ja sen...

    Valtaosa Suomen suurista järvistä jäätyi melko lailla normaalisti joulun alla. Vahvaa teräsjäätä kertyi eri puolilla maata vajaasta kymmenestä sentistä ylöspäin.

    Vuoden vaihteessa tilanne muuttui. Teräsjään päälle nousi vesi ja sen päälle on satanut runsaasti lunta.

    – Sohjo- ja lumikerros on tehokas eriste. Sen ovat jo eskimot tienneet igluja rakentaessaan. Teräsjää ei ole vahvistunut juuri ollenkaan, vaikka pakkasta oli välillä lähes 30 astetta, rantasalmelainen Jari Heiskanen sanoo.

    Heiskanen on liikkunut pienestä lähtien Saimaan Haukivedellä. Yhtä huonoja jääkelejä mies ei muista nähneensä.

    – Lähelle samanlainen oli joskus 1960-luvun lopulla. Silloin vedettiin isoisäni, kalastaja Eino Heiskasen kelkkaa sohjon seasta.

    Heiskanen pitää kunnossa Rantasalmen Porosalmen ja Savonlinnan Oravin välistä retkiluistelureittiä, joka kerää tuhansia luistelijoita talvisin. Tänä talvena on tehty suuri työmäärä, eikä reittiä ole saatu kokonaan auki.

    – On aurattu ja jäädytettykin useaan kertaan, mutta vasta muutama kilometri on saatu luistelukuntoon molemmissa päissä, Heiskanen kertoo.

    Hoidetulla luistelureitillä on vankka 40-senttinen jääkerros, mutta heti uran vieressä teräsjään paksuus voi olla vain kymmenen senttiä.

    – Ei sinne ole moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla mitään asiaa kuin uimahousut jalassa. Kelkkakin uppoaa sohjoon välittömästi, ellei pidä koko ajan vauhtia.

    Luistelureitti halkoo Linnansaaren kansallispuiston maisemia. Heiskanen ja matkailuyrittäjä Jukka Laitinen Oravin puolelta pitävät reittiä kunnossa välillä luonnon voimia uhmaten. Kuin ihmeen kaupalla suurilta vahingoilta on vältytty.

    – Kolme kertaa olen pudonnut jäihin mönkijän kanssa, kahdesti kelkalla ja kerran traktorilla. Mutta niin on käynyt vastarannallakin.

    Jari Heiskanen.Petri Vironen / YlePuruvedellä jäätä historiallisen vähän

    Savonlinnan kuuluisalla Puruvedellä jäätilanne on muun Saimaan tavoin harvinaisen huono. Puruvedestä on perinteisesti sahattu jääkuutioita Savonlinnan seudun jäätapahtumiin kuten jäänveistoskilpailuihin.

    – Tänä vuonna oli hirveä työ saada riittävän paksua jäätä tehtyä. Aloimme puhdistaa rajattua aluetta heti kun se joulun alla kantoi jalkamiestä. Kovan työn jälkeen saimme puhdasta puolimetristä jäätä, mutta heti hoidetun alueen vieressä oli vain kymmenisen senttiä teräsjäätä ja sen päällä kohvaa, vettä ja lunta, Pro Puruvesi-liikkeen puheenjohtaja Reijo Jantunen kertoo.

    Jantunen kertoo liikkuneensa Puruvedellä pilkillä reilut 60 vuotta, eikä yhtä heikko jäätilannetta ole helmikuun alkupuolella ollut.

    Uria tampattu moottorikelkan avulla

    Tämän talven erikoisen heikko jäätilanne koettelee myös harvojen ammattikalastajien kärsivällisyyttä ja kukkaroa. Raskaiden pyydysten kuljettaminen apajille vaatii konevoimaa. Kulkureittejä on tehty eri puolilla Saimaata ajamalla väyliä tyhjillä kelkoilla ja auraamalla.

    – Teräsjäätä on kymmenen senttiä, sohjoa 15-20 senttiä ja lunta loput, miehensä Antti Laineen kanssa Sulkavan Lohilahden vesillä kalastava Tanja Raivio kertoo.

    Savonlinnan Pihlajavedellä Pietolansaaressa asuva Esko Mielikäinen kertoo, että jäätilanne on heikoin miesmuistiin. Saaren kahdesta jäätiestä vain toinen on saatu ajokuntoon.

    – Erittäin huono, en vastaavaa muista. Saukonsaareen suuntaan saatiin jäätie ajettavaan kuntoon, kun uraa tampattiin moottorikelkan avulla. Toista tietä Lohilahden suuntaan ei ole saatu auki. Teräsjäätä on paikoin vain seitsemän senttiä.

    Mikkelin Haukivuoren Kyyveden rannalla asuva Leo Laukkanen kalastaa talviverkoilla, mutta on käynyt kokeilemassa myös pilkkimistä.

    – Harmittaa ihan kalastajien puolesta. Ei siellä pysty liikkumaan millään välineellä. Teräsjäätä on 25-30 senttiä, kohvakerroksia 5-10 senttiä ja vettä 10-20 senttiä ja päällä runsaasti lunta, Laukkanen kertoo.

    – Alkutalvesta Kyyvedellä ajettiin vielä autolla.

    Tanja RaivioKohvajään seassa vesikerroksia

    Suomen järvien jäätilannetta seurataan eri puolella Suomea. Suomen ympäristökeskuksella ja alueellisilla ELY-keskuksilla on kymmeniä havaintopisteitä eri järvillä.

    – Myöhäisen jäätymisen takia jäät ovat valtaosassa maata ohuempia kuin helmikuussa tavallisesti. Mittaajilta on tullut erityisesti Itä- ja Keski-Suomesta paljon viestejä, että jäällä on vaikea kulkea sen päällä olevan veden ja sohjon takia. Kohvajään seassakin on monin paikoin ollut vesikerroksia.

    – Myös Lapissa tilanne on samankaltainen, mutta jää on paksumpaa, johtava hydrologi Bertel Vehviläinen kertoo.

    Sohjoinen jääpeite hankaloittaa myös vapaa-ajankalastajien liikkumista pilkkiapajille. Pilkkikilpailuiden järjestäjät ovat joutuneet perumaan ja siirtämään kilpailuja eri puolilla Suomea. Etelässä taustalla voi olla heikko jää, mutta pohjoisemmassakin sohjo tekee jäällä kulkemisen erittäin hankalaksi.

    – Meillä Pohjois-Karjalassa on suurilla järvillä alueita, joissa vahvaa teräsjäätä voi olla vain kymmenkunta senttiä. Lunta on paljon ja vettä on noussut jäälle. Kelkkoja on jäänyt kiinni, Suomen Vapaa-ajankalastajien keskusjärjestön pilkkijaoston puheenjohtaja Raine Kortet kertoo.

    – Yksittäisiä pilkkikilpailuja on peruttu tai siirretty, mutta meillä jäätä on riittävästi ja kilpailut on voitu järjestää. Kulkeminen on hankalaa, mutta kalaa tulee tänä talvena hyvin. Viime talvi oli saaliin kannalta huono, Kortet kertoo.

    Kortet käy ahkerasti pilkkikisoja ja liikkuu jäällä paljon myös työnsä puolesta. Kortet toimii vesibiologian professorina Itä-Suomen yliopistossa.

    Valvontakäynnillä löydettiin vakavia puutteita Attendon hoivakodista Joroisissa – Varkauden kaupunki valmistelee rikosilmoitusta

    Valvontakäynnillä löydettiin vakavia puutteita Attendon hoivakodista Joroisissa – Varkauden kaupunki valmistelee rikosilmoitusta


    Itä-Suomen aluehallintovirasto on löytänyt merkittäviä puutteita tarkastuksessaan Attendo Oy:n Jalava-toimintayksiköstä Joroisissa. Aluehallintovirasto toteaa tarkastuskäyntinsä perusteella, että hoivakodin henkilöstömitoitus,...

    Itä-Suomen aluehallintovirasto on löytänyt merkittäviä puutteita tarkastuksessaan Attendo Oy:n Jalava-toimintayksiköstä Joroisissa.

    Aluehallintovirasto toteaa tarkastuskäyntinsä perusteella, että hoivakodin henkilöstömitoitus, henkilöstörakenne ja ammatillisuus eivät vastaa asiakkaiden tarpeita, eivätkä ole luvan mukaisia. Lisäksi ulkoiluun ja viriketoimintaan ei jää perushoivalta aikaa, lääkehoidon toteutuksessa ilmenee puutteita ja asiakirjakirjauskäytännöt eivät ole asianmukaisia.

    – Harkitsimme ensin, onko syytä keskeyttää yksikön toiminta vai ei. Saimme kuitenkin Attendolta sen verran selvitystä, että pystyimme antamaan aikaa tehdä toimenpiteitä, toteaaa ylitarkastaja Taija Liukkonen Itä-Suomen aluehallintovirastosta.

    Avin mukaan tarkastuskäynnillä jäi epäselväksi, tietävätkö kaikki henkilökunnasta hoito- ja palvelusuunnitelman merkityksen tai mistä sen voisi käydä lukemassa.

    Aluehallintovirasto teki tarkastuskäynnin hoivakotiin viime viikon tiistaina. Tarkastuksen taustalla oli Varkauden kaupungin sosiaali- ja terveystoimesta tulleet ilmoitukset ja valvontakäyntien tarkastuskertomusten aiheuttama huoli.

    – Siellä on ollut esimerkiksi opiskelujen loppuvaiheessa olevia vastuuvuoroissa, mikä ei ole hyväksyttävää, sanoo Liukkonen.

    Geriatri on tehnyt 7. helmikuuta asukkaille terveystarkastuksen ja jatkohoitosuunnitelman. Liukkosen mukaan asukkaiden terveydenhoidosta ei geriatrin tarkastuksessa löytynyt moitittavaa.

    Varkauden kaupunki valmistelee rikosilmoitusta – huumausaineeksi luokiteltua kipulääkettä kateissa

    Varkauden kaupunki valmistelee rikosilmoituksen tekemistä Attendon hoitokoti Jalavasta, koska hoitokodista on kateissa huumausaineeksi luokiteltavaa Oxynorm-kipulääkeliuosta. Asia havaittiin Varkauden kaupungin sosiaalitoimen ja aluehallintoviraston tarkastuskäynneillä.

    Myöhemmin tiistai-iltana Attendolta kerrottiin STT:lle, että kateissa ollut kipulääke on palautettu apteekkiin. Attendon toimitusjohtaja Pertti Karjalaisen mukaan epäselvyys kipulääkkeen sijainnista johtui siitä, ettei apteekilta ollut pyydetty kirjallista vahvistusta lääkkeen palautuksesta, eikä siitä ollut kirjausta Jalava-hoivakodin asiakirjoissa.

    Varkauden kaupungin edustajat käyvät nyt päivittäin valvomassa hoitokodin toimintaa. Valvontaa tapahtuu myös öisin.

    Puutteista huolimatta aluehallintovirasto katsoo, että toiminta hoivakodissa voi toistaiseksi jatkua, sillä Attendo on suostunut lisäämään henkilökuntaa Avin ohjeistuksen mukaan.

    – He lupasivat korjata toimintaansa, ja ovat niin jo tehneet, mutta nyt Varkauden sote tarkkailee aktiivisesti toimintaa, kertoo ylitarkastaja Taija Liukkonen Itä-Suomen avista.

    Valvovan viranomaisen mukaan Attendo lisäsi henkilöstöön sairaanhoitajan ja kaksi lähihoitajaa sekä yövuoroon toisen koulutetun hoitajan.

    Avi haluaa 22.2. mennessä Attendolta selvityksen ja lausunnon, jotta se varmistuu, että mainitut epäkohdat on korjattu pysyvästi.

    – Varkauden sotesta käy Jalavassa esimerkiksi öisin yöpartio toteamassa, että sovituista asioista pidetään kiinni, sanoo ylitarkastaja Liukkonen.

    Attendon Jalava on Joroisiin viime vuoden huhtikuussa avattu asumisyksikkö.

    Viime viikolla Attendon Alavudella sijaitsevan hoivakoti Pelimannin toiminta keskeytettiin, kun hoivakoti todettiin turvattomaksi, eikä sen asiakkaiden turvallisuutta pystytty takaamaan.

    Samassa hoivakoti Pelimannissa oli kuollut kuusi asukasta vajaan kuukauden aikana.

    Lue lisää:

    Yksityisissä vanhusten hoivakodeissa ympäri maata on käynnistymässä laaja tarkastuskierros – ilmoituksia epäkohdista on tullut valvoville viranomaisille tulvimalla

    Aluehallintovirasto: Attendon Pelimannin toiminnassa useita vakavia puutteita – toiminnan keskeytys on voimassa toistaiseksi

    Attendon hoivayksikkö Pelimannin toiminta keskeytetään Alavudella – kuukaudessa kuusi kuolemantapausta

    Saimaannorpan kelluvilla keinopesillä varaudutaan jäättömään tulevaisuuteen –

    Saimaannorpan kelluvilla keinopesillä varaudutaan jäättömään tulevaisuuteen – "Pyrimme opettamaan emolle, että tässä olisi hyvä pesä"


    Saimaalle on viety tammikuun puolivälissä kuusi saimaannorpan keinopesää kevään pesintää varten. Uhanalaisten norppien pesien kehitystyö painottuu kelluviin pesiin, koska tulevaisuudessa Saimaa saattaa olla ilmaston lämpenemisen vuoksi talvisin...

    Saimaalle on viety tammikuun puolivälissä kuusi saimaannorpan keinopesää kevään pesintää varten.

    Uhanalaisten norppien pesien kehitystyö painottuu kelluviin pesiin, koska tulevaisuudessa Saimaa saattaa olla ilmaston lämpenemisen vuoksi talvisin avovettä.

    – Lumitalvena on huvittavaa laittaa keinopesiä, mutta kehitystyö vie aikaa, Itä-Suomen yliopiston tutkija Mervi Kunnasranta sanoo.

    Iglumaiset pesät ovat ponttonien päällä, ja niiden kantavat rakenteet ovat muovia.

    Pajusta koripunoksena tehty keinopesä.Mervi Kunnasranta / UEF

    Tänä talvena on kokeilussa erilaisia pesämalleja. Turvelevyillä katettuja pesiä on iglumaisia ja yksi aiempaa geometrisempi malli. Kehitystyön tavoitteena on pienentää pesien tuotantokustannuksia.

    Esimerkiksi geometrisen keinopesän kattopaloista jää aiempaa vähemmän hukkapaloja.

    Kolmannessa versiossa pesän kupu on pajusta tehtyä koripunosta, joka muistuttaa kuumailmapallon koria.

    Täytetty läpimurto

    Viime talvena keinopesien kehitystyössä tehtiin läpimurto, kun ensimmäinen kuutti syntyi kelluvaan keinopesään. Tutkijat ounastelevat, että ratkaisevaa oli pesäpöntön täyttäminen muovailtavalla materiaalilla.

    – Kun norppaa oli pesärakenteiden sisällä lumi vastassa, se kuvitteli tekevänsä pesän itse, yliopistotutkija Kunnasranta sanoo.

    Jatkossa saatetaan kokeilla, kelpuuttaisiko norppa esimerkiksi järviruo'on keinopesän täytteeksi.

    Keväällä 2018 Haukivedellä kuvattu saimaannorppa.Petri Vironen / Yle

    Norppanaaraiden paikkauskollisuutta yritetään hyödyntää niin, että keinopesät viedään vuodesta toiseen samoihin paikkoihin. Ajatus on, että norpat tottuisivat laajemmin pesimään keinopesissä. Uhanalaisia saimaannorppia on nyt noin 400.

    – Pyrimme opettamaan emolle, että tässä olisi hyvä pesä jo valmiina, Kunnasranta sanoo.

    Norppanaaras synnyttää kuutin pesään kevättalvella.

    Aiemmin tänä talvena arvioitiin, että norpille ei tarvitse kolata lumisia pesintäkinoksia, koska lunta on runsaasti. Tutkijan toiveena on, ettei keinopesiä koskaan tarvittaisi.

    – Ilmastoennusteiden valossa kuitenkin näyttää, että tarvitaan, Kunnasranta sanoo.

    Lue myös:

    Saimaannorpan suojelutyössä läpimurto: Kuutti syntyi kelluvaan tekopesään – "Ainutlaatuista maailman mittakaavassa"

    Saimaannorppa kelpuutti ihmiskäsin rakennetun keinopesän – pieni kuutti köllötteli kevään kaislojen suojissa

    Saimaannorpilla riittävästi lunta pesimiseen – vapaaehtoisia tarvitaan vain muutamien apukinosten kolaamiseen

    Entisessä Mannerheimin päämajassa vesivahinko – vettä tulvi museon sisään katonrajasta

    Entisessä Mannerheimin päämajassa vesivahinko – vettä tulvi museon sisään katonrajasta


    Mikkelin Päämajamuseo on suljettu toistaiseksi vesivahingon vuoksi. Museon henkilökunta havaitsi perjantaiaamuna, että museon katosta valuu vettä museon toisen kerroksen näyttelytiloihin. Vesivahinko havaittiin ensimmäisenä museon niin sanotussa...

    Mikkelin Päämajamuseo on suljettu toistaiseksi vesivahingon vuoksi. Museon henkilökunta havaitsi perjantaiaamuna, että museon katosta valuu vettä museon toisen kerroksen näyttelytiloihin.

    Vesivahinko havaittiin ensimmäisenä museon niin sanotussa sotahuoneessa, jossa esitellään talvi- ja jatkosotien sekä Lapin sodan tapahtumia. Vettä tuli sisään myös rakennuksen toisen kerroksen kulmahuoneesta, jossa esillä on Siviilit sodassa -näyttelyosio.

    Mikkelin kaupungin tiedotteen mukaan Päämajamuseon katolla lumi oli muodostanut jääpadon, ja vesi oli päässyt paineella läpi peltikaton saumoista.

    Mikkelin kaupungin kulttuuri- ja museojohtaja Matti Karttunen sanoo veden tulleen virtana katon läpi ja näyttelytiloihin.

    – Aloimme pikaisesti purkaa vitriinejä ja siirtää museoesineitä suojaan virtaavalta vedeltä. Nyt ei riitä se, että sulkisimme yhden ainoan huoneen yleisöltä, vaan valitettavasti meidän on suljettava Päämajamuseo toistaiseksi, Karttunen toteaa.

    – Tiloissa on uhan alla näyttelyesineiden lisäksi myös sähkölaitteita, esimerkiksi valaistuskiskoja. Kun vesi siellä avoimesti virtaa, se muodostaa merkittävän turvallisuusriskin.

    Saman katon alle tulossa Sodan ja rauhan keskus Muisti

    Mikkelissä kaavaillaan juuri perustetun Sodan ja rauhan keskus Muistin sijoittamista Päämajamuseon kanssa saman katon alle niin sanottuun Päämajataloon. Nyt rakennuksessa ilmenneet ongelmat huolettavat osaltaan myös kulttuuri- ja museojohtaja Karttusta.

    – Kyllähän se ongelma on, kun vesi tulee sisään. Tällaisessa toiminnasta, missä puhutaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaasta omaisuudesta, täytyy omaisuus myös turvata. Rakennuksessa pitäisi olla turvalliset olosuhteet, ja kyllä siinä miettimistä on, miten tilanne jatkossa ratkaistaan.

    Museon näyttelyesineitä vesi ei ehtinyt tällä kertaa tärvelemään.

    – Saimme nopeasti tiedon vahingosta ja meillä oli henkilökunta paikalla. Keskeytimme muut työt ja henkilökunta reagoi nopeasti tilanteeseen siirtämällä esineitä turvaan. Näyttäisi, että esineistön osalta on vältytty suuremmilta vahingoilta, Karttunen kertoo.

    Museon tilojen kuivatus on käynnissä. Museon uudelleen avaamisen aikataulusta ei ole vielä varmuutta.

    Lentopalloa -27 asteen kylmyydessä lumikentällä – tästäkö uusi olympialaji? Katso videolta mistä vauhdikkaassa lumilentiksessä on kyse

    Lentopalloa -27 asteen kylmyydessä lumikentällä – tästäkö uusi olympialaji? Katso videolta mistä vauhdikkaassa lumilentiksessä on kyse


    Pakkasmittari huitelee viidentoista asteen paremmalla puolella ja lentopallokentän rajat ovat peittyneet paksuun lumikerrokseen. Pieksämäen Halkokummun kylätalon pihalla iloinen joukko eri ikäisiä naisia ja miehiä kaivaa rajanauhoja esiin...

    Pakkasmittari huitelee viidentoista asteen paremmalla puolella ja lentopallokentän rajat ovat peittyneet paksuun lumikerrokseen. Pieksämäen Halkokummun kylätalon pihalla iloinen joukko eri ikäisiä naisia ja miehiä kaivaa rajanauhoja esiin pelivälinettä odotellessa.

    – Me pelataan ihan tavallisella lentopallolla kesät talvet. Viime peleissä meinasi pallo haljeta, kun pakkasta oli 27 astetta, Tarja Istolainen nauraa.

    Pallovastaava Satu Kauppinen saapuu paikalle ja lumikenttä alkaa pöllytä. Paikalle on tullut toistakymmentä höntsäilijää eri puolilta Pieksämäen kyliä. Halkokummussa lentopalloa on pelattu ulkokentällä ympäri vuoden jo vuodesta 2005.

    – Kesä alkoi kääntyä syksyyn eikä kukaan halunnut lopettaa pelaamista. Niin sitten jatkettiin pelejä läpi vuoden, säässä kuin säässä. Tässä tulee hyvin raitista ilmaa samalla, Kauppinen sanoo.

    Vaikka Halkokummun porukka harrastaa talvilentopalloa höntsäilymielessä ja pilke silmäkulmassa, on lumilentis eli snow volley (Suomen lentopalloliitto) ihan virallinen talviurheilulaji, joka kasvattaa suosiotaan etenkin Keski-Euroopassa.

    Beach volleyn talvinen serkku

    Säännöiltään ja pelityyliltään virallinen lumilentis muistuttaa hiekalla pelattavaa beach volleyta. Joitakin eroavaisuuksia on, esimerkiksi lumella pelattaessa pelimuoto on kolme vastaan kolme ja pelialue on lumilentiksessä hieman pienempi.

    Suomessa lumilentisharrastajia on lentopalloliiton arvion mukaan pari sataa, mutta laji kasvattaa suosiotaan koko ajan. Kouvolassa lumilentisturnauksia (Suomen lentopalloliitto) on järjestetty jo useampana vuonna, mutta nyt laji on leviämässä muuallekin.

    Kalle Purhonen / Yle

    Esimerkiksi Kuopiossa järjestetään huhtikuussa snow volley turnaus (Puijo Wolley), johon on edustusta myös Pieksämäeltä lähdössä.

    – Me ei olla aiemmin käyty turnauksissa, mutta nyt on porukalla päätetty, että kaksi joukkuetta Halkokummusta lähtee Puijolle, Tarja Istolainen kertoo.

    Talviolympialaisiin lajiksi?

    Snow volleyssa on muutaman vuoden ajan pelattu Euroopan Touria, ja ensimmäiset EM-kisat pelattiin maaliskuussa 2018 Itävallassa. Suomalaisia ei kansainvälisillä lumikentillä (Suomen Lentopalloliitto) ole toistaiseksi nähty kuin kerran, mutta European Tourin kilpailuja on maahamme jo suunnitteilla.

    – Laskettelukeskusten ohjelmistoon tällainen lumilentisturnaus voisi hyvinkin sopia, sanoo Suomen Lentopalloliiton tiedotuspäällikkö Kimmo Nurminen.

    Vaikka lumilentis on vielä lapsenkengissä, on kansainvälisellä lentopalloliitolla pitkäaikainen tavoite tehdä siitä talviolympialaisten virallinen laji. Pyeongchangin olympialaisissa snow volley oli näytöslajina.

    – Talviolympialaisissa ei palloilua ole nähty, tietysti jääkiekko on, mutta snow volley sopisi oikein hyvin siihen ohjelmaan, Kimmo Nurminen sanoo.

