Ilmatieteen laitoksen tiedotteet

    Suomi 100 -satelliitti otti ensimmäiset kuvat maapallosta

    Suomi 100 -satelliitti otti ensimmäiset kuvat maapallosta


    Suomi 100 -satelliitti otti ensimmäiset kuvat maapallosta 14.12.2018 15:07 Suomi 100 -satelliitti toimii avaruudessa suunnitellusti, tieteelliset havainnot aloitetaan tammikuussa. Joulukuun 5. päivä...

    Suomi 100 -satelliitti otti ensimmäiset kuvat maapallosta

    14.12.2018 15:07

    Suomi 100 -satelliitti toimii avaruudessa suunnitellusti, tieteelliset havainnot aloitetaan tammikuussa.

    Joulukuun 5. päivä avaruuteen laukaistun Suomi 100 -satelliitin alijärjestelmät ovat kunnossa, yhteydenpito satelliittiin sujuu rutiinilla ja satelliitin kameralla on otettu useita kuvia. Avaruussääilmiöitä ja ionosfääriä havainnoivan radiomittalaitteen käyttö ja tieteelliset tutkimukset aloitetaan tammikuussa.

    Satelliitin kameralla otettiin ensimmäiset yksityiskohtaiset kuvat 9. joulukuuta. Ohessa näkyy ensimmäinen useasta kuvasta koostettu mosaiikkikuva, ylhäällä on pohjoinen. Kuvan ottohetkellä satelliitti on ko. päivänä Suomen yläpuolella keskipäivän aikaan, ja kuva on otettu luoteeseen päin.

    "Kuvanottohetkellä Pohjois-Euroopassa oli laaja matalapaineen alue ja siksi kuvassa lähes kaikkialla on näkyvyyttä estäviä pilvikerroksia. Jäämerellä on vanha säärintama, jonka suihkuvirtauksen untuvapilviä punertava nauha seurailee kuvan yläosassa", toteaa yksikön päällikkö Ari-Matti Harri Ilmatieteen laitokselta.

    Tutkija Jarmo Koistinen Ilmatieteen laitokselta kertoo, että punertava nauha on suihkuvirtauksen untuvapilville tyypillisen kuituinen ja kapea. Punerrus johtuu aamuruskosta, samansuuntaisena kuvassa näkyy kauempana yön musta raja.

    "Kuvassa ylivalottuneen valkoisen auringonpaisteisen alueen raja on lännessä Suomesta katsottuna. Sen yläpuolella näkyy kuuropilvien punertavia huippuja, jotka ovat kehittyneet kylmänpurkauksen alueelle Norjanmerelle", Jarmo Koistinen kertoo.

    Ilmatieteen laitos on osallistunut satelliitin instrumenttien valmistukseen, ohjausohjelmistojen kehitykseen sekä tieteelliseen tutkimusohjelmaan. Satelliitti-ohjelman päävastuu on Aalto-yliopistolla.

    "Aalto-yliopiston ja Ilmatieteen laitoksen yhteistyö on ollut erinomaista ja opiskelijat ovat työskennelleet maa-asemalla yötä päivää. Upeita tuloksia", iloitsee hankkeen vetäjä, professori Esa Kallio.

    Lisätietoja:

    tutkimusyksikön päällikkö Ari-Matti Harri, Ilmatieteen laitos, p. 050 3375623
    vanhempi tutkija Jarmo Koistinen, Ilmatieteen laitos, p. 050 5635166
    professori Esa Kallio, Aalto-yliopisto, p. 050 4205857

    Suomi 100 -satellittihankkeen verkkosivut: suomi100satelliitti.fi

    Kuva: Suomi 100 -satelliitin 9.12. keskipäivän aikaan ottamista kuvista koostettu kuvamosaiikki. 1544792865000
    Suomi 100 -satelliittiin saatiin yhteys

    Suomi 100 -satelliittiin saatiin yhteys


    Suomi 100 -satelliittiin saatiin yhteys 5.12.2018 18:45 Suomi 100 -satelliitti laukaistiin onnistuneesti avaruuteen, ja satelliittiin on nyt saatu yhteys. Havainnekuva. Kuva: Suomi100satelliitti.fi ...

    Suomi 100 -satelliittiin saatiin yhteys

    5.12.2018 18:45

    Suomi 100 -satelliitti laukaistiin onnistuneesti avaruuteen, ja satelliittiin on nyt saatu yhteys.

    Havainnekuva. Kuva: Suomi100satelliitti.fi

    Satavuotiasta Suomea juhlistava satelliitti laukaistiin vihdoin maanantaina 3. joulukuuta avaruuteen. Maanantain ja tiistain välisenä yönä satelliitti vapautettiin avaruuteen. Pian sen jälkeen se avasi antenninsa, alkoi ladata akkujaan aurinkopaneeleista tulevalla sähköllä ja lähettää radiollaan ns. majakkasignaalia. Tämä merkkisignaali otettiin vastaan tiistaiaamuna Espoossa Aalto-yliopistossa olevalla maa-asemalla, kun satelliitti tuli radallaan ensimmäisen kerran kuuluviin.

    "Meillä on nyt toimintakykyinen satelliitti avaruudessa, ja voimme odottelun sijaan keskittyä työn tekemiseen", iloitsee hanketta Aalto-yliopistossa vetävä professori Esa Kallio.

    Satelliittiin voidaan olla yhteydessä vain, kun se on näkyvissä horisontin yläpuolella. Radallaan se tulee Suomen päälle muutaman kerran päivässä, jolloin siihen voidaan olla yhteydessä noin 10 minuutin ajan.  

    Tyypillisesti sopivia ylilentoja tapahtuu kaksi tai kolme peräjälkeen. Lentojen välissä satelliitti tekee yhden, noin puolitoista tuntia kestävän, kierroksen maapallon ympäri. Satelliitin sijaintia voi seurata Suomi 100 -satelliittihankkeen verkkosivulla.