    Valoa aggregaatilla

    Vaikka kansainvälisillä kentillä taso on korkea lumilentiksessä, markkinoidaan sitä myös hauskana koko perheen lajina. Pieksämäen Halkokummussa nämä kaksi asiaa ainakin toteutuvat.

    – Ikähaarukka meillä on ollut alle 10-vuotiaasta yli 80-vuotiaaseen. Kaikki pääsevät pelaamaan ja ihan varmasti täällä saa nauraa, alusta asti Halkokummussa pelejä järjestänyt Jaana Takkinen kertoo.

    Me ollaan trendin edellä oltu jo pitkään Jaana Takkinen

    Alun alkaen ulkokentällä ei ollut pysyviä valoja, vaan pelaajat virittelivät syksyn tultua aggregaatin avulla valot kentän laidalle. Sää ei ole koskaan ollut este, vaan pukeutumiskysymys. Sadesäällä jalassa ovat kumisaappaat, ja talvella nastakengät. Koskaan eivät ole pelit jääneet pelaamatta säiden vuoksi.

    Kalle Purhonen / Yle

    – Viime syksynä taisi olla yksi viikko, kun pelejä ei ollut, mutta se ei johtunut säästä vaan pelaajien aikatauluista. Muuten vähintään kaksi kertaa viikossa pelataan, Tarja Istolainen kertoo.

    – Yhtenä talvena meillä oli salivuoro varattuna, mutta kyllä ulkona on parempi pelata. Ei ole katto rajoittamassa, Satu Kauppinen nauraa.

    Halkokummussa lumilentis on kyläläisiä yhteen kokoava asia. Se, että laji on kasvattamassa suosiotaan maailmanlaajuisesti ja nousemassa jopa olympialajiksi, herättää pelaajissa hilpeyttä.

    – Me ollaan trendin edellä oltu jo pitkään, mutta ei meiltä sentään ihan ehkä olympiajoukkuetta tule, Satu Kauppinen ja Jaana Takkinen nauravat.

    Täydennetty 8.2.2019 kello 9:24: Lisätty tiedotuspäällikkö Kimmo Nurmisen kommenttiin tieto, että jääkiekko on jo talviolympialaisten palloilulaji.

    Tiina Torkkelin kohuttu ja kiistelty Lotta-patsas Museo Militarian tuntumaan Hämeenlinnaan?

    Tiina Torkkelin kohuttu ja kiistelty Lotta-patsas Museo Militarian tuntumaan Hämeenlinnaan?


    Kuvanveistäjä Tiina Torkkelin Lotta-patsas, teos nimeltä Sota ja rakkaus, on hiljainen, puhutteleva työ, joka sisältää eläinlääkintälotan lisäksi vakavan hevosen hahmon. Lotta kantaa sylissään myös pyöreää, hevosenkengistä koottua...

    Kuvanveistäjä Tiina Torkkelin Lotta-patsas, teos nimeltä Sota ja rakkaus, on hiljainen, puhutteleva työ, joka sisältää eläinlääkintälotan lisäksi vakavan hevosen hahmon. Lotta kantaa sylissään myös pyöreää, hevosenkengistä koottua väylää tulevaan ja sodasta pois.

    Teos on taiteilijalle hyvin henkilökohtainen.

    – Hevonen on ollut lotan ystävä. Aika on ollut silloin rankkaa, molemmille, kertoo Torkkeli.

    Hämeenlinnan kaupungilta odotetaan nyt sijoituspaikkaa patsaalle. Taiteilija itse on vielä hieman odottavainen ja epäileväinen teoksensa sijoittumisen suhteen. Teos on polttanut kuntapäättäjien sormia – minne sitä sitten on tarjottukin. Kohut ovat olleet yllättäviä, sillä teos on hyvin optimistinen, vakava ja samalla tulevaan katsova.

    Hämeenlinnassa patsashankkeen on laittanut liikkeelle kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Antti Ahonen valtuustoaloitteella viime kesäkuussa. Hänen mukaansa patsas voisi juurtua ja kotiutua hyvin esimerkiksi Museo Militarian tuntumaan.

    Museo Militariaan on koottu runsaasti niin viestinnän, pioneeritoiminnan kuin tykistönkin materiaalia.

    Hevosenkengät edustavat toivoa

    Tiina Torkkelin Lotta-patsas sijaitsee nyt Taidekeskus Salmelassa Mäntyharjulla. Kesänäyttelyssä se on ollut veden rannassa. Hieman samanlaisia paikkoja voisi olla tarjolla Hämeessäkin Vanajaveden varrella kansallisessa kaupunkipuistossa.

    Patsas on sinkitty kierrätysmetalliteos. Lotta-patsaan lotan sylissä olevat veistoksen hevosenkengät ovat pitkiä matkoja kopisseet rauhattomissakin maastoissa, mutta löytäneet eläinlääkintälotan sylistä turvan, kertoo Torkkeli.

    – Hevosenkengät edustavat suuria askelia ja toivoa tulevaisuuden suuntaan, taiteilija pohtii teostaan.

    Hevosenkengistä tehty pallo kuvastaa myös sodan ihmisiin jättämiä jälkiä, sanoo taiteilija.Esa Huuhko/YlePatsas tulisi pääosin säätiön lahjoituksena

    Taidekeskus Salmelassa oleva patsas maksaa 35 000 euroa. Suurimman osan summasta patsaan hankkimiseen lahjoittaa Lotta Svärd Säätiö.

    Hämeenlinnassa Lotta-patsas on saanut jo tuekseen myös vastikään perustetun yhdistyksen nimeltä Lotta-patsas Hämeenlinnaan -valtuuskunta ry. Ahonen toimii sen puheenjohtajana.

    Yhdistys on aloittelemassa hankkeen osarahoituksen kokoamista, kertoo Ahonen. Hämeenlinnalaisten toimijoiden kerättäväksi jää vajaa 10 000 euroa.

    Patsasta Hämeenlinnaan kotiuttava Antti Ahonen toivoo, että nopeimmillaan se voisi olla jo kesäkuussa Hämeenlinnassa.

    Monet kunnat kiinnostuivat patsaasta

    Hyvinkääläisen Torkkelin Lotta-patsas nosti loppuvuodesta 2017 Forssassa kohun. Patsasta oltiin sijoittamassa toisen näkyvän naishahmon eli Kehrääjätyttö-patsaan tuntumaan. Forssan kuntapolitiikassa alettiin asia nähdä punaisten ja valkoisten aatelasien lävitse, ja Torkkelin patsaan tulo Forssaan tyssäsi.

    Alkuvuodesta 2018 monet kaupungit, kuten Helsinki, Riihimäki, Lahti ja Rovaniemi, ilmoittivat kiinnostusta patsasta kohtaan, mutta hankkeet eivät ole juuri edenneet.

    Hämeenlinnassa myös 35 kaupunginvaltuutettua 51:stä halusi kesällä 2018 selvitettäväksi patsaan sijoitusmahdollisuuksia kaupunkiin. Ylen saamien tietojen mukaan patsas tarvitsisi Hämeenlinnassa kaupungilta ainoastaan sijoituspaikan osoittamista teokselle.

    Kulttuuripäällikkö Janne Nieminen esittää keskiviikkona kokoontuvalle sivistys- ja hyvinvointilautakunnalle, että patsaan hankkimisen ja sijoituspaikan valmistelua jatketaan.

    Vauvakato uhkaa synnytyssairaaloita – neljä osastoa jo liipaisimen alla, muillakin voi olla edessä poikkeusluvan hakeminen

    Vauvakato uhkaa synnytyssairaaloita – neljä osastoa jo liipaisimen alla, muillakin voi olla edessä poikkeusluvan hakeminen


    Viime juhannuksena Janni Rikama kiidätettiin hätäsektioon Mikkelin keskussairaalassa. Vauvan sydänäänet olivat heikentyneet, kun synnytystä oli sairaalassa yritetty käynnistää useamman päivän ajan. Silti Heta-vauvan syntymästä ja...

    Viime juhannuksena Janni Rikama kiidätettiin hätäsektioon Mikkelin keskussairaalassa. Vauvan sydänäänet olivat heikentyneet, kun synnytystä oli sairaalassa yritetty käynnistää useamman päivän ajan. Silti Heta-vauvan syntymästä ja synnytysosastosta on hyvät muistot.

    – Se on semmoinen turvallinen paikka. Siellä on ammattitaitoinen, empaattinen henkilökunta ja äideistä pidetään tosi hyvä huoli. Perhehuoneet ovat myös hyvä asia, sillä siellä saa olla rauhassa perheen kesken, Rikama kertoo.

    Heta saatettiin maailmaan yhdessä 732:sta Mikkelin keskussairaalan synnytyksestä viime vuonna. Synnytyksiä oli yli 90 vähemmän kuin edellisvuonna. Ensi vuonna Mikkelin synnytystoiminta on jälleen katkolla, ja edessä on uuden poikkeusluvan hakeminen.

    Heta-vauva viihtyy äitinsä Janni Rikaman sylissä.Esa Huuhko / Yle

    Sairaalassa pitäisi olla yli tuhat synnytystä vuodessa, jotta toiminta voisi jatkua ilman poikkeuslupaa. Mikkelissä ja Kainuussa poikkeuslupaa on haettu jo kaksi kertaa vuoden 2015 jälkeen.

    Tuolloin sosiaali- ja terveysministeriö asetti tuhannen synnytyksen alarajan ehtona synnytystoiminnalle. Sen myötä hyvästit on heitetty jo esimerkiksi Savonlinnan ja Porvoon synnytyksille.

    Tuhatta synnytystä pidetään Suomessa rajana sille, että synnytysosaston henkilökunnalle tulee riittävän usein vastaan tilanteita, joissa synnytys ei suju ilman komplikaatioita.

    Enää 23 synnytyssairaalaa jäljellä

    Synnytyssairaaloiden määrä (THL) on vähentynyt huippuvuosista dramaattisesti. Suomessa toimii enää 23 synnytyssairaalaa, kun vuonna 1975 niitä oli 62. Viimeisimpänä lakkasi Oulaskankaan sairaalan synnytystoiminta vuoden 2019 alusta, sillä Valviran päätöksen mukaan siellä potilasturvallisuus vaarantui.

    Syntyvyyden lasku heittää varjon entistä useamman synnytyssairaalan toiminnan päälle. Muuttotappioalueiden nuoret muuttavat opiskelemaan suurempiin kaupunkeihin ja jäävät kauas kotipaikkakunniltaan perustamaan perhettä.

    Se taas merkitsee, että synnytykset keskittyvät tiettyihin sairaaloihin. Eniten synnytyksiä oli vuonna 2018 Helsingin yliopistollisen sairaalan Naistenklinikalla. Siellä hoidettiin lähes 9 000 synnytystä. Toisaalta myös pääkaupunkiseudulla on tapahtunut keskittymistä, kun Kätilöopiston sairaala lakkautettiin sisäilmaongelmien takia.

    Kukaan ei varmaan arvannut, että meidän synnytysluvut putoavat näin nopeasti. Tutkimusprofessori Mika Gissler, THL

    Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimusprofessori Mika Gissler visioi jo marraskuussa 2017 Vauva-lehden haastattelussa, että kaikki alle tuhannen synnytyksen synnytyssairaalat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta lakkaavat viiden vuoden kuluessa. Kun synnytysmäärät ovat jo tuostakin ajankohdasta pienentyneet, ennuste on entistä vahvemmin tämä.

    – Kukaan ei varmaan arvannut, että meidän synnytysluvut putoavat näin nopeasti. Syntyvyyden lasku on pudottanut yhä useampia sairaaloita alle tuhannen synnytyksen rajan alle, sanoo Gissler.

    Erityisesti Itä-Suomessa ja Lapissa synnytykset ovat vähentyneet jo niin selvästi, että jos sama tahti jatkuu, edessä on suuria päätöksiä.

    Uutena sairaalana Lapin keskussairaala joutuu tänä vuonna hakemaan poikkeuslupaa toiminnan jatkamiseen, sillä Rovaniemellä synnytettiin viime vuonna enää 860 kertaa.

    Gissler muistuttaa, että alueelliset tilanteet pitää päivystysasetuksenkin mukaan huomioida.

    – Joustoa varmasti on päivystysasetuksen hengen mukaisesti. Olisi hurjaa, jos esimerkiksi Ivalosta lähdettäisiin Ouluun synnyttämään, kun matkaa on 700 kilometriä.

    Myös Etelä-Karjalassa on tiputtu niukin naukin alle tuhannen synnytyksen alarajan. Etelä-Karjalan keskussairaalassa Lappeenrannassa synnytyksiä oli viime vuonna enää 861. Lappeenrannassa ratkaisua tilanteeseen haetaan markkinoimalla synnytysosastoa venäläisille.

    AOPSTM: Synnytykset maakuntien vastuulla tulevaisuudessa

    Sosiaali- ja terveysministeriöstä toppuutellaan perheiden ja sairaalan henkilökunnan huolta siitä, mitä synnytysosastoille tapahtuu nykyisten poikkeuslupien umpeuduttua.

    – Sairaalat tekevät uuden anomuksen, jos ja kun katsovat sen tarpeelliseksi. Tavoitteena on, että sote-uudistuksen jälkeen maakunnat tekisivät tässä asiassa päätöksiä, toteaa lääkintöneuvos Timo Keistinen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

    Sote- ja maakuntauudistusta odotellessa terveydenhuoltolaki (Finlex) ja sen asetukset ovat voimassa entiseen tapaan ja sairaaloilla on mahdollisuus hakea uusia poikkeuslupia. Tämä ei poikkeusluvalla toimivia sairaaloita lohduta, sillä tulevien maakuntien päätöksiä on vähintään yhtä vaikea ennakoida kuin ministeriön linjauksia.

    – Se vaikuttaa kaikkeen toimintaan, työntekijöiden hyvinvointiin ja tulevaisuuden ajatuksiin, ja ehkä myös maakuntalaiset miettivät, onko meillä tätä palvelua jatkossa vai ei, naistentautien ja synnytysten ylilääkäri Jaana Kröger Mikkelin keskussairaalasta.

    Kröger muistuttaa, että Etelä-Savo on pieni maakunta, ja Itä-Suomen alueella toimii kaksi muutakin synnytyssairaalaa. Ei ole mitenkään varmaa, että nykytilanne säilyy, vaikka matkat synnytyssairaalan alueelta toiselle ovat pitkiä.

    Kuopiossa yliopistollisessa sairaalassa synnytyksiä oli viime vuonna vähemmän kuin koskaan ennen. Kuopiossa keikutaan kuitenkin nykyisen alarajan kannalta katsottuna turvallisesti 2120 synnytyksessä. Joensuussa synnytettiin viime vuonna 1230 kertaa.

    Etelä-Savon lisäksi myös Kainuussa ja Meri-Lapissa synnytysten määrä on jo aiemmin pudonnut niin paljon, että synnytystoiminnalle on pitänyt hakea poikkeuslupaa ministeriöltä.

    Ministeriön vakuuttamiseksi on haettu eri keinoja osoittaa synnytystoiminnan laatu. Kemissä synnytykset siirtyivät Mehiläinen Länsi-Pohja -yhteisyrityksen hoidettavaksi. Mikkelin keskussairaalassa tehdään mittavaa laajennusta. Poikkeuslupaa on pitänyt hakea myös yli 100 miljoonan euron peruskorjaus- ja rakennushankkeeseen (Essote), joka tuo myös kaivatut uudet tilat synnytysosastolle.

    Maarianhamina on Suomen synnytyskartalla se pienin piste, ja sen keskussairaalan toiminta ja palvelut ovat Ahvenanmaan maakuntapäivien käsissä. Ahvenanmaan keskussairaalassa Maarianhaminassa synnytettiin viime vuonna 270 kertaa, mikä on koko maan pienin määrä.

    Matkasynnytyksiä suhteessa yhtä paljon pohjoisessa ja etelässä

    Jos matka synnytyssairaalaan on pitkä, perheet varautuvat yleensä menemällä paikkakunnalle tuttavien luo tai potilashotelliin ennen laskettua aikaa.

    Matkasynnytysten määrä on kaksinkertaistunut 2000-luvulla, mutta niiden osuus synnytyksistä on sama pohjoisessa ja eteläisessä Suomessa (Maaseudun tulevaisuus). Eri puolilla Suomea onkin kokeiltu kätilön ottamista mukaan ambulanssiin.

    Ensisynnyttäjän saattaa olla vaikeampi arvioida etukäteen, milloin synnytys saattaa käynnistyä. Toisaalta toisen lapsen kohdalla asiat voivatkin edetä yllättävän nopeasti. Osa äideistä taas tarvitsee synnytysosaston apua jo ennen synnytystä.

    Tutkimusprofessori Mika Gissler THL:stä sanoo, että esimerkiksi pääkaupunkiseudulla huomattiin, että synnytysvalmennuksen vähentäminen toi epävarmuutta synnyttäjille siitä, miten ja milloin synnyttämään tullaan.

    – Videoiden katselusta on siirrytty takaisin ihan oikeassa elämässä tapahtuviin synnytysvalmennuksiin, jolloin perhe saa paremmin tietoa.

    Gissler kertoo, että kaikissa Pohjoismaissa syntyvyys laskee. Gissler sanoo, että Ruotsista on jo kantautunut tietoa, että myös pitkä matka synnytyssairaalaan vaikuttaa perheiden lapsihaaveisiin.

    – Mietitään kaksi kertaa, tehdäänkö uutta lasta, jos lähisairaala on lopettanut. Yleensä kyllä lastenhankintapäätökset tehdään muilla perusteilla, että ei se ehkä suureen linjaan vaikuta.

    Minulla olisi varmaan tullut kamala ikävä perhettäni, mikä olisi vaikuttanut jaksamiseen ja mielialaankin. Janni Rikama, Mikkeli

    Jos mikkeliläisen Janni Rikaman olisi pitänyt lähteä synnyttämään kauemmas, olisi se kuopuksen synnytyksen kohdalla tarkoittanut pitkää erossa olemista perheestä. Rikama oli sairaalassa noin viikon ennen kuin Heta syntyi.

    – Mieheni ei olisi voinut matkustaa joka päivä esikoisen kanssa pitkää matkaa minua katsomaan. Minulla olisi varmaan tullut kamala ikävä perhettäni, mikä olisi vaikuttanut jaksamiseen ja mielialaankin, sanoo Rikama.

    Esa Huuhko / Yle

    Rikama on huolissaan siitä, että toiminnan jatkuvuudesta ei ole takeita.

    – Jos Mikkelissä synnytykset lakkaisivat, siinä tulisi paljon turhia riskejä. Ei ole mitään järkeä siinä, että välimatkat pitenevät entisestään. Nytkin on jo sellaisia paikkakuntia, josta joutuu hirveän pitkän matkan menemään lähimpään sairaalaan.

    Korjattu 4.2.2019 kello 7.02: Korjattu sitaattiin paikkakunnaksi Oulu. Aiemmin jutussa luki Rovaniemi.

    Korjattu 4.2.2019 kello 13:50: Korjattu Lappeenrannan synnytysten määrä viime vuonna. Etelä-Karjalan keskussairaalassa Lappeenrannassa synnytyksiä oli viime vuonna enää 861. Jutussa oli väärä luku.

    Korjattu 5.2.2019 kello 9:45. Naistenklinkikalla hoidettiin viime vuonna lähes 9 000 synnytystä eikä lähes 6 000, kuten jutussa aiemmin kerrottiin.

    Lue myös:

    Syntyneiden lapsien määrä jatkaa vähenemistään Suomessa: Yhä harvemmassa perheessä on tulevaisuudessa kaksi lasta

    Syntyneiden määrä historiallisen pieni: vauvoja syntyi viimeksi vähemmän vuonna 1868 – katso tästä kuntasi tilanne

    Onko tässä vuosisadan rakkaustarina? Martti-hanhesta piti tulla paisti, mutta saikin deitti-ilmoituksella itselleen puolison

    Onko tässä vuosisadan rakkaustarina? Martti-hanhesta piti tulla paisti, mutta saikin deitti-ilmoituksella itselleen puolison


    Anu Hämäläinen ei tunnustaudu lintuihmiseksi, mutta silti navetassa pitävät talvea ankat, ja heti tallin ovella vastaan kävelevät kanat. – Taas ne ovat karanneet käytävälle, Hämäläinen toteaa ja ohjaa kanat takaisin omalle...

    Anu Hämäläinen ei tunnustaudu lintuihmiseksi, mutta silti navetassa pitävät talvea ankat, ja heti tallin ovella vastaan kävelevät kanat.

    – Taas ne ovat karanneet käytävälle, Hämäläinen toteaa ja ohjaa kanat takaisin omalle osastolleen.

    Martti-hanhi viettää talvea ladossa muiden lintujen naapurissa. Martti saapui Hämäläisten maatilalle hanhiparven mukana. Tarkoituksena oli pitää hanhia lammella, ja lopulta saada niistä paisteja.

    Martti oli alusta saakka parven silmätikku. Marttia sorsittiin ja kiusattiin.

    Martti ulkoilee mielellään myös talvella, vaikka poikasten takia hän mieluummin vahtii sisällä perhettään.Esa Huuhko / Yle

    Kun talvi tuli, kenelläkään ollut tahtoa tappaa hanhia. Hanhet viettivät talvensa ladossa, Martti eristettynä muista.

    Lopulta muut hanhet myytiin lemmikkipihalle, mutta Anu Hämäläinen ei halunnut luopua Martista.

    Martista tuli Hämäläisen mukaan kotiluuseri. Koska hanhi on laumaeläin, se seurasi paremman puutteessa tilan kissoja ja koiria, ja paimensi Hämäläisten lehmiä.

    Hanhi on utelias eläin. Koska emo ei ruoki edes vasta kuoriutuneita poikasia, niiden on oltava syntymästään saakka valmiita tutkimaan ympäristöään ja etsimään ruokaa.Anu Hämäläinen

    Hanhi on melko harvinainen kotieläin Suomessa, sillä niitä ei kasvateta edes ammattimaisesti muualla kuin yhdellä tilalla. Hauhalan hanhifarmilla Mikkelissä kasvatetaan hanhia lihan vuoksi, mutta myös niiden untuvaa hyödynnetään. Tästä Ylen jutusta voit lukea enemmän untuvien eettisyydestä ja Hauhalan hanhifarmista.

    Tilan yrittäjä Antti Rantalainen sanoo, että esimerkiksi heidän tilaltaan on mahdollista ostaa hanhi lemmiksi. Rantalainen tietää ammattinsa vuoksi paljon hanhista, ja hänen tietojaan on käytetty hyväksi myös tässä jutussa.

    Palataan kuitenkin Martin tarinaan.

    Martti ei ole harvinainen näky Hämäläisten talon sisätiloissa. Hanhet ovat hieman sotkuisia käymälätavoiltaan, siksi ne eivät voi viettää pitkiä aikoja sisällä.Anu Hämäläinen

    Martti tajusi pian, että tilan keittiöstähän saa tuoretta pullaa ja Martin herkkua ruisleipää. Hanhet ovat ruohonsyöjiä, ja ne voivat elää heinällä, mutta ne voivat syödä myös ihmisten tähteitä – tai pullaa Martin tapauksessa. Hanhen maksa tosin rasvoittuu helposti, sillä maksa toimii niiden energiavarastona.

    Ruuan lisäksi hanhet syövät myös hiekkaa. Niillä on mahalaukussaan osa, joka jauhaa ruuan. Kivet auttavat jauhamaan kasveja ja siemeniä hienommiksi. Tätä osaa kutsutaan lihasmahaksi tai kivipiiraksi.

    Vaikka ulkona on pakkasta, jääteöä on kiva maistaa.Anu Hämäläinen

    Anu Hämäläinen kuvasi Martin touhuja, ja jakoi niitä Facebookissa: Martin pää pizzalaatikossa, Martti tutkimassa astianpesukonetta, Martti kokeilemassa aamutossuja jalkoihinsa. Hämäläisen päivitykset ovat vitsikkäitä, ja kertovat asioista Martin näkökulmasta. Teksteissä Martti kutsuu omistajaansa palvelijaksi.

    Kuvakaappaus / Facebook

    Jossain vaiheessa joku ehdotti, että Martille voitaisiin hankkia kumppani. Hämäläisestä ajatus oli hauska, ja hän kirjoitti Facebookissa Martin etsivän itselleen seuraa tietenkin tositarkoituksella.

    "Sanovat, että olen hieman huomionhakuinen ja kipakka, ehkä jopa välillä tungetteleva, mutta oikealle päälle sattuessa hanhenmaksani on täyttä kultaa."

    Ilmoituksessa Martti kertoi tahtovansa kumppanikseen lajitoverin, jonka kanssa tepastella tiluksilla. Hän myös paljasti haaveilevansa mahdollisesta Martti juniorista. Tytön luonne oli ilmoituksen mukaan ulkonäköä tärkeämpi, vaikka kuva olisikin kiva lisä.

    Tieto Martin deitti-ilmoituksesta kiiri jopa Maaseudun Tulevaisuuteen saakka.

    Hanhet voivat elää reilusti yli kymmenen vuotiaiksi. Martti on pari vuotias, ja siten vasta hanhinuorukainen.Anu Hämäläinen

    Ilmoitukseen vastasi muutama hanhineiti. Lopulta Anu Hämäläinen toi tilalle Mirkku-hanhen.

    – Vähän nolotti sanoa Martille, että Mirkku on maksullinen nainen, mutta muuhun ei kyetty. Martti ensin kierteli Mirkkua, ja Mirkku oli hämillään. Vuorokauden jälkeen rakkaus leimahti. Tämä oli vähän sopimusavioliitto, mutta toimi.

    Anu Hämäläisen mukaan hanhien hanhien rakkauselämä on melko vanhoillista. Mies on perheen pää, ja nainen tottelee.Anu Hämäläinen

    Martti marssi Mirkun edellä ja esitteli tilan. Tärkeimpänä kohteena oli lampi, jonka Martti ylpeänä näytti mielitietylleen.

    Syksyllä pari rupesi pesänrakennustoimiin. Hämäläinen haki heiniä latoon, ja talvella Mirkku muni sinne kasan munia. Tämä oli erikoista, sillä yleensä hanhet pesivät vasta keväällä maaliskuun alussa.

    Hanhet munivat pesänsä täyteen, ja siihen ponnistukseen voi mennä useampi viikko. Munia voi olla vaikka kolmetoista. Hanhikana peittää pesän, jos lähtee syömään tai peseytymään. Tällöin munat ovat piilossa, ja pysyvät lämpöisinä.

    Hanhet hautovat muniaan noin kuukauden. Mirkkukin hautoi munia kaikella tarmollaan.

    Mirkku sukii höyhenpukuaan. Hanhinaaras on huomattavasti pienempi ja sirompi kuin uros.Esa Huuhko / Yle

    Tammikuun puolessa välissä Anu Hämäläinen sai hämmästyä mennessään latoon, sillä pesästä kuului vaativaa piipitystä.

    Martista oli tullut isä.

    Toisin kuin jotkut muut linnut, hanhet eivät ruoki poikasiaan. Poikasten täytyy itse oppia etsimään ruokansa, ja ovatkin uteliaita heti untuvikkoina.

    Hanhikana hautoo munia noin kuukauden. Naaras munii pesän täyteen, niin että munia voi olla reilusti yli kymmenen. Naaras pelaa varman päälle, sillä kaikki munat eivät lopulta kuoriudu.Esa Huuhko / Yle

    Poikaset ovat kuoriuduttuaan vielä paljon Mirkun höyhenpeitteen alla. Välillä kuitenkin Mirkun alta kömpii keltaisia höyhenpalloja tutkimaan uutta maailmaa.

    Martti alkaa sähistä ärhäkästi heti kun joku lähestyy pesää. Sähinä toimii niin hyvin, ettei talon koira Moona eikä kissa Sauli Niinistö uskalla kovin lähelle mennä katsomaan uusia tulokkaita.

    Entinen luuserihanhi on nyt kipakka perheen suojelija, joka ei pelkää puolustaa perhettään.

    Martti kuulostaa aivan käärmeeltä, kun se puolustaa sähisten pesäänsä. Nokka aukeaa, ja kieli työntyy suorana pitkälle. Äkäinen hanhi on pelottava näky, ja hanhi voi vaikka näykkäistä, vaikka sillä ei kunnollisia hampaita olekaan.Esa Huuhko / Yle

    Päivitykset Martin elämästä maatilalla herättivät sen verran ihastusta, että Hämäläinen taipui viimein, ja perusti Martille omat Facebook-sivut. Martista on tullut myös somejulkkis, joka jakaa nyt parrasvalot muun perheen kanssa.

    Suomen paksuin lumikerros löytyy yllättäen keskeltä Savoa – Kunnanjohtaja innoissaan:

    Suomen paksuin lumikerros löytyy yllättäen keskeltä Savoa – Kunnanjohtaja innoissaan: "Inarin kollega myönsi jo tappionsa"


    Ilmatieteen laitos kerää säätiedot noin 400 havaintopisteestä eri puolelta Suomea. Sulkavan Halttulan kylän havaintopiste on sijainnut samalla paikalla vuodesta 1933 lähtien. Tila sijaitsee lähes keskellä Savoa - Sulkavan ja Rantasalmen...

    Ilmatieteen laitos kerää säätiedot noin 400 havaintopisteestä eri puolelta Suomea. Sulkavan Halttulan kylän havaintopiste on sijainnut samalla paikalla vuodesta 1933 lähtien. Tila sijaitsee lähes keskellä Savoa - Sulkavan ja Rantasalmen kirkonkyliin on matkaa parisenkymmentä kilometriä, Savonlinnaan 40.

    Havaintopisteen tiedot Ilmatieteen laitokselle välittää talon nykyinen ainoa asukas Eeva Korhonen . Hän tarttui toimeen 1975 jäätyään leskeksi. Mies oli huolehtinut tiedoista siihen asti.

    – Ihan varma en ole alkuajoista, mutta ilmeisesti anoppini huolehti ennen miestäni asiasta, Eeva Korhonen kertoo.

    Säätiedot kirjataan laitoksen toimittamaan vihkoon joka päivä. Vihkot ovat tallessa 1950-luvun alusta lähtien. Ensimmäinen ohjekirjanen on vuodelta 1945. Kirjattavien tietojen määrä on vuosikymmenten varrella hieman vaihdellut, mutta tiedot vuorokauden sademäärästä on välitetty aina.

    Suomen lumitilaston kärki 1.2.2019

    1. Sulkavan Halttula 67 cm

    2. Ilomantsin Pötsönvaara 64 cm

    3. Joensuun Huhtilampi, Puolangan Kotila ja Pelkosennimen kk 63 cm

    6. Savonlinnan Laukansaari, Puolangan Paljakka, Kittilän kenttärova ja Siuntio 62 cm

    10. Joensuun Pyhäselkä 61 cm

    Lähde: Ilmatieteen laitos

    – Aiemmin kirjoitin tiedot lomakkeelle, jonka postitin Helsinkiin kerran kuukaudessa. Nykyisin soitan joka aamu tiedot puhelimella. Siellä miesääni kysyy tiedot havaintopaikan numerosta lähtien, Eeva Korhonen kertoo.

    Korhosen pihaan on rakennettu mittausteline tuulensuojineen. Telineen keskellä on sadeastia. Päivän sademäärä ilmoitetaan vetenä vuodenajasta ja sateen olomuodosta riippumatta.

    – Sulatan lumen kannen alla, ettei tapahdu haihtuminen. Sitten kaadan veden mitta-astiaan ja ilmoitan määrän puhelimella.

    Mittauspisteen olosuhteet ja kunto käydään tarkastamassa säännöllisin väliajoin. Edellinen tarkistus on viime kesältä.

    Eeva Korhonen.Petri Vironen / YleKunnanjohtaja riemuissaan ykkössijasta

    Halttulan kylän mittauspiste nousi tiettävästi ensimmäistä kertaa ykköspaikalle Suomen lumitilastossa. Tammikuun puolivälin paikkeilla Halttulan nousi kärkeen 57 senttimetrillä. Perjantaina (1.2.) mittakeppi näytti 67 senttimetrin lukemia. Eroa kakkospaikalla olevaan Ilomantsin Pötsönvaaraan oli kolme senttimetriä.

    Joensuun Huhtilammella, Puolangan Kotilassa ja Pelkosenniemen kirkonkylällä lunta oli 63 senttimetriä. Eeva Ikonen otti historiallisen kärkipaikan vastaan tyynesti, mutta leveä virne levisi sentään kasvoille.

    Sulkavan kunnanjohtaja Juho Järvenpää sen sijaan riemuitsee kärkipaikasta täysin rinnoin.

    – Kerrassaan mahtava juttu. Sulkavan ykkössija on huomattu myös pohjoisimmassa Suomessa. Kollegani, Inarin kunnanjohtaja Toni K. Laine myönsi tappionsa ja toivotti iloisia kolailuhetkiä Sulkavalle.

    Juho Järvenpää myöntää, että suuresta lumimäärästä on ollut myös harmia sähkökatkojen ja lisääntyneiden lumitöiden kautta. Valkoisen lumen tuoma ilo on kuitenkin suurempi.

    – Perinteisesti on mielletty, että Lappi on paikka jonne matkustetaan lumen perässä, mutta jatkossa suunnaksi kannattaa valita Sulkava! Tervetuloa Suomen lumisimpaan (soutu-)pitäjään, kunnanjohtaja intoutuu runoilemaan.

    Lunta lisää reilusti lähipäivinä

    Selitys Sulkavan tämänhetkiselle lumitilaston ykkössijalle on hyvin yksinkertainen. Lunta on riputellut runsaasti pitkin talvea, eikä suojasää ole päässyt painamaan hankea matalammaksi.

    – Sulkavan ja Savonlinnan suunnalla on satanut 10–30 senttiä tavanomaista enemmän ja pohjoisessa 5–15 senttiä tavanomaista vähemmän, Ilmatieteen laitoksen päivystävä meteorologi Juha Tuomala kertoi.

    Sulkavan ykkössija ei lähipäivinä ole luultavasti uhattuna. Lauantaina lunta on luvassa lähinnä Länsi-Suomeen ja sunnuntaina saapuva lumisadealue saattaa jopa vankistaa Sulkavan johtoasemaa.

    – Sunnuntain vastaisena yönä sinne näyttäisi tulevan sadealue ja jos se jää siihen makaamaan vielä maanantaiksi, lunta voisi tulla lisää 15-25 senttiä, Juha Tuomala arvioi torstaina illansuussa.

    YleEnnätyslukemiin vielä matkaa pari vaaksaa

    Vaikka Eeva Korhosen ylläpitämä havaintoasema pitää lumitilaston ykkössijaa hallussaan selvin numeroin, on paikkakohtaisiin ennätyslukemiin vielä pitkä matka.

    Satunnaisen vuosivihkojen selailun perusteella metrin raja on mennyt rikki Sulkavalla 27. maaliskuuta vuonna 1966. Vuoden 1955 maaliskuussa lunta oli mittauspisteessä 93-99 senttimetriä koko maaliskuun ajan. Myös maaliskuussa 1962 (99cm) ja 1984 (97 cm) käytiin lähellä metrin rajaa.

    Jos sunnuntain ja maanantain sateet toteutuvat täysimääräisinä, saattaa Eeva Korhosen mittakeppi näyttää alkuviikosta jo lähemmäs 90 senttimetrin lukemaa. Aikaa maaliskuun puoliväliin mahdollisiin lakikorkeuksiin olisi vielä toista kuukautta.

    Kohtalokas riippusiltaturma vei retkeilijöitä kansallispuistosta – pääsisäänkäynti piti sulkea ja yrittäjät jäivät ilman matkailutuloja

    Kohtalokas riippusiltaturma vei retkeilijöitä kansallispuistosta – pääsisäänkäynti piti sulkea ja yrittäjät jäivät ilman matkailutuloja


    Kouvolassa ja Mäntyharjulla sijaitsevan Repoveden kansallispuiston käyntimäärät romahtivat viime vuonna Lapinsalmen sillan mukana. Kansallispuisto menetti 38 000 käyntiä verrattuna edellisvuoteen. Suosittu Lapinsalmen riippusilta petti viime...

    Kouvolassa ja Mäntyharjulla sijaitsevan Repoveden kansallispuiston käyntimäärät romahtivat viime vuonna Lapinsalmen sillan mukana. Kansallispuisto menetti 38 000 käyntiä verrattuna edellisvuoteen.

    Suosittu Lapinsalmen riippusilta petti viime kesänä, kun yksi sen kiinnikkeistä murtui. Tästä aiheutui vakava vaaratilanne, koska silta kallistui pahoin. Sillalla olleet ihmiset pääsivät kuitenkin kontaten tukevalle maalle.

    – Riippusillan pettäminen Repovedellä on dramaattinen ja kuvaava esimerkki retkeilyrakenteiden rapautumisen seurauksista. Kun keskeinen palvelurakenne petti, sekä käyntimäärät että yritysten matkailutulo tipahtivat, luontopalvelujohtaja Timo Tanninen sanoo Metsähallituksen tiedotteessa.

    Lapinsalmen riippusilta on kiinnikkeen pettämisen jälkeen poistetty kokonaan.Sakari Saksa / YleUusi silta

    Lapinsalmen vesistön usean metrin korkeudessa ylittävä riippusilta on ollut puiston vilkkaimpia paikkoja. Se on myös puiston kannalta keskeinen, koska se mahdollistaa suositun, viiden kilometrin mittaisen Ketunlenkin kiertämisen.

    Vanhan riippusillan petettyä se poistettiin kokonaan, eikä Lapinsalmea ole voinut sittemmin ylittää normaalisti. Ketunlenkille pääsee nopeimmin Lapinsalmen sisäänkäynnin kautta, joskin Lapinsalmen parkkipaikka ja sille johtava tie on päätetty talvikaudeksi sulkea kokonaan.

    Uusi silta on tarkoitus rakentaa tämän vuoden aikana. Metsähallituksen Luontopalveluista arvioidaan, että silta valmistuu aikaisintaan kesän lopulla.

    Metsähallituksen tilastojen mukaan Repovedellä kirjattiin viime vuonna 134 300 käyntiä. Sekin on paljon, sillä Repovesi on edelleen Espoossa sijaitsevan Nuuksion kansallispuiston jälkeen Etelä-Suomen toiseksi suosituin luontoretkeilykohde.

    Repoveden kävijämäärä oli onnettomuuteen saakka jatkuvassa kasvussa. Vuonna 2017 käyntejä oli 172 000, ja sitä edellisenä vuonna 148 500.

    Lapinsalmen riippusilta kulki korkealla. Viime kesänä sen kiinnike petti ja se purettiin. Juha Korhonen / YleKasvua tuntemattomammissa puistoissa

    Kaikkiaan ihmisten käynnit Suomen 40 kansallispuistossa kasvoivat edelleen. Yhteensä niihin tehtiin viime vuonna noin 3,2 miljoonaa käyntiä.

    Esimerkiksi Kymenlaaksossa myös pienemmät kansallispuistot ylsivät omiin ennätyksiinsä. Pyhtäällä sijaitseva Valkmusan kansallispuiston porteilla kasvua oli kolme prosenttia ja käyntejä noin 17 400. Se on Valkmusan ennätys kautta aikain.

    – Valkmusassa vierailtiin paljon syksyllä, vielä lokakuullahan olivat hienot retkisäät, arvioi suunnittelija Markus Keskitalo Metsähallituksesta.

    Valkmusan suoalueet ovat Rannikko-Suomen laajimmat.Petri Lassheikki / Yle

    Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa vierailut kasvoivat yli neljänneksellä edellisvuodesta.

    Metsähallitus arvioi, että etenkin helteiset säät kesällä ja toisaalta kelkkailuun ja hiihtoon kannustavat kelit kevättalvella houkuttelivat ihmisiä ulkosaaristossa Haminan ja Virolahden edustalla sijaitsevaan puistoon. Käyntejä siellä oli yhteensä lähes 21 000.

    Ulko-Tammion kallioista rantaa Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa.Raine Martikainen / YleMurhe rahasta

    Samalla kun kävijämäärät yhä kasvavat, Metsähallitus murehtii, riittävätkö rahat.

    Metsähallituksen Luontopalvelujen rahoitus valtion budjetista on valtiontalouden kehysten mukaan aleneva. Samalla kun käyntimäärät kasvavat, suojelualueiden määrä lisääntyy ja niiden merkitys hyvinvoinnille ja elinkeinoelämälle vahvistuu.

    Käytössä on siis koko ajan vähemmän rahaa per asiakas.

    – Tämä on erityisen harmillista siksi, että kansallispuistojen ja muiden luontokohteiden kävijöiden tarpeet ovat lisääntyneet ja erilaistuneet ja kansainvälisten kävijöiden määrät kasvavat, luontopalvelujohtajaTimo Tanninensanoo.

    – Luontomatkailun osalta olennaista on kohteiden luontoarvojen säilyminen. Jos kansallispuistojen ja muiden suosittujen luontokohteiden palveluihin ja rakenteisiin ei voida satsata, vaarantuu käytön ohjaus, mikä puolestaan vaarantaa luontoarvoja, kertoo Tanninen.

    Savonlinnassa harvinainen varoitus: Vältä liikkumista hautausmaalla –

    Savonlinnassa harvinainen varoitus: Vältä liikkumista hautausmaalla – "Jos reiden paksuinen oksa tulee alas, se voi jopa tappaa"


    Savonlinnan seurakunta kehottaa siirtämään hautausmailla vierailut myöhempään ajankohtaan. Harvinainen varoitus päätettiin antaa, koska puista putoavat oksat aiheuttavat välittömän vaaran hautausmailla liikkuville. Seurakunta on asettanut...

    Savonlinnan seurakunta kehottaa siirtämään hautausmailla vierailut myöhempään ajankohtaan. Harvinainen varoitus päätettiin antaa, koska puista putoavat oksat aiheuttavat välittömän vaaran hautausmailla liikkuville.

    Seurakunta on asettanut varoituskylttejä eri hautausmaiden porteille. Esimerkiksi Talvisalossa ja Kerimäellä hautausmaiden puut ovat isoja, ja niiden oksille on kertynyt paljon lunta.

    – Tilanne on tosi paha. Lunta on ennätyksellisen paljon, ainakin puoli metriä oksien päällä. Koska juuri oli kovat pakkaset, puut ovat myös hyvin hauraita, ja niistä tippuu isoja oksia, kertoo Savonlinnan seurakunnan ylipuutarhuri Pasi Inkinen.

    Hautausmaalle kannattaa seurakunnan mukaan suunnata seuraavan kerran vasta, kun puiden lumikuorma on hellittänyt. Ylipuutarhuri Inkinen sanoo, että viime päivinä on jo sattunut vaaratilanteita.

    – Henkilökunta joutuu olemaan hautausmaalla esimerkiksi kaivamassa hautoja, ja siellä on tullut pahoja läheltä piti -tilanteita. Toivomme, että ihmiset eivät nyt kävisi hautausmaalla. Emme voi kieltää kulkemista tai sulkea hautausmaita.

    Katse ylös, neuvoo puutarhuri

    Seurakunnalla on vastuu hautausmaiden käytävien kunnossapidosta myös talvisaikaan, ja hautauksia tehdään säässä kuin säässä. Saattoväen pitää päästä haudoille.

    – Henkilökunta jatkaa tavalliseen tapaan töitä, mutta heitä on varoitettu, että eivät menisi sellaisten puiden alle, jossa on vaarallisia, paksun lumen alla roikkuvia oksia. Jos reiden paksuinen oksa tulee alas, se voi jopa tappaa.

    Inkinen kertoo, ettei ole yli kahdenkymmenen vuoden ylipuutarhurin pestinsä aikana nähnyt vielä tällaista talvea. Tilannetta on seurattu seurakunnassa talven mittaan, ja jo aiemmin hautausmailla kävijöitä on varoiteltu asiasta.

    Sydäntalven aikaan hautausmailla kävijöiden määrä vähenee yleensäkin kylmyyden ja lumen takia, mutta ahkerimpia kävijöitä talvi ei haittaa. Toisaalta koululaiset saattavat käyttää hautausmaita läpikulkureittinä.

    – Olen huomannut, että kyllä ne jotka lukevat varoituslapun, alkavat katsella ylöspäin, eivätkä mene puiden alle suoraan. Läheskään kaikki eivät kuitenkaan huomaa varoituksia.

    Kiekkoliigan tulokkaan raju myllerrys jatkuu – Nyt puhuu omistaja: ”Turha iskeä päätään jatkuvasti samaan mäntyyn”

    Kiekkoliigan tulokkaan raju myllerrys jatkuu – Nyt puhuu omistaja: ”Turha iskeä päätään jatkuvasti samaan mäntyyn”


    Mikkelin Jukurit ilmoitti kuluvalla viikolla kahden pelaajan lähdöstä ja urheilutoimenjohtajan vaihtamisesta. Ykköshyökkääjä Mika Partanen lähti vuokralle Sveitsiin ja avainpuolustajiin lukeutuneen Aleksi Salosen kaksivuotinen sopimus purettiin....

    Mikkelin Jukurit ilmoitti kuluvalla viikolla kahden pelaajan lähdöstä ja urheilutoimenjohtajan vaihtamisesta. Ykköshyökkääjä Mika Partanen lähti vuokralle Sveitsiin ja avainpuolustajiin lukeutuneen Aleksi Salosen kaksivuotinen sopimus purettiin. Salonen siirtyy TPS:n riveihin.

    – Pudotuspeliviiva käytännössä karkasi meiltä, vaikka se urheilumatemaattisesti olisikin vielä mahdollisuuksien rajoissa, Jukureiden suurin omistaja Heikki Viitikko sanoo.

    Jukureiden liigataival 2016 - 2019

    Jukurit nousi jääkiekon SM-liigaan syksyllä 2016

    Joukkue sijoittui avauskaudella sijalle 11 ja vuosi sitten sijalle 13

    Pelaajarunko on puysynyt lähes samana, mutta kaikki joukkueen avainhenkilöt ovat vaihtuneet 2,5 vuoden aikana

    Tällä hetkellä Jukurit on liigassa toiseksi viimeisenä 12 pisteen päässä viimeisestä pudotuspelipaikasta

    – Bisneksen matematiikalla katsoen jos juna on mennyt Mikkelin aseman ohi, pitää katsoa mitä on fiksua tehdä. Emme heitä hanskoja toki tiskiin, vaan pelaamme kauden tyylikkäästi loppuun.

    Viitikko kuitenkin kiistää, että kyse olisi kriisistä, vaikka pudotuspelipaikka jää kolmannella liigakaudella haaveeksi ja yleisömäärä jää useita satoja katsojia ottelukohtaisesta tavoitteesta.

    – Kyse on siitä, että olemme pelanneet kolme vuotta entisen päävalmentajan kokoamalla samalla rungolla ja palkanneet uuden urheilutoimenjohtajan. Tämä yhtälö ei ole toiminut. On turha iskeä neljättä kautta samaan mäntyyn, Viitikko sanoo.

    "Öljynvaihto ei riitä"

    Jukurit aikoo tehdä isoja muutoksia joukkueeseen. Vaihtuvien pelaajien määrää omistaja ei halua suoraan arvioida. Jukureilla on voimassa oleva sopimus 12 pelaajan kanssa.

    – Jos jostakin hakee vertailukohtaa niin voisin sanoa, että meille ei riitä nyt öljynvaihto vaan tarvitaan uudet kampiakseli, mäntä ja tulpat, Viitikko kuvaa.