    Satelliitti havainnoi avaruussäätä ja kuvaa maapalloa

    Satelliitti tutkii radiomittalaitteellaan avaruussäätä sekä kuvaa kamerallaan maapalloa, lähiavaruuden ilmiöitä ja Suomea. Satelliitin tietokoneohjelmistosta huolehtii Ilmatieteen laitos, jolla on pitkäaikainen kokemus avaruustutkimuslaitteiden valmistuksessa. Ilmatieteen laitos on osallistunut satelliitin instrumenttien valmistukseen sekä tieteelliseen tutkimusohjelmaan.

    "Useiden viivästysten jälkeen oli hieno hetki, kun satelliitti lähetti suunnitellusti ensimmäisen merkkisignaalinsa", hanketta Ilmatieteen laitoksella johtava Ari-Matti Harri sanoo. "Kun yhteydet ovat nyt kunnossa, voimme seuraavaksi ottaa satelliitin havaintolaitteet eli radiomittalaitteen ja kameran käyttöön."

    Lisätietoja:

    tutkimusyksikön päällikkö Ari-Matti Harri, Ilmatieteen laitos, puh. 050 337 5623, ari-matti.harri@fmi.fi

    professori Esa Kallio, Aalto-yliopisto, puh. 050 420 5857, esa.kallio@aalto.fi

    Suomi 100 -satelliittihankkeen verkkosivut: http://suomi100satelliitti.fi/

    1544028321000
    Itsenäisyyspäivää juhlitaan poutasäässä suuressa osassa maata

    Itsenäisyyspäivää juhlitaan poutasäässä suuressa osassa maata


    Itsenäisyyspäivää juhlitaan poutasäässä suuressa osassa maata 4.12.2018 14:08 Tämänhetkisen ennusteen mukaan 101-vuotiasta Suomea juhlitaan etelässä ja maan keskiosassa enimmäkseen poutaisessa säässä, mutta pohjoisessa...

    Itsenäisyyspäivää juhlitaan poutasäässä suuressa osassa maata

    4.12.2018 14:08

    Tämänhetkisen ennusteen mukaan 101-vuotiasta Suomea juhlitaan etelässä ja maan keskiosassa enimmäkseen poutaisessa säässä, mutta pohjoisessa sataa laajalti lunta.

    Kuva: Hannu Manninen

    Ilmatieteen laitoksen tiistaina 4.12. tekemän ennusteen mukaan itsenäisyyspäivän sää on maan etelä- ja keskiosassa enimmäkseen poutainen. Paikalliset lumikuurot ovat kuitenkin mahdollisia ja pilvisyys vaihtelee. Maan pohjoisosassa aamulla sataa laajalti lunta, mutta iltapäivällä lumisadealue alkaa väistyä itään Venäjälle. Päivän aikana pohjoisen lumikertymät ovat pääasiassa 1‒5 senttimetriä.

    "Itsenäisyyspäivänä matalapaine tuo lumisateita maan pohjoisosaan, mikä voi Lapissa ja Koillismaalla huonontaa ajokeliä, mutta päivän aikana matalapaine väistyy itään", sanoo päivystävä meteorologi Nina Karusto Ilmatieteen laitokselta.

    Lämpötila on koko maassa nollan ja miinus viiden asteen välillä, länsi- ja lounaisrannikolla on hieman lauhempaa.

    Itsenäistä Suomea on juhlittu monenlaisessa säässä

    Viime vuonna itsenäisyyspäivänä suuressa osassa maata oli poutaista pakkassäätä. Lähinnä maan itäosassa, varsinkin itärajan tuntumassa, tuli lumikuuroja, joissa lunta satoi noin 1‒2 senttiä. Lauhinta oli etelä- ja lounaisrannikolla, missä lämpötila oli nollan tuntumassa. Kylmintä oli Pohjois-Lapissa, missä lämpötila oli -25 ja -30 asteen välillä.

    Nykyilmastossa itsenäisyyspäivää vietetään tyypillisesti pakkassäässä, ainoastaan etelä- ja länsirannikolla lämpötila kohoaa hieman suojan puolelle. Öisin on Lapissa yleensä pakkasta yli 10 astetta, etelässäkin muutamia asteita. Lunta on koko maassa rannikkoseutuja lukuun ottamatta.  

    Suomen historiaan mahtuu sään puolesta monenlaisia itsenäisyyspäiviä. Lauhinta oli vuonna 2006, jolloin Salossa mitattiin silloiseksi Suomen joulukuun lämpöennätykseksi 10,8 astetta. Erityisen kylmää oli muun muassa 1973 ja 1985, joista jälkimmäisenä Sallassa mitattiin -37,6 astetta.

    Lisätietoja:

    Itsenäisyyspäivän sää sadan vuoden ajalta
    Sää Suomen itsenäistyessä 6.12.1917

    Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,85 e/min + pvm)
    Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)

    Säätä Twitterissä seuraavat @meteorologit

    1543925310000
    Marraskuu oli lauha ja kuiva

    Marraskuu oli lauha ja kuiva


    Marraskuu oli lauha ja kuiva 3.12.2018 13:14 Leuto marraskuu päätti leudon syksyn. Marraskuun puolivälissä oli poikkeuksellisen vähän lunta. Kuva: Eija Vallinheimo Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan...

    Marraskuu oli lauha ja kuiva

    3.12.2018 13:14

    Leuto marraskuu päätti leudon syksyn. Marraskuun puolivälissä oli poikkeuksellisen vähän lunta.

    Kuva: Eija Vallinheimo

    Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan marraskuu oli koko maassa tavanomaista leudompi, Lapissa jopa poikkeuksellisen leuto eli vastaava toistuu keskimäärin harvemmin kuin kerran 30 vuodessa. Lämpötilapoikkeama pitkän ajan keskiarvosta oli etelän noin kahdesta asteesta Pohjois-Lapin yli kuuteen asteeseen.

    Kuukauden ylin lämpötila oli Kemiönsaaren Kemiössä 1. päivänä mitattu 11,0 astetta. Alin lämpötila oli puolestaan Sallan Naruskassa 27. päivänä mitattu -22,0 astetta.

    Sadetta kertyi marraskuussa alle puolet tavanomaisesta määrästä lähes koko maassa. Vähiten suhteessa tavanomaiseen satoi maan etelä- ja keskiosassa, jossa näin kuiva marraskuu toistuu 10–30 vuoden välein. Eniten marraskuussa satoi Puolangan Paljakalla, 49,1 millimetriä, ja vähiten Lappeenrannan Lepolassa, 7,3 millimetriä.

    Lauha ja kuiva marraskuu johti myös poikkeuksellisen vähäiseen lumipeitteeseen marraskuun puolivälin aikoihin, jolloin lähes koko Lappikin oli lumeton. Kuukauden vaihtuessa lunta oli maan itä- ja pohjoisosassa pääosin 1–10 senttimetriä. Lännessä maa oli suurelta osin lumeton.

    Syksy oli tavanomaista lämpimämpi

    Syksy eli syys-marraskuu oli suuressa osassa maata 1–3 astetta tavanomaista lämpimämpi. Näin lämmin syksy esiintyy Suomessa keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa, tosin edellinen vastaavanlainen syksy oli vuonna 2015.

    Syksy oli maan länsiosassa sekä Länsi-Lapissa tavanomaista kuivempi. Muualla sadetta kertyi melko tavanomainen määrä.

    Lisätietoja:

    Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
    Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,85 e/min + pvm)

    Marraskuun säätilastot

    1543835690000
    Väitös: Itämeren virtauksia selvitettiin laskennallisilla merimalleilla

    Väitös: Itämeren virtauksia selvitettiin laskennallisilla merimalleilla


    Väitös: Itämeren virtauksia selvitettiin laskennallisilla merimalleilla 30.11.2018 10:09 Ilmatieteen laitoksen tutkija Antti Westerlund selvitti väitöstyössään Suomen merialueiden virtauksia laskennallisilla merimalleilla....

    Väitös: Itämeren virtauksia selvitettiin laskennallisilla merimalleilla

    30.11.2018 10:09

    Ilmatieteen laitoksen tutkija Antti Westerlund selvitti väitöstyössään Suomen merialueiden virtauksia laskennallisilla merimalleilla. Tutkimuksessa löydettiin uusia piirteitä Suomenlahden virtauskentästä. Tiedot ovat hyödyllisiä, kun selvitetään esimerkiksi öljyn kulkeutumista meressä.

    Yli sata vuotta sitten merialueiden virtauksia tutkitiin kuvan kaltaisilla majakkalaivoilla. Kuva: Kansallisarkisto

    Itämeren virtausolot vaikuttavat muun muassa siihen, miten ravinteet tai öljy kulkeutuvat vedessä. Virtauksilla on merkitystä myös, kun arvioidaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia merialueilla. Varhaisimmat Suomen merialueiden yleistä kiertoliikettä kartoittaneet tutkimukset tehtiin yli sata vuotta sitten, ja ne perustuivat majakkalaivahavaintoihin. Sittemmin tietoja on täydennetty muun muassa laskennallisilla merimalleilla. Itämeren pohjoisissa altaissa on voitu pitkällä aikavälillä havaita vastapäivään kiertävä pintavirtaus.

    Ilmatieteen laitoksen tutkija Antti Westerlund tutki väitöstyössään, miten Suomenlahden keskivirtauskenttä vaihtelee vuodenaikojen välillä ja miten tuulet vaikuttavat virtauksiin.

    "Mallituloksista lasketuissa pintavirtausten keskiarvoissa ei näkynyt aiemmissa tutkimuksissa havaittua Suomen rannikkoa myötäilevää länteen suuntautuvaa virtausta", kertoo Westerlund.

    Tämän joistain aiemmista tutkimuksista poikkeavan tuloksen ymmärtämiseksi merimallin virtauskenttiä analysoitiin neuroverkkoihin perustuvalla koneoppimismenetelmällä. Menetelmää ei ole aiemmin sovellettu Itämeren virtausten tutkimukseen.

    Tuulten suuntajakauma vaikuttaa virtauksiin merkittävästi

    Analyysin tuloksissa korostui vallitsevien tuuliolojen merkitys merialueen virtauksille: suhteellisen pienetkin muutokset tuulten suuntajakaumassa saattavat muuttaa merkittävästi Suomenlahden keskivirtauksia. Aiemmasta poikkeavat tulokset voivat johtua paitsi meren virtausolojen muuttumisesta, myös käytettyjen mallien heikkouksista. Suomenlahden virtausdynamiikan samankaltaisuus estuaarien eli jokisuulahtien kanssa tuli tutkimuksessa esille selvästi.

    Tutkimuksen tulokset asettavat jossain määrin kyseenalaiseksi keskivirtauskäsitteen hyödyllisyyden, kun ainesten kulkeutumista analysoidaan Suomenlahdella. Alueen monimutkainen virtausdynamiikka ja sen seuraukset ainesten kulkeutumiselle ovat monilta osin kuitenkin vielä avoimia kysymyksiä. Suomenlahden erikoispiirteet, kuten monimutkainen rantaviiva, vaihtelevat sääolot ja suuret jokivirtaamat, tekevät mallintamisesta haastavaa.

    "Aiempia käsityksiä virtauskentän rakenteesta pitää nyt arvioida uudestaan ja jatkotutkimus onkin tarpeellista. Erityisesti alueellisesti aiempaa kattavammat virtausmittaukset Suomenlahdelta olisivat tervetulleita", Westerlund kertoo.

    Lisätietoja:

    tutkija Antti Westerlund, Ilmatieteen laitos, puh. 050 465 4613, antti.westerlund@fmi.fi

    Väitöskirja on saatavilla verkossa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-336-055-6

    Antti Westerlundin väitöskirja "Modelling circulation dynamics in the northern Baltic Sea" tarkastettiin perjantaina 23.11.2018 Helsingin yliopistossa. Vastaväittäjänä oli Dr. Andreas Lehmann (GEOMAR Helmholtz Centre for Ocean Research, Kiel, Saksa) ja kustoksena professori Petteri Uotila Helsingin yliopistosta.

    Tutkimusta rahoittivat Maj ja Tor Nesslingin säätiö ja Ilmatieteen laitos. Ilmatieteen laitos toteutti tutkimuksen yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen (SYKE), Venäjän akatemian merentutkimusinstituutin (IORAS) ja Ruotsin ilmatieteen laitoksen (SMHI) kanssa. Tutkimuksessa käytettiin eurooppalaisena yhteistyönä kehitettyä avoimen lähdekoodin NEMO-virtausmallia.