    Jukurit hakee hevosvoimia uuden urheilutoimenjohtajan Jukka Holtarin johdolla. Jos omistajien ajatus toteutuu, sinikeltaista peliasua kantaa ensi kaudella useampi ulkomaalaispelaaja.

    –Tosiasiahan on, että kotimaan ehkä 400 hyvästä pelaajasta käydään käytännössä huutokauppaa ja ne, joilla on paksuimmat lompakot sen käytännössä vie.

    – Meidän pienten pitää menestyäksemme kääntää jokainen kivi onpa se sitten Saksassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Pohjois-Amerikassa tai ihan missä tahansa. Sitä kautta meidän on löydettävä kilpailukykyinen joukkue kustannustehokkaasti. Siksi me palkattiin Holtari ja työ alkaa heti.

    Jukka Holtari aloittaa Jukureiden urheilutoimenjohtajana helmikuun alussa.AOPKausi päätymässä nollatulokseen?

    Mikkelin Jukureiden yleisökeskiarvo on pudonnut liigan avauskauden lähes 4 000 katsojasta vajaaseen 3 000 katsojaan. Viime kaudella taustayhtiö teki noin 400 000 euron tappion.

    Pelaajamyynneillä Jukurit tienaa reilut yhden keskipalkkaisen pelaajan vuosipalkan verran. Pelaajasiirtoihin saattaa tulla Viitikon mukaan vielä yksi nimi lisää.

    – Perinteisestä tyhjennysmyynnistähän meillä ei ole kysymys. Partasen kohdalla kyse on taloudellisesti niin merkittävästä summasta, että ei olisi ollut viisasta olla ottamatta sitä. Aleksi Salosen lähtö antaa meille paremmat mahdollisuudet ensi kauden joukkueen rakentamiseen.

    – Paljon meiltä on muitakin kyselty, mutta ykköstonnien takia pelaajista emme luovu. Pitää olla selkeästi hyötyä ensi kautta ajatellen, Viitikko linjaa.

    Jukureiden omistajaksi kesällä 2017 tullut Viitikko kiistää, että kovassa myllerryksissä olisi kyse kriisistä. Tämän kauden tuloksen uskotaan asettuvan Mikkelissä nollan tuntumaan.

    – Kassavirta on liigaosakkeen maksun takia miinuksella, mutta tulos on nollatasolla. Yleisömäärä on siinä alle kolmessa tuhannessa mihin liigahakemuksen aikoinaan perustimme.

    Etelä-Savon sote-kiista käy kuumana: Savonlinnassa valmistellaan erikoissairaanhoidon ulkoistamista

    Etelä-Savon sote-kiista käy kuumana: Savonlinnassa valmistellaan erikoissairaanhoidon ulkoistamista


    Itä-Savon sairaanhoitopiiri Sosteri valmistelee erikoissairaanhoidon ulkoistamista tai yhtiöittämistä. Sairaanhoitopiiri haluaa ulkoistamalla tai yhtiöittämällä turvata erikoissairaanhoidon palvelut ja keskussairaalan toiminnan Savonlinnan...

    Itä-Savon sairaanhoitopiiri Sosteri valmistelee erikoissairaanhoidon ulkoistamista tai yhtiöittämistä.

    Sairaanhoitopiiri haluaa ulkoistamalla tai yhtiöittämällä turvata erikoissairaanhoidon palvelut ja keskussairaalan toiminnan Savonlinnan alueella. Sote-uudistuksen toteutuessa maakunnat tuottaisivat itse sote-palvelunsa.

    Etelä-Savo on Lapin lisäksi toinen Suomen maakunnista, joissa toimii tällä hetkellä kaksi sairaanhoitopiiriä. Sosterin mahdollinen ulkoistamispäätös sitoisi sote-uudistuksen toteutuessa myös tulevaa maakunnallista sote-toimijaa.

    – Itä-Savo on aluetta, jossa on hyvin paljon ikääntynyttä väestöä. Palvelutarve on suuri, etäisyydet ovat pitkiä ja asutus harvaa. Täällä tarvitaan erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteispäivystysyksikkö ja sen mukana myös sairaala. Tämä on se näkökulma, jolla palvelut Savonlinnassa turvataan, sanoo Sosterin hallituksen puheenjohtaja Pekka Nousiainen.

    Sote-uudistuksen valmistelu ei ole miellyttänyt

    Maakunta- ja sote-uudistuksen valmistelu ei ole miellyttänyt Savonlinnan seudulla ja esimerkiksi sairaaloiden työnjaosta Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän Essoten kanssa ei ole päästy sopuun. Nousiaisen mukaan ulkoistamispohdinta on monen asian summa.

    – Lähtökohtana on varautuminen sote- ja maakuntauudistukseen ja sairaalapalvelujen turvaaminen. Maakuntavalmistelun lähtökohtana oli, että maakunnassa on kaksi perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäivystysyksikköä. Tämän varmistamisesta on nyt Savonlinnan osalta kyse myös pitkälle tulevaisuuteen, Sosterin hallituksen puheenjohtaja Nousiainen toteaa.

    – Maakuntavalmistelu tähtää vahvasti 18 maakunnan malliin. Jos nykyisistä sairaanhoitopiireistä siirrytään maakunnallisiin sote-toimijoihin, on Savonlinnan keskussairaalan tulevaisuuden suhteen isoja kysymysmerkkejä. Maakunnan tuleva haasteellinen taloustilanne myös johtanee merkittäviin supistamisiin palvelurakenteessa, sanoo Sosterin kuntayhtymäjohtaja Panu Peitsaro.

    Savonlinnasta on Mikkelin keskussairaalaan matkaa 103 kilometriä. Nousiainen sanoo, että maakuntauudistuksen valmistelu on herättänyt huolta palveluiden säilymisestä.

    – Olen tehnyt maakuntauudistuksen ohjausryhmässä useita esityksiä, että Savonlinnan päivystyspalvelut kirjattaisiin maakuntavalmisteluun. Esitykset eivät ole saaneet myönteistä vastakaikua.

    Ratkaisuja tehdään jo ennen kesää

    Sosterin kuntayhtymäjohtaja Peitsaro vertaa Savonlinnan tilannetta Meri-Lappiin.

    – Haemme samankaltaista ratkaisua kuin Lapissa, missä Rovaniemen ja Kemin sairaalat eivät päässeet yhteisymmärrykseen sairaaloiden roolista ja tulevaisuudesta. Kemissä perustettiin yhteisyhtiö, jossa Mehiläinen on viidentoista vuoden sopimuksella palveluntuottajana. Päätös tehtiin Kemissä samankaltaisin perustein kuin nyt.

    Nousiaisen mukaan Sosteri aikoo tehdä ratkaisuja ulkoistamisen tai yhtiöittämisen suhteen pikavauhdilla.

    – Asiat etenevät suhteellisen nopeasti. Päätöksiä tehdään muutaman viikon sisällä, jonka jälkeen kilpailutamme toimijat. Lopullinen ratkaisu tehdään jo ennen kesää, Nousiainen toteaa.

    Aamun ajokeli on huono lähes koko maassa, iltapäivällä pyryttää lisää

    Aamun ajokeli on huono lähes koko maassa, iltapäivällä pyryttää lisää


    Lumisade, pöllyävä lumi ja lauhtuva sää tekevät ajokelin vaikeaksi lähes koko maassa. Ylen meteorologin Kerttu Kotakorven mukaan aamupäivän aikana on luvassa Etelä-Suomeen lisää lunta, joka heikentää ajokeliä entisestään. –...

    Lumisade, pöllyävä lumi ja lauhtuva sää tekevät ajokelin vaikeaksi lähes koko maassa.

    Ylen meteorologin Kerttu Kotakorven mukaan aamupäivän aikana on luvassa Etelä-Suomeen lisää lunta, joka heikentää ajokeliä entisestään.

    – Sakeimmillaan lumisade on tänään iltapäivällä, jolloin näkyvyys heikkenee ja ajokeli on erittäin haasteellinen. Lisäksi sään lauhtuminen lisää liukkautta lumen pakkautuessa, sanoo Kotakorpi.

    Eilen iltapäivällä alkanut lumisade on tuonut pääkaupunkiseudulle noin kymmenen senttimetriä lunta. Kotakorpi ennustaa, että tämän päivän aikana lunta tulee maan etelä- ja keskiosiin 5-10 senttimetriä lisää.

    Illalla lumisateita on luvassa Itä-Suomessa, missä on syytä varautua puustovahinkoihin ja mahdollisesti myös sähkökatkoksiin.

    Erittäin huonon ajokelin varoitus on voimassa Uudellamaalla, Kanta-Hämeessä, Päijät-Hämeessä, Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa. Huonon ajokelin varoitus on voimassa Rovaniemen ja Sallan korkeudelle asti, normaalista ajokelistä saadaan siis nauttia vain Lapin pohjoisosassa.

    Sää on vaikuttanut myös raideliikenteeseen, ja suurin osa kaukojunista myöhästelee.

    Puut ovat jo katkeamispisteessä lumikuorman alla –

    Puut ovat jo katkeamispisteessä lumikuorman alla – "Nyt on parempi olla menemättä metsään"


    Puiden kasvava lumikuorma uhkaa sähköverkkojen toimivuuden lisäksi myös ulkona liikkuvien turvallisuutta. Etelä-Savossa pelastuslaitos, muut viranomaistoimijat, sähköverkkoyhtiöt ja kunnat valmistautuvat maanantaina illalla alkavaan...

    Puiden kasvava lumikuorma uhkaa sähköverkkojen toimivuuden lisäksi myös ulkona liikkuvien turvallisuutta. Etelä-Savossa pelastuslaitos, muut viranomaistoimijat, sähköverkkoyhtiöt ja kunnat valmistautuvat maanantaina illalla alkavaan lumisateeseen, joka voi tuoda maakuntaan jopa kymmenestä viiteentoista senttiä lisää lunta.

    Etelä-Savon pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö Tuomo Halmeslahti sanoo, että sään lauhtuminen ja lumisade tuovat haasteita kaikille viranomaistahoille.

    – Ilma lauhtuu, mikä on toisaalta hyväkin asia. Se kuitenkin lisää myös ilmankosteutta ja samalla puissa olevan tykkylumen painoa. Pahimmassa skenaariossa puita voi lähteä kaatumaan linjoille entistä enemmän ja puiden latvoja voi katkeilla. Sitä silmällä pitäen valmistaudumme toimimaan muiden viranomaisten kanssa yhteistyössä.

    Jää kotiin, koska puu voi kaatua päälle

    Poikkeuksellinen lumikuorma vaatii varautumista viranomaisten lisäksi myös kansalaisilta. Pelastuspäällikkö toivoo, että ihmiset hillitsisivät ulkoiluintoaan puiden kaatumisvaaran vuoksi.

    – Uhkana on nimenomaan tykkylumi. Lisääntyvä lumi kertyy puihin ja aiheuttaa suurimman riskin. Niissä paikoissa, missä lumikuorman näkee heti ja puiden latvat ovat taipuneet, on syytä jo välttää metsässä liikkumista.

    Pelastuspäällikkö Halmeslahden mielestä kotiin jääminen on joissain tilanteissa metsään menemistä parempi vaihtoehto.

    – Jos näkee selvästi, että ympärillä on todella taipuneita latvoja ja puita, on parempi olla menemättä metsään. Puu voi katketa todella yllättäen ja tulla hyvinkin voimalla alas.

    Pelastuslaitos toivoo: auraa sivutie jo ennalta, jätä puomi auki

    Sähköverkkoyhtiöt tekevät töitä riskipuiden poistamiseksi maapartioiden ja helikopterien voimin. Halmeslahti sanoo kuitenkin, että kaikkia vikapaikkoja ei pystytä ennustamaan.

    – Pahimmilla alueilla puita on niin paljon, ettei kaikkia pysty kertakaikkiaan poistamaan ennakkoon. On vain katsottava, mikä puu kaatuu, ja korjattava sen myötä.

    Vikakorjausten helpottamiseksi pelastuslaitos toivoo, että sivutiet aurattaisiin jo ennalta ja yksityisteiden puomit jätettäisiin auki, jotta sähkönjakeluyhtiöiden vikapartiot pääsevät mahdollisimman ripeästi korjaamaan verkon vikoja.

    Lähiruuan suurin haaste on sen toimittaminen – Onko ratkaisu suomea puhuva automaatti tai Troijan hevoseksi valjastettu kontti?

    Lähiruuan suurin haaste on sen toimittaminen – Onko ratkaisu suomea puhuva automaatti tai Troijan hevoseksi valjastettu kontti?


    Tästä on kyseLähiruuan tuottajat ovat kehittäneet uusia tapoja toimittaa tuotteitaan. Yrittäjät haluavat löytää helppoja keinoja saada tuotteensa asiakkaille.Lähiruokaa on saanut joitakin vuosia esimerkiksi Reko-rinkien kautta tai Eggpressin...

    Tästä on kyseLähiruuan tuottajat ovat kehittäneet uusia tapoja toimittaa tuotteitaan. Yrittäjät haluavat löytää helppoja keinoja saada tuotteensa asiakkaille.Lähiruokaa on saanut joitakin vuosia esimerkiksi Reko-rinkien kautta tai Eggpressin kiertävistä pakettiautoista.Nyt lähiruokaa voi hakea myös automaatista tai myyjättömästä kontista.

    Vaikka ulkona on reilusti yli kaksikymmentä astetta pakkasta, aitauksessaan olevat itäsuomenkarjan lehmät eivät ole moksiskaan.

    Tilan isäntä Frans Jaatisen laulava kutsu saa lauman tulemaan paikalle. Kärjessä on lauman utelias seniori Apila, joka on rohkein kaikista.

    Jaatinen kertoo, että lehmät liikkuvat hitaammin pakkasessa. Hengitys huuruaa niiden sieraimista, ja lumi tarttuu valkoiseksi peitteeksi turpakarvoihin kiinni.

    Askel kerrallaan lauma on Jaatisen ja tilan emännän Alexandra Lindqvistin luona. Nyt lehmille kelpaisi rapsutus. Lehmät puskevat lempeästi päällään, ja saavat omistajiensa huomion.

    Sappion luomutilan isäntä Frans Jaatinen ja emäntä Alexandra Lindqvist rapsuttamassa Apila-lehmää.Kalle Purhonen / Yle

    Sappion luomutilalla kasvatetaan itäsuomenkarjaa eli tuttavallisemmin kyyttöjä lihaksi sekä viljellään luomuvalkosipulia ja perunaa. Tilan lähiruokaa voi hakea Juvan ABC-aseman vieressä olevasta lähiruokakontista.

    Kontti on uusi kokeilu, jolla yritetään ratkaista monien lähiruuan tuottajien ongelma: miten mukavuudenhaluiset kuluttajat saisivat lähiruokaa mahdollisimman helposti.

    Juvalaiset ovat ensimmäisiä, jotka pääsevät kokeilemaan konttia. Myös Helsinkiin on tarkoitus avata samanlainen lähiruuan noutopiste kevään aikana.

    Konttia vasta kokeillaan, ja markkinoilla on monia muitakin tapoja, joilla lähiruokaa yritetään saada asiakkaiden ulottuville.

    Vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia

    Noin viisi vuotta sitten aloittanut Eggspress-toiminta käynnistyi kun yrittäjä totesi, että perinteisen tukkukaupan kautta saatu hinta kananmunista ei olisi ollut kannattavaa hänelle (City.fi).

    Aluksi yritys kuljetti vain munia suoraan asiakkaille, mutta nykyään Eggspressin pakettiautoissa kulkee myös lihaa, kasviksia, jauhoja ja kaikenlaisia muita pientuottajien tuotteita ympäri Suomea.

    Eggspressin ajatus ei ole suomalaisille täysin uusi. Ovathan kauppa-autot kiertäneet ennen Suomen kyliä, ja niitä on jäljellä vielä muutama tänäkin päivänä. Osa kauppa-autoista onkin erikoistunut juuri lähiruuan myymiseen. Erona kauppa-autojen palveluun on se, että Eggspressissä tuotteet täytyy tilata etukäteen.

    Samantapainen ratkaisu ovat myös Facebookissa toimivat Reko-ringit. Ajatuksena Reko-ringissä on, että asiakas tilaa lähituottajien tuotteita Facebookissa ja saa sieltä tietoa siitä, milloin ja mistä tuotteen voi hakea.

    REKO-lähiruokaryhmän tilaisuuksissa kuluttajat ovat usein jonottaneet etenkin suosituimpia tuotteita.REKO

    Vanha keksintö on valjastettu lähiruuan myyntiin myös Seinäjoella. Välipaloja ja herkkuja on ollut tarjolla automaateissa vuosikaudet, mutta viime vuoden lopusta alkaen Seinäjoen keskustassa samannäköisistä automaateista on voinut ostaa lähiruokaa.

    Ajatuksen takana on Laidun Herefordin yrittäjä Jussi Harju, joka yritti etsiä netistä uutta tapaa toimittaa lähiruokaa asiakkaille.

    – Olin pyörittänyt tilaa suhteellisen kauan, ja kokeillut kaikkea muuta paitsi omaa kivijalkakauppaa. Tuottaminen ei ole ongelma. Ihmiset haluavat ostaa lähiruokaa, joten myyntikään ei ole ongelma. Ongelma on ruuan jakelu.

    Harju uskoo lähiruoka-automaattien auttavan tuottajien arkea. Kun yrittäjän ei tarvitse olla itse myymässä tai palkata myyjää, on hänellä enemmän mahdollisuuksia keskittyä tuotantoon.

    Tällä hetkellä Harjun laitteet puhuvat englantia, mandariinikiinaa ja paria muuta kieltä. Pian ne puhuvat myös suomea. Seinäjoelle on myös tulossa ensimmäinen automaatti pakkasessa pidettäville tuotteille.

    Tällä hetkellä automaatteihin mahtuu helposti suuri perunasäkki, mutta joulukinkku voi olla kokonsa takia ongelma. Maailmalta olisi kuitenkin Harjun mukaan mahdollista tilata automaatteja, jonne mahtuisivat myös joulukinkut.

    Toistaiseksi lähiruoka-automaatit ovat vain seinäjokelaisten ilona, mutta Harjun suunnitelmissa on valloittaa pikkuhiljaa Suomi automaateilla. Tällä hetkellä tehdään jo kokeiluja, joissa yrittäjän ei itse tarvitse huolehtia automaattien täytöstä, vaan logistiikkaan erikoistunut yritys hoitaa sen.

    Lähiruoka on Harjun lempilapsi, mutta hän uskoo, että automaateista voisi myydä asiakkaille paljon muutakin. Erityisesti pienissä kylissä automaateista voisi tulevaisuudessa ostaa millaista ruokaa vain –tai vaikka itsehoitolääkkeitä.

    Jos Harjun toive toteutuu, automaatit ovat lähiruuan myynnin tulevaisuus. Ne voivat kuitenkin saada kilpailijan lähiruokakonteista. Löytyykö tulevaisuuden toimittamismalli Seinäjoen sijaan Juvalta?

    Kontteja joka niemeen ja notkelmaan

    Juvan ABC-aseman vieressä loistaa limenvihreä kontti. Konttiin pääsee sisään ostamalla lähiruokaa Lähiapajan verkkokaupasta, jolloin asiakas saa sähköpostiinsa linkin digitaaliseen avaimeen. Kännykän näytöllä olevaa avain-painiketta painamalla ovi aukeaa. Kontin sisällä on lähiruokaa hyllyillä ja pakastimessa.

    Asiakas pääsee hakemaan tuotteensa mihin vuorokauden aikaan tahansa. Kontissa ei ole myyjää. Valvontakamerat varmistavat, että jokainen hakee vain ostamansa tuotteet.

    Jos asiakas kurkistaa pakastimeen, siellä on myös Sappion luomutilan kyyttöjen lihaa.

    Tilan melko tuoreiden isännän ja emännän mielestä konttiin on helppo viedä tuotteita, sillä se on heidän ohikulkumatkallaan lähellä tilaa.

    Tilalliset lähtivät mukaan kokeiluun uteliaisuudesta. Lindqvist ei ole huolissaan kokeilun tuloksista, vaikka toivoo että kontin avulla he löytäisivät uusia asiakkaita.

    – Emme ole määritelleet summaa, joka pitäisi ansaita kontista, koska tämä on niin helppoa. Jos kontissa ei mene kaupaksi, niin voimme myydä muualla. Toivomme myös toiminnasta palautetta, koska kenelläkään ei ole vielä tällaisesta kokemusta. Kukaan ei tiedä, miten tämä lähtee toimimaan.

    Apila on tilan vanhin lehmä. Sappion luomutilalla kasvatetaan kyyttöjä eli itäsuomenkarjaa. Kalle Purhonen / Yle

    Juvan lähiruokakontin sekä kevään aikana Helsinkiin avautuvan kontin kehittelyn taustalla on startup-yritys Coreorient. Molemmat kokeilut toimivat vielä hankerahoilla, mutta Paloheimo toivoo, että toiminnasta tulisi niin kannattavaa, että niitä voitaisiin jatkaa kokeiluajan jälkeenkin. Juvan konttia kehitetään Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun kanssa ja Helsingin konttia testataan yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa.

    Coreorientin toimitusjohtaja Harri Paloheimo uskoo, että näin yksinkertainen keksintö voi muuttaa lähiruuan tulevaisuutta.

    Samankaltainen kokeilu on käynnissä myös Helsingissä (Maaseudun tulevaisuus), jossa ostaja ja tuottaja tekevät sopimuksen tulevasta sadosta. Asiakas sitoutuu ostamaan tietyn määrän tuotteita kolmeksi kuukaudeksi. Ruuat hän voi hakea kirjaston yhteydessä olevasta pienestä mökistä.

    Foodhub-hankeessa asiakas voi hakea tuotteensa tiettyinä aikoina. Paloheimo haluaa päästä kokonaan eroon aikatauluista.

    Paloheimon yritys kehitti aikaisemmin tapaa, jolla tavaroiden lainaaminen ja vuokraaminen olisi helpompaa. Paloheimo huomasi projektissa ilmiön, joka on tuttu monille nettikirpputorien käyttäjille: myyjän ja ostajan voi olla vaikea sopia aikaa, joka kävisi molemmille.

    Siksi Paloheimo alkoi kumppaneineen miettiä ajasta riippumatonta säilytysmahdollisuutta tavaroille.

    Coreorient sovelsi kehittämäänsä konttikeksintöä myös lähiruuan toimittamiseen.

    Paloheimo on huomannut tuottajien turhautumista ruuantuotannon voittojen jakautumisessa. Hän toivoo, että kontti voisi auttaa pieniä toimijoita, joilla ei ole mahdollisuutta pitää ovia auki isojen hypermarkettien tapaan vaikka vuorokauden ympäri.

    Esko Helansuo on Kakkois-Suomen ammattikorkeakoulun päällikkö. Hän on ollut mukana kehittämässä Juvan konttiaKalle Purhonen / Yle

    Paloheimo on innoissaan konttikokeilusta. Paitsi, ettei hän haluaisi kutsua lähiruokakonttia kontiksi.

    – Kutsuisin sitä mieluummin älytilaksi. Kontista tulee vahva mielikuva ruosteisesta merikontista.

    Paloheimo haluaa, että yritys keskittyy kontin käytettävyyteen. Jokainen alue voisi itse kertoa, miltä haluaisivat kontin näyttävän. Tilan ei tarvitse edes olla tulevaisuudessa kontti, vaan toiminta voi tapahtua vaikka kunnan tyhjässä tilassa.

    – Ehkä olemme liian sinisilmäisiä. Pitäisi sanoa, että Amerikassa kehitettiin maailman kaunein tila, ja me toimme sen tänne. Sitten kaikki olisivat riemuissaan.

    Keksintö ei siis olekaan kontti, vaan miten sitä käytetään. Paloheimo sanoo, että he aikovat ulkonäöstä riippumatta laajentaa toimintaa, viedä niemiin ja notkelmiin älytiloja, joista voi hakea lähiruokaa.

    Tila ei ole ainut asia, jota Paloheimo haluaa kehittää. Ilmastonmuutos huolestuttaa häntä, ja siksi hän haluaisi yhdistää lähiruokatilaan myös kuljetuksen. Jos ruoka kuljetettaisiin koteihin joukkoistamalla, niin että yksi ihminen voisi tuoda ruokia myös muille lähialueen ostajille, se olisi paljon ekologisempaa kuin jokaisen tekemä automatka.

    Paloheimon haaveissa älytiloista voisi tulla alueiden maamerkkejä, joissa olisi myös muita palveluita. Esimerkiksi tilaan voisi palauttaa kirjansa tai hakea postinsa samalla automaatista. Taivas on rajana ideoinnissa.

    Troijan hevosen toivotaan ohjaamaan fiksumpiin ostoksiin

    Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Pasi Rikkonen pitää lähiruokakonttia kiinnostavana ajatuksena. Hänen mukaansa menestyäkseen uusien myyntitapojen täytyy olla helppokäyttöisiä. Uuden tavan käyttöönotto riippuu siitä, onko se helppoa niin asiakkaalle kuin tuottajallekin.

    Suurin osa lähiruuan ostajista on hänen mukaansa ihmisiä, jotka ovat valmiita näkemään hieman vaivaa saadakseen mieleistään ruokaa.

    Lähiruokakonttien suurin kilpailija ei olekaan Coreorientin toimitusjohtaja Harri Paloheimon mielestä suuret marketit, vaan ihmisten käyttäytymistottumukset. Hänen mietintämyssyssään on kysymys, kuinka saada lähiruuan ostaminen yhtä helpoksi ja halvaksi kuin muun ruuan – tai jopa helpommaksi ja halvemmaksi.

    Paloheimoa ajaa vastausten etsimiseen vielä suurempi kysymys: Miltä tulevaisuus näyttää ilmastonmuutoksen, öljyn loppumisen ja muiden uhkien keskellä.

    – Kaiken takana on ajatus Troijan hevosesta. Tehdä tästä niin helppo tapa, ettei kuluttajan tarvitse tiedostaa näitä asioita. Jos lähiruuan ostamisen saisi helpommaksi, ehkä enemmistö ihmisistä ostaisi sitä tarvitsematta saarnata maailmanlopusta.

    Kummallinen vääntö patsaasta: asiantuntijat vastustivat, mutta aktiivit hakivat luvan kaupunginjohtajalta – läänintaiteilija tyrmistyi

    Kummallinen vääntö patsaasta: asiantuntijat vastustivat, mutta aktiivit hakivat luvan kaupunginjohtajalta – läänintaiteilija tyrmistyi


    Tästä on kyseEvakkopatsas esittää leskiäitiä ja kahta aikuista lasta kansallispuvuissa.Pronssipatsas on noin 2,3 metriä korkea ilman jalustaa.Noin 200 000 euroa maksavalle patsaalle on varattu paikka KalmarinpuistoonLahteen aiotaan pystyttää...

    Tästä on kyseEvakkopatsas esittää leskiäitiä ja kahta aikuista lasta kansallispuvuissa.Pronssipatsas on noin 2,3 metriä korkea ilman jalustaa.Noin 200 000 euroa maksavalle patsaalle on varattu paikka Kalmarinpuistoon

    Lahteen aiotaan pystyttää evakkopatsas lähellä kaupungin keskustaa sijaitsevaan Kalmarinpuistoon vuonna 2020.

    Lahjoitusvaroja patsaan toteutukseen kerätään parhaillaan. Toteutuksen hintalappu on liki 200 000 euroa. Kaupungin kontolle jäävät perustamis- ja ylläpitokulut.

    Idean isä on Lahden Karjalaisseuran puheenjohtaja Raimo Koukonen. Idea lähti viriämään, kun hän näki kuvanveistäjä Pekka Asikaisen vuonna 1987 tekemän pienoismallin.

    – Patsaalla halutan kunnioittaa pakkoluovutetusta Karjalasta Lahteen saapuneita evakoita, mutta myös yli miljoonaa suomalaista, joilla on evakkotaustaiset sukujuuret.

    Hanketta ajamaan perustettiin työryhmä kolmisen vuotta sitten. Patsaan tekijäksi valittiin muun muassa jalkapalloilija Jari Litmasen patsaasta tuttu Reijo Huttu.

    – Huttu on päijäthämäläinen taiteilija ja taustoiltaan karjalainen. Se on meille tärkeää, Koukonen toteaa.

    Vasupiirakat kainalossa kaupunginjohtajan pakeille

    Patsashankkeen etenemistä hankaloittivat alkutaipaleella monimutkaiset rahankeruusäädökset. Niistä selvittiin, mutta Lahden julkisen taiteen työryhmän ja hankkeen puuhamiesten näkemykset patsaan toteutuksesta poikkesivat toisistaan.

    – He halusivat, että patsaasta olisi järjestetty julkinen kilpailu. Kulut olisivat jääneet meidän maksettavaksemme. Jo siinä vaiheessa totesin, että mikään muu kuin näköispatsas ei tule kysymykseen, paljastaa patsastoimikunnan perustajajäseniin kuuluva kaupunginvaltuutettu Lasse Koskinen (ps.).

    Eteenpäin päästiin, kun ryhmä kävi esittelemässä asiaansa sittemmin eläköityneelle kaupunginjohtajalle.

    – Otimme vasullisen piirakoita mukaan kaupungintalolle. Kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta katseli hetken papereita, ojensi ne museonjohtaja Timo Simanaiselle ja sanoi että hoida tämä. Siinä se laukesi, kertoo Lahden Karjalaisseuran puheenjohtaja Raimo Koukonen.

    Myllyvirta muistaa tapaamisen joulukuussa 2016 ja myöntää, että hänen mielestään patsashanketta oli syytä viedä eteenpäin. Hän ei kuitenkaan näe ylittäneensä toimivaltuuksiaan.

    – Ymmärsin roolini kaupunginjohtajana. Vaikka mielestäni patsashanketta oli syytä viedä eteenpäin, näin siinäkin tilanteessa, että taiteelliset ja kaupunkikuvalliset asiat ovat muiden vastuulla.

    Myllyvirta on avannut rooliaan patsasasiassa laajemmin Etelä-Suomen Sanomien mielipideosastolla 24. tammikuuta 2019.

    "Kestämätön tilanne"

    Läänintaiteilija, kaupunginvaltuutettu Elisa Lientolan (vas.) mukaan evakkopatsashanke osoittaa, että toimintatapojen uudistukselle on Lahdessa tarvetta.

    – Meillä on vireillä sellainen vanhakantainen toimintatapa ja kulttuuri, että poliittisella pääomalla voi ostaa ohituskaistan ja saada julkiseen tilaan asioita, jotka eivät välttämättä täytä laatukriteereitä.

    Lientola sanoo, ettei hän vastusta evakkopatsasta sinänsä vaan prosessia, jolla asiaa on viety eteenpäin.

    – Onhan se kestämätön tilanne, että joku ryhmä ohittaa asiantuntemuksen ja demokraattisen päätöksenteon, marssii kaupungintalolle ja saa avoimen mandaatin tuoda jotakin kaikille yhteiseen tilaan.

    Lientola on itse asiantuntijana julkisen taiteen työryhmässä.

    Muutoksen paikka julkisen taiteen toteutuksessa?

    Kaupunkien omat taidehankintamäärärahat ovat viime vuosina olleet tiukassa. Julkisiin tiloihin on toteutettu teoksia yleensä niin sanotun prosenttiperiaatteen mukaisesti tai luovutettu lahjoituksina kaupungin ylläpidettäväksi. Tämä on lisännyt tarvetta terävöittää julkisen taiteen toteutukseen liittyvää päätöksentekoa.

    Esimerkiksi Mikkelissä on laadittu taideohjelma ja perustetaan työryhmä, jonka kautta kulkevat kaikki asiat ja hankkeet, jotka liittyvät julkiseen taiteeseen.

    – Työryhmällä on oikeasti valtaa. Kun puhutaan keskusta-alueelle tulevasta pysyvästä taideteoksesta työryhmän kannanotto ja puolto on ratkaisevaa, jotta teos voidaan toteuttaa, kertoo Mikkelin kulttuuri- ja museojohtaja Matti Karttunen.

    Totesin, että mikään muu kuin näköispatsas ei tule kysymykseen. Lasse Koskinen

    Työryhmän poikkihallinnollista näkemystä tarvitaan myös silloin, kun kyse on lahjoitusvaroin toteutettavista hankkeista.

    – Minkään yksittäisen tahon oma päätös ja se, että on saatu kerättyä riittävästi varoja teoksen toteuttamiseen, ei riitä. Päätöksen taustalle vaaditaan asiantuntijanäkemys, jotta teoksen pystyttäminen onnistuu, Karttunen toteaa.

    Läänintaiteilija Elisa Lientolan mukaan myös Lahdessa on aika käydä julkisen taiteen pelisäännöistä perusteellinen keskustelu.

    – Nyt kun meillä on uusi kaupunginjohtajakin, tässä on hyvä edetä. Määritellään periaatteet, mitä hankitaan, millä kriteereillä, kuka päättää ja kuka maksaa. Niin että säännöt ovat kaikille samat. Tärkeää on myös kunnioittaa asiantuntijoiden osaamista taidehankinnoissa.

    Aalto-yliopiston opiskelijat suunnittelivat ainutlaatuisen loistoristeilijän – tällainen alus toisi luksusristeilyt Suomen sisävesille

    Aalto-yliopiston opiskelijat suunnittelivat ainutlaatuisen loistoristeilijän – tällainen alus toisi luksusristeilyt Suomen sisävesille


    Risteilyturisti nousee laivaan Pietarin satamassa. Illalla hän ihastelee Suomenlahden maisemia ja syö päivällistä ravintolasalissa, jonka lasisen katon läpi tuikkivat tähdet tai kesäisin yöttömän yön aurinko. Laiva ehtii aamuksi Saimaan...

    Risteilyturisti nousee laivaan Pietarin satamassa. Illalla hän ihastelee Suomenlahden maisemia ja syö päivällistä ravintolasalissa, jonka lasisen katon läpi tuikkivat tähdet tai kesäisin yöttömän yön aurinko.

    Laiva ehtii aamuksi Saimaan kanavalle. Laivan sulutus tallentuu kymmenien kameroiden muistikorteille, kun juuri aamiaisen syöneet turistit nousevat aurinkokannelle ihastelemaan maisemia ja nauttimaan virvoittavia juomia. Nopeimmat ovat ehtineet aamu-uinnille peräkannella olevalle ulkoaltaalle.

    Tällainen risteilymatka voisi toteutua jo ensi vuosikymmenen alkupuolella, jos nyt tehtävät suunnitelmat etenevät tilaukseen asti.

    Saimaalle suunnitellun loistoristeilijän aurinkokansiAalto-yliopisto

    Aalto-yliopiston meritekniikan opiskelijoiden suunnittelema Suomi 100 -juhlavuoden loistoristeilijä on ensimmäinen alus, joka on tarkoitettu erityisesti Saimaalle tai Turun saaristoon.

    – Saimaan kanava rajoittaa laivojen kokoa melkoisesti, mutta sinne voitaisiin rakentaa laiva, joka mitoiltaan vastaa Euroopan jokiristeilyissä käytettäviä aluksia, sanoo opiskelija Veikko Ahola Aalto-yliopistosta.

    Tosin uuden laivanrakennustekniikan ansiosta Saimaalle olisi mahdollista rakentaa suurempi, jopa kuusikerroksinen risteilyalus, jonka suurista ikkunoista olisi mahdollista seurata matkan edetessä vaihtuvia maisemia.

    Opiskelijoiden visiossa Saimaan luonto olisi vahvasti esillä Saimaa100-ristelyaluksen aulassaAalto-yliopistoSama alus päivämatkoille ja pidempiin risteilyihin

    Pietarin ja Saimaan välisessä liikenteessä alukseen mahtuisi noin 70 hyttiä. Silloin se voisi kuljettaa kerrallaan 140–150 matkustajaa.

    Laivan hytit tehtäisiin moduuleista, jolloin hyttien määrää voi lisätä tai vähentää tarpeen mukaan. Tarvittaessa aluksen pystyisi muuttamaan nopeasti päiväristeilyihin paremmin soveltuvaksi ravintolalaivaksi.

    – Alukseen mahtuisi tuolloin 400 matkustajaa, sanoo Veikko Ahola.

    Aalto-yliopistossa on tutkittu laajemminkin moduulitekniikan tuomista laivanrakennukseen.

    – Tekniikka on täysin mahdollinen, ja idea on herättänyt muutaman suuria valtameriristeilyjä tekevien varustamojen kiinnostuksen, sanoo meritekniikan professori Pentti Kujala Aalto-yliopistosta.

    Loistoristeilijä pienoiskoossa

    Saimaalle ja Turun saaristoon suunniteltu alus on kuin loistoristeilijä pienoiskoossa. Yksi erikoisuuksista on suuri saunaosasto, josta pääsisi uimaan luonnonveteen laivan perästä avautuvalta laiturilta. Laivassa olisi myös oma uima-allas.

    Aalto-yliopiston meritekniikan opiskelijoiden näkemys risteilyaluksesta pysähtyneenä SaimaalleAalto-yliopisto

    Laivan kannelle voisi laskeutua helikopterilla.

    – Laivan sisätiloista saataisiin näyttäviä, jolloin se soveltuisi paremmin premium-luokan risteilyihin, pohtii professori Kujala.

    Uudentyyppiset kansi- ja tukirakenteet tuovat keveyttä

    Saimaalle suunnitellussa aluksessa hyödynnettäisiin vielä kehittelyssä olevaa laivanrakennustekniikkaa. Uudentyyppisen kansi- ja tukirakenteen ansiosta laivasta tulee kevyempi kuin perinteisistä laivoista. Tämä mahdollistaa jopa kahden lisäkerroksen rakentamisen laivaan.

    Saimaalle suunnitellussa loistoristeilijässä olisi oma helikopterikenttä, ulkoallas ja aurinkokansi.

    – Runko tulisi erikoislujasta teräksestä, mutta kansirakenteet alumiinista, sanoo professori Kujala.

    Saimaan kanavaan mahtuvat enintään 12,6 metriä leveät ja 82,5 metriä pitkät laivat. Aluksen syväys voi olla enintään 4,35 metriä. Tällöin risteilyaluksesta tulisi väkisinkin kapea, mutta korkea.

    – Olemme laskeneet, ettei lujuuden tai vakavuuden kanssa olisi ongelmaa, vakuuttaa Kujala.

    Risteilyjen suosio kasvussa – mutta ei Saimaalla

    Euroopassa jokiristeilyjen suosio on viime vuosina kasvanut sitä mukaa, kun entistä useampi haluaa välttää liikenteen päästöjä. Saimaalle ja Turun saaristoon suunniteltu alus käyttäisi nesteytettyä maakaasua eli LNG:tä.

    Saimaalla laivamatkailu sen sijaan on vähentynyt, kun m/s Brahe myytiin muutama vuosi sitten Norjaan ja m/s Blue White Eagle romutettiin. Ensi kesänä pidempiä risteilyjä tekee vain yksi alus, savonlinnalainen m/s Puijo. Uusia matkustaja-aluksia ei ole nähty Saimaalla kymmeniin vuosiin.

    – Saimaa on vielä täysin hyödyntämätön mahdollisuus matkailussa, hämmästelee opiskelija Veikko Ahola.

    Risteilyaluksen hinnaksi Aalto-yliopisto arvio 60–70 miljoonaa euroa.

    – Tällä hetkellä parikin vakavasti otettavaa investoijaa pohtii, voitaisiinko konseptia viedä eteenpäin, sanoo professori Kujala.

    Parhaillaan tutkittavana on kaksikin reittiä. Toisessa alus liikennöisi Pietarista Saimaalle. Toinen olisi Saimaalta tehtävä rannikkoristeily Turun saaristoon. Reitti olisi sama, jota m/s Kristina Brahe liikennöi vuoteen 2010 asti.

    Aluksen jääluokka 1A mahdollistaa risteilyjen jatkamisen myös talvella.

    Lue seuraavaksi: Aasia-asiantuntija: Kiinalaisturistit pitää houkutella Saimaalle laivaristeilyillä

    Heinäveden Aitolammen kaivoshanke lykkääntyy vuosilla – Yhtiö:

    Heinäveden Aitolammen kaivoshanke lykkääntyy vuosilla – Yhtiö: "Syynä on paikallisten suuri huoli"


    Heinäveden Aitolammen kaivoshanke lykkääntyy. Malminetsintäyhtiö Beowulf Mining on päättänyt siirtää kaivoksen hankekartoituksen tekemistä ainakin muutamilla vuosilla eteenpäin. – Syy siihen on, että hanke on herättänyt suurta huolta...

    Heinäveden Aitolammen kaivoshanke lykkääntyy. Malminetsintäyhtiö Beowulf Mining on päättänyt siirtää kaivoksen hankekartoituksen tekemistä ainakin muutamilla vuosilla eteenpäin.

    – Syy siihen on, että hanke on herättänyt suurta huolta paikallisyhteisössä, sanoo Fennoscandian Resourcesin toimitusjohtaja Rasmus Blomqvist.

    – Olemme olleet Heinävedellä vähintään viikon kuukaudessa ja jutelleet paikallisten asukkaiden ja kunnan kanssa, Blomqvist sanoo.

    Fennoscandian Resources on Beowulf Mining tytäryhtiö. Se vastaa käytännön tutkimuksista Heinävedellä.

    Yhtiö haluaa tehdä laajat selvitykset kaivoksen vaikutuksista ympäristöön ennen kuin se ryhtyy laatimaan hankekartoitusta.

    – Hankekartoitus on kallis investointi, joten emme halua tehdä sitä, jos kaivoksen toteutuminen ei näytä todennäköiseltä, Blomqvist sanoo.

    Aiemmin Blomqvist on kertonut, ettei paikallisten kritiikki kaivosta kohtaan vaikuta hankkeen etenemiseen.

    – Nyt ymmärrämme, miten tärkeitä ympäristöasiat ovat ja siksi haluamme laajentaa tutkimuksia. Jos hanke aiheuttaa merkittäviä vaikutuksia ympäristöön, sitä on mahdotonta jatkaa.

    Muutos suunnitelmissa ei tarkoita kaivoksen peruuntumista kokonaan

    Blomqvistin mukaan on mahdotonta sanoa, kuinka kauan ympäristöselvityksissä kestää ja milloin hankekartoitus päästäisiin aloittamaan uudelleen. Hankekartoituksen lykkääminen ei kuitenkaan tarkoita kaivoshankkeen peruuntumista.

    – Ei se sitä tarkoita. Haluamme vain tehdä laajat selvityksen ennen hankekartoitukseen ryhtymistä, Blomqvist sanoo.

    Yhtiö tutkii esimerkiksi alueen linnustoa, eläinlajeja, luontotyyppejä ja vesistöä. Se on jo tutkinut esimerkiksi uhanalaisten eläinlajien esiintymisen alueella. Se ei kuitenkaan paljasta vielä tietojaan.

    Heinäveden suunnitelmien lykkääntyminen ei vaikuta Beowulf Mining aikeisiin Tuusniemen Rääpysjärvellä. Beowulf Miningilla on edelleen vireillä malminetsintälupa alueelle. Yhtiöstä arvioidaan, että koeporaukset Tuusniemellä aloitetaan ensi kesänä.

    Tavoitteena grafiittimalmin jalostaminen Suomessa

    Ympäristövaikutusten kartoittamisen lisäksi Beowulf Mining testaa Heinävedeltä koeporatun grafiittimalmin soveltuvuutta litiumioniakkujen valmistamiseen. Malmia testataan GTK Minlabin rikastuslaboratoriossa Heinäveden naapurikunta Outokummussa.

    Blomqvistin mukaan yhtiön tavoitteena on jalostaa kaivoksen malmi mahdollisimman pitkälle Suomessa.

    – Tällä hetkellä grafiittia jalostetaan lähinnä Kiinassa. Haluamme löytää menetelmän, jolla malmia voitaisiin jalostaa Suomessa.

    Litiumioniakustoilla on kysyntää etenkin sähköautojen energianlähteinä, ja akkutehtaita havitellaan Suomeen. Esimerkiksi Vaasassa haaveillaan sähköautovalmistaja Teslan GigaFactory-akkutehtaasta ja sen mukanaan tuomista tuhansista työpaikoista.

    Blomqvistin arvion mukaan kiinnostus Suomea kohtaan akkujen valmistusmaana riippuu myös siitä, löytyykö Suomesta koko arvoketju raaka-aineiden tuotannosta akkutuotantoon.

    Pro Heinävesi: "Peli pitäisi viheltää kerralla poikki"

    Kaivoshanketta vastustavan kansanliike Pro Heinäveden vetäjä Jukka Leppänen kertoo ennakoineensa, että näin käy.

    – Tätä me olemme yrittäneet sanoa, että ei tässä ole järkeä. Mutta peli pitäisi saada kerralla poikki, eikä pitkittää sitä.

    Leppäsen mukaan Pro Heinävesi on jo osoittanut omilla selvityksillään, mitä vaikutuksia kaivoksella olisi ympäristöön.

    – Nykyteknologialla ei pystytä esimerkiksi puhdistamaan jätevesiä. Ympäristölupa on lupa tuhota ympäristöä. Ei siihen löydy ratkaisua.

    Pro Heinävesi aikoo jatkaa kaivossuunnitelman vastustamista. Kansanliike kerää on tehnyt kansalaisaloitteen kaivoslain kokonaisvaltaiseen uudistamiseen.

    – Kyllä tämä tuo levollisuutta tekemiseen. Yhtiössäkin ymmärretään realiteetit, että ei tänne pysty vain tulemaan ja perustamaan kaivosta, Leppänen sanoo.

    Korjattu 24.1 klo 12:33: Pro Heinävesi on tehnyt kansalaisaloitteen koskien kaivoslakia, ei kerää adressia kuten jutussa aiemmin sanottiin.

    Lue myös:

    "Jumala meitä tältä kaivokselta varjelkoon", parahdetaan vesistöstään elävällä Heinävedellä – kaivoksista riidellään nyt monessa kunnassa

    Kaivostoimintaan vaikea puuttua – maakuntahallitus aikoo ottaa yhteyttä eduskuntaan

    Savonlinnan kaupunginhallitus: Beowulf Miningin on luovuttava Heinäveden kaivoshankkeesta

    Ostaisitko kodin, jossa on tapahtunut murha? Kiinteistönvälittäjän on selitettävä luodinreikä seinässä tai ruumiin jäljet parketissa

    Ostaisitko kodin, jossa on tapahtunut murha? Kiinteistönvälittäjän on selitettävä luodinreikä seinässä tai ruumiin jäljet parketissa


    Uusille asukkaille myydään tai vuokrataan vuosittain asuntoja, jotka ovat olleet henkirikoksen tapahtumapaikkoja. Jos ajatus murhakodista hirvittää, pienellä penkomisella tai suoraan kysymällä voi saada selville asunnon taustat. Vuokralainen...

    Uusille asukkaille myydään tai vuokrataan vuosittain asuntoja, jotka ovat olleet henkirikoksen tapahtumapaikkoja. Jos ajatus murhakodista hirvittää, pienellä penkomisella tai suoraan kysymällä voi saada selville asunnon taustat. Vuokralainen saattaa jopa joutua tyytymään huhuihin tietolähteenään, sillä vuokranantajan ei tarvitse kertoa asunnon henkirikostaustasta.

    Tavallisessa asunnon myynti-ilmoituksessa murha jätetään mainitsematta, mutta asiasta on kerrottava, kun ostaja on tekemässä sitovaa tarjousta. Pakkohuutokaupattavien kohteiden taustatkin pystyy selvittämään.