    1543565353000
    FINNARP 2018 -tutkimusretkikunta lähtee kohti Etelämannerta

    FINNARP 2018 -tutkimusretkikunta lähtee kohti Etelämannerta


    FINNARP 2018 -tutkimusretkikunta lähtee kohti Etelämannerta 26.11.2018 11:57 Suomalainen FINNARP-retkikunta lähtee jälleen Etelämantereelle 30. marraskuuta. FINNARP-tutkimusmatkat alkoivat 30 vuotta sitten, jolloin ensimmäinen...

    FINNARP 2018 -tutkimusretkikunta lähtee kohti Etelämannerta

    26.11.2018 11:57

    Suomalainen FINNARP-retkikunta lähtee jälleen Etelämantereelle 30. marraskuuta. FINNARP-tutkimusmatkat alkoivat 30 vuotta sitten, jolloin ensimmäinen retkikunta lähti pystyttämään tutkimusasema Aboan Kuningatar Maudin maalle. Nyt lähtevä retkikunta viettää Suomen Etelämannertutkimusasema Aboalla kaksi kuukautta.

    Kuva: FINNARP

    Seuraavaa Etelämantereelle suuntaavaa retkikuntaa varustellaan parhaillaan. Vuoden 2018 retkikunta lähtee matkaan 30. marraskuuta, ja palaa Suomeen helmikuun puolivälissä. Retkikuntaan kuuluu kymmenen henkeä: retkikunnan johtaja, emäntä, mekaanikko ja lääkäri sekä kolme tutkijaa. Tekninen erikoisasiantuntija ja FINNARP-operaatioiden päällikkö liittyvät retkikuntaan tammikuussa.

    Etelämantereen kesän aikana tehdään meteorologisia tutkimuksia ja kerätään automaattisten mittalaitteiden ympäri vuoden keräämää tietoa. Aboalla ja sen ympäristössä on muun muassa sääasemia, maan ja jään järistyksiä mittaava seismometri, geodeettisia tutkimuksia tukeva GPS-asema sekä lumen ja jään fysikaalisia ominaisuuksia mittaavia asemia.

    Retkikunnan suunnitelmissa on perustaa useita meteorologista mittauspisteitä, lähettää luotauspalloja sekä asentaa ja huoltaa pysyviä mittauslaitteita. Töitä tehdään pääasiassa kentällä, 150 kilometrin säteellä Aboa-tutkimusasemalta.

    Aboa-tutkimusaseman ja FINNARP-tutkimusretkikuntien hiilijalanjäljen vähentämiseksi retkikunta tekee valmistelevia töitä myös aseman energiajärjestelmien uusimiseksi.

    Tutkimusten kohteena lumi ja meteorologia                 

    Meteorologiset olosuhteet ja lumipeite ovat Etelämantereella vahvasti kytköksissä toisiinsa, mutta vuorovaikutukseen liittyviä fysikaalisia prosesseja ei vielä kunnolla tunneta.

    "Suomen Akatemian rahoittaman ASPIRE-hankkeen päätavoitteena on lisätä tietämystä Etelämantereen lumesta, ilmakehän lämpötaloudesta ja dynamiikasta, pilvistä, sekä ilmakehässä tapahtuvasta lämmön ja kosteuden kuljetuksesta keskileveysasteilta Etelämantereelle", kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Timo Vihma. Tätä uutta tietoa sovelletaan hankkeessa myös sää- ja ilmastomallien kehitykseen.

    Aboalla ja sen ympäristössä tehtävissä tutkimuksissa mitataan lumen kiderakennetta ja sen vaikutusta lumesta heijastuvan auringonsäteilyn määrään. Käytössä on ASPIRE-hanketta varten Yhdysvalloissa rakennettu ainutlaatuinen mittalaite, jolla lumen heijastuskyky voidaan mitata tarkasti ja jatkuvatoimisesti hyvin laajalla säteilyspektrillä. Etelämantereelta tuodaan myös luminäytteitä sveitsiläisessä laboratoriossa analysoitavaksi. Mittauksia tehdään lumen pinnan energiataseesta ja sen yhteyksistä ilmakehän lämpötila-, kosteus- ja tuuliprofiileihin, joita tutkitaan säämastojen ja miehittämättömien lennokkien avulla.  

    Lisäksi Aboalta lähetetään kerran päivässä luotauspalloja, jotka mittaavat näitä profiileja noin 30 kilometrin korkeuteen asti. Luotauksien ja niitä tukevien säämallikokeiden muodossa Ilmatieteen laitos osallistuu Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n organisoimaan Year of Polar Prediction -hankkeeseen, jossa tutkitaan muun muassa sitä, miten suuri hyöty Etelämantereella tehtävistä tavanomaista runsaammista mittauksista saadaan säänennusteille.

    FINNARP-tutkimusretkikunta työskentelee Aboalla vuosittain

    Ilmatieteen laitoksella toimiva Suomen Etelämanner-operaatiot FINNARP täytti syyskuussa 20 vuotta. Se ylläpitää 30 vuotta sitten pystytettyä tutkimusasema Aboaa ja järjestää Suomen Etelämanner-tutkimusohjelman hankkeiden kenttätyöt. FINNARP avustaa myös Etelämantereen muille tutkimusasemille ja laivoille suuntautuvien suomalaisten tutkimusprojektien toteuttamisessa.

    Tutkimusmatkoilla työskennellään vuosittain noin kahden-kolmen kuukauden ajan marras- ja helmikuussa, jolloin Etelämantereella on kesä, lämpötilan pysytellessä 0–20 pakkasasteen välillä. Etelämantereen kesälle on tyypillistä jatkuva valo ja voimakas auringon säteily sekä ankarat lumimyrskyt.

    Suomen Etelämanner-tutkimusasema Aboa sijaitsee Kuningatar Maudin maalla noin 130 kilometrin päässä rannikolta, noin 5 000 kilometrin päässä Etelä-Afrikan Kapkaupungista. Tutkimusasema on pystytetty etelän kesän 1988–1989 aikana. Nykyisin Aboa tarjoaa hyvät työ- ja asuintilat 12 hengen retkikunnille. Asemalle mahtuu asumaan tilapäisesti 18 henkilöä.