    Ulosotettujen, pakkohuutokaupassa myytävien kohteiden taustat on häivytetty hienotunteisesti huutokaupat.com-sivustolla, eikä voudin ole lain mukaan lupa kertoa, mikä kohde olisi esimerkiksi Pohjois-Karjalassa asuneen sarjahukuttajan entinen kotipaikka. Huutokaupattavan paikan omistustietoja voi kuitenkin halutessaan selvittää Maanmittauslaitokselta kiinteistötunnuksen avulla.

    Kahdesta taposta ja kolmesta tapon yrityksestä tuomitun sarjahukuttajan maatilat myydään pakkohuutokaupalla velkojen maksamiseksi. Henkirikoksista saatua yli 14 vuoden vankeustuomiota parhaillaan suorittava mies omistaa kiinteistöt sekä Kontiolahdessa että Tohmajärvellä. Sarjahukuttaja yritti myydä kotitilaansa itse ollessaan mielentilatutkimuksessa (MTV uutiset). Kotitilalla on tapahtunut ainakin yksi henkirikos (Karjalainen).

    Pohjois-Karjalan kihlakunnanvouti Antti Soininen ei muista, että pakkohuutokaupattavista kohteista olisi kysytty, ovatko ne mahdollisia entisiä rikospaikkoja. Myöskään sarjahukuttajan maapaikoista ei ole tullut hänelle tiedusteluja, eikä Soininen kerro toimittajalle tai kenellekään muulle, ovatko kyseiset kiinteistöt jo tulleet huutokauppaan vai kenties jo saatu kaupaksi.

    – On mahdollista, että se ei edes olisi ulosottomiehen tiedossa, jos tällainen tapaus olisi sattunut. Paikkojen rikoshistorian selvittäminen ei kuulu meidän tehtäviimme. Myynti-ilmoituksessa kerrotaan ne olennaiset tiedot, jotka vaikuttavat asunnon arvoon, ja jotka ovat sen käyttämisen kannalta olennaisia seikkoja, toteaa Soininen.

    Soininen pohtii, että joillekin pakkohuutokauppaan osallistujille saattaisi olla merkitystä sillä tiedolla, onko paikalla tehty rikoksia. Soinisen näkemys on, että tiedot kohteen rikoshistoriasta eivät kuitenkaan ole sellaisia laissa tarkoitettuja kohteen käyttöön objektiivisesti vaikuttavia seikkoja, jotka kerrotaan myynnin yhteydessä.

    Käytännössä tulisi vastaan myös rajanvetokysymys, millaisista rikoksista on kerrottava.

    – Puhuttaisiinko asiasta vain, jos paikalla on tehty murha ja pitäisikö tietää esimerkiksi kymmenen vuoden tai sadan vuoden takaista rikoshistoriaa? Se alkaa jo olla mahdotonta.

    Voudille tulee harvemmin pakkohuutokaupattavaksi kiinteistöjä, jotka ovat olleet esillä julkisuudessa henkirikoksen takia.

    – En osaa ihan suoralta kädeltä sanoa, miten julkisuus vaikuttaa huutokauppahintaan. Voisin kuvitella, ettei se hintaa parantava asia ole.

    Hän muistuttaa, että jo kodin joutuminen pakkohuutokaupattavaksi voi olla leimaavaa velalliselle tai omaisille.

    Jos taas esimerkiksi talossa näkyisi luodinreikiä seinässä tai muuta merkkejä rikoksista, niistä voisi olla kuva myyntiaineistossa.

    – Pakkohuutokaupattavissa paikoissa järjestetään esittely, jossa ostajaehdokkaat voivat tutustua kohteeseen.

    Murhaa ei voi käyttää markkinointivalttina

    Suomalaisessa rikosuutisoinnissa ei yleensä paljasteta tarkalleen murhapaikan osoitetta, mutta paikkakuntalaiset saattavat tunnistaa asunnon vaikkapa lehdistössä olleita kuvia ja myyntiesitteen kuvia vertaamalla. Esimerkiksi Savonlinnassa tapahtuneen tapon (Iltalehti) uutisoinnissa nähtiin kuvia tappajan kiinniottotilanteesta. Jutun perusteella voi ainakin arvailla tapahtumapaikkaa.

    Vanha sanonta, että kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta, ei päde myöskään vapaiden markkinoiden kiinteistönvälitykseen. Julkisuudessa puitu rikospaikka voi kyllä houkuttaa uteliaita asuntonäytölle, mutta ostohaluja se voi laimentaa. Esimerkiksi Jämsässä suuri omakotitalo oli tyhjillään kaksi vuotta (Iltalehti) raa'an murhan jälkeen ennen kuin se saatiin myytyä.

    Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto ry:n hallituksen jäsen, toimitusjohtaja Jukka Rantanen Sp-Koti Oy:stä sanoo, että asunnossa tai kiinteistöllä tapahtunut henkirikos ei yleisesti ottaen vaikuta kohteen myyntihintaa alentavasti tai nostavasti.

    – Murhaa ei voi käyttää markkinointivalttina. Lain mukaan välittäjillä on tiedonantovelvollisuus. Myös hyvän kiinteistönvälitystavan mukaista on kertoa asiasta siinä vaiheessa, kun ostaja on tekemässä sitovaa ostotarjousta.

    Jo 35 vuotta kiinteistöalalla ja eri kiinteistönvälitysketjujen toimitusjohtajana työskennellyt Jukka Rantanen ei toisaalta muista tapausta, jossa kiinnostunut ostaja olisi perääntynyt kaupoista tai ryhtynyt tinkimään hinnasta kuultuaan välittäjältä henkirikoksesta tai edellisen asukkaan kuolemasta.

    – Tuntemissani tapauksissa on yleensä tehty tästä huolimatta tarjous, joka on johtanut kauppaan. Luonnollisesta kuolemasta kiinteistönvälittäjän ei tarvitse kertoa, joten siitä ostaja voi kuulla vaikkapa naapureilta.

    Hän muistuttaa, että Suomessa suuri osa luonnollisista kuolemista tapahtuu kotona. Kuoleman jälkeen vainaja viedään yleensä nopeasti pois kiinteistöltä, eikä asuntoon jää jälkiä. Siitä ei välittäjän ole velvollisuus mainita.

    Rantanen arvioi, että noin kerran vuodessa hänelle tai hänet työllistäneelle kiinteistönvälitysketjulle on tullut vastaan tapaus, jossa myydään henkirikoksen tapahtumapaikkaa.

    – Ei niitä paljon ole, toteaa Rantanen.

    Vuokralaiselle ei tarvitse kertoa murhasta

    Laki ei velvoita vuokranantajia kertomaan vuokra-asunnossa tapahtuneesta henkirikoksesta, eikä myöskään alan oma eettinen ohjeistus vaadi sitä. Mikkelin opiskelija-asuntosäätiöstä ei kommentoida, onko asunto, jossa murhattiin opiskelija vuonna 2017, laitettu jälleen vuokralle.

    Suomen Vuokranantajat -yhdistyksen päälakimies Sanna Hughes kertoo, että vuokralaiselle tarvitsee kertoa vain vuokrasuhteeseen vaikuttavista asioista.

    – Tilanne pitää arvioida tapauskohtaisesti, mutta asunnossa tapahtunut henkirikos tai kuolema ei vaikuta vuokrasuhteeseen millään lailla. Näin ainakin, jos rikostutkinta ei ole enää meneillään asunnossa ja tapahtuneen jäljet on siivottu.

    Jos asunnossa olisi sen sijaan harjoitettu esimerkiksi huumekauppaa, tulevalle vuokralaiselle voisi olla syytä kertoa.

    – Siinä tapauksessa kertoisin, jos siellä olisi edelleen rikostutkinta kesken tai olisi odotettavissa, että lähistöllä liikkuu vielä esimerkiksi huumeiden ostajia. Mutta jos siitä olisi kulunut pidempi aika, en kertoisi, sanoo Hughes.

    Hughesin tietoon ei ole tullut, että vuokra-asunnossa aiemmin tapahtunut henkirikos olisi vaikuttanut vuokralaisten kiinnostusta lisäävästi tai vähentävästi. Hänellä ei ole tiedossa sellaistakaan, että vuokralainen olisi kuullut murhasta sopimuksen teon jälkeen, ja sitten ruvennut katumaan.

    Suoraan kysymykseen suora vastaus

    Suomen kiinteistönvälittäjien hallituksen jäsen Jukka Rantanen ja Suomen Vuokranantajien päälakimies Sanna Hughes kehottavat kertomaan ostajalle tai mahdolliselle vuokralaiselle asunnon taustasta aina silloin, jos siitä suoraan kysytään.

    – Kyllä ainakin itse vastaisin ihan rehellisesti, sanoo Hughes.

    Pohjois-Karjalan kihlakunnanvouti Antti Soininen asettelisi sanansa varovaisemmin.

    – Jos kysyttäisiin, ovatko nuo luodinreikiä, voisi vastata, että siltä näyttää. Yleensä välitettävä tai vuokrattava asunto on siivottu tai remontoitu, eikä jälkiä näy.

    Jos asunnon parkettiin olisi jäänyt esimerkiksi jälki siihen valuneista ruumiin nesteistä, läiskää ei kannata selittää muuksi.

    – Hyvin usein jäljet ovat niin poikkeavia, että ne kiinnittävät asunnossa kävijän huomion. Jos esittelyssä käyvä asiakas kysyy, mitä täällä on tapahtunut, silloin välittäjällä on tiedonantovelvollisuus, sanoo Rantanen.

    Jos vuokralainen kuolee asuntoon, sen hallinta siirtyy kuolinpesän nimiin ja kuolinpesä irtisanoo asunnon vuokran, jos ei halua sitä jatkaa.

    – Silloin asunto tyhjennetään normaalisti ja se voidaan vuokrata uudelleen. Virallisten tiedonlähteiden lisäksi ostaja tai vuokraaja voisi selvitellä paikan taustoja esimerkiksi naapureilta ja sosiaalisen median puskaradioista. Huhut voivat kuitenkin johtaa myös harhaan.

    Juttua korjattu 25.1. klo 9:35: Jutussa kerrottiin, että Jukka Rantanen olisi Suomen Kiinteistönvälittäjäliiton hallituksessa. Hän on kuitenkin Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto ry:n hallituksessa.

    Tiedätkö, mistä trenditakkisi untuva on peräisin? Kohut eläviltä nypityistä hanhista ovat nostaneet eettisyyden ostokriteeriksi

    Tiedätkö, mistä trenditakkisi untuva on peräisin? Kohut eläviltä nypityistä hanhista ovat nostaneet eettisyyden ostokriteeriksi


    Suomen ainoalla hanhifarmilla Mikkelin Anttolassa eletään nyt hiljaista aikaa. Noin 400 emohanhea ja kukkoa valmistautuu maaliskuussa alkavaan munintaurakkaan syömällä, nukkumalla ja ulkoilemalla. Ennen joulua tilalla teurastettiin 5 000 hanhea...

    Suomen ainoalla hanhifarmilla Mikkelin Anttolassa eletään nyt hiljaista aikaa. Noin 400 emohanhea ja kukkoa valmistautuu maaliskuussa alkavaan munintaurakkaan syömällä, nukkumalla ja ulkoilemalla.

    Ennen joulua tilalla teurastettiin 5 000 hanhea erilaisia lihatuotteita varten.

    – Hanhi tainnutetaan ja teurastetaan ensin, jonka jälkeen untuvat otetaan talteen. Ne kerätään koneellisesti, kertoo Hauhalan hanhifarmin yrittäjä Virpi Rantalainen.

    Rantalaiset kasvattavat hanhia pääasiassa niiden lihan vuoksi. Vaikka untuva on sivutuote, on se riittävän arvokasta talteen kerättäväksi. Hauhalan tilalta lähtee vuosittain 1500 kiloa hanhen untuvaa Joutsen Finland Oy:n tehtaalle Riihimäelle. Suomalaisesta untuvasta tehdään luksuspeittoja Kaukoitään.

    – Onhan meillä toki puuhaa sen untuvan käsittelyssä, että se voidaan lähettää tehtaalle, mutta se työ kannattaa tehdä, Virpi Rantalainen sanoo.

    Kevytuntuvatakkibuumi kasvatti untuvan käyttöä

    Kotimaiselle untuvalle olisi paljon enemmän kysyntää kuin sitä nyt tuotetaan. Untuvan käyttö vaatteissa, petivaatteissa ja huonekaluissa on lisääntynyt viime vuosina paljon, arvioi Suomen tekstiili ja muoti ry:n toimitusjohtaja Anna-Kaisa Auvinen.

    – Tilastotietoa asiasta ei ole, mutta kevytuntuvatakkibuumia on seurannut untuvan käyttö sisustuksessa. Esimerkiksi sohvissa ja sohvatyynyissä untuva korvaa monesti keinokuituisen vanutäytteen nykyään, Auvinen arvioi.

    Tämä suuntaus näkyy myös untuvatuotteita valmistavassa Joutsen Finland Oy:ssä. Toimitusjohtaja Matias Kotkasaari kertoo, että vuodevaatteiden kysyntä on kasvanut viime vuosina.

    – Untuvatakkien määrä on pysynyt samana, noin 30 000–50 000 takkia vuosittain meillä valmistetaan. Mutta etenkin kotimaan markkinoilla untuvatyynyjä ja peittoja menee nyt enemmän.

    Kun untuvan käyttö on lisääntynyt, myös keskustelu sen ympärillä on kiihtynyt. Untuva monesti mielletään harmittomaksi (Etelä-Suomen Sanomat) esimerkiksi turkiksiin verrattuna, mutta sen tuotantoon liittyy eettisiä ongelmia kuten hanhien elävältä nyppimistä sekä pakkoruokkimista.

    Elävältä kynityt hanhet kohahduttavat

    Vuosien varrella untuvatuotteiden ympärillä on vellonut kohuja eri puolilla maailmaa. Viimeisin kohu nähtiin Suomessa joulun alla. Silloin Tulli kehotti kuluttajia varovaisuuteen ulkomailta verkkokaupasta tilattujen untuvatakkien kanssa. Varoittava esimerkki (Taloussanomat) kertoi, kuinka ulkomailta tilattu takki alkoi haista. Kun takkia tutkittiin tarkemmin, löytyi untuvan seasta mätäneviä linnun osia.

    – Sellaiset uutiset näkyvät heti myös meidän verkkokaupan eettisyydestä kertovilla sivuilla. Kuluttajille on erittäin tärkeää, että untuva on eettisesti hankittua, kertoo Joutsen Finland Oy:n toimitusjohtaja Matias Kotkasaari.

    Joutsen ja moni muukin untuvia käyttävä yritys, ottaa eettiset asiat vakavasti. Sysäyksen yritysten eettiselle pohdinnalle antoi 10 vuotta sitten koko Pohjoismaissa kohua herättänyt ruotsalainen dokumentti Elävältä kynityt (Tv4). Siinä unkarilaisella hanhitilalla kynitään eläviä lintuja untuvantuotannon vuoksi. Ohjelmassa näytetään, kuinka hanhet huutavat tuskissaan, kun niiden nahka repeytyy nyppimisen seurauksena.

    Suomen ainoalla hanhifarmilla hanhet saavat ulkoilla talvellakin. Esa Huuhko / Yle

    Salaa kuvattu dokumentti järkytti niin kuluttajia kuin untuvia tuotteissaan käyttäviä yrityksiä. Suuret pohjoismaiset liikejätit, kuten Ikea, Fjällraven ja Jysk, ilmoittivat selvittävänsä myyntiketjunsa. Yritykset tekivät myös omia tarkastuksiaan hanhifarmeille.

    Ohjelman jälkeen suomalaiset untuvatekstiilien myyjät kiirehtivät varmistamaan tuotteiden alkuperän ja vahvistamaan, että ne on tuotettu asianmukaisesti. Joutsen Finland Oy, Halti ja Stockmann ilmoittivat, että heidän tuotteidensa untuva ei ole peräisin elävistä hanhista. Asiasta nousi kohu myös Euroopan parlamentissa, koska tärkeät untuvantuottajamaat Unkari ja Puola ovat EU-maita.

    Sertifikaatti lupaa eettisyyttä

    Moni untuvia käyttävä yritys on hankkinut viime vuosina sertifikaatin siitä, ettei heidän tuotteissaan ole elävistä tai pakkoruokituista hanhista nypittyjä untuvia. Esimerkiksi Joutsenella on kaksi eri standardia käytössään.

    – Suurin osa meille tulevasta untuvasta on sertifioitu joko Downpass 2017-sertifikaatilla tai RDS-serfitikaatilla. Molemmat näistä takaavat sen, ettei untuvia ole nypitty eläviltä hanhilta. Lisäksi Downpass 2017 -sertifikaatissa on mukana se, ettei hanhia ole pakkosyötetty, Joutsenen toimitusjohtaja Matias Kotkasaari kertoo.

    Dokumentin ja sertifikaatien jälkeenkin erityisesti kansainväliset eläinsuojeluyhdistykset ovat raportoineet (PETA) aika ajoin vääryyksistä, joita untuvia tuottavilla tiloilla tapahtuu edelleen. Eläinsuojeluyhdistyksillä ja Euroopan untuvateollisuusjärjestö EDFA:lla on erilaiset käsitykset siitä, kuinka iso osa untuvista nypitään edelleen elävistä linnuista. EDFA:n arvion mukaan vain 1–2 prosenttia untuvasta kynitään eläviltä linnuilta, eläinsuojelujärjestöjen arviot liikkuvat 50 – 80 prosentin (Talouselämä) välillä.

    Joskus hanhikukot nyppäisevät toisiltaan sulkia  mitellessään voimiaan, ja aina siitä nyppäisykohdasta vuotaa verta. Virpi Rantalainen, Hauhalan hanhifarmin yrittäjä

    Untuvan nyppiminen elävistä linnuista on useimmissa Euroopan maissa kielletty, ja luokiteltu eläinrääkkäykseksi. Yksi peruste elävältä nyppimiseen on taloudellisuus. Yhdestä hanhesta voi nyppiä untuvat 4–5 kertaa sen elämän aikana, sillä hanhi kasvattaa aina uuden untuvakerroksen suojakseen.

    Matias Kotkasaari ei näe elävältä nyppimisessä mitään järkeä.

    – Pelkästään Ranskassa teurastetaan 40 miljoonaa ankkaa vuodessa. Jos näiden kaikkien untuvat nypittäisiin eläviltä linnuilta käsin, se vaatisi koko Ranskan kansan siihen hommaan.

    Virpi ja Antti Rantalainen ovat kasvattaneet hanhia yli 20 vuotta. Esa Huuhko / Yle

    Teurastetuista linnuista untuvat nypitään koneellisesti. Näin myös Hauhalan hanhifarmilla Mikkelissä.

    – Elävältä nyppiminen kuulostaa aivan kauhealta eläinrääkkäykseltä. Joskus hanhikukot nyppäisevät toisiltaan sulkia mitellessään voimiaan, ja aina siitä nyppäisykohdasta vuotaa verta. Siitä voi päätellä miten kivuliasta se on, sanoo yli 20 vuotta hanhia kasvattanut Virpi Rantalainen.

    Silti esimerkiksi Joutsenen käyttämästä untuvasta noin 10 prosenttia on sellaista, jolla ei ole eettisyydestä kertovaa sertifikaattia. Tämä ei suoraan kerro siitä, että untuva olisi jotenkin epäeettistä ja selitys löytyy usein tuotantotilojen koosta.

    – Esimerkiksi Unkarin maaseudulla meillä on untuvantuottajia, joilla on vain 50 – 100 hanhea pihallaan. Ne teurastetaan syksyllä, ja untuvat nypitään käsin. Ei tällaiset pienet tilat mitään kalliita sertifikaatteja ala hankkimaan, Matias Kotkasaari sanoo.

    Kotkasaari itse käy kiertämässä tiloja, joista Joutsen untuvansa hankkii. Myös sertifikaatit lupaavat tilavalvontaa puolueettomalta taholta vähintään parin vuoden välein.

    Suomalainen hanhen untuva on niin laadukasta, että se menee poikkeuksetta Taiwaniin ja Japaniin toimitettavien luksuspeittojen täytteeksi. Matias Kotkasaari, Joutsen Finland Oy:n toimitusjohtaja

    Joutsen Finland Oy käyttää useita tonneja untuvaa vuosittain. Tarkkaan määrää toimitusjohtaja Matias Kotkasaari ei suostu paljastamaan mutta viidestä rekkalastillisesta puhutaan. Yhtiö käyttää kolmen eri vesilinnun untuvaa. Ankan untuva tulee pääasiassa Ranskasta ja Espanjasta, kun taas hanhen untuva tuotetaan Puolassa, Unkarissa ja Suomessa. Harvinaisin ja samalla kallein untuva, haahkan untuva, kerätään käsin Suomesta.

    – Kun haahkan poikaset ovat lähteneet pesästä pois, untuva käydään keräämässä. Se on supererikoista ja sitä saadaan vain alle 100 kiloa vuodessa, Kotkasaari paljastaa.

    Erikoisen haahkan untuvasta tekee sen rakenne. Untuvan väkäset pitävät ne kiinni toisissaan ja tämä mahdollistaa niiden käytön silkkipeittojen täytteenä. Joutsen valmistaa haahkan untuvasta peittoja käsityönä Kaukoidän superrikkaille. Yksi peitto maksaa yli 10 000 euroa (Maaseudun tulevaisuus).

    Esa Huuhko / Yle

    Normaalisti peittojen ja tyynyjen täytteenä käytetään ankan untuvaa. Yhteen untuvapeitteeseen tarvitaan noin 75 linnun untuvat. Matias Kotkasaari kehuu hanhen untuvan olevan lämpö-paino-suhteeltaan maailman parasta lämmöneristystä. Siksi hanhen untuvaa käytetään takkien täytteenä.

    Poikkeuksena on kuitenkin suomalainen hanhen untuva.

    – Suomalainen hanhen untuva on niin laadukasta, että se menee poikkeuksetta Taiwaniin ja Japaniin toimitettavien luksuspeittojen täytteeksi, Kotkasaari kertoo.

    Kaikesta Joutsenen käyttämästä untuvasta kotimaista hanhen untuvaa on vain murto-osa. Enemmällekin untuvalle olisi kysyntää.

    – Me ostaisimme kaiken kotimaisen hanhen untuvan mitä vain tuotettaisiin. Ja moni muukin olisi siitä kiinnostunut, niin laadukasta se on, Kotkasaari kertoo.

    Se, miksi Suomessa on vain yksi hanhitila, löytyy ruokakulttuurista. Untuva on usein lihateollisuuden sivutuote, eikä hanhella ole samanlaista asemaa suomalaisten pöydissä kuin esimerkiksi Ranskassa, jossa pelkästään hanhenmaksaa kuluu vuosittain tuhansia kiloja.

    Yhä enemmän meille tulee kyselyitä siitä, mistä meidän untuvat ovat peräisin ja onko eläimiä kohdeltu hyvin. Matias Kotkasaari, Joutsen Finland Oy:n toimitusjohtaja

    Untuvan laatuun vaikuttaa moni asia. Esimerkiksi Suomen sääolot kasvattavat hanhelle luonnostaan paksun untuvakerroksen, jos eläimet pääsevät ulkoilemaan säännöllisesti. Hauhalan hanhifarmilla linnut ulkoilevat ympäri vuoden, pois lukien kevään ulkonapitokielto, joka on varotoimenpide lintuinfluenssaa vastaan.

    – Me ollaan pyritty järjestämään hanhien hoito niin, että se on eläimille hyväksi. Niillä on tilaa tarpeeksi ja muun muassa ne ruokitaan vapaasti, eli saavat ruokaa koko ajan. Sehän on toinen hanhen tuotantoon liittyvä tapa, että niitä pakkoruokitaan, sanoo Virpi Rantalainen.

    Viestintätoimisto Milttonin vuonna 2017 tekemän vastuullisuustutkimuksen mukaan nykykuluttajat vaativat entistä läpinäkyvämpää ja vastuullisempaa tuotantoprosessia. Tämä on huomattu myös Joutsenella.

    – Yhä enemmän meille tulee kyselyitä siitä, mistä meidän untuvat ovat peräisin ja onko eläimiä kohdeltu hyvin. En tiedä yhtään yritystä, joka ostaisi elävältä nypittyä untuvaa, koska siitä joutuisi hyvin äkkiä liriin nykypäivänä, Kotkasaari kertoo.

    Luonnonmateriaalien käyttö voi tulevaisuudessa nousta uuteen arvoon keinokuitujen ja mikromuovin aiheuttaessa omia haasteitaan.

    – En usko että eläinperäisten tuotteiden käyttö ainakaan vähenee vaatteissa. Kunhan vain eläinten olosuhteista huolehditaan ja tiedetään, että ne voi hyvin, pohtii Suomen tekstiili ja muoti ry:n toimitusjohtaja Anna-Kaisa Auvinen.

    Voiko supikoiran tappaa pian kuka vain? Jos lakiesitys menee läpi, eläin siirtyy rottien ja varisten kanssa samaan kastiin

    Voiko supikoiran tappaa pian kuka vain? Jos lakiesitys menee läpi, eläin siirtyy rottien ja varisten kanssa samaan kastiin


    Tästä on kyseSupikoira muuttuu riistaeläimestä haitalliseksi vieraslajiksi helmikuun alussaLakiesityksen mukaan supikoirasta tulisi rotan kaltainen laji, jota voi metsästää ilman lupiaSupikoiran metsästyksen tehostamiseksi pyynnissä...

    Tästä on kyseSupikoira muuttuu riistaeläimestä haitalliseksi vieraslajiksi helmikuun alussaLakiesityksen mukaan supikoirasta tulisi rotan kaltainen laji, jota voi metsästää ilman lupiaSupikoiran metsästyksen tehostamiseksi pyynnissä sallittaisiin muussa metsästyksessä kiellettyjä keinojaSupikoiran pyydystämisessä ja lopettamisessa on jatkossakin noudatettava eläinsuojelulakia

    Jani Hotanen tarpoo lumisessa metsässä kohti kuusen juurella olevaa loukkua. Kuusen oksat levittäytyvät metallisen häkin ylle suojaten paikkaa, johon Hotanen on tuonut syötin houkuttelemaan supikoiran loukkuun. Kun supikoira tarttuu syöttiin ja alkaa repiä sitä, häkkiä avoinna pitävä vaijeri vapautuu. Loukku pamahtaa kiinni ja supikoira on ansassa.

    – Syöttinä tässä loukussa on aiemmin metsästetty supikoira. Se toimii hyvin, koska supikoira on kannibaali ja syö mielellään lajitoveriaan, Hotanen kertoo.

    Hotanen on virittänyt 17 loukkua pitkin asuinympäristönsä metsiä. Hän on poikkeuksellisen aktiivinen pienpetojen pyytäjä. Syksyllä loukut vaihtuvat metsästykseen koiran avulla.

    – Koira pysäyttää supikoiran haukkumalla. Koira saattaa myös purra supikoiraa niin, että se halvaantuu. Minä tulen sitten ampumaan eläimen.

    Jani Hotanen on virittänyt talveksi 17 supikoiraloukkua metsiin ja pelloille.Kalle Purhonen/Yle

    Hotanen metsästää supikoiria, koska ne levittävät tauteja, vievät elintilaa kotimaisilta pienpedoilta, tuhoavat lintujen pesiä ja syövät marjat pensaista. Monet vihaavat supikoiria.

    Pian supikoiraa saattaa saada metsästää kuka tahansa ilman metsästyskorttia pelkällä maanomistajan luvalla. Eduskunnan hyväksyntää odottaa juuri julki tullut lakiesitys, jolla supikoira siirtyy riistaeläimestä samaan kastiin rottien ja varisten kanssa eli rauhoittamattomiin eläimiin.

    Taustalla on supikoiran luokittelu EU:ssa haitalliseksi vieraslajiksi. Haitallisen lajin metsästystä ei ole järkevää säädellä samoilla laeilla, joilla huolehditaan esimerkiksi siitä, ettei metsäkanalintuja metsästetä liikaa. Supikoira haluttaisiin metsästää Suomesta sukupuuttoon.

    – Ei sitä metsästämällä enää pois saa, Hotanen sanoo.

    Samaa mieltä ovat kaikki asiaan perehtyneet. Supikoirien kantaa ei tiedetä. Jotain kertoo kuitenkin se, että niitä metsästetään Suomessa 100 000-170 000 yksilöä vuodessa, ja silti supikoiria riittää. Jotta laji ei enää leviäisi laajemmalle, aiotaan supikoirien metsästystä tehostaa. Ja siksi metsästyksen sääntöjä höllätään.

    Supikoiran pentuja Jani Hotasen loukussa.Jani HotanenSupikoiralta ei voi lyödä tajua kankaalle

    Suunnitelma metsästyksen tehostamisesta on Hotasesta periaatteeltaan hyvä, sillä hänenkin kokemuksensa mukaan supikoiria on paljon. Eräänä syksynä Hotanen tappoi viikon aikana yhdeltä pellolta 35 supikoiraa, kun naapurit olivat valittaneet marjapensaiden tyhjenevän parempiin suihin. Hotasta kuitenkin arveluttaa, miten supikoiran metsästys mahtaisi sujua ihmiseltä, jolla ei ole metsästyskorttia.

    Loukun voi virittää pihalleen melko helposti, mutta se ei vielä riitä.

    – Herää kysymys, että mitenkähän lopettaminen mahtaa tapahtua? Supikoiran kokoista eläintä ei saa hengiltä haravalla lyömällä, Hotanen sanoo.

    Hotanen ei yrittäisi lyödä supikoiraa hengiltä millään muullakaan välineellä, ei kivellä eikä kirveellä. Supikoira on on noin 25 senttiä korkea, muutaman kilon painoinen eläin. Se on sitkeä, ja tajuttomaksi kalauttaminen voisi helposti mennä pieleen. Lisäksi supikoira on ärhäkkä olento, eikä se suinkaan odota loukussa rauhallisesti lopettajaansa.

    – Ne ryntäilevät loukussa ympäriinsä. Ei sellaisen kiinnipitäminen oikein onnistuisi. Eläinlääkärikin luultavasti lopettaisi supikoiran ampumalla, Hotanen sanoo.

    Jan Hotanen

    Suomen eläinsuojeluyhdistystoivoo, ettei lakiesitys ilman metsästyskorttia metsästämisestä menisi läpi. Eläinsuojeluyhdistys jakaa Hotasen pelon siitä, miten supikoiran tappaminen onnistuisi eettisesti maallikolta.

    – Siinä on iso riski, että eläimelle aiheutetaan ylimääräistä kärsimystä. Myöskään lajin tunnistus ei ehkä ole kovin hyvää, sanoo Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton toiminnanjohtaja Kati Pulli.

    Pulli arvelee, että maallikko saattaisi vahingossa tappaa jonkun muun eläimen kuin supikoiran.

    Haitalliseen vieraslajiin ei päde reilun pelin henki. Lainsäädäntöneuvos Pekka Kemppainen, maa-ja metsätalousministeriö

    Lakiesitystä laatimassa olleen maa- ja metsätalousministeriön lainsäädäntöneuvos Pekka Kemppaisen mukaan laki ei jatkossakaan antaisi anteeksi väärän lajin tappamista sillä perusteella, että eläintä on luultu supikoiraksi.

    – Siitä lähdetään, että henkilöllä, joka lopettaa eläimen, on riittävät tiedot ja taidot sekä eläimen tunnistamiseksi, että sen lopettamiseksi ilman turhaa kärsimystä, Kemppainen sanoo.

    Eläinsuojelulaki 32§

    Eläin on lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti sen lopetukseen soveltuvalla menetelmällä ja tekniikalla.

    Eläimen saa lopettaa vain se, jolla on riittävät tiedot kyseisen eläinlajin lopetusmenetelmästä ja lopetustekniikasta sekä riittävä taito toimenpiteen suorittamiseksi.

    Ei myrkkyjä, eikä sähköiskuja supikoiralle

    Supikoira on selvästi suurempi nisäkäs kuin rotta, hiiri tai varis, joiden joukkoon se metsästyslain silmissä jatkossa kuuluisi. Tästä syystä lausunnolla on lain lisäksi asetus, jossa määritellään tarkemmin, millaisilla keinoilla supikoiraa saa metsästää.

    Rotan saa myrkyttää, mutta supikoiraa ei. Rotan saa tappaa ilmakiväärillä, supikoiraa ei. Rotan voi houkutella loukkuun, jossa se kuolettavan sähköiskun, mutta supikoiran kohdalla tämäkin on kielletty.

    Myrkyn tai sähkölaitteen käyttämistä supikoiran tappamiseen ei voida pitää eläinsuojelullisesti hyväksyttävänä. Niiden käytöstä voisi myös aiheutua vaaraa ihmisille sekä koti- ja muille eläimille.

    Jani Hotanen

    Jatkossa supikoiraa saisi metsästää pimeänäkölaitteiden, valojen, peilien ja koneellisten houkutusäänien avulla. Ne ovat tavallisesti metsästyksessä kiellettyjä.

    – Haitalliseen vieraslajiin ei päde reilun pelin henki, Kemppainen sanoo.

    Jani Hotasella on jonkin verran kokemusta esimerkiksi yötähtäimestä. Vaikka niitä ei saa käyttää tavallisessa metsästyksessä, hän on käyttänyt niitä tilanteissa, joissa on etsinyt esimerkiksi loukkaantunutta hirveä poliisin apuna. Hän pitää laitteita kiinnostavina, sillä ne helpottavat metsästystä ja mahdollistavat sen myös pimeällä.

    – Tuovathan ne turvallisuuttakin, ettei ammuta vahingossa naapurin kissaa, Hotanen sanoo.

    Hotanen arvelee, että pimeännäkölaitteet ovat kuitenkin niin kalliita, etteivät tavalliset harrastajat raaski niitä hankkia.

    Talviturkissa olevan supikoiran turkin voi ottaa talteen ja myydä. Metsästäjä Jani Hotanen, Hirvensalmi

    Suomen eläinsuojeluyhdistyksessä uusi metsästyskeinoja pidetään tervetulleina, jos ne helpottavat ja nopeuttavat eläimen kärsimystä.

    Sen sijaan yhdistys tuomitsee jyrkästi sen, että vieraslajin vähentämisen nimissä supikoiria saa metsästää milloin vain, myös pesimäaikaan.

    – Ei ole eettistä tappaa emoeläimiä ja jättää poikasia kuolemaan hitaasti kärsien nälkään, Kati Pulli sanoo.

    Eläinsuojeluyhdistyksen linja on, että on hyvä, jos supikoirien leviämistä uusille alueille yritetään estää. Silloin eläimet välttyvät myös siltä, että niitä tapetaan, koska ne ovat väärässä paikassa. Yhdistys haluaisi, että tieteellisin menetelmin tutkittaisiin, millä konstilla supikoirien leviäminen saataisiin tehokkaimmin estettyä.

    – EU ei vaadi, että kantaa täytyy hoitaa metsästämällä, Pulli sanoo.

    Eräänä syksynä Jani Hotanen metsästi 35 supikoiraa viikossa yhdeltä pellolta.Jani Hotanen

    Lainsäädäntöneuvos Pekka Kemppainen arvelee, ettei supikoiran metsästyksestä tule suuren joukon puuhaa. Jos supikoiria on häiriöksi asti omassa pihapiirissä, voi supikoiran loukuttaa ja pyytää sitten metsästäjän lopettamaan sen. Tähänkin uudella asetuksella haetaan helpotusta: supikoiran saisi jatkossa lopettaa loukkuun myös taajamassa. Tällä hetkellä eläintä ei saa ampua jos lähimpään naapuriin on matkaa alle 150 metriä.

    – Esityksen mukaan se olisi sallittua. On kuitenkin ehdottoman tarkkaa, että eläimen saisi ampua vain loukkuun, lainsäädäntöneuvos Kemppainen sanoo.

    20 vuotta supikoiria metsästänyt Hotanen pohtii, ettei loukuttamisesta välttämättä tule kovin suosittua. Se vaatii aikaa ja rahaa. Loukku täytyy käydä tarkistamassa vähintään kerran päivässä, ettei eläin joudu kärsimään. Hotanen on hankkinut omiin loukkuihinsa laitteen, joka lähettää hänelle tekstiviestin, kun ansa laukeaa.

    – Olen laittanut tähän puuhaan tuhansia euroja.

    Jani Hotanen ja metsästyskoira IlmaKalle Purhonen/Yle

    Uusi laki ja asetus astuvat voimaan todennäköisesti tänä keväänä, jollei eduskunta toisin päätä. Kemppainen korostaa, että vaikka lain mennessä läpi säännöt supikoiran metsästyksessä höllenevät, eläinsuojelulakia täytyy noudattaa, kuten tähänkin asti.

    Jani Hotasen mielestä ainoa eettinen tapa lopettaa supikoira on sen ampuminen riittävän tehokkaalla aseella. Hän itse lopettaa supikoirat pistoolilla.

    Jäljelle jäänyt ruho päätyy useimmiten mullan alle.

    – Talviturkissa olevan supikoiran turkin voi ottaa talteen ja myydä, mutta ei niistä paljon rahaa saa, Hotanen sanoo.

    Juttua korjattu ke 23.1. kello 11:53 Loukut vaihtuvat koirapyyntiin syksyllä, ei kesällä, kuten jutussa aiemmin oli.
    Juttua tarkennettu ke 23.1. kello 12:11 Jani Hotasen toista kommenttia tarkennettu. Koiran on tarkoitus pysäyttää supikoira haukkumalla, ei puremalla.

    Exel Composites aloittaa yt-neuvottelut – koskee 200 työntekijää Joensuussa ja Mäntyharjussa

    Exel Composites aloittaa yt-neuvottelut – koskee 200 työntekijää Joensuussa ja Mäntyharjussa


    Komposiittituotteita valmistava Exel Composites aloittaa Suomen tuotantoaan koskevat yt-neuvottelut. Neuvottelut kohdistuvat kahteensataan työntekijään yhtiön Mäntyharjun ja Joensuun tehtailla. Yhtiön tuotekehitys-, myynti- ja...

    Komposiittituotteita valmistava Exel Composites aloittaa Suomen tuotantoaan koskevat yt-neuvottelut.

    Neuvottelut kohdistuvat kahteensataan työntekijään yhtiön Mäntyharjun ja Joensuun tehtailla. Yhtiön tuotekehitys-, myynti- ja asiakaspalvelutoiminnot jäävät neuvottelujen ulkopuolelle.

    Vähennystarpeen taustalla on yhtiön mukaan etenkin telekommunikaatiotoimialan vähentynyt kysyntä.

    – Taustalla on työn väheneminen ja kannattavuuden heikentyminen. Viime vuoden loppua kohti ja alkuvuonna telecom-toimialalla on ollut suuria haasteita, mikä on vähentänyt töiden määrää, kertoo Exel Compositesin talousjohtaja Mikko Kettunen.

    "Vähennystarve on maltillinen"

    Yhtiön mukaan vähennystarve on enintään yhdeksän työntekijää. Noin kaksi kolmasosaa yhtiön Suomen-tehtaiden työntekijöistä työskentelee Joensuun Heinävaarassa ja loput Mäntyharjussa. Yt-neuvottelut saadaan päätökseen helmikuun aikana.

    – Suhteutettuna työntekijämäärään vähennystarve on varsin maltillinen. Vaikka joudumme yt-neuvottelut järjestämään, meillä on silti kilpailukykyä. Tarkoituksena on panostaa edelleen uusien tuotteiden kehittämiseen ja uusien asiakkuuksien hankkimiseen. Töitä meidän molemmilla tehtailla riittää, mutta ei valitettavasti kaikille tämänhetkisille työntekijöille, Kettunen toteaa.

    Yhtiö uskoo Suomen-tehtaiden tulevaisuuteen

    Exel Compositesilla on käynnissä maailmanlaajuinen kustannussäästöohjelma, jolla pyritään kolmen miljoonan euron vuosittaisiin säästöihin. Osana säästöohjelmaa yhtiö pohtii myös kuuden Euroopan-tehtaansa tulevaisuutta. Lisäksi säästöjä haetaan Yhdysvalloista ja kahdelta Kiinan-tehtaalta.

    – Mitään päätöksiä tuotantolaitosten sulkemisesta ei ole toistaiseksi tehty. Kaikkia vaihtoehtoja tietenkin tarkastellaan avoimin silmin, Kettunen sanoo.

    Suomen tuotantolaitosten osalta tulevaisuus näyttää kuitenkin kohtuullisen valoisalta.

    – Nyt aloitetuissa yt-neuvotteluissa vähennystarve on vain noin viisi prosenttia yhtiön Suomen työntekijöistä. Uskomme tämän riittävän tässä vaiheessa Suomessa. Jos olisimme lyhyellä tähtäimellä suunnittelemassa tehtaiden sulkemisia, ei näissä neuvotteluissa olisi paljoa tolkkua.

    Sanomalehdet julkaisivat kohutun Fingerpori-sarjakuvan – johto pyytää anteeksi

    Sanomalehdet julkaisivat kohutun Fingerpori-sarjakuvan – johto pyytää anteeksi


    Kaakon viestinnän sanomalehtien sarjakuvat-sivulla julkaistiin tänä aamuna aiemmin ristiriitaisen vastaanoton saaneen vitsin sisältänyt sarjakuva. Sarjakuvassa vitsaillaan lapseen kohdistuvasta seksuaalisesta toiminnasta. Sama sarjakuva aiheutti...

    Kaakon viestinnän sanomalehtien sarjakuvat-sivulla julkaistiin tänä aamuna aiemmin ristiriitaisen vastaanoton saaneen vitsin sisältänyt sarjakuva. Sarjakuvassa vitsaillaan lapseen kohdistuvasta seksuaalisesta toiminnasta.

    Sama sarjakuva aiheutti kohun syksyllä, kun Helsingin Sanomat julkaisi sen.

    Helsingin Sanomat poisti sarjakuvan verkkosivultaan ja kertoi laaduntarkkailunsa pettäneen. Toimituspäällikkö Esa Mäkisen mukaan sarjakuvaa ei olisi julkaistu, jos se olisi havaittu etukäteen.

    Ristiriitaisen vitsin sisältänyt sarjakuva julkaistiin nyt Etelä-Saimaan, Kymen Sanomien, Kouvolan Sanomien, Länsi-Savon ja Itä-Savon printtilehdissä sekä verkkojulkaisuissa.

    Kaakon viestinnän sisältöjohtaja Pekka Lakka pyytää lehtien verkkosivuilla anteeksi sarjakuvan aiheuttamaa mielipahaa. Hän sanoo sarjakuvan olleen täysin asiaton.

    – Lehden arvoihin ei kuulu huono huumori äärimmäisen vakavista asioista, Lakka lisää tiedotteessa.

    Ylelle Lakka ei aiemmin aamulla suostunut kommentoimaan sarjakuvan julkaisuperusteita.

    Fingerporin luoja on sarjakuvapiirtäjä Pertti Jarla.

    21.1.2019 klo 10.38 Juttuun lisättiin, että sarjakuva julkaistiin myös Länsi-Savossa ja Itä-Savossa.

    Pääkuvaa rajattu 21.1.2019 klo 10.45.

    21.1.2019 klo 11:38 – Keskustelu on suljettu jatkuvien keskustelusääntöjen rikkomisten takia

    Apuun saapuva palomies voi olla valvonut 39 tuntia – kaksi pelastuslaitosta käyttää työaikamallia, jonka palomiehet kokevat kuormittavaksi

    Apuun saapuva palomies voi olla valvonut 39 tuntia – kaksi pelastuslaitosta käyttää työaikamallia, jonka palomiehet kokevat kuormittavaksi


    Tästä on kyseKaksi pelastuslaitosta käyttää erilaista työvuoromallia kuin maamme 20 muuta pelastuslaitosta.Kaksivuorotyötä tekevät palomiehet kokevat uupumusta, koska eivät pysty palautumaan työkuormituksesta.Kaksivuorotyö on tullut...

    Tästä on kyseKaksi pelastuslaitosta käyttää erilaista työvuoromallia kuin maamme 20 muuta pelastuslaitosta.Kaksivuorotyötä tekevät palomiehet kokevat uupumusta, koska eivät pysty palautumaan työkuormituksesta.Kaksivuorotyö on tullut veronmaksajille kalliimmaksi kuin 24-tuntinen työaika.

    "Kavereita on tullut työvuoroon niin väsyneenä, että ne on vaan ollut pakko ottaa pois yksiköstä ja komentaa nukkumaan."

    Keski-Suomen pelastuslaitoksella hälytyksen tullessa pohditaan nykyään sydän kylmänä, kuka työvuorossa olevista miehistä on vähiten väsynyt vaativimpiin tehtäviin.

    Keski-Suomen ympäri vuorokauden päivystävillä palolaitoksilla koetaan, että päällystö ei kuuntele kentällä työskenteleviä. Huonosta työilmapiiristä kertonee myös se, että yksikään haastateltavista pelastajista ei halua nimeään julkisuuteen. Eräs heistä toteaa, että henkilöllisyyden paljastuminen toisi varmasti potkut. Pelastajilta saadut kommentit on kursivoitu jutussa.

    Keski-Suomessa päivystäviä palolaitoksia on Jyväskylässä ja Äänekoskella.

    Syynä pelastajien väsymykseen on Etelä-Savossa vuonna 2016 ja Keski-Suomessa vuotta myöhemmin käyttöön otettu kaksivuorotyö. Nyt laitoksilla tehdään erillisiä päivä- ja yövuoroja entisen 24 tunnin vuorojen sijaan.

    Työntekijät vastustivat muutosta, mutta työnantaja käytti direktio-oikeuttaan määrätä työajoista.

    Suomessa on 22 pelastuslaitosta, joista 20:ssa pelastajat tekevät 24 tunnin työvuoroja. Vuorokauden työn jälkeen on yksi lepopäivä ja kaksi vapaapäivää.

    Etelä-Savon pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Seppo Lokka sanoo, että työnantaja on halunnut ottaa tehokkaasti käyttöön kaikki vuorokauden tunnit, ilman rajoituksia.Juho Liukkonen / Yle

    Palomiesliiton teettämän selvityksen mukaan 91 prosenttia pelastajista kokee, että pitkä työvuoro on mielekkäin tapa tehdä palomiehen työtä. Pitkällä vapaalla ehtii palautua ennen seuraavaa työvuoroa.

    Etelä-Savon pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Seppo Lokka sanoo, että nyt työtä on helpompi organisoida.

    – Työvuorojen suunnittelu sujuu jouhevammin ja on pystytty järjestämään erilaisia koulutuksia.

    Mikä ihmeen aktiivityöaika?

    "Pelastuslaitoksen toimintavalmius on romuttunut vaaralliselle tasolle ja erikoisosaajat karkaavat toisille paikkakunnille."

    Viimeiset parikymmentä vuotta palomiehet ovat pääosin tehneet vuorokausirytmistä työaikaa. 24 tunnin työaikaa on tehty aluehallintovirasto AVI:n myöntämillä poikkeusluvilla. Vuonna 2016 lupaviranomainen kiristi poikkeusluvan ehtoja: pitkissä työvuoroissa ei saa teettää töitä 12 tunnin aktiivityön jälkeen.

    Koska virallinen määritelmä aktiivityöajalle puuttuu, jokainen pelastuslaitos voi tehdä siitä oman tulkintansa.

    Keski-Suomessa pelastuslaitoksen johto päätti, että uutta poikkeuslupaa ei haeta. Tämä tarkoitti ympäri vuorokauden päivystäville paloasemille toisenlaista työrytmiä.

    Keski-Suomen pelastuslaitoksen pelastusjohtajan Simo Tarvaisen mukaan Jyväskylän ja Mikkelin vuorotyömallilla työnantaja välttää riskin aktiivityöajan ylittymisestä.Petri Aaltonen / Yle

    Keski-Suomen pelastusjohtaja Simo Tarvainen perustelee työmallimuutosta säädösten noudattamisella.