    Oman tutkimusaseman rakentamisen jälkeen Suomesta on tehty tutkimusmatkoja Etelämantereelle säännöllisesti. Tutkimusaiheet ovat liittyneet muun muassa ilmatieteisiin, geologiaan ja geofysiikkaan.  

    Lisätietoja: 

    FINNARP 2018 -retkikunnan johtaja Priit Tisler, Ilmatieteen laitos, puh. 050 415 2868, priit.tisler@fmi.fi
    FINNARP-operaatioiden päällikkö Mika Kalakoski, Ilmatieteen laitos, puh. 050 359 2792, mika.kalakoski@fmi.fi
    Tutkija Juho Vehviläinen, Ilmatieteen laitos, puh. 040 159 0310, juho.vehvilainen@fmi.fi

    FINNARPin verkkosivut

    1543226267000
    Väitös: läm­pi­mät ja kos­teat il­ma­mas­sat li­sää­vät jää­ti­köi­den su­la­mis­ta

    Väitös: läm­pi­mät ja kos­teat il­ma­mas­sat li­sää­vät jää­ti­köi­den su­la­mis­ta


    Väitös: läm­pi­mät ja kos­teat il­ma­mas­sat li­sää­vät jää­ti­köi­den su­la­mis­ta 23.11.2018 12:21 Sulamisen vuosittainen vaihtelu riippuu napa-alueiden jäätiköillä vallitsevista sääoloista. Erityisesti...

    Väitös: läm­pi­mät ja kos­teat il­ma­mas­sat li­sää­vät jää­ti­köi­den su­la­mis­ta

    23.11.2018 12:21

    Sulamisen vuosittainen vaihtelu riippuu napa-alueiden jäätiköillä vallitsevista sääoloista. Erityisesti ilmakehän sisältämä vesimäärä selittää sulamisen eroja eri vuosina, selviää Ilona Välisuon väitöstutkimuksesta.

    Kuva: Timo Vihma

    Pohjoinen napa-alue eli Arktis lämpenee yli kaksi kertaa nopeammin kuin maapallo keskimäärin. Lämpeneminen sulattaa arktisia jäämassoja kuten Grönlannin mannerjäätikköä, pienempiä vuoristojäätiköitä sekä pohjoista merijää- ja lumipeitettä.

    Grönlannin mannerjäätikön pinnalla tapahtuu sulamista joka kesä, mutta sulamisen laajuus ja voimakkuus vaihtelevat vuodesta toiseen.

    Sulaminen on ollut poikkeuksellisen voimakasta useana perättäisenä kesänä vuodesta 2007 lähtien. Veden määrä ilmakehässä selittää suurelta osin pinnan sulamisen eroja eri vuosina, selviää Ilmatieteen laitoksen tutkija Ilona Välisuon väitöstutkimuksesta.

    "Ilmakehän suuren mittakaavan virtaukset vaikuttavat sulamisen vuosittaiseen vaihteluun, sillä ne voivat tuoda Grönlannin alueelle ilmaa, joka on sekä kosteaa että lämmintä", Välisuo sanoo.

    Mit­tausai­neis­to­jen ja in­fra­struk­tuu­rin puu­te sekä sää­olot han­ka­loit­ta­vat tut­ki­mus­ta

    Eteläisellä napa-alueella, Antarktiksen niemimaalla, pilvinen ja lämmin ilmamassa selittivät myös jäähyllyjen pinnan sulamista ainakin yksittäisinä kesinä. Jäähyllyt ovat mereen valuneita jäätikön osia, jotka kelluvat meressä, mutta ovat edelleen yhteydessä maan päällä olevaan jäätikön osaan.

    "Jäähyllyn pinnan sulaminen voi aiheuttaa jäähyllyn lohkeamisen, sillä sulavesi tunkeutuu jäähyllyn läpi ja heikentää samalla jään rakennetta. Jäähyllyjen sulaminen ja lohkeaminen jäävuoriksi nopeuttaa jäätiköiden virtausta, mikä lisää mereen päätyvän jään määrää ja kiihdyttää merenpinnan nousua", Välisuo kertoo. 

    Napa-alueiden tutkimuksessa haasteena ovat mittausaineistojen ja infrastruktuurin puute sekä vaikeat sääolot. Satelliittihavaintoja ja erilaisia mallinnusmenetelmiä voidaan hyödyntää niillä alueilla, joilta ei ole suoria mittaushavaintoja. Välisuo kehitti väitöstutkimuksessaan menetelmän selvittämään jäätikön pinnan sulamista ja uuden jään muodostumista alueilla, joilta suoria mittaushavaintoja sulamisesta ja sadannasta ei ole.

    "Kun tiedämme, mitkä sääolot ovat aiheuttaneet erityisen voimakasta sulamista nykyisessä ilmastossa, on tulevaa sulamista mahdollista arvioida tarkemmin", Välisuo toteaa.

    Väitöstyö tarkastetaan Helsingin yliopistossa 23.11.

    FM Ilona Välisuo väittelee 23.11.2018 kello 12 Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Thermodynamics and dynamics of polar ice sheets, glaciers and ice shelves under changing climate". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Chemicum, auditorio A110, A.I. Virtasen aukio 1, Helsinki. Vastaväittäjänä on professori Jens Hesselbjerg Christensen, Niels Bohr Institute, Kööpenhaminan yliopisto ja kustoksena on professori Heikki Järvinen.

    Lisätietoja:

    tutkija Ilona Välisuo, Ilmatieteen laitos, p. 050 409 1719, ilona.valisuo@fmi.fi

    Väitöskirja on saatavilla verkossa Helda-palvelussa.

    1542968507000
    Suomen ilmanlaatumittaukset ovat korkeatasoisia ja luotettavia

    Suomen ilmanlaatumittaukset ovat korkeatasoisia ja luotettavia


    Suomen ilmanlaatumittaukset ovat korkeatasoisia ja luotettavia 20.11.2018 15:37 Ilmanlaatumittausten tulokset ovat Suomessa korkealla tasolla. Tämä käy ilmi Ilmatieteen laitoksen asiantuntijoiden tekemästä...

    Suomen ilmanlaatumittaukset ovat korkeatasoisia ja luotettavia

    20.11.2018 15:37

    Ilmanlaatumittausten tulokset ovat Suomessa korkealla tasolla. Tämä käy ilmi Ilmatieteen laitoksen asiantuntijoiden tekemästä vertailumittauskampanjasta, joka toteutettiin Suomen ilmanlaadun seuranta-asemilla vuosina 2017–2018.

    Kuva: Eija Vallinheimo

    Vertailumittausten järjestäminen sekä mittausten laatujärjestelmien arviointi on kansallisen ilmanlaadun vertailulaboratorion tehtävä, joka on kirjattu EU-direktiiviin. Vertailumittauksilla varmistetaan, että Suomen ilmanlaadun mittaukset tehdään eurooppalaisten standardien mukaisesti ja että ilmanlaadun mittaustulokset ovat luotettavia ja vertailukelpoisia sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

    "Vertailumittausten tulokset olivat valtaosin erinomaisia, mikä osoittaa, että ilmanlaadun mittauksia tehdään Suomessa korkeatasoisesti ja luotettavasti", kertoo vertailumittauskampanjan toteutuksesta vastannut Ilmatieteen laitoksen vanhempi tutkija Karri Saarnio.

    Kampanjan yhteydessä suoritettiin myös mittausverkkojen laatujärjestelmien auditointi. 

    "Laatujärjestelmien kehittyminen ja laadunvarmistuksen roolin korostuminen vaikuttavat osaltaan hyvään tulokseen. Oli ilo huomata, että mittaajat ovat aktiivisesti tehneet laatujärjestelmien kehitystyötä", toteaa Ilmatieteen laitoksen laatupäällikkö Katriina Kyllönen.

    Vertailumittaukset tehtiin mittausasemilla

    Suomessa on satakunta pysyvää ilmanlaadun mittausasemaa kolmenkymmenen mittausverkon alaisuudessa noin 60 kunnan alueella. Suomessa kaupungit ovat vastuussa tarvittavasta ilmanlaadun seurannasta alueellaan. Ilmatieteen laitos puolestaan seuraa ilmanlaatua tausta-alueilla. Kampanjan aikana Ilmatieteen laitoksen vertailulaboratorio kiersi yhteensä noin parikymmentä mittausverkkoa, ja vertailumittaus suoritettiin laboratorion sijaan mittausasemilla.

    "Mittausten siirtäminen laboratoriosta kenttäolosuhteisiin oli haastavaa, mutta onnistuimme tässä hyvin", Karri Saarnio toteaa.

    Vertailumittauskampanjoita järjestetään viiden vuoden välein, ja nyt raportoitu kampanja oli järjestyksessään neljäs. Vertailumittaus koski kaasumaisista ilmansaasteista typen oksideja, rikkidioksidia ja otsonia, joille on lainsäädännössä asetettu raja-arvot tai tavoitearvot.

    Ilmatieteen laitos suoritti kaasumaisten ilmansaasteiden vertailumittausten yhteydessä myös jatkuvatoimisten hiukkasmittausten vertailun.

    Lisätietoja:

    vanhempi tutkija Karri Saarnio, Ilmatieteen laitos, p. 029 539 5521, karri.saarnio@fmi.fi

    tutkija, laatupäällikkö Katriina Kyllönen, Ilmatieteen laitos, p. 029 539 5461, katriina.kyllonen@fmi.fi

    Ilmanlaadun vertailulaboratorio: http://ilmatieteenlaitos.fi/laadunvarmennus

    Kampanjan raportti on kokonaisuudessaan saatavilla osoitteessa https://ilmatieteenlaitos.fi/raportit-ja-lomakkeet

    Koko Suomen ilmanlaatua voi seurata Ilmatieteen laitoksen verkkopalvelussa:

    https://ilmatieteenlaitos.fi/ilmanlaatu (suomeksi)
    https://sv.ilmatieteenlaitos.fi/luftkvalitet (ruotsiksi)
    https://en.ilmatieteenlaitos.fi/air-quality (englanniksi)

    1542721027000
    Kansainvälisen ilmailun avaruussääkeskuksen päämaja Helsinkiin

    Kansainvälisen ilmailun avaruussääkeskuksen päämaja Helsinkiin


    Kansainvälisen ilmailun avaruussääkeskuksen päämaja Helsinkiin 20.11.2018 12:10 Ilmatieteen laitoksen johtama eurooppalainen PECASUS-konsortio on valittu globaaliksi ilmailun avaruussääkeskukseksi. Keskuksen päämaja...

    Kansainvälisen ilmailun avaruussääkeskuksen päämaja Helsinkiin

    20.11.2018 12:10

    Ilmatieteen laitoksen johtama eurooppalainen PECASUS-konsortio on valittu globaaliksi ilmailun avaruussääkeskukseksi. Keskuksen päämaja sijoitetaan Ilmatieteen laitokselle Helsinkiin. Tiedot avaruussäästä parantavat ilmailun turvallisuutta.

    Kuva: Shutterstock

    ICAO (International Civil Aviation Organization) on valinnut eurooppalaisen yhdeksän maan PECASUS-konsortion toimittamaan koko maapallon kattavia avaruussäätiedotteita siviili-ilmailun toimijoille yhdessä kahden muun toimittajan kanssa. Konsortion avaruussääkeskus perustetaan Ilmatieteen laitokselle Helsingin Kumpulaan. Avaruussäätiedotteiden jakaminen ICAOn ilmailuviestiverkon kautta aloitetaan myöhemmin sovittavana aikana.

    Avaruussääpalveluita tarvitaan, koska lentokoneiden toiminnot ovat yhä riippuvaisempia satelliittipohjaisista navigointi- ja viestintämenetelmistä. Keskus välittää ilmailualan toimijoille tietoa avaruussään aiheuttamista häiriöistä satelliittipaikannuksessa ja viestiyhteyksissä sekä säteilytason muutoksista matkalentokorkeuksilla. Avaruussäätiedotteiden loppukäyttäjiä ovat matkustajalentokoneiden lentäjät ja lennonjohto.