    – AVI:n aiemmin myöntämissä poikkeusluvissa ei ollut aktiivituntirajoituksia. Kun rajoitukset tulivat, niin mehän ei voida niitä noudattaa.

    20 muussa pelastuslaitoksessa säädös tulkitaan toisin.

    Samaan aikaan kun valtakunnassa puuhattiin kaikkien työaikaa pidentävää kiky-sopimusta, Jyväskylässä palomiehet siirtyivät kokonaispalkkaan ja heidän työaikansa väheni entiseen verrattuna kahdella tunnilla viikossa.

    Yhden vuoden aikana tämä tarkoittaa yli 13 000 tuntia vähemmän auttavia käsiä Keski-Suomen pelastustoimessa. Samalla kustannukset nousivat vuositasolla noin 300 000 euroa.

    Tarvaisen mukaan tavoitteisiin on päästy. Mutta millä hinnalla?

    Hyvinvointimittarit punaisella

    "Toinen yövuoro peräkkäin ja olin ollut valveilla 39 tuntia, kun hälytykseen tuli lähtö. Tosi moni sanoo, että ei pysty nukkumaan päivällä."

    Keski-Suomen pelastuslaitoksen 24/7 päivystysasemien henkilöstölle tehdyn työhyvinvointikyselyn tulokset ovat hälyttäviä.

    Etenkin työstä palautuminen koetaan vaikeaksi, eivätkä omat voimavarat ole tasapainossa työkuormitukseen nähden. Lisäksi työntekijät kokevat, että heidän työhyvinvoinnistaan ei välitetä.

    Pelastustyöntekijöiden etujärjestön Palomiesliiton johtaja Kim Nikula kertoo, että Jyväskylän ja Mikkelin palomiehiltä on tullut yhdenmukaista viestiä työoloista.

    – Näissä molemmissa pelastuslaitoksissa, jossa tämä niin sanottu väkivaltainen työaikamuutos on tehty, niillä voidaan todella huonosti, huokaa Nikula.

    Jyväskylässä ja Mikkelissä pelastustoiminnasta saattaa huolehtia uupuneet ammattilaiset.Niko Mannonen / Yle

    Keski-Suomen pelastuslaitoksen palomiesten työnantaja on Jyväskylän kaupunki. Kaupungin henkilöstöjohtaja Arja Aroheinä sanoo, että hyvinvointikyselyn tulokset otetaan vakavasti.

    – Myös AVI on tästä meiltä kysynyt ja sen vuoksi olemme työterveyshuollon kanssa pohtineet, miten voisimme vielä objektiivisemmin mitata pelastajien fyysistä palautumista.

    Aluehallintovirasto teki lokakuussa 2018 Keski-Suomen pelastuslaitokselle työsuojelutarkastuksen ja kyselyn, jonka mukaan työpaikalla on useita kehittämiskohteita.

    Tehokas toiminta tositilanteessa perustuu jatkuvaan harjoitteluun ja käskyttämiseen. Juha Virranniemi / Yle

    Myös Mikkelissä palomiehille on tehty vuorotyömallin aikana työhyvinvointimittauksia. Tulokset ovat todella huonoja, kertoo Mikkelin vakinaiset palomiehet ry:n luottamusmies Vesa Olkkonen.

    Etenkin pitkänmatkalaisille vuorotyö on ollut rankkaa ja perhe-elämä kärsinyt.

    – Olemme huolissamme. Sitä en tiedä, ovatko muut niin huolissaan, koska mittauksilla ei ole ollut mitään vaikutusta tähän työmalli-asiaan, kertoo Olkkonen.

    Johtajuus 2000-luvulle

    "Kun mennään aivan järkyttävällä tavalla väärään suuntaan, olisi kiva, että joku kertoisi miksi."

    Jyväskylässä pelastustyötä tekevät kokevat, että heitä ei kuulla eikä arvosteta. Palomiesliiton Kim Nikula sanoo, että henkilöstön työhyvinvointi on osittain myös johtamiskysymys. Joillakin laitoksilla toiminta voi olla hyvin hierarkista.

    Selvää on, että tilannepaikkajohtaminen täytyykin perustua käskyttämiseen. Liekkien nuollessa ullakkoa ei ole aikaa neuvotella toimintamallista, vaan käskyjä totellaan.

    Nikulan mukaan pelastusalalla pitäsi pyrkiä kehittämään työyhteisön tiedolla johtamista ja tiimijohtamista. Aivan kaikilla pelastuslaitoksilla ei olla päästy siihen, missä muu yhteiskunta menee.

    – Kun niissä päästäisiin edes kaksituhatta luvulle, toteaa Nikula.

    Kun työntekijät eivät ymmärrä päätöksiä ja kokevat, ettei heitä kuulla, se johtaa välien kiristymiseen johdon ja henkilöstön välillä.

    – Työaikamalli kuuluu työnantajan direktio-oikeuteen, mutta kyllä tänä päivänä valistuneet johtajat kuuntelevat alaisiaan ja pyrkivät mahdollisimman yhdenmukaiseen ratkaisuun. Kriisiin ajautuminen ei ole kenenkään etu.

    Kuka tästä hyötyy?

    "Me on pohdittu pitkään, että kuka tästä hyötyy? Ei ainakaan veronmaksajana toimiva kuntalainen, joka saa henkisesti ja fyysisesti väsyneen pelastajan auttamaan."

    Pelastajien väsymys näkyy työpaikoilla pahantuulisuutena ja siten, että pienimmästäkin syystä haetaan sairaslomaa.

    Työaikamuutoksen jälkeen sairaslomapäivien määrät ovat Jyväskylässä noin kolminkertaistuneet. Työtapaturmien vuoksi syntyneet sairaspäivät ovat kasvaneet yli 71 prosenttia.

    Toki myös työpaikalla vietettyjen päivien määrä on noussut neljäviikkoisjaksossa 8 päivästä 15:een.

    Palomiesten sairaspoissaolojen määrät ovat kasvaneet kahteen vuoroon siirtymisen jälkeen.Keijo Salokangas / Yle

    "Kun kotona on pienet lapset, ei päivällä pysty nukkumaan. Tässä tulee vähitellen hulluksi."

    Jotta Keski-Suomen pelastuslaitos pysyisi lupaamassan palvelutasossa, ylityötuntien määrä on noussut parissa vuodessa kahdeksantoistakertaiseksi entiseen vuorokausirytmiin verrattuna.

    Suurin ongelma on nimenomaan kuormituksen lisääntyminen. Puolet työstä on yövuoroja, joista palautumiseen ei jää tarpeeksi aikaa ennen seuraavaa vuoroa.

    Sekä Etelä-Savon että Keski-Suomen pelastusjohtajat sanovat, että työaikamuutoksella on saavutettu sille asetetut tavoitteet eli esimerkiksi noudatetaan aluehallintoviraston työaikasäädöstä.

    Näillä työhakemuksilla saatiin töitä – 12 asiaa, jotka voimme oppia onnistuneiden hakemusten kirjoittajilta

    Näillä työhakemuksilla saatiin töitä – 12 asiaa, jotka voimme oppia onnistuneiden hakemusten kirjoittajilta


    Ansioluettelo on selkeä lista omasta kokemuksesta. Netti on pullollaan samankaltaisia CV-pohjia, joihin voi lähes mekaanisesti täydentää omat tietonsa. Hakemus on usein ensimmäinen tilaisuus kertoa itsestä ja herättää työnantajan...

    Ansioluettelo on selkeä lista omasta kokemuksesta. Netti on pullollaan samankaltaisia CV-pohjia, joihin voi lähes mekaanisesti täydentää omat tietonsa. Hakemus on usein ensimmäinen tilaisuus kertoa itsestä ja herättää työnantajan kiinnostus.

    Viisi työpaikan saanutta lupasi esitellä oman hakemuksensa. He jakavat parhaat oivalluksensa hakemuksen kirjoittamisesta.

    Jos olet hakemassa kesätöitä, kannattaa laittaa korvan taakse myös nämä viisi vinkkiä ja kahden kokeneen rekrytoijan antamat neuvot.

    Jutun työhakemusten tekstiä voi suurentaa. Klikkaa vain ensin hakemuksen alla olevan suurennuslasin kuvaa, jonka jälkeen voit lähentää kuvan plus-napista ja kauentaa miinus-napista.

    Jos hakemukset eivät näy, voit avata jutun auki selaimella tästä.

    Onnea töiden hakuun!

    Kehut auttoivat löytämään omat vahvuudet Enniveera Yli-ViikariEmilia Korpela / Yle

    Enniveera Yli-Viikari, pikaruokatyöläinen, Burger King

    "Tee hakemuksesta erilainen kuin CV:stä. Aikaisemmin olen kertonut vanhoista työpaikoistani työhakemuksessa, mutta nyt ajattelin, että niitä ei tarvitse luetteloida. Kun kerrot kokemuksestasi jo CV:ssä, omista taidoistaan voi kertoa muulla tavoin kuin luettelona.

    Mieti, miten ihmiset näkevät sinut. Olen pyrkinyt laittamaan hakemukseeni sen, mitä esimerkiksi kaverit tai ihmiset entisessä työpaikassa ovat sanoneet. Ei auta, jos olen yksin kotona iloinen, jos muut eivät näe minua sellaisena."

    Enniveera Yli-ViikariEmilia Korpela / YleRehellisyys loi luottamusta Reeta HurskainenEmilia Korpela / Yle

    Reeta Hurskainen, palveluesimies ja sairaanhoitaja, Terveystalo

    "Käännä kokemattomuus vahvuudeksi. Kerroin, että kaikki on aluksi uudessa työssä haasteellista, koska en ole ollut ennen yksityisen terveydenhoidon puolella enkä esimies asemassa. Kirjoitin, että uskon selviytyväni siitä. Uudet asiat eivät haittaa, koska pystyn oppimaan niistä. Toisaalta voin tuoda työpaikalle itsekin uusia ajatuksia.

    Omien heikkouksien tunnistaminen on valtti. Täytyy olla sinut omien heikkouksien kanssa ja tiedostaa, että jokaisessa meissä vahvuuksia ja kehittämistarpeita. Työhakemus ei ole itsensä ylistämistä, vaan siinä täytyy olla rehellinen. Jossain vaiheessa omat puutteetkin tulevat ilmi, mutta niistä itse kertominen luo luottamusta. Minusta työhakemus ei ole itsensä kehumista vaan itsestä kertomista."

    Reeta HurskainenEmilia Korpela / YleVaatimattomuus romukoppaan Heidi HänninenEmilia Korpela / Yle

    Heidi Hänninen, viestintäpäällikkö, Mikkelin kaupunki

    "Lue ilmoitus huolellisesti. Aloitan työhakemuksen kirjoittamisen etsimällä ilmoituksesta, millaista työntekijää työnantaja hakee ja mitä taitoja minulla on heille tarjota. Paikkaa hakiessa täytyy olla tosissaan. Täytyy uskoa, että minusta on haettavaan työhön. Kun kirjoitan hakemusta, pidän työnhakuilmoituksen koko ajan vieressä. Yritän vastata työnantajan toivomuksiin. Jos ilmoituksessa ei ole riittävästi tietoa, soitan ja kysyn lisätietoja.

    Valmiin pohjan täyttämisen lisäksi mukaan voi liittää vielä toisen hakemuksen. Pohdin tätä paikkaa hakiessa, että pitäisikö tehdä lisäksi erillinen hakemus. Sain kuitenkin vastauksissa kerrottua kaiken tarvittavan. Saman asian uudelleen kirjoittaminen ei olisi ollut järkevää, koska hakemuksia lähetetään paljon. Jos kysymykset olisivat rajanneet sitä, mitä halusin kertoa, olisin voinut tehdä erillisen hakemuksen.

    Harrastusten kautta voi kertoa monipuolisuudestaan ja persoonastaan. Kerroin lopuksi, että kerään postikortteja Unescon maailmanperintökohteista. Ihmisellä on muutakin kuin työminä. Postikorttien keräily on harrastus, jota kovin moni ei harrasta, joten kerroin sen yksityiskohtana itsestäni.

    Hakemuksessa pitää olla ylpeä itsestään. Suomalaiset ovat vaatimattomia luonteeltaan, mutta sitä ei voi olla työhakemuksessa. Kun kertoo vahvuuksistaan, täytyy kokea ammattiylpeyttä. Olla ylpeä siitä, mitä on tehnyt, mitä on ja mitä osaa. Täytyy luottaa itsensä, koska ei voi hakea työtä pyydellen anteeksi, että on olemassa. Töissä tehdään usein asioita yhdessä, mutta hakemuksessa täytyy nostaa itsensä framille ja kertoa vahvasti omasta roolistaan."

    Heidi HänninenEmilia Korpela / YleÄidin neuvosta kannatti pitää kiinni Aino PulliainenEmilia Korpela / Yle

    Aino Pulliainen, siivooja, Mikkeli Siivotaan Oy

    "Poimi vanhat kikat uuteen hakemukseen. Aloitan aina kirjoittamisen tyhjälle paperille. En käytä vanhoja hakemuksia pohjana, mutta olen kirjoittanut esimerkiksi kaikkiin hakemuksiin, että olen työtä pelkäämätön. Äitini neuvoi minua kirjoittamaan sen, kun kirjoitin ensimmäisiä työhakemuksia. Minusta se kuvaa minua hyvin.

    Ole valmiina todistamaan työhakemuksessa olevat väitteet. Hakemukseen kirjoitan asioita, jotka uskon olevan totta. Itse jouduin todistamaan olevani työtä pelkäämätön antamalla työnäytteen. Siivosin vessan ja luuttusin lattian. Siitä huomasi, ettei kirjoittamani ole vain sananhelinää."

    Aino PulliainenEmilia Korpela / YleSoittamalla pystyy yhä erottumaan Heikki BrotkinEmilia Korpela / Yle

    Heikki Brotkin, System Specialist, Fujitsu

    "Soita hakemaasi paikkaan. Kun ottaa yhteyttä, pystyy tuomaan todeksi asiat, joista on kirjoittanut paperille. Kannattaa myös soittaa rekrytoinnin jälkeen. Jos ei saa työtä, voi kysyä, miksi paikka ei auennut. Aktiivisuus voidaan palkita myöhemmin, jos siten jää työnantajalle mieleen.

    Onnistumisesta kertominen tuo hyvän loppusilauksen. Pidän hakemuksessani siitä, että kerroin, mikä tuo minulle onnistumisen tunteen. Sitä kysytään usein haastattelussakin."

    Heikki BrotkinEmilia Korpela / Yle
    Kostiaisen veljeksillä hujahtaa helposti koko ilta ulkojäillä – tutkija suosittaa lapsia liikkumaan vähintään kolme tuntia päivässä

    Kostiaisen veljeksillä hujahtaa helposti koko ilta ulkojäillä – tutkija suosittaa lapsia liikkumaan vähintään kolme tuntia päivässä


    Veljekset Tarmo ja Taisto Kostiainen viettävät kaiken mahdollisen vapaa-aikansa ulkojäillä. Poikia on miltei mahdotonta saada pysymään poissa kodin vieressä sijaitsevalta kentältä. Pelit saadaan aina pystyyn, ja kentällä viilettää harva se...

    Veljekset Tarmo ja Taisto Kostiainen viettävät kaiken mahdollisen vapaa-aikansa ulkojäillä. Poikia on miltei mahdotonta saada pysymään poissa kodin vieressä sijaitsevalta kentältä. Pelit saadaan aina pystyyn, ja kentällä viilettää harva se päivä kymmeniä lapsia.

    Kolmen lapsen äidin Anni Kostiaisen huutelut kotiovelta syömään kaikuvat toisinaan kuuroille korville.

    – Useimmiten poikia pitää muutaman kerran käydä huutamassa ovelta. Jos muu ei auta, niin laitan pikkusiskon asialle hakemaan veljensä ruokapöytään, hän nauraa.

    Laitaatsillan kenttä Savonlinnassa on talvisin Kostiaisen perheen ykköspaikka. Kentän kunnossapito on osoitus yhteisöllisyydestä. Vireän asuinalueen kyläyhdistys on ottanut asiakseen järjestää talkoovoimin mahdollisuuden jääurheiluun. Puolenkymmentä aktiivitalkoolaista pitää kentän pelikunnossa päivittäin.

    – Tämä on hieno esimerkki siitä, mitä yhteisesti voidaan saada aikaan. Jokaisella on kiireinen arki, ja kaikki tekevät omien mahdollisuuksien mukaan osansa yhteisen hyvän eteen, Kostiainen selventää.

    Pihapelit ja -leikit innostavat

    Pihapelit ja -leikit ovat lapselle yksi tärkeimmistä liikuntamuodoista. Näin arvioi kouluikäisten lasten liikunnasta väitöskirjaa Itä-Suomen yliopistoon tekevä Eeva-Kaarina Lampinen. Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen mukaan esi- ja alakouluikäiset tytöt liikkuvat keskimäärin 1,7 ja pojat kaksi tuntia päivässä.

    Lapin urheiluopistolla opettajana työskentelevän Lampisen mielestä lapselle pitäisi kertyä liikuntaa vähintään kolme tuntia päivässä. Kolmeen tuntiin lasketaan mukaan liikunta laidasta laitaan höntsäilystä koulumatkojen taittamiseen pyörällä tai kävellen.

    – Pihapeleistä ja -leikeistä lapset ovat ihan oikeasti innostuneita. Niiden avulla saadaan sähköiseen mediaan liittyvää lasten passiivisuutta vähennettyä, Lampinen sanoo.

    Omaehtoista ja ulkona tapahtuvaa liikuntaa

    Positiivisena tutkimustuloksena Lampinen pitää erityisesti sitä, että suurin osa lasten liikunnasta on omaehtoista ja ulkona tapahtuvaa. Ohjatut urheiluharrastukset eivät ole välttämättömiä lasten liikuntamäärien turvaamiseksi. Lampisen mielestä on tärkeää, että lapset pääsevät ulkona toteuttamaan omaa luovuuttaan.

    – Kyllähän lapsi on valmiimpi, kun hänellä on itseluottamus toimintaansa ja hänelle annetaan oikeasti mahdollisuus käyttää omaa luovuuttaan ja kekseliäisyyttään.

    SaPKon juniorijoukkueissa pelaavat Kostiaisen veljekset ylittävät kirkkaasti liikuntasuositukset. Taisto, 7, on Juniori-SaPKon leijonakiekkokoululainen, ja isoveli Tarmo, 11, pelaa SaPKon E-junioreissa. Vapaapäivinään Tarmo saattaa viettää kotikentällä 5–7 tuntia päivässä. Pikkuveli ei jää paljon pekkaa pahemmaksi.

    – Olen täällä jäällä varmaan neljä tuntia päivässä, Taisto Kostiainen ynnäilee.

    Taisto (vas.) ja Tarmo Kostiaisen viettävät kaiken mahdollisen vapaa-aikansa ulkojäillä.Kalle Purhonen / Yle

    Tarmo Kostiainen sanoo harjoittelevansa ulkojäillä harhautuksia ja yläkulmalaukauksia. Veljekset seurasivat Kanadassa MM-kultaa voittaneen Nuorten Leijonien pelaajia oppimismielessä. Tuoreilta maailmanmestareilta tarttui mukaan uusia kikkoja ja vinkkejä minne laukoa.

    Entisen SaPKo-kapteenin Anssi Kostiaisen poikien suonissa virtaa jääkiekkoilijan veri, ja tavoitteet ovat sen mukaiset.

    – Päästä pelaamaan NHL:ään, tulee veljesten vastaus kuin yhdestä suusta.

    Yhteisöllisyys lisääntymässä

    Aktiivitalkoolainen Anssi Kostiainen jäädyttää Laitaatsillan kentän lähes päivittäin joko aikaisin aamulla ennen töihin lähtöään tai illalla, kun valot sammuvat kentältä. Hän jäädyttää kenttää nyt viidettä talvea. Kentän laidalla olevat vanhemmat kolaavat lunta jäältä ja katsovat myös naapureiden lasten perään.

    – Minusta tärkeintä on, että lapset pääsevät liikkumaan. Tälle alueelle on muuttanut paljon lapsiperheitä. Innokasta porukkaa löytyy kesäisin puistoon ja talvisin jääurheiluun.

    Kyläyhdistys toteutti alueelle Street Workout -puiston neljä vuotta sitten. Kiipeilytelineet ovat kovassa käytössä kesäisin.

    Yhteisöllisyys on toisista huolta pitämistä ja turvallisuuden luomista. Eeva-Kaarina Lampinen

    Väitöskirjatutkija Eeva-Kaarina Lampinen arvioi yhteisöllisyyden olevan lisääntymässä. Hän sanoo osan vanhemmista olevan hyvinkin aktiivisia järjestämään asuinalueensa lapsille pihapelejä. Kun lapset kasvavat isommiksi, pelit syntyvät usein itsestään, jos asutaan lähellä ulkojäitä.

    – Yhteisöllisyys on toisista huolta pitämistä ja turvallisuuden luomista. Kivaa yhteistä tekemistä saadaan aikaan talkoovoimin, Lampinen havainnollistaa.

    Anni Kostiainen uskaltaa lähettää lapsensa ihan keskenäänkin kodin vieressä sijaitsevalle kentälle pelaamaan.

    – Pelit saadaan aina pystyyn, eivätkä meidän lapset ole täällä koskaan yksin.

    Koululaiset pelaavat paljon keskenään, ja lasten vanhemmat osallistuvat pihapeleihin lähinnä viikonloppuisin.

    – Isommat koululaiset ottavat hienosti pienemmätkin peliin mukaan ja huomioivat heidät pelitilanteissa, Kostiainen kiittelee.

    Kostiaisen veljekset olivat kuin kotonaan tv-jutun kuvauksissa.Kalle Purhonen / YleVahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta

    Laitaatsillasta löytyy paljon aktiivisia vanhempia, ja asuinalueella koetaan vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kostiaiset muuttivat Laitaatsiltaan kuusi vuotta sitten. He valitsivat kotinsa asuinalueen ja talon perusteella.

    – Emme osanneet arvata minkälaisen lottovoiton saamme tästä yhteisöstä. Meillä on upeat naapurit, olemme koko perhe saaneet täältä tosi hyviä ystäviä, Anni Kostiainen iloitsee.

    Aktiivitalkoolainen Asko Koukkari on itsekin viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa ympäristössä, jossa yhteisöllisyys on korostunut. Paras kiitos kentän huoltotöistä tulee katsellessa isoa lapsijoukkoa vilistämässä jäällä.

    – Täällä on parhaimmillaan melkein kolmekymmentä lasta telmimässä. Vähintään kymmenen täällä on aina pelaamassa, Koukkari sanoo hymyillen.

    Koukkarin mielestä on tärkeää lisätä lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksia.

    – Kyllähän tämä liikunta tasoittaa sitä, kun mobiililaitteet ja sähköiset välineet vetävät nykyisin niin helposti puoleensa, hän tietää.

    Tutkija Eeva-Kaarina Lampinen sanoo lasten yleiskunnon ja motoristen taitojen huonontuneen. Kun keho ja mieli ovat passivoituneessa tilassa, niin se alkaa näkyä koulumaailmassa. Tutkimuksen mukaan yli puolet lapsista ylitti suositellun kahden tunnin ruutuajan käytössä varsinkin viikonloppuisin.

    – Joillakin lapsilla saattaa mennä yli kuusikin tuntia päivässä kännykän kimpussa, Lampinen tarkentaa.

    Hän on huolissaan etenkin siitä joukosta lapsia, jotka ovat huonokuntoisia nuoresta pitäen.

    – Muutaman tunnin koululiikunnan lisääminen tai liikunnan yhdistäminen muihin oppiaineisiin olisi tärkeää, Lampinen painottaa.

    Keskusteluosiossa voit kertoa, miten teidän asuinalueellanne on tilaa pihapeleille. Osallistuvatko vanhemmat pihapelipaikkojen kunnossapitoon?