    "Ennakkotiedot avaruussäähäiriöistä parantavat ilmailun turvallisuutta. Lentojen määrä on lisääntynyt napa-alueilla, missä avaruussääilmiöt vaikuttavat niihin voimakkaimmin", kertoo PECASUS-konsortion koordinaattori Ari-Matti Harri.

    Helsinki-Vantaan asema solmukohtana vahvistuu

    Avaruussääkeskus tukee Helsinki-Vantaan lentoasemaa pohjoisen napakalotin kautta kulkevan kansainvälisen lentoliikenteen solmukohtana. Napa-alueita ylittävät lentoreitit tuottavat merkittäviä säästöjä polttoainekustannuksissa, joten niiden käyttö kiinnostaa lentoyhtiöitä.

    Avaruussääkeskuksen operointi ja siihen liittyvä kehitystyö hyödyntää pohjoisilla leveyspiireillä, revontulivyöhykkeen alla toimivia tutkimusinfrastruktuureita ja niihin liittyvää yritystoimintaa. Viimeaikaiset investoinnit mm. Sodankylän satelliittidatan prosessointikeskukseen saavat näin lisää potentiaalisia käyttäjiä.

    "Päätös avaruussääkeskuksen perustamisesta Suomeen on osoitus erinomaisista tieteellisistä ja operatiivisista valmiuksistamme. Tämän edellytyksenä on pitkäjänteinen kansainvälinen yhteistyö, joka voimistuu nyt entisestään", Ari-Matti Harri iloitsee.

    Avaruuteen liittyvä toiminta on todennäköinen tulevaisuuden kasvuala. Avaruussääkeskus toimii astinlautana suomalaisten keskeiselle asemalle eurooppalaisessa operationaalisessa avaruussäätoiminnassa.

    Ilmailun avaruussää tulee Ilmatieteen laitoksen ylläpitämän luonnononnettomuuksien varoitusjärjestelmän uudeksi osa-alueeksi. Ilmailun sääpalveluja ohjaava laatujärjestelmä ulotetaan kattamaan myös avaruussääpalvelut.

    PECASUS tuottaa avaruussäätä yhdeksän maan yhteistyönä

    Ilmatieteen laitos johtaa PECASUS-konsortiota, huolehtii yhteydenpidosta ICAOon ja vastaa tiedotteiden laadusta. Belgian avaruussääkeskus (STCE) koostaa tiedotteiden sisällön muiden konsortion jäsenten tuottamien havaintojen ja mallitulosten perusteella. Britannian ilmatieteen laitoksella on valmius korvata muita konsortion jäseniä häiriötilanteissa siviili-ilmailun vaatiman korkean luotettavuuden takaamiseksi. Alankomaiden ilmatieteen laitos tarkkailee palvelun luotettavuutta ja kerää palautetta asiakkailta. Muut konsortioon kuuluvat maat ovat Saksa, Puola, Itävalta, Italia ja Kypros.

    Lisätietoja:

    PECASUS-konsortion koordinaattori Ari-Matti Harri, Ilmatieteen laitos, p. 050 337 5623, Ari-Matti.Harri@fmi.fi

    PECASUS-konsortion operatiivinen johtaja Kari Österberg, Ilmatieteen laitos, p. 050 563 8680, Kari.Osterberg@fmi.fi

    PECASUS-konsortion tieteellinen johtaja Kirsti Kauristie, Ilmatieteen laitos, p. 050 597 8874, Kirsti Kauristie@fmi.fi

    PECASUS-konsortion verkkosivusto (englanniksi): http://www.pecasus.eu

    Suomen lennonvalvonta-alueen virallinen lentosääpalvelu: http://www.ilmailusaa.fi

    1542708606000
    Kiinteistöalalle suunnattu ilmanlaatupalvelu AeroZee valittiin Copernicus AtmosHackin voittajaksi

    Kiinteistöalalle suunnattu ilmanlaatupalvelu AeroZee valittiin Copernicus AtmosHackin voittajaksi


    Kiinteistöalalle suunnattu ilmanlaatupalvelu AeroZee Copernicus AtmosHackin voittajaksi 21.11.2018 9:17 Satelliitit tuottavat paljon tietoa ilmakehän saasteista ja ilmanlaadusta, mutta tietoa voitaisiin hyödyntää nykyistä...

    Kiinteistöalalle suunnattu ilmanlaatupalvelu AeroZee Copernicus AtmosHackin voittajaksi

    21.11.2018 9:17

    Satelliitit tuottavat paljon tietoa ilmakehän saasteista ja ilmanlaadusta, mutta tietoa voitaisiin hyödyntää nykyistä laajemmin. Satelliittien tuottamasta ilmanlaatudatasta etsittiin uusia sovelluksia Ilmatieteen laitoksella 16.-18.11. järjestetyssä Copernicus AtmosHack -kilpailussa. Parhaaksi projekti-ideaksi valittiin AeroZee, jonka tavoitteena on tarjota ilmanlaatutietoa muun muassa kiinteistöjen myyjille ja välittäjille.

    Kuva: Nina Kukkurainen

    AtmosHack-tapahtumaan oli valittu kymmenien projektiehdotusten joukosta 12 finalistia, joita tiimit kehittivät viikonlopun aikana eteenpäin mentoreiden tuella. Hackathoniin osallistui noin 80 kilpailijaa useista eri maista. Kilpailijoiden joukossa oli mm. eri alojen opiskelijoita, startup-yrittäjiä, tutkijoita ja digiasiantuntijoita.

    Osallistujat saivat käyttöönsä EU:n Copernicus-ohjelman tuottaman datan, joka sisältää mm. Copernicus- ja EUMETSAT-satelliittien havaintoja, maasta käsin kerättyä ilmanlaatutietoa sekä ilmanlaatuanalyysejä ja ennusteita.

    Tuloksena uudenlaisia käytännön sovelluksia

    Pääpalkinnon voittaneessa AeroZee-sovelluksessa hyödynnetään monipuolisesti erityyppistä ilmanlaatudataa ja kilpailun tuomaristo arvioi sen liiketoimintapotentiaalin hyväksi. Sovelluksen takana on turkulainen kehittäjätiimi.

    Toiseksi kilpailussa sijoittui Airgotchi-mobiilipeli, jonka ideana on kannustaa käyttäjiä ympäristöystävällisiin valintoihin pelillistämisen keinoin. Kolmannen palkinnon sai Air of Inspiration -sovellus, joka kertoo käyttäjälleen, kuinka paljon ilmansaasteita tämä on hengittänyt.

    EU:n Copernicus-ohjelman rahoittama AtmosHack järjestettiin yhteistyössä Euroopan satelliittijärjestö EUMETSATin, ilmakehän seurantapalvelu CAMSin, Ilmatieteen laitoksen, Helsingin yliopiston ja Ultrahack-yhteisön kanssa. Tapahtuman sponsorina toimi Vaisala.

    AtmosHackin tuomareina toimivat Johannes Flemming CAMSista, Mark Higgins EUMETSATista ja Johanna Tamminen Ilmatieteen laitokselta.

    "Tutkijana oli todella antoisaa nähdä, kuinka monenlaisista näkökulmista ilmanlaatudataa voidaan lähestyä. Hackathon oli hyvä tilaisuus aivan uudenlaisten sovellusten löytämiseen", sanoo tutkimusprofessori Johanna Tamminen.

    Tapahtuma järjestettiin Ilmatieteen laitoksella koko viikonlopun kestäneenä tapahtumana perjantai-illasta sunnuntai-iltaan. AtmosHackin pääkoordinaattorina Ilmatieteen laitoksella toimi ryhmäpäällikkö Hannakaisa Lindqvist.

    "Oli hienoa seurata tiimien omistautumista projekteilleen ja kannustavaa yhteishenkeä, joka kantoi läpi koko tapahtuman myös meidän järjestäjien keskuudessa. Mentorien ja tiimien työskentely oli mallina siitä, miten tiede ja tutkimus voi olla lähtökohtana hyvin monenlaisille sovelluksille", sanoo Lindqvist.

    Palkintona sparrausta, rahaa ja näkyvyyttä

    AtmosHackin voittajat saivat 3000 euron rahapalkinnon lisäksi pääsyn Copernicus Accelerator -kehitysohjelmaan, jonka arvo on 15 000 euroa. Voittajatiimin projektin edistymistä voi jatkossa seurata mm. videopäiväkirjan välityksellä sosiaalisessa mediassa.

    Lisätietoja

    Tutkimusprofessori Johanna Tamminen, Ilmatieteen laitos, puh. 040 737 8733, johanna.tamminen@fmi.fi

    Ryhmäpäällikkö Hannakaisa Lindqvist, Ilmatieteen laitos, puh. 040 725 5651, hannakaisa.lindqvist@fmi.fi

    Copernicus Accelerator on kiihdyttämöhanke, joka tuo yhteen korkean tason ammattilaiset ja nuoret yrittäjät, joilla on uusia kaukokartoitukseen ja ympäristön havainnointiin liittyviä ideoita. Kiihdyttämö tarjoaa vuosittain liiketoiminnan kehitysohjelman 50 näkemykselliselle startup-yritykselle ja yrittäjälle Copernicus-ohjelman osallistujamaista (EU, Norja ja Islanti). Näitä 50:tä kokelasta yhdistävät innovatiiviset ideat, jotka pyrkivät vastaamaan yhteiskunnallisiin haasteisiin etenkin Copernicus-ohjelman tuottamien ympäristötietojen avulla.

    Vuodesta 2016 ohjelma on tukenut kiihdyttämökokelaita siirtymisessä ideoinnista todellisiin kaupallisiin hankkeisiin. Joka vuosi valikoidut osallistujat saavat parikseen korkean tason ammattilaisen ja hyötyvät yksilöllisestä mentoroinnista ja lisäkoulutusmahdollisuuksista, kuten bootcampeista, webinaareista ja kohdennetusta markkinointituesta.

    Copernicus Accelerator on Euroopan komission rahoittama hanke ja osa Copernicus-startup-ohjelmaa, joka on suunniteltu kulkemaan startup-yritysten rinnalla liikeidean syntymisestä sen täyteen kaupallistamiseen asti.

    https://accelerator.copernicus.eu/

    Copernicus on Euroopan unionin rahoittama massiivinen kaukokartoitusohjelma joka koostuu useista operatiivisista satelliiteista ja niiden mittausaineistoja hyödyntävistä palveluista. Se tuottaa vapaasti käytettävissä olevaa dataa ja tietopalveluja, jotka tarjoavat käyttäjilleen luotettavaa ja ajantasaista tietoa ympäristöasioissa.

    CAMS-palvelun on toteuttanut Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus (ECMWF) Euroopan unionin puolesta. ECMWF on toteuttanut myös Copernicus-ohjelman ilmastonmuutospalvelun (C3S). ECMWF on riippumaton hallitustenvälinen organisaatio, joka tuottaa ja levittää numeerisia sääennusteita 34 jäsen- ja yhteistyömaalleen.

    Lisätietoja Copernicus-ohjelmasta: www.copernicus.eu 
    Copernicus-ohjelman ilmastonmuutospalvelu C3S: https://climate.copernicus.eu/  
    Copernicus-ohjelman ilmakehän seurantapalvelu CAMS: http://atmosphere.copernicus.eu/  
    Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus ECMWF: https://www.ecmwf.int/

    EUMETSAT on Euroopan satelliittijärjestö, joka ohjaa säätä ja ilmastoa havainnoivien satelliittien toimintaa ja tarjoaa tietoa 30 jäsenmaalleen. Päätoimipisteestään Saksan Darmstadtista EUMETSAT operoi geostationaarista Meteosat-satelliittia ja polaariradan Metop-sääsatelliittia sekä Copernicus Sentinel-3-satelliittia, ja jatkossa myös ilmakehää seuraavia Sentinel-4 ja 5 sekä Sentinel-6-satelliitteja. https://www.eumetsat.int/website/home/index.html

    Ilmatieteen laitoksella on johtava rooli EUMETSAT:n rahoittamassa AC-SAF-projektissa, jossa mm. käsitellään satelliittien tuottamaa tietoa mm. ilman laatuun vaikuttavista kaasuista ja pienhiukkasista, otsonikerroksesta ja UV-säteilystä. https://acsaf.org/

    1542784677000